Bio- ja ympäristötieteellinen tiedekunta: Recent submissions

Now showing items 1-20 of 399
  • Heinonen, Reija (Helsingin yliopisto, 2020)
    Sulfidimineraalien louhinnassa syntyy suuria määriä happamia ja metallipitoisia prosessivesiä, jotka ovat käsittelemättöminä ympäristölle haitallisia. Perinteisesti vedet neutraloidaan ja metallit saostetaan alkalikäsittelyllä. Käsittelyn seurauksena syntyy suuria määriä käyttökelvotonta sakkaa, jonka mukana menetetään myös arvokkaita metalleja. Adsorbentit, kuten nanofibrilloitu selluloosa (NFC), ovat saostuskemikaaleja kestävämpi ratkaisu vesien käsittelemiseksi ja ympäristön suojelemiseksi. Selluloosa on luonnon yleisin polymeeri ja NFC:aa voidaan valmistaa mm. puu- ja paperiteollisuuden sivuvirroista kiertotalousajattelun mukaisesti. NFC:n on osoitettu voivan pidättää haitta-aineita sekä puhtaista metallisuolaliuoksista että kaivosteollisuuden happamista prosessivesistä. Adsorptiomekanismien ja -voimakkuuden tunteminen on edellytys NFC-adsorbenttien kehittämiselle ja niiden tehokkaalle ja resurssiviisaalle käytölle osana vesienkäsittelyä. Aikaisemmissa tutkimuksissa NFC:n on havaittu pidättävän vesistä samanaikaisesti huomattavia määriä sekä metallikationeja että sulfaattianioneja. Mekanismeja, joilla NFC pidättää ioneja metallipitoisuuksiltaan korkeista prosessivesistä ei kuitenkaan tunneta vielä kunnolla. Tässä opinnäytetyössä tutkittiin anionisoidun NFC:n kykyä adsorboida metallikationeja ja niiden vasta-anioneja väkevistä metallisuolaliuoksista. Tutkimukseen valittiin aikaisempien tutkimusten perusteella viisi kemiallisilta ominaisuuksiltaan erilaista kationia: Na⁺, Mg²⁺, Mn²⁺, Al³⁺ ja Fe³⁺. Adsorptiomekanismien selvittämiseksi suoritettiin adsorptiokoe metallipitoisuuksiltaan kasvavilla (0–800 mM) sulfaatti- ja kloridiliuoksilla. Eri suoloilla haluttiin tarkastella vasta-anionien mahdollista vaikutusta kationien adsorptioon. Kationien adsorptiota NFC-geeliin mallinnettiin Freundlichin adsorptioisotermin avulla, minkä lisäksi laskettiin sekä kationien että anionien suhteelliset poistumat liuoksista. NFC pidätti yhtä tehokkaasti kaikkia metallikationeja niiden erilaisista ominaisuuksista ja liuosten pH-arvoista riippumatta. NFC-käsittelyllä saavutetut metallien ja anionien suhteelliset poistumat liuoksista olivat keskimäärin noin 14–20 %. Vaikka suhteellinen poistuma jäi melko alhaiseksi, pidättyneet metallimäärät (mmol/g kuiva-ainetta) olivat moniin aikaisempiin tutkimuksiin verrattuna jopa kymmenkertaisia. Pidättyminen heikentyi lisäysliuosten pitoisuuksien kasvaessa vain vähän ja kaikki metallit pidättyivät lähes lineaarisesti koko pitoisuusalueella. Tulosten perusteella on todennäköistä, että suurissa metallisuolapitoisuuksissa kationit adsorboituvat NFC:aan epäspesifisesti heikoilla vuorovaikutuksilla, jolloin adsorption luonne on lähempänä fysikaalista kuin kemiallista adsorptiota. Kationien positiivisen varauksen mukana adsorptiopinnalle pidättyi myös vastaava määrä negatiivista varausta anionien muodossa, joten anionien adsorption todettiin olevan elektrostaattista.
  • Kemppinen, Jasmin (Helsingin yliopisto, 2020)
    Reactive oxygen species (ROS) are one of the prominent groups of signal compounds that are produced in stress conditions such as excess light. Nuclear protein RADICAL-INDUCED CELL DEAT (RCD1) is sensitive to ROS and controls the expression of organelle components, e.g. mitochondrial alternative oxidases (AOX), thus balancing the redox-status of a plant cell. Plants have fast responses to fluctuating light conditions that happen even before gene expression: i.e. readjusting the capability to receive light energy between the two photosystems by state transitions and increasing the capacity to remove excess energy by non-photochemical quenching (NPQ). Various small auxiliary proteins function in these fast acclimation events. However, many of them are identified on gene level only. The goal of this master’s thesis is to describe the role of a hypothetical protein, PPD8 in Arabidopsis thaliana. We evaluate how PPD8 is associated with RCD1 and a chloroplast thiol-regulator enzyme NTRC. We created double (rcd1 ppd8) and triple mutant plant lines (rcd1 ppd8 ntrc) by crossing single knockout lines ppd8, rcd1 and ntrc. Photosynthetic performance, NPQ and sensitivity to ROS were observed in each line by using two different chlorophyll fluorescence measurement methods: pulse-amplitude-modulation (PAM) and novel OJIP imaging fluorometry. The leaves were exposed to methyl viologen (MV), which accelerates the chloroplastic ROS production in light, and also to hypoxic conditions in order to study how the effect of MV is altered in low concentrations of oxygen. Additionally, we examined the amount of photosynthetic proteins and stoichiometry of photosystems in ppd8, rcd1 and rcd1 ppd8 by immunological methods. Finally, PPD8 gene with attached hemagglutinin encoding tags was generated by cloning and reintroduced back to the ppd8 knockout lines. Plants lacking RCD1 are very tolerant against MV and ROS, but when rcd1 was crossed with ppd8 the resistance was suppressed. Both rcd1 ppd8 and ppd8 exhibited elevated chlorophyll fluorescence and NPQ values. The removal of PPD8 gene had an impact on the abundance and the stoichiometry of photosynthetic proteins reducing the plants’ performance. When RCD1, PPD8 and NTRC were simultaneously absent the plants had major defects: their NPQ and fluorescence values were drastically increased. Furthermore, several results hinted towards possible issues in the function of ATP synthase in ppd8 background plants. It is also known that NTRC regulates ATP synthase: taken together, the results suggest that PPD8 is necessary for a fully operative ATP synthase and photosynthetic machinery. By reintroducing PPD8 to knockout line ppd8, the phenotype could be reverted back to wild type -like, thus confirming the significance of the PPD8 gene product in plant.
