Pro gradut ja vastaavat opinnäytteet

Nyligen publicerat

  • Dutta, Pinky (Helsingin yliopisto, 2018)
    The trans-replication system of a virus deals with the idea where the viral RNA involved in the translation of replicase protein is separate from the one involved in the replication of the virus. This system has been successfully used to study virus replication complexes and numerous viral and host factors involved in the replication and infection process of Semliki Forest virus, Chikungunya virus and Sindbis virus. We attempted to test for the feasibility of this system with Potato virus X (PVX), an alpha-like virus, in planta. A viral RNA template was designed to produce a non-functional replicase protein, with the coat protein sequence deleted to prevent formation of virions. All other RNA features of the template sequence had been left unaltered, possibly making it recognizable by the replicase. The replicase construct encodes for the replicase protein and its RNA lacks other virus-specific recognition sequences. Both of the constructs were delivered into the mesophyll cells of the Nicotiana benthamiana leaves via Agrobacterium-mediated infiltration. Templates of various lengths, ranging from 2569 to 7562 nucleotides were tested. The longer templates did not replicate at 4 and 6 days post inoculation, when the replicase protein was provided in trans. Further optimization of the system with shorter templates and addition of helper component proteinase (HCPro), a potyviral silencing suppressor, led to effective trans-replication of the templates in plant cells. However, the replication sites were observed to be scattered across the leaf lamina suggesting that further optimization is required for increased efficiency of the trans-replication system. All in all, it has been established that PVX is capable of trans-replicating and the experimental freedom offered by this system can be utilized to delve deeper into understanding the replication mechanism of the virus.
  • Niemi, Pietari (Helsingin yliopisto, 2018)
    Suomen metsätalous on jo pitkään ollut kestävällä tasolla, sillä metsien vuotuiset hakkuut ovat pienemmät kuin vuotuinen metsänkasvu. Tulevaisuudessa puun tarve kuitenkin tulee kasvamaan, mikä tulee lisäämään hakkuiden määrää. Hakkuiden määrän lisääntyessä hyvälaatuisen puun kysyntä kasvaa, jolloin Suomen metsätalouden yksi suurimmista ongelmista – metsänhoitorästit, nostaa päätään. Metsänhoitorästit ovat Suomessa yleisimpiä taimikoissa ja nuorissa kasvatusmetsissä, jolloin ne vaikuttavat pitkällä tähtäimellä hakattavan puun laatuun. Rästien määrä taimikoissa ja nuorissa kasvatusmetsissä on lähes kaksinkertaistunut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Maa- ja metsätalousministeriö onkin käynnistänyt Kansallinen metsästrategia 2025 -hankkeen, jonka yhtenä tavoitteena on keksiä ratkaisu metsänhoitorästien vähentämiseksi. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää laserkeilatun metsävaratiedon hyödyntämisen vaikutuksia metsänhoidon toimenpiteiden toteutumiseen eri alueilla ja eri omistajaryhmissä. Aineistona käytettiin yhdeksän maakunnan alueelta vuosina 2009–2016 mitattuja Valtakunnan metsien inventointi (VMI) 11 ja 12 maastokoealoja, joista osa oli Suomen Metsäkeskuksen 2010–2012 laserkeilaamalla alueella ja osa ei. Laserkeilatun metsävaratiedon hyödyntämisen erojen tarkastelun avuksi luotiin neljä logistista regressiomallia mallintamaan taimikonhoito- ja ensiharvennusrästien syntymisen todennäköisyyttä: 1) eri alueilla, 2) eri omistajaryhmissä, sekä taimikonhoidon ja ensiharvennuksen toteutumisen todennäköisyyttä 3) eri omistajaryhmissä, ja 4) ilman erottelua omistajien suhteen. Tulosten perusteella laserkeilattu metsävaratieto laskee taimikonhoito ja ensiharvennusrästien syntymisen todennäköisyyttä alueellisesti taimikoissa keskimäärin 0,8 % ja nuorissa kasvatusmetsissä 1,2 %. Omistajaryhmien välillä laserkeilattu metsävaratieto laski taimikonhoito- ja ensiharvennusrästien syntymisen todennäköisyyttä molemmissa omistajaryhmissä. Yksityisomistuksessa olevissa taimikoissa keskimäärin 1,5 % ja muut-ryhmän omistamissa 1 %. Ensiharvennusrästien syntymisen todennäköisyyttä keilaus laski yksityismetsissä keskimäärin 2,4 % ja muut-ryhmän omistamissa metsissä 1,8 %. Taimikonhoitojen ja ensiharvennusten toteutumisen todennäköisyyteen laserkeilatulla metsävaratiedolla oli alentava vaikutus. Keilaus laski taimikonhoidon todennäköisyyttä yksityismailla 1,3 % ja muut-ryhmän omistamilla mailla 1,2 %. Ilman omistajaryhmien huomioimista keilatulla alueella oli 1,1 % pienempi todennäköisyys taimikonhoidolle. Vastaavat luvut ensiharvennukselle olivat yksityismailla 1,5 %, muut-ryhmän mailla 1,3 % ja ilman omistajaryhmiä 1,2 %. Vaikka tutkimuksen mukaan laserkeilattu metsävaratieto laski taimikonhoito- ja ensiharvennusrästien syntymisen todennäköisyyttä, niin johtopäätösten kanssa täytyy olla varovainen, sillä metsänhoidon aktiivisuuteen vaikuttaa myös muita tekijöitä kuten metsänomistajien tavoitteet, alueen metsänhoitoyhdistyksen toiminta ja puun hinta. Laserkeilatun metsävaratiedon laskevaa vaikutusta taimikonhoidon ja ensiharvennuksen toteutumisen todennäköisyyteen ei voida perustella tämän tutkimuksen aineiston avulla. Tutkimus osoitti, että laserkeilatulla metsävaratiedolla on mahdollisesti metsänhoitoa aktivoiva vaikutus, mutta aihe vaatii vielä lisätutkimuksia.
