Pro gradut ja vastaavat opinnäytteet

Uusimmat julkaisut

  • Nikkari, Eeva (2017)
    The sentence segmentation task is the task of segmenting a text corpus into sentences. Segmenting well structured and fully punctuated data into sentences is not a very difficult problem. However, when the data is poorly structured or missing punctuation the task is more difficult. This thesis will look into this problem by using probabilistic language modeling, with special emphasis on the n-gram model. We will present theory related to language models and evaluating them, as well as empirical results achieved on documents provided by AlphaSense Oy and a freely available Reuters-21578 corpus. The experiments on n-gram models focused on the following questions. How does the smoothing and order of the n-gram affect the model? How well does a model trained on one type of data adapt to another type of text? How does retaining more or less symbols and punctuation affect the performance? And how much is enough training data for the model? The n-gram models performed rather well on the same type of data they were trained on. However, the performance was significantly worse when moving to another document type. In absence of punctuation the performance of the model was also rather poor. The conclusion is that the n-gram model seems inadequate in recovering the sentence boundaries in difficult settings such as separating the unpuncutated title from the body of the text.
  • Lehtisara, Leena (Helsingin yliopisto, 2017)
    Laajoja metsäalueita on perinteisesti kartoitettu satelliittikuviin ja työläisiin maastokoealoihin perustuen. Uudempi laserkoeala on lentokoneella tehtyyn laserkeilaukseen ja pieneen määrään maastokoealoja perustuva koealakohtainen puustoennuste, jota käytetään maastokoealojen tapaan satelliittikuvaennusteissa. Tämän työn tavoitteena oli arvioida satelliittikuviin, laserkeilaukseen sekä niiden yhdistelmään perustuvien menetelmien hyödyntämistä laajojen metsäalueiden kartoituksessa vertailemalla puustotunnuksien ennusteiden tarkkuutta valittujen koealamäärien suhteessa. Tutkimuksessa käytettiin Etelä-Suomessa sijaitsevalla 3 128 000 hehtaarin laajuisella tutkimusalueella Suomen Metsäkeskuksen 3630 koealan metsävaratietoja. Kuvapiirteet irrotettiin Landsat 8-satelliittikuvasta ja laserpiirteet Maanmittauslaitoksen harvapulssiselta laseraineistolta koealoille. Koealojen puuston tilavuuksille, pituuksille, pohjapinta-aloille ja biomassoille laskettiin ennusteet k-NN-menetelmällä (k=5). Kartoitusmenetelmien tarkkuutta arvioitiin suhteellisella RMSE-arvolla (Root Mean Square Error, keskineliövirheen neliöjuuri), ennustamalla puustotunnukset mitatuille validointikoealoille. Tuloksissa Landsat-ennusteiden suhteellinen RMSE koealatasolla oli parhaimmillaan tilavuudelle 47,6 %, pituudelle 26,2 %, pohjapinta-alalle 34,6 % ja biomassalle 47,7 %. Vastaavat luvut laserkeilausennusteille olivat 23,2 %, 9,8 %, 21,0 % ja 23,7 %. Käyttämällä 400 maastokoealaa 2900 laserkoealojen ennusteissa ja laserkoealoja edelleen Landsat-ennusteissa, päästiin samoihin puustotunnusten ennusteiden tarkkuuksiin kuin 2900 maastokoealan Landsat-ennusteissa. Alueelta tarvittiin lisäksi pieni, alle 1 % laserkeilauspeitto. Laserkoealat ja satelliittikuvauksen yhdistävää menetelmää voidaan hyödyntää puuston biomassan ja hiilivarannon kartoitukseen laajoilla alueilla, missä ei ole teitä ja vain pieni määrä maastomittaustuloksia on käytettävissä. Se sopii ensikartoitukseen alueille, missä järjestelmällistä metsänkartoitusta ei ole aloitettu. Satelliittikuvamittausten toistuvuuden ansiosta menetelmä sopii myös laajojen alueiden metsän muutosseurantaan.
