Browsing by Issue Date

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 5852
  • Mattila, Antti (2015)
    Antibiotic resistance is a worldwide problem and it threatens the prevention and treatment of infections caused by different pathogens. All living organisms produce natural products including ribosomal peptides with great variety. They are widely distributed in nature and they are playing more significant role in the search of new antimicrobial compounds used as therapeutical agents. Bacteria are a prolific source of peptides many of which are antimicrobial and microbial genomes are widely believed to encode new antimicrobial peptides. Genome mining has expanded the number of families of ribosomally synthesized natural products in recent years. These In silico approaches together with molecular biology and chemical analysis aim to identify novel compounds. In this study an unknown cyanobactin-like gene cluster was discovered by genome mining from genomes of cyanobacteria and also other bacteria. The aim of this work was to study the occurrence of the gene clusters in various bacterial genomes and the structures of novel peptides. The active biosynthesis of these peptides was tested by LCMS- and Q-TOF -analyses based on bioinformatic predictions. The production of the predicted peptides was also tested with stable sulphur isotope labelling. The aim was also to clone the genes needed for peptide biosynthesis into E. coli and to study antimicrobial activities of these peptides. Bioinformatic analyses suggested that the gene clusters encoded 1–8 precursor peptides together with protease. The precursor peptides had conserved leader sequence (LPxQxxPVxR) and a highly variable core sequences, often encoding an even number of cysteines. The mature peptide is eventually formed from core sequence through post-translational changes in the precursor peptide. The gene cluster was present in 38 bacterial genomes representing a diverse selection of bacterial phyla including cyanobacteria, proteobacteria, actinobacteria, bacteroidetes, firmicutes and planctomycetes. Analyses of the precursor peptide core regions suggested that the products are 8–131 amino acids in length. These peptides could be divided into two groups based on their structures: They form a selection of disulphide-bridge stabilized peptides with 2–5 disulphide-bridges as well as short cationic peptides with an α-helical structure. Surprisingly, these types of peptides are common in eukaryotes and part of the innate immune system displaying potent antimicrobial properties but very rarely reported for bacteria. The peptides predicted from bioinformatic analysis were detected from Pseudanabaena sp. PCC 6802 using a combination of molecular biology and structural chemistry. Heterologous expression of the gene cluster from Pseudanabaena sp. PCC 6802 in E. coli confirmed that the gene cluster is active. A set of short cationic synthetic peptides with α-helical structure predicted from Oscillatoria sp. PCC 10802, Dickeya zeae Ech1591, Vibrio nigripulchritudo SOn1, Agarivorans albus MKT 106, Roseibium sp. TrichSKD4 and Yersinia frederiksenii ATCC 33641 were shown to have potent antimicrobial activity between 0.8–100 μg/ml. These findings prove that predicted cysteine containing peptides are produced by bacteria and some peptides from this novel family have antimicrobial activity, which might pave the way for new possible drugs derived from natural products.
  • Nyberg, Jan (2015)
    Internet ja sosiaalinen media ovat uusi ja merkittävä terveysviestinnän ulottuvuus. Halusimme selvittää, tarjoaako verkko erityistä apua lapsuus- ja nuoruusiän syöpäpotilaiden sekä heidän perheidensä elämässä ajatellen lapsuusiän syöpäsairauden harvinaisuutta ja sen sairastamiseen liittyvää pitkää eristystä, sairaalasidonnaisuutta, pitkäaikaisseurannan tarvetta ja informaation saatavuuden tarvetta koko sairauden ajan ja hoidon jälkeen. Aiheeseen liittyen tehtiin kirjallisuuskatsaus ja suoritettiin aineiston keruu sähköisellä kyselylomakkeella. Aihetta lähestyttiin ensisijaisesti laadullisen tutkimuksen näkökulmasta - joskin kyselylomake rakennettiin keräämään myös määrälliseen analyysiin sopivaa dataa. Kyselytutkimus osoitettiin perheille (n=107), joissa lapsi on saanut syöpäsairauden diagnoosin HYKS:ssa aikavälillä 2009-2012 ja joissa tietomme mukaan lapsi oli paranemassa. Vähintään toinen vanhemmista vastasi 25 %:ssa perheistä. Valtaosalla vastanneista vanhemmista ja lapsista verkon tärkeys ja käyttömäärä näyttävät lisääntyvän lapsen sairastumisen myötä. Kenelläkään verkon tärkeys ei vähentynyt sairastumisen myötä. Internetiä ja sosiaalista mediaa käytetään erityisesti tiedonhakuun, vertaistuen saamiseksi ja antamiseksi ja yhteydenpidossa läheisiin ja kouluun. Mahdollisia rajoittavia tekijöitä tunnistettiin ja internetissä tapahtuvan terveysviestinnän positiivisen vaikutuksen edellytyksiä tuodaan esille.
  • Aulanko, Timo (2015)
    This thesis studies the use of expert consultations by the Finance, Administration, Agriculture and Forestry, and Commerce Committees of the Parliament of Finland during the year 2013, and examines the differences between national and EU-related matters. Expert consultations are an important method for committee members to gain information on the actions of the executive and on the matters they are handling. Although the Grand Committee is the European Affairs Committee of the Parliament, the relevance of the special committees in the handling of EU-matters has increased in recent years. Much of the research on parliamentary scrutiny of European issues has focused on the Grand Committee, with the special committees receiving little attention. The consultation performed by the committees have been analysed through a theoretical framework derived from the principal-agent theory. The special committees are viewed as principals of the executive, and of their counterpart ministries, whom power has been delegated to by the Parliament. The study examines expert consultations by focusing on the frequencies of experts consulted, the backgrounds of the experts and the use of consultations as a method of oversight. The data used in the analysis of this thesis was gathered from all of the reports and statements adopted by the committees during the year 2013. All the experts consulted were coded and categorised according to the institutions they represented. The matters handled by the committees were categorised to matters with an EU-connection and matters without an EU-connection based on their content. U- and E-communications formed separate categories. The data was analysed through statistical methods. The analysis of the data shows that the committees consult fewer experts during the handling of U- and E-communications, with the difference being greatest in the Administration Committee. There are otherwise no significant differences in the amount of experts consulted. During the handling of U- and E-communications the committees also rely more on the hearing of the representatives of the ministry in charge of the matter than during the handling of other matters. Representatives of third parties form a majority of all of the experts consulted by the committees during the handling of all matters, indicating that the committees utilise the knowledge of the third parties when monitoring the actions of the executive. Of the four committees, the consultations of the Finance Committee differ the most between EU-connected matters and other matters. The results of this thesis show that there are certain differences in the consultation of experts performed by the committees, but that the largest differences can be found between the consultations during the handling of U- and E-communications and consultations during the handling of other matters. The results indicate that, regarding expert consultations, the committee members do not differentiate between national legislation that is intended to implement EU directives from legislation that is of national origin without an EU-connection. The lower use of consultation during the handling of U- and E-communications do not indicate that the committees concentrate their efforts in gaining information at the early stages of the legislative process at the EU-level
  • Sandelin, Atte (2015)
    Tarttuvia sorkkasairauksia ovat sorkkavälin ihotulehdus, sorkka-alueen ihotulehdus, kantasyöpymä ja sorkkavälin ajotulehdus. Sorkka-alueen ihotulehdus ja sorkkavälin ajotulehdus ovat näistä neljästä voimakkaimmin oireilevia aiheuttaen kipua ja eläinten ontumista. Kipuilu ja ontuminen huonontavat eläinten hyvinvointia ja karjan taloudellista kannattavuutta. Kannattavuuden laskun aiheuttavat lisääntyneet hoitokustannukset, eläinkaupan vaikeutuminen ja maidontuotannon väheneminen. Tarttuvia sorkkasairauksia esiintyy huomattavasti useammin pihatto- kuin parsinavetoissa. Tarttuvat sorkkasairaudet ovat tämän hetkisen tietämyksen mukaan bakteerien aiheuttamia ja tartunta leviää karjassa eläinyksilöiden välillä. Karjasta toiseen tarttuvat sorkkasairaudet voivat päästä leviämään esimerkiksi ostoeläinten, työkoneiden, eläinlääkäreiden tai sorkkahoitajien välityksellä. Kliinisesti sairaille eläimille annetaan paikallishoidon lisäksi kipulääke ja tarvittaessa aloitetaan systeeminen antibioottihoito. Paikallishoidolla tarttuvien sorkkasairauksien yhteydessä tarkoitetaan lähinnä sorkan puhdistamista, vuolemista ja hoitavan aineen annostelua sorkka-alueelle. Annostelu voidaan suorittaa joko ruiskuttamalla aine sorkka‐alueelle tai sorkkakylvyn avulla. Sorkkakylpyjä käyttämällä hoitava aine saadaan helposti annosteltua eläinten sorkkiin ja isojen eläinryhmien hoito helpottuu. Sorkkakylvyn tarkoituksena ei ole ainoastaan hoitaa sairaita yksilöitä vaan myös ennaltaehkäistä uusien tartuntojen syntymistä. Sorkkakylpy onkin usein käytössä koko karjalle tai eläinryhmälle, eikä pelkästään sairaille yksilöille. Kylpyaltaat suositellaan sijoitettavaksi lypsyn jälkeen eläinten kulkuväylälle. Altaan on oltava tarpeeksi pitkä ja reunojen tarpeeksi korkeat, että varmistutaan riittävästä askelmäärästä hoitoaineessa. Keväällä 2013 suoritetun kyselytutkimuksen tarkoituksena oli selvittää sorkkakylpyjen käyttöastetta suomalaisissa lypsykarjoissa. Lisäksi selvitettiin mitä sorkkakylpyaineita lypsykarjoissa oli käytössä. Kyselytutkimukseen vastasi 387 karjanomistajaa. Kaikissa kyselyyn osallistuneissa karjoissa oli vuonna 2012 vähintään 50 lypsylehmää. Kyselyyn vastanneista karjoista 23% oli sorkkakylpy käytössä tai sorkkakylpyä oli käytetty aikaisemmin tilalla. Sorkkakylpyjen käyttöön vaikutti suuresti tilan tautitilanne sorkkavälin ajotulehduksen suhteen. Karjoissa, joissa sorkkavälin ajotulehdusta ei ollut todettu, vain 8% oli sorkkakylpy käytössä. Karjoissa, joissa sorkkavälin ajotulehdusepidemia oli todettu, sorkkakylpy oli käytössä 69%. Suomessa oli keväällä 2015 markkinoilla alle kymmenen eri sorkkakylpyvalmistetta, joista kuparisulfaatti oli hypoteesin mukaisesti selkeästi eniten käytössä oleva valmiste. Sorkkavälin ajotulehdusepidemian hoitoon kuparisulfaatin oli valinnut 60% sorkkakylpyjä käyttäneistä karjoista ja ennaltaehkäisyynkin käytettäväksi valmisteeksi 45% karjoista. Toiseksi suosituimpia sorkkakylpyvalmisteita sekä sorkkavälin ajotulehduksen hoidossa että tarttuvien sorkkasairauksien ennaltaehkäisyssä olivat DeLavalin 4Hooves ja Hoofcare DA -valmisteet. Maailmalla yleisesti käytössä olevien valmisteiden, kuten formaliinia tai erilaisia antibiootteja sisältävien aineiden, käyttö sorkkakylvyissä on Suomessa kielletty. Tässä työssä tehty listaus Suomessa markkinoilla olevista valmisteista helpottaa sopivan valmisteen valintaa karjatilalla.
