Browsing by Subject "E. coli"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-6 of 6
  • Wikström, Mia (1996)
    Tutkimuksessa selviteltiin mastiitista eristettyjen E. coli -kantojen (n= 194) seerumiherkkyyden suhdetta kliiniseen taudinkuvaan. Työhypoteesina oli olettamus, että seerumiherkät kannat saattaisivat aiheuttaa lievemmät oireet kuin seerumiresistentit kannat ja myös parantua nopeammin. Lisäksi kaikista kannoista tehtiin mikrobilääkeherkkyysmääritykset. Kirjallisuuskatsauksessa käsitellään mikrobilääkeresistenssiä. Tutkituista kolikannoista 50 % oli seerumiresistenttejä, 36 % välimuotoisia ja 14 % herkkiä. Mikrobilääkeherkkyydet määritettiin VetMic-mikrolaimennusmenetelmällä. E. coli -kannat olivat in vitro hyvin herkkiä enrofloksasiinille muiden antibioottien (ampisilliini, kefalotiini, oksitetrasykliini, streptomysiini, neomysiini, gentamysiini, nitrofurantoiini) MIC-arvojen ollessa korkeampia. Tapausten kliiniset oireet jakautuivat seuraavasti: ei oireita 2 % (2), lievätoireet 46 % (54), melko vakavat oireet 37 % (43) ja vakavat oireet 15 % (18). Kliinisellä taudinkuvalla ja seerumiherkkyydellä ei ollut korrelaatiota, toisinkuin työhypoteesi oletti. Tulokseen voi myös vaikuttaa se, että havainnot oireista puuttuivat 40 % (77) tapauksista, jonka vuoksi aineisto tältä osin oli pienehkö, varsinkin seerumiherkkien kantojen osalta. Utareen tulehdustilaa kuvaavat NAGaasi-arvot akuutissa vaiheessa korreloivat seerumiherkkyyden kanssa: seerumiherkät kannat eivät nostaneet NAGaasiarvoa yhtä korkealle kuin resistentit kannat. Seerumiresistentit kannat aiheuttivat siis voimakkaamman inflammaation utareessa, mutta tämä ei näkynyt voimakkaampina kliinisinä oireina ainakaan tämän suppeahkon aineiston perusteella. NAGaasi-arvot kontrollinäytteessä (pv 21) eivät korreloineet suoraan see rumiherkkyyden kanssa. Kuitenkin seerumiherkkien kantojen aiheuttamat tulehdukset näyttivät vaimenevan nopeiten. Positiivista korrelaatiota esiintyi lähes kaikkien tutkittujen lääkkeiden MIC-arvojen välillä. Negatiivista korrelaatiota esiintyi seerumiherkkyyden ja joidenkin lääkkeiden MIC-arvojen välillä.
  • Kotonen, Anne (1992)
    Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko Escherichia coli-bakteerin seerumiherkkyydellä yhteyttä akuutin mastiitintaudinkuvaan, tulehdusreaktion voimakkuuteen tai paranemistulokseen. Kirjallisuuskatsauksessa käsitellään mastiittia aiheuttavien koliformien bakteerien virulenssitekijöiden ja utareenpuolustusmekanismien vuorovaikutuksia. Hautjärven klinikan toimialueelta-oli eristetty akuuteista mastiiteista bakteerikantoja (n=75), jotka oli alustavasti tunnistettu E. coli -bakteereiksi lähinnä pesäkemorfologian perusteella. Kannat identifioitiin käyttäen API 20 E -diagnostiikkakittiä. Bakteerien seerumiherkkyys määritettiin Bioscreen- analysaattorilla inkuboimalla Iso-Sensitest-liemeen suspensoituja bakteereita joko aktiivisessa seerumissa, inaktivoidussa (56 ° C:ssa 30 min) seerumissa tai Hanksin balansoidussa suolaliuoksessa 20 h +37° C:ssa . Kliinisten oireiden voimakkuus arvioitiin potilaskortteihin kirjattujen tietojen perusteella. Maidon NAGaasiaktiivisuus mitattiin käyttäen MilkNAGase Testiä. Kannoista 68 identifioitiin E. coli -bakteeriksi. Näistä 36 (53 %)oli seerumiresistenttejä. Kannoista 24 (35 %) oli välimuotoisia ja 8 (12 %) seerumiherkkiä. Yleisoireiden vakavuuden perusteella 19 % tapauksista oli lieviä, 62 % kohtalaisen vakavia ja 19 % vakavia. Utareen turpoaminen oli voimakasta 55 %:ssa tapauksista ja erittäin voimakasta 45 %:ssa tapauksista. Maidon NAGaasiaktiivisuuden keskiarvo - keskihajonta akuutissa vaiheessa oli 226 +- 171 U/ml ja seurantanäytteissä 113 +- 134 U/ml. E.coli -kantojen seerumiherkkyyden ja kliinisten oireiden voimakkuuden välillä eiollut tilastollisesti merkitsevää eroa, ei myöskään seerumiherkkyyden ja akuutin vaiheen NAGaasiaktiivisuuden välillä.Testattavia kantoja oli liian vähän, jotta seerumiherkkyyden ja seurantanäytteiden NAGaasin suhdetta olisi voinut k&aum;sitellätilastollisesti.