  • Lipponen, Aino (Helsingin yliopisto, 2020)
    Spinal cord injury (SCI) in human patients is the most expensive clinical condition worldwide, restricting individuals’ ability to manage with daily-life activities independently. With very limited available treatment possibilities, the understanding and validating of regenerative mechanisms and treatment options in animal models is crucial for their translation to clinical practice. The majority of SCIs in human patients are contusive in the cervical level of the spinal cord. However, thoracic injury rodent model is more commonly studied, with only recent studies working with cervical contusion injury model. Chondroitin sulphate proteoglycans (CSPGs), and especially their CS chains, are thought to be the major inhibitory structures for neurite regeneration after SCI. However, current research has led to a new idea that the inhibitory effect of CS chains can be reversed to regeneration enhancing by heparin-binding growth-associated molecule (HB-GAM). This endogenously secreted molecule is highly up-regulated in the central nervous system (CNS) during postnatal development, but in the adult CNS the expression is down-regulated. This suggests that postnatal-level concentrations might be needed for inducing neurite regeneration in adult CNS. In this study, HB-GAM treatment was tested on both cervical hemicontusion and hemisection injury models. Here we show that repeated intrathecal injections of HB-GAM were sufficient to increase grey matter myelin optical density in mouse hemicontusion injury model, and partly induce functional recovery in hemisection model. Obtained anatomical evidence suggests that enhanced myelination is potentially involved in the repair mechanism of HB-GAM. The connection between HB-GAM treatment and functional recovery, and also other mechanisms of HB-GAM-induced regeneration need further exploration. In broader perspective, the results are promising for translation of a novel treatment approach to clinical use.
  • Keinänen, Milka (Helsingin yliopisto, 2020)
    Luonnonarvoiltaan merkittävät High Nature Value (HNV) maatalousalueet ovat vähentyneet maailmanlaajuisesti maatalouden modernisaation myötä. Luonnon monimuotoisuus on riippuvaista näistä alueista, sillä ne ylläpitävät habitaatteja lukuisille uhanalaisille lajeille. Esim. 30% Euroopan perhoslajien populaatioista on laskussa, ja suurin osa niistä elää HNV tai vastaavilla maatalousalueilla. EU:n maatalouspolitiikka suosii perinteistä, intensiivistä maataloutta, jonka vuoksi laaja-alainen HNV maatalous ei pärjää kilpailussa sen kanssa. Alhaisen tuottavuuden ja haastavien olosuhteiden takia HNV maatalousmaita jää hylätyksi, tai HNV järjestelmät korvataan intensiivisillä menetelmillä. Osallistavat maataloudelliset innovaatioprosessit tarjoavat ratkaisuja HNV maatalousalueiden ahdinkoon. Näissä prosesseissa tuodaan yhteen eri toimijoita – maanviljelijöitä, yrittäjiä, kansalaisjärjestöjen, kuntien ja valtioiden edustajia – etsimään paikallisesti perusteltuja ratkaisuja alueiden ongelmiin. Vuosina 2016-2019 toiminut HNV-Link projekti identifioi, kehitti ja edisti innovaatioita kymmenellä Eurooppalaisella HNV alueella. Tässä tutkielmassa tarkastelen projektin seitsemän toiminta-alueen innovaatioiden menestystä sosiaalis-taloudellisen elinvoimaisuuden sekä ympäristön hyvinvoinnin kannalta. Aineistoni on sekä määrällistä että laadullista. Käytän mixed-methods lähestymistapaa, jossa tilastollinen analyysi ja laadullinen sisältöanalyysi tukevat toisiaan. Tein kyselyn toiminta-alueiden koordinaattoreille, jossa he vastasivat millainen vaikutus innovaatioilla on ollut alueen sosiaaliseen, taloudelliseen ja ympäristön hyvinvointiin. Täydennän kyselyä projektin 2016-2017 keräämällä aineistolla. Suoritan laadullisen sisältöanalyysin projektin keräämille innovaatioiden kuvauksille Atlas.ti ohjelmalla ja tilastollisen analyysin IMB SPSS tilasto-ohjelmalla ei-parametrisin menetelmin. Vertailin innovaatioiden sosiaalis-taloudellisten ja ympäristönsuojelullisten vaikutusten, HNV suojelun ensisijaisen tavoitteen, innovaatiokuvausten ympäristönsuojelullisten aiheiden tunnistamisen sekä kulttuurillisten alueiden suhdetta. Innovaatiot olivat menestyksekkäitä niin sosiaalis-taloudellisesi kuin ympäristölle. Taloudellisen ja ympäristöllisen menestyksen välillä oli mahdollinen synergia, mikä viittaa siihen, että taloudellinen menestys alueilla edistää HNV piirteiden säilymistä alueella. Innovaatioilla, joiden erityinen tavoite oli HNV suojelu, oli positiivisempi vaikutus ympäristölle kuin niillä, joilla tavoite ei ollut ensisijainen. Innovaatioiden kuvauksissa, joissa ympäristönsuojelulliset teemat tulivat eniten esille, oli hieman positiivisempi vaikutus ympäristöön. Ero oli kuitenkin niin heikko, että kokonaisuudessaan niissä ei ole onnistuttu kommunikoimaan koordinaattoreiden raportoimia seurauksia ympäristölle. Kulttuurillisten alueiden sisällä ei ilmennyt yhteneviä kaavoja, joka voi johtua alueiden samankaltaisuudesta tai pienestä otoksesta. Tulokset korostavat innovaatioiden ennalta arvaamatonta luonnetta, sekä prosessien holistisen ymmärryksen sekä pitkäaikaisen seurannan tärkeyttä.
  • Mattila, Bernd-Niklas (Helsingin yliopisto, 2020)
    Cladocerans play a key role in the aquatic ecosystem. They are abundant in lakes and are an essential part in the carbon and energy transfer of the food webs. These species are, however, prone to various environmental changes. Estimates have shown that dissolved organic carbon (DOC) concentrations in northern lakes are likely to increase in the future. This increase of DOC in lakes has multiple impacts ranging from nutrient levels to shading impacts reducing primary productions. Investigating changes in cladocerans along a DOC gradient could help us understand how these species might develop in the future in our changing climate. In this Master’s Thesis, I studied how the cladoceran body length and community structure varied between 9 lakes with dissolved organic carbon (DOC) concentration ranging from 2.4-33.5 mg l-1. For the analyses, these lakes where divided into two groups with a threshold of 12 mg l-1 or into groups of three based on their DOC concentrations. Then, the results were compared with cladoceran length data from an earlier study. Additionally, the changes in phytoplankton abundances and communities as well as the relation between DOC concentration and other environmental variables were analysed. The results showed an increase in the cladoceran body length above the DOC threshold. Moreover, the changes in body length varied between the studied genera. Both Ceriodaphnia sp. and Diaphanosoma sp. body length decreased in groups with higher DOC concentrations while Bosmina sp. were larger at high DOC concentrations. DOC concentration did not have any significant effect on the community structure of zooplankton. The studied lakes varied from their environmental condition making comparisons and general statements challenging. The results indicated that DOC concentration regulates the planktonic communities, but it is solely an imprecise predictor for changes in zooplankton communities. However, cladoceran densities seemed to benefit from increased DOC concentrations as nutrient levels also increased. Changes in cladoceran body lengths were challenging to interpret, because there are multiple factors that can have an impact both alone and combined with others.
