Faculty of Arts

 

Recent Submissions

  • Svensson, Katarina (Helsingin yliopisto, 2020)
    I min pro gradu-avhandling har jag gjort en kvalitativ analys av den språkliga prestationen i sex statsvetenskapliga kandidatavhandlingar med fokus på akademisk röst, kritisk-analytisk kompetens och argumentation. Jag har begränsat undersökningsmaterialet genom att granska avhandlingarnas diskussionskapitel och utgår från i två av de fem kriterier avhandlingarna bedöms efter. Med kvalitativa metoder som byggt på teori om akademisk röst, akademisk skriftspråkskompetens och den vetenskapliga textens framställningsform, har jag lokaliserat och identifierat markörer som synliggör skribenten i texten. Med min pro gradu ville jag visa hur rösten i texten framträder i den hårt modellerade vetenskapliga genren och operationalisera konceptet akademisk röst och perspektiv i studenttexter med hjälp av de begrepp jag presenterade i teorikapitlet. I texterna ville jag lyfta fram exempel i form av markörer och signaler för att synliggöra hur studenten markerar och hanterar sin närvaro som akademisk författare. Jag har operationaliserat analysen med hjälp av de begrepp som bl.a. garderingar, metatext och sambandsord. Min avhandling bestod av ett inledningskapitel, ett teorikapitel, ett metodkapitel samt analys och diskussion. Den teori jag valde att redogöra för tillämpade jag i analysen. Mitt teorikapitel stödde sig främst på Sofia Asks och Mona Blåsjös doktorsavhandlingar, Forskningsuppsatsens retorik (2014) av Lennart Hellspong, Att skriva en bra uppsats (2017) av Lotte Rienecker och Peter Stray Jørgensen samt litteratur om den akademiska rösten av bl.a. Christine M. Tardy och Ken Hyland. Mitt teorikapitel behandlar den vetenskapliga textens stildrag och kvalitetskriterier det akademiska skrivandets förutsättningar, socialisering i de akademiska textvärldarna, den akademiska skriftspråkskompetensens beståndsdelar samt den akademiska röstens definitioner.
  • Sjöblom, Mari (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tämä tutkielma käsittelee kommunikatiivisia rutiini-ilmaisuja. Kommunikatiiviset rutiini-ilmaisut ovat kiinteitä, yhden tai useamman sanan kulttuurisidonnaisia ilmaisuja, joilla on erilaisia viestinnällisiä tehtäviä vuorovaikutustilanteissa. Kommunikatiiviset rutiini-ilmaisut kuuluvat fraseologiatutkimuksessa pragmaattisiin fraseologismeihin. Tämän tutkielman keskeinen tavoite on selvittää kommunikatiivisten rutiini-ilmaisujen käyttöä saksan kielen B2/3-oppimäärän oppikirjasarjoissa Plan D ja Magazin.de. Tutkimuksessa halutaan selvittää muun muassa, mitä kommunikatiivisia rutiini-ilmaisuja oppimateriaaleissa esiintyy ja millaisia viestinnällisiä tehtäviä näillä ilmaisuilla on. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan Eurooppalaisen viitekehyksen kehittyvän kielitaidon kuvausasteikon taitotason A2.2 kompetenssikriteereitä kommunikatiivisten rutiini-ilmausten osalta lukion vieraiden kielten B2/3-oppimäärän päättövaiheessa. Tässä tutkielmassa halutaan selvittää, esiintyykö tutkituissa oppikirjoissa taitotasokriteerien edellyttämiä viestinnällisiä rutiini-ilmaisuja. Tutkimusaineistona on oppikirjasarjoissa esiintyvät erilaiset viestinnälliset rutiini-ilmaisut. Tutkimusmenetelmänä käytetään kvalitatiivista analyysia. Ilmaisut luokitellaan Lenkin (2014) ja Korhosen (2018) käyttämien kommunikatiivisten rutiini-ilmaisujen luokittelujärjestelmien ja luokittelukriteerien perusteella useisiin eri viestinnällisen tehtävän pohjalta määriteltyihin pää- ja alaluokkiin. Näin saadaan selville, millaisia viestinnällisiä tehtäviä kommunikatiivisilla rutiini-ilmaisuilla oppikirjoissa on ja mitä ilmaisuja oppikirjoissa esiintyy. Lisäksi oppikirjoissa esiintyviä kommunikatiivisia rutiini-ilmaisuja verrataan A2.2-taitotason kriteereihin siltä osin, kun kriteerit edellyttävät viestinnällisten ilmaisujen käyttöä. Luokitteluanalyysin perusteella havaittiin, että oppikirjasarjassa Plan D esiintyy 348 ja oppikirjasarjassa Magazin.de 225 erilaista kommunikatiivista rutiini-ilmaisua. Ilmaisut edustavat lähes kaikkia luokittelujärjestelmän pää- ja alaluokkia. Tyypillisimpiä ilmaisuja molemmissa oppikirjasarjoissa olivat mm. tervehdys- ja hyvästelyilmaisut, rutiininomaiset vastaukset, aikaan viittaavat ilmaisut, negatiivisesti ja positiivisesti arvottavat ilmaisut sekä tiedusteluilmaisut. Sen sijaan luokkaan institutionaaliset ilmaisut ei löytynyt yhtään esimerkkiä. Luokitteluanalyysin perusteella voidaan todeta, että molemmissa oppikirjasarjoissa esiintyy A2.2-taitotason edellyttämiä erilaisia ja eri vuorovaikutustilanteissa käytettäviä arkipäivän rutiineihin kuuluvia viestinnällisiä ilmaisuja.
  • Buure, Ida (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielmassa tarkastellaan viides kolonna -käsitteen syntyä, sen merkityssisällöllistä kehitystä ja sen käyttöä venäjänkielisessä kirjallisuudessa sekä myöhemmin venäjänkielisessä mediassa. Tutkielman oletuksena on, että käsite on syntynyt Espanjan sisällissodan yhteydessä vuonna 1936, kun kenraali Emilio Mola lähestyi Madridia neljän kolonnansa kanssa ja kertoi häntä haastatelleelle toimittajalle, että häntä tukeva ”viides kolonna” sijaitsee jo Madridin kaupungissa. Tutkielma tarkastelee aluksi viides kolonna -käsitteen matkaa neuvostoliittolaisessa- ja sen jälkeen venäläisessä kirjallisuudessa käsitehistoriallisen teorian avulla. Tutkielman aineisto käsitehistorialliseen analyysiin koostuu Venäjän kielen kansallisesta korpuksesta (Национальный корпус русского языка) löydetyistä lähteistä, joissa käsitettä on käytetty vuosien 1943-2012 aikana. Integrum -tietokantaan perustuva analyysi osoittaa, että käsitteen käyttö lisääntyi huomattavasti venäjänkielisessä mediassa vuonna 2014 ja lisääntynyt käyttö liittyi pääasiassa Ukrainan tapahtumiin. Tämän vuoksi tutkielma tarkastelee käsitteen käyttöä Ukrainan tapahtumien yhteydessä vuoden 2014 tammi-, helmi-, sekä maaliskuussa. Tutkielmassa vertaillaan diskurssianalyysin avulla kahden venäjänkielisen lehden, Nezavisimaja Gazeta:n sekä Rossijskaja Gazeta:n artikkeleita, joissa on käytetty viides kolonna -käsitettä. Tutkielmassa todetaan, että käsitteen käytöstä ja sen merkityssisällöistä on käyty ja käydään edelleen kamppailua eri tahojen kesken, mikä viestii käsitteen merkityksestä ajan poliittisessa diskurssissa.
