Pro gradut ja vastaavat opinnäytteet

Recent Submissions

  • Lindholm, Sara (Helsingin yliopisto, 2017)
    No comprehensive research has been conducted on matriculation examinations in biology. This kind of data are needed, however, as evaluation (e.g. challenges and contents of test assignments) direct the way students study and learn and what they consider important in the taught matter. Thus, it is impossible to say, if the tests really measure core knowledge of biology, or just fragmentary facts. The aim of this study was to provide information on the challenges and contents of matriculation examination in biology and to provide, for the first time, comprehensive information on the factors affecting competence. The results of the study can be used to evaluate the impact of the new curriculum of upper secondary school and to support the development of the new electronic matriculation examination assignments. The research questions were: 1. How do the test tasks of biology matriculation examination measure the core content and the levels of both knowledge and cognitive dimensions? 2. Are the types of test assignments, knowledge and cognitive dimensions distributed equally between all core contents? 3. Do the results vary among a) the examinations, b) the type of tasks, c) the core contents or d) the knowledge and cognitive dimensions? 4. Is the competence of a) task type or b) knowledge or cognitive dimension levels, subject to the different types of core contents? 5. How does gender explain the choice and competence of different tasks? The qualitative content analysis was used to identify the different aspects; the task types (selected response, brief constructed response or performance-based assessment), the knowledge dimensions (factual, conceptual or procedural knowledge) and the cognitive process dimensions (remember, understand, apply, analyze, evaluate or create). The content variation of matriculation exam was examined and classified using the biological core contents. The data comprised matriculation examinations in biology from spring 2011 to spring 2015 (9 exams, 108 tasks). Additionally, statistical analyses were used to examine how the test subjects (n = 28,777) succeeded in these different assignments and whether girls and boys were equally successful. The task type “selected response” was considered only in four (out of 108) tasks. All levels of knowledge dimensions were found but higher level cognitive processes, such as “analyse” or “create” were not required; the main emphasis in the tasks was in the understanding of conceptual knowledge. The majority of the tasks dealt with the core content “From the molecules to the organisms”, i.e. the focus was on biological structures and processes. The analysis of scores obtained in the tests showed that the total scores were higher in the autumn examinations than in the spring examinations and that the scores had been steadily declining. The achievement in the task was most influenced by the type of task and the required level of cognitive process. The interest and knowledge varied between different core contents. Biological evolution appeared to be the most interesting topic to students and had also the highest scores. The girls mastered biology generally better than the boys, but the difference between the sexes was minimal in tasks requiring some form of applied aspect. In particular, the boys excelled the girsl in tasks related to ecosystems which mostly required applications. The study also showed other factors affecting student achievement, one of the most significant being the impact of the use or non-use of verbs in the assignment. If the assignment lacked a verb describing what the task requires (e.g. distinguish, subtract, describe), the candidates managed the task poorly. Structural aspects of the task seem to have a great impact especially on the boys’ level of knowledge. Future research should classify assignments, for example through assignment instruction guidance or visual interaction on knowledge.
  • Attila, Eeva (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tutkin työssäni, millaisia funktioita ei-modaalisella indikatiivilla on modernissa säädöskielessä, sekä modaalisuusvalinnan ja erilaisten oikeusnormityyppien välistä yhteyttä. Aineistonani käytän neljää keskipitkää ja uutta, keskenään eri hallinnonaloilta olevaa lakia. Työ kuuluu tekstintutkimuksen alaan ja on luonteeltaan deskriptiivinen ja kvalitatiivinen. Säädöskielen modaalisuusvalintoja tutkiessani hyödynnän systeemis-funktionaalista kielioppia, muun muassa sen ajatusta kielen kolmesta metafunktiosta, ja ilmausten performatiivisuutta tutkiessani J. L. Austinin performatiivisuusteoriaa. Jaan ei-modaalisen indikatiivin funktiot aineiston esiintymien perusteella prototyyppiseen väittävään funktioon, direktiiviseen funktioon ja performatiiviseen funktioon. Lisäksi jaan oikeus-normit oikeustieteessä vakiintuneella tavalla niin kutsuttuihin konstitutiivisiin ja käyttäytymisnormeihin, minkä lisäksi erotan omaksi ryhmäkseen lain johtolauseen ja voimaantulosäännöksen. Tutkimukseni osoittaa, että ei-modaalisen indikatiivin funktio on yhteydessä oikeusnormin tyyppiin: konstitutiivisissa normeissa ei-modaalinen indikatiivi toimii väittävässä funktiossa, käyttäytymisnormin niin sanotussa oikeusseuraamusosassa direktiivisessä ja oikeustosiseika-tossa väittävässä funktiossa sekä lain johtolauseessa ja voimaantulosäännöksessä performatiivisessa funktiossa. Ei-modaalinen indikatiivi voidaan myös ymmärtää samanaikaisesti direktiivi-seksi ja väittäväksi, mikä johtuu säädöskielen performatiivisesta, oikeustodellisuutta luovasta luonteesta. Ei-modaalisen indikatiivin direktiiviselle käytölle modaali-ilmauksen asemesta on löydettävissä useita selittäviä tekijöitä, esimerkiksi subjekti reemassa -tyyppinen informaatiorakenne, joka ei salli velvoittaville ilmauksille tyypillisen nesessiivirakenteen käyttöä. Säädöskielen modaalisuusvalinnan voidaan havaita olevan yhteydessä erityisesti interpersoonaiseen metafunktioon mutta myös ideationaaliseen ja tekstuaaliseen metafunktioon.
