Humanistinen tiedekunta

 

Recent Submissions

  • Salmi, Niklas (Helsingin yliopisto, 2015)
    Tutkielma käsittelee japanilaisen runoilijan Matsuo Bashoon (1644–1694) poetiikan lukemisterapeuttisia mahdollisuuksia ja niiden ilmenemismuotoja suomalaisessa haikurunoudessa. Tutkielmassa tarkastellaan, kuinka neljän suomalaisen runoilijan – Eila Kivikk’ahon, Arto Lapin, Veikko Polameren ja Juhani Tikkasen – haikut ilmentävät Bashoon aatteellis-taiteellisiin ihanteisiin perustuvaa shoofuu-poetiikkaa ja siinä piilevää hoitavaa potentiaalia. Tutkielman aineisto koostuu em. suomalaisten runoilijoiden kuuden vuosikymmenen varrella julkaisemista haikuista, jotka on poimittu 13 runoteoksesta. Pääasiallisena analyysimenetelmänä käytetään teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Tämä mahdollistaa sen, että suomalaiseenkin haikurunouteen vaikuttaneesta bashoolaisesta poetiikasta voidaan etsiä vahvistusta aineistosta tehtyjen tulkintojen tueksi – kuitenkaan unohtamatta sitä, että empiria ei aina vastaa teoriaa. Suomalaisia haikuja analysoidaan käyttäen Bashoon runousopin kannalta merkittäviä japanilaisen estetiikan kategorioita (shiori, sabi, wabi, karumi ja hosomi). Tutkielmasta käy ilmi, että tarkasteltavien suomalaisrunoilijoiden haikut noudattavat yleisjapanilaisia yksinkertaisuuden ja vihjaavuuden kirjallisuudellisia ideaaleja, jotka tekevät niistä osallistavia ja osoittelemattomia: haikut jättävät tilaa lukijan mielikuville ja tarjoavat ilahduttavia oivalluksen hetkiä. Buddhalaisvaikutteisuus niin Bashoon kuin suomalaisrunoilijoidenkin haikuissa puolestaan tuo oivalluksen elämän ohimenevyydestä. Kivikk’aholla, Lapilla, Polamerellä ja Tikkasella katoavuus on toistuva teema, joka jalostuu usein vähään tyytymiseksi, vastoinkäymisten hyväksymiseksi sekä ymmärrykseksi henkilökohtaisen draaman sisältämästä tragikoomisuudesta. Huumori – seuraava Bashoolle ja aineiston runoilijoille yhteinen piirre – lievittää stressiä, kehittää suhteellisuudentajua ja auttaa irtautumaan sovinnaisen ajattelun kahleista. Edelleen tärkeitä suomalaisen haikun shoofuu-perinteeseen yhdistäviä tekijöitä ovat empaattinen samastuminen kuvauksen kohteeseen ja vaatimattoman kauneuden arvostus. Näiden aisteja terävöittävän vaikutuksen ansiosta lukija voi oppia kokemaan elämää täydemmin. Tutkielman lopussa analysoidaan sisällön erittelyn avulla kerättyä tietoa, joka paljastaa merkittävän paikallisen piirteen. Kivikk’ahon, Lapin, Polameren ja Tikkasen haikut poikkeavat bashoolaisesta traditiosta ja japanilaisesta aikalaisrunoudesta siinä, että ne eivät niinkään edusta Edo-kaudelle (1603–1868) ominaista pyrkimystä todenmukaisuuteen tai ”sellaisuuteen”, vaan ovat lähempänä Heian-kauden (794–1185) ’ihanteellisen ympäristön’ runoutta, jonka kautta luonto pyrittiin kesyttämään turvallisemmaksi ja helpommin hallittavaksi. Suomalaisessa haikurunoudessa ihanteellinen ympäristö merkitsee usein turvapaikkaa teollistuneen maailman uhilta. Rakennettua ympäristöä kuvataan vain harvoin, ja silloinkin se sulautuu harmonisesti luonnonmaisemaan. Maaseutua, lapsuutta ja lämpimiä, valoisia kuukausia ihannoivien haikujen hoitava voima perustuu myös siihen, että ne sijoittavat lukijan aikapaikkaan, jossa tämä voi kokea olonsa levolliseksi ja kerätä voimia.
  • Ylitalo, Turo (Helsingin yliopisto, 2016)
    Tutkielmani kuuluu Itä-Aasian tutkimukseen, ja sen aihe on Japanin alkuperäiskansa ainut. Tutkielmani käsittelee ainujen historiaa, identiteettiä sekä etnistä turismia. Tutkielmani tarkoitus on selvittää, miten ainujen historia on vaikuttanut heidän identiteettiinsä sekä miten etninen turismi muuttaa sitä nykypäivänä. Lähteenäni olen käyttänyt teoksia, artikkeleita sekä virallisia raportteja liittyen tutkielmani aiheisiin. Tutkielmassa tarkastellaan, millainen historia ainuilla on ollut heidän kulttuurinsa ilmenemisestä nykypäivään asti. Ainut ovat Sahalinin, Kuriilien saarien sekä Hokkaidon saaren alkuperäiskansa, joka nykyisin elää pääasiassa Hokkaidolla. Tämän lisäksi ainuyhteisöjä löytyy suurkaupungeista, kuten Tokiosta ja Osakasta. Ainut kehittyivät Satsumon- ja Ohotan-kulttuureista noin 1200-luvulla. Etniset japanilaiset, wajinit, alkoivat siirtyä Honshun saarelta kohti pohjoista, jolloin seurasi yhteentörmäyksiä ainujen kanssa. Hokkaidon saari, joka tunnettiin nimellä Ezo, liitettiin lopulta virallisesti osaksi Japania vuonna 1855. Tällöin myös saaren nimi muutettiin nykyiseen muotoon. Hokkaidoa ja sen asukkaiden kohtaloksi tuli assimilaatio japanilaiseen kulttuuriin. Japanilaiset pitivät ainuja ala-arvoisina ihmisinä, jotka ovat menossa kohti omaa tuhoaan. He halusivat kouluttaa ainuja japanilaistamalla heidän tapansa ja kieltämällä ainujen kielen sekä kulttuurin. Ainujen kulttuuri kuitenkin säilyi kodeissa ja on olemassa tänäkin päivänä. Ainujen oikeuksia ajamaan perustettiin 1930-luvulla Hokkaidon ainujärjestö, joka toimii hallituksen alaisena. Tämän lisäksi toimii muitakin järjestöjä, varsinkin Tokion alueella. Järjestöjen tekemää työtä on osakseen kiittäminen siitä, että ainut vihdoin julistettiin alkuperäiskansaksi vuonna 2008. Tutkielman identiteettiosuus tarkastelee, miten identiteettiä on tutkittu sosiaalipsykologiassa. Sosiaalisia identiteettejä on useita, kuten kansallis- ja vähemmistöidentiteetti. Tutkielmassani keskityn varsinkin etniseen identiteettiin. Etninen turismi on turismia, joka käyttää hyväkseen alkuperäisväestön kulttuuria ja markkinoi sitä turisteille. Sen harjoittajat esittävät usein perinteisiä tansseja ja muita kulttuuriinsa kuuluvia asioita. Tutkielmassa esittelen monia Hokkaidolla sijaitsevia paikkoja, joissa ainut harjoittavat etnistä turismia. Ainujen historia on muokannut, ja muokkaa edelleen, heidän etnistä identiteettiään. Perinteisen kulttuurin säilytys ja modernin ajan yhdistelmä luo identiteetille uusia ilmenemismuotoja, joita etenkin uusi sukupolvi tulee näyttämään. Etnisen turismin suosio luultavasti kasvaa matkailijamäärien lisääntyessä, ja sen vaikutus turismin parissa työskentelevien ainujen identiteettiin on jatkossakin suuressa osassa.
