Browsing by Issue Date

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 5435
  • Sauvala, Sanna (2015)
    Tutkielmassa tutustutaan Fibonaccin lukuihin ja Lucasin lukuihin. Tavoitteena on ensinnäkin tarkastella Fibonaccin lukuja ja näiden yhteyttä Lucasin lukuihin ja kultaiseen leikkaukseen. Toiseksi tavoitteena on tarkastella erityisesti Fibonaccin lukuja lukuteorian näkökulmasta tutkimalla alkulukuihin ja jaollisuuteen liittyviä ominaisuuksia. Lisäksi todistetaan Zeckendorfin lause. Tutkielmassa on neljä lukua. Ensimmäisessä luvussa on johdanto ja viimeisessä luvussa on loppusanat. Johdannossa on lyhyt historiallinen katsaus aiheeseen. Toisessa luvussa on ominaisuuksia ja määritelmiä. Luvussa 2.1 määritellään Fibonaccin luvut. Ensimmäiset Fibonaccin luvut ovat nolla ja yksi. Seuraava Fibonaccin luku saadaan aina määrittämällä kahden edellisen Fibonaccin luvun summa. Luvussa 2.2 tarkastellaan lyhyesti Fibonaccien lukujen yhteyttä matriiseihin ja todistetaan tämän avulla kaksi tulosta Fibonaccin luvuille. Luvussa 2.3 esitetyt Lucasin luvut määritellään alkuarvoja lukuun ottamatta samoin kuin Fibonaccin luvut. Ensimmäiset Lucasin luvut ovat kaksi ja yksi. Luvussa 2.4 tutkitaan kultaista leikkausta. Kultainen leikkaus saadaan, kun jaetaan jana kahteen osaan. Jaon ehtona on, että pidemmän ja lyhyemmän osan pituuksien suhde on yhtä suuri kuin koko janan ja pidemmän osan pituuksien suhde. Luvussa 2.5 todistetaan Binet'n kaava Fibonaccin luvuille ja Lucasin luvuille. Binet'n kaavan avulla voidaan määrittää valittu Fibonaccin tai Lucasin luku tuntematta muita Fibonaccin tai Lucasin lukuja. Binet'n kaavan avulla osoitetaan, että peräkkäisten Fibonaccin lukujen suhde lähestyy kultaista leikkausta indeksin kasvaessa rajatta. Lucasin luvuille saadaan samanlainen tulos. Kolmannessa luvussa tarkastellaan lukuteorian ominaisuuksia. Luvussa 3.1 Määritellään Fibonaccin ja Lucasin alkuluvut. Nämä ovat alkulukuja, jotka ovat myös Fibonaccin tai Lucasin lukuja. Osoitetaan, että peräkkäiset Fibonaccin luvut ovat suhteellisia alkulukuja. Luvussa 3.2 on jaollisuusominaisuuksia. Osoitetaan Fibonaccin lukujen olevan jaollisia toisillaan, jos niiden indeksit ovat jaollisia toisillaan. Tulos pätee myös toiseen suuntaan, jos jakajan indeksi ei ole kaksi. Todistetaan lisäksi, että Fibonaccin lukujen suurin yhteinen tekijä on aina Fibonaccin luku. Jaollisuusominaisuuksien perusteella osoitetaan, että alkulukuja on ääretön määrä. Luvussa 3.3 todistetaan Zeckendorfin lause. Sen perusteella jokainen positiivinen kokonaisluku voidaan esittää yksikäsitteisesti Fibonaccin lukujen summana, jos Fibonaccin luvut eivät ole peräkkäisiä ja jos niiden indeksi on suurempi kuin yksi.
  • Pusa, Taneli (2015)
    The objective of this work is to generalize the pseudolikelihood-based inference method from ordinary Markov networks to an extension of the model containing context-specific independencies: the labelled graphical model. Probabilistic graphical models like the Markov and Bayes networks are used to represent the dependence structure of multivariate probability distributions. Machine learning methodology can then be used to learn these dependence structures from sample data. The Markov network is a model, which assigns no directionality to interactions between variables: the probability distribution is represented by an undirected graph, where nodes correspond to variables and edges to direct interactions. A labelled graphical model extends this idea by assigning labels to edges to represent contexts, i.e outcomes of other variables in the distribution, in which the associated variables are independent. Bayesian inference can be used to learn the dependence structure of a set of variables using data. The standard procedure is to consider the posterior probability of a model given the data and aim to maximize this score. This involves explicitly calculating the marginal likelihood of the model. In the case of Markov networks and consequently labelled models, this can not be done analytically and approximation methods must be used. Pseudolikelihood is one such method, which allows for both the analytical calculation of the so-called marginal pseudolikehood replacing the actual marginal likelihood of a model and the computationally very advantageous property of a node-wise factorizable score-function. This thesis presents the general theory behind the labelled graphical models and the basics of Bayesian inference. The pseudolikelihood approximation is introduced and applied to labelled models and the consistency of the score is proved. Lastly a greedy hill climb -algorithm is used to demonstrate the inference in practice by a synthetic and a real data example.
  • Köhler, Sebastian (Helsingin yliopisto, 2015)
    Denna pro gradu-avhandling undersöker framför allt det historiska, men också det filosofiska i Fredrik Långs roman Mitt liv som Pythagoras (2005). Romanen är en fantasifull berättelse om den antika filosofen och matematikern Pythagoras liv. Avhandlingens syftet är att genom en genreanalys reda ut vilket slags historisk roman det är frågan om, hur romanen förhåller sig till sin genre, vilken uppfattning av historien som romanen förmedlar, och vilken dess funktion som historisk roman är. Därtill analyserar jag de idéer som romanen bär på och som är centrala för verket. Jag undersöker romanens etiska budskap och dess tematisering av frihet och slaveri med målet att genom en tolkning finna en övergripande idé som binder ihop verket som helhet. Min läsning av Mitt liv som Pythagoras grundar sig på en kontextbaserad och hermeneutisk metod där jag också fäster uppmärksamhet vid strukturer i texten och berättandet. Den teoretiska referensramen utgörs i första hand av den historiska romanens genreteori. Med stöd i Ansgar Nünnings, Linda Hutcheons och Elisabeth Wesselings teoribildning om den postmoderna historiska romanen argumenterar jag för att Mitt liv som Pythagoras är en postmodern historisk roman. Romanen förenar på ett finstilt sätt en hel samling drag som är kännetecknande för den postmoderna historiska romanen, till exempel en utpräglad intertextualitet, marginaliserade folkgruppers historia (i det här fallet slavarnas i det antika grekiska samhället), parodiering av klassiska konventioner, och kunskapsteoretiska frågor. Den uppfattning av historien som romanen mångfacetterat förmedlar är att historien är ett narrativ, en konstruktion skapad av människan. Romanens funktion är framförallt att vara kritisk mot den traditionella historieskrivningen, absoluta sanningar, det antika grekiska samhället, men också vårt samhälle idag. Jag anser att romanens kritik av slaveriet inte i första hand innebär ett frihetsidealiserande, utan en kamp för jämlikhet, som berör även nutiden. Vid sidan om jämlikhet framhåller jag att ansvar, och i synnerhet att ta ansvar över sitt eget liv, är den andra etiska idén som romanen förfäktar. Slutligen argumenterar jag för min tolkning att romanens centrala och sammanbindande idé är den, att varje ideal ofrånkomligt är bundet vid sin motsats och bär motsatsen inom sig. Jämlikhet, sanning, kunskap, och i viss mån frihet är således ideal som vi bör eftersträva, men som vi aldrig fullt kan nå.
