Maatalous- metsätieteellinen tiedekunta


Recent Submissions

  • Lamminen, Markku (Helsingin yliopisto, 2016)
    Formation of second skin under artificial casing is essential when manufacturing of skinless frankfurters. The aim of this study was to study how manufacture skinless frankfurters that have a good and firm bite. In literature part the aim was to study factors what affect the formation of the second skin. Skinless frankfurters were manufactured with 4 different artificial cellulose casing: 23 mm non-CMC (carboxymethylcellulose) casing, 23mm Rapid Peel®-casing, 21 mm Rapid Peel®-casing, 17 mm Rapid Peel®-casing. Frankfurters were prepared with 2 different recipes and thermal treated with 3 different smoking-cooking programs. Commercial and pilot plant prepared natural casing frankfurters were used as a reference. Properties of frankfurters were tested with sensory analysis by making sensory profile of each product (Colour intensity, Flexibility/bendability of skin, Snappiness of the skin (voice), Snappy bite, Gumminess of the skin and Texture of frankfurter). Physical test methods to measure frankfurters were: cooking loss; colour measurements (Minolta); shear force and maximum load of skin with Allo-Kramer device and peak force needed when skin breaks with Texture Analyser. Physical test showed that all product types need to have their own tailored smoking and cooking program to reach the wanted result. Texture analyser and Allo-Kramer-device did not give any logical results so these methods needs more testing for useful results. Sensory evaluation indicated that the properties of a natural casing frankfurter is hard to achieve by manufacturing skinless frankfurter. The differences between artificial casing samples were low in all experiments. But when comparing these results to natural casing had significantly (p<0.05) lower bendability of skin, snappiness and gumminess of the skin was higher as well as the overall texture of frankfurter was harder than skinless frankfurters. In conclusion, skinless frankfurters made with artificial casings could not compete with properties of natural casings. Maybe it is possible to get very close with the right recipe, additives, casing and thermal treatment. But at the moment the natural casing is unbeaten.
  • Suono, Anu (Helsingin yliopisto, 2016)
    The aim of this study was to discover whether amending the soils with gypsum is a viable measure to decrease phosphorus runoff from the Archipelago Sea catchment and how the measure would contribute to the phosphorus reduction targets set by the Baltic Sea Action Plan and the Finnish marine strategy. This was done by calculating the runoff reduction potential and costs for gypsum and comparing these to an existing measure in the agri-environmental scheme, establishment of buffer zones. The results in this study indicate that gypsum would be a reasonable way to decrease phosphorus loading to the Archipelago Sea. An annual reduction of 68 tons would be possible with gypsum, with a total cost of 6.4 million euros – or 94 euros per reduced kilogramme. To achieve the same reduction amount with buffer zones, it would require nearly 11% share of buffer zones in the cultivated area, which would cost 7.5 million or 111 euros per kilogramme of reduced phosphorus. The reduction target set for the Archipelago Sea in the Finnish marine strategy is 100 tons of phosphorus, and 68% of this target may reached with gypsum. However, gypsum does not reduce soil phosphorus and thus is not a long-term solution for reducing phosphorus runoff. It would be a good measure to use in interim, while soil phosphorus levels are lowered through reduced fertilizer application rates, especially since it does not reduce cultivated field area nor affect yields negatively.
  • Maksimow, Christina (Helsingin yliopisto, 2016)
    The milk component of milk chocolate is often milk powder. In spray-dried milk powder the physical state of lactose is usually amorphous. The physical state of lactose may affect the properties of milk chocolate, even chocolate bloom formation. Chocolate bloom is a problem of especially filled chocolate confectionary. It is caused by the fat migration of the oily filling to the surface of the chocolate coating due a liquid fat concentration difference. In this present study the aim was to study the physical state of lactose in milk chocolate and its effect on structure and chocolate bloom. Milk chocolate was produced with three different rations (0:100; 50:50; 100:0) of amorphous lactose to crystalline α-lactose monohydrate. The physical state of lactose was determined by using x-ray powder diffractometry and differential scanning calorimetry. The hardness and breakability of samples stored at room temperature (21 °C) were measured by a Texture Analyzer. The luminescence L* of color of the milk chocolates stored in room temperature and heat cycle (20 °C and 28 °C) was measured and analyzed by VeriVide DigiEye systems’ light cabinet and PC program. Fat migration was simulated by storing chocolate on a hazelnut-sugar-cocoa butter bed in room temperature and heat cycle. The physical state of the lactose was not stable during storing. α-lactose monohydrate crystals were found in the x-ray diffractograms during the storage period in samples which had in the beginning amorphous lactose. The molecules must have had the ability to move, either because the unpacked amorphous phase absorbed water from the environment which enabled the movement or the temperature fluctuation during non-stabilized room temperature or because of crystal seeds. The samples softened during the storing probably because of the presence of free fat due the addition of the milk fat separately to the chocolate system during manufacturing. No bloom developed on the surface of the samples. The samples did get a little bit lighter though. The chocolate filling model with a chocolate piece on top did not represent a real life situation. No bloom was observed probably due the lack of liquid fat and presence of free milk fat or the observation period was too short.
