Browsing by Issue Date

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 7589
  • Viljamaa, Lotta (2016)
    Yrittäjyys on ollut voimakkaasti esillä 2010-luvun julkisessa keskustelussa, ja suomalaisessa korkeakoulupolitiikassa pyritään kannustamaan opiskelijoita yrittäjyyteen ja yrittäjämäisempään toimintaan. Suomessa yrittäjien yleinen koulutustaso on noussut 1990-luvun lopulta lähtien, mutta se on edelleen palkansaajia alhaisemmalla tasolla. Myös akateemisesti koulutettujen yrittäjyysaktiivisuus on Suomessa selvästi muuta väestöä alhaisempaa. Työn sosiologiaa ovat viime vuosina leimanneet keskustelut työn muutoksesta uuden, prekaarin työn suuntaan. Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan akateemisesta koulutustaustasta tulevia Y-sukupolveen kuuluvia yrittäjiä muuttuvan työelämän näkökulmasta. Ensimmäinen tutkimuskysymys, johon tutkielmassa etsitään vastausta, kysyy miten Y-sukupolven akateemiset yrittäjät perustelevat yrittäjyyttä uravalintana ja minkä tekijöiden he katsovat vaikuttaneen yrittäjyyspäätökseensä. Toinen tutkimuskysymys liittyy siihen, miten Y-sukupolven akateemiset yrittäjät hahmottavat ammatillista identiteettiään. Tutkielman aineistona on kahdeksan akateemisen yrittäjän teemahaastattelua. Haastatellut henkilöt ovat syntyneet 1980-luvulla tai sen jälkeen ja tulevat erilaisista koulutustaustoista. Aineisto on analysoitu teema-analyysiä hyödyntäen. Analyysiä ohjaavina teoreettisina apuvälineinä on käytetty toimijuuden ja identiteetin käsitteitä, ja lisäksi tutkielma liittyy laajempaan individualisaatioteesin ympärillä käytyyn teoreettiseen keskusteluun. Y-sukupolven akateemiset yrittäjät mieltävät yrittäjyyden ennen kaikkea keinona tehdä sisällöllisesti merkityksellistä ja omia toiveita vastaavaa työtä. Yrittäjyys ei näyttäydy heille itsearvoisesti tavoiteltavana asiana, vaan keinona saavuttaa muita itselle tärkeitä päämääriä. Prekaariin työelämään liitettyjen olosuhteiden merkitys yrittäjyyspäätöksen taustalla tunnisteaan, mutta omaa yrittäjyyttä ei kuvata pakkoratkaisuna vaan päinvastoin omana valintana. Yrittäjyysidentiteetti ei ole tutkituille yrittäjille yksiselitteinen tai helppo kysymys, vaan sen suhteen käydään harkintaa ja neuvotteluja omasta asemasta. Yrittäjäksi leimautumista jopa vältellään, jolloin pyritään löytämään muita ilmaisuja oman liiketoiminnan kuvaamiselle. Yrittäjyys näyttäytyy laajana käsitteenä, jonka piirissä olevia erontekoja kuvataan eri kategorioilla, joista toisiin samaistutaan ja toisista halutaan erottautua ponnekkaasti. Teemaa voisi jatkossa tutkia laaja-alaisemmalla aineistolla, johon saataisiin mukaan myös kaupallisen alan koulutustaustoista tulevia henkilöitä, joita tässä tutkimuksessa ei tavoitettu. Jatkotutkimusta ajatellen myös akateeminen pakkoyrittäjyys olisi kiinnostava aihe.
  • Söderlund, Ilkka J I (2016)
    I avhandlingen konstrueras de naturliga talen utgående från mängdlärans axiom. Från de naturliga talen och deras egenskaper som bevisas i arbetet fortskrider avhandlingen steg för steg till de hela talen, de rationella talen och de reella talen. Bland de första stegen visar vi att det existerar en induktiv mängd som satisfierar Peanos axiom. Sedan bevisas rekursionsteoremet som används för att bygga upp aritmetiken för de naturliga talen. Genom ekvivalensrelationen $\langle m,n \rangle \sim \langle p,q \rangle \Leftrightarrow m+q=p+n$ konstrueras de hela talen som ekvivalensklasserna $\Z = (\N \times \N)/\sim$. I arbetet bevisas grundläggande aritmetiska regler för de hela talen samt gällande ordningsrelationen. På ett liknande sätt konstrueras mängden av rationella tal från mängden av hela tal med hjälp av ekvivalensrelationen $\langle a,b\rangle \sim \langle c,d\rangle \Leftrightarrow ad=bc$ där $a,b,c,d \in \Z$. I arbetet bevisas att mängden av rationella tal bildar en kropp. Även talföljder och därmed även fundamentalföljder studeras som en förberedelse för konstruktionen av de reella talen. I det sista steget, där vi konstruerar de ekvivalensrelationer som bygger upp de reella talen, så används en annan metod till skillnad från de hittills algebraiska metoderna. Ekvivalensrelationen baserar sig på fundamentalföljder i mängden av rationella tal. Vi definierar en ekvivalensrelation $(x_n)\sim (y_n)$ i mängden av fundamentalföljder $F_\Q$ genom gränsvärdet $L(x_n-y_n)=0$. Förutom att egenskaper för räkneoperationerna och ordningsrelationen bevisas, så visas även att mängden av de reella talen är fullständig. Som avslutning till avhandlingen granskas isomorfier mellan de konstruerade mängderna och icke-numrerbarheten av mängden reella tal.