  • Varjus, Tomi (2015)
    Vihdin Enäjärvi on matala, pitkänomainen järvi Etelä-Suomessa. Sen liikarehevyyteen johtaneita tekijöitä ovat muun muassa viime vuosisadalla tehty vedenpinnan säännöstely sekä järveen kohdistunut 25 vuotta kestänyt Nummelan jätevesien pistekuormitus. Järven tilan parantamiseen tähtäävät kunnostustoimet aloitettiin vuonna 1993. Kunnostustoimiin ovat kuuluneet muun muassa alusveden hapetus, ravintoketjukunnostus teho- ja hoitokalastuksin sekä hajakuormituksen vähentäminen valuma-alueelle rakennettujen laskeutusaltaiden, kosteikkojen ja suojakaistojen avulla. Järvi on edelleen erittäin rehevä. Enäjärvellä on aikaisemmin tehty kaksi pintasedimenttitutkimusta, joista ensimmäinen ennen kunnostustöiden alkua vuonna 1991 ja seuraava vuonna 1999. Vuoden 1991 tutkimuksessa järven pohjaa peitti kauttaaltaan sulfidien värjäämä, huonosti ravinteita pidättävä sedimentti. Vuonna 1999 järven pintasedimentin havaittiin muuttuneen hapekkaaksi ravinteita hyvin sitovaksi nieluksi. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on toistaa nämä aikaisemmat tutkimukset. Yhdessä nämä kolme tutkimusta muodostavat yli 20 vuotisen Enäjärven sedimentin fosforinpidätyskyvyn seurannan. Näytteenotto toteutettiin kevättalvella 2013 samoilta näytepisteiltä kuin aikaisemmissakin tutkimuksissa. Näytteitä otettiin kolmelta eri syvyydeltä yhteensä 30 näytepisteestä. Näytteistä analysoitiin vesipitoisuus, hehkutushäviö ja kokonaisfosfori. Edellisten lisäksi sedimentin pintakerroksesta määritettiin fosforin jakautuminen neljään fraktioon. Saatuja tuloksia verrattiin aikaisempiin tutkimustuloksiin kaavioiden, muutosprosenttivertailun, Spearmanin järjestyskorrelaation sekä lineaariregression avulla. Havaintojen tukena käytettiin myös ELY-keskuksen keräämiä vedenlaatutuloksia. Tutkimus osoittaa järvellä tehtyjen kunnostustoimien vähentäneen järveen kohdistuvaa hajakuormitusta sekä sedimentin bioturbaatiosta aiheutuvaa fosforin liukenemista. Pintasedimentin hyvä laatu ja fosforin redox-sensitiivisen metallioksideihin kiinnittyneen fraktion korkeammat pitoisuudet järven laakeassa syvänteessä osoittavat alusveden happipitoisuuden pysyneen riittävän korkeana fosforin sitomiseksi. Joillakin näytepisteillä sedimentin pinnassa olleet sulfidilaikut ovat merkki jonkin asteisesta hapettomuudesta. Nämä, sekä viimeaikaiset vedenlaadun heittelyt viittaavat korkeaan pohjanläheiseen hapenkulutukseen joka voi ilman lisähapetusta johtaa vähitellen pintasedimentin pelkistymiseen.
  • Pynttäri, Juuso (2015)
    Sokli is located in the municipality of Savukoski in eastern Lapland, Finland, nearby the Russian border. GTK’s research area of Kaulus is situated in the southern part of the Sokli carbonatite complex. The purpose of this work is to solve the petrography, geochemistry and P2O5-, Nb- and REE-mineralizations of rock types in the Kaulus region. In addition, the lithology of the area and the petrogenesis of these Devonian rocks are examined. A total of 1581.15 meters of drill core from 19 drill holes have been examined. Multi-element analysis has been done by XRF-method, trace elements have been analysed by ICP-MS-method and carbon has been analysed separately. From a total of 60 thin sections, 26 representative samples for the rock types of Kaulus have been selected, and were examined by EPMA, MLA and SEM. Some of the minerals have been imaged by BSE. The protolith rocks of Kaulus fenites are tonalite, granitic gneiss, gneiss, schist gneiss and amphibolite. The degree of metasomatism depends on the rock type and vicinity of carbonatite dikes. Felsic and intermediate fenites range from low-degree fenites through—medium degree fenites— to syenitic fenites. Phlogopitization reflect potassium metasomatism. No significant P2O5-, Nb- or REE-mineralizations were found in the fenites. Non-coherent mineralizations are local in respect to carbonatites. Metaphoscorites and metasilicocarbonatites are carbonated and alkali-metasomatized. The precursors of the metacarbonatites were probably magnetite olivinite, magnetite-olivine-amphibolite, olivine-pyroxenite, fenitized schist gneiss or gneiss and olivine-amphibolite. Metacarbonatites are enriched in P2O5 (2.6—4.0 %). Metaphoscorites occasionally have enriched Nb values (up to 1799 ppm), which may reflect to the composition of magmatic phoscorite. As CO2 concentrations increase in metacarbonatites, their REE-concentrations get similar with the REE-concentrations of carbonatites. According to average U/Th-ratios, Kaulus’s carbonatites magmatic Stages have developed in the following order: magnesiumcarbonatite ≈ ferrocarbonatite → magnesiumcarbonatite → calciumcarbonatite → ferrocarbonatite → REE-carbonatite. Carbonatites have probably developed from metasomatized mantle at a depth of 70—80 km. Ferrocarbonatites and magnesiumcarbonatites may have acted as a source to the REE-carbonatites of magmatic Stage 5. The richest P2O5-concentrations are in calciumcarbonatites and ferrocarbonatites (3.3 % and 4.4 %, respectively). The richest Nb-concentrations are in the REE-carbonatites, ferrocarbonatites and calciumcarbonatites (1834 ppm, 1790 ppm and 1636 ppm, respectively). The average REE-concentration of the REE-carbonatites is 1.63 % and the maximum is 1.94 %. The Sokli Kaulus lamprophyres are possibly aillikites and metasomatic aillikites. The results indicate that the lamprophyres of Sokli were generated in shallower mantle depths (80 km) than the kimberlites of the Terskii coast (80—100 km).
