Browsing Maatalous-metsätieteellinen tiedekunta by Publication Year

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 2687
  • Hukkinen, Meri (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tässä tutkielmassa tarkastellaan hiilijalanjälkitietoa elintarvikeyritysten vastuullisuusviestinnässä. Tutkielman tavoitteena on selvittää, kuinka toimivaa elintarvikeyritysten hiilijalanjälkiviestintä on kuluttajille, ja mihin suuntaan hiilijalanjälkiviestintää tulisi kehittää. Tutkimusmenetelmänä käytettiin laadullista teemahaastattelua, jonka avulla pyrittiin selvittämään, miten kuluttajat suhtautuvat elintarvikeyritysten viestimään hiilijalanjälkitietoon. Tutkimuksessa haastateltiin kuutta tutkimuksen nuorten naiskuluttajien kohderyhmään kuuluvaa henkilöä. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostui aiemman kirjallisuuden ja tutkimuksen perusteella. Viitekehys rakentui neljän pääkohdan ympärille, joita ovat hiilijalanjälkitiedon ymmärrys, hiilijalanjälkitiedon uskottavuus, yrityksen viestintätavat ja viestin tavoitettavuus sekä tuote- ja kuluttajakohtaiset tekijät. Tutkimustulokset analysoitiin teemoittelemalla. Tutkimuksessa havaittiin, ettei hiilijalanjälkiviestintä ole kuluttajille täysin ymmärrettävää ja uskottavaa. Haasteina nähdään etenkin hiilijalanjälki-käsitteen hankala ymmärrettävyys sekä hiilijalanjälkitiedon vertailukelpoisuus ja objektiivisuus. Hiilijalanjälkitietoa ei myöskään koeta kovin tärkeänä tai kiinnostavana, ja sen nähdään vaikuttavan pääasiassa taustalla valinnoissa. Tietoa koetaan olevan helposti saatavilla lukuunottamatta yksittäisiä tuotteita, mutta huonosti huomattavissa ostohetkellä. Pakkausmerkinnät koetaan uskottavimpana viestintätapana, ja muista viestintätavoista etenkin digitaalisuus nähdään mahdollisuutena viestinnän kehittämisessä. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, ettei elintarvikeyritysten hiilijalanjälkiviestintä ole kuluttajille tarpeeksi toimivaa. Kuluttajille suunnattua hiilijalanjälkiviestintää kehittääkseen yritysten tulee keskittyä tiedon ymmärryksen ja uskottavuuden parantamiseen. Tämä vaatii etenkin sitä, että kuluttajia tutustutetaan hiilijalanjälkikäsitteeseen ja luodaan yhtenäinen hiilijalanjäljen mittaustapa. Lisäksi yritysten tulee viestiä toiminnastaan kriittisesti ja myös sisältäpäin kumpuavien motiivien kautta sekä yrityksen ulkopuolisia osapuolia hyödyntäen. Hiilijalanjälkitietoa tulee viestiä yhdensuuntaisesti ja selkeästi etenkin pakkausten kautta, mutta myös monikanavaisesti mahdollistaen laajemman tiedonsaannin ja pitäen mielessä digitaalisuuden mahdollisuudet viestinnän kehittämisessä kuluttajia osallistavammaksi. Tämän tutkimuksen perusteella toimivampi hiilijalanjälkiviestintä vaatii ensisijaisesti selkeää, täsmällistä ja uskottavaa, faktaan perustuvaa hiilijalanjälkitietoa, jota viestitään läpinäkyvästi ja niin, että kuluttajan on helppo ymmärtää sitä.
