Maatalous- metsätieteellinen tiedekunta

 

Recent Submissions

  • Röhr, Raul Edvard Axel (Helsingin yliopisto, 2016)
    This qualitative study focuses on the future of wooden multi-storey construction through the use of the Delphi Method. The study uses a dissensus approach, with two rounds, and gives explorative results of the subject. The aim of the study is to find crucial factors, which the industry experts see as shaping the value chain of WMC in the future. The study proposes, that the main factors that are crucial in the shaping of the future value chain of WMC are related to knowledge transfer, technological aspects and co-operative ways of creating value. The study also suggests that at least in the WMC part of the forest industries, there is a shift in strategic orientation taking place towards the so called Service Dominant Logic. The study also finds that though seen as desirable development for WMC, the growth of importance of sustainability is not seen as a likely future view. This study suggests that further research should be directed at uncovering ways in which potential benefits can be grasped as well as to finding new ways to facilitate co-operation in the value chain.
  • Parkkinen, Teemu (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tämän tutkimuksen tavoitteena oli saada selville, kuinka kuluttajat suhtautuvat uusiin kasviproteiinipohjaisiin tuotteisiin. Selvittämällä kuluttajien asenteita ja uskomuksia kyseistä tuoteryhmää kohtaan saatiin selville minkälaisia esteitä ja kannustimia kuluttajat liittävät näiden tuotteiden valintaan. Kasviproteiinipohjaisilla tuotteilla tarkoitettiin tässä tutkimuksessa lihaa korvaavia tuotteita, jotka on tuotu markkinoille nimenomaan vaihtoehdoiksi lihalle. Tuotteiden tuli olla myös prosessoitu, markkinoitu, valmistettu ja pakattu vastaavalla tavalla kuin lihatuotteet. Tutkimuksen lähestymistapa oli kvalitatiivinen ja tutkimusmenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Haastateltavina oli kymmenen eri-ikäistä kuluttajaa pääkaupunkiseudulta. Haastattelurunko muodostettiin tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen pohjalta, joka koostui ostopäätösprosessista, kaupan valikoimanhallinnasta, kuluttajien henkilökohtaisista ominaisuuksista sekä tuotekohtaisista ominaisuuksista. Tutkimuksen perusteella kasviproteiinipohjaisiin tuotteisiin suhtauduttiin pääosin positiivisesti. Kannustimina tuotteiden valintaan toimivat ennen kaikkea terveyteen, ekologisiin tekijöihin ja eettisiin arvoihin liittyviä tekijöitä. Merkittävä vaikutus oli myös meneillään olevalla kasvisruokatrendillä ja yleisen tietoisuuden kasvulla. Vastaavasti esteitä muodostivat totutut tavat niin ruokavaliossa kuin ruoanlaittotavoissakin. Tuotteiden hinta ja haastateltavien sosiaalinen piiri saattoivat toimia sekä esteenä että kannustimena haastateltavasta riippuen. Yleisesti ottaen voidaan sanoa, että mitä useampia kannustimia haastateltavat tuotteisiin liittivät, sitä todennäköisemmin he olivat niitä kokeilleet tai halukkaita kokeilemaan. Uusien kasviproteiinituotteiden rakenne sai kiitosta ja niiden makuakin pidettiin hyväksyttävänä. Myös tuotteiden valmistamisen helppous ja nopeus sekä raaka-aineiden kotimaisuus koettiin positiivisena ja trendiä vahvistavana tekijänä.
  • Kivinen, Artturi (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tämä tutkimus käsittelee sosiaalisen median roolia uuden tuotteen lanseerauksessa. Tutkimuksen ensisijainen tavoite on selvittää, miten yritykset elintarvikealalla hyödyntävät sosiaalista mediaa uuden tuotteen lanseerauksessa. Tutkimalla onnistuneita tuotelanseerauksia, tavoite on löytää tapausten väliltä yhteisiä toimintamalleja, joiden voidaan tunnistaa olevan yhteydessä lanseerauksen onnistumiseen. Lisäksi tutkimuksen tavoite on selvittää tuotteen uutuuden tason vaikutusta lanseerauksessa tehtäviin päätöksiin, ja lanseerauksessa tehtyjen taktisten päätösten vaikutusta lanseerauksen onnistumiseen. Tutkimuksen teoriaosa on kaksiosainen johtuen tutkimuksen tavoitteesta. Ensinnäkin, tutkimuksessa on selvitetty tuotteen uutuuden tason vaikutuksia suhteessa lanseerauksessa tehtäviin päätöksiin. Tämän jälkeen lanseeraukseen liittyvät taktiset päätökset on esitetty. Tutkimuksen toinen teoriaosa käsittelee sosiaalisen median roolia lanseerauksessa – miksi yritykset hyödyntävät sitä ja miten he sitä käyttävät. Tutkimus on toteutettu kvalitatiivisena monitapaustutkimuksena. Tutkitut tapaukset edustavat kolmea tuotelanseerausta elintarvikealalta. Tutkimuksen empiirinen aineisto kerättiin teemahaastatteluilla ja aineisto analysoitiin ensin tapauskohtaisesti sisällönanalyysilla. Tämän jälkeen ristikkäistapausanalyysin avulla etsittiin samankaltaisuuksia tapausten väliltä, joka mahdollisti lanseerauksen onnistumiseen vaikuttaneiden yhteisten tekijöiden tunnistamisen. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että sosiaalisen median käytössä voidaan tunnistaa tekijöitä, jotka ovat vaikuttaneet positiivisesti lanseerausten onnistumiseen. Näitä tekijöitä ovat sosiaalisen median strategian olemassaolo, useamman kanavan hyödyntäminen, kanavien käyttötarkoituksen määrittäminen, sosiaalisen median ostettu mainonta, asiakaspalvelu sosiaalisessa mediassa, blogiyhteistyö, sekä asiasisältöjen käyttäminen. Lisäksi tulokset tukivat aiempaa teoriaa taktisten päätösten vaikutuksista lanseerauksen onnistumiseen jakelun ja promootion osalta, sekä osittain tuotteen osalta. Hinnoittelupäätökset olivat pääosin ristiriidassa aiempaan teoriaan nähden. Kokonaisuudessaan tutkimuksen tavoitteisiin päästiin hyvin, sillä ensisijainen tavoite oli ymmärtää kokonaisvaltaisemmin sitä, miten yritykset hyödyntävät sosiaalista mediaa uuden tuotteen lanseerauksessa elintarvikealalla.
