Pro gradut ja vastaavat opinnäytteet

Recent Submissions

  • Kaitarinne, Niko (2015)
    Tässä tutkielmassa tarkastellaan singulaariarvohajotelmaa ja sen sovelluksena pseudoinverssiä. Lukija johdatellaan aiheeseen esittelemällä ensin joitakin tarvittavia esitietoja. Tämän jälkeen esittelemme unitaariset matriisit, jotka ovat yleistys ortogonaalisista matriiseista. Unitaaristen matriisien avullaesittelemme myös unitaarisen similaarisuuden käsitteen sekä Schurin hajotelmaksi kutsutun lauseen. Seuraavaksi esittelemme normaalit matriisit ja käsittelemme niiden tärkeimmät ominaisuudet. Vielä ennen tutkielman aiheeseen pääsyä käsittelemme hermiittiset matriisit, jotka ovat symmetristen matriisien yleistys, ja definiitit matriisit, jotka ovat hermiittisten matriisien eräänlainen osajoukko. Definiittien matriisien avulla käsitellään singulaariarvot sekä niiden avulla saatava singulaariarvohajotelma. Lopulta määritellään pseudoinverssi ja käydään läpi sen ominaisuudet, jonka jälkeen sovelletaan sitä pienimmän neliösumman probleeman ratkaisuun.
  • Kyytsönen, Sini (Helsingin yliopisto, 2015)
    Tutkimuksen aiheena ovat Linnanmäen huvipuiston laitteiden nimet, joista käytetään termiä laitenimet. Työssä tutkitaan laitenimien ominaispiirteitä ja selvitetään, mikä laitenimi oikeastaan on, mitä sillä ilmaistaan ja millaisin kielellisin keinoin. Laitenimien tutkimukseen sovelletaan funktionaalis-semanttista analyysia, jonka tarkoituksena on selvittää laitenimien rakenne, merkitys ja tehtävät. Lisäksi tutkimuksen kohteena ovat kielenkäyttäjien käsitykset laitenimistä. Sosio-onomastisen tutkimuksen avulla selvitetään, millaisia nimiä laitteista käytetään ja miten laitenimiin suhtaudutaan. Aineistona ovat Linnanmäen laitteiden nimet vuodelta 2014. Yhteensä nimiä on 44. Tutkimusaineistona on myös maaliskuussa 2014 tehty kyselytutkimus, johon tuli 200 vastausta. Aineisto jaettiin kahtia vastaajien mukaan: asiakasvastaajia on 110 ja Linnanmäen työntekijöitä 90. Nimien funktionaalis-semanttisessa analyysissa nimet jaetaan ensin nimenosiin. Laitenimissä on aina yksilöivä nimenosa. Yksilöivän nimenosan jäljessä voi olla laitteen lajin ilmaiseva nimenosa (esim. Pallo/karuselli). Laitenimiin sisältyvä sanasto koostuu suurimmaksi osaksi tunnistettavista lekseemeistä. Poikkeuksia ovat mm. opaakki Kuuputin ja interjektio Kotkot. Laitenimien merkityssuhteet perustuvat kielenpuhujille yhteisiin assosiaatioihin. Suurin osa laitenimistä perustuu epäsuoraan merkityssuhteeseen, jolloin nimi ymmärretään metaforisesti tai metonyymisesti. Osa nimistä on merkityssuhteeltaan suoria. Laitteen lajin ilmaiseva nimenosa kertoo laitteesta aina jotain suoraan. Muutama laitenimi perustuu myös pakattuun merkityssuhteeseen, jolloin nimellä ei ole selvää sanakirjamerkitystä (esim. Vekkula). Yksilöivän funktion lisäksi laitenimillä voi olla yhtäaikaisesti monia interpersonaalisia funktioita, jotka tulevat ilmi sosiaalisessa ja kulttuurisessa kontekstissa. Laitenimet voivat olla tehtäviltään informatiivisia, houkuttelevia, käytännöllisiä ja integroivia. Laitenimien käytössä ja variaatiossa on eroa vastaajaryhmien välillä. Asiakkaat käyttävät laitteista työntekijöitä useammin appellatiiveja (esim. maailmanpyörä) ja entisiä virallisia nimiä. Työntekijät käyttävät useimmiten laitteen virallista nimeä tai virallisen nimen pohjalta muodostettua sekundaaria nimeä. Laitteista käytetään lukuisia erilaisia epävirallisia nimiä. Vastaajien mielestä miellyttävä laitenimi on mm. kuvaava, hauska, perinteinen ja käytännöllinen. Laitenimissä ei miellytä esimerkiksi hämäräksi jäävä merkityssuhde. Monet vastaajista ihmettelivät nimien vaihdoksia ja ottivat kantaa nimien kieleen
  • Haltia, Heidi (Helsingin yliopisto, 2015)
    Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään modaaliverbien käytön kehittymistä oppijansuomessa Eurooppalaisen viitekehyksen taitotasoilla A2-C2. Tutkimuskysymyksiä olivat: (1) Millainen modaaliverbien käyttö on tyypillistä kullekin tutkituista taitotasoista? (2) Miten modaaliverbien käyttö kehittyy Eurooppalaisen viitekehyksen tasolta A2 tasolle C2? (3) Mitkä modaaliverbit aiheuttavat suomenoppijoille vaikeuksia ja (4) miten modaaliverbit vaikuttavat suomenoppijoiden viestintäkykyyn? Aineistona käytettiin Oulun yliopiston ICLFI-korpuksesta otettuja tekstejä, joiden kirjoittajat opiskelevat suomea vieraana kielenä ulkomaisissa yliopistoissa. Tutkimuskysymyksiä lähestyttiin kahdella tapaa. Ensinnäkin modaaliverbien käytön kehittymistä tutkittiin DEMfad-mallin mukaisesti frekvenssin, tarkkuuden ja distribuution näkökulmasta. Toiseksi tutkimuksessa pohdittiin kvalitatiivisesti sitä, miten modaaliverbien käyttö vaikuttaa oppijan viestintätaitoihin. Tutkimuksen teoreettisena taustana käytettiin käyttöpohjaisen kieliopin ajatuksia toisen tai vieraan kielen omaksumisesta. Tutkimuksessa huomattiin, että aineiston modaaliverbien käytössä tapahtui kaksi murrosta. Niistä ensimmäinen koski modaaliverbien esiintymäfrekvenssiä ja tapahtui taitotasolta A2 tasolle B siirryttäessä. Tasolla C2 modaaliverbien esiintymäfrekvenssi laski jälleen. Toinen murros koski modaaliverbien tarkkuuden ja distribuution kehitystä ja tapahtui taitotasolla C tultaessa. Tällöin modaaliverbien käyttö muuttui keskeisimpien modaaliverbien