Pro gradut ja vastaavat opinnäytteet

Recent Submissions

  • Tuomaala, Emilia (Helsingin yliopisto, 2014)
    Taita Hills are situated in southeastern Kenya (03°20’S 38°15’E), only 350 km from the equator. Ecology and biodiversity of the area is one of a kind and has been subject to multiple studies of natural sciences during the last decades. Taita Hills belong to the Eastern Arc Mountains, an ancient chain of mountains in Eastern Africa and one of the 25 biodiversity hotspots of the world. To qualify as a biodiversity hotspot an area must have lost significant amounts of its original vegetation and inhabit a number of endemic plant species. Both of these criteria are met in Taita Hills where the favorable climate enables endemic species to thrive. Large areas of forest has been cut down in order get more room for agriculture, the main source of livelihood in Kenyan countryside, making the environment threatened. The diverse environment of Taita Hills produces a multitude of ecosystem services. Ecosystem services can be defined as all benefits people obtain from nature. They are often divided into four categories: provisioning services, regulating services, cultural services and supporting services. Ecosystem services link ecological knowledge and economics together by enabling monetary valuation of abstract aspects of nature (e. g. water retention). This link helps decision makers to take environmental issues into consideration by providing a possibility to compare concrete and abstract aspects of nature with each other through tangible monetary values. Research on ecosystem services has grown exponentially in the recent years and decades. However, most of this research has been conducted in developed countries and only little research has been completed in developing countries such as Kenya. It has been established that provisioning services are considered the most important services in developing countries, though. This was the case in Taita Hills, too; the majority of ecosystem services recognized by the local people were provisioning services. Services like firewood, medicinal usage of local plants and scenery were familiar to local people and the role of water was also emphasized in their perceptions of ecosystem services and biodiversity as a whole. Phoenix reclinata was one of the keystone species of ecosystem services. People’s perceptions of biodiversity can vary a lot. Like ecosystem services, biodiversity is a subjective concept that can be understood differently by different people. Understanding how people see nature that surrounds them and biodiversity it beholds can help e. g. in planning nature conservation areas. When people agree on decisions made about their environment and recognize their own basic values in the decisions made they are more eager to support them. Even so, research on people’s perceptions of biodiversity is currently lacking. Results that have been obtained have suggested that plants’ role in people’s perceptions is emphasized and people respond better to beautiful and imposing species than modest or ugly species. This was true also in Taita Hills where people linked plants and forest directly to biodiversity. They also recognized local plant species well, regardless of their nativeness, and had a close relationship with nature overall.
  • Kilpiä, Heidi (Helsingin yliopisto, 2011)
    Pro gradu – tutkielmani tavoitteena oli tarkastella ironiaa argumentointikeinona sanomalehtikolumneissa. Tarkoitus oli selvittää piirteitä, jotka tukevat figuurien ja erityisesti ironian argumentatiivisuutta, ja miten ironia tekstissä toimii argumentointikeinona. Figuureita pidetään usein retorisena tyylikeinona. Työssäni lähtökohtana oli kuitenkin halu tuoda esiin ironian argumentatiivisuus. Ironia on vahvasti diskursiivinen figuuri ja sen voi tulkita ainoastaan kontekstin kautta. Niinpä suuressa roolissa ironian kautta tapahtuvassa argumentoinnissa ovat kolumnien kirjoittajien aikomukset ironisoida, ja vastaanottajien kyky tulkita tekstien sisältämä ironia. Tukeudun teoreettisessa viitekehyksessä argumentoinnin osalta Chaïm Perelmanin ja Lucienne Olbrechts-Tytecan teoriaan La Nouvelle rhétorique, jonka mukaan argumentointi on nimenomaan diskursiivista toimintaa. Mitä tulee figuureihin ja erityisesti ironiaan, konsultoin työssäni pääosin Marc Bonhommen, Laurent Perrinin ja Ekkehard Eggsin ajatuksia. Aineistoni koostuu viidestä Le Monde – sanomalehdessä julkaistusta kolumnista vuosina 2009–2010. Jokaisella kolumnilla on eri kirjoittaja ja aihe, lisäksi kirjoitustyylit eroavat toisistaan. Kolumnit on tarkoitettu ensisijaisesti ranskalaisille lukijoille, mikä teki analyysistä osin hankalaa. Tutkimukseni taustaksi esittelen työssäni ensin Perelmanin ja Olbrechts-Tytecan argumentaatioteorian, sekä figuurien ja ironian tulkinnan erityispiirteet. Sitten perehdyn tarkemmin aineistooni määrittelemällä jokaisen kolumnin kommunikatiivisen viitekehyksen ja mahdollisen tekstien sisältämän ironian. Analyysiosiossa syvennyn kolumnien niihin kielellisiin kohtiin, jotka mielestäni ovat tulkittavissa ironisiksi. Tutkimukseni myötä voin todeta, että ironia on mitä tehokkain argumentointikeino. Kielellisesti ilmaistaan väite, joka on ristiriidassa tai suoranainen vastakohta sille, mitä oikeasti halutaan sanoa. Näin ironia tuo esiin kaksi erilaista näkökulmaa, ja asettaa samalla vastapuolen naurunalaiseksi. Voisi siis sanoa, että ironia on avartavaa argumentointia ja yhteiskunnallisten ilmiöiden (kuten köyhyys) esiin nostamista. Analyysini kautta havaitsin, että kolumnin aihe ja kirjoittajan tyyli määrittivät ironisten ilmausten määrää teksteissä. Mielenkiintoista oli huomata, että puhekieliset kolumnit sisälsivät enemmän ironiaa kuin asiakieliset. Jokapäiväiseen elämään ruohonjuuritasolla liittyviä aiheita (kuten köyhyys ja jalkapallo) käsiteltiin vahvemmin ironian keinoin kuin esimerkiksi politiikkaa tai taloutta. Tämä havainto antaa olettaa, että ihmistä lähellä olevat aiheet jakavat vahvasti mielipiteitä ja luovat tarpeen argumentoida ironian keinoin tuoden esiin nimenomaan myös vastapuolen mielipiteen.
