Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 582-601 of 603
  • Lonkila, Anu (Helsingin yliopisto, 2010)
    Tämä tutkielma on osa Helsingin yliopiston rahoittamaa HY-talk -tutkimusprojektia, jonka tavoite on vankentaa puheviestinnän, erityisesti vieraiden kielten suullisen taidon opetusta ja arviointia yleissivistävässä koulutuksessa ja korkeakouluasteella. Tämän tutkielman tavoite on selvittää millaisia korjauksia englantia vieraana kielenä puhuvat ihmiset tekevät puheeseensa ja tutkia itsekorjauksen ja sujuvuuden välistä suhdetta. Korjausjäsennystä ja itsekorjausta on aiemmin tutkittu sekä keskustelunanalyysin että psykolingvistiikan aloilla, ja vaikka tämä tutkielma onkin lähempänä aiempaa keskustelunanalyyttistä kuin psykolingvististä tutkimusta, siinä hyödynnetään molempia suuntauksia. Itsekorjausta on yleisesti pidetty merkkinä erityisesti ei-natiivien kielenpuhujien sujuvuuden puutteesta. Tämän tutkielman tarkoitus on selvittää, kuinka läheisesti itsekorjaus todella liittyy sujuvuuteen tai sen puutteeseen. Tutkielman materiaali koostuu HY-talk -projektia varten kerätyistä puhenäytteistä ja niiden pohjalta tehdyistä taitotasoarvioinneista. Puhenäytteet kerättiin vuonna 2007 projektia varten järjestettyjen puhekielen testaustilanteiden yhteydessä kolmessa eteläsuomalaisessa koulussa. Koska projektin tavoitteena on tutkia ja parantaa kielten suullisen taidon arviointia, projektissa mukana olleet kieliammattilaiset arvioivat puhujien taitotasot projektia varten (Eurooppalaisen Viitekehyksen taitotasokuvainten pohjalta) koottujen arviointiasteikoiden perusteella, ja nämä arvioinnit tallennettiin osaksi projektin materiaalia. Tutkielmassa analysoidaan itsekorjauksia aiemman psykolingvistisen tutkimuksen pohjalta kootun korjaustyyppiluokituksen sekä tätä tutkielmaa varten luodun korjausten oikeellisuutta vertailevan luokituksen avulla. Lisäksi siinä vertaillaan kahden korkeamman ja kahden matalamman taitotasoarvioinnin saaneen puhujan itsekorjauksia. Tulokset osoittavat, että ei-natiivien puheessa esiintyy monenlaisia eri korjaustyyppejä, ja että yleisimpiä korjauksia ovat alkuperäisen lausuman toistot. Yleisiä ovat myös korjaukset, joissa puhuja korjaa virheen tai keskeyttää puheensa ja aloittaa kokonaan uuden lausuman. Lisäksi tuloksista käy ilmi, ettei suurin osa korjauksista todennäköisesti johdu puhujien sujuvuuden puutteesta. Yleisimmät korjaustyypit voivat johtua suurimmaksi osaksi yksilön puhetyylistä, siitä, että puhuja hakee jotain tiettyä sanaa tai ilmausta mielessään tai siitä, että puhuja korjaa puheessaan huomaamansa kieliopillisen, sanastollisen tai äänteellisen virheen. Vertailu korkeammalle ja matalammalle taitotasolle arvioitujen puhujien välillä osoittaa selkeimmin, ettei suurin osa itsekorjauksista ole yhteydessä puhujan sujuvuuteen. Vertailusta käy ilmi, ettei pelkkä itsekorjausten määrä kerro kuinka sujuvasti puhuja käyttää kieltä, sillä toinen korkeammalle taitotasolle arvioiduista puhujista korjaa puhettaan lähes yhtä monesti kuin matalammalle tasolle arvioidut puhujat. Lisäksi korjausten oikeellisuutta vertailevan luokituksen tulokset viittaavat siihen, etteivät niin korkeammalle kuin matalammallekaan tasolle arvioidut puhujat useimmiten korjaa puhettaan siksi, etteivät pystyisi ilmaisemaan viestiään oikein ja ymmärrettävästi.
  • Ruusila, Anna (Helsingin yliopisto, 2010)
    Pro gradu -tutkielmassani käsittelen pragmaattisia fraseologismeja ja sitä, kuinka ne pitäisi esittää elektronisessa saksa suomi-erikoissanakirjassa. Tutkielman tavoite on hahmotella sanakirja-artikkelin malli. Sanakirja on semasiologis-onomasiologinen, ts. käyttäjä voi etsiä siitä sekä tiettyä ilmaisua että tiettyä kommunikaatiotilannetta. Sanakirjan pääasiallinen kohderyhmä ovat kääntäjät, mutta se soveltuu myös kielenopiskelijoiden ja muiden saksan kielen kanssa tekemisissä olevien käyttöön. Tutkielman teoriaosuudessa käsittelen fraseologiaa, pragmaattisia fraseologismeja, niiden erityispiirteitä ja kääntämistä sekä työn kannalta merkityksellisiä leksikografian käsitteitä, sanakirjatyyppejä ja sanakirjojen rakenteita. Lisäksi esittelen elektronisten sanakirjojen ominaisuuksia. Onhan melko varmaa, että niiden käyttö yleistyy entisestään tulevaisuudessa mm. niiden helppo- ja nopeakäyttöisyyden vuoksi. Omassa kappaleessaan käsittelen pragmaattisia fraseologismeja leksikografisesta näkökulmasta ja nostan esille niiden esittämiseen liittyviä ongelmia, joista annan olemassa oleviin yksi- ja kaksikielisiin sanakirjoihin perustuvia esimerkkejä. Lopuksi hahmottelen parannusehdotuksiin perustuvan sanakirja-artikkelin teoreettisen mallin ja havainnollistan sitä kolmella esimerkkiartikkelilla. Fraseologian piiriin lukeutuvat pragmaattiset fraseologismit ovat suhteellisen uusi tutkimuskohde. Kontrastiivisia tutkimuksia kieliparissa saksa suomi on erittäin vähän, ja pragmaattisten fraseologismien kääntämistä ei myöskään ole juuri tutkittu. Pragmaattiset fraseologismit jaetaan yleensä kahteen ryhmään: rutiini-ilmaisuihin ja keskustelukiteytymiin. Rutiini-ilmaisut ovat tilannesidoksisia, kiteytyneitä ja pääsääntöisesti lauseenveroisia ilmaisuja, jotka toistuvat arkipäiväisissä kommunikaatiotilanteissa. Ne ovat syntaktisesti ja semanttisesti heterogeenisia, ja niiden