Pro gradut ja vastaavat opinnäytteet

Recent Submissions

  • Mauranen, Aleksanteri (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tässä maisterintutkielmassa tutkin romanialaisen taloustieteilijän Nicholas Georgescu-Roegenin (1904–1994) vaikutusta ekologisen taloustieteen koulukunnan muodostumiseen. Laadullisen sisällönanalyysin keinoin tutkin Georgescu-Roegenin avainajatuksia kahdeksan tekstin (artikkeleita, luentoja ja postuumisti julkaistu käsikirjoitus vuosilta 1970–1989) valossa ja vertaan niitä ekologisen taloustieteen ominaispiirteisiin. Teen myös katsauksen Georgescu-Roegenia käsittelevään kirjallisuuteen ekologisen taloustieteen kentällä. Näin saan kaksi näkökulmaa hänen intellektuaaliseen vaikutukseensa. Kirjallisuuskatsauksen perusteella arvioin myös Georgescu-Roegenin sosiaalista vaikutusta ekologisen taloustieteen syntyvaiheilla. Kaiken kaikkiaan selvitän Georgescu-Roegenin avainajatuksia ekologisen taloustieteen kannalta ja hänen roolejaan koulukunnan varhaisessa kehityksessä. Georgescu-Roegenin keskeiset ajatukset jäsentyvät työssäni 24 teeman alle, jotka vuorostaan muodostavat viisi kattoteemaa. Ensimmäinen kattoteema, entropia ja luonnontieteet, kuvaa Georgescu-Roegenin ajattelun läpäisevää biofyysistä maailmankuvaa, jota ilman hänen johtopäätöksiään ei voi syvällisesti ymmärtää. Toinen kattoteema, ihmiskunnan historia ja tulevaisuus, kattaa hänen käsityksensä ihmisestä ja ihmiskunnasta sekä erityisesti siitä auttamattoman kestämättömästä tilanteesta, johon entropian laki hänen mukaansa ihmiskunnan sitoo. Kolmas kattoteema, varsinainen taloustiede, käsittelee Georgescu-Roegenin käsityksiä taloustieteen filosofisesta perustasta, sen teoreettisista ja käsitteellisistä ongelmista sekä eräitä teknisempiä ja matemaattisempia erityiskysymyksiä. Neljäs ja viides kattoteema muodostuvat pääasiassa jo aiemmissa kattoteemoissa esiin tuoduista ajatuksista uudelleen järjesteltyinä: kritiikki kokoaa Georgescu-Roegenin kritiikkiä erityisesti muita tutkimussuuntauksia kohtaan sen kohteen mukaan järjestettynä, ja ratkaisut puolestaan esittelee hänen ratkaisuehdotuksiaan niin taloustieteen kuin koko ihmiskunnankin tasolla. Ekologisen taloustieteen kannalta Georgescu-Roegenin keskeisimmät ajatukset koskevat erityisesti ensimmäistä ja kolmatta kattoteemaa. Aineen, energian ja entropian lain suuri merkitys taloudellisessa prosessissa sekä Georgescu-Roegenin uudelta taloustieteeltä edellyttämät eettinen normatiivisuus ja poikkitieteellisyys ovat ekologisen taloustieteen peruspilareita. Ekologinen taloustiede vastaa monilta osin niihin kritiikkeihin, joita Georgescu-Roegen oman aikansa taloustieteen suuntauksiin kohdisti. Hänen sosiaalis-intellektuaalinen merkityksensä voidaan tiivistää viiteen rooliin: varhainen tiennäyttäjä ja kriitikko; varhainen kokoaja ja teoreetikko; vaikuttava, mutta hankala mentori; kuuseen kurkottava erakko ja kiistelty klassikko. Mahdollisia jatkokysymyksiä samalta suunnalta voisivat olla esimerkiksi Georgescu-Roegenin pääteoksen, The Entropy Law and the Economic Processin (1971), klassikkoaseman tarkastelu tai samantyyppinen vaikutusanalyysi muista ekologisen taloustieteen varhaisista uranuurtajista. Myös ekologisen taloustieteen käytännön tutkimustodellisuuden suhde sen ääneenlausuttuihin periaatteisiin ansaitsisi lähempää tarkastelua. Entropian lakia olisi kiinnostavaa tutkia taloustieteen näkökulmasta joko analysoimalla aiheesta käytyä runsasta keskustelua tai pureutumalla entropian käsitteen antroposentrisyyden ja objektiivisuuden väliseen jännitteeseen.
  • Punger, Tatjana (Helsingin yliopisto, 2017)
    Rhabdomyosarcoma (RMS) is the most common pediatric soft tissue sarcoma. It arises from skeletal muscle stem cells, which fail to differentiate. Multimodal treatment approach has improved the outcome of RMS during the recent years. However, in case of relapsed or metastatic disease, the prognosis is still very poor. This indicates a high demand for novel targeted therapy approach for RMS. Prox1 transcription factor has been shown to regulate myoblast differentiation into skeletal muscle fibers. Our unpublished observations indicate that Prox1 is highly expressed in RMS tumors and that it is essential for RMS cell growth. The aim of this study was to find novel drug candidates for RMS treatment depending on Prox1 and/or its downstream signaling. High-throughput drug screening with 528 oncology compounds was tested on wild-type and Prox1 silenced rhabdomyosarcoma cells (RD cell line). Gene silencing was performed via lentiviral vectors encoding shRNA for Prox1. In the screening results, we focused on the drugs, which were more potent in Prox1 silenced cells with nano- or micromolar concentrations compared to the wild-type cells. The results revealed 7 potential groups of inhibitors, which had superior suppressive effect on RMS cell viability specifically when Prox1 was silenced. In vitro validation of high-throughput screening results by MTT and luciferase assays confirmed the results. Based on the magnitude of their inhibitory effect and information available on these compounds, three drugs were chosen for further investigation. Two of these compounds also potently inhibited the growth of patient-derived primary RMS cells, which we obtained from the Helsinki University Hospital and named KLHEL1. These drugs were also less toxic to healthy myoblasts. In addition, these two compounds significantly decreased Prox1 mRNA and protein levels in wild-type cells, and completely inhibited the ability of both RD and KLHEL1 cells to form colonies. Combinational exposure to these inhibitors further enhanced the effect compared to a single agent treatment. The present findings demonstrate a potential for repurposing of these drugs for targeted treatment in rhabdomyosarcoma expressing high Prox1 levels.
  • Kanerva, Meeri (Helsingin yliopisto, 2019)
    Breast cancer is the most common cancer among women world wide and it´s incidence is constantly growing. The prognosis of local breast cancer is good and patients with metastatic breast cancer are living longer with their disease. The growing survivorship and population of chronically ill breast cancer patients has made quality of life one of the most important aspects in the treatment of breast cancer. Cytotoxic chemotherapy is a widely used treatment for breast cancer. Chemotherapy can cause difficult adverse events, which can affect the patients’ quality of life. Chemotherapy can also relieve the symptoms caused by cancer when used to treat metastatic breast cancer. The aim of this systematic review was to collect the currently available literature about breast cancer patients´ health related quality of life as comprehensively as possible, review the quality of the literature and the effects of chemotherapy on breast cancer patients ‘quality of life. The literature search produced 1666 references. According to the inclusion and exclusion criteria, 107 full text articles were accepted to the final systematic review, 53 of which reported the health related quality of life during adjuvant treatment of breast cancer, and 51 of which reported it during the treatment of advanced or metastatic breast cancer. In addition 3 previous systematic reviews were found. The basic information about the articles was extracted into a table. Articles were heterogeneous regarding their study settings, used quality of life instruments and reporting. Most studies used a disease specific quality of life instrument. The collected literature gave a strong indication of quality of life worsening during adjuvant chemotherapy of breast cancer. This observation was further supported by the previous systematic reviews. Most of the studies reporting the quality of life during chemotherapy for metastatic breast cancer, reported less than clinically important changes during the treatment. A few studies reported clinically important worsening or improvement in quality of life. 11 studies, which were made during or after 21: st century, which reported numerical data from quality of life, which reported predominantly quality of life and which had sample size of at least 100 patients in baseline, were accepted to further assessment of quality of the studies and closer observation. The quality of the studies was assessed with STROBE and CONSORT checklists. The quality of studies was heterogeneous as the studies fulfilled 44.8 % to 86.1 % of the scoring items. Only one randomized controlled trial reported quality of life as their primary end point. The data from these studies supported the previous observation of quality of life worsening during adjuvant chemotherapy of breast cancer. The effect of chemotherapy during metastatic breast cancer on quality of life was not unambiguous. Both clinically meaningful worsening and improvement of quality of life was reported. Breast cancer patients´ health related quality of life has been assessed in multiple publications, but the existing literature is heterogeneous and it´s use in decision making and economic evaluation is not easily feasible. Breast cancer patients´ health related quality of life worsened during adjuvant chemotherapy. Significant improvement in breast cancer patients´ health related quality of life was not observed during chemotherapy for metastatic breast cancer.
