Pro gradut ja vastaavat opinnäytteet

Uusimmat julkaisut

  • Terho, Simo (Helsingin yliopisto, 2017)
    Yhteiskuntaoppi siirtyi osaksi alakoulun oppiaineita POPS 2014:n myötä. Muutos on merkittävä, koska aikaisemmin yhteiskuntaoppi on esiintynyt oppiaineena vain yläkoulussa – tällöinkin lähinnä historian yhteydessä (historia ja yhteiskuntaoppi). Vastaisuudessa yhteiskuntaopilla on kuitenkin asema omana oppiaineenaan 4. vuosiluokalta alkaen. Opetussuunnitelmauudistuksen johdosta oppilaalla katsotaan lisäksi olevan entistä keskeisempi rooli oppijana, minkä tulisi heijastua mm. opetusmenetelmiin. Opetuksessa tulisi samalla huomioida yksilön kokonaisvaltainen kehittyminen. Opetussuunnitelmassa tähän tavoitteeseen viitattaan laaja-alaisen osaamisen käsitteenä, jonka tausta on perusopetuslakiin kirjatussa päämäärässä koulun tehtävästä sivistyksen edistäjänä. Yhtäaikaiset, huomattavat muutokset muodostavat erittäin monitahoisen kokonaisuuden. Viime kädessä opettaja tekee päätökset siitä, kuinka yhteiskuntaoppia opetetaan sekä oppiainekohtaiset että laaja-alaiset osaamistavoitteet huomioiden. Teoreettinen viitekehys osoittaa, että yhteiskunnallisilla teemoilla onkin ollut tärkeä asema alakoulussa jo ennen POPS 2014:ää. Lisäksi opetussuunnitelma tarjoaa sinänsä tarkat mutta varsin suuripiirteiset ja tulkinnanvaraiset puitteet yhteiskuntaopin opettamiseksi. Käytännön opetustyön sekä opetussuunnitelman välistä dynamiikkaa yhteiskuntaopin kohdalla tutkittiin kvalitatiivisesti tapaustutkimuksen kautta. Tapaustutkimus toteutettiin helsinkiläisessä peruskoulussa. Tutkimusta varten tarkasteltiin ensisijaisesti kahden yhteiskuntaoppia alakoulussa opettavan luokanopettajan toimintaa. Tarkoituk-sena oli selvittää heidän periaatteitaan yhteiskuntaopin opetusmenetelmien valitsemiseksi POPS 2014:ää mukaillen sekä käsityksiä yhteiskuntaopin merkityksestä alakoulun oppiaineena. Tutkimusaineistoa lähestyttiin sisällönanalyysillä. Tulosten mukaan luokanopettajat huomioivat opetussuunnitelman linjaukset korostaen samalla myös omaa ammattitaitoa järjestää opetus sekä käsiteltävien aiheiden että opetusmenetelmien näkökulmasta. Yhteiskuntaopissa keskeisenä pidetään demokratiaa ja vaikuttamista sekä oman elämän hallintaa, joiden käsittelemiseksi opetusmenetelmissä suositaan varsinkin keskustelua ja draamaa. Toisaalta hyödynnetään opettajajohtoisempaakin opetusta opettajan puheenvuorojen ja muistiinpanojen muodossa.
  • Nakari, Noora (Helsingin yliopisto, 2017)
    Opettajien työhyvinvointi on puhuttanut ammattihenkilöstöä ja alalla olevia jo useiden vuosien ajan. Ilmiötä on tutkittu paljon aiemminkin, ja tutkimuksista selviää mm. se, että opettajan ammatti koetaan yleisesti stressaavana sekä se, että väkivalta on tällä hetkellä vakava kuormitustekijä opetusalalla. Yhteiskunnallisesti merkittävän aiheesta tekee sen, että opettajien hyvinvoinnilla nähdään olevan yhteys oppilaiden hyvinvointiin. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata opettajien työhyvinvointia yhden kokeneen opettajan omakohtaisten kokemusten kautta, ja näin tuoda näkyväksi niitä tekijöitä, joilla on vaikutusta opettajien työhyvinvointiin jokapäiväisen arjen tasolla. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jonka metodologisena lähtökohtana oli fenomenologis-hermeneuttinen tutkimusote. Tutkimuksen empiirisenä aineistona toimi yhden opettajan teemahaastattelu, jonka aiheena oli opettajien työhyvinvointi. Kokoon saatu data analysoitiin käyttämällä aineiston analyysikeinona teoriaan pohjautuvaa teemoittelua ja sen sisällä kontekstuaalista lähestymistapaa, jossa yksilön tuottamat merkitykset yritetään sitoa laajempaan viitekehykseen. Aineistosta etsittiin valitun viitekehyksen avulla fyysisen hyvinvoinnin, henkisen hyvinvoinnin, sosiaalisen hyvinvoinnin, työn suhteeseen liittyviä hyvinvoinnin, työympäristöön liittyviä hyvinvoinnin sekä organisaatioon liittyviä hyvinvoinnin tekijöitä. Tutkimusaineistosta tehdyn analyysin ja valitun viitekehyksen perusteella opettajan työhyvinvointiin tässä tutkimuksessa vaikuttivat niin fyysinen, henkinen kuin sosiaalinen hyvinvointikin. Samoin vaikutusta oli työn suhteeseen, työympäristöön ja organisaatioon liittyvillä hyvinvointitekijöillä. Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan tehdä se johtopäätös, että erityisesti sosiaalinen hyvinvointi on merkittävässä roolissa haastateltavan oman työhyvinvoinnin kannalta, ja sen sisällä korostuu eritoten opettajan ja kollegojen välisen suhteen tärkeys opettajan työhyvinvoinnin näkökulmasta.
