Pro gradut ja vastaavat opinnäytteet

Recent Submissions

  • Nguyen, Quan (Helsingin yliopisto, 2015)
    Probabilistic phylogenetic trees are widely considered as the most powerful and reliable method for phylogenetic analysis. However, in reality, processes like hybridization, horizontal gene transfer, and recombination result in reticulation, which means that the evolutionary process can no longer be accurately described by a tree-like graph. A phylogenetic network, which is a general version of a phylogenetic tree is more appropriate in this situation. Unfortunately computational challenges arise when handling likelihood-based phylogenetic networks. Earlier methods often require the hypotheses to be in the neighborhood of the underlying true phylogeny and to be specified as a backbone tree or the number of possible reticulation events. Nevertheless their running time is still often too slow to be really helpful in many realistic scenarios. We propose a method called PhyloDAG, which is significantly faster than earlier methods, and thus restrictions on the network search can be removed. As a consequence the inference is more likely to be accurate. The key idea to speed up phylogenetic network inference by the proposed method, Stochastic Structural Expectation Maximization, which is an EM like algorithm, where in the E step it samples missing data while in the M step it optimizes both the parameters and the structure of the phylogenetic network on pseudo-complete data. Experiments on simulated data as well as real biological and textual data demonstrate that the proposed method, PhyloDAG, can efficiently infer accurate phylogenetic networks.
  • Kantola, Inkeri (Helsingin yliopisto, 2015)
    Koulutusalan osaamisesta on tullut Suomessa viime vuosina tärkeä vientituote, ja yhä enemmän suunnitellaan ulkomailla toteutettavia koulutusvientihankkeita. Osa tällaisista hankkeista rekrytoi suomalaisia luokanopettajia ulkomaille opettamaan ja kehittämään paikallista perusopetusta. Luokanopettajat päätyvät toimimaan kulttuurisesti mutta myös kielellisesti täysin uudenlaisessa työskentely-ympäristössä vaihtaessaan opetuskielen suomesta englantiin ja ryhtyessään opettamaan paikallisille oppilaille sisältöaineita englannin kielellä. Uusi kielellinen konteksti on erityisen haastava myös siksi, että koulutusviennin kohdemaissa paikallisilla oppilailla ei välttämättä ole ennestään englannin kielen taitoa, mutta opettajalla ja oppilailla ei ole muuta yhteistä kieltä. Tällaista opettamisen lähestymistapaa, jossa sisältöaineita opetetaan englannin kielellä, voidaan kutsua CLIL-opetukseksi (Content and Language Integrated Learning). CLIL-määritelmällä voidaan viitata hyvinkin erilaisiin opetusympäristöihin ja -käytäntöihin. CLIL-opetusta on tutkittu paljon, mutta tutkimuksessa on keskitytty enimmäkseen oppilaiden suorituksiin eikä niinkään siihen, kuinka opetuskielen vaihtaminen vaikuttaa opetuskäytäntöön. Suomalainen koulutusvienti ulkomailla on varsin uusi konteksti CLIL-opetukselle. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan opettajien kokemuksia yhdestä koulutusvientikontekstista. Laadullisessa tapaustutkimuksessa haastateltiin viittä suomalaista luokanopettajaa, jotka olivat osallistuneet koulutusvientiohjelmaan Abu Dhabin emiirikunnassa Arabiemiraateissa ja opettaneet paikallisille oppilaille sisältöaineita englannin kielellä. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, 1) kuinka opettajat reagoivat uuteen kielelliseen opetusympäristöön, 2) millä tavalla opettajien opetuskäytäntö erosi Abu Dhabissa verrattuna heidän edelliseen opettajankokemukseensa ja 3) kuinka uusi kielellinen konteksti vaikutti opettajien ammatilliseen eheyteen. Haastattelut analysoitiin temaattisen analyysin menetelmällä. Tutkimus osoittaa, että uusi opetuskonteksti oli ollut kaikille opettajille yllättävä. Tarkastelemalla tätä seikkaa opettajan haavoittuvuuden käsitteen kautta voidaan päätellä, että yllättynyt reaktio aiheutui ristiriitaisesta tilanteesta, jossa opettajien käsitykset itsestään opettajina ja oppimistulokset eivät kohdanneet totutulla tavalla. Luokanhallinnan haasteiden vuoksi opetuskäytäntö oli opettajien mielestä enimmäkseen muuttunut opettajajohtoisemmaksi kuin aiemmin, ja sopivien menetelmien löytäminen oli ollut odottamattoman vaikeaa. Neljän opettajan käsitys itsestään opettajana oli muuttunut negatiivisella tavalla, mutta lähes kaikki pystyivät hyväksymään muutoksen ja kääntämään sen kehitykseksi, ja osalle kokemus toi uutta itsevarmuutta. Tutkimuksessa pohditaan myös CLIL-käsitteen käyttöä koulutusvientikontekstissa. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että sellaisista CLIL-ympäristöistä, jotka selkeästi eroavat eurooppalaisista CLIL-ympäristöistä, tarvitaan lisää tutkimusta ja keskustelua. Kaikista haastatteluista kävi ilmi opettajien tarve ymmärtää tällaisen opetuskontekstin haasteita paremmin jo ennen työskentelyn aloittamista. Tutkimustulokset ja käytännön esimerkit koulutusvientiympäristöistä voivat helpottaa opettajien henkistä ja käytännön valmistautumista uudenlaiseen työhön.
