Maatalous-metsätieteellinen tiedekunta

 

Recent Submissions

  • Joensuu, Marika (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää tapaustutkimuksen keinoin uusinta- ja täydennysojituksen kannattavuutta. Tutkimus tehtiin osana OPAL-life hanketta. OPAL-life hankkeen tavoitteena on maatalouden kestävä tehosta-minen, jossa pyritään vähentämään maatalouden ilmastopäästöjä ottamalla samanaikaisesti huomioon tilan kannattavuus ja tuottavuus sekä sosiaaliset näkökulmat. Tutkimuksessa tarkasteltiin esimerkkilohkojen nykyisen viljelykierron katetuoton muodostumista ja investoinnin vaikutusta katetuottoon 30 vuoden tarkastelujaksolla. Investoinnin taloudellista kannattavuutta tarkasteltiin nettonykyarvo-, takaisinmaksuaika- ja break-even-point-menetelmiä käyttäen. Herkkyystarkastelussa arvioitiin salaojituksen jälkeisen satotason vaikutusta tuloksiin. Tulosten mukaan salaojitus ei ole kannattavaa tilanteessa, jossa pelto on nykytilanteessa luonnonhoitopeltona ja luonnonhoitopeltokäyttöä voidaan jatkaa ilman investointia. Tulokseen vaikuttaa ennen kaikkea nykytilan-teessa muodostuva korkeampi kate ja myyntikasvin viljelyyn siirryttäessä suuremmat muuttuvat kulut. Tulosten mukaan tilanteessa, jossa viljelykierto säilyy samanlaisena myös investoinnin jälkeen, ero nykytilanteen ja investointivaihtoehtojen välillä pienenee. Tulosten perusteella salaojitusta ei kannata toteuttaa ennen kuin muut sadontuottokykyyn vaikuttavat tekijät on selvitetty.
  • Poutamo, Helinä (Helsingin yliopisto, 2019)
    Suot ovat merkittäviä hiilen ja typen varastoja. Ojitettujen soiden metaanipäästöt ovat alhaisemmat kuin luonnontilaisten, mutta turpeen typpioksiduuli- ja hiilidioksidipäästöt lisääntyvät ojituksen jälkeen. Ravinteikkailla soilla ojituksen vaikutus turpeen kasvihuonekaasupäästöihin on suurempi kuin vähäravinteisilla soilla. Ojitetun suon kasvava kasvillisuus ja puusto muodostuvat suureksi hiilinieluksi. Metsäojituksilla on Suomessa toistaiseksi ollut pääasiassa ilmastoa viilentävä vaikutus. Suomessa on metsätaloudelle ojitettuja soita noin 4,6 miljoonaa hehtaaria. Soiden metsäojitus alkoi 1900-luvun alussa ja oli kiihkeimmillään 1960–1980-luvuilla, joten turvekankaat ovat nyt nuoria tai varttuneita kasvatusmetsiä. Metsätaloudellisten toimenpiteiden vaikutuksesta ojitettujen soiden kasvihuonekaasuihin on vain vähän tutkimustietoa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten hakkuutähteet vaikuttavat ojitetun suon hiilidioksidi-, metaani- ja typpioksiduulipäästöihin. Kasvihuonekaasuja mitattiin vuosien 2016–2017 ajan viidellä koealalla suljetun kammion menetelmällä Tammelan Lettosuolla, joka on 1969-vuoden uudisojituksen jälkeen vaihettunut mustikkaturvekankaaksi. Kevättalvella 2016 Lettosuolla suoritettiin kuusialikasvoksen vapauttamiseen tähtäävä hakkuu, jossa poistettiin kaikki valtapuumännyt. Hakkuiden aikana metsäkone karsi puista hakkuutähteet ajourille. Jokaisella koealalla ajouralle perustettiin kaksi hakkuutähteellistä kauluskäsittelyä, ajouran viereen yksi vähätähteinen kauluskäsittely ja yksi hakkuutähteetön kauluskäsittely. Kasvihuonekaasujen lisäksi hakkuutähdekauluskäsittelyiltä mitattiin hakkuutähteiden kuivamassa, ilman lämpötila sekä pohjavedenpinta. Hakkuutähteiden peittämillä kauluksilla hiilidioksidipäästöt olivat 0,81–0,88 g m-2 h-1. Päästöt olivat 1,5–2-kertaisia hakkuutähteettömiin kauluksiin verrattuna (0,40–0,54 g m-2 h-1). Kilo hakkuutähteiden kuivamassaa nosti hiilidioksidipäästöjä 0,10 ± 0,01 g m-2 h-1. Neulasmassa nosti päästöjä neljä kertaa enemmän kuin oksamassa. Koealoilla 1–4 kaulukset, jotka olivat jääneet metsäkoneen renkaan painamaan uraan, olivat ainoita metaanin lähteitä (0,0055 mg m-2 h-1). Muiden kaulusten metaanivuo vaihteli -0,0035 ja -0,0136 mg m-2 h-1 välillä. Kilo hakkuutähdemassa nosti metaanipäästöjä 0,003 ± 0,001 mg m-2 h-1. Neulasmassan vaikutus oli nelinkertainen oksamassaan verrattuna. Koeala 5 tutkittiin metaanipäästöjen osalta erikseen, sillä koealalle kasvaneet tupasvillat vaikuttivat tuloksiin merkittävästi. Kauluskäsittelyjen typpioksiduulipäästöt eivät eronneet toisistaan tilastollisesti merkitsevästi, vaikka hakkuutähteellisiltä kauluskäsittelyiltä (0,20–0,30 mg m-2 h 1) mitattiinkin kaksin- tai kolminkertaisia päästöjä hakkuutähteettömiin kauluksiin (0,10 mg m-2 h-1) verrattuna. Hakkuutähteet ja metsäkoneen mekaaninen vaikutus turpeeseen lisäävät hiilidioksidi- ja metaanipäästöjä ravinteikkailla ojitetuilla soilla voimakkaan harvennuksen yhteydessä. Myös typpioksiduulipäästöt lisääntyvät, mutta vuon suuri satunnaisvaihtelu ja pieni otanta tekivät tuloksesta tilastollisesti merkityksettömän tässä tutkimuksessa.
