Browsing by Issue Date

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 5081
  • Kallajoki, Liisa (2015)
    Beta-diversity describes the change of community composition between sites. It is an important, albeit poorly understood component of biodiversity, which often represents regional diversity more profoundly than local species richness. Studying the relationship between diatom community composition and elevation increases our understanding of the mechanisms governing regional diversity patterns. Traditionally small organisms with high population densities have been thought to be omnipresent, restricted only by prevailing environmental conditions, with no biogeographical patterns, unlike those found in macro-organisms. In this thesis beta-diversity will be studied on four elevational gradients (n=64) using Sørensen, Simpson and Morisita-Horn indices. Because the relative importance of spatial control and environmental variables vary across spatial scale, I examine the change in community composition between all the sites along the elevational gradient and at a smaller scale between adjacent sampling sites. The rate of distance decay will also be examined as the halving distance of community similarity. Since total species diversity is closely associated with species range size, I will also observe Rapoport’s rule, which states that elevational ranges of species are generally wider at higher elevations than at lower elevations due to climatic variability. Linear regression and Mantel tests were the statistical methods used to study beta-diversity. Redundancy analysis (RDA) and cluster analysis were also used as multivariate methods. The effect of elevation on large scale species turnover was statistically very significant on all study gradients with both simple and partial Mantel tests (r=0.368–0.742 P=0.001). The effect of environmental variables was statistically very significant only in the Pyrenees, as opposed to the streams around the Kilpisjärvi area. The effect of elevation on small scale beta-diversity was statistically significant only in the Pyrenees (P=0.001) and Helligskogen (P<0.05). The halving distance of compositional similarity was shortest in the Pyrenees (24 % of the whole length of the gradient). A weak, but statistically significant Rapoport’s effect was observed only in Helligskogen. The findings suggest that vertical distance, i.e. elevation, was the major driver of diatom beta-diversity. The spatial structure driving beta-diversity had a greater effect on large scale species turnover than local environmental variables, except for in the Pyrenees where local biotic and abiotic factors were also statistically significant. The observed strong spatial structure thus represents large scale historical and climatic control rather than local environmental conditions.
  • Kuusimäki, Aino (2015)
    Tutkielma käsittelee kahta julkisen ja yksityisen välistä projektia, yhtä Helsingissä ja toista Berliinissä. Projekteissa yksityinen yritys toimii toimeenpanevana osapuolena sekä moderaattorina, välittävänä linkkinä kuntalaisten ja virastojen välillä. Kuntalaiset ovat kummassakin projektissa läsnä ”pyöreän pöydän” äärellä, ikään kuin tasavertaisena keskustelu- ja neuvottelukumppanina muiden kuntalaisten sekä projektien johdon kanssa. Tarkastelen tapauksia kahta teoriakokonaisuutta vasten. Ensimmäinen koskee uusliberalistista eetosta ja valtajärjestelmiä: niin kutsuttuun uuteen julkishallintoon kuuluvat muun muassahallinnon vallan hajauttaminen ja julkisten palveluiden yksityistäminen, sektoreiden välistenrajojen sumentuminen, projektiluontoisesti työskenteleminen ja kuntalaisiin suhtautuminenasiakkaina. Toinen teoriakehys liittyy osallisuuteen yhdyskuntasuunnittelussa: sosiaalisten tilojen ja kokemuksellisen tiedon merkitys on kasvanut kaupunkisuunnittelussa, mikä muuttaa oleellisesti sekä yhdyskuntasuunnittelijan ammattia että suunnitteluprosessia. Tutkin työssäni, miten uusi julkishallinto ja osallisuuden vaatimus yhdyskuntasuunnittelussa näkyvät kahdessa kaupunkisuunnitteluun liittyvässä projektissa. Kysyn, mitä hyötyä virastoille on moderaattorien palkkaamisesta, miten kasvokkaiset kontaktit ja moderaattorien läsnäolo vaikuttavat osallisuuteen ja millaisia motiiveja virastoilla on edistää osallisuutta. Primaariaineistona käytän projekteissa työskennelleiden ja yhden asukkaiden edustajan kanssa tekemiäni puolistrukturoituja asiantuntijahaastatteluita sekä lomakekyselyllä keräämiäni kokemuksia osallistetuilta kuntalaisilta. Vertailen projekteissa mukana olleiden henkilöiden kokemuksia ja käsityksiä projekteihin liittyvistä aiheista niin projektien sisäisesti kuin niitä toisiinsa rinnastamalla. Aineistoa täydentää havainnointi. Tutkimus osoittaa, että moderaattorista on hyötyä viraston tehtävien aika- ja tiedollisten resurssien lisääjänä. Moderaattori lisää työvoimaa ja ammattitaitoa lyhytaikaisiin tehtäviin ja voi toimia temaattisesti tai alueellisesti kohdennetummin kuin viraston työntekijät. Lisäksi moderaattorin avulla voidaan käydä niin kuntalaisten välisiä kuin kuntalaisten ja viraston välisiä keskusteluja suhteellisen puolueettomalla maaperällä. Tutkimuksen perusteella virastojen ja kuntalaisten välille liittyy lähtökohtaisesti jännitteisyyttä. Kuntalaiset haluaisivat nähdä vaikuttavansa osallistumiinsa hankkeisiin, mutta viranomainen ei voi luvata sitä. Moderaattori helpottaa keskusteluyhteyden luomisessa, pehmittää jännitteitä ja lisää tieto- ja aikaresursseja hankkeissa, joissa osallisuus on keskeisessä asemassa.
  • Sirén, Miika (2015)
    Käyttöliittymän arviointimenetelmät voidaan jakaa kahteen eri kategoriaan: asiantuntija-arviointeihin ja empiirisiin menetelmiin. Asiantuntija-arvioinnit suorittaa käytettävyysasiantuntija, kun taas empiirisiin menetelmissä tarkastellaan testikäyttäjien tapaa käyttää testattavaa järjestelmää. Tässä tutkielmassa käsitellään kognitiivisista läpikäyntiä, simulointitestausta, käytettävyysläpikäyntiä ja käytettävyystestausta. Näistä menetelmistä kaksi ensimmäistä sijoittuu asiantuntija-arviointeihin ja kaksi jälkimmäistä empiirisiin käyttäjätesteihin. Tutkielmassa vertaillaan, millaisia käytettävyysongelmia arviointimenetelmillä löydetään. Lisäksi tutkitaan sitä, onko yhdellä menetelmällä löytynyttä käytettävyysongelmaa edes mahdollista löytää muilla menetelmillä. Vertailu tehdään suorittamalla kaikki menetelmät samaa testitehtävää käyttäen. Arvioinnin kohteena käytetään Matkahuollon ja VR:n verkkosivustoja. Arviointimenetelmillä löytyneet käytettävyysongelmat jaotellaan opittavuusongelmiin, turhaa kognitiivista työtä vaatineisiin ongelmiin, turhaa mekaanista työtä vaatineisiin ongelmiin, puuttuvaan toiminnallisuuteen liittyviin ongelmiin, tietosisällön aukkoihin liittyviin ongelmiin ja muihin ongelmiin. Työssä arvioidaan, olisiko yksittäinen ongelma mahdollista löytää muilla menetelmillä. Tutkielmassa vertaillaan, millaisia ongelmia löydettiin usealla menetelmällä. Lisäksi työssä käsitellään vain yhdellä arviointimenetelmällä löytyneitä ongelmia. Tutkielman tulosten perusteella voidaan todeta, että arviointiemenetelmillä on omat vahvuusalueensa. Kognitiivinen läpikäynti, käytettävyysläpikäynti ja käytettävyystesti auttavat opittavuusongelmien löytämisessä, kun taas simulointitestauksella voidaan paikantaa pääasiassa turhaan työhön liittyviä ongelmia. Useilla arviointimenetelmillä voidaan löytää samoja ongelmia, mutta kaikilla menetelmillä löydettiin testeissä sellaisia ongelmia, joita ei muiden menetelmien suorituksen aikana kohdattu. ACM Computing Classification System (CCS): Human-centered computing → HCI design and evaluation methods
  • Peuraniemi, Tuukka (2015)
    Työssä tarkastellaan sähköisen lääkemääräyksen toteutusta, joka pohjautuu kliinisen dokumentin arkkitehtuuri -standardiin (Clinical Document Architecture, CDA). CDA puolestaan pohjautuu HL7 V3-sanomastandardiin (Health Level 7 Version 3). Aluksi työssä käydään läpi CDA-standardin rakenne ja tietotyypit sekä millaisia vaatimuksia se asettaa kliinisille dokumenteille. Tämän jälkeen tarkastellaan sähköisen lääkemääräyksen tietosisältöä ja rakennetta sekä CDA:n asettamien vaatimusten täyttymistä. Työn tavoitteena on hahmottaa sähköisen lääkemääräyksen rakenteen ongelmakohtia, määrittää sähköisen lääkemääräyksen elinkaari sekä tarkastella, mitä eResepti- ja sähköinen lääkemääräys -termeillä tarkoitetaan lääkemääräyksen elinkaaren kontekstissa. Lääkemääräyksen rakennetta tarkastellaan suhteessa CDA-standardin mukaiseen rakenteeseen. Elinkaaren rakennetta ja lääkemääräyksen prosessien vaikutusta siihen tarkastellaan sen aikana muodostuvan tietorakenteen avulla. Sähköisen lääkemääräyksen rakenteessa havaittiin jo CDA:sta juontuvia ongelmia tapahtuma-luokkien epäselkeässä käytössä dokumentin rakenneluokkina, epäeheissä tietokokonaisuuksissa sekä ei-tapahtumien kuvaamisessa tapahtuma-luokilla. Tapahtuma-luokkien ongelmat juontuvat HL7 V3:sta, joka myöskin kärsii tapahtuma-luokkien ristiriitaisesta tulkitsemisesta. Elinkaaren tietorakenteessa epäkohtia olivat viittausketjun katkeaminen sekä siihen liittyvät varmentamattomat solmut. Synonymisina käytettyjen termien eResepti ja sähköinen lääkemääräys havaittiin eroavan toisistaan. Sähköinen lääkemääräys tarkoittaa lääkemääräysdokumenttia korjauksineen, kun taas eResepti kattaa lääkemääräyksen lisäksi myös sen prosesseista syntyvät dokumentit.