  • Karasti, Eveliina (Helsingin yliopisto, 2019)
    The amount of informal caregiving has increased in Finland, with a growing emphasis on the older adults. Although the medication management process in informal caregiving has been studied and is known to have significant risks, research data focusing on the older adults is still limited. The aim of this study was to describe the medication management process of informal carers and care recipients of at least 65 years old. The aim was to identify medication errors and medication risks in the medication management process and to find out how the caregivers manage them. In addition, the study examined the informal carers and care recipients own development proposals to improve medication management process. A total of 21 volunteer informal carers and care recipients living in the Helsinki metropolitan area were recruited to this study. The study was conducted as a qualitative interview survey in the homes of the participants. The interviews were a combination of semi-structured interviews and narrative approach. The material to this study was collected during spring and summer 2018. The study was analysed with abductive content analysis combining both deductive and inductive approach. The aim was to find repetitive elements by encoding and grouping expressions. The results of this study were compared with previous theory and the results were supplemented with a picture of the medication management process and a fishbone diagram was drawn from the risk factors and contributing factors of the medication management process. The families had medication errors in all stages of the medication management process. The most frequent medication errors were found in counselling, medication administration and in medication treatment monitoring. As a contributing factor, the healthcare professionals’ haste and the responsibility of the caregiver recurred in the background of the medication errors. Family caregivers and care recipients wish to have more counselling, more monitoring of medication and better interaction with health care. Carers often felt left alone to take care of another person's medications and felt they lack support from healthcare. By facilitating access to a physician, improving the availability of a physician, increasing the amount of counseling and support provided by healthcare, including pharmacies, could the safety of medication management at home be improved.
  • Äijö, Nelli (Helsingin yliopisto, 2019)
    As the population becomes older and the amount of multimorbid patients increases, also health care spending increases. New care models are needed where patients’ needs are taken into consideration by providing preventive and patient-centred care. In Finland and internationally, new ways to treat elderly, chronically ill patients have been developed. One of the new models is the health and care plan model. This longitudinal, randomised, controlled trial studied the health and care plan model’s impact on healthcare costs, patients’ physical functioning and patients’ quality of life. The aim of the study was to study the cost-effectiveness of the health and care plan model compared to standard care practice. The goal of this study was to study if rational pharmacotherapy and self-management support can prevent the decline in physical functioning, the decline in quality of life and the increase in health service use and costs among elderly population. This study was conducted between 2014-2018 as a multi-disciplinary cooperation between Tornio health station, University of Helsinki Faculty of Pharmacy and Alatornio pharmacy. The patients in this study were over 75-year old, multimorbid, community dwelling, polypharmacy patients. The patients in the intervention group received an interview based clinical medication review and were formed a medication plan. Furthermore, the patients in the intervention group were planned a health and care plan that was combined with the medication plan into a comprehensive self-management plan in a multi-disciplinary meeting. A case manager was appointed for the patients in the intervention group and the case manager could be contacted by the patients in the intervention group at any point of the study if there arose a non-acute concern with the patient’s health. The patients in the control group were conducted a prescription review based on the information available in the electronic health records system and continued receiving the standard care practice. Cost and effectiveness data were gathered from the patients over the period of two years. The effectiveness data were gathered at Tornio health station where the intervention and control group’s quality of life was measured with the SF-36 generic quality of life measure and physical functioning was measured with Short Physical Performance Battery (SPPB). The quality of life data gathered with SF-36 were transformed into one preference based single index score SF-6D to calculate the quality of life and quality adjusted life years (QALY). Data about the use of health services were extracted from the electronic health records system and transformed into costs by using the national reference costs. At the beginning of the study, the intervention and control group were statistically significantly similar. During the two-year follow-up, no statistically or clinically significant differences were observed between the intervention and control group in their quality of life, in their physical functioning or in the costs of used health services. However, in the intervention group, the cost of used health services was on average 2 406 euros smaller than those of the control group’s during the two-year follow-up. The health and care plan model was cost-effective compared to standard care practice. The incremental cost-effectiveness ratio was -64 504 € per one QALY. Based on this study, it is recommended to support the self-management and physical functioning of the elderly with an intervention like health and care plan model to decrease the health care spending. The results of this study can be applied to Finnish healthcare system to decrease the health care spending of multimorbid, community dwelling and polypharmacy elderly patients. The use of real-world evidence increases the reliability of this study.
  • Vainio, Sanna (Helsingin yliopisto, 2019)
    Despite the long history of skin grafting, there is no standardized treatment for split-thickness skin graft donor sites. These sites cause a notable amount of pain and discomfort to the patients and open wounds also introduce a risk for infection. There is an extensive need for treatment options promoting the fastest and least painful healing possible while also being infection-free. The treatment of split-thickness skin graft donor sites is constantly studied and there is plenty of scientific literature available about this topic. In the theory section of this Master’s thesis, the structure of skin, the process of wound healing, skin grafting surgery and wound care products for split-thickness skin graft donor sites are briefly introduced. Additionally, the method of systematic review is described. In the empirical section, a systematic review is performed to compare animal- and non-animal-based wound care products in the treatment of split skin graft donor sites. The methodological quality of the included studies is reviewed. In the literature search, 3552 references were found. In this systematic review a total of 23 articles were included comprising of 21 comparative clinical studies and two previous literature reviews. Of the original studies, 20 reviewed healing, 14 infection and 17 pain of the split-thickness skin graft donor sites. Based on the results of the systematic review, animal-based wound care products might promote healing and reduce pain experienced by patients in the treatment of split-thickness skin graft donor sites when compared with non-animal-based wound care products. The results concerning infection were inconsistent. Generally, the reporting of the clinical original studies was not comprehensive enough for proper evaluation of methodological quality. Some defects, mostly in the blinding of the patients, study personnel and the assessors of outcomes, were also found. Moreover, the studies were heterogeneous in their definitions and measuring of the reported outcomes. Therefore, there is substantial uncertainty in the results of this systematic review. The systematic and transparent way of conducting the literature search, the review of the methodological quality and the reporting of the outcomes can be considered as a strength of this thesis. The main weakness is, that only one person performed the critical steps of this study, which might increase the risk of bias and reduce the repeatability of the study.
  • Aalto, Aura (Helsingin yliopisto, 2019)
    Lääkevalmisteiden, lääkinnällisten laitteiden ja sekä lääke- että laiteosan sisältävien yhdistelmätuotteiden tulee täyttää niiden tehoa, turvallisuutta ja laatua koskevat viranomaisvaatimukset ennen markkinoille tuloa. Lääkkeiden ja lääkinnällisten laitteiden rekisteröinnissä dokumentaatiovaatimukset, hakemusprosessit ja viranomaiskäsittelyt eroavat kuitenkin toisistaan. Yhdistelmätuotteet rekisteröidään Euroopan unionissa joko lääkkeinä tai laitteina niiden pääasiallisen vaikutusmekanismin mukaan. Laitteiden rekisteröintivaatimukset ovat parhaillaan muuttumassa, sillä uusi lääkinnällisiä laitteita koskeva EU-asetus 2017/745 (medical device regulation, MDR) astui voimaan toukokuussa 2017. Asetuksen käyttöönoton siirtymäkausi jatkuu toukokuulle 2020 asti. Tutkimus on jatkoa aiemmin toteutetulle tutkimukselle (Nuolimo 2016), jossa selvitettiin lääkkeiden ja lääkinnällisten laitteiden rekisteröintiprosessien eroja. Aiemman tutkimuksen johtopäätöksenä oli, että rekisteröintiprosessien erot vaikuttaisivat suosivan valmisteen rekisteröintiä CE-merkityksi terveydenhuollon laitteeksi sellaisissa rajatapaustilanteissa, joissa rekisteröinti sekä lääkevalmisteeksi että lääkinnälliseksi laitteeksi on mahdollista. Nyt tehdyn teemahaastattelututkimuksen tavoitteena oli edelleen selvittää rekisteröintiprosessien eroja ja erityisesti tuotteen rekisteröintistatuksen valintaan vaikuttavia taustatekijöitä. Tutkimuksen tavoitteina oli myös selvittää, miten yhdistelmätuotteiden rekisteröintiprosessi eroaa muista rekisteröintiprosesseista ja miten uusi lääkinnällisiä laitteita koskeva EU-asetus 2017/745 vaikuttaa käytännön rekisteröintityöhön. Teemahaastattelututkimuksessa haastateltiin kunkin tuoteryhmän rekisteröinnin asiantuntijoita. Tutkimukseen osallistui yhteensä kahdeksan haastateltavaa. Rekisteröinnin asiantuntijoiden työtoimenkuvat vaihtelivat niin paljon, että rekisteröintiprosessien vertailu oli vaikeaa. Tutkimuksessa todettiin, että laitteiden rekisteröintiprosessi on kevyempi kuin lääkkeiden. Rekisteröintistatus valitaan tuotekohtaisesti. Yhdistelmätuotteiden rekisteröintiprosessin raskaus riippuu siitä, onko tuote rekisteröity lääkkeeksi vai laitteeksi. Yhdistelmätuotteiden kohdalla rajanvetotilanteet, joissa täytyy määritellä, rekisteröidäänkö tuote lääkkeeksi vai laitteeksi, voivat olla haastavia. Uuden laiteasetuksen implementointi oli tutkimusajankohtana vielä kesken, mutta asetus oli jo lisännyt työtä laite- ja yhdistelmätuotteiden rekisteröinnissä ja tuonut uusia liiketoimintamahdollisuuksia CRO-yrityksille.
