Humanistinen tiedekunta

 

Recent Submissions

  • Keihäs, Tapio (Helsingin yliopisto, 2014)
    Alkuperäiskansoihin ja -kieliin yhdistetyistä kielteisistä asenteista huolimatta Perun Andeilla Ayacuchon kaupungissa toimii nuorisojärjestö Ñuqanchik, jonka jäsenet määrittelevät itsensä ketšua-intiaaneiksi. Tutkielman päätavoite on selvittää, miten järjestön kaksikieliset jäsenet kokevat ympäröivän sosiolingvistisen tilanteen, mitä käsityksiä kieliin ja kielenkäyttöön liitetään ja mikä merkitys kielellä on eri identiteettien rakentumisessa. Tutkielman ensimmäisessä osassa käsitellään kielivariantteihin ja toisessa kielenkäyttöön liittyviä representaatioita kansanlingvistiikan ja kieli-ideologioiden näkökulmasta. Kolmannessa osassa tarkastellaan identiteettien rakentamista, käyttämistä ja neuvottelemista kieltä käsittelevässä eli metalingvistisessa diskurssissa. Keskeinen kysymys on, miten nuoret määrittelevät indígena- eli intiaani-käsitteen ja mikä merkitys alkuperäiskielellä on tämän määrittelyssä. Tutkimuksella ei pyritä ensisijaisesti tuottamaan yleistettävää tietoa eikä määrittämään ryhmän vallitsevia käsityksiä; sen sijaan tavoitteena on tuoda esiin ryhmän sisäinen ideologinen moniäänisyys. Sosiokulttuurisen kielitieteen kenttään sijoittuva tapaustutkimus on luonteeltaan aineistolähtöinen. Tutkimusaineisto käsittää 18 puolistrukturoitua yksilöhaastattelua ja 2 vapaamuotoista ryhmäkeskustelua ketšuaan liittyvistä aiheista. Kansanlingvistiikan ja antropologisen lingvistiikan mukaisesti analyysin lähtökohtana ovat subjektien ideologiat, käsitykset, kategorisoinnit, kokemukset ja selitysmallit. Vallitseva analyysimenetelmä on Teun A. van Dijkin sosiokognitiivinen diskurssianalyysi. Identiteettejä tarkastellaan lisäksi jäsenkategorioiden näkökulmasta. Analyysissa kiinnitetään huomioita muun muassa toistuviin diskursiivisiin strategioihin, positioihin, sananvalintoihin, kertomuksiin, argumentointiin ja identiteettikategorioiden käyttöön. Vaikka ryhmän jäsenten näkemyksissä on yksilöllisiä eroja, ryhmän diskurssissa havaittiin seuraavat pääpiirteet: Nuoret – jopa ne, joiden äidinkieli on espanja – korostavat samastumistaan ketšuan kieleen. Myönteisiä asenteita alkuperäiskieltä kohtaan perustellaan kielen ilmaisuvoimaisuudella, monimerkityksisyydellä, ruumiillisuudella, yhteisöllisyydellä, nostalgisuudella ja oraalisuudella. Suurin osa nuorista kertoo käyttävänsä ketšuaa lähinnä perhepiirissä ja sellaisten puhekumppanien kanssa, joihin he voivat luottaa. Diskurssissa rakentuu jatkumo kahden ketšuan kielen funktion välille: sitä mukaa kuin varsinainen viestintä ketšuaksi vähenee jopa perhepiirissä, alkuperäiskieltä käytetään entistä enemmän lähinnä vuorovaikutussuhteiden rakentamiseen. Kielen erityiskäytöistä tuodaan esiin muun muassa vitsit, solvaukset, flirttailu ja tervehdykset. Vaikka nuoret myöntävät, että heidän puheessaan esiintyy koodinvaihtoa ja lainasanoja, asenteet näitä ilmiöitä kohtaan ovat pääasiassa kielteisiä. Puhdaskielisyyden ideologia ei kuitenkaan sulje pois pragmaattista näkökulmaa, jonka mukaan kieliä täytyy ”yhdistellä” viestinnän helpottamiseksi. Riippumatta odotuksista ketšuan kielen tulevaisuutta kohtaan nuoret toivovat kielen elpyvän ja tunnustavat puhujien oman toiminnan merkityksen tässä prosessissa. Nuoret pitävät alkuperäiskielen käytön vähenemisen syynä ennen kaikkea ”identiteetin puutetta” ja ratkaisuna tähän tietoisuuden levittämistä. Vaikka ketšuan kieli liitetään vahvasti indígena-kategoriaan, nuoret määrittelevät tämän ensisijaisesti sisäisten ominaisuuksien kuten itseluottamuksen kautta. Samastuminen indígena-kategoriaan kuvataan prosessina, jossa nuoret järjestötoimintaan osallistumisen myötä pääsevät yli häpeästä, joka yleensä liitetään ketšuaan; kieli-identiteetin kannalta olennaisinta ei täten ole kielitaito vaan halu ja uskallus käyttää kieltä syrjinnästä riippumatta. Nuoret neuvottelevat ja rakentavat yksilö- ja ryhmäidentiteettejä ennen kaikkea kahden diskursiiviseen strategian avulla: myönteistä omakuvaa rakennetaan siten, että ”toiseen” liitetään ei-toivottuja tekoja ja ominaisuuksia – esimerkiksi syrjintää ketšuan kielen puhujia kohtaan – kun taas ”itseen” liitetään myönteisiä identiteettitekoja. Tyypillinen identiteettiteko on ketšuan kielen puhuminen julkisella paikalla. Näillä strategioilla tuodaan esiin myös perheen sisäisiä vastakkainasetteluita ja rakennetaan erotteluja suhteessa omaan menneisyyteen. ”Toiseen” henkilöityvät ei-toivotut teot luetaan kuitenkin yhteisön ulkopuolisten tekijöiden kuten ”viisisataavuotisen sorron” syyksi. Nuorten ryhmäidentiteetin keskeisimmät tekijät ovat täten alkuperään liittyvän häpeän voittaminen ja ympäröivää yhteiskuntaa suurempi tietoisuus ketšuan kielen merkityksestä.
