Humanistinen tiedekunta

 

Recent Submissions

  • Huhtala, Saila (Helsingin yliopisto, 2015)
    Tutkimus käsittelee entisestä Jugoslaviasta kotoisin olevien nuorten aikuisten historiatietoisuutta ja eri etnisistä taustoista tulevien välisiä suhteita Suomessa. Tutkin, kuinka historiatietoisuus ja etniset suhteet liittyvät toisiinsa ja mitkä tekijät korreloivat keskenään. Historiatietoisuuden tutkimustraditio pohjautuu ajatukselle, jonka mukaan tulkinta menneisyydestä tekee nykyhetken ymmärrettäväksi ja tarjoaa materiaalia, jonka pohjalta ihminen asettaa odotuksia tulevalle. Tutkimukseni vahvisti tätä olettamusta: suhtautuminen menneisyyteen heijastuu siihen, mitä Jugoslavia-taustaiset nuoret ajattelevat muista etnisistä ryhmistä. Tutkimusaineisto koostui toteuttamistani viiden Jugoslavia-taustaisen nuoren haastatteluista. Haastateltavat olivat muuttaneet entisestä Jugoslaviasta Suomeen vuosien 1989 ja 2001 välillä, he olivat 19 25 vuoden ikäisiä ja edustivat eri etnisiä taustoja. Haastattelut olivat puolistrukturoituja ja kysymykset perustuivat aiheeseen liittyvään kirjallisuuteen, historialliseen yleistietoon ja lähiaikojen tapahtumiin. Kysyin myös haastateltavien näkemyksiä sodan syistä, syyllisyydestä ja lopputuloksesta. Tutkimuksen empiirisen osuuden toteutin teorialähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Jäsensin haastatteluaineistoa induktiivisesti ja muodostin aineistosta 29 alakategoriaa. Liitin ne teoriapohjaisiin kategorioihin, jotka perustuivat aiempaan tutkimuskirjallisuuteen. Haastatteluissa esiintyi toistuvia teemoja ja yhteyksiä eri alakategorioiden välillä. Haastateltavien tulkintoihin vaikuttaa perheessä vallitsevat käsitykset tapahtumista ja syyllisyyskysymyksistä. Alueellisista tapahtumista tehdään koko Jugoslaviaa koskevia yleistyksiä, jotka ulottuvat käsityksiin etnisistä ryhmistä ja historiasta. Myös syyllisyyskysymyksiä peilataan paikallisten ja itselle läheisten konfliktien kautta. Yhteisön kertomuksia pidetään totena ja suhtautumista kirjoitettuun historiaan värittää epäluottamus tiedon totuudenmukaisuuteen. Myyttisiä historiantulkintoja esiintyy, kun halutaan oikeuttaa vihollisuutta ja tehdä oman ryhmän kärsimys ymmärrettäväksi. Muodostin aineistosta kaksi tyyppikertomusta, jotka esittelevät tulevaisuuteen ja menneisyyteen orientoituneita ajatusrakenteita, ja joille tietynlaiset elementit ovat tyypillisiä. Niistä tärkeimmät ovat tapa suhtautua muiden etnisten ryhmien jäseniin joko yksilöinä tai yleistäen, sekä tapa suhtautua menneisyyteen joko ajatellen, että se pitäisi jättää taakse tai ajatellen, että se muistuttaa koetusta vääryydestä ja sitä ei saa unohtaa. Kokemus itseen kohdistuvista ennakkoluuloista vahvistaa yksilöllisyyden korostamista, sillä omakohtaisuus muodostaa pohjan, jota vasten voi ymmärtää myös toisten ihmisten vaikeaa asemaa ryhmän jäsenenä. Tutkimustulokset kannustavat kiinnittämään huomiota historiatietoisuuden opetukseen. Tapahtumahistorian tunteminen ei välttämättä tuota parempaa ymmärrystä kriisistä, koska omaan tarinaan sopimattomat tapahtumat voidaan kuitata toteamalla, että totuus on ulottumattomissa. Tapahtumien merkitystä voidaan myös muuttaa ja sovittaa ne tukemaan omaa näkemystä.
  • Mikkola, Elisa (Helsingin yliopisto, 2014)
    This study examines Finns experiences and perceptions of angels and their relationship with angels as they were seen in the Angels in Finland survey. Furthermore it covers other features of respondents spirituality and religiosity and their use of services related to spirituality. The survey is part of Terhi Utriainen s research on angel practices in contemporary Finland. The work belongs to the field of sociology of religion and describes the transformation of religion in everyday life while aiming to understand the belief in angels and the role of angels in modern spirituality. The data was collected through questionnaires in Lorna Byrne's lecture organized in Helsinki in 2011. 263 participants of the event answered: 248 women and 15 men. The small share of male respondents shows that women are more interested in angel spirituality than men. The survey method worked well in the data collection in an event which was well attended (N1100). Nearly one quarter of the participants answered and told about their angel experiences and spirituality. Respondents believed more in angels than Finns on average. They described their relationship with angels to be active and positive; angels delivered information, messages and responses, supported in making difficult decisions and helped in daily situations. The relationship with angel was seen as ordinary and commonplace. Respondents had various ways in describing the angel experience; the traditional angel images as well as the new spirituality s way to build individual spirituality were present. More than one third of the respondents identified themselves as spiritual individuals, one fifth as Christians and a little more than ten percent considered themselves to be humanist or religious individuals. Their religious affiliation was close to Finns in general, and surprisingly they were active users of services provided by the Lutheran Church. A little more than one fifth was active in Church, one fifth participated in events of alternative religiousness or spirituality, and almost ten per cent attended both. The respondents had used between one to five different kinds of spiritual services. More than half had consulted clairvoyant and used meditation and reiki. More than one third had consulted healers and angel therapy was used by almost 27 per cent. Among least used services were Aura and Regression Therapies. Those not belonging to religious communities used slightly more services, but the differences between members and non-members were surprisingly small. Byrne s personality and the sense of community had drawn the respondents to attend the lecture. Media had aroused interest in participation; the participants came together with friends or relatives, and they were delighted to see a good turnout in the event. The sense of community, easiness of participation and new rituals such as Byrne s meditation, blessing and hugs attracted participants. The results indicate that the persons who participated in the event felt that they needed a new perspective to religiousness and/or spirituality. Byrne s positive message that embraces everyone resembles Lynch's progressive spirituality as well as the benevolence of the guardian angel. One reason behind Byrnes popularity may be her modesty and ordinary way of dressing and talking; there is no room for any manifesto or ecstasy.