  • Salmi, Jesse (Helsingin yliopisto, 2020)
    Keskustelunanalyyttisessä pro gradu -tutkielmassani tarkastelen oikeastaan -partikkelin sisältäviä partikkeliketjuja sekä ketjumaisia rakenteita arkikeskustelun kontekstissa. Oikeastaan on kielenaineksena sävypartikkeli ja kommenttiadverbi, jonka perimmäinen tarkoitus on sävyttää tai kommentoida lausuman asiaintilaa. Tutkielmassa analysoidaan, miten oikeastaan kielenaineksena toimii yhdessä muiden arkikeskustelun partikkelien kanssa ja tarkastella, vaikuttavatko mahdollisesti muut kielenainekset ketjuissa oikeastaan-partikkelin toimintaan. Aineistoni koostui noin kolmestatoista tunnista arkisia puhelin- ja kasvokkaiskeskustelua ja niissä esiintyneistä partikkeliketjuista, joissa oikeastaan oli ketjuuntuman tai ketjumaisen elementin jälkiosana. Etuosana toimivia kielellisiä aineksia tutkielmassa olivat aineistosta esiin nousseet kieltoverbi ei (ei oikeastaan) sekä partikkeliainekset tai, mut(ta), siis sekä nii(nku) (tai oikeastaan, siis oikeastaan, nii(nku) oikeastaan). Tarkastelen ensimmäisessä analyyttisessa luvussa tai oikeastaan -ketjua ja toisessa muunlaisen partikkelin aloittamia ketjuja sekä ketjumaisia rakenteita. Viimeinen analyyttinen luku keskittyy kieltoverbin ja sitä seuraavan oikeastaan-partikkelin kokonaisuuteen, jotka muodostivat suurimman tarkasteltujen tapaustyyppien ryhmän. Tutkimuksessa kävi ilmi, että ketjuuntuessaan muiden kielellisten ainesten kanssa partikkeli toimii funktiossa, joka muokkaa tuotetun vuoron tulkintaa useimmiten lievempään tai selittävämpään suuntaan. Partikkeli tuo käyttökontekstissaan erityisesti tai oikeastaan- ja ei oikeastaan -tapausten osalta esiin keskustelun mahdollisia maailmoja, eli vaihtoehtoisia tulkintoja lausumille. Oikeastaan operoi useimmiten keskustelussa lisäävänä tekijänä, mutta sen itsenäinen operointitapa jäi selkeästi partikkeliketjuuntuman etuosana toimineiden kielenainesten tehtävän varjoon. Suurinta hajontaa funktioiden suhteen esiintyi kieltoverbin ja oikeastaan-partikkelin muodostamissa tapauksissa. Jatkon kannalta olisi nimenomaan mielenkiintoista tutkia, miten oikeastaan operoi keskustelussa itsenäisenä toimijana: ketjumaisissa käyttöyhteyksissä sen pääasiallinen funktio tutkielman aineiston perusteella vaikuttaisi olevan nimenomaan Ison suomen kieliopin mukainen sävyttävä elementti. Miten partikkeli toimii yksin vuoroissa ja niiden rakenneyksiköissä jäi tällä aineistolla ja ketjuuntumiin sekä ketjumaisiin rakenteisiin keskittyneellä fokuksella epäselväksi.
  • Komulainen, Raisa (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielmani aiheena ovat suomen- ja ruotsinkieliset asiointikeskustelut numeropalvelussa. Numeropalvelupuhelut ovat tyypillisesti lyhyitä, tavoitteellisia, maksullisia palvelupuheluita. Tutkimukseni tarkoituksena on kuvailla sitä verbaalista kommunikatiivista mallia, joka on ominainen numeropalvelupuheluille palvelupuhelutyyppinä. Vertailen suomen- ja ruotsinkielisiä puheluita toisiinsa voidakseni kuvailla, minkälainen verbaalinen kommunikatiivinen malli on mahdollisesti ominainen vain toiselle kielistä, minkälainen molemmille kielille. Tarkastelen myös ruotsinkielisiä numeropalvelupuheluita äidinkielen puhujan ja toisen kielen puhujan välisinä keskusteluina. Tyypillisessä ruotsinkielisessä numeropalvelupuhelussa asiakas on ruotsinkielinen ja numeropalvelun työntekijä eli palvelutiedottaja suomenkielinen. Tutkimukseni tarkoituksena on selvittää, kuinka tämä epäsymmetrinen kielellinen kompetenssi tulee esiin numeropalvelupuheluiden eri vaiheissa. Aineistonani on 122 numeropalvelupuhelua Oy Eniro Ab:n numeropalveluihin. Puheluista 66 on suomenkielistä, ja 66 ruotsinkielistä. Analysoin puhelumateriaalia keskustelunanalyysin keinoin ja tutkin sekvenssien rakentumista numeropalvelupuheluiden eri vaiheissa. Lisäksi vertailen suomen- ja ruotsinkielisten puheluiden verbaalista kommunikatiivista mallia toisiinsa. Numeropalvelupuhelun avausvaihe koostuu sekvenssistä, jossa palvelutiedottajan etukäteen nauhoitettu tervehdys avaa puhelun. Tervehdys koostuu palvelun identifioimisesta sekä palvelutiedottajan etunimestä. Asiakas tervehtii 53 % puheluista ja esittelee lisäksi itsensä 24 % puheluista. Asiakas menee suoraan asiaan 45 % puheluista. Asiakkaan ja palvelutiedottajan välillä näyttää vallitsevan jaettu käsitys siitä, että asiakkaan ei ole tarpeen tervehtiä tai esitellä itseään. Sekä asiakas että palvelutiedottaja keskittyvät asiakkaan asian ratkaisemiseen nopeasti ja tehokkaasti. Tämä näyttäytyy numeropalvelupuheluiden erityispiirteenä verrattuna esimerkiksi kioskiasiointikeskusteluihin. Puhelun aiheena olevan asian käsittelyvaihe alkaa sekvenssistä, jossa asiakas esittelee asiansa ja palvelutiedottaja kuittaa kielellisesti vastaanottaneensa asiakkaan pyynnön. Tyypillisin kielellinen kuittaus suomenkielisissä puheluissa on fraasi ”hetki” ja sen variantit. Ruotsinkielisissä puheluissa asiakkaan esittelemän asian toisto on tyypillisin kielellinen kuittaus. Asian käsittelyvaiheessa 42 % puheluista asiakkaan pyyntö voidaan heti toteuttaa. Lisätietoa tarvitaan 59 % puheluista. Palvelutiedottaja muotoilee lisätietotarpeensa kielellisesti kolmella eri tavalla. Ensimmäinen tapa on suorat kysymykset, joissa yhteisymmärrystä etsittäessä sekvensseissä esiintyy paljon toistoa. Toinen tapa on deklaratiiviset muotoilut, joissa palvelutiedottaja tyypillisesti kertoo lisätietoja löydetyistä hakutuloksista. Kolmas tapa on avoimeksi jäävät kysyvät muotoilut. Vuorovaikutuksessa esiintyy jokin ongelma 9 % ruotsinkielisistä puheluista ja ongelmien esiintyminen yhdistyy kieleen ja tilanteisiin, joissa palvelutiedottaja ei puhu äidinkieltään. Tyypillisessä ruotsinkielisessä numeropalvelupuhelussa asiakas on ruotsinkielinen ja numeropalvelun työntekijä eli palvelutiedottaja suomenkielinen. Epäsymmetrinen kielellinen kompetenssi nousee esiin analyysissani seuraavilla tavoilla. Ruotsinkielisissä puheluissa asiakkaan esittelemän asian toisto on tyypillisin palvelutiedottajan suorittama kielellinen kuittaus asian vastaanottamisesta. Toisto vaikuttaa toimivan tapana tarkistaa, että palvelutiedottaja on kuullut ja ymmärtänyt asiakkaan asian oikein. Palvelutiedottaja saattaa tuntea epävarmuutta kielitaidostaan. Koodinvaihto on toinen aspekti epäsymmetriseen kielelliseen kompetenssiin. Muutamissa puheluissa asiakas käyttää koodinvaihtoa selittääkseen jotakin sanaa, jonka yhteydessä esiintyy viitteitä väärinymmärrykseen. Yhteisymmärrystä rakennetaan koodivaihdon avulla. Kolmas näkökulma epäsymmetriseen kielelliseen kompetenssiin on ongelmat kielen leksikaalisella tasolla, esim. puutteet palvelutiedottajan sanavarastossa. Seurauksena on sekvenssejä, joissa yhteisymmärrystä tarkoitetusta sanasta etsitään. Tutkimukseni sai alkunsa tiedon tarpeesta, kun uutta sähköistä, kielellistä työkalua palvelutiedottajien työn tueksi suunniteltiin. Tutkimukseni tulokset ovat linjassa aiemman tutkimuksen kanssa ja viittaavat siihen, että leksikaalisen kompetenssin kehittämiseen ja tukemiseen kannattaa panostaa.