  • Carlson, Laura (Helsingin yliopisto, 2014)
    Tutkielmassa käsitellään eksplisiittisiä anteeksipyyntöjä, niiden rakennetta sekä niiden sijoittumista keskusteluun. Tutkielmassa selvitetään sitä, mitä toimintoja eksplisiittisillä anteeksipyynnöillä tehdään. Tutkimusmenetelmänä on keskustelunanalyysi joka on laadullinen, vahvasti empiirinen tutkimusmetodi. Keskustelunanalyysin keskeinen ajatus on, että keskustelu ei ole kaaos eikä puhujien keskinäinen ymmärtäminen perustu sattumaan, vaan vuorovaikutus on yksityiskohtiaan myöten järjestynyttä ja jäsentynyttä toimintaa. Tutkimusaineistoni koostuu 123:sta keskustelusta. Mukana on sekä kasvokkais- että puhelinkeskusteluja, ja asiointi- sekä arkikeskusteluja. Aineistossa on yhteensä 133 anteeksipyynnön ilmausta. Aineiston monipuolisuus antaa mahdollisuuden ilmiön laajempaan tarkasteluun. Tutkielmassa käsiteltävät anteeksipyynnöt ovat muotoa anteeks(i), sori, olen pahoillani, pahoittelemme sekä tsori. Anteeks(i)-sanan sisältävä anteeksipyyntö on näistä selvästi yleisin, ja ainoa variantti, jota käytetään aineistossani myös korjausaloitteena. Anteeksipyyntöä tarkastellaan tutkielmassa sekä pahoittelevassa funktiossa että myös korjausjäsennyksessä. Tutkielmassa tarkastellaan myös anteeksipyyntöjen rakennetta, johon vaikuttaa eniten tehty rike. Anteeksipyyntövuoro saattaa saada erilaisia laajennuksia tai koostua pelkästään eksplisiittisestä anteeksipyynnön ilmauksesta. Anteeksipyyntö voi toimia myös korjausaloitteena tai sen osana. Tutkielmassa vertaillaan korjausjäsennyksessä esiintyvää sekä selkeämmin pahoittelevia anteeksipyyntövuoroja. Anteeksipyynnön voi katsoa olevan kohtelias tapa aloittaa korjaus, mutta toisaalta se saattaa myös osoittaa erimielisyyttä. Anteeksipyyntö saattaa olla myös ironinen tai humoristinen ja tutkielmasta selviääkin, että anteeksipyynnöt ovat moninaisia puhetoimintoja, joiden ainoa funktio ei ole kohteliaisuuden osoittaminen tai pahoittelu.
  • Toivola, Eeva (Helsingin yliopisto, 2014)
    Tutkielmassa tarkastellaan kielellisiä keinoja, joilla ohjaillaan lukijan toimintaa Kiipulan ammattiopiston opiskelijan oppaassa 2012 2013. Tarkastelun keskiössä ovat direktiiviset ilmaukset, joita analysoidaan prototyyppisyyden sekä eksplisiittisyyden ja implisiittisyyden näkökulmasta. Koska aineistona oleva opiskelijan opas on suunnattu erityistä tukea tarvitseville opiskelijoille, direktiivejä tarkastellaan myös selkokielisyyden näkökulmasta. Tutkimus on kuvaileva ja laadullinen. Aineiston direktiivit ovat deonttisia, ja siten niillä ilmaistaan Kiipulan ammattiopiston välttämättöminä ja luvallisina pitämiä asioita. Prototyyppisenä direktiivinä toimii imperatiivi, jolla lukijaa ohjaillaan eksplisiittisesti. Suurin osa näistä oppaan ohjailevista ilmauksista on ei-prototyyppisiä direktiivejä, joista nesessiiviset verbiliitot, modaaliset adjektiivit ja adverbit sekä modaaliverbit ohjaavat lukijaa imperatiivin tavoin eksplisiittisesti. Passiivin ja aktiivin indikatiivin preesens, nollapersoona ja finiittiverbittömät direktiivit ohjaavat lukijaa implisiittisemmin. Direktiivit, joissa lukijaa puhutellaan joko yksikön toisen persoonan päätteellä (tulet) tai persoonapronominilla sinä, ovat selkokielisempiä kuin direktiivit, joissa persoonaviittaus on implisiittinen (Tapaturmista on ilmoitettava välittömästi terveydenhoitajalle tai opettajalle.). Direktiivien eksplisiittisyys ja yksitulkintaisuus parantavat ymmärtämistä, kun taas direktiivien monitulkintaisuus esimerkiksi deonttiseksi tai dynaamiseksi vaikeuttaa direktiivin ymmärtämistä. Direktiivien selkokielisyyteen vaikuttavat lisäksi sanasto, lauserakenteet ja tekstikonteksti, jossa direktiivi esiintyy.
