Faculty of Arts

 

Recent Submissions

  • Vikman, Taru (Helsingin yliopisto, 2020)
    Globalization and education are two key aspects of our time. Education has the power to transform our future, and increasingly it takes place in intercultural contexts. To fulfil the transformative potential of education in intercultural contexts, more cross-cultural understanding on differing approaches to learning is, arguably, required. The aim of this thesis was to increase our understanding of conceptions of learning in two vastly different contexts – in mainland China and in Finland. This aim was approached by analysing learning advice provided in journalistic online media. It was argued in this thesis that these media representations provide one potential window into the socially constructed, shared conceptions of learning in these contexts. This thesis, firstly, sought to discover ‘what is going on’ in each set of material individually – or, in other words, how ‘ideal studying’ is constructed through the advice of the material – and, secondly, compared these constructions with each other. The analysis of the media representations was conducted in two phases. In the first phase, a material-driven qualitative content analysis was conducted to build a conceptualization of ‘ideal studying’ from each set of material individually. This phase of the analysis took advantage of several analytic tools from the Grounded Theory “toolbox”. In the second phase, a comparative analysis was conducted to identify and make sense of the similarities and differences in the representations of ‘ideal studying’ in the mainland Chinese and Finnish articles. By using the material-driven analysis, a conceptualization of ‘ideal studying’ was constructed separately based on the material from the mainland Chinese and the Finnish journalistic media contexts. The mainland Chinese conceptualization was constructed around the two main categories of following rigorous preparation process for exam performance and shielding from stress. Whereas the two central categories in the Finnish conceptualization were getting oneself to do the studying and parenting (verb: to parent someone or something) focus for efficient knowledge acquisition. One of the most interesting findings of the comparative analysis – that has according to the knowledge of the author of this thesis not been discussed in previous research – was the nearly extreme focus in the Finnish material on optimizing the conditions around the studying for the purpose of making the study time as efficient as possible – and possibly as minimal as possible. The findings of this thesis are discussed in relation to existing models on the variety of learning conceptions as well as learning strategies related to the framework of self-regulated learning. Practical implications for education exports in the context of Finland to mainland China are derived. The findings are a result of the individual interpretation of the author of this thesis and her best efforts to conduct the study following methodological and ethical guidance from previous literature. The challenges of cross-cultural comparison, the emphasized role of researcher interpretation as well as the author’s personal background and inexperience are discussed in relation to research quality and ethics. The thesis process was conducted between June 2019 and May 2020.
  • Välikangas, Eiri (Helsingin yliopisto, 2020)
    Pro gradu -tutkielmani keskittyy fallisen maskuliinisuuden sekä halun ilmentymiseen englanninkielisessä vampyyrikirjallisuudessa. Fallisen maskuliinisuuden osalta jaotteluni on kolmiosainen ja mukana analyysissani ovat fyysinen, emotionaalinen sekä sosiaalinen aspekti. Halun osalta tutkimukseni käsittää niin seksuaalisen halun kuin muunlaisen halun ilmentymisen vampyyrimieshahmoihin kohdistettuna sekä heidän itsensä kohdistamana. Vampyyrihahmojen inhimillistäminen erityisesti nykykirjallisuudessa on myös keskeinen osa analyysiani. Materiaalini muodostuu kaunokirjallisuuden osalta neljästä pääteoksesta, jotka ovat Bram Stokerin Dracula (1897), Anne Ricen Interview with the Vampire (1976), Stephenie Meyerin Twilight (2005) sekä J.R. Wardin Dark Lover (2005). Näistä kaksi ensimmäistä kuuluvat vampyyrikirjallisuuden klassikoihin ja kaksi viimeistä tuovat työhön mukaan nykyaikaisen vampyyrikirjallisuuden lähestymistapoja, kuten vampyyrimieshahmon roolin romanttisena ja eroottisena sankarina. Tutkielman teoreettisen viitekehyksen muodostavat sukupuolentutkimuksen piirissä laaditut ajatukset maskuliinisuudesta, erityisesti R.W. Connellin, Arto Jokisen sekä Tracy Bealerin teokset. Connell on eräs keskeisimmistä teoreetikoista, joka on popularisoinut hegemonisen maskuliinisuuden käsitettä sukupuolentutkimuksen alalla. Jokisen keskeisin anti tutkimukselleni on sukupuolittuneen miehisen väkivallan sekä toksisen mieskuvan analysointi, joka linkittyy vahvasti Tracy Bealerin analysoimaan falliseen, toksiseen maskuliinisuuteen. Tutkimukseni osoittaa, että teosteni vampyyrimieshahmot suurelta osin myötäilevät fallista, dominoivaa maskuliinisuuden mallia analysoimillani kolmella osa-alueella. Osa mieshahmoista pyrkii kuitenkin neuvottelemaan itselleen tiukan normatiivisesta maskuliinisuudesta poikkeavan miehen roolin, missä he onnistuvat erityisesti emotionaalisesta sulkeutuneisuudesta vapautumalla. Halun osalta tutkimukseni osoittaa, että niin vampyyrimiesten itsensä kokema halu kuin heihin kohdistettu halu voi uudemmassa vampyyrikirjallisuudessa liittyä seksuaalisuuden lisäksi myös esimerkiksi parisuhteisiin ja perheeseen.
  • Jones, Michael Owen (Helsingin yliopisto, 2020)
    Finlandssvensk språkvård har haft som syfte att hålla finlandssvenska, särskilt i skrift, så nära den rikssvenska normen som möjligt. Språkvårdarna har haft en stor påverkan på skriven svenska i över ett sekel, så till den grad att finlandssvensk skrift i romaner, tidningar osv. nuförtiden präglas i betydligt mindre grad av finländska särdrag. Många bland den vanliga befolkningen motsätter sig dock språkvårdarnas påverkan. I denna undersökning forskade jag i de språkvårdande organens historia i Svenskfinland alltsedan 1800-talet fram till i dag, samt i åsikter bland ”vanliga” finlandssvenskar om deras egna språkformer. Jag fann att, fastän språkvårdande organ såsom Institutet för de inhemska språken har haft stora framgångar i vissa områden, så är vardaglig finlandssvensk skrift inte helt samma som den rikssvenska; det visar en större ”provinsiell” prägel i ordförråd och t.o.m. grammatiska uttryck, t.ex. ”vi med”. Genom en egen enkät som frågade 430 finlandssvenska respondenter om deras språkbruk och inställningar till både finlandssvenska och rikssvenska, tog jag reda på vanliga språkbrukares åsikter. Resultaten visade, att finlandssvenskar inte är eniga om språkvård i fråga om finlandssvenskan, och inte heller är de eniga om finlandssvenskans status eller framtid. Inte heller var deras svar konsekventa. Hursomhelst är det tydligt, att finlandssvenskarna i undersökningen inte var lika konservativa som språkvårdarna, och ganska många av dem egentligen ville frigöra sig från den rikssvenska normen. Dvs en liten majoritet ville, att finlandssvenska vore oavhängig av rikssvenska, och att den skulle betraktas som ett språk i sig.
  • Koort, Kim (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielma tarkastelee musiikkikappaleiden sanoituksissa esiintyviä sukupuolten välisiä eroja, jotka liittyvät toimijuuden ja representaation ilmentymiin kielessä. Tutkielma pohjautuu sitä varten laadittuun korpukseen, jonka koostamiseen sovelletaan kieliteknologisia menetelmiä. Korpuksen avulla tutkielma selvittää musiikkikappaleiden tyylilajin sekä artistin sukupuolen merkitystä toimijuuteen ja representaatioon liittyvien erojen muodostumiseen. Tutkielma sijoittuu täten korpuslingvistiseen viitekehykseen. Tutkielman aineisto koostuu tutkielmaa varten kerätystä korpuksesta, joka jakaantuu kahteen alakorpukseen. Näistä ensimmäinen sisältää kolmen musiikin tyylilajin (pop, R&B/hip hop ja country) sanoituksia. Toisen alakorpuksen lajittelu on tehty artistin sukupuolen perusteella (mies/nainen). Korpus sisältää noin 4 300:n musiikkikappaleen sanoitukset ja sen koko on noin 1,8 miljoonaa sanaa. Tutkielma soveltaa aineiston analyysiin sekä kvantitatiivisia että kvalitatiivisia menetelmiä. Pääasiallinen tutkimusmenetelmä on korpuslingvistinen analyysi, jonka tuloksia tulkitaan laadullisesta näkökulmasta. Tutkielma ei havainnut eroja toimijuudessa sukupuolten välillä. Representaation osalta tulokset osoittavat sanoituksissa naisiin kohdistuvan ulkonäköperusteisen luonnehdinnan olevan yleisempää verrattuna miehiin. Lisäksi sanoituksissa viitataan naisiin keskimäärin myönteisemmin kuin miehiin. Toimijuuden ja representaation suhteellisen osuuden tarkastelun kautta voidaan todeta naisten olevan miehiä enemmän esillä sanoituksissa. Musiikkikappaleiden tyylilajin ja artistin sukupuolen merkitys tuloksiin on vähäinen. Tutkielma osoittaa, että kieliteknologia tarjoaa uusia mahdollisuuksia luoda korpuksia, jotka on räätälöity tiettyjen tutkimuskysymysten tarkastelua varten.
