Browsing Humanistinen tiedekunta by organization "Helsingin yliopisto, Humanistinen tiedekunta, Suomen kielen, suomalais-ugrilaisten ja pohjoismaisten kielten ja kirjallisuuksien laitos"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 569
  • Niskanen, Mirka (Helsingfors universitet, 2014)
    Tutkimuksen kohteena ovat Santeri Alkion (1862 1930) romaanit Puukkojunkkarit (1893 94) ja Murtavia voimia (1896). Tutkimuksen tavoitteena on selvittää teosten sisältämät ideologiat ja arvot. Miten henkilöhahmojen aktivoimat teemat kytkeytyvät aikansa kirjallisiin lajityyppeihin ja kuvastavat Alkiolle merkityksellisiä ideologioita ja teemoja? Ovatko arvot ja niitä heijastavat teemat ominaisia nimenomaan Alkiolle vai ilmentävätkö ne yleisemminkin ajankohtana esillä olleita debatteja? Tutkimuksen aluksi esitellään Santeri Alkio sekä teokset historiallisine konteksteineen. Teosten lajipiirteiden tulkinnan työvälineeksi otetaan perheyhtäläisyyden käsite ja teoksia tulkitaan hermeneuttisesti.Teoksia tarkastellaan eri lajityyppien kehyksissä: kansankirjallisuutena, historiallisina romaaneina ja aateromaaneina. Teokset on mahdollista lukea osaksi kaikkia näitä lajityyppejä. Lisäksi ne sisältävät myös realismin ja naturalismin konventioita. Teokset nähdään kaksitasoisina, joiden pintataso eli mimeettinen taso käyttää historiallisen romaanin konventioita ja syvätaso eli temaattinen taso käyttää aateromaanin konventioita. Teosten syvemmälle temaattiselle tasolle pyritään pääsemään henkilöhahmojen tulkinnan avulla. Tutkimuksessa Alkion teoksista nostetaan esiin keskeisiä henkilöhahmoja ja pohditaan heidän keskinäisiä analogioitaan sekä esiin nousevia teemoja, jotka ilmentävät teosten arvomaailmaa. Puukkojunkkareiden pääteema on kasvatus. Keskeinen henkilöhahmo on huonosti kasvatettu Esa Karhu, jonka naturalistinen transgressio päätyy tekojen sovitukseen vankilassa ja yhteiskuntaan sopeutumiseen Murtavissa voimissa. Esalle analogisena hahmona toimii hyvin kasvatettu Laitalan Valee. Kasvatusteemaa ilmentää myös yhteisön ja virkavallan merkitys kasvattajina ja kurinpitäjinä. Kasvatusteeman toinen juonne on naiskasvatus. Naiset nähdään lähinnä miesten elämänsuunnan osoittajina niin, että hyvä vaimo vaikuttaa sitä kohottavasti ja huono vaimo laskevasti. Tutkimuksessa pohditaan myös naisten toimijuutta ja uhrautumista toisten vuoksi. Murtavien voimien pääteema on lähimmäisenrakkaus. Keskeinen henkilö on Janne Hautala, joka toimii aktiivisesti yhteisönsä hyväksi. Jannelle analogisena hahmona toimii itsekäs Mikko Siikalahti. Teoksen epäitsekkäiden ja itsekkäiden henkilöhahmojen analogiat tematisoivat lähimmäisenrakkauden, eli arkipäivän kristillisten arvojen, ja isänmaallisuuden teoksen keskeisiksi arvoiksi. Tutkimuksen johtopäätös on, että Santeri Alkion teokset Puukkojunkkarit ja Murtavia voimia kuuluvat pintatasoltaan kansankirjallisuuteen ja käyttävät historiallisen romaanin konventioita, mutta niissä on myös syvempi temaattinen taso. Teokset osallistuvat ajalleen ominaiseen realistis-naturalistisessa kirjallisuudessa esillä olleeseen keskusteluun esimerkiksi kasvatuskysymyksistä ja kristillisistä arvoista. Teokset eivät julista selkeästi mitään ideologioita, mutta ne välittävät hienokseltaan Alkiolle merkityksellisiä arvoja, kuten lähimmäisenrakkautta ja isänmaallisuutta.
  • Melender, Maria (Helsingfors universitet, 2016)
    Pro gradu -tutkielmani käsittelee retorisia keinoja ja vaikuttamista. Aineiston olen kerännyt demi.fi-keskustelufoorumilta. Aineistooni kuuluu neljä eri viestiketjua, jotka yhteensä sisältävät 372 viestiä. Tutkimuskysymykseni ovat seuraavat: Mitä toistuvia piirteitä kielenkäytöllä verkkokeskustelussa on – millainen kommunikaation muoto nuorison verkkokeskustelu on? Miten nuoret käyttävät argumentoinnissaan seuraavia retorisia keinoja: kirosanat, koodinvaihto, auktoriteetin lausunnolla vahvistaminen, esimerkit ja rinnastukset, ironia ja retoriset kysymykset? Tutkimusmenetelmäni on kvalitatiivinen, enkä pyri numeerisiin johtopäätöksiin. Tutkimukseni teoreettisen viitekehyksen muodostavat eräät internetistä ja verkkokommunikaatiosta tehdyt tutkimukset ja retoriikan ja diskurssianalyysin tutkimus. Laaksosen, Matikaisen ja Tikan (2013) mukaan verkosta on tullut erityisesti länsimaissa ubiikki kokonaisuus, jota on perusteltua tutkia. Verkkokeskustelulla on tiettyjä kommunikatiivisia piirteitä. Retoriikka on tutkimusala, jolla on pitkä historia ja joka tarkastelee vakuuttamaan pyrkivää argumentoivaa kielenkäyttöä. Jokisen (1999) mukaan retoriikalla on yhtymäkohtia diskurssianalyysiin. Retoriset keinot puolestaan ovat hänen mukaansa keinoja vakuuttaa yleisö. Retoristen keinojen onnistuneella käytöllä saadaan vakuuttavasti kuulijat puolelleen. Olen aineistoanalyysini perusteella havainnut, että nuorison keskustelufoorumilla erilaisia retorisia keinoja käytetään pääpiirteissään seuraavilla tavoilla: sanoman perille menemistä tehostetaan napakoilla kirosanoilla ja koodinvaihdolla; ihmisoikeuksiin, etiikkaan ja tunteisiin vedotaan esimerkeillä ja rinnastuksilla, retorisilla kysymyksillä ja auktoriteetin lausunnolla vahvistamisella; toisen argumentti pyritään kumoamaan ja toinen tekemään jopa naurunalaiseksi ironisilla ilmauksilla. Tutkimus demi.fi:n verkkokeskustelujen kielenkäytöstä on spesifinen tapaustutkimus.
  • Korhonen, Anjuli (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkielma käsittelee videopelin kerronnan keinoja multimodaalisesta tekstintutkimuksesta käsin. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten videopelin rakenneosat ilmentävät ker-ronnan keinoja. Tutkimus haastaa klassisen narratologian sekä yksinomaan kirjoitettuun ja puhuttuun kieleen kohdistuvan tekstintutkimuksen. Multimodaalisen tekstintutkimuksen avulla avataan videopelin semioottisten rakenneosien kertovaa funktiota. Analyysin tukena on luonnollisen narratologian ajatuksia. Tutkielman aineistona on vuonna 2017 julkaistu toimintapeli Hellblade: Senua’ Sacrifice. Aineisto on valikoitunut multimodaalisuutensa, tarinallisuutensa ja tuoreutensa ansiosta. Analyysissa huomioitavia aineisto-osia ovat lajityypilliset rakenneosat, mediumit sekä aisti-kanavat. Aineisto koostuu multimodaaleista tekstinosista eli äänestä, kuvista, liikkeestä ja kielestä. Kielellinen aines on englanniksi. Analyysi ei keskity englannin kieleen. Tutkimuksen teoriapohja on poikkitieteellistä, ja siinä yhdistyy multimodaalinen tekstintut-kimus ja erilaisia narratologisia suuntauksia. Multimodaalinen tekstintutkimus toimii analyy-sin pohjateoriana, joka suuntaa tutkimuksen havaintoja aineiston tekstinosiin. Luonnollinen narratologia sekä muut narratiiviset tutkimuslinjat ovat mukana tulkinnassa ja päätelmissä. Tutkimuksen vertauskohtana on ludologinen pelitutkimus, jonka asettamia ehtoja tutkimus pyrkii haastamaan. Tutkimuksessa osoitetaan, että videopelin rakenneosat toimivat kahden funktion osana. Toi-saalta ne toimivat peliä edistävällä tavalla, toisaalta ovat oleellinen osa itse kerrontaa. Raken-neosat toimivat kerronnan keinoina pohjustamalla ja avaamalla tarinaa, mahdollistamalla tarinalle spatiaalisen ulottuvuuden sekä vetämällä vastaanottajaa lähemmäksi pelin kokemus- ja tarinamaailmaa. Kerronnan keinojen toteutuminen on riippuvaista oikeanlaisesta me-diumista sekä kaikista aistikanavista. Videopelin rakenneosat toteuttavat kerrontaa kokemuk-sellisuutta herättävällä tavalla. Tutkimus osoittaa, että videopeli tekstinä voi kertoa tarinaa kokemuksellisuutta herättävällä, immersiivisellä tavalla. Siinä havainnollistetaan, miksi videopelit tulee sisällyttää osaksi mul-timodaalisen tekstintutkimuksen ja narratologian kenttää. Samalla tutkimus perustelee, miksi tekstintutkimuksen tulee laajentua kattamaan muitakin semioottisia elementtejä kuin kirjoitet-tua tai puhuttua kieltä.