  • Hirn, Joonas (2016)
    Tutkielma käsittelee ulkomaalaisia teollisuusyrittäjiä Suomessa vuosina 1809–1855. Ulkomaalaisille on annettu suuri painoarvo Suomen varhaisessa taloudellisessa kehityksessä. Perustelut ulkomaalaisten roolista ovat kuitenkin jääneet pääasiassa suurten yksittäisten yrittäjien, kuten James Finlaysonin tai Nikolai Sinebrychoffin varaan. Taloushistoriallisessa tutkimuksessa ulkomaalaiset toimijat on nähty tärkeänä talouskasvun mahdollistajana uusien ideoiden ja teknologian hyödyntäjänä. Tutkielman tavoite on tarkastella ulkomaalaisia teollisuusyrittäjiä joukkona ja tuoda kokonaiskuvaan perustuva näkökulma keskusteluun ulkomaalaisten teollisuusyrittäjien panoksesta Suomen teolliseen kehitykseen. Ulkomaalaiset teollisuusyrittäjät on poimittu monipuolisesta lähdeaineistosta. Pääasiallinen lähde on ollut kulutustavarateollisuutta ja vuoritointa käsittelevät tutkimukset. Lisäksi tutkimuskohteiden kartoittamiseen on käytetty arkisto- ja lehtiaineistoa sekä biografioita ja yrityshistoriikkeja. Ulkomaalaisten omistamien teollisuusyritysten merkityksen tarkastelemiseksi lähdeaineistona on toiminut painetut tilastojulkaisut kulutustavarateollisuudesta ja vuoritoimesta vuorihallituksen arkisto. Ulkomaalaisista teollisuusyrittäjistä valtaosa saapui suuriruhtinaskuntaan Venäjältä. Aiemmassa tutkimuksessa on usein mainittu ainoastaan ulkomaalaisten kansallisuus. Tutkielmassa myös sen maan, josta Suomeen lähdettiin, huomioiminen kertoo Venäjän roolin olevan ulkomaalaisten yrittäjien liikkeessä Suomeen suurempi kuin aikaisemmin on kirjoitettu. Tärkeä huomio on myös, että kaikki Suomeen saapuneet skotlantilaiset ja englantilaiset insinöörit toimivat ensin Ruotsissa tai Venäjällä. Ammattitaustaltaan ulkomaalaisten teollisuusyrittäjien joukossa oli enemmän teknistä tietotaitoa ja teolliseen osaamiseen viittaavia ammattinimikkeitä kuin syntyperäisten suomalaisten yrittäjien keskuudessa. Kaikkien teollisuusyrittäjien keskuudessa kauppias oli ylivoimaisesti suosituin nimike. Ulkomaalaisten keskuudessa se muodosti peräti 40 % kaikista ammattinimikkeistä. Ulkomaalaisten omistamat teollisuusyritykset olivat merkittäviä. Kulutustavarateollisuudessa tutkielman tarkasteluvuosina tuottavimpien yritysten kärki koostui suurimmaksi osaksi ulkomaalaisten omistamista yrityksistä. Kokonaisuudessaan kulutustavarateollisuudessa ulkomaalaisten omistamien yritysten mediaani- ja keskiarvotuotanto oli suomalaisia suurempi. Vuoritoimessa ulkomaalaisten rooli ei ollut yhtä suuri. Ulkomaalaisten omistamat ruukit ja masuunit muodostivat kolmasosan tuotannosta, joka vastasi ulkomaalaisomistuksen suuruutta alalla. Sen sijaan kulutustavarateollisuudessa ulkomaalaisten omistamien yritysten tuotanto oli jopa 60 % koko tuotannonarvosta vaikka niiden osuus oli vain vajaa neljännes kaikista yrityksistä. Ulkomaalaisomisteiset yritykset hyödynsivät vuosisadan puolessa välissä suomalaisomisteisia enemmän ammattitaitoista ulkomaalaista työvoimaa. Ulkomaalaisten omistamissa yrityksistä 65 prosentilla oli vähintään yksi ulkomaan kansalainen palkkalistoillaan. Tutkimus osoittaa ulkomaalaisten teollisuusyrittäjien merkittävän roolin Suomen teollisuudessa. Ulkomaalaisten vaikutus näkyi erityisesti uuteen teknologiaan perustuvilla aloilla kuten puuvilla- tai konepajateollisuudessa. Talouden kehityksen näkökulmasta ulkomaalaisilla yrittäjillä oli enemmän tietotaitoa, know-howta. Suuriruhtinaskunnassa 1809–1855 ulkomaalaisten joukko oli schumpeteriläinen kasvutekijä, joka perusti liiketoimintansa uudelle tiedolle sekä edisti teknologian diffuusiota, muun muassa rekrytoiden lisääntyvässä määrin ammattitaitoista ulkomaalaista työvoimaa.
  • Modig-Gräsbeck, Johanna (2016)
    I min avhandling fokuserar jag på hur de sociala medierna har påverkat den politiska kommunikationen. Den tidigare hårt övervakade och styrda politiska kommunikationen har fått drag av att vara mer spontan, lättillgänglig och snabb på grund av de sociala medierna. Politikerna förväntas vara nåbara på ett annat sätt året om och medborgarna vill dessutom se en personligare sida av politikerna, visar tidigare forskning. För att ta reda på hur den politiska kommunikationen har påverkats i Finland har jag undersökt den politiker som är aktivast på sociala medier, statsminister Alexander Stubb. I min forskning undersöker jag vilken kommunikativ funktion Stubb hade på Twitter under perioden juni till november 2014. Min avhandling bygger på en tredelad fallstudie där jag kombinerar kvantitativa och kvalitativa metoder. I den första delen kategoriserar jag Stubbs tweetar under den nämnda tidsperioden enligt identitet och syfte. Den andra delen utgörs av en kvalitativ analys där jag undersöker ämnesval, tilltal och språkhandlingar i en del av tweetarna. I den tredje delen räknar jag och kategoriserar alla hashtaggar som förekommer i tweetarna ämnesvis. Mina resultat visar att Stubb i huvudsak använder Twitter i identiteten statsminister. De offentliga identiteterna statsminister, samlingspartist och offentlig person förekommer i tre fjärdedelar av tweetarna. I ungefär en fjärdedel av tweetarna har Stubb alltså en personlig identitet. Min analys av syfte visar att flest tweetar placerar sig i kategorin politisk marknadsföring. Stubb delar också med sig av både offentlig och personlig information samt för en dialog med sina följare på Twitter. Mängden dialog är ändå låg och hans kommunikation bygger främst på envägskommunikation. Jag hittade fyra olika kommunikativa särdrag hos Stubb, den informativa och politiska Stubb, den positiva och marknadsförande Stubb, den personliga och sportiga Stubb samt den diskuterande och kommunikativa Stubb. Min analys av hashtaggarna i Stubbs tweetar visar att den mest förekommande hashtaggen är Kokoomus, eller Samlingspartiet, alltså hans eget parti. Stubb använder också ofta hashtaggar för pågående evenemang eller skeenden, samt ett antal mer personliga hashtaggar för att signalera att det handlar om en mer lättsam kommunikation. Hashtaggarna placerar sig inom ämnesområdena politik, evenemang, platser, pågående skeden och sport. Min avhandling visar att Alexander Stubb har en medveten strategi för sin kommunikation på Twitter. Han för en konstant valkampanj där han blandar officiella och personliga uppdateringar. I huvudsak är han statsminister och politiker på Twitter, men han bygger även upp en kommunikation där han samtidigt är nära den vanliga medborgaren och öppnar upp för dialog. Stubb blir ändå aldrig riktig privat, utan håller en viss distans också i sina personliga uppdateringar. Ur ett bredare perspektiv visar mina resultat att det politiska kommunikationsklimatet på sociala medier är i förändring, och att det finns flera utmaningar både för politiker och för medborgare då det inte finns några klara riktlinjer. Det leder till en svår balansgång mellan offentlig och privat, samt frågor kring hur uppdateringar på sociala medier ska användas och tolkas. Det går ändå inte att bortse från de sociala mediernas växande betydelse och deras allt viktigare funktion som kommunikationskanal, också inom politiken.
