Pro gradut ja vastaavat opinnäytteet

Uusimmat julkaisut

  • Muurman, Eeva-Maria (Helsingin yliopisto, 2017)
    This thesis examines perspectives that Christians in Western Kavango in Namibia have about Christianity and their past religious traditions. The Finnish Evangelical Lutheran Mission (former Finnish Missionary Society) has been working there since 1926. The latest Finnish missionaries left the area in 2013. The Catholic mission was already active in Kavango when the Finns arrived, but Catholicism has been more influential in the eastern part of Kavango. Nowadays new, Pentecostal type churches are attracting a lot of people. The basic research method has been interviewing people in Kavango. First, I wanted to know why they are Christians and what Christianity means to them. Second, I interviewed them about what they know or remember about old cultural traditions and how they evaluate them. I also wished to get deeper into the process of conversion, but I was not able to do so, mainly because almost all the informants had been Christians since their childhood. It seems that people in Kavango have taken Christianity as their own. Christianity in Kavango also has longer and deeper roots than I expected. All the informants said that they are Christians and all consider Christianity as important for themselves. There was more variation in how they expressed the basic meaning of Christianity: salvation to heaven after death, getting daily bread from God, or having order and purpose in life. Prayer is very important to Christians in Kavango; almost every informant spoke something about prayer although I did not ask about it. This may have something to do with the tradition of offering and praying to ancestral spirits. Now Christians feel they have direct contact to God through prayer, as there is no more need to approach him through a mediator. Early missionaries required a Christian way of life from converts. Women had to cut away their traditional hairdo, and polygamous men had to send extra wives away. Concerning the hairdo the missionaries thought that it involves a lot of magic, whereas the local people saw it only as a matter of beauty until they adopted new ideals of hygiene. Polygamy has been more common than I expected and is still found in Kavango. The church still follows the guideline on polygamy given by the missionaries. The moral code of the church is strict in particular on cohabitation before marriage. Strict morals are not, however, only a product of the mission; the traditional society used to have harsh punishments. Traditional healing divides opinions. On one hand Christians also admit there are true herbal remedies that healers know. On the other hand many healers are only cheating people to get money, and even today some point out “witches” as the cause of illness or injury, leading to blaming of innocent people. In general, it can be said that Christians in Kavango consider Christianity and traditional African religion as a continuum, not as opposites. They compare their pre-Christian era with the Old Testament. When they prayed God through their forefathers, it was like praying the God of Abraham, Isaac and Jacob. In fact, the world of the Old Testament is close to that of African traditional life in many aspects. Even so, Christians in Kavango see Christianity as something brought to them by God’s power, so they can confess faith in Jesus whom they did not previously know.
  • Halkosaari, Ville (Helsingin yliopisto, 2017)
    Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jumalanpalveluselämä on ollut jatkuvan uudistuksen kohteena. Kirkkohallitus päätti järjestää vuosiksi 2011–2013 Tiellä – På väg jumalanpalveluselämän uudistushankkeen. Hankkeen tarkoituksena oli kehittää seurakuntien jumalanpalveluselämää. Vain osa hankkeeseen osallistuneista seurakunnista pysyi hankkeessa loppuun saakka, ja vielä harvempi seurakunta koki onnistuneensa kehittämään voimakkaasti jumalanpalvelustaan parempaan suuntaan. Tutkimukseni seurakunnat Haapajärvi, Kangasniemi, Kempele ja Pielisensuu olivat mielestään onnistuneita seurakuntia. Hankkeen aikana ja sen jälkeen jumalanpalveluksen ympärillä on käyty keskustelua yhteisöllisyydestä ja osallisuudesta. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten hankkeessa onnistuneiden seurakuntien pääjumalanpalvelukseen tehdyissä muutoksissa näkyy yhteisöllisyys. Aineiston keruu tapahtui jumalanpalveluselämästä vastuussa olevien työntekijöiden kautta sähköpostilomakkeilla. Aineiston analysointi tapahtui teoriaohjaavalla analyysilla. Seurakunnat tekivät yhteisöllisyyteen liittyviä muutoksia vuorovaikutusta kehittämällä. Tehdyt muutokset jakautuivat vuorovaikutusta tukeviin tekijöihin ja toiminnassa tapahtuvaan vuorovaikutukseen. Vuorovaikutusta tukevat tekijät olivat luottamus ja tasavertaisuus, tekemisen mielekkyys, turvallisuuden tunne ja yksilön huomioon ottaminen. Toiminnassa tapahtuva vuorovaikutus jakautui osallistumiseen, vaikuttamiseen, suunnittelemiseen ja samankaltaisuuden kokemiseen. Seurakuntien tekemät muutokset olivat yhteisöllisyyttä kehittäviä. Yhteisöllisyyden parantamiseen jäi kuitenkin haasteitakin. Erityisesti suunnittelun ja kehittämisen vaikuttamismahdollisuuksissa sekä nuorten ja nuorten aikuisten huomioinnissa oli puutteita. Tutkimustuloksista on nähtävissä Fredrik Modéuksen osallistava jumalanpalveluskäsitys. Hänen esittämä osallisuus näyttääkin olevan suurelta osin yhteisöllisyyttä parantavaa. Tuloksissa näkyy myös jumalanpalvelusoppaan suositukset. Jumalanpalvelusoppaan seuraaminen näyttäisi tekevän jumalanpalvelusta yhteisöllisemmäksi. Seurakuntien muutoksissa aktiiviseurakuntalaisten tarpeet näyttivät tulleen paremmin huomioiduiksi kuin harvoin käyvien.
