Faculty of Agriculture and Forestry

 

Recent Submissions

  • Välinen, Niina (Helsingin yliopisto, 2020)
    Biohiilet ovat biomassoista (esim. oksista) pyrolyysissä valmistettuja hiilipitoisia kiinteitä aineita, joita käytetään maanparannukseen sekä hiilinieluna ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Biohiilet ovat rakenteiltaan erityisen huokoisia ja pystyvät pidättämään itsessään ravinteita ja vettä. Pidätyskykynsä ansiosta biohiilet voivat lisätä maaperän kosteuspitoisuutta, mikä vaikuttaa maaperän mikrobiaaliseen toimintaan suotuisasti. Hajotusta vastaan pysyvän rakenteensa ansiosta biohiilet voivat säilyä maaperässä satoja tai jopa tuhansia vuosia. Biohiilien vaikutusta herneen (Pisum sativum L.) tai muiden typensitojakasvien sadonmuodostukseen ja satokomponentteihin pohjoisissa olosuhteissa on tutkittu hyvin niukasti. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten kahdeksan vuotta sitten (vuonna 2010) levitetty havupuubiohiili vaikuttaa ravinteikkaan peltolohkon maaperän kosteus- ja ravinnepitoisuuksiin sekä herneen sadonmuodostukseen. Kasvukausi tutkimusvuonna oli pääosin keskimääräistä viileämpi ja sateisempi. Biohiilipeltokokeen pääruututekijöinä oli biohiili 0, 5 ja 10 t/ha, ja osaruututekijöinä oli lannoitus 30 %, 65 % ja 100 % (NPKS, Mg, B, Cu, Mn, Se -lannoite, %-osuus suosituksesta). Kahdeksantena vuotena biohiilellä ei enää havaittu tilastollisesti merkitseviä vaikutuksia maaperän kosteus- eikä hiilipitoisuuteen. Tämä johtui oletettavasti siitä, että biohiiltä oli kulkeutunut syvemmälle maaperään veden mukana tai muokkauksen seurauksena. Biohiilikäsittelyllä ei ollut vaikutusta myöskään maaperän hiili-typpisuhteeseen (C:N) eikä kokonaistyppipitoisuuteen (N). Maaperän kalium-pitoisuus (K) väheni ja boori-pitoisuus (B) kasvoi biohiilikäsittelyllä. Herneen satokomponentteihin biohiilikäsittelyllä ei ollut tilastollisesti merkitseviä vaikutuksia. Lannoitekäsittely lisäsi maaperän fosfori- (P), kalium-, ja rikki-pitoisuutta (S) sekä vähensi palkojen määrää per herneenverso. Biohiili- ja lannoitekäsittelyn yhdysvaikutus (10 t/ha biohiiltä ja 100 % lannoitus) lisäsi maaperän kosteuspitoisuutta (%) verrattuna lannoitekäsittelyyn (100 %) elo- ja syyskuussa 2017. Yhdysvaikutus nosti myös maaperän pH:ta, kasvatti palkojen määrää per verso ja vaikutti positiivisesti maanpäällisen kasvuston biomassaan sekä satoon (t/ha). Jotkin maaperäominaisuudet ja jotkin herneen satokomponentit paranivat biohiili- ja lannoitekäsittelyn yhdysvaikutuksesta, joten biohiiltä voidaan käyttää maanparannusaineena lannoituksen lisänä.
  • Simula, Juhana (Helsingin yliopisto, 2020)
    Single Photon LiDAR (Light Detection and Ranging) is a novel and promising technology that can make laser scanning faster and cheaper. Compared to typical linear mode LiDARs (LML), SPL (Single Photon LiDAR) can be operated from higher altitude which means wider bandwidth on ground and a larger scanning area at once. Due to capability of SPL systems to create denser point clouds than current typical LML systems, the flight altitude can be higher in SPL which means quick remote sensing data collations abilities over large areas. Additionally, SPL can penetrate thin clouds and fog which gives airborne ALS better time frame as flight can be operated earlier in the morning than with LML. To the best of authors knowledge, this is pioneering research in Finland to analyse the applicability of SPL in Finnish forests and compare it with LML dataset. This thesis focuses on applying and comparing two LiDAR systems (SPL and LML) for extracting individual tree level (ITD) forest inventorying attributes and generating canopy height models in mature forests. Results were validated over 49 field measured plots, located in southern boreal forest. Additionally, the suitability of two crown segmentation methods (local maxima and watershed) were tested in both datasets. Watershed segmentation method yielded more accurate results for tree density and height estimation in both LML and SPL datasets. Tree density was underestimated by 4.7% (rRMSE: 32.3%) for all species. Comparing tree density estimation in different species, it was most accurate in deciduous plots (rRMSE: 17.0%, rBias: -9.5). Tree height estimation with SPL was highly correlated (R 2=0.93) with field-measured height and reliability accurate with underestimation of 3.4% (rRMSE of 7.0%). Comparing the tree height estimation in different species, it was most accurate between pine plots (rRMSE: 1.1%, rBias: 4.9%). In this research, SPL represented reliable and usable point cloud data for forest remote sensing and quality similar to LML. As expected, SPL had more deviation and higher bias compared to LML in tree density but yielded more accurate results for height estimations. Further studies with more accurate geolocated plots and individual tree maps are required. The hypothesis, the applicability of SPL data for forest inventorying and extracting tree density and tree height in mature forests, is valid.
