Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 254
  • Metiäinen, Tiia (2015)
    Health related issues are largely regulated at EU Member State level, whereas areas such as internal market and competition fall mainly under the remit of European Union competence. This creates tension not only between legislation governing health and that concerning internal market but also between national and EU legislation. Here the Court of Justice of the European Union (CJEU) plays a key role in developing case-law through its judgments, defining further interpretation both on European and national level. An example of a sector operating at the interphase between public health and internal market interests is community pharmacy, which was chosen as the focus area of the study. The aim of this master’s thesis was, through the case-study example of the regulation of pharmacy establishment, ownership and distribution in EU Member States, to perform a documentary analysis on related CJEU judgments, focusing on statements present in them referring to public health and internal market, discussing potential impacts on the community pharmacy sector as well as relating the outcomes to the broader context of European health policy with reference to existing literature. The study material consisted of publicly available documentation related to four judgments (Case C-531/06, Joined Cases C-171/07 and C-172/07, Joined Cases C-570/07 and C-571/07 and Case C-367/12) that were made between the years 2009 and 2014, the first proceedings initiating in 2006. The prevalence and variety of statements related to public health were found to be much higher in the documents analysed compared to those relating to internal market. The most common argumentation present in the judgments was related to the statement that regulation of ownership of community pharmacies can be justified by public health reasons, deriving from the professionalism inherent to pharmacists as well as ensuring balance between public health and economic interests. This transmits a clear message of the importance of public health and indeed the Court has been perceived as a balancing force to the union’s liberalisation agenda. Following this it seems unlikely that the interpretation for national regulation would change in the near future, meaning that Member States should be able to maintain community pharmacy regulation, to the extent that it is implemented in a consistent manner. However, there has been indication of other routes being used to push for the liberalisation agenda and therefore it continues being a part of the debate both at European and national level. The findings of this study support literature suggesting that spillover is taking place in relation to the Court of Justice and health. Furthermore, it has been clearly demonstrated that even though officially the EU has very limited competence (authority) in health, its influence on European health policy is in fact highly significant, taking place to a large extent via routes other than those officially assigned to it in relation to health in particular. Whether this is intentional or unintentional, it does not change the fact that health policy is being influenced. When it happens without explicit intention, the processes lose transparency and are driven by other, potentially competing agendas. Therefore it would be important to assess whether the decision making processes and other processes currently shaping the European healthcare policy are in line with what was originally intended and re-evaluate whether this dynamic is the preferred way to proceed in the future.
  • Sandstöm (2015)
    Manufacturing execution systems (MES) are computer systems which are used for controlling and automating manufacturing processes. They are increasingly adapted in pharmaceutical industry. Implementation solutions differ, however, and there is no single solution which would be the optimal one for all facilities. Each manufacturing facility has their unique properties and needs which have to be reflected in the implementation. A successful MES project will bring plenty of benefits such as more efficient use of resources and automated data transfer, but the roll out phase might turn to be problematic if the processes of the organization have not been analysed thoroughly enough at decision making. This creates the need for systematic analysis of possible to-be implementation scenarios which is based on the value-drivers of the organization and considers the decision from multiple viewpoints. This study presents a holistic value driver-based framework with a mathematical weighing method to allow for a systematic and scientifically justified decision for identification of the optimal implementation depth of equipment management (EQM) in MES. A Delphi study method was utilized in this study to create the framework. The framework was developed based on literature and brainstorming sessions with experts and validated by means of a Delphi questionnaire round with expert panel consisting of professionals representing the major stakeholders of MES system in a pharmaceutical manufacturing facility. Classical additive weighing method was applied to create a mathematical basis for valuation and comparison of the scenarios. The robustness of mathematical method was tested by means of a sensitivity analysis. A benchmarking survey was done to obtain information on current implementation solutions and decisions leading to current situation. The presented method not only addresses the costs but also takes into account intangible factors. Intangible factors include aspects such as good manufacturing practice (GMP) quality and user acceptance which are not directly transferable into quantitative units but are crucial both for pharmaceutical industry and the success of the implementation project. The framework describes the decision in the form of a value tree with three main branches, namely GMP, cost and process&organization which cover the main viewpoints important for the decision. The presented method also allows the weighing of different factors according to current needs of the facility and decision in question. Hence, the presented framework leads the decision maker through a systematic and comprehensive analysis of different to-be scenarios for EQM implementation. The benchmarking survey identified three major factors of a successful MES implementation, namely effort in design phase, well-defined processes and close discussion with production. The value drivers valued highest by the expert panelists were related to GMP quality. As a use case, the presented framework was applied in a parenterals clinical manufacturing facility to evaluate six different to-be scenarios and based on the results one of them was selected by the management to be implemented. The results from the use case indicate that the framework is a valuable tool in a decision making process, and encourage the further utilization of the framework in future implementation decisions.
  • Helenius, Satu (2014)
    Mikrobien vastustuskyky perinteisesti käytetyille lääkkeille on lisääntynyt ja resistenssistä on muodostunut maailmanlaajuinen ongelma. Kasvien sisältämillä yhdisteillä voi olla täysin uudenlaisia vaikutusmekanismeja, joilla resistenssiongelmaa voitaisiin vähentää. Tämän työn tarkoituksena oli tutkia kolmen Afrikkalaisen Combretaceae-heimoon kuuluvan kasvin, Terminalia kaiserana, Terminalia sambesiaca ja Combretum psidioides, antimikrobisia ominaisuuksia, sekä selvittää tarkemmin, mikä tai mitkä fraktiot ja yhdisteet vastaavat mahdollisesta antimikrobisesta tehosta. Kaikkia kolmea kasvia käytetään antimikrobilääkkeenä Afrikkalaisessa kansanlääkinnässä, mutta tarkempia tutkimuksia niiden antimikrobisesta tehosta tai niiden sisältämistä yhdisteistä on tehty vain vähän tai ei lainkaan. Kuivatulle kasvimateriaalille tehtiin raakauutto metanolilla ja neste-neste-uutto kloroformilla, butanolilla ja vedellä. Fraktioiden koostumusta tutkittiin RP-18 ohutlevykromatografialla. Uuttofraktioiden antimikrobista tehoa tutkittiin agardiffuusiomenetelmällä gram-positiivista Staphylococcus aureus ja gram-negatiivista Pseudomonas aeruginosa -bakteeria vastaan. Tehokkaimmaksi molempia bakteereita vastaan osoittautui T. sambesiaca -lajin juuren vesiliukoinen fraktio. Mikrodiluutiomenetelmällä tutkittiin, mitkä ovat uuttofraktioiden pienimmät bakteerien kasvua estävät pitoisuudet (MIC-arvot). Mikrodiluutiokokeet tehtiin S. aureus ja P. aeruginosa -bakteerien lisäksi myös Mycobacterium smegmatis bakteerille. Tälle bakteerille käytettiin modifioitua menetelmää, jossa solumäärä kokeen alussa oli pienempi kuin toisille bakteereille. Pienimmät MIC-arvot S. aureus -bakteerille antoi C. psidioides -lajin varren kuoren raakauute ja vesiliukoinen fraktio ja P. aeruginosa -bakteerille saman kasvin butanolifraktio. S. aureus ja P. aeruginosa -bakteereita vastaan saadut tulokset tutkittujen fraktioiden antimikrobisesta tehosta ovat merkittäviä. Mykobakteerin osalta tarvitaan vielä lisää tutkimuksia, mutta T. kaiserana -lajin juuren kuoren kloroformifraktio sekä C. psidioides -lajin varren kuoren butanolifraktio antoivat lupaavia alustavia tuloksia. T. kaiserana -lajin juuren kuoren sisältämiä yhdisteitä pyrittiin erottelemaan Lobar RP-8 -pylväskromatografialla tarkoituksena löytää ne yhdisteet, jotka vaikuttavat antimikrobiseen tehoon. Saatujen fraktioiden antimikrobista tehoa tutkittiin mikrodiluutiomenetelmällä, ja tehokkaimmaksi fraktioksi S. aureus ja P. aeruginosa -bakteereita vastaan osoittautui fraktio 2F8, joka sisälsi lähes samoja yhdisteitä kuin lajin raakauutekin, mutta suuremman määrän ellagitanniineja, jotka todennäköisesti ovat vastuussa fraktion antimikrobisesta tehosta. Lisäksi fraktio 2F9 oli tehokas P. aeruginosa -bakteeria vastaan, ja tämä fraktio sisälsi ellagihapon johdannaisia, jotka luultavasti vastaavat antimikrobisesta tehosta. T. kaiserana -lajin juuren kuoren raakauutetta fraktioitiin myös RP-18 ohutlevykromatografialla, jolla eri yhdisteitä saatiin paremmin omiksi fraktioikseen. Fraktioiden antimikrobisen tehon määritys jää kuitenkin ajanpuutteen vuoksi tuonnemmaksi.
