Pro gradut ja vastaavat opinnäytteet: Recent submissions

Now showing items 1-20 of 21347
  • Perälampi, Heidi (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tavoitteet Talous ja syntyvyys ovat molemmat laajalti tutkittuja alueita, ja näiden kahden välinen yhteys on hyvin todennettu. Tutkimusta, jossa talouden tulkittaisiin vaikuttavan syntyvyyteen elämän kulun kautta on kuitenkin paljon vähemmän. Tämän tutkimuksen ensimmäinen tavoite on tutkia, oliko 90-luvun lamalla vaikutus silloisiin suomalaisiin lapsiin. Hypoteesina on, että jos perheen taloudellinen tilanne heikkeni 90-luvun laman aikaan, ovat silloiset lapset vähemmän halukkaita hankkimaan myöhemmin aikuisuudessa omia lapsia. Toinen tavoite on selvittää, muuttuuko tämä yhteys, riippuen lapsen iästä perheen taloudellisten ongelmien aikana. Metodit Tutkimuksen koehenkilöt valittiin FinnFamily-rekisteriaineistosta, joka koostuu 60 000 suomalaisen perheen seuraamisesta jo neljän sukupolven ajan. 43 432 vuosina 1975-1989 syntynyttä koehenkilöä valittiin FinnFamily-aineistosta tähän tutkimukseen.Koehenkilöitä ja heidän vanhempiaan seurattiin vuoden 2012 loppuun asti. Analyysit tehtiin käyttämällä Coxin regressiota. Koska monet koehenkilöt tulivat samoista perheistä, robustia kovarianssimatriisi-menetelmää käytettiin sallimaan korrelaatio perheenjäsenten kesken. Tulokset ja johtopäätökset Vanhempien taloudellisen tilanteen muutos 90-luvun laman aikaan ei laskenut lapsen todennäköisyyttä saada oma lapsi tulevaisuudessa. Myöskään interaktiosta vanhempien taloudellisen tilanteen muutoksen ja lapsen iän välillä ei saatu näyttöä. Sen sijaan saatiin hypoteesien vastainen tulos, jonka mukaan vanhempien 90-luvun laman aikainen tulojen lasku ja huomattava nousu nostivat lapsen todennäköisyyttä saada myöhemmin oma lapsi. Tulojen laskun osalta tulos säilyi, kun kontrolloitiin koulutustaso, sukupuoli, ikäkohortti ja sisarusten määrä. Laman aikainen tulojen nousu ei ollut tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä myöhempään korkeampaan todennäköisyyteen saada lapsi, kun sisarusten määrä kontrolloitiin. Tulos oli odottomaton, ja lisää tutkimusta tarvitaan selventämään syitä ilmiön taustalla. Erityisesti pitkittäistutkimusta, jossa mitattaisiin myös koehenkilöiden subjektiivisia kokemuksia ja narratiiveja vanhempien taloudellisista haasteista tarvitaan jatkossa.
  • Kiikeri, Mika (Helsingin yliopisto, 2020)
    The evaluation of arguments has not previously been approached from the perspective of cognitive factors that mirror decision-making in real time. This study examined how the reinforcement of intuitive and analytical thinking affects the identification of argumentation errors and the difficulty of choice manifested by evaluators in conflict situations. The results were partly in line with the assumptions: argumentation errors were identified in the context of analytical thinking more efficiently than in the context of intuitive thinking. In part, the results were contrary to assumptions. The effect of strengthening analytical thinking was smaller than expected and was possibly influenced by subjects' expectations of the experimental situation. The reinforcement of intuitive thinking, in turn, led to a seemingly contradictory result, as the difficulty of decision-making seemed to either increase or decrease depending on the evaluation method. Indeed, the results provided support for the view that the time spent by individuals to respond reflects uncertainty in response, whereas moving the mouse reflects the difficulty of decision in a conflicting situation as well as the difficulty of the tasks. The results suggest that the evaluation of arguments can be rapid and relatively certain, even if it simultaneously includes ambivalent features that increase decisional conflict.
  • Närvänen, Eija (Helsingin yliopisto, 2020)
    Objective. The FRIENDS programme is a group cognitive behavioural therapy (CBT) programme, developed for the prevention and treatment of child and adolescent anxiety and depression. In the context of prevention, FRIENDS has been extensively researched; however, little research has been conducted on FRIENDS in a treatment setting and with different populations. To help fill this gap, the aim of the present study was to evaluate the effectiveness of the Finnish version of FRIENDS in reducing internalising symptoms in children diagnosed with psychiatric and neuropsychiatric disorders. Methods. The present study was conducted at Helsinki University Hospital (HUS) Child Psychiatry outpatient clinics in the Helsinki metropolitan area, Finland. The participating children (n = 99, mean age = 9.45 years, range 6–13 years, 68.7 % boys) were randomly assigned to either FRIENDS (n = 52) or a waitlist control group (n = 47), which received treatment as usual for a period of 3 months before the intervention. The children’s internalising symptoms were assessed using parent- and teacher-report questionnaires (Child Behavior Checklist and Teacher’s Report Form) at referral to treatment, pre-treatment, post-treatment, and six-month follow-up. Results and conclusions. In both groups, there was a medium-sized statistically significant decrease in parent-reported internalising symptoms immediately after the intervention; however, these improvements were not retained at six-month follow-up. Teacher-reported internalising symptoms followed a similar pattern of decrease during the intervention and increase during follow-up; however, these changes were smaller in magnitude and did not reach statistical significance, possibly due to loss of statistical power caused by missing data. Neither parent- or teacher-reports showed an intervention effect, with children’s internalising symptoms exhibiting similar changes regardless of whether they belonged to the intervention group or the waitlist control group, which received treatment as usual during the wait period. These results raise questions on the durability of treatment effects and the superiority of FRIENDS over active waitlist control conditions or treatment as usual when treating children diagnosed with diverse psychiatric and neuropsychiatric disorders in a community setting where treatment adherence and integrity may not be ideal.
