Search
Use the * character for truncation.
Avoid using punctuation marks in the search phrase.
Showing 20 out of a total of 221 results for collection: Humanistinen tiedekunta. (2.716 seconds)
Now showing items 1-20 of 221- Sort Options:
- Results Per Page:
-
(Helsingin yliopisto; University of Helsinki; Helsingfors universitet, 2020)Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan adaptaatiota lastenkirjallisuuden kääntämisessä. Työn aineistona on L. M. Montgomeryn Anna-sarjan viimeinen osa Rilla of Ingleside ja sen saksan- ja suomenkieliset käännökset. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten saksan- ja suomenkielisiä käännöksiä on muutettu. Toisin sanoen, miten niitä on adaptoitu ja minkälaisia muutoksia eli pragmaattisia adaptaatioita lähde- ja kohdetekstien välillä on. Lisäksi pohditaan, mitkä ovat mahdollisia syitä adaptaatioihin. Aineistoon perehtyminen on toteutettu vertailemalla alkuperäistä englanninkielistä teosta käännöksiin luku kerrallaan, ja lopulta verrattu käännöksiä toisiinsa. Pragmaattisella adaptaatiolla tarkoitetaan tässä tutkielmassa käännökseen tehtäviä lisäyksiä, poistoja ja korvauksia. Näiden avulla otetaan huomioon käännöksen lukijat, joille lähtötekstin kulttuuri ei ole välttämättä tuttua. Pragmaattisilla adaptaatioilla muutetaan lähtökulttuurin vierasperäinen asia kohdekulttuuriin ja sen kieliympäristöön sopivammaksi. Lastenkirjallisuuden kääntämisen yhteydessä pragmaattiset adaptaatiot ovat keinoja muokata käännös nuorelle lukijakunnalle sopivaksi. Analyysistä kävi ilmi, että pragmaattisten adaptaatioiden määrä on huomattava Rilla of Inglesiden suomennoksessa. Erityisesti poistojen määrä korostuu siinä. Poistot liittyivät julmina ja ikävinä pidettäviin asioihin, joita on todennäköisesti pidetty epäsopivina nuorelle lukijalle. Toiseksi merkittäväksi ryhmäksi voi luokitella poistot, joita ei ole todennäköisesti pidetty oleellisena tarinan juonen kannalta. Saksankielisessä käännöksessä korostuu lisäysten määrä. Lisäykset vaikuttavat olevan kääntäjän täysin sattumanvaraisesti keksimiä. Niillä on todennäköisesti haluttu tuoda esille esimerkiksi taustatietoa. Huomattavaa on myös se, että saksan- ja suomenkielisissä käännöksissä on keskenään samoja lisäyksiä, mutta kyseinen kohta puuttuu alkuperäisestä teoksesta. Korvaukset olivat vähemmistössä kummassakin käännöksessä. Analyysin perusteella voi päätellä, että pragmaattisilla adaptaatioilla on merkitystä, kun teosta muokataan käännettäessä sopivaksi nuorille lukijoille. Kääntäjällä on monenlaisia vaihtoehtoja, kuinka hän kohtelee asioita, joita ei pidetä lapsille sopivina. Käännös on aina oman aikakautensa tuote, johon oleellisesti vaikuttavat aikakauden normit ja käsitys, mitä voi kääntää.Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan adaptaatiota lastenkirjallisuuden kääntämisessä. Työn aineistona on L. M. Montgomeryn Anna-sarjan viimeinen osa Rilla of Ingleside ja sen saksan- ja suomenkieliset käännökset. Tutkielman tarkoituksena...
-
(Helsingin yliopisto; University of Helsinki; Helsingfors universitet, 2020)Tiivistelmä – Referat – Abstract Tämä pro gradu -tutkielma kuuluu käännöstutkimuksen, nimistöntutkimuksen ja kirjallisuudentutkimuksen piiriin. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaista lastenkirjallisuutta viron kielestä on suomennettu, miten virosta suomennetun lastenkirjallisuuden nimistöä on suomennettu, millaisia käännösmenetelmiä kääntäjä on käyttänyt ja millaisia nimiä virolaisessa lastenkirjallisuudessa sekä sen suomennoksissa esiintyy. Tarkasteltavana ovat kirjallisuusnimet ja tarkemmin: erisnimet eli proprit (mm. henkilönnimet eli antroponyymit, paikannimet eli toponyymit, eläinten nimet, kaupalliset nimet sekä muut aineistosta löytyvät nimet). Nimellä tarkoitetaan tässä tutkimuksessa propria. Appellatiivista käytetään sanaa nimitys. Nimiä ja niiden kääntämistä tarkastellaan kulttuurisidonnaisuuden näkökulmasta ja pohditaan, onko kulttuurisidonnaisuudella vaikutusta nimen käännökseen tai kääntäjän valitsemaan käännösmenetelmään. Aineistona ovat virolaisen lastenkirjallisuuden suomennokset vuosilta 1930–2020. Näinä vuosina lastenkirjoja ovat virosta suomeksi kääntäneet 33 eri kääntäjää. Aineistoon kuuluu 74 teosta suomennoksineen. Aineiston laajuus on yhteensä 9 515 sivua: lähdeteoksissa 4 876 sivua ja kohdeteoksissa eli käännöksissä 4 639 sivua. Nimiaineisto on laaja, noin 4 350 nimeä. Tässä tutkimuksessa koko aineistoa ei voida yksityiskohtaisesti tarkastella, mutta aineistosta tuodaan runsaasti esimerkkejä. Aineistossa esiintyy yhteensä 2 110 nimeä: 692 paikannimeä, 827 henkilönnimeä, 391 eläimennimeä, 85 kaupallista nimeä, 52 teoksen nimeä ja 61 muuta, luokitteluun sopimatonta nimeä sekä kaksi virhekategoriaan luokiteltua nimeä. Tutkimus toteutetaan vertailevana deskriptiivisenä tapaustutkimuksena eli analyysissä verrataan lähtötekstiä ja sen suomennosta, tai joissain tapauksissa mukaelmaa, kvalitatiivisesti ja kvantitatiivisesti keskenään. Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa kartoitetaan, mitä virolaista, vironkielistä lastenkirjallisuutta on suomennettu ja ketkä teoksia ovat suomentaneet. Tämän jälkeen kerätystä aineistosta tutkitaan, millaisia nimiä se sisältää. Tutkimuksessa tarkastellaan myös, millaisia nimistön käännösmenetelmiä kääntäjät ovat käyttäneet: onko nimi käännetty esimerkiksi kokonaan, osittain, suorana lainana vai käännöslainana, onko siihen lisätty jotain, onko siitä poistettu jotain vai onko se kenties korvattu ylä- tai alakäsitteellä. Työssä hyödynnetään mm. Pällin (2002) tutkimusta paikannimistä, Ainialan (2008) tutkimusta kirjallisuudennimistä sekä Leppihalmeen, Kujamäen, Schmitzin ja Kiviniemen nimi- ja reaalialuokitteluita. Aineistossa esiintyy sekä fiktiivisiä että autenttisia nimiä. Näitä voivat olla paikannimien jaottelun mukaan kulttuurinimet ja luontonimet. Osa aineiston paikannimistä on endonyymejä, osa eksonyymejä. Henkilönnimien joukossa esiintyy etunimiä, sukunimiä, lempinimiä, lisänimiä sekä nimialluusioita. Osa kulttuurisidonnaisista henkilön-, paikan-, kaupallisista ja muista nimistä on reaalioita, ns. vastineetonta, kulttuurisidonnaista aineistoa, jolla ei ole vastinetta kohdekielessä tai -kulttuurissa. Tämä aiheuttaa kääntäjälle haasteita ja voi aiheuttaa kulttuuritöyssyjä tai jopa käännösongelmia. Usein nimi saa parikseen nimikemääritteen, jolloin nämä yhdessä muodostavat nimikekonstruktion. Nimikemäärite tarkentaa usein propria. Lastenkirjallisuuden nimet muodostavat erilaisia nimikejärjestelmiä, kuten reaalimaailmankin nimet. Aineistossa esiintyviä eläinten nimiä on usein myös personifioitu. Usein fiktiiviset nimet ovat semanttisesti läpinäkyviä, autenttiset nimet eivät niinkään. Semanttinen läpinäkyvyys alkuteoksen nimissä antaa myös suomentajalle vapauden hullutella nimillä – mm. Venla Vaatekoi, Keksijäkylän Lotta ja Ahti Suomenlahti ovat oivia esimerkkejä fiktiivisistä, semanttisesti läpinäkyvistä kirjallisuusnimien käännöksistä. Tutkimuksen tärkeimmät tulokset ovat, että nimien käännösmenetelmät saattoivat vaihdella tapauskohtaisesti, teoskohtaisesti ja kääntäjäkohtaisesti – jopa sanakohtaisesti. Kahdenkymmenen erilaisen aineistoanalyysissa sovelletun käännösmenetelmän perusteella voidaan todeta, että tyypillisimpiä virolaisen lastenkirjallisuuden nimien suomennosmenetelmiä ovat 1) käännöslaina eli sana-sanainen käännös, 2) suora laina eli sitaattilaina, 3) kulttuuriadaptaatio eli mukauttaminen kohdekulttuuriin ja erilaisten kulttuurianalogioiden käyttö, 4) kielellinen adaptaatio eli nimen mukauttaminen kohdekieleen sopivampaan kieliasuun ja 5) eksplikointi eli nimen selittäminen auki, selittävä käännös. Käännöslainaa käytetään useimmiten paikannimien kääntämiseen, suoraa lainaa henkilönnimien kääntämiseen, kulttuuriadaptaatiota henkilön- ja eläintennimien kääntämiseen sekä kulttuurisidonnaisten piirteiden kääntämiseen, kielellistä adaptaatiota henkilönnimien kääntämiseen ja eksplikaatiota paikannimien kääntämiseen. Teosten nimien, alluusioiden ja reaalioiden kääntäminen saattaa aiheuttaa kääntäjille haasteita tai vaikuttaa käännösmenetelmän valintaan., miten virosta suomennetun lastenkirjallisuuden nimistöä on suomennettu, millaisia käännösmenetelmiä kääntäjä on käyttänyt ja millaisia nimiä virolaisessa lastenkirjallisuudessa sekä sen suomennoksissa esiintyy. Tarkasteltavana ovat kirjallisuusnimet ja...
