Browsing by Issue Date

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 241
  • Li, MIngwei (2016)
    Nanofibrillar cellulose (NFC) can form hydrogels with high water content (> 98 %). It has been studied for drug release, and it has been used as a cell culture matrix, due to its similar structure to extracellular matrix (ECM). In addition it has been found that they has no cytotoxicity. Iontophoresis is the application of an electric current over a defined area for the purpose of enhancing permeation across a membrane for ionized drug species. The aim in the experimental work in this Master’s thesis is twofold. First, to find out the suitable drug loading concentrations into NFC hydrogels, which can provide a good release profile, a release study with two model drugs, propranolol and ketoprofen, loaded into three types of NFC hydrogels at three different concentrations, was carried out for this purpose. Second, to see if NFC hydrogels are applicable as a drug reservoir in iontophoretic transdermal drug delivery applications, an iontophoresis study was carried out using porcine ear skin model in vitro for human skin with propranolol loaded into NFC hydrogel of type A. In addition, Stella models were used as an aid to find suitable ways to predict the release and permeation behaviour of models drugs in the abovementioned context. The UPLC results from the release study show for both model drugs, the wt. % released had linear correlation with squareroot of time. At 6 hours, more than 70 wt. % propranolol was released from hydrogel reservoir. For ketoprofen, the release varied between 30 – 87 wt. %, where higher initial loading concentrations produced a decrease in the wt. % released from hydrogel. The iontophoresis study did not show a significant difference between the tested current densities (0.50 mA/cm2; 0.25 mA/cm2) produced on the wt. % of drug released. Simulation models could be run with the mathematical equations for diffusion controlled drug release. In conclusion, the NFC hydrogels show potential as drug reservoir for drug release. Additional experimental data using other types of drug reservoirs should be obtained for a better understanding of the suitability of NFC hydrogels as a drug reservoir in iontophoretic transdermal drug delivery.
  • Nousiainen, Sini (2016)
    Parkinsonin tauti on etenevä, hermostoa rappeuttava sairaus, joka johtuu pääasiallisesti dopamiinihermosolujen kuolemasta aivojen mustatumakkeessa. Dopamiinivaje aiheuttaa Parkinsonin taudille tyypilliset motoriset oireet, joiden hoidon kulmakivi on levodopa ja sen vaikutusta tehostavat lääkeaineet. Pitkäaikainen levodopahoito aiheuttaa usein noin 4–6 vuoden kuluttua hoidon aloituksesta tahdosta riippumattomia liikkeitä eli dyskinesioita (engl. levodopa-induced dyskinesia, LID), jotka heikentävät merkittävästi hoidosta saatavaa hyötyä. Tehokkain hoito LIDoireisiin on aivojen syvien osien sähköinen stimulaatio, mutta invasiivisena menetelmänä sen käyttö on rajattua. Tällä hetkellä ainoa myyntiluvallinen lääkevalmiste LID-oireisiin on amantadiini, jonka teho saattaa tosin heikentyä osalla potilaista jopa alle vuoden kuluttua hoidon aloittamisesta. LID-oireiden patofysiologia on hyvin monimuotoinen ja käsittää useiden eri hermovälittäjäainejärjestelmien toimintahäiriötä niin tyvitumakkeiden ympärillä kuin niiden ulkopuolella. Kolinergiseen järjestelmään kuuluvista nikotiinireseptoreista on tehty useita tutkimuksia, joissa niillä on havaittu olevan merkitystä LID-oireiden kehittymisessä. Nikotiinin kuin myös useiden sen kaltaisten yhdisteiden on havaittu vähentävän LID-oireita prekliinisissä tutkimuksissa, joista nikotiinia on tutkittu myös kliinisessä faasi II -vaiheen tutkimuksessa. Erilaisista nikotiinireseptorialayksiköistä muun muassa α7-reseptori vaikuttaa potentiaaliselta LID-oireiden hoidon kohteelta. On havaittu, että α7-reseptorin suhteen poistogeenisillä hiirillä LID-oireet lisääntyvät, mikä viittaa α7-reseptorin LID-oireilta suojaavaan vaikutukseen. Tätä käsitystä vahvistavat tutkimukset α7-nikotiinireseptoriagonistilla (ABT-107), jonka on havaittu suojaavan rottien dopamiinisoluja solutuholta ja todettu lievittävän LID-oireita apinoilla. Edellä mainittuihin havaintoihin perustuen tässä erikoistyössä tutkittiin uuden α7-nikotiinireseptoriagonistin (AZD0328) vaikutuksia LID-oireisiin hiirillä Parkinsonin taudin 6-hydroksidopamiini-(6-OHDA)-mallissa. C57BL/6J-hiirikannan naarashiirille (n=17) injektioitiin 6-OHDA-liuosta (3 μg) oikean aivopuoliskon keskimmäiseen etuaivopunokseen (engl. medial forebrain bundle, MFB). Dopamiinihermosoluvaurion onnistumista testattiin motoriikkaa mittaavan testin (kiihtyvällä nopeudella pyörivä sauva) sekä amfetamiinilla (2,5 mg/kg, i.p.) aiheutetun pyörimiskäyttäytymiskokeen avulla kahden viikon kuluttua 6-OHDA-injektiosta. Krooninen levodopakäsittely (4,5 mg/kg, s.c.) toteutettiin neljänä ensimmäisenä päivänä kaksi kertaa päivässä, minkä jälkeen käsittelyä jatkettiin kerran päivässä, päivittäin (ma-su) lopetuspäivään asti. Ennen ensimmäistä koepäivää hiirille injektoitiin yhteensä 10 päivää levodopaa. Esikäsittely (AZD0328 0,06; 0,19; 1,9 mg/kg tai 0,9 % NaCl-liuos, s.c.) annettiin 30 min ennen levodopaa. Kukin eläin sai kaikkia tutkittavia annoksia (engl. within subject design) kolmen viikon aikana neljänä eri koepäivänä. Hiiriä videoitiin minuutin ajan aina 20, 40, 60, 80 ja 100 minuuttia levodopaannon jälkeen. Viimeisen videointipäivän jälkeen hiiret lopetettiin nukutuksessa perfuusiofiksaatiolla ja aivot otettiin talteen immunohistokemiallista värjäystä varten dopamiinihermosoluvaurion laajuuden määrittämiseksi. Leikkauksesta elossa selvinneistä eläimistä (13/17) dyskinesioita oli 54 %:lla (n=7). AZD0328 vähensi tilastollisesti merkitsevästi vartalon dyskinesioita 40 minuutin kuluttua levodopainjektiosta, mutta tilastollinen analyysi ei osoittanut eroa lääkeaineen eri annosten välille. Lääkeainekäsittelyllä ei ollut vaikutusta kielen ja suun tai etutassun dyskinesioihin. AZD0328:n oletettu vaikutus välittynee nikotiinireseptoreiden epäherkistymisen kautta ja tämä tapahtunee vain hyvin pienellä annoksella. Tämä tarkoittaa, että LID-oireet mahdollisesti lievittyvät, kun reseptorit hetkellisesti aktivoituvat, mutta välittömästi asteittain inaktivoituvat. Tässä tutkimuksessa käytetyt annokset olivat mahdollisesti vain pääasiallisesti aktivoivia, eikä LID-oireiden kokonaisvaltaista lievittymistä havaittu. Toisaalta myös akuuttiannostelu oli mahdollisesti riittämätön aikaansaamaan epäherkistymistä. Lisätutkimuksia tarvitaankin AZD0328:n kroonisen annostelun vaikutuksista hiirien LID-oireisiin.
