Master's Theses

Recent Submissions

  • Sajakoski, Inka (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielma käsittelee yrityssaneerauslain (47/1993) 17 luvun 2 §:n mukaisen palautusvelvollisuuden kuittausta saneerausvelallisen jälkikonkurssissa. Kuittaukseen eri yleistäytäntöönpanomenettelyissä liittyy monisyisiä kysymyksiä, joista on osittain hajanaisesti käsitelty oikeuskirjallisuudessa, erityisesti insolvenssioikeuden alalla. Ajankohtaisen aiheesta tekee käsillä oleva koronavirusepidemia ja sitä jo edeltänytkin konkurssien ”suvantovaihe”. Lähtökohtaisesti tällainen hiljaisuus konkurssimarkkinoilla tarkoittaa, että talous ei toimi terveällä tavalla vaan tosiasiallisesti toimintakyvyttömät yritykset ”kituuttavat” viimeisillään ajautumatta kuitenkaan aivan konkurssiin. Tällainen tilanne kasvattaa velallisen velkataakkaa ja huonontaa velkojien mahdollisuuksia saada edes osittaista suoritusta saatavilleen. Lisäksi yrityssaneerauksien mahdollisesta lisääntymisestä koronaepidemian jälkimainingeissa on ollut puhetta. Mikäli saneerausmenettelyt kasvattavat suosiotaan on odotettavissa vastaavasti muutaman vuoden sisään kasvava määrä jälkikonkursseja, joiden yhteydessä kuittaukseen liittyvät kysymykset nousevat väkisinkin esille. Kuittaus oikeustoimena merkitsee sitä, että kahden osapuolen vastakkaiset saatavat kumoavat toisensa päällekkäisiltä osiltaan. Velvoite tai sen henkilöasetelma muodostuu siis päällekkäiseksi ”negaationsa” kanssa. Pääsääntöisesti kuittauksen on katsottu olevan sallittua yleisten edellytysten täyttyessä, joita kotimaisessa doktriinissa on vakiintuneesti katsottu olevan kolme: 1) saatavien vastakkaisuus, 2) saatavien perimiskelpoisuus ja 3) saatavien samanlaatuisuus. Omaksi itsenäiseksi edellytykseen on viimeaikaisessa oikeuskirjallisuudessa käsitetty myös 4) oikeus pääsaatavan suorittamiseen. Kuitenkin, vaikka nämä edellytykset täyttyisivät kuittaus voi estyä tietyissä tilanteissa esimerkiksi konkurssin yhteydessä tietyin edellytyksin. Kuittausta konkurssitilanteessa säädellään konkurssilain 6 luvussa. Velkojalla on pääsääntöisesti oikeus käyttää konkurssisaatavaansa kuittaukseen velalliselle konkurssin alkaessa olevaa velkaansa vastaan. Konkurssissa suojataan myös nimenomaisesti velkojan oikeutta saada suoritus kuittaamalla konkurssisaatavansa konkurssivelallisen saatavaa velkojalta vastaan. Kuittauksen edellytyksenä ovat paitsi yleiset kuittauksen materiaaliset edellytykset myös konkurssikuittaukseen liittyvät kuittauksen erityiset edellytykset. Velkojan oikeutta kuittaukseen rajoitetaan myös konkurssilain 6. luvun säännöksin. Yrityssaneerausmenettelyn alkaessa asetettavan maksukiellon vastaisesti tehty suoritus on palautettava velalliselle. Tarkoituksena on suojella velallisen viimeisiä likvidejä varoja. Vaatimuksen esittäminen saneerausmenettelyssä kuuluu saneerausselvittäjällä. Kuitenkin mikäli vaatimusta ei esitetä tai maksua muutoin palauteta, tulee kysymykseen sen suoritusvelvollisuus velallisen jälkikonkurssissa. Korkein oikeus vahvisti tapauksessaan KKO 1997:89 säännön, jonka mukaan oikeusvaikutusten lakkaaminen ei vapauta velkojaa palautusvelvollisuudesta konkurssissa. Näin ollen palautussaatava tulee maksettavaksi myös velallisen jälkikonkurssissa. Jälkikonkurssissa pätee KonkL periaate kuittauksen sallittavuudesta, mistä johtuen arvioitavaksi tulevat myös palautussaatavan osalta kuittauksen yleiset ja erityiset edellytykset. Palautussaatavan voidaan lähtökohtaisesti katsoa täyttävän nämä edellytykset. Kuittauksen voi kuitenkin estää KonkL 6:2.3 säädetty kuittauskielto, jonka mukaan kuittaus ei ole mahdollista tilanteessa, jossa velkoja hankkiutuu velkaan velalliseen nähden järjestääkseen kuittaustilanteen. Arvioitaessa kuittauskiellon soveltuvuutta yksittäistapaukseen tulee huomiota kiinnittää osapuolten tarkoitukseen ja erityisesti velkojan tarkoitusperiin. Osapuolten tarkoituksen lisäksi TaksL mukainen takaisinsaantiperusteen tulee täyttyä, jotta suoritus voidaan rinnastaa maksuun ja katsoa sen siten olevan kuittauskiellon alainen. Luonteensa johdosta palautussaatavan kuittauksessa jälkikonkurssissa joudutaankin usein pohtimaan kysymystä tietyn velkojan suosimisesta. Velkojien yhdenvertaisen kohtelun periaate edellyttää, että samassa asemassa olevia velkojia kohdellaan konkurssissa samalla tavalla. Kuittauksen tuomat edut ja sille asetetut rajoitukset palautussaatavaa koskevissa jälkikonkurssin tilanteissa voidaan siten nähdä perustelluiksi pohjimmiltaan juuri velkojien yhdenvertaisuuden kannalta. Edellä mainitut rajoitteet kuittaukselle onkin säädetty nimenomaan tarkoituksena estää shikaaninomainen kuittaustilanteiden järjestäminen ja siten yhden velkojan pääseminen parempaan asemaan suhteessa muihin velkojiin. Ongelma tulee esille paitsi tarkoitushakuisten maksujen suorittamisen osalta, myös ns. vahinkosuoritusten kohdalla. Näyttöongelmat voivat osaltaan johtaa siihen, että velallisen väittäessä maksun tapahtuneen vahingossa velkojan myötävaikuttamatta on selvittäjän tai muun velkojan käytännössä mahdotonta näyttää osapuolten shikaaninomainen menettely toteen.
