Browsing by Author "Anton, Emil"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-1 of 1
  • Anton, Emil (Helsingin yliopisto, 2012)
    Tutkielman tavoitteena on selvittää, millainen on Karol Wojtyłan näytelmien Brat naszego Boga (Meidän Jumalamme veli), Przed sklepem jubilera (Korukauppiaan paja) ja Promieniowanie ojcostwa (Isyyden säteily) ihmiskuva. Tämä päämäärä on tarkoitus saavuttaa analysoimalla näytelmiä Wojtyłan oman elämän ja ajattelun valossa. Siksi tutkielma alkaa johdannon jälkeen kahdella taustaluvulla, joista ensimmäinen selittää teatterin merkitystä Wojtyłan elämässä, toinen taas poimii ydinkohtia Karol Wojtyłan/Johannes Paavali II:n filosofis-teologisesta antropologiasta. Näiden tietojen pohjalta neljäs pääluku analysoi kaikki kolme näytelmää, ja viides pääluku tiivistää johtopäätökset neljään teesiin. Pääasiallisena lähteenä käytetään itse Wojtyłan näytelmiä, Wojtyłan muut antropologiaa valottavat teokset kuten Miłość i odpowiedzialność (Rakkaus ja vastuu) ovat toissijaisia lähteitä. Lisäksi apuna käytetään tutkimuskirjallisuutta (akateemisia artikkeleita ja kirjoja) Wojtyłan elämästä, ajattelusta ja näytelmistä. Wojtyłan teatteritaustaa käsittelevän luvun keskeinen havainto on Mieczysław Kotlarczykin ja hänen (yhdessä Wojtyłan ja muiden ystävien kanssa) perustamansa Rapsodisen teatterin vaikutus Wojtyłan ajatteluun. Rapsodinen tyyli korosti sanan merkitystä teatterin tärkeimpänä elementtinä olennaista oli se, että yleisö alkaisi pohtia ihmisen olemukseen ja osaan liittyviä suuria kysymyksiä. Wojtyłan näytelmistä tulikin luonteeltaan ylihistoriallisia ja mietiskeleviä. Filosofista ja teologista antropologiaa käsittelevä luku havainnoi, että Wojtyłan antropologiaan vaikuttivat erityisesti tomismi ja fenomenologia hän oli kiinnostunut sekä asioiden reaalisesta olemuksesta että niiden ilmenemisestä inhimillisessä kokemuksessa. Wojtyła rakensi paljon myös Vatikaanin 2. kirkolliskokouksen opetuksen varaan. Erityisen tärkeitä olivat opit siitä, että Kristus ilmoittaa ihmisen ihmiselle itselleen ja että ihminen löytää itsensä vain tekemällä itsestään vilpittömän lahjan. Nämä ajatukset ovat toistuvasti esillä myös Wojtyłan näytelmissä. Mainitun kahden kirkolliskokouksesta nousevan teesin lisäksi näytelmät välittävät vahvasti 1. Mooseksen kirjan ajatuksen ihmisestä Jumalan kuvana. Wojtyłan omin painotus lienee yksinäisyyden ja egoismin ongelma, jonka vastalääkkeeksi tarjotaan kypsymistä rakkauteen.