Humanistinen tiedekunta

 

Uusimmat julkaisut

  • Leskinen, Sirpa (Helsingin yliopisto, 1995)
    Tutkielmassa tarkastellaan Suomen alueelta löytyneitä esi- ja varhaishistoriallisia lukkoja ja avaimia sekä jälkimmäisiin läheisesti liittyviä koristeavaimia/avaimenmuotoisia riipuksia. Koska kyseessä on arkeologinen esineryhmä, jota ei ole aiemmin juurikaan tutkittu, on tutkimuksen ensisijaisena lähtökohtana aineiston typologinen luokitus ja ajoittaminen. Tarkastelun kohteena ovat myös esineiden löytökontekstit, joilla saattaa olla merkitystä mm. esineiden funktion ja ajoituksen suhteen. Koska arkeologiset esineet eivät ole ympäristöstään irrallinen ilmiö, tarkastellaan tutkimuksessa myös lukkoihin ja avaimiin liittyviä sosiaalisia aspekteja. Niin ikään esineiden funktioihin ja symboliikkaan liittyviin kysymyksiin etsitään vastauksia, mihin liittyy läheisesti myös koristeavainproblematiikka. Tutkimusaineisto jakautuu kolmeen kategoriaan, joista suurimman muodostavat riippulukkoihin luettavat esineet (lukot, niiden fragmentit sekä avaimet). Näistä on tehty varsinainen, esineiden keskinäiset suhteet huomioon ottava typologia sekä relatiivinen kronologia. Toiseen kategoriaan kuuluvat lähinnä kiinteisiin lukkoihin kuuluneet avaimet, joista osa on liitettävissä tietynlaisiin lukkotyyppeihin skandinaavisten vastineidensa perusteella. Kolmas kategoria sisältää koristeavaimiksi tai avaimenmuotoisiksi riipuksiksi luettavat esineet, joissa on havaittavissa erilaisia variantteja. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että Suomen varhaisimmat ajoitettavat lukot - sekä kiinteät että riippulukot - ovat merovingiaikaisia. Tähän aikaan saattavat ajoittua myös käyttöavaimia imitoivat koristeavaimet, joiden merkitystä ei tarkkaan tiedetä. Myös käyttöesineiksi luokiteltaviin lukkoihin ja avaimiin liittyy monivivahteista symboliikkaa, joka on yhdistetty esim. kotitalouteen, hedelmällisyyskulttiin tai uskontoon. Kotitaloudessa etenkin avainten on katsottu kuvastavan naisen taloudellista tai sosiaalista vapautta. Hautoihin pantujen esineiden voisi arvella kuvastavan vainajan sosiaalista statusta. Lukko- ja avainsymboliikka on universaali ilmiö - sillä on ollut vaikutusta sekä pakanallisissa kulttuureissa että kristinuskon piirissä.
  • Soleva, Tiina (Helsingin yliopisto, 1990)
    Tutkimuksen pääsijaisena tavoitteena on kartoittaa Suomen luukampalöytöjä, koska sitä ei aiemmin ole tehty. Samalla tarkastellaan, kuinka tämä kampamateriaali suhteutuu lähialueiden löytöihin, joita on tutkittu enemmän. Kammat ryhmitellään ja luokitellaan mahdollisuuksien mukaan alatyyppeihin, jotta saataisiin selville, voidaanko eri ryhmien ja tyyppien jakautumisessa maantieteellisesti tai erilaisten löytöpaikkojen kesken havaita eroja. Lisäksi tarkastellaan hieman kampojen esineellistä löytöyhteyttä ja hautojen sukupuolijakaumaa. Luokittelun, lähialueiden vastineiden ja löytöyhteyksien perusteella luodaan kammoille kronologia. Aineisto, joka käsittää yhteensä 189 kampaa ja niiden palaa, jaetaan aluksi viiteen pääryhmään, jotka ovat yksiosaiset yksipuoliset kammat, yksiosaiset kaksipuoliset kammat, moniosaiset yksipuoliset kammat ja moniosaiset kaksipuoliset kammat sekä kampojen tukilistojen osat. Lisäksi mukana on kampakoteloiden kappaleita ja kuusi ryhmäjaon ulkopuolista kampaa. Ryhmät pyritään jakamaan edelleen tyyppeihin, mutta kaikkien ryhmien osalta tämä ei ole mahdollista. Tyyppeihin jako tapahtuu taksonomisia menetelmiä apuna käyttämällä. Yksiosaiset ja yksipuoliset kammat jaetaan neljään tyyppiin, samoin kuin yksiosaiset ja kaksipuoliset kammat. Moniosaiset ja kaksipuoliset kammat taas jaetaan seitsemään alatyyppiin. Muita ryhmiä tarkastellaan lähinnä lähialueiden vastineiden avulla. Kammat ajoittuvat vanhemmalta roomalaisajalta lähtien (100-luvulta jKr.) 1700-luvulle. Vanhimpien eli yksiosaisten ja yksipuolisten kampojen osalta voidaan havaita kronologista kehitystä tyypistä toiseksi ja niiden levintä vastaa läntisen rautakauden kulttuurien kalmistojen levintää. Lisäksi ne liittyvät muiden pohjoismaiden ja myös pohjoisen Manner-Euroopan kehitykseen. Toisaalta on havaittavissa kotimaista kehitystä. Nuoremman rautakauden kampojen palat liittyvät yhä tiiviimmin skandinaaviseen kulttuuripiiriin ja ovat hyvinkin samanlaisia laajoilla alueilla. Näiden moniosaisten ja yksipuolisten kampojen kehitys on tapahtunut koko skandinaavisen kulttuuripiirin alueella lähtien jo vanhemmalta rautakaudelta. Suomen osalta kuitenkin puuttuu osa tyypeistä. Lähinnä keskiaikaisiksi ajoittuvat yksiosaiset ja kaksipuoliset kammat ovat olleet käytössä melko samanlaisina pitkiä aikoja ja niiden tyypit ovat lähinnä kronologisia. Kaksipuoleiset ja moniosaiset kammat ovat kehittyneet ehkä nuoremman rautakauden moniosaisista ja yksipuolisista kammoista. Niitä esiintyy lähinnä keskiajalla, mutta muutama on myös rautakauden lopulta. Näiden kampojen tyyppejä on valmistettu Skandinavian kaupungeissa samanaikaisesti ja erilaiset tyypit esiintyvät samaan aikaan samoissa paikoissa, eikä niiden osalta pystytä havaitsemaan selvää kronologista kehitystä tyypistä toisesksi.
  • Ranta, Helena (Helsingin yliopisto, 1990)
    Tutkielmassa käsitellään Kalannin Kalmumäen nuoremman rautakauden polttokenttäkalmiston helmilöytöjä. Helmet on luokiteltu ja luetteloitu valmistusmateriaalin mukaan. Lasihelmien tyypitys perustuu valmistustekniikkaan. Pronssi- ja karneolihelmet on jaoteltu muodon ja mittasuhteiden perusteella. Helmityypit on ajoitettu pohjoismaisen helmitutkimuskirjallisuuden perusteella. Luokitelluista helmistä tehtiin levintäkarttoja horisontaalistratigrafian tutkimiseksi. Tarvittaisiin lisää suomalaisiin ruumishautauksiin perustuvaa helmien vertailumateriaalia ja koko kalmiston esineistön yksityiskohtaista läpikäymistä, jotta voitaisiin ratkaista, johtuvatko eri helmityyppien levinnässä havaittavat erot kronologisista seikoista. Mahdollisten helminauhojen erottamiseksi valittiin lähemmän tarkastelun kohteeksi ruudut, joista on löytynyt vähintään 10 helmeä. Löytöjen vähäisyyden vuoksi aluetta laajennettiin keskittymää ympäröiviin ruutuihin. Vaikka keskittymät sijaitsevat eri puolilla kalmistoa, niiden helmikombinaatiot eroavat toisistaan vähän. Eri helmityyppien suhteellinen lukumäärä vaihtelee. Vaikuttaa siltä, että helminauha on ajattomampi kuin muu korusto. Nauha on voitu koota moneen kertaan lisäämällä uusia helmiä vanhojen joukkoon. Joissakin keskittymissä helmet ja muu esineistö ovat eri aikaisia. Selityksenä voi olla se, että keskittymät ovat syntyneet vainajien polttopaikalle.