  • Nykänen, Hanna (2015)
    Tässä tutkielmassa selvitetään millaisia institutionaalisia piirteitä Suomen, Ruotsin ja Norjan turvallisuuspalveluiden valvonnassa on, sekä millaisia yhtäläisyyksiä ja eroja valvonnan järjestämisessä on havaittavissa. Tämän jälkeen tarkastellaan, miten hallinnon vastuuvelvollisuuden käsite näkyy turvallisuuspalveluiden valvonnassa ja viimeiseksi arvioidaan näkyykö pohjoismaiseksi avoimuudeksi kutsuttu periaate organisaatioiden toiminnassa ja valvonnassa. Turvallisuuspalvelut on valittu tutkimuksen aiheeksi, sillä ne ovat osa laajempaa tiedustelua koskevaa keskustelua, joka on ollut pinnalla erityisesti 2010-luvulla. Suomessa Suojelupoliisia ollaan uudistamassa ja Ruotsissa Säkerhetspolisen uudistettiin vuoden 2015 alussa. Suomalaista tai pohjoismaalaista tiedusteluntutkimusta on erittäin vähän, minkä vuoksi tässä työssä esitellään myös tiedusteluntutkimusta valtio-opillisena tutkimuskohteena. Turvallisuuspalveluita lähestytään perinteisen institutionalismin valossa, jolloin keskeisen tarkastelun kohteena ovat instituutioiden formaalis-legaaliset piirteet. Tässä työssä tutkitaan lainsäädäntöä jokaisen turvallisuuspalvelun kohdalla. Institutionalismin lisäksi tukeudutaan hallinnon vastuuvelvollisuuden tutkimukseen sekä tutkimukseen pohjoismaalaisesta avoimuudesta. Hallinnon vastuuvelvollisuuden suhteen voidaan aiemman tutkimuksen perusteella erotella erilaisia tyyppejä, joista tässä tutkielmassa tarkastellaan pääosin kahta: hallinnon poliittista ja byrokraattista vastuuvelvollisuutta. Pohjoismainen avoimuus sen sijaan on verrattain uusi näkemys pohjoismaisen hallintokulttuurin erityispiirteestä, eli avoimuudesta. Työn metodina käytetään laadullista vertailevaa analyysiä, jonka avulla tarkastellaan systemaattisesti valvonnan järjestämistä eri tasoilla, joita ovat valtioneuvoston suorittama valvonta, parlamentaarinen valvonta, ulkopuolinen laillisuusvalvonta sekä virastojen sisäinen valvonta. Tutkielman aineistona käytetään pääosin oikeuslähteitä, jotka säätelevät turvallisuuspalveluiden toimintaa. Aineistona on lisäksi muita virallisia hallinnon julkaisemia dokumentteja sekä yksi taustahaastatteluna tehty virkamieshaastattelu. Tutkimuksessa havaittiin, että vaikka Pohjoismaat ovat siinä määrin samanlaisia, että niihin voi soveltaa vertailevan analyysin mahdollisimman samankaltaisten maiden lähestymistapaa, oli turvallisuuspalveluiden valvonnan järjestämisen suhteen havaittavissa eroja. Merkittävimmät erot ilmenivät parlamentaarisen valvonnan suhteen, johon tarkasteltavissa maissa oli tehty erinäköisiä ratkaisuja. Parlamentaarinen valvonta on tutkimuksen perusteella vahvinta Norjassa, jossa kaikkea tiedustelullista toimintaa valvoo yksi erillinen parlamentin nimeämä komitea. Suomessa ja Ruotsissa parlamentaarisen valvonnan toimivaltuudet eivät olleet yhtä selkeästi ilmaistuja Norjaan verrattuna. Havaittiin myös, että parlamentit voivat periaatteessa itse määritellä, kuinka paljon ne haluavat valvoa turvallisuuspalveluiden toimintaa. Hallinnon vastuuvelvollisuuden suhteen havaittiin, että byrokraattinen vastuuvelvollisuus ilmenee selkeämmin virastojen toiminnassa. Byrokraattisen vastuuvelvollisuuden tärkeimmät piirteet ovat toiminnan perustuminen lakiin ja hierarkioihin. Turvallisuuspalveluiden valvonnan suhteen valvonta oli nähtävissä hierarkkiseksi, erityisesti Suomessa ja Norjassa. Poliittisen vastuuvelvollisuuden toteutumista on vaikeampi arvioida, sillä siihen liittyy demokraattisuus ja kansalaisten mahdollisuus arvioida vastuuvelvollisuuden toteutumista. Tiedustelun salaisen luonteen vuoksi kansalaisten on vaikea arvioida vastuullisuuden toteutumista. Pohjoismaisen avoimuuden suhteen tiedustelupalvelut ainakin näyttävät pyrkivän jonkinlaiseen avoimuuteen, mistä on esimerkkinä organisaatioiden sivuilla tarjolla oleva valvontaan liittyvä lainsäädäntö ja lisätiedon tarjoaminen pyydettäessä. Turvallisuuspalvelut ovat myös alkaneet julkaista toimintaympäristökertomuksiaan, jotka olivat esimerkiksi Suojelupoliisin tapauksessa aikaisemmin tarjolla vain valtion johdolle. Yleisesti tarkasteltuna turvallisuuspalveluiden toiminta ei kuitenkaan ole erityisen avointa ja varsinaisesta operatiivisesta toiminnasta ei ole saatavissa mitään tietoa, mikä tukee aikaisemman tiedustelututkimuksen havaintoja tutkimuksen tekemisen hankaluudesta. Tässä tutkimuksessa kuitenkin osoitettiin, että tiedusteluntutkimus voi olla mahdollista myös julkisia lähteitä käyttämällä ja aineiston perusteella voitiin vastata asetettuihin tutkimuskysymyksiin. Tiedustelun tutkimukselle on tarvetta jatkossakin myös Suomessa, sillä keskustelu Suojelupoliisin toimivaltuuksista indikoi yhä tiedustelullisempaan suuntaan menemistä.
  • Antonaki, Marianthi (2015)
    This master's thesis investigates the complementary currency TEM (Local Alternative Unit) operating in the city of Volos, Greece, during 2013-2014. TEM functions on the principles of LETS (Local Exchange Trading Systems) type. The study focuses on the role of solidarity in TEM, as an example of grassroots organisation. A research question seeks the impact of solidary action on the scheme's members, by examining the experimental housing project which was launched by TEM in 2011. An additional question approaches the different forms of solidarity among the scheme's membership and the housing project's guests, depending on their personal choices, as well as collective decisions. Based on the principles of solidarity, community, and Social and Solidarity Economy, this thesis explores the structural characteristics of TEM. Ethnographic and autoethnographic research methods construct the framework of the project's analysis, which unfolds by accumulating interviews and participant observation. Various types of solidarity are identified, corresponding to the behavioural interaction between members and guests. The concept of solidarity is found to be voluntary, personal, and diverse, whereas it can appear both as prerequisite and as reaction to change, depending on the circumstances, and influenced by the individual's sense of community.
