Browsing by Issue Date

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 5304
  • Virtanen, Mikko (2015)
    Tutkielmani käsittelee rakennussuojelun problematiikkaa ja todellisuutta. Koekenttänä suojelun käytännön ja ihanteiden kohtaamiselle toimii Helsinki ja erityisesti sen 28. kaupunginosa, Oulunkylä. Tutkimuskysymyksiäni ovat: Millainen on rakennussuojelun ihanteiden, arvojen ja todellisuuden suhde käytännössä? Miten hyvin rakennussuojelulle asetetut tavoitteet ja arvot toteutuvat tosielämässä? Onko Oulunkylän suojelu linjassa Helsingin suojeluarvojen ja sen vertaisalueiden kanssa? Miten suojeluprosessi todellisuudessa toimii? Mikä on rakennusperinnön todellinen tila Oulunkylässä? Oulunkylä on erittäin mielenkiintoinen tutkimuskohde, koska se edustaa hyvin Helsingille ominaista rakennuskannan monipuolisuutta ja eri aikakausien rakennusten ja rakennustapojen muodostamaa kerroksellisuutta. Se on muuttunut harvaanasutusta maaseudusta huvilakaupunginosaksi ja siitä edelleen kerrostalopainotteiseksi asemaseuduksi. Kaikki nämä vaiheet ovat jättäneet jälkensä sen ainutlaatuiseen rakennuskantaan. Teoreettisena kehyksenä käytän tilan ja paikan käsitteiden ympärillä viime vuosikymmeninä käytyä keskustelua ja rakennus- ja kulttuuriperintöä käsittelevää tutkimusta. Nykyiseen rakennussuojeluajatteluun on suuresti vaikuttanut muuttunut käsitys tilasta ja erityisesti tilan ja ihmisen suhteesta. Nämä näkemykset heijastuvat suojeluarvoihin ja -käytäntöihin. Tutkimukseni pääaineiston muodostavat Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston tekemät Oulunkylän aluetta käsittelevät inventoinnit ja suojeluraportit, sekä Helsingin yleiskaavat ja kaavaluonnokset vuosien varrelta. Tutkimukseni perusteella Oulunkylän rakennussuojelun tila näyttää olevan erittäin epäjohdonmukainen ja puutteellinen. Tämä johtuu siitä, että suojelluksi suositeltuja rakennuksia alueella sijaitsee yli 70, mutta varsinaisesta suojelusta nauttii tätä tutkielmaa tehtäessä vain 24 rakennusta. Suojelulinjaus on myös hyvin epäjohdonmukainen. Jos vertailemme samalla alueella sijaitsevia, suunnilleen samantyylisiä ja -ikäisiä rakennuksia, niistä toinen saattaa olla suojeltu ja toinen ei. Oulunkylässä sijaitsee jopa Suomen mittakaavassa erittäin harvinaisia ja iäkkäitä rakennuksia ilman suojelua. Tämä on ristiriidassa Helsingin suojelulle asettamien arvojen ja yleisen linjauksen kanssa. Oulunkylän naapurikaupunginosassa, Käpylässä, on esimerkiksi annettu yli kymmenkertainen määrä suojelupäätöksiä. Tilanne Oulunkylässä ei ole kuitenkaan niin synkkä kuin miltä se pintapuolisesti tarkasteltuna vaikuttaa. Vuoden 2002 Helsingin yleiskaavassa sieltä suojeltiin yhteensä viisi aluetta, mikä tuo hyvän lisän asemakaavalla suojeltuihin rakennuksiin, vaikkakaan ei ole täysin riittävä ratkaisu. Tarkastelemalla suojelupäätöksiä tarkemmin kuitenkin saadaan selville arvokasta tietoa rakennussuojeluprosessista, rakennusperinnön todellisesta tilasta ja rakennussuojelun todellisuudesta. Oulunkylässä ei ole vuoden 1985 rakennuslain muutoksen jälkeen tehty yhtään asemakaavamuutosta pelkästään suojelun takia. Kuitenkin jos kaavoja on muutettu esimerkiksi puisto- tai tiekaavoituksen takia, on vanhaa rakennuskantaa suojeltu samalla. Tämä on johtanut sekavaan ja epäjohdonmukaiseen suojelutilanteeseen. Vanhempia rakennuksia ei ole myöskään vuoden 1985 jälkeen purettu, vaikka joillekin on haettu jopa purkulupaa. Tästä voimme päätellä, että erityisesti iäkkäämmän rakennuskannan suhteen Oulunkylässä linja on todellisuudessa erittäin suojeleva, vaikka se ei näykään suojelupäätösten määrässä. Oulunkylän rakennussuojelua kuvaakin hyvin kaksi sanaa: passiivinen ja reaktiivinen.
  • Neittaanmäki, Eerika (2015)
    Aktiinikeratoosit ovat auringon UV-säteilyn aiheuttamia ihosyövän esiasteita iholla. Hoitamattomana osa näistä muutoksista kehittyy vuosien kuluessa invasiivisiksi okasolusyöviksi. Aktiinikeratoosit ovat maailmanlaajuisesti yleistyvä ja terveydenhuoltoa kuormittava ongelma. Aktiinikeratooseista ja niitä ympäröiviltä ihoalueilta löydetään usein p53-geenin mutaatioita. Hoitovaihtoehtoja ovat leikkaus, jäädytyshoito, erilaiset paikallishoitovoiteet kuten immuunivasteen muuntajat sekä fotodynaaminen hoito (PDT). Aminolevuliinihappo (ALA) on PDT-hoidossa käytetty porfyriinirakenteinen endogeeninen valoherkistäjä, josta on kehitetty myös johdannaiset metyyliaminolevulinaatti (MAL) ja heksyyliaminolevulinaatti (HAL). Valoherkistäjän altistuminen valolle saa aikaan valokemiallisen reaktion ja kasvainsolujen tuhoutumisen. Valonlähteenä PDT-hoidossa voidaan käyttää keinovaloa tai päivänvaloa. Fotodynaaminen hoidon yleisimmät haittavaikutukset ovat kipu ja hoitoalueen punoitus. Etuja ovat hyvä kosmeettinen tulos ja mahdollisuus hoitaa laajoja leesioalueita. Erikoistyön kokeellisessa osassa tutkittiin valoherkistäjien (BF-200 ALA, MAL, HAL 2 % ja 0,2) vaikutusta terveillä vapaehtoisilla. Valonlähteenä käytettiin punaista keinovaloa. Tutkimuksessa vertailtiin yhdisteiden aiheuttamaa kipua, ihoärsytystä ja fluoresenssia terveellä iholla. Fluoresenssin voimakkuus kuvaa valoherkistäjän tehoa tuottaa PpIX:ä. Kokeellisen osan toisena osatyönä oli osallistuminen kliiniseen lääketutkimukseen, jossa verrattiin BF-200 ALA- ja MAL-valoherkistäjien käytettävyyttä aktiinikeratoosien päivänvalo-PDT:ssä. Jokainen potilas sai kumpaakin valoherkistäjää pään eri puolille. Tulokset arvioitiin 3 kuukauden kuluttua. Terveellä iholla BF-200 ALA, MAL ja HAL 2 % aiheuttivat enemmän ärsytystä ja suuremman fluoresenssin kuin HAL 0,2 %. HAL 2 % ei eronnut BF-200 ALA- ja MAL-ryhmistä reaktioiden vahvuuden, punoituksen eikä fluoresenssin suhteen. Kipu oli kuitenkin pienempää HAL- kuin ALA ja MAL- ryhmissä. Ihomuutoksissa eri valoherkistäjän imeytyminen, jakautuminen ja PpIX:n tuotanto voivat kuitenkin olla erilaista kuin terveellä iholla. BF-200 ALA ja MAL olivat molemmat tehokkaita aktiinikeratoosien päivänvalohoidossa. Hoidon tehossa tai sen aiheuttamassa kivussa ei ollut eroa ryhmien välillä. Pitkäaikaistuloksia tarvitaan kuitenkin varmistamaan hoitotulosten säilyminen.