  • Niinistö, Tuomas (Helsingin yliopisto, 2020)
    Kuormainvaakamittauksessa puutavara mitataan puutavara-auton tai kuormatraktorin kuormaimeen asennetun, useimmiten hydrauliseen paineeseen perustuvan vaa’an avulla. Kuormainvaakamittaus on yksi puutavaran mittaukseen käytetyistä menetelmistä niin työ-, urakointi- kuin luovutusmittauksessa. Sen ongelmaksi on kuitenkin todettu aiempien tutkimusten perusteella vaakojen punnitustarkkuuden vaihtelut, joita aiheuttavat esimerkiksi lumi ja jää. Sen ohella menetelmän käytettävyydessä, kuten punnitustulosten tiedonsiirrossa, on todettu olevan kehitettävää. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tarkastella kuormainvaakojen punnitustarkkuutta ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Lisäksi tavoitteena on selvittää kohteita, joita kehittämällä menetelmän käytettävyyttä voitaisiin parantaa tutkimuksen toimeksiantajana toimineessa yrityksessä. Punnitustarkkuutta tutkittiin analysoimalla kuormainvaa’an ja siltavaa’an punnitustulosten välisiä eroja. Analysoitu aineisto käsitti yhteensä 95 296 kuormaa kuuden eri tehtaan puutavaran vastaanotosta. Kuormista 42 448 oli yhden puutavaralajin kuormia, joista analysoitiin taustamuuttujien, kuten kuljetusmatkan, vaikutusta punnituseroon. Tämän ohella kuormainvaakamittauksen suorittamista tutkittiin haastattelututkimuksen avulla. Sen kohderyhmänä olivat punnituserojen perusteella valittujen kahdeksan eri kuljetusyrityksen toimihenkilöt sekä vaakavalmistaja Tamtron Oy. Kuormainvaakojen punnitustarkkuuden todettiin olevan keskiarvollisesti hyvä, mutta punnituserojen keskihajonta oli melko suuri. Siitä kertoo lasketut luottamusväliestimaatit suhteelliselle punnituserolle. Siltavaa’an ja kuormainvaa’an välisen punnituseron todettiin kasvavan huhtikuusta elokuulle. Tähän uskotaan haastatteluiden perusteella olevan syynä säätilavaihtelut sekä puutavaran alhainen ominaispaino ja sen vaikutus punnituseron kertaantumiseen nostettaessa useampia taakkoja. Kuormakoolla, puutavaralajilla, kuljetusmatkalla ja kauppatavalla havaittiin olevan vähäisiä vaikutuksia punnituseroon. Näiden vaikutusten varsinaiset syyt jäivät kuitenkin osin epäselviksi. Haastattelututkimuksen tulosten perusteella punnitustarkkuuteen vaikuttavat myös varastopaikka, säätila, kuljettajan toimintatavat sekä useat muut tekijät. Tutkimuksen tulosten perusteella kuormainvaakaa käytetään aina kuormaamisen yhteydessä kuormakoon hallitsemiseksi. Punnitustarkkuuden seurantaan käytettiin yrityksissä joko ainoastaan siltavaakaa tai sen ohella testipunnusta. Punnitustarkkuuden seurannan todettiin olevan aktiivista, mutta kalibrointi- ja viritystietojen kirjaamisessa havaittiin olevan puutteita. Haastateltavien mukaan kuormainvaakamittaus lisää toiminnan joustavuutta, koska mittaus ei ole paikka- tai aikasidonnaista. Menetelmän käytön edistämiseksi vaakalaitteita olisi kuitenkin tärkeää kehittää punnitustarkkuuden, toimintavarmuuden sekä käytettävyyden osalta. Esimerkiksi Tamtron Oy on tuonut alkuvuodesta 2020 markkinoille uuden sukupolven venymäliuska-anturitekniikkaan perustuvan vaa’an, jonka odotetaan ratkaisevan vanhojen hydraulisten vaakojen ongelmia.
  • Harmoinen, Robert (Helsingin yliopisto, 2020)
    Maapallon väkiluvun kasvamisen ja väestön elintason nousun seurauksena eläinperäisten tuotteiden kulutuksen arvioidaan kasvavan jopa 70 % vuoteen 2050 mennessä. Tämän vuoksi eläinperäisten tuotteiden valmistuksesta aiheutuvia päästöjä on hillittävä. Päästöjen hillitsemisen kannalta on tärkeää tunnistaa päästölähteet sekä niiden suuruus. Tuotteen vaikutusta ilmaston lämpenemiseen voidaan arvioida laskemalla sen hiilijalanjälki, joka ottaa huomioon tuotannosta aiheutuneet kasvihuonekaasupäästöt sekä valmistetun tuotteen määrän. Tässä työssä kerättiin 20:n suomalaisen maitotilan tiedot niiden tuotantomenetelmistä ja tuotantopanosten käytöstä. Kerätyn tiedon avulla laskettiin kyseisten maitotilojen raakamaidon hiilijalanjäljet. Näiden tulosten mukaan noin puolet suomalaisen raakamaidon hiilijalanjäljestä koostuu nautojen märehtimisestä aiheutuvasta metaanipäästöstä. Muita merkittäviä maidontuotannon päästölähteitä ovat maankäytöstä aiheutuvat hiilidioksidi- ja dityppioksidipäästöt, energiankäytön hiilidioksidipäästöt sekä kalkin ja väkilannoitteiden käytöstä aiheutuvat hiilidioksidipäästöt. Lannan hallinnan metaani- ja dityppioksidipäästöt aiheuttavat vain noin 5 % suomalaisen raakamaidon hiilijalanjäljestä ja sen vuoksi lannan prosessoinnilla saatavien suorien lannan hallinnan päästövähennysten vaikutus maidon hiilijalanjälkeen on pieni. Suoria päästövähennyksiä ovat esimerkiksi lannan varastoinnista aiheutuvien metaani- ja dityppioksidipäästöjen pieneneminen. Suorien päästövähennysten lisäksi lannan prosessointi pienensi näiden tulosten mukaan myös väkilannoitteiden käytöstä aiheutuvia hiilidioksidipäästöjä sekä epäsuoria dityppioksidipäästöjä, joita aiheutuu esimerkiksi typen haihtumisesta lannan levityksestä. Tämän tutkielman perusteella suomalaisen raakamaidon hiilijalanjälki oli 1,02 kg CO2 ekv./kg EKM. Lannan prosessointimenetelmästä saatava biokaasu voidaan hyödyntää korvaamalla raskaan liikenteen fossiilisia polttoaineita. Fossiilisten polttoaineiden korvaamisesta saatavat päästövähennykset kohdennettiin alkutuotantoon. Huomioimalla kaikki edellä mainitut päästövähennykset saatiin suomalaisen raakamaidon hiilijalanjälkeä pienennettyä keskimäärin 14,3 %.