  • Valmari, Jenni (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tämä tutkimus perustui Metropolialueen 14 kunnan seurantatutkimukseen (MetrOP), mukana olivat kaikki alueen ylä- ja yhtenäiskoulut. Tutkimukseen osallistui enimmillään 13 500 nuorta, joiden koulupolkua seurattiin yläasteen seitsemänneltä luokalta toiselle asteelle. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millainen on se ryhmä MetrOP- hankkeeseen osallistuneita nuoria, jotka peruskoulun jälkeen eivät jatkaneet missään toisen asteen koulutuksessa. Tutkimuskysymykset olivat: 1) Millainen on se ryhmä oppilaita, joka ei perusopetuksen jälkeen jatkanut toiselle asteelle MetrOP-hankkeen aineistossa? 2) Mitkä tekijät ovat yhteydessä siihen, että opinnot eivät jatkuneet toisella asteella? Mitkä tekijät selittävät ilmiötä eniten? Tutkimuksen teoriataustana oli Bronfenbrennerin kehitysekologinen teoria. Tutkimuksessa käytössä oli MetrOP-tutkimuksen kahden ensimmäisen vaiheen yksilötason seurantaan perustuva aineisto. Ensimmäinen osa oli kerätty kouluissa syksyllä 2011 oppilaiden aloitettua yläkoulun ja toinen osa oli kerätty keväällä 2014 yhdeksännen luokan lopussa. Oppilaat tekivät molemmilla kerroilla sekä oppimaan oppimisen -tehtäviä että asuinaluetta ja sen sosiaalisia normeja koskevan kyselyn. Lisäksi he vastasivat molemmilla kerroilla hyvinvointia ja terveyttä mittaavaan kyselyyn. Aineisto analysoitiin määrällisin menetelmin käyttäen SPSS ja Amos tilasto-ohjelmia. Niitä oppilaita, jotka eivät yhteishaussa tulleet valituksi koulutukseen sekä niitä oppilaita, jotka eivät ottaneet saamaansa paikkaa vastaan tutkittiin erikseen. Tässä tutkimuksessa toiselle asteelle jatkamiseen yhteydessä olevia tekijöitä olivat: asenne oppimiseen ja motivaatio, tulevaisuusorientaatio, lukuaineiden keskiarvo, tuen tarve, vanhempien koulutustausta, koti ja asuinalue sekä kaveripiiri. Näistä tekijöistä rakennettiin myös opintojen jatkamista selittävä polkumalli.
  • Lohvansuu, Henriikka (Helsingin yliopisto, 2017)
    Suomalaisen koulujärjestelmän vahvuutena on pidetty sen tasa-arvoisuutta oppimistulosten suhteen, mutta tutkimusten mukaan erityisesti pääkaupunkiseudun koulut ovat kuitenkin eriytymässä. Myös sukupuolten väliset erot matematiikkaan liittyvässä motivaatiossa ja osaamisessa ovat pitkään herättäneet keskustelua. Motivaatiotekijöiden ja osaamisen yhteyttä on tutkittu melko paljon, mutta motivaation tutkiminen peruskoulun alussa on ollut melko vähäistä. Tässä tutkielmassa tutkitaan koulujen välisiä eroja ja sukupuolieroja matematiikan opiskeluun liittyvissä motivaatiotekijöissä ja matematiikan osaamisessa. Lisäksi tutkitaan, millä tavoin motivaatiotekijät ovat yhteydessä matematiikan osaamiseen peruskoulun kolmannella luokalla. Motivaatiotekijöinä ovat matematiikan minäkäsitys sekä odotusarvoteorian arvostuksen osa-alueet: kiinnostusarvo, hyötyarvo ja kulut. Tässä tutkielmassa käytetty tutkimusaineisto on kerätty kansainvälistä MathMot-tutkimusprojektia varten. Tutkimukseen osallistui 215 kolmasluokkalaista oppilasta neljästä helsinkiläisestä koulusta. Oppilaat vastasivat matematiikan opiskeluun liittyvää motivaatiota mittaavaan kyselyyn ja tekivät erilaisia matematiikan osaamista mittaavia testejä. Aineiston analyysissä hyödynnettiin ei-parametrisia menetelmiä: Mann-Whitneyn U -testiä, Kruskal-Wallisin H -testiä ja Spearmanin järjestyskorrelaatiokerrointa. Koulujen välillä oli eroja kiinnostusarvon, hyötyarvon ja kulujen suhteen. Koulujen välillä ei ollut eroja matematiikan minäkäsityksessä, vaikka matematiikan osaamisessa olikin suuria eroja. Tytöt olivat poikia kiinnostuneempia matematiikan opiskelusta ja pitivät sitä hyödyllisempänä kuin pojat. Tytöt pärjäsivät poikia paremmin ei-kielellistä päättelytaitoa mittaavassa Raven-testissä, mutta muissa matematiikan testeissä sukupuolten välillä ei ollut eroja. Motivaatiotekijöistä matematiikan minäkäsitys oli voimakkaimmin yhteydessä matematiikan osaamiseen kaikissa matematiikan testeissä.