  • Koskela, Jaana (2015)
    Mekanofuusio on kuivapäällystysmenetelmä, jossa suuret leikkausvoimat saavat aikaan mekaaniskemiallisen reaktion prosessoitavien partikkelien välillä. Menetelmän avulla kohesiivisten jauhemassojen valuvuutta on voitu parantaa kuivapäällystämällä massa magnesiumstearaatilla. Huonosti valuvien suuriannoksisten lääkeaineiden soveltuvuutta suorapuristukseen voitaisiinkin parantaa mekanofuusion avulla. Magnesiumstearaatin tiedetään kuitenkin heikentävän tablettien lujuutta, pidentävän tabletin hajoamisaikaa sekä hidastavan dissoluutiota. Aikaisemmassa tutkimuksessa magnesiumstearaatilla kuivapäällystetystä formulaatiosta oli kuitenkin mahdollista puristaa tabletteja ilman dissoluution hidastumista. Tutkimusta mekanofuusiosta magnesiumstearaatilla ja sen vaikutuksesta tabletoitavaan massaan ei kuitenkaan ole tehty plastiselle materiaalille, joka on herkkä magnesiumstearaatin negatiivisille vaikutuksille. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten kuivapäällystys magnesiumstearaatilla vaikuttaa plastisen materiaalin fysikaalisiin ominaisuuksiin ja puristumiskäyttäytymiseen. Ilmiötä tarkasteltiin kuivapäällystämällä neljän eri partikkelikoon mikrokiteistä selluloosaa eri magnesiumstearaattipitoisuuksilla. Tavoitteena oli löytää optimi massan valuvuuden ja puristuvuuden välille prosessiparametreja muuttamalla. Tutkimuksessa haluttiin myös selvittää, vaikuttaako mekanofuusio itsessään mikrokiteisen selluloosan ominaisuuksiin ja kahta raaka-ainetta (D50 23 ja 78 μm) mekanofuusioitiin ilman magnesiumstearaattia. Verrokkeina käytettiin puhtaita raaka-aineita sekä Turbula-sekoitettuja magnesiumstearaatin ja mikrokiteisen selluloosan seoksia. Kuivapäällystys magnesiumstearaatilla paransi massojen valuvuutta, kun mikrokiteisen selluloosan D50-arvo oli alle 78 μm. Kun massojen D50-arvo oli yli 144 μm, valuvuus kuitenkin huonontui, mikä johtui partikkelien hajoamisesta mekanofuusioitaessa. Voidaankin arvioida, että mekanofuusio prosessina soveltuu vain mikrokiteiselle selluloosalle, jolla on pieni partikkelikoko ja jonka partikkelit kestävät paremmin suuria leikkausvoimia. Kun mikrokiteistä selluloosaa (D50 78 μm) mekanofuusioitiin ilman magnesiumstearaattia, massan kosteuspitoisuuden havaittiin nousseen ja massasta saatiin puristettua lujempia tabletteja. Mekanofuusio saattaa vaikuttaa mikrokiteisen selluloosan mikrorakenteeseen ja siten myös kykyyn sitoa kosteutta itseensä. Kuivapäällystys magnesiumstearaatilla puolestaan oli hyvin tehokasta jo pienillä kierrosnopeuksilla ja lyhyellä prosessiajalla, ja mekanofuusioiduista massoista oli haastavaa saada aikaan lujia tabletteja. Plastisen materiaalin todettiin olevan herkkä magnesiumstearaatin negatiivisille vaikutuksille, ja mitä parempi valuvuus mekanofuusioidulla massalla oli, sitä heikompia tabletteja saatiin puristettua.
  • Virta, Sanna-Mari (2015)
    Hoitovaihtoehto hampaattomille potilaille on irrotettava kokoproteesi, jolla on usein heikko stabiliteetti ja retentio alveoliharjanteen jatkuvan resorption vuoksi. Retention ja stabiliteetin lisäämiseksi voidaan käyttää implantteja, mutta toisinaan olosuhteet perinteisille implanteille ovat rajoitetut. Tällöin on mahdollista käyttää halkaisijaltaan pienempiä mini-implantteja. Ne mahdollistavat kokoproteesin stabiliteetin ja retention sekä vähentävät luun resorptiota. Tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia mini-implanttikiinnitteisten alaleuan peittoproteesien toimivuutta, potilastyytyväisyyttä ja huoltotoimenpiteiden tarvetta. Tutkimusaineisto koostui seitsemästä tutkittavasta, joilla on mini-implanttikiinnitteiset peittoproteesit alaleuassa. Tutkittavien mini-implanttikiinnitteinen proteettinen hoito on aloitettu vuosien 2010–2012 välillä SEHYK:ssä tai Helsingin yliopiston hammasklinikalla. Tutkittavia pyydettiin arvioimaan proteesiensa toimivuutta ja mukavuutta vastaamalla kyselylomakkeeseen. Lisäksi tutkittiin kliinisesti mini-implanttien, limakalvojen ja proteesien kunto. Mahdollisuuksien mukaan selvitettiin hoitohistoriasta aiemmat huoltotoimenpiteet. Mini-implantteja käytetään lisäämään alaleuan kokoproteesin stabiliteettia vähemmän kuin voisi olettaa verrattuna hampaattomien määrään. Kliinisessä tutkimuksessa havaittiin tavanomaista korjaustarvetta melkein kaikissa proteeseissa. Tärkeintä ylläpitohoidossa on potilaan hyvä suuhygienia ja säännölliset kontrollit. Tulokset vahvistivat hypoteesin, jonka mukaan potilaat ovat tyytyväisiä mini-implantein tuettuun alaleuan kokoproteesiin ja tuntevat olonsa mukavaksi paikoillaan pysyvän proteesin ansiosta.
  • Torvi, Paula (2015)
    Tutkielman tarkoituksena on koota yhteen tämänhetkistä tietoa sellaisista syljessä esiintyvistä biomarkkereista, joita on tutkittu siinä toivossa, että ne voisivat olla käyttökelpoisia parodontiitin diagnostiikassa, sekä arvioida löydettyjen markkerien hyödyllisyyttä ja kehittämismahdollisuuksia ja – tarpeita. Tutkielma on muodoltaan kirjallisuuskatsaus, joten sitä laadittaessa perehdyttiin PubMedistä löytyviin artikkeleihin. Artikkelit rajattiin koskemaan viimeisten kahden vuosikymmenen aikana tehtyjä tutkimuksia ja keskityttiin erityisesti 2010-luvulla tehtyihin tutkimuksiin. Kirjallisuuskatsauksessa selvisi, että syljestä voidaan määrittää useita sellaisia biomarkkereita, jotka kertovat jotain parodontiitista. Parodontiitin voidaan havaita nostavan tai laskevan tiettyjen markkereiden pitoisuuksia syljessä, ja osan pitoisuuksista on myös todettu muuttuvan odotetusti hoidon tuloksena. Erityisesti matriksin metalloproteinaasi-8 on osoittautunut lupaavaksi biomarkkerikandidaatiksi parodontiitin sylkidiagnostiikkaan. Tehokas ja kohtuuhintainen parodontiitin sylkitesti olisi käyttökelpoinen potilasjoukkojen seulonnassa, taudin riskin ja etenemisen ennustamisessa, varhaisdiagnostiikassa ja paranemisen seurannassa. Tutkimuksia on aiheesta tehty paljon, mutta osittain tulokset ovat olleet ristiriitaisia. Tarvitaankin lisää erityisesti pitkittäistutkimuksia riittävän suurilla koehenkilöjoukoilla, ennen kuin toivotunlainen parodontiitin sylkitesti saadaan kehitettyä.