  • Holttinen, Hanna (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tässä Pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan suomalaisten Kiinan kieltä opiskelevien yliopisto-opiskelijoiden kielivirheitä heidän kiinan kirjoitelmissaan. Tässä tutkielmassa Kiinan kielellä viitataan Kiinan kansantasavallan viralliseen kieleen, sen puhuttuun standardimuotoon ja yksinkertaistettuja merkkejä käyttävään kirjoitusjärjestelmään. Kiinan kielen kirjoitusjärjestelmä on opiskelijoille erityisen haastava erityispiirteidensä takia ja siksi lukemaan ja kirjoittamaan oppiminen kiinaksi kestää kauemmin kuin vastaavien taitojen saavuttaminen Suomessa yleisimmin opiskelluissa indoeurooppalaisissa kielissä. Kiinan lukemisen ja kirjoittamisen tukemiseksi on kehitetty Pinyin -tarkekirjoitusjärjestelmä, joka helpottaa Kiinan kielen tuottamista ja ymmärtämistä. Varsinaisen lukutaidon saavuttamiseksi on kuitenkin opeteltava tunnistamaan tuhansia kirjoitusmerkkejä ja niiden eri yhdistelmiä. Tutkimuksen tarkoitus on selvittää millaiset virheet ovat tyypillisiä suomea äidinkielenään puhuville opiskelijoille ja mitkä Kiinan kielen ominaisuudet ja rakenteet ovat heille erityisen haasteellisia. Tutkielma pohtii syitä korpuksessa esiintyvien virheiden taustalla niiden esiintymisympäristön, ortografian ja välikielen kautta. Suomea äidinkielenä puhuvien Kiinan kielen opiskelijoiden Kiinan kielen oppimisesta ei vielä tiedetä paljoa ja tämän tutkielman tarkoitus on kartoittaa niitä kiinan kieliopin ja sanaston solmukohtia, joiden kanssa opiskelijat erityisesti joutuvat ponnistelemaan. Tutkimuksen viitekehyksenä käytetään virheanalyysin ja välikielen teorioita ja tutkitaan kielenoppijan ja tämän virheiden välistä suhdetta. Tutkielmassa on sovellettu Selinkerin (1972) ja Corderin (1966) luomaa virheanalyysin viitekehystä Kiinan kielen kontekstissa. Tutkimuksessa tarkastellaan kielitaidon kahta eri osa-aluetta, sanastoa ja syntaksia, sekä niissä esiintyviä virheitä. Leksikon analyysin pohjana on käytetty Nationin ja Hunstonin (2013) mallia. Syntaksin analyysiin tukea on haettu Corderin viitekehyksestä ja Lun (1994) mallista Kiinan kielen syntaksivirheiden analysointiin. Tutkimuksen aineistona käytettiin pääosin ensimmäisen vuoden yliopisto-opiskelijoiden kotitehtävinä kirjoittamia esseitä ja lyhyitä käännöstehtäviä. Osa opiskelijoista oli Kiinan kielen pääaineopiskelijoita ja tutkimukseen osallistui yhteensä 14 opiskelijaa. Osalla opiskelijoista oli jo aikaisempia kiinanopintoja, kun taas osalla ei ollut Kiinan kielestä juuri mitään aikaisempaa kokemusta. Opiskelijat olivat eri ikäisiä ja osasivat eri kieliä. Osalla opiskelijoista oli kotikielenään suomen lisäksi vielä jokin toinenkin tai kolmas kieli. Tutkimuksen aineistona käytettiin 28 opiskelijoiden kirjoittamaa esseetä ja samaa määrää lyhyitä käännöstehtäviä. Aineisto kerättiin keväällä 2019. Opiskelijoiden tekstit olivat pituudeltaan noin 200-320 merkkiä ja suurin osa opiskelijoista kirjoitti samoista aiheista. Osa teksteistä oli käsinkirjoitettuja, kun taas osa oli kirjoitettu tietokoneella. Opiskelijoiden virheet laskettiin ja analysoitiin niiden kieliopillisten ominaisuuksien mukaan. Luokittelun perusteena käytettiin erilaisia jaotteluja, eikä kirjoitus- ja lyöntivirheitä laskettu mukaan. Tutkimuksessa selviää, että suomea puhuvat opiskelijat kamppailevat melko lailla samojen rakenteiden kanssa kuin muitakin kieliä äidinkielinään puhuvat kiinanopiskelijat. Erityisen vaikeita ovat rakenteet, jotka ovat uniikkeja Kiinan kielelle tai rakenteet, joita ei varsinaisesti löydy suomenkielessä. Selvästi suomenkielestä johtuvaa kielivaihtoa löytyi aineistosta vähän, mutta koska Kiinaa opiskellaan Suomessa pitkälti englannin kielen kautta, esiin tuli joitakin mitä luultavimmin englanninkielestä siirtyneitä yksityiskohtia. Opiskelijat tekivät joitakin varsinaisia leksikkovirheitä. Opiskelijat tekivät huomattavasti enemmän syntaksiin kuin sanastoon liittyviä virheitä. Virheitä oli kokonaisuudessaan niukalti, mutta niiden perusteella saattoi tehdä johtopäätökisä opiskelijoiden virheiden laadusta ja syistä. Tutkielma antaa viitteitä suomea puhuvien kiinanopiskelijoiden tyypillisimmistä virheistä ja välikielestä, sekä käyttökelpoisen pohjan ja hyödyllistä tietoa jatkotutkimuksen, opetuksen ja oppikirjamateriaalien kehittämisen käyttöön.
  • Karkkunen, Nelli (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielmassa tarkastellaan ilmausten respect ja bro sosiaalista indeksisyyttä ja performatiivisuutta. Työn teoreettisena viitekehyksenä toimivat sosiaalisen indeksisyyden tutkimus ja vuorovaikutuslingvistiikka. Tarkastelun kohteena on se, mitä ilmauksilla vuorovaikutuksessa tehdään ja millaisia sosiaalisia suhteita ja persoonia vuorovaikutuksessa rakennetaan. Tutkimusaineistona käytetään verkkokeskustelufoorumi Suomi24:n keskusteluketjuja. Kummankin ilmauksen osalta tarkastellaan sataa osumaa. Ilmaukset ovat kieliopillisesti erilaisia. Bro on puhutteluilmaus, kun taas respectillä osoitetaan asennoitumista jotakuta henkilöä tai asiaa kohtaan. Tutkielmassa kielten puhujat nähdään kieleilijöinä: verkkokeskustelijoiden vuoroissa esiintyy piirteitä englannin kielestä ja niitä käytellään sujuvasti suomen seassa. Kieli nähdään sosiaalisessa vuorovaikutuksessa varioivana, muttei kuitenkaan sattumanvaraisesti: kielimuodot ovat tarkkaan valittuja ja harkittuja, puhetilanteeseen ja puhujan tyyliin sopivia. Tutkielmassa havaitaan, että aineistona oleva verkkokeskustelu on moniäänistä. Vuorovaikutukseen tuodaan monia ääniä kieleilyn, referoinnin ja muiden tyylillisten valintojen keinoin. Ilmaukset respect että bro ovat keränneet sosiaalista indeksisyyttä. Ilmausta respect käytetään kunnioituksen ja arvostuksen osoittamiseen vuorovaikutukseen osallistuvaa toista kirjoittajaa tai keskustelun ulkopuolista henkilöä tai asiaa kohtaan. Sitä käytetään kuitenkin myös tyylikeinona luomaan päinvastaista mielikuvaa: ironisen, ivallisen tai aggressiivisen asennoitumisen ilmaisemiseen. Ilmausta bro käytetään aineistossa puhutteluilmauksena. Brolla osoitetaan solidaarisuutta ja samanmielisyyttä. Toisaalta ilmausta käytetään paljon myös selkeän ivallisen tai aggressiivisen lausuman yhteydessä ikään kuin korostamaan negatiivista asennetta. Kumpaakin ilmausta käytetään aineistossani performanssinomaisesti: puhetta esitetään, ja puhetoiminnossa kuuluu myös muiden kuin kirjoittajan ääniä. Jatkotutkimuksen aiheeksi sopisi jonkin toisen verkkokeskustelufoorumin, esimerkiksi nuorten suosiman Ylilaudan, ottaminen mukaan tutkimukseen. Kahden verkkokeskustelufoorumin keskustelujen vertailu mahdollistaisi sen selvittämisen, löytyykö ilmausten käytöstä eroja verkkokeskustelualustojen välillä.