  • Lääkkö, Jaakko (2015)
    Tässä pro gradu- tutkielmassa selvitetään, löytyykö fysiikan ylioppilaskokeeseen osallistuneiden kokelaiden tuloksissa eroja, kun kokelaat on luokiteltu opinnoissa käytetyn oppikirjasarjan perusteella. Tutkimusaineistona on käytetty fysiikan ylioppilaskokeiden tuloksia aikavälillä kevät 2008 -- kevät 2013, ja samalta ajalta palautettuja ylioppilakokeen tarkastuslomakkeen liitesivuja. Tarkastuslomakkeen liitesivuissa kokeen esitarkastajan tulee ilmoittaa opinnoissa käytetyt oppikirjat. Oppikirjatieto ja ylioppilaskokeen tulokset on yhdistetty lukion numeron perusteella. Kokelaat on luokiteltu sen perusteella, mikä oppikirja heillä on ollut käytössä opinnoissaan. Mahdollisessa kertauskurssissa käytettyä kirjaa ei ole huomioitu. Jos kokelaan lukiossa fysiikan kursseissa on käytetty eri kirjasarjoihin kuuluvia kirjoja, on kokelas luokiteltu kuuluvaksi ryhmään Useita kirjasarjoja käyttäneet. Poikkeus tähän on tehty kevään 2013 osalta, jolloin usealla koululla oli käytössä Empiria kirjasarja, joka ei ollut ehtinyt täysin valmistua. Analyysi on tehty niiltä osin, kun kirjasarja on ollut valmis. Tutkimusaineistosta on rajattu pois kokelaat, joiden kokeen esitarkastaja ei ollut ilmoittanut opinnoissa käytetyksi oppikirjaa. Hyväksymiskriteerinä on ollut myös kokelaslajiin 1 kuuluminen, eli kokelaisiin, jotka ovat suorittamassa fysiikan ylioppilaskoetta ensimmäistä kertaa ja ovat tekemässä tutkintoa lukio-opintojensa perusteella. Käytetyn oppikirjan mukaisten ryhmien välisiä tuloksia on analysoitu tekemällä yksisuuntainen varianssianalyysi. Varianssianalyysin selitettävänä muuttujana on käytetty tehtäväkohtaisia tuloksia sekä saatuja kokonaispisteitä, ja selittävänä muuttujana oppikirjaluokittelusta saatua ryhmää. Ylioppilaskokeen tehtävät on luokiteltu sen mukaan, minkä kurssin aihealueeseen ne lukion opetussuunnitelman perusteiden kurssikuvauksen perusteella kuuluvat. Varianssianalyysissä havaitut erot on laskettu kumulatiivisesti yhteen sen mukaan, mitä aihealuetta analysoitu tehtävä on käsitellyt. Tällä tavalla lasketulla erojen summalla on kuvattu erojen toistuvuutta. Tämän erojen määrän kumulatiivisen summan perusteella eri kirjoja käyttäneiden ryhmien välillä on pieniä eroja aihealueittain. Merkittävin ero tuloksissa oli kevään 2013 tutkinnossa Empiria-kirjasarjaa käyttäneiden ja muiden kokelaiden välillä. Kyseisten lukioiden tulosten vertailu koko tarkastelujaksolla paljasti kuitenkin sen, että vastaava ero oli saavutettu kaksi kertaa aikaisemminkin keväinä 2008 ja 2010. Kirja ei siis tässä tapauksessa voi olla selittävä tekijä. Tämä herättää kysymyksen, voiko kirja ylipäätään selittää ylioppilaskokeen menestystä? Mikä siis voisi selittää sen miksi tietyssä aihealueessa menestyvät lukiot päätyvät käyttämään eri kirjoja, kuin toisessa aihealueessa menestyvät?
  • Mattila, Markus (2015)
    Studerandes begreppsförståelse är av stort intresse inom fysikundervisningen. Inte minst eftersom slutprov och eventuella förhör ofta ämnar att summativt bedöma just denna begreppsförståelse. De olika fysikaliska begreppen förekommer dock inte som från varandra isolerade entiteter, utan är kopplade till varandra på olika sätt via modeller. I den här undersökningen utreds hurdana förklaringsmodeller studerande använder då de förklarar glödlampors relativa ljusstyrka i likströmskretsar. Förutom själva förklaringsmodellerna så undersöks även hur studerandes användning av förklaringsmodeller ändras då de löser samma uppgift andra gången. Dessutom granskas hurdana förklaringsmodeller används av de studerande som är bra på att lösa de framförda likströmskretsuppgifterna. Som grund för forskningen användes transkriberade intervjuer där studerande skulle göra förutsägelser om likströmskretsar som presenterades för dem. Som intervjuobjekt fungerade femton (N=15) studerande på Helsingfors universitet vilka alla var ämneslärarstuderande med fysik som biämne. Ur detta material plockades sex (N=6) studerande vilkas svar analyserades med hjälp av en latent innehållsanalys. Totalt tretton olika förklaringsmodeller kunde urskiljas i studerandes resonemang. Då studerande löste samma uppgift för andra gången kunde två saker observeras. Om lamporna i likströmskretsen hade samma resistans så minskade de studerande i regel på antalet förklaringsmodeller de använde. Men om lamporna i likströmskretsen hade olika resistans så kunde motsvarande minskning inte observeras. De studerande som ofta resonerade korrekt i uppgifterna använde sig av förklaringsmodeller där begreppen elektrisk effekt eller energi framkom.