  • Mauko, Ida (Helsingin yliopisto, 2014)
    The native speaker is a contentious linguistic concept, and since there has yet to be a consensus on its definition, the perspectives surrounding the concept are diverse and sometimes conflicting. This is nowhere more visible than in the debate on the native English speaker (NES). Countries such as the USA, Canada, UK, Ireland, Australia and New Zealand are unquestionably considered home to NESs; however, the population of some Caribbean countries also speaks English as their first language, and furthermore, today s ESL (English as a second language) countries contain an increasing number of people for whom English is a dominant language in their everyday life. The unfamiliarity of most laypeople with the complexity of the NES concept can thus lead to misconceptions of some speakers NES identity, as well as to linguistic discrimination. The main aim of this study, therefore, has been to explore native and non-native English speaker (NNES) identity constructs from both a personal perspective (self-ascribed identity) and a societal one (non-elective identity). These were subsequently compared and contrasted in order to provide a comprehensive picture of the most significant linguistic and social factors for different NES conceptualisations. Since previous research on the concept predominantly focused only on one perspective or definition of the NES, this study has taken a more complex approach, by utilising two distinct datasets and methods. The method used to explore self-ascribed NES/NNES identities was a formal interview, which explored the interviewees social and linguistic background as well as their views on the native speaker concept. The non-elective NES constructs were analysed through a survey, which contained audio samples of the interviewees spoken English. These samples were played to Finnish university students, who were then asked to classify individual speakers as NES or NNES, to rate their accent, vocabulary, grammar, confidence and intelligibility, and to guess the speakers origin. The significance of the speech factors and the perceived country/area of origin in predicting NES classification was first explored through comparative data charts, after which it was statistically analysed by using a binary logistic regression model in SPSS. Results revealed discrepancies between self-ascribed and non-elective NES identity, and several instances proved particularly significant: Firstly, in the case of an EFL (English as a foreign language) speaker who had never lived in an English-speaking country, the fact that she possessed an American accent contributed greatly to her being largely considered a NES. Secondly, a speaker whose mother tongue and dominant language was English, but who was from the Caribbean and thus possessed a foreign-sounding accent, was third lowest in being classified as a NES. Thirdly, speakers from ESL countries were lowest in NES classification despite personally identifying as NES. Considering that the statistical analysis indicated speakers accent and perceived origin to be the most significant predictors of NES classification, it can be concluded that a native English speaker is still being conceptualised primarily as someone who comes from a dominant English-speaking country and thus possesses a relevant accent. Persons from any lesser-known English-speaking countries and ESL countries therefore sound foreign , become excluded from this concept, and may find their NES identity challenged.
  • Koski, Sanni (Helsingin yliopisto, 2013)
    This thesis discusses the Russian social media and its meaning in the society and how blogs can be used in identity formation, by studying the development of the Russian blogosphere and its special characteristics. The usage of Internet grew rapidly in the early 2000s, when the user-generated content became possible along with Web 2.0. This thesis’ data consists of blogs as a form of online communication, as they are popular in Russia and the traditional media often cites material published in them. Blogs have different functions for the authors and they are used, for instance, for searching and creating one’s identity, communication with old and new friends, and spreading information. Following Manuel Castell’s definition, identity is here seen as a social construction that can be formed, for example, through language. Blogger can choose what to write and what not to write about herself, thus forming the blogger’s virtual identity. The virtual identity sometimes differs from the everyday life identity. This study concentrates in the public image that the blogger has created either unconsciously or consciously. Although women constitute a minority in Russian political administration, they are remarkable opinion leaders in the blogosphere. The female bloggers observed in this study are three journalists and public figures who appear influential in the blogosphere: Tina Kandelaki, Ksenija Sobčak and Božena Rynska. The data collection follows the snowball sampling method, where future subjects of study are recruited among acquaintances of existing study subjects. Blogs provide rich data as they also create a network of “friends”, that is, followers of the blog. Furthermore, blogs often contain links to other blogs. The women in this study cite each other’s blogs and other public appearances and are listed as followers as each other’s blogs. The methods used in the data analysis here are known from the discourse analysis framework. Style of writing, vocabulary, self-representation and relationships to other people and politics are analysed in all three blogs. The bloggers in this study represent different political opinions and use politics in their works in different ways. As bloggers Kandelaki and Sobčak are more professional and write in a matter-of-fact style. Part of Rynska’s identity, however, is to shock her readers. Kandelaki and Sobčak have a strong aim to influence civil matters. It has thus become possible for non-professionals (non-politicians) to comment politics in Russia, and also oppositional forces can publish material online. The Russian blogosphere and other social media constitute an important part of Russian media and offer an interesting and a large research material.
  • Muilu, Eetu (Helsingin yliopisto, 2014)
    Tutkin fennistiikassa, uskontotieteessä ja uskonnonfilosofiassa tehtyä luokitusta "uskonnollinen kieli". Aineistonani on muutamia alojen artikkeleita ja teosten lukuja. Analysoin tieteenfilosofisilla teorioilla ja metodeilla tutkimusten luokkaa "uskonnollinen kieli" ja luokitukseen vaikuttavia arvoja. Tutkin erityisesti, voidaanko aineistoni tutkimusten luokka hahmottaa homeostaattisen ominaisuusklusterin teorialla luonnolliseksi luokaksi. Väitteideni havainnollistamiseksi analysoin myös toteuttamaani kyselytutkimusta, joka osoittaa, että eri informantit pitävät erilaisia tekstejä eri perusteilla uskonnollisena kielenä. Käsitettä "uskonnollinen kieli" käytetään aineistoni tutkimuksissa sen kuvaamiseen, että jokin kieli kuuluu tai perustuu jollakin tavalla uskontoon. Tutkimuksissa luokitukset ovat projektioita: käsite projisoituu eli soveltuu luokittelun kohteeseen. Olli-Pekka Vainio ja Aku Visala sekä Riikka Nissi ja Aila Mielikäinen esittävät implisiittisesti, että "uskonnollinen kieli" olisi luonnollinen luokka eli sellainen luokka, joka on selkeästi ja vakaasti yhtenäinen eikä siis olisi konventionaalinen projektio. Näissä tutkimuksissa tehdään induktiivisia päätelmiä uskonnollisesta kielestä. Induktiiviset päätelmät eivät ole päteviä, sillä luokkaa "uskonnollinen kieli" ei osoiteta luonnolliseksi luokaksi. Päivikki Suojanen ja Hanna Lappalainen tekevät yleistyksiä vain projektiosta eli perustelemalla luokittelukäsitteen "uskonnollinen kieli" soveltumisen kohteeseen. Kaikissa aineistoni tutkimuksissa luokittelukäsitteen "uskonnollinen kieli" käyttöön vaikuttavat tiedolliset arvot, joiden pohjalta sitoudutaan monitieteiseen tutkimusalaan "uskonnollisen kielen tutkimus". Tällöin käsitettä on käytetty, koska alan tiedolliset arvot ohjaavat siihen. Juuri kyseisen käsitteen käyttö valitaan sen sijaan, että valittaisiin käsite, joka kuvaa kohdetta tarkemmin. Tällainen käsite voisi olla esimerkiksi "tietyt kristinuskoon liittyvät esimerkkilauseet". Tutkimuksissa ei eritellä sitä, että päätetään valita tiettyjä tiedollisia arvoja. Nissi ja Mielikäinen sitoutuvat eksplisiittisesti wittgensteinilaisuuteen eli fideismiin. He eivät erittele, että tämä on valinta ja että toisenlaisesta valinnasta seuraisi toisenlaisia väitteitä uskonnollisesta kielestä. Siihen, että he haluavat esittää uskonnollisen kielen juuri tällaisena luokkana, voivat vaikuttaa ei-tiedolliset arvot, esimerkiksi pyrkimys levittää wittgensteinilaisuutta. Maria Kela sitoutuu siihen, että on olemassa uskontoon liittyviä mysteerejä, joita ei voi argumentoida tosiksi tai epätosiksi. Kela siis tukee tietoisesti tai tiedostamattaan jonkinlaista fideististä lähtökohtaa. Kyseisen lähtökohdan esittäminen tosiasiana ei ole pätevää. Kela päättelee arvosta tosiasian. Näihin väitteisiin voivat vaikuttaa ei-tiedolliset eli eettiset tai poliittiset arvot.