  • Linnupöld, Kristiina (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tämän tutkielman tarkoituksena on selventää ortognaattis-kirurgisen prosessin läpikäyneen potilaan hoitopolkua, mitä erityistä se sisältää ja millainen hoitopolku käytännössä on. Ortognaattis-kirurgisia leukaleikkauksia tehdään HUS:n Suu- ja leukasairauksien klinikassa (SLK) ja Pää- ja kaulakeskuksessa vuosittain noin 70–80. Hoitoprosessiin kuuluu ennen leikkausta suoritettava prekirurginen sekä leikkauksen jälkeinen postkirurginen oikomishoito. Tutkimus tehtiin perehtymällä kirjallisuuteen sekä seuraamalla yhden potilaan ortognaattis-kirurgista hoitoprosessia sekä haastattelemalla häntä. (60 sanaa)
  • Mähönen, Ilona (Helsingin yliopisto, 2016)
    Selvitän Pro gradu -tutkielmassani, onko Ibn Qutayba saanut vaikutteita kreikkalaisesta, arabiaksi käännetystä Artemidoroksen unikirjasta. Unien tulkintaan on suhtauduttu pääosin positiivisesti. Perimätieto sisältää anekdootteja profeetan ja hänen kumppaniensa unista, mutta varhaisin tunnettu unien tulkintaan keskittynyt kirja on ajoitettu 800-luvulle. Kyseinen kirja on Ibn Qutayban kirjoittama, ja osuu ajankohtaan, jolloin arabit ryhtyivät kääntämään kreikkalaisia tekstejä, muun muassa Aristotelesta, arabiaksi. Onkin kiehtovaa selvittää, näkyykö myös unien tulkinnassa, jota pidettiin siihen aikaan tieteenä, kreikkalainen vaikutus jo 800-luvulla. Pääosa tutkijoista katsoo, että kreikkalaisvaikutus on nähtävissä vasta 800-luvun jälkeen arabialais-islamilaisessa unikirjallisuudessa. Tärkeimmät tutkimushypoteesit aiheesta ovat esittäneet Toufic Fahd, John Lamoreaux sekä Meir Kister. Meir Kister on pohtinut, voiko Ibn Qutayban teos olla vastalause kreikkalaiselle unikirjalle. Suoritin tutkimuksen vertailevalla menetelmällä. Taustalla vertailussa huomioin sitä, mitkä piirteet ovat olleet yhteisiä koko muinaisen Lähi-idän unien tulkinnan perinteelle. Silloin voi erottaa selkeämmin ne seikat, jotka ovat todennäköisemmin yleisiä, yhteisiä piirteitä kuin yksittäisiä, omaksuttuja vaikutteita. Selvitin vaikutteita tarkastelemalla kirjojen rakenteellisia ja sisällöllisiä piirteitä. Poimin kirjojen rakenteesta niiden lukujen järjestystavan ja tarkemmalla tasolla yhden unien tulkinnan osalta tulkintakaavan rakenteen. Tarkastelin, onko kirjojen rakenne samanlainen ja näkyykö yksityiskohtaisemmissa rakenteissa samankaltaisuuksia. Tutkin sisällön yhtäläisyyksiä vertailemalla uniteoriaa sekä unien tulkintoja. Analyysin tuloksissa selvisi, että sekä unien teoreettinen tausta että unien tulkinnat ovat hyvin samanlaisia sisällöllisesti, mutta Ibn Qutayban kirjassa on vahva uskonnon korostus sekä uskonnollisten lähteiden läsnöolo. Sisällölliset samankaltaisuudet voi selittää muinaisen Lähi-idän yhteisellä tulkintaperinteellä. Toisaalta rakenteelliset piirteet ovat ylätasolla yhteneväisiä. Se voisi olla merkki siitä, että Ibn Qutayba on omaksunut kirjan rakenteen Artemidoroksen kirjasta, ja hänen tarkoituksenaan on ollut kirjoittaa islamilainen vastine kreikkalaiselle, arabiaksi käännetylle unikirjalle, mikä vahvistaisi Meir Kisterin hypoteesin.