  • Tarmi, Siina (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tutkielman kirjallisuuskatsauksessa käsiteltiin mikrokapselointiin soveltuvan öljy vedessä -emulsion ominaisuuksia ja muodostumiseen vaikuttavia tekijöitä. Kokeellisen työn tavoitteena oli selvittää, kuinka heraproteiini-isolaatti yhdessä maltodekstriinin kanssa vaikuttaa camelinaöljy- ja mustaherukansiemenöljyemulsioiden ominaisuuksiin. Tutkitut heraproteiini-isolaatin (WPI) ja maltodekstriinin (MD) väliset suhteet olivat 1:1, 1:3 ja 1:9. Ominaisuuksien kartoitus -kokeissa emulsioiden laatua arvioitiin määrittämällä emulsioiden stabiilisuus (lämpötilamuutokset, kermoittumisaste, pH ja zetapotentiaali), pisarakoko (D4,3, zetakoko), pisarakokojakauma ja sen leveys (span ja PDI), näennäinen viskositeetti, konsistenssikerroin ja virtausindeksi. Pisarakokoa ja pisarakokojakaumaa tutkittiin raekokoanalysaattoreilla (Mastersizer, PAMAS ja Zetasizer). Viskositeetti määritettiin reometrillä. Varsinaisissa kokeissa keskityttiin lämpötilamuutoksiin ennen homogenointia ja sen jälkeen, vaahdonpoistoaikaan, näennäiseen viskositeettiin, virtausindeksiin, konsistenssikertoimeen, pisarakokoihin (D10, D50, D90 ja D4,3) ja pisarakokojakaumaan. Tuloksiin sovitettiin ensimmäisen asteen polynomi PLS-regressioanalyysilla, ja regressiokertoimien merkitsevyydet testattiin t-testillä. Ominaisuuksien kartoitus -kokeissa emulsioissa ei havaittu 24 h:n tunnin seisotuksen jälkeen kermoittumista. Emulsioiden stabiilisuuteen viittaavat myös pH-arvot ja zetapotentiaalit, jotka olivat kaikilla emulsioilla alle -35 mV. Emulsioiden zetakoot, PDI-arvot ja D4,3-arvot pienenivät maltodekstriinipitoisuuden kasvaessa. PAMASilla mitattuna pisarakoot suurenivat maltodekstriinipitoisuuden kasvaessa. Emulsioiden näennäiset viskositeetit pienenivät maltodekstriinipitoisuuden kasvaessa. Tilastolliset testaukset osoittivat, että WPI:n ja MD:n suhde vaikuttaa merkitsevästi emulsioiden loppulämpötilaan, zetakokoon, PDI:hin ja näennäiseen viskositeettiin. Öljyn valinnalla oli merkitsevä vaikutus PAMAS-laitteella mitattuun pisarakokoon (D4,3). Varsinaisissa kokeissa emulsioiden näennäiset viskositeetit pienenivät maltodekstriinipitoisuuden kasvaessa. Lisäksi maltodekstriinipitoisuuden kasvattaminen lyhensi vaahdonpoistoaikaa. Tilastolliset testaukset osoittivat, että WPI:n ja MD:n suhde vaikuttaa merkitsevästi emulsioiden lämpötilaan ennen homogenointia, vaahdonpoistoaikaan, konsistenssikertoimeen ja näennäiseen viskositeettiin. Öljyn valinnalla oli merkitsevä vaikutus lämpötilaan homogenoinnin jälkeen, näennäiseen viskositeettiin ja pisarakokojakauman leveyteen. Suurin vaikutus WPI:n ja MD:n suhteella oli näennäiseen viskositeettiin.
  • Finne, Maria (Helsingin yliopisto, 2017)
    The proportion of older adults has dramatically increased in developed countries due to longer life expectancy. The wellbeing of this group has large economic implications. Self-rated health (SRH) is a globally used method to measure both physical and psychosocial health and in some conditions considered as a better indicator than medical records. The main aim of this thesis was to study whether socioeconomic (SES) factors as well as nutritional intake are associated with physical and psychosocial SF-36 score change during a ten year period. Helsinki Birth Cohort Study (HBCS) consists of 8760 participants who were born at Helsinki University Central Hospital between 1934 and 1944. HBCS is a longitudinal study where data has been collected along the life span. In this thesis material was used from the baseline clinical visit (years 2001-2004) and the follow-up clinical visit (years 2011-2013). During the follow-up, 1094 participants (men n=478, women n=616) were traceable and took part in the follow-up visit which makes the participants 67 to 77 years old at that point. At the baseline clinical examination (n=2003), diet was assessed with a validated food-frequency questionnaire from which the Baltic Sea diet score (BSDS) was calculated. Higher scores indicated better adherence to the Baltic Sea diet. Self-rated psychosocial and physical wellbeing was assessed with the Short Form 36 scale (SF-36) in 2001-2004 and 2011-2013. The difference between baseline and follow-up SF-36 psychosocial and physical measurement was calculated. Socioeconomic indicators included degree of education, length of education and the average monthly taxable income. Men and women were studied separately. Also the group of those still in work life at baseline were evaluated separately from those who were already retired. Associations between BSDS and the SES factors were also tested. The statistical analysis program SPSS version 22 was used to calculate associations between the SES factors and BSDS with psychosocial and physical change. Linear regression method was used for the analyses. In addition, a comparison of the follow-up SF-36 scores according to socioeconomic factors were examined with ANOVA post hoc Tukey HSD test. Degree of education was positively associated with changes in psychosocial functioning at old age among men (p=0.009), whereas length of education associates positively among women (p=0.027). Both degree and length of education were positively associated with psychosocial functioning within the group that was still in work life at baseline. Change in physical functioning was not associated with SES or BSDS. Adherence to the BSD was not significantly associated with either of the SF-36 measurement factors but was related to higher income. Degree of education and length of education seem to indicate the direction of psychosocial functioning in early old age. Physical degeneration during late adulthood is normal and is less predictable by SES factors. BSDS did not predict physical or psychosocial wellbeing among this population but was positively associated with income among the participant.
