Pro gradut ja vastaavat opinnäytteet: Recent submissions

Now showing items 1-20 of 20802
  • Saarreharju, Roosa (Helsingin yliopisto, 2020)
    While weeks of continuous treatment is required for conventional antidepressant drugs (e.g. fluoxetine) to bring their full therapeutic effects, a subanesthetic dose of ketamine alleviates the core symptoms of depression (anhedonia, depressed mood) and suicidal thinking within just few hours and the effects may last for days. Nitrous oxide (N2O, “laughing gas”), another NMDAR antagonist, has recently been shown to have similar rapid antidepressant effects in treatment-resistant depressed patients (Nagele et al. 2015). We previously found using naïve mice ketamine and N2O treatment to upregulate five mRNAs related to the MAPK pathway and synaptic plasticity, both implicated as being important in the action of rapid-acting antidepressants. In the current study, these shared mechanisms were further investigated in C57BL/6JHsd mice, using behavioral test batteries to study depressive-like behaviour and RT-qPCR for biochemical analyses. We first aimed to demonstrate behavioral differences between naïve mice and a chronic corticosterone-induced animal model of depression, and to use this model to investigate antidepressant-like effects of ketamine and N2O. According to the results, chronic corticosterone produced some behaviors typical of a depressive-like phenotype, namely significant worsening of coat state and decreased saccharin consumption in the saccharin preference test. Both ketamine and N2O exhibited antidepressant-like effects by reverting decreased saccharin preference. We then aimed to elucidate the effects of ketamine and N2O on five previously found shared mRNAs: Arc, Dusp1, Dusp5, Dusp6 and Nr4a1. N2O significantly upregulated all targets in the vmPFC, except Dusp5, two hours after beginning of N2O treatment. Neither ketamine nor sole chronic corticosterone produced any significant changes. The results of this study suggest that N2O is a potential candidate for rapid alleviation of depressive symptoms. We suggest that the action of rapid-acting antidepressants, more specifically N2O, is based on a homeostatic response of the brain to a presented challenge. Here this challenge would be cortical excitation previously been shown to be caused by N2O, which leads to activation of pathways such as MAPK and subsequent Arc, Dusp and Nr4a1 signaling. The level of expression of these markers would then depend on which phase this response is in and hence, the differences in time between treatment and brain sample dissection could be a reason for conflicting results to previous research. Future studies would benefit from detailed investigation of the chronic corticosterone-induced model due to its potential in controlling for behavioral variability, thus reducing the number of animals needed for preclinical research. Overall the preliminary findings of this study could be one of the first steps in the search for the mechanisms underlying the potential antidepressant effect of N2O, how these molecular markers are related to its action and how it differs from the action of ketamine.
  • Elolahti, Auli (Helsingin yliopisto, 2020)
    Previous studies have shown that involving citizens, especially young people, in environmental decision making, increases the ability to participate in environmental action (e.g. Riemer et al. 2014, Paloniemi and Koskinen 2005). There have been various school and after school projects to promote the engagement of young people in societal environmental action. Many youth engagement projects in the third sector have succeeded in achieving positive results in promoting environmental citizenship. This thesis evaluates the involvement of young people and young adults in environmental action at WWF Finland. The theoretical framework of this thesis is based on the model by Paloniemi and Koskinen (2005) of environmental policy action as a social learning process. According to the model, positive experiences of involvement can strengthen environmental action competence and encourage participants to take environmentally responsible action. In the spiral model, the context is taken into account in the results. The data for this thesis is from a survey of 30 young people at WWF, who took part in the project. The survey mapped the effects of the project on the participants' self-empowerment, social empowerment, and environmental citizenship. It also examined skills in environmental action, and the effects of the context on the results. These results were processed using a mix of qualitative content analysis and statistical analysis methods. In the content analysis, the open-question-answers were themed. The differences between numerical answers of those who suspended the project, and those who were involved until the end were compared, for example using a T-test. In addition, narrative inquiry was developed based on the answers to describe comprehensive profile of respondents. There were no statistically significant differences between those who discontinued the project and those who participated until the end. However, the content analysis of the study provided evidence that the activities succeeded to empower participants and strengthen their environmental citizenship and environmental action competence. According to the results, 26 out of 30 respondents received more information about environmental problems, and 24 received information about their own opportunities on environmentally responsible action. Almost everyone also learned other skills that support environmental citizenship. The project had a positive effect on self-empowerment and social empowerment for 21 respondents. More than half of the respondents also reported an increase in societal engagement, or encouragement to work in the field of environmental or sustainable development. The results of this thesis conclude that the context of WWF’s project was overall successful, as the desired results were achieved. Motivating and engaging factors that contributed to the goals of the operation were also identified. The results of the thesis are in line with previous research, which indicates that environmental participation in the third sector plays an important role in promoting environmental citizenship. However, more long-term research on the topic is needed, as well as research with different control groups.
  • Vallas, Elina (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tämän tapaustutkimuksen kohteena on keväällä 2012 uutisotsikoita poikinut venäläisen lannoitetehtaan fosforipäästötapaus, joka herätti keskustelua menestystarinana pidetyn Itämeren ympäristönsuojeluyhteistyön nurjasta puolesta ja teki odottamattomien käänteidensä kautta näkyväksi yhteistyön osapuolten välisiä näkemysristiriitoja ja vastakkainasetteluita. Tutkielmalla on kolme päätavoitetta: (1) laatia kokonaisvaltainen ja seikkaperäinen kuvaus Lugajoen tapauksen keskeisistä käänteistä, (2) kuvata haastatteluaineiston sisällönanalyysin keinoin, millaisten ympäristönsuojeluyhteistyötä koskevien tulkintakehysten kautta tapauksen osapuolet jäsensivät Lugajoen tapahtumia sekä (3) selittää, millä tavoin nämä kehykset vaikuttivat siihen, millaisena osapuolet näkivät yhteistyön merkityksen ja toistensa roolit yhteistyön laajemmassa kontekstissa. Tutkielman empiirinen osio koostuu tapauskuvauksesta ja haastatteluaineiston kehysanalyysista. Ensisijaisen tutkimusaineiston muodostavat tapauksen eri osapuolia edustavien 15 suomalaisen ja venäläisen toimijan haastattelut. Tapauskuvauksen laatimisessa käytin tausta-aineistona suomalaisten ja venäläisten uutislähteiden tapausta käsitteleviä artikkeleita, eri tahojen julkaisemia tiedotteita sekä muuta saatavilla olevaa dokumenttiaineistoa, kuten tutkimusraportteja, osapuolten välisistä tapaamisista laadittuja muistioita ja kokouspöytäkirjoja. Tutkielman analyysiosiossa tarkastelen kuuden Itämeri-yhteistyön pitkäaikaisen toimijan haastatteluiden pohjalta, millaisten tulkintakehysten kautta he jäsensivät tapahtumia ja ympäristönsuojeluyhteistyötä laajemmin sekä sitä, millaisia ongelman- ja ratkaisunmäärittelyitä nämä kehykset pitävät sisällään. Tutkimuksen tuloksena hahmottuu kolme tulkintakehystä, joiden kautta haastateltavat tarkastelevat Itämeren ympäristönsuojeluyhteistyötä. Nämä ovat yhteistyöprosessin tasa-arvoisuutta ja vastavuoroisuutta korostava tasavertaisen yhteistyön kehys, toimijoiden henkilökohtaista vastuuta ja yhteistyön suoraa ympäristöllistä vaikuttavuutta korostava moraalisen vastuun kehys sekä yhteistyön välineellistä merkitystä ja institutionaalista vaikuttavuutta korostava ympäristökysymysten esiin nostamisen kehys. Tutkimuksen keskeisen loppupäätelmän mukaan yhteistyön normaalioloissa osapuolten tulkintakehykset eivät ole keskenään ristiriidassa, mutta Lugajoen tapauksen kaltainen kriisitilanne asetti ongelman- ja ratkaisunmäärittelyissä ympäristökysymysten ekologisia ja yhteiskunnallisia ulottuvuuksia eri tavalla painottavat kehykset poikkeuksellisesti vastakkain. Toisaalta kriisin nopean ratkaisemisen edellytyksenä oli ongelman pelkistäminen. Toisaalta keskustelua hallinnut ravinnekuormituksen määrää ja ekosysteeminlaajuisia seurauksia korostava moraalisen vastuun kehys sulki keskustelun ulkopuolelle paikallisten toimijoiden osallisuutta korostavia argumentteja ja ratkaisuvaihtoehtoja. Tämä vahvisti ennestään aiemmassa tutkimuksessa havaittua asetelmaa, jossa ympäristöyhteistyön venäläiset osapuolet ovat enemmän toiminnan kohteita kuin aktiivisia toimijoita
