Pro gradut ja vastaavat opinnäytteet

Recent Submissions

  • Kemppinen, Julia (2016)
    Maaperän kosteuden alueellinen ja ajallinen vaihtelu on voimakasta, ja kosteuden ääritilat aiheuttavat sekä kuivuusjaksoja että tulvia. Kosteutta ja sitä sääteleviä ympäristötekijöitä on tutkittu verrattain vähän ilmastonmuutostutkimuksen yhteydessä, vaikka maaperän kosteus on keskeinen osa arktisen ympäristön ekosysteemiprosesseja ja toimintoja. Tutkimuksenkohteena kosteus on verrattain yksinkertainen ja nopea mitata, mutta kosteutta ei kuitenkaan ole kattavasti tutkittu, etenkään kosteuden ajallista vaihtelua ja muutosta arktisilla alueilla. Erityisesti niukkaresurssisilla arktis-alpiinisilla alueilla, eli karulla metsänrajan ylipuolisella paljakalla, kosteus on merkittävä kasvillisuutta rajoittava resurssi. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, mitkä ympäristötekijät säätelevät maaperän kosteuden alueellista vaihtelua ja ajallista muutosta arktisessa ympäristössä, minkä lisäksi tarkastellaan kosteuden merkitystä putkilokasvien levinneisyydelle maisematasolla. Maaperä- ja kasvillisuusaineisto kerättiin 945 neliömetrin tutkimusruudulta, 130 km² tutkimusalueelta Pohjois-Norjasta, missä suhteellista korkeuseroa on lähes kilometri. Vaihteleva korkokuva kattaa lyhyilläkin etäisyyksillä laajan kirjon voimakkaita ympäristögradientteja: kosteusgradientin kuivilta paahderinteiltä vettyneille turvemaille ja kasvillisuusgradientin karuilta tunturihuipuilta lajirikkaille sulamisvesiniityille. Tutkimusaineisto koostuu maastosta kerätystä mittaus- ja havainnointiaineistosta sekä topografiaan, kaukokartoitukseen ja ilmastomalliin pohjautuvista aineistoista. Kosteuden alueellista vaihtelua ja ajallista muutosta selittävien ympäristötekijöiden tutkimiseen käytettiin kahta monimuuttujamenetelmää (GLM: Generalized linear model ja GAM: Generalized additive model) eri mittakaavatasoilla ja kosteuden merkitystä kasvillisuuden levinneisyydelle tarkasteltiin BIOMOD-menetelmäkokoelman neljällä menetelmällä (GLM, GAM, GBM: Generalized boosted model ja RF: Random forest). Maaperän kosteuteen vaikuttavat useat ympäristötekijät, mutta monimuuttujamallinnuksen tuloksena maaperän ominaisuudet osoittautuivat tärkeimmiksi alueellisen vaihtelun selittäjiksi ja ilmaston ohella tärkeimmiksi ajallisen muutoksen selittäjiksi. Maaperän ominaisuuksien lisäksi kaikilla mittakaavatasoilla alueellista vaihtelua selittävät kasvillisuus, topografia, ilmasto ja lumi. Ajallista muutosta selittävät maaperän ominaisuuksien ja ilmaston lisäksi topografia ja lumi. Putkilokasvien levinneisyyden selittäjänä kosteus osoittautui muita ympäristötekijöitä merkittävämmäksi ja kosteusmalli ennustekyvyltään paremmaksi kuin topografiaan pohjautuva kosteusindeksimalli (SWI: Saga wetness index). Kosteuden lisäksi myös muut maaperän ominaisuudet ja säteily selittävät putkilokasvien levinneisyyttä, kun taas vähäisin merkitys on SWI:llä, mikä korostaa kentällä kerättyjen kosteusmittausten tärkeyttä. Kosteuden voimakas vaihtelu on seurausta erilaisista ympäristöolosuhteista, mutta kosteus myös luo erilaisia ympäristöjä. Kosteuden ja ympäristötekijöiden yhteisvaikutukset ja takaisinkytkennät ovat merkittävässä osassa tarkasteltaessa kosteutta. Tässä tutkimuksessa löydettiin aikaisemmin todettuja teoreettisen viitekehyksen osoittamia yhteyksiä sekä kosteuden ja sitä säätelevien ympäristötekijöiden väliltä että kosteuden ja kasvillisuuden väliltä, mutta tutkimuksessa tuotiin myös uusia lähestymistapoja kosteuden tutkimukseen yhdistämällä hienonmittakaavan tuloksia laajan maisematason tarkasteluun. Maaperän kosteus on ennen kaikkea paikallisten olosuhteiden säätelemää, mutta siihen vaikuttavat lukuisat ympäristötekijät eri mittakaavatasoilla.
  • Kupiainen, Pieta (2016)
    Kaupunkiväestön kasvaminen ja asuntopula aiheuttavat kaupungeille paineita rakentaa ylöspäin. Kaupunkirakenteen hajautumisen estäminen on tärkeä tavoite, ja Helsingissä se on päätetty estää rakentamalla korkeasti. Kalasatamaan ja Keski-Pasilaan on rakenteilla useiden pilvenpiirtäjien kompleksit. Useat kaupunkisuunnittelijat ovat kuitenkin ilmaisseet huolensa korkean rakentamisen vaikutuksista katutilaan. Korkean rakentamisen tiedetään tuottavan varjoista, tuulista ja usein monotonista katutilaa. Tutkielma tarkastelee korkean rakentamisen ja katutilan suhdetta, sillä sitä on ennestään tutkittu hyvin vähän. Keskeinen tutkimuskysymys on, miten korkeiden rakennusten juurelle saadaan suunniteltua miellyttävää katutilaa. Ensin on kuitenkin selvitettävä mitä on miellyttävä katutila. Menetelminä ovat asiantuntijahaastattelut ja vertailu. Korkeasti rakennettujen vertailukohteiden puuttuessa Suomesta, näkökulmaa aiheeseen haetaan ulkomailta. Helsingin vertailukohteeksi valikoitui korkeasti rakennettu Rotterdam Alankomaissa. Tarkemmin pureudutaan Helsingin Keski-Pasilan kaavaluonnokseen ja Rotterdamin Kop van Zuid-nimisen alueen toteutukseen. Aiheesta haastateltiin useita asiantuntijoita niin Helsingistä kuin Rotterdamistakin. Mielenkiintoista oli, miten mielipiteet aiheesta vaihtelivat eri kaupunkisuunnittelijoiden kesken. Tutkimuksessa saatiin selville kuinka korkeiden rakennusten negatiivisia vaikutuksia voidaan vähentää ja ehkäistä katutasossa. Rotterdamin onnistumisista ja epäonnistumisista voidaan vielä ottaa mallia myös Suomessa. Tutkimustuloksena ovat katutilan suunnittelun hyvät käytännöt korkeiden rakennusten juurella. Käytäntöjä on mahdollista soveltaa kaikkiin suunniteltaviin korkeisiin rakennuksiin hyvän katutilan tuottamiseksi. Tärkeimpiä katutilan elävyyteen vaikuttavia tekijöitä ovat sekoittunut rakenne, pohjakerroksen läpäisevyys ja aktiivisuus sekä jalankulkijoiden priorisointi.
