Pro gradut ja vastaavat opinnäytteet

Nyligen publicerat

  • Haikarainen, Sanni-Liisa (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tiedekunta - Fakultet - Faculty Lääketieteellinen Laitos - Institution – Department Tekijä - Författare - Author Sanni-Liisa Haikarainen Työn nimi - Arbetets titel Muutostyökalu sanattomien vuorovaikutustapojen kielellistämisen välineenä Title Oppiaine - Läroämne - Subject Logopedia Työn laji/ Ohjaaja - Arbetets art/Handledare – Level/Instructor Pro gradu -tutkielma/Kaisa Launonen Aika - Datum - Month and year 01/2018 Sivumäärä - Sidoantal - Number of pages 43 s. + 3 liitettä Tiivistelmä - Referat - Abstract Vaikeasti kehitysvammaiset ja/tai autistiset henkilöt ilmaisevat itseään sanatonta vuorovaikutustapaa käyttäen (Luckasson et al., 2002; Van Wijngaarden-Cremers et al., 2014). Voimauttavan vuorovaikutuksen terapiamenetelmä on kehitetty lisäämään autististen ja kehitysvammaisten henkilöiden vuorovaikutuksellisuutta sekä vahvistamaan heidän osallisuuttaan sosiaalisessa kanssakäymisessä (Nind & Hewett, 2005). Voimauttavan vuorovaikutuksen terapiamenetelmä perustuu sanattomien vuorovaikutustapojen käyttämiseen. Muutostyökalu on voimauttavan vuorovaikutuksen terapiamenetelmään kuuluva väline, jolla pyritään tekemään näkyviksi muutoksia, joita kehitysvammaisen tai autistisen henkilön vuorovaikutuksellisissa toiminnoissa on tapahtunut. Tavoitteet. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisia ajatuksia voimauttavan vuorovaikutuksen terapiamenetelmän käyttäjillä on muutostyökalun hyödyllisyydestä. Tutkimuksessa tarkasteltiin erityisesti sitä, tukeeko muutostyökalu asiakkaan tai läheisen vuorovaikutustavoissa tapahtuneiden muutosten havaitsemista, onko muutostyökalusta apua asiakkaan tai läheisen vuorovaikutustavoissa tapahtuneiden muutosten kielentämisessä ja millaisia ajatuksia muutostyökalun käyttäjillä on sen kehittämisestä. Menetelmät. Toteutin tutkimukseni kyselylomaketutkimuksena. Vastaajat haettiin Voimauttava vuorovaikutus Suomi –Facebook ryhmästä sekä Kehitysvammaliiton Tikoteekin erityisasiantuntija Kaisa Martikaisen sähköpostilistalta. Tutkimukseen osallistumisen kriteerinä oli, että vastaajalla tuli olla kokemusta sekä voimauttavan vuorovaikutuksen terapiamenetelmän että muutostyökalun käyttämisestä. Tutkimusaineisto muodostui tutkittavien sähköisille kyselylomakkeille nimettöminä kirjoittamista vastauksista. Analysoin tutkimusaineiston teemoittelemalla sekä samansisältöisiä vastauksia ryhmittelemällä. Käytin teemoittelussa apuna graafisia symboleita kuvaamaan, missä vastauksissa ilmenee tiettyyn teemaan tai aihealueeseen liittyviä asiasisältöjä. Tulokset. Tutkimukseni mukaan muutostyökalu tukee asiakkaan tai läheisen vuorovaikutustavoissa tapahtuneiden muutosten havaitsemista. Muutostyökalusta on myös apua asiakkaan tai läheisen vuorovaikutustavoissa tapahtuneiden muutosten kielentämisessä. Tutkittavien mukaan muutostyökalua tulisi supistaa tässä tutkimuksessa käytetystä versiosta, jotta se palvelisi paremmin käyttäjiensä tarpeita käytännön työssä. Avainsanat - Nyckelord Voimauttava vuorovaikutus, muutostyökalu, autisminkirjon häiriö, kehitysvammaisuus, sanaton vuorovaikutustapa Keywords Säilytyspaikka - Förvaringsställe - Where deposited Helsingin yliopiston kirjasto – Helda / E-thesis (opinnäytteet) ethesis.helsinki.fi Muita tietoja - Övriga uppgifter - Additional information
  • Palokangas, Silja (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tavoitteet. Suurimmalla osalla urheilijoista oireet näyttäisivät lievittyvän vähitellen 10 vuorokauden kuluessa hyvin lievän tai lievän aivovamman saamisesta, mutta osa urheilijoista kärsii pitkittyneestä oireilusta. Suomalaisten urheilijoiden oirekuvaa ei liene tähän mennessä tutkittu. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millä tavoin suomalaisten juniorijääkiekkoilijoiden neuropsykologinen oirekuva ja toipumisen kulku etenivät hyvin lievän tai lievän urheiluaivovamman jälkeen keskimäärin kuukauden seurannassa tutkimalla sekä kognitiivista suoriutumista (kielellinen muisti, visuaalinen muisti, visuomotorinen nopeus, reaktioaika) että itsearvioituja oireita. Toipumista tarkasteltiin myös kliinisestä näkökulmasta yksilötasolla. Ensimmäisten vuorokausien kuluttua aivovammasta oletettiin näkyvän sekä kognitiivisen suoriutumisen heikkenemistä (yhdellä tai useammalla kognition osa-alueella) että itsearvioitujen oireiden määrän lisääntymistä. Kognitiivisen suoriutumisen ja itsearvioitujen oireiden oletettiin palautuvan vammautumista edeltäneelle tasolle keskimäärin 10 vuorokauden sisällä vamman saamisesta. Menetelmät. Tutkimuksen otos (N = 24) koostui Pää pelissä -projektin laajemmassa seurannassa olevien seurojen A-, B- ja C-juniorijääkiekkoilijoista, jotka saivat pelikauden 2015–2016 aikana hyvin lievän tai lievän urheiluaivovamman. Koehenkilöt olivat 14–20-vuotiaita (ka = 16.75, kh = 1.59) suomalaisia miehiä. Lähtötasosuoriutuminen arvioitiin ennen pelikauden alkua. Vamman jälkeistä suoriutumista seurattiin maksimissaan neljällä eri arviointikerralla siihen asti, kunnes juniorijääkiekkoilijat olivat kliinisesti toipuneita. Arviointimenetelmänä käytettiin ImPACT-testipatteristoa. Tilastolliset analyysit tehtiin lineaarisilla sekamalleilla. Tulokset ja johtopäätökset. Kognitiivisen suoriutumisen heikkenemistä oli havaittavissa ensimmäisten vuorokausien aikana aivovamman jälkeen, mutta kognition osa-alueista ainoastaan reaktioaika heikkeni tilastollisesti merkitsevästi. Myös koehenkilöiden itsearvioitujen oireiden määrä lisääntyi ensimmäisten vuorokausien aikana aivovamman jälkeen, joskaan kasvu ei ollut tilastollisesti merkitsevää. Sekä kognitiiviset toiminnot että itsearvioidut oireet palasivat vähintään lähtötasosuoriutumisen tasolle keskimäärin 8 vuorokauden kuluttua vamman saamisesta (6–19 vrk). Yksilötasolla osalla urheilijoista oireilu jatkui keskimääräisen toipumisajan jälkeen. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että erityisesti reaktioaika voisi olla herkkä lieväasteisille aivovammoille. Toipuminen eteni suomalaisilla juniorijääkiekkoilijoilla keskimäärin aikaisemmassa kirjallisuudessa havaittuun tahtiin, joskin yksilöiden välillä oli vaihtelua.
