Humanistinen tiedekunta

 

Recent Submissions

  • Virkkunen, Elli-Noora (Helsingin yliopisto, 2015)
    Tutkielmassa tarkastellaan Suomen kuuden suurimman kunnan internetsivujen maahanmuuttajille suunnattuja tekstejä lingvistisen tekstintutkimuksen keinoin. Aineisto koostuu kuusikkokuntien – Helsingin, Espoon, Vantaan, Turun, Tampereen ja Oulun – verkkosivustojen maahanmuuttajille suunnattujen osioiden teksteistä. Tutkielma kuuluu tekstintutkimuksen alaan, mutta siinä sivutaan myös virkakieltä, verkkoviestintää, selkoistamalla ja elaboroinnilla mukautettua kieltä sekä suomen lukemista toisena kielenä. Tutkimuksessa kysytään, millaisia kielen piirteitä ja rakenteita kuusikkokuntien verkkoteksteissä esiintyy. Näiden piirteiden analyysin kautta havainnoidaan, millaista vuorovaikutusta tekstit luovat maahanmuuttajaan, kuka on tekstin sisäislukija ja millaiseksi tekstien näkökulma ja sävy muodostuvat. Tekstianalyysin lisäksi verkkotekstien vuorovaikutuksen rakentumista osoitetaan myös joidenkin tekstien uudelleenkirjoittamisella. Analyysissa käy ilmi, että kuusikkokuntien verkkotekstit eroavat toisistaan jonkin verran siinä, kuinka ne puhuttelevat maahanmuuttajalukijaa. Tekstien kielessä on myös paljon yhtäläisyyksiä, ja niissä on nähtävillä muiden virkatekstien ja lakikielen piirteitä. Verkkoteksteistä nousee esiin passiivirakenteita, joissa implisiittisenä subjektina on yleensä viranomainen, nollapersoona- ja eksistentiaalilauseita sekä deklaratiivilauseita, joissa instituutio toimii subjektina. Lukijaa puhutellaan 2. persoonan muodoilla vaihtelevassa määrin. Joissakin tapauksissa 2. persoonan muodot esiintyvät yhdessä ja teksti kiinnittyy lukijan arkielämään, mutta usein samankin tekstin sisällä lukijaan viittaaminen vaihtelee. Abstraktit ja metaforiset rakenteet kuten direktiivin passiivilla ilmaiseminen yhdistyvät teksteissä usein muuhun abstraktisuuteen, jolloin tekstin tulkinta edellyttää maahanmuuttajalukijalta syvällistä kielenosaamista. Maahanmuuttajiin viitataan kuntien verkkoteksteissä useimmiten kolmaspersoonaisella nomini- tai partisiippilausekkeella, joka toimii lauseessa adverbiaalina tai NP:n laajennuksena. Tekstien sisäislukijaksi rakentuu tavallisesti viranomainen. Tekstianalyysin perusteella kuntien verkkotekstit esittävät teksteissä käsitellyt asiat ja aiheet enimmäkseen viranomaistyön näkökulmasta. Tämä näkyy esimerkiksi sanavalinnoissa ja ilmauksia leksikaalistavan ja kivettävän totaaliobjektin käytössä sekä siinä, että tekstit vaativat lukijaltaan etukäteistietoa tai ymmärrystä ammattilaistermeistä. Tutkielmassa käy ilmi, että kielen tasolla kuntien maahanmuuttajille suunnatut verkkotekstit kuvailevat monesti kunnallishallinnollisen organisaation rakentumista ja virkahenkilöiden työtehtäviä, eivät niinkään ohjaile tai neuvo maahanmuuttajalukijoita. Ohjailu ja tiedon antaminen on epäsuoraa, eivätkä tekstit kohdistu maahanmuuttajakuntalaiselle. Usein tekstien vuorovaikutus rakentuu viranomaiselta viranomaiselle, näkökulma on virkatyössä ja sävy virallinen. Tekstien uudelleenkirjoittamisen kautta tutkielmassa todennetaan, että kielenkäytön vuorovaikutteisuudella ja näkökulmalla on merkitystä sille, millainen sävy teksteihin muodostuu. Analyysi osoittaa, että mukautettu kieli olisi hyödyksi kuntien verkkoviestinnässä, sillä se vaikuttaa esimerkiksi siihen, kuinka lukija pystyy päättelemään kuuluvansa tekstin kohderyhmään ja kuinka hän löytää tekstistä tarvitsemansa informaation. Tutkielmasta on käytännön hyötyä hallinnollisen maahanmuuttajille ja laajemminkin kuntalaisille ja kansalaisille suunnatun kielen ja viestinnän kehittämisen kannalta.
  • Sulander, Essi (Helsingin yliopisto, 2016)
    Khaled Hosseinin romaanin The Kite Runner päähenkilö-kertoja Amir muotoutuu romaanissa vertauskuvaksi kotimaalleen Afganistanille, josta myös kirjailija itse on kotoisin. Sekä Amirin että Afganistanin tarinat alkavat rauhasta ja eräänlaisesta perheidyllistä, jossa kaikki on näennäisen hyvin. Vähitellen väkivalta tunkeutuu kuitenkin ulkoapäin läheisten välisiin suhteisiin ja ennen kaikkea yksilöiden ajatteluun, millä on traagisia seurauksia myös ranskalaisen kirjallisuustieteilijän ja kulttuurintutkijan René Girardin mukaan. Yksilöistä väkivalta leviää yhteisöihin ja romaanin lopussa se hahmottuu jo lähes täydessä laajuudessaan valloitettuaan koko yhteiskunnan kollektiiviseen psykoosiin. Tutkin väkivallan leviämisprosessia erityisesti kulttuurieron näkökulmasta Hosseinin romaanissa soveltaen Girardin teoriaa mimeettisestä halusta (mimesiksestä). Aloitan tutkimukseni analysoimalla päähenkilön Amirin mimeettistä eli jäljittelevää halua, joka ajaa hänet lopulta konfliktiin paitsi lähimmän leikkitoverinsa Hassanin ja isänsä kanssa, myös tuhoavaan sisäiseen konfliktiin itsensä kanssa. Pohdin sisäisen ristiriidan välittymistä kerrontaan, joka on paikoin mimesiksen ja valheen muokkaamaa. Pääosa tutkimuksestani on omistettu kulttuurisen eron ja mimesiksen tarkastelulle, joka alkaa kolmen erilaisen kulttuurin ja ideologian yhteentörmäyksestä ritsavälikohtauksessa, jossa pashtuihin etnisesti lukeutuvaa Amiria ja hazaravähemmistöä edustavaa Hassania uhkaa heitä hieman vanhempi Assef, joka kuuluu puoliksi hyväosaisiin pashtuihin ja puoliksi eurooppalaisiin saksalaisiin perhetaustaltaan. Assef edustaa kuitenkin radikaalia ääri-islamia ja liittyykin myöhemmin talibaneihin. Amir näyttäytyy kansallisesti sallivampana leikkiessään hazaran kanssa ja uskonnollisestikin hän on lopun kääntymystä lukuun ottamatta agnostikko. Assefia Amirin edustama yhteiskunnallinen näkemys ei miellytä, joten pojat ajautuvat konfliktiin, jonka sijaisuhriksi joutuu kuitenkin Hassan, joka on väkivallan luonnollisin uhri edustaessaan sorrettua vähemmistöä jo muutenkin. Amir, Assef ja Hassan edustavat Afganistanissa vaikuttavia eri suuntiin vetäviä voimia, jotka ovat vaikuttaneet maan väkivaltaiseen lähimenneisyyteen. Kulttuurista väkivaltaa tarkastelen päähenkilöiden lisäksi erilaisten kulttuuristen symbolien kautta, kuten Afganistanin traditionaalisen leijataisteluturnauksen ja kivitysrangaistuksen valossa. Tutkimuksen lopuksi pohdin islamia, joka on romaanin pääasiallinen uskonnollinen konteksti ja johon Amir romaanin lopussa kääntyy, vaihtoehtoisena ratkaisuna väkivallalle. Girard, jonka teoriaa sovellan koko tutkimuksessani, esittää, että ainoastaan kristinusko voi päättää väkivallan kaaren, mutta tätä näkemystä on kritisoitu paljon. Tutkimukseni liittyy osaksi tätä uskonnollista keskustelua väkivaltaisesta mimesiksestä. Kaiken kaikkiaan tarkastelen Girardin teoriaa väkivallan kaaresta erään väkivaltaisen yhteisön ja erään tavallista väkivaltaisemman yksilötarinan valossa sellaisina, kuin ne Khaled Hosseinin romaanissa The Kite Runner kuvataan.