  • Grekula, Meri (2015)
    Työssä käsitellään naudan hypokalsemian etiologiaa, patofysiologiaa, taudin eri muotoja sekä eri hoitotapoja. Työn pääpaino on kuitenkin naudoille suun kautta annettavissa kalsiumvalmisteissa: mikä on niiden toimintaperiaate, mikä vaikutus niillä on lehmän hypokalsemiaan ja mitä eri valmisteita on saatavila Suomessa. Tavoitteena oli selvittää, mitä eroa valmisteilla on, mitä valmisteita kannattaisi käyttää ja miten ja missä tapauksissa. Naudan hypokalsemia johtuu lehmän kyvyttömyydestä pitää veren kalsiumpitoisuus normaalina suuren kalsiummenetyksen tai kalsiumin saannin puutteen vuoksi. Tunnetuin muoto on poikimisen yhteydessä usein esiintyvä poikimahalvaus. Siihen sairastuu Suomessa noin 5 % lypsylehmistä. Hypokalsemian aiheuttamaa halvausta esiintyy toisinaan myös muulloin johtuen esimerkiksi pötsin toiminnan häiriintymisestä tai septisestä utaretulehduksesta. Tällöin tilaa kutsutaan alimentaariseksi hypokalsemiaksi. Subkliinisella hypokalsemialla tarkoitetaan taas tilaa, jossa veren kalsiumpitoisuus laskee poikimisen yhteydessä alle normaalin, mutta näkyviä oireita ei havaita. Tämä muoto saattaa aiheuttaa enemmän taloudellisia menetyksiä kuin kliininen poikimahalvaus, koska jopa puolella useamman kerran poikineista lehmistä on lievä hypokalsemia poikimisen jälkeen. Subkliininen hypokalsemia saattaa heikentää yleiskuntoa ja altistaa monille sairauksille, kuten juoksutusmahan siirtymälle, kohdun esiinluiskahdukselle ja infektioille. Hypokalsemian hoidon valitseminen riippuu lehmän voinnista. Jos lehmä seisoo vielä, on suositeltavaa korjata hypokalsemia suun kautta annettavalla kalsiumilla, mutta lehmän jo maatessa hoitona on suonensisäinen kalsium. Suun kautta annettavan kalsiumin etu on sen tasaisempi vaikutus veren kalsiumpitoisuuteen. Kun kalsiumia annetaan suonensisäisesti, veren kalsiumpitoisuus nousee aluksi jyrkästi, mutta siitä seuraavan hyperkalsemian aiheuttaman elimistön vasteen vuoksi laskee nopeasti alle normaalin pitoisuuden. Tästä johtuen lehmät usein halvaantuvatkin uudelleen suonensisäisen hoidon jälkeen. Järkevää on antaa kalsiumia suun kautta myös suonensisäisen hoidon lisänä, jotta uudelleen halvaantumista ei tapahtuisi. Tehokkaassa kalsiumvalmisteessa on kalsiumia 50-125 grammaa riippuen kalsiumsuolasta. Kalsiumkloridina kalsiumia tarvitaan 50 grammaa ja kalsiumpropionaattina 75-125 grammaa, jotta ruuansulatuskanavassa saavutetaan riittävän korkea kalsiumpitoisuus , jolloin kalsium kulkeutuu passiivisesti epiteelisolujen välistä verenkiertoon pitoisuuserojensa mukaisesti. Suomessa saatavilla olevien valmisteiden kalsiummäärä vaihtelee 19 grammasta 67 grammaan. Osassa valmisteita on käytetty kalsiumsuoloja, joiden imeytymisestä ja tehosta lehmällä ei ole saatavilla tutkittua tietoa. Lisäksi yhdessä valmisteessa on käytetty kalisiumkarbonaattia, joka on todettu tehottomaksi hypokalsemisella lehmällä. Kalsiummäärän ja –suolan lisäksi kalsiumvalmisteen olomuoto ja seosaineet vaikuttavat myös imeytymiseen. Valmisteiden suurten eroavaisuuksien vuoksi sopivan valmisteen valitseminen voi olla haastavaa. Suomessa parhaiten suosituksia vastaavia valmisteita ovat Bovikalc-bolus ja Kalsiumpasta.
  • Turner, Melissa (Helsingin yliopisto, 2015)
    It has been frequently proven that both bilinguals and language learners code-switch successfully for a variety of functions such as showing familiarity with a community of practice a group that collaborates regularly in some common venture. But what about those who have not learnt the language? Do they code-switch? Do they code-switch differently to language learners? How are they able to code-switch successfully and why would they want to at all? This thesis examined the Japanese-English code-switching in fanfiction based in the Japanese fandom Kuroshitsuji ( Black Butler ) of those who had learnt Japanese at an educational institute (Learners) and those who had not (Non-Learners) as well those who had only learnt Japanese outside of educational institutes (Active Non-Learners) and those who had not learnt it at all (Passive Non-Learners). Using corpus linguistic techniques, the concordance tool AntConc and a log-likelihood calculator, it was found that Learners and Non-Learners code-switched in a very similar way, not only in frequency but also code-switch distribution. However, Active Non-Learners and Passive Non-Learners code-switched very differently. Canon Type (e.g. the anime with fan-translated subtitles vs the anime with official English subtitles) was also examined and it was found that canon type may have had an influence on the code-switching of Non-Learners. To examine why these code-switch patterns occurred, questionnaires were sent to the authors to ask about their code-switch attitudes. Although it was difficult to make connections between the author attitudes and the code-switch frequency patterns it was found that community of practice played an important role in code-switch decisions whether it be in a positive or negative way. This thesis was created in the hope that it would help to broaden code-switching research by using different Learner types and written over spoken material. Using the plethora of negative attitudes found in the author questionnaire responses it was shown that it is important to combat these attitudes and it is hoped that further research would continue to fight against these especially in the field of second language acquisition.
  • Isokallio, Pauliina (2015)
    Utaretulehdus on lypsylehmien yleisin sairaus. Utaretulehdus aiheuttaa merkittäviä taloudellisia menetyksiä tuottajille hoitokustannuksien, menetetyn maidon, lisätyön ja lehmien poistojen johdosta, minkä vuoksi utaretulehduksen toteaminen mahdollisemman aikaisin ja taudinaiheuttajan diagnosoiminen ovat tärkeitä oikean hoidon valitsemisen kannalta. Utaretulehduksen aiheuttamia muutoksia maidossa tai oireita voidaan käyttää apuna utaretulehduksen toteamisessa, mutta maitonäytteen bakteriologinen tutkimus on aina välttämätön taudinaiheuttajan diagnosoimiseksi. Kaikkia utaretulehdusta aiheuttavia taudinaiheuttajia voi olla maitonäytteessä kontaminaation seurauksena, mikä tekee useita lajeja sisältävän maitonäytteen tuloksen tulkinnan mahdottomaksi. Mahdollisen kontaminaation vuoksi bakteriologisen tuloksen tulee vastata oirekuvaa ja hoitopäätöstä ei tule tehdä pelkän bakteriologisen tuloksen perusteella. Tuloksen luotettavuutta voidaan parantaa mahdollisimman aseptisella näytteenotolla sekä näytteen asianmukaisella käsittelyllä ja säilytyksellä. Kontaminoitunutta näytettä ei pidä tulkita, vaan tulee ottaa uusi maitonäyte. Tämä viivästyttää hoidon aloittamista ja tuo lisäkuluja omistajalle. Kirjallisuuskatsauksessa perehdytään utaretulehduksen toteamiseen, maitonäytteenottoon ja bakteriologisiin tutkimuksiin. Kokeellisessa osassa tutkittiin perinteisellä aseptisella menetelmällä ja maitokanyylin kautta otetuiden näytteiden bakteriologisten tulosten eroja sekä eri raja-arvojen vaikutusta real-time PCR-menetelmän tuloksiin (PathoProof Mastitis Assay 16-Kit, Thermo Fisher Scientific Ltd). Oletuksena oli, että maitonäytteessä esiintyisi kanyylillä otettaessa vähemmän lajeja näytettä kohden kuin perinteisellä näytteenottomenetelmällä. Molemmat näytteet otettiin samoista neljänneksistä ja kumpiakin näytteitä otettiin 226 kappaletta. Kanyylilla otettaessa lajien lukumäärä näytteessä oli merkitsevästi pienempi kuin perinteisellä näytteenotolla. Negatiivisten näytteiden määrä lisääntyi ja kontaminoituneiden näytteiden määrä väheni kanyylinäytteissä perinteiseen näytteenottoon verrattuna. Mitä suurempaa raja-arvoa käytettiin, sitä enemmän todettiin kontaminoituneita maitonäytteitä ja vähemmän negatiivisia tuloksia. C. bovis ja Staphylococcus spp. olivat tutkimuksessa yleisimmin havaitut lajit. Staphylococcus spp. oli kontaminoituneissa näytteissä useimmin havaittu laji. Myös hiivaa ja C. bovista havaittiin usein kontaminoituneissa näytteissä. Maitokanyyli vaikuttaa lupaavalta menetelmältä maitonäytteiden kontaminaation vähentämiseksi, mutta kanyylin käyttö on invasiivista ja kanyylilla voidaan aiheuttaa vaurioita vetimeen. Tämän vuoksi kanyylin käyttö on lehmän kannalta perinteistä näytteenottoa huonompi vaihtoehto. Kanyylimenetelmästä ja sen aiheuttamista haitoista tarvitaan kuitenkin lisää tutkimuksia ennen kuin menetelmää voisi suositella perinteisen maitonäytteenoton sijasta.