  • Sket, Tina (Helsingin yliopisto, 2020)
    Endoplasmic reticulum (ER) stress is caused by the accumulation of unfolded proteins in the ER, which leads to the activation of unfolded protein response (UPR) through three transmembrane protein sensors located in the ER membrane. The sensors correspond to three branches of the UPR, namely protein kinase RNA-like endoplasmic reticulum kinase (PERK), activating transcription factor 6 (ATF6), and inositol-requiring enzyme 1 (IRE1) branches. Upon ER stress, IRE1 dimerizes and oligomerizes, and its endonuclease domain is activated. It specifically targets X-box-binding protein 1 (XBP1) mRNA, from which a 26 nt intron is spliced. This allows a complete translation of spliced XBP1 mRNA into a functional protein that acts as a transcription factor. Together with the other pathways, the UPR leads to a decrease in the protein folding load by causing a reduction in the general level of protein translation, and by inducing the expression of protein folding machinery. However, if the UPR is activated continuously for a long time, the apoptotic pathway will be triggered, and the cell will die. ER stress and UPR are associated with various disorders, such as some types of cancer, diabetes, chronic inflammatory syndromes, and particularly neurodegeneration. For example, in Parkinson’s disease, it was suggested that prolonged ER stress induces the extensive apoptosis of dopaminergic neurons in substantia nigra pars compacta region of the midbrain. This hinders the normal functioning of the nigrostriatal pathway, and hence results in the progressive development of Parkinson’s motor symptoms. In order to study the regulation or IRE1 branch of the UPR, and to identify the ER-stress-modulating compounds, a human luciferase reporter cell line (XBP1-NLuc) was created in this work. The reporter was expressed when IRE1 splicing was activated, since the XBP1 intron fragment was fused to the Nano luciferase gene. The expression of the reporter was observed with luciferase assay at several time points during treatments. The treatments were done with ER stress inducers thapsigargin and tunicamycin, and with IRE1 inhibitors KIRA6 and 4μ8c, or the combination of those. Quantitative PCR (qPCR) was used to validate the expression of the reporter and to monitor the expression of the other branches of the UPR. Additionally, the oligomerization of IRE1 was observed with IRE1-GFP cell line that was treated identically to the XBP1-NLuc cell line, fixed, stained for nuclei, and imaged with fluorescent microscopy. After imaging, the IRE1-GFP clusters were analysed and quantified with CellProfiller and CellAnalyst softwares. Both cell lines were used to test the effect of neurotrophic factors CDNF, MANF, and MANF mutant isomers on the UPR with and without tunicamycin treatment. Collectively, the experiments confirmed that XBP1-NLuc cell line was created successfully and that it accurately reports IRE1 splicing activity. As expected, ER stress treatment increased the reporter expression, while IRE1 inhibitors decreased the expression of the reporter. qPCR revealed that the other observed UPR markers were activated as well upon thapsigargin treatment, however, they were not decreased with the treatment with IRE1 specific inhibitors. In line with XBP1-NLuc cell line, the IRE1-GFP cell line demonstrated an increased oligomerization of IRE1 upon ER stress induction. The KIRA6 inhibitor of IRE1, which prevents IRE1 oligomerization, decreased the formation of IRE1-GFP clusters. Additionally, the IRE1-endonuclease-activity inhibitor 4μ8c induced the formation of IRE1-GFP clusters. Curiously, the distribution of the intensity of IRE1-GFP clusters was bimodal and could point to two manners of IRE1 clustering and/or activation. Together, the experiments done with cells transfected with CDNF, MANF or MANF mutants, suggested that the tested neurotrophic factors decreased IRE1 oligomerization and its activation. However, there were substantial problems in the quantification of viable cells, which should be considered in the interpretation of these results. No significant difference among the tested neurotrophic factors was observed. In conclusion, the XBP1-NLuc reporter cell line provided a reliable reporter of IRE1 endonuclease activity, whose expression is increased during the ER stress. Together with IRE1-GFP cell line, it revealed the amount of IRE1 oligomerization and activation under various treatments and at different time points relative to treatments. Due to the effectiveness and accuracy, the XBP1-NLuc cell line can be further used in studying the regulation and activation of IRE1, as well as for the identification of ER-stress modulating molecules, which can be used for development of novel treatments for ER stress associated diseases, such as Parkinson’s disease.
  • Luomaniemi, Virve Kaarina (Helsingin yliopisto, 2020)
    Behavior change can be seen as one cornerstone in transiting to more sustainable energy cultures. Various implemented behavioral intervention experiments have been popular and successful in creating behavioral change during and/or right after the intervention period, however follow-up research examining the persistence of changed behavior has been limited. The empirical material of this thesis builds on a set of data collected in a European research project ENERGISE. The analysis utilizes the data collected from two Finnish living lab experiments performed in 2018, focusing the examination on the closing interviews conducted by the research team and the participants’ self-reported practices in the follow-up survey three months after the intervention. The analysis examines the formation of new practices in relation to their persistence in everyday life. Answers to open questions presented in the follow-up survey are also examined in the analysis, to fuller the representation of events. The sample of the research is not enough to make comprehensive statistical generalizations, instead it gives interesting insight on the durability of the effects of one energy intervention. The research questions guiding this thesis are: How did household practices change when households participated in an intervention? How persistent are the observed changes in practices post-intervention? What contributes to the persistence of treatment effects? This examination observed persistence of behavioral change post-intervention. This examination suggests that these encouraging results may be supported by a number of different factors; the broad perspective of energy practices that the intervention designed on practice theory provided and the making of household routines visible to participants to question and experiment with. In addition, the intervention techniques used as making commitments, goal setting, social comparison elements and providing energy feedback, which corroborate with prior intervention follow-up studies that have noted the importance of a carefully thought intervention design with these techniques, to support creating permanent behavioral change. Intervention designs should also in-clude a longer-term evaluation and further study investigating the factors contributing to creating permanent change should be implemented.
