Pro gradut ja vastaavat opinnäytteet

Recent Submissions

  • Partanen, Elina (Helsingin yliopisto, 2015)
    Aims: Embodied practices among people with aphasia remain relatively little known until now. The aim of this study was to describe free conversation interaction between a seriously aphasic speaker and his wife. This study aims to explore what kinds of nonverbal elements appear during the conversation of the aphasic person, and how the nonverbal elements arise in different conversational turns. The main focus of this study is on the substitutive and the complementary gestures of the speech. Earlier studies on aphasia interaction suggest that gestures are an important resource to construct meanings in turns of an aphasic speaker. Data and methods: This is a qualitative study where conversational analysis is used as a research method. Data consists of two videotaped recordings of the couples’ free conversation at home settings. Results and conclusion: Several nonverbal elements, which had a significant influence for the conversation interaction of this couple, appeared in the data of this study. The wife interpreted aphasic person’s nonverbal elements in the conversation as meaningful elements. The wife gave time and space for the aphasic person to participate in conversation. The aphasic speaker took advantage of the gestures in order to compensate speech loss. In fact, he almost completely relied on the substitutive and complementary gestures in conversation. He used the gestures in many ways and combined gestures skillfully to his limited verbal elements. A significant result in the study was that the aphasic speaker hardly showed any signs for verbal word search before expressing nonverbal elements. He started gesturing often seamlessly just before of his typical turn initiator verbal expressions yeah yes and yeah but or simultaneously with them. Aphasic person´s expression were built fast and effortlessly despite the loss of speech. It can be said that aphasic person had adapted to his handicap caused by aphasia by taking advantage from gesturing.
  • Heikkilä Astrid (Helsingin yliopisto, 2015)
    The starting point of this research is the relationship between food and religion. The subject of the study is the school's religious education and in particularly textbooks of schools. The religious meanings of food looked through the myths, rites and ritual. Selected investigations of rituals and rites were sacrificing food, food regulations, fasting, alms, asceticism, communion and sacrifice of food. Selected investigations of myths were Biblical stories. The study was intended to answer the questions: What kind of meaning the religion gives to food? How do these meanings appear in religious rites, rituals and myths? What kind of differences and similarities can be found in textbooks related to the religious meanings of food? Methods: The study is qualitative and the research material is three publishing textbooks (Sanoma Pro, WSOY and Edita) from classes 7-9. The research data analysis was carried out theory-based content and narrative analysis. Results and conclusions: The relationship between religion and the food appears to be diverse school textbooks. In the Biblical stories the ratio of food and religion could be seen metaphorically, for example, Jesus describes himself as the bread of life. The food was sacrificed to the gods and ancestors. Also, the religious meanings are included the Eucharist enjoyable wine and bread. Eating habits and meanings of food substances found in food regulations meanings of different religions. The religious meaning of food in fast, asceticism and alms appears when achieving the spiritual experiences. The study advantages the development of e-learning materials and education integration between household and religion. The study also highlights a link between two different subjects.
  • Koskinen, Katja (Helsingin yliopisto, 2014)
    Tutkielman tavoitteena on tarkastella sekä sukupuolen vaikutusta keskusteluun että keskustelua sukupuolesta. Tutkimusaineistona käytetään viiden nuoren leiri-illan aikana nauhoittamaa 90 minuutin pituista äänitallennetta. Tutkittavat vuorovaikutukselliset ilmiöt ovat puhetilan jakautuminen, dialogipartikkelit (palautteet) ja nauru. Tutkimuksessa analysoidaan sekä ryhmätilanteita että kahden tytön ja kahden pojan kahdenkeskisiä keskusteluita. Tarkoituksena on selvittää, millaista tyttöjen ja poikien kielenkäyttö on eri tilanteissa. Tämän lisäksi analysoidaan keskusteluissa esiin tulevia sukupuoli- ja seksuaalikäsityksiä. Tutkielman teoriataustana on keskusteluntutkimus ja sosiolingvistiikka. Tutkimusmenetelmänä puolestaan on keskustelunanalyysi, jonka tukena käytetään kvantitatiivisia laskelmia puheenvuoroista, sanamääristä, dialogipartikkeleista ja naurusta. Tutkimus osoittaa, että näiden nuorten keskusteluissa ei ole havaittavissa toisen sukupuolen dominointia, mutta eroavaisuuksia löytyy. Kummatkin tytöt käyttävät ryhmäkeskusteluissa puhetilasta noin viidesosan ja sijoittuvat puhemäärällään ryhmän keskivaiheille. Pojat sijoittuvat puolestaan ääripäihin, yksi puhuu määrällisesti eniten, yksi vähiten, ja yhdellä on selkeästi muita pidemmät puheenvuorot. Kaikkien poikien vuorot ovat keskimäärin hieman pidempiä kuin tyttöjen. Tytöt nauravat ja käyttävät enemmän palautteita kuin pojat. Tyttöjen kahdenkeskinen keskustelu ei eroa merkittävästi ryhmäkeskusteluista. Puhetila jakaantuu suhteellisen tasaisesti ja keskustelu pysyy vaivatta käynnissä. He tukevat toisiaan palautteiden avulla ja nauruakin esiintyy, tosin ei yhtä paljon kuin ryhmäkeskusteluissa. Kahden pojan keskustelu on puolestaan tilanteena hyvin erilainen. Ryhmäkeskusteluissa eniten puhuva poika on tässä tilanteessa selkeästi hiljaisempi osapuoli, ja ryhmässä vähiten puhuva käyttää kaksi kolmasosaa puhetilasta. Keskustelu ei juurikaan sisällä palautteita tai naurua, tahti on verkkainen ja taukoja on paljon. Nuorten keskusteluissa esiintyy paljon heteronormatiivisia käsityksiä ja ajatuksia sukupuolesta ja seksuaalivähemmistöistä, mutta puhe ei ole yksinomaan sellaista. Sanoja bög ja transu käytetään paljon, etenkin kun puhutaan jollakin lailla erottuvista tai normista poikkeavista pojista/miehistä. Tällainen sukupuolisuuteen viittaava kielenkäyttö näyttäisi liittyvän myös ryhmänsisäiseen hierarkiaan.
