Faculty of Arts

 

Recent Submissions

  • Helvamo, Sakari (Helsingin yliopisto, 2022)
    Tutkielman tavoitteena on kartoittaa kantagermaanisten u-vartaloiden *a-äänteen kehitystä ja variaatiota muinaisskandinaavissa. Muinaisskandinaavin itäistä haaraa edustaa tutkielmassa muinaisruotsi, läntistä haaraa muinaisislanti. *a-äänteen refleksien toisistaan poikkeava käyttäytyminen muinaisskandinaavin itäisessä ja läntisessä haarassa on tutkimuskirjallisuudessa tunnettu ilmiö. Tavallisesti *a-äänteen on katsottu muinaisislannissa kehittyneen u-umlautin vaikutuksesta ǫ:ksi, muinaisruotsissa taas äänne on yleensä säilynyt a:na. I-umlautin vaikutus on muinaisruotsissakin ollut selkeämpää. Kiistakysymykseksi onkin noussut se, missä määrin umlautit ovat vaikuttaneet pohjoisgermaanin itäisessä haarassa ja kuinka suurelta osin muinaisruotsissa yleinen /a/-refleksi johtuu myöhemmästä tasoittumisesta. Tutkielmassa käytetty lähdemateriaali koostuu erilaisista muinaisskandinaavinkielisistä kirjoituksista, muun muassa maakuntalaeista ja proosateksteistä sekä niiden myöhemmistä kopioista, sekä etymologisista sanakirjoista. Tutkielmassa havaittiin muutamia muinaisruotsalaisia sanoja, joissa esiintyy u-umlautin läpikäyneeseen *a-äänteeseen viittaava äänne. Sanojen kokonaismäärään suhteutettuna osuus oli kuitenkin pieni. Vanhimman aineiston muodostavissa ruotsalaisissa maakuntalaeissa esiintyi vain yksi u-umlautiin viittaava muoto (*barkuz > borker/börker). Toinen varhainen u-umlautiin viittaava taivutettu paikannimi esiintyi kahdessa latinankielisessä kirjeessä 1200- ja 1300-luvuilta (*harguz > Horghum). Muissa tapauksissa u-umlautiin viittaavat muodot olivat nuorempia kuin muodot, joissa u-umlautin vaikutusta ei ollut havaittavissa. Tutkimuskirjallisuudessa mainittu muinaisruotsin itäisten ja läntisten alueiden välinen jakolinja, joka koski umlautien toteutumista tai säilymistä, havaittiin myös tässä tutkielmassa. Muinaisruotsin taivutusparadigman osalta havaittiin, että yhteisskandinaavinen paradigma oli eräiden sanojen kohdalla alkanut rapautua jo maakuntalakien aikaan 1200-luvulla. Toisten sanojen kohdalla vanhantyyppistä taivutusta ja juurivokaalin palatalisaatiota taivutusmuodoissa esiintyi vielä 1300-luvun puolivälissä. Ylipäänsä havaittiin muinaisruotsin monikko- ja obliikvimuodoissa esiintyvän juurivokaalin palatalisaation olevan hyvin satunnaista erotuksena palatalisaation säännöllisyydelle muinaisislannissa. Tästä on pääteltävissä, että mikäli umlautit vaikuttivat muinaisruotsin edeltäjäkielessä, oli niiden vaikutus u-vartaloiden reflekseissä jo pitkälti tasoittunut 1200-luvulle tultaessa.