  • Ahlström, Sofia (Helsingin yliopisto, 2020)
    Europeiska unionen grundar sig, i enlighet med artikel 2 FEU, på värden som är gemensamma för alla medlemsstater, såsom rättsstaten, demokrati och grundläggande rättigheter. Bristerna i och hoten mot rättsstatsprincipen i vissa medlemsstater, såsom Polen och Ungern, skapar stor oro för rättsstatens tillstånd, inte bara i medlemsstaterna, men även för hela unionen, dess verksamhet och rättsordning. Detta undergräver inte bara rättsstatsprincipen, utan hela unionens värdegrund. Sambandet mellan rättsstaten, demokrati och grundläggande rättigheter är viktigt i detta hänseende. Europeiska unionen har flera mekanismer för att säkerställa medlemsstaters respekt för rättsstatsprincipen. Politiska mekanismer är artikel 7 FEU-förfarandet och kommissionens ram för att stärka rättsstatsprincipen. Båda två har aktiverats mot medlemsstater, vilket tyder på att de inte kan anses vara helt olönsamma medel. Dock uppfattas de politiska förfarandena inte vara tillräckligt effektiva och det råder tvivel om deras konsekvenser och sanktionerna artikel 7 FEU-förfarandet kan medföra. Därför vänds blicken mot de rättsliga mekanismerna, det vill säga EU-domstolens möjligheter att blanda sig i och pröva kränkningar av artikel 2 FEU och rättsstatsprincipen. Syftet med den här avhandlingen är att analysera EU-domstolen roll som beskyddare av rättsstatsprincipen i unionens rättsordning. Det undersöks vad är EU-domstolens behörighet att behandla medlemsstaters brott mot rättsstatsprincipen, då organiseringen av medlemsstaternas rättsordningar och domstolsväsenden tillhör i första hand medlemsstaterna. Dessutom studeras grunder på vilka EU-domstolen kan i en sådan situation blanda sig i och pröva medlemsstaters kränkningar av rättsstatsprincipen som ett av unionens gemensamma värden enligt artikel 2 FEU. Detta görs genom att granska artikel 2 FEU och dess ställning i unionens rättsordning. Det handlar om att studera hur EU-domstolen har använt artikel 2 FEU genom andra primärrättsliga artiklar, artikel 19.1 andra stycket FEU och artikel 47 i stadgan, som ger uttryck för principen om ett effektivt domstolsskydd. EU-domstolens nyaste rättspraxis visar att artikel 19.1 andra stycket FEU ger även uttryck för principen om domstolarnas oavhängighet, det vill säga kravet på nationella domstolars oavhängighet. Därför studeras kortfattat också innehållet i kravet på oavhängiga domstolar enligt EU-rätten. Dessutom analyseras talan om fördragsbrott som medel för att behandla medlemsstaters kränkningar av rättsstatsprincipen och även i fråga om allmänna omständigheter i en medlemsstat som innebär systematiska brister i rättsstaten. Ytterligare diskuteras förhållandet mellan unionens gemensamma värden i artikel 2 FEU och respekten för nationell identitet i artikel 4.2 FEU. Den här avhandlingen visar att skyddet av medlemsstaternas iakttagande av rättsstatsprincipen och överlag unionens gemensamma värden är ett viktigt intresse för unionen och EU-domstolen, eftersom det handlar om att skydda unionen som helhet, både rättsligt, politiskt och ekonomiskt samt unionsrättens effektiva genomslag. EU-domstolens senaste rättspraxis visar att kärnan i den EU-rättsliga rättsstatsprincipen utgörs av ett effektivt domstolsskydd och kravet på nationella domstolars oavhängighet. EU-domstolen har en viktig roll i detta hänseende, för att närmare specificera innehållet i rättsstatsprincipen och kriterierna för vad rättsstatsprincipen förutsätter enligt EU-rätten och särskilt vad som ingår i principen om domstolarnas oavhängighet. EU-domstolens rättspraxis visar att artikel 2 FEU inte kan åberopas ensam som grund för talan om fördragsbrott, utan denna operationaliseras genom andra unionsrättsliga bestämmelser, vilket utgör grunden för EU-domstolens behörighet att behandla frågor som annars uppfattas som rent interna. Frågan lyder om detta fungerar för att behandla medlemsstaters kränkningar av rättsstatsprincipen som är systematiska till sin natur, eller om detta är möjligt bara med stöd av artikel 7 FEU-förfarandet. Att kunna övervaka och säkerställa att medlemsstater iakttar rättsstatsprincipen handlar om förhållandet mellan unionsrätten och nationell rätt. Avgörande betydelse har getts till omständigheten att de nationella domarna fungerar även som unionsdomare, speciellt inom det rättsliga samarbetet som begäran om fördragsbrott innebär och vad principen om lojalt samarbete i artikel 4.3 FEU förutsätter. På grund av detta är det av avgörande betydelse att nationella domares oavhängighet garanteras. Å andra sidan handlar det även om hur långt unionen kan gå för att behandla och pröva medlemsstaters interna rättsordningar innan deras nationella suveränitet äventyras. Unionen verkar dock hålla hårt fast vid att skydda sin värdegrund och främja sina målsättningar, vilka äventyras av hot mot rättsstaten och de övriga gemensamma värdena i medlemsstaterna.
  • Juonala, Oona (Helsingin yliopisto, 2020)
    Digitaalisista verkkoalustoista on tullut merkittävä osa Euroopan unionin digitaalisia sisämarkkinoita. Verkkoalustat tarjoavat muun muassa erilaisia aineettomia hyödykkeitä, kuten sosiaalista mediaa ja suoratoistopalveluita. Alustatalous nähdään yleisesti hyvin potentiaalisena ilmiönä, joka voi luoda merkittävää kasvua Euroopassa. Digitaalisten verkkoalustojen määrästä ja kasvupotentiaalista huolimatta niiden sääntely EU:ssa on pirstaleista. Verkkoalustoja säännellään EU-tasolla muun muassa direktiivillä sähköisestä kaupankäynnistä. Kansallisella tasolla, sekä joissain tapauksissa myös paikallisella tasolla on myös sektorikohtaista sääntelyä. Tämänhetkisen sääntelymallin pirstaleisuus on aiheuttanut epäselvyyttä verkkoalustoihin sovellettavista säännöistä. Tämän seurauksena verkkoalustojen on vaikeaa kasvaa ja kehittyä Euroopassa, sillä säädösympäristö ei ole niille otollinen ja näin ollen niiden tuottamien hyötyjen saavuttaminen jää vajaaksi. Euroopan komissio on tunnistanut tämän useissa aloitteissaan. Ratkaisuna tähän tilanteeseen Euroopan komissio on julkaisemassa vuoden 2020 viimeisellä neljänneksellä luonnoksen uudesta digitaalisia palveluja koskevasta lainsäädäntöpaketista, jonka tarkoituksena on uudistaa olemassa olevaa ja luoda myös uutta verkkoalustoja koskevaa sääntelyä. Tutkielman pääasiallisena tavoitteena on selvittää, miten verkkoalustoja tulisi säännellä EU-tasolla EU:n tulevaa digitaalisia palveluja koskevan lainsäädäntöpaketin myötä. Tutkielmassa tarkastellaan Euroopan komission asiakirjoja verkkoalustoihin liittyen, erilaisten sääntelymallien ominaispiirteitä ja niiden sopivuutta digitaalisten alustojen sääntelyyn EU:n kontekstissa. Tutkielmassa tarkasteltavat vaihtoehdot sääntelymalliksi on rajattu perinteiseen viranomaissääntelyyn, itsesääntelyyn, yhteissääntelyyn, uuden keskitetyn sääntelyviranomaisen perustamiseen sekä toimivallan siirtämiselle olemassa oleville kansallisille viranomaisille. Tutkielmassa tarkastellaan kahta tutkimuskysymystä: - Miten Euroopan komission kanta verkkoalustojen sääntelyä kohtaan on kehittynyt vuodesta 2015 alkaen? - Millainen sääntelymalli olisi sopivin EU:n tulevassa digitaalisia palveluja koskevassa lainsäädäntöpaketissa digitaalisten alustojen sääntelyyn? Ensimmäisen tutkimuskysymyksen osalta havaitaan, että Euroopan komission kanta verkkoalustojen sääntelyyn on ollut vaihteleva. Komissio on useaan otteeseen korostanut alustatalouden merkitystä ja sen kasvupotentiaalia Euroopan taloudelle, mutta samaan aikaan se on vältellyt lainsäädäntöehdotusten julkaisua viime vuosina, aina digitaalisia palveluja koskevaan lainsäädäntöpakettiin saakka. Toisen tutkimuskysymyksen osalta havaitaan, että perinteiset julkisen sääntelyn mallit eivät sovellu parhaiten verkkoalustojen sääntelyyn. Verkkoalustat ovat dynaamisia ja alati muuttuvia, joiden perässä lainsäädännön on vaikea pysyä mukana. Lisäksi verkkoalustat tarjoavat uudenlaisia liiketoimintamalleja. Tutkielmassa todetaan, että nämä ominaisuudet sekä EU:n ja sen jäsenmaiden toimivallan jaon huomioon ottaen yhteissääntely soveltuu parhaiten alustojen sääntelyyn EU:ssa.