  • Lipiäinen, Janna (Helsingin yliopisto, 2016)
    Kiinalainen ruokakulttuuri on maailmankuulu ja ruokailu onkin erityisen tärkeä osa kiinalaista yhteiskuntaa. Yhteisillä ruokahetkillä lujitetaan suhteita niin ystävien, sukulaisten, liikekumppaneiden, valtioiden virkamiehien kuin akateemisten yhteistyökumppaneidenkin välillä. Illalliskulttuuri on niin oleellinen osa Kiinan historiaa ja nykypäivää, että ilman sen ymmärtämistä kansainvälinen yhteistyö Kiinan kanssa on haastavaa. Tämä opinnäytetyö esittelee Kiinan nykyistä illalliskulttuuria peilaten sitä historiaan sekä vertaa kiinalaisten ja suomalaisten liike-elämän edustajien näkemyksiä onnistuneen liikeillallisen kulusta ja käytöskoodistosta. Tutkielmassa käytetään hyväksi Hofsteden teoriaa kuudesta kansallisen kulttuurin ulottuvuudesta sekä kirjallisuutta guanxin eli suhdeverkostojen roolista kiinalaisessa yhteiskunnassa. Tutkielman tuloksista selviää, että nyky-kiinalaisessa illallistapahtumassa on yhä havaittavissa monia kungfutselaisiin arvoihin pohjautuvia käytöskoodeja, joista ilmeisimmät ovat tarkka istumajärjestys sekä maljan nostamisen ja juhlaruuan tarjoilun perinne. Perinne kuitenkin elää ja muuttuu jatkuvasti erityisesti globalisaation sekä Kiinan poliittisen tahtotilan vuoksi. On oletettavaa, että illallisen rooli tulee jatkossakin muokkaantumaan, mutta ei missään nimessä tule olemaan tulevaisuudessakaan merkityksetön. Lisäksi tähän opinnäytetyöhön sisältyy haastattelututkimus, jonka tutkimusmateriaali on kerätty kiinalaisilta ja suomalaisilta liike-elämän edustajilta. Tutkielmaa varten haastateltiin henkilökohtaisesti viittä kiinalaista informanttia sekä avoimen kyselylomakkeen avulla kuutta informanttia. Suomalaisia Kiinassa työskennelleitä informantteja on yhteensä 17 ja heitä haastateltiin avoimella kyselylomakkeella. Haastattelukysymykset koskevat informanttien näkemyksiä liikeillallisen käytöskoodistosta ja kuinka tilaisuutta voi hyödyntää liiketoiminnan yhteydessä. Kiinalaisten ja suomalaisten informanttien vastauksia verrataan toisiinsa, selvittäen onko näkemyksien välillä ristiriitoja, jotka mahdollisesti vaikeuttavat osapuolien välistä yhteistyötä. Analyysin perusteella kiinalaiset informantit näkevät liikeillalliseen erityisen vahvasti vaikuttavia kulttuurinelementtejä olevan guanxi, mianzi sekä keskinäinen kunnioitus. Suomalaiset informantit tiedostivat erityisen hyvin guanxin merkityksen, mutta kiinnittivät usein huomiota myös keskinäisen kunnioituksen tärkeään rooliin. Vain vähemmistö suomalaisinformanteista mainitsi mianzin, joka on siis käsitteenä suomalaisille vierain. Tulokset osoittavat, että suomalaiset liike-elämän edustajat tunnistavat liikeillalliseen kytkeytyviä kulttuurin elementtejä tarpeeksi kattavasti käyttäytyäkseen liikeillallisella ulkomaalaisille vieraille asetettujen odotusten mukaisesti.