  • Kovanen, Satu (2016)
    Lapsille tarkoitettuja lääkevalmisteita on markkinoilla edelleen suhteellisen vähän. Tämän vuoksi lastenlääkinnässä joudutaan usein turvautumaan ex tempore -lääkevalmistukseen. Yleisimmin tämä tarkoittaa annosjauheiden, oraalisuspensioiden tai kapseleiden valmistamista aikuisille tarkoitetuista kaupallisista valmisteista. Suomessa on perinteisesti valmistettu annosjauheita. Ongelmallista kaikissa ex tempore –valmisteissa on, ettei niillä ole myyntilupaa, joten niiden tehoa ja turvallisuutta ei ole tutkittu. Annosjauheet ovat hitaita tehdä ja aikaisemmissa tutkimuksissa on havaittu lääkeaineiden tarttumista paperisiin annosjauhekuoriin. Lisäksi niiden kokonaismassa annosyksikköä kohden on suurempi kuin vastaavanvahvuisilla kapseleilla, mikä lisää vierasainekuormitusta pienillä potilailla. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia annosvaihtelua 4 mg:n vahvuisissa ex tempore -sotalolihydrokloridikapseleissa ja verrata niitä vastaavanlaisiin annosjauheisiin. Lisäksi haluttiin tutkia saantoa ravintoletkun läpi johdetuista kapselisisällöistä, sillä usein sairaala-apteekin valmistamia annosjauheita annostellaan ravintoletkun kautta, esimerkiksi vastasyntyneille. Keskeinen osa työtä oli kehittää sopiva HPLC -analyysimenetelmä sotalolihydrokloridille. Tämä onnistui lopulta hyvin ja aikaan saatiin tehokas ja tarkka analyysimenetelmä, joka soveltuu hyvin myös rutiinianalyyseihin 7 minuutin ajoajallaan. Kaksi kolmesta ex tempore -kapselierästä täyttivät Euroopan farmakopean vaatimukset annosvaihtelulle, kuten myös vertailuksi valmistettu annosjauhe-erä. Ravintoletkun läpi johdetut näytteet täyttivät niin ikään annosvaihtelun vaatimukset, mutta lääkeaineen määrä oli tilastollisesti merkitsevästi pienempi verrattuna kapseli- ja annosjauhenäytteisiin. Kokonaismassaltaan pienempinä ja nopeampina valmistaa kapselit ovat suositeltava vaihtoehto perinteisille annosjauheille ex tempore -lastenlääkinnässä. Tämän tutkimuksen perusteella on kuitenkin syytä ottaa huomioon mahdollisuus liian suurelle annosvaihtelulle, minkä vuoksi valmistetut erät tulisi tutkia ennen käyttöön vapauttamista. Tulevaisuudessa haasteena onkin kehittää sairaala-apteekkien mahdollisuuksia analysoida valmistamiaan lääke-eriä.
  • Järvinen, Erkka (2016)
    UDP-glucuronosyltransferases (UGTs) catalyse glucuronidation reactions between glucuronic acid and drug molecules, which contain nucleophilic groups, mostly hydroxyls, amines or carboxylic acids. Glucuronidation is the most important reaction in the conjugative drug metabolism. Because these conjugates are not usually able to cross cell membranes passively, they need active efflux transport. Efflux transporters mostly belong to superfamily of ATP-binding cassette transporters (ABC). Subfamily C of ABC transporters (ABCC) are known to be involved in efflux transport of glucuronides. Especially MRP2 (ABCC2) and MRP3 (ABCC3) play key roles in the elimination of glucuronide conjugates of drugs. MRP2 is localized in the apical membranes of hepatocytes and enterocytes, whereas MRP3 is localized in the basolateral membranes of the respective cells. On the other hand, UGT1A1 and UGT2B7 are highly expressed in liver and small intestine and are the most important UGTs in drug metabolism. It is known, that UGTs and efflux transporters work together forming interplay to eliminate drugs. Therefore, studying both of them in the same in vitro system is in important focus of drug metabolism studies. The Madin Darby canine kidney cell line (MDCK) is one of the standard in vitro tools in drug metabolism studies. In this study, MDCK was chosen for a cell line to co-express UGTs (UGT1A1 or UGT2B7) and efflux transporters (MRP2 and MRP3 simultaneously. Therefore, cloning of the UGT2B7 cDNA and the ABCC3 cDNA encoding MRP3 was aimed in this study. On the other hand, the UGT1A1 cDNA was already cloned in-house and MRP2 expressing MDCK cells were established earlier. Cloning of the UGT2B7 cDNA was not successful in this study despite of several different strategies such as PCR-amplification of the cDNA fragment using kidney or liver sscDNA as template. Cloning of the ABCC3 cDNA encoding MRP3 was achieved and a mammalian expression vector containing this cDNA was constructed. In addition, the mammalian expression vector containing the UGT1A1 cDNA was used to establish MDCK-UGT1A1 cells and this cell line was characterized regarding the expression of UGT1A1 mRNA and UGT1A1 protein amount. Furthermore, establishment of MDCK-UGT1A1-MRP2 cell line was attempted in this study without success. The mammalian expression vector containing the ABCC3 cDNA encoding MRP3 could be used for future experiments to achieve novel cell lines such as MDCK-UGT1A1-MRP3 and MDCK-UGT1A1-MRP2-MRP3 for drug metabolism studies. In addition, the novel cell line MDCK-UGT1A1 could be used for drug metabolism studies in further experiments, but also as a cell line for further establishment of above cell lines. On the other hand, the cloning of the UGT2B7 cDNA needs optimization and several different strategies should be used to achieve the mammalian expression vector containing this cDNA.
  • Hossi, Heidi (2016)
    Lääke-ja huumausaineiden väärinkäyttöä seurataan eri viranomaisien ja terveydenhuollon kautta. Urheilussa Maailman Antidopingtoimisto (WADA) kieltää dopinginaineiden ja -menetelmien käytön urheilukaudella ja/tai urheilukilpailuissa. WADA on luonut tarkat ohjeet antidopinglaboratorioille eri aineiden analysointiin biologisista näytteistä. Tässä tutkimuksessa tavoitteena oli kehittää nestekromatografis-massaspektrometrinen (LCMS/ MS) seulonta-analyysi virtsanäytteestä väärinkäytettäville lääke- ja huumausaineille. Lähtökohtana oli 20 eri malliyhdistettä, jotka edustivat monipuolisesti erilaisia molekyylipainoja, rasvaliukoisuuksia ja pH-arvoja. Tarkoituksena oli, että menetelmään voisi lisätä myöhemmin lisää analyytteja jatkotutkimuksissa. Valtaosa tutkimukseen valituista yhdisteistä oli dopingaineita, joten tutkimuksen menetelmäohjeet otettiin WADA:n teknisistä dokumenteista. Näytteiden esikäsittely pyrittiin saamaan mahdollisimman geneeriseksi suurelle yhdisteryhmälle ja helposti suoritettavaksi rutiinisti. Esikäsittely suoritettiin kaksiosaisena neste-nesteuuttona entsymaattisella hydrolyysilla. LC-MS/MS-menetelmä saatiin toimimaan hyvin usealle yhdisteelle, mutta joitakin poikkeuksia kuitenkin oli. Osa analyyteista ei sopinut valitulle esikäsittelymenetelmälle ja joitakin analyytteja ei saatu erottumaan tarpeeksi hyvin toivotuilla tavoitealarajapitoisuustasoilla. Nestekromatografisen analyysin gradientti voi myös olla rajoittava tekijä uusien yhdisteiden lisäämisessä menetelmään varsinkin, jos yhdiste on hyvin rasvaliukoinen tai polaarinen. Siirtymävirhe aiheutti hieman ongelmia analyysituloksia tulkittaessa, joten analytiikassa voidaan joutua esikäsittelemään ja analysoimaan uusi erä korkeapitoisuuksisen näytteen jälkeen.