  • Ristola, Erno (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tämä pro gradu –tutkimus käsittelee suomalaisia pienpanimoita ja niiden markkinointiviestintää Facebookissa. Tutkimuksen päämäärä on selvittää miten ja miksi suomalaiset pienpanimot viestivät tuotetietoa sisältävää Facebook-sisältöä kuluttajille. Tutkimuksella halutaan tuottaa lisätietoa vähemmän huomiota saaneesta yritysten tuottamasta sosiaalisen median sisällöstä, ja selvittää millaisena markkinointiviestintäympäristönä suomalaiset pienpanimot kokevat Facebookin. Lisäksi tutkitaan pienpanimoiden kokemuksia lainsäädännöstä alkoholijuomien markkinointiviestinnässä. Tutkimuksen taustateorian pohja rakentuu pikaiselle markkinoinnin ja markkinointiviestinnän kehityksen katsaukselle, jonka jälkeen fokus siirretään kuluttajan ostopäätösprosessiin ja tiedonhankintaan markkinointiviestinnän kontekstissa. Tämän jälkeen tutkitaan tuotetietoa itsenäisenä osanaan ja tuotetiedon merkitystä ostopäätösprosessissa. Lopuksi teoriaosuus käsittelee sosiaalista mediaa ja Facebook-sisältöjä WoM:n ja kuluttajien sitoutumisen kautta. Tutkimuksen empiirinen osio suoritettiin laadullisena tutkimuksena monitapaustutkimuksen keinoin. Tutkimuskohteina on neljä tapausta. Tutkimuksen pääaineisto kerättiin puolistrukturoituina teemahaastatteluina ja aineiston jalostamisessa tuloksiksi käytettiin logiikaltaan abduktiivista sisällönanalyysia, jonka perusteella aineisto luokiteltiin. Luokittelun pohjalta luotiin ristitaulukko, jonka avulla vertailtiin aineistoa keskenään ja tunnistettiin tapausten yhteneväisyyksiä ja eroja, sekä verrattiin löydöksiä taustateoriaan. Tutkimuksesta saadut tulokset viestivät, että suomalaiset pienpanimot eivät pääsääntöisesti pidä tuotetietosisältöä kovinkaan merkityksellisenä, vaikka tuotetiedosta viestitäänkin. Tuotetietoa viestitään usein suoraa reittiä kuluttajille ja faktapohjaisessa viestinnässä käytetään vähän erilaisia sisällöllisiä tai kuluttajan käyttäytymiseen perustuvia tehokeinoja. Sosiaalisen median markkinointiviestinnällä koettiin olevan mahdollista saavuttaa sitoutumisen kautta taloudellisia hyötyjä WoM:n myötä. Lainsäädäntöä noudatettiin kaikkien tapausten markkinointiviestinnässä, mutta suhtautumisessa lainsäädäntöön havaittiin eroja. Kaiken kaikkiaan tutkimuksen tulokset ovat sekä linjassa että ristiriitaiset aiemman teorian suhteen. Yleisesti ottaen tutkimus pääsi tavoitteisiinsa ja vastasi tutkimuskysymyksiin erinomaisesti samalla luoden syväluotaavaa ymmärrystä tutkittavaan aiheeseen.
  • Yrttimaa, Tuomas (Helsingin yliopisto, 2018)
    Lahopuu ylläpitää metsäluonnon monimuotoisuutta, sillä se on välttämätön elinympäristö monille uhanalaisille eliölajeille. Tietoa lahopuun määrästä ja laadusta tarvitaan, jotta voidaan arvioida lahopuun vaikutusta metsäekosysteemin erilaisiin toimintoihin. Lahopuun kartoitus perustuu yhä maastoinventointiin, jossa perinteiset mittavälineet voitaisiin korvata maastolaserkeilauksella. Maastolaserkeilain tuottaa ympäristöstään tiheän pistepilven, jonka millimetritason tarkkuutta voidaan hyödyntää puu- ja koealatason mittauksissa. Maastolaserkeilaus on osoittautunut tehokkaaksi tiedonkeruumenetelmäksi elävän puuston koealamittaukseen, mutta sen soveltuvuutta lahopuun kartoitukseen ei ole vielä tutkittu. Tämän tutkielman tavoitteena oli kehittää maastolaserkeilaukseen perustuva automaattinen menetelmä maalahopuun määrän ja laadun kartoitukseen. Maalahopuun kartoitusta varten kerättiin maastolaserkeilausaineisto 20 metsikkökoealalta (32 m x 32 m). Maastossa koealoilta kartoitettiin vähintään 5 cm järeät maalahopuurungot kartoitusmenetelmän kehitystä ja tarkkuuden arviointia varten. Maalahopuurungot tunnistettiin koealojen pistepilvistä automaattisesti runkojen geometristen muotojen perusteella sylinterisovitusta ja pintamallien segmentointia käyttäen. Rungot tunnistettiin myös pistepilven visuaaliseen tulkintaan perustuvalla menetelmällä, jotta voitiin tarkastella, miten hyvin maalahopuut on mahdollista kartoittaa koealaa kuvaavan tiheän pistepilven avulla. Pistepilvistä tunnistetuille rungoille määritettiin dimensiot, joiden perusteella laskettiin runkojen tilavuus- ja järeystunnukset. Runkojen ominaisuus- ja sijaintitietojen avulla muodostettiin kartta maalahopuun jakautumisesta koealalle, estimaatit maalahopuun määrää ja laatua koealatasolla kuvaaville tunnuksille sekä edelleen maalahopuun järeysjakauma koko tutkimusalueelle. Tulokset osoittivat, että maastolaserkeilaus soveltuu tiedonkeruumenetelmäksi maalahopuun kartoitukseen metsikkökoealoilta. Metsikkökoealaa kuvaavasta pistepilvestä voitiin tunnistaa automaattisesti 68 % maalahopuun tilavuudesta, jolloin maalahopuun kokonaistilavuus määritettiin 15,0 m3/ha tarkkuudella (RMSE). Pistepilven visuaalisella tulkinnalla kartoitusta voitiin edelleen tarkentaa: maalahopuun tilavuudesta tunnistettiin 83 %, ja kokonaistilavuusestimaatti määritettiin lähes harhattomasti 6,4 m3/ha tarkkuudella. Keskimäärin maalahopuurungon pituus aliarvioitiin ja järeys yliarvioitiin, koska runkoa ei pystytty tunnistamaan pistepilvestä koko pituudeltaan. Tulosten perusteella maastolaserkeilaukseen perustuva maalahopuun kartoitus on sitä luotettavampaa, mitä järeämmästä lahopuusta ollaan kiinnostuneita. Puuston ja aluskasvillisuuden tiheys aiheuttaa kuitenkin pistepilveen katvealueita, joilta runkoja ei voida tunnistaa. Siksi maastolaserkeilaukseen perustuvassa maalahopuun kartoituksessa on kiinnitettävä huomiota pistepilven laatuun.