  • Ohvo, Anu (2015)
    Vasikkaripulit ovat hengitystiesairauksien ohella vasikoiden yleisimpiä sairauksia, joista koituu tiloille taloudellisia tappioita. Ripuli aiheuttaa vasikoilla kuivumista, elektrolyyttitasapainon häiriöitä, metabolista asidoosia sekä negatiivista energiatasapainoa, joita pyritään korjaamaan oikeanlaisen nesteytyksen sekä maitojuoton jatkamisen avulla. Suun kautta annettavat elektrolyyttivalmisteet ovat oleellisessa osassa vasikkaripuleiden hoidossa, sillä ne ovat halpoja ja helppoja annostella. Tämän lisensiaatin tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaisia ominaisuuksia hyvällä suun kautta annettavalla elektrolyyttivalmisteella tulisi olla vasikkaripuleiden hoidon kannalta ja miten Suomessa saatavilla olevat valmisteet tähän tarkoitukseen soveltuvat. Syy tämän aiheen valintaan oli se, että kyseisten tuotteiden vertailua ei ole aiemmin tehty Suomessa ja lisätietoa tästä asiasta tarvitaan. Vertailuun valikoitui 11 Suomessa käytettävää suun kautta annettavaa elektrolyyttivalmistetta, joista kolme (Benfital Plus, Energaid ja Hydrafeed) oli ominaisuuksiltaan sellaisia, että ne soveltuivat vasikkaripuleiden hoitoon. Muilla valmisteilla oli suosituksiin nähden havaittavissa puutteita. Tulosten perusteella valmisteiden välillä ilmeni paljon poikkeavuuksia ja tämä herättääkin kysymyksen tuotekehittelyn ja elektrolyyttivalmisteiden ns. päivityksen tarpeesta, jotta useampi kuin muutama valmiste vastaisi kirjallisuuden suosittelemia normeja. Joistakin tuotteista oli myös hankalasti saatavilla tärkeimpien elektrolyyttien, alkalisoivien ainesosien sekä glukoosin pitoisuuksia, mikä hankaloitti vertailun tekemistä. Tällä on suuri merkitys vertailujen tekemiseen esimerkiksi eläinlääkärin tai tilallisen toimesta, sillä vasikkaripuleiden hoidon kannalta on oleellista, että annettava elektrolyyttivalmiste on ominaisuuksiltaan tarkoitukseen sopiva ja tehokas. Siksi tämän lisensiaatin tutkielman yhtenä tavoitteena oli myös helpottaa eläinlääkäreiden tekemää vertailua eri valmisteiden välillä kertomalla, mitä hyvältä suun kautta annettavalta elektrolyyttivalmisteelta tulisi edellyttää.
  • Hallman, Oula (2015)
    Tutkielmassa käsitellään suomalaisten kansanedustajien kirjallisten kysymysten käyttöä. Pääasiallisena tutkimustehtävänä on tarkastella edustajien kysymyskäyttäytymisen yhteyksiä tavoitteeseen tulla uudelleen valituksi eduskuntaan. Toisena tutkimustehtävänä on päivittää ja kirkastaa kuvaa kysymyskäyttäytymiseen vaikuttavista tekijöistä. Lähtökohtana ovat aiemmat tutkimukset. Niiden mukaan kysymysten käyttö vaihtelee esimerkiksi puoluekoon ja hallitus- tai oppositioaseman mukaan. Tässä tutkielmassa niiden tarkastelua syvennetään viemällä kysymyskäyttäytymisen tarkastelu yksittäisten kansanedustajien tasolle sekä laajennetaan ottamalla huomioon käyttäytymiseen vaikuttavien tekijöiden yhteisvaikutukset. Kirjallisia kysymyksiä käsitellään lukumääräisesti ilman sisällöllistä analyysia. Määrällinen käsittely perustuu teoreettiseen viitekehykseen: rationaalisen valinnan teoriaan ja sen mukaisiin oletuksiin esimerkiksi edustajien toiminnan tavoitteellisuudesta ja strategisuudesta. Tämän ohella osa tutkimuskysymyksistä ja hypoteeseista perustuu viime vuosina Pohjois-Euroopassa tehtyyn parlamentaarisen toiminnan tutkimukseen. Kirjalliset kysymykset sopivat hyvin rationaalisen valinnan teorian puitteissa tehtävään yksilöiden strategisen toiminnan tarkasteluun. Taustalla on se, minkälainen institutionaalinen toimintamahdollisuus kirjalliset kysymykset edustajille on. Kysymyskäyttäytymistä tarkastellaan kahdesta näkökulmasta tarkastelemalla sekä edustajakohtaista kysymysaktiivisuutta että vaalisyklisyyttä. Kysymysaktiivisuudella tarkoitetaan edustajan koko vaalikaudella esittämien kysymysten kokonaismäärää. Vaalisyklisyys puolestaan vertaa edustajan viimeisten valtiopäivien kysymysmäärää edustajan koko vaalikauden kysymysmäärään. Kysymysten vaalisykli-ilmiön olemassaolo on havaittu koko eduskunnan tasolla, mutta sitä ei ole aiemmin tutkittu yksittäisten edustajien tasolla. Tämän vuoksi ilmiötä lähestytään eksploratiivisesti ilman vahvoja hypoteeseja. Aineistona käytetään neljän vaalikauden (1995–2010) kaikkia kirjallisia kysymyksiä. Teoriataustan perusteella analyysista rajataan ulos esimerkiksi sellaiset edustajat, joilla ei eduskunta-asemansa myötä ole ollut mahdollisuutta esittää kysymyksiä. Rajauksien jälkeen tarkastelussa on 659 kansanedustajan esittämät 17 458 kysymystä. Kysymysaktiivisuuden tarkasteluun käytetään regressioanalyysia. Saadut tulokset tarkentavat aiemman tutkimuksen tuloksia eroista erityyppisten edustajien kysymysten käytössä. Tulosten perusteella pienpuolueeseen kuuluminen sekä oppositioasema ovat yhteydessä voimakkaampaan aktiivisuuteen. Vastaavasti suurpuolueeseen kuuluminen ja hallitusasema yhdistyvät vähäisempään kysymyskäyttöön. Aiemman tutkimuksen tuloksista poiketen sukupuoli ei näytä olevan yhteydessä kysymysaktiivisuuteen. Lisäksi havaitaan, että useamman kauden eduskuntakokemus laskee kysymysaktiivisuutta. Strategisten muuttujien osalta havaitaan, että uudelleen ehdolle asettuminen on vahvasti yhteydessä voimakkaampaan aktiivisuuteen: jatkokaudelle pyrkivät edustajat ovat pois jättäytyviä aktiivisempia, kun otetaan huomioon muiden selittävien muuttujien vaikutus. Epävarmuus eduskuntapaikasta ei sen sijaan näyttäisi olevan yhteydessä aktiivisuuteen. Saatuja tuloksia tulkitaan teoriataustaa vasten. Vaalisyklisyyden analyysiin käytetään keskiarvovertailuja sekä hajontakuvioita. Keskeisin havainto on se, että uudelleen ehdolle asettuminen näyttää olevan yhteydessä voimakkaampaan edustajakohtaiseen vaalisyklisyyteen. Jatkokaudelle pyrkivät edustajat ovat siis pois jättäytyviä huomattavasti aktiivisempia viimeisillä valtiopäivillä. Tulokset viittaavat myös siihen, että hallitus- ja oppositioedustajien välillä on jakolinja vaalisyklisyydessä: vaalisyklisyys näyttää olevan voimakkaampaa hallituspuolueiden edustajien keskuudessa. Teorian perusteella päädytään esittämään, että havaintoa voi selittää hallitusedustajien tarve erottautua toisistaan vaalien lähestyessä. Johtopäätöksenä esitetään, että kansanedustajien kysymyskäyttäytymisessä on vaalistrateginen komponentti. Tämä perustuu analyysissa havaituille yhteyksille jatkokaudelle pyrkimisen sekä kysymysaktiivisuuden ja vaalisyklisyyden välillä. Tuloksien merkittävyyttä arvioitaessa on kuitenkin huomioitava käytetyt rationaalisen valinnan teorian oletukset. Erityisesti aiemmin tutkimattomasta vaalisyklisyydestä saadut tulokset ovat viitteellisiä, ja ne edellyttäisivät jatkotutkimusta. Lisäksi analyysissa huomataan, että kansanedustajien kysymyskäyttäytyminen on erittäin heterogeenista: käytetyt luokittelevat muuttujat eivät pysty, havaituista yhteyksistä huolimatta, kovinkaan hyvin selittämään yksittäisen edustajan kysymyskäyttäytymistä.