  • Häggman, Verner (Helsingin yliopisto, 2019)
    If pharmaceutical quality system fails it causes a hazard to the patient’s health, but also to the manufacturer’s economy. For this reason, the manufacturer’s must make sure their products comply with the quality requirements placed by authorities. To ensure the compliance, the authorities perform inspections at the manufacturing sites. If the site does not comply with the quality requirements, the authority will take necessary measures. The goal of this study was to find what type of quality issues FDA and the authorities within EU have observed while inspecting manufacturing facilities, which of these issues are most common, in which countries the sites companies with issues have been located. The results were assessed from European pharmaceutical company’s point of view. The data for the study was collected from Eudra GMDP database and from FDA Warning letters sent by FDA headquarters from years 2015-2017. Qualitative analysis of content was chosen as the method of analysis. The collected data was classified into main classes and subclasses based on reoccurring topics. The classes were transferred in tables to compare how which of the classes were most common. Most often the facilities with quality issues were located in China and India. The authorities also perform a lot of quality inspections in these countries, but that alone doesn’t explain the large number of quality issues in these countries. The number of sites with quality issues per inspection was also high. Both the authorities of EU countries and FDA had mainly observed similar issues. Often quality issues were related to data integrity. Other common themes were quality management system, cleaning of equipment and facilities and analytical methods. There were also some differences in the observed issues. E.g. FDA had rarely observed issues related to personnel while EU authorities had observed such issues frequently. Quality issues which had led to measures by authorities were often related to larger problems with the quality management or to very basic quality actions. If company doesn’t have well-functioning quality organization, the quality system is often inadequate also in other ways. By comparing their own activities with the issues observed at other companies, it is easier for a company to improve their quality and avoid major quality issuer before they occur.
  • Takala, Sanni (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tämä lisensiaatintutkielma on kirjallisuuskatsaus Cryptosporidium parvum -alkueläimestä vasikkaripulin aiheuttajana. Viime vuosina kryptosporidioosin esiintyvyys suomalaisilla nautatiloilla on kasvanut. Vaikka kryptosporidioosi aiheuttaa taloudellisia tappioita, ei aiemmin ole tiettävästi tehty kattavaa kirjallisuuskatsausta vasikoiden kryptosporidioosista. Kryptosporidioosi on C. parvum -alkueläimen aiheuttama sairaus. Tyypillisesti kryptosporidioosiin sairastuvat 1-2 viikon ikäiset vasikat. Vasikka saa tartunnan nieltyään keskimäärin 16,6 C. parvum -ookystaa, joita tartunnan saaneet vasikat erittävät ulosteeseensa. Kryptosporidioosin oireena on 1-2 viikkoa kestävä vetinen ripuli. Vakavimmiillaan kryptosporidioosin aiheuttama ripuli voi aiheuttaa vasikan kuoleman. Kryptosporidioosi voi olla vasikoilla myös oireeton, jolloin vasikalla ei ole ripulia, mutta se erittää ookystia ympäristöönsä. Ookystien eritys laskee iän myötä. Aikuiset naudat joko eivät eritä C. parvum -ookystia lainkaan tai ne erittävät ookystia hyvin vähän. C. parvum -tartunta leviää karjasta toiseen joko nautojen, muiden kotieläinten, villieläinten, vesistöjen tai ihmisten välityksellä. Ookystat säilyvät ympäristössä pitkään tartuntakykyisinä monenlaisissa olosuhteissa. Ympäristöolosuhteista ainoastaan korkeiden lämpötilojen, kuivumisen sekä UV-säteilyn on todettu tehokkaasti tuhoavan ookystia. Useat desinfektioaineet eivät tehoa C. parvum -ookystiin. Desinfioinnissa käytettävä sammutettu kalkki heikentää ookystien elinvoimaisuutta, myöhentää kliinisen kryptosporidioosin alkamisajankohtaa ja parantaa vasikoiden kuntoluokkaa. Kryptosporidioosiin tehoavaa lääkettä ei ole saatavilla useista tutkimuksista huolimatta. Kryptosporidioosin hoidossa keskeisintä on riittävä ja asianmukainen nesteytys. Kryptosporidioosin ehkäiseminen perustuu sairastuneiden yksilöiden hoitoon, hyvään hygieniaan sekä halofuginaatti-lääkitykseen. Halofuginaatti on lääke, jota käytetään kryptosporidioositiloilla kliinisen kryptosporidioosin ennaltaehkäisyyn. Myös riittävä ja oikea-aikainen ternimaidon saanti lieventää ripulioireita sekä vähentää eritettyjen ookystien määrää. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on toimia tietolähteenä vasikoiden kryptosporidioosista. Katsaus käsittää C. parvumin elämänkierron, tartuntalähteet, diagnostiikan, hoidon sekä kryptosporidioosin ehkäisemisen. Kappaleet sisältävät tiivistettynä tämänhetkisen tutkimustiedon. Lisätietoa aihealueista voi etsiä kattavan lähdeluettelon avulla. Kirjallisuuskatsaus tuo esiin myös tarpeen kotimaiselle tutkimukselle vasikoiden kryptosporidioosista, sillä suomalaisia tutkimuksia aiheesta ei ole.
  • Räsänen, Pinja (Helsingin yliopisto, 2019)
    Ongelmakäyttäytyminen on eläimen käyttäytymistä, joka on haitallista eläimen omistajalle tai eläimelle itselleen. Ongelmakäyttäytyminen voidaan jakaa eläimelle normaaliin ja epänormaaliin käyttäytymiseen. Suurin osa kissojen ongelmalliseksi koetusta käyttäytymisestä on kissalle täysin luonnollista ja normaalia, mutta sen toteuttamistapa tai -ympäristö on omistajan mielestä sopimaton. Esimerkiksi kohteiden raapiminen on kissalle luontainen tapa, mutta monet omistajat pitävät sitä ongelmallisena. Kissat ovatkin usein hyvin väärinymmärrettyjä, kun ne toteuttavat luonnollisia tapojaan sisätiloissa. Kissan lajityypillisen käyttäytymisen ymmärtäminen auttaa ongelmakäyttäytymisen ehkäisemisessä ja hoidossa. Kissojen käyttäytymisongelmat ovat hyvin yleisiä ja niihin osataan harvoin puuttua. Kissan kouluttamisen sekä käyttäytymiseen liittyvien ongelmien ratkaisemisen ajatellaan olevan niin vaikeaa, etteivät omistajat usein koe sitä käytännössä mahdollisena. Käytösongelmien ratkaisemiseksi löytyy kuitenkin paljon erilaisia neuvoja, vaikka tieteellinen tutkimus niiden taustalla on monin paikoin vähäistä. Tässä kirjallisuuskatsauksessa käydään läpi kissojen yleisimpiä käyttäytymiseen liittyviä ongelmia, avataan niihin johtavia syitä ja annetaan ongelmiin hoitokeinoja. Kissojen yleisimmät käyttäytymisongelmat ovat aggressio ja tarpeiden tekeminen vääriin paikkoihin. Muita kissan käyttäytymiseen liittyviä ongelmia ovat muun muassa merkkailu, liiallinen ääntely ja pakko-oireinen käyttäytyminen. Ongelmakäyttäytymistä esiintyy enemmän puhdasrotuisilla kissoilla kuin kotikissoilla sekä kastroimattomilla ja steriloimattomilla kissoilla enemmän kuin leikatuilla kissoilla. Lisäksi ongelmakäyttäytyminen on yleisempää sisäkissoilla kuin vapaasti ulkoilevilla kissoilla. Sisäkissojen on havaittu olevan turhautuneempia ja nukkuvan enemmän kuin ulkoilevien kissojen. Liiallinen nukkuminen voi joissakin tapauksissa viitata masennukseen. On erittäin tärkeää selvittää, mitä kissan ongelmakäyttäytymisen taustalla on. Näin voidaan hoitaa syy käyttäytymisongelman taustalla ja päästään puuttumaan mahdollisesti vakaviinkin sairauksiin. Ongelmakäyttäytyminen voi lisäksi johtaa stressiin perheen sisällä, kissan sopimattomaan rankaisemiseen, kissan ja omistajan välisen suhteen heikkenemiseen, kissasta luopumiseen tai jopa kissan lopettamiseen. Stressi on yksi suurimmista syistä kissan ongelmakäyttäytymisen taustalla. Kontrollimahdollisuuksien puute, ympäristön ennakoimattomuus ja kissan ja omistajan välinen huono suhde ovat yleisiä syitä kissan stressiin. Lisäksi virikkeetön ympäristö voi aiheuttaa kissalle stressiä. Kissan stressin hoidossa ensiarvoisen tärkeää on stressitekijän poistaminen. Riittämätön henkinen stimulaatio ja liikunnan puute ovat myös usein kissan käyttäytymiseen liittyvien ongelmien taustalla. Tämän vuoksi kissan elinympäristön muokkaaminen kissalle sopivaksi muun muassa virikkeellistämällä auttaa moniin käytösongelmiin. Useita kissan käyttäytymisongelmia voidaan hoitaa opettamalla kissa toimimaan tietyllä tavalla tai siedättämällä sitä pikkuhiljaa pelottaviin tilanteisiin.
