Humanistinen tiedekunta

 

Recent Submissions

  • Vidgren, Noora (Helsingin yliopisto, 2014)
    Tämä tutkielma käsittelee lukiolaisten informaalia englannin oppimista ja sen yhteyttä englannin oppimiseen koulussa. Tutkielmani tarkoituksena on selvittää, kuinka suuren osan englannin oppimisestaan lukiolaiset arvioivat tapahtuvan koulun ulkopuolella, missä tilanteissa he oppivat englantia koulun ulkopuolella ja mikä yhteys koulun ulkopuolisella oppimisella on koulussa tapahtuvaan oppimiseen. Tutkielman teoreettisessa osassa tarkastelen englannin kielen asemaa Suomessa ennen ja nyt sekä englantia maailmankielenä. Tämän lisäksi käsittelen englannin kielen informaalia oppimista. Tutkielman empiirinen osa esittelee kvantitatiivisen tutkimuksen, joka tutkii lukiolaisten informaalin englannin oppimisen määrää ja laatua sekä sen yhteyttä englannin oppimiseen koulussa. Tutkimusmetodina toimii kyselylomake. Tutkimukseen osallistui yhteensä 240 lukiolaista pääkaupunkiseudulta. Kerätty aineisto analysoitiin SPSS-tilasto-ohjelman avulla. Tutkimukseen osallistuneista lukiolaisista neljännes kertoo oppivansa englantia suurimmaksi osaksi tai ainoastaan koulussa, lähes puolet yhtä paljon koulun ulkopuolella kuin koulussa, ja reilu viidennes suurimmaksi osaksi tai kokonaan koulun ulkopuolella. Yleisimmät oppimistilanteet koulun ulkopuolella ovat television ja elokuvien katselu, internet ja musiikin kuuntelu, ja informaalin oppimisen katsotaan vaikuttavan etenkin sanastotaitoihin. Sen perusteella, kuinka suuri osuus informaalilla oppimisella on oppijoiden englannin oppimisessa, tutkimukseen osallistuneet lukiolaiset voidaan jakaa institutionaalisiin oppijoihin, universaaleihin oppijoihin ja informaaleihin oppijoihin. Sukupuoli on merkittävä tekijä englannin informaalissa oppimisessa, sillä 80 prosenttia informaaleihin oppijoihin kuuluvista oppijoista on poikia. Englannin informaalin oppimisen ja arvosanojen välillä löytyy tilastollisesti merkittävä korrelaatio: informaaleilla oppijoilla on muita korkeammat arvosanat. Tämän lisäksi englannin informaalin oppimisen ja perinteisen koulutyöskentelyn välillä löytyy tilastollisesti merkittävä negatiivinen korrelaatio: informaalit oppijat käyttävät vähemmän aikaa läksyjen tekemiseen ja kokeisiin lukemiseen kuin institutionaaliset ja universaalit oppijat. Kolmanneksi englannin informaalin oppimisen ja englannin oppimisen vaikeustason välillä löytyy tilastollisesti merkittävä korrelaatio: informaalit oppijat kokevat englannin oppimisen helpommaksi kuin institutionaaliset ja universaalit oppijat. Tutkimustulokset osoittavat, että informaalit oppijat ovat luokkahuoneissa etulyöntiasemassa. He saavuttavat vähemmällä vaivalla korkeampia arvosanoja kuin institutionaaliset ja universaalit oppijat.
  • Lahti-Nuuttila, Tempo (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkielmassa perehdytään englantilaisen kirjailijan Neil Gaimanin romaaneihin American Gods (2001) ja Anansi Boys (2005) sekä erityisesti niissä esiintyvän kujeilijan (trickster) arkkityypin vaikutuksiin teosten kuvaamassa yhteiskunnassa. Teoksissa useat hahmot edustavat eri tavoin kujeilijan arkkityyppiä sekä tähän usein liittyvää kulttuurisankarin (culture hero) arkkityyppiä. Molempia on alkuperäiskansojen tarustoissa käytetty mm. opettamaan yhteisön tapoja, välittämään tärkeitä perinteitä sukupolvelta toiselle sekä ylläpitämään yhteisön yhtenäisyyttä. Kirjailijan moderni lähestymistapa kujeilijaan tarjoaa kiinnostavan lähtökohdan analyysille arkkityyppien vaikutuksista länsimaiseen, erityisesti anglo-amerikkalaiseen yhteiskuntaan, joka on saanut vaikutteita lukemattomista muista kulttuureista. Väitän, että teokset tarjoavat kattavan esimerkin kujeilijan rooleista ja funktioista tasapainottavana sekä parantavana tekijänä kirjojen kuvaamassa modernissa yhteiskunnassa sekä yhteiskunnan ja yksilön vuorovaikutuksessa. Kujeilijoita tavataan teoksissa sekä sankarin että roiston rooleissa, ja molemmista eritellään ja analysoidaan kujeilijan joko yhteiskunnallisesti tai yksilöllisesti positiiviset funktiot tai positiivisia reaktioita aikaansaavat negatiiviset funktiot. Tutkielman johdantokappaleessa esitellään kujeilijan funktioita alkuperäiskulttuureissa, Gaimanin eri kulttuureja yhdistelevä toteutus sekä hypoteesi kujeilijan funktioista teosten kuvaamassa yhteiskunnassa. Toisessa luvussa vertaillaan American Gods ¬ teoksessa esiintyviä kujeilijoita näiden esikuvina toimiviin alkuperäisiin kujeilijoihin ja etsitään kujeilijahahmojen yhteyksiä teoksessa esiintyviin yhteiskunnallisiin ongelmiin. Kolmannessa luvussa eritellään neljä tieteellistä artikkelia, jotka käsittelevät kujeilijoihin liittyviä yhteiskunnallisia sekä yksilöllisiä ongelmia teoksissa. Neljännessä luvussa vertaillaan Anansi Boys teoksessa esiintyviä kujeilijoita toisessa luvussa käytetyin metodein, mutta sillä poikkeuksella, että teos antaa selvästi edeltävää teosta enemmän viitteitä kujeilijan asemasta yksilön ja yhteiskunnan vuorovaikutuksessa. Viidennessä luvussa pyritään herättelemään analyysiin perustuvaa keskustelua kujeilijan mahdollisesta merkityksestä nykyaikaisissa kertomuksissa sekä kujeilijan vaikeasti määriteltävästä syvemmästä olemuksesta.