  • Lammi, Juho (Helsingin yliopisto, 2021)
    The value of wood production of forest property is based on the net present value of future cash flows. In practice, the value of the forest property can be determined by future cash flows, replacement cost or market price. When the valuation is based on the probable market value of the forest property on the free market, the valuation should be based on market information according to the International Valuation Standards. In Finland, the main forest property valuation methods are summation approach, income approach and market approach. Market information can be considered in income and market approaches as required by the International Valuation Standards. The market approach is based on comparison, where different descriptive and explanatory predictors that affect the transaction price are being compared. Income approach is based on the discounted net present value of future cash flows from forest. The market approach will lead directly to the likely market value if there are enough representative transactions. The income approach leads to the likely market value if the discount rate is derived from market information. In this case, the income approach is called market-based income approach. The aim of this study is to determine how usable market approach is for valuation of forest properties. In this study different price models are created with large transaction price statistics, containing over 4 500 forest property transactions between years 2017–2020, which includes average forest inventory data transaction-wise. Price models explain the variation between price per hectare by region with average forest inventory data. The price models are compared to marked-based income approach with most recent transactions due to transactions price statistics used in this study (n=158). To calculate the marked-based income approach for different forest properties, open forest data were acquired from Finnish Forest Centre and internal rates of return were calculated transaction-wise. The market-based income approach was calculated with IPTIM Assets -software provided by Simosol. According to the results of this study, it was found that the market approach could explain the variation of price per hectare well, but the results of price models remained quite inaccurate by root mean square error. When determinants were added, model-specific explanation rates increased, and the accuracy of the models improved. The most comprehensive model included region, volume (m3/ha), proportion of seeding stands on forest land (ha), log percentage (%) and year as determinants for price per hectare. The most comprehensive model had an explanation rate of 88,1 %, RMSE of 686 €/ha and RMSE % of 19,5 %. For the calculation of market-based income approach, internal rates of return were calculated. The average internal rate of return was 4,2 % and the median was 2,4 %. Treatment and the net present values of forest properties were optimized with average internal rate of return. The open forest data caused significant uncertainty in comparison of different approaches. The market approach appeared to be more accurate than the market-based income approach according to RMSE and RMSE %. The results of the comparison can only be considered as indicative due to relatively small sample size. According to this study, the market approach is usable for determining the market value of forest properties, but due to contingency on the forest property market, the results of models were relatively inaccurate. In the future combination of open forest data and transactions price statistics would improve the use of market approach and market-based income approach.
  • Karhumaa, Matias (Helsingin yliopisto, 2021)
    Hakkuutyön tuottavuus on merkittävä tekijä puunkorjuun kokonaiskustannuksien muodostumisessa. Harvennushakkuiden tuottavuuskehitys on viime vuosina ollut maltillista, mikä on johtanut puunkorjuun positiivisen kustannuskehityksen taittumiseen. Tämän työn tarkoituksena oli tutkia harvennusvoimakkuudeltaan vaihtelevan harvennustavan mahdollisuuksia hakkuutyön tuottavuuden ja korjuujäljen parantamiseksi. Vyöhykeharvennusmenetelmässä hakkuutyötä tehostetaan pienentämällä hakkuulaitteen työskentelyetäisyyttä, jolloin harvennusvoimakkuus laskee edettäessä kauemmaksi ajouralta. Puunkorjuun tuottavuuden ja puuston erirakenteisuuden lisäämiseksi jätetään ensiharvennuksessa ajourien välimaastoon käsittelemätön vyöhyke, johon toisessa harvennuksessa ajoura avataan. Toisessa vyöhykeharvennuksessa ei käsitellä ensiharvennuksessa avatun ajouran lähialuetta, sillä se on jo ensiharvennusvaiheessa harvennettu