  • Strömgård, Simon (2016)
    Diversitet bland kiselalger i vattendrag regleras av flera olika faktorer. Diversitet är ett mångfasetterat begrepp och består av flera olika komponenter. Diversitet kan dels in i alfa, beta och gamma diversitet. De olika diversitetstyperna påverkas av både storskaliga geografiska faktorer och av de lokala miljöförhållandena. Forskning som undersöker diversitetens mönster bland kiselalger och kiselalgernas artsammansättning i vattendrag har ökat de senaste 10 åren. Speciellt betadiversitet och faktorerna som skapar betadiversitet har fått större uppmärksamhet. Trots det, är de drivande mekanismerna fortfarande till viss mån okända speciellt i akvatiska ekosystem. Syftet med den här avhandlingen är att undersöka vilka faktorer som påverkar kiselalgernas alfadiversitet och betadiversitet i 10 vattendrag i södra Finland. I avhandlingen undersöks också habitatheterogenitetens betydelse för betadiversitet och betydelsen av olika miljöfaktorer för variationen i artsammansättningen. Forskningsområdet sträcker sig över ett 115 km brett område och därför kan man anta att artsammansättningen inte påverkas nämnvärt av storskaliga geografiska faktorer. I avhandlingen används material från 49 provlokaler som omfattar både kiselalgsprov och lokala miljövariabler. Ytterligare utnyttjas markanvändningsdata ur CORINE Land Cover 2012 materialet för respektive avrinningsområde. Allt material är insamlat under tidsperioden 30.7.2014–11.8.2014. Lineär regressionsanalys, generaliserade lineära modeller (GLM), distansbaserad redundansanalys (db-RDA) och test av spridningens homogenitet (PERMDISP) används som statistiska analysmetoder. Speciellt vattnets ledningsförmåga och ljusförhållandena vid provlokalen är miljöfaktorer som påverkar kiselalgernas alfadiversitet. Habitatheterogenitet uppvisade inget statistiskt signifikant förhållande till betadiversitet men en positiv trend som var marginellt signifikant mellan habitatheterogenitet och betadiversitet kunde registreras. Utifrån db-RDA analysen kan man konstatera att flera miljövariabler påverkar variationen i artsammansättningen. Speciellt viktiga miljövariabler är ledningsförmåga, ljusförhållanden, vattenfärg, vattentemperatur och vattendragets bredd. Resultaten i den här avhandlingen tyder på ett möjligt samband mellan habitatheterogenitet och betadiversitet. Ytterligare forskning i ämnet krävs för att fastställa ett signifikant samband. De lokala miljövariablerna styr långt kiselalgernas diversitet. Eventuella antropogena störningar i vattendragen kan inverka på betadiversiteten i vattendragen och bör undersökas i framtida studier.
  • Stigzelius, Tiina (2016)
    Tiedekunta/Osasto Fakultet/Sektion – Faculty Matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta Laitos/Institution– Department Geotieteiden ja maantieteen laitos Tekijä/Författare – Author Tiina Stigzelius Työn nimi / Arbetets titel – Title Korkeusgradientin vaikutus piilevien alfadiversiteettiin ja lajien välisiin sukulaissuhteisiin arktis-alpiinisissa vuoristopuroissa Oppiaine /Läroämne – Subject Luonnonmaantiede Työn laji/Arbetets art – Level Pro gradu- tutkielma Aika/Datum – Month and year Kesäkuu 2016 Sivumäärä/ Sidoantal – Number of pages 80+ liitteet Tiivistelmä/Referat – Abstract Luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen kannalta on tärkeää tutkia mitkä tekijät muokkaavat lajirunsauksia eri ekosysteemeissä. Ilmaston lämpenemisen on ennustettu olevan suurinta sekä arktis-alpiinisilla alueilla että arktisissa ympäristöissä ja varsinkin kasvillisuuden vaihettumisvyöhykkeillä, kuten lähellä puurajaa olevissa ympäristöissä. Siksi vuoristoisilla alueilla elävien lajien lajirunsautta, levinneisyyttä ja vaatimuksia ympäristön suhteen tutkimalla voidaan arvioida ilmastonmuutoksen vaikutuksia eri mittakaavalla. Korkeusgradientit soveltuvat tämänkaltaiseen tutkimukseen hyvin, sillä monet ekosysteemiprosessit muuttuvat, ja paikallisten eliöyhteisöjen kokoonpanot vaihtelevat kasvavan korkeuden mukana. Korkeusgradienteilla toteutettujen tutkimusten avulla voidaan yrittää selvittää mitkä mekanismit muokkaavat paikallisia eliöyhteisöjä. Mikro-organismien, kuten piilevien lajirunsauksia on tutkittu kasvavissa määrin korkeusgradienteilla, mutta niiden lajirunsauksiin vaikuttavat tekijät korkeuden suhteen ovat kuitenkin vaihdelleet paljon eri tutkimusten ja mikrobiryhmien välillä. Tämän vuoksi on tärkeää tutkia lisää mitkä tekijät vaikuttavat mikro-organismien lajirunsauteen korkeusgradientilla. Tässä tutkimuksessa tutkitaan piilevien alfadiversiteettiä eli paikallista lajirunsautta ja lajiston tasaisuutta suhteessa korkeuteen ja muihin ympäristömuuttujiin kolmella eri vuoristopurolla Pohjois- Norjassa ja Kilpisjärvellä (n= 44).Tutkimuksessa tarkastellaan lisäksi miten korkeus vaikuttaa lajien välisiin sukulaissuhteisiin. Piilevä- ja vesikemianäytteet kerättiin tutkimuspuroilta elokuussa 2013. Lajirunsausanalyyseihin käytettiin yleistettyjä lineaarisia malleja (GLM), ja muuttujien- ja lajirunsauden välisiä korrelaatioita tarkasteltiin parittaisilla korrelaatiotesteillä. Taksonominen erityisyys laskettiin taxondive-komennolla. Lajirunsautta tutkimuspuroilla selittivät parhaiten yleistetyn lineaarisen mallin (49,2 %) mukaan veden pH, uoman syvyys, sähkönjohtavuus ja korkeus. Yleistetyn lineaarisen mallin (45,6 %) mukaan lajiston tasaisuutta selitti parhaiten veden lämpötila ja kokonaistyppi (TN). Korkeus selitti lajirunsautta tilastollisesti merkitsevästi (p= 0,03) vain Lepänjoen tutkimuspurolla ja lajiston tasaisuutta erittäin merkitsevästi Lepänjoella (p< 5,45e+07). Lajit eivät olleet läheisempää sukua keskenään, eli fylogeneettisesti keskittyneempiä korkeuden kasvaessa. Korkeus ei myöskään selittänyt lajien taksonomista erityisyyttä tilastollisesti merkitsevästi tutkimuspuroilla. Tulosten perusteella voidaan todeta, että syvempi uoma takaa piilevälajeille vakaammat olosuhteet. Samoin korkeampi veden pH on piileville suotuisampi elinympäristö kuin happamat vedet. Korkeus saattaa vaikuttaa lajirunsauteen kallioperän geologian kautta, mikä vaikuttaa luultavasti pH-arvoihin ja sähkönjohtavuuteen tutkimuspuroissa. Tutkimuspurojen lyhyet korkeusgradientit vaikuttavat luultavasti siihen, että lajirunsaus ei pienentynyt korkeuden kasvaessa eivätkä lajit olleet läheisempää sukua keskenään gradientin yläpäässä. Avainsanat – Nyckelord – Keywords Lajirunsaus, korkeusgradientti, alfadiversiteetti, piilevät, mikro-organismit, arktis-alpiininiset purot Säilytyspaikka – Förvaringställe – Where deposited Helsingin Yliopisto, Kumpulan kampuskirjasto Muita tietoja – Övriga uppgifter – Additional information