  • Rönkkö, Julius (Helsingin yliopisto, 2020)
    Charcot-Marie-Tooth disease (CMT) is a collective name for inherited neuropathies affecting the peripheral nerves. CMT affects 1:2500 children and adults worldwide. The disease is genetically highly heterogeneous, and the pathogenic mechanisms are largely unknown. Thus far, there is no cure known for the Charcot-Marie-Tooth disease. Therefore, the study of the genetic factors involved in the disease and the understanding of the underlying molecular mechanisms will benefit the development of strategies to prevent or treat these diseases. In this thesis, a new candidate gene for CMT was investigated in patient fibroblasts. The novel gene variant was originally found at University of Helsinki in a pair of Finnish brothers with CMT; and in later examinations, in their affected family members. The gene encodes an ER calcium channel receptor that is responsible for Ca2+ release from the endoplasmic reticulum (ER) and plays an important role in the regulation of various cellular processes. In this thesis, I studied the effect of the variant in patient fibroblasts by Western blotting, quantitative reverse transcriptase PCR (RT-qPCR) and calcium imaging. I also knocked down the gene using siRNA in healthy fibroblasts to investigate if the loss of the receptor has a similar effect on calcium signaling as the patient variant. My results showed that siRNA treatment significantly decreased the targeted protein levels and delayed the ATP-evoked Ca2+ release from ER without profound effect on the amplitude of the release. Similar effects of the studied mutation were observed in one patient cell line, but not in the other. Patient cell line, which did not have alterations in the levels of the protein and Ca2+ release, had elevated levels of mRNA of the affected gene. The results suggest that the gene variant does not impair the total volume of the ATP-evoked Ca2+ release from ER. The possible effect of the studied mutation may be related to the decreased levels of the mutated protein, which at the functional level may affect the timing of total Ca2+ release from ER. However, the functional effect of the variant could not be confirmed with the fibroblast cells; further experiments are needed to clearly confirm the variant’s effect on calcium signaling.
  • Lumiaho, Anna (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää maasto-opetuksen toteuttamista yläkoulun biologian opettajien näkökulmasta haastattelemalla opettajia. Tutkimuksessa kartoitettiin, mitä työtapoja opettajat käyttivät maasto-opetuksessa ja miten perusopetuksen opetussuunnitelmassa esitetty vaatimus tutkivasta oppimisesta toteutui. Tutkimuksessa selvitettiin myös opettajien perusteluja maasto-opetuksen käytölle ja maasto-opetukseen liittyviä haasteita. Tutkimuksessa käytettiin kvalitatiivisia tutkimusmenetelmiä. Tutkimuksen aineisto koostui kuuden yläkoulun biologian opettajan haastattelusta. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä, teoriaohjaavalla ja teorialähtöisellä sisällönanalyysillä. Didaktiikan kirjallisuus ohjasi työtapojen luokittelua opettaja- ja oppilaskeskeisiin työtapoihin sekä oppimistavoitteiden luokittelua tiedollisiin, taidollisiin, asenteellisiin ja arvoihin liittyviin oppimistavoitteisiin. Teorialähtöisessä sisällönanalyysissä analyysirunkona toimi peruskoulun opetussuunnitelman taustalla toimiva tutkivan oppimisen malli sekä kansainvälisestä tutkimuskirjallisuudesta peräisin oleva teoria tutkimuksen eri avoimuustasoista, joita ovat strukturoitu, ohjattu ja avoin tutkimustyyppi. Tutkimustulokset osoittivat, että opettajat käyttivät paljon maasto-opetusta yläkoulun 7. ja 8. luokkien ekosysteemiopetuksessa. Opettajien käyttämät työtavat olivat suurimmaksi osaksi oppilaskeskeisiä työtapoja, joissa oppilaiden aktiivinen toiminta ja ryhmissä työskentely korostui. Maasto-opetuksen variaatiossa oli havaittavissa sekä lyhytkestoisia maastokäyntejä yksittäisten oppituntien aikana että myös koko kurssin kestäviä pitkäkestoisia toteutustapoja, joista kahdessa kolmesta toteutui tutkiva oppiminen. Opettajat perustelivat maasto-opetuksen käyttöä autenttisella ja elämyksellisellä oppimisympäristöllä, biologian oppimistavoitteiden saavuttamisella ja erilaisilla oppijoilla. Opettajat toivat esille myös joitakin haasteita maasto-opetuksen toteuttamiseen liittyen mutta haasteet eivät haastatteluiden perusteella estäneet maasto-opetuksen toteuttamista. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että oppilaskeskeisillä työtavoilla toteutettu maasto-opetus sopii hyvin biologian opetuksen toteuttamistavaksi yläkoulussa. Maasto-opetusta voidaan käyttää paitsi muun opetuksen lisänä, sitä voidaan käyttää myös koko kurssin kattavana opetustapana, jolloin tutkivan oppimisen soveltaminen on mahdollista. Tutkimustulosteni perusteella voidaan päätellä, että suuri osa biologian oppisisällöistä on mahdollista käsitellä ja opetussuunnitelman realistiset tavoitteet on mahdollista saavuttaa maasto-opetuksen avulla. Autenttinen ja elämyksellinen oppimisympäristö tukee oppimistavoitteiden saavuttamista.
  • Pourjamal, Negar (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tiivistelmä – Referat – Abstract Telomeres are cap shaped structures at the very end part of each chromosome that protect DNA from degradation or unwanted chromosome-chromosome attachments. Telomere lengths show considerable heterogeneity in different cells of the same cell population. Reasons for heterogeneitiy and mechanisms inside cells causing them are not fully understood. In this study, we explored the correlation between telomere length and different gene expressions. First, using FACS technique we sorted each single cell into each well of 96-well plate. Second, we used SYBR green based qPCR for telomere length measurement. Third, we used Illumina-seq for sequencing extracted mRNAs. [6] We found a set of genes that were in strong correlation with telomere length, giving opportunity to explore the biological pathways. We compared pathways between different samples and found strong connections between genes involved in viral cycles and immune system with extracted genes that were in high correlation with telomere. We found heterogeneity of telomere lengths and transcriptomes in different cell lines. Telomere related proteins, specifically those involved in shelterin complex, are expressed highly in cancer cell lines and LPS-stimulated monocytes compared to the non-stimulated monocytes. In our study, SLC38A2, PURB, UBR3, SSR1, NCAPH2, AIMP2, PHF21A genes were highly correlated with telomere in mutual way and can therefore be considered as new biomarkers/novel candidates for telomere-related studies. The importance of these genes has been reported in aging/mortality. Concurrent with our findings, a recent report also suggested that NCAPH2 plays role in regulating telomere stability and maintenance through its interaction with TERF. [65] We found new genes in correlation with telomere regulation, and our findings are therefore of high importance in research of cancer, neurodegenerative diseases and aging. Further studies are, however, required as our data is limited by small number of samples and inability to properly validate our technique.
