Maatalous- metsätieteellinen tiedekunta

 

Recent Submissions

  • Zhang, Yangyang (Helsingin yliopisto, 2017)
    The literature review introduced the chemistry of sterols and presented the sterols found in microalgae, and placed emphasis on the analytical methods used for studying sterols in microalgae. A brief discussion about application of microalgae-derived sterols was also included. The aim of this work was to learn about the sterol compositions in microalgae: Euglena gracilis and Selenastrum sp.. The common analytical methods of sterols are not suitable when applied to microalgae. Traditional alkaline hydrolysis may lead to an underestimation of total sterol content, because it cannot break acetal bond in steryl glycoside (SG). Additional acid hydrolysis for determining SG may lead to isomerization or decomposition of Δ7-sterols, which are the main sterols in green algae. A combination of alkaline hydrolysis and enzymatic hydrolysis was performed in this study. Firstly, sterol contents were determined using two methods: direct saponification and accelerated solvent extraction followed by saponification. Secondly, sterol classes: free sterol (FS), steryl ester (SE), and SG were determined by fractionation using solid phase extraction, followed by alkaline hydrolysis (FS and SE) and enzymatic hydrolysis (SG). Sterols were quantified using an internal standard and determined by GC-FID as their trimethylsilyl ether derivatives and identified by GC-MS. Euglena gracilis contained three major sterols: ergosterol and corbisterol, and Selenastrum sp. contained Δ7-ergosterol, chondrillasterol, and Δ7-chondrillasterol. Sterol contents ranged from 0.68-3.24 mg/g dry matter in Euglena gracilis, of which ergosterol constituted 68-93%. Sterol content in Selenastrum sp. was > 9 mg/g dry matter, with 36% Δ7-ergosterol, 12% chondrillasterol, and 52% Δ7-chondrillasterol. Comparison between the two extraction methods showed that ASE had a lower sterol yield than direct saponification. In E. gracilis, SE compromised 20-24%, FS 60-65%, and SG 11-12%. In Selenastrum, SE compromised only 1%, FS 74%, and SG 25%. The findings suggested that data on sterol composition ought to be viewed with caution. Underestimation of total sterol content may result from missing remarkable amounts of SG in certain microalgae species.
  • Väisänen, Ville (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää kuluttajien elintarvikkeiden verkko-ostamiseen vaikuttavia tekijöitä, sekä niitä tekijöitä, jotka vaikuttavat tai voisivat vaikuttaa verkkokaupan valintaan tavanomaisen verkkoruokakaupan ja sen hybridimallin välillä. Lisäksi tutkimuksessa pyrittiin selvittämään millaisia käytännöllisiä ja hedonisia hyötyjä kuluttajat liittävät tavanomaisessa ruokakaupassa ja verkkoruokakaupassa asioimiseen. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena ja tutkimusmenetelmänä käytetiin teemahaastattelua. Teemahaastattelun teemat muodostettiin tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen pohjalta. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostui kuluttajan päätöksentekoprosessille, jonka eri osa-alueita täydennettiin elintarvikkeiden verkko-ostamiseen sekä kaupan valintaan liittyvällä tieteellisellä kirjallisuudella. Tutkimuksen aineisto kerättiin haastattelemalla yhtätoista (11) suomalaista pääkaupunkiseudulla asuvaa kuluttajaa. Iältään osallistujat olivat 26-31-vuotiaita. Haastateltavat rekrytoitiin haastatteluihin tutkijan lähipiiristä. Tutkimuksessa ilmeni haastateltavien omaavan erilaisia huolenaiheita elintarvikkeiden verkko-ostamista kohtaan, kuten toimitusaikoihin, toimitusmaksuun tai tuotteiden laadun varmistamiseen liittyen. Keskeisimmät elintarvikkeiden verkkokaupan hyödyt liittyivät tavanomaiseen ostamiseen kuuluvan ajankäytön ja vaivan välttämiseen. Tutkimuksen mukaan haastateltavat voisivat käyttää elintarvikkeiden verkkokauppaa enemmissä määrin erilaisten tilannetekijöiden tai olosuhteiden muutoksien ilmaantuessa. Tilannetekijät liittyivät erilaisiin tapahtumiin, joita varten tehdyt ruokaostokset vaativat tavallista enemmän aikaa ja vaivaa. Olosuhteiden muutokset liittyivät selkeästi vastaajien vapaa-ajan vähenemiseen tai liikuntarajoitteeseen, jolloin tavanomaiseen kauppaan liikkuminen olisi mahdotonta. Tutkimukseen osallistuneet liittivät käytännöllisiä hyötyjä enemmän verkkokauppaan, kuin tavanomaiseen kauppaan. Keskeisimmiksi käytännöllisiksi hyödyiksi verkko-ostamisessa nousivat tavanomaiseen kauppaan liittyvät ajan ja vaivan välttäminen. Tavanomainen kauppa aktivoi selkeästi enemmän vastaajien nautinnollisia arvoja verkko-ostamiseen verrattuna. keskeiseksi nautintoa tuovaksi tekijäksi vastaajat kokivat eri tuotteiden ja raaka-aineiden valinnan tavanomaisessa kaupassa.