  • Hämäläinen, Aino Vilja Ilona (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tomatoes (Solanum lycopersicum) are one of the most important food crops in the world. Long supply chains force producers to harvest the fruit before ripening. Ripening then happens in super markets or at the end–consumer. Partly due to the early harvest, tomatoes are perceived flavorless, especially in the wintertime. In addition to a demand for more flavorful produce, consumers are also increasingly interested in healthy food and are looking at the nutritional value of their food before the price tag. As tomatoes are a major crop, they could potentially also contribute to the daily nutrient intake of consumers, such as lycopene, which is i.e. suggested to have preventative qualities towards cancer. Several studies have been conducted to find out how light emitting diodes (LED –lights) could influence the plant and its compounds during growth, but post-harvest research to a lesser extent. Research on post-harvest LED–lighting suggests that quality attributes could also be influenced post-harvest. Important parameters to look at are color and firmness, as they are what buying decisions are primarily based on. Further, lycopene, but also total soluble sugars (TSS) and titratable acidity (TA), and especially their ratio, which defines how tomato flavor is perceived, are worth studying. Therefore, this study aimed to find out, how LED–light treatments could be used to steer the post-harvest quality of tomatoes. Three continuous light treatments were used; Blue, far-red, a standard growing light with high red to far-red ratio and dark as control. The study was done on two cultivars by measuring TSS, TA, lycopene, vitamin C and firmness of the tomatoes every fourth day for 12 and 15 days. Additionally, a set of tomatoes was analyzed for changes in weight and color. The results suggest that LED-lights do influence the quality characteristics of tomato fruit. Blue light seemed to decrease firmness, but to increase lycopene. Lycopene accumulation was also enhanced by a high red to far-red ratio, whereas far-red had a reversing effect. Both blue and high red to far-red ratio treatments increased the chroma values, making the tomatoes brighter in color. Far-red seemed to enhance red color development and to retain firmness, but to decrease lycopene accumulation and to make the color duller. Tomatoes kept in the dark had low lycopene content and a dull coloration. Results on TSS and TA indicate differences in genotype responses, which further underlines the need for further research on the topic and especially the effect of cultivar. The results of the study indicate that tomatoes should not be kept in the dark during storage, as then the full potential of their external and internal quality will not be reached. High red:far-red ratio lighting increases lycopene and brightens the coloration, and could be considered to be used during storage. However, other external factors affecting quality, such as ethylene and temperature, should be included in the future research to study their effect and correlation with light in regard to tomato fruit quality.
  • Härkönen, Aino (Helsingin yliopisto, 2019)
    Biochars are soil amendment materials produced via pyrolysis of biomass. They are resistant to degradation and can be used as a way to sequester carbon from the atmosphere. Biochars can improve soil structure and water and nutrient retention capacity, and significant positive effects on soil aggregate stability, water retention capacity and nutrient availability have been observed in acidic soils with low carbon content. The positive effects of biochar on soil properties can also increase crop yields. However, most studies on the effects of biochar have been conducted in tropical or temperate climates, and currently very little is known on its effects on the yield formation of cereals, and more specifically, barley. The aim of this study was to determine the effects of softwood biochar on field soil moisture and nutrient contents, as well as its effects on yield components of barley (Hordeum vulgare L.) 8 years after its application (0, 5, 10, 20 and 30 t ha-1) to boreal soil. In addition, the effects of organic and mineral fertilizers, alone and together with biochar, on soil moisture, nutrient contents and barley yield components were studied. Biochar did not have significant effects on soil moisture or nutrient contents or on barley yield components. Fertilization had significant effects on contents of soil moisture and nutrients, electrical conductivity, pH and the biomass, leaf chlorophyll content, number and weight of seeds and the final yield of barley. The non-significant effects of biochar can be due to the high amount of carbon already present in the soil, and similar results have been observed on the research site in previous years. The added biochar may also have been misplaced by soil management or degraded by weathering. The growing season of 2018 was drier and warmer than the long-term average and drought during the beginning of the growing season combined with issues with weeds negatively affected crop development and yield components.
  • Palokangas, Tommi (Helsingin yliopisto, 2019)
    Julkinen rakentaminen on yksi tärkeimmistä kokonaisuuksista, joista kunnissa päätetään. Puurakentaminen on viime aikoina yleistynyt julkisessa rakentamisessa erityisesti koulu- ja päiväkotihankkeissa, joten tässä tutkimuksessa julkista puurakentamista käsitellään puukoulu- ja päiväkotihankkeiden avulla. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan kunnallisen päätöksenteon taustalla vaikuttavia tekijöitä puukoulujen ja -päiväkotien rakennuspäätösten taustalla sekä myönteisiin että kielteisiin puurakentamispäätöksiin yhdistettäviä merki-tystekijöitä. Tutkimuksen keskeinen tutkimusongelma muodostuu julkisen puurakentamisen edistämisestä kunnallisessa päätöksente-ossa. Tutkimus toteutettiin julkisen puurakentamisen edistämisen näkökulmasta. Tutkimusaihetta taustoitetaan raporttiin sisällytetyllä kirjallisuuskatsauksella kansallisen puurakentamisen nykytilaan ja puun ominaisuuksiin rakentamisessa. Tämän tutkimuksen tieteenfilosofiset lähtökohdat ovat pragmatistiset ja käsittelytavaksi valittiin laadullisen menetelmän hyödyntämi-nen ja vertaileva mutta kriittinen näkökulma. Tutkimusongelmaan ratkaisua haettiin tapaustutkimuksen ja teoriaohjaavan lähestymisen keinoin. Otantatutkimukseen valittiin 20 kuntaa tai kaupunkia, joissa oli viimeisen viiden vuoden aikana päätetty uuden koulun tai päi-väkodin rakentamisesta tai rakennushanke oli tutkimuksen aikaan keskeneräinen. Kyselytutkimuksella muodostettiin kuva kunnan päätöksentekijöiden käsityksistä puurakentamisen nykytilasta sekä puurakentamiseen liittyvistä asenteista kunnissa. Kyselytutkimuk-sella kerättyä aineistoa täydennettiin Imatran kaupungin virkamiesjohdolle suunnatuilla haastatteluilla. Aineisto analysoitiin laadullisesti luokittelun ja erittelyn keinoin pyrkimyksenä muodostaa ilmiöstä mahdollisimman yhtenäinen ja totuudenmukainen kuvaus. Tutkimuk-sen teoreettinen perusta rakentuu puurakentamisen nykytilaa, kunnallista päätöksentekoa ja puuraaka-aineen ominaisuuksia rakenta-misessa käsittelevän kirjallisuuskatsauksen varaan. Pragmatistiselle tutkimukselle tunnuksenomaisesti myös tutkija osallistuu tulosten tarkasteluun ulottaen oman kokemuspohjansa tutkimusaiheeseen. Puurakentamisen asenneilmapiiri