  • Juslin, Henna (Helsingin yliopisto, 2019)
    Lääketiede kiinnostaa suomalaisia, ja sitä koskevaa tietoa etsitään ensisijaisesti internetistä. Blogien merkitys yleistajuisen tiedeviestinnän kanavana nousee tasaisesti, mutta tekstilajeina erityyppiset blogitekstit ovat jossain määrin hahmottomia. Monipuolistuvassa tekstimaailmassa tekstien tulkintaan liittyvien taitojen merkitys korostuu, ja tekstitaitojen opetuksen kehittämiseksi tarvitaan lisää tietoa siitä, miten kirjoittajan sitoutuminen ja asennoituminen tekstissä ilmenevät. Tämä tutkimus käsittelee lääketieteen yleistajuisissa blogiteksteissä esiintyvää moniäänisyyttä ja kirjoittajan suhtautumista sisältöön. Työn teoreettisena lähtökohtana on systeemis-funktionaalinen kieliteoria (SF-teoria) sekä sen pohjalta kehitetty suhtautumisen teoria, joka avaa tekstin dialogisia suhteita ja SF-teorian interpersoonaista metafunktiota ilmentäviä kielenpiirteitä perinteisiä tekstintutkimuksen menetelmiä syvällisemmin. Tutkimuksen tavoitteena on ensinnäkin selvittää, millaista moniäänisyyttä teksteissä esiintyy. Toinen keskeinen tavoite on tutkia, millaisena kirjoittajan sitoutuminen sisältöön näyttäytyy ja millaiset kertojan ja lukijan roolit blogiteksteihin rakentuvat. Tutkimusaineisto sisältää 12 lääkärien kirjoittamaa, suurelle yleisölle suunnattua blogitekstiä kolmesta eri blogista. Analyysi osoittaa, että lääketieteen asiantuntijablogitekstit poikkeavat toisistaan huomattavasti sekä moniäänisyyden rakentumisen että tekstissä näkyvän sitoutumisen ja asennoitumisen suhteen. Käytettyjen kielellisten resurssien valikoima vaihtelee kirjoittajakohtaisesti mutta toisaalta myös blogikohtaisesti. Siinä missä tutkituista blogeista kaksi on paikoittain hyvin yksiäänisiä, kolmannen tutkitun blogin tekstit ovat selvästi muita moniäänisempiä. Tämän blogin teksteissä esiintyy muita tekstejä enemmän etäännyttäviä lähdemainintoja, asenteellista leksikkoa ja intensiteetin ilmauksia. Sitoutumisen näkökulmasta runsaat arvottamista ja tekijän läsnäoloa osoittavat ilmaukset toimivat subjektiivisuutta lisäävinä elementteinä. Tekstiin kirjoittuvien roolien ja dialogisen tilan näkökulmasta merkityksellistä näyttää lisäksi olevan se, miten spesifisesti vieras ääni tekstissä ilmaistaan. Toisissa teksteissä kirjoittaja ilmaisee eksplisiittisesti äänet, joiden näkemyksistä hän irtisanoutuu, kun taas toisissa teksteissä kiistämisen tai irtisanoutumisen kohteena oleva ääni on aina epämääräisempi. Tutkimustulokset tukevat aiempaa käsitystä suhtautumisen teorian käyttökelpoisuudesta argumentoivien tekstien moniäänisyyden tutkimuksessa. Vaikka teorian osasysteemit – sitoutuminen, asennoituminen ja intensiteetti – ovat osittain päällekkäisiä ja erityisesti asennoitumista kuvaavien merkitysluokkien rajat paikoittain häilyviä, syventää analyysi perinteisten moniäänisyyden resurssien, kuten referointitapojen, tutkimusta. Tämän tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää tekstitaitojen opetuksessa sekä akateemisessa maailmassa että sen ulkopuolella.
  • Nykänen-Deschar, Laura (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tämän tutkimuksen tutkimustehtävänä on kuvata, analysoida ja tulkita Kameliannainen –teoksesta tehtyjä suomennoksia ja niitä tekijöitä, jotka ovat näiden suomennosten syntyyn vaikuttaneet. Korpuksenani on Alexandre Dumas nuoremman Kamelianainen -teoksen (1848) kolme suomennosta vuosilta 1910-1954. Tutkimuksessa keskitytään kielellisten tekijöiden (kielen muuttuminen, käännösvirheet) lisäksi niihin sosiokulttuurisiin tekijöihin, jotka ovat vaikuttaneet uusien käännösten syntyyn. Hypoteesini on, että suuri käännösten määrä viittaa joko käännösvirheisiin ja/tai käännösteorian vaihtumiseen. Vertailen teoksen kolmea käännöstä, jotta löydän syitä siihen, miksi uusia käännöksiä on pidetty tarpeellisina. Tutkimuskysymyksien vastaukset etsitään vertailevan aineistoanalyysin avulla hyödyntäen aihekohtaista kirjallisuutta. Aineistoanalyysin lisäksi tutkimuksessa hyödynnetään sanastokohtaista vertailua, jonka sisältö on koostettu Kamelianaisen kolmesta ensimmäisestä luvusta. Työssäni selostan aluksi lyhyesti suomalaisen käännöskirjallisuuden historiaa ja sen käännekohtia. Sotien jälkeen käännöskirjallisuudelle oli paljon kysyntää ja samaan aikaa syntyi paljon uusia, pieniä kustannusyhtiöitä. On mahdollista, että käännösten suureen määrään ovat vaikuttaneet myös pienten kustannusyhtiöiden välinen kilpailu sillä jokainen käännös on eri kustannusyhtiön kustantama. Kääntäjät luokiteltiin omaksi ammattikunnakseen vasta 1900-luvun lopulla, jota ennen teoksia käännettiin vapaammin harrastusmielessä kuin ammattimaisesti tiettyjen käännösstrategioiden ja normien mukaisesti. Kielen ja kulttuuriperäisten asioiden tunteminen saattoi näin ollen olla paikoittain heikompaa, mikä mahdollisti väärinymmärrysten ja käännösvirheiden syntymisen. Tutkimuksesta selviää, että syyt Kamelianaisen uudelleenkäännösten määrään ovat teosten kielten muuttuminen ja/tai ”vanhentuminen”, käännösstrategian vaihtuminen (vieraannuttaminen vs. kotouttaminen), skopoksen muutos virheet käännöksessä tai käännöksen vaillinaisuus. Kamelianaisen ensimmäisessä Vera Anttilan tekemässä suomennoksessa (1910) näkee kääntäjän selvästi kotouttavan kulttuurisidonnaisia asioita kun taas Kyllikki Villan käännöksessä (1954) kääntäjä käyttää vieraannuttamista. Felix Borgin käännöksessä on mielenkiintoista se, kuinka alkuperäisestä tekstistä on poistettu huomattava määrä lauseita ja jopa kokonaisia kappaleita. Felix Borgin, tai mahdollisesti tämän kustantamon, valitsema tapa kääntää Kamelianaisesta vain tietyt kohdat herättää kysymyksen siitä, oliko taustalla tietty skopos, joka on vaikuttanut lopputulokseen.