  • Afrizal (Helsingin yliopisto, 2017)
    Bacteria are dominant members of the human gut microbiota, defined as the complex communities of microorganisms in the intestine which play an important role in regulating the health of their host, including the development of colorectal cancer (CRC). CRC is the fourth leading cancer-related mortality worldwide. Animal models are very useful in CRC research, as they allow studying molecular mechanism underlying the disease. Due to closer similarity to human beings in terms of nutrition and gastrointestinal physiology, pig models are of great value in research when compared with murine models. However, our current knowledge of the pig gut microbiome is still limited and a large number of gut bacterial species are yet to be isolated and characterised. Here, we characterised bacteria isolated from the intestine of wildtype pigs and transgenic APC1311/+ siblings (APC pigs) that develop colonic adenomas. A total of 12 novel bacteria, including 1 member of a potentially novel family, were identified from 256 strains isolated using anaerobic culturing. In addition, five other bacteria with a standing name in the nomenclature but not yet included in the pig collection were added. A draft genome was generated for four of the novel bacteria and thereby the functional potential of strains and compared their similarity. In addition, the morphology, bile salt hydrolase (BSH), 7α-dehydroxylation, carbohydrate fermentation, prevalence and abundance of all strains were analysed. The draft genome analysis confirmed the novel species status of the four bacteria. Furthermore, it also revealed the presence of genes associated with BSH, antibiotic resistance, butyrate production and carbohydrate utilization. Only two of 12 tested bacteria were positive for BSH, while none of the two bacteria selected for fermentation experiments was positive for 7α-dehydroxylation. One isolate of the species Paraclostridium benzoelyticum was found to exhibit significantly higher tolerance to NaCl than the same species described in the literature. In terms of prevalence, almost all of the bacteria (16 of 17) seem to be rare in pig, even though they appeared to be more enriched in the pig intestine when compared with other host species. Interestingly, the majority of positive samples for the bacterium representing the potentially novel family originated from the intestine of elderly human individuals. Overall, we could show that a substantial number of novel bacteria can still be isolated by classical anaerobic culture techniques using multiple rich or selective media. Even though we were able to identify most of the isolated bacteria and performed several assays to describe their properties, additional phylogenetic and taxonomic tests and development of optimal media/conditions for the novel bacteria are required in order to gain a deeper understanding of the role of these bacteria in the intestinal microbial ecosystem.
  • Ervasti, Elisa (Helsingin yliopisto, 2017)
    Small colony variants are exceptional form from the wild type bacteria. Most specific feature for small colony variants is significantly smaller colony that can be 1/10 of the size of the original colony. Other features are slow growth and weakened pigmentation. Small colony variants are usually more resistant to antibiotics. Small colony variants have been discovered for many different species, from which S. aureus is the most investigated one. For Bacillus species small colony variants have been discovered for B. weihenstephanensis, B. licheniformis, B. cereus and B. subtilis -bacteria. B. weihenstephanensis is a spore forming and psychotropic bacteria that has been shown to grow in milk and dominate milks microbiota during long cold storage. B. weihenstephanensis bacteria have also been shown to resist nitrogen flushing that has been investigates to longen milks shelf-life. Purpose of this study was to compare the original strain of B. weihenstephanensis to its small colony variants that were discovered during flushing with nitrogen gas. In this study the original strains growth in different temperatures, utilization of carbohydrates and antibiotic resistance was compared to its small colony variants. In this study multiple strains of B. weihenstephanensis were analyzed, other were the original strains and others their small colony variant. Original strains were flushed in nitrogen gas in 15 °C temperature in milk, to see if small colonies would appear, but no stable small colonies appeared during the treatment. Nitrogen gas flushing inhibited the bacterial growth. Bacterial strains in this thesis grew well in 12, 30 and 37 °C temperature and some strains even grew in 43 °C temperature, but no great difference in bacterial growth between two growth media, UHT -milk and BHI -broth were detected. Differences in carbohydrate metabolism were identified with API 50 CH and microplate PM1 methods. According to ATB VET method there was a difference in antibiotic resistance between original strains and their small colony variants, but no difference was identified with microplate PM15. According to this master thesis there were differences between parental strain and its small colony variant in growth, carbohydrate metabolism and antibiotic resistance. As there phenotypic methods results were not compatible with each other, to confirm the discoveries repeats of these analyses are recommended in addition to genotypic methods.