  • Laiho, Anniina (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielman aiheena on peliyhteisön mukaan nimeäminen Guild Wars -verkkoroolipeleissä. Peliyhteisöllä tarkoitetaan tässä tapauksessa sekä pelin pelaajia että pelintekijöitä. Tutkielma käsittelee pelimaailmassa esiintyviä nimiä, ei pelaajien antamia nimiä. Tutkimuskysymykset keskittyvät syihin nimeämisen taustalla, nimien muokkausmenetelmiin ja siihen, mitä yhteisön mukaan on nimetty. Fantasiagenren videopelissä nimeäminen noudattaa samoja periaatteita kuin fantasiakirjallisuudessa. Nimet voivat olla kokonaan uusia, reaalimaailman nimistä poikkeavia, ja nimistössä hyödynnetään intertekstuaalisuutta muun muassa eri mytologioista ja kirjallisuusperinteestä. Lisäksi pelit sisältävät usein humoristisia viittauksia esimerkiksi populaarikulttuuriin ja internet-ilmiöihin. Aineisto on koottu sekä Guild Wars- että Guild Wars 2-pelissä esiintyvistä nimistä. Apuna on käytetty pelin virallisia wikisivuja, jonne on dokumentoitu kategoriat peliyhteisön mukaan nimetyistä hahmoista. Lähes kaikkia peliyhteisön mukaan annettuja nimiä on jollain tapaa muokattu. Pelissä esiintyvää muokattua nimeä on verrattu lähtönimeen, joka pelintekijöiden tapauksessa perustuu suurimmaksi osaksi reaalimaailman nimeen ja pelaajien tapauksessa käyttäjänimeen tai pelihahmon nimeen. Muokkaustapoja on useita, esimerkiksi kirjaimien poistaminen tai vaihtaminen (Jens Hauch > Yens Haush, Pling > Plingg) ja erilaisten nimikkeiden lisääminen (Dulfy > Siegemaster Dulfy). Nimeämisessä on otettu huomioon pelimaailman erilaiset lajit ja niiden nimeämistavat. Pelintekijöiden mukaan annetut nimet ovat yleensä huomionosoituksia, huumoria tai pelintekijän tapa jättää persoonallinen merkki pelimaailmaan. Pelaajat voivat saada nimensä peliin olemalla näkyvä ja tunnustettu peliyhteisön jäsen tai joissain tapauksessa muistonimen muodossa. Yleensä yhteisön mukaan nimetyt kohteet eivät ole pelissä suuressa roolissa, vaan nimetyn hahmon ensisijainen tarkoitus saattaa olla vain viittaus peliyhteisöön.
  • Lindström, Jessica (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielman aihe on World of Warcraft -verkkoroolipelin erään pelitapahtumatyypin, raidin kokonaisrakenne. Tutkielma esittää raid-pelitapahtumien vuorovaikutuksen rakennemallin, jossa tapahtuma jakautuu vapaamuotoiseen vuorovaikutukseen sekä suorituskeskeisiin kokonaisuuksiin, jotka jakautuvat edelleen aktiviteetteihin. Tutkielman aineisto koostuu kahdesta kaksi ja puolituntisesta videonauhoitteesta, jotka on nauhoitettu toukokuussa 2018. Tutkimuksen menetelmä on keskustelunanalyysi, mutta analyysin ohella esitetään myös huomioita keskusteluun liittyvästä kontekstista, mikä tukee keskustelukatkelmien tulkintaa ja analyysia. Aineisto on litteroitu keskustelunanalyyttisin litterointikäytännöin, mutta käytetty litteraatiomalli on kolmisarakkeinem. Näin puhutun vuorovaikutuksen ohella litteraatioihin on voitu sisällyttää joitakin pelimaailman tapahtumia sekä pääosin pelaajien lähettämiä chat-viestejä. Tutkielman keskeiset havainnot liittyvät pelitapahtuman vuorovaikutuksen jäsentymiseen. Aineistokatkelman analyysit osoittavat, että osallistujat hyödyntävät vuorovaikutuksen kokonaisrakennetta osallistuessaan sosiaaliseen toimintaan. Tämä tarkoittaa sitä, että he suuntautuvat vuoroissaan aktiviteettien tavoitteellisuuteen, niiden toistumiseen normatiivisessa järjestyksessä ja pysyviin keskusteluidentiteetteihin pelitapahtuman sisällä. Erityisesti siirtymiä aktiviteettien välillä merkitään eksplisiittisesti. Aktiviteettijaksot saavat myös multiaktiviteetin muotoja, usean toiminnan samanaikaisena suorittamisena. Keskustelutoimintaa ohjaa osin keskustelun ulkopuolinen toiminta kuten pelisuoritus tai tauko. Vuorovaikutusrakenteiden ohella katkelmien analyysi tekee näkyväksi pelitapahtuman laajempaan kontekstiin liittyviä seikkoja: 20 osallistujan monenkeskisen, monikanavaisen ja medioidun vuorovaikutuksen analysointi on metodologinen haaste, joka vaatii tutkijalta aineiston käsittelyyn liittyviä valintoja. Analyysi sivuaa myös pelivuorovaikutukseen liittyviä ilmiöitä, kuten keskustelun skismautumista ja pelin automaattisesti tuottamien chat-viestien merkitystä vuorovaikutuksessa.
  • Puisto, Matleena (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tiivistelmä – Sammandrag – Abstract Tässä pro gradu -tutkielmassa käsitellään englanninkielisten lainasanojen käyttöä ruotsalaisen muotibloggaajaThérèse Hellströmin blogikirjoituksissa. Tutkimusaineisto koostuu 179 blogipostauksesta, jotka on kirjoitettu 8.5.–30.11.2019 välisenä aikana. Tutkimuksessa keskitytään lainasanoihin, jotka ovat tulleet ruotsin kieleen vuoden 1986 jälkeen. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää mitä lainasanoja blogiteksteissä esiintyy sekä analysoida miten ja missä määrin lainasanat mukautuvat ruotsin kieleen. Tutkimukselle on asetettu seuraavat tutkimuskysymykset: Miten lainasanat jakautuvat eri lainasanakategorioiden mukaan? Millaisia yksittäiset lainasanat ovat ja miksi niitä käytetään? Jos ja miten lainasanat ovat morfologisesti ja ortografisesti mukautuneet ruotsin kielen järjestelmään? Tutkimus on sekä kvalitatiivinen että kvantitatiivinen. Tutkimuksen kvalitatiivisessa osassa tarkastellaan englanninkielisiä lainasanoja sekä analysoidaan ja tulkitaan miten lainasanat ovat mukautuneet ruotsin kieleen. Tutkimuksen kvantitatiivisessa osassa puolestaan luokitellaan lainasanat eri kategorioihin ja mitataan missä määrin lainasanat ovat mukautuneet ruotsin kieleen. Teoriaosassa esitellään kontaktilingvistiikka tutkimusalana ja määritellään tutkimuksen kannalta keskeiset käsitteet. Teoriaosassa tarkastellaan myös englannin kielen vaikutusta ruotsin kieleen ja sen asemaan, sekä käsitellään tämän päivän ruotsalaisen yhteiskunnan kielipolitiikkaa ja kielenhuoltoa. Aineistossa esiintyy 223 lainasanaa, joista 169 on lainattu suoraan englannin kielestä. Yhdyssanoja, jotka muodostuvat sekä ruotsin- että englanninkielisestä sanasta, on yhteensä 53. Suurin osa lainasanoista on substantiiveja, mutta myös verbit ja adjektiivit ovat melko yleisiä. Yleisimpiä syitä englanninkielisten sanojen lainautumiseen ja käyttöön ovat assosiaatioiden luominen ja nimityksen antaminen uudelle esineelle tai ilmiölle. Substantiiveista, verbeistä ja adjektiiveista 37% on mukautunut ruotsin kieleen taivutuksen avulla. Sanaluokista verbit taipuvat eniten ruotsin kielen sääntöjen mukaan, kun taas adjektiivit mukautuvat vain harvoin ruotsin kielen taivutusjärjestelmään. Useimmat substantiivit saavat yksikössä en-suvun ja monikossa ne säilyttävät englannin kielen monikon päätteen -s. Suurin osa lainasanoista on kirjoitettu englannin kielen kirjoitusasun mukaisesti. Ainoastaan muutamien lainasanojen kirjoitusasu on mukautunut ruotsin kielen sääntöjä vastaaviksi. Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että blogissa käytetyt lainasanat ovat vain vähissä määrin mukautuneet ruotsin kielen järjestelmään. Monet sanoista ovat ns. muotisanoja, jotka eivät ole vakiintuneet ruotsin kieleen. Lainasanaa käytetään myös usein, vaikka sanalle löytyy ruotsinkielinen vastine. Syynä tähän lienee englanninkielisten sanojen trendikkyys, helppous ja kätevyys sekä englannin kielen ja angloamerikkalaisen kulttuurin korkea status.