  • Aapio, Fanny (Helsingin yliopisto, 2020)
    Food literacy is a noteworthy topic to be studied due to food’s considerable environmental and health effects. When food literacy and its characteristics are known, food literacy can be used as a tool to improve people’s health and the condition of the environment. Thus, this thesis aims to reveal the extent of food literacy among Finnish upper secondary school students. In this context, food literacy emphasises food-related environmental and health knowledge. Environmental knowledge is understanding of the global environmental impact of food. Health knowledge, on the other hand, is the familiarity with the relationship between excessive meat consumption and Finnish common diseases along with beliefs regarding diets and food products as a source of protein. This thesis also aims to identify to what extent does the food literacy differ based on gender, study year and living area. This study was performed as a quantitative sample survey and the data was collected using an online Typeform -questionnaire. The questionnaire reached respondents from many different Finnish localities, mainly from cities. The final data consisted of 1320 individuals and it was analysed using IMB SPSS Statistics 24 software. The following methods were used to analyse data: frequency analysis, an Independent Samples t Test, a One-way ANOVA, and a Post-hoc LSD test. Gender, study year and living area were used as grouping variables to examine the differences between groups. The results show that the students named school as the main source of food literacy. Moreover, the results indicate that awareness regarding food production, dietary health and proteins increase significantly from the first to the third study year. The students acknowledged food production causing environmental problems and that the share of food in the consumer’s climatic impact is considerable. Nevertheless, the students underestimated the climatic impact of cheese and they were unaware of the more specific characteristics of food’s environmental impacts. They also had food-related environmental misconceptions considering packaging, transportation and meat consumption. Moreover, approximately half or more of the students were aware of the connection between excessive meat consumption and the increased risk of distinct common diseases. Most of the students acknowledged a versatile vegetarian diet as being a healthy choice. The study also reveals that female students had notably higher dietary health knowledge than male students. This Master’s thesis study mainly supports the findings of previous studies on food-related knowledge. The results elucidate the extent, characteristics, gaps and misconceptions of students’ food literacy. These findings may be utilized to improve school education on food literacy, alter misconceptions and fill the gaps of knowledge in pursuit of improving the health of people and the condition of the environment.
  • Aksentjeff, Katri (Helsingin yliopisto, 2020)
    The progressive myoclonus epilepsy of Unverricht-Lundborg type (EPM1) is a neurodegenerative disease caused by loss-of-function mutations in the cystatin B gene (CSTB) with juvenile onset, stimulus sensitive action-activated myoclonus, generalized tonic-clonic seizures and ataxia. The cystatin B (CSTB) protein inhibits cysteine proteases, such as cathepsin L, which has been reported to cleave histone H3 N-terminal tails in mouse embryonic stem cell differentiation. We have shown previously that histone H3 cleavage is an irreversible epigenetic chromatin modification, which occurs in cystatin B-deficient (Cstb-/-) mice derived neural progenitor cells during differentiation. In this study, first, we used the wild-type E13.5 mice brain derived neural cells in culture to determine the effect of extrinsic signaling factors to our earlier developed ex vivo neurosphere cell model. We also confirmed that the histone H3 cleavage positive progenitor cells are primarily neuronal cells. Then, we used phenotype rescue of Cstb-/- neural progenitor cells and showed that CSTB is a negative regulator of histone H3 cleavage. In wt mouse neurosphere cryosections, we showed that cathepsin B and L are not expressed in the nucleus of neural cells before differentiation.
  • Martins, Beatriz (Helsingin yliopisto, 2020)
    According to the latest estimations, cancer is the second leading cause of death worldwide. Despite the significant advances in the range of drugs and treatment modalities to treat cancer, the number of deaths is estimated to continue rising, posing serious challenges for the patients, their families, and the healthcare systems. Conventional treatments tend to be associated with severe adverse side effects and treatment resistance. Consequently, safer and more efficient therapy options are urgently needed, especially for the treatment of metastatic tumors refractory to conventional treatments. A new and revolutionizing field in oncology is immunotherapy, in which oncolytic viruses are included. Oncolytic viruses have an inherent or acquired selectivity to replicate exclusively in tumor cells, ultimately destroying them. Simultaneously, they also activate the dormant host’s immune system to fight against the tumor. Adenoviruses, particularly, have shown to be safe, inducing only mild adverse side effects in clinical trials, making them a great candidate for further clinical development. Adenoviruses can be genetically modified to increase their infectivity or improve the anti-cancer immune responses induced by the virus, e.g., through the expression of immunostimulatory molecules. The focus of this thesis was to develop and characterize several genetically modified oncolytic adenoviruses expressing either OX40L alone or OX40L and CD40L, two co-stimulatory molecules capable of engaging both the innate and adaptive arms of the immune system to fight the tumor. The insertion of the transgenes into the E3B-14.7k region of the Ad5/3-∆24 adenovector plasmid was performed using Gibson Assembly® cloning approach. After successful cloning, the recombinant viral genomes were transfected into A549 cells for viral amplification, followed by CsCl purification to produce a high titer viral preparation. The expression of the transgenes was studied in vitro by ELISA and functional assays, showing promising expression levels of functional OX40L and CD40L. However, when the infectivity and virus killing potency were analyzed, in vitro by immunocytochemistry and MTS assay; and in vivo using an immunodeficient mouse model, the data showed that the cloned viruses performed sub-optimally when compared to the control unarmed virus (Ad5/3-∆24). These findings suggest that the insertion of the two transgenes in place of the E3-14.7k gene was detrimental to the fitness of the virus.