  • Salomaa, Eveliina (Helsingin yliopisto, 2015)
    Tiivistelmä Referat Abstract Perinteinen luokkatutkimus on keskittynyt ammatin perusteella määriteltyjen luokkien tutkimukseen, jättäen subjektiivisen kokemuksen tutkimuksen ulkopuolelle. Taloudellisen pääoman ja työn painottaminen luokkamäärittelyssä näyttäytyy ongelmallisena nyky-yhteiskunnassa, jossa työelämä on murroksessa. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan subjektiivisten luokkakokemusten merkitystä luokkaposition määrittelyssä. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu materialistisen feminismin, intersektionaalisen tutkimuksen sekä narratiivisen tiedonkäsityksen pohjalta.Interksektionaalinen tutkimus on keskittynyt pitkään moniperusteisesti syrjittyjen tutkimukseen. Tämä tutkimus keskittyy kuitenkin yksilöihin, jotka ovat monella tavoin etuoikeutetuissa positioissa. Hyödynnän intersektionaalista narratiivista analyysimetodia aineistossa esiintyvien narratiivien tutkimiseen. Tutkimusaineisto on kerätty haastattelemalla kahdeksaa pääkaupunkiseudulla asuvaa 20-25 -vuotiasta naista. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituina haastatteluina, joissa rohkaistiin tarinankerrontaan. Tutkimusaineistosta on rajattu analyysiä varten esimerkkejä, jotka liittyvät haastatteluissa useimmiten esiintyviin teemoihin, eli taloudelliseen tilanteeseen, lokaaliuuteen ja kansalaisuuteen. Lisäksi analyysin kohteena ovat haastateltavien tulevaisuuden suunnitelmat sekä itsemääritellyt luokat. Pyrin vastaamaan kysymykseen siitä, miten luokkapositio rakentuu nuorten naisten narratiiveissa analyysin avulla. Aineiston pohjalta tutkimus osoittaa luokkaposition määrittelyn olevan nuorille naisille hankalaa. Kyky määritellä oma luokka ja liittää kokemuksia syrjintään/etuoikeutukseen määrittyy koulutuksen ja taustan kautta. Oma kokemus luokasta erosi kaikkien haastateltavien kohdalla heidän taloudellisen tilanteensa määrittelemästä luokasta. Ammatti, koulutus ja tulotaso eivät korreloi itsemääritellyn luokkaposition tai kokemuksen kanssa yhdessäkään tapauksessa. Luokka näyttäytyy tutkimuksen valossa riippuvaisena sekä kokemuksesta että yksilön muista subjektipositioista, kuten kansallisuudesta ja lokaaliudesta. Tutkimuksen haastateltavat rakentavat luokkapositiota erontekojen kautta, määrittelemällä mitä he eivät ole.
  • Luoma, Maria (Helsingin yliopisto, 2015)
    Tutkielmani tavoitteena on selvittää millä tavoin ruotsin opettajat ottavat maahanmuuttajataustaiset oppilaat huomioon ruotsin kielen opetuksessa ja kuinka tietoisia opettajat ovat maahanmuuttajaoppilaiden kieli- ja kulttuuritaustoista. Tavoitteena on myös tutkia opettajien näkemyksiä monikulttuurisuuden vaikutuksista opetukseen ja kouluyhteisöön, ja millaisia valmiuksia he kokevat omaavansa monikulttuuristen ryhmien tarpeiden kohtaamiseksi. Teoriaosiossa käsittelen ruotsin kielen näkökulmaa suomalaisessa koulutusjärjestelmässä, maahanmuuttajia koulukontekstissa ja suomalaisen peruskoulun opetusta ohjaavissa dokumenteissa sekä opettajan interkulttuurista kompetenssia. Aiempi tutkimustieto tuki omaa käsitystäni, jonka mukaan monikulttuurinen opetus asettaa haasteita opetukselle sekä opettajan ammattitaidolle. Tutkimus on laadullinen, ja sen aineisto koostuu neljästä kvalitatiivisesta puolistrukturoidusta haastattelusta. Tutkimuksen informantteina toimi neljä Helsingissä työskentelevää naispuolista ruotsin opettajaa. Opettajat työskentelevät peruskouluissa, joissa on tavanomaista suurempi määrä maahanmuuttajataustaisia oppilaita. Halusin haastatella monikulttuurisissa kouluissa työskenteleviä opettajia varmistaakseni, että saan tutkielmani tavoitteen kannalta olennaista tutkimustietoa. Haastattelin opettajia tutkimusta varten joulu tammikuussa 2014 2015. Nauhoitin ja litteroin haastattelut, jonka jälkeen analysoin aineiston laadullisin menetelmin. Tutkimuksestani käy ilmi, että opettajilla on hyvin vaihtelevasti tarpeellisia monipuolisia tietoja tai työkaluja maahanmuuttajaoppilaiden huomioonottamiseksi ruotsin opetuksessa. Ruotsin kielen näkökulma opettajien vastauksissa jäi varsin vähäiseksi. Tämä on mahdollisesti merkki siitä, että heterogeenisten ryhmien opetus asettaa niin monia haasteita opettajalle, etteivät he ole miettineet monikulttuurista opetusta syvällisemmin ruotsin kielen näkökulmasta. Käytänteet koulujen ja opettajien välillä vaihtelivat suuresti. Opettajat eivät kokeneet, että suomalainen aineenopettajakoulutus olisi tarjonnut heille tarvittavat työkalut maahanmuuttajataustaisten oppilaiden opettamiseen vaan he ovat omaksuneet ne käytännön kautta. Tutkimustulosteni perusteella esitän, että onnistunut monikulttuurinen opetus edellyttää sekä opettajalle että koko koulun työyhteisölle suunnattua lisäkoulutusta sekä opettajakoulutuksen muokkaamista nykypäivän monikulttuurista koulua yhä paremmin vastaavaksi. Koulutusta ja käytänteitä on myös syytä monipuolistaa ja yhtenäistää, jotta maahanmuuttajaoppilaat voivat kehittyä yhteiskunnan täysipainoisiksi jäseniksi, ja jotta heidät koetaan luokkahuoneessa voimavarana eikä ylimääräistä työtä aiheuttavana tekijänä.