  • Junttila, Sofia (2015)
    Kasviplanktonin määrä ja tuotanto on tärkeä tekijä Itämeren rehevöitymisen arvioinnissa. Kasviplankton reagoi nopeasti, jos veden ravinteiden (erityisesti typen ja fosforin) määrät tai suhteet muuttuvat. Kasviplanktonin kevätkukinta on merkittävä vuosittainen tapahtuma Itämerellä. Kevätkukinnan aikana saavutetaan kasviplanktonin kasvukauden huippu, ja suuri osa vuotuisesta tuotannosta tapahtuu kevätkukinnan aikana. Kevätkukinnan aikana kasviplanktonin määrä vedessä vaihtelee suuresti ajallisesti ja paikallisesti. Kevätkukinnan seurannassa saavutetaan paras ajallinen ja paikallinen kattavuus käyttämällä kaukokartoitusinstrumentteja ja Alg@line-mittauksia. Tässä tutkimuksessa kehitettiin ja testattiin kevätkukinnan indikaattoreita Suomenlahdella ja Saaristomerellä. Kevätkukinnan indikaattoreita ovat kukinnan alku, kesto, huippu eli suurin pitoisuus, huipun ajankohta ja kukinnan intensiteetti. Indikaattorit määriteltiin aluekohtaisesti a-klorofyllipitoisuuden aikasarjoista vuosina 2003–2011. Aikasarjat laskettiin Envisat-MERIS -instrumentin ja Alg@line-laivojen havainnoista. Tulokset osoittivat, että MERIS- ja Alg@line-aineistot soveltuvat kasviplanktonin kevätkukinnan indikaattorien määrittämiseen. Pilvisyys tai jääolot voivat ajoittain estää a-klorofyllin havaitsemisen MERIS-instrumentillla, jolloin Alg@line-mittauksia voidaan käyttää täydentämään havaintoja niillä alueilla, joiden läpi Alg@line-laivat kulkevat. Tuloksien mukaan kasviplanktonin indikaattorit, erityisesti intensiteetti, vaihtelevat eri alueilla paljon. Myös vuosien väliset erot ovat huomattavia. Kahdella tutkimusalueella MERIS- ja Alg@line-aineistoista laskettuja intensiteetti-indeksejä verrattiin toisiinsa ja pyrittiin määrittämään indeksin trendi kullakin alueella. Nousevia trendejä ei havaittu, mikä on Itämeren rehevöitymisen ja ekologisen tilan kannalta hyvä. Kasviplanktonin kevätkukinnan indikaattoreita voidaan tulevaisuudessa käyttää operatiivisesti. MERIS-instrumentin tilalla on mahdollista käyttää muita kaukokartoitusinstrumentteja, jotka soveltuvat a-klorofyllin seurantaan. Tulevan Sentinel 3A -satelliitin mukan oleva OLCI-instrumentti soveltuu parhaiten kevätkukinnan seurantaan Itämerellä. Ennen Sentinel 3A -satelliitin laukaisua käytössä ovat esimerkiksi Aqua MODIS -ja Suomi NPP VIIRS -instrumentit. Alg@line-aineistoa voidaan yhdistää kaukokartoitusaineistoihin, jolloin saadaan mahdollisimman suuri ajallinen ja paikallinen kattavuus.
  • Lindholm, Onni Valtteri (2015)
    Tässä työssä esitellään kosmisen mikroaaltotaustan analysointiin liittyviä menetelmiä ja erityisesti sitä, miten nämä menetelmät huomioivat instrumenttikohinan vaikutuksia. Päähuomio on Euroopan avaruusjärjestön 2009 laukaiseman Planck-satelliitin data-analyysissä tarvittavissa menetelmissä. Noin 380 000 vuoden ikäisesssä maailmankaikkeudessa syntynyt kosminen mikroaaltotausta on tärkein yksittäinen kosmologinen havaintoaineisto. Tämä säteily on suorin ikkuna hyvin varhaiseen maailmankaikkeuteen ja sen merkitys maailmankaikkeuden historian ja ominaisuuksien kartoittamisessa on ollut valtava siitä lähtien, kun se 1960-luvulla ensi kerran havaittiin. Tämän merkityksen korostamiseksi tutkielman alussa käydään läpi kosmologian teoreettista perustaa. Planck-satelliitin tuottama valtava datamäärä ja mittaustarkkuus muodostaa huomattavan haasteen datan käsittelylle. Rajallisten laskentaresurrsien vuoksi on kehitettävä tehokas, mutta samaan aikaan informaatiota mahdollisimman vähän hukkaava analyysiketju. Tärkeä huomioon otettava tekijä tässä kehitystyössä on mittalaitteissa esiintyvä kohina. Tämä kohina on luontevaa käsitellä samalla kun taustasäteilymittauksista muodostetaan säteilyä kuvaavia taivaankarttoja. Kohinan poistoon on kehitetty monia tehokkaita algoritmeja. Tästä huolimatta osa siitä jää väistämättä karttoihin ja tämän odotettavissa oleva vaikutus on otettava jatkoanalyysissä huomioon tieteellisten tulosten luotettavuuden varmistamiseksi. Tässä tutkielmassa käsitellään yksityiskohtaisesti sekä kohinan poiston että karttoihin jäävän kohinan kuvaamisen kannalta oleellisia seikkoja. Karttoihin jäävän residuaalikohinan kuvaamisessa tärkein työkälu ovat niin sanotut kohinan kovarianssimatriisit. Tätä tutkielmaa varten tuotettiin esimerkkejä näistä matriiseista ja tutkittiin näiden onnistumista kohinan kuvaamisessa numeeristen simulaatoiden avulla. Tässä havaittiin, että kovarianssimatriisien laatuun voidaan vaikuttaa merkittävästi valitsemalla näiden numeeriseen laskemiseen vaikuttavat parametrit oikein. Lopuksi tutkielmassa esitellään kohinan kovarianssimatriisien merkitystä taustasäteilyhavaintojen ja teoreettisten ennusteiden vertailussa. Ne kuvaavat kuinka suuren epävarmuustekijän instrumenttikohina tuo tähän vertailuun ja tämä osaltaan parantaa arviota siitä kuinka luotettavasti erilaiset teoreettiset mallit ovat mahdollisia tai pois suljettuja.
  • Palmerio, Erika (2015)
    Coronal Mass Ejections (CMEs) often travel in the interplanetary space faster than the ambient solar wind. When their relative velocities exceed the local magnetosonic speed, a shock wave forms. The region between the shock front and the leading edge is known as a sheath region. Sheaths are compressed regions characterized by turbulent magnetic field and plasma properties and they can cause significant space weather disturbances. Within the sheath region, it is possible to find fine structures such as planar magnetic structures (PMSs). The magnetic field vectors in a PMS are characterized by abrupt changes in direction and magnitude, but they all remain for a time interval of several hours nearly parallel to a single plane that includes the interplanetary magnetic field (IMF) spiral direction. PMSs have been associated to several regions and phenomena in the heliosphere, but many of them occur in CME sheath regions. This suggests that CMEs play a central role in the formation of PMSs, probably by provoking the amplification and the alignment of pre-existing discontinuities by compression of the solar wind at the CME-driven shock or because of the draping of the magnetic field lines around the CME ejecta. The presence of PMSs in sheath regions, moreover, suggests that PMSs themselves can be related to space weather effects at Earth, therefore a comprehensive study of PMS formation and structure might lead to a better knowledge of the geoeffectiveness of CMEs. This work presents the study of PMSs in the sheath region of CMEs with a magnetic cloud (MC) structure for a sample of events observed in situ by the ACE and WIND spacecraft between 1997 and 2013. The presence of fine structures is evaluated through the minimum variance analysis (MVA) method, needed for determining the normal vector to the PMS-plane. Then, the position of each PMS within its corresponding sheath region is determined and the encountered cases are divided into different groups. Eventually, a number of shock, sheath and MC properties is evaluated for each group, aiming to perform a statistical analysis. The conclusions are that PMSs are observed in 80% of the studied sheath events and their average duration is ∼5 hours. PMSs tend to form in certain locations within the sheath: they are generally observed close to the CME-driven shock, close to the MC leading edge or they span the whole sheath. PMSs observed near the shock can be associated to strong shocks, while PMSs located near the MC leading edge can be related to high density regions and, therefore, to compression.
