Humanistinen tiedekunta

 

Recent Submissions

  • Nöjd Tillander, Nenne (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkielmani käsittelee, miten musiikki esiintyy kieltenopetuksessa lukiossa. Tutkimuksessa on tarkoitus selvittää, kieltenopettajien ja opiskelijoiden asenteita, kokemuksia ja toiveita musiikin käytöstä toisen kotimaisen kielen ja vieraan kielen oppimisessa. Lisäksi selvitän, miten musiikkia käsitellään oppimismateriaalissa ja miten opettajat kokevat materiaalin tukevan heidän tapaansa käyttää musiikkia kieltenopetuksessa. Lukion opetussuunnitelmauudistuksen myötä autenttisella oppimismateriaalilla on yhä keskeisempi asema kieltenopetuksessa. Hyödynnän Eurooppalaisen viitekehyksen ja Lukion opetussuunnitelmien 2003 ja 2015 sisältöä toisen kotimaisen kielen ja vieraan kielen osalta. Tutkimukseni teoreettinen viitekehys muodostuu Stephen Krashenin teoriaan toisen kielen oppimisesta sekä Zoltán Dörnyein ja Robert Gardnerin teorioihin motivaatiosta ja kieltenoppimisesta. Tutkimuksen aineistona ovat neljän kieltenopettajan teemahaastattelut ja viidentoista lukiolaisopiskelijan lomakekyselyt. Lisäksi tutkimuksessa analysoidaan neljän lukion ruotsin kielen oppikirjan musiikillista sisältöä. Tutkimukseni on pääasiallisesti laadullista, mutta oppikirjojen sisällön analyysi on kvantitatiivista tutkimusta. Tutkimukseni osoittaa, että kieltenopettajat ja opiskelijat kokevat musiikin käytön kieltenopetuksessa myönteiseksi. Molemmat ryhmät toivoivat lisää musiikin käyttöä kieltenopetukseen. Opettajat kokivat kuitenkin enemmän rajoituksia musiikin käytössä kuin opiskelijat. Opiskelijoiden näkemykset musiikin mahdollisuuksista poikkesivat siten opettajien näkemyksistä. Lisäksi opiskelijoiden toiveet musiikin käytöstä olivat luovia ja innostavia. Tulosten perusteella musiikkia tulisi käyttää hyödyksi monipuolisemmin toisen- ja vieraan kielen opettamisessa lukiossa. Lähtökohdat ovat myönteiset, mutta musiikin yhdistämistä kieltenopiskeluun tulisi kehittää tulevaisuudessa.
  • Saarinen, Noora (Helsingin yliopisto, 2018)
    Sergei Djagilev tunnetaan Ballets Russes -balettiseurueen perustajana, joka teki venäläistä kulttuuria ja erityisesti venäläistä balettia tunnetuksi lännessä 1900-luvun alussa. Tutkielma pyrkii muodostamaan kuvan siitä, miksi Djagilevia pidetään aikansa merkittävimpänä venäläistä taidetta länteen vieneenä henkilönä, sillä hän ei suinkaan ollut ensimmäinen lajissaan. Djagilev ei kuitenkaan pelkästään vienyt venäläistä taidetta maailmalle, vaan halusi taiteen avulla esitellä venäläisyyden syvintä olemusta rakentamalla systemaattisesti Venäjän imagoa. Voi sanoa, että Djagilev teki Venäjästä ja venäläisyydestä brändin, vientituotteen. Djagilev myös hyödynsi venäläisyyden ja venäläisen baletin markkina-arvoa kaupallisiin tarkoituksiin. Tutkielma esittelee elementtejä, teoksia, joita Djagilev käytti luodessaan venäläisyyden kuvaa ja pyrkii löytämään selityksen, miksi juuri nämä teokset edustivat hänelle venäläisyyttä. Ajallisesti tarkastellaan erityisesti vuosia 1906–1910 Pariisissa eli ajanjaksoa, josta alkoi Djagilevin ja hänen kollektiivinsa lännessä järjestämät venäläisen taiteen tapahtumat ja jolloin syntyi yli 20 vuotta kestänyt Ballet Russes’n tarina. Samalla tutkielma tarkastelee vaiheita, jotka johtivat näihin systemaattisesti, vuosittain Pariisissa ja myöhemmin myös muualla Euroopassa organisoituihin venäläisen taiteen tapahtumiin (Saisons Russes, Russkie sezony) ja lopulta Ballets Russes -seurueen perustamiseen. Siihen, millaiseksi Djagilevin luoma venäläisyyden kuva muodostui, vaikuttivat monet tekijät, joita tutkielmassa esitellään. Tutkielmassa tullaan siihen tulokseen, että Djagilevin perhetausta ja Permin maakunnassa vietetty lapsuus muodostivat perustan, jolle hän rakensi käsitystään venäläisyydestä ja korkeatasoisesta taiteesta. Häneen vaikutti suuresti aikansa taidesuuntauksista symbolismi ja merkittävät taiteen nimet, kuten Wagner, jolta Djagilev omaksui työhönsä ihanteen kokonaistaideteoksesta (Gesamtkunstwerk). Todennäköisesti yksi suurimmista vaikuttavista tekijöistä oli Djagilevin johdolla perustettu Mir iskusstva -ryhmittymä, joka julkaisi samannimistä lehteä ja järjesti vuosittaisia näyttelyitä symbolismin hengessä. Mir iskusstva muodosti pohjan Djagilevin ja tulevan Ballets Russes’n taiteellisille ja esteettisille ihanteille sekä toimi monin tavoin Ballets Russes’n edeltäjänä. Tätä taustaa Djagilev hyödynsi venäläisen taiteen produktioissaan. Kuten tutkielmassa todetaan, Djagilev oli kuitenkin ennen kaikkea liikemies, joka osasi käyttää hyväkseen ajan trendejä ja myös luoda niitä, mikä vaikutti suuresti myös Ballets Russes’n ohjelmistoon ja näin ollen Djagilevin luomaan venäläisyyden kuvaan. Tässä korostui erityisesti 1900-luvun alussa vallitsevana suuntauksena vaikuttanut symbolismi, johon liittyi kiinnostus eksotiikkaan ja primitivismiin. Djagilev hyödynsi symbolismin vaikutuksia, mikä näkyi Ballets Russes’n repertuaariin ammennetuista eksoottisista aiheista ja kansanperinteen hyödyntämisestä. Tutkielmassa esitellään myös Djagilevin produktioiden ja Ballets Russes’n vastaanottoa sekä laajempaa vaikutusta yhteiskuntaan ja taiteen, niin baletin kuin muiden taidemuotojen, kehitykseen. Yhtä Ballets Russes’n teosta, balettia Tulilintu (Žar-ptica), tarkastellaan lähemmin venäläisyyden kontekstissa. Tutkielman tekoon on käytetty laajasti sekä venäjänkielistä että länsimaista lähdekirjallisuutta, mukaan lukien niin aikalaislähteitä, kuten alkuperäisiä sanomalehtiartikkeleita ja kirjeitä, kuin viimeaikaista tutkimuskirjallisuutta ja -artikkeleita.