  • Sten, Melissa (Helsingin yliopisto, 2018)
    Fyysisen suorituskyvyn lasku voi johtua monesta eri syystä, joista yhtenä, joskin harvinaisempana, ovat perinnölliset lihassairaudet. Lihasaineenvaihdunnan häiriöissä lihasten aineenvaihduntareaktiot eivät toimi normaalisti, mikä voidaan havaita poikkeavina aineenvaihduntatuotteiden pitoisuuksina veressä. Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää, miten lihasaineenvaihdunnalle keskeiset markkerit laktaatti ja ammoniakki käyttäytyvät viidessä perinnöllisessä lihassairaudessa maksimaalisen rasituksen ja sen jälkeisen palautumisvaiheen aikana. Tuloksia verrattiin terveeseen verrokkiryhmään. Tutkielman aineistossa edustettuina olivat mitokondionaalisiin myopatioihin kuuluvat progressiivinen eksterni oftalmoplegia (PEO) ja mitokondriaalinen enkefalopatia (MELAS), lantio-hartia-dystrofioihin kuuluva anoktaminopatia (ANO5), sekä metabolisiin myopatioihin kuuluvat McArdlen tauti ja Taruin tauti. Kaikki koehenkilöt suorittivat maksimaalisen spiroergometriatutkimuksen, jonka aikana kerätyistä laskimoverinäytteistä analysoitiin muun muassa laktaatti- ja ammoniakkipitoisuuksia. Aikaisempia tutkimustuloksia tukien kaikilla potilasryhmillä havaittiin spiroergometriatutkimuksessa merkkejä alentuneesta suorituskyvystä. Merkittävin löydös oli kuitenkin se, että eri tautiryhmien laktaatti- ja ammoniakkiprofiilit poikkesivat selkeästi paitsi verrokkiryhmästä myös toisistaan. Erityisen selvästi erot näkyivät laktaatin ja ammoniakin suhteessa. Glykogeenimetabolian häiriöihin kuuluvissa McArdlen taudissa ja Taruin taudissa laktaatin ja ammoniakin suhde oli sekä rasituksessa että sen jälkeisessä palautumisvaiheessa selvästi matalampi kuin verrokeilla tai muilla potilasryhmillä. Mitokondrionaalisia myopatioita PEO:a ja MELAS:ia sairastavilla potilailla laktaatti-ammoniakkisuhde oli puolestaan kaikissa mittausvaiheissa verrokkeja korkeampi, kun taas ANO5-potilailla suhde pysyi koko ajan jotakuinkin verrokkien tasolla. Tulokset tukevat spiroergometriatutkimuksen sekä sen aikana määritettyjen laktaatti- ja ammoniakkipitoisuuksien käyttökelpoisuutta perinnöllisten lihassairauksien diagnostisena apuvälineenä. Erityisesti laktaatin ja ammoniakin suhde vaikuttaa käyttökelpoiselta. Sitä on kuitenkin tutkittu toistaiseksi vasta vähän, joten jatkotutkimuksia ja suurempia potilasaineistoja tarvitaan.