  • Kekäläinen, Sonja (Helsingin yliopisto, 2017)
    Elintarvikepakkauksen tehtävänä on suojata elintarviketta ja pidentää sen säilyvyyttä. Aktiivisessa elintarvikepakkauksessa pakkaus tai sen komponentit sekä elintarvike ovat vuorovaikutuksissa toistensa kanssa. Polysakkaridiaerogeelit ovat huokoisia ja kevyitä materiaaleja, joista ollaan kehittämässä uusia pakkausmateriaaleja. Polysakkaridiaerogeeleillä on kyky sitoa tai vapauttaa haluttuja yhdisteitä. Ne ovat vedellä tai vesipohjaisella liuoksella paisuneita geelejä ja ovat hydrofiilisiä eli vesihakuisia materiaaleja. Aerogeelit valmistetaan hydrogeeleistä poistamalla geelin nestemäinen osuus, esimerkiksi haihduttamalla vesi pois hydrogeelistä. Heksanaali on aldehydi, jota muodostuu rasvojen hapettumisen yhteydessä. Se on herkästi haihtuva yhdiste, jolla on havaittu olevan voimakkaita antimikrobisia ominaisuuksia patogeenisiä mikro-organismeja vastaan. Heksanaalin käyttömahdollisuuksia elintarvikepakkaussovelluksissa on tutkittu vihannesten ja hedelmien säilyvyyden parantajana. Sen sijaan heksanaalin ja muiden haihtuvien aldehydien tuotosta pakkausmateriaaleissa, saati niiden hyödyntämisestä aerogeeleissä ei ole vielä tutkimustietoa. Erittäin haihtuvien orgaanisten yhdisteiden käyttöä pakkausmateriaalissa rajoittaa haihtuvien yhdisteiden toiminta, joka on melko ohimenevää, ja se vaatisi jatkuvaa aineiden lisäämistä pakkaukseen. Aiheesta tehtyjen esikokeiden perusteella tutkimusaihetta voidaan kuitenkin pitää lupaavana. Työn tavoitteena oli kehittää aerogeelimatriisi heksanaalin tuottamiseksi, jotta tulevaisuudessa menetelmää voitaisiin hyödyntää elintarvikepakkauksissa. Työn kokeellisessa osassa selvitettiin, voidaanko heksanaalia tuottaa polysakkaridiaerogeeleissä auringonkukkaöljystä, entsyymikatalysoidun hapettumisen avulla. Työssä selvitettiin myös valmistusaineiden ja substraattien komponenttisuhteet. Tässä työssä aerogeelit valmistettiin kuusen galaktoglukomannaanista (GGM) pakkaskuivauksen avulla. Heksanaalia muodostui, kun matriisissa oleva lipoksigenaasientsyymi katalysoi hapettumisreaktiota, jonka seurauksena heksanaalia muodostui ja vapautui. Heksanaalin vapautumista aerogeelimatriisista määritettiin kiinteäfaasimikrouuton ja kaasukromatografi-massaspektrometrin (SPME-GC-MS) avulla. Heksanaalin muodostumista ja vapautumista seurattiin säilytyskokeen avulla. GGM-aerogeelejä säilytettiin lämpötiloissa 4 ˚C, 10 ˚C ja 20 ˚C, ilman suhteellisen kosteuden ollessa <10 %, sekä ilman suhteellisissa kosteuksissa <10 %, 54 % ja 76 %, lämpötilan ollessa 20 ˚C. Toistokoe suoritettiin ilman suhteellisen kosteuden ollessa <10 % ja lämpötilassa 20 ˚C. Lipoksigenaasientsyymin määrä säilytyskokeen näytteissä oli 100 yksikköä öljygrammaa kohden ja lipaasientsyymin määrä oli 20 yksikköä öljygrammaa kohden. GGM-aerogeelien heksanaalin muodostumista ja vapautumista seurattiin yhteensä 14 vuorokauden ajan. Heksanaalia muodostui ja vapautui kaikissa tutkituissa olosuhteissa. Säilytyskokeen perusteella voidaan todeta, että ilman suhteellisilla kosteuksilla ei ole juurikaan vaikutusta heksanaalin muodostumiseen ja vapautumiseen, kun taas eri lämpötiloilla vaikutusta oli selkeästi havaittavissa. Lämpötila-säilytyskokeessa heksanaalia vapautui eniten lämpötilassa 20 ˚C. Sen sijaan matalimmissa lämpötiloissa, 4 ˚C ja 10 ˚C, heksanaalia vapautui hieman vähemmän. Tuloksista voidaan päätellä, että heksanaalia muodostui ja vapautui GGM-aerogeeleistä riittävä määrä pidentämään kasvisten säilyvyyttä 14 vuorokauden ajan. Tulevaisuudessa sovellusta voisi tutkia myös käytännössä sijoittamalla auringonkukkaöljyemulsiota sisältävää GGM-aerogeeliä kasvista sisältävään elintarvikepakkaukseen.