  • Chalas, Petros (Helsingin yliopisto, 2020)
    Histamine and hypocretin/orexin are neuromodulators important for regulation of alertness and wakefulness. These systems project to major areas of the brain, are highly conserved among vertebrates and they significantly innervate each other. Different studies have indicated an interaction between the histaminergic and orexin systems, however the role of histamine in this interaction is still not well-established. The goal of this study was to examine possible changes in orexin neurons development and larvae behaviour, after genetic loss of histamine decarboxylase (hdc), the histamine-synthesizing enzyme. Using whole-mount in-situ hybridization and immunofluorescence staining we observed a significant reduction in the expression of the hcrt mRNA and the orexin A peptide in 6 dpf hdcKO zebrafish larvae. However, KO of hdc had no effect on startle response, dark flash response and sleeping behaviour of 6 dpf larvae. To further investigate the regulatory role of the histaminergic system, we employed treatment of hdcWT and KO larvae with ciproxifan, a histamine H3 receptor inverse agonist. Ciproxifan treatment increased darkness habituation in 7 dpf hdcWT and KO larvae but reduced the intensity of the dark flash response only on hdcWT larvae. Furthermore, ciproxifan treatment differentially affected the expression of the orexin A peptide in 7 dpf hdcWT and KO larvae but had no effect on the expression levels of the hcrt mRNA. Collectively, these findings suggest the significance of histaminergic signaling for normal development of orexin neurons and the implication of histamine in the execution of the dark flash response. Lastly, this study indicates the complex role of the histamine H3 receptor and the requirement of further studies for better characterization of its function.
  • Crosier, Brittni Joette (Helsingin yliopisto, 2020)
    Biogeography is a crucial aspect to ecological studies, as an ecosystem is comprised of the physical habitat, the organisms living there, and the interactions of these components. Community structure, and therefore functioning, are inherently of a spatial nature. Spatial structure of populations is often crucial basic knowledge for understanding the evolutionary history, dispersal patterns, and resilience of any given species. One aspect of spatial structure, and the topic covered in this study, is community distance decay, or the rate at which community similarity decreases with physical distance. More of the landscape is constantly being altered by humans on a large scale, so it is increasingly important to understand the effects that these anthroprogenic changes to the environment has on local populations. Studying community distance decay helps form understanding of dispersal and establishment limitations for different organisms, which is necessary for mitigating biodiversity loss. Many studies show that habitat fragmentation and loss has greatly impacted the structure of plant and animal communities, but there has been much less focus on fungal communities. There’s no certainty that fungi is impacted in the same ways, given the different lifestyles and dispersal methods, so the aim of this study is to contribute to the much needed research on fungal community structure at various scales. This aim is addressed by examining fungal community distance decay from small scale of a couple kilometers or less to a fairly large scale encompassing a landscape of primarily urban, forest, and agricultural areas. The five main localities of sampling were in middle and southern Finland: Helsinki, Lahti, Tampere, Jyväskylä, and Joensuu. Sampling locations and plot design were chosen to allow the comparison of communities separated by a mosaic, as well as along a short rural to urban gradient, to assess the effects of habitat type. From each location, six plots were decided, two in urban core, one in urban edge, two in natural core, and one in natural edge. The role of dispersal ability and functional traits in distance decay is also studied by comparing results from two different methods of fungi sampling, which were collecting spores from the air using cyclone samplers, and taking soil cores to gather fungal biomass. All samples were DNA analysed with high-throughput sequencing and the results from the DNA barcoding were used to create OTU clusters, by which the 30 plots could be compared through relative abundances of OTU’s. I determined the similarity of fungal communities using an analysis of similarity (ANOSIM) test in R, where all possible variables (site, habitat type, sample type) were used as a grouping in individual tests, thereby indicating which variable is associated with highest community difference. I also determined the differences in functional groups and major taxonomic levels among locations and sampling method using interactive taxanomic (KRONA) charts. Results showed that there are differences in fungal community structure among habitat type and sampling type. However there was greater difference at the level of plots than site locations, so clear patterns of strong community distance decay with physical distance was not measured in this study. The results suggest that fungal communities can be fairly impacted by human caused habitat change, and individual characteristics, such as dispersal methods or lifestyle, effect the rate of community distance-decay. This provides a valuable early insight into fungal community patterns, which need deeper study to understand the complexities and mechanisms behind them.
  • Lehtonen, Ilmari (Helsingin yliopisto, 2020)
    In this paper, I examine the discussions around the concept of carbon sinks. From those discussion of Finnish forestry, I identify frames based on a media material of 108 news articles combining the methodologies of frame analysis and content analysis. I aim to contextualize the carbon sink discussions of the latter half of 2010s and examine how the natural science-based term is used to support varying policy agendas. Building from background literature on the media as a societal actor and a context around Finnish forest discussions and mismatches between science and forest policy, I reflect on the ways that Finnish media frames and contextualizes carbon sink-related forest discussions. Eventually, I identify three dominant and eight secondary frames that describe the ways of using and the transforming of carbon sink as a term in detail. The dominant frames divide the discussion into two clashing ways to communicate carbon sink issues and a third middle ground way of understanding and using the term. The middle ground frame identifies the conflict between the clashing frames and suggests reaching to an understanding as a priority goal in terms of optimal climate change policy. I discuss the results in terms of the frames' policy implications. In addition, I ask how they signal potential developments in forest and climate policy and discourse. The analysis shows that the clearest disagreements in the carbon sink conflicts raise from how forestry restricting policies are seen to affect carbon sink levels and how prominent a role should forest industry have in meeting national and international climate policy targets. The study confirms that carbon sink as a term transforms into altering forms to support distinct, even controversial policy goals because of both definitional and calculative uncertainties.
