Pro gradut ja vastaavat opinnäytteet

Recent Submissions

  • Mäkikunnas, Elina (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tutkielmassa tarkastellaan Suomen kuudesluokkalaisten B-ruotsin opetuksen järjestämistä syksyllä 2016 käyttöön otetun uuden tuntijaon myötä. Tuntijakouudistuksessa kaksi vuosiviikkotuntia siirtyi yläkoulusta kuudennelle luokalle ja samalla luokanopettajat saivat muodollisen pätevyyden opettaa kuudesluokkalaisille ruotsia. Tutkielman tarkoituksena onkin selvittää, miten kuudesluokkalaisten ruotsinopetus on järjestetty. Tutkielmassa tarkastellaan, keitä kuudesluokkalaisten ruotsinopettajina toimii: siinä vertaillaan luokanopettajia, aineenopettajia ja opettajia, joilla on sekä luokan- että aineenopettajan pätevyys. Lisäksi selvititetään, miten nämä erilaiset opettajat huomioivat kohderyhmän tarpeet ja toteuttavat opetussuunnitelman tavoitteet sekä kartoitetaan, millaista tukea tai täydennyskoulutusta heille on tarjottu ja millaisia tuen tarpeita heillä vielä haastatteluhetkellä on. Aineisto koostuu kuuden opettajan haastatteluista, jotka on kerätty helmikuussa 2016. Aineistoa analysoidaan sisällönanalyysin menetelmällä. Haastatellut opettajat työskentelevät eri puolilla Suomea ja heistä kolme on aineenopettajia, kaksi luokanopettajia ja yhdellä on kaksoispätevyys. Tutkielmassa käy ilmi, että luokanopettajilla ja aineenopettajilla on kuudesluokkalaisten ruotsinopetukseen liittyen molemmilla omat vahvuutensa ja haasteensa. Aineenopettajien kielididaktinen näkökulma on usein vahva ja tarjoaa oppilaille monipuoliset lähtökohdat ruotsinopintojen alkuvaiheeseen. Toisaalta luokanopettajien vahvuuksina ovat selkeä näkemys alakoulun toimintatavoista, oppilasryhmän tunteminen ja sen myötä syntyvä auktoriteetti sekä ikäryhmän tarpeiden huomioimisen luontevuus esimerkiksi pelejä ja leikkejä hyödyntäen. Kaksoispätevällä opettajalla ja kokopäiväisesti alakoulun puolella työskentelevällä kieltenopettajalla nämä ominaisuudet yhdistyvät. Aiheen tutkimisen jatkaminen on tärkeää, koska tilanteeseen liittyy epätasa-arvoistumisen uhkaa ja selvittämättömiä kysymyksiä. Jatkossa on tärkeää lisätä opettajien välistä yhteistyötä ja mahdollisuuksia saada vertaistukea ja osallistua tarvittaessa täydennyskoulutuksiin. Lisäksi on tärkeää parantaa mahdollisuuksia kaksoispätevyyden hankkimiseen.
  • Uotila, Maritta (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tutkielmassa tarkastellaan Haminan kaupungin epävirallista paikannimistöä. Nimiaineisto käsittää n. 750 epävirallista paikannimeä. Koska Hamina on varuskunta -ja linnoituskaupunki, näkyvät myös näiden paikkojen nimet aineistossa. Renessanssin ihanteen mallinen ympyräasemakaava tuo erikoisen lisänsä Haminan nimistöön. Aineisto koostuu eri-ikäisten kaupunkilaisten kotikaupungistaan käyttämistä nimistä, ei siis vain nuorten. Nuorimmat vastaajista olivat 15-vuotiaita, vanhimmat liki 80-vuotiaita. Suurin osa vastaajista oli syntyperäisiä haminalaisia. Aineisto on koottu kyselylomakkein ja haastatteluin. Haminalaiset ovat nimenneet eniten rakennuksia, toiseksi eniten liikkeitä ja kadunkulmia. Ne ovat kaikille kaupunkilaiselle tärkeitä maamerkkejä ja kiintopisteitä. Linnoituksen eri osia, mm. valleja, ovat nimenneet eniten vanhat ja keski-ikäiset, joiden aikana linnoitus ja vallit olivat avoimia. Niillä vietettiin vapaa-aikaa toisin kuin nykyään. Nuoret tuntevat lähinnä Keskusbastionin tapahtuma-areenana. Vanhat ja keski-ikäiset tuntevat myös hyvin varuskunnan vanhinta nimistöä, joista vanhimmat ovat 1800-luvun lopulta. Ammattiupseerit tuntevat varuskunnan nimistöä työnsä puolesta, nuoret tuntevat vain keskeisimmät nimet Rukin ja Sotkun. Varuskunta onkin ollut 1980-luvun jälkeen suljettua aluetta. Enemmistö annetuista nimistä on muodostettu virallisten nimien pohjalta eli sekundaaristi. Yleisin nimien muodostustapa on johtaminen – jopa keski-ikäisten aineistossa. Nuoret muodostivat nimiä myös lyhentämällä ja leikittelemällä nimillä. Heidän aineistossaan tapaakin eniten rinnakkaismuotoja eli saman nimien eri variantteja ja nimien ketjuuntumista (esim. Ravintola Kiina > Kinise > Kinkkis > Kinuli > Kinuksi > Kinuskila). Nimillä leikittelyä ja nimimukaelmia tapaa myös keski-ikäisillä. Assosiaationimiä on kaikilla ikäryhmillä ja vanhojen aineiston nimiä leimaa usein humoristisuus. Nimillä leikittelyä ei sen sijaan ole. Vertailevia siirrynnäisiä on kaikilla ikäryhmillä jonkin verran (Marmaris, Itkumuuri, Siperia, Sahara). Primaareja nimiä annetaan usein paikoille, joilla ei ole virallista nimeä. Nimet annetaan silloin jonkin paikan erityispiirteen mukaan. Yleisimmin nimi annettiin paikan sijainnin mukaan, mutta hyvin yleisesti myös asujan ja jonkin paikalla tapahtuneen mukaan. Asujan mukaan antoivat paikoille eniten nimiä vanhat kaupunkilaiset, jotka tunsivat mm. Linnoituksen kaupunginosasta lähes jokaisen talon asujan mukaan. Kadunnimiä ei juuri tarvittu. Kaupunki näyttäytyy eri-ikäisten aineistoissa erilaisena. Nuorille kaupunki on ajanviettopaikka, jossa kaupat, kioskit, ostoskeskukset ja parkkipaikat ovat tärkeitä kiintopisteitä. Keski-ikäisten aineistossa korostuvat teiden nimet, mutta myös baarien, liikkeiden ja varuskunnan eri osien nimet. Vanhojen aineistossa taas painottuvat asuinrakennusten, kulmien, kahviloiden ja luonnonpaikkojen nimet. Se, että kaupunki on eri-ikäisille erilainen, näkyy myös nimien säilymisessä ja siinä, mitä nimiä eri-ikäiset tarvitsevat. Koko nimiaineistosta on säilynyt kaikkien ikäryhmien yhteisessä käytössä vain 14 nimeä. Vanhoilla ja keski-ikäisillä oli paljon yhteistä säilynyttä nimistöä, samoin keski-ikäisillä ja nuorilla. Kaupunkinimistöä leimaa muutos, ja tämä näkyy säilyneissä nimissä. Tosin vanha nimistö säilyy niin kauan kuin paikoista puhutaan.