  • Hannula, Jenni (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tämän tutkimuksen tavoitteena oli kartuttaa tietoa siitä, mikä on lentoruoan rooli kuluttajien lentomatkan jälkeisessä tyytyväisyydessä. Ruoan merkitystä osana matkustajien lentomatkan jälkeistä tyytyväisyyttä tarkasteltiin suhteessa kuuteen muuhun osa-alueeseen: istuinmukavuus, matkustamohenkilökunta, viihde-, internet- ja lentokenttäpalvelut sekä asiakkaan saama vastine rahalle. Tämän tutkimuksen aineisto koostui 889 lentomatkustaja-arvioinnista, jotka kerättiin internetin www.airlinequality.com –sivustolta. Aineistossa ovat mukana kaikkien niiden lentomatkustajien lentopalautteet, jotka on annettu aikavälillä 1.4–30.4.2017. Tutkimuksen empiirisessä osassa päädyttiin kvantitatiiviseen tutkimusotteeseen tutkimuskysymysten ja tutkimusaineiston laajuuden vuoksi. Tämän lisäksi tutkimuksessa käsitellään tutkimuksen aineistoa laadullisesti esittelemällä poimintoja tutkimuksen kommenteista. Tutkimusaineisto analysoitiin IBM SPSS Statistics 21 –ohjelman avulla. Tilastollisina analyysimenetelminä käytettiin ristiintaulukointia ja binaarista logistista regressioanalyysiä. Tutkimuksen tulosten perusteella lennonaikaisten tarjoilujen ja lentomatkustajan suosittelemisen välillä on merkitsevää yhteyttä. Ruoan ja juoman merkitys ei ollut kuitenkaan korostunut suhteessa istuinmukavuuden, matkustamohenkilökunnan, viihde-, internet- ja lentokenttäpalvelujen suosittelemisen todennäköisyyteen. Ainoastaan asiakkaan kokemus vastineesta rahalleen erosi selkeästi merkitsevyydessä muista osa-alueista. Asiakkaat kokivat sen tärkeäksi tekijäksi. Ruoan ja juoman roolia voidaan pitää kohtalaisen tärkeänä tekijänä lentomatkustajan lennonjälkeisessä tyytyväisyydessä, mutta se ei ole tärkein kriteeri. Tutkimukseen osallistuneista lentomatkustajista 48 % ei maininnut ruokaa arvosteluissaan lainkaan. Ruoan maininneista lentomatkustajista enemmistö kommentoi ruokaa negatiivisesti. Tästä voidaan päätellä, että lennonaikainen ruoka on enemmän hygieniatekijä kuin motivaatiotekijä. Ruoka tyydyttää lentomatkustajan perustarpeita. Ruoan laadun parantaminen ei kuitenkaan välttämättä johda huomattavaan tyytyväisyyden parantamiseen. Jos muut lentomatkustamisen osa-alueet ovat korkealla tasolla, voidaan lentoruoalta hyväksyä alhaisempikin taso.
  • Moreno-Torres, Miguel (Helsingin yliopisto, 2017)
    Over the last century, Europe has suffered intense land degradation due to unsustainable management practices and/or agricultural methods, as well as land-use change. Soil erosion and soil organic carbon (SOC) loss are two important consequences of ecosystem degradation. Agroforestry has shown great potential in rehabilitation of degraded ecosystems while providing a wide range of goods and services. However, the lack of information about the feasible distribution of traditional agroforestry systems outside its current range makes it difficult for land planers and policy makers to take action. For this reason, the objective of this research was to determine where a traditional agroforestry system such as dehesa could be implemented under favorable biophysical conditions within Europe, and where this area overlapped with environmental risk zones. The reference values were extracted from an agroforestry dehesa landscape in Trujillo (Extremadura, Spain), selected within the context of the AGFORWARD project. A similarity evaluation using GIS techniques and the Multi-Criteria Evaluation (MCE) method Weighted Linear Combination (WLC) was undertaken to analyze the data. The area with similarity index (SI) equal or greater than 70% to the reference location (moderately and highly suitable land for dehesas) occupied over 297,786 km2, or 6.1% of the study area, across eight different countries. Moreover, in six of them, dehesas could potentially mitigate soil erosion and/or soil organic carbon loss over 103,842 km2, equivalent to 2.1% of the study area. The dehesa AFS has potential to be expanded within the Mediterranean biogeographic region, among others, countries like Spain, Italy and Greece.
  • Ikonen, Jaakko (Helsingin yliopisto, 2017)
