Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 619
  • Sunell, Matti (Helsingin yliopisto, 2011)
    The study deals with the sound of pop music, as heard on a published recording. The sound of music is defined as such fundamental nature of musical materials which can be heard in a very short period of time, but which is also characteristic of music on a larger scale. Sound is investigated by analyzing features of music and sound which can be observed on a time scale of a few seconds. On the other hand, an attempt to describe a performer's characteristic sound is made through analysis of a larger sample of the repertoire. To describe the sound, traditional music analysis, commentary on instruments and recording techniques, analytical listening and spectrum analysis is used. The analytical listening methods applied here are Helmholtz's sound-colour classes and Lomax's cantometric scales which were originally used to classify singing styles. The history of spectrum (frequency content of sound) analysis as well as its application on music analysis is presented. The sonogram, which shows the distribution of acoustic energy at different frequencies and the change with respect to time, is introduced as an essential visualization tool. In the music analysis, three recordings of the group Abba are covered. Of them, 'Dancing Queen', which was recorded in 1975, gets the most thorough handling. The song is listened as a kind of longitudinal section, in separate frequency ranges, thereby revealing how each instrument or voice contributes to the overall sound. Based on listening and sonogram graphs, the song has been divided into 'sound situations' (or sonic situations). A sound situation is a period of music which is different from its surroundings in timbre, instrumentation or intensity (or their interaction). Each situation is presented in a combination of sonogram and score. A musical description of the sound situation is given, the singing is analyzed in cantometric terms and the timbre is described using Helmholtz's classes. Based on this analysis, the sound of Abba is characterized by strong treble content and brightness. The most important element of the sound is the singing of two female voices in combinations of unison and multiple layered harmonies. Spectrum analysis reveals that the music has especially much energy in the 4 5 kHz range. This is also the range in which human hearing is most sensitive. This emphasis, 'Abba-formant' , is most pronounced in choruses and brings a bright, penetrating tone to song.
  • Takala, Aapo (Helsingin yliopisto, 2011)
    Tutkielmani on tekstieditio keskiaikaisesta kommentaarista, joka löytyy Kööpenhaminan Kuninkaallisen kirjaston käsikirjoituksesta Thott 304,2. Käsikirjoitus voidaan ajoittaa 1400-luvun ensimmäiselle neljännekselle ja se on kirjoitettu keskienglanniksi. Se sisältää John Waltonin runomuotoisen käännöksen Boethiuksen 500-luvun alussa latinaksi kirjoittamasta teoksesta De consolatione philosophiae (Filosofian lohdutus) sekä teosta kommentoivan proosamuotoisen kommentaarin. Käsikirjoitus on vaillinainen, mutta sen säilyneet foliot ovat enimmäkseen erittäin hyväkuntoisia. Itse käsikirjoitusta on tutkittu vain muutamissa artikkeleissa ja yhdessä tutkielmassa; kommentaarista ei ole toistaiseksi tehty kattavaa tutkimusta. Tavoitteeni onkin tuoda kommentaari keskiaikaisen filosofian, keskienglannin ja käsikirjoitusten tutkijoiden käytettäviin. Käsikirjoitus Thott 304,2 on esimerkki epätyypillisestä myöhäiskeskiaikaisesta maallikkomesenaattiudesta Englannissa. Tavanmukaisesti maallikkomesenaatit tukivat uskonnollisten tekstien tuottamista ja kääntämistä, kun taas Thott 304,2 sisältää käännöksen filosofisesta tekstistä. Sen lisäksi mesenaatti oli nainen, aatelistoon kuuluva Elizabeth Berkeley. Varsin harvinaiseksi käsikirjoituksen tekee sen painaminen kirjaksi 1500-luvun alussa. Kirjanpainajan käsikirjoituksen sivuille tekemistä merkinnöistä saadaan korvaamatonta tietoa varhaisesta painotekniikasta, sillä kirjanpainajien käyttämiä käsikirjoituskopioita ei ole säilynyt kovin runsaasti. Waltonin käännös on säilynyt yli kahdessakymmenessä käsikirjoituskopiossa, joista vain Thott 304,2 sisältää laajan kommentaarin. 1500-luvun painoksesta on jäljellä kolme kopiota, ja ne sisältävät saman kommentaarin kuin Thott 304,2. Valitsin editoitavaksi niin kutsuttua Orfeus-runoa kommentoivan osan kommentaarista, sillä se muodostaa ehjän kokonaisuuden ja sopii pituutensa puolesta Pro gradu -tutkielmaan. Orfeus-runo on myös yksi käsikirjoituksen kattavimmin kommentoiduista runoista. Editio on niin sanottu diplomaattinen transkriptio, jossa käsikirjoituksen piirteet on pyritty säilyttämään mahdollisimman tarkasti edition luettavuuden siitä kuitenkaan kärsimättä. Perinteisistä editioista poiketen tutkielmani sisältää myös kommentaarin ja Orfeus-runon transkriptiot, joissa rivijako, lyhenteet ja erikoismerkit on säilytetty. Näiden transkriptioiden toivon auttavan erityisesti käsikirjoituksessa esiintyvien lyhenteiden, erikoismerkkien ja kirjanpainajan merkintöjen tulkinnassa ja tutkimisessa. Editiota ja transkriptioita täydentävät nykyenglanniksi kirjoitettu lyhennelmä kommentaarista ja kuvat käsikirjoituksen sivuista, joilla editoimani kommentaari on. Tutkielmaan sisältyy alkuperäisen tekstin, käännöksen, kommentaarin ja käsikirjoituksen taustaa valottava osuus. Esittelen myös kaikki löytämäni lähteet, joissa käsikirjoitus on mainittu tai joissa sitä on tutkittu. Liitteeksi olen laatinut sanaston helpottamaan kommentaarin tulkitsemista.