  • Nissilä, Juho-Jooel; Savelieva, Kateryna; Ung-Lanki, Sari; Lampi, Jussi; Elovainio, Marko; Pekkanen, Juha (Helsingin yliopisto, 2020)
    Koulun huono sisäilman laatu on yhteydessä oppilaan raportoimiin oireisiin. Tässä tutkimuksessa selvitimme, vaikuttaako vanhempien raportoima huoli lasten koulun sisäilman laadusta koulun todetun sisäilmaongelman ja oireiden lisääntyneen raportoinnin väliseen yhteyteen. Tutkimuksessa käytetty tietokanta kerättiin viidestä suomalaisesta alakoulusta, joissa oli todettu sisäilmaongelma ja viidestä kontrollikoulusta. Oppilaiden vanhemmat (n = 1868) raportoivat kyselyyn vastaamalla kokemansa huolestuneisuuden asteen sisäilman laatuun liittyen. Lisäksi vanhemmat raportoivat lastensa kokemat oireet. Todettujen sisäilmaongelmien, huolen ja viiden oiresumman (hengitystie-, alahengitystie-, silmä-, iho- ja yleisoireet) välisiä assosiaatioita tutkittiin logistisella regressioanalyysilla ja mediaatioanalyysilla. Vanhemmat olivat keskimäärin huolestuneempia kouluissa, joissa oli todettu sisäilmaongelma. Todetut sisäilmaongelmat olivat vahvassa yhteydessä huolestuneisuuden ja kaikkien tutkittujen oiresummien kanssa. Vanhempien huolestuneisuus oli yhteydessä kaikkien tutkittujen oiresummien kanssa. Mediaatioanalyysin tulosten perusteella näyttäisi siltä, että vanhempien huolestuneisuus saattaa selittää valtaosan todetun sisäilmaongelman ja oireraportoinnin välisestä yhteydestä. Jatkotutkimuksia tarvitaan kuitenkin kausaalisten suhteiden tarkemmaksi hahmottamiseksi todettujen sisäilmaongelmien, huolestuneisuuden ja oireraportoinnin välillä. Vanhempien huolestuneisuus saattaa olla keskeinen osa joidenkin suomalaisten koulujen sisäilmaongelmia. Sisäilmakyselyt ovat tärkeä informaationlähde, mutta niiden tuottamien tuloksien tulkinta tulee tehdä varoen, kun vastaajien keskuudessa tiedetään olevan merkittävää huolestuneisuutta. Päätökset rakennusten korjaustöiden aloittamisesta tulee tehdä asiamukaisiin rakennusteknisiin tarkastuksiin perustuen.
  • Välkki, Kristina (Helsingin yliopisto, 2020)
    Suusyöpäleikkauksen jälkeinen infektio hidastaa potilaan paranemista, pitkittää sairaalassaoloaikaa, heikentää potilaan ennustetta ja voi viivästyttää liitännäishoitojen aloittamista. Tämän tutkielman tarkoituksena oli perehtyä suusyöpäpotilaan hoitopolkuun, leikkauksen jälkeiseen infektioriskiin, ja kerätyn tutkimusaineiston perusteella selvittää, kuinka monelle suusyöpäpotilaalle tuli infektio leikkaushoidon jälkeisten ensimmäisten kolmen kuukauden aikana. Tutkimusaineistosta selvitettiin, minkälaisia infektioita suusyöpäpotilailla todetaan leikkauksen jälkeen, ja pyrittiin tunnistamaan infektioiden riskitekijöitä. Erityisesti tarkoituksena oli tutkia infektioiden yhteyttä sairaalassaoloaikaan ja mahdolliseen tehohoitojaksoon. Kyseessä oli retrospektiivinen tutkimus, jonka kohteena olivat HYKS Suu- ja leukasairauksien klinikalla vuosina 2016-2017 primäärikasvaimen vuoksi hoidon arviossa olleet suusyöpäpotilaat. Tutkimuksen tulosmuuttujana oli leikkauksen jälkeinen infektio. Tutkimusaineisto koostui 98:sta suusyöpäpotilaasta, joista 85 potilasta täyttivät aineistolle asetetut kriteerit. Leikkauksen jälkeinen infektio kehittyi 11:lle potilaalle (12,9%), joista kahdelle potilaalle kehittyi kaksi erillistä infektiofokusta. Tavallisimpia leikkauksen jälkeisiä infektioita olivat keuhkokuume ja leikkausalueen infektio suussa. Korkea ikä, yleissairastavuus, pitkälle edennyt syöpäsairaus, sekä leikkaushoidon osalta trakeostomia, kauladissektio ja mikrovaskulaarisiirteen käyttö olivat yhteydessä leikkauksen jälkeisten infektioiden korkeampaan ilmaantuvuuteen. Infektiopotilailla oli pidempi tehohoitojakso ja sairaalassaoloaika. Leikkauksen jälkeisten infektioiden ehkäisemiseen ja varhaiseen toteamiseen on kiinnitettävä jatkossa yhä enemmän huomiota. Tämän tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää HUS-potilaiden hoidon suunnittelun kehittämisessä sekä yhtenäisten hoitosuositusten laatimisessa. Jatkotutkimuksia tarvitaan suusyöpäpotilaan leikkauksen jälkeisten infektioiden riskitekijöiden tunnistamiseksi entistä tarkemmin sekä tehokkaiden hoitokäytäntöjen optimoimiseksi.
  • ROTO, SUOMA (Helsingin yliopisto, 2020)
    Syntymäasfyksia on tila, jossa sikiö tai syntyvä lapsi kärsii hypoksemian lisäksi hiilidioksidiretentiosta ja asidoosista. Se voi johtaa aivotoiminnan häiriöön eli hypoksis-iskeemiseen enkefalopatiaan (HIE), jonka hoitona käytetään vastasyntyneen ruumiinlämmön alentamista 33 asteeseen kolmen päivän ajaksi. Vaikea-asteisessa HIE:ssa mortaliteetti on korkea, ja henkiin jääville lapsille kehittyy usein pysyviä neurologisia vammoja. Asfyksialle altistavia äidin sairauksia sekä raskauden ja synnytyksen aikaisia riskitekijöitä tunnetaan monia, ja toisaalta suuri osa asfyksiatilanteista tulee yllättäen eikä ole ennakoitavissa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa erityisesti ammattilaisten toiminnalla vältettävissä olevia riskitekijöitä, jotka ovat johtaneet keskivaikeaan ja vaikeaan vastasyntyneen HIE:aan ja vaatineet viilennyshoitoa. Tutkimus toteutettiin retrospektiivisenä tapaus-verrokkitutkimuksena vuosina 2013 – 2017 Helsingin yliopistollisen sairaalan synnytyssairaaloissa synnyttäneille äideille. Jokaista 88:aa viilennyshoidettua vastasyntynyttä kohden valittiin samaa sukupuolta oleva, samassa sairaalassa ja samalla menetelmällä seuraavaksi syntynyt lapsi. Tiedot äitien terveydentilasta, raskaudesta ja synnytyksestä kerättiin sairaalan potilastietojärjestelmästä. Riskitekijöiden assosiaatiota HIE:n kehittymiseen arvioitiin logistisella regressioanalyysillä. Kaikista kirjallisuuden perusteella valituista todennäköisistä riskitekijöistä monimuuttuja-analyysiin valikoitiin muuttujat, joiden OR yksimuuttuja-analyysissä oli tilastollisesti merkitsevä. Synnytyksen käynnistäminen (aOR 3.08), äidin tupakointi (aOR 1.45) ja obstetriset hätätilanteet (aOR 3.51), osoittautuivat HIE:n itsenäisiksi riskitekijöiksi. Tutkimusryhmän käynnistetyissä synnytyksissä oli enemmän alatiesynnytyksiä kontrolliryhmään verrattuna (p=0.03). Tutkimustulosten perusteella päivystyskeisarileikkausta tulisi harkita aiempaa herkemmin käynnistettyihin synnytyksiin liittyvissä komplikaatioepäilyissä. Jatkossa tutkimuksia kannattanee suunnata erityisesti sikiön hyvinvoinnin seurannassa käytettävien menetelmien kehittämiseen.