  • Mankinen, Eerika (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tapaustutkimuksen keinoin selvittää, millaista institutionaalista organisaatioviestintää suomalainen pörssiyhtiö Aktia Pankki Oyj tuottaa digitaalisessa ympäristössä 2010-luvulla. Tutkimusaineistona on vahvasti kaksikielisen Aktia Pankki Oyj:n Instagram-julkaisut vuodelta 2017. Tutkimuksen kohteena ovat ruotsinkieltä sisältävät julkaisut, niiden kuvamateriaali, tekstit sekä aihetunnisteet eli hashtagit. Tavoitteena on multimodaalisen tekstianalyysin keinoin tutkia, millaisia tekstejä julkaistaan ja mikä niiden keskeinen funktio on sekä millä keinoin pankki ilmentää itseään kielellisesti. Koska viestintäalusta pohjaa pitkälti kuvien tuottamaan arvoon, selvitetään myös minkälaisia kuvia julkaisuissa käytetään ja mikä merkitys visuaalisuudella on kokonaisviestinnän kannalta. Pyrkimyksenä on saada selville, kuka on julkaisujen ideaali ja tavoiteltu mallilukija. Tutkimus osoittaa, että Aktian Instagram-tilillään tuottamalla viestinnällä on kolme funktiota: välittää tietoa ja markkinoida yhtiön tuotteita ja palveluita, sitouttaa asiakkaita yhtiön ideologiaan sekä tuottaa sosiaalista vuorovaikutusta osapuolten välille. Tekstit ovat kanavalle ominaiseen tapaan lyhyitä ja helppolukuisia, ja niiden pääpaino on tavallista lukijaa palvelevissa yleissanoissa taloustermistön sijaan. Kirjoitettua tekstiä tuetaan visuaalisin keinoin muun muassa emojein ja kuvin, joissa toistuvat pohjoismaista elämäntyyliä, vaurautta ja unelmia kuvastavat värit ja symbolit. Myös luonto ja perhe arvoina nousevat esille monissa julkaisuissa. Vuorovaikutteisuutta tuotetaan erilaisilla interjektioilla sekä lukijan suoralla puhuttelulla. Aktian viestintä ilmentää samaan aikaan vakuuttavaa asiantuntijadiskurssia ja modernia arkipäiväkeskustelua, ja se pyrkii tavoittamaan nuorta potentiaalista asiakaskuntaa viestintäalustan ja käsiteltävien aiheiden valinnalla, symmetrisellä roolinjaolla sekä tulevaisuuden teknologiseen muutokseen reagoimalla.
  • Vuorio, Maija (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkimuksessa tarkastellaan keittiömestarin roolin rakentumista direktiivien avulla. Tutkimuksen keskiössä ovat keittiön vuorovaikutustilanteet, jotka rakentuvat keittiötyöntekijöiden ja keittiömestarin välillä. Tutkimuksen tarkoituksena on eritellä ja analysoida keittiömestarin direktiivejä, ja pohtia niiden funktiota ja paikkaa keskustelussa. Tutkimusaineisto on kerätty erään pääkaupunkiseudun ravintolan keittiöstä. Videomateriaalia on yhden työpäivän verran. Työympäristö on kiireinen ja hektinen, ja lisäksi keittiö on kooltaan erittäin pieni. Tutkimuksessa pohditaan työn luonteen vaikutusta keittiömestarin direktiiveihin. Lisäksi tutkimuksessa on pyritty selvittämään osallistumiskehikon vaikutusta keittiömestarin käyttämiin direktiiveihin. Analyysissa ilmenee monentyyppistä direktiivisyyttä. Yleisin direktiivityyppi on imperatiivimuotoinen direktiivi. Se näyttäytyy luontevalta direktiivityypiltä hektisessä työympäristössä. Toiseksi yleisin direktiivityyppi tutkimusaineistossa on nesessiivinen modaaliverbi tarvita. Tarvita-verbin käyttö näyttää ilmenevän tilanteissa, joissa keittiömestari vetoaa jonkin ulkopuoliseen tarpeeseen, useimmiten asiakkaaseen. Kolmanneksi yleisin direktiivityyppi on väitelauseenmuotoinen direktiivi. Väitelauseenmuotoista direktiiviä esiintyy keskusteluissa, joissa osallistumiskehikkoon kuuluu useita osallistujia. Väitelauseenmuotoisten direktiivien yhteydessä esiintyy lisäksi nimellä puhuttelemista. Lopuksi analyysissa tarkastellaan sitten-partikkelin direktiivisyyttä sekä kieliopillissijaista substantiivilauseketta direktiivinä. Aineistossa partikkeli sitten ei esiinny yksin, vaan sen funktiona näyttää olevan kuulijan huomion herättäminen siihen, että ohjeita on mahdollisesti tulossa. Lisäksi sitten-partikkeli näyttää mahdollistavan vapaamuotoisesta keskustelusta siirtymisen institutionaaliseen keskusteluun. Kieliopillissijainen substantiivilauseke näyttäytyy aineistossa monitulkintaisena. Sen direktiivisyys on tulkittavissa kontekstista.
