Humanistinen tiedekunta

 

Recent Submissions

  • Ekebom, Malin (Helsingin yliopisto, 2011)
    Barnförflyttningarna, som ägde rum främst mellan Finland och Sverige under vinter- och fortsättningskriget, kom att innefatta inalles 80 000 finska barn. Väl framme i Sverige placerades dessa krigsbarn ut hos fosterföräldrar runt om i Sverige samt på diverse sjukhus, barnhem och andra dylika anstalter. Syftet med denna avhandling är att utgående från de finska föräldrarnas synvinkel belysa den delen av historien som berörde barn som vistades på svenska barnhem. Som källor har använts en brevsamling med sammanlagt drygt 200 brev som representerar ett femtiotal finska krigsbarnsfamiljer. Breven är skickade till den finlandssvenska fröken Gerda Sandberg som under olika perioder från år 1944 till år 1947 var verksam som föreståndarinna på tre olika svenska barnhem. Med hjälp av denna brevsamling har jag försökt utreda hur diverse föräldrakänslor uttrycktes i skrift. Samtidigt har jag även försökt skapa en helhetsbild av hur det var att vara förälder till ett krigsbarn. Svar på dessa frågor har jag strävat till att få genom att noga granska innehållet och tonen i breven. Samtidigt har jag också varit tvungen att ta i betraktande vem breven varit riktade till och hurudan relationen mellan brevskrivaren och mottagaren varit, eftersom det i hög grad kan ha påverkat innehållets karaktär. I de brev jag analyserat märks tydligt att en närmare relation till Gerda Sandberg hade som följd att innehållet i föräldrarnas brev blev rikligare och att känslor och tankar fick mer plats. I sina brev uttryckte föräldrar till krigsbarn mycket tydliga känslor i anknytning till föräldraskap. Den tydligaste känslan var saknaden efter sitt barn och en längtan efter att få återförenas. Även en hel del oroskänslor angående barnets välbefinnande förekom. Samtidigt hade föräldrarna också ett stort behov av att med jämna mellanrum få information om barnets hälsotillstånd och vardag. Utgående från breven får man också reda på att motiven bakom beslutet att skicka sitt barn till Sverige som krigsbarn i stora drag kan delas in i två olika kategorier: dels berodde det på dåliga hemförhållanden och dels på barnets behov av sjukvård. Samma utgångslägen spelade också en roll då det blev dags att avgöra ifall barnet kunde återvända hem. Tacksamhet var ytterligare en känsla som uttrycks tydligt i breven. Denna tacksamhet riktades främst till Gerda Sandberg men också till resten av barnhemmens personal och till Sverige. Det framgår med andra ord att den hjälp Sverige kunde erbjuda de finska familjerna var mycket välkommen och kom väl till pass. Särskilt korrespondensen med Gerda Sandberg var en ljusglimt i föräldrarnas tillvaro och hjälpte dem att klara av den rådande situationen. Relationen har också varit betydelsefull för föräldrarna eftersom hon samtidigt var den enda konkreta kontakten de hade till sina barn i Sverige.
  • Mahlamäki, Kaisa (Helsingin yliopisto, 2017)
    Dominikaanisessa tasavallassa puhuttu espanjan kielen varieteetti eroaa muista hispaanisten maiden varieteeteista kaikilla kielen osa-alueilla, joista yksi on sanasto. Dominikaanilainen varieteetti sisältää paljon sanoja, jotka tekevät siitä omalaatuisen. Tutkimuksen ensimmäisessä osassa otetaan selvää siitä, mitä nämä Dominikaanisen tasavallan espanjalle tyypilliset sanat ovat. ”Tyypillisillä sanoilla” tarkoitetaan tutkimuksessa sanoja, joita käytetään dominikaanilaisessa varieteetissa, mutta joilla ei ole samaa merkitystä standardiespanjassa tai jotka eivät esiinny siinä lainkaan. Tutkimuksen toisessa osassa tutkitaan kielellisiä asenteita tyypillisiä dominikaanilaisia sanoja kohtaan. Kohderyhminä ovat dominikaanilaiset ja Dominikaanisessa tasavallassa asuva muu espanjankielinen väestö. Lisäksi tutkitaan vaikuttavatko ikä ja sukupuoli dominikaanilaisten asenteisiin sanoja kohtaan. Kielellisten asenteiden osalta tutkimus pohjautuu Orlando Alban ajatuksiin siitä, että dominikaanilaiset ovat pessimistisiä omaa kulttuuriaan kohtaan. Tutkimushypoteesi on, että dominikaanilaisten pessimismi heijastuu asenteisiin tyypillisiä sanoja kohtaan. Lisäksi oletetaan, että ei-dominikaanilaisten asenne näitä sanoja kohtaan ei ole yhtä pessimistinen kuin dominikaanilaisten. Tyypillisten dominikaanilaisten sanojen tutkimiseen käytetään aineistona Dominikaanisen tasavallan urbaania musiikkia, dembow’ta. Ensin sanat identifioidaan 45 kappaleen sanoituksista, minkä jälkeen ne analysoidaan ja niiden joukosta valitaan 30 yleisesti Dominikaanisessa tasavallassa käytettyä. Kielelliset asenteet kyseisiä sanoja kohtaan pyritään paljastamaan kyselyn avulla. Lisäksi kysely käsittelee yleisesti asenteita dembow’ta kohtaan ja sitä, miten asenteet tyypillisiä sanoja kohtaan peilautuvat dominikaanilaisten kielelliseen identiteettiin. Olettamus on, että sanat muodostavat tärkeän osan dominikaanilaisten kielellistä identiteettiä, vaikka asenteet niitä kohtaan olisivat negatiivisia. Kyselyn tulokset paljastavat selvästi, että asenteet sekä tyypillisiä sanoja että dembow’ta kohtaan ovat hyvin negatiivisia. Ei-dominikaanilaisten asenteet ovat kuitenkin jonkin verran positiivisempia kuin dominikaanilaisten, mistä voidaan päätellä, että dominikaanilaisten erityinen negatiivisuus johtuu pessimistisestä asenteesta omaa kulttuuria kohtaan. Tyypilliset sanat ja dembow eivät siis herätä juurikaan ylpeyttä dominikaanilaisten keskuudessa, mutta kun niitä tarkastellaan dominikaanilaisen kulttuurin ja identiteetin näkökulmasta, asenteet muuttuvat huomattavasti myönteisimmiksi. Vaikka dominikaanilaisen varieteetin tyypillisiin sanoihin itsessään suhtaudutaan kielteisesti, ne muodostavat tärkeän osan dominikaanilaisten kielellistä identiteettiä, sillä dominikaanilaiset ilmaisevat dominikaanilaisuuttaan sanojen kautta.