  • Päivikkö, Heidi-Maria (Helsingin yliopisto, 2016)
    Sodium is an essential nutrient, and it is necessary for normal growth and vital functions of human body, but the average sodium intake globally exceeds the recommended daily intake (RDI). Several studies suggest that excessive sodium intake is linked to an increased risk of cardiovascular diseases and other diseases. Beef patties are globally popular meat products, which are sold both individually and as a part of ready-to-eat foods (RTE-foods). Typical RTE-food contains salt 0.9-1 g/100 g. The portion size is usually more than 300 g, so by consuming one portion of RTE-food, more than half of RDI of salt is gained. In the experimental part of the thesis, the loss of structural and sensory properties caused by sodium reduction in beef patties was avoided by using meat-in-meat method. The method is based on salt soluble myofibrillar proteins and their effect in meat binding. In addition, it was examined how the timing of salt addition would impact on the perceived saltiness. The aim of this study was to clarify whether it is possible to reduce the salt contents in beef patties and other RTE-foods by using meat-in-meat method and by allowing consumers theirselves to add the salt at the time of eating. With meat-in-meat method, it was possible to reduce cooking loss in preliminary tests with an average of 1,2 %, when salt contents in beef patties were equal. The salt addition to a cooked product reduced the salt needed for taste 17,8 % . Differences between beef patties with normal salt concentration (NaCl 1,3 %) and with low salt concentration (NaCl 0,6 %) were not great. Statistically significant differences (p < 0.001) appeared only between saltiness before and after adding the salt. 87.8% of the consumers added salt to low-salt beef patties less than what normally salted beef patties contained, so that they were satisfied with the taste and saltiness. Normal salted beef patties were evaluated to be juicier and their structure was more liked. The results of this study indicated that it is possible to reduce a significant amount of salt from RTE-foods. As a result, it would be possible to enjoy RTE-foods more safely than today as a part of a healthy, balanced and varied diet.
  • Yassami, Shiva (Helsingin yliopisto, 2016)
    Wheat bran is obtained after conventional milling of wheat grains for the production of white flour, which is an important source of dietary fiber, vitamins and minerals, but still remains underutilized in food manufacturing. In spite of the increasing evidence about the health effects of whole-meal and fiber-rich foods, refined white flour is still preferred. Bran also has a negative influence on dough rheology, texture and the sensory quality of bread, which limits its use in bran bread baking. The use of starter culture for sourdough fermentation can drive the fermentation process and confer specific changes on the matrix. Exopolysaccharides (EPS) produced by some lactic acid bacteria (LAB) are important due to their physicochemical properties affecting dough rheology and bread texture, as well as their health-promoting potential. The screening of EPS-producing strains has been carried out mostly on wheat and rye sourdough, and very few studies have considered different matrices. The objective of this work was to determine and compare whole-wheat flour and wheat bran fermentation by two strains of LAB (Leuconostoc spp. and Weissella spp.) in the presence of added sucrose and without, and to study the effect of sourdough obtained with a selected EPS-producing LAB strain on the quality of bread and its shelf-life. Sourdough quality was studied by means of microbiological, rheological and chemical analysis by comparing the growth and acidification performance in the different matrices, and by evaluating EPS production using viscosity measurements. The physical and mechanical properties of fresh bread made using the best EPS producer LAB were investigated to study the product shelf-life by using the seed replacement method and texture analysis test. The results showed that dough prepared with Weissella confusa with added sucrose had a positive impact on viscosity, as well as providing mild acidic sourdough leading to better bread quality properties, whereas in the presence of Leuconostoc pseudomesenteroides, no positive viscosity has observed in whole-wheat sourdough. Bran sourdough samples with Weissella confusa showed a higher volume, better color and shelf-life during storage than samples with un-soured bran, confirming the effect of sourdough and the positive role of EPS on the functional properties of high-fiber bread making.