  • Stenholm, Noora (2015)
    Involuntary displacements are more common than ever, and the reasons vary from natural disasters, wars and conflicts to environmental degradation and development-induced displacement. Typically, the victims of these phenomena inhabit the Global South, and are further impoverished due to the lack of having a say where and how to live. The lack of social justice and recognition of social development is typical in large-scale involuntary displacements, and also affects to the abilities of people to reconstruct and recover after resettlement. The linkage between forced migration and risk to impoverishment has been widely acknowledged especially in cases that lack participatory measures and proper compensation for the victims. When the impacts are recognized, it is understood that forced resettlement has effects in the economic, social, and physical spheres of life, and can be a major burden for the urban poor. However, involuntary displacement also disrupts the attachments and constructions of sense of place, which have further impacts on social cohesion. The question of community reorganization is crucial in the context where resettlement is simultaneous and combines various heterogeneous groups. The aim of this research is to examine the extent and quality of rehabilitation after involuntary displacement in an urban environment in Sri Lanka. The focus in this research is given to women, as gender is a significant factor in resettlement outcomes, yet it is often ignored in planning and implementation. Gender roles and norms in Sri Lanka are still fixed and conventional, making it an interesting approach to study resettlement and rehabilitation and the daily interactions and perceptions on them. A case study for this research took place in four resettlement sites in the outskirts of Colombo Metro Region, Sri Lanka, which is in the midst of significant urban development plans that aim to relocate tens of thousands of slum dwellers in the need to release prime lands for investments, simultaneously beautifying the city and fighting frequent flooding. The methodological approach applied in this study addresses feminist geography while it looks at rehabilitation measures in the everyday life point of view. It utilized semi-structured interviews of resettled women as a key research method. The case study took place in upgraded underserved settlements that inhabit tsunami-displaced people and development-induced displaced people. Also local experts were interviewed in order to gain a broader understanding of the dynamics and urban policies in the Colombo Metro Region. The case evidences that rehabilitation is a slow process of adaptation, and that physical assets alone cannot improve the livelihoods of slum dwellers. More emphasis should be put into the social relations and community dynamics if participatory measures and development-from-within are to fully deliver. Also full tenure is needed in order to the people to adapt to the mainstream society. For women the question of belonging and reconstructing the sense of place is essential as they spend a lot of their time at home and the immediate environment, and are traditionally in charge of homemaking. Therefore the sense of place and community are essential in the creation of social cohesion and management of the new neighborhood, and along with gender sensitive approaches should not be overlooked if sustainable resettlement is to be pursued as a consequence of ever more crowded cities of the South.
  • Wester, Cecilia (2015)
    Syftet med denna studie är att öka förståelsen av de försörjningssvårigheter som drabbar de äldre kvinnor i Finland som kan antas höra till de allra fattigaste, det vill säga kvinnliga folkpensionärer som fyllt 65 år. I studien analyseras de bidragande faktorerna till att kvinnliga folkpensionärer själva upplever sig ha försörjningssvårigheter. För att närma mig en förståelse av de kvinnliga folkpensionärernas försörjningssvårigheter har jag använt mig av ett kritiskt feministiskt livsloppsperspektiv. Från ett livsloppsperspektiv behöver de kvinnliga folkpensionärernas ekonomiska villkor i det åldrande livsskedet förstås i en växelverkan med deras levnadsvillkor i tidigare livsskeden. Studiens centrala forskningsfrågor är Hurudana upplevda försörjningssvårigheter har kvinnliga folkpensionärer? Vilka skillnader föreligger mellan kvinnliga folkpensionärer? Vilka socioekonomiska och hälsorelaterade faktorer i det nuvarande livsskedet och vilka livsloppsrelaterade erfarenheter är centrala för att förstå kvinnliga folkpensionärers upplevda försörjningssvårigheter? Är dessa centrala faktorer könsspecifika? Materialet består av enkätdata (n=1470) som samlats in år 2011 i samband med Folkpensionsanstaltens och Svenska social- och kommunalhögskolans forskningsprojekt ”Folkpensionärers sociala och ekonomiska trygghet”. Den empiriska analysen har genomförts med hjälp av frekvenstabeller och sambandsanalyser. I analysen framkom att över 70 % av alla respondenter upplevde sig ha åtminstone mindre försörjningssvårigheter. Det finns dock skillnader beträffande försörjningssvårigheter och karakteristika bland de kvinnliga folkpensionärerna. I analysen framkom också att dålig hälsa, försörjningssvårigheter i barndomen och en försämrad levnadsstandard i och med pensioneringen är faktorer som har samband med upplevda försörjningssvårigheter i nuläget både bland kvinnliga och manliga folkpensionärer. Däremot var låg inkomst, ensamboende och arbetslivsanknytning i samband med upplevda försörjningssvårigheter enbart bland kvinnliga folkpensionärer. Att vara äldre kvinna och lyfta full folkpension innebär enligt resultaten dock inte nödvändigtvis att ha svårigheter att klara den egna försörjningen. Jag tolkar de kvinnliga folkpensionärernas försörjningssvårigheter med utgångspunkt i Evy Gunnarssons modell enligt vilken äldre kvinnors försörjningssvårigheter måste förstås i relation till hur väl de lyckas trygga sin inkomst via en eller en kombination av de tre huvudsakliga inkomstkällorna arbete, familj och stat.
  • Pääkkönen, Antti Juha Sakari (2015)
    Tutkielma tarkastelee toimeksiantoihin perustuvia markkinoita peliteoreettisesta näkökulmasta. Tämän kaltaiset markkinat muodostavat merkittävän osan nykyisestä arvopaperikaupasta. Toimeksiannot mahdollistavat vapaamman roolin markkinoiden osanottajille. Myydessään tai ostaessaan osanottajat voivat suostua tarjolla oleviin markkinahintoihin tai he voivat määritellä rajahinnan eli haluamansa rajan mihin hintaan he toivovat kaupan toteutuvan. Tutkielman ensimmäinen kappale esittelee lyhyesti markkinoita ja niihin liittyviä käsitteitä. Asiaa valaistaan myös lyhyen esimerkin kautta. Tämän jälkeen tutkielma siirtyy tarkastelemaan tarvit-tavia esitietoja joita tulemme tarvitsemaan jatkossa. Kertaamme lyhyesti peliteoreettisia käsitteitä sekä Markovin ketjuihin liittyvää teoriaa, jossa päätarkoituksena on todistaa, että positiivisesti palautuvalla, pelkistymättömällä ja aperiodisella Markovin ketjulla on olemassa yksikäsitteinen tasapainojakauma. Tätä tietoa tulemme tarvitsemaan kun siirrymme tarkastelemaan markkinamallimme kehitystä pitkällä aikavälillä. Kolmas kappale sisältää tutkielman keskeisimmän asian, markkinamallin. Mallin ovat kehittäneet Thierry Foucault, Ohad Kadan sekä Eugene Kandel. Reaalimaailman markkinoita hieman yksinkertaistaen malli kuvaa kahdenlaisia markkinoiden osanottajia, kärsimättömiä ja kärsivällisiä, ja heidän toimintaansa. Osanottajat saapuvat markkinoille Poisson-jakautuneesti ja voivat suostua tarjolla oleviin markkinahintoihin asettamalla markkinatoimeksiannon tai he voivat asettaa rajatoimeksiannon, jolloin he määrittelevät haluamansa rajahinnan. Mallin perusteiden jälkeen siirrymme tarkastelemaan osanottajien toimeksiantostrategioita sekä toimeksiantojen keskimääräisiä toteutumisaikoja. Näiden välillä on molemminpuolinen riippuvuussuhde ja jotta pääsisimme selville markkinoiden dynamiikasta, tutkimme seuraavaksi tasapainotilaa. Tässä osa- nottajien toimeksiantostrategiat lasketaan siten, että toimeksiantojen keskimääräiset odotusajat lasketaan olettaen, että jokainen osanottaja noudattaa tasapainon mukaista toimeksi-antostrategiaa. Tämän jälkeen pääsemme tarkastelemaan miten mallin parametrit ohjailevat markkinoiden kehitystä. Tutkimme mitkä seikat vaikuttavat kaupankäynnin nopeuteen, miten hyvin markkinat kykenevät palautumaan usean perättäisen markkinatoimeksiannon aiheuttamasta myynti- ja ostohintojen erotuksen eli spreadin kasvamisesta, kuinka tehokkaasti markkinat toimivat, miten osanottajien saapumistiheys vaikuttaa markkinoihin sekä miten markkinat kehittyvät pitkällä aikavälillä. Tämän jälkeen selvennämme kuvaamme markkinoista esimerkin avulla. Lopuksi tutkielman liitteistä löytyy lyhyt aiheeseen liittyvä sanasto sekä Matlab/Octave ohjelma- listaus, jonka avulla on mahdollista mallintaa markkinamalliamme ja jota käyttäen kolmannen kappaleen esimerkit on luotu.