  • Wikström, Ulrika (Helsingin yliopisto, 2020)
    Nykymuotoiseen maatalouteen liittyy useita ympäristökestävyyden haasteita niin globaalilla kuin kansallisellakin tasolla. Nykyiselle ruoantuotannolle tyypillistä piirteitä ovat muun muassa riippuvuus kemianteollisista tuotantopanoksista, maatalousekosysteemien heikentynyt biodiver- siteetti sekä kasvintuotannon ja kotieläintuotannon eriytyminen toisistaan. Ruoan alkutuotanto aiheuttaa myös suurimman osan koko ruokajärjestelmän kasvihuonekaasupäästöistä, jotka puo- lestaan ovat merkittävä osa globaaleja ja kansallisia kokonaispäästöjä. Ruoantuotannossa kasvihuonekaasupäästöjä aiheutuu erityisesti maankäytöstä ja sen muu- toksista, kotieläinten ruoansulatuksesta ja lannankäsittelystä, typpilannoituksesta sekä suorasta ja epäsuorasta fossiilisten polttoaineiden käytöstä. Päästöjä on kuitenkin mahdollista kompensoida varastoimalla ilmakehän hiilidioksidin hiiltä viljelymaiden hiilivarastoihin viljelykäytäntöjen avulla sekä tehostamalla kasvien yhteyttämän energian hyötykäyttöä maataloudessa. Agroekologisen symbioosin (AES) toimintamalli lisää maatalouden energia- ja ravin- neomavaraisuutta vähentäen tuotannon riippuvuutta ulkoisista energia- ja ravinnepanoksista. Toimintamallin keskiössä ovat biokaasun tuotanto ja typensitojanurmien viljely. Typensitojanur- met sopivat myös rehunurmiksi maitokarjalle ja maitokarjatuotannon lisääminen on keino lisätä typensitojanurmien viljelyä ja paikallista ruoantuotantoa kasviviljelyvaltaisella alueella. Tämän tutkimuksen taustana oli agroekologisten symbioosien teoria, ja tavoitteena oli sel- vittää biokaasun tuotannon ja maitokarjatalouden lisäämisen vaikutukset kasvintuotantovaltaisen maatalousalueen tuotos- ja hehtaarikohtaisiin kasvihuonekaasupäästöihin. Tutkimus toteutettiin päästökertoimiin ja viljelymaiden hiilitasearvioihin perustuvana päästölaskelmana kahdelle mal- linnetulle tuotantosysteemille. Toinen systeemeistä edusti tyypillistä kasvinviljelyvaltaista Etelä- Suomalaista maatalousaluetta ja toinen oli skenaario, jossa samalle alueelle sovellettaisiin ag- roekologisen symbioosin toimintamallia ja lisättäisiin maitokarjataloutta. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että skenaarion mukainen tuotantosysteemi vähentäisi tut- kitun alueen proteiinimääräisen ruokatuotoksen kasvihuonekaasupäästöjä 57 % ja energiamää- räisen 41 %. Skenaarioitu tuotantosysteemi ei vähentäisi hehtaarikohtaisia kasvihuonekaasupääs- töjä. Hehtaarikohtaiset päästöt kasvaisivat kuitenkin vain 4 % nykysysteemiin verrattuna.
  • Perento, Patricia (Helsingin yliopisto, 2020)
    Johdanto: Nykyisessä tietoyhteiskunnassa organisaation menestys riippuu työntekijöistä, joista on tullut merkittävä kilpailuedun lähde. Organisaatioiden kilpailukyky laskee työvoiman vaihtuvuuden ja heikon sitoutumisen seurauksena esimerkiksi siksi, että lähtevien työntekijöiden mukana menetetään tärkeää tietopääomaa. Sitoutumisella on useita positiivisia vaikutuksia sekä organisaatio- että yksilötasolla. On kuitenkin hyvä ymmärtää, että kaikenlainen sitoutuminen ei aina tuo mukanaan vain positiivisia seurannaisvaikutuksia. Työelämän sitoutumisen kohteista eniten on tutkittu organisaatioon sitoutumista. Nykyään sitoutumista kuitenkin ajatellaan moniulotteisena rakenteena, jossa yksilöllä on useita sitoutumisen kohteita. Tavoitteet: Pro gradu -tutkielman tavoitteena oli tutkia, millaista suomalaisen leipomoalan yrityksen tuotanto-osaston päällikkö -ja johtotason työntekijöiden sitoutuminen moniulotteisena rakenteena on. Tutkimuksessa tarkasteltiin uraan ja organisaatioon sitoutumista, työtehtäviin kiinnittymistä sekä työn yleistä merkityksellisyyttä yksilön elämässä. Lisäksi tarkasteltiin sitoutumiseen vaikuttavia tekijöitä. Tutkimusta voidaan pitää tilannekartoituksena kohdeyrityksen johto -ja päällikkötason sitoutumisen tilasta. Tutkimuksen tulokset toimivat yritykselle keskustelu- ja kehitysalustana, jonka pohjalta sitoutumista ja organisaation toimintaa voidaan kehittää. Teoreettisena viitekehyksenä toimii sitoutuminen moniulotteisena rakenteena. Aineisto ja menetelmät: Tutkimuksen kohderyhmään kuului yhteensä 26 henkilöä. Valtavirrasta poiketen, käytettiin menetelmänä laadullista kyselytutkimusta, koska tarkoituksena oli ymmärtää kohdejoukon sitoutumista ja selvittää siihen liittyviä ajatuksia. Organisaatioon sitoutumisen komponentteja analysoitiin Meyerin, Allenin ja Smithin (1993) strukturoidun kyselylomakkeen avulla ja sitoutumisen muita kohteita avoimilla teoriasidonnaisilla kysymyksillä. Lopuksi kartoitettiin sitoutumiskohteiden tärkeysjärjestystä. Analyysissä hyödynnettiin sisällön erittelyä ja sisällön analyysia. Tulokset: Kysyttäessä työn, uran ja organisaation tärkeysjärjestystä, olivat tulokset tasaiset, mutta tärkein sitoutumisen kohde enemmistölle oli työtehtävät. Ura oli toiseksi tärkein sitoutumisen kohde. Vaikka enemmistö oli työhönsä tyytyväisiä ja halukkaita jatkamaan tehtävissään, myös kehitettävää löytyi. Esiin nousseita teemoja olivat muun muassa vaihtelun tarve, vaikuttamis-, etenemis- ja kehittymismahdollisuudet sekä työyhteisön sisäiset ongelmat. Puolistrukturoitujen kysymysten perusteella enemmistö piti työtä merkityksellisenä elämässään. Vaikka organisaatio oli vähiten tärkeä sitoutumisen kohde enemmistölle, oli enemmistö vastanneista affektiivisesti organisaatioon sitoutuneita. Taustamuuttujista erityisesti ikä ja virka-aika vaikuttivat sitoutumisen kohteisiin ja laatuun. Enemmistö vastanneista ei ollut jatkuvuussitoutuneita, mutta iällä ja jatkuvuussitoutumisella havaittiin positiivinen korrelaatio. Nuoremmat ja vähemmän aikaa organisaatiossa työskennelleet olivat enemmän uraansa sitoutuneita kuin vanhempi ikäryhmä. Vanhempi ikäryhmä ja pidemmän aikaa organisaatiossa työskennelleet, olivat enemmän työtehtäviin kiinnittyneitä. Johtopäätökset: Organisaation kannalta on positiivista, että enemmistö vastanneista piti työtehtäviä tärkeimpänä sitoutumisen kohteena ja työtä merkityksellisenä. Työhön kiinnittymisellä on todettu useita positiivisia seurausvaikutuksia kuten yhteys organisaation kilpailukykyyn ja tuottavuuteen yksilöiden työtyytyväisyyden, parantuneen motivaation ja työsuorituksen kautta. Lisäksi työhön kiinnittymisellä on todettu positiivinen yhteys aikomuksiin jäädä organisaatioon sekä työhön. Tässä tutkimuksessa enemmistö oli työtehtäviinsä tyytyväisiä ja halukkaita jatkamaan työtehtävissään. Vastauksista nousi esiin halu tehdä oma työnsä kunnolla. Työtehtäviin kiinnittymisellä on todettu yhteys myös organisaatioon sitoutumiseen. Positiiviseksi tulokseksi voidaan katsoa myös se, että enemmistö oli affektiivisesti organisaatioon sitoutuneita. Affektiivisella sitoutumisella on todettu sitoutumisen kolmesta komponentista eniten organisaation kannalta toivottavia seurausvaikutuksia. Tutkimuksessa esiin tulleiden teemojen perusteella, yritys voi pohtia tavoitteidensa kautta jatkotoimenpiteitä ja mahdollisesti suunnata erilaisia toimenpideohjelmia eri ikä- ja virka-ajan työntekijäryhmille.