myöhemmän harvennuksen jälkeiseen tavoitetiheyteen. Aika- ja tuotostutkimus toteutettiin vertailevana aikatutkimuksena, jossa mukana oli kaksi vaihtoehtoista vyöhykeharvennusta ja vertailu toteutettiin harvennusmallin mukaiseen harvennustapaan. Ajouravälit vyöhykeharvennuksilla olivat 24 m sekä 30 m ja harvennusmallin mukaisella 20 metriä. Vyöhykeharvennuksissa kolmannes ajouravälistä jätettiin käsittelemättömäksi vyöhykkeeksi. Kaikkiin kolmeen käsittelyketjuun sisältyi ensiharvennus ja toinen harvennus. Tutkimusaineisto kerättiin Ponsse-metsäkonesimulaattorilla, johon luotiin ennakkoleimatut virtuaalileimikot tutkimusasetelman mukaisilla puustoilla. Neljä ammatikseen hakkuukoneella ajanutta koekuljettajaa käsitteli samat työmaat kahdessa osassa. Työskentely videoitiin simulaattorin ruudulta ja mittalaitteelta tallennettiin hakkuun toteumatiedot. Korjuujäljen tarkastelua varten simulaattorista kerättiin jälki-inventointina tieto kosketuksen saaneista puista. Tutkimusaineisto käsitti 48 ajotapahtumaa, joissa kaadettiin yhteensä 3 565 runkoa. Harvennushakkuutyön tuottavuutta selittivät kuljettaja, keskijäreys, harvennustapa sekä kuljettajien kehittyminen tutkimuksen aikana. Lineaarisen regressioanalyysin mukaan vyöhykeharvennustapa pienensi ensiharvennuksella hakkuutyön tehoajanmenekkiä saman kokoisella rungolla keskimäärin 8 % ja toisella harvennuksella keskimäärin 9 %. Kahden harvennuksen yhdistetty hehtaarikohtainen tuottavuus oli vyöhykeharvennusmenetelmällä 17–21 % korkeampi kuin tavallisessa harvennuksessa. Vyöhykeharvennusmenetelmä kasvatti kaadettujen runkojen keskitilavuutta 11–14 %, sillä suurempi osuus rungoista kaadettiin toisessa harvennuksessa. Harvennusmenetelmien välillä työvaiheiden tehoajanmenekit poikkesivat tilastollisesti merkitsevästi leimikkotasolla siirtymisessä ja hakkuulaitteen eteen tuonnissa. Kuljettajatasolla myös viennin, kaato-siirron ja prosessoinnin tehoajanmenekit poikkesivat tilastollisesti merkitsevästi toisistaan leimikoiden välillä. Kosketuspuiden osuus jäävästä puustosta oli ensiharvennusvaiheessa vyöhykeharvennusmenetelmällä 50 % pienempi kuin tavallisessa harvennuksessa. Vyöhykeharvennusmenetelmän etuna ensiharvennuksella ovat pienempi kosketuspuiden uranvarsitiheys sekä suurempi jäävä puusto ja ajouraväli. Toisessa harvennuksessa ei harvennusmenetelmien välillä ollut merkitsevää eroa puukosketusten esiintymistiheydessä. Poistuma ajourametriä kohden oli vyöhykeharvennusmenetelmän ensiharvennuksessa -6–23 % ja toisessa harvennuksessa 64–111 % suurempi kuin tavallisessa harvennuksessa. Suurin puutavaran ajouranvarsitiheys oli vyöhykeharvennuksessa 30 metrin ajouravälillä. Maastovaurioiden oletetaan vähenevän poistuman kasvaessa, kun maaperää suojaavan hakkuutähteen määrä lisääntyy. Vyöhykeharvennusmenetelmän jatkotutkimustarpeita todettiin olevan hakkuu- ja lähikuljetustyön maastokokeissa sekä metsikön kehityksen seurannassa käsittelyn jälkeen. Metsikön kehitystä tulisi seurata vaihtoehtoisilla puulajeilla, kasvupaikoilla, puuston tiheyksillä ja tilajakaumalla, jolloin jokaiseen metsikköön voidaan luoda metsätaloudellisesti optimaalinen kiertoaika ja ajouraväli sekä poistuman ja jäävän puuston tiheys eri vyöhykkeillä.
  • Moilanen, Ville (Helsingin yliopisto, 2021)
    Maatalouden rakennemuutoksen seurauksena suomalaisten maatilojen määrä vähenee ja tilakoot kasvavat. Tilakokojen kasvaessa yhä useampi maatila tutkii mahdollisuuksia yhtiöittää yritystoimintaansa. Yhtiömuotoisten maatilojen määrän noustessa myös niiden yrityskaupat ovat määrältään yleistymässä. Maatilojen yrityskauppoja on tehty pääasiassa suku-polvenvaihdoskauppoina, jolloin niistä maksettavat kauppahinnat eivät ole aina linjassa niistä saatavien tuottojen kanssa. Tutkielman tavoitteena oli selvittää, miten yhtiömuotoisen maatilan arvo määräytyy, kun arvon määräytymisperusteina käytetään talousteoriaan perustuvia arvonmääritysmenetelmiä. Käytettävät arvonmääritysmenetelmät olivat substanssiar-vomenetelmä, vapaan kassavirran menetelmä ja taloudellisen lisäarvon menetelmä. Lisäksi tavoitteena oli luoda Excel-laskuri, jonka avulla nämä arvot pystyttiin laskemaan. Arvonmäärityksen näkökulmana käytettiin ainoastaan tilinpäätös-tiedoista saatavaa informaatiota. Tutkielman teoriaosuus koostui käytettyjen arvonmääritysmenetelmien teoriasta, pää-oman tuottovaatimuksen määräytymisperusteista sekä tilinpäätöksen teoriasta. Tutkielma suoritettiin tapaustutkimuksena, jolloin yritykseksi valikoitiin yksi suomalainen yhtiömuotoinen maatila. Aineis-tona käytettiin Suomen Asiakastiedosta saatavaa tilinpäätösinformaatiota. Arvonmääritystä varten työstettiin Excel-pohjainen laskuri, jonka avulla pystyttiin