  • Ikonen, Jasmina (2016)
    Tabletin puristuksessa tavoitteena on saada jauheesta tiivis ja kestävä tabletti. Aineen pääasiallinen muotoutumismekanismi vaikuttaa siihen kuinka hyvä tabletti jauheesta saadaan. Farmaseuttiset jauheet jaetaan usein kahteen luokkaan niiden pääasiallisen muotoutumismekanismin suhteen: plastiseen ja fragmentoituvaan. Hyvä tablettiformulaatio vaatii kummallakin mekanismilla muotoutuvia komponentteja. Näitä muodonmuutosmekanismeja on mahdollista tutkia aineesta monella tavalla. Tällaisia ovat mm. voima-aika –kuvaajat ja indentaatiomenetelmät, sekä erilaiset puristusta kuvaavat yhtälöt, kuten Heckelin yhtälö. Muodonmuutosmekanismien tutkiminen ja tunnistaminen on tärkeää, jotta voidaan suunnitella formulaatio josta saadaan mahdollisimman kestävä tabletti. Tässä työssä kokeellisen osan tavoitteena oli testata uutta laitetta ja menetelmää, ja verrata laitteella saatuja tuloksia aiemmin kirjallisuudessa esitettyihin tuloksiin. Työssä testatussa menetelmässä uutta verrattuna aiempiin tutkimukseen oli käytetty puristusnopeus ja ilman moottoria toimiva puristussysteemi. Tutkimuksessa kehitettiin kaksi puristusmenetelmää, dynaaminen ja staattinen. Dynaamisella menetelmällä saatuja mittaustuloksia analysoitiin aika-matka – ja voima-matka –kuvaajien avulla. Niiden avulla parametroitiin mittaustulokset, ja näiden parametrien perusteella arvioitiin eri aineiden käyttäytymistä ja verrattiin sitä aiemmin kirjallisuudessa. Tässä tutkimuksessa suoritettiin myös relaksaatiomittauksia. Näiden mittausten tulokset parametroitiin funktiosovituksen avulla, jonka jälkeen tuloksia verrattiin aiemmin kirjallisuudessa esitettyihin tuloksiin. Tässä työssä dynaamisissa mittauksissa saadut tulokset ovat linjassa aiemmin saatujen tutkimustulosten kanssa. Lähes kaikkien tutkittujen parametrien suhteen aineet jakautuivat kahteen ryhmään samalla tavoin, kuin aiemmassa kirjallisuudessa pääasiallinen muotoutumismekanismin perusteella. Staattisessa mittauksessa saadut tulokset sen sijaan olivat melko ristiriitaisia aiemman tutkimustiedon kanssa. Tulosten perusteella voidaan kuitenkin todeta, että menetelmällä on mahdollista saada kirjallisuuden kanssa linjassa olevia tuloksia. Menetelmä vaatii kuitenkin vielä kehitystä, ja mahdollisiin virhelähteisiin ja tulosanalyysimenetelmän valintaan tulisi kiinnittää jatkossa erityistä huomiota.
  • Pakarainen, Leena (2016)
    Kaikki potilaiden hoitoon osallistuvat terveydenhuollon ammattilaiset, myös lähihoi-tajat, tarvitsevat työssään lääkeinformaatiota. Lääkeinformaatiostrategian yksi tavoite on, että terveydenhuollon ammattilaiset käyttävät luotettavia tiedonlähteitä ja palve-luja. Kansallisen lääkeinformaatioverkoston Lääkeinformaatiota ammattilaisille –työ-ryhmän keskeisenä tavoitteena on edistää luotettavan lääkeinformaation saatavuutta eri sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaympäristöissä. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisia potilas- ja lääkitysturvallisuuden kannalta oleellisia lääkeinformaatiotarpeita lähihoitajilla oli ja mitä lääkeinformaa-tiolähteitä he käyttivät. Tutkimus keskittyi erityisesti niin sanotuilla lääkehoidon epä-tyypillisillä alueilla kuten kouluissa ja päiväkodeissa sekä kotihoidossa ja sosiaalihuol-lossa työskenteleviin Suomen lähi- ja perushoitajaliittoon (SuPer) kuuluviin lähi- ja perushoitajiin. Lääkeinformaatiota ammattilaisille –työryhmän ja SuPerin yhteistyönä toteutettiin säh-köinen kysely joulukuussa 2013 – tammikuussa 2014. SuPerin jäsenrekisteristä valit-tiin 1000 lähi- tai perushoitajaa satunnaisotannalla. Aineiston analyysimenetelmiä oli-vat suorat jakaumat, ristiintaulukointi, Kruskal-Wallis –testi sekä Mann-Whitney U-testi. Avoimet vastaukset analysoitiin teemoittelemalla ja ryhmittelemällä. Kyselyn vastausprosentti oli 67 (n = 666). Lähihoitajat käyttivät lääkeinformaatioläh-teistä pakkausselostetta, Terveysporttia tai kysyivät kollegalta. Mieluiten käytettäisiin Terveysporttia ja pakkausselostetta. Lähihoitajien lääkeinformaatiotarpeita olivat eten-kin lääkkeiden yhteisvaikutukset (86 %) ja haittavaikutukset (63 %). Lisäksi tietoa kai-vattiin rinnakkaislääkkeistä. Nykyisiin lääkeinformaatiokanaviin oltiin tyytyväisiä. Li-sätietoa lääkehoidoista koki tarvitsevansa päivittäin 14 % ja viikoittain 31 % vastaa-jista. 82 % hyötyisi työssään apteekin palveluista. Lähihoitajista 64 %:lla oli aina tai useimmiten mobiililaite tiedonhakuun, 28 %:lla ei koskaan. Vastaajista 73 % osallistui lääkehoitoon liittyvään koulutukseen 1–2 vuoden välein tai harvemmin. Pakkausseloste ja Terveysportti olivat lähihoitajien käytetyimpiä ja mieluisimpia lää-keinformaatiolähteitä. Yksityiskohtaisemman tiedon saamiseksi lääkeinformaatioläh-teiden käytöstä eri työympäristöissä olisi hyvä suorittaa jatkotutkimuksia.
  • Kenttä, Laura (2015)
    Antibioottien käytön aiheuttaman valintapaineen seurauksena mikrobien resistenssi antibiootteja kohtaan kehittyy jatkuvasti, minkä vuoksi uusien antimikrobiyhdisteiden löytäminen on välttämätöntä. Tehoseulonta (high-throughput screening, HTS) on nykyaikaisessa lääkekehityksessä tärkeä tapa löytää uusia biologisesti aktiivisia yhdisteitä. Nykyaikana lääkekehityksessä korostuu tarve analysoida mahdollisimman paljon yhdisteitä mahdollisimman lyhyessä ajassa. Nopeaan yhdisteiden läpisyöttöön soveltuvat karkeat menetelmät, joita voidaan miniatyrisoida ja automatisoida, ovat tällöin hyödyllisiä. Antimikrobiseulonnan osalta bioluminesenssia hyödyntävät menetelmät voivat vastata näihin tarpeisiin, ja geenitekniikkaa voidaan käyttää apuna luomaan bakteerikantoja, joilla on seulonnassa hyödyllisiä ominaisuuksia. Työssä kehitettiin ja optimoitiin kaksi seulontamenetelmää, joissa käytetään muuntogeenisiä Escherichia coli -bakteerikantoja. Menetelmät hyödyntävät näiden bakteerikantojen bioluminesenssiominaisuuksia, ja niiden avulla voidaan jatkossa seuloa yhdistekirjastoista antimikrobisia yhdisteitä käsittelynopeudella, joka lähestyy tehoseulontamenetelmää. E. coli WZM120/pCGLS 11 -kanta on konstitutiivisesti luminoiva, joten sen luminesenssin heikkeneminen kertoo bakteerin elinvoimaisuuden heikkenemisestä. E. coli K12/pCSS305 -kantaa, jossa luminesenssia tuottaa lämpöaktivoituva runaway-plasmidi, voidaan käyttää havaitsemaan erityisesti DNA-replikaatiota estäviä yhdisteitä. Menetelmänkehityksessä työtavat optimoitiin ja kasvatusvaiheet validoitiin HTS-kampanjan mahdollisuutta varten. Tarkoitus oli saada aikaan mahdollisimman yksinkertainen, nopea ja toistettava menetelmä. Menetelmien validoinnissa lasketut Z'-arvot ovat solupohjaiselle menetelmälle erinomaisia. Signaali erottuu selkeästi ja menetelmä on hyvin toistettavissa. Jatkokehitystä 96-kuoppalevyformaatista 384-formaattiin on mahdollista selvittää.