  • Hannele, Rissanen (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tiivistelmä * Referat * Abstract Tässä tutkielmassa selvitettiin kainuunharmaksen geneettistä monimuotoisuutta sukupuuaineistoon pohjautuen. Aineisto saatiin ProAgria Keskusten Liiton lampaiden tuotosseurannan tietokannasta sisältäen yhteensä 22 467 yksilöä vuosilta 1982–2014. Sukusiitosaste laskettiin kaikille eläimille. Syntymävuosittaisten keskiarvojen laskemisessa käytettiin kuitenkin vain eläimiä, joiden sukupuu oli tarpeeksi kattava (PEC selitys tälle >0.8 käyttäen viittä sukupolvea). Keskiarvot laskettiin erikseen jälkeläistä saaneille yksilöille sekä jalostuspässeille ja jalostusuuhille. Jalostukseen käytettyjen eläinten väliset sukulaisuusasteet laskettiin syntymävuosittain jalostuspässeille, jalostusuuhille, sekä jalostuspässien ja -uuhien välille. Tutkielmassa arvioitiin myös teholliset populaatiokoot vuosina 2000–2014 syntyneille yksilöille, merkittävimpien esivanhempien vaikutukset perinnölliseen vaihteluun sekä keskimääräiset sukupolvien väliset ajat. Keskimääräiset sukusiitos- ja sukulaisuusasteet ovat pienentyneet viimeisten 20 vuoden aikana. Vuonna 2014 syntyneiden lampaiden keskimääräinen sukusiitosaste oli noin 7 %, kun se korkeimmillaan 1990-luvulla on ollut yli 13 %. Sukulaisuus vuonna 2013 syntyneiden jalostukseen käytettyjen eläinten välillä oli noin 17 %, kun se korkeimmillaan 2000-luvulla on ollut yli 20 %. Myös tehollinen populaatiokoko on kasvanut noin 40 yksilöstä nykyiseen noin 70 yksilöön. Nykyisen kainuunharmaspopulaation perimästä 32 %:a voidaan jäljittää seitsemään 1980-luvulla eläneeseen perustajapässiin: Pertti, Risto, Immo, Lassi, Antti, Matti ja Topi. Näistä Pertillä on ollut suurin vaikutus: vielä vuonna 2014 syntyneiden lampaiden perimästä 11 % arvioitiin olevan Pertin alkuperää. keskimääräinen Sukupolvien välinen aika 20 viimeisen vuoden ajalta oli 3,3 vuotta. Kainuunharmaksen geneettinen monimuotoisuus on parantuntunut viime vuosina eläinmäärän kasvaessa. Sukusiitosasteet ja sukulaistuminen ovat olleet hienoisessa laskussa jo useamman vuoden ja vastaavasti tehollinen populaatiokoko on kasvanut. Populaation geneettisen monimuotoisuuden takaamiseksi tulevaisuudessa kainuunharmaksen jalostuksessa ja säilytystyössä kannattaisi hyödyntää keinosiemennystä, optimaaliseen kontribuutioon perustuvaa jalostusvalintaa sekä genomitietoa.
  • Rauhala, Jussi (Helsingin yliopisto, 2017)
    Maidon laadulla on suuri merkitys meijeriteollisuudelle ja hyvälaatuisesta maidosta maksetaan korkeampaa hintaa. Maidon laatua mitataan somaattisten solujen sekä bakteerien määrällä. Maidon soluluku ei enää muutu lypsyn jälkeen, joten utareterveys ja lypsyn onnistuminen ovat tärkeää. Utaretulehdukset aiheuttavat 100 lehmän karjalle noin 21 000 – 25 000 euron kustannukset vuodessa (laskettu vuoden 2010 hintatasolla). Nännikumi on ainoa osa lypsykoneesta, joka koskettaa lehmää lypsyn aikana ja bakteerit pääsevät utareeseen vain vedinkanavan kautta. Monet bakteerit viihtyvät vedinvaurioissa ja kova lypsy estää vedinkanavan sulkeutumista lypsyn jälkeen, joka helpottaa bakteerien kulkeutumista utareeseen. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää CloverTM -nännikumin vaikutukset lypsyyn. Tuloksia vertailtiin perinteiseen HarmonyTM -nännikumiin. CloverTM -nännikumi muistuttaa muotoilultaan kolmiapilaa kun taas perinteinen nännikumi on pyöreä. Lypsyssä seurattiin sekä utareterveyttä että tuotosta. Utareterveyden mittareita olivat soluluku, vedinten päiden kunto ja lypsyrasitus. Tuotoksen mittareita olivat maitotuotos, lypsyaika ja maidon virtausnopeus. Seurantajakso tehtiin kahdella tilalla kesän 2015 aikana. Tuloksia havainnointiin pylväs- ja viivadiagrammeilla sekä tilastollista merkitsevyyttä testattiin sopivilla malleilla. Ryhmien väliset erot vedinten päiden kunnossa olivat pieniä ja tuloksissa oli suurta hajontaa, joten tilastollista merkitsevyyttä ei tuloksilla ollut. Koko aineistossa havaitut merkit lypsyrasituksesta oli niin vähäisiä, ettei tilastollinen testaaminen ollut tarkoituksenmukaista. CloverTM -nännikumilla ei ollut vaikutusta maitotuotokseen, keskimääräisen virtaukseen, lypsyaikaan tai solulukuun. Tilastollisesti merkitsevä ero löytyi maidon huippuvirtauksessa, maidon huippuvirtausnopeus oli alhaisempaa käytettäessä CloverTM -nännikumia.
