Maatalous- metsätieteellinen tiedekunta

 

Recent Submissions

  • Mäkipää, Eero (Helsingin yliopisto, 2016)
    Kasvinviljelytilat ovat jo vuosia kohdanneet laskevat tai matalina pysyvät maataloustuotteiden tuottajahinnat. Samanaikaisesti hintatrendi erityisesti lannoitteiden osalta on ollut kasvava. Lannoitekustannus on eräs merkittävimpiä muuttuvien kustannusten eriä kasvintuotannossa. Käytännössä lannoitteen käyttö tulisi optimoida suhteessa kasvin tuottoon. Samanaikaisesti olisi pyrittävä korkeampaan lisäarvoon esimerkiksi tuottamalla leipävehnää rehuvehnän sijaan, jolloin laatutekijätkin tarvitsee huomioida lannoituksessa. Typellä on makroravinteena vaikutus leipävehnän kannalta kahteen oleelliseen ominaisuuteen: satoon ja valkuaispitoisuuteen. Jotkin lajikkeet saattavat saavuttaa parhaan katteen matalilla valkuaistasoilla, osa taas korkeammilla. Oleellista on se, millä lannoitustasolla on mahdollista saada suurin mahdollinen satotuoton ja lannoitekustannuksen erotus valkuaislisät huomioiden. Tällaista lannoitustasoa kutsutaan taloudelliseksi optimiksi. Tässä tutkimuksessa pyritään selvittämään taloudellisesti optimaalinen typpilannoituksen taso leipävehnän tuotannossa. Aineistona käytetään Yara Suomen Kotkaniemen tutkimuskeskuksessa koottua kevätvehnäaineistoa. 13 lajiketta ja 4 kerrannetta sisältävä aineisto sisältää yhteensä 1224 havaintoa. Tutkimuksella pyritään selvittämään sekä lajikekohtaisia että aineistokohtaisia parametreja, jotka liittyvät leipävehnän taloudelliseen tuotantoon. Tavoitteena on tuottaa tietoa leipävehnän viljelyyn erityisesti lannoittamisen näkökulmasta. Kenttäkoeaineistosta muodostetaan tuotantofunktiot, jotka estimoidaan pienimmän neliösumman menetelmällä. Estimaattien perusteella lasketaan kunkin lajikkeen sekä koko aineiston sato – ja valkuaisvasteet. Tulosten perusteella estimoitiin koko aineiston taloudellinen typpioptimi kuin myös lajikekohtaiset typpioptimit. Tuloksissa otettiin huomioon myös rajoitetut typpilannoitustasot. Lajikkeiden väliset erot sekä satovasteiden että valkuaisvasteiden suhteen ovat selvät. Suurimmat katteet tuottavat lajikkeet erosivat selvästi myös siinä, millä vehnälaadulla katteisiin päädyttiin. Jotkin lajikkeista tuottivat optimaalisen katteen korkealla valkuaisella laatulisät hyödyntäen, osa taas tuotti optimikatteen leipävehnälaadun rajoilla. Laatuhinnoittelun pohjana oli Avenan hinnoittelutaulukko. Leipä- ja rehuvehnän hinnat saatiin Luken tilastoista, lannoitteen hintatasona käytetään RaisioAgron verkkokaupan hintaa YaraMilan Y1-lannoitteelle. Koko aineiston- kuin myös lajikekohtaisia regressioita vaivasi poikkeuksetta autokorrelaatio ja heteroskedastisuus, jota ei korjannut funktiomuodon vaihto eikä muuttujien lisääminen. Koska estimaatit olivat tästä huolimatta harhattomia, päätettiin analyysia jatkaa funktiomuodoilla, joiksi valikoitui satovasteelle kvadraattifunktio ja valkuaisvasteelle neliöjuurifunktio. Tuloksia voi myös suhteuttaa siihen, kuinka hallinnolliset rajoitteet kuten ympäristökorvaus ja nitraattiasetus säätävät lannoitteiden käytöstä. Suurimmalla osalla lajikkeista taloudellinen optimi löytyi joko hallinnolliset rajat ylittävistä lannoitemääristä tai niiden ylärajoilta, mikäli optimointia rajoitettiin kyseisillä maksimeilla.
