Pro gradut ja vastaavat opinnäytteet

Uusimmat julkaisut

  • Tuomaala, Emilia (Helsingin yliopisto, 2014)
    Taitavuoret sijaitsevat kaakkois-Keniassa (03°20’S 38°15’E) vain 350 kilometrin päässä päiväntasaajasta. Taitavuorten ainutlaatuista ekologiaa ja biodiversiteettiä on tarkasteltu monissa alueella tehdyissä tutkimuksissa viime vuosikymmenien aikana. Taitavuoret kuuluvat Itäisiin kaarivuoriin, jossa on yksi maailman 25 biodiversiteetin keskittymästä (biodiversity hot spot). Biodiversiteetin keskittymästä on kyse silloin, kun alueelta on hävinnyt suuria määriä alkuperäistä kasvillisuutta ja alueella elää monia endeemisiä kasvilajeja. Taitavuoret täyttävät molemmat kriteerit; suotuisat ilmasto-olot mahdollistavat endeemisten lajien olemassaolon ja suuria alueita metsää on hakattu maanviljelyksen tieltä. Maanviljelys on Kenian maaseudun tärkein elinkeino. Taitavuorten monimuotoinen ympäristö tuottaa paljon erilaisia ekosysteemipalveluita. Ekosysteemipalvelut määritellään yleisesti ihmisen luonnosta saamiksi hyödyiksi ja ne jaetaan usein neljään kategoriaan: tuotantopalveluihin, säätelypalveluihin, kulttuuripalveluihin ja ylläpitopalveluihin. Ekosysteemipalveluiden avulla voidaan yhdistää ekologinen tieto taloudellisiin arvoihin, jolloin voidaan antaa rahallisia arvoja myös luonnon abstrakteille ominaisuuksille (esimerkiksi maaperän vedenpidätyskyvylle). Tämä voi auttaa päätöksentekijöitä ottamaan ympäristöasiat huomioon päätöksentekotilanteissa. Ekosysteemipalveluiden tutkimus on kasvanut eksponentiaalisesti viime vuosien ja vuosikymmenien aikana. Suurin osa tästä tutkimuksesta on kuitenkin tehty kehittyneissä länsimaissa kun taas Kenian kaltaisissa kehittyvissä maissa tutkimusta on tehty vähemmän. Tuotantopalveluja pidetään kuitenkin tärkeimpänä ekosysteemipalveluiden kategoriana nimenomaan kehitysmaissa. Tämä piirre oli huomattavissa myös Taitavuorilla, jossa suurin osa paikallisten ihmisten tunnistamista ekosysteemipalveluista oli tuotantopalveluita. Ekosysteemipalvelut kuten polttopuukäyttö, paikallisten kasvien lääkekäyttö ja maisema olivat tuttuja paikallisille asukkaille ja veden rooli kaikissa ihmisten luontokäsityksessä oli tärkeä. Phoenix reclinata oli yksi ekosysteemipalveluiden avainlajeista. Ihmisten käsitykset biodiversiteetistä vaihtelivat paljon. Kuten ekosysteemipalvelut, myös biodiversiteetti on hyvin subjektiivinen käsite, jonka eri ihmiset ymmärtävät eri tavoin. Esimerkiksi luonnonsuojelualueita suunniteltaessa on kuitenkin tärkeää ymmärtää ihmisten käsityksiä liittyen ekosysteemipalveluihin ja biodiversiteettiin; kun ihmiset pitävät tehtyjä päätöksiä hyvinä ja omien arvojensa mukaisina, he myös kannattavat niitä innokkaammin. Tästä huolimatta tutkimusta ihmisten ekosysteemipalvelu- ja biodiversiteettikäsityksistä on olemassa vain vähän. Saadut tulokset viittaavat siihen, että kasvien rooli ihmisten käsityksissä on korostunut ja että ihmiset arvostavat enemmän esteettisesti kauniita ja näyttäviä lajeja kuin rumia ja mitäänsanomattomia lajeja. Samaan tulokseen päädyttiin myös tässä tutkimuksessa Taitavuorilla, sillä paikalliset ihmiset liittivät kasvit ja metsäympäristön suoraan alueen biodiversiteettiin. He myös tunnistivat paikalliset kasvilajit hyvin riippumatta lajien alkuperästä ja heidän suhteensa luontoon ylipäänsä oli läheinen.
  • Kilpiä, Heidi (Helsingin yliopisto, 2011)
    Pro gradu – tutkielmani tavoitteena oli tarkastella ironiaa argumentointikeinona sanomalehtikolumneissa. Tarkoitus oli selvittää piirteitä, jotka tukevat figuurien ja erityisesti ironian argumentatiivisuutta, ja miten ironia tekstissä toimii argumentointikeinona. Figuureita pidetään usein retorisena tyylikeinona. Työssäni lähtökohtana oli kuitenkin halu tuoda esiin ironian argumentatiivisuus. Ironia on vahvasti diskursiivinen figuuri ja sen voi tulkita ainoastaan kontekstin kautta. Niinpä suuressa roolissa ironian kautta tapahtuvassa argumentoinnissa ovat kolumnien kirjoittajien aikomukset ironisoida, ja vastaanottajien kyky tulkita tekstien sisältämä ironia. Tukeudun teoreettisessa viitekehyksessä argumentoinnin osalta Chaïm Perelmanin ja Lucienne Olbrechts-Tytecan teoriaan La Nouvelle rhétorique, jonka mukaan argumentointi on nimenomaan diskursiivista toimintaa. Mitä tulee figuureihin ja erityisesti ironiaan, konsultoin työssäni pääosin Marc Bonhommen, Laurent Perrinin ja Ekkehard Eggsin ajatuksia. Aineistoni koostuu viidestä Le Monde – sanomalehdessä julkaistusta kolumnista vuosina 2009–2010. Jokaisella kolumnilla on eri kirjoittaja ja aihe, lisäksi kirjoitustyylit eroavat toisistaan. Kolumnit on tarkoitettu ensisijaisesti ranskalaisille lukijoille, mikä teki analyysistä osin hankalaa. Tutkimukseni taustaksi esittelen työssäni ensin Perelmanin ja Olbrechts-Tytecan argumentaatioteorian, sekä figuurien ja ironian tulkinnan erityispiirteet. Sitten perehdyn tarkemmin aineistooni määrittelemällä jokaisen kolumnin kommunikatiivisen viitekehyksen ja mahdollisen tekstien sisältämän ironian. Analyysiosiossa syvennyn kolumnien niihin kielellisiin kohtiin, jotka mielestäni ovat tulkittavissa ironisiksi. Tutkimukseni myötä voin todeta, että ironia on mitä tehokkain argumentointikeino. Kielellisesti ilmaistaan väite, joka on ristiriidassa tai suoranainen vastakohta sille, mitä oikeasti halutaan sanoa. Näin ironia tuo esiin kaksi erilaista näkökulmaa, ja asettaa samalla vastapuolen naurunalaiseksi. Voisi siis sanoa, että ironia on avartavaa argumentointia ja yhteiskunnallisten ilmiöiden (kuten köyhyys) esiin nostamista. Analyysini kautta havaitsin, että kolumnin aihe ja kirjoittajan tyyli määrittivät ironisten ilmausten määrää teksteissä. Mielenkiintoista oli huomata, että puhekieliset kolumnit sisälsivät enemmän ironiaa kuin asiakieliset. Jokapäiväiseen elämään ruohonjuuritasolla liittyviä aiheita (kuten köyhyys ja jalkapallo) käsiteltiin vahvemmin ironian keinoin kuin esimerkiksi politiikkaa tai taloutta. Tämä havainto antaa olettaa, että ihmistä lähellä olevat aiheet jakavat vahvasti mielipiteitä ja luovat tarpeen argumentoida ironian keinoin tuoden esiin nimenomaan myös vastapuolen mielipiteen.