Eestikeelne kokkuvõte – vironkielinen tiivistelmä Käesolev magistritöö (Pro Gradu) kuulub tõlketeaduse, onomastika ja kirjandusteaduse valdkonda. Töö eesmärgiks on selgitada, missugust lastekirjandust eesti keelest soome keelde on tõlgitud, kuidas soomendatud lastekirjanduses nimesid on tõlgitud, missuguseid tõlkemeetodeid tõlkija on kasutanud, ning milliseid loomingulisi valikuid tõlkija on langetanud. Ühtlasi milliseid nimesid eesti lastekirjanduses ning selle soomekeelsetes tõlgetes esineb. Vaatluse all on eeskätt kirjandusnimed, täpsemalt pärisnimed ehk proopriumid, sealhulgas isikunimed ehk antroponüümid, kohanimed ehk toponüümid, loomade nimed, ärinimed ning ka muud uurimise käigus ette tulnud nimed. Nime all peetakse silmas proopriumi. Apellatiivse väljendi ehk üldnime kohta kasutatakse sõna nimetus. Nimesid ning nende tõlkimist vaadeldakse kultuurisidususe vaatenurgast. Selles töös esitatakse ka küsimus, kas lähtekultuuri ja/või -keele nime kultuurisidusus mõjutab nime tõlget või tõlkija tõlkemeetodeid. Uurimuse ainestikuks on eesti lastekirjanduse soomekeelsed tõlked aastatest 1930–2020. Ainestiku hulka kuuluvad 74 teost ja nende tõlked. Ainestik koosneb kokku 9 515 leheküljest, mis jaguneb originaalteosteks (4 876 lk) ning sihtteosteks ehk tõlgeteks (4 639 lk). Allikmaterjali analüüsi põhjal on võimalik tõdeda, et teostes leidub kokku 2 110 pärisnime ehk proopriumi. Ainestik on seega mahukas – kokku umbes 4 350 nime. Käesolevas uurimuses pole võimalik allikmaterjali selle mahukuse tõttu väga detailselt uurida, kuid töös tuuakse välja rohkelt ainestikule tüüpilisi näiteid. Perioodil 1930–2020 on lasteraamatuid tõlkinud eesti keelest soome keelde 33 erinevat tõlkijat. Ainestikus on kokku 2 110 nime: 692 kohanime, 827 isikunime, 391 loomanime, 85 äri- või brändinime, 52 teose nime, 61 muud, kategooriatesse mittesobivat nime ning kaks veakategooria alla liigitatud nime. Uurimus teostatakse võrdleva deskriptiivse juhtumianalüüsina ehk selles võrreldakse kvalitatiivselt ja kvantitatiivselt originaalteose eestikeelset teksti soomekeelse tõlkega – või mõnedel juhtudel mugandusega. Uurimuse esimeses faasis kaardistatakse, milliseid eesti lastekirjanduse teoseid on tõlgitud soome keelde. Seejärel uuritakse, milliseid nimesid ainestik sisaldab. Uurimuses vaadeldakse ka seda, milliseid nimede tõlkemeetodeid tõlkijad on kasutanud, muuhulgas, kas nimi on tõlgitud otselaenuna, osaliselt või tõlkelaenuna, kas nimele on midagi lisatud, kas sellest on midagi välja jäetud, või kas see on hoopis asendatud hüponüümse või hüperonüümse mõistega. Käesolevas töös kasutatakse muuhulgas Pälli (2002) kohanimede uurimust, Ainiala (2008) kirjandusnimede uurimust ning Leppihalme, Kujamäki, Schmitz’i ning Kiviniemi nimede ja reaalide klassifikatsioone. Ainestikus esinevad fiktiivsed ning autentsed nimed. Uurimuses vaadeldakse loodusnimesid koos „kultuurinimedega“, mille alla on liigitatud asustusnimed, artefaktinimed ning inimtekkelised loodusnimed. Osa ainestiku kohanimedest on endonüümid ja eksonüümid. Isikunimede hulka kuuluvad ees-, perekonna- ja lisanimed ning allusioonid. Osa kultuurisidusatest isiku-, koha-, äri- ja muudest nimedest on reaalid, n-ö kultuurispetsiifilised elemendid, millel puudub sihtkultuuris mõiste ning sihtkeelne vaste. Reaalid võivad tekitada lugejale „kultuurilisi kokkupõrkeid“ (culture bump, kulttuuritöyssy) ja tõlkijale tõlkeprobleeme. Tihti on nime paariliseks nimisõnaline täiend, lisand, mis koos nimega moodustab lisanditarindi, nimekonstruktsiooni, milles lisand võib olla näiteks eeslisand ja täiendada proopriumi asukohaga selle ees. Lastekirjanduse nimed moodustavad erinevaid nimesüsteeme ja nimekooslusi, nagu ka reaalmaailma nimed. Ainestik sisaldab lisaks isiku- ja kohanimedele ka loomanimesid, mis esinevad tihti personifitseeritud kujul. Fiktiivsed nimed on tihti semantiliselt läbipaistvad ehk nende tähendus või omadus peegeldub nimes. Autentsed ehk mittefiktiivsed nimed pole tihti semantiliselt läbipaistvad. Semantiline läbipaistvus annab tõlkijale vabaduse keelega mängida. Nimed Riidekoi Ronja, Leiutajateküla ning Osvald Idaläänemeresson on suurepärased näited fiktiivsetest semantiliselt läbipaistvatest kirjandusnimedest ning Venla Vaatekoi, Keksijäkylä ning Ahti Suomenlahti nende tõlgetest. Uurimuse tähtsaimad tulemused: nimede tõlkestrateegiad ning -meetodid varieeruvad juhtumiti, teositi ning isegi sõnuti. Ainestikuanalüüsi teostamisel kasutati kahtkümmet erinevat tõlkemeetodit. Nende alusel on võimalik öelda, et kõige tüüpilisemad eesti lastekirjanduse nimede tõlkemeetodid on: 1) tõlkelaen ehk sõnasõnaline tõlge, 2) otselaen, 3) kultuuriline kohandamine ehk adaptatsioon, 4) mugandamine ehk keeleline adaptatsioon sihtkeelde, ja 5) eksplikatsioon ehk nime lahti seletamine. Tõlkelaenu kasutatakse eesti lastekirjanduse tõlkimisel soome keelde kõige sagedamini kohanimede tõlkimise meetodina ja otseülekannet isikunimede tõlkemeetodina. Kultuuriliselt kohandatakse kõige rohkem isiku- ja loomanimesid ning kultuurisidusaid elemente. Mugandamine on tihti tõlkemeetodiks isikunimede tõlkimisel, eksplikatsioon kohanimede tõlkimisel. Teoste nimede, allusioonide ning reaalide tõlkimine pakub tõlkijatele silmnähtavalt mõtteainet ning enamasti mõjutab ka tõlkemeetodi valikut....
-
(Helsingin yliopisto; University of Helsinki; Helsingfors universitet, 2018)Tutkielmani tarkastelee lastenkirjallisuuden kääntämisen erityispiirteitä. Kiinnostus lastenkirjallisuuden kääntämisen tutkimusta kohtaan on ollut viime aikoina nousussa. Tutkimuskohteena se onkin kiinnostava erityisesti monien funktioidensa takia. Lastenkirjallisuus myös heijastaa yhteiskunnassa vallitsevia arvoja ja normeja paremmin kuin aikuisille tarkoitettu kirjallisuus. Käännetty lastenkirjallisuus puolestaan paljastaa kulttuurien välisiä eroja originaalejaan paremmin. Tutkimusaineistoni muodostavat J. K. Rowlingin lasten- ja nuortenromaani Harry Potter and the Chamber of Secrets vuodelta 1998 sekä Marina Litvinovan venäjännös Гарри Поттер и Тайная Комната vuodelta 2002. Tutkimukseni on luonteeltaan kuvailevaa, eikä tavoitteeni ole arvottaa kääntäjän ratkaisuja. Tulokulmani on kohdekulttuuripainotteinen. Huomioni kohteena ovat erilaiset kulttuuriset ja kasvatukselliset seikat sekä kielelliset piirteet. Tutkimusmetodini on käännöksen ja lähtökielisen tekstin vertailu. Tarkasteluni kohteena ovat käännöksen kohdat, jotka eivät vastaa lähdetekstiä sisällöltään tai kielenkäytöltään, ja pohdin erojen syitä. Tutkimalla kääntäjän valitsemia käännösstrategioita pyrin tekemään havaintoja kääntäjän ideologiasta sekä hänen käyttäytymistään ohjaavista normeista. Tarkasteluni kohteena on myös tilanne, jossa venäjännös on syntynyt. Teoriataustaa tutkimukselleni luovat käännöksiä kohdekulttuurin kannalta tarkastelevat manipulaatioteoriat sekä niistä edelleen kehitetyt polysysteemiteoria ja normiteoria. Kohdetekstiä painottavan luonteensa vuoksi ne muodostavat ihanteellisen viitekehyksen lastenkirjallisuuden kääntämiselle, jossa kohdekulttuurin normit ovat aina voimakkaasti läsnä. Kääntäjän muutoksia tarkastellessani ja luokitellessani käytän apuna Andrew Chestermanin (1997) luokittelua käännöksen viestiä muokkaavista pragmaattisista käännösstrategioista. Analyysissä käy ilmi, että Litvinova manipuloi kohdekielistä tekstiä erittäin vapaasti. Kääntäjänä hän toimii sekä kasvattajana että portinvartijana, ja jättää lukuisilla lisäyksillään ja muutoksillaan kohdekieliseen tekstiin selkeän kädenjälkensä, joka heijastaa paitsi kohdekielisen kulttuurin normeja myös hänen omaa lapsikäsitystään. Venäjäntäjän käsittelyssä J. K. Rowlingin ambivalentti teos on muuttunut univalentiksi, ainoastaan lapsiyleisölle kohdennetuksi kirjaksi.Tutkielmani tarkastelee lastenkirjallisuuden kääntämisen erityispiirteitä. Kiinnostus lastenkirjallisuuden kääntämisen tutkimusta kohtaan on ollut viime aikoina nousussa. Tutkimuskohteena se onkin kiinnostava erityisesti monien funktioidensa takia...