  • Lindström, Alexandra (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tiivistelmä – Abstrakt – Abstract The Finnish National Core Curriculum for Basic Education 2014 stresses the role of formative assessment in student assessment in basic education. The national curriculum offers some guidelines for how to work with formative assessment, but a lot is left unsaid. The aim of this thesis was to describe how teachers in secondary school view formative assessment and how they experience working with it. The research questions were; 1. What kind of profit do subject teachers feel the formative assessment has? 2. Which methods do subject teachers use in working with formative assessment and how do they experience this work? 3. Which challenges do subject teachers experience in connection to formative assessment? A qualitative research approach was used in this study and the data material was collected through semi-structured research interviews with eight subject teachers working in secondary school. The data sample was a selective one, consisting of teachers that felt that they were to some level working with formative assessment, even if the new national curriculum was not yet put in to effect in secondary school when the material was collected (spring 2017). The data material was analyzed trough content analysis. The results showed that subject teachers considered the profit of formative assessment to have various aspects, they felt that formative assessment functioned as a support tool for instruction and as a way to motivate and activate students. Formative assessment functioned as a support for instruction in providing the teacher with information about the students’ progress and offering the students more feedback and there for helping them perform better. Working with formative assessment was also seen as a chance to motivate students by steering the instruction towards their interest and skills and making sure that everybody received some sort of positive feedback. The teachers also felt that one aim for formative assessment was to activate students and make them understand and take responsibility for their learning. All teachers had worked with self- and peer assessment as methods for formative assessment. They considered peer assessment to be easier to work with because it was easier for the students to give feedback on somebody else’s work than to evaluate their own. Both self- and peer assessment required that the students had some sort of understanding of the criteria for the task they were supposed to give feedback on. The teachers had also worked on making learning intensions and criteria more explicit. This work was appreciated by both teachers and students but the challenge was to find enough time, especially when this required planning together with colleagues. Another method for working with formative assessment was discussing with the students, the discussions could be between teacher and student or a classroom dialog. The teachers experienced general challenges in working with formative assessment to be a lack of time and the need to flexible as a teacher.
  • Metsäaho, Netta (Helsingin yliopisto, 2017)
    Helsingin yliopiston Iso pyörä -tutkintouudistusprosessi monien muiden samanaikaisten uudistusten kanssa on myllertänyt yliopistoa viimeisten vuosien aikana. Tutkimuksen tavoitteena oli lisätä ymmärrystä uudistuksen syistä ja perusteluista sekä tarkastella uudistusta osana uusliberalistista yliopistoa ja yhteiskuntaa. Uusliberalismi kiteytyy tässä tutkimuskontekstissa globaalien talouden ja markkinoiden intressien ohjaamaan toimintaan yliopistossa, globaaleja markkinoita ja työelämän tarpeita korostaviin tutkintoihin sekä tehokkaisiin resurssiviisaisiin toimintatapoihin. Tässä tutkimuksessa tarkastelen, millaisia syitä ja perusteluita uudistuksesta puhuttaessa tuotetaan yliopiston sisäisen viestinnän tiedotteissa. Tutkimustehtäväni on selvittää 1) Mitä syitä ja perusteluita Iso pyörä -koulutusuudistukselle annetaan? sekä 2) Miten syistä ja perusteluista puhutaan? Keräsin tutkimusaineistoni Helsingin yliopiston Flamma-intranetissä julkaistujen sisäisen viestinnän tiedotteiden joukosta valikoimalla mukaan kaikki Isoa pyörää käsittelevät tiedotteet (N=32). Tutkimuksellisena lähestymistapana oli diskurssianalyysi, jolla tulkitsin aineistoa ja määrittelin puheessa rakentuvia diskursseja. Tässä tutkimuksessa tarkoitan diskursseilla erilaisia puhetapoja, joilla rakennetaan sosiaalista todellisuutta. Tutkimustuloksena rakensin kolme hegemonisessa asemassa olevaa diskurssia. Kansainvälisyyden diskurssin ulottuvuuksia olivat parhaiden opiskelijoiden rekrytointi, markkinoinnin uudistaminen, Helsingin (yliopiston) profilointi ja houkuttelevat koulutusohjelmat. Tehokkuuden diskurssia kuvaavat resurssiviisas suunnittelu, opiskelijoiden läpivirtaus ja valinnanvapauteen panostaminen. Työllistävyyden diskurssi kiteytyy koulutusohjelmien työllistävyyteen, osaamisperustaisiin tutkintoihin ja muuttuvan työelämän huomioimiseen. Koko aineiston läpäisevän puhetavan nimesin tiedon välinearvoisuuden diskurssiksi. Tutkielman perusteella voidaan sanoa koulutusuudistuksen todentavan ja uusintavan uusliberalistista yliopistopolitiikkaa.