  • Hänninen, Petteri (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tämä tutkimus käsittelee pienpanimo-olueen liitettyjä merkityksiä koetun arvon teorian kautta. Pienpanimoiden määrä suomessa on kasvanut viimeisen viiden vuoden aikana yli 100 %. Tutkimuksen tavoite on selvittää, miten sanaan ”pienpanimo” liitetään arvoa, joka on mitattavissa ja toiseksi, miten se on riippuvainen panimon koosta. Kolmanneksi tutkimus pyrkii selvittämään kuluttajien arvon kokemisen tapoja pienpanimo-oluista Empiirinen kuluttajatutkimus järjestettiin aistinvaraisen kokeen ja survey-kyselyn yhdistelmänä (N=58), jossa koehenkilöt arvioivat kunkin näytteen kaksi kertaa: ensin ilman informaatiota panimosta ja myöhemmin informaation kanssa. Näin saatiin objektiivinen tuotteen ominaisuuksiin perustuva arvo, johon verrattuna kaikki muutos on informaatiosta johtuvaa, tai satunnaista virhettä. Tutkimusmenetelmä oli kvantitatiivinen, kokeellinen tutkimus, jossa koehenkilöt arvioivat oikeita kaupallisia olutnäytteitä kontrolloidussa ympäristössä,Helsingin yliopiston aistinvaraisen tutkimuksen laboratoriossa. Tutkimuksen tulosten pohjalta voidaan todeta, että pienpanimo-olueen liitetään arvoa, mutta vaikutus on riippuvainen panimon koosta: tutkimuksen suurimmalla pienpanimolla arvon nousua ei enää nähty. Tutkimuksenkontrollinäytteenäkäytetytteollisenpanimonoluetsaivatneutraalintainegatiivisen arvon. Arvon kokemisen tapa tai bränditietoisuus ei selittänyt kovin merkittävästi brändipääoman syntymistä . Kuitenkin tuloksista ilmenee, että hinta/laatufaktori oli potentiaalisin pienpanimon arvoa selittävä tekijä, etenkin miesten osalta, kun taas naisille sosiaalinen ulottuvuus oli merkittävämpi. Pienituloisille sosiaalinen ulottuvuus oli myös tärkeä. Olutta usein kuluttaville henkilöille tärkein oli emotionaalinen ulottuvuus.
  • MICHEL, Matthieu (Helsingin yliopisto, 2020)
    Hybrid wheat has been the focus of much research for its potential high yield, high protein content and better resistance to biotic and abiotic stresses. Nowadays, only CHA (Chemical Hybridizing Agent) method is used to induce male sterility at a commercial scale. However, this technique is hard to implement on a large production scale and other methods have been investigated for several years. CMS (Cytoplasmic Male Sterility) has been shown to be a promising way to develop hybrid wheat. However, one downside of the technique is the challenging breeding stage step and the associated conversion and restoration process. To fully express the potential gain in yield, the restoration of the cytoplasmic sterility must be complete for the F1 to be fully fertile. In this study, we investigated different methods to assess fertility restoration in nursery and compared the results with the trial notations. The collected data were also used to feed a genomic selection model to predict the behavior of untested hybrids. The results showed a high experimental error of the bagging method originated mostly from human manipulation. The visual scoring showed higher repeatability but was poorly correlated with trial score. A deeper study of the trial scoring revealed an interesting effect coming from the female and an expression of sterility for commercial lines and CHA hybrid checks. Good prediction accuracies were found for genomic selection on both methods, however deeper studies and cross prediction are needed. The multilocation trials remained the best option to score fertility restoration
  • Koskikallio, Hilkka (Helsingin yliopisto, 2020)
    Härkäpavun (Vicia faba) viljely ja käyttö rehuna lisää tilan valkuaisomavaraisuutta. Biologisen typensidonnan ansiosta härkäpapu sitoo ilmakehän typpeä maaperään ja, sitä kautta sillä on hyvä esikasviarvo viljelykierrossa. Se on kiinnostava vaihtoehto nautojen ruokintaan suuren biomassantuottopotentiaalin ja suuren raakavalkuaispitoisuuden ansiosta. Härkäpavun puutteita märehtijöiden rehukäytössä ovat valkuaisen suuri pötsihajoavuus ja valkuaisen niukka metioniinipitoisuus. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää nurmisäilörehun osittaista korvaamista härkäpapusäilörehulla, ja sen vaikutuksia maitotuotokseen, maitorauhasen aminohappoaineenvaihduntaan sekä rehuvalkuaisen hyväksikäyttöön. Lisäksi tutkittiin voiko pötsisuojattu metioniinilisä parantaa härkäpapuvalkuaisen hyväksikäyttöä maidontuotannossa. Tutkimus toteutettiin toistettuna 4 x 4 latinalaisena neliönä Helsingin yliopiston Viikin opetus- ja tutkimustilan navetassa 28.9.-20.12.2019. Kokeessa oli 8 ayrshire -rotuista lypsylehmää. Tutkimuksessa oli faktoriaalinen 2 x 2 koeasetelma, jonka tutkittavina tekijöinä olivat säilörehun kasvilaji ja härkäpapuvalkuaisen täydennys pötsisuojatulla metioniinilla. Koeruokinnat pohjautuivat 1. sadon timotei-nurminatasäilörehuun (Phleum pratense ja Schedonorus pratensis, Nurmi, D-arvo 664 g/kg ka) ja seokseen, jossa 2/3 timotei-nurminatasäilörehun kuiva-aineesta korvattiin härkäpapusäilörehulla (HP, D-arvo 593 g/kg ka). Väkirehun osuus koeseosrehujen kuiva-aineesta oli 40 % ja se koostui ohrasta, kaurasta, härkäpavusta sekä kivennäisestä. Seosrehuruokinta oli vapaata. Ohutsuolesta imeytyvän metioniinilisän määrä oli koeruokinnoissa 0 tai 20 g/vrk. Metioniini annettiin yhdessä melassileikkeen (1 kg/vrk) kanssa lypsyjen yhteydessä. Kuiva-aineen syönti lisääntyi HP-ruokinnassa verrattuna Nurmi-ruokintaan. Pötsisuojattu metioniini ei vaikuttanut kuiva-aineen syöntiin. Pötsisuojattu metioniinilisä vähensi maitotuotosta