  • Merivirta, Anna (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tutkin pro gradu –tutkielmassani evankelisen herätysliikkeen ja erityisesti sen keskusjärjestön, Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen (SLEY), sukulaisverkostoja ja niiden vaikutusta vallan käyttöön evankelisuudessa. Tutkimukseni aikarajaus alkaa vuodesta 1973, jolloin SLEY Lauri Koskenniemi valittiin yhdistyksen puheenjohtajaksi ja päättyy vuoteen 1991 toiminnanjohtaja Reijo Arkkilan jäädessä eläkkeelle. Tutkimukseni kattaa siis kahden toiminnanjohtajan johtajuuskaudet. Esimerkkitapauksena vallankäytöstä nostan esille virkakysymyskeskustelun. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokous päätti avata pappisviran koskemaan myös naisia vuonna 1986. Virkakysymys herätti keskustelua myös SLEY:ssä sekä ennen kirkolliskokouksen päätöstä että sen voimaantulon jälkeen. Tutkimuksessani keskityn tutkimaan, millä tavoin liikkeen toiminnanjohtajat ja johtokunnan jäsenet ottivat osaa tähän keskusteluun. Käytän tutkielmassani lähteinä teologimatrikkeita, joiden avulla pystyn kartottamaan sukulaissuhteita ja niiden kautta syntyneitä sukulaisverkostoja. Keskeisenä lähteenäni on SLEY:n johtokunnan pöytäkirjat. Pöytäkirjoista selviää, millaisia asioita johtokunta on käsitellyt ja kuka johtokunnan jäsenistä on esimerkiksi ehdottanut jotain tai lähtenyt kannattamaan jotain ehdotusta. Ne kertovat osaltaan siis, kuka liikkeessä on käyttänyt valtaa. Kolmantena keskeisenä lähteenäni käytän Lauri Koskenniemen omaelmänkertaa Unohtumattomia aikoja ja ihmisiä, jossa Koskenniemi muistelee elämänhistoriaansa ja kokemustaan evankelisestä liikkeestä. Virkakysymyskeskustelu jakoi Suomen Luterilaista Evankeliumiyhdistystä. SLEY:ssä toimi naisten pappeuteen sekä puoltavasti että vastustavasti suhtautuvia henkilöitä. Virkakysymykseen liittyvässä keskustelussa perinteikkäiden evankelisten sukujen edustajat asettuivat edustamaan erilaisia kantoja, jonka voidaan katsoa aiheuttaneen kitkaa SLEY:n toiminnassa.
  • Sirviö, Oskar (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tässä tutkimuksessa selvitettiin raamattutiedon painotusta evankelis-luterilaisen uskonnon ylioppi-laskokeissa vuosina 2006-2015. Seuraavat tutkimuskysymykset toimivat tutkimustehtävän runkona: 1. Millaisia luokittelukategorioita voi muodostaa vuosien 2006–2015 evankelis-luterilaisen uskonnon ylioppilaskokeiden tehtävistä ja millaisia nämä kategoriat ovat? 2. Miten raamattutietämys painottuu suhteessa muihin tehtäviin evankelis-luterilaisen uskonnon ylioppilaskokeissa vuosina 2006–2015? 3. Mitä teemoja esiintyy Raamattuun liittyvissä tehtävissä evankelis-luterilaisen uskonnon ylioppilasko-keissa vuosina 2006–2015 ja painottuuko jokin tietty teema suhteessa muihin teemoihin? 4. Miten evankelis-luterilaisen uskonnon ylioppilaskokeiden tehtävät jakautuvat tehtävätyypeittäin vuosien 2006–2015 evankelis-luterilaisen uskonnon ylioppilaskokeissa, millaisia tehtävätyypit ja niiden teh-tävät ovat ja mitä tehtävätyyppejä ilmenee raamattutietoa vaativissa tehtävissä? Analyysiaineisto koostui evankelis-luterilaisen uskonnon ylioppilaskokeiden tehtävistä vuosilta 2006-2015, jotka ladattiin Yleisradion ”Abitreenit” –nettisivulta pdf-tiedostoina. Aineistoa tarkastel-tiin ja luokiteltiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla luokittelukategorioihin. Aineiston luokit-telussa hyödynnettiin Suomen uskonnonopettajien liiton laatimia pisteytysohjeita, jotka ladattiin hei-dän kotisivuiltaan. Puuttuvat tiedostot saatiin pyytämällä sähköpostitse pdf-tiedostoina. Tutkimustulokset osoittavat, että evankelis-luterilaisen uskonnon ylioppilaskokeiden tehtävät vuosina 2006–2015 voidaan jakaa seitsemään eri luokittelukategoriaan. Luokittelukategorioiden yh-teismääriä tarkasteltaessa voidaan todeta, että raamattutietoa painotetaan evankelis-luterilaisen us-konnon ylioppilaskokeiden kuuden pisteen perustehtävissä. Jokeri-tehtävissä raamattutietoa ei paino-teta. Raamattutietoa vaativissa tehtävissä ilmeni viisi sisällöltään erilaista teemaa, joista Uutta testa-menttia painotettiin selkeästi eniten niin jokeri- kuin kuuden pisteen tehtävissä. Tehtävätyyppien osalta yhdeksästä tehtävätyypistä ilmeni eniten aineistotehtäviä kuuden pisteen perustehtävissä, mutta myös raamattutietoa vaativissa tehtävissä. Soveltavia tehtäviä ilmeni eniten jokeri-tehtävissä, kuten myös raamattutietoa vaativissa jokereissa. Raamattutiedon painotus osoittaa, että Raamatun sisältöön liittyvällä tiedolla on ollut tärkeä ase-ma vielä 2000-luvun uskonnonopetuksessa. Tällöin ylioppilaskokeet selkeästi valmentavat opiskeli-joita teologisen tiedekunnan pääsykokeita varten.