  • Aaltonen, Linda (2015)
    Parkinsonin tauti on keskushermostoa rappeuttava sairaus, jossa nigrostriataaliset dopaminergiset liikehermosolut tuhoutuvat, mikä aiheuttaa taudille tyypillisiä motorisia oireita. Tämänhetkinen lääkehoito perustuu pääasiassa taudin oireiden helpottamiseen, mutta se ei vaikuta taudin etenemiseen tai hermoston rappeutumisen estämiseen. Tärkein käytössä oleva lääkeaine on dopamiinin esiaste L-dopa, jonka pitkäaikaista käyttöä rajoittaa sen puutteellinen teho ja haittavaikutukset, joista merkittävimpiä ovat pakkoliikkeet eli dyskinesiat. Tämän tutkielman kirjallisessa osassa käsitellään lyhyesti Parkinsonin tautia ja sen lääkehoitoa. Syvällisemmin keskitytään kolinergisen järjestelmän nikotiinireseptoreihin ja histamiinireseptoreihin, sekä näihin reseptoreihin vaikuttavien lääkeaineiden vaikutuksiin Parkinsonin taudin 6-OHDA-jyrsijämallissa. Tutkimuksen kokeellinen osa koostui kahdesta osakokeesta, joissa hiirille tehtiin toispuoleinen leesio striatumiin 6-hydroksidopamiinilla (6-OHDA:lla). Ensimmäisen osakokeen tarkoitus oli selvittää histamiinin H3-reseptoriantagonistin JNJ-39220675:n ja 7-nikotiinireseptoriagonistin PHA-543613:n, sekä niiden yhdistelmähoidon vaikutuksia hiirien motoriikkaan ja striatumin välittäjäainepitoisuuksiin. Vaikutuksia motoriikkaan tutkittiin kahden ja neljän viikon kuluttua 6-OHDA-injektiosta sylinteritestillä, D-amfetamiinilla aiheutetun pyörimiskäyttäytymisen kokeella sekä riippumistestillä. Käyttäytymiskokeiden jälkeen hiiret lopetettiin, ja niiden striatumeista määritettiin HPLC-laitteistolla dopamiinin ja 5-HT:n, sekä näiden aineenvaihduntatuotteiden pitoisuudet. Toisen osakokeen tarkoituksena oli selvittää, lievittääkö nikotiini Ldopan aiheuttamia dyskinesioita. Tässä kokeessa 6-OHDA injektoitiin kahteen eri kohtaan striatumia, minkä tarkoitus oli aiheuttaa laajempi dopaminerginen hermosolutuho kuin ensimmäisessä osakokeessa. Leesioiden kehittymistä havainnoitiin sylinteritestillä kaksi kertaa ennen lääkehoidon aloitusta. Ennen L-dopahoidon aloitusta osa hiiristä lopetettiin, ja niiden striatum- ja substantia nigra -alueilta analysoitiin immunohistokemiallisella TH-värjäyksellä dopamiinihermosolujen tuhoutumisen laajuutta. Päivittäinen Ldopahoito yhdessä benseratsidin kanssa aloitettiin, kun 6-OHDA-injektiosta oli kulunut 49−63 vuorokautta. Samaan aikaan osalle hiiristä vaihdettiin normaalin juomaveden tilalle nikotiinivesi. Lääkehoidon aikana dyskinesioiden kehittymistä havainnoitiin videoimalla hiiriä kerran viikossa. Lisäksi sylinteritesti tehtiin vielä kerran kuukauden kuluttua L-dopahoidon aloituksesta. Ensimmäisessä osakokeessa H3-reseptoriantagonisti JNJ-39220675 näytti lupaavalta motoriikan parantamisessa, koska viikolla 2 tehdyssä sylinteritestissä hiiret käyttivät enemmän leesion heikentämän puolen tassua ja pyörivät vähemmän leesion suuntaan eli ipsilateraalisesti D-amfetamiinilla aiheutetun pyörimiskäyttäytymisen kokeessa kuin kontrollihiiret. Myös yhdistelmähoito vähensi pyörimistä, mutta sylinteritestissä hoidolla ei ollut vaikutusta hiirien tassujen käyttöön viikon 2 kokeissa. Koska epäsymmetria motoriikassa saatiin tuhoamalla dopaminergiset hermosolut toispuoleisesti, voi motoriikan tasapainottuminen olla seurausta dopamiinin vapautumisen estosta terveellä puolella, leesiopuolen dopamiinin vapautumisen lisääntymisestä tai dopaminergisen postsynaptisen signaloinnin vahvistumisesta leesiopuolella. Viikolla 4 saadut käyttäytymiskokeiden tulokset eivät ole luotettavia, sillä striatumnäytteistä tehtyjen analyysien perusteella dopamiinipitoisuudet leesiopuolella olivat hyvin lähellä terveen puolen arvoja. Tämä merkinnee sitä, että leesio on lähtenyt palautumaan. Toisessa osakokeessa hiirille ilmaantui dyskinesioita, joita nikotiinihoito vähensi. Lisäksi sylinteritestissä leesion heikentämän puolen etutassun käyttö oli vähäisempää, mikä näkyi myös TH-värjäysten tuloksissa. Näiden perusteella 6-OHDA:n injektiopaikka, valitut lääkeaineannokset ja koeasetelma näyttävät sopivan dyskinesioiden arviointiin. Dyskinesioiden esiintyminen ja nikotiinin vaikutus niihin näkyi voimakkaimpana vartalon alueen liikkeissä. Raajojen liikkeissä dyskinesiat jäivät vähäisiksi, mutta nikotiinihoito laski niitäkin.