  • Tamminen, Ida (Helsingin yliopisto, 2017)
    Pro gradussani tarkastelen naishahmoja John Greenin kirjoissa Looking for Alaska, An Abundance of Katherines, Paper Towns ja The Fault in Our Stars. Tutkielmani tavoitteena on selvittää miten naishahmoja kuvataan Greenin kirjoissa ja miten se eroaa mieshahmojen kuvauksesta. Lisäksi pohdin mediarepresentaation tärkeyttä etenkin nuorille suunnatussa kirjallisuudessa sekä sitä, ovatko Greenin naishahmot autenttisen tuntuisia. Teoriataustana käytän teoksia hahmojentutkimuksen, feministisen kirjallisuusteorian, kerronnantutkimuksen ja stereotyyppientutkimuksen alueilta. Tutkimusmenetelmänäni on tekstin huolellinen lukeminen, eng. ’close reading’, teoria-aineistooni nojautuen. Aineistonani käytän Greenin kirjojen lisäksi hänen omia mielipiteitään, kommenttejaan ja vastauksiaan, joita hän on esittänyt lukuisissa blogeissaan. Pro graduni keskeisimpiä tuloksia on se, että naishahmot on esitetty eri tavalla kuin mieshahmot, etenkin kun kyseessä ovat muut kuin nimettömät sivuhenkilöt. Naishahmoihin liitetään enemmän fyysiseen viehättävyyteen liittyviä piirteitä ja heidät on kuvattu vähemmän persoonallisiksi kuin miespuoliset henkilöhahmot. Vaikka hahmonkehitystä tapahtuu, se on usein sidoksissa miespuoliseen päähenkilöön. Naispuoliset henkilöhahmot ovat myös miespäähenkilön epäluotettavan kerronnan varassa, The Fault in Our Stars pois lukien. Totean Greenin kirjojen olevan kohdistettu pääosin teini-ikäisille tytöille. Koska representaatio vaikuttaa sekä kuvaan omasta itsestä että toisista, on tärkeää että se olisi monipuolista. Greenin kirjoissa naishahmojen representaatio on melko yksipuolista, mikä vähentää autenttisuutta. Naishahmojen autenttisuutta edustaa parhaiten The Fault in Our Stars, koska siinä on naispäähenkilö, jonka kerrontatyyli on melko realistinen. Autenttisuutta luodaan myös henkilöhahmojen omilla stereotypioilla, maailmankuvilla, huumorilla ja luonteenpiirteillä, sekä kerronnan keinoin. Green ilmaisee monissa kommenteissa olevansa tietoinen kirjojensa puutteista etenkin vähemmistöjen edustamisen suhteen sekä naishahmojen roolien suhteen, ja tämä tiedostaminen näkyy verratessa The Fault in Our Starsin naiskertojaa muiden kirjojen mieskertojiin. Green tekee naishahmojen yksinkertaistetun kuvittelun ja romantisoinnin ongelmallisuutta selväksi myös kirjoissa, joissa se on esillä toistuvana teemana, etenkin Paper Townsissa.
  • Nikunen, Emilia (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tutkielma käsittelee suomen kielen äänteellisesti motivoituneiden hyrsk-, tyrsk-, pyrsk- ja myrsk-pesyeiden merkityksiä. Näihin pesy-eisiin kuuluvia sanoja ovat esimerkiksi hyrsky, hyrskytä, hyrskähtää; tyrsky, tyrskytä, tyrskähtää; pyrskiä, pyrskähtää ja myrsky, myrskytä. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, minkälaisia merkitysryhmiä pesyeiden sisällä muodostuu, miten merkitysryhmät jakautuvat pesyeiden kesken ja minkälaiset piirteet yhdistävät Cyrsk-pesyeiden merkitysryhmiä. Aineisto on kerätty Suomen murteiden sana-arkistosta. Aineisto ajoittuu pääasiassa 1900-luvun alusta 1970-luvulle. Tutkielmassa käytetään murreaineistoa, koska se tuo odotetusti esille yleiskieltä enemmän lekseemejä ja laajemman merkityskirjon. Aineistona ovat Suomen murteiden sana-arkiston hyrsk-, tyrsk-, pyrsk- ja myrsk-alkuiset sanat, sanojen esimerkkilauseet ja merkityksenselityk-set. Tutkielmassa havaitaan, että hyrsk-, tyrsk-, pyrsk- ja myrsk-pesyeissä muodostuu melko selkeitä merkitysryhmiä ja että osa Cyrsk-pesyeiden merkitysryhmistä jakautuu useamman pesyeen kesken. Hyrsk- ja tyrsk-pesyeet jakavat keskenään eniten samoja merki-tyksiä ja myrsk-pesyeellä on vähiten yhteisiä merkityksiä muiden pesyeiden kanssa. Kaikissa Cyrsk-pesyeissä ilmaistaan veteen liittyviä merkityksiä, kuten veden, vesialueen tai aaltojen liikettä ja/tai ääntä. Lisäksi kaikissa pesyeissä ilmaistaan äänimerkityksiä, jotka eivät liity veteen. Muita keskeisiä useammassa kuin yhdessä pesyeessä toteutuvia merkitysryhmiä ovat esimerkiksi hyrsk- ja tyrsk-pesyeiden heilut-tamista ja nesteen käsittelyä ilmaisevat ryhmät sekä hyrsk-, tyrsk- ja pyrsk-pesyeiden ihmisen ilmaukset. Hyrsk-, tyrsk- ja pyrsk-pesyeissä ilmaistaan itkemiseen ja nauramiseen liittyviä merkityksiä, tyrsk- ja pyrsk-pesyeissä myös aivastamiseen ja yskimiseen liittyviä merkityksiä. Tutkielmassa osoitetaan, että on olemassa tiettyjä piirteitä, jotka usein yhdistävät hyrsk-, tyrsk-, pyrsk- ja myrsk-pesyeiden merkitys-ryhmiä. Cyrsk-alkuisilla sanoilla ilmaistaan suomen kielessä tyypillisesti sellaisia ilmiöitä, joihin liittyy jokin tai jotkin seuraavista piir-teistä: veden ääni ja/tai liike, katkonaisuus ja/tai edestakaisuus, rikkoutuminen, roiskuminen tai sinkoileminen, voimakkuus ja/tai vihaisuus. Lisäksi tutkielmassa tehdään huomioita Cyrsk-alkuisten sanojen äänteellisestä motivoituneisuudesta ja äännesymboliikasta. Huo-mioita tehdään muun muassa liikettä ilmaisevien merkitysten äänimotivaatiosta sekä [h]-, [t]- ja [p]-konsonanttiäänteiden ilmaise-mista merkitysvivahduksista.