  • Kostiainen, Fanny (Helsingin yliopisto, 2018)
    Denna studie belyser relationsbygget mellan egenföretagare och personer i deras professionella nätverk där fokus ligger på kommunikationen i samarbetssituationer. Att ha nätverk är mycket värdefullt för egenföretagare, som i många avseenden gynnas av att ha ett professionellt kontaktnätverk (se t.ex. Leskinen 2012). I och med fördelarna nätverk för med sig för egenföretagare är det viktigt att åskådliggöra de kommunikativa mönstren i relationsbyggande sammanhang. Vilka kommunikationsmetoder entreprenörer använder sig av för att skapa och bevara önskvärda relationer med personer i sitt nätverk är ett hittills oreflekterat område. Undersökningen klarlägger vilken sorts relation egenföretagare strävar efter att ha med personer i sitt nätverk – handlar det om en nära vänskaplig eller en hövlig och distanserad relation? Föredras informalitet eller formalitet, och vad signalerar respektive stil? Därtill diskuteras vilka element i kommunikationen som uppskattas och uppfattas som fungerande. Hur väl egenföretagare lyckas med att skapa och upprätthålla nätverk sägs påverkas av karaktärsdrag som är typiska för entreprenörer (Leskinen 2011b). I och med den starka kopplingen till undersökningens ämne beaktas även denna aspekt i studien – finns det ett samband mellan karaktärsdrag och val av kommunikationssätt i relationsbyggande sammanhang? Utgångspunkten här är den så kallade entreprenörsprofilen (ibid.) som är en sammanställning över entreprenörstypiska egenskaper. I undersökningen utgår jag, förutom från Leskinens (2011b) entreprenörsprofil, även från Brown och Levinsons (1987) artighetsteori, som behandlar olika strategier som antingen social broms i respektstilen, eller social accelerator i närhetsstilen. Denna teori tillämpas för att undersöka vilken sorts relation egenföretagare strävar efter att ha med personer i det egna nätverket. Materialet består av intervjuer med sju egenföretagare, samt enkäter två av de intervjuade har skickat till sina samarbetspartners. Brown och Levinsons teori tillämpar jag på materialet genom att göra en kvalitativ innehållsanalys på rapporterade kommunikativa mönster. Leskinens modell använder jag i ett summerande syfte. Resultaten i denna undersökning påvisar att egenföretagare i relationsbygge med andra aktörer i det professionella nätverket strävar efter vänskapliga relationer snarare än formella. Det framgår dock att även drag av ett mer distanserat förhållningssätt till personer i det egna nätverket förekommer. Kommunikationen är således nyanserad och det förefaller vara viktigt för de intervjuade att kunna anpassa sig till olika personlighetstyper och situationer. Situationskännedom är därav till stor nytta. Ett samband mellan entreprenörsprofilen och val av kommunikationssätt kunde också påvisas, vilket innebär att egenföretagare med de karaktärsdrag som brukar tillskrivas entreprenörer tenderar att använda närhetsstilen som social accelerator i samarbetssammanhang.
  • Liukonen, Saija (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkielmani tavoitteena on selvittää millä tavoin metadiskurssia käytetään vaikuttamisen keinona poliittisessa puheessa. Tutkielman poliittinen konteksti on vuoden 2016 kansanäänestys Iso-Britannian EU-jäsenyydestä, ja itse kokoamani korpusaineisto koostuu silloisen pääministerin David Cameronin puheista ja haastatteluista viideltä kuukaudelta ennen äänestystä. Tutkielmassani tarkastelen kuinka Cameron käyttää suostuttelussa hyväkseen metadiskurssia, mitä käytetyt metadiskurssielementit kertovat Cameronin retorisesta strategiasta ja millä tavalla puheiden retoriikka muuttui viimeisenä kuukautena ennen äänestystä. Aihetta käsitellään metadiskurssin, poliittisen puheen ja retoriikan tutkimuksen näkökulmasta. Puheista tekemäni laadullinen ja määrällinen kielitieteellinen korpusanalyysi selvittää kuinka metadiskurssia käytetään kielellisenä suostuttelun keinona. Puheista löytämäni metadiskurssin ilmentymät on jaoteltu Hylandin (2005) luokittelun perusteella kahteen pääkategoriaan: interaktiiviseen (interactive) ja vuorovaikutteiseen (interactional) metadiskurssiin. Aineistoa analysoitiin samanaikaisesti myös Aristoteleen vaikuttamisen keinojen, eetoksen, paatoksen ja logoksen, avulla. Eetoksen tarkoitus on vakuuttaa yleisö puhujan uskottavuudesta ja luotettavuudesta; paatoksella pyritään vetoamaan yleisön tunteisiin, logoksella taas yleisön järkeen. Tulokseni osoittavat Cameronin käyttävän metadiskurssia edistääkseen puheidensa eetosta, paatosta ja logosta. Interaktiivisen metadiskurssin avulla puhujat organisoivat tekstinsä, millä on vaikutus tekstin logokseen. Vuorovaikutteinen metadiskurssi taas auttaa luomaan eetosta ja paatosta. Eetosta rakennetaan itseviittauksilla (self mentions), vahvistuksilla (boosters), varauksilla (hedges) sekä direktiiveillä (directives), kun taas paatoksen välineinä puhujat käyttävät asennemarkkereita (attitude markers), inklusiivista me-muotoa (inclusive we), retorisia kysymyksiä ja eksplisiittisiä viittauksia yleisöön. Tulokseni osoittavat myös Cameronin retorisessa strategiassa tapahtuneen tilastollisesti merkitseviä muutoksia viimeisen kampanjointikuukauden aikana. Cameron esimerkiksi lisäsi metadiskurssipartikkeleiden käyttöä molemmissa pääkategorioissa. Tutkielmassani esitän uuden kielitieteellisen tavan tarkastella poliittista puhetta ja vaikuttamisen keinoja sekä osoitan metadiskurssin olevan tärkeä osa retoriikkaa. Tutkimus osoittaa myös menetelmäni sopivan muiden suostutteluun pyrkivien genrejen analysointiin. Vertailtaessa tuloksiani esimerkiksi kirjoitettuun akateemiseen diskurssiin käy ilmi, että puhuttu poliittinen diskurssi on metadiskurssin osalta todella rikasta.