  • Gustafsson, Jasmine (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tavoitteet. Draamakasvatuksen teoriataustaan pohjautuen voidaan sanoa, että draamassa oppiminen tapahtuu kuvitteellisessa todellisuudessa toimittaessa. Draamaopetus hyödyntää myös lasten luontaista taipumusta leikkiin ja kuvitteluun, joten leikin ja fiktion määrittely suhteessa kuvitteellisessa todellisuudessa toimimiseen on tärkeää. Tutkimuksen tavoitteena on kehittää ja testata Fiktiossa toimimisen mittaria, jonka avulla voidaan tarkastella draamaoppituntien sisältämää fiktiossa toimimista eri näkökulmista; fiktiivisessä todellisuudessa ja fiktiivisissä rooleissa toimimista, fiktiossa toimimisen suunnittelua, fiktiota luovia keinoja, fiktion ja todellisuuden rajan selkeyttä sekä oppilaiden sitoutumista fiktiossa toimimiseen. Tutkimuksessa tarkastellaan myös tutkimusaineistona toimivien kahdeksan 1.-3. luokkalaisten kanssa toteutetun draamaoppitunnin fiktiossa toimimisen tasoa käyttäen tutkimuksessa kehitettyä kehitettyä Fiktiossa toimimisen mittaria. Menetelmät. Tutkimus on kvalitatiivinen tapaustutkimus, jossa käytettiin myös The Classroom Assessment Scoring System (CLASS) luokkahuonevuorovaikutuksen laatua analysoivaan havainnointityökaluun pohjautuvaa tutkijan kehittämää Fiktiossa toimimisen mittarin numeerista analyysiä. Tutkimusaineistona käytettyjä kahdeksaa videoitua draamaoppituntia analysoitiin sekä sanallisesti, että luokiteltiin fiktiossa toimisen osa-alueilla numeerisin arvoin. Tutkimustulosten luotettavuutta lisäsi muun muassa analyysin tekeminen yhteistyössä analyysiparin kanssa. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimusta varten kehitetty Fiktiossa toimimisen mittari soveltui hyvin tutkimusaineiston draamaoppituntien kuvitteellisessa todellisuudessa toimimisen eri osa-alueiden analysoimiseen. Kaikki analysoidut draamaoppitunnit sisälsivät fiktiossa toimimista joko kohtalaisesti (4-5) tai paljon (6-7). Korkeiden arvojen perusteella voitiin olettaa, että draamakasvatukseen erikoistuneet opettajat osasivat hyödyntää fiktiossa toimimista draamaoppitunneillaan. Oppilaiden positiivinen ja korkealla intensiteetillä kuvitteellisessa todellisuudessa toimiminen tukivat oletusta. Tutkimustuloksena syntyi myös draamaopetuksen suunnittelun tueksi tarkoitettu Suunnittelumalli fiktiossa toimimisen tason nostamiseksi draamaoppitunneilla.
  • Tuominen, Moona (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tämän tutkimuksen viitekehyksenä toimii Carol Dweckin (2000, 2006) teoria ajattelutavoista, kasvun ajattelutavasta ja muuttumattomasta ajattelutavasta. Kasvun ajattelutapa johtaa uskomuksiin ihmisen perusominaisuuksien muovautuvuudesta, kun taas muuttumaton ajattelutapa johtaa ihmisten kykyjen ja älykkyyden näkemiseen annettuna ominaisuutena. Ajattelutavoista on runsaasti tutkimustietoa, mutta suurin osa niistä on määrällisiä tutkimuksia. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää miten oppimiseen liittyvät ajattelutavat ilmenevät opettajan pedagogisessa ajattelussa ja millaisia ajattelutapoja opettajan opetuskäytännöissä aktualisoituu ensimmäisen luokan opetuksessa. Tässä laadullisessa tutkimuksessa tutkittiin yhden ensimmäisen luokan luokanopettajan, Annen, ajattelutapoja opetuksessa Helsingin yliopiston Viikin normaalikoulussa. Anne valikoitui tutkimukseen ajattelutapojen mittauksen perusteella. Tutkimusaineisto koostui alkuhaastattelusta, opetuksen havainnoinnista ja videoinnista sekä virikkeitä antavista haastatteluista. Analyysi toteutettiin deduktiivisena sisällönanalyysinä. Tulosten valossa Annen oppimiseen liittyvä ajattelutapa hänen pedagogisessa ajattelussaan oli taipuvainen kasvun ajattelutapaan, mutta siinä oli myös piirteitä muuttumattomasta ajattelutavasta, mikä tuli esille uskomuksissa oppilaiden oppimista ennakoivissa tekijöissä. Kasvun ajattelutapa ilmeni pedagogisessa ajattelussa kontekstuaalisten tekijöiden korostamisena oppimista ennakoivina tekijöinä sekä oppilaan yksilöllisen tuntemisen ja tukemisen korostamisena. Myös Annen opetuskäytännöissä korostui kasvun ajattelutapa. Oppimisilmapiirissä korostui sisällönhallintakeskeinen ilmapiiri, opetuksen tavoitteet liittyivät voimakkaasti oppimistavoitteisiin ja kehuva palautteenanto kohdistui tehtävä- ja prosessipalautteeseen. Muuttumaton ajattelutapa ilmeni opetuskäytännöissä suorituskeskeisenä ilmapiirinä ja neutraali ajattelutapa sanattomana kehumisena. Kootusti voidaan todeta, että opettajan ajattelutapa vaihteli tilannesidonnaisesti. Tarvitaan siis yhä enemmän laadullisia tutkimuksia oppimi-seen liittyvien ajattelutapojen tilannesidonnaisesta aktualisoitumisesta luokkahuoneessa, jotta niitä voidaan arvioida kokonaisvaltaisesti luokkahuoneessa opetustapahtuman näkökulmasta.