  • Ketola, Katri (Helsingin yliopisto, 2015)
    Darwinian selection can be measured and investigated from gene sequences. A certain gene form favored by positive selection will become more common in the population. Detecting strong positive selection is rare, but it has been found to affect genes involved in immune defense and perception of odorants. Genes under positive selection have a possible role in speciation or adaptation. This is why chemical communication, being based on the sense of smell, is an interesting topic for measuring natural selection and positive selection in particular. Social insects, such as ants, are model organisms for chemical communication. They use chemical communication not only for finding nutrition and detecting intruders, but also in coordinating the activities of several thousands of colony members. Insects perceive odorant signal molecules with their antennae. Odorant binding proteins (OBP) and chemosensory proteins (CSP) bind and transport odorant molecules through the sensillar lymph. OBPs and CSPs are also suspected to have a role in selecting odorants. This work focuses on two OBP genes and two CSP genes to study natural selection. All of these genes are conserved among all ant species. Three of these genes, OBP1, CSP1 and CSP7, are strongly expressed in the antennae suggesting that they function in chemical communication. CSP7 also has a known function in nest mate recognition in ants and OBP1 is known to bind a queen pheromone in the honeybee. The data includes gene sequences from 7 Formica ant species (270 sequences in total). The main goals of the research were to find out 1) the extent of variation between and within closely related ant species, 2) which evolutionary forces, natural selection or random drift, are behind the variation and 3) are there systematic differences between the two social forms of ants suggesting that these genes would affect the social structure of an ant colony. The variation in the sequence data was visualized by phylogenetic, principal coordinate and fixed differences analyses. Differences between populations were studied by FST values. The evolutionary forces shaping chemical communication genes within the species and populations, were studied by McDonald-Kreitman test, Tajima s D, Fu and Li test and MFDM test. The data shows that two of the species, F. cinerea and F. exsecta, significantly differ from the other five ant species, the F. rufa group species, and that the F. rufa group species don t significantly differ from each other based on these genes and this data. This could be due to their recent speciation or crossing between the species leading to hybrids in the data. The results of the evolutionary analyses are inconsistent. However, CSP7 has the strongest indication of selection based on all of the tests. Possible selection and sequence variation was detected at a predicted transcription factor binding site in F. cinerea. This indicates that selection might affect the regulation of CSP7. In the future it would be interesting to check the true transcription factor binding sites experimentally.
  • Hirsso, Jaru (Helsingin yliopisto, 2015)
    Tutkielmani käsittelee kielellisen tyylin ja maailmanrakennuksen suhdetta George R. R. Martinin fantasiakirjasarjassa A Song of Ice and Fire (suom. Tulen ja jään laulu). Tarkoituksena on erityisesti selvittää, miten kirjojen kieli poikkeaa tavanomaisesta englannin kielestä, ja miten kielen poikkeavat muodot puolestaan toimivat keskiaikaisen fantasiamaailman rakennuspalikoina. Susan Mandalan (2010) mukaan kielellinen tyyli on jäänyt lapsipuolen asemaan tieteis- ja fantasiakirjallisuuden tutkimuksessa: kieltä on lähes poikkeuksetta pidetty tavanomaisena tai heikkona, ja sen roolia on myös vähätelty. Mandalan mukaan tällaiset käsitykset ovat perusteettomina, ja hänen mielestään toimiva tyyli on todella tärkeässä roolissa nimenomaan näissä genreissä, sillä se on oleellinen osa muun muassa uskottavien vaihtoehtoismaailmojen luomista. Kirjojen maailma on keskiaikainen, mitä kuvataan varsin tarkasti ja uskottavasti. Tyylin tasolla maailman tätä puolta tukevat vanhakantaisten ilmaisujen toimiva käyttö, vanhakantaisten puhuttelumuotojen uskottava käyttö sosiaalisen hierarkian kuvaamisessa, historiallisen sanaston runsas käyttö sekä joidenkin amerikanenglantiin kuuluvien sanojen korvaaminen brittiläisillä. Kirjojen maailma on myös omasta maailmastamme itsenäinen fantasiamaailma, ja tyyli on tärkeässä osassa myös tämän puolen kuvaamisessa. Kirjoista löytyy fiktiivisiä kieliä, joista tarkastelen kahta. Ne poikkeavat toisistaan selvästi, ja antavat näin erilaisen kuvan käyttäjistään. Molempien kielten tapauksessa lukija saattaa nähdä, miten jotkin niiden kielioppisäännöistä toimivat, mikä lisää kielten uskottavuutta. Seuraavaksi tutkin, millä tavoin kirjoissa käytetään englantia kekseliäillä ja poikkeuksellisilla tavoilla. Kirjoista löytyy keksittyjä idiomeja ja sananlaskuja, jotka osaltaan rakentavat kuvaa itsenäisestä fantasiamaailmasta ja paljastavat asioita sitä asuttavien kansojen ajattelutavoista. Englantia käytetään poikkeavasti myös osioissa, joissa maailma esitetään suden näkökulmasta. Vaikutelma tästä luodaan käyttämällä luontoon ja eläinmaailmaan liittyviä ilmaisuja ihmisistä. Tämän jälkeen tarkastelen paikannimien ja erisnimen roolia. Nimeäminen jakaa maailmaan kuuluvat alueet ja kansat tunnetumpiin ja tutumman oloisiin sekä vieraampiin ja eksoottisempiin. Lopuksi käsittelen tavalliseen kieleen kuuluvia piirteitä, jotka oli tarkoituksella jätetty kirjoista pois, jotta kuva keskiaikaisesta fantasiamaailmasta ei särkyisi. Näitä ovat muun muassa nykyaikaiselta kalskahtavat idiomaattiset ajanilmaukset sekä viikonpäivien ja kuukausien nimet, jotka liittyvät oikean maailman historiaan ja mytologiaan. Kirjoissa käytetään tavanomaisesta poikkeavaa tyyliä monipuolisesti ja kekseliäästi uskottavan vaihtoehtoismaailman luomiseksi. Kieli ei kuitenkaan eroa normaalista niin paljon, että se olisi häiritsevää tai tekisi tekstistä vaikeasti ymmärrettävää.