  • Laiho, Sanni (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkielmassa tarkastellaan, miten sosiaalisessa mediassa otettiin käyttöön valtiovarainministeri Alexander Stubbin vuonna 2015 esittämä anteeksipyyntö sori siitä. Lisäksi tutkitaan, millaisissa yhteyksissä anteeksipyyntöä käytettiin uudelleen eli rekontekstualisoitiin. Tutkielman aineisto on kerätty sosiaalisen median alusta Twitteristä. Aineistossa on 68 tviittiä, joissa kaikissa esiintyy aihetunniste #sorisiitä. Vanhimmat tviiteistä ovat maaliskuulta 2016, uusimmat helmikuulta 2018. Aineistosta erottuu neljä erilaista tyypillistä tapaa rekontekstualisoida sori siitä -anteeksipyyntö. Aihetunnistetta #sorisiitä käytettiin tviiteissä huonon anteeksipyynnön merkitsemiseen, oman poliittisen argumentin ja position vahvistamiseen, anteeksipyynnön performanssiin ja oman somekäyttäytymisen metakommentointiin. Se, millaisia indeksisiä merkityksiä aihetunniste #sorisiitä kantoi mukanaan, riippui aihetunnisteen funktiosta ja myös esimerkiksi tviitin kirjoittajasta. Aihetunnisteen merkitys syntyy aina kontekstin kautta. Kaikkia rekontekstualisoinnin tapoja yhdistää aihetunnisteen käyttäminen oman identiteetin rakennustyön välineenä sosiaalisessa mediassa. Poliittisissa keskusteluissa aihetunnistetta käytettiin vahvistamaan omaa positiota Sipilän hallituksen vastustajana – hallituspuolueiden kannattajat eivät käyttäneet aihetunnistetta juuri lainkaan. Ei-poliittisissa keskusteluissa taas korostui aihetunnisteen funktio metakommenttina omasta toiminnasta. Myös sosiaalisessa mediassa ihmiset haluavat osoittaa olevansa huomaavaisia ja sosiaaliset koodit hallitsevia. Tutkielmassa pohditaan myös, miksi juuri sori siitä tarttui kielenkäyttöön laajemmin ja oli käytössä vielä yli kaksi vuotta Stubbin anteeksipyynnön jälkeen. Tähän vaikuttavia tekijöitä olivat muun muassa sen erottuminen poliittisesta kielenkäytöstä, fraasin yhtenevät piirteet Stubbin julkisuuskuvan piirteiden kanssa, 2010-luvun jälkimmäisen puoliskon poliittinen ilmapiiri ja julkisten anteeksipyyntöjen yleistyminen.
  • Vuorio, Lotta (Helsingin yliopisto, 2019)
    Britannian kansalaisten hyvinvointi ja kehojen terveys nousivat liikuntakasvatusta koskevassa keskustelussa uudella tavalla esiin 1800-luvun puolivälissä. Eri alojen asiantuntijat, kuten sosiaalireformistit ja lääkärit, keskustelivat siitä, miten miesten fyysistä kuntoa sotilaina ja naisten äiteinä saataisiin ihanteellisesti parannettua, jotta he voisivat täyttää sukupuolen sanelemat yhteiskunnalliset velvollisuutensa. Tutkin työssäni, miten liikunta, kehollisuus ja sukupuoli rakentuivat liikuntakasvatusta koskevan keskustelun ympärille ja miksi ne olivat merkittäviä ulottuvuuksia kyseisessä keskustelussa. Käytän tämän keskustelun tutkimiseen pääasiassa asiantuntijoiden kirjoittamia terveys- ja liikuntaoppaita, jotka ottavat kantaa siihen, miten liikuntakasvatus tulisi Britanniassa järjestää. Liikuntakasvatus ei ollut vielä 1850-luvun puolivälissä Britannian julkisen koulutuksen osana, joten keskustelu liikkuu lähtökohtaisesti tieteellisellä, ihanteellisella tasolla paljastaen keskeisiin käsitteisiini sidottuja arvoja, odotuksia ja normeja. Lähestyn alkuperäislähteitäni lähiluvulla, jolloin työn keskeinen metodi ja samalla myös tutkimustulos on liikunnan, kehollisuuden ja sukupuolen käsitteiden sisältämien merkitysten kulttuurihistoriallinen analyysi. Työn tavoitteena on ymmärtää liikunnan käsitteen avulla uudella tavalla, miten liikuntakasvatus vaikutti aineistossa esiintyvien sukupuolten, miesten ja naisten, liikkumisen mahdollisuuksiin. Käsittelen liikkumisen mahdollisuuksia ja käytäntöjä tieteellisen fysiologian, sosiaalisten normien, pukeutumisen, kauneusihanteiden ja kehon asentojen näkökulmasta sekä erilaisia sukupuolittuneita liikkumisen tapoja ja niiden merkityksiä. Liikuntakasvatuksen sisältämien merkitysten tulkintani keskeisin lopputulos on, että liikunta piti sisällään paljon muutakin kuin silmin havainnoitavaa kehojen liikettä. Määrittelemäni liikunnan käsitteen merkityksiä toistettiin ja muovattiin niin tieteellisen fysiologian, kehollisten kauneusihanteiden kuin liikunnan sosiaalisten funktioiden ja motiivien mukaisesti, minkä vuoksi oppaissa esiintyi hyvin erilaisia suositeltuja ja kiisteltyjä liikkumisen muotoja. Keskeistä työn lopputuloksen kannalta on myös tapa, jolla näitä sukupuolittuneita liikkumisen muotoja ja liikuntakasvatuksen tarjoamia uusia liikkumisen mahdollisuuksia voi tulkita. Esitän oman ja aiempaan tutkimuskirjallisuuteen verrattuna eriävän näkemykseni tästä tulkinnasta. Mielestäni muutosta naisten liikunnallisuudessa ei voida tulkita nykyajan arvoilla ja odotuksilla naisten vapautumisena kohti luontaista potentiaaliaan, sillä tulkinnallisen viitekehykseni mukaan kehollisuus rakentuu aina ajan ja paikan kulttuuristen merkitysten mukaisesti ilman kehon olemuksellista tarkoitusta. Sen sijaan tutkimukseni todistaa, että liikunnan, kehollisuuden ja sukupuolen sisältämien merkitysten muutos on mahdollista toistamalla diskursiivisesti olemassa olevia merkityksiä uudella tavalla.
  • Kotilainen, Jussi-Pekka (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkin, kuinka kylmän sodan päättymisen myötä Neuvostoliiton uhkakuva tilalle rakennettiin uusia uhkakuvia. Tutkimuksessa keskityn yhdysvaltalaisten uuskonservatiivien Irakista rakentamaan uhkakuvaan vuosien 1996-2003 välisenä aikana. Uuskonservatiivien Irakista rakentaman uhkakuvan rinnalla esitän, kuinka Yhdysvaltojen hallintojen viralliset uhkakuvat muuttuivat ja kuinka erityisesti hallintojen Irak-politiikka muuttui vuosien mittaan. Koska uuskonservatiivisuudesta on tullut poliittisessa keskustelussa heittopussitermi, määrittelen tutkimuksessa myös sen, minkälaisen ryhmittymän kylmän sodan päättymisen jälkeiset uuskonservatiivit muodostivat. Tutkielmassa käytän nk. Kööpenhaminan koulukunnan konstruktivistista teoriaa (Buzan, Waever & de Wilde) uhkakuvien rakentamisen analyysiin. Tutkimuskysymyksiäni ovat: Keitä uuskonservatiivit ovat? Mitä uuskonservatiivit edustivat ja miksi? Miten uuskonservatiivien rakentamat uhkakuvansa erosivat Yhdysvaltojen hallinnon virallisesta kannasta? Miksi Yhdysvaltojen hallinto jakoi uuskonservatiivien luoman uhkakuvan, jos uuskonservatiivit todella onnistuivat vaikuttamaan hallintoon? Miksi uuskonservatiivit ylipäätään rakensivat uhkakuvaa Irakista? Tärkeimpinä alkuperäislähteinä käytän uuskonservatiivien The Weekly Standard -lehteä, jonka sivuilla uuskonservatiivisuuden keskeiset edustajat rakensivat uhkakuvaa Irakista. Toisen keskeisen lähteen muodostaa uuskonservatiivien perustaman The Project for a New American Century -ajatushautomon julkaisema materiaali. Uuskonservatiivien ajatuksien kannalta myös heidän julkaisemansa kirjat ovat näyttävässä roolissa. Uuskonservatiivien kirjoituksia julkaistiin myös muissa lehdissä, kuten Foreign Policy ja National Interest. Yhdysvaltojen hallinnon virallisten uhkakuvien käsittelyn kannalta keskeisiä lähteitä ovat Kansallinen turvallisuusstrategia -asiakirjat, joita on julkaistu vuodesta 1987 lähtien. Tutkielmassa esitän, että kylmän sodan päättymisen jälkeiset uuskonservatiivit olivat korkeasti koulutettuja tutkijoita, virkamiehiä ja sotilaita. He muodostivat löyhän episteemisen yhteisön, jonka jäsenet jakoivat ajatuksen siitä, että Yhdysvaltojen itsenäisyysjulistus, liberaali demokratia ja markkinatalous muodostavan universaalit hyveet. He kokivat, että kylmän sodan voittaneen Yhdysvaltojen pitää vahvistaa hegemonia-asemansa ja toimia aktiivisesti maailmanpolitiikassa hyväntahtoisena imperiumina. Sen tehtävänä olisi olla vapauden majakka ja taistella maailman pahuutta ja hirviöitä vastaan. Uuskonservatiivit kokivat, että tahot jotka eivät jakaneet heidän universaaleja arvojaan, siis totalitaariset yhteiskunnat ja diktatuurit, edustivat pahuutta. Uuskonservatiiveille pelkkä Saddam Husseinin totalitaarisen hallinnon olemassaolo oli jo sinänsä syy hankkiutua siitä eroon. Yhdysvaltojen hallinto oli ajanut maltillista Irakin eristämispolitiikkaa, mutta syyskuun 11. päivän terrori-iskujen aiheuttama tarve näyttävälle vastaiskulle ja toisaalta Bushin hallintoon työllistyneet uuskonservatiivit saivat hallinnon virallisen kannan tiukentumaan ja lopulta aloittamaan sotatoimet. Toisaalta Kansalliset turvallisuusstrategiat ja Iraq Liberation Actin kaltaiset hallinnon toimet viittaavat siihen, että vastaavaan lopputulokseen oltaisiin voitu päätyä ilman terrori-iskuja tai George W. Bushin presidenttiyttä.