  • Asikainen, Magdalena (Helsingin yliopisto, 2016)
    Tässä opinnäytetyössä tutkitaan sitä, miten suomen kielen alkeisoppikirjoissa opetetaan objekti. Tutkimusaineistona on kolme alkeisoppikirjaa: Eila Hämäläisen ”Aletaan! Suomen kielen oppikirja vasta-alkajille”, Satu Heikkilän & Pirkko Majakankaan ”Hyvin menee suomea aikuisille” ja Sonja Gehringin & Sanni Hainzmannin ”Suomen mestari 1, Suomen kielen oppikirja aikuisille”. Tutkielmassa vertaillaan NP-objektiesimerkkejä kussakin aineiston oppikirjassa sekä oppikirjojen välillä. Tutkielmassa pyritään myös selvittämään minkälaisia objekteja esiintyy ennen partitiivin käsittelyä, partitiivin ja objektin käsittelyn välillä sekä objektin käsittelyn jälkeen. Työn keskeisenä lähteenä on Ison suomen kieliopin objektin kuvaus ja suomen aspektin liittyvä aiempi tutkimus. Keskeinen käsiteltävä ongelma on objektin opetuksen vaikeus sekä se, mitä objektin opetuksessa tarvitaan: objektillisten lauseiden toistoja, idiomeja vai tietoja partitiivin ja totaaliobjektin välisen eron ymmärtämiseksi. Analyysi aloitetaan partitiiviobjekteista, idiomeista ja rajapakoisista verbeistä. Seuraavaksi käsitellään kirjojen objektillisia kieltolauseita ja partitiivia käsittelevää kielioppiosuutta. Erikseen tarkastellaan ruokakontekstia kirjojen objektillisissa lauseissa. Tämän jälkeen analysoidaan luokittelematta jääneet objektin sisältävät lauseet kahteen ryhmään sen mukaan, esiintyykö niissä totaali- vai partitiiviobjekti. Samalla kiinnitetään huomiota oppikirjoissa esiintyviin rajaaviin verbeihin ja rajahakuisiin verbeihin. Aineiston oppikirjoissa käytetään eri tapoja objektin opetuksessa ja objektiharjoituksissa on eri painotus. Oppikirjoissa käytetään paljon idiomaattisia ilmaisuja ja toistoja kuten puhun suomea, soitan kitaraa, juon kahvia tai teen ruokaa. Opetuksen edettäessä objektilauseet monipuolistuvat: toisissa aineiston oppikirjoissa enemmän ja toisissa vähemmän. Verbin ja lauseen aspektiin ei opetuksessa kiinnitetä erityistä huomiota. Vaikeampia ja monitulkintaisempia objektin sisältäviä lauseita käytetään vähän ja ne ovat lähinnä samanlaisia toistoja kuten luen kirjaa tai kirjoitan kirjeen. Oppikirjojen objektin sisältävien lauseiden pitää tukea objektin opetusta ja samalla tarjota oppijalle, sitä mitä oppija ymmärtää ja tarvitsee. Tässä oppinäytetyössä kysytään mihin aikuinen tarvitsee kymmeniä kertoja aineiston oppikirjoissa toistettuja ilmaisuja kuten puhun suomea? Riittäkö oppijalla aikaa ja voimaa kiinnittää enää huomiota vaikeampiin objektillisiin lauseisiin varsinkaan partitiivi- ja totaaliobjektin oppositioon?
  • Kapali, Terhi (Helsingin yliopisto, 2016)
    Tutkielmassa tarkastellaan kakkoskielisten suomenpuhujien katseen käyttöä keinona hakea responssia sanahauissa ja tiedonvarmistustilanteissa. Tutkielman tavoitteena on selvittää, millaisiin kielenpiirteisiin kakkoskielinen hakee katseellaan responssia, keneltä responssia haetaan sekä minkälaisia kielellisiä ja kehollisia resursseja kakkoskielinen käyttää hakies-saan responssia. Tutkielman aineisto on kuvattu helsinkiläisen kirjaston kielikahvilassa kahdella eril-lisellä videointikerralla, ja materiaalia on noin kaksi tuntia. Keskusteluun osallistuu äidin-kielinen ohjaaja sekä 5–6 kakkoskielistä suomenpuhujaa. Keskustelijoiden joukko on he-terogeeninen niin äidinkielen kuin suomen kielen taidon suhteen. Kakkoskieliset suomenpuhujat hakevat katseellaan responssia siihen, onko sanan si-jamuoto tai sanan muoto muuten oikein taikka pitääkö jotakin asiaa koskeva väite paik-kansa. Puhujan saama responssi voi olla joko vahvistus tai hänen tuottamansa muodon korjaus; responssin antaja voi myös tulla mukaan sanahakuun. Kakkoskieliset hakevat usein responssia sekä kielikahvilan ohjaajalta että toisilta osallistujilta. Toiselta osallistu-jalta he hakevat responssia silloin, kun ohjaaja ei ole jostain syystä saatavilla. Tällöin on tavallista, että he hakevat responssia vielä ohjaajalta, jos toisen antama vastaus on epä-luotettava tai riittämätön. Kakkoskieliset puhujat pitävätkin ohjaajaa keskustelun asiantun-tijajäsenenä. Katseen ohella responssia haetaan systemaattisesti nousevan intonaatin sekä kasvo-nilmeiden avulla, kohottamalla ja kurtistamalla kulmia. Nouseva intonaatio merkitsee il-maisun kysyväksi, ja kulmien liikkeet joko merkitsevät tarkasti responssia kaipaavan kie-len yksikön tai laajemman ongelmallisen kokonaisuuden, kuten lauseen. Analyysista ilme-nee myös, että puhuja suuntaa usein responssinhaun vastaanottajalle paitsi katseella myös kehollisesti. Kakkoskielisen responssinhaussa käyttämät kielelliset ja keholliset resurssit välittävät vastaanottajille tietoa siitä, että responssia haetaan, keneltä sitä haetaan ja mille kielen yksikölle. Analyysissa tehdyt havainnot vahvistavat monia sekä katseesta että sanahauista jo tehtyjä havaintoja. Tärkeimpänä antinaan tutkielma kuitenkin kokoaa katseesta, kehon asennosta, kasvonilmeistä sekä sanahauista tehtyjä havaintoja yhteen epäsymmetrisessä keskustelussa tyypilliseen toimintoon, responssinhakuun.