  • Salumäe, Astrid (Helsingin yliopisto, 2020)
    In biotechnological protein production and metabolic engineering, regulating the expression of genes is essential. For this, expression systems composed of promoters, terminators and transcription factors are essential. So far, majority of these systems use native promoters and transcription factors. That however rises two problems: 1) these systems usually work in only a set of closely related species, 2) native regulatory components can cause unintended expression levels due to the complexity of cellular regulation. Recently, a synthetic expression system (SES) was established for a wide range of fungal species. The transcription factor used in this system comprises an activation domain that originates from a virus. However, in the field of biotechnology and especially food industry, viral DNA constructs are not favorable because of customer concerns. In this paper, plant-derived activation domains were screened in Trichoderma reesei and Pichia pastoris using mCherry as a target gene for measuring the expression levels. The best expression systems were also tested for protein production in T. reesei and P. pastoris. We tested the production of two different proteins – a bacterial xylanase and a phytase. Two of the novel activation domains provided similar expression levels to the viral activation domain in both fungi. In addition, we developed optimized expression systems for an unconventional yeast from Zygosaccharomyces spp. using the novel transcription factors. The best SES version was used for secretion signal sequence screening for xylanase protein production. To further improve the use of T. reesei as a production host, the CRISPR-Cas9 system with the Cas9 D10A nickase version was tested for transformation of T. reesei. Here, we demonstrated the genomic integration and expression of Cas9 D10A nickase in T. reesei using the SES system with the novel plant-derived activation domain. Furthermore, we successfully transformed the T. reesei Cas9 D10A nickase expressing strain using only guide-RNAs and a donor DNA.
  • Haakana, Erika (Helsingin yliopisto, 2020)
    Jätevesiliete sisältää arvokkaita kasviravinteita ja orgaanista ainesta, jotka olisi välttämätöntä saada kiertämään kiertotalouden periaatteiden mukaisesti. Erityisesti kasvien kasvun kannalta olennainen ja määrältään rajallinen fosfori olisi tärkeä ohjata uudelleen käyttöön, esimerkiksi soveltuvaan maatalouteen, sillä Suomessa maatalouteen käytetään vuosittain 95,5 % kaikesta fosforista. Puhdistamoliete on kuitenkin yksi yhteiskunnan haastavimmista sivuvirroista, sillä se sisältää myös haitallisia aineita, kuten raskasmetalleja, mikromuoveja, pysyviä orgaanisia yhdisteitä ja lääkejäämiä. Tässä opinnäytetyössä aihetta tarkastellaan kirjallisuuskatsauksen ja dokumenttianalyysin keinoin sekä vahvistetaan laadullisella aineistolla. Viime vuosina monet suuret suomalaiset viljanostajat ovat kieltäneet puhdistamolietepohjaisten lannoitetuotteiden käytön sopimuspelloillaan. Tutkielmassa kartoitettiin asiantuntijahaastatteluiden avulla, miten tähän lopputulokseen päädyttiin sekä millainen suhtautuminen yrityksissä on uusiin kehitteillä oleviin puhdistusteknologioihin. Tutkimusta varten haastateltiin kolmen yrityksen edustajia tammikuussa 2020. Vastaukset analysoitiin sisällön analyysin keinoin. Puhdistamoliete ja sen käyttö on aineiston perusteella osa ympäristökonfliktien historiallista jatkumoa. Nykytutkimuksen valossa suomalainen puhdistamoliete on käsiteltynä turvallista käyttää. Useista tutkimuksista huolimatta kaikkien haitallisten aineiden pitkäaikaisia vaikutuksia erityisesti maaperään ei ole pystytty täysin kartoittamaan, sillä osa lietteestä löydettävistä haitallisista aineista on yhteiskunnassamme suhteellisen uusia yhdisteitä. Lietepohjaisten tuotteiden loppukäyttö on yhteiskunnallinen, taloudellinen ja ympäristökysymys, josta eri toimijoilla on eri intressit ja vaihtelevat näkemykset. Tutkimuksen perusteella viljanostajat suhtautuvat lietepohjaisiin tuotteisiin kielteisesti niiden kyseenalaisen maineen vuoksi. Yritykset korostivat, että heidän omat asiakkaansa eivät hyväksy lietepohjaisten tuotteiden käyttöä. Lisäksi haastatteluissa nousi ilmi huoli lietteen tutkimuksen tietoaukoista, koetut ihmisperäisten kierrätysravinteiden imagohaitat, sekä yritysten vastuullisuuden painopisteen sijoittuminen muualle kuin kierrätysravinteisiin. Pro gradu tutkielmassani esitän, että lietteen käsittelyn uudet teknologiat eivät tule yksin ratkaisemaan lietepohjaisten tuotteiden käyttöä maataloudessa, sillä viljanostajien kiinnostus kierrätysravinteiden käyttöön on vähäistä ja teknologiset erot käsittelymetodien välillä jäävät helposti epäselviksi.
  • Lankinen, Tuuli (Helsingin yliopisto, 2020)
    Our hearing perception is based on the ability to discriminate mechanical sound waves and to amplify and transduce them into electrical stimuli.This function is based on the complex cellular organization of the cochlea, the hearing organ. The sensory epithelium in the organ of Corti spirals along the cochlear duct in a tonotopic arrangement: every sound frequency elicits the strongest response at allocation along this duct. Sound stimulus is detected by three rows of outer hair cells (OHCs) which amplify- and tone-discriminate the sound stimulus, and by one row of inner hair cells (IHCs), which transduce the mechanical stimulus into electric impulses. Basal regions of the cochlea detect high- frequency sounds and apical regions detect low- frequency sounds. The complexity and sensitivity of the cochlea is linked with its vulnerability to various traumas. Most kinds of damage to the mammalian hair cells is irreversible, because these cells are not capable of regeneration. Hearing impairment has many etiologies. Common to them is that damage is permanent and no pharmacotherapy is available. Hearing impairment is often a disabling condition and it has vast societal consequences. The number of hearing impaired people is constantly increasing and the WHO has estimated that 10% of the world`s population will suffer from disabling hearing loss in 2050. Mesencephalic astrocyte- derived neurotrophic factor (MANF) is an unconventional, ER-resident protein that promotes ER- homeostasis. It has been associated with cytoprotective functions in many neurodegenerative disease- models and shown to promote recovery after ischemic trauma. MANF expression has been previously found in many cell-types in the cochlea, including OHCs and IHCs. Its deficiency in a mouse model led to upregulation of ER-stress markers and a robust, tonotopic base –to apex gradient loss of outer hair cells and severe hearing loss. This study examines the role of MANF in noise-induced trauma in the hair cells of the cochlea. In a conditionally inactivated (Manf -/- cKO) mouse model in the C57BL/6J – background, where Manf has been inactivated from most of the cochlear cells, I studied, if Manf -deficiency sensitizes the cells to noise-induced cell death in two age-groups. I also examined the basic and noise- induced MANF expression, using two mouse- strains, C57BL/6J and CBA/Ca. I also examined OHC stereociliary bundle morphology to find out if noise induces morphological changes in Manf cKO-mice that differ from noise-exposed C57BL/6j wild type mice. This study found that OHCs have a low MANF- expression, whereas in IHCs the expression is strong. MANF is expressed in a base- to apex gradient in the OHCs of the two mouse-strains examined, in a uniform pattern, that correlates with vulnerability, implicating that low levels of MANF predispose basal OHCs to vulnerability. MANF expression in the IHCs was non-gradiental. Noise did not induce upregulation, as was expected, but instead noise induced downregulation of MANF in the basal region of the OHCs by an unknown mechanism in both mouse-strains.This suggests that noise-induced trauma induces ER dyshomeostasis, possibly independent of ER stress response pathways ,unfold protein response (UPR). This study also demonstrates that MANF deficiency sensitizes the OHCs to noise- induced trauma, resulting in more elevated OHC loss and hearing thresholds. This sensitization is mainly caused by a progressive degenerative changes seen in the OHC stereociliary bundles of Manf cKO-mice, and is associated with more severe noise-induced hearing loss. The results of my study suggest that MANF has an important, yet unknown, protective role in noise-induced trauma in OHCs. These results support the possible role of MANF as a therapeutic agent in a noise-induced trauma.