  • Palmumäki, Pyry (Helsingfors universitet, 2016)
    Tutkimuksen kohteena ovat kaksi kotimaista kitaristi-elämäkertaa: John Fagerholmin ja Jaakko Riihimaan teos Albert Järvinen (2010) sekä Viljami Puustisen teos Petri Wallin saaga (2014). Valituista elämäkerroista tutkitaan niitä elementtejä ja kerronnallisia ratkaisuja, jotka rakentavat myyttistä kuvastoa historiallisten dokumenttien, kuten levytysten, ympärille. Kirjailija-elämäkerroissa rakentuvaa myyttiä ja sen purkamista on aiemmin käsitellyt esimerkiksi Michael Benton artikkelissaan Literary Biomythoraphy (2005). Rock-muusikkoutta ja siihen liittyvään modernia myyttiainesta puolestaan on tutkinut Stig Söderholm väitöskirjassaan Liskokuninkaan mytologia, rituaali ja rockstaran kuolema: Jim Morrison -kultin etnografinen tulkinta (1990). Tutkimuksessa analysoidaan aineistosta sitä, millaisia ovat ne muusikkoelämäkerroille tyypilliset, elämäntarinaa värittävät tehokeinot, jotka joko toistuvat molemmissa teoksissa tai esiintyvät omaleimaisina elementteinä yksittäisessä teoksessa. Lisäksi suoritetun analyysin kautta selvitetään niitä erityisiä temaattisia ja rakenteellisia kokonaisuuksia, jotka ovat leimallisia muusikkoelämäkerroille. Aineiston analyysin mukaan olennaisina myyttiä rakentavina elementteinä rock-elämäkerroissa korostuvat: keskushahmon esittäminen eksentrisenä, muista poikkeavana persoonallisuutena; päihteidenkäytön ja sairastumisen tematiikka; musikaalisen ylivertaisuuden korostuminen suhteessa muihin muusikoihin sekä nuorena kuolemisen eetos. Tutkimuksessa osoitetaan, että muusikkoelämäkerroissa on toistuvia temaattisia rakenteita ja piirteitä, jotka luovat myyttistä kuvaa käsiteltävien elämäkertojen kohdehenkilöistä. Elämäkertojen luoma kuva taiteilijasta ja muusikosta rakentuu historiallisen kulttuuridiskurssin kautta muokkautuneeseen stereotyyppiseen käsitykseen romanttisesta ja myyttisestä taiteilijapersoonasta, jota tutkimuksen keskiössä olevat rock-elämäkerrat uudentaa. Analyysin kautta selviää myös, että tietty odotuksenomainen elämänkaaren ja avaintapahtumien kuvaus näyttää olevan ominaista modernille rock-elämäkertakirjallisuuden lajityypille. Muusikkoelämäkerroissa toistuvat rakenteelliset ja temaattiset kokonaisuudet ovat analyysin mukaan: lapsuus; käännekohta elämässä; menestys; sortuminen; selviytyminen tai kuolema sekä kohdehenkilön nostaminen kulttuurin uudistajan asemaan.
  • Heinola, Julia (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkielmassani tarkastelen, kuinka Ahvenanmaan, Turunmaan ja Uusimaan ruotsinkielisissä murteissa käytetään negaatiota inga verrattuna ruotsin kielen tavallisimpiin negaatioihin int, inte ja it. Tarkastelen tutkielmassani, kuinka informanttien asuinalue, ikä ja sukupuoli näkyvät negaatioiden käytössä. Teoriaosiossa käsittelen sosiolingvistiikkaa ja murteentutkimusta tutkimusalana ja kuinka erilaiset kielenulkoiset tekijät vaikuttavat kieleen. Lisäksi käsittelen Ahvenanmaan, Turunmaan ja Uusimaan murteita sekä negaation inte etymologiaa ja kieliopillista funktiota. Tutkimukseni perustuu puhuttuun ja litteroituun materiaaliin, joka on kerätty puhekorpus Talkoon SLS:n toimesta projektissa Spara det finlandssvenska talet vuosina 2005-2008 sekä vanhemmasta julkaisusta Från Pyttis till Nedervetil. Tutkimuksessa käyttämäni metodi on variaabelianalyysi. Analyysini on määrällinen ja esittelen tuloksia diagrammein ja taulukoin. Tutkimuksessani on 155 informanttia puhekorpus Talkosta. Analyysini osoittaa, että negaatio inga on yleisin Länsi-Turunmaalla ja Itä-Ahvenanmaalla, mutta Uusimaalla negaation esiintyminen on vähäistä ja inga esiintyy lähinnä Itä-Uusimaalla. Informanttien ikä vaikuttaa vaihtelevasti negaatioiden käyttöön. Länsi-Ahvenanmaalla negaatio inga on hieman yleisempi nuorten informanttien keskuudessa, kun taas Itä-Ahvenanmaalla ja Itä-Turunmaalla negaatio inga on yhtä yleinen nuorten ja vanhempien informanttien keskuudessa. Länsi-Turunmaalla inga on yleisempi vanhempien informanttien keskuudessa, kuin myös Itä-Uusimaalla. Analyysini osoittaa, että negaatio inga esiintyy yhtä paljon sekä naisten että miesten keskuudessa Ahvenanmaalla, mutta enemmän miesten keskuudessa koko Turunmaalla sekä Itä-Uusimaalla. Analyysini osoittaa, että eri informanttiryhmiä tarkasteltaessa variaatio negaatioidenkäytössä on suurta. Tästä poiketen itäuusimaalaisten nuorten naisten negaationkäytössä ei näy ollenkaan variaatiota, sillä he käyttävät ainoastaan negaatiota int.