  • Sundberg, Veli-Matti (Helsingin yliopisto, 2016)
    Tutkielman tekemisessä oli kolme tavoitetta: 1) selventää cleantechin määritelmää ja tilastointia, 2) hahmottaa Suomen cleantech-toimialan rakennetta ja nykytilaa ja 3) määritellä kasvun esteitä ja parannuskeinoja. Tutkielma tehtiin osana Suomen ilmastopaneelin cleantech-hanketta, jossa selvitetään Suomen cleantech-alan kokonaistaloudellisia vaikutuksia. Osana tutkielmaa haastateltiin kymmentä cleantech-alan asiantuntijaa eri organisaatioista. Cleantechin määritelmä on sen syntyajoista asti ollut hyvin epäselvä. Hieman erilaisia määritelmiä on valtavasti eikä asiasta ole syntynyt tarkkaa konsensusta. Tiettyjä yhtäläisyyksiä on kuitenkin havaittavissa. Cleantech on vaihtoehtojaan tehokkaampaa ja siten säästää luonnonvaroja ja aiheuttaa vähemmän päästöjä. Cleantech ei itsessään ole oma sektori vaan se levittäytyy perinteisten sektorien läpi. Cleantech-termi tunnistetaan maailmalla hyvin, mutta sen epäselvyys vähentää termin käyttöä. Suomen cleantech-ala on jatkanut vahvaa kasvuaan taantumasta huolimatta. Metalliteollisuus on pysynyt selvästi tärkeimpänä alana ja varsinkin viennissä sen osuus on erittäin merkittävä. Teollisuustoimialat ovat kuitenkin kärsineet heikosta kilpailukyvystä ja globaalin kysynnän heikkenemisestä. Teollisuuden notkahdusta ovat kuitenkin paikanneet palvelut ja rakentaminen. Suomen cleantech-alan yrityskenttä poikkeaa selvästi muista yrityksistä. Cleantech-yritykset ovat keskimäärin isompia ja selvästi suurempi osa yrityksistä toimii teollisuudessa. Huolestuttavaa on, että kasvun kannalta tärkeällä pk-sektorilla on ollut ongelmia kannattavuudessa. Uusimmat barometrit tosin luovat kuvan käänteestä parempaan. Cleantechin kasvua ylläpitää taustalla vaikuttavat megatrendit kuten ilmastonmuutos, väestönkasvu ja ympäristötietoisuuden nousu. Tärkeimpänä ajurina on kuitenkin yhä regulaatio, joka luo markkinat ja kysyntää cleantech-tuotteille. Tulevaisuudessa tärkeitä aloja ovat esimerkiksi veden- ja ilmanlaadun ongelmiin keskittyvät teknologiat, datan käsittely ja hallinta sekä energiatehokkuus. Heikot kotimarkkinat ovat merkittävä este cleantech-toiminnalle. Tärkeitä kotimaan referenssejä hankaloittaa kotimarkkinoiden pienuus ja tämänhetkinen heikko taloustilanne. Rahoitus on esteenä lähinnä pienillä yrityksillä ja varsinkin viennin edistämiseen tarvitaan lisäresursseja. Julkisilla hankinnoilla on merkittävää potentiaalia cleantech-toimijoille, mutta tähän asti kokemuksia on vähän. Hankinnoissa on keskitytty hinnan tarkasteluun muiden osatekijöiden kustannuksella.
  • Kivivirta, Kimmo (Helsingin yliopisto, 2016)
    Elintarvikeväärennösten havaitsemiseen käytetään DNA-pohjaisia tunnistusmenetelmiä. DNA-viivakoodaus on tunnistusmenetelmä, jolla pystytään toteamaan laji tuntemattomasta näytteestä lyhyen DNA-jakson eli viivakoodin perusteella. Tämänhetkiset viivakoodit kasveilla sisältävät nukleotiditasolla vähän lajien välisiä eroja, mikä heikentää näytteiden erottelukykyä ja näytteen oikeaa tunnistamista. Viivakoodien erottelukykyä arvioitiin eri puolukoiden (Vaccinium) suvun lajien kesken. Arviointi tehtiin viivakoodeista matK, ycf1, rpoC1 ja ITS. Puolukoiden suvulle ei löydetty viivakoodia, joka kykenisi tunnistamaan täydellisesti näytteitä lajitasolla. Kloroplastiset viivakoodit matK ja rpoC1 onnistuivat parhaiten PCR:ssa, monistamisessa ja sekvensoinnissa. Genomisen viivakoodin, ITS:n monistamisessa ilmeni häiriötä näytteissä, joissa oli vähän DNA:ta. Avoin lukukehys ycf1 puuttuu puolukoiden (Vaccinium) suvulta, mikä esti viivakoodin käyttämistä. DNA-viivakoodeista matK kykeni tunnistamaan BLAST-tietokantavertailussa seitsemän 14:sta näytteestä ja BOLD-tietokantavertailussa yhdeksän näytettä 14:sta näytteestä. ITS kykeni tunnistamaan BLAST-tietokantavertailussa kahdeksan näytettä 14:sta näytteestä. ITS:lle ei ollut riittävästi vastaavuuksia BOLD-tietokannassa ja rpoC1:lle ei kummassakaan tietokannassa. Sekvenssilinjauksessa matK ja rpoC1 olivat lajien välillä hyvin samankaltaisia. ITS sisälsi lajien välillä enemmän variaatiota, mutta tietokannoista puuttui vastaavia sekvenssejä, mistä syystä positiivisia tunnistuksia saatiin heikosti. DNA-viivakoodauksessa kasveilla kahden viivakoodin käyttö on edelleen suositeltavaa lajitason tunnistuksen tarkentamiseksi. Reaaliaikaisella PCR:lla (qPCR) pystytään spesifisesti toteamaan lajin läsnäolo näytteessä havaitsemalla DNA-jaksoja, jotka ovat ainutlaatuisia kohdelajin perimässä. Spesifinen tunnistusmenetelmä pyrittiin luomaan mustikalle (Vaccinium myrtillus) sijoittamalla alukkeet ja koetin lokuksille dfr ja MADS-box. Mustikan spesifisen menetelmän kehittelyssä ei saavutettu täydellistä spesifisyyttä. Mustikan lisäksi myös lajit V. praestans, V. smallii ja V. ovalifolium tuottivat positiivisen signaalin dfr-geenille suunnitelluilla alukkeilla ja koettimella. Positiivista ekspressiota tuottaneet lajit sisälsivät oletettavasti samankaltaisen dfr-geenin, jolle mustikalle spesifiset alukkeet ja koetin sitoutuivat. Spesifinen menetelmä kykeni kuitenkin sulkemaan pois muiden kasvisukujen näytteet sekä suurimman osan puolukoiden suvun näytteistä. Menetelmää voidaan hienosäätää kun dfr-geenin sekvenssi saadaan selville positiivisen signaalin antaneista lajeista tai kun muita suuremman muuntelun alueita paljastuu sekvensoinnin tuloksena.