  • Muszynski, Johann Michael (2015)
    The presence of dislocations in metal crystals accounts for the plasticity of metals. These dislocations do not nucleate spontaneously, but require favorable conditions. These conditions include, but are not limited to, a high temperature, external stress, and an interface such as a grain boundary or a surface. The slip of dislocations leads to steps forming on the surface, as atomic planes are displaced along a line. If a void is placed very near a surface, the possibility of forming a dislocation platelet exists. The skip of the dislocation platelet would displace the surface atoms within a closed line. Repeating such a process may form a small protrusion on the surface. In this thesis, the mechanism with which a dislocations displace the surface atoms within a closed loop is studied by using molecular dynamics (MD) simulations of copper. A spherical void is placed within the lattice, and the lattice is then subjected to an external stress. The dislocation reactions which lead to the formation of the dislocation platelet after the initial dislocation nucleation on the void is studied by running MD simulations of a void with the radius of 3 nm under tensile stress. Since the dislocations are thermally activated, the simulation proceeded differently for each run. We describe the different ways the dislocations nucleate, and the dislocation reactions that occur when they intersect to form the platelet. The activation energy of this process was studied by simulating half of a much larger void, with a radius of 8 nm, in order to obtain a more realistic nucleation environment. Formulas connecting the observable and controllable simulation variables with the energies of the nucleation are derived. The activation energies are then calculated and compared with values from literature.
  • Gustafsson, Eeva (2015)
    Tutkielmassa perehdyttiin ylioppilaskirjoitusten fysiikan ainereaalikokeen oppiainerajat ylittäviin kysymyksiin. Kymmenen tutkintokerran kysymyksiä analysoitiin, ja ne luokiteltiin oppiainerajat ylittäviin ja pelkästään fysiikkaan liittyviin kysymyksiin. Tämän jälkeen oppiainerajat ylittäville kysymyksille tehtiin tarkempi luokitus niissä esiintyvän toisen oppiaineen, fysiikan oppisisällön ja taksonomiataulukon perusteella. Tutkimuksessa havaittiin, että oppiainerajat ylittäviä tehtäviä on esiintynyt fysiikan ainereaalissa melko vähän. Tosin, jos kaikki matematiikan taitoja edellyttävät tehtävät olisi laskettu oppiainerajat ylittäviksi tehtäviksi, olisi ainerajat ylittäviä tehtäviä ollut selkeästi enemmän. Tutkimuksessa päädyttiin kuitenkin luokittelemaan suurin osa tehtävien matematiikasta fysiikan menetelmätiedoksi. Löydetyissä oppiainerajat ylittävissä tehtävissä esiintyi eniten fysiikan lisäksi maantieteeseen ja biologiaan liittyviä tehtäviä. Muita yhdistettyjä oppiaineita olivat kemia, matematiikka ja yhteiskuntaoppi. Fysiikan kursseista tehtävissä tarvittiin eniten kurssien Fysiikka luonnontieteenä, Lämpö ja Aallot tietoja. Taksonomiataulukossa analysoidut tehtävät sijoittuivat taulukon keskiosaan. Tehtävät edustivat käsite- ja menetelmätietoa sekä ajattelun taitojen tasoja ymmärtää, soveltaa ja analysoida. Lopuksi tutkielmassa esitettiin ehdotuksia uusiksi oppiainerajat ylittäviksi kysymyksiksi. Uusissa kysymyksissä tuotiin mukaan uusia oppiaineita fysiikkaan yhdistettynä, ja niissä hyödynnettiinkin muun muassa kuvataidetta ja filosofiaa. Taksonomiataulukon osalta uusissa tehtävissä painotettiin ajattelutaitojen korkeampia tasoja. Lisäksi tehtävien laadinnassa pyrittiin huomioimaan tuleva sähköinen ylioppilaskoe sekä ylioppilaskokeen kypsyyttä mittaava tehtävä.
  • Aaltonen, Linda (2015)
    Parkinsonin tauti on keskushermostoa rappeuttava sairaus, jossa nigrostriataaliset dopaminergiset liikehermosolut tuhoutuvat, mikä aiheuttaa taudille tyypillisiä motorisia oireita. Tämänhetkinen lääkehoito perustuu pääasiassa taudin oireiden helpottamiseen, mutta se ei vaikuta taudin etenemiseen tai hermoston rappeutumisen estämiseen. Tärkein käytössä oleva lääkeaine on dopamiinin esiaste L-dopa, jonka pitkäaikaista käyttöä rajoittaa sen puutteellinen teho ja haittavaikutukset, joista merkittävimpiä ovat pakkoliikkeet eli dyskinesiat. Tämän tutkielman kirjallisessa osassa käsitellään lyhyesti Parkinsonin tautia ja sen lääkehoitoa. Syvällisemmin keskitytään kolinergisen järjestelmän nikotiinireseptoreihin ja histamiinireseptoreihin, sekä näihin reseptoreihin vaikuttavien lääkeaineiden vaikutuksiin Parkinsonin taudin 6-OHDA-jyrsijämallissa. Tutkimuksen kokeellinen osa koostui kahdesta osakokeesta, joissa hiirille tehtiin toispuoleinen leesio striatumiin 6-hydroksidopamiinilla (6-OHDA:lla). Ensimmäisen osakokeen tarkoitus oli selvittää histamiinin H3-reseptoriantagonistin JNJ-39220675:n ja 7-nikotiinireseptoriagonistin PHA-543613:n, sekä niiden yhdistelmähoidon vaikutuksia hiirien motoriikkaan ja striatumin välittäjäainepitoisuuksiin. Vaikutuksia motoriikkaan tutkittiin kahden ja neljän viikon kuluttua 6-OHDA-injektiosta sylinteritestillä, D-amfetamiinilla aiheutetun pyörimiskäyttäytymisen kokeella sekä riippumistestillä. Käyttäytymiskokeiden jälkeen hiiret lopetettiin, ja niiden striatumeista määritettiin HPLC-laitteistolla dopamiinin ja 5-HT:n, sekä näiden aineenvaihduntatuotteiden pitoisuudet. Toisen osakokeen tarkoituksena oli selvittää, lievittääkö nikotiini Ldopan aiheuttamia dyskinesioita. Tässä kokeessa 6-OHDA injektoitiin kahteen eri kohtaan striatumia, minkä tarkoitus oli aiheuttaa laajempi dopaminerginen hermosolutuho kuin ensimmäisessä osakokeessa. Leesioiden kehittymistä havainnoitiin sylinteritestillä kaksi kertaa ennen lääkehoidon aloitusta. Ennen L-dopahoidon aloitusta osa hiiristä lopetettiin, ja niiden striatum- ja substantia nigra -alueilta analysoitiin immunohistokemiallisella TH-värjäyksellä dopamiinihermosolujen tuhoutumisen laajuutta. Päivittäinen Ldopahoito yhdessä benseratsidin kanssa aloitettiin, kun 6-OHDA-injektiosta oli kulunut 49−63 vuorokautta. Samaan aikaan osalle hiiristä vaihdettiin normaalin juomaveden tilalle nikotiinivesi. Lääkehoidon aikana dyskinesioiden kehittymistä havainnoitiin videoimalla hiiriä kerran viikossa. Lisäksi sylinteritesti tehtiin vielä kerran kuukauden kuluttua L-dopahoidon aloituksesta. Ensimmäisessä osakokeessa H3-reseptoriantagonisti JNJ-39220675 näytti lupaavalta motoriikan parantamisessa, koska viikolla 2 tehdyssä sylinteritestissä hiiret käyttivät enemmän leesion heikentämän puolen tassua ja pyörivät vähemmän leesion suuntaan eli ipsilateraalisesti D-amfetamiinilla aiheutetun pyörimiskäyttäytymisen kokeessa kuin kontrollihiiret. Myös yhdistelmähoito vähensi pyörimistä, mutta sylinteritestissä hoidolla ei ollut vaikutusta hiirien tassujen käyttöön viikon 2 kokeissa. Koska epäsymmetria motoriikassa saatiin tuhoamalla dopaminergiset hermosolut toispuoleisesti, voi motoriikan tasapainottuminen olla seurausta dopamiinin vapautumisen estosta terveellä puolella, leesiopuolen dopamiinin vapautumisen lisääntymisestä tai dopaminergisen postsynaptisen signaloinnin vahvistumisesta leesiopuolella. Viikolla 4 saadut käyttäytymiskokeiden tulokset eivät ole luotettavia, sillä striatumnäytteistä tehtyjen analyysien perusteella dopamiinipitoisuudet leesiopuolella olivat hyvin lähellä terveen puolen arvoja. Tämä merkinnee sitä, että leesio on lähtenyt palautumaan. Toisessa osakokeessa hiirille ilmaantui dyskinesioita, joita nikotiinihoito vähensi. Lisäksi sylinteritestissä leesion heikentämän puolen etutassun käyttö oli vähäisempää, mikä näkyi myös TH-värjäysten tuloksissa. Näiden perusteella 6-OHDA:n injektiopaikka, valitut lääkeaineannokset ja koeasetelma näyttävät sopivan dyskinesioiden arviointiin. Dyskinesioiden esiintyminen ja nikotiinin vaikutus niihin näkyi voimakkaimpana vartalon alueen liikkeissä. Raajojen liikkeissä dyskinesiat jäivät vähäisiksi, mutta nikotiinihoito laski niitäkin.