  • Järvinen, Anna (2015)
    Tutkimuksen tavoitteena oli löytää migreenille ja epilepsialle altistavia geneettisiä variantteja eksomisekvensoinnin avulla kromosomista 14q12-q23. Aineistona toimi kumpaakin sairautta ilmentävä suomalainen suku. Migreenidiagnoosit asetettiin kyselylomakkeen pohjalta, johon vastasi 111 henkilöä. Lomakkeen avulla karakterisoitiin tarkemmin suvun fenotyyppi migreenin suhteen. Aineistosta 61,3 % kärsi migreenistä ja 13,5 % epilepsiasta. Epilepsia assosioitui selkeästi aurattomaan migreeniin: epileptikoista 73,3 % sairasti auratonta migreeniä ja aurallista vain 20 %. Samanaikainen epilepsia lisäsi migreenioireiden vakavuutta. Epilepsiasta kärsivien migreeni alkoi keskimäärin nuorempana, oli oirekuvaltaan vaikeampaa ja kohtausten lukumäärä oli suurempi kuin vertailuryhmällä, joka kärsi pelkästä migreenistä. Eksomisekvensointia varten valittiin 8 henkilöä, joilta etsittiin harvinaisia variantteja, jotka segregoivat sairauden mukana ja aiheuttavat toiminnallisesti kiinnostavan muutoksen. 13 varianttia pääsi lopulliseen tarkasteluun. Näistä kaksi sijaitsi SYNE2-geenissä, joka osallistuu neurogeneesin säätelyyn. Jompikumpi varianteista esiintyi viidellä eksomisekvensoidulla henkilöllä, kaikilla heterotsygoottisina. Ne eivät kuitenkaan esiintyneet aineistossa siten, että niitä voitaisiin pitää migreenille ja epilepsialle altistavina variantteina. Lisäksi määritettiin kandidaattigeeneiksi SYNE2 ja NPAS3, joista seulottiin ei-eksonisia variantteja ilman vakuuttavia löydöksiä.
  • Lehtonen, Sini (2015)
    Tämän tutkielman tarkoituksena on esitellä focus stacking -algoritmien toimintaa. Focus stacking on digitaalinen kuvankäsittelymenetelmä, jossa yhdistetään useita eri kuvia, joissa jokaisessa eri osa kohteesta on tarkka. Kuvista erotetaan tarkat kohdat ja kootaan ne uudeksi kuvaksi. Näin saadaan muodostettua kuva, jossa koko kuvauksen kohde on mahdollisimman tarkka. Tässä tutkielmassa perehdytään kahteen eri tapaan tunnistaa kuvien tarkat kohdat, gradientin ja Fourier-muunnoksen avulla tapahtuvaan tunnistamiseen. Tutkielman alussa, luvussa kaksi, esitellään focus stacking -algoritmien toteuttamiseen tarvittavaa teoriaa. Luvun alussa selostetaan digitaaliseen kuvaan ja valokuvaukseen liittyvää termistöä. Tämän jälkeen esitellään gradientin teoriaa ja kerrotaan, miten gradientti voidaan laskea kuvalle erilaisten konvoluutioytimien avulla. Seuraavaksi selostetaan teoriaa Fourier-muunnoksesta, erityisesti diskreetissä tapauksessa. Lisäksi tarkastellaan nopeaa Fourier-muunnosta. Luvun lopuksi tarkastellaan vielä ali- ja ylipäästösuodatusta. Kolmannessa luvussa esitellään työssä käytettävä aineisto eli itse otetut kuvat, joiden kohteena on kolme laskettelevaa pupua. Jokaisessa kuvassa eri pupu on tarkka. Tavoitteena on saada muodostettua algoritmeja käyttäen kuva, jossa kaikki kolme pupua olisivat mahdollisimman tarkkoja. Luvussa neljä esitellään menetelmät, joista gradienttimenetelmässä vertaillaan tarkkoja ja epätarkkoja alueita gradienttien magnitudeista laskettujen normien avulla ja Fourier-muunnosmenetelmässä Fourier-muunnosten normien avulla. Luvussa viisi esitellään molemmilla menetelmillä eri parametrien arvoilla saatuja tuloksia. Käytettävissä algoritmeissa on kolme muutettavaa parametria, kerrallaan tarkasteltavan alueen koko, kynnys ja Fourier-muunnosmenetelmässä vielä ylipäästösuodatuksen rajataajuus. Kuvia vertaillaan siis aina tarkasteltavan alueen kokoinen pala kerrallaan. Kynnys tarkoittaa lukua, jonka alle jääviä normeja vastaavat alueet valitaan esimerkiksi ensimmäisestä kuvasta. Nämä alueet ovat siis kaikissa kuvissa epätarkkoja. Kynnyksen avulla varmistetaan, että epätarkasta alueesta saadaan tasainen. Johtopäätöksissä, luvussa kuusi, tarkastellaan saatuja tuloksia, jotka ovat yllättävän hyviä. Parhaan gradienttimenetelmällä ja parhaan Fourier-muunnosmenetelmällä saadun kuvan välillä ei ole suurta eroa. Kummassakin kuvassa on joitakin virheitä eli epätarkkoja pikseleitä. Gradienttimenetelmässä tarkkojen alueiden reunat tulevat helpommin tasaisemman näköisiksi kuin Fourier-muunnosmenetelmässä, mutta kuviin jää usein kokonaisia epätarkkoja alueita. Fourier-muunnosmenetelmässä reunoihin jää usein pieniä epäsäännöllisen muotoisia epätarkkoja alueita. Parametrien arvoista erityisesti tarkasteltavan alueen koolla ja ylipäästösuodatuksen rajataajuudella on suuri merkitys tuloksiin.