  • Lahti, Jori (Helsingin yliopisto, 2017)
    Digitalisaation myötä julkiseen keskusteluun on noussut käsite lisätty todellisuus. Lisätyllä todellisuudella tarkoitetaan järjestelmää, joka yhdistelee todellisia ja virtuaalisia objekteja todellisessa ympäristössä, toimii interaktiivisesti reaaliajassa ja kohdistaa todelliset ja virtuaaliset objektit toistensa kanssa. Lisättyä todellisuutta voivat hyödyntää kädessä pidettävät, projisoitavat ja päässä pidettävät laitteet. Esimerkiksi lääketieteen, markkinoinnin, tuotekehityksen, tehdastyön ja konehuollon tarpeisiin on kehitetty jo joitain lisättyä todellisuutta hyödyntäviä sovelluksia. Maatalouden alalle sovelluksia on kehitetty erittäin vähän, minkä vuoksi nähtiin tarve tälle tutkimukselle. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää lisätyn todellisuuden hyödyntämiskohteita maataloudessa. Tavoitteena on löytää mahdollisuudet ja kehityskohteet, joissa lisättyä todellisuutta voitaisiin hyödyntää kustannustehokkaasti siten, että sillä olisi myös positiivinen taloudellinen vaikutus maatilan toimintaan. Tutkimusta varten haastateltiin kolmea eteläpohjalaista viljelijää sekä kolmea asiantuntijaa. Asiantuntijoista kaksi oli erikoistunut maatalousteknologiaan ja yksi ohjelmistotuotantoon. Kaikilla viljelijöillä oli päätuotantosuuntana lypsykarjatalous. Tutkimus suoritettiin kvalitatiivisena haastattelututkimuksena. Haastattelutapana oli teemahaastattelu, koska se soveltuu haastattelutavaksi esimerkiksi silloin, kun ”kysymyksessä on vähän kartoitettu, tuntematon alue”. Tutkimuksessa saatiin selville useita sovellusideoita, jotka hyödyntäisivät lisättyä todellisuutta. Sovellusideoissa on ajatuksia, joissa lisätty todellisuus on tärkeä osa uudenlaista sovellusratkaisua, ja ajatuksia, joissa lisätty todellisuus esittää uutta tehokasta esitystapaa vanhan esitystavan rinnalle. Hyötyä nähtiin erityisesti päässä pidettävien laitteiden handsfree-ominaisuuksissa. Tutkimuksessa selvisi myös sovellusratkaisujen lisäksi lisättyä todellisuutta ja sen käyttöönottoa koskevia yleisiä asioita esimerkiksi sovellusten suunnittelusta ja käyttöönoton vaikutuksista. Lisäksi tutkimusaineiston pohjalta luotiin SWOT-malli, josta käyvät ilmi lisätyn todellisuuden vahvuudet, heikkoudet, mahdollisuudet ja uhat maatalousalalla.