  • Heikkilä, Aki (2015)
    Lähdemolekyylien etsiminen on yksi lääkekehityksen ensimmäisiä vaiheita, joka voidaan suorittaa käyttämällä tietokoneavusteisia menetelmiä. Ligandeja voidaan telakoida kohdeproteiineihin käyttäen erilaisia telakointiohjelmia. Nämä ohjelmat ovat yleensä kalliita ja vaativat usein erikoisvalmisteisia tehokkaita tietokoneita toimiakseen. On kuitenkin olemassa joitakin ilmaisia ohjelmia, joiden avulla telakointia voidaan tehdä kotikäyttöön suunnatuilla tietokoneilla. Tämän pro gradu –työn tarkoituksena oli tutkia kuinka hyvin kyseisiä ohjelmia voidaan käyttää telakointiin ja samalla luoda ohjeet siitä, miten tämä tulisi toteuttaa. Kohdemolekyyliksi valittiin proteiinikinaasi C (PKC), joka on osa suurempaa seriini- ja treoniinikinaasien ryhmää ja muodostuu 10:stä isoentsyymistä. Eri isoentsyymeillä on erilaiset tehtävänsä eri soluissa ja niiden toimintaan vaikutettaessa lääkeaineen selektiivisyydellä on suuri merkitys. Kinaasien suuri määrä ja niiden rakenteiden samankaltaisuus tekee tästä tehtävästä kuitenkin erittäin vaikean. Tutkimusta varten luotiin MODELLER-ohjelmalla homologiamallit kaikista isoentsyymeistä perustuen kolmen eri PKC:n ratkaistuun kiderakenteeseen (pdb: 1XJD, 2I0E ja 3A8W). Näihin malleihin telakoitiin joukko molekyylejä, jotka haettiin ilmaisesta ZINC-tietokannasta. Telakointiin käytettiin Autodock Vina:a ja skriptiä, joka kehitettiin useiden molekyylien telakoimiseen usean kohdemolekyylin kanssa. Telakointien tuloksena paljastui muutamia mielenkiintoisia molekyylejä. Kuusi telakoiduista molekyyleistä todettiin mahdollisiksi lähdemolekyyleiksi, joiden jatkotutkimus voisi olla tarpeen. Näille molekyyleille ei löytynyt patentteja eikä aikaisempia kokeellisia sitoutumistuloksia kinaasien kanssa. Mielenkiintoisin löytö oli kuitenkin kolurasetaamin paljastuminen mahdolliseksi PKC:n toiminnan estäjäksi. Kolurasetaami on rasetaami-rakenteinen nootrooppi, jonka vaikutuksen oletetaan välittyvän PKC aktivaation kautta. On kuitenkin viitteitä siitä, että PKC estäjät pidentävät entsyymien elinikää soluissa ja tämä saattaa johtaa aktiivisuuden lisääntymiseen. Kolurasetaami saattaisikin olla hyvä väline proteiinikinaasien monimutkaisen säätelyn selvittämiseen. Tässä työssä käytetyt skriptit ja menetelmät tullaan julkaisemaan vapaaseen käyttöön.
  • Pottonen, Riitta-Liisa (2015)
    Lääkitysturvallisuus on lääkkeiden käyttöön liittyvää turvallisuutta. Lääkityspoikkeamat ovat lääkehoitoon liittyviä tapahtumia, jotka voivat johtaa vaaratapahtumaan. Lääkehoito on moniammatillista yhteistyötä, jonka jokaiseen vaiheeseen liittyy lääkityspoikkeamien riski. Mahdollisten turvallisuusriskien tunnistaminen on tärkeää, jotta vaaratapahtumat voidaan ehkäistä. Lääkityspoikkeamia voi ilmaantua esimerkiksi siirrettäessä lääkemääräyksen tietoja lääkityslistaan. On tärkeää, että lääkityslistat ovat tiedoiltaan oikeita ja ajantasaisia, jotta potilaiden lääkehoito onnistuu. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, ovatko perusterveydenhuollon lääkityslistat ajantasaisia, täsmällisiä ja helppolukuisia. Tavoitteena oli myös selvittää, millaisia tulkinnanvaraisuuksia lääkityslistoihin liittyi. Yhden kaupungin osalta kotona olevia lääkityslistoja verrattiin perusterveydenhuollon lääkityslistoihin ja selvitettiin, olivatko lääkitystiedot keskenään samanlaisia. Aineistona oli 240 perusterveydenhuollon lääkityslistaa kolmesta Suomen kaupungista. Lääkityslistoissa oli yhteensä 3062 käytössä olevaa lääkettä. Suurin osa lääkityslistoista oli tulostettu potilastietojärjestelmästä. Osa listoista oli kopioitu kotoa dosetin takaa. Lääkityslistat käytiin systemaattisesti läpi ja niissä havaitut puutteet kirjattiin Microsoft Excel -ohjelmalla tehtyyn taulukkoon. Aineisto siirrettiin SPSS 20 -ohjelmaan, jolla tehtiin tilastollinen analyysi. Suurin osa (73 %, n=174) lääkityslistoista (n=240) sisälsi puutteita. Viidesosa (n=612) käytössä olleista lääkityslistojen lääkkeistä (n=3062) sisälsi puutteellisia lääketietoja. Puutteita oli yhteensä 807 (keskimäärin 3,4 puutetta/lääkityslista). Eniten puutteita oli annosteluajoissa (n=277) ja annostuksissa (n=241). Listoissa oli päällekkäisiä lääkkeitä, joihin liittyi paljon tulkinnanvaraisuutta. Lääkkeiden lopetukset eivät aina olleet riittävän selkeästi merkattuja. Vain yhden kaupungin listoissa oli kohta käyttötarkoituksille. Kotona olevissa lääkityslistoissa (n=62) oli jonkun verran eroavaisuuksia verrattuna terveyskeskuksen lääkityslistoihin. Tämän tutkimuksen perusteella lääkityslistoissa esiintyy paljon puutteita ja tulkinnanvaraisuuksia. Lääkityslistojen perusteella ei voi aina luotettavasti päätellä potilaan sen hetkistä lääkitystä. Epäselvien lääkityslistojen tulkitseminen kuluttaa turhaan lääkärien ja hoitohenkilökunnan aikaa. Puutteelliset lääkityslistat ovat riski potilasturvallisuudelle. Yhdenmukainen lääkityslista kaikissa terveydenhuollon toimipisteissä on tärkeä tulevaisuuden tavoite. Sähköisen reseptin, kansallisen terveysarkiston ja tiedonhallintapalvelun kehittämän lääkityslistan odotetaan ratkaisevan ainakin joitakin lääkityslistoihin liittyviä ongelmia.
  • Flinkkilä, Eerika (2015)
    The objective of this review is to summarize the current scientific evidence on the effect of prenatal exposure to maternal infection and immune response on the offspring’s risk for mental disorders. Studies were searched from PubMed database with the following keywords: Mental Disorders AND Prenatal Exposure Delayed Effects AND Infection AND Inflammation. Prenatal exposure to maternal influenza appears to increase the offspring’s risk for schizophrenia spectrum disorders, although the studies are not fully consistent. Prenatal exposure to maternal fever seems to be related with elevated autism risk in the offspring. No replicated findings of an association between prenatal infectious exposure and other mental disorders exist. Evidence for the effect of prenatal exposure to maternal infection on risk for mental disorders exists for several different infections, and it is likely that the genetic liability to these disorders operate in conjunction with the exposure. Therefore, genetically sensitive study designs are needed.