  • Heikinheimo, Annika (Helsingin yliopisto, 2016)
    Tämä tutkimus käsittelee Kiinan kansantasavallan ja Suomen välisiä varhaisia kulttuurisuhteita. Ajallisesti tutkimus on rajattu 1950- ja -60-luvuille. 1950-lukua voidaan pitää eräänlaisena kulta- aikana Suomen Kiina-suhteissa, varsinkin kulttuurivaihdon saralla. 1960-luku puolestaan tarjoaa hedelmällistä vertailukohtaa 1950-luvun aktiivisille suhteille, ja myös ajan poliittisen tilanteen heijastuminen kulttuurisuhteisiin on nähtävissä selkeämmin tällä vuosikymmenellä. Tutkimus keskittyy erityisesti Suomi–Kiina-seuran toimesta harjoitettuun kulttuurivaihtoon. Tutkimuksen keskeiset tutkimuskysymykset ovat: Millainen rooli Suomi–Kiina seuralla on ollut varhaisessa kulttuurivaihdossa? Miten kulttuurivaihtoa harjoitettiin aikana, jolloin virallista kulttuurisopimusta ei maiden välillä vielä ollut? Miten Suomen ja Kiinan väliset valtiolliset suhteet ja ajan poliittinen tilanne heijastuivat kulttuurisuhteissa? Primäärilähteenä tutkimuksessa on käytetty Suomi–Kiina-seuran ja Ulkoasianministeriön arkistoja sekä henkilöhaastatteluja. Suomi–Kiina-seuran arkistoa ei aiemmassa tutkimuksessa ole käytetty, joten sen sisältämät pöytäkirjat, toimintakertomukset, kuva-arkistot, kirjeet ja raportit tuovat tutkimukseen paljon uutta, aiemmin julkaisematonta tietoa. Sekundaarilähteinä toimivat alan kirjallisuus, tieteelliset julkaisut ja aikakauslehdet. Tutkimus vahvistaa 1950-luvun olleen eräänlaista kulta-aikaa Suomen ja Kiinan välisissä kulttuurisuhteissa. Aktiivisen kulttuurivaihdon takana oli Suomi–Kiina-seura, jonka kautta järjestettiin käytännössä kaikki Kiinaan liittyvä kulttuuritoiminta virallisen kulttuurisopimuksen puuttuessa. Myös monet valtiolliset vierailut olivat Suomi–Kiina-seuran järjestämiä. Kulttuurivaihtoa ylläpidettiin mm. järjestämällä näyttelyitä, esitelmätilaisuuksia ja elokuvanäytäntöjä, kääntämällä kirjallisuutta sekä lähettämällä valtuuskuntia Kiinaan ja Suomeen. Merkittävänä tukijana Suomi–Kiina-seuralle toimi Kiinan ulkomaisia kulttuurisuhteita hoitava seura. Tutkimus osoittaa myös, että viranomaisten rooli kulttuuritoimijana varsinkin 1950-luvulla on ollut vähäinen. Kulttuurivaihtoa 1950-luvulla harjoitettiin pikemminkin viranomaisista huolimatta kuin heidän ansiostaan. Ajan poliittisen tilanteen vaikutus kulttuurivaihtoon tulee vahvasti ilmi 1960-luvulle siirryttäessä. Kiinan sisäisistä ongelmista johtuva käytettävissä olevien varojen niukkuus johti kulttuurivaihdon hiipumiseen. Kiinan ja Neuvostoliiton välirikon myötä virallinen Suomi otti varovaisen kannan Kiina-suhteissa, mikä vaikutti myös kulttuurivaihtoon. Vuonna 1966 alkanut kulttuurivallankumous vaikutti myös kulttuurisuhteisiin merkittävästi. Toiminta muuttui vilkkaasta valtuuskuntien lähettämisestä ja suhteiden solmimisesta poliittisen aineiston välittämiseen ja Kiinan tilanteesta raportoimiseen. Tutkimus päättyy maolaisten vallankaappaukseen Suomi–Kiina-seurassa 1970.
  • Snellman, Ida Anna Karin; Richter, Amica Linnea (Helsingin yliopisto, 2016)
    I vår pro gradu-avhandling undersöker vi den Evangelisk Lutherska kyrkans roll i invandrares integration i Helsingfors. Invandringen till Finland har ökat de senaste åren, speciellt efter att situationen i flera områden i Mellanöstern och Nordafrika blivit oroligare. Internationella organisationen för migration (IOM) har uppmanat religiösa organisationer i Europa till en aktivare roll i integrationsarbete, vilket utgör grunden till vår forskning. Religiösa organisationer har möjlighet att stöda invandrares sociala och kulturella integration, medan det statliga och kommunala integrationsarbetet fokuserar på ekonomisk och strukturell integration. Eftersom avhandlingen är ett gemensamt projekt med två författare, undersöker vi ämnet ur två perspektiv. Ida Snellman undersöker vad multikulturellt arbete i den Evangelisk Lutherska kyrkan innebär och hur de anställda upplever att arbetet inverkar på invandrares integration. Amica Richter undersöker hur invandrare upplever att den Evangelisk Lutherska kyrkan inverkar på deras integration och i vilken mån de upplever att kyrkan kan ta del av integrationsarbetet i Helsingfors. Avhandlingen är en kvalitativ studie och materialet är insamlat genom semi-strukturerade intervjuer. Idas material består av åtta intervjuer med personer som arbetar med multikulturellt arbete inom den Evangelisk Lutherska kyrkan. Amica har intervjuat åtta personer med invandrar bakgrund, som har deltagit i den Evangelisk Lutherska kyrkans aktiviteter. Vi har använt innehållsanalys för att analysera våra material. Vår teoretiska referensram baserar sig på teorier om socialt kapital. Enligt Idas analys kan den Evangelisk Lutherska kyrkans multikulturella arbete delas upp i multikulturellt arbete med religiöst fokus och arbete som går utöver religion. Dessa två delar av det multikulturella arbetet är närvarande i både finskspråkiga och svenskspråkiga församlingar så väl som i församlingar på övriga språk. Arbetet inverkar på invandrares sociala kapital genom att stärka band till andra invandrare, kristna och majoritetsbefolkningen samt genom att bygga broar till lokala församlingar och till det finska samhället. Ur Amicas analys framgår att invandrare upplever den Evangelisk Lutherska kyrkan som stöd för deras sociala integration genom att erbjuda sociala nätverk och spirituellt stöd. Utöver att kyrkan kan fungera som brobyggare till det finska samhället, har invandrare med olik religiös tillhörighet även skapat band till volontärer, församlingsmedlemmar och till anställda i kyrkan. Kyrkan går mot en alltmer volontärbaserad organisationsmodell och i denna utveckling har invandrare möjlighet att inverka positivt. Ett aktivt deltagande i församlingslivet stöder invandrares integration genom att skapa band och bygga broar. Utgående från denna studie upplevs gemenskapen i församlingen och den interreligiösa dialogen som meningsfull av kristna invandrare såväl som av invandrare med annan eller ingen religiös övertygelse.