  • Britschgi, Noora Irene Emilia (Helsingin yliopisto, 2015)
    Tutkielman aiheena on teollisuuspäästödirektiiviin perustuva perustilaselvitys, joka on Suomessa pantu täytäntöön ympäristönsuojelulain kokonaisuudistuksen yhteydessä. Perustilaselvityksellä tarkoitetaan ympäristön tilainventaariota, jolla selvitetään direktiivilaitosten toimintaan liittyvien merkityksellisten vaarallisten aineiden maaperälle ja pohjavedelle aiheuttama muutos. Euroopan komission mukaan perustilaselvitys on työkalu, jonka avulla pilaantuneen ympäristön ennallistamisen tavoitetaso voidaan teollisen toiminnan päätyttyä määrittää. Tutkielman tavoitteena on selvittää perustilaselvityssääntelyn aiheuttama oikeustilan muutos sekä arvioida selvityksen soveltuvuutta suomalaiseen ympäristölupaharkintaan ja pilaantuneita alueita koskevaan sääntelyyn. Tutkielmassa on lyhyesti esitelty muissa jäsenvaltioissa valittuja toimeenpanoratkaisuja ja arvioitu Suomessa valitun implementointiratkaisun onnistumista suhteessa sääntelyn tavoitteisiin. Aineistona on teollisuuspäästödirektiivin ja ympäristönsuojelulakia koskevan hallituksen esityksen lisäksi käytetty perustilaselvitystä koskevia komission ja ympäristöministeriön ohjeita ja soveltuvissa määrin oikeuskirjallisuutta, joka pääsääntöisesti on peräisin ajalta ennen ympäristönsuojelulain voimaatuloa 1.9.2014. Kirjallisuuden on katsottu olevan käyttökelpoista, koska pilaantuneen ympäristön puhdistamista koskeva sääntely on ympäristönsuojelulain kokonaisuudistuksessa säilytetty pääosin ennallaan. Tutkielma on luonteeltaan lainopillinen, ongelmakeskeinen esitys, joka sijoittuu tutkimuskysymystensä, metodologiansa ja tavoitteidensa johdosta ympäristöoikeuden alalle. Tutkielman perusteella voidaan todeta, että perustilaselvityssääntely ei täysin sovellu suomalaiseen ympäristön pilaantumista koskevaan sääntely-ympäristöön. Perustilaselvityksen laatimista koskeva sääntely ja ohjeistus on toteutettu teollisuuspäästödirektiivin tavoitteiden mukaisesti, mutta sääntely on tulkinnanvaraista. Perustilan palauttamista koskeva sääntely on perustilaselvityssääntelyn ongelmakohta eikä toiminnan lopettamisvaiheeseen liittyvästä menettelystä sen perusteella synny selkeää kuvaa. Perustilaselvityksen laatiminen voi olla vaikea tehtävä, koska toiminnanharjoittajilta edellytetään vaarallisten aineiden maaperälle ja pohjavedelle mahdollisesti aiheuttaman pilaantumisriskin syvällistä arviointia. Selvityksen mahdolliset hyödyt liittyvät sen ympäristönsuojelullisiin vaikutuksiin. Toiminnanharjoittajien selvilläolovelvollisuus korostuu ja perustilaselvitysten avulla saadaan ajantasaista tietoa maaperän ja pohjaveden tilasta. Tietojen avulla ennaltaehkäisymenetelmiä ja parempia tekniikoita voidaan edelleen kehittää. Maaperän ja pohjaveden laatuinventaariona perustilaselvityksen laatiminen tukee alueiden ennallistamista niiden yksilölliset tarpeet huomioivalla tavalla. Selvitys tarjoaa lupaharkinnassa käytettäväksi aikaisempaa kattavamman ympäristön tila koskevan aineiston.
  • Virta, Tuuli (Helsingin yliopisto, 2015)
    Tässä tutkimuksessa kartoitetaan joukkoistamalla toimivan monitieteisen Tieteen kansallinen termipankki -hankkeen termien määritelmiä, mahdollisia määrittelyvirheitä ja ongelmia määrittelyn taustalla. Tutkimuksessa otetaan myös kantaa siihen, mitkä kriteerit ovat olennaisia termien määrittelyssä ja miten määritelmiä tulisi laatia, jotta niistä tulisi mahdollisimman ymmärrettäviä ja käyttökelpoisia. Aineistoa käsitellään läpi tutkimuksen kahdesta näkökulmasta: perinteisen terminologiaopin normittavista vaatimuksista ja toisaalta sosiokognitiivisen terminologian mukaisesta käsitteiden kuvauksesta. Tutkimuksen aineisto, 250 termiä ja niiden määritelmää, on koottu maaliskuussa 2014. Termejä on kolmelta eri tieteenalalta: kasvitiede, kielitiede ja arkeologia. Tutkielmassa kuvataan havaintoja määritelmien taustalla olevista käsitesuhteista ja erilaisia aineistossa esiintyviä määritelmävirheitä. Lisäksi esitellään pohdintaa määrittelyongelmien taustalla vaikuttavista syistä. Aineistossa erityisen hankalia määrittelyn kannalta ovat olleet adjektiivit, yhdyssanat tai sanaliitot termeinä. Aineistossa on paljon eroja tieteenalojen välillä: erityisesti kasvitieteen määritelmät noudattavat perinteisen terminologiaopin normistoa, sillä asiantuntijajoukossa on paljon terminologiaa tuntevia. Kielitieteen asiantuntijajoukko on huomattavasti heterogeenisempi, ja vaihteluakin esiintyy määritelmissä enemmän. Tutkimus osoittaa, että vaikka termin määritelmä olisi perinteisen terminologiaopin normien vastainen, se ei välttämättä haittaa käsitteen ymmärtämistä merkittävästi. Myös funktionaalinen määritelmä määritelmätyyppinä olisi sanastotyössä nostettava sisältö- ja joukkomääritelmän rinnalle.