  • Ranta, Jannika (2015)
    Tutkimus keskittyy Kiinan kommunistisen puolueen (CCP) johdon käyttämään retoriikkaan ja tapoihin perustella puolueensa valta-asemaa 2000-luvulla. Kiinan yhteiskunnan kehitystä on viime vuosikymmenen ajan leimannut niin kutsuttu kolmas vallankumous, joka on pakottanut puolueen etsimään uusia keinoja valtansa oikeuttamiseksi. Mao Zedongin johtama kommunistinen puolue nojasi politiikassaan vahvasti sosialistiseen vallankumoukseen ja ideologiaan. Maon kuoltua alkoi reformi- ja avautumispolitiikan kausi, johon on yleisesti viitattu Kiinan toisena vallankumouksena. Ideologian painuessa taka-alalle politiikan keskiöön nousi maan nopea modernisoiminen. Puolue turvasi asemansa hallinnon suorituskykyyn ja yleiseen elintason nousuun perustuvan legitimiteetin avulla. Viimeisen vuosikymmenen aikana usko jatkuvaan talouskasvuun ja sen tuomaan yhteiseen hyvään on kuitenkin hiljalleen rapistunut: reformikauden hedelmät jakautuvat yhä epätasaisemmin eivätkä pelkät talouden kasvuluvut riitä pitämään suurta osaa kansasta tyytyväisenä. Kehitys on johtanut paitsi tuloerojen räikeään kasvuun ja muihin sosiaalisiin ongelmiin, myös menneen ajan nostalgiseen kaipuuseen. Meneillään on jälleen kerran suuri yhteiskunnallinen mullistus, joka asettaa kyseenalaiseksi vallanpitäjien poliittisen uskottavuuden ja kyvyn huolehtia kansalaistensa hyvinvoinnista. Tutkimuksessa tarkastellaan Hu Jintaon (2002–2012) ja Xi Jinpingin (2012-) pääsihteerikausina virallisessa retoriikassa toistuneita teemoja. Tarkoituksena on osoittaa legitimointistrategioissa mahdollisesti tapahtuneita muutoksia kiinnittämällä huomiota sanojen takana vaikuttaviin arvoihin ja taustaoletuksiin. Keskeisin lähdeaineisto koostuu raporteista, puheista ja muista puolueen virallista kantaa ilmentävistä dokumenteista. Analyysin tukena käytetään Chaïm Perelmanin argumentaatioteoriaa sekä huomioita kiinalaisen retoriikan erityispiirteistä. Totutun legitimiteettiperustan murtuminen näkyy uusien retoristen taktiikoiden omaksumisena ja yleisenä poliittisen diskurssin muutoksena. Kumpikin puoluejohtaja on jatkanut neljä vuosikymmentä sitten aloitettujen talousuudistusten linjalla, mutta samalla heidän kausiaan on leimannut yllättävä maolaisen ideologian henkiinherääminen. Ilmiö on aiheuttanut huolta maan tulevaisuudesta ja mahdollisesta taantumisesta takaisin kulttuurivallankumouksen kuohuihin. Vaikka jonkinasteinen ideologian paluu on kiistatonta, ei se tarkoita että CCP olisi aidosti omaksunut reformien, markkinatalouden ja länteen avautumisen vastaisen linjan. Pikemminkin käynnissä on suorituskykyyn perustuvan legitimiteetin päivittäminen vastaamaan yhteiskunnan muuttuneita odotuksia. Mao Zedongin naftaliinista kaivaminen palvelee osaltaan tätä päämäärää. Tutkimuksen johtopäätöksissä todetaan, että ideologista oikeaoppineisuutta tärkeämpää on aatteen edustama yhteinen arvotausta sekä käsitykset moraalisesti oikeutetusta vallasta. Harjoitetusta retoriikasta erottuvat selvästi myös kungfutselaisen kulttuuriperinnön vaikutteet.
  • Pynttäri, Juha-Pekka (2015)
    Tutkimuksessa tarkastellaan suomalaisten kokemien turvallisuuteen liittyvien uhkakuvien vaikutusta heidän mielipiteeseensä kansainvälisestä sotilaallisesta puolustusyhteistyöstä. Relevanteiksi kansainvälisen sotilaallisen yhteistyön muodoiksi suomalaisten kannalta määriteltiin Nato-jäsenyys, EU:n piirissä tehtävä puolustusyhteistyö sekä pohjoismainen sotilaallinen yhteistoiminta. Työssä pyritään löytämään vastaus siihen, miten suomalaiset mielissään jaottelevat erilaisia uhkakuvia suuremmiksi kokonaisuuksiksi. Muodostettujen uhkakuvaulottuvuuksien vaikutusta tarkastellaan suhteessa kansalaisen mielipiteeseen kansainvälisestä sotilaallisesta yhteistyöstä. Tutkimus tarjoaa tietoa ilmiöön liittyvästä ajallisesta muutoksesta. Aineisto koostuu Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan tuottamista kyselytutkimusaineistoista vuosilta 2002 ja 2012. MTS-syyskyselyillä on vuosittain mitattu suomalaisten omaavia turvallisuuteen ja maanpuolustukseen liittyviä arvoja ja asenteita. Tutkimus nojaa vahvasti kvantitatiiviseen metodologiaan. Aineiston analysoinnin keskeisinä menetelminä on käytetty exploratiivista faktorianalyysiä, jonka avulla yksittäiset uhkakuvat on jaettu kokonaisuuksiksi. Faktoreiden nimeämisen apuna on käytetty tutkimuksen viitekehyksenä olevaa Ulrich Beckin riskiyhteiskunnan teoreemaan liittyvää riskien ja vaarojen jaottelua luonnollisiin vaaroihin, teollisiin riskeihin ja myöhäisteollisiin katastrofeihin. Luokittelun pohjalta muodostettuja summamuuttujia on käytetty logistisessa regressioanalyysissa selittävinä muuttujina. Selitettävinä muuttujina mallissa ovat vastaajan mielipidettä kansainvälisistä sotilaallisista puolustusyhteistyömuodoista kartoittavat kysymykset. Tutkimuksen tulokset paljastavat koettujen uhkaulottuvuuksien vaikuttavan suuresti todennäköisyyteen pitää tiettyä kansainvälisen puolustusyhteistyön muotoa mielekkäimpänä tapana liittoutua sotilaallisesti. Suomalaiset jaottelevat erilaiset uhkakuvat mielessään uhkakuvien alkuperäisen luonteen mukaisesti, mikä poikkeaa yleisestä uhkien luokittelusta sotilaallisiin ja ei sotilaallisiin tekijöihin. Uhkakuvien jaottelussa on havaittavissa vain vähäisiä muutoksia. Suomalaisten suhtautuminen Venäjän kehityksen muodostamaan uhkaan on molemmissa aineistoissa toistuva kysymys, jonka kohdalla asenteissa tapahtuvaa ajallista muutosta voidaan havaita. Myöhäisteollisten suurvaarojen pelon korostuminen yksilön ajattelussa lisää selvästi todennäköisyyttä kannattaa Nato-yhteistyötä. Ilmiön voidaan havaita pysyneen lähes muuttumattomana tarkasteltavalla aikavälillä. Vuonna 2002 kaikki koetut uhkaulottuvuudet ovat lisänneet todennäköisyyttä pitää EU:n tasolla tehtävää puolustusyhteistyötä mielekkäänä. Kymmenen vuotta myöhemmin tilanteen voidaan havaita olevan päinvastainen. Pohjoismainen sotilaallinen yhteistyö vaikuttaisi nousseen laajamittaisesti vastaamaan suomalaisten kokemiin uhkakuviin. Tutkimus tarjoaa lähtökohtia tarkastella syvemmin kansalaisten uhkakuviin vaikuttavia tekijöitä suhteessa kansainväliseen sotilaalliseen yhteistyöhön. Näitä seikkoja voidaan käyttää puolustuspoliittisen päätöksenteon tukena pyrittäessä takaamaan suomalaisten turvallisuus kaikilla tasoilla. Tutkimuksessa esitettyä ennustavaa selitysmallia voidaan täydentäen hyödyntää tulevaisuudessa sotilaallisen yhteistyömuotojen kannatuksen osittaisena selittävänä tekijänä.