  • Paasonen, Henna (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkimustehtäväni on tarkastella 1300-luvulla Englannissa eläneen mystikon ja teologin Juliana Norwichlaisen näkykokemusta individuaationa eli itseksi tulemisen prosessina kirjoittavaksi ja opettavaksi naiseksi sekä initiaationa anakoreetiksi. Tarkastelen myös hänen kokemuksensa ruumiillisuutta ja liitän hänet 1200–1500 -lukujen naismystikoiden ruumiilliseen uskonnollisuuteen. Tutkielmani teoriataustana käytän analyyttisen psykologian perustajan C.G. Jungin individuaatioteoriaa ja ranskalaisen filosofin Maurice Merleau-Pontyn ruumiinfenomenologiaa. Tutkielmani on psykodynaaminen tekstitukimus, ja metodina käytän sisällönanalyysin teoriaohjaavan analyysin tyyppiä. Tutkielmassani käyttämäni teoriat ohjaavat analysoimieni näkyjen valintaa. Analysoidessani näkyjä kiinnitän huomiota niissä esiintyviin arkkityyppisiin symboleihin ja niiden ruumiillisuuteen. Aineistonani käytän Paavo Rissasen vuodelta 1985 peräisin olevaa suomennosta Jumalan rakkauden ilmestys Juliana Norwichlaisen pidemmästä, vuonna 1393 kirjoitetusta tekstistä. Suomennos pohjautuu Marion Glasscoen editioon nk. Sloane 2499 -käsikirjoituksesta, joka on peräisin 1600-luvulta. Sloane-käsikirjoitus on kielellisesti lähellä 1300-luvun englantia sekä tyylillisesti ja teologisesti hajanainen. Teoksessa ilmestyksiä on kaiken kaikkiaan viisitoista, tutkielmassani analysoin neljää ilmestystä. Työssäni päädyn siihen tulokseen, että Julianan näyissä ilmenevät animuksen, Suuren Äidin, Kosmisen Miehen ja varjon arkkityypit. Hänelle ruumis ei myöskään ole pelkkä kohtalo vaan uskonnollinen ilmaisuväline. Julianalle näyt olivat elämää ja persoonallisuutta voimakkaasti muuttava kokemus, joka sai hänet uhmaamaan aikansa misogyynisiä stereotypioita naisesta ja teki hänestä hengellisen opettajan sekä Englannin ensimmäisen proosakirjailijan.
  • Turkki, Laura (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkielmassa tarkastellaan kuulovammaistekstittämisen ohjeistuksia, käytännön toteutusta ja näkyvyyttä Ranskassa. Tutkielman alkupuolella perehdytään audiovisuaalisen kääntämisen osa-alueeksi kuuluvaan kielensisäiseen tekstittämiseen ja sen tutkimukseen. Lisäksi tutkielmassa esitellään eri tahojen, kuten Euroopan unionin, sitoutuneisuutta saavutettavuuteen ja kuulovammaisten kansalaisten oikeuksiin tekstityksen näkökulmasta. Euroopan unionissa on säädetty useita direktiivejä määrittelemään kaikkien kansalaisten yhtäläisiä oikeuksia käyttää audiovisuaalista materiaalia muun muassa televisiotekstitysten avulla. Euroopan unionin sisällä kuulovammaisjärjestöissä ja jäsenmaissa on teetetty vastaanottotutkimuksia kuulovammaistekstitysten laadusta ja kehityskohteista. Tutkielmassa esitellään tarkemmin Ranskassa säädettyjä lakeja, jotka pohjautuvat muun muassa Euroopan unionin direktiiveihin. Tutkimusaineisto jakautuu kahteen osaan. Ensimmäiseen osaan kuuluu kaksi ranskalaista elokuvaa, joiden DVD-julkaisuissa on tarjolla ranskankielinen kuulovammaistekstitys. Tutkimuksessa analysoidaan kyseisten elokuvien tekstityksiä. Analyysin perustana käytetään vuonna 2011 Ranskassa laadittua peruskirjaa, joka sisältää 16 laadukkaan kuulovammaistekstityksen kriteeriä. Tutkielman analyysissä vertaillaan elokuvatekstityksiä kriteereihin numero 1–14, jotka koskevat etukäteen tallennettuja ohjelmia. Peruskirjan on allekirjoittanut yhteensä 35 ranskalaista tahoa, joiden joukkoon kuuluu muun muassa valtion edustajia, audiovisuaalisen alan kattojärjestöjä, televisioyhtiöitä, tekstitysyrityksiä ja kuulovammaisten etujärjestöjä. Toinen analysoitavista tekstityksistä on tuotettu peruskirjan allekirjoittaneessa tekstitysyrityksessä. Analyysissä tarjotaan niin tekstuaalisia kuin visuaalisia esimerkkejä ranskalaisista kuulovammaistekstityksistä. Toiseen aineisto-osaan kuuluu 18 ranskalaista verkkosivustoa, jotka kuuluvat audiovisuaalisen alan kattojärjestöille, audiovisuaalisen sisällön palveluntarjoajille, tekstittäjien etujärjestöille ja kuulovammaisen yleisön etujärjestöille. Tutkielmassa tarkastellaan verkkosivustojen sisältöä etsien mainintoja saavutettavuudesta ja kuulovammaistekstittämisestä joko toimijoiden esittelyosioissa tai hakukoneissa. Osa analysoitavista toimijoista on ollut mukana allekirjoittamassa tekstitysten peruskirjaa. Tutkimuksessa selvitetään, missä määrin analysoitavat elokuvatekstitykset noudattavat peruskirjan asettamia kriteereitä. Lisäksi selvitetään, millä tavoin valitut tahot käsittelevät saavutettavuutta ja kuulovammaistekstittämistä verkkosivuillaan ja onko peruskirjan allekirjoittaneiden ja sen ulkopuolisten tahojen välillä merkittävää eroa aiheen käsittelyssä. Tutkimuksen hypoteeseina on, että peruskirjan allekirjoittanut tekstitysyritys on tuottanut tarkemman, kriteerien mukaisen tekstitystuotoksen ja että peruskirjan allekirjoittaneiden tahojen verkkosivustoilla käsitellään aihetta paremmin kuin sen ulkopuolisten tahojen verkkosivuilla. Tutkimustuloksissa havaitaan, että molemmat elokuvatekstitykset noudattavat useimpia peruskirjan asettamia tekstityskriteereitä. Analyysin hypoteesi kuitenkin kumoutuu, sillä tulosten perusteella peruskirjan ulkopuolinen tekstitysyritys on tuottanut kokonaisuutena paremman tekstitystuotoksen kuin peruskirjan allekirjoittanut tekstitysyritys. Tuloksissa on kuitenkin otettava huomioon se, että peruskirjan allekirjoittaneen yrityksen tuotos on valmistunut ennen peruskirjan virallista julkaisua, kun taas paremmin tuotettu tekstitys on valmistunut kuusi vuotta peruskirjan jälkeen. Verkkosivujen tutkimuksessa havaitaan, että useimmilla sivustoilla ei käsitellä audiovisuaalisten palveluiden saavutettavuutta tai kuulovammaistekstittämistä tarpeeksi laajasti. Useilla peruskirjan allekirjoittaneiden tahojen sivustoilla aihetta sivutaan, mutta sitä ei tunnisteta tärkeäksi yhdenvertaisuuden tavoitteeksi. Tutkimustulosten pohjalta hypoteesi ei toteudu, sillä kaikki peruskirjan allekirjoittaneet tahot eivät käsittele aihetta sivuillaan, eikä allekirjoittaneiden ja peruskirjan ulkopuolisten tahojen välillä ole merkittävää eroa. Tutkielma osoittaa, että kuulovammaistekstittämisen ja saavutettavuuden tutkimus on yhä tärkeämpi aihe nykyajan yhteiskunnassa. Ne ovat myös ajankohtaisia aiheita, sillä esimerkiksi Euroopan unionissa valmistellaan laajoja uudistuksia kansalaisten yhdenvertaisuuden takaamiseksi. Tulosten perusteella voidaan todeta, että lisätutkimus aiheesta ja asiaa koskevien tahojen huomio kuulovammaistekstittämiseen on paikallaan.