  • Valtonen, Saara (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tiivistelmä – Referat – Abstract Sekajätteen koostumuksen tunteminen on tärkeää, kun kierrätystavoitteiden tiukentuessa suunnitellaan toimenpiteitä jätteen määrän vähentämiseksi ja kierrätyksen lisäämiseksi sekä kun arvioidaan toteutettujen toimenpiteiden vaikuttavuutta. Muovipakkausten erilliskeräys aloitettiin pääkaupunkiseudulla vuonna 2016 ja syksystä 2017 lähtien kaikki halukkaat asuinkiinteistöt ovat voineet tilata kiinteistölleen oman muovipakkausten keräysastian. Kiinteistökohtaisen keräyksen lisäksi kotitalouksien muovipakkauksia kerätään myös osalla pääkaupunkiseudun ekopisteistä, joihin muovipakkauksia voivat viedä kaikki alueen asukkaat, myös ne, joilla muovipakkausten erilliskeräystä ei ole järjestetty omalla kiinteistöllä. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten muovipakkauskeräyksen aloittaminen on vaikuttanut pääkaupunkiseudun kotitalouksien sekajätteen määrään ja koostumukseen sekä miten muovipakkausten määrä pääkaupunkiseudun kotitalouksien sekajätteessä on muuttunut muovipakkauskeräyksen aloituksen jälkeen. Tutkimuksessa selvitetään myös, miten muovipakkausten erilliskeräys omalla kiinteistöllä vaikuttaa muovipakkausten määrään sekajätteessä pääkaupunkiseudun isoilla yli 19 huoneiston kiinteistöillä. Tuloksia verrataan aiempiin pääkaupunkiseudun kotitalouksien sekajätteen koostumustutkimuksiin. Tutkimus toteutetaan keräämällä yli 15 000 pääkaupunkiseudun asukkaan sekajäte viikon ajalta ja lajittelemalla tutkimuskuormista otetut n. 100 kg:n kokoomanäytteet käsin. Otantamenetelmän käytetään ositettua otantaa. Kotitaloudet jaetaan viiteen eri tutkimusryhmään huoneistomäärien mukaan. Tutkimusryhmät ovat 1 huoneiston kiinteistöt, 2 - 4 huoneiston kiinteistöt, 5 - 9 huoneiston kiinteistöt, 10 - 19 huoneiston kiinteistöt ja yli 19 huoneiston kiinteistöt. Yli 19 huoneiston kiinteistöt jaetaan vielä kahteen ryhmään sen mukaan, onko niissä järjestetty kiinteistökohtainen muovipakkausten erilliskeräys vai ei. Tutkimuksen mukaan pääkaupunkiseudun kotitalouksissa tuotettiin vuonna 2018 keskimäärin 157 kg sekajätettä vuodessa, joka on noin 20 kg vähemmän kuin vuonna 2015. Muovipakkausten määrä kotitalouksien sekajätteessä oli vähentynyt keskimäärin yli 30 %, joka on n. 8 kg asukasta kohti vuodessa. Samaan aikaan markkinoille on laskettu yhä enemmän muovipakkauksia. Pääkaupunkiseudun isoissa, yli 19 huoneiston kiinteistöissä, joissa on muovipakkausten erilliskeräys omalla kiinteistöllä, laitettiin muovipakkauksia sekajätteeseen keskimäärin 14 kg asukasta kohti vuodessa. Yli 19 huoneiston kiinteistöillä, joissa muovipakkausten erilliskeräystä ei ole järjestetty, laitettiin muovipakkauksia sekajätteeseen kesimäärin 17 kg asukasta kohti vuodessa. Muovipakkauskeräyksen aloittaminen on vähentänyt muovipakkauksten määrää pääkaupunkiseudun kotitalouksien sekajätteessä. Pääkaupunkiseudun asukkaat ovat ottaneet muovipakkauskeräyksen hyvin vastaan ja yhä useammat asukkaat lajittelevat muovipakkauksena. Muovipakkauksia lajitelevat myös sellaisissa kiinteistöissä asuvat, joilla ei ole muovipakkauskeräystä omalla kiinteistöllään.
  • Bhalke, Monika (Helsingin yliopisto, 2020)
    Lipoproteins are biochemical carriers of the insoluble lipids. They are complexes combining lipids and proteins for the transport of lipids. Amongst the type of lipoproteins are low-density lipoproteins (LDL) which are prevalent in various diseases such as obesity, diabetes, atherosclerosis, and other cardiovascular diseases (CVD). Omega-3 fatty acids are polyunsaturated fatty acids (PUFA) that are essential components of lipid metabolism and play a significant role in the human diet. Omega-3 PUFAs such as eicosapentaenoic acid (EPA) and docosahexaenoic acid (DHA) are derived from fish and are necessary for proper cardiovascular functioning. Because the human body is unable to produce enough quantities of some omega-3, diet is an important source for its availability. When a diet is rich in saturated fats, the above-mentioned diseases transpire. This study investigated how consumption of two fish diets, Lean fish and Fatty fish, influence the lipid species of human LDL particles. The lipid species analysed in this study are phospholipids such as phosphatidylcholine (PC), sphingomyelin (SM), and lysophosphatidylcholine (LPC), and cholesteryl esters (CE), and triacylglycerols (TAG). A total of 42 volunteers with a history of impaired fasting glucose had randomly been divided into two groups: fatty fish (4 fish meals/week) and lean fish (4 fish meals/week) for 12 weeks. Blood samples had been collected from the volunteers before and after consumption of the fish meals and LDL particles had been isolated from the blood samples by ultracentrifugation. In this study, the lipids were extracted by Folch method, and the extracted lipids were analysed using Triple quadrupole mass spectrometry. The lipid class profile did not change due to the two fish type diets. However, the consumption of fatty fish diet increased the levels of lipid species of PC, LPC, and CE containing EPA and DHA acyl chains, while decreasing levels of several TAG species. Lean fish induced minor changes in the lipid composition of LDL particles. Based on these results, fatty fish diet alters the plasma LDL lipidome profile with changes induced to both the surface and the core composition of the LDL particles in a positive way regarding cardiovascular health.
  • Skogberg, Mikko (Helsingin yliopisto, 2020)
    Static floating chamber (FC) measurements of CH₄ and CO₂ fluxes from northern boreal river Kitinen were analyzed for this thesis. Measurements were carried out in summer 2018. Spatiotemporal variability was measured in the fluxes by comparing three chamber measuring locations: the opposite river banks and the middle of the river. Mean CO₂ flux estimate was 0.83±0.54 μmol CO₂ m⁻² s⁻¹ (mean ± SD, n = 73), consistent with other estimates for similar systems, with a corresponding k₆₀₀ CO₂ gas transfer velocity estimate of 17±9 cm h⁻¹ . Nonlinear modelling of CO₂ flux was found useful for analyzing floating chamber data from a river. The mean CH₄ flux was 0.0084±0.0047 μmol CH₄ m⁻² s⁻¹ , slightly lower than the median for different river systems in literature. The flux estimates were compared with eddy covariance measurements (EC). FC measurements are expected to give larger results, but additionally chambers are known to overestimate fluxes in flowing water. The comparison yielded chamber fluxes 3.3 and 2.9 times the EC median values for CO₂ and CH₄ respectively. Fluxes were similar between the three locations, and they peaked in late July for both gases in all loca- tions. Some differences over the river cross-section were observed. Discharge was significantly correlated to fluxes in the middle of the river, which could be explained by inhomogeneous flow. On two measuring days in early August, the mid-river CO₂ fluxes were three times those observed near the banks. The difference was also measured in methane. No clear cause was determined, but measuring spatial variation in surface water gas concentrations and flow could clarify the causes of similar observations in further studies.