  • Naaranoja, Kata (Helsingin yliopisto, 2016)
    Seksuaalivähemmistöjen oikeudet ovat kansainvälisesti ajankohtainen puheenaihe. Etelä-Koreassa seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ei kuitenkaan vielä pidetä tärkeänä ihmisoikeuskysymyksenä eikä seksuaalivähemmistöillä ole lainsäädännöllistä turvaa häiriköinniltä tai epäoikeudenmukaiselta kohtelulta. Pro gradu-tutkielma käsittelee homoseksuaalisten miesten asemaa ja heihin kohdistuvia asenteita eteläkorealaisten yliopisto-opiskelijoiden keskuudessa. Tutkimuksessa vastataan kysymyksiin siitä, millainen asema homoseksuaalisuudella on ollut Korean historiassa, miten homoseksuaalisuus käsitetään nyky-yhteiskunnassa, millaisia asenteita korealaisilla yliopisto-opiskelijoilla on homoseksuaalisuutta kohtaan ja miten seksuaalivähemmistöt esitetään Etelä-Korean mediassa. Tutkielmaa varten on kerätty aineistoa online-kyselylomakkeella, jota jaettiin korealaisille alempaa tai ylempää korkeakoulututkintoa tai jatko-opintoja suorittaville opiskelijoille, sekä mahdollisesti välivuotta pitäville, noin 18-27–vuotiaille. Kyselylomakkeen tuloksia verrataan Asan Institute for Policy Research –instituutin vastaavaan, pitkäaikaiseen kyselyyn, joka käsittelee seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ja asenteiden muutosta eri ikäryhmissä Etelä-Koreassa. Pro gradu-tutkielma hyödyntää sosiaalipsykologian käsitteitä arvoista ja asenteista, määritellen aluksi mitä usein tutkimuskirjallisuudessa mainitut ns. ”korealaiset arvot” ovat. Kyselylomakkeiden vastauksia tarkastellaan arvojen, asenteiden ja ennakkoluulojen käsitteiden ja tutkimuskirjallisuuden kautta. Asenteiden lisäksi käsitellään Etelä-Koreassa olemassa olevia tasa-arvoa ajavia lakeja ja lakiesityksiä sekä niiden hyödyllisyyttä ja toteutumista seksuaalivähemmistöjen oikeuksia suojeltaessa. Lopulta tutkielma tarkastelee diskurssianalyysin avulla kolmea eteläkorealaisessa online-lehtimediassa esiintynyttä, seksuaalivähemmistöjä koskevaa tapausta ja kuvaa, jonka kyseisten lehtien korean- ja englanninkieliset artikkelit rakentavat seksuaalivähemmistöistä. Tutkimusmateriaali koostuu englannin-, suomen- ja koreankielisestä tutkimuskirjallisuudesta sekä englannin- ja koreankielisistä uutisartikkeleista. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että 20–30-vuotiaat korealaiset ovat muita ikäluokkia avoinmielisempiä ja suvaitsevaisempia miesten homoseksuaalisuutta kohtaan ja pitävät seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ihmisoikeuskysymyksenä. On selvää, että Etelä-Korean ekonomisen kehityksen myötä nuoremmat sukupolvet ovat kokeneet arvojen muutoksen, jolloin heidän arvomaailmansa on huomattavasti universalistisempi ja individualistisempi kuin vanhempien sukupolvien. On myös mahdollista, että nuoret sukupolvet eivät koe vanhemman sukupolven kokemuksia ominaan, ja ovat tämän samaistumisen puutteen seurauksena omaksuneet vanhempien arvoista eroavan, suvaitsevamman asenteen eri ihmisryhmiä kohtaan. Nuoret eivät kuitenkaan ole kokonaan hylänneet tai erkaantuneet esimerkiksi sosiaalisesti hierarkkiselle yhteiskunnalle tyypillisistä arvoista, vaan kunnioittavat edelleen vanhempiensa päätöksiä ja tahtoa esimerkiksi avioliittoa ja perhettä koskevissa kysymyksissä. Kyselytutkimuksessa selviää, että etenkin perhe-elämää ja sosiaalista hierarkiaa koskevissa kysymyksissä nuoret osoittavat voimakkaammin sisäryhmän kuten perheen tai uskonnollisen ryhmän normeja ja asenteita huolimatta muissa kysymyksissä ilmenevästä avoinmielisyydestä. Uskonnollisten ryhmien vaikutus asenteisiin on huomattava. Uskonnollisilla ryhmillä on myös suuri negatiivinen vaikutus seksuaalivähemmistöjen oikeuksia käsittelevissä lakiesityksissä ja politiikassa. Vähintään vuoden ulkomailla asuneet opiskelijat osoittavat muita avoimempia ja suvaitsevaisempia asenteita. Tämä saattaa johtua esimerkiksi ulkomailla koetuista tilanteista, joissa nuoret ovat olleet tekemisissä erilaisten ihmisryhmien kanssa. Eteläkorealaisessa mediassa seksuaalivähemmistöistä rakennetaan kuitenkin edelleen usein negatiivinen kuva, mikä saattaa johtua sanomalehtien ja julkaisujen poliittisista tai uskonnollisista suhteista sekä kohderyhmistä.
  • Laisi, Jussi (Helsingin yliopisto, 2016)
    Tämä tutkielma käsittelee Etelä-Korean entisen johtajan (1961–1979) Park Chung- heen ajatuksia ja suunnitelmia hänen vuonna 1963 julkaisemansa kirjan The Country, The Revolution and I pohjalta. Kirjassa Park kertoo näkemyksiään maansa historiasta, senhetkisestä nykytilasta ja tulevaisuudesta. Lisäksi hän käsittelee ulkomaansuhteita, Korean niemimaan jakoa ja esikuviaan. Parkin vision toteutumista on selvitetty käyttäen apuna alan tutkimuskirjallisuutta ja muuta Korean ja Itä-Aasian historiaa käsittelevää kirjallisuutta. Parkin käsitys maansa tilasta 1960-luvun alussa oli kielteinen. Hän koki tarpeelliseksi tehdä suuria muutoksia yhteiskunnassa ja erityisesti panostaa talouskasvuun ja teollistumiseen. Hänen hallintokautensa aikana Etelä-Korean talous ja teollisuus kehittyivätkin voimakkaasti. Hallintokautensa lopulla Parkin näkemys maansa tilasta oli huomattavasti 1960-luvun alkua myönteisempi, mutta toisaalta hänen toiveensa Korean niemimaan jaon päättymisestä ei ole vieläkään (2016) toteutunut.