  • Marttila, Emma (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkielmassa tarkastellaan identiteetin rakentamisen kielellisiä keinoja aikakauslehtien henkilöjutuissa. Tavoitteena on selvittää, miten toimittajan kielelliset valinnat vaikuttavat haastateltavasta muodostuvaan kuvaan. Tutkielman teoreettinen tausta on diskurssintutkimuksessa ja sosiolingvistiikassa, jonka suuntauksista hyödynnetään variaationtutkimusta sekä kansanlingvistiikkaa. Aineistona tutkielmassa on yhdeksän henkilöjuttua kolmesta eri aikakauslehdestä: Helsingin Sanomien Kuukausiliitteestä, Imagesta sekä Trendistä. Haastateltavina jutuissa ovat muusikot Alma Miettinen, Michael Monroe ja Antti Tuisku, rap-duo JVG, entinen huipputason taitoluistelija Kiira Korpi, jääkiekkoilija Patrik Laine, jääkiekkoasiantuntija Juhani Tamminen, kansanedustaja, vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson sekä ulkoministeri Timo Soini. Työn tutkimusote on kvalitatiivinen. Analyysissä tarkastellaan haastateltavien sitaattien kielenpiirteitä sekä toimittaja-kertojan käyttämää metakieltä ja niiden merkitystä haastateltavien identiteetin konstruoinnissa. Lisäksi analysoidaan haastateltavien muun sosiaalisen tyylin kommentoimista ja tyylillisiä muutoksia haastateltavien sitaattien kielimuodoissa. Tutkielmassa osoitetaan, että sitaattien kielimuodolla on mahdollista rakentaa haastateltavalle yhtä tai useampaa sosiaalista identiteettiä. Esimerkiksi Li Anderssonin jutussa sitaattien kielimuoto on poliittisessa diskurssissa yleiskielinen ja yksityisessä diskurssissa puhekielinen. Sitaattien kielellisillä piirteillä voidaan myös korostaa haastateltavan sosiaalista taustaa tai tiettyyn alakulttuuriin samastumista. Kielellisten piirteiden ohella metakielelliset kommentit muokkaavat haastateltavista muodostuvaa kuvaa. Esimerkiksi Patrik Laineen puhetyylin nimeäminen keskivahvaksi tampereeksi vahvistaa jutun jääkiekkodiskurssia. Toisaalta jutun jääkiekkodiskurssi vahvistaa Tampereen seudun puhekieleen liitettyä maskuliinisuutta. Tutkielmasta selviää myös, että muun sosiaalisen tyylin kuvailulla voidaan rakentaa haastateltavan sosiaalista identiteettiä: Michael Monroen meikkaamista ja korujen käyttöä toistuvasti kommentoimalla alleviivataan jutun rockdiskurssia. Tyylilliset muutokset haastateltavien sitaateissa puolestaan voivat kertoa vaihtelevista identiteeteistä. Esimerkiksi Kiira Korven sitaattien tyylilliset muutokset viittaavat yksityisen ja julkisen identiteetin vaihteluun jutussa.
  • Marttinen, Roosa (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkimukseni aiheena ovat epämiellyttäviksi koetut etunimet. Tavoitteena on selvittää maallikoiden nimiin ja nimien käyttöön liittyviä käsityksiä ja asenteita. Selvitän, millaisista lähtökohdista etunimiä arvioidaan, millaisia nimiasenteita arviot edustavat ja millä tavoin asenteet eroavat miesten ja naisten nimissä. Aineistoni koostuu 587 lomakevastauksesta, joissa vastaajat ovat valinneet listalta epämiellyttäviksi kokemiaan etunimiä ja perustelleet valintojaan kirjallisesti. Tutkielmani edustaa teoreettiselta viitekehykseltään sosiolingvististä ja kansanonomastista nimistöntutkimusta. Vertaan aineistoani erityisesti lasten nimeämistä koskeviin tutkimuksiin. Tutkimuksessa käsittelen myös nimikategorisoinniksi nimeämääni ilmiötä, jossa nimiä luokitellessa viitataan kollektiivisiksi koettuihin nimiryhmiin, kuten perusnimiin. Havaintojeni perusteella kielenkäyttäjät arvioivat nimiä neljästä erilaisesta näkokulmasta, joita ovat käytännöllisyys, aika ja yleisyys, kulttuuri sekä identiteetti. Identiteettinäkökulma jakautuu nimenkantajan, -antajan ja -arvioijan positioihin. Erilaisia nimiasenteita muodostettiin näistä näkökulmista kymmeniä erilaisia, mutta yleisimmät asenteet liittyivät käytännöllisyyteen ja identiteetteihin. Etunimen ei tulisi vastaajien asenteiden mukaan olla tunnistamisen, kirjoittamisen tai lausumisen suhteen epäkäytännöllinen, herättää negatiivisia mielikuvia eikä olla ajan ja kulttuurin nimikonventioiden vastainen. Nimiä arvioitiin useimmiten semanttisen sisällön, kirjoitusasun ja ajankohtaisuuden kriteerein. Tutkimusaineisto osoittaa viitteitä eroista miesten ja naisten nimiin asennoitumisessa. Sukupuolen tunnistamista pidettiin tärkeämpänä miesten nimissä, kun taas kaikki ulkonäköön liittyvät asenteet koskivat naisten nimiä. Nimenantomotiiveista ja sosioekonomisesta asemasta esitettiin enemmän arvioita naisten nimissä, mikä voi viestiä niiden leimautuvan helpommin. Kyselylomakkeen nimivalikoimien erojen vuoksi laajoja yleistyksiä ei voida kuitenkaan tehdä.
  • Haapanen, Lauri (Helsingfors universitet, 2010)
    This research deals with direct speech quotations in magazine articles through two questions: As my major research question, I study the functions of speech quotations based on a data consisting of six literary-journalistic magazine articles. My minor research question builds on the fact that there is no absolute relation between the sound waves of the spoken language and the graphemes of the written one. Hence, I study the general thoughts on how utterances should be arranged in the written form based on a large review of literature and textbooks on journalistic writing as well as interviews I have made with magazine writers and editors, and the Council of Mass Media in Finland. To support my main research questions, I also examine the reference system of the Finnish language, define the aspects of the literary-journalistic article and study vernacular cues in written speech quotations. FUNCTIONS OF QUOTATIONS. I demonstrate the results of my analysis with a six-pointed apparatus. It is a continuum which extends from the structural level of text, all the way through the explicit functions, to the implicit functions of the quotation. The explicit functions deal with the question of what is the content, whereas the implicit ones base mainly on the question how the content is presented. 1. The speech quotation is an distinctive element in the structure of the magazine article. Thereby it creates a rhythm for the text, such as episodes, paragraphs and clauses. 2. All stories are told through a plot, and in magazine articles, the speech quotations are one of the narrative elements that propel the plot forward. 3. The speech quotations create and intensify the location written in the story. This location can be a physical one but also a social one, in which case it describes the atmosphere and mood in the physical environment and of the story characters. 4. The quotations enhance the plausibility of the facts and assumptions presented in the article, and moreover, when a text is placed between quotation marks, the reader can be assured that the text has been reproduced in the authentic verbatim way. 5. Speech quotations tell about the speaker's unique way of using language and the first-hand experiences of the person quoted. 6. The sixth function of speech quotations is probably the most essential one: the quotations characterize the quoted speaker. In other words, in addition to the propositional content of the utterance, the way in which it has been said transmits a lot of the speaker's character (e.g. nature, generation, behaviour, education, attitudes etc.). It is important to notice, that these six functions of my speech quotation apparatus do not exlude one another. It means that every speech quotation basically includes all of the functions discussed above. However, in practice one or more of them have a principal role, while the others play a subsidiary role. HOW TO MAKE QUOTATIONS? It is not suprising that the field of journalism (textbooks, literature and interviews) holds heterogeneous and unestablished thoughts on how the spoken language should be arranged in written quotations, which is my minor research question. However, the most frequent and distinctive aspects can be depicted in a couple of words: serve the reader and respect the target person. Very common advice on how to arrange the quotations is − firstly, to delete such vernacular cues (e.g. repetitions and ”expletives”) that are common in spoken communication, but purposeless in the written language. − secondly, to complete the phonetic word forms of the spoken language into a more reader-friendly form (esim. punanen → punainen, 'red'), and − thirdly, to enhance the independence of clauses from the (authentic) context and to toughen reciprocal links between them. According to the knowledge of the journalistic field, utterances recorded in different points in time of an interview or a data-collecting session can be transferred as consecutive quotations or even merged together. However, if there is any temporal-spatial location written in the story, the dialogue of the story characters should also be situated in an authentic context – chronologically in the right place in the continuum of the events. To summarize, the way in which the utterances should be arranged into written speech quotations is always situationally-specific − and it is strongly based on the author's discretion.