  • Uosukainen, Satu (Helsingin yliopisto, 2006)
    Tarkastelen kuntien esittelyteksteissä esiintyviä, adjektiiveihin ja adjektiiviryhmiin liittyviä kollokaatioita ja kolligaatioita, eli myötäilmauksia. Adjektiiveja käsittelen adjektiiviryhmittäin, joita on kuusi. Laskevassa kokojärjestyksessä aineistossani esiintyvät adjektiiviryhmät ovat seuraavat: suhteelliset, absoluuttiset, yksilöivät, taipumattomat, suhteutusadjektiivit sekä proadjektiivit. Kiinnitän huomiota erityisesti siihen, millaisia kollokaatiosuhteita (nousevat ja laskevat kollokaatiot) eri adjektiiveihin ja eri adjektiiviryhmiin liittyy. Käyttämäni tekstiaineisto on pienehkö sähköinen tekstikorpus, joka koostuu suomalaisten kuntien Internet-sivuilta kerätyistä esittelyteksteistä. Korpuksessa on yhteensä 119 tekstiä, ja niissä on kyse kunnan esittelystä Internet-sivustojen lukijoille, eli tavallisesti erilaisesta oman kunnan markkinoinnista. Aineistooni kuuluvien kuntien väkiluku on vähemmän kuin 3000 asukasta, eli tutkimuskunnissa kyse on kaikkein pienimmistä Suomen kunnista. Tutkimusaineistooni, eli sähköiseen korpukseen, kuuluvat tekstit on käsitelty Fintwol-ohjelmalla, jolloin niihin on tehty koneavusteinen morfologinen analyysi. Jokaiseen saneeseen on siis lisätty sille kuuluva morfologinen tulkinta. Tarkoitukseni onkin havainnoida myös tietokoneen mahdollistamia sähköisiä tutkimusmenetelmiä kvalitatiivisen kielentutkimuksen välineenä. Kollokaatioiden tutkimuksessa tekstikorpuksia on käytetty pitkään, mutta aiemmin morfologinen analyysi on tavallisesti tehty käsin ja analyysit perustuneet esimerkiksi tiettyjen lekseemien tarkasteluun. Tutkimuksessani selvitän, millaisia mahdollisuuksia tietokoneavusteinen analyysi tuo kvalitatiiviseen kielentutkimukseen sekä millaisia rajoituksia sillä on. Adjektiivi-kollokaatti-esiintymien avulla kuvaillaan esittelyteksteissä usein kuntaa joko suoraan tai välillisesti. Tietokoneavusteisesta analyysista saadut tulokset ovat lähinnä kvantitatiivisia, mutta käytän tarkastelun apuna konkordanssilistaa, eli niin kutsuttua KWIC-listaa (Key Word In Context), jonka tarkasteluvälin pituudeksi olen rajannut viisi sanaa. Tämä pituus sisältää tarkasteltavan lekseemin (adjektiivi) sekä kaksi sanaa sen edellä ja jäljessä. Havainnoin sähköisestä korpuksesta saamieni tilastollisten tulosten avulla myös sitä, millainen aineisto ja tekstilaji esittelytekstit ovat. Vertailen saamiani tuloksia muista korpuksista saatuihin tilastollisiin tuloksiin. Adjektiiviryhmiin liittyvät nousevat kollokaatiosuhteet, joissa kollokaatti on adjektiivia yleisempi, toistuvat läpi aineiston samanlaisina: Näissä kollokaatiosuhteissa adjektiivit kollokoivat useimmiten sellaisen sanaston kanssa, joka on varsin yleistä koko aineistossani. Esimerkiksi substantiivit kunta ja palvelu, jotka ovat koko aineiston yleisimpiä sanoja, esiintyvät kaikkien adjektiiviryhmien adjektiivien kollokaatteina toistuvasti. Ne myös ilmaisevat sellaisia esittelyteksteissä toistuvia aiheita, jotka ovat kunnille tärkeitä ja joita käsitellään monessa esittelytekstissä. Laskevat kollokaatiosuhteet taas ilmaisevat lähinnä esittelyteksteissä yleisiä, adjektiivien merkitystä määrittäviä leksikaalisia suhteita, kuten adjektiivi-kollokaatti-parit hyvät liikenneyhteydet tai kaunis maisema. Esittelytekstiaineistoni käsittelyyn tietokoneavusteinen analyysi soveltui vain osittain. Suurin ongelma aiheutui paikannimistä (esim.
  • Tiainen, Katriina (Helsingin yliopisto, 2012)
    Internet on vuosien saatossa vakiinnuttanut asemansa yhtenä tieteellisen kommunikaation kanavana. Monet tutkijat hyödyntävät virallisen verkkojulkaisemisen lisäksi sosiaalista mediaa omien tutkimustensa ja ajatustensa levittämisessä. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää genreanalyysin avulla, kuinka akateemikot käyttävät blogeja tähän tarkoitukseen. Tutkimuksen teoriataustana käytettiin kielitieteellisiin käyttötarkoituksiin sovellettuja teorioita genretutkimuksesta. Lisäksi keskityttiin tieteellisen kommunikaation ja diskurssin teorioihin, jotta akateemisten blogitekstien kielen tieteellisyyttä voitaisiin niiden pohjalta analysoida. Kolmas teoriakokonaisuus tutkimuksessa oli tietokonevälitteisen kielen ja kommunikaation tutkimus, jonka tarkoitus oli valottaa Internetin epälineaarisuuden vaikutuksia akateemisiin tutkimusblogeihin. Materiaalina tutkimuksessa käytettiin 30 sattumanvaraisesti valitun englanninkielisen akateemisen blogin aloitussivua teksteineen, kuvineen, videoineen ja kommentteineen. Blogien tekstiosioista koottiin 135 000 sanan korpus. Materiaalin perusteella analysoitiin akateemisten blogien diskurssiyhteisön piirteet, blogien kommunikatiiviset päämäärät sekä niiden rakenteelliset ja kielelliset ominaisuudet. Genreanalyysin tuloksena muodostui monimuotoinen kuva akateemisten blogien diskurssiyhteisöstä. Akateemisten blogien kommunikatiiviset päämäärät luokiteltiin neljään ryhmään, jotka olivat näkymättömän yliopiston luominen, päiväkirjan pitäminen akateemisesta elämästä, tieteen popularisoiminen ja omien mielipiteiden esittäminen kiistanalaisista aiheista. Blogien rakenteellisten piirteiden analyysin mukaan akateemiset blogit ovat rakenteellisesti pitkälti samankaltaisia keskenään ja verrattuna tavallisiin blogeihin. Korpustutkimuksena suoritettu kielellisten elementtien analyysi näytti, että akateemisten blogien kieli eroaa akateemisesta proosasta eniten epävirallisuutta ja interaktiivisuutta osoittavien elementtien suuremmassa määrässä. Tulosten pohjalta voitiin rakentaa suuntaa-antava kuva siitä, miksi ja keille akateemisia blogeja kirjoitetaan, ja millaisia niiden kirjoittajat ovat. Lisäksi tutkimuksen perusteella voitiin pohtia sekä akateemisten blogien kielen eroja ja yhtäläisyyksiä muuhun tieteelliseen kommunikaatioon että akateemisten blogien paikkaa muiden tieteellisten genrejen lomassa.