    Poronhoito on perinteinen suomalainen elinkeinonmuoto, jota harjoitetaan Pohjois-Suomessa. Poronhoitoa saa harjoittaa elinkei-nona maantieteellisesti määritetyllä poronhoitoalueella. Poronhoitoalue käsittää 36 % Suomen pinta-alasta. Poronhoito tähtää elinkeinona ennen kaikkea poronlihan tuotantoon ja myyntiin. Poronlihaa tuotetaan vuosittain noin 2 milj. kg ja kokonaislihan-kulutuksesta Suomessa poronlihan osuus on noin 0,7 % per vuosi. Poronlihan tuotannossa erityispiirteenä on sesonkiluonteisuus. Porotaloudessa teurastusaika ajoittuu loppusyksyyn, jolloin valtaosa vuotuisesta lihantuotannosta virtaa markkinoille. Poronhoi-toon elinkeinona kuuluu olennaisena osana myöskin paliskuntajärjestelmä. Poronhoitoalue on jaettu 54 paliskuntaan ja jokainen poromies on oman paliskuntansa osakas. Poronhoitoa harjoitetaan kollektiivisesti osana paliskuntaa. Paliskunta on verotukselli-sesti sekä hallinnollisesti yhtenäinen yksikkö, jota edustaa paliskunnan nimeämä poroisäntä. Tämän tutkielman aiheena on poronlihan tuotantoketju vertikaalisen koordinaation näkökulmasta. Varsinaiset tutkimuskysymyk-set ovat seuraavat: 1. Miten poronlihan tuotantoketju toimii tällä hetkellä? 2. Minkälaisia suhteita poronlihan tuotantoketjun eri toimijoilla on keskenään? Lähestyn tutkimuskysymyksiä tässä tutkielmassa ennen kaikkea vertikaalisen koordinaation sekä SCP-paradigman näkökulmasta. Nämä käsitteet toimivat tutkielmani teoreettisena viitekehyksenä. SCP-paradigmalla voidaan tutkia ja analysoida esimerkiksi toimialan markkinarakennetta. Vertikaalisen koordinaation avulla voidaan tarkastella tuotantoketjun eri tasojen ja toimijoiden välisiä yhteistyösuhteita. Tämä tutkielma on luonteeltaan kvalitatiivinen tapaustutkimus. Tapaustutkimus tarkoittaa tutkimusmenetelmää, jossa tutkimus-kohdetta tarkastellaan tarkoin valitun haastattelujoukon avulla. Tässä tutkielmassa haastateltavien henkilöiden joukko käsittää 15 porotalouden asiantuntijaa poronlihan tuotantoketjun eri tasoilta. Haastattelut on toteutettu puolistrukturoitua mallia hyödyntä-mällä. Haastateltavien henkilöiden joukko on pyritty rakentamaan siten, että henkilöt edustavat tasapuolisesti eri osapuolia poro-taloudesta. Poronlihan tuotantoketju vaikuttaa aineiston perusteella toimivan tällä hetkellä melko hyvin poromiesten näkökulmasta katsot-tuna. Poronlihan kysyntä on varsin hyvää ja tuottajahinta on korkea. Porolihan suoramyynti on myöskin myyntikanavana tällä hetkellä varsin merkittävä. Jalostajien näkökulmasta katsottuna poronlihan niukkuus sekä pitkäaikaisten tuotantosopimusten puute ovat tuotantoketjun nykytoiminnassa haasteena. Poronlihan tuotantomääriä vähentää ennen kaikkea petohävikki sekä luon-nonolosuhteet. Julkinen valta voi esimerkiksi eloporokiintiön sekä suurpetojen kaatolupien avulla vaikuttaa poronlihan tuotanto-määriin. Poronlihan tuotantoketjussa vertikaalinen yhteistyö on merkittävää. Toisaalta poronlihan tuotantoketjut ovat pituudeltaan vaihte-levia ja toimialan kokoon nähden toimijoita tuotantoketjun kaikilla tasoilla on varsin paljon. Horisontaalista yhteistyötä tuotan-toketjun saman tason toimijoiden kesken on varsin vähän. Yhteistyön tiivistäminen ja kehittäminen olisi varsinkin pienten toimi-joiden etu tulevaisuudessa. Porotaloudessa alkutuotanto on säilyttänyt itsenäisyytensä melko hyvin. Vertikaalista integraatiota ei ole aineiston perusteella havaittavissa.
  • Liukkonen, Hilja (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tutkimuksessa tarkastellaan kuluttajien superruokaan liittämiä mielikuvia sekä niiden merkitystä superruuan kulutuksessa. Tutkimuksessa kysytään, miksi kuluttajat ostavat tai eivät osta superruokia sekä millaisia näkemyksiä ja käsityksiä heillä on superruuasta. Teoreettinen viitekehys kiinnittyy aiempaan sosiologisen ruokatutkimukseen, joka tutkii kulttuurin ja ihmisen ruokavalintojen suhdetta. Aineisto koostuu 11 teemahaastattelusta. Tutkimuksessa kerättiin myös visuaalinen aineisto, joka koostui 120 sosiaalisesta mediasta kerätystä kuvasta. Pääpaino analyysissa on haastatteluissa. Visuaalisen aineiston joukosta on valittu kahdeksan kuvaa, joita on käytetty tukena teemahaastatteluissa. Aineistoa on analysoitu teemoittelemalla. Superruuan käsite on vaikea hahmottaa kuluttajille. He liittävät epäselvään käsitteeseen terveyden, hyvinvoinnin sekä luksuskulutuksen piirteitä. Superruuan kulutuspäätöksen kannalta merkityksellisiä ovat ruuasta syntyneet erityisesti terveyteen ja hyvinvointiin liittyvät mielikuvat sekä hintakäsitys. Superruuat koettiin kalliiksi lisätuotteiksi, joiden varaan ei voi rakentaa terveellistä ja monipuolista ruokavaliota. Superruokia ja muita luksusruuiksi luokiteltuja elintarvikkeita kulutetaan ensisijaisesti niiden välittämän viestin vuoksi. Haastateltavat voisivat kuluttaa enemmän superruokia, jos tietäisivät näistä enemmän ja luotettavaa informaatiota olisi helposti saatavilla. Superruuat luokitellaan jonnekin luonnollisesti terveellisten ruokien ja lääkkeiden välimaastoon. Aktiiviset ja kiireiset kuluttajat tuntuvat hakevan nopeaa ja yksinkertaista keinoa hyvinvointinsa edistämiseen syömällä superruokia. Nähtäväksi jää, ovatko superruuat ohimenevä pinnallinen ruokatrendi vai ottavatko kuluttajat superruuat osaksi jokapäiväistä ruokavaliotaan. Kaiken kaikkiaan superruuat ovat aineiston perusteella terveystietoisten ja tiedostavien kuluttajien ”ruokahifistelyä”, jolla he rakentavat identiteettiään ja viestivät muille elämäntyylistään.