  • Friman, Hanna (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tämän tutkimuksen tavoitteena on ollut tutkia virtuaalitiimien johtamistapojen yhteyksiä työhyvinvoinnin tasoon. Tutkimuksessa keskityttiin tarkastelemaan erityisesti ihmisläheisen sekä asiakeskeisen johtamistavan yhdeyttä työhyvinvointiin. Toinen tutkimuksen tavoite oli selvittää, vaikuttaako tiimin virtuaalisuuden taso käytettyihin johtamistapoihin. Näitä teemoja ei ole tarkasteltu virtuaalitiimien näkökulmasta aikaisemmin. Tutkimus on toteutettu kvantitatiivisena tutkimuksena. Tutkimusotteena käytettiin kyselytutkimusta, johon vastasi 100 henkilöä. Näistä 90 henkilöä kuului tämän tutkimuksen kohderyhmään, joka oli samalla tutkimuksen lopullinen otos. Tutkimuskysymysten sekä aineiston laadun ja koon perusteella tutkimusmenetelmiksi valikoituivat frekvenssikuvaajat ja keskiluvt, korrelaatioanalyysi, regressioanalyysi sekä varianssianalyysi Tutkimuksen päätuloksena voidaan pitää sitä, että ihmisläheinen johtamistavan huomattiin olevan voimakkaasti yhteydessä työhyvinvoinnin tason kanssa. Myös se, että molemmat aikaisemmissa tutkimuksissa virtuaalitiimeissä toimiviksi todetuista johtamistavoista olivat työhyvinvoinnin tason kanssa positiivisesti yhteydessä, oli merkittävä huomio. Johtamistavoilla pystyttiin havaitsevan olevan selvä yhteys työhyvinvoinnin tasoon. Toinen merkittävä tulos oli ihmisläheisen johtamistavan heikompi ilmeneminen tiimeissä, joiden virtuaalisuuden taso on korkea.
  • Niskanen, Henrik Antti Mikael (Helsingin yliopisto, 2018)
    Master’s thesis on constructing a taper curve, volume equation and merchantable volume equations for Sitka spruce in Ireland. The data was collected in Ireland. The taper curve is based on Laasasenaho’s polynomial function. The thesis also includes various economical calculations and models as well as their comparisons and effects on timber value.
  • Rautio, Santeri (Helsingin yliopisto, 2018)
    Yritykset rahoittavat laiteinvestointeja yhä useammin osamaksu- tai leasingrahoituksella. Laitevalmistajat ja jälleenmyyjät ovat tuoneet markkinoille brändättyjä rahoituspalveluita, joissa hyödynnetään omaan brändiä, mutta rahoitus tulee kolmannelta osapuolelta. Kyseinen ilmiö on selkeä markkinoita ohjaava tekijä, joka vaikuttaa koko arvoketjuun. Tämä tutkimus pyrkii luomaan syvällisen katsauksen ilmiöstä havainnoimalla ja ymmärtämällä brändättyjen rahoituspalveluiden motiiveja, hyötyjä ja haasteita. Lisäksi palveluiden vaikutuksia myyntiin arvioidaan kaikkien kolmen pääsidosryhmien näkökulmasta. Tutkimus keskittyy maa- ja metsätalouskoneiden brändättyihin rahoituksiin, koska alalla on rahoituksissa pitkät perinteet. Sen lisäksi tutkimus tuo esiin Suomen ja Viron markkinoiden eroja ja yhtäläisyyksiä. Tutkimusmenetelmä on laadullinen, koska se sopii parhaiten liiketoimintaan liittyvään tutkimukseen, josta on vähän lähtötietoja. Ensisijaisena tietolähteenä ovat haastattelut, jotka suoritettiin yhteensä kahdeksan rahoittajien, valmistajien ja jälleenmyyjien edustajien kanssa. Haastateltavat edustivat vähintään keskijohtoa. Data-analyysi tehtiin teemoittelemalla, jossa hyödynnettiin viittä teemahaastatteluja varten muodostettuja teemoja. Tulosten perusteella brändätyt rahoituspalvelut ovat hyödyttäneet kaikkia kolmea sidosryhmää. Myyjät, eli jälleenmyyjät ja valmistajat, käyttävät brändättyjä rahoituspalveluita pääsääntöisesti joko saavuttamaan tuottoja luottokannasta tai hyvin hallinnoitavana myyntityökaluna. Rahoittajan näkökulmasta palvelut ovat hyvin kannattavia, koska valmistajan tarjoamien korkotukien avulla rahoituksen hinta laskee kilpailijoiden hintoja alemmaksi. Sen lisäksi yhteistyö usein mahdollistaa rahoittajalle yksinoikeuden myyjän kautta tuleviin rahoituksiin. Tulevaisuudessa kyseisten ratkaisujen määrä näyttää kasvavan, koska rahoituksesta on kehittymässä vielä tärkeämpi osa kaikenlaisten koneiden myyntiä. Motiivien ja hyötyjen ohella, tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia ratkaisujen yhteistyötä ja vaikutuksia myyntiin. Tulokset osoittavat, että partnerin sitoutuminen on keskinen osa yhteistyötä. Valmistajat ja jälleenmyyjät ovat tulosten mukaan hyvin vaativia palvelutasosta. Rahoittajalle tärkeitä tekijöitä yhteistyössä sen sijaan ovat mahdollisuus riskinjakoon, korkotukeen ja yksioikeus rahoituksiin. Brändätyt rahoituspalvelut ovat vaikuttavat sekä myyntiin että myyntityöhön positiivisesti, mihin ovat vaikuttaneet brändättyjen rahoitusten standardimaisuus. Sidosryhmät ovat yleisesti hyvin tyytyväisiä brändättyihin ratkaisuihin ja vastaajat olivat kiinnostuneita kehittämään palveluita jatkossakin. Tulosten perusteella ongelmakohtia ovat kuitenkin myyjien osaaminen, partnerien sitoutuminen ja resurssit palvelu- ja tuotetasolla.