laskemaan case-yrityksen arvo kolmella eri menetelmällä ainoastaan tuloslas-kelma- ja tasetietoja hyödyntäen. Tutkielman tulokset olivat linjassa aikaisempien tutkimusten tulosten kanssa. Kaikki kolme menetelmää antoivat toisis-taan poikkeavat tulokset. Substanssiarvomenetelmä antoi case-yritykselle pienimmän arvon ja sitä voidaan pitää enin-tään yrityksen pohja-arvona. Taloudellisen lisäarvon malli antoi hieman korkeamman arvon kuin substanssiarvo, koska se otti oman pääoman lisäksi huomioon vuosittaiset lisävoitot diskontattuna nykyhetkeen. Korkeimman arvon antoi vapaan kassavirran menetelmä, sillä siinä yrityksen pääomarakenne ei vaikuttanut arvotukseen kovin vahvasti, vaan pääpaino oli case-yrityksen tuottokyvyssä. Kaikkien kolmen arvonmääritysmenetelmän todettiin olevan herkkiä erilaisille muutoksille. Substanssi- ja taloudellisen lisäarvon malli reagoivat vahvasti oman pääoman muutoksiin. Vapaan kassavirran malliin vaikutti puolestaan vahvasti kassavirtojen kasvuoletukset. Pääoman tuottovaatimuksella todettiin olevan myös suuri merkitys taloudellisen lisäarvon- ja vapaan kassavirran mallin antamille tuloksille. Tutkielmassa huomattiin, että vapaan kassavirran- ja taloudellisen lisäarvon mallissa tulisi ottaa jollain tavalla enemmän huomioon yrityksen kilpailukyvyn ylläpitäminen. Tutkielman ede-tessä myös huomattiin, että pääoman tuottovaatimuksen määräytymistä on olisi syytä tutkia enemmän.
  • Kohli, Juliana (Helsingin yliopisto, 2021)
    Boreal forests are an important storage of carbon (C), representing over one-third of terrestrial C stocks. The continuity of C storage in boreal forests and forest soils is critical to mitigate climate change. Climate change will likely increase the fire season length and the frequency of forest fires in Finland, of which surface fires are the dominant type. Fire affects C dynamics by modifying biotic (SOM, vegetation, microbial activity) and abiotic (soil temperature, moisture, chemistry) components of the forest ecosystem. These fire-induced effects will depend on the intensity of the fire (duration, flame temperature) and the site characteristics, ultimately resulting in either the persistence of, or in a net C loss, which has implications on both a local and global scale. There is a lack of existing research regarding the short-term impacts of surface forest fires and comparisons between different fire intensities. Subsequently, this thesis describes an experimental burn conducted in an even-aged Pinus sylvestris forest in southern Finland and the short- term post-fire impacts on soil biogeochemical processes (June-October 2020). The aims of this study were: (1) to study the effects of low- (200-300 oC) and high- (500-600 oC) intensity surface fires on soil temperature, moisture and soil surface CO2 fluxes straight after fire and through four months after experimental fire; (2) to study the effects of low- and high-intensity surface fires on plant (above and below ground) biomass immediately and four months after fire; (3) to identify the most important factors driving soil CO2 effluxes shortly after the fire. Eight sample plots (225 m2 each) were used, divided between high and low biomass loads to achieve high- and low-intensity fires. Continuous soil temperature and moisture measurements, vegetation inventories, soil sampling (0-30 cm), and soil CO2 efflux measurements were obtained using portable chambers. The results of this study showed that some soil physical and chemical properties were significantly altered due to the experimental surface fire (vegetation, temperature, moisture, root biomass, C, N (nitrogen), C/N), whereas some remained unchanged (pH, humus thickness). Soil moisture was the only variable, which increased as a result of higher fire intensity. Fires at both intensities resulted in the mortality of ground vegetation whilst trees did not experience mortality by the end of the monitoring period. Soil CO2 fluxes decreased in burned areas compared to unburned plots over time, but this change was not significantly different between burning intensities. Future research should investigate the mechanisms of C and N translocation through the soil profile following the addition of water, the relationship between post-fire soil temperature and soil CO2 efflux, how burning different biomass components changes the composition of ash, and how larger differences in burning intensities affect soil properties and soil CO2 effluxes. If trees experience mortality after the time period encompassed by this study, the site could become a potential C source; further monitoring of the study site could account for delayed indirect impacts such as these.