funktiot ovat moninaisia: Rutiini-ilmaisuihin kuuluu monia kohteliaisuussanontoja, kuten tervehdyksiä ja toivotuksia, mutta myös hämmästystä, pelkoa, iloa, torjuntaa ym. ilmaisevia fraseologismeja. Keskustelukiteytymät sen sijaan ovat ei-idiomaattisia, esiintyvät epäitsenäisinä, ts. vain lausumaan upotettuina, eivätkä ne ole tilannesidoksisia. Keskustelukiteytymillä on monia kommunikatiivisia tehtäviä, kuten puheen jäsennys, puhekumppanin huomion kohdentaminen tai epävarmuuden ilmaiseminen. Ne ovat yleensä polyfunktionaalisia ja niitä voi usein varioida paljonkin. Kieltä käyttävien on hallittava sekä rutiini-ilmaisujen että keskustelukiteytymien käyttö kommunikaation sujuvuuden takaamiseksi ja kulttuuristen yhteentörmäysten välttämiseksi. Pragmaattisten fraseologismien esittäminen sanakirjoissa on monien tutkijoiden mukaan yhä nykyäänkin osin puutteellista. Perinteisen leksikografian metodit eivät riitä kuvaamaan pragmaattisia fraseologismeja riittävän tarkasti. Parannettavaa on sekä mikro- että makrostruktuurissa, ts. sanakirja-artikkeleissa, hakusanojen valinnassa ja järjestyksessä sekä siinä, minkä hakusanan alta ilmaisu on löydettävissä. Lisäksi ongelmia on sanakirjojen alku- ja lopputeksteissä ja hakusanojen välisissä viittaussuhteissa. Perehdyn tutkielmassani erityisesti mikrostruktuurien ongelmakohtiin. Löytämistäni esimerkeistä käy ilmi, että pragmaattisia fraseologismeja ei yleensä ole varustettu vastaavalla merkinnällä, ne on sijoitettu sanakirja-artikkeliin epäsystemaattisesti ja epäloogisesti eikä rutiini-ilmaisuja ja keskustelukiteytymiä ole erotettu toisistaan. Ilmaisusta ei aina ole annettu sitä muotoa, jossa se todellisuudessa toteutuu, mikä esim. hankaloittaa kielenoppijan mahdollisuutta oppia aktiivisesti käyttämään ilmaisua. Myös syntaktis-semanttiset tiedot ovat ajoittain liian niukkoja, samoin kuin pragmaattis-kommunikatiiviset tiedot, mikä on erittäin vakava puute. Pragmaattisten fraseologismien käyttöä on mahdotonta kuvailla ilman kyseisiä tietoja. Hahmottelemassani sanakirja-artikkelin mallissa jokainen ilmaisu on löydettävissä oman hakusanansa alta. Kääntäjiä ajatellen ilmaisulle annetaan mahdollisimman monia ekvivalentteja ja myös tietoa niistä. Artikkelissa selitetään tarkoin, mitä ilmaisu tarkoittaa ja miten sitä käytetään. Ilmaisun tyylistä, konnotaatioista, tekstispesifisyydestä, ajallisesta ja alueellisesta jakautuneisuudesta ja kommunikatiivisesta funktiosta annetaan yksityiskohtaisia tietoja. Linkeistä on mahdollisuus päästä katsomaan synonyymisten tai samaan tilanteeseen liittyvien ilmaisujen sanakirja-artikkeleita. Ilmaisuille annetaan esimerkkejä, jotka ovat peräisin sekä sanakirjoista ja autenttisista teksteistä että fiktiivisistä dialogeista ja niiden käännöksistä. Pragmaattisten fraseologismien kääntäminen on hankalaa monesta syystä, mm. siksi, että ne ovat kieli- ja kulttuurisidonnaisia ja polyfunktionaalisia. Kääntäjällä on oltava erittäin hyvän kielitaidon ja kulttuuritietämyksen lisäksi tietoa myös sekä lähde- että kohdekielen fraseologiasta. Pragmaattisten fraseologismien erikoissanakirja helpottaisi kääntäjien työtä merkittävästi.
  • Teppo, Saana (nykyisin Saana Svärd) (Helsingin yliopisto, 2005)
    Tämä pro gradu-työ käsittelee naisten toimijuutta uusassyrialaisessa imperiumissa. Toisin sanoen työssä tutkitaan naisten vaikutusmahdollisuuksia assyrialaisessa, patriarkaalisessa yhteiskunnassa – aihe, johon ei aiemmin ole juurikaan kiinnitetty huomiota. Täydennän työssä assyriologista näkökantaa kulttuuritieteiden ja antropologian käsitteistöllä ja teorioilla. Työn teoreettinen viitekehys liittyy yksilön, yhteiskunnan ja vallan välisiin suhteisiin, jotka kohtaavat toimijuuden käsitteessä. Vaikka työssä esittelen toimijuuden käsitettä laajemminkin, päädyin aineiston asettamien rajoitusten takia määrittelemään toimijuuden seuraavasti: toimijoita ovat ne naiset, jotka toimivat aktiivisina subjekteina yhteiskunnassa. Näin määritellyt toimijat jaoin vielä kahteen ryhmään, eksplisiittisiin (explicit agents) ja implisiittisiin (implicit agents) toimijoihin. Ensimmäisen ryhmän jäsenet selkeästi toimivat teksteissä jollain tavalla, jälkimmäisen ryhmän jäsenten toimijuus on pääteltävä asiayhteydestä. Pro graduni perustuu laajan tekstiaineiston analyysiin. Jaan imperiumin toimijanaiset kolmeen laajaan ryhmään: palatsissa, temppelissä ja niiden ulkopuolella toimineisiin naisiin. Jokaisen näistä kolmesta ryhmästä jaan vielä useisiin alaryhmiin, useimmiten ammattinimikkeen tai arvonimen mukaan. Suurimmaksi ryhmäksi osoittautuivat palatsissa toimineet naiset. Heistä erityisen aktiivisia olivat šakintut, jotka hoitivat vastuullisia hallinnollisia tehtäviä palatseissa. Myös kuningatarten ja muiden kuninkaallisten naisten rooli toimijoina oli uusassyrialaisella kaudella merkittävä. Temppeleissä toimineista naisista merkittävin ryhmä toimijuuden kannalta olivat naispuoliset profeetat, jotka toimivat aktiivisissa rooleissa ainakin toimittaessaan jumalallisia sanomia. Palatsien ja temppelien ulkopuolelle jäi vain vähän naistoimijoita: omaksi selkeäksi ryhmäkseen erottuivat ainoastaan harimtut, prostituoidut. Lopuksi pohdin jokaisen ryhmän toimijuutta ensin taulukkomuodossa (taulukot 9, 10 ja 11) sitten lyhyessä analyysikappaleessa.