  • Horelli, Mari (2015)
    Kvalitatiivisessa aineistotutkimuksessa tehdään päätelmiä ja yhteenvetoa Orion Oyj:ssa harjoitetusta lääketeollisuudesta pääasiassa lääkemuodoittain historiantutkimuksen muodossa. Tutkielmassa myös analysoidaan Orionin tuoteportfolion ominaispiirteitä ja esitellään tuotteita esimerkinomaisesti, sekä suhteutetaan kehitystä vertaamalla sitä lääketeollisuuden kehitykseen muussa lääketeollisuutta harjoittaneessa maailmassa. Myös apuaine- ja pakkausmateriaalikehitystä kuvataan lyhyesti. Kehitykseen vaikuttavia tekijöitä esiteltäessä pyritään ottamaan huomioon myös monia lääketeollisuuden ulkopuolisia asioita. Rakenteeltaan tutkielmaa voi kuvailla oppikirjamaiseksi. Tarkastelu alkaa vuodesta 1899 Suomen ensimmäisen lääketehtaan perustamisvuoden mukaisesti, jotta lähtökohtia suomalaisen lääketeollisuuden aloittamiselle ja Orionin perustamiselle voidaan parhaiten alustaa. Tutkimus päättyy vuoteen 1998, jotta myös Suomen Euroopan Unioniin liittymisen vaikutuksia Orionin toimintaan saadaan kuvattua. Aiemmat Orionin historiaa käsittelevät julkaisut on kirjoitettu painottaen muita kuin teollisuusfarmaseuttista näkökulmaa. Tutkimusaineisto koostuu Orionin julkisista dokumenteista pitäen sisällään muun muassa Orionin henkilöstölehdet, valmisteluettelot ja vuosikirjat, tiedotteet sekä historiikit. Aineisto on kerätty Espoossa Orionin arkistossa muutaman viikon aikana lokakuun 2013 ja kesäkuun 2014 välisenä aikana. Merkitysten saamiseksi Orionin aineistoa verrataan tieteelliseen kirjallisuuteen, joista valtaosa on tieteellisiä artikkeleita. Riittävän vanhojen tieteellisten artikkelien puutteessa sekä niiden hankintaongemien vuoksi lähdekirjallisuutena on käytetty myös joitakin teollisuusfarmasian oppikirjoja. Orionin merkitys maailmanlaajuisen lääketeollisuuden kontekstissa osoittautui tutkimuksen lähtöoletuksen mukaisesti varsin pieneksi. Orionin pyrkimystä seurata kansainvälisen lääketeollisuuden kehitystä tukivat muun muassa kontaktien solmiminen muihin lääketeollisuusmaihin sekä FDA:n ja Euroopan farmakopean ohjeiden noudattaminen. Eräs Orionin tuotevalikoiman kehitykseen huomattavimmin vaikuttaneista tekijöistä oli Orionin lääketeollisuustoiminnan painopisteen muuttuminen vähitellen moniosaamisesta erityisosaamiseen, jota tukivat muun muassa 1950-luvulla alkanut tuote- ja 1970-luvulla alkanut toimialarationalisointi, ja johon Orion oli saanut mallin menestyneimmiltä lääketeollisuusmailta. Laadunvalvonnan tehostumiseen ja lääketurvallisuuden parantamiseen tähdänneistä projekteista Orionin historiassa tärkeimpiä ovat olleet 1960-luvulla voimaan astunut myyntilupamenettely, 1970-luvulla alkanut GMP-ohjeiden vakiinnuttaminen osaksi orionilaista lääketeollisuutta sekä tehtaan tuotantotilojen uudistamishankkeet, joista valtaosa toteutettiin 1960- ja 1970 -luvuilla. Edellä mainituissa asioissa Suomi on ollut kuitenkin lääketeollisuuden edelläkävijää, Yhdysvaltoja, jopa joitakin vuosikymmeniä jäljessä. Orionin lääkevalmisteista valtaosa on hankittu tuotanto-ohjelmaan ulkomaisin lisenssein, mutta esimerkiksi 1940-luvulla alkanut rokotevalmistus sekä 1950-luvulla mahdollistunut steriilien silmätippojen valmistus olivat nimenomaisesti Orionin oman tehtaan ansioita. Konventionaalisten tablettien tuotantoon Orionissa on panostettu muihin lääkemuotoihin verrattuna ehkä suurimmin panostuksin, sillä tablettivalmistuslaitteet ja -tilat pidettiin vuosikymmenestä toiseen kansainvälisestikin katsottuna moderneina. Vain vähäisessä määrin Orionin valikoimassa olleita lääkemuotoja, esimerkiksi pehmeitä kapseleita ja laastareita, Orionille hankittiin oletettavasti lähinnä tuotevalikoiman monipuolisuuden turvaamiseksi. Tutkimuksen tarkastelujakson viimeisinä vuosikymmeninä, 1980- ja 1990 -luvuilla, Orionin tärkeimpiä projekteja olivat jauheinhalaattori Easyhalerin sekä alkuperäislääkkeiden kehitys.