-
(Helsingfors universitet; University of Helsinki; Helsingin yliopisto, 2016)Tutkin työssäni sitä, miten noin 11–13-vuotiaat lapset reagoivat kotouttavaa ja vieraannuttavaa käännösstrategiaa noudattaen käännettyyn lastenkirjallisuuteen. Halusin ensinnäkin selvittää, huomaavatko lapset ylipäätään mitään eroa kotouttavien ja vieraannuttavien käännösten välillä. Tutkin myös, kummanlaiset käännökset lukijoiden mielestä olivat helpompia ymmärtää ja kummanlaisista käännöksistä he pitivät enemmän. Halusin myös selvittää, millaiset asiat lasten mielestä vaikuttavat lukukokemuksen sujuvuuteen ja käännöksen ymmärrettävyyteen. Tutkimus on luonteeltaan reseptiotutkimus. Vieraannuttavan käännösstrategian tarkoitus on korostaa lähtötekstin vierautta ja pysytellä käännöksessä mahdollisimman lähellä lähtötekstiä ja -kulttuuria. Kotouttavan käännösstrategian tavoite puolestaan on häivyttää lähtötekstin vieraita piirteitä ja tuoda käännös lähelle kohdekieltä ja -kulttuuria. Valinta kotouttavan ja vieraannuttavan käännösstrategian välillä on erityisen keskeinen lastenkirjallisuutta käännettäessä. Tutkin aihetta 11–13-vuotiaille helsinkiläisille lapsille tehdyn kyselyn avulla. Vastaajia oli 76. Kyselyssä vastaajat lukivat kahdesta noin 500-sanaisesta englanninkielisestä tekstikatkelmasta tekemäni kotouttavat ja vieraannuttavat suomennokset ja vastasivat niitä koskeviin kysymyksiin. Tulosten perusteella lukijat kiinnittivät tekstejä lukiessaan ja arvioidessaan ainakin jonkin verran huomiota käännösstrategiaan liittyviin seikkoihin. Käännösstrategialla oli vaikutusta siihen, miten ymmärrettäviksi tekstit koettiin: kotouttavia käännöksiä pidettiin keskimäärin hieman helpompina ymmärtää kuin vieraannuttavia. Käännösstrategia vaikutti jonkin verran myös siihen, kuinka paljon lukijat pitivät teksteistä. Kotouttavat käännökset olivat suhteessa pidetympiä kuin vieraannuttavat. Vaikka käännösstrategia kyselytulosten perusteella vaikutti sekä tekstien ymmärrettävyyteen että siihen, kuinka paljon lukijat teksteistä pitivät, tulokset viittaavat myös siihen, että käännösstrategialla oli silti vähemmän merkitystä kuin tekstin sisällöllä.ovat keskeisiä käsitteitä lastenkirjallisuuden kääntämisessä. Myös Gillian Lathey (2006: 12) peräänkuuluttaa empiiristä tutkimusta siitä, kuinka paljon vierautta lapsilukijat sietävät käännöksissä. Tiina Puurtinen (1994a) on tutkinut Frank L. Baumin...
2.2.4 Adaptaatio Kotouttamiseen ja vieraannuttamiseen lastenkirjallisuuden kääntämisessä liittyy läheisesti myös adaptaation käsite. Göte Klingbergin mukaan lastenkirjallisuuden kääntämisessä nousee erityisen selvästi esille kysymys siitä, onko...
-
(Helsingin yliopisto; University of Helsinki; Helsingfors universitet, 2020)Tutkimukseni tavoitteena on selvittää lapsikäsityksen muutoksen vaikutuksia käännösratkaisuihin saksankielisessä lastenkirjallisuudessa. Tutkimusaineistona on kaksi Komet im Mumintal -saksannosta (Vivica ja Kurt Bandler, 1970 ja Birgitta Kircherer, 2001). Toisen käännöksen lähtöteksti on Tove Janssonin Kometjakten (1946) ja toisen Janssonin Kometen kommer (1968). Käännösten ilmestymisillä on aikaväliä runsaat 30 vuotta. Tämä luo hyvän asetelman tarkastella sekä mahdollisia kohdekulttuurin lapsikäsityksen muutoksia että niiden vaikutuksia kääntäjien käännösratkaisuihin. Tutkimukseni sijoittuu lastenkirjallisuuden genreen. Lastenkirjallisuuden kääntämistä ovat maassamme tutkineet erityisesti Riitta Oittinen ja Tiina Puurtinen. Tutkimusaineistoni lähtötekstien perustarina on sama. Tarkastelen tämän vuoksi tutkimuksessani myös uudelleenkääntämistä, jota maassamme ovat tutkineet laajemmin Kaisa Koskinen ja Outi Paloposki, Antoine Berman on tutkinut uudelleenkääntämistä ulkomailla. Muumit ovat innoittaneet monia tutkijoita sekä kotimaassa että ulkomailla. Viittaan työssäni myös Mareike Jendisiin, joka on tutkinut muumien vastaanottoa saksankielisissä maissa. Tutkimani aihe lapsikäsitys kääntäjien käännösratkaisujen kannalta on tutkimusaiheena uusi näkökulma muumeihin. Käännösten tuottamiseen vaikuttavat monet tekijät kohdekulttuurissa ja myös kyseisessä genressä. Lastenkirjallisuudessa toimivat monet kirja-alan ammattilaiset. He ovat niin sanottuja kirjallisuuden portinvartijoita, jotka päättävät muun muassa käännöskirjallisuuden osalta siitä, mitkä kirjat käännetään. He päättävät myös kääntäjän lisäksi siitä, miten kirja käännetään. Lastenkirjallisuuden kääntäjän lapsikäsitys vaikuttaa vain yhtenä tekijänä siihen, millainen käännöksestä on mahdollista tulla. Tutkimusmenetelmäni on vertailu. Tutkimusaineistona on teoksen yksi luku.Teen vertailun ensin kummankin lähtö- ja kohdetekstin välillä. Teen vertailun lopuksi myös saksannosten välillä. Tutkimukseni tulokset ovat tiivistetysti seuraavat: vanhemmassa saksannoksessa esiintyy muutoksia sekä kertomuksen juonessa että sanatasolla. Lähtö- ja kohdekielen välillä esiintyy myös poistoja ja lisäyksiä. Uudemmassa saksannoksessa ei tutkimassani luvussa ole merkityksen muutoksia tarinan juonessa. Pienempiä muutoksia lähtötekstiin verrattuna kuitenkin löytyy säännöllisesti, mutta määrällisesti huomattavasti vähemmän kuin runsaat kolmekymmentä vuotta aikaisemmin. Uudemmassa käännöksessä on välillä pyritty vivahteikkaampaan verbi-ilmaisuun ja tekstin rakennetta on kevennetty. Kääntäjien käännösratkaisuista voi päätellä sen, että jokin kohdekulttuurissa on muuttunut. Nämä muutokset saattavat olla yhteydessä lapsikäsityksen muutokseen lastenkirjallisuudessa ja kohdekulttuurin portinvartijoiden avarampaan suhtautumiseen siitä, mitä lastenkirjassa voi esittää. Tove Jansson totesi itse, että lapselle rakennuspalikat ovat parempi lahja kuin valmis talo. Hän luotti lapsen päättelykykyyn. Toivon, että tutkimukseni pystyy tuoman lastenkirjallisuuden kääntämiseen yhden näkökulman lisää. Lastenkirjojen käännöksissä on hyvä olla myös niitä kohtia, jossa lapsi pääsee itse päättelemään ja jatkamaan matkaa; rakentamaan juuri omanlaisensa talon. Lapselle ei ole vaarallista se, jos kaikki kertomuksen merkitykset eivät avaudu hänelle ensimmäisellä luku- tai kuuntelukerralla. Kääntäjän olisi hyvä kunnioittaa haastavien kertomusten kohtien kääntämisessä myös lähtötekstin kirjoittajan lapsikäsitystä.muassa käännöskirjallisuuden osalta siitä, mitkä kirjat käännetään. He päättävät myös kääntäjän lisäksi siitä, miten kirja käännetään. Lastenkirjallisuuden kääntäjän lapsikäsitys vaikuttaa vain yhtenä tekijänä siihen, millainen käännöksestä on mahdollista...
-
(Helsingin yliopisto; University of Helsinki; Helsingfors universitet, 2021)Kaunokirjallisuuden kääntäjä on suuressa määrin merkitysten tuottaja. Kääntäjän valitsemat käännösstrategiat tekevät käännettävästä teoksesta ymmärrettävää kohdekieltä ja pitkälti määrittävät sen, millaisena teos välittyy kohdekieliselle lukijalle. Tutkielmassani tutkin lastenkirjallisuuden kääntämistä arabian kielelle. Lastenkirjallisuudella on todettu olevan merkittävä sosiaalinen ja kasvatuksellinen vaikutus, minkä takia lastenkirjallisuuteen liittyy paljon odotuksia siitä, millaista sisältöä pidetään soveltuvana ja millaisia arvoja ja asenteita teoksilla halutaan välittää. Lastenkirjallisuuden käännökset kuvastavatkin aikaansa sopivia kasvatusihanteita ja heijastelevat yhteiskunnissa vallitsevia arvoja ja lapsikäsityksiä. Tutkielman teoreettisena lähtökohtana on deskriptiivinen käännöstutkimus, jonka tavoitteena on kuvata, millaisia käännökset ovat, ja selittää, miksi ne ovat sellaisia kuin ovat. Kääntämistä tarkastellaan uudelleenkirjoittamisena, ja tarkastelunäkökulma on kohdetekstilähtöinen. Gideon Touryn (2012) normiteorian mukaan käännöksessä käytetyt käännösstrategiat heijastelevat käännösprosessia ohjaavia normeja ja lainalaisuuksia. Käännöksen hyväksyttävyydellä tarkoitetaan pyrkimystä noudattaa kohdekielen kirjallisuuden normeja, ja adekvaattisuudella puolestaan pyrkimystä noudattaa lähtökielen kirjallisuuden normeja. Tutkielman aineistona on C. S. Lewisin teos The Horse and His Boy (1954) ja sen arabiannos, al-ḥiṣān wa-ṣabīyhi (2005), jonka on kääntänyt Saeed Baz. Tutkielma keskittyy niin sanottuihin kielenulkoisiin käännösongelmiin, joita ovat kielenulkoiseen maailmaan viittaavat sanat, kuten reaaliat ja erisnimet. Tässä tutkielmassa tarkastellaan erisnimien ja kulttuurisidonnaisten ruokasanojen kääntämistä. Tarkoituksena on kuvailla, millaisia käännösstrategioita kääntäjä on käyttänyt näiden kulttuurisidonnaisten ilmausten kohdalla, ja pohtia, voidaanko näiden valintojen perusteella päätellä jotakin kääntäjän toimintaa ohjaavista käännösnormeista. Aineiston sisällönerittelyssä käännösstrategioita on luokiteltu seitsemään kategoriaan, jotka ovat käännösvastine, translitterointi, luonnollistaminen, adaptaatio, yläkäsite, käännöslaina ja lisäys. Käännöksen ja lähtötekstin vertailussa nousi esille lukuisia kohtia, joissa käännöstä oli pyritty sovittamaan kohdekielen kirjallisuuden normeihin ja konventioihin. Kääntäjän käyttämissä käännösstrategioissa ei kuitenkaan näytä olevan selkeää ja säännönmukaista pyrkimystä kohti adekvaattista tai hyväksyttävää käännöstä, vaan kotouttavien ja vieraannuttavien käännösstrategioiden välillä näyttää vallitsevan tasapaino. Yksittäisten aiempien tapaustutkimusten rinnakkaisesta tarkastelusta nousi esille kääntämiseen liittyvien normien moniulotteisuus. Kun tuloksia peilaa aiempiin, yksittäisistä arabiannoksista tehtyihin tapaustutkimuksiin, käy ilmi, etteivät kulttuurisidonnaisten ilmausten kääntämiseen liittyvät normit ole täysin yksiselitteisiä. Kääntäjät näyttävät käyvän jatkuvaa vuoropuhelua ja neuvottelua sekä lähtötekstin että kohdeyleisön kanssa. Tämän tapaustutkimuksen pyrkimyksenä on lisätä ymmärrystä kohdeilmiön monimuotoisuudesta ja osoittaa aiheeseen liittyvän tutkimustiedon tarpeellisuuden, ajankohtaisuuden ja tärkeyden.. Tutkielmassani tutkin lastenkirjallisuuden kääntämistä arabian kielelle. Lastenkirjallisuudella on todettu olevan merkittävä sosiaalinen ja kasvatuksellinen vaikutus, minkä takia lastenkirjallisuuteen liittyy paljon odotuksia siitä, millaista sisältöä pidetään...