  • Koponen, Maarit (Helsingin yliopisto, 2004)
  • Malm, Karri (Helsingin yliopisto, 2010)
    Tämä tutkielma käsittelee World Wide Webin sisältämien verkkosivujen sisältöjen käyttöä korpusmaisesti kielitieteellisenä tutkimusaineistona. World Wide Web sisältää moninkertaisesti enemmän tekstiä kuin suurimmat olemassa olevat perinteiset tekstikorpukset, joten verkkosivuilta voi todennäköisesti löytää paljon esiintymiä sellaisista sanoista ja rakenteista, jotka ovat perinteisissä korpuksissa harvinaisia. Verkkosivuja voidaan käyttää aineistona kahdella eri tavalla: voidaan kerätä satunnainen otos verkkosivuista ja luoda itsenäinen korpus niiden sisällöistä, tai käyttää koko World Wide Webiä korpuksena verkkohakukoneiden kautta. Verkkosivuja on käytetty tutkimusaineistona monilla eri kielitieteen aloilla, kuten leksikograafisessa tutkimuksessa, syntaktisten rakenteiden tutkimuksessa, pedagogisena materiaalina ja vähemmistökielten tutkimuksessa. Verkkosivuilla on perinteisiin korpuksiin verrattuna useita haitallisia ominaisuuksia, jotka pitää ottaa huomioon, kun niitä käytetään aineistona. Kaikki sivut eivät sisällä kelvollista tekstiä, ja sivut ovat usein esimerkiksi HTML-muotoisia, jolloin ne pitää muuttaa helpommin käsiteltävissä olevaan muotoon. Verkkosivut sisältävät enemmän kielellisiä virheitä kuin perinteiset korpukset, ja niiden tekstityypit ja aihepiirit ovat runsaslukuisempia kuin perinteisten korpusten. Aineiston keräämiseen verkkosivuilta tarvitaan tehokkaita ohjelmatyökaluja. Näistä yleisimpiä ovat kaupalliset verkkohakukoneet, joiden kautta on mahdollista päästä nopeasti käsiksi suureen määrään erilaisia sivuja. Näiden lisäksi voidaan käyttää erityisesti kielitieteellisiin tarpeisiin kehitettyjä työkaluja. Tässä tutkielmassa esitellään ohjelmatyökalut WebCorp, WebAsCorpus.org, BootCaT ja Web as Corpus Toolkit, joiden avulla voi hakea aineistoa verkkosivuilta nimenomaan kielitieteellisiin tarkoituksiin.
  • Saarimaa, Milja (Helsingin yliopisto, 2007)
    Pro gradu -tutkielmani käsittelee kääntämistä vieraan kielen opetuksessa nykyään sekä kääntämisen ja käännöstieteen mahdollisuuksia vieraan kielen opetuksen kehittämiseen. Aihe on mielenkiintoinen, sillä siitä ei juurikaan ole tutkimusta, sekä se on myös yhteiskunnallisesti merkittävä. Ennen kaikkea työn on tarkoitus toimia keskustelunavauksen tälle aihepiirille. Materiaalina on käytetty lukion saksan kielen oppimateriaaleja Weitere Wege (A1-kieli), Neue Adresse (B2-kieli) ja Kurz und gut (B3-kieli) sekä saksan ylioppilastutkintoja vuosilta 1998-2005 (sekä pitkä että lyhyt saksa), jotka yhdessä edustavat tämän hetkistä lukion saksan kielen opetusta. Koska lukion oppimateriaalit ja ylioppilastutkinnot eivät ainakaan päällisin puolin eroa eri vieraiden kielten välillä toisistaan, koskevat päätelmät kattavasti koko lukion vieraan kielten opetusta. Materiaalia ja vieraan kielten opetusta tutkitaan tässä työssä pääasiallisesti tehtävien kautta. Oppimateriaalin tehtävät on kategorisoitu yhdeksään tehtävätyyppiin, joista 'kääntäminen' on yksi. Muut tehtävätyypit ovat 'ääneenlukeminen ja ääntäminen', 'maantuntemus ja kulttuuri', 'luetunymmärätäminen', 'kuullunymmärtäminen', 'tekstintuottaminen', 'suulliset harjoitukset', 'sanasto' sekä 'kielioppi ja rakenne'. Ylioppilastutkinnoissa esiintyvät tehtävätyypit 'luetunymmärätäminen', 'kuullunymmärtäminen', 'tekstintuottaminen' sekä 'kielioppi ja rakenne', eikä käännöstehtäviä ole tutkituissa kokeissa lainkaan. Oppimateriaalin ja ylioppilastutkinnon tehtäviin liittyen esitetään kvantitatiivisia tuloksia sekä anlysoidaan niiden kautta vieraan kielen opetuksen nykytilaa. Pääasiallinen analyysi keskittyy käännöstehtävien kvalitatiiviseen tutkimiseen, joilloin voidaan todeta, että nämä tehtävät edustavat oikeastaan merkkien kääntämistä, eivät merkityksen kääntämistä. Nämä käännöstehtävät ovat sisällöiltään luetun ymmärtämisen, tekstintuottamisen, sanaston sekä kieliopin ja rakenteen tehtäviä, eikä niillä ole mitään tekemistä kääntämisen kanssa nykypäivän käännöstieteellisessä merkityksessä. Siten kääntäminen käännösmielessä voisi tarjota vieraan kielen opetukselle uuden oppimismetodin, jossa ennen kaikkea kulttuurien välisen viestinnän aspektit olisivat huomioitu. Kääntämiseen liittyvistä osataidoista, mm. tutkimis- ja analyysitaidoista, voisi olla etua kielten opetukselle tulevaisuudessa.