  • Larinkari, Olga (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielmassa tarkastellaan työntekijöihin kohdistuvaa niin sanottua maalittamista rikosoikeudessa. Maalittamista lähestytään kriminaalipoliittisesti orientoituneesta näkökulmasta, ja tutkielman keskeisimpänä tutkimuskysymyksenä on, onko sitä koskevalle rikosoikeudelliselle sääntelylle muutostarpeita. Maalittaminen on 2010-luvun lopussa lisääntynyt ilmiö, jossa työntekijöitä asetetaan vahingoittamistarkoituksessa maalitauluiksi erityisesti verkkoympäristössä. Maalittamisen tekotavat jaetaan tutkielmassa työntekijöiden kokemusten perusteella neljään yläkategoriaan: 1) vihaisan puheen levittäminen, 2) tietojen levittäminen, 3) seuraaminen ja fyysinen häirintä sekä 4) oikeussuojakeinoilla tai muilla vastaavilla keinoilla painostaminen. Tutkielmassa keskitytään erityisesti kahteen ensimmäiseen tekotapaan, sillä ne liittyvät keskeisimmin maalittamisen erityispiirteisiin, erityisesti sen joukkoistettuun luonteeseen ja verkkoympäristöön. Maalittamisella on vaikutuksia sen kohteena olevan työntekijän perusoikeuksiin, ja ainakin tiettyihin työntekijöihin kohdistuneena myös työnantajan toimintaan. Maalittamisella vaikutetaan mahdollisesti välillisesti myös muiden kuin maalittamisen kohteen perus- ja ihmisoikeuksiin sekä myös laajemmalla tasolla oikeusvaltion ja demokratian toimintaan. Toisaalta sekä kriminaalipoliittisesta että valtiosäännöllisestä näkökulmasta on tärkeää, ettei maalittajan perus- ja ihmisoikeutena turvattuun ja demokratian kulmakivenä pidettyyn sananvapauteen perusteettomasti puututa. Erityisen tärkeää on huomioida, että virkamiehien ja muiden julkisessa tai yhteiskunnallisesti merkittävässä asemassa toimivien työntekijöiden arvosteleminen voi kuulua sananvapauden ydinsisältöön, minkä osalta sananvapauden rajoittamisen suhteen tulee olla erityisen tarkkana. Maalittamisen kohde saa jo nykyään rikosoikeudellista suojaa esimerkiksi rikoslain 24 luvun 8-10 §:n yksityiselämää loukkaavaa tiedon levittämistä ja kunnianloukkausta sekä niiden törkeitä tekomuotoja koskevien säännösten, 25 luvun laitonta uhkausta ja vainoamista koskevien 7 ja 7 a §:n ja 17 luvun 1 §:n mukaisen julkista kehottamista rikokseen koskevan säännöksen osalta. Viranomaisiset saavat suojaa tietyiltä osin lisäksi rikoslain 16 luvun 1-3 §:n mukaisilla kriminalisoinneilla. Nykyisten kriminalisointien suhdetta maalittamiseen tulkitaan lainopollisen tutkimuksen avulla, missä erityisasemassa on vuosien 2017-2020 säännöksiä koskeva hovioikeuskäytäntö. Tutkielmassa osoitetaan, että nykyisissä kriminalisoinneissa on ongelmallista, ettei niillä voida kaikilta osin puuttua maalittamisilmiön eri oikeushyviä loukkaavaan, joikkoistettuun luonteeseen. Aukkoja on myös vakavan niin sanotun absoluuttisen vihaisan puheen osalta kriminalisoinneissa siltä osin, kun maalittamisessa epäsuorasti uhkaillaan sen kohdetta vakavilla rikoksilla tai uhataan niin, ettei uhkaus tule sen kohteen tietoon. Kyseinen puhe on maalittamisessa erityisen vahingollista, koska sillä voidaan kannustaa verkkoympäristössä muita toteuttamaan uhkailussa tarkoitettu rikos. Lisäksi rikosoikeudelliseen suojan toteutumiseen liittyvät syyteoikeuden sekä syyte- ja esitutkintakynnyksen haasteet heikentävät nykyisten kriminalisointien tosiasiallista tehokkuutta. Vaikka uudelle kriminalisoinnille on löydettävissä oikeushyvien suojelun periaatteen vaatimuksen täyttämiseksi monia, myös täsmällisesti määriteltävissä olevia oikeushyviä, kriminalisointiperiaatteista ultima ratio -periaate edellyttää rikosoikeuden käyttämistä viimesijaisena keinona. Maalittamista koskevaan joukkoistettuun ilmiöön sekä rikosoikeuden tehokkuuteen liittyviin näkökulmiin voidaan puuttua useilla yhteiskunnallisilla keinoilla, kuten kiinnittämällä huomiota työnantajan, verkkosivustojen ja -alustojen vastuuseen sekä itsesääntelymekanismeihin. Ultima ratio -periaatteen lisäksi myös rikosoikeudellinen laillisuusperiaate ja ihmisarvon loukkaamattomuuden periaate puoltavatkin, että maalittamisen kokonaisvaltaiseen kriminalisointiin ei vielä toistaiseksi ryhdyttäisi. Yhteiskunnallisilla keinoilla ei voida kuitenkaan puuttua oikeustilan kaikkiin ongelmakohtiin, ja näiltä osin tutkielmassa tullaan siihen johtopäätökseen, että myös rikoslakia koskevia muutoksia on syytä toteuttaa.