  • Polet, Liisa (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tavoitteet. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, voidaanko lyhyellä päiväkotiin integroitavalla musiikki-interventiolla vaikuttaa 5-6-vuotiaiden lasten äänteiden prosessointikyvyn ja sanavaraston kehittymiseen. Äänteiden prosessointikyvyllä tarkoitetaan kykyä tunnistaa ja muokata kieleen sisältyviä yksittäisiä äänteitä. Sanavarasto on joukko sanoja, joilla ilmaistaan tarkoin määriteltyjä käsitteitä. Sekä äänteiden prosessointikyky että sanavaraston laajuus ovat yhteydessä myöhempään lukutaitoon lapsilla. Musiikkia harrastavien lasten on havaittu pärjäävän kielellisissä tehtävissä paremmin kuin verrokit, ja yksittäisissä tutkimuksissa musiikkiharjoittelun on todettu parantavan päiväkoti-ikäisten lasten äännetietoisuutta sekä kasvattavan lasten sanavarastoa. Satunnaistettua kontrolloitua tutkimusta lyhyen musiikki-intervention yhteydestä lasten kielellisiin taitoihin löytyy vasta vähän. Menetelmät. Tutkimukseen osallistui 64 lasta kahdesta eri kohortista. Lapset jaettiin musiikki-, tanssi- ja kontrolliryhmään sen perusteella, osallistuivatko he päiväkodissa toteutettavaan musiikki- tai tanssiryhmään. Musiikki- ja tanssi-interventioiden pituus oli 3‒6 kuukautta. Lasten äänteiden prosessointikykyä ja sanavaraston laajuutta arvioitiin vakiintuneilla mittareilla ennen intervention alkua ja lopuksi. Ryhmien välisiä eroja äänteiden prosessointikyvyssä sekä sanavaraston laajuudessa analysoitiin toistomittausvarianssianalyysin avulla. Tulokset ja johtopäätökset. Tämän tutkimuksen tulosten perusteella lyhyellä leikinomaisella musiikki-interventiolla ei voida vaikuttaa lasten äänteiden prosessointikyvyn ja sanavaraston kehittymiseen. Musiikki-interventioon osallistuvat lapset eivät eronneet tanssi- ja kontrolliryhmän lapsista äänteiden prosessointikyvyn tai sanavaraston laajuuden suhteen. Tutkimuksen tulosten perusteella jatkossa tutkimuksissa on panostettava musiikki-intervention sisällön määrittelyyn, jotta voidaan selvittää musiikin harrastamisen ja kielellisten taitojen välistä yhteyttä selittävät tekijät.
  • Esko Salokari (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tausta Duke Treadmill Score (DTS) on laajalti juoksumatolla suoritetun rasituskokeen yhteydessä käytetty painotettu pisteytys, joka yhdistää rasituksensiedon, suurimman ST-tason muutoksen ja rasituksen aikaisen rintakivun. Aiemmin ei ole tutkittu DTS:n ja sen yksittäisten osatekijöiden ennusteellista arvoa kuntopyörällä suoritettavan rasituskokeen yhteydessä. Menetelmät Kahden eri aineiston potilaat suorittivat normaalin rasituskokeen kuntopyörällä: 3936 potilasta (2371 miestä, iältään 56 ±13 vuotta) Finnish Cardiovascular Study (FINCAVAS) –aineistosta ja 2683 miestä (iältään 53±5.1 vuotta) Kuopio Ischemic Heart Disease (KIHD) –aineistosta. Arvioimme potilaiden todennäköisyyttä menehtyä sydän- ja verisuonisairauksiin Coxin regressioanalyysin avulla. Tulokset 180 potilasta (4,6%) menehtyi 6,3 vuoden mediaaniseuranta-ajan aikana (kvartiiliväli 4.5-8.2) sydän- ja verisuonisairauksiin FINCAVAS-aineistossa. 562 potilasta (21.0%) menehtyi sydän- ja verisuoniperäisiin syihin 24.1 vuoden mediaaniseuranta-ajan aikana (kvartiiliväli 18.0-26.2) KIHD-aineistossa. DTS ennusti vahvasti sydän- ja verisuoniperäistä kuolleisuutta molemmissa aineistoissa (FINCAVAS-aineistossa vaarasuhde 3.15 ylimmän ja alimman DTS:n kolmanneksen välillä, 95% luottamusväli 1.83-5.42, p-arvo <0.001 ja KIHD-aineistossa vaarasuhde 1.71, 95% luottamusväli 1.34-2.18, p-arvo <0.001). Kun mukaan analyyseihin otettiin myös DTS:n yksittäiset osatekijät, pisteytys ei kuitenkaan enää luotettavasti ennustanut sydän- ja verisuonisairaus peräistä kuolleisuutta kummassakaan aineistossa ja rasituksensieto oli merkittävin ennusteeseen vaikuttava tekijä. Pohdinta DTS liittyy sydän- ja verisuonisairauksien aiheuttamiin kuolemiin kuntopyörällä rasituskokeen suorittaneiden aineistoissa, mutta rasituksensieto osoittautui paremmaksi ennusteeseen vaikuttavaksi tekijäksi. Jatkossa myös juoksumatolla suoritettavan rasituskokeen yhteydessä tulisi perehtyä lisää DTS:n ennusteelliseen arvoon verrattuna muihin tekijöihin, erityisesti rasituksensietoon. 209 sanaa
  • Rautalin, Ilari Matias (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tausta: Vapaa-ajan aktiivisuuden (VA) tiedetään laskevan aivohalvausriskiä, mutta tutkimukset eri aktiivisuusmuotojen vaikutuksesta subaraknoidaalivuotoon (SAV) ovat vähäisiä ja ristiriitaisia. Menetelmät: Tutkimme prospektiivisesti aikuisväestöön perustuvan kansallisen FINRISKI-aineiston yli 65,000 osallistujaa vuodesta 1972 vuoteen 2014. Vapaa-ajan (VA), työmatkan (TMA) sekä työpaikan (TPA) aktiivisuudesta kerättiin tietoa seurannan alussa kyselylomakkeiden avulla. Seurannan aikana diagnosoitiin yli 500 SA-vuotoa, joista lähes 100 äkkikuolema-SA-vuotoa tapahtui sairaalan ulkopuolella. Liikuntamuodoille laskettavat riskisuhteet saatiin vakioiduilla Cox:n malleilla, jotka huomioivat kaikki tunnetut SAV-riskitekijät sekä osallistujien sosioekonomisen statuksen. Tulokset: Jokaista 30 minuutin VA:n nousua kohden SAV-riski laski usean prosentin verran säilyen kaikissa ikä- ja verenpaineryhmissä riippumatta merkittävästi sukupuolesta. Tupakoitsijoilla havaittu vaikutus oli vieläkin voimakkaampi. Lisäksi hieman yli 10% liikunnallisesti inaktiivisten tupakoitsijoiden SAV-tapauksista voitaisiin teoriassa ehkäistä nostamalla viikoittainen VA yli 90 minuuttiin. Yli 30 minuutin päivittäinen TMA oli myös lineaarisesti yhteydessä alhaisempaan SAV-riskiin, mutta tämä vaikutus näyttäisi häviävän ikääntymisen seurauksena. Kohtalainen ja korkea TPA liittyi kohonneeseen SAV-riskiin, jota voidaan ainakin osaksi selittää yleisemmän tupakoinnin sekä korkeamman verenpaineen vaikutuksella näissä ryhmissä. Yhteenveto: Fyysinen aktiivisuus on yhteydessä alhaisempaan SAV-riskiin sekä näyttäisi heikentävän tupakoinnin ja korkean verenpaineen aiheuttamaa haitallista vaikutusta. Liikunta on maailmanlaajuisesti halpa, helposti saatava sekä suhteellisen tehokas tapa laskea SAV-riskiä etenkin tupakoitsijoilla.