  • Hella, Emilia (2015)
    Tämän Pro gradu -työn kirjallisuuskatsauksessa perehdytään lupaavimpiin hermokasvutekijöihin kuten CDNF:ään sekä selvitetään, mitä hermokasvutekijöitä on tutkittu amyotrofisen lateraaliskleroosin eli ALS-taudin kliinisissä kokeissa ja minkälaisia tuloksia kliinisistä kokeista on saatu. Tämän lisäksi perehdytään ALS:in tautiin. Hermokasvutekijät ovat tärkeitä neuronien kehitykselle ja toiminnalle, sillä hermokasvutekijät ehkäisevät neuronien apoptoosia eli ohjelmoitua solukuolemaa. Ne osallistuvat myös neuronien erilaistumiseen, kehitykseen ja kulkeutumiseen elimistössä sekä niillä tiedetään olevan hermosoluja suojaavia ja korjaavia vaikutuksia. ALS on harvinainen hermorappeumasairaus, joka aiheuttaa liikehermosolujen tuhoutumista ja johtaa lopulta kuolemaan noin kolmessa vuodessa. ALS-potilailla niin alemmat kuin ylemmät liikehermosolut tuhoutuvat. Taudin oireita ovat lihasheikkous, lihasten surkastuminen, lihasnykäykset, krampit sekä puhe- ja nielemisvaikeudet. Tällä hetkellä tautiin ei ole olemassa parantavaa tai tautia merkittävästi hidastavaa lääkehoitoa, joten on tärkeää tutkia hermokasvutekijöitä, jotka voisivat estää taudin etenemisen ja mahdollisesti suojata tai korjata tuhoutuneita liikehermosoluja. Tämän takia CDNF:n potentiaalia taudin hoidossa on perusteltua tutkia. Erikoistyön kokeellinen osa koostui kolmesta eri osatutkimuksesta. Ensimmäisessä osiossa tutkittiin aivokammioon injisoidun radioaktiivisen CDNF:n (125I-CDNF) leviämistä eri aikapisteissä autoradiografian ja gammalaskimen avulla. Lisäksi CDNF:n stabiilisuus tutkittiin SDS-PAGE:lla. Toisessa osiossa tutkittiin CDNF:n leviämistilavuus aivoissa aivokammioon annon jälkeen CDNF-vasta-ainevärjäyksellä seitsemällä villityypin uroshiirellä. Kolmannessa osakokeeseessa selvitettiin CDNF:n vaikutusta liikeaktiivisuuteen, masentuneisuuteen, ahdistuneisuuteen ja motivaatioon naaras- ja uroshiirillä. 20 uroshiirelle suoritettiin valoisa-pimeä -laatikko (light-dark box), lokomotoriikkakoe (open field), pyörivä sauva (rotarod), pakotettu uintitesti (forced swim test, FST), korotettu ristikko (elevated plus maze, EPM) sekä pelkoehdollistumiskoe (fear conditioning). Käyttäytymiskokeiden jälkeen kudoksista suoritetiin HPLC-analyysi. 25 naarashiirelle suoritettiin valoisa-pimeä - laatikko ja IntelliCage. Näiden jälkeen aivoleikkeille suoritettiin c-fos-vasta-ainevärjäys. 125I-CDNF todettiin leviävän hyvin aivokammioannostelun jälkeen autoradiografian ja gammalaskimen mukaan. Se kulkeutui laajalle alueelle aivoissa ja myös selkäytimeen asti yhden ja kolmen tunnin kuluttua injektiosta. 24 tunnin kuluttua injektiosta 125I-CDNF oli hävinnyt hiiren elimistöstä. SDS-PAGE koe osoitti radioaktiivisen CDNF:n stabiilisuuden. CDNF-käsittelyn havaittiin lisäävän hiirten liikeaktiivisuutta, ja vähentävän ahdistuneisuuden kaltaista käyttäytymistä uroshiirillä. Se vähensi tilastollisesti merkitsevästi masentuneisuuden kaltaista käyttäytymistä uintitestissä ja pelon kaltaista käyttäytymistä pelkoehdollistumiskokeessa. HPLC-analyysi tuki osin käyttäytymiskokeiden tuloksia. Naarashiirille suoritetussa IntelliCage-kokeessa havaittiin, että CDNF-käsittely lisäsi hiirten motivaatiota tilastollisesti merkitsevästi. C-fos-vasta-ainevärjäystä havaittiin molemmissa käsittelyryhmissä, joten aivoleikkeistä tulisi tehdä kvantitatiivinen analyysi luotettavien johtopäätösten aikaansaamiseksi. Koska CDNF kulkeutui selkäytimeen asti ja se osoitti vaikutusta hiirten liikeaktiivisuuteen, motivaatioon ja masentuneisuuteen, voi se olla potentiaalinen hoitokeino ALS-tautiin.
  • Holma, Paula (2011)
    Tiivistelmä ReferatAbstract Metabolomics is a rapidly growing research field that studies the response of biological systems to environmental factors, disease states and genetic modifications. It aims at measuring the complete set of endogenous metabolites, i.e. the metabolome, in a biological sample such as plasma or cells. Because metabolites are the intermediates and end products of biochemical reactions, metabolite compositions and metabolite levels in biological samples can provide a wealth of information on on-going processes in a living system. Due to the complexity of the metabolome, metabolomic analysis poses a challenge to analytical chemistry. Adequate sample preparation is critical to accurate and reproducible analysis, and the analytical techniques must have high resolution and sensitivity to allow detection of as many metabolites as possible. Furthermore, as the information contained in the metabolome is immense, the data set collected from metabolomic studies is very large. In order to extract the relevant information from such large data sets, efficient data processing and multivariate data analysis methods are needed. In the research presented in this thesis, metabolomics was used to study mechanisms of polymeric gene delivery to retinal pigment epithelial (RPE) cells. The aim of the study was to detect differences in metabolomic fingerprints between transfected cells and non-transfected controls, and thereafter to identify metabolites responsible for the discrimination. The plasmid pCMV-β was introduced into RPE cells using the vector polyethyleneimine (PEI). The samples were analyzed using high performance liquid chromatography (HPLC) and ultra performance liquid chromatography (UPLC) coupled to a triple quadrupole (QqQ) mass spectrometer (MS). The software MZmine was used for raw data processing and principal component analysis (PCA) was used in statistical data analysis. The results revealed differences in metabolomic fingerprints between transfected cells and non-transfected controls. However, reliable fingerprinting data could not be obtained because of low analysis repeatability. Therefore, no attempts were made to identify metabolites responsible for discrimination between sample groups. Repeatability and accuracy of analyses can be influenced by protocol optimization. However, in this study, optimization of analytical methods was hindered by the very small number of samples available for analysis. In conclusion, this study demonstrates that obtaining reliable fingerprinting data is technically demanding, and the protocols need to be thoroughly optimized in order to approach the goals of gaining information on mechanisms of gene delivery.
  • Pietarinen, Teemu (2012)
    Aine voi esiintyä kiinteässä tilassa kiteisenä tai amorfisena. Amorfisella tilalla tarkoitetaan sellaista tilaa, jossa ei ole laajamittaista jäjestäytyneisyyttä molekyylien suhteen. Amorfisella aineella on usein erilaiset fysikokemialliset ominaisuudet kuin saman aineen kiteisillä muodoilla. Amorfisella aineella ei ole tavanomaista sulamispistettä vaan se muuttuu lasisiirtymäksi kutsutussa lämpötilassa viskositeetiltaan juoksevammaksi eli plastisoituu. Sillä voi olla myös erilaiset liukoisuusominaisuudet, mikä vuoksi amorfisessa muodossa olevaa ainetta voidaan käyttää apuna formuloitaessa niukkaliukoisia yhdisteitä. Amorfisen tilan stabiilisuus on yleensä heikompi kuin saman aineen kiteisen muodon. Tämä johtuu vapaan energian määrästä joka on sitoutuneena amorfisen aineen rakenteisiin. Amorfisia aineita voidaan valmistaa useilla eri menetelmillä. Valmistusmenetelmiä ovat esimerkiksi nopea jäähdytys, kuumasulatusekstruusio, sumukuivaus ja kylmäkuivaus. Kokeellisessa osassa tutkittiin jauhamismenetelmän vaikutusta amorfisen indometasiinin ominaisuuksiin. Amorfisen indometasiininäytteet valmistettiin indometasiinisulatetta nopeasti nestetypessä jäähdyttämällä. Amorfisten indometasiininäytteiden ominaisuuksia määritettiin jauheröntgendiffraktometrisesti sekä differentiaalipyyhkäisykalorimetrisesti. Mittaukset suoritettiin eri aikapisteissä jotka vaihtelivat 0 ja 92 päivän välillä. Määritettyjä ominaisuuksia eri aikapisteissä olivat kiteisyysaste, lasisiirtymälämpötila,lämpökapasiteetin muutos, kiteytymislämpö, kiteytyneiden muotojen sulamislämmöt ja sulamispisteet. Kalormetriset määritykset tehtiin vain täysin amorfisista näytteistä. Tuloksista voidaan havaita, että näytesarjojen välillä on havaittavissa ero eivätkä ne ole keskenään vertailukelpoisia. Näytesarjojen sisällä kuitenkin on havaittavissa jauhatusmenetelmien välillä eroja kiteytymisen alkamisajankohdassa sekä termodynaamisissa ominaisuuksissa, kuten lämpökapasiteetin muutoksessa, lasisiirtymälämpötiloissa ja sulamislämmöissä. Kiinteitä dispersioita valmistettiin indometasiinista ja ksylitolista kolmessa eri koostumuksessa (5%, 10% ja 20% ksylitolia indometasiinissa). Röntgendiffraktogrammit ja DSC-termogrammit mitattiin eri aikapisteissä jotka vaihtelivat 1 ja 63 päivän välillä. 5% ja 10% dispersiot olivat stabiileja ja amorfisia kaikissa aikapisteissä. 20% dispersiot olivat 63 päivän aikapisteessä huomattavasti kiteytyneet (erityisesti nestemäisessä typessä jauhettu näyte).