  • Vettenranta, Veera (2016)
    Tässä tutkielmassa selvitetään, mitä uusperhelapsuutta eläneet kertovat lapsuudestaan ja mitä merkityksiä uusperhekokemuksille annetaan aikuisena. Tutkielma nojaa subjektiiviseen tietokäsitykseen ja hermeneuttiseen tutkimusperinteeseen. Aineisto koostuu 15 haastattelusta ja se on analysoitu sisällönanalyysin keinoin teemoittelemalla ja tyypittelemällä. Analyysin viitekehyksenä toimii Marjatta Bardyn teoria yksilön ja elämänvaiheiden välisestä suhteesta. Aineistosta on muodostettu tyypittelemällä neljä uusperhemallia, jotka kuvaavat nuorten aikuisten kokemuksia uusperhelapsuudesta. Ydinperhemäisessä uusperhemallissa (I) lapsuuden uusperheessä molemmat aikuiset ovat vanhemman asemassa. Perheeseen muuttanut uusi aikuinen koetaan lämpimänä ja uusperheen kaikki lapset yhdenvertaisina. Hyväksyvässä uusperhemallissa (II) lapsuuden kokemukset kuvaavat tilannetta, jossa haastateltavat ovat hyväksyneet uusperheen ja kohtaavat hyväksyntää uusperheenjäseniltä. Perheen uusi aikuinen koetaan perheenjäseneksi, muttei omaksi vanhemmaksi. Lapsuuden suhde etävanhempaan on ristiriitainen. Lapsen torjumassa uusperhemallissa (III) lapsuudessa ei pystytä hyväksymään uusperhettä, vaan uusperheen muodostuminen aiheuttaa kokemuksen petetyksi tulemisesta. Perheen uusi aikuinen koetaan omalle reviirille tunkeutuneeksi vieraaksi, kun taas etävanhempaa kaivataan. Lasta torjuva uusperhemalli (IV) kuvaa lapsuuden kokemusta perheen ulkopuolelle jäämisestä. Lapsuudessa ei koeta yhtään aikuista läheiseksi ja muistoja sävyttävät kokemukset pelosta ja hylätyksi tulemisesta. Kokemuksia seuraavat masennuskaudet ja itsetuhoiset ajatukset joko lapsuudessa tai aikuisuudessa. Uusperhelapsuuden vaikutukset eivät pääty nuoren itsenäistymiseen. Lojaliteettiristiriita värittää sekä itsenäistyneen nuoren aikuisen arkea että tärkeitä juhlatilanteita. Nuoret aikuiset kokevat salailun ja toisten tunteiden varjelun raskaana. Lojaliteettiristiriidan lisäksi aikuisuuteen kantavat uusperhelapsuuden vaikutukset liittyvät laajempaan sosiaaliseen verkostoon, henkilökohtaisiin ominaisuuksiin, taloudelliseen tilanteeseen sekä lapsuudesta aikuisuuteen siirtyviin tunnekokemuksiin. Uusperheen aikuiset vaikuttavat omalla toiminnallaan siihen, millainen lapsen uusperhekokemuksesta muodostuu. Nuoret aikuiset arvioivat itse näistä kokemuksista kumpuavien vaikutusten jatkuvan aikuisuuteen saakka.
  • Lavonen, Sara (2016)
    Jälkimoderni sosiaalityö asettaa sosiaalityön ja sosiaalityöntekijät jatkuvan muutoksen keskelle. Työssä tulisi vastata sekä asiakkaiden tarpeisiin että taloudellisen tehokkuuden vaatimuksiin. Taloudelliseen tehokkuuteen pyrkiminen on tuonut mukanaan uudenlaisia ilmiöitä, kuten tilapäismajoituksen. Asiakkaiden auttaminen tilapäismajoituksen muodossa asettaa sosiaalityöntekijöiden harkinnan ja moraalisen järkeilyn uudenlaisen tilanteen eteen. Tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä käsitellään sosiaalityötä jälkimodernissa yhteiskunnassa, harkintaa ja moraalista järkeilyä sosiaalityössä sekä asunnottomuutta. Lisäksi esitellään tilapäismajoituksesta tehtyä tutkimusta ja asiakasdokumenttien käyttämistä aineistona sosiaalitieteen tutkimuksessa. Tutkimuksen tavoitteena on käsitteellistää tilapäismajoitusasiakkaiden asiakasdokumenteissa ilmenevää sosiaalityöntekijöiden harkintaa ja moraalista järkeilyä. Tutkimus on laadullinen tutkimus ja tutkimuksen aineisto koostui vuoden 2013 huhti-kesäkuun ajalta poimituista tilapäismajoitusta hakeneiden asiakkaiden asiakasdokumenteista. Kyseessä on harkinnanvarainen näyte. Aineiston muodostavat 47 asiakkaan asiakasdokumentit eli toimeentulotuki- ja tilapäismajoituspäätökset, tilannearviot, asuntopuollot, muistiinpanot ja SAS-työryhmän lausunnot. Analyysimenetelmänä käytettiin sisällönanalyysia. Analyysissa huomioitiin asiakasdokumenttiaineiston asettamat rajat tiedon saavuttamiselle eli se, että jo siihen sisältyy paljon harkintaa, mitä asiakasdokumentteihin kirjataan. Tutkimuksen tieteenfilosofia perustuu sosiaaliseen konstruktionismiin ja kriittiseen realismiin. Tutkimuksen tulokset jakautuvat tilapäismajoituskäytäntöihin ja työskentelyyn tilapäismajoituksen aikana sekä niiden taustalla vaikuttaviin harkintaan ja moraaliseen järkeilyyn. Tilapäismajoitusta myönnetään lähes kaikille sitä kirjallisesti hakeneille. Tilapäismajoitusasiakkaiden taustalla on yleisesti velkaantumista, työttömyyttä ja terveysongelmia. Sen sijaan päihdeongelma mainitaan vain muutamissa tapauksissa ja yleensä sellaisissa tapauksissa, joissa tilapäismajoitusta ei myönnetty. Tilapäismajoituksen hakemisessa ja päätöksissä korostuvat toimeentulotukityöskentelystä lainatut käytännöt, joita leimaavat kaavamaisuus ja rutiininomaisuus. Kirjallinen asiointi on yleisempää kuin kasvokkainen kohtaaminen, mikä näkyy siinä, että asiakkaat tavattiin yleisimmin kerran kolmen kuukauden aikana ja osaa asiakkaista ei tavattu lainkaan tänä aikana. Tilapäismajoitusmuodon valinnan taustalta on löydettävissä moraalista järkeilyä. Tilapäismajoituksesta itse maksettavan osuuden määrittelemisessä ei ole selkeitä yhtenäisiä käytäntöjä ja sen määrittelemisessä käytetään harkintaa. Tilapäismajoitus voidaan lopettaa, jos siinä asuminen on kestänyt pitkään. Yleensä jos tilapäismajoitus päätetään, työskentelyä tehostetaan, mikä edesauttaa pysyvän asunnon löytymistä. Asiakkailta odotetaan aktiivisuutta omien asioiden hoitamisessa ja aktiivisuudesta myös välillä palkitaan. Vuokravelka-asioiden hoitamisessa korostuu, minkä verran asiakkaan tulee ottaa vastuuta tilanteesta ja se ilmenee esimerkiksi siinä, kehotetaanko velasta solmimaan maksusopimus ja myönnetäänkö vuokravelkaan toimeentulotukea. Asumiseen liittyviä tuen tarpeita käsiteltiin aineistossa melko suppeasti ja tuen tarpeiden käsittelyssä viitataan SAS-työryhmään tai yksityisten tilapäismajoittajien raportteihin. Taloudellisia vaikeuksia ei välttämättä mielletä asumiseen liittyväksi riskiksi. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että huolimatta harkintavaltaan kohdistuvasta rajaamisesta ja ohjeistusten lisääntymisestä, tilapäismajoituspäätöksiä tekevällä sosiaalityöntekijällä näyttäisi edelleen olevan harkintavaltaa, minkä puolesta puhuu erilaisten ratkaisujen kirjo. Harkinta on joko kaavamaista tai vapaampaa. Tutkimuksessa moraalinen järkeily ilmenee etenkin sellaisissa tilanteissa, joissa jouduttiin tasapainoilemaan eri intressien välillä. Tällainen tilanne muodostuu esimerkiksi, kun tehdään päätös tilapäismajoituksen lopettamisesta. Tilapäismajoitusta ei lopeteta ellei asiakkaan tilanteeseen ole mahdollista paneutua kunnolla. Työntekijöiden järkeilyssä on samankaltaisia piirteitä ja joidenkin käytäntöjen taustalta on löydettävissä näkymätöntä kollektiivista järkeilyä. Järkeilyä kutsutaan näkymättömäksi, koska sitä ei aineistossa juurikaan perustella. Käytäntöihin, harkintaan ja moraaliseen järkeilyyn heijastuu yhteiskuntapoliittiset linjaukset taloudellisen tehokkuuden vaatimuksista, markkinaistumisesta, yksilöllisen vastuun korostumisesta, vastikkeellisesta sosiaalityöstä ja aktivoinnista. Harkintaa ja järkeilyä mukautetaan erilaisten vaatimusten keskellä. Työskentely jakautuu kahteen malliin sen mukaan, miten paljon asiakkaan oletetaan ottavan vastuuta asioiden hoitamisesta. Sosiaalityöntekijän rooli näyttäytyy välillä etäisenä suhteessa asiakkaaseen. Stereotypia asunnottomasta eli keski-ikäisestä, päihteitä käyttävästä miehestä saattaa vaikuttaa harkintaan ja järkeilyyn, vaikka asunnottomien profiilit ovat muuttuneet moninaisemmiksi.
  • Lindén, Michael (2016)
    Under 2000-talet har det genomförts två stycken större arbetspensionsreformer i Finland. I Finland förhandlar man traditionellt om arbetspensionsreformer på trepartsbas. De tre parterna som förhandlar om arbetspensionsreformerna är de centrala arbetsmarknadsorganisationerna för löntagarna och arbetsgivarna samt staten. Studier visar dock att arbetspensionsreformprocesserna sköts i princip på tvåpartsbas av löntagarna och arbetsgivarna. Statens roll har huvudsakligen endast varit att ge breda riktlinjer och mandat åt förhandlarna. Denna tradition kan ses ha rubbats under de senaste arbetspensionsreformförhandlingarna. Staten har tagit en allt aktivare roll och förflyttat sig från åskådare till en aktivare förhandlingspart. I denna studie beskrivs finländska arbetspensionsreformprocessen och förändringen i denna förklaras med diskursiv institutionella medel. Vanligtvis studeras pensionsreformer från ett historisk institutionellt perspektiv, men eftersom dess förklarningselement är otillräckliga för denna studie måste nya medel, i detta fall diskursiv institutionalism, införas. Meningen är att ge en djupare förståelse av själva reformprocesstrukturen samt att förklara förändringarna och utvecklingen i förhandlingsprocessen. I studien diskuteras också hur denna förhandlingsutveckling och strukturförändring påverkar arbetspensionspolitiken samt möjliga framtida arbetspensionsreformprocesser. Som centrala materialet för studien fungerar intervjuer av aktörer som deltagit direkt och indirekt i arbetspensionsreformprocesserna. Intervjuerna ger en djup bild av reformprocesserna, vilket bidrar till en förståelse av förhandlingsstrukturen och dess förändring. Förhandlingsstrukturförändringar förklaras med hjälp av diskursiv institutionalistiska förklarningar som är huvudsakligen framställt av Vivian Schmidt. Studien kommer fram till att de finländska arbetspensionsförhandlingarna har förändrats. Denna förändring kan förklaras med de lyckade diskursiv kommunikativa och koordinativa handlingarna staten utfört angående hållbarhetunderskottsfrågan. Det centrala fyndet är att staten fått en allt aktivare roll. Detta kan man se bland annat i hurdan roll hållbarhetsunderskottet fått i den senaste reformen. Traditionellt tillhör inte offentliga ekonomis hantering direkt till arbetspensionssystemets uppgifter, men i den senaste arbetspensionsreformen hade denna aspekt en dominerande roll. I studien diskuteras hur denna utveckling påverkar framtiden och de möjliga framtida arbetspensionsförhandlingarna. De senaste arbetspensionsreformerna har även innehållit beslut om en del automatiska stabilitetsmekanismer som påverkar framtida arbetspensionssystemstrukturer. Detta innebär att pensionspolitiken och förhandlingarna kommer att inneha diverse nya element. Denna studie visar att arbetspensionspolitiken och -förhandlingarna har levt turbulenta tider under 2000-talet. En era dominerad av arbetsmarknadsorganisationerna kan ses ha tagit två steg bakåt och statens kontroll över pensionspolitiken ökat. Arbetsmarknadsorganisationerna kvarhåller dock en position i den framtida arbetspensionspolitiken genom att få en lagstadgad rätt att kontrollera automatiska stabilitetsmekanismerna. Framgångsrika diskursiv institutionella angrepp av staten har visat att traditionella förfaringssätt i arbetspensionspolitiken möjligtvis är i förändring.