  • Salonen, Maria (Helsingin yliopisto, 2022)
    Tutkielmassa tarkastellaan kieli-ideologioita Thomas Frimanin kirjeissä Carl Axel Gottlundille vuosina 1842–1856. Thomas Friman oli pietarinsuomalainen opettaja, kirjailija ja lehtimies, Carl Axel Gottlund taas suomen kielen lehtori, kirjailija ja kielimies. Käytetty aineisto kostuu 44 kirjeestä, joiden alkuperäisiä kappaleita säilytetään Kansalliskirjaston käsikirjoitusarkistossa. Gottlundin vastauskirjeitä on säilynyt yksi, ja se on otettu mukaan analyysin tueksi. Työssä tutkitaan, millaisia kieli-ideologioita Frimanin kirjeissä ilmenee. Ideologioita tutkitaan niin eksplisiittisellä tasolla eli esiin kirjoittaen kuin implisiittisellä tasolla eli kielenpiirteiden käytön näkökulmasta. Tutkimus asettuu historiallisen sosiolingvistiikan erikoisalaan, ja siinä tukeudutaan myös äännehistoriaan ja dialektologiaan. Menetelmistä käytetään sekä määrällisiä että laadullisia. Muun muassa aineiston yhteiskunnallisen ja aatteellisen kontekstin selvittämiseen hyödynnetään historiallista etnografiaa, kun taas kielenpiirteiden erittely tapahtuu variaationtutkimuksen kvantitatiivisten menetelmien avulla. Frimanin eksplisiittiset kieli-ideologiat ilmenevät tekstissä julkilausuttuina asenteina ja uskomuksina, joiden taustalla vaikuttaa erilaisia kielimuotoihin liittyviä arvoja. Kirjeistä ilmenee, että Friman asennoituu positiivisesti Gottlundin kielinäkemyksiin ja kirjakielen kehittämiseen itämurteiden pohjalta, mutta negatiivisesti länsimurteisen pipliasuomen ortografiaan ja orjalliseen noudattamiseen. Friman myös liittää erilaisia uskomuksia Inkerinmaan suomalaisten puheeseen. Lisäksi hän pyrkii tuomaan esiin inkerinsuomalaisten ääntä mukailemalla puhujaryhmän kieltä omissa teksteissään. Implisiittisiä kieli-ideologioita selvitetään kahden kielenpiirteen avulla. Äännehistoriallisen ja dialektologisen selvittelyn alaisina ovat geminaatalliset NUT-partisiippimuodot sekä pitkävokaaliset sanoovat-tyyppiset preesensin monikon 3. persoonan verbimuodot. Molemmat kielenpiirteet ovat melko laajalevikkisiä. Geminaatallisia NUT-partisiippeja kirjoittaja käyttää vain kirjeenvaihdon ensimmäisinä vuosina, mutta pitkävokaalisia monikon 3. persoonamuotoja esiintyy koko kirjeenvaihdon ajan. Tutkimuksessa selviää, että molemmat kielenpiirteet ovat mitä todennäköisimmin Gottlundin vaikutusta. Julki lausuttuihin asenteisiin peilaten niiden käytöllä tavoitellaan luultavimmin itämurteisiin perustuvaa ideaalikielimuotoa. Itäisen kirjoitustyylin tavoittelemisen prosessissa piirteet saavat myös sosiaalisia merkityksiä.
  • Yang, Di (Helsingin yliopisto, 2022)
    Tutkielman aiheena on paikkakunnan asukkaiden nimitaito Sastamalassa. Tutkielmassa selvitetään, kuinka hyvin Sastamalalaiset tuntevat kadunnimiä Sastamalassa ja mitkä ovat nimien osaamisen syitä. Lisäksi tarkastellaan nimitaitoon vaikuttavia tekijöitä ja ja asukkaiden käsityksiä kadunnimien etymologioista. Tutkimuksen kohteena on kahdenkymmenen Sastamalassa sijaitsevan kadun nimet kahdeksasta eri kaupunginosasta. Pääaineisto koostuu paperi- ja verkkokyselyaineistoista. Tutkimuksen teoreettisena taustana käytetään sosio-onomastiikkaa sekä nimien etymologiaa ja semantiikkaa käsittelevää tutkimusta. Aineistoa analysoidaan sekä kvantitatiivisesti että kvalitatiivisesti. Tutkimus osoittaa, että Sastamalan keskustan kadunnimet tunnettiin parhaiten. Lisäksi kunkin kaupunginosan kadunnimistöä tuntevat parhaiten ja käyttävät eniten sen ja lähialueiden asukkaat. Keskustan lähellä sijaitsevien kaupunginosien kadunnimet osattiin paremmin kuin kaukana sijaitsevien. Tutkimuksen perusteella ikä ja asumisaika olivat merkittäviä nimitaitoon vaikuttavia tekijöitä. Vastaajilla vaikuttaa olevan melko laaja tietämys kadunnimistä, mikä liittyy ilmeisesti ikään ja asumisaikaan. Sukupuoli ei taas tutkimuksen mukaan vaikuttanut kadunnimien osaamiseen suhteellisen pienellä tutkimusalueella. Sastamalan asukkaiden keskuudessa kadunnimien tunnettuuteen vaikuttavat kyselyvastausten perusteella eri tekijät. Paikan sijainti on yleisin kadunnimien osaamiseen vaikuttava tekijä. Kadunnimet tunnetaan myös siksi, että kadulla asuu sukulainen tai kaveri. Kadunnimet tunnetaan lisäksi muiden ihmisten keskusteluista. Kadunnimet, jotka ovat monille vieraita, ovat enimmäkseen sijainniltaan erikoisia: katu on umpikatu tai vaikeasti huomattavissa. Tutkimus osoittaa, että maallikoiden nimitulkinnat kadunnimien etymologiasta ovat yllättävän osuvia. Sastamalan asukkailla on hyvin laaja tietämys paikan kulttuurista ja historiasta ja samoin kadunnimistä.