  • Salo, Henrik (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkielman tavoitteena on selvittää, millaisia haasteita suomenkielisillä saksanopiskelijoilla on saksan sanapainossa. Tutkielmassa suoritetaan virheanalyysi, jossa selvitetään, miten paljon saksanopiskelijat tekevät virheitä sanapainossa ja millaisia yksilöllisiä eroja heidän välillään on. Tämän avulla pyritään selvittämään, kuinka laaja haaste saksan sanapaino suomenkielisille on ja millaisia virheitä siinä yleisimmin tehdään. Virheanalyysin yhteydessä toteutetaan lyhyt korpusanalyysi, joka tutkii kahden saksan kielen sanan, überall ja überhaupt painotusta. Tutkimusaineistona käytetään vuoden 2010 TAITO-projektin videoitua materiaalia, jossa Helsingin yliopiston saksan pääaineopiskelijat suorittavat suullisia keskustelutehtäviä saksaksi, sekä HY-TALK-projektin materiaalia vuodelta 2011, jossa Helsingin yliopiston Kielikeskuksen saksan kurssin opiskelijat suorittavat samankaltaisia keskustelutehtäviä. Korpusanalyysissä käytetään apuna Mannheimin saksan kielen instituutin Datenbank für gesprochenes Deutsch – tietokantaa ja siitä saatua korpusta Forschungs- und Lehrkorpus für gesprochenes Deutsch (FOLK). Tutkielman teoriaosuudessa muodostetaan kuva saksan sanapainosta ilmiönä mm. ääntämisoppikirjojen ja erilaisten sanapainoon keskittyvien aikaisempien tutkimusten avulla. Teoriaosuudessa selvitetään, miten sanan rakenne vaikuttaa sen painotukseen ja millaisia sääntöjä saksan painotuksessa on. Saksan sanapainoa myös verrataan lyhyesti suomen kielen sanapainoon. Saksan sanapainoa käsitellään myös pedagogisesta näkökulmasta ja teoriaosuuden myöhemmässä vaiheessa selvitetään mm. erilaisten didaktisten oppaiden avulla, miten saksan sanapainoa voisi käsitellä kouluympäristössä, sekä perehdytään siihen, millaiset tekijät johtavat ääntämysvirheisiin ja pohditaan niiden käsittelyä luokkahuoneessa. Analyysin tuloksina todetaan, että suomenkieliset saksanopiskelijat painottavat erityisen usein virheellisesti ensimmäistä tavua, kun sanapaino on saksan kielessä sanan lopussa. Varsinkin painottomat prefiksit, kuten ge- aiheuttavat usein haasteita. Virheiden määrässä ja laadussa on myös melko suuria yksilöllisiä eroja, eikä lähtötaso kaikissa tapauksissa korreloi virheiden määrän kanssa.
  • Lindfors, Lasse (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkielmani tarkastelee estetiikassa ja filosofiassa käytettyjä tunnetermejä sekä niihin liittyviä käsityksiä ja teorioita. Työn lähtökohtana on huomio, että tunneilmiöitä koskevaa nykykeskustelua hallitseva emootiolähtöinen näkökulma ei onnistu selittämään taiteen ja tunteiden kytköstä tavalla, joka vastaisi asiaa koskevia intuitioita ja arkipuheessa ilmeneviä käsityksiä. Ennen kaikkea emootiolähtöisillä teorioilla on vaikeuksia selittää tyydyttävällä tavalla tunneilmiöiden kokemusaspektia ja subjektiivisen taidekokemuksen merkityksellisyyttä – taide vaikuttaa olevan meille tärkeää tavalla, joka liittyy nimenomaan sen affektiiviseen puoleen. Lisäksi taiteeseen liittyvät tunneilmiöt ovat usein luonteeltaan sellaisia, ettei niitä ole mielekästä analysoida emootiolähtöisessä viitekehyksessä. Tyypillisesti propositionaalisia ja intentionaalisia tekijöitä painottava tutkimusote soveltuu huonosti tunteiden ja tunnelmien kaltaisten suuntautumattomien tunneilmiöiden analysoimiseen. Jyri Vuorisen kirjoituksiin (Aitoja ja Alueita, 2001) viitaten esitän, että käsitteellisellä lähtökohdalla on merkittävä tutkimuksen suuntaa ohjaava ja teorian ongelma-aluetta rajaava funktio. Määrittelemällä käsitteiden rajat tietyllä tavalla tutkittavat ilmiöt alkavat näyttäytyä erilaisina. Kuitenkin sanoja kuten ”emootio”, ”affekti”, ”tunne” ja ”tunnelma” käytetään teoreettisessa keskustelussa varsin vaihtelevilla tavoilla ja usein niin, että termejä ei määritellä eksplisiittisesti. Siksi pidän termejä ja käsitteitä painottavaa tutkimusnäkökulmaa perusteltuna. Vaikka tunneilmiöiden kokemusaspektia pidetään intuitiivisesti keskeisenä tunneilmiöiden osatekijänä, se jää yleensä marginaaliseen asemaan emootiolähtöisissä, propositionaalisia ja fysiologisia osatekijöitä painottavissa teorioissa. Pyrin ymmärtämään, miksi ensimmäisen persoonan näkökulma jää niin vähälle huomiolle ja miksi emootiolähtöiset teoriat eivät ole selitysvoimaisia taide-tunne -kytköksen subjektiivisen merkityksellisyyden osalta. Esitän, että tunnetermeihin ja erityisesti sanaan “tunne” liittyy implisiittinen ihmisenä olemisen erityislaadun konnotaatio: voidaan ajatella, että tunneilmiöitä ja tunnekokemusta pidetään merkityksellisinä asioina, koska ne kytkeytyvät jollain tavalla käsityksiimme siitä, mitä on olla ihminen. Vaikka tarkastelen nykykeskustelua kriittisesti, totean, että sille tyypillinen propositionaalisiin ja fysiologisiin tekijöihin keskittyminen on ymmärrettävää metodologisista ja tieteenfilosofisista syistä – subjektiivinen kokemus ja ensimmäisen persoonan näkökulma ovat haastavia tutkimuskohteita varsinkin analyyttisen filosofian ja luonnontieteen näkökulmasta. Tutkielman toinen osa tarkastelee tunnetermejä ja edellä kuvailtua problematiikka historiallisesta näkökulmasta. Kysyn muun muassa, miten ensimmäisen persoonan näkökulma kytkeytyy tunnetermeihin suhteessa laajempiin aatehistoriallisiin teemoihin, kuten muuttuvaan ihmiskäsitykseen ja maailmankatsomukseen. Esitän, että nykyisen emootiokäsitteen keskeisenä lähtökohtana voidaan pitää Thomas Brownia ja 1800-luvulla yleistynyttä sekulaariin tieteellisyyteen pyrkivää keskustelua. Tunne-sanaan liittyviä konnotaatioita voidaan puolestaan ymmärtää varhaismodernilla aikakaudella tapahtuneen subjektiivisen käänteen kontekstissa: muun muassa René Descartesin, John Locken ja David Humen myötä ensimmäisen persoonan näkökulmaan liittyvistä käsitteistä kuten tunteesta, kokemuksesta ja tietoisuudesta tuli eksplisiittisiä filosofisen ajattelun kohteita. Samalla niistä tuli ideoita, jotka liitettiin ihmisenä olemisen erityislaatuun. Lopuksi esitän, että vastaava ihmisenä olemisen erityislaadun konnotaatio on läsnä nykyisessä sanassa ”tunne” – varhaismodernilla aikakaudella tapahtuneen subjektiivisen käänteen valossa voidaan ymmärtää, miksi tunne-taide kytköstä pidetään eksistentiaalisesti merkityksellisenä ja tärkeänä. Taiteen affektiivinen puoli ei rajoitu kognitiivisten ja fysiologisten osatekijöiden perusteella määriteltäviin emootioihin – se nähdään ihmisenä olemisen erityislaatuun liittyvänä tekijänä.