  • Helander, Jenni (2015)
    Muodostaakseen värikuvan digitaalikamera tarvitsee kuhunkin kuvan pikseliin tiedon kolmesta väristä: punaisesta, vihreästä ja sinisestä. Tavallinen digitaalikamera ei kuitenkaan mittaa jokaisen mainitun värin numeerista arvoa jokaiseen pikseliin, vaan vain yhden näistä. Demosaicing-algoritmit ovat algoritmeja, jotka käyttävät näitä kameran mittaamia vajaita väritietoja arvioidakseen puuttuvat tiedot väreistä kuhunkin pikseliin. Tämän tutkielman tarkoituksena on esitellä muutama tällainen demosaicing-algoritmi ja verrata näiden algoritmien tuottamia tuloksia keskenään. Tutkielmassa esitellään ensin itse aiheen ymmärtämistä varten tarvittava taustateoria. Tämä tapahtuu luvussa kaksi, jossa ensin määritellään kuva ja siihen liittyvää termistöä, esitellään kaksi väriavaruutta: RGB-väriavaruus ja CIELAB-väriavaruus sekä, miten siirtyminen RGB-väriavaruudesta CIELAB-väriavaruuteen tapahtuu. Väriavaruuksien jälkeen luvussa kaksi perehdytään hieman digitaalikameran toimintaan ja siihen, miten digitaalikamera eroaa perinteisestä filmikamerasta. Filmikamera muodostaa kuvan kuvattavasta kohteesta filmille, mutta digitaalikamerassa ei käytetä vanhanaikaista filmirullaa tai -paperia, vaan kuva muodostetaan elektronisesti CCD-kennoon tai CMOS-kennoon, jotka ovat tutkielmassa seuraavana esittelyvuorossa. Niin CCD- kuin CMOS-kenno ovat kumpikin värisokeita kuvanmuodostukseen käytettäviä komponentteja. Jotta otettavasta valokuvasta saataisiin värillinen, täytyy käytössä olevan kennon eteen asettaa värisuodatin. Tällaisista värisuodattimista esitellään yleisessä käytössä oleva Bayer-suodatin. Viimeiseksi luvussa kaksi esitellään vielä Fourier-muunnos, konvoluutio ja SSIM. Luvussa kolme esitellään kolme eri demosaicing-algoritmia: bilineaarinen interpolaatio, gradienttikorjattu bilineaarinen interpolaatio ja homogeeniohjautuva demosaicing-algoritmi. Luvussa neljä esitellään tutkielmassa käytettävä aineisto, jona toimii kaksi itse otettua valokuvaa. Valokuvat otettiin kameralla, joka mittaa jokaisen värikuvan muodostamiseen tarvittavan värin kussakin kuvan pikselissä. Näin ollen demosaicing-algoritmeilla saaduilla värikuvilla on vertailukohde, joka on samanaikaisesti algoritmien tavoitekuva. Luvussa viisi esitellään tutkielmassa käytetyillä algoritmeilla saadut tulokset tutkielman aineistolle ja luvussa kuusi tehdään johtopäätöksiä saaduista tuloksista. Tulokset ovat jopa yllättäviä. Kaikki esitellyistä algoritmeista tuottavat hyviä tuloksia, mutta mikään niistä ei päädy olemaan paras tai huonoin. Algoritmit näyttävät suoriutuvan eri tilanteissa erilailla. Mikäli käsiteltävät kuvat ovat tarpeeksi suuria, vaikuttaisi bilineaarinen interpolaatio toimivan parhaiten. Mikäli käsiteltävät kuvat ovat pieniä ja reunojen terävyydelle on tarvetta, on gradienttikorjattu bilineaarinen interpolaatio hyvä valinta. Jos käsiteltävät kuvat ovat pieniä sekä halutaan, että kuvassa on mahdollisimman vähän värihäiriöitä, tällöin puolestaan homogeeniohjautuva demosaicing-algoritmi on toimiva valinta.
  • Couavoux, Adèle (2015)
    This thesis studies the communicational practices used in promoting gourmet products in Finland. Its purpose is to find out what kind of communicational practices can be used in promoting products belonging to the gourmet category; to establish if product attributes such as country of origin and ethical production should be used as key marketing messages; and finally to generate insight on the special communicational aspects that have to be taken into account when marketing more unfamiliar meat products such as veal and canned gourmet ready-meals. The theoretical part starts with van der Veen’s definition on luxury foods (2003). Then, the phenomenon of building luxury value through marketing is addressed, with a theoretical framework constructed around Kotler’s (2005) marketing mix. Danziger’s (2005) and Twithcell’s (2001) insights hint that storytelling has a key role in building luxury value. Tamagnini’s & Tregear’s (1998) model indicates that niche marketing can be a good approach in the delicatessen meat sector. Finally, the studies conducted by Leclerc, Schmitt and Dubé (1994) as well as Luomala (2007) indicate that French origins might to be an asset on the Finnish market. A qualitative approach was chosen to gather data. Eight Finnish food professionals, representing four different profiles, were interviewed about their opinions on communication practices in promoting gourmet products and meat. Results show that storytelling is deemed the most efficient way to market gourmet products. After having compiled a coherent story, a food brand needs to expose the story to the desired consumer group(s). Tools to do this can include collaboration with journalists, celebrities, trendsetters and retailers, paid advertising, and using the brand’s own channels. However, the most important marketing channel for food is estimated to be recipes, and according to this study recipes should be an integral part of all marketing communication effort of any gourmet food brand. In addition price, packaging and placement are also essential communicational tools in building added value and differentiating the product from non-gourmet rivals. Both ethical production and French origins are seen as mostly positive product attributes that are worth communicating to the consumers. The degree in which these attributes should be highlighted depends on the segment(s) the product is primarily aimed at. Veal and canned gourmet ready-meals are seen as products that need to adopt a niche marketing strategy, aiming to commit food enthusiasts first. Veal is not seen as a product type that would demand particularly cautious communication measures. Canned gourmet ready meals, on the other hand, are seen as a very tricky product category because of the poor reputation similar products have in Finland. Strong marketing efforts should be placed to make the general attitude change. Because the approach is qualitative and the viewpoints presented by the experts are subjective, the results presented in this thesis cannot be generalized. The primary objective for this research is not to provide definitive knowledge on promoting gourmet products, but rather generate fresh viewpoints on how promoting gourmet products in contemporary Finland can be addressed. Understanding the process of adding value is important to marketers, food producers and regular consumers alike, but to gain comprehensive knowledge about the phenomenon further research is needed.
  • Marttila, Mari Emilia (2015)
    Tutkielma käsittelee suomalaisten kansanedustajien Twitter-aktiivisuutta vaalikauden ulkopuolella. Poliittisten edustajien ja kansalaisten välinen kommunikaatio on olennaista demokraattisen edustustehtävän onnistumiseksi. Edustajien ja edustettavien välinen kontakti lisää kansalaisten luottamusta poliittista järjestelmää kohtaan ja näin vahvistaa poliittisen järjestelmän legitimiteettiä. Internet ja erityisesti sosiaalinen media on nähty areenana, joka mahdollistaa edustajien ja kansalaisten välisen kommunikoinnin ennennäkemättömän suoralla ja rajoittamattomalla tavalla. Niin sanottu tasa-arvoistumisteoria näkee uusien verkkosovellusten luovan uusia mahdollisuuksia kansalaisten poliittiselle osallistumiselle, voimaannuttavan kansalaisia osallistumaan poliittiseen keskusteluun ja näin jyrsivän voimassa olevia valtarakenteita. Toisaalta normalisaatioteorian mukaan digitaalisen maailman vallanjako pelkästään heijastelee todellisen maailman valtasuhteita. Vaikka jälkimmäinen teorioista vaikuttaakin aikaisemman tutkimuksen perusteella olevan lähempänä totuutta, on sosiaalinen media tästä huolimatta merkittävä poliittinen osajulkisuus. Tutkimuksessa tarkastellaan kansanedustajien Twitter-aktiivisuutta vaalikauden ulkopuolella olevan kuukauden aikajaksolla. Suomi on erityisen kiinnostava tutkimuskohde uniikin vaalijärjestelmänsä, maan poliittisen järjestelmän erityisten legitimiteettiongelmien sekä aktiivisesti verkossa viihtyvien kansalaistensa vuoksi. Tutkielmassa tarkastelun kohteena ovat niin Twitter-käyttäjätunnuksen omistaminen, julkaistujen twiittien määrä kuin @Käyttäjätunnus-ominaisuutta hyödyntävien eli keskustelutwiittien määräkin. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan tilastollisten menetelmien avulla, mitkä kansanedustajan tai hänen edustamansa puolueen ominaisuudet ovat yhteydessä tarkasteltaviin ilmiöihin. Tilastollisista menetelmistä tutkimuksessa hyödynnetään lineaarista ja logistista regressioanalyysia. Aineiston pohjalta havaitaan, että suurimmalla osalla suomalaisista kansanedustajista on käyttäjätunnus Twitterissä, mutta moni palveluun rekisteröityneistä edustajista ei juuri hyödynnä palvelun tarjoamia mahdollisuuksia. Keskusteluviestejä suomalaiset kansanedustajat julkaisevat saman verran kuin muutkin eurooppalaiset kollegansa. Sekä julkaisu- että keskusteluaktiivisuus on vahvasti kasautunut tiettyjen edustajien harteille, sillä alle kymmenen prosenttia edustajista on vastuussa yli 40 prosentista edustajien tarkastelujaksolla julkaisemista twiiteistä. Sekä Twitterin omaksumista, Twitter-aktiivisuutta että Twitterkeskusteluaktiivisuutta selittää sama edustajaan liittyvä ominaisuus. Edustajan puolueeseen liittyvillä ominaisuuksilla ei tutkimuksen mukaan ole yhteyttä edustajan Twitter-käyttäytymiseen.