  • Punsar, Ville (Helsingin yliopisto, 2015)
    Tutkielmani käsittelee suomennetun kaunokirjallisuuden vastaanottoa 1900-luvulla kulttuurilehti Valvojassa sekä sen nk. seuraajissa, joita ovat Valvoja-Aika, Suomalainen Suomi Valvoja ja Kanava. Aineistoni koostuu 198 suomennosarvostelusta, joissa on arvioitu 251 kaunokirjallista teosta. Tutkielmassani kuvailen toisaalta suomennetun kaunokirjallisuuden asemaa suhteessa supisuomalaiseen kirjallisuuteen, toisaalta arvostelijoiden käyttämiä arviointiperusteita sekä näiden ajallista kehitystä ja suhdetta toisiinsa. Ajallista kehitystä havainnollistaakseni olen analysoinut em. lehdissä ilmestyneet arvostelut neljältä eri vuosikymmeneltä: 1900-, 1930-, 1960- ja 1990-luvulta. Tutkimukseni ydin on laadullinen analyysi, mutta johtopäätöksien tekemisessä keskiössä on myös tutkittujen ilmiöiden määrällinen kehitys. Käännösteoreettisessa mielessä työni edustaa historiallis-deskriptiivistä suuntausta. Havainnollistan alkuperäisen ja suomennetun kaunokirjallisuuden voimasuhteita toisiinsa Itamar Even-Zoharin (1990) kehittämällä polysysteemiteorialla, jossa kirjallisuuden lajin arvostusta kuvaa sen asema kirjallisuuden polysysteemissä: mitä lähempänä lajin asema on systeemin keskiötä, sitä enemmän sillä on vaikutusvaltaa muuhun kirjallisuuteen. Suomennoskirjallisuuden aseman määrittelemiseksi polysysteemissä analysoin mm. sitä, kuinka arvostelijat suhtautuvat kääntämisen normeihin sekä sitä, kuinka he tarkastelevat arvioitua teosta nimenomaan suomennoksena. Arvostelijoiden käännöksestä käyttämiä arviointiperusteita nimitän kääntämisen normeiksi Gideon Touryn ([1995] 2012) määritelmän mukaan. Analysoin tutkimuksessani kahdenlaisia normeja. Kääntämisen politiikkaan liittyvällä ennakkonormilla kuvaan arvostelijoiden yleistä suhtautumista alun perin suomeksi kirjoitetun kirjallisuuden ulkopuolelta tuleviin vaikutteisiin. Alkunormi puolestaan valottaa arvostelijoiden käännösideologiaa tekstin tasolla: tuleeko käännöksen nojautua ensisijaisesti lähdekulttuurin vai kohdekulttuurin normeihin? Tutkimustulosteni mukaan suomennetulla kaunokirjallisuudella oli 1900-luvun alussa keskeinen asema kirjallisuuden polysysteemissä, mutta alkuperäinen suomenkielinen kirjallisuus vaikuttaisi syrjäyttäneen suomennokset kohti periferiaa vuosisadan jälkimmäisellä puoliskolla. Aseman marginalisoitumisesta huolimatta suomennoskirjallisuus on tutkimustulosteni valossa kuitenkin olennainen osa suomenkielistä kirjallisuutta. Käännösteorian käsittein suomenkielistä kirjallisuutta voisikin luonnehtia avoimeksi systeemiksi. Arvosteluissa toteutuneista kääntämisen normeista erityisen huomionarvoinen on ennakkonormi: ylivoimainen enemmistö kriitikoista suhtautuu positiivisesti siihen, että suomenkielistä kirjallisuutta täydennetään teoksilla, jotka on alun perin kirjoitettu muulla kuin suomen kielellä. Kriitikot kommentoivat ennakkonormia erityisen aktiivisesti 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla, jolloin suomennoskirjallisuudella oli keskeinen asema kirjallisuuden systeemissä. Systeemi- ja normiteoria ovat tutkimustulosteni perusteella hyödyllisiä työkaluja tutkittaessa kirjallista kulttuuria, joskaan erityisesti polysysteemi-käsitteen soveltaminen ei ole täysin ongelmatonta. Soveltamani teoriapohja vaikuttaisi kuitenkin soveltuvan tämän kaltaiseen käännöshistorialliseen tutkimukseen, sillä havaintojeni perusteella käännöskirjallisuuden arvostus ja käännöskritiikeissä toteutuneet kääntämisen normit ovat yhteydessä toisiinsa. Käännöksissä toteutuneita normeja ja käännöskirjallisuuden asemaa vertailevalla tutkimuksella voisi saada lisätietoa siitä, miten kääntäjien tekemät ratkaisut ovat yhteydessä käännöskirjallisuuden yleiseen arvostukseen kohdekulttuurissa.