  • Välkki, Otto (Helsingin yliopisto, 2015)
    Tutkimuksen aiheena on vanhemmuus ilmiönä, jossa biologiset ja kulttuuriset tekijät ristiinvaikuttavat monilla eri tavoilla. Kontekstina on suomalaisilla hedelmöityshoitoklinikoilla tapahtuva sukusolujen luovutus, joka muiden avusteisten lisääntymisteknologioiden tavoin nostaa esille vanhemmuuden määrittämisen monimutkaisuuden ja mahdollisen ristiriitaisuuden. Luovutettuja sukusoluja käytettäessä vanhemmuuden eri biologiset ja sosiaaliset elementit eivät asetu linjaan toistensa kanssa, jolloin kyseenalaistuu, kuka todellisuudessa lasketaan hoidoilla alkunsa saaneen lapsen vanhemmaksi. Tutkimuksen teoreettinen tausta on feministisessä tieteentutkimuksessa, lääketieteen antropologiassa ja sukulaisuuden tutkimuksessa. Feministinen tieteentutkimus tarkastelee luonnontieteiden ja kulttuurin välistä suhdetta monimuotoisena merkityskokonaisuutena ottaen huomioon erilaiset keskenään ristiinvaikuttavat erot, kuten sukupuolen, seksuaalisuuden, rodun ja luokan. Avusteiset lisääntymisteknologiat lääketieteellisenä käytäntönä ovat olleet myös monien antropologien ja sukulaisuuden tutkijoiden huomion kohteena, koska ne muokkaavat usein muuttumattomana pidettyä käsitystä vanhemmuudesta geneettiseen siteeseen perustuvana ja tarjoavat paitsi uusia konkreettisia lisääntymistapoja, myös uusia tapoja ajatella vanhemmuutta. Täten avusteisilla lisääntymisteknologioilla on myös laajempi kulttuurinen merkitys, vaikka vain harvat lisääntyvät niiden avulla. Tutkimuksen aineisto koostuu viiden yksityisen hedelmöityshoitoklinikan ohjeista sukusolujen luovuttajille. Näihin kuuluu klinikoiden verkkosivujen ohjeita sekä klinikoiden henkilökohtaisesti jakamaa ohjemateriaalia. Tekstejä tarkastellaan retorisen analyysin ja queer-luennan avulla. Retorista analyysiä käytetään tekstien vakuuttamaan pyrkivän luonteen tarkasteluun. Queer-luennassa puolestaan keskitytään tekstien ensisijaisen sanoman ja ilmiselvien merkitysten ohella niihin kätkeytyviin muihin tulkintamahdollisuuksiin ja lukijapositioihin, jotka avaavat mahdollisuuksia ajatella myös vanhemmuutta toisin. Analyysissä kiinnitetään huomiota tekstien retorisiin elementteihin, toimijoihin ja toimijoiden välisiin suhteisiin. Niiden kautta hahmottuvat paitsi vanhemmuutta koskevat ihanteet ja vaatimukset, myös näiden kääntöpuolet, erilaiset ulossulkemiset. Analyysin perusteella sukusolujen luovuttajan rooli näyttäytyy ennen kaikkea lahjan antajana ja tämä lahja sukusolujen vastaanottajien mahdollisuutena vanhemmuuteen. Vastaanottajista muodostuva kuva puolestaan heijastaa vanhemmuuden melko vahvasti hetero- ja parisuhdenormatiivista ihannetta: vastaanottajien annetaan pääosin ymmärtää olevan lääketieteellisestä lapsettomuudesta kärsiviä naisen ja miehen muodostamia pariskuntia. Luovuttajan ja vastaanottajan välistä suhdetta rakentavat lahjan antamisen ja vastaanottamisen retoriikan ohella hierarkia luovuttajan geneettisen panoksen ja vastaanottajan vanhemmuuden aikeen välillä. Tässä geneettinen yhteys näyttäytyy merkityksellisenä sikäli, että sillä on vahva kulttuurinen lataus vanhemmuuden perustana. Tämä merkitys näkyy myös siinä, miten luovutettuja sukusoluja käytettäessä klinikat ohjaavat ensisijaisesti käyttämään ei-geneettistä vanhempaa muistuttavan luovuttajan soluja, jolloin kyse on juuri tuosta biologis-geneettisen sukulaisuuden imitoinnista. Viime kädessä sukusolujen vastaanottajien pyrkimys vanhemmuuteen näyttäytyy kuitenkin ensisijaisena vanhemmuutena ja tekstien lähtökohtana. Vanhemmuuden määrittämisessä olennainen osapuoli on myös klinikka. Klinikalla on sekä tekstien puhujana että lääketieteen edustajana valtaa luoda vanhemmuuden reunaehtoja. Aineistossa klinikan rooliksi muodostuu tiedon välittäminen eri osapuolten välillä sekä eräänlainen portinvartijuus vanhemmuuteen. Klinikoiden fokus on kuitenkin tukea maksavia asiakkaitaan, sukusolujen vastaanottajia, joiden vanhemmuus on loppujen lopuksi tekstien näkökulmasta kiistatonta. Klinikoiden olisi tästä valta-asetelmastaan mahdollista tukea myös avarampaa käsitystä vanhemmuudesta ja perheistä. Tämän tutkimuksen aineistossa vanhemmuuden monimuotoisuus kuitenkin jää sen mainitsemiseen, että klinikat hoitavat ensisijaisten lääketieteellisestä lapsettomuudesta kärsivien naisen ja miehen muodostamien parien lisäksi myös naispareja ja itsellisiä naisia.
  • Hekanaho, Laura (Helsingin yliopisto, 2015)
    The purpose of this thesis was to study masculine generics in English. The goals were reached by conducting a meta-analysis of selected previous works on masculine generics and an online survey on language use and attitudes. The previous studies showed that the use of masculine generics in English supports a male biased world view as women are, lingually, invisible in these generics. The studies also showed that the use of masculine generics has decreased during the past few decades, perhaps due to increasing gender equality. However, masculine generics are not extinct. Therefore, the purpose of this thesis was to map to what degree masculine generics are still used and whether they are still accepted as generics. Another goal was to find out how popular the gender neutral equivalents of masculine generics are. On top of this, the participants of the survey were asked whether they thought a new, gender neutral 3rd person singular pronoun could be added to English, which many transgender organisations have suggested, and which has already taken place in Swedish with the addition of the gender neutral hen pronoun. The survey gathered approximately 1600 participants, of which 1578 could be selected to the final data of this thesis. The survey was conducted online and both native English speakers and fluent English speaking native Finnish speakers were sought as participants. Finnish was chosen as an example of a gender neutral language; the purpose was to find out whether native speakers of a gender neutral language would view masculine generics differently, compared to native speakers of a natural gender language, English. On top of native language, the three other variables that were considered in the analysis were age, gender and education. The results of the survey confirmed those of the earlier studies: the majority of participants chose gender neutral equivalents rather than masculine generics. The so called singular they was by far the most chosen option, but some participants opted for he or she -constructions as well. A worthy proportion of participants (11-28%) also chose masculine generics, which shows us that these generics are not extinct yet, even though they are more often than not interpreted as sex-specific, as earlier studies have shown. Out of the four variables that were considered in the analysis, the participants' native language and gender seemed to have affected their answers the most. As an example, 28% of male participants and only 8% of female participants felt that gender neutral language use is not important. Moreover, male participants chose masculine generics significantly more often than did female participants. Reliable conclusions based on the participants' age and education could not be made, as differences were either not significant enough or inconclusive. The majority of the participants thought that gender neutral language use is important and they also believed that language can affect the way we view reality. The survey also revealed that a considerable amount of participants (24%) felt that a new, gender neutral 3rd person pronoun is needed in English.