  • Lehtiö, Aleksi (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkielmani tarkastelee suomenkielistä terrorismin diskurssia Twitterissä. Aineisto sijoittuu ajanjaksolle ennen Tukholman terrori-iskua 7.4.2017 (19.3.-2.4.2017), sekä välittömästi iskun jälkeen (7.4.-9.4.2017). Aineistossa oli kokonaisuudessaan 2182 twiittiä. Tämän aineiston pohjalta tutkin, mitä identiteettejä kirjoittajat omaksuivat diskurssissa, sekä miten terrorisia representoitiin keskustelussa. Teoreettis-metodologisena viitekehyksenä tutkielmalle toimi diskurssianalyysi. Diskurssianalyysi perustuu käsitykseen siitä, että kieli ja muut semioottiset muodot, muodostavat diskursseja, jotka muokkaavat käsityksiämme, ja osittain myös muovaavat todellisuuttamme. Omassa tutkielmassani määrittelen diskurssit joukoiksi käsitteitä, joita käytetään kommunikoidessa jostain tietystä teemasta. Diskurssit elävät ja muokkautuvat, kun diskurssiin sisältyvät käsitteet vahvistuvat tai muuttuvat. Tutkielmassa osoitetaan, että suomalaiset kirjoittajat omaksuivat ennen kaikkea eurooppalaisen identiteetin verkossa käydyssä keskustelussa. Eurooppalainen identiteetti loi tiettyjä raameja, joiden kautta terrorismia lähestyttiin. Eurooppalaisten arvojen asemaa kuitenkin myös haastettiin diskurssissa, sillä terroriuhan koettiin vaativan tiukempia poliittisia linjauksia turvallisuuden takaamiseksi. Tukholman iskun jälkeen diskurssissa oli havaittavissa myös pohjoismaista identiteettiä. Iskun läheisyys näyttäytyi tavassa, jolla kirjoittajat osallistuivat keskusteluun. Jaoin aineistossa havaitut terrorismin representaatiot kahteen kategoriaan: eurooppalais-orientalistiseen ja eurooppalais-suvaitsevaiseen representointiin. Eurooppalais-orientalistinen representointi oli aineistossani huomattavasti yleisempää. Tämä representointi vastasi niitä piirteitä, joita orientalismissa on nähty usein liitettävän Euroopan ulkopuolisiin, esimerkiksi muslimimaailman, kulttuureihin. Orientalismi tarkastelee Euroopan suhdetta toisiin kulttuureihin imperialismin perinteen kautta. Orientalismissa nähdään, että toisia kulttuureja on esimerkiksi kuvailtu despoottisimpina, primitiivisimpinä ja mystisinä. Aineistoni eurooppalais-orientalistinen representointi esittikin terrorismin islamin muslimimaailman kulttuurin piirteenä, joka nähtiin takapajuisena ja yhteensopimattomana eurooppalaiseen liberaaliin yhteiskuntaan. Eurooppalais-suvaitsevainen representointi pyrki korostamaan, ettei terrorismiin ja terroristeihin tulisi liittää islamia, tai kulttuurisia taustoja laajemmin. Terroristien taustoissa pyrittiin myös ennemmin tarjoamaan muita syitä radikalisoitumiselle, kuin uskonto, kuten syrjäytyminen tai mielenterveyshäiriöt. Eurooppalais-suvaitsevainen representointi pyrki myös korostamaan terroristien tahtoa levittää pelkoa. Representaatioissa Tukholman isku kasvatti pakolaisten ja maahanmuuttajien osuutta diskurssissa. Arvioin iskun tekijän taustojen, sekä myös iskun läheisyyden kirjoittajiin, johtaneen kirjoittajien pyrkimykseen kohdentaa mahdollista uhkaa Suomessa myös tarkemmin. Lisäksi Tukholman isku kasvatti keskustelun määrää Twitterissä, sillä lähes saman verran twiittejä kertyi kolmen päivän sisällä iskusta, kuin 15 päivän aikana ennen Tukholman iskua.
  • Ahola, Sari (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tarkastelen tutkimuksessani kolmen uskonnon; juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin jakamaa Jerusalemin kaupunkia 1800-luvun alkupuoliskon matkakertomuksissa. Tutkimuskysymyksiäni ovat: Miten paikan merkitys rakentuu eri uskontojen matkailijoiden matkakertomuksissa ja miten matkailijat rakentavat kunkin uskonnon identiteettiä kaupungissa. Käytän lähteenäni kuutta eurooppalaista matkakertomusta, joista kaksi on juutalaisten, kolme kristittyjen kertomuksia sekä yksi muslimin kertomus. Tutkimukseni teoreettinen lähtökohta yhdistyy kulttuurihistorian, uskontotieteen ja kulttuurimaantieteen kontekstiin, mutta tulkitsen paikan merkitystä ja sen identiteettiä lähinnä kulttuurimaantieteen valossa. Tutkimukseni osoittaa, että Jerusalemin merkitys juutalaisille rakentuu matkakirjoittajilla juutalaisten menneisyydestä ja historiasta kaupungissa. Se merkitsi juutalaisille kokonaisuutena heidän esi-isiensä ja kuninkaidensa muinaisen suuruuden kaivattua paikkaa. Juutalaiset kävivät kaupungissa muistelemassa menneisyytensä paikkoja: tuhoutuneiden temppeleidensä paikkaa sen jäljelle jääneellä läntisellä tukimuurilla tai esi-isiensä hautapaikoilla. Matkakertomuksissa kaupungin juutalaisuuden identiteetti rakentuu menneen loiston muistamisesta kontrastina juutalaisten tuon hetkiseen köyhyyteen ja ahdinkoon kaupungissa. Kristityille kaupungin merkitys rakentuu kristinuskon keskeisten tapahtumien paikkojen näyttämöllä, jolla olivat tapahtuneet käänteentekevät hetket: Kristuksen elämä maan päällä, kuolema sekä ylösnousemus. Merkityksellisin paikka sijoittuu kristinuskon keskukseen, eri uskontokuntien jakamaan Pyhän haudan kirkkoon, jossa kristityt matkailijat antoivat paikalle merkityksiä kertomalla kokemuksistaan. Kristinuskon identiteetti rakentuu kuitenkin matkakertomuksissa eri kirkkokuntien riitaisuudesta ja kilpailusta pyhillä paikoilla. Muslimeille Jerusalemin merkitys rakentuu vallasta kaupungissa sekä kaupungin, sen pyhien paikkojen ja ihmisten hallinnasta turkkilaisten osmanien tai egyptiläisten arabien ollessa virallisesti hallitsijoina. Paikkojen merkitys syntyy myös pyhiinvaelluksen paikoissa Temppelivuoren kahdessa temppelissä: Kalliomoskeijassa ja al-Aksa-moskeijassa, jonne Profeetta Muhammed oli tehnyt yöllisen taivasmatkan. Matkalaisten kertomuksissa kaupungin muslimi-identiteetti rakentuu pääosin koko kaupungin ja sen pyhien paikkojen hallinnasta. Sen lisäksi, että Jerusalem oli tuona aikana kolmen uskonnon jakama kaupunki tilallisesti ja maantieteellisesti, oli se myös eri matkailijoiden ja paikallisten asukkaiden jakama kohtaamispaikka. Jerusalemin merkitys matkakertomuksissa syntyy kaupungin, sen pyhien paikkojen ja ihmisten niin matkailijoiden kuin sen asukkaiden kohtaamisessa sekä menneen ja nykyisen kohtaamisen kontekstissa.