  • Sartjärvi, Maija (Helsingin yliopisto, 2011)
    Tutkielmassa tarkastellaan kahden etunimityypin yleistymistä ja suosionvaihtelua. Tutkittavat nimityypit ovat kak-sitavuiset ija-päätteiset naisennimet (kuten Eija, Maija ja Raija), joita tutkielmassa kutsutaan Aija-tyypiksi, ja kak-sitavuiset nja-päätteiset naisennimet (kuten Pinja, Ronja ja Tanja), joita kutsutaan Anja-tyypiksi. Tavoitteena on tutkia kahden naisennimityypin syntymistä ja suosiota. Mikä on nimien alkuperä ja onko uuden nimen mallina käytetty mahdollisesti toista, yleistä nimeä? Mitkä nimistä ovat yleistyneet ensimmäisinä ja mitkä nimet ovat jää-neet harvinaisiksi? Milloin ija- ja nja-päätteiset nimet ovat suosituimmillaan, ja miten nimityyppien suosiot ovat vaihdelleet? Tutkimuksen aineisto on saatu Väestörekisterikeskuksen tilastoista, jotka sisältävät tiedot vuonna 1965 elossa ol-leista ja sen jälkeen syntyneistä suomalaisista. Aineistoon on poimittu viisivuotiskausittain vuosilta 1870 1999 kaikki ija- ja nja-loppuiset nimet, jotka on annettu ensimmäisiksi etunimiksi suomenkielisille tytöille. Aineistoon kuuluu myös vastaavat tiedot yksittäisiltä vuosilta 2000 2009. Lisäksi työssä tukeudutaan monin paikoin Väestö-rekisterikeskuksen nimipalveluun, joka on Väestörekisterikeskuksen internetsivuilla toimiva hakupalvelu. Aineisto sisältää yhteensä 46 Aija-tyypin nimeä ja 66 Anja-tyypin nimeä. Työn tutkimusmetodi on kvantitatiivinen: etunimi-tyyppien yleistymistä selvitetään ja kuvataan taulukoiden ja kaavioiden avulla. Työssä hyödynnetään soveltuvin osin innovaatiotutkimuksen teorioita ja tilastotieteen menetelmiä. Sekä (K)+V+ija että (K)+V+nja ovat nimimuotteja. Niiden mukaan on helppo muodostaa uusia nimiä, jotka yleen-sä ongelmitta tunnistetaan (naisten)nimiksi. Alun perin nämä muotit on tunnettu lähinnä lempinimimuotteina, jotka todennäköisesti ovat alkujaan lainaa. Myöhemmin Aija- ja Anja-tyypin nimiä on alettu antaa myös virallisiksi ni-miksi, ja viimeistään 1900-luvun alusta lähtien tämän mallin mukaisilla nimillä on ollut kiistatta virallisen etuni-men asema. Tutkielmassa osoitetaan, että tutkittavat etunimityypit ovat kuuluneet etunimistöön jo 1800-luvun puolella. Monet Aija-tyypin nimet yleistyvät 1900-luvun alussa ja ovat yleisimmillään 1900-luvun puolivälissä. Suosionhuipun aikana ija-päätteisen nimen saa keskimäärin useampi kuin joka kymmenes tyttö. Anja-tyypillä ei ole yhtä selkeää suosionhuippua, vaan tyyppi on tasaisen suosittu 1900-luvun ajan. 2000-luvulla Anja-tyyppi on selvästi Aija-tyyppiä suositumpi. Etunimien suosionvaihtelututkimuksissa on tähän asti tukeuduttu prosenttilukuihin: mitä suuremman osuuden vuo-sittain syntyneistä lapsista kunkin nimen haltijat muodostavat, sitä suositumpi nimi on. Tutkielmassa kyseenalaiste-taan näin yksiselitteinen nimen suosion määritelmä. Vuosittain annettujen erilaisten nimien määrä on kasvanut merkittävästi 1900-luvun puolivälistä lähtien. Samalla valikoima, josta nimet valitaan, on kasvanut. Tämä suuri muutos nimenannossa pitäisi ottaa huomioon etunimien suosionvaihtelututkimuksissa. Vuoden yleisimmin valittu nimi 2000-luvulla ei voi saada yhtä suurta prosenttiosuutta kuin vuoden kärkinimi 1950-luvulla, mutta se ei välttä-mättä tee nimestä vähemmän suosittua.
  • Virta, Tiina (Helsingin yliopisto, 2005)
    Tutkielma selvittää homonyymiparisten suomalaisten etunimien suosionvaihtelua eri aikoina eri alueilla. Tarkastelu rajoittuu ajanjaksoon 1800-luvun lopulta noin vuoteen 1980. Tarkoituksenani on kuvata myös sitä ympäristöä, jossa nimenantajat ovat valintansa tehneet. Nimen on hyväksytyksi tullakseen noudatettava yhteisön senhetkisiä nimimalleja. Kulttuurissa tapahtuvat muutokset heijastuvat henkilönnimistöön, esimerkiksi varsinaisista etunimistä voi puhua vasta sitten, kun nimijärjestelmään kuuluu lisäksi sukunimi tai säännöllisesti käytetty lisänimi. Homonyymiparisella etunimellä tarkoitan sellaista etunimenä käytettyä tai sellaiseksi tarkoitettua propria, jolla on Nykysuomen sanakirjan mukaan yleiskielessä sitä äänteellisesti vastaava ei-proprinen, merkityksellinen sana. Tätä kutsun proprin homonyymipariksi. Nimen rinnalla olevan homonyymin merkitys ei useinkaan sinänsä ole vakiinnuttanut nimeä, mutta on nimiryhmiä, joiden homonyymiparit muodostavat merkityskenttiä: Ilta (< Mathilda) on saanut tukea nimistä Aamu ja Päivä. (Huom. *Yö ei ole etunimi.) Ajanjaksojen homonyymipariset suosikkinimet muistuttavat toisiaan ja ovat rakenteeltaan toistensa ja samaan aikaan suosiossa olleiden muiden nimien kanssa samankaltaisia.
  • Kalinainen, Anni (Helsingin yliopisto, 2015)
    Tutkielmassa selvitetään suomen kielen objektin sijanvalintaan vaikuttavia tekijöitä aistihavaintoverbien 'nähdä', 'kuulla', 'haistaa', 'maistaa' ja 'tuntea' osalta. Nämä verbit kuuluvat objektin suhteen ns. kvasiresultatiivisten verbien ryhmään. Tuon ryhmän verbejä on pidetty objektin sijanvalinnan pääsäännöstä poikkeavana, sillä ne saavat akkusatiiviobjektin, vaikka niiden kuvaama tilanne ei ole johtanut päätepisteeseen tai tulokseen. Objektin sijanvalintaa pidetään yleisesti ja näiden erityistapausten vuoksi hyvin vaikeana suomea toisena kielenä opiskeleville. Tavoitteena on aineistoa tutkimalla ymmärtää paremmin, mitkä semanttiset piirteet vaikuttavat objektin sijamuotoon. Aineisto on kerätty Kielipankista ja internetistä, sisältäen sanomalehtitekstejä ja vapaamuotoista kirjoitettua kieltä. Aineistoa luokitellaan sen mukaan, mitkä seikat vaikuttavat akkusatiivi- tai partitiiviobjektin valintaan. Analyysimetodina on yleislingvistinen semanttinen analyysi, jossa verrataan eri sijamuodon aiheuttamia muutoksia merkityksen tasolla. Tutkimuksessa huomioidaan verbien monimerkityksisyys ja sen vaikutus objektin sijamuotoon. Aistihavaintoverbit luokitellaan oman järjestelmänsä sisällä kolmeen tyyppiin: katsoa, nähdä, näkyä. Epäagentiivisen aistihavainnon luokkaan (nähdä) kuuluvat verbit jaotellaan aistihavaintomerkitykseen ja muihin merkityksiin. Aistihavaintomerkitys jaetaan vielä kahteen mikromerkitykseen: punktuaaliseen Näin hänet yhtäkkiä ja staattiseen Näen ikkunasta kirkon. Tämä eronteko on oleellinen objektin sijan selittämisen kannalta. Punktuaalinen havaintolause saa akkusatiiviobjektin, koska se ilmaisee päätepisteellisen muutoksen: aistija saa yhteyden ärsykkeeseen. Staattinen havaintoyhteys taas ei sisällä mitään muutosta, ja siksi sitä ilmaisevaa akkusatiiviobjektia on pidetty objektisääntöjen vastaisena. Eri sijoilla ilmaistava aspektuaalinen resultatiivisuus : irresultatiivisuus -oppositio koskee kuitenkin vain dynaamisia lauseita, ei staattisia, joten akkusatiivi on ymmärrettävä. Taustalla on sellainen historia, että kun partitiivi levisi objekteihin irresultatiivisen aspektin ilmaisimeksi, kehitys ei ulottunut staattisten lauseiden alueelle (huomaa myös lauseet 'Omistan tämän talon', 'Rasia sisältää korun'). Näissä säilyi alkuperäinen akkusatiivi, joka kyllä vaihteli kvantitatiivisista syistä (Näen laivan, Näen jo laivaa saaren takaa). Niinpä nykyisenkin akkusatiiviobjektin funktio staattisissa on lauseissa vain objektin erottaminen subjektista. Tutkimuksessa käsitellään myös partitiivinkäyttöjä, jotka ilmentävät muunlaista aspektuaalisuutta: frekventatiivisuutta (Näin häntä koulussa joka päivä) ja nopeasti tapahtuvaa havaintoa (Näin häntä vilaukselta). Lisäksi tutkimuksen kohteena on objektin sijaan vaikuttava jaollisuus : jaottomuus -oppositio, jonka tarkka määrittely ei ole aivan ongelmatonta. Tutkimuksessa esille tulleet aspektuaaliset partitiivin käytöt muussa kuin irresultatiivisessa merkityksessä olisivat hedelmällinen kohde jatkotutkimukselle. Lisäksi objektiteorian kannalta jako staattisiin ja dynaamisiin tilanteisiin olisi otettava paremmin huomioon ja tutkittava mitkä verbit ovat suomen kielen kannalta staattisia. Tämä jaottelu olisi myös S2-opetuksen kannalta tärkeää.