  • Turpeinen, Jaakko (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tiedekunta – Fakultet – Faculty Humanistinen tiedekunta Koulutusohjelma – Utbildningsprogram – Degree Programme Historian maisteriohjelma Opintosuunta – Studieinriktning – Study Track Yleinen historia Tekijä – Författare – Author Jaakko Turpeinen Työn nimi – Arbetets titel – Title Näkemyksiä asuntorakentamisesta Saksan keisarikunnan arkkitehtuurilehdistössä 1900-luvun alkuvuosien Berliinissä – vuokrakasarmiasumisen kurimus uudistusvaatimusten käynnistävänä tekijänä Työn laji – Arbetets art – Level Pro gradu Aika – Datum – Month and year Lokakuu 2019 Sivumäärä– Sidoantal – Number of pages 70 Tiivistelmä – Referat – Abstract Tutkielmani käsittelee arkkitehtuuri- ja taidealan ammattilehdissä esitettyjä näkemyksiä Berliinin suurkaupunkialueen asuntorakentamisesta 1900-luvun vaihteen dynaamisen kaupungistumisvaiheen aikana. Kaupungin väestömäärän kasvu sekä hallitsematon, tiivis rakentaminen johtivat keinotteluun ja maksimaaliseen voitontavoitteluun. Tämän kehityksen seurauksena erityisesti teollisuustyöväestön asuinolot huononivat. Berliini kehittyi yhdeksi maailman suurimmista vuokrakasarmien keskittymistä kaikkine sosiaalisene, terveydellisine, poliittisine ja taloudellisine ongelmineen. Ahtaan asumisen epäkohta, “Kleinwohnungsfrage” nousi julkisuuden aiheeksi yhteiskunnallisena kysymyksenä. Ongelmat synnyttivät kaupunkisuunnittelun perusteellisen uudistuksen tarpeen ja kaupungissa ilmestyneet ammattilehdet käsittelivät laajalti näitä kysymyksiä. Lähdeaineistoksi olen valinnut nimenomaan asuinrakentamista käsitteleviä artikkeleita, joiden otsikot viittaavat teollisuustyöväestön ja keskiluokan asumiseen, koskien kaupunkimaisten pientalojen soveltuvuutta suurkaupungin kasvuongelmien ratkaisemisessa, pilvenpiirtäjien tai kuudennen lisäkerroksen soveltamista Berliinin liikekeskustan kehittämisessä, kaupunkirakentamisen sosiaalisia perusteita, esikaupunkialueiden rakentamista, omakotitalon ja vuokrakasarmien tarjoamien asuinmallien vastakkainasettelua sekä uusien asuinalueiden rakentamista käsitteleviä arkkitehtuurikilpailuja. Tutkimuskysymys liittyy rakennussuunnittelun parissa toimineiden ammattilaisten kirjoittamiin artikkeleihin sekä näkemyksiin Berliinin vuokrakasarmiasumisen ongelmista ja ehdotuksista asumisen laadun parantamiseksi. Alkuperäiset, saksankieliset Berliner Architekturwelt (BAW) -lehden artikkelit ovat olleet keskeisessä asemassa lähdemateriaalin osalta. Kyseinen julkaisu toimi pääkaupungin arkkitehtien tiedonvälityksen foorumina vuosina 1899-1919. BAW-lehdestä valitsin kuusi artikkelia vuosilta 1901-1909. Toinen käyttämäni aikakauslehti oli vuosina 1885-1915 ilmestynyt yleissaksalainen arkkitehtien ammattilehti, Architektonische Rundschau, mistä olen valinnut yhden artikkelin vuodelta 1912. Saksan- ja englanninkielistä tutkimuskirjallisuutta on vuosisadan vaihteen Berliinin suurkaupunkialueen kehityksestä ollut runsaasti tarjolla. Käsittelyosassa artikkelit on esitetty temaattisessa järjestyksessä pienimmän mittakaavan aiheista laajoja asuinalueita koskeviin aluerakennuskohteisiin. Kunkin artikkelin loppuosaan on liitetty omia pohdintoja aiheesta ja jokainen artikkeli on saanut itsenäisen otsikon sekä lyhyen johdannon. Kirjoittajien mielestä ahtaasti rakennetut vuokrakasarmit olivat asuinrakentamisen suurin ongelma aikakauden Berliinissä. Artikkeleissa esitetty kritiikki on kohdistunut nimenomaan rakennuttajiin sekä rakentamisen säädöksiin, jotka sallivat keinottelun. Yhteiseksi teemaksi nousi kaavoitusta ja rakennusoikeutta määrittävien säädösten uudistaminen, joka olisi mahdollistanut pienimuotoisempien sekä ihmisläheisempien asuinalueiden suunnittelun uuden arkkitehtuurin keinoin. Esitettiin myös, että Berliinin keskusta-alueen tulisi palvella pääsääntöisesti liiketaloutta, eikä asumista. Mahdollisuuksia ihanteelliselle asumiselle olisi pitänyt etsiä nimenomaan keskustaa ympäröivien vuokrakerrostaloalueiden sekä maaseudun väliseltä vaihettumisvyöhykkeeltä. Tällä alueella olisivat erilaiset asuntotyypit tarjonneet myös vähävaraisille perheille mahdollisuuden terveelliseen asumiseen. Ehdotuksissa pidettiin tärkeänä, että uudisrakentamisessa vältettäisiin kerrostalojen pihasiipien ahtaiden ja pimeiden asuntojen rakentamista. Hyvän suunnittelun avulla olisi urbaaneista kerrostaloasunnoista voitu tehdä jopa “Gartenwohnung”-tyyppisiä puutarha-asuntoja. Kaikista ongelmakohdistaan huolimatta voidaan kollektiivisesti huonomaineisina pidettyjen vuokrakerrostalojen kuitenkin nähdä edistäneen tuona aikana moderneiksi määriteltyjen suunnittelumallien kehittämistä. Avainsanat – Nyckelord – Keywords Saksan keisarikunta, Berliini, 1900-luvun vaihde, Kaupunkisuunnittelu, Vuokrakasarmit Säilytyspaikka – Förvaringställe – Where deposited Muita tietoja – Övriga uppgifter – Additional information
  • Urama, Raija (Helsingin yliopisto, 2019)
    Helsingin juutalaisessa yhteiskoulussa on jo sadan vuoden ajan pyritty vahvistamaan oppilaiden juutalaista identiteettiä samalla, kun he kasvavat suomalaisessa peruskoulussa suomalaisen yhteiskunnan jäseninä. Yksi merkittävä osa tätä identiteetin vahvistamista on koulussa annettava juutalaisen uskonnon opetus. Sitä ei käytännössä juuri opeteta muissa peruskouluissa. Uskonnon oppiaine on Suomessa muodoltaan tunnustuksetonta oman uskonnon opetusta. Opetushallituksen vahvistamat opetussuunnitelman perusteet on laadittu yhteensä yli kymmenen uskonnon osalta, joista yksi on juutalainen uskonto. Tämä tutkimus liittyy keskusteluun oman uskonnon opetuksesta erityisesti vähemmistöuskontojen näkökulmasta. Tutkimuksessa tarkastellaan juutalaisen uskonnon opetuksen tavoitteita ja sisältöjä. Opetussuunnitelmia ja kirjallista oppimateriaalia analysoimalla selvitetään, millaista kuvaa opetuksessa välitetään juutalaisesta uskonnosta. Lisäksi tarkastellaan, miten uskontotunneilla annettava opetus vastaa opetussuunnitelman perusteita ja tunnustuksettoman oman uskonnon opetuksen mallia. Kirjallisen tutkimusaineiston antamaa kuvaa täydennetään havainnoimalla opetusta koulussa ja haastattelemalla uskonnon opettajia ja opetukseen osallistuvia juutalaisen seurakunnan työntekijöitä. Aineistoa analysoidaan sisällönanalyysin metodilla opetussuunnitelman sisältöalueiden mukaisesti. Havaitaan, että suurin osa opetuksesta käsittelee juutalaisuutta oman kalenterin osoittaman vuodenkierron mukaan. Kalenterijuhlien yhteydessä opetuksessa perehdytään niiden raamatulliseen perustaan, juhlien viettotapoihin ja niihin liittyvien perinteiden merkitykseen. Myös elämänkaarijuhlia ja juutalaista kotia käsitellään, mutta vähemmän kuin kalenterijuhlia. Juutalaisen etiikan perusteiden opetus tapahtuu muiden aiheiden käsittelyn lomassa. Analyysi osoittaa, että juutalaisen uskonnon opetusta Juutalaisessa koulussa voidaan kuvata ”yleisjuutalaisuuden” opetukseksi, niin laajasti ja monipuolisesti sen sisällä käsitellään juutalaisuuden ilmiöitä. Oman uskonnon monimuotoisuuden käsittely saattaa kuitenkin jäädä liian vähäiseksi, kun otetaan huomioon, että oppilaiden perheiden edustama juutalaisuus on viime vuosikymmeninä monimuotoistunut etenkin maahanmuuton seurauksena. Juutalaisen uskonnon opetus on osa Juutalaisen koulun juutalaiskasvatusta, jota oppilaalle annetaan koulun opetussuunnitelman mukaan ”juutalaisen identiteetin vahvistamiseksi”. Juutalaiskasvatus läpäisee koulun kaiken toiminnan ja oppiaineet. Tämä juutalaiskasvatus nojaa pelkkää uskonnonopetusta vahvemmin suomenjuutalaisten perinteiseen modernin ortodoksian itäeurooppalaiseen aškenasitraditioon. Koulun tiivis yhteys Helsingin juutalaiseen seurakuntaan asettaa joissakin tilanteissa haasteita sekä uskonnon monimuotoiselle näkymiselle että tunnustuksettomuuden toteutumiselle. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää juutalaisen uskonnonopetuksen kehittämisessä sekä opetussuunnitelman että oppimateriaalin kohdalla. Myös valmisteilla olevat uudet juutalaisen uskonnon oppikirjat vastaavat toivottavasti tässä aineistossa esiin nousseisiin haasteisiin.