  • Huhtaniemi, Emmi (2016)
    Tutkielmani kuvaa etnografisesti Cita milenariaa, uushenkistä rituaalia Meksikon Chiapasissa, joka ajoittui maya-kalenterin suuren syklin vaihdokseen 21.12.2012. Tapahtuma oli maya-vanhin Marzo Yuk Quetzalin organisoima, ja sen tavoitteena oli koko ihmiskunnan auttaminen tietoisuudessaan korkeammalle tasolle. Kuvaan niitä laajoja yhteyksiä, joiden kautta rituaali kykenee muokkaamaan todellisuutta, sekä tapahtumassa syntynyttä maagista kokemusta, joka on tyypillinen uushenkisyydelle. Tutkimuksessa käytetty pääasiallinen metodi on kolmen kuukauden mittainen (joulu-helmikuu 2012) kenttätyö uushenkisessä yhteisössä Meksikon Chiapasissa. Tuosta ajasta 13 päivää (9.-21.12.) oli varsinaista rituaalia, henkistä puhdistautumista ja eristäytymistä maailmasta, joka kulminoitui talvipäivänseisauksen hetkellä toteutettuun seremoniaan Palenquen maya-temppeleiden raunioilla. Tapahtuman jälkeen jäin yhteisöön seuraamaan sen arkea ja tekemään haastatteluja. Metodini muodostui hyvin kokemukselliseksi ja empaattisesti sitoutuneeksi, sillä skeptisyydestäni huolimatta koin myytin tulevan todeksi. Tutkimusotteeni on hyvin fenomenologinen ja subjektiivista kokemusta painottava, ja pyrin ymmärtämään syntyneen neonatiivin kokemuksen osatekijöitä. Aineisto koostuu osallistuvan havainnoinnin tuloksista, nauhoitetusta valmistautumisrutiineista, keskusteluista ja haastatteluista. Lisäksi kuvaan sanallisesti tapahtuman ympäristöä, keskeisiä rituaalitiloja ja toimituksia, sekä merkityksellisiä esineitä. Rituaalikokemuksessa kehollinen taso punoutuu sosiaaliseen ja myyttiseen, ja monimuotoinen aineisto avaa syvempiä näkökulmia kokonaisuuteen. Etnografiapainotteisuuden lisäksi tarkastelen Cita milenariaa virtuaalisena rituaalitilana, josta osallistujat ammentavat uuden maailman elementtejä kehon ja mielen yhdistävissä harjoituksissa. Rituaalin yhteydet ulottuvat sekä kosmiselle, yhteiskunnalliselle, sosiaaliselle että henkilökohtaiselle tasolle, ja sen muutosvoima kumpuaa sen sisäisistä dynamiikoista. Tapahtuman taustalla olevan yhteisön ideologia korostaa kaiken ykseyttä ja toimii vastavoimana huumesodan keskellä olevan Meksikon yhteiskunnalliselle tilanteelle. Magia ja myytti saavat myös kokemuksellisen ja sosiaalisen merkityksen, ja niiden kokemus voimistuu valmistautumisjakson aikana. Henkiset harjoitukset saivat osallistujissa aikaan monenlaisia arkikokemuksesta poikkeavia elämyksiä, jotka tulkittiin maagisiksi merkeiksi tietoisuuden muutoksesta. Näille kokemuksille haettiin selitystä tapahtumaa ympäröivästä uushenkisestä ja neonatiivista viitekehyksestä. Cita milenariassa havaittu todellisuuden muutos on ennenkaikkea muutos osallistujien tietoisuudessa. Merkitykset punoutuvat aistien kautta omaan kehoon ja olemuksen kaikille tasoille.
  • Peng, Shanyi (2016)
    This study aimed to find out the effects of moral inclusion/exclusion, empathy, and perspective-taking on moral judgment. Starting from a study by Passini (2014) who found that the group membership of the protagonists in moral dilemmas influenced the moral reasoning scores of those participants who tended to morally exclude out-group members, an attempt was made to experimentally examine the mechanism behind this finding. It was hypothesized that exposure to a dilemma with an out-group protagonist leads to switching off empathy and social perspective-taking. Experimental conditions involved dilemmas with either an out-group or an in-group protagonist; in the control condition the protagonists had the original English names. A total of 37 Finnish and 56 Chinese university students served as participants. They were given measures of moral judgment (the Defining Issues Test DIT), of moral inclusion/exclusion (the Moral Inclusion/Exclusion Questionnaire MIEG), and of empathy (the Interpersonal Reactivity Index IRI). The results showed that dilemmas with an in-group protagonist tended to elicit higher empathy both among Chinese and Finnish participants but no differences were found for moral judgment scores. Those with moral inclusion orientation scored higher on post-conventional moral schema. Finnish participants scored significantly higher in post-conventional moral schema while Chinese participants scored significantly higher in maintaining norms moral schema. Chinese participants also showed significantly stronger moral inclusion orientation than Finnish participants. The relationship among and the interaction between individual variables (empathy-related variables) and intergroup level variables (group membership and moral inclusion/exclusion) are discussed; some limitations of cross-cultural moral judgment studies (e.g. the differentiation of moral domains in different culture) are also discussed.