  • Leskelä, Mariia (Helsingin yliopisto, 2018)
    UHT-maidon säilyvyyteen ja aistinvaraiseen laatuun vaikuttaa merkittävästi maidossa luontaisesti esiintyvä entsyymi plasmiini. Plasmiini pilkkoo maidon kaseiiniproteiineja, minkä seurauksena maidon pitkän säilytyksen aikana muodostuu kitkeränmakuisia peptidejä ja mahdollisesti maidon geeliytymistä. Maisterin tutkielman tavoitteena oli optimoida olemassa olevan prosessin esilämpökäsittelyn lämpötila-aika-yhdistelmää niin, että plasmiini saatiin inaktivoitua, maidon laatua parannettua sekä säilyvyyttä pidennettyä. Kokeellisessa osuudessa valmistettiin 14 erilaista UHT-maitonäytettä seitsemällä eri esilämpökäsittelyllä. Maitonäytteiden kaseiiniproteiinien proteolyysiä analysoitiin seuraavilla menetelmillä: SDS-PAGE ja RP-HPLC. SDS-PAGE -menetelmällä saatiin kvalitatiivista tietoa kaseiiniproteiinien hajoamisesta ja RP-HPLC -menetelmällä kvantitatiivista. Maitonäytteitä arvioi myös aistinvaraisesti kahdeksasta Arlan (Sipoo, Suomi) työntekijäistä koulutettu ryhmä. Maitonäytteiden kitkeryys oli tärkein arvioitava ominaisuus. Maitonäytteiden kaseiinien hajoamisessa oli merkitseviä eroja (2 ja 4 kk). Kaikissa näytteissä oli proteolyysiä 4 kuukauden säilytysajan jälkeen. Eniten proteolyysiä oli näytteissä 5, 7 ja 11 kun taas vähiten näytteissä 1, 2, 13 ja 14. Sama tulos saatiin SDS-PAGE ja RP-HPLC -menetelmillä. Aistinvaraisessa arvioinnissa näytteet erosivat merkitsevästi toisistaan kitkeryyden osalta. Selvästi eniten proteolyysiä oli näytteissä, jotka myös aistinvaraisessa arvioinnissa todettiin kitkerimmiksi. Laktoosin hydrolysointiajankohdan merkitys jäi epäselväksi tässä tutkimuksessa. Tutkielman tavoite saavutettiin, sillä optimaalisimmat olosuhteet esilämpökäsittelyyn löydettiin ja ne olivat: 1, 2, 13 ja 14. Tutkielman tulosten perusteella voitiin muokata prosessia optimaalisemmaksi plasmiinin inaktivoinnin osalta.
  • Renko, Ella (Helsingin yliopisto, 2018)
    Suomalaisessa naudanlihan tuotannossa laadukas säilörehu on pääosassa sonnien ravitsemuksessa. Sonnien kasvupotentiaali pyritään maksimoimaan vapaalla syönnillä, joka lisää päivittäistä energian saantia. Rehun laadun vaikutus korostuu etenkin vapaalla syönnillä. Laadukas, hyvin säilynyt säilörehu on maittavaa, jolloin päivittäinen rehunsyönti lisääntyy. Lisäksi laadukas säilörehu vähentää väkirehujen tarvetta, jolloin tuotantokustannukset ovat alhaisemmat kuin heikkolaatuista rehua käytettäessä. Säilöntäaineiden tehtävänä on parantaa ravinteiden säilymistä estämällä virhekäymistä sekä homeiden ja hiivojen kasvua säilönnän aikana. Säilönnän epäonnistuminen lisää tuotantokustannuksia, jolloin vaikutukset tilan talouteen ovat huomattavia. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin kahden erityyppisen nurmirehun säilöntäaineen vaikutusta maitorotuisten sonnien rehun syöntiin ja tuotantotuloksiin. Kokeessa oli 45 ayrshiresonnia ja 45 holsteinsonnia. Sonnit jaettiin sattumanvaraisesti kolmeen ryhmään. Ryhmät muodostivat kolme koeruokintaa: 1. Timoteisäilörehu, ilman säilöntäainetta (KONTROLLI) + ohra, 2. Timoteisäilörehu, säilöttynä muurahaishappopohjaisella säilöntäaineella (HAPPO)+ ohra, 3. Timoteisäilörehu säilöttynä kolmen tehoaineen (natriumbentsoaatti, kaliumsorbaatti, natriumnitriitti) säilöntäaineella (SUOLA) + ohra. Koerehut tarjottiin seosrehuna vapaasti. Tulosten tilastollinen analysointi suoritettiin SAS-ohjelmiston GLM-proseduurilla. Kokeen rehunäytteiden analysointia ei voitu suorittaa tilastollisesti, koska näytteet eivät olleet aitoja toistoja. Keskimääräinen kuiva-aineen syönti kokeen aikana (259 vrk.) oli 10,1 kg/vrk, eikä koeruokintojen välillä ollut merkitsevää eroa. Keskimääräinen päiväkasvu oli 1363 g ja ruhokasvu 741 g/vrk. Kontrolliryhmän päiväkasvu oli 5 % korkeampi kuin säilöntäaineryhmillä (P<0,05), mutta ruhon lihakkuus oli keskimäärin 6 % parempi säilöntäaineryhmällä kuin kontrolliruokinalla (P<0,01). Koe osoitti, että tehtäessä nurmirehu esikuivatusta raaka-aineesta, jonka kuiva-ainepitoisuus on yli 350 g/kg, voi pyöröpaalisäilöntä onnistua hyvissä olosuhteissa myös ilman säilöntäaineiden käyttöä. Tällöin säilöntäaineen käytöllä ei välttämättä ole saavutettavissa merkittäviä etuja eläintuotokseen.
