Master's Theses

Recent Submissions

  • Palomäki, Matti (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielma kartoittaa bayesiläisen lähestymistavan soveltamista joukkoliikenteen lipunmyynnin dynaamiseen hinnoitteluun. Dynaamisessa hinnoittelussa muutetaan tuotteen hintaa taajaan pyrkimyksenä hiljaisempina aikoina houkutella lisää asiakkaita alemmilla hinnoilla ja hyödyntää suuremman kysynnän jaksot nostamalla hintoja. Tutkittavassa tilanteessa pyritään maksimoimaan pitkän matkan linja-autovuoron lipunmyynnistä syntyvä liikevaihto. Oletetaan lippujen myynnin odotusarvon määräytyvän jonkin kysyntäfunktion perusteella, ja että kysyntä riippuu myyntihinnasta sekä muista muuttujista. Hinnoittelija valitsee kullekin myyntijaksolle hinnan, joka tuottaa jonkin myyntitulon, ja tavoite on siis tietylle linja-autolähdölle maksimoida sen lipunmyynnin kokonaisliikevaihdon odotusarvo yli myyntijaksojen etsimällä parhaat hinnat. Hinnoittelussa esitetään noudatettavaksi seuraavaa lähestymistapaa. Oletetaan kysynnän noudattavan log-lineaarista mallia. Käytetään sen parametreille priorijakaumaa, jonka hyperparametreille lasketaan suurimman uskottavuuden estimaatit aiemmin kerätyn datan perusteella. Kussakin yksittäisessä hinnoittelujaksossa kysyntäfunktion parametreille muodostetaan myyntikauden edellisten hinnoittelujaksojen toteutuneiden myyntien perusteella uskottavuus. Sitten parametrien uskottavuuden ja priorijakauman perusteella muodostetaan parametrien posteriorijakauma, jota arvioidaan Markovin ketju -- Monte Carlo -menetelmin. Viimein posteriorijakauman antamaa tietoa kysynnästä käytetään myyntijakson hinnan optimoimiseen varmuutta vastaavan hinnoittelustrategian mukaisesti, eli olettaen parametriestimaatit virheettömiksi.
  • Sonntag, Maria (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielma käsittelee Stein-Chenin menetelmää Poisson-approksimaatiolle. Menetelmä on käyttökelpoinen monilla tieteenaloilla. Tässä tutkielmassa Stein-Chenin menetelmää sovelletaan vakuutusmaailmassa tarvittavan kokonaisvahinkomäärän approksimointiin. Useat ilmiöt ovat luonteeltaan sellaisia, että niiden ilmeneminen voidaan esittää indikaattorin avulla. Indikaattori voi saada arvon nolla tai yksi. Reaalimaailman ilmiöitä tarkasteltaessa voidaan ajatella, että ilmiön tapahtuessa indikaattori saa arvon yksi, ja jos ilmiötä ei tapahdu, indikaattori saa arvon nolla. Joskus indikaattorit ovat sellaisenaan käyttökelpoisia. Aina suora laskeminen ei kuitenkaan ole mahdollista, ja silloin on tarve mallintaa indikaattoreita. Useat mallintamismenetelmät vaativat, että tapahtumien on oltava riippumattomia toisistaan. Reaalimaailmassa tapahtumat ovat kuitenkin usein riippuvia toisistaan, ja tämä täytyy ottaa mallinnuksessa huomioon. Tutkielmassa keskitytään approksimoimaan Bernoullin satunnaismuuttujiksi kutsuttuja indikaattoreita Poisson-jakaumalla. Poisson-jakauma on valittu, sillä se soveltuu hyvin indikaattorien jakaumien approksimointiin. Bernoullin satunnaismuuttujien sallitaan olla riippuvia toisistaan. Stein-Chenin menetelmän vahvuus on nimenomaan keskenään riippuvien tapahtumien approksimaatiossa. Tutkielmassa sovelletaan Stein-Chenin menetelmää kokonaisvahinkomäärän approksimointiin. Kokonaisvahinkomäärä tarkoittaa kaikista tarkasteltavista vakuutussopimuksista yhteensä maksettuja korvauksia. Poisson-jakauman avulla voidaan approksimoida vahinkojen lukumäärää. Kokonaisvahinkomäärän arvioinnissa tarvitaan kuitenkin myös vahingoista maksettuja korvauksia. Tämän vuoksi on otettava käyttöön yhdistetty Poisson-jakauma. Se monimutkaistaa menetelmää, mutta mahdollistaa samalla kahden eri elementin, vahinkojen ja korvausten, approksimoinnin Stein-Chenin menetelmää käyttäen.
  • Rämö, Miia (Helsingin yliopisto, 2020)
    In news agencies, there is a growing interest towards automated journalism. Majority of the systems applied are template- or rule-based, as they are expected to produce accurate and fluent output transparently. However, this approach often leads to output that lacks variety. To overcome this issue, I propose two approaches. In the lexicalization approach new words are included in the sentences, and in relexicalization approach some existing words are replaced with synonyms. Both of the approaches utilize contextual word embeddings for finding suitable words. Furthermore, the above approaches require linguistic resources, which are only available for high- resource languages. Thus, I present variants of the (re)lexicalization approaches that allow their utilization for low-resource languages. These variants utilize cross-lingual word embeddings to access linguistic resources of a high-resource language. The high-resource variants achieved promising results. However, the sampling of words should be further enhanced to improve reliability. The low-resource variants did show some promising results, but the quality suffered from complex morphology of the example language. This is a clear next issue to address and resolving it is expected to significantly improve the results.