  • Tschokkinen, Juuso (2016)
    Tutkielmassa tarkastellaan Suomen vammaispoliittisen ohjelman toimeenpanoa päiväkotien varhaiskasvatuksessa. Keskeiset teemat ovat vammaispalveluista tiedottaminen, erityispalvelujen maanlaajuinen yhtenäisyys, esteettömyys sekä osallisuus ja yhdenvertaisuus. Tutkimuskysymys on: Miten vammaisten lasten osallisuus ja yhdenvertaisuus toimeenpannaan päiväkodeissa maanlaajuisesti, ja miten henkilöstö vaikuttaa niiden toteutumiseen? Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millä tavoin osallisuutta ja yhdenvertaisuutta käytännössä toimeenpannaan päiväkodeissa. Keskeisessä osassa ovat päiväkodin henkilökunnan harkinnanvaraiset päätökset. Tutkimuksessa keskitytään kaupunkimaisten kuntien kunnallisiin päiväkoteihin. Näin ollen tutkielmassa tehdyt havainnot eivät välttämättä ole vertailukelpoisia maaseutumaisiin kuntiin. Voidaan kuitenkin olettaa, että tutkimustulokset pätevät myös ainakin osaan taajaan asutuista kunnista. Päiväkodin käytännön toimintaa tarkastellaan tutkielmassa Michael Lipskyn street-level bureaucrat – teorian avulla. Mielenkiintoiseksi tutkimuksen tekee se, ettei vammaisten lasten varhaiskasvatusta ole tiettävästi tutkittu aikaisemmin katutason byrokratian teoriaa hyödyntämällä. Tutkimus on ajankohtainen, koska tällä vuosituhannella saatiin aikaan ensimmäinen kansainvälisesti sitova vammaissopimus. Sopimus johti muun muassa tutkielman perustana olevan Suomen vammaispoliittisen ohjelman laatimiseen. Ajankohtaisuutta lisää se, että syksyllä 2015 astui voimaan ensimmäinen osa uutta varhaiskasvatuslakia. Tutkielman rakenne on sellainen, että johdantokappaleessa luodaan lyhyet erillistarkastelut Suomen vammaispolitiikan lähtökohtiin, Suomen vammaispoliittiseen ohjelmaan ja vammaisten lasten varhaiskasvatukseen. Tämän jälkeen ohjelmaa ja varhaiskasvatusta tarkastellaan yhdessä, ja esitetään tutkielman tarkoitus ja rajaukset. Tutkielman toisessa luvussa muodostetaan tutkimuksen teoreettinen viitekehys, ja luodaan katsaus aiempaan toimeenpanotutkimukseen. Tämän jälkeen seuraa tutkimusmenetelmän ja aineiston esittely. Tämän jälkeen seuraa analyysi, pohdinta ja johtopäätökset. Tutkimuksen perusteella voidaan väittää, että osallisuuden ja yhdenvertaisuuden toteutumisessa merkittävin tekijä on henkilöstön asenne. Infrastruktuuriin ja välineistöön liittyvät seikat ovat tärkeitä, mutta pelkät apuvälineet tai päiväkodin esteettömyys eivät merkitse mitään, jos henkilöstön asenne ei ole kunnossa. Väärää asennetta ei voida korjata teknisillä ratkaisuilla. Tämän tutkimuksen myötä voidaan suorittaa erilaisia jatkotutkimuksia. Ennen kaikkea on mielekästä tutkita, millä tavoin päiväkodin hyvää asenneilmapiiriä voidaan kehittää ja ylläpitää. Toinen tutkimusaihe löytyy vammaisen lapsen perheen tiedonhankintakäyttäytymisestä. Tutkimuksessa selvisi, että päivähoidon tarjoama vammaispalveluja koskeva tiedottaminen on vaihtelevaa. Eri toimijoilta tuleva tiedottaminen voi olla pirstaleista, ja merkittävää tiedonhankintavastuuta näyttää jäävän vanhempien harteille. Tähän liittyen voitaisiin pohtia, olisiko päiväkotien syytä ottaa aktiivisempi rooli tiedottamisessa. Uusi varhaiskasvatuslaki ja hallituksen esitykset subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamisesta muodostavat myös mielenkiintoisen tutkimuskohteen. Rajaamisella voi olla perustavanlaatuista merkitystä yhdenvertaisuuden näkökulmasta.
  • Nykänen, Petja (2016)
    Tässä tutkielmassa tarkasteltiin, miten tarinoita ja narratiiveja käytetään maabrändien rakentamisessa ja millaisia mahdollisuuksia tarinallisuudella on maabrändäyksen tehokeinona. Lähtökohtana oli oletus, että brändi ja brändäys ovat tulleet osaksi myös valtioiden arkipäivää, kun myönteisestä mielikuvasta on tullut tärkeä valtti kovenevassa kansainvälisessä kilpailussa. Mistä maabrändi oikeastaan koostuu ja miten siihen voidaan vaikuttaa tarinoiden avulla? Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä oli maabrändin käsite sekä tarinat ja narratiivit. Teoriaosio keskittyi selventämään maabrändin käsitettä ja empiirisessä osiossa tarkastelun kohteena olivat tarinat ja niiden suhde maabrändäykseen. Työ keskittyi tarinoihin maabrändäystä toteuttavien viranomaisten näkökulmasta. Tarinoita tarkasteltiin siis tarkoituksellisesti kerrottuina strategisina välineinä. Tutkielma keskittyi Suomen ja Espanjan maabrändeihin tutkijan henkilökohtaisen historian ja maiden erilaisuuden vuoksi. Tarkastelun kohteena olivat maabrändäyksestä vastaavien viranomaisten ylläpitämät verkkosivut thisisFINLAND sekä Marca España. Analyysin pohjana toimivat Simon Anholtin maabrändiheksagoni, Yiannis Gabrielin kerronnalliset tyypit sekä Fogin, Budtzin ja Yakaboylun tarinan elementit. Näiden avulla toteutettiin kolmivaiheinen analyysi, jonka avulla eriteltiin sivustojen käsitystä maabrändin määritelmästä sekä tarkasteltiin sivustoilla esiintyviä tarinoita ja niiden rakennetta sekä kerronnan tapoja narratiivisen analyysin keinoin. Työssä todettiin tarkastelun johtopäätöksenä, että maabrändeistä vastaavien viranomaisten käsitys maabrändistä eroaa selvästi Anholtin jaottelusta, vaikka sisältääkin osin samoja elementtejä. Maabrändin käsite kaipaa kirkastamista, jotta siihen voidaan tehokkaasti vaikuttaa maabrändäyksen keinoin. Sivustoilta löydettiin tarinoita, mutta niissä käytetyt kerronnan tavat ovat yksipuolisia, eikä tarinallisuus vaikuta olleen prioriteetti sisältöjä tuotettaessa. Tarinoilla todettiin olevan hyödyntämätöntä potentiaalia, sillä niillä on kyky selkeyttää vaikeitakin kokonaisuuksia ja vaikuttaa erityisesti mielikuviin. Narratiivisella ajattelulla on tutkimuksen perusteella paikkansa maabrändäyksessä ja aihe tarjoaa useita hedelmällisiä jatkotutkimuksen aiheita.