  • Parviainen, Antti (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tässä työssä tarkastellaan eri kristillisiä suuntauksia edustavien pappien kokemuksia ja käsityksiä Jumalan rakkaudesta ja sitä, miten kokemukset ilmenevät ja mitä ne merkitsevät heidän jokapäiväisessä elämässä. Lähestyn tutkittavaa aihetta kahden erilaisen tietoteoreettisen näkökulman kautta. Aineisto on kerätty, luokiteltu ja kuvattu fenomenologis-hermenuttisella ymmärtävällä otteella, mutta varsinainen analyysi perustuu kognitiivisen psykologian selittävään otteeseen. Työn alussa käsitellään uskontotieteen sisäistä ymmärtävän ja selittävän perinteen välistä dialogia. Aineisto koostuu kahdeksasta noin tunnin pituisesta teemahaastattelusta. Haastatteluihin osallistui kolme luterilaista, kaksi ortodoksista, yksi katolinen, yksi helluntailainen ja yksi tunnustuskuntiin sitoutumaton pappi. Käytän aineiston käsittelyssä teoriasidonnaista sisällönanalyysia. Analyysissa redusointi ja klusterointi sekä aineiston koko kuvaus on tehty fenomenologis-hermeneuttisen perinteen mukaisesti, mutta teoreettiset käsitteet tuodaan analyysiin kognitiivisesta psykologiasta. Analyysiluvut jakautuivat seuraaviin luokkiin. Ensin perehdytään pappien käsitykseen Jumalan rakkaudesta, jonka jälkeen siirrytään varsinaisiin Jumalan rakkauden kokemuksiin, jotka jakautuvat useampaan eri luokkaan, kuten toistuviin, elämää muuttaneisiin yksittäisiin, sekä ihmissuhteisiin liittyviin kokemuksiin. Pappien kokemukset Jumalan rakkaudesta liittyivät aina jollain tavalla myös toisiin ihmisiin, ja ihmissuhteisiin liittyvät asenteet ja muutokset olivat kokemusten keskeisin ilmenemismuoto, koska niillä oli hyvin pitkälle kantavat vaikutukset pappien elämässä. Myös mystisiksi koettuja yksittäisiä tilanteita esiintyi, mutta ne eivät olleet asioita, joita yritettiin tavoitella, vaan ne olivat osia tapahtumaketjussa, joka johti syvempään ymmärrykseen itsestä ja muista. Jumalan rakkauden kokemuksissa pappien omalla uskolla ja vakaumusella oli hyvin keskeinen asema. Se ilmeni tutkittaessa muistiin, uskomusjärjestelmään ja emootioihin liittyviä kognitiivisen psykologian teorioita. Pitkäkestoiseen muistiin tallentuneet ideat ja käsitteet vaikuttavat uskomusten muodostumiseen ja uskomukset vaikuttavat siihen, millaisia emootioita tietyissä tilanteissa syntyy, ja emootiot voivat puolestaan motivoida uskomusjärjestelmän mukaiseen toimintaan. Analyysissa ymmärtävän ja selittävän otteen merkittävin ristiriita liittyi kysymyksenasetteluun. Ymmärtävä ote pyrkii kuvaamaan, miten ihminen ajattelee ja hahmottaa maailmaansa, ja se keskittyy tutkimaan yksilöllisiä ja uniikkeja ilmiöitä. Selittävä ote taas tutkii ihmisen käyttäytymisen ja toiminnan taustalla vaikuttavia syitä, ja se etsii kaikille yhteistä ja yleistä tekijää.
  • Takkula, Annika (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tutkimukseni käsittelee Suomen Lähetysseuran työntekijää Laura Nybergiä ja hänen lähetystyössä kohtaamiaan arjen haasteita Kiinassa. Tutkimukseni käsittää koko hänen työhistoriansa vuodet 1905–1946. Tutkimuksessani selvitin myös Nybergin terveydentilan muutosten aiheuttamia vaikutuksia hänen työhönsä ja kuinka hän itse koki sairastelunsa. Nybergin työuran aikana Hunanin lähetysalueella oli käytännössä koko ajan sotatila. Sotiminen oli erilaista Kiinassa, kuin Euroopassa, ja välillä vuodet olivat rauhallisempia. Lähetysalueen epävakaa tilanne, Nybergin sukupuoli, sekä hänen terveydentilansa vaikuttivat tutkimuksen näkökulman muodostumiseen. Lähteinä olen käyttänyt Nybergin lähettämiä kirjeitä SLS:n lähetysjohtajille. Hänen uraansa oli aiemmin tutkittu työhistoriallisesta näkökulmasta, jolloin oma tutkimukseni käsitti sen ulkopuolelle jäävät asiat. Tutkimukseni keskittyi Nybergin henkilökohtaisiin kokemuksiin lähetyskentältä. Naisen asema oli muutoksessa 1900-luvun alussa, jolloin ensimmäiset naiset lähetettiin lähetystyöhön. Nyberg oli ensimmäinen naimaton nainen Kiinassa, ja sai myös kokea maan jäykät asenteet yksinäisiä naisia kohtaan. Naislähetteihin kohdistuvat asenteet ja heitä koskevat asumisrajoitteet haastoivat Nybergiä työn alkuvuosina. Tämän lisäksi heidän haasteenaan olivat kiinalaisten naisten muuttuva asema yhteiskunnassa. Lähetystyöntekijät olivat naisliikkeen mukana muuttamassa naisten asemaa Kiinassa. Nybergillä oli ristiriitainen suhde kiinalaisiin naisiin. Sodan keskellä lähetystyöntekijät kohtasivat arjen käytännön haasteita. Vaikeutunut kommunikointi, evankeliointi, sivuasematyö sekä terveydenhuolto olivat Nybergin huolena. Lisäksi kasvava ulkomaalaisvastustus vaikutti koulutyöhön. Sota aikana Nybergin terveydentila heikkeni. Nyberg jäi toisen lähettiperheen kanssa lähetysasemalle jumiin Hunanin sisällissodan ajaksi. Sotatilanne oli traumaattinen kokemus Nybergille. Terveydentilan muutokset ja haasteet vaihtelivat Nybergin uran aikana. Hänellä oli fyysisiä ja henkisiä vaikeuksia Kiinassa. Sairaudet levisivät nopeasti sota-aikoina, sillä terveydenhuolto ei ollut kehittynyt vielä huippuunsa vuosisadan alussa. Nyberg sairasteli paljon suuren työmäärän vuoksi. Naisiin kohdistuvat työpaineet ja omistautumisen taakka aiheutti sairastumista ja henkisen voinnin laskua Nybergin arjessa. Nyberg kirjoitti paljon kuolemasta kirjeissään. Kuolema aiheiset kirjoitukset kulkivat kirjeiden mukana alkuvuosista loppuvuosiin saakka. Sairastelu ja sotatilanne, sekä vuosisadan alun herätyksellinen ilmapiiri lisäsivät hänen kirjoituksiaan kuolemasta. Haasteet lähetyskentällä olivat monimutkaisia ja päällekkäisiä. Naislähetin paineet eivät väistyneet sairastelun tieltä, eivätkä sotatilanteet vähentäneet sairastelua. Nybergin arki oli monen haasteen summa, jolloin hän turvautui rakkauteensa Jumalaa ja Kiinaa kohtaan.