  • Vidén, Henna (Helsingin yliopisto, 2020)
    Euroopan unionin sisämarkkinat mahdollistavat tavaroiden, palvelujen, henkilöiden ja pääoman vapaan liikkuvuuden. Yhä suurempi joukko ammattihenkilöitä hyödyntää sisämarkkinoiden vapaata liikkuvuutta harjoittaakseen ammattiaan toisessa jäsenvaltiossa joko pysyvästi tai tarjotakseen palveluitaan väliaikaisesti ja satunnaisesti. Vaikka kyse on jatkuvasti kasvavasta ilmiöstä, ammattipätevyyden tunnustamista koskevaa oikeustieteellistä tutkimusta ei ole kattavasti tehty. Tämän lainopillisen tutkielman tarkoituksena on ollut vastata tähän puutteeseen luomalla yleiskäsitys siitä, miten ammattipätevyyden tunnustamista säännellään EU-oikeudessa. Tutkimusteemaa on lähestytty ensin luomalla katsaus ammattipätevyyden tunnustamisen historiaan ja siihen, miten sisämarkkinat ja ammattipätevyyden tunnustamista koskeva sekundaarinormisto ovat kehittyneet. Erityisesti unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä syntynyt vastavuoroisen tunnustamisen periaate on vaikuttanut merkittävällä tavalla tutkintotodistusten, tutkintojen ja muiden muodollista pätevyyttä osoittavien asiakirjojen vastavuoroiseen tunnustamiseen ja sitä voidaankin pitää ammattipätevyyden tunnustamisen perustana. Tämä kehitys on johtanut voimassa olevan ammattipätevyysdirektiivin syntymiseen, joka on keskeisin ammattipätevyyden tunnustamista sääntelevä EU-oikeuden instrumentti. Tutkielmassa on keskitytty ennen kaikkea ammattipätevyysdirektiivin keskeisen sisällön käsittelyyn, minkä lisäksi tutkielmassa on nostettu esiin siihen liittyviä haasteita. Ammattipätevyyden tunnustaminen perustuu oletukseen siitä, että ammattihenkilöt voivat hyödyntää perussopimuksen turvaamia perusvapauksiaan. Unionin perusvapaudet eivät kuitenkaan ole luonteeltaan absoluuttisia, sillä niitä voidaan rajoittaa perussopimuksen tunnustamilla rajoitusperusteilla sekä unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä syntyneillä, yleiseen etuun liittyvillä pakottavilla vaatimuksilla. Tutkielmassa on arvioitu näitä rajoitusperusteita unionin lainsäädännön ja oikeuskäytännön valossa. Tutkielman lopuksi on vastattu tutkielman alussa esitettyihin kysymyksiin ja arvioitu tutkielmassa tehtyjä havaintoja erityisesti oikeusvarmuuden näkökulmasta sekä pohdittu ammattipätevyyden tunnustamiseen liittyviä tulevaisuuden näkymiä.
  • Dahl, Mika (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielmani tarkoituksena on käydä läpi ulkomailta saapuvien työntekijöiden verotusta Suomen ja Ruotsin osalta pääasiassa taloudellisen työnantajan käsitteen näkökulmasta. Työnantajan määrittelyllä on kansainvälisen henkilöverotuksen osalta merkittävä rooli, sillä kansainvälisissä tilanteissa valtioiden välinen verotusoikeus jaetaan pääsääntöisesti verosopimuksien mukaan, ja verosopimusten palkka-artiklassa verotusoikeus on tavanomaisesti jaettu sen mukaan, onko työnantaja työskentelyvaltiossa. Suomessa ja Ruotsissa sovelletaan tällä hetkellä niin sanottua muodollisen työnantajan käsitettä työnantajaa määriteltäessä, vaikka Suomen osalta ennakkoperintälain 14 § antaa hieman mahdollisuutta tulkintaan työnantajan määrittelyssä. Tämän seurauksena Suomi ja Ruotsi kuuluvat vähenevään ryhmään OECD-valtioita, jotka käyttävät muodollisen työnantajan käsitettä soveltaessaan OECD:n malliverosopimuksen 15(2) artiklaa. Kyseisen artiklan mukaan työskentelyvaltio voi verottaa työntekijän palkkaa, mikäli ulkomailla työskentely ylittää 183 päivää 12 kuukauden ajanjakson aikana, tai jos työnantaja on työskentelyvaltiossa tai työnantajan kiinteä toimipaikka on työskentelyvaltiossa. Tämä johtuu siitä, että malliverosopimuksessa ei ole määritelty työnantajaa, joten työnantajan määritellään kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Suomen ja Ruotsin vakiintunutta tapaa määrittää työnantaja muodollisesti johtaa siihen, ettei Suomi eikä myöskään Ruotsi voi useissa tapauksissa verottaa maassa alle 183 päivää oleskelevaa verosopimuksen mukaan ulkomailla asuvaa työntekijää, vaikka tosiallisesti työntekijä työskentelisi työskentelyvaltiossa olevan työnantajan lukuun. Ruotsi onkin julkaissut luonnoksen koskien taloudellisen työnantajan käyttöönottamista Ruotsissa 1.1.2021 alkaen ja Suomessa sekä Antti Rinteen, että Sanna Marinin hallitusohjelmien mukaan Suomi ottaa käyttöön taloudellisen työnantajan käsitteen ja tämän seurauksena hallituksen esityksen valmistelu onkin jo aloitettu. Tutkielmani keskittyykin Ruotsissa tehdyn hallituksen esityksen luonnoksen läpikäymiseen ja tämän jälkeen Suomen tulevan hallituksen esityksen arviointiin käyttäen kansainvälistä vertailua. Kansainvälisessä vertailussa Ruotsin hallituksen julkaisemaa hallituksen esityksen luonnosta käytetään vertailun kohteena hyvin runsaasti, johtuen sen tuoreudesta ja samalla Pohjoismaiden vahvasta lainsäädäntöyhteydestä.
  • Pyykkö, Otto (Helsingin yliopisto, 2020)
    OECD:n BEPS-hanke voidaan nähdä käytäntöjen ja tulkintojen merkittävänä kiristyksenä kansainvälisen verotuksen alalla. Hankkeen johdosta myös kaksinkertaisen verotuksen ja veroriitojen odotetaan lisääntyvän merkittävästi. Kaksinkertainen verotus ja veroriitojen uhka on omiaan vaikuttamaan negatiivisesti kansallisvaltioiden rajat ylittävään liiketoimintaan. Rajat ylittävän liiketoiminnan toimintaedellytyksistä huolehtiakseen sekä EU että OECD ovat pyrkineet parantamaan kansainvälisillä markkinoilla toimivien yritysten sekä yksityisten henkilöiden oikeussuojakeinoja. Toimenpiteistä merkittävimpänä voitaneen pitää pakottavan välimiesmenettelyn käytön laajenemista EU:n jäsenvaltioiden keskuudessa unohtamatta kuitenkaan OECD:n toimesta tehtyjä uudistuksia. Historiallisesti Euroopan unionin alueella pakottava välimiesmenettely on ollut osa kansainvälisten veroriitojen ratkaisumekanismeja ainoastaan ns. arbitraatioyleissopimuksen (90/436/ETY) soveltamisalalla. Yleissopimusta ei voida pitää onnistuneena ratkaisuna mm. soveltamisalaansa ja määräaikoihin liittyvien puutteidensa johdosta. Kansainvälisten veroriitojen ratkaisumekanismit näkivät 2010-luvun jälkimmäisellä puoliskolla merkittäviä kehitysaskelia OECD:n BEPS-hankkeen mukaisten toimenpiteiden seurauksena. Marraskuussa 2016 julkaistu ns. monenkeskinen yleissopimus, jolla innovatiivisesti muutettiin koko laajaa verosopimusverkostoa yksittäisten (kahden-välisten) verosopimusten muokkaamisen sijaan, sisälsi myös verovelvollisten oikeusturvan parantamiseksi myös ns. pakottavan välimiesmenettelyn. Myös EU:ssa säädettiin vuonna 2017 ns. veroriitadirektiivi eli direktiivi veroriitojen ratkaisumekanismeista Euroopan unionissa (2017/1852). EU-oikeuden mukaista riidanratkaisumekanismia voidaan pitää monin paikoin kunnianhimoisempana ja innovatiivisempana instrumenttina kuin OECD:n vastaavaa. Suomessa direktiivi implementoitiin lailla kansainvälisten veroriitojen ratkaisumenettelyistä (530/2019). Edellä kuvatut ratkaisumekanismit eroavat toisistaan mm. soveltamisalaltaan ja pakottavuudeltaan. Käytännössä kuitenkin verovelvollisten käytettävissä on laajat oikeussuojakeinot kaksinkertaisen verotuksen poistamiseksi. Toimivaltaiset viranomaiset ovat velvollisia poistamaan verosopimusten vastainen kaksinkertainen verotus joko keskinäisten sopimusneuvotteluiden (MAP-menettely) seurauksena tai viimekädessä pakottavassa välimiesmenettelyssä. Menettelyihin liittyy kuitenkin omia erityispiirteitään ja ominaisuuksiaan, joiden tunteminen on verovelvollisen oikeusturvan kannalta tärkeää. Tutkielmassa vertaillaan menettelyitä toisiinsa sekä hahmottamaan kunkin menettelyn vahvuudet ja heikkoudet. Tutkielmassa selvitetään lisäksi mahdollisuutta ns. pysyvän riidanratkaisutoimikunnan perustamiseksi. Erityisesti EU:n veroriitadirektiivi vaikuttaa mahdollistavan hyvinkin laajan kansainvälisten yhteistyön veroriitojen ratkaisemiseksi ns. kansainvälisessä verotuomioistuimessa.
