Maatalous-metsätieteellinen tiedekunta

 

Uusimmat julkaisut

  • Laine, Maria (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tiivistelmä Kasvillisuus vaikuttaa voimakkaasti ekosysteemin toimintaan veden ja energianvaihdon kautta. Koska hiilen dynamiikan ja muiden ilmastoon liittyvien prosessien tiedetään vaihtelevan suuresti suon eri kasvillisuustyyppien välillä, on ratkaisevan tärkeää tietää eri kasvillisuustyyppien suon sisäinen alueellinen jakauma. Muutosten, kuten ilmaston muutoksen vaikutusten, ennustaminen eliöyhteisön kokoonpanoon ja ekosysteemin dynamiikkaan edellyttää parempaa ymmärrystä nykyisen kasvillisuuden rakenteesta ja fenologiasta. Kasvillisuuden seuraaminen ja aineiston kerääminen maasto-olosuhteissa on työlästä, siksi on tärkeää selvittää menetelmiä, joilla kasviyhteisöjen rakenteet saataisiin kuvattua hyödyntämällä kaukokartoitustekniikkaa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää Sodankylässä sijaitsevan aapasuon, Halssiaavan kasvillisuus ja lehtialaindeksi niin funktionaalisten tyyppien, kasvillisuuden koostumukseen perustuvien kasviyhteisöjen, kuin ekosysteemin tasolla. Lehtialaindeksi on muuttuja, joka selittää hyvin suon tuotantoa. Alueellisen vaihtelun lisäksi lehtialaindeksi vaihtelee kasvukauden aikana, ja tämä vaihtelu eroaa kasviyhteisöittäin. Kasvillisuuden alueellinen vaihtelu ekosysteemitasolla saadaan kuvattua erittäin korkean resoluution kaukokartoituskuvilla, joiden spatiaalinen tarkkuus on riittävä. Suon kenttäkerroksen kasvillisuuden fenologian kehitystä seurattiin kasvukaudella 2016, 3.6.–14.9. välisenä aikana seuranta-aloilta viikoittain. Nämä seuranta-alat perustettiin eri suotyypeille ravinteisuuden ja kosteuden perusteella. Aloilta arvioitiin kasvilajien peittävyys ja laskettiin putkilokasvien lehtialaindeksi. Eri putkilokasvilajien lehtialaindeksin kehitystä kasvukauden aikana seurattiin kasvillisuuden toiminnallisissa ryhmissä. Lisäksi suon kasviyhteisöt luokiteltiin lajistoaineiston perusteella kaksisuuntaisella (TWINSPAN) indikaattorianalyysillä eri kasviyhteisötyyppeihin. Seuranta-alojen lisäksi perustettiin näytealoja tukipisteille suon maanpeiteluokitusta varten. Tukipisteiltä kuvailtiin kasvillisuus ja kasvupaikka. Maanpeiteluokittelu tehtiin käyttämällä objektiperustaista menetelmää ja luokittelun pohjana käytettiin eri kaukokartoitusaineistoja. Perustuen kasvillisuuden rakenteeseen, kasvillisuus Halssiaavalla luokiteltiin kymmeneen eri kasviyhteisötyyppiin. Kasviyhteisöjen lehtialaindeksi eli yhteyttämispinta-ala saavutti huippunsa heinäkuun keskivaiheilla. Kaikki putkilokasvit osoittivat selvää kasvukauden aikaista dynamiikkaa, mutta kasvukauden huippu vaihteli toiminnallisten ryhmien välillä. Halssiaavan maanpeiteluokittelun kokonaistarkkuus kaukokartoitusaineiston perusteella oli noin 70 % maastossa tehtyyn luokitteluun verrattuna, josta rimpien osuus oli 57.6 %, välipintojen 20.3 % ja jänteiden 22.2 %. Kenttäkerroksen putkilokasvien lehtialaindeksi oli kasvukauden huipussa 15.7. suurin välipinnoilla 0.92, seuraavaksi suurin jänteillä 0.88 ja pienin rimpipinnoilla 0.61. Tämän työn tulosten avulla voidaan arvioida suon lehtialaindeksi eri ajanhetkinä.
  • Heikkilä, Anssi (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, voidaanko osakekurssien vuotuisilla hinnanmuutoksilla selittää peltojen vuotuista hintavaihtelua. Lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin, voidaanko tutkimusaineiston peltojen hintavaihtelua selittää muilla aikaisempien esikuvatutkimusten selittävillä tekijöillä, kuten peltokiinteistöjen koolla, sijainnilla ja EU-ajalla. Tutkimusaineistona käytettiin vapailla markkinoilla tehtyjen, yli kahden hehtaarin lisäpeltokiinteistökauppojen vuotuisia keskiarvohintoja vuosien 1991–2016 välisenä aikana. Tutkimuksessa tarkasteltiin osakemarkkinoiden yhteyttä peltojen hehtaarihintojen muutoksiin, jolloin peltojen keskimääräisistä kauppahinnoista johdettiin vuotuiset hinnanmuutosprosentit alueittain ja pinta-alaluokittain. Tämän muutoksen jälkeen lopullinen paneeliaineisto käsitti 416 havaintoa. Tutkielman teoriaosassa käsiteltiin aikaisempia tutkimuksia peltokiinteistöjen hinnoitteluun vaikuttavista tekijöistä. Lisäksi tutkielman teoriaosassa esiteltiin aikaisempia tutkimuksia osakekurssien ja taloussuhdanteiden vaikutuksista muiden kiinteistöjen markkinoihin. Näiden ohella teoriaosassa selvitettiin peltokiinteistö- ja osakemarkkinoiden teoreettisia lainalaisuuksia, joiden pohjalle teoriat nojautuvat. Tutkielmassa nämä tutkimussuunnat muodostivat teoreettisen viitekehyksen, jonka avulla tutkielmassa jäsennettiin tutkimusongelmaa eli peltokiinteistöjen ja osakekurssien välistä korrelaatiota. Tutkimuksen aiheen tekee mielenkiintoiseksi se, että aikaisemmin on varsin runsaasti tutkittu peltojen hintavaihtelua selittäviä tekijöitä, mutta aikaisemmissa tutkimuksissa on jäänyt paljon myös selittämätöntä hintavaihtelua. Lisäksi useissa tutkimuksissa on havaittu, että peltokiinteistöjen hintakehitystä selittää usein myös makrotaloudelliset tekijät, kuten korkotaso ja bruttokansantuote. Toisaalta rahoitusalan tutkimuksissa on käsitelty erityisesti liikekiinteistömarkkinoiden ja osakekurssien välistä korrelaatiota. Sen sijaan peltokiinteistöjen ja maatalousmaan korrelaatiota osakekurssien välisiin muutoksiin ei ole juuri tutkittu. Toisen ulottuvuuden aiheeseen tekee se, että erityisesti Yhdysvalloissa maatalouteen ja peltokiinteistöihin sijoittaminen nähdään yhä mielenkiintoisemmaksi hajautuselementiksi osakkeiden ja joukkovelkakirjojen ohella. Tämän tutkimuksen keskeisenä tavoitteena oli