  • Ahosniemi, Juha (Helsingin yliopisto, 2017)
    Pro gradussani tutkin Helsingin Sanomien ja Ilta-Sanomien uutisointia paavi Benedictus XVI:ta tämän paaviusvuosina 2005–2013. Tutkimuksen päähuomio on näkyvästi uutisoiduissa aiheissa. Selvitän niiden avulla, millaisista aiheista uutisoitiin ja miten. Tarkastelen myös kuvaa siitä, millaisena paavi ja paavius nähtiin lehdissä. Selvitän lisäksi, millaisia lähteitä uutisoinnissa käytettiin. Vertaan kahden lehden tapaa uutisoida selvittääkseni oliko sanomalehden ja iltapäivälehden välillä näkyvissä eroavaisuuksia. Tarkastelen myös sitä, näkyikö lehtien uutisoinnissa muutosta kahdeksan vuoden aikana. Paavi Benedictus XVI näkyi uutisissa erityisesti seitsemän aiheen kautta. Vuonna 2005 uutisoitiin paavin vaihtuminen. Seuraavana vuonna uutisoitiin paavin Regensburgin puheesta noussut kohu. Vuoden 2009 keväällä paavista uutisoitiin Pius X:n veljeskunnan holokaustikohun yhteydessä ja samana vuonna paavista uutisoitiin myös hänen Afrikan-matkan kondomilausunnon seurauksena. Vuoden 2010 alussa Benedictus näkyi uutisissa katolisen kirkon hyväksikäyttöskandaalin takia. Vuonna 2012 lehdet uutisoivat Vatileaks-tietovuotoskandaalista. Benedictus XVI poistui lehtien sivuilta näyttävästi ilmoitettuaan eroavansa paavin virasta vuoden 2013 helmikuussa. Näkyvä uutisointi paavi Benedictus XVI:ta jakautui kahteen pääryhmään. Hänen paaviutensa alku ja loppu muodostavat toisen ryhmän ja toiseen ryhmään kuuluvat paavin liitetyt kohu- ja skandaaliuutiset. Paavista uutisoitiin melko vähän, eikä esimerkiksi arkipäivän paavius paljoakaan lehtien sivuilla näkynyt. Lehtien ja paavin arvomaailmat erosivat toisistaan merkittävästi, mikä näkyi lehtien kritiikkinä paavia ja kirkkoa kohtaan. Lehdillä ei ollut erityisesti paaviuteen keskittyneitä toimittajia ja lehdet turvautuivat usein kansainvälisten uutistoimistojen uutisiin. Suomalaiset roomalaiskatolisen kirkon jäsenet näkyivät harvoin uutisten yhteydessä. Lehtien uutisissa paavius näyttäytyi hyvin maalliselta instituutiolta. Paavin hengellinen rooli ei uutisissa juurikaan näkynyt, vaan usein uutisissa korostui paavin viran poliittinen ja maallinen puoli. Median kanssa toimiminen aiheutti hankaluuksia akateemiselle Benedictus XVI:lle ja se näkyi paavin mediakuvassa. Benedictus-uutisoinnin perusteella voi päätellä, että toimivien mediasuhteiden merkitys paaviudelle on huomattava.
  • Salmi, Teija (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, mitä muutoksia tapahtuu nuoruusiässä uuteen kotimaahan muuttavan nuoren uskonnollisuudessa muuttoa seuraavien vuosien aikana. Tutkimuskohteena on peruskouluikäisenä Suomeen muuttaneet nuoret. Uskonnollisuutta tarkastellaan osana kulttuuria ja sen oppimista. Alkuperäisen kulttuurin ja uuden kulttuurin oppimisen teoreettinen viitekehys pohjautuu John Berryn luomaan akkulturaatioteoriaan. Sen mukaan oman kulttuurin aineksia hylätään tai säilytetään sen mukaan, miten arvokkaina niitä pidetään uudessa elämäntilanteessa ja kulttuuriympäristössä. Uuden kulttuurin sisältöjä puolestaan omaksutaan tai hyljeksitään sen mukaan, nähdäänkö ne tarpeeksi arvokkaina oman identiteetin rakennusaineina. Uskonnollisuus nähdään sosiaalisen oppimisen tuloksena. Uuteen kulttuuriin siirtymisen myötä siihen on tarjolla uusia sisältöjä koulun, kaveripiirin ja yhteiskunnan vaikutuksessa. Uskonnollisuutta ja siinä tapahtuvia muutoksia tarkastellaan Charles Glockin ja Rodney Starkin kehittelemän teorian kautta. Teorian mukaan uskonnollisuus sisältää viisi dimensiota, joissa tapahtuvia muutoksia tässä tutkimuksessa selvitetään tutkimukseen osallistuneiden nuorten osalta akkulturaatioprosessissa. Tutkimus on kvalitatiivinen ja se on toteutettu haastattelututkimuksena, johon osallistui kahdeksan haastateltavaa. Haastattelu on puolistrukturoitu teemahaastattelu, jonka teemoina ovat haastateltavien elämänvaiheet lapsuudessa ennen Suomeen muuttoa aina haastatteluhetkeen saakka sekä uskonnollisuuden ilmeneminen eri dimensioiden suhteen näissä elämänvaiheissa. Tutkimusaineiston analyysi on teorialähtöinen, jossa akkulturaatio ja uskonnollisuuden dimensiot toimivat analyysin pohjana sen alusta aina tuloksiin saakka. Analyysimenetelmänä oli laadullinen sisällönanalyysi. Haastatteluaineistosta on poimittu akkulturaation ja uskonnollisuuden teemoihin liittyviä sisältöjä ja tarkasteltu niiden välisiä yhteyksiä. Haastateltavat voidaan jakaa kolmeen ryhmään sen mukaan, millaista heidän uskonnollisuutensa haastatteluhetkellä oli: sitoutuminen omaan uskontoon ja sen oppiin, usko Jumalaan, mutta ei sitoutumista mihinkään uskontoon ja oppiin sekä individualistinen tapa tulkita uskonnollisia kysymyksiä. Yksinäisyyden, erilaisuuden ja ulkopuolisuuden kokemuksesta johtuva hämmennys saattoi johtaa haastateltavat etsimään vastauksia omasta uskonnosta Suomeen muuton alkuvaiheessa. Uusi kotimaa ja kulttuuri antoivat omaan ajatteluun uusia tulkintatapoja ja ideologioita. Osalle haastateltavista tämä aiheutti oman uskonnon ja erityisesti siihen liittyvien sääntöjen ja rituaalien uudelleen arviointia. Uskonnollisuus säilyi eri dimension suhteen, jos kotimaassa lapsuudessa uskonnollisuuteen sosiaalistumista tapahtui kodin, kaveripiirin, lähiyhteisön sekä yhteiskunnan tasolla ja lisäksi perheen vanhempien uskonnollisuus ja yhteys uskonnolliseen yhteisöön säilyi myös Suomeen muuton jälkeen. Myös ikä ja ajattelun kehitys vaikutti haastateltavien uskonnollisuuteen.