  • Sainio, Sara (Helsingin yliopisto, 2018)
    Septoplastier har traditionellt slutförts med hjälp av suturering, silikonskivor eller nästamponger. På HUCS öronklinik togs år 2015 i bruk en stapler, som fäster nässlemhinnan till nässkiljeväggens brosk och dessutom försluter nässlemhinnan genom att skjuta absorberbara stansar genom nässkiljeväggen. Syftet med denna forskning var att reda ut i vilken utsträckning staplern använts, samt hur mycket komplikationer och extra kontrollbesök staplern orsakar i jämförelse med de andra metoderna. Forskningsmaterialet utgjordes av 457 patienter som genomgått septoplasti i HNS-området under åren 2014, 2015 och 2016. Informationen samlades från patienternas operationsberättelser och sjukjournaler, och analyserades med hjälp av SPSS- och CNSS-programmen. Forskningen kunde inte påvisa någon statistiskt signifikant skillnad i komplikationsfrekvens mellan staplergruppen och kontrollgruppen. Ekvivalenstest med signifikansnivån 0,1000 gav som resultat att operationsmetoderna är likvärdiga vad gäller komplikationsfrekvensen (p=0,0099). Mängden planerade kontrollbesök var lägre i staplergruppen än i kontrollgruppen (p<0,001). Vad gäller oplanerade kontrollbesök kunde inte någon statistiskt signifikant skillnad mellan grupperna påvisas, procentuellt sett verkade staplerpatienterna dock ha något fler oplanerade kontrollbesök. Kontrollbesöken totalt kunde påvisas vara klart färre i staplergruppen (p<0,001). Resultaten av denna studie i kombination med tidigare studier, som antytt att patienterna efter operationen är lika nöjda om inte nöjdare vid användning av stapler istället för någon av de alternativa metoderna ger vid hand att användningen av stapler i septoplastier är befogad.
  • Mikkola, Iiris (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tavoitteet. Vieraannuttaminen (engl. parental alienation) kuvaa vanhemman pyrkimystä vahingoittaa lapsensa ja tämän toisen vanhemman välistä suhdetta. Tyypillisiä vieraannuttamisen keinoja ovat esimerkiksi torjutun vanhemman mustamaalaaminen ja yhteydenpidon kontrolloiminen. Vieraannuttamista esiintyy arviolta joka kymmenennessä avioeroperheessä, tyypillisesti huoltoriidan yhteydessä. Vieraannuttaminen vaikuttaa radikaalisti koko perheen hyvinvointiin, ja erityisesti torjutun vanhemman ja lapsen väliseen suhteeseen. Tässä tutkimuksessa selvitettiin torjutun vanhemman psyykkistä hyvinvointia kartoittamalla masennukseen ja posttraumaattiseen stressihäiriöön (PTSD) liittyviä oireita. Lisäksi tutkittiin sukupuolieroja sekä stressin ja sosiaalisen tuen merkitystä oireiluun liittyen. Menetelmät. Tutkimuksen aineisto koostui kevään 2017 aikana internetkyselyyn vastanneesta yhteensä 147 vanhemmasta (45 äitiä, 102 isää), jotka kokivat tulleensa vieraannutetuiksi. Lähes puolet kyselyyn vastanneista vanhemmista ei tavannut lastaan enää lainkaan. Psyykkistä hyvinvointia kartoitettiin taustatietojen keräämisen jälkeen posttraumaattisen stressihäiriön oireskaalalla (Impact of Event Scale, IES), masennusta Beckin depressioinventaarilla (BDI-21), koettua stressiä Cohenin Perceived Stress –skaalalla sekä elämänmuutoksia Holmesin ja Rahen Stress Scalen avulla. Aineisto analysoitiin logistisella regressioanalyysillä. Tulokset ja johtopäätökset. Tulosten perusteella torjutut vanhemmat kokivat voimakkaita psyykkisiä oireita. Äidit raportoivat voimakkaampia PTSD-oireita sekä stressin kokemusta isiin verrattuna. Sekä posttraumaattista stressihäiriötä että masennusta kyettiin ennustamaan stressin kokemuksen sekä sosiaalisen tuen perusteella. Tulokset tukevat aiempien tutkimusten perusteella muodostettua näkemystä siitä, että vanhemmat voivat psyykkisesti huonosti jouduttuaan eroon lapsestaan vieraannuttamisen vuoksi.