  • Wahlsten, Marianna (Helsingin yliopisto, 2019)
    Postmodernin arkkitehtuurin vaihtoehtoisena näkökulmana esitetty historiallista eklektisyyttä vastustanut ’kriittinen regionalismi’ voidaan nykypäivänä ymmärtää paikallisuuden ja jatkuvuuden teoriana. Tutkimukseni selvittää miten paikallisuuden merkitystä tulisi huomioida nykyarkkitehtuurin kontekstissa, kun digitaalisuus muuttaa tapaa millä todellisuutta hahmotetaan. Informaation välitykseen liittyvä vallankumous on muokannut ajan ja paikan käsitteitä. Tutkin digitalisaation merkitystä osana arkkitehtuurin luovaa työskentelyä, fenomenologiaan pohjautuvan arkkitehtuuriteorian näkökulmasta. Selvitän myös perspektiivin merkitystä digitaalisten ohjelmien rakenteissa. Tutkimukseni lähtökohta on arkkitehtuurihistorioitsija Kenneth Framptonin essee Towards a Critical Regionalism: SixPoints for an Architecture of Resistance (1983). Esimerkkinä ympäristön huomioinnista Frampton nostaa Alvar Aallon piirtämän Säynätsalon kunnantalon (1952). Käytän rakennusta lähtökohtana tutkimuksessani, kun analysoin miten nykypäivän suunnittelussa voidaan huomioida paikallisuutta ja ympäristöä. Selvitän teorian kehitystä ja niitä mahdollisuuksia, mitä arkkitehtuurissa on toteutettu perustuen Framptonin teesin keskeisiin ajatuksiin. Tulkitsen paikallisuuden käsitettä nykyarkkitehtuurin esimerkkien avulla, myös empiiristen havaintojen ja liikkeen kautta. Vertaan globalisaation merkitystä ja historiallisten kerrostumien jatkumoa kahdessa vastakkaisessa kaupunkitilassa. Ajallisen kehityskaaren havainnollistamiseksi vertaan arkkitehtuurin esimerkkejä eri vuosikymmeniltä. Lopuksi sovellan Framptonin teesiä Anttinen Oiva arkkitehtitoimiston suunnittelemaan Helsingin yliopiston pääkirjastoon (2012).
  • Hämäläinen, Sari (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tässä pro gradu -tutkielmassa selvitetään musiikkiharrastuksen ja erityisesti soitonopiskelun yhteyttä 13–21-vuotiaiden nuorten tarkkaavaisuus- ja toiminnanohjaustaitoihin. Musiikkiharrastus on aiemmissa tutkimuksissa liitetty tehostuneisiin kuuloerottelukykyihin, kielellisiin kykyihin ja korkeamman asteisiin kognitiivisiin prosesseihin. Tämän laajan kognitiivisten kykyjen tehostumisen takana on ehdotettu olevan tarkkaavaisuuden säätelyn ja toiminnanohjaustaitojen kehittyminen musiikki- ja erityisesti soittoharrastuksen myötä. Tarkkaavaisuudelle ja toiminnanohjaukselle tärkeä etuotsalohko kehittyy edelleen nuoruudessa ja vielä aikuisiän saavuttamisen jälkeen, joten on kiinnostavaa selvittää musiikkiharrastuksen mahdollisia hyötyjä nuorten ja nuorten aikuisten vielä kehittyviin toiminnanohjaustaitohin ja mahdollista yhteyttä niiden taustalla oleviin aivomekanismeihin. Tutkimuksessa mitattiin aivosähkökäyrämittauksella (elektroenkefalografia, EEG) nuorten ja nuorten aikuisten (N=64, joista 35 kuului musiikkiryhmään ja loput kontrolliryhmään) inhibitiota, kognitiivista joustamista ja työmuistia edellyttävän visuaalisen vaihtamistehtävän synnyttämiä P3-tyyppisiä herätevasteita. Lisäksi nuoret ja nuoret aikuiset tekivät inhibitiokykyä ja tarkkaavaisuuden sujuvaa vaihtamista sekä työmuistia ja yleistä päättelysuoriutumista mittaavia neuropsykologisia tehtäviä. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös näissä tehtävissä suoriutumisen yhteyttä P3-tyyppisen vasteen voimakkuuteen. Musiikki- ja kontrolliryhmän välillä ei havaittu eroa toiminnan tai taitojen tasolla koeasetelman vaihtamistehtävässä eikä neuropsykologisissa tehtävissä. Ryhmien välillä ei havaittu myöskään eroa P3-tyyppisen vasteen voimakkuudessa. Vasteen jakauma erosi kuitenkin ryhmien välillä. Musiikkiryhmällä P3-tyyppinen vaste oli voimakkaampi päälaen alueella pään keskiosaan verrattuna, kun taas kontrolliryhmällä vaste oli voimakkaampi päälaen alueella vielä taaempaan takaraivon alueeseen verrattuna. Koeasetelman vaihtamistehtävässä suoriutumisella oli yhteys P3-tyyppisen vasteen voimakkuuteen: mitä suurempi vasteen voimakkuus oli, sitä lyhyemmät olivat reaktioajat tehtävässä. Sen sijaan neuropsykologisessa inhibitio- tai vaihtamistehtävässä suoriutumisella ei havaittu olevan yhteyttä P3-tyyppisen vasteen voimakkuuteen. Työmuistisuoriutuminen oli kuitenkin positiivisesti yhteydessä P3-tyyppisen vasteen voimakkuuteen. Myös iällä havaittiin yhteys vasteen päänpinnan jakaumaan. Nuorimmilla vaste oli voimakkaampi päälaen alueella taaempaan takaraivon alueeseen verrattuna, mutta vanhimmassa ikäryhmässä vasteen amplitudi oli suurempi päälaen alueella pään keskiosaan verrattuna. Toiminnanohjaustehtävissä suoriutuminen parani iän myötä molemmilla ryhmillä. Vaikka selkeitä ryhmäeroja ei tutkimuksessa havaittukaan, tulokset viittaavat siihen, että nuorilla ja nuorilla aikuisilla musiikkiharrastus on yhteydessä erilaiseen tarkkaavaisuuden säätelyyn ja toiminnanohjaukseen liittyvään hermostolliseen toimintaan musiikkia harrastamattomiin verrattuna. Tulosten mukaan tarkkaavaisuus- ja toiminnanohjaustaidot ja niihin liittyvät hermostolliset prosessit myös kehittyvät edelleen 13–21 vuoden iässä.
  • Rouvinen, Julia (Helsingin yliopisto, 2019)
    Opinnäytetyöni käsittelee kriisiviestinnän tarvetta sekä yksilöiden välisten suhteiden vaikutusta selviytymiseen Margaret Atwoodin romaanissa The Handmaid’s Tale (1985) ja George Orwellin romaanissa Nineteen Eighty-Four (1949). Tutkin miten romaanien päähenkilöiden elinolosuhteet aiheuttavat heille samanlaisia reaktioita kuin viestintätieteissä käsitellyt kriisitilanteet, kuinka teosten totalitaristiset yhteiskunnat laiminlyövät päähenkilöiden tarpeita ja kuinka kommunikaatio muiden samanhenkisten hahmojen kanssa vaikuttaa päähenkilöiden toimintakykyyn. Sovellan tutkimuksessani kriisiviestintää ja ihmissuhteita koskevia teorioita ja tutkimustuloksia. Käytän erityisesti Jinin, Pangin ja Cameronin Integrated Crisis Mapping -teoriaa, jonka kautta näytän, kuinka päähenkilöiden lähinnä negatiiviset tunteet ja toimintatavat ovat yhteydessä toisiinsa ja millaisia muutoksia näissä tapahtuu romaanien aikana. Esittelen ensin, kuinka romaanien päähenkilöt reagoivat totalitaristisiin yhteiskuntiinsa ja kokevat ympäristönsä kriiseinä. Pelko on päähenkilöiden kokemuksessa keskeinen tunne, mikä estää heitä nousemaan kokemaansa sortoa vastaan. Lisäksi esitän, että päähenkilöt ovat osa isompaa hahmojen verkostoa, jonka toimintaa totalitaristiset yhteiskunnat vaikeuttavat estämällä hahmoja ottamasta kontaktia muihin. Yhteiskuntia käsitellessä tutkin myös, miten sorron ja kriisin elementit kohtaavat. Toiseksi pohdin, kuinka sorrosta huolimatta päähenkilöille rakentuu ihmissuhteita tarinoiden aikana, ja kuinka ne parantavat heidän toimintakykyään ja täten mahdollistavat alisteisten olosuhteiden uhmaamisen. Hyödynnän Integrated Crisis Mapping -teorian lisäksi sosiaaliseen tukeen liittyviä tutkimustuloksia ja näytän, minkä tyyppistä tukea päähenkilöt saavat uusilta tuttavuuksiltaan. Tutkimukseni osoittaa, että The Handmaid’s Tale ja Nineteen Eighty-Four ovat ajankohtaisia kirjoja kriisiviestinnän tutkimuksen näkökulmasta, sillä ne esittävät maailman, jollaista länsimaalainen tutkimus ei joudu kohtaamaan. Dystopiakirjallisuudelle tyypillinen pelon ja ahdistuksen ilmapiiri selittyy, kun sitä tutkii kriisinä. Tutkimukseni esittää, että mikäli kirjojen yhteiskunnissa noudatettaisiin kriisiviestinnän periaatteita, päähenkilöt eivät kokisi elämäänsä yhtä kestämättömäksi. Lisäksi tutkimus laajentaa viestintätieteiden tapaa keskustella sosiaalisen tuen tärkeydestä hätätilanteissa.