  • Unnaslahti, Jenna (Helsingin yliopisto, 2017)
    Vedenpuute rajoittaa viljojen kasvua ja ravinteiden hyödyntämistä maailmanlaajuisesti. Suomessa ongelmana on sateiden vähyys orasvaiheessa keväällä, jolloin kasvi on herkimmillään stresseille sadonmuodostuksen kannalta. Keväisellä sadetuksella voitaisiin mahdollisesti parantaa viljojen ravinteiden hyödyntämistä sekä satoa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää vaikuttaako keväinen sadetus kevätvehnäkasvuston (Triticum aestivum L. emend Thell ’Amaretto') typen käyttöön ja mihin vaikutus perustuu. Tutkimus toteutettiin kasvihuoneessa täydellisesti satunnaistettuna osaruutukokeena, jossa päätekijä oli sadetus (0 tai 32 mm) ja osatekijä typpilannoitus (0 tai 150 kg/ha). Kasvustosta mitattiin fotosynteesi, lehtialaindeksi (LAI), ilmarakojen johtavuus, lehden lämpötila ja SPAD-arvo. Kukintavaiheessa mitattiin lehtiala ja laskettiin fertiilien ja steriilien kukkien lukumäärä sekä määritettiin kasvin typpipitoisuus. Tuleentuneesta kasvustosta määritettiin satokomponentit ja jyvien valkuaispitoisuus. Kasvuston typen käyttöä tutkittiin jakamalla se typen käyttöön vaikuttaviin laskennallisiin komponentteihin typenkäytöntehokkuus (NUE), otontehokkuus (UPE), hyödyntämisen tehokkuus (UTE), agronominen tehokkuus (AE), kertyminen jyviin (GAE), sisäinen tehokkuus (IE), satoindeksi (NHI) sekä typpilannoitteen käytön tehokkuus (PFP) ja lannoitetypen hyödynnys (FNR). Näiden lisäksi laskettiin myös biomassantuotannontehokkuus (BPE) ja satoindeksi (HI). Sadetus lisäsi vehnän NUE:ta, UPE:ta ja UTE:ta. Sadetetun kasvuston NUE oli 35, kun ilman sadetutusta NUE oli vain 25. NUE:n lisääntymistä sadetuksen seurauksena selitti eniten UTE, joka oli sadetetussa kasvustossa 40 ja sadettamattomassa 33. Sadetus lisäsi myös kasvuston typen ottoa noin 20 kg/ha. Lisäksi FNR oli sadetetuissa kasvustoissa 60 %, kun se sadettamattomissa oli 40 %. Fytomassa runsastui sadetuksen seurauksena kuitenkin suhteessa enemmän kuin typen otto. Toisaalta vegetatiivinen massa runsastui enemmän kuin jyvämassa. Lisäksi havaittiin, että sekä fotosynteesi että ilmarakojen johtavuus tehostuivat sekä LAI oli suurempi sadetuksen seurauksena. Vehnän NUE:ta voidaan lisätä sadettamalla kasvustoa. Sadetuksen nettofotosynteesiä ja ilmarakojen johtavuutta tehostava vaikutus saattaa olla yksi vehnän typen käyttöä parantava tekijä.
  • Laukkanen, Salla (Helsingin yliopisto, 2017)
    Microalgae are unicellular organisms with excellent nutritional composition, ability to efficiently produce biomass and low environmental demands. The use of microalgae in animal feeds is common in aquaculture and newly introduced to animal husbandry. There is a growing need for alternative protein feeds to diminish the environmental cost of feed production and competition with food production. This research examined if soy protein can be replaced with microalgal protein in concentrate feeding of dairy cows. The effect of protein source on feed intake, milk production, milk composition, amino acid intake and use in mammary gland as well as plasma metabolites were evaluated. The feeding experiment was conducted in the research farm of the University of Helsinki in the summer of 2014. The study design was a 4x4 Latin square with four multiparous ayrshire dairy cows and four different experimental diets (isonitrogenously soybean meal (Glycine max), Spirulina platensis, Chlorella vulgaris or 1:1 mixture of Chlorella and Nannochloropsis gaditana as protein feed). The experimental concentrates (12.5 kg/d) were based on cereals and molassed sugarbeet pulp. The cows were given grass silage ad libitum. The physiological feeding experiment lasted for 12 weeks, with four experimental periods of three weeks. Feed intake was recorded and samples of feed, milk, feces and blood were taken to determine the effect of the experimental feeds on the cows. Inclusion of microalgae lowered the intake of concentrate feeds, but overall dry matter intake remained unchanged as the intake of grass silage was increased. The only effect on milk production and milk composition was the slightly higher fat concentration of milk when microalgal feeds were fed. In plasma, acetic acid and free fatty acid concentrations were higher and insulin concentrations lower when feed included microalgae, and also the mammary metabolism of these metabolites was affected by the experimental diets. The results refer to slight changes in rumen fermentation and mammary gland metabolism when microalgae replaced soy in the feeds. The effects of different feeds on amino acid metabolism were minor. Based on mammary uptake-output ratio, the most limiting amino acid in all diets seemed to be methionine. Based on the results of this experiment, microalgal feeds are equal or even slightly superior to soy as a protein feed of dairy cows when it comes to nutritional composition and productive responses. Inferior palatability of microalgae compared to soy, high production costs of microalgal feeds and lack of systematic scientific research are nevertheless hindering the large-scale commercial use of microalgae in domestic animal feeds.