  • Nummi, Laura (Helsingin yliopisto, 2016)
    Tutkielmani tarkastelee Randa Abdel-Fattahin (s. 1979) romaania Does My Head Look Big in This? (2005) teesiromaanina. Teesiromaani on teos, jolla on tietty ideologia, jonka puolelle lukijaa suostutellaan erilaisten temaattisten ja kerronnallisten rakenteiden kautta. Tutkin millaisia lukijan suostuttelun keinoja kohdeteokseni käyttää. Keskityn erityisesti siihen, miten kohdeteokseni minäkertoja-päähenkilön kehitystarina ja identiteetin rakentumisen kuvaaminen toimivat lukijan taivuttelun välineenä. Lisäksi tarkastelen kohdeteostani nuortenromaanina, ja tutkin teesiromaanin ja nuortenromaanin yhteisiä piirteitä. Aineistonani on Susan R. Suleimanin teos Authoritarian Fictions: The Ideological Novel as a Literary Genre (1983), jossa Suleiman määrittelee teesiromaanin ja esittelee teesiromaanille tyypillisiä piirteitä. Lisäksi käytän aineistonani nuortenkirjallisuuden tutkijoita, joiden avulla tarkastelen teostani nuortenromaanina ja vertailen nuortenromaanin ja teesiromaanin yhteisiä piirteitä kohdeteoksessani. Osoitan tutkielmassani, että kohdeteokseni on teesiromaani. Siinä toteutuvat monet teesiromaanin piirteet, kuten positiivisen oppikertomuksen rakenne, jossa romaanin sankari kehittyy monien seikkailujen kautta tietämättömyydestä romaanin ideologian mukaisen totuuden haltijaksi. Kohdeteokseni sisältää teesiromaanille tyypillisen dualistisen arvomaailman, joka asettaa romaanin tapahtumat ja hahmot joko tukemaan romaanin ideologiaa tai vastustamaan sitä. Lisäksi kohdeteoksessani on teesiromaanille tyypillistä redundanssia eli liikasanaisuutta, jonka avulla teesiromaani pyrkii välittämään ideologiansa lukijalleen mahdollisimman selväsanaisesti ja välttämään väärät tulkinnat. Kohdeteokseni pyrkii opettamaan lukijalleen miten islaminuskoon tulisi suhtautua sekä yleisemmällä tasolla miten erilaisuuteen tulisi suhtautua. Osoitan myös, että nuortenromaanit ovat teesiromaanin tavoin opettavaisia ja että useat teesiromaanin piirteet ovat ominaisia myös nuortenromaanille. Osoitan, että kohdeteoksessani on useita piirteitä, jotka ovat yhteisiä sekä nuortenromaanille että teesiromaanille. Näitä piirteitä ovat esimerkiksi positiivisen oppikertomuksen rakenne sekä sankarillinen päähenkilö, johon lukijan toivotaan samaistuvan.
  • Liimatainen, Aino (Helsingin yliopisto, 2016)
    Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, mitä oppimateriaalia erityisopettajat käyttävät ruotsin kielen opetuksessa yläkoulussa ja millä tavoin he sitä käyttävät. Mielenkiintoni kohdistuu siihen, miten he käyttävät oppikirjasarjoja, minkälaista lisämateriaalia he käyttävät sekä miten he käyttävät ruotsin kielen erityisopetukseen suunniteltuja yksilöllistettyjä oppimateriaaleja. Lisäksi tarkoituksena on kartoittaa opettajien näkemyksiä siitä, miten oppimateriaaleja tulisi kehittää. Tutkimuksen aineisto koostuu 12 erityisopettajan vastauksista kyselylomakkeeseeni. Aineisto kerättiin elektronisen kyselylomakkeen avulla syksyllä 2014. Tutkimus on otteeltaan sekä laadullinen että määrällinen. Aineiston analyysimenetelmänä käytän sisällönanalyysiä, jonka avulla analysoin erityisopettajien vastauslomakkeita tutkimuskysymysten ohjaamana. Tutkimustuloksista käy ilmi, että useimmat vastaajistani käyttävät oppikirjasarjaa Klick ruotsin kielen opetuksessaan. Opettajien vastauksista näkyy erityisopettajien passiivisuus oppikirjasarjan valinnassa. Moni kertoo, että valinnan teki joku toinen henkilö heidän sijastaan. Suurin osa vastaajista kertoo muokkaavansa oppikirjoja. Eniten muokkausta saavat kielioppi, suulliset tehtävät sekä sanastoharjoitukset. Suosituiksi muokkaustavoiksi osoittautuvat tehtävänannon selkiyttäminen, suomen kielen lisääminen, tehtävien lyhentäminen sekä vinkkien antaminen oikean vastauksen löytämiseksi. Myös lisämateriaalin käyttö on suosittua. Materiaalia tehdään itse, sitä otetaan netistä tai toisista oppikirjasarjoista. Sen avulla erityisopettajat kertovat pystyvänsä tarjoamaan oppilailleen kertausta sisältäviä harjoitteita, vastaamaan oppilaidensa tarpeisiin paremmin sekä elävöittämään oppitunteja. Myös yksilöllistettyjä oppimateriaaleja käytetään paljon. Ylivoimaisesti suosituin materiaali on kirjasarjan Klick yksilöllistetyt harjoituskirjat. Vastaajien mukaan yksilöllistetty oppimateriaali sopii oppilaille, joilla on erilaisia vaikeuksia oppimisessa. Vastaajien joukossa on myös heitä, jotka eivät käytä yksilöllistettyä oppimateriaalia opetuksessaan. Syiksi nousevat koulun resurssit, aikapula sekä materiaalin koettu tarpeettomuus. Erityisopettajat ovat melko tyytyväisiä käyttämiinsä oppikirjasarjoihin. Eniten he pitävät kieliopista sekä sanastotehtävistä ja vähiten luetunymmärtämisistä, suullisista harjoituksista sekä kuullunymmärtämisistä. Tekstit jakavat vastaajien mielipiteet: osan mielestä tekstit toimivat hyvin ja osan mielestä huonosti. Näkemykset yksilöllistetyistä oppimateriaaleista noudattelevat samoja linjoja. Kaiken kaikkiaan vastaajani eivät kuitenkaan ole täysin tyytyväisiä tämänhetkiseen ruotsin kielen oppimateriaalitarjontaan. Opettajat kaipaavat lisää perusasioihin keskittyviä materiaaleja, joissa asiat olisi esitetty selkeästi ja joista kaikki ylimääräinen olisi karsittu pois.