osalta kohdekieliseksi sekä varioivaksi. Modaaliverbien käytön variaatio ja tarkkuus olivat verrannollisia taitotason kanssa: mitä ylempää taitotasoa kirjoittaja edusti, sitä varioivampaa ja tarkempaa modaaliverbien käyttö keskimäärin oli. Vastaavaa korrelaatiota ei havaittu esiintymäfrekvenssin ja taitotason välillä. Tutkimuksen perusteella mahdollisuutta ilmaisevien modaaliverbien käyttö aiheuttaa suomenoppijoille enemmän vaikeuksia kuin välttämättömyyttä ilmaisevien. Yleisimpiä ongelmia olivat eri modaaliverbien välisen työnjaon selkeytymättömyys sekä modaaliverbien käyttö kohdekielelle epätyypillisissä konteksteissa. Tutkimus antoi viitteitä sen suuntaan, että ainakin oppijan äidinkielen siirtovaikutus ja tuotettava tekstilaji vaikuttaisivat modaaliverbien käyttöön. Tutkimustulokset poikkesivat modaaliverbien oppimisjärjestyksen puolesta eräistä muista suomea toisena kielenä opiskelevien modaaliverbien käyttöä sivunneiden tutkimusten tuloksista. Tämä antaa viitteitä sen suuntaan, että myös oppimisympäristöllä olisi vaikutusta käytettyihin modaaliverbeihin. Tutkimuksen perusteella modaaliverbien kohdekielinen käyttö parantaa tekstin sidosteisuutta, tehostaa oppijan kykyä ilmaista mielipiteitään sekä parantaa hänen kykyään tuottaa argumentoivia ja akateemisia tekstilajeja. Näin ollen modaaliverbien hallinta on yhteydessä Eurooppalaisen viitekehyksen eri taitotasoille asettamiin viestinnällisiin tavoitteisiin.
  • Tentke, Annika (Helsingin yliopisto, 2014)
    This project was about the molecular mechanisms involved in the generation of eicosanoids in human mast cells with particular emphasis on lipid bodies as a source and/or site of lipid mediator biogenesis. The cells to be used are isolated from human peripheral blood provided by Finnish Red Cross Blood Transfusion Service and collected from healthy donors. Human mast cells are found in connective tissue. They contain granules filled with histamine, heparine and proteases. Human mast cells are potent effector cells in host-defense mechanisms of innate immunity, including inflammatory diseases such as atherosclerosis. Activation of mast cells by different stimuli triggers the release of a huge range of mediators, including de-novo synthesized eicosanoids, which are highly biologically active lipid mediators. The major eicosanoid released by activated mast cells is prostanoid prostaglandin D2 (PGD2). The aim of this project was to find out whether mast cell lipid bodies are the cellular compartments of PGD2 synthesis, what are the enzymes involved in AA liberation from TGs, and whether TG-derived AA is a source for PGD2 production. The enzymes of special interest were hormone sensitive lipase (HSL) and adipose triglyceride lipase (ATGL). We were also interested about hematopoietic prostaglandin D synthase (HPGDS), the key enzyme in the production of D and J series of prostanoids. Methods used in this pro gradu work include siRNA transfections, RNA isolation, cDNA synthesis, qPCR, immunoblotting, ELISA and conventional fluorescence microscopy. Immediate increase in the amount of PGD2 released from mast cells sensitized with human IgE (1µg/ml) and activated by polyclonal rabbit anti-human IgE (1µg/ml) was observed. The increase was most prominent after one hour of activation, and slowly decreased to basal levels at 48 h post-activation. siRNA transfection affected the amount of enzyme DNA in mast cells and the amount of PGD2 released. HSL, ATGL and HSL+ATGL double knockdowns all reduced the amount of PGD2 released in acute (5 to 30 minutes) term activation compared to control cells. However, no significant changes were observed in the mRNA expression levels of ATGL, HSL, CGI-58, HPGDS or COX-1 under mast cell activation. The only significant changes in mRNA expression levels were observed with COX-2. However, the relative expression of HPGDS increased in IgE treated mast cells compared to control treated cells and the expression was even greater in mast cells treated with αIgE also. Both ATGL and HPGDS were recognized throughout the cytosolic area in the non-activated Ctrl cells. Although HPGDS located also in the circumference of mast cells, no clear localization of HPGDS was observed in the circumference of mast cell lipid droplets. The experiments carried out at the Wihuri Research Institute, including those presented here, have established that, in addition to phospholipids, the triglycerides present in mast cell lipid droplet core are also an important source of eicosanoids, and that also ATGL and HSL, not just cPLA, can release arachidonic acid for eicosanoid production. The ramifications of this study include the possibility that arachidonic acid release from triglycerides for the formation of eicosanoids could take an indirect or a direct route to supply precursors for cellular eicosanoid biosynthesis. The key is the pathway of AA release. In the direct pathway, AA is released from LD TGs by ATGL or HSL and this free AA is used for the generation of PGs by either COX-1 or COX-2, depending on the status of the cell. In the indirect pathway, AA is liberated from LD TGs by ATGL or HSL and then further re-esterified into phospholipids from where AA is then finally released by cPLA2 for the generation of eicosanoids.