  • Kivistö, Niilo (Helsingin yliopisto, 2014)
    Tutkimus käsittelee brittiläisen sukellusvenelaivueen toimintaa Itämerellä 1914-1918. Sukellusveneet toimivat Itämerellä osana Venäjän Itämeren laivastoa ja sen komentajan alaisuudessa. Tutkimuksessa selvitetään sukellusveneiden lähettämiseen johtaneita syitä ja tapahtumia. Pro gradussa käsitellään laivueen toimintaa sodassa ja arvioidaan sen merkitystä Itämeren merisotaan. Tutkimuksen pääasiallinen lähdeaineisto koostuu brittiläisen sukellusvenelaivueen alusten päälliköiden raporteista, Ison-Britannian amiraliteetin esikuntapapereista sekä yksityisestä kirjeenvaihdosta. Laajaan primäärilähteistöön tukeutuen luodaan yksityiskohtainen selvitys sukellusveneiden toiminnasta ja niiden merkityksestä. Brittiläiset sukellusvenemiehet onnistuivat upottamaan useita saksalaisia sotalaivoja. Sotaa käytiin myös kauppalaivoja vastaan. Kauppasodassa brittien tavoitteena oli hankaloittaa ruotsalaisen rautamalmin kuljetuksia Saksaan. Tässä tehtävässä britit onnistuivat hyvin. Saksalaiset joutuivat ottamaan Itämerellä käyttöön saattuejärjestelmän, jolla pyrittiin minimoimaan brittisukellusveneiden aiheuttamat vahingot. Itämeren laivaston johdon haluttomuus käyttää brittisukellusveneitä hyökkäyksellisiin toimiin johti siihen, että vuosina 1914-1915 saavutettua sotamenestystä ei pystytty seuraavina vuosina uusimaan. Toimintaa hankaloitti myös Venäjän vallankumous, joka monimutkaisti brittien asemaa laivaston sisällä. Brittien onnistui pysyä pääosin erossa vallankumouksen aiheuttamista ongelmista. Brittiläiset sukellusveneupseerit joutuivat tyytymään puolustukselliseen rooliin vaikka pyrkivät pikemminkin avaamaan uutta merisotarintamaa Saksaa vastaan. Brittiläisen sukellusvenelaivueen toiminta ei muuttanut merkittävästi Itämeren merisodan luonnetta. Sen määrittelivät pitkälti maantiede ja käytössä olleet asejärjestelmät. Merisota Itämerellä olikin pääosin miinasotaa.
  • Tuppurainen, Stiina (Helsingin yliopisto, 2014)
    This is a case study of archaeology of religion. Bronze Age and Pre-Roman Iron Age beliefs are studied through the cairns on Sammallahdenmäki and a settlement site on Huilu2, which is contemporary with the youngest cairns. Archived reports of excavations and surveys of the area are used to ponder the meanings of the structure, location, form, and content of the cairns, and whether this data reveals signs of past beliefs and rituals. Other source materials are later written sources about the beliefs from this area, Finno-Ugrian and Indo-European ethnographies, folklore poetry and spells, and comparison to archaeological material on surrounding areas. Sammallahdenmäki is located on the southwestern coast of Finland, which was clearly connected to Southern Scandinavia and to Baltic areas. For this reason research history has been gathered from these areas as well. The Early Metal Period of the inland Finland gathered influences from the east, and the effects of connections between different groups on the religious beliefs are also considered. Methods used are ethnographic analogies and phenomenology. The Bronze Age stone cairns differ remarkably from the earlier burial customs. Connections between cremation and sun worship and fertility rituals are discussed. Only a small amount of bones are found from the cairns. Most of the deceased bodies were deposited elsewhere. These differences in the treatment of bodies likely indicate social differences even within a fairly uniform religious belief tradition. There are also many variations on the structure of the cairn, even between cairns built during same time periods. Not all of the cairns were necessarily graves, and a small amount of human bones doesn't prove that a grave was the primary function of the cairn. There may have been other rituals, in addition to burials, although these would be impossible to prove archaeologically.