  • Kupiainen, Pieta (Helsingin yliopisto, 2016)
    The amount of urban dwellers is rising and housing shortage is a constant problem in cities. To prevent urban sprawl, Helsinki has decided to build high-rise. The future high-rise areas Keski-Pasila and Kalasatama are being built right now. At the same time several urban planners and urban theorists are concerned about the effect that tall buildings have on the urban public space on ground level. Indeed, high-rise buildings produce long shadows and sometimes hard winds to the ground level. Also they very often have monotonous facades. This master’s thesis will be examining the relation between high-rise buildings and urban public space. There is very little scientific literature about the topic. The thesis evolves around the question of how can we design convivial urban public space on the ground level of high-rise buildings. Moreover what makes a good public space? The methods used are interviews and a comparative study. In the absence of high-rises in Finland, a case in point was found in Rotterdam, The Netherlands. A closer examination of two areas is conducted: the future high-rise area Keski-Pasila in Helsinki and the high-rise area of Kop van Zuid in Rotterdam. Expert interviews were held in both cities and opinions about the topic seemed to vary. The results of the study show a set of criteria on how to mitigate the negative effects of high-rises on urban public space. The successes and failures of Rotterdam can guide good practices of future high-rise projects everywhere. The criteria should be applied to high-rise projects already in the planning phase. The most important aspects of a good public space on street level of high-rises are a mixed-use of functions, permeability, active use of the plinth and pedestrian friendly surroundings.
  • Veijalainen, Helena (Helsingin yliopisto, 2013)
    Tutkimuksen kohteena on suomalaiseen kansanuskoon kuuluvan vuotuisjuhla kekrin ja sen yhteydessä harjoitettavan vainajakultin välinen suhde. Aihetta käsittelevä aineisto koostuu ensisijaisesti sekä maantieteellis-historiallisen tutkimusparadigman aikaisesta tutkimuskirjallisuudesta että Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kansanrunousarkiston aihetta käsittelevistä kokoelmista. Tutkimus on samanaikaisesti sekä tutkimushistoriallinen että uskontohistoriallinen; mielenkiinto kohdistuu sekä oppihistoriasta juontuviin tulkintakehyksiin että Suomen ja Karjalan historiasta johtuviin mahdollisiin kulttuurin muotoutumista koskeviin skenaarioihin. Tutkimuksessa pyritään myös päivittämään 1800-1900-luvuille sijoittuneen tutkimuskirjallisuuden näkemykset aiheesta peilaamalla kekrin ja vainajakultin suhdetta erityisesti Veikko Anttosen pyhäteoriaan sekä Arnold van Gennepin klassiseen siirtymäriittiin. Kekri on suomalaisen kansanuskon kentässä harjoitettu vanha agraarivuoden päätökseen liittynyt, usein sadonkorjuujuhlaksi mielletty uskomusmotiivien ja rituaalinen kokonaisuus, jonka keskeisenä sisältönä on ollut suvun vainajien lepyttely ja kunnioitus erilaisin uhrauksin ja käyttäytymissäännöin. Juhlan ontologisena viitekehyksenä on maatalouskulttuurissa hahmottunut omistusoikeus sekä vainajakultin mielekkyys osana yhteisöllistä jatkuvuutta ja yhteisön olemassaolon perustelua. Maailmankatsomusta on myös peilattava suhteessa kulttuuriin, jossa kuoleminen oli hyvin tavanomaista ja ruuan ympärivuotinen saanti epävarmaa. Tätä kulttuurista viitekehystä hahmotellaan tutkimuksessa erityisesti maagisen ajattelun kautta, joka osaltaan piirtää kuvaa agraarisen yhteisön uskonnollisista merkityksenannoista. Vainajakultti hahmottuu juhlan yhteydessä myös suhteessa hedelmällisyyskulttiin, jonka harjoitus kekrin yhteydessä on koettu tutkimuskirjallisuudessa askarruttavaksi. Sekä pyhän että siirtymäriitin tulkintakehykset tekevät kuitenkin suhteen ymmärrettäväksi: kekriin vanhana vuodenvaihteena liittyy keskeisesti ajatus regeneraatiosta. Sekä luonnon että elinkeinon kuolemisen hetkellä yhteisön on aktiivisesti luotava keskeiset normistonsa ja periaatteensa uudelleen. Tutkimuskirjallisuuden keskeisiä ongelmia on niiden ideologinen sitoutuneisuus 1900-luvun alun kansakunnan rakentamispyrkimyksiin sekä Herbert Spencerin manistiseen teoriaan uskonnon alkuperästä. Uskomusmotiivien alkuperää pyritään myös etsimään kulttuurilainan ja perinteen migraatio -hypoteesin piiristä positivistisin ja diffusionistisin oletuksin. Tutkimukselliset intressit perinteen alkuperästä ja kulkeutuvuudesta voidaan nähdä hyvin spekulatiivisina, ja myös tässä valossa pyhän ja siirtymäriitin käsitteiden peilaaminen kekriperinteeseen perustelee paikkansa, sillä ne paljastavat ilmiökentästä jotain hyvin konkreettista. Kun huomio kiinnitetään lisäksi keksin luonteeseen haltia- tai kummitushahmona, hahmotuu kekristä keskeinen uskomusjärjestelmä erityisesti kodin ja sen omistusoikeuden suhteen. Samoissa merkityksenannoissa hahmottuu suvun vainajien rooli sekä talouden sisäpiirin merkityksellistinä että potentiaalisina hajottajina. Vainajien aiheuttaman kaaoksen uhkaa pyritään tällöin aktiivisesti hallitsemaan mm. klassisen siirtymäriitin mukaisesti yhteisöllisten arvojärjestelmien purkamisen ja uudelleenluomisen kautta.