  • Eerola, Julius (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkielma käsittelee Reflectance Transformation Imaging (RTI) –pintamallinnusmenetelmää ja sen hyödyntämistä arkeologiassa. Menetelmän suomenkielisen esittelyn lisäksi tutkielmassa toteutetaan kaksi tapaustutkimusta suomalaisella historiallisen ajan arkeologisella aineistolla, joiden tavoitteena on havainnollistaa RTI-menetelmän hyödyllisyys Suomen historiallisen arkeologian saralla. Reflectance Transformation Imaging eli RTI (vapaasti käännettynä heijastusmuutoskuvantaminen) on pintamallinnusmenetelmä, joka perustuu mallinnettavan kohteen kuvaamiseen ja valaisemiseen eri kulmista. Kuvat syötetään tietokoneohjelmaan, joka luo valaistuksen perusteella kuvattavan esineen pinnasta tarkan pintamallin. Menetelmä on alun perin kehitetty parantamaan 3D-mallien virtuaalista valaistusta, mutta se on haivattu hyödylliseksi kulttuuriperinnön tutkimuksessa. Ensimmäinen tapaustutkimus käsittelee joulukuussa 1920 Nousiaisten Moisiosta suuren keskiaikaisen kivisen rakennuksen perustuksista löytynyttä monumentaalihaudan kantta. Arkeologi Juhani Rinne päätteli haudankannen ja paikallishistorian perusteella rakennuksen olevan osa vanhaa kirkkoa, tarkemmin ottaen 1200-luvun asiakirjoissa mainittua 1100-luvun Nousiaisten Pyhän Marian (Sancta Maria) kirkkoa. Rinteen mukaan piispa Henrik olisi haudattu tähän kirkkoon ennen kuin hänen jäänteensä olisi siirretty muualle. Haudan kannen hän päätteli sen tyypin perusteella kuuluneen Henrikille ja sanoi hautakivessä olevien vaakunoiden olevan myöhemmin siihen lisättyjä. Tapaustutkimuksessa hautakiven pinta mallinnetaan RTI-menetelmällä ja sen pintakuviointia tarkastellaan RTI-mallien perusteella. Kuvaus paljastaa kiven pinnalta monia aiemmin huomaamattomia yksityiskohtia. Hautakiven pinnalla olevan osittain tuhoutuneen vaakunan pinnalta paljastuu sen alkuperäistä kuviointia, minkä pohjalta on mahdollista sanoa, että vaakunaa ei ole lisätty kiven pinnalle jälkeenpäin. Hauta ajoittuu vaakunan perusteella 1200-luvun puolelle, ja siten Rinteen tulkinta piispa Henrikin haudasta ja hautakirkosta osoittautuu vääräksi. Toisessa tapaustutkimuksessa analysoidaan 9 Raaseporista ja 15 Helsingin Vanhastakaupungista löytynyttä kangaspakan lyijyplombia eli lyijyistä laadunvalvontasinettiä RTI-menetelmää hyödyntäen. Raaseporin plombeista tunnistetaan 4, jotka ovat Hollannista ja ajoittuvat 1400 – 1500 -luvuille. Helsingin Vanhankaupungin tunnistetuista plombeista suurin osa tunnistetuista paljastuu venäläisiksi, varsinaista alueen käyttöajankohtaa nuoremmiksi plombeiksi. Lisäksi yksi Vanhankaupungin aikaisemmin julkaistuista plombeista paljastuu 1600-luvun saksalaiseksi plombiksi, joka edustaa Vanhankaupungin varsinaista käyttöajankohtaa. Menetelmänä käytetty RTI osoittautuu tehokkaaksi menetelmäksi pienikokoisten lyijyplombien kohdalla ja paljastaa lyijyplombien pinnalta ennen huomaamattomia yksityiskohtia, joita ei aikaisemmassa tutkimuksessa ole huomattu. Reflectance Transformation Imaging todetaan hyväksi menetelmäksi niin suurikokoisten (monumentaalihauta) kuin pienikokoisten (lyijyplombit) historiallisen ajan arkeologisten esineiden kohdalla, mikä mahdollistaa uuden arkeologisen tiedon saamisen myös monista muista aikaisemminkin tutkituista esineistä.
  • Vainikainen, Tommi (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkin tässä työssä mahdollisuutta laskea paineistetussa vesiputkistossa virranneen veden määrää muinaisessa Pompejissa säilyneiden arkeologisten jäännösten perusteella ja teen huomioita Pompejin vesijärjestelmän eri osien toiminnasta. Kuvailen soveltuvin osin antiikin kirjallisia alkuperäislähteitä sekä modernia tutkimushistoriaa. Teen yleiskatsauksen vesijärjestelmään Pompejissa ja esitän omia tulkintojani järjestelmän joidenkin osien toiminnasta. Näitä osia ovat päävesitorni, toissijaiset vesitornit ja lyijystä tehdyt vesiputkistot. Esitän perustelut virtauslaskujen tekemiseen sopivien testikohteiden valinnalle. Testikohteita ovat korttelit V1, IX 3 ja kaksi taloa korttelissa VII 4. Esitän yleisen kuvauksen kustakin korttelista ja yksityiskohtaisen kuvauksen taloista ja huoneista, joissa on vesiputkia. Kuvailen myös lyhyesti testikohteisiin liittyvät toissijaiset vesitornit, joita ovat vesitornit numero yksi, kaksi, kolme ja seitsemän. Kuvaan yksityiskohtaisesti mahdollisia putkilinjoja toissijaisista vesitorneista testikohteisiin ja esitän perustelut putkilinjojen valinnalle. Kuvailen lyhyesti fysikaalisia virtausopin kaavoja ja ainoastaan putkivirtauslaskelmien kannalta katsottuna. Esitän myös kaavan neljännen asteen yhtälölle, jonka kuvaaja, kun se on piirretty koordinaatistoon muistuttaa roomalaisten vesiputkien muotoa ja esitän syyt miksi tätä yhtälöä voi käyttää roomalaisten vesiputkien yhteydessä. Esitän kuvauksen putkivirtauslaskelmien kulusta ja esitän tuloksia edustavin osin. Lopuksi puhun laskelmiin liittyvistä ongelmista ja esitä suosituksia mahdollisia jatkotutkimuksia varten.