  • Teikari, Tiina Karoliina (Helsingin yliopisto, 2015)
    Pro gradu tutkielmani käsittelee pääkaupunkiseudulla asuvia maahanmuuttajia, jotka ovat integroituneet ruotsin kielellä. Tutkimukseni tarkoituksena on selvittää mahdollisia yhdistäviä tekijöitä kielivalintaan liittyen, sekä tutkia ruotsin kielen merkitystä informanttien arkipäivässä: kokevatko maahanmuuttajat pärjäävänsä ruotsin kielellä pääkaupunkiseudulla ja missä yhteyksissä kieltä käytetään. Lisäksi selvitän, aiheuttaako ruotsin kielen valinta kotouttamiskieleksi mahdollisesti vaikeuksia maahanmuuttajille. Lain mukaan maahanmuuttajat saavat Suomessa kotoutumisen yhteydessä opiskella suomea tai ruotsia. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu niihin periaatteisiin, joita Euroopan neuvosto on määrittänyt aikuisen maahanmuuttajan kielelliseen integraatioon liittyen. Lisäksi viitekehys koostuu niistä näkemyksistä, joita eri tutkijat ovat esittäneet kielen merkityksestä integraatioprosessissa. Tarkastelen tutkielmaani myös ajatushautomo Magman tutkimuksen valossa, johon myös vertaan osaa tutkimustuloksistani. Tutkimustulokset perustuvat kyselylomakkeeseen, johon vastasivat sekä kuluvana vuonna (2014 2015) ruotsinkieliseen kotoutumiskoulutukseen osallistuvat maahanmuuttajat, että henkilöt, jotka ovat integroituneet ruotsin kielellä jo aiemmin. Kyselyyn vastasi yhteensä 27 maahanmuuttajaa. Tulokset osoittavat, että ruotsin kielen valitsevat keskimäärin henkilöt, joilla on laaja kielitaito ja jotka kokevat ruotsin kielen helpommin opittavaksi suomen kieleen verrattuna. Ruotsin kieli nähdään myös väylänä omaksua nopeammin se kielellinen taso, jonka suomen kansalaisuus edellyttää. Näin ollen ruotsin kieli koetaan nopeampana väylänä suomalaiseen yhteiskuntaan integroitumiseen. Lisäksi työelämään liittyvät syyt nousevat keskeiseksi perusteluksi valinnalle: osalla informanteista ruotsi on työkielenä ja osa kokee sen parantavan mahdollisuuksia työelämässä. Informantit käyttävän ruotsia laajalti arkipäivässään, mikä osoittaa että valinta on ollut onnistunut heidän kohdallaan. Suurimmalle osalle kielivalinta on aiheuttanut vaikeuksia muun muassa negatiivisten kommenttien muodossa. Sekä tavallisten suomalaisten, että viranomaisten koetaan suhtautuvan negatiivisesti ruotsinkieliseen integraatioon. Suurin osa informanteista kokee pärjäävänsä ruotsin kielellä pääkaupunkiseudulla, mutta samanaikaisesti nähdään suomen tai englannin kielen osaaminen käytännössä tärkeäksi. Ruotsinkielinen kotoutuminen vaihtoehtona koskettaa hyvin pientä määrää maahanmuuttajia, mutta tutkimustulokset osoittavat samanaikaisesti, että valinta on tämän ryhmän kohdalla ollut onnistunut.
  • Väyrynen, Johanna (Helsingin yliopisto, 2015)
    Tutkimuksen tehtävänä on luoda itsensä uhriksi kokevalle ihmiselle keinoja, joiden avulla hän voi löytää käsityksen itsestänsä toimijana. Tutkimustehtävän asettamisen taustalla on ha-vainnot siitä, että uhri tyypillisesti käsitetään pelkäksi vallankäytön kohteeksi, ja että uhrius on voimattomuuden ja avuttomuuden kokemista. Tutkimuksen tavoitteina on näyttää, kuinka uhri voidaan käsittää pelkän kohteen sijasta toimijaksi, ja tuoda voimaannuttavia näkökulmia itsensä uhriksi kokevien ihmisten elämään. Tutkimuksen metodi on käsiteanalyysi. Käsiteanalyysin avulla voidaan tehdä näkyviksi käsit-teiden merkityksiä ja käsitteiden välisiä suhteita. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tehdä näkyväksi käsitteen uhri merkitys ja suhteet käsitteisiin toimijuus ja toiminta. Uhrin toimijuu-den ja toiminnan näkyväksi tekeminen on edellytys sille, että itsensä uhriksi kokeva ihminen voi nähdä ja löytää oman toimijuutensa. Tutkimuksen johdantoa seuraavassa luvussa määritellään käsite uhri ja luodaan katsaus uh-riudesta käytyyn tieteelliseen keskusteluun. Tutkimuksen kohteeksi rajataan käsite uhri siinä merkityksessä, että uhri on ihminen, joka on vahingoittunut tai vaarassa vahingoittua. Tutkimuksen kolmannessa luvussa luodaan käsitteelliset edellytykset sille, että uhrin toimi-juutta ja toimintaa voidaan analysoida. Kolmas luku perustuu Jaana Hallamaan vielä julkai-semattomaan teokseen Yhteistoiminnan etiikka, joka on tutkimuksen tärkein apuneuvo. Yh-teistoiminnan etiikassa Hallamaa tarjoaa kattavan käsitevälinepaketin kaikenlaisen inhimilli-sen toiminnan analysoimiseen. Lisäksi Hallamaan oivallus siitä, että vallankäyttö perustuu siihen, että kohdekin on toimija, tekee myös uhrin toimijuuden ja toiminnan analysoimisesta mielekästä. Tutkimuksen neljännessä luvussa analysoidaan, millaista on uhrin toimijuus ja toiminta. Ana-lysoinnin lähtökohdaksi otetaan se, että uhri toimii suhteessa uhkaan. Uhrin toimintavaihtoeh-dot puolestaan riippuvat siitä, millainen uhka on. Uhat jaetaan yhdeksään luokkaan uhan to-teutumisen vaiheen (ei vielä, juuri nyt, ei enää toteutuvat uhat), uhan aiheuttajan (tapahtuma, toinen agentti) ja uhan luonteen (sanktio-, resurssiuhat) perusteella. Uhkien luokittelun jälkeen määritellään, millaisia toimintavaihtoehtoja uhrilla on kussakin uhan luokassa. Tutkimuksen viidennessä luvussa vastataan tutkimustehtävään eli luodaan itsensä uhriksi kokevalle ihmiselle keinoja, joiden avulla hän voi löytää käsityksen itsestänsä toimijana. Kei-not ovat näkökulmia ja kysymyksiä, joiden avulla uhri voi 1. nähdä uhriutensa rajautuvan vain tilanteeseen, joka vahingoitti häntä, 2. nähdä oman toimintansa merkityksen ja mielekkyyden ja hyväksyä toimijuutensa ja 3. tarkastella toimintaansa nykyhetkessä ja kysyä, miksi itsensä uhriksi käsittämisestä on niin vaikea luopua.