  • Ruuskanen, Noora (Helsingin yliopisto, 2016)
    Tutkielman tavoitteena on selvittää ulkoisen toimintaympäristön tekijöiden muuttumisen vaikutuksia Etelä-Pohjanmaan maitotilojen toimintaan. Tutkimuksessa keskitytään siihen, miten tuotantoaan laajentaneet maidontuottajat ovat huomioineet markkinoiden ja politiikan muutoksia yritystoiminnassaan. Tutkimuksessa haastateltiin vuosina 2007-2014 investoineita Etelä-Pohjanmaalla sijaitsevia maitotiloja. Tutkimukseen valittiin mukaan laajentaneet tilat, sillä aikaisempien tutkimusten mukaan korkealla investointiasteella on pitkällä tähtäimellä positiivisia vaikutuksia tilojen taloudelliseen menestymiseen. Tutkimus on kvalitatiivinen ja aineisto kerättiin teemahaastatteluilla kesän 2015 aikana. Tutkimukseen osallistui 10 eri maitotilaa. Haastatteluissa käsiteltiin viittä eri teemaa; tilan perustietoja, ennakointia, markkinoita, maatalouspolitiikkaa ja tilan sopeutumista. Tulosten mukaan tilat olivat ennakoineet vuoden 2015 muutoksia, mutta eivät olleet tehneet sen vuoksi konkreettisia suunnitelmia. Aineistosta erottautui kolme erilaista ryhmää. Ensimmäinen ryhmä oli ”toimitaan kuten ennen” (2/10). Toisena ”tehdään tarvittavat toimenpiteet”-ryhmä (4/10) ja kolmantena ”yrittäjähenkinen ennakoija”-ryhmä (4/10). Yrittäjien tausta- ja historiatekijöillä, kuten koulutuksella, tilanpidon aloitusvuodella tai yritysmuodolla ei ollut merkittävää vaikutusta siihen, mihin ryhmään he sijoittuivat. Yrittäjät olivat ennakoineet muutoksia tekemällä kannattavuuslaskelmia eri tuottajahinnoilla ja pyrkimällä tehokkaaseen maidontuotantoon, joka tarkoittaa mahdollisimman suurta maitomäärää mahdollisimman alhaisin kustannuksin. Sopeutuakseen uudenlaiseen markkinatilanteeseen yrittäjät olivat joko pienentäneet investointeja tai laittaneet ne jäihin tai ulkoistaneet toimintaa. Lisäksi he olivat tehneet muutoksia rahoituksessa ja yrittäneet etsiä säästöjä tilan menoista. Yrittäjähenkiset ennakoijat-ryhmässä tuli kaikista eniten esille se, että laajentamisen kautta saavutettu tehokkuus yksikkökustannuksia alentamalla on ollut pitkän aikavälin ennakointia. He uskovat, että markkinat tulevat entistä epävakaammaksi. He ovat lähteneet systemaattisesti kasvattamaan tuotantoa pysyäkseen kilpailukykyisenä ja kannattavana myös kiintiöttömässä maailmassa. Muilla ryhmillä korostui enemmän hyvän tuotostason pitäminen puskurina epävakaisiin markkinoihin vaikeina aikoina. Maitoyrittäjät kokivat, että maatalouspolitiikalla ja sen ohjauskeinoilla ei ole merkittävää vaikutusta tilan toimintaan, vaikka ne pyrkivätkin edistämään hyviksi koettuja asioita. Maatalouspolitiikka koettiin liian epävarmaksi ja vaihtelevaksi, jotta sitä voisi ennustaa. Markkinoiden ennakointi oli yrittäjien mukaan hieman helpompaa, vaikka isoja markkinashokkeja, kuten Venäjän pakotteita, on mahdotonta ennustaa. Tilamyyntiä tai luomutuotantoa ei nähty varteenotettavana vaihtoehtona, mutta elintarviketeollisuuden rooli korostui tuottajahintaan vaikuttavana tekijänä. Vuoden 2015 muutokset markkinoilla ja maatalouspolitiikassa nähtiin tiloilla herätyksenä.
  • Mänttäri, Miia (Helsingin yliopisto, 2016)
    Viikin arboretum on tärkeä luonto- ja virkistyskohde monille helsinkiläisille. Arboretumin hoito- ja kehittämissuunnitelmaa laadittaessa vuonna 2014 tuli esiin tarve selvittää arboretumin eri käyttäjäryhmiä. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa Viikin arboretumin kävijärakennetta ja mitä arboretumissa harrastetaan sekä käyntimotiiveja ja millaisia motiiveihin perustuvia kävijäsegmenttejä arboretumissa on. Tutkimuksessa selvitettiin myös eri segmenttien tyytyväisyyttä Viikin arboretumin palveluihin, rakenteisiin ja ympäristöön. Tutkimusaineisto kerättiin kyselytutkimuksella, joka toteutettiin jakamalla paperisia kyselylomakkeita Viikin arboretumissa 4.–30.7.2014 välisenä aikana sekä sähköisellä lomakkeella 20.8.–16.9.2014. Vastauksia saatiin yhteensä 260 kappaletta. Kävijäsegmenttien muodostamiseen käytettiin pääkomponenttianalyysia ja k-keskiarvon ryhmittelyanalyysia. Kävijät ottivat osaa monenlaisiin aktiviteetteihin käydessään Viikin arboretumissa.Tavallisimpia arboretumin käyttömuotoja olivat pyöräily ja kävely sekä kaikenlainen luonnon tarkkailu. Maisemat, luontoelämykset ja hyvät ulkoilureitit olivat tärkeimmät syyt käydä arboretumissa. Viikin arboretumin pääasiallisia käyttäjäryhmiä olivat ulkoilu- ja virkistyskäyttäjät, opetus- ja tutkimuskäytön merkitys oli vähäinen. Kävijät olivat yleisesti ottaen tyytyväisiä Viikin arboretumiin. Aineistosta tunnistettiin yhteensä kolme motiivipohjaista toisistaan eroavaa kävijäsegmenttiä: luontokeskeinen ulkoilija (38,8 % kävijöistä), liikunnan harrastaja (44,7 %) ja kasviharrastaja (16,5 %). Luontokeskeiset ulkoilijat ja liikunnan harrastajat käyttivät arboretumia jokapäiväiseen virkistäytymiseen. Kasviharrastajat tulivat tutustumaan arboretumin ainutlaatuiseen kasvillisuuteen kauempaakin. Kävijäsegmenttien tunteminen auttaa alueen suunnittelijoita ja hoitajia kehittämään Viikin arboretumia ja kohdentamaan palveluita ja viestintää tehokkaammin.