  • Uusitalo, Laura (Helsingin yliopisto, 2018)
    Vuosikymmenten taloudellinen integraatio Yhdistyneen kuningaskunnan ja muiden Euroopan unionin jäsenmaiden välillä käänsi suuntaa, kun EU-eroa kannattavat voittivat Brexit-äänestyksessä. Kyseessä on merkittävä tapahtuma, joka vääjäämättä tulee vaikuttamaan Englannin kanaalin molemmin puolin. Tässä tutkimuksessa tutkitaan Brexitin vaikutuksia Yhdistyneen kuningaskunnan broilerinlihan tuontiin kolmesta maaryhmästä. Maaryhmät ovat EU-15, EU:n uudet jäsenmaat ja muu maailma. Yhdistyneelle kuningaskunnalle estimoitiin broilerinlihan tuontikysyntäyhtälö ja kullekin kolmelle edellä mainitulle maaryhmälle broilerinlihan vientikysyntäyhtälöt. Estimoitujen yhtälöiden pohjalta simuloitiin Hard Brexit -skenaario, jossa Yhdistyneen kuningaskunnan ja EU-15-maiden sekä EU:n uusien jäsenmaiden välille asetetaan MFN-tariffit. Hard Brexit -skenaarion vaikutuksia verrattiin nykytilanteen jatkumiseen. Tutkimuksessa käytettiin pienimmän neliösumman menetelmää (OLS) ja yhtälöt estimoitiin double-log -funktiomuodossa. Estimoinnit antoivat tulokseksi, että UK:n tulotason kasvaessa yhden prosentin UK:n tuontikysyntä broilerinlihan osalta kasvaa 1,33 %. UK:n tuontikysynnän hintajouston arvo on -0,98. UK:n tuontikysynnän kasvaessa yhden prosentin, vientikysyntä EU-15-maista kasvaa 0,94 %, EU:n uusista jäsenmaista 1,00 % ja muusta maailmasta 1,11 %. Vientikysynnän hintajousto on EU-15-mailla -0,73, EU:n uusilla jäsenmailla -0,86 ja muulla maailmalla -0,08. Hard Brexit -skenaariossa Yhdistyneen kuningaskunnan tuontikysyntä laskee 24,1 %. EU-15-maiden vientikysyntä vähenee 23,7 %, EU:n uusien jäsenmaiden 25,0 % ja muun maailman 24,7 % verrattuna nykytilanteeseen. Hard Brexitin voidaan nähdä muuttavan EU:n aiheuttamat kaupan luomisen ja uudelleenohjautumisen vaikutukset käänteisiksi. Tämän kokonaisvaikutukset ovat negatiiviset. Mikäli EU:n broilerinlihamarkkinat eivät ehdi sopeutumaan lyhyellä aikavälillä, EU-27-maiden markkinoilla tuotetaan vuonna 2021 oletettavan siirtymäkauden jälkeen 89 miljoonaa kiloa broilerinlihaa enemmän kuin sitä kysytään. Tämä vastaisi 252 miljoonan euron viennin arvoa. Mikäli EU-27-maiden markkinoille syntyy ylitarjonta, seurauksena olisi kysyntä- ja tarjontateorian mukaisesti hintojen lasku, kunnes markkinat ovat jälleen tasapainossa. Vaikutukset muun maailman broilerinlihantuottajille ovat estimoinnin mukaan negatiiviset. Muun maailman vientikysynnän aleneminen simuloitiin vientikysynnän hintajouston arvolla, joka ei ollut estimoinnissa merkitsevä ja jonka arvo oli hyvin joustamaton. Kaupan luomisen ja uudelleenohjautumisen teorian mukaan on myös mahdollista, että muun maailman vientikysyntä Yhdistyneeseen kuningaskuntaan kasvaa. UK:n broilerinlihantuottajat oletettavasti hyötyvät, sillä kansainvälisen kaupan teorian mukaan tariffin asettamisen jälkeen tuojamaan tuottajat hyötyvät.
  • Pöyhönen, Juho (Helsingin yliopisto, 2018)
    Puukerrostalorakentamisen suosio on kasvanut viime vuosien aikana Suomessa. Mahdollisia syitä kas-vulle saattavat olla puukerrostalorakentamista suosivat lakimuutokset, valtion laitosten toimenpideoh-jelmat puurakentamisen edistämiseksi sekä rakennusalan kehittyneet liiketoimintamallit. Myös liiketoi-mintaekosysteemimalli on ollut ajankohtainen tutkimusaihe viime vuosina. Viimeaikaiset tutkimukset osoittavat, että malli voisi olla hyödyllinen työkalu arvonluomisen analysoinnissa rakennusalalla. Tämä kvalitatiivinen case-tutkimus tutki liiketoimintaekosysteemimallin soveltuvuutta puurakentami-sessa. Puolistrukturoitujen haastatteluiden sisällöllisen teemoittelun avulla selvitettiin eräässä puura-kennushankkeessa osallisena olleiden henkilöiden kokemuksia hankkeesta. Hanke oli kaksikerroksinen puinen luhtitalo. Tutkimuksen tavoitteena oli hahmottaa rakennushankkeen liiketoimintaekosysteemin toimintaa, osallistuvien yritysten rooleja, liiketoimintaekosysteemiin kuulumisen hyötyjä ja liiketoi-mintaekosysteemin menestyksen kannalta olennaisia tekijöitä. Tutkimuksessa selvitettiin myös, kuinka loppukäyttäjät otettiin huomioon hankkeessa ja kuinka innovaatioita tunnistettiin ja miten niistä viestit-tiin hankkeen yrityksille. Haastattelut paljastivat, että rakennushankkeen ydinyritykset ovat työskennelleet jo vuosia yhdessä en-nen tutkimuksen kohteena ollutta hanketta. Joidenkin projektin jäsenten välillä oli tunnistettavissa yh-teisevolutiivisia pyrkimyksiä, kuten yhteistyötä hankkeen läpimenoajan lyhentämiseen prosessien ke-hityksen avulla. Eräät toimijat ovat myös lisänneet yhteistyötään monipuolistaakseen palvelutarjon-taansa potentiaalisille asiakkaille tarjoamalla toistensa palveluita sopivissa tilanteissa. Tutkimustulokset viittaavat siihen, että rakennuttajan ympärillä olisi liiketoimintaekosysteemi. Rakennuttajan rooli tässä liiketoimintaekosysteemissä on olla kulmakivitoimija, joka johtaa hanketta. Muut ydinyritykset tässä liiketoimintaekosysteemissä ovat niche-toimijoita, jotka tuovat hankkeeseen erikoistunutta ja toisiaan