  • Hellström, Sini (Helsingin yliopisto, 2017)
    Henkilökohtaiset kokemukseni diplomi-insinööriopinnoista ja työelämästä herättivät kiinnostukseni tutkia, kuinka työelämätaitoja voitaisiin integroida yliopiston ruotsinkielen opetukseen ja siten edesauttaa opiskelijoiden siirtymistä työmarkkinoille. Työn teoreettisena pohjana toimi Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa tehty tuore selvitys Suomessa tarvittavista työelämätaidoista. Myös muita lähteitä käytettiin selvitettäessä, minkälaisia taitoja ja valmiuksia suomalaisilla työmarkkinoilla tarvitaan. Useimmat löydökset olivat sosio-emotionaalisia, ja tästä johtuen työni käsitteli myös tunnetaitoja ja sosiaalista kompetenssia. Koska työn empiirinen osuus oli pedagoginen kokeilu, sisällytettiin teoriaosuuteen Kraschenin kuvauksia toisen kielen oppimisesta sekä pedagogisia aspekteja liittyen motivaatioon, opettajan lähestyttävyyteen (engl. teacher immediacy) ja opettajan havaittuun välittämiseen (engl. perceived teacher caring). Pedagoginen kokeilu suoritettiin Aalto-yliopistossa maaliskuussa 2017. Tutkimuksen otosjoukon muodosti 17 insinöörialojen opiskelijaa, joista suurin osa oli ensimmäisen vuoden opiskelijoita. Empiirinen osuus sisälsi kolme erillistä ruotsin oppituntia, joissa käytiin läpi työelämätaitoja. Tunneilla sekä osin kotiläksynä opiskelijat testasivat kaksi harjoitustehtävää. Kyseessä oli pääosin kvantitatiivinen selvitys, mutta opiskelijat saivat täydentää vastauksiaan myös kvalitatiivisin kommentein. Sosio-emotionaalisten työelämätaitojen yhdistäminen ruotsinkielen opetukseen onnistui hyvin. Opiskelijat pitivät tehtäviä sekä kielitaidon että työelämätaitojen harjoitteluun sopivina. Pedagogiset teoriat tukivat substanssiopiskelun yhdistämistä kielenharjoitteluun. Tällöin opiskelijoiden motivaatio kasvaa ja kielioppiin liittyvä jännitys pienenee. Koska Aalto-yliopiston strategisiin tavoitteisiin kuuluu mm. yhteistyökykyisten osaajien kouluttaminen, eettisten toimintamallien omaksuminen ja työelämätaitojen lisääminen, voisi yliopiston kieltenopetus toimia tehokkaana kanavana opiskelijoiden kehittämiseksi kohti näitä tavoitteita. Syksyllä 2016 astui Suomessa voimaan uusi opetussuunnitelma. Suunnitelman mukaan huomiota tulee vastedes kiinnittää mm. opiskelijoiden itsensä johtamisen taitoihin sekä empatiakykyyn. Nämä taidot ovat tunnetaitoja, sosio-emotionaalista osaamista, jonka harjoittelu yliopistossa toimisi luonnollisena jatkumona oppimiselle, joka on aloitettu alakoulussa. Koska tunneälyn kasvattaminen vie pitkän ajan, varsinkin jos ensin pitää oppia pois vanhoista ajattelumalleista, on näiden taitojen harjoittelu hyvä aloittaa aikaisessa vaiheessa. Sosio-emotionaalisten taitojen harjoittelu kannattaa niin yksilön, yritysten kuin koko kansakunnan kannalta. Tunneälykkäät ja sosiaalisesti kompetentit yksilöt ovat onnellisempia ja terveempiä. He sitoutuvat työhönsä paremmin ja ovat työelämässä pidempään. He osaavat hallita kanssakäymistään sekä motivoida itseään. Yrityksille tunneälykäs henkilöstö tuo parannusta tuottavuuteen, tiedonhallintaan, yhteistyön sujumiseen sekä kannattavuuteen. Kansanterveyden ja yritysten kannattavuuden paraneminen on puolestaan elintärkeää Suomen kansantaloudelle. Tämä tutkimus tehtiin pienellä otosjoukolla, joten se ei ole erityisen kattava. Tulokset ovat kuitenkin kannustavia. Olisi mielenkiintoista laajentaa tätä tutkimusta useampiin harjoituksiin, eritasoisille ruotsinopiskelijoille sekä toisiin kieliin. Potentiaali, jota työelämä- ja sosio-emotionaalisten taitojen osaaminen tarjoaa, on ehdottomasti lisätutkimuksen arvoista.
  • Pulli, Petteri (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tutkielma käsittelee suomenruotsissa esiintyviä suomenkielisiä substantiiveja sekä suomen ja suomenruotsin välistä koodinvaihtoa. Tutkielmassa pyritään etsimään mahdollisia säännönmukaisuuksia suomenruotsiin upotettujen suomenkielisten substantiivien suvussa ja taipumisessa. Tavoitteena on myös ottaa selvää, mitä suomenruotsiin upotettuja suomenkielisiä substantiiveja käytetään kirjallisessa ja/tai suullisessa ilmaisussa. Lisäksi tutkielmassa keskustellaan koodinvaihdosta ja lainasanoista kielitieteellisinä ilmiöinä. Tutkielman aineistona käytetään Korp-tietokantaa, joka sisältää 56 korpusta kirjoitettua suomenruotsia. Lukumäärä koostuu verkkoteksteistä (2), viranomaisteksteistä (4), kauno- ja tietokirjallisuudesta (6), lehtiteksteistä (30) ja lehtikirjoituksista (14). Toisena niin sanottuna vertailuaineistona käytetään Talko-tietokantaa, joka sisältää noin 1 000 suomenruotsalaisten käymää keskustelua. Kunkin keskustelun pituus on 40–60 minuuttia ja kustakin keskustelusta on litteroitu noin 20 minuutin mittainen osuus tietokantaan haettavaksi. Tutkielmassa käytetään 27:n suomenruotsissa esiintyvän suomenkielisen substantiivin sanavartaloita hakusanoina edellä mainituissa tietokannoissa. Tutkielman metodi on pääosin kvalitatiivinen, sillä tuloksia analysoidaan esimerkkilauseiden avulla. Toisaalta metodi on osittain kvantitatiivinen ja vertaileva, koska hakusanoista lasketaan prosenttiosuuksia ja aineistoja vertaillaan keskenään. Molemmat tutkimusaineistot osoittavat, että suomenruotsalaiset käyttävät suomenkielisiä substantiiveja pääsääntöisesti en-sukuisina tai niin, että substantiivit eivät kuulu kumpaankaan ruotsin kielen suvuista vaan esiintyvät virkkeissä perusmuodossa. Suomenruotsiin upotetut suomenkieliset substantiivit näyttävät myös usein mukautuvan ruotsin kielioppiin ja taivutusmalleihin. Toisaalta monikon epämääräinen muoto saa joidenkin hakusanojen kohdalla kaksi eri taivutusmuotoa. Puhutun ja kirjoitetun kielen erot ovat pienet. Suomenkieliset substantiivit esiintyvät kuitenkin perusmuodossa hieman useammin puhutussa kuin kirjoitetussa kielessä.