  • Rintamäki, Elina (Helsingin yliopisto, 2016)
    Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, vaikuttaako yrittäjämäinen ja oppimista painottava strategia pienten suomalaisten elintarvikeyritysten menestykseen. Aiheesta ei ole suomalaisella elintarvikealalla tehty aikaisemmin tutkimuksia, joten tutkimusaukko on perusteltu. Teoriaosassa tarkasteltiin yrittäjyyden ja oppivan organisaation teorioita ja niistä johdettuja yrittäjäsuuntautuneisuuden ja oppimisorientaation käsitteitä. Esille tuotiin myös aikaisempia aiheesta tehtyjä tutkimuksia siitä, miten yrittäjäsuuntautuneisuus ja oppiminen parantavat yrityksen menestystä. Tutkimuksen aineisto kerättiin pienyritysten omistajille/johtajille lähetettynä verkkokyselynä syksyllä 2015. Lopullinen tutkimuksen otos muodostuu 58 vastaajayrityksestä. Kohdeyritysten yrittäjäsuuntautuneisuutta, oppimisorientaatiota ja menestystä mitattiin aiemmissa tutkimuksissa käytetyillä mittareilla, joissa yritysten taipumusta yrittäjäsuuntautuneisuuteen ja oppimisorientaatioon mitattiin viisiportaisella Likert-asteikolla. Tutkimusaineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin. Tutkimuksen keskeisistä muuttujista muodostettiin summamuuttujat ja muuttujien välisiä yhteyksiä tarkasteltiin tilastollisista menetelmistä ristiintaulukoinnin, Pearsonin korrelaation ja lineaarisen regressioanalyysin avulla. Yritykset jaoteltiin iän perusteella nuorempiin ja vanhempiin yrityksiin, ja ryhmien eroja vertailtiin keskenään. Tutkimustulokset osoittavat, että yrittäjäsuuntautuneisuus vaikuttaa positiivisesti pienten yritysten myynnin ja liikevaihdon kasvuun. Toisaalta havaittiin, että yrittäjäsuuntautuneisuus ja oppiminen vaikuttavat positiivisesti pienten elintarvikeyritysten menestykseen vain vanhemmissa, yli 10 vuotta toimineissa yrityksissä. Tulokset viittaavat siihen, että yrittäjäsuuntautuneisuus ja oppimisorientaatio tuovat yritykselle etuja, mutta vasta pitkällä aikavälillä. Yrittäjäsuuntautuneisuudesta ja oppimisorientaatiosta saatavat hyödyt yrityksen menestykselle ovat siis nähtävissä suomalaisella elintarvikealalla, mutta jatkotutkimuksissa tässä tutkimuksessa havaittuihin riippuvuussuhteisiin tulisi paneutua tarkemmin.
  • Myllyrinne, Maria (Helsingin yliopisto, 2016)
    Energiankuluttaminen on osa jokaisen kuluttajan arkipäivää. Aiheesta on tehty runsaasti määrällistä tutkimusta, joka esittelee toteutunutta energiankulutusta sekä kuluttajien käsitysten ja osaamisen yleisiä piirteitä. Tutkielma tarkastelee kuluttajien haastattelujen kautta heidän kokemuksia ja näkemyksiä energian lähteistä sekä heidän jokapäiväiseen energiankulutukseensa liittyvistä valinnoista. Tarkastelu painottuu asumiseen liittyvään sähkönkulutukseen. Tutkimuksen viitekehys rakentuu yhteiskuntatieteellisen energiatutkimuksen keskusteluun. Tarkoituksena on ymmärtää, millaisten ajattelutapojen kautta kuluttajat hahmottavat energiankulutusta ja siihen liittyviä valintojaan. Tutkielman aineisto koostuu 11 henkilön teemahaastattelusta, jossa kuluttajat kertovat energian käyttöön liittyvistä käsityksistä, heidän suhtautumistaan energian lähteisiin sekä energiankulutukseen liittyvistä valinnoista. Analyysi on aineistolähtöistä ja tutkimus nostaa esiin kuluttajien itsensä esiin nostamia teemoja, joiden avulla ilmiöitä voidaan valottaa aikaisempaa syvällisemmin. Tutkimuksen mukaan kuluttajat hahmottavat omaa energiankulutustaan sekä energianlähteiden valintaa arjessa kulutetun energiamäärän kautta. Tutkimuksen mukaan energianlähteisiin liittyvät pohdinnat koskevat ennen kaikkea niihin kuuluvia riskejä ja eettisiä kysymyksiä, joiden pohjalta kuluttajat muodostavat henkilökohtaiset toiveensa energiantuotantotapojen suhteen. Suhtautuminen ydinvoimaan on kriittistä. Kuluttajat puhuvat energiapaletista, jolla he tarkoittavat toiveitaan sen suhteen, miten he haluaisivat energiaa tuotettavan. Tämä paletti muodostuu yhdistelmästä heidän ihanteitaan, mutta samalla mukana on realistisia odotuksia. Tutkielmassa kehitetään energiantaju käsitettä, jossa energiatiedon rinnalla analysoidaan kuluttajien tiedon epävarmuutta sekä siitä johtuvia tunteita. Etenkin kielteiset tunteet, kuten huolestuneisuus ja pelko saavat kuluttajat välttelemään tietynlaisia energianlähteitä. Kuluttajat kokevat osaamisessaan olevan aukkoja, joiden synnyttämä epävarmuus aiheuttaa heissä erilaisia tunteita ja pakottaa heidät toimimaan epävarmojenkin tulkintojensa pohjalta.