  • Ellman, Essi (Helsingin yliopisto, 2020)
    Public policy considerations have had a varying degree of impact in EU competition law. Throughout the years, the European Commission has allowed for certain public policy considerations, such as the protection of the environment and employment, but “the more economic approach” of the early 21st century has marked a turning point in this regard. Economic analysis has since the late 1990s become an increasingly important part of competition analysis and enforcement, and the focus on economic parameters has led to a more cautious attitude towards public policy interests. Despite the advantages that the more economic approach has given to EU competition law, some argue that it has led to an overly price-centric approach to consumer welfare. Competition policies on a global scale are affected by different underlying economic theories. The varying economic and theoretical approaches can be classified into different schools of thought, which affect the underlying presumptions of how competition in the market is achieved. Antitrust law in the United States has been affected mainly by the Chicago and Harvard schools of thought, both of which have also affected the development of EU competition law. However, EU competition law can also be perceived as its own, distinct school of thought, namely the European school of thought. The purpose of this thesis is to assess public policy considerations in light of the European school of thought and its theoretical framework. The research question entails several different themes. Public policy considerations are first studied with case law and sustainability is highlighted as a recent and relevant example. In addition to public policy considerations, another essential theme to this thesis is the different schools of thought affecting competition law and policy. By studying the European school of thought and the social market economy, this thesis aims to emphasise the sui generis features of EU competition law. As the notion of social market economy implies that competition law should consider societal concerns as well, a relevant question in this regard is whether competition law should be interpreted coherently with the totality of EU law. In other words, this is a question of whether competition law should remain independent of the totality of EU law, or whether EU-wide goals and values should be accommodated in competition law as well. This thesis also studies the possibility of a broader conception of consumer welfare, mainly by analysing “the fair share of the benefits” and the concept of consumer well-being. The research question is contemplative by nature, and so are the conclusions of this thesis. A primary issue in studying this topic is that the objectives and priorities of EU competition law remain somewhat unclear. A central notion in this regard is the dichotomy between the Commission and the European Court of Justice, as they have given somewhat differing notions on the objectives of competition law. As for the European school of thought, a central notion is that EU competition law is embedded in a framework that is fundamentally different from the Chicago school of thought. The concept of the social market economy, together with Article 3 TEU and Articles 7 and 11 TFEU, suggest that the theoretical foundations for considering public policy interests in competition law exist. Studying the possibility of long-term consumer welfare, benefits to the society as a whole and the concept of consumer well-being, demonstrate that the economically oriented notion of consumer welfare is perhaps too narrow in the context of the social market economy. All in all, the question of public policy considerations in EU competition law is ultimately perceived as a question of including fundamental values and objectives of the Union in competition law and policy.
  • Kajala, Jukka (Helsingin yliopisto, 2020)
    Julkisuusperiaate yhtenä keskeisimpänä hallinto-oikeudellisena oikeusperiaatteena ohjaa yksityisten ja yhteisöjen oi-keutta saada tietoja viranomaisten toiminnasta ja siihen liittyvistä viranomaisten asiakirjoista. Julkisuusperiaate muodos-taa pääsäännöksi tällaisen tiedon julkisuuden, josta voidaan poiketa ainoastaan lakisääteisesti. Julkisuusperiaatetta koskevassa yleislaissamme, viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (621/1999, JulkL), viranomaisen asiakirja muodostuu keskeiseksi lain soveltamisalaa määrittäväksi säännökseksi. JulkL 5 § 4 momentin nojalla viran-omaisen asiakirjan käsitteen ja näin ollen lain soveltamisalan ulkopuolelle on rajattu viranomaisen sisäistä työskentelyä varten laaditut asiakirjat, mikäli ne eivät sisällä tietoja, jotka arkistolainsäädännön nojalla on liitettävä arkistoon. Julkisuusperiaatteen keskeisin käytännön sovellutus hallinnon toiminnossa on viranomaisen asiakirjaan kohdistuva tietopyyntö. Tietopyyntöjen ratkaisemiset ovat hallinnon jokapäiväistä toimintaa, minkä johdosta JulkL:a säädettäessä lain sääntelytekniikaksi muotoutui erittelevä, yksityiskohtainen ja kasuistinen sääntely. Tällainen sääntelytekniikka on pragmaattista ja helposti sovellettavaa myös virkamiehille, jotka eivät ole suorittaneet juridista koulutusta. Viranomaisen sisäisen työskentelyn asiakirjoja koskeva sääntely on kuitenkin verrattuna lain yleiseen sääntelyilmeeseen vaikeasel-koinen, abstrakti ja tulkinnanvarainen, mikä asettaa haasteita JulkL:n pragmaattisten tavoitteiden saavuttamiseksi. JulkL:n valmistelussa lainsäätäjä tukeutuu lain esitöissä vahvasti ruotsalaiseen julkisuuslainsäädäntöön ja sen käyttä-mään systematiikkaan. Ruotsalaista lainsäädäntöä ei kuitenkaan lain esitöissä enemmälti avata. Tutkielmassa kuvataan ruotsalaista valmisteluasiakirjoja koskevaa lainsäädäntöä ja oikeuskäytäntöä. Työssä tarkastellaan Ruotsin perustuslain-tasoista säädöstä painovapausasetusta, mistä löytyvät JulkL 5 §:ää vastaavat asiakirjan määritelmää koskevat säännök-set. Ruotsalainen asiakirjaa koskeva sääntely rakentuu samanlaiseen perusasetelmaan JulkL:n systematiikan kanssa. Poikkeuksen tästä muodostaa terminologiset erot, ruotsalainen terminologia vastaa JulkL:ia edeltäneen yleisten asiakir-jain julkisuudesta annetun lain (83/1951) terminologiaa. Ruotsissa sisäisen työskentelyn asiakirjoja koskien on oikeus-kirjallisuudessa kehittynyt sekä yksityiskohtaisempia että esimerkiksi asiakirjan julkiseksituloa koskien merkittävästi poikkeavampia doktriineja. JulkL 5.4 §:n säännös on