  • Kajasniemi, Petri (Helsingin yliopisto, 2016)
    The literature part of the thesis discusses about Agaricus mushrooms and the structure and function of laccase and tyrosinase. Also the potential and existing applications of these enzymes were reviewed. In experimental part the activity levels of tyrosinase and laccase were measured in two 28 day cultivations. Medium in the cultivation was 2% (w/v) malt extract broth and in other cultivations the medium was 1.5% (w/v) soybean meal. In soybean meal medium seven white rot fungi were cultivated and in malt broth six Agaricus strains were cultivated. Agaricus bisporus FBCC396 strain was cultivated in pure malt broth and with 25 µM copper addition. The laccase activity from culture media and tyrosinase activity, both monophenolase and diphenolase activities, were measured in seven different time points (day 7, 11, 14, 18, 21, 24 and 28). Tyrosinase activity was measured with bound quinone method from all samples. Diphenolase activity from samples from soybean meal cultivations was measured also with free quinone method in addition to bound quinone method. Morphological identification of all strains was confirmed with the ITS region sequencing. Also attempts to isolate the copper binding regions of laccase and tyrosinase genes were made, and the sequences from isolated copper binding regions were compared to existing data in gene databases. The highest laccase activity was measured from Phlebiopsis gigantea FBCC730 culture broth in soybean meal cultivation and in malt broth cultivation the highest laccase activity was measured from A. bisporus FBCC396 strain with the addition of copper in the culture medium. The highest tyrosinase activities were measured from Agrocybe praecox and P. gigantea mycelium extracts, which had both highest mono- and diphenolase activities. Both used tyrosinase activity measurement methods had their own difficulties and uncertainties, and neither results are absolutely reliable, mainly due to overlapping activities of phenol oxidising enzymes
  • Yang, Jiahui Jr (Helsingin yliopisto, 2016)
    Lantibiotics are a subgroup of bacteriocins, produced by Gram-positive bacteria to inhibit the growth of closely related strains. They are used as food preservatives e.g. nisin, and some are in clinical trials, e.g. duramycin A and microbisporicin. Cinnamycin is a 19 amino acid lantibiotic that inhibits the growth of Gram-positive rods. Recent work suggests that cyanobacteria might be able to make variants of cinnamycin. Here I determined the product of a cinnamycin biosynthetic pathway present in the genomes of a benthic cyanobacteria. The genome mining analysis demonstrated that three cyanobacterial strains and seven actinobacterial strains contained the genes responsible for the production of cinnamycin. Cinnamycin variants were detected from cyanobacteria Oscillatoria sp. PCC 10802 and actinobacteria Streptomyces roseoverticillatus DSM 40845, respectively. Oscillatoria sp. PCC 10802 produced a cinnamycin variant named oscillamycin, with mass of 1966.86 Da. Stable nitrogen (15N) and sulphur (34S) isotope labeling of the cyanobacterium indicated that the oscillamycin contains 3 sulfur atoms and 23 nitrogen atoms. However, the mass of oscillamycin was 16 units bigger than the bioinformatic predictions. LC-MS analysis suggested that the oscillamycin contains a hydroxyl-proline in addition to hydroxyl aspartic acid. The oscillamycin gene cluster was cloned and successfully expressed in Escherichia coli BL21. Small amounts of oscillamycin (0.25 µg) were purified from Oscillatoria sp. PCC 10802 and showed tentative antimicrobial activity against Bacillus subtilis HAMBI 251. This study demonstrated that cyanobacteria and actinobacteria share a lantibiotic gene cluster and that the lantibiotic produced differed in just four amino acids. The phylogenetic analysis suggested that the cinnamycin gene cluster was transferred from actinobacteria to cyanobacteria by an ancient horizontal gene transfer event. This study expands the chemical diversity of cinnamycin variants. This is the first report of a lantibiotic from cyanobacteria suggesting that cyanobacteria might be a novel source of antibiotics, which could be useful in addressing the antibiotic resistance issue.