  • Linnupöld, Kristiina (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tämän tutkielman tarkoituksena on selventää ortognaattis-kirurgisen prosessin läpikäyneen potilaan hoitopolkua, mitä erityistä se sisältää ja millainen hoitopolku käytännössä on. Ortognaattis-kirurgisia leukaleikkauksia tehdään HUS:n Suu- ja leukasairauksien klinikassa (SLK) ja Pää- ja kaulakeskuksessa vuosittain noin 70–80. Hoitoprosessiin kuuluu ennen leikkausta suoritettava prekirurginen sekä leikkauksen jälkeinen postkirurginen oikomishoito. Tutkimus tehtiin perehtymällä kirjallisuuteen sekä seuraamalla yhden potilaan ortognaattis-kirurgista hoitoprosessia sekä haastattelemalla häntä. (60 sanaa)
  • Mähönen, Ilona (Helsingin yliopisto, 2016)
    Selvitän Pro gradu -tutkielmassani, onko Ibn Qutayba saanut vaikutteita kreikkalaisesta, arabiaksi käännetystä Artemidoroksen unikirjasta. Unien tulkintaan on suhtauduttu pääosin positiivisesti. Perimätieto sisältää anekdootteja profeetan ja hänen kumppaniensa unista, mutta varhaisin tunnettu unien tulkintaan keskittynyt kirja on ajoitettu 800-luvulle. Kyseinen kirja on Ibn Qutayban kirjoittama, ja osuu ajankohtaan, jolloin arabit ryhtyivät kääntämään kreikkalaisia tekstejä, muun muassa Aristotelesta, arabiaksi. Onkin kiehtovaa selvittää, näkyykö myös unien tulkinnassa, jota pidettiin siihen aikaan tieteenä, kreikkalainen vaikutus jo 800-luvulla. Pääosa tutkijoista katsoo, että kreikkalaisvaikutus on nähtävissä vasta 800-luvun jälkeen arabialais-islamilaisessa unikirjallisuudessa. Tärkeimmät tutkimushypoteesit aiheesta ovat esittäneet Toufic Fahd, John Lamoreaux sekä Meir Kister. Meir Kister on pohtinut, voiko Ibn Qutayban teos olla vastalause kreikkalaiselle unikirjalle. Suoritin tutkimuksen vertailevalla menetelmällä. Taustalla vertailussa huomioin sitä, mitkä piirteet ovat olleet yhteisiä koko muinaisen Lähi-idän unien tulkinnan perinteelle. Silloin voi erottaa selkeämmin ne seikat, jotka ovat todennäköisemmin yleisiä, yhteisiä piirteitä kuin yksittäisiä, omaksuttuja vaikutteita. Selvitin vaikutteita tarkastelemalla kirjojen rakenteellisia ja sisällöllisiä piirteitä. Poimin kirjojen rakenteesta niiden lukujen järjestystavan ja tarkemmalla tasolla yhden unien tulkinnan osalta tulkintakaavan rakenteen. Tarkastelin, onko kirjojen rakenne samanlainen ja näkyykö yksityiskohtaisemmissa rakenteissa samankaltaisuuksia. Tutkin sisällön yhtäläisyyksiä vertailemalla uniteoriaa sekä unien tulkintoja. Analyysin tuloksissa selvisi, että sekä unien teoreettinen tausta että unien tulkinnat ovat hyvin samanlaisia sisällöllisesti, mutta Ibn Qutayban kirjassa on vahva uskonnon korostus sekä uskonnollisten lähteiden läsnöolo. Sisällölliset samankaltaisuudet voi selittää muinaisen Lähi-idän yhteisellä tulkintaperinteellä. Toisaalta rakenteelliset piirteet ovat ylätasolla yhteneväisiä. Se voisi olla merkki siitä, että Ibn Qutayba on omaksunut kirjan rakenteen Artemidoroksen kirjasta, ja hänen tarkoituksenaan on ollut kirjoittaa islamilainen vastine kreikkalaiselle, arabiaksi käännetylle unikirjalle, mikä vahvistaisi Meir Kisterin hypoteesin.