  • Hyöky, Matti (Helsingin yliopisto, 2015)
    HELSINGIN YLIOPISTO  HELSINGFORS UNIVERSITET Tiedekunta/Osasto  Fakultet/Sektion Teologinen tiedekunta/käytännöllinen teologia Laitos  Institution Käytännöllinen teologia TekijäFörfattare Matti Kalervo Hyöky Työn nimi Arbetets titel Seurakunta palvelun tuottajana. Evankelisluterilaisen kirkon perheneuvontakeskuksien perheneuvojille suunnattu haastattelututkimus. Oppiaine  Läroämne Kirkkososiologia Työn laji Arbetets art Pro gradu -tutkielma Aika Datum 29.4.2015 Sivumäärä Sidoantal 66+ kirjallisuusluettelo ja liitteet Tiivistelmä Referat Suomessa on meneillään kuntauudistukset joiden ohella on tavoitteena uudistaa kuntien sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottaminen. Tutkimukseni aineistonkeruu on tehty aikana, jolloin vallalla oli yleinen käsitys siitä, että Suomi jakautuu viiteen sote-piiriin. Tämän jälkeen tilanne on muuttunut ja edelleen jäänyt ilman päätöstä meneillään olevan hallituskauden aikana. Tällä seikalla ei ole merkitystä tutkimustuloksiini. Kirkon rakennemuutokset, vähenevät verotulot ja huoli yhteiskunnallisen aseman säilymisestä ovat saaneet kirkon ryhtymään selvitystoimiin tilateen päivittämiseksi. Kirkkohallitus on teettänyt tutkimuksen, minkälaisia mahdollisuuksia seurakunnilla olisi lisätä kuntayhteistyötä ja toimia sote-palveluiden tuottajina. Tutkielmani keskittyy tarkastelemaan, miten kirkon perheneuvontakeskuksien palveluksessa olevat perheneuvojat kokevat perheneuvonnan nykytilanteen ja minkälaisia tulevaisuuden näkymiä heillä on. Tulevaisuuden näkymiä peilataan perheneuvontakeskuksien toimintaan yhteistyössä kuntasektorin kanssa ostopalvelusopimusten pohjalta ja tilanteeseen, jossa rahoitus on vain seurakunnan verotulojen varassa. Tutkimukseni tarkastelee, miten perheneuvojat suhtautuvat toimintansa mahdolliseen kaupallistumiseen ja mitä mahdollisuuksia rahoituksen hankkimiseksi on olemassa. Tein aineiston hankinnan haastattelemalla kymmentä perheneuvojaa kuudessa perheneuvontakeskuksessa Etelä-Suomessa. Käytin tutkielmassani kvalitatiivista tutkimusmetodia, jossa suoritin haastattelut puolistrukturoidulla teemahaastattelulla. Aineiston analyysin suoritin sisällönanalyysillä. Perheneuvojista kahdeksalla oli teologin pohjakoulutus ja pappisvihkimys ja kahdella psykologin koulutus. Haastateltavista miehiä oli kolme. Keski-ikä oli 54 vuotta. Tutkielmani osoittaa, miten suurta roolia arvot esittävät perheneuvojien suhtautumisessa mahdollisiin tulevaisuuden muutoksiin, ja miten arvomaailman on muututtava, jotta perheneuvontakeskukset voisivat seurata muuttuvaa ympäristöä. Tutkielmani kertoo miten erilaisissa tilanteissa perheneuvontakeskukset ovat suhteessa ostopalvelusopimuksiin. Analyysissäni tarkastelin tuloksia ryhmittämällä tutkimustulokset SWOT-analyysin tapaan vahvuuksiin, heikkouksiin, mahdollisuuksiin ja uhkiin. Perheneuvojien näkemykset ja kokemukset koostuvat näin ollen vahvuuksista ja heikkouksisista. Tulevaisuuden näkymät esiintyvät joko mahdollisuuksina tai uhkina. Vahvuuksia ovat muun muassa perheneuvojien korkea ammattitaito ja korkea asiakastyytyväisyys. Heikkouksia ovat arvopohjapainotteinen päätöksenteko ja kustannustietoisuuden puute. Mahdollisuuksia ovat vahvuuksien lisäksi valtakunnallisesti kattava organisaatio. Perheneuvojat näkevät uhkina muun muassa liiallisen maallistumisen, perinteisen identiteetin murenemisen liiketaloudellisten voimien vaikutuksesta ja edelleen perinteisen korkean asiakkaiden tietosuojan heikkenemisen. Uhkaksi koetaan myös toiminnan voimakas supistuminen tai kokonaan lakkauttaminen. Viimeksi mainittujen uhkien taustalla ovat kirkon rakennemuutokset ja vähenevä kirkon jäsenyys, joka vaikuttaa verotuloihin. Avainsanat – Nyckelord Teologia, kirkkososiologia, kirkon perheneuvontakeskuksien ostopalvelusopimukset, sote-uudistus ja perheneuvontakeskus Säilytyspaikka – Förvaringställe Helsingin yliopiston kirjasto, Keskustakampuksen kirjasto, Teologia Muita tietoja
  • Hakli, Terhikki (Helsingin yliopisto, 2015)
    Tutkimuksessa tarkastellaan Helsingin Hietaniemen hautausmaan yhdellä alueella, Taiteilijainmäellä (kortteli V21A), sijaitsevia hautamuistomerkkejä. Taiteilijainmäki sai alkunsa vuonna 1943, jolloin kansallistaiteilija Akseli Gallen-Kallela haudattiin rinteeseen rakennettuun hautakammioon. Alueelle haudatuille suomalaistaiteilijoille on pystytetty 50 hautamuistomerkkiä. Hautamuistomerkkien osalta alue on tullut valmiiksi 2010-luvulla. Tutkimuksen pääkysymys on, mitä Taiteilijainmäen hautamuistomerkit kertovat. Pääkysymys jaetaan kolmeen osakysymykseen. Mitä hautamuistomerkit kertovat haudatuista henkilöistä? Mitä hautamuistomerkkien symboliikka merkitsee? Miten hautamuistomerkit suhteutuvat aikaisempaan hautamuistomerkkiperinteeseen? Tutkimusaineisto muodostuu