täydentävää osaamista ja taitoa. Haastatellut tunnistivat projektiin ja liiketoimintaekosysteemiin kuulu-misen hyödyiksi muun muassa referenssiarvon ja arvon tuotekehitykselle. Osa haastatelluista oli sitä mieltä, että yhteistyökumppaneiden tuttuus luo luottamusta ja johtaa toisten työtapojen oppimiseen, mikä nostaa työskentelyn tehokkuutta. Toimiva viestintä ja yhteistyö sekä suunnittelun korkea laatu miellettiin hankkeen menestystekijöiksi. Asukkaat pääsivät osallistumaan päätöksentekoon vasta raken-tamisen alettua, mutta he pystyivät kuitenkin vaikuttamaan sisustukseen liittyviin päätöksiin ja pystyi-vät antamaan muutosehdotuksia asunnoistaan. Haastateltavat pitivät itse rakennuskohdetta melko pe-rinteisenä, mutta innovatiivisia elementtejä kuitenkin tunnistettiin hankkeen prosesseista ja käytetyistä komponenteista. Puukerrostalorakentamisen liiketoimintaekosysteemien tutkimusta voisi jatkaa esi-merkiksi ottamalla vertailtavaksi tutkimuskohteeksi suuremman mittaluokan puukerrostaloprojektin.
  • Salin, Jarno (Helsingin yliopisto, 2018)
    Hunaja on mehiläisten kukista tai hyönteisten eritteistä keräämästä medestä valmistamaa viskoosia ravintoliuosta. Elintarvikekäyttöön hunaja kerätään kennoissa mehiläispesistä, minkä jälkeen se lingotaan ja purkitetaan. Hunaja koostuu pääasiassa hiilihydraateista ja vedestä, mutta se sisältää myös pienissä pitoisuuksissa paljon muita yhdisteitä kuten proteiineja, vitamiineja, orgaanisia happoja ja fenolisia yhdisteitä. Suurin osa hunaja hiilihydraateista on fruktoosia ja glukoosia, mutta näiden lisäksi mukana on huomattavasti pienempinä pitoisuuksina lukuisia di-, tri- ja oligosakkarideja. Hunajan koostumus ja sitä kautta hiilihydraattiprofiili voivat vaihdella merkittävästi riippuen alkuperäkasvilajista, maaperästä, ilmastosta ja muista kasvuolosuhteista. Tutkimuksen tavoitteena oli kehittää pulssiamperometriseen detektioon yhdistetty anioninvaihtokromatografiamenetelmä (HPAEC-PAD-menetelmä), jonka avulla voitiin määrittää hiili¬hydraatti¬profiilit näytteenä olleille kotimaisille laji- ja sekahunajille. Lisäksi pyrittiin tutkimaan eri kasvi¬tieteellistä (botaanista) alkuperää olleiden hunajien hiilihydraattiprofiilien välisiä eroja pääkomponentti¬analyysin (PCA) avulla. Työssä käytetty laitteisto koostui kromatografisesta erotusmoduulista, elektrokemiallisesta detektorista sekä Dionex CarboPac PA1 -kolonnista. Ajoliuoksina käytettiin Milli-Q-vettä, 100 mM natriumhydroksidi¬liuosta sekä 100 mM natriumhydroksidiliuosta, jossa oli mukana 0,5 M natriumasetaattipuskuria. Näytteinä toimi 33 kotimaista laji- ja sekahunajaa, jotka olivat 12:ta eri botaanista alkuperää. Näytteitä punnittiin kolmena rinnakkaisnäytteenä n. 0,5 g 50 ml:n mittapulloihin ja pullot täytettiin merkkiin Milli-Q -vedellä. Tästä liuoksesta tehtiin Milli-Q-veteen 1:5- ja 1:200-laimennokset, jotka suodatettiin 0,45 µm:n PVDF-suodattimen läpi ajopulloihin ennen analyysiä. Näytteissä olleet hiilihydraatit tunnistettiin 16:tta eri hiili¬hydraattia sisältäneen standardiseoksen avulla. Hiilihydraattien kvantitointi tapahtui kromatogrammeista saatujen piikkien korkeuksien avulla. Näytteistä pystyttiin erottamaan 10 eri hiilihydraattia hiilihydraattiprofiilin määrittämistä varten. Suurin osa näytteistä sisälsi fusitolia, fukoosia, glukoosia, fruktoosia, turanoosia, nigeroosia ja maltoosia. Osa näytteistä sisälsi myös trehaloosia ja ramnoosia. Vain yksi mesikastehunajanäyte sisälsi raffinoosia. Lisäksi suurin osa näytteistä sisälsi myös meletsitoosia/isomaltoosia, kojibioosia/1-kestoosia sekä β-gentiobioosia, mutta näiden hiilihydraattien kvantitointi ei ollut mahdollista yhdisteiden huonon resoluution vuoksi. Kvantitoitujen hiilihydraattien pitoisuudet vaihtelivat paljon jopa samaa lajihunajaa olleiden näytteiden välillä. PCA:n perusteella mesikastehunaja erosi selvästi muista lajihunajista. Luotu PCA-malli selitti n. 64 % koko aineiston varianssista. Toisessa PCA-mallissa, josta oli poistettu eronneet mesikastenäytteet, etenkin jättipalsami-, horsma- ja hillahunajat pystyttiin erottamaan muista lajihunajista omiksi ryhmikseen. Tämä malli selitti n. 40 % koko aineiston varianssista. Suuri osa eri lajihunajista muodosti kuitenkin molemmissa malleissa joukon, josta ei pystytty löytämään selkeitä eroja siihen kuuluneiden lajihunajien välillä. Lisäksi muutaman näytteen kohdalla heräsi kysymys näytteen todellisesta botaanisesta alkuperästä. Kehitetty menetelmä soveltui erityisesti mesikastehunajan erottamiseen muista tutkituista lajihunajista. Muiden lajihunajien väliset erot eivät olleet aivan yhtä selkeitä, vaikka osa näistä lajihunajista osoitti merkkejä yksilöllisestä hiilihydraattiprofiilista. Tutkimuksessa käytetty näytemäärä oli toisaalta melko pieni. Tämän vuoksi saatujen tulosten perusteella ei voitu vielä tehdä vahvoja johtopäätöksiä eri lajihunajien hiilihydraattiprofiilien välisistä eroista. Jatkotutkimus suuremmalla näytteiden lukumäärällä on tarpeen, jotta tutkimuksessa löydetyt erot voidaan varmentaa.