  • Paloneva, Hanna Maria (Helsingin yliopisto, 2015)
    Ääntäminen on saanut viime aikoina entistä enemmän huomiota myös suomi toisena ja vieraana kielenä -opetuksessa. Tämä tutkielma käsittelee suomi vieraana kielenä -oppijoiden vokaaleja. 14 oppijaa saksalaisen yliopiston suomen kielen alkeiskurssilta ovat tunnistaneet ja tuottaneet suomen kielen vokaaleja e, ä, ja a kahdessa tehtävässä. Tutkielma tarkastelee tunnistamisen ja tuottamisen onnistumista äidinkielisten puhujien suorituksiin verrattuna, puhujien välisiä yksilöllisiä eroja sekä oppijoiden äidinkielen saksan vaikutusta suomen vokaalien tunnistamiseen ja tuottamiseen. Tutkielma koostuu laajemmasta teoreettisesta taustoituksesta, suomen ja saksan kielten vertailevasta analyysistä sekä kahden kuuntelukokeen tuloksista. Kontrastiivisen kielten vertailun perusteella oli oletettavissa, että sekä erot saksan ja suomen äänne- että kirjoitusjärjestelmissä tulisivat vaikuttamaan vokaalien tunnistamiseen ja tuottamiseen. Ensimmäisessä kuuntelukokeessa saksankieliset suomenoppijat ja kaksi suomenkielistä vertailupuhujaa tunnistivat tutkimuksen vokaaleja kirjoittamalla suomenkielisen lukemat epäsanat. Vokaali a oli tunnistettu täysin oikein kaikissa epäsanoissa, mutta saksankieliset olivat kuulleet sitä runsaasti myös niihin sanoihin, joissa suomenkielinen kuuli vokaalin ä. Vokaalin ä tunnistaminen tuotti odotetusti saksankielisille eniten hankaluuksia. Vokaalin e kohdalla haasteena oli painottoman toisen tavun e-vokaali. Selityksenä voisi olla, että painoton e-vokaali herkästi redusoituu saksan kielessä ja että e:n ja ä:n kohdalla on saksan kielen ortografisissa käytännöissä runsaasti vaihtelua. Toisessa kuuntelukokeessa saksankieliset oppijat ja kaksi suomenkielistä vertailupuhujaa lukivat suomenkielisen tekstin. Tutkimuksen vokaalit oli leikattu tekstistä erikseen. Vokaalit soitettiin kolmelle suomenkieliselle kuuntelijalle, jotka nimesivät ne mielestään parhaiten vastaavaksi suomen kielen vokaaliksi. Merkittävää oli, ettei kahden suomenkielisen vertailupuhujan vokaaleja oltu tunnistettu selvästi paremmin kuin saksankielisten vokaaleja muutoin kuin vokaalin ä osalta, joka tuotti saksankielisille erityisiä vaikeuksia. Vokaali a oli tunnistettu lähes yhtä onnistuneesti niin saksankielisten kuin suomenkielistenkin tuottamana. Sen sijaan suomenkieliset nimesivät saksankielisten tuottaman ä:n e:ksi jopa yli puolessa tapauksista. Vokaali e taas oli tunnistettu saksankielisten tuottamana jopa paremmin kuin suomenkielisten tuottamana erityisesti ensitavussa. Vokaalien e ja ä osalta sujuva tunnistaminen kuuntelukokeessa 1 näytti olevan edellytyksenä sujuvalle tuottamiselle kuuntelukokeessa 2, vaikka joidenkin oppijoiden kohdalla vokaalin ä tuottaminen saattoi hyvästä tunnistamisesta huolimatta olla heikkoa. Vokaalia e oli monesti onnistuttu tuottamaan hyvin kuuntelukokeessa 2, vaikka sen tunnistaminen kuuntelukokeessa 1 olisi ollut heikkoa. Tutkimus osoitti, että luonnollista puhetta käyttämällä voidaan saada yllättäviä tuloksia myös äidinkielisten puhujien vokaalien laadusta. Variaatio äidinkielisten puhujien vokaalien laadussa tekee suomen oppijoiden tehtävän entistä vaikeammaksi. Tutkimuksen saksankieliset oppijat olivat taustatekijöiltään erittäin yhtenäinen ryhmä. Tästä huolimatta yksilölliset erot kuuntelukokeiden tuloksissa olivat merkittävät. Kuuntelukokeessa 1 vaihteli suuresti, tuottiko oppijalle enemmän haasteita vokaali ä vai e (vokaali a oli tunnistettu hyvin). Myös kuuntelukokeessa 2 yksilölliset erot olivat merkittävät erityisesti vokaalin ä tuottamisessa.