  • Koskenniemi, Milla (Helsingin yliopisto, 2016)
    Oppiminen on erittäin olennainen osa ihmisen kasvua. Opetustapahtumassa opettaja vaikuttaa oppilaan oppimiseen, joten ei ole yhdentekevää, minkälaisia opetusmetodeja opettaja valitsee. Viime aikoina aktiivinen oppiminen on saanut osakseen kasvavaa suosiota: sen mukaan oppilaita pitäisi osallistaa ja aktivoida oppitunneilla enemmän. Globaalistuminen on tehnyt englannin kielen taitamisesta yhä tärkeämpää työmarkkinoilla, kohdistaen suuria odotuksia englannin opetukseen. Vieraan kielen oppiminen on myös todettu olevan ihmisen identiteettiin vaikuttava tapahtuma. Fyysinen aktiivisuus on kiistattomasti edullista terveydelle monin tavoin: se kasvattaa lihasvoimaa ja luumassaa sekä alentaa riskiä sairastua mm. verisuonitauteihin, tyypin 2 diabetekseen ja syöpään. On myös näyttöä siitä, että fyysinen aktiivisuus vähentää ahdistuneisuutta ja masentuneisuutta, sekä parantaa kognitiivista suorituskykyä, oppimistuloksia ja oppilaiden käyttäytymistä koululuokassa. On saatu positiivisia tuloksia, kun fyysistä aktiivisuutta on lisätty koulun oppitunneille. Eräät tutkijat ovat jopa sitä mieltä, että osa oppilaista oppii paremmin, kun oppimistilanteeseen yhdistetään liikuntaa. Viime vuosina fyysisen inaktiivisuuden lisäksi myös pitkän istumisen on todettu olevan terveydelle haitallista ja lyhentävän elinikää. Fyysisen aktiivisuuden positiivisista sekä istumisen negatiivisista vaikutuksista huolimatta kouluissa yhä istutaan suurin osa ajasta. Lisäksi englannin oppikirjat sisältävät häviävän vähän tehtäviä, joiden suorittamiseksi oppilaiden tulisi liikkua. Tämä tutkimus sisältää opettajalle suunnatun oppimateriaalipaketin, jossa on liikkumista sisältäviä englannin oppimiseen suunnattuja tehtäviä 17:sta aihepiiristä. Materiaalipaketin kohderyhmään kuuluu suomalaisen peruskoulun englannin opiskelua aloittavat oppilaat, eli tyypillisesti kolmasluokkalaiset. Tehtäviä voi kuitenkin soveltaa myös muille luokka-asteille sekä muihin kieliin ja jopa muihin oppiaineisiin. Tehtäviä voidaan toteuttaa tavallisessa luokkahuoneessa. Jotkut tehtävistä vaativat pulpettien ja tuolien siirtämistä, jotkut apuvälineitä. Jokaista aihepiiriä kohden on yhdestä neljään tehtävää. Materiaalipaketin alussa on yleisiä ohjeita koskien tehtävien soveltamista oppitunneille sekä ideoita siihen, miten tyypillisiä englannin oppikirjan tehtäviä voi toteuttaa fyysisesti aktiivisemmalla tavalla. Materiaalipaketin tehtäviä kokeiltiin englanninopettajan toimesta helsinkiläisessä peruskoulussa kahden opetusryhmän kanssa. Tehtävien kokeilun havainnointi sekä opettajan haastattelu osoittivat, että tehtävät ovat soveltuvia ala-asteen englannin oppitunneille. Tutkimuksen liitteenä on myös välitunnille, tauolle, aamunavaukseen ja oppitunnille soveltuva englanninkielinen venyttelyopas opettajalle.
  • Väänänen, Meeri (Helsingin yliopisto, 2016)
    Tutkimus on teemahaastatteluihin perustuva tapaustutkimus yhteisöllisestä luonnonsuojelusta San Martínin alueella Perun Amazonilla. Tutkimus keskittyy Pucacacan kylän paikallisen luonnonsuojelujärjestön Asociación el Bosque del Futuro Ojos de Aguan eli ABOFOAn toimijoihin ja muihin paikallisyhteisön jäseniin. Tutkimuksessa pohditaan ABOFOAn toimijoiden ja paikallisyhteisön jäsenten luonnonsuojelukäsityksiä ja –motivaatioita. Sen tavoitteena on selvittää, miksi ABOFOAn toimijat ovat aloittaneet suojelun ja jatkavat suojelua edelleen, ja toisaalta miksi kyläyhteisön jäsenet eivät osallistu luonnonsuojeluun. Samalla tutkimuksessa pohditaan, poikkeavatko toimijoiden käsitykset luonnonsuojelusta keskenään ja onko luonnonsuojelukäsityksissä ja –motivaatioissa eroja sukupuolten välillä. Näitä kysymyksiä tarkastellaan kahdentoista teemahaastattelun pohjalta: haastatelluista kuusi on ABOFOAn aktiivisia toimijoita ja kuusi Pucacacan paikallisyhteisön jäsentä. Puolet haastatelluista on miehiä ja puolet naisia, jotta sukupuolten väliset erot tulevat paremmin esiin. Kukin haastattelu kestää n. 1-1,5 tuntia ja litteroitua aineistoa on yli 140 sivua. Lisäksi aineistona käytetään ABOFOAn ja aluehallinnon arkistoista saatuja materiaaleja, monipuolista lähdekirjallisuutta sekä kolmea taustatietohaastattelua. Tutkimuksen teoreettisena selkärankana on toimintateoria tai toiminnan teoria. Tutkimuksessa sovelletaan Pierre Bourdieun habitusta, eli käsitystä ihmisten toimijuudesta ja toimintamalleista. Tutkimuksen avainajatus on, että luonnonsuojeluajattelu ja –motivaatiot poikkeavat abofoalaisten ja kyläläisten välillä toisistaan, koska abofoalaiset ovat luoneet jo järjestön perustamisesta lähtien, eli vuodesta 2003 lähtien omaa habitustaan, joka on yhteentörmäyksessä kyläläisten habituksen kanssa. Koska järjestön jäsenet ovat luoneet oman toimintakenttänsä, tämä kenttä myös aktiivisesti sulkee muita kyläyhteisön jäseniä ulkopuolelle luoden näin vahvan dikotomian “meidän ja heidän” välille. Siten luonnonsuojeluun eivät osallistu muut kyläläiset, vaikka se oli tarkoitettu alunperin yhteisölliseksi projektiksi ja vaikka luonnonsuojelun hyödyt välittyvät ainakin välillisesti koko kylälle. Habituksissa voi havaita selkeitä eroja abofoalaisten ja kyläläisten välillä. Abofoalaisten luonnonsuojelumotivaatiot nousivat luonnonsuojelun alussa erityisesti maanomistuksesta ja siitä, miten luonnonsuojelun ajateltiin tuovan hyötyjä omille maille tulevaisuudessa. Tästä ajatuksesta alkoi oman habituksen luominen, joka ajan kanssa sulki muita kyläläisiä ulkopuolelle ja teki ABOFOAsta sulkeutuneen järjestön. Vasta ajan kuluessa rakkaus metsää kohtaan tuli yhdeksi tekijäksi, kun aiemmin luonto oli nähty enemmänkin välineellisenä hyötynä. Naisten ja miesten tapauksessa sukupuolirakenteisiin perustuvia eroja löytyi erityisesti luonnonsuojelumotivaatioissa, sillä naisten motivaatiot välittyivät poikkeuksetta perhesiteiden, eli patriarkaatin kautta.