  • Teräväinen, Milja (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tavoitteet. Tutkielman tarkoituksena oli tarkastella oppimisen lähestymistapoja, opiskelu-uupumusta, sekä näiden yhteyttä toisiinsa erityisesti ensimmäisen vuoden yliopisto-opiskelijoiden kohdalla. Oppimisen lähestymistapoja on tunnistettu kolmenlaisia: syväsuuntautunut, pintasuuntautunut ja suunnitelmallinen lähestymistapa. Opiskelu-uupumuksen on puolestaan havaittu kehittyvän kolmen eri ulottuvuuden kautta: uupumusasteinen väsymys, kyynisyys ja riittämättömyys. Menetelmät. Tutkimusaineisto kerättiin Helsingin yliopiston Yliopistopedagogiikan keskuksen (HYPE) HowULearn-järjestelmän avulla. Aineisto koostui Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan ensimmäisen vuoden opiskelijoiden vastauksista, joita oli yhteensä 211. Oppimisen lähestymistapojen pohjalta muodostettiin klusterianalyysin avulla oppimisprofiileja. Riippumattomien otosten t-testillä tarkasteltiin sukupuolten välisiä eroja lähestymistavoissa. Opiskelu-uupumusta analysoitiin keskiarvojen avulla ja sukupuolten välisiä eroja Mann-Whitneyn U-testin avulla. Lähestymistapojen ja uupumuksen yhteyttä tarkasteltiin Kruskal-Wallis testillä. Tulokset ja johtopäätökset. Opiskelijat muodostivat lähestymistapojen pohjalta neljä oppimisprofiilia: syväsuuntautuneet, pintasuuntautuneet, dissonantit ja ei-suunnitelmalliset syväsuuntautuneet. Dissonantin profiilin opiskelijat saivat korkeita pisteitä kaikista oppimisen lähestymistavoista. Opiskelu-uupumusta ilmeni suhteellisen vähän. Naiset olivat miehiä uupuneempia. Pintasuuntautuneen profiilin opiskelijat olivat uupuneempia kuin minkään muun profiilin opiskelijat, ja syväsuuntautuneen profiilin opiskelijat vähiten uupuneita. Suunnitelmallisuuden taidot korostuivat siinä, että syväsuuntautuneet opiskelijat, joilla ei ollut suunnitelmallisuuden taitoja, olivat uupuneempia. Myös tulokset pintasuuntautuneisuuden osalta tukivat tätä tulosta. Suunnitelmallisen profiilin puuttuminen voi selittyä sillä, että kyseessä on pehmeän tieteen ala, jossa opiskelu on suhteellisen vapaata. Dissonantit ryhmä oli kaikista suurin, mikä voi selittyä sillä, että aineisto koostuu ensimmäisen vuoden opiskelijoista, jotka eivät välttämättä vielä osaa arvioida opiskeluaan kovin hyvin. Naisten suurempi riski uupumukseen voi johtua heidän taipumuksestaan kokea miehiä enemmän stressiä ja pelätä epäonnistumisia. Pintasuuntautuneen profiilin opiskelijoiden suurempi riski uupumukseen voi selittyä pintasuuntautuneen lähestymistavan kuormittavuudella ja sen yhteydellä heikompiin oppimistuloksiin.
  • Saarinen, Noora (Helsingin yliopisto, 2018)
    Sergei Djagilev tunnetaan Ballets Russes -balettiseurueen perustajana, joka teki venäläistä kulttuuria ja erityisesti venäläistä balettia tunnetuksi lännessä 1900-luvun alussa. Tutkielma pyrkii muodostamaan kuvan siitä, miksi Djagilevia pidetään aikansa merkittävimpänä venäläistä taidetta länteen vieneenä henkilönä, sillä hän ei suinkaan ollut ensimmäinen lajissaan. Djagilev ei kuitenkaan pelkästään vienyt venäläistä taidetta maailmalle, vaan halusi taiteen avulla esitellä venäläisyyden syvintä olemusta rakentamalla systemaattisesti Venäjän imagoa. Voi sanoa, että Djagilev teki Venäjästä ja venäläisyydestä brändin, vientituotteen. Djagilev myös hyödynsi venäläisyyden ja venäläisen baletin markkina-arvoa kaupallisiin tarkoituksiin. Tutkielma esittelee elementtejä, teoksia, joita Djagilev käytti luodessaan venäläisyyden kuvaa ja pyrkii löytämään selityksen, miksi juuri nämä teokset edustivat hänelle venäläisyyttä. Ajallisesti tarkastellaan erityisesti vuosia 1906–1910 Pariisissa eli ajanjaksoa, josta alkoi Djagilevin ja hänen kollektiivinsa lännessä järjestämät venäläisen taiteen tapahtumat ja jolloin syntyi yli 20 vuotta kestänyt Ballet Russes’n tarina. Samalla tutkielma tarkastelee vaiheita, jotka johtivat näihin systemaattisesti, vuosittain Pariisissa ja myöhemmin myös muualla Euroopassa organisoituihin venäläisen taiteen tapahtumiin (Saisons Russes, Russkie sezony) ja lopulta Ballets Russes -seurueen perustamiseen. Siihen, millaiseksi Djagilevin luoma venäläisyyden kuva muodostui, vaikuttivat monet tekijät, joita tutkielmassa esitellään. Tutkielmassa tullaan siihen tulokseen, että Djagilevin perhetausta ja Permin maakunnassa vietetty lapsuus muodostivat perustan, jolle hän rakensi käsitystään venäläisyydestä ja korkeatasoisesta taiteesta. Häneen vaikutti suuresti aikansa taidesuuntauksista symbolismi ja merkittävät taiteen nimet, kuten Wagner, jolta Djagilev omaksui työhönsä ihanteen kokonaistaideteoksesta (Gesamtkunstwerk). Todennäköisesti yksi suurimmista vaikuttavista tekijöistä oli Djagilevin johdolla perustettu Mir iskusstva -ryhmittymä, joka julkaisi samannimistä lehteä ja järjesti vuosittaisia näyttelyitä symbolismin hengessä. Mir iskusstva muodosti pohjan Djagilevin ja tulevan Ballets Russes’n taiteellisille ja esteettisille ihanteille sekä toimi monin tavoin Ballets Russes’n edeltäjänä. Tätä taustaa Djagilev hyödynsi venäläisen taiteen produktioissaan. Kuten tutkielmassa todetaan, Djagilev oli kuitenkin ennen kaikkea liikemies, joka osasi käyttää hyväkseen ajan trendejä ja myös luoda niitä, mikä vaikutti suuresti myös Ballets Russes’n ohjelmistoon ja näin ollen Djagilevin luomaan venäläisyyden kuvaan. Tässä korostui erityisesti 1900-luvun alussa vallitsevana suuntauksena vaikuttanut symbolismi, johon liittyi kiinnostus eksotiikkaan ja primitivismiin. Djagilev hyödynsi symbolismin vaikutuksia, mikä näkyi Ballets Russes’n repertuaariin ammennetuista eksoottisista aiheista ja kansanperinteen hyödyntämisestä. Tutkielmassa esitellään myös Djagilevin produktioiden ja Ballets Russes’n vastaanottoa sekä laajempaa vaikutusta yhteiskuntaan ja taiteen, niin baletin kuin muiden taidemuotojen, kehitykseen. Yhtä Ballets Russes’n teosta, balettia Tulilintu (Žar-ptica), tarkastellaan lähemmin venäläisyyden kontekstissa. Tutkielman tekoon on käytetty laajasti sekä venäjänkielistä että länsimaista lähdekirjallisuutta, mukaan lukien niin aikalaislähteitä, kuten alkuperäisiä sanomalehtiartikkeleita ja kirjeitä, kuin viimeaikaista tutkimuskirjallisuutta ja -artikkeleita.