yhdistää aikaisemmat peltojen hintavaihtelututkimukset sekä muiden kiinteistöjen kohdalla tutkittu portfolioteorian mukainen hintakorrelaatioilmiö. Peltojen hintojen nousun esiintymisen testaaminen perustui tutkimuksessa peltojen hintamuutosten mallintamiseen ennen ja jälkeen EU-ajan sekä Studentin t-testiin. Osakemarkkinoiden yhteyden testaaminen peltojen hintatasoon toteutettiin usean muuttujan regressiomallilla, jossa jatkuvat muuttujat kuvasivat muutoksia ja muutosten lineaarista yhteyttä. Regressiomallissa osakeindeksien lisäksi käytettiin useita eri referenssimuuttujia. Tutkimuksessa havaittiin, että peltokiinteistöjen hintataso on noussut merkittävästi EU-ajan jälkeen. Tutkimuksen regressioanalyysillä havaittiin, että peltokiinteistöjen hintojen nousulla ja molemmilla tutkimuksen päämuuttujilla eli OMXHCAP- ja S&P500- osakeindekseillä on ollut negatiivinen korrelaatio. Tutkimuksen tuloksia tulkittaessa tulee huomioida tulosten herkkyys valituille osakeindekseille, koska referenssimuuttuja OMXH-indeksi johti myös negatiiviseen korrelaatioon, mutta tilastollinen merkitsevyys ei toteutunut. Tämän havainnon vuoksi jatkotutkimuksen voisi toteuttaa samasta aiheesta laajemmalla peltokauppa- ja osakemarkkina-aineistolla. Referenssimuuttujista myös peltojen sijainnilla havaittiin olevan yhteys peltokiinteistöjen hintanousun voimakkuuteen.
  • Mattila, Kaarle (Helsingin yliopisto, 2018)
    Metsien kiertoajan muuttaminen on yksi Kyoton Artiklan 3.4 mukainen metsien hiilinielua lisäävä toimenpide. Kustannustehokkaiden keinojen löytäminen ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi on ilmasto- ja ympäristöpolitiikan näkökulmasta tärkeää. Tässä tutkimuksessa selvitettiin, miten kiertoajan pidentäminen ja hiilensidonta vaikuttavat metsänkasvatuksen kannattavuuteen. Metsänomistajan taloudellista optimikasvatusta verrattiin kiertoajaltaan 10 ja 20 vuotta pidempiin kiertoaikoihin niin, että niillä saavutetusta hiilensidonnan lisistä maksettiin korvausta. Metsänomistajalle aiheutuvia kustannuksia hiilensidonnasta selvitettiin ja vertailtiin saataviin tuottoihin. Tutkimuksen metsikkökoealoiksi valittiin 5 männikköä ja 5 kuusikkoa Itä-Suomesta, ja niiden kehitystä simuloitiin Motti-metsikkösimulaattorin avulla. Tutkimuksen tuloksista kävi ilmi, että metsät sitoivat enemmän hiiltä pidemmillä kiertoajoilla, mutta hidastuvasti. Kiertoajan pidentämisestä aiheutuvat hiilidioksiditonnin yksikkökustannukset olivat välillä 2,3 – 18,1 (€/tCO2) kuusille, ja 0,2 – 15,9 männyille. Hiilensidonta oli kuitenkin keskimäärin voimakkaampaa ja kustannustehokkaampaa kuusikoissa kuin männiköissä. Metsänomistajan tulojen nettonykyarvot kasvoivat lähes jokaisessa tapauksessa, joka osoittaa että hiilensidonta metsien kiertoaikoja pidentämällä on kustannustehokasta oikeissa olosuhteissa. Hiilinielukaupan keskeneräisyys on esteenä kaupalliselle metsien hiilinielukaupalle. Vastaisuudessa tarvitaan lisätutkimuksia sille, miten nämä ja toimintamallit saadaan täytäntöön ja uusia kehitettyä.
  • Rinta-Piirto, Jenni (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkielman tavoitteena on selvittää maitotilojen kannattavuus suuren investoinnin jälkeen. Tutkimus on OP-Ryhmän toimeksianto. Maatalouden rakennemuutos vaikuttaa voimakkaasti tilakokoon ja tilamäärään. Pienet tilat lopettavat ja tuotantoa jatkavat tilat ovat suurempia kuin aikaisemmin. Tuotannon laajentaminen tarkoittaa suuria investointeja rakennuksiin, eläimiin, viljelyalaan sekä koneisiin ja laitteisiin. Investoinnit vaikuttavat tilojen talouteen. Tilat tarvitsevat paljon vierasta pääomaa investointien rahoittamiseen. Rahoittajien täytyy analysoida tarkasti tiloja niistä kerätyn taloudellisen information avulla, jotta voidaan varmistua investointien rahoittamiskelpoisuudesta. Rahoittaja seuraa tarkasti tilan talouden kehittymistä myös investoinnin toteuttamisen jälkeen, jotta mahdolliset ongelmat havaitaan ajoissa. Tutkimusaineisto koostuu 127 maitotilasta, jotka ovat investoineet vuosina 2010 – 2014. Tiloista on kerätty oikaistut tuloslaskelmat, jotka ulottuvat enintään kolmen vuoden päähän ennen investointia sekä enintään kolme vuotta investointivuoden jälkeen. Taloudellista tilaa analysoitiin kannattavuuden sekä rahoittajan tunnuslukujen avulla. Tilat jaettiin kannattavuuden mukaan kolmeen ryhmään. Hyvän käyttökatteen omaavien tilojen tilanne oli hyvällä tasolla jo ennen investointia. Käyttökate jopa hieman parani investointivuoden jälkeen. Tuotot riittivät menojen kattamiseen, mutta liiketulos oli negatiivinen. Eli rahoituskulut sekä verot olivat suuria. Myös tyydyttävillä tiloilla käyttökate oli riittävällä tasolla, mutta liiketulos laski parhaiden tilojen ryhmää enemmän. Nettotulosprosentti nousi investointivuoden jälkeen. Heikosti kannattaneiden tilojen käyttökate heikkeni investointivuonna, mutta nousi parhaiten kannattaneiden tilojen tasolle kolmantena investoinnin jälkeisenä vuonna. Tässä ryhmässä liiketulosprosentti laski eniten ja nettotulos oli negatiivinen lähes jakson alusta saakka. Jaottelussa tuli esiin selkeitä eroja. Kaikilla tiloilla käyttökateprosentti oli hyvällä tasolla, eli tuloilla saatiin katettua tuotantotoiminnasta aiheutuneet menot. Osa tiloista ei saanut katettua rahoituskuluja sekä veroja. Tutkimuksessa erottautui selkeästi hyvin kannattaneet tilat, joiden talous oli kunnossa jo ennen investointia. Investointi ei vaikuttanut negatiivisesti tilojen talouteen. Heikosti kannattavien maitotilojen talous oli heikolla tasolla jo ennen investointia. Suuri investointi ei parantanut tilojen taloutta, vaan heikensi sitä entisestään.