  • Ylinen, Artturi (Helsingin yliopisto, 2019)
    The present study uses functional magnetic resonance imaging (fMRI) to study the neural basis of naturalistic audiovisual speech processing. The study focuses on how performing different speech-related tasks affects the neural activation observed in the brain. The neural basis of speech processing has been studied for long, but previous experiments have mainly employed paradigms with simple stimuli, such as single phonemes, syllables, and words, and unnatural tasks, such as discrimination and memory tasks. Moreover, current models of speech processing are mainly based on studies using auditory-only stimuli. In natural situations, however, the aim of speech processing is to understand the meaning of what is being said, speech is most often audiovisual, it is often selectively attended to, and the signal-to-noise ratio of the speech signal varies (due to, for example, background noise). The present study aims to study speech processing in a more naturalistic setting that takes into account the above-mentioned factors. Moreover, it compares a situation where speech is processed naturalistically to a situation where speech is processed sub-lexically, as is often done in studies of speech processing. The participants of the present study were 19 healthy adults. They were presented with audiovisual dialogues where two people discuss everyday matters. In the background of the videos, the voice of a third speaker was always present so that the participants had to selectively attend to the dialogues. The auditory and visual qualities of the dialogues were modulated on two different levels. The participants performed three different tasks: 1) A semantic task, during which the participants focused on the semantic content of the dialogues. 2) A phonological task, during which the participants focused on the phonological structure of the speech. 3) A visual task, during which the participants ignored the dialogues and focused on a fixation cross. Task-dependent effects in the neural activation were found in multiple regions of the brain. Selective attention to speech was found to activate regions in the temporal lobes and the left inferior frontal gyrus (LIFG), a result consistent with earlier research. The semantic task was found to activate areas associated with semantic and socio-cognitive processing more than either of the other tasks, while the phonological task activated the posterior portion of the LIFG as well as the ventral portion of the left premotor cortex. Interactions between the effects of task and audiovisual quality were also found in many brain areas. These results show that task-dependent effects in speech processing can be seen in widespread regions of the brain, and that audiovisual quality can modulate activation differentially during different tasks. These findings highlight the importance of using naturalistic stimuli and tasks in studies of speech processing.
  • Lin, Jinquan (Helsingin yliopisto, 2019)
    When international students from mainland China go abroad and start their new life in Finland, they have the choice of using social media platforms such as Facebook and Twitter which have been blocked by mainland China for many years. Additionally, they may keep using platforms that of their native language, like WeChat and Sina Weibo. The current research studies Chinese international students’ perception of their cultural adaptation to Finnish society, with a particular focus on the role of social media usage during their process of adaptation. This study also aims to give attention to intercultural adaptation in the Finnish context. The study conducts a semi-structured interview among eight Chinese mainland students who study in Finland. Interviews are audio-recorded. All data collected are transcribed in Chinese and then translated into English. The qualitative research of content analysis is employed in this study for analysing the research data. The analysis indicates that most Chinese students have positive feelings about Finland. However, the ties between Chinese students and Finnish natives are weak due to various reasons including languages, cultural differences and personalities. These findings further state that the social media usage patterns and preferences of Chinese students are different depending on their length of stay in Finland and the gratification of social media. The analysis demonstrates that the majority of Chinese students prefer to use social media platforms that of their native language, other than Facebook and Twitter. The analysis also highlights different perceptions of cultural adaptation from Chinese students, which reveals that each respondent has his/her way of adapting to Finland.
  • Oinonen, Heta (Helsingin yliopisto, 2019)
    Suullinen kielitaito on tärkeä osa-alue vieraiden kielten opetuksessa. Koska suullinen osaaminen on osa Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteita, voidaan olettaa, että suullista kommunikaatiota opetetaan ja arvioidaan yläkoulun vieraiden kielten opetuksessa. Tutkielma tarkastelee englannin suullisen kielitaidon arviointia suomalaisissa yläkouluissa. Tutkielmassa analysoidaan On the Go -oppimateriaalisarjan valmiita suullisia kokeita. Tutkielmaa varten haastateltiin myös neljää yläkoulun englannin opettajaa. Tutkimus suoritettiin analysoimalla kahta eri aineistotyyppiä. Suulliset kokeet analysoitiin deduktiivisella sisällönanalyysillä jakamalla tehtävät kategorioihin tehtävätyypin mukaan. Suullisissa kokeissa oli neljä eri tehtävätyyppiä, jotka ovat ääneen lukeminen, roolileikit, sanojen selitys ja tuottamistehtävät. Seitsemännen ja kahdeksannen luokan kokeissa aiheet olivat lähellä nuorten arkielämää, mutta yhdeksännen luokan kokeissa aiheet olivat vaativampia ja abstraktimpia. Tutkimukseen osallistui myös haastattelun muodossa neljä yläkoulun englanninopettajaa. Haastattelut toteutettiin touko-kesäkuussa 2019. Haastattelut nauhoitettiin osallistujien luvalla, jonka jälkeen ne litteroitiin ja käännettiin englanniksi. Haastatteluaineisto kuvaa eri opettajien metodeja englannin kielen suullisen osaamisen arviointiin. Kolme neljästä opettajasta järjestää suullisia kokeita esimerkiksi erilaisten haastattelujen avulla. Yksi opettaja ilmoitti käyttävänsä oppimateriaalien valmiita suullisia kokeita. Yksi opettaja ei käytä lainkaan suullisia kokeita, vaan arvioi suullista kielitaitoa oppituntien aikana. Opettajat käyttävät omia arviointiasteikkojaan suullisten suorituksien arvioinnissa. Yksi opettaja kertoi arvioivansa esitelmät numeerisella arvosanalla. Opettajat suosivat sanallista arviointia, jotta oppilaat tietävät omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Opettajien mielestä viestin välittyminen on tärkeää, kun arvioidaan suullista kielitaitoa. Yksi opettaja kertoi kiinnittävänsä erityistä huomiota ääntämiseen, kun taas muut opettajat ilmoittivat yleisen sujuvuuden ja ymmärrettävyyden olevan tärkeintä.
  • Feodorow, Heini (Helsingin yliopisto, 2019)
    Eettinen viestintä, kriittinen näkökulma monikulttuurisuuteen ja työyhteisöt yhdessä eivät toistaiseksi ole saaneet juuri huomiota osakseen puheviestinnän tutkimuksessa. Tämän tutkimuksen tavoitteena on lisätä tutkimustietoa eettisistä diskursseista monikulttuurisessa työelämän kontekstissa. Tavoitteena on tunnistaa eettisiä diskursseja, joita tuotetaan puhuessa monikulttuuristen tutkimusryhmien sosiaalisesta todellisuudesta. Tutkimuksessa pyritään tarkastelemaan miten diskursseja on rakennettu kielellisesti ja toisaalta millaisia merkityksiä ne sisältävät. Lopuksi tarkastellaan millaisia potentiaalisia ideologisia seurauksia diskursseilla on. Tässä tutkimuksessa kulttuuri käsitetään kriittisen tiedonintressin mukaisena kontekstiriippuvaisena kokonaisuutena. Tutkimus on luonteeltaan laadullista tutkimusta. Aineisto koostuu kymmenestä haastattelusta, jotka on kerätty teemahaastattelumenetelmällä suomeksi tai englanniksi. Analyysimenetelmänä on käytetty kriittistä diskurssianalyysiä. Näin ollen huomio aineistossa on kiinnittynyt valtaeroihin ja niiden diskursiiviseen tuottamiseen. Aineistosta tunnistettiin kolme diskurssia, jotka ovat normaaliusdiskurssi, tasa-arvodiskurssi ja hierarkiadiskurssi. Normaaliusdiskurssi nousi hegemoniseksi diskurssiksi, jota rakennetaan erityisesti naturalisaation keinoin. Normaaliusdiskurssi merkityksellistää eettisyyden luonnolliseksi, inhimilliseksi ja passiiviseksi asiantilaksi, jota määrittää normaalius ja epäeettisyyden poissaolo. Tulosten mukaan tasa-arvodiskurssia ja hierarkiadiskurssia rakennetaan kielellisesti monin tavoin. Tasa-arvodiskurssi merkityksellistää eksplisiittisesti tasa-arvon aktiiviseksi tekemiseksi yksilön jokapäiväisessä olemisessa. Tasa-arvo merkityksellistyy myös kyvyksi ja tahdoksi toimia tasa-arvoisesti. Tulosten mukaan tasa-arvosta poikkeava toiminta jättää yksilön tasa-arvon ulkopuolelle. Hierarkiadiskurssi merkityksellistää koulutuspohjaisista hierarkioista puhumisen epäeettiseksi. Vallitsevasta vallan epätasapainosta on mahdollista puhua vain implisiittisesti. Tulokset tukevat aiempaa tutkimustietoa sekä tuovat uutta tietoa monikulttuuristen tutkimusryhmien sosiaalisen todellisuuden rakentumisesta diskursiivisesti.