  • Siilasto, Jenni (Helsingfors universitet, 2013)
    Tutkielmassa tarkastellaan argumentaation keinoja ja tekniikoita keskustelussa, joka käytiin keväällä 2010 kotimaisen dokumenttielokuvan Reindeerspotting ikärajasta. Osallisina keskustelussa olivat tuotantoyhtiö Bronson Club Oy, Valtion elokuvatarkastamo, valtion elokuvalautakunta ja korkein hallinto-oikeus sekä viisi eri alan asiantuntijaa. Tavoitteena työssä on selvittää, miten osapuolet argumentoivat ja vasta-argumentoivat väitteitään ja näkemyksiään. Tutkielmassa tarkastellaan kieltä sosiaalisena ja yhteiskunnallisena toimintana sekä pohditaan kielellistä vaikuttamista ja vallankäyttöä. Lisäksi tutkielmassa analysoidaan muun muassa auktoriteetteihin ja asiantuntijuuteen vetoamisen merkitystä. Keskeisimpänä teoreettisena menetelmänä tutkielmassa käytetään Chaïm Perelmanin argumentaatioteoriaa ja siinä jaoteltuja argumentointitekniikoita. Tutkimuksessa hyödynnetään myös diskurssintutkimuksen ja kulttuurintutkimuksen näkökulmia sekä nojataan kevyesti kriittisen tekstintutkimuksen ajatuksiin vallasta ja kielellisestä vaikuttamisesta. Tutkimusaineisto koostuu kahdesta valituksesta, kuudesta lausunnosta ja kahdesta päätöksestä. Tutkielmassa keskitytään argumentointitekniikoiden lisäksi viranomaisen käyttämän ja sille suunnatun kielenkäytön vertailevaan analyysiin. Keskustelun jäsenet on siten ryhmitelty kahteen osapuoleen: valittavaan tahoon ja viranomaistahoon. Työssä osoitetaan, että osapuolten argumentoinnissa korostuu vertailun, auktoriteettiin vetoamisen ja havainnollistamisen tekniikoiden käyttö. Osapuolet käyttävät vertailun tekniikkaa ennen kaikkea perustellessaan näkemyksiään faktan ja fiktion valistuksellisuudesta ja vaarallisuudesta. Auktoriteettiin vetoaminen on aineistossa huomattavan suosittua molempien osapuolten argumentoinnissa, mikä tutkielman valossa on seurasta siitä, että keskustelun toisena osapuolena on juuri viranomainen. Tutkielmassa todetaan vertailun olevan paitsi Perelmanin määrittelemä sidosmuotoinen myös erottava tekniikka. Yhtäläisyyksiä vertaillessa argumentoijan on tunnustettava myös ilmiöiden eroavaisuudet. Muutoin vertailu olisi yhdenmukaistamista tai rinnastamista. Tutkielmassa haastetaan Perelmanin teorian yleisökäsityksen kahtiajako, sillä myös universaaliyleisön käsite viittaa lopulta aina rajattuun joukkoon. Laaja ja tarkemmin rajaamaton joukko sulkee aina jotain myös ulkopuolelleen. Kulttuurintutkimuksellinen näkemys toiseudesta, sen ymmärtämisestä ja rajaamisesta tarjoaa uudenlaisen tavan lähestyä Perelmanin teorian yleisökäsitettä. Tutkielma avaa poikkitieteisyyttä hyödyntävän näkemyksen aiheeseen ja aineistoon, jota juurikaan ei ole tutkittu. Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että elokuvan laaja ala tarjoaa tutkittavaa aineistoa fennisteille myös muussa kuin suosittujen elokuva-arvostelujen muodossa. Viranomaiskieli yhteiskunnallisesti ja sosiaalisesti merkittävänä tutkimuskohteena tarjoaa edelleen aiheen tämän työn jälkeenkin pohdittavaksi. Yksi jatkotutkimuksen aihe olisikin elokuvatarkastamon muut asiakirjat, jotka heijastelevat paitsi ikärajapäätöksiin vaikuttaneita seikkoja myös aikaamme, kulttuuriamme ja yhteiskuntaamme.
  • Häkkinen, Anu (2017)
    Kawah Ijen is the picturesque crater of the Ijen volcano located in Eastern Java, Indonesia. However, it is not just any volcano crater, as it happens to be the locus of labour-intensive sulphur mining operation. Each day up to 15 tons of sulphur is extracted from the Ijen crater by the 350 men working as manual miners. These men carry even 100 kilogram loads of sulphur out from the crater with bare brawn and the work is with no doubt burdensome. Kawah Ijen’s natural beauty has also caught the interest of tourists’, and the crater has become commodified as a tourism destination, visited by hundreds of international tourists each day. Thus the storyline of this master’s thesis is two-fold. The first research objective scrutinizes the Kawah Ijen sulphur mine from a commodity chain perspective, emphasizing the tough work the sulphur miners have to bear in order to satisfy the needs of the consumers at the end of the chain. The second, and the essential objective of this research in turn interrogates how the presence of the sulphur miners has become also an inevitable part of the Kawah Ijen tourism experience. In this the aspiration is to elucidate how the sulphur miners have become aestheticized as a Global South tourism attraction. In other words, this research aims to interrogate the peculiarity of this reality, by exploring how both trade and culture, and human and commodity mobilities are entangled and enshrouded within the crater of the Ijen volcano. In human geography, a research framework of ‘Follow the thing’ has been adopted by scholars in order to study the geographically far-flung production chains of consumer goods. As a framework it aims to make critical political-economic connections between the consumers and distant, and often also underprivileged, producers. In this Marxist-influenced undertaking emphasis is placed particularly on commodity fetishism. This notion has been mobilized to illuminate how consumers have become alienated from the means of production, in their symbolically-laden everyday consumption. As sulphur is a raw material needed in the production processes of many goods such as white sugar, fertilizers, medicines, and rubber, this research shows how these commodities were ‘followed’ into their origins to this particular sulphur mine. During a period of field work, a method of participant observation was utilized to get contextual understanding of this production site. The initial research objective is therefore to make connections and create awareness of the inequalities within commodity production networks. In the final research objective of this master’s thesis, a postcolonial approach is mobilized to critically interrogate this initial setting, in which the miners are seen as poor and stagnant producers. Thus the Kawah Ijen tourists are taken under lens in order to gain understanding of this touristic encounter nuanced with cross-cultural and socio-economic differences between the tourists and the miners. Therefore the setting of Kawah Ijen will not only be observed as a place of production, but also as a site - and object - of consumption. By analysing blogged travel stories written by the tourists themselves, this research aims to illuminate what the tourism experience of the Kawah Ijen is about in the realm of consumption. Special attention is given to how the encounter with sulphur miners has become a constitutive part of the adventurous and authentic tourism experience of Kawah Ijen. The blog post analysis on the Kawah Ijen tourism narrative shows how the imaginaries of the sulphur miner as the ‘Other’ are adhered to, as the tourists construct their travel identities, make meaning of their experiences and finally represent their experience to the outside world. Finally this research aims to make ruptures to Global South fetishism by elucidating how the Kawah Ijen sulphur mine has become both commoditized and fetishized in its own right. In this fetishzation process the sulphur miners are depicted as poor and primitive, which as categories act as symbols for authentic tourism consumption in the social frameworks of the tourists. However, the aim is not to demonize the tourists, but to give recognition to the nuanced personal and social realities they are embedded in their consumption. Hence, the tourism experience of Kawah Ijen is constructed through a point of view more sensitive to the subjective negotiation of authenticity. It is argued that the Kawah Ijen tourism experience is a process in which the meaning of the experience is negotiated in a wider framework, which is vicariously embedded in postcolonial discourse. Finally, it is concluded that although there is some unequal power relations at presence in the tourism consumption of Kawah Ijen, the tourism can be the means to make more sustainable living for the miners. The leapfrog from the mining to tourism has to be only carried out in a deliberate way with respect to all of the stakeholders.