  • Mattero, Saara (2015)
    The Financial Transaction Tax, or FTT, was supposed to alleviate the financial burden of the Member States, curb out-of-control high-frequency trading and force the wealthy bankers to take responsibility in the aftermath of the financial crisis. Instead, the tax was seen in many ways an infringement of national sovereignty and a sign of creeping federalisation; taking the powers of the European Union to areas outside its competencies and impeding heavily on the national financial markets. This thesis is interested in the Parliamentary discourse around the FTT and how the controversial topic was presented, contested and justified by the Members of the Parliament, the MEPs. What is the impact of the tension between national and supranational decision-making levels, political ideology and personal utility-maximising on the voting decisions of the representatives? Furthermore, attention should be paid not only in how the MEPs voted in the plenary but also how they framed the issue in the plenary speeches. The representatives retain a strong incentive to appeal to their constituencies to maintain voter satisfaction and ultimately, to become re-elected. The theoretical framework is drawn from research on European integration, politicisation, the political groups in the European Parliament and theories of rational choice institutionalism. The research is conducted as a case study with mixed methods: through quantitative analysis of the MEPs’ voting decisions to enlighten the national and supranational tensions and qualitative analysis of the MEPs’ plenary debate before and after the vote. The results confirm largely the assumptions rising from the theoretical literature: the voting results reveal the strong pressures arising from conflicting national interests against the integration-advancing proposal. Representatives from the FTT-opposing Member States are clearly restricted in their actions, whereas MEPs from supporting Member States are almost unison in their support across group borders. If the Member State does not have a strong opinion on the FTT, most Members vote according to group instructions. The analysis from the debate proves that no single definition of the FTT exists - instead the justifications and notions of the tax range from global solidarity to staunch defenders of national sovereignty. The themes arising from the plenary discourses can be divided under three politicisation frames: a normative one emphasising the role of the banking sector as the root of the financial crisis with suffering citizens, a functional frame with ‘rational’ economic arguments and an authoritarian frame over the power struggle between national and supranational level decision-making. In general, MEPs from the large groups adhere more to an economic normalisation narrative of regulated capitalism vs. neoliberalism, whereas the smaller political groups in the ends of the political spectrum are more ideologically orientated in their speeches. The merits of the thesis lie in depicting the different forms of narratives the MEPs use regarding their background while proving the enduring influence of national pressures in supranational decision-making.
  • Khryashcheva, Vera (2015)
    Tutkielman tarkoituksena on tarkastella, miten ihmisen oleminen ja oppiminen liittyvät yhteen Martin Heideggerin filosofiassa. Tavoitteena on osoittaa, että oppiminen on sama kuin näkökulman ja mielialan muuttuminen. Tutkielman lähtökohta on Heideggerin kritiikki kartesiolaista maailmankatsomusta kohtaan. Kartesiolaisen maailmankuvan mukaan maailma koostuu subjekteista ja objekteista, ihmismielen sisäisestä ja sen ulkopuolisesta maailmasta. Heidegger väittää, että inhimillistä kokemusta ei voida erottaa sisäiseksi ja ulkoiseksi. Ihminen on jo valmiiksi erottamaton osa maailmaa eli sitä, mikä kartesiolaisessa maailmankuvassa mielletään ulkoiseksi maailmaksi. Näitä periaatteita käsitellään Heideggerin Oleminen ja aika -teokseen nojautuen mutta myös käyttäen sen kommentaareja, jotka ovat kirjoittaneet Richard Polt ja Hubert L. Dreyfus. Heideggerin käsite “aukio” (clearing) tarkoittaa tilaa, jossa maailma näyttäytyy ihmiselle tietynlaisena riippuen siitä, minkä mielialan kanssa ihminen on samalla taajuudella eli toisin sanottuna, mikä näkökulma hänellä on. Oppiminen on mielialan tai näkökulman muutos. Kun ihminen oppii, asiat näyttäytyvät hänelle eri tavalla. Tutkielmassa esitellään Heideggerin totuuskäsitys taideteosesimerkin kautta. Samalla tavalla kuin maalauksen katsominen kertoo ihmiselle totuuden maalauksen kohteen käytöstä tai tarkoituksesta, hänen näkökulmansa kertoo hänelle asioiden totuuden kunakin hetkenä. Tässä määritelmässä totuus tarkoittaa minkä tahansa asian merkitystä. Taideteosesimerkki on peräisin Heideggerin luentokokoelmasta Taideteoksen alkuperä. Oppimisprosessissa maailma näyttäytyy ihmiselle eri tavalla kuin ennen. Opettajan tehtävä on antaa oppilaan oppia eli sallia hänen näkökulmansa muuttua luonnolliseen tahtiin pakottamatta. Tylsyyden tunne on olennainen oppimisessa, koska se sallii näkökulman muutoksen helpommin kuin muut mielialat. Ajatusten perusteluun on käytetty esimerkiksi Jan-Erik Mansikan artikkelia vuodelta 2009. Inhimillisen kokemuksen kokonaisvaltaisuus ja Heideggerin käsitys ihmisen maailmassa-olemisesta tarkoittaa oppimisen kannalta, että kokemuksemme totuudesta muuttuu. Ajattelu on mielialan muutosta ja oppiminen on ajattelua ajassa. Tätä näkemystä voidaan hyödyntää kasvatustieteissä. Esimerkiksi ajan merkitystä oppimisessa ja piilo-opetussuunnitelman roolia voidaan tutkia näistä lähtökohdista käsin.