  • Yurayong, Chingduang (Helsingin yliopisto, 2015)
    Tämä tutkielma käsittelee pääsanan jäljessä esiintyviä demonstratiiveja Vologdan ja lähialueiden vepsän murteissa ja paikallisissa pohjoisvenäjän murteissa, joiden lisäksi aineistoon kuuluu myös Novgorodin tuohikirjeet 900 1400-luvuilta. Taustana on substraattiteoria, jonka mukaan runsas pääsanan jälkeisten demonstratiivien X-to käyttö pohjoisvenäjän murteissa on syntynyt murrealueen alkuperäisten suomalais-ugrilaisten kielten kontaktivaikutuksesta, koska esimerkiksi vepsän kielessä käytetään runsaasti pääsanan jälkeisiä demonstratiiveja X-se ja X-ne. Tutkielma alkaa johdannolla, jossa selostan itämerensuomalaisten ja pohjoisvenäläisten kontaktien historiallista taustaa keskittymällä Novgorodin ja itämerensuomalaisten kansojen asuttamien lähialueiden historiaan. Lisäksi käsittelen typologisessa mielessä demonstratiivin ja artikkelin suhteita informaatiorakenteen peruskäsitteisiin kuten määräisyyteen, topikaalisuuteen ja temaattisuuteen, jotka toimivat tutkimukseni pohjana. Sitten jatkan relevanttien kielitieteellisten teorioiden esittelyllä, jossa pohdin erilaisia aiheeseen liittyviä ajatuksia muun muassa kielen muutoksen, kielikontaktin, areaalikielitieteen ja sosiolingvistiikan näkökulmista. Sen jälkeen esittelen tutkimushistoriaa, jossa esittelen muiden tutkijoiden ajatuksia sekä vertailevan fennougristiikan että slavistiikan puolella. Näiden tietojen pohjalta lähden tarkastelemaan aineistoani kolmesta mainitusta kielimuodosta. Aineiston käsittelyssä esittelen ensin aineistoon liittyviä taustatietoja, minkälaisia ovat informantit, tekstien määrä ja tyylit sekä minkälaisia ongelmia tulee vastaan vertaillessani näiden kolmen kielimuodon aineistotekstejä. Sitten esittelen esimerkkitapauksia, jotka olen poiminut aineistosta. Seuraavaksi esittelen näiden esimerkkitapausten luokittelukriteerit, joita kehittelen aiempien tutkimusten menetelmien pohjalta. Nämä metodit sovellan aineiston analyysiin, jonka lopputuloksia esittelen sen jälkeen tilastomenetelmällisesti. Tutkielman lopussa käytän omia tietojani keskustelemaan teoreettisella tasolla tutkielman alussa esitettyjen teorioiden ja aiempien tutkimusten kanssa. Teoreettisen keskustelun tuloksena olen selvittänyt, että pohjoisvenäjän murteiden runsas pääsanan jälkeisten demonstratiivien käyttö ei ole suomalais-ugrilaisten kielten kontaktivaikutusta, koska tämä piirre ei ole leimaava suomalais-ugrilainen piirre. Sen sijaan rakenteen on täytynyt syntyä sekä vepsässä että pohjoisvenäjän murteissa yhteisin voimin viime vuosisadoilla tapahtuneiden kontaktien tuloksena. Vahvistavan argumentin saan Muinais-Novgorodin slaavilaisesta kielimuodosta, josta todistan tässä tutkielmassa, että pohjoisvenäjän nykymurteiden kaltaista demonstratiivin käyttöä ei ole käytössä. Tutkimukseni tuo myös mahdollisuuden väittää, että kyseinen tutkittava rakenne voisi olla Pohjoisvenäjän alueen yhteinen areaalipiirre, joka on havaittavissa vepsän ja pohjoisvenäjän murteiden lisäksi myös karjalassa, permiläisissä kielissä ja Venäjän saamelaisissa kielissä.
  • Savola, Kristiina (Helsingin yliopisto, 2015)
    Tässä tutkielmassa kartoitetaan mentaaliverbien kuvataidekritiikeissä saamia funktioita ja merkityksiä sekä hahmotellaan niiden kielentämien kokemusten piirteitä. Työn tavoitteet tiivistyvät seuraaviin tutkimuskysymyksiin: 1) Minkälaisia mentaaliverbejä kuvataidekritiikeissä esiintyy, ja minkälaisia tunne-, ajattelu- ja katsomiskokemuksia ne kielentävät?, 2) Mitä merkityksiä ja funktioita mentaaliverbit saavat kuvataidekritiikeissä?, 3) Minkälaisia kokijoita ja ärsykkeitä kuvataidekritiikkien mentaaliverbit lauseyhteyksissään saavat? Mihin tai keihin niillä viitataan?, 4) Onko kuvataidekritiikkien mentaaliverbien käytössä huomattavissa jotain säännönmukaisuutta? Tutkielman aineisto koostuu Taide-lehden vuosikertojen 2011 2013 kuvataidekritiikeistä, joista mukaan on valikoitunut 83 näyttelykritiikkiä. Tutkielman teoreettinen lähtökohta on syntaktinen, minkä lisäksi siinä sovelletaan kognitiivista kielinäkemystä. Tutkielman pääasiallinen teoreettinen tuki perustuu aiempaan mentaaliverbien tutkimukseen (Croft 1993, Pajunen 2001, Siiroinen 2001), semanttisten roolien teoriaan (Dowty 1991, Frawley 1992, Nikanne 2001) sekä estetiikan piirissä tehtyyn esteettisen kokemuksen ja taidekritiikin teorioihin (Carroll 2009, Eaton 1994, Heikkinen 2012, Vuorinen 2001). Kuvataidekritiikin tapahtumakehykseksi määrittyi taidenäyttelytapahtuma, jossa keskeisimmät toimijat ovat katsoja ja ärsyke (ts. katsojan katseen kohde). Aineiston mentaaliverbit jakautuvat tunne- ja kognitioverbeihin. Tunneverbit jakautuvat kokijaobjektillisiin ja kokijasubjektillisiin tunneverbeihin, ja lisäksi omaksi luokakseen ovat rajautuneet psykofyysiseen kokemukseen viittaavat verbit. Kognitioverbit jakautuvat ymmärtämis- ja ajatteluverbeihin sekä näköhavaintoverbeihin. Aineiston mentaaliverbien yhteydessä yleisimmät ärsykkeet ovat teos ja näyttelykokonaisuus sekä niiden sisällölliset tekijät. Yleisimpiä kokijoita puolestaan ovat samastumisen paikan tarjoava nollapersoona ja kriitikon subjektiiviseen kokemukseen viittaava yksikön ensimmäisen persoonan pronomini minä. Polyseemisyys on aineiston verbeillä tyypistä, mikä mahdollistaa tunnekokemusten psykofyysisyyden kuvailun sekä katsomis- ja ajattelutapahtumien limittäisyyden. Aineiston verbit kielentävät pääasiassa taiteen katsojassa herättämiä tunteita ja ajatuksia ts. taidekokemuksen keskeisimpiä osia. Tämän lisäksi mentaaliverbeillä kielennetään kriitikon tulkintoja ja vaikutelmia sekä lukijalle tarjottavia tapoja ajatella, katsoja ja tuntea taiteen äärellä. Aineiston kognitioverbit ovat tunneverbejä yleisempiä, mikä viestii ajattelu- ja näkemiskokemusten kielentämisen olevan kuvataidekritiikeissä tunnekokemuksen kielentämistä yleisempää.