  • Lähdemäki, Jenna (2015)
    Ajassamme organisaatiolta vaaditaan uskottavaa tulevaisuustiedon tuottamista siitä suunnasta, johon organisaatio on menossa (Kuusi 2013, 9). Toisaalta ymmärrys globaalien megatrendien vaikutuksesta toimintaympäristöön muokkaa organisaatioiden näkemyksiä ja toimintatapoja. Tässä tutkielmassa tutkitaan suomalaisen globaalisti toimivan pörssiyhtiö Koneen ennakointityön taustalla olevia ajattelumalleja. Ennakoinnin avulla organisaatio voi pyrkiä ymmärtämään toimintaympäristöään, sen muutoksia ja tulevaisuuden kehityssuuntia paremmin ja toimimaan niiden edellyttämällä tavalla. Haastateltavien näkemyksiä Koneen ennakointityöstä jäsennetään kahdella tasolla. Ajatuksellisen tason ennakointi kytkeytyy selkeästi Koneen strategiaan ja sen sisältämiin neljään megatrendiin, jotka yhtiö on itselleen määritellyt. Nämä megatrendit ovat kaupungistuminen, demografinen muutos, turvallisuus ja ympäristö. Toiminnallisen tason ennakointi pitää sisällään yksittäiset ennakointiprojektit esim. skenaarioprojektien muodossa. Tutkielmassa ollaan kiinnostuneita haastateltavien näkemyksistä siitä miten strategiassaan systemaattista tulevaisuuden huomioimista painottava yhtiö ilmentää tulevaisuusorientaatiotaan. Tutkimuskysymykset ovat miten haastateltavien näkemykset ovat tulkittavissa ennakoinnin ja tulevaisuudentutkimuksen näkökulmista ja missä määrin haastateltavien mukaan Koneessa vallitsee jaettu ymmärrys ennakoinnista ja megatrendeistä? Teoreettinen viitekehys koostuu neljästä toisiaan täydentävästä osasta: ennakoinnista ilmiönä, tulevaisuuden tutkimuksesta ja ennakoinnista, strategisen johtamisen tutkimuksesta ennakoinnin näkökulmasta ja merkitysten rakentumisesta organisaatiossa. Ennakointi ilmiönä –kappaleessa luodaan pohja sille miten ennakointi ymmärretään tutkielmassa. Ennakoinnissa olennaista on prosessin linkittäminen organisaation strategiaan, jolloin ennakointitieto tukee organisaation strategisia tavoitteita. Tällöin puhutaan strategisesta ennakoinnista (Rohrbeck 2010, 11).Toinen teoreettisen viitekehyksen osa käsittelee tulevaisuudentutkimusta tieteenalana, kertoo mistä kyseinen tieteenala on lähtöisin ja mitkä ovat sen keskeisiä teemoja ennakoinnin kannalta. Kyseisessä kappaleessa esitellään myös megatrendin käsite ja sen kohtaamaa kritiikkiä. Kolmas teoreettisen viitekehyksen osa tarkastelee strategista johtamista ennakoinnin näkökulmasta esitellen mm. Mintzbergin näkemyksen strategiasta perspektiivinä, joka tarjoaa organisaatiolle maailmankuvan (Mintzberg 1987, 16). Viimeisenä tarkastellaan toisen tutkimuskysymyksen mukaisesti teoreettisia lähtökohtia merkitysten jakamiselle organisaatiossa. Tässä kappaleessa esitellään työssä hyödynnettävä Scottin kulttuuris-kognitiivisen pilari, joka avaa merkitysten kuljettamisen prosessia organisaatiossa. Lisäksi viimeisessä teoreettisen viitekehyksen kappaleessa esitellään sosiaalinen konstruktionismi tutkielmalle taustaa antavana paradigmana. Tutkimusaineisto koostuu 12 puolistrukturoidusta teemahaastattelusta. Haastateltavat ovat Koneen organisaatiossa työskenteleviä ylempiä toimihenkilöitä tai johtaja-asemassa toimivia henkilöitä. Yksi haastateltavista on entinen johtoryhmän jäsen. Aineistoa analysoidaan teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Litteroidun aineiston hallinnan ja jäsentelyn avuksi on käytetty Atlas.ti –ohjelmaa. Tutkimuksen tulokset osoittavat haastateltavien jakavan ymmärrystä ennakoinnin ajatuksellisesta tasosta, megatrendeistä. Niiden sisältöön ei kuitenkaan haastateltavien keskuudessa suhtauduttu kritiikittömästi. Turvallisuuden ja ympäristön megatrendit eivät nauttineet samantasoista legitimaatioita, kuin kaupungistumisen ja demografisen muutoksen megatrendit. Yleisellä tasolla megatrendit kuitenkin hyväksyttiin Koneen toimintaa ohjaaviksi tekijöiksi ja niistä vallitsi yhteinen ymmärrys. Saman kaltaista yhteistä ymmärrystä ei ollut havaittavissa yksittäisistä ennakointiprojekteista eli ennakoinnin toiminnallisesta tasosta. Tutkimuksen tulosten perusteella voi päätellä ennakoinnin auttaneen yhtiötä yhteisen vision luomisessa, jonka Koneen henkilöstö kokee mielekkääksi ja relevantiksi. Yhteinen visio yhteiskunnalliseen keskusteluun linkittyvine megatrendeineen tuottaa osalle Koneen henkilöstöä merkityksellisen työn tunnetta. Tämä on ollut myös tavoitteena. Organisaatioon on implementoitu megatrendien avulla kyky nähdä suurien yhteiskunnallisten kehityskulkujen yhteys Koneen liiketoiminnan kehitykseen. Se missä määrin organisaatiolla on kykyä harkita vaihtoehtoisia, mahdollisia tulevaisuuksia, jäi epäselväksi. Kyvylle ennakoida on kysyntää keskinäisriippuvaisessa, kompleksisessa maailmassa, jossa elämme. Olennaista on kehittää strategisen ennakoinnin kykyä, jolloin ennakointi on organisaation strategisiin tavoitteisiin linkitettyä. Tämä toiminta vahvistaa kykyä havaita radikaalia muutosta ajoissa. Näin muutokseen on mahdollista reagoida menestyksekkäästi. (Rohrbeck 2010, 11). Johdon sitoutuminen ja henkilöstön aito, vastavuoroisuuteen perustuva osallistuminen ennakointiin ovat olennaisia menestyneesti toimivan tulevaisuusorganisaation syntymiselle. Nämä voivat osaltaan kehittää organisaation resilienssiä, kykyä vahvistua ja palautua suuristakin muutoksista.
  • Vehka, Mika (2015)
    Tämän pro gradu -työn tarkoitus on tutkia intressiryhmien mukaan pääsyä (access) politiikkaprosessin valmisteluvaiheeseen eli lakeja valmisteleviin valtionhallinnon valmisteluelimiin. Tarkoitus on ensinnäkin testata poliittiseen taloustieteeseen nojaavaa vaihtosuhdeteoriaa (exchange theory) mukaan pääsyn selittäjänä ja tarkastella, vaikuttavatko teorian kannalta keskeiset tekijät intressiryhmien edustukseen politiikkaprosessin valmisteluvaiheen tapauksessa Suomessa. Lisäksi tutkielmassa ollaan kiinnostuneita eri tyyppisten intressiryhmien edustajien kokonaismääristä ja tiettyjen ympäristötekijöiden vaikutuksesta mukaan pääsyyn. Nämä ympäristötekijät voidaan nähdä paitsi vaihtosuhdeteoriaa haastavina, myös sitä täydentävinä selityksinä. Vaihtosuhdeteorian mukaan keskeiset intressiryhmien mukaan pääsyyn epätasa-arvoisuutta aiheuttavat tekijät ovat ryhmien intressien tyyppi ja ryhmien eriävät (taloudelliset) resurssit. Tämän tutkimuksen perusteella sekä intressiryhmien intressien tyypillä että niiden taloudellisilla resursseilla (ja ryhmien tavalla käyttää niitä) näyttää olevan vaikutusta intressiryhmäkohtaiseen mukaan pääsyyn valmisteluelimiin. Palkansaaja- ja elinkeinoelämän järjestöillä, joiden voidaan katsoa edustavan erityisintressiryhmiä, näyttää olevan vahvempi organisaatiokohtainen edustus kuin kansalaisjärjestöillä, joiden voidaan katsoa edustavan yleisintressiryhmiä. Korkeammat taloudelliset resurssit ja niiden vahvempi suuntaaminen nimenomaan poliittiseen päätöksentekoon vaikuttamiseen näyttävät myös lisäävän intressiryhmien mukaan pääsyä. Myös tietynlaisilla ryhmien jäsenillä näyttää mahdollisesti olevan mukaan pääsyä lisäävä vaikutus. Tilanne näyttää kuitenkin erilaiselta, kun siirrytään intressiryhmätasolta eri tyyppisten ryhmien edustajien kokonaismäärien tarkasteluun. Kansalaisjärjestöillä näyttää olevan edustajien kokonaismäärien tasolla jotakuinkin yhtä vahva asema kuin erilaisilla erityisintressiryhmillä. Tämä johtuu siitä, että valmisteluelimissä on edustettuina enemmän kansalaisjärjestöjä kuin muun tyyppisiä intressiryhmiä. Kokonaismäärien tasolla havaitaan myös se, että pelkästään intressiryhmien ominaispiirteisiin liittyvät tekijät ovat mukaan pääsyn selittämisessä yksinään ainakin jossain määrin vajaita. Myös monet ympäristötekijät näyttävät vaikuttavan (yhtä aikaa intressiryhmäkohtaisten tekijöiden kanssa) mukaan pääsyyn päätöksentekoon. Esimerkiksi eri hallinnonaloilla on paljon eroa eri tyyppisten ryhmien edustuksessa. Palkansaaja- ja elinkeinoelämän järjestöillä esimerkiksi voidaan nähdä selvästi vahvempi kokonaisedustus niillä hallinnonaloilla, joilla käsitellään eniten näiden järjestöjen ”omia kysymyksiä”, kuten työhön, elinkeinoihin tai yrittämiseen liittyviä asioita. Toisaalta vertaamalla tässä tutkielmassa käytetyn aineiston antamia tuloksia muuhun alan tutkimukseen voidaan havaita vaihtelua myös eri instituutioiden välillä. Tulokset ovat tosin tältä osin alustavia, mutta näyttää siltä, että Suomen tapauksessa mukaan pääsy voi olla tasa-arvoisempaa valmisteluelimissä (hallinto) kuin esimerkiksi eduskunnan valiokunnissa (parlamentti), toisin kuin alaa koskeva teoriatausta yleensä olettaa.