  • Kainulainen, Tuija (2015)
    Apteekkien lääkkeistä saatavien katteiden ja siten liikevaihdon alenemisen myötä on vapaan kaupan tuotteiden myynnin merkitys apteekeille noussut. Valmistavien yritysten on kiinnitettävä erityistä huomiota tuotelanseerauksiensa onnistumiseen varmistaakseen, että juuri heidän tuotteensa päätyvät apteekkien hyllyille mahdollisten kilpailijoiden sijaan. Tutkimuksella haluttiin selvittää pätevätkö menestyksekkään lanseerauksen avaintekijät myös apteekkimarkkinoille lanseerattaessa. Lisäksi tutkittiin nähdäänkö näistä yleisistä menestystekijöistä jokin apteekkilaisten näkökulmasta tärkeimpänä vaikuttajana valikoimaan otto päätöksissä ja onko mahdollisesti olemassa vain apteekkilanseerauksien kannalta tärkeitä tekijöitä. Tutkimus suoritettiin apteekkihenkilökunnalle suunnatulla kyselytutkimuksella, jossa esimerkkituotteena käytettiin juuri markkinoille tullutta Elivo Vahva+ D50-valmistetta. Tämän lisäksi haastateltiin myöhemmin sähköpostitse muutamia lomaketutkimukseen osallistuneita henkilöitä. Tutkimuksen perusteella todettiin, että apteekkeja kiinnostavat vapaan kaupan tuotteet, jotka sopivat niiden valikoimaan, eli ovat tutkitusti tehokkaita ja asiakkaille todistettavasti hyödyllisiä. Tuotteiden on tuotava jotain lisäarvoa jo olemassa olevaan valikoimaan, oltava visuaalisesti houkuttelevia sekä hinnoittelultaan kohtuullisia. Kohderyhmän on hyvä olla selkeä ja riittävän suuri. Apteekkien valikoimaan otto päätöksiin eniten vaikutusta on edustajan käynneillä, tuotteen näkyvyydellä mediassa sekä asiakkaiden kysynnällä. Lisäksi apteekkiketjuun kuuluminen tuo monesti mukanaan velvoitteen pitää tiettyjä tuotteita valikoimissa. Vähiten vaikutusta päätöksien tekoon oli selvästi sähköisellä uutiskirjeellä sekä apteekkitapahtumilla. Apteekkien kate sekä mahdolliset ostoalennukset ja vapaan kaupan tuotteiden hyvityskäytännöt huomioidaan myös tuotevalikoimapäätöksiä tehtäessä. Lanseeraavan yrityksen on myös tärkeää panostaa edustajiensa koulutukseen ja tarjota apteekkeihin luotettavaa tuotetietoutta sekä perusteltavia myyntiargumentteja tuotteestaan esimerkiksi henkilökuntakoulutuksilla tai esitteiden muodossa. Lanseerauksen ajoituksessa on otettava huomioon myyntisesonkien vaihtelut sekä kilpailijoiden markkinoille tulo. Jos markkinoille ei ehditä ensimmäisenä, on tuotteella oltava todellista lisäarvoa muihin verrattuna.
  • Kiuru, Karoliina (2015)
    Nykyään yhä useampi uusi lääkeaine liukenee veteen huonosti, mikä voi olla ongelma lääkevalmisteen kehityksessä. Kiinteän dispersion käyttö on formulaatiotekniikka, jolla voidaan parantaa lääkeaineen liukenemisnopeutta. Kiinteät dispersiot, joissa lääkeaine on amorfisessa muodossa, ovat kuitenkin usein epästabiileja. Tämän vuoksi on kehitetty myös kiteiseen lääkeaineeseen perustuvia kiinteitä dispersioita. Lääkeaineen kiteytymistä ja kiteytymiseen vaikuttavia asioita, kuten esimerkiksi polymeerimäärän vaikutusta, on tärkeä tutkia toimivien lääkevalmisteiden kehittämiseksi. Kiteytymisen kinetiikkaa mallintamaan on kehitetty myös erilaisia matemaattisia malleja, joiden avulla kiteytymistä on mahdollista ymmärtää kattavammin. Tässä työssä tutkittiin amorfisen lääkeaineen kiteytymistä ilman polymeeriä ja pienen polymeerimäärän kanssa. Kiteytymistä tarkasteltiin myös matemaattisen mallin avulla tarkoituksena selvittää, kuvaako se kiteytymisen kinetiikkaa tässä tutkimuksessa. Mallilääkeaineena käytössä oli felodipiini ja polymeereinä käytettiin HPMCAS-LF ja PVP K30 polymeerejä. Polymeerien konsentraatio kiinteissä dispersioissa oli 10 % tai 20 %. Tutkimuksessa havaittiin, että pienellä polymeerimäärällä on hyvin merkittävä vaikutus felodipiinin kiteytymisnopeuteen. PVP:n kohdalla matemaattisesti määritetty kiteytymisnopeusvakion k:n arvo kasvoi 13 kertaisesti laskettaessa polymeerimäärää kahdestakymmenestä kymmeneen prosenttiin. Lisäksi polymeerimäärällä havaittiin olevan vaikutusta kiteytymistä edeltävän ydintenmuodostumisvaiheen kestoon. Esimerkiksi 10 % PVP polymeerimäärä hidastaa kiteen kasvua edeltävää ydintenmuodostumisvaihetta viisinkertaisesti ja 20 % polymeerimäärä kymmenkertaisesti. Työssä kävi lisäksi ilmi, että HPMCAS stabiloi felodipiinin amorfista tilaa paremmin kuin PVP 40 °C/75 % RH olosuhteissa. Tämä havaittiin sekä MTDSC-mittauksin että polarisoivan valon mikroskopointia käytettäessä. Polymeerien välisen eron felodipiinin stabiloijana arveltiin johtuvan PVP:n ja felodipiinin välisten vuorovaikutusten heikkenemisestä kosteissa olosuhteissa veden vaikutuksesta. Dissoluutio-ominaisuuksiin eri formulaatioilla ja kiteytymisasteella ei tämän tutkimuksen perusteella kuitenkaan ollut vaikutusta. Lisäksi tässä työssä käytetty kiteytymisen kinetiikkaa kuvaava malli ei ollut sopiva kaikille käytetyille lääkeaine-polymeeri yhdistelmille, joten matemaattisen mallin käyttöön ja valintaan tulee suhtautua kriittisesti.