  • Mikkonen, Heidi (2014)
    Eräs keino parantaa huonosti veteen liukenevan lääkeaineen vesiliukoisuutta on valmistaa siitä ja yhdestä tai useammasta kantajapolymeeristä amorfinen kiinteä dispersio. Amorfiset kiinteät dispersiot ovat kuitenkin usein epästabiileja. Stabiilius ja lääkeaineen amorfisoituminen riippuvat esim. dispersion komponenttien sekoittuvuudesta. Lisäksi alkuvaiheen lääkekehityksessä lääkeainetta ja analyysiaikaa on rajoitetusti. Tässä työssä ensisijaisena tavoitteena oli kehittää amorfisen dispersion valmistamiseksi (liuotinmenetelmä) ja analysoimiseksi (MTDSC, moduloidun lämpötilan erotteleva pyyhkäisykalorimetri) nämä kaksi vaihetta yhdistävä menetelmä. Menetelmäkehitysosassa tutkittiin myös MTDSC-menetelmän analyysiparametrien vaihtelun mahdollisia vaikutuksia saataviin tuloksiin. Kehitetyllä menetelmällä valmistettiin ja analysoitiin amorfisia kiinteitä dispersioita, jotka koostuivat huonosti veteen liukenevasta itrakonatsolista sekä hydroksipropyylimetyyliselluloosa asetaatti sukkinaatista (HPMC-AS) ja/tai polyvinyylipyrrolidonista (PVP K30). Tulosten tulkinnan helpottamiseksi ja kehitetyn menetelmän toimivuuden varmistamiseksi dispersioita tutkittiin myös röntgen diffraktometrialla (XRPD, X-ray powder diffractometry) ja polarisoidun valon mikroskopian (PLM, polarized light microscopy) avulla. Työn toissijaisena tavoitteena on etsiä eroja polymeerien sekoittuvuudessa itrakonatsolin kanssa sekä pyrkiä selvittämään kahden polymeerin yhteiskäytön mahdollista hyödyllisyyttä. Kehitetyllä menetelmällä voitiin pienellä lääkeainemäärällä valmistaa sekoittunut amorfinen dispersio useissa tapauksissa 10–20 % itrakonatsolipitoisuudella. Käytettyjen analyysimenetelmien detektiorajan puitteissa käytetty pieni lääkeainemäärä riitti ainakin melko hyvin. MTDSC-menetelmän analyysiparametreilla ei havaittu olevan suurta vaikutusta menetelmällä saatuihin tuloksiin tässä tutkimuksessa, mikä helpottaa kyseisen menetelmän käyttöä. Käytettyjen analyysimenetelmien antamat tulokset olivat osittain ristiriitaisia, minkä takia on suositeltavaa käyttää useita analyysimenetelmiä rinnakkain tai sellaisia menetelmiä, jotka yhdistävät useita analyysitekniikoita. Työssä havaittiin, että sekoittuneiksi ja amorfisiksi tulkituista dispersioista suuremmassa osassa oli enemmän HPMC-AS:ää kuin PVP K30:tä. Tämän arveltiin johtuvan itrakonatsolin ja HPMC-AS:n välille mahdollisesti muodostuvista ionisidoksista sekä PVP K30:n hygroskooppisuuden aiheuttamasta liikkuvuuden lisääntymisestä ja siten itrakonatsolimolekyylien törmäysten lukumäärän kasvusta. Polymeerien yhteiskäytöstä näytti olevan hyötyä erityisesti silloin, kun PVP K30:n määrä oli pieni (90/10 polymeerisuhde). Tämän havainnon syyksi arveltiin käytettyjen liuottimien (DCM ja metanoli) eriaikaista haihtumista sekä haihduttamisvaiheen hitautta. Havaitun ilmiön selittämiseksi ja varmentamiseksi tehtiin NMR-mittaukset (nuclear magnetic resonance), joilla pyrittiin selvittämään liuotinjäämien koostumusta ja liuottimien haihtumista. Dispersioita ja itrakonatsolia yksin tutkittaessa havaittiin, että käytetyllä amorfisointimenetelmällä (liuotinmenetelmä) valmistetuissa dispersioissa itrakonatsoli esiintyi tavallisesta itrakonatsolin polymorfista poikkeavassa muodossa, mahdollisesti nestekiderakenteena. Tätä muotoa tutkittiin lisää lämmön ja XRPD:n avulla. Tulkinnan tueksi voidaan esittää myös kirjallisuustietoa, mutta itrakonatsolin rakenteiden varmistamiseksi olisi tehtävä kuitenkin lisätutkimuksia: esimerksiksi termoSAXS:lla (pienen kulman sironnan lämpöröntgen diffraktometria, high temperature small angle X-ray scattering) ja NMR:llä.
  • Kiuru, Karoliina (2015)
    Nykyään yhä useampi uusi lääkeaine liukenee veteen huonosti, mikä voi olla ongelma lääkevalmisteen kehityksessä. Kiinteän dispersion käyttö on formulaatiotekniikka, jolla voidaan parantaa lääkeaineen liukenemisnopeutta. Kiinteät dispersiot, joissa lääkeaine on amorfisessa muodossa, ovat kuitenkin usein epästabiileja. Tämän vuoksi on kehitetty myös kiteiseen lääkeaineeseen perustuvia kiinteitä dispersioita. Lääkeaineen kiteytymistä ja kiteytymiseen vaikuttavia asioita, kuten esimerkiksi polymeerimäärän vaikutusta, on tärkeä tutkia toimivien lääkevalmisteiden kehittämiseksi. Kiteytymisen kinetiikkaa mallintamaan on kehitetty myös erilaisia matemaattisia malleja, joiden avulla kiteytymistä on mahdollista ymmärtää kattavammin. Tässä työssä tutkittiin amorfisen lääkeaineen kiteytymistä ilman polymeeriä ja pienen polymeerimäärän kanssa. Kiteytymistä tarkasteltiin myös matemaattisen mallin avulla tarkoituksena selvittää, kuvaako se kiteytymisen kinetiikkaa tässä tutkimuksessa. Mallilääkeaineena käytössä oli felodipiini ja polymeereinä käytettiin HPMCAS-LF ja PVP K30 polymeerejä. Polymeerien konsentraatio kiinteissä dispersioissa oli 10 % tai 20 %. Tutkimuksessa havaittiin, että pienellä polymeerimäärällä on hyvin merkittävä vaikutus felodipiinin kiteytymisnopeuteen. PVP:n kohdalla matemaattisesti määritetty kiteytymisnopeusvakion k:n arvo kasvoi 13 kertaisesti laskettaessa polymeerimäärää kahdestakymmenestä kymmeneen prosenttiin. Lisäksi polymeerimäärällä havaittiin olevan vaikutusta kiteytymistä edeltävän ydintenmuodostumisvaiheen kestoon. Esimerkiksi 10 % PVP polymeerimäärä hidastaa kiteen kasvua edeltävää ydintenmuodostumisvaihetta viisinkertaisesti ja 20 % polymeerimäärä kymmenkertaisesti. Työssä kävi lisäksi ilmi, että HPMCAS stabiloi felodipiinin amorfista tilaa paremmin kuin PVP 40 °C/75 % RH olosuhteissa. Tämä havaittiin sekä MTDSC-mittauksin että polarisoivan valon mikroskopointia käytettäessä. Polymeerien välisen eron felodipiinin stabiloijana arveltiin johtuvan PVP:n ja felodipiinin välisten vuorovaikutusten heikkenemisestä kosteissa olosuhteissa veden vaikutuksesta. Dissoluutio-ominaisuuksiin eri formulaatioilla ja kiteytymisasteella ei tämän tutkimuksen perusteella kuitenkaan ollut vaikutusta. Lisäksi tässä työssä käytetty kiteytymisen kinetiikkaa kuvaava malli ei ollut sopiva kaikille käytetyille lääkeaine-polymeeri yhdistelmille, joten matemaattisen mallin käyttöön ja valintaan tulee suhtautua kriittisesti.