  • Rutanen, Kirsi (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tiedekunta/Osasto – Fakultet/Sektion – Faculty Humanistinen tiedekunta / Suomen kielen, suomalais-ugrilaisten ja pohjoismaisten kielten ja kirjallisuuksien laitos Tekijä – Författare – Author Rutanen Kirsi Työn nimi – Arbetets titel – Title Kahden selkokielisen työelämäsanaston vertailu – Fokuksessa verbikonstruktiot Oppiaine – Läroämne – Subject Suomen kieli Työn laji – Arbetets art – Level pro gradu -tutkielma Aika – Datum – Month and year 2020 Sivumäärä– Sidoantal – Number of pages 96 Tiivistelmä – Referat – Abstract Tutkielmassa vertaillaan kahden työelämäsanaston verbikonstruktioita toisiinsa. Aineistona on kahden selkokielisen yhteiskuntaopin oppikirjan työelämäaiheiset sanastot. Toinen on selkokielen sertifikaatilla merkitystä julkaisusta, jonka kohderyhmä on kaikkein heikoimmin kieltä ymmärtävät. Vertailuaineisto on S2-oppikirjasta, joka on tarkoitettu nuorille ja aikuisille maahanmuuttajille. Kumpikin aineisto edustaa muokattua suomen kieltä, jonka rakenteiden, sanaston ja sisällön tulisi olla helpotettua ja suppeampaa kuin yleiskielessä. Analyysin teoreettinen viitekehys koostuu SF-teorian leksikkokieliopista, fennistiikasta ja sanastoteoriasta. Analyysissä tarkastellaan yksi- ja kaksipaikkaisia konstruktioita transitiivisuuden ja verbin valenssien mukaan. Siinä edetään ylhäältä alaspäin: lauseesta sanavalintoihin ja morfologisiin huomioihin. Tutkimuskysymykset koskevat konstruktioiden eroja, lauseiden osallistujarooleja ja todellisuuden työelämän kuvaamista. Tutkielmassa käsitellään myös sellaisia sananselityksiä, jotka rakentuvat lausekkeelle. Analyysissä on purettu substantiivia määrittäviä NP:itä ja relatiivilauseita niin, että määritteiden sisältämät konstruktiot on saatu näkyviin. Tutkielmassa osoitetaan, että aineistot eroavat toisistaan lauseiden informaatiorakenteen ja substantiivin laajennusten osalta. S-sertifioidun aineiston ominaisuuksia ovat virkekokonaisuudet, sidosteisuus ja konstituenttien toistot. Selitteet alkavat tyypillisesti kopulalauseella, joka on joko itsenäinen tai päälause relatiivilauseelle. S2-aineiston piirteitä taas ovat määritelmien lyhyys ja relatiivipronominiin sisältyvät transitiivi- ja intransitiivirakenteet. S2-määritelmissä ei kopuloita juuri ole, vaan sananselitys alkaa usein hakusanan hyperonyymillä, jota relatiivilause laajentaa. Tällaista pääsana–sivulause -paria tai NP-muotoisia määritelmiä ei S-sertifioidussa aineistossa ole. S2-aineistossa taas edussanoilla voi olla tiiviiksi pakattuja ja pitkiä määriteketjuja, joissa on morfotaktista samanmuotoisuutta. Isojen alkukirjainten puuttuessa konstituentteja, lausekkeita ja lauseita erottamassa on monenlaisia välimerkkejä. Analyysin tulokset ovat sekä kvantitatiivisia että kvalitatiivisia. Tulosten perusteella sanastojen eroja ovat sananselitysten pituudet, sidosteisuus ja kompleksisuus. Verbikonstruktioiden valinnat sekä niiden sisäiset morfologiset motivaatiot vaikuttavat lauseiden osallistujarooleihin. Jonkin verran vastaavuutta todellisen työelämän rooleihin tulee näkyviin ihmistarkoitteisten substantiivien esittelyssä: S-sertifioidussa aineistossa tekijöitä kuvataan monipuolisesti dynaamisina toimijoina ja patientteina. Verbikonstruktioiden muodollisten erojen perusteella sanastot sijoittuvat eri vaikeustasoille: S-sertifioitu sanasto pysyttelee vaativan selkokielen kriteeristön tasolla, mutta S2-sanasto ylittää sen sekä eurooppalaisen viitekehyksen B1-taitotason. Avainsanat – Nyckelord – Keywords selkokieli, verbikonstruktio, lausetyyppi, sanavalinta, morfologia Säilytyspaikka – Förvaringställe – Where deposited Keskustakampuksen kirjasto Muita tietoja – Övriga uppgifter – Additional information
  • Marttila, Monica (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tässä tutkielmassa tarkastelen musiikinopettajien direktiivejä eli ohjailevia lausumia lukion musiikintunnilla. Selvitän keskustelunanalyyttisin keinoin, minkälaisilla direktiiveillä aloitetaan uutta toimintaa, miten siirtymä uuteen toimintajaksoon tapahtuu sekä minkälaisilla direktiiveillä ohjataan jo meneillään olevaa toimintaa. Kiinnitän huomiota direktiivien muotoiluun ja siihen, millä tavalla opettaja puhuttelee oppilaita ohjausjaksojen yhteydessä. Tarkastelen musiikintuntien toiminnallisia osuuksia (musisointia ja laulamista) sekä tilanteita, joissa tällaista toimintaa ollaan aloittamassa. Jäsennän tarkastelua direktiivin muodon perusteella. Muotoilultaan aineiston direktiivit ovat imperatiivilauseita, yksinkertaisia deklaratiivilauseita, modaalisia rakenteita sisältäviä tai finiittiverbittömiä lausumia. Osoitan, että direktiivien muodossa esiintyy vaihtelua sen mukaan, vaatiiko direktiivi välitöntä toimintaa oppilailta vai myöhemmin toteutettavaa. Välittömään toimintaan kehottavat direktiivit ovat muodoltaan joko imperatiiveja tai finiittiverbittömiä rakenteita. Näiden direktiivien merkitys syntyy kontekstissa ja edellyttää ennen kaikkea niiden olevan nopeasti tuotettavia ja selkeitä. Väitelausemuotoisia direktiivejä käytetään ohjeissa, joissa toiminta tullaan suorittamaan ohjejakson jälkeen. Lisäksi direktiivin valintaan vaikuttaa tunnilla kyseisellä hetkellä meneillään olevan toiminnan laatu. Direktiivien käytössä on eroa riippuen siitä, onko meneillään valmiin kappaleen soittaminen kokonaisuutena vai sitä edeltävää harjoittelua. Kun kappaletta soitetaan yhdessä kokonaisuutena, direktiivit ovat usein muodoltaan monikon 2. persoonan muotoja, jolloin opettaja puhuttelee oppilaita ryhmänä. Harjoitteluvaiheessa opettaja puolestaan esittää yksilöiviä yksikön 2. persoonan direktiivejä, joilla osoittaa toimintaohjeen kullekin oppilaalle erikseen, vaikka ohje on tarkoitettu samanaikaisesti koko luokalle. Direktiivien kohdistamisessa esiintyy vaihtelua yksikön 2. persoonan muodon ja monikon 2. persoonan muodon välillä. Lisäksi osa direktiiveistä on muotoiltu passiivin preesensillä, jolloin opettaja sisällyttää itsensä mukaan, tai nollapersoonamuodolla, jolla direktiiviä ei varsinaisesti kohdisteta kenellekään tietylle. Tarkastelen tätä vaihtelua ja käsittelen sitä analyysissäni.
  • Hallamaa, Panu (Helsingin yliopisto, 2020)
    This is a report on linguistic fieldwork I have conducted mainly during 1993–1999 in three settings, in Alaska, Finnish Lapland and the Karelian Republic in Russia. The focus of this study is the sociology of language, and the research question has been: in community x with regard to language y, what is the viability of the Native language there. The results are given primarily in the form of “linguistic profiles”, i.e. population pyramids, from which the state of the language can be seen, and secondarily, in the form of “language viability indices”, of which there are two, one with regard to the transmission of the language to new generations, and one which will describe the absolute viability of the language. The study has been conducted in Alaska with regard to Unangam tunuu, better known as the Aleut language (in three communities) in 1994–95, and Sugt’stun, also known as Alutiiq or Pacific Eskimo (in four communities), in 1993–95, in Finland with regard to the Skolt Sámi (three communities, 1996) and Inari Sámi (four communities, 1996–99) languages, with some additions in 2007, with regard to the Inari Sámi language immersion programme in the so-called Kielâpiervâl day care centre, and in 1996–97 in the Karelian Republic with regard to the Veps, the Olonets Karelian and the Central Karelian languages. For the Alaskan villages and for the Če´vetjäu´rr settlement of the Skolt Sámi, several retrospective language situation surveys are also presented. The surveys have been conducted with a method that I have developed on the basis of the methods of the Finnish linguist Pekka Sammallahti and the Russian linguist Nikolaĭ Vakhtin. The method was first used by myself in Alaska, then in Finnish Lapland, and finally it was tested on large populations in Russian Karelia, where during the summers of 1996 and 1997 I applied it to three different geographical locations with regard to a total population of 5660 persons, all of whom were given short interviews by myself. The language viability indices were developed by myself, based on a system that had been worked out by the Alaskan linguist Michael E. Krauss. I gave an exact definition for his viability index, and then I worked out an index for language transmission, which is perhaps the real innovation of this study. Previously, linguists had been asking the question, “how old are the youngest speakers of language x”, but in addition to this, I pose the question, “how old are the youngest people who have transmitted the language on to a new generation”. Having asked this question (i.e. “if you speak the language, have you spoken the native language to your children or have you spoken the majority language to them”), I have been able to extract the language transmission index from my data. On the basis of the language viability indices, I have been able to make projections on the language viability for 2020 for the Alaskan and Sámi communities that I have surveyed. In addition to this the concepts of “language resuscitation”, “bilingual education” and social advocacy are discussed in some detail.