  • Bollmann, Pyry (Helsingfors universitet, 2014)
    Verkkohuutokaupat ovat yleistyneet ja saavuttaneet vakiintuneen aseman kuluttajien välisissä transaktioissa. Suurin osa Internetissä järjestettävistä huutokaupoista järjestetään suurten palveluntarjoajien markkinapaikoilla kuten eBay:ssä ja Huuto.net:ssä, joissa sovelletaan Internetin ulkopuolella käytettyjen huutokauppamekanismien jännittäviä muunnoksia. Verkkohuutokaupat tuottavat suuren määrän laadukasta dataa todellisista huutokaupoista ja verkkohuutokaupat ovatkin herättäneet runsaasti mielenkiintoa taloustieteilijöiden keskuudessa. Verkkohuutokauppoja tutkimalla on havaittu mielenkiintoisia ostajien käyttäytymismalleja, joista tunnetuin on ostajien taipumus huutaa huutokaupassa vain hetkeä ennen huutokaupan sulkeutumista. Tieteellisissä julkaisuissa ja huutokauppaslangissa huutokaupan lopussa tehdystä huudosta käytetään termiä snipe bid. Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan viime hetken huutoja ja arvioidaan viime hetken huudon strategian tehokkuutta verkkohuutokaupoissa, joissa ostajat huutavat käyttäen korotusautomaattia (proxy bidding system). Ilmiö on kiinnostava, sillä korotusautomaatti tekee teoreettisesti tarkasteltuna verkkohuutokaupasta lähes ekvivalentin toiseksi korkeimman tarjouksen huutokaupan kanssa, jolloin huudon ajoituksella ei tulisi olla merkitystä. Lisäksi viime hetken huudon ei ole havaittu tuovan kuin korkeintaan marginaalista etua strategiaa käyttävälle ostajalle. Tästä huolimatta viime hetken huudoista on runsaasti näyttöä eBay-huutokaupoissa ja tämä todetaan myös tutkielmaan kerätystä aineistosta. Teoreettisella tarkastelulla viime hetken huudoille etsitään selitystä tilanteesta, jossa ostajien arvostukset ovat riippumattomia sekä tilanteesta, jossa ostajien arvostukset riippuvat toisistaan positiivisesti. Ostajien arvostusten ollessa riippuvia, viime hetken huuto on osa pelin tasapainoa ja näin perusteltu strategia. Itsenäisten arvostusten tilanteessa kysymys on ongelmallisempi ja edellyttää epäsymmetrisen tilanteen tarkastelua, missä osa ostajista ei jätä arvostustaan vastaavaa huutoa korotusautomaattia käyttäen. Viime hetken huudon strategian havaitaan lisäksi olevan tehokas suoja petollista myyjää vastaan. Usean yhtäaikaisen huutokaupan tilanteessa viime hetken huudolle on löydettävissä epäsuora kustannus, joka syntyy viime hetken huutoa käyttävän ostajan kohdatessa mahdollisesti ankarampaa kilpailua huutokaupassa, johon hän osallistuu. Tutkielma on luonteeltaan kirjallisuuskatsaus, jossa viime hetken huutoja käsitellään formaalisti peliteorian avulla sekä empiirisen ja kokeellisen taloustieteen tuloksia hyödyntäen. Tutkielmassa löydetään kestävät perusteet sille, miksi ostajat käyttävät viime hetken huutoa, mutta toisaalta havaitaan viime hetken huudon strategian tehokkuuden olevan erittäin riippuvainen tarkasteltavasta tilanteesta.