  • Aittamäki, Anne (Helsingin yliopisto, 2020)
    Rakkohauru (Fucus vesiculosus) on ruskeisiin leviin kuuluva makrolevä, joka kasvaa Atlantin valtameressä laajalla alueella Grönlannista Portugaliin asti. Rakkohauru on valtamerissä vuorovesivyöhykkeen laji, joka sietää laajaa suolaisuuden ja lämpötilan vaihtelua. Itämeressä rakkohauru kasvaa kilpailun vähäisyyden vuoksi sublitoraalissa vyöhykkeessä jopa kymmenen metrin syvyyteen asti ja on tärkeä elinympäristöjä muodostava laji. Rakkohaurua pidetään useimmiten kovien pohjien lajina, joka kiinnittyy alustaansa tyvilevyn avulla. Rakkohaurusta tunnetaan kuitenkin myös toinen tyyppi, joka elää pehmeillä hiekkapohjilla tai suistoalueilla eikä ole kiinnittynyt tyvilevyllä pohjaan. Tässä työssä selvitettiin, ovatko kiinnittyneet ja vapaana elävät rakkohaurut geneettisesti erilaisia, mistä vapaana kasvavat yksilöt ovat peräisin ja voivatko ne lisääntyä itsenäisesti. Suomen ja Ruotsin rannikoilta kerättiin kymmenestä eri paikasta sekä vapaana kasvavia että kiinnittyneitä rakkohaurunäytteitä, joita verrattiin toisiinsa. Keräyspaikat sijaitsivat yhden, muutaman tai satojen kilometrien päässä toisistaan. Kerätyistä näytteistä eristettiin viisi DNA-mikrosatelliittimarkkeria, joiden perusteella tehtiin geneettiset analyysit. Tutkimustuloksista selvisi, että Suomen ja Ruotsin rakkohaurupopulaatioiden välillä ei ollut tilastollisesti merkittävää geneettistä eroa eivätkä populaatioiden väliset geneettiset erot riippuneet niiden välisestä etäisyydestä. Niinpä kysymykseen siitä, mistä vapaana kasvavat populaatiot ovat lähtöisin, ei saatu vastausta. Sen sijaan vapaana kasvavat ja kiinnittyneet rakkohaurun muodot erosivat toisistaan geneettisesti. Tämä viittaa siihen, että vapaana kasvavat populaatiot lisääntyvät ainakin osittain itsenäisesti. On mahdollista, että tämä johtaa ajan kuluessa vapaana kasvavien ja kiinnittyneiden rakkohaurun muotojen kehittymiseen omiksi lajeikseen, mutta tällä hetkellä se ei vaikuta kovin todennäköiseltä. Koska tutkitut populaatiot olivat pieniä ja käytettyjen mikrosatelliittien määrä vähäinen, lisätutkimukset ovat tarpeen tulosten luotettavuuden varmistamiseksi.
  • Mäkelä, Tiina-Kaisa (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tiivistelmä – Referat – Abstract Celiac disease (CD) is a serious lifelong condition, in which the immune system attacks an individual’s own tissue when eating gluten. This leads to inflammation and damage to the small intestine. Celiac disease often goes undiagnosed because many of its symptoms are nonspecific. The prevalence of combined undiagnosed and diagnosed CD is estimated to affect 1 in 100 people throughout Europe and USA. CD is a polygenic disease, it is known that the human leukocyte antigen (HLA) system plays a crucial role. HLA-DQ2/DQ8 risk allele genotyping screening test from a whole blood sample (B -HLAKeli) is routinely used to estimate the genetic risk of a patient having CD. HLA genotyping test result is routinely used to rule out celiac disease rather than confirming it; if an individual does not have celiac disease related risk alleles, it is very unlikely that he or she has celiac disease. The Celiac disease diagnosis decision making process is based on the classic triple combination of serological antibody tests, the HLA-DQ2/DQ8 genotyping test and duodenal biopsies. The aim of this master’s thesis was to study evaluate how the two different risk classification praxis for HLA-DQx.5 allele used for celiac disease diagnostics in SYNLAB Finland and Estonia central laboratory and in SYNLAB Suomi central laboratory might influence the clinical process and final diagnosis. In SYNLAB Suomi central laboratory HLA-DQx.5 is classified and interpreted as a risk allele predisposing to celiac disease. In SYNLAB Finland and Estonia central laboratory this allele is classified as CD-non-risk-allele based on recommendations in international guideline. In addition, the aim was to get a general understanding of celiac disease prevalence and risk allele distributions among the study population. From the study population of 196 celiac disease suspect patients, 9% had a celiac disease positive laboratory result and the HLA risk genotype distribution among positive cases was well aligned with the expected values described in the literature. Study results indicated that there’s no additional clinical value if HLA-DQx.5 is classified as a celiac disease predisposing risk allele; the study data implies that it is very unlikely to find celiac disease positive cases from laboratory test perspective among HLA-DQx.5 carriers. Based on the study, approximately 7% of the celiac disease suspects carry the allele HLA-DQx.5 and therefore probably go through additional celiac disease related laboratory testing if this allele is interpreted as a risk allele. According to the study findings and general recommendations based on international guideline of celiac disease diagnosis, it seems that there is no clear clinical benefit if HLA-DQx.5 is classified as a CD risk allele.