  • Kuusi, Olli (Helsingin yliopisto, 2014)
    Pro gradu -tutkielma käsittelee suomalaisyhtiön oikeudellista suojaa Venäjälle tehtyihin suoriin investointeihin (FDI) eli sijoittajasuojaa kansainvälisen oikeuden, Suomen ja Venäjän välisen valtiosopimuksen ja Venäjän kansallisen lainsäädännön näkökulmasta. Tutkielma liikkuu kansainvälisen politiikan ja kansainvälisen oikeuden rajapinnoilla. Tutkielmassa pyritään myös luomaan kuva siitä, mitä on ulkomainen investointioikeus kansainvälisen talousoikeuden kontekstissa. Kylmän sodan loputtua sen sijaan, että valtiot pelkäisivät aseellista konfliktia, on ainakin rauhan aikana valtion taloudellisen suorituskyvyn heikkeneminen paljon pelottavampaa. Ulkomaisilla investoinneilla on rooli valtioiden taloudellisen suorituskyvyn tehostajana. Tutkimuskysymyksenä on, mikä on suomalaisinvestoinnin oikeudellisen suojan taso Venäjällä. Kysymykseen vastaamiseksi asetetaan kolme alakysymystä, joita ovat 1) minkälaisia ovat suomalaissijoittajan kohtaamat Venäjän maariskit, 2) minkälaisia oikeudellisia mekanismeja riskien ehkäisemiseksi on olemassa ja 3) ovatko mekanismit käytännössä hyödyntämiskelpoisia. Kysymyksiin vastaamiseksi on hyväksikäytetty engannin-, venäjän-, suomen- ja ruotsinkielisiä lähteitä sekä viittä haastattelua. Tutkielman edetessä muodostuu kuva työn aihepiiriä koskevasta, Venäjän normatiivisen oikeuden yläpuolella vallitsevasta ulkomaisesta investointipolitiikasta Neuvostoliiton hajoamisesta nykyaikaan.
  • Bang, Katja (2015)
    Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen Venäjällä sijaitsevan Sahan tasavallan kielellistä tilannetta. Tutkin pääsääntöisesti uhanalaisiin alkuperäiskansoihin kuuluvien jakuutin, evenin, evenkin, dolgaanin, tšuktšin ja jukagirin kielten asemia mutta myös venäjän kielen asemaa. Tavoitteenani on kerätä olennaisimmat Venäjän ja Sahan tasavallan kieliä koskevat lait yhteen ja selvittää toteutuvatko kielelliset oikeudet käytännössä. Kielipolitiikka kun määritellään pääsääntöisesti Venäjällä lainsäädännön kautta. Pohdinkin Sahan tasavallan kielellistä tilannetta kielipolitiikan näkökulmasta, jonka mukaan kielten asema ei ole irrallinen yhteiskunnasta. Tutkimuksen aineistona ovat erilaiset verkkojulkaisut - raportit, esitelmät ja tieteelliset julkaisut, joista selviää kielten käyttö muun muassa koulutuksessa, tiedotusvälineissä ja kirjatuotannossa. Tutkielmassani käytän metodina kirjallisuuskatsausta, jonka avulla pystyn hahmottamaan ja tiivistämään jo olemassa olevan tutkitun tiedon määrää. Tutkimuksen edetessä havaitsen lainsäädännön vähäisen vaikutuksen käytännössä. Tutkimani kielet ovat eriarvoisissa asemissa keskenään. Venäjän kielellä on vahva symbolinen merkitys ja siten erityinen asema Venäjällä. Vaikka jakuutin kieli on heikommassa asemassa kuin venäjän kieli, on sillä enemmän kielellistä arvovaltaa ja sitä käytetään laajemmin kuin muita alkuperäiskansojen kieliä. Havaitsen, että lait eivät toteudu täysin kaikilla kielillä julkisessa kielenkäytössä. Suurimpia puutteita on nähtävissä koulutuksen ja tiedotusvälineiden piireissä. Tehokkaammalla ja kaikkia hyödyttävällä kielipolitiikalla voitaisiin elvyttää uhanalaisia alkuperäiskansojen kieliä varmistamalla kyseiset kielet koulutuksen kielinä, vakiinnuttamalla kirjoitusjärjestelmä ja kehittämällä sanastoa.