  • Savolainen, Eetu (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tässä työssä tarkastellaan portfolion optimointia ja utiliteettiteorian perusteita äärellisulotteisessa todennäköisyysavaruudessa. Työssä on rajoituttu tarkastelemaan diskreettiaikaista markkinamallia, missä markkinan toimijan pitää osakkeita myydessään maksaa transaktiokuluja. Työn alussa esitetään tarvittavat määritelmät ja työkalut, jotta saadaan käytyä läpi tulokset liittyen rahoitusteoriaan ja utiliteettiteoriaan markkinoilla, jossa transaktioilla on kuluja. Nämä asiat liittyen konveksiin analyysiin, polyedrisiin joukkoihin ja todennäköisyysteorian perusteisiin on esitetty tiiviinä kokonaisuutena, sillä niiden tarkoitus on toimia taustamateriaalina ja tukena, kun tarkastellaan myöhempien lukujen asioita. Kolmannessa kappaleessa lähdetään tarkastelemaan äärellisessä filtroidussa todennäköi-syysavaruudessa markkinoita, jossa transaktioilla on kuluja. Määritellään osakkeenhinnoitteluprosessiin, toimijan portfolioon ja yleisemmin rahoitusteoriaan liittyen perusasiat ja ominaisuudet siten, että saadaan johdettua kitkallisen markkinan rahoitusteorian peruslause. Lisäksi rahoitusteorian peruslauseesta johdetaan korollaari yksiulotteinen superreplikointiteoreema, joka osoittautuu hyödylliseksi utiliteetin maksimointiongelman ratkaisussa. Neljännessä kappaleessa siirrytään tämän teoksen pääaiheen pariin, eli utiliteettiteoriaan ja toimijan portfolion optimointiin. Määritellään utiliteettiteorian perusasiat kitkallisella markkinalla ja määritellään utiliteetin maksimointiongelma, jossa markkinoiden toimija pyrkii maksimoimaan lopetusajanhetken utiliteettinsa. Tämä portfolion optimointiongelma voidaan uudelleenformalisoida yksiulotteisen superreplikointiteoreeman avulla konkaavina optimointiongelmana, jota rajoittaa lineaariset rajoitteet. Viimeisessä kappaleessa lähdetään tarkastelemaan portfolion konstruointia ja utiliteetin maksimointia käytännössä. Tehdään kaksi havainnollisuuden vuoksi yksinkertaista simulaatiota, missä tietystä näkökulmasta lähdetään rakentamaan osakkeen hinnoitteluprosessia ja mietitään miten toimijan utiliteetti saataisiin maksimoitua määritellyllä markkinalla. Nämä simulaatiot toteutetaan R-ohjelmointikielellä. Tarkoituksena on esittää pohdintaa siitä millaiset tekijät ja oletukset vaikuttavat toimijan optimaalisen salkun valintaan ja muodostumiseen. Optimaalisuutta tutkitaan muuttamalla alkuperäisiä oletuksia ja katsomalla miten oletusten muuttaminen vaikuttaa lopputulokseen. Toisessa simulaatiossa pyritään vertailemaan muutamia tyypillisimpiä sijoitusstrategioita toisiinsa.
  • Lindström, Mats Johan Wilhelm (Helsingin yliopisto, 2020)
    Within the last century humanity has grown significantly more numerous and more globally connected than ever before in its history. Together with the increased risks of climate change, we are more susceptible than ever to major epidemics and pandemics caused by novel zoonotic diseases. For these reasons it is not only important understand under which conditions novel pathogens are able to invade and spread in a host population but also to understand how these pathogens can be eradicated following an invasion event. In this thesis we present and study the demographic and evolutionary dynamics of a compartmental epidemiological model that includes a compartment for asymptomatic individuals, who require a second infection to become symptomatic and infectious. We show that the model exhibits a wide variety of demographic dynamical behaviour, all of which can be evolutionarily attracting configurations under simple evolutionary considerations. The model is an extreme simplification of the real world and excludes relevant information such as age and spatial structures of the population at hand. The aim of this thesis is to obtain a general understanding of how varying certain parameters on one hand allows a pathogen to invade a host population and, on the other hand, allows the host to eradicate an established pathogen, in particular, through the process of evolution.
  • Vuorivirta, Leena (Helsingin yliopisto, 2020)
    Riskin mittaaminen on sijoittajille, vakuutusyhtiöille ja viranomaisille tärkeää. Riskin mittaaminen, vaikka tuottojakauma tai tulevien korvaustapahtumien jakakauma olisikin tiedossa, on haastavaa, mutta samalla tärkeää. Sijoitusmaailmassa yleisesti käytetään varianssia riskin mittamisessa. Vakuutusyhtiöiden viranomaisvaatimuksissa käytetään rinnakkain kahta eri riskimittaa eli sekä niin sanottua VaR(Value at Risk)-mittaa että ES(Expected Shortfall)-mittaa, jotka molemmat voidaan nähdä saman RVaR(Range Value at Risk)-mitan erikoistapauksina. Riskimitalla olisi toivottavaa olla tiettyjä ominaisuuksia, jotta sen soveltaminen tunnettujen talousteorioiden näkökulmasta olisi mielekästä. Jotta riskimittaa voidaan kutsua rahoitusriskimitaksi, sen tulisi olla monotoninen ja toteuttaa kassainvarianssiominaisuus. Jotta taas riskimitta olisi koherentti sen tulisi näiden lisäksi olla positiivisesti homogeninen ja subadditiivinen. Varianssi ei täytä edes rahoitusriskimitalta vaadittuja ominaisuuksia ja edellämainituista vain ES-mitta on koherentti. Rahoitusriskimitan on siis mitattava suuremmasta riskistä suuremman tappion ja riskittömällä sijoituksella ei saisi olla vaikutusta riskiin. Koherentti mitta takaa näiden lisäksi, että sijoitetulla summalla ei ole vaikutusta riskiin ja toisaalta hajautuksesta voi olla hyötyä, muttei haittaa. Näitä kaikkia ominaisuuksia pidetään yleisesti toivottavina. Työn keskiössä on RVaR-mitta, joka ei toteuta koherentilta mitalta haluttua subadditiivisuusominaisuutta. Osoitetaan kuitenkin, että toimijoiden RVaR-mitoista yhdistetyllä RVaR-mitalla on erityinen subadiitiivinen yhteys. Lisäksi tarkastellaan RVaR-mittaa sekä kilpailullisen riskinjaon että toimijoiden yhteistyössä toteuttaman riskinjaon näkökulmista. Ensimmäinen mainituista on tasapainoteoreettinen näkökulma, jossa jokainen toimija pyrkii minimoimaan omia tappioitaan ja jälkimmäinen Pareto-optimaalinen näkökulma, jossa esimerkiksi konserni jakaa tytäryhtiöidensä riskiä optimaalisella tavalla. Lopulta näytetään, että tietyin edellytyksin tasapainoallokaatio on olemassa ja se on tällöin myös Pareto-optimaalinen. Riskimittojen tarkastelua jatketaan salkunvalintaongelman sovelluksella. Esimerkissä tarkastellaan kolmen riskillisen arvopaperin yhden periodin markkinoita, joilta valitaan kaksi salkkua - toinen yleisesti tunnetun arvopapreiden hinnoittelumallin eli niin sanotun CAP-mallin mukainen varianssin minimoiva salkku sekä kilpaileva salkku. Esimerkki osoittaa varianssin heikon kohdan symmetrisenä riskimittana, joka rankaisee myös suuremmista tuottoarvoista.