  • Syväjärvi, Elena (Helsingin yliopisto, 2017)
    Perunatärkkelyksen valmistusprosessin sivuvirtana saadaan perunan solunestettä, joka on aikaisemmin hyödynnetty lannoitteena. Perunan soluneste sisältää arvokasta proteiinia, jota voidaan hyödyntää rehu- ja elintarviketeollisuudessa. Finnamyl Oy Kokemäellä on rakentanut prosessin, jolla perunaproteiini saadaan otettua talteen. Tässä työssä tavoitteena oli tutkia perunaproteiinin erotusprosessia ja perunaproteiinikon-sentraatin ominaisuuksia. Kirjallisuuskatsauksessa perehdyttiin perunaproteiinikonsentraatin kemiallisiin ja fysikaalisiin ominaisuuksiin elintarviketeollisuuden näkökulmasta. Lisäksi työssä selvitettiin perunaproteiinikonsentraatille soveltuvia käyttösovelluksia ja perehdyttiin erilaisiin proteiinin erotusmenetelmiin. Kokeellisessa tutkimuksessa tutkittiin monipuolisesti perunaproteiinikonsentraatin funktionaalisia ominaisuuksia. Työssä tutkittiin koeajoista saa-tuja näytemateriaaleja. Lisäksi tutkimuksissa oli vertailunäytteinä mukana soijaproteiinikon-sentraatti ja rehulaatuinen perunaproteiinikonsentraatti. Työssä testattiin menetelmiä, joita voidaan jatkossakin käyttää perunaproteiinikonsentraatin tutkimiseen. Koeajoista saatujen näytemateriaalien tuloksia verrattiin kaupallisiin tuotteisiin. Prosessi vaatii vielä kehittämistä, jotta elintarvikelaatuista proteiinia saadaan valmistettua. Tutkimuksissa havaittiin eroja eri saostuslämpötiloissa valmistetuissa näytemateriaaleissa. Perunaproteiinikonsentraatin funktionaaliset ominaisuudet olivat hieman huonompia kuin soijaproteiinikonsentraatilla.
  • Juselius, Teemu (Helsingin yliopisto, 2017)
    Maapallon väestöstä yhä suurempi osa asuu nykyään kaupungeissa. Suomessa kaupunkiväestön osuus on lähes kaksinkertaistunut viimeisen 50 vuoden aikana. Kaupungistumisesta on ollut ihmiskunnalle kiistatonta hyötyä, mutta samaan aikaan sillä on ollut laajat haitalliset vaikutukset meitä ympäröivään luontoon. Kaupunkien kasvaessa luontaiset elinympäristöt joutuvat väistymään leviävän infrastruktuurin tieltä. Jäljelle jääneet suo-, metsä- ja muut viheraluelaikut ovat pienempiä ja eristäytyneempiä kuin maaseudulta löytyvät vastineensa. Jäljellä jääneisiin elinympäristöihin kohdistuu myös ihmisen toiminnan johdosta muun muassa kohonneita ravinne- ja saastekuormia sekä lisääntynyttä kulumista. Ihmisten mukanaan tuomien vieraslajien on todettu myös leviävän helposti luontaisiin elinympäristöihin alkuperäislajiston kustannuksella. Pienentyneet elinympäristöt ovat myös suuremmilta osin reunavaikutuksen alaisina, jonka seurauksena ne altistuvat kaupunkialueilta tuleville aine- ja energiavirroille sekä vieraslajeille. Ombrotrofiset suot saavat ravinteensa vain laskeuman mukana ja ne ovatkin yksi karuimmista pohjoisista elinympäristötyypeistä. Niiden on todettu kärsivän suurista ravinnekuormituksista. Hydrologialla on keskeinen osa soiden toiminnoissa ja rakenteessa. Kaupunkien laajeneminen soiden valuma-alueilla voi aiheuttaa muutoksia sekä niille virtaavien vesien määrässä että laadussa, jolla voi olla merkittäviä vaikutuksia soiden kasvillisuuteen. Kaupungistumisen vaikutuksia ombrotrofisiin taajamasoihin ei ole Suomessa aikaisemmin tutkittu ja Pro Gradu –tutkimukseni tarkoituksena oli selvittää eroaako Etelä-Suomessa sijaitsevien taajamasoiden kasvillisuus isovarpurämeillä, lyhytkorsinevoilla sekä rahkarämeillä ja - nevoilla maaseutusoiden kasvillisuudesta. Samalla tutkin myös soiden pinta-alan, suon lähialueiden väestömäärän ja pintaturpeen typpipitoisuuden vaikutuksia suokasvillisuuteen. Tämän tutkimuksen tulosten mukaan ombrotrofisten soiden kasvillisuus ei taajamasoilla poikennut suurissa määrin vastaavien maaseutusoiden kasvillisuudesta. Eniten eroavuuksia havaittiin suovarvuilla, jotka isovarpurämeillä näyttivät pääsääntöisesti kärsivän kaupungistumisen vaikutuksista. Lyhytkorsinevoilla isokarpalo ja rahkarämeillä ja -nevoilla variksenmarja taas hyötyivät kaupungistumisesta. Pinta-alaltaan taajamasuot olivat pienempiä kuin maaseutusuot ja niitä ympäröivillä alueilla asui moninkertainen määrä asukkaita maaseutusoiden ympärysalueisiin verrattuna. Asukasmäärä olikin selvimpiä kaupungistumisen aiheuttamia vaikutuksia tässä tutkimuksessa, sillä suurella asukasmäärällä oli merkittävä vaikutus kulutukselle herkkien kasvien peittävyyteen ja esiintymiseen taajamasoilla. Taajamissa soiden väliset etäisyydet olivat myös huomattavasti suurempia kuin maaseudulla. Etelä-Suomen taajamasuot olivatkin selkeästi pirstaloituneita. Kaupungistumisen yhteydessä raportoitu ravinnekuormien lisääntyminen ei näkynyt pintaturpeen kohonneina typpipitoisuuksina taajamasoilla. Lyhytkorsinevoilla typpipitoisuudet olivat maaseutusoilla jopa taajamasoita korkeampia mahdollisesti maatalouden korkeiden paikallisten ravinnekuormien seurauksena. Etelä-Suomen typpilaskeuman ollessa suhteellisen alhainen pystyivät rahkasammaleet todennäköisesti vielä hyödyntämään lisääntyneen typen eivätkä turpeen typpipitoisuudet olleet kaupungistumisen vaikutuksesta kohonneet. Tutkimuksessani ombrotrofiset taajamasuot osoittautuivat ainakin osittain vastustuskykyisiksi kaupungistumisen vaikutuksia kohtaan. Suomessa kaupungistuminen ei ole edennyt Keski-Euroopan tasolle ja kaupunkielinympäristöihin kohdistuvat vaikutukset voivatkin tämän seurauksena olla pienempiä, eivätkä muutokset kasvillisuudessa ole yhtä voimakkaita, kuin hyvin tiheään asutuilla alueilla. Ombrotrofiset suot eivät todennäköisesti ole myöskään alttiita vieraslajien leviämiselle karujen ja happamien olosuhteidensa ansiosta. Tässä tutkimuksessa tutkitut suotyypit sijaitsevat useimmiten suon keskiosissa, joten ne ovat myös olleet vähemmän alttiita haitalliselle reunavaikutukselle. Mikäli tutkimukseen olisi liitetty ombrotrofisten soiden laiteilla sijaitsevia suotyyppejä, olisivat kaupungistumisen vaikutukset voineet näkyä voimakkaammin näissä lisääntyneen reunavaikutuksen seurauksena.