eri aineistotyypeistä. Hautausmaalla olevat hautamuistomerkit on tallennettu valokuvin, jotka on liitetty tutkimukseen. Arkistolähteiden ja tutkimuskirjallisuuden lisäksi tutkimusaineistoon kuuluu haastatteluja, joiden teemana on ollut yksittäinen hautamuistomerkki. Tutkimuksessa käytetään laadullista tutkimusmenetelmää. Hautamuistomerkit kertovat haudattujen elämäntyöstä, luonteesta ja harrastuksista. Joissakin taustakertomus on niin henkilökohtainen, ettei sitä voi päätellä muistomerkkiä tarkastelemalla. Yhdessä muotokuvallisessa muistomerkissä vainajan kuvaamisen tapa poikkeaa entisestä hiekkapuhalletun kuvan myötä. Yhteen on kasvokuvan lisäksi liitetty ratsastajapatsas, joka on harvinainen hautausmaakontekstissa. Haudattuihin liittyvät henkilökohtaiset asiat suuntaavat kertoman muistoihin ja taaksepäin. Kristinuskon keskeinen symboli, risti, esiintyy hautakivissä kahdessa muodossa. Latinalainen tyhjä risti on neljässä ja krusifiksi yhdessä hautakivessä. Yksi hautamonumentti on T-ristin muotoinen. Kristilliset symbolit suuntaavat kertoman eteenpäin, ylösnousemuksen ja iankaikkisen elämän toivoon. Tutkimuksen perusteella on mahdoton päätellä tutkittujen symbolien yleistä esiintyvyyttä hautausmailla Taiteilijainmäen kuriositeettiluonteen vuoksi. Neljässä veistoksellisessa ja yhdessä monumentaalisessa hautamuistomerkissä pohditaan kuolemaa ja sen väistämättömyyttä. Ne eivät anna vastausta. Niiden kertoma suuntautuu taaksepäin, sillä niistä puuttuu kristillisten symbolien sisältämä toivo. Suurin osa Taiteilijainmäen hautamuistomerkeistä pohjautuu aikaisempaan hautamuistomerkkiperinteeseen. Klassisia ja niihin perustuvia hautakiviä on lähes puolet, veistoksellisia muistomerkkejä on reilu kolmannes ja monumentaalisia vajaa viidennes. Alueella voi seurata suomalaisten kuvanveistäjien taidetta 1930-luvulta 2010-luvulle. Uusklassisen suunnan suurten sileäksi hiottujen kivien päälle on asetettu abstrakteja metallisia veistoksia. 2010-luvulla on uutta nykytaiteen mukaisen abstraktin metallisen veistoksen asettaminen suoraan maahan ilman näkyvää jalustaa, mistä esimerkkinä on veistos nimeltä Sateenvarjo.
  • Leino, Satu (Helsingin yliopisto, 2015)
    Markuksen evankeliumi on kirjoitettu kreikkalais–roomalaisen kulttuurin vaikutuspiirissä ja myös keisarivallan alla. Tarkastelen roomalaisen kulttuurin ja keisarivallan vaikutusta Markuksen evankeliumin kirjoittamiseen. Yksi pro gradu -tutkielmani tärkeimmistä tarkasteltavista asioista on se, miten Markuksen evankeliumin yleisö on ymmärtänyt evankeliumin sisällön. Tutkin sitä, onko Markuksen yleisö kuullut evankeliumissa keisarivallan vastaista sanomaa, ja onko Markuksen evankeliumi nostanut yleisön tietoisuuteen keisarin ja Jeesuksen välille kilpailevan asetelman. Tutkielma on rajattu tarkastelemaan roomalaisen keisarikultin suhdetta Markuksen evankeliumin Jeesukseen sekä yhteneviin ilmoituksiin roomalaisen instituution johtajasta ja kristinuskon keskushenkilöstä. Pro gradu -tutkielmani rakentuu eri tutkijoiden tekemiin havaintoihin roomalaisen ja juutalaisuuteen perustuvan kristinuskon teemoista. Käytän tutkielmani tutkimusmateriaalina aiheeseen liittyvää kansainvälistä tutkimusta. Eri tutkijoiden näkemykset ovat tutkielmani keskeisintä ydintä. Vertaan tutkijoiden näkemyksiä keskenään ja muodostan niistä omia päätelmiä. Tutkimusmateriaali vaihtelee nykytutkimuksesta antiikin historioitsijoiden havaintoihin ja Raamatun alkukieleen. Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani Jeesuksesta Markuksen evankeliumissa käytettyä arvonimeä Jumalan Poika ja saman arvonimen käyttöä keisarista. Selvitän, miksi samaa nimitystä on käytetty Rooman mahtavimmasta miehestä ja galilealaisesta rakennusmiehestä Jeesuksesta. Tarkastelen myös ilosanoma-sanan käyttöä, sillä samaa sanaa on niin ikään käytetty kuvaamaan keisarin ja myös Jeesuksen mukanaan tuomaa uutta maailmanjärjestystä. Lienee selvää, että Uuden testamentin teksteistä ei ole havaittavissa varsinaista keisarinvallan vastaista suoraa propagandaa. Alkukristittyjen pikainen eskatologinen odotus on mahdollisesti leimannut koko Uuden testamentin kirjoituksia ja Jeesus ja keisari on aseteltu kokonaan eri lähtöviivoille. Markuksen evankeliumissa on kuitenkin elementtejä, joissa näkyy keisari-ideologiasta lainattua termistöä. Tutkimuksessa käy ilmi, että Markus on oman aikansa lapsi ja kuten tavallista, imi vaikutteita ympäröivästä aate- ja kulttuurimaailmasta. Vaikka Markus on mitä ilmeisimmin lainannut evankeliuminsa teemoja keisarivallan käyttämistä samoista teemoista, molemmissa perinteissä juuret juontavat pidemmälle menneisyyteen. Markuksen evankeliumin kirjoittaja on käyttänyt olemassa olevaa, yleisölleen tuttua sanastoa ilmaistakseen ilosanoman eteenpäin viemistä Jeesuksesta Kristuksesta, Jumalan Pojasta.