  • Keskitalo, Tiina (Helsingin yliopisto, 2019)
    Medetomidiini on α2-adrenoseptoriagonisti ja sen käyttö sedatiivina on kliinisessä eläinlääketieteessä hyvin yleistä. Medetomidiinilla saadaan aikaan sedaatio, joka annoksesta ja antoreitistä riippuen vaihtelee kevyestä uneliaisuudesta syvään sedaatioon, joka mahdollista pienet noninvasiiviset toimenpiteet. Medetomidiiniä käytetään usein yhdessä muiden lääkeaineiden kanssa, sillä esimerkiksi medetomidiini ja butorfanoli potentoivat toistensa vaikutuksia. Esilääkityksenä annettu medetomidiini vähentää myös yleisanesteettien tarvetta. α2-adrenoseptoriagonistien sedatiivinen vaikutus johtuu keskushermostossa tapahtuvaan presynaptisten α2-adrenoseptoreiden aktivaatiosta, mikä vähentää noradrenaliinin erittymistä synapsirakoon ja heikentää siten hermoimpulssien kulkua. α2-adrenoseptoreita on myös keskushermoston ulkopuolella esimerkiksi verisuonten sileän lihaksen pinnalla. Näiden perifeeristen α2-adrenoseptoreiden aktivaatio lisää verisuonten supistumista. Medetomidiini aiheuttaa haittavaikutuksina sykkeen ja sydämen minuuttitilavuuden laskua, verisuonten vastuksen nousua, muutoksia verenpaineeseen sekä erityisesti märehtijöillä hapen osapaineen laskua valtimoveressä. Verenpaineen muutos on kaksivaiheinen, sillä verenkierron vastuksen nousu perifeerisestä α2-adrenoseptoriaktivaatiosta johtuen nostaa verenpaineen ensin korkeaksi. Myöhemmin verenpaine laskee johtuen medetomidiinin sympatolyyttisistä keskushermostovaikutuksista. Verenkierron vastuksen noususta johtuva verenpaineen nousu käynnistää barorefleksin, jonka seurauksena syke laskee entisestään. Medetomidiinin aiheuttama sedaatio voidaan kumota ja haittavaikutuksia lievittää α2-adrenoseptoriantagonisti atipametsolilla. Vatinoksaani on toistaiseksi vain tutkimuskäytössä oleva α2-adrenoseptoriantagonisti, joka voidaan annostella yhdessä medetomidiinin kanssa samassa ruiskussa suonen- tai lihaksensisäisesti. Se ei juuri ylitä veriaivoestettä, eikä siten vaikuta medetomidiinin keskushermostovaikutuksiin, kuten sedaatioon. Se lievittää medetomidiinin aiheuttamia perifeerisestä α2-aktivaatiosta johtuvaa verenkierron vastuksen nousua ja vähentää siten verenpaineen nousua. Tämä vähentää barorefleksin aktivoitumista ja estää sykkeen ja sydämen minuuttitilavuuden laskua. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää vatinoksaanin, atipametsolin ja medetomidiinin yhteisvaikutuksia, kun vatinoksaani annostellaan lihaksen sisäisesti yhdessä medetomidiinin kanssa. Hypoteesi on, että vatinoksaani lievittää medetomidiinin haittavaikutuksia ilman, että se heikentää rauhoitusta tai heräämistä. Tutkimukseen käytettiin kahdeksaa lammasta, joista kukin sedatoitiin sekä pelkällä medetomidiiniä (30 μg/kg) tai medetomidiini-vatinoksaaniseoksella (30 μg/kg ja 300 μg/kg vastaavasti). 30 minuutin kuluttua annosteltiin atipametsoli (150 μg/kg).120 minuutin seurantajakson aikana kardiopulmonaarisia muuttujia mitattiin tietyin aikavälein. Sedaation tasoa seurattiin subjektiivisesti asteikolla 0-10. Vatinoksaani lievitti merkittävästi medetomidiinin aiheuttamia muutoksia sykkeeseen atipametsoli-injektion jälkeen ja verenkierron vastukseen jo ennen sitä. Vatinoksaani joudutti verenpaineen nousua ja hapen osapaineen laskua 10 minuuttia medetomidiinin annostelun jälkeen. Sekä sedatoituminen että herääminen oli varmempaa ja nopeampaa vatinoksaanin läsnä ollessa. Tuloksista voi päätellä, että vatinoksaanin käyttö saattaa parantaa sedaation kardiopulmonaarista laatua ja sen käyttö lampailla on turvallista myös siinä tapauksessa, että sedaatio kumotaan atipametsolilla.
  • Mäkiaho, Antti (Helsingin yliopisto, 2019)
    Opisthorchiidae-heimon maksamadot ovat kansainvälisesti ihmisillä yksiä merkittävimpiä kalavälitteisiä parasiittejä. Heimon maksamatoja esiintyy yleisesti Itä- ja Kaakkois-Aasiassa sekä Venäjällä, mutta niitä on havaittu myös laajalti Euroopassa kalaa syövillä nisäkkäillä ja linnuilla. Suomessa on aiemmissa tutkimuksissa havaittu esiintyvän zoonoottisista Opisthorchiidae-heimon maksamadoista Pseudamphistomum truncatumia ja Metorchis bilistä. Maksamatoja tai niiden metacercarioita on löydetty harmaahylkeistä, merikotkista, ketuista ja särjistä. Ihminen voi saada Opisthorchiidae-heimon maksamatoinfektion syömällä raakaa tai huonosti kypsennettyä särkikalaa. Särkikalojen käyttö elintarvikkeena on Suomessa koko väestön tasolla melko vähäistä, mutta viimevuosina kotimaisen kalan käytön puolesta on markkinoitu voimakkaasti ja suosiossa ovat erilaiset raakaa kalaa sisältävät ruuat. Tutkielman tavoitteena oli selvittää maksamatojen metacercaria-muotojen esiintyvyyttä suomalaisissa särjissä. Tutkimusaineistona oli kahdeksalta eri paikkakunnalta pyydetyt kalanäytteet, yhteensä 78 kalaa. Näytteitä oli sekä sisävesistä, että merialueilta. Tutkimuksessa kalat digestoitiin metacercarioiden vapauttamiseksi kalojen lihaksista. Metacercariat laskettiin ja luokiteltiin morfologian perusteella mikroskopoimalla. Löydetyt metacercariat poimittiin talteen sekvensointia varten. Metacercarioiden esiintyvyys koko tutkimusaineistossa oli 42 %. Merialueilta pyydetyissä kaloissa metacercarioita esiintyi 83 %:lla ja sisävesissä 18 %:lla tutkituista kaloista. Yhden löydetyn metacercarian osalta laji saatiin varmistettua ITS2-geenialue sekvensoimalla P. truncatumiksi. Muiden metacercarioiden osalta sekvensointia ei voitu tehdä, koska näytteiden DNA:ta ei saatu monistumaan PCR-menetelmällä. PCR:n epäonnistuminen saattoi johtua siitä, että näytteissä ei ollut alukkeita vastaavaa DNA:ta. Näytteenä olleet metacercariat saattoivat olla lajia, jonka DNA ei vastannut alukkeita, jolloin alukkeet eivät kiinnittyneet DNA:han. Ongelmana saattoi olla myös se, että alukkeita vastaava ITS2-geenialue ei välttämättä ole riittävän konservatiivinen tunnettujen lajien osalta, jotta alukkeet kiinnittyisivät kaikissa tapauksissa.