  • Finne, Hanna (Helsingin yliopisto, 2020)
    Boreal mires are natural sources of methane and contribute considerably to the global methane budget. Therefore, in order to comprehend the overall impact that these ecosystems have on climate change, it is essential to understand the factors that influence processes involved in methane production and consumption. Factors affecting methane flux vary between different mires, but there is also great spatial and temporal variation in flux within mires. In previous studies, temperature and water table position have been shown to influence methane flux, but vegetation could aid in explaining the small-scale variation. Vegetation can indicate spatial variation in water table position, but also affect methane flux directly by the transportation of methane through plant tissues, and by providing substrate for microorganisms through primary production. Furthermore, redox potential is a poorly studied factor that can reflect if chemical conditions in peat are suitable for methane production or consumption, making it a useful tool in predicting methane flux. In this thesis, I seek to identify if small-scale spatial variation in the methane flux occurs within the studied mire area. In addition, I strive to identify important controllers of the observed spatiotemporal variation in methane flux, with a specific focus on the effect of vegetation properties and redox potential. Methane and carbon dioxide fluxes were measured with the closed chamber technique at a boreal fen in Sodankylä (67°22'06.6"N 26°39'16.0"E) during the growing season in 2019. Flux measurements were carried out at nine measurement plots belonging to three different vegetation types: flark, lawn and string. Coverage and height of plant functional groups were followed during the summer and continuous redox potential was measured for each plot. CH4 fluxes of different plots and vegetation types were compared to study the spatial variation in methane flux. Generalized additive models (GAM) were used to determine which variables are best to explain spatiotemporal variation in methane flux over the growing season. Mean methane flux during the summer was 0.94 ug CH4 m-2 s-1 which is in the same magnitude as observed in a previous study at the fen. Some small-scale spatial variation in the methane fluxes was observed at the study site, with strings having lower flux than flaks and lawns. However, overall the spatial variation was small, while temporal variation in methane flux over the growing season was considerable. The best model, that was a combination of vegetation, redox potential and environmental variables, and it explained 72 % of the observed variation in methane flux. Vascular plant variables were the most important variables in the model, whereas moss functional groups were of lesser importance. Redox potential in deeper peat layers was also important in the model, but redox potential closer to the surface was not found to be significant. Vegetation is an important controller of methane flux, and this information could potentially be used when predicting methane flux over larger areas by using remote sensing to map vegetation characteristics. Redox potential, on the other hand, is relatively easy to measure, and the result suggests that it could provide a useful tool for improving the predictions of methane flux.
  • Pippingsköld, Ella (Helsingin yliopisto, 2020)
    Microplastics (usually particles smaller than 5 mm) have the potential to cause environmental damage in the ocean as they disperse efficiently accumulating on beaches and sea sediments. The effects are partly still unknown, but physiological changes in organisms have been detected with a relation to the plastic material. This study focuses on the microplastic abundances in southern Thailand and its shallow sandy sediments in Phuket. Plastic materials were also identified. The existence of a depth gradient in relation to the plastic abundance was studied. The density separation method was validated experimentally. A meta-analysis on existing microplastic studies was conducted. Samples were collected from four locations on the western side of Phuket from two eastern locations from an island (south of Phuket, called Racha Yai). Underwater samples from the depths of 3-5 meters and 8-10 meters were collected from the island locations. All sites are open sandy beaches affected by strong tides. Samples were dried and microplastics were separated with a saturated sugar-salt solution from the sediment. Organic matter was oxidized with H2O2 (30%). Plastic were recovered using a microscope and analysed with FTIR spectrometry and pyrolysis gas chromatography mass spectrometry. Differences in microplastic concentration in relation to the sampling site were studied statistically. Microplastic fibres were excluded from this study due to a high external contamination risk. The meta-analysis was conducted from 10 separate microplastic studies focusing on sandy beaches on 5 different continents. An equation was applied to transform all microplastic abundances such that they were comparable with each other (particles kg-1 dry sediment). This was done due to different practices in reporting microplastic abundances. Five studies were chosen to evaluate the plastic materials and their relation to global production proportions of different plastic materials A total of 12 microplastic particles were recovered from Phuket. The size class 1-5 mm was the most abundant size and polyethylene the most common plastic type. The island locations lacked microplastics in the depth of 3-5 m. No significant differences were found in the gradient or between the continental and island sampling sites despite a small difference in the mean values. Validation of the density separation method resulted in a recovery percentage of 94,5. Based on the meta-analysis microplastic abundances vary greatly (on average 2,4 to 740 particles kg-1 in the chosen studies). Some differences were seen in the relations of microplastic in beach sediments and global production rates. These might be due to the differences in accumulation of plastic materials and the life cycles of different plastic products. The microplastic abundance on beaches in Phuket was relatively low. A possible explanation for this can be found in the beach characteristics, these areas not being the accumulation areas for microplastics. Constructing the meta-analysis, it was evident, that microplastic study methods must be made comparable using the same protocols and reporting practices (preferably particles kg-1 dry sediment). The monitoring of microplastic abundances in different environments should be continued to ensure better understanding on the patterns of accumulation and to eventually reduce the plastic pollution globally.
  • Kiuru, Jukka (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tiivistelmä – Referat – Abstract Ikääntymiseen liittyvien biologisten ilmiöiden, kuten rappeutumisen ja sairauksien tutkiminen on ensiarvoisen tärkeää, koska näistä ilmiöistä on haittaa niin yksilölle kuin koko yhteiskunnalle. Erityisen kiinnostavaa on, jos sairaudet ja rappeutuminen pystytäisiin parantamaan tai niiden haitallisia vaikutuksia voitaisiin vähentää. Ikääntymiseen voidaan yhdistää monia vakavia sairauksia kuten hermostorappeumasairaudet, syöpä ja diabetes. Hermostorappeumasairauksille on tunnusomaista proteiiniaggregaattien muodostuminen. SBC003-yhdiste on luonnon yrtistä eristetty molekyyli, joka on potentiaalinen lääke hermostorappeumasairauksiin. Aikaisemmin tehdyt tutkimukset hermostorappeuma sairausmalleilla osoittavat yhdisteellä olevan voimakas konsentraatiosta riippuvainen hermosoluja suojaava vaikutus. Malliorganismit ovat tärkeitä, koska niillä pystytään testaamaan potentiaalisten molekyylien vaikutusta vahingoittamatta kuitenkaan ihmistä. Hiivasta on tullut mielenkiintoinen malliorganismi ikääntymisen ja ikääntymiseen liittyvien sairauksien tutkimuksessa. Monet biologiset prosessit ja aineenvaihduntareitit ovat konservoituneet hiivasta aina ihmiseen asti. Lisäksi geneettiset muutokset on helppo jäljittää. Ikääntymisen tutkimisessa leivinhiiva (Saccharomyces cerevisiae) on osoittautunut erinomaiseksi malliorganismiksi. Hiivan kronologinen ikääntyminen on osoittautunut myös hyväksi menetelmäksi tutkittaessa solujen post-mitoottista ikääntymistä. Hiivasoluissa pystytään havaitsemaan nopeasti, edullisesti ja helposti proteiiniaggregaattien aiheuttamat haitalliset vaikutukset. Käytettäessä hiivaa malliorganismina tutkimuksessa pystytään luomaan suora linkki geenien ja kemiallisten yhdisteiden välille. Hiivalla tehdyt solujen sairausmekanismien tutkimukset ovat vertailukelpoisia ihmisten sairauksien kanssa. Nämä seikat tekevät hiivasta kiinnostavan malliorganismin myös hermostorappeumasairauksien lääkeainetutkimuksessa. Työn tavoitteena oli selvittää, voidaanko hiivasairausmalleja käyttää SBC003-yhdisteen vaikutuksien arvioimiseen hermostorappeumasairauksissa, ja onko tutkittavalla yhdisteellä pelastava vaikutus haitallisia aggregaatteja muodostavia proteiineja vastaan hiivasairausmalleissa. Lisäksi tarkoitus oli tutkia, onko SBC003-yhdisteellä vaikutusta ikääntymisestä aiheutuvaan elinvoimaisuuden heikkenemiseen hiivasoluissa. Tutkimuksissa käytettiin seuraavia menetelmiä ja koejärjestelyjä 1. spottitestejä ja 2. elinkiertotestejä ravistelukasvatuksina, joiden elinvoimaisuutta mitattiin näytteillä, joita puolestaan analysoitiin edelleen Bioscreen-kasvatuksia apuna käyttäen. Spottitestien ja elinkiertotestien tuloksien mukaan SBC003-yhdisteellä saattaa olla pelastava vaikutus haitallisia FUS-aggregaatteja vastaan hiivan ihmisen sairausmallin soluissa. Tutkimustulosten mukaan SBC003-yhdisteellä on solun elinvoimaisuutta parantava vaikutus soluihin, jotka rappeutuvat ikääntymisen seurauksena. Saatujen tulosten varmentamiseksi pitäisi elinkierotestit ja spottitestit toistaa ja lisäksi tehdä sekä geneettisiä että epigeneettisiä tutkimuksia.