  • Kaivola, Laura (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia, miten kotimainen alkuperä vaikuttaa private label -elintarvikkeiden ostopäätökseen kuluttajalla. Lisäksi tutkittiin hinnan merkitystä kotimaista alkuperää olevien private label -elintarvikkeiden ostopäätöksessä ja sitä, mitkä kuluttajan taustatekijät vaikuttavat ostopäätökseen kotimaisissa private label -elintarvikkeissa. Tutkimus on ajankohtainen, sillä kuluttajien arvostus suomalaista ruokaa ja kotimaista elintarviketuotekehitystä kohtaan on kasvanut. Lisäksi private label -tuotteiden kulutuksen on todettu kasvavan talouden matalasuhdanteen ja laman aikana. Tutkimuksen teoriaosuus koostuu seuraavista teemoista, joita lähestyttiin aiempien tutkimusten ja kirjallisuuden avulla: private label -tuotteet, ruoan alkuperä ja kotimaisuus, sekä ruoan valinta ja asenteiden vaikutus ruoan valintaan. Tutkimuksen empiirinen osuus on tehty kvantitatiivisella eli määrällisellä tutkimusotteella, joka mahdollisti suuremman otoksen tutkimisen. Tämän tutkimuksen perusjoukkona ovat kaikki kotitaloudet. Tutkimuksen aineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella. Kyselylomake muodostettiin tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen pohjalta. Kyselyyn saatiin 170 vastausta, joista kaikki voitiin hyväksyä tutkimukseen. Vastausten analysoinnissa käytettiin pääkomponenttianalyysiä, korrelaatioita ja varianssianalyysiä. Lisäksi tutkimuksen kuvailevia tuloksia esitettiin frekvenssien ja suhteellisten frekvenssien avulla. Tutkielman keskeisin havainto oli se, että kotimaisen alkuperän vaikutus private label -tuotteiden ostopäätöksessä on vähäinen. Kotimaista alkuperää suosiville kuluttajille laatu on tuotteen hintaa tärkeämpi kriteeri elintarvikkeen ostopäätöksessä. Private label -tuotteiden laadun koettiin vaihtelevan eri tuoteryhmien välillä. Hinta on merkittävässä asemassa kuluttajalle private label -tuotteiden ostopäätöksessä, ja hinta/laatu -suhde on suurin private label -tuotteiden ostopäätökseen vaikuttava tekijä. Laadun merkitys jää varsin pieneksi, ja siitä ollaan valmiita tinkimään. Kuluttajien taustatekijöistä iän ja asuinalueen havaittiin vaikuttavan kotimaisten private label -tuotteiden ostopäätökseen.
  • Karim, Md Rezaul (Helsingin yliopisto, 2017)
    Peat lands are net sinks of carbon (C) and a net source of carbon dioxide (CO2) emissions owing to drainage during the growing season. The surface peat layer can be lost because of aerobic decomposition (oxidation) after drainage resulting in emissions of CO2. One way to reduce these emissions is to keep the water table at a high level as much as possible. The resulting anoxic conditions reduce the decomposition of organic matter and hence CO2 emissions. In the current Finnish agri-environmental scheme, the farmers may receive subsidies for controlled drainage on peatlands, and a raised ground water level through controlled drainage could be used as a greenhouse gas mitigation measure. This study reports the carbon balance of drained peatland under controlled drainage during the growing season in Mouhijärvi, Southwestern Finland. The CO2 fluxes measured with a transparent chamber method were divided into gross primary productivity (GPP) and ecosystem respiration (ER) for modelling based on environmental factors (light and temperature) and canopy reflectance (leaf area index, LAI). The GPP model estimates the effect of light and vegetation status, whereas the ER model captures the share of foliar biomass-dependent respiration and the ground water table. The sum of the study period (June–August 2016) GPP varied from -1301 to -670 g C m-2, ER from 632 to 1029 g C m-2 and net ecosystem exchange (NEE) from -322 to 68.5 g C m-2. NEE indicated a net sink of C in all plots except one with poor crop growth. The net ecosystem carbon balance (as the sum of NEE and carbon export as grains), indicated a net source of carbon in both plots with controlled drainage and a net sink in conventionally drained plots during the cultivation period. The greatest sink reported either as NEE or with the harvest included was the wettest plot, indicating that cereal production is possible in wetter than normal conditions.