  • Samuelsson, Kim (Helsingin yliopisto, 2017)
    Euroopan unionin maataloussektorin on täytynyt sopeutua jatkuviin markkinoiden, politiikan ja toimintaympäristön muutoksiin. Nykytilanteeseen sopeutumisen kannalta rahoituksen ja pääomarakenteen tarkastelu on noussut tärkeäksi tekijäksi yritysten liiketoiminnan kasvun, tehokkuuden ja selviytymisen suhteen. Tutkielman tavoitteena oli tuottaa tuoretta tietoa Euroopan unionin jäsenmaiden maatalouden rahoituksesta, pääomakannan kehityksestä ja pääomarakenteeseen vaikuttavista tekijöistä uusimman FADN-kirjanpitoaineiston perusteella. Tutkielman teoriaosuus perustuu yleiseen rahoitus- ja pääomarakenneteoriaan. Lisäksi tutkimuksessa käydään läpi pääomarakenneteorioiden merkitystä maatalouden pääomarakenteen kannalta ja pääomarakenteeseen yleisesti vaikuttavia tekijöitä. Aluksi FADN-kirjanpitoaineistoa tarkasteltiin deskriptiivisesti, jolloin tutkittiin Euroopan unionin maatalouden pääomakannan ja pääomarakenteen kehitystä sekä maatalousyritysten vieraasta pääomasta maksamaa hintaa vuosina 2004–2013. Tämän jälkeen kvantitatiivisella paneeliregressiolla testattiin, vaikuttavatko teoriaan ja aikaisempiin tutkimuksiin perustuvat, yleisesti pääomarakenteeseen yhteydessä olevat tekijät Euroopan unionin maatalouden pääomarakenteeseen. Tutkimustulosten mukaan maakohtaiset rakenteelliset erot, erilaiset strategiat ja riskit vaikuttivat merkittävästi maatalouden pääomarakenteeseen, pääomakantaan ja vieraasta pääomasta maksettavaan korkoon. Euroopan rahoitusmarkkinoiden epävarmuus vaikutti Euroopan unionin jäsenmaihin eri tavalla. Lisäksi erilaiset kriisit ja toimintaympäristön sekä kysynnän muutokset korostuivat tarkasteltavalla ajanjaksolla. Tutkimustuloksissa nousi myös esille, että maatalousyritysten kasvaessa ja muuttuessa yritysmäisemmiksi rahoitusriskien merkitys lisääntyi. Empiiristen tutkimustulosten mukaan Euroopan unionin jäsenmaiden maatalouden velkaantuneisuus riippui positiivisesti keskimääräisestä yrityskoosta, kasvusta, velkaan liittymättömästä verosuojasta ja riskistä. Negatiivisesti velkaantuneisuus riippui kannattavuudesta ja omaisuusrakenteesta. Velkaan liittymättömän verosuojan osalta vaikutus oli oletuksien vastaisesti positiivinen. Toisaalta myös aikaisemmista empiirisistä tutkimuksista löytyy ristiriitaisia tuloksia edellä mainittujen muuttujien osalta. Tulosten mukaan jäsenmaiden sisäisillä tekijöillä oli myös suuri merkitys velkaantuneisuuteen. Tulokset eivät noudattaneet suoraan mitään pääomarakenneteoriaa, mutta nokkimisjärjestysteoria sai eniten tukea.
  • Vänttinen, Kristofer (Helsingin yliopisto, 2017)
    Potato (Solanum tuberosum L.) is a plant that belongs to the group of nightshades (Solanaeceae). Enzymatic browning occurs in potato tuber when it is peeled or bruised. Polyphenols in tuber (e.g. chlorogenic acid and tyrosine) are oxidised into o-kinones by polyphenol oxidase. When kinones polymerise, melanins are formed. These compounds cause the brown colour in potato tubers. Sulfites are used as food additives in potatoes preventing enzymatic browning reactions. The maximum permitted usage levels in European Union are 50 mg SO2/kg in peeled potatoes, 100 mg SO2/kg in cooled and frozen potatoes and 400 mg SO2/kg in dried potato products (No 1333/2008). The allergy threshold limit for sulfites in food products is 10 mg SO2/kg (No 1169/2011). The objectives of this study were 1) to determine the sulfite content in various potato products on the market, 2) to examine the binding of sulfite on potato in the relation with temperature, time and concentration, 3) to examine sulfite content in different potato varieties and 4) to compare the HPLC results with the rapid determination methods. The objectives in the literature review were to study the use of a potato as a food component, industrial peeling of potatoes, enzymatic browning reactions, sulfites and their analytical methods. In this study, a modified RP-IP-HPLC-PC (Reversed Phase Ion-Pair High Performance Liquid Chromatography Post-Column) method was used. For rapid determination methods, two kits were used: Merck MQuantTM Sulfite Test and Neogen ALERT® for Sulphites in Seafood. 18 food products were selected to this study (6 mashed potato flours, 3 fresh products and 9 frozen). Box-Behnken Experimental Design was carried out prior to the examination of sulfite binding in different potato varieties (Belana, Nicola, Siikli, Gala, Jelly, Melody, Bellarosa, Afra and Puikula). Sulfite was found in four mashed potato flours and three fresh potato products. In flours, the content of sulfites were below the maximum limit, but over the allergy threshold limit (10 mg SO2/kg). However, sulfite was labelled. In fresh products, the content of sulfite in the first product was below the allergy threshold limit, the second product fell under the maximum limit but the third product exceeded it. In the first product sulfite was not labelled but in the other two ones it was. In Box-Behnken Experimental Design, results were analysed with one-way ANOVA. Concentration (%) had the biggest influence on sulfite binding on potato (p = 0,000) and then time (s) (p = 0,0079). Temperature (°C) didn’t have any statistical significance (p = 0,3513). According to the results, the best measurement point was 1 %, 60 s, +5 °C. The peeled potato varieties were sulfite treated in these conditions. Statistical analysis was carried out with one-way ANOVA and then Tukey HSD. According to the results, there was a statistical significance (p = 0,000) in sulfite binding in different potato varieties. Sulfite was bound most in Puikula (67,0 ± 8,8 mg SO2/kg) and least in Gala (19,7 ± 5,3 mg SO2/kg). The most difference within the varieties in sulfite binding were with Belana, Gala and Puikula. Jelly had a difference only with Gala. In rapid determination methods, ALERT® was more accurate than MQuantTM. ALERT® could be applied on the surface of the sample contrary to MQuantTM that needed 3 or 5 times dilution before measurement. ALERT® is a good choice for semiquantitative rapid method. MQuantTM, however, is not suitable for rapid measurement of sulfites in potato products.