  • Lappi, Merikki (Helsingin yliopisto, 2017)
    Työssä tutkittiin naisten nimityksiä Pehr Kalmin kirjeissä C. F. Mennanderille vuosina 1757 – 1779. Aiempi ruotsinkielinen 1700-luvun nimitysten käyttötutkimus on kohdistunut suurelta osin virallisiin lähteisiin. Pehr Kalm (s 1716 – k 1779) oli luonnontutkija, kirkkoherra ja Turun yliopiston ensim-mäinen taloustieteen professori. C. F. Mennander (1712 – 1786) oli Turun piispa ja lopulta arkkipiispa Uppsalassa. Kirjeissään Kalm tiedottaa hiippakunnan, yliopiston ja tuttavapiirin tapahtumista Mennanderin ollessa Tukholmassa pappissäädyn edustajana säätyvaltiopäivillä ja myöhemmin Uppsalan arkkipiispana. Asiayhteyden takia suurin osa kohteista on säätyläisiä, erityisesti pappien ja professorien vaimoja ja tyttäriä. Kirjeet on julkaistu Alb. Hästeskon 1914 toimittamassa teoksessa Pehr Kalms brev till C. F. Mennander. Kirjasta koottiin kirjeiden 212 naisten nimitystä sisältänyttä kohtaa, jotka kopioitiin, ryhmiteltiin ja luokiteltiin 405 esiintymään. Analyysiin käytettiin taulukkolaskentaohjelmistoa. Naisista käytettyjen ilmaisujen elementit ja niiden lukumäärät olivat: naisilmaisuihin liittyvät omistuspronominit (124), genetiiviattribuutit (83), adjektiiviattribuutit 66, tittelit, fru tai vastaava, 50, ja nimityksistä lesket (103), puolison ammatista johdetut tittelit (pastorska) 40, puolisoa tarkoittavat sanat (fru 46, hustru 38), yleisesti naisiin viittaavat sanat 37, ammatit 18, sukulaisuusilmaisut 103, etunimet 4, sukunimet 51 ja nimitystä tarkentavat paikkailmaukset 26 sekä muut ilmaukset 18. Yksittäisten elementtien lukumäärä ilmaisua kohti vaihteli yhdestä kahdeksaan. Nimitykset vaihtelevat yksittäisestä substantiivista (esim. leski) monimutkaisiin useita määreitä sisältäviin ilmaisuihin. Tunnistusta täsmentävät yleisimpiä, lisäksi on kuvailevia ja lisätietoja antavia ilmaisuja. Asiayhteydet vaikuttivat ilmaisuihin. Ilman puolisoa mainitut taloudellisesti itsenäisiin tai lähipiirin naisiin viitattiin yhdistelmällä titteli ja sukunimi. Monimutkaisimpia nimityksiä käytettiin kihlauksen ja avioliiton, yksinkertaisimpia puolison kanssa tai leskenhuoltokysymyksissä. Kalm käyttää naimisissa olevista naisista sukunimeä käyttäessään johdonmukaisesti puolison sukunimeä, mikä poikkeaa tutkimusajankohdan virallisten lähteiden käytännöstä. Etunimet ovat harvinaisia, patronyymejä ei esiinny lainkaan.