  • Nöjd Tillander, Nenne (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkielmani käsittelee, miten musiikki esiintyy kieltenopetuksessa lukiossa. Tutkimuksessa on tarkoitus selvittää, kieltenopettajien ja opiskelijoiden asenteita, kokemuksia ja toiveita musiikin käytöstä toisen kotimaisen kielen ja vieraan kielen oppimisessa. Lisäksi selvitän, miten musiikkia käsitellään oppimismateriaalissa ja miten opettajat kokevat materiaalin tukevan heidän tapaansa käyttää musiikkia kieltenopetuksessa. Lukion opetussuunnitelmauudistuksen myötä autenttisella oppimismateriaalilla on yhä keskeisempi asema kieltenopetuksessa. Hyödynnän Eurooppalaisen viitekehyksen ja Lukion opetussuunnitelmien 2003 ja 2015 sisältöä toisen kotimaisen kielen ja vieraan kielen osalta. Tutkimukseni teoreettinen viitekehys muodostuu Stephen Krashenin teoriaan toisen kielen oppimisesta sekä Zoltán Dörnyein ja Robert Gardnerin teorioihin motivaatiosta ja kieltenoppimisesta. Tutkimuksen aineistona ovat neljän kieltenopettajan teemahaastattelut ja viidentoista lukiolaisopiskelijan lomakekyselyt. Lisäksi tutkimuksessa analysoidaan neljän lukion ruotsin kielen oppikirjan musiikillista sisältöä. Tutkimukseni on pääasiallisesti laadullista, mutta oppikirjojen sisällön analyysi on kvantitatiivista tutkimusta. Tutkimukseni osoittaa, että kieltenopettajat ja opiskelijat kokevat musiikin käytön kieltenopetuksessa myönteiseksi. Molemmat ryhmät toivoivat lisää musiikin käyttöä kieltenopetukseen. Opettajat kokivat kuitenkin enemmän rajoituksia musiikin käytössä kuin opiskelijat. Opiskelijoiden näkemykset musiikin mahdollisuuksista poikkesivat siten opettajien näkemyksistä. Lisäksi opiskelijoiden toiveet musiikin käytöstä olivat luovia ja innostavia. Tulosten perusteella musiikkia tulisi käyttää hyödyksi monipuolisemmin toisen- ja vieraan kielen opettamisessa lukiossa. Lähtökohdat ovat myönteiset, mutta musiikin yhdistämistä kieltenopiskeluun tulisi kehittää tulevaisuudessa.
  • Liukonen, Saija (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkielmani tavoitteena on selvittää millä tavoin metadiskurssia käytetään vaikuttamisen keinona poliittisessa puheessa. Tutkielman poliittinen konteksti on vuoden 2016 kansanäänestys Iso-Britannian EU-jäsenyydestä, ja itse kokoamani korpusaineisto koostuu silloisen pääministerin David Cameronin puheista ja haastatteluista viideltä kuukaudelta ennen äänestystä. Tutkielmassani tarkastelen kuinka Cameron käyttää suostuttelussa hyväkseen metadiskurssia, mitä käytetyt metadiskurssielementit kertovat Cameronin retorisesta strategiasta ja millä tavalla puheiden retoriikka muuttui viimeisenä kuukautena ennen äänestystä. Aihetta käsitellään metadiskurssin, poliittisen puheen ja retoriikan tutkimuksen näkökulmasta. Puheista tekemäni laadullinen ja määrällinen kielitieteellinen korpusanalyysi selvittää kuinka metadiskurssia käytetään kielellisenä suostuttelun keinona. Puheista löytämäni metadiskurssin ilmentymät on jaoteltu Hylandin (2005) luokittelun perusteella kahteen pääkategoriaan: interaktiiviseen (interactive) ja vuorovaikutteiseen (interactional) metadiskurssiin. Aineistoa analysoitiin samanaikaisesti myös Aristoteleen vaikuttamisen keinojen, eetoksen, paatoksen ja logoksen, avulla. Eetoksen tarkoitus on vakuuttaa yleisö puhujan uskottavuudesta ja luotettavuudesta; paatoksella pyritään vetoamaan yleisön tunteisiin, logoksella taas yleisön järkeen. Tulokseni osoittavat Cameronin käyttävän metadiskurssia edistääkseen puheidensa eetosta, paatosta ja logosta. Interaktiivisen metadiskurssin avulla puhujat organisoivat tekstinsä, millä on vaikutus tekstin logokseen. Vuorovaikutteinen metadiskurssi taas auttaa luomaan eetosta ja paatosta. Eetosta rakennetaan itseviittauksilla (self mentions), vahvistuksilla (boosters), varauksilla (hedges) sekä direktiiveillä (directives), kun taas paatoksen välineinä puhujat käyttävät asennemarkkereita (attitude markers), inklusiivista me-muotoa (inclusive we), retorisia kysymyksiä ja eksplisiittisiä viittauksia yleisöön. Tulokseni osoittavat myös Cameronin retorisessa strategiassa tapahtuneen tilastollisesti merkitseviä muutoksia viimeisen kampanjointikuukauden aikana. Cameron esimerkiksi lisäsi metadiskurssipartikkeleiden käyttöä molemmissa pääkategorioissa. Tutkielmassani esitän uuden kielitieteellisen tavan tarkastella poliittista puhetta ja vaikuttamisen keinoja sekä osoitan metadiskurssin olevan tärkeä osa retoriikkaa. Tutkimus osoittaa myös menetelmäni sopivan muiden suostutteluun pyrkivien genrejen analysointiin. Vertailtaessa tuloksiani esimerkiksi kirjoitettuun akateemiseen diskurssiin käy ilmi, että puhuttu poliittinen diskurssi on metadiskurssin osalta todella rikasta.