  • Hinkka, Noora (2009)
    Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella mikrobilääkkeiden käyttöön liittyviä kustannuksia porsastuotannossa ja pohtia sikaloiden mikrobilääkehoidoista mahdollisesti aiheutuvaa resistenssiongelmaa. Aineistona käytettiin Helsingin yliopiston Mätsälässä sijaitsevan Saaren tuotantoeläinyksikön hoitoalueeseen kuuluvien viiden porsastuotantosikalan ja kahden muualla Etelä-Suomessa sijaitsevan porsastuotantosikalan lääkitystietoja ja porsastuotannon tietoja kolmen vuoden ajalta retrospektiivisesti. Kaikkien tutkimuksessa olleiden seitsemän sikalan mikrobilääkehoitotiedot koottiin tilakohtaisesti vuosilta 2006 – 2008. Kerättyjen lääkitys- ja tuotantotietojen sekä vakioitujen lääke- ja porsashintojen perusteella voitiin laskea tilakohtaiset vuotuiset lääkemenot per emakko ja pahnuekohtaisesti porsastuotannosta saatava bruttotulo ja kuolleisuudesta johtuva tulonmenetys. Tutkimus osoitti, että vuotuiset mikrobilääkehoitokustannukset sikalan keskimääräistä emakkolukua kohden vaihtelevat moninkertaisesti eri sikaloiden välillä. Mikrobilääkehoitojen kulut emakkoa kohti vuodessa oli Saaren alueen pienissä sikaloissa noin viisi euroa (keskiarvon vaihteluväli 3,45 – 6,13), kahdessa isossa yksikössä kulutus oli selvästi suurempi (keskiarvon vaihteluväli 14,68 – 38,17). Molemmissa isoissa sikaloissa porsastuotannon pahnuekohtaisen bruttotulon keskiarvo oli korkeampi (keskiarvo 510,84 €) pieniin Saaren alueen sikaloihin verrattuna (keskiarvo 465,67 €) ja pahnuekohtainen tulonmenetys oli keskimäärin pienempi (keskiarvo 68,50 €) Saaren alueen sikaloihin verrattuna (keskiarvo 79,90 €). Porsastuotannon bruttotulo ei huomioi mitään tuotantoon liittyviä menoja. Tulonmenetyksen osuus bruttotuloista vaihteli tilakohtaisesti 12 %:sta 23 %:iin mediaanin ollessa 15 %. Pienestä aineistosta johtuen saatuja seitsemän tilan tuloksia ei suoraan voida yleistää, vaan lisätutkimuksia tarvitaan. Tuloksia voitaneen kuitenkin pitää suuntaa antavina ja sitä humaanilääketieteessä olevaa käsitystä tukevina, että mikrobilääkeresistenssillä on kannattavuutta heikentäviä vaikutuksia. Näin ollen erityisesti nykytilanteessa, jossa sikatalouden kannattavuus on heikko, olisikin taloudellisesti perusteltua seurata resistenssin kehittymistä ja pyrkiä estämään sen leviäminen sikaloissa. Lääkityskustannusten lisäksi olisi huomioitava tuottajien oma turvallisuus liittyen mikrobilääkkeiden annosteluun eläimille. Lisäksi olisi kiinnitettävä huomiota niihin hoitokäytäntöihin, jotka voivat vaikuttaa resistenssiongelman syntyyn ja laajuuteen.