  • Siekkinen, Jenni (2015)
    Parkinsonin tauti on etenevä, keskushermostoa rappeuttava sairaus, jossa liikkeiden säätelyyn osallistuva nigrostriataalinen dopamiinirata tuhoutuu. Taudin patofysiologiaan on liitetty myös solunsisäiset proteiinikertymät sekä oksidatiivinen stressi että ER-stressi. Parkinsonin taudin tämänhetkinen lääkehoito ei vaikuta sairauden etenemiseen, joten tarve uusille, taudinkulkuun vaikuttaville lääkkeille on suuri. Hermokasvutekijöihin perustuvat hoitomuodot saattaisivat tarjota uusia mahdollisuuksia Parkinsonin taudin hoitoon. Näistä mm. CDNF:llä on osoitettu olevan sekä hermosoluja suojaavia että jo vaurioituneita hermosoluja korjaavia vaikutuksia Parkinsonin taudin jyrsijämalleissa. Uusien hoitomuotojen kehittäminen edellyttää kuitenkin relevantteja eläinmalleja. Tällä hetkellä käytössä olevien Parkinsonin tauti -mallien puutteet lisäävät parempien, sairautta mahdollisimman monipuolisesti kuvaavien mallien tarvetta. Tämän Pro Gradu -tutkielman kirjallisuuskatsauksessa käsitellään solulimakalvoston stressiä ja oksidatiivista stressiä sekä niiden osuutta Parkinsonin taudin 6-OHDA-, MPTP-, α-synukleiini- ja rotenonimalleissa. Erikoistyön kokeellinen osa puolestaan jakaantui kolmeen osatutkimukseen. Ensimmäisen osion tarkoituksena oli pystyttää ja karakterisoida α-synukleiinisäikeillä aikaansaatu Parkinsonin tauti -malli hiirissä. Vaurion kehittymistä seurattiin motoriikkaa mittaavilla tasapainosauva-, pyörivä sauva, henkari- ja sylinteritesteillä. Lisäksi hiirien striatumia ja substantia nigraa edustaville aivoleikkeille suoritettiin TH- ja α-synukleiini vasta-ainevärjäykset. Toisessa osakokeessa tutkittiin CDNF:n vaikutuksia edellämainitussa α-synukleiinisäikeillä aikaansaadussa Parkinsonin taudin eläinmallissa. Myös tässä osakokeessa hyödynnettiin motoriikkaa mittaavia käyttäytymiskokeita sekä TH ja α-synukleiini-immunohistokemiaa. Kolmannen osakokeen tavoitteena oli selvittää CDNF:n ja GDNF:n vaikutuksia ER-stressimolekyyleihin. ER-stressiä edustavien GRP78:n ja fosforyloituneen eIF2α:n ilmenemistä tutkittiin Western blot -menetelmällä. α-synukleiinisäie-injektiot aiheuttivat hiirille motorisia puutteita, mutta ei Parkinsonin taudille tyypillistä dopamiinihermosolutuhoa. Näin ollen mallin kehitystä tulee jatkaa esimerkiksi pidentämällä tutkimusaikaa, jotta myös vaikutukset nigrostriataaliseen dopamiinirataan tulevat näkyviin. Toisessa osakokeessa CDNF ei eronnut kontrolliryhmästä suurimmassa osassa tehtyjä testejä. Jatkotutkimuksissa olisi hyvä selvittää tarkemmin CDNF:n vaikutuksia α-synukleiinin kertymiseen. CDNF vähensi GRP78-tasoa striatumissa GDNF:ään verrattuna, mutta peIF2α:n ilmenemisessä ei havaittu tilastollisesti merkitsevää eroa. Näin ollen lisätutkimukset muiden ER-stressimolekyylien osalta selventäisivät CDNF:n ja GDNF:n vaikutuksia ER-stressiin.
  • von Schantz, Sofia (2015)
    This study aims to address how easily an individual with no prior inhaler experience can learn to use a dry powder inhaler (DPI) through video education. This is a comparative study of four DPIs (Diskus, Easyhaler, Ellipta and Turbuhaler). Different properties affecting ease of use, patient preference as well as educational videos as a method of providing inhaler instructions were investigated. The study used a triangular methodology. The sample con-sisted of 31 individuals (24-35 years). All participants were considered inhaler naïve. After watching the video education material for a particular inhaler the participants’ demonstrated the use of it. Educational videos for all four inhalers were watched and use of all placebo inhalers was demonstrated in a random order. These demonstra-tions were videotaped. The demonstrations were thereafter checked against a predefined checklist and all mistakes were recorded. Only 33 % of inhaler demonstrations were completed without the participants making any mistakes that could compromise the efficacy of the inhaled medication in a real-life situation. The frequency of error varied greatly between different types of inhalers. Ellipta proved to be most often used correctly with 55 % demonstrating use without making any mistakes. This was closely followed by Diskus for which 48 % demonstrated correct use. The difference between the average error frequency for Ellipta and Diskus was statistically insignificant. With Easyhaler 19 % percent of participants were able to demonstrate correct use, the corresponding percentage for Turbuhaler was 16 %. When comparing participants’ demonstrations for Easyhaler and Turbuhaler, the difference in average error frequency between the devices were not statistically significant. The average frequency of error was lower when using Ellipta in comparison to Easyhaler and Turbuhaler (statistically significant). The same in-dications were found when comparing average frequency of error for Diskus, to those for Easyhaler and Turbuha-ler. Comparing the participants self-reported correct use against the actual numbers it is clear that participants often thought they were using the inhaler correctly when they in fact were not. When asked to rank the inhalers from most preferred to least preferred, Ellipta emerged as a favorite. Turbuhaler received the second highest scores, Diskus the third and Easyhaler was least preferred. However, only the difference between preference scores for Ellipta and Easyhaler was deemed statistically significant. The high frequency of error suggests that even though participants generally considered the inhalers intuitive and easy to use, they would have required more comprehensive inhaler education in order to achieve correct inhaler technique. Further, the results indicate that video demonstrations are not ideal for providing inhaler education for first time inhalers users. The most prominent problem with video education is that it provides no feedback to the user regarding their inhaler technique. This may present real problems as the results of this study show that partic-ipants tended to overestimate their own inhaler technique. Patient education plays a central role in asthma care and needs to be given proper attention even though the inhalers might be considered intuitive and easy to operate. Interesting areas for future research include investigating interactive learning videos as a way of improving video education on inhaler technique.
  • Flemmich, Paul (2015)
    Pseudoceratina purpurea -merisienestä on eristetty kymmeniä bromityrosiinialkaloideja, joilla on todettu olevan esimerkiksi antibakteerista, antiviraalista ja syövän kasvua estävää vaikutusta in vitro. Näin ollen bromityrosiinit ovat potentiaalisia lääkeaineiden aihioita. Bromityrosiineja on tähän asti saatu biologisia aktiivisuuskokeita varten eristämällä niitä eri Verongida-lahkon merisienistä. Koska merisienten kerääminen on kuitenkin hankalaa, eikä se ole ekologista, on toimivan synteesireitin löytäminen tärkeää, jotta tutkimukset voisivat jatkua. Nelivuotisessa (2010–2014) Marex-projektissa löydettiin uusi bromityrosiini, purpurealidiini I, Pseudoceratina purpurea -merisienestä. Tämän erikoistyön tarkoituksena oli syntetisoida purpurealidiini I:tä ja sen johdannaisia, sekä testata kyseisiä yhdisteitä hepatiitti C- ja chikungunyavirusta vastaan. Toimivien lääkeaineiden etsiminen on tärkeää, koska hepatiitti C:hen kuolee vuosittain noin 350 000–500 000 ihmistä, eikä chikungunyaa vastaan ole parantavaa lääkehoitoa. Purpurealidiini I ja sen johdannaiset syntetisoidaan kahdesta osasta, tyrosiini- ja tyramiiniosasta, jotka yhdistetään amidisidoksella synteesin viimeisessä vaiheessa. Purpurealidiini I:tä ei onnistuttu syntetisoimaan erikoistyön aikana. Sen sijaan erikoistyössä onnistuttiin syntetisoida kaksi purpurealidiini I:n johdannaista sekä neljä purpurealidiini I:n tyramiiniosan johdannaista. Yksi syntetisoiduista yhdisteistä on Pseudoceratina purpureasta eristetty luonnonaine, purpurealidiini E. Purpurealidiini E:n t-Boc-ryhmällä suojattu johdannainen ehdittiin lähettää testattavaksi hepatiitti C:tä ja chikungunyaa vastaan. t-Boc-ryhmällä suojattu purpurealidiini E esti hepatiitti C -viruksen kasvua kohtalaisen hyvin. Sen sijaan chikungunyaa vastaan yhdiste ei osoittanut aktiivisuutta. Erikoistyössä käytetty synteesisuunnitelma on toimiva, mutta joidenkin reaktioiden olosuhteita sekä raakatuotteiden puhdistusta tulee optimoida parempien saantojen vuoksi. t-Boc-ryhmällä suojattu purpurealidiini E:stä kannattaa tehdä johdannaisia jatkotutkimuksia varten hepatiitti C -virusta vastaan.