  • Venho, Matti (Helsingin yliopisto, 2016)
    Uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä annetun direktiivin 2009/28/EY mukaan Euroopan unionin tavoitteena on nostaa uusiutuvan energian osuus 20 prosenttiin energian loppukulutuksesta vuoteen 2020 mennessä. Suomen on nostettava uusiutuvan energian osuus energian loppukulutuksesta 38 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä kansallisen velvoitteen mukaisesti. Uudelleenlaadittu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/31/EU rakennusten energiatehokkuudesta puolestaan edellyttää uusia lainsäädäntötoimia ”lähes nollaenergiarakennuksiin” siirtymisen toimeenpanemiseksi. Direktiivin mukaan jäsenvaltion on varmistettava, että vuoden 2018 loppuun mennessä kaikki uudet viranomaisten käytössä ja omistuksessa olevat rakennukset, sekä vuoden 2020 loppuun mennessä kaikki uudet rakennukset omistajasta riippumatta, ovat lähes nollaenergiarakennuksia. Direktiivin mukaiseen lähes nollaenergiarakennuksen määritelmään sisältyy erittäin korkean energiatehokkuuden vaatimuksen lisäksi uusiutuvan energian käyttöä koskeva vaatimus, johon nimenomaisesti sisältyy ”paikan päällä tai rakennuksen lähellä” tuotettava uusiutuvista energialähteistä peräisin oleva energia. Käytännössä tämä tarkoittaa hajautettua pienimuotoista energiantuotantoa uusiutuvilla energialähteillä hyödyntäen erilaisia pientuotantojärjestelmiä ja -laitoksia. Tätä edistää myös se, että direktiivin 2009/28/EY mukaan, jäsenvaltioiden on rakennussäännöksissään ja määräyksissään otettava käyttöön asianmukaiset toimenpiteet, joilla lisätään "kaikentyyppisen uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian" osuutta rakennusalalla. Keskitetyssä energiantuotannossa sähköä ja lämpöä tuotetaan suuren kokoluokan voimaloissa, joista energia siirretään kulutuspisteeseen energiaverkkojen avulla. Hajautetulla energiantuotannolla tarkoitetaan sen sijaan tuotantomallia, jossa energia tuotetaan lähellä kulutuspistettä. Hajautettua energian pientuotantoa kutsutaan usein myös nimellä "lähienergia", jossa lähtökohtana on paikallisten resurssien hyödyntäminen eri energiantuotannon sovellutuksissa. Merkittävimmät pienimuotoiset sähköntuotantotavat Suomessa ovat tällä hetkellä pienvesivoima, pientuulivoima, aurinkosähkö, aurinkolämpö ja bioenergia. Tutkielmassa käsitellään ensisijaisesti vain ”puhdasta”, aidosti uusiutuvilla energiamuodoilla tuotettavaa sähkö- ja lämpöenergiaa, joten erilaiset biopolttoaineita hyödyntävät sähkön ja lämmöntuotantolaitokset rajautuvat pois. Hajautetun pienimuotoisen energiantuotannon sääntelyn tavoitteena voidaan katsoa olevan uusiutuvilla energialähteillä tapahtuvan energiantuotannon lisääminen ja tuotannon taloudellisen kannattavuuden parantaminen. Toistaiseksi energiantuotantoa koskeva sääntely on koskenut pääasiassa teollisen mittakaavan tuotantoa, mutta myös pientuotantoa koskeva sääntely on lisääntynyt ja lainsäädäntöä on kehitetty runsaasti. Tutkielmassa selvitetään, systematisoidaan ja arvioidaan tämän hetkistä hajautettua pienimuotoista energiantuotantoa koskevaa sääntelyä ja sen kehittämistarpeita ottaen samalla huomioon lähes nollaenergiarakennuksille asetetut vaatimukset. Aihetta käsitellään lain soveltajan näkökulmasta, arvioiden sääntelyn vaikutuksia itse kohteeseen, eli energian pientuottajan ja pientuotantolaitoksen toimintaan. Aiheeseen liittyvät säännökset pyritään systematisoimaan tutkielman kolmen eri osan mukaisesti, jotka ovat johdatus käsiteltävään aiheeseen, pientuotannon sääntely ja ohjauskeinot sekä pientuotannon taloudelliset ohjauskeinot. Keskeisimmät pientuotantolaitoksiin liittyvät kysymykset käsittelevät laitteistojen asentamista, luvan tarvetta ja ympäristövaikutuksia. Itse tuotantoon liittyvät kysymykset koskevat tuotantolaitoksen sähköverkkoon liittämistä ja ylijäämätuotannon myymistä sähkömarkkinoilla. Taloudellisten ohjauskeinojen osalta käydään läpi pientuotannolle tarjolla olevia tukimalleja, niihin kohdistuvaa verosääntelyä ja ylijäämätuotannon myyntiin liittyviä laskutusmalleja.
  • Miettinen, Saara (Helsingin yliopisto, 2016)
    Raskaudenkeskeytys eli abortti on Irlannissa ja Puolassa sallittu vain naisen hengen ollessa vaarassa. Maltalla abortti on kokonaan kielletty. Kyseisten Euroopan maiden aborttilainsäädäntö on yksi Euroopan tiukimmista ja kiistanalaisimmista ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on käsitellyt useita erityisesti Irlantia ja Puolaa koskevia valituksia. Työssä käsitellään aborttiin liittyviä ihmisoikeuskysymyksiä. Aborttiin liittyy kysymys sikiön oikeudesta elämään sekä naisen itsemääräämisoikeuden rajoista. Abortti voidaan nähdä myös osana naisen lisääntymisoikeuksia. Aihetta käsitellään erityisesti Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomioiden sekä vertailumaiden kautta. Päätutkimusmetodina on oikeusdogmatiikka, mutta lisäksi työssä käytetään oikeusvertailevaa ja oikeushistoriallista metodia. Tutkimuksen tarkoituksena on ensinnäkin jäsentää ihmisoikeussopimuksissa turvattujen oikeuksien suhdetta aborttiin. Toiseksi tutkimus pyrkii selvittämään, miksi tietyissä Euroopan maissa abortti on lailla kielletty ja miten tämä kielto näyttäytyy ihmisoikeussopimusten valossa. Tutkimuksessa tarkastellaan myös aborttikiellon käytännön seurauksia ja pohditaan, mitä muutospaineita kansainväliset ihmisoikeussopimukset ja Euroopan unionin piirissä tapahtuva integraatio aiheuttavat. Tutkimus sijoittuu lääkintä- ja bio-oikeuden oppiaineen alle. Työssä on pyritty ottamaan huomioon oppiaineen monitieteellisyys, ja oikeudellisten kysymysten lisäksi käsitelty myös aborttiin liittyviä eettisiä kysymyksiä. Työn johtopäätöksenä on, ettei toistaiseksi Euroopan ihmistuomioistuin ole nähnyt tarpeelliseksi säätää Euroopan laajuisesta oikeudesta aborttiin, vaan tämä on jätetty jokaisen valtion itsensä arvioitavaksi. Toisaalta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen "living instrument" luonteen vuoksi sekä Euroopan unionin sitoutuminen naisten oikeuksien edistämiseen voi hyvinkin johtaa siihen, että tulevaisuudessa Euroopassa omaksutaan Yhdysvaltojen tapaan oikeus aborttiin.