  • Kahri, Antti Sakari (2015)
    Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on esitellä Riemann-Stieltjesin integraalia. Lukijalta odotetaan analyysin peruskurssien osaamista. Yleisesti tässä tutkielmassa käsitellään mielenkiintoisia ja tärkeitä Riemann-Stieltjesin ominaisuuksia. Näihin tuloksiin tarjotaan aina todistukset sekä muutamissa tapauksissa käydään läpi myös esimerkki. Tutkielma nojaa useasti aiemmin tutkielmassa todistettuihin lauseisiin tai määritelmiin, mikä vaatii lukijalta palaamista aiempiin todistuksiin. Mutta tässä tutkielmassa ei ole lainkaan todistuksia, jotka täytyisi tarkistaa muualta. Tässä rakennetaan koko ajan vanhan päälle ja lopussa sitten käydään läpi yksinkertainen esimerkki todennäköisyyslaskennasta, jossa käytetään läpikäytyjä Riemann-Stieltjesin ominaisuuksia. Tutkielmassa käydään läpi ensimmäiseksi Riemann-Stieltjesin integraalin määritelmä ja sen ominaisuuksia. Luvussa 3 käydään läpi muutamia olennaisimmista ominaisuuksista, joihin tullaan viittaamaan seuraavissa kappaleissa. Näitä ovat muun muassa lineaarisuus ja osittaisintegrointi. Porrasfunktiot ovat tämän tutkielman olennaisin funktioiden muoto. Luvussa 4 tulee monta tärkeää lisäominaisuutta ja tarkennusta. Ylä- ja alasummat mahdollisesti avaavat integraalin käsitystä vielä lisää. Rajoitetusti heilahtelevuus on hieno ominaisuus, joka toimii hyvänä linkkinä Riemannin integraaliin. Paljon tulee myös ehtoja Riemann-Stieltjesin integraalin olemassololle. Luvussa 5 käydään läpi kaksi erilaista väliarvolausetta Riemann-Stieltjesin integraalille. Viimeisessä luvussa katsotaan yhteys todennäköisyyslaskentaan ja käydään läpi yksi yksinkertainen esimerkki.
  • Lammi, Hannu (2015)
    This work explores the lateral spreading of hot, thick, Paleoproterozoic crust via a series of 2D thermomechanical numerical models based on two geometrical a priori models of the thickened crust: plateau and plateau margin. High Paleoproterozoic radiogenic heat production is assumed. The material viscosity is temperature-dependent following the Arrhenius law. The experiments use two sets of rheological parameters for the crust: dry (granite/felsic granulite/mafic granulite) and wet (granite/diorite/mafic granulite). The results of the modeling are compared to seismic reflection sections and surface geological observations from the Paleoproterozoic Svecofennian orogen. Numerical modelling is performed with Ellipsis, a particle-in-cell finite element code suitable for 2D thermo-mechanical modelling of lithospheric deformation. It uses Lagrangian particles for tracking material interfaces and histories, which allow recording of material P-T-t paths. Plateau-models are based on a 480 km long section of 65 km-thick three-layer plateau crust. In the plateau margin-models, a transition from 65 km thick plateau to 40 km thick foreland is imposed in the middle of the model. The models are extended symmetrically from both ends with slow (1.9 mm/a) and fast (19 mm/a) velocities. Gravitational collapse is simulated with an additional set of fixed boundary plateau margin models. The models are studying the effect of free moving boundaries on the crustal structure and the conditions for mid-crustal flow. Strong mid-crustal channel flow is seen in plateau margin models with dry rheology and slow extension or with fixed boundaries. With fast extension or wet rheology channel flow grows weaker/diminishes. In models with slow extension or fixed boundaries, partial melting controls the style of deformation in the middle crust. Vertical movement of the partially molten material destroys lateral flow structures in plateau regions. According to P-T-t paths, the model materials do not experience high enough temperatures to match HT-LP metamorphic conditions typical for Svecofennian orogenic rocks. Metamorphic conditions in the dry rheology models have counterparts in the LT-LP (>650 °C at ≤600 MPa) amphibolite facies rocks of the Pielavesi area. Plateau margin models with dry rheology and slow extension or fixed boundaries developed mid-crustal channel flow, thinning of middle crust, exhumation of mid-crustal domes and smooth Moho, all of which are found in crustal scale reflection sections. Results of this work suggest plateau margin architecture prior to extension that took place at slow velocities or through purely gravitational collapse, although peak temperature of Svecofennian HT-LP metamorphism was not attained.
  • Martio, Leo (2015)
    Tutkielman aiheena on ollut tutkia onko mahdollista tuottaa sellainen interaktiivinen verkkosivu lukion pitkän matematiikan 7. kurssille (Derivaatta), missä teorian lisäksi opiskelija pystyy tekemään kurssiin liittyviä tehtäviä ja saada niistä automaattista palautetta. Sivustolta vaadittavia ominaisuuksia ovat matemaattisen tekstin editori tehtävien tekemiseen sekä piirto-ja animaatio-ohjelma matematiikan havainnollistamiseen. Sivustoa varten käytiin läpi useita jo olemassa olevia ohjelmia, joiden perusteella matemaattisen tekstin editori päätettiin tehdä itse ja piirto-ohjelmaksi valittiin Geogebra-ohjelma. Geogebra on suunniteltu matemaattiseksi havainnollistamisvälineeksi, jolla on helppo luoda matematiikan ongelmia visualisoivia kuvia ja animaatioita. Lisäksi se on helppo upottaa internetsivustolle. Matemaattista tekstiä tuottavaa editoria varten päädyttiin luomaan oma MathML-kieleen perustuva tekstieditori, jolla voi kirjoittaa matemaattista tekstiä internetsivuilla. Sivusto pitää sisällään teoriaosuudet raja-arvosta, jatkuvuudesta sekä derivaatasta ja pitää sisällään 30 näihin liittyvää tehtävää. Jokaisesta tehtävästä on kolme eri versiota, joista käyttäjälle arvotaan satunnaisesti yksi. Käyttäjä tekee tehtävän matemattiikkaeditoriin, jonka vastauksen ohjelma tarkistaa. Kun tehtävä saadaan suoritettua hyväksytysti, saa käyttäjä pisteen. Editori on selainkohtainen, joten selain muistaa jälkikäteenkin mitkä tehtävät käyttäjä on tehnyt. Käyttäjä voi myös tallentaa tekemänsä ratkaisut selaimen omaan muistiin myöhempää tarkastelua varten. Tutkimuksen tuloksena saatiin, että Derivaatta-kurssia varten on mahdollista tuottaa kokonainen sivusto, jonka avulla koko kurssin suorittaminen verkossa on mahdollista. Tutkielman sivusto ei käsitä koko kurssia, mutta kun siihen lisätään koko kurssin teoria ja tehtävät sekä niiden tarkistukseen tarvittava ohjelmisto (esim. STACK), kokeet, keskustelualueen sekä oppilaiden hallintaan liittyvät sivut on verkkokurssin läpikäyntiin tarvittava kokonaisuus olemassa. Tämän lisäksi sivustoa varten laadittu matematiikkaeditori ja tehtävät mahdollistavat opiskelijoiden harjoittelun tietokoneella tapahtuvaan matematiikan kirjoittamiseen, jota vuonna 2019 suoritettava sähköinen matematiikan ylioppilaskirjoitus vaatii.