  • Blom, Patrick (Helsingin yliopisto, 2020)
    In times of epidemics, few people continue living as usual and instead often change their behaviour in light of the new situation. Usually the change in behaviour is taken to be preventive measures aimed the reduce the probability of infectious contact between susceptibles and infected. This thesis considers a different scenario, where susceptibles, once gaining awareness of the disease, begin to consider vaccination against the disease. The basic SIR-model is modified to include awareness of the epidemic or the possibility thereof, that inspires individuals to vaccinate themselves. The awareness is spread either from a constant source outside the population or through contacts between unaware individuals and either the infected or individuals already aware of the disease. The equilibria of these models and the conditions for their stability are established. All three models significantly reductions to the final size of the epidemic. In case of awareness spread being dependent on the size of the infected population, under some conditions the introducing vaccinations can destabilize the endemic equilibrium and lead to oscillations. Constant and aware-dependent awareness models also have disease-free equilibria, which can be stable and prevent a major epidemic from happening if the spread of awareness is strong enough. Lattice-model analogues of the constant and aware-dependent awareness models, where individuals are connected to a limited number of other individuals, are also established along with their equilibria. Also in this case, the disease-free equilibria of the two models can be stabilised with an effective spread of awareness.
  • Pyrylä, Atte (Helsingin yliopisto, 2020)
    In this thesis we will look at the asymptotic approach to modeling randomly weighted heavy-tailed random variables and their sums. The heavy-tailed distributions, named after the defining property of having more probability mass in the tail than any exponential distribution and thereby being heavy, are essentially a way to have a large tail risk present in a model in a realistic manner. The weighted sums of random variables are a versatile basic structure that can be adapted to model anything from claims over time to the returns of a portfolio, while giving the primary random variables heavy-tails is a great way to integrate extremal events into the models. The methodology introduced in this thesis offers an alternative to some of the prevailing and traditional approaches in risk modeling. Our main result that we will cover in detail, originates from "Randomly weighted sums of subexponential random variables" by Tang and Yuan (2014), it draws an asymptotic connection between the tails of randomly weighted heavy-tailed random variables and the tails of their sums, explicitly stating how the various tail probabilities relate to each other, in effect extending the idea that for the sums of heavy-tailed random variables large total claims originate from a single source instead of being accumulated from a bunch of smaller claims. A great merit of these results is how the random weights are allowed for the most part lack an upper bound, as well as, be arbitrarily dependent on each other. As for the applications we will first look at an explicit estimation method for computing extreme quantiles of a loss distributions yielding values for a common risk measure known as Value-at-Risk. The methodology used is something that can easily be adapted to a setting with similar preexisting knowledge, thereby demonstrating a straightforward way of applying the results. We then move on to examine the ruin problem of an insurance company, developing a setting and some conditions that can be imposed on the structures to permit an application of our main results to yield an asymptotic estimate for the ruin probability. Additionally, to be more realistic, we introduce the approach of crude asymptotics that requires little less to be known of the primary random variables, we formulate a result similar in fashion to our main result, and proceed to prove it.
  • Laurén, Toni (Helsingin yliopisto, 2020)
    The Hawk-Dove game has been used as a model of situations of conflict in diverse fields as sociology, politics, economics as well as animal behavior. The iterated Hawk-Dove game has several rounds with payoff in each round. The thesis is about a version of the iterated Hawk-Dove game with the additional new feature that each player can unilaterally decide when to quit playing. After quitting, both players return to the pool of temporally inactive players. New games can be initiated by random pairing of individuals from within the pool. The decision of quitting is based on a rule that takes into account the actions of oneself or one's opponent, or on the payoffs received during the last or previous rounds of the present game. In this thesis, the quitting rule is that a player quits if its opponent acts as a Hawk. The additional feature of quitting dramatically changes the game dynamics of the traditional iterated Hawk-Dove game. The aim of the thesis is to study these changes. To that end we use elements of dynamical systems theory as well as game theory and adaptive dynamics. Game theory and adaptive dynamics are briefly introduced as background information for the model I present, providing all the essential tools to analyze it. Game theory provides an understanding of the role of payoffs and the notion of the evolutionarily stable strategies, as well as the mechanics of iterated games. Adaptive dynamics provides the tools to analyze the behavior of the mutant strategy, and under what conditions it can invade the resident population. It focuses on the evolutionary success of the mutant in the environment set by the current resident. In the standard iterated Hawk-Dove game, always play Dove (all-Dove) is a losing strategy. The main result of my model is that strategies such as all-Dove and mixed strategy profiles that are also not considered as worthwhile strategies in the standard iterated Hawk-Dove game can be worthwhile when quitting and the pool are part of the dynamics. Depending on the relations between the payoffs, these strategies can be victorious.
  • Lahti, Juho (Helsingin yliopisto, 2020)
    Volatiliteetin käsite on keskeisessä roolissa optioiden hinnoittelun teoriassa, ja reaalimaailman op- tiopositioilla realisoituva volatiliteetti on merkittävä tuloksen ajuri. Yksinkertaisilla optiopositioilla on kuitenkin vaikeaa saada aikaiseksi sellainen sijoitussalkku, joka ainoastaan riippuisi toteutuvasta volatiliteetista. Toteutuvaan volatiliteettiin liittyen voidaan kuitenkin sopia varianssin vaihtosopi- muksesta, jossa osapuolet vaihtavat keskenään kiinteän varianssin hinnan ja toteutuvan varianssin erotuksesta johdettua kassavirtaa. Tässä tutkielmassa varianssin vaihtosopimuksille johdetaan markkinaehtoinen hintakaava staat- tisen toistamisen ja synteettisen logaritmisopimuksen avulla. Tämä varianssin vaihtosopimuksen markkinahinta osoittautuu riippuvan kaikista markkinoilla kaupankäynnin kohteena olevista optioista ja erityisesti näiden volatiliteettihymystä. Erilaisten osakepolun neliövariaatiosta riippuvien kaupankäyntistrategioiden analysointia varten sovelletaan erästä stokastisen volatiliteetin mallia toteutuvan tuloksen simuloimiseen. Osoittautuu, että varianssin vaihtosopimus tarjoaa merkittävästi erilaisen sijoitusinstrumentin, jonka varallisuus kehittyy usein hyvin eri tavalla kuin osake, jonka toteutuvalla varianssilla on käyty kauppaa.