  • Kaakinen, Kaisa (Helsingin yliopisto, 2005)
    In her thesis, Kaisa Kaakinen analyzes how the German emigrant author W. G. Sebald (1944-2001) uses architecture and photography in his last novel "Austerlitz" to represent time, history and remembering. Sebald describes time in spatial terms: it is like a building, the rooms and chambers of which are connected to each other. The poetics of spatial time manifests itself on multiple levels of the text. Kaakinen traces it in architectural representations, photographic images, intertextuality, as well as in the form of the text, using the concept of spatial form by Joseph Frank. Architectural and photographic representations serve as meeting points for different aspects and angles of the novel and illustrate the idea of a layered present that has multiple connections to the past. The novel tells a story of Jacques Austerlitz, who as a small child was sent from Prague to Britain in one of the so-called Kindertransports that saved children from Central Europe occupied by the National Socialists. Only gradually he remembers his Jewish parents, who have most likely perished in Nazi concentration camps. The novel brings the problematic of writing about another person's past to the fore by the fact that Austerlitz's story is told by an anonymous narrator, Austerlitz's interlocutor, who listens to and writes down Austerlitz's story. Kaakinen devotes the final part of her thesis to study the demands of representing a historical trauma, drawing on authors such as Dominick LaCapra and Michael Rothberg. Through the analysis of architectural and photographic representations in the novel, she demonstrates how Austerlitz highlights the sense of singularity and inaccessibility of memories of an individual, while also stressing the necessity - and therefore a certain kind of possibility - of passing these memories to another person. The coexistence of traumatic narrowness and of the infinity of history is reflected in ambivalent buildings. Some buildings in the novel resemble reversible figures: they can be perceived simultaneously as ruins and as construction sites. Buildings are also shown to be able to both cover and preserve memories - an idea that also is repeated in the use of photography, which tends to both replace memories and cause an experience of the presence of an absent thing. Commenting and critisizing some recent studies on Sebald, the author develops a reading which stresses the ambivalence inherent in Sebald's view on history and historiography. Austerlitz shows the need to recognize the inevitable absence of the past as well as the distance from the experiences of others. Equally important, however, is the refusal to give up narrating the past: Sebald's novel stresses the necessity to preserve the sites of the past, which carry silent traces of vanished life. The poetics of Austerlitz reflects the paradox of the simultaneous impossibility and indispensability of writing history.
  • Lehtinen, Vilja (Helsingin yliopisto, 2002)
    Vuosien 1830 ja 1924 välillä Yhdysvaltoihin muutti noin 35 miljoonaa eurooppalaista. Tämä niinkutsuttu "maahanmuuton vuosisata" päättyi varsin äkillisesti kun Yhdysvallat päätti rajoittaa maahanmuuttoa 1920-luvulla. Vuosina 1921 ja 1924 säädetyt lait asettivat kansallisuuteen perustuvat kiintiöt kaikille eurooppalaisille maahanmuuttajille; vuoden 1924 laki myös lopetti kokonaan japanilaisten maahanmuuton. Tämä työ tutkii näihin kiintiölakeihin johtanutta maahanmuuttajavastaisuuden kasvua sekä etenkin lakien ympärillä käytyä keskustelua. Pääpaino on kongressissa esitetyissä maahanmuuton vastaisissa argumenteissa. Nämä jakautuivat karkeasti ottaen kolmeen kategoriaan: maahanmuuton vastustajat sanoivat, että siirtolaisten vaikutus taloudelliseen tilanteeseen oli epäsuotuisa, siirtolaisten rodullinen ja kulttuurinen "laatu" oli huonontunut, ja siirtolaiset olivat radikaaleja ja bolshevismiin taipuvaisia. Erityistä huolta herätti maahanmuuttajien vaikutus Amerikan kulttuuriseen, rodulliseen ja poliittiseen yhtenäisyyteen. Huoli kansakunnan yhtenäisyydestä oli tulosta paitsi siirtolaisten määrästä myös amerikkalaisessa yhteiskunnassa tapahtuneista muutoksista. Erityisen tärkeitä olivat työväenliikkeen vaikutusvallan kasvu ja teollisuusjohtajien pyrkimys pysäyttää se. Maahanmuuttajien "bolshevismi" olikin käyttökelpoinen argumentti paitsi maahanmuuttajia myös amerikkalaisia työläisiä vastaan: teollisuusjohtajat painottivat että lakot ja työväenliike olivat tulosta siirtolaisten mukanaan tuomista "epäamerikkalaisista" ajatusmalleista, eivät yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuudesta. Kongressin keskustelun lisäksi työssä käsitellään myös eri yhteiskunnallisten ryhmien ja vaikuttajien kantaa siirtolaisuuteen. Keskusteluun maahanmuutosta vaikuttivat etenkin eugenistit ja muut sosiaalitieteilijät, jotka väittivät itä- ja eteläeurooppalaisten olevan rodullisesti anglosakseja huonompia. Tämän väitteen vaikutusvaltaa lisäsivät yhteiskunnassa vallalla olleet ennakkoluulot, ja monet yhdistykset ja liikkeet (mm. Ku Klux Klan ja erilaiset isänmaalliset järjestöt) olivatkin tärkeitä rajoittamisen kannattajia. Keskustelu maahanmuutosta painottui ideologisiin ja tunteellisiin kysymyksiin, mutta rajoitusten taustalla oli myös konkreettisempia tekijöitä. Yhteiskunnan teollistuminen ja kaupungistuminen olivat pienentäneet siirtolaisista koituvaa taloudellista hyötyä: siirtolaisia ei enää tarvittu raivaamaan uusia viljelysmaita, kun taas tuotannon koneistuminen vähensi työvoiman tarvetta huomattavasti. Pitkän aikavälin taloudellisten tekijöiden roolin merkitys käy ilmeiseksi kun otetaan huomioon, että muut maahanmuuttomaat (esim. Kanada ja Australia) eivät juuri rajoittaneet siirtolaisuutta tänä aikana vaikka niissäkin esiintyi runsaasti rodullista ja kulttuurista maahanmuuttajavastaisuutta. Pääsyy rajoitusten vähäisyyteen näissä maissa oli juuri maahanmuuttajien tuoma taloudellinen hyöty, sekä teollisena työvoimana että maanviljelijöinä. Vaikka kiintiölakiehdotusten ympärillä käytiin kiivasta väittelyä, kongressi kuitenkin hyväksyi lait varsin suurella enemmistöllä. Siirtolaisia itseään lukuunottamatta varsin harvat näkivät lait haitallisina, kun taas useat erilaiset ryhmät katsoivat hyötyvänsä maahanmuuton rajoittamisesta. Avainsanat: siirtolaisuus, maahanmuutto, Yhdysvallat, 1920-luku, kiintiölait, maahanmuuton rajoittaminen
  • Maldovan, Ignacio (Helsingin yliopisto, 2010)