  • Toivonen, Petteri (Helsingin yliopisto, 2016)
    Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää ikääntyneiden kuluttajien ajatuksia omasta brändiuskollisuudestaan ja suhteestaan elintarvikebrändeihin. Tavoitteena oli saada käsitys siitä, mitä vanhempien ikäluokkien brändiuskollisuuden taustalla on. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena haastattelututkimuksena ja menetelmänä oli teemahaastattelu. Teemahaastatteluilla pyrittiin saamaan ymmärrystä brändin merkityksestä ikääntyneelle, iän vaikutuksesta ostokäyttäytymiseen ja elintarvikebrändeihin suhtautumiseen. Lisäksi, erityisenä kiinnostuksen kohteena oli saada käsitys tunneperäisen käyttäytymisen roolista ikääntyneiden brändiuskollisuudessa. Tutkimuksessa haastateltiin seitsemää 56–64 -vuotiasta ja seitsemää 71–86 -vuotiasta kuluttajaa Etelä- ja Länsi-Suomesta. Toinen ikäryhmä kuvasi nuoria ikääntyneitä ja toinen vanhoja ikääntyneitä. Tutkimuksen viitekehys rakentui brändikiintymysprosessin ympärille. Lisäksi tämän tukena käsiteltiin brändiuskollisuuden muodostumista ja ikääntymisen vaikutuksia käyttäytymiseen ja päätöksentekoon. Tutkimuksen perusteella ikääntyneet pitävät elintarvikebrändiä usein merkittävänä tekijänä ostopäätöksessä, merkityksen vaihdellessa tuoteryhmien välillä. Harva ikääntynyt pitää itseään kovinkaan brändiuskollisena, vaikka tiettyä brändiä ostettaisiinkin toistuvasti. Uskollisuus ei näytäkään johtuvan aina brändistä itsestään tai sen luonteesta vaan myös totutuista tavoista ja muodostuneista ostotottumuksista. Muodostuneiden tapojen taustalla on luottamus brändiin. Ikääntyneet pitävät uskollisuutensa syinä totuttuja tapoja, tuotteen tuttuutta ja turvallisuuden tunnetta siitä mitä syö. Ikääntyneiden tunneperäinen ostokäyttäytyminen ja brändeihin suhtautuminen tuli esiin, mutta ei voimakkaasti. Varsinainen tunneperäinen kiintymys tuli esille vain kahvibrändeissä. Muissa elitarvikekategorioissa tunneperäistä suhdetta brändiin ei juuri tunnistettu vaikka tuotemerkille oltaisiinkin uskollisia. Toisaalta ikääntyneiden kohdalla totuttujen tapojen taustalla voidaan nähdä aiemman tutkimuksen esiin tuomat iän myötä tapahtuvat muutokset emotionaalisessa käyttäytymisessä sekä motivaatioissa ja päämäärissä. Muutokset saattavat luoda tai voimistaa ostotottumuksia. Ikääntyneet kaipaavatkin brändiltä varmuuden ja turvallisuuden tunteita, jotka toteutuessaan voivat olla voimakas linkki kuluttajan ja brändin välillä.
  • Kärjä, Helmi (Helsingin yliopisto, 2016)
    Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan kuluttajien kokemuksia ruoan verkkokaupasta. Tutkielmassa kysytään, millaisia ovat kuluttajien kokemukset ruoan verkkokaupasta ja mitkä tekijät niissä korostuvat. Tutkielmaa varten on haastateltu 12 ruoan verkkokaupan käyttäjää. Teemoittelun avulla haastatteluaineistosta löytyi kolme pääteemaa ja näiden alle jakautuneet yhdeksän kulutuskokemusta. Ensimmäinen pääteema on kuluttamisen rutiinit. Päivittäistavaroiden osto tapahtuu tyypillisesti rutiineihin nojaten. Tämä pätee myös verkossa. Verkko-ostamiseen siirtyminen muuttaa hetkellisesti kuluttajan tottumuksia, mutta pian uudet rutiinit vakiintuvat. Rutinoitumisen kokemus saattaa näkyä alun hankaluutena, mutta muuten se syntyy huomaamattomasti eikä sitä välttämättä tiedosteta. Toinen pääteema eli verkkokaupan hyödyntäminen elämänhallinnassa sisältää vastuun jakautumisen, ajan säästämisen, ennakoinnin ja ympäristöystävällisyyden kokemukset. Verkko-ostamisen vaiheet jakautuvat osiin erilailla kuin myymälässä käyminen, jolloin tekeminen on helppoa jakaa usean ajankohdan ja tekijän välillä. Ruoan verkkokauppa edellyttää myös enemmän suunnitelmallisuutta kuin perinteinen kaupassakäynti. Tämä on ristiriidassa verkko-ostamisen oletetun helppouden kanssa. Haastatteluissa esiintynyt ympäristökritiikki kohdistui jätteeksi päätyvien muovipussien määrään. Tutkielman kolmas pääteema on verkko-ostamisen elämyksellisyys. Päivittäistavaraostoksilta ei välttämättä odoteta elämyksellisyyttä, vaan ne halutaan suorittaa mahdollisimman tehokkaasti. Kaupassakäynti koetaan raskaaksi erityisesti pienten lasten kanssa. Ruokaostosten teko internetissä mahdollistaa elämysten etsimisen muualta. Säästynyt aika vietetään esimerkiksi perheen kanssa. Verkko-ostamiseen voi liittyä myös luksuskokemuksia, kun kauppa ottaa takaisin hoidettavakseen kuluttajan itsepalveluna olleet tehtävät kuten esimerkiksi ostosten keräilyn ja kuljettamisen.