  • Vellonen, Annika (Helsingin yliopisto, 2016)
    Tutkimuksen tarkoituksena on tuoda esiin diskurssit, joilla japanilaisesta bukatsu-urheilutoiminnasta eli japanilaisten yliopistojen urheilukerhotoiminnasta ja sen harrastamismotivaatiosta puhutaan haastattelutilanteissa. Ilmenevät diskurssit avaavat samalla tärkeimpiä motivaatiosyytä bukatsu-harrastukselle. Tarkoituksena on myös tarkastella minkälaisia identiteettirooleja harrastajat luovat itselleen ja bukatsu-toiminnalle puheenvuoroillaan. Tarkastelun kohteena on lisäksi henkilökohtainen suhde, jonka harrastajat rakentavat itsensä ja harrastuksensa välille. Teoreettinen viitekehys nostaa esille japanilaiset yhteiskuntakulttuurilliset ilmiöt ja erityispiirteet sekä Herzbergin ja Vroomin motivaatioteoriat, joita analyysiosuudessa heijastellaan haastateltavien sanomisiin ja näiden puheissa ilmeneviin diskursseihin. Tutkimus keskittyy tarkastelemaan sosiaalista todellisuutta, jota puheella rakennetaan. Aineisto koostuu toukokuussa 2015 Japanin eri yliopistoissa kerätystä nauhoitetusta vain tätä tutkimusta varten tehdystä kuudesta teemahaastattelusta, jotka on tehty japanin kielellä. Yksipuolisten tulosten välttämiseksi haastateltavat ovat kaikki keskenään eri opiskeluvuoden opiskelijoita, eri asemassa harrastuskerhossaan tai eri lajin edustajia. Analyysin ja siitä tehtyjen tulkintojen jälkeen aineistossa on havaittavissa kaksi päädiskurssia: ihmissuhdediskurssi sekä traditiodiskurssi. Näiden alaisuudessa ilmenee useita tulkintarepertuaareja, mutta tutkimus nostaa esille vain kaikissa haastattelukatkelmissa esiintyneet repertuaarit. Tutkimus osoittaa, että ihmissuhdediskurssiin liittyvät repertuaarit kertovat harrastamismotivaation syiksi tiedostamattomat aspektit, jotka kumpuavat haastateltavien sisäisistä sosiaalisista tarpeista ja niiden tyydyttämisestä sekä ylläpitämisestä. Traditiodiskurssin repertuaareissa haastateltava vetoaa harrastusmotivaatiosta puhuttaessa perinteisiin sekä sisäisesti tiedostamiinsa seikkoihin, jotka toteuttamalla haastateltava voi korostaa esimerkiksi japanilaisuuttaan ja asetettujen normien mukaan elämistä. Ihmissuhdediskurssi nousee traditiodiskurssia yleisemmäksi, mistä voidaan päätellä bukatsu-toiminnan harrastusmotivaation olevan pääasiassa yksilöltä tiedostamatonta. Haastateltavat konstruoivat kuitenkin puheellaan bukatsu-toimintaa tärkeäksi osaksi yliopistoelämää diskurssista ja repertuaarista riippumatta. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että bukatsu-toiminnan harrastusmotivaation taustalla ei ole vain yhtä selkeää syytä, ja motivaatio on moniulotteinen rakenne, johon vaikuttavat niin yksilön taustatekijät kuin tilannekonteksti kuten aika ja paikka. Myöskään bukatsu-toiminta ei ole yksisuuntainen ilmiö, jolloin tutkimuksen teoriaosuudessa esitellyt teoriamallit voivat harrastajasta ja tilanteesta riippuen joko päteä tai olla pätemättä bukatsun ja motivaation laajalla tutkimuskentällä.
  • Väisänen, Niina (Helsingin yliopisto, 2016)
    Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan suomenkielisessä japanin opetuksessa käytettävää kielitieteellistä termistöä ja pyritään kehittämään termistön arvioinnin kriteerejä, joiden avulla ymmärrettävää ja funktionaalisesti kuvaavaa termistöä valikoidaan. Japanin kielen opetuksen ja oppimateriaalien kehittäminen on ajankohtaista etenkin virallisen lukion B3-opetuksen alkamisen myötä. Työn tutkimuskysymys on saanut alkunsa japanin opetuksessa käytettävän termistön epäyhtenäisyyden ja siitä seuranneiden opetuksen epäselvyyksien pohjalta. Teoriaosuudessa käsitellään kielitieteen ja kieltenopetuksen yhteyttä sekä eksplisiittisen kieliopin merkitystä kielen oppimisen kannalta. Lisäksi selvitetään työn kannalta keskeisiä käsitteitä kuten pedagogisen kieliopin piirteitä sekä metakielen merkitystä. Työn keskeinen taustateoria on Martin Haspelmathin kehittämä kielten vertailun teoria, jossa kieliä pyritään kuvaamaan niiden omilla ehdoilla universaalisti pätevien vertailukäsitteiden kautta. Näin kyetään paremmin kunnioittamaan kielikohtaisia ilmiöitä. Lisäksi kieltenvälisten erojen havainnointi sekä eurooppalaisen kontekstin ulkopuolisten kielten tarkastelu laajentaa kielenoppijan käsitystä siitä, millaisia kategorioita kielissä voi esiintyä. Työn aineistona toimivat maaliskuuhun 2016 mennessä julkaistut japanin kielen oppikirjat sekä muutamien eri opettajien itse luomat ja käyttämät kielioppimateriaalit. Analyysi suoritettiin vertailemalla suomalaisissa oppimateriaaleissa esiintyvää termistöä englanninkielisissä japanin kielioppikuvauksissa esiintyvään termistöön sekä yleisesti kielten kuvauksissa käytettäviin kielioppitermeihin ja niiden määritelmiin. Tämän vertailun pohjalta arvioitiin, kuvaavatko käytetyt termit kyseisiä rakenteita ja ovatko ne selkeitä ja ymmärrettäviä, huomioiden kuitenkin kielikohtaisten ilmiöiden kunnioittamisen. Analyysissä nousi esiin sekä termejä, joiden käyttö oli yhtenäistä ja kuvaavaa, että termejä, joiden käytössä oli huomattavan paljon vaihtelua ja epätarkkuutta. Tämän lisäksi keskityttiin tarkastelemaan sellaisia japanin kielen ilmiöitä, joiden omaksumisessa suomalaisella kielenoppijalla voi olla vaikeuksia. Analyysin pohjalta on luotu listaus suositelluista termeistä, joiden katsottiin kuvaavan kielen ilmiöitä ja niiden funktioita hyvin ja olevan soveltuvia lukion kieltenopetuksen käyttöön. Lisäksi työssä on kehitelty sellaista kielioppitermien valikoinnin ja arvioinnin menetelmää, jota olisi mahdollista soveltaa myös muiden Euroopan ulkopuolisten kielten opetuksessa ja oppimateriaalien luomisessa.