  • Priestley, Danielle (Helsingin yliopisto, 2016)
    This Master’s thesis explores the ways in which individuals interact with the world around them, and how this interaction intersects with the construction and performance of identity. It draws on gender theory, urban studies and intercultural studies to investigate the following research questions: Do trans and gender-variant people interact differently with urban spaces than cis people? Is there something special about the Finnish city? If so, what are the implications for those of us operating in, planning and managing those places? It is argued that, although safety and security are not a daily struggle facing trans people in the Finnish city, there are issues with physical, emotional, and structural safety that are unique to the trans experience, and that are unique to the Finnish city. Chapter 3 finds that the Finnish city provides spaces which are both a help and a hindrance to the achievement of self-actualisation for trans people. Finally, in Chapter 4, it is shown that there are stark differences in the experiences of trans people depending on their workplace, but that transitioning at school has hitherto been problematic. Also problematic is the medical realm in Finnish towns and cities.
  • Bäckgren, Rasmus (Helsingin yliopisto, 2016)
    Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten lukion kirjallisuudenopetuksen kotimaisen kirjallisuuden kaanon on muodostunut ja muuttunut sekä miten se vertautuu muihin kaanoneihin. Samalla työ luo katsauksen kaanonin määrittelyyn liittyviin ongelmiin ja kaanoninmuodostuksen teorioihin. Analyysilukujen teoreettisena pohjana on empiirinen kaanonteoria, jonka mukaan teosten merkittävyyttä voidaan tarkastella empiirisesti erilaisten lukujen kuten tutkimus- tai myyntimäärien valossa. Empiirisessä kaanonteoriassa kaanon on jaettu muun muassa markkinoiden ja akateemiseen kaanoniin. Tämä työ tuo niiden rinnalle lukion kirjallisuudenopetuksen kaanonin. Lukion kirjallisuudenopetuksen kaanonin muodostumista tarkastellaan opetussuunnitelmien sekä Äidinkielen opettajien liiton vuosikirjojen kirjallisuudenopetuksen kirjavalintoja käsittelevien artikkelien kautta. Itse kaanon puolestaan määrittyy Juha Rikaman väitöskirjan Lukion kirjallisuudenopetus 1900-luvun jälkipuoliskon Suomessa (2004) pohjalta. Rikaman tuloksista muodostuu kokonaiskuva lukio-opettajien eniten koko luokalle luetuttamista kirjoista vuosien 1979-2001 välillä. Lukioissa eniten luetettujen kotimaisten teosten luetteloa verrataan markkinoiden kaanoniin, joka on muodostettu Juhani Niemen teoksessa Suomalaisten suosikkikirjat (1997) esiintyvien tulosten pohjalta, sekä akateemiseen kaanoniin, joka on muodostettu Kirjallisuudentutkijain seuran vuosikirjoissa sekä Bibliographia studiorum Uralicorum 4:ssä esiintyvien akateemisten tutkimusten ja artikkelien määriä kuvaavien lukujen pohjalta. Rikaman kolmena eri vuosikymmenenä toteuttaman kyselyn tuloksia yhdistelemällä muodostetun lukion kirjallisuudenopetuksen kaanonin viisi eniten luetettua kirjaa ovat Seitsemän veljestä, Tuntematon sotilas, Punainen viiva, Juha sekä Hurskas kurjuus. Näistä kaksi ensimmäistä on selkeästi muita suositumpia kirjallisuudenopetuksessa ja niiden asema on vahvistunut samalla kun muiden on heikentynyt. Kirjallisuudenopetuksen kirjavalintojen trendi näyttäisi olevan yhä laajemman valinnanvapauden suominen opiskelijoille elämyksellisen lukemisen nimissä, minkä vuoksi kaikkien muiden teosten mainintojen määrä kyselyissä on laskenut huomattavasti. Vain kahta luetutetaan enää aktiivisesti koko luokalle. Seitsemän veljestä ja Aleksis Kivi ovat kaanonin kärjessä myös markkinoiden ja akateemisessa kaanonissa. Molemmissa rinnalta löytyy J.L. Runeberg ja Vänrikki Stoolin tarinat. Tuntematon sotilas ja Väinö Linna sijoittuvat hyvin markkinoiden kaanonissa (4.), mutta akateemisessa kaanonissa Linna on vasta yhdeksäs. Muut lukion kirjallisuudenopetuksen kaanonin kärkinimet sijoittuvat nekin hyvin ja löytyvät 15 suosituimman joukosta molemmissa, sillä erotuksella, että Ahon teoksista Rautatie (5.) on Juhaa (26.) suositumpi lukijoiden keskuudessa. Kaanonin eri osat vastaavat melko hyvin toisiaan ja vaikuttaisivat olevan ainakin osittain vuorovaikutuksessa keskenään.