  • Kurttila, Krista (Helsingin yliopisto, 2018)
    Maisterintutkielman kirjallisuuskatsauksessa perehdyttiin ekstruusioprosessiin, proteiinipitoisten ekstrudaattien valmistamiseen, ekstrudaattien ominaisuuksiin ja ekstruusiolla valmistettujen snack-tuotteiden tulevaisuuden näkymiin. Kokeellisen osion tavoitteena oli tutkia broilerinlihan ja ekstruusioparametrien vaikutusta ekstrudaattien rakenteeseen. Muuttujina käytettiin prosessoitavan jauheseoksen lihapitoisuutta, massan vesipitoisuutta ja ekstruuderin kuudennen lohkon ja suuttimen lämpötilaa. Vastemuuttujina olivat ekstrudaattien kovuus, ekspansioindeksi (SEI) ja vesipitoisuus sekä ekstruuderin ruuvien vääntömomentti ja ekstruusiomassan paine suulakkeella. Tutkimuksessa käytettiin CCF-muunnettua Box-Behnkenin koeasetelmaa. Asetelma sisälsi yhteensä 21 koetta, joissa prosessoitavan jauheseoksen lihapitoisuus oli 10, 20 tai 30 %, massan vesipitoisuus oli 16, 18 tai 20 % ja ekstruuderin kuudennen lohkon ja suuttimen lämpötila oli 110, 130 tai 150 °C. Ekstruuderin ruuvien pyörimisnopeus oli 400 rpm ja massan syöttönopeus oli 68 g/min. Tuloksia analysoitiin Matlab R2017b -ohjelmalla Partial least squares regression (PLSR)- ja Multiple linear regression (MLR) -analyyseillä. Ekstrudaateille suoritettiin myös aistinvaraista havainnointia. Regressioanalyysin tulosten pohjalta ruuvien vääntömomentti pieneni tilastollisesti merkitsevästi prosessoitavan jauheseoksen lihapitoisuuden kasvaessa. Suulakkeen paine taas pieneni tilastollisesti merkitsevästi massan vesipitoisuuden, ekstruuderin kuudennen lohkon ja suuttimen lämpötilan tai jauheseoksen lihapitoisuuden kasvaessa. Valmistettujen ekstrudaattien vesipitoisuus suureni tilastollisesti merkitsevästi ekstruuderin kuudennen lohkon ja suuttimen lämpötilan tai prosessoitavan massan vesipitoisuuden kasvaessa. Prosessoitavan jauheseoksen lihapitoisuuden kasvaessa ekstrudaattien kovuus taas suureni ja ekspansioindeksi pieneni tilastollisesti merkitsevästi. Keittoekstruusiolla valmistettiin onnistuneesti broilerinlihaa sisältäviä ekstrudaatteja, joiden rakenteessa havaittiin eroja prosessiparametrien muuttamisen myötä.
  • Huang, Qiuchen (Helsingin yliopisto, 2018)
    It’s urgent to increase per capita food production to meet the increasing population and its high demand while maintaining environmental stability. Aim to have higher yields as well as reduce harm to the environment, the most difficult problem is how to improve the nutrient use efficiency of plants. Thus using recycling fertilizers is more important in the agriculture practices, it can result in a long-term benefit of plants and environment. In order to explore the impacts of recycling fertilizers on grain yield and on fertilizer nitrogen use efficiency (NUE), an experiment was laid out with the randomized design with 4 replicates of 6 treatments. The objectives were: (1) to test a range of organic fertilizers in arable crop production, especially to find possible differences in nitrogen productivity (2) to find possible differences in nitrogen uptake and in uptake efficiency by rye between variable organic fertilizers and between organic and mineral fertilizers. In the experiment, biogas residual, chemical fertilization, vermicompost, meat and bone meal, sewage sludge compost and unfertilized control were compared. The rates of N application, as kg N/ha varied from one fertilizer to another. This thesis studied impacts on field rye (Secale cereale). There were significant improvements (p < 0.05) in SPAD value, N yield in biomass, total above-ground biomass, and grain yield with the application of the fertilizers, compared with non-fertilized plots. Especially biogas residual, sewage sludge compost and chemical fertilizers were effective. The highest, 33% nitrogen use efficiency was achieved with chemical fertilizer, while sewage sludge compost was the best among organic fertilizers. Recycling fertilizers can produce as high yields of rye as mineral fertilizers, with equal fertilizer nitrogen use efficiency. The critical factor for high yield is the amount of total nitrogen applied, and plant availability of the nitrogen and various organic fertilizers vary in NUE.