  • Lehtonen, Toni (Helsingin yliopisto, 2020)
    Streptococcus pneumoniae is considered to be one of the most common causes of pneumonia and is known to cause a significant disease burden worldwide. During the past two decades much effort has been made globally to prevent pneumococcal illnesses through the use of vaccines. In Finland, all children under the age of five have been eligible to receive pneumococcal conjugate vaccine as part of the national vaccination programme since 2010. The impact of the pneumococcal vaccination has been studied extensively in Finland, and a significant decrease in the incidence of pneumonia has been observed among all vaccine-age children. One research question not yet examined in the previous studies is the exact point of time after which the impact of vaccination can be discerned in the incidence rates. This thesis considers a novel approach to multiple change point detection for time series data, where the change point problem is expressed in the form of a regression model. The model is specified so that potential change point positions are represented as separate explanatory variables. Relevant change points are then chosen by applying several established variable selection methods to the model. Out of these methods, the lasso estimate, its Bayesian analogue and two other Gaussian scale mixture priors are considered in this work. The change point model was implemented with the selected variable selection methods for age-group specific time series of pneumonia incidence rates in Finland between 2001 and 2016 to detect any changes that could be attributed to the introduction of the vaccine. These datasets were produced from routinely generated hospital discharge records, the operationalization of which is also discussed in the thesis. Aside from the vaccinated age group of under five year olds, data for both 25-44 year olds and over 65 year olds were also considered to inspect possible indirect effects of the vaccination. The implementations with different variable selection methods all provided very similar results for each age group. For under five year olds a change point during spring 2011 was selected, while for the over 65 year olds none were chosen during or after the introduction of the vaccine. For 25-44 year olds multiple change points between 2009 and 2014 were selected, but whether any of these could be attributed to the vaccination remains an open question.
  • Itänen, Niklas Andreas (Helsingin yliopisto, 2020)
    Maisterintutkielmassani "Spectral Gaps in the Dirichlet Problem for the Laplacian on a Cylinder in R3 Perforated by a Periodic Family of Balls" todistetaan, että tietyillä ehdoilla Laplace-operaattorin essentaalinen spektri sisältää mielivaltaisen ennalta-annetun määrän "aukkoja”. Tarkemmin sanottuna tutkielma käsittelee Dicrichlet'n ongelmaa sylinterissä, josta on poistettu jaksollinen perhe tarpeeksi suuria kuulia.Tämän todistuksen avainkohdat ovat oikean jaksollisuus-solun määrittelemisessä, Friedrichsin epäyhtälön todistamisessa kyseiselle geometrialle, sekä essentiaalisen spektrin aukkojen ylä- ja alarajojen löytämisessä. Suurin osa käytetystä matemaattisesta koneistosta nojaa funktionaalianalyysiin, ja tarkemmin Sobolev-avaruuksien teoriaan, joka käsittelee osittaisdifferentiaaliyhtälöiden niin sanottuja heikkoja ratkaisuja. Käytämme ongelman ratkaisemisessa myös aikaisemman tutkimuksen ideoita, kuten Floquet-Bloch-muunnosta, jonka ansiosta ongelma voidaan koko sylinterin sijaan ratkaista äärellisessä jaksollisuus-solussa.
  • Jantunen, Helmi (Helsingin yliopisto, 2020)
    Hengellisyydellä ja lääketieteellisellä hoitamisella on pitkä yhteinen historia. 1800-luvulla alkoi kehitys, jossa hoidon hengellinen ulottuvuus alkoi eriytyä sielunhoidon alueelle ja lääketieteellinen hoitaminen keskittyä ihmisen fyysisen puolen hoitamiseen. 1970-luvulta lähtien ihmisen kokonaisvaltaisuutta korostavat hoitoteoriat ovat kuitenkin tuoneet sielunhoidon ja lääketieteen ihmiskuvaa ja hoitokäsitystä lähemmäksi toisiaan. Tähän liittyy yhteiskunnallinen kehitys, jossa kirkon ja uskonnollisuuden muutokset ovat sysänneet terveydenhuollolle niitä tehtäviä, jotka aikaisemmin kuuluivat kirkolle ja suvulle. Tässä tutkielmassa tarkastelen, miten hengellisyys nähdään osana hoitamista viranomaissuosituksissa, hoitoteorioissa sekä uskonnollisten ja vakaumuksellisten yhteisöjen toiveissa. Tarkastelen myös, miten hengellisyys ja hoitaminen liittyvät toisiinsa hoitamisen etiikassa. Hoitamisen ja hengellisyyden yhteys määräytyy hoitokäsityksestä, jonka taustalla on ihmiskäsitys. Katie Erikssonin kokonaisvaltaisessa hoitoteoriassa hengellisyys on oleellinen osa hoitamista. Hengellisiä ja hoidollisia elementtejä teoriassa ovat usko, toivo ja rakkaus sekä vuorovaikutus konkreettiseen ja abstraktiseen toiseen. Hengellisyys voi kuulua hoitamiseen voimavarana, hoitamisen apuvälineenä, joka vahvistaa terveyttä ja muuta inhimillistä hyvää. Hengellisyys voi olla myös oire, kuten esimerkiksi hengellinen tai eksistentiaalinen kipu, jota kuuluu hoitaa aivan kuten fyysistäkin kipua. Lakien ja eettisten periaatteiden näkökulmasta hengellisyys kuuluu hoitamiseen hyvin yleisellä tasolla: vakaumuksen kunnioittaminen, ihmisarvo, inhimillinen kohtelu ja potilaan hyvän edistäminen voivat velvoittaa potilaan hengellisen ulottuvuuden hoitamisen, jos eettisiä periaatteita tulkitaan kokonaisvaltaisen ihmiskäsityksen ja kokonaisvaltaisen hoitokäsityksen näkökulmasta. Niukimmillaan lait ja eettiset periaatteet velvoittavat ainoastaan pidättäytymään potilaan vakaumuksen loukkaamisesta. Viranomaissuosituksissa korostuu hengellisyyden kuuluminen hyvään saattohoitoon mutta ei muuhun hoitoon. Tämän taustalla vaikuttaa kokonaisvaltainen ihmis- ja hoitokäsitys. Hengellisyys voi olla saattohoidossa voimavara, joka auttaa kuoleman hyväksymisessä tai oire, kuten eksistentiaalinen ahdistus, jota kuuluu hoitaa. Uskonnollisilla ja vakaumuksellisilla yhteisöillä on vakaumuksensa perusteella hyvin erilaisia käsityksiä siitä, miten hengellisyys ja hoitaminen kuuluvat yhteen. Niukimmillaan mitään yhteyttä ei ole. Esimerkiksi Vapaa-ajattelijoiden mukaan kuolema ei merkitse mitään ja on tärkeää, että vapaa-ajattelijat eivät epähuomiossa joudu uskonnollisen vaikuttamisen kohteeksi. Runsaimmillaan hoitajien tulisi rukoilla ja veisata yhdessä potilaiden kanssa. Esimerkiksi Metodisti-kirkko toivoi hoitohenkilökunnalta aktiivista hengellistä tukea, kun potilas menee rajan yli.