  • Lempinen, Maiju (Helsingin yliopisto, 2016)
    Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten idiomeja on hyödynnetty murteiden kääntämisessä kahdessa Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan saksannoksessa sekä onko käännösten välillä tässä suhteessa havaittavissa eroja tai yhtäläisyyksiä. Analyysin pohjana ovat kahden sotilashahmon, Lahtisen ja Hieta-sen, puheen suora esitys. Vertailuaineistona on käytetty yhden upseerin, luutnantti Lammion, puhetta. Tutkielman teoreettinen osuus jakautuu kahteen keskeiseen osaan: Ensin käsitellään erilaisia murteiden kääntämisen strategioita. Murteet ovat kääntäjälle suuri haaste, sillä niihin liittyy niin paljon kulttuu-rispesifisiä konnotaatioita, että niiden kaikkia ulottuvuuksia on lähes mahdotonta välittää toiselle kielelle. Tutkielmassa tarkastellaan myös, millaisia merkityksiä murteet saavat alkutekstissä. Alkutekstissä soti-lashahmot puhuvat eri paikallismurteita, kun taas upseerit käyttävät johdonmukaisesti kirjakieltä. Tämä kielellinen oppositio kuvastaa mm. sotilaiden ja upseerien sekä toisaalta eri yhteiskuntaluokkien välistä konfliktia. Lisäksi tarkastellaan lähemmin idiomi-käsitteen eri ulottuvuuksia sekä niiden käyttöä kaunokirjallisissa teksteissä. Idiomien käännösstrategioita valotetaan lyhyesti. Analyysin pääpaino on kuitenkin sellaisissa käännösten idiomiesiintymissä, joita ei voida pitää alkutekstin idiomien käännöksinä. Analyysiä varten alkutekstin ja käännösten aineistosta etsittiin idiomit sekä tarkasteltiin, miten ne jakau-tuvat romaanihahmojen kesken. Analyysi perustuu 99 idiomiesiintymään, jotka jaoteltiin vielä Duden Re-dewendungen -fraasisanakirjaan (2002) pohjautuvan fraseologismien tyylillisen luokittelun mukaan. Analyysissä havaittiin, että molemmissa käännöksissä kaikkien tarkasteltujen hahmojen puheessa on enemmän idiomeja alkutekstiin verrattuna. Ylivoimaisesti suurin osa idiomeista esiintyi sotilashahmojen puheessa ja kuului tyyliltään ryhmään arkikieliset. Toiseksi eniten sotilaiden puheessa esiintyi alatyylisiä idiomeja. Tässä erossa kuvastuu, miten alkutekstin sotilaiden ja upseerien kielenkäytön ero on välitetty käännöksiin: Saksannoksissa sotilashahmot eivät puhu paikallismurteita, mutta mm. idiomeilla heidän puheeseensa on tuotu arki- ja puhekielen piirteitä. Ero osoittaa myös, että molemmissa käännöksissä puhekielisyys ilmaistaan lähinnä leksikaalisin keinoin – kuten idiomeilla – kun taas alkutekstissä käyte-tään pääasiassa fonologisia piirteitä. Käännöksissä on kuitenkin sotilaiden puheessakin vähemmän puhekielen piirteitä, joten alkutekstiin verrattuna sotilaiden ja upseerien puhetyylien ero ei ole yhtä suuri. Lisäksi kävi ilmi, että alkutekstissä Lahtisen ja Hietasen puhe eroavat niin murteellisilta kuin idiolektaali-siltakin piirteiltään selkeästi toisistaan. Käännöksissä taas ei havaittu suuria eroja, mutta aihe vaatisi lisätutkimuksia. Analyysi osoitti, että molemmissa saksannoksissa puhekielisyyttä on ilmaistu samankaltaisin keinoin. Käännökset myös vaikuttivat seuraavan muissakin tutkimuksissa havaittua tendenssiä: alkutekstin kielel-linen variaatio on lieventynyt, ja murteiden kääntämisessä suositaan leksikaalisia keinoja, vaikka alku-tekstissä murre olisi esitetty myös muilla kielen tasoilla.
  • Delgado, Tatiana (Helsingin yliopisto, 2016)
    This study explores image formation, country branding and public diplomacy. It constructs theoretical connections between images, stereotypes and country images and proposes the combined concept of stereotyped images. The aim of this study is to explore what images of Finland are present in Brazil, how these images have been formed and the purposes behind these. Using qualitative content analysis it was investigated the first images of Finland formed in Brazil through the formation of a Finnish colony in the state of Rio de Janeiro, Brazil. The study proceeds to analyze the community transformation to a themed tourist town and the importance of the village to the self-identity of the immigrants and descendants. Through the study of the community it is possible to identify the origins of the earlier Finnish stereotypes in the country and it serves as a point of departure for branding activities. In the content analysis the material present in the websites from the agencies Team Finland and This is Finland which had as its main topic Latin America and/or Brazil where analyzed. Through the material it was possible to establish the country branding activities implemented in Brazil, the purpose of the actions and target groups. Meetings with members of the Finnish Ministry of Foreign Affairs which had been or still were stationed in Brazil were conducted. These meetings served as background information and complemented the material found on both agencies websites. This showed that all together Finland is presented to the Brazilian elite and the topics highlighted are the ones which are already admired by the target group – education, technology and good governance. The study explores the counter images of Finland existent in Brazil and how these reach different social groups and have different intentions behind them. On one hand there is the stereotype of the cold and backward country, on the other there is the super model which presents solutions to the Brazilian society. The analysis of country branding allows one to explore the increasingly role of image as a tool of public diplomacy.