  • Kotro, Mia (Helsingfors universitet, 2012)
    Tutkimuksessa selvitetään, mistä syistä miehet ovat avioituessa vaihtaneet sukunimensä. Tarkastelun kohteena on, miksi miehet ovat valinneet vaimon sukunimen, aviollisen kaksoisnimen tai uudelleen muodostetun nimen. Uudelleen muodostettu nimi on yhdistetty puolisoiden molemmista nimistä kokonaan uudeksi nimeksi. Selvityksen kohteena on myös, kokevatko informantit sukunimen osaksi identiteettiä sekä kuinka informanttien lähipiiri on reagoinut nimenvalintaan. Tutkimus on sosio-onomastista nimistöntutkimusta, jossa tarkastelun kohteena ovat nimien käyttö ja variaatio. Aineisto koostuu 14 informantin haastattelusta. Informanteista yhdeksän on ottanut avioituessa vaimon sukunimen, kolme on ottanut kaksoisnimen ja kaksi uudelleen muodostetun sukunimen. Informantit ovat syntyneet vuosien 1961 1988 välillä, ja he ovat avioituneet vuosien 1986 2011 välillä. Seitsemän informanteista on kotoisin Etelä-Suomesta, kolme Itä-Suomesta ja kolme Pohjois-Suomesta. Yksi informanteista on kotoisin Saksasta. Haastatteluista 12 on tehty kasvotusten ja kaksi puhelimitse. Informanttien haastatteluiden lisäksi tutkimuksessa on aineistona internetin keskustelupalstoilta poimittuja kommentteja miesten sukunimen valinnasta. Tutkimuksen mukaan miesten sukunimen valintaan vaikuttavat halu saada yhteinen sukunimi perheelle; nimen harvinaisuus, erikoisuus tai mielekkyys; nimi-identiteetti; suvun merkitys sekä nimen muoto ja/tai yhteensopivuus etunimen/etunimien kanssa. Suurin nimenvalintaan johtanut syy on halu saada perheelle yhteinen sukunimi. Kaksoisnimen valinneet informantit ovat säilyttäneet vanhan nimensä/ottaneet uuden nimen kaksoisnimen ensimmäiseksi osaksi ammatti-identiteetin, nimen mielekkyyden tai vahvan nimi-identiteetin takia. Uudelleen muodostettu nimi on taas ollut kompromissi, tai se on otettu siksi, että puolisoiden omat sukunimet eivät ole tuntuneet mielekkäiltä vaihtoehdoilta perheen yhteiseksi sukunimeksi. Tutkimuksen mukaan miehet suhtautuvat sukunimeensä hyvin eri tavoin. Monelle sukunimi on lähinnä perhettä tai sukua määrittävä nimi. Joillekin se on myös tärkeä osa identiteettiä. Osa informanteista ei kiinnitä ylipäätään huomiota sukunimiin, kun taas osa kiinnittää paljon huomiota mm. sukunimien muotoon ja merkitykseen. Verrattaessa tutkimusta naisten sukunimen valintaa käsitteleviin tutkimuksiin käy ilmi, että vaimon sukunimi valitaan yhteiseksi sukunimeksi melko samoista syistä kuin miehen sukunimi. Ainoa erottava tekijä on tietenkin perinteet. Lisäksi yhteiseksi sukunimeksi valittu vaimon sukunimi on useammin harvinaisempi, erikoisempi tai mielekkäämpi kuin miehen sukunimi. Yksikään informanteista ei hakenut tasa-arvoa nimenvalinnalla. Tutkimuksen mukaan miehet ovat kohdanneet hyvin erilaisia lähipiirin reaktioita nimenvalintaan. Informanttien vaimojen sukulaiset ovat reagoineet pääosin positiivisesti nimenvalintaan. Moni informantti on kohdannut varsin neutraalia suhtautumista erityisesti ystävien ja työkavereiden osalta. Myös joidenkin informanttien sukulaiset ovat suhtautuneet asiaan neutraalisti, kun taas joidenkin informanttien sukulaiset, erityisesti isä, ovat reagoineet nimenvalintaan negatiivisesti. Myös keskustelupalstoilta poimituissa kommenteissa näkyy, miten eri lailla ihmiset suhtautuvat miesten sukunimen vaihtamiseen avioitumisen yhteydessä. Osa kommenteista on hyvinkin positiivisia, osa taas negatiivisia.
  • Lindroos, Malena (Helsingfors universitet, 2016)
    I denna studie undersöker jag hur två olika berättelser behandlande samma händelse liknar och särskiljer sig från varandra. Detta för att ta reda på hur och i vilken form en berättelse genom själva texten förtäljer sitt budskap. Mitt övergripande syfte med denna studie är att med en jämförande textanalys granska hur två krigsberättelser beskrivande samma händelse skiljer sig från och liknar varandra beroende på de strukturella, tematiska och perspektiviska elementen i de återgivna texterna. Till denna specifika uppgift har jag därmed valt att granska två krigsberättelser, med olika författare, syften och målgrupper men likväl beskrivande samma historiska händelse. Berättelserna behandlar det finsk-ryska sjöslaget Slaget om Bengtskär som skedde under Finlands fortsättningskrig, den 26 juli 1941. Källmaterialet består av ett nedskrivet föredrag skrivet av löjtnant Fred Luther år 1986 och ett icke-filmatiserat filmmanuskript skrivet av författaren Olavi Paavolainen och filmaren Erik Blomberg år 1943. Jag använder mig som metod av en textanalys och ett narrativt tillvägagångssätt där jag utifrån relevanta teorier och modeller skapat en egen narrativ analys för att undersöka de tre delar som jag anser att bäst kan svara på mitt syfte, dvs. struktur, tema och perspektiv. Denna metod kallar jag sedermera för en strukturell berättelseanalys. Med utgångspunkt i denna analys besvarar jag därefter följande frågeställningar: ”Hur ser berättelsestrukturen ut i sin helhet?”, ”Vilka aspekter av krigshändelsen är det som ges plats i berättelsen?” och ”Vad använder sig berättaren av för perspektiv?”. I min undersökning av berättelserna i fråga finner jag att det specifikt är den värderande aspekten som går som en röd tråd genom såväl struktur och tematik som perspektiv. Jag kommer i min analys fram till att dessa berättelser getts olika strukturella fokus och därigenom även olika betydelser genom sätten de är uppbyggda på. De tematiska aspekter som berättelserna lyfter fram är dessutom helt olika, trots att det övergripande ämnet är detsamma. Perspektiven i de båda berättelserna är dock förvånansvärt lika, även om en del självklara skillnader förekommer. Krigets realitet och dess betydelse för finländarna såväl under tiden det pågick som efteråt är av största vikt för att vi ska kunna förstå den subjektiva prägel författarna gett åt sina respektive verk. Jag sluter mig därför till att Luther i sitt föredrag anser den militära gemenskapen vara viktigast, medan Paavolainen och Blomberg i sitt filmmanuskript lyfter fram kritiken mot den militära ledningen och tydligt är partiska gentemot den enskilda soldaten. Av detta frammanar bägge berättelser med sin subjektivitet även en underliggande berättelse som ”mellan raderna” uttrycker dolda känslor av brödraskap, hjältemod och fosterländskhet. Sammanfattningsvis konstaterar jag dock att två olika berättelser, fastän de behandlar samma historiska händelse, varierar avsevärt i sitt budskap beroende på deras respektive struktur, tematik och perspektiv.
  • Wulff, Suvi-Maaria (Helsingfors universitet, 2013)
    Tutkielmassa tarkastellaan isännöitsijän asiantuntijuuden rakentumista yhtiökokouksessa. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, 1) miten isännöitsijän käyttämät tilanteittain vaihtelevat kielimuodot (rekisterit) ilmaisevat isännöitsijän asiantuntijuutta ja jäsentävät meneillään olevaa kokousta ja miten 2) tunnepitoiset eli affektiset tilanteet sekä 3) isännöitsijän ja puheenjohtajan ja toisaalta isännöitsijän ja osakkaiden tiimiytyminen rakentavat, uhkaavat ja tukevat asiantuntijuutta. Aineistona on marraskuussa 2011 videonauhoitettu noin tunnin mittainen yhtiökokous. Metodisena pohjana työssä on keskustelunanalyysi. Sen avulla on mahdollista hahmottaa institutionaalisen keskustelutilanteen, kuten yhtiökokouksen, erityistä vuorovaikutusjärjestystä. Työssä osoitetaan, että isännöitsijällä on useita kielellisiä keinoja ilmentää asiantuntijuuttaan (esim. asiantuntijatermien käyttö, muodollinen ja epämuodollinen puhuttelutapa, avoimet tietämättömyyden ilmaukset, pahoittelun välttäminen sekä tiimiytyminen) Muodollisen ja epämuodollisen rekisterin vaihteluiden avulla isännöitsijä jäsentää meneillään olevan yhtiökokouksen vuorovaikutusta kokonaisuutena. Tämä rakentaa asiantuntijuutta. Affektisissa tilanteissa asiantuntijuus voi joko heiketä tai säilyä riippuen siitä, miten isännöitsijä reagoi tilanteisiin. Asiantuntijuus heikkenee, kun isännöitsijä ei vastaa osakkaalle, pyydä tätä lopettamaan yhtiökokousta viivyttävää topiikkia tai myönnä, ettei tiedä vastausta tämän kysymykseen. Asiantuntijuus puolestaan säilyy, kun isännöitsijä esimerkiksi myöntää avoimesti tietämättömyytensä osakkaan kysymykseen, mutta ei pahoittele sitä, vaan kertoo osakkaalle, miten tämän on mahdollista saada asiasta tietoa. Myös tiimipuhe, asiantuntijatäydennykset ja puheenjohtajan tukena toimiminen rakentavat isännöitsijän asiantuntijuutta. Konfliktitilanteissa puheenjohtaja ja osakkaat voivat niin ikään tukea isännöitsijää. Se, että isännöitsijä tarvitsee konfliktitilanteissa tukea, osoittaa kuitenkin, että isännöitsijät tarvitsisivat koulutusta vaikeiden asiakastilanteiden käsittelemisessä. Tutkielma on ensimmäinen suomalaisesta yhtiökokousjärjestelmästä tehty kielitieteellinen tutkimus. Sen tarkoituksena on tarjota konkreettisia työkaluja isännöitsijöiden ammattitaidon kehittämiseksi. Suomen Isännöintiliitto ry on rahoittanut tutkielmaa.