  • Matrone, Sara (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielmassa hahmotellaan elämäkerroissa esiintyvien epävarmuuden ilmausten käyttötapoja. Selvityksessä on, millaisia epävarmuusilmaisuja elämäkerroissa on, millaisiin tekstijaksoihin epävarmuusilmaisut kuuluvat ja millaisia funktioita niillä tekstissä on. Epävarmuusilmaisujen määrittämisen lähtökohta on episteemisen modaalisuuden käsite ja sen epätodennäköinen−todennäköinen-akseli. Tutkielmassa analysoidaan myös epävarmuusilmaisujen yhteydessä esiintyviä lähteisiin viittaamisen keinoja. Huomiota kiinnitetään tekstin rakentumiseen, sillä funktion tarkastelussa kontekstin merkitys on olennainen. Tutkimuksen aineistoteoksina on kaksi vuonna 2018 ilmestynyttä elämäkertaa. Varsinaisena tutkittavana aineistona on leipäteksti kummankin teoksen noin kahdeltakymmeneltä alkupuolen sivulta. Näiltä sivuilta tarkempaan tarkasteluun on valikoitunut kolme episteemisen modaalisuuden kategoriaa: adverbit ja partikkelit, kysymyslauseet ja potentiaalimuotoiset verbit. Tutkielmassa näiden kategorioiden ilmentymiä tulkitaan kontekstissaan. Työn teoreettisena pohjana on erityisesti J. R. Martinin ja P. R. R Whiten suhtautumisen teoria. Analyysissa keskitytään etenkin epävarmuusilmaisujen yhteistoimintaan ja pyritään tuomaan esiin mahdollisimman erilaisia funktioita. Tutkielmasta selviää, että elämäkertateoksissa käytetään epävarmuusilmaisujen kategorioista erityisesti partikkeleita ja adverbejä. Tutkielma osoittaa myös, että tarkastelluilla epävarmuusilmaisuilla on elämäkerroissa monenlaisia tehtäviä. Yleisin on puhtaasti episteeminen eli varmuusasteen ilmaiseminen. Muunlaisia funktioita ovat: spekulaatio, tarinallistaminen, uuden tiedon tuomisen mahdollistaminen ja kohteen liittäminen osaksi ajankuvaa tai puheenaihetta. Toisinaan funktiot risteävät keskenään. Tarkasteltavien epävarmuusilmaisujen osoitetaan liittyvän kahdenlaisiin elämäkerran kannalta olennaisiin tekstijaksoihin: juonellisiin ja taustoittaviin. Juonelliset jaksot liittyvät elämän isoihin tapahtumiin ja edistävät kerronnan kohteen elämäntarinaa. Taustoittavat jaksot puolestaan tuovat tärkeää taustatietoa lukijalle ja auttavat asettamaan elämäkerran kohteen kontekstiinsa. Epävarmuusilmaisujen yhteydessä viitataan lähteisiin pääasiallisesti neutraalilla lähdemaininnalla. Tutkimus osoittaa, että elämäkerta on moniääninen laji ja että epävarmuusilmauksilla on tutkitun aineiston valossa tärkeä rooli historiallisissa elämäkerroissa. Tarkastelemieni epävarmuusilmausten käytöstä voidaan päätellä, että elämäkerroissa voi olla tietokirjallisuudelle epätyypillisiä piirteitä.
  • Ahvonen, Kaisa (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielmassa analysoidaan ekologiseen muotiin keskittyvien startup-yritysten viestintää diskurssianalyysin keinoin. Työn tavoitteena on löytää tutkielmassa käytetyn aineiston pohjalta vastuullisen muodin keskeiset tunnusmerkit. Yleisellä tasolla työn lähtökohta on selvittää, miten muotiala reagoi ilmastonmuutokseen. Tutkielman keskeisin tutkimuskysymys on: ”Mitkä ovat ne vastuullisen muodin piirteet, joilla muotialasta tulisi nykyisen luontoa kuormittavan alan sijaan kestävää kehitystä tukeva ala?”. Tutkielma kuuluu ekolingvistiikan tutkimusalaan, joka keskittyy ympäristöä käsittelevän kielenkäytön tutkimiseen. Tutkimuksen aineisto koostuu kymmenen muotialan startup-yrityksen nettisivuilta kerätyistä 70 esimerkistä, jotka ovat valittu nettisivujen vastuullisuutta käsittelevistä osioista. Esimerkit jaetaan kahdeksaan eri teemaan aineistosta esiin nousseiden ekologisten sitoumusten pohjalta. Jokainen teema analysoidaan erikseen sisällönanalyysin ja teemoittelun avulla. Tämän ensimmäisen analyysiosion tavoitteena on tarkastella teemoihin sisältyviä toistuvia käsitteitä ja sanastoa, joiden pohjalta saamme selville, mistä elementeistä vastuullisen muodin käsite koostuu. Analyysin toinen osio tarkastelee aineiston subjektiivisuutta, jota tutkitaan evaluatiivisten adjektiivien sekä deiktisten persoonapronominien avulla. Analysoitavaksi valittiin adjektiivit, sillä niiden käyttö on tyypillistä mainonnassa. Ekologisuuteen keskittyvää mainontaa syytetään usein viherpesusta, joka tarkoittaa epätarkan tai virheellisen väittämän esittämistä yhtiön tai tuotteen ekologisuuteen liittyen. Tämän vuoksi adjektiivien subjektiivisuuden tutkiminen on oleellista, kun aineistona on vastuulliseen muotiin keskittyvät mainostekstit. Tutkielman 11 toistuvinta adjektiivia jaetaan aksiologisiin ja ei-aksiologisiin adjektiiveihin. Mitä enemmän aineistossa käytetään aksiologisia adjektiiveja, sitä subjektiivisempi, ja sitä kautta moniselitteisempi, aineisto on. Aineistossa esiintyy useasti deiktiset persoonapronominit ’me’ ja ’te’. Mainoskielelle on ominaista dialogin illuusion luominen. Toisin sanoen, mainosteksti osallistaa lukijan osaksi tekstiä, vaikka lukijalla ei ole mahdollisuutta osallistua vuoropuheluun. Tutkielmassa analysoidaan, miten deiktisten persoonapronominien käyttö vaikuttaa osaltaan aineiston subjektiivisuuteen. Tutkimuksessa havaittiin, että vastuullinen muoti koostuu monesta eri osa-alueesta. Keskeisimpinä teemoina esiin nousivat ympäristön suojeleminen ja kunnioittaminen, vaateteollisuuden ylituotannon vähentäminen sekä tekstiilialan työntekijöiden eettinen kohtelu. Aineistosta löytyneet adjektiivit olivat suureksi osaksi aksiologisia, mistä voi vetää johtopäätöksen, ettei aineisto ole objektiivinen. Deiktiset elementit lisäävät puolestaan aineiston subjektiivisuutta, sillä lukijan osallistamisyrityksen persoonapronominien avulla riippuu siitä, kuinka paljon lukija pystyy samaistumaan lukemaansa tekstiin.