  • Kiuru, Karoliina (2015)
    Nykyään yhä useampi uusi lääkeaine liukenee veteen huonosti, mikä voi olla ongelma lääkevalmisteen kehityksessä. Kiinteän dispersion käyttö on formulaatiotekniikka, jolla voidaan parantaa lääkeaineen liukenemisnopeutta. Kiinteät dispersiot, joissa lääkeaine on amorfisessa muodossa, ovat kuitenkin usein epästabiileja. Tämän vuoksi on kehitetty myös kiteiseen lääkeaineeseen perustuvia kiinteitä dispersioita. Lääkeaineen kiteytymistä ja kiteytymiseen vaikuttavia asioita, kuten esimerkiksi polymeerimäärän vaikutusta, on tärkeä tutkia toimivien lääkevalmisteiden kehittämiseksi. Kiteytymisen kinetiikkaa mallintamaan on kehitetty myös erilaisia matemaattisia malleja, joiden avulla kiteytymistä on mahdollista ymmärtää kattavammin. Tässä työssä tutkittiin amorfisen lääkeaineen kiteytymistä ilman polymeeriä ja pienen polymeerimäärän kanssa. Kiteytymistä tarkasteltiin myös matemaattisen mallin avulla tarkoituksena selvittää, kuvaako se kiteytymisen kinetiikkaa tässä tutkimuksessa. Mallilääkeaineena käytössä oli felodipiini ja polymeereinä käytettiin HPMCAS-LF ja PVP K30 polymeerejä. Polymeerien konsentraatio kiinteissä dispersioissa oli 10 % tai 20 %. Tutkimuksessa havaittiin, että pienellä polymeerimäärällä on hyvin merkittävä vaikutus felodipiinin kiteytymisnopeuteen. PVP:n kohdalla matemaattisesti määritetty kiteytymisnopeusvakion k:n arvo kasvoi 13 kertaisesti laskettaessa polymeerimäärää kahdestakymmenestä kymmeneen prosenttiin. Lisäksi polymeerimäärällä havaittiin olevan vaikutusta kiteytymistä edeltävän ydintenmuodostumisvaiheen kestoon. Esimerkiksi 10 % PVP polymeerimäärä hidastaa kiteen kasvua edeltävää ydintenmuodostumisvaihetta viisinkertaisesti ja 20 % polymeerimäärä kymmenkertaisesti. Työssä kävi lisäksi ilmi, että HPMCAS stabiloi felodipiinin amorfista tilaa paremmin kuin PVP 40 °C/75 % RH olosuhteissa. Tämä havaittiin sekä MTDSC-mittauksin että polarisoivan valon mikroskopointia käytettäessä. Polymeerien välisen eron felodipiinin stabiloijana arveltiin johtuvan PVP:n ja felodipiinin välisten vuorovaikutusten heikkenemisestä kosteissa olosuhteissa veden vaikutuksesta. Dissoluutio-ominaisuuksiin eri formulaatioilla ja kiteytymisasteella ei tämän tutkimuksen perusteella kuitenkaan ollut vaikutusta. Lisäksi tässä työssä käytetty kiteytymisen kinetiikkaa kuvaava malli ei ollut sopiva kaikille käytetyille lääkeaine-polymeeri yhdistelmille, joten matemaattisen mallin käyttöön ja valintaan tulee suhtautua kriittisesti.
  • Kainulainen, Tuija (2015)
    Apteekkien lääkkeistä saatavien katteiden ja siten liikevaihdon alenemisen myötä on vapaan kaupan tuotteiden myynnin merkitys apteekeille noussut. Valmistavien yritysten on kiinnitettävä erityistä huomiota tuotelanseerauksiensa onnistumiseen varmistaakseen, että juuri heidän tuotteensa päätyvät apteekkien hyllyille mahdollisten kilpailijoiden sijaan. Tutkimuksella haluttiin selvittää pätevätkö menestyksekkään lanseerauksen avaintekijät myös apteekkimarkkinoille lanseerattaessa. Lisäksi tutkittiin nähdäänkö näistä yleisistä menestystekijöistä jokin apteekkilaisten näkökulmasta tärkeimpänä vaikuttajana valikoimaan otto päätöksissä ja onko mahdollisesti olemassa vain apteekkilanseerauksien kannalta tärkeitä tekijöitä. Tutkimus suoritettiin apteekkihenkilökunnalle suunnatulla kyselytutkimuksella, jossa esimerkkituotteena käytettiin juuri markkinoille tullutta Elivo Vahva+ D50-valmistetta. Tämän lisäksi haastateltiin myöhemmin sähköpostitse muutamia lomaketutkimukseen osallistuneita henkilöitä. Tutkimuksen perusteella todettiin, että apteekkeja kiinnostavat vapaan kaupan tuotteet, jotka sopivat niiden valikoimaan, eli ovat tutkitusti tehokkaita ja asiakkaille todistettavasti hyödyllisiä. Tuotteiden on tuotava jotain lisäarvoa jo olemassa olevaan valikoimaan, oltava visuaalisesti houkuttelevia sekä hinnoittelultaan kohtuullisia. Kohderyhmän on hyvä olla selkeä ja riittävän suuri. Apteekkien valikoimaan otto päätöksiin eniten vaikutusta on edustajan käynneillä, tuotteen näkyvyydellä mediassa sekä asiakkaiden kysynnällä. Lisäksi apteekkiketjuun kuuluminen tuo monesti mukanaan velvoitteen pitää tiettyjä tuotteita valikoimissa. Vähiten vaikutusta päätöksien tekoon oli selvästi sähköisellä uutiskirjeellä sekä apteekkitapahtumilla. Apteekkien kate sekä mahdolliset ostoalennukset ja vapaan kaupan tuotteiden hyvityskäytännöt huomioidaan myös tuotevalikoimapäätöksiä tehtäessä. Lanseeraavan yrityksen on myös tärkeää panostaa edustajiensa koulutukseen ja tarjota apteekkeihin luotettavaa tuotetietoutta sekä perusteltavia myyntiargumentteja tuotteestaan esimerkiksi henkilökuntakoulutuksilla tai esitteiden muodossa. Lanseerauksen ajoituksessa on otettava huomioon myyntisesonkien vaihtelut sekä kilpailijoiden markkinoille tulo. Jos markkinoille ei ehditä ensimmäisenä, on tuotteella oltava todellista lisäarvoa muihin verrattuna.