  • Herrala, Antti (Helsingin yliopisto, 2018)
    Asiakaskokemukset ovat viime vuosina nousseet monien eri toimialojen yrityksissä yhdeksi yritysten tärkeimmäksi prioriteetiksi ja digitaalisen muutoksen pääajuriksi. Tämän tutkimuksen tavoitteena olikin selvittää, millä tavalla asiakaskokemuksiin pyritään erityisesti digitaalisten teknologioiden avulla vaikuttamaan suomalaisissa elintarvikepalvelualan yrityksissä. Pääkysymykseen liittyy vahvasti se, millaisena asiakaskokemusten merkitys ja rooli yrityksen menestyksen kannalta ylipäätään nähdään. Aihetta käsiteltiin erityisesti digitaalisen elintarvikekaupan näkökulmasta, koska digitalisaatio muuttaa nopealla tahdilla monien eri toimialojen toimintatapoja. Tutkimuksen teoriaosuus koostuu yrityksen näkökulmasta kolmesta oleellista asiasta: asiakaskokemusten johtamisesta, jonka yhtenä osana on palvelumuotoilu, asiakaskokemusten muodostumisesta sekä asiakasarvon muodostumisesta. Digitalisaatio vaikuttaa omalta osaltaan kaikkiin näihin asioihin esimerkiksi uusien digitaalisesti toimivien palvelujen sekä digitaalisten vuorovaikutustapojen kautta. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena teemahaastatteluilla. Tutkimukseen haastateltiin kahdeksaa henkilöä kuudesta suomalaisesta elintarvikepalvelualan yrityksestä. Haastateltavat yritykset olivat elintarvikkeita tai valmiita ruokakasseja eri tavoin joko fyysisen ruokakaupan tai verkkokaupan kautta myyviä toimijoita. Tutkimustulosten perusteella asiakaskokemukset ovat yrityksen menestyksen kannalta erittäin isossa roolissa, sillä parhaan asiakaskokemuksen nähtiin määrittävän parhaiten menestyvän yrityksen. Asiakaskokemuksen johtamisessa tärkeiksi asioiksi nousivat asiakaspolkujen ja kosketuspisteiden suunnittelu sekä yrityksen työntekijöihin liittyvät asiat, kuten kommunikointi ja työviihtyvyys. Erityisesti pienet haastatellut yritykset kokivat digitalisaation tuomat mahdollisuudet erittäin isoiksi, koska digitalisaatio oli mahdollistanut niiden olemassaolon uusien palvelu- ja markkinakanavien kautta. Digitaalisia teknologioita hyödynnettiin asiakaskokemuksiin vaikuttamisessa monissa eri kosketuspisteissä, kuten ostosten tekemisessä, asiakaspalautteiden keräämisessä, asiakaskokemusten mittaamisessa sekä asiakasarvon luonnin tukemisessa sosiaalisen median avulla. Erityisesti tiedon ja vuorovaikutustapojen lisääminen asiakkaille olivat keinoja, joilla yritykset pyrkivät parantamaan asiakaskokemuksia. Digitalisaation nähtiin vaikuttavan asiakaskokemuksiin tulevaisuudessa vielä merkittävästi suuremmin kuin tällä hetkellä. Mahdollisuuksia nähtiin esimerkiksi keinoissa vaikuttaa asiakaskokemuksiin ennen ostoa ja oston jälkeen, yritysten vahvemmassa läsnäolossa asiakkaan elämässä sekä palvelun ja markkinoinnin personoinnissa.
  • Niemi, Reija (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkielmani tarkastelee naisten näkemyksiä ulkonäöstä sekä maksullisiin kunto- ja laihdutusvalmennuksiin osallistumisesta. Teoreettinen viitekehys rakentuu kulutuskulttuurin, ruumiintutkimuksen ja identiteettiin liittyvien teorioiden näkökulmaan. Postmoderni kulutuskulttuuri näkee kehon välttämättömänä osana kulutuksen olemusta ja tärkeänä identiteettin muokkaajana. Oma ulkonäkö on päättymätön projekti, jota muokataan vastaamaan kulloinkin vallalla olevia käsityksiä kauniista ulkonäöstä. Tutkimukseni aineisto koostuu kahdeksasta kaupalliseen kunto- ja laihdutusvalmennukseen osallistuneen naisen teemahaastattelusta. Iältään vastaajat olivat 32‒37-vuotiaita. Haastatteluaineistoa olen analysoinnut laadullisen sisällönanalyysin ja teemoittelun avulla. Tutkimukseni mukaan moni nainen kokee tyytymättömyyttä vartaloonsa ja ulkonäköönsä. Enemmistö kokee painetta olla hoikempi ja kiinteämpi, mutta myös liiallinen laihuus aiheuttaa tyytymättömyyttä. Ulkonäkö koetaan tärkeäksi, koska se viestii tärkeitä ominaisuuksia kantajansa elämäntyylistä, hyvinvoinnista ja henkisistä ominaisuuksista. Hoikka ja lihaksikas ulkomuoto liitetään positiivisiin ominaisuuksiin, kuten menestymiseen työelämässä, arvostukseen, itsekuriin ja terveyteen. Ulkonäköön liittyvien paineiden ja tyytymättömyyden syynä nähdään median ja mainonnan esittämät mallit, jotka luovat kuvaa hoikasta ja urheilullisesta ihannevartalosta. Vaikka haastatteluissa nousi esiin myös pehmeämmät terveyteen liityvät arvot, yllättävää on se, kuinka syvälle hoikkuuden normi on juurtunut käsityksiimme. Kunto- ja laihdutusvalmennuksiin osallistumisten taustalla vaikuttavat ulkonäköön sekä terveyteen ja hyvinvointiin liittyvät tekijät. Valmennuksista haetaan apua ja tukea laihduttamiseen ja kuntoiluun. Valmennukset toimivat tukena myös kokonaisvaltaisissa elämäntapamuutoksissa, jotka tähtäävät fyysisen hyvinvoinnin lisäksi myös henkiseen hyvinvointiin ja jaksamiseen. Valmennukset koetaan hyödyllisinä niiden avulla saavutettujen tulosten sekä niiden opettamien ravintoon ja kuntoiluun liittyvien tietojen ansiosta. Tärkeäksi tekijäksi nousi myös ryhmävalmennuksista saatava ryhmän tuki ja kannustus.
  • Resler, Megan (Helsingin yliopisto, 2018)
    Recent trends in urbanization have contributed to re-defining urban demand and rural supply across the global agricultural landscape. These dynamic interactions occur within both formal agricultural economies, as well as within informal networks of non-commodity exchange. This research identifies on-the-ground systems of non-commodity exchange practiced in urban agroecology, and explores the implications of these systems of exchange upon the demand for changes in the ways humans relate to food, and the governing structures determining their distribution. Framed by the exploration of urban agroecology as a science, practice and social movement, this research probes exchange pathways across two city-sponsored urban agriculture networks: The P-Patch Community Gardening Program in Seattle, United States and the Allotment Gardens of Helsinki, Finland. As both garden networks are embedded within each city’s respective development plan, these sites offer the distinct benefit of probing civic responsibility and active engagement within civic agriculture outside of the discourse of food production for self as a political act. I employ an interdisciplinary approach to this research methodology which draws from the disciplines of planning, human geography, sociology, and agroecology. Data was collected and analyzed utilizing qualitative methods including semi-structured interview and ethnographic photography. I argue that the identification of these non-commodity exchange systems, and the fragmented urban place-based knowledge pockets from which they emerged, can be utilized to derive principals useful in the design and management of sustainable urban agroecosystems.