  • De Paola, Lili (Helsingin yliopisto, 2018)
    Käsillä oleva pro gradu -tutkielma tarkastelee sanomalehtikolumnien verbittömiä virkkeitä. Aineiston 208 verbitöntä virkettä on kerätty 91:stä Helsingin Sanomien ja Nyt-liitteen kolumnista, jotka muodostavat kontekstin verbittömien rakenteiden muodon ja merkityksen analyysille. Aineistoon kuuluu niin aidosti verbittömiä kuin elliptisiä virkkeitä: työ luotaa verbittömyyden ja elliptisyyden rajoja kirjoitetussa kielessä. Työn pääpaino on kuitenkin aidosti verbittömien virkkeiden diskurssifunktioiden kuvauksella: lähtökohtana on, että verbittömillä virkkeillä tehdään tekstissä diskursiivisia tekoja. Tutkielman päähavainto liittyy verbittömien virkkeiden asemoitumiseen tekstissä. Yli 70 % kolumnien verbittömistä virkkeistä sijoittuu kappaleiden raja-asemiin: kappaleen alkuun, loppuun tai omaksi kappaleekseen. Havainto on merkittävä virkkeiden diskurssifunktioiden kannalta: työ osoittaa, että verbittömät virkkeet toimivat tekstin topiikkia jäsentelevinä siirtymävirkkeinä, joiden avulla kirjoittaja ohjaa lukijan tekstin alusta loppuun. Lisäksi työ osoittaa, että verbittömät virkkeet ovat sangen yleisiä kolumnikielessä: jopa joka kolmannessa kolumnissa on ainakin yksi verbitön virke. Työ jaottelee verbittömien virkkeiden diskurssifunktiot viiteen päätyyppiin. Päätyypit ovat yleisyytensä mukaan (1) topiikkivirkkeet, (2) kommenttivirkkeet, (3) havainnollistusvirkkeet, (4) kysymys–vastaus-virkkeet sekä (5) vetoomusvirkkeet. Jokainen virketyyppi toteuttaa yhtä pääasiallista diskurssifunktiota: Siinä missä topiikkivirkkeillä indikoidaan tekstin topiikin jatkuvuutta ja vaihdoksia, kommenttivirkkeillä esitetään affektisia kannanottoja ja mielipiteitä. Havainnollistusvirkkeillä konkretisoidaan tekstin aihetta, ja kysymys–vastaus-virkkeillä kirjoittaja esittää suoria kysymyksiä ja tarjoaa niihin vastauksia. Vetoomusvirkkeillä kirjoittaja vetoaa tekstin ulkopuoliseen tahoon. Jatkotutkimuksen voisi toteuttaa kartoittamalla erityyppisten verbittömien rakenteiden semanttisia ja syntaktisia eroja, yhtäläisyyksiä ja ominaispiirteitä. Myös verbittömien rakenteiden levikkiä eri tekstilajeissa tulisi kartoittaa entistä kattavammin. Lisäksi verbittömyyden ja yksittäisten verbittömien rakenteiden oppihistoria tarjoaa aiheita jatkotutkimukseen.