  • Ohrankämmen, Karoliina (2015)
    Tutkielmassa selvitetään, mitä asiakaslähtöisyys ja palveluiden kehittäminen tarkoittavat sosiaali- ja terveydenhuollossa sekä sitä, mikä merkitys asiakkaiden osallistamisella, yhteisöllisellä hallinnalla ja tilivelvollisuudella on sosiaali- ja terveydenhuollon organisaation toimintatavoissa. Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden asiakaslähtöisyyden ja kehittämisen määrittely koetaan usein vaikeaksi ja moniulotteiseksi. Palveluiden kehittämisessä vedotaan usein juuri asiakaslähtöisyyden varmistamiseen ja parantamiseen — mikä sitten nähdään asiakaslähtöisenä palveluiden kehittämisenä? Asiakaslähtöisyyttä, palveluiden kehittämistä ja osallistamista perustellaan usein sillä, että kansalaisella on sen myötä parempi vaikuttamismahdollisuus palveluiden sisältöön ja julkiselle taholle asiakaslähtöisyys tuo kustannustehokkuutta ja paremman palvelurakenteen. Suomalainen sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmä on kohdannut kritiikkiä siitä, että se eivät enää pysty vastaamaan asiakkaiden tarpeisiin ja järjestelmässä on turhaa byrokratiaa. Toisaalta julkisen talouden tila on asettanut sosiaali- ja terveyspalvelut täysin uudenlaisten säästöpaineiden ja kustannustehokkuuden alaiseksi. Tässä tutkielmassa asiakaslähtöisyyttä, palveluiden kehittämistä ja sosiaali- ja terveydenhuollon organisaation toimintatapoja tarkastellaan neofoucault’laisen tieteentradition, uusliberaalin hallinnan ja itsepalveludemokratiamallin avulla. Nämä näkökulmat nostavat tutkielman polttopisteeseen aktivoivan politiikan, yhteisöllisen hallinnan ja tilivelvollisuuden. Tutkielman aineisto sisältää kahdeksan teemahaastattelua, jotka on kerätty Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirissä. Aineistoa varten haastateltiin niin asiakaspalvelutyötä tekeviä kuin kehittämis- ja johtotehtävissä olevia työntekijöitä. Haastattelut keskittyvät erityisesti siihen, miten sosiaali- ja terveydenhuollon organisaation työntekijät ymmärtävät palveluiden kehittämisen, asiakaslähtöisyyden ja asiakkaiden osallistamisen. Haastattelut toteutettiin vuoden 2014 kesällä ja syksyllä Lappeenrannassa. Haastattelut äänitettiin ja litteroitiin. Tutkielman analyysivaiheessa hyödynnettiin sisällönanalyysia sekä laadullista tutkielmaa tukevaa luokittelurunkoa. Luokittelurungon tarkoitus on tehdä läpinäkyväksi se, mitä analyysivaiheessa on tehty. Aineiston pohjalta havaitaan, että haastateltavilla on hyvin yhtenäinen näkemys asiakaslähtöisyyden ja palveluiden kehittämisen rationaliteeteista. Asiakaslähtöisyydessä painottuvat kumppanuus asiakkaan ja ammattilaisen välillä sekä asiakkaan voimaantumisen tukeminen Asiakkaan koetaan olevan entistä kiinnostuneempi tätä koskevista palveluista ja päätöksenteosta. Siksi asiakaslähtöisyydessä korostettaan sitä, että yksilö tulee nähdä aktiivisena ja omatoimisena asiakkaana perinteistä holhoavasta näkökulmasta poiketen. Asiakaslähtöisyyden nähdään myös olevan kaikista keskeisin perusta palveluiden kehittämiselle, jonka vuoksi sosiaali- ja terveyspalveluita tulee henkilöstön näkökulmasta kehittää entistä enemmän asiakkaiden ja yhteisöjen kanssa. Analyysin perusteella voidaan todeta, että sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatiossa palveluita kehitetään siis myös siitä lähtökohdasta, että palveluiden tuottaminen ei ole ainoistaan julkisen tahon tehtävä vaan kaikkien yhteiskunnan tahojen tulee osallistua siihen. Tämä puhuu laajemman hyvinvointiyhteiskunta-ajattelun puolesta. Tuloksista käy ilmi, että sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset odottavat myös asiakkailta suurempaa vastuunkantoa ja tilivelvollisuutta omasta terveydestään ja hyvinvoinnistaan. Toisaalta analyysin perusteella voidaan todeta, että monet Eksoten työntekijät ovat edelleen sitä mieltä, että julkisia palveluita tarjoavan tahon on pystyttävä huolehtimaan asiakkaistaan myös silloin, kun he itse eivät sitä halua tai eivät siihen kykene. Aineisto sekä teoreettinen viitekehys asettavat tutkielmalle rajoitteita, jotka on hyvä pitää mielessä tuloksia tulkittaessa. Aineisto koostuu yksinomaan tiettyjen Eksoten työntekijöiden näkökulmista eikä tuloksista pidä vetää liian pitkälle meneviä päätelmiä. Toisaalta teoreettinen viitekehys asettaa tutkielmalle ennalta määritellyt raamit, joiden valossa tutkittavaa ilmiötä on tarkasteltu, jolloin jotkin seikat voivat jäädä vähemmälle huomiolle. Vaikka aineisto ja teoreettiset valinnat asettavat tiettyjä rajoitteita katson, että tutkielma pystyy kuitenkin vastaamaan tutkimuskysymyksiin riittävällä laajuudella ja halutulla tavalla.
  • Hemminki, Anni (2015)
    Useissa EU-maissa karjuporsaat kastroidaan karjunhajun syntymisen ehkäisemiseksi sekä sikojen myöhemmän käsittelyn helpottamiseksi. Perinteinen, ilman kivunlievitystä ja anestesiaa tapahtuva kastraatio on ollut yleisesti käytössä oleva menetelmä, johon kuitenkin liittyy merkittävä hyvinvointiongelma. Kastraation aiheuttaman voi-makkaan kivun ja stressin vuoksi perinteiselle kastraatiolle on haettu vaihtoehtoja niin kivunlievityksestä kuin immunokastraatiostakin, jossa sikojen kivesten toiminta ehkäistään sukupuolihormonien tuottoa säätelevää hormonia (GnRH) vastaan tehdyllä rokotteella. Suomessa lihayritykset edellyttävät tuottajiltaan kivunlievityksen käyttöä kastraation yhteydessä. Pohdittaessa perinteisen kastraation vaihtoehtoismenetelmien hyvinvointivaiku-tuksia, tulisi kivunlievitystehon ohessa huomioida myös eri menetelmistä aiheutuva stressi (esimerkiksi injektiot tai anestesia). Immunokastraatiota ja kastroimatta jättämistä arvioitaessa tulisi huomioida sikojen hyvinvoinnin mahdollinen laskeminen aggressiivisemman käyttäytymisen seurauksena. Kastraatiossa käytettävien kivunlievitysmenetelmien tehoa on tukittu melko runsaasti, mutta pitkäaikaisvaikutuk-sista porsaiden hyvinvointiin tai tuotantoon on saatavilla verrattain vähän tietoa. Tähän tutkielmaan kuuluvassa kokeellisessa osuudessa selvitettiinkin nimenomaan näitä pitkäaikaisvaikutuksia. Tutkimuksessa porsaiden kastraatio suoritettiin viidellä eri tavalla, jotka olivat 1)perinteinen kastraatio ilman kivunlievitystä, 2)kastraatio+kipulääke 3) kastraatio+kipulääke & puudute 4) kastraatio+anestesia, kipulääke & puudute sekä 5) immunokastraatio. Kokeeseen osallistui 64 karjuporsasta. Kokeen aikana verrattiin eri tutkimus-ryhmien porsaiden kasvunopeutta porsitusosastolla, välikasvatuksessa ja lihasikalassa. Hypoteesina oli, että kivunlievityksen käyttö kastraatiossa vaikuttaisi porsaiden kasvuun positiivisesti. Tulosten perusteella näyttäisi siltä, että porsitusosastolla kasvu olisi nopeinta immunokastroiduilla (ryhmä 5), välikasvattamossa anestesiassa kastroiduilla (ryhmä 4) ja lihasikalassa perinteisesti kastroiduilla (ryhmä 1) porsailla. Keskimääräinen kasvu koko kasvatuskaudella olisi suurinta perinteisesti kastroiduilla (ryhmä 1) porsailla. Immunokastroitujen (ryhmä 5) siko-jen ruhot olisivat lihakkaimmat. Saadut erot ryhmien välillä kasvussa tai ruhojen lihakkuuksissa eivät olleet tilas-tollisesti merkitseviä. Välikasvatusvaiheessa vertailtiin tutkimusryhmien myöhemmän vaiheen stressireaktioita. Tämä toteutettiin väli-kasvatuksen lopussa tehdyllä stressitestillä, jossa porsaat altistettiin kovaääniselle musiikille ja samalla niiltä kerättiin sylkinäytteet kortisolipitoisuuden mittaamiseksi. Näytteitä saatiin näytteenottoajankohdasta riippuen 59─63 porsaalta. Tarkoituksena oli selvittää, oliko eri tutkimusryhmille kastraation yhteydessä aiheutunut kipu ja stressi eronneet niin paljon, että myös myöhemmän vaiheen stressireaktioissa havaittaisiin eroja. Hypoteesina oli, että niiden tutkimusryhmien porsaat, jotka kokivat eniten kipua kastraation yhteydessä, reagoisivat herkemmin myöhemmissä stressitilanteissa, sillä näiden porsaiden HPA (hypotalamus-aivolisäke- lisämunuaisenkuori)- akselin toiminta olisi herkistynyt. Immunokastroitavat porsaat taas reagoisivat vähiten, sillä ne välttyivät kastraation aiheuttamalta stressiltä. Välikasvatusvaiheen tutkimuksen perusteella vaikuttaisi, että kivunlievitysmenetelmien käyttö ei vähennä porsaiden myöhemmän vaiheen stressiherkkyyttä, päinvastoin stressireaktiot olisivat anestesi-assa kastroiduilla (ryhmä 4) selkeimmät ja lisäksi stressireaktio olisi pitkäkestoinen. Saadut erot eivät olleet tilas-tollisesti merkitseviä. Virhettä tuloksiin voi aiheuttaa esimerkiksi tutkimuksen pieni otoskoko. Koemallia onkin tarkoitus toistaa vielä kahteen kertaan, jolloin otoskokoa saadaan suuremmaksi ja tuloksia voidaan arvioida mah-dollisimman luotettavasti.