  • Saari, Katja (Helsingin yliopisto, 2017)
    Monet selvitykset ovat osoittaneet, että venäjän kielen taitoa arvostetaan Suomessa ja että sillä on suuri kysyntä työelämässä, mutta tästä huolimatta venäjän opiskelu on edelleenkin huomattavan vähäistä. Tutkimukseni tarkoituksena oli tutkia oppilaiden asenteita ja orientoitumista venäjän kielen opiskeluun ja selvittää syitä venäjän kielen opiskelun vähäiseen kiinnostavuuteen. Kahden oppilasryhmän välisen vertailun avulla pyrin selvittämään, miten instrumentaalinen ja integratiivinen orientaatio kielenopiskeluun vaikuttaa B3-kielen valintaan. Tutkimuksessa kartoitettiin asenteita, mielikuvia ja stereotypioita Venäjää ja venäläisiä kohtaan sekä selvitettiin, onko olemassa oppilasryhmien välisiä, kielenvalintaa selittäviä eroavaisuuksia. Tuloksia tarkasteltiin lisäksi sukupuolierojen näkökulmasta. Tutkimusmenetelmänä käytin kvantitatiivista kyselytutkimusta, jonka toteutin verkkokyselynä Digium-tiedonkeruuohjelmaa käyttäen. Tutkimukseen osallistui yhteensä 124 henkilöä seitsemästä eri lukiosta eri puolilta Suomea. Vastaajat muodostavat kaksi oppilasryhmää: B3-venäjää opiskelevat (n=72) ja B3-saksaa, ranskaa tai espanjaa opiskelevat (n=52). Venäjän kielen opiskelijoiden mielikuvat olivat verrokkiryhmää positiivisemmat lähes kaikilla osa-alueilla. Asenteita kuvaavat tutkimustulokset osoittavat venäjän opiskelijoiden positiivisempaa suhtautumista mm. venäjän kieltä ja kulttuuria, venäläistä yhteiskuntaa sekä venäläisiä kohtaan. Venäjän kielen opiskelun vähyyttä on usein selitetty raskailla vaiheilla Suomen ja Venäjän välisessä historiassa. Tutkimustulosten mukaan historian tapahtumilla ei ole tutkittavan sukupolven oppilaille enää suurta merkitystä. Negatiivisella suhtautumisella kohdemaata, -kieltä ja sitä ympäröivää kulttuuria kohtaan voi olla vaikutusta kielen kiinnostavuuteen ja kielen valintaan. Suomen asenneilmasto koettiin kummassakin oppilasryhmässä Venäjä-vastaiseksi, ja verrokkiryhmän oppilaat kokivat yleisen asenneilmapiirin olevan venäjän opiskelijoiden arviota negatiivisemman. Yleisillä asenteilla venäjän kieltä kohtaan voi nähdä olevan vaikutusta kielen valintaan. Tutkimustulokset osoittavat verrokkiryhmän selvästi negatiivisempaa suhtautumista venäjän kielen opiskelua kohtaan: yli puolet verrokkiryhmän vastaajista ei ole kiinnostunut venäjän kielen opiskelusta, yli kolmannes ei uskoisi tarvitsevansa sitä tulevaisuudessa ja 40,4% vastaajista pitää venäjän kieltä vaikeana. Kummankin tutkimusryhmän opiskelijoilla kielen valintaan liittyvät syyt olivat ensisijaisesti instrumentaaliseen orientaatioon liittyviä eli kielen valintaan on vaikuttanut kielen osaamisesta saatava hyöty tulevaisuudessa. Oppilasryhmien välillä on kuitenkin nähtävissä eroavaisuuksia niin orientaatioiden painotuksissa kuin yksittäisissä kielen valintaan johtaneissa syissä. Tulosten mukaan venäjän kieltä ohjautuvat opiskelemaan opiskelijat, joilla on positiivisemmat mielikuvat Venäjästä ja jotka pitävät erityisen tärkeänä venäjän kielen taidon tuomaa hyötyä tulevaisuudessa. Tytöt ja pojat pitävät eri asioita merkityksellisinä kielenvalintatilanteessa. Kielen valintaan liittyvät seikat ovat tutkimustulosten mukaan eri sukupuolilla kielikohtaista. Venäjän kielen opiskelijoiden keskuudessa tytöillä painotus instrumentaaliseen orientaatioon oli poikia voimakkaampaa. Verrokkiryhmän pojat arvioivat instrumentaalista orientaatiota kuvaavien syiden olleen heille merkityksellisemmät, kun taas verrokkiryhmän tyttöjen vastaukset jakautuivat tasaisemmin integratiivista ja instrumentaalista orientaatiota kuvaavien syiden välille. Verrokkiryhmän tytöillä negatiiviset mielikuvat Venäjästä ja venäläisistä vaikuttavat vähentävästi kiinnostukseen opiskella venäjän kieltä, pojilla vastaavanlaista vaikutusta ei ollut. Verrokkiryhmän pojilla, jotka olivat valinneet kielen instrumentaalisen orientaation perusteella, mielikuvat Venäjästä ja venäläisistä olivat negatiivisemmat kuin integratiivisesti orientoituneilla. Jotta saataisiin tarkkaa tietoa kielivalintaan liittyvistä syistä, olisi tärkeää keskittää tutkimukset mm. alueellisesti tarkasteltaviksi, sukupuolten välistä tarkastelua unohtamatta. Mielikuvien muutosta sekä sen vaikutusta kielenvalintaan olisi tärkeää selvittää seurantatutkimuksen avulla.