  • McKeough, Helena (Helsingin yliopisto, 2014)
    Tutkin pro gradu -tutkielmassani suomalaisuuden ja afrikkalaisuuden representaatioita suomalaisissa, Afrikkaan sijoittuvissa, 1920-1960-luvulla ilmestyneissä poikien seikkailukirjoissa. Kiinnitän erityistä huomiota representaatioiden intersektionaalisuuteen, eli siihen, miten rotu , sukupuoli, seksuaalisuus, uskonto sekä luokkaihanteet representaatioissa risteävät ja miten näillä representaatioilla tuotetaan toiseutta. Tutkimusintressini on emansipatorinen: haluan selvittää, miten aineisto tukee argumenttia Suomen osallisuudesta kolonialismiin. Kolonialismin määrittelen diskurssiksi, jossa on ylläpidetty tiettyä tiedon järjestelmää. Työn metodi on diskurssianalyysi. Vertaan aineistossa esiintyviä representaatioita klassiseen, kolonialistiseen seikkailukirjagenreen ja sitä myötä erittelen ja kontekstualisoin representaatioita suhteessa kolonialismin historiaan. Tarkastelen suomalaisia poikakirjoja kuitenkin myös osana suomalaista kulttuurihistoriaa ja analysoin, näyttäytyykö suomalaisuuden vertaaminen toiseuteen osana nationalistista prosessia. Tutkimuksen teoreettinen näkökulma rakentuu näin ollen uskontotieteestä, jälkikoloniaalisesta teoriasta, sukupuolentutkimuksesta sekä nationalismintutkimuksesta. Analyysini perusteella suomalaisuus vertautuu hierarkkisesti sekä tummaihoisiin afrikkalaisiin, Pohjois-Afrikan arabeihin että muihin eurooppalaisiin. Sankarit ilmentävät hegemonista maskuliinisuutta, jota määrittää niin oikea moraali, rohkea toiminta, oikeutettu väkivaltaisuus kuin valkoihoisuuskin. Kirjojen poikahahmoille seikkailu Afrikassa on initiaatio mieheyteen. Päähenkilöiden valkoihoisuus implikoi herruutta ja johtajuutta. Afrikkalaiset sitä vastoin representoidaan lapsellisina, alamaisina, palvelijaluontoisina ja laiskoina. Suomalaisen maskuliinisuuden vastakohdiksi rakentuvat myös sekä afrikkalaisille että arabeille annetut feminiiniset piirteet. Afrikkalaisten lapsellistamisen ja feminisoinnin taustalla vaikuttaa kuitenkin myös maskuliinisen afrikkalaisen pelko. Suomalaishahmojen moraali korostuu sekä arabihahmojen moraalittomuutta vasten että suhteessa afrikkalaisiin jotka eläimellisyydessään sijoitetaan koko moraalijärjestelmän ulkopuolelle. Aineistossani ei ole paljon suoria viitteitä seksuaalisuudesta, joskin oikea ja väärä halu tuodaan ilmi hienovaraisesti. Heteronormatiivista ja rodullista järjestelmää kuitenkin kyseenalaistaa homoeroottisia sävyjä saava toisen ruumiin ihailu ja arvioiminen. Kahtena poikkeavana representaatioina rodullisessa hierarkiassa toimivat modernin naisen ja jalomielisen villin hahmot. Jalomielisen villin hahmolla ylläpidetään kuitenkin koloniaalista järjestelmää ja rotueroa. Afrikkalaisia eläimellisestään sekä kielellisillä rinnastuksilla että viittauksilla populaaridarvinismiin. Afrikka näyttäytyy historiattomana, ja afrikkalaisten uskonto typistetään irrallisiksi taikauskoiksi. Islam puolestaan esitetään kilpailevana monoteistisena uskontona, joka merkitään kielteisesti ja jota verrataan implisiittisesti kristinuskoon. Aineistoa määrittää sekularismi ja kristillinen kulttuuri tulee ilmi vain implisiittisesti. Vaikka kirjojen kuvailu vaihtelee todentuntuisesta fantasialliseen, samat representaatiot toistuvat kirjasta toiseen vain pienin vivahde-eroin. Suomalaiset sankarit uusintavat klassisten seikkailukirjojen kaavoja, joihin sekoittuu kapitalistis-imperialistisia pyrintöjä. Aineistoni kirjoissa klassisten seikkailukirjojen piirteet on valjastettu spesifiin nationalistiseen tarkoitukseen. Suomalaisuuden rakentumista on leimannut negatiivinen itseymmärrys, jota kansallisaatteessa luoduilla kansanihanteilla on pyritty torjumaan. Pessimististä kuvaa suomalaisuudesta on käännetty myönteiseksi kuvaamalla suomalaiset rodullisesti ylivertaisiksi suhteessa afrikkalaisiin. Analyysin perusteella on ilmeistä, että aineiston kirjat osallistuvat kolonialismin diskurssiin jakamalla kolonialismin diskurssissa ylläpidettyä tiedon järjestelmää.
  • Pienimäki, Hanna-Mari (Helsingin yliopisto, 2014)
    Language is a medium of communication but it is also used to construe and negotiate meaning in our social environment. Language can signal group membership and construe identity as a member of a particular group. If people have more than one language in their repertoires, competence becomes a key factor in defining to what degree people choose to identify themselves as part of a specific community of language speakers. My research studies how identity and competence are construed by non-native English speakers. Most English speakers have learned the language in addition to their mother tongue(s), and use it to communicate with other non-native speakers of English. In these situations English is used as a lingua franca (ELF) a contact language between speakers who do not share a first language (L1). In these contexts it is typical that people have learned English as a foreign language (EFL) in school. Typically L2 speakers are taught to communicate with native speakers of the language, and thus foreign language teaching often defines competence in the L2 by comparing learners proficiency level to a native speaker model. This view perceives L2 speakers as learners of the language, and defines their competence in the L2 by the degree learners are able to acquire the target language norms. In lingua franca contexts competence is defined quite differently. Competence in ELF means the ability to use the language successfully with people from various cultural backgrounds, and the ability to negotiate norms to ensure mutual understanding, which, at times, might even mean deviating from the target language norms. The concept of identity is also defined differently in EFL and ELF contexts. In foreign language teaching, speakers are learners who constantly develop their skills with hopes to eventully achieve a native-like competence. In ELF contexts, on the other hand, speakers are seen as users of the language who do not necessarily benefit from a native-like competence level per se. Because ELF users should be able to communicate with people from various backgrounds, achieving a native-like competence might not be enough to ensure successful communication with other L2 English speakers. The purpose of this research was to study how L2 English speakers construe identity as learners and users of English and their competence in the language. The data was collected by interviewing Finnish university students majoring in English philology. The data consists of four interviews in which participants describe themselves as learners and users of English. I approached the data from a discourse analytical point of view, and analyzed the construed interpretative repertoires of identity and competence. My findings show that the construed learner and user identities are context-dependent. The identity that becomes salient in the interpretative repertoires in a given context depends on how the interviewees want to depict themselves in that given environment. The ideals of good language also guide the construction of the interpretative repertoires of identity. The repertoires that idealize native-like language use construe learner identity while the repertoires that emphasize communication skills construe the user identity. My research also indicates that the interpretative repertoires of competence are multifaceted. Competence is construed as intuitive, native-speaker-like knowledge about English language structures, as well as different cognitive and performative skills and abilities. These are, for example, the ability to think in English and to communicate successfully with people from various different backgrounds.