  • Huvinen, Sointu (Helsingin yliopisto, 2019)
    Pro gradu -tutkielmani käsittelee kääntämäni Rautalammin kunnan matkailusivun japaninkielisen version tuottamisprosessia. Sen materiaalina toimii lopullinen kunnan sivuilla julkaistu käännös, joka muodostaa myös opinnäytetyöni toisen osan. Suomenkielinen lähtöteksti ja japaninnoksen glossattu versio ovat mukana tutkimuksessa liitteinä. Menetelmänä olen käyttänyt kuvailevaa ja vertailevaa sisällönanalyysiä pääasiassa kvalitatiivisesti, mutta paikoitellen myös kvantitatiivisesti. Koska tutkimus edustaa Itä-Aasian tutkimuksen opintosuuntaa, se ei täysin noudata käännöstieteen konventioita. Tutkimuksen ensimmäisessä osassa tutkin käännöstä skoposteorian näkökulmasta ja vertaan sitä suomenkieliseen lähtötekstiin. Skoposteorian mukaan jokaisella tekstillä on tarkoitus eli skopos, ja käännös tulee tehdä ensisijaisesti ottamalla huomioon käännöksen oma tarkoitus ja kohderyhmä. Joskus tämä vaatii käännöksen muokkaamista lähtötekstiin verrattuna, ja analyysini keskeisiä painopisteitä ovatkin lähtötekstiin tehdyt lisäykset, poistot, virkkeiden ja ilmaisutavan muutokset sekä lähes sellaisenaan käännetyt kohdat. Tutkimuksen toisen osan käännös toimii näytteenä suomalaisten kääntäjien ammattitaidosta ja on työni konkreettinen hedelmä, joka tarjoaa yhden esimerkin matkailumateriaalien kääntämiseen. Analyysin ja käännöksen ymmärtämiseksi esittelen taustatietoa japanin kielestä sekä japanilaisten matkailutottumuksista ja -arvoista Suomessa ja ulkomailla. Nämä auttavat hahmottamaan paremmin käännöstyöhön liittyviä valintojani kuten joidenkin poistojen tai lisäysten oikeutusta. Tutkimuksessani käy ilmi, että japanilaista yleisöä palvelevan käännöksen tuottaminen matkailumateriaaliin vaatii kohderyhmän ja kielen hallintaa. Käännöksessä esiintyy useita muutoksia lähtötekstiin nähden, jotka kaikki ovat perusteltavissa tekstilajin ja oletetun kohderyhmän kautta. Samalla tutkimuksessa selviää, että käännösvalinnat eivät ole universaaleja vaan kääntäjästä riippuvaisia, mikä tekee työstä subjektiivisen. Silti tutkielma tarjoaa näkökulman paitsi matkailumateriaalien kääntämiseen suomesta japaniksi käsinkosketeltavan esimerkin kautta myös Suomeen suuntaavan japanilaisen matkailijan kuvan.
  • Kettunen, Sanna-Maria Valentina (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miksi lukiolaiset ovat kiinnostuneita japanin kielestä, kuinka motivoituneita he ovat oppimaan kieltä, mitkä ovat tärkeimmät motivaatiotekijät sekä minkälaisia oppimistavoitteita ja tulevaisuudensuunnitelmia opiskelijoilla on. Lisäksi halutaan selvittää, kuinka tärkeä rooli japanilaisella populaarikulttuurilla ja Japaniin liittyvillä harrastuksilla on kieliopintojen aloittamisessa. Lukiolaisten japanin kielen opiskelumotivaatiota ei ole aikaisemmin tutkittu Suomessa tässä laajuudessa. Tutkimalla opiskelun aloittamiseen liittyviä syitä, oppimistavoitteita ja tulevaisuudensuunnitelmia voidaan kielen opetusta kehittää vastaamaan entistä paremmin opiskelijoiden toiveita ja tavoitteita. Tutkimus toteutettiin sähköisen kyselylomakkeen avulla ja siihen osallistui 46 opiskelijaa seitsemästä eri lukiosta. Kyselyssä kartoitettiin opiskelijoiden taustaa, Japaniin liittyviä harrastuksia, japanin kieleen ja kulttuuriin liittyviä asenteita, opiskelumotivaatiota sekä tulevaisuudensuunnitelmia ja oppimistavoitteita. Analysoin saamaani dataa motivaation suuntaa ja intensiteettiä mittaavan testipatterin avulla, jonka pohjana käytin Gardnerin (2001: 7-9) sosiokasvatukselliseen malliin pohjautuvaa testipatteria. Muokkasin mallia vastaamaan paremmin suomalaisten lukio-opiskelijoiden japanin kielen oppimiskontekstia. Täydensin mallia sisäisen motivaation ja ulkoisen motivaation käsitteillä sekä motivaation kestoa ja opiskelun tavoitteellisuutta mittaavilla väittämillä. Tutkimuksessa selvisi, että lukiolaisten japanin kielen opiskelumotivaatio on korkea. Tutkimus osoittaa myös, että nuorten japanin kielen opiskeluun liittyy paljon muutakin kuin kiinnostus japanilaista populaarikulttuuria kohtaan. Lukioikäiset ovat monipuolisesti kiinnostuneita japanilaisesta kulttuurista ja yhteiskunnasta sekä itse kielestä ja sen rakenteesta. Lisäksi moni uskoo, että japanin kielen taito on yhä hyödyllisempi tulevaisuuden Suomessa ja auttaa heitä erottumaan työmarkkinoilla.