  • Katko, Joonas (2012)
    Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää uutisointia toukokuussa 1915 tapahtuneesta britannialaisen matkustaja-alus S.S. Lusitanian torpedoimisesta. Kartoitan myös tapahtumasta esitettyjen sotarikossyytösten faktapohjaa ja tutkin, miksi käsitys sotarikoksesta muodostui, sekä käyn läpi pääpiirtettäin itse kyseisen aluksen uppoaminen ja siihen liittyneet olosuhteet. Lusitania upposi nopeasti saatuaan osuman saksalaisen sukellusveneen laukaisemasta torpedosta ja aluksen mukana pohjaan vajosi britannialaisten matkustajien lisäksi myös useita Yhdysvaltain kansalaisia. Iso-Britannia oli tänä aikana sodassa Saksan keisarikunnan kanssa, mutta Yhdysvallat liittyi sotaan vasta vuonna 1917. Pääasiallisena tutkimusmetodina on käytetty lehdistöanalyysia. Tutkielmaa varten on tarkasteltu The Times ja New York Times – lehtien kirjoittelua vuodesta 1915 alkaen. Tutkielmaan kuuluu myös lyhyt selvitys ensimmäisen maailmansodan alkuvaiheista ja katsaus siitä, miten merisodankäyntiin tuona aikana suhtauduttiin. Lisäksi todetaan, että tänä aikana ei ollut voimassa merisodankäyntiä koskevia kansainvälisiä sopimuksia, vain yksipuolinen julistus, jota ei ollut ratifioitu kaikissa sotaa käyvissä maissa. Tätä julistusta siteerataan tutkielmassa. Tutkielmassa on myös siteerattu saksalaisen amiraalin, Saksan keisarin lähipiiriin kuuluneen meriupseerin, päiväkirjaa ja todettu, että toisin kuin lehdistö halusi asiasta esittää, Saksan sodanjohdon suhtautuminen Lusitanian tuhoon ei ollut yksimielinen eikä selkeä. Tutkielmassa on siteerattu yhdysvaltalaista lakitieteellistä julkaisua ja sen kattavaa raporttia Lusitanian uppoamisesta. Tässä artikkelissa vapautettiin laivan miehistö ja päällystö vastuusta aluksen tuhoon ja monien sen matkustajien menehtymiseen. Tutkielman tulokset osoittavat, että Lusitanian tuho valjastettiin heti propagandakäyttöön. Tapahtunut ei ollut sotarikos, koska sen tapahtuma-aikana ei ollut voimassa kansainvälistä lakia tai sopimusta, joka olisi määritellyt asian näin. Tästä huolimatta britannialainen lehdistö puhui saksalaisesta hirmutyöstä, merirosvouksesta, rikoksesta ja käytti muutenkin erittäin tuomitsevaa, joskin faktuaalisesti virheellistä kieltä. Yhdysvaltalainen lehdistö oli aluksi vähemmän tuomitsevaa, mutta sielläkin haluttiin vetää tapahtuneen tekijät vastuuseen teoistaan, vaikka ne eivät varsinaisesti rikoksia olleetkaan. Tutkielman tuloksista voidaan päätellä, että tapauksesta puhutaan käsitellyissä lehdissä sekä vielä nykyäänkin sotarikoksena, koska tällainen tulkinta oli lehtien kustantajille ja varsinkin Britannian valtiolle edullinen. Lehdistö levitti tällaista käsitystä, ja se jäi ihmisten mieliin. Kun tapahtumasta on kulunut tarpeeksi kauan aikaa, käsitys muokkautui totuudeksi. Sodan hävinneen Saksan virallisella kannalla asiaan oli mielikuvan muodostumisen kannalta vähän, jos lainkaan, merkitystä.