  • Ferm, Tomi (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tarkastelen Athananasios Aleksandrialaisen käsitystä enkelien luonnosta ja olemuksesta. Tutkielmani päälähteitä ovat Athanasioksen teologisesti merkittävimpiin teoksiin kuuluvat: Oratio contra gentes, Oratio de incarnatione Verbi, Orationes Contra Arianos iii, De decretis Nicaenae synodi, Epistula ad episcopos Aegypti, Epistulae iv ad Serapionem, De synodis Arimini in Italia et Seleuciae in Isauria ja Epistula ad Epictetum. Teokset käsittelevät mm. luomisen teologiaa, kolminaisuusoppia ja soteriologiaa. Enkeleiden tarkastelu tässä kontekstissa tuo ontologisen näkökulman Athanasioksen angelologiaan, jota on aiemmin tutkittu pääasiassa Vita Antonin kautta asketismin näkökulmasta. Tutkielmani on kaksivaiheinen. Selvitän ensin, mitkä piirteet koskevat kaikkea luotua erotuksena Jumalasta ja miten kyseiset piirteet ilmenevät enkeleillä. Toisessa osiossa selvitän, mitkä piirteet erottavat enkelit muista luoduista ja tekevät niistä erityisiä. Olennaisimpana vertailukohtana on ihminen. Metodina tutkielmassani on systemaattinen analyysi, joka koostuu käsite-, väitelause- ja argumentaatioanalyysista. Lisäksi olen sijoittanut analyysin tulokset aikakauden filosofian ja kristillisen angelologian sekä athanasiostutkimuksen kontekstiin syventäen samalla analyysia. Enkeleitä yhdistää muihin luotuihin ajallisuus, muuttuvaisuus, runsaus, monimuotoisuus, sijainnillisuus ja täydellinen riippuvaisuus osallisuudesta Jumalaan. Nämä erottavat luotuja Jumalasta. Athanasioksen mukaan kaiken luodun on myös oltava ruumiillista pysyäkseen yksilöllisenä ja olemassa. Ruumis mahdollistaa vuorovaikutuksen muiden luotujen kanssa, kun taas Jumala ruumiittomana on vaikutuksista vapaa. Näin ollen enkeleidenkin on oltava ruumiillisia. Yhdistin enkelien ruumiin ihmissielun ruumiillisuuteen ilman näkyvää ruumista. Huomioin myös, että enkelit on ihmisten tapaan luotu Kuvan mukaan järjellisiksi. Athanasioksen mukaan tällainen elämä on ensisijaisesti enkelielämää, joten ominaisuudet, jotka kuuluvat kuvanmukaisuuden takia ihmissielulle, kuuluvat myös enkeleille. Keskeisin ero ihmisiin on ruumiin erilaisuus. Enkeli kykenee liikkumaan vapaammin, ottamaan erilaisia hahmoja ja kytkeytymään erilaisiin kappaleisiin. Enkelit ovat myös ihmistä vahvempia ja tiedollisesti kykenevämpiä. Keskeinen huomio on myös se, että eri enkeliluokat ovat Athanasioksen mukaan eri lajeja ja ne on alussa luotu sellaisiksi, kuin ne ovat. Tämä on vastakkainen näkemys Origeneelle, jonka mukaan enkeliluokat syntyvät kosmisen lankeemuksen perusteella. Lopuksi huomioin, että lankeamattomilla enkeleillä säilyy vastaavanlainen jumalalliseksi tekevä suhde Jumalaan, kuin ihmisilläkin olisi ollut ilman lankeemusta, ja tämä tekee enkeleistä jumalia Jumalan armosta.
  • Heikkinen, Anne (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tässä maisterintutkielmassa tutkin palestiinalaisen luterilaisen emerituspiispan ja Luterilaisen maailmanliiton entisen presidentin Munib Younanin (1950-) teologista ajattelua. Tutkin, missä määrin Younanin ajattelu sitoutuu osaksi vapautuksen teologian diskurssia ja toisaalta luterilaista perinnettä. Lisäksi analysoin Younanin ajattelua kristittyjen yhteiskunnallisesta aktiivisuudesta. Tutkimuksen metodi on systemaattinen analyysi, ja lähdemateriaalina käytän kolmea Younanin julkaistua kirjaa sekä kolmea lyhyempää puhetta tai tekstijulkaisua. Viime vuosikymmeninä perinteinen saksalainen ja pohjoismainen luterilainen ajattelu on tullut jossain määrin toisenlaisista konteksteista nousevien teologisten tulkintojen haastamaksi. Palestiinalaisten luterilaisten kontekstuaalista lähestymistapaa voidaan pitää yhtenä näistä haastajista. Younanin ja Jordanian ja Pyhän maan evankelis-luterilaisen kirkon teologiaa leimaa pitkittynyt Israel-Palestiinan konflikti, niin sanotun profeetallisen diakonian painottaminen sekä pyrkimys vuoropuheluun niin muiden kirkkokuntien kuin alueen monoteististen uskontojen kanssa. Israel-Palestiinan konflikti on muovannut Younanin teologista ajattelua; Younan pitää miehitystä syntinä ja puhuu oikeudenmukaisen rauhan sekä kahden valtion mallin ratkaisun puolesta. Younan kritisoi voimakkaasti kristillistä sionismia liittäen sen osaksi uskonnollista ääriajattelua. Younanin kontekstuaalisilla tulkinnoilla on yhtymäkohtia vapautuksen teologian perinteeseen. Käsittelen tutkielmassani Younanin maan teologiaa sekä martyrian teologiaa, joka nojautuu väkivallattomuuteen ja raamatullisen oikeudenmukaisuuden puolustamiseen. Younan liittää yhteiskunnallisen toiminnan osaksi kristittyjen ja kirkon tehtävää. Hän perustelee toimintaa paitsi profeetallisen diakonian käsitteestä käsin, myös hyödyntämällä perinteisiä luterilaisia opinkohtia ja käsitteitä. Laki ja evankeliumi, uskon vanhurskauttaminen ja kahden regimentin oppi tulkitaan kristityn oikeudenmukaisuutta puolustavasta tehtävästä käsin, ja toisaalta Younanin tulkinnat argumentoivat aktiivisen yhteiskunnallisen toiminnan puolesta. Yksi kirkon yhteiskunnallisen toiminnan muoto on monoteististen uskontojen välinen dialogi, joka perustuu yhteiseen toimintaan ja maailman palvelemiseen opillisten keskustelujen sijaan. Younan liittääkin uskontodialogin ja -trialogin osaksi kirkon diakonista työtä. Younanin ajattelussa korostuu uskonnon myönteinen merkitys yhteiskunnalliseen toimintaan rohkaisevana tekijänä. Hänen mukaansa Raamatun profeettojen ja Jeesuksen opetuksista nousee profeetallinen ja vastakulttuurinen oikeudenmukaisuuden vaatimus, joka johtaa kristittyjä ja kirkkoja puolustamaan rauhaa, universaalia ihmisarvoa ja moninaista rinnakkaiseloa. Younan puolustaa moninaista ja demokraattista kansalaisyhteiskuntaa, ja uskoo luterilaisen ”poliittisen maltillisuuden” sovellutuksensa tukevan kestävän yhteiskuntajärjestyksen rakentamista Lähi-idässä.