  • Räsänen, Joona (2016)
    Tässä käytännöllisen filosofian pro gradu -työssä käsitellään argumentteja sukupuolineutraalia avioliittoa vastaan ja sen puolesta. Filosofisen argumentoinnin kautta osoitetaan, että sukupuolineutraali avioliitto on perusteltu ja moraalisesti oikeutettu. Tutkielmassa tarkastellaan niin sanottua käsitteellistä argumenttia, jonka mukaan avioliitto on määritelmällisesti miehen ja naisen välinen liitto, sillä ainoastaan miehen ja naisen välisestä suhteesta voi syntyä lapsia ja siten samaa sukupuolta olevien avioliitto on mahdoton. Argumenttia ja siihen kohdistettua kritiikkiä esitellään ja arvioidaan. Muun muassa hedelmättömyysargumentilla osoitetaan, että sukupuolineutraalin avioliiton vastustajat tekevät epäjohdonmukaisen erottelun lisääntymiskyvyttömien heteroparien ja homoparien välille. Työssä käsitellään myös kaltevan pinnan argumenttia ja väitettä siitä, että hyväksymällä sukupuolineutraali avioliitto, joudutaan hyväksymään myös sellaiset avioliitot ja suhteet, jotka ovat moraalisesti tuomittavia. Argumentti osoitetaan virheelliseksi useista syistä, muun muassa siksi, ettei kausaalista yhteyttä sukupuolineutraalin avioliiton ja esimerkiksi moniavioisuuden hyväksymisen välillä ole. Tutkielmassa tarkastellaan kriittisesti lasten oikeuksiin vetoavaa argumenttia, jonka mukaan sukupuolineutraali avioliitto rikkoo lapsen oikeutta biologisiin vanhempiinsa. Työssä argumentoidaan, että sukupuolineutraalin avioliiton hyväksyminen on lasten edun mukaista riippumatta sen väitteen todenmukaisuudesta, että lapsen paras kasvuympäristö on miehen ja naisen muodostamassa perheessä. Tutkielmassa osoitetaan, että perinteinen ainoastaan miehen ja naisen välinen avioliitto syrjii homoseksuaalisia pariskuntia, sillä avioliitto voidaan ymmärtää pariskunnan kollektiivisena oikeutena, jota osapuolet käyttävät yhdessä. Avioliiton merkitys ei myöskään heikkene sukupuolineutraalin avioliiton hyväksymisen myötä, ja väitteet eri sukupuolta olevien avioparien perheiden rikkoutumisesta sukupuolineutraalin avioliiton hyväksymisen myötä osoitetaan virheellisiksi. Johtopäätöksenä todetaan sukupuolineutraalin avioliiton olevan filosofisesti perusteltu, moraalisesti oikeutettu ja siten laillisesti hyväksyttävissä, sillä se lisää samaa sukupuolta olevien parien ja lasten hyvinvointia sekä onnellisuutta aiheuttamatta yhteiskunnalle tai muille ihmisille vahinkoa tai haittaa.
  • Lei, Jinmin (2016)
    Despite of the efficiency brought by the high-throughput technology in detecting protein-protein interactions, different wet-lab methods still pose different pitfalls. As a complementary strategy, dry-lab methods are less expensive and have an advantage of data fusion that overcomes the biases of individual data sources. This thesis explores the indicative features and the effect of a graph model in the protein-protein interaction prediction task as well as the capability of the multiple kernel learning algorithms in improving the prediction performance.Different kernels are applied in accordance with different features. We integrate 14 global and 10 graph features respectively in the SVM framework via different kernel methods, and then compare the prediction performances of different features. When applying the graph features, we represent individual proteins as labeled graphs and then apply three different graph kernels to explore which one can best capture the relationships between proteins. For merging heterogeneous data, we apply different multiple kernel learning algorithms and explore their capabilities in improving the prediction accuracy. We formulate the prediction of protein-protein interactions as a binary classification problem and in the SVM framework, we need to reconstruct the kernel which measures the similarity between protein pairs from the kernel which measures the similarity between proteins. For this goal, we employ three different pairwise kernels in the SVM framework and explore their effects in capturing the relationships between protein pairs. We perform experiments on 896 Saccharomyces Cerevisiae (baker's yeast) proteins and report the prediction performances of the three pairwise kernels on 10 graph and 14 global features, as well as the prediction results of different multiple kernel learning algorithms. Our experimental results reveal that the overall prediction performance achieved by the 10 graph features applied to the proposed graph model is better than that achieved by the 14 protein global features, and that among all multiple kernel learning methods, the alignf wins over the others in the protein-protein interaction prediction task. Our methods detect the interacting proteins at a high level. Based on this work, low-level models can be devised to detect the exact interacting spots between proteins.
  • Rautiainen, Mikko (2016)
    The genomes of all animals, plants and fungi are organized into chromosomes, which contain a sequence of the four nucleotides A, T, C and G. Chromosomes are further arranged into homologous groups, where two or more chromosomes are almost exact copies of each others. Species whose homologous groups contain pairs of chromosomes, such as humans, are called diploid. Species with more than two chromosomes in a homologous group are called polyploid. DNA sequencing technologies do not read an entire chromosome from end to end. Instead, the results of DNA sequencing are small sequences called reads or fragments. Due to the difficulty of assembling the full genome from reads, a reference genome is not always available for a species. For this reason, reference-free algorithms which do not use a reference genome are useful for poorly understood genomes. A common variation between the chromosomes in a homologous group is the single nucleotide polymorhpism (SNP), where the sequences differ by exactly one nucleotide at a location. Genomes are sometimes represented as a consensus sequence and a list of SNPs, without information about which variants of a SNP belong in which chromosome. This discards useful information about the genome. Identification of variant compositions aims to correct this. A variant composition is an assignment of the variants in a SNP to the chromosomes. Identification of variant compositions is closely related to haplotype assembly, which aims to solve the sequences of an organism’s chromosomes, and variant detection, which aims to solve the sequences of a population of bacterial strains and their frequencies in the population. This thesis extends an existing exact algorithm for haplotype assembly of diploid species (Patterson et al, 2014) to the reference-free, polyploid case. Since haplotype assembly is NP-hard, the algorithm’s time complexity is exponential to the maximum coverage of the input. Coverage means the number of reads which cover a position in the genome. Lowering the coverage of the input is necessary. Since the algorithm does not use a reference genome, the reads must be ordered in some other way. Ordering reads is an NP-hard problem and the technique of matrix banding (Junttila, PhD thesis, 2011) is used to approxiately order the reads to lower coverage. Some heuristics are also presented for merging reads. Experiments with simulated data show that the algorithm’s accuracy is promising. The source code of the implementation and scripts for running the experiments are available online at https://github.com/maickrau/haplotyper.
  • Lu, Yao (2016)
    This thesis is an investigation of unsupervised learning for image classification. The state-of-the-art image classification method is Convolutional Neural Network (CNN), which is a purely supervised learning method. We argue that despite of the triumph of supervised learning, unsupervised learning is still important and compatible with supervised learning. For example, in the situation where some classes have no training data at all, so called zero-shot learning task, unsupervised learning can leverage supervised learning to classify the images of unseen classes. We proposed a new zero-shot learning method based on CNN and several unsupervised learning algorithms. Our method achieves the state-of-the-art results on the largest public available labelled image dataset, ImageNet fall2011.
  • Tuominen, Pekko (2016)
    Forecasting of solar power energy production would benefit from accurate sky condition predictions since the presence of clouds is a primary variable effecting the amount of radiation reaching the ground. Unfortunately the spatial and temporal resolution of often used satellite images and numerical weather prediction models can be too small for local, intra-hour estimations. Instead, digital sky images taken from the ground are used as data in this thesis. The two main building blocks needed to make sky condition forecasts are reliable cloud segmentation and cloud movement detection. The cloud segmentation problem is solved using neural networks, a double exposure imaging scheme, automatic sun locationing and a novel method to study the circumsolar region directly without the use of a sun occluder. Two different methods are studied for motion detection. Namely, a block matching method using cross-correlation as the similarity measure and the Lukas-Kanade method. The results chapter shows how neural networks overcome many of the situations labelled as difficult for other methods in the literature. Also, results by the two motion detection methods are presented and analysed. The use of neural networks and the Lukas-Kanade method show much promise for forming the cornerstone of local, intra-hour sky condition now-casting and prediction.