  • Hannu, Partanen (Helsingin yliopisto, 2016)
    Tavoitteet: Tämän Pro gradu-tutkielman tavoitteena oli selvittää, millä tavoin ”Y-Sukupolven” luonteenpiirteet ja työelämän odotukset huomioidaan yrityksen strategisessa henkilöstöjohtamisessa sitoutumisen näkökulmasta. Tarkoituksena oli selvittää, tiedostetaanko yrityksissä ”Y-Sukupolven” erityispiirteistä, minkälainen yhteys rekrytoinnilla ja henkilöstöjohtamisella on henkilöstön sitoutumiseen tässä kontekstissa sekä millä tavoin nämä linkittyvät strategiaan. Tutkimuksen toteutus: Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja tutkimusmenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Empiirinen aineisto kerättiin neljästä eri teemahaastattelusta kevään 2016 aikana. Haastateltavat kohdeyritykset olivat kaupan- ja elintarvikealan yrityksiä. Tutkielman teoreettinen viitekehys rakentuu ”Y-Sukupolvea”, rekrytointia, henkilöstöjohtamista ja sitoutumista käsittelevästä kirjallisuudesta. Haastatteluista syntynyt empiirinen aineisto analysointiin teemoittelun avulla. Tulokset:Tutkimusaineiston perusteella kohdeyritysten rekrytoinnin ja henkilöstöjohtamisen toiminnot ovat suurelta osin linjassa ”Y-Sukupolven” odotuksien kanssa. Aikaisemman tutkimustiedon valossa ”Y-Sukupolven” sitoutumisen näkökulmasta tärkeitä painopistealueita ovat lähiesimiehen rooli, työyhteisö, joustavuuteen liitettävät tekijät, kouluttaminen ja kehittäminen sekä urapolkumahdollisuudet. Kyseiset painopisteet näkyivät myös kohdeyritysten henkilöstöjohtamisen tavoitteissa vahvasti, joista erityishuomion sai esimieskulttuurin kehittäminen osaksi yrityskulttuuria, johon liittyi myös henkilöstön kehittäminen. Haastateltavien käsitykset vastasivat niitä ”Y-Sukupolven” erityispiirteitä, jotka ovat merkityksellisiä sitoutumisen kannalta aikaisemman tutkimustiedon perusteella. Strategisesta näkökulmasta ilmeni, että henkilöstöjohtamisen ja rekrytoinnin toiminnot johdettiin liiketoimintastrategiasta, jolloin henkilöstöpolitiikka tukee osaltaan yritystä onnistumaan kokonaisstrategiassa määritellyissä tavoitteissaan. Tavoitteiden kulminaatiopisteinä ovat sitoutunut, osaava ja motivoitunut henkilöstö. Tästä huolimatta on epäselvää, kuinka suuri merkitys nimenomaan ”Y-Sukupolvella” on HR-toimintojen määrittelyssä, huomioiden yleiset muutokset myös ajankuvassa ja työelämänkuvassa.
  • Mäntysaari, Nora (Helsingin yliopisto, 2016)
    Tutkimuksen tavoitteena oli arvioida kuinka suuri osuus dobermannien välillä esiintyvästä eri käyttäytymisominaisuuksiin liittyvästä vaihtelusta on perinnöllistä sekä onko eri käyttäytymisominaisuuksien välillä perinnöllisiä yhteyksiä. Tutkimuksessa arvioitiin myös kyselytutkimuksen soveltuvuutta koirien käyttäytymisominaisuuksien periytymisen tutkimukseen. Tutkimuksessa käytetty aineisto kerättiin dobermannin omistajille suunnatun kyselytutkimuksen avulla. Aineisto sisälsi tiedot 153 dobermannista. Periytymisen analysointiin tarvittavat sukulaisuustiedot saatiin Suomen Kennelliitto ry:ltä rekisteröintidatana, joka sisälsi 14 404 dobermannin viralliset rekisterinumerot, isän ja emän rekisterinumerot, syntymäajan sekä tiedon koiran sukupuolesta. Fenotyyppiset käyttäytymismuuttujat analysoitiin useita kysymyksiä sisältävinä summamuuttujina. Periytymisasteet ja eri ominaisuuksien väliset geneettiset ja fenotyyppiset korrelaatiot arvioitiin AI-REML -menetelmällä käyttäen DMU-ohjelmaa. Tutkimus rajattiin kahdeksaan käyttäytymisominaisuuteen, joissa oli riittävän korkeat variaatiokertoimet periytymisen analysointia varten. Periytymisasteet olivat alhaisia ja keskivirheet olivat suuria. Tämän vuoksi periytymisasteista ei voida tehdä luotettavia johtopäätöksiä. Geneettisiä korrelaatioita yritettiin analysoida, mutta aineiston pienen koon vuoksi niiden estimointi ei ollut mahdollista. Fenotyyppisesti dobermannien aggressiivisuutta selittävät koiran sukupuoli sekä ympäristötekijöistä se, onko taloudessa yksi vai useampi koira. Dobermanneissa naaraat ilmentävät enemmän aggressiivisuutta kuin urokset. Useamman koiran taloudessa elävät ovat ainoita koiria aggressiivisempia, mitä voidaan selittää laumakäyttäytymisellä. Useissa roduissa urokset ovat naaraita aggressiivisempia. Tarvitaan lisätutkimusta, jotta voidaan selvittää, miksi dobermanneissa naaraat ovat uroksia aggressiivisempia. Tämä voisi liittyä emän suurempaan vaikutukseen käyttäytymismallien antajana koirien pentuaikana.