  • Lommi, Sohvi (Helsingin yliopisto, 2016)
    Johdanto: Ahmintahäiriö on syömishäiriö, jonka oireita ovat toistuvat ahmintakohtaukset. Niiden aikana syödään suuri määrä ruokaa lyhyessä ajassa ja menetetään syömisen hallinta. Tyypillistä on, että ahmija syö pitkin päivää, eikä syömiseen välttämättä liity nälkää. Koska ahminta tuottaa häpeää, ahmija syö yksin. Ahmintaan liittyy itsehalveksunnan ja syyllisyyden tunteita, ja se aiheuttaa voimakasta ahdistuneisuutta. Ahmintahäiriöön ei kuulu tyhjentäytymistä tai muita kompensaatiokeinoja painonnousun estämiseksi kuten bulimia nervosassa. Ahmintahäiriö voi johtaa lihavuuteen, joka on riskitekijä mm. tyypin 2 diabetekselle. Tavoite: Ahmintahäiriön ja ahmintaoireiden esiintyvyydestä suomalaisilla nuorilla naisilla ja miehillä ei ole tietoa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten yleisiä ahmintahäiriö ja ahmintaoireet ovat tutkittavassa aineistossa oirekyselyn (Eating Disorder Inventory, EDI) ja puolistrukturoidun haastattelun (Semistructured Clinical Interview, SCID) perusteella. Lisäksi selvitettiin masennuksen ja muiden syömishäiriöiden esiintyvyyttä sekä lihavuuden tai ylipainon riskiä ahmintahäiriöisillä naisilla. Samalla selvitettiin diagnostisten tunnuslukujen avulla EDI-oirekyselyn soveltuvuutta ahmintahäiriön tunnistamiseen riskiryhmistä. Aineisto ja menetelmät: Nuorten Kaksosten Terveystutkimuksen (FinnTwin16) osanottajat eli Suomessa vuosina 1975‒ 1975 syntyneet kaksoset (N=5258, 2835 naista, 2423 miestä, vastausprosentti naisilla 87 ja miehillä 83) täyttivät syömishäiriöitä seulovan kyselylomakkeen, joka sisälsi kysymyksiä painosta ja syömiskäyttäytymisestä sekä syömishäiriöiden oireita mittaavan EDI-osion. Seulontapositiiviset naiset, heidän kaksossiskonsa ja satunnaisotos seulontanegatiivisia naisia kutsuttiin puhelinhaastatteluun, jossa diagnosoitiin puolistrukturoidun SCID-haastattelun avulla anoreksia nervosa, bulimia nervosa, ahmintahäiriö ja masennus DSM-IV-tautiluokituskriteereihin perustuen. Miehiä ei haastateltu. Epidemiologisten tunnuslukujen ja logistisen regression avulla kuvattiin ahmintahäiriön ja ahmintaoireiden esiintyvyyttä ja ahmintahäiriön kliinistä kuvaa. Lisäksi EDI-kyselyn soveltuvuutta ahmintahäiriön tunnistamiseen riskiryhmistä selvitettiin herkkyyden ja tarkkuuden receiver operator curve (ROC) -analyysin avulla. Tulokset: Haastattelun perusteella 15 naista sai ahmintahäiriön DSM-IV-diagnoosin (esiintyvyys 0,5 %, ilmaantuvuus 30/100000 henkilövuotta). Muu syömishäiriötausta ahmintahäiriöisillä oli epätavallinen, mutta masennusta esiintyi noin kolmanneksella. Ahmintahäiriöisillä naisilla oli yli 10-kertainen riski (95 %:n luottamusväli 3,0–35,0) ylipainoon tai lihavuuteen (painoindeksi > 25kg/m2) verrattuna kohortin terveisiin. Yksittäisistä ahmintaoireista naisilla yleisimmät olivat tunnen syyllisyyttä ylensyötyäni (20 %), ahdan itseni täyteen ruokaa (13 %) ja syön silloin, kun olen poissa tolaltani (13 %). Miehillä yleisin ahmintaoire oli ahdan itseni täyteen ruokaa (17 %). Paras ahmintahäiriön seula ROC-analyysin perusteella oli EDI:n kolmen ala-asteikon kokonaispistemäärä (AUC-arvo 0,9, herkkyys 86 % ja tarkkuus 82 %). Johtopäätökset: Tulosten perusteella ahmintahäiriö oli harvinainen naiskaksosilla, mutta erilaiset ahmintaoireet olivat melko yleisiä sekä naisilla että miehillä. Masennuksen esiintyvyys sekä lihavuuden tai ylipainon riski ahmintahäiriöisillä olivat suurempia kuin terveillä. EDI-kysely soveltui hyvin ahmintahäiriön seulomiseen. Ahmintahäiriön matalan esiintyvyyden ja EDI-kyselyn seulontaominaisuuksien takia ahmintahäiriön seulominen kannattaa keskittää tiettyihin riskiryhmiin kuten masentuneet tai ylipainoiset nuoret naiset. Ravitsemusepidemiologisesta näkökulmasta ahmintahäiriön ja ahmintaoireilun välinen raja voidaan nähdä liian tiukkana, sillä ahminnan terveydelle aiheuttamia epäedullisia vaikutuksia esiintyy epäilemättä jo paljon ennen varsinaista ahmintahäiriödiagnoosia. Ahmintahäiriön tunnistaminen ja ehkäisy varhaisessa vaiheessa on tärkeää, jotta sen aiheuttamia terveyshaittoja voidaan ehkäistä.