  • Backa, Heidi (Helsingfors universitet, 2014)
    Avhandlingens övergripande syfte är att med hjälp av gruppintervjuer studera hur personalen på en socialavdelning talar om och förstår våld i nära relationer. Syftet är att studera om den våldsförståelse som deltagarna utgår ifrån kan länkas till vilka insatser som klienter utsatta för våld i nära relationer har erbjudits. I tidigare forskning har man intresserat sig för hur både utövare och offer beskriver och förklarar våldet men inte så mycket för hur professionella inom socialt arbete har sett på det. Till skillnad från tidigare forsknings intresse studeras i denna avhandling hur professionella inom socialt arbete beskriver våldet, inte bara i generell mening utan genom utgångspunkt i specifika fall som deltagarna har arbetat med. Studiens teoretiska utgångspunkt ligger i kunskapssociologin och socialkonstruktionismen. Avhandlingen är en kvalitativ studie där materialet har samlats in genom fem reflekterande gruppintervjuer med tre socialarbetare och en familjearbetare. Materialet utgörs av sammanlagt 205 sidor transkriberad text (teckensnitt Times New Roman, storlek 12, radavstånd 1,5). Tillvägagångssättet vid materialinsamlingen har inspirerats av aktionsforskning och utformandet av intervjuguiderna av Spegelmetoden. Materialet har analyserats med en konstruktionistisk analys utgående ifrån James A. Holsteins (2013) teorier om personbeskrivningar. Forskningen som vilar på en socialkonstruktionistisk grund har som teoretisk utgångspunkt att beskrivningar har en stor betydelse för hur verkligheten blir till. I analysen av materialet framträder tre olika våldsdiskurser som intervjudeltagarna använder sig av när de beskriver och förklarar våldet i de olika ärendena relaterat till de beslut som tagits: en betonande våldsdiskurs, en normaliserande våldsdiskurs och en kulturaliserande våldsdiskurs. Resultatet visar att de olika våldsdiskurserna är sammanvävda med beskrivningarna av aktörerna i våldssituationen. Hur man talar om våldshandlingen hänger ihop med hur man beskriver våldets aktörer. Man kan inte tala om våldshandlingen isolerat utan att väva in aktörerna i beskrivningen. Samtidigt är också beskrivningarna av våldet och aktörerna tätt kopplade till de beslut som fattas i ett ärende. De våldsförklaringar som identifierats i deltagarnas diskussioner rör sig alla på individ- och relationsnivå. Den feministiska förklaringsmodellen som rör sig på en strukturell nivå har inte kunnat identifieras i diskussionerna, vilket sannolikt har att göra med att verkligheten är mycket mera luddig och mångfacetterad än strukturella perspektiv anger. Därför är de strukturella perspektiven kanske inte de som vanligen används i det praktiska arbetet.
  • Minkkinen, Johanna (Helsingfors universitet, 2014)
    Mediekonsumenterna söker i dag nya kanaler och källor för information och underhållning och annonsörerna ställer krav på nya annonseringskanaler. De flesta finländska dagstidningars upplaga minskar och tidningshusen får se det som en positiv nyhet om upplagan inte minskar mer än den gjorde året innan. I det här tuffa läget måste tidningshusen satsa på nya kanaler. Jag har undersökt två finlandssvenska tidningshus webb-tvkoncept: Studio Hbl (Hufvudstadsbladet/KSF-media) och Österbotten idag (HSS-media). Jag har jämfört utbudet i webb-tvsändningarna med utbudet i papperstidningen (Hufvudstadsbladet och Österbotten tidning). Det huvudsakliga forskningsmaterialet består ändå av intervjuer med de två ansvarspersonerna för Studio Hbl och Österbotten idag. På intervjuerna har jag tillämpat kvalitativ innehållsanalys. I min avhandling strävar jag efter att svara på frågorna Hur väl lyckas tidningarna variera sitt utbud i de olika kanalerna och På vilket sätt breddar webb-tv utbudet för konsumenten. Min forskning visar att de två undersökta tidningshusen lyckas ganska bra med att variera sitt innehåll i de olika kanalerna, men att man fortfarande kunde hitta många fler variationsmöjligheter gällande vinkling. Vidare visar min forskning att tidningshusen själva ser den nya kanalen och det att man kan erbjuda konsumenterna en visuell upplevelse som ett mervärde i sig, även oberoende av innehåll. Min forskning visar också att papperstidningen fortfarande år 2014 har en relativt stark position: bland annat syns det i att många som vill bli intervjuade i Studio Hbl också vill synas i papperstidningen och att en del journalister vid HSS-media hellre jobbar för papperstidningen än för webb-tv.
  • Helander, Maria (Helsingfors universitet, 2014)
    The aim of this thesis is to study the effects of household wealth on consumption. The focus of the study is on the effects of physical wealth, namely housing and forest wealth, on consumption in Finland. The empirical estimation is conducted using cross-sectional household level data obtained from the 1998 Household Wealth Survey compiled by Statistics Finland. The estimation is performed using OLS regression and taking into account survey design considerations. The results from the study provide evidence confirming the existence of a wealth effect on consumption regarding housing wealth, forest wealth as well as financial wealth. The study finds the housing wealth effect on consumption to be positive and much larger than the financial wealth effect for those households that are homeowners. However, the magnitude and the sign of the wealth effect seems to somewhat differ by the amount of accumulated net housing wealth. Evidence of the existence of a life-cycle pattern in consumption is also confirmed for the subsample of homeowners by comparing differences in wealth effects between household age groups. It should however be emphasised, that actual life-cycle behaviour can only be traced with the use of panel data. The study finds evidence that the effect of forest wealth on consumption may be negative for the subsample of forest owners. Further study then reveals that the negative estimate for the effect of net forest wealth on consumption observed for the whole subsample seems to arise from the much stronger and significant negative estimate obtained for the subgroup of forest owning farmer households. This finding could in part be explained by the skewed age distribution of forest owning households, the fact that forest owning farmer households are likely to be engaging more in home production, which lowers observed consumption outside of the home, and that farmer owned forestland estates, and the logging income they generate, are often used for funding farm associated investments. In order to study the concavity of the consumption function in Finland, wealth and income effects are estimated separately for the net wealth quintiles of households using the whole sample of observations. The results indicate that the effect of a change in financial wealth or income on consumption is indeed larger for households with small total net wealth. This finding suggests that in the case of a wealth or income shock that disproportionately affects households with less net wealth, the economy level effects on aggregate consumption may be larger than those estimated by traditional models.