  • Vihanninjoki, Vesa (Helsingin yliopisto, 2015)
    Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee ympäristön esteettisyyden määrittelyä ja esteettisen ympäristön tuottamista suomalaisen kaupunkisuunnittelun kontekstissa. Tutkielmani teoreettinen perusta on filosofisessa estetiikassa erityisesti fenomenologisessa ympäristöestetiikassa mutta tutkielman monitieteellisestä asetelmasta johtuen sovellan estetiikan piirissä esitettyjä ajatuksia huomattavissa määrin ja samalla etsin rajapintoja eri teoriaperinteiden välillä. Vaikka kaupunkisuunnittelulla on oma teoreettinen viitekehyksensä ja teoriaperinteensä, pitäydyn tietoisesti ennen kaikkea filosofiselle estetiikalle tyypillisessä tavassa jäsentää tutkimuskohteensa. Kiinnitän tutkielmassani erityisesti huomiota siihen, kuinka varsinainen tutkimuskohde suomalaisen kaupunkisuunnittelun kokonaisuus ylipäänsä on käsitteellistetty. Tutkielmani ei kuitenkaan ole puhtaan käsiteanalyyttinen, vaan pyrin myös kehittämään uusia ja aikaisempia hedelmällisempiä tapoja jäsentää tutkimuskohdetta käsitteellisesti. Ensisijaisena tavoitteenani onkin kaupunkisuunnittelua koskevan ymmärryksen lisääminen, mihin pyrin yhteismitallistamalla eri osapuolten eri asiayhteyksissä käyttämää suunnittelun käsitteistöä sekä suunnittelun kontekstissa yleisesti esiintyvää käsitteellistä argumentaatiota. Tarkasteluni pääpaino on läpi koko tutkielman erityisesti kaupunkisuunnittelun esteettisessä ulottuvuudessa ja sellaisissa käsitteissä, joilla on huomattavaa relevanssia kaupunkisuunnittelun estetiikan ja esteettisyyden kannalta. Otan tutkimukseni lähtökohdaksi tarkoituksellisesti hieman hankalan ja monitulkintaisen käsitteen esteettinen laatu , sillä se osaltaan manifestoi sitä ristiriitaa, joka filosofis-esteettisen ja insinööritieteellisen näkökulman välillä vallitsee. Esteettinen on tunnetusti hyvin vaikeasti määritettävä ja täten filosofisesti erityisen kiinnostava käsite; esteettisyys on ilmiö, jonka käsitteellistäminen on itsessään merkittävä filosofinen ongelma. Laatu puolestaan ilmentää insinööritieteille ominaista mitattavuuden ja laskennallisuuden vaatimusta, sillä teknisessä mielessä ei ole järkevää puhua laadusta, jota ei lainkaan voida mitata tai laskea. Näin ollen esteettinen laatu näyttäisi viittaavan ilmiöön, joka on samanaikaisesti hyvin vaikeasti käsiteltävä ja käsitteellistettävä mutta silti mitattavuuden ja laskennallisuuden piirissä. Käyttämällä esteettisen laadun käsitettä pyrin siis avaamaan niitä ongelmia ja ristiriitaisuuksia, joita ympäristön esteettisyyteen ja sen käsittelyyn kaupunkisuunnittelussa nähtävästi liittyy. Tältä pohjalta voidaankin muotoilla kaksiosainen tutkimuskysymykseni: kuinka kaupunkisuunnittelun yleisesti hyväksyttyjen käytäntöjen ja ajattelutapojen kokonaisuus eli kaupunkisuunnittelukulttuuri vaikuttaa rakennetun ympäristön esteettiseen laatuun, ja mikä on kaupunkisuunnittelukulttuurin viimeaikaisten muutosten merkitys rakennetun ympäristön esteettisen laadun kannalta? Tutkielmani on rakenteeltaan kolmeosainen. Tutkielman alkupuolella tarkastelen kaupunkisuunnittelun ja siihen kuuluvan esteettisyyden kannalta keskeistä käsitteistöä sekä kaupunkisuunnittelulle ominaisia argumentaatiostrategioita. Avaan myös näiden kokonaisuuksien taustalla vaikuttavia, eri osapuolten kesken jaettuja ja usein julkilausumattomia oletuksia siitä, mitä kaupunkisuunnittelu oikeastaan tarkoittaa ja millaisia ulottuvuuksia siihen voidaan tai tulee sisällyttää. Tämän jälkeen luon katsauksen kaupunkisuunnittelun historiaan ja nykypäivään, suomalaisen (ja ennen kaikkea helsinkiläisen) kaupunkisuunnittelukontekstin erityispiirteisiin sekä eräisiin havaittavissa oleviin kehityskulkuihin, jotka haastavat suomalaiselle kaupunkisuunnittelukulttuurille ominaisen kokonaisvaltaisuutta korostavan suunnitteluihanteen. Itse asiassa suomalaisen kaupunkisuunnittelun kokonaisuus sen lähtökohdat, keinot ja tavoitteet on kohdannut ja kohtaa oletettavasti jatkossakin niin merkittäviä muutospaineita, että on aiheellista puhua eräänlaisesta kaupunkisuunnittelukulttuurin murroksesta. Korostan myös tässä kaupunkisuunnittelukulttuuria koskevassa tarkastelussani potentiaalisia yhteyksiä kaupunkisuunnittelun esteettiseen ulottuvuuteen. Tutkielman lopuksi laadin synteesin siitä, kuinka kaupunkisuunnittelun esteettinen ulottuvuus on suomalaisessa kontekstissa tyypillisesti ymmärretty ja kuinka se ehkä kannattaisi ymmärtää. Kiinnitän erityisesti huomiota siihen, kuinka hyvin tai kattavasti kaupunkisuunnittelun eri osapuolet lopulta jakavat erilaiset taustaoletukset kaupunkisuunnittelun ja sen esteettisen ulottuvuuden luonteesta. Tarkastelen siis kriittisesti vallitsevia käsityksiä siitä, millaisia ulottuvuuksia ja toimijoita kaupunkisuunnitteluun kuuluu ja minkälaisia näiden kaupunkisuunnittelun ulottuvuuksien ja toimijoiden välisten suhteiden on ajateltu olevan.
  • Lindroos, Nina (2015)
    Ensimmäisellä Salpausselällä esiintyy suuria, hyvälaatuisia pohjavesiesiintymiä, joilla on riski pilaantua tiesuolauksen vaikutuksesta. Tiesuolaa (natriumkloridia) on käytetty Suomessa teiden liukkaudentorjuntamenetelmänä 1950-luvulta alkaen. Tiesuolan kokonaiskäyttömäärä oli Suomessa suurimmillaan 1990-luvulla, jonka jälkeen suolausta on vähennetty eri toimenpitein. Pohjaveden kloridipitoisuuden kehitystä ja siihen vaikuttavia tekijöitä ensimmäisen Salpausselän pohjavesiesiintymissä tutkittiin tilastollisten tunnuslukujen sekä trendi- ja regressioanalyysin avulla sekä tapauskohtaisesti kahdella esimerkkialueella, Lohjanharju B:n ja Utin pohjavesialueilla. Aineisto koostuu tiestö-, pohjaveden havaintopiste- ja pohjavesialuetiedoista. Tutkimuksessa on mukana 178 pohjaveden havaintopistettä 47 pohjavesialueelta. Aineiston yli 5400 kloridipitoisuustulosta on määritetty vuosina 1955–2014. Tiesuolan käyttömäärät tutkimusalueella tunnetaan vuosilta 2004–2014. Yksittäiset pohjavedestä määritetyt kloridipitoisuudet vaihtelevat 0,4–700 mg (l^(-1)). Koko aineistossa pohjaveden kloridipitoisuuksien keskiarvo on 27,7 mg (l^(-1)) ja mediaani 14,0 mg (l^(-1)). Kloridin ympäristönlaatunormi (25 mg (l^(-1))) ja terveysviranomaisten asettama suositusarvo talousvedelle (25 mg (l^(-1))) on ylittynyt 26 %:ssa alueen kloridipitoisuushavainnoissa. Havaintopisteistä 49 %:ssa kloridipitoisuustrendi on nouseva tai voimakkaasti nouseva ja 40 %:ssa laskeva tai voimakkaasti laskeva tarkasteltaessa koko seurantahistoriaa. Tutkimusalueella suurin pohjavesien kloridipitoisuuksien mediaani oli ajanjaksolla 1993–1998. 2000-luvulla pohjaveden kloridipitoisuuksien mediaani on kasvanut kloridipitoisuusluokassa 0–9,9 mg (l^(-1)) ja laskenut kloridipitoisuusluokissa 10–24,9 mg (l^(-1)) ja ≥ 25 mg (l^(-1)). Koko aineistossa kloridipitoisuuksien hajonta on kasvanut ja ääriarvot yleistyneet 1990-luvulta alkaen. Tilastollisen analyysin perusteella useat tekijät vaikuttavat havaittuihin pohjaveden kloridipitoisuuksiin samanaikaisesti. Suurin yhteys on lyhyen sekä pitkän aikavälin suolausmäärillä, tien ja havaintopisteen välisellä etäisyydellä, pohjavesialueen kokonaispinta-alalla, pohjaveden muodostumisalueen pinta-alalla sekä muodostuvan pohjaveden määrällä. Pohjaveden kloridipitoisuuksien hallintaa voidaan yhä tehostaa pohjaveden laadun säännöllisellä seurannalla ja nykyistä tarkemmalla tieosuuskohtaisella suolan käytön dokumentoinnilla. Pohjaveden kloridipitoisuutta voidaan pienentää aluekohtaisesti tiesuolausta vähentämällä, pohjavesisuojauksia rakentamalla tai lisäämällä vaihtoehtoisten liukkaudentorjunta-aineiden käyttöä. Tulevaisuudessa Tieriskirekisteri (TSRR) on hyödyllinen apuväline tiesuolauksesta aiheutuvien pohjavesivaikutusten arvioimiseen ja hallintaan.