  • Heinola, Julia (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkielmassani tarkastelen, kuinka Ahvenanmaan, Turunmaan ja Uusimaan ruotsinkielisissä murteissa käytetään negaatiota inga verrattuna ruotsin kielen tavallisimpiin negaatioihin int, inte ja it. Tarkastelen tutkielmassani, kuinka informanttien asuinalue, ikä ja sukupuoli näkyvät negaatioiden käytössä. Teoriaosiossa käsittelen sosiolingvistiikkaa ja murteentutkimusta tutkimusalana ja kuinka erilaiset kielenulkoiset tekijät vaikuttavat kieleen. Lisäksi käsittelen Ahvenanmaan, Turunmaan ja Uusimaan murteita sekä negaation inte etymologiaa ja kieliopillista funktiota. Tutkimukseni perustuu puhuttuun ja litteroituun materiaaliin, joka on kerätty puhekorpus Talkoon SLS:n toimesta projektissa Spara det finlandssvenska talet vuosina 2005-2008 sekä vanhemmasta julkaisusta Från Pyttis till Nedervetil. Tutkimuksessa käyttämäni metodi on variaabelianalyysi. Analyysini on määrällinen ja esittelen tuloksia diagrammein ja taulukoin. Tutkimuksessani on 155 informanttia puhekorpus Talkosta. Analyysini osoittaa, että negaatio inga on yleisin Länsi-Turunmaalla ja Itä-Ahvenanmaalla, mutta Uusimaalla negaation esiintyminen on vähäistä ja inga esiintyy lähinnä Itä-Uusimaalla. Informanttien ikä vaikuttaa vaihtelevasti negaatioiden käyttöön. Länsi-Ahvenanmaalla negaatio inga on hieman yleisempi nuorten informanttien keskuudessa, kun taas Itä-Ahvenanmaalla ja Itä-Turunmaalla negaatio inga on yhtä yleinen nuorten ja vanhempien informanttien keskuudessa. Länsi-Turunmaalla inga on yleisempi vanhempien informanttien keskuudessa, kuin myös Itä-Uusimaalla. Analyysini osoittaa, että negaatio inga esiintyy yhtä paljon sekä naisten että miesten keskuudessa Ahvenanmaalla, mutta enemmän miesten keskuudessa koko Turunmaalla sekä Itä-Uusimaalla. Analyysini osoittaa, että eri informanttiryhmiä tarkasteltaessa variaatio negaatioidenkäytössä on suurta. Tästä poiketen itäuusimaalaisten nuorten naisten negaationkäytössä ei näy ollenkaan variaatiota, sillä he käyttävät ainoastaan negaatiota int.
  • Turkkila, Roosa (Helsingin yliopisto, 2018)
    Yleisesti ajatellaan, että kasvonpiirteiden prosessoinnissa on jotain erityistä verrattuna muiden objektien visuaaliseen prosessointiin. Tämän erityisyyden on ajateltu liittyvän kasvojen kokonaisvaltaiseen havaitsemiseen, jossa erityinen sija on ollut kasvonpiirteiden keskinäisillä suhteilla. Kasvojen prosessoinnin on ajateltu olevan holistista ja kasvojen visuaalisena signaalina niin sanotusti olevan enemmän kuin osiensa summa. Aikaisemmat tutkimukset lähes poikkeuksetta eivät kuitenkaan ole pystyneet määrittelemään holistista prosessointia yksiselitteisesti tai kvantitatiivisesti mitattavana ilmiönä eikä ole lainkaan selvää, onko niissä mitattu havaitseminen sellaista, joka aisti-informaation integroinnin suhteen poikkeaa muusta havaitsemisesta. Tämän tutkielman tavoitteena oli tutkia kasvonpiirteiden integraatiota kokeellisesti psykofysiikan menetelmin vertaamalla kasvonilmeiden erottelukykyä ilmeiden eri voimakkuuksilla. Ensimmäisessä osatutkimuksessa määritettiin piirteiden optimaalinen integraatio tilastollisella mallilla käyttäen lähestymistapaa, jota on hyödynnetty laajalti muissa vihjeiden integraation tutkimuksissa. Lisäksi tutkittiin, pystyykö tietoinen tarkkailu-strategia parantamaan kasvonilmeen tunnistamista. Toisessa osatutkimuksessa tutkittiin integraation tahattomuutta, tarkastelemalla ristiriitaisten ilmeen vaikutusta tarkkailtavan kasvonilmeen havaitsemiseen. Tutkimus osoitti, että kasvojen havaitsemiseen liittyy tahaton integraatio eri kasvonpiirteiden välittämän informaation välillä. Tämä tukee holistiseen prosessointiin liittyvää määritelmää, että kasvot havaitaan ensisijaisesti kokonaisuutena. Tutkimuksen tulokset piirteiden integraatiosta eivät olleet täysin yksiselitteisiä, mutta integraation voidaan ainakin sanoa olevan optimaalista.
  • Arle, Solveig (Helsingin yliopisto, 2018)
    Det finns i dag ett stort behov av kunskap om hur man skriver lättlästa texter, eftersom ny lagstiftning mer än tidigare förpliktigar både myndigheter och företag till tillgänglig kommunikation. Samtidigt visar läsförståelseundersökningar att kring tio procent av befolkningen behöver lättlästa texter. Syftet med avhandlingen är att undersöka hur primord förekommer i lättlästa texter, och därigenom bidra till forskningen om lättlästa texter och utvecklandet av NSM-teorin (Natural Semantic Metalanguage). Resultaten kan också tillämpas i arbetet med att skriva lättlästa texter. I undersökningen görs en analys av tre romaner som har återberättats i en mer lättläst version, och hur de ord och begrepp som kallas primord förekommer i de återberättade versionerna. Med primord avses 65 ord som används för semantisk analys enligt NSM-teorin, en metod att förklara ord på ett för var och en begripligt sätt. Enligt NSM-teorin kan man med primorden förklara alla andra ord. Primorden är universella; det finns ett uttryck för samma semantiska innehåll på alla världens språk. Analysen är indelad i en kvantitativ och en kvalitativ del; i undersökningen jämförs tre originalromaner och återberättade versioner i dels en frekvensanalys, dels en deskriptiv jämförande analys. Frekvensanalysen visar att många, men inte alla, primord är mer frekventa i de återberättade versionerna av romanerna. Den jämförande analysen visar att primorden har lagts till för att klargöra outtalade sammanhang, som ersättning för svårare ord, och då författarna har förkortat och sammanfattat längre och mer invecklade textavsnitt. Resultaten stöder tidigare forskningsresultat som visat att primord används i lättlästa texter, trots att skribenterna knappast känner till NSM-teorin. De exempel som tagits fram i undersökningen kan stå som modell för hur primorden kan användas för att skriva lättläst text, till exempel hur de primord som uttrycker tid och rum kan hjälpa läsaren att förstå i vilket sammanhang händelser utspelar sig. Utöver analysen av undersökningens material, de sex romanerna, ingår i undersökningen också en analys av den förteckning över svenska primord som publicerats 2008. Här diskuteras hur de svenska primorden kunde utvecklas genom fortsatt forskning, men också hur förteckningen över svenska primord kunde tillämpas för att skriva lättlästa texter. Den svenska förteckningen från 2008 har inte uppdaterats i takt med den internationella forskningen kring NSM: den innehåller ett ord som senare strukits, ha, och saknar flera ord som lagts till. Vissa primord har viktiga allolexer som kunde läggas till i förteckningen, alltså andra ord eller uttryck som representerar primordet. Till exempel kunde primordet avlägsen förses med allolexen långt (borta). Alla allolexer kunde samlas i en förteckning eller handbok som stöd för dem som skriver lättläst text.