analysoitavissa kolmeen yleisemmän tason kokonaisuuteen, joita tutkielmassa käytetyssä analyysissä kutsutaan asiakirjatasoksi ja tietotasoksi. Asiakirjatason kysymykset liittyvät ensinnäkin lainkohdassa tar-koitetun asiakirjan käyttötarkoitukseen sisäisen työskentelyn välineenä, minkä pohjalta voidaan hahmottaa lainkohdan asiallinen soveltamisala. Toiseksi asiakirjatasolla ratkaistaan lainkohdan henkilöllinen soveltamisala, eli minkä tahojen välistä lainkohdassa tarkoitettu sisäinen työskentely voi olla. Lainkohdan tietotaso koskee sisäisen työskentelyn asia-kirjan tietosisältöä, joka ratkaisee asiakirjan arkistoimisen arkistolainsäädännön nojalla. Asiakirjaan kohdistuvasta arkistointivelvoitteesta riippuen asiakirja voidaan JulkL 5.4 §:n nojalla viranomaisen määräyksestä julistaa myös luvan-varaisesti annettavaksi. Lisäksi JulkL 5.4 §:llä on temaattinen ja säännöshistoriallinen yhteys JulkL 5.3 § 2 kohdan säännökseen, jossa säädetään viranomaisen muistiinpanoasiakirjojen luonteesta viranomaisen asiakirjana ja näin ollen JulkL:n soveltumisesta niihin. Asiakirjajulkisuutta koskevat lainkäyttöasiat ovat hallintolainkäyttöä. Ylintä hallintolainkäyttövaltaa maassamme käyttää korkein hallinto-oikeus (KHO), jonka antamilla ratkaisuilla on oikeuslähdeopillista painoarvoa oikeuskäytäntöä yhte-näistävien ennakkopäätösten muodossa. JulkL 5.4 §:ää koskevia ennakkopäätöksiä on JulkL:n voimassaolon ajalta kertynyt kymmeniä. JulkL 5.4 §:ää koskevan analyysin perusteella KHO:n tekemiä tulkintakannanottoja voidaan yhdistää analyysin perusteella hahmottuneisiin tulkintaongelmiin. Lukuisiin kysymyksiin on löydettävissä KHO:n ratkaisukäytän-nössä selviä ohjaavia kannanottoja. Yhdeksi keskeisimmäksi ongelmaksi on muodostunut sisäisen työskentelyn asiakirjojen asiallinen soveltamisala ja varsinkin sisäisen työskentelyn käsite. Lakitekstissä sisäisen työskentelyn määrittelyssä on käytetty joustavaa sanan-muotoa, mikä hämärtää sisäisen työskentelyn käsitekentän hahmottamista. Rajatapauksissa KHO on soveltanut JulkL 5.4 §:n säännöstä perusoikeusmyönteisen laintulkinnan hengessä suppeasti siten, että lainkohdan tulkinnan kannalta ongelmallisia työhyvinvointiselvityksiä on tullut katsoa viranomaisen asiakirjoiksi niiden julkisuusperiaatteen kannalta keskeisen roolin vuoksi. Varsinkin tapauksessa KHO:2015:171 KHO tukeutui ratkaisun perusteluissaan vahvasti JulkL:n ja julkisuusperiaatteen tarkoitukseen, ja KHO:n käyttämää tulkintaa voidaan tulkintateoreettisista lähtökohdista kuvata jopa teleologiseksi.
  • Myllyviita, Emilia (Helsingin yliopisto, 2020)
    The National Core Curriculum for Basic Education 2014 provides an opportunity to teach Home Economics as a part of optional studies in primary schools. The National Curriculum emphasizes transversal competence, integrated curriculum and phenomenon-based learning. Integrative instruction, and approaching other subjects in the context of everyday life is the core of Home Economics. Until the 2016 Home Economics was mainly only taught in secondary and high schools and the goals for the competence and subject matter for teaching Home Economics in primary school is still not set in the National Curriculum. Consequently, there are no comprehensive educational material for Home Economics at the primary school level. Seven Master’s theses are completed with the focus on Home Economics in primary schools in 1990’s and 2010’s. There has been a demand for bringing back and re-branding Home Economics in international research field and discussions. Bringing Home Economics to primary schools can be seen as a step towards developing it into a subject that supports students’ growth as a human being throughout their studies by teaching important life skills. The aim of this study is to make groundwork to facilitate the planning of local curriculums, in-service education and teaching materials. The research data were collected by conducting nine expert interviews. The interviewees were selected to give the widest possible frame for Home Economics with different backgrounds like experience in teaching, writing teaching materials, working in third sector related to the field and being part of making the National Core Curriculum. The interviews were recorded, transcribed and analyzed using qualitative content analysis. The results of this study show that Home Economics is perceived as relevant and meaningful subject due to comprehensive life skills it teaches. It is important to teach Home Economics also in primary schools because learning those skills is worthwhile for all ages. Teaching Home Economics should be based on a complex and rich interpretation of the subject and the aims set in the curriculum. That is the only way the significance and effectiveness of the subject can come to fruition. Attention should be paid to the versatility of teaching materials and to provision of adequate in-service education to those who teach Home Economics in primary schools in order to ensure that the objectives of the subject are met.
  • Westerlund, Sandra (Helsingin yliopisto, 2020)
    Temat för den här pro gradu-avhandlingen är skapandet av ett e-läromedel för särbegåvade niondeklassister i matematik. Mycket forskning visar på att särbegåvade elever finner skolgången tråkig och att den ger för få utmaningar. Detta i sin tur leder till att en del särbegåvade elever till och med underpresterar trots deras särbegåvning. För att motverka denna trend skapades ett e-läromaterial som är riktat till särbegåvade elever. E-läromaterialet är utformat för att vara utmanande och annorlunda för att motivera de särbegåvade eleverna. Temat för e-läromaterialet är kryptografi i samband med detta tema tangeras bland annat primtal, modulär aritmetik och RSA-kryptering. Förutom själva e-läromaterialet så behandlar avhandlingen också definitionen av särbegåvade elever och på vilka olika sätt elever kan vara särbegåvade. I samband med detta undersöks också hur lärare beaktar elevernas särbegåvning, samt lärarnas förmåga att stöda och identifiera särbegåvade elever. Denna aspekt undersöks både sett från deras möjligheter att göra så tidsmässigt, samt deras skyldighet att göra så utgående från läroplanen. I avhandlingen undersöks också definitionen e-läromaterial, samt jämförs e-läromaterialet om kryptografi med riktlinjer för goda e-läromaterial, vilka getts av Utbildningsstyrelsen. Som sammanfattning på avhandlingen förklaras de matematiska termerna och koncepten som finns i e-läromaterialet.