  • Kouki, Sirkku (Helsingin yliopisto, 2019)
    Brakykefaaliset eli lyhytkalloiset ja -kuonoiset koirat kasvattavat suosiotaan jatkuvasti. Lyhyt kallon muoto altistaa brakykefaaliselle hengitysoireyhtymälle (BOAS), jossa nenä ja nielu ahtautuvat. Oireyhtymään liittyviä rakenteellisia muutoksia ovat muun muassa ahtautuneet sierainaukot, epärjestäytyneet nenäkuorikot, pitkä ja paksu pehmeä kitalaki, ympäri kääntyneet kurkunpään umpipussit sekä kaventunut henkitorvi. Brakykefaalisen hengitystieoireyhtymän tyyppioireita ovat korostuneet ylähengitystieäänet, kuorsaus, hengenahdistus, nukkumisvaikeudet sekä alentunut rasituksen- ja lämmönsietokyky. Lisäksi suurella osalla oireyhtymää sairastavista on ruoansulatuskanavan toiminnallisia tai rakenteellisia muutoksia. Oireyhtymä on etenevä sairaus, jonka kliiniset oireet tyypillisesti pahenevat iän myötä. Koirat voidaan jaotella BOAS-- ja BOAS+-luokkiin niiden hengitystieoireiden perusteella niin, että BOAS--koirilla ei ole oireita tai oireet ovat lieviä ja BOAS+-koirilla oireet ovat kohtalaisia tai vakavia. Tämän tutkielman tavoitteena on tutkia, onko brakykefaalisen oireyhtymän vakavuudella ja koiran tavanomaisella arkiaktiivisuudella yhteyttä. Hypoteesina oli, että mitä voimakkaammat oireet koiralla on, sitä matalampi sen aktiivisuus on. Hypoteesi perustui brakykefaaliseen hengitystieoireyhtymään liittyvään alentuneeseen rasituksensietokykyyn. Lemmikkikoirien aktiivisuuden mittaamiseen on validoitu useita kiihtyvyysanturimittareita. Ne ovat pieniä liikkeen intensiteettiä, frekvenssiä ja kestoa mittaavia laitteita. Kiihtyvyysanturimittareiden avulla saadaan tietoa koiran tavanomaisesta liikunnan ja levon määrästä sekä voidaan tutkia koiran aktiivisuuden ja hyvinvoinnin välistä yhteyttä. Kokeellisessa osassa mitattiin viiden BOAS--luokitellun ranskanbulldogin, kahdeksan BOAS+-luokitellun ranskanbulldogin ja viiden normokefaalisen eli normaalikalloisen, muunrotuisen aktiivisuutta kaupallisella Actical-mittarilla yhtäjaksoisesti seitsemän päivän ajan. Lisäksi omistajat pitivät mittausviikon ajan koiransa aktiivisuudesta tuntikohtaista päiväkirjaa, johon he merkitsivät esimerkiksi koiran ulkoiluun tai nukkumiseen käyttämän ajan. Omistajat täyttivät myös kyselylomakkeen, jolla pyrittiin selvittämään muun muassa koiran tavanomaiset ulkoilutavat sekä muut mittaukseen ja aktiivisuuteen mahdollisesti vaikuttavat tekijät, kuten koiran terveydentila tai viikon normaalista poikkeavat tapahtumat. BOAS+-ryhmän koirien ja normokefaalisten kontrollikoirien kokonaisaktiivisuudessa oli tilastollisesti merkitsevä ero (p = 0,0048). BOAS-- ja kontrolliryhmän (p = 01518) eikä BOAS-- ja BOAS+-ryhmän (p = 0,9728) välillä ei ollut merkitsevää eroa. Ryhmien yöaktiivisuuden (klo 00:00-06:00) prosentuaalinen osuus kokonaisaktiivisuudesta vaihteli ryhmien välillä niin, että BOAS+-ryhmän koirilla se oli 3,86 %, BOAS--ryhmän 1,5 % ja kontrolliryhmän vain 0,59 %. Tämän tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että arjen tavanomainen aktiivisuus on matalampi ja yöaktiivisuus korkeampi BOAS-oireista kärsivillä koirilla kuin normokefaalisilla koirilla. Omistajan vaikutus koiran aktiivisuuteen, koiran rotutyypilliset ominaisuudet, yksilölliset luonteenpiirteet, ympäristötekijät sekä tutkimuksen pieni otoskoko voivat kuitenkin vaikuttaa tuloksiin.
  • Anttila, Tiina (Helsingin yliopisto, 2019)
    ESBL (Extended-spectrum beta-lactamase) eli laajakirjoiset beetalaktamaasit ovat pääasiassa Enterobacteriacae -heimon bakteerien, kuten Escherichia coli ja Klebsiella pneumoniae-bakteereiden tuottamia entsyymejä, joilla ne muuttuvat vastustuskykyiseksi tiettyjä beetalaktaami-ryhmän mikrobilääkkeitä vastaan. Beetalaktaamit, kuten penisilliinit ja kefalosporiinit, ovat yleisesti käytössä olevia mikrobilääkkeitä sekä lääketieteessä että eläinlääketieteessä. ESBL-bakteerit ovat yleistymässä eläimillä aiheuttaen ongelmia eläinlääkinnälle, sillä moniresistenttien bakteerien aiheuttamia infektioita on vaikea hoitaa. ESBL-bakteerit ovat myös zoonoottisia, eli ne voivat tarttua eläimestä ihmiseen ja toisin päin, aiheuttaen ongelmia myös kansanterveydelle. Tämä lisensiaatintutkielma on kaksiosainen: kirjallisuuskatsauksessa käsitellään ESBL:ää, riskitekijöitä ESBL-kantajuudelle sekä ESBL-bakteerien vastustamista ja ESBL-bakteerien aiheuttamien infektioiden hoitoa eläimillä aiempaan tutkimustietoon perustuen. Tutkimusosiossa tavoitteena oli selvittää Eläinlääketieteellisen tiedekunnan kliinisen mikrobiologian laboratorion seulontanäytteistä vuosilta 2012-2017 ESBL:n ja AmpC:n yleisyyttä koirilla, ESBL/AmpC-bakteerien mikrobilääkeherkkyyksiä sekä mahdollisia riskitekijöitä ESBL/AmpC-kantajuudelle. Aikaisempien tutkimustulosten perusteella hypoteesina oli, että etenkin mikrobilääkehoito sekä koiran alkuperämaa (tuontikoirat) lisäävät riskiä ESBL/AmpC:n kantajuudelle. Seulontanäytteitä oli yhteensä 523:sta koirasta. Potilaiden esitiedot ja seulontanäytteiden kiekkoherkkyysmääritysten tulokset oli koottu taulukkolaskentaohjelmaan. Riskitekijöitä (mikrobilääkitys- ja tuontitausta, ikä, sukupuoli) analysoitiin SPSS-ohjelmalla ja mikrobilääkeherkkyydet määritettiin WHONET-ohjelmalla CLSI:n asettamien herkkyysrajojen perusteella. Tilastollisen merkitsevyyden raja-arvo oli p<0,05. Seulontanäytteistä ESBL-negatiivisia koiria oli 430 (82,2%) ja ESBL/AmpC-positiivisia koiria oli 93 (17,8%). ESBL-positiivisista 88:lla lajina oli E. coli ja kolmella K. pneumoniae, sekä kahdella Proteus mirabilis. E. coli-kannoista 50 % (n=44) oli moniresistenttejä ollen vastustuskykyisiä mikrobilääkkeille vähintään kolmessa eri mikrobilääkekategoriassa (yleisimmin beetalaktaamit, fluorokinolonit, trimetopriimi-sulfonamit ja tetrasykliinit). Osa kannoista (n=5) oli edellisten lisäksi vastustuskykyisiä myös gentamisiinia (aminoglykosidi) ja kloramfenikolia vastaan. Tutkimustulosten valossa todennäköisemmin sopivia mikrobilääkkeitä ESBL-bakteerien aiheuttamien infektioiden hoitoon koirilla olisivat aminoglykosidit, kloramfenikoli ja tetrasykliini. Tulokset ovat kuitenkin vain suuntaa antavia, sillä mikrobilääkkeiden käytön tulisi aina perustua herkkyysmääritykseen. Se, että potilas oli mikrobilääkehoidolla näytteenoton aikana, osoittautui suojelevaksi tekijäksi ESBL/AmpC-kantajuudelle (OR 0,416, p=0,014). Tuontitaustan osalta ristitulosuhteeksi saatiin OR=1,608, mutta tulos ei ole tilastollisesti merkittävä, vaikkakin lähellä sitä (p=0,073). Ikä ja sukupuoli eivät osoittautuneet tilastollisesti merkitseviksi riskitekijöiksi ESBL/AmpC-kantajuudelle. Tulosten mahdollinen virhelähde on puutteelliset esitiedot etenkin mikrobilääkityksen ja tuontitaustan osalta. Kaikkien tulee kantaa vastuu taistelussa moniresistenttejä bakteereja vastaan. Tärkeimpiä huomioitavia asioita ovat harkittu ja perusteltu mikrobilääkkeiden käyttö herkkyysmäärityksiin perustuen sekä hygieeniset toimintatavat potilaita hoidettaessa.