  • Haavikko, Anna (Helsingin yliopisto, 2016)
    Metsänhoitoyhdistykset ovat eläneet murrosvaiheessa. Tilanne muuttui edelleen, kun uusi metsänhoitoyhdistyslaki tuli kokonaisuudessaan voimaan vuoden 2015 alussa. Muuttuneen lain myötä veroluonteisesta metsänhoitomaksusta luovuttiin, mikä aiheutti myös sen, että metsänomistajat eivät enää automaattisesti ole metsänhoitoyhdistyksen jäseniä. Tämä asettaa uudenlaisia vaatimuksia metsänhoitoyhdistyksille. Myös metsänomistajakunnan muutos tuo omat haasteensa metsänhoitoyhdistysten markkinoinnille ja viestinnälle. Tavoitteena oli tutkia, miten metsänhoitoyhdistysten viestinnän keinot vaikuttavat erilaisiin kohderyhmiin metsänomistajien keskuudessa, ja onko nykyinen asiakassegmentointi riittävää. Tavoitteena oli myös selvittää, mitkä ovat ne eri keinot, jotka vaikuttavat erilaisiin kohderyhmiin ja saatujen tietojen avulla miettiä, miten metsänhoitoyhdistysten viestintää tulisi kehittää. Tutkimus toteutettiin haastattelututkimuksena ja työn ensisijainen aineisto oli kerätty haastattelumateriaali. Tutkimusta varten haastateltiin sekä metsänomistajia että metsänhoitoyhdistyksen toimihenkilöitä neljästä metsänhoitoyhdistyksestä. Tutkimuksen neljästä metsänhoitoyhdistyksestä haastateltiin jokaisesta 4–5 metsänomistajaa. Haastateltavat metsänomistajat valittiin sen perusteella, että he edustivat mahdollisimman erilaisia metsänomistajia. Joukossa oli nuoria, vanhoja, miehiä ja naisia, etämetsänmetsänomistajia ja lähellä tilaa asuvia sekä metsänomistajia eri puolilta Suomea. Toimihenkilöistä haasteltiin toiminnanjohtaja ja viestinnästä vastaava työntekijä, jos yhdistyksessä oli sellainen nimetty. Metsänomistajahaastattelut toteutettiin ryhmähaastatteluina ja toimihenkilöt haastateltiin yksittäin. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituina haastatteluina ja menetelmänä oli laadullinen tutkimusmenetelmä focus group -ryhmähaastattelu. Tutkimukseni mukaan paras keino metsänomistajien tavoittamiseen on henkilökohtainen ja kontakti. Metsänomistajan henkilökohtaisella metsäneuvojalla on myös suuri vaikutus siihen, kuinka tyytyväinen metsänomistaja on metsänhoitoyhdistyksen palveluihin. Tärkeää on, että metsänomistajan yhteydenottoon vastataan kohtuullisessa ajassa, parin päivän kuluessa. Viestintäkanavista erityisesti henkilökohtaiset neuvontapalvelut ja yhdistysten lehdet saivat kiitosta. Yhdistysten lehdet metsänomistajat kokevat tärkeäksi viestintäkanavaksi ikäryhmästä, sukupuolesta, asuinpaikasta ja metsätilan sijainnista riippumatta. Pääsääntöisesti metsänomistajat ovat tyytyväisiä metsänhoitoyhdistysten viestintään ja markkinointiin. Uudet metsänomistajat ja etämetsänomistajat tekevät poikkeuksen tähän; heidät tulisi huomioida yhdistysten viestinnässä aikaisempaa paremmin. Myös yhtymien osakkaat tulisi huomioida nykyistä paremmin. Tällä hetkellä vain yhdistyksen yhteyshenkilöön ollaan yhteydessä yhdistyksessä, ja yhtymän muut jäsenet saattavat kokea jäävänsä tiedosta paitsi. Tutkimukseni mukaan nykyiset, olemassa olevat kanavat riittävät metsänomistajien tavoittamiseen. Oleellista on, että metsänomistajalle menee tietoa säännöllisesti, viestintään käytetään useaa kanavaa ja metsänomistajan yhteydenottoihin reagoidaan kohtuullisessa ajassa. On kuitenkin syytä muistaa, että se, mikä nyt toimii hyvin, ei välttämättä viestinnässä ja markkinoinnissa toimi enää ollenkaan niin hyvin esimerkiksi viiden vuoden päästä. Siihen vaikuttavat paitsi muutokset media-alalla myös metsänomistajakunnan rakennemuutos.
  • Sotunde, Sobowale Adedapo (Helsingin yliopisto, 2016)
    In meeting the crop water needs in the arid and semi-arid regions, alternative source of water must be explored, like the harvesting of dew and fog. To estimate the quantity of potential harvestable water in semi-arid Nigeria, a 3-hourly meteorological data from 8 weathers stations across the semi-arid region of Nigeria were analysed. The data; from January to December 2009; was retrieved in June 2015 from the European Center for Medium range Weather Forecasting (ECMWF) database, by the Finnish Meteorological Institute (FMI). The available data includes the wind speed (WS) and direction, air temperature, and the relative humidity (RH). From the available data, the following needed parameters to calculate the potential water harvestable in each area were first calculated; the air saturated vapour pressure, air vapour pressure, absolute humidity, and finally the potential water harvestable through air humidity over 3hours (WH3). Only the RH ≥69% were used in calculating the WH3, at lower values water harvesting isn’t possible. Also, only the WS ≤2 was used, at higher values of WS, evaporation occurs. All the areas showed the possibility of harvesting water from dew and fog. The possibility was however higher during the wet season both in quantity and in frequency in all the areas considered than in the dry season.
  • Ilomäki, Miika Valtteri (Helsingin yliopisto, 2016)
    Ubiquitin is an important modifier in eukaryotic cells through many effects on the targeted protein. Ubiquitination is a reaction cascade, catalyzed by E1 – E2 and finally E3 enzyme which completes the ubiquitination. In this study preselected 61 RING type ubiquitin E3 proteins of Arabidopsis thaliana were classified, grouped and analysed to characterize what kind of domains and groups were included. Proteins which contain a RING domain, can either ubiquitinate substrates independently or function as part of a multi-subunit complex. RING E3s are known to act as a molecular adaptors for the E2s and the substrates. It is the E3 ligase that is responsible for selecting the target protein for ubiquitination and later for degradation in proteasome in to peptides. The same preselected 61 genes were also researched from the Betula pendula Roth genome. Web Apollo database was used to annotate genes from the recently sequenced silver birch genome. As a result 32 gene homologs that included RING domain were identified in silver birch.