  • Hotari, Eeva (2013)
    Tutkielmani käsittelee J. D Salingerin The Catcher in the Rye (1951) ja Yann Martelin Life of Pi (2001) -romaanien kertojien epäluotettavuutta. Tarkastelen teosten kertojien, Holden Caulfieldin ja Pi Patelin, epäluotettavuutta paitsi yleisellä tasolla, myös trauma- ja kehityskertomuksen kehyksissä. Molemmista teoksista on löydettävissä edellä mainittujen kertomustyyppien piirteitä, joten niitä on soveliasta myös tästä näkökulmasta tutkia. Trauma- ja kehityskertomusten kautta peilaan ja taustoitan erilaisia puolia kertojieni epäluotettavuudesta. Hyödynnän tutkielmassani James Phelanin retorista lähestymistapaa epäluotettavaan kertojaan. Phelanin näkemyksessä korostuu kirjailijan luoman sisäistekijän välittämä kertojan epäluotettavuus sekä lukijan rooli tämän epäluotettavuuden tunnistamisessa. Hän luettelee kertojan perustoiminnoiksi raportoinnin, tulkinnan ja arvioinnin. Kertoja voi olla epäluotettava yhdellä tai useilla näistä tasoista, ja kertojan luotettavuus voi vaihdella kerronnan aikana kertomatta jättämisestä suoranaiseen valheeseen. Kohdeteoksissani hyödynnetään eri tavoin kertojien epäluotettavuutta ja epäluotettavuuden avulla välitetään lukijalle tietoa kertojapäähenkilöistä myös rivien välistä. Trauma vaikuttaa muistiin ja traumaattisen tapahtuman saattamiseen kielelliseen muotoon ja kiinnittyy siten läheisesti epäluotettavaan kerrontaan. Esittelen trauman, sen eri vaiheiden ja traumakertomuksen taustaa ja pohdin millainen epäluotettava traumakertoja kullekin trauman vaiheelle on tyypillinen. Holden on traumankäsittelyn reaktiovaiheessa ja vastaa määrittelemääni reaktiovaiheen kertojaa melko hyvin. Pi on sokkivaiheessa, mutta vaiheen pitkäkestoisuus tekee hänestä poikkeavan kertojan suhteessa määrittelemääni sokkivaiheen kertojaan. Käytän myös apunani Irene Kacandesin näkemystä traumakertomuksista todistajakertomuksina. Molemmat teokset kutsuvat lukijan todistamaan kertojiensa traumaa Totean Holdenin vielä kyvyttömäksi todistamaan omaa traumaansa eli käytännössä parantumaan. Pi on edennyt pidemmälle ja kyennyt luomaan koherentin traumakertomuksen. Holden ja Pi ovat teini-ikäisiä ja siten keskellä kiivainta kehitysvaihettaan, jossa kypsymättömyys saattaa näkyä kyvyttömyytenä kertoa luotettavasti. Esitän, että kehityskertomuksen kertoja voi kehittyä naiivin epäluotettavasta kertojasta luotettavammaksi kertomuksen ja kehityksen edetessä. Sekä Holdenissa että Pissä näkyy jonkinasteista kehittymistä, mutta täysin luotettavia kertojia heistä ei tule. Kummassakin teoksessa myös vastustetaan kehityskertomuksen lajia: The Catcher in the Ryessa Holden kieltää aikovansa kertoa kehitystarinaansa, ja Life of Pi rakentuu kehityskertomuksen piirteiden vastakohtaisille muodoille, kuten kehittymiselle osaksi luonnon järjestystä eikä sivistynyttä yhteiskuntaa. Avainsanat – Nyckelord – Keywords: epäluotettava kertoja, kehityskertomus, traumakertomus
  • Horila, Tapio (1936)
  • Dakash, Susanna (Helsingin yliopisto, 2006)
    Viime vuosina, terrorismin vastaisen taistelun alettua, kuilu länsimaiden ja muun maailman välillä on kasvanut entisestään. Vastakkainasettelu etenkin lännen ja islamilaisen maailman välillä on jyrkentynyt. Medialla on suuri osuus vastakkaisten mielikuvien luomisessa: uutisointi perustuu siihen, että asiat esitetään kahden osapuolen, meidän ja muiden välisenä kiistana. Tv-uutiset vaikuttavat epäilemättä mielikuvaamme maailmasta. Kuitenkaan ei kiinnitetä tarpeeksi huomiota siihen, miten asiat niissä esitetään, tai mitä puolia jätetään jopa kokonaan esittämättä. Tutkielman tarkoitus oli tutkia, miten ideologian vaikutus voi näkyä kolmen eri tv-kanavan uutisdiskurssissa. Tutkielma lähtee siis olettamuksesta, että ideologia on prosessi, jonka