  • Sjöblom, Kateriina (Helsingin yliopisto, 2017)
    Länsisuomenkarja on pienilukuinen populaatio, joka on altistunut sukulaistumiselle ja suku-siitosasteen nousulle. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää länsisuomenkarjan populaation nykytilanne laskemalla tehollinen populaatiokoko, sukusiitosasteen kehitys vuosina 1950‒2014 sekä sukusiitosasteen muutos sukupolvea kohden eri ajanjaksoina. Lisäksi tavoitteena oli tarkastella vanhojen 1960‒80-luvulla syntyneiden sonnien käytön vaikutusta populaati-on perinnölliseen tasoon sekä sukulaistumisen ja sukusiitoksen rajoittamiseen. Populaatioparametrien laskennassa käytettiin sovelluksia RelaX2 ja EVA. Länsisuo-menkarjan teholliseksi populaatiokooksi saatiin 103, mikä on suositusten (50‒100) rajoissa. Niin ikään sukusiitosasteen muutos sukupolvea kohden vuosina 1950‒2014 oli 0,58 %, mikä on suositusten rajoissa (0,5‒1 %). Kuitenkin sukusiitosasteen muutos sukupolvea kohden viime vuosikymmeninä on ollut hieman yli suositusten (1,2 %). Länsisuomenkarjan populaation keskimääräinen sukusiitosaste on noussut tasaisesti vuodesta 1970 alkaen. Sonneista, joilla vielä on annoksia varastossa, alhaisimmat sukulaisuudet nuoriin naarai-siin olivat seuraavilla sonneilla: Ryhti 0,22 %, Viinamäen Akvaviitti 0,33 % ja Lehmon-niemen Aromi 0,49 %. Suurimmat geneettiset kontribuutiot nykyiseen sukupolveen olivat seuraavilla sonneilla: Opari 15,0 %, Tahto 12,6 % ja Pennalan Vekkuli 9,8 %. Simuloitu vanhojen sonnien käyttö parituksissa sai aikaan keskimääräisen sukulaisuuden laskun sekä sukusiitosasteen nousun hidastumisen. Vanhojen sonnien käytöllä oli kuitenkin odotettu negatiivien vaikutus perinnölliseen edistymiseen (kokonaisjalostusarvoon). Lyhyellä aikajänteellä tarkasteltuna länsisuomenkarjan populaatio vaikuttaisi olevan suhteellisen hyvässä tilassa. Kuitenkin sukusiitosasteen nousu saattaa uhata populaation monimuotoisuutta pitkällä tähtäimellä. Vanhojen sonnien harkittu käyttö kahden tai kol-men uuden nuorsonnin tuottamiseksi sukupolvea kohti saattaisi olla järkevä ratkaisu.
  • Aalto, Sanni (Helsingin yliopisto, 2017)
    Microalgae are promising raw materials for food- and biotechnology because they contain a lot of proteins, unsaturated fatty acids, pigments, vitamins and minerals. There are few studies on vitamin B in microalgae and some of them are based on partly inaccurate methods. Microalgae in general, analytical methods regarding their analysis and how they use vitamins were discussed in the literature part of this thesis. The structures, chemical properties and occurrence in foods as well as commonly used analytical methods of the vitamins in question were presented. The aim of the experimental part of this thesis was to analyse commercially marketed microalgae supplements (Chlorella sp. and Arthrospira sp. (spirulina)) and laboratory-grown microalga (Euglena gracilis) as potential sources of folate, niacin, vitamin B2 and B12. Contents of vitamin B12, B2 and niacin were analysed using UHPLC method separately validated for each vitamin. The total folate content was analysed microbiologically and folate vitamers by using UHPLC. The vitamin B12 was analysed microbiologically and the active forms of vitamin B12 were confirmed using LC-MS. Acid hydrolysis was used in analysing niacin content. The total folate content in chlorella supplements was of the same order when analysed microbiologically or with UHPLC. Instead, in spirulina supplements the microbiologically analysed total folate content was higher than the total folate content based on the sum of folate vitamers analysed with UHPLC. At most, the total folate content of E. gracilis -sample was 3-fold higher than in commercial microalgae supplements. Especially in spirulina supplements, the vitamin B12 contents were clearly higher when analysed microbiologically than they were when analysed with UHPLC. The difference was most likely due to pseudocobalamin that resembled vitamin B12. On average E. gracilis -samples had higher vitamin B2 content than the commercial supplements. E. gracilis -samples and chlorella supplements contained more niacin than spirulina supplements. According to this thesis, commercially marketed microalgae supplements contained different amounts of vitamin B. Chlorella sp. was proved to be a great source of folate, vitamin B12 and niacin and moderate source of B2. The majority of vitamin B12 in Arthrospira sp. (spirulina) was pseudocobalamin. Despite that, spirulina supplements proved to be a moderate source of vitamin B12. On average, E. gracilis had the highest vitamin B content and it would potentially be an excellent source of vitamin B – if it was accepted for food use.