  • Leskinen, Eeva-Liisa (Helsingin yliopisto, 2019)
    Pro gradu-työssäni tutkin islamin reformista käytävää keskustelua länsimaissa 2000-luvulla. Päälähteinäni käytän Amina Wadudin kirjaa Inside the Gender Jihad ja Tariq Ramadanin kirjaa Radical Reform, joista teen sisällönanalyysia. Tutkimukseni näkökulma on islamin opetuksessa ja pohdin millaista islamia seuraava muslimisukupolvi opettaa ja harjoittaa Euroopassa, millaisiin ajatuksiin, virtauksiin ja tulkintoihin oppilaita tulisi tutustuttaa sekä millaisia käsitteitä tämän päivän islaminopetus tarvitsee. Mitä islamin uudelleenmuotoutuminen tarkoittaa tulee esille siitä, miten sen oikeutus, tavoitteet ja aitous esitetään. Lähteideni mukaan islamin uudelleenmuotoutumisen oikeutusta voidaan vastustaa, epäillä tai puolustaa. Sen voidaan katsoa olevan islamin vastainen tai voidaan ajatella, ettei islam pysty uudelleenmuotoutumaan, mutta reformistit puolustavat uudelleenmuotoutumista ja perustelevat sitä islamin lähteillä (Koraani ja perimätieto) sekä islamin opillisella historialla. Islamin uudelleenmuotoutumisen tavoitteet kertovat myös sen tarkoituksesta. Lähteideni mukaan tavoitteet voivat olla hengellisiä, eettisiä ja käytännöllisiä. Eniten uudelleenmuotoutumisessa puhuttaa kuitenkin sen aitous. Sekulaari uudelleenmuuotoutuminen voi jäädä irralliseksi, koska se ei saa taakseen muslimienemmistön hyväksyntää. Sopeutuva uudelleenmuotoutuminen jää näennäiseksi, sillä se on aina askeleen jäljessä yhteiskunnan muutoksessa. Lähteideni mukaan todellinen islamin uudelleenmuotoutuminen on sellaista, joka johtaa aitoon muutokseen ja vaikuttaa oikeasti muslimien elämään. Erityisesti aitoa muutosta haetaan musliminaisten kokemuksiin elävästä islamista. Esittelen työssäni kaksi menetelmää islamin uudelleenmuotoutumisen saavuttamiseksi. Ensimmäinen on Amina Wadudin “gender jihad”, joka pyrkii lakkauttamaan islamin patriarkaalisen tulkinnan ja tuomaan musliminaisten äänen ja kokemukset tulkinnan keskiöön. Toinen on Tariq Ramadanin “radical reform” joka sopeutuvan reformin lisäksi pyrkii ympäröivän yhteiskunnan muutokseen. Näiden menetelmien analyysissa päädyin esittämään neljää muuttujaa, joiden kautta uudelleenmuotoutumispyrkimyksiä voidaan arvioida: mikä on niiden suhde uskoon, Koraanin jumalalliseen asemaan, perimätietoon ja ympäröivään maailmaan. Näitä muuttujia voidaan tarkastella myös nuorten islamin opetuksessa.
  • Räisänen, Sirpa (Helsingin yliopisto, 2019)
    Pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan Monika Fagerholmin kaksoisromaania Amerikkalainen tyttö (2004) ja Säihkenäyttämö (2009) metafyysisenä salapoliisikertomuksena. Teoskokonaisuutta ei voida luokitella perinteiseksi rikosromaaniksi. Genren määrittämisen ongelmallisuus tarjoaa lähtökohdan tarkastella kohderomaaneja erityislaatuisena rikosromaanina. Metafyysisen rikoskirjallisuuden taustalla vaikuttavasta kirjallisuuden postmodernismista muodostuu tutkielmalle laajempi teoreettinen viitekehys. Metafyysisinä salapoliisikertomuksina luettaville teoksille on ominaista, että ne pyrkivät horjuttamaan, purkamaan tai parodioimaan perinteisen salapoliisikirjallisuuden kaavaa. Rikostutkinta laajenee koskemaan todellisuutta, jossa mikään ei ole varmaa, yksiselitteistä tai selkeärajaista. Tutkielma selvittelee myös teosten suhdetta klassiseen ja kovaksikeitettyyn salapoliisitarinaan. Olennaisia kysymyksiä ovat, millä tavoin teoskokonaisuus käyttää hyväkseen perinteisen salapoliisikertomuksen konventioita, kuinka se suhtautuu niihin ja millä tavoin tämä tulee esille. Tehtyjen havaintojen pohjalta esitetään ihmisen identiteettiä ja todellisuuden luonnetta koskevia tulkintoja. Tutkielma perustuu tekstilähtöiseen lähilukuun. Amerikkalainen tyttö ja Säihkenäyttämö muuntelevat rikoskirjallisuusgenren tuottamia lajipiirteitä. Romaani hyödyntää kerronnassaan rikosfiktion tuottamaa, toiston kautta vakiintunutta ja yleisesti tunnistettavaa kulttuurista kuvastoa. Konventioiden varioinnin tuloksena syntyy uudenlaista tekstiä, joka samalla säilyttää yhteyden perinteisen salapoliisikertomuksen lajiin. Romaanipari toteuttaa pääosin metafyysisen salapoliisikertomuksen lajipiirteitä, mutta joissakin tapauksissa käsittelee niitä myös poikkeavasti. Metafyysisen genren mukaisesti rikosmysteerin selvittäminen kääntyy etsivän oman identiteetin pohdinnaksi. Etsivän, uhrin ja rikollisen rooleissa tapahtuu sekoittumista. Vihjeitä on runsaasti, mutta ne eivät mitenkään edesauta rikoksen selviämistä. Rikoksen tutkiminen epäonnistuu rationaalisen ajattelutavan puuttumisen ja tietoon perustuvan rikostutkimuksen keinojen toimimattomuuden vuoksi. Selkeän ja yksiselitteisen päätännön puuttuminen tärkeimpänä metafyysisen salapoliisikertomuksen lajipiirteenä toteutuu. Fiktion ja todellisuuden välistä rajaa tarkastellaan tekemällä se näkyväksi sekä pohditaan myös näiden suhdetta totuuteen. Reaalitodellisuuden ja fiktion sisäisen todellisuuden välille syntyy monimerkityksellisiä analogioita, jonka seurauksena eri todellisuuksien väliset rajat sortuvat ja ylittyvät. Metafyysiselle salapoliisikertomukselle ominaisesti todellisuus hahmottuu hämäränä ja ristiriitaisena. Yksilön minuuden määrittämisessä ja todellisuuden hahmottamisessa kielellä on keskeinen asema. Kielen merkitys ihmisen identiteetin ilmaisijana ja ulkoisen todellisuuden kuvaajana osoittautuu problemaattiseksi.
  • Korpi, Saarah (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkimuksessani tarkastelen islamin opettajien oman katsomuksen vaikutusta tai merkitystä heidän työssään. Esiin pääsevät nimenomaan opettajien subjektiiviset kokemukset aiheesta. Tutkimukseni taustatieto perustuu aihetta sivuavaan tieteelliseen kirjallisuuteen, asiantuntija-artikkeleihin sekä aikaisempiin tutkimuksiin. Pääpaino tutkimuksessani on vuosina 2016–2017 keräämälläni teemahaastattelumateriaalilla, joka koostuu kolmen muslimiopettajan ja kolmen ei-muslimi opettajan näkemyksistä. Teemahaastatteluiden lisäksi lähetin haastatelluille vielä kymmenen tarkentavaa lisäkysymystä kirjallisesti kesä-elokuussa 2019. Aineistoni analysoimiseen käytin aineistolähtöistä analyysia sekä teemoittelua. Tutkimus osoitti, että islamin opettajan omalla katsomuksella on vaikutusta ja merkitystä työkentällä. Sillä, onko opettaja muslimi vai ei, on vaikutusta hieman eri asioihin. Muslimiopettajilla olennaisimmat katsomukseen perustuvat vaikutteet työssä tulivat esiin motivaatiossa hakeutua alalle, aineenhallinnassa, tiettyjen opetussuunnitelman aihealueiden opettamisessa, tunnustuksettomuudessa pitäytymisen haasteellisuudessa, sekä suhtautumisessa islamin opettajien katsomukselliseen taustaan. Ei-muslimi opettajilla katsomukseen perustuvat vaikutteet tulivat eniten esiin suhteessa oppilaisiin, huoltajiin ja jossain määrin muslimiopettajiin sekä koulun muihin opettajiin. Molemmissa ryhmissä jatkuva itsenäinen lisäkouluttautumisen tarve koettiin olennaiseksi työssä pärjäämisen kannalta. Opetussuunnitelmaa arvostettiin työn ohjenuorana ja kaikki opettajat tuntuivat viihtyvän islamin opettajan työssä hyvin sen haasteista huolimatta. Kaikki pitivät myös tärkeänä positiivisuuteen pyrkivää yhteistyötä eri sidosryhmien välillä. Yhteiset katsomusainetunnit koettiin hedelmällisiksi tiettyjen aihealueiden puitteissa, jos opettajien monipuolisuuteen ja asiantuntijuuteen satsataan tarpeeksi. Kuitenkin myös oman uskonnon eriytettyjä tunteja pidetään edelleenolennaisina ja tärkeinä. On hyvin todennäköistä, että islamin opettajien katsomuksellinen moninaisuus tulee tulevaisuudessa entisestään moninaistumaan. Siksi on tärkeää pohtia tutkimuksessani esiin tulleita seikkoja jo ainedidaktiikan ryhmissä opettajan pedagogisisten opintojen yhteydessä. Muslimi- ja ei-muslimiopettajien aito tasavertainen toistensa kohtaaminen ja keskinäinen dialogi voi olla hyvin opettavaista ja silmiä avaavaa, sekä lisätä ymmärrystä molempien osapuolten välillä.