  • Suomalainen, Riikka (Helsingin yliopisto, 2015)
    Tarkastelen tutkimuksessani lapsille suunnattujen kuolemaa ja surua käsittelevien kuvakirjojen välittämää kuvaa leikki-ikäisen lapsen kuolemakäsityksestä ja surusta hänen menettäessään läheisen ihmisen. Läheisellä ihmisellä tarkoitan tutkimuksessani lapsen omaa vanhempaa, sisarusta tai isovanhempaa. Tutkimusaineistoni koostuu yhdeksästä lasten kuvakirjasta. Ensimmäinen tutkimuskysymykseni on, millainen kuva lapsen kuolemakäsityksestä annetaan aihetta käsittelevissä lastenkirjoissa. Toisen tutkimuskysymykseni avulla selvitän, millainen kuva lapsen surusta ja sen ilmenemismuodoista annetaan aineistossa. Tutkimuksen taustaosiossa käsittelen muun muassa nykyistä kuolemakäsitystä, lapsen kuolemakäsityksiä ja surureaktioita. Kerron myös kuolema-aiheesta lastenkirjallisuudessa. Tutkimukseni on laadullinen ja aineiston analyysimenetelmänä käytän aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Olen luonut analyysiosioon kaksi osiota, toisen kuolemasta ja toisen surusta. Tutkimustulokseni osoittavat, että analysoimissani lasten surukirjoissa kuvataan niitä piirteitä lasten kuolemakäsityksestä ja surusta, joita tutkimukseni taustaluvuissa käsitellään.
  • Ranta, Jaakko (Helsingin yliopisto, 2015)
    “Kiitos olkoon Jumalalle, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, että hän on antanut pienimmille vanhurskauttavan uskon”, kirjoittaa Erkki Reinikainen. Erkki Reinikainen (1919- 2006) on yksi merkittävimpiä vanhoillislestadiolaisen maallikkodogmatiikan sanoittajia. Hänen mukaansa lapsella on usko ennen kasteen sakramenttia. Mihin lapsen usko perustuu ja mikä tehtävä kasteella on pelastuksen kannalta? Tämän tutkimuksen tehtävänä on analysoida systemaattisen teologian keinoin Erkki Reinikaisen käsitystä kasteen effektiivisyydestä ja merkityksestä pelastukseen. Tämän metodin avulla jäsennellään eri käsitteiden ja käsitejärjestelmien keskinäisiä suhteita. Tutkimuksessa taustoitetaan Reinikaisen teologiaa laajemminkin, koska kasteen opinkohta voidaan ymmärtää oikein vastan silloin, kun se suhteutetaan opin perusteisiin. Lähteinä tutkimuksessa käytetään Reinikaisen kirjallista tuotantoa (1961-2003), mutta hänen kirjoittamansa lehtiartikkelit on jätetty tutkimuksen ulkopuolelle. Tutkimuksessa on syytä ottaa huomioon, että tuotanto on syntynyt melko pitkällä aikavälillä. Tutkimuksen taustoittamiseen ja analyysin tueksi käytetään lestadiolaisuutta sekä luterilaista sakramenttiteologiaa koskevaa kirjallisuutta. Tutkimuksen rakenne on seuraava: Johdantoa seuraava luku avaa Reinikaisen taustalla vaikuttaneen (vanhoillis)lestadiolaisen liikkeen kasteteologian kehitystä. Kolmannessa luvussa käsitellään Reinikaisen opetusta vanhurskauttamisesta ja seurakunnasta, koska tästä avautuu hänen teologiansa ydin. Seuraava luku on lapsen uskosta ja sen suhteesta edellisen luvun sisältöön eli vanhurskauttamiseen ja seurakuntaoppiin. Tämän jälkeen seuraa luku kasteesta ja sen suhteesta lapsen uskoon. Kuudennessa luvussa esitetään loppukatsaus ja johtopäätökset. Tutkimuksen tulos osoittaa, että Reinikaisen kasteteologiaa selittää olennaisilta osiltaan hänen taustallaan vallitseva vanhoillislestadiolainen opintulkinta, jossa ekklesiologialla on merkittävä asema. Vanhurskauttamista konstituoi Hengen virka, joka kytkeytyy seurakuntaoppiin ja siihen, missä uudestisyntyminen eli vanhurskauttaminen voi tapahtua. Reinikaisen mukaan uudestisyntyminen voi tapahtua ainoastaan siellä, missä “Hengen viralta” julistetaan absoluutio. Tämän vuoksi kaste ei vaikuta uudestisyntymistä, koska sakramentin jakajalta CA:n mukaan ei edellytetä uskoa eli osallisuutta “Hengen virasta”. Reinikaisen mukaan vain siellä, missä on “Hengen virka” eli “Jumalan seurakunta”, voi tapahtua uudestisyntyminen. Reinikaisen mukaan kaikki lapset syntyvät maailmaan lunastustyön osallisuuteen. Tämä tarkoittaa, että jokainen lapsi on uskova ja Kristuksen vanhurskauden tähden Jumalalle kelpaava jo ennen kasteen aktia eli merkkiä. Tämä selittää osiltaan sen, miksi kasteen merkille ei anneta uskoa synnyttävää merkitystä. Kasteen vastaanottajalta edellytetään henkilökohtaista uskoa. Kasteelle jää näin ollen vain näkyvän seurakunnan opetusyhteyteen sekä uskon tunnustamiseen liittyvä tehtävä. Tämän perusteella Reinikaisen käsitystä voidaan kutsua uskovien kasteeksi. Kaste laajemmassa merkityksessä on liitto Jumalan kanssa. Tässä merkityksessä kaste saa vahvan armonväline- ja pyhitystä korostavan luonteen. Kaste on tällöin olennainen osa kristityn kilvoitusta, ja se toteutuu jokapäiväisessä parannuksessa. Uskon säilyttäminen, kasteen liitossa eläminen, tapahtuu “Jumalan seurakunnassa”, jossa on välineet uskon säilyttämiseen.