  • Ranta, Jussi (2015)
    Tutkielma käsittelee päihde- ja mielenterveysongelmaisten äitien lasten riskiä erilaisille mielenterveyden häiriöille. Kiinnostuksen kohteena on, millainen äidin päihteiden käytön ja mielenterveyden ongelmien sekä erilaisten sosioekonomisten tekijöiden vaikutus on lapsen psyykkisen kehityksen häiriöihin, käytös- ja tunne-elämän häiriöihin sekä masennukseen ja ahdistuneisuuteen. Äidin päihdeongelmalla näyttäisi aikaisemman tutkimuksen valossa olevan yhteys lasten yleiseen sairastavuuteen ja psyykkisen kehityksen häiriöihin ja oireisiin. Lisäksi päihteisiin liittyvien diagnoosien saaneiden äitien määrä on Suomessa lisääntynyt. Tutkimus on osa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa toteutettavaa äidin päihteidenkäytön ylisukupolvista siirtymistä käsittelevää rekisteritutkimusta. Tässä työssä keskitytään tutkimaan alakouluikäisiä lapsia ja heidän äitejään, koska heistä ei ole aiempaa tutkimusta. Tarkastelun kohteena ovat kaikki Suomessa vuonna 1997 syntyneet lapset. Niitä lapsia, joiden äideillä on rekisterimerkintöjen perusteella päihteiden ongelmakäyttöä, verrataan niihin, joiden äideillä ei ole päihdemerkintää rekisterissä. Kohorttia on tarkasteltu vuoden 2009 loppuun saakka eli vuoteen, jolloin lapsi täyttää 12 vuotta. Aineisto on kerätty Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ylläpitämistä rekistereistä. Syntyneiden lasten rekisteristä on poimittu vuonna 1997 syntyneiden lasten ja heidän biologisten äitiensä henkilötunnukset. Niiden avulla aineistoon liitettiin muita rekisteritietoja vuosilta 1993–2009. Aineisto nojaa ammattilaisten tekemiin diagnooseihin ja hoito- tai sosiaalityön kontakteista tehtyihin rekisterimerkintöihin. Lapsille annetut diagnoosit oli laskettu koko seuranta-ajalta. Äideille diagnoosit oli annettu alkaen neljä vuotta ennen lapsen syntymää jatkuen vuoteen 2009 asti. Selitettävinä muuttujina tarkemmin ovat lapsen psyykkisen kehityksen häiriöt (ICD-10: F80-89), käytös- ja tunne-elämän häiriöt (ICD-10: F90-98) sekä masennus ja ahdistuneisuushäiriöt (ICD-10: F30-39 ja F40-48). Selittävät muuttujat ovat äidin päihdeongelma sisältäen sekä huumeiden että alkoholin ongelmakäytön, äidin mielenterveyden häiriöt, äidin parisuhde lapsen syntymähetkellä, perheen varallisuus mitattuna pitkäaikaisen toimeentulotuen vastaanottamisella sekä äidin koulutustaso ja äidin ikä. Muuttujat on kerätty eri rekistereistä ja yhdistetty tätä tutkimusta varten yhdeksi aineistoksi. Tutkimusmenetelminä käytetään kvantitatiivisia menetelmiä: ristiintaulukointia, khii toiseen -riippumattomuustestiä ja logistista regressioanalyysiä. Tuloksista selviää, että äidin päihde- ja mielenterveydenongelmat yhdessä muiden äitiin liittyvien tekijöiden kanssa lisäävät lasten yleisimpien mielenterveyden häiriöiden riskiä. Äidin päihdeongelman yhteys lapsen psyykkisen kehityksen ja käytös- ja tunne-elämän häiriöihin oli voimakkaampi kuin äidin mielenterveyden häiriöiden yhteys lapsen häiriöihin. Lapsen masennukseen ja ahdistuneisuudeen äidin mielenterveyden häiriöillä oli päihdeongelmaa voimakkaampi vaikutus. Sosiodemografisista tekijöistä äidin vähäisellä toimeentulolla oli voimakkain yhteys lapsen riskiin sairastua mielenterveyden häiriöihin.
  • Ignatius, Suvi (2015)
    Tässä pro gradussa tarkastellaan globaalia mediakeskustelua Turkin kesän 2013 protesteista esimerkkinä oikeudenmukaisuudes-ta käytävästä tulkintakamppailusta. Työssä selvitetään, miten kansainvälisissä uutistoimistoraporteissa representoidaan oikeu-denmukaisuuden sisältöjä ja rajoja koskevaa kiistapolitiikkaa. Tutkimuksen keskeinen argumentti on, että vaikka Turkin protes-toijien Gezi-liike kokee sisäpoliittisen tappion, se oikeudenmukaisuuskäsitystensä vuoksi näyttäytyy globaalissa julkisuudessa moraalisena voittajana. Oikeudenmukaisuus nähdään keskeisenä normatiivisena kriteerinä yhteiskunnan jatkuvuudelle ja muutokselle. Nancy Fraserin teorian mukaan globalisaation myötä käsitykset oikeudenmukaisuuden substanssista ja subjekteista ovat muuttuneet kiistanalai-siksi. Samalla sosiaalisten liikkeiden roolin oikeudenmukaisuuskeskustelun moottorina on esitetty muuttuneen keskeisemmäksi. Liikkeet haastavat poliittisen eliitin ja sosiaalitieteilijöiden määritelmät oikeudenmukaisuudesta vaatiessaan oikeudenmukaisuu-den arviointia aiempaa inklusiivisemmilla ja dialogisemmilla tavoilla. Artikuloidessaan oikeudenmukaisuuden sisältöä ja koh-teita uusilla tavoilla konkreettisissa tilanteissa ne laajentavat näkemystä oikeudenmukaisuudesta kansallisvaltiollisena tulonja-kopolitiikkana moniulotteiseksi skaalaksi, jossa oikeudenmukaisuuden toteutuminen edellyttää myös kulttuurista tunnustamista, poliittista representaatiota ja kansallisvaltiolle vaihtoehtoisia mittakaavoja. Yhteiskunnallisten seurausten kannalta merkittävin debatti käydään mediajulkisuudessa, mutta median globalisaation myötä julkinen keskustelu on osin irtaantunut kansallisista raameista kansainväliselle areenalle. Tutkimuksen tavoite on kartoittaa muotoutuvan kansainvälisen julkisuuden toimintaa oikeudenmukaisuuskamppailun areenana erityisesti sosiaalisten liikkeiden näkökulmasta empiirisen tutkimuksen kautta. Kansainvälinen mediajulkisuus hahmotetaan viimeaikaisten tutkimusten ehdottamalla tavalla rakenteellisten poliittisten mahdollisuuksien ja liikkeiden toiminnan välittäjänä. Käytännössä tutkitaan Gezi-liikkeen oikeudenmukaisuusvaateiden näkyvyyttä, resonanssia ja legitimiteettiä Associated Pressin artikkeleissa kesän 2013 protesteista. Aineisto koostuu niissä esitetyistä vaateista (N = 395). Menetelmä on julkisen oikeuttami-sen analyysi, jota kehitetään edelleen tukeutuen Fraserin teoriaan oikeudenmukaisuuden skaaloista. Tutkielman tavoite on sel-vittää, 1. missä määrin Gezi-liikkeen vaatimukset resonoivat media-areenalla ja miten haastetaan, 2. miten vaateissa määritel-lään ja perustellaan demokratiaa ja oikeudenmukaisuutta sekä 3. miten kuva oikeudenmukaisuusdebatista tarkentuu vertailussa muihin viimeaikaisiin moraalisiin protesteihin. Tutkimuksen mukaan Gezi-liike voittaa oikeudenmukaisuudesta Turkin hallituksen kanssa käymänsä legitimiteettikamppailun globaalissa mediajulkisuudessa, vaikka liike kokee tappion sisäpoliittisessa kamppailussa. Liikkeen globaalimediassa nauttima moraalinen arvovalta perustuu sen julkisissa puheenvuoroissa hahmottuvaan demokratiakäsitykseen, joka herättää Turkin halli-tuksen näkemyksiä enemmän positiivista resonanssia muissa keskustelijoissa. Sillä ei kuitenkaan ole merkitystä konfliktin lopputulokselle, koska Turkin hallitus ei koe olevansa tilivelvollinen kansainvälisille yleisöille. Työssä eritellään näitä kilpaile-via näkemyksiä Fraserin teorian avulla nähden niiden koskettavan erityisesti poliittista representaatiota, mutta vähäisemmässä määrin myös kulttuurista tunnustamista. Sanan- ja kokoontumisvapautta ja suoraa kansalaistoimintaa puheenvuoroissaan puo-lustava Gezi-liike edustaa osallistuvaa demokratiakäsitystä pyrkien vahvistamaan kaikkien kansalaisten poliittista toimijuutta ja asemaa päätöksenteossa sekä vaatii arvopluraalia yksilöiden autonomian ja intimiteetin arvostamista. Tämän tulkitaan olevan linjassa kansainvälisen ihmisoikeusregiimin arvojen kanssa, toisin kuin Turkin hallituksen puolustama konservatiivinen vaali-demokratia, jossa hallinto toimii huolehtivana patriarkkana vaalimandaattiinsa vedoten ja vähemmistöjä valikoivasti suvaiten. Vertailu muihin moraalisiin protesteihin selkeyttää kuvaa Turkin protesteista representaatio- ja tunnustamiskamppailuna, jossa redistribuution kysymykset jäävät varjoon. Tämä voi kieliä siitä, ettei globaalilla areenalla vallitse yhtenäisiä käsityksiä jako-oikeudenmukaisuudesta mutta myös siitä, että Turkin hallituksen talous- ja sosiaalipolitiikan julkista menestystarinaa on vaikea haastaa, vaikka se olisi saavutettu kulttuurisesta ja poliittisesta oikeudenmukaisuudesta tinkimällä.