kunnissa on myönteinen. Valtaosa vastaajista suhtautui myönteisesti sekä puurakentamiseen että puun käytön lisäämiseen julkisessa rakentamisessa. Puu mielletään ympäristöystävälliseksi ja terveelliseksi rakennusmateriaaliksi, jonka uskotaan tarjoavan ratkaisun esimerkiksi julkista rakennuskantaa vaivaaviin sisäilmaongelmiin. Puurakentamisesta kaivataan kunnissa kuitenkin lisää tietoja erityisesti puurakentamisen kustannuksista, toteutuneiden julkisten puurakennushankkeiden rakennus-teknisistä yksityiskohdista ja rakentamisprosessista yleisesti. Kunnissa arvostetaan puurakentamisen positiivista imagoa sekä sen terveysvaikutuksia ja sisäilmaa edistäviä ominaisuuksia. Kunnissa halutaan lisäksi tukea kotimaan taloutta ja paikallista elinkeinoa. Vaikka vastaajat kokivat puurakennuksen turvalliseksi ja ilmaisivat arvostavansa puun käytännöllisiä, ekologisia ja terveyttä edistäviä ominaisuuksia, he totesivat puurakentamiseen ja puuhun rakennusmateriaaliina liittyvän runsaasti ennakkoluuloja ja asennekapeikkoja ihmisten keskuudessa. Erityistä huolta ihmisten keskuudessa aiheuttavat puurakennuksen paloturvallisuus ja puuhun rakennusmateri-aalina liitettävät homeongelmat. Lisäksi myös puurakentamisen osaaminen koetaan kunnissa riittämättömäksi. Asiantuntijoiden hyö-dyntäminen koettiin puurakentamista edistävänä tekijänä päätöksenteossa. Tutkimus osoitti tarpeen kokonaan ulkopuolisen tahon tuottamalle objektiiviselle asiantuntijatiedolle, jonka keinoin voidaan vaikuttaa ihmisten keskuudessa esiintyviin vallitseviin virheellisiin käsityksiin ja ennakkoluuloihin puurakentamisesta. Puurakentaminen on suurten julkisten rakennushankkeiden osalta Suomessa vielä alkuvaiheessa ja suotuisan toimintakulttuurin raken-taminen vielä kehitysasteella. Julkisen sektorin asema rakentamisen markkinoilla on keskeinen, sillä mitä enemmän kunnissa rakenne-taan toimitiloja, päiväkoteja ja kouluja puusta, sitä enemmän se luo kysyntää myös yksityisillä markkinoilla. Tutkijalle muodostuneen käsityksen mukaan kunnissa on myönteinen tahtotila rakentaa puusta. Toiminnassa olisi kuitenkin otettava askel eteenpäin ja siirryttä-vä voimakkaammin hankkeiden myötä konkretiaan. Haasteita puurakentamisen yleistymiselle aiheuttavat päätöksentekijöiden keskuu-dessa esiintyvät ennakkoluulot ja asennekapeikot, jotka vaikuttavat puurakentamisen hankepäätöksiin.
  • Sadik, Samica Anastasia (Helsingin yliopisto, 2019)
    Agricultural systems hold great potential in contributing greenhouse gas mitigation measures globally. Crop diversification, perennial vegetative cover and soil conservational measures are highlighted in order to develop agricultural production in a sustainable way. Increasing climate related public concern has created a demand for sustainable materials for manufacturing industries. Nettle (Urtica dioica) has been proven to hold economic and ecological advantages and great commercial potential. Nettle is a perennial low input crop with multiple end uses within harvest offering an attractive crop for farmers. The crop has been historically used in industrial scale however, current nettle production in agricultural scale is marginal despite its positive characteristics. Research on nettle’s commercial potential has been conducted in various industries. Lack of farmers has left results idle and commercial potential unachieved. This study uses basic management accounting practices in order to find the break-even points and profitability of the production in Finnish conventional farming framework. The production information is gathered from various international projects and is used in order to assess the profitability of nettle production and expand the assessment to evaluate production’s environmental benefits. For a comparison, similar assessment is performed for a conventional crop rotation consisting an oilseed crop, wheat and grass. In the chosen 4-year setting, the nettle production proves more expensive majorly due to first year’s economically non-viable production. Nettle’s low input use during the yield years and predictable long term yield output is likely to reduce unit costs over time. Nettle’s production cost of dry biomass is 0,29 euros per kilogram and break-even price after subsidies is 0,16 euros for a kilogram, similar to wheat. Nettle’s low input use and relatively large, annual 8000kg fresh yields indicate the production could turn profitable with comparably low prices. Environmentally, after the first year nettle creates an annual 1,3 ton carbon sink despite conventional fertilizer use and machinery work done of field.
  • Keränen, Marianna (Helsingin yliopisto, 2019)
    Valkuaisen käytön optimoimiseksi lisävalkuaisruokinta tulisi kohdentaa sille eläinryhmälle, jolla tuotosvaste on suurin. Tällä tavoin saataisiin vähennettyä lypsykarjatilojen taloutta kuormittavia ylimääräisiä typpipanoksia sekä minimoitaisiin valkuaisruokinnasta aiheutuva ympäristön kuormitus. Faktoriaalisessa (2 x 2) kokeessa vertailtavina karkearehuina olivat nurmisäilörehu ja nurmisäilörehu-vehnäkaurakokoviljasäilörehuseos. Väkirehuina lehmät saivat joko tavanomaisen (166 g/kg ka) tai matalan (115 g/kg ka) valkuaistason väkirehua. Tutkimuksen tavoitteena oli testata vaikuttavatko karkearehutyyppi, lehmien tuotostaso tai laktaatiovaihe valkuaisruokinnasta saatavaan tuotosvasteeseen ja valkuaisen hyväksikäyttöön. Hypoteesit olivat, että 1) kokoviljasäilörehuruokinnalla valkuaislisän tuotosvaste ja typen hyväksikäyttö on parempi kuin nurmisäilörehuruokinnalla, 2) kokoviljasäilörehuruokinnalla maitotuotos on sama kuin nurmisäilörehuruokinnalla sekä 3) valkuaisen tuotosvaste ja samalla valkuaisen hyväksikäyttö on parempi vanhempien lehmien keskilaktaatiossa verrattuna loppulaktaatioon ja ensikoihin. Tutkimus oli osa Luonnonvarakeskuksen hanketta. Tutkimuksessa oli 48 Ayrshire- ja Holstein-lehmää, jotka jaettiin kolmeen blokkiin: loppulaktaatio (keskimäärin 324 päivää poikimisesta), keskilaktaatio (keskimäärin 90 päivää poikimisesta) ja ensikot. Kokeessa oli kolme koejaksoa (koejaksojen pituudet 27, 26 ja 22 päivää) sekä kovariaattijaksot kokeen alussa ja lopussa. Koelehmät pysyivät samalla karkearehuruokinnalla koko kokeen ajan, mutta vaihtoivat väkirehua aina koejakson päätyttyä. Karkearehuseoksessa kokoviljasäilörehun osuus oli keskimäärin 40 % ja väkirehun osuus 40 % dieetin kuiva-aineesta. Lehmien karkea- ja väkirehunkulutus mitattiin päivittäin. Elopaino, kuntoluokka, maitotuotos ja maidon pitoisuudet mitattiin koe- ja kovariaattijaksoilla. Nurmisäilörehu oli märkää (ka-% 22) ja karkearehuissa oli viitteitä virhekäymisestä. Nurmisäilörehudieeteissä oli enemmän raakavalkuaista (raakavalkuaispitoisuus keskimäärin 159 g/kg ka) kuin kokoviljasäilörehua sisältäneissä dieeteissä (raakavalkuaispitoisuus keskimäärin 146 g/kg ka). Kokoviljasäilörehun lisääminen dieettiin paransi lehmien säilörehusyöntiä (13,0 vs. 12,1 kg ka/pv, p<0,001) ja kokonaissyöntiä (21,8 vs. 20,7 kg ka/pv, p<0,001). Karkearehulla ei ollut vaikutusta typen hyväksikäyttöön, ravintoaineiden saantiin, maitotuotokseen (keskimäärin 27,7 kg/pv) tai maidon koostumukseen. Tavanomaisella valkuaistasolla kaikki tuotantotulokset olivat parempia kuin matalalla valkuaistasolla, lukuun ottamatta rasvapitoisuutta. Lehmäryhmän ja valkuaistason välillä ei todettu yhdysvaikutusta maitotuotoksessa tai typen hyväksikäytössä. Karkearehuruokinta, tuotoskauden vaihe ja poikimakerta eivät vaikuttaneet valkuaislisän tuotosvasteeseen.