  • Selin, Markus (2012)
    This thesis is constructed as a part of a larger research project aiming to increase understanding of polyketone reductases (PKR) and develop applications from them. PKRs are enzymes in biosynthetic pathways leading to several aromatic secondary metabolites in plants. The previous work in the research group has led to establishment of several callus cultures from plants belonging to the genus Rubus in the family Rosaceae. The aim in the experimental part of this thesis is the identification and semi-quantitation of raspberry ketone (RK) and related aromatics in the cell suspension cultures initiated from the previously established callus cultures. RK is biosynthetically produced by reduction of p-hydroxybenzalacetone (p-OH-BA) by benzalacetone reductase (BAR). As a part of the experimental work, p-OH-BA has to be chemically synthetized and analysed. Special emphasis is placed to experiment, develop and validate an extraction method for phenolic compounds using ASE 200 working station. In the review part of this thesis, the basic procedures of chemical analysis are described, optimization and validation of analytical methods are discussed, and lastly studies related to raspberry ketone (RK) are summarized. The detection limit is 0.73 μg/ml for RK with the established UPLC-UV method, and the quantitation limit (QL) is 2.22 μg/ml. At the QL, the standard deviation of the extraction method is 8.9 % and the results are 6.4 % higher than expected. At the high end of the standard curve the extraction results are 18.7 % higher than expected. Some changes are proposed to optimize the method. Analysis of the cell line extracts with the established UPLC-UV method did not readily reveal any of the studied compounds. Although the interpretation of the results of the MS experiment is still underway, RK was detected from the arctic bramble cell line Ra15. Also, a possible derivative of zingerone was detected from cloudberry cell line extract even without the corresponding standard compound. This shows the power of the MS in metabolite profiling, and gives a course for future studies.
  • Kovanen, Satu (2016)
    Lapsille tarkoitettuja lääkevalmisteita on markkinoilla edelleen suhteellisen vähän. Tämän vuoksi lastenlääkinnässä joudutaan usein turvautumaan ex tempore -lääkevalmistukseen. Yleisimmin tämä tarkoittaa annosjauheiden, oraalisuspensioiden tai kapseleiden valmistamista aikuisille tarkoitetuista kaupallisista valmisteista. Suomessa on perinteisesti valmistettu annosjauheita. Ongelmallista kaikissa ex tempore –valmisteissa on, ettei niillä ole myyntilupaa, joten niiden tehoa ja turvallisuutta ei ole tutkittu. Annosjauheet ovat hitaita tehdä ja aikaisemmissa tutkimuksissa on havaittu lääkeaineiden tarttumista paperisiin annosjauhekuoriin. Lisäksi niiden kokonaismassa annosyksikköä kohden on suurempi kuin vastaavanvahvuisilla kapseleilla, mikä lisää vierasainekuormitusta pienillä potilailla. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia annosvaihtelua 4 mg:n vahvuisissa ex tempore -sotalolihydrokloridikapseleissa ja verrata niitä vastaavanlaisiin annosjauheisiin. Lisäksi haluttiin tutkia saantoa ravintoletkun läpi johdetuista kapselisisällöistä, sillä usein sairaala-apteekin valmistamia annosjauheita annostellaan ravintoletkun kautta, esimerkiksi vastasyntyneille. Keskeinen osa työtä oli kehittää sopiva HPLC -analyysimenetelmä sotalolihydrokloridille. Tämä onnistui lopulta hyvin ja aikaan saatiin tehokas ja tarkka analyysimenetelmä, joka soveltuu hyvin myös rutiinianalyyseihin 7 minuutin ajoajallaan. Kaksi kolmesta ex tempore -kapselierästä täyttivät Euroopan farmakopean vaatimukset annosvaihtelulle, kuten myös vertailuksi valmistettu annosjauhe-erä. Ravintoletkun läpi johdetut näytteet täyttivät niin ikään annosvaihtelun vaatimukset, mutta lääkeaineen määrä oli tilastollisesti merkitsevästi pienempi verrattuna kapseli- ja annosjauhenäytteisiin. Kokonaismassaltaan pienempinä ja nopeampina valmistaa kapselit ovat suositeltava vaihtoehto perinteisille annosjauheille ex tempore -lastenlääkinnässä. Tämän tutkimuksen perusteella on kuitenkin syytä ottaa huomioon mahdollisuus liian suurelle annosvaihtelulle, minkä vuoksi valmistetut erät tulisi tutkia ennen käyttöön vapauttamista. Tulevaisuudessa haasteena onkin kehittää sairaala-apteekkien mahdollisuuksia analysoida valmistamiaan lääke-eriä.
  • Korpilahti, Riikka (2010)
    Työn tarkoituksena oli kehittää artikaiinikurlausvesi suun ja nielun puudutukseen ennen gastroskopiatutkimusta. Artikaiini on amidirakenteinen paikallispuudute, jonka puudutevaikutus alkaa nopeasti ja puudutevaikutuksen kesto on lyhyestä keskipitkään. Artikaiini on turvallinen ja tehokas puudute, jonka haittavaikutukset ovat yleensä vähäisiä ja allergiset reaktiot harvinaisia. Kurlausliuos olisi tarkoitus viedä kliinisiin tutkimuksiin. Kurlausvesiformulaatioon valittiin makeutusaineiksi ksylitoli ja omena-aromi aikaisemmin tehdyn lääkeaineen karvaan maun peittämistä käsitellen tutkimuksen pohjalta. Kurlausliuoksesta haluttiin tehdä viskoosimpi liuos, että saataisiin pidennettyä artikaiinin kontaktiaikaa suun ja nielun limakalvon kanssa. Viskositeetin kohottajaksi valittiin natriumkarboksimetyyliselluloosa. Lisäksi työn tarkoitus oli laajentaa artikaiinin preformulointitietoja sekä kiinteän että liuostilan osalta. Artikaiinihydrokloridijauheesta tutkittiin säilyvyyttä ja tabletoinnin kannalta tärkeitä ominaisuuksia mahdollista myöhempää tablettimuotoista valmistetta varten. Artikaiinihydrokloridin ja kurlausveden apuaineiden yhteensopivuutta tutkittiin kiinteistä aineista, joita säilytettiin lämpötilassa 25 oC ja suhteellisessa kosteudessa 60 % kolmeen kuukauteen asti. Kliinisiin tutkimuksiin suunnitellun formulaation säilyvyyttä tutkittiin säilyttämällä formulaatiota lämpötilassa 25 oC ja suhteellisessa kosteudessa 60 % kolmeen kuukauteen asti. Liuosnäytteiden artikaiinipitoisuuksia mitattiin UV/VIS-spektrofotometrisesti ja korkean erotuskyvyn nestekromatografia -menetelmällä (HPLC). Kiinteiden jauhenäytteiden stabiiliutta tutkittiin HPLC-menetelmällä ja erottelevalla pyyhkäisykalorimetrillä. Lisäksi artikaiinihydrokloridijauhetta tutkittiin mm. jauheröntgendiffraktometrillä ja puristamalla artikaiinihydrokloridista puhdasainetabletteja. Tutkimuksessa haluttiin myös selvittää artikaiinin yhteensopivuutta säilöntäaineiden kanssa, jos kurlausveteen olisi myöhemmin tarve lisätä säilöntäaine. Tutkittaviksi säilöntäaineiksi valittiin metyyli- ja propyyliparabeeni sekä kaliumsorbaatti. Säilöntäaineiden yhteensopivuutta artikaiinin kanssa tutkittiin liuoksissa, joita säilytettiin lämpötilassa 40 oC puoleentoista kuukauteen asti ja joiden artikaiinipitoisuus määritettiin HPLC-menetelmällä. Tutkimuksessa onnistuttiin kehittämään artikaiinikurlausliuos, joka pysyy stabiilina kolme kuukautta huoneen lämmössä. Artikaiinin ja käytettyjen apuaineiden välillä ei myöskään havaittu yhteensopimattomuuksia, mutta säilöntäaineista artikaiinin kanssa yhteensopimattomaksi osoittautui kaliumsorbaatti. Artikaiinikurlausvesi voidaan viedä kliinisiin tutkimuksiin. Artikaiinihydrokloridin puristuvuustutkimukset osoittivat että artikaiinihydrokloridista on mahdollista puristaa koossa pysyviä tabletteja. Tablettien murtolujuudet eivät olleet kovin suuria, mutta sopivilla apuaineilla tableteista voidaan saada tarpeeksi kovia.