  • Lemmetty, Taru (Helsingin yliopisto, 2017)
    Lasten ja nuorten kiinnostuksen luonnontieteitä kohtaan on havaittu vähentyneen. Ilmiö on huolestuttava, sillä kiinnostuksen tiedetään olevan positiivisesti yhteydessä oppimiseen sekä osaamiseen. Opetuksessa käytettävillä työtavoilla on vaikutusta kiinnostukseen. Tässä tutkielmassa keskitytään tiedeleireihin tiedekasvatuksen non-formaaleina oppimisympäristöinä. Tutkielmassa kuvataan biologian tiedeleireillä käytettyjen työtapojen kiinnostavuutta lasten näkökulmasta. Lisäksi kartoitetaan leiriaktiviteettien kehittämistarpeita niiden kiinnostavuuden näkökulmasta, sekä ohjaajien näkemyksiä omasta kehittymisestään leiriohjaajina leirien kuluessa. LUMA-tiedekasvatuskeskuksen BioPop-luokka järjesti lapsille yhteensä kuusi biologian tiedeleiriä kesällä 2016. Leirit järjestettiin kahdelle ikäryhmälle (7–9-vuotiaille ja 10–12-vuotiaille). Tutkimusaineisto kerättiin näiltä tiedeleireiltä, tutkielman tekijän ollessa itse tiedeleireillä ohjaajana. Tutkimusasetelma perustui tapaustutkimukseen. Aineisto koostui leiriläisten (N=99) ja leiriohjaajien (N=8) kyselylomakkeista. Leiriläiset arvioivat aktiviteettien kiinnostavuutta Flechen-asteikolla 1-5, sekä täyttivät avokysymyksiä liittyen pidettyihin ja ei-pidettyihin asioihin leireillä. Tämän lisäksi ohjaajat arvioivat aktiviteettien kiinnostavuutta ja kehittämistarpeita, sekä omaa kehittymistään leiriohjaajina. Aineistoa analysoitiin yksinkertaisia tilastollisia tunnuslukuja käyttäen. Sukupuolen sekä aiemman leiriosallistumisen yhteyksiä aktiviteettien kiinnostavuuteen selvitettiin Mann-Whitney U-testillä. Avovastauksia analysoitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla. Leiriläiset olivat hyvin kiinnostuneita aktiviteeteista. Erityisesti laboroinnit, maasto-opetus, leikit ja video-opetus olivat lapsista kiinnostavia. Tutkimustulokset tukivat aiempia tutkimuksia työtapojen ja kiinnostuksen yhteyksistä toisiinsa luonnontieteiden opetuksessa: lasten aktiivisuuteen, tutkimuksellisuuteen ja vuorovaikutteisuuteen perustuvat työtavat olivat lapsista kiinnostavimpia. Autonomian tunteen tukeminen, aktiviteettien optimaalinen haastavuus ja uutuus näyttäytyivät lasten kiinnostumisen kannalta keskeisinä asioina. Leirikertojen välillä havaittiin merkitseviä eroja aktiviteettien kiinnostavuudessa: aktiviteetit saivat pääosin korkeampia kiinnostuksen keskiarvoja toisilla leiriviikoilla kuin ensimmäisillä. Ohjaajat kokivat kehittyneensä aktiviteettien ohjaamisessa leirien edetessä, mikä voi selittää aktiviteettien kiinnostavuuden kasvua. Nuorempien ikäryhmä oli vanhempaan ikäryhmään verrattuna kiinnostuneempi itsenäisistä ja opettajakeskeisistä aktiviteeteista. Tytöt olivat poikia kiinnostuneempia itsenäiseen työskentelyyn ja opettajakeskeisyyteen perustuvista aktiviteeteista. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää tulevaisuudessa tiedeleirien kehittämisessä entistä enemmän tutkimuksellisuutta, oppilaskeskeisyyttä ja vuorovaikutteisuutta painottaviksi tiedekasvatuksen oppimisympäristöiksi.