  • Montonen, Ella (2015)
    Solulimakalvoston stressi (ER-stressi) syntyy, kun laskostumattomia ja väärinlaskostuneita proteiineja kerääntyy solulimakalvostoon. Laskostumattomat proteiinit käynnistävät solussa laskostumattomien proteiinien vasteen (UPR-reitti), joka pyrkii vähentämään solulimakalvoston proteiinikuormaa ja ER-stressiä. ER-stressin pitkittyessä, UPR-reitti käynnistää ohjelmoidun solukuoleman. Amyotrofinen lateraaliskleroosi (ALS) on harvinainen, nopeasti etenevä hermorappeumasairaus, joka kohdistuu alempiin ja ylempiin liikehermoihin. ALS:n syntymekanismi on tuntematon mutta ER-stressin on todettu vaikuttavan taudin kulkuun. CDNF on uusi hermokasvutekijä, jonka on todettu vaikuttavan proteiinien laskostumiseen solulimakalvostossa. CDNF:llä on osoitettu olevan hermoja suojaavia ja korjaavia vaikutuksia Parkinsonin taudin eläinmalleissa. Täten CDNF on uusi mahdollinen lääkeainekandidaatti ALS:n hoitoon. Erikoistyön kokeellisen osuuden tarkoituksena oli selvittää, miten CDNF vaikuttaa siirtogeenisten SOD1(G93A)-hiirten taudinkuvaan ja elinikään. CDNF tai PBS annosteltiin hiirien aivokammioon stereotaktisessa leikkauksessa hiirien ollessa noin 90 päivän ikäisiä. Hiirien kuntoa sekä motorista koordinaatiota seurattiin kahdesti viikossa koko tutkimuksen ajan. Hiiret dissekoitiin niiden saavutettua tutkimukseen asetettu päätepiste, jonka jälkeen syväjäädytetyille kaksoiskantalihaksille suoritettiin vasta-ainevärjäys, hermo-lihasliitosten eheyden tutkimiseksi. Lisäksi syväjäädytetyille selkäydin- ja liikeaivokuorinäytteille suoritettiin kvantitatiivinen PCR-mittaus (qPCR), jonka avulla mitattiin solulimakalvoston stressiin liitettyjen geenien ilmentymistä. Tulokset osoittivat CDNF:n parantavan SOD1-naarashiirten motorista koordinaatiota sekä hidastavan naarashiirten ALS-oireiden ilmaantumista merkitsevästi. SOD1-hiirten hermolihasliitokset olivat selkeästi vaurioituneita, kun niitä verrattiin villityypin hiiriin mutta CDNF:llä ei ollut tilastollista vaikutusta hermolihasliitosten eheyteen. SOD1-hiirten selkäydinnäytteissä ja liikeaivokuorinäytteissä voitiin havaita ER-stressiä ja CDNF vähensi ERstressiä merkitsevästi hiirien liikeaivokuoressa mutta ei selkäytimessä, jossa voitiin havaita ohjelmoituun solukuolemaan liitettyjen geenien ilmentymisen nousua. CDNF on siis potentiaalinen lääkeainekandidaatti ALS:n hoitoon ja sitä tulisi tutkia lisää.
  • Kamppari, Emilia (2015)
    Both primary pharmacokinetic (PK) parameters, volume of distribution (Vd) and clearance (CL), undergo considerable developmental changes in infancy and childhood, necessitating compensatory changes in dosing regimens if therapeutic effect without toxicity is to be reached and maintained. Neonates exhibit higher body water content and decreased plasma binding capacity compared to adults, producing increased Vd values for many drugs. Due to immaturity of glomerular function and low metabolic enzyme expression, CL tends to be significantly decreased in neonates. Both Vd and CL undergo simultaneous but independent maturation during development. Performing pediatric clinical trials is challenging due to ethical and practical constraints. Modeling and simulation approaches, such as population pharmacokinetic (POP-PK) and physiologically based pharmacokinetic (PBPK) modeling, are beneficial aids in planning and performing clinical studies in children. The aim of the literary review is to assess the developmental phenomena that cause pediatric pharmacokinetics to differ from adults, the clinical consequences arising from these differences, and present ways to apply POP-PK and PBPK models in pediatric drug research. In the experimental work, two modeling approaches for the prediction of pediatric pharmacokinetics are explored. First, the performance of the commercial PBPK software Simcyp in simulating a drug-drug interaction between cyclosporine A (CsA) and ketoconazole (KTZ) is assessed. Second, a method for in vitro-in vivo extrapolation (IVIVE) of CL in children is developed and evaluated. The aim is to assess the suitability of both modeling methods in pediatric drug research. Simcyp predicted the general age-related trends in the CsA CL and CsA-KTZ interaction well for the most part. However, the values of the simulated CL terms and magnitude of the simulated interaction were significantly under- and overpredicted, respectively. Due to limited clinical data, though, Simcyp performance could not be fully validated. The method developed here for IVIVE of pediatric CL values yielded successful predictions in most cases, with in vitro data from hepatocytes performing slightly better when compared to microsomal data. Success in extrapolations performed for adults correlated well with success in the pediatric extrapolations. Therefore, in drug development, the method developed in this work would be most useful after adult PK data is available, before the first pediatric clinical studies.
  • Hiltunen, Anna (2015)
    Periodontitis is a globally significant disease which destroys the attachment tissues and alveolar bone of teeth, eventually leading to tooth loss. Biofilms, the most intrinsic lifestyle of bacteria, play a pivotal role in the occurrence of this disease. Periodontal biofilms can be treated with topically administered chlorhexidine and strain-specific antibiotics. However, these antimicrobials do not offer solutions for periodontal attachment tissue and alveolar bone loss. Some therapeutical alternatives for these conventional treatments have been investigated. In numerous studies, periodontitis is treated successfully (increased attachment and/or alveolar bone levels) with topically and systemically administered bisphosphonates. Furthermore, a topically administered bone graft substitute (bioactive glass) has shown to improve periodontal parameters. In addition, bioactive glass has known antimicrobial and anti-biofilm effects. Moreover, a few bisphosphonates have shown antimicrobial activity against some bacterial strains. Hence, both bisphosphonates and bioactive glass are promising materials for dental applications, also raising interest in their combination. Indeed, it could be hypothesized that this combination product could simultaneously treat both the underlying cause (biofilms) and consequences (alveolar bone and attachment tissue loss) of periodontitis. Open research questions remain for the combination product. Is the anti-biofilm effect enhanced when bioactive glass is combined with bisphosphonates? Moreover, do bisphosphonates have intrinsic anti-biofilm properties? These questions are investigated in this thesis, which is a continuation of a recent doctoral dissertation. In this dissertation, a clodronate-bioactive glass combination product was studied by applying it into periodontal pockets. However, anti-biofilm effects were not assessed. In this thesis, a close examination is carried out on these effects, utilizing relevant biofilm models. The aims of this work were to investigate anti-biofilm effects of bisphosphonates (alendronate, clodronate, etidronate, risedronate and zoledronate) (i) alone, administered as solutions and (ii) combined with bioactive glass S53P4. Optimization of the used assay methods (96-well plate assay, Static Biofilm method) was performed. The anti-biofilm effects of bisphosphonate solutions were screened in the 96-well plate assay using a model organism Staphylococcus aureus Newman and a periodontopathogen Aggregatibacter actinomycetemcomitans ATCC 33384. After this, experiments were conducted with bisphosphonate-bioactive glass combinations. The experiments were performed with a single-specie (A. actinomycetemcomitans ATCC 33384) dental biofilm model based on the Static Biofilm method. The model mimics conditions encountered by periodontal bacteria in the oral cavity. In this part, bisphosphonate particle sizes were measured to determine a suitable control material. In addition to bacterial experiments, pH measurements were carried out to gain an insight to a possible anti-biofilm mechanism. Bisphosphonates administered as stand-alone compounds did not have an effect on either the Gram-positive model organism (S. aureus Newman) or the Gram-negative periodontopathogen (A. actinomycetemcomitans ATCC 33384). In contrast, most combinations of bisphosphonate-bioactive glass revealed a statistically significant increase in anti-biofilm effect on A. actinomycetemcomitans ATCC 33384. The combinations were compared to a control composed of inert glass and bioactive glass. In these assay conditions, the risedronate-bioactive glass-combination was the most effective (significant statistical difference, p < 0.05). Other combinations also reduced biofilms (significant statistical differences, p < 0.05), with the exception of clodronate-bioactive glass, where the change was not statistically significant. The most effective combinations (containing risedronate and etidronate) subjected the biofilms to a period of low pH. Conversely, the least effective combination (clodronate-bioactive glass) rapidly became alkaline, similarly to the control compounds (inert glass and bioactive glass). Thus, anti-biofilm efficacy could be connected to lowered pH. This observation is supported by recent literature where A. actinomycetemcomitans has been deemed highly sensitive to acidity. However, establishing the anti-biofilm rank order of bisphosphonate-bioactive glass combinations would benefit from experiments with equal bisphosphonate particle sizes.