  • Viitanen, Karin (Helsingin yliopisto, 2016)
    Tutkielmassa käsitellään oikeutta koulukuljetukseen. Tutkielman tarkoituksena on luoda kokonaiskuva siitä, millä perusteilla oikeus koulukuljetukseen syntyy ja tarkastella sitä, miten tämän sääntelyn kautta toteutuu toisaalta oikeus maksuttomaan perusopetukseen ja toisaalta kunnallinen itsehallinto. Tarkastelussa keskitytään erityisesti siihen, kuinka paljolti kunnalliselle itsehallinnolle tilaa antava nykysääntely turvaa koulukuljetusten yhdenvertaisen saatavuuden sekä miten hyvin sääntely täyttää perustuslain 80 §:stä johtuvat vaatimukset. Tarkastelun pohjana on koulukuljetusta koskeva perusopetuslain 32 §, jonka lisäksi oikeustilaa tarkastellaan oikeusdogmaattiselle tutkimukselle tyypilliseen tapaan oikeuskäytäntöön ja lainvalmisteluaineistoon nojautuen. Tutkimuskysymyksiin vastaaminen on kuitenkin edellyttänyt myös empiiristä tutkimusta, sillä kysymyksiin vastaaminen edellytttää tietoa siitä, miten kuntakohtaiset koulukuljetusperiaatteet, joiden pohjalta kunnissa tehdään ratkaisut koulukuljetusten myöntämisestä, eroavat toisistaan. Tätä tukimusta varten on siksi perehdytty kirjoittajan mielenkiinnon ohjaamana LänsiSuomen alueella sijaitsevien ja muutoin satunnaisesti valittujen 50 kunnan koulukuljetusperiaatteisiin. Tutkimuksesta selviää, että kunnallisella itsehallinnolla on vahva rooli ja kunnat ovat myös hyödyntäneet sitä koulukuljetusoikeutta koskevassa sääntelyssä. Erityisen voimakkaasti kunnallinen itsehallinto näkyy koulukuljetukseen oikeuttavan koulumatkan pituuden, vaarallisuuden ja rasittavuuden sääntelyssä sekä varsinaisen kuljetuksen vaihtoehtona olevan saattoavustuksen sääntelyssä. Useinmiten tämä ei vaaranna maksuttoman perusopetuksen toteutumista, mutta yksittäistapauksissa kuntien koulukuljetusperiaatteiden seuraaminen voi aiheuttaa tilanteen, jossa yhdenvertainen oikeus maksuttomaan perusopetukseen ei toteudu. Koulumatkaan liittyvä sääntely on puolestaan sidoksissa lähikoulu-periaatteeseen, mikä näyttäisi toisinaan johtavan kunnallisen itsehallinnon korostumiseen yhdenvertaisuuden kustannuksella, toisinaan taas päinvastaiseen tilanteeseen. Nyky-yhteiskunnassa varsin merkittävänä yhdenvertaisuusongelmana pidetään tutkimuksen perusteella sitä, ettei yhteishuoltajuudessa olevilla lapsilla ole oikeutta koulukuljetukseen molempien vanhempiensa luota. Nykyisellään koulukuljetusoikeuden sääntelyyn vaikuttava kunnallinen itsehallinto ei useinkaan ole ristiriidassa koulukuljetusten yhdenvertaisen saatavuuden kanssa. Kunnallisen itsehallinnon ja maksuttoman perusopetuksen yhteensovittamista suurempana ongelmana pidetäänkin tutkimustulosten perusteella sitä, että koulukuljetusoikeuden perustavien kriteerien täsmentäminen on pitkälti jäänyt oikeuskäytännön ja kuntien koulukuljetusperiaatteissa omaksuttujen tulkintojen varaan, jolloin perustuslain 80 §:n vaatimukset eivät aina täyty.
  • Aivio, Laura (Helsingin yliopisto, 2016)
    Tutkielmassa tarkastellaan vilpillisen mielen käsitteen tulkintaa ja merkitystä Suomen ja EU:n tavaramerkkioikeudellisena rekisteröintiesteenä tai mitättömyysperusteena sekä vahingonkorvausvastuun kokonaisarviointia tavaramerkin vilpilliseen käyttöön liittyvissä tilanteissa. Kaupankäynnin globalisaation ja toisaalta tietoyhteiskunnan digitalisoitumisen myötä on tullut entistä tärkeämmäksi suojata tavaramerkit yrityksen usein hyvin merkittävä aineettoman pääoman eränä. Lisääntyvä ja ajankohtainen ongelma tavaramerkkiloukkauksissa on niiden vilpillisellä mielellä hyötymistarkoituksessa tehdyt rekis-teröinnit, erityisesti kolmansissa valtioissa. Tavaramerkki ja siihen kytkeytyvä brändi sekä ns. goodwill-arvo voivat olla korvaamattomia yrityksen liiketoiminnassa. Tavaramerkkien vilpillisellä mielellä tehdyllä rekisteröinnillä voidaan pyrkiä oikeudettomasti hyötymään tästä maineesta yrittäen rahastaa alkuperäisen merkin haltijaa. Kyseessä on tavaramerkkipira-tismiksi nimitetty ilmiö, jolla saatetaan aiheuttaa huomattavia vahinkoja alkuperäisen tavaramerkin haltijan liiketoiminnalle sekä saamatta jäävän liikevoiton muodossa että tavaramerkin arvon menetyksenä. Tutkielmassa pyritään vastaamaan seuraaviin kysymyksiin: Miten Suomen ja EU:n oikeudessa 1) tulkitaan vilpillisen mie-len käsitettä, ja 2) määritellään vilpillisellä mielellä tehdyllä rekisteröinnillä aiheutetusta haitasta syntynyt korvattava vahin-ko ja korvausvastuu. Lähtökohdaksi tutkielmassa otetaan Euroopan unionin tavaramerkkisääntely, eli erityisesti voimas-saoleva tavaramerkkidirektiivi 2008/95/EY, EU-tavaramerkkiä koskeva tavaramerkkiasetus (EY) N:o 207/2009 ja sen muutos-ta koskeva 23.3.2016 voimaan tullut asetus (EU) 2015/2424, sekä unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenevät tulkintaohjeet vilpillisen mielen arvioinnissa. Unionin tavaramerkkiä koskevat säännökset on sisällytetty tavaramerkkila-kiin (7/1964, TMerkkiL). Vilpillistä mieltä koskeva 14 §:n 1 momentin 7 kohdan säännös ei ole täysin yhteneväinen direk-tiivistä ilmenevien sääntelyn ja unionin oikeuskäytännön kanssa, mikä tulee tutkielmassa esiin oikeuskäytännön ja tulkin-nan yhteneväisyyttä arvioitaessa. Tutkielman ajankohtaisuudesta kertoo se, että EU:ssa on juuri toteutettu tavaramerkki-lainsäädännön uudistus, josta jo voimaan tullut EU-tavaramerkkiä koskevan asetuksen muutos on osa. Tämän lisäksi on annettu uusi tavaramerkkidirektiivi (EU) 