-
(Helsingin yliopisto; University of Helsinki; Helsingfors universitet, 2019)Pro gradu -tutkielmani tavoitteena on selvittää, poikkeavatko Leena Lehtolaisen Luminainen-romaanin englannin- ja ruotsinkielisissä käännöksissä käytetyt kulttuurisidonnaisten elementtien käännösratkaisut toisistaan, ja jos poikkeavat, niin millä tavalla. Tutkimushypoteesini on, että maiden maantieteellisen ja kulttuurisen läheisyyden vuoksi ruotsinkielisessä käännöksessä on vähemmän selittäviä käännösratkaisuja kuin englanninkielisessä. Tutkimukseni teoreettisen viitekehyksen muodostavat ennen kaikkea Ritva Leppihalmeen ja Jan Pedersenin käännöstieteelliset teoriat kulttuurisidonnaisten viittausten kääntämisestä. Tutkimusaineistona ovat Lehtolaisen romaani Luminainen (1996) ja sen käännökset Snow Woman (2014, käänt. Owen F. Witesman) ja Snöjungfrun (2002, käänt. Ann-Christine Relander). Keskityn tutkimuksessani vertaamaan ainoastaan käännösratkaisujen aiheuttamia sanastollisia eroavaisuuksia ja jätän rakenteelliset muutokset tutkimuksen ulkopuolelle. Käytän vertailevaa menetelmää, jossa luokittelen aineistosta poimimani esimerkit Leppihalmeen ja Pedersenin malleista muokkaamani jaottelun mukaisesti ja vertaan erilaisten käännösstrategioiden esiintymistä käännöksissä prosentuaalisten osuuksien perusteella. Jaan esimerkkini erisnimiin (119 kpl), reaalioihin (244 kpl), eli ilmaisuihin, jotka viittaavat erityisesti lähtökulttuurille ominaisiin ilmiöihin, ja kielensisäisiin elementteihin (193 kpl), joita ovat esimerkiksi erilaiset kielikuvat ja slangi-ilmaisut. Käytetyt käännösstrategiat jaan yhdeksään ryhmään sen perusteella, miten ne vaikuttavat käännetyn ilmaisun merkityssisältöön. Tutkimustulokseni osoittavat, että ruotsin- ja englanninkielisen käännöksen välillä on merkittävä ero kulttuurisidonnaisten ainesten kääntämisessä käytettyjen strategioiden määrällisessä jakautumisessa. Molemmissa kielissä eniten käytetyt strategiat ovat olemassa oleva käännösvastine ja eksplisitaatio eli selittävä käännös, mutta erot strategioiden käyttömäärissä ovat selvät. Ruotsinkielisessä käännöksessä on käytetty paljon vieraannuttavia menetelmiä, kuten suoraa siirtoa. Englanninkielisessä käännöksessä taas on käytetty huomattavasti enemmän kulttuurisidonnaisten viittausten mukauttamista kohdekulttuuriin (kulttuurinen adaptaatio). Tässä suppeassa aineistossa hypoteesini osoittautui paikkansapitäväksi. Ruotsinkielinen käännös sisältää vähemmän selittäviä tai muokkaavia käännösratkaisuja kuin englanninkielinen. Oletukseni on, että tämä liittyy maantieteelliseen ja kulttuuriseen läheisyyteen, koska esimerkiksi ilmaston ja yhteiskunnan samankaltaisuus tuottaa merkitykseltään samankaltaista sanastoa, ja suomalainen nimistö voi tuntua ruotsalaisesta lukijasta tutummalta kuin englanninkielisen käännöksen lukijasta.Pro gradu -tutkielmani tavoitteena on selvittää, poikkeavatko Leena Lehtolaisen Luminainen-romaanin englannin- ja ruotsinkielisissä käännöksissä käytetyt kulttuurisidonnaisten elementtien käännösratkaisut toisistaan, ja jos poikkeavat, niin millä...
-
(Helsingin yliopisto; University of Helsinki; Helsingfors universitet, 2018)Tutkielma koskee lasten kokkikirjan käännöksessä tehtyjä pragmaattisia adaptaatioita. Tavoitteenani on selvittää, minkälaisia adaptaatioita aineistossa on tehty, ja mitä ne kertovat lasten kokkikirjojen tyypillisistä käännöshaasteista. Olen erityisen kiinnostunut siitä, miten kohdelukija on huomioitu käännöksessä, ja tutkin myös kuvien vaikutusta käännökseen. Tutkimusaineistona on englantilaisen Katharine Ibbsin vuonna 2004 julkaistu, esiteini-ikäisille lapsille suunnattu Children's Cookbook (Dorling Kindersley), ja sen samana vuonna ilmestynyt, Marita Suontaustan kääntämä Nuoren kokin keittokirja (WSOY). Pragmaattiset adaptaatiot koskevat tyypillisesti tekstin kulttuurisidonnaisia elementtejä, tai niiden tarkoituksena voi olla lähtötekstin ja käännöksen vastaanottajien taustatietoerojen tasoittaminen. Olen jakanut aineistosta keräämäni, n. 50 esimerkkiä seitsemään kategoriaan kääntäjän käyttämän adaptaation perusteella. Kategoriat Lisäykset, Poistot, Eksplikoinnit, Osittaiset käännökset, Kotoutukset, Korvaukset ja Järjestyksen muutokset pohjautuvat Andrew Chestermanin ja Inkeri Vehmas-Lehdon luokitteluihin. Kategorioiden sisällä olen jaotellut esimerkit alakategorioihin sen perusteella, mitä reseptin elementtiä adaptaatio koskee. Tutkimuksesta käy ilmi, että kääntäjä yleinen strategia on kotouttava ja muutoksia ohjanneet seikat liittyvät niin tyypillisiin keittokirjojen käännöshaasteisiin, jotka koskevat pitkälti eroja lähtö- ja kohdekulttuurin ja näiden konventioiden välillä, kuin myös kuvan ja tekstin väliseen suhteeseen, kohdetekstin lukijan oletettuun tietotasoon, tekstin tilarajoitteisiin ja kääntäjän omiin ruoanvalmistusta tai tekstin sujuvuutta koskeviin näkemyksiin. Aineiston pohjalta voi havaita, että kirjan suomentaja on useimmiten turvautunut lisäyksiin, kotoutuksiin ja korvauksiin, kun taas poistot, järjestyksen muutokset, eksplikoinnit ja osittaiset käännökset ovat aineistossa harvinaisia. Kääntäjän adaptaatioissa näkyy myös systemaattisuutta, sillä esim. raaka-aineiden kohdalla kääntäjä on aina tehnyt lisäyksen, kotoutuksen tai korvauksen, ja poistot tai osittaiset käännökset koskevat vain työohjeita ja reseptien kuvailuja. Tutkimus tukee etenkin Vehmas-Lehdon teoriaa, jonka mukaan suomentajan yleisimmät käyttämät adaptaatiot koskevat usein kulttuuri- ja konventioeroja tai eroja lähtötekstin ja käännöksen vastaanottajien oletetuissa taustatiedoissa, ja nämä ovat aineiston pohjalta adaptaatioiden tärkeimmät syyt. Tutkimus osoittaa myös, että lasten keittokirjallisuus aiheuttaa kääntäjälle samankaltaisia haasteita kuin aikuisille suunnatut kokkikirjat sen lisäksi, että kääntäjä on muokkauksissaan ottanut lapset kohdelukijoina erityisesti huomioon., Kotoutukset, Korvaukset ja Järjestyksen muutokset pohjautuvat Andrew Chestermanin ja Inkeri Vehmas-Lehdon luokitteluihin. Kategorioiden sisällä olen jaotellut esimerkit alakategorioihin sen perusteella, mitä reseptin elementtiä adaptaatio koskee...