  • Särkiniemi, Eeva (Helsingin yliopisto, 2017)
    Perinnebiotoopit ovat perinteisen laidunnuksen ja niiton muovaamia luonnontyyppejä, joiden lajisto on rikas. Karjan laidunnuksen muututtua ja keskityttyä, perinnebiotoopit ovat muuttuneet yhä harvinaisemmiksi. Laiduntaminen on yksi keinoista ylläpitämään perinnebiotooppien monimuotoisuutta ja tuottavuutta. Hevosten määrä etenkin Etelä-Suomessa on noussut huomattavasti. Hevosen laidunnuskäyttäytyminen on kuitenkin valikoivampaa, kun karjalla. Laiduntamisen tärkein tavoite on saavuttaa tyydyttävä eläintuotos, jotta saadaan hevosten omistajat kiinnostumaan riittävän laajasti luonnonlaitumien laiduntamisesta. Tässä tutkimuksessa selvitetään luonnonlaitumella laiduntavien hevosten ravintotarpeiden täyttymistä (kuten energian, sulavan raakavalkuaisen, kivennäis- ja hivenaineiden perustarpeet), luonnonlaitumen sadontuottokykyä sekä laitumien botaanista koostumusta. Luonnonlaitumen eri lohkoilta määritettiin laidunnuskauden aikana kuiva-aineen kertymistä, sadon määrää ja laatua sekä kasvuston botaanista koostumusta. Botaanisen koostumuksen avulla haluttiin selvittää kuinka suuren osan sadosta hevoset syövät. Laitumen kasvustoa suojattiin häkeillä, joita oli 4:llä eri lohkolla. Kaikilla lohkoilla otettiin rehuanalyysinäytteitä sekä laidunnukselta suojatusta, että suojaamattomasta sadosta. Otetut näytteet jaettiin silmämääräisesti syötäviin ja ei syötäviin lajeihin aiempien tutkimusten pohjalta ja punnittiin satomäärien määritystä varten. Näytteet kerättiin yhteensä 9 kertaa kasvukauden aikana. Lisäksi alkukesästä tehtiin botaaninen kasvilajimääritys. Näytteet analysoitiin Valion laboratoriossa NIRS-analyysin avulla. Hevoset saivat energiaa ja valkuaista riittävästi koko laidun kauden ajan. Kivennäisaineiden osalta fosforin päivä saanti jäi suositusarvoja pienemmiksi ja vääristi hevosten Ca:P suhteen liian suureksi. Hivenaineista kuparin ja sinkin saanti ei ollut riittävää. Luonnonlaidun on kivennäislisän kanssa hyvää rehua tyydyttämään hevosen perustarpeet. Luonnonlaitumen ravitsemuksellinen koostumus on viljeltyjä laitumia köyhempi energian ja valkuaisen osalta mikä, vähentää herkästi lihomaan taipuvaisilla hevosilla ylipainosta johtuvia terveysongelmia ja mahdollistaa niiden laiduntamisen.