  • Vuorinen, Minna (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tutkielmani tarkoituksena on ottaa selvää mitä digitaalisia työkaluja ruotsinopettajat käyttävät opetuksessaan ja miten he suhtautuvat niiden käyttämiseen. Selvitän myös, mihin opetuksen osa-alueisiin ja kuinka usein ruotsinopettajat käyttävät digitaalisia työkaluja. Lisäksi otan selvää, millaisia hyviä ja huonoja puolia sekä uhkia ja mahdollisuuksia ruotsinopettajat kokevat digitaalisten työkalujen tuovan opetukseen. Uudet opetussuunnitelmien perusteet (2014 & 2015) painottavat vahvasti digitaalisten työkalujen asemaa opetuksessa. Ylioppilaskokeiden sähköistymisen lisäksi Lukion opetussuunnitelmassa (2015) edellytetään, että jokaisella opiskelijalla on oma, opiskeluun käytettävä tietokone. Lukion ja perusopetuksen opetussuunnitelmien lisäksi tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä tarkastellaan lyhyesti digitalisaation kehittymistä Suomessa sekä avataan opetuksen digitalisoitumisen kannalta olennaisia, kansainvälisesti käytettyjä käsitteitä. Lisäksi esittelen niin kansainvälisiä kuin Suomessa tehtyjä, aiheeseen liittyviä tutkimuksia. Tutkimukseni aineisto koostuu 50 ruotsinopettajan sähköisestä lomakevastauksesta, joita täydennän yhdellä haastattelulla, johon osallistui kaksi ruotsinopettajaa. Sähköinen lomake, joka toimi myös haastattelun pohjana, sisälsi 16 monivalintakysymyksiä sekä neljä avointa kysymystä. Vastaukset sähköisen lomakkeen monivalintakysymyksiin on analysoitu määrällistä menetelmää käyttäen, joita haastattelun vastaukset laadullisesti täydentävät. SWOT-analyysi perustuu laadulliseen sisällönanalyysiin ja vastauksissa nostan anonyymisti esiin ruotsinopettajien vastauksia. Tutkimustuloksista käy ilmi, että ruotsinopettajat käyttävät aktiivisesti ja monipuolisesti digitaalisia työkaluja opetuksessaan. Lisäksi ruotsinopettajat suhtautuvat digitaalisten työkalujen käyttöön positiivisesti, vaikka selkeä enemmistö haluaisikin säilyttää perinteiset oppikirjat. Ruotsinopettajien kokemus omista taidoista hyödyntää digitaalisia työkaluja opetuksessa vaihtelee, mutta suurin osa haluaisi saada lisää koulutusta. Suurimpina vahvuuksina digitaalisten työkalujen käytössä ruotsinopettajat mainitsevat vaihtelun ja monipuolisuuden, kun taas suurimpina heikkouksina he kokevat aikaresurssit ja laitteiden epävarman toimivuuden. Digitaalisten työkalujen mahdollisuuksina ruotsin opetuksessa arvioidaan olevan oppilaiden motivointi sekä eriyttäminen. Ruotsinopettajien omat taidot ja aikaresurssit puolestaan koetaan suurimpina uhkina.
  • Korhonen, Jani (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan kieli-ideologioita ja kielellisiä konflikteja Vojvodinan maakunnassa, Pohjois-Serbiassa. Aineistona ovat 15 unkarinkielisen Novi Sadin yliopiston opiskelijan kanssa tehdyt puolistrukturoidut sosiolingvistiset haastattelut. Tutkimuskysymyksenä on selvittää, minkälaisia unkarin ja serbian kieliin liittyviä kieli-ideologioita haastateltavilla esiintyy. Lisäksi selvitetään kieli-ideologioiden suhdetta kielellisiin konflikteihin. Analyysi toteutetaan aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla. Merkittävin aineistossa esiintyvä kieli-ideologia on valtionkielen asemaa korostava monolingvistinen kieli-ideologia. Suurin osa unkarilaisista haastateltavista on sitä mieltä, että Serbiassa tulee osata serbiaa. Vastaavanlainen kieli-ideologia tulee esiin myös serbian puhujien narratiiveissa kielellisistä konflikteista. Toisaalta aineistossa esiintyy myös ajatus siitä, että serbien tulisi osata unkaria. Puristista kieli-ideologiaa ilmenee Vojvodinassa puhuttavassa unkarin kielimuodossa esiintyvää serbian kielen vaikutusta kohtaan. Toisaalta informantit näkevät serbian vaikutuksen myös Vojvodinan unkarilaisten yhteenkuuluvuuden tunnetta luovana tekijänä. Lisäksi aineistossa esiintyy kieli-ideologia, jossa korostuu kielen ja kansallisen identiteetin suhde, ja kieli nähdään kansallisuuden symbolina. Kielellisistä konflikteista todistavat narratiivit ovat verrattain yleisiä aineistossa, ja ne on jaoteltu kolmeen kategoriaan: (1) kiellot, (2) serbian taitoihin liittyvä pilkka tai suuttumus ja (3) etnisesti värittyneet konfliktit. Tutkielman tulokset ovat enimmäkseen linjassa Vojvodinan unkarilaisten kieli-ideologioita koskevan taustakirjallisuuden kanssa. Taustakirjallisuuteen nähden tutkielma tuottaa uuden luokittelun kielellisille konflikteille. Lisäksi tutkielman taustakirjallisuudesta poikkeava havainto on kieli-ideologia, jonka mukaan myös serbiankielisiltä odotetaan ainakin jossain määrin unkarin osaamista. Jatkotutkimuksen voisi toteuttaa pitkäkestoisen ja havainnoivan etnografisen tutkimuksen muodossa, jossa selvitettäisiin muiden Vojvodinassa asuvien kieliryhmien kieli-ideologioita. Lisäksi ruohonjuuritasolla esiintyvät kielelliset konfliktit ansaitsisivat lisätutkimusta.