  • Leino, Sakari (2013)
    Asetyylikoliinin nikotiinireseptorit ovat viidestä alayksiköstä muodostuvia ionikanava-reseptoreita, joiden pääasiallinen tehtävä keskushermostossa on välittäjäaineiden vapautumisen säätely. Tämän tutkielman kirjallisuuskatsauksessa esitetään yleiskuva nikotiinireseptorien rakenteesta, toiminnasta ja vaihtelevasta alayksikkökoostumuksesta sekä tarkastellaan tutkimuskirjallisuutta, joka koskee nikotiinireseptoreita välittäjäaineiden vapautumisen säätelijöinä. Katsauksessa käydään läpi oleellisin kirjallisuus striatumin, hippokampuksen ja prefrontaalisen aivokuoren nikotiinireseptorien osuudesta dopamiinin, glutamaatin, GABA:n, asetyylikoliinin, noradrenaliinin ja serotoniinin vapautumisen säätelyssä. Katsauksen lopuksi esitetään yhteenveto kunkin aivoalueen osalta ja joitakin tutkimustiedon perusteella tehtyjä johtopäätöksiä. Tutkielman kokeellinen osa käsittää koesarjan, jonka tarkoituksena oli aiemmin havaittujen opioidi-nikotiini-interaktioiden perusteella tutkia morfiinin kykyä aktivoida hiiren striatumin dopaminergisten hermopäätteiden presynaptisia dopamiinin vapautumista sääteleviä nikotiini-reseptoreita. Tämän selvittämiseen pyrittiin mittaamalla radioleimatun dopamiinin vapautumista hiiren striatumista valmistetuista perfusoiduista synaptosomeista. Morfiinin lisäksi tutkittiin nikotiinin vaikutusta menetelmän toiminnan varmistamiseksi ja vertailukohdan saamiseksi. Sekä nikotiinin että morfiinin todettiin lisäävän [3H]dopamiinin vapautumista striataalisista synaptosomeista. Nikotiiniantagonistit estivät morfiinin aiheuttamaa [3H]dopamiinin vapautumista viitaten vaikutuksen välittymiseen nikotiinireseptorien kautta. Selektiivistä antagonistia α-konotoksiini MII:a hyödyntäen todettiin morfiinin vaikutuksen välittyneen nikotiinin tapaan osittain α6β2*-tyypin reseptorien kautta ja osittain muiden, mahdollisesti α4β2*-tyypin reseptorien kautta. Lisäksi havaittiin opioidiantagonisti naloksonin estävän sekä nikotiinin että morfiinin vaikutuksen todennäköisesti nikotiinireseptoreita salpaamalla. [3H]dopamiinin vapautumiseen vaikuttavien morfiini- ja naloksonipitoisuuksien todettiin kuitenkin olevan hyvin korkeita. Yhdisteiden mahdollisten presynaptisten nikotiinireseptorien kautta välittyvien striataalista dopamiinin vapautumista säätelevien vaikutusten kliininen merkittävyys lienee näin ollen vähäinen. Vaikutusten välittymisen opioidireseptorien kautta todettiin olevan epätodennäköistä, mutta tätä tai korkeiden pitoisuuksien aiheuttamia epäspesifisiä vaikutuksia ei voitu täysin sulkea pois.
  • Bahadori, Tadjmohammad (2010)
    Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena oli selvittää maahanmuuttajien käyttämien asioimistulkkien toimintaa suomalaisessa terveydenhuollossa. Erityisesti selvitettiin, mitkä ovat asioimistulkin perinteiset, säännöksissä ja ohjeissa määritellyt roolit ja millä tavalla asioimistulkkien ammattisäännöstö kohtaa tulkin todelliset, käytännön työssä esiin tulevat roolit ja ovatko nämä ristiriidassa keskenään. Tutkimuksen avulla pyrittiin saamaan selville, mitkä roolit ja tulkin ominaisuudet ovat tärkeimpiä työssä toimivien asioimistulkkien mielestä ja kuinka tulkkien ammattisäännöstö sopii yhteen niiden kanssa. Lisäksi tarkasteltiin, miten tulkit kokivat muutaman tärkeimmän taitavan asioimistulkin piirteen, kuten puolueettomuuden ja pätevyyden. Tutkimuksen teoreettisena taustana oli asioimistulkin ammattisäännöstö (2006), jota tulkit pyrkivät työssään noudattamaan. Lisäksi käytettiin tutkimuksia asioimistulkin rooleista, joista tärkeimmät tämän työn kannalta ovat Forsanderin (1996) raportti asioimistulkin monista rooleista sekä Jalbertin (1998, teoksessa Leanza 2005) luokittelu tulkin rooleista. Forsanderin (1996) tutkimuksessa asioimistulkeille löytyi kymmenen eri roolia ja Jalbert (1998) taas jaottelee tulkin roolit viiteen eri ryhmään. Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla 32 pääkaupunkiseudulla työskentelevää terveydenhuollon asioimistulkkia. Haastateltavat rekrytoitiin yhdestä pääkaupunkiseudulla toimivasta tulkkauskeskuksesta, jossa työskentelee yhteensä 60 asioimistulkkia. Haastattelu perustui strukturoituun haastattelulomakkeeseen. Se koostui aiemmissa tutkimuksissa esille tulleisiin tulkin rooleihin, asioimistulkin ammattisäännöstöön sekä taitavan tulkin piirteisiin. Kysymysten näkökulma keskittyi asioimistulkin asemaan käytännön työtilanteissa. Tutkimusaineiston perusteella asioimistulkin kolme tärkeintä roolia olivat suullisen kääntäjän, kulttuurivälittäjän ja yhteiskunnan eri instituutioiden asiantuntijan roolit. Tulkkien mielestä todistajan, avustajan ja lisätietojen lähteen roolit olivat vähiten tärkeitä. Riidansovittajan, tietovuodon aiheuttajan ja asiakkaan arvioijan roolit tulivat jonkin verran esiin tulkkien vastauksissa. Haastatteluissa tuli esille, että amattitulkit tarvitsevat erityistukea ja -koulutusta työhönsä sekä suomalaisen valtaväestön että muiden kulttuurien edustajien kanssa. Yhteistä ymmärrystä voidaan lisätä myös tulkkipalveluiden kautta. Tässä tutkimuksessa samoin kuin aikaisemmissa nousivat esille kieli- ja kommunikaatiovaikeudet terveydenhuollon palveluiden keskeisimpänä haasteena. Haastatteluiden yhteydessä tulkit toivat esille sen, että maahanmuuttajat olivat tyytymättömiä terveydenhuollossa esiintyvään jatkuvaan kiireeseen, ajanpuutteeseen ja toivoivat myös muutosta henkilökunnan asenteisiin. Selviksi diskriminaation merkeiksi he luettelivat ilman asiakkaan mielipidettä suoritettavat toimenpiteet, tiedon salaamisen, puutteellisen kommunikoinnin, kärsimättömyyden ja nimittelyn. Maahanmuuttajat olivat tyytyväisiä neuvolapalveluihin sekä terveydenhuollon korkean teknologian tasoon. Tulkkien haastatteluissa tuli myös esille, että hoitohenkilökunnan kulttuuriset taidot ja kokemukset maahanmuuttaja-asiakkaista olivat vaihtelevia, mitä enemmän heillä oli kokemusta maahanmuuttajista, sitä helpompaa heidän kohtaamisensa oli. Tulkkien mukaan suurin osa hoitohenkilökunnasta suhtautui maahanmuuttajiin myönteisesti ja oli kiinnostunut kehittämään omaa kulttuurista kompetenssiaan. Tulkkien tärkeimmiksi kokemat roolit olivat linjassa asioimistulkin työtä määrittävän ammattisäännöstön kanssa. Myös ne taitavan tulkin piirteet, joita ammattisäännöstö korostaa, olivat tulkkien mielestä suhteellisen tärkeitä. Tutkimus nosti esille kulttuurisen koulutuksen tarpeellisuuden hoitotyöntekijöiden keskuudessa.