  • Láng, Ilona (2017)
    Matalapainemyrskyt muodostavat Suomessa suurimman yksittäisen uhan sähkönjakeluverkon vakaudelle. Vuosina 2005-2015 kolmannes kaikista sähkönjakelun keskeytyksistä aiheutui matalapainemyrskyjen voimakkaista tuulista. Sääsuureiden yhdistäminen yhteiskunnallisesti vaikuttaviin suureisiin, kuten sähkövikoihin on ollut eri maiden ilmatieteen laitoksien tutkimuskohteena nouseva suuntaus kautta Euroopan. Tässä tutkielmassa luokitellaan matalapaineiden aiheuttamat myrskyt saapumissuunnan mukaan ja tutkitaan niiden vaikutuksia sähköverkkoihin. Matalapainemyrskyjen luokitteleminen Suomessa on verrattain uusi aihe. Myrskyt luokitellaan tässä työssä kaksivaiheisella menetelmällä saapumissuunnan ja pintamatalan rantautumisen mukaan, sekä selvitetään ominaisuuksia, jotka tekevät niistä tuhoisia sähköverkoille. Myrskyt luokiteltiin kuuteen luokkaan tarkastelemalla menneiden myrskyjen myrskyratoja vuosilta 2005-2015. Aineistoon valikoitui yhteensä 51 myrskyä, joita tutkittiin käyttämällä Ilmatieteen laitoksen tietokannan havaintoja, ERA-Interim uusanalyysejä sekä sähköyhtiöiden sähkövika-aineistoa. Myrskyluokat saivat nimekseen A-SW (maan eteläosaan lounaasta saapuvat), A-SE (maan eteläosaan kaakosta saapuvat), A-NW (maan eteläosaan luoteesta saapuvat), B-SW (maan pohjoisosaan lounaasta saapuvat), B-NW (maan pohjoisosaan luoteesta saapuvat) ja B-NE (maan pohjoisosaan koillisesta saapuvat). Aineiston myrskytapausten perusteella havaittiin, että suurin osa eli noin 60 prosenttia tarkastelujakson myrskyistä saapuu Suomeen lounaasta, mikä tukee hyvin aiempia tutkimustuloksia. Tutkielmassa on pyritty myös löytämään yhteys myrskyjen ja sähkövikatilanteiden välille yhdistämällä meteorologista dataa sähköverkkoyhtiöiltä (Loiste Sähköverkko Oy ja ENEASE Oy) saatuihin vikatietoihin. Myrskyluokille tyypilliset puuskatuulijakaumat on yhdistetty alueellisiin sähköttömien talouksien lukumääriin eli käyttöpaikkojen lukumääriin (kpk). Työssä tutkittiin eri myrskyluokkien ominaispiirteiden vaikutuksia sähköverkkoihin ja määritettiin maantieteellisten alueiden mukaan jakautuvat viat kussakin luokassa. Myrskyluokista tuhoisimpina esille nousivat luokat B-NW-, sekä A-SE-myrskyt. Nämä myrskyluokat ovat eri syistä tuhoisat. B-NW- myrskyistä tuhoisan tekee todennäköisesti niiden nopea kehityskaari, sekä voimakkaan matalapaineen keskuksen aiheuttamat ärhäkät puuskat. A-SE-myrskyt puolestaan ovat hidasliikkeisiä, jolloin puuskien vaikutukset tietyllä alueella kumuloituvat. Kaakosta saapuvia (A-SE) myrskyjä voisi kutsua myös kesämyrskyiksi niiden tyypillisen esiintymisajankohdan mukaan. Tutkielman lopputuloksena saatiin määritettyä yksinkertainen kaava, joka sai nimekseen yhteisvaikutusindeksi. Yhteisvaikutusindeksin avulla pystytään ennen kaikkea havainnollistamaan niin eri voimakkuuksisten puuskatuulien, kuin muidenkin tuhoihin vaikuttavien tekijöiden yhteisvaikutusta. Lopuksi esimerkkitapauksena käsitellään sähköyhtiöiden kannalta merkittävää Valio-myrskyä (2015), joka oli tyypiltään B-NW. Aikaisempiin tutkimuksiin verrattuna tässä työssä uutta oli myrskyjen luokittelu, sekä meteorologisten ja ei-meteorologisten tekijöiden yhdistäminen yhteisvaikutusindeksin laskukaavaksi. Yhteisvaikutusindeksiä voidaan tulevaisuudessa käyttää joko tukena operatiivisten sääennusteiden laadinnassa myrskyjen vaikuttavuutta arvioitaessa tai pohjana algoritmille. Työ sai alkunsa Ilmatieteen laitoksen ELASTINEN- tutkimushankkeesta, jossa selvitettiin sää- ja ilmastoriskien hallintaa ja otettiin ensiaskelia kohti vaikutusvaroittamista Suomessa. Tutkielma liittyy myös Tekes/SASSE- ja H2020/ANYWHERE- hankkeisiin, joissa pyritään selvittämään sääilmiöiden yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Tutkielman tuloksia voidaan hyödyntää jatkossa muissakin hankkeissa, joissa selvitetään sähkönjakelun kannalta merkittäviä sääilmiöitä. Aiheen tutkimisesta on apua myös operatiivisessa sääennusteen laatimisessa ja arvioitaessa lähestyvän myrskyn vaikutuksia.