  • Hurtig, Marjo (Helsingfors universitet, 2012)
    Tutkielmassa tarkastellaan opettajan oppituntidiskurssissa käyttämää kieltä ja siinä tapahtuvaa vaihtelua erityisesti kahden eri varieteetin, paikallisen murteen sekä normitetun yleiskielen välillä. Nämä varieteetit ovat erotettavissa niin selvästi, että ne voidaan nimetä saman kielen sisällä vaihteleviksi koodeiksi. Tutkimuskysymykset liittyvät näiden koodien vaihtelun funktioihin: miksi opettaja käyttää tiettyä koodia tietyssä tilanteessa? Mitä tehtäviä kielen eri muodoilla oppitunnin eri tilanteissa on? Tutkimuksessa selvitetään, miksi koodi vaihtuu ja millaisissa sekventiaalisissa konteksteissa näin tapahtuu. Aineisto on nauhoitettu pohjoissuomalaisesta alakoulusta ja se käsittää kahden eri opettajan pitämät neljä oppituntia. Työn metodisen taustan muodostavat keskustelunanalyysi ja sosiolingvistiikka. Analyysin pohjana on keskustelunanalyyttinen lähestymistapa. Työn sosiolingvistinen ulottuvuus on siinä, että kaikkea vaihtelua ei pyritä selittämää puheesta ja puhetilanteesta käsin, vaan myös ympäristö, instituutio ja keskustelijoiden pysyvämmät roolit siinä otetaan huomioon. Tutkimuksen mukaan opettaja vaihtaa usein rooliaan oppituntivuorovaikutuksessa koodia vaihtamalla. Myös opettajan asennonvaihdos ilmenee usein koodinvaihdon kautta. Jo pelkän koodien välisen vaihdoksen ja siihen sisältyvän muutoksen voi nähdä tuovan oppituntivuorovaikutukseen uusia ulottuvuuksia. Tämän lisäksi eri koodeilla on omat tehtävänsä ja ne tuovat erilaisia vaikutuksia kontekstiin ja vuorovaikutuksen muokkautumiseen. Kun opettaja keskustelee oppilaan kanssa kahden kesken, opettajan koodiksi vaihtuu murre. Tähän vaikuttanee se, että oppilaiden oma koodi on murre. Kun opettajakin käyttää murretta, hän asettuu samalle kielelliselle maaperälle oppilaiden kanssa ja häivyttää näin (esimerkiksi institutionaalisuuden luomia) eroja itsensä ja oppilaiden välillä, sekä luo itselleen positiivista identiteettiä. Myös oppituntivuorovaikutuksessa ilmenevissä ongelmatilanteissa opettaja käyttää murretta. Tällöin opettajan murteellisuus tasoittaa epätasa-arvoista asemaa ja lieventää hyvin suoria nuhteita. Joissakin ongelmatilanteissa opettaja voi suojata oppilaan kasvoja käyttämällä murrekoodia, koska sitä kautta hän purkaa institutionaalisia rooleja ja tilannetta. Tämän lisäksi opettaja voi murteen avulla tuoda tilanteeseen huumorimoodin, joka puolestaan toimii ongelmien etäännyttäjänä ja ohjaa oppilasta ottamaan tilanteen kevyemmin. Normitettu yleiskieli vaihtuu koodiksi tilanteissa, joissa opettajan pitää korostaa asiantuntemustaan, ammattilaisuuttaan tai vaikkapa puolustaa edustamaansa instituutiota. Myös silloin, kun opettaja selkeyttää esimerkiksi tehtävänantoa tai muuta epäselväksi jäänyttä asiaa, koodiksi vaihtuu normitettu yleiskieli. Joissakin tilanteissa yleiskielen käyttö voi olla kohosteista ja toimia siksi myös huomionkiinnittimenä. Normitettu yleiskieli vaihtuu koodiksi myös silloin, kun opetukseen ja toimintaan luokassa liittyy vahvasti oppikirja. Tällöin yleiskielisen koodin kautta opettajan puheeseen asettuu vieras ääni, joka on enemmän oppikirjan kuin opettajan ääni. Tutkimuksen mukaan opettajan puheessa tapahtuva variaatio ei ole sattumanvaraista, vaan sillä on merkittävä sija vuorovaikutuksen edistämisessä ja sitä myöten tunnin agendan eteenpäin viemisessä. Opettajan erilaiset roolit oppituntivuorovaikutuksessa rakentuvat kielen avulla ja siinä variaatiolla ja koodinvaihdolla on merkittävä osuus.
  • Korhonen, Suvi (Helsingfors universitet, 2014)
    Tutkielmassa tarkastellaan työvoimapoliittisessa kotoutumiskoulutuksessa opiskelevien maahanmuuttajien kokemuksia kieliharjoittelusta. Kieliharjoittelu on neljä viikkoa kestävä työelämäjakso, jonka tavoitteena on aktivoida suullista kielitaitoa ja tutustua suomalaiseen työkulttuuriin. Tutkielman tavoitteena on selvittää kieliharjoittelun hyviä ja huonoja puolia opiskelijan näkökulmasta ja pohtia sen hyödyllisyyttä kotoutumiskoulutuksen osana. Laajempana tavoitteena on kieliharjoittelun kehittämisehdotusten määrittely tutkimustulosten perusteella. Tutkielman ote on työelämälähtöinen, joten tutkielmassa on sekä analyysi- että selvityspainotteisia lukuja. Tutkielman tärkein teoreettinen viitekehys on funktionaalinen kielenoppiminen. Informanttien kieliharjoittelukokemuksia peilataan myös muun muassa affordanssin ja lähikehityksen vyöhykkeen näkökulmasta. Tutkielman aineistoa analysoidaan laadullisen sisällönanalyysin menetelmin. Tutkielman aineisto koostuu haastatteluista ja kyselylomakkeista. Haastattelut on toteutettu puolistrukturoituina teemahaastatteluina, ja niistä on litteroitu tutkielman fokusaineiston muodostavat kohdat. Informantteja on yhteensä 23. Työssä osoitetaan, että suurimpia kieliharjoittelun haasteita ovat puhekielen ymmärtäminen ja puheyhteisön jäseneksi pääseminen. Suurin osa informanteista kokee kuitenkin oppineensa kieliharjoittelussa suomea, erityisesti puhekieltä. Kieliharjoittelun tavoitteiden toteutumiseen vaikuttavat kieliharjoittelijan työtehtävät, työyhteisön kiire ja ennen kaikkea työyhteisön halukkuus ottaa kontaktia kieliharjoittelijaan. Kieliharjoittelua voisi kehittää syventämällä työnantajan ja koulutuksentarjoajan yhteistyötä ja optimoimalla kieliharjoittelijan työtehtävät vahvemmin kielitaitoa kehittäviksi. Kotoutumiskoulutuksen ja työelämän yhteistyötä voisi lisätä entisestään, sillä pelkkä luokkahuoneopiskelu ei anna riittäviä valmiuksia kotoutumiseen. Kieliharjoittelu on kehityskelpoinen menetelmä oppia suomea työelämäkontekstissa.