  • Järvinen, Heidi (Helsingin yliopisto, 2013)
    Tutkimuksessa tarkasteltiin saksaa vieraana kielenä opiskelevien lukiolaisten kuulijakäyttäytymistä suullista kielitaitoa mittaavassa testitilanteessa. Tarkemman tarkastelun kohteena oli responsiivien (saks. Responsive im weiteren Sinne) esiintyminen lukiolaisten tuotoksissa. Responsiiveiksi määriteltiin keskustelutilanteessa puheen vastaanottamiseen käytetyt partikkelit, interjektiot sekä samankaltaiset lyhyet lausumat. Tutkimus selvitti, mitä ja kuinka paljon responsiiveja lukiolaiset käyttivät, mitä tehtäviä näillä responsiiveilla oli ja millaisissa konteksteissa ne esiintyivät. Lisäksi selvitettiin, onko runsaan responsiivien käytön ja testistä saadun hyvän arvosanan välillä riippuvuutta. Tutkimuksen teoriaosiossa käsiteltiin kuulijakäyttäytymistä, sen yhdeksi muodoksi käsitettäviä vastauspartikkeleita (engl. response particles, saks. Responspartikeln) sekä ns. keskustelupartikkeleita (saks. Gesprächspartikeln). Kirjallisuuden pohjalta todettiin, että tutkijoiden väliltä puuttuu yhdenmukainen käsitys siitä, miten näitä kielellisiä ilmiöitä tulisi nimittää ja luokitella. Tämän tutkimuksen teoreettisena lähtökohtana oli muutama vastauspartik-keleita käsittelevä keskustelunanalyyttinen tutkimus (mm. Marja-Leena Sorjonen 2001, Rod Gardner 2001). Tutkimusmateriaali koostui vuosina 2007 2008 HY-TALK-projektin yhteydessä nauhotetuista 16 keskustelusta, joissa 27 äidinkieleltään suomenkielistä lukiolaista A-saksan opiskelijaa suoritti pareittain saksaksi kolme suullista tehtävää. HY-TALK on Helsingin yliopiston soveltavan kasvatustieteen ja kieliaineiden projekti, jonka tarkoituk-sena on kerätä tietoa suullisesta kielitaidosta ja sen arvioinnista. Opiskelijoiden suoritukset arvioitiin HY-TALK-projektin asiantuntijaryhmän toimesta vieraiden kielten opetussuunnitelmaperusteisiin sisältyvällä taitotaso-asteikolla. Tehtävät olivat perinteisiä, melko tiukasti strukturoituja A/B-dialogitehtäviä ja niiden suoritettaminen kesti parista riippuen 5 16 minuuttia. Käytettävissäni olivat videonauhoitukset sekä litteroinnit. Responsiivit kerättiin taulukkoon, niiden funktiot sekä positio suhteessa muuhun puheenvuoroon määriteltiin. Lukiolaiset käyttivät yhteensä 11 erilaista partikkelia tai interjektiota responsiivina. Näitä olivat ja, okay, ah, joo, hm, nein, oh, naja, yes, oj sekä juhu. Responsiivit saattoivat olla yksi-, kaksi- tai kolmeosaisia, ja osat saattoivat koostua joko samoista (esim. ja ja) tai eri (esim. ja okay) partikkeleista/interjektioista. Eniten käytettiin partikkeleita ja sekä okay. Responsiivina käytettävistä partikkeleista/interjektioista oli nähtävissä, että muiden kielten vaikutus responsiivien valintaan oli suuri: Vain kolme näistä ovat selvästi saksankielisiä (ja, nein, na ja), kun taas muita kahdeksaa voidaan käyttää myös suomessa. Responsiiveilta löydettiin yhteensä 17 erilaista tehtävää, jotka voitiin jaotella neljän pääryhmän alle. Nämä pääryhmät olivat 1) tiedon uutuus (saks. Neuheit der Information), ts. otetaanko tieto vastaan uutena vai tuttuna; 2) tiedon totuusarvo (saks. Wahrheitsgehalt des gerade Gesagten), ts. onko vastaanottaja samaa vai eri mieltä puhujan kanssa; 3) vastaanottajan tunnetila (saks. emotive Einstellung des Empfängers), ts. mitä tunnetilaa responsiivilla ilmaistaan sekä 4) puheenvuoron vastaanottaminen (saks. Übernahme des Gesprächsschrittes). Runsaan responsiivien käytön ja hyvän arvosanan väliltä ei löydetty korrelaatiota.
  • Lindqvist, Krista (Helsingin yliopisto, 2011)
    Tutkimuksessa tarkastellaan neljää lausepainotukseen kytkeytyvää ilmiötä, joissa ruotsinsuomessa kuullaan vieras aksentti. Ruotsinsuomalaisten puhetta verrataan suomensuomalaisten puheeseen. Vieraiden piirteiden analyysin lähtökohtana käytetään ruotsin kielen prosodiasta tehtyjä tutkimuksia. Tutkimuksen tavoitteina on tuoda tietoa ruotsinsuomen kielimuodon prosodisista piirteistä sekä prosodisen siirtovaikutuksen määrää arvioimalla tehdä havaintoja kielenvaihdon etenemisestä ruotsinsuomalaisten keskuudessa. Aineistona on noin 154 minuuttia toisen polven ruotsinsuomalaisten spontaania arkikeskustelua ja vertailuaineistona noin 111 minuuttia suomensuomalaisten spontaania arkikeskustelua. Ruotsinsuomalaiset puhujat ovat kaksikielisiä suomen ja ruotsin kielen taitajia ja syntymä- sekä asuinpaikkakuntiensa perusteella Tukholman alueen murteen puhujia. Suomensuomalaiset puhujat ovat pääkaupunkiseudulta. Puhetta havainnoidaan pääasiassa kuulonvaraisesti, mutta apuna käytetään Praat-puheanalyysiohjelmaa. Analyysin esityksessä hyödynnetään litteraatteja sekä puheanalyysiohjelman kuvia. Tutkimusote on kvalitatiivinen. Tutkimuksessa havaitaan, että aineistossa ruotsinsuomelle tyypillisiä piirteitä ovat suomensuomeen verrattuna puheessa tiheämmin toistuvat painotukset, joihin liittyy usein korkea sävel. Lisäksi jaksonloppuisessa asemassa esiintyy painollisen sanan yhteydessä pitkiä jälkitavuja etenkin kaksitavuisissa sanoissa. Jaksonloppuiseen painoon yhdistyy usein suuri sävelkorkeuden vaihtelu ja painohuipun nopea lasku. Tämän ohella ruotsinsuomalaisten puheessa, etenkin yhdyssanoissa, esiintyy kaksi selkeää painohuippua sisältäviä kaavoja, kun suomensuomessa selkeitä painohuippuja on tavallisesti yksi. Erona kielimuotojen välillä havaitaan myös matalien painollisten tavujen määrä: suomensuomessa matalat painolliset tavut ovat huomattavasti yleisempiä kuin ruotsinsuomessa. Matalien painollisten tavujen todetaan liittyvän annettua tai uutisarvotonta tietoa ilmaisevaan tyyliteltyyn intonaatiokuvioon ja nousevaloppuisiin kuvioihin. Erilaisten intonaatiokuvioiden havaitaan olevan tyypillisiä suomensuomelle. Tulosten perusteella prosodinen siirtovaikutus määritellään ruotsinsuomen aineistossa havaittavaksi muttei voimakkaaksi. Tutkimus todistaa ruotsin kielen vaikutuksen etenevän myös hitaasti muuttuvalle kielen prosodiselle tasolle. Väite kielenvaihdon etenemisestä ruotsinsuomalaisten keskuudessa saa siten tutkimustuloksista lisäpontta. Myös puhujakohtaiset erot nostetaan tutkimuksessa esiin. Samantyyppisistä lähtökohdista huolimatta etenkään ruotsinsuomalaisten puhujien ryhmä ei ole homogeeninen, vaan eräillä puhujilla prosodista siirtovaikutusta esiintyy muita puhujia enemmän. Jatkotutkimusaiheeksi ehdotetaan muun muassa kolmannen polven ruotsinsuomalaisten puheen lausepainotusta.