  • Törnroos, Ida (Helsingin yliopisto, 2019)
    Pesänrakennuskäyttäytyminen on emakolle tärkeä käyttäytymismalli. Emakko rakentaa pesää keskimäärin noin 4-­24 tuntia ennen porsimisen alkua. Tarkoituksena on rakentaa porsaille suoja kylmyyttä, sadetta ja petoja vastaan. Pesänrakennuskäyttäytymisen alkamisen saavat aikaan muutokset emakon hormonitoiminnassa. Riittävä määrä pesänrakennusmateriaalia ja tilaa rakentaa pesää ylläpitävät tätä käytöstä. Oksitosiinipitoisuuden nousu juuri ennen porsimisen alkua saa aikaan pesänrakennuskäyttäytymisen loppumisen. Nykyisessä porsastuotannossa porsitushäkit ovat yleisin emakoiden pitotapa, vaikka se ei ole paras mahdollinen emakon hyvinvoinnin kannalta. Emakon liikkuminen ja mahdollisuus toteuttaa luontaista käyttäytymistä on rajoitettua. Porsimishäkeissä pidetyt emakot ilmentävät enemmän stressiin liitettyä käytöstä, muun muassa putkien pureskelua, eivätkä ne toteuta pesänrakennuskäyttäytymistä yhtä paljon kuin vapaaporsituskarsinoissa pidetyt emakot. Porsituskarsinan rakenne ja suunnittelu vaikuttavat emakoiden hyvinvointiin. Porsimisympäristön tulisi olla tarpeeksi toimiva ja ottaa huomioon sekä emakon että porsaiden tarpeet ja luonnollisen käyttäytymisen vaatimukset. Emakolle tärkeää on riittävä tila ja pesänrakennusmateriaali, jotta se voi toteuttaa pesänrakennuskäyttäytymistä ennen porsimista. Porsaat taas tarvitsevat suojaa emakolta, tarpeeksi tilaa ja lämpimän alueen nukkumista varten. Karsinan tulisi olla myös eettisesti hyväksyttävä, eli sellainen jossa eläimet pystyvät liikkumaan vapaasti ja toteuttamaan luonnollista käyttäytymistään. Taloudellisesta näkökulmasta olisi tarkoituksenmukaista kehittää sellaisia karsinamalleja ja porsimisympäristöjä, jotka olisivat helppoja toteuttaa pienin kustannuksin nyt olemassa olevista sikalarakenteista. Sikatalouden taloudellinen nykytilanne huomioon ottaen on erittäin vaikeaa saada tuottajia innostumaan sellaisista järjestelmistä, jotka eivät olisi heille kustannustehokkaita. Kuitenkin olisi hyvä, jos emakoiden olosuhteita saataisiin parannettua edes hieman poistamalla nykyisissä sikaloissa olevia häkkirakenteita. Näin emakoille saataisiin enemmän tilaa luonnolliseen käyttäytymiseen sekä ennen porsimista että sen jälkeen. Tässä tutkimuksessa tarkoituksena oli selvittää, vaikuttaako porsimisympäristö emakon pesänrakennuskäyttäytymiseen juuri ennen porsimista. Lisäksi haluttiin selvittää, vaikuttaako emakon oksitosiinitaso pesänrakennuskäyttäytymiseen ja onko näissä korrelaatioissa eroa eri porsimisympäristöissä pidetyillä emakoilla. Tutkimukseen otettiin mukaan 35 emakkoa ja toteutettiin tavanomaisessa porsastuotantosikalassa. Emakoilta otettiin verinäytteet yhteensä kuusi kertaa ennen porsimista ja lisäksi 15 kertaa porsimisen aikana. Niiden käytöstä analysoitiin videotallenteiden avulla kahden tunnin ajanjaksolla ennen porsimista. Tuloksissa havaittiin, että voimakkain negatiivinen korrelaatio pesänrakennuskäyttäytymisen ja oksitosiinitason välillä oli porsitushäkeissä pidetyillä emakoilla. Tämä tulos ei ollut hypoteesin kaltainen, jossa oletettiin, että tuloksissa havaittaisiin voimakas negatiivinen korrelaatio vapaaporsituskarsinoissa pidettyjen emakoiden kohdalla. Tämä luultavasti johtuu siitä, että porsitushäkeissä olleet emakot rauhoittuvat makaamaan aikaisemmin kuin muiden ryhmien emakot. Syytä tälle ei saatu selville tutkimuksessa, mutta olisi mielenkiintoista selvittää miksi tällainen korrelaatio havaittiin.
  • Valkeisenmäki, Iina Anna Emilia (Helsingin yliopisto, 2019)
    Ihmiset kokevat eläinten hyvinvoinnin eri tavoin ja hyvinvointia voidaan arvioida monesta eri näkökulmasta. Euroopan unionin rahoittamana aloitettu Welfare Quality® (WQ) projekti on kehittänyt arviointimenetelmiä eri eläinlajeille koko tuotantoketjun ajaksi. WQ–arviointimenetelmä on luotu tieteeseen perustuvan tiedon avulla. Yhdysvalloissa North American Meat Institute (NAMI) on kehittänyt yhteistyössä eläintieteiden professorin Temple Grandinin kanssa toiminta- ja arviointiohjeet teurastamoille koskien eläinten käsittelyä ja hyvinvointia. Tässä arviointimenetelmässä arviointikriteerit on saatu keräämällä tietoa teurastamoista eri puolilta Yhdysvaltoja. Molemmissa arviointimenetelmissä arvioidaan tainnutuksen onnistumista, eläinten käyttäytymistä ja niiden reagointia teurastamon olosuhteisiin. Euroopan unionin maissa lopetusasetus (1099/2009) asettaa vähimmäisvaatimukset eläinten suojelusta teurastamisen ja lopettamisen yhteydessä. Tämän lainsäädännön toteutumista teurastamoissa auditoi Euroopan komission alaisuudessa toimiva elintarvike- ja eläinlääkintätoimisto (FVO). FVO siirtyi vuonna 2016 osaksi komission terveyden ja elintarviketurvallisuuden pääjaoston toimintaa. Tämä lisensiaatin tutkielma sisältää alkuperäistutkimuksen, jonka aineistona käytettiin FVO:n auditointeja vuosilta 1998–2018. Tutkielmaan valittiin EU-maissa suoritetut englanninkieliset auditoinnit, jotka koskivat eläinten hyvinvointia teurastamoissa (yhteensä 233 kappaletta). Tutkielman aineisto rajattiin koskemaan perinteistä teurastusta punaisen lihan teurastamoissa. Tutkielman tarkoitus oli koota eläinten hyvinvointiin teurastamoissa liittyviä epäkohtia aihealueittain ja maittain. Tavoitteena oli selvittää, missä hyvinvoinnin osa-alueessa ilmenee eniten puutteita ja onko EU-maiden välillä eroja. Hyvinvoinnin osa-alueet jaettiin koskemaan eläinten kuntoa, eläinten käsittelyä, säilytystiloja, teurastamon rakenteita, tainnutushäkkiä, tainnutusta, tainnutusvälinettä, varatainnutusvälinettä, verenlaskua, valvontaa ja koulutusta. Osa-alueet valikoituivat auditointien rakenteen, havaittujen epäkohtien ja lopetusasetuksen mukaisesti. Epäkohdat taulukoitiin auditointia kohden. Lisäksi oli tarkoitus arvioida havaittuja epäkohtia Welfare Quality®–arviointikriteerein. FVO:n auditoinneissa havaittiin epäkohtia yhteensä 653 kappaletta. Epäkohtien lukumäärä suhteessa auditointien lukumäärään oli keskiarvoltaan 2,7, vaihteluvälin ollessa 0–5,8. Eniten epäkohtia esiintyi Kreikalla, jolla havaittiin 76 epäkohtaa 13 auditoinnilla. Suhteessa suoritettujen auditointien lukumäärään korkea epäkohtien lukumäärä oli myös Kroatialla (5,5) ja Espanjalla (5,4). Suomella esiintyi yhteensä 16 epäkohtaa yhdeksässä auditoinnissa. Eniten epäkohtia esiintyi eläinten hyvinvoinnin valvonnassa 111 epäkohtaa eli 20 % kaikista epäkohdista. Toiseksi eniten epäkohtia esiintyi tainnutuksen onnistumisessa (82 epäkohtaa). Welfare Quality®–arviointikriteerien mukaisesti jaoteltuna eniten epäkohtia esiintyi hyvässä terveydessä (55 %). Tutkimuksen tulosten perusteella eläinten hyvinvoinnissa teurastamisen ja lopettamisen yhteydessä on parannettavaa. Epäkohtien lukumäärä vaihtelee maittain. Suomessa epäkohtia esiintyi alle EU-maiden keskiarvon. FVO:n auditointiraporttien rakenteen ja sisällön vaihtelun vuoksi tutkielman aineiston yhdenmukaistamisessa oli haasteita, jotka voivat vaikuttaa lopullisiin tuloksiin.