    Title of the Master's thesis: Análisis de la preposición hacia y establecimiento de sus equivalentes en finés (trans. Analysis of the Spanish preposition hacia and the finding of its equivalents in Finnish) Abstracts: The aim of this Master thesis is to provide a detailed analysis of the Spanish preposition hacia from a cognitive perspective and to establish its equivalents in Finnish language. In this sense, my purpose is to demonstrate the suitability of both cognitive perspectives and Contrastive Linguistics for semantic analysis. This thesis is divided into five chapters. The first chapter includes a presentation and a critical review of the monolingual lexical processing and semantic analysis of the Spanish preposition hacia in major reference works. Through this chapter it is possible to see both the inadequacies and omissions that are present in all the given definitions. In this sense, this chapter shows that these problems are not but the upper stage of an ontological (and therefore methodological) problem in the treatment of prepositions. The second chapter covers the presentation of the methodological and theoretical perspective adopted for this thesis for the monolingual analysis and definition of the Spanish preposition hacia, following mainly the guidelines established by G. Lakoff (1987) and R. Langacker (2008) in his Cognitive grammar. Taken together, and within the same paradigm, recent analytical and methodological contributions are discussed critically for the treatment of polysemy in language (cf. Tyler ja Evans 2003). In the third chapter, and in accordance with the requirements regarding the use of empirical data from corpora, is my aim to set out a monolingual original analysis of the Spanish preposition hacia in observance of the principles and the methodology spelled out in the second chapter. The main objective of this chapter is to build a full fledged semantic representation of the polysemy of this preposition in order to understand and articulate its meanings with Finnish language (and other possible languages). The fourth chapter, in accordance with the results of chapter 3, examines and describes and establishes the corresponding equivalents in Finnish for this preposition. The results obtained in this chapter are also contrasted with the current bilingual lexicographical definitions found in the most important dictionaries and grammars. Finally, in the fifth chapter of this thesis, the results of this work are discussed critically. In this way, some observations are given regarding both the ontological and theoretical assumptions as well regarding the methodological perspective adopted. I also present some notes for the construction of a general methodology for the semantic analysis of Spanish prepositions to be carried out in further investigations. El objetivo de este trabajo, que caracterizamos como una tarea de carácter comparativo-analítico, es brindar un análisis detallado de la preposición castellana hacia desde una perspectiva cognitiva en tanto y a través del establecimiento de sus equivalentes en finés. Se procura, de esta forma, demostrar la adecuación de una perspectiva cognitiva tanto para el examen como para el establecimiento y articulación de la serie de equivalentes que una partícula, en nuestro caso una preposición, encuentra en otra lengua. De esta forma, y frente a definiciones canónicas que advierten sobre la imposibilidad de una caracterización acabada del conjunto de usos de una preposición, se observa como posible, a través de la aplicación de una metodología teórica-analítica adecuada, la construcción de una definición viable tanto en un nivel jerárquico como descriptivo. La presente tesis se encuentra dividida en cinco capítulos. El primer capítulo comprende una exposición y revisión critica del tratamiento monolingüe lexicográfico y analítico que la preposición hacia ha recibido en las principales obras de referencia, donde se observa que las inadecuaciones y omisiones presentes en la totalidad de las definiciones analizadas representan tan sólo el estadio superior de una problemática de carácter ontológico y, por tanto, metodológico, en el tratamiento de las preposiciones. El capítulo segundo comprende la presentación de la perspectiva teórica metodológica adoptada en esta tesis para el análisis y definición monolingüe de la preposición hacia, teniendo por líneas directrices las propuestas realizadas por G. Lakoff , así como a los fundamentos establecidos por R. Langacker en su propuesta cognitiva para una nueva gramática. En forma conjunta y complementaria, y dentro del mismo paradigma, empleamos, discutimos críticamente y desarrollamos diferentes aportes analítico-metodológicos para el tratamiento de la polisemia en unidades lingüísticas locativas. En el capítulo tercero, y en acuerdo con las exigencias respecto a la utilización de datos empíricos obtenidos a partir de corpus textuales, se expone un análisis original monolingüe de la preposición hacia en observancia de los principios y la metodología explicitada en el capítulo segundo, teniendo por principal objetivo la construcción de una representación semántica de la polisemia de la preposición que comprenda y articule los sentidos prototípicos para ésta especificados. El capítulo cuarto, y en acuerdo con los resultados de nuestro análisis monolingual de la preposición, se examinan, describen y establecen los equivalentes correspondientes en finés para hacia; asimismo, se contrastan en este capítulo los resultados obtenidos con las definiciones lexicográficas bilingües vigentes. Se recogen en el último y quinto capítulo de esta tesis algunas observaciones tanto respecto a los postulados ontológicos y teórico-metodológicos de la perspectiva adoptada, así como algunas notas para la construcción de una metodología general para el análisis semántico preposicional.
  • Palomäki, Anni-Mari (Helsingin yliopisto, 2008)
    Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tutkia Venäjällä ilmestyvän ”Krest’janka”-lehden välittämää naiskuvaa. Tutkimukseen on valittu lehden vuosikerrat 1985, 1995 ja 2005, koska suuret muutokset Venäjällä ajoittuvat tälle aikavälille. Haluamme selvittää, miten naiskuva on muuttunut tänä aikana ja miten se välittyy lehden sivuilta. Tutkimukseemme olemme käyttäneet A.V. Kirilinan työssään käyttämiä metodeja. Keräsimme lehdistä kaikki verbilausekkeet, joiden subjektina on naista tarkoittava sana ja jaoimme ne luokkiin merkityksen mukaan. Jaottelun jälkeen analysoimme kerättyä aineistoa ja pyrimme löytämään kullekin vuosikerralle tyypillisiä verbilausekkeita. Tämän lisäksi keräsimme lehdistä kaikki naista kuvaavat adjektiivit ja vertailimme niiden käyttöä eri vuosina. Tulosten perusteella voidaan sanoa, että vuoden 1985 lehdissä vaikuttaa vielä voimakkaasti sosialismin ihanteet. Nainen kuvataan työnsä kautta aktiivisena ja tavoitteensa ylittävänä kansalaisena. Yksityiselämään ei juuri kiinnitetä huomiota. Vuoden 1995 ja 2005 lehtien naiset ovat keskenään hyvinkin samanlaisia. Naisen elämästä puhutaan nyt jo laajemmin. Työn lisäksi yksityiselämä ja tunteet ovat keskeisiä aiheita. Kun 1985 lehdissä ei puhuttu naisesta negatiiviseen sävyyn, niin 1995 ja 2005 vuosien lehdissä naista kuvataan myös negatiivisessa valossa. Myös yhteiskunnan epäkohtiin kiinnitetään huomiota naisen näkökulmasta.