  • Suominen, Katri (Helsingin yliopisto, 2017)
    Avhandlingen syftar till att undersöka hur kulturella skillnader mellan Sverige och Finland tar sig i uttryck i affärskommunikation och pressmeddelanden och med denna kunskap i en annan kontext skapa rekommendationer för kulturell anpassning av affärskommunikation för Sectra AB:s dotterbolag i Finland. Ett sekundärt syfte är att bidra med nya, kompletterande forskningresultat för att öka den bristfälliga vetenskapliga kunskapen om kulturella skillnader mellan finsk och svensk affärskommunikation. Materialet består av temaintervjuer och pressmeddelanden. I temaintervjuerna behandlas företagskulturen hos Sectra AB och Bittium Oyj för att kunna tolka kulturnivå för forskningens resultat och kulturella skillnader i affärsverksamhet och affärskommunikation. Metoden för avhandlingen är en sociokulturellt orienterad textanalys som består av två steg och innebär fyra delar. Grunden för min undersökning består av tidigare forskning i kulturella skillnader mellan Finland och Sverige och en jämförande textanalys av Sectra AB:s och Bittium Oyj:s pressmeddelanden. Med tidigare forskningsresultat som underlag analyserar jag resultatet av textanalysen för att sedan kunna göra en sociokulturellt orienterad textanalys. Resultaten visar att Sectras pressmeddelanden är skrivna för en inkluderande målgrupp, medan Bittiums texter är skrivna för en exkluderande målgrupp. I denna undersökning uppvisade pressmeddelandenas innehåll kulturella drag som till största delen överensstämde med tidigare forskningsresultat angående finländsk och svensk kultur. Resultat av textanalysen i fråga om maskulinitet kontra femininitet och maktdistans var i linje med tidigare forskning. Tvetydigheten i kulturdimensionen individualism kontra kollektivism var motstridig med Hofstedes forskningsresultat i kulturella dimensioner, men stämde överens med ett flertal andra undersökningar. Innehållet i Sectras pressmeddelanden var interpersonellt fokuserat medan Bittiums fokus var sakorienterat. Den första möjliga orsaken till skillnaderna i Sectras och Bittiums pressmeddelanden är kulturbundenhet av intertextuell tradition för formulering av pressmeddelanden. Traditionen gör att konventionen för formulering av pressmeddelanden kan skilja sig åt i finländsk och svensk kultur och påverka pressmeddelandenas innehåll. Den andra möjliga orsaken till skillnaderna är nationell kultur i sig. En tredje orsak till mina resultat kan vara företagskulturen. Den relativt höga överensstämmelsen mellan mina resultat av textanalysen och tidigare forskningsresultat gällande nationell kultur ger en indikation om att de kulturella skillnaderna mellan Sectras och Bittiums pressmeddelanden återspeglar nationell kultur istället för företagskultur. Det är dock viktigt att notera att företagskulturer inte uppstår i ett kulturellt vakuum. Företagskulturen byggs upp av företagets arbetstagare och -givare, och upprätthålls av deras beteende på arbetsplatsen, vilket i sin tur i sista hand är influerat av nationell kultur.