  • Törölä, Siri (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkielmassa selvitetään, ovatko Helsingin kasvatuksen ja koulutuksen toimialan varhaiskasvatuksen suomenkielisissä päiväkodeissa työskentelevät kasvattajat ja päiväkotien johtajat saaneet koulutusta varhaiskasvatuslain ja Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden edellyttämän sukupuolisensitiivisen kasvatuksen toteuttamiseksi sekä sitä, miten he suhtautuvat sukupuolisensitiiviseen kasvatukseen ja siihen liittyvään koulutukseen. Tutkielma paikantuu feministiseen kasvatustutkimukseen. Suomessa tehdyn feministisen kasvatustutkimuksen mukaan suomalaisissa päiväkodeissa ylläpidetään sukupuolittavia käytänteitä, jotka ovat sukupuolten tasa-arvon este. Sukupuolisensitiivisellä kasvatuksella murretaan sukupuolistereotypioita ja edistetään sukupuolten tasa-arvoa. Lähetin kyselyn Helsingin kaupungin kasvatuksen ja koulutuksen toimialan varhaiskasvatuksen suomenkielisissä päiväkodeissa työskenteleville kasvattajille ja päiväkotien johtajille. Kyselyssä kysyin, ovatko vastaajat saaneet tutkintoon johtavassa koulutuksessa tai onko työnantaja tarjonnut koulutusta Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden mukaisesta sukupuolisensitiivisestä kasvatuksesta. Kysyin myös, kokevatko vastaajat tarvitsevansa lisää koulutusta Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden mukaisen sukupuolisensitiivisen kasvatuksen toteuttamiseksi, sekä miten he suhtautuvat sukupuolisensitiiviseen kasvatukseen ja siihen liittyvään koulutukseen. Kyselyyn vastasi 114 henkilöä. Kyselyn tausta-aineistoksi haastattelin sähköpostitse Helsingin kaupungin kasvatuksen ja koulutuksen toimialan varhaiskasvatuksen edustajaa, jolta kysyin, miten päiväkodeissa on pyritty edistämään sukupuolten tasa-arvoa. Haastattelin myös Helsingissä eniten varhaiskasvatukseen lähihoitajia, sosionomeja ja kasvatustieteen kandidaatteja kouluttavien koulutusohjelmien edustajia. Kysyin, miten koulutusohjelmissa opetetaan sukupuolisensitiivistä kasvatusta. Kyselyn vastausten ja koulutusohjelmien edustajien haastattelujen perusteella koulutus sukupuolisensitiivisestä kasvatuksesta on vuosien saatossa parantunut. Vuosina 2009–2018 valmistuneet kasvattajat kokivat, että heillä on tutkinnon pohjalta paremmat välineet toteuttaa Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden mukaista sukupuolisensitiivistä kasvatusta kuin vuosina 1978–2008 valmistuneilla vastaajilla. Helsingin kaupungin kasvatuksen ja koulutuksen toimialan varhaiskasvatuksen edustajan haastattelun mukaan päiväkodeissa työskentelevät kasvattajat olivat saaneet jonkin verran koulutusta sukupuolisensitiivisestä kasvatuksesta. Kyselyn perusteella koulutus oli ollut erittäin vähäistä. Suurin osa vastaajista koki tarvitsevansa koulutusta ainakin yhdellä Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden mukaisella sukupuolisensitiivisen kasvatuksen osa-alueella.
  • Tuomaala, Katri (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tämä tutkielma käsittelee keskiajan Pariisia Victor Hugon romaanissa Notre-Dame de Paris (1831). Tutkielman tarkoituksena on selvittää, minkälainen kuva Pariisista luodaan sekä kyseisen teoksen pää- että sivuhahmojen kautta. Teoreettisena taustana toimivat pääasiassa Michel de Certeaun käsitteet paikka ja tila, jotka yhdistetään kerronnassa henkilöhahmoihin liittyvään suoraan määrittelyyn ja epäsuoraan esittämiseen. Analyysi kohdistuu siis sekä kertojan antamiin suoriin määrittelyihin liittyen esimerkiksi hahmojen ulkonäköön, että hahmojen sanoihin ja tekoihin. Tässä tutkielmassa henkilöhahmojen funktio romaanissa nähdään kykynä muuttaa Pariisi liikkumattomasta, puhtaasti maantieteellisestä paikasta eläväksi tilaksi. Täten hahmot siis edustavat Pariisia ja luovat sen tunnelman. Tutkielmassa löydetään kolme keskiajan Pariisiin liittyvää ilmiötä, jotka tulevat ilmi teoksen henkilöiden kautta ja jotka määrittävät, minkälainen kuva Pariisista annetaan romaanissa. Ensimmäinen ilmiöistä on kaiken erikoisen kiehtovuus, joka ilmenee henkilöhahmojen tapana kiinnittää huomio hyvin nopeasti kaikkeen viihdyttävään ja kummalliseen positiivisessa tai negatiivisessa mielessä. Toinen ilmiö on niin sanottu kätkössä oleva Pariisi, joka syntyy teoksen hahmojen luoteenpiirteiden niistä puolista, jotka eivät ole heti romaanin aluksi näkyvillä tai jotka eivät näy juuri ollenkaan esimerkiksi muille kertomuksen henkilöille. Viimeinen ilmiö liittyy kuoleman ja väkivallan läsnäoloon romaanissa: kuolema ja väkivalta vaikuttavat jollakin tavalla kaikkien hahmojen elämään ja he itse osallistuvat väkivaltaisiin tekoihin. Suuri osa hahmoista myös kuolee. Näiden kolmen ilmiön nähdään muodostavan keskiajan Pariisin tunnelman Notre-Dame de Paris-romaanissa. Lisätutkimusta voitaisiin tehdä Pariisin representaatiosta koko Victor Hugon tuotannossa.
  • Autti, Sini (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkielmani käsittelee kielenoppimispelien käyttöä oppilasnäkökulmasta suomalaisissa lukioissa osana vieraiden kielten opetusta. Tutkimuksessa selvitetään lukioikäisten saksanlukijoiden subjektiivisia teorioita peleihin ja pelaamiseen kielten oppitunneilla kolmesta eri näkökulmasta. Nämä näkökulmat ovat: minkälaisia tavoitteita ja minkälaisiin tarkoituksiin kieltenoppimispelejä ja pelaamista voidaan käyttää ja hyödyntää, minkälaisia pelejä tulisi käyttää opetuksessa ja millaisia ominaisuuksia peleillä tulisi olla sekä mitkä tekijät vaikuttavat pelitilanteessa pelin kulkuun ja sen onnistumiseen lukiolaisten mielestä. Tutkielman ensimmäisessä osassa esittelen kielenoppimispeleihin liittyvää teoriaa. Määrittelen pelin käsitteenä, esittelen mahdollisia oppimistavoitteita pelien käytölle ja selostan aikaisemman tutkimuksen tekemiä havaintoja onnistuneeseen pelaamiseen kielten opetuksen apuvälineenä. Teoriassa esittelen myös kielenoppimispelien mahdollisia hyötyjä muistin ja oppimisen näkökulmasta. Tarkastelen kielenoppimispelejä lisäksi osana vuoden 2015 lukion opetussuunnitelman perusteita. Tutkielma on laadullinen kyselytutkimus, joka toteutettiin keväällä 2018 pääkaupunkiseudulla 11 eri saksan kielen lukioryhmässä. Vastauksista analysoin 100 saksan opiskelijan kirjoittamaa tekstiä. Analyysimenetelmänä käytän laadullista tekstin temaattista sisältöanalyysiä. Vertaan tutkielmassani esille nousseita oppilaiden näkökulmia työn teoriaosassa esitettyihin kielenoppimispelien ominaisuuksiin, hyötyihin ja niitä opetuksessa käytettäessä huomioitaviin seikkoihin. Tulokset osoittavat, että lukiolaiset ovat osittain yhtä mieltä teorian ja aikaisemman tutkimuksen kanssa pelien mahdollisista hyödyistä. Vastaukset osoittavat, että omilla oppimismieltymyksillä sekä aikaisemmilla pelikokemuksilla on paljon vaikutusta oppilaiden näkemyksiin pelaamisen mahdollisista tavoitteista ja pelien toimivuudesta. Pelaaminen nähdään erityisesti keinona saada vaihtelua oppitunneille. Tulokset osoittavat, että erityisesti erilaisilla sosiaalisilla tekijöillä on oppilaille suuri merkitys pelatessa esimerkiksi pelaamisen tavoitteiden kannalta.

Näytä lisää