  • Lappalainen, Pinja (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tavoitteet. Jo pitkään on kiinnitetty huomiota sukupuolieroihin niin matematiikan osaamisessa kuin matemaattisille aloille hakeutumisessakin. Sukupuolierojen taustalla saattavat vaikuttaa muiden tekijöiden ohessa yksilöiden uskomukset matematiikasta. Matematiikan sukupuolistereotypiat, eli se kenen uskotaan tekevän matematiikkaa, voivat vaikuttaa yksilön minäkäsitykseen, eli siihen kuinka vahvasti hän yhdistää itsensä matematiikkaan. Kiinassa, jossa matematiikan osaaminen on maailman huippua, sukupuolieroja on havaittavissa niin osaamisessa kuin työelämässäkin. Pääkaupungissa Pekingissä toimii huono-osaisille siirtolaislapsille suunnattu yläkoulu Dandelion School. Tutkimuksen tavoitteena oli arvioida Dandelion-koulun seitsemäsluokkalaisten matematiikan minäkäsitystä ja sukupuolistereotypioita matematiikasta ja matemaatikoista. Näitä uskomuksia arvioitiin siitä näkökulmasta, minkälaisia yhteyksiä niillä on keskenään ja ilmeneekö niissä eroja sukupuolten ja matematiikan opetuksen tasoryhmien välillä. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin Pekingissä Dandelion School -yläkoulussa syyskuussa vuonna 2019. Tutkimukseen osallistuivat kaikki koulun seitsemännen luokan oppilaat (n = 157). Aineisto kerättiin matematiikan oppitunneilla toteutetulla kyselyllä, joka koostui täytettävästä kysymyslomakkeesta ja piirustustehtävästä. Aineistoa analysoitiin Spearmanin järjestyskorrelaatiokertoimen avulla sekä khiin neliö -testillä ja Kruskal–Wallisin testillä. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimuksessa nousivat esiin erityisesti erot stereotypioissa matematiikan opetuksen tasoryhmissä edistyneempien ja heikompien tyttöjen välillä. Edistyneempien ryhmien tytöt yhdistivät muita vahvemmin matematiikan ja matemaatikot vastakkaiseen sukupuoleen. Heikompien tyttöjen ryhmässä puolestaan piirrettiin vähemmän stereotyyppisiä matemaatikkokuvia kuin muissa ryhmissä. Poikien joukossa ei havaittu samankaltaista vaihtelua tasoryhmien välillä kuin tytöillä. Ylipäätään pojat yhdistivät matematiikan enimmäkseen omaan sukupuoleensa ja matemaatikkokuvat esittivät usein miehiä. Seitsemäsluokkalaisten matematiikan minäkäsityksestä puolestaan ei tutkimuksen perusteella pystytä tekemään suuria johtopäätöksiä. Tutkimustulosten perusteella vastaajat eivät yhdistäneet itseään kovinkaan vahvasti matematiikkaan tai sitä vastoin lukemiseenkaan, joskin vastaukset painottuivat hieman enemmän lukemisen puolelle. Myöskään aiemman teorian mukaisesta kognitiivisesta konsistenssista matematiikan sukupuolistereotypioiden ja minäkäsityksen välillä ei toteutetussa tutkimuksessa saatu näyttöä.
  • Parikka, Sara (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tämä pro-gradu -tutkielma käsittelee differentiaaliyhtälöitä sekä niiden opetusta lukion soveltavalla kurssilla. Tutkielma aloitetaan kertaamalla differentiaaliyhtälön määritelmä sekä harjoittelemalla yhtälöiden nimeämistä. Differentiaaliyhtälöihin liittyvät käsitteet kuten kertaluku, lineaarisuus ja ratkaisuparvi sekä tavallinen- ja normaalimuotoinen differentiaaliyhtälö käydään läpi. Ensimmäisessä kappaleessa tutustutaan myös differentiaaliyhtälön ratkaisemiseen yleisesti sekä ratkaisun olemassaoloon ja yksikäsitteisyyteen. Kolmannessa ja neljännessä kappaleessa syvennytään ensimmäisen sekä toisen kertaluvun differentiaaliyhtälötyyppeihin sekä niiden ratkaisemiseen. Ensimmäisen kertaluvun differentiaaliyhtälöinä tarkastellaan separoituvaa, autonomista, lineaarista ja eksaktia differentiaaliyhtälöä. Tarkastellaan myös lineaarisen differentiaaliyhtälön kahta eri tyyppiä, homogeenista ja epähomogeenista yhtälöä. Toisen kertaluvun differentiaaliyhtälöinä tarkastellaan ensimmäiseen kertalukuun palautuvia yhtälöitä, lineaarista, vakiokertoimista sekä Eulerin differentiaaliyhtälöä. Tämän lisäksi tarkastellaan differentiaaliyhtälösysteemejä ja lineearisten differentiaaliyhtälösysteemien ratkaisemista sekä differentiaaliyhtälöiden sovelluksia eri luonnontieteiden alueisiin. Viimeisessä kappaleessa keskitytään differentiaaliyhtälöiden käsittelyyn lukion soveltavalla kurssilla sekä kurssin tavoitteisiin.
  • Speer, Jon (Helsingin yliopisto, 2020)
    The techniques used to program quantum computers are somewhat crude. As quantum computing progresses and becomes mainstream, a more efficient method of programming these devices would be beneficial. We propose a method that applies today’s programming techniques to quantum computing, with program equivalence checking used to discern between code suited for execution on a conventional computer and a quantum computer. This process involves determining a quantum algorithm’s implementation using a programming language. This so-called benchmark implementation can be checked against code written by a programmer, with semantic equivalence between the two implying the programmer’s code should be executed on a quantum computer instead of a conventional computer. Using a novel compiler optimization verification tool named CORK, we test for semantic equivalence between a portion of Shor’s algorithm (representing the benchmark implementation) and various modified versions of this code (representing the arbitrary code written by a programmer). Some of the modified versions are intended to be semantically equivalent to the benchmark while others semantically inequivalent. Our testing shows that CORK is able to correctly determine semantic equivalence or semantic inequivalence in a majority of cases.
  • Reunamo, Antti (Helsingin yliopisto, 2020)
    Popularity of mobile instant messaging applications has flourished during the last ten years, and people are using them to exchange private and personal information on daily basis. These applications can be freely installed from online marketplaces, and average users may have several of them installed on their devices. The amount of information available from these messaging applications for a third-party eavesdropper via network traffic analysis has therefore grown significantly as well. Security features of these applications have also been developing over the years, and the communication between the applications and the background server infrastructure nowadays practically always employs encryption. Recently, more advanced end-to-end encryption methods have been developed to hide the content of the exchanged data even from the messaging service providers. Machine learning techniques have successfully been utilized in analyzing encrypted network traffic, and previous research has shown that this approach can effectively be used to detect mobile applications and the actions users are performing in those applications regardless of encryption. While the actual content of the messages and other transferred data cannot be accessed by the eavesdropper, these methods can still lead to serious privacy compromises. This thesis discusses the present state of machine learning-based identification of applications and user actions, how feasible it would be to actually perform such detection in a Wi-Fi network and what kind of privacy concerns would arise.