  • Veskimäe, Hele-Mai (Helsingin yliopisto, 2017)
    Jogurtin valmistuksessa ultrasuodatus (UF) on mahdollinen vaihtoehto maitojauhe- tai maitoproteiinilisäykselle. Tutkielman kirjallisuusosiossa perehdyttiin maidon ultrasuodatusprosessiin ja jogurtin proteiinipitoisuuden nostamisen eri vaihtoehtoihin. Kokeellisessa tutkimuksessa pyrittiin selvittämään, voidaanko jogurtin proteiinipitoisuutta säädellä hallitusti hyödyntämällä valmistuksessa ultrasuodatettua maitoa. Kiinnostuksen kohteena oli se, että aiheuttaako maitoproteiinijauheen korvaaminen ultrasuodatetulla maidolla muutoksia jogurtin laadussa. Kokeellisen tutkimuksen aikana valmistettiin rasvattoman maidon ultrasuodatuksella saaduista retentaatista ja permeaatista rasvatonta ja 2 % rasvaa sisältäviä sekoitejogurtteja. Jogurtit valmistettiin eri proteiinipitoisuuksilla niin, että ne vastasivat konsentraatiokertoimia 0,9, 1,1, 1,2, 1,4 ja 1,6. Näiden lisäksi valmistettiin vertailutuote, jossa tarvittava maitoproteiinipitoisuus saavutettiin lisäämällä rasvatonta maitoproteiinijauheetta. Jogurttimaidot fermentoitiin kolmen kaupallisen hapatteen, A1, A2 ja A3, avulla. Näytteet valmistettiin kahtena tutkimussarjana. Ensimmäisessä sarjassa jogurtit valmistettiin kolmella eri proteiinipitoisuudella (konsentraatiokertoimilla 1,1, 1,2, 1,4) ja toisessa sarjaan lisättiin 0,9 sekä 1,6 konsentraatiokertoimet. Valmistetuista jogurteista mitattiin synereesi, pH-arvo ja konsistenssi vuorokauden, 1 viikon ja 2 viikon kylmäsäilytyksen (6 °C) aikana. Näytteitä seurattiin myös aistinvaraisesti ja toiseen tutkimusvaiheeseen sisältyi tuotteiden fermentointiaikainen pH-arvon seuranta. Maitoproteiinijauhelisäyksellä valmistettu ja samalla proteiinipitoisuudella ultrasuodatuksen jakeista valmistettu jogurtti eivät eronneet merkittävästi aistinvaraisessa arvostelussa. Jogurttimassojen laktoosipitoisuudessa ennen fermentointia esiintyi eroja niin, että maitojauhelisäyksellä valmistetussa jogurttimaidossa oli enemmän laktoosia kuin jakeista valmistetuissa jogurttimassoissa. Niin rasvattomien kuin 2 % rasvaa sisältävien jogurttinäytteiden kohdalla nopeiten fermentoitui kaikilla kolmella hapatteella maitojauhelisäyksellä valmistettu massa. Korkeammalla proteiinipitoisuudella olevat massat (konsentraatiokertoimilla 1,4 ja 1,6) saavuttivat tavoite pH-arvon 5 ja 5,5 tunnissa. Kylmävarastoinnin aikaisen heran erottumisen mittauksista havaittiin, että niin rasvattoman kuin 2 % rasvaa sisältävän jogurttimassan 4 (konsentraatiokerroin 1,4) heran erottuminen oli pienintä verrattuna muihin massoihin kaikilla kolmella hapatteella valmistetuissa jogurteissa. Sama massa erottui myös jogurttien konsistenssimittauksissa.
  • Jämsen, Juho (Helsingin yliopisto, 2017)
    Suomessa uhanalaisiksi luokitellaan kasvilajit, jotka ovat vaarassa kadota maastamme. Pienen populaatiokokonsa vuoksi uhanalaisilla lajeilla esiintyy tyypillisesti varsin vähän geneettistä vaihtelua, mikä altistaa ne erilaisille uhkatekijöille. Eräs näistä on sisäsiitos-depressio, jonka aiheuttajia ovat kasviin haitallisesti vaikuttavat resessiiviset geenit. Lisäksi kapea perimä heikentää kasvilajien sopeutumiskykyä ja voi vaikeuttaa pölytyksen onnistumista ristipölytteisillä lajeilla. Uhanalaisten kasvien käytöstä viheralalla voi olla luonnonpopulaatioille sekä hyötyä, että haittaa riippuen osin viljelykannan alkuperästä. Geenivirta mahdollisesti hyvin kaukaista alkuperää olevasta viljelypopulaatiosta luonnonpopulaatioon voi johtaa ympäristöönsä huonosti sopeutuneisiin jälkeläisiin. Toisaalta vierasperäisestä viljelykan-nasta leviävät geenit lisäävät luonnonpopulaation geneettistä monimuotoisuutta. Erittäin uhanalaisella vanakeltolla (Crepis praemorsa) on Suomessa tiettävästi vain kaksi pientä populaatiota. Niiden tuottamien siementen itävyyttä testattiin ja verrattiin Virosta tuotuihin vanakelton siemeniin. Laji on Virossa yleinen joten näitä kahta alkuperää vertailemalla oletettiin selviävän onko lajin suomalaisilla populaatioilla siementen itävyyteen vaikuttavaa sisäsiitosdepressiota. Tällaisesta ei löytynyt merkkejä vaan siementen itävyys oli molemmilla alkuperillä lähes täydellistä ja taimien varhais-kehitys normaalia. Vanakelton suomalaiset populaatiot eivät tämän tutkimuksen perusteella kärsi ainakaan siementen laatuun tai taimien kehityksen alkuvaiheisiin vaikuttavasta sisäsiitos-depressiosta. Tämä ei kuitenkaan sulje pois sisäsiitosdepression ilmenemistä muissa kehitysvaiheissa.