  • Hellgren, Daniela (2015)
    Klimatförändringen och ett globalt hot om en närstående ekologisk kollaps framkallar ett akut behov av metoder och verktyg till stöd för informerat beslutsfattande. Esri, Environmental Systems Research Institute – ett multinationellt företag och en dominerande aktör på marknaden för geografiska informationssystem (GIS) – har med stöd av akademiska krafter marknadsfört geodesign som en fusion mellan GIS och design, som en designform där värderingar och vetenskap möts och hållbarhet eftersträvas. Esri uppmanar till en gemensam kraftansträngning för att tackla globala spatiala designproblem. Teknologin för holistisk, geospatial och kollaborativ design är mogen men kompletta teknologiska lösningar saknas. I studien besvaras tre forskningsfrågor varav två i korthet är vad geodesign är och vad geodesign kan betyda för en geoinformatiker. Denna studie tränger, med ett kvalitativt och holistiskt grepp, djuplodande ner i konceptet geodesign. I studien benas de centrala komponenterna i geodesign ut och blickfånget är på den geospatiala dimensionen av geodesign och dess relevans för byaplanering – en lokalt förankrad designprocess där byborna dokumenterar sin gemensamma viljeyttring om framtiden i en byaplan. Byaplanering introduceras och behandlas utgående från de omställningar samhället står inför och de förväntningar som projiceras på byarna; Byarna ska sätta lokaldemokrati i verket och överta ansvar som decentraliserats. Den tredje och sista forskningsfrågan som besvaras i denna studie är vad geodesign innebär för byaplaneringens spatiala dimension. Finlandssvenska byaplaner analyseras i en teoristyrd illustrerande fallstudie. Som analytiskt ramverk används stödfrågor ur Steinitz ramverk för geodesign, ett förfarande med bakgrund i landskapsplanering, men som också accepterats som ett ramverk för geodesign i allmänhet. Ramverkets analytiska bidrag kompletteras i studien med en teoretiskt informerad tolkning baserad på kunskap om GIS, geodesign och byaplanering. Analysens utgångspunkt är att geodesign har potential att bemästra ett brett spektrum designprocesser och samtidigt utgöra ett tidsenligt koncept för byaplanering. Byaplaneringen analyseras, i förhållande till geodesign, som en lokal endogen designprocess med hög deltagandegrad. Steinitz ramverk består av sex modeller med parvisa samband. I byaplanerna identifieras i studien en lucka i axeln processmodeller-förändringsmodeller. Även tydliga svagheter i byaplaneringens holistiska grepp identifieras, speciellt i system- och processtänkande. Byaplaneringen har också tydliga styrkor. Den mest framträdande är deltagandegraden. Detta innebär att byaplaneringen har goda förutsättningar att stödas av geodesign men kan också utgöra en modell för medborgarledd geodesign. Geodesign kan uppfattas som teoretiskt och fördelarna som dunkla. I denna studie vävs analysresultat och tolkning samman och illustrerar vad den teoretiska ansatsen i geodesign innebär i praktiken. Citat ur byaplaner, kompletterat med visuellt stöd för tolkning av beröringspunkter mellan Steinitz ramverk och byaplanering, belyser konceptet geodesign och för det närmare en praktisk tillämpning i byaplanering.
  • Feng, Shiqing (2015)
    A cognitive radio (CR) is an intelligent radio that reuses frequency band based on dynamic spectrum access (DSA). CR implements spectrum sensing to detect primary users' (PU) presence, and exploits available spectrum without interfering PU. In contrast with local spectrum sensing, cooperative sensing which is implemented by multiple CRs, is more efficient and effective generally. Previous work on cooperative spectrum sensing in cognitive radio (CR) assumes a default mode that CRs are willing to cooperate for others unconditionally. While this situation does not always hold, the requested CR might reject the cooperation request due to its insufficient energy, or security concerns. In this thesis, we propose a social-based cooperative sensing scheme (SBC) that exploits social ties of CRs on their cooperative sensing. Simulation results show that SBC fulfills improved sensing quality, and the sensing performance of CRs correlate to the social degree and social network topology.
  • Bandyopadhyay, Payel (2015)
    The way the users interact with Information Retrieval (IR) systems is an interesting topic of interest in the field of Human Computer Interaction (HCI) and IR. With the ever increasing information in the web, users are often lost in the vast information space. Navigating in the complex information space to find the required information, is often an abstruse task by users. One of the reasons is the difficulty in designing systems that would present the user with an optimal set of navigation options to support varying information needs. As a solution to the navigation problem, in this thesis we propose a method referred as interaction portfolio theory, based on Markowitz’s "Modern Portfolio theory", a theory of finance. It provides the users with N optimal interaction options in each iteration, by taking into account user’s goal expressed via interaction during the task, but also the risk related to a potentially suboptimal choice made by the user. In each iteration, the proposed method learns the relevant interaction options from user behaviour interactively and optimizes relevance and diversity to allow the user to accomplish the task in a shorter interaction sequence. This theory can be applied to any IR system to help users to retrieve the required information efficiently.