  • Ekman, Satu (Helsingfors universitet, 2015)
    Tarkastelen tutkielmassani konseptualistisen runouden kriittisyyttä. Konseptualistinen runous on käsitetaiteeseen läheisesti liittyvää runoutta, jota voidaan kuvailla epäluovaksi ja älylliseksi. Konseptualistisen teos tehdään usein kopioimalla jokin olemassa oleva teksti. Konseptualistinen tekijä ei perinteisessä mielessä kirjoita itse mitään vaan vain siirtää kopioidun tekstin toiseen kontekstiin. Tekotapaan saattaa liittyä myös jokin koneellisen manipuloinnin keino. Koska käsitetaiteen tulkitaan yleensä ottavan kantaa sekä taiteeseen että taiteen ulkopuolisiin asioihin, myös konseptualistiseen runouteen voidaan liittää kriittisyyden oletus. Tutkin, miten ja missä määriin konseptualismi suhtautuu kriittisesti yhtäältä kirjallisiin arvoihin ja toisaalta kirjallisuuden kaupallisuuteen. Aineistona käytän Karri Kokon neljää konseptualistista runoteosta: Das Leben der Anderen (2010) on kokoelma Kokon Facebook-ystävien päivityksiä. Performanssin jälkeen (2010) puolestaan koostuu sanomalehdistä lainatuista lauseista, jotka on Kokon laatiman kaavan mukaan järjestetty runoiksi. Teos on Kokon yhteisprojekti kirjailija Reijo Vallan kanssa. MMVII-kokoelman (2008) runot ovat luetteloita Kokon vuoden 2007 aikana tapaamien ihmisten nimistä. Sillat voitetaan kulkemalla (2009) koostuu Paavo Haavikon runosta oletettavasti internetin ilmaisella anagrammikoneella tehdyistä anagrammeista. Teoreettisina lähteinä käytän esimerkiksi konseptualistisen runoilijan ja lajin teoreetikon Kenneth Goldsmithin esseitä, konseptualismin lähikäsitettä proseduraalisuutta tutkineen Juri Joensuun väitöskirjaa Menetelmät, kokeet, koneet (2012) sekä taidehistorioitsija Maria Sakarin väitöskirjaa Käsitetaiteen etiikkaa (2000). Lisäksi hyödynnän muun muassa käsitetaidetta filosofisesti tutkivia tieteellisiä artikkeleita. Teorian avulla selvitän, miten käsitetaiteessa korostuva idea kohtaa aineistossa kielen ja kirjaesineen materiaalisuudet, jotka tematisoituvat konseptualistisissa runoteoksissa. Pohdin myös, minkälaisia kriittisiä seurauksia kopiointi ja uuteen kontekstiin sijoittaminen tuottaa yhtäältä lähdeteksteille ja toisaalta runouden kirjallisille arvoille. Tarkastelen lisäksi konseptualistista epäluovaa tekijää ja selvitän, minkälainen subjektikäsitys Kokon fragmentaarisista teksteistä hahmottuu. Analyysini mukaan konseptualistinen runous kritisoi ainakin kirjallisen teoksen alkuperäisyyden ihannetta, vallalla olevaa tekijäkäsitystä sekä jossain määrin myös tekijänoikeuksia ja kirjallisuuden kaupallisuutta. Huomioin tutkielmassani konseptualistisen runouden marginaalisen aseman ja panen merkille, ettei konseptualismin kritiikki välttämättä tavoita kovin suurta yleisöä. Tarkastelen ja arvioin myös konseptualismin lähtöoletuksia kritisoimistaan arvoista.
  • Pöllä, Suvi (Helsingfors universitet, 2012)
    Tutkielmassa tarkastellaan, kuinka edistyneet suomi toisena kielenä -opiskelijat hallitsevat predikatiivin sijamuotojen käytön. Työssä pyritään selvittämään, minkälaiset predikatiivit ovat vaikeimpia sijanvalinnan kannalta, ja mikä tekee tietyistä predikatiiveista vaikeampia oppia. Tarkoituksena on lisäksi pohtia, kuinka tätä tietoa voitaisiin hyödyntää suomi toisena kielenä -opetuksessa. Aineistona tutkielmassa käytetään edistyneiden suomi toisena kielenä -opiskelijoiden tenttivastauksia ja erillistä predikatiivin sijamuotojen hallintaa testaavaa koetta. Työssä tarkasteltavia predikatiivilauseita on yhteensä 990, joista 770 on tenttiaineistosta ja 220 predikatiivikokeesta. Aineistoon kuuluu lisäksi suomi toisena kielenä -opiskelijoiden vapaamuotoisia kirjallisia kommentteja siitä, mitkä seikat vaikuttavat predikatiivin sijanmääräytymiseen. Kommenttien avulla työssä selvitetään opiskelijoiden omia käsityksiä predikatiivin sijanvalinnasta. Tutkimusmetodeina käytetään aineiston laadullista analyysia yhdistettynä virheanalyysiin. Päähuomio on virheiden luokittelussa ja selittämisessä. Tutkielmassa on mukana myös käytetyimpiä suomi toisena kielenä -oppikirjoja: oppikirjoja tarkastelemalla pyritään paitsi selvittämään predikatiivin opettamiseen liittyviä käytäntöjä myös vertailemaan, kuinka tutkimusaineiston perusteella vaikeiksi havaitut predikatiivit huomioidaan oppikirjoissa. Tutkimuksessa selviää, että tietyntyyppiset predikatiivit ovat opiskelijoille selvästi vaikeampia sijanmääräytymisen kannalta. Tenttiaineiston ja predikatiivikokeen perusteella vaikeiksi hahmottuvat osittain samantyyppiset predikatiivit, mutta aineistojen välillä on myös jonkin verran eroja. Molempien aineistojen perusteella hankalimmiksi hahmottuvat abstraktia subjektia kuvaavat predikatiivit vaikeita ovat etenkin adjektiivipredikatiivit, joiden kuuluisi olla abstraktisubjektin jaollisuuden vuoksi partitiivimuotoisia. Seuraavaksi eniten poikkeuksellisia predikatiivin sijamuotoja tuotetaan monikollisten subjektien yhteydessä silloin, kun ne vaativat partitiivimuotoisen predikatiivin. Opiskelijat itse perustelevat predikatiivin sijanvalintaa useimmin subjektin luvulla ja subjektin käsitteen abstraktiudella tai konkreettisuudella. Opiskelijoiden omista kommenteista voidaan kuitenkin havaita, että ero abstraktin ja konkreettisen käsitteen välillä ei ole selvä käsitykset siitä, minkälainen subjekti on abstrakti tai konkreettinen vaihtelevat huomattavasti. Vaikuttaakin siltä, että näiden käsitteiden määrittelyyn olisi syytä kiinnittää enemmän huomiota suomi toisena kielenä -opetuksessa. Näyttää myös siltä, että predikatiivin sijanvaihtelun selittäminen subjektin abstraktiuden tai konkreettisuuden perusteella ei ole käsitteiden epätarkkuuden vuoksi aina tarkoituksenmukaista. Edistyneiden suomi toisena kielenä -opiskelijoiden opetuksessa olisikin syytä kiinnittää huomiota siihen, mitä nominatiivin ja partitiivin vaihtelu predikatiivin sijana ilmaisee: tärkeää olisi kiinnittää huomiota etenkin subjektin jaollisuuteen vs. jaottomuuteen ja sitä kautta partitiivin semantiikkaan. Predikatiivin sijanmääräytymisen opettamisessa kannattaisi myös hyödyntää tietoa objektin ja subjektin sijanmääräytymisestä, silä kaikkien näiden kolmen lauseenjäsenen sijanvaihtelulla on takanaan osittain yhteisiä periaatteita.