  • Tiilikainen, Sonja (Helsingin yliopisto, 2017)
    Syftet med denna pro gradu-avhandling är att utreda hur tvåspråkighet kommer till uttryck i översättarutbildning, närmare bestämt i fem översättningsämnen vid Helsingfors universitet. Undersökningen utgår från en jämförelse mellan å ena sidan svensk översättning vid Finska, finskugriska och nordiska institutionen och å andra sidan engelsk översättning, fransk filologi (översättarlinjen), rysk översättning och tysk översättning vid Institutionen för moderna språk. En annan utgångspunkt är översättarstudenternas tankar och upplevelser, vilket motiverar metodvalet enkätundersökning för materialinsamling. I enkäten utreds vilken språkpraxis som tillämpas i översättarstudierna, dvs. hur de två arbetsspråken (språkparet finska och svenska eller finska och engelska/franska/ryska/tyska) används i studierna. Syftet är att se om den språkpraxis som tillämpas stöder studenterna i att upprätthålla och utveckla sina kunskaper i båda arbetsspråken. Vidare gäller det att utreda om studenterna upplever att tvåspråkighet som en egenskap hos studierna är relevant med tanke på översättaryrket. I avhandlingens teoretiska referensram redogörs för tvåspråkighet och översättarutbildning. Tvåspråkighet behandlas i första hand enligt den allmänna indelningen individuell tvåspråkighet och samhällelig tvåspråkighet. Även översättningsvetenskapliga synpunkter på begreppet blir synliga då förhållandet mellan tvåspråkighet och översättning diskuteras. Översättarutbildning behandlas utifrån de funktioner utbildningen har. Också översättarens kompetenser diskuteras med särskild fokus på språklig kompetens, eftersom en av översättarutbildningens viktigaste funktioner är att bidra till dessa kompetenser. I avhandlingen diskuteras också tvåspråkighet i kontexten av Helsingfors universitet med utgångspunkt i tre nivåer: läroämnesnivån, institutionsnivån och universitetsnivån. Syftet är att förankra tvåspråkighet i den verklighet som avhandlingen hänför sig till och ge en vidare uppfattning (utöver studenternas upplevelser) om hur tvåspråkighet (potentiellt) kommer till uttryck i studierna. Läroämnesnivån behandlas i första hand utifrån webbplatser med information om de fem läroämnen som undersökningen gäller, institutionsnivån utifrån verksamhetsplanerna för de två jämförda institutionerna samt universitetsnivån utifrån universitetets strategi och språkprinciper. Av de 25 enkätsvaren från studenter i engelsk översättning, fransk filologi (översättarlinjen), rysk översättning och tysk översättning (s.k. EFRT-studenter) kan dras den slutsatsen att finskan är det språk som används mest inom dessa fyra läroämnen. De 13 enkätsvaren från studenter i svensk översättning (s.k. S-studenter) tyder å sin sida på att svenska används mest inom läroämnet. EFRT-studenterna verkar inte i lika hög grad som S-studenterna uppleva att studierna erbjuder en möjlighet att operera och kommunicera på båda arbetsspråken och därigenom utveckla och upprätthålla kunskaperna i språken. Såväl EFRT-studenterna som S-studenterna ser emellertid användningen av två språk som en viktig och ändamålsenlig egenskap hos studierna med tanke på översättaryrket. Enkätens svarsprocent är mycket låg, vilket har en inverkan på undersökningens reliabilitet. Undersökningen är dock i första hand kvalitativ och syftar till att ge en djupgående beskrivning och tolkning av översättarstudenters tankar och upplevelser. I synnerhet informanternas svar på de öppna frågorna ger en omfattande bild av deras tankar om och upplevelser av tvåspråkighet och språkpraxis i översättarstudierna.
  • Närvänen, Noora (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tässä tutkielmassa käsitellään vuonna 2015 kehitettyä Toisto-metodia, joka on ensisijaisesti turvapaikanhakijoiden suomen kielen opetukseen suunnattu kielen alkeisopetusmenetelmä. Kyseessä on puhekeskeinen metodi, joka perustuu havainnollistamiseen ja toistamiseen. Tavoitteena on selvittää, miten Toisto-metodissa ovat nähtävissä sen taustalla olevat funktionaalinen kielenopetustraditio ja konstruktiokielioppi, sekä tarkastella ja arvioida metodilla toteutettavan kielenopetuksen etuja ja haasteita. Tutkimuksessa kartoitetaan myös sitä, ketkä Toisto-metodia ovat käyttäneet ja millaisissa yhteyksissä. Tutkielmassa tarkastellaan kahdenlaista aineistoa. Ensimmäisen aineiston muodostavat Toisto-metodin opetusmateriaalit ja tarkemmin yksi opetustuokio, joka toimii esimerkkinä menetelmän keskeisistä periaatteista ja taustalla olevista kieli- ja opetusnäkemyksistä. Toinen aineisto puolestaan koostuu Toisto-metodia koskevista vastauksista, jotka on kerätty lomakekyselyllä metodia opetuksessa käyttäneiltä henkilöiltä vuoden 2016 marras–joulukuussa. Kyselyyn vastasi 54 informanttia. Tutkimusmenetelminä käytetään sekä laadullista että määrällistä analyysia. Tutkimus osoittaa, että Toisto-metodi heijastelee funktionaaliselle kielenopetukselle ominaisia käytänteitä, mikä ilmenee esimerkiksi oppijan omien tarpeiden huomioimisena ja kielen lähestymisenä sen konkreettisten käyttötilanteiden kautta. Lisäksi opetustuokioiden selkeä rakenne ja havainnollisuus mahdollistavat opetuksen toteuttamisen ilman yhteistä välikieltä. Alkeistasolla olevan kielen oppijan ymmärrys suomen kielen prosodiasta kehittyy kielellisten elementtien toistamisen kautta. Myös konstruktiokieliopin periaatteet ovat havaittavissa Toisto-metodin opetustuokioista, joissa oppijalle tarjotaan ja havainnollistetaan etukäteen rajattu määrä kielellisiä konstruktioita. Monet tuokioissa opeteltavista ilmauksista muodostavat kielellisiä rakennekehikkoja eli muotteja, joita oppijan on mahdollista omaksua ja hyödyntää myös tuokion ulkopuolisen sanaston haltuunotossa. Lomakekyselyaineistosta on havaittavissa, että suuri osa Toisto-metodin hyödyntäjistä on kielen tai opettamisen ammattilaisia, ja suurin osa on käyttänyt menetelmää juuri turvapaikanhakijoiden kielenopetuksessa. Menetelmään kuuluvia opetustuokioita on vedetty useilla paikkakunnilla ympäri Suomea. Vastaukset ilmentävät pääosin positiivista suhtautumista Toisto-metodiin ja sen toimivuuteen, mutta jotkut sen käytänteistä jakavat mielipiteitä. Eniten kritiikkiä vastaajien taholta saa opetustuokioon kuuluva puhuva sanakirja. Valtaosa vastaajista pitää sen käyttöä hankalana ja usein turhana. Lisäksi moni heistä painottaa kirjoitusharjoitusten tärkeyttä. Heterogeeninen ryhmä ja välikielen puuttuminen nähdään haastavana siitä huolimatta, että menetelmän on tarkoitus sopia juuri tällaiselle ryhmälle. Vastausten perusteella on pääteltävissä, että Toisto-metodi on tervetullut apu turvapaikanhakijoiden kielenopetuksen tueksi, mutta osa sen käytänteistä kaipaa uudelleen arviointia.