  • Rantala, Sonja (Helsingin yliopisto, 2020)
    PAH-yhdisteet ovat aromaattisia renkaita sisältäviä haitallisia hiilivetyjä, joita vapautuu ympäristöön enemmän antropogeenisistä kuin luonnollisista lähteistä. Tässä Pro Gradu -tutkielmassa tutkittiin Lahdessa ja Espoossa sijaitsevien päiväkotien pihamaiden ilman ja pintamaan PAH-pitoisuuksia ja niiden vaikutuksia lasten ihon ja maaperän bakteeristoon. PAH-yhdisteitä kerättiin ilmasta passiivikeräimillä sekä pihojen eri puolilta otetuista maaperänäytteistä. Näytteet käsiteltiin laboratoriomenetelmin ja analysoitiin GC-MS-laitteistolla, ja tulokset suhteutettiin ennalta kerättyyn bakteeritietoon. Ilman PAH-pitoisuudet osoittautuivat niukoiksi, eivätkä maaperänkään PAH-pitoisuudet yleensä ylittäneet kynnysarvoja. Korrelaatioita ilman PAH-yhdisteiden ja ihon bakteeriston väliltä löydettiin runsaasti, mutta selitysasteet jäivät mataliksi. Löydetyt korrelaatiot maaperän PAH-yhdisteiden ja maaperän bakteeriston välillä olivat määrältään niukemmat mutta selitysasteiltaan suuremmat. PAH-pitoisuuksien ei todettu olevan riski ympäristölle tai terveydelle tutkimuskohteissa, mutta PAH-yhdisteet muuttivat bakteeristoja sekä iholla että maaperässä, mikä voi vaikuttaa ihmisen immuunipuolustukseen. Jatkotutkimustarpeiksi tunnistettiin mm. vuodenaikojen, maaperän ominaisuuksien sekä ympäröivän maankäytön vaikutukset PAH-pitoisuuksiin.
  • Raitanen, Henna (Helsingin yliopisto, 2020)
    In this study, the goal was to determine which nutrient, phosphorus or nitrogen, limits the phytoplankton growth at the Vanajavesi freshwater site. The aims were to detect spatial and temporal changes and find out if the wastewater treatment plant (hereafter, WWTP) located by the study site affects the nutrient concentrations and the limiting nutrient. The reliability of determining limiting nutrient by bioassays and measuring the phytoplankton response to different treatments as fluorescence was also evaluated. The study was conducted because knowledge of nutrient limitation is essential when allocating resources to reduce nutrient loading and planning other remediation practices in eutrophicated waterbodies. According to the EU Water Framework Directive, all waterbodies in the EU must be in a good ecological status by the year 2027. This goal is yet to be achieved in Vanajavesi; the ecological status of the river Vanajanreitti is poor and that of lake Vanajanselkä is moderate. The samples for bioassays were taken from five different locations. Three sampling sites were in the river and two by the lake. Based on the direction which the water flows, one of the sampling sites was before the outlet from the WWTP and the rest after it. The bioassays were carried out with the water and natural phytoplankton community taken from the study site. The experiment was conducted five times: in November, March, May, July and August. The temperature and light conditions in the incubation room were set to mimic those in Vanajavesi at each given time. Part of the preparations was to filter out the zooplankton using 50 μm plankton net. There were four different treatments: control without nutrient additions, nitrogen addition, phosphorus addition and nitrogen and phosphorus additions. Fluorescence from the 2 litre incubation bottles was measured every 1-3 days during each experiment. Chlorophyll a was determined in laboratory before and after the experiments. Nutrient concentrations were also determined before each experiment. Small seasonal and temporal changes were observed in the nutrient concentrations and the limiting nutrient. These changes were most likely due to changing seasons, effluent from the WWTP and denitrification at lake Vanajanselkä. Phosphorus limited phytoplankton growth year around at all places. At the end of the summer also nitrogen was limiting. In July co-limitation was detected in all sampling sites. In situations of co-limitation there was either no secondary limiting nutrient, or it was phosphorus. Only once, in August at the sampling point before the outlet from the WWTP, was the secondary limiting nutrient nitrogen. On average the nutrient concentrations were higher in the river than in the lake. Chlorophyll a concentrations and some nutrient concentrations were higher after the WWTP. However, no significant negative impact due to WWTP could be detected, especially at lake Vanajanselkä and the WWTP did not result in a change from phosphorus limitation to nitrogen limitation. Bioassays and the phytoplankton yield measured with a fluorometer was a reliable way of determining the limiting nutrient. Chlorophyll a concentrations verified the fluorescence results. The probe used in this study measured only the fluorescence of chlorophyll a. Even more accurate result of the phytoplankton biomass would have been obtained with a probe that measures also the fluorescence of phycocyanin, the photosynthetic pigment in cyanobacteria, because cyanobacteria has less chlorophyll a than other phytoplankton groups. As Vanajavesi is phosphorus limited or co-limited by phosphorus and nitrogen year around, reductions in phosphorus loading will likely improve the water quality. The main source of phosphorus to Vanajavesi is the nutrient loading from agricultural practises on the drainage basin. Efficient management of this diffuse loading will cause the phytoplankton biomass, especially the biomass of harmful cyanobacteria, to decrease. Nitrogen-fixing cyanobacteria is not dependent on the nitrogen concentrations in the water column, but the concentration of phosphorus. Significantly reducing the phosphorus loading is a prerequisite for the Vanajanreitti and Vanajavesi to be in a good ecological status by the year 2027.