  • Siilasto, Jenni (Helsingfors universitet, 2013)
    Tutkielmassa tarkastellaan argumentaation keinoja ja tekniikoita keskustelussa, joka käytiin keväällä 2010 kotimaisen dokumenttielokuvan Reindeerspotting ikärajasta. Osallisina keskustelussa olivat tuotantoyhtiö Bronson Club Oy, Valtion elokuvatarkastamo, valtion elokuvalautakunta ja korkein hallinto-oikeus sekä viisi eri alan asiantuntijaa. Tavoitteena työssä on selvittää, miten osapuolet argumentoivat ja vasta-argumentoivat väitteitään ja näkemyksiään. Tutkielmassa tarkastellaan kieltä sosiaalisena ja yhteiskunnallisena toimintana sekä pohditaan kielellistä vaikuttamista ja vallankäyttöä. Lisäksi tutkielmassa analysoidaan muun muassa auktoriteetteihin ja asiantuntijuuteen vetoamisen merkitystä. Keskeisimpänä teoreettisena menetelmänä tutkielmassa käytetään Chaïm Perelmanin argumentaatioteoriaa ja siinä jaoteltuja argumentointitekniikoita. Tutkimuksessa hyödynnetään myös diskurssintutkimuksen ja kulttuurintutkimuksen näkökulmia sekä nojataan kevyesti kriittisen tekstintutkimuksen ajatuksiin vallasta ja kielellisestä vaikuttamisesta. Tutkimusaineisto koostuu kahdesta valituksesta, kuudesta lausunnosta ja kahdesta päätöksestä. Tutkielmassa keskitytään argumentointitekniikoiden lisäksi viranomaisen käyttämän ja sille suunnatun kielenkäytön vertailevaan analyysiin. Keskustelun jäsenet on siten ryhmitelty kahteen osapuoleen: valittavaan tahoon ja viranomaistahoon. Työssä osoitetaan, että osapuolten argumentoinnissa korostuu vertailun, auktoriteettiin vetoamisen ja havainnollistamisen tekniikoiden käyttö. Osapuolet käyttävät vertailun tekniikkaa ennen kaikkea perustellessaan näkemyksiään faktan ja fiktion valistuksellisuudesta ja vaarallisuudesta. Auktoriteettiin vetoaminen on aineistossa huomattavan suosittua molempien osapuolten argumentoinnissa, mikä tutkielman valossa on seurasta siitä, että keskustelun toisena osapuolena on juuri viranomainen. Tutkielmassa todetaan vertailun olevan paitsi Perelmanin määrittelemä sidosmuotoinen myös erottava tekniikka. Yhtäläisyyksiä vertaillessa argumentoijan on tunnustettava myös ilmiöiden eroavaisuudet. Muutoin vertailu olisi yhdenmukaistamista tai rinnastamista. Tutkielmassa haastetaan Perelmanin teorian yleisökäsityksen kahtiajako, sillä myös universaaliyleisön käsite viittaa lopulta aina rajattuun joukkoon. Laaja ja tarkemmin rajaamaton joukko sulkee aina jotain myös ulkopuolelleen. Kulttuurintutkimuksellinen näkemys toiseudesta, sen ymmärtämisestä ja rajaamisesta tarjoaa uudenlaisen tavan lähestyä Perelmanin teorian yleisökäsitettä. Tutkielma avaa poikkitieteisyyttä hyödyntävän näkemyksen aiheeseen ja aineistoon, jota juurikaan ei ole tutkittu. Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että elokuvan laaja ala tarjoaa tutkittavaa aineistoa fennisteille myös muussa kuin suosittujen elokuva-arvostelujen muodossa. Viranomaiskieli yhteiskunnallisesti ja sosiaalisesti merkittävänä tutkimuskohteena tarjoaa edelleen aiheen tämän työn jälkeenkin pohdittavaksi. Yksi jatkotutkimuksen aihe olisikin elokuvatarkastamon muut asiakirjat, jotka heijastelevat paitsi ikärajapäätöksiin vaikuttaneita seikkoja myös aikaamme, kulttuuriamme ja yhteiskuntaamme.
  • Häkkinen, Anu (2017)
    Kawah Ijen on Ijenin tulivuoren kuvankaunis kraatteri, joka sijaitsee itäisellä Jaavalla Indonesiassa. Se ei ole kuitenkaan mikä tahansa tulivuorikraatteri, sillä sen sydämessä sijaitsee myös työintensiivinen rikkikaivos. Joka päivä Ijen kraatterista louhitaan jopa 15 tonnia rikkiä ja kaivosmiesten työ on kyseenalaistamatta raskasta. Kaivoksella työskentelevät 350 kaivosmiestä suorittavat työn täysin manuaalisesti, kanten kerralla jopa 100 kilogrammaa rikkiä pelkällä lihasvoimalla kraatterista. Kawah Ijenin luonnonkauneus on myös herättänyt turistien mielenkiinnon, ja kraatteri on kaupallistunut turismikohteena, ja sadat kansainväliset turistit vierailevat siellä päivittäin. Täten myös tämän ProGradu-työn tarinankulku on kahtiajakoinen. Ensimmäinen tutkimustavoite tarkastelee Kawah Ijenin rikkikaivosta tuoteketjun näkökulmasta, korostaen kuinka kaivosmiesten on siedettävä rankkaa työtä, jotta he voisivat tyydyttää ketjun loppupäässä sijaitsevien kuluttajien tarpeet. Tutkimuksen toinen, ja pääasiallinen päämäärä puolestaan kuulustelee sitä, kuinka näiden kaivosmiehien läsnäolo kraatterissa on myös vääjäämätön osa Kawah Ijenin turismielämystä. Tässä tavoitteena on selkeyttää kuinka rikkikaivosmiehet on estetisöity globaalin etelän turisminähtävyytenä. Toisin sanoen, tämä tutkimus pyrkii kuulustelemaan Kawah Ijenin todellisuuden eriskummallisuutta, tutkailemalla kuinka sekä kaupankäynti ja kulttuuri, että ihmis- ja tuotemobiliteetit ottavat tilaa haltuun Ijenin kraatterissa. Ihmismaantieteessä, monet tutkijat ovat ottaneet haltuunsa ‘Follow the thing’ -tutkimusviitekehyksen tutkiakseen maantieteellisesti pitkäksi venyneitä kulutustavaroiden tuotantoketjuja. Tutkimusviitekehys pyrkii tekemään kriittisiä poliittistaloudellisia kytköksiä kuluttajien ja kaukaisten, sekä usein myös vähempiosaisten, tuottajien välille. Tässä marxistisesta ajattelusta ammentaneessa tutkimustavassa painoarvoa annetaan etenkin tuotefetismille. Tämä käsite on otettu haltuun, jotta voitaisiin selkeyttää kuinka kuluttajat ovat arkipäiväisessä symbolisesti latautuneessa kulutuksen piirissään vieraantuneet tuotantotavoista. Koska rikkiä tarvitaan raaka-aineena monien tuotteiden, kuten valkoisen sokerin, lannoitteiden, lääkkeiden ja kumin, tuotantoprosesseissa, tämä tutkimus näyttää kuinka näitä tuotteita seurattiin niiden alkuperään Kawah Ijenin rikkikaivokselle. Tähän liittyvän kenttätyöjakson aikana osallistavan havainnoinnin menetelmää hyödynnettiin kontekstiin sidotun ymmärryksen saamiseksi tästä tuotantopaikasta. Tutkimuksen alustava päämäärä on kytkösten tekeminen, sekä tietoisuuden luominen tuotantoverkostojen epätasa-arvoisuudesta. Jotta voitaisiin kriittisesti kuulustella tätä alustavaa tutkimusasetelmaa, jossa kaivosmiehet nähdään köyhinä ja lamaantuneina tuottajina, tutkimuksen varsinaisessa päämäärässä hyödynnetään jälkikolonialistista lähestymistapaa. Linssin alle päätyvät Kawah Ijenin turistit, jotta