avulla hahmotamme maailmaa, mutta myös vallan väline, jonka jäljet ilmenevät esimerkiksi mediadiskurssissa. Diskurssin avulla vallitsevaa ideologiaa pyritään oikeuttamaan ja säilyttämään. Vastaavasti vähemmistöideologiat käyttävät diskurssia muuttaakseen hallitsevaa ideologiaa ja valtasuhteita. Aihetta lähestytään kansainvälisellä tasolla: tutkielmassa hallitsevaa länsimaista ideologiaa edustavat YLE 1 ja ranskalainen France 2, kun taas arabiankielinen satelliittikanava Al-Jazeera edustaa vastavoimaista ideologiaa. Kyseessä on tapaustutkimus, jossa keskitytään analysoimaan yhtä uutista ja siitä esitettyä diskurssia kolmella kanavalla. Valittu tapahtuma uutisoitiin kanavilla 15. heinäkuuta 2005. Tuolloin Hamas ja palestiinalaisviranomaiset ottivat yhteen seurauksena Hamasin pommituksille israelilaisiin siirtokuntiin. Samaan aikaan Israelin armeija pommitti Gazaa ja Länsirantaa kostona Hamasin iskuille. Uutisdiskurssien analyysissä käytetään kriittisen diskurssianalyysin tarjoamia välineitä. Kriittinen diskurssianalyysi on sosiokognitiivinen lähestymistapa diskurssiin ja se yhdistää yli tieteiden rajojen kielitiedettä ja sosiologiaa. Teorian mukaan yhteiskunnan valtasuhteet näkyvät diskurssissa, jota käytetään ideologian tarkoitukseen. Tämä tapahtuu meidän ja muiden vastakkainasettelun avulla: me esitetään positiivisessa valossa ja siten edistetään meidän ideologiaa, kun taas muut näytetään negatiivisessa valossa, jolloin muiden ideologia vaikuttaa uhkaavalta. Tällainen vastakkainasettelu onnistuu, kun diskurssissa korostetaan omia hyviä ja muiden huonoja puolia, sekä häivytetään tai piilotetaan omia huonoja ja muiden hyviä puolia. Tätä vastakkainasettelua analysoidaan sekä diskurssin makrotasolla, että sanaston ja kieliopin tasolla. Tutkielmassa vertaillaan kolmea seuraavaa näkökohtaa: diskurssien teemoja ja painopisteitä, eli sitä, mitä korostetaan tai häivytetään; sanastoa ja sanojen arvoväritteisyyttä; sekä agentin roolia, eli milloin agentin vastuullisuus on pyritty piilottamaan tai häivyttämään. Hypoteesien pohjalla oli ajatus siitä, että vähemmistöideologioiden nousu ja mielenilmaukset uhkaavat länsimaiden ylivaltaa. Länsimaiden tarkoitusta siis palvelee näyttää muut ideologiat vaarallisina, laittomina ja uhkaavina. Hamas ja palestiinalaiset edustavat lännen näkökulmasta muiden ideologiaa, kun taas Israel kuuluu länsimaiden piiriin. Hypoteesina oli ensinnäkin, että länsimaiset viestimet YLE 1 ja France 2 suhtautuisivat positiivisemmin Israeliin kuin palestiinalaisiin ja varsinkaan Hamasiin, kun taas Al-Jazeera esittäisi palestiinalaiset paremmassa valossa kuin israelilaiset. Toisena hypoteesina oli, että France 2 kuitenkin esittäisi palestiinalaiset positiivisemmin kuin YLE 1, johtuen siitä, että Ranskassa suurella arabiväestön osuudella voi olla vaikutus julkisen tv-kanavan ideologiaan. Analyysin tulosten pohjalta vaikutti siltä, että YLE 1 esitti palestiinalaiset negatiivisemmassa valossa kuin israelilaiset ja keskittyi diskurssissaan enemmän palestiinalaisten väliseen konfliktiin, mainiten Israelin iskut vain loppuhuomautuksena. France 2 puolestaan esitti kaikki osapuolet jonkinlaisena syyllisenä, ottaen tavallisen palestiinalaisen puolen. Israel sai kuitenkin myös ranskalaisessa diskurssissa melko neutraalin käsittelyn. Al-Jazeera taas suosi selkeästi palestiinalaisia ja esitti israelilaiset kaikkein negatiivisimmassa valossa. Hypoteesit eivät kuitenkaan pitäneet paikkaansa kaikilta osin, ja useasti oli mahdollista tulkita tulokset kahdella tapaa: esimerkiksi agentin asema ei näyttänyt riippuvan ideologisista tekijöistä. Parhaiten ideologiset merkit paljastuivat diskurssin teemojen ja painopisteiden sekä kolmesta osapuolesta käytettyjä nimityksiä tutkittaessa.