  • Sudulaganti, Raviteja (2015)
    RFID technology emerged as the promising technology for its ease of use and implementation in the ubiquitous computing world. RFID is deployed widely in various applications that use automatic identification and processing for information retrieval. The primary components of an RFID system are the RFID tag (active and passive), the reader and the back-end server (database). Cost is the main factor that drove RFID tags to its immense utilization in which passive tags dominate in today’s widely deployed RFID practice. Passive tags are low cost RFID tags conjoined to several consumer products (like clothes, smart cards and devices, courier, container, etc) for the purpose of unique identification. Readers on the other hand act as a source to track and record the passive RFID tag’s activities (like modifications, updates and authentication). Due to the rapid growth of RFID practice in the past few years, measures for consumer privacy and security has been researched. The uncertainties that arise with the passive RFID tags are handling of user’s private information (like name, ID, house address, credit card number, health statement, etc) which are posed to considerable threat from the adversary. Passive tags are inexpensive and contain less overhead and are considered good performers and consequently lack in providing security and privacy. Lightweight cryptography is an area of cryptography developed for low cost resourced environment. Mutual authentication is defined as the process of verifying an authorized tag and a reader (reader and server respectively) by an agreed algorithm to mutually prove their legitimacy with each other. Adversary is a third party who tries to hear the ongoing communication between the tag and the reader (reader and server respectively) anonymously. In this thesis, symmetric lightweight ciphers like Present and Grain are introduced as mutual authentication protocols to rescue the privacy aspects and properties of the RFID tags. These ciphers are simple, faster and suitable to implement within the passive RFID network and reasonably lay a foundation for the preservation of privacy and security of the RFID system. Lightweight ciphers use hash functions, pseudo random generators, SP networks and linear feedback shift registers to randomize data while mutual authentication scheme uses lightweight ciphers to manage authorize the legitimacy of every device in the RFID network.
  • Kivisaari, Tero (2015)
    Changing consumer behavior drives the demand for convenient and easy-to-use mobile applications across industries. This also impacts the financial sector. Banks are eager to offer their services as mobile applications to match the modern consumer needs. The mobile applications are not independently able to provide the required functionality; they interact with the existing core business functions by consuming secure Web Services over the Internet. The thesis analyses the problem of how a bank can enable a new secure distribution and communication channel via the mobile applications. This new channel must be able to interact with existing core systems. The problem is investigated from different axis related to Web Services protocols suitable for mobile use, security solutions for the communication protocols and the required support available in the selected mobile operating systems. The result of the analysis is an architectural description to fulfill the presented requirements. In addition to constructing the architecture, the thesis also describes some of the more advanced threats targeted against mobile apps and Web Services and provides mitigation schemes for the threats. The selected architecture contains a modular security solution that can be utilized outside of the financial context as well. ACM Computing Classification System (CCS 2012): • Information systems → Web Services • Security and privacy → Software and application security • Software and its engineering → Software architectures
  • Niittynen, Pekka (2015)
    Maaperän kosteus vaihtelee voimakkaasti jo lyhyellä välimatkalla topografisesti heterogeenisessä arktis-alpiinisessa ympäristössä. Maaperän kosteus vaikuttaa moniin ekosysteemiprosesseihin ja resursseihin puskuroimalla lämpötilan vaihtelua ja säätelemällä hajotuksen nopeutta sekä hiilen kiertoa maaperän ja ilmakehän välillä. Arktis-alpiininen kasvillisuus on lajikohtaisesti sopeutunut kuivuuden tai veden kyllästämän maan aiheuttamaan stressiin, joten voi olettaa, että maaperän kosteus säätelee kasvillisuuden piirteiden ja yksittäisten lajien hienon mittakaavan esiintymiskuvaa. Kasvillisuuden piirteiden ja yksittäisten lajien esiintymistä tutkittiin 378 yhden neliömetrin kasvillisuusruutua kattavalla aineistolla, joka on kerätty kesinä 2011-2013 Kilpisjärven Saanatunturin rinteiltä. Jokaiselta tutkimusruudulta on kartoitettu putkilokasvi-, sammal- ja jäkälälajien peittävyydet, mitattu maaperän kosteus ja lämpötila sekä otettu maaperänäyte pH-analyysiä varten. Ruutujen vieton ja viettosuunnan mukaan ruuduille on laskettu vuosittaisen potentiaalisen saapuvan auringonsäteilyn määrä. Lajikoostumukseen ja -yhteisöön vaikuttavien ympäristömuuttujien merkitystä on tutkittu NMDS-ordinaatiomenetelmällä ja GBM-malleilla kasvillisuusluokkien esiintymistä mallintaen. Lajirunsauden ja yhteisön tasaisuuden vaihtelua tutkittiin kilpailuttamalla GLM-, GAM- ja GBM-malleissa perusmallia ja maaperänkosteudella lisättyä mallia keskenään koko aineistolla sekä kasvillisuusluokkien ja topografialuokkien sisällä. Kosteusluokkia ja kumuloituvia laji-alue-käyriä tarkastelemalla tutkittiin, miten ympäristömuuttujat vaikuttavat lajipoolin kokoon. Yksittäisten lajien esiintymistä mallinnettiin kymmentä levinneisyysmallia käyttäen perus- ja täysmalleilla, joiden ennustekykykyjen eroja vertailtiin. Lajien vastekäyrien muotoja ja ympäristömuuttujien suhteellisia tärkeyksiä tarkasteltiin lajiryhmien ja ekologisten jakojen kautta. Putkilokasveilla kosteus ja pH säätelevät lajikoostumusta. Sammalilla kosteus on yksin tärkein muuttuja, kun taas jäkälillä yksikään muuttuja ei selitä voimakkaasti lajiyhteisön koostumusta. Putkilokasveilla ja sammalilla lajirunsaus ja yhteisön tasaisuus kasvavat maaperän kosteuden lisääntyessä. Jäkälillä kosteuden efekti on päinvastainen. Maaperän kosteus selittää myös kasviyhteisöjen sisäistä lajirunsauden vaihtelua, mutta ei jokaisessa yhteisössä tai mesotopografisen gradientin osassa. Maaperän kosteus parantaa yksittäisten lajien levinneisyysmallien hyvyyttä jokaisella lajiryhmällä. Putkilokasveilla, sammalilla, ruohoilla ja kesävihannilla varvuilla vaste kosteuden muutokseen oli yleisimmin positiivinen, jäkälillä negatiivinen ja talvivihannilla varvuilla yksihuippuinen. Graminoideilla löytyi tasaisesti monenmuotoisia vasteita kosteuden muutokseen. Kosteudella on keskimäärin suurin vaikutus lajien esiintymiseen, mutta yksittäisten lajien välillä on suuria eroja vastekäyrien muodoissa ja muuttujien suhteellisissa tärkeyksissä myös kasvumuotojen sisällä. Kosteuden hienopiirteinen vaihtelu on tärkein yksittäinen ympäristötekijä arktis-alpiinisen kasvillisuuden piirteiden ja yksittäisten lajien esiintymiskuvien säätelijänä. Kosteat alueet ylläpitävät suurempaa lajipoolia putkilokasveilla ja sammalilla, kun taas jäkälillä lajiyhteisö käyttäytyy ympäristöön nähden satunnaisemmin. Jäkälien lajirunsaus on korkeimmillaan kuivemmissa habitaateissa, joissa muiden lajiryhmien aiheuttama kilpailu on kuivuusstressin takia pienimmillään. Eri lajit ovat sopeutuneet erilaiseen ympäristön tuomaan stressiin, eikä yhden lajiryhmän perusteella voida ennustaa toisen lajiryhmän, taikka yksittäisen lajin esiintymistä. Kasvumuodot kuitenkin reagoivat ympäristöönsä kohtuullisen samankaltaisesti. Maaperän kosteus ja sen hienopiirteinen vaihtelu on otettava huomioon arvioitaessa ilmastonmuutoksen vaikutuksia pohjoiseen kasvillisuuteen. Kokeellista tutkimusta on suunnattava osin lämpötilasta kosteuden manipulointiin ja ympäristömuuttujien yhteisvaikutusten arviointiin. Makroilmaston muutosten vaikutus paikalliseen maaperän kosteuteen on selvitettävä nykyistä tarkemmin.