  • Haavisto, Juha (Helsingin yliopisto, 2013)
    Maisterintutkielmassani tutkin 1670-luvulla Englannissa, Alankomaissa ja Irlannissa vaikuttaneen englantilaisen kuninkaan virkamiehen sir William Templen (1628-1699) poliittista ajattelua. Keskityn työssäni Templen ajatuksiin Irlannin kaupallisen yhteiskunnan synnystä ja sen kehittämisestä. Vastaan kolmeen tarkempaan kysymykseen. Miten Temple suhtautui kaupallisen yhteiskunnan kehittämiseen Irlannissa? Miten taloudellinen yhteiskunta oli mahdollista saavuttaa? Miten hänen tekstinsä vertautuvat muihin englantilaistaustaisiin aikalaiskirjoittajiin? Tarkastelen kysymyksiä kaupallisen yhteiskunnan synnyn sekä sen lainsäädännön, hallinnon, investointien, instituutioiden, uskonnon ja moraalin näkökulmasta. Käytän Quentin Skinnerin kehittämää kontekstualisoivaa aatehistoriallista metodia, joka yhdistää tekstin viitekehyksen analysoinnin ja tarkan sisällöntutkimuksen. Metodin avulla on mahdollista ymmärtää paremmin tekstin sisältöä ja kirjoittajan intentioita sekä toisaalta tekstin suhdetta muihin aikalaisteksteihin ja ideologioihin. Ensisijaisina lähteinäni käytän Templen vuonna 1673 julkaisemia tekstejä An Essay upon the Advancement of Trade in Ireland ja Observations upon the United Provinces of the Netherlands. Toissijaisina lähdemateriaaleina tutkin sir William Pettyn (1623-1687) ja Richard Lawrencen (k. 1684) tekstejä. Olen rajannut työni lähteiksi vain taloutta ja sen kehittämistä käsitteleviä kirjoituksia. Templen vertaaminen Pettyyn ja Lawrenceen auttaa tarkentamaan ja suhteuttamaan kuvaa Templestä kaupallisen yhteiskunnan kehittäjänä. Samalla se auttaa ymmärtämään paremmin poliittisen ekonomian varhaishistoriaa yleisesti ja Irlannin kaupallisuuden kehittämisen kontekstia erityisesti. Esitän, että Temple otti osaa 1600-luvun lopulla käytyyn keskusteluun Irlannin taloudellista kehittämisestä. Hänen halusi luoda Irlantiin kaupallisuuteen nojaava yhteiskunta, joka toteutuakseen vaati lainsäädännöllisiä, hallinnollisia, institutionaalisia, uskonnollisia ja moraalisia muutoksia. Muuttuvaa yhteiskuntaa valvomaan täytyi puolestaan kehittää uusia hyveitä, jotka pystyivät rajoittamaan yhteiskunnan laajenemista ja estämään uuden järjestelmän sisäänrakennetun tuhoutumisen.
  • Karvinen, Irina (2015)
    Tutkielmassa kartoitettiin suomalaisten lemmikkikanien suolistoloistilannetta. Tällaista tutkimusta ei tiettävästi ole aiemmin tehty Suomessa. Tutkimuksen kirjallisuusosuudessa on esitelty kaneilla yleisimmin esiintyviä suolistoloisia erityisesti keskittyen lemmikkikaneihin. Lemmikkikaneilla tehtyjä tutkimuksia on kansainvälisestikin vielä vähän verrattuna villi-ja laboratoriokaneihin. Kirjallisuuskatsaukseen valittiin esiteltäviksi seuraavat kanien suolistoloiset: Eimeria spp, Crytospordium spp, Passalurus ambiguus, Trichuris leporis, Trichystrongyloides retotaeformis, Cittataenia spp, ja Taenia pisiformis. Tutkimusosuudessa tutkittiin ulostenäytteitä McMaster-tekniikalla 159 kappaletta, näistä useamman kanin yhteisnäytteitä oli 11 kpl. Näytteistä Eimeria spp. eli kokkidipositiivisia oli 22,5%:a ja kihomatopositiivisia (Passalurus ambiguus) 4,4%:a. Muita loisia (Trichuris leporis) löytyi vain yhdeltä kaneilta. Kokonaisloisprevalenssi tässä tutkimuksessa oli 24,5%. Riskitekijöiksi kokkidi-infektiolle tässä tutkimuksessa todettiin monikanitalous (eli yli 3 kania taloudessa), p-arvo = 0,002. Riskitekijät, jotka korreloivat monikanitalouden kanssa olivat kanin hankinta kasvattajalta, jalostuskäyttö, nuori ikä, talouden muut eläimet, ulkoilu sekä se, ettei kania oltu lääkitty, steriloitu/kastroitu, eikä hoidettu eläinlääkärissä. Ulkoa kerätyt luonnonkasvit toimivat tässä tutkimuksessa loisinfektiolta suojaavana tekijänä. Selkeää syytä tähän ei löydetty, mutta luonnonkasveja syövät kanit poikkevat ehkä hoidoltaan muiltakin osin niistä kaneista, joille ei luonnonokasveja annettu ravinnoksi. Rutiininomaiset loislääkitykset lemmikkikaneille eivät ole tämän tutkimuksen perusteella tarpeellisia, mutta erityisesti isoissa kaniloissa olisi hyvä säännöllisesti tarkkailla loistilannetta. Mikäli tarvetta loishäädölle ilmenee, on lääkityksen lisäksi huolehdittavat myös hygieniasta ja ympäristön puhdistuksesta, etteivät kanit uudelleen infektoidu.