  • Paavilainen, Laura Karoliina (Helsingin yliopisto, 2016)
    Pro gradu -tutkielmani käsittelee naisten mielisairauksia 1800-luvun Englannissa. Käytän lähteenäni eri vuosikymmenillä vaikuttaneiden kahdeksan lääkärin tekemiä oppikirjoja ja kirjoituksia mielisairauksista. Tutkin erityisesti sitä, miten lääkärit määrittelivät ja suhtautuivat naisten mielisairauksiin ja mitä heidän diagnosoimansa sairaudet kertovat 1800-luvun englantilaisen yhteiskunnan käsityksistä terveestä ja normaalista sekä sairaasta ja epänormaalista. Tuon esille, kuinka psykiatrian alalla tapahtui 1800-luvun aikana monia merkittäviä muutoksia, joista monet liittyivät mielisairauksien diagnostisiin kysymyksiin, sairauksien ymmärtämiseen sekä hoitomuotoihin. Tutkimukseni on luonteeltaan kvalitatiivinen ja vertaileva tutkimus. Se edustaa lähestymistavaltaan historiallista kuvailevaa psykopatologiaa. Teoreettinen lähtökohta tutkimukselleni perustuu pääosin näkemykseen, että mielisairauksia on käytetty perinteisten tautiluokitusten lisäksi sosiaalisen kontrollin välineinä. Tutkimussuuntaa edustavat esimerkiksi Michel Foucault ja Andrew Scull. Tutkielmani jakautuu kolmeen osaan. Ensimmäisessä osiossa tarkastelen lääkäreiden käyttämiä selitysmalleja mielisairauksien syistä. 1800-lukua voidaan pitää aivobiologian aikakautena ja biologiset tekijät nousivat suosituimmaksi mielisairauksien selitysmalliksi. Erityisesti perimää pidettiin yhtenä merkittävänä mielisairauksien aiheuttajana. Toisaalta kaikki lääkärit huomioivat myös erilaiset psykososiaaliset tekijät mielisairauksien taustalla, vaikka niille annettu painoarvo vaihtelikin. Toisessa osiossa käyn läpi sitä, miten ja millä kriteereillä lääkärit diagnosoivat ja luokittelivat naisten mielisairauksia. Yleisiä mielisairausdiagnooseja olivat mania, melankolia, monomania, hysteria ja lapsivuodemielenvikaisuus. Kaikki diagnoosit eivät kuitenkaan olleet vuosisadan lopullakaan vielä täysin yhtenäisiä, sillä lääkärit erosivat toisistaan joissakin diagnostisissa kysymyksissä. Keskeisiä tekemiäni havaintoja naisten mielisairauksista on, että ne olivat hyvin voimakkaasti yhteydessä naisten biologiseen toimintaan, kuten kuukautiskiertoon ja raskauteen, sekä toisaalta seksuaalisuuteen. Mielisairaudet ilmensivät ja kuvasivat usein yhteiskunnan arvojen kannalta jotakin epänormaalia ja epätoivottavaa. Samalla ne muodostivat vastakohdan yhteiskunnan arvoille ja käsityksille normaalista. Toisaalta mielisairaudet myös rakensivat ja vahvistivat vallitsevia käsityksiä terveydestä ja normaaliudesta. Kolmannessa osiossa tuon esille erilaisia hoitomuotoja, joita lääkärit suosittelivat potilaille. Erityisesti mielisairaalalaitos koki suuria muutoksia 1800-luvulla sen muuttuessa ainakin tavoitteiltaan pelkästä säilöntäpaikasta hoitavaksi laitokseksi. Myös hoitomenetelmät kokivat merkittäviä muutoksia kun moraaliset hoitomuodot kasvattivat suosiotaan erilaisiin pakkokeinoihin nähden. Toisaalta lääkärien kehittämät menetelmät ja mallit eivät aina päässeet toteutumaan käytännön syiden, kuten kasvavien potilasmäärien vuoksi.
  • Syväoja, Vilppu (Helsingin yliopisto, 2016)
    Tässä tutkimuksessa tarkastellaan suomalaisten maahanmuuttajataustaisten nuorten miesten identiteetin rakentumista transnationaalisessa kontekstissa. Tutkimuksessa selvitetään, miten transnationaaliset sidokset vaikuttavat nuorten elämään Suomessa ja miten nuoret kokevat oman asemansa suomalaisessa yhteiskunnassa. Lisäksi työssä tarkastellaan identiteetin rakentumista erilaisten teemojen, kuten transnationaalisuuden, kuulumisen ja toimijuuden avulla. Näiden teemojen kautta nostetaan esiin asioita, jotka auttavat ymmärtämään transnationaalisessa ympäristössä toimivia nuoria. Tutkielma on osa valtakunnallisen nuorisokasvatusjärjestö Non Fighting Generation ry:n Etnisten vähemmistöryhmien välinen rasismi -hanketta. Tutkimus toteutettiin haastattelemalla kymmentä 18‒27-vuotiasta maahanmuuttajataustaista nuorta keväällä 2015. Nuoret olivat joko syntyneet Suomessa tai muuttaneet maahan korkeintaan kuuden vuoden iässä. Heidän vanhempansa olivat kotoisin Aasiasta, Afrikasta ja Lähi-idästä. Teemahaastatteluista saatu aineisto analysoitiin teemoittelun ja sisällönanalyysin avulla. Tutkimustulokset osoittavat, että transnationaaliset sidokset vaikuttavat nuorten elämään Suomessa monella tavalla. Nuoret tunsivat halua tutustua vanhempiensa lähtömaan kieleen ja kulttuuriin. Nuorten ajatusmaailmaan vaikuttivat transnationaalisen perheverkoston sisällä liikkuneet erilaiset ajatukset ja kulttuuriset käytänteet. Transnationaalisen perheverkoston merkitys nuorille oli useissa tapauksissa suuri. Aineiston perusteella transnationaaliset suhteet opettivat lisäksi nuorille ymmär-rystä muista paikoista, ihmisistä ja toimintatavoista. Tutkimuksen mukaan monet maahanmuuttajataustaiset nuoret tuntevat olevansa suomalaisia ja haluavat olla muiden suomalaisten kanssa tasa-arvoisessa asemassa. Vaikka suomalaisuuden rajat ovat kyseenalaistuneet, suomalaisuuden ja ulkomaisuuden raja on vaikea ylittää. Suomalaisuus määrittyy useimmille aineistoni nuorista yhteiskunnallisen jäsenyyden ja kuulumisen kokemuksen kautta. Tähän liittyvät vahvasti nuorten syrjinnän ja rasismin kokemukset. Nuoret vaikuttavat aktiivisella osallistumisellaan niin suomalaisuuden käsitteen muotoutumiseen kuin suomalaiseen yhteiskuntaan laajemminkin. Nuorilla on omat strategiansa, joiden avulla he pyrkivät sekä oikeuttamaan olemassaolonsa että parantamaan sosiaalista asemaansa suomalaisessa yhteiskunnassa.