  • Kivipuro, Kaisa (2015)
    Tutkielmassa tarkastellaan sijaissynnytystä uutena lisääntymisen muotona. Sijaissynnytysjärjestely mahdollistaa perheellistymisen naisille, joilta puuttuu kohtu tai joita muut avusteiset lapsettomuushoidot eivät ole auttaneet. Lisäksi esimerkiksi miesparit voisivat saada lapsen sijaissynnytyksen avulla, koska heillä ei ole mahdollisuutta lisääntyä ilman kolmannen osapuolen avustusta. Koeput- kihedelmöitykseen perustuvat sijaissynnytykset ovat olleet Suomessa kiellettyjä siitä asti, kun hedelmöityshoitolaki astui voimaan vuonna 2007. Oikeusministeriössä selvitettiin vuosina 2010–2013, tulisiko sijaissynnytys sallia Suomessa. Tätä varten oikeusmi- nisteriö lähetti lausuntopyynnön sijaissynnytyksen oikeudellisesta säätelystä viranomaisille ja järjestöille syksyllä 2012. Annetut lausunnot muodostavat tutkielman aineiston. Tutkielmassa vastataan seuraavaan kysymykseen: Miten sijaissynnytyskeskustelussa on pyritty rajaamaan oikeudellista vanhem- muutta? Kysymykseen vastataan soveltamalla Bruno Latourin vakiinnuttamisen ja Michel Foucault’n normaalin käsitteitä sijaissyn- nytyshoitojen sääntelyä koskevan keskustelun analyysissä. Latourin toimijaverkkoteoria tarjoaa näkökulman, joka auttaa hah- mottamaan todellisuuden moninaisia aineksia, joiden liike, kohtaamiset ja kamppailut vaikuttavat siihen, millaisena sijaissynnytys ja sen avulla muodostuva vanhemmuus käsitetään. Sijaissynnytyksen verkostossa tapahtuva vakiinnuttaminen muotoilee sen, mil- laista ruumista, lisääntymistapaa ja vanhemmuutta pidetään normaalina. Aineistossa muotoillaan monia erilaisia tulkintoja normaa- lista vanhemmuudesta, joiden välillä käydään kiistaa, millainen vanhemmuus tulisi tunnustaa myös oikeudellisesti. Tutkielman perusteella lapsettomuuden lääketieteellisten ja sosiaalisten syiden välinen ero kytkeytyy osaksi lisääntymisoikeuksia ja vanhemmuutta koskevaa neuvottelua. Ruumiin puutteellisuus lisääntyä tulkitaan sukupuolinormatiivisesti. Tällöin vain naisen ruumis nähdään oikealla tavalla puutteellisena ja oikeutetaan saamaan apua lisääntymiseen. Tämä kiteytyy nimenomaan sijais- synnytysjärjestelyiden kohdalla, koska sen avulla myös yksin elävien miesten ja miesparien olisi mahdollista perheellistyä. Oletus heterosuhteeseen perustuvasta lisääntymisestä toimii lausunnoissa taustana, joka on joko oletus asioiden normaalista tilasta tai jonka välttämättömyys halutaan kiistää. Lisääntymisen heteronormatiivisuus ei kuitenkaan tarkoita, että oikeudellinen vanhem- muus perustuisi geneettiseen siteeseen. Olennaisimpana oikeudellisen vanhemmuuden määrittäjänä toimii äidin kohdalla ruumiilli- nen ja isän kohdalla sosiaalinen side lapseen. Tämän voi nähdä ristiriitaisena vallitsevaan käsitykseen biogeneettisen sukulaisuu- den ensisijaisuudesta. Sijaissynnytyksellä muodostuva vanhemmuus problematisoituu erityisesti äidin kohdalla. Normaali äitiys kytketään aineistossa läh- tökohtaisesti ruumiilliseen äitiyteen. Synnyttävän naisen ja syntyvän lapsen erottaminen toisistaan aiheuttaa huolta, joka korostaa ruumiiseen ja biologiaan (ei geeneihin) perustuvan siteen ensisijaisuutta äitiyden muotoutumisessa. Aineiston perusteella näyttää siltä, että biologis-psykologinen ulottuvuus ylittää tärkeydessään geneettisen ulottuvuuden, kun on kyse äitiyden oikeudellisesta määräytymisestä. Lausunnoissa ilmaistu huoli koskee ensisijaisesti sijaissynnyttäjän – ei syntyvän lapsen – hyvinvointia. Lapsen etu nousee esiin pohdittaessa, että perustuuko avusteinen lisääntyminen aikuisten vai lapsen edun toteutumiselle. Lapsen etu on kuitenkin kaikkien intressi. Niissäkin lausunnoissa, joissa pyritään korostamaan lapsettoman parin oikeutta perheeseen, lapsen etu integroidaan osaksi sijaissynnytysjärjestelyä. Oikeudellisessa vanhemmuudessa on samalla kyse siitä, mitä pidetään normaalina vanhemmuutena. Vaikka lainsäädännön tehtä- vä on ensisijaisesti määrittää juridinen vanhemmuus, sillä on vaikutuksia myös muiden kuin oikeudellisten vanhemmuusulottuvuuk- sien käytännöissä. Lainsäädännöllä voidaan auttaa, tukea ja suojella perheen asemaa ja hyvinvointia. Vastaavasti kieltämällä tie- tynlaiselta vanhemmuudelta oikeudellisen statuksen, saatetaan vaikeuttaa perheen ja lapsen hyvinvoinnin toteutumista. Vanhem- muuden kontekstissa säädöksillä on suuri merkitys, koska ne vaikuttavat millaisia keinoja ja kenellä on mahdollisuus lisääntyä. Lainsäädännöllä ei kuitenkaan pystytä kokonaan kieltämään esimerkiksi koti-inseminaatioon perustuvia tai ulkomailla tapahtuvia sijaissynnytyksiä. Kieltämällä sijaissynnytykset Suomessa, päättäjät jättävät ulkomaisiin sijaissynnytyksiin liittyvien ongelmien arvi- oinnin yksilöille.