  • Huovinen, Antti (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tausta: Traumaattisen aksonaalisen vaurion (TAI) merkitystä prognostisena tekijänä lievässä traumaattisessa aivovammassa ei ole tutkittu tarpeeksi. Yksittäisiä tutkimuksia löytyy TAI:n merkityksestä oireisuuteen ja kokonaisvaltaiseen toipumiseen lievän aivovamman jälkeen, mutta kirjallisuudessa ei löydy viitteitä, jotka suoraan tutkisivat lievillä aivovammapotilailla TAI-leesioiden vaikutusta työhönpaluuseen Tavoitteet: Tavoitteena on tutkia, mikä on traumaattisen aksonaalisen vaurion prognostinen merkitys työhönpaluuseen, posttraumaattisiin persistoiviin oireisiin sekä kokonaisvaltaiseen toipumiseen lievän traumaattisen aivovamman jälkeen. Metodit: Tutkimus sisälsi 113 prospektiivisesti kerättyä lievän aivovamman saanutta työikäistä ja työssäkäyvää potilasta. Akuuttivaiheen jälkeen potilaat lähetettiin HUS Aivovammapoliklinikalle neurologin arvioon noin kuukauden kuluessa tapaturmasta. Tätä edeltävästi potilaat kävivät 3T MRI-tutkimuksessa 3-17 vuorokauden sisällä vammasta. HUS Aivovammapoliklinikalla arvioitiin myös oireisuus Rivermead Post-Concussion Symptom Questionnaire -kyselyllä (RPQ) ja kokonaisvaltainen toipuminen Glasgow Outcome Scale Extended -mittarin (GOS-E) avulla. Työhönpaluu arvioitiin retrospektiivisesti jatkuvana muuttujana ja onnistunut työhönpaluu varmistettiin strukturoidulla puhelinhaastattelulla. Tulokset: 98,2% aivovammapotilaista oli palannut työelämään vuoden kohdalla. Työhönpaluuajan mediaani oli 9 vuorokautta. TAI-potilaat (n=22) eivät tilastollisesti eronneet muista lievän aivovamman saaneista potilaista oireisuuden suhteen, ja heidän kokonaisvaltainen toipuminen oli yhtä hyvää. Työhönpaluuajoissa ei ollut tilastollisesti merkittävää eroa ryhmien välillä. Pohdinta ja johtopäätökset: Tutkimuksessa TAI-potilaat toipuivat yhtä hyvin kuin muut lievän aivovamman saaneet potilaat. Traumaattinen aksonaalinen vaurio ei välttämättä ole prognostinen tekijä työhönpaluulle lievässä aivovammassa. Sen sijaan, että tavoittelisimme yhä tarkempia kuvantamismenetelmiä, jatkossa syytä olisi keskittyä muihin riskitekijöihin sekä suojaaviin tekijöihin, jotka vaikuttavat lievästä aivovammasta toipumiseen.
  • Hiltunen, Jesse (Helsingin yliopisto, 2020)
    Pään ja kaulan alueen karsinoomat ovat ominaisuuksiltaan vaihteleva joukko pahanlaatuisia kasvaimia, jotka tyypillisesti leviävät kaulan imusolmukkeisiin. Näiden syöpien hoito on kirurgia, johon yhdistetään säde- ja lääkehoito, jos epäillään syövän levinneen. Tutkijat kehittävät jatkuvasti lääkkeitä, ja tässä keskeisessä roolissa on yksilöllinen lääketestaus potilaista otetuilla syöpäkudosnäytteillä. Fragmenttikasvatuksessa potilaasta kerätty kudosnäyte käsitellään pienemmiksi kudospaloiksi eli fragmenteiksi, joita voidaan laboratorio-olosuhteissa kasvattaa ja tutkia. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli kehittää fragmenttikasvatusta syöpänäytteiden tutkimusmenetelmänä sekä selvittää kahden eri kasvatusmatriisin potentiaalia syöpänäytteiden kasvatuksessa ja lopulta lääketestauksessa. Tavoitteena oli systemaattisesti tutkia potilailta kerätyt syöpänäytteet ja vertailla kahta kasvatusmatriisia keskenään. Kasvatuksista analysoitiin sekä makro- että mikroskooppisia ominaisuuksia eri aikapisteissä. Analyysissa värjättiin useita erilaisia proteiinimerkkiaineita, joiden on todettu ilmentyvän pään ja kaulan alueen karsinoomissa. Ki67 on solukierron mitoosiin liittyvä proteiinimerkkiaine, jota käytettiin osoittamaan kasvatuksissa tapahtuvaa solujakautumista. BMI-1 puolestaan on sikiökauden soluissa ilmenevä proteiini, jonka on kuvattu ilmenevän myös suusyövissä. TUNEL-entsyymivärjäyksellä pyrittiin näyttämään solukuoleman määrää ja sijaintia. Kasvatusten käsittely- ja värjäysprotokollat kehittyivät merkittävästi jo tutkimuksen aikana. Lisäksi värjäystuloksista saatiin mielenkiintoisia viitteitä kasvatusmatriisien ominaisuuksista. Keskeisimmät tulokset olivat BMI-1-positiivisten solujen löytyminen fragmenttikasvatuksista, sekä solukuoleman ja –jakautumisen samankaltaisuus kasvatuksissa ja alkuperäisessä syöpäkudoksessa. Tutkimuksessa verrattiin myös kudoksensäilöntäliuoksessa yön yli säilöttyä syöpäkudosnäytettä välittömästi analysoituun näytteeseen, ja alustavien tulosten mukaan ensin mainitussa kuolevien solujen osuus oli merkittävästi suurempi.