  • Huttunen, Tytti (Helsingin yliopisto, 2017)
    Vuoden 2001 PISA-tulokset ovat vauhdittaneet suomalaisen koulutuksen positiivista mainetta maailmalla ja nyt koulutus halutaan viedä maailmalle ja luoda Suomelle tuloja tuottavia koulutustuotteita. Tässä pro gradu -tutkielmassa selvitettiin, miten suomalaisesta koulutuksesta puhutaan vientituotteena ja miten sitä perustellaan. Tarkoituksena oli tarkastella kriittisesti koulutusvientipuhetta ja syventää keskustelua suomalaisen koulutusosaamisen viennistä. Teoreettisessa viitekehyksessä hyödynnetään erityisesti vertailevan kasvatustieteen edustajien kriittisiä näkemyksiä koulutuksellisten käytäntöjen siirtymisestä maasta toiseen. Lisäksi tutkielmaa taustoitetaan kansainvälisellä kirjallisuudella koulutuksen kansainvälistymisestä sekä avataan suomalaisen koulutuksen kansainvälisen maineen kehitystä. Tässä tutkielmassa lähtökohtana ja aineistona hyödynnettiin suomalaisen, kuudes- ja yhdeksäsluokkalaisille suunnatun oppimiskokonaisuuden Yrityskylän kansainvälistymisprosessia. Yrityskylän kansainvälistymisaikeet toimi tapauksena, jonka avulla koulutusvientiä tarkasteltiin. Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla Yrityskylän kansainvälistymiseen osallistuneita henkilöitä. Lisäksi aineistona käytettiin yhtä havainnointitilannetta sekä Yrityskylän kansainvälistymiseen liittyviä dokumentteja. Vastaukset tutkimuskysymyksiin saatiin hyödyntämällä diskurssianalyysiä. Diskurssianalyysillä pyrittiin irrottautumaan tapauksesta ja tarkastelemaan laajemmin suomalaista koulutusvientiä. Diskurssianalyysissä hyödynnettiin kriittistä katsantotapaa. Tutkielman tuloksena rakennettiin neljä laajaa diskurssia, jotka perustelevat ja kuvaavat suomalaista koulutusvientipuhetta. Nämä diskurssit olivat suomalaisen laadun diskurssi, globaalin tarpeen diskurssi, tuotteistamisen potentiaalin diskurssi sekä innovatiivisten ratkaisujen diskurssi. Tutkielman perusteella suomalaista koulutusvientiä katsotaan suomalaisuus edellä, ilman kriittistä tarkastelua vastaanottajamaan kulttuurista ja kontekstista. Suomalainen koulutus esitetään erinomaisena konseptina, jota ei erikseen tarvitse perustella. Suomalainen koulutusvienti nähdään hyödyntämättömänä potentiaalina, jonka haasteisiin ratkaisuksi esitetään tuotteistaminen. Suomalaisessa koulutusviennissä tukeudutaan suomalaisen opetussuunnitelman laatuun, mutta varsinaisiksi tuotteiksi esitetään irtautumista perinteisenä ymmärretystä koulusta.
  • Kiviaho, Heidi (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tavoitteet. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää luokanopettajien kokemuksia ja näkemyksiä koulussaan toteutettavasta välituntiliikunnasta. Tutkimuksen avulla pyrittiin myös selvittämään sitä, mitkä tekijät lisäävät ja laskevat luokanopettajien motivaatiota väli-tuntiliikunnan mahdollistamisen suhteen ja mitä motivointikeinoja he käyttävät oppilaiden motivoimiseen. Menetelmät. Aineisto kerättiin keväällä 2017 haastattelemalla kolmea luokanopettajaa yhdestä eteläsuomalaisesta koulusta. Tutkimuksen aineisto analysoitiin käyttämällä aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Aineisto luokiteltiin ala-, ylä- ja pääluokkiin aineistosta nousseiden teemojen mukaisesti. Tulokset ja johtopäätökset. Luokanopettajien mielestä välitunneilla tarjottiin oppilaille moni-puolisesti välineitä ja ideoita liikkumiseen ja pitkä välitunti mahdollisti pidemmän ajan aktiiviseen toimintaan. Opettajat kertoivat oppilaiden itseohjautuvuuden olevan yksi välituntitoiminnan tavoitteista. Merkityksellisenä nähtiin opettajajohtoisesta toiminnasta siirtyminen oppilas-johtoiseen ja vertaisryhmässä toimimiseen ilman opettajaa. Opettajien motivaatiota nosti ja laski eniten oppilaat. Oppilaiden innostus leikkimiseen ja omatoimisuus nostivat opettajien motivaatiota, kun taas oppilailta saatava huono asenne ja käytös laskivat motivaatiota. Toiset opettajat vaikuttivat sekä nostavasti että laskevasti motivaatioon. Omat Liikkuva koulu -tiimiläiset nostivat opettajien motivaatiota ja muut opettajat laskivat motivaatiota asenteellaan Liikkuva koulu -tiimiläisiä kohtaan. Rehtori näyttäytyi myös merkittävänä motivaatiota nostavana tekijänä kun taas palkalla ei ollut merkitystä motivaation väli-tuntiliikunnan suhteen. Opettajat motivoivat oppilaita monipuolisilla tavoilla, joista tärkeimpänä nähtiin oppilaiden kannustaminen ja rohkaiseminen. Myös omilla kokemuksilla ja elämäntavalla nähtiin olevan merkitystä oppilaiden motivoimiseen.