Nurmi-ruokinnassa lähes 2 kg/vrk, mutta HP-ruokinnassa maitotuotos pysyi samana. Metioniinilisän vaikutuksesta maidon laktoosipitoisuus väheni ja valkuaispitoisuus (sekä suuntaa-antavasti rasvapitoisuus) lisääntyi säilörehun kasvilajista riippumatta. Energiakorjattu maitotuotos lisääntyikin HP-ruokinnassa metioniinilisän vaikutuksesta, mutta väheni Nurmi-ruokinnassa. Maidon ureapitoisuus oli HP-ruokinnoissa suurempi kuin Nurmi-ruokinnoissa. Metioniinilisä tehosti rehutypen hyväksikäyttöä maitovalkuaiseksi HP-ruokinnassa ja heikensi sitä Nurmi-ruokinnassa. Valtimoplasman glukoosipitoisuus väheni Nurmi-ruokinnassa ja lisääntyi HP-ruokinnassa metioniinilisän myötä. Metioniinilisä lisäsi rikkipitoisten aminohappojen (Met, Cys) ja tauriinin pitoisuutta plasmassa. Rikkipitoisten aminohappojen pitoisuus oli suurempi Nurmi-ruokinnoissa verrattuna HP-ruokintoihin. Tutkimuksen perusteella osa nurmisäilörehusta voidaan korvata härkäpapusäilörehulla ilman, että maitotuotos heikkenee. Metioniinilisä oli tarpeeton Nurmi-ruokinnassa ja aiheutti negatiivisia tuotosvasteita. Metioniinilisällä voi kuitenkin olla positiivisia vaikutuksia maidon koostumukseen ja rehuvalkuaisen hyväksikäyttöön ruokinnassa, joka sisältää härkäpapua sekä säilörehuna että valkuaisrehuna.
  • Azizkhani, Mohammad (Helsingin yliopisto, 2020)
    Brewer's yeasts metabolize sugars and produce ethanol and CO2. This study aimed to investigate the relation between the assimilation of sugars in all-malt wort and isotopic signature of carbon and oxygen in the evolved CO2 from brewery fermentations. The isotopic composition of CO2 was measured by a tunable diode laser absorption spectrometer. The isotopic data obtained with automatic sampling, on-line, and in real-time. Wort samples were collected with 3 h intervals to quantify the residual sugars by high-performance liquid chromatography. Patterns of changes in δ13C and δ18O values were unique to experiments with each yeast type. The common overall ascending trend in δ13C and δ18O values in all experiments can be described by kinetic fractionation of isotopes, which explains that in a bioreaction the lighter isotopes participate in the reaction more readily than the heavier ones. Therefore, the early emergence of light isotopologues of CO2 may be a consequence of the fermentation of light isotopologues of sugars. A sudden decrease and then increase in delta values were observed in all experiments before the residual concentrations of glucose and fructose reach their lowest levels. This can be an indicator of the complete assimilation of monosaccharides by yeast. In the fermentations that yeast was able to consume maltose, δ13C and δ18O values raised considerably in a short period. Concurrently, maltose approached its eventual residual concentrations indicating an endpoint for its utilization by yeast. Our results confirm the hypothesis of a connection between the assimilation of sugars and the isotopic signature of evolved CO2 during brewery fermentations. The findings support the potential of off-gas isotopic analysis to monitor sugar assimilation in brewery fermentations.
  • Hakatie, Veli-Pekka (Helsingin yliopisto, 2020)
    Maatalouden rakennemuutos sekä maatilojen tuottavuuden ja kannattavuuden parantaminen edellyttävät investointeja ja niitä tukevaa investointitukijärjestelmää. Tutkimuksessa selvitettiin, onko ELY-alueen tuotannolla, tilojen toteutuneilla sukupolvenvaihdoksilla sekä EU:n rahoituskauden vaihtumisella vuonna 2015 vaikutusta ELY-alueen investointitukien kysyntään. Pääoma on maatilan keskeinen tuotannontekijä työpanoksen ohella ja investoimalla tilat pystyvät säilyttämään asemansa toimialalla. Yrittäjäominaisuudet, yrittäjän ikä ja toimintaympäristön epävarmuus vaikuttavat investointipäätökseen sekä kuinka tehokkaasti ja nopeasti yritys sopeuttaa pääoman haluamalleen tasolle. Yksittäisen yrityksen investointipäätöksellä on olemassa vahva mikrotaloustieteellinen teoriapohja, jonka avulla voidaan ymmärtää sekä yrittäjien heterogeenisyydestä johtuvat erot päätöksenteossa että pääoman sopeuttamisen tarve ja dynamiikka osana maatilan tuotantoa. Tutkimuksessa analysoitiin havaintojakson 2008-2018 maataloustuotannon ja myönnettyjen aloitustukien vaikutusta vastaavalla havaintojaksolla myönnettyihin investointitukiin ELY-alueittain. Analyysi toteutettiin lineaarisella regressiomallilla. Muuttujien väliset lineaariset riippuvuudet analysoitiin Pearsonin korrelaatiokertoimen ja varianssin inflaatiokertoimen avulla mallin spesifioimiseksi. Tutkimuksen perusteella lypsykarjatalous on keskeinen tuotantosuunta Suomen maataloudessa myös investointien näkökulmasta. Tutkimuksessa lineaarisella regressiolla estimoitujen mallien tulosten perusteella tuotannon yhteys myönnettyihin investointitukiin on merkitsevä, ja yhteys säilyi eri malleissa erityisesti maidontuotannon osalta. Tulosten perusteella sukupolvenvaihdosten määrän lisääminen on yksi keino edistää investointeja erityisesti lypsykarjataloudessa, jossa tuotanto kytkeytyy myös muita tuotantosuuntia enemmän peltoon ja yrityksen alueelliseen elintilaan. Tutkimuksessa analysoitiin ELY-alueiden keskinäistä heterogeenisyyttä kiinteiden vaikutusten mallilla. Alueilla havaittiin mallin tuloksiin vaikuttavia pysyviä kiinteitä ominaisuuksia. Maidontuotanto on ylläpitänyt investointeja havaintojaksolla merkittävästi, kun vastaavasti ELY-alueet, joilla on vahvaa sianlihan – ja viljantuotantoa ovat investoineet suhteellisesti vähemmän.