  • Kalinainen, Anni (Helsingin yliopisto, 2015)
    Tutkielmassa selvitetään suomen kielen objektin sijanvalintaan vaikuttavia tekijöitä aistihavaintoverbien 'nähdä', 'kuulla', 'haistaa', 'maistaa' ja 'tuntea' osalta. Nämä verbit kuuluvat objektin suhteen ns. kvasiresultatiivisten verbien ryhmään. Tuon ryhmän verbejä on pidetty objektin sijanvalinnan pääsäännöstä poikkeavana, sillä ne saavat akkusatiiviobjektin, vaikka niiden kuvaama tilanne ei ole johtanut päätepisteeseen tai tulokseen. Objektin sijanvalintaa pidetään yleisesti ja näiden erityistapausten vuoksi hyvin vaikeana suomea toisena kielenä opiskeleville. Tavoitteena on aineistoa tutkimalla ymmärtää paremmin, mitkä semanttiset piirteet vaikuttavat objektin sijamuotoon. Aineisto on kerätty Kielipankista ja internetistä, sisältäen sanomalehtitekstejä ja vapaamuotoista kirjoitettua kieltä. Aineistoa luokitellaan sen mukaan, mitkä seikat vaikuttavat akkusatiivi- tai partitiiviobjektin valintaan. Analyysimetodina on yleislingvistinen semanttinen analyysi, jossa verrataan eri sijamuodon aiheuttamia muutoksia merkityksen tasolla. Tutkimuksessa huomioidaan verbien monimerkityksisyys ja sen vaikutus objektin sijamuotoon. Aistihavaintoverbit luokitellaan oman järjestelmänsä sisällä kolmeen tyyppiin: katsoa, nähdä, näkyä. Epäagentiivisen aistihavainnon luokkaan (nähdä) kuuluvat verbit jaotellaan aistihavaintomerkitykseen ja muihin merkityksiin. Aistihavaintomerkitys jaetaan vielä kahteen mikromerkitykseen: punktuaaliseen Näin hänet yhtäkkiä ja staattiseen Näen ikkunasta kirkon. Tämä eronteko on oleellinen objektin sijan selittämisen kannalta. Punktuaalinen havaintolause saa akkusatiiviobjektin, koska se ilmaisee päätepisteellisen muutoksen: aistija saa yhteyden ärsykkeeseen. Staattinen havaintoyhteys taas ei sisällä mitään muutosta, ja siksi sitä ilmaisevaa akkusatiiviobjektia on pidetty objektisääntöjen vastaisena. Eri sijoilla ilmaistava aspektuaalinen resultatiivisuus : irresultatiivisuus -oppositio koskee kuitenkin vain dynaamisia lauseita, ei staattisia, joten akkusatiivi on ymmärrettävä. Taustalla on sellainen historia, että kun partitiivi levisi objekteihin irresultatiivisen aspektin ilmaisimeksi, kehitys ei ulottunut staattisten lauseiden alueelle (huomaa myös lauseet 'Omistan tämän talon', 'Rasia sisältää korun'). Näissä säilyi alkuperäinen akkusatiivi, joka kyllä vaihteli kvantitatiivisista syistä (Näen laivan, Näen jo laivaa saaren takaa). Niinpä nykyisenkin akkusatiiviobjektin funktio staattisissa on lauseissa vain objektin erottaminen subjektista. Tutkimuksessa käsitellään myös partitiivinkäyttöjä, jotka ilmentävät muunlaista aspektuaalisuutta: frekventatiivisuutta (Näin häntä koulussa joka päivä) ja nopeasti tapahtuvaa havaintoa (Näin häntä vilaukselta). Lisäksi tutkimuksen kohteena on objektin sijaan vaikuttava jaollisuus : jaottomuus -oppositio, jonka tarkka määrittely ei ole aivan ongelmatonta. Tutkimuksessa esille tulleet aspektuaaliset partitiivin käytöt muussa kuin irresultatiivisessa merkityksessä olisivat hedelmällinen kohde jatkotutkimukselle. Lisäksi objektiteorian kannalta jako staattisiin ja dynaamisiin tilanteisiin olisi otettava paremmin huomioon ja tutkittava mitkä verbit ovat suomen kielen kannalta staattisia. Tämä jaottelu olisi myös S2-opetuksen kannalta tärkeää.
  • Kajander, Anna (Helsingin yliopisto, 2013)
    Kirja-ala on muutoksessa nyt kun sähkökirja on tehnyt ja tekee edelleen tuloaan. Siirtyminen uuteen lukutapaan ei ole ollut odotetun nopeaa, vaan suomalaiset ostavat ja lukevat edelleen pääasiassa perinteistä paperista kirjaa. Yksi syy tähän on se, että kirjaan materiaalisena esineenä liitetään erilaisia tunteita, arvoja ja asenteita. Sähkökirja muuttaisi monille tärkeää kokemusta kirjasta ja lukemisesta, ja uuteen lukutapaan saatetaan suhtautua siksi varauksella. Pro gradu tutkielmani on verkkoetnografinen esinetutkimus, jossa tarkastelen kirjaan ja lukemiseen liitettäviä merkityksiä. Aineisto on kerätty sosiaalisessa mediassa tutkimusta varten perustetulla Facebook-sivulla, jonka kautta tutkimukseen osallistui yhteensä 73 henkilöä. Aineistonkeruutapa on kansatieteessä uusi, ja pääaiheensa kirjan ohella tutkimus käsitteleekin keruutavan vahvuuksia ja ongelmia esinetutkimuksen kannalta. Tutkimusprosessi on myös kirjoitettu hyvin avoimeksi. Tarkoitus on näin ottaa osaa tieteenalalla käytävään keskusteluun verkossa tehtävästä tutkimuksesta ja tutkimuskentän käsitteestä. Aineiston analyysiosuudessa käsitellään vastaajien esiin tuomia teemoja työn keskeisten käsitteiden avulla. Näistä tärkeimmät ovat esine, merkitys, ruumiillisuus, identiteetti ja nostalgia. Tarkastelun alla ovat myös kirjan eri muodot ja niihin liitettävät arvot, sekä lukeminen ja sen tuottamat ruumiilliset kokemukset. Aineiston analyysi perustuu kulttuurianalyysiin ja kokemuksen tutkimuksen osalta kulttuuriseen fenomenologiaan. Tutkimuksen perusteella kirja on monia merkityksiä sisältävä esine, johon liittyy erilaisia osa-alueita. Aineistoni mukaan sähkökirjassa houkuttelevat lukutavan keveys, nopeus ja helppous. Perinteisen kirjan kohdalla kirjan materiaalisuus on monille tärkeää, ja siihen kuuluvia positiivisia elementtejä ovat esimerkiksi tuoksut ja värit. Sivuihin ja kansiin tarttuneet käytön jäljet kertovat menneisyydestä ja kantavat näin nostalgisia arvoja. Lisäksi kirja koetaan sosiaalisena esineenä, vuorovaikutuksen välineenä ja identiteetin tukijana. Perinteiselle kirjalle annetaan aikaa ja lukukokemukseen voi kuulua myös kirjan ulkoasun katselu tai materiaalisuuden tunnustelu. Kirjan tehtävänä on toimia arjesta irrottajana, joka vie pois sähköisten ruutujen kuten tietokoneen tai television ääreltä. Tulevaisuuden odotetaan tuovan muutoksia kirjakulttuuriin, mutta suurin osa vastaajista toivoo perinteisen kirjan säilyvän kirjan uusien muotojen rinnalla.