  • Maliniemi, Arto (Helsingin yliopisto, 2015)
    Tutkimukseni käsittelee Paavo Ruotsalasen Ikävöivän uskon luomisteologisia näkemyksiä. Tämän tutkimuksen tehtävänä on selvittää ja analysoida Paavo Ruotsalaisen ikävöivän uskon käsitettä ja sen luomisteologian antropologistta näkökulmaa ja edellytyksiä.Aikaisemmissa Paavo Ruotsalaisesta tehdyissä tutkimuksissa mielestäni tähän ei ole kiinnitetty huomiota. Tutkimuksen lähtökohtana on selvittää Paavo Ruotsalaisen näkemystä tarkastelemalla hänen kirjeissään ja erityisesti ylioppilas Dahlbergin matkaraportissa olleita keskusteluja,ja verrata niitä pietismin ajan teologien erityiseti Anders Nohrborgin ja Johann Arndtin teksteihin. Miksi Aadam kuitenkin vastasi Jumalalle? Vaikuttiko syntiinlankeemus ihmisen tilaan niin järisyttävästi ja totaaliseti, että ihminen menetti ja kadotti kaiken luomispohjaisen kontaktin Luojaansa? Tutkimuksessani käytän käsite-, väite-, argumentaatio- ja edellytysanalyysejä, joiden avulla tulkitsen Paavo Ruotsalaisen teologiaa konstruktiivisesti Raamatuntekstien ja hänen kirjoituttamien kirjeiden valossa. Aadamin vastaus jumalan kutsuun oli Paavon mukaan edellytys sille, että ihmiskunta voi pelastua ja saavuttaa uudellen yhteyden Jumalaan. Tutkimuksen kannalta mielenkiintoinen kysymys on se, oliko syniinlankeemkusen jälkeen ihmisen ja Jumalan suhde koknaan särkynyt. Paavo ei kyseenalaistanut teologiassaan sitä, oliko Aadamissa Jumalan kuva imago Dei jäljellä vielä, kun hän vastasi: "Tässä olen". Koska Aadam vastasi Jumalalle heidänvälillään täytyi olla vuorovaikutusta. Ilman tätä yhteyttä Aadam ei olisi kuullut, kun Jumala kutsui häntä. Kirkkoisä Origenes lähtee siitä ajatuksesta, että koskä Jumala oli luomisessa luonut oman kuvansa ihmiseen, imago Dei, kuva on ja pysyy.
  • Jalo, Terhi (Helsingin yliopisto, 2015)
    Tämä laadullinen tutkimus tarkastelee Kansan Raamattuseuran Samassa Veneessä -avioparityöntekijöiden mukana oloa avioparityössä. Tutkimuksen tavoitteena on ymmärtää motivaatioita avioparityöhön lähtemiseen ja työhön sitoutumiseen. Vapaaehtoisen avioparityön syvempi ymmärtäminen ilmiönä tukee vapaaehtoistyön kehittämistä niin Kansan Raamattuseurassa kuin muissakin vapaaehtoistyön konteksteissa. Vapaaehtoisen avioparityön taustan kartoittamisessa olen esitellyt Suomessa tehtävää avioparityötä. Olen tuonut esiin teologisia perusteluja kristilliselle avioliitolle sekä avioliiton tehtävät. Yhteistoiminnallinen oppiminen ja dialogisuus sekä sosiaalisen pääoman muodot ja muodostuminen kuuluvat olennaisena osana ilmiön ymmärtämiseen. Käytän James W. Fowlerin uskon kehitysvaiheteoriaa apuna vapaaehtoisessa avioparityössä vahvasti mukana olevan hengellisen ulottuvuuden ymmärtämisessä. Tutkimuksen aineisto on kerätty teemahaastatteluna kuudeltatoista vapaaehtoiselta Samassa Veneessä -avioparityöntekijältä. Aineiston olen analysoinut Atlas.ti -ohjelmistoa ja sisällönanalyysiä apuna käyttäen. Vastaukset olen ryhmitellyt viiteen eri teemaan. Teemoittelun pohjalta olen muodostanut kasvusäiemallin, jossa kuvataan avioparityön viisi kasvusäiettä. Tulosten esittämisessä ja kokonaisuuden hahmottamisessa käytin apuna narratiivista esitystapaa. Narratiivinen esitystapa on yksi laadullisen tutkimuksen tunnuspiirteistä. Tutkimustulokset osoittavat avioparityössä mukana olemisen syiden koostuvan useista erilaisista ja moniulotteisista tekijöistä. Avioparityön kasvusäiemalli kuvaa syiden ulottuvan pinnallisista asioista syvälle ihmisen sisäiseen kokemusmaailmaan. Säikeiden keskinäiset suhteet olivat merkittäviä, mikä korostaa vapaaehtoisen avioparityön moniulotteisuutta ja sitoutumiseen vaikuttavia moninaisia tekijöitä. Keskeisimmiksi tuloksiksi voidaan nostaa toiminnallisen ja itseohjautuvan oppimisen merkitys elämänlaadun parantamisessa. Tulosten mukaan itsereflektiokyky auttoi avioparityöntekijöitä löytämään tyydyttävämmän tavan olla vuorovaikutuksessa läheisissä ihmissuhteissa. Avioparityön positiiviset vaikutukset yksilöiden identiteettiin olivat merkittäviä. Dialogisuus vuorovaikutuksessa lisäsi osapuolten keskinäistä ymmärrystä ja hyväksyntää. Yhteisössä muodostunut sosiaalinen pääoma vahvisti avioparityöntekijöiden keskinäistä yhteyttä. Yhteisön tuki auttoi yksilöitä kasvamaan omaksi itsekseen ja tuki tervettä itsenäistymistä. Tulosten hyödynnettävyys Kansan Raamattuseuran Samassa Veneessä -työssä on ilmeinen. Tutkimus auttaa avioparityön koordinaattoreita kehittämään vapaaehtoiskoulutusten sisältöä ja tukee työmuodon kestävää kehittämistä. Vaikkei laadullinen tutkimus sinänsä ole yleistettävissä, voi ilmiön syvemmästä ymmärtämisestä avautua uusia näköaloja, joita muutkin vapaaehtoistyön toimijat voivat hyödyntää. Kirkon, eri järjestöjen ja yhdistysten piirissä vapaaehtoisuuteen perustuva työ tulee jatkossa olemaan yhä tärkeämpi osa kansalaisyhteiskunnan toimintaa. Nämä näkökulmat huomioon ottaen on tärkeää löytää syitä siihen, miksi ihmiset haluavat olla mukana tekemässä vapaaehtoistyötä. Näiden teemojen tarkastelu antaisi aihetta jatkotutkimukselle, jolle aiheen ajankohtaisuuden vuoksi on tarvetta.