-
(Helsingin yliopisto; University of Helsinki; Helsingfors universitet, 2016)Tutkielmassa tarkastellaan Richard Scarryn Richard Scarry’s ABC Word Book (2001[1971]) -lastenkirjan suomenkielistä käännöstä ABC Kirja (2008[1974]) lastenkirjallisuuden kääntämisen ja skopos-teorian valossa. Teos on 61-sivuinen kuvitettu aakkoskirja, jonka jokaisella aukeamalla on yksi aakkonen. Kyseinen aakkonen esiintyy aukeamalla olevissa teksteissä, jotka koostuvat yksittäisistä substantiiveista, lausekkeista tai lyhyistä tekstikappaleista. Tekstit liittyvät ja viittaavat kuvituksessa esiintyviin asioihin, esineisiin, henkilöihin ja tilanteisiin. Aakkoskirjan tarkoituksena on opettaa pienelle lapselle aakkosia ja viihdyttää lapsilukijaa. Tutkielman aiheen valintaperusteena on puute kuvakirjojen kääntämisen tutkimuksesta ja eritoten aakkoskirjojen kääntämisen tutkimuksesta. Tarkoituksena on myös tapaustutkimuksen avulla soveltaa skopos-teoriaa kuvakirjojen kääntämiseen. Lastenkirjallisuuden kääntämisessä korostuvat usein kulttuuriset eroavaisuudet lähtö- ja kohdeyleisön välillä. Näistä käytetään usein termejä kotouttaminen ja vieraannuttaminen. Kotouttaminen tarkoittaa käännöstieteissä lähestymistapaa, jossa kääntäjä tuo tekstin lähemmäs kohdekulttuurin lukijaa häivyttämällä lähtötekstin vieraita elementtejä. Kotouttamisen vastakohdassa, vieraannuttamisessa, kääntäjä säilyttää kohdekulttuurin lukijalle vieraat elementit käännöksessään. Tutkielman tukena käytetään näkemyksiä lasten kuvakirjojen kääntämisestä, sillä kuvituksella on suuri merkitys käännösratkaisujen kannalta. Kuvitus asettaa rajoja kääntäjän ratkaisuille, mutta se voi tarpeen tullen tarjota myös vihjeitä ja inspiraatiota. Tutkielman teoriapohja nojautuu myös Hans J. Vermeerin (Reiss & Vermeer 2013) hahmottelemaan skopos-teoriaan, jossa käännöksen tarkoitus (skopos) määrää sen sisällön. Tutkielman analyysiosiossa tarkastellaan alkutekstiä ja sen käännöstä esitetyn teorian valossa. Huomio kohdistuu englannin ja suomen erilaisiin aakkosjärjestelmiin, mikä on johtanut aakkosten kotouttamiseen käännöksessä. Aakkosten kotouttaminen on johtanut myös niiden järjestyksen muuttamiseen. Nämä asiat vaikuttavat merkittävästi myös kääntäjän käännösratkaisuihin, sillä jokaisten aukeaman tekstien on sisällettävä kyseinen aakkonen. Kääntäjä voi valita suoran suomenkielisen vastineen vain, jos se sisältää annetun aakkosen. Muussa tapauksessa kääntäjä on käyttänyt esimerkiksi poistoja, lisäyksiä tai spesifikaatioita suomennosratkaisuinaan. Pidempien virkkeiden ja tekstikappaleiden kohdalla suora käännös on vielä vaikeampi toteuttaa, jolloin kääntäjä on päätynyt luomaan vapaamman suomennoksen. Kuvat rajaavat käännösratkaisuja, mutta monissa kohdissa kääntäjä näyttää myös hakeneen kuvituksesta inspiraatiota suomennokseen. Lisäksi analyysiosiossa keskitytään kertojan ja lukijan väliseen vuorovaikutukseen sekä suomennoksessa esiintyviin kotouttaviin ratkaisuihin hahmojen nimissä ja yksittäisissä tekstikohdissa. Lähtöteksti pyrkii osallistamaan lasta lukuprosessiin esittämällä tälle kysymyksiä. Myös käännös toteuttaa tätä ominaisuutta, vaikkakaan ei aina samoissa kohdissa kuin alkuteksti. Henkilöhahmojen nimet on kotoutettu suomenkielisiksi, sillä suomennoksen ilmestymisen aikaan kotouttaminen oli Suomessa yleisesti käytetty käännösstrategia. Lisäksi ratkaisuun vaikuttanee tekstin luettavuus ja se, että monella teoksessa esiintyvällä hahmolla on jo olemassa vakiintunut suomenkielinen vastine. Käännöksessä on myös havaittavissa yksittäisiä tekstikohtia, joissa esiintyy kotouttavia käännösratkaisuja. Alkuteksti ei kuitenkaan usein sisällä vieraannuttavia elementtejä, joten kotouttamisen valintaa on todennäköisesti ohjannut enemmänkin tekstin skopos. Analyysin tulokset osoittavat, että kääntäjän käännösratkaisuja ohjaa käännöksen tarkoitus (skopos) — viihdyttää lapsilukijaa ja opettaa tälle aakkosia. Myös tekstin rakenne on osa skoposta; käännöksen jokaisen aukeaman on lähtötekstin tapaan sisällettävä yksi aakkonen, joka esiintyy aukeamalla olevissa teksteissä.Tutkielmassa tarkastellaan Richard Scarryn Richard Scarry’s ABC Word Book (2001[1971]) -lastenkirjan suomenkielistä käännöstä ABC Kirja (2008[1974]) lastenkirjallisuuden kääntämisen ja skopos-teorian valossa. Teos on 61-sivuinen kuvitettu...
-
(Helsingin yliopisto; University of Helsinki; Helsingfors universitet, 2020)Aleksis Kiven vuonna 1870 ilmestynyt romaani Seitsemän veljestä kulkee tiiviisti mukana koulujen opetussuunnitelmissa ja oppimateriaaleissa. Monelle oppilaalle tuo klassikkoteos on liian haastava luettavaksi vielä yläkoulussakin. Monesti näillekin oppilaille on kuitenkin tuttu Mauri Kunnaksen vuonna 2002 ilmestynyt Seitsemän koiraveljestä -teos. Tästä tilanteesta kumpusi tutkielmani aihe. Halusin tutkielmassani selvittää, miten Kunnaksen adaptoima eli mukauttama tarina koiraveljeksistä vastaa mallitekstinsä eli Kiven Seitsemän veljeksen tarinaa ja miten alkuperäistä tekstiä on muokattu, jotta se olisi kuvakirjan ensisijaiselle lukijalle eli lapselle sopiva. Päätin käsitellä teosten suhdetta enimmäkseen adaptaation teorian termein, sillä siinä huomio on yleensä lapsilukijassa. Adaptaatio tarkoittaa mukautumista tai sopeutumista. Seitsemän koiraveljestä on kuvakirjamuotoon sopeutettu ja lyhennetty versio Seitsemästä veljeksestä. Adaptaatioilmiötä on tutkittu melko vähän kirjallisuuden saralla. Tunnetumpia adaptaatioita ovat mediasta toiseen tehdyt mukauttamiset, kuten kirjasta elokuvaksi tapahtuva muutos. Tästä syystä myös tutkielmassa käyttämäni termit ovat omia suomennoksiani: Sisällöllinen adaptaatio kohdistuu teoksen sisällön muokkaamiseen esimerkiksi tarinaa karsimalla. Muodollinen adaptaatio liittyy esimerkiksi valintoihin, joita tehdään lapsilukijan takia. Tyylillinen adaptaatio liittyy vahvasti teoksen kielellisiin piirteisiin. Median adaptaatio koskee muun muassa teoksen pituutta ja kuvitustiheyttä. Tutkielma osoittaa Seitsemän koiraveljeksen noudattavan pitkälti mallitekstinsä sisältöä ainakin Seitsemän veljeksen tärkeimpinä pidettyjen tapahtumien osalta. Lapsilukijan kokemusmaailmalle oletettavasti melko kaukaisia juonenkäänteitä, kuten esimerkiksi vaimon hankintaa tai humalaa ei käsitellä samassa laajuudessa kuin alkuperäisteoksessa. Lapsilukijan omaan elämäntilanteeseen läheisesti kuuluva aihe, lukutaidon hankkiminen, saa puolestaan runsaasti tilaa. Vaikeita aiheita ei adaptaatiossakaan vältellä, vaan siinä käsitellään myös väkivaltaa, jota Seitsemässä veljeksessäkin riittää. Adaptaatiossa on kiinnitetty huomiota myös kieleen, joka on suurelta osin mukautettu lapsilukijan tarpeita vastaavaksi ottaen kuitenkin mukaan myös Kiven käyttämän kielen ominaispiirteitä. Seitsemän koiraveljestä johdattaa lukijansa vahvasti Seitsemän veljeksen maailmaan ja mahdollistaa esimerkiksi keskustelun yleisellä tasolla teoksen juonesta, mutta saadakseen käsityksen siitä monipuolisesta suomalaisuuden kuvasta, jonka Seitsemän veljestä tarjoaa, on luettava alkuperäisteos.huomio on yleensä lapsilukijassa. Adaptaatio tarkoittaa mukautumista tai sopeutumista. Seitsemän koiraveljestä on kuvakirjamuotoon sopeutettu ja lyhennetty versio Seitsemästä veljeksestä. Adaptaatioilmiötä on tutkittu melko vähän kirjallisuuden saralla...
-
(Helsingin yliopisto; University of Helsinki; Helsingfors universitet, 2018)Jokaisella, joka laatii tekstejä, on oma kirjoitustyylinsä, eivätkä kääntäjät ole poikkeus. Vaikka kääntäjän tyyliin ei yleensä kiinnitetä paljon huomiota käännöstieteessä, aihetta koskevat tutkimukset ovat osoittaneet, että saman henkilön kääntämissä teksteissä on havaittavissa yhteneväisiä tyylipiirteitä. Tämän tutkimuksen tarkoitus on jatkaa kääntäjän tyylin tutkimusta käyttämällä uutta menetelmää, jossa käännöksiä verrataan kääntäjän itse laatimaan alun perin kohdekieliseen tekstiin. Aineistoon kuuluu Tuomas Nevanlinnan romaani Antero joutuu luontoon (2004) sekä Nevanlinnan suomennokset kolmesta teoksesta: Michael Bondin Olga da Polga (The Tales of Olga da Polga, 1971), Russell Brandin Hamelnin pillipiipari (The Pied Piper of Hamelin, 2014), sekä Neil Gaimanin Onneksi oli maitoa (Fortunately, The Milk, 2014). Yleinen näkemys kääntäjän tyylistä tuntuu käännöstieteessä olevan se, että kääntäjän pitäisi enemmän mukautua lähdetekstin kirjoittajan tyyliin kuin tuoda omaa tyyliään esille. Erityisesti kaunokirjallisten tekstien kohdalla on kumminkin tapauksia, joissa kääntäjä pääsee käyttämään luovempia ja vapaampia käännösmenetelmiä tuoden siten esille omaa tyyliään. Baker (2000), Saldanha (2005) ja Pekkanen (2010) ovat tutkineet kääntäjän tyyliä juurikin kaunokirjallisissa teoksissa käyttäen apunaan vertailevia tutkimusmenetelmiä. He ovat päättyneet tutkimuksissaan samankaltaisiin tuloksiin; saman henkilön laatimista käännöksistä on löydettävissä juuri kyseiselle kääntäjälle ominaisia tyylipiirteitä, joita ei voi selittää lähdetekstin tyylillä tai kohdekielen normeilla. Samoin kuin edellä mainituissa tutkimuksissa, myös tässä tutkimuksessa on käytetty vertailevaa menetelmää, jossa käännettyjä tekstejä verrataan paitsi toisiinsa ja lähdeteksteihin, myös kääntäjän itse laatimaan kohdekieliseen tekstiin. Tutkittavat tyylipiirteet ovat seuraavat: allitteraatio, puhumista ilmaisevat verbit ja henkilöhahmoon viittaavat kolmannen persoonan pronominit. Kyseisten piirteiden esiintyvyyksiä sekä romaanissa että suomennoksissa verrataan toisiinsa. Tutkimuksesta käy ilmi, että aineistossa on havaittavissa sellaisia piirteitä, jotka vaikuttavat osalta Nevanlinnan omaa tyyliä. Varsinkin allitteraatioiden käyttö nousee esille; jokaisessa teoksessa on käytetty allitteraatioita tavalla, joka ei jäljittele alkutekstien tyyliä, ja jolla on havaittavissa oleva funktio. Pronomineja Nevanlinna käyttää sekä suomennoksissaan että omassa teoksessaan johdonmukaisesti; kerronnassa käytetyt pronominit ovat yleiskielen mukaisia, puhekieltä esiintyy välillä dialogissa sekä yhden teoksen minäkerronnassa. Puhumista ilmaisevia verbejä Nevanlinna taas ei käytä suomennoksissaan yhtä monipuolisesti kuin omassa teoksessaan, joten tämän piirteen kohdalla kääntäjän tyyli ei tule selkeästi esille.havaittavissa yhteneväisiä tyylipiirteitä, jotka voidaan katsoa osaksi suomentajan tyyliä? Entä näkyykö Nevanlinnan tyyli kirjailijana hänen laatimissaan käännöksissä? Aiempien tutkimusten (Baker 2000, Saldanha 2005, Pekkanen 2010) perusteella vaikuttaisi...
siihen, kuinka se voi tulla esille käännöksissä. Tarkastelen myös aiempia kääntäjän tyyliä koskevia tutkimuksia ja sitä, millaisiin tuloksiin ne ovat päätyneet. Koska tutkimani kaunokirjalliset teokset ovat lastenkirjoja, katson tarpeelliseksi myös...