  • Huittinen, Topias (Helsingin yliopisto, 2016)
    Typpi on kasvien tärkein ravinne ja kasvinviljelyssä usein kasvua rajoittava tekijä. Kasvukauden aikaisella typpilannoituksella pyritään turvaamaan kasvuston typen saanti parhaan mahdollisen sadon saavuttamiseksi. Kasvuolosuhteet aiheuttavat haasteita lannoitukselle, koska kasvuston kunto ja typentarve saattaa vaihdella runsaasti jopa lohkon sisällä. Väärällä lannoitusmäärällä ei välttämättä saavuteta kasvuston satopotentiaalia, tai tuhlataan lannoitetta. Tutkimuksessa vertailtiin Suomen, Saksan ja Ruotsin syysvehnälohkojen (Triticum aestivum L.) vaihtelevuutta toisiinsa. Tarkoituksena oli selvittää, onko lisätyppilannoituksen avuksi kehitetyn Yara N-Sensorin käytölle paremmat perusteet Suomessa kuin Saksassa tai Ruotsissa. Tutkimus toteutettiin yhteistyössä Yara Suomi Oy:n kanssa. Aineisto, jonka pohjalta tutkimus toteutettiin, oli viljelijöiden Yara N-Sensorin avulla tekemiä karttoja lohkojen biomassa ja typpilannoitussuosituksista. Tutkimuksen hypoteesina oli, että Suomessa erityisesti pieni lohkokoko aiheuttaa vaihtelua vehnäkasvustoihin. Tutkimuksessa vertailtiin eri maiden karttoja. Tulosten perusteella todettiin, että pienillä alle 10 hehtaarin lohkoilla hajonta vähenee lohkokoon kasvaessa. Tulosten perusteella ei kuitenkaan yksiselitteisesti pystytty vahvistamaan ennen työn aloittamista asetettua hypoteesia, vaikka Ruotsin ja Saksan suuret lannoitusmäärät kuitenkin voivat vähentää Yara N-Sensorin avulla saavutettavia hyötyjä.
  • Puhakainen, Kai (Helsingin yliopisto, 2016)
    Bakteereita ja eukaryootteja esiintyy erittäin runsaasti jätevedessä, jossa ne voivat muodostaa fyysisiä vuorovaikutuksia toistensa kanssa. Fyysisiä vuorovaikutuksia bakteerien ja eukaryoottien välille voi muodostua symbioosien tai saalis-saalistaja suhteen välityksellä. Bakteerit ja eukaryootit osallistuvat myös jäteveden puhdistusprosesseihin, joten näillä molemmilla on iso merkitys puhdistusprosessissa. EpicPCR-menetelmän avulla voidaan tutkia isoja mikrobipopulaatioita sekvensoimalla genomin alueita suuresta määrästä yksittäisiä soluja. Aiemmin menetelmää on käytetty selvittämään sulfaatin pelkistämiseen osallistuvien bakteerien fylogeneettista diversiteettiä järven sedimenteissä. Tämän työn tarkoituksena oli tutkia bakteerien ja eukaryoottien fyysisiä vuorovaikutuksia jätevedessä käyttäen apuna epicPCR-menetelmää. Tutkimuksessa yhdistettiin tiiviissä fyysisessä yhteydessä olleen bakteerin 16S rRNA- ja eukaryootin 18S rRNA -geeni. Samalla selvitettiin miten epicPCR-menetelmä soveltuu käytettäväksi kahden fylogeneettisen 16S rRNA- ja 18S rRNA -geenin yhdistämiseen ja miten jätevesi soveltuu näytteeksi. Tulosten perusteella pohdittiin millaisia voisivat olla bakteerien ja eukaryoottien fyysiset vuorovaikutukset ja mitä ne merkitsevät kummallekin osapuolelle. Fyysisiä yhteisvaikutuksia tutkittiin käyttämällä yksinkertaiseen teknologiaan perustuvaa epicPCR-menetelmää ja sekvensointi suoritettiin Illumina MiSeq -menetelmällä. Sekvenssien käsittely ja analyysi tehtiin käyttäen Unixin Bash -komentorivikieltä ja R-ohjelmointikieltä CSC:n Taito-laskentaklusterilla käyttäen apuna Qiime-työkalupakettia. Tulosten perusteella bakteerien ja eukaryoottien välillä havaittiin fyysisiä yhteyksiä, jotka jakaantuivat kahdella eri tavalla. Jätevedestä löytyi eukaryoottiryhmiä, jotka muodostivat yhteyden useamman bakteeriryhmän kanssa ja eukaryoottiryhmiä, jotka muodostivat yhteyden vain tietyn bakteeriryhmän kanssa. Saalistukseen pystyvät eukaryoottiryhmät muodostivat yhteyksiä useamman bakteeriryhmän kanssa kuten myös määrällisesti enemmän kuin fotosynteettiset eukaryoottiryhmät.