  • Heino, Päivi (Helsingin yliopisto, 2016)
    Käsittelen tutkielmassani muinaisen Egyptin faraoiden ja Lähi-idän suurten kuningaskuntien kuten Assyrian, Babylonian, Hattin, ja Mitannin, sekä itäisen Välimeren alueen pienempien ruhtinaskuntien välistä taloudellista vaihtoa uuden valtakunnan (1550–1069 eaa.) aikana. Tarkoitukseni on selvittää, mitä päämääriä faraoiden ja vieraiden maiden hallitsijoiden välinen lahjojen vaihto, jossa kuningashuoneiden välillä vaihdetaan erilaisia ylellisyystuotteita, raaka-aineita ja ihmisiä, palveli. Tarkastelen kysymystä pääasiassa Egyptin faraon näkökulmasta. Etsin aineistostani vastausta tutkimuskysymykseeni seuraavien tarkentavien kysymysten avulla: 1. Löytyykö aineistosta viitteitä siitä, että lahjojen vaihdolla oli ulkopoliittisia päämääriä? Kertooko aineisto esimerkiksi pyrkimyksestä keskinäisten hyvien suhteiden luomiseen tai ylläpitämiseen? Pyritäänkö sotilaalliseen liittoutumiseen? Ilmeneekö muita poliittisia päämääriä? 2. Löytyykö aineistosta viitteitä vaihtokaupasta, johon liittyy pyrkimys varallisuuden kasvattamiseen; pääomien keräämiseen ja pääomien sijoittamiseen? 3. Löytyykö aineistosta viitteitä siitä, että farao tavoitteli henkilökohtaista hyötyä? Käytän tutkimusaineistonani kuninkaallista kirjeenvaihtoa eli Amarna-kirjeitä, monumentaalitekstejä ja -taidetta, sekä muita yksittäisiä tekstilähteitä, jotka liittyvät hallitsijoiden väliseen lahjanvaihtoon. Käytän erityisesti ns. tribuutti-kuvauksia, joissa faraolle kannatetaan lahjoja paraatissa ja inw-vaihtoon liittyviä tekstejä. Tarkastelen tutkimuskysymyksiäni ja -aineistoani peilaten niitä Jac. J Janssenin, Eric. H Clinen ja Edward Bleibergin kuninkaallista lahjanvaihtoa käsitteleviin aiempiin tutkimuksiin. Nämä tutkijat ovat saaneet vahvoja vaikutteita talousantropologisesta ajattelusta ja he korostavat uudelleenjakoon ja vastavuoroisuuteen perustuvia piirteitä muinaisen Egyptin taloudellisen vaihdon järjestelmissä. Tutkielmani tuloksina totean, että tutkimusaineistosta tulee kokonaisuutena selvästi esiin se, että lahjojen vaihto kuningashuoneiden välillä palveli monia päämääriä, ja oli harvoin pelkästään vaihtokauppaa kuninkaiden varallisuuden kartuttamiseksi. Kirjeissä tällainenkin vaihtokauppa on kuitenkin hyvin edustettuna, samoin poliittiset tavoitteet nousevat aineistosta esiin. Faraon henkilökohtainen hyöty lahjojen vaihdosta on vaikeampi asia, ja liittyy mm. kysymykseen siitä, oliko faraolla todellisuudessa yksityisomaisuutta, kuten Bleiberg väittää. Amarna-kirjeistä voidaan todeta, että faraon palatsiin tulee ulkomailta erityisen paljon ylellisyystavaroita ja ulkomaisia prinsessoja, jotkatodennäköisesti ovat jääneet faraon hoviin; tämä voidaan käsittää henkilökohtaisena hyötynä.
  • Niemi, Jenni (Helsingin yliopisto, 2016)
    Tämä tutkielma analysoi kiinalaisen naiskuvan muotoutumista historiallisen jalkojen sitomisen traditioon ja naiskehoon liittyvän diskurssin kautta. Tarkastelun kohteena ovat etenkin vuodet 1860–1912, jolloin naiseuden määrittäjiksi nousivat sekä länsimaalaiset toimijat että kiinalaiset uudistusmieliset älymystön edustajat. Jotta jalkojen sitomisen merkityksellisyys naiseuden ja naiskehokuvan muotoutumisen kannalta ei jäisi vajaaksi, tässä tutkielmassa on tarkasteltu myös jalkojen sitomisen historiaa, sen eri ilmentymiä sekä symboliikkaa kattavasti. Jalkojen sidonnasta kehittyi Ming-dynastian (1368–1644) kuluessa arvostettu eliitin keskuudessa levinnyt traditio, joka perustui naisellista kehoa ihannoivaan kauneusihanteeseen ja vaikutti siihen, että sitomisesta muodostui tärkeä osa kehokulttuuria ja naisidentiteettiä. Sidotut jalat määrittivät kiinalaista naiseutta aina 1800-luvun loppuun asti, jolloin jalkojen sitomisen yli tuhatvuotinen perinne menetti nopeasti arvonsa samalla kun traditionaalisesta naiseudesta ja naiskehosta tuli kiinalaisen reformistiretoriikan ansiosta tarpeeton. Kansallisen sekä kansainvälisen mielipiteen muutoksen takana olivat etenkin 1860-luvulta alkaen euroamerikkalaiset lähetystyöntekijät ja erinäisten Kiinassa matkanneiden tai siellä oleskelleiden lääkärien, diplomaattien, valokuvaajien ja naisaktivistien toiminta, jota määrittivät etenkin aikakauden kolonialistiset pyrkimykset. Tämän negatiivisen kehokuvan omaksuivat myöhemmin Kiinassa 1890-luvulta asti vaikuttaneet uudistusmieliset miehet ja naiset, joiden retoriikan keinoksi muodostui myös jalkojen sitomiseen liittyvän naiseuden arvostelu sekä uuden naiskäsitteen muokkaus, joka korosti etenkin sitomistradition lopettamista. Analyysin kohteena ovat naiskehokuvan muutokset ennen ja jälkeen niitä poliittisia ja yhteiskunnallisia muutoksia, jotka johtivat siihen, että jalkojen sitomisesta kehittyi Kiinassa kansallisen häpeän symboli. Naiskehon tutkimisessa on hyödynnetty sosiaalisen konstruktionismin monipuolista viitekehystä historiallisessa kontekstissa sekä kolonialistisen kehokäsityksen analysointia toiseuden ja toiseuttamisen kautta, etenkin Edward Saidin orientalismi-käsitettä mukaillen. Lopuksi pohditaan tämän historiallisen diskurssin vaikutuksia jalkojen sitomisen nykykäsityksiin.