  • Poljatschenko, Victoria (Helsingin yliopisto, 2019)
    Finland has committed under Paris Agreement to limit global temperature rise to well below 2 ̊C compared to pre-industrial levels, and to reach carbon neutrality by 2035. Finnish forests have a key role in reaching these targets. Firstly, forests contribute to climate change mitigation by sequestrating carbon dioxide (CO2) from the atmosphere through photosynthesis. Secondly, forest is a valuable resource pool of renewable low carbon material that has several advantageous attributes. Long-lived harvested wood products (HWP) function as external carbon pools supporting continuous growth of biomass in the forest, and substitute for fossil-intensive material. Processing of wood material result in substantially smaller life-cycle emissions compared to its energy intensive substitutes concrete, aluminium and steel. The substitution potential of wood use is particularly significant in construction sector that caused one third of both national and global GHG emissions in 2018. In this study the substitution effect of Finnish wood products by dominant tree species was assessed by combining information on current consumption with substitution factors (SF) for structural construction, non-structural construction and energy usage from previous studies. The aim was to identify those factors that influence the substitution potential most extensively and estimate the overall climate effect of mechanical forest industry in the light of current production levels and consumption trends. Current production volumes of mechanical forest industry are averages from LUKE statistical service from 2015-2018. Proprietary information on wood use in Finland was obtained from Forecon report on use of sawn wood and wood-based panels. Contrary to previous ones, this study provides substitution factors by tree species, which has been an unidentified area of research to date. The results show that with current consumption trends, the substitution effect for pine, spruce and birch were 1.37, 1.27 and 1.04 tC / tC, respectively. This implies that every ton of carbon used in wood product result to an emission reduction of 1.04-1.37 (3.8–5 t CO2) carbon tons. Sensitivity analyses showed that the SFs for coniferous trees were highly sensitive for changes in the use of general sawn wood, which represents the largest singular product group. The substitution effect of birch was determined by its use in short-lived products. The overall substitution effect of current consumption of sawn wood and wood-based panels equals to 3.3 Mt C (12,1 MtCO2). The results imply that the external carbon stock in produced wood products (2.5 Mt C, or 9.2 MtCO2) and its substitution effect (3.2 Mt or 12.1 MtCO2) could increasingly offset the reduction in forest carbon stock (6 Mt C or 22 MtCO2) due to raw-material acquisition, if forests are managed sustainably and wood is used primary for production of long-lasting wood products.
  • Hakala, Tuuli (Helsingin yliopisto, 2019)
    Efforts must be made to reduce greenhouse gas emissions from dairy and beef production in order to curb climate change. The aim of this study was to investigate the impact of milk yield, longevity, fertility and live weight of dairy cows, calf mortality and feeding of dairy cows on greenhouse gas emissions of dairy and beef production. The analysis was carried out by production systems and by the total bovine sector, with total annual milk and beef production in each scenario being constant. The research method used was the Global Livestock Environmental Assessment Model (GLEAM) based on Life Cycle Assessment (LCA) developed by FAO (Food and Agriculture Organization of the United Nations). Calculations were made using the GLEAM-i -tool. The results showed that greenhouse gas emissions from milk production fell as average milk yield increased, cow longevity improved and live weight decreased. Decreased calf mortality or improved fertility of dairy herds did not affect milk output. The focus of beef production varied between the milk system and suckler cow production in the scenarios, which also led to a shift of greenhouse gas emissions from one system to another. Total bovine sector emissions decreased as average milk yields increased, cow fertility improved, calf mortality decreased and dairy cows live weight decreased. Increasing the proportion of concentraits in dairy cattle feeding reduced the greenhouse gas emissions of milk. Regarding feeding results, it should be noted that the calculation does not include land use change or carbon capture in feed production. Based on this study, it is possible to reduce the greenhouse gas emissions of Finnish milk production and the main breeding goals of dairy cattle support the promotion of climate efficiency. The live weight of dairy cows should possibly be limited. However, the interconnectedness of milk and beef production should be taken into account and the changes in emissions in dairy and beef cattle should be monitored simultaneously.
  • Ilvonen, Sanna (Helsingin yliopisto, 2019)
    Internetin kehittymisen myötä mainostajat ovat huomanneet perinteisen mainonnan keinojen menettäneen tehoaan kuluttajien vältellessä keskeyttäviä mainoksia ja keskittäessä tiedonhankintansa hakukoneiden välityksellä aidosti merkityksellisiin ja arvoa tuottaviin sisältöihin. Ratkaisuna kuluttajien muuttuneisiin medioiden käyttötapoihin yritykset ovat siirtyneet tuottamaan ostettujen- ja ansaittujen medioiden rinnalla yhä enemmän sisältöjä omien sähköisten medioidensa välityksellä. Uutta digitaalisen aikakauden kilpailukykyä on alettu hakemaan sisältömarkkinoinnista eli menetelmästä, jossa keskitytään tuotteiden tai palvelujen myynnin sijasta luomaan ja jakamaan sisältöjä, jotka houkuttelevat ja vetävät kohdeyleisöt mukaansa, ja lopulta kannustavat yleisöt yritykselle tuottoisiin toimenpiteisiin. Tämän tutkielman tavoitteena oli tarkastella kuluttajille kohdistetun ruoka-aiheisen sisältömarkkinoinnin käyttöä ja muotoja päivittäistavarakaupan omissa medioissa Suomessa. Tutkielman viitekehys rakennettiin tarkastelemalla kirjallisuutta painottaen sisältömarkkinoinnin sijoittumista markkinointiviestinnän pääkenttään sekä mediaympäristöön, jonka lisäksi sisältömarkkinointia tarkasteltiin sidosryhmistä kuluttajille suuntautuvana markkinointiviestintänä. Tutkimus toteutettiin laadullisena ja sen empiirinen aineisto koostui sekundaarisista, päivittäistavarakaupan toimijoiden omista medioista, hankituista aineistoista. Aineiston analyysissa hyödynnettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Sisällönanalyysin perusteella voidaan todeta, että päivittäistavarakaupan toimijat hyödyntävät sisältömarkkinoinnin muodoissaan useita samoja teemoja hieman erilaisilla painotuksilla, mutta myös muutamia teemojen eroavaisuuksia on löytynyt. Kokonaisuudessaan tutkimuksen tulokset osoittavat, että kuluttajia lähestytään sisältömarkkinoinnin avulla yhdeksän teeman kautta. Nämä teemat ovat: ruokailu, tuotteen ominaisuudet, tiedostava kulutus, asiantuntijan näkökulma, sesonkiajattelu, ruoan ja juoman yhdistäminen, vastuullisuus ruoan tuotannossa, jakelussa ja kulutuksessa, haastattelu sekä hyväntekeväisyys ja yhteistyö.