  • Kolehmainen, Tuula (Helsingin yliopisto, 2011)
    This thesis focuses on the challenging of stereotypes in three of Nobel Prize winning writer, Toni Morrison's works: The Bluest Eye (1970), "Recitatif" (1983) and Tar Baby (1981). The two novels and one short story provide the best possible terrain to scrutinize the structures of discrimination, the occurrence of stereotypes in them being both widespread and diverse. The works are not discussed in their chronological order since the above mentioned order makes clearer a continuance, where stereotypes are constructed in The Bluest Eye, deconstructed in "Recitatif" , and where Tar Baby provides ways for perhaps getting beyond them. The background for the research is provided by the work of cornerstones of African American literary tradition as well as researchers focused on Morrison. Material discussing stereotypes and otherness is also used, the main theories being the polarity between self and other, as well as historical myths, as studied from a postcolonial perspective. The discussion section is in three parts, so that each work is discussed separately. The first part concentrates on the social and psychological construction of stereotypes in Morrison's first published novel. The argument lies in that the discriminative structures in the all-black community of the novel are actually a consequence of the internalization of white values that are in their part based on dualism and racial myths. This leads to the protagonist's turning into "Other" and eventually into a scapegoat-like figure. The second part discusses how Recitatif may be seen as deconstructing racial stereotypes and prejudices. The two protagonists racial identities are unclear, and the short story provides hints, encouraging the reader to use them in the production of meaning. The clues are then dismissed by new, ambiguous racial codes. In this way, racial stereotypes weaken and the reader may become aware of his or her own, unconscious prejudices. The third part examines opportunities of getting beyond stereotypes in literature, and ideally also in life, as the protagonist largely succeeds in freeing herself from the roles and values imposed on her by the black community. The central conclusion of the thesis is that challenging and deconstructing racist structures in language is still relevant and that these three works in their part prove that literature can have a role in assisting in this process.
  • Vuokko, Taina (Helsingin yliopisto, 2012)
    Tutkielmassa on tarkasteltu romanttisen rakkauskäsityksen suhdetta sekularisaatioon. Kun institutionaalisten uskontojen yhteiskunnallinen merkitys vähenee, tutkielmassa rakennetun uuden historialuennan mukaan romanttinen rakkaus lisää kulttuurista merkitystään sekä yksittäisten parisuhteiden perustana että laajasti ymmärrettynä koko yhteiskunnan koossapysymisen ennakkoehtona. Käsitys kyseenalaistaa klassisten sekularisaatioteesien oletuksen siitä, että sekularisaation myötä rationalismi ja tiede korvaisivat uskonnon yhteiskuntaa koossapitävinä asioina. Rakennetun makrososiologisen teesin keskeiseksi ongelmaksi paikannetaan se, kuinka romanttinen rakkauskäsitys voi tehdä yksittäisistä parisuhteista entistä alttiimpia erolle samalla kun se yhteiskunnan tasolla kuitenkin lisää yhtenäisyyttä. Näkökulmaa, joka otetaan työn varsinaiseksi tutkimusongelmaksi, selvitetään tarkastelemalla naistenlehtien eroa koskevaa parisuhdejulkisuutta, jossa välittyvät yhteisölliset moraalikäsitykset merkityksellistävät yksilöllisiä erokokemuksia. Empiirisen analyysin aineistona on seitsemäntoista julkisuuden henkilön eroa käsittelevää haastattelua, jotka on julkaistu Anna, Eeva ja Me Naiset -lehdissä vuosina 2010 2011. Näitä kulttuurisen mallitarinan käsitteellä luonnehdittuja haastatteluja tarkastellaan niiden draamallisen rakenteen kautta. Eron kohtauksien analyysissa tuodaan näkyviksi mallitarinaan liittyvät moraaliset jännitteet, joita harvoin käsitellään eksplisiittisesti parisuhdejulkisuudessa. Samalla näkyväksi tuodaan myös se, kuinka eron edustama uhka yhteiskunnalle,voi löytää narratiivisen ratkaisunsa. Tutkielman johtopäätöksenä ehdotetaan uutta tapaa mallintaa klassista makrososiologista kysymystä yhteiskunnan koossapysymisestä. Uskontoa ja romanttista rakkautta on tarkasteltava rinnakkaisina merkitysjärjestelminä, joiden suhteet vaihtelevat kunkin aikakauden mukaan. Sen sijaan, että institutionaalinen uskonto voisi asettaa rajoja romanttiselle rakkaudelle, romanttinen rakkaus voi nyky-yhteiskunnassa asettaa rajoja institutionaaliselle uskonnolle.
  • Riikonen, Hanna (Helsingin yliopisto, 2012)
    Tässä tutkielmassa tutkin ilmauksia, joilla vuonna 2008 alkaneeksi katsottuun heikkoon taloussuhdanteeseen on viitattu vuoden 2009 talousdiskurssissa. Tutkimuksen otoksena on noin 3000 Kauppalehdessä, Tekniikka ET Talous-lehdessä ja Helsingin Sanomissa ilmestynyttä juttua, joista 400:ssa viitattiin kyseisellä hetkellä vallinneeseen talouden tilaan. Yksittäisten ilmausten lisäksi tarkastelen diskurssille tyypillisiä kiteytyneitä rakenteita sekä toimittajan roolia lama-ajan maailman kuvaajana ja luojana. Tutkielman ensimmäinen, laajempi osa käsittelee suhdanteen nimeämistä: sanasemanttinen tutkimus perustuu kognitiivisen kielitieteen merkitysnäkemykseen. Toinen osa pureutuu syvemmälle diskurssiin: havainnoin, millaisia ennakkooletuksia, arvolatauksia ja kaksitulkintaisuuksia diskurssissa toistuvat kielenilmiöt rakentavat teksteihin. Laajemmin katsottuna tutkimusta voikin pitää diskurssianalyyttisena tutkimuksena, jossa kielenkäyttö nähdään todellisuutta rakentavana sosiaalisena toimintana. Kaikkien heikkoon taloussuhdanteeseen viittaavien ilmausten osalta esittelen niiden taustalta hahmottuvaa metaforiikkaa, interdiskursiivisuutta sekä mahdollista merkityksen muutosta. Kiinnitän huomiota lisäksi sananvalinnan tiedostamiseen myös tietyn ilmauksen välttelyyn. Kolmeksi yleisimmäksi suhdanneilmaukseksi osoittautuivat oletukseni mukaisesti taantuma, lama ja talouskriisi. Näiden ilmausten kesken havainnoin ensin kunkin ilmauksen yleisyyttä eri ajankohtina, eri tekstilajeissa sekä suhteessa ilmauksen maantieteelliseen viittausalaan. Tämän jälkeen tarkastelen, millaisina lauseenjäseninä vertailukolmikon ilmaukset esiintyvät. Samalla hahmottuu se maailmantila tai kuvitteellinen olio, joka eri suhdanteista piirtyy syntaktisten valintojen perusteella. Lausetasolta siirryn tekstitasolle pohtimaan, mitä yhteiskunnan tai talousjärjestelmän osaa koettelee juuri taantuma, lama tai talouskriisi. Toisessa osassa analysoin diskurssille tyypillisiä rakenteita taantumankin aikana ja taantumasta huolimatta sekä tapaa viitata talousahdinkoon implisiittisesti. Mainitut rakenteet jakavat maailman normaali- ja poikkeustilaan, joiden aikana jotakin oletetaan tai ei oleteta tapahtuvan. Oletukset tuntuvat usein perustuvan fraasiutuneisiin ilmaustapoihin, eivät niinkään kriittisesti suodatettuun tietoon. Tämä johdattalee kysymykseen siitä, millaisin keinoin toimittaja voi rakentaa teksteihin yhtenäisen vaikkakin ristiriitaisen lama-ajan elämäntyylin, jopa ihmistyypin. Karrikoitu taantuma on aktiivinen toimija, jonka konkretian avulla ilmaistu usein toki metaforisesti ymmärrettävä vaikutus ulottuu etenkin reaalitalouteen ja ihmisen käytökseen, myös ihmisen mentaaliseen tilaan. Talouskriisin otteet ovat hellemmät ja ne kohdistuvat pikemmin abstraktioihin kuin maailman näkyvään osaan. Talouskriisi on kuitenkin vahva velvoittava auktoriteetti. Se myös muistuttaa, että vastuu ongelmien ratkomisesta on niiden aiheuttajalla, ihmisellä itsellään. Talouskriisin yhdysvaltalaisesta alkukodista huolimatta kriisi ravisuttaa pahiten Eurooppaa. Idealistista yhtenäistä Eurooppaa ei kuitenkaan ole, sillä Suomella on ikioma lama. Lama asettaa yhteiskunnan osat vastakkain; lukijat herätetään glamouria vieroksuvaan lamatodellisuuteen affektin keinoin. Toisin kuin jo väistyväksi implikoitu talouskriisi, lama voi kuvastua myös tunnelmana, lähes kansallisena luonteenpiirteenä. Lama yhdistää kokonaista sukupolvea: Antakaa nyt edes kunnon lama! Ei näistä kirotuista taantumista ole sukupolvikokemukseksi! . Suhdanteen nimeäminen esitetään harvoin tietoisena, mutta sattumanvaraista se ei ole.