  • Kervinen, Kaarlo; Lähdeoja, Tuomas; Salmela, Mikko; Paavola, Mika (Helsingin yliopisto, 2020)
    Retrospektiivisen tutkimuksen tavoitteena on selvittää HUS Töölön Sairaalassa vuosina 2007-2016 lukkolevyosteosynteesillä hoidettujen olkaluun alaosan nivelpintaan ulottuvien murtumien (AO-C-tyyppi) lyhyen ja keskipitkän aikavälin toiminnallisia ja radiologisia tuloksia. Samalla saadaan tietoa epätyydyttävää tulosta ennustavista tekijöistä ja voidaan verrata tuloksia kyynärtekonivelaineistoihin. Olkaluun alaosan nivelen sisäinen murtuma johtaa hoitamattomana huonon toimintakyvyn tarjoavaan kyynärpähän. Nuorilla hoitolinja on rutiininomaisesti operatiivinen, avoreduktio ja osteosynteesi kyynärnivelen toiminnan palauttamiseksi. Vanhuksilla osteosynteesi on teknisesti haastavaa murtumien mittavammasta pirstaleisuudesta johtuen sekä murtuman kiinnityksen pettämisiä, luutumattomuutta ja jäykkyyttä ajatellaan esiintyvän enemmän kuin työikäisillä. Kyynärnivelen tekoniveltä on tarjottu ratkaisuksi vanhusten murtumien hoidossa. Töölön sairaalan suuri volyymi tarjoaa myös kansainvälisesti merkittävän kokoisen potilasmateriaalin. Tutkimukseen pyydetään kaikkia 1.1.2007- 30.6.2016 Töölön sairaalassa olkaluun alaosan C-tyypin murtuman vuoksi leikkauksella hoidettuja murtuman syntyhetkellä yli 65-vuotiaita potilaita. Alkuajankohta on valittu siten, että lukkolevyt ovat siihen mennessä vakiinnuttaneet asemansa rutiinihoitona. Soveltuvat potilaat kutsutaan tutkimuskäynnille, jonka yhteydessä yläraajojen toimintakyky tutkitaan kliinisesti sekä vastataan toimintakykymittareiden kysymyksiin. Tutkimuksen päätulosmuuttuja on Oxford Elbox Score (OES) –mittari, joka määrittää kyselylomakkeen avulla kyynärnivelen toimintakyvyn vaikutusta arkielämään. Toissijaisina tulosmuuttujina ovat Mayo Elbow Performance Score (MEPS) –mittari, quick-DASH, kyynärnivelen kliinisesti määritetty toimintakyky ja potilaan subjektiivinen tyytyväisyys kyynärpään toimintaan. Lisäksi otetaan kyynärnivelen rtg-kuvat radiologisten muutosten selvittämiseksi. Potilailta määritetään myös terveen puolen toimintakyky, jolloin kunkin terve puoli toimii vertailuryhmänä. Seuranta-aika tulee olemaan vähintään yksi vuosi vammasta, suurimmillaan noin 8,5 vuotta. Keskeisiä taustatietoja ovat vammamekanismi, murtuman luokka ja vammaan sekä leikkaushoitoon liittyvät komplikaatiot. Tutkimus julkaistaan kyseisen erikoisalan kansainvälisessä lääketieteen lehdessä. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää määrittämään HUS Töölön sairaalassa käytössä olevia hoitolinjoja kyseisen vammatyypin osalta.
  • Malassu, Irina (Helsingin yliopisto, 2020)
    HUS, suu- ja leukasairauksien klinikassa (SLK), Pää- ja kaulakeskuksessa tehdään vuosittain 70–80 ortognaattis-kirurgista leukojen leikkausta aikuisille, joilla on vaikea purentavirhe ja siihen liittyvä vertikaalinen, transversaalinen ja/tai antero-posteriorinen leukojen epäsuhta sekä purennasta aiheutuvaa vakavaa terveydellistä haittaa. Ortognaattis-kirurgista hoitoa voivat tarvita myös potilaat, joiden purenta on muuttunut kasvojen alueen murtuman seurauksena. Ortodonttis-kirurginen hoito on potilaalle raskas sekä fyysisesti että psyykkisesti. Hoito on pitkäkestoinen, vaatii sairaalahoitoa ja potilaan ulkonäössä voi tapahtua suuriakin muutoksia. Siksi hoitoa ennen on selvitettävä ja arvioitava potilaan psykososiaalinen tilanne, leikkauksen hyödyt ja siitä mahdollisesti aiheutuvat haitat sekä potilaan odotusten realistisuus. Tutkimuksemme tavoitteena on selvittää ortognaattis-kirurgisten potilaiden hoidon kulku; perehtyä siihen sekä kirjallisuuden, kliinisen toiminnan sekä ortognaattis-kirurgisen potilaan haastattelun kautta; oppia ymmärtämään ortognaattis-kirurgisen hoidon suunnittelu, hoidon toteutus sekä ongelmat ja hyödyt. Tässä työssä keskitytään erityisesti tapaturmapotilaaseen ja surgery first-tyyppiseen hoitoon. Kliinisenä materiaalina on HUS:n Pää-ja kaulakeskuksessa, Suu- ja leukasairauksien klinikassa keväällä 2019 leikattu potilas. Potilastapauksemme osoittaa, että ortognaattista kirurgiaa voidaan toteuttaa myös potilaille, joiden elämäntilanne on syystä tai toisesta haastava. Päihdetaustaa omaavilla henkilöillä voi esiintyä anestesian sekä postoperatiivisen kivunhallinnan ongelmia. Tällaisissa tapauksissa on mietittävä erityisen tarkasti etukäteen, millaisia haasteita voi tulla vastaan ja miten ne ratkaistaan. Hoitoprosessin aikana huomioitavaa on potilaan informointi vertaistukiryhmistä sekä niihin ohjaaminen tarvittaessa. Myös hoitohenkilökunnan tavoitettavuus sekä potilaalle tarjoama henkinen tuki on välttämätöntä.