voitaisiin saada syvempää ymmärrystä kulttuurillisen ja sosioekonomisen erilaisuuden sävyttämästä kohtaamisesta turistien ja kaivosmiesten välillä. Täten Kawah Ijeniä ei tarkastella vain tuotannon paikkana, mutta myös kulutuksen paikkana - ja objektina. Analysoimalla turistien kirjoittamia blogattuja matkakertomuksia, tämä tutkimus lopulta pyrkii avaamaan mistä Kawah Ijenin turismielämyksessä on kulutuksen piirissä kyse. Erityistä huomioita kiinnitetään siihen kuinka rikkikaivosmiehien kohtaamisesta on tullut oleellinen osa Kawah Ijenin seikkailumielistä ja autenttista turismielämystä. Kawah Ijenin turisminarratiivin blogitekstianalyysi näyttää kuinka Kawah Ijenin rikkikaivosmies toiseutetaan kuvitelmissa, kun turistit rakentavat matkailijaidentiteettiään, muodostavat merkityksiä kokemuksestaan ja lopulta esittävät kokemuksensa ulkopuoliselle maailmaan. Lopulta tämä tutkimus pyrkii murtamaan globaalin etelään liittyvää fetismiä valottamalla kuinka Kawah Ijenin rikkikaivos on kaupallistunut ja fetisöitynyt itsessään. Tässä fetisöintiprosesissa rikkikaivosmiehet kuvataan köyhinä ja primitiivisinä, jotka symbolisina kategorioina palvelevat autenttista turismikulutusta turistien sosiaalisessa viitekehyksessä. Tarkoituksena ei ole kuitenkaan demonisoida Kawah Ijenin turisteja, mutta antaa tunnustusta niille vivahteikkaille henkilökohtaisille ja sosiaalisille todellisuuksille, joihin he ovat kulutuksessaan upottautuneet. Näin ollen, Kawah Ijenin turismielämys jäsennetään sellaisen näkökulman kautta, joka on hienovaraisempi subjektiivista autenttisuuden neuvottelua kohtaan. Lopulta tutkimus esittää, että Kawah Ijenin turistielämys on prosessi, jossa elämyksen merkitys muodostuu laajemmassa viitekehyksessä, joka on epäsuorasti uppoutunut jälkikolonialistiseen diskurssiin. Viimeisenä johtopäätöksenä on, että vaikka Kawah Ijenin turismikulutuksessa on joitakin epätasa-arvoisia valtasuhteita läsnä, on turismilla alueella selkeä potentiaali, sillä se voi tarjota kestävämmän elinkeinon kaivosmiehille. Tämän loikkauksen kaivosteollisuudesta turismiin täytyy kuitenkin tapahtua harkitulla tavalla, jossa kaikkia osallisia kunnioitetaan.
  • Láng, Ilona (2017)
    Matalapainemyrskyt muodostavat Suomessa suurimman yksittäisen uhan sähkönjakeluverkon vakaudelle. Vuosina 2005-2015 kolmannes kaikista sähkönjakelun keskeytyksistä aiheutui matalapainemyrskyjen voimakkaista tuulista. Sääsuureiden yhdistäminen yhteiskunnallisesti vaikuttaviin suureisiin, kuten sähkövikoihin on ollut eri maiden ilmatieteen laitoksien tutkimuskohteena nouseva suuntaus kautta Euroopan. Tässä tutkielmassa luokitellaan matalapaineiden aiheuttamat myrskyt saapumissuunnan mukaan ja tutkitaan niiden vaikutuksia sähköverkkoihin. Matalapainemyrskyjen luokitteleminen Suomessa on verrattain uusi aihe. Myrskyt luokitellaan tässä työssä kaksivaiheisella menetelmällä saapumissuunnan ja pintamatalan rantautumisen mukaan, sekä selvitetään ominaisuuksia, jotka tekevät niistä tuhoisia sähköverkoille. Myrskyt luokiteltiin kuuteen luokkaan tarkastelemalla menneiden myrskyjen myrskyratoja vuosilta 2005-2015. Aineistoon valikoitui yhteensä 51 myrskyä, joita tutkittiin käyttämällä Ilmatieteen laitoksen tietokannan havaintoja, ERA-Interim uusanalyysejä sekä sähköyhtiöiden sähkövika-aineistoa. Myrskyluokat saivat nimekseen A-SW (maan eteläosaan lounaasta saapuvat), A-SE (maan eteläosaan kaakosta saapuvat), A-NW (maan eteläosaan luoteesta saapuvat), B-SW (maan pohjoisosaan lounaasta saapuvat), B-NW (maan pohjoisosaan luoteesta saapuvat) ja B-NE (maan pohjoisosaan koillisesta saapuvat). Aineiston myrskytapausten perusteella havaittiin, että suurin osa eli noin 60 prosenttia tarkastelujakson myrskyistä saapuu Suomeen lounaasta, mikä tukee hyvin aiempia tutkimustuloksia. Tutkielmassa on pyritty myös löytämään yhteys myrskyjen ja sähkövikatilanteiden välille yhdistämällä meteorologista dataa sähköverkkoyhtiöiltä (Loiste Sähköverkko Oy ja ENEASE Oy) saatuihin vikatietoihin. Myrskyluokille tyypilliset puuskatuulijakaumat on yhdistetty alueellisiin sähköttömien talouksien lukumääriin eli käyttöpaikkojen lukumääriin (kpk). Työssä tutkittiin eri myrskyluokkien ominaispiirteiden vaikutuksia sähköverkkoihin ja määritettiin maantieteellisten alueiden mukaan jakautuvat viat kussakin luokassa. Myrskyluokista tuhoisimpina esille nousivat luokat B-NW-, sekä A-SE-myrskyt. Nämä myrskyluokat ovat eri syistä tuhoisat. B-NW- myrskyistä tuhoisan tekee todennäköisesti niiden nopea kehityskaari, sekä voimakkaan matalapaineen keskuksen aiheuttamat ärhäkät puuskat. A-SE-myrskyt puolestaan ovat hidasliikkeisiä, jolloin puuskien vaikutukset tietyllä alueella kumuloituvat. Kaakosta saapuvia (A-SE) myrskyjä voisi kutsua myös kesämyrskyiksi niiden tyypillisen esiintymisajankohdan mukaan. Tutkielman lopputuloksena saatiin määritettyä yksinkertainen kaava, joka sai nimekseen yhteisvaikutusindeksi. Yhteisvaikutusindeksin avulla pystytään ennen kaikkea havainnollistamaan niin eri voimakkuuksisten puuskatuulien, kuin muidenkin tuhoihin vaikuttavien tekijöiden yhteisvaikutusta. Lopuksi esimerkkitapauksena käsitellään sähköyhtiöiden kannalta merkittävää Valio-myrskyä (2015), joka oli tyypiltään B-NW. Aikaisempiin tutkimuksiin verrattuna tässä työssä uutta oli myrskyjen luokittelu, sekä meteorologisten ja ei-meteorologisten tekijöiden yhdistäminen yhteisvaikutusindeksin laskukaavaksi. Yhteisvaikutusindeksiä voidaan tulevaisuudessa käyttää joko tukena operatiivisten sääennusteiden laadinnassa myrskyjen vaikuttavuutta arvioitaessa tai pohjana algoritmille. Työ sai alkunsa Ilmatieteen laitoksen ELASTINEN- tutkimushankkeesta, jossa selvitettiin sää- ja ilmastoriskien hallintaa ja otettiin ensiaskelia kohti vaikutusvaroittamista Suomessa. Tutkielma liittyy myös Tekes/SASSE- ja H2020/ANYWHERE- hankkeisiin, joissa pyritään selvittämään sääilmiöiden yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Tutkielman tuloksia voidaan hyödyntää jatkossa muissakin hankkeissa, joissa selvitetään sähkönjakelun kannalta merkittäviä sääilmiöitä. Aiheen tutkimisesta on apua myös operatiivisessa sääennusteen laatimisessa ja arvioitaessa lähestyvän myrskyn vaikutuksia.