  • Lehko, Tuike (Helsingfors universitet, 2014)
    Jazz-tytöt olivat uudenlainen uhka perinteiselle naiskuvalle 1920-luvulla. He olivat kaupunkilaisia nuoria naisia, jotka tulivat toimeen omillaan, pukeutuivat muodikkaasti ja juhlivat villisti. He edustivat modernia ja vaurastuvaa aikaa, kaupunkilaisuutta, kansainvälisyyttä ja jazzmusiikkia, joka virtasi Helsinkiin 1920-luvulla. Jazz-tytöistä ei kuitenkaan löydy ensikäden tietoa, vaikka heistä kirjoitettiin ajan aikakauslehdissä ja kaunokirjallisuudessa. Tutkimuksessa selvitetään, millainen oli aikalaistekstien luoma kuva helsinkiläisistä jazz-tytöistä ja miten kuva vastasi ajan naisten elämää. Työn tarkoituksena on läpivalaista 1920-luvun naisten julkisen roolin muutosta jazz-tyttöjä käsittelevän kirjoittelun paljastamien ristiriitojen avulla. Työssä analysoidaan viiden aikakauslehden jazztyttötekstejä, joita täydentävät muutamat aiheeseen liittyvät romaanit. Tekstien välittämää kuvaa täydennetään muisti- ja tutkimustiedolla 1920-luvusta. Tekstianalyysin pohjana työssä selvitetään Helsingin historiaa 1920-luvulla naisten työssäkäynnin, uudistuvan huvittelukulttuurin ja jazzin historian osalta. Tutkimuksen teoreettisena lähtökohtana on Judith Butlerin ajatus sukupuolen performatiivisuudesta, jossa sukupuoli nähdään toistuvien esitysten sarjana. Ne liittyvät tyyliin, habitukseen ja käytökseen, ja ne ovat ajasta ja kulttuurista riippuvaisia. Muuttuessaan ne herättävät huomiota. Aikalaisteksteissä jazz-tyttöjä ja -musiikkia ihannoitiin ja paheksuttiin. Jazz-tyttöjen kirjoitettiin olevan itsekkäitä ja pinnallisia, ja heidän pelättiin turmeltuvan. Toisaalta uutta naista kuvailtiin myös reippaaksi, määrätietoiseksi, itsenäiseksi ja aktiiviseksi. Tutkimusaineistosta ei löytynyt yhtäkään tekstiä, jonka kirjoittaja tunnustautuisi jazz-tytöksi. Jazztytöt vertautuivat aikansa muihin naisrooleihin. Sellainen oli esimerkiksi romantisoitu kansakunnan äiti. Jazz-tytöistä kirjoitettiin paljon, koska he haastoivat aikansa pukeutumiseen ja käyttäytymiseen liittyneitä sukupuolittuneita sääntöjä ja normeja. Jazz-kulttuuri kosketti kuitenkin 1920-luvulla vain harvaa helsinkiläistä. Silti monet kaupunkilaisnaiset lainasivat jazz-tyttöstereotypian ulkoisia piirteitä, kuten polkkatukan ja polvipituisen hameen. Lisäksi yhä useampi nuori nainen kävi töissä ja asui yksin. Sekä jazz-tytöt että jazzmusiikki ovat tiivistymiä ajan hengestä. Modernisoituva kaupunki ja elämänmeno toistuivat jazzmusiikin koneelliseksi kuvatussa rytmissä ja eksoottisessa alkuperässä. Poikamiestyttöjen työssäkäynti taas korosti muutosta perinteiseen yhteiskuntaan, jossa tytöt kasvatettiin äideiksi. Ne yhdessä herättivät pelkoa ja intoa, ja tämä yhdistelmä innoitti kirjoittajia, jotka korostivat vahvoja mielikuvia entisestään ja synnyttivät uusia.
  • Pentti, Katariina (Helsingfors universitet, 2014)
    This thesis examines the theory and empirics of dealing with externalities associated with waste, namely municipal solid waste (MSW) generated by households and small businesses. The aim is to study how these externalities can be incroporated in market prices. The amount and properties of MSW, and thus the externalities created by its disposal, are affected by both private and public agents. Because of this, I approach the subject by first discussing the point of views of consumers and producers, and then that of a welfare-maximizing government. Most theoretical models on the subject set their emphasis on changing the existing opportunity cost structure in order to perform this internalization. Hence, these models support the view that instruments such as unit pricing on garbage collection and deposit-refund schemes are capable of reaching the socially optimal amount of waste. A central observation proposed by several researchers is that deposit-refund, though equivalent to unit pricing in theory, is usually the superior choice between these instruments as it does not encourage illicit dumping. Clear conclusions on the empirical success of these instruments are not feasible as the results are varying on the effectiveness of unit pricing and scarce on deposit-refund schemes. Since there is evidence that consumers often have positive willingness-to-pay for recycling programs (Kinnaman, 2009), I discuss the role of social norms and intrinsic motivations in relation with consumer decision-making. The literature on these phenomena recommends influencing the consumers' preferences through social norms as an alternative and/or complement for manipulating their opportunity costs. Finally, I present a framework to illustrate the theoretical connection between Extended Producer Responsibility (EPR) instruments, which represents a promising way of incentivizing firms to reduce waste management costs. The idea behind this mechanism is to place producers in financial responsibility for the disposal of their products to incentivize them to produce more durable goods.