  • Kallio, Viivi (2017)
    Sääsatelliittimittausten avulla on mahdollista muodostaa sekä ajallisesti että alueellisesti kattavia estimaatteja auringon kokonaissäteilystä maan pinnalla. Niiden muodostaminen kuitenkin perustuu kokonaissäteilyyn vaikuttavan pilvisyyden määrittämiseen sääsatelliittimittausten perusteella, jolloin menetelmällä saavutettava tarkkuus voi vaihdella pilvisyydestä riippuen. Tässä tutkielmassa verifioidaan sääsatelliittimittauksiin perustuvaa kokonaissäteilyn estimointijär- jestelmää Etelä-Suomessa vertaamalla järjestelmän estimaatteja maanpinnan havaintoihin. Tavoite on selvittää, miten eri tyyppinen pilvisyys vaikuttaa estimaatin tarkkuuteen, ja huonontaako jokin pilvityyppi estimaattia erityisesti. Myös leveyspiirin vaikutusta estimaatin virheisiin tarkastellaan ja järjestelmää vertaillaan muihin vastaaviin. Estimaattien virheiden tarkastelua varten ne jaetaan luokkiin pilvityypin mukaan. Tulosten mukaan estimaatti hieman aliarvioi kokonaissäteilyä pilvettömissä tilanteissa, kun taas pilvisissä tilanteissa kokonaissäteilyä yliarvioidaan kohtalaisen paljon. Harha (MBE) on pilvettömissä tilanteissa -3,44 % (-16,58 W/m 2 ) ja kaikilla tilanteilla 6,45 % (31,04 W/m 2 ). MBE kasvaa leveyspiirin mukaan, tosin myös etäisyydellä rannikosta on vaikutusta. Virheiden odotettiin olevan suuria rikkonaisille ja korkeille pilville, mutta suurimmat virheet ovat läpinäkymättömillä, erityisesti hyvin matalilla, pilvillä (MBE: 16,81 %, 80,90 W/m 2 ). Myös kerrostuneilla pilvillä virheet ovat suuria (MBE: 15,76 %, 75,86 W/m 2 ), mutta rikkonaisten pilvien kohdalla systemaattiset virheet ovat hyvin pieniä (MBE: -0,13 %, -0,62 W/m 2 ). Tämä saattaa johtua osittain epävarmuuksista pilviluokittelussa. Vertailu tehtiin menetelmä- ja aineistoerojen takia vain kahteen muuhun tutkimuksen, joissa virheiden todettiin olevan keskimäärin pienempiä. Virheanalyysin pilviluokittelussa löytyi epävarmuuksia etenkin rikkonaisten pilvien kohdalla, eikä kyseisen pilvityypin todeta olevan täysin ongelmaton. Luokkaan on mahdollisesti luokiteltu hyvin vähäistä, korkeaa pilvisyyttä, mikä laskee luokan virheitä. Vaikeudet hyvin matalissa pilvissä viittaavat ongelmiin laskettaessa pilvien vaikutusta kokonaissäteilyyn, minkä korjaamisen oletetaan parantavan järjestelmän tarkkuutta. Myös pilven vaikutuksen laskentaan käytettyä referenssiaineistoa tulee laajentaa sekä siihen liittyvä tekninen virhe korjata.
  • Faghihi, Farbod (2017)
    The ubiquity of mobile devices with positioning sensors make it possible to derive user's location at any time. However, constantly sensing the position in order to track the user's movement is not feasible, either due to the unavailability of sensors, or computational and storage burdens. In this thesis, we present and evaluate a novel approach for efficiently tracking user's movement trajectories using decomposition and prediction of trajectories. We facilitate tracking by taking advantage of regularity within the movement trajectories. The evaluation of our approach is done using three large-scale spatio-temporal datasets, from three different cities: San Francisco, Porto, and Beijing. Two of these datasets contain only cab traces and one contains all modes of transportation. Therefore, our approach is solely dependent on the inherent regularity within the trajectories regardless of the city or transportation mode.