  • Kharlamova, Mariia (Helsingin yliopisto, 2019)
    The genre of a romance novel is one of the most widespread and popular literature genres nowadays. Over the course of its history it has been changing and obtaining new traits due to the influence of modern tendencies, society and its way of life. One of the most recent and bestselling representatives of this genre is French writer Agnès Martin-Lugand, whose novels Les gens heureux lisent et boivent du café (2013) et La vie est facile, ne t'inquiète pas (2015) constitute the body of the research. As both novels represent modern life of the main character Diane, the second one being the continuation of the storyline, they reflect contemporary social tendencies, in this case emancipation. Thus, the aim of the research is to analyze both novels and to determine if they belong to the genre of romance novel or the traits of emancipation prevail. The research consists of defining the genre of romance novel, plot structure and its particularities, as well as description of characters. Using qualitative analysis, all theoretical findings are projected on two chosen novels of Agnès Martin-Lugand, including the template of the plot by Pamela Regis (2003) and description of the characters by Kay Mussell (1984). Furthermore, the research studies the role of emancipation in the genre of romance novel and analyzes its presence and influence on the plot. The analyses allow to conclude that the novels Les gens heureux lisent et boivent du café et La vie est facile, ne t'inquiète pas belong to the genre of the romance novel as they reflect most of the traits of the genre provided that both novels are considered as one story, which was the condition of the research. Thus, the presence of emancipation plays secondary role by being one of the particularities of the genre and its modern tendencies.
  • Parkko, Lasse (Helsingin yliopisto, 2019)
    Pro Gradu -tutkielmani käsittelee Rebecca Brownin The Gifts of the Body (1994) -romaanissa esiintyvää AIDS-epidemiaan liittyvää metaforisuutta. Tarkastelen tätä metaforisuutta suhteessa aiempiin AIDS-kirjoittamisen kritiikkeihin ja tutkin tapoja, joilla Brown tuottaa poikkeavia tapoja kirjoittaa sairaudesta ja käsitteellistää sitä. Tutkielmassani olen kiinnostunut tavoista, joilla Brownin kuvaamat kohtauksen AIDS-potilaiden ja heidän kodinhoitoapulaisensa – romaanin nimeämättömän päähenkilön – välillä purkavat AIDSiin ja sitä sairastaviin liittyvää stigmatisoivaa retoriikkaa. Teoreettinen lähestymistapani saa pohjaa feministisiltä (uus)materialistisilta teoreetikoilta, jotka mm. käsitteellistävät metaforaa ilmiönä, jota ei voi palauttaa pelkästään tekstuaaliseksi elementiksi, vaan jolla on aina myös materiaalisia ja ruumiillisia vaikutuksia ja ilmentymiä. Aloitan AIDSiin liittyvän metaforisuuden erittelyn tarkastelemalla Susan Sontagin AIDS and Its Metaphors (1987) -esseetä ja siinä esitettyjä argumentteja 1980-luvun keskusteluissa ja kirjallisuudessa käytettyjä sairausmetaforia vastaan. Sontagin esseessä keskeiseksi kritiikin kohteeksi muodostuu AIDSin verrannollistaminen sotaan metaforan keinoin. Sontag osoittaa, miten sodan retoriikka sairauden yhteydessä kohdistaa siihen kuuluvat pelon ja vihan tunteet konkreettisin tavoin myös sairastaviin ihmisiin. Vastametaforiksi ehdotan lahjojen vaihtamiseen ja anteliaisuuteen liittyvää kielikuvastoa, mille löydän pohjaa Brownin romaanista, Rosalyn Diprosen Corporeal Generosity (2002) -teoksesta sekä lahjan käsitettä tarkastelleiden teoreetikkojen teksteistä. Corporeal Generosity teoksen käsittelyssä tarkastelen, miten Diprose avaa ruumiillisen anteliaisuuden (corporeal generosity) käsitettä ihmisten välisen kanssakäymisen pohjimmaisena toimintamallina, joka perustuu toisten eroavuuksien ruumiilliseen ja esirefleksiiviseen tunnistamiseen ja omaksumiseen, ja joka on identiteetin muovautumisen ja yhteisöjen muotoutumisen perusta. Lahjan käsitettä avaan monitulkinnallisena ja -selitteisenä ja tuon esille eri kirjoittajien ajatuksia käsitteen sisäisestä ristiriitaisuudesta ja lahjan antamisen seurausten ennakoimattomuudesta. Tämän keskustelun kautta lahjasta muodostuu sen arkikielisestä määritelmästä poikkeava käsite, joka ei aina ole sen saajalle mieluisa tai haluttava asia ja jonka seuraukset ovat arvaamattomia. Tämän käsitteellistämisen kautta lahjasta tulee merkityksellinen metafora sairaudelle. Tarkastelen tapoja, joilla lahjan ja anteliaisuuden metaforien sijoittaminen sairauden kontekstiin purkaa ja uudistaa Sontagin esseessään kritisoimaa sodan, pelon ja vihan retoriikkaa. Tämä tarkastelu tapahtuu konkreettisimmin Brownin romaanin analyysissa, jonka aloitan tarkastelemalla tapoja, joilla romaanin päähenkilö ja tämän ensimmäisen persoonan kerronta ilmentävät Diprosen anteliaisuuden käsitteen periaatteita. Näiksi periaatteiksi luen avoimuuden toista kohtaan, esirefleksiivisyyden ja ruumiilliseen kanssakäymiseen keskittymisen. Lisäksi keskityn tarkemmin tapoihin, joilla lahjan ja anteliaisuuden metaforat esiintyvät Brown kuvaamissa kanssakäymisissä romaanin päähenkilön ja tämän asiakkaiden välillä. Keskityn näihin kanssakäymisiin nimenomaan intiimeinä, ruumiillisina ja materiaalisina kohtaamisina päähenkilön, tämän sairastavien asiakkaiden ja sairauden välillä, ja tutkin, miten kohtaamiset vaikuttavat päähenkilön identiteetin rakentumiseen, seuraten Diprosen argumenttia anteliaisuuden roolista tässä prosessissa. Tarkastelen myös, miten Diprosen ajatukset anteliaisuuden vaikutuksesta yhteisöjen muodostumisessa ilmenevät romaanissa, eli miten kohtaamiset päähenkilön ja tämän asiakkaiden välillä tuottavat yhteisöjä, jotka perustuvat niiden jäsenten välisiin eroihin ja näiden erojen hyväksymiseen ja omaksumiseen, eivätkä muihin vastaaviin prosesseihin, kuten yhteisön pohjautumiseen jaettuun taustaan tai muihin samankaltaisuuksiin. Analyysini lopuksi tarkastelen Diprosen argumentteja siitä, miten lääketieteen perinne arvottaa ja normalisoi kehoja mm. sairauksien tai seksuaalisuuden perusteella tavoilla, jotka ovat anteliaisuuden periaatteiden vastaisia. Brownin romaanissa vastaavankaltaiset ajatukset tulevat esiin päähenkilön kautta, joka työskentelee sairauden parissa, mutta ei ole lääketieteen ammattilainen sekä tämän suhteesta lääketieteellisiin teknologioihin. Näin Brownin teksti osallistuu myös keskusteluun lääketieteen moniselitteisestä roolista AIDSin kontekstissa.