  • Kuusvuori, Martti (Helsingin yliopisto, 2020)
    Maatalouden rakenteen muutos on ollut 2000-luvun keskeinen ilmiö suomalaisessa maataloustuotannossa. Rakennekehitys on edennyt voimakkaasti myös maidontuotannossa, jolla on suuri merkitys maataloustuotannossamme. Rakennemuutoksen trendinä on ollut tilamäärän väheneminen ja samanaikaisesti keskimääräisen tilakoon kasvu. Kehityksen myötä Suomeen on muodostunut taloudellisin sekä tuotannollisin määrein mitattuina hyvin erikokoisia tiloja, jotka ottavat tuottajahinnat annettuina samoilta maitomarkkinoilta. Riskinottohalukkaat suomalaiset maidontuottajat ovat yleiseurooppalaiseen tapaan pyrkineet parantamaan kannattavuuttaan vaikuttamalla omiin yksikkökustannuksiinsa. Kasvuhakuiset maitotilat ovat lisänneet investointeja rakentamalla isompia maidontuotantoyksiköitä, joihin on hankittu uutta teknologiaa tuottavuuden parantamiseksi entisestään. Investoinnit mahdollistavat aiempaa suuremman tuotoksen. Maitotilan on kapasiteettinsa puitteissa mahdollista alentaa omia yksikkökustannuksiaan niin kauan kuin, kiinteiden panosten käytön aiheuttama yksikkökustannuksen aleneminen tuotosmäärän kasvaessa on suurempi, kuin lisääntyneestä muuttuvien panosten käytöstä koitunut yksikkökustannuksen nousu. Laajennusinvestoinnit rahoitetaan usein vieraan pääoman avulla, jolloin maitotilalle syntyy vieraan pääoman käytöstä koituvia kustannuksia. Maitotilan rahoitusriski kasvaa vieraan pääoman käytön seurauksena, jolloin se on alttiimpi toimintaympäristössään tapahtuville muutoksille, jotka heikentävät maitotilan kannattavuutta tai toimintaedellytyksiä. Pääomakannan uusimisen sekä laajentamisen avulla on kuitenkin mahdollista saavuttaa suurtuotannon etuja. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten tilakoko vaikuttaa maitotilojen taloudelliseen asemaan. Aineistona käytettiin Luonnonvarakeskuksen Taloustohtorin maitotila-aineistoa, joka oli ryhmitelty kokoluokittain. Taloudellista asemaa tutkittiin kannattavuutta ja rahoitusasemaa kuvastavien tunnuslukujen avulla. Niiden kehitystä seurattiin ajanjaksolla, jolloin maitotilojen rakenteen muutos oli voimakasta. Numeerista tunnuslukuanalyysiä laajennetaan vastaamaan tilinpäätösanalyysiä kirjallisuuskatsauksen avulla, jossa paneudutaan maitotilojen toimintaympäristöön sekä maitomarkkinoihin.
  • Zhao, Chuanhui (Helsingin yliopisto, 2020)
    The research of this thesis was focused on anaerobic digestion of cow manure mixed with different types of biowaste, especially those material that are available in Finland. The research was conducted by search, collection, and analysis of different data in literature. Topic of the thesis was predetermined by the Co-Creation Lab project of Helsinki Institute of Sustainability Science (HELSUS), which was seeking solution to achieve carbon neutral cow milk production. The solution was co-approached by three participants conducting thesis from technological, economical, and legislative points of view, in which I was responsible for writing mainly the technological part, and general findings in economic efficiency and legislative terms by the other two co-creators were also included in this thesis. The research was mainly related with the whole cycle of biogas production, including basics about anaerobic digestion (AD), applications of the biogas and digestate as a product and by-product of AD. Substrates for AD were researched with a focus to find the best combination of cow manure (CM) and biowaste in regard with methane yield outcome, especially a mixture of CM and silage waste that suits the cow farming situation in Finland. Methane yields for mono-digestion of various types of biowaste and co-digestion of CM with different biomass were collected and analyzed. Premises for biogas plant establishment were researched briefly, including facility composition, and consideration of feasibility and raw material availability. CM with grass containing 75% timothy and 25% meadow fescue grass at 70%:30% mixing ratio could be the best combination of CM: grass co-digestion, followed by 0.5:0.5 mixed CM and perennial ryegrass. Furthermore, CM mixed with food waste at 52:48% ratio could be the best combination among co-digestion of CM with biowaste other than grass, followed by CM and food waste mixed with 68%:32% ratio, and CM with oat straw mixed at 1:2 ratio could be a considerable combination of CM and crop waste.
  • Söderholm, Petri (Helsingin yliopisto, 2020)
    Suomessa metsätilojen pirstoutuminen on jatkuvaa ja sen seurauksena pienten metsäkiinteistöjen lu-kumäärä kasvaa. Ajan kanssa ja isossa kuvassa tällainen kehitys saattaa johtaa puunkorjuun mahdolli-suuksien heikkenemiseen ja sen tehokkuuden huononemiseen. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää pienten metsäkiinteistön omistajien arvosuuntautuneisuuden vaikutuksia omistuksesta koettuun hyö-tyyn. Omistuksesta koettu hyöty perustuu ekosysteemipalveluluokituksen mukaan tuotanto-, säätely-, kulttuuri- ja ylläpitopalveluihin. Tutkimuksessa arvosuuntautuneisuutta mitattiin Schwartzin kehittämän arvoteorian pohjalta laaditun mittariston avulla, jonka pohjalta vastaajat ryhmiteltiin eri arvosuuntautuneisuusluokkiin. Koettua hyö-tyä mitattiin rahamääräisesti luopumishalukkuudella kiinteistöstä, käyttäen ehdollisen arvottamisen menetelmää. Kohderyhmänä oli pääkaupunkiseudulla asuvat sähköpostiosoitteen omaavat alle 20 heh-taarin metsäkiinteistön omistajat. Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena tutkimuksena ja tulokset ana-lysoitiin tilastollisen menetelmin SPSS-ohjelmaa hyödyntäen. Tutkimuksen perusteella vastaajat (n=268) jakaantuivat eri arvosuuntautuneisuusluokkiin seuraavasti: Individualistit (25,6%), Idealistit (29,3%), Traditionalistit (25,6%) ja Opportunistit (19,5%). Vastaajien arvosuuntautuneisuus ei juurikaan vaikuttanut omistuksesta koettuun kokonaishyötyyn. Eroa syntyi eri ekosysteemipalveluluokkien välillä. Idealistit arvostivat muista poiketen säätely- ja ylläpitopalveluita enemmän. Individualistit poikkesivat muista arvostaen tuotantopalveluita muita enemmän. Muutoin arvosuuntautuneisuusluokkien profiilit olivat melko yhdenmukaiset. Hinnanlisällä mitattiin luopumis-halukkuutta, joka tarvittaisiin kompensoimaan omistajan kokema omistuksen arvon menetys markki-nahintaan verrattuna. Luopumishalukkuudessa Individualistien ja Idealistien välillä oli noin 15 pro-senttiyksikön välinen ero hinnanlisissä. Traditionalistien ja Opportunistein välillä hinnanlisissä ero oli reilut 2 prosenttiyksikköä ja ne sijaitsivat hinnanlisissä noin puolivälissä Individualisteja ja Idealisteja. Vaikka tutkimuksessa eroja löytyi, niin niiden tilastollinen merkitsevyys jäi verrattain alhaiseksi. Se saattaa johtua tutkittavan aineiston vähyydestä. Tutkimuksen ansiot ovat enemmänkin kohdeilmiöön liittyvässä lähestymistavassa, jossa koettua hyötyä ja luopumishalukkuutta pyrittiin selittämään ar-vosuuntautuneisuuden avulla. Tämän takia tutkimus toimii parhaiten esitutkimuksen laajemmalle val-takunnalliselle selvitykselle, jonka tuloksia voitaisiin hyödyntää yhteiskunnallisessa päätöksenteossa ja vaikutusarvioinneissa.