  • Niemi, Justiina (Helsingin yliopisto, 2020)
    Propionibacterium freudenreichii is a dairy propionic acid bacterium and it is used as adjunct culture in Swiss-type cheese manufacture. The bacterial strain is known for its GRAS (Generally Recognized as Safe) status, and it is safe to use in food. Based on previous studies, P. freudenreichii requires anaerobic conditions to start bacterial growth. Bacterial viruses ‘bacteriophages’ uses two life cycles, lysogenic or lytic cycle. The life cycle of bacteriophages affects bacterial cell lysis or division. Researchers are interested in fortifying foods naturally with vitamin B12. P. freudenreichii is known for its ability to actively produce vitamin B12. This master's thesis aims were to study 1) The effect of oxygen contentration on Propionibacterium freudenreichii subsp. freudenreichii JS7 strain and 2) the effect of oxygen consentration on the prevalence of bacteriophage in P. freudenreichii JS7 strain. In this study, P. freudenreichii JS7 strain was grown at different oxygen concentrations. Bacterial growth was observed by cell density measurements and cell plating. In the preliminary experiment, the strain was grown 1) anaerobically 2) two stages which includes aerobic and anaerobic growth conditions and 3) aerobically. Based on the partial results of the preliminary experiment, the fermentation was performed in a bioreactor in an anaerobic growth condition. The cell plating results of the bioreactor experiment were used to study the effect of oxygen concentration on the presence of bacteriophage in a bacterial strain by using three primer pairs. The polymerase chain reaction was applied to study the presence of the bacteriophage genome as a plasmid, free, and prophage which means that phage genome is integrated into the bacterial chromosome. Based on the results of this study, the cell density of P. freudenreichii JS7 strain increases faster in anaerobic oxygen concentration comparing to aerobic and two staged oxygen concentrations. Based on the results of the bioreactor study, the bacterium can anaerobically form different size of colonies for the cell plating. The bacteriophage genome may be present as a plasmid, free and integrated into the bacterial chromosome. The results of the bacteriophage study might give signs that P. freudenreichii JS7 could be able to utilize the lysogenic life cycle in anaerobic growth condition.
  • Luotola, Vuokko (Helsingin yliopisto, 2020)
    Operatiivisen johtamisen, strategisen johtamisen ja päätöksenteon tarpeet ovat lisääntyneet maatalousyrityksissä. Tässä tutkimuksessa selvitetään sitä, onko hyvin menestyvien sikatilojen yrittäjillä korkea yrittäjäorientaatio. Yrittäjäorientaatio koostuu riskinottohalukkuudesta, proaktiivisuudesta sekä innovatiivisuudesta. Tämän tutkimuksen tutkimusongelma keskittyi selvittämään, millaista on suomalaisten sikatilojen strateginen talousjohtaminen. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena haastattelututkimuksena. Haastatteluja tehtiin yhteensä kymmenen ja kaikki haastateltavat ovat sikatilallisia eri puolilta Suomea. Suoraan voidaan todeta, että kaikilta haastatelluilta yrittäjiltä löytyi strategisen talousjohtamisen muotoja omasta yritystoiminnastaan. Strateginen talousjohtaminen on laaja kokonaisuus, joka koostuu monesta eri osa-alueesta ja se ilmenee eri yrityksessä eri tavoin. Kun kyseessä on laadullinen tutkimus, jossa tutkimusotos on pieni, on selvää, että yrittäjien persoonallisuudet ja alan kokemus korostuvat. Voidaan todeta, että yrittäjät, jotka hyödyntävät strategista talousjohtamista omaavat myös korkean yrittäjäorientaation. Vastauksissa ilmenikin jatkuvan kehittämisen ja kehittymisen tarve, pitkäjänteinen talouden suunnittelu ja seuranta sekä toimintaympäristön muutoksiin reagointi. On kuitenkin huomioitava, että maatalous on riippuvainen sidosryhmiensä toiminnasta ja taloudellisesti hyvinvoiva maatila tarvitsee onnistumisen jokaisella osa-alueella. Pelkillä kustannussäästöillä harvoin pääsee tyydyttävään lopputulokseen. Alhaiset tuottajahinnat luovat taloudelliset raamit maatiloille, jotka joutuvat toimimaan annetuissa olosuhteissa. Korkea yrittäjäorientaatio ja strateginen talousjohtaminen luovat hyvän pohjan onnistuvalle ja tuottavalle yritykselle, mutta pelkästään ne eivät ole menestymisen tae.
  • Seppä, Elina (Helsingin yliopisto, 2020)
    Variety resistance in an economic means for the environment and the farmer to control pathogens that generally affect crops. In European spring wheat varieties, the resistance to leaf spot diseases has received less attention, especially with regard to significant parastagonospora nodorum blotch (also known as leaf and glume blotch) and tan spot in Finland. In this dissertation, new sources of disease resistance were sought from an extensive collection of spring wheat landraces. The resistance of four wheat gene bank material was screened and investigated against Finnish Parastagonospora nodorum and Pyrenophora tritici-repentis isolates. The study included three commonly grown spring wheat varieties to which the disease resistance of landraces was compared. The study was part of the Natural Resources Institute Finland’s (Luke) Hyötygeeni-project (Genetic Resources for Utilization - A Toolkit for Plant Breeding), which examined the pre-breeding chain as a part of the plant breeding process. Genotypes expressing a resistance to the leaf spot diseases were found from the studied spring wheat landraces. Landraces, which were found to be highly resistant to the wheat leaf spot diseases, was native to China and Sweden. Excellent durability to/for both parastagonospora nodorum blotch and tan spot was observed in Gotland single grain (ein korn) wheat (NGB 4497). The research for sources of disease resistance must be continued even more widely in landraces and wild species, and at the same time new forms and technologies of disease resistance screening must be developed. Ultimately, however, the aim is to ensure that yield levels and crop security remain good and to ensure research, breeding and production of domestic high-quality spring wheat in Finland.