  • Latvakoski, Niko (Helsingin yliopisto, 2014)
    Lakes are only temporary features of landscape. Many of them vanish or transform into wetlands in a gradual infilling process, usually referred as hydroseral succession or terrestrialization. In this process organic and inorganic sediments accumulate and establish moist and anaerobic conditions, which cause organic and other materials to preserve. For this reason archaeological sites in the vicinity of ancient terrestrialized lakes are often rich in find material. Wetlands, also those formed in terrestrialization process are abundant in Finland, but researching these environments has been of minor interest amongst archaeologists. This may be due to the fact that sedimentation greatly alters topography, which makes it very difficult to reconstruct former lake stages and locate archaeologically interesting areas. There is, however, a great demand for new reconstruction methods. The aim of this thesis is to create a reconstruction method for terrestrialized lakes using existing GIS and research data. In this study LiDAR DEM data published by the National Land Survey of Finland and peat coring data collected by the Geological survey of Finland are used. LiDAR data has accurate ground height information. Peat data has information of sediment thickness and properties. The basic idea behind this study is that these data can be combined to create a new composite DEM that presents ground without peat layers, in other words, before the infilling process began. This DEM is then used to reconstruct ancient shorelines. The following research questions are used to guide this study: What essentially important information do these data provide for modelling and environmental interpretations? How can these data be combined? What level of accuracy can be achieved by the method? Can the reconstructions be used to bring out new interpretations to existing archaeological data? Are the reconstructions good for pointing potential areas of archaeological interest and fieldwork planning? In this study a method for creating reconstructions is presented. Five case study areas from the different parts of Finland are chosen for their morphological features, limnic sediments and stone age archaeological finds and sites that refer to former lake stages. The composite DEM is created from research data for each areas. Ancient lake levels are then interpreted, and ancient lake reconstructions are visualised. Peat thickness and soil maps are also created from the same dataset. Problems in the reconstructing process are viewed from technical, scientific and archaeological perspectives. The results suggest that recognising and describing terrestrialized lakes and also their geological history is quite possible using LiDAR and peat data. The spatial distribution of archaeological sites and stray finds is viewed against the reconstructed shorelines and waterways. Some clear benefits of the reconstructions are found especially from the viewpoint of archaeological surveys. Several targets of application are presented and discussed. Reconstructions may give us new insights to the spatial distribution of archaeological sites and finds. New potential survey areas can be pinpointed from wetlands and dry lands. Data may also help in choosing proper methods and instruments for potential field work studies. But it is also clear that the reliability and the quality of the reconstructions vary in accordance to the topography of the study areas and the nature of available GIS data. The reconstruction method will need to be tested and developed in fieldwork research in the future.
  • Kultanen Ribas, Paula (Helsingin yliopisto, 2014)
    Tutkielman lähtökohtana on tutkia espanjalaisten nuorten kirjoittamia, populaarimusiikin genreen kuuluvia laulunsanoja ajanjaksona, jolloin Espanja siirtyi diktatuurista demokratiaan (1975-1982). Samalla aikakaudella Espanjaan luotiin myös sensuurista vapaa nuorisokulttuuri. Tavoitteena on tutkia, minkälaisia asenteita ja huolenaiheita nuorison siirtymäkauden diskurssi laulunsanojen valossa välittää. Kiinnostuin aiheesta havaittuani laulunsanoissa yhtäläisyyksiä Espanjan nykynuorten asenteiden kanssa. Tällä hetkellä Espanjan nuorisotyöttömyys on korkeampi kuin koskaan ja nuoria syytetään laiskoiksi, paheellisiksi ja välinpitämättömiksi aivan kuten tutkielmassa käsittelemälläni aikakaudella. Pyrinkin selvittämään, minkälaisessa asenneilmapiirissä maan nuorisokulttuuri syntyi. Tutkielmassa kerrotaan aluksi lyhyesti Espanjan demokratiaan siirtymisen poliittisesta ja yhteiskunnallisesta taustasta sekä aikakauden suosituimmista populaarimusiikin suuntauksista. Yhteiskunnallisen murroskauden ajalla vaikuttaneista musiikillisista suuntauksista käsitellään katalonialaista folk-protestilaululiikettä (Nova Cançó), madridilaista kulttuuriliikehdintää (Movida madrileña) sekä andalusialaista ja katalonialaista rock-musiikkia. Aineistona tutkimuksessa käytetään 60 laulun sanoituksia niin, että kultakin maantieteelliseltä alueelta (Kataloniasta, Andalusiasta ja Madridista) on valittu 20 sanoitusta. Kappaleet on julkaistu aikavälillä 1975-1985. Tutkimusmetodina käytetään laadullisen tutkimuksen pariin kuuluvaa diskurssianalyysin muotoa, strukturaalista sisältöanalyysiä, jota sosiologi José Hugo Suárez on kehitellyt viime vuosina A. J. Greimasin strukturaalisen semantiikan pohjalta. Tutkimuksessa havaitaan, että andalusialaiset ja katalonialaiset laulunsanat välittävät sanomaa, jonka mukaan nuoret haaveilivat diktatuurin aikana rajoitettujen perusvapauksien saavuttamisesta, alueellisen sorron loppumisesta, kansan yhtenäisyydestä ja rauhasta. Kaikille maantieteellisille alueille yhteinen piirre oli eksistentialistinen hämmennys omasta paikasta yhteiskunnassa ja epäluottamus maan johtoa kohtaan. Etenkin madridilaiset sanoitukset kertovat nuorten välinpitämättömyydestä, itsenäisyydestä ja itseriittoisuudesta. Kaikkien sanoitusten diskurssissa puhutaan työelämän ulkopuolella elämisestä, runsaasta päihteiden käytöstä ja suoranaisesta itsetuhoisuudesta. Tutkimuksessa selviää, että nuorten siirtymäkauden diskurssi kertoo monista peloista ja ahdistuksen aiheista, joista tärkeimpiä olivat yhteiskunnallisen syrjäytymisen ja eristäytymisen pelko, tulevaisuuden uhat kuten kuoleman, ydinsodan, luonnonkatastrofien, teknistymisen ja kaupallistumisen pelko. Toisaalta sanoitukset heijastavat nuorten odottaneen muutosta, toisaalta he olivat huolissaan sen tuomista uhista tai pelkäsivät, ettei poliittinen siirtymä lopulta toisikaan parannusta vallitseviin oloihin. Tutkielman keskeisin johtopäätös on, että yhteiskunnalliset murroskaudet vaikuttavat syvästi nuorten elämään, asenteisiin ja itseilmaisuun. Tutkielman lopussa esitetään rinnastuksia Espanjan demokratiaan siirtymisen kauden ja nykyisen taloudellisen kriisikauden asenteiden välillä ja ehdotetaan mahdollisia jatkotutkimuksen aiheita. Nykynuorten asenteiden tutkimuksessa aineistona voisi käyttää sosiaalisen median ja blogien tekstejä ja tutkimukseen voisi yhdistää sosiolingvistiikan ja kulttuurintutkimuksen lisäksi tulevaisuudentutkimusta, sillä nykynuorten asenteet vaikuttavat osaltaan tulevaisuuden henkisen ilmapiirin rakentumiseen, aivan kuten diktatuurin jälkeisen murroskauden asenteet vaikuttivat Espanjan nykyiseen ilmapiiriin.