  • Jurvelin, Hilla (Helsingin yliopisto, 2017)
    Mediatisaation vaikutus lisääntyy yhteiskunnassa ja uskonnoissa. Sosiaalinen media muodostaa foorumin, jota käytetään yhteydenpitoon ja verkostoitumiseen. Aikaisemmin yksityinen suru on tullut julkisemmaksi surublogien myötä ja ovat luomassa omalta osaltaan uutta kuolemankulttuuria. Tässä pro gradu -työssäni tutkin, miten nuorten leskien suru näyttäytyy blogeissa. Tutkimusaineisona on vuoden tekstit eli postaukset viiden 21–36 vuotiaan naislesken blogeista, sen kirjoittamisen aloittamisesta tai puolison kuolemasta. Blogit ovat julkisesti luettavissa internetissä.Taustateorioina ovat perinteinen Elisabeth Kübler-Rossin suruteoria ja Mari Pulkkisen analyysimalli surusta kokonaisvaltaisena kokemuksena sekä Kenneth I. Pargamentin uskonnollinen coping -teoria. Laadullinen tutkimukseni metodi on narratiivinen, jossa olen tehnyt aineistosta sekä kategoris-sisällöllisen että holistis-sisällöllisen analyysin. Tiivistin blogeista minikertomukset, tein exceliin jokaisesta blogista aikajanat, joihin sijoitin toimintaa, tunteita ja uskonnollisuutta kuvaavat ilmaisut. Aikajanan avulla piirsin kuvaajat tunneilmaisuista. Tutkimuskysymykseni ohjaamana poimin blogeista sitaatteja, jotka muodostivat kolme ryhmää, joiden alle jakautuivat blogeista esiin nousseet suruun vaikuttavat tekijät. Nämä teemat ovat tutkimukseni tulosluvut: Tunteiden vuoristorata, Leskeyden ”varjot ja hunnut” ja Apua, voimaa, turvaa. Lesket kirjoittavat värikkäästi suruun liittyvistä tunteista ja tuntemuksista. Blogeissa suru ei näyttäyty vaiheteorian mukaisena vaan ”vuoristoratana”, jossa ”romahduksen” aiheuttaa esimerkiksi tuoksu, mielikuva, merkkipäivä. Koko vuoden ajan ja vielä vuosipäivänä toivotaan puolison paluuta. Lesket käsittelevät kirjoituksissaan surun vaikutusta elämänsä kaikilla alueilla, joista nousevat leskeyteen liittyvät haasteet. Neljässä blogissa pohditaan kuoleman jälkeiseen elämään ja iäisyyteen liittyviä teemoja ja Jumalalta pyydetään vastauksia. Yliluonnolliset kokemukset puolison läsnäolosta ja todentuntuiset unet ovat voimavarana leskillä. Blogeissa tulevat esille sosiaalinen kontrolli ja sosiaalinen väistäminen, ihmissuhteiden katkeaminen ja jopa kiusaaminen. Näitä vastaan lesket puolustautuvat blogeissa. Lapset, läheiset ja ystävät ovat tärkeitä auttavia tekijöitä surusta selviämisessä. Elämänvoima ajaa heitä eteenpäin tekemään rohkeita muutoksia elämässä ja kolme solmiikin uuden parisuhteen. Blogi on osa leskien surumatkaa. Se on heille terapiana, muistina ja mittarina toipumisesta ja toiveena olla apuna vastaavassa elämäntilanteessa oleville. Tutkimuksessani olen analysoinut blogiin kirjoitettua surua, mutta leskien henkilökohtainen ja koettu suru voi olla jotain enemmän, mitä blogiin ei ole kirjoitettu. Tutkimukseni avaa kokonaisvaltaisesti menetyksen jälkeisen vuoden todellisuutta leskien elämässä.
  • Nyholm, Kenneth (Helsingin yliopisto, 2017)
    Kukoistava ihminen kokee myönteisiä tunteita elämän suhteen, nauttii yhdessä olemisesta ja tekemisestä rakastamiensa ihmisten kanssa, kokee rohkaistuvansa vuorovaikutustilanteissa, kokee elävänsä merkityksellistä elämää ja työn imua saavuttaessaan myönteisiä saavutuksia hyödyntämällä mahdollisimman hyvin koko potentiaaliansa. Tutkielmani aiheena on kukoistus uskonnollisissa ja sekulaareissa työyhteisöissä. Tutkimuskysymyksissä tutkin, mitä yhteistä ja mitä eroja on kukoistuksen kokemisella uskonnollisissa ja sekulaareissa työyhteisöissä, ja mitkä tekijät mahdollistavat tai estävät kukoistuksen kokemuksen syntyä. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys ja kukoistuksen käsite perustuu positiivisen psykologian ja positiivisen organisaatiotieteen tutkimustuloksiin olotilasta, joka saa aikaan yksilössä hyvinvoinnin kokemuksia, innovatiivisuutta ja ylipäänsä hyvää toimintakykyä. Tutkimustulokseni osoittavat, että kukoistuksen kokemuksia koetaan sekä uskonnollisissa että sekulaareissa työyhteisöissä, monilta osin saman tyyppisten mekanismien kautta. Eroja on nähtävissä suhtautumisessa haasteisiin, saavutuksiin, kehittymiseen, satunnaisiin kohtaamisiin ja ristiriitoihin innovaatioiden lähteinä, jotka ovat sekulaareissa työyhteisöissä huomattavasti selvemmin kukoistuksen lähteinä ja edellytyksinä. Myös sisäinen motivaatio voimavarojen lähteenä ja työn merkityksen asema ovat sekulaarien työyhteisöjen erityispiirteitä ja vahvuuksia, mikä herättää kysymyksiä uskonnollisten yhteisöjen työntekijöiden työn sisältöjen sisäistämisestä ja motivoitumisesta. Avainvahvuuksien hyödyntämistä pidetään molempien työyhteisötyyppien kannalta keskeisenä, mutta uskonnollisilla työyhteisöillä on erityishaasteita seurakuntien vapaaehtoisten avainvahvuuksien kartoittamisessa ja hyödyntämisessä. Uskonnollisten työyhteisöjen erityispiirteitä kukoistuksen kannalta ovat vuorovaikutustyylien monimuotoisuus, kehollisuuden merkityksen ymmärtäminen, omasta kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista huolehtiminen ja rikkaampi spiritualiteetin ja transendentin ulottuvuuden kokeminen. Tutkimuksen yhteenvetona totean, että kukoistus-ilmiötä ei ymmärretä hyvin suomalaisissa työyhteisöissä. Kyseisen ilmiön esiintyminen tuntuu perustuvan siihen, että työyhteisöissä jotkut yksilöt osaavat intuitiivisesti toimia kukoistusta edistävällä tavalla. Tietoisia kukoistusta edistäviä toimintatapoja tai prosesseja osataan soveltaa vain puutteellisesti. Merkittävä henkisen ja sosiaalisen pääoman potentiaali jää hyödyntämättä. Tällä on vaikutuksia sekä yksilöiden elämänlaatuun että työn tuottavuuteen kansallisella tasolla.