  • Leamon, A K M Al Amin (Helsingin yliopisto, 2019)
    Cellulose is a major component of plant biomass that can be used to produce bio-derived materials, chemicals, and fuels. Whereas the conversion of cellulose to chemicals and fuels is limited by the surface functionality of cellulose fibers due to their highly compact structure. A group of non-catalytic proteins including expansins, loosenins and cerato-platanins are known to alter cellulose fiber structures, presumably by breaking hydrogen bonds between cellulose microfibrils. This makes them interesting targets for the chemical and biophysical modification of plant polysaccharides. In this work, seven non-catalytic target genes were selected from the transcriptome of Phanerochaete carnosa. Pichia pastoris was transformed with expression constructs harboring the respective genes under control of the AOX1 promoter. Protein expression was analyzed by colony blot assay and small-scale expression in liquid media. Two cerato-platanins (CP1, CP4) and 3 loosenin-like proteins (LOOL7, LOOL9 and LOOL12) were successfully produced in large-scale. The identity of CP1, LOOL7, LOOL9 and LOOL12 was confirmed by MALDI-TOF MS analysis. The proteins showed no hydrolytic activity when tested on carboxymethyl cellulose, xylan or glucomannan. Defibrillation assay results of CP1, CP4, LOOL7 and LOOL9 suggested that the non-catalytic proteins lack specific weakening effect on cellulose filter paper. Considerably high protein blank absorbance of LOOL7 indicates possibility for self-assembling abilities of the protein. Incubation of filter paper with CP1 seemed to improve the hydrolytic action of cellulases on Avicel and filter paper, as shown by complementation assays. The effect of LOOLs on enzymatic cellulose hydrolysis varied over the time course of different experiments. Most notably, LOOL7 and LOOL12 were able to increase the reducing sugar release from Avicel and filter paper by cellulase at different time points. The maximum increase of cellulose conversion achieved by LOOL12 was 30% after 10 min when non-catalytic proteins and Cellic CTec2 were added simultaneously. LOOL7 showed highest conversion improvement of 21% after 6 h pre-incubation assay with filter paper. Upon prolonged pre-incubation (72 h), significant improvement of filter paper hydrolysis was noticed for CP4 and CP1, while LOOLs unable to enhance the hydrolytic activity of the tested cellulase mixture. For the first time, a comparative study of cerato-platanins and loosenin-like proteins was carried out and the findings presented in this thesis suggest that especially CP1 can be a promising accessory protein for efficient bioconversion of cellulose. Nevertheless, a deeper understanding of the structure and function of these non-catalytic proteins will be helpful in determining their potential biotechnological applications.
  • Lilja, Anna (Helsingin yliopisto, 2019)
    The aim of this study is to assess future export markets for the Finnish industrial wood construction sector. This is done by analysing secondary materials, previous studies and creating a future vision of Finnish industrial wood construction sector and particularly its exports by the year 2030. This analysis is based on qualitative individual expert interviews and a backcasting analysis using expert panel data. In addition, the study compares the current status of the forest industry exports and future assessments between Finland, Sweden and Estonia by analysing secondary materials, previous studies and expert views. The study was implemented using two different qualitative data sets. Semi-structured thematic expert interviews were collected from Finland, Sweden and Estonia. Expert interviews were used to get an in-depth understanding of the current status of the domestic industrial wood construction sector and the related export opportunities in Finland, Sweden and Estonia. A panel made up of Finnish experts were invited to create an ideal vision of the industrial wood construction sector in Finland and its exports for the year 2030. The panel gathered at a workshop, where their visions were created. In addition, pre- and post-event-questionnaires were part of the expert panel data collection, and this data was used to identify the most promising export countries/regions and the entities of exports in the industrial wood construction sector (e.g., whether to export materials, modules or construction projects). The results emphasised that concrete collaborative actions are needed as soon as possible in knowledge sharing and the industrial wood construction marketing. Based on the International market selection model (IMS), which is employed in this study and combining all the information from the workshop, interviews, literature and questionnaires have proven that the most promising future markets would be Central Europe, the UK and the Nordics by 2030. Otherwise the Finnish expert views of most promising export entities by 2030 varies between products, know-how and projects. During the research process it was realised that future markets need to take a closer look especially from the companies’ perspective. Finnish experts have varying views of the industrial wood construction export in their ideal vision for 2030. The study proved that the experts’ views were divided. Many of them desired that Finland should export more know-how and projects in 2030. Others believed that Finland should concentrate on the export of value-added materials. However, all the experts agreed that Finland should activate the local market and harmonize the regulations, which has had a positive influence on competence and know-how. In the ideal vision for 2030 Finland has improved its networks and co-operation inside the forest industry but also together with other fields. Finland has an open digital platform for knowledge sharing and the standards and regulations are more advanced. The wood construction industry is ideally in 2030 more attractive for students and experts than now, domestic market is wider and Finland has gained more experience and knowledge in the field of industrial wood construction. Finnish experts saw that the future exports markets for industrial wood construction are China, the Nordics, Germany, Russia and Central Europe. China was seen as an attractive market due to the size of the market, rising environmental awareness, wealthier middle class and increasing urbanization. However, China and other emerging countries have to be treated with caution, because they were not highlighted in the Estonian, Swedish or literature-based data analysis. Secondly, the Nordics construction culture is similar, location is nearby and the use of wood is increasing. Also, the harmonization of standards with Nordics came up in the expert data. Overall, the practise of industrial wood construction and environmental awareness are increasing in Europe, especially the countries where there are traditions in wood construction like countries in Central Europe. Swedish experts saw market potential and competitiveness in Central Europe and Eastern Europe, but the data from Sweden is limited to researchers’ opinions. The Estonian experts saw market potential in the UK, Germany and Ireland by 2030. However, the future markets for industrial wood construction needs a closer look as well as export entities, which divided the expert’s views.