  • Laukkanen, Matti (Helsingin yliopisto, 2020)
    Pro gradu -työssäni tutkitaan hiilitukien vaikutuksia metsänhoitoon tuottavissa ja heikosti tuottavissa metsissä. Metsikkötason tarkastelu osoittaa hiilitukijärjestelmän aiheuttaman muutoksen optimaalisessa metsänhoidossa. Markkinatason analyysiosiossa arvioidaan yhteisen ja yksipuolisen hiilitukijärjestelmän markkinavaikutuksia tukialueen sisällä ja sen ulkopuolella. Työn ensimmäisessä osassa tarkastellaan hiilitukien vaikutuksia metsikkötasolla. Tulokset osoittavat, että hiilituet pidentävät optimaalista kiertoaikaa, kasvattavat vuotuista hakkuumäärää sekä lisäävät sidotun hiilidioksidin määrää metsikössä. Kun hiiliyksikön hinta on tarpeeksi korkea, on taloudellisesti kannattavinta jättää metsikkö kokonaan kaatamatta. Hiilituet vaikuttavat voimakkaammin optimaaliseen metsänhoitoon heikosti tuottavalla kasvupaikalla verrattuna tuottavaan kasvupaikkaan. Seuraavassa osassa hiilitukien vaikutusten tarkastelua laajennetaan markkinatasolle. Markkinatason malli muodostuu endogeenisesta kantohinnasta, useasta metsämaa-alueesta ja vaihtoehtoisesta maankäyttömuodosta. Tulokset osoittavat, että metsikkötasolla osoitettujen vaikutusten lisäksi hiilituet kannustavat metsittämiseen ja voivat laskea kantohintaa, koska puun tarjonta lisääntyy. Yksipuolisissa tukijärjestelmissä laskenut kantohinta voi aiheuttaa metsäkatoa tukijärjestelmän ulkopuolella. Korkea hiiliyksikön hinta johtaa metsänsuojeluun ja vähentynyt tarjonta kannustaa metsittämiseen myös tukijärjestelmän ulkopuolella. Tulokset ovat ristiriidassa yleisen oletuksen kanssa, jonka mukaan hiilensidontaohjelmat johtavat väistämättä hiilipäästöjen kasvuun ohjelman ulkopuolella.
  • Mikkilä, Veera (Helsingin yliopisto, 2020)
    Aims. The aim of this study is to discover the factors influencing which employees’ experience of organizational commitment during changes in contact center work environment. Meyer and Allen’s three component model of organizational commitment is used as the theoretical frame. It interprets organizational commitment through three components: affective, normative, and continuous commitment. The research focuses on areas impacting affective commitment. Methods. The study was conducted as thematic interviews during the fall of 2019. Seven per-manent employees of the target organization attended the interviews. The material was spelled out, after which it was coded according to the themes. The method of the analysis is thematic design, in which the formation of themes proceeds to a more detailed examination. Results and Conclusions. The most prominent finding in the study was the employees’ experiences of the role and the support of the supervisor for commitment. Reflecting the theoretical frame, the results of this study comply with Meyer & Allen’s three-component theory. Based on the study, the affective commitment of the employees of the target organization can be seen as low, and the level of commitment can be explained by normative or continuance aspects of commitment.
  • Bäckström, Hanna (Helsingin yliopisto, 2020)
    The growth and development of barley (Hordeum vulgare L.) is affected by photoperiod and temperature. Photoperiod has various signalling functions affecting reproductive development and its rate. It also affects the rates of leaf area extensions and dry matter production. Increase in photoperiod hastens the plant developmental processes and affects the leaf area and tiller formation. Primary tillers form from axillary buds in the leaf nodes on the main culm and increase the leaf area of the plant. Under favourable conditions, initiated tillers grow to separate culms with grain bearing ears. However, the environmental conditions during the growing season in northern latitudes affect tiller formation. The aims of the experiments were to investigate the effects of photoperiod on barley leaf and tiller development. Other aims were to compare the differences expressed by the two row-types and tillering habits. Seven barley accessions, differing in tillering habit and row-type, were used in the experiments. Three pairs of near-isogenic accessions six-rowed ‘Morex’ and ‘Uniculm Morex’, ‘Kindred’ and ‘Uniculm Kindred’, two-rowed ‘Ingrid’ and ‘3-503’, differing in tillering habit, and two-rowed ‘Saana’ were grown in growth chamber at humidity of 60/70 % and at temperature 18/12 ºC (day/night), in three different photoperiods (15 h, 18 h and 21 h). The leaf length and width were measured from the full-grown leaves. The samples to identify main culm and tillers were taken after the plants reached the 4-leaf-stage. The effects of photoperiod, accession, tillering habit and row-type on the plant, leaf and tiller growth were statistically analysed. Increase in photoperiod hastened the plant development as well as leaf and tiller emergence rates. The leaf size and main culm leaf area decreased as the photoperiod increased. The number of tillers increased as photoperiod increased. The uniculm accessions had larger leaves and a larger main culm leaf area than the conventional tillering accessions. Six-rowed accessions had larger leaves and a larger main culm leaf area than the two-rowed accessions. The two-rowed accessions had a faster tiller emergence rate and a higher tiller number compared to the six-rowed accessions. Photoperiod treatments affected the leaf and tiller growth and development as expected apart from the number of tillers produced in the longest, 21h photoperiod. Differences between the two tillering habits and row-types were also as expected, although some exceptions occurred. Potentials and limitations of uniculm growth habit in agricultural production were also discussed.