  • Basaran, Zeren (Helsingin yliopisto, 2017)
    Kaatumisen pelko ja kaatuminen ovat merkittäviä kansanterveydellisiä ja taloudellisia haasteita. Noin puolet ikääntyneistä kokee kaatumisen pelkoa riippumatta siitä, ovatko he kaatuneet vai eivät. Kaatumisen pelon johdosta ikääntyneet rajoittavat liikkumistaan, fyysistä toimintaansa ja päivittäisiä elämän toimintoja. Tämä heikentää ikääntyneen suorituskykyä, hyvinvointia ja lisää kaatumisen riskiä. Kolmasosa yli 65-vuotiaista kaatuu. Noin 80% ikääntyneiden vammoista aiheutuu kaatumisista. Ne johtavat murtumiin, sairaalahoitoon, kaatumisen pelkoon, masennukseen, itsenäisyyden menetykseen, ennenaikaiseen laitoshoitoon ja jopa kuolemaan. Kaatumisten määrä on nelinkertaistunut viimeisen 25 vuoden aikana. Kaatumisten määrä tulee lisääntymään, sillä vuoteen 2030 mennessä yli 65-vuotiaiden määrän arvioidaan kasvavan 997 miljoonaan. Liikuntaharjoittelu on olennainen keino liikkuvuuden ylläpitämiseksi, kaatumisen pelon vähentämiseksi ja kaatumisten ennaltaehkäisemiseksi kotona asuvien ikääntyneiden keskuudessa. ”Voimaa Vanhuuteen” on terveyttä edistävä liikuntaohjelma, jota koordinoi Ikäinstituutti. Hankkeella edistetään itsenäistä elämää ja elämänlaatua niillä ikääntyneillä, joilla on heikentynyt toimintakyky. Hankkeen järjestämiin liikuntaryhmiin osallistuneille lähetettiin kyselylomake huhtikuussa 2015. Kysymykset käsittelivät demograafista ja sosioekonomista tilannetta, terveyttä ja hyvinvointia, liikuntatottumuksia ja koettuja terveyshyötyjä harjoitteluryhmiin osallistumisen jälkeen. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli ensin tunnistaa biologiset, käyttäytymiseen liittyvät ja sosioekonomiset tekijät, jotka vaikuttavat kaatumisen pelkoon ja kaatumiseen; toiseksi tutkia koettujen terveyshyötyjen vaikutusta kaatumisen pelkoon ja kaatumiseen; ja lopuksi tutkia kaatumisen pelon ja kaatumisen välistä yhteyttä. Keskeinen saavutus on, että liikuntaohjelmaan osallistumisen aiheuttama fyysisen aktiivisuuden lisäys vaikuttaa biologisiin, sosioekonomisiin ja käyttäytymiseen liittyviin riskitekijöihin. Tämä aikaansaa fyysisen, toiminnallisen, psyykkisen ja sosiaalisen aktiivisuuden paranemista ja vähentää siten kaatumisen pelkoa. Erityisen hyviä tuloksia kaatumisen pelon vähenemisessä nähtiin osallistujilla, jotka olivat vanhempia, elivät yksin ja joilla on alhaisempi sosio-ekonominen asema. Tasapainon paraneminen vähentää kaatumista. Samanlaisia mutta pienempiä muutoksia havaittiin myös niillä osallistujilla, jotka kokivat terveytensä ja hyvinvointinsa keskimääräistä huonommaksi. Olisikin tärkeää vaikuttaa ikäihmisten asenteisiin ja motivoida heitä liikkumaan ennaltaehkäisevästi fyysisen aktiivisuuden, tasapainon, liikkuvuuden, lihasvoiman, päivittäisten toimintojen, terveyden ja hyvinvoinnin ylläpitämiseksi.
  • Kotka, Juhani (Helsingin yliopisto, 2017)
    Kiinnostus syysrapsin (Brassica napus L.) viljelyä kohtaan on kasvanut Suomessa tasaisesti viime vuosina. Syysrapsin satopotentiaali on korkea verrattuna kevätkylvöisiin öljykasvilajikkeisiin, mutta vaatimus aikaisesta kylvöajankohdasta sekä haastavat talvehtimisolosuhteet hidastavat viljelyalan lisäämistä. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli kerätä kokemuksia syysrapsin viljelytekniikoista suomalaisissa olosuhteissa, joista tutkittua tietoa on toistaiseksi melko vähän saatavilla. Tiedon hankkimista varten perustettiin elokuussa 2014 yksivuotinen kenttäkoe Inkooseen, Västankvarnin koetilalle, jossa tutkittiin kuuden eri perustamismenetelmän eli muokkaus- ja kylvömenetelmien yhdistelmän soveltuvuutta syysrapsin viljelyyn hiesusavimaalla. Vertailtavia koejäseniä olivat: kyntö, kultivointi, lautasmuokkaus, suorakylvö, jankkurikylvö ja harjukylvö. Kokeen aikana mitattiin jatkuvatoimisesti maan kosteutta ja lämpötilaa 10 cm syvyydessä sekä sademäärää, ilman lämpötilaa ja maan pinnan lämpötiloja. Lisäksi koeruuduilla mitattiin maan tiiviyttä penetrometrin avulla ja tehtiin taimitiheys- sekä juuristomittauksia. Elokuun 2014 runsaat sateet Västankvarnissa (yht. 247 mm) vaikeuttivat kenttäkokeen perustamista ja edistivät etanoiden aiheuttamia taimituhoja. Etanoiden aikaansaamat kasvustotappiot olivat niin suuria, että joidenkin koeruutujen kasvustot tuhoutuivat lähes täydellisesti. Muilla koeruuduilla kasvustot jäivät epätasaisiksi ja harvoiksi. Kunnollisia kasvustomittauksia ei ollut mahdollista tehdä, eikä koeruuduilta kannattanut korjata satoa vertailua varten. Lisätutkimusta, jossa kasvustoja ja satomääriä pystyttäisiin mittaamaan, tarvittaisiin ainakin jankkurikylvön soveltuvuuden varmistamiseksi syysrapsin perustamiseen. Maan ominaisuuksiin kohdistuneiden mittausten perusteella jankkuroinnin ja syysrapsin kylvön yhdistäminen samalla ajokerralla vaikuttaisi olevan hyvä vaihtoehto syysrapsin perustamiseen. Jankkuroitu maa kuivui nopeammin kuin muilla vertailukohteilla varsinkin syyskauden mittausten perusteella ja jankkurointi myös vähensi maan penetrometrivastusta kylvörivin kohdalta jankkurointisyvyyteen (30 cm) asti kyntöanturan murtumisen seurauksena. Suorakylvetty maa pidätti kosteutta muita koetekijöitä paremmin, mutta oli sateisina jaksoina kaikkein märintä 10 cm syvyydessä. Kynnetyn ja kevyesti muokatun maan välillä ei havaittu sellaisia eroja jatkuvatoimisten eikä maan tiiviysmittausten perusteella, jotka puoltaisivat esimerkiksi kyntöä kultivointia parempana vaihtoehtona tai toisinpäin.