  • Inha, Karoliina (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkielmassa tarkastellaan suullisia tehtäviä 7.-luokkalaisille suunnatuissa englannin kielen oppimateriaalisarjoissa On the Go (SanomaPro), Scene (Otava) ja Focus on English (Liber). Tutkielman tarkoitus on antaa lukijalle kattava kuvaus siitä, minkälaisia suullisia tehtäviä oppimateriaalit sisältävät, miten suomalaiset ja ruotsalaiset oppimateriaalit vertautuvat toisiinsa sekä miten suomalaiset oppimateriaalit noudattavat vuonna 2014 päivitettyjä perusopetuksen opetussuunnitelman perusteita. Seitsemäsluokkalaisten osalta uusi opetussuunnitelma otettiin käyttöön syksyllä 2017. Tutkielman teoreettinen viitekehys on tehtäväpohjainen kielenoppiminen. Viitekehystä taustoitetaan esittelemällä teorioita autenttisten kielenkäyttötilanteiden hyödyntämisestä opetuksessa ja oppimisessa. Tehtäväpohjaisen kielenoppimisen viitekehystä hyödynnetään tunnistettaessa ja eroteltaessa aineiston suullisista tehtävistä niin kutsutut task-tehtävät, joiden avulla kielenoppiminen tapahtuu käyttämällä kieltä autenttisissa tilanteissa muuhun päämäärään kuin kielenoppimiseen. Tehtäviä tarkastellaan muokatulla versiolla Rod Ellisin piirteiden kategorisointimallista (Ellis 2003). Tässä tutkielmassa tehtävien ominaisuuksia tarkastellaan aiempaa tutkimusta yksityiskohtaisemmin kvantitatiiviselta pohjalta. Tutkimuskohteena on 7. luokan oppimateriaalit, sillä edeltävässä tutkimuksessa on pääasiassa tarkasteltu lukion oppimateriaaleja. Lisäksi tutkielmalla pyritään tuomaan uutta näkökulmaa oppimateriaalitutkimukseen ottamalla tarkasteluun mukaan ruotsalainen oppimateriaalisarja. Oppimateriaalien vertailua taustoitetaan katsauksella Suomen ja Ruotsin uusimpiin perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin. Tutkimus pohjautuu kvantitatiivisiin menetelmiin ja tuloksiin, joita avataan kvalitatiivisen tarkastelun avulla. Aineistosta tutkitaan tehtävien ja muiden suullisten tehtävien määrät ja tehtävätyypit kussakin oppikirjasarjassa. Lisäksi tarkastellaan eri piirteiden vaihtelua ja esiintymistä eri sarjoissa sekä määritellään yleisimmät piirrekombinaatiot. Lopuksi materiaalin tehtäviä verrataan teoriaosiossa esiteltyyn ideaalitehtävään, joka on tätä pro gradu -tutkielmaa varten määritelty tehtävätyyppi. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että suomalaisissa oppimateriaaleissa noin kolmasosa suullisista tehtävistä on task-tehtäviä ja niiden osuus suullisista tehtävistä on keskimäärin sama riippumatta tehtävien lukumäärästä. Suomalaiset oppimateriaalisarjat ovat keskenään melko samanlaiset. Erityisesti Scene-oppimateriaalista välittyy uusissa opetussuunnitelman perusteissa korostettu multimodaalisuuden ja kielten rinnakkaiskäytön merkitys kielenoppimisessa. Toisaalta käy ilmi, että suomalaisten oppimateriaalien suullisissa tehtävissä ei erityisesti painotu opetussuunnitelman perusteissa oppimisen tavoitteeksi määriteltyä merkitysneuvotteluun oppimista. Ruotsalaisessa oppimateriaalissa jopa puolet suullisista tehtävistä on task-tehtäviä, joissa harjoitetaan myös merkitysneuvotteluun oppimista.
  • Alanne, Minna (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tässä tutkielmassa tarkastellaan kehumista pikaviestisovelluksessa käydyssä suomenkielisessä ryhmäkeskustelussa. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, mitä tämäntyyppisessä vuorovaikutusympäristössä käydyssä keskustelussa kehutaan ja miksi, kenelle kehut osoitetaan, minkälaisin kielellisin rakentein ne muodostetaan ja minkälaisia funktioita niillä on. Tutkimusmetodina käytetään keskustelunanalyysia. Aineisto koostuu vuosina 2015–2016 käydystä 12 naisen välisestä Whatsapp-pikaviestisovelluksen ryhmäkeskustelusta. Keskusteluryhmä koostuu aineiston tallennusaikaan n. 25–35 -vuotiaista naisista, joita yhdistää tanssiharrastus. Naiset ovat keskenään läheisiä ystäviä, ja keskustelun sävy ryhmässä on usein hyvin affektinen. Aineiston analyysi osoittaa, että kehujen kohteena on useimmiten jonkun ryhmäläisen lapsi, jonka kuva on lähetetty keskusteluryhmään. Lisäksi kehutaan tekoja, taitoja, omaisuutta sekä ulkoisia ja sisäisiä ominaisuuksia. Kehut liittyvät usein kuvaan tai videoon, joka on lähetetty ryhmään. Kehujen vastaanottajista on erotettavissa kolme eri luokkaa: yksi ryhmäläinen, koko ryhmä (+/-kehuja) sekä jokin kolmas, ryhmän ulkopuolinen osapuoli. Tyypillisin kehun vastaanottaja on yksi ryhmäläinen, toiseksi eniten kehutaan ryhmän ulkopuolisia kolmansia osapuolia. Kehujen kielellisen rakenteen analyysi osoittaa, että kehut muodostetaan usein hyvin yksinkertaisilla ja toistuvilla rakenteilla. Useimmat kehut ovat lausekemuotoisia, ja ne muodostuvat substantiivista ja siihen liitetystä adjektiivista tai pelkästä adjektiivista. Myös intensiteettimääritteitä käytetään adjektiivien yhteydessä. Aineistosta on erotettavissa myös konstruktioita, jotka toistuvat kehuvuoroissa. Nämä konstruktiot ovat useimmiten luonteeltaan hyvin affektiivisia. Kielellisten kehuvuorojen lisäksi aineistossa on pelkistä emojeista koostuvia kehuvuoroja. Emojien käyttö on muutenkin hyvin runsasta, mikä kertoo myös osaltaan vuorovaikutuksen affektisuudesta. Tutkimuksessa tarkastellaan myös kehuvuorojen yhteydessä ilmenevää etunimipuhuttelua sekä puhujaan itseensä kohdistuvia kehuja. Etunimipuhuttelua käytetään mahdollisesti keskustelun asynkronisen luonteen vuoksi kehuvuoroissa ilmaisemaan, että vuoro koskee vielä kyseistä puheena ollutta asiaa, kun aikaa asian käsittelystä keskustelussa on jo kulunut jonkin aikaa. Itseen kohdistuvia kehuja voidaan keskustelussa käyttää kahdella tavalla: positiiviseen itseilmaisuun sekä kehuskeluun. Tutkimus osoittaa, että kehuminen tässä vuorovaikutusympäristössä ja tämän tutkimuksen kaltaisessa keskustelussa on hyvin luontevaa ja affektisuutta osoittavaa toimintaa. Yleisen mielikuvan mukaan suomalaiset eivät perinteisesti ole esittäneet kehuja toisille ihmisille eivätkä kehuneet itseään, mutta suomalainen keskustelu- ja kehumiskulttuuri näyttäisi olevan murroksessa.