  • Tahvanainen, Satu (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tässä tutkielmassa tarkastelen mutta-sanan käyttöä alakoulun valmistavalla luokalla. Selvitän, millaisia mutta-sanoja aineistossa esiintyy yhden lukuvuoden aikana ja millaisissa tilanteissa niitä käytetään opetuskontekstissa. Keskityn oppilaiden käyttämiin suomenkielisiin mutta-sanoihin, mutta tarkastelen myös millaisia malleja oppilaat saavat opettajilta. Suhteutan suomenkielisten mutta-sanojen käytön yleisyyttä myös niiden muunkielisten vastineiden esiintyvyyteen. Tarkastelun kohteena ovat kaikki mutta-esiintymät erottelematta sitä, onko kyseessä sen konjunktiomainen käyttö vai puhutulle kielelle ominainen partikkelikäyttö. Varsinainen aineistoni, josta tarkastelen suomenkielisiä mutta-sanoja, koostuu kymmenestä Long Second -hankkeen oppitunnista, jotka on kuvattu erään helsinkiläisen alakoulun valmistavalla luokalla 2010-luvulla. Koska aineistoni on luokkahuonevuorovaikutusta, hyödynnän tutkimuksessani keskustelunanalyysiä, mutta sovellan analyysissani myös aiempia tutkimuksia (toisen kielen) kielenoppimisesta, luokkahuonevuorovaikutuksesta ja mutta-sanan käytöstä. Tutkimuksessani osoitan, että sekä oppilaat että opettajat käyttävät mutta-sanaa eniten vuoronalkuisessa asemassa. Sama pätee myös sanan muunkielisiin vastineisiin. Oppilaat käyttävät tyypillisesti mutta-alkuisia vuoroja vastustaessaan opettajan edellä olevaa pyyntöä tai ohjeistusta tai herättäessään opettajan huomion luokkahuoneessa. Lisäksi ne voivat esiintyä kysymyssanan kanssa sellaisissa vuoroissa, joissa tuodaan esille uusi näkökulma keskusteluun. Mutta-sanoilla aloitetaan usein siis vuoro, joka asettaa kontrastiin edellisen puhujan vuoron. Opettajien mutta-alkuiset vuorot puolestaan esiintyvät tyypillisesti sellaisissa tilanteissa, joissa he pyrkivät ohjaamaan oppilasta oikeaan vastaukseen tai keskittymään oppitunnilla meneillään olevaan toimintaan. Aineistostani löytyy myös tapauksia, joissa vuoron alussa mutta-sanan edellä esiintyy joko dialogipartikkeli, kuten joo tai kieltosana ei, sekä konjunktiomaisia rinnastavassa asemassa olevia mutta-sanoja. Ennakko-oletusteni mukaisesti rinnastavat mutta-sanat ilmaantuvat oppilaiden puheeseen vasta kevätlukukauden puolella, kun suurin osa oppilaista on käynyt valmistavaa luokkaa jo noin puolen vuoden ajan. Tällaiset vuoron keskellä esiintyvät mutta-konjunktiot esiintyvät suurimmaksi sellaisissa tilanteissa, joissa selitetään sanoja toisille oppilaille sananselityspelin yhteydessä. Kaiken kaikkiaan suomenkielisten mutta-sanojen tuottaminen on aineistoni perusteella yleisempää kevät- kuin syyslukukauden aikana, kun taas englannin but-sanoja tuotetaan kevätlukukauden aikana selvästi vähemmän kuin syyslukukauden aikana. Tutkimukseni osoittaa, että mutta-sanan sisältävillä vuoroilla on luokkahuonekontekstissa monenlaisia funktioita, joilla oppilaat yrittävät vaikuttaa opettajaan ja toisinpäin.
  • Marttila, Johanna (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tutkielmassa tarkastellaan käsikirjoituksia kieli-ideologioiden näkökulmasta. Aineisto koostuu Savo-Karjalaisen osakunnan sisällä toimineen Suomalais-Seuran kokouspöytäkirjoista vuosilta 1846–47. Kokouksissa pidettiin väitösharjoituksia mitä erilaisimmista aiheista, suomennettiin teoksia ja keskusteltiin suomen kielestä ja sen asemasta. Suomalais-Seuran toiminta olikin kansallisuusaatetta ja kansallisromantiikkaa toteuttavaa. Tutkimuksen aineisto on peräisin Kansalliskirjaston kokoelmasta. Suomalais-Seuran pöytäkirjat on koottu yhteen niteeseen (Savokarjalais osakunnan Suomalais Seuran Ainehisto 1846–1847). Pöytäkirjoja on neljätoista kappaletta, yhteensä 18 sivua. Kokousten kirjureina toimivat nuoret ylioppilaat August Ahlqvist ja Fredrik Polén. Aineisto sijoittuu 1800-luvun puolivälin yhteiskunnallisen liikehdinnän, teollistumisen ja sosiaalisen murroksen aikaan. Yhteiskunnallinen kehys onkin otettu huomioon pöytäkirjojen tulkinnassa. Tutkimuskysymykset liittyvät sekä Suomalais-Seuran kokouksissa käytyihin keskusteluihin että niistä kirjoitettuihin pöytäkirjoihin. Tutkielman ensimmäinen päätavoite on selvittää, millaisia kieli-ideologioita on mahdollista löytää kokouksessa esitetyistä puheenvuoroista ja kommenteista. Pöytäkirjoissa esiintyvät keskustelut on jaettu kansallisromantiikkaa koskeviksi ja kielenohjailuun liittyviksi. Suomennostyöhön liittyvät puheenvuorot muodostavat oman osionsa tutkimuksessa. Suomessa 1840-luku oli kiivasta kielidebattien aikaa, joten Suomalais-Seuran pöytäkirjat valaisevat osaltaan niitä neuvotteluja, joita suomen kielen asemasta ja kehittämisestä käytiin. Metakielen tarkastelun ohella tutkimuksessa perehdytään pöytäkirjojen kieleen. Tavoitteena on selvittää, millaisia kieli-ideologioita Suomalais-Seuran kirjurit olivat omaksuneet. Mitä kirjoitetun kielen standardeja ja normeja he työssään seurasivat? Tutkielmassa lähestytään pöytäkirjojen kielellistä tasoa referoinnin, vanhan kirjasuomen ja murteiden kautta. Seuran kirjurit toimivat suomen kirjakielen kiihkeässä kehitysvaiheessa vanhan kirjasuomen standardien ja uusien, muotoutuvien oikeinkir-joitusnormien välimaastossa. Tutkielma osoittaa, että Suomalais-Seuran kokouksissa käydyt keskustelut olivat usein kansallisromanttisia ja aatteellisesti motivoituneita, mutta kirjakielen käytössä pitäydyttiin standardi-ideologian asettamissa rajoissa. Ymmärrettiin kansallisen tehtävän tärkeys ja suomen kielen kehitystarve, mutta pöytäkirjoja kirjoittaessa kirjurit noudattivat pitkälti vanhan kirjasuomen asettamaa mallia oikeinkirjoitukselle. Pöytäkirjoissa esiintyvät uudet, johdetut sanat ja kielen piirteiden itämurteiset variantit ovat kuitenkin merkkejä kirjakielen aktiivisesta muutostilasta. Tutkielman tulokset antavatkin lisätietoa 1800-luvun tietoisesta kielen kehitystyöstä ja kirjasuomen vakiinnuttamispyrkimyksistä sekä näiden toimien taustalla vaikuttaneista kieli-ideologioista.