  • Liu, Miao (Helsingin yliopisto, 2017)
    The literature review covers different aspects of lipid oxidation and protein oxidation in meat.The mechanism of lipid and protein oxidation, factors influencing lipid oxidation, the consequences of protein oxidation, measurement methods, and the interactions between lipid oxidation, protein oxidation and meat color are introduced. The present thesis was aiming to study the effects of different fatty acid composition on lipid oxidation, protein oxidation and meat color in minced pork stored in modified atmosphere packages (80% O2, 20% CO2) at 5 oC during 12 days of storage. The possible interactions between lipid oxidation, protein oxidation and meat color were also investigated. Minced meat differing in fatty acid composition was prepared by mixing lean minced meat and fat fractions obtained by dry fractionation. Three groups of minced meat were obtained, namely, more saturated, medium saturated and less saturated. Lipid and protein oxidation were measured by determining thiobarbituric acid-reactive substances (TBARS) and free thiol content, respectively. Meat color measurement was performed using the Hunter L*, a*, b* system. The results showed that the less saturated group had higher oxidative stability in relation to lipid and protein oxidation than the more saturated and medium saturated groups, which might result from the balance between the proportion of unsaturated fatty acids and the vitamin E content. This was supported by the finding that the less saturated samples contained more unsaturated fatty acids and vitamin E than those in the more saturated and medium saturated groups. TBARS level was negatively related to free thiol content, indicating the presence of possible interactions between lipid and protein oxidation. Furthermore, a* values were found to be correlated to lipid and protein oxidation, suggesting likely interactions between these factors. However, color values were not influenced by fatty acid composition.
  • Metsärinne, Vilma (Helsingin yliopisto, 2017)
    Biokaasulaitos tuottaa biokaasua energiakäyttöön ja mädätettä lannoitteeksi kasvintuotantoon. Biokaasulaitos on täten monipuolinen tuotanto- ja kierrätyslaitos. Tavanomainen energian- ja lannoitteiden tuotanto on hyvin energiaintensiivistä ja uusiutumattomia energianlähteitä käyttävää. Biokaasulaitos mahdollistaa hajautetun energiantuotannon ja lannoitteiden tuottamisen uusiutuvista raaka-aineista, monesti raaka-aineista jotka olisivat muuten jätteeksi luokiteltavaa. Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää, mitä Suomessa toimivissa biokasulaitoksissa käytetään syötteinä, kuinka paljon biokaasua saadaan tuotettua, millaisia ovat mädätteen ravinnepitoisuudet ja kuinka viljelijät käyttävät mädätettä pelloilla. Tutkimuksessa selvitettiin myös, millainen olisi ideaali biokaasulaitoksen toiminta kaasuntuoton, mädätteen jatkokäytön ja laitoksen toiminnan kannalta. Kuinka biokaasuntuotantoa voitaisiin Suomessa lisätä ja parantaa energia- ja ravinneomavaraisuutta? Tarkoitus oli kerätä tietoa sekä keskitetysti toimivilta biokaasulaitoksilta että maatilojen omilta biokaasulaitoksilta. Tavoitteena oli vertailla eri laitosten antamia tietoja ja selvittää millaisia eroja laitoksista löytyy. Tutkimus toteutettiin internetpohjaisena kyselynä. Kyselypohjia oli kaksi: toinen biokaasulaitoksille ja toinen maatiloille, joilla joko oli oma biokaasulaitos tai tilalla oli joskus käytetty mädätettä lannoitteena. Yhteensä vastaajia kertyi 14 kappaletta. Mädätteiden pääravinnepitoisuuksissa oli eroja, vaihteluväli oli 2,8-16 ja keskiarvo 6,47 kokonaistypen osalta. Niissä mädätteissä, joissa oli korkea kokonaistyppipitoisuus, oli myös korkea kokonaisfosforipitoisuus (R2=0,56; p=0,013). Tuloksista ei voi tehdä selkeitä johtopäätöksiä sen suhteen, mikä tai mitkä olisivat parhaita syöteaineita. Syöteaineet olivat vaihtelevia, ja samanlaatuisilla syöteaineilla kaasuntuotanto ja mädätteen laatu erosivat kahdella eri laitoksella.