  • Spoof, Johanna (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielmassa käsitellään epäluotettavaa kerrontaa Gillian Flynnin vuonna 2012 ilmestyneessä teoksessa Gone Girl. Kyseessä olevan kaupallisesti erittäin menestyneen psykologisen trillerin keskiössä on tarina erään avioliiton hajoamisesta sekä aviovaimon yllättävästä katoamistapauksesta. Teoksessa on kaksi kertojaa, aviopari Nick Dunne ja Amy Elliott Dunne, jotka esittävät toisistaan huomattavasti eriävät kuvaukset suhteestaan. Teosta ja siinä esiintyvää epäluotettavuutta lähestytään tutkielmassa sekä James Phelanin retorisen viitekehyksen että Ansgar Nünningin kognitiivisen viitekehyksen pohjalta. Phelanin mukaan epäluotettavaa kerrontaa on kuutta eri tyyppiä, jotka ovat väärinraportointi (misreporting), väärintulkinta (misreading), väärinarviointi (misevaluating/misregarding), aliraportointi (underraporting), alitulkinta (underreading), aliarviointi (underregarding/underevaluating). Nünningin teoriasta puolestaan hyödynnetään epäluotettavan kerronnan tunnusmerkkejä, jotka Nünning on jakanut tekstuaalisiin sekä ekstratekstuaalisiin signaaleihin. Tutkielmassa todetaan, että Amy Elliott Dunnen kerrontaa leimaa erityisesti väärinraportointi, sillä hän esittää tapahtumat lähes täysin valheellisessa valossa varsinkin kirjan ensimmäisessä osassa. Amysta löydetään myös kaksi täysin erilaista versiota, joista toinen on oikean Amyn luoma fiktiivinen ”päiväkirja-Amy”. Nick Dunne puolestaan pääasiassa väärintulkitsee tilanteita ja johtaa näin lukijaa harhaan. Epäluotettavan kerronnan tunnusmerkkien analyysi osoittaa, että ”päiväkirja-Amyn” ja oikean Amyn epäluotettava kerronta eroaa merkittävästi toisistaan. Ensiksi mainittu esiintyy romaanissa tyypillisen feminiinisenä hahmona, jonka epäluotettavuus saa lukijan pikemminkin samaistumaan Amyyn kuin aiheuttaa epäluottamusta tätä kohtaan. Oikea Amy puolestaan vaikuttaa kylmältä ja jopa maskuliiniselta hahmolta kielenkäyttönsä ja laskelmoivan käytöksensä takia. Nick puolestaan vetää lukijan huomion omiin vikoihinsa sekä valheisiinsa ja yrittää täten voittaa lukijan puolelleen rehellisyydellään. Tästä huolimatta Nickin käytöksen voi tulkita monilta osin naisvastaiseksi. Lopputulema onkin, että kumpikaan kertojista ei näyttäydy mustavalkoisesti teoksen sankarina eikä roistona. Molemmat heistä ovat monisyisiä ja jopa paikoittain luotaantyöntäviä henkilöhahmoja, kuten ihmiset todellisuudessakin usein ovat.
  • Nevalainen, Ville-Markus (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielmassa perehdytään kahteen post-apokalyptiseen romaaniin, Pulitzer-palkitun kirjailijan Cormac McCarthyn romaaniin The Road (2006) sekä Nobel-palkitun kirjailijan Jose Saramagon romaaniin Blindness (1995). Post-apokalyptiset teokset nähdään usein kevyinä genreromaaneina, joita tutkielmassa edustavat Robert McCammonin Swan Song (1987) sekä Stephen Kingin The Stand (1978). Tutkielma pyrkii selvittämään millä tavoin The Road ja Blindness eroavat ja samalla hyödyntävät lajityypin tyypillisimpiä konventioita. Tutkielma pyrkii selvittämään millä tavoin McCarthyn ja Saramagon post-apokalyptiset teokset eroavat lajityypistä ja miksi he ovat kirjoittaneet heille niin epätyypilliseen lajiin perustuvan teoksen. Tutkielman johdantoluvussa esitellään kirjailijoiden ja lajityypin taustoja, sekä kuvaillaan lyhyesti romaanien Swan Song ja The Stand juonet ja tyypillisimmät piirteet. Toisessa luvussa esitellään The Road ja miten se monin tavoin kuuluu tyypilliseen post-apokalyptisen kirjallisuuteen samalla kun se haastaa valtaosaa lajityypin teemoista. Kolmannessa luvussa tarkastellaan romaania Blindness, ja siinä perehdytään ensin niihin moniin tapoihin, joilla teos toimii vastoin lajityypin tyypillisimpiä konventioita, ja miten se siitä huolimatta kuuluu post-apokalyptiseen lajiin. Saramagon myöhempään kirjallisuuteen viitaten tutkielma pyrkii selvittämään millä tavalla ja mitä tarkoitusta varten Saramago luo fiktiivisiä maailmojaan. Neljännessä luvussa pyritään osoittamaan The Roadin ja Blindnessin yhtäläisyyksiä niiden tavoissa hyödyntää post-apokalyptista miljöötä narratiivisena kehyksenä, jonka avulla kirjailijat voivat kertoa jotain syvällisempää ihmisluonnosta.
  • Töyrylä, Roosa (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielmani käsittelee fokalisaatiota ja kerrontaa Ann Leckien Imperial Radch -trilogiassa. Trilogia on lajityypiltään tieteiskirjallisuutta ja avaruusoopperaa, ja sen päähenkilö Breq, joka toimii myös kertojana ja fokalisoijana, on ihmiskehoon istutettu tekoäly. Erityisesti keskityn tutkielmassani siihen, miten teosten muodolliset ominaisuudet liittyvät yhteen päähenkilön identiteetin kehityksen kanssa. Analyysini lähtökohtana toimii Brian McHalen huomio, että spekulatiivinen fiktio voi kirjaimellistaa narratologiassa käytettyjä käsitteitä. Lisäksi hyödynnän Monika Fludernikin luomaa kokemuksellisuuden käsitettä eli ajatusta siitä, että fiktiivisen teoksen tapahtumat eivät ainoastaan tapahdu vaan myös koetaan. Kuvaan teosten fokalisaatiota ja kerrontaa pitkälti Shlomith Rimmon-Kenanin käyttämään termistöön nojaten. Analyysini osoittaa, että trilogian ensimmäinen osa muuttaa kertojan kaikkitietävyyden kirjaimelliseksi, kun taas kaksi jälkimmäistä osaa hyödyntävät kirjaimellistettua vaihtelevaa sisäistä fokalisaatiota. Molemmat ilmiöt ovat yhteydessä siihen, miten inhimillisyys ja ei-inhimillisyys yhdistyvät Breqin hahmossa, ja kerronnan ja fokalisaation muotojen kehitys heijastaa päähenkilön identiteetin ja ihmissuhteiden kehitystä. Fokalisaation ja kerronnan muodot eivät siis ole vain teosten muodollisia ominaisuuksia, vaan ne ovat suoraa seurausta sisällön kehityksestä, ja niiden seurauksia käsitellään temaattisella tasolla myös itse tarinassa. Myös muut teosten kerronnalliset elementit ovat tiiviissä yhteydessä sisältöön. Ensimmäisen romaanin kahdessa eri ajassa etenevä juoni korostaa Breqin menneisyyden ja nykyisyyden eroja. Epäluotettava kerronta puolestaan luo viivettä ja siten lisää lukijan mielenkiintoa, mutta epäluotettavuus yhdistyy myös juoneen ja henkilökuvaukseen sekä tekee päähenkilöstä inhimillisemmän ja samaistuttavamman. Trilogiassa käytetään englannin she-pronominia sukupuolineutraalina, mikä on yhteydessä fokalisaatioon ja päähenkilön kokemusmaailmaan mutta haastaa myös lukijaa kyseenalaistamaan sukupuolen roolia yksilöiden luokittelussa ja määrittelyssä. Teokset kyseenalaistavat sosiaalisia kategorioita yleisemminkin, erityisesti inhimillisen ja ei-inhimillisen välistä jakolinjaa sekä Breqin hahmon kautta että sarjan kolmannessa osassa myös juonen tasolla. Tutkielmani osoittaa, että Imperial Radch -trilogia auttaa näkemään narratologian käsitteitä uudella tavalla ja myös haastaa vallitsevia käsityksiä, sillä esimerkiksi teosten fokalisaatio on poikkeuksellisen kompleksista ja joustavaa. Kyseessä on siis monitahoinen sarja, joka tarjoaa haasteita niin lukijoille kuin teoreetikoille.