  • Jensen-Eriksen, Niklas (Helsingin yliopisto, 1998)
    Tutkielmassa on tarkasteltu Britannian sotilasviranomaisten ja maan sotatarviketeollisuuden välisiä suhteita vuosina 1884-1905. Kiihtyvän kilpavarustelun myötä Britannian sotilasbudjetit kasvoivat nopeasti, mikä johti maan sotatarviketeollisuuden saamien tilausten määrän nopeaan kasvuun samalla kun tuotteiden teknologinen kehitys oli nopeaa. Sotilasmenojen nopea kasvu antoi sotamateriaalihankinnoista vastaaville viranomaisille mahdollisuuden vaikuttaa yksityisen teollisuuden kehitykseen. Keskittämällä tilaukset vain luotettavina pitämilleen yrityksille viranomaiset loivat näiden kanssa puolivirallisia yhteistyösuhteita ja edistivät samalla voimakkaasti alan keskittymistä. Toisaalta muutamien suuryritysten hallitsemasta sotatarviketuotannosta muodostui yksi niistä harvoista teollisuuden aloista, joilla Britannian nopeasti kasvavat kilpailijat eivät pystyneet ohittamaan sitä enempää tuotteiden teknologisessa tasossa kuin markkinaosuuksien suuruudessakaan. Tiettyjen yritysten suosimisen taustalla ei ollut vain maanpuolustuksen kannalta rationaalinen pyrkimys hankkia riittävän laadukasta ja kehittynyttä sotamateriaalia, vaan asiaan vaikutti myös upseerien ja sotilasministeriöiden siviilivirkamiesten perinteiset aristokraattiset ajattelu- ja toimintamallit. Taloudellisen liberalismin hengessä tapahtuneet pyrkimykset uudistaa hankintamenettelyä vastaamaan enemmän vapaan kilpailun ja taloudellisuuden ihanteita jäivät yleensä tuloksettomiksi. Sotamateriaalihankintoihin liittyvä päätöksenteko vaati suurta asiantuntemusta, mikä johti sotaministeriön ja amiraliteetin virkamiesten vaikutusvallan kasvamiseen. Sotateollisuuden laajeneminen kytkeytyy läheisesti 1900-luvun alussa Britannian yhteiskunnallisessa elämässä tapahtuneeseen muutokseen, jota yleensä on luonnehdittu laissez fairen lopuksi. Jo 1880-luvulla alkaneella puuttumisellaan yksityisten sotateollisuusyritysten kehitykseen viranomaiset olivat alkaneet harjoittaa suunniteltua teollisuuspolitiikkaa, jonka tuloksena syntynyt puolivirallinen sotilasteollinen sektori oli aatteellisesti liberaaliin yhteiskuntaan soveltumaton ilmiö. Aseteollisuudessa Britannian valtio oli siten joutunut ensimmäisen kerran läheiseen vuorovaikutussuhteeseen modernien suuryritysten kanssa. Kytkentä, joka 1900-luvun kuluessa levisi yhä uusille aloille samalla kun valtion roolia talouselämässä alettiin vahvistaa. Tutkimuksen varsinaisen lähdemateriaalin muodostavat Britannian parlamentin pöytäkirjat ja sen komiteoiden raportit Niiden ohella on käytetty päätöksien tekemiseen osallistuneiden tai niihin vaikuttamiseen pyrkineiden poliitikkojen ja sotilaiden painettuja puheita, kirjekokoelmia, päiväkirjoja ja muistelmia sekä eräitä aikakauden historiaa koskevia dokumenttikokoelmia ja tilastojulkaisuja. Oleellista valaistusta asiaan tuovat osaltaan aikalaisten kirjoittamat teokset sekä lehdistö, joista kuvastuu ajalle ominainen ajattelutapa. Aihetta suoranaisesti koskevaa, tieteellisen tutkimusten kriteerit täyttävää aikaisempaa tutkimusta on vähän, mutta aihetta sivuavien tutkimusten määrä on erittäin suuri. Sotamateriaalihankintoja ja niiden taustalla olevia syitä voidaan tarkastella niin talous-, sota- aate-, kuin poliittisen historiankin näkökulmista, mutta yksinään mikään niistä ei ole riittävä tämän tutkimuksen kysymyksenasettelun kannalta. Siten tutkielmaa varten on perehdytty laajasti aikakautta koskevaan tutkimuskirjallisuuteen.