  • Kara, Tapio (Helsingin yliopisto, 2020)
    Pohjois-boreaalisessa metsässä puun lahoaminen on hidas prosessi, joka vaikuttaa merkittävästi metsän rakenteeseen, dynamiikkaan ja kasvuolosuhteisiin. Hajotessaan lahopuu tuottaa vettä ja hiilidioksidia ja tarjoaa ravinteikkaan kasvupaikan kasveille, pieneliöille ja mikrobeille. Metsikön rakenteen muutoksen ja hiilen kierron ymmärtämiseksi tulee lahopuudynamiikkaa tutkia luonnontilaisessa metsässä. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää kuolleen pysty- ja maalahopuun lahoamisnopeutta luonnontilaisessa metsässä. Lahopuut luokiteltiin viiteen laholuokkaan niiden lahoamisasteen perusteella ja laskettiin puiden viipymäaika kussakin laholuokassa. Lahoamisnopeus määritettiin lahopuun siirtymisellä näiden luokkien välillä iän funktiona. Lisäksi laskettiin pystyyn kuolleiden puiden kaatumistodennäköisyys vertaamalla pystyssä olevien lahopuiden määrää kaikkiin lahopuihin ja suhteuttamalla se viipymän pituuteen. Tulosten esittelyä varten laholuokista muodostettiin kolme eriasteisesti lahonnutta luokkaa: Tuore lahopuu, keskinkertaisesti lahonnut ja merkittävästi lahonnut. Lahopuuaineistoa kerättiin kolmesta paikasta; Värriön ja Maltion luonnonpuistoista sekä Venäjän Kazkimista. Koealoja oli yhteensä 48 kappaletta. Koealoilta mitattiin kaikki rinnankorkeusläpimitaltaan yli 10 cm kuolleet puut. Pystypuista kairattiin lustonäyte, maapuista sahattiin kiekkonäyte, joista puiden kuolinvuodet ajoitettiin dendrokronologisin menetelmin. Yhteensä 519 rungosta saatiin määritettyä kuolemisesta kulunut aika. Puulajeina oli mänty (Pinus sylvestris), kuusi (Picea abies) ja koivu (Betula spp.). Lahoamisnopeutta tarkasteltiin luomalla graafinen kuvaaja ajan funktiona, jonka avulla voitiin ennustaa kuinka kauan mittaustilanteessa löydetty lahopuusto lahoaa. Männyn lahoaminen näyttäytyi merkittävästi hitaampana kuin kuusen ja koivun. Männyn pystylaho-puista lahosi 95 % totaalisesti tai siirtyi kolmanteen, merkittävästi lahonneeseen laholuokkaan 210 vuodessa, kuusella vastaava lahoaminen kesti 85 ja koivulla 105 vuotta. Männyn maapuiden vastaa-va 95 % osuus vei 140 vuotta, kuusella 85 ja koivulla 105 vuotta. Tulosten perusteella pohjoisboreaa-lisessa metsässä pystyynkuolleiden puiden vuosittainen kaatumistodennäköisyys on pieni, vaihdellen 0 - 3 % välillä. Hidas, jopa 200 vuotta kestävä lahoamisprosessi on merkittävä tekijä pohjoisboreaalisessa metsässä ja vaikuttaa pitkällä aikavälillä kokonaisvaltaisesti ympäristönsä rakenteeseen ja dynamiikkaan.
  • Kauko, Sini (Helsingin yliopisto, 2020)
    Yritys- sekä tuotebrändit ovat yrityksille tärkeitä ja niiden arvon ylläpitämiseksi tehdään valtavasti töitä. Sisäinen brändijohtaminen on yrityksen sisällä tapahtuvaa toimintaa, jonka tavoitteena on saada yrityksessä työskentelevät henkilöt käyttäytymään brändien mukaisesti ja välittämään brändi-identiteettiä sekä haluttua brändiviestiä asiakkaille sekä muille sidosryhmille. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää tekijöitä, jotka mahdollistavat useita brändejä edustavissa yrityksissä onnistuneen sisäisen brändijohtamisen. Onnistuminen voidaan nähdä brändinmukaisena käyttäytymisenä läpi yrityksen. Tutkimus keskittyy henkilöihin, joiden työnkuvana on johtaa ja kehittää brändejä. Tämä luo uuden näkökulman aiheeseen verrattuna aikaisemmin tehtyihin tutkimuksiin, jotka ovat keskittyneet asiakasrajapinnassa työskenteleviin henkilöihin. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu aikaisemmin tehtyjen tutkimusten pohjalta, joista nousee esiin neljä eri aihealuetta: johtaminen, henkilöstöhallinto, kommunikointi sekä brändisitoutuneisuus, -uskollisuus ja brändi-identiteetin tunnistaminen. Aihealueiden on aikaisempien tutkimusten perusteella todettu parantavan sisäistä brändijohtamista. Tutkimus on tehty laadullisella tutkimusmenetelmällä teemahaastatteluja käyttäen. Tutkimukseen on haastateltu seitsemää henkilöä, joiden työnkuvaan kuuluu brändin / brändien johtaminen ja kehittäminen, sekä niistä vastuussa oleminen. Kaikki haastateltavat työskentelevät yrityksissä jotka edustavat useita eri tuotebrändejä. Tulokset on analysoitu teorialähtöistä sisällönanalyysiä käyttäen. Tutkimuksen tuloksista käy ilmi sisäisen brändijohtamisen tärkeys yrityksissä. Sen onnistumiseksi johdon on oltava tukena, ja luotettava brändin parissa työskenteleviin henkilöihin. Kommunikoinnin on oltava koko yrityksen läpileikkaavaa ja avointa kaikille. Eri sisäisen brändijohtamisen keinot koetaan kasvattavan brändisitoutuneisuutta, joka taas nähdään erittäin tärkeäksi oman työn onnistumisen kannalta. Tuloksissa korostuu eri työkalujen monipuolisuus ja niiden yhtäaikainen käyttö, joita pidetään edellytyksenä onnistumiselle. Verrattuna aikaisempiin tutkimuksiin, henkilöstöhallinnon roolia ei tässä tutkimuksessa pidetä juurikaan merkittävänä. Yhteistyön brändin parissa työskentelevien henkilöiden ja henkilöstöhallinnon välillä toivotaan kuitenkin olevan tiiviimpää, jotta brändiviesti saataisiin tärkeämmäksi osaksi koko organisaation toimintaa.
  • Gonzalez Ramos, Victor Manuel (Helsingin yliopisto, 2020)
    Yeasts are a major spoilage threat in carbonated and fermented beverages, causing considerable economic losses for the manufacturers. Dekkera bruxellensis and Zygosaccharomyces bailii are the two most common spoilage yeast in beverages due to their high tolerance towards beverage-related stress factors. For industry, early and reliable detection of contamination is necessary to minimize spoilage potential and maintain product quality. Cultivation on selective/differential media remains the main method for detection of these organisms, with incubation times from 3 to 15 days. Beverage-related stresses may generate sub-population of injured yeast cells and further delay or even prevent the detection in regular media. PCR, flow cytometry and other alternative detection methods also rely on enrichment cultivation to achieve the required sensitivity for the industry. Therefore, reduced incubation time of sample enrichment and improved detection of injured cells is crucial for a more rapid and reliable detection method. Modification of specific compounds in the culture medium composition has been reported to improve recovery of bacteria after stress. As analogue studies have not been performed on spoilage yeast, modification of the culture medium composition offers a possibility to improve the growth of injured and healthy yeast cells. The aim of this study is to reduce cultivation time required for detection of healthy and injured Dekkera bruxellensis and Zygosaccharomyces bailii cells. Initially, conditions for inducing organic acid and heat injury in D. bruxellensis, D. anomala and Z. bailii cells were studied in an artificial beverage containing basic components of soft drinks. Selective and non-selective plate cultivation and fluorescent viability stains were used to assess the level of injury. The organic acid treatments resulted in inconsistent injury of spoilage yeasts, and thus, recovery from organic acid injury could not be screened. The heat treatments resulted in consistent 1-3 log reduction of viable cell counts. Altogether, 46 potential injury-relieving or growth-enhancing supplements were screened for their effects on the growth rate and lag time of heat-treated and untreated cells in non-selective YM broth using high-throughput automated turbidometry. During individual screening, the growth of Z. bailii strains was significantly improved (p<0.05) only by supplementation with three ion sources: calcium chloride, potassium chloride, and magnesium sulphate. Synergistic effects of the three ion sources was optimized for D. bruxellensis and Z. bailii individually using surface response analysis. Optimized D. bruxellensis YM medium showed no consistent impact on healthy or heat-treated D. bruxellensis strains. On the other hand, two out of the three Z. bailii strains showed significant lag time reduction of 63-66% in untreated cells and 34% in heat-treated cells when incubated in optimized Z. bailii YM medium. The lack of differentiation between improvement of growth of untreated and heat-treated cells point to a generalized ionic deficiency in YM medium. In conclusion, the optimized Z. bailii YM medium is a promising candidate for reducing the detection time of the common spoilage yeast, but it would still require validation with additional Z. bailii strains and quality control samples. It would be also interesting to study the benefits of the medium for cultivation of other spoilage yeasts and in the presence of Z. bailii selective compounds. The information about the importance of various salts for growth of Z. bailii may also prove useful in biotechnological applications of this yeast.