  • Lönnström, Lauri (Helsingin yliopisto, 2016)
    Tutkielman tavoitteena on selvittää keskivertokansalaisen mahdollisuuksia kestävään puurakentamisen 300-luvun eaa. Ateenassa. Lähtökohtana toimii kreikkalaisen filosofin Theofrastoksen 300–200-lukujen vaihteessa laatima yhdeksän osainen teos Kasvitieteellisistä tutkimuksista (KT) ja siinä esiintyvät maininnat eri puulajeista ja niiden ominaisuuksista. Teoksesta kerättyä tietoa eri puulajeista verrataan moderniin kasvitieteelliseen tietoon, minkä tavoitteena on selvittää saatavilla olleen puutavaran ominaisuudet mahdollisimman luotettavasti tukeutumatta pelkästään aikalaiskuvaukseen. Erityistä painoarvoa saa puiden työstettävyys, joka vaikuttaa yhdessä käytettävissä olevien työkalujen ja menetelmien kanssa mahdollisuuksiin hyödyntää puuta. Kasvitieteellisen tiedon lisäksi verrataan aikalaiskäsityksiä eri puulajien kasvualueista ja siten niiden saatavuudesta. Tämän pohjalta voidaan arvioida mahdollisuuksia kestävään puurakentamiseen puutavaran kannalta. Lähdemateriaalin esittelyn ja vertailun lisäksi käsitellään kansalaisten taloudellisia mahdollisuuksia puurakentamisen kannalta. Tarkastelemalla aikalaislähteissä säilyneitä tietoja palkkatasosta sekä puutavaran ja asuintalojen hankintakustannuksista pyritään luomaan kuva heidän ostovoimastaan. Taloudelliseen katsaukseen liittyy arvio tarvitun puutavaran määrästä, jota varten on selvitettävä missä talon osissa tarvitaan puuta ja kuinka paljon. Tämän pohjalta voidaan arvioida mahdollisuuksia kestävään puurakentamiseen taloudelliselta kannalta. Puutavaran saatavuus ja sen soveltuvuus talonrakennukseen vaikuttaa hyvältä, vaikka perinteinen kuva Attikan metsien tilasta on varsin synkkä. Attikan metsät olivat monipuoliset eikä niiden taantumisesta ole selkeitä merkkejä 300-luvulla. Talonrakennukseen on kelvannut lähes kaikki eri puulajit ja yksittäinen rakentaja on voinut vaikuttaa tarvitun puutavaran määrään ja laatuvaatimuksiin vaihtelemalla rakenteellisia ratkaisuja talon eri osissa. Lisäksi yleinen taloudellinen nousu ja kaupankäynnin vilkastuminen loivat aiempaa paremmat edellytykset puutavaran hankintaan myös kauempaa. Mahdollisuudet kestävään puurakentamiseen olivat siis 300-luvulla eaa. paremmat kuin koskaan aiemmin.
  • Tiiainen, Kai-Henrik (Helsingin yliopisto, 2016)
    Tiivistelmä – Referat – Abstract Tutkimuksen kohteena on Svensk Botten -niminen viikkolehti, joka edusti suomenruotsalaisessa lehdistössä selvästi oikeistolaista maailmankuvaa. Lehti ilmestyi vuosina 1937 - 1944. Tässä tutkimuksessa tarkasteluaika on rajattu jatkosodan 20 ensimmäiseen kuukauteen (heinäkuu 1941 - helmikuu 1943). Tutkimuksen kohteena on se, minkälainen kuva Neuvostoliitosta välittyi Svensk Bottenin kirjoituksista jatkosodan alkuvaiheessa. Svensk Bottenin kuva Neuvostoliitosta oli hyvin kielteinen. Sen keskeisiä elementtejä olivat torjuva suhtautuminen kommunistiseen järjestelmään ja kielteinen asennoituminen venäläisiin kansallisuutena. Kommunistiseen järjestelmään kohdistuvassa kritiikissä tuotiin ensisijaisesti esille sen väkivaltaisuus, pyrkimys levittää valtapiiriään voimakeinoin sekä hallita valtansa alla eläviä ihmisiä terrorin avulla. Myös kommunistisen talousjärjestelmän tehottomuutta ja marxilaisen ideologian moraalittomiksi katsottuja piirteitä arvosteltiin. Svensk Bottenissa venäläisvastainen argumentaatio oli kaksijakoista. Yhtäältä venäläisiä pidettiin laiskoina, aloitekyvyttöminä ja kollektiivisuuteen taipuvaisena kansana. Toisaalta taas korostettiin heidän taipumustaan jatkuvaan alueelliseen laajentumiseen aktiivisen valloituspolitiikan kautta. Svensk Bottenin kirjoittelussa jälkimmäinen aspekti korostui enemmän, sillä sotapropagandassa olennaisempaa on uhkakuvien luominen kuin vastustajan halveksiminen. Suurin osa Svensk Bottenin kirjoittajista suhtautui venäläisiin hyvin kielteisesti. Kuitenkin lehden kirjoittajien välillä on havaittavissa selviä eroja venäläisvastaisten kannanottojen jyrkkyydessä. Siksi tässä tutkimuksessa on nostettu tarkastelun kohteeksi kahden keskeisen kirjoittajan, päätoimittaja Herman Gummeruksen ja toimitussihteeri Eric Fockin, maailmankuva. Eric Fock oli omaksunut kansallissosialistisen maailmankuvan, ja tämä näkyi selvästi hänen kirjoituksissaan rasistisena asenteena. Gummeruksen kannanotot olivat jonkin verran maltillisempia kuin Fockin, vaikka Gummerustakin voi pitää melko vahvasti venäläisvastaisena. Svensk Bottenissa ilmenevän venäläisvastaisuuden juuria tarkasteltaessa huomioidaan myös ulkomailta tulleet ideologiset vaikutteet. Tässä suhteessa kansallissosialistisella Saksalla on oma roolinsa, mutta vielä keskeisemmäksi nousevat ruotsalaisten nationalistien (muun muassa Harald Hjärne, Adrian Molin ja Rütger Essén) 1900-luvun ensimmäisten vuosikymmenien aikana esittämät näkemykset venäläisistä. Varsinkin päätoimittaja Gummeruksen ajatusmaailmaan oli ruotsalaisten nationalistien käsityksillä ollut suuri vaikutus. Vaikka Svensk Bottenissa oli havaittavissa selvää venäläisvastaisuutta, ei lehti kuitenkaan ollut kategorisesti slaavilaisvastainen. Hyvänä esimerkkinä tästä toimii se, kuinka myönteisessä sävyssä Svensk Bottenissa pohdittiin ajatusta Ukrainan kansakunnan itsenäisyydestä. Lehden ukrainalaismielisyyttä selittää se, että päätoimittaja Gummeruksella oli jo ensimmäisen maailmansodan ajoilta periytyvät läheiset yhteydet ukrainalaisiin maanpakolaisiin.