  • Xin, Li (Helsingin yliopisto, 2020)
    Heart rate (HR) monitoring has been the foundation of many researches and applications in the field of health care, sports and fitness, and physiology. With the development of affordable non- invasive optical heart rate monitoring technology, continuous monitoring of heart rate and related physiological parameters is increasingly possible. While this allows continuous access to heart rate information, its potential is severely constrained by the inaccuracy of the optical sensor that provides the signal for deriving heart rate information. Among all the factors influencing the sensor performance, hand motion is a particularly significant source of error. In this thesis, we first quantify the robustness and accuracy of the wearable heart rate monitor under everyday scenario, demonstrating its vulnerability to different kinds of motions. Consequently, we developed DeepHR, a deep learning based calibration technique, to improve the quality of heart rate measurements on smart wearables. DeepHR associates the motion features captured by accelerometer and gyroscope on the wearable with a reference sensor, such as a chest-worn HR monitor. Once pre-trained, DeepHR can be deployed on smart wearables to correct the errors caused by motion. Through rigorous and extensive benchmarks, we demonstrate that DeepHR significantly improves the accuracy and robustness of HR measurements on smart wearables, being superior to standard fully connected deep neural network models. In our evaluation, DeepHR is capable of generalizing across different activities and users, demonstrating that having a general pre-trained and pre-deployed model for various individual users is possible.
  • Viding, Jasu (Helsingin yliopisto, 2020)
    A cluster of containerized workloads is a complex system where stacked layers of plugins and interfaces can quickly hide what’s actually going on under the hood. This can result in incorrect assumptions, security incidents, and other disasters. With a networking viewpoint, this paper dives into the Linux networking subsystem to demystify how container networks are built on Linux systems. This knowledge of "how" allows then to understand the different networking features of Kubernetes, Docker, or any other containerization solution developed in the future.
  • Jylhä-Ollila, Pekka (Helsingin yliopisto, 2020)
    K-mer counting is the process of building a histogram of all substrings of length k for an input string S. The problem itself is quite simple, but counting k-mers efficiently for a very large input string is a difficult task that has been researched extensively. In recent years the performance of k-mer counting algorithms have improved significantly, and there have been efforts to use graphics processing units (GPUs) in k-mer counting. The goal for this thesis was to design, implement and benchmark a GPU accelerated k-mer counting algorithm SNCGPU. The results showed that SNCGPU compares reasonably well to the Gerbil k-mer counting algorithm on a mid-range desktop computer, but does not utilize the resources of a high-end computing platform as efficiently. The implementation of SNCGPU is available as open-source software.
  • Iltanen, Henri (Helsingin yliopisto, 2020)
    Anomaly detection is an important task in many domains such as maritime where it is used to detect, for example, unsafe, unexpected or criminal behaviour. This thesis studies the use of deep autoencoders for anomaly detection on high dimensional data in an unsupervised manner. The study is performed on a benchmark data set and a real-life AIS (Automatic Tracking System) data set containing actual ship trajectories. The ships’ trajectories in the AIS data set are a form of time-series data, and therefore recurrent layers are used in an autoencoder to allow the model to capture temporal dependencies in the data. An autoencoder is a neural network architecture where an encoder network produces an encoding and decoder network takes the encoding intending to produce the original input. An encoding is a compressed fixed-sized vector presentation of the original input. Since the encoding is used by the decoder to construct the original input, the model learns during the training process to store essential information of the input sequence to the encoding. Autoencoders can be used to detect anomalies using reconstruction error by assuming that a trained autoencoder is able to reconstruct non-anomalius data points more accurately than anomalous data points, and therefore data points with high reconstruction error can be considered anomalies. In addition to reconstruction error, the autoencoders produce encodings. The research of this thesis studies the possibility of calculating an outlier score for the encodings and combining the score with resconstruction error to form a combined outlier score. OPTICS-OF (Ordering Points to Identify the ClusteringStructure with Outlier Factors) is a density based anomaly detection technique which can be used to calculate outlier scores for the encodings. The outlier score of OPTICS-OF for a data point is based on how isolated it is within its neighbourhood. The proposed method is evaluated on a benchmark Musk data set for which anomalies are known. A data set with labelled anomalies provides a setting for analyzing the performance of the method and its properties. The method is then put to the test on the AIS data set where it is used to find new anomalies in the data set from two derived distinct feature sets. The AIS data set contains one known anomaly which is presented both as an example of a maritime anomaly and for which more detailed analysis of the produced outlier scores are presented. The results of the study show potential for the proposed combined score method, and the analysis identifies multiple areas for further research. Deep autoencoders are successfully used to find new anomalies from the AIS data set which show actual behaviour deviating from normal ship movement.
  • Perälampi, Heidi (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tavoitteet Talous ja syntyvyys ovat molemmat laajalti tutkittuja alueita, ja näiden kahden välinen yhteys on hyvin todennettu. Tutkimusta, jossa talouden tulkittaisiin vaikuttavan syntyvyyteen elämän kulun kautta on kuitenkin paljon vähemmän. Tämän tutkimuksen ensimmäinen tavoite on tutkia, oliko 90-luvun lamalla vaikutus silloisiin suomalaisiin lapsiin. Hypoteesina on, että jos perheen taloudellinen tilanne heikkeni 90-luvun laman aikaan, ovat silloiset lapset vähemmän halukkaita hankkimaan myöhemmin aikuisuudessa omia lapsia. Toinen tavoite on selvittää, muuttuuko tämä yhteys, riippuen lapsen iästä perheen taloudellisten ongelmien aikana. Metodit Tutkimuksen koehenkilöt valittiin FinnFamily-rekisteriaineistosta, joka koostuu 60 000 suomalaisen perheen seuraamisesta jo neljän sukupolven ajan. 43 432 vuosina 1975-1989 syntynyttä koehenkilöä valittiin FinnFamily-aineistosta tähän tutkimukseen.Koehenkilöitä ja heidän vanhempiaan seurattiin vuoden 2012 loppuun asti. Analyysit tehtiin käyttämällä Coxin regressiota. Koska monet koehenkilöt tulivat samoista perheistä, robustia kovarianssimatriisi-menetelmää käytettiin sallimaan korrelaatio perheenjäsenten kesken. Tulokset ja johtopäätökset Vanhempien taloudellisen tilanteen muutos 90-luvun laman aikaan ei laskenut lapsen todennäköisyyttä saada oma lapsi tulevaisuudessa. Myöskään interaktiosta vanhempien taloudellisen tilanteen muutoksen ja lapsen iän välillä ei saatu näyttöä. Sen sijaan saatiin hypoteesien vastainen tulos, jonka mukaan vanhempien 90-luvun laman aikainen tulojen lasku ja huomattava nousu nostivat lapsen todennäköisyyttä saada myöhemmin oma lapsi. Tulojen laskun osalta tulos säilyi, kun kontrolloitiin koulutustaso, sukupuoli, ikäkohortti ja sisarusten määrä. Laman aikainen tulojen nousu ei ollut tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä myöhempään korkeampaan todennäköisyyteen saada lapsi, kun sisarusten määrä kontrolloitiin. Tulos oli odottomaton, ja lisää tutkimusta tarvitaan selventämään syitä ilmiön taustalla. Erityisesti pitkittäistutkimusta, jossa mitattaisiin myös koehenkilöiden subjektiivisia kokemuksia ja narratiiveja vanhempien taloudellisista haasteista tarvitaan jatkossa.

View more