  • Arpiainen, Tiina (Helsingin yliopisto, 2013)
    Tutkielmassa selvitetään, miten Agricola käyttää sanoja yxi, iocu ja se substantiivilausekkeen tarkenteina vieraiden kielten artikkelien tapaan. Aineistona on kaksi tekstiotetta Agricolan kääntämästä Uudesta testamentista (Se Wsi Testamenti = WT): toinen teoksen alusta Matteuksen evankeliumista ja toinen loppupuolelta, 1. kirjeestä Timoteukselle. WT on käännetty kreikkalaisen alkutekstin sekä latinalaisten, saksalaisten ja ruotsalaisten käännösten pohjalta, joista kielistä germaanisissa saksassa ja ruotsissa on pitkälle kieliopillistuneet artikkelit, ja perinteisesti Agricolan on katsottu käyttävän tarkenteita niiden vastineena. Tässä työssä tarkastellaan, onko tarkenteiden läsnäolo ja poisjättö selitettävissä yksin lähtötekstiuskollisella käännöstavalla vai onko Agricolaa ohjannut myös käsitys hänen aikansa puhutulle suomelle ominaisesta tarkenteenkäytöstä. Analyysissä kartoitetaan ensinnäkin tarkenteellisten NP:iden frekvenssi, mikä osoittaa tarkenteiden olevan kirjeessä selvästi yleisempiä kuin evankeliumissa. Tarkenteenkäytön motivaatiota tutkitaan toisaalta vertaamalla Agricolan käännöksen tarkenteellisia ja tarkenteettomia NP:itä hänen lähtöteksteihinsä ja toisaalta analysoimalla, millaisissa viittauksissa tarkenne esiintyy ja millaisissa ei. Lähtökieliin vertailu näyttää, että silloin kun WT:n pohjateksti on paikannettavissa, tarkenteiden esiintyminen ja poisjäänti on useimmiten yhdistettävissä sen malliin. Keskimäärin joka neljännessä tapauksessa Agricola kuitenkin toimii vastoin pohjatekstinsä mallia. Viittausten tyypin analyysi osoittaa, että evankeliumissa tarkenteiden esiintyminen painottuu kieliopillistumisen alkuvaiheille tyypillisiin yhteyksiin ja poisjäänti pitemmälle kieliopillistuneisiin. Näin on etenkin epämääräisen tarkenteen yxi kohdalla, joka esiintyy ainoastaan nk. esittelyrakenteessa ja jää muista yhteyksistä pois lähimmän lähtökielen mallista riippumatta. Määräistä tarkennetta Agricolalla on taipumus käyttää etenkin anaforisissa ja muissa spesifeissä viittauksissa. Kirjeessä selkeää linjaa tarkenteidenkäytölle ei hahmotu. Tarkenteesta iocu todetaan, että se vastaa selvimmin germaanista epämääräistä artikkelia sellaisissa myöntölauseiden NP:issä, joilla ei viitata. Näiden tulosten pohjalta todetaan, että evankeliumissa viittauksen tyyppi on lähes yhtä tärkeä tarkenteenkäyttöä selittävä tekijä kuin pohjateksti ja että evankeliumin käännös on ilmeisesti lähempänä 1500-luvun puhekieltä kuin kirjeen, jonka kaavoihin sovittamattoman tarkenteenkäytön arvioidaan olevan sanasanaisemman kääntämistavan tulosta. Näin ollen esitetään, että 1500-luvun puhutussa suomessa on todennäköisesti käytetty tarkennetta yxi esittelyrakenteessa ja tarkennetta se demonstratiivisten käyttöjen ohella etenkin anaforisissa viittauksissa, mihin kategorioihin Agricolan tarkenteiden esiintymät evankeliumissa painottuvat.
  • Hämäläinen, Inger (Helsingin yliopisto, 2011)
    Avhandlingens syfte är att belysa hur porträtten av jagberättaren Arvid och hans mor växer fram i Per Pettersons roman Jeg forbanner tidens elv. Det paradigm jag utgår ifrån är det psykoanalytiska. Förutom texter av Sigmund Freud och Jacques Lacan stöder jag mig på texter av Peter Brooks och Terry Eagleton. För en tolkning av Arvids sätt att berätta sin historia använder jag mig av James Phelans tankar kring den opålitliga berättaren . Analysen bygger på en närläsning av romanen och några av de intertexter som förekommer i den. Av dessa är särskilt myten om kung Oidipus samt berättelsen om Zorro centrala för förståelsen av Arvids personlighet och hur den manliga identiteten byggs. Andra centrala intertexter som granskas närmare är Erich Maria Remarques roman Triumfbågen och Somerset Maughams roman Den vassa eggen. Porträttet av mor belyses indirekt via den funktion hon har i Arvids berättelse. Arvids porträtt analyseras ur två olika perspektiv. I uppsatsens första del, Romanbygget , undersöker jag hur romanen är uppbyggd och hur bilden av Arvid formas genom vad han berättar om sin mor, sitt liv, sin bakgrund och sina uppväxtår. Det perspektiv som Konung Oidipus i Freuds tolkning av det antika dramat ger, lyfter, som en nyckel in i romanen, fram dynamiken mellan Arvid, mor och den övriga familjen. I romanen dödas far i psykisk bemärkelse, han blir medvetet föraktad och förbisedd som manlig förebild och identifikationsobjekt. Arvids fixering vid mor gör att han ser sig själv med hennes ögon. Också bröderna får sin gestalt som rivaler i kampen om mor. I ljuset av den oidipala problematiken framhåller jag Arvids olösta relation till familjemedlemmarna som den avgörande orsaken till Arvids misslyckanden i livet och hans oförmåga att forma en fungerande och stabil vuxenidentitet. Men jag föreslår också en tidig, omedveten fadersidentifikation, symboliserad av Zorro och Zorros magiska märke, som i sublimeringen eventuellt finner sin lösning i en dröm om att bli författare. I uppsatsens andra del Berättarrösten undersöker jag Arvids sätt att berätta utgående ifrån Phelans tankar kring den opålitliga berättaren . Jag analyserar några centrala avsnitt i romanen med avseende på hur berättarröstens och den implicita författarens framställningar överensstämmer eller skiljer sig ifrån varandra. I min läsning är Arvid en komplext pålitlig och opålitlig berättare. Arvid framhåller i sin berättelse och i sina återblickar ett tillrättalagt och i någon mån förskönat porträtt av sig själv, en livslögn vars upplösning enligt min mening antyds i de avslutande kapitlen. För min förståelse av psykoanalysens teori och hur den kan tillämpas i litteraturforskningen är Ludwig Wittgensteins tankar om bildens användning centrala. I avsnittet om Zorro tar jag kortfattat upp frågan hur psykoanalytisk litteraturtolkning kan leda vilse i form av övertolkning, det vill säga att analysen övergår i fantasi. En annan möjlig felkälla som jag lyfter fram i analysen är att romanen tolkas av en svenskspråkig läsare som eventuellt läser in andra nyanser i den norska texten, än vad författaren avsett. Jag tar också upp frågan om Arvid i Pettersons tidigare produktion och huruvida det är frågan om en fortgående berättelse om Arvid Jansen under olika livsbetingelser. Mitt intryck är att det inte är fråga om ett enhetligt personporträtt utan olika frågeställningar som modelleras ur samma material.