  • Tuomola, Anneka (Helsingin yliopisto, 2019)
    Canine chronic valvular heart disease (CVHD) is a degenerative disease, primarily affecting the mitral valve apparatus. The disease is common, accounting for about 75% of cardiovascular diseases in the dog. Myxomatous degeneration of the valve causes valvular insufficiency, and regurgitation of blood into the atrium. This is well compensated, often over years, and does not at onset cause outward symptoms in the dog. However, as valvular degeneration continues, and the regurgitant fraction of the total stroke volume grows, a point of decompensation may be reached. In this literature review I discuss the compensatory changes that occur in CVHD, intrinsic and extrinsic, that allow for the maintenance of a satisfactory mean arterial pressure despite the reduction in forward stroke volume, and also, how they eventually fail. Extrinsically, there is activation of the sympathetic nervous system as well as the renin-angiotensin system. A large part of the thesis focuses on the far reaching consequences of circulatory renin-angiotensin activation. The antidiuretic and antinatriuretic effects of angiotensin II and the hormones it activates, namely aldosterone and vasopressin, lead to an increase in blood volume, aiding in blood pressure upkeep. The natriuretic peptide system acts to counterbalance the effects of renin-angiotensin system activation. Intrinsically, the heart compensates by recruitment of the Frank-Starling mechanism, as well as through eccentric hypertrophy. Eccentric hypertrophy involves the cardiac renin-angiotensin system and also bradykinin, with generally opposing effects. In CVHD, congestive heart failure occurs foremost by increase of the regurgitant fraction, that at first leads to atrial enlargement, then to increased atrial pressures, and eventually pulmonary edema. The function of this thesis is twofold. It can act as a reference for the compensatory changes that occur particularly in CVHD. It also attempts to explain general molecular mechanisms of interactions between the hormones and autacoids involved and their receptors. This is a necessary starting point for possible medical modulation of the disease. Also, mechanisms are similar regardless of receptor location, thus the thesis has general applicability, especially with regards to the renin-angiotensin system. The information presented may also benefit the medical community, as humans are afflicted with a very similar disease. Koirien krooninen sydänläpän sairaus (CVHD) on rappeumasairaus, jonka pääkohde on mitraaliläppä. Sairaus on yleinen, aiheuttaen 75% sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksista. Myksomatoottinen läppärappeuma aiheuttaa läpän vuotoa ja veren regurgitaatiota eteiseen. Regurgitaatiota pystytään kompensoimaan, usein vuosien yli, eikä tämä aiheuta koiralle oireita. Läppärappeuman edetessä regurgitoitu osa iskutilavuudesta kuitenkin kasvaa, ja dekompensaatiopisteen saavuttaminen voi ajankohtaistua. Tässä kirjallisuuskatsauksessa käsittelen sydämmen sisäisiä ja ulkoisia kompensatorisia muutoksia jotka tukevat riittävän keskiverenpaineen ylläpitämistä CVHD:ssä siitä huolimatta, että eteenpäin suuntautuva iskutilavuus on alentunut. Käsittelen myös niiden epäonnistumista. Ulkoisista tekijöistä sympaattinen hermosto ja reniini-angiotensiini-järjestelmä aktivoituvat. Suuri osa tutkielmasta keskittyy verenkierron reniini-angiotensiini-järjestelmän moninaisiin ja pitkälle kantautuviin seurauksiin. Angiotensiini II, sekä sen aktivoimat aldosteroni ja vasopressiini, vaikuttavat antidiureettisesti ja antinatriureettisesti, nostaen verentilavuutta ja näin verenpainetta. Natriureettinen peptidi-järjestelmä vastapainottaa reniini-angiotensiini-järjestelmän vaikutuksia. Sisäisesti, sydän kompensoi rekrytoimalla Frank-Starling mekanismin sekä eksentrisellä hypertrofialla. Sydämen reniini-angiotensiini-järjestelmä sekä bradykiniini ovat eksentrisessa hypertrofiassa osallisena ja niiden vaikutukset ovat yleisesti vastakohtaiset. Kongestiivinen sydämmen vajaatoiminta CVHD:ssä johtuu lähinnä regurgitoitudun verivolyymin kasvusta. Tämä johtaa ensin eteisen laajentumaan, sit eteispaineen kasvuun, ja lopulta keuhkoödeemaan. Tämän tutkielman tarkoitus on kaksitahoinen. Se voi toimia CVHD:n kompensatoristen muutosten katsauksena. Selostan kuitenkin myös miten osalliset hormonit ja kudoshormonit vaikuttavat reseptoreihinsa. Molekulaaristen mekanismien tuntemus toimii aloituskohtana, mikäli taudinkuvaa halutaan muokata lääkkeellisesti. Säätelymekanismit ovat myös samankaltaisia reseptorin sijainnista huolimatta ja näin usein yleisesti sovelettavissa, varsinkin reniini-angiotensiini-järjestelmän kohdalla. Katsauksen tieto voi myös hyödyntää lääkäreitä, sillä ihmisillä on todettu hyvin samankaltainen sairaus.
  • Turunen, Noora (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kliinisen palpaatio- ja ultraäänitutkimuksen yhtenevyyttä. Supraspinaaliligamentin eli okahaarakkeiden päällisen siteen vauriot ovat yleisiä löydöksiä selväkivuista kärsivillä hevosilla. Työn tavoitteena oli selvittää, onko palpaatio luotettava diagnoosiin tähtäävä tutkimusmenetelmä. Hypoteesina oli, että palpaatio- ja ultraäänitutkimusten tulokset ovat keskenään yhteneviä. Aineistona oli yhteensä 93 potilastapausta, joista 73 oli ensimmäisiä käyntejä tai ainoita käyntejä ja 20 oli kontrollikäyntejä. Työ on retrospektiivinen tutkimus eli menneisyydessä tapahtuneen tutkimus. Tutkimuksen aineisto kerättiin Yliopistollisessa Hevossairaalassa selkäkivun vuoksi käyneistä potilaista. Aineisto kerättiin Yliopistollisen Hevossairaalan potilastietojärjestelmästä. Aineisto kerättiin taulukkoon, joka sijoitettiin tilasto-ohjelmaan. Tilastollinen analyysi tehtiin SPSS-ohjelmalla. Keskeisenä tuloksena huomattiin, etteivät kaikki tulokset olleet tilastollisesti merkitseviä. Tilastollista merkitsevyyttä havaittiin, kun tutkittiin löydösten sijainteja. Loppupäätelmäksi muodostui näkemys, että aiheesta on hyvä tehdä tarkempia tutkimuksia. Osittain tutkimus on hypoteesin mukainen ja osittain ei ollut. Keskilinjan palpaatiolöydösten ja ultraäänitutkimuksen olemassaolon yhtenevyyttä ei voitu pitää tilastollisesti merkittävänä, joten hypoteesi ei toteutunut. Osa sijainneista oli tilastollisesti merkittäviä ja tuloksista löytyi joitain yhteneviä tapauksia, joten hypoteesi toteutui. Käytännön hyöty tulokselle on se, että palpaatio voisi mahdollisesti olla luotettava diagnostiikassa. Tutkimusasetelman heikkoutena oli tutkimusten tehneiden määrä, joka voi aiheuttaa virheitä. Heikkoutena on myös retrospektiivinen tutkimustapa, jossa voi tulla inhimillisiä virheitä.