  • Särmäntö, Terhi (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tutkielma käsittelee Helsingin Lauttasaaren kaupunginosalle vuonna 1913 tehdyn asemakaavaluonnoksen nimistöä. Asemakaavaluonnoksessa on 111 nimeä. Luonnoksen nimet ovat ruotsinkielisiä, mutta kahta nimeä, Casino ja Lökholmsvägen, lukuun ottamatta saaneet suomenkieliset vastineet myöhemmin, ensimmäiset vuosina 1929–32. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää luonnoksen nimien tausta vuonna 1913 ja nimien käyttö Lauttasaaren myöhemmässä asemakaavaluonnoksessa ja virallisissa asemakaavoissa. Tutkimusaineistona on käytetty arkkitehti Birger Brunilan suunnittelemaa asemakaavaluonnosta, luonnoksesta vuosina 1936 ja 1942 tehtyjä versioita ja Helsingin kiinteistölautakunnan kadunnimikomitean Lauttasaarta koskevia asiakirjoja. Lauttasaaren liittyessä Helsingin kaupunkiin vuonna 1946 kadunnimikomitea suunnitteli ensimmäisen virallisen asemakaavan nimet saarelle. Lauttasaaren ensimmäinen virallinen asemakaava astui voimaan vuosina 1950–51. Tutkimus on etymologista ja paikannimien muutosta tutkivaa. Moni asemakaavaluonnoksen nimistä pohjautuu Lauttasaaressa käytössä olleeseen nimistöön, mutta luonnos on myös luonut alueelle uusia nimiä. Keskeisenä nimistönä sekä luonnoksessa että nykyisessä asemakaavassa ovat alueen ja lähialueiden perinnäisiin paikannimiin pohjautuvat nimet, vaikka niissäkin on tapahtunut muutoksia. Vuoden 1913 kaavaluonnos suunniteltiin huvilakaupunginosaksi vailla siltayhteyttä kaupunkiin ja saarta rakennettiin sen mukaan monta vuosikymmentä. Sillan rakentamisen ja alueliitokset myötä Lauttasaaren tilanne muuttui. Nykyisessä asemakaavassa esiintyy 15 nimeä asemakaavaluonnoksen nimistä, mutta alueliitos Helsinkiin ja kaupungistuminen ovat aiheuttaneet suurimman osan nimistä pois jäämisen jo ensimmäisestä virallisesta asemakaavasta.
  • Reinsaari, Pia (Helsingin yliopisto, 2017)
    Aikaisempien tutkimusten mukaan lasten vertaissuhdekokemuksilla on vaikutusta heidän psykososiaaliseen hyvinvointiin kauaskantoisesti. Tutkielman tavoitteena oli kartoittaa niitä merkityksiä, joita esikoululaiset itse antavat vertaissuhteille päiväkodissa, lisäksi haluttiin selvittää, millaisia diskursiivisia selontekoja esikoululaisen haastattelussa on tunnistettavissa. Tavoitteena oli tuoda esiin aiemmin tutkimatonta lapsinäkökulmaista diskurssianalyyttistä tutkimusta puheviestinnän tieteenalalle. Tutkielmaan haastateltiin 20 esikoululaista päiväkodissa. Pääanalyysimenetelmänä käytettiin diskurssianalyysiä ja merkitysten tunnistamiseen käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä oli sosiaalinen konstruktionismi. Analyysissä esikoululaisten vertaissuhteissa toimimista jäsentävät merkitykset, liittyminen, oleminen ja säätely, jaettiin kolmeen merkityksenantopariin: Osallistuminen–ulkopuolisuus tarkasteli vertaissuhteisiin liittymistä, sitoutuminen–vetäytyminen kuvasi vertaissuhteissa olemisen intensiteettiä ja institutionaalisuus–itsesäätely tarkasteli vertaissuhteiden leikkitoiminnassa tapahtuvaa säätelyä. Tulosten perusteella voidaan todeta, että esikoululaiset arvostavat vertaissuhteissa eniten leikkitoiminnan rakentumiseen ja jatkuvuuteen liittyvää ymmärrystä osana joustavia leikkitaitoja. Tilallisuudella on merkitystä vertaissuhteisiin liittymisessä ja niiden toimintaan sitoutumisessa. Liittymisen ja olemisen säätelyllä jäsennetään vertaissuhteissa toimijuutta, suojelua ja kontrollia. Tutkimukset osoittavat, että esikoululaisen haastattelussa vallitsee kaksi jännitteistä diskursiivista selontekoa, välttely ja asiantuntijuus, jotka haastatteluvuorovaikutuksessa rakentavat esikoululaisen tutkimustietoa peitellen, sulkien ja aukaisten. Haastattelussa käydään myös jatkuvaa eettistä neuvottelua vuorovaikutukseen suostumisesta haastattelun konventioissa. Tuloksia voidaan hyödyntää esiopetusryhmien leikkitoiminnan suunnitteluun ja kehittämiseen sekä lasten tiedon tuottamisen ja kohtaamisen konteksteihin. Tuloksia sovellettaessa on huomioitava esitettyjen tutkimustulosten jaettu yhteinen tulkinta sosiaalisessa todellisuudessa. Jatkotutkimuksiin ehdotetaan tutkimusaiheiden eriyttämistä toisistaan.