  • Salokivi, Malin (Helsingfors universitet, 2017)
    Pro gradu-avhandlingen behandlar hur tvåspråkighet, kodväxling och känslospråk samspelar i olika situationer. Avhandlingens syfte är att studera vad känslospråk är och på vilket språk en tvåspråkig individ uttrycker sina känslor. Den teoretiska delen av avhandlingen tar upp diverse definitioner av tvåspråkighet, och grundar sig i stor del på François Grosjeans och Suzanne Romaines definitioner. Utöver en definition av tvåspråkighet behandlar den teoretiska delen även definitioner på kodväxling och diverse termer inom området emotiv kommunikation. Den empiriska delen av avhandlingen baserar sig på inspelat material. Materialet är inspelat under vintern 2017 och innefattar både diskussioner i en tvåspråkig familj i huvudstadsregionen och diskussioner med en fokusgrupp. På basis av detta material analyseras familjens diskussioner både kvalitativt och kvantitativt för att undersöka om kodväxling (eller någon annan form av språkbyte) sker i känsloladdade situationer. Genom diskussioner med fokusgruppen undersöker avhandlingen hur känslouttryck uppfattas i situationer där informanterna har tid att reflektera över sin språkanvändning i vardagen. Avhandlingen konstaterar att ingen har ett specifikt språk som man uttrycker känslor på, och att situationen där samtalet förs påverkar språket som väljs för att uttrycka sina känslor eller andra uttryck på. Det konstateras även att kodväxlingen är ett av många medel som kan användas för att uttrycka känslor på, men att även kroppsspråk, röstläge och ordval är av betydelse. Det som poängteras i avhandlingen är att avhandlingen inte är en generalisering av hur känslospråk fungerar i samhället, eftersom materialet är begränsat och inte tillräckligt omfattande för generaliseringar.
  • Kaski, Sanna (Helsingin yliopisto, 2017)
    Alzheimerin tautiin sairastunut yksityishenkilö lahjoitti laajan päiväkirja-aineistonsa Helsingin yliopistolle tutkimusta varten. Tämä tutkimus on yksi niistä, joilla Alzheimerin tautiin liittyviä kielellisiä muutoksia pyritään kyseisen päiväkirjatekstin kautta kartoittamaan. Tarkastelun kohteena on se, miten kirjoittaja viimeisten kymmenen kirjoitusvuoden aikana asennoituu tuntemiinsa henkilöihin. Tutkimuskysymyksiä on kaksi: 1) Muuttuuko muihin ihmisiin asennoituminen päiväkirjan loppua kohden? 2) Jos muutoksia on havaittavissa, minkälaisin kielellisin tavoin ne tulevat esiin? Aineistoa jäsennellään J.R. Martinin ja P.R.R. Whiten suhtautumisen teorian (Appraisal in English) pohjalta. Tähän tutkimukseen sovelletaan kahta asennoitumisen haaraan kuuluvaa alaluokitelmaa: tunteita sekä inhimillisen toiminnan arvottamista, joka jakautuu sosiaaliseen arvostukseen ja sosiaaliseen hyväksyttävyyteen. Vaikka kirjoittaja loppua kohden tuottaa vähemmän tekstiä, ilmaisee hän enemmän asennoitumistaan tuntemiinsa ihmisiin. Kirjoittajan oirekuvaan on viimeisinä kirjoitusvuosina potilasasiakirjamerkintöjen mukaan kuulunut estottomuuden lisääntyminen, joka kirjallisuudessa mainitaan muistisairauden etenemiseen liittyväksi persoonallisuuden muutokseksi. Estottomuus voi olla yhteydessä pidättyneisyyden vähenemiseen kirjoitustyylissä. Varhaisemmissa vuosissa kirjoittaja perustelee enemmän asennoitumisen ilmauksiaan. Loppua kohden esiintymissä, joihin liittyvät tunteet ja vähintään yksi kirjoittajan tuntema henkilö, tunnetilan ilmaisemisen selkeys, itsenäisyys ja jäsentyneisyys vähenevät. Samalla lisääntyy oman tunnetilan ilmaiseminen osana toiseen ihmiseen kohdistuvaa negatiivista asennoitumista siten, että sitä käytetään esimerkiksi lievittämään syytöstä. Viimeisimpinä vuosina kirjoittaja myös enenevässä määrin kuvailee, miltä puolison tunnetila ulospäin näyttää. Toisen ihmisen inhimillisen toiminnan arvottaminen on varhaisemmissa vuosissa usein tilanne-, asia- ja ominaisuuskohtaista. Kirjoittaja aikaisemmissa vuosissa myös pehmentää ja tuo arvottamiseen monitasoisuutta muun muassa litoteesin, metonymian, eksplisiittisen referoimisen ja ironian keinoin. Samoin kirjoittaja kuvailee arvottamiseen liittyviä asioita usein omasta näkökulmastaan siten, että painopiste ei ole siinä, mitä toinen ihminen tekee, vaan siinä, miten hän itse kyseiseen tekemiseen reagoi. Myöhäisemmissä vuosissa kirjoittaja siirtyy henkilön kokonaisvaltaisempaan arvottamiseen ja toteavampaan tyyliin. Muiden ihmisten arvottaminen ulkopuolisen tarkkailijan näkökulmasta myös lisääntyy. Toisaalta hän myöhäisemmissa vuosissa myös peilaa asioita enemmän itsensä kautta vertaamalla itseään arvottamisen kohteisiin. Tutkimus on kvalitatiivisin menetelmin tehty tapaustutkimus aiheesta, jota ei tiettävästi ole aiemmin tutkittu. Aineisto on rajattu eikä muutoksien syynä voida varmuudella pitää Alzheimerin tautia, sillä myös ikääntyminen ja muut olosuhteet ovat varmasti vaikuttaneet. Jatkotutkimusten aiheeksi jääkin saman aiheen tutkiminen suuremmalla aineistolla, koska se tarjoaa tietoa Alzheimerin taudin aiheuttamien kielellisten muutosten lisäksi myös sosiaalisissa ajatusprosesseissa tapahtuvista muutoksista. Tutkimustiedon kerryttäminen Alzheimerin taudin kielellisistä muutoksista on tärkeää, koska se auttaa diagnostisten työkalujen luomisessa. Muutosten ja niiden syiden tunteminen auttaa sairauden varhaisessa tunnistamisessa sekä niiden keinojen löytämisessä, joilla sairastuneen henkilön kommunikointikykyä voi tukea.
  • Johansson, Anna (Helsingin yliopisto, 2018)
    Syftet med denna avhandling är att med forskningsmetoden samtalsanalys undersöka den verbala kommunikationen mellan äldre personer med demens och vårdare med särskilt fokus på hur vårdare formulerar reparation i sekvensens tredje drag. Denna avhandling utgör således en kvalitativ studie av förståelse och problemlösning i samtal. En av de vanligaste följder av demens är minnesstörning men även en påverkan på språkförmågan är ett utmärkande drag vid demens. Materialet utgörs av autentiska samtal mellan vårdare och äldre personer med demens, inspelade på ett svenskspråkigt dagcenter för äldre i södra Finland. Materialet omfattar i sin helhet 30 timmar videoinspelat tal och spelades in mellan juni−september år 2004. Studien visar att flera faktorer har betydelse för de reparationspraktiker som tillämpas av vårdaren. Utgående från mitt material och de reparationer som tillämpas av vårdarna har jag kunnat utläsa att problemsituationer i samtal som ger upphov till reparation bl.a. beror på ett långt fysiskt avstånd mellan samtalsdeltagarna och språkliga svårigheter. Därtill påvisar studien att det inte finns ett direkt samband mellan typ av problem i interaktionen och typ av reparationsinitiativ. Däremot förekommer en högre frekvens av öppna reparationsinitiativ vid bl.a. hörselproblem. Materialet består av totalt 124 reparationer av vårdaren i sekvensens tredje drag. Hur reparationerna utformas har varit grund för kategoriseringen av detta material. Utgående från materialet kan jag utläsa att det vanligaste sättet som vårdaren tillämpar reparation är genom att repetera den ursprungliga problemkällan. De näst mest frekventa reparationerna är att vårdaren omformulerar sitt yttrande. Vid bl.a. hörselproblem tillämpar vårdaren reparation genom att tala långsammare och fysiskt omplacera sig. En annan reparationspraktik med syftet att förtydliga för personen med demens är att införa tillskott av informationen genom att ge en mer utförlig beskrivning. Samtalssekvenserna i materialet är både dyader och flerpartssamtal och studien visar att vårdaren är mer benägen att tillämpa flera olika reparationspraktiker samtidigt i reparationsturen i flerpartssamtal än i dyader bl.a. på grund av att samtalsdeltagarna talar samtidigt. Denna avhandling kan betraktas som ett bidrag till interaktionsforskningen med fokus på hur reparationer byggs upp språkligt med särskild tyngdpunkt på reparation i samtalssekvensens tredje drag.