  • Örmä, Veera (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää kuinka suomalaiset päästökaupan alaiset prosessi- ja energiateollisuuden yritykset ovat oppineet päästökaupan käytännöt, kuinka he kokevat päästökaupan muutokset ja tulevaisuuden. Lisäksi yrityksiltä kysyttiin mielipiteitä ajankohtaisimpiin ilmastopolitiikan kysymyksiin. Päästökauppa on murroksessa markkinavakausvarannon ja neljännelle kauppakaudelle tulevien muutosten takia. Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksena, joka lähetettiin tammikuussa 2019 kaikille suomalaisille päästökaupan alaisille yrityksille, joilla oli vuonna 2017 todennettuja päästöjä. Näitä yrityksiä oli 131 ja heistä 49 vastasi kyselyyn määräaikaan mennessä, vastausprosentti oli näin ollen noin 37 prosenttia. Kyselytutkimuksen tuloksia verrattiin aiemman samankaltaisen tutkimuksen (Heikkinen ja Ollikainen, 2015) tuloksiin. Kysymykset pidettiin suurimmaksi osaksi samoina kuin aiemmassa kyselyssä, jotta vastaukset olisivat mahdollisimman vertailukelpoisia. Ilmastopolitiikka-osion kysymykset päivitettiin sopimaan paremmin ilmastopolitiikan nykytilanteeseen. Kyselytutkimuksen tulokset analysoitiin käyttäen Microsoft Office Excel -taulukkolaskentatyökalua. Tulokset osoittivat, että päästökaupan merkitys yrityksille on kasvanut. Yritykset odottavat päästöoikeuden hinnan nousevan tulevaisuudessa ja siten päästökaupan merkityksen kasvavan entisestään. Energiateollisuuden yritykset ovat olleet prosessiteollisuuden yrityksiä aktiivisempia päästövähennystoimien toteuttamisessa vuoden 2014 jälkeen. Tämä luultavasti johtuu erilaisista kannustimista, esimerkiksi prosessiteollisuuden ilmaiseksi saamat päästöoikeudet voivat vähentää kannustimia päästöjen vähentämiseen. Sekä prosessi- että energiateollisuuden yritykset olivat sitä mieltä, että Suomen tulisi vähentää fossiilisia kasvihuonekaasupäästöjään vuoteen 2050 mennessä noin 85 prosenttia ja kasvattaa hiilinieluja, jotta Suomi olisi hiilinegatiivinen yhteiskunta vuoteen 2050 mennessä. Molemmat toimialat sulkisivat fossiiliset polttoaineet pois energiantuotannosta viimeistään vuoteen 2040 mennessä. Yritysten mielestä fossiiliset polttoaineet korvaava energia tulisi pääosin tuottaa ydinvoimalla.
  • Elomaa, Satu (Helsingin yliopisto, 2019)
    Nature is important to people. Urban green areas maintain a big role in provision of citizens’ recreation. Due to increasing urbanization, urban green areas are constantly diminishing. This has caused concern and distress among citizens. Various forest management measures can also cause many different reactions. Thus, nature – forests, meadows, grass fields – hold different meanings for every person. Purpose of this study was to examine how the forest management measures made in western half of Keskuspuisto (Central Park) has impacted on users’ opinions about the area. The study was conducted via web-based survey tool Maptionnaire as a half-structured web survey. 341 users took part in the survey. In total, users marked 512 favourite places, and 116 unpleasant places. Results were examined using cross tabulation, Kruskal-Wallis -test and chi-squared test with a 5 % risk. Mapped responses were examined in QGIS-software, with which the thematic maps of social values were created. Results were compared to a 2009 visitor survey. The first point of interest was how, where and how often survey respondents visited the park. In addition, users' favourite places and unpleasant places and the relating social values were examined, and whether the forest management measures have had an impact on the mapped responses. The results can be used in the forthcoming nature- and landscape management plan in the western half of Keskuspuisto. Based on the results, the western half of Keskuspuisto is very important for its users and its use is versatile. Usage of the area has increased in the last 10 years. A statistical link was not found between forest management measures and mapped responses or social values. Opinions about the forest management of the area varied greatly. It can be concluded that the forest management actions in western part of Keskuspuisto have been quite successful. Users were in general satisfied, but many voiced a concern regarding the future of the area. It is hoped that the area is kept out of future construction plans. Due to varying opinions and wishes, it is important to take the citizens' opinions into account in the city planning. The method of mapping social values and mapping favourite places and unpleasant places were useful ways to gain important information regarding the users and which areas are important to them.
  • Suutarinen, Maiju (Helsingin yliopisto, 2019)
    Imbalance of intestinal microbiota is called dysbiosis. Signs of dysbiosis are altered abundance of different bacterial species and reduced diversity together with altered interactions between bacterial species and microbiota and the host. Dysbiosis of intestinal microbiota is connected to many intestinal diseases and today many studies are focused to find so called “next generation” probiotics to be used for the alleviation of dysbiosis instead of traditional antibiotic treatments. The study was made in the Human Microbiome Research Program, Faculty of Medicine, University of Helsinki. Aim of the study was to isolate spore-forming bacterial species for the treatment of intestinal inflammation and infections with bacterial therapy. For this purpose, feces from a healthy adult who had acted as a donor for fecal microbiota transplantation was used to isolate spore-forming commensal bacteria. The isolated bacteria were identified and their ability to adhere into intestinal epithelium and strengthen it was investigated. Also anti-inflammatory potential of these isolated bacterial strains was investigated. For isolating bacteria three different heat treatments and ethanol and methanol treatments were used as a pre-treatment step. Pre-treated samples were cultivated on YCFA-media and isolates were picked from plates at different growth points for further cultivation. Selected isolates were purified, their DNA was isolated and they were identified by partial 16S rRNA -gene sequencing. From these identified isolates four isolates were chosen for further investigation and their full length 16S rRNA -gene was sequenced. These isolates were studied also by using API and aerotolerance tests. Potential anti-inflammatory and adhesion properties of the isolates were investigated by attenuation, adhesion and TER-experiments. In the isolation, the effect of different pre-treatments on the recovery of isolates was clear and based on sequencing isolates that were spore-forming anaerobic bacteria were selected for further investigation. Three of the isolates were Clostridium butyricum and one Blautia wexlerae species. Anti- and pro-inflammatory properties of these isolates were very different depending on isolate and one of them was potentially anti-inflammatory. Isolates also adhered differentially and two of them possibly strengthened gut epithelial barrier so they are promising for further research and in the future investigation with these isolates continues. Experience and results with different cultivation methods can be used to for further development of cultivation for anaerobic intestinal bacteria.