  • Tolvanen, Laura (Helsingin yliopisto, 2019)
    Elintarvikepetokset eivät ole uusi ilmiö, vaan niistä löydetään todisteita pitkältä ihmiskunnan historiasta. Elintarvikepetokset aiheuttavat yhteiskunnalle sekä taloudellisia että terveydellisiä haittoja ja vaikuttavat kuluttajien luottamukseen. Useat lähihistoriassa tapahtuneet tapaukset osoittavat, että elintarvikepetosten vakavuus ja mittakaava ovat kasvaneet nyky-yhteiskunnassa. Useat eri elintarvikkeet ovat alttiita elintarvikepetoksille ja elintarvikepetoksien muodot vaihtelevat. Euroopan unionin raporteissa on kerätty tietoa unionin alueen yleisimmistä elintarvikepetosten muodoista ja tyypillisistä väärennetyistä elintarvikkeista. Elintarvikepetosten todellisen laajuuden arviointi on kuitenkin haastavaa, koska kuluttaja ei usein tunnista väärennettyä elintarviketta ja väärennetyt elintarvikkeet aiheuttavat harvoin terveydellisiä ongelmia. Laajuuden arviointia vaikeuttaa myös se, että kaikkia elintarvikepetostapauksia ei havaita tai raportoida. Euroopan komissio on linjannut, että elintarvikepetoksen tulisi täyttää neljä kriteeriä, jotka ovat EU:n lainsäädännön rikkominen, teon tahallisuus, taloudellisen hyödyn tavoittelu ja asiakkaan harhaanjohtaminen. Elintarvikepetosta ei kuitenkaan tunneta Euroopan unionin tai Suomen lainsäädännössä, mutta elintarvikkeiden turvallisuutta ja sekä toimijan että viranomaisten vastuuta käsitellään sekä EU:n elintarvikelainsäädännössä että kansallisessa elintarvikelainsäädännössä. Elintarvikelainsäädäntö määrittelee rikoslain kanssa viranomaisten käytössä olevat hallinnolliset pakkokeinot ja rangaistussäädökset. EU:n elintarvikelainsäädäntöön on tulossa muutoksia, joissa huomioidaan entistä paremmin elintarvikepetosten torjunta ja vastaavia muutoksia on mahdollisesti tulossa myös Suomen lainsäädäntöön. Elintarvikepetoksia torjutaan niin viranomais- kuin yritystasolla. Viranomaisten suorittamassa valvonnassa ovat sekä tarkastukset että näytteiden otot olennainen osa torjuntaa. Tässä kirjallisuuskatsauksessa ei käsitellä näytteiden ottoa ja niihin liittyviä laboratoriomenetelmiä. Viranomaiset tekevät tarkastuksia niin toimijoiden tiloihin kuin rajatarkastusten yhteydessä. Yritykset torjuvat elintarvikepetoksia omavalvontansa yhteydessä arvioimalla elintarvikeketjunsa haavoittuvuuksia. Lisäksi yrityksille on tarjolla elintarviketurvallisuusstandardeja, joissa huomioidaan myös elintarvikepetosten torjunta. Kirjallisuuskatsauksessa havaittiin, että nykyinen EU:n ja Suomen elintarvikelainsäädäntö antaa hyvät puitteet myös elintarvikepetosten torjuntaan ja uudistuva lainsäädäntö entisestään parantaa viranomaisten kykyä reagoida elintarvikepetoksiin. Elintarvikepetosten torjunnassa tarvitaan kuitenkin toimia sekä yrityksiltä että viranomaisilta ja torjunnassa tulee huomioida elintarvikepetosten muuttuminen petoksen tekijöiden keksiessä uusia keinoja vältellä torjuntamenetelmiä. Elintarvikepetosten torjuntaa voidaankin tulevaisuudessa kehittää ottamalla käyttöön profilointijärjestelmiä, joilla voidaan kohdentaa sekä viranomaisvalvontaa että yritysten omavalvontaa. Elintarvikepetoksia käsitellään ulkomaalaisessa tieteellisessä kirjallisuudessa ja viranomaislähteissä, mutta elintarvikepetosten torjunnan osalta tietoa on vielä rajallisesti. Suomalaista tieteellistä kirjallisuutta aiheesta löytyy vielä kauttaaltaan rajallisesti. Elintarvikepetoksien torjunta kuuluu kuitenkin suomalaisten valvontaviranomaisten toimintaan, joten kattava ja ymmärrettävä suomenkielinen kirjallisuuskatsaus aiheesta oli tarpeellinen. Tähän kirjallisuuskatsaukseen kerättyä tietoa voidaan myös hyödyntää uusien elintarvikepetoksiin liittyvien tutkimusaiheiden suunnittelussa.
  • Tanhua, Riikka (Helsingin yliopisto, 2019)
    Ratsut ja ravurit liikkuvat elämänsä aikana eri tavalla. Ratsut liikkuvat usein pehmeämmillä pohjilla ja hitaammissa nopeuksissa kuin ravurit. Kavion histologinen normaalianatomia tunteminen toimii perustana lähdettäessä tutkimaan normaalista poikkeavia tilanteita, kuten kaviokuumeen aiheuttamia histologisia muutoksia. Kavion histologista rakennetta eri käyttötarkoituksessa käytettävillä hevosilla on tutkittu vähän, joten tutkielman avulla oli tarkoitus alustavasti selvittää, onko ratsujen ja ravureiden lamellikerrosten välillä rakenteellisia eroja. Työn tavoitteena oli selvittää, onko ratsujen ja ravureiden kavion lamellikerroksessa histologisesti havaittavia rakenteellisia eroja. Hypoteesina oletettiin, että ratsujen ja ravureiden lamellien histologisessa rakenteessa on eroja, johtuen erilaisesta käyttötarkoituksesta erilaisilla pohjilla. Tutkimusmateriaali kerättiin Helsingin Yliopistollisessa eläinsairaalassa lopetettavaksi tulleista hevosista, sekä teurastamossa lopetetuista hevosista. Otanta koostui kolmesta ratsutaustaisesta ja viidestä ravitaustaisesta hevosesta. Hevosten tuli olla ontumattomia, eikä niillä saanut olla merkkejä tulehduksellisista ja hormonaalisista sairauksista. Hevosten terveydentila varmistettiin verinäytteillä. Kuoleman jälkeen hevosilta irrotettiin oikea etujalka, jonka kavion etuseinämästä leikattiin näytteeksi kaikkia kavion kerroksia sisältävä pala. Näytepala käsiteltiin ja leikattiin yhden solukerroksen paksuisiksi preparaateiksi. Preparaatit kiinnitettiin mikroskooppilasille, värjättiin PAS- ja HE-värjäyksillä, ja näytteistä otettiin kuvat patologian kuvausohjelmistolla. Näytteistä mitattiin primaaristen ja sekundaaristen epidermaalisten lamellien pituus ja leveys piirto-ohjelman avulla. Lisäksi arvioitiin sekundaaristen epidermaalisten lamellien rakennetta. Tutkimuksessa saatiin viitteitä siitä, että ratsujen sekundaariset epidermaaliset lamellit ovat pidempiä verrattuna ravihevosten sekundaarisiin epidermaalisiin lamelleihin. Lisäksi sekundaaristen epidermaalisten lamellien tyypeissä havaittiin eroja ryhmien välillä. Tulos oli osittain hypoteesin mukainen. Eroja havaittiin lähinnä sekundaarisissa epidermaalisissa lamelleissa. Käytännössä tästä voi olla hyötyä ajatellen jatkotutkimuksia, kun lähdetään luomaan pohjaa eri käyttötarkoituksessa olevien hevosten lamellien normaalin rakenteen arviointiiin. Kyseessä oli kuvaileva pilottitutkimus, jonka tutkimusotanta oli pieni. Tutkimusotantaan sisältyneiden hevosten historiasta oli hyvin vähän tietoa, joten lamellien normaaliin rakenteeseen vaikuttavien tekijöiden vaikutusta ei voida täysin arvioida. Eroavaisuuksien merkitsevien erojen toteamiseksi tarvitaan jatkotutkimuksia.

View more