  • Launis, Maaret (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tutkin työssäni sukupuolen ja seksuaalisuuden representaatioita Leevi and the Leavings -yhtyeen tuotannossa. Selvitän, miten sukupuoli ja seksuaalisuus yhtyeen sanoituksissa toimivat, ja miten ne eroavat populaarimusiikin muista nais- ja mieskuvista. Lisäksi tarkastelen yhtyeen tuotannon homoseksuaalisuutta kuvaavia kappaleita sekä kaksinapaisen sukupuolijärjestelmän kyseenalaistavia representaatioita. Työni aineisto on yhtyeen studioalbumituotanto vuosilta 1980-2003, kaikkiaan 15 albumia. Aineistoni käsittää lähes yhtyeen koko tuotannon single-julkaisuja ja yhtä albumia lukuun ottamatta. Hypoteesini on, että yhtyeen lauluntekijän, Gösta Sundqvistin (1957–2003) lyriikoissa sukupuoli ja seksuaalisuus rakentuvat monitasoisesti ja vivahteikkaasti verrattuna populaarimusiikin valtavirtaan. Sukupuolen ja seksuaalisuuden edustuksia on laajan aineiston ja monilukuisten puhujien puitteissa runsaasti. Kappaleet käsittelevät valtaosin romanttisia ihmissuhteita, jotka toimivat kulttuurisesti sukupuolen ja seksuaalisuuden esittämisen tärkeimpinä sosiaalisina näyttämöinä. Populaarimusiikki ja sen eri genret, kuten rock, tango ja iskelmä, muodostavat olennaisen kontekstin analyysilleni. Hyödynnän työssäni erityisesti populaarimusiikin tutkimusta. Työni teoreettinen viitekehys rakentuu pitkälti sukupuolentutkimuksen käsitteistölle ja feministisen tutkimusperinteen kysymyksenasettelulle. Stuart Hallin representaation käsitteen lisäksi pohjaan analyysiäni paljolti R.W Connellin hegemonisen maskuliinisuuden konseptille. Työni tuloksia on, että selvä enemmistö aineiston puhujista on miehiä, Sundqvistin määritelmää käyttäen ”onnettomia naissankareita”. Tragikoomiset mieshahmot parodioivat hegemonisen maskuliinisuuden ideaalia, jonka mukaan miehen tulisi olla aktiivinen, rationaalinen ja fyysisesti voimakas. Vaikka suurin osa kappaleista käsittelee heterorakkautta tai sen puutetta, ei aineisto silti ole täysin heteronormatiivinen. Työni keskeisin tulos on, että aineistoni sukupuolten, transsukupuolisuuden ja homoseksuaalisuuden representaatioiden ytimessä on inhimillinen kokemus, johon kuka tahansa kuulija voi samaistua. Näkökulma on tarpeellinen, sillä viime vuosikymmenten tasa-arvon edistysaskelista huolimatta sukupuolen representaatiot ovat populaarimusiikin sanoituksissa edelleen seksistisiä ja heteronormatiivisia.
  • Häkkinen, Kaisa (Helsingin yliopisto, 2017)
    Pro gradu -tutkielmani käsittelee virolaisten opettajien asemaa kaksikielistä suomi-viro -opetusta tarjoavassa suomalaisessa peruskoulussa. Tutkielmassa hahmotellaan kuva opettajien viestinnästä tyypillisen työpäivän aikana, käydään läpi opettajien kokemuksia toisen kielen puhujina ja maahanmuuttajataustaisina työntekijöinä suomalaisessa kouluyhteisössä sekä tarkastellaan opettajien suhteita esimieheen ja työtovereihinsa. Tarkastelun kohteena on myös viron kielen asema kaksikielisessä opetuksessa ja koulussa yleisemminkin. Tutkielman perusaineistona on 4 virolaisen opettajan haastattelut vuodelta 2013. Täydentävä aineisto, johon kuuluu 1 haastattelu ja 2 sähköpostitse tehtyä kyselyä, kerättiin samoja informantteja käyttäen keväällä 2017. Kaikki haastattelut on tehty informanttien äidinkielellä, äänitetty ja litteroitu. Tutkimukseen osallistuneet opettajat kokevat asemansa työyhteisössä eri tavoin. Kaikki pitävät koulun yleistä ilmapiiriä ystävällisenä, mutta kolme neljästä kertoo kokevansa tai kokeneensa itsensä ulkopuoliseksi. Lopuksi pohditaan, olisiko virolaisten opettajien – ja kaikkien virolaisten – kouluyhteisöön integroitumisen kannalta parempi, jos koulun toimintakulttuuria ohjaisi perinteisen, kieliä erillään pitävän ajattelumallin sijaan translanguaging -ideologia, joka näkee kielet kokonaisuutena ja korostaa kaikkien kielten tasa-arvoista asemaa ja käyttöarvoa. Translanguaging -mallin todetaan sopivan hyvin vuonna 2016 käyttöön otetun uuden opetussuunnitelman henkeen ja sillä nähdään potentiaalia sekä oppimistuloksia parantavana pedagogisena mallina, että vähemmistökielten puhujien integroitumista edistävänä ideologiana.
  • Pilli-Sihvola, Lotta (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tässä pro gradu -tutkielmassa käsitellään sitä, kuinka hyvin suomen kielen sanontoja tunnistetaan ja millaisia eroja äidinkielisten puhujien ja S2-puhujien sanontojen tunnistamisessa on. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan sitä, millaiset tekijät vaikuttavat sanontojen tunnistamiseen eli siihen, vaikuttavatko sanontojen alkuperä tai vastaajiin liittyvät taustamuuttujat selkeästi joidenkin sanontojen tunnistamiseen. Tutkimus on toteutettu kyselylomakkeen avulla. Lomakkeen on täyttänyt 102 informanttia, joista 62 on äidinkielisiä ja 40 S2-taustaisia vastaajia. Vastaajat ovat iältään 16–74-vuotiaita, ja tutkimukseen on osallistunut sekä miehiä että naisia. Työn keskeisimpiin tuloksiin kuuluu se, että äidinkieliset vastaajat olivat yksimielisiä vain yhden sanonnan, peruskauran, merkityksen kohdalla. S2-vastaajat eivät puolestaan tunnistaneet yhdenkään sanonnan merkitystä 100-prosenttisesti oikein. Keskimäärin äidinkieliset puhujat ovatkin tunnistaneet sanontojen merkitykset 78-prosenttisesti ja S2-vastaajat 31-prosenttisesti. Eri sanonnat on tunnistettu hyvin eritasoisesti, ja äidinkielisten ja S2-puhujien vastaukset ja sanontojen vaikeusjärjestys eroavat toisistaan merkittävästi. Tutkielmassa tarkastellaan myös sanontojen tuttuutta ja vierautta ja siitä selviää, että äidinkieliset ja S2-vastaajat ovat osanneet melko hyvin arvioida sitä, ovatko kuulleet sanontaa aiemmin. Silti molemmissa kategorioissa keksityt sanonnat ovat tuntuneet osasta vastaajista tutuilta eli tuttuuden arvioiminen ei ole ollut yksiselitteisen helppoa. Tutuimpien ja vieraimpien sanontojen välillä on isojakin eroja sekä äidinkielisillä että S2-puhujilla. Tutkielma avaa myös vastaajien taustamuuttujien vaikutuksia sanontojen osaamiseen pintapuolisesti. Tulokset osoittavat, että S2-vastaajilla keskeisin vaikuttava tekijä on se, kauanko on ehtinyt suomea opiskella. Äidinkielisillä vastaajilla mitään yhtä selkeästi vaikuttavaa taustamuuttujaa ei löydy, mutta esimerkiksi iän vaikutus muutamien sanontojen tunnistamiseen on selkeä.