  • Kostiainen, Fanny (Helsingin yliopisto, 2018)
    Denna studie belyser relationsbygget mellan egenföretagare och personer i deras professionella nätverk där fokus ligger på kommunikationen i samarbetssituationer. Att ha nätverk är mycket värdefullt för egenföretagare, som i många avseenden gynnas av att ha ett professionellt kontaktnätverk (se t.ex. Leskinen 2012). I och med fördelarna nätverk för med sig för egenföretagare är det viktigt att åskådliggöra de kommunikativa mönstren i relationsbyggande sammanhang. Vilka kommunikationsmetoder entreprenörer använder sig av för att skapa och bevara önskvärda relationer med personer i sitt nätverk är ett hittills oreflekterat område. Undersökningen klarlägger vilken sorts relation egenföretagare strävar efter att ha med personer i sitt nätverk – handlar det om en nära vänskaplig eller en hövlig och distanserad relation? Föredras informalitet eller formalitet, och vad signalerar respektive stil? Därtill diskuteras vilka element i kommunikationen som uppskattas och uppfattas som fungerande. Hur väl egenföretagare lyckas med att skapa och upprätthålla nätverk sägs påverkas av karaktärsdrag som är typiska för entreprenörer (Leskinen 2011b). I och med den starka kopplingen till undersökningens ämne beaktas även denna aspekt i studien – finns det ett samband mellan karaktärsdrag och val av kommunikationssätt i relationsbyggande sammanhang? Utgångspunkten här är den så kallade entreprenörsprofilen (ibid.) som är en sammanställning över entreprenörstypiska egenskaper. I undersökningen utgår jag, förutom från Leskinens (2011b) entreprenörsprofil, även från Brown och Levinsons (1987) artighetsteori, som behandlar olika strategier som antingen social broms i respektstilen, eller social accelerator i närhetsstilen. Denna teori tillämpas för att undersöka vilken sorts relation egenföretagare strävar efter att ha med personer i det egna nätverket. Materialet består av intervjuer med sju egenföretagare, samt enkäter två av de intervjuade har skickat till sina samarbetspartners. Brown och Levinsons teori tillämpar jag på materialet genom att göra en kvalitativ innehållsanalys på rapporterade kommunikativa mönster. Leskinens modell använder jag i ett summerande syfte. Resultaten i denna undersökning påvisar att egenföretagare i relationsbygge med andra aktörer i det professionella nätverket strävar efter vänskapliga relationer snarare än formella. Det framgår dock att även drag av ett mer distanserat förhållningssätt till personer i det egna nätverket förekommer. Kommunikationen är således nyanserad och det förefaller vara viktigt för de intervjuade att kunna anpassa sig till olika personlighetstyper och situationer. Situationskännedom är därav till stor nytta. Ett samband mellan entreprenörsprofilen och val av kommunikationssätt kunde också påvisas, vilket innebär att egenföretagare med de karaktärsdrag som brukar tillskrivas entreprenörer tenderar att använda närhetsstilen som social accelerator i samarbetssammanhang.