  • Tuononen, Sirkka (Helsingin yliopisto, 2012)
    Tutkimuskohde on venäläisen kontekstin ilmeneminen Aki Kaurismäen elokuvien vastaanotossa - erityisesti merkityksen annossa, tulkinnassa. Tutkimusaineistona on Integrum-tietokannasta Aki Kaurismäki hakusanalla haetut artikkelit, Andrei Plahovin ja Jelena Plahovan Kaurismäen tuotantoa esittelevä teos sekä Iskusstvo Kinon artikkeleita. Aineiston analyysissä tukeudutaan kirjallisuustieteen piirissä kehitettyyn reseptioteoriaan. Keskeisenä lähtökohtana on Hans Robert Jaussin reseptioestetiikan kulmakivi: näkemys vastaanottokontekstin oleellisesta merkityksestä taideteoksen tulkinnassa. Lisäksi hyödynnetään semioottisen lähestymistavan - lähinnä kulttuurisemiotiikan - käsitteitä, kuten teksti kulttuurisena tekstinä sekä taiteen ja elämän tekstien punoutuminen kokonaisuudeksi. Kaurismäen elokuvien venäläinen vastaanotto kertoo monin tavoin venäläinen kontekstin ja kriitikoiden odotushorisontin kulttuuristen elementtien vaikutuksesta elokuvien tulkintaan. Vastaanotossa kiinnitetään runsaasti huomiota hänen tuotantonsa intertekstuaalisiin elementteihin, jotka liittyvät venäläiseen kulttuuriin. Tulkintoja syntyy venäläisen elokuvan ja kaunokirjallisuuden lähtökohdista. Elokuvien synnyttämät konnotaatiot ja koko teosten konkretisaatiot sekä taiteilijaa koskevat myytit - luodut legendat ovat monin tavoin sidoksissa venäläiseen kulttuuriin. Venäläiseen kulttuuriin liittyvät intertekstuaaliset elementit tulkitaan venäläisessä vastaanotossa jopa koko Kaurismäen tuotantoa selittäviksi avaimiksi. Ohjaajan elämän ja taiteen tekstit punoutuvat vastaanotossa yhteen venäläisen taiteilijakuvan innoittamiksi legendoiksi. Vastaanotossa elokuvaohjaajaa ja hänen sankareitaan pohditaan semioottisen rajan näkökulmasta: taiteilijasta tulee meidän Aki Kaurismäki ja hänen sankarinsa ovat ainakin melkein slaavilaissieluisia. Keskeiset käsitteet: reseptio, konteksti, odotushorisontti, konkretisaatio, konnotaatio, taiteen ja elämän tekstit, luotu legenda, semioottinen raja.