  • Ylikoski, Janika (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kehittää ja testata eheytettyä eli oppiainerajat ylittävää oppimateriaalia ruotsin kielen oppitunneille sekä testata sen toimivuutta oppimisessa. Vuoden 2014 opetussuunnitelman mukaan tulee oppilaita kasvattaa globaalin maailman ja digitalisaation tuomiin tulevaisuuden haasteisiin muodostamalla opetuksessa aikaisempaa laajempia kokonaisuuksia yli oppiainerajojen. Tämän tutkimuksen tavoitteena on saada lisää käytännön tietoa siitä, kuinka OPS 2014 mukaisesti eheytetty oppimateriaali toimii yläasteen ruotsin kielen opetuksessa, kuinka oppilaat sen kokevat ja kuinka sitä tulee kehittää. Tärkeä näkökulma tutkimuksessa on se, että eheytetty opetus ei saisi tuottaa opettajille suurta määrää lisätyötä. Opetusmetodi tutkimuksessa pohjautuu konstruktivismiin ja CLIL-metodiin. Tämän opetuskokeilun eheytetyssä oppimateriaalissa on integroitu historian, biologian, matematiikan ja maantiedon oppisisältöjä ruotsin kielen opettamiseen. Pääpaino opetuksessa oli matematiikan ja ruotsin kielen oppisisältöjen yhdistämisessä. Mahdollisimman autenttisen oppimateriaalin kehittämisessä käytin ammattilaisten kirjoittamia opetustekstejä ja oppikirjojen kaltaisia tehtäviä kustakin aineesta. Tutkimus toteutettiin toimintatutkimuksena noin puolen vuoden ajanjaksolla ja siihen osallistui 3 omaa seitsemännen luokan opetusryhmääni. Aineistona käsiteltiin oppitunneilla käytettyjä oppimateriaaleja, kokeiden tuloksia, oppilaiden täyttämiä kyselylomakkeita ja opettajan päiväkirjaa. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysin ja taulukoiden avulla. Tutkimuksen keskeisiä tuloksia ovat oppilaiden aktivoitumisen sekä pitkäjänteisen ongelmanratkaisun lisääntyminen oppitunneilla. Valtaosa oppilaista suhtautui positiivisesti ja innostuneesti eheytettyyn opetukseen, ja he pitivät eheytettyä oppimateriaalia kiinnostavampana kuin tavallista oppimateriaalia. Oppilaiden suurimpina huolina havaittiin integroidun oppimateriaalin vaikutus arvosanaan. He toivat esiin huolensa siitä, kuinka toisen integroidun aineen puutteelliset tiedot voivat vaikuttaa negatiivisesti ruotsin kielen oppimiseen ja arvosanaan. Samansuuntaisia huolia vajavaisista taidoista toisessa integroiduista aineista on aikaisemmissa tutkimuksissa havaittu opettajien keskuudessa. Tutkimuksessa käytetty oppimateriaali toimi pääpiirteiltään hyvin tässä opetustarkoituksessa ja oppilaiden motivoinnissa, mutta monet oppilaat kaipasivat lisää tehtäviä eri teemoihin. Nämä tulokset antavat tärkeää tietoa eheytetyn oppimateriaalin kehittämiselle ja sen arvioinnin suunnittelun tärkeydestä. Jatkossa kielten oppimateriaalien eheyttämistä voisi tutkia toisten oppiaineiden näkökulmasta. Tutkia voisi, miten muiden aineiden oppimateriaaleihin voisi integroida eri kielten oppimääriä OPS2014 mukaisin tavoittein. Tutkimisen arvoista olisi myös kielten oppimateriaalien eheyttäminen siihen suuntaan, että oppilaat voisivat löytää niistä itselleen mielenkiintoisia ja motivoivia teemoja.
  • Saraja, Jenni (Helsingin yliopisto, 2020)
    Asiakastyytyväisyyttä pidetään yhtenä palveluntarjoajien tärkeimmistä tavoitteista. Siitä huolimatta kaikista parhaiten suoriutuvatkaan organisaatiot eivät voi välttää virheitä. Tyytymätön kuluttaja saattaa valittaa saamastaan palvelusta, joka ei tavalla tai toisella vastaa sitä mitä on sovittu, mutta useimmat äänestävät jaloillaan ja viestivät negatiivisista kokemuksistaan muille. Koska palvelun laatuun liittyvien odotusten on todettu vaihtelevan kuluttajien demografisten ominaisuuksien, henkilökohtaisten preferenssien sekä monien muiden tekijöiden mukaan, asiakaskunnan kulutuskäyttäytymisen ymmärtäminen muodostaa palveluntarjoajille monenlaisia haasteita. Aiemmat tutkimukset osoittavat kuluttajien valituskäyttäytymisen olevan jossain määrin kulttuurisidonnaista. Ihmisten erilaisia asenteita, tapoja sekä yleisesti hyväksyttyinä pidettyjä käyttäytymismalleja voidaan pyrkiä ymmärtämään erilaisten kulttuuristen arvojen kautta. Tämä tutkielma käsittelee kiinalaista kulttuuria verrattuna suomalaiseen tarkastellen kuluttajien valituskäyttäytymistä sekä asenteita palvelussa tapahtuvia virheitä kohtaan. Palvelualan laajuuden vuoksi tutkimus on rajattu koskemaan lentoyhtiöitä, joissa tapahtuvien palveluvirheiden kirjo on laaja. Erilaiset syyt johtavat erityyppisiin virheisiin, joihin eri kulttuureista tulevat asiakkaat reagoivat toisistaan poiketen. Tutkielman teoreettisen lähtökohdan muodostaa Geert Hofsteden malli kulttuurisista ulottuvuuksista, joista kaksi muuttujaa, valtaetäisyys sekä yksilökeskeisyys vs. yhteisöllisyys, on valittu kuvaamaan niitä kulttuurisia ominaispiirteitä, joilla on suurin yhteys kuluttajien valituskäyttäytymiseen. Mallin mukaan Kiinaa voidaan luonnehtia yhteisölliseksi sekä suuren valtaetäisyyden yhteiskunnaksi, kun taas Suomi edustaa yksilökeskeisiä sekä pienemmän valtaetäisyyden piirteitä. Keskeisenä tavoitteena on tutkia, onko suomalaisten ja kiinalaisten kuluttajien valituskäyttäytymisessä eroja, ja kuinka hyvin niiden voidaan katsoa heijastuvan Hofsteden mallin mukaisista kulttuurisista arvoista ja ominaispiirteistä. Tutkimus vertailee myös nuorempien ja vanhempien sukupolvien välisiä eroja. Aineistonkeruu toteutetaan sähköisellä kyselylomakkeella, joka koostuu Likert-asteikosta sekä monivalintakysymyksistä. Tutkimusote on kvantitatiivinen. Otantamenetelmänä käytetään lumipallo- eli nimeämisvalintaa, jonka perusteella saatuja vastauksia analysoidaan Mann-Whitney U-testillä. Kyselylomakkeen täytti yhteensä 212 vastaajaa, joista 121 on suomalaisia ja 91 kiinalaisia. Tutkimustulokset tukevat hypoteesia, jonka mukaan suomalaisten ja kiinalaisten valituskäyttäytyminen on erilaista, ja erot noudattavat kulttuuristen ulottuvuuksien pohjalta tehtyjä oletuksia siitä, kuinka suomalaiset ja kiinalaiset reagoivat erilaisiin palveluvirheisiin. Kiinalaiset valittavat suomalaisia harvemmin, mutta jakavat useammin negatiivisia palvelukokemuksiaan lähipiirilleen ja/tai vaihtavat palveluntarjoajaa. He ovat keskimäärin konservatiivisempia valituskäyttäytymisessään kuin suomalaiset, minkä voidaan nähdä heijastuvan perinteisistä kulttuurisista arvoista. Uutena havaintona löydetään nuoremman ja vanhemman sukupolven välisiä eroja asenteissa palveluvirheitä ja valittamista kohtaan. Vanhemmat suomalaiset suhtautuvat valittamiseen positiivisemmin kuin nuoremmat suomalaiset, kun taas vanhemmat kiinalaiset suhtautuvat valittamiseen negatiivisemmin kuin nuoremmat kiinalaiset.