  • Joenperä, Jasmin (2015)
    Borrelia burgdorferi ja Anaplasma phagocytophilum ovat puutiaisvälitteisiä bakteereja. B. burgdorferi aiheuttaa ihmisille borrelioosia, mutta sen merkitystä hevosten taudinaiheuttajana ei täysin tunneta. A. phagocytophilum puolestaan aiheuttaa granulosyyttistä anaplasmoosia ihmisillä, koiralla ja hevosella sekä laidunkuumetta märehtijöillä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia Borrelia- ja Anaplasma-vasta-aineiden yleisyyttä suomalaisilla hevosilla. Eri Euroopan maissa tehdyissä tutkimuksissa on todettu Borrelia-vasta-aineita noin 3-29 %:lla ja Anaplasma-vasta-aineita noin 9-73 %:lla hevosista. Suomessa aihetta ei ole aiemmin tutkittu tässä mittakaavassa. Hypoteesina oli, että hevosista löydetään vasta-aineita molempia taudinaiheuttajia vastaan erityisesti etelässä ja rannikkoalueilla sekä iäkkäillä ja Suomeen tuoduilla hevosilla. Tutkimuksessa kerättiin 281 varsojen ja 319 aikuisten hevosten verinäytettä Manner-Suomesta ja Ahvenanmaalta. Hevosenomistajilta pyydettiin lisäksi tietoja hevosesta kysymyslomakkeella. Näytteet tutkittiin koirien vektorivälitteisten tartuntojen diagnostiikkaan kehitettyä SNAP 4DX Plus –pikatestiä. Tulosten tilastollinen analyysi suoritettiin SPSS-ohjelmalla käyttäen yhden muuttujan logistista regressioanalyysiä ja ristiintaulukointia. Borrelia-vasta-aineita todettiin 60/319 (18,8 %) aikuisella ja 11/281 (3,9 %) varsalla ja Anaplasma-vasta-aineita 20/319 (6,3 %) aikuisella ja 4/281 varsalla (1,4 %). Seroprevalenssit olivat korkeimmat Ahvenanmaalla (aikuisilla Borrelia 89,5 % ja Anaplasma 47,4 %), Etelä-Suomessa (25,5 % ja 4.9 %) sekä Itä-Suomessa (17,0 % ja 4,9 %). Borrelia-seropositiivisuuden kannalta tilastollisesti merkitseviä tekijöitä olivat hevosessa havaitut puutiaiset, alue, hevosen alkuperämaa, ikä, käyttötarkoitus, roturyhmä sekä Anaplasma-seropositiivisuus yhden muuttujan mallissa. Anaplasma-seropositiivisuuden kannalta mahdollisesti merkitseviä tekijöitä olivat puutiaiset, alue, hevosen alkuperämaa, ikä sekä Borrelia-seropositiivisuus. Tulosten perusteella Borrelia burgdorferi- ja Anaplasma phagocytophilum -tartuntoja esiintyy yleisesti suomalaisilla hevosilla. Tartuntapaine oli korkein Ahvenanmaalla sekä Etelä- ja Itä-Suomessa. Käytännössä bakteeria kantavan puutiaisen purema on ainoa syy tartuntaan, mutta taustatekijät kuten asuminen puutiaisen levinneisyysalueella tai ulkoileminen maastossa tai laitumella ja voivat altistaa hevosen puutiaisille ja siten Borrelia- tai Anaplasma-tartunnalle. Riskitekijöiden selvittäminen vaatii laajempaa tilastollista analyysiä ja esimerkiksi Borrelia-tartunnan mahdollista yhteyttä kliinisiin oireisiin pitäisi selvittää lisätutkimuksin.
  • Hiltunen, Anna (2015)
    Periodontitis is a globally significant disease which destroys the attachment tissues and alveolar bone of teeth, eventually leading to tooth loss. Biofilms, the most intrinsic lifestyle of bacteria, play a pivotal role in the occurrence of this disease. Periodontal biofilms can be treated with topically administered chlorhexidine and strain-specific antibiotics. However, these antimicrobials do not offer solutions for periodontal attachment tissue and alveolar bone loss. Some therapeutical alternatives for these conventional treatments have been investigated. In numerous studies, periodontitis is treated successfully (increased attachment and/or alveolar bone levels) with topically and systemically administered bisphosphonates. Furthermore, a topically administered bone graft substitute (bioactive glass) has shown to improve periodontal parameters. In addition, bioactive glass has known antimicrobial and anti-biofilm effects. Moreover, a few bisphosphonates have shown antimicrobial activity against some bacterial strains. Hence, both bisphosphonates and bioactive glass are promising materials for dental applications, also raising interest in their combination. Indeed, it could be hypothesized that this combination product could simultaneously treat both the underlying cause (biofilms) and consequences (alveolar bone and attachment tissue loss) of periodontitis. Open research questions remain for the combination product. Is the anti-biofilm effect enhanced when bioactive glass is combined with bisphosphonates? Moreover, do bisphosphonates have intrinsic anti-biofilm properties? These questions are investigated in this thesis, which is a continuation of a recent doctoral dissertation. In this dissertation, a clodronate-bioactive glass combination product was studied by applying it into periodontal pockets. However, anti-biofilm effects were not assessed. In this thesis, a close examination is carried out on these effects, utilizing relevant biofilm models. The aims of this work were to investigate anti-biofilm effects of bisphosphonates (alendronate, clodronate, etidronate, risedronate and zoledronate) (i) alone, administered as solutions and (ii) combined with bioactive glass S53P4. Optimization of the used assay methods (96-well plate assay, Static Biofilm method) was performed. The anti-biofilm effects of bisphosphonate solutions were screened in the 96-well plate assay using a model organism Staphylococcus aureus Newman and a periodontopathogen Aggregatibacter actinomycetemcomitans ATCC 33384. After this, experiments were conducted with bisphosphonate-bioactive glass combinations. The experiments were performed with a single-specie (A. actinomycetemcomitans ATCC 33384) dental biofilm model based on the Static Biofilm method. The model mimics conditions encountered by periodontal bacteria in the oral cavity. In this part, bisphosphonate particle sizes were measured to determine a suitable control material. In addition to bacterial experiments, pH measurements were carried out to gain an insight to a possible anti-biofilm mechanism. Bisphosphonates administered as stand-alone compounds did not have an effect on either the Gram-positive model organism (S. aureus Newman) or the Gram-negative periodontopathogen (A. actinomycetemcomitans ATCC 33384). In contrast, most combinations of bisphosphonate-bioactive glass revealed a statistically significant increase in anti-biofilm effect on A. actinomycetemcomitans ATCC 33384. The combinations were compared to a control composed of inert glass and bioactive glass. In these assay conditions, the risedronate-bioactive glass-combination was the most effective (significant statistical difference, p < 0.05). Other combinations also reduced biofilms (significant statistical differences, p < 0.05), with the exception of clodronate-bioactive glass, where the change was not statistically significant. The most effective combinations (containing risedronate and etidronate) subjected the biofilms to a period of low pH. Conversely, the least effective combination (clodronate-bioactive glass) rapidly became alkaline, similarly to the control compounds (inert glass and bioactive glass). Thus, anti-biofilm efficacy could be connected to lowered pH. This observation is supported by recent literature where A. actinomycetemcomitans has been deemed highly sensitive to acidity. However, establishing the anti-biofilm rank order of bisphosphonate-bioactive glass combinations would benefit from experiments with equal bisphosphonate particle sizes.