  • Hemminki, Elli (2015)
    Useimmissa Euroopan maissa karjuporsaat kastroidaan. Toimenpiteen tarkoituksena on sekä ehkäistä karjunhajun syntyminen lihaan että estää karjujen aggressiivinen ja seksuaalinen käyttäytyminen. Kastraation tiedetään olevan kivulias toimenpide, jonka takia perinteiselle kastraatiolle etsitään vaihtoehtoja. Näitä ovat muun muassa kiruginen kastraatio yhdistettynä yleisanestesiaan tai paikalliseen anestesiaan ja kipulääkitykseen. Myös sukupuolilajiteltua siementä ja immunokastraatiota on esitetty vaihtoehdok-si. Pelkkä kirurginen kastraatio mielletäänkin yhä enemmän toimintatavaksi, joka tulisi kieltää lähitulevaisuudessa Euroopan Unio-nin alueella. Lisensiaatin tutkielmani sisältää sekä kirjallisuuskatsauksen että kokeellisen osuuden. Tutkielman kirjallisuuskatsauksessa käyn läpi kivun määritelmää ja fysiologiaa sekä mahdollisia kastraatiossa käytettäviä eri kivunlievitysmenetelmiä sekä niiden tehosta saatuja tutkimustuloksia. Lopuksi käyn myös lyhyesti läpi kastraation vaihtoehtoja sekä tuottajien ja kuluttajien suhtautumista eri menetelmiin. Tutkielmaani kuuluvan kokeellisen osuuden avulla oli tarkoitus tutkia eri kivunlievitysmenetelmien vaikutuksia seu-raamalla tutkimusporsaiden käyttäytymistä videomateriaalista, jota kuvattiin sekä ennen että jälkeen kastraatiota. Kokeellinen osuus toteutettiin kesän 2013 aikana 100 emakon yhdistelmäsikalassa Etelä-Suomessa. Koemallissa oli käytössä neljä porsasryhmää (ryhmät 1-4), joille suoritettiin kirurginen kastraatio sekä yksi ryhmä (ryhmä 5), jolle suoritettiin immunokastraa-tio ja joka näin ollen toimi negatiivisena kontrollina porsasvaiheessa. Ryhmä 1 kastroitiin ilman mitään kivunlievitystä. Tutkimuk-sessa käytettäviä kivunlievitysmenetelmiä olivat kipulääke (ryhmä 2), kipulääke+puudute (ryhmä 3) sekä inhalaatioanestesia +kipulääke+puudute (ryhmä 4). Yhteensä tutkimukseen otettiin mukaan 10 pahnuetta, jotka jaettiin eri tutkimusryhmiin painotetun satunnaistamisen avulla. Kussakin tutkimusryhmässä oli 12–15 porsasta. Eri kivunlievitysmenetelmien tehoa arvioitiin analysoimal-la videot, jotka kuvattiin 1 vrk ennen sekä 1,2 ja 5 vrk kastraation jälkeen. Käyttäytymishavainnot kirjattiin Solomon coder ohjel-maan etogrammin avulla ja data analysoitiin tilastollisesti SPSS-22 ohjelman avulla. Tutkimuksessamme ei saatu ennakko-odotusten vastaisesti tilastollisesti merkitsevää eroa eri tutkimusryhmien välille kipua kuvaa-vissa käyttäytymistoiminnoissa, erillään olossa tai desynkronisaatiossa. Sen sijaan havaittiin päiväkohtaisia eroja: jokaisella tutki-musryhmällä imemisen ja utareen hieronnan päiväkohtaiset prosenttiosuudet laskivat kastraation jälkeisenä päivänä, sen sijaan makaamisen ja desynkronisaation prosenttiosuudet kasvoivat. Tutkimuskäyttäytymistä esiintyi jokaisella tutkimusryhmällä eniten 5 vuorokautta kastraation jälkeen. Lisäksi porsaiden leikkiminen ja erillään olo näyttivät lisääntyvän seuranta-aikana, mutta tulos oli vain suuntaa-antava. Päiväkohtaisesti saamamme tilastolliset merkitsevät erot ja tendenssit ovat yhtenevät osien tutkimusten kanssa, mutta joissain tutkimuksissa eroja toimintojen välille ei ole saatu tai päinvastoin imemisen ja utareen hieronnan on havaittu lisääntyvän ja makaamisen vähentyvän kastraation jälkeen. Se, että emme saaneet selkeää eroa eri tutkimusryhmien välille ei-spesifisessä käyttäytymisessä, kipukäyttäytymisessä tai sosiaalisessa koheesiossa (erillään olo ja desynkronisaatio) on merkittävin poikkeama aiempiin tutkimuksiin nähden. Nyt käytettyyn tutkimusasetelmaan liittyy kuitenkin useita mahdollisia virhelähteitä, kuten videoanalysaatiossa tapahtuneet virheet ja pieni ryhmäkoko. Koetta onkin tarkoitus jatkaa ja siihen kerätään enemmän aineistoa. Myös tämän työn analysoinnista saadut kokemukset hyödynnetään ja analysointi muutetaan niin että kipuun viittaava käyttäytymi-nen, sosiaalisuus ja toiminnan desynkronisaatio saadaan arvioitua paremmin.
  • Kielenniva, Jatta (2015)
    Stafylokokit ovat yleisiä utaretulehduksen aiheuttajamikrobeja. Utaretulehduksissa stafylokokit jaetaan kahteen ryhmään koagu-laasitestin perusteella. Koagulaasipositiivinen Staphylococcus aureus aiheuttaa akuuttia tai kroonista utaretulehdusta. Kroonisessa muodossa merkittävintä on ajoittainen voimakas maidon soluluvun kohoaminen ja utarekudoksen toiminnan väheneminen sideku-doksen muodostumisen myötä. Akuutissa S. aureus-utaretulehduksessa maito muuttuu silmämääräisesti ja utarekudos turpoaa, pahimmillaan utarekudos kuolioituu. KNS-bakteerien aiheuttama utaretulehdus on useimmiten piilevä ja ainoa oire voi olla lievästi tai kohtalaisesti kohonnut soluluku. Mikrobeilla on kyky muodostaa resistenssiä käytettyjä antimikrobisia aineita kohtaan. Antimikrobisten aineiden käyttäminen luo valintapaineen, jonka seurauksena herkät mikrobit kuolevat tai niiden kasvaminen estyy. Mikrobit voivat hankkia resistenssin nel-jällä eri hankkimismekanismilla: spontaanilla mutaatiolla, transduktiolla, transformaatiolla tai konjugaatiolla. Lisäksi mikrobeilla voi olla luontainen resistenssi antimikrobisia aineita kohtaan. Penisilliinit kuuluvat β-laktaamiantibioottien ryhmään ja niiden teho perustuu β-laktaamirenkaaseen. Penisilliinit tehoavat jakautu-mis- ja kasvamisvaiheessa oleviin mikrobeihin, jolloin ne estävät mikrobin soluseinäsynteesissä tarvittavien PBP (penisilliiniä si-tova proteiini)-entsyymien toimintaa. Resistenssi β-laktaamiantibiooteille perustuu pääasiassa mikrobien tuottaman β-laktamaasin läsnäoloon. β-laktamaasi hajottaa penisilliinien β-laktaamirenkaan, jolloin niiden toiminta estyy. Stafylokokeilla penisilliiniresistens-siys perustuu yleensä blaZ-geeniin, joka ohjaa β-laktamaasin tuottamista mikrobeissa. Lisäksi stafylokokeilla resistenssiä, joka kohdistuu kaikkia β-laktaamiryhmän antibiootteja kohtaan eli metisilliiniresistenssiä. Metisilliiniresistenssiä koodaavat mecA- tai mecC-geenit. Bentsyylipenisilliini on Suomessa suositeltu ensisijainen antimikrobilääke stafylokokkien aiheuttamaan utaretulehdukseen. Penisil-liiniresistenttien stafylokokkien aiheuttamaan utaretulehdukseen ei ensisijaisesti suositella mikrobilääkehoitoa huonon paranemis-ennusteen vuoksi. Mikrobilääkehoitona voidaan herkkyysmäärityksen perusteella käyttää paikallisvalmisteena kloksasilliinia tai linkosamidia. KNS-bakteerien aiheuttamaan utaretulehduksen suositellaan käytettäväksi utareensisäistä paikallishoitovalmistetta. Penisilliinille herkän S. aureuksen aiheuttamaan utaretulehdukseen suositellaan käytettäväksi sekä utareensisäistä paikallishoito-valmistetta että parenteraalisesti annosteltavaa valmistetta. KNS-bakteerit vastaavat utaretulehdukseen käytettyyn mikrobilääke-hoitoon yleensä hyvin, mutta S. aureus huonommin. Tärkein hoitotulosta heikentävä tekijä on mikrobin penisilliiniresistenssi. KNS-bakteereita esiintyy sekä eläimen iholla että ympäristössä. Niitä pidetään merkittävänä resistenssitekijöiden reservuaarina eläimen iholla esiintyvälle S. aureukselle. Merkitystä lisää se, että osa KNS-bakteerilajeista sekä S. aureus esiintyvät myös ihmi-sissä. Tämä muodostaa varteenotettavan riskin resistenssin säilymiselle ja siirtymiselle ihmisestä eläimiin. Lisäksi on huomioita-vaa, että laajempikirjoisten antibioottien, kuten kefalosporiinien, käyttäminen eläimillä antimikrobihoidossa lisää riskiä ESBL (laaja-kirjoiset penisillinaasientsyymit)-geenien yleistymiselle. Tässä tutkimuksessa selvitettiin penisilliiniresistenssin esiintymisen muuttumista stafylokokkien aiheuttamissa utaretulehduksissa Helsingin Yliopiston Tuotantoeläinsairaalan alueella. Aineistona käytettiin maitonäytetuloksia. Tuloksia vertailtiin muihin penisilliini-resistenssin esiintymistä tarkasteleviin tutkimuksiin. Penisilliiniresistenssin todettiin vähentyneen S. aureuksen aiheuttamissa utaretulehduksissa. KNS-bakteerien aiheuttamissa utare-tulehduksissa penisilliiniresistenssin esiintymisen todettiin lisääntyneen.