  • Salminen, Anne (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tässä empiiristä tutkimusotetta ja kirjallisuustieteellistä teoriaa yhdistävässä tutkielmassa tarkastellaan epäluotettavan kerronnan toteutumista Samantha Gormanin ja Danny Cannizzaron digitaalisessa iOS-kirjasovelluksessa Pry. Tutkielmassa argumentoidaan, että puhtaasti teoreettinen kirjallisuustiede tarvitsee välttämättä tuekseen empiiristä lukijatutkimusta, mikäli tavoitteena on tuottaa tietoa kerronnallisten rakenteiden todellisista toteutuvista toiminnan muodoista. Tutkielman kolme päätavoitetta ovat (1) kerronnallisen epäluotettavuuden tarkastelu teoksessa, (2) empiirisen lukijatutkimuksen merkittävyyden osoittaminen sekä (3) tutkielmassa käytettyjen menetelmien kriittinen arviointi ja kehittäminen. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä käytetään kertomusten rakenteiden systemaattiseen tarkasteluun perustuvaa narratologiaa. Tutkielmassa hyödynnetään erityisesti Wayne C. Boothin ja James Phelanin kerronnan epäluotettavuutta kuvaavia teorioita, joita kehitetään edelleen empiiriseen tarkasteluun sopiviksi. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan 64 kirjoittajan tuottamia analyyseja multimodaalisesta Prysta sekä laadullisin että määrällisin menetelmin. Suuri osa aineistosta koostuu yhdysvaltalaisten, kanadalaisten ja uusiseelantilaisten yliopisto-opiskelijoiden kurssisuorituksina julkaistuista blogiteksteistä, mutta aineistoon kuuluu myös ammattimaisten kirjoittajien sekä harrastajien tuottamia analyyseja. Lukijatulkintojen rinnalle tarjotaan tutkielman kirjoittajan oma luenta, jossa Pry tulkitaan kriittisenä, moniäänisyyden mahdollistavana tarkasteluna erinäisten kollektiivien suhteista erityisesti Persianlahden sodassa ja Irakin sodassa, joihin teos kerronnassaan viittaa. Kirjoittajan oman luennan ja muiden lukijatulkintojen väliin muodostuvan jännitteen kautta tutkielma pyrkii osoittamaan, että yksittäisen lukijan valitsema tulkintakehys voi muokata voimakkaasti luennan pohjalta kehitettävää analyysia ja siten kirjallisuustieteellistä teoretisointia. Tutkielmassa havaitaan, että Pryn kerronnalliset elementit voivat tuottaa toisistaan poikkeavia luentoja, minkä vuoksi kerronnan epäluotettavuus näyttäytyy eri lukijoille eri muodossa. Tulkinnat eivät kuitenkaan ole sattumanvaraisia, vaan ne vaikuttavat asettuvan tiettyjen raamien sisään. Tutkielman lopputulema on, että näihin tulkinnallisiin rajapisteisiin tulisi kiinnittää huomiota jatkotutkimuksessa sekä kerronnallisten rakenteiden tarkastelussa ylipäätään.
  • Häyrynen, Sini (Helsingin yliopisto, 2020)
    Pro gradu-tutkielma ‘We are a family’ – Small-town and Rural LGBTQ+ Queering Identity, Kinship and Familial Ties in Today’s China on queerfeministiseen tutkimusteoriaan ja metodiikkaan pohjautuva kvalitatiivinen tutkimusprosessi, joka on toteutettu yhteistyössä kahdeksan mannerkiinalaisen, maaseudulta tai pikkukaupungeista Pekingiin, Shanghaihin ja Guangzhouhun muuttaneen queer-identifioituvan henkilön kanssa. Tutkielma keskittyy tarkastelemaan näiden kahdeksan henkilön elämää, haasteita ja haaveita sekä yksilötasolla että siinä yhteiskunnallisessa ja kulttuurisessa kontekstissa, joka muokkaa heihin kohdistuvia odotuksia ja sosiaalisia paineita. Tutkielmassa pyritään tietoisesti kohtaamaan haastateltavat yhteistyökumppaneina, joiden kanssa käydään keskustelua ennen ja jälkeen haastatteluiden, ja jotka ovat omalta osaltaan vaikuttaneet tutkimusprosessin kulkuun. Queerfeminististä metodiikkaa noudattaen tutkimuksen rakenne on joustava ja akkumulatiivinen, ja queerfeministinen ajattelu leikkaa läpi koko tutkimusprosessin – teoriataustan ja metodiikan valinnasta haastateltavien turvalliseen rekrytointiin, ja siitä yhä julkaisuun saakka. Lähdekirjallisuutena on käytetty sekä akateemisia artikkeleita että uutisia – lähdekirjallisuus on pääosin queerfeminististä teoriaa ja metodiikkaa, sosiologiaan keskittyvää sinologian aineistoa, sekä etnografioita ja muita pienempiä kvalitatiivisia tutkimuksia LGBTQ+-väestön elämästä Manner-Kiinassa ja sinofonisessa maailmassa laajemmin. Itse tutkielman pääasiallisena materiaalina ovat 8 semistrukturoitua haastattelua, jotka on toteutettu Kiinassa (ja kahdessa tapauksessa videopuheluna) vuosina 2017-2019. Lisäksi aineistona on käytetty keskusteluita ennen ja jälkeen haastattelujen, mikäli jokin on vaatinut lisäyksiä tai tarkennuksia. Haastattelut ja muut keskustelut on käyty mandariinikiinaksi. Tutkielma tuottaa lisää tietoa maaseudulta tai pikkukaupungeista kotoisin olevien LGBTQ+ -kiinalaisten kokemuksista, heidän identiteeteistään, lähisuhteistaan, ja vaihtoehtoisista tavoistaan navigoida sosiaalisia ja kulttuurisia sovinnaisuuden määritelmiä ja paineita, sekä määrittää, mitä ’perhe/suku’ tarkoittaa, ja kuinka ’valittu perhe’ voi tuottaa turvallisuutta ja pysyvyyttä, kun he miettivät ja järjestävät elämäänsä nyt ja tulevaisuudessa.