  • Niemi, Anna-Elina (Helsingin yliopisto, 2016)
    Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää hedelmät- ja vihannekset tuoteryhmän strategista merkitystä yksityisen sektorin ostavalle HoReCa-organisaatiolle, sekä selvittää tuoteryhmän toimitusketjun hallinnassa ja hankinnassa vaikuttavia tekijöitä. Tutkimuksen teoriaosuus rakentuu pitkälti toimitusketjun hallinnan, sekä sen alailmiönäkin nähtävän strategisen hankinnan teorioiden ympärille. Teoria käsittelee myös Suomen elintarvikeketjua, sekä pilaantuvien ja herkästi pilaantuvien elintarvikkeiden toimitusketjun hallintaa. Tutkimuksen empiirinen osuus koostui yhdeksästä tutkimushaastattelusta, jotka suoritettiin keväällä 2015. Tutkimukseen haastateltiin Uudenmaan yksityisen HoReCa-sektorin ruokaravintola- ja henkilöstöravintolayrityksiä, joilla oli merkittäviä hankintavolyymejä ja ammattimaista hankintatoimintaa. Tutkimusote oli kvalitatiivinen ja haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina. Haastatteluista saatu aineisto analysoitiin teemoittelun ja sisällönanalyysin avulla. Tutkimuksen teorian mukaan strategisesti merkittävällä tuoteryhmällä on suuri vaikutus yrityksen kannattavuuteen, asiakastarpeiden täyttämiseen ja kilpailuetuun. Tällöin myös hankinta on kriittisempää ja sen toimittajamarkkinoihin saattaa liittyä epävarmuutta. Teorian mukaan tavarantoimittajasuhteet ovat yrityksen menestykselle olennaisia toimitusketjujen ja –verkostojen kilpaillessa keskenään modernissa toimintaympäristössä. Yhteistyö rajatun toimittajajoukon kanssa on nähty yhtenä keinona saavuttaa kilpailuetua, minkä vuoksi toimittajavalinnat ovat yritykselle tärkeitä päätöksiä. Tutkimuksen mukaan hedelmät ja vihannekset tuoteryhmä voidaan nähdä yksityiselle sektorille strategisesti merkittävänä tuoteryhmänä, sillä se on volyymiltaan suuri, sen rooli raaka-ainepohjassa on kasvava, ja sen hankintaan liittyy epävarmuustekijöitä. Pilaantuvien ja herkästi pilaantuvien maatalous- ja elintarviketuotteiden toimitusketjuille tyypilliset haasteet liittyen pitkälti satokausivaihteluihin, nousivat esiin tässäkin tutkimuksessa. Saatavuuden, kustannustason ja raaka-aineiden laadun takaaminen korostuivat yritysten hankinnan tavoitteina. Nämä tekijät lisäsivät tuoteryhmän hankinnan haastavuutta ja hallittavuutta muihin tuoteryhmiin verrattuna. Toimittajasuhteet olivat tutkimuksen mukaan yhteistyökeskeisiä ja kumppanuusmaisia, mikä tukee näkemystä hankinnan strategisuudesta. Lisäksi avaintoimittajien määrä oli rajattu. Nämä tekijät olivat linjassa aiemman teorian kanssa. Kumppanitoimittajilta odotettiin yhteistyökykyä, win-win asennetta ja tahtoa toiminnan kehittämiseen.
  • Saarela, Olli (Helsingin yliopisto, 2016)
    Perunan Y-virus (PVY) kuuluu potyviruksiin, joka on suurin kasvivirusten suku. PVY on yksi taloudellisesti tärkeimpiä koisokasvien (Solanaceae) taudinaiheuttajia. Perunalla PVY on tärkeä ongelma varsinkin siemenperunaviljelyssä. Perunan lisäksi PVY on ongelma myös tomaatin ja paprikan viljelyssä. Jotkin PVY-rodut aiheuttavat perunan mukuloissa nekroosioireita (PTNRD), jotka pilaavat mukuloiden käyttöarvon kokonaan. Tässä tutkimuksessa oli tarkoitus tutkia usean rekombinantin PVY-kannan kykyä infektoida näitä kolmea koisokasveihin kuuluvaa kasvilajia. Tarkoitus oli selvittää eri rekombinanttien kyky infektoida kasveja systeemisesti ja niiden mahdollisesti muodostamat PTNRD-oireet perunan mukuloissa. Tarkoitus oli myös selvittää, mitkä alueet tai aminohapot HCpro-proteiinissa vaikuttivat viruksen infektiokykyyn tässä tapauksessa. Tämä tehtiin vertailemalla rekombinanttien ja villityypin virusten genomeita keskenään ja tekemällä päätelmiä koetulosten perusteella. Tarkoitus oli myös selvittää, säilyvätkö rekombinanttien mutaatiot muuttumattomina infektion ajan. Testikasvit tartutettiin hieromalla virusta sisältävää kasvimehua ja hiontajauhetta lehtipinnoille. Kasveja kasvatettiin aluksi kasvatuskammiossa, mutta ne siirrettiin myöhemmin kasvihuoneeseen. Virustartunta testattiin kasveista yhteensä kolme kertaa eri ajankohtina DAS-ELISA –menetelmällä. Mutaatioiden säilymisen testaamiseksi viraalinen RNA eristettiin, monistettiin RT-PCR –menetelmällä ja sekvensoitiin. Suurin osa virusrekombinanteista ei pystynyt infektoimaan kumpaakaan perunalajiketta (’Nicola’ ja ’Annabelle’) systeemisesti. ‘Nicola’ oli hieman alttiimpi, kuin ‘Annabelle’. HCpro-proteiinissa sijaitsevalla Tyr323Phe-mutaatiolla näyttäisi olevan positiivinen vaikutus O5ON-F –rekombinantin kykyyn infektoida ‘Nicolaa’. Mukulaoireita aiheuttivat rekombinantit O5NNO45, N605-F ja O5ON-F, mutta vain ‘Annabellessä’. N605F-rekombinantin Tyr323Phe-mutaation havaittiin säilyneen viruksessa infektion ajan. Tomaatin kohdalla ‘Moneymaker’-lajike oli hieman kestävämpi, kuin ‘Ildi’. Molemmat lajikkeet olivat paljon alttiimpia tutkituille virusrekombinanteille, kuin tutkitut peruna- ja paprikalajikkeet. Tutkitut paprikalajikkeet olivat kestäviä sekä PVYN605:sta, että PVYOUK:ta kohtaan.