-
(Helsingfors universitet; University of Helsinki; Helsingin yliopisto, 2011)Tutkielmassa tarkastellaan lastenkirjallisuuden kääntämistä ja adaptoimista ja sitä, kuinka toisaalta aika, paikka ja ilmapiiri sekä toisaalta genreodotukset vaikuttavat kääntämiseen. Työssä analysoidaan L. M. Montgomeryn kirjan Rilla of Ingleside suomennosta ja ruotsinnosta, jotka ovat lyhennettyjä ja muokattuja. Teoreettisena pohjana käytetään mm. Oittisen (1993, 1995, 2002) ajatuksia lastenkirjallisuuden adaptoimisesta ja kääntämisen etiikasta sekä esim. Solinin (2006), Pettersonin (2006) ja Fowlerin (1982) näkemyksiä genreistä. Vuonna 1921 julkaistu alkuteos sijoittuu ensimmäisen maailmansodan aikaan Kanadan kotirintamalle, ja sen patrioottisuudessa ja saksalaisvastaisuudessa näkyy ns. sotamyytin vaikutus. Ruotsinnos on julkaistu jo vuonna 1929, mutta poliittinen ilmapiiri neutraalissa Ruotsissa oli kovin erilainen. Suomennos on julkaistu vasta vuonna 1962, jolloin teoksen tulkintaan vaikuttivat toisen maailmansodan jälkimainingit ja kylmän sodan arkaluontoinen asetelma. Analyysin perusteella poliittisen ilmapiirin muutos näkyy käännöksissä selkeästi. Alkuteos on sotamyönteinen, ja siinä suomitaan ja pilkataankin sodan vastapuolia, etenkin Saksaa, säälimättömästi, kun taas käännökset ovat paljon neutraalimpia. Ruotsinnoksessa loukkauksia lievennetään; suomennoksessa jopa kansallisuuksia häivytetään ja usein puhutaan vain vihollisesta . Montgomery on tunnettu ala-asteikäisten suosimista tyttökirjoistaan . Tutkielmassa todetaan, että vaikka Montgomery oli kirjoittanut teoksen aavistuksen vanhemmalle yleisölle, teini-ikäisille, genreodotusten vuoksi käännöksiä on muokattu aiemmalle kohdeyleisölle sopivaksi. Käännöksissä on lievennetty väkivaltaa ja muita lapsille sopimattomaksi katsottuja elementtejä. Lisäksi tutkimuksessa havaittiin, että vastoin aiempaa tietoa suomentaja vaikuttaisi olleen tietoinen ruotsinnoksessa tehdyistä ratkaisuista ja hyödyntäneen niitä jonkin verran.Tutkielmassa tarkastellaan lastenkirjallisuuden kääntämistä ja adaptoimista ja sitä, kuinka toisaalta aika, paikka ja ilmapiiri sekä toisaalta genreodotukset vaikuttavat kääntämiseen. Työssä analysoidaan L. M. Montgomeryn kirjan Rilla of Ingleside...
-
(Helsingfors universitet; University of Helsinki; Helsingin yliopisto, 2016)Tutkielmassa tarkastelen reaalioiden käännösstrategioita ja käännösstrategioiden taustalla vaikuttavia tekijöitä vertaillen Haruki Murakamin Shikisai o motanai Tazaki Tsukuru to, kare no junrei no toshi (2013) -teoksen reaalioita ja niiden käännöksiä Raisa Porrasmaan Värittömän miehen vaellusvuodet -käännöksessä (2014). Analysoin käännösreaalioita Ritva Leppihalmeen (2001) käännösstrategioiden sekä kotouttamisen ja vieraannuttamisen käsitteiden pohjalta. Lisäksi tarkastelen mahdollisia syitä käännösstrategioiden taustalla: reaalialuokkia, ympäröivää tekstiä sekä japanilaisen kulttuurin tunnettuutta Suomessa. Minua kiinnostaa tietää, millaisia käännösstrategioita japaninkielisen romaanin suomennoksessa on käytetty ja miksi. Analyysissani paljastuu, että kotouttavia käännösstrategioita on käytetty hieman enemmän kuin vieraannuttavia strategioita. Yksittäisissä strategioista suosituin on ollut kuitenkin vieraannuttamisen ja kotouttamisen välimaastoon sijoittuva selittämisstrategia. Suomalaislukijalle vielä suhteellisen kaukaisen japanilaisen kulttuurin reaalioiden selittämiselle lienee tarvetta. Toisaalta samaista strategiaa ei ole lähes ollenkaan romaanin dialogissa, mikä kielii kyseisen strategian tekstuaalisesta raskaudesta. Birgit Nedergaard-Larsenin (1993) ja Peter Newmarkin (1988) teorioiden pohjalta jakamiani reaalialuokkia tarkastellessani selviää, että maantieteellisten reaalioiden kohdalla ei ole käytetty lainkaan vieraannuttavia käännösstrategioita. Muuten reaaliluokkien vaikutus käännösstrategioihin jää epäselväksi aineistoni suppeuden vuoksi. Tutkimukseni havainnollistaa erilaisia reaalioiden käännösratkaisuja japanista suomennettaessa ja raottaa niiden taustalla olevia tekijöitä. Tutkimustani olisi mielenkiintoista jatkaa laajemmalla aineistolla – tämä kenties avaisi tarkemmin yhteisiä tekijöitä tiettyjen reaalioiden käännösstrategioiden taustalla.). Kokonaisstrategiana kotouttamista pidetään tyypillisenä ennen kaikkea lastenkirjallisuuden käännöksissä (Leppihalme 2007: 370), joissa vaikka koko tapahtumapaikka voi siirtyä kohdekulttuurin paikkakunnalle, mutta paikallisstrategiana esimerkiksi mittojen muuttaminen...
……………………….15 3 REAALIOIDEN KÄÄNNÖSSTRATEGIAT AINEISTOSSA……………….18 3.1 Kotouttavat käännökset……………………………………………..18 3.1.1. Kulttuurinen adaptaatio…………………………………..19 3.1.2 Yläkäsitteellä korvaaminen……………………………….24 3.1.3 Poisto……………………………………………………...29 3...
-
(Helsingin yliopisto; University of Helsinki; Helsingfors universitet, 2018)Tutkielmani käsittelee irreaalioiden kääntämistä. Etsin irreaalioita ja niiden käännöksiä Terry Pratchettin Kiekkomaailma-romaanista Going Postal (2004) ja Mika Kivimäen tekemästä käännöksestä Posti kulkee (2012). Kysyn, miten irreaaliat on käännetty ja miksi ne on käännetty kuten on. Kysyn myös, onko jokin käännösstrategia yleisempi kuin muut ja miksi. Käsittelen sekä tavallisia irreaalioita että erisnimiä, mutta tutkin jokaisesta irreaaliasta vain yhden esiintymän. Menetelmänäni oli se, että ensin etsin irreaaliat ja merkitsin ne, ja sen jälkeen etsin irreaalioille käännökset ja merkitsin sekä irreaaliat että niiden käännökset taulukkoon. Sitten luokittelin käännökset sen mukaan, millaista käännösstrategiaa irreaalian kääntämisessä on käytetty. Käytin muun muassa konteksti- ja genretietoa selittääkseni käännöksiä. Hyödyntämiäni käännösstrategioita ovat Leppihalmeen (2001: 141 & 2011: 129) laina, käännöslaina, kulttuurinen adaptaatio, eksplikointi ja poisto sekä Leppihalmeen (2001: 141) mainitsema uudelleen luova käännös ja Pedersenin (2007: 149 & 2011: 97) virallinen vastine. Näistä kaikkia Kivimäki on käyttänyt tavallisten irreaalioiden kääntämisessä, mutta erisnimikäännösten kanssa poisto ja virallinen vastine eivät ole relevantteja. Tavallisten irreaalioiden ja nimien käännöksissä ja niiden kanssa käytettyjen strategioiden yleisyydessä on havaittavissa sekä yhteneväisyyksiä että eroja. Esimerkiksi yleisin käännösstrategia koko aineiston kohdalla on käännöslaina, jota Kivimäki näyttää suosivan. Erisnimien kohdalla yleisempi on kuitenkin laina. Ero selittyy suureksi osaksi sillä, ettei kaikilla erisnimillä ole käännettäviä konnotaatioita. Kaiken kaikkiaan Kivimäen käännökset ovat kuitenkin usein varsin kotouttavia. Lisäksi monien irreaalioiden kirjoitusasuja on muokattu. Monesti Kivimäen käännösratkaisut myös sujuvoittavat tekstiä ja helpottavat lukemista. Käännösratkaisuihin näyttävät usein vaikuttaneen genre, konteksti, irreaalioiden merkitykset ja toiset käännösratkaisut.muun muassa konteksti- ja genretietoa selittääkseni käännöksiä. Hyödyntämiäni käännösstrategioita ovat Leppihalmeen (2001: 141 & 2011: 129) laina, käännös- laina, kulttuurinen adaptaatio, eksplikointi ja poisto sekä Leppihalmeen (2001: 141...
. Tavallisten irreaalioiden ja nimien käännöksissä ja niiden kanssa käytettyjen strategioiden ylei- syydessä on havaittavissa sekä yhteneväisyyksiä että eroja. Esimerkiksi yleisin käännösstrategia koko aineiston kohdalla on käännöslaina, jota Kivimäki näyttää...