  • Lado-Villar, Marianne (Helsingin yliopisto, 2016)
    Tutkielmassa käsitellään puheenomaisuuden muodostumista sekä dialogien ja muun kerronnan välistä yhteistyötä Reko Lundánin ja Tina Lundánin romaanissa Viikkoja, kuukausia. Työn yhtenä tarkoituksena on tarkastella puheenomaisuuden muodostumista sen kontrastin kautta joka syntyy, kun päiväkirjakerrontaan yhdistetään suoraa puheen esitystä. Lisäksi tarkoituksena on selvittää dialogien ja repliikkien tehtäviä kerronnassa sekä tutkia kertojan näkökulman vaikutusta repliikkien ja dialogien tulkinnassa. Puheenomaisuuden lisäksi työn keskeisiä termejä ovat puhekieli sekä Wallace Chafen käsite ajatusyksikkö, jonka käyttöä pohditaan lauseen pituuden mittarina. Näiden avulla aineistoa lähestytään kielen mikrotasolla vertailemalla repliikkien ja muun kerronnan kielimuotoa ja ajatusyksiköiden pituutta. Puheen esittämisen ja kerronnan yhteistyön tarkastelu nojaa puolestaan siihen, että puheen suoran esityksen riippumattomuus kertojan näkökulmasta on näennäistä. Puhekielen äänteellinen taso osoitetaan repliikkien näkyvimmäksi puheenomaisuuden merkiksi, mutta puheenomaisuutta luodaan romaanissa myös muilla elementeillä kuten finiittiverbittömillä lauseilla. Näiden tarkastelu on kuitenkin kontekstisidonnaisempaa, ja niiden roolin tärkeys selviää, kun dialogeja tarkastellaan vuorovaikutuksennäkökulmasta. Lisäksi puheenomaisuuteen liittyy tilanteen mukainen kielenkäyttö. Ajatusyksiköiden pituuden perusteella tehdyt päätelmät ovat aineiston rajallisuuden perusteella tässä tutkimuksessa vain viitteellisiä. Niiden sanamääräinen tarkastelu viittaa siihen, että ajatusyksikkö mittaa enemmän lauseiden pituutta eri kielimuodoissa kuin puheenomaisuutta. Myös vuorovaikutustilanteella näyttäisi olevan vaikutusta ajatusyksiköiden pituuteen. Dialogien avulla lukija pääsee lähemmäksi henkilöitä ja tilanteita ja niiden avulla kerrontaan luodaan jännitettä. Yhdessä kerronnan kanssa ne myös näyttävät, minkälaisia rooleja henkilöt ottavat keskinäisessä vuorovaikutuksessaan. Dialogit tulkitaan sen kertojan näkökulmasta, joka ne esittää. Kertoja voi käyttää muiden henkilöiden repliikkejä retorisena keinona omien näkemystensä korostamiseen. Kertojan tunteet voivat näkyä myös siitä, miten repliikit esitetään, vaikka hän ei pyrkisi oman näkemyksensä paljastamiseen. Kertojalla, joka dialogeja esittää omassa kerronnassaan, on myös mahdollisuus perustella näkemyksiään ja selitellä sanomisiaan vielä dialogien ulkopuolella. Tällöin hänellä on myös enemmän mahdollisuuksia taivutella lukija puolelleen.
  • Suutarinen, Jenni (Helsingin yliopisto, 2016)
    Tutkielman tiivistelmä Tiedekunta/Osasto Fakultet/Sektion – Faculty Humanistinen tiedekunta Laitos Institution – Department Suomen kielen, suomalais-ugrilaisten ja pohjoismaisten kielten ja kirjallisuuksien laitos Tekijä Författare – Author Jenni Suutarinen Työn nimi Arbetets titel – Title Lopetussekvenssit suomenkielisissä puhelinkeskusteluissa Oppiaine Läroämne – Subject Suomen kieli Työn laji Arbetets art – Level Pro gradu -tutkielma Aika Datum – Month and year Helmikuu 2016 Sivumäärä Sidoantal – Number of pages 80 + 2 sivua liitteitä Tiivistelmä Referat – Abstract Tutkielmassa tarkastellaan suomenkielisten puhelinkeskustelujen lopetussekvenssejä. Tavoitteena on selvittää puhelun lopetussekvenssin rakenne niin institutionaalisessa kuin arkisessa kontekstissa. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan puhujien rooleja soittajana ja vastaajana sekä instituution edustajana ja maallikkona ja näiden roolien vaikutusta lopetussekvenssiin. Tutkimuskysymykset keskittyvät lopetussekvenssin rakenteeseen: miten institutionaalisen ja arkisen puhelun lopetussekvenssit rakentuvat, ja miten puhujien roolit vaikuttavat lopetussekvenssiin? Aineistona on käytetty suomenkielisiä institutionaalisia ja arkisia puhelinkeskusteluja Helsingin yliopiston suomen kielen oppiaineen keskustelunanalyysin arkistosta. Institutionaalisia puheluja on 31 ja arkisia 64. Suuri osa institutionaalisista puheluista on neuvontapuhelimeen soitettuja puheluja, joissa käsitellään yksiselitteisiä asioita. Tutkimuksen metodina on keskustelunanalyysi. Tutkielmassa osoitetaan, että puhelinkeskustelut lopetetaan tietyn kaavan mukaan. Institutionaalisissa ja arkisissa puheluissa on hahmotettavissa omat lopetuskaavansa, jotka eroavat toisistaan merkittävästi. Institutionaalisissa puheluissa lopetussekvenssi on tavallisesti lyhyt ja rakentuu ennen kaikkea soittajan multifunktionaalisen lopetusaloitevuoron ja vastaajan kiitos- ja hyvästelyvuoron varaan. Soittajan ei institutionaalisessa puhelussa tarvitse esittää hyvästelyä, vaan kiittäminen voi korvata sen. Arkipuheluissa lopetussekvenssin variaatio on suurempaa, mutta taustalla on aina sama rakenne, joka sisältää siirtymävuoroja, lopetussekvenssin aloitusvuoron, lopetusaineksia ja hyvästelyvierusparin. Näistä aina esiintyviä, välttämättömiä osia ovat kuitenkin ainoastaan aloitusvuoro ja hyvästelyvieruspari. Siirtymävuoroja voi esiintyä sekä ennen aloitusvuoroa että ennen hyvästelyvierusparia, mutta ne eivät ole kummassakaan sijainnissaan välttämättömiä. Siirtymävuorot toimivat vihjeenä siitä, että puhujat on siirtymässä lopetukseen tai hyvästelyyn. Täten ne tarjoavat keskustelukumppanille mahdollisuuden asioiden esiin nostamiselle ennen implikoimaansa