  • Pietarinen, Niina (Helsingin yliopisto, 2020)
    Bioeconomy is expected to play a key role in achieving resource-efficient, sustainable societies globally. With its vast forest resources, Finland aims at being a global forerunner of forest-based bioeconomy, which is ought to result in increased welfare of Finnish citizens, while being ecologically sustainable. Given these expectations, it is important to understand the relationship between Finnish forestry and sustainability. The aim of this master’s thesis is to provide an analysis on how the concept of sustainability is framed and translated in Finnish forest policies. Two research questions were drawn: 1. How is sustainability framed and understood in the Finnish forest policies? and 2. How the “Spirit of Rio” is transferred into the existing legislation? In this context, “the Spirit of Rio”, originating from the Rio Conference held in 1992, means the ambition to take care of environmental issues with a bottom-up approach with the participation of groups that are most affected by the decisions. Discourse analysis was chosen as approach as it can reveal meanings within texts. The analysis followed Backstränd and Lövbrand (2006) and investigated specific elements of environmental discourses (ecological modernization, green governmentality and critical civic environmentalism) in the analysis of selected national forest policy documents. ATLAS.ti software was used in analyzing and processing the research data. A code book was developed in order to help in structuring the analysis and the material was coded in four different levels, starting from the broadest topics and proceeding to less visible details. The research results indicate, that although the language used in the policies refers widely to sustainability, the consideration of ecological aspects of sustainability is weak and rhetoric whereas economic values have a dominant role, and are defined and translated towards action and practices. The Spirit of Rio was addressed in the analyzed policies in the form of co-operation of stakeholders and a participative writing process. However, the importance noticeably decreased over time. The research findings demonstrate, that in the analyzed policies the “brand” of sustainability is to some extent used as a marketing tool and hence risks to legitimize an industry friendly agenda with bioeconomy acting as an opportunity to commercialize natural resources. This thesis aims to provide relevant reflections to policymakers and the forest sector on whether and to which extent sustainability has been included in the Finnish forest policies. Understanding sustainability framings and dominant discourses in the past and present forest policy documents will help to inform ongoing and future forest policy revisions. Revealing the dominant discourse increases transparency and can start a process towards problem solving.
  • Rutanen, Aino (Helsingin yliopisto, 2020)
    Global warming caused by the warming effect of greenhouse gases (GHGs) induces permafrost thaw, which could alter Arctic ecosystems from prominent carbon sinks to potential sources of GHG emissions when polar microorganisms become metabolically more active and have access to carbon compounds that were previously largely unavailable. Polar microbes can have significant contributions to the growing emissions of carbon dioxide (CO2), methane (CH4) and nitrous oxide (N2O) and therefore, studies on their metabolism are important. The aim of my study was to investigate polar microbial community composition and diversity as well as functional potential that was related to GHG-cycling in a subarctic environment with genome-resolved metagenomics. Soil cores were collected at the Rásttigáisá fell that is located in Northern Norway. After DNA extraction, ten mineral soil samples were sequenced. Metagenome-assembled genomes (MAGs) were reconstructed using either the combination of human-guided binning and automatic binning or human-guided binning only. Taxonomy was assigned to the MAGs and the functional potential of the MAGs was determined. I recovered dozens of good-quality MAGs. Notably, the MAGs from the mostly unknown phyla Dormibacterota (formerly candidate phylum AD3) and Eremiobacterota (formerly candidate phylum WPS-2) were reconstructed. There were MAGs from the following bacterial phyla as well: Acidobacteriota, Actinobacteriota, Chloroflexota, Gemmatimonadota, Proteobacteria and Verrucomicrobiota. In addition to the bacterial MAGs, MAGs from the group of ammonia-oxidizing archaea were recovered. Most of the MAGs belonged to poorly studied phylogenetic groups and consequently, novel functional potential was discovered in many groups of microorganisms. The following metabolic pathways were observed: CO2 fixation via the Calvin cycle and possibly via a modified version of 3-hydroxypropionate/4-hydroxybutyrate cycle; carbon monoxide oxidation to CO2; CH4 oxidation and subsequent carbon assimilation via serine pathway; urea, ammonia and nitrite oxidation; incomplete denitrification as well as dissimilatory nitrate reduction to ammonium. My study demonstrates how genome-resolved metagenomics provides a valuable overview of the microbial community and its functional potential.