  • Haimakka, Veera (Helsingin yliopisto, 2020)
    Työssä tutkitaan venäjänkielisiä vakiintuneita ilmauksia ja niiden yhteyttä venäläiseen kulttuuriperintöön. Huomiota on kiinnitetty erityisesti sananlaskuihin, sananparsiin, kommunikeemoihin ja lentäviin lauseisiin. Tutkimuksessa on tarkasteltu oppilaiden venäläisen kulttuurin tuntemusta ja sen vaikutusta vakiintuneiden ilmausten ymmärtämiseen ja oikeaan käyttöön eri tilanteissa. Työssä esitetään kulttuurin määritelmiä, tarkastellaan kulttuurin ja kielen yhteyttä ja niiden vaikutusta maailmankuvan omaksumiseen ja annetaan myös konkreettisten esimerkkien syntymiseen johtavia lähteitä. Työ käsittelee venäjän kielen ja kulttuurin opetukseen liittyviä kysymyksiä Suomessa ja Suomalais-venäläisessä koulussa (SVK) sekä tarkastelee sen yhteydessä SVK:n opetussuunnitelmaa. Työ koostuu teoriaosuudesta ja kirjallisten tehtävien tulosten analyysistä. Aineisto muodostuu Suomalais-venäläisen lukion ja vertailuryhmänä toimivien pietarilaisten oppilaiden suorittamista tehtävistä. Analyysi keskittyy kyseisten ryhmien suoritustulosten erojen tarkasteluun. Ensimmäisen tehtävän suoritti 11 venäjää äidinkielenä ja 11 venäjää vieraana kielenä opiskelevaa SVK:n lukiolaista sekä 13 kymmenesluokkalaista natiivipuhujaa Pietarista. Tehtävässä piti yhdistää tilanteet ja niihin sopivat vakiintuneet ilmaukset. Pietarilaisten opiskelijoiden oikeiden vastauksien määrä on 91%. SVK:n venäjää äidinkielenä opiskelevien lukiolaisten oikeiden vastauksien määrä on 97% ja venäjää vieraana kielenä opiskelevien 34%. Oppilaiden antamien vastauksien analyysi osoittaa, että venäjää äidinkielenä opiskelevat lukiolaiset pärjäävät jopa natiivipuhujia paremmin, kun taas venäjää vieraana kielenä opiskelevat kokivat vaikeuksia. Vaikeuksien vähentämiseksi/poistamiseksi tähän kielen alueeseen on kiinnitettävä erityistä huomiota ja varattava enemmän aikaa. Toisessa tehtävässä SVK:n lukiolaiset selittivät eniten natiivipuhujien käyttämiä vakiintuneita ilmauksia. Venäjää äidinkielenä opiskelevien oikeiden vastauksien osuus on 84% ja venäjää vieraana kielenä opiskelevien 24%. Tulokset osoittavat, että kaikki natiivipuhujien käyttämät ilmaukset eivät ole lukiolaisille tuttuja. Tällaisia ilmauksia kannattaa käydä läpi opetuksessa. Kolmannessa tehtävässä, jossa piti täydentää viisi sananpartta ja antaa esimerkkejä niiden käytöstä tai selittää niiden merkitys, osallistui SVK:n lukiolaisten lisäksi 9 pietarilaista kasiluokkalaista, eli 9 natiivipuhujaa. Natiivipuhujat täydensivät oikein 97% ja selittivät/antoivat esimerkkejä käytöstä 70%. Venäjää äidinkielenä opiskelevat lukiolaiset vastaavasti 84% ja 39%, ja venäjää vieraana kielenä opiskelevat 11% ja 4,5%. Tulokset osoittavat, että lukiolaiset osasivat täydentää paremmin, kuin selittää tai antaa esimerkkejä. Se tarkoittaa sitä, että sanaparret ovat heille tuttuja, niiden ymmärtäminen ja käyttö kuitenkin vaativat lisää harjoitusta ja aikaa. Tutkimustulokset viittaavat siihen, että SVK:n venäjää äidinkielenä opiskelevat lukiolaiset ovat tutkimustehtävissä melkein natiivipuhujien tasolla, mikä kertoo SVK:n antaman kulttuurin opetuksen korkeasta laadusta. Venäjää vieraana kielenä opiskelevien tulokset puolestaan näyttävät, että kulttuuriin liittyvät vakiintuneet ilmaukset ovat erittäin vaikeita, minkä vuoksi venäläisen kulttuurin opettamiseen on syytä kiinnittää enemmän huomiota ja aikaa. Tutkimukseen osallistujien pienen määrän vuoksi tuloksia ei voi yleistää, ne antavat kuitenkin käsityksen osallistujien kulttuurin tuntemuksesta. Jotta kulttuuria ymmärrettäisiin paremmin, kulttuurin opetuksen mahdollisuuksia pitäisi laajentaa. Miten sitä kannattaa opettaa voi olla seuraavan gradun aihe.
  • Nurmi, Suvi (Helsingin yliopisto, 2020)
    Pro gradu -tutkielmani aiheena on Sini Helmisen nuortenromaanisarja Väkiveriset ja ne merkitykset, joita sarja saa suomalaisesta mytologiasta. Neliosainen sarja sisältää teokset Kaarnan kätkössä (2017), Kiven sisässä (2017), Veden vallassa (2018) ja Maan povessa (2019). Jokaisella osalla on oma päähenkilönsä, joka toimii tarinansa minäkertojana. Realistisesti kuvattu, nykyaikaan sijoittuva arkitodellisuus kohtaa sarjassa fantasian, kun päähenkilöt saavat tietää olevansa väkiverisiä eli kansanperinteestä tuttujen myyttisten olentojen jälkeläisiä. Tutkielmassani vertailen Helmisen tekemiä tulkintoja myyttisistä olennoista niihin kertomuksiin, joita suomalaisesta kansanperinteestä tunnetaan, ja pohdin, mitä merkityksiä mytologian käyttö tuo romaaneihin. Apunani käytän Matti Sarmelan kokoamaa Suomen perinneatlasta (1994) sekä Risto Pulkkisen ja Stina Lindforsin Suomalaisen kansanuskon sanakirjaa (2016). Tarkastelen myyttisten elementtien mukanaan kantamia merkityksiä käymällä läpi sarjan päähenkilöiden kokemia yhteentörmäyksiä suomalaisen mytologian kanssa ja näiden kokemusten vaikutuksia heidän elämäänsä. Aluksi hahmottelen Väkiveristen asemoitumisen osaksi fantasiakirjallisuuden kenttää. Määrittelen fantasian yleisesti ja käyn lyhyesti läpi lajityypin historiaa. Hyödynnän tutkimuksessani erityisesti Farah Mendlesohnin (2008) ja Maria Nikolajevan (1988) käsitteitä. Osoitan, että Väkiveriset edustaa intrusiivista fantasiaa, jossa realistisesti kuvattuun arkitodellisuuteen tunkeutuu odottamatta fantasiaelementtejä, mikä järisyttää päähenkilöiden maailmankuvaa. Kyse on vihjatusta maailmasta, jossa fantasiaa edustava sekundaarinen maailma on olemassa rinnatusten lukijan todellisuutta muistuttavan primaarimaailman kanssa, ja fantasia tihkuu osaksi arkitodellisuutta ilman että maailmojen välillä liikkumiseen tarvitaan porttia. Tutkielmani analyysiosuudessa paneudun sarjassa esiintyviin myyttisiin hahmoihin ja niihin kietoutuviin merkityksiin. Metsänneidot ja vedenneidot edustavat Väkiverisissä aikuiseksi kasvamisen, seksuaalisen moninaisuuden ja naiseuden teemoja. Näiden olentojen avulla käydään läpi erilaisia rooleja, joita tytöille on tosielämässä tarjolla ja erilaisia tapoja toteuttaa seksuaalisuutta, sekä ulkonäköön kohdistuvia paineita ja muita tyttöjen kohtaamia vaatimuksia. Sarjan ihanteeksi nousee itsenäinen nainen, joka uskaltaa asettaa rajansa ja tehdä omat valintansa muiden odotuksista välittämättä. Peikkojen ja vuorelaisten kautta sarjassa kuvataan ulkopuolisuuden kokemusta, toiseuttamista, ennakkoluuloja ja muukalaisvihaa. Sarjan kaikki päähenkilöt ovat tavalla tai toisella erilaisia suhteessa normina pidettyyn, mutta peikkojen ja vuorelaisten kautta sarjassa pureudutaan ihmisryhmien väliseen vihanpitoon, me ja ne -ajatteluun sekä ennakkoluuloihin ja niiden voittamiseen. Väkiverisissä asetutaan voimakkaasti suvaitsevaisuuden puolelle ja kannustetaan suhtautumaan avoimesti ja uteliaasti sekä itseen että toisiin. Hiiden, näkin ja maahisten avulla käsitellään luonnon ja ihmisen ongelmallista suhdetta. Arvaamattomat hiisi ja näkki edustavat sarjassa luontoa, joka on kaunis ja lumoava, mutta myös julma ja ehdoton. Ihmisiin nämä olennot suhtautuvat halveksien. Maahisten avulla tehdään näkyväksi luonnosta vieraantuneen ihmisen tuhoava vaikutus ympäristöönsä. Väkiverisiä voikin lukea ekokriittisenä kirjallisuutena, ja sen maailmankuvassa on nähtävissä postpastoraalin piirteitä. Sarjan sävy on kuitenkin toiveikas. Se kannustaa vaalimaan luontoa ja näyttää, että yhteisymmärrys on mahdollista saavuttaa. Vaikka sarjan osilla on eri painotukset, keskeisimmät aiheet ovat niille yhteisiä. Tutkielmassani osoitan, että aikuisuuteen kasvaminen, ulkopuolisuuden kokemus ja suhde luontoon nousevat esiin sarjan jokaisessa romaanissa. Suomalaisen mytologian kautta käsitellään nuorten tosielämässäkin kohtaamia haasteita ja niistä selviämistä. Väkiveristen kirkkaimmaksi viestiksi nousee vastuun ottaminen omasta toiminnasta ja ennakkoluuloton suhtautuminen sekä itseen että muihin.