  • Termonen, Maarit (Helsingin yliopisto, 2021)
    Kiinnostus monilajisiin nurmiseoksiin on kasvanut Suomessa. Nurmipalkokasvit tuovat seoksiin lisäarvoa biologisen typensidonnan ja syöntiä lisäävien ominaisuuksiensa vuoksi. Seosten lajikoostumuksen ja sen muutosten tarkempi selvittäminen auttaa ymmärtämään kasvuolosuhteiden vaikutusta eri lajien menestymiseen seoksissa ja tämän seurauksia. Tutkielman tavoitteena oli selvittää, kuinka nurmipalkokasvit ylläpitävät satoa ja pysyvät nurmiseoksissa sekä miten ne vaikuttavat ruokinnalliseen arvoon ja typen hyväksikäyttötehokkuuteen. Tutkimus toteutettiin kolmivuotisena ruutukokeena, jossa oli mukana viisi nurmipalkokasveja (puna-, valko- ja alsikeapila sekä rehumailanen) sisältävää nurmiseosta. Seoksille annettiin typpilannoitusta 50 + 50 kg/ha/v, ne niitettiin kahdesti kesän aikana, ja sadon lisäksi määritettiin kasvilajikoostumus ja rehuarvot. Seosten satotasot vaihtelivat välillä 5400–8200 kg ka/ha. Kokeen aikana esiintyi kuivia jaksoja, jotka suosivat puna-apilaa ja erityisesti rehumailasta. Puna-apila oli apiloista satoisin, ja pysyi kasvustossa koko koejakson ajan. Alsikeapilasta ja valkoapilasta ei ollut satoa alentavaa haittaa. Rehumailanen ylläpiti satoa tässä kokeessa hyvin ja runsastui nurmen vanhetessa, vaikka mailasten menestyminen on Suomen oloissa vaihtelevaa. Apiloiden vaikutus rehuarvoihin oli vähäinen. Runsas rehumailasen osuus kasvustossa laski D-arvoa ja nosti sulamattoman kuidun sekä raakavalkuaisen pitoisuuksia. Madalletun typpilannoituksen ja biologisen typensidonnan vuoksi seosten keskimääräinen typen hyväksikäyttötehokkuus oli 1,22–1,56. Kokeen tulokset osoittivat, että kohtuullista typpilannoitusta ja kahden korjuun taktiikkaa käytettäessä nurmipalkokasvien osuus kasvustossa säilyi rehumailasta lukuun ottamatta maltillisena. Kaikki seokset olivat rehuarvojen perusteella sopivia märehtijöiden rehuksi, eikä mikään seos osoittautunut myöskään sadon määrän perusteella muita huonommaksi. Rehumailanen osoitti hyvän kuivuuden sietokykynsä ja piti satotasoa yllä parhaiten kuivina kesinä.
  • Turkkelin, Anna (Helsingin yliopisto, 2021)
    Transient expression is a preferred way to produce proteins compared to stable transformation because it is suitable for rapid screening of constructs. pEAQ-HT vectors are easy and quick vectors without the need for viral replication, and they are developed for transient expression. They promote high expression levels and allow the insertion of multiple expression cassettes in a single plasmid. Agroinfiltration is a widely used method to induce transient gene expression in plants because it is efficient and straightforward. This study aimed to improve heterologous protein expression using Gateway compatible pEAQ-HT-DEST vectors. The genes G2PS1, 2 and 3 were subcloned to these and pK2GW7 derived expression vectors and infiltrated into tobacco (Nicotiana benthamiana) leaves. pK2GW7 derived expression vectors were used as a reference when samples were analyzed by western blotting, ELISA and HPLC. Tobacco should produce 6-methyl-4-hydroxy-2-pyrone and 4,7-dihydroxy-5-methylcoumarin when one of these genes is expressed, but they both have not yet been observed at the same time. Higher expression levels could allow us to see that. That would be important for further studies because if the synthesis could get started under agroinfiltration, co-transformation with reductases can lead to gerberin, parasorboside and 4-hydroxy-5-methylcoumarin biosynthesis, thus proving function. Western blotting was successful and showed a stronger signal with all pEAQ-HT derived expression vectors compared to pK2GW7 derived expression vectors. Samples collected seven days after agroinfiltration showed a stronger signal than samples collected two days after infiltration. Results from ELISA also showed more protein from pEAQ-HT vectors even though quantitative data was not obtained. HPLC showed only 6-methyl-4-hydroxy-2-pyrone but not 4,7-dihydroxy-5-methylcoumarin. Previous studies have also shown increased expression using pEAQ-HT vectors. Hence, using pEAQ-HT vectors does increase transient gene expression compared to conventional binary vectors. Even though pEAQ-HT vectors are proved to work efficiently, there are already studies about improving them.