-
(Helsingfors universitet; University of Helsinki; Helsingin yliopisto, 2017)Tässä pro gradu -tutkielmassa verrataan henkilöhahmon rakentumista James M. Cainin romaanissa Double Indemnity (Nainen ilman omaatuntoa 1936) sekä siitä tehdyssä, Billy Wilderin ohjaamassa elokuva-adaptaatiossa (1944). Työssä on tarkoitus tutkia tarinan päähenkilön läpikäymiä muutoksia käyttäen hyväksi Baruch Hochmanin luomia henkilöhahmoanalyysin periaatteita, sekä analysoida mahdollisia muutoksia elokuvan tuotannon aikana vallinneiden säännösten ja moraalisen ilmapiirin kontekstissa. Tutkielman pääasiallisina lähteinä toimivat James M. Cainin romaani, Billy Wilderin elokuva-adaptaatio sekä Raymond Chandlerin ja Billy Wilderin kirjoittama kuvauskäsikirjoitus. Lähteitä käsitellään genreteorian ulkopuolella, sillä varhaisena film noir -teoksena nykyisin tunnettua lajityyppiä ei elokuvan julkaisuajankohtana vielä tunnettu. Tutkimus koostuu pääasiallisesti tarinan päähenkilön Walter Huffin (elokuvassa Neff) henkilöhahmon rakentumisen yksityiskohtaisesta analyysistä. Teokset analysoidaan Hochmanin kahdeksan piirteen kategorioiden kautta eri luvuissa, jonka jälkeen niiden välillä olevia eroja tarkastellaan vertailevan tutkimuksen näkökulmasta. Tutkielman löydösten syitä pohditaan useasta näkökulmasta. Yhteiskunnallisena kontekstina toimivat William Marlingin ajatukset ns. kovaksi keitettyjen rikosromaanien sekä niiden pohjalta muodostuneen film noir -elokuvasuuntauksen suhdetta maailmansotien välisen ajan Yhdysvaltojen kansalliseen moraaliin ja ajatusmaailmaan. Elokuvatuotannon kontekstina toimivat Hollywoodin tuotantokoodi ja sen ajama itsesensuuri, sekä Billy Wilderin ajatukset elokuvanteosta. Tutkielma päätyy siihen, että Cainin tarinan päähenkilöä on tiedostetusti muutettu samaistuttavampaan sekä moraalisesti hyväksyttävämpään muotoon. Muutosten pohjalla ovat olleet alkuperäistekstin tyyliseikat ja niiden sovittaminen audiovisuaaliseen muotoon, itsesensuuri ja tuotantokoodin tiukkojen ohjesääntöjen noudattaminen sekä ohjaajan elokuvanteon preferenssit.pääasiallisina lähteinä toimivat James M. Cainin romaani, Billy Wilderin elokuva-adaptaatio sekä Raymond Chandlerin ja Billy Wilderin kirjoittama kuvauskäsikirjoitus. Lähteitä käsitellään genreteorian ulkopuolella, sillä varhaisena film noir -teoksena nykyisin...
-
(Helsingfors universitet; University of Helsinki; Helsingin yliopisto, 2016)Yritysten kansainvälistymisen myötä monikielinen kommunikaatio tulee osaksi yritysten markkinointistrategiaa. Digitaalinen markkinointi ja sen osana yrityksen omat verkkosivut ovat niin suurten kuin pientenkin yritysten nykypäivää. Kääntämisen näkökulmasta enää ei puhuta yksinomaan mainonnan kääntämisestä, vaan monikielisestä kaupallisesta viestinnästä ja sen käännösstrategioista. Kääntäjä ei tee käännösstrategisia päätöksiä yksin, vaan noudattaa yrityksen valitsemaa markkinointistrategiaa ja toimii omaa kohdekulttuurista ja -kielellistä taitoa hyödyntäen. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten kulttuurinen adaptaatio voidaan ottaa huomioon yrityksen monikielisessä kommunikaatiostrategiassa. Kun tietää, millaisia käännösstrategioita yritykset voivat käyttää ja mihin asioihin niiden tulisi kiinnittää huomiota, on paikallisen kuluttajan tai ostajan suostuttelu tehokkaampaa. Verkkosivujen erilaisten adaptaatiotasojen ja -keinojen tunnistaminen ja valinta auttavat sopeuttamaan kaupallinen viestintä paikalliseen kulttuuriin ja kohdesegmenttiin. Näin yrityksen imago ja tuotteiden myyminen puhuttelee paremmin kohderyhmää. Teoriaosassa esitellään aluksi piirteitä, joita erityisesti kaupallinen viestintä sisältää. Viestintä on erilaista yritysten välisessä ja kuluttajille suunnatussa viestinnässä. Myös toimiala ja tuotteiden luonne vaikuttavat adaptaatioon. Tarkastelun kohteeksi otetaan myös Ira Torresin esittämän tieto-/suostuttelusuhde, jonka määrä vaihtelee erilaisissa kaupallisissa teksteissä. Teoriassa esitellään Mathieu Guidèren kaupallisen viestinnän strategiat sekä keinoja adaptaation tekemiseksi. Kun puhutaan verkkosivujen mukauttamisesta paikalliseen kulttuuriin, Guidère esittää kolme päästrategiaa: standardisoitu, täysin mukautettu ja lokalisoitu kommunikaatio. Standardisoidussa kommunikaatiossa viestintä on samanlaista niin tekstin kuin siihen sisältyvien kuvien osalta. Ainoa muuttuva tekijä maasta toiseen on alueen valittu kieli. Toinen ääripää strategioista on tehdä jokaiseen maahan tai yhtenäiselle markkina-alueelle omanlaisensa kampanja tai verkkosivu. Lokalisoidussa kommunikaatiostrategiassa kaupallista viestiä voidaan mukauttaa monella tasolla ja monin eri keinoin. Verkkosivuja koskien tällöin kuitenkin yrityksen imago ja sen tuotemerkki ovat helposti tunnistettavissa adaptaatiosta huolimatta. Analyysin tutkimuskohteiksi valitsin kolme globaalisti toimivaa suomalaisyritystä, joilla on Ranskan markkinoille suunnatut verkkosivut. Komparatiivisen ja kvalitatiivisen analyysin perusteella arvioin Wipakin, Rapalan ja Polarin omia suomen-/englannin- ja ranskankielisiä sivuja keskenään. Tarkastelin valittua kommunikaatiostrategiaa ja niiden puitteissa verkkosivuilla tehtyjä muokkauksia. Teorian perusteella käytin analyysivälineinä Guidèren luokituksia peili- ja kaleidoskooppisivuihin sekä makro- ja mikrotasolla esiintyviä adaptaation keinoja. Tarkastelin myös luovan vai funktionaalisen adaptaation keinoja ja niiden ilmenemistä teksti ja kuvatasolla. Retoriikan osalta analysoin erityisesti argumentointia ja tieto-/suostuttelusuhdetta sekä tekstin deskriptiivisyyttä ja/tai preskriptiivisyyttä. Analyysini toi esiin, että Wipak oli käyttänyt standardisoidun kommunikaation strategiaa. Verkkosivut edustivat peilisivuja. Makro- ja mikrotasolla ei ollut havaittavissa merkittäviä eroja. Tuotteiden teknisen luonteen vuoksi sivusto sisälsi paljon tietoa, mutta myös suostuttelua yleisellä tasolla. Mitä yksityiskohtaisemmin tuotteita kuvattiin, sitä enemmän käytettiin ns. teknisiä ankkureita, mutta ympäröivässä tekstissä oli käytetty myös suostuttelua. Rapalan Ranskan sivusto oli luotu kokonaan uudelleen. Muokkausta oli tehty sekä makro- että mikrotasolla. Teksti ja audiovisuaalinen materiaali oli kirjoitettu uudestaan. Polarin sivusto edusti lokalisoitua kommunikaatiostrategiaa. Muokkausta oli tehty lähinnä mikrotasolla. Sivuston tematiikka säilyi kuitenkin samana kieliversioista toiseen.omaa kohdekulttuurista ja -kielellistä taitoa hyödyntäen. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten kulttuurinen adaptaatio voidaan ottaa huomioon yrityksen monikielisessä kommunikaatiostrategiassa. Kun tietää, millaisia käännösstrategioita yritykset...
-
(Helsingin yliopisto; University of Helsinki; Helsingfors universitet, 2019)Tutkielma käsittelee lukijaa sitouttavia tekniikoita yhdysvaltalaisten lastenkirjojen takakansiteksteissä. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, millainen retorinen rakenne lastenkirjojen takakansiteksteissä on, millaisia lukijaa sitouttavia strategioita lastenkirjojen takakansiteksteissä käytetään, ja löytyykö piirteiden käytössä eroavaisuuksia eri ikäryhmille suunnatun lastenkirjallisuuden takakansitekstien välillä. Tutkittavat lastenkirjallisuuden lajit ovat kuvakirjat, kouluikäisille suunnatut kirjat, nuorten aikuisten kirjat sekä lapsille suunnattu tietokirjallisuus. Tutkielman aineisto koostuu yhteensä 160 takakansitekstistä, joiden analysoinnissa käytettiin lähilukumenetelmää. Tutkielmassa vertaillaan eri ikäryhmille suunnattujen lastenkirjojen takakansitekstien retorista rakennetta Gea-Valorin ja Inigo Rosin mallia (2009) apuna käyttäen. Tutkielmassa hyödynnetään myös mukautettua versiota Ken Hylandin akateemisen diskurssin mallista (2005) lukijaa sitouttavien piirteiden tunnistamiseksi. Lukijaa sitouttaviksi interpersoonaisiksi piirteiksi laskettiin tutkielmassa lukijan puhuttelu, käskyt, kysymykset sekä sivuhuomautukset. Tutkielmassa osoitetaan, että lastenkirjojen takakansitekstejä voidaan pitää luonteeltaan interpersoonaisina, ja niissä ilmenevillä sitouttamismerkitsijöillä on oma osansa lukijan vakuuttamisessa. Tutkielmassa selvisi, että lastenkirjojen takakansitekstien rakenteiden välillä on pieniä eroavaisuuksia, mutta mitään huomattavaa trendiä ei ollut nähtävissä. Kaikille teksteille yhteinen piirre oli kirjan sisällön kuvaileminen. Interpersoonaisia sitouttamismerkitsijöitä löytyi yleisesti ottaen eniten nuorille aikuisille suunnattujen kirjojen takakansiteksteistä, mutta muuten erot kategorioiden välillä eivät olleet merkittäviä. Yleisimpiä teksteissä ilmenneitä interpersoonaisia piirteitä olivat lukijan puhuttelu sekä kysymykset. Tutkielma osoittaa, että Hylandin metadiskurssimallia voidaan tietyin genrepohjaisin mukautuksin soveltaa akateemisen diskurssin lisäksi myös muihin tekstilajeihin.strategioita lastenkirjojen takakansiteksteissä käytetään, ja löytyykö piirteiden käytössä eroavaisuuksia eri ikäryhmille suunnatun lastenkirjallisuuden takakansitekstien välillä. Tutkittavat lastenkirjallisuuden lajit ovat kuvakirjat, kouluikäisille suunnatut...