  • Carlson, Laura (Helsingin yliopisto, 2014)
    Tutkielmassa käsitellään eksplisiittisiä anteeksipyyntöjä, niiden rakennetta sekä niiden sijoittumista keskusteluun. Tutkielmassa selvitetään sitä, mitä toimintoja eksplisiittisillä anteeksipyynnöillä tehdään. Tutkimusmenetelmänä on keskustelunanalyysi joka on laadullinen, vahvasti empiirinen tutkimusmetodi. Keskustelunanalyysin keskeinen ajatus on, että keskustelu ei ole kaaos eikä puhujien keskinäinen ymmärtäminen perustu sattumaan, vaan vuorovaikutus on yksityiskohtiaan myöten järjestynyttä ja jäsentynyttä toimintaa. Tutkimusaineistoni koostuu 123:sta keskustelusta. Mukana on sekä kasvokkais- että puhelinkeskusteluja, ja asiointi- sekä arkikeskusteluja. Aineistossa on yhteensä 133 anteeksipyynnön ilmausta. Aineiston monipuolisuus antaa mahdollisuuden ilmiön laajempaan tarkasteluun. Tutkielmassa käsiteltävät anteeksipyynnöt ovat muotoa anteeks(i), sori, olen pahoillani, pahoittelemme sekä tsori. Anteeks(i)-sanan sisältävä anteeksipyyntö on näistä selvästi yleisin, ja ainoa variantti, jota käytetään aineistossani myös korjausaloitteena. Anteeksipyyntöä tarkastellaan tutkielmassa sekä pahoittelevassa funktiossa että myös korjausjäsennyksessä. Tutkielmassa tarkastellaan myös anteeksipyyntöjen rakennetta, johon vaikuttaa eniten tehty rike. Anteeksipyyntövuoro saattaa saada erilaisia laajennuksia tai koostua pelkästään eksplisiittisestä anteeksipyynnön ilmauksesta. Anteeksipyyntö voi toimia myös korjausaloitteena tai sen osana. Tutkielmassa vertaillaan korjausjäsennyksessä esiintyvää sekä selkeämmin pahoittelevia anteeksipyyntövuoroja. Anteeksipyynnön voi katsoa olevan kohtelias tapa aloittaa korjaus, mutta toisaalta se saattaa myös osoittaa erimielisyyttä. Anteeksipyyntö saattaa olla myös ironinen tai humoristinen ja tutkielmasta selviääkin, että anteeksipyynnöt ovat moninaisia puhetoimintoja, joiden ainoa funktio ei ole kohteliaisuuden osoittaminen tai pahoittelu.
  • Mälkiä, Reijo (2013)
    Länsimaisen rakennustaiteen perusta on antiikin Kreikan rakennustaiteessa, erityisesti sen temppelirakentamisessa. Kreikkalaisen temppelin kauneuden avainta on etsitty vuosisatoja alkaen roomalaisaikaisesta Vitruviuksesta. Löytyykö se luonnosta, luonnonmuotojen jäljittelystä? Löytyykö analogioita kieleen tai musiikkiin? Vai perustuuko kaikki kauneus matemaattisiin sääntöihin? Pohjana tarkastelulleni on Peloponnesoksen kupeessa sijaitsevasta Poroksen temppelistä 500-luvulta eKr. saatu tutkimustieto ja temppelialueen arkeologisiin kaivauksiin tutustuminen. Sen laajennan koskemaan doorilaista ja yleensäkin kreikkalaista temppeliä. Tutkimuskysymykseni on, mitkä tekijät johtivat antiikin kreikkalaisten temppelirakennuksen kehittymiseen sellaiseksi kuin sen tunnemme. Ja hypoteesini on, että temppelityypin synnylle keskeistä ovat vallinneet yhteiskunnalliset tuotanto- ja valtasuhteet, kreikkalaisen filosofian ajatussuunnat sekä muun kreikkalaisen kulttuurin ja taide-elämän antamat vaikutteet. Toissijaisena olettamuksena minulla on ollut, että kreikkalaisen temppelin lähtökohta, megaron, on pääosin saatu pronssikaudella Levantista, palestiinalais-syyrialaisesta temppelistä. Käyttämälläni aineistolla pystyy mielestäni perustelemaan hypoteesit. Viittaan muun muassa siteeraamiini tulkintoihin Platonin, Aristoteleen ja muiden filosofien teksteistä. Lisäksi temppelirakentaminen on läheisesti liittynyt urbanisoitumiseen, erityisesti ruutukaavapoliksen syntyyn. Kreikkalainen arkkitehtuuri oli osaltaan luomassa kaupunkirakennetta ja –tiloja, jotka edistivät ihmisten kohtaamista ja kokoontumista sekä kokemusta tasa-arvoisuudesta. Tämä osaltaan edisti demokraattisen hallintomallin kehittymistä. Olen pyrkinyt myös visuaalisesti näyttämään kreikkalaisen temppelin ennen kaikkea näkemisen asiana sekä temppelialueen istuttamisen kaupunkirakentamiseen. Myös yhteys muihin taiteisiin vaikuttaa selvältä, olihan temppeli kokonaistaideteos, jonka korkokuvat ja maalaukset saattoivat kiinnostaa aikalaisia enemmän kuin itse rakennus. Arkeologisten löytöjen perusteella on osoitettavissa, että niin doorilaisen kuin joonialaisen järjestelmän rakentuminen jo yhdeksännellä vuosisadalla on hahmotettavissa attikalaisessa ja itäkreikkalaisessa maljakkomaalauksessa. Kreikkalaisen temppelin juurien johtaminen Palestiinaan vaatii lisää tutkimustietoa. Riittääkö siihen megaron-sanan heprealainen kieliasu, vastaavanlaisen sakraalirakennustyypin olemassaolo tai Palestiinasta peräisin olevien esineiden löytyminen kreikkalaistemppeleiden kaivauksista kuten Porokseltakin? Mutta jos tulkintani on oikea, se avaa aivan uusia näkökulmia kulttuurimme alkulähteistä.