  • Sacklen, Iina (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tässä työssä tutkin Katja Ketun romaanin Yöperhosen naispäähenkilöä, Irga Malista ja analysoin hänen identiteettiään sekä sen muutoksia. Romaani seuraa Irgan elämää eri vuosikymmeninä nuorena vankileirillä vietetyistä vuosista aina vanhuuteen saakka. Käytän työssäni Pertti Karkaman teoriaa, jonka hän esittelee teoksessaan Kirjallisuus ja nykyaika (1994). Karkama jakaa henkilöhahmon identiteetin kolmeen eri osa-alueeseen: yhteiskunnalliseen identiteettiin, sosiaaliseen identiteettiin ja itseidentiteettiin. Karkaman teoriaa hyödyntäen pyrin hahmottamaan Irgan identiteetin eri osa-alueiden muutoksia suhteessa ympäristöön ja ihmissuhteisiin. Romaanista löytyy myös johtomotiiveja, joiden merkitysten avaaminen mahdollistaa Irgan identiteetin tiiviimmän tarkastelun. Motiiveja tutkiessani käytän apuna Iiris Kuusisen väitöskirjaa Naisen yksilöityminen suomalaisessa kirjallisuudessa 1950-luvulta lähtien (2008). Työni etenee siten, että analysoin ensin Irgan nuoruutta ja siirryn analyysiluvuissani Irgan elämänvaiheita seuraten kohti Irgan vanhuutta. Pohdin syyllisyyden ja häpeän vaikutusta Irgan identiteetin eri osa-alueisiin sekä hänen haluaan luopua omasta, tuskaa aiheuttaneesta identiteetistään. Miesten ja naisten välinen epätasa-arvo on tärkeä teema Yöperhosessa ja nimenomaan vuorovaikutus miesten kanssa on Irgan identiteetin pirstoutumisen takana. Myös valtasuhteet ja ihmisen halu säilyä hengissä nousevat merkityksellisiksi niin Irgan identiteetin kuin romaanin teemojenkin kannalta.
  • Hautala, Tiia Marika (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tutkielmassa tarkastellaan suomalaisten luomu- ja lähituotettujen elintarvikkeiden mainoksia multimodaalisina kokonaisuuksina. Sen aineistona toimii yhteensä 19 sanoma- ja aikakauslehdissä 2010-luvulla julkaistua mainosta, josta analysoidaan niin kielellisiä kuin kuvallisia ominaisuuksia kvalitatiivisin menetelmin. Mainosten perustehtävänä on myydä tuotteita ja palveluita. Mainonnan tutkimus kuitenkin osoittaa, että viime vuosikymmeninä on keskiöön ovat nousseet merkit ja merkitykset: tuotteita ja palveluita myydään mielikuvien kautta. Tutkielmassa pyritäänkin selvittämään, millaisin mielikuvin luomutuotteita myydään ja millaisia tuntemuksia mainokset pyrkivät lukijassaan herättämään. Kuva-aineistoa tulkittaessa pyritään selvittämään, millaisia elementtejä kuvissa esiintyy, miten niiden asettelu kuva-alalle vaikuttaa kuvan tulkintaan ja millaisia mielikuvia kuva-kulman avulla voidaan katsojassa herättää. Kuva-aineistoa tulkittaessa interaktiivisuus nousee keskiöön: millaista vuorovaikutusta kuvien osallistujat käyvät toistensa ja katsojansa kanssa. Vuorovaikutteisuutta tutkitaan myös kielen tasolla. Roolisemantiikkaan pohjaten tutkielmassa tarkastellaan kielellisen aineiston eri osallistujia kahdesta eri näkökulmasta. Semanttiselta kannalta pyritään ottamaan selvää, mitkä tekijät aineistossa toimivat kielellisen agentiivin ja mitkä hyötyjän roolissa. Proppin kansansatujen tutkimukseen perustuen tutkielmassa analysoidaan aineiston niin kutsuttuja myyttisiä rooleja, kuten roiston, sankarin ja uhrin osia. Sen lisäksi, että tutkimuksessa selvitetään mitä mainokset myyvät, pyritään siinä analysoimaan sitä, kuinka ne myyvät. Kielellisen aineiston ohjailevuutta analysoidaan sekä suorina että epäsuorina direktiivisyyden muotoina, joista keskeisimmiksi nousevat imperatiivi- ja deklaratiivilauseiden tulkinta. Aineiston analyysi osoittaa, että lukijalle kohdistetut viestit ovat vetoavia, mutta hienovaraisia. Katsojana hänet asetetaan usein kohteen läheisyyteen, mutta joko ulkopuoliseksi tarkkailijaksi tai kuvakulmaan nähden kohteen yläpuolelle. Vaikka kuvien osallistujan kutsuvat lukijaa osallistumaan, ei niitä tulkita hyökkääviksi. Kielellisellä tasolla aineistossa seurataan samaa linjaa, ja direktiiveinä esiintyvät usein verbit, jotka eivät vaadi vastaanottajalta ponnisteluita (nauti, elä). Aktiivisempaa toimintaa vaativat verbit asetetaan usein deklaratiivilauseen muotoon, jolloin viestin ohjailevuus ei nouse yhtä selkeästi esille.