  • Pekkala, Sannukka (Helsingin yliopisto, 2017)
    Suomeen on viime vuosikymmeninä muuttanut aiempaa enemmän muista maista tulleita ihmisiä. Maahanmuutto on keskittynyt erityisesti pääkaupunkiseudulle. Tämä alue onkin monelle se asuinympäristö, johon tulisi kotoutua. Maahanmuuttajien kotoutumisesta on tehty tutkimuksia eri näkökulmista, mutta maahan muuttaneiden suhdetta luontoon tai luonnon merkitystä kotoutumiselle ja hyvinvoinnille ei ole juurikaan tutkittu. Aikaisemmat tutkimukset ovat tuoneet esille luonnon mahdollisuuksia tukea ihmisen psyykkistä, fyysistä ja sosiaalista terveyttä ja hyvinvointia. Tämän tutkielman tarkoituksena oli kuvata, tulkita ja analysoida maahanmuuttajan luontosuhdetta ja luonnon merkitystä maahanmuuttajan hyvinvoinnille ja kotoutumiselle. Tutkimuskysymykset käsittelevät maahanmuuttajan suhdetta luontoon ja luonnon merkitystä koetulle hyvinvoinnille ja kotoutumiselle. Lisäksi selvitetään, mitä palautetta maahanmuuttajat antavat ohjatuille luontoretkille osallistumisesta oppimisen, hyvinvoinnin ja kotoutumisen näkökulmasta. Tämä pro gradu-tutkielma toteutettiin laadullisena tapaustutkimuksena, johon osallistui kahdeksan pääkaupunkiseudulla asuvaa maahanmuuttajaa. Maahanmuuttajat olivat iältään 30–55-vuotiaita, ja Suomessa asumisen aika vaihteli maahanmuuttajien välillä kahdesta kahteentoista vuoteen. Tutkielma toteutettiin osin toiminnallisesti, ja se piti sisällään maahanmuuttajien teemahaastattelut, kolme ohjattua luontoretkeä pääkaupunkiseudulla ja viimeisen retken päätteeksi tehdyn palautelomakkeen. Tutkimusaineisto koostui ennen retkiä tehdyistä teemahaastatteluista ja retkien jälkeen kerätystä palautteesta. Aineisto analysoitiin laadullisella teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla. Analyysin perusteella tutkielmaan osallistuneiden maahanmuuttajien luontosuhde näyttäytyi pääosin myönteisenä ja arkisena. Suomeen muuttamisella näytti olevan vaikutusta luontosuhteeseen: luonnonläheiseksi koetussa ympäristössä luontosuhteen koettiin muuttuneen. Maahanmuuttajat kokivat lähiluonnon vahvistavan arjen hyvinvointia. Luonto merkitsi maahanmuuttajille sekä rauhaa ja rentoutumista että voimaa ja virkistäytymistä. Maahanmuuttajien mukaan luontoretket ja luonnossa liikkuminen saattavat parhaimmillaan tukea henkistä, sosiaalista ja kulttuurista kotoutumista, ja tarjota luontevan tavan tutustua lähiympäristöön. Heidän mielestään luonto voisi olla merkittävämpi osa kotoutumiskoulutusta.
  • Laulajainen, Katja (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tavoitteet. Opettajien työssä jaksaminen ja työhyvinvointi ovat olleet lähivuosina keskustelun aiheena niin koulumaailmassa kuin julkisessa mediassa, jossa lähestymistapa on ollut pääasiassa negatiivinen. Työhyvinvoinnin positiivisen puolen tutkiminen on myös tärkeää, jotta työhyvinvointia voidaan edistää. Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää mitkä tekijät luokanopettajat kokevat tärkeimmiksi oman työhyvinvointinsa kannalta sekä miten luokanopettajat kokevat työn imua ja eroavatko nämä kokemukset eri vaiheessa uralla olevien opettajien kesken. Tarkoituksena oli tutkia työhyvinvointia ja työn imua vastavalmistuneiden ja jo pidempään työssä olleiden kokeneiden luokanopettajien näkökulmasta. Oletuksena oli, että tulokset eroavat näiden kahden ryhmän välillä. Menetelmät. Tutkimus oli kvalitatiivinen tutkimus. Aineisto koostui neljän vastavalmistuneen ja neljän kokeneen opettajan haastatteluista. Haastattelut olivat puolistrukturoituja teemahaastatteluita. Haastattelut toteutettiin yksilöhaastatteluina keväällä 2017. Haastattelut analysoitiin hyödyntäen teema-analyysia. Tulokset ja johtopäätökset. Luokanopettajat kokivat tärkeiksi tekijöiksi oman työhyvinvointinsa kannalta työyhteisön, työn ja työnteon, fyysisen työympäristön, oman terveyden ja suhtautumisen sekä vapaa-ajan. Työyhteisö oli erityisen tärkeä tekijä vastavalmistuneille opettajille. Työn imun kokemisessa keskiössä työn imua synnyttävinä tekijöinä olivat oppilaat ja työyhteisö sekä mahdollisuus vaikuttaa omaan työhön. Vastavalmistuneilla työyhteisön merkitys korostui työn imun kokemisen mahdollistajana. Työn imua haastavina tekijöinä voitiin nähdä olevan asiat, jotka opettajat kokivat vaikeiksi itselleen. Työn imu ilmeni haluna oppia uutta ja kehittyä, työssä viihtymisenä ja yhteistyönä. Lisäksi opettajat kuvailivat kokevansa työn imun kolmea ulottuvuutta: tarmokkuutta, omistautumista ja uppoutumista. Työn imun kokemusten voidaan nähdä olevan positiivisesti yhteydessä työhyvinvointiin. Opettajien työhyvinvoinnin ja työn imun kannalta on tärkeää, että opettajilla on tarpeeksi voimavaroja työssään.