  • Sipponen, Sonja (Helsingin yliopisto, 2020)
    Käsittelen tässä tutkimuksessa 1970-80-lukujen vaihteen yhteisöteatteriliikettä Iso-Britanniassa. Keskityn kahteen, ainakin näennäisen, vastakkaiseen näkemykseen siitä, mitä yhteisöteatterin tulisi olla ja mikä on sen ja yhteisön rooli yhteiskunnassa ja kulttuurituotannossa. Konservatiivisempaa näkemystä teatterista ja sen roolista edustaa ohjaaja/käsikirjoittaja Ann Jellicoen (1927-2017) perustama Colway Theatre Trust (CTT). Kokeellisempaa linjaa teatterin tekemisessä taas edustaa Graham Woodruffin johtama Telford Community Arts (TCA). Millainen oli yhteisöteatteriryhmien johtajien ja yhteisön suhde. Millainen oli yhteisön rooli kulttuurin tuottajana? Miksi ja miten tietynlaiset yhteisöt saivat olla mukana kulttuurintuotannossa ja millaiset yksilöt hakeutuivat yhteisöteatteriyhteisöön ja miksi? Teatteriryhmien toimintaan vaikutti The Arts Council of Great Britain, joka jakoi valtion taidebudjetin apurahoina kulttuuritahoille. Arts Councilin päätökset ja Arts Counciliin vaikuttavat Thatverin hallituksen päätökset vaikuttivat siis suoraan myös yhteisöteatteriin rahoituksen muodossa. Erityisen tärkeää on siis myös se, miksi ja millaista yhteisöteatteria oli hyväksyttävää tuottaa valtion asettamien kulttuuripoliittisten linjausten mukaan. Yhteisöteatteriin liittyi paljon poliittista liikehdintää kyseisellä ajanjaksolla niin yhteisöteatterin tekijöiden, kuin taidehallinnon ja Margaret Thatcherin konservatiivihallituksenkin uusien taloudellisten linjausten puolelta. Lisäksi yhteisöteatteriliikkeen sisällä ja sen rahoittajatahojen välillä oli useita risteäviä näkemyksiä siitä, millaista yhteisöteatterin tulisi olla, jotta se palvelisi tavallista kansalaista jakautuneessa maassa. Yhteisöteatterin tekijät eivät arvostaneet thatcherilaista kulttuuripolitiikkaa, joka arvosti tuottavuutta ja menestyvyyttä. Kulttuuripolitiikkaa ei kuitenkaan suoraan uskallettu arvostella, vaan arvostelu kohdistui Arts Council of Great Britainiin, joka rahoitti toimintaa ensin suoraan, ja myöhemmin alueellisten taideneuvostojen kautta. Myös Arts Council kärsi vaihtelevasta kulttuuripolitiikasta, sillä sen rahoitusta leikattiin merkittävästi. Rahoitus vaikutti myös yhteisöteatterin sisältöön ja mahdollisuuksiin tuottaa sitä. Kulttuuripolitiikka keskittyi taiteen tuomiseen yhteisöihin valmiina tuotteena, josta nauttiakseen kansaa tuli valistaa. Yhteisöteatterintekijät haastoivat tämän ajatuksen ja pyrkivät tuottamaan teatteria yhdessä yhteisön kanssa niin, että se puhuttelisi jokaista koulutuksesta riippumatta. Yhteisöteatterin tekijät korostivat teatteriprosessia yhteisön ja yhteiskunnan muuttamisen välineenä. Kumpikaan ryhmä ei tavoitellut toimintaansa mukaan vähemmistöryhmiä ja työttömiä. TCA:n toiminnassa kuitenkin vähemmistöjen kokemukset korostuivat, sillä vähemmistöjen edustajat osallistuivat työpajoihin. CTT:n toiminta taas vahvisti olemassa olevia valtarakenteita, sillä se lähti rakentamaan toimintaansa valtaapitävien hahmojen kautta. Naisten rooli yhteiskunnassa ja historiassa korostui molempien ryhmien näytelmissä, sillä naiset osallistuivat työpajoihin enemmän kuin miehet. CTT:n näytelmät kertoivat yhteisön historiasta ja ne kirjoitettiin yhteistyössä yhteisön jäsenten kanssa. Näytelmät keskittyivät yhteisön juhlistamiseen ja pyrkivät epäpoliittisuuteen. TCA:n näytelmät taas luotiin alusta loppuun saakka työpajoissa, joissa yhteisön jäsenet keskustelivat ja kirjoittivat oman näytelmänsä. Näytelmät keskittyivät usein ajankohtaisiin, henkilökohtaisiin ongelmiin ja haasteisiin ja olivat vahvasti poliittisia.
  • Haikala, Mika (Helsingin yliopisto, 2020)
    Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen venäläisen Andrej Zvjagintsevin ohjaamaa elokuvaa Leviathan (2014) pyrkimyksenäni tämän elokuvan sisältämien allegorioiden avulla ymmärtää vallan ja ortodoksisen kirkon välisen suhteen olemusta Venäjällä. Keskeisimmät tutkimuskysymykseni ovat: millaisia allegorioita Leviathan-elokuva tuottaa vallan ja ortodoksisen kirkon välisestä suhteesta, miten elokuvan esittämien allegorioiden merkitykset näkyvät venäläisessä yhteiskunnassa ja miten elokuva kommentoi Venäjän yhteiskunnallista kehitystä? Tutkimukseni on kvalitatiivinen ja kuuluu kulttuurintutkimuksen alaan. Alue- ja kulttuurintutkimuksen poikkitieteellisyys mahdollistaa tutkimuksen liikkumisen kulttuurin- ja yhteiskunnantutkimuksen rajapinnoilla sekä viestintätieteiden ja elokuva- ja televisiotutkimuksen näkökulmien hyödyntämisen tutkielmassani. Tutkimusotteeni on hermeneuttinen, ja tutkimuksen analyysiosuudessa hyödynnän induktiivista sisällönanalyysia, jossa yksittäisistä havainnoista tehdään päätelmiä ja yleistyksiä. Tutkimukseni ensisijainen aineisto on Leviathan-elokuvan Suomessa vuonna 2015 julkaistu DVD-versio. Muuna lähdemateriaalinani käytän tutkimusaiheeseen liittyvää kirjallisuutta, lehtiartikkeleja sekä erilaisia elektronisia aineistoja. Analyysini mukaan Leviathan-elokuvan keskeisimmät vallan ja kirkon suhteeseen liittyvät allegoriat ovat vallan ja kirkon tiivis yhteistyö, kirkon taloudellinen hyvinvointi sekä kirkon osuus epävirallisissa vallankäytön verkostoissa, jotka analyysin perusteella ovat myös todellisia ilmiöitä venäläisessä yhteiskunnassa. Tutkimustulosten perusteella ohjaaja Zvjagintsev on kääntänyt Venäjällä vallitsevan yhteiskunnallisen todellisuuden elokuvansa henkilöiksi ja tapahtumiksi, joiden avulla hän esittää moraalisen ja poliittisen kannanoton Venäjän nykytilasta. Tutkimukseni osoittaa, ettei vallan ja kirkon suhde Venäjällä ole ainoastaan ideologinen, vaan siihen liittyy myös huomattavia taloudellisia kytköksiä. Tutkimuksen johtopäätösten mukaan tämä tarkoittaa Venäjän sisäisen kehityksen kannalta sitä, että ortodoksisuuteen nojautuva konservatiivinen ajattelu pysyy tulevaisuudessakin Venäjän sisäpolitiikan keskiössä.