  • Moslova, Karina (Helsingin yliopisto, 2020)
    Ribonukleiinihapot (RNA) toimivat kriittisissä biologisissa tehtävissä geneettisen tiedon välittäjinä solun sisällä. Sen lisäksi niillä on merkittävä rooli perintöaineksen säilymisessä ja siirtymisessä sekä katalyyttisten toimintojen ylläpitämisessä. RNA-modifikaatioiden on katsottu toimivan ylimääräisenä tiedonvälittäjäkerroksena solufysiologian säätelemisessä nukleotidisekvenssien koodauksessa. Tämän Pro gradun kirjallisuusosassa esitellään viimeisten viiden vuoden ajalta (2014-2019) vakiintuneet tekniikat sekä ohjelmistot RNA-modifikaatioiden tutkimuksissa. RNA-modifikaatioiden monimuotoisten biologisten toimintojen selvittäminen perustuu tarkkaan detektointiin, kvantitointiin, ja modifikaatioiden kartoitukseen. Näytteen esikäsittely mm. kemiallinen leimaaminen on tärkeässä roolissa onnistuneen analyysin kannalta. Työssä kerrotaan mm. massaspektrometrisistä (MS) identifioinneista ja rakennetutkimuksista sekä sekvenssointtitekniikoiden hyödyntämisestä. Useiden viime vuosien aikana menetelmien kehittämisessä on edistytty merkittävästi. Erityisesti MS datan käsittelyyn soveltuvia ohjelmistoja on luotu tandemmassaspektrien tulkitsemiseksi. Massaspektrien käsittelyn monipuolistaminen on johtanut uusiin lähestymistapoihin. joista voidaan saada kvalitatiivista ja kvantitatiivista tietoa RNA-modifikaatioista, usein jopa sekvenssispesifisyyden tasolla. Koska RNA-tutkimus on vielä varhaisessa vaiheessa, se vaatii paljon tutkimustyötä. Uusien menetelmien, tekniikoiden ja ohjelmistojen kehittymisen myötä ymmärrys RNA-modifikaatioiden olemassaolosta, tarkoituksesta, toiminnasta ja vaikutuksesta elämään kasvaa. Työn kokeellisen osion aiheena oli derivatisoida lähettiribonukleiinihappo (mRNA) fluorisoivaksi ja kehittää analyyttinen erotusmenetelmä kapillaarielektroforeesilla (CE) laserindusoitua fluoresenssidetektoria (LIF) käyttäen. Fluoreskeiini-5-isotiosyanaatti (FITC) valittiin derivatisointireagenssiksi sen monipuolisen käytettävyyden vuoksi ja helpon saatavuuden takia. Edellisestä huolimatta on yleisesti tiedossa FITC:n nopea hajoaminen, mutta tähän asti ei ole raportoitu, kuinka nopeasti FITC todellisuudessa muuttuu reagointikyvyttömäksi. Menetelmän kehitysvaiheessa käytettiin RNA-tyyppisiä biologisia molekyylejä, kuten BSA ja aminohappoja. Työssä testattiin erilaisia puskureita eri pH-arvoilla ja pitoisuuksilla. Lisäksi optimoitiin injektiopaine ja -aika sekä virta käyttäen CE-laitteistoa varustettuna diodirividetektorilla (CE-UV). Koska työn päätavoitteena oli erotusmenetelmän kehittäminen, derivatisointireaktion toimivuuteen ei heti kiinnitetty tarpeeksi huomiota. Menetelmä optimoitiin leimatuille aminohapoille ja BSA:lle. Lopuksi siirryttiin viimeistelemään menetelmä CE-LIF:llä. Derivatisointituotteiden tunnistus tehtiin ESI-TOF-MS:lla. Siinä yhteydessä huomattiin FITC:n nopea hajoaminen. Monien haasteellisten kokeilujen jälkeen päädyttiin keskittyä FITC:n stabiiliuden selvittämiseen. FITC:ä myydään samalla cas-numerolla kahta eri konformeeria ja tämän lisäksi vielä eri cas-numerolla kahta isomeeria. Näillä kaikilla on hieman erilaiset fysikaaliset ominaisuudet, jotka selvitettiin tässä työssä. Tutkittiin FITC:n eri konformeerien stabiilisuutta erilaisissa liuottimissa ja kahdessa lämpötilassa kymmenen päivän ajan käyttäen ESI-TOF-MS-laitetta sekä positiivisella että negatiivisella polariteetilla. Tutkimuksessa standardoidulla derivatisointiproseduurilla testattiin FITC-kemikaalin avulla LIF-detektorin toimintaa. Kuitenkin mRNA-derivatisointiin vaaditaan kalliit leimauskitit, joita ei tässä vaiheessa ollut mahdollista hankkia. Pysyminen alkuperäisessä suunnitelmassa ja optimoida CE-LIF -metodi fluoresoivalla FITC-reagenssilla lähetti-RNA:n leimaamiseen ei aikataulullisesti onnistunut. Siten projekti painottui tämän kokeellisen työn osalta derivatisoinnin optimointiin ja FITC-kemikaalien kinetiikkaan. Sen vuoksi projektissa tehtiin perusteellinen pohjatyö tuleville tutkimuksille. Kokeellisesti onnistuttiin leimaamaan nukleotidiemäksiä, jotka ovat lähetti-RNA:n perusosia. Selvitettiin FITC:n hajoamisnopeus ja liuottimet, joita FITC-tutkimuksissa on käytetty ja joita tulee käyttää, jotta reaktio onnistuu. Leimaus onnistui p-kinoidille. Saatujen tulosten perusteella on mahdollista laskea FITC:n optimaalinen määrä onnistuneen reaktion kannalta. Lisäksi osoitettiin, että leimausreaktio on herkkä, kun käytetään optimaalista puskuria ja optimipitoisuuksia. Jatkotutkimuksissa myös FITC-liuoksen valmistamiseen pitää kiinnittää paljon huomiota.
  • Silva, Oscar S. (Helsingin yliopisto, 2020)
    Asymmetrical flow field-flow fractionation (AF4) is a separation and characterization technique for macromolecules and particles, which has been gaining popularity in a multitude of scientific and industrial applications. AF4 is considered a challenging experimental technique to optimize and relatively few tools exist for this purpose. One of the main aims of the work was to provide practitioners of AF4 techniques with software tools, which bridge the gap between domain knowledge and AF4 theory for a more fluid experimental design workflow. This is made possible by a feature of AF4, which makes it stand out from related separation methods by enabling theory-driven prediction of sample behavior over the course of the experiment. In the first part of the computer experiments carried out, an algorithm based on probability theory was developed for predicting the ideal separation of samples based on readily obtainable sample properties. Among the obtained results is a predicted fractogram, which is the end product of an AF4 experiment run. The ability to predict separation of samples finds use in AF4 method development as well as other applications relevant to experimental work. The algorithmic models were constructed to describe real life systems for which experimental data was available and against which performance could be tested. The real world systems modeled included two AF4 instrument channels with different geometries and both natural and synthetic polymer samples. Prediction by the algorithm was compared to previously published experimental data from other authors, after configuring the algorithm to the corresponding experimental setups. The results suggest that the algorithm can relatively closely approximate predictions made by the underlying ideal AF4 theory. For a disperse polymer sample in a separation program for which no simple theoretical result was available, the algorithm's predictions gave promising results for approximating the shape of fractogram curve. In the second part of the computer experiments, a theory based model was fitted to experimental data and performing statistical inference was explored as a technique. Bayesian data analysis was used therein to complete a routine task in AF4 operation and subsequent data processing. The data analysis provided an estimate congruent with theory and external estimates given for the same data by other researchers. Looking forward, possible enhancements to the presented models and their applicability more widely to AF4 work as well as possible developments of computational models in the field are discussed.