  • Ruf, Jana (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tutkielmassa tarkastellaan terveysalan henkilökunnan kokemuksia kielellisistä toiminnoista monikielisessä työympäristössä. Työperusteinen maahanmuutto on lisääntynyt Suomessa viime vuosina. Terveysalalla työskentelee yhä enemmän vieraskielisiä sairaanhoitajia ja lääkäreitä, joiden on osattava kommunikoida oman alan ammattikielellä suomeksi. Tutkimuksessa pyritään selvittämään erityisesti päivystävän vuodeosaston kielellisiä toimintoja sekä monikielisen työympäristön kommunikaatioon vaikuttavia tekijöitä. Tutkimuksen pääaineisto koostuu päivystävän vuodeosaston henkilökunnan haastatteluista. Haastateltavia on yhteensä 18, joista 12 on suomenkielisiä ja 6 vieraskielisiä. Haastateltavat ovat sairaanhoitajia, sairaanhoito-opiskelijoita, osastonhoitajia, apulaisosastonhoitaja ja fysioterapeutti. Haastattelut on toteutettu puolistrukturoidun teemahaastattelun avulla. Haastatteluissa terveysalan henkilökunta vastasi mm. omaa taustaa, kielitaustaa, työpaikan kielellisiä tilanteita, monikielistä työympäristöä ja perehdytystä koskeviin kysymyksiin. Haastattelujen lisäksi täydentävänä aineistona on käytetty vuorovaikutusaineistoa, osaston kielimaisemaa sekä pro gradu -tutkielman tekijän omia havaintoja tutkimusympäristöstä. Aineiston analysointi osoittaa, että päivystävän vuodeosaston henkilökunta kohtaa työssään monipuolisia kielellisiä tilanteita, joista selviytyminen edellyttää ammattikielistä kielitaitoa kaikilla kielitaidon osa-alueilla. Vieraskieliset sairaanhoitajat ja opiskelijat kokivat, että he osaavat paremmin vastaanottaa kieltä kuin tuottaa sitä. Haastavimpina tilanteina sekä vieraskieliset että suomenkieliset mainitsivat puhelimessa puhumisen, kirjaamisen sekä kielellisten virheiden korjaamisen. Kommunikaatiota haittaa erityisesti puuttuva ammattikielen taito. Vieraskielisiltä toivotaan hyvää kielitaitoa, rohkeaa ja aktiivista kielenkäyttöä sekä oma-aloitteisuutta. Suomenkielisiltäkin toivotaan aktiivisuutta sekä positiivista suhtautumista vieraskielistä kohtaan. Tutkimustulokset osoittavat, että informantit toivovat esimerkiksi pitkää perehdytystä sekä perehdytykseen sisältyvää kielellistä ohjausta, jotka voivat helpottaa heidän mielestään uuden vieraskielisen työntekijän kielitaidon kehitystä. Tilanteiden läpikäyminen työpaikalla suomenkielisen kollegan tai mentorin kanssa voisi ehkäistä vastaavia kielellisiä haasteita tulevaisuudessa. Työpaikan järjestämien koulutuksien avulla voisi edistää mahdollisesti koko työyhteisön monikulttuurisuuden sekä suomen kielen tuntemusta. Hyvä ilmapiiri, joka on salliva ja jossa on helppo kysyä, ja positiivinen suhtautuminen vieraskieliseen ovat tärkeitä edellytyksiä vieraskielisen suomen kielen oppimiseen.
  • Anttonen, Miia Susanna (Helsingin yliopisto, 2017)
    Pro gradu-tutkielmani tavoitteena oli selvittää ja tutkia kahden teoksen samankaltaisuuksia ja eroavaisuuksia. Leyla- romaanin ilmestyminen aiheutti kuohuntaa kirjallisissa piireissä, ja kirjailijaa syytettiin plagioinnista. Tavoitteenani oli selvittää plagiointiväitteiden todenperäisyyttä. Tutkin ja vertailin myös teosten yhteiskunnallista ja historiallista kuvaa. Tavoitteenani oli tutkia teosten erilaisia ulottuvuuksia. Vertailin tutkimuksessani myös teosten tyylilajeja. Pääasiallisena tutkimusmateriaalinani käytin Emine Sevgi Özdamarin Das Leben ist eine Karawanserei hat zwei Türen aus einer kam ich rein aus der anderen ging ich raus ja Feridun Zaimoglun Leyla romaaneja. Tutkimuksessa vertailin edellä mainittuja teoksia. Itse teosten lisäksi käytin tutkimusmateriaalina kirjallisuuskriitikkojen julkaisuja aiheesta, sekä Tom Cheesmanin ja Karin Emine Yeşiladan vuonna 2012 ilmestynyttä kirjaa Feridun Zaimoglu. Vertailin ja analysoin kirjallisuuskriitikkojen kritiikkejä. Tutkimuksessa kävi ilmi, että osa kirjallisuuskritiikeistä oli asiattomalla pohjalla. Vanhoja orientaaliseen perinteeseen ja uskontoon liittyviä asioita oli tulkittu plagioinniksi. Kun kyseessä on kaksi samankaltaisesta yhteiskunnasta kertovaa teosta on selvää, että paralleelisuuksia syntyy helposti. Ei kuitenkaan voida tietää, että onko Zaimoglu plagioinut osia Özdamarin teoksesta. Analyysini mukaan teokset ovat kirjoitettu täysin erilaisilla tyyleillä. Teokset eroavat toisistaan myös rakenteellisesti. Avainsanat