  • Lyhykäinen, Kaarina (Helsingin yliopisto, 2018)
    Uskonnolliset symbolit julkisessa tilassa ovat tulleet haasteiksi postmodernille ja sekulaarille yhteiskunnalle, joka toisaalta kunnioittaa yksilönoikeuksia ja -vapauksia, mutta haluaa neutraalia ja puolueetonta julkista tilaa. Italiassa käytiin keskustelua valtiollisten koulujen luokkien seinillä olevista krusifikseista. Suomalaissyntyinen Soile Lautsi valitti krusifikseista ensin alueelliseen Veneton hallinto-oikeuteen ja sitten korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Lopulta asiaa puitiin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen toisessa osastossa. Sen päätös oli, että Italian valtio on rikkonut Euroopan ihmisoikeussopimusta ja krusifiksit tulee poistaa koululuokista. Italia ei tyytynyt tähän päätökseen, vaan teki valituksen ja asia käsiteltiin uudelleen, tällä kertaa suuressa jaostossa. Sen päätös oli, että Italia ei ole rikkonut ihmisoikeussopimusta eikä krusifikseja tarvitse poistaa. Jokainen oikeusaste antoi krusifiksille omia tulkintojaan, kuten myös asiaan liittyneet kolmannet osapuolet. Myös monet uskonnolliset toimijat, lähinnä katolinen kirkko ja ortodoksiset paikalliskirkot, lausuivat oman näkemyksensä ja tulkintansa krusifiksin kulttuurisista merkityksistä. Tämä tutkimus tarkastelee Lautsi vastaan Italia -tapauksen oikeuskäsittelyiden tuottamia krusifiksin kulttuurisia merkityksiä. Tutkimuskysymykset ovat: ”Mikä on uskonnollisten symbolien merkitys julkisessa tilassa?” ja ”Miten se näkyy Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätösten argumentoinnissa tapauksessa Lautsi vs. Italian valtio ja sitä seuranneissa reaktioissa?” Tarkasteltavat asiakirjat ovat tapauksen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen kahden käsittelyn pöytäkirjat perusteluineen ja päätöksineen. Tutkimus toteutetaan kvalitatiivisella tutkimusotteella tapaustutkimuksena. Tutkimusongelmaa ja tutkimuskysymyksiä lähestytään monitieteisyyden näkökulmasta. Tämä tutkimus tarkastelee aineistoa retorisen ja kriittisen diskurssianalyysin keinoin. Diskurssianalyysi on kielenkäytön tarkastelua tekemisenä, joka muodostuu sosiaalisissa prosesseissa ja rakentaa samalla sosiaalista todellisuutta. Krusifiksin uskontoon liittyvät tulkinnat tässä tapauksessa kietoutuvat pääosin sen uskonnollisen luonteen, symbolin vaikuttavuuden ja uskonnonopetuksen, kirkon ja valtion suhteiden sekä uskonnollisen ja kansallisen identiteetin ympärille kun taas krusifiksin sekulaarit tulkinnat liittyvät pääsääntöisesti sen tehtävään kansallisen identiteetin symbolina ja Italian lain määräämänä symbolina luokkahuoneen seinällä sekä sen vaikutukseen ihmisoikeuksien ja demokratian toteutumisessa sekä sen asemaan sekulaarissa yhteiskunnassa. Uusia merkityksiä krusifiksille ja sen myötä uutta todellisuutta luodaan diskursiivisin keinoin. Eri tahot käyttävät asemansa suomaa valtaa saavuttaakseen haluamansa päämäärän. Kriittisen diskurssianalyysin keinoin voidaan todeta, että Italian valtio pyrkii vaimentamaan valtionkirkkodiskurssin ja sen moniäänisyyden. Vaikuttaa myös siltä, ettei mikään taho ole valmis perinpohjaiseen ihmisoikeusdiskurssiin.
  • Kantola, Urpo (Helsingfors universitet, 2013)
    Käsittelen tutkielmassani latinalaisten nimien kirjoitusasuja kreikankielisissä piirto- ja papyruskirjoituksissa sekä rahoissa, jotka on ajoitettu viimeistään Augustuksen ajalle. Tavoitteena on ensisijaisesti selvittää, mitä kirjoitusasuja käsittelyyn valituista ilmiöistä käytettiin ja miten kirjoitusasut vaihtelivat ajan, paikan ja kirjoituksen tuottajan mukaan. Toissijainen tavoite on kommentoida esitellyn aineiston nojalla ilmiöiden syitä ja aiempia näkemyksiä niistä. Merkittävänä motiivina tutkielmalle on, että edellinen laajamittainen tutkimus vastaavasta aihepiiristä, Theodor Eckingerin Die Orthographie lateinischer Wörter in griechischen Inschriften vuodelta 1893, on aineistoltaan ja osin tulkinnoiltaan vanhentunut. Tutkimus on aineistolähtöinen, ja sen pohja-aineistona on keräämäni noin 2700 primaarilähdettä (joista 90 prosenttia on piirtokirjoituksia). Näistä noin 1500:ssa esiintyy käsittelyyn valitsemiani sellaisia ilmiöitä, joissa esiintyy vaihtelua ja joista on riittävästi diakronista näyttöä. Olen valinnut käsittelyyn seuraavien kreikkalaiset kirjoitusasut: lyhyet, /u i/- ja /o u/-vaihtelujen alaiset äänteet, Lucius-nimen ja sen johdoksien /u:/, puolivokaali /w/ ja labiovelaari /kʷ/ sekä vokaalimerkkien dittografiat varsinkin Marcus-nimessä ja sen johdoksissa. Käytän analyysissä apuna muodostamaani historiallisiin asiayhteyksiin perustuvaa ajallista jaottelua sekä mahdollisuuksien mukaan maantieteellisiä ja kirjoitusten tuottajiin liittyviä erotteluja. Käsittelen aineiston ilmiöittäin. Muodostan tulkinnat ilmiöistä analysoimalla ensin kvantitatiivisesti käsiteltävän ilmiön esiintymät ja sitten kvalitatiivisesti tulkintaa täsmentävät olennaiset yksittäistapaukset. Suhteutan tulkintani aiempiin ilmiöistä esitettyihin näkemyksiin ja esitän kykyni mukaan omat näkemykseni ilmiöiden syistä. Tutkimus tarkentaa käsitystä ilmiöiden kronologioista, joiden päälinjat on tulkittu aiemmassa tutkimuksessa enimmäkseen oikein. Ilmiöiden syistä olennaisin tulkintani koskee Marcus- ja sen johdosnimien alfan dittografiaa: pidän usein viljeltyä aiempaa näkemystä latinalais- tai oskilaisvaikutuksesta dittografian syynä epäuskottavana ja esitän aineistooni nojaten, että syy on pikemmin äänteellinen ja liittyy alkujaan vokaalien välissä olleen äänteen katoon. Tutkielman ulkopuolelle jää useita kirjoitusasujen ja muita nimien ilmiöitä, joiden tutkimiseen pohja-aineistoa voisi hyödyntää. Tutkimuksessa käytettyä kirjoitusten tuottajien jaottelua voisi kehittää, jotta voisi paremmin selvittää tämän näkökulman merkityksen aineiston tulkinnalle. Tutkielmassa saatuja tuloksia voisi yrittää hyödyntää heikommin ajoitettujen tapausten tulkinnassa. Tutkimusta voisi myös jatkaa ulottamalla käsiteltävää ajanjaksoa edemmäksi, mikä antaisi laajemman kronologisen vertailupohjan tässä tutkimuksessa esittelemilleni ilmiöiden myöhäisille piirteille.