  • Vanhanen, Elina (Helsingin yliopisto, 2016)
    Tutkielmassa tarkastellaan vastamainontaa ja sen ilmentämää kritiikkiä yritysten vastuullisuutta kohtaan. Yhtenä kriittisen journalismin muotona vastamainonta luo keinoja, joilla voidaan kyseenalaistaa mainonnan synnyttämiä tarpeita ja nostaa esiin länsimaisen kulutuskulttuurin kestämättömiä piirteitä. Yritystoiminta ja markkinat nousevat huomion keskiöön, kun kantaa otetaan erityisesti kulutuksen taustalla vaikuttaviin tekijöihin. Poliittista kuluttajuutta edustava vastamainonta voidaan nähdä eräänlaisena instrumenttina, joka auttaa luomaan paitsi vastuullisia kuluttajia niin myös heidän tarvitsemansa vastuullisen kulutusympäristön. Kysymys yritysvastuusta on yhteiskunnallisesti tärkeä ja kiistelty. Vastamainosten tulkinnan kautta on mahdollista tarkastella yritysten kohtaamia paineita sekä vastuullisuusvaatimuksia. Lähestyn aihetta seuraavien kysymysten kautta: 1. Miten vastamainokset representoivat yritysvastuuta? 2. Minkälaisia myyttejä vastamainoksista voidaan tunnistaa? 3. Minkälaisia valta-asetelmia nämä myytit paljastavat? Näiden kysymysten taustalla on ajatus siitä, että liikeyritysten näennäinen hyväntahtoisuus ei riitä vastuullisen muutoksen aikaansaamiseksi ja yritysten kohtaama julkinen kritiikki on oikeutettua. Tutkielman teoreettinen viitekehys muodostuu mainonnan ja yritysvastuun tutkimuskirjallisuudesta, jonka kautta tarkastelen mainonnan moninaisia merkityksenluonnin keinoja sekä yritysvastuun tutkimuksen taustaa. Tutkielman aineisto koostuu 13 vastamainoskuvasta, joiden myyttisiä elementtejä tarkastelen semioottisen analyysin menetelmin. Semioottisen analyysin avulla pyrin tarkastelemaan erilaisten kulttuuristen ja yhteiskunnallisten merkitysten tuotantoa vastamainoksissa. Analyysia varten vastamainokset jaettiin kolmen yritysvastuun teeman mukaisesti taloudelliseen, sosiaaliseen ja ympäristövastuuseen. Analysoin vastamainosten ilmentämää myyttikritiikkiä sekä tapoja representoida yritysvastuuta. Representaation ja myytin käsitteiden avulla on mahdollista pohtia miten, kenen näkökulmasta ja millä välineillä erilaiset mediat esittävät ja tuottavat todellisuutta. Kuten representaatiot niin myös myytit palvelevat tavallisesti hallitsevien luokkien etuja, minkä vuoksi ne nostavat esiin yhteiskunnallisia valtarakenteita. Analyysin myötä esiin nousivat kolme vastakkainasettelun myyttiä, jotka kertovat yhteiskuntamme piilorakenteista ja valta-asetelmista: Ensimmäisenä vastuun ja markkinoiden välinen myytti, toisena luonnon ja kulttuurin jaottelun myytti sekä kolmantena myytti mainonnan ja etiikan dilemmasta. Olennainen osa näiden myyttien merkitysten avaamista on keskustelu yritysvallasta, joka nousee tutkielmani vastamainoksia yhdistäväksi teemaksi. Yritysten mahdollisuudet ylläpitää demokraattista, oikeudenmukaista ja vastuullista yhteiskuntaa haastavat taloudellisen kasvun vaatimuksen. Viime kädessä yhteiskunnallisesti avoin kriittinen keskustelu sekä todellisten tekojen vaatiminen yhteiskuntavastuuta vakuuttavilta yrityksiltä ovat avainasemassa muutoksen aikaansaamiseksi.