  • Ahonen, Hannu (Helsingin yliopisto, 2020)
    Mies ja nainen kertovat kokemuksensa parisuhdekriisistä ja tiivistävät että rukoileminen ja Jumalan puoleen kääntyminen pelasti heidät avioerolta. Kyseessä on tilanne, jossa pariskunta on hyödyntänyt yhtä hengellisen toimintamuodon menetelmää, joka tässä tapauksessa on ollut rukoileminen. Tämän tutkielman tehtävänä on selvittää, minkälaisia hengellisiä toimintamuotoja parisuhteessa käytetään ja millaisia vaikutuksia näillä hengellisillä toimintamuodoilla on parisuhteessa. Hengellinen toimintamuoto on käytännöllistä toimintaa kuvaava käsite, jonka avulla voidaan tutkia parisuhteen dynamiikkaa hengellisestä näkökulmasta katsottuna. Tutkimuksen hengellisenä kontekstina on kristillinen maailmankuva, jonka välityksellä Jumala ja parit kommunikoivat ja ylläpitävät hengellistä suhdetta toinen toisiinsa. Tutkimusmetodina on sisällönanalyysi. Haastateltavien parien hengelliset toimintamuodot saavat puheenvuoron, kun hengellisiä toimintamuotoja kuvataan niihin liitettyjen kokemusten ja vaikutusten kautta. Tämä tarkoittaa aineiston sanallista kuvaamista. Tutkielma on toteutettu ryhmähaastatteluilla, haastattelemalla yhdeksää paria eri puolelta Suomea yhteistyössä Parempi avioliitto ry:n toiminnan kautta. Johdanto luvussa perehdytään tutkimuksen lähtökohtana toimivaan Parempi avioliitto ry:n toimintaan, joka antaa tutkimukselle hengellisen kontekstin, sekä luodaan käsitteet hengellisyydelle ja tarkastellaan tutkimukseen liittyvää aiempaa tutkimusta. Tutkimuksen pääpaino on kansainvälisessä tutkimuksessa, koska parisuhde ja hengellisyys on vähän tutkittu aihe. Kolmannessa luvussa keskitytään analysoimaan parisuhteessa esiintyviä erilaisia hengellisiä toimintamuotoja ja niihin liittyviä kokemuksia. Neljäs luku käsittää tutkimuksessa saavutetut tulokset ja sen, miten tutkimusta parisuhteen hengellisyydestä voisi edistää tulevaisuudessa. Tutkimuksen tuloksista voidaan päätellä, että hengellisyys toimii eräänlaisena voimavarana parisuhteessa arkeen liittyvissä tilanteissa ja ennaltaehkäistä parisuhdekriisien syntyä. Toisaalta, se voi myös auttaa selviämään parisuhdekriiseistä. Tutkimustulosten perusteella hengelliset toimintamuodot luovat yhteyttä parien välillä ja ylläpitävät hengellistä identiteettiä.
  • Wahlman-Calderara, Tuula (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, miten lääkärin kliinistä autonomiaa eli potilaan tutkimusta, diagnoosia ja hoitoa koskevaa itsenäisyyttä ja riippumattomuutta suomalaisessa lääkärien ammattietiikassa kuvataan, määritellään ja perustellaan. Aiemman tutkimuksen perusteella lääkärin kliinisen autonomian käsite on selkiytymätön jopa osalle lääkärikuntaa. Lähteenä tutkimuksessa on Lääkärin etiikka -kirjan 7. painos vuodelta 2013. Kirjan katsotaan edustavan suomalaisten lääkärien ja hammaslääkärien ammattietiikkaa. Tutkimuksen metodina käytetään systemaattista analyysia. Tutkielman taustaluku kuvaa lääkärin etiikan historiaa ja kehittymistä, ja perehdyttää sen keskeisiin periaatteisiin. Lääkärin etiikan perusteiden tuntemus on tarpeen, sillä lääkärin kliininen autonomia on sidoksissa lääkärin etiikkaan. Osoittautuu, että lääkärin etiikka on joutunut muuttumaan lääketieteen ja teknologian nopean kehittymisen ja potilaan itsemääräämisoikeuden vahvistumisen myötä. Tutkimuksen kolmannessa luvussa selvennetään aiheen kannalta keskeisiä moraalisen toimijuuden, lääkäriprofession eli lääkärien ammattikunnan ja ammattietiikan käsitteitä. Käy ilmi, että lääkärin kliininen autonomia on lääkärin moraalisen toimijuuden ja lääkärin tehtävän toteuttamisen ehto. Neljäs luku on tutkimuksen keskeisin sisältöluku. Luvun alussa muotoillaan lääkärin kliinisen autonomian määritelmä lääkäriprofession, professiososiologian ja lainsäätäjän määritelmiä apuna käyttäen. Pääosa luvusta keskittyy lääkärin kliinisen autonomian tarkasteluun analysoimalla sen suhdetta potilaaseen, lääkärin toimintaympäristöön ja lääkäriprofessioon Lääkärin etiikka -kirjan valossa. Seitsemän tapausesimerkin avulla havainnollistetaan lääkärin kliinisen autonomian merkitystä lääkärin työssä ammattietiikassa annettuja ohjeita ja neuvoja esimerkkeihin soveltaen. Tutkimuksen kuluessa käy ilmi, että lääkärin kliinisen autonomian suhteessa potilaaseen korostuu suomalaisessa lääkärien ammattietiikassa kliinisen autonomian rooli potilas-lääkärisuhteen luottamuksellisuuden takaajana. Muutoin ammattietiikka ei ole kiinnostunut lääkärin kliinisen autonomian suhteesta potilaaseen eikä sen tarkastelemisesta lääkärin moraalisen toimijuuden ehtona. Tilanteen todetaan muuttuvan, kun huomio