  • Sauru, Miska (Helsingin yliopisto, 2018)
    Sustainable living, housing, and urbanization are essential themes in Finland and globally. The aim of this study is to determine what is sustainable living in Finland at present and what will it look like towards 2030. The sustainable living concept is evaluated from the perspective of the usage of wood and forest resources in housing in Finland at present and towards 2030 by employing Living Lab approach in data gathering. Living Lab methodology is a relatively new way to collect data and it has not been utilized earlier in the context of wood building and lifestyles. Due to that, the second object of the study is to examine how the Living Lab method works as a data collection instrument and what are the strengths and weaknesses of this method. As a methodological approach of this study, qualitative focus groups discussions were implemented and the data gathering was made two times on sequential years. First time in November-December 2015 and the second time in November-December 2016. According to the results, at present, there are conflicting characteristics in implementing human centered, social centered and nature centered values in life, which towards 2030 may be less controversial as a result of new solutions in infrastructures and wood-based innovations. Fulfillment of sustainable living concept may provide new avenues for innovations and improve quality of life. One interesting detail in the results is that in the discussions concerning sustainable living 2030, rural living gained almost no attention. However, the results of the research show that most important themes of sustainable living in Finland towards 2030 were sustainable construction, renewable energy, urban planning, food cultivation, education, and transportation.
  • Roiniala, Tia (Helsingin yliopisto, 2018)
    Maisterintutkielman kirjallisuuskatsauksessa perehdyttiin härkäpavun ominaisuuksiin ja proteiinijauheiden valmistusmenetelmiin. Kokeellisen osion tavoitteena oli eristää härkäpapuproteiinia ja vertailla konsentrointimenetelmän vaikutusta sumutuskuivatun härkäpapuproteiini-isolaatin ominaisuuksiin ja proteiinin saantoon. Proteiini eristettiin härkäpapujauhosta veteen uuttamalla. Uuttoliuokset konsentroitiin kahdessa erässä, ultrasuodattamalla ja saostamalla, jonka jälkeen konsentroidut liuokset sumutuskuivattiin. Kuivatuista härkäpapuproteiinijauheista tutkittiin vesi- ja proteiinipitoisuudet, partikkelikoko, väri ja funktionaalisista ominaisuuksista proteiinien liukoisuus ja vaahdonmuodostuskyky. Lisäksi laskettiin proteiinisaanto prosessin eri vaiheissa. Ultrasuodatetun härkäpapuproteiinijauheen proteiinipitoisuudeksi saatiin 82 % (märkäpaino), kun taas saostetun proteiinijauheen proteiinipitoisuus oli 94 %. Vesipitoisuudet samassa järjestyksessä 5 % ja 7 %. Ultrasuodattamalla konsentroitu jauhe oli väriltään vaaleampaa ja keltaisempaa kuin saostamalla konsentroitu. Partikkelikooissa ei havaittu tilastollisesti merkitseviä eroja. Proteiinit liukenivat heikosti isoelektrisen pisteen alueella (pH 4–5). Saostettu härkäpapuproteiini-isolaatti liukeni ultrasuodatettua isolaattia paremmin happamassa pH:ssa. Emäksisessä pH:ssa liukoisuus erot tasoittuivat. Ultrasuodatettu härkäpapuproteiini-isolaatti muodosti tehokkaammin ja pysyvämpiä vaahtoja kuin saostettu isolaatti tai härkäpapujauho. Koko prosessin proteiinisaanto jäi matalaksi. Ultrasuodatetulla erällä alkuperäisestä proteiinista saatiin talteen 19,8 %, kun saostetulla saanto jäi 6,7 %:iin. Tulosten perusteella proteiinin eristys onnistui hyvin ja saatiin aikaan härkäpapuproteiini-isolaatteja, proteiinipitoisuuksien noustessa yli 80 %:iin. Konsentroinnilla voidaan vaikuttaa isolaatin proteiini- ja vesipitoisuuteen, väriin ja funktionaalisiin ominaisuuksiin. Menetelmän valintaan vaikuttaa proteiini-isolaatin käyttökohde ja sen vaatimat ominaisuudet. Konsentrointi- ja kuivausmenetelmät vaativat kuitenkin edelleen optimointia, jotta proteiinin saantoa saataisiin nostettua.
  • Lindqvist, Riku (Helsingin yliopisto, 2018)
    Ympäristörikollisuus on 2000- luvulla noussut ihmisten tietoisuuteen suurien ympäristörikostapausten uutisoinnin kautta. Ympäristörikosten taustalla on usein taloudelliset säästöt ja Suomessa ympäristörikokset luokitellaan osaksi talousrikollisuutta. Tutkielman tavoitteena on tarkastella, miten kannattavaa Suomessa ympäristörikollisuus on ja kuinka paljon ympäristörikollisuus aiheuttaa yhteiskunnalle hyvinvointitappiota, sekä miten ympäristörikollisuuteen voidaan tehokkaimmin puuttua. Tutkielmassa tarkastellaan taloustieteellisestä näkökulmasta ympäristörikollisuutta kahdeksan ympäristörikostapauksen tietojen perusteella. Arviointi tehdään pääsääntöisesti taloustieteilijä Gary S. Beckerin teoreettisen viitekehyksen kautta. Becker on tarkastellut rikollisuutta ja rangaistuksen merkitystä rikollisuuteen julkaisussa ”Crime and Punishment”. Gary Beckerin julkaisua optimaalisesta rangaistuksesta rikokseen on pidetty taloustieteellisen lähestymistavan alkuna rikoksen ja rangaistuksen näkökulmasta. Ympäristörikollisuutta on arvion mukaan Suomessa paljon enemmän kuin mitä viranomaisten tietoon tulee. Vuosina 2011- 2015 poliisille ilmoitettujen ympäristörikosten määrä oli reilu 600 kappaletta vuosittain. Näistä vaan osa johtaa syyteharkintaan, joista vain osa tuomitaan. Rikostorjuntajärjestelmä tuottaa merkittäviä kustannuksia yhteiskunnalle. Tutkielman tulokset osoittavat, että ympäristörikollisuus aiheuttaa hyvinvointitappiota yhteiskunnalle. Hyvinvointitappioon voidaan vaikuttaa nostamalla rikoksen kiinnijäämisriskiä tai rikoksesta annettua rangaistusta. Vallitseva rangaistuskäytäntö matalalla kiinnijäämisriskillä ja pienillä rangaistuksilla eivät luo tarpeeksi suurta pelotevaikutusta ympäristörikosten tekijöihin. Yhteiskunnallisesti tulee pohtia tapaa, jolla rikollisuuteen voidaan puuttua tehokkaimmin. Kiinnijäämisriskin nostaminen voi olla kallis ratkaisu yhteiskunnalle. Rangaistukseen vaikuttaminen voi olla kustannustehokkaampaa, mutta toisaalta pelko rangaistuksista voi nostaa laillisesti toimivien yritysten kustannuksia. Oikean yhdistelmän löytäminen rangaistuksien ja kiinnijäämisriskin osalta on yhteiskunnallisesti suuri haaste rikostorjunnassa.