  • Puikkonen, Tuomas (2017)
    Tutkielma antaa yleiskuvan Internet-sensuurin teknisestä toteutuksesta, siitä miten tietyt maat sensuroivat kansalaisten verkkoliikennettä ja miten kansalaiset kiertävät tätä sensuuria. Tutkielman alussa taustoitamme, miten Internet toimii teknisesti. Esittelemme tutkielmassa viisi erilaista sensurointitekniikkaa. Nämä ovat pakettisuodatus, DNS-järjestelmään perustuva sensurointi, BGP-protokollan manipulointi, avainsanoihin perus- tuva suodatus sekä Internet-yhteyden häiriköinti ja kuristaminen. Osa sensurointitekniikoista ylisuodattaa eli sensuroitavaksi päätyy myös tietoa, jota ei ollut tarkoitus estää. Sensori voi yhdistellä eri sensurointitekniikoita isommaksi kokonaisuudeksi ja saada näin ollen paremman hyödyn sensurointijärjestelmästä. Sensorin ei ole pakko rakentaa sensurointijärjestelmää itse. Alalla toimii yrityksiä, jotka myyvät valtioille järjestelmiä sensuroinnin toteuttamiseen. Tutkimme kymmenen maata Freedom Housen ja Reporters Without Borders’n raporttien pohjalta. Näistä maista tutustumme tarkemmin Kiinan ja Iranin Internet-sensuuriin. Lisäksi esittelemme arabikevään tapahtumat Egyptin ja Libyan osalta. Valotamme tutkimiemme maiden nykytilaa Freedom Housen vuoden 2015 Internetin vapaus -raportin avulla. Internet-sensuurin yleistyessä myös sensuroinnin kiertäminen on yleistynyt. Pohjustamme sensuurin kiertämistä esittelemällä viestintäprotokollien päivitettyjä versioita, erilaisia väli- tyspalvelimia ja tunnelointitekniikoita. Tämän jälkeen esittelemme tarkemmin kolme näiden tekniikoiden päälle rakennettua kierto-ohjelmaa. Esiteltävät ohjelmat ovat Psiphon, Tor ja CovertCast. Kerromme mitä kierto-ohjelmia tutkittujen maiden kansalaiset ovat ottaneet käyttöönsä ja miten sensori suhtautuu kierto-ohjelmien käyttöön. Sensori ja kierto-ohjelman kehittäjä kilpailevat nykyään siitä, kumman tekniikka on toista tehokkaampi. Tämän vuoksi emme näe järkeä ratkaista Internet-sensuurin aiheuttamaa sananvapausongelmaa teknisin keinoin. Ongelman ratkaisemiseen tarvitaan pitkäjänteistä poliittista vaikuttamista kansainvälisellä tasolla.
  • Jussila, Anssi (2017)
    Studies of the last ice age have been made in Finland since the early 20th century. The result is a wealth of information on activities related to the continental ice sheet and the location of the ice margins. The purpose of this thesis was to find out the usefulness of animations when visualizing research results. Animations have the advantage of sharing a large amount of information in a short time and they often are easier to comprehend compared to texts and images. In addition to this the aim was to visualize dynamics of the ice sheet and its ice margin positions. The materials from different studies that were used in visualization contain visual materials from ice sheet in northern Europe and more precisely from Finland. The animations were created by using ArcGis program and Blender 3D graphics software. In ArcGis the GIS-database was modified for suitable format to be used in Blender. Based on the visual materials, objects were formed in Blender from polygons that reflect the geometry of the ice sheet and its environment. The movements and other events were modelled by animating them and their visual look was formed by assigning different materials for different objects. Lastly, the animation was post-processed through composite and then rendered out of the program in the desired format. The results of the study were two animations about the activities related to the continental ice sheet in Northern Europe and Finland. The animation of Northern Europe is a general overview of growth and retreat of the ice sheet between 34–10 ka. The main result of the study is an animation of retreat of the ice sheet during deglaciation in Finland between 14–10 ka. The animation of the Finnish area visualizes ice lobes and stagnant ice areas between them. In addition to the ice sheet the animation also visualizes ice lakes, terminal moraines and calving of the ice sheet, as well as the sub-aquatic and supra-aquatic regions in Finland. The study can be further refined by adding all existing research data of ice margin positions and ice sheet dynamics. The animation regarding the ice sheet dynamics of Finland could be further expanded and refined towards areas in Norway, Sweden and Russia. In addition to that, one could add an elevation model and the development model of Baltic Sea and other water bodies to create a more diverse work. Based on the study, the usability of the animation in glacial geologic studies is significant when it is based on extensive research data and up-to-date glacial geological knowledge. The applications of animations are numerous and they can be used to generalize geological events.