  • Koivunen, Niko (2015)
    Flavour violating processes have never been observed for charged leptons, electron, muon and tau. The existence of charged lepton flavour violating (CLFV) processes is however expected, since flavour is violated by all the other fermions of the standard model (SM). In the standard model the neutrinos are massless, which forbids the mixing of neutrino flavour and also the violation of lepton flavour. The zero mass of the neutrinos in the SM is in conflict with the experimentally observed neutrino oscillations. The standard model has to be extended to include massive neutrinos. The easiest way to explain the neutrino mass is to assume that they acquire masses in the same way as the rest of the SM fermions: in the Higgs mechanism. This way however leads to problems with the naturality of the neutrino Yukawa coupling. One of the most popular methods of generating the neutrino mass is the so called seesaw mechanism (type-I). The standard model, extended with the neutrino masses, allows the charged lepton flavour to be violated. This leads to unobservably small transition rates however. Therefore an observation of charged lepton flavour violating process would be a clear evidence of the existence of new physics beyond the standard model and it's trivial extensions. To have hope of ever observing charged lepton flavour violating processes, there must be an extension of the standard model which produces observable, though small, rates for CLFV processes. One of the most popular extensions of the standard model is the so called minimal supersymmetric standard model (MSSM). The neutrinos are massless in the MSSM, as they are in SM, and therefore CLFV processes are forbidden in the MSSM. Luckily the neutrino masses can be generated via seesaw mechanism in the MSSM as well as in the SM. The MSSM contains more potential sources for CLFV processes than the SM. The extra sources are the soft mass parameters of the sleptons. In supersymmetric models the sleptons couple to the leptons through the slepton-lepton-gaugino-vertices. These generate the CLFV processes at the loop-level. Often the off-diagonal soft terms are assumed zero in the MSSM at the input scale, where the supersymmetry breaks. Experiments are done at much lower electroweak scale. The soft SUSY-breaking terms acquire large radiative corrections as they are run from the input scale down to the electroweak scale. Here the seesaw mechanism kicks in. The seesaw mechanism brings with it the off-diagonal neutrino Yukawa coupling matrices. This allows the off-diagonal slepton mass terms to evolve non-zero at the electroweak scale. In this thesis the charged lepton flavour violation is discussed first in the context of the standard model. Then the CLFV processes, l(i) → l(j) γ, l(i) → l(j)l(k)l(l) ja l(i) ↔ l(j), are studied in the most general way: in the effective theories. Finally the charged lepton flavour violation is studied in the supersymmetric theories in general and more specifically in the minimal supersymmetric standard model extended with the seesaw mechanism (type-I).
  • Romppanen, Kati (Helsingin yliopisto, 2015)
    Lingvistisen tekstintutkimuksen alaan kuuluvassa tutkielmassa tarkastellaan erimielisyyden ilmaisuja yleisönosastokirjoituksissa. Tutkimuskysymyksinä on selvittää, millä keinoin yleisönosastokirjoitusten kirjoittajat ilmaisevat olevansa eri mieltä aiempien kirjoittajien kanssa ja lisäksi, mitä tehtävää nämä keinot palvelevat tekstin kokonaisuuden ja kirjoittajan tavoitteen kannalta. Tutkimuskysymyksiä lähestytään suhtautumisen teorian ja uuden retoriikan pohjalta kielen keinojen tarkastelun ja argumentaatioanalyysin avulla. Tutkielman varsinaisena aineistona on 71 Helsingin Sanomien yleisönosastolla ilmestynyttä kirjoitusta, jotka on kirjoitettu seitsemästä eri aiheesta. Samasta aiheesta kirjoitettujen tekstien ketjumaisuus ja tekstien välille muodostuvat viittaussuhteet ovat tutkielmassa keskeinen lähtökohta. Tutkielmassa havaittiin, että kirjoittajat ilmaisevat erimielisyyttään usein eri keinoin, kuten erilaisin kieltävin lausein, vastakohtaisin väittein ja kysymyksin. Erimielisyyden ilmaisu liittyy usein aiemman kirjoittajan referointiin. Aineiston referoinnin keinoista varsinaiset johtoilmaukset ovat pääosin neutraaleja, mutta sen sijaan suoran esityksen havaittiin sijoittuvan ainoastaan erimielisiin yhteyksiin. Referoinnin yhteydessä kirjoittajat ilmaisevat erimielisyyttään tyypillisesti erilaisin evaluoinnein. Erikoistapauksena esiin nousee erityisesti tekstin herättämien tunnereaktioiden kuvailu ja eri tavoin oudoksi evaluoiminen. Tutkielmassa osoitetaan, että erimielisyyden ilmaukset toimivat kiinteästi osana kirjoittajan argumentaatiota, mikä näkyy niin erimielisyyden ilmaisemisen keinoissa kuin myös erimielisyyden kohdistamisessa. Erimielisyys on kirjoittajalle keskeinen retorinen keino samanaikaisesti horjuttaa vastustajan väitettä ja avata tilaa omille väitteilleen. Tässä tehtävässä erimielisyyden ilmaukset esiintyvät tyypillisesti osana ns. kiistorakennetta, jossa referointia seuraa erimielisyyden ilmaus ja kirjoittajan oman väitteen tai perusteluiden esittäminen. Lisäksi havaittiin, että kirjoittajat voivat modifioida ilmaisemansa erimielisyyden astetta vahvistimin ja varauksin sekä myönnytyksin. Modifioinnit liittyvät tekstin moniäänisyyden ja kirjoittajan ja lukijan välisen suhteen hallitsemiseen. Erimielisyyden ehdottomuutta modifioimalla kirjoittaja pystyy ottamaan huomioon lukijan mahdollisesti eriävän kannan ja osoittamaan tälle solidaarisuutta pyrkien samanaikaisesti vaikuttamaan lukijan mielipiteeseen.