  • Väisänen, Lauri (2015)
    Tutkimuksessa tarkastellaan nykyisen rahajärjestelmän ja sen uudistamisen ekologisia vaikutuksia. Tutkimusaihetta lähestytään Stadin Aikapankin jäsenien näkemyksien ja teorian avulla. Päätutkimuskysymykset ovat: ”miten haastateltavat haluaisivat uudistaa nykyistä rahajärjestelmää?” ja ”millaisia ympäristövaikutuksia nykyisellä rahajärjestelmällä ja uudistuksilla on?” Tutkimuksessa myös vertaillaan virallista rahajärjestelmää Stadin Aikapankkiin. Tutkimus pyrkii osoittamaan tapoja rahajärjestelmän ekologiseen uudistamiseen ja tuo kiinnostavan näkökulman Stadin Aikapankkiin. Tutkimusta varten on kerätty laadullinen aineisto, joka koostuu Stadin Aikapankin jäsenien haastatteluista. Aineisto koostuu kuudesta teemahaastattelusta ja Stadin Aikapankin internetsivuista. Haastateltavilta kysyttiin nykyisestä rahajärjestelmästä, sen uudistamisesta, Stadin aikapankista ja vaihdantajärjestelmien ympäristövaikutuksista. Lisäksi haastateltavilta kysyttiin vaihdantajärjestelmien ja euron ja aikapankkirahan eli tovin eroavaisuuksista. Tutkimusmenetelmänä on teoriaohjaava sisällönanalyysi. Tutkimuksessä hyödynnetään erityisesti degrowth- ja paikallistalousteoriaa sekä rahajärjestelmään liittyvää teoriaa. Lisäksi tutkielmassa hyödynnetään aiempia rahajärjestelmän uudistamiseen liittyvään tutkimuksia. Rahajärjestelmä voidaan uudistaa tavoilla, jotka voivat vähentää rahajärjestelmän ekologista jalanjälkeä. Haastateltavat ehdottavat uudistuksia muun muassa koronkiskontakäytäntöön. Yhtenä ehdotuksena on myös se, että valtio saisi rahanluomisoikeuden itselleen, jolloin talletuspankit eivät voisi enää luoda uutta rahaa lainojen myöntämisen yhteydessä. Tällöin valtio voisi luoda velattomasti ja korkovapaasti tarvitsemansa rahan. Haastateltavat haluaisivat myös, että eettinen ja yhteiseen hyvään perustuva pankkitoiminta lisääntyisi. Tämän lisäksi aikapankkilaiset haluaisivat monipuolistaa ja täydentää nykyistä rahajärjestelmää paikallistalouksilla ja paikallisrahoilla. Näkemykset saavat myös teoreettista tukea. Tutkittavien näkemykset linkittyvät muun muassa talousdemokratiaan, yhteishyvän talouteen, solidaarisuustalouteen, paikallistalouteen ja kohtuutalouteen. Haastateltavat pitävät Stadin Aikapankkia nykyistä rahajärjestelmää ekologisempana, tasa-arvoisempana ja oikeudenmukaisempana vaihdantajärjestelmänä. Tutkimuksen pääjohtopäätös on se, että nykyinen rahajärjestelmä näyttää aiheuttavan lukuisia ongelmia sekä ympäristölle että ihmisille. Rahajärjestelmän rakenteet ja nykyinen rahapolitiikka velvoittavat ikuiseen talouskasvuun ja kannustavat kuluttamiseen säästämisen sijaan. Lisäksi järjestelmä ylläpitää rakenteellista niukkuutta rahasta, jonka takia muun muassa ympäristönsuojeluun ei ole tarpeeksi rahaa. Rahajärjestelmän suurimmat ongelmat liittyvät siihen, että järjestelmä perustuu velkarahaan ja koronkiskontaan. Lisäksi rahajärjestelmä näyttää johtavan lyhytnäköiseen ja välinpitämättömään talouselämään. Vallitseva rahajärjestelmä ei näytä myöskään olevan yhteensopiva degrowthin eli kohtuutalouden periaatteiden kanssa. Yleisesti ottaen rahajärjestelmää on tutkittu ekologisesta näkökulmasta verrattain vähän. Stadin Aikapankkia ei ole aikaisemmin tarkasteltu tästä näkökulmasta. Tutkielma pyrkii tuomaan esille tärkeän ja melko vähäiselle huomiolle jääneen tutkimuskohteen.
  • Nyman, Susanna (2015)
    Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on tutkia, miten vauva eli alle 1-vuotias lapsi näkyy lastensuojelun asiakirjoissa. Tutkielman taustalla on havainto siitä, että sosiaalityön piirissä on tehty hyvin vähän vauvatutkimusta, eikä vauvoja ole tarkasteltu juurikaan kuntien omissa lastensuojelupalveluissa. Lastensuojeluun kohdistuu lakien, kehittämisehdotusten ja lapsikeskeisen ajattelutavan nimissä monia jännitteitä, jotka kulminoituvat alle 1-vuotiaan lapsen asiakkuudessa. Lapsikeskeinen ajattelu pakottaa kyseenalaistamaan perhekeskeisen työskentelytavan, ja vauvat ovat muita lapsiryhmiä hankalampi käsittää vauvakeskeisesti yksilöinä, asiakkaina, osallisina ja toimijoina. Tutkielma paikantuu monitieteisen vauvatutkimuksen ja kvalitatiivisen lastensuojelututkimuksen kenttään ja lähestyy vauvakeskeisyyden teemaa sekä käytäntötutkimuksellisesta että toimintatieteellisestä näkökulmasta. Tutkimusaineisto koostuu 25:n alle 1-vuotiaan lapsen lastensuojelun asiakirjoista, ja aineistoa analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla pääasiassa kahdesta näkökulmasta. Analyysin avulla tarkasteltiin, miten vauvaa kuvattiin toisaalta osana perhettään ja verkostojaan ja toisaalta perheestään erillisenä yksilönä, asiakkaana ja toimijana, jonka ympärille lastensuojelun asiakkuus rakentuu. Tutkielman tuloksia verrattiin myös esitutkimuksena toteutetun käytäntötutkimuksen tuloksiin. Vauva näkyy lastensuojelun asiakirjoissa kolmella tasolla; yksilönä, osana perhettään ja huoli- ja riskipuheen synnyttäjänä. Yksilönä vauva näkyy sekä osallistujana että havainnoituna toimijana. Työntekijän omat vauvahavainnot ovat asiakirjoissa vähäisiä, ja ne koskevat yleensä vauvan arkea, ulkoista olemusta ja toimintaa tapaamistilanteessa. Vanhemmilla on vauvojen lastensuojelun asiakkuuden keskeisin rooli, sillä he tuovat puheillaan sekä vauvan että perheen läheis- ja viranomaisverkoston lastensuojelun asiakirjoihin. Lastensuojelun työskentely on kaksiäänistä, sillä vauvan tilanne kartoitetaan pääasiassa vanhempien ja työntekijöiden kesken. Asiakirjojen moniäänisyys ja vauvakeskeisyys lisääntyvät, jos vauva on perheen esikoinen tai hänellä on omia erityistarpeita tai oireita, jotka pakottavat huomioimaan hänet yksilönä. Lastensuojelutyössä on viitteitä vauvakeskeisyydestä, mutta pääpaino näyttää olevan vanhempikeskeisessä työskentelyssä. Jotta vauva tulee huomioitua paremmin yksilönä ja asiakkaana, tarvitaan sekä lastensuojelun työntekijöiden työmenetelmien että kunnan ohjeiden kehittämistä. Lastensuojelun työntekijöiden tulee kiinnittää entistä enemmän huomiota vauvan havaitsemiseen, ja perheen läheis- ja yhteistyöverkostojen tiedon kartoittamiseen, ja siihen, että nämä tiedot tulevat dokumentoitua lastensuojelun asiakirjoihin. Laki, kehittämisehdotukset ja tutkimukselliset viitteet toimimattomasta moniammatillisesta yhteistyöstä olisi otettava kunnan tasolla vakavasti, ja pohdittava, miten yhteistyötä tulisi ohjeistaa, jotta vauvan tilannearviota ei tehtäisi vain vanhempien ja lastensuojelun työntekijöiden kesken.