  • Montonen, Jonna (Helsingin yliopisto, 2018)
    Maisterintutkielman teoriaosuudessa perehdyttiin sisäiseen viestintään sekä sitoutumiseen, sekä todistettiin teorian pohjalta, että sisäisellä viestinnällä on vaikutus henkilöstön sitoutumiseen. Myös muita sitoutumiseen liittyviä tekijöitä sivutaan, mutta työ on rajattu käsittelemään sisäistä viestintää. Tutkimuskysymyksiksi valikoituivat: Miten hyvin sisäinen viestintä toimii, miten sisäistä viestintää voidaan kehittää ja miten sitoutuneita työntekijät ovat työhön ja organisaatioon? Näihin kysymyksiin pyrittiin löytämään vastaus kyselytutkimuksen avulla. Kysely toteutettiin HKScanin valmisruokaosastolla. Tutkimuksen tuloksia analysoitiin SPSSohjelmiston avulla. Tutkimuksen vastaukset olivat yleisesti suhteellisen positiivisia sekä kysymyksiin sisäisestä viestinnästä että kysymyksiin sitoutumisesta. Suurimpina ongelmina esiin nousi esimiehen liian vähäinen läsnäolo, viestinnän hitaus, poikkeustilanteiden huono kommunikointi sekä kommunikointi vuoronvaihdon yhteydessä. Lisäksi esiin nousi eriarvoinen kohtelu sekä töiden epätasainen jakautuminen. Tutkimuksen avoimiin kysymyksiin saatiin paljon kehitysehdotuksia. Tärkeimpinä esiin nousi päivän agendan nostaminen infotaululle, vastaanottoajat esimiehille sekä keskittyminen viestinnän kehittämiseen. Lähes kaikista tutkimuksessa nousseista ongelmista voi yhteiseksi tekijäksi nähdä tuotannon esimiehen liian vähäisen ajan. Mikäli esimiehillä olisi enemmän aikaa olla läsnä, he ehtisivät tutustua työntekijöihin ja paneutua ongelmakohtien parantamiseen. Tutkimuksen vastausprosentti jäi toivottua alhaisemmaksi, joten tutkimuksen tulosta ei voida pitää täysin luotettavana. Uhkana on, että juuri sitoutuneimmat työntekijät ovat vastanneet kyselyyn ja vähiten sitoutuneet henkilöt ovat jättäneet kokonaan vastaamatta. Tutkimus toteutettiin vain pienellä otannalla yhdelle osastolle, joten tutkimuksen tulos ei ole yleistettävissä. HKScanilla tutkimuksen tuloksia on käyty tuotannon esimiesten kanssa läpi ja konkreettiset tavat kehittää sisäistä viestintää on päätetty. Näitä kehityksiä on osastolla jo lähdetty tekemään ja lähiaikoina uusi, samanlainen tutkimus tullaan tekemään samalla osastolla. Näin pyritään tietoisesti kehittämään sisäistä viestintää osastolla ja seuraamaan sen kehitystä.
  • Hokkanen, Anu (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkielman kirjallisuuskatsauksessa selvitettiin rukiin tärkeimpiä leivontaominaisuuksia, pakastuksen vaikutuksia leivän laatuun sekä keinoja parantaa pakasteleipien laatua ja säilyvyyttä. Pakkasvarastoinnin aikana pakasteleipien laatu heikkenee leivän sisuksessa tapahtuvan kosteuden siirtymisen takia ja siksi vedensidontakyvyn hallinta on pakasteruisleipien valmistuksessa tärkeää. Kokeellisessa osiossa tavoitteena oli kehittää lisäaineeton pakasteruisleipä, jonka pakkasvarastoinnin aiheuttamat laatuvauriot ja säilyvyyden huononeminen saataisiin mahdollisimman hyvin ehkäistyä. Käytännössä pakasteruisleivän kauppalaatua heikentää sisuksen kovenemisen ja tilavuuden pienenemisen lisäksi kosteuden siirtymisestä ja jään sublimoitumisesta johtuva valkea rengas ruisleivän kuoren alla. Tutkimuksessa ruisleivän vedensidontakykyä pyrittiin parantamaan kolmen tutkimukseen valitun apuaineen; entsyymi-, mallas- ja hydrokolloidituotteen, lisäyksillä. Leivonnoissa valmistettiin yksinkertaisen reseptin mukaan neljä ruistaikinaa, joista kolmeen lisättiin yhtä tutkimukseen valituista apuaineista. Ruisleiville suoritettiin sekä paiston että neljän viikon pakastuksen (-18 °C) jälkeen painojen, tilavuuksien ja kovuuksien mittaukset sekä aistinvaraiset arvioinnit. Tutkimuksen pohjalta pakasteruisleipien laatua ja säilyvyyttä paransi eniten entsyymilisäys, joka mm. kasvatti ruisleipien ominaistilavuutta, happamuutta ja pakastuksen jälkeistä pehmeyttä. Käytetty entsyymi lisäsi kuitenkin merkitsevästi ruisleipien painohäviötä kasvattamalla taikinan löysyyttä. Valitun mallastuotteen käytön ei havaittu parantavan pakasteruisleipien laatua tai säilyvyyttä. Hydrokolloidilisäys puolestaan pienensi painohäviötä, mutta kovetti ruisleipien rakennetta. Voimakkaasti vettä sitova hydrokolloidi oli ainoa, joka ehkäisi valkean renkaan syntymistä pakasteruisleivissä renkaan muodostumista nopeuttavissa olosuhteissa (2 vko, -10 °C).