  • Boikova, Uljana (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tässä pro gradu -tutkielmassani tutkin maallikkotulkkausta keskittyen erityisesti lasten toimintaan maallikkotulkkeina sekä tarkastelen lapsitulkkien kokemuksia tulkkaustilanteista. Työni sijoittuu translatorisen toiminnan teoreettiseen viitekehykseen, jossa tarkastelen ammatillisen tulkkauksen ja maallikkotulkkauksen eroja sekä lasten roolia tulkkeina ja kielenvälittäjinä. Menetelmäni on kirjallisuuskatsaus ja toteuttamani kysely, ja analyysissa peilaan kyselyyn vastanneiden kokemuksia lapsitulkkina toimimisesta kirjallisuuskatsauksessa esiin tulleisiin aiempien tutkimusten tuloksiin. Työn tavoitteena oli tutkia, mitä lapsitulkeista tiedetään aiempien tutkimusten perusteella ja selvittää kyselyn avulla, miten nämä asiat näkyvät käytännössä. Suomessa tulkin ammattinimike ei ole suojattu, joten kyseistä toimintaa voi harjoittaa kuka vaan ja myös lapset toimivat toisinaan tulkkeina, useimmiten perheelleen tai muille tutuille. Perheen muuttaessa uuteen kotimaahan lapsi omaksuu usein kielen vanhempiaan nopeammin ja näin toisinaan tilanteen pakosta lapsi toimii vanhemmilleen tulkkina. Suomessa lapsitulkkeja on tutkittu melko vähän, muualla maailmassa lapsen roolista tulkkina tiedetään enemmän. Translatorinen toiminta kattaa sekä kirjallisen kääntämisen että suullisen kääntämisen eli tulkkauksen. Tulkkauksen tutkimuksessa translatorinen toiminta kattaa sekä ammatillisen että ei-ammatillisen tulkkauksen, jota maallikkotulkkaus edustaa. (Kolehmainen & Koskinen & Riionheimo 2015: 372–375.) Työssä raotan myös tulkkauksen ammatillista puolta ja asioimistulkkien ammattivaatimuksia, mutta pääosin keskityn ei-ammatilliseen puoleen. Kyselyn avulla selvitin alle 13-vuotiaana Suomeen muuttaneiden venäjänkielisten lasten tulkkausta, ja aineiston analyysin tarkoituksena oli selvittää, miten paljon venäjänkielisten maahanmuuttajaperheiden lapset ovat lapsena tulkanneet, mitä tuntemuksia heillä oli lapsena tulkkaamisesta ja missä sekä kenelle he ovat lapsena tulkanneet. Lisäksi halusin tietää vastaajien omia ajatuksia lapsitulkki-ilmiöstä. Tutkimukseni taustaoletuksena oli, että lapsi, jonka vanhemmista ainakin toisen äidinkieli on venäjä, on toiminut tulkkina vanhemmalleen Suomessa. Vastaajina oli viisi aikuista. Vastaajiksi valitsin henkilöitä, joilla ainakin toisen vanhemman äidinkieli on venäjä. Kielipariksi rajasin suomi–venäjä. Aiemmissa tutkimuksissa on käsitelty muun muassa lasten roolia sotatulkkeina tai kielenvälittäjinä (Kujamäki & Paloposki 2015), sekä lasten toimintaa tulkkeina terveydenhuollossa ja vanhemmilleen (ks. esim. Russell & Morales & Ravert 2015; Pilke & Kolehmainen & Penttilä 2015). Aiemmat tutkimukset osoittavat, että lapset toimivat tulkkeina hyvin erilaisissa tilanteissa: kotioloissa, vanhempainilloissa, juridisissa asioissa jne. Lasten käyttämät tulkkaustekniikat olivat osittain samoja kuin ammattilaisten, sillä lapset käyttivät esimerkiksi prima vistaa, tiivistämistä ja parafraaseja. Tämän kyselyn vastaajat kertoivat tulkanneensa lapsena esimerkiksi KELAlla, poliisilla, sosiaalitoimistossa ja koulussa ja tulkkaustekniikoista käyttäneensä ainakin prima vistaa. Kyselystä saadut vastaukset olivat siis hyvin samanlaisia kuin aiemmissa tutkimuksissa, sillä vastaajat olivat tulkanneet samanlaisissa paikoissa ja käyttäneet samoja tulkkaustekniikoita kuin aiemmissa tutkimuksissa oli tullut ilmi. Huomattavana erona lienee se, että aiemmat tutkimukset ovat painottaneet hieman enemmän lasten vähintään neutraalia suhtautumista tulkkaamiseen, kun taas tämän kyselyn vastaajien vastauksissa on laajasti havaittavissa myös negatiivista suhtautumista lapsena tulkkaamiseen.
  • Fabritius, Jenni (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielmassani tarkastelen partioleirin suunnittelukokousten suunnittelujaksoja. Tavoitteena on osoittaa, minkälainen on prototyyppinen suunnittelujakson kokonaisrakenne. Analyysin kohteena ovat näiden jaksojen sisältämät päätöksenteko- ja työnjakojaksot. Osoitan, miten päätöksentekoprosessi rakentuu vuorovaikutuksessa ja millä kielellisillä keinoilla osallistujat jakavat työtehtäviä toisilleen. Tarkastelun kohteeksi olen rajannut sellaiset päätöksenteko- ja työnjakojaksot, joihin liittyvät päätökset on kirjattu kokousten muistioihin. Aineisto koostuu kolmesta videoidusta monenkeskisestä suunnittelukokouksesta. Yhteensä aineistoa on vajaa neljä tuntia. Tutkimusmenetelmänä on keskustelunanalyysi ja analyysissa hyödynnän erityisesti aiempaa tutkimusta vuorovaikutuksesta kokouksissa. Luvussa 3 osoitan, minkälainen on kokousten suunnittelujakson kokonaisrakenne ja erittelen sen eri alajaksot. Luvussa 4 analysoin, miten päätökset syntyvät kokouksessa. Osoitan, että päätösjaksot voidaan jakaa eksplisiittisiin ja implisiittisiin. Eksplisiittisistä päätösjaksoista on hahmotettavissa päätöksenteon laukaiseva ehdotus-hyväksyntä-vieruspari, joka aloittaa meneillään olevan topiikin sulkemisen. Implisiittisistä päätösjaksoista puuttuu jokin eksplisiittisten jaksojen tunnusmerkeistä. Osoitan myös, kuinka osallistujien roolit vaikuttavat siihen, miten ehdotus tehdään kielellisesti ja miten päätösjakson eksplisiittisyyteen vs. implisiittisyyteen vaikuttaa aiheen monimutkaisuus. Luvussa 5 erittelen työnjaon toteutumista aineistoni kokouksissa. Olen jakanut työnjaon muodot niiden keskeisten toimintojen eli pyyntöjen, tarjoutumisten ja ehdotusten mukaan. Puheenjohtajat toteuttavat työnjakoa pääosin pyyntöjen ja muut osallistujat tarjoutumisten avulla. Toisin kuin pyynnöissä ja ehdotuksissa, tarjousvuoroissa pystyvyys ottaa jokin asia vastuulle merkitään modaalisilla kielenaineksilla (esim. voida). Analyysini osoittaa, että osallistujat voivat sekä tarjoutua yksin että ryhmänsä puolesta ottamaan vastuutehtävän. Tutkielma lisää tietoa siitä, miten kokousten osallistujat tekevät yhteistyössä päätöksiä vuorovaikutuksessa ja miten aiemmin vähemmälle tutkimukselle jäänyt työnjako toteutuu. Aiempi kokoustutkimus on painottunut työelämään, ja tutkielmani avaakin näkökulmia siihen, miten vapaaehtoiskonteksti vaikuttaa kokousvuorovaikutukseen. Jatkossa olisi kiinnostavaa tutkia esimerkiksi kiinteämmin kokousten muistioiden ja vuorovaikutuksen suhdetta sekä tarkastella työnjaon resursseina käytettyjä toimintoja laajemmalla aineistolla sekä erilaisissa vuorovaikutuskonteksteissa.