  • Koljonen, Paula (Helsingin yliopisto, 2017)
    Aflatoksiinit ovat haitallisia yhdisteitä, joita esiintyy elintarvikkeissa ja rehuissa. Tutkielman kirjallisuuskatsauksessa perehdyttiin maidossa esiintyvän aflatoksiini M1:n (AFM1) esiintyvyyteen, merkittävyyteen ja haittavaikutusten estämiseen maitohappobakteerien avulla. Lisäksi käsiteltiin aflatoksiinien määritysmenetelmiä ja analytiikkaan vaikuttavia tekijöitä. Kokeellisen osuuden tarkoituksena oli 1) selvittää viiden maitohappobakteerikannan kykyä sitoa AFM1:tä in vitro -koemallissa ja 2) selvittää, kuinka erilaiset taustamatriisit vaikuttavat AFM1-pitoisuuden määrittämiseen ja arvioida tutkimukseen valitun ELISA-kitin käyttökelpoisuutta. Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa määritettiin AFM1-pitoisuus ELISA-menetelmällä kolmesta erilaisesta taustamatriisista, joihin oli lisätty AFM1-standardia tunnettu pitoisuus (0, 20 ja 40 ppt). Tutkimuksen toisessa vaiheessa selvitettiin viiden maitohappobakteerikannan kykyä sitoa AFM1:tä tunnin inkubaation aikana +32 °C:n lämpötilassa rasvattomassa UHT-maidossa ja MRS-kasvuliemessä, kun taustamatriisin AFM1-pitoisuus oli 50, 15 ja 10 ppt. Näytteistä analysoitiin ELISA-menetelmällä supernatantin vapaa AFM1-pitoisuus, joka muutettiin sitoutuneen AFM1:n suhteelliseksi osuudeksi. Tutkimukseen valittujen maitohappobakteerien AFM1:n sitomiskyvyssä oli tilastollisesti merkitseviä eroja. Parhaiten AFM1:tä sitoi maitohappobakteerikannan B2 27 (Lb. plantarum-, pentosus- tai paraplantarum) elävät solut, jotka sitoivat 43,7 % AFM1:tä rasvattomassa UHT-maidossa, jonka AFM1-pitoisuus oli 15 ppt. Aikaisemmista tutkimustuloksista poiketen tässä tutkimuksessa elävät bakteerisolut sitoivat AFM1:tä paremmin kuin kuumennetut solut. Tutkimuksessa käytetty ELISA-kitti oli herkkä menetelmä myös pienien AFM1-pitoisuuksien määrittämiseen, mutta suuremmilla AFM1-pitoisuuksilla määritystulosten tarkkuudessa oli puutteita. Tutkimuksissa käytettyjen taustamatriisien komponentit aiheuttivat epäspesifistä sitoutumista ELISA-määrityksessä, mikä tuli huomioida tuloksia tarkasteltaessa. Työssä tutkittua maitohappobakteerikantaa B2 27 voi olla mahdollista hyödyntää tulevaisuudessa AFM1-pitoisuuksien pienentämisessä maitotuotteissa ja mahdollisesti myös muissa elintarvikkeissa. On tarve kehittää käyttökelpoinen sovellus maitohappobakteerikantojen hyödyntämiseen AFM1:n sitomisessa ja AFM1:n elimistöön imeytyvyyden vähentämisessä ruoansulatuskanavasta.
  • Rinne, Iiro (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten sekä myymälämuotoista- että verkkokauppaa harjoittava monikanavainen vähittäiskauppayritys voi kehittää tuottamaansa asiakasarvoa. Tarve asiakasarvon kehittämiselle vähittäiskaupassa erityisesti monikanavaista toimintamallia hyödyntäen kumpuaa kaupan murroksesta: muun muassa viestintäteknologian kehityksen myötä perinteiset, vahvasti myymälöihin nojaavat kauppaketjut ovat saaneet uudenlaisia kilpailijoita niin kotimaisista kuin ulkomaisistakin verkkokaupoista. Asiakasarvon muodostumista mallinnetaan aiemmassa tutkimuksessa esitetyn neljän arvoulottuvuuden, funktionaalisen, taloudellisen, emotionaalisen sekä symbolisen ulottuvuuden, avulla. Asiakasarvon muodostumiseen vaikuttavat lisäksi kaikkeen vaihdantaan liittyvät transaktiokustannukset. Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään erityisesti, miten verkko-ostamista suosivien kuluttajien kokemukset eroavat perinteisiä myymälöitä suosivien kokemuksista koskien sekä myymälämuotoisen- että verkkokaupan arvoulottuvuuksia ja ostamisen transaktiokustannuksia. Tutkimuksen aineisto kerättiin kvantitatiivisella kyselytutkimuksella. Kyselylomakkeen kysymykset muodostettiin asiakasarvon neljän ulottuvuuden mallin sekä transaktiokustannusteorian pohjalta. Internet-pohjaisella lomakkeella saatiin 210 vastaajan otos. Aineiston analysointiin käytettiin IBM SPSS -ohjelmaa, analyysimenetelminä olivat muun muassa ristiintaulukointi, varianssianalyysi sekä Spearmanin järjestyskorrelaatioanalyysi. Verkkokauppaa suosivat