  • Kantola, Inkeri (Helsingin yliopisto, 2015)
    Koulutusalan osaamisesta on tullut Suomessa viime vuosina tärkeä vientituote, ja yhä enemmän suunnitellaan ulkomailla toteutettavia koulutusvientihankkeita. Osa tällaisista hankkeista rekrytoi suomalaisia luokanopettajia ulkomaille opettamaan ja kehittämään paikallista perusopetusta. Luokanopettajat päätyvät toimimaan kulttuurisesti mutta myös kielellisesti täysin uudenlaisessa työskentely-ympäristössä vaihtaessaan opetuskielen suomesta englantiin ja ryhtyessään opettamaan paikallisille oppilaille sisältöaineita englannin kielellä. Uusi kielellinen konteksti on erityisen haastava myös siksi, että koulutusviennin kohdemaissa paikallisilla oppilailla ei välttämättä ole ennestään englannin kielen taitoa, mutta opettajalla ja oppilailla ei ole muuta yhteistä kieltä. Tällaista opettamisen lähestymistapaa, jossa sisältöaineita opetetaan englannin kielellä, voidaan kutsua CLIL-opetukseksi (Content and Language Integrated Learning). CLIL-määritelmällä voidaan viitata hyvinkin erilaisiin opetusympäristöihin ja -käytäntöihin. CLIL-opetusta on tutkittu paljon, mutta tutkimuksessa on keskitytty enimmäkseen oppilaiden suorituksiin eikä niinkään siihen, kuinka opetuskielen vaihtaminen vaikuttaa opetuskäytäntöön. Suomalainen koulutusvienti ulkomailla on varsin uusi konteksti CLIL-opetukselle. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan opettajien kokemuksia yhdestä koulutusvientikontekstista. Laadullisessa tapaustutkimuksessa haastateltiin viittä suomalaista luokanopettajaa, jotka olivat osallistuneet koulutusvientiohjelmaan Abu Dhabin emiirikunnassa Arabiemiraateissa ja opettaneet paikallisille oppilaille sisältöaineita englannin kielellä. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, 1) kuinka opettajat reagoivat uuteen kielelliseen opetusympäristöön, 2) millä tavalla opettajien opetuskäytäntö erosi Abu Dhabissa verrattuna heidän edelliseen opettajankokemukseensa ja 3) kuinka uusi kielellinen konteksti vaikutti opettajien ammatilliseen eheyteen. Haastattelut analysoitiin temaattisen analyysin menetelmällä. Tutkimus osoittaa, että uusi opetuskonteksti oli ollut kaikille opettajille yllättävä. Tarkastelemalla tätä seikkaa opettajan haavoittuvuuden käsitteen kautta voidaan päätellä, että yllättynyt reaktio aiheutui ristiriitaisesta tilanteesta, jossa opettajien käsitykset itsestään opettajina ja oppimistulokset eivät kohdanneet totutulla tavalla. Luokanhallinnan haasteiden vuoksi opetuskäytäntö oli opettajien mielestä enimmäkseen muuttunut opettajajohtoisemmaksi kuin aiemmin, ja sopivien menetelmien löytäminen oli ollut odottamattoman vaikeaa. Neljän opettajan käsitys itsestään opettajana oli muuttunut negatiivisella tavalla, mutta lähes kaikki pystyivät hyväksymään muutoksen ja kääntämään sen kehitykseksi, ja osalle kokemus toi uutta itsevarmuutta. Tutkimuksessa pohditaan myös CLIL-käsitteen käyttöä koulutusvientikontekstissa. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että sellaisista CLIL-ympäristöistä, jotka selkeästi eroavat eurooppalaisista CLIL-ympäristöistä, tarvitaan lisää tutkimusta ja keskustelua. Kaikista haastatteluista kävi ilmi opettajien tarve ymmärtää tällaisen opetuskontekstin haasteita paremmin jo ennen työskentelyn aloittamista. Tutkimustulokset ja käytännön esimerkit koulutusvientiympäristöistä voivat helpottaa opettajien henkistä ja käytännön valmistautumista uudenlaiseen työhön.
  • Hirsso, Jaru (Helsingin yliopisto, 2015)
    Tutkielmani käsittelee kielellisen tyylin ja maailmanrakennuksen suhdetta George R. R. Martinin fantasiakirjasarjassa A Song of Ice and Fire (suom. Tulen ja jään laulu). Tarkoituksena on erityisesti selvittää, miten kirjojen kieli poikkeaa tavanomaisesta englannin kielestä, ja miten kielen poikkeavat muodot puolestaan toimivat keskiaikaisen fantasiamaailman rakennuspalikoina. Susan Mandalan (2010) mukaan kielellinen tyyli on jäänyt lapsipuolen asemaan tieteis- ja fantasiakirjallisuuden tutkimuksessa: kieltä on lähes poikkeuksetta pidetty tavanomaisena tai heikkona, ja sen roolia on myös vähätelty. Mandalan mukaan tällaiset käsitykset ovat perusteettomina, ja hänen mielestään toimiva tyyli on todella tärkeässä roolissa nimenomaan näissä genreissä, sillä se on oleellinen osa muun muassa uskottavien vaihtoehtoismaailmojen luomista. Kirjojen maailma on keskiaikainen, mitä kuvataan varsin tarkasti ja uskottavasti. Tyylin tasolla maailman tätä puolta tukevat vanhakantaisten ilmaisujen toimiva käyttö, vanhakantaisten puhuttelumuotojen uskottava käyttö sosiaalisen hierarkian kuvaamisessa, historiallisen sanaston runsas käyttö sekä joidenkin amerikanenglantiin kuuluvien sanojen korvaaminen brittiläisillä. Kirjojen maailma on myös omasta maailmastamme itsenäinen fantasiamaailma, ja tyyli on tärkeässä osassa myös tämän puolen kuvaamisessa. Kirjoista löytyy fiktiivisiä kieliä, joista tarkastelen kahta. Ne poikkeavat toisistaan selvästi, ja antavat näin erilaisen kuvan käyttäjistään. Molempien kielten tapauksessa lukija saattaa nähdä, miten jotkin niiden kielioppisäännöistä toimivat, mikä lisää kielten uskottavuutta. Seuraavaksi tutkin, millä tavoin kirjoissa käytetään englantia kekseliäillä ja poikkeuksellisilla tavoilla. Kirjoista löytyy keksittyjä idiomeja ja sananlaskuja, jotka osaltaan rakentavat kuvaa itsenäisestä fantasiamaailmasta ja paljastavat asioita sitä asuttavien kansojen ajattelutavoista. Englantia käytetään poikkeavasti myös osioissa, joissa maailma esitetään suden näkökulmasta. Vaikutelma tästä luodaan käyttämällä luontoon ja eläinmaailmaan liittyviä ilmaisuja ihmisistä. Tämän jälkeen tarkastelen paikannimien ja erisnimen roolia. Nimeäminen jakaa maailmaan kuuluvat alueet ja kansat tunnetumpiin ja tutumman oloisiin sekä vieraampiin ja eksoottisempiin. Lopuksi käsittelen tavalliseen kieleen kuuluvia piirteitä, jotka oli tarkoituksella jätetty kirjoista pois, jotta kuva keskiaikaisesta fantasiamaailmasta ei särkyisi. Näitä ovat muun muassa nykyaikaiselta kalskahtavat idiomaattiset ajanilmaukset sekä viikonpäivien ja kuukausien nimet, jotka liittyvät oikean maailman historiaan ja mytologiaan. Kirjoissa käytetään tavanomaisesta poikkeavaa tyyliä monipuolisesti ja kekseliäästi uskottavan vaihtoehtoismaailman luomiseksi. Kieli ei kuitenkaan eroa normaalista niin paljon, että se olisi häiritsevää tai tekisi tekstistä vaikeasti ymmärrettävää.