  • Rapelo, Jenni (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tutkielmassa tarkastellaan suorien esitysten johtolauseita ja johtolauseiden verbejä. Tutkimuksessa keskitytään siihen, mitä tehtäviä johtolauseilla ja johtoverbeillä on tekstissä, ja millaisia merkityksiä niillä tuotetaan. Aineisto koostuu kymmenestä eri prinsessatarinasta, jotka on kerätty kahdesta eri satukokoelmasta. Aineisto on siis kirjoitettua fiktiivistä proosatekstiä. Tutkimuksen keskeinen teoreettinen viitekehys on lingvistinen tekstintutkimus. Työssä hyödynnetään sekä kaunokirjallisen dialogin että puhutun kielen referointiin liittyvää tutkimusta. Työssä osoitetaan, että tarinoiden johtolauseet ovat tavallisesti melko prototyyppisiä: ne sisältävät hyvin usein vain puhujan, kommunikaatioverbin ja mahdollisesti vastaanottajan. Lisäksi johtolauseet sijaitsevat tyypillisesti repliikin välissä tai jäljessä, ja etujohtolauseet ovat harvinaisempia. Joskus johtolause puuttuu kokonaan. Johtoverbeistä yleisin on neutraali sanoa, mutta siitä huolimatta erilaisten verbien kirjo on laaja. Merkitykseltään yleisten verbien (esimerkiksi sanoa, todeta, selittää, kysyä) lisäksi johtoverbeinä esiintyy runsaasti huutamisverbejä ja muita puhumisen tapaa kuvailevia verbejä (esimerkiksi huudahti, huokaisi). Myös tunnetiloja ja tiedollisia prosesseja kuvailevat johtoverbit ovat melko yleisiä (esimerkiksi tuumia, riemastua). Tutkielmassa verrataan prinsessatarinoiden johtolauseiden samankaltaisuutta ja eroja aiempaan referoinnin tutkimukseen. Yksi jatkotutkimuksen aihe olisi tarinoiden muiden verbien tarkastelu suhteessa johtoverbeihin. Edelleen voisi myös verrata nykytarinoiden johtolauseita ja johtoverbejä vanhempiin taidesatuihin.
  • Annola, Suvi (Helsingin yliopisto, 2017)
    Pro-gradu tutkimukseni käsittelee Rosa Liksomin romaanin Hytti nro 6:n intertekstuaalisia viittauksia. Tutkimukseni lähtökohtana on se, että romaanin toistuvat viittaukset toisiin teksteihin kohdistuvat merkittävän paljon venäläisen kirjallisuuden ja kulttuurin teoksiin. Toinen keskeinen huomio on se, että viittauksen kohteilla on venäläisessä kirjallisuudessa ja kulttuurissa klassinen ja tunnustettu asema. Viittausten yhdistyessä yksityiskohtaiseen neuvostoliittolaisen todellisuuden kuvaukseen aktivoituu monitulkintainen kysymys kansasta ja kansallisesta identiteetistä. Neuvostoliiton ja Venäjän lisäksi romaani kohdistaa huomionsa kahteen matkalaiseen – suomalaiseen tyttöön sekä neuvostoliittolaiseen mieheen. Tytön tarinaan päästään käsiksi hänen sisäisyyttänsä peilaamalla, mies puhuu auki omaa menneisyyttään fragmentaarisin ja ajoittain epäluotettavin puheenvuoroin. Matkan kuluessa romaanin identiteettiproblematiikka laajenee koskettamaan kansallisuuden lisäksi tyttöä ja miestä. Erittelen romaanin intertekstuaalisia viittauksia viitekehysanalyysin avulla. Tulkintani mukaan romaanin teemoja työstävät viittaukset muun muassa Anton Tšehovin Sali nro 6:n, Vsevolod Garšinin Punaiseen kukkaan, Nikolai Gogolin Kuolleisiin sieluihin. Venäläisten teosten lisäksi tutkimukselleni keskeinen viittauksen kohde on Raamattu. Tutkimuksessani on ollut keskeistä selvittää, millainen suhde romaanilla on Rosa Liksomin tuotannolle tyypilliseen postmodernismiin. Kasimir Sandbackan edeltävään tutkimukseen nojaten työssäni eritellään, kuinka Hytti nro 6 häilyy postmodernin estetiikan ja modernismin rajamaastossa. Päätelmieni mukaan Hytti nro 6:n kuvaama kokemus itseen kohdistuvasta kriisistä kumpuaa asetelmasta, jossa historia, nykyisyys ja tulevaisuus eivät asetu kasvun kautta saavutettuun yhteyteen. Tämä kriisi koskettaa kaikkia romaanin päähenkilöitä: tyttöä, miestä ja Neuvostoliittoa.