  • Kallio, Viivi (2017)
    Sääsatelliittimittausten avulla on mahdollista muodostaa sekä ajallisesti että alueellisesti kattavia estimaatteja auringon kokonaissäteilystä maan pinnalla. Niiden muodostaminen kuitenkin perustuu kokonaissäteilyyn vaikuttavan pilvisyyden määrittämiseen sääsatelliittimittausten perusteella, jolloin menetelmällä saavutettava tarkkuus voi vaihdella pilvisyydestä riippuen. Tässä tutkielmassa verifioidaan sääsatelliittimittauksiin perustuvaa kokonaissäteilyn estimointijär- jestelmää Etelä-Suomessa vertaamalla järjestelmän estimaatteja maanpinnan havaintoihin. Tavoite on selvittää, miten eri tyyppinen pilvisyys vaikuttaa estimaatin tarkkuuteen, ja huonontaako jokin pilvityyppi estimaattia erityisesti. Myös leveyspiirin vaikutusta estimaatin virheisiin tarkastellaan ja järjestelmää vertaillaan muihin vastaaviin. Estimaattien virheiden tarkastelua varten ne jaetaan luokkiin pilvityypin mukaan. Tulosten mukaan estimaatti hieman aliarvioi kokonaissäteilyä pilvettömissä tilanteissa, kun taas pilvisissä tilanteissa kokonaissäteilyä yliarvioidaan kohtalaisen paljon. Harha (MBE) on pilvettömissä tilanteissa -3,44 % (-16,58 W/m 2 ) ja kaikilla tilanteilla 6,45 % (31,04 W/m 2 ). MBE kasvaa leveyspiirin mukaan, tosin myös etäisyydellä rannikosta on vaikutusta. Virheiden odotettiin olevan suuria rikkonaisille ja korkeille pilville, mutta suurimmat virheet ovat läpinäkymättömillä, erityisesti hyvin matalilla, pilvillä (MBE: 16,81 %, 80,90 W/m 2 ). Myös kerrostuneilla pilvillä virheet ovat suuria (MBE: 15,76 %, 75,86 W/m 2 ), mutta rikkonaisten pilvien kohdalla systemaattiset virheet ovat hyvin pieniä (MBE: -0,13 %, -0,62 W/m 2 ). Tämä saattaa johtua osittain epävarmuuksista pilviluokittelussa. Vertailu tehtiin menetelmä- ja aineistoerojen takia vain kahteen muuhun tutkimuksen, joissa virheiden todettiin olevan keskimäärin pienempiä. Virheanalyysin pilviluokittelussa löytyi epävarmuuksia etenkin rikkonaisten pilvien kohdalla, eikä kyseisen pilvityypin todeta olevan täysin ongelmaton. Luokkaan on mahdollisesti luokiteltu hyvin vähäistä, korkeaa pilvisyyttä, mikä laskee luokan virheitä. Vaikeudet hyvin matalissa pilvissä viittaavat ongelmiin laskettaessa pilvien vaikutusta kokonaissäteilyyn, minkä korjaamisen oletetaan parantavan järjestelmän tarkkuutta. Myös pilven vaikutuksen laskentaan käytettyä referenssiaineistoa tulee laajentaa sekä siihen liittyvä tekninen virhe korjata.
  • Faghihi, Farbod (2017)
    The ubiquity of mobile devices with positioning sensors make it possible to derive user's location at any time. However, constantly sensing the position in order to track the user's movement is not feasible, either due to the unavailability of sensors, or computational and storage burdens. In this thesis, we present and evaluate a novel approach for efficiently tracking user's movement trajectories using decomposition and prediction of trajectories. We facilitate tracking by taking advantage of regularity within the movement trajectories. The evaluation of our approach is done using three large-scale spatio-temporal datasets, from three different cities: San Francisco, Porto, and Beijing. Two of these datasets contain only cab traces and one contains all modes of transportation. Therefore, our approach is solely dependent on the inherent regularity within the trajectories regardless of the city or transportation mode.