  • Lyytikäinen, Veera (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tietoisuus ilmastonmuutoksesta on kasvanut huomattavasti, mutta se ei ole johtanut tarvittaviin muutoksiin ihmisten käyttäytymisessä. Ilmastonmuutos nähdään edelleen kaukaisena uhkana, ja voidaan sanoa, että ainakin ilmastonmuutoksen vakavuudesta ja nopeudesta viestimisessä on epäonnistuttu. Tiedeviestintä on pitkään keskittynyt tiedon lisäämiseen, jolloin viestinnän sosiaalisia ja psykologisia ulottuvuuksia ei olla huomioitu tarvittavissa määrin. Jotta ilmastonmuutoksesta voitaisiin viestiä merkityksellisesti, uudenlaisia viestinnän keinoja on kehitetty kiinnittäen erityistä huomiota viestinnän kehystämiseen. Tapaustutkimuksessani arvioin uudenlaista tiedepohjaisen ympäristöviestinnän tapaa välittämällä päätöksentekijöille tietoa metsien käytön ilmastovaikutuksista. Viestinnässä ilmastonmuutos kehystetään kokemusperäiseksi, paikalliseksi ja nykyhetkeä koskettavaksi riskiksi. Tutkimuksessani selvitän, kuinka immersiivistä virtuaalitodellisuutta voidaan käyttää tiedeviestinnän työkaluna alueellisesti merkittävän ja ajankohtaisen aiheen käsittelyssä. Arvioin viestinnän onnistumista mittaamalla osallistujien henkilökohtaisia vasteita keskittyen miellyttävyyteen, mielenkiintoisuuteen, luotettavuuteen ja käytettävyyteen. Tutkimukseen osallistujat ovat kansanedustajia ja ympäristöministeriön sekä maa- ja metsätalousministeriön viranhaltijoita. Aineistoni koostuu osallistujien palautelomakkeista (N=65) sekä keskeisten viranhaltijoiden haastatteluista (N=7). Suomalaisen metsäpolitiikan historiallinen tausta ja toimijoiden ristiriitaiset tavoitteet otetaan huomioon tutkimuksen keskittyessä vertaamaan toisiinsa kahta erillistä ryhmittymää, jotka asemansa puolesta edistävät luonnonvara- tai ympäristöasioita. Tutkimukseni tulokset osoittavat, miten eri tavoin eri kantoja edustavat päättäjät suhtautuvat immersiivisen virtuaalitodellisuuden hyödyntämiseen tiedepohjaisessa ympäristöviestinnässä. Verratessa kahden keskeisen ryhmittymän vasteita toisiinsa, ympäristöasioita asemansa puolesta ajavaa ryhmittymä ilmaisi tiedeviestinnän olevan onnistuneempaa kaikilla onnistuneen tiedeviestinnän osatekijöillä mitattuna. Ottaen huomioon, että tiedeviestinnässä metsien käyttö kehystettiin ympäristöasiaksi, ei ole yllättävää, että ympäristöasioita asemansa puolesta ajavat osallistujat pitivät tiedeviestintää miellyttävämpänä, mielenkiintoisempana, luotettavampana ja käyttökelpoisempana. Tutkimuksen tulokset tarjoavat lisätukea käsitykselle, jonka mukaan suomalainen metsäpolitiikka on polarisoitunut politiikanala, jossa toimijat ovat jakautuneet kahteen eri pääryhmittymään. Tutkimuksessa havaittiin, että osallistujat reagoivat vahvasti immersiivisen virtuaalitodellisuuden avulla välitettyyn tiedeviestintään. Luonnonvara-asioita asemansa puolesta ajavat osallistujat kyseenalaistivat todennäköisemmin tiedon paikkansapitävyyden ja myös virtuaalitodellisuuden hyödyntämisen tiedeviestinnän välineenä kuin ympäristöasioita asemansa puolesta ajavat osallistujat. Tulokset viittaavat siihen, että ilmastonmuutoksesta viestiminen immersiivisen virtuaalitodellisuuden avulla voi saada aikaan vahvoja negatiivisia tunteita osanottajissa, mutta kun viestintä on yhdenmukaista päätöksentekijän politiikkalinjan kanssa, he reagoivat positiivisemmin. Lisäksi vaikuttaa siltä, että virtuaalitodellisuus ei korvaa muita tiedeviestinnän tapoja, mutta voi tietyissä tapauksissa tukea niitä.
  • Sjöblom, Robin (Helsingin yliopisto, 2020)
    In winter plants are exposed to harsh winter conditions with low temperatures being one of the major challenging factors. Traditionally winter has been considered a period unfavourable for plant growth and activity, but newer findings reveal higher levels of activity than previously assumed possible. Adaptations to different winter conditions are observed between species but also within species between populations which can be expressed in differing phenology between populations. Dormancy is a widespread phenomenon in the plant kingdom with major importance in plant evolution. Dormancy is considered to be present in seeds and buds of a wide spectre of plant groups, but asexual reproductive units like bulbils have been thought to lack the ability to undergo the phenomenon of dormancy. Findings suggest that a dormancy-like phenomenon can also be present in bulbils. Allium oleraceum is a bulb forming geophyte with a widespread distribution in Europe that grows on many differing habitats. The predominate form of reproduction in the species is the vegetative formation of bulbils. The wide distribution has led to adaptation to different environmental conditions, furthermore the species displays six levels of polyploidi partially differing in traits like ecology. The differences between cytotypes are regional and there are large intracytotytpic variations. In Finland tetra- and pentaploid populations have been reported, differing in their distribution patterns. The Finnish cytotypes exhibit differences in morphology but there is also evidence for ecological differences between the cytotypes. In addition, there is an atypical tetraploid population which differ significantly morphologically from other tetraploid populations. The objective of this master’s project was to examine the growth of bulbils from three different origins of Allium oleraceum. Another objective of the experiment was to give information on differences between the cytotypes in Finland, tetra- and pentaploids, but also the atypical tetraploid cytotype. Furthermore, I investigated whether the bulbils exhibit a dormancy-like phenomenon, with a special focal point on dormancy according to Vegis’ theory (1964). Earlier findings have shown considerable capability of growth during winter in Allium oleraceum, which is also examined in this project. The experiment included collected bulbils from two localities. Tetra- and pentaploid bulbils were collected from a mixed population of both cytotypes in Tvärminne, Hangö, and tetraploid bulbils were also collected from the atypical tetraploid population on Sveaborg, Helsingfors. Growth experiments were done outside and in growth chambers with controlled temperature and light conditions. The bulbils were planted outside in early autumn. Of each origin one group was kept outside during the entire winter, one group was put in growth chambers in December and one group was put in growth chambers in February to examine the effect of differing winter length on growth. During the experiment, the timing of growth onset in bulbs and leaf growth was followed up. The origins included in this project exhibited considerable differences. The pentaploid cytotype from Tvärminne had bulbils of greater size than the tetraploid cytotypes, between which there was only an indication of a difference. For the bulbils from the atypical tetraploid population growth onset took place early in the autumn and the vast majority of the bulbils started growing in a short period of time. For the two origins from Tvärminne the growth onset took place later and a considerable number of bulbils started growing in the spring. The tetraploid cytotype from Tvärminne exhibited earlier growth onset and a higher share of bulbils started growing in the autumn than the pentaploid cytotype from Tvärminne. In the growth chambers the differences between the three origins were not as obvious but the two cytotypes from Tvärminne were affected by the timing of the experiment more than the atypical tetraploid cytotype from Sveaborg. The observed differences between the origins in the experiment are thought reflect the different distribution patterns of the cytotypes and could hence be adaptations to different conditions. The atypical tetraploid population could be of Central European origin which would mean that it could have adaptations to mild winters which would explain the big difference between this origin and the two other origins. Between the two experiments in the growth chambers significant differences were observed. The growth was considerably greater in February than in December for all origins, especially in the midmost temperatures. The observed differences between the two experiments signifies that bulbils of Allium oleraceum exhibits a dormancy-like phenomenon and according to Vegis’ theory. In contrary to earlier findings, only little growth was observed during winter. The lack of considerable growth could be explained by the thick snow cover which made the amount of light that reached the plants very low which then led to little growth. The results from this project suggest that there are differences between the three different origins of bulbils included. Further studies are needed to find out if the observer differences are adaptations to local conditions or if there are differences on a higher level between the Finnish cytotypes.