  • Soininen, Riikka (2015)
    The aim of this licentiate thesis is to assess by literature the potential exposure of humans to Mycobacterium avium subspecies paratuberculosis (MAP) through food and drinking water in Finland and Minnesota, USA and to represent the prevalence (the total number of cases of a disease at a specific time) of Johne’s disease and the prevalence and incidence (the number of new cases of a disease during a certain period of time) Crohn’s disease in the United States, Minnesota and Finland. Johne’s disease (JD), also known as paratuberculosis, is a globally important chronic intestinal disease of cattle and other ruminants such as goats and sheep caused by MAP. Crohn’s disease (CD) is a chronic intestinal disease of humans. The etiology of CD is unknown but in addition to genetic susceptibility, environmental factors have been found to have an impact on the onset of the disease. It has been suggested that MAP could be one of the etiologic agents of CD. In the United States, JD is more common in dairy cattle than in beef cattle. The apparent cow-level prevalence is 6% and apparent herd-level prevalence is 68% in dairy cattle. In Minnesota the apparent prevalence of JD in dairy cattle at the cow-level is 3% and at the herd-level 46%. In beef cattle the prevalence at the cow-level is only 0.3% in Minnesota. The prevalence of CD in the United States is 241/100,000 and the annual incidence 20/100,000. The prevalence of CD in Minnesota is 222/100,000 and the annual incidence 13/100,000. In Finland, JD has been diagnosed in five beef cattle herds since 1992. The disease has not been diagnosed in dairy cattle or sheep or goats in Finland. The prevalence of CD in Finland is 124/100,000 and the annual incidence 9/100,000. The prevalence of MAP in food and drinking water in Finland has not been studied. Despite this, it is unlikely that people are exposed to MAP through drinking water or by eating foods of Finnish origin because the prevalence of JD in Finland is very low. However, exposure to the bacterium is possible by eating imported beef and dairy products such as cheese and yogurt. The share of imported foods within these food groups is relatively large in Finland. Dairy products and beef are imported for example from Germany and Denmark where the prevalence of JD at the herd-level is about 50–80%. In the United States the occurrence of MAP in foods and drinking water has been studied quite much. It appears that the bacterium is found in foods and drinking water of U.S. origin. Because JD is so common in the United States and Minnesota, it is likely that people are exposed to the bacterium in Minnesota even though not all the food eaten is produced in the state. It is likely that people in areas of high prevalence of JD are exposed more to MAP than people in areas of low prevalence of JD. Comparing subsets of CD patients with high exposure to MAP to healthy controls with and without exposure to MAP could reveal the possible role of MAP in the complex etiology of CD. Based on this literature review it can be assumed that in Finland CD is caused by some other environmental agent than MAP. This licentiate thesis sets up further research needs to estimate the true human exposure to MAP.