  • Puikkonen, Tuomas (2017)
    Tutkielma antaa yleiskuvan Internet-sensuurin teknisestä toteutuksesta, siitä miten tietyt maat sensuroivat kansalaisten verkkoliikennettä ja miten kansalaiset kiertävät tätä sensuuria. Tutkielman alussa taustoitamme, miten Internet toimii teknisesti. Esittelemme tutkielmassa viisi erilaista sensurointitekniikkaa. Nämä ovat pakettisuodatus, DNS-järjestelmään perustuva sensurointi, BGP-protokollan manipulointi, avainsanoihin perus- tuva suodatus sekä Internet-yhteyden häiriköinti ja kuristaminen. Osa sensurointitekniikoista ylisuodattaa eli sensuroitavaksi päätyy myös tietoa, jota ei ollut tarkoitus estää. Sensori voi yhdistellä eri sensurointitekniikoita isommaksi kokonaisuudeksi ja saada näin ollen paremman hyödyn sensurointijärjestelmästä. Sensorin ei ole pakko rakentaa sensurointijärjestelmää itse. Alalla toimii yrityksiä, jotka myyvät valtioille järjestelmiä sensuroinnin toteuttamiseen. Tutkimme kymmenen maata Freedom Housen ja Reporters Without Borders’n raporttien pohjalta. Näistä maista tutustumme tarkemmin Kiinan ja Iranin Internet-sensuuriin. Lisäksi esittelemme arabikevään tapahtumat Egyptin ja Libyan osalta. Valotamme tutkimiemme maiden nykytilaa Freedom Housen vuoden 2015 Internetin vapaus -raportin avulla. Internet-sensuurin yleistyessä myös sensuroinnin kiertäminen on yleistynyt. Pohjustamme sensuurin kiertämistä esittelemällä viestintäprotokollien päivitettyjä versioita, erilaisia väli- tyspalvelimia ja tunnelointitekniikoita. Tämän jälkeen esittelemme tarkemmin kolme näiden tekniikoiden päälle rakennettua kierto-ohjelmaa. Esiteltävät ohjelmat ovat Psiphon, Tor ja CovertCast. Kerromme mitä kierto-ohjelmia tutkittujen maiden kansalaiset ovat ottaneet käyttöönsä ja miten sensori suhtautuu kierto-ohjelmien käyttöön. Sensori ja kierto-ohjelman kehittäjä kilpailevat nykyään siitä, kumman tekniikka on toista tehokkaampi. Tämän vuoksi emme näe järkeä ratkaista Internet-sensuurin aiheuttamaa sananvapausongelmaa teknisin keinoin. Ongelman ratkaisemiseen tarvitaan pitkäjänteistä poliittista vaikuttamista kansainvälisellä tasolla.
  • Jussila, Anssi (2017)
    Viime jääkauteen liittyviä tutkimuksia on tehty Suomessa 1900-luvun alkupuolelta asti. Tuloksena on kertynyt runsaasti tietoa mannerjäätikköön liittyvästä toiminnasta ja reuna-asemien sijainneista. Työn tarkoituksena oli selvittää animaatioiden hyödyllisyys deglasiaatio tutkimustulosten visualisoinnissa. Animaatioiden etuna on niiden mahdollisuus jakaa suuri määrä informaatiota lyhyessä ajassa sekä ne ovat monesti teksteihin ja kuviin verrattuna helpommin ymmärrettävissä. Näiden lisäksi tavoitteena oli mannerjäätikön dynamiikan ja reuna-asemien visualisointi. Visualisoinnin toteuttamisessa aineistona käytettiin tutkimuksia, jotka sisältävät visuaalista aineistoa mannerjäätiköstä Pohjois-Euroopassa ja tarkemmin Suomen alueella. Animaation muodostamiseen käytettiin ArcGis-ohjelmaa ja Blender 3D-grafiikkaohjelmaa. ArcGis-ohjelmassa käsiteltiin GIStietokannassa oleva aineisto Blender-ohjelmalle sopivaan muotoon. Blender-ohjelmassa aineistojen perusteella muodostettiin polygoneista koostuvat objektit, jotka kuvastavat mannerjäätikön ja sen ympäristön geometriaa. Muodostettujen objektien tapahtumat ja liikkeet mallinnettiin animoinnin avulla ja niiden visuaalinen ilme materiaalien avulla. Lopuksi animaatio jälkikäsiteltiin, jonka jälkeen se tuotiin ulos Blender 3D-ohjelmasta. Työn tuloksina olivat animaatiot mannerjäätikköön liittyvästä toiminnasta Pohjois-Euroopan ja Suomen alueella. Pohjois-Euroopan animaatio on yleinen katsaus mannerjäätiköiden kasvuun ja vetäytymiseen aikavälillä 34–10 ka. Työn päätuloksena oli animaatio deglasiaation aikaisesta mannerjäätikön vetäytymisestä Suomen alueella aikavälillä 14–10 ka. Suomen alueen animaatio visualisoi mannerjäätikön kielekevirtauksia ja niiden välisiä stagnantteja jäänalueita. Mannerjäätikön lisäksi animaatiossa tarkastellaan Suomen jääjärviä, reunamuodostumia ja jäätikön poikimista sekä supra- ja subakvaattisia alueita. Työtä voidaan edelleen tarkentaa lisäämällä kaikki tutkimusaineisto liittyen jäätikön reuna-asemiin sekä dynamiikkaan. Suomen alueen animaatiota voisi edelleen laajentaa ja tarkentaa dynamiikan suhteen Norjan, Ruotsin ja Venäjän puolelle. Näiden lisäksi animaatioon voisi lisätä korkeusmallin sekä Itämeren ja muiden vesistöjen kehitysmallin monimuotoisemman teoksen luomiseksi. Tulosten perusteella animaatioiden käytettävyys glasiaaligeologisissa tutkimuksissa on merkittävää, kun se perustuu laajaan tutkimusaineistoon ja ajantasaiseen glasiaaligeologiseen tietämykseen. Animaatioiden käyttömahdollisuudet ovat lukuisat ja niillä on mahdollista yleistää geologisia tapahtumia.