  • Fogde, Sofie (Helsingin yliopisto, 2020)
    I denna avhandling undersöks den finlandssvenska kvällstidningen Nya Pressens nedläggning 1974. Nya Pressen hade getts ut i Helsingfors ända sedan 1882, då Axel Lille grundade tidningen. I december 1974 lät ägarföreningen Konstsamfundet meddela att man ämnade lägga ned Nya Pressen med motiveringen att tidningen gått med cirka 600 000 mark i förlust de senaste fem åren. Förslaget att lägga ned Nya Pressen kom från Konstsamfundets ägda förlag Hufvudstadsbladet Ab, där Nya Pressen trycktes. Konstsamfundet uppgav samtidigt att man skulle utforska möjligheten att ersätta Nya Pressen med ett mer lokalt betonat annonsblad. I stället för Nya Pressen skulle också den nya finskspråkiga kvällstidningen Iltaset börja tryckas på Hufvudstadsbladet. Syftet med avhandlingen är att granska nedläggningsprocessen och även belysa den tidningsdebatt som uppstod efter att Nya Pressen lagts ned. Nya Pressens nedläggning undersöks utifrån tre infallsvinklar. För det första undersöks hur man kan se nedläggningen som en konsekvens av interna intriger mellan Nya Pressen, Hufvudstadsbladet och Konstsamfundet. För det andra kan nedläggningen diskuteras i anknytning till ekonomiska faktorer som bland annat hänger ihop med förändringar på mediafältet och den så kallade tidningsdöden. För det tredje kan man koppla samman nedläggningsdebatten med den domedagstankegång som fanns bland finlandssvenskar under den här perioden. Syftet är på så sätt att besvara den övergripande frågan: Varför lades Nya Pressen ned? Undersökningen bygger på skriftliga och muntliga källor. Källmaterialet består till viss del av Föreningen Konstsamfundets protokoll 1971-1973 som finns samlat i en skild mapp i Konstsamfundets arkiv och kallas ”Nya Pressen, utredningar för nedläggningen” och är sammanlagt 66 sidor. I tillägg till Konstsamfundets protokoll har jag, i närmast kompletterande syfte, också använt mig av Hufvudstadsbladet Ab styrelses material från åren 1970–1975. Mitt källmaterial består även av tidningsmaterial från 1973-1974. På Brages pressarkiv hittas urklipp ur finlandssvenska tidningar från den undersökta tiden. Sammanlagt finns det 54 inlägg. Jag har även intervjuat tre personer som på olika sätt varit med om händelsen. Dessa var Per-Erik Lönnfors, som vid tidpunkten för nedläggningen var nytillträdd vd för Hufvudstadsbladet, och Larserik Häggman och Maryelle Lindholm-Gustavson som båda jobbade som journalister på Nya Pressen vid nedläggningstillfället. Min undersökning av tidningsmaterialet och protokollen kan sägas vara en kvalitativ textanalys där jag försöker analysera argumentationen som förs. Undersökningen visar att Konstsamfundets ekonomiska motiv för nedläggningen är berättigad. Nya Pressen led av många ekonomiska bekymmer som kan härledas till bland annat tidningens distribution och annonsanskaffning. Min undersökning visar ändå att Nya Pressen blev ett större problem för Konstsamfundet när det började gå allt sämre för deras huvudprodukt, dagstidningen Hufvudstadsbladet. Samtidigt är det också tydligt att Nya Pressen historiskt sett behandlats styvmoderligt från ledningens håll, och det framkommer att det inte gjordes några allvarliga försök att rädd kvällstidningen. Dessutom upplevdes nedläggningsbeslutet som politiskt av många, eftersom tidningen till viss del uppfattades som kulturradikal jämfört med Hufvudstadsbladets borgerliga linje. Det blir också klart att nedläggningen av Nya Pressen blev en slags symbol för den finlandssvenska domedagstankegången som var rådande under den undersökta tiden. Nya Pressen ansågs på så sätt vara en stor finlandssvensk domänförlust.
  • Pasuri, Anni (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tarkastelen tutkimuksessani henkilöhahmojen välisiä valtasuhteita Mooses Mentulan romaanissa Jääkausi. Teos ei ole nuortenromaani, vaikka kuvaakin koulumaailmaa ja teini-ikäisen tytön suhdetta vertaisryhmäänsä. Toisena päähenkilönä on aikuinen mies, jonka fokalisointi sekä romaanin kieliasu erottavat teoksen tyypillisistä nuortenromaaneista. Keskityn tutkimuksessani teeman tutkimiseen narratologisin käsittein ja sovellan analyysissäni myös sosiaalipsykologiaa. Vallan käsitteen määrittelyssä käytän apuna muun muassa John Galbraithin, Barry Barnesin ja Michel Foucault'n tunnettuja teorioita vallasta. Kiusaamisen ja vallan suhteeseen pureudun erityisesti sosiaalitieteiden kautta. Tutkimuksessani pohdin, mitkä tekijät vaikuttavat siihen, että henkilöhahmolla on valtaa suhteessa toisiin hahmoihin ja miten vallankäyttöä kuvataan. Tutkin, miten valta jakautuu tietyn ryhmän kesken ja miten yksi romaanin kuvaamista tytöistä on onnistunut nousemaan muita korkeammalle arvoasteikossa. Teoksessa kuvataan paljon eläinten luontaista käyttäytymistä ja keskinäisiä valtasuhteita, joten tarkastelen, miten eläinsymboliikka heijastelee vallan teemaa. Valtasuhteet muuttuvat tarinan aikana ja liittyvät kiinteästi henkilöhahmojen identiteettiin ja erilaisiin rooleihin. Erittelen tutkimuksessani vallan käsitettä ja sitä, miten teoksen hahmojen fokalisointi ilmentää erilaisia valtasuhteita. Esitän myös, että yhteisöllä ja vertaisryhmillä on olennainen merkitys yksilön sosiaalisen statuksen ja valtasuhteiden muodostumisessa, ja että ulkonäkö ja seksuaalisuus ovat kiinteässä suhteessa valtaan.
  • Hynönen, Laura (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielman tarkoituksena on selvittää, kuinka suomenruotsalaisuutta käsitellään lukion B1-tason ruotsin oppikirjoissa. Tarkemmat tutkimuskysymykseni ovat kuinka kirjat tarkalleen määrittelevät suomenruotsalaisuuden, millaista kulttuurillista tietoa kirjat välittävät, millaisia eroavaisuuksia kirjat mainitsevat suomen- ja ruotsinkielisten välillä sekä minkälaisia eroja kirjojen välillä on. Suomenruotsalaisuuden käsittely kuuluu ainoastaan lukion kolmannen kurssin sisältöön ja oppimistavoitteisiin, minkä vuoksi tämän tutkimuksen materiaalina on käytetty pelkästään kolmannen kurssin kirjoja. Ensisijaisena materiaalina käytän tutkimuksessani kahta kirjaa, Precis- ja Fokus-sarjan kirjoja, jotka on julkaistu uusimman lukion opetussuunnitelman (LOPS 2015) jälkeen. Vertailen tutkimuksessani näitä kahta uudempaa kirjaa myös kahden vanhemman saman kurssin kirjan kanssa selvittääkseni, onko suomenruotsalaisuuden käsittelyssä tapahtunut muutosta käytössä olevan opetussuunnitelman vaihtumisen jälkeen. Vanhemmat kirjat ovat Magnet- ja Galleri-sarjojen kolmannen kurssin kirjat, jotka on julkaistu ennen uusinta lukion opetussuunnitelmaa. Aineistoa rajatakseni keskityn tutkielmassa ainoastaan kirjojen leipäteksteihin ja luetunymmärtämistehtäviin. Pois analyysistä jäävät siis kuvat, kuullun ymmärtämistehtävät ja kirjoitustehtävät. Luodakseni laadulliselle tutkimukselle tyypillisen kokonaiskuvan kirjojen sisällöstä ja pystyäkseni paremmin vastaamaan tutkimuskysymyksiin, olen käyttänyt tutkimusmetodina teemoittelua. Olen aikaisemman tutkimuksen ja käyttämäni teorian pohjalta luonut kuusi kategoriaa, joiden avulla käyn läpi kirjat ja millaista kulttuurillista tietoa ne välittävät suomenruotsalaisista ja suomenruotsalaisuudesta. Tämän jälkeen analysoin tietoa tuloksia tarkemmin aikaisemman teorian pohjalta. Tulokset osoittavat, että kirjat tarjoavat varsin kapean kuvan suomenruotsalaisuudesta. Suomenruotsalaiset määritellään kirjoissa lähinnä äidinkielensä perusteella, ja esimerkiksi identiteetin merkitystä ei juuri mainita. Suomenruotsalaista kulttuuria esitellessä kirjoissa käytetään ilmauksia, kuten ”kaikki suomenruotsalaiset”. Kirjat myös antavat lukijalle helposti kuvan, että suomenruotsalaiset perinteet ovat yhtä tärkeitä kaikille suomenruotsalaisille. Samalla kirjat tulevat luoneeksi selkeän eron suomenruotsalaisten ja suomenkielisten välille. Selkeitä eroja suomenruotsalaisuuden käsittelyyn uudempien ja vanhempien kirjojen välillä ei voida osoittaa. Näyttäisi siltä, että kirjan tekijöiden omat näkemykset kulttuuriin vaikuttavat enemmän kirjan sisältöön, kuin käytössä oleva opetussuunnitelma.

View more