  • Kaipainen, Anna (2015)
    Trichinella on yksi Nematoda -luokkaan kuuluvan Trichuroidea -heimon suvuista. Trichinella -sukuun kuuluu yhdeksän lajia ja kolme genotyyppiä, joista tutkimuksessa käytettiin Trichinella spiralis ja Trichinella nativa -lajeja. T. spiralis ja T. nativa ovat morfologisesti lähes identtisiä keskenään, ja niillä on samanlainen elämänkierto. Tästä huolimatta niiden kyvyssä infektoida eri eläinlajeja on eroavaisuuksia. Syytä tähän ei vielä tiedetä. Lajien välinen ero voi liittyä enteraaliseen tai parenteraaliseen vaiheeseen, tai molempiin. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko sian viljeltyjen enterosyyttisolujen immuunivasteessa eroja infektoitaessa niitä T. spiralis- tai T. nativa –loisella tai näiden larvoilla. Lisäksi tutkimuksessa mitattiin solujen transepiteliaalista sähköistä resistenssiä ensin ennen solujen infektoimista loisilla ja sitten kolmena peräkkäisenä päivänä solujen infektoimisen jälkeen. Koe toistettiin kolmeen kertaan. Tutkimustuloksista käy ilmi, että sekä T. spiralis että T. nativa laskivat solujen transepiteliaalista sähköistä resistenssiä keskimäärin yhtä paljon. T. nativa –loisen vastasyntyneet larvat vähensivät transepiteliaalista resistenssiä kuitenkin ensimmäisen vuorokauden aikana noin kolme kertaa enemmän kuin T. spiralis –loisen vastasyntyneet larvat, ja seuraavaan vuorokauteen mennessä jopa viisi kertaa enemmän. Käytännössä tämä tarkoittanee sitä, että T. nativa –loiset ja sen larvat ovat tehokkaimmin alentaneet solujen konfluenssia. Tutkimuksessa ei havaittu merkittäviä eroja Trichinella spiralis- ja Trichinella nativa –loisten kyvyssä aktivoida tai heikentää enteraalivaiheen sytokiinituotantoa. Niiden havaittiin kummankin vaikuttavan suoliston immuunipuolustukseen heikentämällä hetkellisesti infektoimiensa enterosyyttisolujen interleukiinien IL-6 ja IL-8 tuotantoa, jonka ansiosta ensivaiheen tulehdusreaktio mahdollisesti viivästyy ja heikkenee. Tämä lienee yksi trikinellojen elämänkierron jatkumisen mahdollistavista tekijöistä.
  • Salo, Annukka (2015)
    Tässä tutkimuksessa selvitettiin sairauksien ja ongelmien esiintyvyyttä norjalaisilla metsäkissoilla Suomessa. Ensisi-jaisena tavoitteena oli kerätä tietoa rodulla esiintyvistä sairauksista, mutta samalla selvitettiin myös kissojen taustatie-toja (kissan ja vanhempien rekisteröintitiedot, sukupuoli, ikä, paino, synnyinmaa, vieroitus- ja omistajalle saapu-misikä, elinympäristö, ravinto, veriryhmä), perinnöllisten sairauksien (glykogeenin kertymäsairaus tyyppi IV ja hy-pertrofinen kardiomyopatia) varalta tehtyjä tutkimuksia ja niiden tuloksia, kuolinsyitä ja jalostukseen liittyviä tekijöi-tä (kasvattajien osuus, pentujen ja pentueiden kissakohtainen määrä, kissan käyttö jalostukseen tulevaisuudessa). Rotukissoilla, kuten norjalaisilla metsäkissoilla, ei ole aiemmin Suomessa tehty terveystietojen kartoitusta tieteelli-sesti tai yhtä kattavasti kuin tässä tutkimuksessa. Tutkimusta tehdessä ei myöskään ollut tiedossa vastaavanlaisia tutkimuksia ulkomailta. Nollahypoteesina oli, että norjalaisilta metsäkissoilta ei löytyisi mitään sairautta epätavallisen paljon. Tutkimus toteutettiin sähköisen kyselylomakkeen avulla. Tavoitteena oli kerätä 400 kissan terveystiedot. Tietoja kerättiin kolmen kuukauden ajan vuonna 2012 ja niitä saatiin 604 kissalta. Tutkimustulosten perusteella todettiin, että yleisimmät eläinlääkärissä todetut sairaudet ja ongelmat kuuluivat suun ja hampaiden (11,4 %), munuaisten ja virtsa-teiden (9,6 %) ja sukupuolielinten (6,8 %) sairauksiin ja ongelmiin. Omistajien itse toteamat ongelmat liittyivät useimmin käytöshäiriöihin (35,3 %). Käytöshäiriöiden osuus oli odotettua korkeampi ja joitain sairauksia, kuten korvasairauksia, esiintyi odotettua vähemmän. Saavutettu otoskoko on tilastollisesti riittävä kuvaamaan norjalaisilla metsäkissoilla esiintyvien sairauksien ja ongel-mien esiintyvyyttä Suomessa. Useimpien taustatietojen osalta saatiin myös riittävän kattavasti tietoa, jotta tuloksia voidaan yleistää koskemaan koko populaatiota. Kunkin elin- tai ongelmaryhmän osalta on kuvattu yksittäisten saira-uksien ja ongelmien jakauma ryhmän sisäisesti, jotta todennäköisimmät ja harvinaisimmat ryhmänsisäiset sairaudet saataisiin selville. Nämä luvut kuvaavat luotettavasti niiden jakaumaa vain tutkimuksen kissoilla. Sama pätee kuolin-syihin. Tämän tutkimuksen tuloksista on apua etenkin norjalaisten metsäkissojen kasvattajille. Tiedostamalla rodun keskei-simmät ongelmat, voidaan niiden ehkäisemiseen kiinnittää huomiota jalostuksessa ja valistaa kissojen omistajia todennäköisimmistä terveysongelmista. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää rodulle rakennettavassa terveystie-torekisterissä ja jalostuksen tavoiteohjelmassa. Eläinlääkäreille tulokset antavat tärkeää tietoa mihin ongelmiin rodul-la pitäisi erityisesti kiinnittää huomiota. Lisäksi tutkimus edesauttaa ja kannustaa kaikkien suomalaisten kissojen terveystietojen keräystä. Tutkimus on myös ollut osa laajempaa käynnissä olevaa kissojen geenitutkimushanketta Suomessa (Kissojen geenitutkimus 2015).
  • Rantakeisu, Mira (Helsingin yliopisto, 2015)
    Tutkielmani aiheena ovat kolttasaamelaiset, jotka ovat Kuolan niemimaan alkuperäiskansaa. Kuolan niemimaan lisäksi heidän perinteinen asuinalueensa käsittää myös Suomen ja Norjan Lapin koillisosat. Vuoden 1920 Tarton rauhassa kolttien asuinalue jakautui kahtia, osan jäädessä silloisen Neuvostoliiton puolelle ja osan Suomen puolelle. Toisen maailmansodan jälkeen, Suomen menetettyä Petsamon alueen, koltat saivat valita kummalle puolelle rajaa he halusivat asettua. Valinta tehtiin pääasiassa vanhojen sukumaiden perusteella. Suomen valinneet koltat sijoitettiin lopulta Inarin kunnan alueelle, Sevettijärven, Nellimin ja Keväjärven kyliin. Koltat ovat perinteisesti kuuluneet ortodoksiseen kirkkoon, ja tämä tekee heistä uskonnollisen vähemmistön suhteessa enemmistösuomalaisiin, mutta myös suhteessa muihin saamelaisiin. Ortodoksisuus on myös nähty vahvana osana kolttasaamelaisten itäsaamelaista kulttuuriperinnettä, joka näkyy niin pukeutumisessa, käsitöissä, musiikissa, juhlissa kuin ruokakulttuurissakin. Tämä asetelma on toiminut lähtökohtana tutkimukselleni. Pro gradu -työssäni tarkastelen, millainen rooli ortodoksisuudella on kolttasaamelaisten identiteetin muotoutumisessa sekä miten rooli on muotoutunut ja millaisia eroja suhtautumisessa ortodoksikirkkoon on eri kolttasukupolvien välillä. Saamelaisten uskontoa ja uskonnollisuutta, etenkin uskonnon esikristillistä aikakautta, on tutkittu jo monien vuosikymmenten ajan. Kolttasaamelaisten nykyuskonnollisuuden osuus tästä tutkimuksesta on kuitenkin jäänyt vähemmälle huomiolle, mikä tarkoittaa, että tutkimus on tältä osin paikoin vanhentunutta. Tutkimukseni merkitys nousee juuri tästä vajeesta tutkimushistoriassa, ja tutkimukseni pyrkiikin tarkastelemaan myös viimeisten vuosikymmenten suurten sosiaalisten muutosten vaikutusta kolttasaamelaisten uskonnollisuuteen. Tämän vuoksi tutkielmani nojaa vahvasti uskontososiologisiin teorioihin ja tarjoaa myös tältä osin tuoreehkon näkökulman kolttasaamelaisen uskonnollisuuden tutkimukseen. Aineistoni koostuu kymmenestä teemahaastattelusta, jotka tein kahdella kenttätyömatkalla vuonna 2013 Inarin kunnan alueella. Suurin osa haastateltavistani oli ortodoksisia kolttasaamelaisia, mutta joukossa oli myös etnisiä suomalaisia. Olen soveltanut aineistooni laadullista sisällönanalyysia. Tarkastellessani aineistoa olen koonnut yhteen, mitä informantit ovat haastatteluteemoista sanoneet. Analyysin temaattinen fokus keskittyy kollektiivisen muistin käsitteen ympärille. Tapa, jolla informantit käsittelivät ortodoksisuutta, muistutti hyvin vahvasti ylisukupolvisen muistin käsitettä, ja täten voikin sanoa, että teoria nousi hyvin luonnollisesti aineiston pohjalta. Analyysiin liittyy vahvasti myös etnisyyden käsite. Kollektiivinen muisti osaltaan vahvistaa etnistä identiteettiä, ja tarkastelenkin tutkimuksessani myös kollektiivisen muistin ja etnisen identiteetin suhdetta ortodoksisuuden näkökulmasta. Analyysissani ortodoksisuuden rooli kolttasaamelaisten kollektiivisen muistin osana rakentuu seuraavien teemojen pohjalle: symbolit, rituaalit ja narratiivit, paikallisuuden ja kuuluvuuden tunne sekä kolttasaamelaisten monitasoinen vähemmistöasema suhteessa ympäröiviin ryhmittymiin. Läpileikkaavana teemana tutkielmassani on myös