siirtyy lääkärin kliinisen autonomian suhteeseen lääkärin toimintaympäristöön. Havaitaan, että ammattietiikka katsoo useiden asioiden voivan vaarantaa lääkärin kliinisen autonomian tai pyrkiä rajoittamaan sitä. Tutkimuksessa päädytään johtopäätökseen, että Lääkärin etiikka -kirja ei riittävästi selkiytä, miten lääkärin kliininen autonomia suhtautuu esimerkiksi resurssien rajallisuuteen tai hoitotapahtuman ulkopuolelta määrättyihin reunaehtoihin, joiden esitetään voivan rajoittaa lääkärin kliinista autonomiaa. Lääkärin kliinisen autonomian määritelmää ehdotetaan laajennettavaksi ja selkiytettäväksi tältä osin. Lääkärin kliinisen autonomian ja profession suhteen tarkastelu johtaa lopulta johtopäätökseen, että luottamus on lääkäriprofessiolle keskeinen arvo. Luottamuksesta puhuttaessa voidaan erottaa potilas, joka luottaa kliinisen autonomiansa varassa toimivaan lääkäriin, ja yhteiskunta, joka luottaa professioon, jolle se on antanut tehtäväksi tuottaa laadukkaat ja eettiset terveydenhuollon palvelut. Koska yhteiskunta luottaa professioon, se turvaa lainsäädännön kautta yksittäisen lääkärin kliinisen autonomian. Ammattietiikka korostaa lääkärin vastuuta ja velvoitteita, mikä sitouttaa profession jäseniä ammattikunnan käytänteisiin ja etiikkaan. Sitoutumalla profession velvoitteisiin ja etiikkaan yksittäiset lääkärit toteuttavat käytännössä yhteiskunnan haluamat laadukkaat ja eettiset terveydenhuollon palvelut. Yksittäisen lääkärin kliininen autonomia on näin välttämätön osa kokonaisuutta, jonka kautta lääkäriprofessio toteuttaa yhteiskunnan sille antamaa tehtävää.
  • Oranen, Mika (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tämän pro gradu -tutkielman aiheena on Helsingin Pakilan seurakunnan Paloheinän kirkon luomat merkitykset lähiyhteisölle tilanteessa, jossa kirkko homekirkkona oli jo päätetty purkaa. Esitöiden ja tutkimuskirjallisuuden perusteella tutkimusongelmaksi määrittyi, että Paloheinän kirkon luomia merki-tyksiä alueen ihmisten mielipidemuodostuksen taustatekijöinä ei tunneta. Tutkimuksen tarkoituksena on kartoittaa ja kuvailla näitä merkityksiä ja ymmärtää niiden taustalla olevat ilmiöt. Tutkimuksen tavoitteena on tunnistaa ja etsiä selityksiä ja kausaalisuhteita eri merkitysten välillä sekä kehittää kirk-koisuuden teoreettisia malleja Pessin kirkkoisuuden kehien teoreettiseen malliin perustuen. Tavoitteena on myös tuottaa tietoa niille seurakunnille, joissa vastaava tilanne on käsillä. Grounded theory toimii tutkimuksen taustateoriana ja tutkimusta ohjaa tulkintateoriana Pessin kirkkoi-suuden kehien teoreettinen malli. Sosiologisesti tutkimus perustuu Èmile Durkheimin teoriaan sosiaalisesta. Tutkimus on fenomenologis-hermeneuttinen, sosiaalisen konstruktivismin tradition piiriin kuu-luva kvalitatiivinen tapaustutkimus. Tutkimuksen aineisto muodostuu kymmenestä haastattelusta sekä haastattelun yhteydessä haastateltavien täyttämien väittämälomakkeiden tiedoista. Tutkimuksen analyysimetodina käytetään aineistolähtöistä, teorian ohjaamaa sisällönanalyysiä. Tutkimuksen tuloksena merkitysten yhdistäväksi luokaksi ja ydinkategoriaksi muodostuu Orasen kirkkoisuuden subliimi sosiaalinen. Subliimi-termi yhdistää kirkollisen pyhyyden ja maallisen arvokkuuden ylevyydeksi, joka yhteisöllisen arjen sosiaalisen kanssa muodostaa subliimin sosiaalisen käsitteen. Tutkimus osoittaa, että kirkkorakennus konstruoi sekä subjektiivisia että objektiivisia sosiaalisen elämään liittyviä merkityksiä, jotka voivat olla niin mentaalisia kuin sosiaaliseen toimintaan liittyviä. Kirkkojen merkityksiä tutkivassa tutkimuksessa painotus on uusi. Tutkimus vahvistaa pyhyyteen, arvoihin, arvokkuuteen ja perinteisiin sekä kirkkoarkkitehtuuriin ja arkeen liittyvät aikaisempien tutkimusten merkityskategoriat mutta ei vahvista Pessin kirkkoisuuden pyhyyttä ydinkategoriana eikä sen merkityskategorioiden kehämallia. Tutkimus paljastaa, että purku-uhan alla kirkko generoi kriittisiä merkityksiä seurakunnallisen toiminnan avoimuudesta ja luotettavuudesta sekä saa ihmiset arvioimaan omaa uskonnollista identiteettiään. Tutkimus osoittaa, että sosiaalisen merkitys kirkkoisuuden tutkimuksessa on ollut puutteellista. Kirkkorakennus on merkityksellinen myös muille seurakuntalaisille ja sen merkitys sosiaalisen toiminnan tilana liturgisen ohella on tärkeä. Kirkon purku-uhalla erityisenä olosuhteena ja sosiaalisen toiminnan korostumisella on välitön yhteys. Kirkkorakennus osoittautui sekä sakraalien että profaanien merkitysten edustumaksi, johon ei liitetä negatiivisia merkityksiä edes kirkkoinstituutioon kriittisesti suhtautuvien taholta.