2015/2436, joka tuli voimaan 14.1.2016 ja joka on implementoitava osaksi jäsenval-tioiden kansallisia tavaramerkkisäädöksiä 14.1.2019 mennessä. Tavaramerkkilain uudistus muutoksien johdosta onkin vireillä (HE 24/2016 vp). Tutkielman mielenkiinnon kohteina ovat erityisesti oikeuskäytännöstä esiin nousevat huomiot. Unionin tuomioistuin on linjannut vilpillisen mielen käsitteen kriteereitä ja tulkintaa useissa ratkaisussaan, joista asiassa C-529/07 Lindt Goldhase annettu ratkaisu oli ensimmäinen ja edelleen merkityksellisin. Kotimaista oikeuskäytäntöä aiheesta on todella vähän. Markkinaoikeuden äskettäin lainvoiman saaneessa ratkaisussa MAO 810/14 CrossFit sekä ratkaisussa MAO 502/15 onkin viitattu nimenomaan unionin oikeuskäytännöstä ilmeneviin tulkintaohjeisiin. Tutkielman metodina on lainoppi eli oikeusdogmatiikka Käytännöllinen lainoppi on kantava metodina, jonka avulla tutki-muksessa esitetään tulkintakannanottoja voimassaolevan oikeuden kokonaisuudesta. Tarkoituksena on selvittää, onko Suomen ja EU:n vilpillisen mielen käsitettä koskeva sääntely ja tulkinta yhteneväinen kuten pitäisi, vai löytyykö asiassa huomioita ristiriitaisuuksista. Teoreettisen lainopin avulla sen sijaan pyritään systematisoimaan vahingonkorvausvastuun perustana mahdollisesti kokonaisuudessaan pidettävää oikeuslähdeaineistoa, sillä korvausvastuun perustaksi voi vilpilli-sellä mielellä tehdyn tavaramerkkirekisteröinnin yhteydessä tulla paitsi TMerkkiL:n vahingonkorvausta koskeva 38 §:n 2 momentti tai unionioikeudelliset säännökset, myös tietyiltä osin yleisen vahingonkorvausoikeuden periaatteet ja jopa kilpailuoikeudellista vahingonkorvausta koskevat säännökset. Tutkimuksessa päädytään vilpillisen mielen olemassaolon arvioinnissa kolmeen huomioonotettavaan tekijään: hakijan tietoisuus aiemman merkin olemassaolosta, hakijan vilpillinen aikomus sekä aiemman ja vilpillisellä mielellä rekisteröidyn merkin todellinen käyttö. Kuten unionin tuomioistuin on moneen kertaan todennut, on asia kokonaisarviointia, jossa yhdenvertaisuusperiaate ja oikeusvarmuus unioninoikeuden yhtenäisestä tulkinnasta kuitenkin edellyttävät yhden ainoan unionioikeudellisen vilpillisen mielen käsitteen olemassaoloa. Vahingonkorvausvastuun osalta tutkielman lopputulos on moninaisempi oikeuskäytännön vähyydestä johtuen.
  • Sarlin, Laura (Helsingin yliopisto, 2016)
    Tiivistelmä/Referat – Abstract Oikeus hakea turvapaikkaa on turvattu Ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa vuodelta 1948 sekä eräissä alueellisissa ihmisoikeussopimuksissa. Monet pakolaisoikeuteen ja ihmisoikeuksiin erikoistuneet asiantuntijat sekä järjestöt puhuvat oikeuden olemassaolon puolesta. Oikeutta hakea turvapaikkaa ei ole kuitenkaan turvattu yhdessäkään maailmanlaajuisesti voimassa olevassa sitovassa valtiosopimuksessa. Päinvastoin, valtiot ovat nimenomaisesti kieltäytyneet sopimasta oikeuden sisällyttämisestä valtiosopimusoikeuteen ja toimillaan toistuvasti vastustavat yksilöiden oikeutta hakea turvapaikkaa kieltämällä heidän maahantulonsa rajalla tai jopa valtion alueen ulkopuolella. Vaikka oikeus hakea turvapaikkaa ei sellaisenaan sisälly kansainvälisen oikeuden lähteisiin, tämä oikeus voidaan muodostaa muiden kansainvälisen oikeuden sääntöjen kautta. Kansainväliseen pakolaissopimukseen ja lukuisiin kidutuksen kieltäviin ihmisoikeussopimuksiin sisällytetty palauttamiskielto (non-refoulement) kieltää valtioita palauttamasta henkilöitä sellaisiin valtioihin, joissa heitä uhkaa vaino tai kidutus. Oikeus hakea turvapaikkaa perustuu siihen, että palauttamiskieltoa noudattaakseen valtioiden tulee käytännössä selvittää henkilön suojelun tarve ennen tämän palauttamista. YK:n pakolaisjärjestö ja ihmisoikeustuomioistuimet, ennen kaikkea Euroopan ihmisoikeustuomioistuin, ovat tulkinneet palauttamiskiellon soveltuvan myös sellaiseen henkilöön valtion alueen ulkopuolella, joka on kyseisen valtion määräysvallassa. Yhdessä laittoman maahantulon rankaisemisen kieltävän säännöksen ja oikeuden lähteä maasta kanssa palauttamiskielto luo yksilölle oikeuden hakea turvapaikkaa. Palauttamiskiellon lisäksi myös syrjinnän kielto ja oikeus perhe-elämään voivat luoda oikeuden hakea turvapaikkaa. Syrjinnän kielto ei kuitenkaan lähtökohtaisesti koske erottelua valtion omien kansalaisten ja muiden valtioiden kansalaisten välillä. Sen sijaan se soveltuu tilanteisiin, joissa valtio perusteettomasti kohtelee eri tavoin eri väestöryhmiä. Henkilö voi hakea puolestaan oikeuden perhe-elämään nojalla lupaa sisäänpääsyyn valtioon, jossa hänen lähisukulaisensa oleskelee. Sekä syrjinnän kiellon että oikeuden perhe-elämään vaikutus oikeuden hakea turvapaikkaa olemassaololle on kuitenkin rajallinen verrattuna maahantulokieltoon. Vaikka voidaan todeta, että henkilöllä on oikeus hakea turvapaikkaa, valtioilla on täysivaltaisuutensa nojalla oikeus rajoittaa maahantuloa. Tämä oikeus on tunnustettu toistuvasti kansainvälisessä oikeudessa, myös pakolaisoikeudessa. Siksi valtion täysivaltaisuuden rajoittamisen tulee perustua kansainvälisessä oikeudessa tunnustettuihin sääntöihin. Edellä mainitut palauttamiskielto, syrjinnän kielto sekä oikeus perhe-elämään voivat ainakin tietyissä tilanteissa rajoittaa valtion oikeutta säädellä maahantuloa. Rajoitukset tulee kuitenkin arvioida tapauskohtaisesti, eikä oikeus hakea turvapaikkaa missään nimessä luo yksilöille yleistä oikeutta maahantuloon.