  • Luopa, Anna (Helsingfors universitet, 2016)
    Käsittelen tutkielmassani keskustelunanalyyttisin metodein keskustelutaukoja suomenkielisessä kasvokkaiskeskustelussa. Keskustelutauot ovat tyypillisesti pitkiä tai pitkähköjä hiljaisuuksia, jotka pysäyttävät keskustelun etenemisen. Niitä esiintyy niin sanotussa vuorovaikutuksellisessa saumassa, jossa edellinen sekvenssi tai topiikki on saatu päätökseen, eikä tiedossa ole mitään määrättyä seuraavaa toimintaa. Keskustelutauot eivät kuulu kellekään tietylle puhujalle, vaan ovat puhujien yhteisiä, ja kuka tahansa puhuja voi lopettaa ne. Keskustelutauko syntyy, kun vuorottelusääntöjä ei noudateta: siirtymän mahdollistavassa kohdassa ketään ei ole valittu seuraavaksi puhujaksi, eikä kukaan myöskään valitse itse itseään. Vuorottelusääntöjen toteutumattomuus tekeekin tauosta ongelmallisen, ja maallikkotermein keskustelutaukoa voisi mahdollisesti kutsua “kiusalliseksi hiljaisuudeksi”. Aineistoni peräisin Helsingin yliopiston Keskusteluntutkimuksen arkistosta ja se käsittää seitsemän videoitua ystävien ja/tai sukulaisten ja perheenjäsenten välistä arkikeskustelua. Tutkielmassa selvitän sitä, a) millaisissa sekventiaalisissa ja topikaalisissa paikoissa keskustelutauko syntyy, b) mitä tauon aikana tehdään keskustelutauon aiheuttaman paineen vähentämiseksi ja c) miten lopulta pyritään palauttamaan topikaalinen puhe ja keskustelun eteneminen. Samalla pyrin rikkomaan stereotypiaa siitä, että suomalaisessa ja suomenkielisessä keskustelussa hiljaisuus olisi sosiaalisesti täysin hyväksyttävää ja jopa oletettava normi. Päinvastoin aineistoesimerkeissäni on seikkoja, joista voi päätellä puhujien kohtelevan keskustelutaukoja ongelmallisina. Keskustelutaukoon voidaan päätyä joko puhujien kesken yhteisesti tai niin, ettei toinen puhuja erityisesti ruoki topiikkia. Ensiksi mainituissa tapauksissa topiikki saadaan vietyä mahdolliseen päätökseen niin, ettei sitä ole enää tarpeen jatkaa. Näissä tapauksissa molemmat/kaikki puhujat osallistuvat keskusteluun aktiivisesti ja odotuksenmukaisesti. Kyse ei siis aina ole siitä, että keskustelussa olisi mennyt jotain vikaan. Jälkimmäisissä tapauksissa topiikin hiipumisen tai äkkinäisemmän katkeamisen aiheuttavat tyypillisesti vastaanottajan riittämättömät responssit ja epäodotuksenmukainen toiminta, jolloin seurauksena on keskustelutauko. Syynä vastaanottajan toiminnalle voi olla esimerkiksi mahdollinen vähäinen kiinnostus puheenaiheeseen tai aiheen arkaluontoisuus. Tauontäyttäjät ovat keinoja, joilla voi vähentää keskustelutauon aiheuttamaa painetta hetkellisesti keskustelutauon aikana. Jaottelen ne kehollisiin vuorovaikutuksesta irrottautumisiin (esim. juominen, lemmikin hellittely ja itsen rapsutus) sekä sanallisiin tauontäyttäjiin (esim. dialogipartikkelit joo ja vai niin). Tauontäyttäjillä puhujat reagoivat keskustelutaukoon ja osoittavat, etteivät aio valita itseään seuraavaksi puhujaksi. Niillä pelataan aikaa siirtämällä myöhemmäksi päätöstä siitä, kuka seuraavan vuoron ottaa. Tauontäyttäjillä, niin sanallisilla kuin kehollisillakin, puhuja osoittaa tiedostaneensa vuorottelun ongelman ja osoittaa siten samalla panostavansa yhteiseen vuorovaikutukseen. Etenkin sanallisilla tauontäyttäjillä puhuja paljastaa ja tuo julki tilanteen ongelmallisuuden, ja siksi ne ovatkin harvinaisempia kuin keholliset irrottautumiset, joilla ongelmaa käsitellään huomaamattomammin. Topikaalinen puhe, normaali vuorottelu ja vuorovaikutuksen eteneminen pyritään palauttamaan palaamalla keskustelutaukoa edeltävään topiikkiin, aloittamalla uusi topiikki tai ehdottamalla jotakin uutta toimintaa, joka voisi toimia tukena ja taustana sosiaaliselle kanssakäymiselle. Usein keskustelutauon jälkeen palataan vanhaan topiikkiin, vaikka topiikki olisi saatu jo mahdolliseen päätökseen ennen taukoa. Tämä kertoo keskustelutauon aiheuttamasta paineesta, sillä hiljaisuuden voisi ajatella implikoivan sitä, että puheenaiheesta on jo sanottu kaikki. Uuden topiikin voi aloittaa topikalisoimalla jotakin samassa tilassa olevaa kohdetta, itseä koskevalla ilmoituksella tai tiedustelemalla toiselta jotakin tiettyä uutista. Uuden toiminnan aloitus voi olla esimerkiksi ehdotus glöginkeitosta sekä myös ehdotus illanviettopaikan vaihtamisesta ja siten koko meneillään olevan kaltaisen vuorovaikutuksen lopettelusta.
  • Aschan, Julia (Helsingin yliopisto, 2018)
    Under de senaste åren har det flitigt diskuterats att de finska elevernas språkkunskaper försvagats. För att detta påstående ska stämma betyder det att de språkregler eleverna numera behärskar inte i lika hög grad stämmer överens med målspråkets normer som tidigare. Syftet med denna avhandling är att ur ett grammatiskt och lexikalt perspektiv kartlägga ifall det skett någon förändring i provtexter i svenska som det andra inhemska språket i studentexamen under de senaste årtiondena. Hypotesen är att det har skett någon slags förändring i det språk skribenterna använder. Forskningsfrågorna lyder som följande: 1. Vilka avvikelser från målspråksformen förekommer det i studenters uppsatser i studentexamen? 2. Hur har avvikelserna förändrats med tiden? Materialet för denna undersökning består av 26 studentexamensuppsatser i A-svenska, varav hälften är skrivna år 1994 och andra hälften år 2014. Uppsatserna är bedömda med 62-78 poäng, vilket betyder medelgod nivå. Analysmetoden är felanalys. Avvikelserna identifieras och kategoriseras i syntax, morfologi, lexikon samt ortografi. Resultaten visar att det har skett en förändring i det språk som studenterna använder. Skribenterna år 2014 är sinsemellan mer jämna, dvs. avvikelsefrekvenserna mellan de uppsatser som bedömts med under 70 poäng skiljer inte lika stort från de uppsatser som bedömts med över 70 poäng jämfört med 1994. De som bedömts med 62-68 poäng år 1994 har en större avvikelsefrekvens överlag och framförallt i huvudsatsordföljden jämfört med 2014. Däremot har de som år 1994 bedömts med 70-78 poäng en mindre avvikelsefrekvens än 2014. 1994 gör skribenterna överlag fler avvikelser på nivå 4 på Processbarhetsteorins inlärningsskala (PT) medan skribenternad 2014 har en större avvikelsefrekvens i framförallt nominalfrasen som ligger på nivå 3 i PT men samtidigt har de bara en lite större avvikelsefrekvens i syntaxen, som ligger på en högre nivå i PT än nominalfrasen, än vad skribenterna 1994 har. Fastän skribenterna 2014 har en större avvikelsefrekvens på en lägre nivå i PT än skribenterna 1994 har 2014 däremot en mindre avvikelsefrekvens i de betydelsetunga lexikonen verb och substantiv. Där 1994 har större avvikelsefrekvens i de allra vanligaste verben gör 2014 avvikelser i framförallt i sådana verb och substantiv som är ämnesspecifika. Skribenterna 2014 har ett mer kommunikativt språk eftersom syntax och lexikon är de komponenter som anses vara viktiga för kommunikationen, medan skribenterna 1994 noggrannare följer stegen i PT.