  • Merinen, Maria (Helsingin yliopisto, 2017)
    Elintarvike-emulsioiden lipidifaasin hapettuminen voi merkittävästi heikentää elintarvikkeen laatua. Stabilointiaineella on vaikutusta emulsion kemialliseen ja fysikaaliseen pysyvyyteen. Kuusesta eristetty hemiselluloosa, galaktoglukomannaanin (GGM), stabiloi hyvin öljy vedessä -emulsioita sekä fysikaalisesti että kemiallisesti. Tutkielman kirjallisuusosiossa tarkasteltiin hemiselluloosien eristysmenetelmien vaikutusta hemiselluloosan rakenteeseen ja fenolisten yhdisteiden pitoisuuteen sekä hemiselluloosien mahdollisia käyttösovelluksia elintarvikkeissa. Lisäksi tarkasteltiin fenolisten yhdisteiden vaikutusta o/w-emulsioiden kemialliseen pysyvyyteen. Työn kokeellisessa osassa selvitettiin eri menetelmillä kuusesta eristettyjen hemiselluloosien sisältämien fenolisten yhdisteiden vaikutusta emulsion lipidifaasin hapettumiseen ja emulsion fysikaaliseen pysyvyyteen. Emulsioiden stabilointiin käytetyt hemiselluloosat olivat kuusen termomekaanisesta massasta eristetyt GGM:t, jotka oli kuivattu joko sumutuskuivauksen (tTMP-GGM) tai etanolisaostuksen (eTMP-GGM) avulla, kuusen sahajauhosta paineistetulla kuumavesiuutolla eristetty GGM (PHWE-GGM) ja alipaineessa kuumalla vedellä eristetty BLN-GGM. Lisäksi tutkittiin, lisäsikö kuusen fenoliuute GGM:lla stabiloidun emulsion pysyvyyttä. Emulsioiden valmistuksessa käytettiin antioksidanteista puhdistettua rypsiöljyä ja emulsioita säilytettiin 40 C:ssa valolta suojattuna. Emulsioiden lipidifaasin hapettumista seurattiin kahden viikon ajan määrittämällä peroksidiluku spektrofotometrisesti, heksanaalipitoisuus head space -kaasukromatografisesti ja jatkoreaktiotuotteiden pitoisuus kokoekskluusiokromatografisesti. Emulsioiden rakennetta ja pisarakokojakaumaa tarkasteltiin optisella mikroskoopilla ja partikkelikokoanalysaattorilla. Fenolisten yhdisteiden pitoisuuksien muutokset kahden viikon aikana määritettiin emulsion jatkuvasta faasista ja rajapinnoilta erikseen erittäin suuren erotuskyvyn nestekromotografisella menetelmällä. Emulsioiden hapettumiskestävyys pysyvimmästä epäpysyvimpään oli seuraava: tTMP > PHWE > eTMPF > eTMP. tTMP-emulsion lipidifaasi ei hapettunut lainkaan. Kaikissa emulsioissa havaittiin fenolisten yhdisteiden pitoisuuden pienenemistä jatkuvassa faasissa tai rajapinnalla. Useammin fenolisten yhdisteiden pitoisuus pieneni rajapinnalla. Fenoliuutteen lisääminen vähensi eTMP-emulsion hapettumista. Kaikilla hemiselluloosilla stabiloidut emulsiot BLN-GGM:a lukuun ottamatta olivat fysikaalisesti pysyviä kahden viikon ajan. PHWE-emulsion keskimääräinen pisarakoko oli pienin. Emulsioiden kemialliseen ja fysikaaliseen pysyvyyteen arvioitiin vaikuttavan sekä pisarakokojakauma että fenolisten yhdisteiden antioksidatiivisuus. Tulevaisuudessa olisi mielenkiintoista selvittää, miksi pienimolekyylinen PHWE-GGM muodostaa pienempiä lipidipisaroita kuin suurimolekyyliset tTMP- ja eTMP-GGM:t.