  • Pellinen, Elisabet (Helsingin yliopisto, 2014)
    Tutkielmani aineistona olevien japanilaisen ohjaaja ja käsikirjoittaja Hayao Miyazakin (s. 1941 ) animaatioelokuvien punaisena lankana on ympäristön tuhoutuminen sekä luonnon ja ihmisen välinen suhde. Tutkielmassa yhdistän Miyazakin ekofantasiaa luonnon uudelleen lumoutumisen tematiikkaan. Tutkielman taustalla oleva kiinnostus paikantuu ihmisen luontosuhteeseen ja sen muutokseen, jonka ytimessä luonnon uudelleen lumoutuminen on. Elokuvien on sanottu peilaavan kontekstiaan ja näin ollen tutkielmassani tarkastelen, miten shintolaisen kontekstin luontosuhde ja laajempi ympäristökriisi peilautuu Miyazakin elokuvissa. Tutkielman olen rajannut vastaamaan kysymykseen, minkälainen on Miyazakin elokuvien luonnon lumous. Aineistona on kahdeksan Miyazakin ohjaamaa ja käsikirjoittamaa animaatioelokuvaa, joita olen tutkinut sisällönanalyysin avulla. Analysoin aineistoani elokuvien shintolaisesta kontekstista käsin. Tärkeimpiä teoreettisia työkaluja tutkielmassa ovat rituaalisesti puhdas sydän tai mieli (jap. kokoro), sisä- ja ulkopuolen välinen erottelu (jap. uchi ja soto) sekä Thomas Kasuliksen esittelemä tulkinta shintolaisista kameista ihmetystä herättävänä voimana, jonka kanssa on opittava tuntemaan olo kodikkaaksi. Analyysin tulos on, että Miyazakin elokuvissa luonnon ihmetystä herättävä lumous, jota on sekä sen pelottavuus että kauneus, suojelee elämää. Etenkin luonnon lumouksen pelottava ja uhkaava puoli pitää yllä tärkeää rajaa ihmisen ja luonnon välillä, jotta ihminen pysyisi poissa villistä luonnosta. Luonnon lumous ja sen tehtävä on mahdollista ymmärtää vain puhtaalla kokorolla. Kamien täyttämän maailman lumouksen puhdasta kokemista estää kokoroa likaavat tekijät: ahneus, viha ja välinpitämätön tietämättömyys. Luonto heijastaa ihmisen kokoron puhtaustilaa. Kun ihminen rikkoo luonnon ja ihmisen välistä tasapainoa, muuttuu luonnon käytös. Keskustelu ihmisen uhkaavaksi tai häiritseväksi kokemasta luonnosta ja siitä, miten ihmisen pitäisi siihen suhtautua, saa luonnon lumouksen kautta ihmiskeskeisyyttä kritisoivan näkökulman.