  • Jokinen, Nora (2013)
    Estimated 180 million people worldwide are infected by hepatitis C virus. It causes liver diseases which are often asymptomatic. Chronic infections can lead to liver cirrhosis, transplantation and hepatocellular carcinoma. Drug development was slow until 1999 when the first cell culture model with autonomously replicating subgenomic HCV replicon was developed. It expresses the viral proteins that are necessary in HCV replication. The current interest in exploring new medicines is concentrated to the essential viral proteins, such as the NS3/4A protease, NS3 helicase, NS5A and NS5B RNA polymerase. HCV belongs to the Hepacivirus genus. Due to its high variability there are at least seven genotypes and several subtypes. Genotype 1 is the most common and the most difficult to treat. The current standard of care continues 24-48 weeks and consists mainly of pegylated interferon alpha and nucleoside analogue ribavirin, both non-specific HCV medicines with severe adverse effects. In 2011 two new direct-acting antivirals, protease inhibitors telaprevir and boceprevir, were approved for the treatment of HCV. A vaccine against HCV has not yet been developed. The aim of this study was to optimize and validate a robust cell-based assay for screening of replication inhibitors against HCV. Genetically modified Huh-7 cells harbor a subgenomic HCV replicon expressing only the viral proteins needed in viral replication. In addition, the replicon encodes a firefly luciferase as a reporter gene. The amount of expressed luciferase is directly correlated with the amount of HCV replication making the replicon system suitable for HTS. The optimized and validated method was used for screening HCV replication inhibitors from a library containing 113 marine-derived substances. Marine environment has been in recent years a very interesting source for finding new drug candidates. This study was part of international MAREX project which aims to discover new active molecules from marine resources. A total of 37 samples (32.7%) exhibited antiviral activity over 50%. A cytotoxicity evaluation in ATP assay was performed with these samples. 10 samples (27.0%) exhibited cytotoxicity below 20%, of which six were synthetic samples and four were extracts. Compounds with high antiviral activity, low cytotoxicity and clear dose-response in further studies should be tested with a cell line expressing the full-length HCV genome. The structural proteins can exhibit some characteristics which inactivate the compound identified as active in the replicon system.
  • Kuosmanen, Soile (2013)
    The lower respiratory infection tuberculosis (TB) has been the leading cause of death for centuries causing millions of deaths worldwide. The development of antibiotic therapy has reduced the morbidity and mortality during the 20th century, at least in the developed countries. However, tuberculosis is still the world’s second leading cause of death from infectious diseases. Although TB can be treated and even cured with drug therapy, the treatment is extremely long and requires 6-9 months constant drug therapy. This prolonged treatment causes poor patient compliance, which is usually the reason for the selection of drug resistant and often multidrug (MDR-TB) or even extensively drug-resistant (XDR-TB) TB bacteria. Limitations of available therapies and the emergence of drug-resistant strains have intensified the search for new drugs from natural sources. Marine micro- and macro-organisms have proven to be an excellent source of structurally unique biologically active natural products. EU FP7 –funded MAREX project, launched in 2010, aims at identifying new biologically active compounds from marine sources. This Master’s thesis was carried out as a part of the MAREX project. The aim of this study was to optimize and validate a reproducible method to determine antimicrobial activity of natural products against Mycobacterium smegmatis, which is a widely used non-pathogenic surrogate model for TB. In the present study, spectrophotometric microplate assay was optimized and validated using existing antibacterial agents ciprofloxacin and rifampicin as reference compounds. The assay was performed on 96-well plate by using two detection techniques, absorbance measurement and a colorimetric indicator, for the antibacterial MIC end-point determination. The results obtained by the described methods were compared with each other in order to achieve the most optimal assay conditions. The quality control parameters S/B, S/N and Z’ factor were used in order to determine the optimal experimental conditions for the assay. Obtaining reliable results with the turbidimetric method required incubation for two days in the case of ciprofloxacin, and for five days with rifampicin. Colorimetric measurement led to similar results as the turbidimetric measurement for both of the reference compounds. The method was further used for the screening of a group of marine extracts. None of the 21 samples tested showed significant activity against M. smegmatis.
  • Backman, Nina (2011)
    Väärinkäytettyjen aineiden seulontaan käytetyn menetelmän tulee olla herkkä, selektiivinen, yksinkertainen, nopea ja toistettava. Työn tavoitteena oli kehittää yksinkertainen, mutta herkkä, esikäsittelymenetelmä bentsodiatsepiinien ja amfetamiinijohdannaisten kvalitatiiviseen seulomiseen virtsasta mikropilarisähkösumutussirun (μPESI) avulla, mikä tarjoaisi vaihtoehdon seulonnassa käytetyille immunologisille menetelmille, joiden herkkyys ja selektiivisyys ovat puutteellisia. Tavoitteena oli samalla tarkastella mikropilarisähkösumutussirun toimivuutta biologisten näytteiden analyysissa. Esikäsittely optimoitiin erikseen bentsodiatsepiineille ja amfetamiinijohdannaisille. Käytettyjä esikäsittelymenetelmiä olivat neste-nesteuutto, kiinteäfaasiuutto Oasis HLB-patruunalla ja ZipTip®-pipetinkärjellä sekä laimennus ja suodatus ilman uuttoa. Mittausten perusteella keskityttiin optimoimaan ZipTip®-uuttoa. Optimoinnissa tutkittavia yhdisteitä spiikattiin 0-virtsaan niiden ennaltamääritetyn raja-arvon verran, bentsodiatsepiineja 200 ng/ml ja amfetamiinijohdannaisia 300 ng/ml. Bentsodiatsepiinien kohdalla optimoitiin kutakin uuton vaihetta ja optimoinnin tuloksena näytteen pH säädettiin arvoon 5, faasi kunnostettiin asetonitriililla, tasapainotettiin ja pestiin veden (pH 5) ja asetonitriilin (10 % v/v) seoksella ja eluoitiin asetonitriilin, muurahaishapon ja veden (95:1:4 v/v/v) seoksella. Amfetamiinijohdannaisten uutossa optimoitiin näytteen ja liuottimien pH-arvoja ja tuloksena näytteen pH säädettiin arvoon 10, faasi kunnostettiin veden ja ammoniumvetykarbonaatin(pH 10, 1:1 v/v) seoksella, tasapainotettiin ja pestiin asetonitriilin ja veden (1:5 v/v) seoksella ja eluoitiin metanolilla. Optimoituja uuttoja testattiin Yhtyneet Medix Laboratorioista toimitetuilla autenttisilla virtsanäytteillä ja saatuja tuloksia verrattiin kvantitatiivisen GC/MS-analyysin tuloksiin. Bentsodiatsepiininäytteet hydrolysoitiin ennen uuttoa herkkyyden parantamiseksi. Autenttiset näytteet analysoitiin Q-TOF-laitteella Viikissä. Lisäksi hydrolysoidut bentsodiatsepiininäytteet mitattiin Yhtyneet Medix Laboratorioiden TOF-laitteella. Kehitetty menetelmä vaatii tulosten perusteella lisää optimointia toimiakseen. Ongelmana oli etenkin toistoissa ilmennyt tulosten hajonta. Manuaalista näytteensyöttöä tulisi kehittää toistettavammaksi. Autenttisten bentsodiatsepiininäytteiden analyysissa ongelmana olivat virheelliset negatiiviset tulokset ja amfetamiinijohdannaisten analyysissa virheelliset positiiviset tulokset. Virheellisiä negatiivisia tuloksia selittää menetelmän herkkyyden puute ja virheellisiä positiivisia tuloksia mittalaitteen, sirujen tai liuottimien likaantuminen.