-
(Helsingfors universitet; University of Helsinki; Helsingin yliopisto, 2017)Tässä tutkielmassa analysoin Never Alone -videopeliä ja millä tavoin se on adaptaatio Robert Nasruk Clevelandin perinteisesti suullisesti kerrotusta alaskalaisesta Inupiaq-alkuperäiskansan tarinasta Kunuuksaayuka. Tutkielman keskeisiä teemoja ovat Alaskan Inupiaq-alkuperäiskansan kulttuuriset vaikutteet videopelin henkilöhahmoihin ja keskeisiin teemoihin. Analysoin jokaista videopelin kolmeatoista lukua, sekä vertaan niitä alkuperäisen teoksen rakenteeseen ja sisältöön. Tutkimalla Inupiaq-kansan kulttuuria ja historiaa tarkoituksenani on selvittää, miten ne esitetään sekä videopelissä että alkuperäisessä tarinassa. Analyysini kohteena on videopelin kolmetoista lukua, joista jokaisessa esitetään Inupiaq-kansalle tärkeitä teemoja ja kulttuurisia arvoja. Analysoin myös, kuinka uskollinen videopelin tarina ja tapahtumat ovat alkuperäiseen tarinaan verrattuna tutkimalla mitä adaptaatioprosessissa on otettu huomioon, kun tarina on käännetty suullisen kerronnan muodosta interaktiivisen videopelin muotoon. Vertailen miten tarinan sisältöä on muutettu tarkastelemalla onko tarinallisia elementtejä muutettu, lisätty tai poistettu. Tutkielman keskeisin teoreettinen viitekehys on Robert M. Nelsonin teoria homologiasta kirjalisuudessa, jonka mukaan useat teokset voivat olla peräisin samasta lähteestä ja pitää sisällään saman perusrakenteen. Tarinasta Kunuuksaayuka on olemassa monta erilaista versiota, joista jokainen on omalla tavallaan erilainen kertojasta riippuen, mutta kaikissa tarinoissa on hahmotettavissa sama perusrakenne. Tämä tutkielma analysoi Clevelandin Kunuuksaayukan ja videopeli Never Alonen välillä olevaa homologiaa kirjallisuuden näkökulmasta. Tutkin jokaista videopelin lukua tapahtumajärjestyksessä, videopelin juonen tapahtumien kulun mukaisesti. Kiinnitän huomiota videopelin pelimekaniikkoihin ja siihen, miten tietyt pelimekaniikat heijastavat Inupiaq-kansan arvoja. Analysoin tapahtumien kulun mukaisesti videopelin yhteyttä alkuperäiseen teokseen, joka on Inupiaq-kansan jäsenen, Robert Nasruk Clevelandin, versio tarinasta Kunuuksaayuka, joka on hyvin tunnettu tarina Inupiaq-kansan keskuudessa. Inupiaq-kansan piirissä suullinen tarinankerronta on merkittävä osa heidän kulttuuriaan ja identiteettiään, ja tarinat pitävät sisällään huomattavan määrän kulttuuriperimää ja tietoa, jota välitetään uusille sukupolville tarinankerronnan kautta. Analysoin tutkimuksessani myös Cultural Insight -dokumenttivideoita, jotka ovat pelin sisällä olevia lyhyitä dokumenttivideotiedostoja, jotka kertovat Inupiaq-kansan tavoista, kulttuurista, uskomuksista ja arvoista. Videoilla Inupiaq kansan jäsenet keskustelevat arvoistaan ja kulttuuristaan aina senhetkisen teeman viitekehyksessä. Cultural Insights -videoita on yhteensä kaksikymmentäneljä ja niitä voi katsoa joko pelin aloitusvalikoista tai videopeliä pelatessa. Videot ovat aluksi lukittuja - kahta ensimmäistä lukuunottamatta - mutta vapautuvat katsottaviksi, kun pelaaja etenee pelissä tiettyyn kohtaan. Analysoin miten videot täydentävät ja puhuttelevat videopelin osien teemoja sekä miten ne antavat pelaajalle tietoa Inupiaq-kansan kulttuurista. Tarkastelen lopuksi millaisen vastaanoton Never Alone -videopeli on saanut sekä kansainvälisesti että Inupiaq-kansan keskuudessa, koska yksi pelikehittäjien tavoitteista on ollut välittää Inupiaq-kansan kulttuurista perimätietoa videopelin kautta.Tässä tutkielmassa analysoin Never Alone -videopeliä ja millä tavoin se on adaptaatio Robert Nasruk Clevelandin perinteisesti suullisesti kerrotusta alaskalaisesta Inupiaq-alkuperäiskansan tarinasta Kunuuksaayuka. Tutkielman keskeisiä teemoja ovat...
-
(Helsingin yliopisto; University of Helsinki; Helsingfors universitet, 2017)Tutkielmassa tarkastellaan asiatekstien kääntämistä. Tutkimusmateriaalina on 17 kappaletta ruotsinkielisiä yksityiskirjeitä ja niiden suomennoksia. Kirjeet ovat peräisin Paul Sinebrychoffin jäämistöstä ja käsittelevät pääasiassa taidetta. Käytetty tutkimusmateriaali on itse suomennettu. Lähdeteksti on yli 100 vuotta vanhaa, mikä voi tarkoittaa monenlaisia käännösongelmia. Ajallinen ero näyttäytyy kielessä, kuten alkuperäistekstin ortografiassa ja sanastossa. Myös tekstikonventiot voivat vaikuttaa vanhahtavilta. Kääntämisen apuvälineinä on käytetty muun muassa tavallisia sanakirjoja sekä vanhempia sanakirjoja ja tietosanakirjoja, joita voi käyttää Project Runebergin internetsivujen kautta. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaisia adaptaatioita käännöksessä esiintyy ja esiintyykö käännöksessä standardisoitumista. Teoriana on Gideon Touryn kääntämistä koskeva teoria, tarkemmin sanoen lisääntyvän standardisoitumisen laki. Analyysi lähtee Ritva Leppihalmeen yksinkertaistetusta ajatusmallista, jonka mukaan kääntäjällä on työssään neljä vaihtoehtoa: muuttaa, säilyttää, lisätä tai jättää pois. Adaptaatiot, joita materiaalissa esiintyy, ovat erilaisia lisäyksiä, jotka toimivat selittävinä ilmauksina, eri syistä pois jätettyjä ilmauksia ja muutoksia layoutiin sekä säilytettyjä ja lisäyksin selitettyjä ilmauksia. Standardisoitumista tapahtuu muun muassa poisjätettyjen ilmausten vuoksi.
-
(Helsingin yliopisto; University of Helsinki; Helsingfors universitet, 2018)Pro gradu -tutkielma käsittelee Veera Salmen lastenromaania Puluboin ja Ponin kirja (2012) huumorin tuottamisen näkökulmasta. Tutkielmassa keskitytään tarkastelemaan niitä keinoja, joiden avulla teoksen huumori syntyy. Lähtöoletuksena on, että Puluboin ja Ponin kirjan huumori koostuu monenlaisista eritasoisista aineksista, ulottuen huumorin matalaksi luokitelluista muodoista, kuten groteskista ja skatologisesta huumorista aina sen monimutkaisempiin muotoihin, kuten ironiaan, parodiaan ja humoristiseen metafiktioon saakka. Lastenkirjallisuuden huumoria on tutkittu toistaiseksi melko vähän. Tutkielmassa hyödynnetään Maria Laakson ja Julie Crossin ajatuksia lastenkirjallisuuden huumorista. Analyysin teoreettisena taustana on huumorin inkongruenssi- eli yhteensopimattomuusteoria. Inkongruenssi tarkoittaa toisiinsa sopimattomien elementtien yhteen tuomista, jolloin huumori syntyy yhdistelmän ristiriitaisuudesta ja tuon ristiriidan havaitsemisesta. Tutkielmassa tarkastellaan Puluboin ja Ponin kirjan huumoria analysoimalla henkilöhahmoja, tapahtumia ja miljöötä, kerrontaa ja visuaalisuutta sekä kieltä ja intertekstuaalisuutta inkongruenssiteorian avulla. Tämän lisäksi analyysissa hyödynnetään monia muita kirjallisuustieteen tarjoamia välineitä, kuten karnevalismin, groteskin, ironian, parodian, metafiktion, kaunokirjallisen nonsensen sekä kaksoispuhuttelun käsitteitä. Puluboin ja Ponin kirjan hahmojen, tapahtumien ja miljöön huumori syntyy liioittelusta, tyypittelystä, koomisesta groteskista, karnevalistisesta nurinkäännöstä ja kategorioiden sekoittamisesta. Teoksen kerronnassa tuotetaan huumoria rikkomalla kerronnan koherenssia monin eri tavoin. Kerronta sisältää lisäksi runsaasti metafiktiivisiä piirteitä, joiden avulla huvitellaan kirjallisilla konventioilla. Teoksen visuaaliset elementit eli lapsenomainen kuvitus ja runsas typografisten keinojen käyttö rikkovat myös konventioita ja synnyttävät huumoria. Kielellinen huumori syntyy nonsensisen kielellä leikkimisen ja kielen sääntöjen rikkomisen kautta. Teoksen runsas intertekstuaalisuus synnyttää huumoria esimerkiksi parodian keinoin ja vinkkaa usein silmää aikuislukijalle, viitaten lapsen tietämyksen ulkopuolelle. Tutkielma osoittaa, että Puluboin ja Ponin kirjan huumori on monimuotoista ja monitasoista. Huumorin pääasiallisena syntymekanismina läpi teoksen toimii inkongruenssi: hahmojen, tapahtumien, kerronnan, visuaalisuuden ja kielen huumori syntyy asioiden yhteensopimattomuudesta, jonka havaitseminen synnyttää koomisen efektin. Teoksessa käytetään laajasti erilaisia huumorin keinoja ja siten teoksella on potentiaalia puhutella eri-ikäisiä ja kirjalliselta kompetenssiltaan eritasoisia lukijoita. Tutkielmassa todetaan, että huumorin funktiot teoksessa ovat hyvin moninaiset. Teoksen monimuotoinen ja inklusiivinen huumori toimii paitsi lukijan huvittajana ja vakavien aiheiden keventäjänä, myös tapana manifestoida erilaisuuden hyväksymisen puolesta ja toisaalta keinona rikkoa raja-aitoja lapsille ja aikuisille sopivien kirjallisten keinojen välillä.humoristiseen metafiktioon saakka. Lastenkirjallisuuden huumoria on tutkittu toistaiseksi melko vähän. Tutkielmassa hyödynnetään Maria Laakson ja Julie Crossin ajatuksia lastenkirjallisuuden huumorista. Analyysin teoreettisena taustana on huumorin inkongruenssi...