  • Säynäslahti, Sirja (Helsingin yliopisto, 2014)
    Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee uudelleenkääntämistä kolmen Maria Jotunin novellin ja niiden ensimmäisten ja toisten saksannosten avulla. Tutkimuskysymys on: Miten tutkitut novellikäännökset eroavat tyylillisesti toisistaan ja alkuteksteistään? Kysymystä on avattu kahden apukysymyksen avulla: Miten paljon käännöksissä esiintyy tyylillisiä eroja? Millaisia käännöksissä esiintyvät tyylilliset erot ovat? Tutkimusta on lisäksi laajennettu kahden lisäkysymyksen avulla: Toteutuuko uudelleenkäännöshypoteesi tutkituissa novellikäännöksissä? Miksi Kun on tunteet, Matami Röhelin ja Jouluyö korvessa on uudelleenkäännetty saksaan? Tutkielman teoriaosuudessa käsitellään uudelleenkääntämistä ilmiönä, määritellään uudelleenkääntäminen sekä pohditaan uudelleenkääntämisen syitä. Uudelleenkääntämisen määrittely ja rajanveto voi toisinaan olla hankalaa. Esimerkiksi yksiselitteistä vastausta siihen, mikä on uudelleenkäännös ja mikä taas aiemman version tarkastettu tai uudistettu laitos, on vaikea antaa. Lisäksi uudelleenkäännös voi olla tehty alkutekstin eri versiosta, käännöksillä voi olla keskenään eri kohderyhmä tai ne ovat saattaneet ilmestyä ajallisesti hyvin lähekkäin. Tutkijoilla on erilaisia näkemyksiä siitä, onko toinen käännös näissä tilanteissa uudelleenkäännös vai jotakin muuta. Uudelleenkääntämisen syyt on tässä tutkielmassa jaettu tekstinsisäisiin ja tekstinulkoisiin. Tekstinsisäiset syyt ovat alkutekstiin tai aiempaan käännökseen liittyviä syitä, esimerkiksi aiemman käännöksen vanheneminen, virheet tai puutteet aiemmassa käännöksessä, jossain tekstiketjun vaiheessa harjoitettu sensuuri sekä halu esittää poikkeava tulkinta. Tekstinsisäisiin syihin voidaan laskea myös uudelleenkäännöshypoteesi. Hypoteesi pitää sisällään oletuksen siitä, että uudelleenkäännös on tarkempi ja lähempänä alkutekstiä, kun taas ensimmäisessä käännöksessä heikkous ja puutteellisuus ovat suurimmillaan. Tekstinulkoiset syyt taas kumpuavat julkaisuympäristöstä tai laajemmin yhteiskunnasta. Näitä syitä ovat esimerkiksi erilaiset juhlavuodet, julkaisuoikeudelliset tai taloudelliset syyt tai kääntäjän tai julkaisijan oma kiinnostus käännettävää tekstiä kohtaan. Työn empiirinen osuus keskittyy tyylin kääntämiseen. Analyysin viitekehyksenä toimii Pekkasen (2010) väitöskirjassaan esittelemä tyylillisten piirteiden jaottelu. Pekkasen kategoriat ovat esitysjärjestyksen muutos, näkökulman muutos, tiedon täsmällisyyden aste ja rytmi, joista kolmea ensimmäistä tutkitaan tässä analyysissa Jotunin novellien käännösten osalta. Lisäksi tiedon täsmällisyyden aste on rajattu käsittämään vain subjektin ja predikaatin lisäykset ja poistot. Erot on etsitty vertaamalla käännöksiä alkuteksteihinsä virke kerrallaan ja kirjaamalla taulukkoon näin löytyneet erot. Tulosten perusteella esitysjärjestyksen muutokset olivat vähälukuisin ja myös sisällöllisesti vähiten tyyliin vaikuttava muutosryhmä. Osa esitysjärjestyksen muutoksista tosin vaikutti kulloisenkin lauseen informaatiorakenteeseen ja painopisteeseen. Nämä muutokset olivat vaikutuksiltaan merkittävämpiä. Seuraavaksi eniten oli näkökulman muutoksia. Ne koostuivat subjektin muutoksista, aktiivisen ja passiivisen näkökulman muutoksista, vaihteluista lopputuloksen ja prosessin kuvaamisen välillä, myöntö- ja kieltolauseiden välisistä muutoksista sekä joistakin aikamuotojen tai muiden verbimuotojen muutoksista. Tiedon täsmällisyyden asteen muutokset muodostivat yleisimmän muutosryhmän tässä aineistossa. Ensimmäisten käännösten ja uudelleenkäännösten väliset erot olivat osittain hyvin pieniä, mutta joitain merkillepantaviakin eroja ilmeni. Merkittävin käännösten välinen ero löytyi Jouluyö korvessa -novellin käännöksistä: ensimmäisessä käännöksessä oli yli kolme kertaa niin paljon subjektin tai predikaatin poistoja kuin uudelleenkäännöksessä. Paikoin käännökset erosivat tyylillisesti myös alkuteksteistään hyvin vähän. Pienin ero löytyi Matami Röhelin -novellin uudelleenkäännöksen esitysjärjestyksen muutoksista: muutoksia esiintyi vain keskimäärin 0,8 sivua kohti. Jos muutoksia on sivua kohti keskimäärin vain noin yksi, se vaikuttaa oletettavasti hyvin vähän tekstin kokonaistyyliin. Uudelleenkäännöshypoteesi ei yksiselitteisesti toteutunut tässä aineistossa, eli uudelleenkäännökset eivät olleet kategorisesti lähempänä alkutekstiä kuin ensimmäiset käännökset. Uudelleenkäännösten syihin ei täydellä varmuudella päästy tämän tutkielman yhteydessä. Novellien Matami Röhelin ja Kun on tunteet uudelleenkääntäjän haastattelu osoitti, että uudelleenkääntäminen ei ollut uusien käännösten kohdalla erityisen tietoista toimintaa, vaan aiempien käännösten olemassaolo ei ollut tässä tapauksessa relevantti seikka. Jouluyö korvessa -novellin kohdalla uudelleenkäännösten syiden voi arvella olevan tekstinulkoisia, koska tekstin sisältä ei uudelleenkääntämisen tarvetta selittäviä syitä löytynyt.
  • Villacampa, Natividad (Helsingin yliopisto, 2014)
    In this work, we have attempted to systematize the well-known idea that Aleksis Kivi wrote “The Seven brothers” under the influence of Don Quixote. The first part is a review of the principal concepts of the comparative literature that is going to be useful in the work: parallels, source, imitation, influences. In the theoretical part we also write briefly about the history of the comparative literature. Using the hypothetical deductive method we want to show that the hypothesis about the influence of Don Quixote in the Seven Brothers is true. In the second part of the work, we make a historical review about the lives of Cervantes and Aleksis Kivi. After this study we can conclude that there is also a parallelism between both lives and that it is somehow justified that Kivi has understood Cervantes very well and that he has gone to his work as a source of inspiration. We also make a historical review of the global significance of Don Quixote and how it came into Aleksis Kivi’s hands. In the third section, we enter the analytic part of the work. Here, we first summarize the observations that professor Tarkiainen has already made about the relationship between both books. Then we start to make a comparative analysis between the ways they treat different subjects of both books, the parallels and the differences. In the conclusions we show how this influence is real, starting with the real contact between the two writers (Aleksis Kivi had in his library one Swedish translation of Don Quixote), and also because of the existence of so many parallels shown in the analytic part of the work.