  • Virta, Tuuli (Helsingin yliopisto, 2015)
    Tässä tutkimuksessa kartoitetaan joukkoistamalla toimivan monitieteisen Tieteen kansallinen termipankki -hankkeen termien määritelmiä, mahdollisia määrittelyvirheitä ja ongelmia määrittelyn taustalla. Tutkimuksessa otetaan myös kantaa siihen, mitkä kriteerit ovat olennaisia termien määrittelyssä ja miten määritelmiä tulisi laatia, jotta niistä tulisi mahdollisimman ymmärrettäviä ja käyttökelpoisia. Aineistoa käsitellään läpi tutkimuksen kahdesta näkökulmasta: perinteisen terminologiaopin normittavista vaatimuksista ja toisaalta sosiokognitiivisen terminologian mukaisesta käsitteiden kuvauksesta. Tutkimuksen aineisto, 250 termiä ja niiden määritelmää, on koottu maaliskuussa 2014. Termejä on kolmelta eri tieteenalalta: kasvitiede, kielitiede ja arkeologia. Tutkielmassa kuvataan havaintoja määritelmien taustalla olevista käsitesuhteista ja erilaisia aineistossa esiintyviä määritelmävirheitä. Lisäksi esitellään pohdintaa määrittelyongelmien taustalla vaikuttavista syistä. Aineistossa erityisen hankalia määrittelyn kannalta ovat olleet adjektiivit, yhdyssanat tai sanaliitot termeinä. Aineistossa on paljon eroja tieteenalojen välillä: erityisesti kasvitieteen määritelmät noudattavat perinteisen terminologiaopin normistoa, sillä asiantuntijajoukossa on paljon terminologiaa tuntevia. Kielitieteen asiantuntijajoukko on huomattavasti heterogeenisempi, ja vaihteluakin esiintyy määritelmissä enemmän. Tutkimus osoittaa, että vaikka termin määritelmä olisi perinteisen terminologiaopin normien vastainen, se ei välttämättä haittaa käsitteen ymmärtämistä merkittävästi. Myös funktionaalinen määritelmä määritelmätyyppinä olisi sanastotyössä nostettava sisältö- ja joukkomääritelmän rinnalle.
  • Teikari, Tiina Karoliina (Helsingin yliopisto, 2015)
    Pro gradu tutkielmani käsittelee pääkaupunkiseudulla asuvia maahanmuuttajia, jotka ovat integroituneet ruotsin kielellä. Tutkimukseni tarkoituksena on selvittää mahdollisia yhdistäviä tekijöitä kielivalintaan liittyen, sekä tutkia ruotsin kielen merkitystä informanttien arkipäivässä: kokevatko maahanmuuttajat pärjäävänsä ruotsin kielellä pääkaupunkiseudulla ja missä yhteyksissä kieltä käytetään. Lisäksi selvitän, aiheuttaako ruotsin kielen valinta kotouttamiskieleksi mahdollisesti vaikeuksia maahanmuuttajille. Lain mukaan maahanmuuttajat saavat Suomessa kotoutumisen yhteydessä opiskella suomea tai ruotsia. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu niihin periaatteisiin, joita Euroopan neuvosto on määrittänyt aikuisen maahanmuuttajan kielelliseen integraatioon liittyen. Lisäksi viitekehys koostuu niistä näkemyksistä, joita eri tutkijat ovat esittäneet kielen merkityksestä integraatioprosessissa. Tarkastelen tutkielmaani myös ajatushautomo Magman tutkimuksen valossa, johon myös vertaan osaa tutkimustuloksistani. Tutkimustulokset perustuvat kyselylomakkeeseen, johon vastasivat sekä kuluvana vuonna (2014 2015) ruotsinkieliseen kotoutumiskoulutukseen osallistuvat maahanmuuttajat, että henkilöt, jotka ovat integroituneet ruotsin kielellä jo aiemmin. Kyselyyn vastasi yhteensä 27 maahanmuuttajaa. Tulokset osoittavat, että ruotsin kielen valitsevat keskimäärin henkilöt, joilla on laaja kielitaito ja jotka kokevat ruotsin kielen helpommin opittavaksi suomen kieleen verrattuna. Ruotsin kieli nähdään myös väylänä omaksua nopeammin se kielellinen taso, jonka suomen kansalaisuus edellyttää. Näin ollen ruotsin kieli koetaan nopeampana väylänä suomalaiseen yhteiskuntaan integroitumiseen. Lisäksi työelämään liittyvät syyt nousevat keskeiseksi perusteluksi valinnalle: osalla informanteista ruotsi on työkielenä ja osa kokee sen parantavan mahdollisuuksia työelämässä. Informantit käyttävän ruotsia laajalti arkipäivässään, mikä osoittaa että valinta on ollut onnistunut heidän kohdallaan. Suurimmalle osalle kielivalinta on aiheuttanut vaikeuksia muun muassa negatiivisten kommenttien muodossa. Sekä tavallisten suomalaisten, että viranomaisten koetaan suhtautuvan negatiivisesti ruotsinkieliseen integraatioon. Suurin osa informanteista kokee pärjäävänsä ruotsin kielellä pääkaupunkiseudulla, mutta samanaikaisesti nähdään suomen tai englannin kielen osaaminen käytännössä tärkeäksi. Ruotsinkielinen kotoutuminen vaihtoehtona koskettaa hyvin pientä määrää maahanmuuttajia, mutta tutkimustulokset osoittavat samanaikaisesti, että valinta on tämän ryhmän kohdalla ollut onnistunut.