  • Kallio, Jarkko (Helsingin yliopisto, 2017)
    The spreading of non-indigenous species by human activities is a growing problem globally. Invasive species are generally assumed to have negative impacts on ecosystems, because they threaten biodiversity and the balance of ecological systems. Other simultaneous changes in the ecosystem can impact, or intensify the effects of, the invasion. The invasive rock shrimp Palaemon elegans, is an invasive species that has spread to the Baltic sea via human introduction in the early 2000’s. There have also been drastic changes in the ecology of Baltic sea, particularly the increase of primary production. A common mesopredator, the three-spined stickleback Gasterosteus aculeatus, has greatly increased in number in the Baltic sea in recent years. It is presumed to influence the primary production by predation of zooplankton grazers. P. elegans is an omnivore that both grazes filamentous green algae, as well as preys upon the invertebrate grazers that live amongst the algae. If the invasion of P. elegans influences the populations of stickleback, it might also influence the accumulation of primary production. Recent studies have shown, that P. elegans can potentially influence the reproductive behavior of stickleback, but the effect on the success of reproduction has not been proven. This study was composed of two parts: field monitoring and a mesocosm experiment. In the monitoring, individuals of stickleback and P. elegans were caught, counted and measured in three shallow bays and two depths from May to August of 2015. The differences in number of caught individuals were analyzed using Kruskal-Wallis analysis of variance and differences in lengths were analyzed with Mann-Whitney U-test. The effect of P. elegans on sticklebacks was analyzed using covariance analysis. The hypothesis was, that the amount of P. elegans and stickleback or their lengths would show negative correlation, which could be a sign of interaction through predation or resource competition. In the mesocosm experiment stickleback fry were exposed to P. elegans or a non-parent stickleback in tanks with filamentous algae Cladophora glomerata and associated fauna. The resulting differences in in fry number, fry size and the amount of algae between treatments in the tanks were analyzed with Kruskal-Wallis analysis of variance. Correlations between variables were analyzed using Spearman’s rank-order correlation. The hypothesis was that P. elegans would have a negative effect on the amount of fry through predation, or the size of the fry through perceived predation risk. In the field study, no significant correlations were found between P. elegans and sticklebacks, and therefore the results do not suggest a causal link between the two species. Differences between the areas were found, which were attributed to physical differences between the areas. In the mesocosm experiment not enough repetitions were accumulated to provide reliable results. The increase of P. elegans in the Baltic sea is most likely not going to affect the three-spined stickleback via direct predation. P. elegans appears in the shallow bays where sticklebacks reproduce later in the year and it consumes mainly algae and invertebrates. Even though P. elegans will feed on fish eggs if there is an opportunity, stickleback males defend their nests fiercely. The invasion of P. elegans in the Baltic sea is very recent, but it can affect the accumulation of filamentous algae due to their great number. It feeds on invertebrates, but can itself be a potential food item in the diet of ie. cod.
  • Nummela, Maria (Helsingin yliopisto, 2014)
    Campylobacter cause human campylobacteriosis, a gastroenteritis characterised by symptomps that range from abdominal pain to bloody diarrhea. The most common species behind human infections is Campylobavter jejuni, the infective dose of which has been recognized to be low. Warm-blooded animals are found to be common carriers of Campylobacter in their intestinal tract. As susceptible to environmental stress factors, Campylobacter is unable to multiply outside the host; it spreads to the environment through feces. Cattle has been recognised as an important reservoir of Campylobacter and raw milk the leading cause of Campylobacter outbreaks along with water and poultry. Most commonly, contamination of raw milk derive from fecal contamination during milking. The prevalence of Campylobacter was examined in three dairy farms, of which two, farms B and C, had faced an outbreak carried by raw milk right before the monitoring period of the study commenced. In the third farm A, Campylobacter hadn’t been detected either from raw milk or milk filters, and the prevalence in cattle was found to be low. Cattle were sampled 1-2 times and both milk as well as milk filter samples were obtained weekly during the monitoring period. Furthermore, environmental samples were collected. Samples were examined according to the modified NMKL 119:2007 cultivation method and MPN technique was used to quantify Campylobacter in raw milk samples. C. jejuni isolates were genotyped applying PFGE typing with SmaI enzyme. Moreover, concerning the hygienic control of raw milk, suitability of milk filters in detecting Campylobacter from bulk tank milk was examined in a shelf life experiment, in which milk filters were first divided in two parts, then spiked with four different concentrations of C. jejuni. In order to examine how well C. jejuni survives in storage conditions, spiked milk filters were packed into cool bags stored in room temperature for four different time intervals. Campylobacter was detected in cattle from all three dairy farms, yet the prevalence in control farm A was substantially lower than in the farms of the outbreak B and C, in which more than half of the cattle shed Campylobacter in feces. In farm A as well as farm C Campylobacter was not detected in milk or milk filters during the monitoring period. In outbreak farm C, the milk was most likely to be contaminated due to poor short-term milking hygiene conditions, as the C. jejuni genotype that most of the cattle shed proved to be identical with C. jejuni strain isolated from bulk tank milk during the investigation of the outbreak. Then again, outbreak farm B faced a rare, long-lasting Campylobacter contamination, as milk and milk filters were still found positive for Campylobacter six months after the outbreak. Up to 35 MPN / ml of Campylobacter was quantified from milk. The genotype detected from the milk and milk filters was dominant in the cattle as well. Nevertheless, the source of the contamination remained unclear and hadn’t been eliminated in time for the last sampling in spite of the satination and renovation operations made. Continous fecal contamination, biofilm harboured in the milking machine and direct extraction of Campylobacter to milk due to an udder infection were suspected as potential causes of the long-lasting contamination. In the shelf life experiment of milkfilters the background microflora, which was resistant to the selective supplement of Bolton Broth used in this study, proved a bigger problem for the detection of Campylobacter than its susceptibility to environmental stress. Accordingly, with the protocol used in this study, the experiences gained detecting the samples obtained from farm B suggest that milk is a superior sample matrix over milk filters.