  • Bertus, Mikael (Helsingin yliopisto, 2017)
    Työ tarkastelee saksalaisiin liittyviä kulttuurillisia stereotyyppejä Wladimir Kaminerin teoksissa Mein deutsches Dschungelbuch (2003) ja Liebesgrüße aus Deutschland (2011). Ensimmäinen kirjoista on lyhyitä kertomuksia sisältävä kokoelma, jota Kaminer kirjoitti työhön liittyvillä matkoillaan. Kirjan tarinoissa vieraillaan lukuisissa suuremmissa ja pienemmissä saksalaisissa kaupungeissa ja pyritään avaamaan saksalaisuuden piirteitä erilaisista perspektiiveistä. Kirjoista toinen on puolestaan Saksan ja saksalaisuuden erityispiirteisiin suoraan perehtyvä kokoelma lyhyitä tarinoita, joista Kaminer kertoo suuren osan itsensä tai perheensä kautta. Tutkielma määrittelee stereotypian kognitiiviseksi malliksi, joka esiintyy monilla tasoilla kielessä ja kulttuurissa. Teoriaosio erittelee lisäksi kulttuuristereotypian kansalliskuvan käsitteestä määritelmällisellä tasolla. Kulttuuristereotypioita lähestyttiin saksalais-venäläisen vertailun, geograafisten vastakkainastteluiden sekä kulttuurillisten ominaispiirteiden kautta. Lopputulemana todettiin, että Kaminerin teksteissä esiintyy voimakkaita auto- ja heterostereotypioita, jotka selittyvät hänen taustansa sekä vaihtelevan omakuvansa kautta. Teksteissä korostuvat erityisesti neutraalit ja negatiiviset stereotypiat, joita käytetään yhteiskuntakritiikkiin. Kirjailin tyylille on kuitenkin ominaista, että kritiikkiä pehmennetään ironisella etäännyttämisellä. Stereotypiat toimivat Kaminerin huumorissa tehostekeinona: hän toisaalta vahvistaa niitä, mutta toisaalta pyrkii satunnaisesti kääntämään sterotyyppiset odotukset ympäri ja tuomaan siten kertomuksiinsa humoristista yllättävyyttä. Saksalaisista piirretään teksteissä moniulotteinen kuva. Heidät todetaan toisaalta yhtenäisyyttä, järjestystä ja mukavuutta arvostavaksi uteliaaksi kansaksi, mutta toisaalta myös pelokkaiksi ja muukalaisvihamielisiksi. Kaminer näkee lisäksi saksalaiset eräänlaisena kulttuuristereotypisena antiteesinä kaoottisille, mutta intohimoisille venäläisille. Teksteissä oli havaittavissa merkittäviä maantieteeseen pohjautuvia, Saksan sisäisiä kulttuuristereotypisia jaotteluja erityisesti pohjoisen ja etelän sekä lännen ja idän välillä.
  • Kangaspunta, Tia (Helsingin yliopisto, 2017)
    Arabikevään vallankumoukset toivat monia muutoksia Tunisiassa ja Egyptissä, joissa kummassakin pitkään hallinneet presidentit syöstiin vallasta. Myös naisten asema koki muutoksia, ja tarkastelen pro gradu -tutkielmassani näitä muutoksia lainsäädännön, politiikan ja yhteiskunnallisen aseman kautta käyttäen Valentine Moghadamin teoriaa, jossa vallankumoukset jaotellaan tasa-arvoistaviksi (emancipatory) tai patriarkaalisiksi (patriarchal). Moghadamin teorian lisäksi olen käyttänyt muiden tutkijoiden tekstejä arabikeväästä ja naisten asemasta, sekä kansainvälisten organisaatioiden (esim. YK) raportteja naisten aseman kehityksestä, joiden perusteella olen koonnut tilannetta kuvastavia tilastoja. Tunisia siirtyi vallankumouksen jälkeen demokraattiseen järjestelmään, jossa naisten määrä parlamentissa on lisääntynyt. Myös lainsäädäntöä on muokattu naisille edullisemmaksi. Vaikka seksuaalinen ahdistelu on lisääntynyt, naisten yhteiskunnallinen asema ei ole kärsinyt merkittävästi, vaikka ongelmiakin edelleen on. Egypti taas siirtyi demokraattisesti valitusta islamistihallinnosta autoritaariseen armeijan valtaan. Lainsäädäntö ei ole muuttunut merkittävästi positiivisemmaksi naisille, eikä heidän määränsä parlamentissa ole juurikaan kasvanut. Naisten asema yhteiskunnassa kärsi merkittävästi seksuaalisen väkivallan lisäännyttyä vallankumouksien aikana ja niiden jälkeen. Näistä syistä olen tullut siihen tulokseen, että Tunisia voidaan kategorisoida tasa-arvoistavaksi vallankumoukseksi ja Egypti patriarkaaliseksi.