  • Liukkonen, Johanna (Helsingin yliopisto, 2011)
    Tutkielma keskittyy tarkastelemaan, kuinka Helsingin erilaiset paikannimet on välitetty kaunokirjallisuuden saksannoksissa kohdekieliselle lukijalle. Helsingin paikannimiin lukeutuvat tutkielmassa mm. Helsingissä tai pääkau-punkiseudulla sijaitsevien katujen, kaupunginosien, tunnettujen tavaratalojen ja ravintoloiden, julkisten rakennusten ja patsaiden nimet. Tutkimusmateriaalina on kolme suomenkielistä romaania ja niiden saksankieliset käännökset: Joel Haahtelan Perhoskerääjä (Der Schmetterlingssammler), Kari Hotakaisen Juoksuhaudantie (Aus dem Leben eines unglücklichen Mannes) ja Outi Pakkasen Punainen pallotuoli (Der rote Sessel). Yhteistä näille kolmelle kaunokirjalliselle teokselle on, että niiden tapahtumat sijoittuvat Helsinkiin. Tutkimusmateriaalin keskeisenä valintakriteerinä on ollut, että kunkin romaanin on saksantanut eri kääntäjä. Tutkielman tarkoitus on havainnollistaa esimerkein deskriptiivis-kvalitatiivisesti, kuinka kääntäjä voi toimia, kun lähtöteksti sisältää pulmia tuottavia kulttuurisidonnaisia paikannimiä. Tutkielman teoriaosuudessa tarkastellaan paikannimiä kulttuurisidonnaisina käännösongelmina sekä esitellään, millaisia funktioita paikannimillä voi olla kaunokirjallisessa teoksessa. Teoriaosuudessa pohditaan myös aiempien teorioiden avulla, ovatko paikannimet ylipäätään käännettävissä vieraalle kielelle. Lisäksi esitetään käännöstieteellisiä näkemyksiä siitä, kuinka kääntäjän olisi välitettävä kaunokirjallisen lähtötekstin paikannimet kohdekieleen. Helsingin katujen nimeämisperiaatteita esitellään lyhyesti historian ja nykyajan valossa keskittyen tutkielman kannalta relevantteihin nimiin. Tutkimusmateriaalin analyysin yhtenä perustana on Bödekerin ja Freesen (1987) luoma prototypologia, jossa käännösratkaisuja tarkastellaan ensin leksikaalisella tasolla ja sitten lähtö- ja kohdekielen välisenä etäisyytenä. Kujamäki (1998) on omassa tutkimuksessaan kehittänyt tätä prototypologiaa eteenpäin sulauttamalla yhteen nämä molemmat ulottuvuudet. Samalla hän on jakanut käännösstrategiat yksityiskohtaisempiin luokkiin: vieras-sanalaina (Fremdwortübernahme), käännöslaina (Lehnübersetzung), selittävä kääntäminen (erklärendes Übersetzen), analogia (Anwendung einer Analogie in der Zielsprache), hyperonyyminen käännös (hyperonymische Übersetzung), kohyponyyminen käännös (kohyponymische Übersetzung), assosioiva käännös (assoziative Übersetzung), poisto (Auslassung) ja lisäys (Hinzufügung), jotka toimivat tässä tutkielmassa käännösratkaisujen tarkastelun lähtökohtana. Kujamäen (1998) luokituksesta poiketen lisään luokitukseen puolittaisen käännöslainan (Halblehnübersetzung), määrittelen selittävän kääntämisen luokan siten, että siihen sisältyvät sekä eksplikaatio (Explikation) että kiertoilmaus (Umschreibung), ja jätän Kujamäen käyttämän lisäyksen pois. Analyysissä pyritään esittelemään kulloisenkin paikannimen funktio tekstiympäristössään, minkä pohjalta tarkastellaan kääntäjien tekemiä ratkaisuja. Edellä mainitun luokituksen ohella tuon jokaisen käännösratkaisun kohdalla esiin Bödekerin ja Freesen (1987) luokituksen mukaisen luokkayhdistelmän, jota kulloinenkin kääntäjän tekemä valinta edustaa. Lopputuloksena on pääteltävissä, että ensisijaisesti paikannimen funktio tekstissä vaikuttaa siihen, kuinka nimi välitetään käännöksessä kohdekieliselle lukijalle. Lopuksi todetaan vielä, ettei tämän tutkielman perusteella voi antaa suosituksia, kuinka tulisi toimia välitettäessä kaunokirjallisen tekstin paikannimiä kohdekieleen, vaan tarkoitus havainnollistaa, mitä mahdollisuuksia kääntäjällä on, ja jokainen ratkaisu on punnittava kontekstissaan.
  • Järnefelt, Elisa (Helsingin yliopisto, 2007)
    Tutkimuksen kohteena on (uus)kreationistinen älykkään suunnittelun (Intelligent Design) teoria. Tutkimus on luonteeltaan teoreettinen ja lukeutuu kognitiivisen uskonnontutkimuksen alaan. Näkökulmana on tarkastella älykkään suunnittelun teorian mukaista ajattelua ihmisen intuitiivisena taipumuksena ymmärtää luontoa ja luonnossa esiintyviä mekanismeja. Esimerkkinä intuitiivisesta päättelystä tarkastellaan erityisesti kansanomaisen psykologian (folk psychology) ja kansanomaisen biologian (folk biology) mukaista ajattelua. Tutkimuksessa kysytään: ilmeneekö älykkään suunnittelun teoriassa mahdollisesti kansanomaisen psykologian ja biologian mukaista ajattelua? Ensimmäiseksi käsitteellistetään älykkään suunnittelun teoria ja esitellään tutkimuksen aineisto. Esille tulevat yhteydet Yhdysvaltojen uskonnolliseen ilmapiiriin, kristillisten kreationististen suuntausten jatkumoon sekä evoluutioteoriaan. Aineisto koostuu älykkään suunnittelun teoriaa kehitelleen Michael J. Behen todistajanlausunnosta Doverin oikeudenkäynnissä, jossa arvioitavana oli älykkään suunnittelun teorian mahdollinen tieteellisyys ja uskonnollisuus. Tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä määritellään tarkemmin, minkälaisiin ajattelutapoihin kansanomaisella, tieteellisellä ja uskonnollisella ajattelulla tutkimuksessa viitataan. Tämän jälkeen esitellään teoreettiset työvälineet - kansanomaisen psykologia ja biologia. Teoriaosuudessa tarkennetaan myös kansanomaisen, tieteellisen ja uskonnollisen ajattelun suhdetta intuitiiviseen ja intuitionvastaiseen ajatteluun, sekä määritellään kolmas termi epäintuitiivisuus. Teoriaosuus perustuu pääasiassa kognitiivisen uskonnontutkimuksen alaan lukeutuvien tutkijoiden, kuten Scott Atranin, Pascal Boyerin, Robert N. McCauleyn ja Ilkka Pyysiäisen julkaisuihin. Tutkimuksessa tarkastellaan myös evoluutioteorian ymmärtämistä tutkineen E. Margaret Evansin tutkimuksia. Analyysissä teoreettisia huomioita havainnollistetaan aineistosta löydettyjen esimerkkien kautta. Teoriaohjaavan sisällönanalyysin kautta Behen todistajanlausunnosta nostetaan esille erityisesti kansanomaisen psykologian ja biologian mukaiset ajattelun tavat. Analyysissä tarkastellaan, mitä tutkimuslöydösten avulla voidaan selittää älykkään suunnittelun teorian edustamasta kreationistisesta ajattelusta. Tutkimustuloksena esitetään, että älykkään suunnittelun teoria mukailee monilta osin sekä kansanomaista psykologiaa että kansanomaista biologiaa. Älykkään suunnittelun teoriassa muodostetaan intuitiivinen ideakokonaisuus maailmasta/ eliökunnasta ja sen aiheuttaneesta intuitionvastaisesta toimijasta. Mahdolliset epäintuitiiviset elementit, kuten luonnonvalinta ja kristillinen teologia, ovat teoriassa olemattomat. Tutkimuksessa osoitetaan, että kreationistista ajattelua voidaan perustellusti tarkastella ihmiselle intuitiivisena taipumuksena ymmärtää luontoa.