  • Herranen, Tuulianna (Helsingin yliopisto, 2020)
    Maisterin tutkielma käsittelee uupumuksen yhteyttä oppimisen lähestymistapoihin ja opintomenestykseen. Tutkimus-kohteena ovat bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnan ensimmäisen vuoden opiskelijat vuonna 2018. Tutkimuksen tarkoituksena on hahmottaa uupumuksen, opintomenestyksen ja oppimisen lähestymistapojen välisiä yhteyksiä, sekä muodostaa uupumusprofiileita joiden avulla havaitaan minkälaisia opiskelijoiden joukkoja tiedekunnassamme on. Aineisto on kerätty HowULearn palautejärjestelmän avulla ja tilastolliset testit on tehty SPSS ohjelmalla. Tutkimuksen tuloksena suunnitelmallisella opiskelulla on yhteys hyvään opintomenestykseen, mutta syväsuuntautuneel-la oppimisen lähestymistavalla ei ollut merkitsevää yhteyttä parempaan opintomenestykseen. Pintasuuntautunut op-pimisen lähestymistapa on yhteydessä uupuneisuuteen. Uupumusprofiilit (jotka on toteutettu ANOVA: lla) jakavat vastaajat neljään eri ryhmään. Uupumusprofiilit ovat aiemman tutkimuksen kanssa samankaltaisia, mutta uupuneisuus on bio- ja ympäristötieteellisessä tiedekunnassa yleisempää muihin oppilaitoksiin verrattuna. Uupumusprofiilit eroavat merkitsevästi toisistaan oppimisen lähestymistapojen suhteen. Oppimisympäristö liittyy uupuneisuuteen, sekä oppimisen lähestymistapoihin. Yliopistot, lukiot ja peruskoulut voivat pyrkiä lisäämään opiskelijoiden hyvinvointia suuntaamalla oppimisen lähestymistapoja kohti suunnitelmallisempaa ja syvällisempää oppimista. Pedagogista tutkimusta oppimisen lähestymistapoihin vaikuttamisesta tulisi kuitenkin ensin tehdä enemmän, jotta syy-seuraussuhteet ymmärretään paremmin.
  • Nygård, Elisa (Helsingin yliopisto, 2020)
    Maapallon keskilämpötila on jatkuvassa nousussa. Populaatiot voivat sopeutua muutokseen, jos niillä on adaptiivista potentiaalia eli tarpeeksi geneettistä muuntelua. Risteytyminen on yksi mahdollinen keino kasvattaa populaation geneettistä muuntelua. Tutkielmani tavoite on tutkia lämpötilasopeutumista vertaamalla kahden kekomuurahaislajin, kaljukekekomuurahaisen ( Formica polyctena) ja tupsukekomuurahaisen ( Formica aquilonia), sekä niiden risteymien välisiä eroja lämpötilakestävyydessä. Kyseisillä kekomuurahaisilla on poikkeavat levinneisyysalueet: tupsukekomuurahainen on levittäytynyt pohjoiseen Europpaan kun taas kaljukekomuurahaisen levinneisyyalue on eteläisempi. Keräsin tutkielmani näytteet Etelä-Suomesta ja Ahvenanmaalta, pieneltä alueelta jossa molemmat lajit esiintyvät yhdessä ja risteytyvät. Tutkielmani tavoite oli selvittää, eroavatko vanhemmaislajit lämpötilatoleranssiltaan, mikä heijastaisi myös eroavaisuuksia niiden levinneisyysalueissa. Testasin myös, onko risteymäyksilöiden lämpötilatoleranssi laajempi kuin parentaalilajien, mikä mahdollisesti tarjoaisi edun sopeutumisessa muuttuvaan ympäristöön. Testasin lämpötilatoleranssia kahden eri kokeen avulla, joissa mitattiin muurahaisten toleranssin ylä- ja alarajoja. Ennustin, että pohjoisempaan levittynyt tupsukekomuurahainen selviää paremmin kylmässä, kun taas eteläisempi kaljukekomuurahainen selviäisi paremmin lämpimässä. Tulokset osoittivat, että parentaalilajit eroavat lämpötilakestävyydeltään ja nämä erot heijastavat lajien välisiä eroja levinneisyysalueissa. Parentaalilajit ovat mahdollisesti sopeutuneet luontaisilla alueillaan erilaisiin lämpöolosuhteisiin, mikä on johtanut eroavaisuuksiin lajien välillä korkeiden ja matalien lämpötilojen sietokyvyssä. Tulokset osoittivat myös, että risteymäyksilöiden lämpötilatoleranssi ei ollut laajempi kuin parentaalilajien. Havaitsin myös, että yksilöiden väliset erot ruumiinkoossa olivat merkitsevä tekijä niiden kuuman sietokyvyssä, isommat yksilöt kestivät kuumuutta paremmin kuin ruumiinkooltaan pienemmät. Tutkielmani tulokset auttavat ymmärtämään risteytymisen mahdollisuuksia ja seurauksia luonnon populaatioille. Kekomuurahaiset ovat avainlaji boreaalisen vyöhykkeen metsissä ja alati haavoittuvaisemmassa asemassa ilmaston muuttuessa ja elinympäristöjen pirtsaloituessa. Tutkielmani tulokset auttavat havainnollistamaan kyseisten lajien populaatioiden suuntaa tulevaisuudessa ilmaston muuttuessa edelleen.