  • Lietsala, Leena (Helsingin yliopisto, 2010)
  • McVeigh, Joseph (Helsingin yliopisto, 2013)
    Although the genres of blogs and marketing have been studied, the sub-genres of single-topic blogs and email marketing have not received as much attention by scholars. An account of the ways that these sub-genres use language to meet their goals or purposes is needed to see whether they follow similar patterns of the larger genres that contain them. Since research on the blogging and marketing genres has already been done, a comparative analysis is possible. This thesis analyzes the linguistic properties of blog and marketing texts which share a topic (labor and employment law) and discourse community (lawyers), but which have different goals (exposition vs. promotion). Drawing on previous genre and corpus linguistics research, I wish to answer two related questions. First, I want to know how the two sub-genres differ in terms of their linguistic properties. Second, I want to see whether a comparison of the texts from the two sub-genres is really possible or whether it would be just like comparing apples to oranges. A combination of corpus linguistic and genre analysis methods are used to compare the lexico-grammatical properties of the texts from the two sub-genres. An analysis is then made of the rhetorical moves in certain texts which share the same micro-topic (DISCRIMINATION). Throughout the analysis, the extra-textual properties of the two sub-genres are taken into account to see how they might affect the language of the texts. The results show that texts from single-topic blogs and email marketing do not always divide easily based on either their genres or expectations from previous research.
  • Tikka, Katja (Helsingin yliopisto, 2014)
    Ruotsissa perustettiin vuonna 1729 yhdistynyt Sukellus- ja pelastuskomppania, joka jakautui kahteen alaosastoon: Eteläiseen ja Pohjoiseen komppaniaan. Organisaatio toimi Amiraliteettikollegion alaisuudessa ollen sille ilmoitusvelvollinen toiminnastaan. Tutkielmassa pohjustetaan aihetta kartoittamalla ensin meripelastuksen historia ennen vuotta 1729, jonka jälkeen selvitetään komppanian perustamisen syitä ja sitä miten organisaatio rakennettiin ja mihin suuntaan se alkuvuosikymmeninään kehittyi. Tutkimustavoitteena on lisäksi tutkia, keitä tai mitä komppania palveli ja minkälaisia reaktioita se herätti ympäristössään. Ruotsin Sukellus- ja pelastuskomppaniaa on tutkittu vähän, eikä organisaationa käytännössä ollenkaan. Siksi on oleellisen tärkeää selvittää perusteellisesti millaisten säädösten puitteissa komppania toimi, millainen virkamiesorganisaation se tarvitsi toimiakseen ja millaisin työvälinein pelastustöitä tehtiin. Tutkimusaineistona on käytetty pääasiassa alkuperäislähteitä, kuten valtiopäiväkertomuksia ja -päätöksiä, laki- ja säädöskokoelmia, Amiraliteettikollegion alaisuudessa olevia sukellusasiakirjoja sekä merenkulkuun, luotsi- ja tullitoimintaan liittyvää kirjallisuutta. Tutkimuksesta selviää, että yhdistynyt Sukellus- ja pelastuskomppania perustettiin suuren pohjan sodan jälkeen, kun Ruotsi oli menettänyt Itämeren herruuden. Itämeren laivaliikenteen painopiste oli siirtynyt yhä vahvemmin Pietari-Hollanti linjalle, jossa kulki suolan ja puutavaran lisäksi arvolastia vaikkapa Pietarin palatseihin. Komppanioiden toiminta perustui privilegioon eli yksinoikeuteen pelastaa merihätään joutuneita aluksia ja sen lasteja. Eteläinen komppania oli toiminut jo aiemmin hajanaisemmin, kunnes vuonna perustettiin 1729 Pohjoinen komppania ja siihen liitettiin myös Ruotsin eteläiset osat. Tästä alkoi myös aktiivinen valtiopäiväkeskustelu privilegioiden jatkamisesta ja sukelluspalkkioiden määrästä sekä komppanian virkamiesten liian omaehtoisesta palkkioiden lunastustavasta. Lähes jokaisilla valtiopäivillä tarkennettiin voimassaolevia sukellussäädöksiä, mikä vankensi vaiheittain myös komppanian asemaa. Viimeistään 1760-luvulla säädökset olivat tarpeeksi kattavia erilaisia käytännön tilanteita varten. Komppanian toiminnan luonne oli aluksi tiukasti kruunun valvonnan alaista merkantilismin hengen mukaisesti. Käännekohta koko komppanian toiminnassa oli, kun Eteläisen komppanian sukelluskomissaari Petter Pihl anoi valtiopäivillä lupaa huutokaupata ulkomaalaisen aluksen rahdin. Pihl vetosi 1740-luvulla Pohjoisen komppanian alueella tapahtuneeseen samankaltaiseen, mutta ilmeisesti vaatimattomaan huutokauppaan. Huutokauppaluvan turvin koko komppanian toiminta alkoi pohjautua yhä enemmän pelastettujen laivojen lastin takavarikointiin, kunnostamiseen ja huutokauppaamiseen, jonka jälkeen komppania lunasti sukelluspalkkionsa huutokaupan tuloista. Tätä aiemmin komppania oli ottanut oman prosentuaalisen osansa suoraan pelastetusta lastista tavaran muodossa, mikä oli aiheuttanut tyytymättömyyttä pelastetun laivahenkilökunnan kesken. 1760-luvulla Pelastuskomppanian käytännöt olivat vakiintuneet siten, että komissaarit johtivat toimintaa kotikaupungeistaan ja rannikko- ja saaristopitäjissä toimi alempaa virkamiehistöä, kuten rantavouteja. Komissaarit olivat kaupunkien silmäätekeviä henkilöitä, esimerkiksi raatimiehiä ja laivanvarustajia. Kaupunkien raatihuoneilla pidettiin komppanian huutokauppoja ja koko taloudellinen toiminta oli komissaarien hallinnassa. Alkuvuosien nöyrä työskentely amiraliteettikollegion alaisuudessa oli vaihtunut komissaarien itsetietoiseksi toiminnaksi tavoitteena yhä enemmän henkilökohtaisen omaisuuden kasvattaminen. Loppupäätelmänä todetaan, ettei komppania palvellut suoranaisesti merihätään joutunutta laivaliikennettä, vaan sen toimintaa ohjasivat taloudelliset päämäärät. Tämä synnytti eriskummallisen ja ristiriitaisen tilanteen toiminnan motivaatioiden ja moraalisten kysymysten suhteen. Kuitenkaan Ruotsin valtiolla ei ollut tarjota muunlaista mallia meripelastustoiminnan organisoimiseksi, vaikka valtiopäivillä käsiteltiin yhä uudelleen yksinoikeuden peruuttamista ja muita valituksia. Sukellus- ja pelastuskomppaniat toimivat miltei sata vuotta, kunnes laivakannan kehitys 1830-luvulle tultaessa oli muuttanut komppanian toiminnan hyödyttömäksi.