  • Kähärä, Tiia (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tarkastelen työssäni merkitysten hämärtämisen ja tuottamisen välistä jännitettä sekä henkilöhahmojen koke-muksia vieraiden ja hämmentävien maailmojen äärellä Eeva-Liisa Mannerin proosateoksessa Kävelymusiikkia pienille virtahevoille ja muita harjoituksia (1957). Käsittelen erityisesti novelleissa rakentuvia maailmoja, joista osan voi tulkita henkilöhahmojen sisäisiksi maailmoiksi, kuten uniksi, kuvitelmiksi tai tajunnan kuvauksiksi. Analysoin, millä kielen ja kerronnan keinoilla maailmoista muodostuu hämmentäviä ja millaisen kuvan teos antaa yksittäisen ihmisen mielestä ja kokemuksista modernissa maailmassa. Lisäksi tarkastelen, miten novellit hyödyntävät piirteitä lajeista, joissa merkitysten pohdinta on olennaista. Merkitysten etsinnän tematiikan kautta avautuu myös Kävelymusiikin käsitys taiteen ja kielen mahdollisuuksista välittää ja tuottaa merkityksiä. Kävelymusiikin novelleissa kuvataan erilaisia vieraita, ihmeellisiä ja absurdeja maailmoja. Monet novellien fantasia-aineksia hyödyntävät, assosiatiivisesti etenevät tai muuten arkitodellisuudesta poikkeavat maailmat kuvaavat henkilöhahmojen mielentiloja, kuten unia, mielikuvitusta tai assosioivia ajatuskulkuja. Toisaalta myös novellien reaalimaailma näyttäytyy absurdina ja vieraana. Unien, alitajunnan ja tunnekokemusten kuvauksen kautta teoksessa pohditaan rationaalisen järkiajattelun ja vaistonvaraisten ajattelun, kokemusten ja tunteiden suhdetta. Teos kritisoi kartesiolaista dualismia ja ihmisjärjen nostamista tunteiden, kokemustiedon, eläinten ja luonnon yläpuolelle. Järkikritiikki liittyy maailmansotien jälkeiseen kielen kriisiin ja arvotyhjiöön. Suurinta osaa novelleista leimaa vahva tunnekokemus, joka näyttäytyy erityisesti yksityisten maailmojen rajoilla ja maailmojen jännitteisissä kohtaamisissa. Alkuosan novellien onnentäyteiset eläinhahmoja sisältävät maailmat herättävät päähenkilöissä vahvoja myönteisiä tunteita ja tuovat merkityksellisyyttä ahdistavaan ja merkitykset-tömän tuntuiseen arkimaailmaan. Loppuosan novellien maailmat ovat alkuosaa groteskimpia, ahdistavampia ja painajaismaisia. Usein tunnekokemukset liittyvät vuorovaikutustilanteisiin ja niissä empatian osoittamiseen tai torjumiseen, mikä johtaa joko vahvoihin samastumisen ja yhteenkuuluvuuden tai vierauden ja sivullisuuden kokemuksiin. Tunnekokemuksia herättävät myös taidekokemukset ja eksistentialistiset todellisuuden mielettömän luonteen tajuamisen kokemukset tai autenttisen olemisen tavoittamisen hetket. Merkitysten ja merkityksellisyyden etsintä näkyy novelleissa henkilöhahmojen kokemuksen lisäksi myös kielen ja kerronnan keinoissa. Novelleissa leikitään merkityksillä ja luodaan eri merkityskenttiä yhdistelemällä sekoitettuja tiloja, jotka ehkä pintatasolla vaikuttavat sekavilta tai hämäriltä, mutta joissa muodostuukin uudenlaisia merkityksiä. Kävelymusiikissa hyödynnetään piirteitä erityisesti lajityypeistä, joiden ytimessä on kielen, maailman tai ihmisen kokemuksen hämäryyden, ihmeellisyyden tai merkitysten hajoamisen pohdinta tai keinot etsiä uudenlaista merkitystä uudenlaiseen maailmankokemukseen. Näitä lajeja ja kaunokirjallisuuden suuntauksia ovat nonsense, allegoria, surrealismi, eksistentialistinen romaani ja absurdi draama. Kielen ja kerronnan merkityksiä sekoittavat keinot sekä henkilöhahmojen kokemuksen tason merkitysten etsintä kietoutuvat yhteen Kävelymusiikin itsereflektiivisissä kielifilosofisissa pohdinnoissa. Teoksessa pohditaan kielen ja kirjallisuuden luonnetta, muun muassa kommunikaation ongelmia ja tavanomaisen kielenkäytön riittämättömyyttä sanoittaa sanomaton. Teoksen kielikäsitys lähestyy bahtinilaista dialogista käsitystä kielestä, joka on jatkuvassa muutoksessa ja jokaiselle puhujalle pohjimmiltaan omanlaisensa.
  • Aniko, Helle (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tutkielmassa tarkastellaan paikallissijaisia ilmauksia. Tarkastelun kohteena on 245 lausetta. Aineistona on käytetty venäjänkielisten suomen kielen opiskelijoiden kirjoituksia. Aineisto on vapaamuotoista kieltä. Kirjoitusten aiheet ovat ” Perheeni”, ”Mitä tein eilen”, ”Sauna”, ”Elämä Suomessa”, ”Luonnonsuojelu ja eläinten oikeudet”, ”Äidin paikka on kotona”, ”Rakas äiti”, ”Kerro itsestäsi”, ”Mitä teit kesällä?”, ”Mitä olet tehnyt tänään ennen kurssia?”. Esseet ja lyhyet tekstit on kirjoitettu 1990-luvulla testi- ja opetustilanteissa. Ilmaukset on tarkasteltu kognitiivisen kieliopin näkökulmasta. Tutkielmassa on 5 lukua: Johdanto, Yleiskuva suomen paikallissijajärjestelmästä, Paikallissijojen käyttö, Aineiston analyysi ja Tulosten pohdiskelua. Johdannossa kerrotaan aikaisemmista tutkimuksista ja tavoitteista. Tavoitteena on tarkastella sellaisia venäjänkielisten suomen opiskelijoiden käyttämiä ilmauksia, jotka sisältävät paikallissijan. Aineistoa lähestytään ottaen huomioon laajemman kontekstin. Aineiston analysointi alkaa luvussa 4. Tuli ilmi, että paikallissijan valintaan vaikuttavat eri syyt. Sijan valintaan vaikuttaa yksinkertainen predikaatti. Vaikka spatiaaliset skeemat ovat käyttökelpoisia, ne eivät aina toimi. Skeemat eivät toimi abstraktisemmalla tasolla. Aineisto paljastaa, että aloittavat suomen opiskelijat pyrkivät kielenvastaisiin possessiivisiin lauseisiin. He eivät osaa käyttää omistusrakennetta. Kiteytyneet ilmaukset eivät ole läpinäkyviä suomen opiskelijoille, myös edistyneille kirjoittajille. Analyysi osoittaa, että paikallissijojen käyttöön liittyy lauseopillisia seikkoja.