  • Laine, Aino (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tarkastelen tutkielmassani Eeva Alhan (1896−1963) vuosien 1932−1944 välillä ilmestyneitä julkaisuja ja niistä välittyvää kirjoittajan näkemystä naisten ja tyttöjen tehtävästä, roolista ja velvollisuuksista kirkossa sekä laajemmin yhteiskunnassa. Etsin syitä sille, miksi Alha kirjoitti julkaisunsa. Kysyn, millainen hänen motivaationsa oli sekä mihin tavoitteisiin hän kirjoituksillaan pyrki. Edelleen selvitän, missä määrin yhteiskunnalliset tapahtumat sekä Alhan oma työura tai henkilökohtaiset elämänkokemuksensa heijastuivat julkaisuiden sisältöön. Tutkin näin siis sekä julkaisujen sisältöä sekä taustalla olleita tapahtumia ja tekijöitä. Tutkittavana ajanjaksona Alha toimi Suomen Nuorten Kristillisen Liiton tyttö- ja naistyön keskussihteerinä ja työnsä ohessa kirjoitti erilaisia julkaisuja kuten kirjasia, opaskirjoja ja artikkeleita. Aiemmassa tutkimuksessa Alhan naisia koskevaa kirjoitustyötä on tarkasteltu lähinnä sotien jälkeiseltä ajalta. Tämä tutkielma keskittyy tarkastelemaan Alhan kirjoitustyön alkuvaiheita. Alha kirjoitti vuosina 1932−1944 yhteensä viisi naisia ja tyttöjä käsittelevää julkaisua. Nämä ovat Nainen ja Onni, Tytöt odottavat opastajaa, Vapaa nainen, Oikea suomalainen tyttö ja Isien kirkko ja naiset. Lisäksi hän kirjoitti naisten asemaa kirkossa käsitteleviä mielipidekirjoituksia ja artikkeleita Naisten Ääni-, Kotimaa-, Kenttäviesti-, ja Valkonauha -lehtiin. Analysoin näitä julkaisuja ja artikkeleita ja suhteutan ne ajan kontekstiin. Lisäksi tutkin Alhan yksityistä kirjeenvaihtoa ja taustoitan sen avulla sitä, mitä julkaisuiden aikana yksilön elämässä tapahtui. Tutkielma osoittaa, että Alhan näkemykset muuttuivat tutkittavana aikana. Ensimmäisessä kahdessa julkaisussa hän kirjoitti naisista ja tytöistä toimijoina kodin piirissä. Hän korosti naisen velvollisuutta toimia kodissa äitinä ja näki, että nainen ja tyttö palvelivat perhettään ja kansaansa parhaiten siellä toimiessaan. Vuonna 1938 Alha kirjoitti Vapaa nainen -nimisen julkaisun, josta muodostui murros hänen kirjoitustyössään. Sen jälkeen Alhan näkemys keskittyi naisen toimijuuteen kodin ulkopuolisissa tehtävissä. Hän näki, että naisen velvollisuus oli olla mukana kirkollisessa ja yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Lisäksi hän korosti sitä, että naiset ja miehet olivat niin päätöksenteossa kuin työntekijöinä tasa-arvoisia. Sodan aikana Alhan julkaisusta välittynyt näkemys jatkoi vuoden 1938 murroksen kanssa samaa linjaa, poikkeuksena julkaisu Oikea suomalainen tyttö, joka käsitteli tyttöjä kodin auttajina ja tulevina kansakunnan äiteinä. Kuitenkin pääosin hänen julkaisunsa ja artikkelinsa keskittyivät enemmän naisen velvollisuuteen ja tehtävään kirkollisena toimijana kuten kirkolliskokousedustajana ja työntekijänä. Alhan näkemys alkoi muuttua ohjelmaksi naisten etujen ajamiseksi kirkossa. Tähän vaikutti sodan tuoma muutos sukupuolten väliseen työnjakoon. Alhan julkaisujen syntyyn vaikuttivat useat tekijät. Virikkeet kirjoittamiseen tulivat aluksi Alhan työnantajan, Suomen Nuorten Kristillisen Liiton kautta, ja liitto tuki myös Alhan itsenäisten teosten julkaisua. Julkaisuissa näkyy yhteiskunnallisten muutosten vaikutus sekä Alhan oma henkilökohtainen kutsumus toimia naisten ja tyttöjen hyväksi oman työnsä puitteissa. Julkaisujen liittäminen kontekstiin todistaa, että Alhan näkemyksen muuttuminen ohjelmaksi oli yhteydessä siihen, että tutkimuskauden aikana naisen asema vahvistui niin yhteiskunnassa kuin kirkossa erityisesti sodan seurauksena.