  • Riihonen, Joni (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tässä tutkielmassa käsittelen toivon luonnetta ja merkitystä antiikin Kreikan filosofiassa. Keskiössä ovat antiikin klassisen filosofian eli Sokrateen, Platonin ja Aristoteleen ajatukset, heidän jälkeensä muodostuneiden hellenistisen ajan epikurolaisen ja stoalaisen koulukunnan ajatukset sekä eklektiseen Ciceron näkemys, joka sai vaikutteita kaikista edellä mainituista koulukunnista. Tutkielma vastaa seuraaviin kysymyksiin: Miten toivo on ymmärretty antiikin filosofiassa? Mitä eri termejä toivon kaltaisista asenteista on käytetty? Missä suhteessa toivo on muihin tunteisiin, jos toivo voidaan tulkita tunteeksi? Tutkimusmetodina on systemaattinen analyysi. Primaarilähteinä toimivat säilyneet antiikin teokset, mutta monen tekstin kohdalla on jouduttu käyttämään paremmin säilyneitä sekundaarilähteitä. Toivoon on suhtauduttu monin eri asentein ja sitä on määritelty monin eri tavoin historiassa. Sokrates ja Platon eivät juuri käsitelleet filosofiassaan tunteita, mutta Aristoteles teki merkittävää työtä tunteiden filosofian alalla. Epikurolaisilla on tunteista yksinkertainen jaottelu, sillä heidän mukaansa on vain tuskaa sekä nautintoa. Stoalaisilla on monimutkainen tunneteoria, eikä yksinkertaista konsensusta toivosta ole stoalaisten keskuudessa. Kehitys ja edeltäjien vaikutus Sokrateesta epikurolaisuuteen ja stoalaisuuteen on nähtävissä, ja samat termit siirtyvät historiassa eteenpäin, mutta jokainen aihetta käsittelevä filosofi antaa käsitykseen jotain uutta. Myöhemmistä filosofeista toivoa ovat kommentoineet esimerkiksi Nietzsche, Camus ja Kant. Tunteiden tutkimus on kiinnostanut jo antiikissa, mutta nykypäivänäkin se voi antaa ihmiskunnalle uusia kehityssuuntia. Antiikin teoriat ovat myös edelleen keskustelun aiheena. Erityisesti stoalainen tunneteoria on merkittävä ja kiinnostava osa tunteiden tutkimuksen saralla. Tutkimuksessa käy ilmi, että koulukunnat ovat monin paikoin keskenään ristiriidassa toivon käsittämisen suhteen, mutta joillakin koulukunnilla on myös sisäisiä ristiriitoja. Monet varhaiset antiikin filosofit pitävät tunteita turhana, mutta tunteisiin suhtautuminen on positiivisempaa myöhäisantiikissa.
  • Koisti, Tarja (Helsingin yliopisto, 2020)
    Maisterintutkielmassani tarkastelen Paavalin kirjeiden asemaa Ensimmäisessä Clemensin kirjeessä ja Toisessa Pietarin kirjeessä. Ensimmäinen Clemensin kirje sijoitetaan ensimmäisen vuosisadan loppuun ja Toinen Pietarin kirje toisen vuosisadan alkupuolelle. Toinen Pietarin kirje on osana Uuden testamentin kaanonia, kun taas Ensimmäinen Clemensin kirje luetaan nykyään osaksi apostolisten isien tekstejä. Nämä kirjeet ovat Paavalin jälkeen varhaisimpia tekstejä, joissa hänen kirjeensä mainitaan. Tutkielmassani tarkastelen sitä, miten Ensimmäisessä Clemensin kirjeessä ja Toisessa Pietarin kirjeessä kirjoitetaan Paavalista ja tämän kirjeistä. Molemmissa kirjeissä Paavalista puhutaan positiiviseen sävyyn, ja yksi kirjoittajien syy Paavalin mainitsemiselle on todennäköisesti halu saada tällä tavoin omille teksteilleen arvostusta. Ensimmäisessä Clemensin kirjeessä Paavali mainitaan nimeltä kahdesti: ensin jakeessa 5:5 ja myöhemmin jakeessa 47:1. Kirjeessä on myös alluusioita Heprealaiskirjeeseen sekä Paavalin Ensimmäiseen korinttilaiskirjeeseen ja Roomalaiskirjeeseen. Tarkastelen niitä kirjeen kohtia, joissa Paavali mainitaan nimeltä sekä teen eksegeettistä analyysia kohdista, joissa on alluusio Heprealaiskirjeeseen tai Paavalin kirjeisiin. Toinen Pietarin kirje on huomattavasti lyhyempi kuin Ensimmäinen Clemensin kirje. Kirjeestä ei löydy selkeitä alluusioita Paavalin kirjeisiin. Tarkastelen Toisesta Pietarin kirjeestä jakeita 3:15–16, joissa kirjoittaja mainitsee Paavalin sekä tämän kirjeet. Pohdin, miksi kirjoittaja mainitsee Paavalin, olivatko Paavalin kirjeet osana ”kirjoituksia” ja oliko kirjoittajalla käytössään Paavalin kirjekokoelma. Uskon, että Uuden testamentin kaanon oli syntymässä Toisen Pietarin kirjeen kirjoittamisen aikana, ja kirjoittaja oli siitä tietoinen. Todennäköisesti yksi tärkeimmistä kriteereistä, joilla Uuden testamentin kaanoniin valikoituja tekstejä arvioitiin, oli tekstin apostolinen alkuperä. Toinen Pietarin kirje on laitettu apostoli Pietarin nimiin. Laittamalla kirjeen Pietarin nimiin sekä painottamalla, kuinka Paavali on käsitellyt omissa kirjeissään samoja asioita, kirjoittaja sai tällä tavoin kirjeelleen kahden apostolin auktoriteetin. Ensimmäisen Clemensin kirjeen ja Toisen Pietarin kirjeen kirjoittajat käyttävät teksteissään Vanhaa testamenttia. Ei ole epäselvää, etteivätkö Vanhan testamentin tekstit olisi pyhiä tekstejä kirjoittajille. Ensimmäisen Clemensin kirjeen kirjoittaja käyttää Vanhan testamentin teksteistä termiä ”kirjoitukset”, mutta välttelee termiä Paavalin tekstien kohdalla. Väitän, että Ensimmäisen Clemensin kirjeen ja Toisen Pietarin kirjeen kirjoittamisen välissä Paavalin kirjeiden asema on muuttunut. Ensimmäisessä Clemensin kirjeessä Paavalin tekstejä käytetään ja kirjoittaja pitää sekä Paavalia että tämän kirjeitä arvovaltaisina. Kuitenkaan kirjoittajalle Paavalin kirjeet eivät kuulu ”kirjoituksiin” kuten Vanhan testamentin tekstit. Toisessa Pietarin kirjeessä Paavalin kirjeet ovat jo osa ”kirjoituksia”.

View more