  • Heino, Mari (Helsingin yliopisto, 2016)
    Tutkielmani käsittelee sitä, miten tuoteväärentämistä sekä piratismia on pyritty torjumaan etenkin kansainvälisissä hallitustenvälisissä järjestöissä sekä EU:ssa. Tarkastelun kohteena on artikloiden lisäksi sopimuksia edeltäneet neuvottelut ja järjestöjen muu toiminta immateriaalioikeuksien loukkauksien vähentämiseksi. Kotimaiset tuoteväärentämisen ja piratismin vastaiset hankkeet olen rajannut tutkimusaiheeni ulkopuolelle. Työni on immateriaalioikeuden oppiaineeseen tehdyksi tutkielmaksi jokseenkin poikkeava, koska se on metodiltaan lähinnä oikeushistoriallinen. Sillä tosin on aiheestaan johtuen myös oikeuspoliittisia piirteitä. Aineistona olen käyttänyt asiantuntijakirjallisuuden lisäksi virallisia asiakirjoja, joita on ollut saatavilla esimerkiksi Maailman henkisen omaisuuden järjestön, Maailman kauppajärjestön ja Euroopan unionin sähköisissä tietokannoissa. Olen hyödyntänyt lähteinä myös kyseisten kansainvälisten hallitustenvälisten järjestöjen ja EU:n verkkosivuilla olevia tietoja. Lisäksi olen varauksellisemmin käyttänyt epävirallisempia verkkolähteitä kuten tiedotusvälineiden uutisointia piratismista ja kauppasopimusten neuvotteluista. Sitovien sopimustekstien aikaansaaminen oli 1970-luvulla vastaperustetulle Maailman henkisen omaisuuden järjestölle (WIPO) vaikeaa, koska maaryhmät olivat voimakkaasti erimielisiä useimmista asioista ja päätöksenteko edellytti siihenkin aikaan yksimielisyyttä. WIPOn toimintakyvyttömyyteen turhautuneen oikeudenhaltijapuolen lobbauksen johdosta immateriaalioikeudet saatiin 1980-luvulla osaksi GATTin Uruguayn neuvottelukierrosta, jonka päätteeksi vuonna 1995 perustettiin Maailman kauppajärjestö eli WTO. Sen perustamissopimuksen liitteisiin lukeutuu TRIPS-sopimus, joka on edelleen ainut multilateraalinen eli monenvälinen sopimus, jossa käsitellään jokseenkin kattavasti immateriaalioikeuksien täytäntöönpanoa. Sekä WIPOssa että Maailman kauppajärjestössä olisi toimintakyvyn parantamiseksi hyödyllistä siirtyä määräenemmistöpäätöksiin, jotteivät yksittäiset valtiot tai maaryhmät kykenisi sabotoimaan sopimushankkeita. Ei kuitenkaan ole realistista odottaa niin tapahtuvan. 2000-luvulla voimakkaasti yleistyneiden kahdenvälisten kauppasopimusten etuna on toisaalta se, että neuvottelupuolet pystyvät räätälöimään niiden sisällön riittävän edulliseksi kummankin neuvottelupuolten kannalta. Oikeudenhaltijapuolen järjestöt ovat tehneet aktiivista yhteistyötä niin WIPOn, WTO:n kuin EU:nkin kanssa. Vaikka oikeudenhaltijoilla on paljon hyödyllistä tietotaitoa tuoteväärentämisen ja piratismin torjumisesta, oikeudenhaltijapuolen järjestöjen konsultoimisessa on kuitenkin riskinä, ettei muita intressiryhmiä kuten esimerkiksi kuluttaja- tai ihmisoikeusjärjestöjä oteta riittävästi huomioon ja tasapaino vastakkaisten intressien välillä jää saavuttamatta. Immateriaalioikeuksien täytäntöönpanoa koskeva sääntely on kuitenkin viime kädessä kansallista, sillä kansainvälisten, alueellisten ja kahdenvälisten sopimusten väljät sanamuodot antavat kansallisille lainsäätäjille paljon liikkumavaraa. Rangaistusasteikkoja tuoteväärentämisestä tai piratismista ei ole kansainvälisissä järjestöissä harmonisoitu. Niin TRIPS-sopimus kuin siihen pohjautuva EU:n enforcement-direktiivi (2004/48/EY) käsittelevät lähinnä sitä, millainen keinovalikoima siviilioikeudellisia ja hallinnollisia toimenpiteitä oikeudenhaltijoilla tulisi olla käytettävissään, eikä myöskään vahingonkorvausten sopivasta suuruusluokasta ole kannanottoja. TRIPS-sopimuksen 61 artikla rikosoikeudellisista sanktioista on sekin loppujen lopuksi hyvin yleisluontoinen. Valtioiden välisillä immateriaalioikeutta käsittelevillä sopimuksilla ei voi loppujen lopuksi vaikuttaa siihen, miten immateriaalioikeuksia kunnioitetaan kansallisesti. Kansainvälisten järjestöjen ja EU:n harjoittama ruohonjuuritason yhteistyö kehittyvien valtioiden viranomaisten kanssa saattaa jopa tosiasiassa olla tehokkaampaa tuoteväärentämisen ja piratismin vastaista yhteistyötä kuin kunnianhimoiset sopimustekstit, joita ei noudateta. Kuitenkin se, että on olemassa hyvin laajan valtiojoukon ainakin periaatteessa hyväksymiä linjanvetoja immateriaalioikeuksien suojan vähimmäistasosta sekä kansallisen kohtelun ja suosituimmuuskohtelun kaltaisista periaatteista, on selkeyden vuoksi parempi kuin kansainvälinen immateriaalioikeusjärjestelmä ilman minkäänlaisia multilateraalisia sopimuksia.