  • Pesonen, Matti (Helsingin yliopisto, 2017)
    Puuston ennakkotiedon tarkkuuden parantaminen mahdollistaa paremman puunhankinnan suunnittelun, varannon hallinnan sekä kustannusten minimoinnin. Runkolukusarjatasoinen metsävaratieto on muodostumassa puuston keskitunnusten lisäksi yhdeksi keskeiseksi selittäjäksi kuviotasolla puuston koosta, tiheydestä sekä jakaumasta. Metsäkeskuksen tarjoaman hilatiedon sekä Luonnonvarakeskuksen kehittämien Motti-mallien avulla voidaan 16 x 16 metrin hilaruudulle tuottaa teoreettiset runkolukusarjat. Runkolukusarjat tuotetaan ratkaisemalla kahden parametrin Weibull-jakauma hyödyntäen parametrin palautusmenetelmää. Hilan pienipiirteisyyden vuoksi on mahdollista tuottaa otostyyppisiä inventointitapoja tarkempaa ennakkotietoa puuston koosta ja muodostaa monitahoisempia jakaumia, jotka ottavat huomioon kuvion puuston sisäisen vaihtelun. Tarkastelussa hilatiedon ja Motti-mallin pohjalta tuotetun puujoukon tarkkuutta verrattiin päätehakkuilta kerättyyn hakkuukoneiden tuotantotietoon. Tutkimusala käsitti 150 päätehakkuu- sekä 15 ylispuun poistokuviota, joiden pinta-ala oli vähintään 0,5 hehtaaria. Tuotantotiedon pölkyistä muodostettiin kokonaiset rungot runkokäyräsovitteen avulla, jonka jälkeen rungot sekä runkokäyräsovitteesta että hilatiedosta simuloitiin katkontasimulaattorissa. Runkolukusarjoja analysoitiin K-S testin ja virheindeksin avulla. Kuvioiden keskitunnuksia pohjapinta-ala, runkoluku, keskipituus ja keskiläpimitta verrattiin ja lopuksi katkottujen puutavaralajien tilavuuksia ja runkojen määrää tutkittiin harhan ja keskineliövirheen neliöjuuren (RMSE) avulla. Tuloksissa K-S testin läpäisi 124 kappaletta 150 päätehakkuukuviosta. Hehtaarikohtaisten puustotunnusten G, N. DG, HG ja V harha 0 %, -14 %, 5 %, 3 % ja 0 % sekä RMSE 18 %, 34 %, 10 %, 5 % ja 17 %. Katkottujen puutavaralajien kokonaistilavuuden harha ja RMSE olivat 1,5 % sekä 16,3 %. Puulajeille mänty, kuusi sekä lehtipuu katkonnan tilavuuksien harhat olivat -72,5 %, 11,5 % ja 2,1 % sekä RMSE 154,5 %, 28,0 %, 50,1 %. Tukki- ja kuitupuiden keskijäreyksien harhat olivat 5,9 % ja 3,9 % sekä RMSE 14,0 % ja 10,6 %. Tulosten suurin virhetekijä oli hilatieto. Tarkkuus korreloi parhaiten kuviokoon sekä puuston tasaikäisyyden kanssa.
  • Fant, Petra (Helsingin yliopisto, 2017)
    The aim of this master’s thesis was to investigate the potential of reducing enteric methane production from dairy cows by replacing barley grain with oat grain on a grass silage-based diet. The effects of grain species on in vitro methane production, digestibility, pH and volatile fatty acid (VFA) production pattern were investigated and a regression analysis was performed to entangle possible methane mitigating mechanisms of oats. The study was conducted in the laboratory at the Department of Agricultural Research for Northern Sweden in the autumn of 2016. An in vitro gas production system was applied, consisting of 16 diets with two replicates, four blanks and three runs, each with a three-day incubation time. The feed material consisted of eight varieties of barley, eight varieties of oats and timothy silage incubated at a grain/silage ratio of 1:1 on a dry matter basis. Rumen fluid was collected from two cannulated Nordic Red dairy cows after morning feeding. Gas sampling was performed at 2, 4, 8, 12, 24, 32 and 48 hours of incubation, meanwhile VFA-sampling, pH-measurements and sampling of incubation residues were performed at 48 hours. Methane production was estimated as predicted in vivo methane production and stoichiometrically predicted methane production. The in vitro digestibility was determined as true dry matter digestibility (TDMD). Content of indigestible neutral detergent fiber (iNDF) was determined by applying a 12-day in situ incubation in two Ayrshire dairy cows. Oats had a higher content of crude protein, neutral detergent fiber (NDF), iNDF and fat compared to barley, whereas barley had a higher content of starch. Replacing barley with oats decreased predicted in vivo methane production by 9% and stoichiometrically predicted methane production by 11%. Variety within grain was not found to have any significant effect on methane production. True DM digestibility and total VFA production were lower in oat-based diets compared to barley-based diets. No significant differences were observed between the diets considering VFA molar proportions. The pH was lower in barley-based diets compared to oat-based diets. True DM digestibility was the best predictor of methane production. Among grain composition parameters, iNDF content was the best predictor of methane production, followed by NDF. Crude fat content also predicted methane production relatively well. Based on the results of this experiment, it can be concluded that replacing barley grain with oat grain in the diet of dairy cows has a potential to lower methane production predicted in vitro. Furthermore, the methane mitigating effect observed in this experiment is at least partly due to the higher fat content and lower digestibility of oats compared to barley.