  • Vanhanen, Saara (2015)
    Erilaisia lääkehoidon arviointimenetelmiä on kehitetty monissa maissa parantamaan lääkehoitoa. Suomessa lääkehoidon kokonaisarviointi kehitettiin 2000-luvulla. Tutkimuksia lääkehoidon kokonaisarvioinnin vaikuttavuudesta on tehty Suomessa vain muutamia, mutta maailmalta tutkimuksia löytyy enemmän. Tämän pro gradu -tutkielman kirjallisuusosion tarkoituksena oli tutkia, minkälaisia mittareita on käytetty lääkehoidon arvioinnin tutkimuksissa ja millaisia tuloksia niistä on saatu. Mittareina on usein käytetty lääkityksen tarkoituksenmukaisuuteen liittyviä mittareita, kuten lääkitykseen liittyviä ongelmia (Drug Related Problems, DRP), lääkityksen tarkoituksenmukaisuusindeksiä (Medication Appropriateness Index, MAI) ja mahdollisesti iäkkäille sopimattomien lääkkeiden tietokantoja. Näihin mittareihin, kuten lääkitykseen liittyviin ongelmiin, lääkehoidon arvioinneilla on ollut positiivinen vaikutus. Elämänlaatumittareihin lääkehoidon arvioinneilla ei ole tutkimusten mukaan ole saatu vaikutusta. Toimintakykyä mittaavia mittareita ei ole paljon käytetty lääkehoidon arviointien tutkimuksissa ja niistä saadut tulokset ovat olleet ristiriitaisia. Omahoitosuunnitelma 2100 (OMA21) -tutkimushanke, joka tutkii lääkehoidon kokonaisarvioinnin vaikuttavuutta suomalaisessa terveydenhuollossa, voisi mahdollisesti pitkän seuranta-aikansa puolesta tuottaa tuloksia myös elämänlaatu- ja toimintakykymittareihin. Tutkielman kokeellisessa osiossa tarkoituksena oli arvioida Omahoitosuunnitelma 2100 (OMA21) -tutkimushankkeen lääkehoidon kokonaisarviointien tasalaatuisuutta tekemällä neljälle interventiopotilaalle rinnakkaisarvioinnit ja katsoa, kuinka paljon esiin nostetuista ongelmista oli samoja eri arvioijilla. Arvioinneista esille nostetuista ongelmissa oli paljon hajontaa. Yhteensä 40 eri ongelmasta vain 17,5 % oli samoja kaikilla arvioijilla. Lisäksi 12 potilaan lääkehoidon kokonaisarvioinneista havaituille ongelmille tehtiin lääkitykseen liittyvien ongelmien luokitus PCNE V6.2 -luokituksen mukaan. Tapauksista havaittiin yhteensä 69 ongelmaa, joista PCNE V6.2 -luokituksen mukaan yleisin ongelmaluokka oli hoidon teho (P1) (37,7 %). Ongelmille löydettiin yhteensä 92 syytä, joista yleisin oli lääkkeen valinta (C1) (39,1 %). Lisäksi kokeellisessa osiossa arvioitiin Kustannus Oy Duodecimin kehittämää lääkityksen kokonaisarviointityökalun (EBMeDS) käytettävyyttä OMA21-tutkimushankkeessa. Työkalun käytettävyys arvioinneissa todettiin olevan rajallinen potilastietojärjestelmässä olevien kirjaamismerkintöjen, kuten lääkelistan ja indikaatioiden, puutteen vuoksi. Vain noin 30 % (vaihteluväli 0-57 %) lääkkeistä oli ilmoitettu indikaatio. Työkalu voisi kuitenkin jatkossa nopeuttaa lääkitykseen liittyvien ongelmien määrittämistä vuosikontrollien yhteydessä OMA21-tutkimushankkeessa, jos potilaiden tiedot saadaan kirjattua potilastietojärjestelmiin oikein, koska työkalu pitää sisällään monenlaisia tietokantoja, joita arvioinneissa usein käytetään.
  • Soini, Esa-Matti (2015)
    Silmän takaosan sairaudet, kuten silmänpohjan ikärappeuma ja diabeettinen retinopatia ovat vakavia verkkokalvoa vaurioittavia sairauksia, jotka voivat johtaa näkövaurioihin ja sokeutumiseen. Silmän etuosan sairauksia voidaan hoitaa silmän pinnalle annosteltavilla silmätipoilla, mutta silmän takaosan kudoksiin niiden avulla ei ole mahdollista saada riittävän suuria lääkeainepitoisuuksia. Tällä hetkellä silmän takaosan sairauksien lääkehoidossa käytetäänkin pääasiassa lasiaisen sisäisiä injektioita ja implantteja. Intravitreaaliseen annosteluun liittyy kuitenkin huomattavia riskejä, kuten verkkokalvon irtauma ja endoftalmiitti, minkä lisäksi toimenpide on potilaalle epämiellyttävä. Turvallisemmalle ja potilasystävällisemmälle annosmuodolle olisi siis tarvetta. Systeemisen annon jälkeen veriverkkokalvoeste ja veri-kammioneste-este rajoittavat lääkeaineiden pääsyä verenkierrosta silmän sisäosiin. Erikoistyön tavoitteena oli rakentaa farmakokineettinen simulaatiomalli, jolla ennustetaan silmäsairauksien hoidossa käytettävien lääkeaineiden jakautumista silmään systeemisen annon jälkeen. Tällainen malli olisi erittäin hyödyllinen lääkekehityksen apuvälineenä ennustamaan uusien tutkittavien lääkeaineiden farmakokinetikkaa ja jakautumista silmään systeemisestä verenkierrosta. Mallin ennustekykyä testattiin kymmenellä lääkeaineella, joille on julkaistu pitoisuudet lasiaisessa ja verenkierrossa kaneilla systeemisen annon jälkeen. Keskimäärin simulaatiomallin ennustetarkkuus oli varsin hyvä, sillä simuloitu lasiaisen lääkeainepitoisuuden AUC oli 125 % mitatusta ja Cmax 117 % mitatusta. Mallin ennustetarkkuudessa oli kuitenkin huomattavaa vaihtelua lääkeaineiden välillä, sillä pienimmillään mallin ennustama silmän AUC oli 15 % vertailuarvosta ja suurimmillaan 403 %. Tällaisenaan malli ei siis ole riittävän hyvä käytettäväksi lääkekehityksen apuvälineenä. Simulaatiomallin toimivuutta voisi olla mahdollista parantaa lisäämällä siihen aktiivisen kuljetuksen vaikutus ja käyttämällä 2-tilamallia systeemikinetiikan mallinnuksessa.