sukupolvien välinen kehitys. Tutkielmani osoittaa, kuinka esimerkiksi ortodoksisuuden kollektiivinen muisti linkittyy symboleiden kautta etnisyyteen kahdella tavalla: etniset elementit toisaalta linkittyvät (esimerkiksi kolttasaamelaisten puvun ja kielen käyttö liturgioissa) uskonnolliseen ympäristöön ja toisaalta alkujaan uskonnolliset elementit voivat myös saada vahvoja etnisiä vivahteita (esimerkiksi hautajaisrituaalit ja pyhimystarinat). Paikallisuus ja kuuluvuuden tunne alueeseen oli se sitten laajemmin koko saamelaisalue tai oma kotikylä - vahvistavat myös osaltaan ortodoksisuuden roolia kolttasaamelaisten kollektiivisessa muistissa. Uskonto koetaan vahvemmin omalla kotialueella, ja toisaalta kolttakylien väliset eroavaisuudet korostavat myös kollektiivisen muistin värikkyyttä. Materiaalini antaa myös viitteitä siitä, että ortodoksisuus voi toimia kolttasaamelaista identiteettiä vahvistavana tekijänä saamelaisalueen ulkopuolella asuville. Kolttasaamelaisten ainutlaatuinen asema monitasoisena vähemmistöryhmänä heijastuu myös kollektiiviseen muistiin. Koltat ovat vähemmistönä niin ortodoksikirkon sisällä, suhteessa luterilaisiin suomalaisiin, kuin myös suhteessa muihin saamelaisiin. Muiden ryhmien suhtautuminen kolttien ortodoksisuuteen ja toisaalta myös se, miten koltat ovat itse suhtautuneet muihin tahoihin, on vaikuttanut siihen, miten ortodoksisuuden rooli kollektiivisen muistin osana on rakentunut. Tutkielmani myös osoittaa, että suhtautumisessa ortodoksiseen kirkkoon on sukupolvien välisiä eroja. Tähän ovat osaltaan vaikuttaneet ympäröivän yhteiskunnan muutos, modernisaatio ja sekularisaatio, mutta myös kolttasaamelaisten vähemmistöroolin muotoutuminen suhteessa ympäröiviin yhteisöihin.
  • Rosenström, Mirella (Helsingin yliopisto, 2013)
  • Tuomi, Tiina (Helsingin yliopisto, 2015)
    Kehittynyt teknologia mahdollistaa kuluttajien osallistumisen hyödykkeiden suunnitteluun ja valmistamiseen aikaisempaa enemmän. Kuluttajan rooli tuotteiden ja palveluiden arvoketjussa on nähty viime vuosikymmeninä merkittävänä kuluttaja- ja markkinointitieteissä. Keskusteluissa on tuotu esiin, että kuluttajien osallistuminen yhdessä yrityksen kanssa tuotteiden suunnitteluun, valmistamiseen sekä kokemiseen loisi arvoa kuluttajille. Tutkielma tarkastelee kuluttajien kokemuksia osallistumisesta tuotteiden ja brändien kehitykseen joukkoistamistyökalun avulla. Yritykset voivat joukkoistamisen avulla ulkoistaa suunnitteluprosessin isommalle joukolle toimijoita kuin perinteisesti on tehty ja samalla osallistaa kuluttajia tuotteiden ja brändien kehitykseen. Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella sitä, osallistuvatko kuluttajat joukkoistamismenetelmällä tehtyyn kampanjaan ja miten he kokevat kampanjan ja siihen osallistumisen. Tutkimusta varten tehtiin ensin pilotointi, jossa hyödynnettin joukkoistamista. 17 000 kuluttajaa osallistui kampanjaan. Kampanjaan osallistuneiden joukosta valittiin 11 kuluttajaa puolistrukturoituun haastatteluun. Heiltä kysyttiin kokemuksia osallistumisesta. Kuluttajien kokemuksia analysointiin teoria-ohjaavan analyysin avulla, jossa aineistoa käsiteltiin kuluttajan arvonluomista koskevan kirjallisuuden avulla sekä aikaisemman joukkoistamista käsittelevän tutkimuksen avulla. Kuluttajat kokevat osallistumisen pääosin ajan vietteeksi. Samalla he kuitenkin osoittivat kiinnostusta osallistua laajemminkin hyödykkeiden kehittämiseen yhdessä yrityksen kanssa. Kuluttajien osallistuminen kampanjaan riippui tilannetekijöistä ja osallistuminen loi sekä hedonistisia että utilitaristisia arvon kokemuksia kuluttajalle samaan tapaan kuin kuluttaja kokee saavansa arvoa muissakin kulutustapahtumissa. Hedonistiset kokemukset ilmenivät kampanjaan osallistumisen toimimisena ajanvietteenä ja miellyttävänä kokemuksena osallistumisesta kampanjaan kuluttajalle. Utilitariset arvot ilmenivät arvostuksena tiedosta uusista tuotteista, palkinnon saamisen arvostamisen ja ennen kaikkea vaikuttamisesta yrityksen tuotteisiin. Tulokset osoittavat teorian oletusten mukaisesti kuluttaja on aktiivinen ja halukas olemaan kanssa käymisissä yrityksen kanssa muun muassa uuden teknologian avulla kuten myös perinteisimmillä keinoilla.