  • Hirvensalo, Jenni (2015)
    Viime aikoina paljon huomiota saanut kaupunkien kasvu ja luonnon monimuotoisuuden hupeneminen on herättänyt suunnittelijat huomioimaan yhä laajemmin myös kaupunkien sisään jäävien luontoalueiden merkitystä niin ekologian kuin asukkaiden viihtymisenkin kannalta. Luonto on kuitenkin dynaaminen ja monimuotoinen, joten se on osoittautunut haastavaksi suunnittelun kohteeksi erityisesti nykyään käytettävissä olevilla menetelmillä. Luonnon ja sen järjestelmien kompleksinen luonne ja niiden sovittaminen osaksi suunnitteluprosessia on nostanut esille merkittäviä ongelmia, jotka ovat tässä tutkimuksessa tarkastelun kohteena. Ilmiö liittyy myös laajempaan suunnittelun paradigmojen muutokseen, jossa rationalistinen suunnitteluperinne on saanut väistyä monimutkaisempiin ja kompleksisempiin suunnittelukysymyksiin paremmin vastaavien agonistisen ja kommunikatiivisen suunnittelun perinteiden tieltä. Merkittävä rooli tutkimuksen kannalta on myös niin kutsutuilla viheliäisillä ongelmilla (wicked problems). Käsitteen avulla on pyritty lisäämään ymmärrystä nykyään usein suunnittelijoidenkin kohtaamista kompleksisista ongelmista, joiden ratkaiseminen perinteisten suunnittelun keinojen avulla ei ole mahdollista. Viheliäisten ongelmien käsitteeseen onkin usein liitetty käsite kömpelöistä ratkaisuista, joiden tarkoituskaan ei ole ratkaista koko ongelmaa vaan ainoastaan osallistua ja edesauttaa laajemman ongelman ratkeamista. Tutkimuksen aineistona on käytetty vihreän infrastruktuurin ja kaupunkiluonnon sekä niiden suunnittelun asiantuntijoille toteutetuin puolistrukturoiduin teemahaastatteluin kerättyä laajaa haastatteluaineistoa, joka on kerätty ENSURE-tutkimushankkeen yhteydessä. Haastattelut on toteuttanut tutkija Maija Faehnle. Aineisto on analysoitu temaattisella sisällönanalyysilla, jonka avulla aineistosta on tunnistettu merkittävimpiä suunnittelijoiden ja muiden asiantuntijoiden kohtaamia ongelmia vihreän infrastruktuurin suunnitteluun liittyen. Näistä ongelmista on muodostettu teemoja, joiden avulla ongelmien suhdetta toisiinsa ja liittymistä laajempiin ongelmakokonaisuuksiin on ollut mahdollista pohtia syvällisemmin. Ensimmäinen teema on suunnittelujärjestelmään liittyvät ongelmat, josta on lisäksi muodostettu kaksi alateemaa: suunnittelun tasojen väliset ongelmat sekä tavoitteiden ja intressien ristiriidoista johtuvat ongelmat. Toinen teema on suunnittelijoiden tietotarpeeseen liittyvät ongelmat, joita on käsitelty tieteellisen asiantuntijatiedon ja asukkaiden ja muiden osallistujien tuottaman kokemuksellisen tiedon osalta erikseen. Lisäksi on nostettu esiin joitakin ongelmia näiden teemojen ulkopuolelta, erityisesti havaittuja eri tahojen ja toimijoiden välisiä konflikteja ja ristiriitoja sekä ratkaisuehdotuksia esille nostettuihin ongelmiin. Aineiston perusteella vihreän infrastruktuurin suunnitteluun liittyy merkittäviä ongelmia. Useissa haastatteluissa toivottiin entistä selkeämpiä mitoitusohjeita ja normeja kaupunkiluonnon turvaamiseksi, mutta samalla toivottiin suunnittelujärjestelmältä entistä suurempaa joustavuutta ja mukautumista erilaisiin suunnittelutapauksiin. Usein eri suunnittelun tasoille ja tahoille esitetiin kunnianhimoisiakin toiveita ja tavoitteita liittyen toimivan vihreän infrastruktuurin suunnitteluun. Näiden ongelmien ja tavoitteiden taustalta on kuitenkin tunnistettavissa suurempi ja viheliäisempi ongelma, joka liittyy eri tahojen ja toimijoiden toimintojen ja tavoitteiden kohtaamattomuuteen ja yleisemminkin käsiteltävien asioiden ja ilmiöiden kompleksisuuteen. Jotta tätä viheliäistä ongelmaa on mahdollista ryhtyä ratkaisemaan, on ensisijaisen tärkeää tunnistaa ongelman viheliäisyys ja kompleksisuus ja samalla hyväksyä toimivienkin ratkaisujen kömpelyys. Liian kokonaisvaltaisiin ja kunnianhimoisiin ratkaisuihin pyrittäessä on mahdollista, että koko ratkaisuprosessi lukkiutuu ja ratkaisuyritykset päätyvätkin erilaisiin konflikteihin ja selvittämättömiin ristiriitoihin.