  • Rissanen, Elmo (Helsingin yliopisto, 2011)
    The thesis examines the motivations behind the US economic and technical aid to Libya, Morocco and Tunisia during the Eisenhower and Kennedy administrations (i.e. between 1953 and 1963). What issues arose in the context of economic and technical aid in discussions inside the two administrations? What motives are revealed and what were the potential reasons for the reduction or increase of the aid? How much, if any at all, did the US aid policy change with the new president? The primary source material consists of various documents from both administrations. During the 1950s and 60s, political and strategic interests caused by the Cold War had a huge influence on how economic and technical aid was given to North African countries, which had gained their independence during the 1950s. North Africa was considered to be a strategically important region, and the United States had large military bases in Libya and Morocco. United States was ready to increase its economic support to these countries as long as the governments were sympathetic to retaining US military presence. United States even had an agreement with Libya about giving economic aid in return for the right to operate the large Wheelus Air Base, and when the United States negotiated with Morocco about the fate of its military bases in the country, the Americans brought up the issue of economic assistance. Libya still received considerable amount of American economic aid at the beginning of the 1960s, even though it had started to receive large revenues from oil exports. One of the main issues tied to US aid to Libya, Morocco and Tunisia during the Eisenhower and Kennedy years was political and economic stability. Because of the strategic importance of the region, it was also important to both administrations that the leaders of all three countries maintained good relations with the United States, and kept their distance to the Soviet Union and Nasser s Egypt. At least Libyan and Tunisian officials tried exploit this and pressured the United States to increase its assistance by talking about offers of aid made by the Soviet Union. In Libya s case the United States was ready to fund many developments projects aimed at warding off Egypt s growing influence in the country. Besides Cold War enemies, certain European allies caused some headaches to Eisenhower and Kennedy administrations in connection to economic assistance for North African countries. Great Britain had had a significant role in supporting Libya since the end of the Second World War, and France was supposed to promote development in its former colonies Morocco and Tunisia. However, at the end of the 1950s, Great Britain was forced to cut its economic assistance for Libya due to economic problems and France withheld part of its aid to Morocco and Tunisia in order to pressure them to stop supporting Algerian freedom fighters. In both cases the United States had to increase its economic support in order to fill the gaps left by its allies, even though Eisenhower Administration was reluctant to take on a larger role in North Africa. The friction between France and Morocco and Tunisia continued well to the Kennedy era and often frustrated American officials. It seems clear that during the Eisenhower and Kennedy administrations, achieving economic and social development was often secondary compared to US political and military objectives in North Africa. During the Kennedy era however, actual development objectives gained importance, because of which the aid directed to Tunisia increased dramatically during this period. Unlike Libya or Morocco, Tunisia had a valid development plan, and the Kennedy administration was willing to support it. American officials saw supporting Tunisia as a good model for future development cooperation between Western developed nations and developing countries. At the same time supporting Tunisia was believed to have a positive impact on the external image of the United States in the Third World.
  • Willman, Mira (Helsingin yliopisto, 2015)
    Tutkielma tarkastelee suomiräpin tekstien poeettisia ja rytmisiä piirteitä suhteessa musiikin biitin iskuihin. Poeettisilla piirteillä tarkoitan räptekstien formaaleja tekstuaalisia piirteitä kuten runomittaa, säe/säkeistöjakoa ja riimiä, rytmisillä piirteillä puolestaan tekstien rytmitystä ja painotusta suhteessa musiikin iskuihin. Tarkastelu keskittyy etenkin sanojen painotukseen: painotetaanko sanoja suomen kielelle tyypillisellä tavalla vai vaikuttaako taustalla oleva musiikki tai tietyntyyppiseen flow hun pyrkiminen sanojen painotukseen. Tarkastelen myös, ovatko nämä piirteet kehittyneet 2000-luvun alusta 2010-luvulle. Tavoitteena on tarkastella räptekstien piirteitä, tekstin ja musiikin suhdetta sekä todistaa, että räptekstien poeettiset piirteet muovautuvat osittain musiikin kautta. Tutkielman aineistona on viidentoista suomenkielisen räpkappaleen tekstit. Kappaleista seitsemän edustavat suomiräpin toista aaltoa eli 2000-luvun alkupuolta, loput kahdeksan on tehty 2010-luvulla. Kappaleet on valittu niin, että ne edustavat mahdollisimman monta eri alagenreä. Hyödynnän poeettisten piirteiden tarkastelussa metriikkaa sekä aiempaa räptutkimusta. Rytmisten piirteiden tarkasteluun olen kehittänyt oman metodin, jonka avulla voin tarkastella tekstien poeettisia piirteitä, sanojen painotusta sekä rytmitystä suhteessa biittiin. Kappaleista tekemäni räplyriikkanotaatiot löytyvät tutkielman liiteosiosta. Niihin olen merkinnyt sanoituksissa painotetut tavut sekä sanoitusten yläpuolelle tahdin iskut 1¬ 4 sekä tahtien vaihdoskohdat. Poeettisten piirteiden tarkastelu osoittaa, ettei runomitta ole vakiintunut räpissä. Runomitan sijaan säkeiden kesto määrittyy musiikin kautta, sillä yleensä yksi säe kestää yhden tahdin verran. Myös säkeistöjen kesto määräytyy musiikin kautta ja on useimmissa kappaleissa vakiintunut 16-tahtiseksi. Jos räptekstejä vertaa runouteen, niiden säerajat ovat huomattavasti häilyvämpiä, sillä säkeenylitykset ja kohotahdit ovat melko yleisiä. Räpriimi on havaittavasti joustavampi kuin metriikan sääntöjä noudattavassa runoudessa. Räpriimi kuitenkin noudattaa omaa kaavaansa, sillä lähes poikkeuksetta se on tavukohtaisesti kertaantuva vokaaliriimi, jolloin assonanssilla on suuri painoarvo riimityksessä. Räpissä riimin tärkeimmät tehtävät ovat rakenne- ja rytmitystehtävät, sillä riimillä on tapana pyrkiä säkeen loppuun, jolloin riimi myös sekä rytmittää tekstiä, että auttaa hahmottamaan sen rakennetta. Poeettiset piirteet kulkevat käsi kädessä musiikin kanssa. Tästä johtuen räptekstien painotukset eivät läheskään aina noudata metriikan sääntöjä. Arvopainollisilla tavuilla on räpteksteissä tapana pyrkiä osumaan biitin iskuille, jolloin monesti painottuvat myös suomen kielelle epätyypillisesti painottuvat tavut, kuten sanojen tai säkeiden viimeiset tavut. Tämä on tyypillistä etenkin 2000-luvun alun tuotannossa, jolloin suomiräp oli vasta kehittymässä ja kotiutumassa Suomeen ja suomen kieleen. Suomiräp on kehittynyt huomattavasti vuosien saatossa ja on selkeästi vihdoin kotiutunut. Rytminen leikittely ja suomen kielelle luontevampi painotus ovat lisääntyneet ja aihepiirit ovat kehittyneet suomalaisempaan suuntaan. Vaikka suomalainen räp on osa globaalia ilmiötä, siitä on muovautunut tapa ilmaista ja vahvistaa suomalaista identiteettiä.