  • Uimonen, Ella (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkielma käsittelee lukijaa sitouttavia tekniikoita yhdysvaltalaisten lastenkirjojen takakansiteksteissä. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, millainen retorinen rakenne lastenkirjojen takakansiteksteissä on, millaisia lukijaa sitouttavia strategioita lastenkirjojen takakansiteksteissä käytetään, ja löytyykö piirteiden käytössä eroavaisuuksia eri ikäryhmille suunnatun lastenkirjallisuuden takakansitekstien välillä. Tutkittavat lastenkirjallisuuden lajit ovat kuvakirjat, kouluikäisille suunnatut kirjat, nuorten aikuisten kirjat sekä lapsille suunnattu tietokirjallisuus. Tutkielman aineisto koostuu yhteensä 160 takakansitekstistä, joiden analysoinnissa käytettiin lähilukumenetelmää. Tutkielmassa vertaillaan eri ikäryhmille suunnattujen lastenkirjojen takakansitekstien retorista rakennetta Gea-Valorin ja Inigo Rosin mallia (2009) apuna käyttäen. Tutkielmassa hyödynnetään myös mukautettua versiota Ken Hylandin akateemisen diskurssin mallista (2005) lukijaa sitouttavien piirteiden tunnistamiseksi. Lukijaa sitouttaviksi interpersoonaisiksi piirteiksi laskettiin tutkielmassa lukijan puhuttelu, käskyt, kysymykset sekä sivuhuomautukset. Tutkielmassa osoitetaan, että lastenkirjojen takakansitekstejä voidaan pitää luonteeltaan interpersoonaisina, ja niissä ilmenevillä sitouttamismerkitsijöillä on oma osansa lukijan vakuuttamisessa. Tutkielmassa selvisi, että lastenkirjojen takakansitekstien rakenteiden välillä on pieniä eroavaisuuksia, mutta mitään huomattavaa trendiä ei ollut nähtävissä. Kaikille teksteille yhteinen piirre oli kirjan sisällön kuvaileminen. Interpersoonaisia sitouttamismerkitsijöitä löytyi yleisesti ottaen eniten nuorille aikuisille suunnattujen kirjojen takakansiteksteistä, mutta muuten erot kategorioiden välillä eivät olleet merkittäviä. Yleisimpiä teksteissä ilmenneitä interpersoonaisia piirteitä olivat lukijan puhuttelu sekä kysymykset. Tutkielma osoittaa, että Hylandin metadiskurssimallia voidaan tietyin genrepohjaisin mukautuksin soveltaa akateemisen diskurssin lisäksi myös muihin tekstilajeihin.
  • Taipale, Siiri (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkielman aiheena on suomenkielisten peruskoululaisten ja lukiolaisten saksankielisen puheen sujuvuus, jota arvioin ja tarkastelen Helsingin yliopiston vuonna 2008 - 2010 tekemän tutkimuksen, HY-Talk -projektin, saksankielisen materiaalin pohjalta. HY-Talk -projekti toteutettiin pääkaupunkiseudulla, ja sitä varten kerättiin suomenkielisten koulujen oppilaiden englannin-, ruotsin-, saksan- ja ranskankielisiä suullisia tuotoksia, jotka videoitiin ja litteroitiin. Omassa tutkielmassani käyn läpi saksankielistä materiaalia ja arvioin oppilaiden vieraskielisen puheen sujuvuutta. Tutkimuskysymyksissäni keskityn siihen, millaisia virheitä vieraskielisen puhujat tekevät, ja miten he niitä mahdollisesti korjaavat. Selvitän myös, millä eri tavoilla puheen sujuvuutta voidaan määritellä, ja missä suhteessa sujuvuus on puheessa esiintyvien virheiden määrään. Aluksi esittelen lyhyesti peruskoulun ja lukion opetussuunnitelmat vieraiden kielten opetuksen näkökulmasta. Kerron koulujen kielivalinnoista ja pohdin lyhyesti sitä, miksi valinnaisten kielten suosio suomalaisissa kouluissa on viime aikoina ollut jyrkässä laskussa. Seuraavaksi siirryn tarkastelemaan puhetta ja sen sujuvuutta. Kartoitan sitä, mikä mielletään sujuvaksi puheeksi, sillä tästä on monenlaisia eri käsityksiä. Otan puheen sujuvuuden arvioinnissa toki huomioon myös virheiden määrän, mutta enimmäkseen sanavaraston laajuuden, taukojen määrän, puheen rytmin ja ymmärrettävyyden. Oma lähtökohtani puheen sujuvuudelle on juurikin sen ymmärrettävyys, sillä sitä nykyiset opintosuunnitelmatkin painottavat. Täysin virheetön, äidinkielinen taso ei enää ole vieraan kielen opetuksen tavoite, vaan sujuva kommunikaatio. Virheet sallitaan, kunhan ne eivät haittaa puheen ymmärrettävyyttä. Opetussuunnitelma ja vieraan kielen taitotason arviointi nojaavat vankasti eurooppalaiseen viitekehykseen (CEFR), jota olen käyttänyt myös oman analyysini tukena tutkielmassa. Puheen arvioinnin yhteydessä esittelen myös tyypillisiä vieraskielisen puhujan puheen ominaisuuksia ja joko puhujan itsensä tai puhekumppanin tekemiä korjauksia, ja vertaan niitä lyhyesti äidinkielisen puhujan puheen tyypillisiin ominaisuuksiin. Analyysiosiossa arvioin siis videotallenteiden ja litterointien pohjalta sekä 7.-luokkalaisten että lukiolaisten saksankielistä puhetta. Analysoitavaksi valitsin kaksi paria peruskoulusta ja kolme paria lukion puolelta. Käytän arviointimetodina itse luomaani 1-5 pisteen taulukkoa, jossa 1 tarkoittaa vähiten sujuvaa ja 5 oikein sujuvaa puhetta. Luomani taulukko pohjautuu eurooppalaisen viitekehyksen kriteereihin. Videotallenteilla oppilasparit käyvät alkuun lyhyen aloituskeskustelun syntyperäisen saksalaisen kanssa, minkä jälkeen he ryhtyvät kahdestaan puhumaan dialogia annettujen ohjeiden mukaisesti. Dialogin aiheina ovat mm. itsestään, ympäristöstä ja muista arkipäiväisitä asioista keskusteleminen. Keskustelu on pyritty pitämään mahdollisimman arkisena, sillä 7.- luokkalaisilta vaadittu taso arvosanan 8 saamiseksi on A1.3 ja lukiolaisilta A2.2, kun kaikki kyseiset oppilaat lukevat saksaa A- kielenä. Näillä tasoilla ei olla vielä kovin edistyneitä ja saatetaan ajoittain tarvita puhekumppanin tukea. Analyysissani huomioin erilaiset ”poikkeamat”, eli huomattavat virheet ja puheen keskeytymiset kielellisten ongelmien vuoksi, sekä pohdin, mistä ne voivat johtua, ja kuinka paljon ne vaikuttavat puheen sujuvuuteen. Pohdin lyhyesti myös suomalaisen ja saksalaisen keskustelukulttuurin eroja: onko suomalaisen korvaan sujuvan kuuloinen puhe sitä myös saksalaisen mielestä? Entä kuinka pitkälti puhujien yhteinen äidinkieli vaikuttaa puheen sujuvuuteen? Melko sujuva saksankielinen puhe kahden suomea äidinkielenään puhuvan oppilaan välillä saattaisi olla hyvinkin erilaista, mikäli toinen osapuoli puhuisikin saksaa äidinkielenään. Viimeisessä luvussa tiivistän ja jäsennän tutkielmani lopputulosta ja vastaan tutkimuskysymyksiini. Nykyisten opetussuunnitelmien painottama käsitys vieraiden kielten oppimisen ja opettamisen tavoitteesta toteutuu tässäkin tutkielmassa hyvin: vieraskielisessä puheessa saa tulla virheitä, kunhan ne eivät haittaa tuotoksen ymmärrettävyyttä. Kielellisistä vaikeuksista johtuvilla tauoilla ja epäröimisellä on kielioppivirheitä suurempi vaikutus puheen sujuvuuteen.

View more