  • Kylmä, Tapani (Helsingin yliopisto, 2018)
    Helsingissä on kaksi linnustollisesti merkittävää kosteikkoaluetta; Vanhankaupunginlahden- ja Östersundomin lintuvedet. Molemmilla alueilla on sekä luonnonsuojelualueita, että Natura 2000 -suojelualueita ja runsaslajisen pesimälinnuston lisäksi niillä tavataan säännöllisesti myös harvinaisempia lintu- sekä muita selkärankaislajeja. Lintujen parimäärät sekä kantojen tiheydet ovat etenkin Vanhankaupunginlahdella Suomen mittakaavalla huippuluokkaa. Rehevät merenrantalahdet runsaine selkärankaislajistoineen houkuttelevat paikalle myös pieniä nisäkäspetoja. Linnustollisesti arvokkailla alueilla eniten huolta aiheuttaa pienpetojen pesivään linnustoon kohdistama saalistuspaine. Kettu (Vulpes vulpes), mäyrä (Meles meles), näätä (Martes martes) sekä vieraspeto supikoira (Nyctereutes procyonoides) saalistavat kaikki lintuja sekä niiden munia. Linnuston ja muun lajiston elinvoimaisuuden takaamiseksi on pienpetopyynti kyseisillä alueilla perusteltua. Helsingin kaupungin alueella pienpetopyynnistä vastaa pääasiallisesti rakentamispalvelu STARA:n ympäristönhoidon yksikkö. Perinteinen STARA:n harjoittama pienpetojen loukkupyynti, jossa elävänä pyytävän loukun tilanne on käytävä tarkastamassa paikan päällä kerran vuorokaudessa, vie suurilla loukkumäärillä paljon aikaa ja resursseja. Nykyaikaisilla riistakameroilla, joissa on etäohjausmahdollisuus ja reaaliaikainen kuvanlähetys, on siten hyvät edellytykset säästää pyyntityöhön käytettävää aikaa. Tutkimuksen ensimmäisenä tavoitteena oli selvittää, paljonko työaikaa säästyy STARA:n organisoimassa pienpetojen loukkupyynnissä, kun käyttöön otetaan reaaliaikaisesti kuvat lähettävät ja etäohjattavat riistakamerat. Tavoitteen selvittämiseksi keräsin aineistoa loukkukäynneillä ja loukkujen välisillä siirtymillä kuluneista ajoista, sekä eri loukkutapahtumien frekvensseistä. Näitä tietoja käyttämällä vertailin laskennallisten työpäivien eroja pyyntimuotojen kesken eri loukkumäärillä. Tutkimuksessa havaittiin, että loukkumäärän kasvaessa kasvaa myös ajansäästön suhde kamerallisen pyynnin eduksi. Suurin ero muodostuu loukkujen välisistä siirtymisistä, koska riistakameroiden antaman tiedon avulla voidaan turhat loukkukäynnit jättää tekemättä. Siten samoilla pyyntiresursseilla on mahdollista pitää enemmän loukkuja vireessä, jolloin pienpetopyynnin tehostuessa linnusto ja muu eläimistö hyötynee tilanteesta. Tutkimuksen toinen tavoite oli riistakameroiden avulla hankittua kuva-aineistoa hyödyntäen selvittää pienpetojen lajikohtaiset loukkuunmenotodennäköisyydet, sekä tarkastella mahdollisia eroja eri pienpetolajien kesken. Tutkimuksessa havaittiin selviä lajikohtaisia eroja loukkuunmenotodennäköisyyksissä; supikoiralla ja mäyrällä oli selkeästi korkeimmat todennäköisyydet (55 % ja 57 %), näädällä todennäköisyys oli 38 % ja ketulla vain 12 %. Lajien väliset erot testattiin χ2–testillä ja ne olivat supikoira/mäyrä -paria lukuun ottamatta tilastollisesti merkitseviä.