kuluttajat pitivät verkkokauppaa ensisijaisesti käytännöllisenä ostokanavana, myymälöitä puolestaan epäkäytännöllisinä ja kalliina. Suurimmilta osin epävarmuudesta kumpuaviin ostamisen transaktiokustannuksiin aktiiviset verkko-ostajat suhtautuivat huolettomasti. Perinteisiä myymälöitä suosivat kuluttajat kokivat myymäläostamisen itsessään miellyttävänä toimintana ja varteenotettavana tapana toteuttaa itseään. Myymäläostajien suhtautumisesta ostamisen transaktiokustannuksiin ei kyetty tekemään johtopäätöksiä. Näiden tulosten perusteella esitetään, että verkkokaupan tulee uskollisimpia asiakkaitaan miellyttääkseen panostaa arvolupauksessaan funktionaaliseen ja emotionaaliseen tai symboliseen ulottuvuuteen. Myymäläostajia houkutellakseen verkkokaupan tulisi puolestaan panostaa funktionaaliseen ja taloudelliseen ulottuvuuteen. Myymälävetoisen yrityksen tulisi palvella uskollisimpia asiakkaitaan emotionaalisen ja symbolisen ulottuvuuden yhdistävällä arvolupauksella, kun taas verkko-ostamista suosivien kuluttajien houkuttelemiseksi sen tulisi panostaa heikkouksiinsa, funktionaaliseen ja taloudelliseen ulottuvuuteen.
  • Saksi, Ville (Helsingin yliopisto, 2017)
    Pro Gradu -tutkielman tavoitteena oli tutkia High Capacity Transport-yhdistelmien polttoaineen kulutusta ja päästöjä. Tutkimus on osa Metsäteho Oy:n HCT-tutkimushankkeita. Tutkimus toteutettiin Metsätehon yhteistyöyritysten avulla ja tuella. Tutkimuksessa tarkastelin kolmea 84¬104 tonnin painoista HCT-yhdistelmää ja niiden verrokkiajoneuvoja. Verrokkien kokonaispaino oli 76 tonnia. Pro Gradu -työssä käydään lävitse yhdistelmien rakenne ja tiedonkeruussa käytetyt järjestelmät. Tiedonkeruujärjestelminä on käytetty Scanian Fleet Managementia, Volvon Dynafleetia ja Paetronicsin valmistama Econenia. Tulosten mukaan HCT-yhdistelmät voivat merkittävästi parantaa puutavaran hankinnan polttoainetehokkuutta. Tämä helpottaisi Suomen pääsyä kansallisiin ja EU:n asettamiin päästötavoitteisiin.
  • Daoud, Sylvie (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tutkimus tarkastelee ruokavalintojen merkityksiä kuluttajalle ja etenkin kuluttajien näkemyksiä kaurasta. Tarkastelun kohteena on se, miten kuluttajat perustelevat arjen ruokavalintojaan. Tutkimuksen empiirinen osa koostuu kolmesta ryhmähaastattelusta, joihin osallistui 21 henkilöä. Haastattelut tehtiin syksyn 2016 ja kevään 2017 aikana. Tutkimuskohteena ovat pääkaupunkiseudulla asuvat 24–64-vuotiaat kuluttajat. Haastatteluaineisto analysoitiin käyttämällä teemoittelua. Teoreettinen viitekehys pohjaa sosiologisen ruokatutkimuksen perinteeseen. Tutkimuksen mukaan ruokavalinnoilla on merkitystä kuluttajalle niin oman itsensä, kuin myös ympäröivän maailman jäsentämisessä. Ruoan ominaisuudet ikään kuin siirtyvät syöjään. Ruokavaliolla perustellaan kulutuskäyttäytymistä ja rakennetaan kuvaa itsestä sosiaalisessa ympäristössä. Kasvipainotteinen ruokailu on ideaali tavoite, joka koetaan kestävän ruokavalion tärkeänä osana. Tutkimus esittää, että kaura muodostaa sellaisen ruokatrendin, joka houkuttelee siihen yhdistettyjen merkitysten ja mielikuvien takia. Kauraa ei itsessään koettu mielenkiintoisena tai erityisenä raaka-aineena. Kauratuotteiden kautta on kuitenkin mahdollista saavuttaa tavoiteltu kasvipainotteinen ruokavalio. Positiivisista mielikuvista huolimatta, kuluttajan suhde kauraan on neutraali. Haastatteluista selvisi, että ruokavalinnat eivät muodostu huolellisesti perusteltujen päätösten kautta. Syöminen perustuu ruokamielikuviin ja arjen olosuhteisiin, jotka pakottavat toiminaan tietyllä tavalla. Kuluttajat kuitenkin kokevat tietävänsä, kuinka heidän pitäisi kuluttaa. Arjen asettamat haasteet vaikuttavat ekologisten valintojen toteutumiseen. On epäselvää, onko vastuu oikeiden valintojen toteutumisesta yksilöllä vai yhteiskunnalla. Nykytilanteessa tiedon määrän kasvu ei siis välttämättä auta päätöksenteossa. Tiedon lisääntyminen ruokateollisuuden toimintatavoista johtaa epävarmuuteen ja ahdistukseen, sillä täydellistä tietoa kokonaisuudesta on mahdotonta saavuttaa.