  • Hynynen, Anna (Helsingfors universitet, 2011)
    Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan yliopiston yhteiskunnallista vuorovaikutusta koskevaa julkista keskustelua. Aineisto koostuu viiden levikiltään Suomen suurimpien joukkoon kuuluvan sanomalehden yliopiston yhteiskunnallista vuorovaikutusta käsittelevistä pääkirjoituksista ajalta 1.1.2008–31.12.2009. Pääkirjoituksia on aineistossa yhteensä 110. Tutkielman tarkoituksena on täydentää politiikan tutkimuksen alalla laiminlyötyä koulutuspolitiikan tutkimusta paneutuen yliopiston yhteiskunnallista roolia koskeviin merkityksiin, jotka nousivat aktiiviseen julkiseen keskusteluun yliopistolain uudistuksen myötä. Tutkimuskysymyksenä on, minkälaisia representaatioita yliopiston roolista yhteiskunnassa suomalaiset sanomalehdet välittivät pääkirjoituksissaan uuden yliopistolain säätämistä edeltäneessä uutisoinnissaan? Tutkielmassa eritellään pääkirjoituksista löytyviä yliopiston yhteiskunnallista roolia koskevia merkitysjärjestelmiä eli diskursseja käyttäen menetelmänä Teun van Dijkin diskurssianalyysia. Yliopiston roolia koskevia representaatioita tarkastellaan Jürgen Habermasin tiedon intressien teoriaan peilaten. Muita keskeisiä teoreetikkoja ovat Gerard Delanty, Henry Etzkowitz, Helga Nowotny, Jean-Francois Lyotard, Andy Green ja Marek Kwiek. Yliopiston kolmannen tehtävän korostumista pohjustetaan historiallisella kuvauksella modernin yliopiston synnystä ja yliopistoinstituution kehityksestä Euroopassa ja tarkemmin Suomessa. Työssä käydään myös läpi tutkimusta, joka pureutuu kansallisvaltion ja yliopistoinstituution historiallisen siteen purkautumiseen ja yliopiston toiminnan legitimiteetin uudelleenmäärittelyyn. Lisäksi nostetaan esiin näkemyksiä tiedon tuotannon monopolin irtautumisesta yliopistolta yhä suuremmalle joukolle toimijoita. Analyysia taustoitetaan myös uuden yliopistolain ja sen taustalla olleen ylikansallisen koulutuspolitiikan konsensuksen kautta. Pääkirjoituksissa esiintyneitä yliopiston yhteiskunnallisen roolin saamia merkityksiä tarkastellaan ensin lehtikohtaisesti, minkä jälkeen pääkirjoitusten sisältämistä representaatioista muodostetaan diskursseja. Aineistosta muodostui viisi diskurssia: globaalin selviämistaistelun diskurssi, lokaalin identiteetin diskurssi, maineenrakennuksen diskurssi, panos-tuotos-diskurssi ja myyttisen humboldtilaisuuden diskurssi. Yliopisto representoitiin alueellisen identiteetinrakennuksen ja integraation välineenä ja sellaiseksi alueen integraation välineeksi, jolle valtio on prosessin laidalla oleva tukiverkko. Alueen integraation välineeksi representoitu yliopisto esitettiin samalla globaalille huipulle tähtäämisen myötä legitimoituvaksi instituutioksi. Yliopisto representoitiin siis glokaalin huipulle nousun välineenä. Pääkirjoituksissa epäpolitisoitiin yliopiston ja alueen välinen yhteys sekä yliopiston ja elinkeinoelämän välinen yhteys. Globaalin selviämistaistelun ja myyttisen humboldtilaisuuden välinen merkityskamppailu kulki läpi aineiston. Yliopisto representoitiin teknisen tiedon intressin mukaisesti välineeksi globaalin kilpailukyvyn nostamiseksi. Toisaalta yliopisto esitettiin myös myyttisen humboldtilaiseksi puhdasta tutkimusta tekeväksi ympäröivästä yhteiskunnasta eristäytyneeksi instituutioksi. Aineistossa ei representoitu yliopistoa emansipatorista tiedon intressiä toteuttavana instituutiona vaihtoehtona teknisen tiedon intressin mukaisille representaatioille. Myöskään kommunikatiivisen tiedon intressin mukainen yliopisto ei tullut aineistossa esiin. Aineistossa annettiin vastoin tutkimuskirjallisuuden näkemyksiä yliopistolle legitiimin tiedon monopolin haltijan rooli. Pääkirjoituksissa representoitiin valtiovallan, yksityisen sektorin ja tiedeyhteisön yliopistoa koskevia intressejä. Kansalaisyhteiskunnan ja yliopiston välistä vuorovaikutusta aineisto ei nostanut esiin. Keskeisimmäksi jatkotutkimuksen aiheeksi identifioitiin tämän myötä yliopiston ja kansalaisyhteiskunnan toimijoiden välisen vuorovaikutuksen tarkastelu.
  • Bäckman, Irene (Helsingfors universitet, 2014)
    I denna pro gradu undersöks sju klienter inom vuxensocialt arbete och utkomststöd i några mindre kommuner och städer i Österbotten. Den centrala forskningsfrågan för avhandlingen är: 'Vad berättar undersökningspersonerna om sina erfarenheter av klientskap?' Forskningsfrågan preciseras ytterligare med bifrågor som tudelar forskningsfokus till klienternas livssituation samt klienternas möte med samhällssystemet. Syftet med min studie är att bidra till en större förståelse för klientskap inom vuxensocialt arbete och utkomststöd och dessa klienters livssituationer. Undersökningspersonerna är tre kvinnor och fyra män i åldrarna 26-61 som i många år eller i flera olika perioder har varit klienter vid socialbyrån. Genom att lyssna till deras berättelser i intervjuer samt granska innehållet i deras situationskartläggningsblanketter har en bild av klientskapet och deras livssituationer målats upp, vilken analyserats med hjälp av teoribunden innehållsanalys (Tuomi & Sarajärvi 2002). Som teoretiskt referensram har Pierre Bourdieus tankegångar kring klassamhället och olika tillgång på kapital fungerat tillsammans med Elina Pekkarinens positionsmodell som beskrivning av livssituationens förutsättningar och avgränsningar. Flera teman framträder i analysen, som avgränsats till att fokusera på mera negativa eller problematiska aspekter av klientskapet. Det viktigaste vad det gäller livssituationen har att göra med orsaker och hinder som banar väg till och håller personerna kvar i klientskapet. Berättelserna visar att orsakerna till klientskapet för dessa personer endera har haft att göra med övergången från ungdom till självförsörjandeskap, att man med låg lön varit eller är familjens enda inkomstkälla, eller att man haft en välbärgad position men gått miste om den. Efter att klientskapet inletts har inre avgränsningar och hälsobesvär tillsammans med de ramar som samhället och systemet utgör satt hinder för en återgång till ett liv utan socialbyrån. Vad det gäller mötet med systemet lyfter analysen fram teman som har att göra med att vara i en underställd position, samt olika problematiska erfarenheter av förhållandet till hjälpinstanserna. Den slutsats som har kunnat dras från analysen av är att vuxensocialarbetets klienter har olika bakgrunder, unika situationer och olika orsaker till sin position. Ett längre klientskap kan medföra flera problem och anhopande hinder. Utkomststödsklienterna har ofta en svag social position och upplevelsen av detta förstärks ytterligare i den underställda positionen som man som klient står i i förhållande till socialvårdssystemet. En del av dem verkar ha tillräckliga resurser för att hålla en god position trots klientskapet, medan andra befinner sig i en marginaliserad livssituation.