  • Niskanen, Andreas (2017)
    Computational aspects of argumentation are a central research topic of modern artificial intelligence. A core formal model for argumentation, where the inner structure of arguments is abstracted away, was provided by Dung in the form of abstract argumentation frameworks (AFs). AFs are syntactically directed graphs with the nodes representing arguments and edges representing attacks between them. Given the AF, sets of jointly acceptable arguments or extensions are defined via different semantics. The computational complexity and algorithmic solutions to so-called static problems, such as the enumeration of extensions, is a well-studied topic. Since argumentation is a dynamic process, understanding the dynamic aspects of AFs is also important. However, computational aspects of dynamic problems have not been studied thoroughly. This work concentrates on different forms of enforcement, which is a core dynamic problem in the area of abstract argumentation. In this case, given an AF, one wants to modify it by adding and removing attacks in a way that a given set of arguments becomes an extension (extension enforcement) or that given arguments are credulously or skeptically accepted (status enforcement). In this thesis, the enforcement problem is viewed as a constrained optimization task where the change to the attack structure is minimized. The computational complexity of the extension and status enforcement problems is analyzed, showing that they are in the general case NP-hard optimization problems. Motivated by this, algorithms are presented based on the Boolean optimization paradigm of maximum satisfiability (MaxSAT) for the NP-complete variants, and counterexample-guided abstraction refinement (CEGAR) procedures, where an interplay between MaxSAT and Boolean satisfiability (SAT) solvers is utilized, for problems beyond NP. The algorithms are implemented in the open source software system Pakota, which is empirically evaluated on randomly generated enforcement instances.
  • Toivio, Viivi (Helsingin yliopisto, 2017)
    Lämpenevä ilmasto muuttaa boreaalisten metsien lajikoostumusta. Uudet lajit levittäytyvät yhä pohjoisemmaksi lämpenemisen siirtäessä kullekin lajille luontaisia elinympäristöjä. Lisäksi perustuotannon, karikkeen hajoamisen ja ravinteiden saatavuuden on ennustettu muuttuvan, mikä asettaa uusia sopeutumistarpeita kasvien typpitaloudelle. Erityisesti pitkäikäiset puut kohtaavat merkittävän haasteen suotuisten elinympäristöjen siirtyessä nopeammin kuin puut kykenevät itse leviämään uusiin kasvuympäristöihin. Tässä pro gradu- työssä tarkastelen elinympäristön muutoksen vaikutuksia neljän rauduskoivupopulaation (Betula pendula) puiden elinvoimaisuutta ilmentäviin ominaisuuksiin sekä niiden tuottaman karikkeen laatuun ja hajoamiseen. Hyödynsin tutkimuksessani olemassa olevaa koeasetelmaa, jossa pohjois-eteläsuuntaista gradienttia edustavista populaatioista (alkuperistä) kloonattuja rauduskoivun taimia on istutettu yhteisille ”common garden” -kasvupaikoille Tuusulaan, Joensuuhun ja Kolariin. Erityisesti etelään päin siirron on tarkoitus simuloida ilmaston lämpenemistä. Tutkimusaineistoni koostuu 233 taimesta, joista määritin pituuskasvun, lehtien hiili- (C), typpi- (N) ja vesipitoisuuden sekä typen takaisinottotehokkuuden, lehtialaindeksin ja herbivorivioituksen. Lisäksi määritin maatuvan lehtikarikkeen massahäviön ja lehtikarikkeesta vapautuvan typen määrän 3 kk kestäneessä maatumiskokeessa. Aineiston keräsin puiden neljäntenä kasvukautena aikavälillä 27.6.2014 – 6.3.2015. Tulosten tilastolliseen analysoimiseen käytin varianssi- ja korrelaatioanalyysejä. Vihreiden lehtien N-pitoisuus (%) pieneni lineaarisesti pohjois-eteläsuuntaisesti, kun taas typen takaisinottotehokkuus heikkeni ja muodostuvan lehtikarikkeen N % kasvoi, kun populaatioita siirrettiin pohjoiseen tai etelään alkuperäiseltä kasvupaikaltaan. Siirto vähensi myös pituuskasvua ja lehtien vesipitoisuutta. Herbivorivioitus ja lehtialaindeksi eivät reagoineet siirtoon. Vihreiden lehtien N % korreloi positiivisesti typen takaisinottotehokkuuden kanssa. Mitä suurempi takaisinottotehokkuus, sitä pienempi oli typpipitoisuus lehtikarikkeessa. Maatuvan karikkeen massahäviö kasvoi, mitä suurempi oli maatuvan karikkeen N-pitoisuus. Erityisesti Joensuun ja Tuusulan kasvupaikoilta kerätyn karikkeen massahäviö oli sitä suurempaa, mitä pohjoisemmasta alkuperästä oli kyse. Typpeä ei vapautunut maatumiskokeen aikana, eikä typen vapautuminen korreloinut lehdistä mitattujen ominaisuuksien kanssa. Tulokseni osoittavat, että rauduskoivun pituuskasvu, lehtien vesipitoisuus ja sisäinen typpitalous ovat parhaimmillaan alkuperäisellä kasvupaikalla, ts. populaatiot ovat paikallisesti sopeutuneita. Muutokset typen takaisinottotehokkuudessa näyttävät liittyvän rauduskoivun kasvuun, joka heikkeni elinympäristön muuttuessa. Populaatioiden pohjois-etelä-siirto heikensi typen takaisinottotehokkuutta ja lisäsi maatuvan karikkeen massahäviötä. Tulokseni osoittavat, että tulevaisuuden muuttuvat ilmasto- ja ympäristöolosuhteet voivat heikentää puiden elinvoimaisuutta pohjoisissa ekosysteemeissä, mutta toisaalta samanaikaisesti kiihdyttää karikkeen maatumista parantamalla muodostuvan kasvikarikkeen laatua.