  • Nieminen, Jenni (2016)
    Iäkkäät ovat suurin psyykenlääkkeitä käyttävä ikäryhmä. Näistä lääkeaineista käytetyimpiä ovat pääasiassa bentsodiatsepiineja tai niiden kaltaisia lääkeaineita sisältävät rauhoittavat lääkkeet ja unilääkkeet. Iäkkäät ovat kuitenkin erityisen herkkiä näille lääkeaineille ja ne onkin mainittu sekä kansallisissa- että monissa kansainvälisissä hoitosuosituksissa iäkkäille potentiaalisesti haitallisina lääkeaineina. Hoitosuosituksista huolimatta bentsodiatsepiiniyhdisteitä käytetään iäkkäillä usein vuosia ja monesti käytössä voi olla useaa eri betsodiatsepiiniyhdistettä samanaikaisesti. Tutkimusaineistona oli Porin kaupunginsairaalan kahdella akuuttivuodeosastoilta vuosina 2004 ja 2015 vastaavilla strukturoiduilla haastattelututkimuksilla kerätyt aineistot. Tähän tutkimukseen otettiin mukaan ≥ 65-vuotiaat bentsodiatsepiineja tai niiden kaltaisia lääkeaineita käyttäneet potilaat (2004: n=38 ja 2015: n=32). Kyseessä oli havainnoiva seurantatutkimus. Tutkimuksen päätavoitteina oli vertailla akuuttivuodeosastoille saapuneiden iäkkäiden bentsodiatsepiiniyhdisteiden käyttöä, heidän lääketiedon lähteitään ja -saantia sekä tietämystä näiden lääkeaineiden haittavaikutuksista vuosien 2004 ja 2015 välillä. Lisäksi selvitettiin, millaisia rationalisointikeinoja iäkkäiden bentsodiatsepiiniyhdisteiden käyttöön on kansainvälisesti olemassa tai mahdollisesti kehitteillä. Vuonna 2004 kaikista haastatteluihin osallistuneista iäkkäistä 54 prosenttia (n=64) käytti bentsodiatsepiiniyhdisteitä ja vuonna 2015 heitä oli 34 prosenttia (n=36). Säännöllisesti näitä lääkkeitä oli potilailla käytössä vähemmän kuin vuonna 2004 ja vastaavasti käyttö tarvittaessa oli lisääntynyt. Pitkävaikutteisia bentsodiatsepiiniyhdisteitä ei käyttänyt vuonna 2015 kukaan vastaajista. Lääketietoa saadaan selvästi aiempaa enemmän lääkäreiltä ja apteekeista, mutta näiden lääkkeiden hyödyistä saadaan edelleen enemmän tietoa kuin haitoista. Potilaiden tietämys bentsodiatsepiiniyhdisteiden haittavaikutuksista on kuitenkin lisääntynyt. Vuonna 2004 potilaat tiesivät keskimäärin kolme esitetyistä haittavaikutuksista ja vuonna 2015 vastaava luku oli viisi. Molempina vuosina oltiin eniten tietoisia näiden lääkeaineiden aiheuttamasta riippuvuudesta. Bentsodiatsepiinien ja niiden kaltaisten lääkeaineiden käyttö on iäkkäillä vuosien välillä mennyt pääosin parempaan suuntaan, mutta edelleen on tarvetta kehittää moniammatillista yhteistyötä sekä soveltaa uusia interventioita käytön rationalisoimiseksi.
  • Saarenpää, Maija (2014)
    Ikääntyessä elimistön vasteet lääkkeisiin muuttuvat, jolloin myös lääketiedon on poikettava nuoremmille aikuisille suunnatusta lääketiedosta. Pakkausselosteet ovat yksi keskeisimmistä potilaiden lääketietolähteistä. Bentsodiatsepiinien käyttöä ikääntyneillä ei suositella. Tästä huolimatta niitä käytetään ikääntyneillä suhteellisen paljon. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli arvioida bentsodiatsepiinivalmisteiden pakkausselosteiden käytettävyyttä ja ikääntyneille suunnattua tietosisältöä. Tavoitteena oli myös selvittää, miten ikääntyneille suunnattu tieto on linjassa terveydenhuollon ammattilaisille suunnattujen lääkeinformaatiolähteiden kanssa. Tutkimusmateriaalina käytettiin paljon käytettyjen ja ikääntyneille haitallisten bentsodiatsepiinien ja niiden johdannaisten – diatsepaamin, alpratsolaamin, oksatsepaamin, tsopiklonin ja tematsepaamin – pakkausselosteita. Pakkausselosteiden käytettävyyttä arvioitiin Medication Information Design Assesment Scale (MIDAS) -mittarilla. Tietosisältöä tutkittiin etsimällä selosteista kaikki maininnat ikääntyneistä ja vertaamalla tietoja terveydenhuollon ammattilaisille suunnattuihin tietolähteisiin (Iäkkäiden lääkityksen tietokanta, Beersin kriteerit, Kapseli 35 -julkaisu, Martindale, unettomuuden Käypä hoito -suositus ja valmisteyhteenvedot). Tutkittujen selosteiden käytettävyydessä oli paljon parannettavaa. MIDAS-pisteiden keskiarvo oli 6,22 (n = 27; vaihteluväli 5,00–7,00) täysien pisteiden ollessa 13. Huonosti toteutuneita kohtia olivat muun muassa riittävä riviväli ja tärkeiden asioiden korostus. Myös fonttikoon toteutumisessa oli suurta vaihtelua. Parhaiten toteutuivat muun muassa otsikointi, kontrasti sekä isojen ja pienten kirjainten käyttö tekstissä. Sisältöanalyysissa tutkituista selosteista (n = 35) kaikissa paitsi yhdessä oli maininta ikääntyneistä potilaista. Maininnat jakautuivat yleisiin varoituksiin, haittavaikutuksiin ja annostusohjeisiin. Ne olivat myös pääosin linjassa terveydenhuollon ammattilaisille suunnattujen tietojen kanssa, mutta verrattain lyhyitä ja usein puutteellisia. Useimmat pakkausselosteet eivät antaneet kattavaa kokonaiskuvaa valmisteen käytöstä ikääntyneillä. Bentsodiatsepiinien pakkausselosteita on kehitettävä ikääntyneiden näkökulmasta sekä tietosisällöltään että käytettävyydeltään. Laadun parantamiseksi tarvitaan viranomaisia ja lääkeyrityksiä. Vaihtoehtoisesti ikääntyneille on tehtävä omat lääkeainekohtaiset selosteet.