  • Väisänen, Tiina (Helsingin yliopisto, 2018)
    Maisterintutkielman kirjallisuusosiossa perehdyttiin luonnosta peräisin oleviin kosmetiikan ainesosiin, etenkin ainesosiin, joilla on todettu vaikutusta ihoon, ja kasviuutteiden käyttöön liittyviin erityispiirteisiin. Osiossa käsiteltiin myös kosmetiikkaa säätelevää lainsäädäntöä, kosmetiikan turvallisuuteen liittyviä seikkoja ja esiteltiin kokeellisessa osiossa käytettyjen näytemateriaalien ominaisuudet. Maisterin tutkielman tavoitteena oli eristää kolmesta eri kasvimateriaalista (puolukka [Vaccinium vitis-idaea], koivunlehti [Betula pendula/pubescens] and pellavansiemen [Linum usitatissimum]) fenolisia yhdisteitä sisältäviä uutteita käyttäen paineistettua nesteuuttoa (ASE) kahdella eri liuottimella (94-prosenttinen etanoli ja 80-prosenttinen asetoni) ja ylikriittistä nesteuuttoa (SFE). Uutteiden kokonaisfenolipitoisuus mitattiin spektrofotometrisesti Folin-Ciocalteaun menetelmällä ja koivunlehdestä mitattiin myös klorofylli- ja karotenoidipitoisuus. Uutteiden antioksidanttitehoa testattiin emulsiokokeen avulla, jossa mitattiin rasvahappojen hapettumisen myötä muodostuvien hydroperoksidien määrää puhdistetusta rypsiöljystä valmistetuissa emulsioissa (10-prosenttinen o/w-emulsio) 7 päivän ajanjakson aikana. Emulsioihin lisättiin 100 tai 500 μg GAE eli gallihappoekvivalenttia fenolisia yhdisteitä sisältävä määrä uutteita g öljyä kohti. Paineistettu nesteuutto soveltui hyvin fenolisten yhdisteiden uuttoon näytemateriaaleista. Puolukka- ja koivunlehtiuutteet sisälsivät merkittävästi fenolisia yhdisteitä, mutta pellavansiemenuutteiden kokonaisfenolipitoisuudet olivat pienet. Pellavansiemenen fenoliset yhdisteet ovat pääasiassa lignaaneja, jotka ovat tiukasti sitoutuneet siemenen kuorikerrokseen, eikä niitä saa uutettua ilman lisäkäsittelyjä. Ylikriittinen nesteuutto ei soveltunut fenolisten yhdisteiden uuttoon käytetyillä olosuhteilla. Uutteet estivät emulsion hapettumista vaihtelevasti. Tehokkaimmin emulsion hapettumista esti 500 μg GAE/g öljyä fenolisia yhdisteitä sisältävä puolukkauutemäärä. Koivunlehtiuutteet estivät emulsion hapettumista tehokkaasti 4. päivään saakka, jonka jälkeen emulsioiden hydroperoksidipitoisuudet nousivat suhteellisen nopeasti. Koivunlehtiuutteet sisälsivät runsaasti klorofylliä, joka voi toimia pro-oksidanttina. Tulosten perusteella ASE:lla valmistetut etanoli- ja asetoniuutteet soveltuvat molemmat käytettäväksi kosmetiikkatuotteissa, ja etenkin puolukka todettiin hyväksi fenolisten yhdisteiden lähteeksi.
  • Grönlund, Pekka (Helsingin yliopisto, 2018)
    Energiantuotannon päästöjä tulee vähentää merkittävästi nykyisestä ja olennaista on uusiutuviin energialähteisiin perustuvan energiantuotannon lisääminen. Tavoitteena on niiden markkinaehtoinen lisääminen, mutta toistaiseksi investoinnit eivät ole käynnistyneet laajamittaisesti ilman tukea. Kiinteisiin tukitasoihin perustuvat syöttötariffit yleistyivät vuosituhannen alussa merkittävästi. Tukitasojen asettaminen oikealle tasolle on kuitenkin erittäin hankalaa ja sitä on vaikeuttanut teknologian nopea kehittyminen. Uusiutuvan energian määrän lisääntyessä, myös tukimäärät kokonaisuudessaan ovat olennaisesti kasvaneet. Siten tukijärjestelmien kustannustehokkuus on entistäkin tärkeämpää. Viime aikoina lisääntyneet tarjouskilpailuun perustuvat tukijärjestelmät ovatkin olleet monella tapaa tehokas tapa ratkaisemaan aikaisempien tukiohjelmien ongelmia. Tarjouskilpailuun liittyy kuitenkin useita valintoja, joiden merkitys on suuri kustannustehokkuuden eli valtion menojen kannalta. Tutkielman tavoitteena on ollut luoda yleiskuva tarjouskilpailujärjestelmistä ja niihin liittyvistä valinnoista sekä pyrkiä arvioimaan merkittävimpien valintojen kustannusvaikutuksia. Merkittävimpiä valintoja ovat, perustuuko järjestelmä tavoitehintaan vai kiinteään preemioon, sekä maksetaanko tuki kunkin tarjouksen vai viimeisen voittavan tarjouksen mukaisesti. Lisäksi tutkielmassa on pyritty havainnollistamaan erilaisten tuotantomuotojen erilaista arvottamista, kattohintojen asettamista sekä tilannetta, jossa yhdellä toimijalla on useampi tarjous. Aikaisemmat tutkimukset aiheesta ovat painottuneet erilaisten järjestelmien vertailuun ja yleiseen huutokauppateoriaan. Lisäksi toteutuneita tarjouskilpailuja on arvioitu jälkikäteen lukuisissa selvityksissä. Yleinen näkemys kirjallisuudessa on, että onnistunutta tarjouskilpailua ei voida viedä sellaisenaan toiselle alueelle ja maa- tai aluekohtaiset erot vaikuttavat oleellisesti siihen, millainen tarjouskilpailujärjestelmä soveltuu parhaiten. Siten nimenomaan Suomen olosuhteisiin rakennettu simulaatiomalli helpottaa erilaisten valintojen arviointia. Simulaatiomallin perusteella tavoitehintaan perustuva järjestelmä tulee valtiolle halvemmaksi kuin kiinteän preemion järjestelmä. Vastaavasti kunkin tarjoajan omaan tarjoukseen perustuva järjestelmä tulee todennäköisesti halvemmaksi kuin viimeiseen voittavaan tarjoukseen perustuva järjestelmä. Mallilla ei voida mallintaa tarjoajien todellista tarjouskäyttäytymistä ja tarjoukset perustuvat totuudenmukaisiin eli kustannusperusteisiin tarjouksiin. Todellisuudessa edellä kuvatut tulokset eivät todennäköisesti ole yhtä selviä. Tulokset kuitenkin noudattavat aikaisemmissa tutkimuksissa tehtyjä arvioita. Kiinteän preemion järjestelmästä tekee kalliimman etenkin siihen kohdistuva suurempi riski, joka nostaa pääomakuluja. Tarjouksiin perustuva järjestelmä tulee aina halvemmaksi silloin, kun viimeisen voittavan tarjouksen tekijällä ei ole kannustimia nostaa omaa tarjoustaan. Kun kilpailua on riittävästi, tulevat voittavat tarjoukset todennäköisesti sijoittumaan selvästi viimeisen voittavan tarjouksen alapuolelle.