  • Iisakkila, Miia (Helsingin yliopisto, 2008)
    Työssä tarkastellaan suomalais-karjalaisten loitsujen ääntä. Loitsuja esittämällä on pyritty vaikuttamaan luonnon järjestykseen, ja niiden vaikuttavana elementtinä on pidetty sanaa.Työ sisältää loitsujen esittelyä yleisesti sekä analyysiosan, jossa tarkastellaan lähemmin tulen loitsuja. Alussa esitellään varhaisia loitsintakuvauksia ja loitsututkimuksen historiaa sekä jäsennetään loitsuihin liittyviä tutkimuskysymyksiä. Analyysissa tarkastellaan kolmea tulen loitsua, jotka on esitetty äänellisesti eri tavoin: puhumalla, resitoimalla ja laulamalla. Päämääränä on selvittää erilaisten esitystapojen merkitys. Kysymystä lähestytään ottamalla huomioon esitystilanne ja erityisesti käyttöyhteys, joka voi olla esimerkiksi parantaminen, lemmennosto tai metsästysonnen lisääminen. Aineisto koostuu arkistoäänitteistä, jotka on tallennettu vuosina 1905, 1938 ja 1954. Lauletusta loitsusta on olemassa valmis nuotinnos. Puhutun ja resitoidun loitsun osalta testataan Praat -tietokoneohjelmaa, jolla tuotetut kuvaajat toimivat analyysin pohjana. Loitsuista tehdään myös runomitta-analyysi, jolloin on mahdollista tarkastella runomitan ja esitystavan suhdetta. Tulen loitsuissa runomittaisuus osoittautuu vähäisimmäksi puhutussa loitsussa ja suurimmaksi lauletussa. Tarkasteltavat tulen loitsut sisälsivät erilaista tematiikkaa, olivat eri tavoin esitettyjä ja liittyivät eri käyttöyhteyksiin. Puhuttu ja resitoitu loitsu oli esitetty parantamisen yhteydessä ja laululoitsu tulkittiin keväiseen karjanlaskuriittiin liittyväksi. Praat-ohjelman avulla tuotetut kuvaajat osoittautuivat erityisen hyödyllisiksi resitoidun loitsun kohdalla. Esitys sisältää äänellisiä tehokeinoja, jotka ilmentävät loitsinnassa tarvittavaa vaikuttavaa voimaa. Gilbert Rougetin mukaan jotkin näistä tehokeinoista liittyvät transsikäytänteisiin. Loitsuäänitteistä on siten löydettävissä piirteitä, joiden avulla loitsujen äänen voimaa voidaan lähestyä.
  • Lintunen, Katja (Helsingin yliopisto, 2012)
    Description and terminology of sound symbolic vocabulary with special reference to Hungarian g-verbs and etymological dictionaries My study summarizes the developing research method and terminology of sound symbolic (i.e. onomatopoeic, expressive etc.) vocabulary in Finno-Ugrian linguistic tradition. The study is based on etymological dictionaries such as Finnish etymological dictionaries Suomen kielen etymologinen sanakirja (pt 1, 1955) and Suomen sanojen alkuperä (pt 1 and 3, 1992 and 2000), Hungarian etymological dictionary Etimológiai szótár- Magyar szavak és toldalékok eredete (2006) by Gábor Zaicz and Uralisches etymologisches Wörterbuch (pt 1, 1988). Etymologisches Wörterbuch der deutschen Sprache (1989) by Friedrich Kluge is included for comparison to Indo-European linguistics. The other part of the study presents an analysis of Hungarian g-verbs. The Hungarian examples demonstrate one possible model of how sound symbolism works. My study shows that sound symbolic elements, phonesthemes are used in word formation of onomatopoeic words. Phonesthemes are sound sequences which have conventional sound symbolic meaning. Phonesthemes may represent semantically any human senses, not only the audition. Sound symbolic words i.e. words containing phonesthemes can have many kinds of origins. My study shows that onomatopoeia alone is not an etymological explanation.
  • Koski, Sanni (Helsingin yliopisto, 2013)
    This thesis discusses the Russian social media and its meaning in the society and how blogs can be used in identity formation, by studying the development of the Russian blogosphere and its special characteristics. The usage of Internet grew rapidly in the early 2000s, when the user-generated content became possible along with Web 2.0. This thesis’ data consists of blogs as a form of online communication, as they are popular in Russia and the traditional media often cites material published in them. Blogs have different functions for the authors and they are used, for instance, for searching and creating one’s identity, communication with old and new friends, and spreading information. Following Manuel Castell’s definition, identity is here seen as a social construction that can be formed, for example, through language. Blogger can choose what to write and what not to write about herself, thus forming the blogger’s virtual identity. The virtual identity sometimes differs from the everyday life identity. This study concentrates in the public image that the blogger has created either unconsciously or consciously. Although women constitute a minority in Russian political administration, they are remarkable opinion leaders in the blogosphere. The female bloggers observed in this study are three journalists and public figures who appear influential in the blogosphere: Tina Kandelaki, Ksenija Sobčak and Božena Rynska. The data collection follows the snowball sampling method, where future subjects of study are recruited among acquaintances of existing study subjects. Blogs provide rich data as they also create a network of “friends”, that is, followers of the blog. Furthermore, blogs often contain links to other blogs. The women in this study cite each other’s blogs and other public appearances and are listed as followers as each other’s blogs. The methods used in the data analysis here are known from the discourse analysis framework. Style of writing, vocabulary, self-representation and relationships to other people and politics are analysed in all three blogs. The bloggers in this study represent different political opinions and use politics in their works in different ways. As bloggers Kandelaki and Sobčak are more professional and write in a matter-of-fact style. Part of Rynska’s identity, however, is to shock her readers. Kandelaki and Sobčak have a strong aim to influence civil matters. It has thus become possible for non-professionals (non-politicians) to comment politics in Russia, and also oppositional forces can publish material online. The Russian blogosphere and other social media constitute an important part of Russian media and offer an interesting and a large research material.