  • Miettinen, Simo (2018)
    Ihmisen immuunijärjestelmä voidaan jakaa kahteen osaan, synnynnäiseen ja oppivaan immuniteettiin. Synnynnäinen immuunivaste toimii nopeasti, mutta on epäspesifinen. Oppiva eli adaptiivinen immuunivaste alkaa hitaasti, mutta on erittäin spesifinen. Näiden järjestelmien välillä toimii ryhmä T-soluja, joilla on ominaisuuksia molemmista vasteista. Alun perin vuonna 1993 Porcelli havaitsi T-solujen alapopulaation ihmisen verenkierrosta. Tämä populaatio nimettiin myöhemmin MAIT-soluiksi (Mucosal associated T cells), niiden esiintymispaikan mukaan. MAIT-soluja esiintyy runsaasti ihmisen limakalvoilla, mm. suolistossa ja keuhkoissa. MAIT-solut omaavat ominaisuuksia molemmista immuunijärjestelmistä. MAIT-solut aktivoituvat vain hyvin kapeakirjoisesta valikoimasta ligandeja, jotka esitellään niille erittäin konservoituneesta MR1-molekyylistä. MR1 on MHC I-luokan kaltainen molekyyli, joka ilmentyy laajalti eri soluissa. Tärkein ligandi, jota esitellään MR1-molekyylissä, on riboflaviinin esiaste (Vitamiini B:n). Kaikki kasvit ja suuri osa bakteereista ja hiivoista tuottavat riboflaviinia, mutta nisäkkäät eivät. Joten tämä esiaste (5-OP-RU) on selkeä merkki kehon ulkopuolisesta tekijästä. Vuonna 2016 suomalaisesta perheestä löydettiin aiemmin julkaisematon mutataatio IKFZ2-geenissä. Kyseinen geeni koodaa HELIOStranskriptiotekijää, jonka tiedetään olevan osallisena T-solujen kypsymisessä kateenkorvassa ja myöhemmin sitä havaitaan regulatorisista T-soluista (Treg). Tällä hetkellä tiedetään, että kyseiseltä perheeltä puuttuvat miltei kaikki MAIT-solut sekä verestä, että suolen limakalvoilta. Tutkimukset mutaation vaikutuksista ovat kesken. Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää, lisääntyykö HELIOS-transkriptiotekijän tuotanto MAIT-soluissa, kun niitä stimuloidaan Escerichia coli –bakteerilla ja Candida albicans –hiivalla. Stimulaation jälkeen MAIT-solut värjättiin vasta-aineilla ja analysoitiin virtaussytometrialla. Tutkielma on osa laajempaa projektia, jonka kohteena on IKFZ2 mutaatio ja sen vaikutukset MAIT-soluihin. Ensimmäinen koe oli eristää kypsymättömät MAIT-solut ihmisen kateenkorvasta, joka oli poistettu avosydänleikkauksessa olleilta lapsilta. Testasin tätä lähestymistapaa useita kertoja, mutta epäkypsät MAIT-solut olivat ilmeisesti liian naiiveja ja poistivat pinnaltaan reseptoreja mikrobistimulaation jälkeen tai menivät jopa apoptoosiin, jonka takia emme nähneet niitä enää virtaussytometrianalyysissä. Kateenkorvan kudoksen käsittelyyn liittyi myös muita teknisiä vaikeuksia. Toinen lähestymistapa oli eristää perifeerisen veren valkosolut aikuisten vapaaehtoisten veriänäytteistä. Tämä lähestymistapa näytti toimivan ja loput kokeet suoritettiin tällä tavalla. Näissä stimuloinneissa käytettiin neljää eri vapaaehtoista ja tulokset osoittivat, että C.albicans -stimuloidut MAIT-solut aktivoituivat. Ne tuottivat huomattavasti enemmän interferoni-gammaa, kuin ei-stimuloidut solut ja poistivat pinnaltaa niiden iTCR-molekyylinsä, joka havaittiin vähentyneenä määränä tarttunutta MR1-tetrameeria. Nämä aktivoidut solut ilmensivät enemmän HELIOS-transkriptiotekijää, kuin stimuloimattomat solut tai bakteereilla stimuloidut solut. Tulokseni osoittavat ensimmäistä kertaa, että HELIOS-transkriptiotekijän osallistuu MAIT-solujen aktivaatioon.
  • Kolehmainen, Liisa (2019)
    All societies globally are faced with alarming sustainability issues, such as biodiversity loss and climate change (Rockström et al., 2009). Science and policy, along with other societal sectors, play crucial roles in trying to find answers to these problems. This, alongside other influencing factors, has resulted in a stronger emphasis on evidenceinformed policy in the context of environmental policy, and on knowledge brokering as a tool to reach more evidenceinformed decisions. Knowledge brokering is a process between the producers, brokers, and users of knowledge, in which research findings are translated to meaningful policy options, needs of decision-makers are interpreted to research problems and questions, and connections between researchers and other actors of the society are created. In this study, I study research utilization and knowledge brokering in the context of environmental policy in Finland. The results are aimed to be utilized in improving the impact of the Forum for Environmental Information in Finland. The study has three research questions: What decision-makers perceive as efficient knowledge brokering? How decision-makers perceive research utilization in environmental policy? What are the most important promoting and hindering factors in decision-makers viewpoint to knowledge brokering process? The data for this thesis was collected via 18 semi-structured key-informant interviews in January-April 2018. The data was analyzed using content analysis. According to the analysis, the decision-makers mostly see knowledge brokering under the bridging category by Turnhout et al. (2013). Decision-makers mostly see knowledge brokering as a responsibility of the science domain and see a clear and strong division between science and policy. The interviewees mostly see research utilization in the problem-solving or interactive model by Weiss (1979), which means that research is utilized to solve an existing problem, and among other sources of knowledge. Of the promoting factors, the most relevant factors were related to the communication, such as formulation of the knowledge-product and genuine interaction. Many relevant hindering factors were on the individual level, such as capacities and attitudes of the participants. For the single factors, diversity of branches of science, types of knowledge and of experts is seen as the most relevant promoting factor. Following is the formulation of the message. Of the hindering factors, most relevant according to the analysis are attitudes and trust, resources and timing. Recommendations for boundary organizations on the basis of this research: 1. Special attention should be paid to timeliness, formulation, and diversity when planning knowledge brokering actions for environmental policy. 2. New ways to highlight the shared responsibility of both the decision-makers and the researchers in an efficient and adequate knowledge brokering process should be created and tested. 3. Boundary organizations should find ways to create long-lasting networks to the interface between science and policy to build capacities and alter attitudes on both sides of the interface.