  • Puirola, Nadja (Helsingin yliopisto, 2018)
  • Viilo, Tuulikki (Helsingin yliopisto, 2018)
    Siipikarjanlihan kulutus on globaalissa kasvussa. Tällä hetkellä soija on siipikarjan pääasiallinen valkuaisrehu, mutta sen viljelyalan kasvattaminen kuluttaa luonnonvaroja kestämättömällä tavalla. Useiden kotimaisten palkokasvien käyttöä taas rajoittavat niiden sisältämät haitta-aineet. Hyönteisissä on korkea raakavalkuaispitoisuus ja ne ovat siipikarjan luontaista ravintoa. Hyönteisistä tehdyn valkuaisrehun syöttäminen siipikarjalle on toistaiseksi TSE-asetuksen ((EY) N:o 999/2001) nojalla kielletty. Kokeessa tutkittiin jauhopukin toukista (T.molitor) valmistetun rehun vaikutusta broilerien kasvuun ja rehuhyötysuhteeseen. Lisäksi analysoitiin hyönteisrehun näennäinen ohutsuolisulavuutta ja ravintoaineiden pidättymistä. Tutkimus toteutettiin Ross 308 -broilereilla (n=192). Lintuja kasvatettiin lattiahäkeissä 35 päivää, josta kasvatuskokeen osuus oli 21 päivää. Kasvatuskoetta varten linnut jaettiin kolmeen ryhmään, joista kontrolli sai valkuaisrehuna soijarouhetta. Kahdella ryhmällä soijaa korvattiin asteittain toukkarehulla (Ynsect) siten, että hyönteisten osuus oli joko 10 % (ryhmä I) tai 15 % (ryhmä II). Ohutsuolisulavuus ja ravintoaineiden pidättyminen mitattiin merkkiainemenetelmällä (TiO2). Broilerit eivät saaneet rehussaan aminohappotäydennystä. Toukkarehun sisälsi soijaa enemmän raakavalkuaista, raakarasvaa ja raakakuitua. Linnut kuitenkin kasvoivat toukkarehulla selvästi kontrollia hitaammin ja syönti oli alhaisempi. Myös rehuhyötysuhde oli paras kontrolliryhmässä (p<0,0001). Ryhmä II lopetettiin ennen sulavuuskoetta heikon kasvun vuoksi (ka 21 pvän punnituksessa 411 g vrt. kontrolli 757 g). Typen ja kuiva-aineen sulavuus oli koeryhmällä alhaisempi (p <0,0001) kuin kontrollilla. Typen sulavuutta heikentää todennäköisesti jauhopukin toukkien sisältämä kitiini. Aminohappojen näennäisessä ohutsuolisulavuudessa ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja. Tutkimuksen perusteella jauhopukin toukat voivat olla potentiaalinen valkuaisrehu siipikarjalle, mutta osuuden tulisi olla selvästi alle 10 %.
  • Kaivola, Ella (Helsingin yliopisto, 2018)
    Puunhankintayritykset haluavat aktivoida asiakkaitaan myymään puuta ja ostamaan metsäpalveluita aiempaa enemmän. Paine puun käytön lisäämiseksi tulee Suomessa teollisuuden lisäksi myös uskosta biotalouden merkitykseen jatkossa. Tämän tutkimuksen päätavoite oli selvittää millaisia monikanava- ja myyntiargumenttiyhdistelmiä puunhankintayrityksen kannattaa käyttää asiakkaidensa aktivoinnissa. Mukautuva, peräkkäisten markkinointiviestien käyttö ja asenteisiin vaikuttavat myyntiargumentit sekä metsänomistajatutkimukset muodostavat taustan tutkimuksen pohjalle. Tämän tutkimuksen koeasetelmassa metsänomistaja-asiakkaita aktivoitiin markkinointikampanjassa kahdella eri kanava- ja myyntiargumenttiyhdistelmällä. Peräkkäisissä yhteydenotoissa käytettiin eri myyntiargumentteja (hyöty ja tunne) uutiskirjemarkkinoinnissa ja soitettiin uutiskirjeiden avanneille asiakkaille hyöty-aiheisia myyntipuheluita. Tutkimusaineistot koostuivat aktivointikampanjan tuloksista ja asiakkaiden tyytyväisyydestä, sekä kohderyhmän taustatekijöistä. Kvantitatiivista aineistoa analysoitiin tilastollisesti SPSS 24.0 -ohjelmalla käyttäen ristiintaulukointia ja Khiin neliö -testiä sekä varianssianalyysiä. Tulokset osoittivat kohonnutta todennäköisyyttä siitä, että hyöty-myyntiargumenttien toisto peräkkäisessä markkinoinnissa aktivoi tehokkaammin asiakkaita tehokkaammin joko jättämään jatkoyhteydenottopyynnön tai päättämään keskustelun nopeammin. Tunne-uutiskirjeen ja hyöty-aiheisen myyntipuhelun yhdistelmän käytöllä havaittiin kohonnut todennäköisyys keskustelujen määrän lisääntymisestä, mutta ei metsään liittyvän jatkoyhteydenottopyynnön tekemisestä. Tässä tutkimuksessa kohderyhmää olivat kaupunkilaismetsänomistajat. Lisäksi selvisi, että isompien metsätilojen omistajat aktivoituivat kampanjassa useammin verrattuna pienien metsätilojen omistajiin. Myyntipuheluista noin joka kolmas tuotti jatkoyhteydenottopyynnön ja tavoitetut metsänomistajat olivat tyytyväisiä kampanjan aktiivisiin yhteydenottoihin. Tutkimuksen tuloksena löydettiin toimintatapaehdotuksia markkinointikampanjoiden suunnitteluun olemassa olevien asiakkaiden aktivoimiseksi.