  • Kinnunen, Auli (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tavoitteet. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää (erityis)opettajien ajatuksia epävirallisesta termistä koulukuntoisuus, kun puhutaan psyykkisesti oireilevista perusopetuksen oppilaista. Toisena tehtävänä oli kartoittaa opettajien kokemuksia kyseisistä oppilaista ja heidän opettamisestaan. Kolmantena tavoitteena oli selvittää opettajien näkemyksiä koulun keinoista ja mahdollisuuksista tukea oppilaiden kokonaisvaltaista hyvinvointia ja vähentää oppilaiden kokemaa ylikuormittumista. Menetelmät. Kyseessä oli laadullinen tutkimus, jonka aineisto koostui kolmesta osiosta. Ensimmäinen osa oli hankittu Erkkamaikkojen Facebook-ryhmästä tutkimusaiheisiin liittyvästä keskusteluketjusta. Tutkimuksen keskeisin aineisto sisälsi viiden erityisopettajan puolistrukturoidut haastattelut. Kolme haastateltavaa löytyi Erkkamaikkojen Facebook-ryhmän kautta ja yksi tutkimuksen tekijän oman verkoston kautta. Yksi haastateltava löytyi Helsingin yliopistossa järjestetyssä Vaativan erityisen tuen koulutuspäiviltä, jonka kaksi luentoa olivat aineiston kolmas osa. Aineistoja käsiteltiin teemoittain osittain erikseen, osittain yhtenä kokonaisuutena sisällönanalyysin ja diskurssianalyysin periaatteiden mukaisesti. Tulokset ja johtopäätökset. Opettajat pitivät koulukuntoisuutta pääosin hyvänä ja kuvaavana terminä, ja vaikutti siltä, että suurin osa aineiston opettajista käytti sitä luontevasti puhuessaan psyykkisesti oirehtivista oppilaista. Opettajien kuvauksista löytyi neuvottomuutta ja toiveikkuutta. Neuvottomat puheet sisälsivät toivetta siirtää vastuuta muille tahoille ja huolta muista oppilaista. Opettajien mukaan haastavan käytöksen takana on usein oppilaan suuri ylikuormitustila ja stressi. Toiveikkaat puheet sisälsivät kertomuksia hyvinvointia tukevista keinoista. Niissä pohdittiin koulun rakenteita ja toimintakulttuuria, ja kaivattiin laajempaa ajattelua oppiaineisiin keskittyvän ajattelun sijaan. Koulun pitäisi saada entistä paremmin yhteistyöhön eri toimijat, ja oppilaiden kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tukemista tulisi lisätä.
  • Turjama, Toni (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tavoitteet. Pro gradu –tutkielmani tavoitteena on selvittää haastattelemalla minkälaisia nä-kemyksiä aikuisilla musiikinharrastajilla on siitä, millä tavoin oppilaiden musiikista innostu-mista ja mahdollista musiikkiharrastusta voisi tukea peruskoulun musiikinopetuksessa. Tär-keää on peilata haastateltavien omia kokemuksia koulun musiikinopetuksesta ja omasta musiikkiharrastuksesta, ja etsiä sieltä ajatuksia, kokemuksia sekä ideoita mitä voisi mahdol-lisesti tuoda koulun musiikinopetukseen. Tavoitteena on myös selvittää haastateltavien omia kokemuksia musiikin opettelusta, säveltämisestä ja improvisaatiosta, sekä niiden so-veltamisesta kouluopetuksessa. Menetelmät. Tein haastattelututkimuksen haastattelemalla neljää nuorta aikuista musiikin-harrastajaa. Haastattelumenetelmäni oli laadullinen puolistrukturoitu teemahaastattelu, jon-ka aiheet sidoin tutkimukseni teoreettiseen viitekehykseen. Haastattelussa haastateltavat saivat kertoa omia näkemyksiään, ideoitaan ja kokemuksiaan liittyen haastatteluteemoihin, joita oli kolme. Haastatteluista erittelin oleelliset sisällöt ja analysoin niitä sitomalla ne tutki-mukseni viitekehykseen. Tulokset ja johtopäätökset. Haastatteluista tuli ilmi, että musiikkiin innostamisessa ja musiikkiharrastuksen tukemisessa korostui etenkin runsas ja monipuolinen musisointi haastateltavien käsityksissä. Myös oppilaantuntemus olisi tärkeä tekijä. Musiikkioppituntien ulkopuolinen toiminta nähtiin positiivisena, etenkin yhtyetoiminta. Kuuntelemalla musiikkikappaleiden oppiminen nähtiin haasteellisena, mutta mahdollisena. Toiminnan ryhmäyttäminen, perinpohjainen alustus toimintaan ja soittimiin sekä tehtävän pilkkominen osiin nähtiin tärkeänä. Myös tavoitteiden tulisi olla sopivan haastavia. Säveltämisen ja improvisaation käytöstä musiikinopetuksessa ajateltiin samoin. Haastatteluissa korostui myös säveltämisen ja improvisaation yhteys: haastateltavat näkivät niiden olevan läheisesti yhteydessä toisiinsa. Haastateltavat kokivat kuuntelemalla oppimisen, säveltämisen ja improvisaation tekevän musiikkioppiaineesta mielekkäämpää ja innostavan musiikkiin sekä musiikkiharrastukseen.