  • Sorvali, Jaana (2015)
    Tutkielmassa tarkastellaan Suomen poliittisia ilmastodiskursseja ja niiden merkitystä Suomen tulevaisuudelle. Kansallisen tason diskursseja tutkitaan eduskunnassa käytyjen ilmastolakia koskeneiden keskustelujen (10.6.2014 ja 25.2.2015) kautta ja maakun- nallisia ilmastodiskursseja maakuntajohtajien haastatteluista kertyneen aineiston avulla. Tutkielman pääasiallisena menetelmänä käytettiin aineistolähtöistä, laadullista sisällönanalyysiä. Tällä menetelmällä tarkasteltiin kansanedustajien ilmastolakikeskusteluis- sa käyttämien puheenvuorojen sisältöjä, sekä maakuntajohtajien ilmastonmuutokseen liittämiä määreitä. Toisena menetelmänä tutkielmassa käytettiin teorialähtöistä sisällönanalyysiä, joka perustuu John S. Dryzekin kehittämien ympäristödiskurssien teoreetti- seen viitekehykseen. Tätä menetelmää sovellettiin ilmastolakikeskusteluaineistoon. Tämän analyysin tarkoituksena oli selvittää, onko suomalaisesta keskustelusta löydettävissä Dryzekin esittämiä ympäristödiskursseja. Tutkielmassa selvitettiin myös, kuuluuko Suomessa käytyyn ilmastokeskusteluun ilmastonmuutos mahdollisuutena -diskurssi. Ilmastolakikeskusteluja koskeneen aineistolähtöisen analyysin tuloksena tutkielmassa erotettiin ilmastolakia kannattaneiden kan- sanedustajien puheista viisi argumenttien teemaryhmää. Argumentit liittyivät ilmastolain sisältöön ja tavoitteisiin, ilmastokysymys- ten institutionalisoimiseen, ilmastolain merkitykseen ilmastopolitiikalle, ilmastolain legitimiteetin vahvistamiseen ja ilmastonmuutok- sen mahdollisuuksiin. Ilmastolakia äänestyksessä kannattaneet kansanedustajat esittivät puheissaan lakiehdotusta koskevia huo- lia, jotka eroteltiin neljäksi argumenttien teemaryhmäksi. Tähän teemaryhmään sisältyvät argumentit koskivat ilmastolain vaikutus- ta Suomen talouden menestykselle, kansallisen ilmastopolitiikan vaikuttavuutta, ilmastolain sisältöä ja hallinnollisia asioita. Ilmasto- lain vastustajien argumentit jakautuivat myös neljään teemaryhmään, jotka olivat yhtäläiset edellä lueteltujen argumenttien kanssa. Kansanedustajat liittivät ilmastonmuutokseen moninaisia määreitä, ja myös näitä tarkasteltiin tutkielmassa. Ilmastolakikeskusteluja analysoitiin myös puolueittain aineistolähtöisellä sekä teorialähtöisellä menetelmällä. Analyysissä puoluei- den välille löydettiin selkeitä painotuseroja, joita teorialähtöinen sisällönanalyysin menetelmä vahvisti. Maakuntajohtajien haastatteluaineistojen analyysi suoritettiin aineistolähtöisesti etsimällä ja analysoimalla puheenvuoroista ilmas- tonmuutokselle annettuja määreitä. Löydetyt määreet ryhmiteltiin kolmeen ryhmään sen mukaan, miten ilmastonmuutos teemana maakunnan toimintakehikkoon sijoittui. Ilmastonmuutos määriteltiin joko keskeiseksi, läpileikkaavaksi tai toissijaiseksi teemaksi. Haastatteluaineistosta nousi esiin joidenkin maakuntajohtajien kohdalla myös maakunnan yleinen mielipide, jota myös tarkasteltiin tutkielmassa lyhyesti. Maakuntajohtajien haastatteluista esiin noussut mahdollisuus -argumentti liittyi lähes poikkeuksetta maakun- nan tulevaisuuden elinkeinopoliittisiin menestystekijöihin. Tutkielman keskeisinä tuloksina nousivat esiin ilmastolain hyväksymisen näennäinen konsensus, kansallisen ilmastopolitiikan hillityn reformistiset tavoitteet, ilmastopolitiikan näkeminen uhkana ja mahdollisuutena, maakunnallisen ilmastotavoitteiden toi- meenpanohalukkuuden jakautuminen kahtia sekä erityisesti ilmastopolitiikan ja suomalaisen hyvinvoinnin ja talouden menestyksen yhteys. Tutkielman tulosten perusteella esiteltiin ilmastopolitiikan ja taloudellisen menestyksen yhteyden teoria, joka pyrkii selittä- mään Suomen poliittisten ilmastodiskurssien sisältöjä uudesta näkökulmasta.
  • Hiekkavuo, Aino (2015)
    Tutkimuksen aiheena on alueellinen stigma eli asuinalueiden ja niiden asukkaiden kielteinen leimautuminen pääkaupunkiseudulla. Tavoitteena on selvittää, löytyykö pääkaupunkiseudulta asukkaiden näkökulmasta stigmatisoituneita alueita. Stigman kokemista tarkastellaan sen kautta, pitävätkö ihmiset asuinpaikkansa kertomista epämiellyttävänä. Lisäksi selvitetään, minkälaiset alueet ovat stigmatisoituneet ja minkälaiset ihmiset stigman kokevat. Asuinalueita kuvataan niiden sosioekonomisen rakenteen avulla, ja henkilökohtaisia eroja stigman kokemisessa tarkastellaan sosioekonomisen aseman ja kulttuurisen orientaation eli makujen, asenteiden ja kiinnostuksenkohteiden kautta. Tutkimuksen tärkein aineisto on Kaupunkitutkimus ja metropolipolitiikka -ohjelmassa vuonna 2012 kerätty kyselyaineisto asukkaiden hyvinvoinnista Helsingin seudulla. Stigman kokeminen määritetään kyselyssä olevan ”En mielelläni kerro muille, missä asun” -väittämän perusteella. Lisäksi käytetään Helsingin seudun aluesarjat -palvelun kautta saatuja Tilastokeskuksen aineistoja pääkaupunkiseudun asuinalueiden sosioekonomisesta rakenteesta. Tutkimusote on kvantitatiivinen, ja tärkeimpiä menetelmiä ovat tunnuslukujen laskeminen, keskiarvojen vertailu sekä faktorianalyysi. Aineiston käsittelyssä ja visualisoinnissa hyödynnetään myös paikkatietomenetelmiä. Tulosten perusteella alueellinen stigma on olemassa oleva ilmiö pääkaupunkiseudulla. Se kohdistuu pääasiassa kahdenlaisiin alueisiin: sosioekonomisesti huono-osaisimpiin ja hyväosaisimpiin. Stigma ei kuitenkaan ole erityisen voimakas, vaan stigmatisoituneimmillakin alueilla sen kokee vain selvä vähemmistö vastaajista. Yksilötasolla stigma ei ole juuri yhteydessä sosioekonomiseen asemaan, vaan sitä selittää enemmän kulttuurinen orientaatio. Asuinpaikkansa kertomiseen haluttomia luonnehtii erityisesti se, että he eivät pidä haasteita, menestymistä ja itsensä kehittämistä tärkeinä. Stigma ei kuitenkaan kosketa kaikkia huono- ja hyväosaisia alueita, vaan se nousee merkittäväksi pääosin alueilla, joiden maine on korostetun huono tai elitistinen. Aiemman kansainvälisen tutkimuksen perusteella huono-osaisiin alueisiin kohdistuva stigma on odotettu havainto. Poikkeavan ja kiinnostavan tapauksen pääkaupunkiseudusta tekee sen rinnalla esiintyvä omalaatuinen eliitin stigma. Syytä haluun salata asuinpaikka asuinalueen arvostuksesta huolimatta voidaan hakea tyypillisestä suomalaisesta ajattelutavasta, joka korostaa tavallisuutta ja jopa paheksuu menestyksen esiin tuomista. Tässä tutkimuksessa on keskitytty ainoastaan alueellisen stigman olemassaoloon. Aiemman kansainvälisen tutkimuksen perusteella stigmatisoituneella alueella asuminen saattaa vaikeuttaa esimerkiksi sosiaalisia suhteita ja työllistymistä. Siksi pääkaupunkiseudullakin olisi jatkossa tärkeää pureutua stigman vaikutuksiin ja niiden mahdollisiin ehkäisykeinoihin.
  • Deng, Huining (2015)
    This thesis is about learning the globally optimal Bayesian network structure from fully observed dataset, by using score-based method. This structure learning problem is NP- hard, and has attracted the attention of many researchers. We first introduce the necessary background of the problem, then review various score-based methods and algorithms proposed in solving the problem. Parallelization has come under the spotlight during recent years, as it can utilize shared memory and computing power of multi-core supercomputers or computer clusters. We implemented a parallel algorithm Para-OS, which is based on dynamic programming. Experiments were performed in order to evaluate the algorithm. We also propose an improved version of Para-OS, which separates the scoring phase totally from the learning phase, performs score pruning by using Sparse Parent Graph, in addition largely reduces the communication between processors. Empirical results shows the new version saves memory comparing to Para-OS, and provides good runtime with multi-treading.