  • Cai, Yida (Helsingin yliopisto, 2018)
    Bacteriocins are ribosomally synthesized antimicrobial proteins. They can be applied as biopreservatives in food processing for extending the shelf-life of food. Lactic acid bacterium Leuconostoc carnosum 4010 is Generally Recognized As Safe strain, which can be used as a protective culture in meat products. The strain 4010 produces three bacteriocins: leucocins A (LcnA), B (LebB) and C (LecC). For the secretion of bacteriocin out from the cell, bacteria usually use an ABC transporter, which is often dedicated to secrete only one bacteriocin. The leucocin operons in Ln. carnosum 4010 plasmids include genes for only one ABC transporter, namely LecXTS. The fact that Ln. carnosum 4010 produces three bacteriocins but only carries one bacteriocin transporter, raises a question, which leucocin(s) is/are translocated via LecXTS transporter. Therefore, the first aim of this study was to determine which bacteriocin(s) is/are secreted by LecXTS in Ln. carnosum 4010. Ln. carnosum 4010 carries at least two plasmids. Leucocin A gene lcnA is located on the plasmid pLC4010-2, and leucocin B and C with transporter genes (lebB, lecC, lecXTS) are located on the plasmid pLC4010-1. In a previous work, two plasmid cured derivatives of Ln. carnosum 4010 have been made: the plasmid-free strain PCS-10, and the strain PCS-11 carrying only pLC4010-2. Neither of the derivatives secrete bacteriocins. In this study, the idea was to construct five recombinant plasmids containing the pLC4010-1 replication gene repB and a gene for erythromycin resistance ErmR. They were ligated with different sets of leucocin and transporter genes (repB-lebB-lecXTS-lecC-ErmR, repB-lebB-lecXTS-ErmR, repB-lebB-ErmR, repB-lecC-ErmR, and a vector control with only repB-ErmR). The constructs were aimed to be introduced into the two Ln. carnosum 4010 mutant strains PCS-10 and PCS-11. However, after several attempts of electroporation, no colonies were obtained. To acquire a testing plasmid for optimization of transformation, the ligation mixture for the smallest plasmid repB-ErmR was electroporated into another strain, Lactococcus lactis N8. The plasmid repB-ErmR was successfully obtained from Lc. lactis N8. For improving the efficiency of transformation, the plasmid repB-ErmR was isolated from Lc. lactis N8, and the plasmid was used in optimization of electroporation. The copy number of the plasmid was shown to be very low, as only a little amount of plasmid could be isolated from large culture volume. Even with optimized electroporation method, the repB-ErmR could not be electroporated into Ln. carnosum 4010. This indicates that the larger constructions are nearly impossible to be transferred into the strain Ln. carnosum 4010. In conclusion, it was confirmed that the plasmid replication gene repB of Ln. carnosum 4010 is functional in Lc. lactis. Due to the low copy number of the plasmid repB-ErmR, the amount of plasmid was definitely a problem in electroporation. Therefore, for studying the efficiency of electroporation, the plasmid amount needs to be increased. Although the electroporation of repB-ErmR into Lc. lactis was successful, the results from Ln. carnosum electroporation after optimization indicate that the strain Ln. carnosum 4010 is difficult to be transformed.
  • WAN, ZIRAN (Helsingin yliopisto, 2018)
    The objective of this thesis was to compare the effects of thermal modification under saturated steam and flowing steam on the Scots Pine and the Silver Birch, respectively. One method used in this article complied with the basic principles of traditional ThermoWood process. Treatment temperatures were chosen to be 180℃ and 200℃which are widely used in this method. Super-heated steam and flow-through system were applied in this system. Another one followed the principles as Wood Treatment technology (WTT) developed in Denmark. For this treatment, lower temperatures of 125℃ and 145℃ were applied. The treatment was conducted in a closed system with saturated steam. According to my results, modification under 125℃ saturated steam was ineffective for both Scots Pine and Silver Birch. 200℃ flowing steam is most suitable for the Silver Birch modification. While for the Scots Pine, I would recommend 145℃ saturated steam modification, because under this condition, there is a moderate bending and impact strength reduction but effective anti-swelling efficiency (ASE) improvement. The effects of thermal modification are better on the Silver Birch than the Scots Pine. Modification equipment and chosen of modified specimens need to be considered carefully as they influence the wood properties a lot. In general, mass loss as an indicator value to compare different thermal modification methods is not directly recommended.
  • Song, Yue (Helsingin yliopisto, 2018)
    Highly glycemic index of wheat bread causes rapid increase of blood glucose level which is harmful for people with chronic diseases such as type II diabetes and obesity. Consumption of whole grain bread rather than bread from refined wheat flour is an alternative way to reduce the risk of chronic disease. In Africa, the occurrence of chronic diseases is on the rise and therefore alternative products based on whole grain flour are needed. Furthermore, due to climate change the smart solution would be to utilize flour from cereal grains that are produced locally rather than being imported. Fonio is one of the oldest cereal in West Africa. Gluten-free fonio is always consumed as whole grain flour which is beneficial for digestion and cardiovascular function. Sourdough fermentation is known as a processing that can influence starch and protein digestibility in bread making. Moreover, sourdough is needed to enhance the quality of whole grain fonio bread. Utilization of sourdough fermentation is a potential method to improve the texture, sensory and nutritional qualities of bread. The aim of this thesis work is to evaluate the protein and starch digestibility of wheat bread with 40% whole grain fonio sourdough. In this study, breads were prepared and used for protein and starch digestibility studies. Freeze-dried samples were used for total starch and protein contents analysis. Moisture content of the breads was also analyzed to calculate the weight of samples needed for in vitro starch and protein digestibility. Pancreatic amylase was used to determine the starch in vitro digestibility. Breads with 1g starch were incubated at 37℃ with continuously shaking after which the reducing sugar content was determined. Glycemic index was calculated based on the starch hydrolysis percent. Protein in vitro digestibility was measured by pepsin and pancreatin. Breads were incubated at 37℃ with constantly shaking. The un-digested protein was determined by Dumas method. The protein digestibility was calculated with the total protein content. Phytate content was tested by the phytate content kit from Megazyme. Compared to wheat bread, fonio breads all had lower starch digestibility. This phenomenon was mainly caused by the wholegrain which increases the content of dietary fiber and enzyme inhibitors. For sourdough bread, there was a slight decrease of starch hydrolysis percent compared to control fonio bread. Sourdough enhanced the solubility of dietary fiber which therefore increased viscosity of chyme. Higher viscosity of chyme affects the glucose uptake and enzyme contact which consequently contributed to reduction of starch digestibility. Furthermore, the produced organic acids especially acetic acid may contribute to the lower starch digestibility of sourdough bread. Glycemic index of sourdough fonio bread was the lowest one among all the bread samples. For protein digestibility, fonio breads all had lower protein digestibility compared to wheat bread. However, there was an increase of protein digestibility by sourdough fonio bread. LAB protein metabolism to get enough nitrogen resources may explain this. The lower content of phytate in sourdough fonio bread may also influence the protein digestibility. In conclusion, sourdough fonio bread has lower starch digestibility than wheat bread and can enhance protein digestibility compared to fonio bread without sourdough.

Näytä lisää