  • Kallio, Jarkko (Helsingin yliopisto, 2017)
    Ihmisen toiminnan seurauksena tapahtuva tulokaslajien leviäminen on kasvava ongelma. Tulokaslajeilla oletetaan yleensä olevan negatiivisia vaikutuksia ekosysteemeihin, sillä ne uhkaavat biodiversiteettiä ja ekologisten systeemien tasapainoa. Invaasion kanssa samanaikaiset muutokset ekosysteemissä voivat vaikuttaa invaasioon tai voimistaa tulokaslajin aiheuttamia vaikutuksia. Sirokatkarapu Palaemon elegans on tulokaslaji, joka on viime aikoina levinnyt pohjoisen Itämeren alueelle. Alueella on tapahtunut monia ekologisia muutoksia viime vuosikymmenten aikana, ja ennen kaikkea perustuotanto on lisääntynyt. Yleinen keskitason saalistaja, Kolmipiikki Gasterosteus aculeatus, Saalistaa laiduntajia ja sitä kautta lisää perustuotannon määrää. Sirokatkarapu sen sijaan on omnivori joka syö sekä levää että eläimiä. Kolmipiikin yksilötiheys on lisääntynyt viime vuosikymmeninä, mikä on voinut olla osasyy perustuotannon lisääntymiseen. Mikäli sirokatkaravun invaasio vaikuttaa kolmipiikin levinneisyyteen, se voisi vaikuttaa myös perustuotannon määrään. Viimeaikaiset tutkimukset osoittavat, että sirokatkaravut vaikuttavat kolmipiikin lisääntymiskäyttäytymiseen, mutta vaikutusta lisääntymisen onnistuvuuteen tai poikasten selviytymiseen ei tunneta. Tässä tutkimuksessa selvitettiin, vaikuttaako sirokatkarapu kolmipiikin yksilömääriin tai poikasten selviytymiseen. Tutkimus koostui kahdessa osasta: Kenttäseurannasta ja mesokosmikokeesta. Kenttäseurannassa kolmipiikki- ja sirokatkarapuyksilöitä pyydystettiin pleksiansoilla kolmesta matalasta lahdesta kahdesta syvyydestä. Seuranta tehtiin touko- elokuussa 2015. Alueiden yksilömäärien ja pituuksien suhteen tutkimiseen käytettiin Kruskal-Wallisin varianssianalyysillä ja syvyyksien välisiä Mann-Whitneyn U-testillä. Sirokatkaravun vaikutusta kolmipiikkiin tutkittiin Kovarianssianalyysillä. Hypoteesinä oli, että kolmipiikin ja sirokatkaravun yksilömäärät ja/tai koko korreloisivat negatiivisesti, mikä kertoisi niiden välisestä peto-saalissuhteesta tai resurssikilpailusta. Mesokosmikokeessa kolmipiikin poikasia altistettiin sirokatkaravuille sekä vieraalle kolmipiikille, ja eri käsittelyiden välisiä muuttujia tutkittiin Kruskal-Wallisin varianssianalyysin avulla. Lisäksi muuttujien välisiä korrelaatioita tutkittiin Spearmanin korrelaatiokertoimen avulla. Kolmipiikin ja sirokatkaravun esiintymisessä ei havaittu kenttäseurannan perusteella merkitseviä yhteyksiä, eikä sirokatkaravun katsottu tämän tutkimuksen perusteella vaikuttavan kolmipiikin populaatioon. Sen sijaan alueellisia eroja havaittiin molempien esiintymisessä. Mesokosmikokeessa ongelmaksi muodostui, ettei toistoja saatu riittävästi, joten tulosten merkittävyys jäi kyseenalaiseksi. Sirokatkarapujen yksilömäärän kasvu ei todennäköisesti vaikuta kolmipiikin pesinnän onnistumiseen, sillä sirokatkarapujen määrä rannikolla lähti kasvuun vasta kesä-heinäkuussa, kun taas kolmipiikit aloittavat pesinnän aiemmin keväällä. Kolmipiikkikoiraat myös puolustavat pesäänsä aggressiivisesti, ja saalistus ei ole omnivoriselle sirokatkaravuille välttämätöntä. Ensisijaisesti ne laiduntavat rihmamaista viherlevää ja saalistavat sen seassa eläviä selkärangattomia. Sirokatkaravut syövät kuitenkin mätiä, jos sitä tarjotaan, joten ne voisivat olla uhka kaloille jotka eivät hoida mätiä tai poikasia aktiivisesti. Sirokatkaravun invaasio Itämereen on vasta hyvin tuore tapaus, mutta se voi vaikuttaa rihmamaisen levän kertymiseen rannikoilla. Se saalistaa joitain selkärangattomia, mutta voi olla myös itse ravinnon lähde esimerkiksi turskalle.
  • Nummela, Maria (Helsingin yliopisto, 2014)
    Kampylobakteerit aiheuttavat ihmisellä kampylobakterioosiksi kutsuttua suolistotulehdusta, jonka oireet vaihtelevat vatsanväänteistä veriseen ripuliin. Yleisimmin tautia aiheuttava laji on Campylobacter jejuni, jonka infektiivisen annoksen on todettu olevan pieni. Kampylobakteereita elää yleisesti lämminveristen eläinten suolistossa. Ympäristön stessitekijöille herkät kampylobakteerit eivät lisäänny isäntäeläimen ulkopuolella, mutta leviävät ulosteiden mukana ympäristöön. Naudat on tunnistettu tärkeäksi kampylobakteerien varastoksi ja raakamaito on yleisin kampylobakteeriepidemioiden aiheuttaja talousveden ja siipikarjan ohella. Yleisin syy raakamaidon kontaminoitumiseen kampylobakteereilla on ulostesaastutus lypsyn yhteydessä. Tutkimuksessa seurattiin lämpökestoisten kampylobakteerien esiintymistä kolmella lypsykarjatilalla, joista kahdella – tiloilla B ja C – oli ollut raakamaitovälitteinen epidemia vähän ennen seurantajakson alkua. Kolmannella tilalla A kampylobakteereita ei ollut todettu raakamaidosta tai maitosuodattimista ja esiintyminen lypsykarjassa oli vähäistä. Tiloilta kerättiin nautojen ulostenäytteet 1-2 kertaa sekä maito- ja maitosuodatinnäytteet viikottain seurantajakson aikana. Lisäksi tiloilta otettiin ympäristönäytteitä. Näytteet tutkittiin muunnetulla NMKL 119:2007 -viljelymenetelmällä ja kampylbakteerien pitoisuus raakamaidossa määritettiin MPN-menetelmällä. Eristetyt C. jejuni -kannat genotyypitettiin PFGE-menetelmällä SmaI-entsyymillä. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin raakamaidon hygieniavalvontaan liittyen maitosuodatinten soveltuvuutta kampylobakteereiden tutkimiseen tilatankkimaidosta maitosuodatinten säilyvyyskokeella, jossa maitosuodatinten puolikkaisiin siirrostettiin neljä eri pitoisuutta C. jejuni -bakteeria, mikä jälkeen näytteet kylmälaukuissa huoneenlämmössä säilytetyt näytteet tutkittiin neljänä ajanhetkenä. Kampylobakteereita todettiin naudoista kaikilta kolmelta tilalta, mutta esiintyminen oli huomattavasti alhaisempi kontrollitilalla A kuin epidemiatiloilla B ja C, joilla yli puolet karjasta eritti kampylobakteereita ulosteeseen. Kontrollitilalla A sekä tilalla C ei todettu kampylobakteereita maidosta tai maitosuodattimista seurantajakson aikana. Epidemiatilalla C raakamaidon kampylobakteerikontaminaatio oli todennäköisesti seurausta hetkellisestä huonosta lypsyhygieniasta, sillä suurin osa naudoista eritti ulosteeseen samaa PFGE-tyyppiä, joka eristettiin tilan maidosta epidemianselvityksen yhteydessä. Epidemiatilalla B taas todettiin harvinainen pitkäkestoinen kampylobakteerikontaminaatio, kun maidosta ja maitosuodattimista todettiin kampylobakteereita vielä puoli vuotta epidemian jälkeen. Korkeimmillaan maidon kampylobakteeripitoisuudeksi määritettiin 35 MPN / ml. Maidosta ja maitosuodattimista todettu genotyyppi oli vallitsevana tilan naudoissa. Kontaminaatio ei poistunut viimeiseen näytteenottoon mennessä tilalla tehdyistä puhdistus- ja saneeraustoimenpiteistä huolimatta, eikä sen syytä saatu selvitettyä. Pitkäaikaisen kontaminaation aiheuttajaksi epäiltiin jatkuvaa ulostesaastutusta, maitoputkistossa olevaa biofilmiä tai utaretulehduksesta aiheutunutta kampylobakteerien erittymistä maitoon. Maitosuodatinten säilyvyyskokeessa ympäristön stressitekijöitä suuremmaksi ongelmaksi kampylobakteerien toteamiselle osoittautui tutkimuksessa käytetyn Bolton-rikastusliemen selektiivitekijöille resistentti taustafloora. Myös tilan B näytteenotosta saatujen kokemusten perusteella maito vaikuttaisi maitosuodattimia paremmalta näytematriisilta kampylobakteerien toteamiseen raakamaidosta tutkimuksessa käytetyllä viljelymenetelmällä.