  • Fruhauf, Yasmin (Helsingin yliopisto, 2021)
    Increasing atmospheric CO2 concentrations due to anthropogenic activity is resulting in climatic changes. Cities are major emitters of CO2 and are therefore interested in the possibilities of urban vegetation to sequester carbon in order to mitigate climate change. The city of Helsinki aims to become carbon neutral by 2035; subsequently, there is interest to understand the sink capacity of its urban vegetation. Current existing carbon cycle models are based on natural ecosystems and there is a need for carbon cycle models based on vegetation in an urban setting. Photosynthetic potential provides a base for understanding the carbon cycle in an ecosystem, which is calculated using a light response curve. Chlorophyll fluorescence measurements provide information about the general status of photosystem II and are commonly used as indication of the leaf photosynthetic potential, general health status and the leaf’s response to environmental conditions. Photosynthetic potential is also depended on illumination conditions around the canopy; leaves located in the sun will generally be more productive than those in shade. In this study, three tree species were selected for photosynthesis potential measurements: Tilia cordata, Tilia x europaea and Betula pendula. In Helsinki, Tilias are usually planted in managed areas while B. pendula is naturally regenerating. Data collection was conducted during May-September 2020 around Kumpula, Helsinki. Trees were located in three different urban settings: urban forest (B. pendula), built garden (T. cordata) and roadside (T. x europaea). Photosynthetic potential and chlorophyll fluorescence yield were measured four times during the summer at different canopy heights. Results show that B.pendula had higher photosynthetic potential than the Tilias, with no differences between the canopy heights. T. cordata showed differences in the photosynthetic potential and chlorophyll fluorescence between the canopy heights in July and August, with higher values at the bottom canopy. T. cordata also showed a seasonal cycle, with low photosynthetic potential values in the beginning and end of the season and high values in July. B. pendula demonstrated a similar seasonal cycle. Lastly, T. x europaea showed higher photosynthetic potential values at the top canopy compared to the bottom. Overall, chlorophyll fluorescence mirrored photosynthetic potential especially in the case of seasonal dynamics, rather than canopy heights. The high photosynthesis potential observed with B. pendula allows greater amount of carbon to enter the urban ecosystem and could be since the trees are naturally growing in the forest patch. The Tilia trees were transplanted as saplings, which could have caused damage to their roots in excess soil moisture conditions and cause growth inhibition. A better understanding of the urban managed vegetation is needed, as well as the urban stress factors. Nevertheless, based on these findings, I would recommend conserving the natural unmanaged urban forests patches, as they seem to have an important role in urban carbon cycle.
  • Hyytiäinen, Heli (Helsingin yliopisto, 2021)
    Peeling of carrot removes the epidermis and some sub-epidermal tissue. The new outer layer of cells is damaged, and it causes leakage of cellular fluids. The peeled surface is replaced by a new protective layer which is white material. Surface whitening is most likely due to drying of the outer tissue, lignin synthesis, or decreased carotenoid levels during storage of the carrot. The aim of the dissertation was to find efficient processing methods for controlling the surface whitening of carrot. Controlling surface whitening is important because from a consumer perspective it is a sign of a loss of freshness. Efforts were made to control the discoloration of the carrot surface with help of enhanced polishing, acidity control and edible film. The processing methods were as follows: twice polished (A), three times polished (B), three times polished + citric acid (C), three times polished + edible film (D). After polishing all the samples were immersed in ozonated water (0,3 ppm, 4 min). The samples were packed in LDPE or OPP packages. The samples were stored for 16 days at temperature of +4–6 ̊ C. Quality changes of the samples were assessed by packaging gas content, surface pH, colour measurements, images, microscopic images, microbiological quality and sensory evaluation. Processing with citric acid (C) and edible film (D) slowed formation of white surface for up to seven days, after that the differences between the processing methods decreased so much that they could not be detected any more. Sensory evaluation was done after nine days of storage. The appearance of the fresh-cut carrots was least white when the processing method was D and packaging material LDPE. Off-flavours detected were most likely due to natural taste variation of carrots.