  • Mäki-Lohiluoma, Eero (2015)
    Seas are one of the most biodiverse and species-rich areas on the planet. Many of the underwater species are yet to be found and identified. The marine based drug discovery and the clinical pipeline of marine compounds have increased lately. Thus, there is a strong believe that the marine-derived compounds will provide new pharmaceutical lead compounds. Marine sponges are one of the most studied marine species. Sponges can be found in shallow and deep waters all over the world. Pseudoceratina purpurea is a Verondiga order sponge that is known to be a source of bromotyramines. Bromotyramines are tyramine derivatives that have represented biological activity including cytotoxity, antivirality and antimicrobial effects. Purpurealidin E is a bromotyramine that has been identified from Pseudoceratina purpurea. Purpurealidin E hasn't showed remarkable biological activity by itself, but it can be used as starting point for synthesis of novel bromotyramine derivatives. By forming an amide bond between carboxylic acid and primary amine of purpurealidin E, new bromotyramines can be synthesized. In this master's thesis, purpurealidin E was successfully synthesized. Total amount of 11 novel bromotyramine derivatives were synthesized by amide coupling. Three of the new bromotyramine derivatives and purpurealidin E were purified and their biological activity against hepatitis C virus (HCV) was evaluated. Purpurealidin E did not show any antiviral activity, but all the three compounds showed potential biological activity against HCV. This work can be considered to a continuum to the now ended MAREX project (Exploring Marine Resources for Bioactive Compounds: From Discovery to Sustainable Production and Industrial Applications).
  • Metiäinen, Tiia (2015)
    Health related issues are largely regulated at EU Member State level, whereas areas such as internal market and competition fall mainly under the remit of European Union competence. This creates tension not only between legislation governing health and that concerning internal market but also between national and EU legislation. Here the Court of Justice of the European Union (CJEU) plays a key role in developing case-law through its judgments, defining further interpretation both on European and national level. An example of a sector operating at the interphase between public health and internal market interests is community pharmacy, which was chosen as the focus area of the study. The aim of this master’s thesis was, through the case-study example of the regulation of pharmacy establishment, ownership and distribution in EU Member States, to perform a documentary analysis on related CJEU judgments, focusing on statements present in them referring to public health and internal market, discussing potential impacts on the community pharmacy sector as well as relating the outcomes to the broader context of European health policy with reference to existing literature. The study material consisted of publicly available documentation related to four judgments (Case C-531/06, Joined Cases C-171/07 and C-172/07, Joined Cases C-570/07 and C-571/07 and Case C-367/12) that were made between the years 2009 and 2014, the first proceedings initiating in 2006. The prevalence and variety of statements related to public health were found to be much higher in the documents analysed compared to those relating to internal market. The most common argumentation present in the judgments was related to the statement that regulation of ownership of community pharmacies can be justified by public health reasons, deriving from the professionalism inherent to pharmacists as well as ensuring balance between public health and economic interests. This transmits a clear message of the importance of public health and indeed the Court has been perceived as a balancing force to the union’s liberalisation agenda. Following this it seems unlikely that the interpretation for national regulation would change in the near future, meaning that Member States should be able to maintain community pharmacy regulation, to the extent that it is implemented in a consistent manner. However, there has been indication of other routes being used to push for the liberalisation agenda and therefore it continues being a part of the debate both at European and national level. The findings of this study support literature suggesting that spillover is taking place in relation to the Court of Justice and health. Furthermore, it has been clearly demonstrated that even though officially the EU has very limited competence (authority) in health, its influence on European health policy is in fact highly significant, taking place to a large extent via routes other than those officially assigned to it in relation to health in particular. Whether this is intentional or unintentional, it does not change the fact that health policy is being influenced. When it happens without explicit intention, the processes lose transparency and are driven by other, potentially competing agendas. Therefore it would be important to assess whether the decision making processes and other processes currently shaping the European healthcare policy are in line with what was originally intended and re-evaluate whether this dynamic is the preferred way to proceed in the future.
  • Koskela, Jaana (2015)
    Mekanofuusio on kuivapäällystysmenetelmä, jossa suuret leikkausvoimat saavat aikaan mekaaniskemiallisen reaktion prosessoitavien partikkelien välillä. Menetelmän avulla kohesiivisten jauhemassojen valuvuutta on voitu parantaa kuivapäällystämällä massa magnesiumstearaatilla. Huonosti valuvien suuriannoksisten lääkeaineiden soveltuvuutta suorapuristukseen voitaisiinkin parantaa mekanofuusion avulla. Magnesiumstearaatin tiedetään kuitenkin heikentävän tablettien lujuutta, pidentävän tabletin hajoamisaikaa sekä hidastavan dissoluutiota. Aikaisemmassa tutkimuksessa magnesiumstearaatilla kuivapäällystetystä formulaatiosta oli kuitenkin mahdollista puristaa tabletteja ilman dissoluution hidastumista. Tutkimusta mekanofuusiosta magnesiumstearaatilla ja sen vaikutuksesta tabletoitavaan massaan ei kuitenkaan ole tehty plastiselle materiaalille, joka on herkkä magnesiumstearaatin negatiivisille vaikutuksille. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten kuivapäällystys magnesiumstearaatilla vaikuttaa plastisen materiaalin fysikaalisiin ominaisuuksiin ja puristumiskäyttäytymiseen. Ilmiötä tarkasteltiin kuivapäällystämällä neljän eri partikkelikoon mikrokiteistä selluloosaa eri magnesiumstearaattipitoisuuksilla. Tavoitteena oli löytää optimi massan valuvuuden ja puristuvuuden välille prosessiparametreja muuttamalla. Tutkimuksessa haluttiin myös selvittää, vaikuttaako mekanofuusio itsessään mikrokiteisen selluloosan ominaisuuksiin ja kahta raaka-ainetta (D50 23 ja 78 μm) mekanofuusioitiin ilman magnesiumstearaattia. Verrokkeina käytettiin puhtaita raaka-aineita sekä Turbula-sekoitettuja magnesiumstearaatin ja mikrokiteisen selluloosan seoksia. Kuivapäällystys magnesiumstearaatilla paransi massojen valuvuutta, kun mikrokiteisen selluloosan D50-arvo oli alle 78 μm. Kun massojen D50-arvo oli yli 144 μm, valuvuus kuitenkin huonontui, mikä johtui partikkelien hajoamisesta mekanofuusioitaessa. Voidaankin arvioida, että mekanofuusio prosessina soveltuu vain mikrokiteiselle selluloosalle, jolla on pieni partikkelikoko ja jonka partikkelit kestävät paremmin suuria leikkausvoimia. Kun mikrokiteistä selluloosaa (D50 78 μm) mekanofuusioitiin ilman magnesiumstearaattia, massan kosteuspitoisuuden havaittiin nousseen ja massasta saatiin puristettua lujempia tabletteja. Mekanofuusio saattaa vaikuttaa mikrokiteisen selluloosan mikrorakenteeseen ja siten myös kykyyn sitoa kosteutta itseensä. Kuivapäällystys magnesiumstearaatilla puolestaan oli hyvin tehokasta jo pienillä kierrosnopeuksilla ja lyhyellä prosessiajalla, ja mekanofuusioiduista massoista oli haastavaa saada aikaan lujia tabletteja. Plastisen materiaalin todettiin olevan herkkä magnesiumstearaatin negatiivisille vaikutuksille, ja mitä parempi valuvuus mekanofuusioidulla massalla oli, sitä heikompia tabletteja saatiin puristettua.