  • Lehtiö, Aleksi (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkielmani tarkastelee suomenkielistä terrorismin diskurssia Twitterissä. Aineisto sijoittuu ajanjaksolle ennen Tukholman terrori-iskua 7.4.2017 (19.3.-2.4.2017), sekä välittömästi iskun jälkeen (7.4.-9.4.2017). Aineistossa oli kokonaisuudessaan 2182 twiittiä. Tämän aineiston pohjalta tutkin, mitä identiteettejä kirjoittajat omaksuivat diskurssissa, sekä miten terrorisia representoitiin keskustelussa. Teoreettis-metodologisena viitekehyksenä tutkielmalle toimi diskurssianalyysi. Diskurssianalyysi perustuu käsitykseen siitä, että kieli ja muut semioottiset muodot, muodostavat diskursseja, jotka muokkaavat käsityksiämme, ja osittain myös muovaavat todellisuuttamme. Omassa tutkielmassani määrittelen diskurssit joukoiksi käsitteitä, joita käytetään kommunikoidessa jostain tietystä teemasta. Diskurssit elävät ja muokkautuvat, kun diskurssiin sisältyvät käsitteet vahvistuvat tai muuttuvat. Tutkielmassa osoitetaan, että suomalaiset kirjoittajat omaksuivat ennen kaikkea eurooppalaisen identiteetin verkossa käydyssä keskustelussa. Eurooppalainen identiteetti loi tiettyjä raameja, joiden kautta terrorismia lähestyttiin. Eurooppalaisten arvojen asemaa kuitenkin myös haastettiin diskurssissa, sillä terroriuhan koettiin vaativan tiukempia poliittisia linjauksia turvallisuuden takaamiseksi. Tukholman iskun jälkeen diskurssissa oli havaittavissa myös pohjoismaista identiteettiä. Iskun läheisyys näyttäytyi tavassa, jolla kirjoittajat osallistuivat keskusteluun. Jaoin aineistossa havaitut terrorismin representaatiot kahteen kategoriaan: eurooppalais-orientalistiseen ja eurooppalais-suvaitsevaiseen representointiin. Eurooppalais-orientalistinen representointi oli aineistossani huomattavasti yleisempää. Tämä representointi vastasi niitä piirteitä, joita orientalismissa on nähty usein liitettävän Euroopan ulkopuolisiin, esimerkiksi muslimimaailman, kulttuureihin. Orientalismi tarkastelee Euroopan suhdetta toisiin kulttuureihin imperialismin perinteen kautta. Orientalismissa nähdään, että toisia kulttuureja on esimerkiksi kuvailtu despoottisimpina, primitiivisimpinä ja mystisinä. Aineistoni eurooppalais-orientalistinen representointi esittikin terrorismin islamin muslimimaailman kulttuurin piirteenä, joka nähtiin takapajuisena ja yhteensopimattomana eurooppalaiseen liberaaliin yhteiskuntaan. Eurooppalais-suvaitsevainen representointi pyrki korostamaan, ettei terrorismiin ja terroristeihin tulisi liittää islamia, tai kulttuurisia taustoja laajemmin. Terroristien taustoissa pyrittiin myös ennemmin tarjoamaan muita syitä radikalisoitumiselle, kuin uskonto, kuten syrjäytyminen tai mielenterveyshäiriöt. Eurooppalais-suvaitsevainen representointi pyrki myös korostamaan terroristien tahtoa levittää pelkoa. Representaatioissa Tukholman isku kasvatti pakolaisten ja maahanmuuttajien osuutta diskurssissa. Arvioin iskun tekijän taustojen, sekä myös iskun läheisyyden kirjoittajiin, johtaneen kirjoittajien pyrkimykseen kohdentaa mahdollista uhkaa Suomessa myös tarkemmin. Lisäksi Tukholman isku kasvatti keskustelun määrää Twitterissä, sillä lähes saman verran twiittejä kertyi kolmen päivän sisällä iskusta, kuin 15 päivän aikana ennen Tukholman iskua.
  • Ahola, Sari (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tarkastelen tutkimuksessani kolmen uskonnon; juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin jakamaa Jerusalemin kaupunkia 1800-luvun alkupuoliskon matkakertomuksissa. Tutkimuskysymyksiäni ovat: Miten paikan merkitys rakentuu eri uskontojen matkailijoiden matkakertomuksissa ja miten matkailijat rakentavat kunkin uskonnon identiteettiä kaupungissa. Käytän lähteenäni kuutta eurooppalaista matkakertomusta, joista kaksi on juutalaisten, kolme kristittyjen kertomuksia sekä yksi muslimin kertomus. Tutkimukseni teoreettinen lähtökohta yhdistyy kulttuurihistorian, uskontotieteen ja kulttuurimaantieteen kontekstiin, mutta tulkitsen paikan merkitystä ja sen identiteettiä lähinnä kulttuurimaantieteen valossa. Tutkimukseni osoittaa, että Jerusalemin merkitys juutalaisille rakentuu matkakirjoittajilla juutalaisten menneisyydestä ja historiasta kaupungissa. Se merkitsi juutalaisille kokonaisuutena heidän esi-isiensä ja kuninkaidensa muinaisen suuruuden kaivattua paikkaa. Juutalaiset kävivät kaupungissa muistelemassa menneisyytensä paikkoja: tuhoutuneiden temppeleidensä paikkaa sen jäljelle jääneellä läntisellä tukimuurilla tai esi-isiensä hautapaikoilla. Matkakertomuksissa kaupungin juutalaisuuden identiteetti rakentuu menneen loiston muistamisesta kontrastina juutalaisten tuon hetkiseen köyhyyteen ja ahdinkoon kaupungissa. Kristityille kaupungin merkitys rakentuu kristinuskon keskeisten tapahtumien paikkojen näyttämöllä, jolla olivat tapahtuneet käänteentekevät hetket: Kristuksen elämä maan päällä, kuolema sekä ylösnousemus. Merkityksellisin paikka sijoittuu kristinuskon keskukseen, eri uskontokuntien jakamaan Pyhän haudan kirkkoon, jossa kristityt matkailijat antoivat paikalle merkityksiä kertomalla kokemuksistaan. Kristinuskon identiteetti rakentuu kuitenkin matkakertomuksissa eri kirkkokuntien riitaisuudesta ja kilpailusta pyhillä paikoilla. Muslimeille Jerusalemin merkitys rakentuu vallasta kaupungissa sekä kaupungin, sen pyhien paikkojen ja ihmisten hallinnasta turkkilaisten osmanien tai egyptiläisten arabien ollessa virallisesti hallitsijoina. Paikkojen merkitys syntyy myös pyhiinvaelluksen paikoissa Temppelivuoren kahdessa temppelissä: Kalliomoskeijassa ja al-Aksa-moskeijassa, jonne Profeetta Muhammed oli tehnyt yöllisen taivasmatkan. Matkalaisten kertomuksissa kaupungin muslimi-identiteetti rakentuu pääosin koko kaupungin ja sen pyhien paikkojen hallinnasta. Sen lisäksi, että Jerusalem oli tuona aikana kolmen uskonnon jakama kaupunki tilallisesti ja maantieteellisesti, oli se myös eri matkailijoiden ja paikallisten asukkaiden jakama kohtaamispaikka. Jerusalemin merkitys matkakertomuksissa syntyy kaupungin, sen pyhien paikkojen ja ihmisten niin matkailijoiden kuin sen asukkaiden kohtaamisessa sekä menneen ja nykyisen kohtaamisen kontekstissa.