  • Halme, Terhi (Helsingin yliopisto, 2021)
    Saccharina latissima on ruskolevä, jolla on monipuolinen hiilihydraattikoostumus. Levän rakennepolysakkarideja ovat polysakkaridit selluloosa, alginaatti ja fukoidaani ja varastohiilihydraatteja polysakkaridi laminariini sekä sokerialkoholi mannitoli. Hiilihydraattikoostumuksen analysoimisessa polysakkaridit pilkotaan rakenneosikseen, minkä jälkeen ne analysoidaan kromatografisin menetelmin. Levän erityyppisten polysakkaridien takia sopivan analyysimenetelmän valinta on tärkeää. Kiteinen selluloosa vaatii pilkkoutuakseen voimakkaan käsittelyn kuten rikkihappohydrolyysin, mutta voimakas käsittely voi vaikuttaa muiden yhdisteiden saantoon negatiivisesti tuhoamalla niitä. Tutkielmassa vertailtiin kahta analyysimenetelmää: hapanta metanolyysiä kaasukromatografialla ja rikkihappohydrolyysiä anioninvaihtokromatografialla. Tutkielman tavoite oli löytää sopiva menetelmä polysakkaridien pilkkomiseen levän hiilihydraateille. Lisäksi määritettiin eri tavoin bioprosessoitujen levänäytteiden hiilihydraattikoostumus ja tavoite oli saada selville, miten bioprosessoinnit ovat vaikuttaneet siihen. Tulosten perusteella levän polysakkaridien, paitsi selluloosan, pilkkomiseen hyvin soveltuvaksi menetelmäksi todettiin hapan metanolyysi, joka yhdistettynä kaasukromatografiseen analyysin soveltui hyvin levän monipuolisen hiilihydraattikoostumuksen analysoimiseen. Levässä oli eniten mannitolia (16 % levän kuivapainosta) ja alginaattia (15 %, guluroni- ja mannuronihapon summa). Glukoosia saatiin happamalla metanolyysillä 3 % (laminariinista) ja 7,5 % happohydrolyysillä, kun myös kiteinen selluloosa saatiin pilkottua. Lisäksi levässä oli myös muita monosakkarideja ja uronihappoa: fukoosia, glukuronihappoa, galaktoosia, ksyloosia, mannoosia ja ramnoosia, joita jokaista oli alle 2 % levän kuivapainosta. Tulokset vastasivat aiempia tutkimuksia. Merkittävimmät muutokset bioprosessoiduissa levissä olivat liukoisen glukoosin sekä alginaatin uronihappojen pitoisuuksien pieneminen.
  • Nyström, Maria (Helsingin yliopisto, 2021)
    Alueellisen PEFC-ryhmäsertifioinnin piirissä on valtaosa Suomen yksityismetsistä ja se on ollut pääasiallinen metsäsertifioinnin toteutustapa Suomessa vuosina 1999-2020. Suomessa järjestelmä perustuu siihen, että metsänomistajien lisäksi metsänomistajille ja metsään palveluita tarjoavat tahot ovat sitoutuneet noudattamaan toi-minnassaan PEFC-vaatimuksia ja vastaavat näin merkittäviltä osin vaatimusten toteutumisesta. Tämän työn tavoitteena on tarkastella alueellisen PEFC-ryhmäsertifioinnin toteutusta ko. aikajaksona ja tulevaisuuden kehitystä laadullisin menetelmin. Työssä kuvataan ensin järjestelmä, jolla sertifiointia käytännössä toteutetaan ja tuotetaan tietoa vaatimusten toteutumisesta riittävällä tasolla PEFC FI 1002 -metsäsertifioinnin- kuin PEFC FI 1001 -ryhmäsertifioinnin standardiin nähden. Järjestelmä kuvataan niin, että saadaan kokonaisymmärrys tämänhetkisestä sertifioinnin toteutuksesta. Tämän jälkeen kuvataan ISO 9001:2015 –standardi, missä esitetään laadunhallinnan keskeiset käsitteet ja periaatteet, jolla organisaatio voi varmistaa, että sen toimintajärjestelmä vastaa sille asetettuja vaatimuksia. Aikajakson 1999-2020 poikkeamia tarkastellessa tulivat esille kriteerit, joihin tulee kiinnittää jatkossakin erityistä huomiota pyrittäessä jatkuvaan parantamiseen. Sosiaalisten, työn tekemiseen liittyvien kriteereiden huomioiminen on edistynyt sertifiointikausien aikana, mutta kriteerit ovat edelleen säännöllisesti poikkeamien kohteena. Puutteet vesiensuojeluun kohdistuvissa toimenpiteissä ovat myös esiintyneet poikkeamina säännöllisesti. Valmisteilla olevat uudet PEFC ST 2018 –sertifioinnin edellyttämät muutokset lisäävät järjestelmän tuottaman tiedon uskottavuutta. Jatkossa toiminnan läpinäkyvyys pitää pystyä osoittamaan entistä tarkemmin. Toteuttamalla laadunhallintaa ISO-9001:2015 standardin mukaisesti vastaa toiminta kansainvälisesti hyväksyttyä tasoa, jossa toimintaa tarkastellaan kokonaisuutena toisiinsa linkittyvinä asioina ja toiminnalle on olemassa selkeä rakenne. Tarkastelua