  • Hatakka, Tapio (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tiivistelmä/Referat – Abstract Urbanisaatio eli kaupungistuminen on Suomessa lisääntynyt viime vuosikymmeninä. Lisäasuntojen tarpeen takia on joko tiivistettävä nykyisiä asuinalueita tai käytettävä olemassa olevia viheralueita uudisrakentamiseen. Tiivis rakentaminen vähentää vettä läpäiseviä maa-alueita, minkä seurauksena sadevesien pintavalunta, eli hulevesi kasvaa. Kosteikkoja on yhä enemmän alettu hyödyntämään taajama-alueiden hulevesien käsittelyssä, koska ne ovat luonnonmukaisia hulevesiä suodattavia järjestelmiä. Kosteikkojen ja purojen hyötyjen mittaamiseen on tärkeätä tunnistaa ja mitata niiden tuottamat ekosysteemipalvelut ja niistä koituvat hyödyt. Taloudellisilla arvottamismenetelmillä vesistöjen ja kosteikkojen hyötyjä voidaan arvioida perustuen joko markkinoilta saatavaan informaation tai tutkimusta varten luodun kuvitteellisen markkinatilanteen avulla. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää Helsingin Viikissä asuinalueen valuma-alueelle perustettujen ja mahdollisesti tulevaisuudessa perustettavien taajamakosteikoiden ekosysteemipalveluiden arvoa. Mittaaminen tehtiin ilmaistujen preferenssien menetelmällä, jossa kyselyllä selvitettiin asukkaille koituva hyöty kosteikkojen ekosysteemipalveluista. Arvottamiseen käytettiin valintakoemenetelmää ja maksuvälineenä arvottamisskenaariossa käytettiin hulevesimaksua. Tässä tutkielmassa keskityttiin Viikin kosteikkoihin, jotka sijaitsevat Viikin puroalueilla ja Vanhankaupunginlahden pohjoisrannikoilla. Kyselyyn poimittiin vuonna 2016 satunnaisotannalla Viikin lähialueelta 1000 asukasta. Otokseen kohdistettiin 19-79 vuotiaisiin henkilöihin siten, että Viikin postinumeroalueen asukkaista kyselyn sai 21,6%, Myllypuron 24,4 % ja suurimpana Kontula-Vesala 54,0% koko otospopulaatiosta. Vastauksia kyselyyn saatiin kerättyä 244 kappaletta. Maksuhalukkuutta kosteikkojen ekosysteemipalveluista lisäsivät eniten huleveden puhdistus, virkistyspalvelut ja monimuotoisuus. Kosteikkotiedottamisella ei ollut merkittävää vaikutusta tehtyihin valintoihin. Etäisyydellä näyttäisi olevan negatiivinen maksuhalukkuuteen. Vastaajilta saatiin paljon kosteikkojen ekosysteemipalveluita koskevaa tietoa ja mielipiteitä yleisesti taajamakosteikoista. Kosteikkoihin liittyvä Keidas-hanke on tarjonnut tietoa asukkaille ja onnistui osallistamaan väestöä ympäristönhoitoon. Kyselyn kautta välittynyt palaute oli pääosin positiivista. Uusien kosteikkohankkeiden ekosysteemipalvelut toisivat tulosten perusteella asukkaille lisää hyvinvointia.
  • Taniwan, Steven (Helsingin yliopisto, 2020)
    Norway spruce is commonly cultivated throughout Europe, Russia, and Japan. Cultivation of Norway spruce often faces the issue of fungal diseases, one of which is cherry rust disease caused by Thekopsora areolata. The gene model MA_10g0010 encoding an uncharacterized peroxidase (PabPrx86) has previously been associated with the presence of this pathogen. The aim of this study was to describe and assay the protein produced from this gene model, observe its localization in the cell, and determine its relative expression level in different tissues of Norway spruce. Experiments were performed by isolating the full length cDNA for PabPrx86 and cloning the cDNA into destination vectors pEAQ-HT-DEST1 and pK7FWG2 leading to a hypertranslatable transcript and a C-terminal GFP fusion, respectively. The plasmid constructs were transformed to Agrobacterium tumefaciens and agro-infiltrated to Nicotiana benthamiana. In addition, the relative expression level of this gene in different spruce tissues at different times of the year was determined using the qRT-PCR method. Sequencing showed that there were two allelic variants of this gene in the spruce individual sampled for RNA. Results showed that both alleles code for a peroxidase with basic pI. Subcellular localization with the GFP tag detected that PabPrx86 protein was located out of cytoplasm, indicating that the protein was translated in the ER-ribosomes, whereas relative expression level analysis revealed that PabPrx86 was highest expressed in the bud and lateral bud in June. Peroxidases are known to relate with plant defense, but further experiments are required to determine the role of PabPrx86 in Norway spruce and what the association with T. areolata means.
  • Anttila, Santeri (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tässä tutkimuksessa tarkoituksena oli tutkia suomalaisen elintarvikealan yritysten vastuullisuusraportointia ja sitä, kuinka ne legitimoivat vaikuttamisensa yhteiskunnassa tapahtuvaan koulutustarjontaan, sekä mitkä ovat niiden intressit vaikuttamiseen ja vaikuttamisen aiheuttamat muutokset. Tutkielma on tehty kriittisestä näkökulmasta ja menetelmänä on kriittinen diskurssianalyysi. Aineistona tässä tutkielmassa toimi valittujen yritysten vastuullisuusraportit tai toimintarkertomukset, joissa yritykset kertovat vastuullisesta toiminnastaan. Tutkielmassa löytyi kolme erilaista diskurssia, joilla yritykset legitimoivat vaikutustaan koulutustarjontaan. Nämä diskurssit olivat taloudellinen diskurssi, yhteistyön diskurssi ja paremman maailman diskurssi. Taloudellinen diskurssi piti sisällään yrityksen taloudelliset tavoitteet, yhteistyön diskurssi korosti yrityksen asemaa yhteiskunnallisesti tärkeänä toimijana ja paremman maailman diskurssi korosti sitä, että yritykset haluavat vaikuttaa koulutukseen tehdäkseen maailmasta paremman paikan. Tämän tutkielman johtopäätöksenä voidaan sanoa, että yritysten intressit kouluvaikuttamiseen ovat pääasiassa taloudellisia, jolla pyritään saamaan jatkuvuutta yritykselle. Erilaisia vaikuttamisen keinoja ovat omat koulutusohjelmat, mutta myös yhteistyö oppilaitosten kanssa. Oppilaitosten kanssa yhteistyötä olivat esimerkiksi rahoittaminen, tutkimusyhteistyö ja lopputyöyhteistyö.

View more