  • Koskinen, Katja (Helsingfors universitet, 2014)
    Tutkielman tavoitteena on tarkastella sekä sukupuolen vaikutusta keskusteluun että keskustelua sukupuolesta. Tutkimusaineistona käytetään viiden nuoren leiri-illan aikana nauhoittamaa 90 minuutin pituista äänitallennetta. Tutkittavat vuorovaikutukselliset ilmiöt ovat puhetilan jakautuminen, dialogipartikkelit (palautteet) ja nauru. Tutkimuksessa analysoidaan sekä ryhmätilanteita että kahden tytön ja kahden pojan kahdenkeskisiä keskusteluita. Tarkoituksena on selvittää, millaista tyttöjen ja poikien kielenkäyttö on eri tilanteissa. Tämän lisäksi analysoidaan keskusteluissa esiin tulevia sukupuoli- ja seksuaalikäsityksiä. Tutkielman teoriataustana on keskusteluntutkimus ja sosiolingvistiikka. Tutkimusmenetelmänä puolestaan on keskustelunanalyysi, jonka tukena käytetään kvantitatiivisia laskelmia puheenvuoroista, sanamääristä, dialogipartikkeleista ja naurusta. Tutkimus osoittaa, että näiden nuorten keskusteluissa ei ole havaittavissa toisen sukupuolen dominointia, mutta eroavaisuuksia löytyy. Kummatkin tytöt käyttävät ryhmäkeskusteluissa puhetilasta noin viidesosan ja sijoittuvat puhemäärällään ryhmän keskivaiheille. Pojat sijoittuvat puolestaan ääripäihin, yksi puhuu määrällisesti eniten, yksi vähiten, ja yhdellä on selkeästi muita pidemmät puheenvuorot. Kaikkien poikien vuorot ovat keskimäärin hieman pidempiä kuin tyttöjen. Tytöt nauravat ja käyttävät enemmän palautteita kuin pojat. Tyttöjen kahdenkeskinen keskustelu ei eroa merkittävästi ryhmäkeskusteluista. Puhetila jakaantuu suhteellisen tasaisesti ja keskustelu pysyy vaivatta käynnissä. He tukevat toisiaan palautteiden avulla ja nauruakin esiintyy, tosin ei yhtä paljon kuin ryhmäkeskusteluissa. Kahden pojan keskustelu on puolestaan tilanteena hyvin erilainen. Ryhmäkeskusteluissa eniten puhuva poika on tässä tilanteessa selkeästi hiljaisempi osapuoli, ja ryhmässä vähiten puhuva käyttää kaksi kolmasosaa puhetilasta. Keskustelu ei juurikaan sisällä palautteita tai naurua, tahti on verkkainen ja taukoja on paljon. Nuorten keskusteluissa esiintyy paljon heteronormatiivisia käsityksiä ja ajatuksia sukupuolesta ja seksuaalivähemmistöistä, mutta puhe ei ole yksinomaan sellaista. Sanoja bög ja transu käytetään paljon, etenkin kun puhutaan jollakin lailla erottuvista tai normista poikkeavista pojista/miehistä. Tällainen sukupuolisuuteen viittaava kielenkäyttö näyttäisi liittyvän myös ryhmänsisäiseen hierarkiaan.
  • Valkama, Jaana (Helsingfors universitet, 2015)
    Tarkastelen tutkielmassani, millaisia merkityksiä luonnonvaraiseen elämäntapaan pohjautuneella henkisellä perinteellä on Kanadan mi’kmaq-intiaanien nykypäivän ympäristöajattelussa ja -toiminnassa. Pitkän ja voimakkaan kolonisaation vaikutuksesta mi’kmaqien elämäntapa, henkinen perinne ja perinteinen maa ovat kokeneet suuria muutoksia. Tutkielma pyrkii selvittämään, miten henkinen perinne rakentaa mi’kmaqien ihmisen ja luonnonympäristön vuorovaikutussuhdetta tänä päivänä, jolloin mi’kmaqit kohtaavat modernin yhteiskunnan asukkaina globaaleita ympäristökysymyksiä. Tutkielma tarkastelee, miten henkinen perinne rakentaa mi’kmaqien luontokäsitystä ja ekologista etiikkaa ja miten henkinen perinne on läsnä mi’kmaqien ympäristötoiminnassa. Teoreettiselta viitekehykseltään tutkielma kiinnittyy uskontotieteelliseen ympäristötutkimukseen. Tutkielman aineisto koostuu kolmentoista mi’kmaq-intiaanin haastatteluista, jotka tein Kanadassa lokakuussa 2014. Haastattelumenetelmänä olen käyttänyt puolistrukturoitua teemahaastattelua, joka antaa haastateltavalle mahdollisuuden tarkastella haastattelun teema-alueita omista lähtökohdista käsin. Aineiston analyysimenetelmänä olen käyttänyt laadullista sisällönanalyysiä. Tutkielma on tapaustutkimus, joka tarkastelee haastatteluun osallistuvien mi’kmaqien ihmisen ja luonnonympäristön vuorovaikutussuhdetta. Tutkielman lähestymistapa pohjautuu jälkikoloniaaliseen alkuperäiskansatutkimukseen, jossa pyritään purkamaan kolonialismin ajalta juontuvia valtasuhteita ja tuomaan esiin alkuperäiskansojen omaa ääntä. Tutkielma esittää, että haastateltaville mi’kmaqeille henkinen perinne on keskeisessä sijassa kokemuksessa luonnonympäristöstä elollisena, animistisena, sekä kokemuksessa ihmisen paikasta erottamattomana osana luonnonympäristöä. Henkinen perinne rakentaa luontokäsitystä vahvasti holistiseksi, jolloin luonnonympäristön eri elementtien ja olentojen koetaan olevan jatkuvassa keskinäisessä vuorovaikutuksessa. Koska ihminen on osa luonnonympäristöä ja holistista elämän verkostoa, ihmisen tehtävänä on osallistua luonnonympäristön tasapainon ylläpitämiseen ja palauttamiseen. Tutkielma esittää, että haastateltavien mi’kmaqien ekologisessa etiikassa vastuu, vastavuoroisuus ja kunnioitus ovat keskeisessä sijassa. Eettisten arvojen käytännön toteuttaminen merkitsee muun muassa luonnonympäristön harmonisoimista erilaisten seremonioiden avulla, ekologisesti kestävien keräily- ja metsästystekniikoiden suosimista, uusien ekologisten toimintamallien rakentamista ja kouluttamista sekä luonnonympäristön suojelemista taloudellisia voittoja tavoittelevalta liiketaloudelta. Tutkielmani pyrkii herättämään laajempaa keskustelua ajankohtaisista ympäristökysymyksistä sekä alkuperäiskansojen kulttuurien elinvoimaisuuden ja oikeuksien kysymyksistä.