  • Laine, Eerojuhani (Helsingin yliopisto, 2017)
    Hirvenmetsästys on Suomessa suurelle osalle metsästäjistä tärkeä harrastus, ja yhteiskunnallisestikin sillä on suurta merkitystä. Se on metsästyspäivissä ja lihan arvossa mitattuna Suomen merkittävin metsästysmuoto. Hirvenmetsästys tapahtuu usein seuruemetsästyksenä. Seuruemetsästys tapahtuu suurella joukolla laajoilla alueilla, jolloin syntyy päällekkäisyyttä ja mahdollisia ristiriitoja muun virkistyskäytön kanssa. Mikäli samalla metsästysalueella on useita hirviseurueita (esim. useita Metsähallituksen aluelupaa hakeneita seurueita metsästää samalla alueella), saattaa niiden välille syntyä kitkaa. Tällaisten seikkojen vuoksi harrastuksen sosiaalinen kestävyys saattaa kärsiä. Miten sosiaalista kestävyyttä voitaisiin parantaa? Mitä paremmin metsästysjärjestelyistä vastaavat viranomaiset tuntevat alueellaan metsästävät hirviseurueet, sitä paremmin ristiriitoihin ajautumista kyetään ennaltaehkäisemään. Yksi keino tutustua hirviseurueisiin on niiden profilointi. Profiloinnilla tarkoitetaan tässä työssä homogeenisten osajoukkojen tunnistamista heterogeenisesta vastaajajoukosta. Työssä tarkastellaan Pohjois-Suomessa metsästäviä hirviseurueita heidän taustojensa, toimintansa ja häiriöitä koskevien näkemystensä suhteen. Vastaajajoukko koostuu metsästyslain 8§ tarkoittaman vapaan metsästysoikeuden alueella metsästävistä hirviseurueista. Näistä seurueista Metsähallitus on kerännyt aineiston vuonna 2013. Alueella metsästää noin 1 400–1 600 hirviseuruetta, joista kysely lähetettiin kaikille, joiden yhteystiedot olivat saatavilla (n = 1 388). Näistä vastasi 825 (59,44 %). Vastauksia kertyi koko tutkimusalueelta melko tasaisesti, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Profiloinnissa käytettiin nominaaliasteikollisten muuttujien LCA:ta (Latent Class Analysis). Aineiston herkkyyttä menetelmävalinnalle tarkasteltiin järjestysasteikollisten muuttujien faktorianalyysillä ja korrelaatioanalyysillä. Jaoin seurueet LCA:lla 2–6 profiiliin. Eri profiilimääriin jaotteluja arvioin informaatiokriteereillä ja pyrin löytämään tulkinnallisesti mielekkään, aineistoon sopivan jaottelun profiileihin. Tällainen oli etenkin neljän profiilin ratkaisu. Nimesin eri profiilien seurueet ja analysoin eri profiilien esiintymisen riippuvuutta suhteessa seurueiden sijoittumiseen tutkimusalueella etelä–pohjois-suunnassa. Tämän tarkastelun mukaan ns. vapaan metsästysoikeuden alueella on 1) yksilömetsästystä suosivia pienseurueita (Ylä-Lappi), 2) monimuotoisia suurseurueita (Keski-Lappi), 3) seisontahaukkua suosivia seurueita (Etelä-Lappi), sekä 4) seisovaa ja siirtyvää haukkua suosivia seurueita (tutkimusalueen eteläosa). Tarkastelin myös tunnistamieni profiilien yhteyttä siihen, millaisia häiriöitä tai ristiriitoja niissä oli koettu. Häiriönä erityisesti nousi esille suden merkitys hirven metsästystä haittaavana tekijänä profiilissa 4). Kun tarkastelin pelkästään muiden seurueiden kanssa ristiriitoja kokeneita seurueita (40 % kaikista seurueista) tunnistin yhden profiilin, jossa oli ongelmia koettu muita enemmän. Tämä profiili muodostui seurueista, jotka olivat osallistujamäärältään suurimmat ja käyttivät myös paljon koiria, samoin he kuuluivat aluelupapäätökseen monen muun seurueen kanssa. Näihin seikkoihin vaikuttamalla ja niistä tiedottamalla, voisi olla mahdollista parantaa alueen hirvenmetsästyksen sosiaalista kestävyyttä.
  • Mäkikoski, Laura (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tutkimuksen kohteena on digitaalisten työkalujen sekä sosiaalisen median hyödyntäminen yritysmarkkinoinnissa. Tutkimuksessa käytetään hyödyksi tapausyrityksen ydinosaamista eli verkkokouluttamista. Tavoitteena on vastata seuraaviin kysymyksiin: Vaikuttaako maantieteellinen sijainti verkkokoulutuksesta koettuun hyötyyn ja toimiiko jokin tutkimuksessa esitetyistä arvoväittämistä paremmin kuin toinen. Tutkimuksessa selvitetään, miten digitaalisia työkaluja on mahdollista yritysmarkkinoinnissa hyödyntää sekä miten digitaalista markkinointia mitataan. Tutkimuksessa haetaan vastausta kysymykseen, miksi yritysmarkkinoinnissa on lähdetty kuluttajamarkkinointia hitaammin digitaaliseen ja varsinkin sosiaaliseen mediaan mukaan. Tutkimuksessa katsastetaan myös yritysasiakkaiden ostoprosessiin sekä pyritään tarjoamaan digitaalisia ratkaisuja yritysostopäätösten helpottamiseksi. Lähtökohdat digitaaliselle markkinoinnille esitetään viitekehyksessä. Viitekehys yhdistää digitaaliseen yritysmarkkinoinnin strategiaan myös sosiaalisen median ja esittää sosiaalisen median integroimisen kuuluvan osaksi yritysten muuta markkinointia. Tutkimus osoittaa, minkälainen digitaalisen markkinoinnin strategia on sopiva yritysmarkkinoilla toimiville yrityksille. Tutkimus on toteutettu kvantitatiivisena tutkimuksena käyttäen vertailevaa tutkimusmetodia eri arvoväittämien kesken. Tutkimuksessa ei kuitenkaan vertailla eri työkalujen suhdetta toisiinsa. Verkkokoulutuksesta koetut arvoväittämät toimivat eri tavoin riippuen siitä, millä digitaalisen markkinoinnin työkalulla niitä tarkastellaan. Näin ollen tutkimuksessa ei kerrota jonkin arvoväittämän toimineen paremmin kuin muut, vaan todetaan niiden kaikkien herättäneen kohderyhmässä kiinnostusta.