  • Teikari, Niko (Helsingin yliopisto, 2019)
    Riistaeläinseurannat luovat pohjan kestävälle ja suunnitelmalliselle metsästykselle. Valkohäntä- Odocoileus virginianus ja metsäkauriin Capreolus capreolus osalta nykyisten jälkiseurantojen haasteena on yhä useammin vaihtelevat lumikelit, eikä nykyisillä menetelmillä saada tietoa kantojen ikä- ja sukupuolirakenteista. Näiden pienten hirvieläinten kannat ovat kasvaneet voimakkaasti 2000-luvulla ja myös seurantamenetelmiä olisi syytä kehittää kohti tarkempia kanta-arvioita. Teknologian kehittymisen myötä riistakameroiden käyttö – keliriippumaton menetelmä kerätä edullisesti tietoa lajikohtaisista lukumääristä ja rakenteista – on lisääntynyt eläinkantojen arvioinneissa. Valtakunnallisen kamera-avusteisen kannanseurannan yhtenä edellytyksenä olisi saada metsästäjien omistamat riistakamerakuvat riistantutkimuksen käyttöön. Toisin sanoen riistakamerakäyttäjien myönteinen suhtautuminen kuviensa luovuttamiseen kannanarviointiin olisi menetelmän pohja, koska heillä on tekijänoikeus kuviinsa ja päätösvalta niiden käytöstä. Metsästäjien motiiveja riistalaskentoihin on tutkittu aikaisemmin, mutta motivoituminen riistalaskentaan ei välttämättä riitä motivoimaan omien riistakamerakuvien välittämiseen. Tämän työn tavoitteena on selvittää tätä suhtautumista luovutusaikeiden taustalla ja arvioida mahdollista käytettävissä olevaa riistakameramäärää valkohäntä- ja metsäkauriin kamera-avusteisen kannanarvioinnin tueksi. Suomen riistakeskus toteutti syksyllä 2017 riistakamerakyselyn, joka lähetettiin otoksen lähes 28 000:lle Oma riista -palveluun (riistahallinnon asiointipalvelu) rekisteröityneelle käyttäjälle valkohäntä- ja metsäkauriin levinneisyysalueella (11 riistakeskusaluetta). Vastauksia kertyi noin 12 500 (45 % otoksesta), joista yli puolet oli riistakamerakäyttäjiltä. Heistä muodostettiin latentilla luokka-analyysilla homogeenisiä osajoukkoja, eli profiileja, kuviensa luovuttamisehtojen suhteen. Profiileihin kuulumisen todennäköisyyksiä arvioitiin puolestaan multinominaalisen regressioanalyysin keinoin käyttäen riistakamerakäyttäjien toiminta- ja taustatietoja kovariaatteina. Riistakeskusalueellisen profiloinnin pohjalta muodostettiin myös arvio kuviensa luovutukseen myönteisesti suhtautuvien henkilöiden omistamien kameroiden lukumäärästä pinta-alaa kohti. Tunnistetut profiilit edustivat viittä suhtautumistapaa: myönteistä (30 %), anonyymiä (15 %), neutraalia (23 %), vastikkeellista (14 %) ja kielteisestä suhtautumista (18 % Oma riista- palveluun rekisteröityneistä kameraharrastajista). Myönteiseen suhtautumiseen vaikuttivat eniten aiempi kokemus kuvien lataamisesta mihin tahansa verkkopalveluun, asuminen riistanhoitoyhdistyksen alueella, jossa riistakameraa (tai kameroita) käyttää, korkeampi koulutusaste, sekä tärkeimpinä metsästyskohteina metsä- tai peltokanalinnut. Arvio tutkimusalueen kokonaisriistakameramäärästä oli noin 53 000. Suhtautumiseltaan myönteisten kameratiheys tuhannella hehtaarilla vaihteli riistakeskusalueittain 0,6–3,0 kameran välillä. Oma riista -palvelun käyttäjät muodostivat käyttökelpoisen perusjoukon tutkimuskysymysten tarkastelulle ja heistä tunnetut taustatiedot mahdollistivat vastaajien painottamisen perusjoukon kaltaiseksi. Tuloksia voidaan pitää edustavana koko tutkimusalueen kattavissa tarkasteluissa, mutta sen sijaan riistakeskusalueellisiin profilointeihin ja kameratiheyksien arvioihin on syytä suhtautua suuremmalla varauksella. Voidaan kuitenkin todeta, että Oma riista -palvelun käyttäjillä on merkittävä riistakamerakapasiteetti käytössään ja heistä noin kolmannes olisi aikomukseltaan valmis luovuttamaan riistakamerakuviaan kannanarvioinnin tueksi. Näin ollen kamera-avusteisen seurantamenetelmän käyttöönoton pullonkaula ei ole ainakaan myötämielisten metsästäjien kameroiden riittävyys.
  • Seitovirta, Carla (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tässä tutkielmassa tarkastellaan mietojen alkoholijuomien valintaan päivittäistavarakaupassa liittyviä tekijöitä kuluttajan kautta. Tutkielmassa pyritään kuvaamaan ja analysoimaan niitä yritykselle tärkeitä kilpailukeinoja, joiden avulla yrityksen on mahdollista saavuttaa kilpailuetua alkoholijuomien markkinoilla. Tutkimuskysymykseksi muodostui: millaisilla kilpailukeinoilla yritys voi menestyä mietojen alkoholijuomien markkinoilla Suomessa. Tutkielman kirjallisuuskatsauksessa todettiin, että alkoholijuomien brändi, hinta, pakkaus sekä mainonta vaikuttavat kaikki alkoholijuoman valintaan omilla tavoillaan. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostuu Kotlerin ostopäätösprosessin (2006), Engelin (1990) kuluttajan valintaprosessin sekä Furstin (1996) elintarvikkeiden valintaprosessin muodostamalla katsauksella kuluttajien valinnan muodostamiseen. Tutkimusaineisto koostuu internetissä kerätystä aineistosta, joka kerättiin laadullisiin lomakekysymyksiin perustuen. Kysymykset koskivat yksittäisten kuluttajien mielipiteitä mietojen alkoholijuomien hintaa, brändiä, pakkausta ja mainontaa kohtaan päivittäistavarakaupoissa. Vastauksia kertyi 28 kpl, aineiston koostui 24 sivusta sekä 5442 sanasta. Vastaajien ikä- ja sukupuolijakauma käsitti työikäisten suomalaisten demografian (18 - 65- vuotiaista naisista ja miehistä). Tutkimusmenetelminä käytettiin tyypittelyä sekä teemoittelua. Tutkielman analyysivaiheessa todetaan, että mietojen alkoholijuomien markkinoilla kulutusta ylläpitää neljä erilaista kuluttajatyyppiä: hintatietoinen, merkkiuskollinen, tilannetaipuvainen, sekä laatutietoinen nautiskelija. Keskeisimmäksi havainnoksi muodostui käsitys siitä, että halutessaan maksimoida oman tuotteensa menekin päivittäistavarakaupoilla, tulee alkoholialan yrityksen ymmärtää tarkkaan, millaiselle kuluttajatyypille tuotetta on markkinoimassa ja tekemässä. Eri kuluttajatyypeille ovat eri asiat tärkeitä, ja tiedostamalla nämä tiettyihin kuluttajatyyppeihin vetoavat kilpailuedut, voidaan saavuttaa suurta kilpailuetua alkoholimarkkinoilla kokonaisuudessaan. Jatkotutkimusta varten olisi kiinnostavaa tarkastella sitä, miten erilaiset sosioekonomiset taustat kuten koulutustaso tai tulotaso vaikuttavat kuluttajan tekemään valintaan. Tämän tutkielman kaltainen tutkimus siitä, miten eri kilpailuetujen tärkeys näyttäytyy eri kuluttajatyypeille, toisi alkoholimarkkinoille tärkeää tietoa ja lisäisi positiivista kilpailua alalla.