  • Tjurin, Ilona (Helsingin yliopisto, 2015)
    Tutkielmassa tarkastellaan Kelan toimistossa käytyä venäjänkielistä vuorovaikutusta erityisterminologian käytön näkökulmasta. Keskustelujen osapuolina toimivat äidinkieleltään venäjänkieliset asiakkaat sekä Kelan palveluneuvoja. Kelan erityisterminologia on hyvin laaja ja alati muuttuva, mikä voi tehdä siitä haastavan äidinkielisellekin puhujalle. Venäjänkieliselle, kuten kenelle tahansa Suomeen muuttaneelle vieraskieliselle, Kelan termien omaksuminen vaatii sitäkin enemmän ponnisteluja, sillä suomen kieli on usein täysin vieras ja sosiaaliturvajärjestelmä tuntematon. Tiedon saannin helpottamiseksi suurimpia vieraskielisiä ryhmiä varten on käännetty Kelan pääasiallisista etuuksista kertovat esitteet. Etuusesitteiden käännösversioissa erityistermit ovat saaneet myös venäjänkieliset vastineensa. Tutkimukseni tavoitteena on selvittää, millä tavoin – yhtäältä venäjänkieliset asiakkaat ja toisaalta venäjänkielinen Kelan palveluneuvoja – käyttävät puhuessaan Kelaan liittyvää terminologiaa. Ensinnäkin alkavatko puhujat käyttää suomen- vai venäjänkielistä termiä, ja tapahtuuko kielen suhteen vaihtelua keskustelun edetessä? Toiseksi kiinnitän huomiota siihen, miten termejä nostetaan keskusteluun ja miten ne vastaanotetaan. Termien käyttöön liittyviä ymmärrysongelmia sekä niiden hoitamista tarkastellaan puhujien institutionaalisten ja kielellisten roolien näkökulmasta. Tutkimusmetodina työssä on käytetty 1960–70-lukujen taitteessa etnometodologiasta jalostunutta keskustelunanalyysiä. Metodin avulla puhetta voidaan tarkastella sellaisena kuin se todellisuudessa esiintyy, mikä mahdollistaa puheen tarkan ja yksityiskohtaisen kuvaamisen. Tutkimusta varten on nauhoitettu venäjänkielisiä Kelan tiskillä käytyjä keskusteluja yhdestä Kelan toimistosta Etelä-Suomessa. Äänitallenteella esiintyy yhdeksän eri asiakasta, jotka on valittu satunnaisesti. Palveluneuvojana niissä toimii koko ajan sama, äidinkieleltään venäjänkielinen toimihenkilö. Aineisto on litteroitu kokonaisuudessaan analyysia varten. Analyysi osoitti, että asiakkaat suosivat venäjänkielisten etuustermien sijaan suomenkielisiä. Palveluneuvoja käytti useammin venäjänkielisiä termejä, mutta toisti ne usein myös suomen kielellä, varsinkin nostaessaan jonkun termin keskusteluun ensimmäistä kertaa. Kaiken kaikkiaan etuustermejä käytettiin keskusteluissa kuitenkin vähän. Sen sijaan etenkin asiakkaat viittasivat etuuksiin usein arkisemmilla kuvauksilla. Varsinaisen etuustermin nostaminen keskusteluun ei ollut välttämätöntä silloin, kun arkisempi kuvaus asiasta oli molemmille osapuolille ymmärrettävä. Termien käyttöön liittyviä ymmärrysongelmia esiintyi aineistossa vain vähän. Ottamalla huomioon asiakkaan institutionaalisen ja kielellisen kompetenssin, palveluneuvoja saattoi valita kuvauksensa siten, että yhteisymmärrys keskustelussa säilyi. Tutkimuksen perusteella venäjänkieliset vastineet Kelan termeille eivät ole vielä vakiintuneet venäjänkielisten asiakkaiden käyttöön. Tämä voi johtua suurelta osin siitä, että termejä on käännetty eri tahojen esitteissä ja verkkosivuilla eri tavoin. Venäjänkielisissä Kelan etuusesitteissä ei myöskään ole käytetty rinnakkain venäjän- ja suomenkielisiä termejä, vaan pelkästään venäjänkielisiä. Tämä voi estää asiakasta varmistumasta siitä, mistä etuudesta on todellisuudessa kyse. Omakielisen termin jäädessä merkityksettömäksi käännösesitteistä saatava hyöty heikkenee. Käännöstermejä yhtenäistämällä sekä suomenkielisiä termejä rinnakkain käyttämällä voidaan sekä tarjota asiakkaalle ymmärrettävämpää tietoa Kelan etuuksista että helpottaa puhujien välistä vuorovaikutusta asiointitilanteessa.
  • Silvennoinen, Olli Oskari (Helsingin yliopisto, 2013)
    Tutkielmani käsittelee kontrastiivista negaatiota englannin kielessä. Kontrastiivinen negaatio tarkoittaa rakenteita, joissa yhtä elementtiä vahvistetaan kiistämällä toinen elementti (esimerkiksi

View more