  • Saaristo, Heidi (Helsingin yliopisto, 2015)
    Tutkielmassa tarkastellaan tavallisten kielenkäyttäjien arvioita avartuneista ja avartumattomista diftongeista. Siinä pyritään saamaan selville, millaisia maantieteellisiä ja sosiaalisia mielikuvia kuulijalle herää puhujasta sen perusteella, miten hän ääntää diftongeja. Tutkielma on kielitietoisuustutkimus, jonka kysymyksenasettelu ja metodiikka pohjautuvat kansanlingvistiikkaan ja sosiaalipsykologiseen kieliasennetutkimukseen. Se on toteutettu haastattelu- ja lomaketutkimuksen yhdistelmänä. Kaikki vastaajat kuuntelivat lyhyitä puhenäytteitä ja täyttivät samalla lomakkeita. Näytteet on tuotettu laboratorio-olosuhteissa, ja ne ovat saman henkilön puhumia, ns. matched guise -näytteitä. Niillä pyritään kohdentamaan kuulijan arviot tutkittavaan kielenpiirteeseen ja rajaamaan pois muunlainen vaihtelu. Esitutkimuksessa kolme henkilöä täytti maantieteellisiä ja sosiaalisia arvioita kartoittavat lomakkeet ja kertoi ajatuksia, joita puhenäytteet ja lomakkeen täyttö synnyttivät. Varsinaisessa lomaketutkimuksessa maantieteellisiä arvioita teki 61 henkilöä pääkaupunkiseudulta ja 20 Kuopiosta ja sosiaalisia arvioita teki 20 henkilöä pääkaupunkiseudulla. Näitä verrataan aiemmin Tampereelta kerättyyn aineistoon, jossa maantieteellisiä arvioita on 22 henkilöltä ja sosiaalisia arvioita 20 henkilöltä. Maantieteelliseen arviointiin osallistuvien tehtävänä oli merkitä lomakkeeseen, kuinka todennäköisesti puhuja on kotoisin vaihtoehdoissa mainituista paikoista, tai ehdottaa muuta todennäköisenä pitämäänsä paikkaa. Arvioista selviää, että avartuneet diftongit paikannetaan etupäässä Tampereen seudulle mutta toisaalta myös Kuopioon, Turkuun ja Ouluun. Avartumattomat diftongit paikannetaan lähinnä Helsinkiin, mutta niitä pidetään todennäköisinä myös yleisemmin missä tahansa Suomessa. Pääkaupunkiseudun vastaajilla on tutkimuksen perusteella ns. standardinpuhujaidentiteetti, eli mielikuva oman asuinympäristön standardinomaisuudesta vaikuttaa kuulohavaintoon. Vastaajien asuintausta vaikuttaa arvioon: pääkaupunkiseutulaiset ja tamperelaiset esimerkiksi yhdistävät avartuneet diftongit Kuopion seudun puheeseen, kuopiolaisryhmä taas avartumattomat. Diftongin avartuma-aste vaikuttaa pääkaupunkiseutulaisten ja tamperelaisten arvioihin niin, että lievästi avartuneet diftongit paikannetaan Tampereen seudulle ja voimakkaasti avartuneet Kuopion seudulle. Myös vastaajien ikä vaikuttaa arvioihin: vanhemmat pääkaupunkiseudun vastaajat paikantavat avartuneet diftongit lähinnä Tampereen seudulle, nuoremmat taas etupäässä Kuopion seudulle ja toisaalta melko tasaisesti muihinkin vaihtoehtoihin. En osaa sanoa -vastausten perusteella pääkaupunkiseudun vastaajien on vaivattominta muodostaa maantieteellinen arvio silloin, kun diftongit ovat joko täysin avartumattomia tai täysin avartuneita. Toisaalta heidän on helpointa arvioida sellaisten seutujen puhetapaa, jotka sijaitsevat maantieteellisesti lähellä heitä. Sosiaaliseen arviointiin osallistuvat täyttivät ns. Osgoodin skaalaan perustuvia tehtäviä eli valitsivat vastakohtaparien väliltä kohdan, johon kukin ääninäyte heille mieltyi. Vastausten perusteella kuulijat pitävät puhujan statusta (koulutettu, sivistynyt ja älykäs) sitä matalampana, mitä enemmän tämä avartaa diftongeja. Solidaarisuuden (miellyttävä, kaunis, tuttavallinen, aito ja lämmin) arviot ovat monimutkaisempia, mutta pääsääntöisesti solidaarisuutta tunnetaan eniten sellaista puhujaa kohtaan, jonka puheessa diftongit avartuvat hyvin lievästi tai lievästi. Puhetavan miellyttävyyttä ja kauneutta arvioidaan kuitenkin eri tavalla kuin muita solidaarisuusdimensiolle sijoittuvia kohtia. Puhujaa pidetään sitä maalaisemman kuuloisena, mitä enemmän hän avartaa diftongeja. Häntä pidetään myös lievästi miehekkäämmän/maskuliinisemman kuuloisena, kun diftongit avartuvat. Pääkaupunkiseutulaiset ja tamperelaiset arvioivat näytteitä sosiaalisesti melko samankaltaisesti. Erot ovat lähinnä arvioiden voimakkuudessa esimerkiksi pääkaupunkiseutulaisille sukupuolisuuden sosiaalinen indeksi on lähes neutraali, tamperelaisille hieman merkittävämpi. Esitutkimuksen ja lomakeanalyysin perusteella tuloksiin voi vaikuttaa se, että kuulija arvioi ääninäytteitä hyvin kokonaisvaltaisesti: hän tekee huomioita paitsi siitä, millaisia elementtejä kuulee, myös siitä, mitä ei kuule. Analyysissä käy myös ilmi, että kuulijat erottavat diftongin avartumisasteita tarkasti ja tekevät johdonmukaisia arvioita sen perusteella. Samoin on huomattavissa, että näytteiden soittojärjestys vaikuttaa jossain määrin arvioihin.