  • Piekkari, Nelli (Helsingin yliopisto, 2019)
    Wheat is the most common crop of the world and there are many plant pathogens that are causing diseases in wheat. In Finland leaf spot diseases cause crop losses every year and typical diseases are for example tan spot and stagonospora nodorum spot. It is possible to use different kind of forecasting models to estimate the risk of the plant disease epidemic and need for controlling. Forecasting models make possible to focus the controlling actions to the right place and time. The aim of this study was clear up how reliably the WisuEnnuste forecasting model can forecast amount of tan spot and stagonospora nodorum spot of wheat. It was estimated how good correlation there is between the risk value of the forecasting model and amount of the disease observed from wheat samples. In addition it was evaluated how well tan spot and stagonospora nodorum spot are recognized visually from the plant samples. The correlation between risk value and real amount of the disease was weak for both diseases. When cumulating risk values were divided into three different classes there were statistically significant differences between classes. It is possible to use boundary values between classes when it is defined what risk values cause warning about the disease. The amount of the data was too small to evaluate how individual factors affect to the risk value. The visual identifying of the diseases was difficult and there happened many mistakes.
  • Sorvali, Päivi (Helsingin yliopisto, 2019)
    Partial replacement of wheat flour with faba bean flour enhances the nutritional quality of wheat bread, but simultaneously weakens the gluten network, decreases the bread volume and increases bread hardness. The flour can be fermented with lactic acid bacteria, capable of producing exopolysaccharides (EPS), to improve the technological properties for baking. The aim of the research was to produce a bread rich in protein by replacing 30 % of the wheat flour with faba bean flour, which was fermented by EPS-producing Weissella confusa or Leuconostoc pseudomesenteroides -lactic acid bacteria to improve the baking quality. The effect of native and fermented faba bean flour to the properties of dough and bread was studied. Water absorption and rheology of the dough was analyzed with farinograph and Kieffer test of Texture Analyser. The volume of the breads was measured by rapeseed replacement method, and the texture of the breads by using TPA-test of Texture Analyser. The protein content of the total energy value of the bread was determined by calculations. As expected, native faba bean flour decreased the stability and elasticity of the dough compared to the 100 % wheat dough. The volume of wheat - faba bean bread decreased 11 % and the crumb texture was 38 % harder compared to the wheat bread. Fermentation of faba bean flour increased the water absorption and decreased the extensibility of the dough compared to the dough with native faba bean. Fermentation with W. confusa increased the bread volume by 21 % and decreased the bread hardness by 12 % compared to the breads with native faba bean. The volume of the breads with W. confusa-fermented faba bean was increased by 8 % even compared to the 100 % wheat bread. Yet the breads fermented with L. pseudomesenteroides had considerably decreased volume (-15 %) and increased hardness (+116 %) compared to the breads with native faba bean. The difference was hypothesized being caused by more intense acidification and possibly the different structure and amount of EPS. In this study 30 % of wheat flour was successfully replaced with faba bean, resulting a bread rich in protein and with a texture similar to 100 % wheat bread, as the faba bean flour was fermented with EPS-producing W. confusa -lactic acid bacteria. New methods for analyzing the rheology of EPS-containing dough would be beneficial for estimating the baking quality.
  • Vilkki, Christa (Helsingin yliopisto, 2019)
    High rates of deforestation and forest degradation have led to urgent need of forest restoration, especially in tropical domain. In Southeast Asia, deforested areas are often occupied by Imperata grasses, which decelerates successional processes and prevent natural forest regeneration. Establishing plantations on Imperata grasslands based on fast-growing tree species can improve site conditions and foster natural regrowth of a forest. In the late 1980s in an experimental area in South Kalimantan, Indonesia, fast-growing plantations were established to study reforestation methods on Imperata grasslands. As a result, indigenous species began to regenerate naturally under the plantations and developed secondary forest patches and individual trees in the site. This study investigated how well the experimental site has been restored in 30 years, estimating the diversity of woody species and aboveground biomass (AGB). The results were compared with a reference forest, an old-growth forest nearby. In addition, the impact of plantation species selection was investigated. Diversity analyses were conducted with Shannon and Simpson’s indices, species accumulation curve and non-metric multidimensional scaling (NMDS). The AGB was estimated with mixed-species tree biomass allometric model, based on diameter at breast height (DBH) and species-specific wood density. In the restored site, the mean AGB was 165 Mg ha-1, while in the old-growth forest the mean AGB was 188.2 Mg ha-1, respectively. The mean species richness and Shannon index in the restored site were 14 and 3.6, while in the old-growth forest the mean species richness and Shannon index were 20 and 4.19. The results show that the AGB of the restored site had almost reached the AGB of the old-growth forest (87.7%), but the woody species diversity was still significantly lower in the restored site than in the old-growth forest. NMDS ordination plot described that the research sites differed in their species composition. In addition, the species composition between the sample plots were more similar in the oldgrowth forest than in the restored site. The AGB did not differ significantly in plantations stands of different nurse species but the mean species richness and Shannon index were significantly lower in G. arborea (12 and 1.9) than under A. mangium (15 and 2.4) or P. falcataria (20 and 2.6) plantation stands. These results indicate that with appropriate methods, Imperata grasslands can be restored in 30 years close to the pre-disturbance state in terms of structural characteristics, but the recovery of species diversity and composition takes longer. Nurse species selection affects the restoration outcome, when restoring tropical rainforests with fast-growing plantations.

View more