  • Asikainen, Esko (2015)
    Tutkielma selvittää, miten suomalaiset huippu-urheilijat hallitsevat elämiään ja identiteettejään urheilusponsoroinnin paineissa. Samalla se ilmentää, miten ja missä määrin urheilusponsorointi toimii hallinnan mekanismina, joka vaikutuksensa kautta ohjailee urheilijoiden elämiä ja identiteettejä. Tutkimustarpeen perustana on urheilusponsoroinnin taloudellisen ja kulttuurillisen merkityksen kasvu viime vuosikymmenien aikana huippu-urheilussa, sekä kapeaksi jäänyt tieteellinen keskustelu urheilusponsoroinnin piirissä. Sponsoroinnin merkityksen kasvun taustalla vaikuttava huippu-urheilun poliittisen, taloudellisen ja kulttuurillisen verkoston synty liittää tutkielman havainnot laajempaan urheilukulttuurilliset rajat rikkovaan kontekstiin. Nykyurheilun ja urheilusponsoroinnin muutokset ovat luoneet ehdollisuuksien ja mahdollisuuksien todellisuuden, jossa urheilijat elävät ja itseään hallitsevat tänä päivänä. Vaikka urheilijoiden elämän ja identiteetin tarkastelu kohdistuu urheilusponsoroinnin paineiden alaisuuteen, ymmärretään sponsorointi moninaisena ja kompleksisena ilmiönä, jota tarkastellaan osana urheilijoiden kokonaisvaltaista olosuhteiden ympäristöä. Kompleksisen ja osin abstraktin urheilijoiden elämän ja identiteetin hallinnan ymmärryksen saavuttamiseksi tutkielmassa käytetään neo-foucalt’laiseen tieteentraditioon pohjautuvaa uusliberalististen hallintamentaliteettien ajattelujärjestelmää. Hallintamentaliteettien tarjoamat ajattelutavat luovat työkalun ymmärtää urheilijoiden elämän ja identiteetin hallinnan tapojen muodostumista urheilusponsoroinnin vaikutusten paineissa. Tutkielman aineisto koostuu kahdeksasta teemahaastattelusta. Haastatellut ovat suomalaisia kansainvälisen tason yksilölajien urheilijoita, jotka ovat kilpailleet 2000-luvun aikana kesä- tai talviolympialaisissa. Haastattelut toteutettiin vuoden 2014 kesän ja syksyn välisenä aikana, jonka jälkeen ne litteroitiin. Haastatelluista urheilijoista neljä edustaa niin kutsuttuja elämäntapalajeja ja toiset neljä niin sanottuja perinteisiä lajeja. Aineiston analyysimenetelmänä käytetään laadullisiin menetelmiin lukeutuvaa narratiivis-diskursiivista analyysitapaa, joka mahdollistaa kokemusperäisen tiedon analyysin ja tukee tutkielman teoreettisen viitekehyksen luomaa ajattelujärjestelmää. Analyysimenetelmän avulla luodaan narratiivinen ymmärrys urheiljoiden elämän ja identiteetin hallinnasta, joka pohjautuu sosiaalisen konstruktivismin mukaiselle todellisuuden rakentumiselle. Teemahaastatteluiden pohjalta tutkielma luo narratiivien sisään teemoja, jotka ilmentävät urheilijoiden hallinnan ja hallittuna olemisen tapoja. Aineiston pohjalta luodaan neljä elämän ja identiteetin hallinnan narratiivia, jotka havainnollistavat itsensä hallinnan tapoja ja hallittuna olemista sponsoroinnin paineissa. Voidaan sanoa, että sponsoroinnin vaikutuksen aste ja merkitys vaihtelevat urheilijakohtaisesti elämän ja identiteetin hallinnassa. Sponsoroinnin merkitykseen vaikuttaa vahvasti niin lajikulttuurilliset tekijät kuin urheilijoiden kasvuvaihe, jotka määrittävät sponsoroinnin vaikutuksen määrää ja laatua. Aineistosta esiin nousseissa narratiiveissa sponsoroinnin vaikutus urheilijoiden elämän ja identiteetin halllintaan vaihteli tietoisesta sponsoroinnin vaikutusta vastaan kamppailemisesta tiedostomattomiin sponsoreiden ja oman elämän intressien yhteensovittamisen hallintaan. Havaintojen pohjalta nousee myös näkemys, jossa pelkästään urheilijoiden elämä ei tule hallituksi vaan urheilijuuden ymmärrys siirtyy sponsoroinnin myötä yhä vahvemmin hallittuun muottiin, jonka määrittely tapahtuu vahvasti taloudellisen regiimin piirissä. Sponsoroinnin tarjoaman taloudellisen turvan saavuttamiseksi urheilijat ovat yhä enemmän pakotettuja hallitsemaan itseään määriteltyjen normien mukaisesti, mikä pakottaa urheilijat muotteihin. Urheilusponsorointi tuokin moninaisen paineiden kentän, joka asettaa urheilijat valitsemaan ne tavat, joilla poikkeuksellisen vaativan elämänkulun mahdollistaminen toteutuu. Vaikka sponsorointi asettaa ehtoja ja valintoja oman itsen ja elämän hallinnan tavoille, ei urheilijoiden tuulisen ja karikkoisen elämänkulkun valinnan taustalla ole niinkään maallisen rikkauksien tavoittelu vaan intohimoinen rakkaus urheilemiseen. Urheilijoiden elämän ja identiteetin hallinta sponsoroinnin paineissa onkin kuin nuorallakävelyä, joka sisältää alituista riskien ja valintojen punnitsemista urheilemisen arvokkuuden tähden.
  • Annala, Mikko (2015)
    Historia viittaa vahvasti siihen, että ihmislaji on sisäsyntyisesti aggressiivinen. Ymmärtämällä mielen perustaipumuksia ja - mekanismeja aggressiivisuutta voidaan vähentää. Osa ihmisen aggressiivisuudesta selittyy persoonallisuuden piirteillä. Tässä tutkimuksessa selvitetään häpeäherkkyyden, narsistisen persoonallisuuden sekä syynulkoistamistaipumuksen yhteyksiä eri aggressiivisuuslajeihin. Häpeä on kivulias, minään kokonaisvaltaisesti suuntautuva emootio, jonka ajatellaan tavallisimmin johtavan sosiaalisista tilanteista vetäytymiseen. Uudemman näytön mukaan häpeää useammin kokevat ihmiset eli häpeäherkät ovat kuitenkin myös muita taipuvaisempia käyttäytymään aggressiivisesti. Myös narsistiseen persoonallisuuteen on yhdistetty käyttäytymistaipumuksia, jotka ovat toisiinsa verrattuna lähes vastakkaisia: narsismin on havaittu olevan yhteyksissä sekä seurallisuuteen ja optimismiin mutta myös aggressiivisuuteen ja neuroottisuuteen. Sama persoonallisuuden piirre voi motivoida sekä adaptiivista että epäadaptiivista käyttäytymistä. Häpeäherkkyys ja narsismi todennäköisesti ennustavat aggressiivisuutta vain yhteisvaikuttaessaan muiden persoonallisuustekijöiden kanssa. Tässä tutkimuksessa keskitytään tekijöistä yhteen, syynulkoistamistaipumukseen. Kognitiivinen syyn ulkoistaminen voi olla häpeäherkkien automatisoitunut tapa suojella minää kanavoimalla intensiivinen häpeän tunne muualle. Kliinisessä tutkimuksessa on esitetty, että syyn ulkoistaminen saattaa kytkeytyä myös narsismin patologisiin puoliin. Tässä tutkielmassa oletetaan, että syynulkoistamistaipumus välittää osittain sekä häpeäherkkyyden että narsismin yhteyksiä verbaaliseen aggressiivisuuteen sekä aggressiivisiin aikomuksiin. Tutkimuksessa käytettiin 391 korkeakouluopiskelijan otosta ja data kerättiin kyselylomakkeilla. Analysointiin käytettiin bootstrap-mediaatioanalyysia, regressioanalyysia, eksploratiivista faktorianalyysia sekä osio- ja moniosiovastaavuusanalyysia. Tulokset osoittavat, että syynulkoistamistaipumus välittää häpeäherkkyyden yhteyttä verbaaliseen aggressiivisuuteen sekä riitaisiin ja pahantahtoisiin aikomuksiin. Tutkimuksessa saatiin myös tilastollisesti merkitsevää mutta vahvuudeltaan viitteellistä näyttöä siitä, että syynulkoistamistaipumus välittää myös narsismin ja verbaalisen aggressiivisuuden sekä pahantahtoisten aikomusten yhteyttä. Vastaavankaltaista näyttöä on häpeäherkkyyden ja verbaalisen aggressiivisuuden osalta, mutta narsismimallin mukaisia tuloksia ei ole esitetty aiemmin. Kognitiivinen syynulkoistamistaipumus näyttää olevan yksi tekijä, joka saa sekä häpeäherkät että narsistiset ihmiset käyttäytymään aggressiivisesti. Tulevan tutkimuksen tulee etsiä lisää aggressiivisuusyhteyttä välittäviä persoonallisuuden ominaisuuksia ja tilannetekijöitä, kiinnittää erityishuomiota narsismi- ja aggressiivisuusmittausten validiteettitarkasteluihin, erotella epäadaptiivinen narsismi luotettavasti sen muista puolista sekä tuottaa lisää kokeellista ja pitkittäisnäyttöä. Tutkielman: keskeisimmät lähteet: Anderson & Bushman, 2002; Tangney & Dearing, 2002; Pincus & Lukowitsky, 2010; Stuewig, Tangney, Heigel, Harty & McCloskey, 2010.