  • Stassi, Bambi Angie Luna (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee sukupuolen merkitystä konferenssitulkkauksessa. Tutkimuksen tavoitteena on saada tietoon tilanteita, joissa tulkkia ei ole valittu tai haluttu toimeksiantoon sukupuolen takia. Tutkimus on kohdistunut Italiaan ja Suomeen. Tutkimuksessa avataan käsitettä feminisaatio ja kerrotaan tulkkausalan sukupuolittuneisuudesta. Tutkimusmenetelmänä on käytetty teemahaastattelua, ja tutkimusta varten on haastateltu kolmea italialaista ja yhtä suomalaista tulkkia. Haastatteluja varten on laadittu 17 haastattelukysymystä, jotka on jaettu kolmeen eri kategoriaan. Ensimmäisen kahden kategorian 13 kysymystä koskevat tulkkien omia kokemuksia siitä, miten sukupuoli on vaikuttanut heidän työhönsä. Nämä kysymykset on suunnattu kaikille haastateltaville. Viimeisen kategorian kysymykset on suunnattu ainoastaan italia–suomi–italia-kieliparin tulkeille, ja ne keskittyvät Suomen ja Italian eroihin. Sukupuolen vaikutusta tulkkausalalla on tutkittu hyvin suppeasti. Tulkkaus on naisvaltainen ala, joka alun perin on kuitenkin ollut miesvaltainen. Useat tulkit toimivat freelancereina, mikä ei anna monia etenemismahdollisuuksia alalla. Miesten uraorientoituneisuus ja tahto päästä korkeaan asemaan työpaikalla ovat mahdollisia syitä tulkkausalan naisvaltaistumiselle. Tulkin työ on epäsäännöllistä, mikä voi pelottaa miehiä ja siksi ohjata heitä muille aloille. Perinteisesti nainen ottaa suuremman vastuun perhe-elämästä ja lapsista, ja osa-aikaisena freelancertulkkina on helpompi yhdistää perhe-elämä ja ammatti. Tutkimuksen analyysiosiossa puretaan haastatteluiden tuloksia. Luku on jaettu kolmeen alalukuun siten, että ensimmäisessä alaluvussa tarkastellaan tulkkien kokemuksia ja ajatuksia siitä, miten sukupuoli vaikuttaa tulkin valintaan, kohteluun, palkkaukseen ja arvostukseen. Tulkit kertovat myös, kokevatko he, että jommallakummalla sukupuolella etulyöntiasema ammatissa sekä miten kulttuuri vaikuttaa tulkin sukupuolirooliin. Toisessa alaluvussa esitellään tuloksia siitä, miten tasa-arvo toteutuu alalla ja vaikuttaako sukupuoli palkkauksessa. Kolmas alaluku kertoo Italian ja Suomen eroista. Tutkimuksen tuloksena on, että tulkin sukupuolella ei ole merkitystä konferenssitulkkauksessa, sillä yleensä konferenssitulkki tulkkaa kopissa. Sukupuoli ei myöskään vaikuta palkkaukseen, tulkin valintaan tai arvostukseen. Palkkaukseen vaikuttaa tulkin ikä ja työkokemus. Haastattelujen perusteella naisilla on etulyöntiasema ammatissa. Tutkimus osoittaa, että kulttuuri ei vaikuta merkittävästi tulkin kohteluun, mutta se vaikuttaa stereotyyppiseen käsitykseen siitä, miten eri sukupuolet käyttäytyvät tai työskentelevät toimeksiannon aikana. Tutkimus osoittaa, että Italiassa tulkkausta pidetään kotiäitien harrastuksena ja että tulkki mielletään enemmin messuemännäksi ja sihteeriksi kuin tulkiksi. Tulkkausalalle kaivataan enemmän miehiä, jotta tasa-arvo voisi toteutua paremmin.
  • Pelkonen, Verna Klaudia (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkimuksen aiheena on suomen ja viron välikielimuoto virolaisessa draamasarjassa.Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, onko suomen ja viron välikielimuotoa olemassa, ja miten reseptiivinen monikielisyys näkyy sarjan kielessä. Tutkimuksen teoreettiset lähtökohdat ovat reseptiivisessä monikielisyydessä sekä koodien yhdistymisessä. Tutkimuksen aineisto koostuu fiktiivisen virolaisen Kalevipojad-draamasarjan suomalaisten ja virolaisten käymistä dialogeista, joissa esiintyy suomea, viroa sekä niiden välikielimuotoa. Aineiston kieltä tarkastellaan välikielen, kvasi-suomen, pulmasanojen sekä ymmärtämisen näkökulmasta. Välikielimuotoa sekä kvasi-suomea analysoidaan yksityiskohtaisesti sana sanalta vertaillen suomen ja viron sanastollisia, äänteellisiä ja rakenteellisia yhteneväisyyksiä sekä eroja. Lopuksi aineiston kielessä esiintyvät yleisimmät piirteet kootaan ja niitä vertaillaan aiempaan tutkimukseen. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että suomen ja viron välikielimuoto on olemassa. Välikieli osoittautuu toimivaksi kielimuodoksi kommunikointitilanteissa, joissa on läsnä kaksi toisilleen läheistä sukukieltä. On kuitenkin mahdollista, että välikielimuotoja on useampia, minkä vuoksi lisää tutkimusta aiheesta tarvitaan. Välikieltä ei ole kuitenkaan kaikki keskustelu, jossa suomi ja viro sekoittuvat. Tutkimustulokset mukailevat suurilta osin aiempien tutkimusten tuloksia. Sarjan välikielelle tyypillisiä piirteitä ovat suomelle ja virolle samankaltaisen sanaston sekä kielenainesten sekoittuminen toisiinsa. Vaikka tutkimuksen aineisto on fiktiivisestä televisiosarjasta, sen kielelliset piirteet ovat osin jopa täysin samoja kuin mitä aiemmissa tutkimuksissa on havaittu. Tulos kertoo siitä, että on olemassa joitakin välikielelle tyypillisiä piirteitä puhujan iästä tai taustasta riippumatta.
  • Haakana, Viljami (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tämä työ tarkastelee suomen kielen rajageminaation eli loppukahdennuksen aiheuttavien sanojen käyttäytymistä vokaalialkuisten sanojen edellä. Tietyt sananmuodot, kuten herne ja tule, aiheuttavat seuraavan sanan alkukonsonantin pidentymisen: hernekeitto lausutaan ”hernekkeitto” ja tule tänne lausutaan ”tulet tänne”. Vokaalialkuisen sanan edellä (esim. ei aloiteta alusta) tilanne on monimutkaisempi. Työssä kuuntelin ensiksi osia Murteenseuruukorpuksen äänitteistä ja luokittelin mainitun kaltaiset vokaalinetiset tapaukset, joissa konsonanttialkuisen sanan edellä odottaisi konsonantin kahdentumista, neljään eri luokkaan sen mukaan, onko tilanteessa äännetty pitkä glottaalisegmentti, lyhyt glottaaliklusiili, lyhyt narina vai täyskato. Lopputulos oli, että Murteenseuruukorpuksen paikkakunnilta kotoisin olevat 1980-luvulla syntyneet puhujat, Pälkänettä lukuun ottamatta, äänsivät nuo tilanteet nykyäänkin suunnilleen samoin kuin paikkakunnilla äännettiin vanhastaan Lauri Kettusen murrekartan mukaan. Länsi- ja kaakkoismurteissa esiintyi lähes yksinomaan täyttä katoa, savolaismurteissa esiintyi enemmän vaihtelua. Savolaismurteissa oli tilastollisesti merkitsevää se, että glottaaliklusiili jäi todennäköisemmin pois ennen että-sanaa kuin muualla. Analysoin työssä myös itse äänitettyä lukupuhuntaa akustisesti. Sotkamolainen ja pääkaupunkiseutulainen informantti lukivat ääneen tekstin, josta otettujen esimerkkien spektrogrammeja nähdään työssä. Molempien informanttien luennassa oli tyypillistä, että vokaalialkuisen ja vokaaliloppuisen sanan väliin jäi jonkin mittainen perustaajuudeton osuus, joko glottaaliklusiili tai narinaa. Perustaajuudettoman osuuden kesto rajageminaatiollisissa tapauksissa oli kummallakin informantilla sama (ei tilastollisesti merkitsevää eroa), mutta sotkamolaisella perustaajuudettomat osuudet rajageminaatiottomissa tapauksissa olivat keskimäärin lyhyempiä kuin pääkaupunkiseutulaisella puhujalla.

View more