  • Brandt, Linda (Helsingfors universitet, 2014)
    Itsemurha on yhteiskunnallisesti merkittävä, vaiettu ja paljon voimavaroja kuluttava ilmiö. Suomessa tehdään kuukausittain noin 73 itsemurhaa jokaisen koskettaessa keskimäärin 6−10 lähiomaista. Syytä suomalaisten itsemurhien yleisyyteen ei tiedetä, mutta oletetaan, että syynä siihen on alkoholin käyttämisen kulttuuri ja suomalaisen miehen malli. Itsemurhaa ilmiönä, sekä itsemurhien ehkäisyä ja niiden vaikutuksia on tutkittu paljon, mutta läheisten näkökulma on yleisesti katsoen jäänyt tutkimuksissa vähemmälle huomiolle. Tämän tutkielman tarkoituksena on saada tietoutta siitä, mitä läheiselle tapahtuu hänen jouduttua kohtaamaan itsemurhan. Huomio kiinnittyy erityisesti itsemurhan kohtaamiseen nuorena aikuisena, suruprosesseihin, tuentarpeeseen ja surusta selviytymiseen. Tutkielman tutkimustehtävä on selvittää, miten nuori aikuinen kuvailee läheisen itsemurhasurun kohtaamista ja siitä selviytymistä. Surulla on erilaisia ilmenemismuotoja, mutta itsemurhan aiheuttama suru on omanlaistaan. Se voi purkautua monin eri tavoin. Suruun liittyviä tunteita on usein vaikea vastaanottaa ja tunnistaa ja surun patoutuminen voi aiheuttaa ongelmia. Suruprosessit on tässä tutkielmassa jaettu vaiheisiin: sokki, syyllisyys, viha ja hyväksyminen. Tutkielman aineisto on saatu haastatteluilla, jotka on toteutettu internetin välityksellä teemahaastatteluina. Haastatellut ovat olleet iältään 19-27 -vuotiaita naisia. Jokainen haastateltavista on kokenut läheisen itsemurhan yli puoli vuotta ennen haastatteluhetkeä. Enemmistölle haastateltavista läheinen tarkoitti omaa perheenjäsentä. Aineiston pääteemat olivat kuoleman yllätyksellisyys, suruprosessit, voimaantuminen ja selviytyminen. Itsemurhamenetystä potevan lähiympäristön tulisi tiedostaa, että itsemurhasuru poikkeaa niin sanotusta normaalista surusta. Surureaktiot voivat olla hyvinkin voimakkaat ja menetyksen työstäminen saattaa olla pitkäkestoista ja vaatia ammattiapua. Useimmiten on tärkeää saada ainakin lyhytkestoisesti ammattiapua, keston riippuessa omista voimavaroista ja tuen tarpeesta. Itsemurhasuru ilmenee prosessiluonteisesti. Sokkivaiheessa tarvitaan henkistä ensiapua ja on tärkeää saada muilta läsnäoloa, hiljaista tukea ja käytännöllistä apua. Läheisen on tärkeää saada tuntea, että hän ei ole yksin. Itsemurhan kohtaaminen saattaa olla ensimmäinen todella suuri kriisi nuoren aikuisen elämässä. Tämän johdosta, on tärkeää että hän saa tarvitsemansa avun. Usein ammatillinen apu on tärkeää ainakin ensimmäisen vuoden aikana. Ammatillisen avun saatavuuden tulisikin olla helppoa. Myös vertaistukiryhmistä voi saada hyvää apua surun käsittelyyn. Läheiselle itsemurha on kokonaisvaltaisesti järkyttävä kokemus. Kun läheinen on nuori aikuinen, on itsemurha asia, joka saattaa vaikuttaa voimakkaasti hänen identiteettiinsä. Mikäli elämässä on positiivisia asioita, mitä odottaa tulevaisuudelta, helpottaa se surusta selviytymisessä. Nuorena aikuisena kohdattu läheisen itsemurha saatetaan ottaa hyvinkin raskaasti. Toipuminen suurten menetysten jälkeen on mutkikas ja pitkäkestoinen prosessi, joka vaatii kokijaltaan paljon. Itsemurhasurusta selviytyminen ei tarkoita sitä, että läheinen unohtuisi ja elämä palaisi ennalleen. Surun kokeminen muuttaa ihmistä ja onkin tärkeää kohdata suru ja käsitellä sitä niin kauan, kuin se on yksilöllisesti tarpeen.