  • Riikonen, Katri (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan Jeesuksen Kristuksen ristin merkitystä nigerialaisen pastorin ja teologin Enoch Adejare Adeboyen teologiassa. Adeboye toimii noin kahteensataan maahan levinneen Redeemed Christian Church of God -kirkon (RCCG) johtajana. Kyseisen kirkon opetus nojaa vahvasti Adeboyen teologiaan. RCCG luokitellaan helluntailaiseksi AIC-kirkoksi (African Independent/Initiated Church) sen edustaessa helluntailaistyylistä karismaattista kristinuskoa. Tutkimuksen metodina on systemaattinen analyysi ja lähdeaineistona useita E. A. Adeboyen kirjoittamia teoksia. Lähdeaineiston avulla tutkielmassa tarkastellaan Jeesuksen Kristuksen ristin näkökulmasta erityisesti Adeboyen soteriologista ja kristologista ajattelua. Tämä tutkielma osoittaa, että Adeboyen teologisen näkemyksen mukaan Jumala antaa Jeesuksen Kristuksen kuolla ja nousta kuolleista lahjana ihmisille. Motiivi lahjan antamiselle on Jumalan rakkaus ihmisiä kohtaan. Ihmisen pelastuminen edellyttää Adeboyen mukaan ihmiseltä kääntymystä ja uskoa, uudestisyntymistä, katumusta sekä synnitöntä elämäntapaa. Tutkielmassa huomataan, että Adeboyen pelastuskäsitys on holistinen: Jeesuksen Kristuksen pelastustyön katsotaan ulottuvan iankaikkisuuden ohella jo tämän maailman elämään. Holistisuus ilmenee esimerkiksi uskona siihen, että Jeesuksen nimissä voidaan parantaa sairaita ja karkottaa pahoja henkiä sekä menestyksenteologisina korostuksina. Adeboyen teologiaa verrataan myös Lutherin ristin teologiaan ja näiden todetaan edustavan varsin erilaisia näkemyksiä. Adeboyen pyrkii ristiin nojaten perustelemaan, miksi ihmisten ei tarvitse kärsiä tässä elämässä eikä tuonpuoleisessa, kun taas Luther päinvastoin selittää kärsimyksen todellisuutta ristin avulla ja ajattelee kärsimyksen päättyvän vasta iankaikkisuudessa. Tutkielma osoittaa, että Adeboyen teologiasta löytyy myös pneumatologisia korostuksia ja että Adeboyen teologiassa on havaittavissa yhteyksiä laajemmin sekä afrikkalaiseen että helluntailaiseen teologiaan: Adeboyen teologiset korostukset ovat monilta osin tyypillisiä karismaattis-helluntailaisille AIC-kirkoille.
  • Ahonen, Jukka (Helsingin yliopisto, 2017)
    This thesis is an analysys of the concepts of the ecclesiology of Joseph Shulam (1946–), and the ways how it seeks to transform Christian theology and praxis as it is shown in his published writings. In the first chapter, I present an introduction to Messianic Judaism, its history and core theological issues. Messianic Judaism is a form of Judaism that holds that Jesus of Nazareth is the Messiah, standing in the middle ground between Judaism and Christianity. Its core theological issues revolve around negotiating and reconciling between the theological priorities of Judaism and Christianity. In ecclesiology, this is shown in the different models of conceiving the people of God as a community of Jewish and non-Jewish followers of Jesus, and the role of the majority of the Jewish people who do not believe in Jesus as the Messiah. The second chapter is an analysis of Shulam’s theological paradigm of roots. Shulam understands the essence of roots to be the correct understanding and living out the teachings of the Bible. The correct understanding is based on a concrete and indexical relationship between the biblical revelation and reality. Traditional Christian creeds and allegorical, spiritualizing interpretations are rejected as unbiblical ”human doctrines” that alienates the biblical text from faith rooted in reality. In the third chapter, I analyze the three core elements of Shulam’s ecclesiology: God, Israel and the Church. The spiritual life of the people of God is based on the conviction that there is only one God who is the Creator and Father of all living beings and this faith is meant to unite all humankind and restore it to its original wholeness. The Messiah, whom Shulam considers divine, is God’s instrument for enabling people to live in relationship with God. Israel is the physical, ethnic people of Israelites, nowadays known as Jews. Israel is the elect people of God, and by election Shulam means being chosen for the mission to restore the knowledge of God and erase the darkness of idolatry. The Church is the fulfillment of this mission and the extension of Israel that is made of Gentiles who join the ”commonwealth of Israel” and become heir to Israel’s spiritual blessings through faith in Messiah together with the Jewish believers. The practical significance of Jewish tradition for Messianic Jews and Christians is analyzed in the fourth chapter. The most central issues are synagogue as a social setting, hermeneutics, the identity of Gentile believer, and how to apply Jewish halakhah to Messianic Jews and Christians. Shulam considers ”the seat of Moses” in Matthew 23 a basis for Rabbinic Judaism, the heir to the Pharisees to have an authority to interpret the Scriptures and make halakhic rulings that are, to some extent, binding even for followers of Jesus. The fifth chapter is devoted to conclusions. Shulam’s call for a revision or, as he calls it, ”restoration”, is a multifaceted program, but it revolves around the Christians’ relationship to Jews and the idea of Israel. Israel, the Jews, still have an identity as a people of God, holding a divine calling to teach the Torah to the nations, and Orthodox Jews are the heirs to this calling today. This does not remove their need to believe in Jesus as their Messiah and Saviour. But Christians who believe Jesus as a Messiah should, in Shulam’s understanding, abandon their denominational Christian traditions, and embrace their faith as a form of Judaism with Jesus at its center.