  • Domokos, Edit (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tiivistelmä - Referat - Abstract Työnantajat ovat havahtuneet tarpeeseen kehittää vieraskielisten työntekijöidensä ammattikielen hallintaa. Tämä pro gradu -työ on osa Suomi toisena kielenä ja tilanteinen oppiminen -hanketta, jonka tarkoituksena on tukea suomen kielen oppimista työympäristössä. Työ tarkastelee sairaalassa käytyjä kotiuttamiskeskusteluja. Analyysin keskiössä on potilaskontaktissa käytetty sairaanhoitajien ammattikieli ja sen piirteet. Tutkielmassa tarkastellaan kotiuttamiskeskusteluiden kielellisiä piirteitä aineistoesimerkkien avulla sekä selvitetään, millaisia keinoja sairaanhoitaja käyttää hoitotieteessäkin tärkeäksi todettujen ammattikielenkäytön tilanteissa. Tutkimuksen aineisto kerättiin etnografisella menetelmällä, johon kuului osallistuva havainnointi, puolistrukturoidut haastattelut ja kotiuttamiskeskusteluiden videonauhoitukset. Pääasiallisina informantteina olivat tutkittavalla osastolla toimivat sairaanhoitajat ja hoitajaopiskelijat, sekä potilaat. Laadullinen analyysi on vahvasti aineistolähtöinen. Kotiuttamiskeskustelu on hyvin kompleksinen toiminto. Hoitajat käyttävät ammattitaitoon kuuluvaa ammattikieltä taitavasti tilanteisiin sopeutettuna. Potilaskontaktissa hoitaja pyrkii erilaisilla kielellisillä keinoilla rakentamaan ja ylläpitämään luottamuksellista ilmapiiriä. Keskustelun aikana hoitaja pyrkii saamaan ohjeita ymmärretyksi ja tarkastelee jatkuvasti niiden vastaanottoa. Hoitajan ammatillinen rooli rakentuu ohjaustilanteissa. Kielenkäyttöön sosiaalistumisen myötä sekä äidinkieliset, että vieraskieliset hoitajat omaksuvat sellaisia pieniä puheen vivahteita, joiden avulla hoitaja pystyy erilaisissa tilanteissa suoriutumaan vuorovaikutuksesta luontevasti. Tämä onnistuu luonnollisimmin työpaikoilla, joissa muiden kollegoiden malli on esillä. Tarjoamalla esimerkkejä näistä tilanteista on helpompi havaita ja kiinnittää huomiota hiljaisessa tiedossa oleviin seikkoihin, joiden avulla työyhteisö pystyy tarjoamaan kielellisen kehityksen tarpeessa olevalle käytännön apua. Tämän työn tulosten pohjalta on mahdollista kehittää kotiuttamiskeskusteluiden malleja. Nämä mallit tarjoavat tukea sairaaloissa työskentelevien sairaanhoitajien suomen kielen taidon kehittämiseksi työn ohessa.
  • Soukka, Mira (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tämä tutkielma on ns. käännösgradu, jossa tutkin omaa käännösprosessiani. Materiaalini on (1) Pohjoismaiden ministerineuvoston asiakirja Norden – velklædt i et rent miljø: Handlingsplan for bæredygtig mode og tekstil (2015, 38 s.), (2) samasta asiakirjasta tekemäni käännös Pohjola – hyvin pukeutuneena puhtaassa ympäristössä: Ekologisesti kestävän muoti- ja tekstiilialan toimintasuunnitelma (2017, 36 s.) ja (3) käännösprotokolla (19 s.), johon olen kerännyt käännösongelmat ja käännösstrategiat. Protokolla koostuu 83 esimerkistä. Lisäksi käytän asiakirjan englanninkielistä käännöstä vertailumateriaalina näyttääkseni vaihtoehtoisia ratkaisuja. Tutkielman tavoitteena on yhtäältä tutkia, miten ratkaisen tekstispesifejä ja pragmaattisia käännösongelmia. Tässä työssä tekstispesifit käännösongelmat on jaettu syntaktisiin ja semanttisiin käännösongelmiin. Toisaalta tavoitteena on valaista käännösongelman ja käännösvaikeuden rajapintaa. Tätä tutkin Nordin ([1988] 2009) käännösongelmien luokittelun avulla. Tutkielman teoreettisen viitekehyksen muodostavat Nordin ([1988] 2009) tekstianalyysimalli, niin ikään Nordin ([1988] 2009) käännösongelmien luokittelu ja käännösvaikeuden määritelmä sekä Chestermanin (1997) kokoamat syntaktiset, semanttiset ja pragmaattiset käännösstrategiat. Käännösongelmien yhteydessä käsittelen termejä käännösongelmana, mikä perustuu Cabrén (2010) ja Vehmas-Lehdon (2010) näkemyksiin. Analysoin terminologisia käännösongelmia semanttisten käännösongelmien yhteydessä. Analyysi on kolmiosainen. Aluksi analysoin lähtö- ja kohdetekstin Nordin ([1988] 2009) tekstianalyysimallin pohjalta. Seuraavaksi tutkin käännösongelmia ja käännösstrategioita. Lopuksi pohdin, missä menee raja käännösongelman ja käännösvaikeuden välillä. Menetelmäni on kuvaileva, kvalitatiivinen ja osin kvantitatiivinen. Tutkimus osoittaa, että käytin kaikkien ongelmien ratkaisuun eniten syntaktisia strategioita, mikä voi selittyä sillä, että lauserakennetta muuttamalla on helppo ratkaista ongelmia. Yleisin strategia syntaktisten ongelmien ratkaisemiseksi on yksikön muutos, jonka avulla jaoin tai yhdistin lauseita. Tämä johtuu siitä, että tavallisin syntaktinen ongelma on elliptiset lauseet, joista puuttuu predikaatti. Semanttiset ongelmat koskevat sanojen merkitystä, joten tavallisimmat strategiat olivat sanatarkka kääntäminen ja synonyymin käyttö. Ratkaisu termiongelmiin ei ollut vain sanatarkka kääntäminen, vaan myös esimerkiksi eksplisitointi. Pragmaattiset ongelmat voidaan jakaa kulttuurisidonnaisiin elementteihin ja otsikoihin. Kulttuurisidonnaiset ongelmat ratkaisin sanatarkalla kääntämisellä, jos elementillä on virallinen käännös, tai lisäyksellä, jos elementti pitää selittää. Lisäksi tutkimuksesta käy ilmi, että rajanveto käännösongelman ja käännösvaikeuden välillä on vaikeaa. Tässä työssä laskin ongelmaksi selitettävät kulttuurisidonnaiset elementit, relatiivilauseet ja prepositiorakenteet ja vaikeudeksi kulttuurisidonnaiset elementit, joilla on virallinen käännös, elliptiset lauseet sekä Nordin ([1988] 2009) määritelmän mukaisesti sellaiset kohdat, jotka johtuivat osin puutteellisesta kielitaidostani.