  • Lempiäinen, Anna (2014)
    Several factors, such as the climate fluctuations during the Pleistocene ice age, have contributed to the geographical distribution of genetic variation in contemporary populations. Phylogeography studies the variation by connecting the genetic lineages of individuals with their geographical locations. One of the most popular markers used in these studies is mitochondrial DNA (mtDNA) due to its practical qualities. Mitochondrial DNA has revealed a whole new diversity of bat species and populations compared to conventional study methods using morphology alone. The study species, the Northern Bat (Eptesicus nilssonii), is a common, widely distributed and the most northern one of the Palearctic bat species, but its entire range has not yet been studied genetically. My aim is to study the mtDNA diversity of the Northern Bat mainly in the area of Fennoscandia and Latvia and compare this data with earlier published sequences from individuals located elsewhere in the northern Palearctic to elucidate its population structure and history. The mtDNA diversity of the Northern Bat was examined from 146 individuals, of which mtDNA was sequenced of two different mtDNA markers, cytochrome b and control region. The DNA was obtained from tissue material of live bats and museum specimens. Additional data comprised 6 Northern Bat and 13 Serotine sequences. Sequences of a sister species, the Serotine (E. serotinus), were used as an outgroup. Three geographically embedded data sets from the northern Palearctic, northern Europe and Finland, were formed for examining population structure in different geographical scales. The Northern Bat population was observed to be divided into two mitochondrial lineages; one located mostly in West (European lineage) and the other in East (Siberian lineage). These lineages seem to have diverged 0.85–1.1 million years ago based on a corrected cytochrome b distance of 1.7–2.2 %. On the control region, the European lineage showed considerable genetic diversity (π = 0.019, h = 0.966), and the Siberian lineage high haplotype diversity (h = 0.978) but relatively low nucleotide diversity (π = 0.009). The European lineage was further divided into four genetically different groups, clusters, but the Siberian lineage formed only a single cluster. The variation was geographically structured on the north European scale (ΦST = 0.07), but not on the Finnish scale (ΦST = -0.002). One of the Finnish colonies was found to comprise both lineages, while other sampled colonies consisted of only individuals of the European lineage. The European and Siberian lineages have presumably diverged in isolation through the Middle Pleistocene times, and, despite the genetic distinction between the lineages, they most likely represent interbreeding conspecific populations. Thus, the species’ nomenclature needs no changes. At the north European scale, the high nucleotide diversity observed in the European lineage resulted from the four clusters, which most likely formed in the major refugia in Europe, whereas the low nucleotide diversity in the Siberian lineage resulted from the single cluster, which presumably originated in a single refugium in Central Asia. On the Finnish population scale, both lineages were observed, but the population in general was not geographically structured. The colony comprising both lineages was most likely an indication of the lineages interbreeding. Fennoscandia was evidently recolonized by the European lineage via two routes (Denmark/Sweden and the Baltic countries), and the Siberian lineage via one (Karelia) from Russia. The lineages have come into contact for a second time in Finland and presumably in the European Russia after the end of the last glaciation. Thus, the Pleistocene ice age was a substantial contributor to the observed contemporary population structure of the Northern Bat.
  • Huotari, Essi (2018)
    Ympäristöongelmat ovat kiihtyvällä tahdilla eteneviä ihmiskuntaa koettelevia prosesseja, joiden ratkaiseminen vaatii hyvää ja tutkittuun ympäristötietoon perustuvaa päätöksentekoa, mutta tieteen ja politiikan väliset kommunikaatio- ja toimintatapojen erot sekä intressi- ja arvoristiriidat estävät tiedon käyttöä päätöksenteossa. Siksi tieteen ja politiikan välille on hahmotettu kuvainnollinen rajapinta. Vuorovaikutteisen toiminnan ja yhteistyön avulla ympäristötieteen ja politiikan keskinäistä suhdetta voidaan kehittää toimivammaksi, minkä toivottuna lopputuloksena ympäristöongelmia koskeva päätöksenteko perustuisi tutkittuun tietoon, ja tutkimustoiminnalla olisi paremmat edellytykset vastata päätöksenteon tarpeisiin. Rajapinnalla toimii monenlaisia organisaatioita, joista etenkin rajapintaorganisaatioilla vaikuttaa olevan potentiaalia tuoda tiedon tuottajat ja käyttäjät yhteen ja muuttaa lineaarista keskusteluyhteyttä dynaamisemmaksi keskinäiseksi vuorovaikutukseksi. Työn tavoite on luoda kuvaus ympäristötieteen ja politiikan rajapinnan verkostosta, jossa tutkittu ympäristötieto liikkuu organisaatioiden välillä erilaisten suhteiden ja yhteyksien avulla. Kuvan rakentamisen lisäksi työssä tarkastellaan verkoston toimijoiden välistä vuorovaikutusta, rajapintaa sekä Ympäristötiedon foorumin (YTF) asemaa ja roolia tutkitussa verkostossa. Työn tarkoituksena on ottaa osaa keskusteluun tutkitun ympäristötiedon merkityksestä kompleksisten ongelmien ratkaisussa. Työssä vastataan siihen, 1. millainen on Suomessa ympäristötieteen ja politiikan välinen rajapintaverkosto, jossa tuotetaan, välitetään ja käytettään tutkittua ympäristötietoa, 2. mikä on YTF:n rooli ja asema tutkitussa verkostossa, 3. miten ja mihin tieteen ja politiikan välinen rajapinta tukitussa verkostossa asettuu. Työn tapaustutkimuskohde on YTF, joka on ympäristötieteen ja politiikan rajapinnalla toimiva kestävyys- ja ympäristöasioihin erikoistunut rajapintaorganisaatio. Tutkimuskysymyksiin vastataan monimenetelmäanalyysillä. Verkostoanalyysillä (Social network analysis) luodaan verkoston rakennekuvaus, minkä jälkeen verkoston merkittävien ominaisuuksien kuvausta syvennetään laadullisella analyysillä, millä tavoin saadaan taattua mahdollisimman aito kuvaus verkostosta. Tutkimuksessa selviää, että ympäristötieteen ja politiikan välinen vuorovaikutus on heikkoa, ja että vuorovaikutuksen edistämiseksi tiedon tuottajien tulisi aktivoitua ja päättäjien sitoutua tutkittua ympäristötietoa vaihtavaan verkostoon nykyistä paremmin. Verkoston ”ydin” muodostuu sekä tiedon tuottajista että virkamiehistä ja päätösten valmistelijoista. Voidaan todeta, että virkamiehet ja päätösten valmistelijat ovat suhteellisen hyvin sitoutuneita tutkittua ympäristötietoa vaihtavaan verkostoon, eikä rajaa heidän ja tiedon tuottajien välille voida vetää rakenteellisin perustein. Sen sijaan rajapinnan voidaan nähdä asettuvan lähelle päättäjiä ja poliitikkoja, joiden lähiverkostossa tutkittu ympäristötieto ”laimenee” toisista verkostoista saatuun tietoon. Toisaalta verkostokuvauksen perusteella rajapinnan käsitteen mielekkyys kyseenalaistuu. Vaikka verkostossa on vähän vuorovaikutusta, yhteydet sitovat tiedon tuottajat, välittäjät ja käyttäjät yhteen verkostoon. Rajapinnan sijaan kannattaisikin puhua yhdyspinnasta, joka kuvaisi hyvin ”todellisuutta”, jossa ympäristötieteen ja politiikan välillä on yhteyksiä. Yhdyspintaa voidaan vahvistaa ja sen toimintaa kehittää, mille verkostossa vaikuttaa olevan tarvetta ja sen toteuttajille täyttämättömiä rooleja. Rajapinnan toimijat ja erityisesti rajapintaorganisaatiot kykenevät hoitamaan näitä rooleja. YTF nousee verkostossa keskeiseen asemaan ja ainoaksi merkittäväksi rajapintaorganisaatioksi. Tutkimuksen perusteella nousee myös tarve tarkemmalle rakenteelliselle selvitykselle siitä, missä, miten ja milloin tutkittua ympäristötietoa vaihdetaan ympäristötieteen ja päätöksenteon välillä.