siirtymää. Lopetussekvenssin aloitusvuoro sisältää tavallisesti jonkin konventionaalistuneen lopetusaineksen, ja usein se erotetaan muusta keskustelusta myös huomionkohdistimen tai siirtymää osoittavan partikkelin avulla. Puhujien roolit ohjaavat vahvasti institutionaalisen lopetussekvenssin kulkua. Soittajan odotetaan tekevän lopetusaloitteen eli tuottavan lopetussekvenssin aloitusvuoron, ja vastaajan odotetaan siirtyvän lopetukseen välittömästi tämän jälkeen, mikä käytännössä tarkoittaa hyvästelyvierusparin etujäsenen muodostamista. Arkipuheluissa roolit näkyvät erityisesti soittajalle ja vastaajalle ominaisten lopetuskeinojen kautta. Nämä keinot ovat erilaisia tapoja muodostaa lopetussekvenssin aloitusvuoro puhujan rooliin nojaten. Soittaja voi lopetusaloitteessaan käyttää konventionaalistunutta kokoavaa lausumaa, viitata vastaajan tilanteeseen tai viitata rooleihin. Vastaaja puolestaan voi viitata nykyhetkeen tai käyttää kokoavaa lausumaa. Soittajan ja vastaajan lopetuskeinojen lisäksi aineistossa esiintyy yhteinen lopetuskeino, jota molemmat puhujat voivat käyttää. Yhteinen lopetuskeino on äkillistä lopetustarvetta ilmaiseva, nykyhtekeen viittava ”mun täytyy nyt lopettaa” -tyyppinen vuoro, jossa lopetustarve perustellaan ja joka yleensä johtaa nopeaan lopetukseen. Tutkielma tarjoaa yleiskatsauksen vähän tutkittuun suomenkielisen puhelinkeskustelun lopetussekvenssin rakenteeseen. Sekä institutionaaliselle että arkiselle puhelulle esitetään omat lopetusmallinsa ja näitä vertaillaan keskenään. Lisäksi tutkielmassa osoitetaan, millä tavoin puhujien roolit vaikuttavat institutionaalisen ja arkisen puhelun lopetukseen. Jatkotutkimukselle on kuitenkin tarvetta esimerkiksi arkipuhelun roolien toiminnan, lopetussekvenssissä esiintyvien lopetusainesten keskinäisen järjestyksen ja lopetussekvenssin aloitusvuoron intonaation saralla. Avainsanat – Nyckelord – Keywords puhelinkeskustelu, lopetus, sekvenssi, lopetussekvenssi, roolit, institutionaalinen keskustelu, arkikeskustelu, vertailu, keskustelunanalyysi, suomen kieli Säilytyspaikka – Förvaringställe – Where deposited Suomen kielen, suomalais-ugrilaisten ja pohjoismaisten kielten ja kirjallisuuksien laitos Muita tietoja – Övriga uppgifter – Additional information
  • Heimonen, Minerva (Helsingin yliopisto, 2016)
    Tutkin tässä pro gradu -työssä pääministeri Jyrki Kataisen eduskunnan täysistunnoissa pitämiä eurokriisiin liittyviä puheenvuoroja ajanjaksolla 2010–2014. Tarkastelun kohteena ovat puheen retoriset keinot ja etenkin se, millä kielellisillä keinoilla pääministeri hakee legitimiteettiä eli oikeutusta hallituksen eurokriisipolitiikalle. Pääministeri Jyrki Katainen piti tutkimusajanjakson aikana yhteensä 101 puheenvuoroa, joissa aiheena oli eurokriisi. Eurokriisi on herättänyt paljon keskustelua niin mediassa kuin Suomen eduskunnassakin. Hallituksen tehtävä on saada niin poliittiset vastustajat kuin kansalaisetkin vakuutettua kriisitoimien järkevyydestä. Tutkielman päätutkimuskysymys on, millä kielellisillä keinoilla pääministeri Jyrki Katainen rakentaa oikeutusta hallituksen eurokriisipolitiikalle. Käytän tutkimuksessani Theo Van Leeuwenin kehittämiä legitimaation strategioita, joissa puhuja vetoaa auktoriteettiin, moraaliin, rationalisuuteen tai narratiiveihin kuulijan vakuuttamiseksi. Tämän lisäksi hyödynnän tutkielmassa Antonio Reyesin hypoteettiseen tulevaisuuteen vetoamisen strategiaa. Otan tutkielmassa huomioon myös klassisen retoriikan tutkimuksen, Aristoteleen retoriikan kolmijaon sekä Chaim Perelmanin Uuden Retoriikan. Perelmanin tutkimuksesta on esillä etenkin kuulijakunnan jako universaali- ja erityisyleisöön. Tutkielmasta käy ilmi, että Katainen pyrkii luomaan legitimiteettiä hallituksen politiikalle metaforilla, syyllistävällä retoriikalla, me-pronominilla rakennetulla yhteisöllisyyspuheella, suomalaiset homogeeniseksi ryhmäksi niputtavalla puheella sekä vaihtoehdottomuuteen ja vääjäämättömyyteen vetomalla. Olen jaotellut metaforat taistelumetaforiin, sairauden alueen metaforiin, pelimetaforiin sekä tuhon lähdealueesta kumpuaviin metaforiin. Syyllistävään retoriikkaan kuuluu mm. vastapuolen mielipiteiden kumoaminen ja negatiiviseen valoon saattaminen. Monikon 1. persoonan käyttäminen on keino toimijuuden häivyttäminen kritiikkiä herättäneissä ratkaisuissa, mutta myös keino saada kuulijat tuntemaan itsensä osallisiksi päätettäviin asioihin. Tämän lisäksi Katainen käyttää suomalaisuus-kategoriaa, joka on hänen puheessaan tiettyjen positiivisten ominaisuuksien muodostama representaatio. Kataisen vaihtoehdottomuuden ja vääjäämättömyyden retoriikan kulmakivi on väite, että Suomen ainoa vaihtoehto eurokriisissä on auttaa ongelmamaita. Opposition ehdotukset leimataan populistisiksi ja Suomelle ongelmia aiheuttaviksi ideoiksi. Asiantuntijoiden puolueettomiin arvioihin vetoaminen rakentaa osaltaan vääjäämättömyyden retoriikkaa. Tämän lisäksi tutkielmassa selvitetään, onko Jyrki Kataisen puheen tyylissä tapahtunut muutoksia aikavälillä 2010–2014. Ilmenee, että pääministerin puheessa mm. kasvavana epävarmuutena ja puolustautuvan retoriikan lisääntymisenä. Pääministerin eurokriisiretoriikkaa leimaa hyvin vahvasti vaihtoehtojen puute sekä vastuun kantamisen tärkeys. Suomelle on tärkeää olla linjassa muiden EU-maiden kanssa, ja se nähdäänkin ainoana keinona selvitä kriisistä.