  • Salminen, Samu (2016)
    Tämä Pro Gradu -tutkielma käsittelee työntekijän eläkelain (TyEL) nykyisin käytössä olevan Gompertz-kuolevuusmallin sopivuutta kuvaamaan TyEL:n selektiä kuolevuutta vanhuuseläkeliikkeessä. Tutkielman tarkoitus on nostaa esiin nykymallin ongelmakohdat ja esitellä Gompertz-kuolevuusmallin laajennus, joka ainakin osin korjaisi nykymallin puutteita pysymällä kuitenkin järjestelmätekniseltä kannalta tarpeeksi yksinkertaisena. Keskeisiksi teemoiksi tutkielmassa nousee elämänvaravakuutuksen yleisen teorian sekä työntekijän eläkelain vanhuuseläkeliikkeen vakuutustekniikan lisäksi toteutuvan kuolevuuden ennustaminen Lee-Miller-mallin sovelluksella ja laajennetun Gompertz-kuolevuusmallin parametrien estimointi havaintoaineistosta. Havaintoaineistona tutkielmassa käytetään sekä Tilastokeskuksen väestökuolevuuksia että TyEL:n riskiperusteanalyysien mukaisia toteutuneita rahapainotettuja kuolevuuksia. Ennustemalli on laadittu käyttäen R- ja Excel-ohjelmistoja (ml. VBA). Kuolevuusmallin laajennusta on kehitetty työeläkejärjestelmässä vuodesta 2014 laskuperusteasiain neuvottelukunnan alaisessa kuolevuusperustejaoksessa, jonka sihteerinä tutkielman kirjoittaja on toiminut vuosina 2014 ja 2015. Puheenjohtajayhtiönä kyseisinä vuosina on toiminut Keskinäinen Työeläkevakuutusyhtiö Elo ja puheenjohtajana tämän tutkielman toinen tarkastaja Tuomas Hakkarainen. Kuolevuusperustejaoksessa on edustus jokaisen työeläkeyhtiön lisäksi eläkekassoilla ja eläkesäätiöillä, Sosiaali- ja terveysministeriöllä, Eläketurvakeskuksella sekä Kevalla (julkisen puolen eläkkeet). Kuolevuusmallin valinnalla ja osuvuudella on merkitystä vanhuuseläkeliikkeessä, sillä se määrää pääoma-arvokertoimet, joilla varaudutaan vastaisten ja alkaneiden vanhuuseläkkeiden suorituksiin tulevaisuudessa. Tutkielmassa esitelty uusi kuolevuusmalli otetaan käyttöön vuoden 2017 eläkeuudistuksen yhteydessä, eli ensimmäisen kerran vanhuuseläkeliikkeen vanhuuseläkevastuut lasketaan sen mukaisina vuoden 2016 lopussa. Vanhuuseläkemaksu määräytyy uuden mallin mukaisesti vuodesta 2017 alkaen.
  • Althermeler, Nicole (2016)
    Metagenomics promises to shed light on the functioning of microbial communities and their sur- rounding ecosystem. In metagenomic studies the genomic sequences of a collection of microorgan- isms are directly extracted from a specific environment. Up to 99% of microbes cannot be cultivated in the lab; thus, traditional analysis techniques have very limited applicability in this challenging setting. By directly extracting the sequences from the environment, metagenomic studies circum- vents this dilemma. Thus, metagenomics has become a powerful tool in the analysis of the diversity and metabolic capability of environmental microbes. However, metagenomic studies have challenges of their own. In this thesis we investigate several aspects of metagenomic data set analysis, focusing on means of (1) verifying adequacy of taxonomic unit and enzyme representation and annotation in the sam- ple, (2) highlighting similarities between samples by principal component analysis, (3) visualizing metabolic pathways with manually drawn metabolic maps from the Kyoto Encyclopedia of Genes and Genomes, and (4) estimating taxonomic distributions of pathways with a novel strategy. A case study of deep bedrock groundwater metagenomic samples will illustrate these methods. Water samples from boreholes, up to 2500 meter deep, of two different sites of Finland display the applicability and limitations of aforementioned methods. In addition publicly available metage- nomic and genomic samples serve as baseline references. Our analysis resulted in a taxonomic and metabolic characterization of the samples. We were able to adequately retrieve and annotate the metabolic content based on the deep bedrock samples. The visualization provided a tool for further investigation. The microbial community distribution could be characterized on higher levels of abstraction. Previously suspected similarities to fungi or archaea were not verified. First promising results were observed with the novel strategy in estimating taxonomic distributions of pathways. Further results can be found at: http://www.cs.helsinki.fi/group/urenzyme/deepfun/
  • Li, MIngwei (2016)
    Nanofibrillar cellulose (NFC) can form hydrogels with high water content (> 98 %). It has been studied for drug release, and it has been used as a cell culture matrix, due to its similar structure to extracellular matrix (ECM). In addition it has been found that they has no cytotoxicity. Iontophoresis is the application of an electric current over a defined area for the purpose of enhancing permeation across a membrane for ionized drug species. The aim in the experimental work in this Master’s thesis is twofold. First, to find out the suitable drug loading concentrations into NFC hydrogels, which can provide a good release profile, a release study with two model drugs, propranolol and ketoprofen, loaded into three types of NFC hydrogels at three different concentrations, was carried out for this purpose. Second, to see if NFC hydrogels are applicable as a drug reservoir in iontophoretic transdermal drug delivery applications, an iontophoresis study was carried out using porcine ear skin model in vitro for human skin with propranolol loaded into NFC hydrogel of type A. In addition, Stella models were used as an aid to find suitable ways to predict the release and permeation behaviour of models drugs in the abovementioned context. The UPLC results from the release study show for both model drugs, the wt. % released had linear correlation with squareroot of time. At 6 hours, more than 70 wt. % propranolol was released from hydrogel reservoir. For ketoprofen, the release varied between 30 – 87 wt. %, where higher initial loading concentrations produced a decrease in the wt. % released from hydrogel. The iontophoresis study did not show a significant difference between the tested current densities (0.50 mA/cm2; 0.25 mA/cm2) produced on the wt. % of drug released. Simulation models could be run with the mathematical equations for diffusion controlled drug release. In conclusion, the NFC hydrogels show potential as drug reservoir for drug release. Additional experimental data using other types of drug reservoirs should be obtained for a better understanding of the suitability of NFC hydrogels as a drug reservoir in iontophoretic transdermal drug delivery.