  • Sandbacka, Sofi (2015)
    Målet med det här arbetet var att kartlägga förekomsten av aggressivt och undvikande beteende mot främmande människor hos hundar i Finland och ta reda på om det finns några enskilda bakgrundsfaktorer som kunde konstateras ha ett samband med förekomsten av dessa beteenden. Studien gjordes som en frågeundersökning riktad till alla hundägre i Finland. Vi fokuserade på följande problembeteenden; hundar som undviker och/eller nafsar, biter eller försöker bita främmande människor utanför det egna hemmet, i hemmet eller veterinärer på mottagningen. De bakgrunsfaktorer vi undersökte var kön, ålder, ras, levnadsförhållanden hos uppfödaren före överlåtelseåldern, levnadsförhållanden under de första sex månaderna, överlåtelseåldern, ålder då socialisering påbörjades och antalet gånger valpen tagits till nya ställen där den troligtvis träffat främmande människor under det första halva levnadsåret. Vi hittade flera samband mellan bakgrundsfaktorer och undvikande samt aggressivt beteenden mot främmande människor i olika situationer. Tre av bakgrundsfaktorerna associerade signifikant (p ≤ 0,05) till alla problembeteendena som undersöktes. Dessa faktorer var 1) kön då hanar och tikar delats vidare i intakta samt steriliserade/kastrerade (p<0,001), 2) levnadsförhållandena hos uppfödaren (p<0,001- 0,05) och 3) överlåtelseåldern (p<0,001-0,02). Rasen hade ett samband i alla fall utom vid visande av aggressivt beteende mot främmande människor i det egna hemmet (p<0,001 i de fallen var samband hittades). Det förekom färre beteendeproblem bland hundar som fötts upp i uppfödarens allmänna levnadsutrymmen jämfört med övriga hundar. De hundar som överlåtits som 7–8 veckor gamla hade också färre beteendeproblem än de som varit äldre eller yngre vid överlåtelsen. Även den grupp hundar som fötts upp av den nuvarande ägaren var underrepresenterad i problembeteendestatistiken. Bland hanar förekom mera aggressivt beteende, medan tikarna var mera benägna att undvika. Kastrerade hanar var som grupp vanligast i alla undersökta problembeteendekategorier. Resultaten tyder på att uppfödare kunde rekommenderas att hålla valparna i hemmets vanliga levnadsutrymmen och hålla överlåtelseåldern vid 7–8 veckor. Resultaten kan anses vara riktgivande och de kan användas inom veterinärmedicinen då man ger råd och handledning åt kunder i syfte att förebygga problembeteenden.
  • Hovila, Veera (2015)
    Lampaan kaseöösi lymfadeniitti eli CLA (engl. caseous lymphadenitis) on maailmanlaajuisesti laajalle levinnyt infek-tiosairaus, jota esiintyy yleisesti useissa suurissa lammastuottajamaissa, kuten Australiassa, USA:ssa ja Iso-Britanni-assa. Se aiheuttaa merkittäviä kustannuksia lammastuottajamaille lisäämällä ruhojen ja ruhonosien hylkäyksiä, kas-vattamalla lihantarkastuskuluja ja vähentämällä villantuotantoa. Sairaus ilmenee kahtena eri muotona, sisäisenä ja ulkoisena, jotka voivat esiintyä sairastuneella lampaalla samanaikaisesti. Ulkoinen muoto havaitaan kliinisessä muo-dossa ulkoisten imusolmukkeiden suurentumisena. Infektoituneet imusolmukkeet saattavat erittää märkää. Sisäi-sessä muodossa sisäelimiin, tavallisimmin keuhkoihin, kehittyy märkäpesäkkeitä. Sairauden sisäistä muotoa ei pys-tytä havaitsemaan kliinisessä tutkimuksessa. Sairauden aiheuttaja on bakteeri Corynebacterium pseudotuberculosis, jolle ominaista on kyky säilyä hengissä mak-rofagien sisällä. Makrofagien mukana taudinaiheuttaja pääsee ihon pinnalta imuteitä pitkin paikallisiin imusolmukkei-siin, joissa se muodostaa kyseiselle bakteerille ominaisia pyogranulomatoottisia muutoksia. Leviäminen muualle eli-mistöön tapahtuu sairauden alkuvaiheessa oletettavasti verenkierron mukana. Sairaus on luonteeltaan krooninen ja hitaasti etenevä, ja siihen liittyy harvoin muita oireita imusolmukkeiden suurentumisen lisäksi. Taudinaiheuttaja leviää uusiin yksilöihin erittävistä ulkoisista paiseista tai keuhkoista peräisin olevan märkäeritteen välityksellä joko suorassa kontaktissa tai ympäristön, tavaroiden tai ihmisten välityksellä. C. pseudotuberculosiksen kyky säilyä ympäristössä pitkiäkin aikoja edistää sen leviämistä. Suurin osa uusista tartunnoista tapahtuu 1-2 –vuotiailla lampailla keritsimisen yhteydessä, jolloin taudinaiheuttaja pääsee pienten ihovaurioiden kautta leviämään muualle elimistöön. CLA:n hoito ei ole tuloksekasta, joten sen leviämistä on pyrittävä hallitsemaan muilla keinoin. Uusiin lampoloihin sai-raus leviää tyypillisesti ostoeläinten mukana, joten lampolaan tuotavat uudet eläimet tulisi tutkia kliinisten CLA:n oirei-den varalta. Lampolan sisällä leviämistä on tähän mennessä pyritty hallitsemaan kliinisesti sairaita yksilöitä karsimalla sekä rokotusohjelmilla. Australiassa rokottaminen on osoittautunut tehokkaaksi CLA:n kontrollointimenetelmäksi, mutta EU-maissa sopivia rokotteita ei toistaiseksi ole markkinoilla. Tutkimushankkeissa on sairauden saneerauksessa onnistuttu tutkimalla kaikki lampolan lampaat säännöllisin väliajoin sekä kliinisesti että serologisesti ELISA-testillä vasta-aineiden varalta ja karsimalla tai eristämällä kaikki kliinisesti oireilevat ja ELISA-testissä positiivisen näytteen antaneet yksilöt. Lisää tutkimusta vaaditaan, jotta saneerausohjelmia voitaisiin soveltaa lammastaloudessa. Suomessa CLA:ta ei ole toistaiseksi vielä todettu, mutta sen leviäminen Suomeen on mahdollista tuontilampaiden tai ulkomaalaisten keritsijöiden välityksellä. Tämän lisensiaatin tutkielman tavoitteena on koota keskeinen tutkimustieto sairaudesta suomeksi ja siten lisätä tietoisuutta CLA:sta eläinlääkäreiden ja lampurien keskuudessa. Tavoitteena on myös pohtia kirjallisuudesta löytyvän informaation merkitystä Suomen olosuhteissa ja ottaa kantaa siihen, miten sitä voidaan käytännössä hyödyntää, jos CLA:n kontrollointi tulee Suomessa ajankohtaiseksi. Kun tietoa on helposti ja nopeasti saatavilla, pystytään sairauteen varautumaan paremmin ja tarvittaessa ryhtymään tehokkaisiin toimenpitei-siin sen leviämisen estämiseksi.
  • Kerber, Lindsey (2015)
    This paper examines the logos of Finnish universities which have failed to meet the aesthetic criteria established by the author in her earlier work. The research investigates the logos in order to determine a reason for their non-conformance and, in doing so, finds that they are examples of an emerging branding trend in higher education, a trend which coincides with and supports the latest tendency in higher education to internationalize and commercialize.