  • Winsemann Falghera, Luisa (Helsingin yliopisto, 2016)
    Alfalfa (Medicago sativa L.) has been cultivated all around the world since the ancient times. It has different cultivars having diverse characteristics that are suited for different environments and conditions. However, alfalfa is not being widely cultivated in northern latitudes, especially in the Nordic countries. In this experiment, six alfalfa cultivars from different origins, namely Alexis, Lavo, Live, Hunter River, Nexus and Rangelander were tested in four different treatments and control. The treatments simulated Finnish fall conditions, focusing on temperature and day-length. Plants were grown in controlled conditions with 12 h and 14 h day-length at 10°/5°C (day/night) and 18°/15°C (day/night) for six weeks. Control plants stayed in greenhouse conditions at 16 h day-length and 18°/14°C (day/night) until flowering. Both temperature and day-length affected plant growth and development. All cultivars flowered in the greenhouse conditions, characterized by the higher temperature and longest day-length. Cultivars Alexis, Hunter River and Rangelander developed flowers most rapidly (560 GDD), whereas Lavo, a cultivar bred for cold climates, flowered last (941 GDD). Only two cultivars, Hunter River and Alexis were able to flower at 14 h DL 18/15°C, while flower buds died at 14 h 10/5°C. Moreover, all flowers died under 12 h DL treatments both at 10/5°C and 18/15°C. The combination of short day-length and low temperature (12h DL 10/5°C) seems to delay or restrict the development to generative stage in Lavo, Nexus and Live. Cultivar Lavo seemed to have good fall dormant characteristics such as prostrate behavior, short stems, fewer internodes and a strong response to low temperature and short day-length. Although alfalfa is a long-day plant, it seems that temperature rather than day-length affected dry matter accumulation. Cultivar Lavo also responded more to low temperature conditions and started to accumulate more dry matter in roots. Global warming may increase the use of new crops such as alfalfa, in the Nordic countries. Alfalfa cultivars have interesting genetic variations that could be utilized for selecting most appropriate cultivars for growing in Finland.
  • Seittenranta-Vekkeli, Sofia (Helsingin yliopisto, 2016)
    Patogeeninen Yersinia enterocolitica aiheuttaa yersinioosiksi kutsuttua suolistoinfektiota ja se voi aiheuttaa myös pitkäaikaisia jälkitauteja. Yersinia on kolmanneksi yleisin elintarvikevälitteinen bakteerizoonoosi Euroopassa kampylobakteerin ja salmonellan jälkeen. Suomessa yersiniatartuntoja raportoidaan vuosittain 500–700 ja esiintyvyys on Euroopan tasolla väkilukuun suhteutetuna korkea. Tartunnat ovat yleensä yksittäisiä, epidemioita esiintyy harvoin. Y. enterocolitica on gramnegatiivinen fakultatiivisesti anaerobi kokkoidi sauvabakteeri. Se on psykrotrofinen eli kykenee lisääntymään myös jääkaappilämpötilassa. Yersinian tärkeimpänä tartuntalähteenä pidetään yleisesti raakaa tai huonosti kypsennettyä sianlihaa, johon se päätyy taudinaiheuttajamikrobia kantavista oireettomista sioista teurastusprosessin aikana. Jopa kahdella kolmasosalla sioista patogeeninen Y. enterocolitica -bakteeri on saatu eristettyä teurastamolla otetuista nielurisanäytteistä. Bakteeria on havaittu erittyvän sian ulosteeseen noin joka kymmenellä sialla vaihtelevasti riippuen ainakin sian kasvuvaiheesta. Pääosa sioista eristetyistä patogeenisistä Y. enterocolitica kannoista kuuluu Suomessa biotyyppiin 4 ja serotyyppiin O:3. Tutkimuksessa tutkittiin 38 eri tilalta yhteensä 394 sikaa, jotka jakautuivat 10 teuraskuljetukseen. Sioista kerättiin ulostenäytteet ennen kuljetusta tiloilla, välittömästi kuljetuksen jälkeen ja teurastamolla lepoajan jälkeen ennen teurastusta. Yhteensä kerättiin 1139 näytettä, joista 206 näytteestä eristettiin Y. enterocolitica 4/O:3 kanta. Kantojen genotyypit määritettiin MLVA (multiple-locus variable-number tandem-repeat analysis) menetelmällä. Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että eri tiloilta tulevien sikojen yersiniakannat eroavat toisistaan niiden MLVA-profiilien perusteella ja menetelmää on pidetty soveltuvana myös Yersinia enterocolitica epidemioiden tutkimiseen. Tutkimuksessa havaittiin muutoksia yksittäisten sikojen yersinian erityksessä. Kuljetuksen jälkeen havaittiin yersinian tilastollisesti merkitsevä korkeampi esiintyvyys sian ulosteessa verrattuna tiloilla ja teurastamolla lepoajan jälkeen otettuihin näytteisiin. Samoin kuljetuksen jälkeen havaittiin enemmän erilaisia MLVA-profiileiltaan eroavia yersinia-kantoja, joita ei tavattu tiloilla otetuissa näytteissä. Teurastamolla lepoajan jälkeen havaittiin muutoksia yksittäisten sikojen erittämissä yersiniakannoissa ja myös täysin uusia kantoja, joita ei havaittu tiloilla eikä kuljetuksen jälkeen otetuissa näytteissä. Kokonaisuudessaan havaittiin yhteensä 64 ainakin yhden toistojakson erolla yhdessä lokuksessa toisistaan eroavaa MLVA-profiilia. Joidenkin muutosten havaittiin liittyvän samassa kuljetuksissa olleisiin toisten tilojen sikoihin. Tulosten perusteella yersinian tarttumista teuraskuljetusten aikana toisten saman kuljetuksen tilojen sioista toisiin voidaan pitää mahdollisena. Tartunta voi olla myös peräisin esimerkiksi yersinialla saastuneesta ympäristöstä kuljetusautossa tai teurastamon navetassa. Tutkimuksessa ei havaittu merkitystä kuljetuksen pituudella yersinian erittymisessä ulosteeseen. Lepoajan pituuden vaikutuksessa yersinian esiintymiseen ilmeni tarve tarkemmalle tutkimukselle. Menetelmän osalta on esitetty, että MLVA-profiililtaan yhden kopioluvun ero yhdessä tai tai kahdessa lokuksessa voidaan tulkita kantojen olevan samaa alkuperää. Jatkotutkimuksen tarve paitsi menetelmän tulkintarajojen kehittämiseksi myös havaintojen vahvistamiseksi ja selittämiseksi nousi esille.
  • Juslin, Ina (Helsingin yliopisto, 2016)
    Tutkielman kirjallisuusosassa perehdyttiin broilerin teurastuksen keskeisiin vaiheisiin ja näiden vaikutuksiin lihan laatuun. Keskeisten vaiheiden (tainnutus, kalttaus, jäähdytys) lisäksi käsiteltiin myös sähköstimuloinnin käyttöä broilerin teurastuksessa. Kokeellisen osan tarkoituksena oli selvittää rasiointiajankohdan vaikutusta broilerinlihan säilyvyyteen. Tavoitteena oli tutkia, voidaanko maustamattoman broilerin rintafileen säilyvyyttä parantaa entisestään pakkaamalla fileet hapettomaan suojakaasupakkaukseen heti jäähdytyksen jälkeen. Tutkimus toteutettiin vertaamalla heti teurastuksen ja jäähdytyksen jälkeen suojakaasuun pakattujen rintafileiden säilyvyyttä neljä ja kuusi vuorokautta teurastuksen jälkeen suojakaasuun pakattujen rintafileiden säilyvyyteen. Heti teurastuksen jälkeen suojakaasuun pakattuja fileitä pidettiin koko tutkimuksen ajan 4 °C lämpötilassa. Neljä ja kuusi vuorokautta teurastuksen jälkeen suojakaasuun pakattuja fileitä pidettiin rasiointiin asti 1 °C lämpötilassa, jonka jälkeen fileerasioita säilytettiin 4 °C kylmiössä. Säilyvyyttä tutkittiin seuraamalla aerobisten bakteerien kokonaismäärän, Escherichia coli -määrän sekä maitohappobakteerimäärän kehitystä rintafileissä kolmen viikon ajan teurastuksesta eteenpäin. Mikrobiologisen laadun lisäksi arvioitiin myös fileiden aistinvaraista laatua raakana ja kypsennettynä. Säilyvyyskokeiden lisäksi tutkittiin myös rintafileen kypsennysiän (1, 3 ja 7 vuorokautta teurastuksen jälkeen) vaikutusta fileen vedenpidätyskykyyn, mureuteen sekä aistittavaan laatuun. Rasiointiajankohta ei vaikuttanut bakteerien kokonaismäärän kehitykseen broilerin rintafileissä. Heti jäähdytyksen jälkeen suojakaasuun pakattujen fileiden mikrobimäärät olivat huomattavasti muiden filee-erien mikrobimääriä pienempiä laskennallisena viimeisenä käyttöpäivänä (11 vuorokautta rasioinnin jälkeen), joten mikrobiologisen laadun kannalta fileet kannattaa pakata suojakaasuun mahdollisimman nopeasti jäähdytyksen jälkeen. Vuorokausi teurastuksen jälkeen kypsennettyjen fileiden Allo-Kramer leikkausvoimat olivat merkitsevästi suuremmat kuin seitsemän vuorokautta teurastuksen jälkeen kypsennettyjen fileiden leikkausvoimat (p < 0,05). Aistinvaraisesti arvioituna eri-ikäisinä kypsennettyjä fileitä ei kuitenkaan ollut mahdollista erottaa toisistaan.