  • Itkonen, Jaakko (2014)
    Proteins are endogenous molecules that carry out most biological functions in vivo. They are called as the biological workhorses. Proteins are made up of polypeptide chains that usually fold in the three dimensional space to adopt a native stable conformation. Stability of proteins is dependent on the interplay of environmental factors (pH, temperature, ionic strength). For most proteins, the biological function closely relates to the structural attributes of the protein. Misfolding or unfolding of proteins often result in aggregation. Protein aggregation in vivo is known to cause debilitating and fatal diseases such as Alzheimer's, Huntington's, Parkinson's and age related macular degeneration (AMD). Instability (physical and chemical) of proteins in vitro is believed to result in aggregation. This is a huge concern for the biopharmaceutical industry as it not only limits the effectiveness of the manufacturing process but also poses a great risk of fatality in vivo due to the immunogenic nature of the aggregates. Mechanisms of protein aggregation are complex and not well understood. Regulatory requirements for patient safety in biopharmaceutical products require characterization and analysis of aggregates in protein drug formulations. This review provides an overview of protein aggregation in general and highlights the different analytical methods used to characterize protein aggregates in biopharmaceuticals. Neurotrophic factors influence survival, differentiation, proliferation and death of neuronal cells within the central nervous system. Human ciliary neurotrophic factor (hCNTF) has neuroprotective properties and is also known to influence energy balance. Consequently, hCNTF has potential therapeutic applications in neurodegenerative, obesity and diabetes related disorders. Clinical and biological applications of CNTF necessitate a recombinant expression system to produce large amounts of functional protein. Previous studies have reported that recombinant expression of CNTF in Escherichia coli (E. coli) was limited by low yields and the need to refold the protein from inclusion bodies. In this report, we describe a strategy to effectively screen fusion constructs and expression conditions for soluble hCNTF production in E. coli. Most conditions tested with the codon optimized hCNTF sequence in fusion with soluble tags resulted in soluble expression of the protein. The construct 6-His-CNTF showed soluble expression in all the conditions tested. Our results suggest that codon optimization of the hCNTF sequence is sufficient for soluble expression in E. coli. The recombinant hCNTF was found to bind to CNTFRα with an EC50 = 36 nM.
  • Larmela, Riina (2009)
    Koirilla bakterielli virtsatietulehdus (VTI) on yleinen sairaus, jota hoidetaan antibiooteilla. Runsas mikrobilääkkeiden käyttö voi lisätä bakteerien resistenssiä niitä vastaan. Virtsanäytteestä saadaan eristettyä taudinaiheuttaja ja tutkittua sen herkkyyttä erilaisille antimikrobisille lääkeaineille. Syventävät opintoni koostuvat kirjallisuuskatsauksesta ja tutkimusosiosta. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää mitkä ovat ensisijaiset taudinaiheuttajat koirien VTI:ssa ja löytyykö eristettyjen kantojen joukosta mikrobilääkkeille resistenttejä kantoja. Lisäksi tavoitteena oli selvittää mitä mikrobilääkkeitä Yliopistollisessa eläinsairaalassa (YES) käytetään VTI:a sairastaville koirille. Tutkimuksessamme haluttiin myös vertailla YES:n ja Elintarviketurvallisuusviraston (EVIRA) tekemiä herkkyysmäärityksiä. Tutkimusmateriaali koostuu vuonna 2005 YES:aan tuoduista VTI:a sairastavista koirista (n=85). Koirien virtsanäytteistä tehtiin bakteeritunnistus ja herkkyysmääritys sekä YES:ssa että EVIRA:ssa. Tiedot potilaista (mm. rotu, ikä, paino, sukupuoli, mahdollinen VTI:lle altistava tekijä ja infektion luonne) haettiin YES:n käyttämästä potilasohjelmasta. Potilaista naaraita oli 73%. VTI:lle altistava sairaus tai lääkitys oli 44% koirista Virtsanäytteistä eristettiin yhteensä 121 eri bakteerikantaa, joita olivat E. coli (n=90; 81%), Staphylococcus sp. (n=11, 9%), Enterococcus sp. (n=7; 6%), Proteus sp. (n=6; 5%), Streptococcus sp. (n=5; 4%) ja muutama muu yksittäinen bakteeri. YES:ssa tehtyjen herkkyysmääritysten mukaan E. coleista oli resistenttejä tai alentuneesti herkkiä trimetopriimi-sulfonamideille (TMS) 22%, amoksisilliini-klavulaanihapolle 16%, siprofloksasiinille 11% ja ampisilliinille 43% E. coleista. Yksikään E. coleista ei tiettävästi tuottanut laajakirjoista beetalaktamaasia vaikka kolmen sitä epäiltiin tuottavan. YES:n herkkyysmääritykset erosivat EVIRA:n määrityksistä jonkin verran ja bakteerit oli määritetty yleisesti ottaen resistentimmiksi YES:ssa kuin EVIRA:ssa. TMS (n=42; 42%) ja amoksisilliini-klavulaanihappo (n=40; 41%) olivat yleisimmin virtsatietulehduksen hoitoon aloitettuja mikrobilääkkeitä. Nämä lääkeainevalinnat vastasivat hyvin Maa- ja metsätalousministeriön työryhmän vuonna 2003 julkaisemia mikrobilääkkeiden käyttösuosituksia. Tutkimustulokset olivat yhtenevät kirjallisuuden kanssa siitä että E. coli on yleisin VTI:n aiheuttajamikrobi. VTI:n takana on usein jokin sille altistava tekijä, mikä tulisi ottaa huomioon hoidossa mikrobilääkkeen valinnan lisäksi. Bakteerien herkkyys mikrobilääkkeille todettiin pääasiassa hyväksi, mikä johtunee Suomen tiukasta mikrobilääkepolitiikasta.
  • Tiainen, Tiina Marjatta (1994)
    Kirjallisuusosuus esittelee tärkeimpien ympäristöperäisten mastiittipatogeenien bakteerien merkitystä utaretulehdusten aiheuttajina sekä kuivikkeiden merkitystä em. mastiittien ilmenemisessä. Tutkimusosuus selvittää aikakaus- ja sanomalehtipaperirouheiden käytännön soveltavuutta kotieläinten kuivitukseen sekä tärkeimpien ympäristöperäisten mastiittipatogeenien bakteerien (E. coli, K. pneumoniaa, S. uberis) kasvua em. materiaaleissa. Aikakaus- ja sanomalehtirouheita käytettiin kotieläinten kuivikkeena yhteensä 49 päivän ajan. Tänä aikana seurattiin kotieläinten puhtautta ja havainnoitiin kuivikemateriaalien käyttöominaisuuksia. Vertailukuivikkeena käytettiin kutterinlastua. Tutkimuksessa ei havaittu eläinten pohtaudessa eroa eri kuivikemateriaaleja käytettäessä, mutta todettiin molemmat paperirouheet erittäin pölyäviksi. Tästä syystä eläintiloissa suoritettiin lisäksihienopöly- ja pölyn sedimentoitumismittauksia sekä tehtiin paperirouheiden pölyllealtistetulle porsaalle hengityselimistön patologisanatominen tutkimus. Kuivikkeiden pölyävyydessä ei havaittu pölymittausten perusteella eroa, mutta porsaan keuhkoissa havaittiin muutoksia, jotka sopisivat pölyaltistuksen aiheuttamiksi. Ympäristöperäisten mastiittibakteerien kasvua paperirouheissa tutkittiin ymppäämällä tutkittaviin kuivikkeisiin kerrallaan yhtä tutkittavaa bakteeria ja inkuboimalla sitten kuiviketta 1 vrk +18 C:een lämpötilassa. Vertailukuivikkeena käytettiin silputtua olkea. Bakteeripesäkkeiden lukumäärät kuivikkeessa arvioitiin ennen ja jälkeen inkuboinnin.Aikakaus-ja sanomalehtirouheilla S. uberis -määrät vähenivät jyrkästi inkuboinnin aikana. E. coli- ja K.pneumoniae-bakteerien määrät pysyivät samoina. Oljessa E. coli ja K. pneumoniae -määrät lisääntyivät merkitsevästi.