  • Koskipahta, Elina (Helsingfors universitet, 2014)
    Lähdesuojaa käsittelevää tutkimusta on tehty Suomessa erittäin vähän. Pro gradu -tutkielman taustana on Helsingin yliopiston viestinnän tutkimuskeskus CRC:ssä vuosina 2010-2011 tehty lähdesuojatutkimus, jonka tutkimusavustajana tutkielman kirjoittaja on toiminut. Työssä käsitellään lähdesuojaa journalismin ammattikäytäntönä sekä yhteiskunnallisesti merkittävän arkaluontoisen tiedon saamista turvaavana mekanismina Sonera-kirjaan liittyvän julkisen keskustelun sekä oikeusprosessin kautta. Tarkoituksena on selvittää vuonna 2004 uudistuneen sananvapauslain merkitystä tuomioistuimen Sonera-kirjan kustantajalle myöntämän lähdesuojan kannalta, ja perustella kuinka yleisen edun käsite liittyy keskusteluun teoksen roolista lähdesuojan ennakkotapauksena. Tutkielmassa kuvataan lähdesuojan kehitystä kotimaisessa lainsäädännössä sekä journalistisen alan itsesääntelyssä. Sonera-kirjaa käsitellään tapaustutkimuksena, joten teoreettinen viitekehys pyrkii avaamaan sidonnaisuuksia aihepiiristä aiemmin käytyyn tieteelliseen ja mediapoliittiseen keskusteluun muun muassa journalistisen julkisuuden ja yleisen edun teorian sekä valtiopäiväasiakirjojen avulla. Tutkimuksen aineisto koostuu viiden valtakunnallisen lehden eli Helsingin Sanomien, Aamulehden, Iltalehden, Keskisuomalaisen ja Sanomalehti Kalevan Sonera-kirjaan sekä lähdesuojaan liittyvästä kirjoittelusta vuosilta 2002–2010. Analyysi on toteutettu Virginia Braunin ja Victoria Clarken temaattista analyysiä soveltaen. Yleisen edun perusteiden esiintymistä tutkitaan Stylianos Papathanassopouloksen ja Ralph Negrinen laatiman kolmijaon pohjalta luodun analyysimallin avulla, verraten aineistossa esiintyviä argumentteja yleisen edun näkökulmiin seuraavan neljän teeman alla: anonyymin julkaisun ongelmat, Sonera-kirjan lähdesuoja, sananvapauslain uudistus sekä kirjeet. Teemat kuvaavat erilaisia vaiheita Sonera-kirjan tarinassa, mutta niiden kautta voidaan todeta samankaltaisia painotuksia yleisen edun perusteiden esiintymisessä Sonera-kirjan lähdesuojaa koskevassa argumentaatiossa. Lähdesuojan myöntämistä Sonera-kirjan kustantajalle perustellaan analyysimallin mukaan pitkälti yhteisen hyödyn perusteiden kautta, mikä ilmenee aineistossa sananvapauden ja tiedonvälityksen korostamisena sellaisena yhteiskunnan toiminnan kannalta merkittävänä tekijänä, joka ylittää kunnianloukkauksen kohteen tarpeen saada tietoonsa kunnianloukkauksen tekijä. Työssä esitetään, että Sonera-kirjan merkitykseen lähdesuojan ennakkotapauksena on vaikuttanut lähdesuojan korkea arvostus journalismin työvälineenä sekä tapauksen sijoittuminen sananvapauslain voimaan tulon aikaan. Sonera-kirjan tapaus oli ensimmäinen, johon sovellettiin välineneutraalia lähdesuojaa, joten teos ei pelkästään lujittanut lähdesuojan rikkomattomuutta, vaan asetti myös raamit tuoreen lain käytäntöön soveltamiselle. Sonera-kirjan ympärillä käyty julkinen keskustelu ilmentää hyvin lähdesuojan keskeistä merkitystä sananvapauden kulmakivenä sekä länsimaisessa yhteiskunnassa jaettua normatiivista käsitystä tiedonvälityksen merkityksestä demokratian toteutumisen kannalta.
  • Wang, Xilong (Helsingfors universitet, 2014)
    This study aims to examine the difference between user-generated online video reports and professional TV news reports on covering the last rescued survivor Xiang Weiyi, widely referred in media as 'Little Yiyi', in 2011 Wenzhou bullet train accident in China. By comparing two different types of reports, this study focuses on several aspects, including the knowledge and skill in using camera and editing videos; the representation of experts and the general population; access to media materials and information sources; and style in narratives. Semiotic analysis is used in this study as the research method in order to compare and interpret video materials collected from online sources. Literature in this study includes discussions on theories of democracy, the media, and citizen journalism. Democracy and media theories provide knowledge in understanding the role of media and journalism in representing interests from different social groups in public discussion. Pluralistic viewpoints in news coverage, therefore, are argued to be crucial aspects in construction of public discussions that are capable of representing multiple social interests. Theories on citizen journalism provide knowledge of the nature of user-generated media content. By reviewing existing studies, this thesis argues that citizen journalism has the capability to provide additional viewpoints which are more likely to be ignored by the mainstream media due to reasons such as financial pressures and professional standards. Several studies on Chinese media system are also reviewed in this study in order to provide contextual information for the interpretation of data. Furthermore, discussions on video journalism and video witnessing are used to improve the interpretation of data. Results of this study show that citizen video reports are different from TV news videos. Citizen journalists are representing the news with a more subjective viewpoint and narration than professional TV news. Citizen journalists in China lack knowledge and skills in making and editing videos. They are able to report from a closer standpoint toward the community, but they cannot bring opinions from the community to their audience. Thus this study concludes that citizen journalists in China have not been able to bring different viewpoints into public discussion. However, they still have potential since it is shown that citizen journalists are aware of the importance of opinions from ordinary citizens.