  • Malm, Ville (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tämän tutkielman aiheena on persoonallinen paha Augustinuksesta 1900-luvulle. Tutkimuskysymyksiä ovat: miten paholainen on syntynyt, mikä on paholaisen ja Jumalan välinen suhde sekä miten paholainen toimii tai vaikuttaa tämänpuoleisessa todellisuudessa?. Tutkielman päälähteinä ovat kirkkoisä Augustinuksen De civitate dei sekä Genensiskommentaari, Tuomas Akvinolaisen Summa theologiaen kvestiot Ia 49–63, IaIIae 80, IIaIIae 165 sekä IIIa 49 , Martti Lutherin Genesiskommentaari sekä yhdysvaltalaisen evankelikaaliteologi Wayne Grudemin Systematic Theology. Tutkielma jakautuu johdannon ja loppupäätelmien lisäksi neljään päälukuun. Johdannossa esitellään tutkimuskysymykset sekä lähdekirjallisuus. Näiden lisäksi esitellään myös paholaista koskevia näkemyksiä Raamatussa, kristillisessä dogmatiikassa ja keskiajan maailmankuvassa. Ensimmäisessä pääluvussa tarkastellaan Augustinuksen paholaista koskevia käsityksiä. Hänen mukaansa paha ei ole tosiolevaista. Siksipä ei ole mahdollista, että olisi olemassa Jumalan veroinen pahan prinsiippi. Augustinuksen mukaan paholainen oli ensimmäinen langennut olento, se lankesi omasta vapaasta tahdostaan. Paholainen luotiin alkujaan korkea-arvoiseksi enkeliksi. Paholaisen synti oli ahneus, joka johtui tyytymättömyydestä omaan asemaan taivaallisessa hierarkiassa. Paholainen voi houkutella ihmistä tekemään syntiä, mutta paholainen ei voi vaikuttaa ihmisen vapaaseen tahtoon. Toisessa pääluvussa tarkastellaan Tuomas Akvinolaisen käsitystä paholaisesta. Hänen mukaansa paha on hyvän puutetta. Paha siis on väärällä tavalla toteutettua hyvää. Augustinuksen käsitystä seuraten myös Tuomaan mukaan paholainen oli ensimmäinen langennut olento ja syynä sen lankeamiseen oli ylpeys. Tuomaan mukaan paholainen on Jumalan luoma enkeli, joka lankesi heti luomisen ensihetkillä, omasta vapaasta tahdostaan. Myös Tuomaan mukaan paholaisella ei ole valtaa ihmisen vapaaseen tahtoon, vaan paholaisen rooli synnin syntymisessä on nimenomaan houkuttelijan rooli. Kolmannessa pääluvussa tarkastellaan reformaattori Martti Lutherin paholaista koskevia käsityksiä. Lutherille paholainen oli jatkuvasti läsnäoleva uhka ihmisille. Paholainen vaikutti oikeastaan kaikessa ja se oli Lutherin mukaan pesiytynyt myös kirkkoon, paavin hahmossa. Lutherin paholainen oli varsin fyysinen toimija, joka saattoi aiheuttaa ihmiselle esimerkiksi ruumiillisia vaivoja, kuten ummetusta ja raivotiloja. Luther näki, että paavi oli antikristus ja näin ollen katolinen kirkko oli itseasiassa paholaisen hallussa. Erityisesti tähän näkemykseen vaikuttivat Lutherin näkemykset anekaupasta, paavin asemasta ja pelastusopista. Lutherin mukaan paholaista vastaan oli mahdollista taistella hengellisin asein, kuten rukouksen ja sakramenttien keinoin. Neljännessä pääluvussa tarkastellaan modernimpia näkemyksiä paholaisesta. Muutokset maailmankuvassa ja lisääntynyt tieto esimerkiksi mikrobiologian alalla ovat tehneet osaltaan paholaista tarpeettomaksi, sillä sitä ei enää tarvita selittämään sairauksia tai luonnonmullistuksia. Yhdysvaltalaisen evankelikaaliteologi Wayne Grudemin mukaan Raamatullisella teologialla on kuitenkin edelleenkin osa maailmassa. Grudemin mukaan luonnontieteet tarjoavat keinoja Raamatun parempaan ymmärtämiseen, mutta tieteen ollessa Raamatun sanaa vastaan, on Raamattu asetettava etusijalle. Näin myös paholaista koskevissa kysymyksissä. Grudem liittyy näkemyksellään samaan perinteeseen kuin edellä tutkitut ajattelijat.
  • Tikkakoski Valtteri (Helsingin yliopisto, 2017)
    Vuonna 1999 Luterilainen maailmanliitto ja Roomalaiskatolinen kirkko allekirjoittivat Yhteisen julistuksen vanhurskauttamisopista (YJ), jonka mukaan osapuolten välillä vallitsee yksimielisyys vanhurskauttamisopin perustotuuksista. Täten Trenton kirkolliskokouksessa ja luterilaisissa tunnustuskirjoissa lausutut vanhurskauttamista koskevat oppituomiot – jotka ovat edelleen voimassa – osoittautuvat kohteettomiksi, sikäli kun kirkot opettavat YJ:n mukaisesti. YJ ei erittele näitä oppituomioita, jotka se osoittaa kohteettomiksi, jolloin jää myös epäselväksi, miten ne on osoitettu kohteettomiksi. Tämän tutkielman tehtävänä on selvittää, mitkä Trenton kirkolliskokouksen vanhurskauttamisoppia koskevat oppituomiot osuvat Yksimielisyyden ohjeen (Formula Concordiae, FC) vanhurskauttamisoppiin ja päinvastoin, mitkä FC:n vanhurskauttamista koskevat oppituomiot osuvat Trenton vanhurskauttamisoppiin. Trenton vanhurskauttamisopin suhteen tarkastelu painottuu dekreettiin vanhurskauttamisesta (decretum de iustificatione, DI). Luterilaisen opin osalta tarkastelu on rajattu FC:hen, koska se on tunnustuskirjojen laajin vanhurskauttamisopin esitys sekä osaltaan kannanotto Trenton kirkolliskokouksen päätöksiin ja se sisältää suurimman osan tunnustuskirjojen oppituomioista. Tutkimuksen metodina on systemaattinen analyysi. Tutkielma etenee seuraavasti. Johdantoa seuraa lyhyt taustaluku, jossa esitellään lyhyesti DI:n ja FC:n vanhurskauttamisopit, joiden tunteminen on välttämätön edellytys oppituomioiden analysoimiselle. Tutkielmassa on kolme päälukua, joista ensimmäisessä analysoidaan vanhurskauttamisen muotosyytä (causa formalis) koskevat oppituomiot, toisessa vanhurskauttamiseen valmistautumista ja ensimmäistä vanhurskauttamista koskevat oppituomiot, ja kolmannessa toista vanhurskauttamista ja vanhurskautetun elämää koskevat oppituomiot. Tutkielman tulos on että keskeisin asiakirjojen välinen eroavaisuus on eri käsitys vanhurskauttamisen muotosyystä. DI:n mukaan vanhurskauttamisen muotosyy on ihmiseen vuodatettu olemuksellinen vanhurskaus. FC:n mukaan vanhurskauttamisen muotosyy on ihmiselle luettu Kristuksen vanhurskaus. DI:n ja FC:n vanhurskauttamisen olemusta koskevat oppituomiot osuvat toisiinsa. Monet oppituomiot liittyen vanhurskauttamiseen valmistautumiseen, ensimmäiseen vanhurskauttamiseen ja toiseen vanhurskauttamiseen seuraavat pitkälti vanhurskauttamisen muotosyytä koskevasta erosta. Tutkielman tuloksen perusteella on mahdollista analysoida, kuinka YJ on onnistunut vaikeassa tehtävässä osoittaa oppituomiot kohteettomiksi kuitenkaan kumoamatta niitä.