  • Niskanen, Andreas (2017)
    Computational aspects of argumentation are a central research topic of modern artificial intelligence. A core formal model for argumentation, where the inner structure of arguments is abstracted away, was provided by Dung in the form of abstract argumentation frameworks (AFs). AFs are syntactically directed graphs with the nodes representing arguments and edges representing attacks between them. Given the AF, sets of jointly acceptable arguments or extensions are defined via different semantics. The computational complexity and algorithmic solutions to so-called static problems, such as the enumeration of extensions, is a well-studied topic. Since argumentation is a dynamic process, understanding the dynamic aspects of AFs is also important. However, computational aspects of dynamic problems have not been studied thoroughly. This work concentrates on different forms of enforcement, which is a core dynamic problem in the area of abstract argumentation. In this case, given an AF, one wants to modify it by adding and removing attacks in a way that a given set of arguments becomes an extension (extension enforcement) or that given arguments are credulously or skeptically accepted (status enforcement). In this thesis, the enforcement problem is viewed as a constrained optimization task where the change to the attack structure is minimized. The computational complexity of the extension and status enforcement problems is analyzed, showing that they are in the general case NP-hard optimization problems. Motivated by this, algorithms are presented based on the Boolean optimization paradigm of maximum satisfiability (MaxSAT) for the NP-complete variants, and counterexample-guided abstraction refinement (CEGAR) procedures, where an interplay between MaxSAT and Boolean satisfiability (SAT) solvers is utilized, for problems beyond NP. The algorithms are implemented in the open source software system Pakota, which is empirically evaluated on randomly generated enforcement instances.
  • Toivio, Viivi (Helsingin yliopisto, 2017)
    Lämpenevä ilmasto muuttaa boreaalisten metsien lajikoostumusta. Uudet lajit levittäytyvät yhä pohjoisemmaksi lämpenemisen siirtäessä kullekin lajille luontaisia elinympäristöjä. Lisäksi perustuotannon, karikkeen hajoamisen ja ravinteiden saatavuuden on ennustettu muuttuvan, mikä asettaa uusia sopeutumistarpeita kasvien typpitaloudelle. Erityisesti pitkäikäiset puut kohtaavat merkittävän haasteen suotuisten elinympäristöjen siirtyessä nopeammin kuin puut kykenevät itse leviämään uusiin kasvuympäristöihin. Tässä pro gradu- työssä tarkastelen elinympäristön muutoksen vaikutuksia neljän rauduskoivupopulaation (Betula pendula) puiden elinvoimaisuutta ilmentäviin ominaisuuksiin sekä niiden tuottaman karikkeen laatuun ja hajoamiseen. Hyödynsin tutkimuksessani olemassa olevaa koeasetelmaa, jossa pohjois-eteläsuuntaista gradienttia edustavista populaatioista (alkuperistä) kloonattuja rauduskoivun taimia on istutettu yhteisille ”common garden” -kasvupaikoille Tuusulaan, Joensuuhun ja Kolariin. Erityisesti etelään päin siirron on tarkoitus simuloida ilmaston lämpenemistä. Tutkimusaineistoni koostuu 233 taimesta, joista määritin pituuskasvun, lehtien hiili- (C), typpi- (N) ja vesipitoisuuden sekä typen takaisinottotehokkuuden, lehtialaindeksin ja herbivorivioituksen. Lisäksi määritin maatuvan lehtikarikkeen massahäviön ja lehtikarikkeesta vapautuvan typen määrän 3 kk kestäneessä maatumiskokeessa. Aineiston keräsin puiden neljäntenä kasvukautena aikavälillä 27.6.2014 – 6.3.2015. Tulosten tilastolliseen analysoimiseen käytin varianssi- ja korrelaatioanalyysejä. Vihreiden lehtien N-pitoisuus (%) pieneni lineaarisesti pohjois-eteläsuuntaisesti, kun taas typen takaisinottotehokkuus heikkeni ja muodostuvan lehtikarikkeen N % kasvoi, kun populaatioita siirrettiin pohjoiseen tai etelään alkuperäiseltä kasvupaikaltaan. Siirto vähensi myös pituuskasvua ja lehtien vesipitoisuutta. Herbivorivioitus ja lehtialaindeksi eivät reagoineet siirtoon. Vihreiden lehtien N % korreloi positiivisesti typen takaisinottotehokkuuden kanssa. Mitä suurempi takaisinottotehokkuus, sitä pienempi oli typpipitoisuus lehtikarikkeessa. Maatuvan karikkeen massahäviö kasvoi, mitä suurempi oli maatuvan karikkeen N-pitoisuus. Erityisesti Joensuun ja Tuusulan kasvupaikoilta kerätyn karikkeen massahäviö oli sitä suurempaa, mitä pohjoisemmasta alkuperästä oli kyse. Typpeä ei vapautunut maatumiskokeen aikana, eikä typen vapautuminen korreloinut lehdistä mitattujen ominaisuuksien kanssa. Tulokseni osoittavat, että rauduskoivun pituuskasvu, lehtien vesipitoisuus ja sisäinen typpitalous ovat parhaimmillaan alkuperäisellä kasvupaikalla, ts. populaatiot ovat paikallisesti sopeutuneita. Muutokset typen takaisinottotehokkuudessa näyttävät liittyvän rauduskoivun kasvuun, joka heikkeni elinympäristön muuttuessa. Populaatioiden pohjois-etelä-siirto heikensi typen takaisinottotehokkuutta ja lisäsi maatuvan karikkeen massahäviötä. Tulokseni osoittavat, että tulevaisuuden muuttuvat ilmasto- ja ympäristöolosuhteet voivat heikentää puiden elinvoimaisuutta pohjoisissa ekosysteemeissä, mutta toisaalta samanaikaisesti kiihdyttää karikkeen maatumista parantamalla muodostuvan kasvikarikkeen laatua.