  • Huovinen, Timo (Helsingin yliopisto, 2016)
    Mobiiliapplikaatioiden liiketoiminta on kasvanut alle kymmenessä vuodessa suureksi maailmanlaajuiseksi liiketoiminnaksi. Hyvin usein se on kansalliset rajat ylittävää kaupankäyntiä. Se tapahtuu mobiililaitteilla matkapuhelin- tai internet-verkon välityksellä. Näihin laitteisiin sitten ladataan ja/tai ostetaan niille kehitettyjä applikaatioita. Täysin mobiilina liiketoimintana applikaatiokauppa on myös haastanut pohtimaan sitä, miten liiketoimintaa verotetaan. Pääsääntöisesti kansainvälistä liiketoimintaa harjoittavaa yritystähän verotetaan sen asuinvaltiossa, ellei jollakin toiminnalla ole riittävän vahvaa liittymää toiseen valtioon. Perinteisen kaupankäynnin verotuksessa tämän riittävän liittymän määrittäminen ei ole ollut ongelma. Liittymä on veronormien mukaan muodostunut tuotteiden valmistamisella tai myymisellä. Verosopimuksissa on riittäväksi liittymäksi määritelty yleensä kiinteä toimipaikka. Monissa valtioiden sisäisissä verosäännöksissä vaatimustaso on alhaisempi. Mobiiliapplikaatoiden kaupassa sähköinen kaupankäynti on edelleen kehittynyt ja se onkin täysin mobiili versio sähköisestä kaupankäynnistä. 2000-luvun alusta voimallisemmin levinnyt sähköinen kaupankäynti kyseenalaisti monella tavalla kansainvälisen verotuksen periaatteet ennen kaikkea yrityksen asuin- ja kiinteän toimipaikan määrittelyn kannalta. Mobiiliapplikaatio-liiketoiminta on jatkanut tätä kyseenalaistamista. Tässä tutkielmassa pohdintaan tähän liiketoimintaa liittyviä kiinteän toimipaikan muodostumisen kysymyksiä. Tärkeä osa tutkielmaa on myös taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö eli OECD:n vuonna 2013 julkistama BEPS hanke. OECD:han julkisti tuolloin ohjelman, jolla se pyrki ehkäisemään valtioiden veropohjan murenemista. Myös OECD tunnisti BEPS-hankkeessaan digitaalisen talouden tuomat haasteet verotukselle. Vuoden 2015 loppuun mennessä OECD julkisti 15 toimenpidettä, joilla se aikoo puuttua veropohjan murenemiseen. Niistä ensimmäinen oli digitaalisen talouden verotukselle asettamien haasteiden pohtiminen. Pääkysymyksiä tutkielmassa ovat: millainen on perinteinen kiinteän toimipaikan määritelmä ja miten applikaatioliiketoiminnan mobiliteetti haastaa tämän määritelmän? Millainen on liiketulon ja kiinteän toimipaikan välinen yhteys? Miten OECD määrittelee kiinteän toimipaikan? Millaiset ovat kiinteän toimipaikan liitynnät mobiiliapplikaatio-liiketoiminnassa? Millaisia haasteita näistä liitynnöistä syntyy kiinteän toimipaikan määrittelyssä? Mobiiliapplikaatio-liiketoiminnan kiinteän toimipaikan määrittäminen on erittäin haastavaa nykyisillä fyysisyyteen pohjautuvilla kansainvälisillä verolinjauksilla. Palvelin on ainoa fyysinen kiintopiste, johon saattaa tarttua. Senkin avulla toimipaikkamäärittely on erittäin rajattua. Kiinteän toimipaikan määrittämisen terävöittämiseksi yksi keinoista onkin läpinäkyvyyden ja viranomaisten yhteistyön lisääminen. Tämä on OCED:n toimintalistoilla. Läpinäkyvyyden lisäämisen nimiin vannoo myös EU vuoden 2016 alussa julkistetussa omassa paketissaan verotuksen tehostamisen edistämiseksi. Tämän lisäksi on tärkeää ajatella jokaista tilannetta yksityiskohtaisemmin – case-by-case – ajatuksella. Onhan mobiiliapplikaatio-liiketoiminta aikaisempaa perinteistä liiketoimintaa monimuotoisempaa. Kokonaisuudessaan mobiiliapplikaatio-liiketoiminnan verotukselliset haasteet leviävät koko kansainvälisen verotuksen kenttään.
  • Rintamo, Sara (Helsingin yliopisto, 2016)
    Surrogacy is a debated way of having children. It divides people, and jurisdictions in those who endorse it and those who do not accept it. Just within Europe there are multiple approaches adopted on its regulation, alternating between permissive take on it to total bans and criminal sanctions. Globalisation, advancement of medicine and digitalisation have contributed to enabling the providers of surrogacy services in countries where it is legal with the people in the countries where it is not permitted at all or where they are not eligible to take part in such an agreement, who want to have a child through a surrogacy arrangement. This has created a completely unregulated global market of service providers and cross-border reproductive patients circumventing domestic legislation. The diversity of regulatory approaches in national legislation in Europe combined with the total absence of international regulation create a robust foundation to exploitation and human rights infringements in surrogacy cases. Most European states have ratified the European Convention on Human Rights, and have to accommodate its requirements in their legislation and practices concerning surrogacy. Consequently, this thesis aspires to map out the different legislative ways that European countries have adopted in regulating surrogacy, and evaluate their compatibility with the European Convention on Human Rights as well as their felicity in ensuring the realisation of the human rights of the surrogate mothers. In addition to that, the thesis discusses the historical development of medically assisted reproduction and surrogacy. Cross-border surrogacy has led to litigation on both domestic courts and in the European Court of Human Rights. The case law from both of this are shaping the developing understanding of the scope of national legislation regarding surrogacy. Cross-border reproductive tourism has put the scope of national law in test, invoking questions about whether national regulation on the subject will prove to be redundant when the circumvention of national is increasingly affordable and accessible. Judging these cases, the courts have to take into account not only domestic legislation, but also international conventions the states have contracted and the principles, such as the priority of the best interest of the child, stemming from them. This thesis has a detailed review of the cross-border surrogacy cases of the European Court of Human Rights, and analyses case law’s impact on the current and the future development of national and international regulation, their effect on the predictability and legal stability of domestic law. Lastly, the thesis maps out the current endeavours on international level to draft international regulation on surrogacy. There are some similarities between the development of the international adoption regulation to ongoing developments of surrogacy in practice and in regulation. The thesis provides a brief review of present situation of international regulation, and aspires on its part to contribute data to analysing the best regulatory options for both national and international regulation on surrogacy.
  • Jyrhämä, Tero (Helsingin yliopisto, 2016)
    Copyright regime has been unable to answer to the changed consumption models and needs of the consumers. The regime is typically perceived as overly restrictive and unfair among the pub-lic. Given the lack of convenient legal options, the consumers have resorted to piracy. Instead of proactively developing better legal options, the copyright right holders have pushed for more effective enforcement measures. The proportionality of these measures have been seriously questioned. The enforcement measures referred to above require monitoring of the internet. However, inter-net users do not access the internet under their own name, but under an IP address that is allo-cated to the device connected to the internet. The IP address can further be linked to the sub-scriber of internet access service, making it personal data. The monitoring of the internet and the processing of internet user’s personal data constitutes an interference with the fundamental rights to privacy and personal data protection of the individual. Additionally, some enforcement measures interfere with internet user’s fundamental right to a fair trial. On the other hand, intellectual property such as copyright is protected under the fundamental right to property. Further, the right holder’s fundamental right to an effective remedy must be observed. The main interest of this study is to find a fair balance between these fundamental rights. The question will be approached at the EU level, with an intention to provide a suggestion of how the fair balance can be struck.