voidaan myös hyödyntää uuden PEFC FI 1001:20xx -standardin edellyttämän jatkomäärittelyn tukena. Tämä työ tarjoaa hyvän lähtökohdan uuden toimintamallin laadinnalle ja auttaa sitomaan uudet toiminnot yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Järjestelmään kohdistuvat vaatimukset parantavat toiminnan laatua siten, että toimintaa seurataan kattavammin ja se antaa työkaluja siihen, että ei-toivottuun toimintaan voidaan paremmin puuttua. Työn tuloksena on kattava kuvaus alueellisen PEFC-ryhmäsertifioinnin toteutuksesta ja näkemyksiä toiminnan kehittämiseksi. Työ voi osaltaan toimia oppaana PEFC-sertifioinnin käytäntöihin perehtymisessä ja pohjana, kun luodaan osin ISO 9001:2015 –standardiin perustuvaa uutta toimintamallia PEFC-standardien päivittyessä.
  • Huhdanmäki, Tuukka (Helsingin yliopisto, 2021)
    CRISPR-Cas9 is one variant of newly emerging technologies utilizing targeted mutagenesis based on Cas family proteins and guide RNA that enable binding and modifying selected target sequence. The aim of the master’s thesis was to compare different methods of CRISPR-Cas9 induced gene editing in the genus Nicotiana and other secondary protocols necessary to identify successful mutations. PDS1 and PDS2 genes coding phytoene desaturase in plants were selected as target genes as mutant genotype produce visually identifiable photobleaching phenotype. CRISPR-Cas9 ribonucleoprotein complex mediated transformation uses separately produced Cas9 protein and guide RNA that when combined perform transient gene editing in cell. This method was planned to be used but Cas9 protein was challenging to produce in soluble form and final transformation was not achieved. This study suggests that acquiring ready-to-use Cas9 protein might be preferable choice when targeting only few transformations with CRISPR-Cas9 RNP-complex. Agrotransformation is well established method for genus Nicotiana and using Single Transcriptional Unit CRISPR-Cas9 system it is straightforward procedure from plasmid design to transformation. Successfully transformed plants were redeemed from transient agroinfiltration and stable agrotransformation experiments. Off-target mutations are possible and selective outbreeding may be needed. This method lacks the several advantages of CRISPR-Cas9 RNP-complex such as instant gene editing in cell, avoiding RNA interference and transformation over species boundaries, but is simple and functional in genus Nicotiana. Successful mutations were detected using commercial T7E1 and with natural CEL I endonuclease from celery extract. Celery extract can be used as cost-effective alternative to T7E1 for verifying or replicating previously confirmed results.
  • Malmgren, Rasmus Albert (Helsingin yliopisto, 2021)
    The COVID-19 pandemic of 2019 has had a huge impact on the hospitality industry, decreasing production by 35.4% in Q4 of 2020. To keep the industry functional, new safety solutions have to be studied and developed for mitigation of the pandemic. In this study, airborne transmission of viruses in an indoor space was studied, and air purifiers and space dividers were tested as potential intervention methods against SARS-CoV-2 by using a non-pathogenic model virus phi 6. Filtered air purifiers were found to work as a possible solution for the mitigation of viruses spreading through aerosols in public spaces such as restaurants, however, the positioning of the devices is crucial, as the air flow to them may increase the concentration of viruses locally. Space dividers were found to increase the possibility of infection via aerosols. Other types of air purifiers were also tested: an ionizer prototype and a hydroxyl radical emitting unit, of which the ionizer prototype proved to be efficient in reducing the virus concentrations in the air. Most importantly, it was confirmed that enveloped viruses resembling coronaviruses are capable of spreading via aerosol transmission indoors.
  • Chu, Wai (Helsingin yliopisto, 2021)
    Oat beta-glucan, β-glucan, is a soluble dietary fibre located in the endosperm and aleurone cell walls. It is a polysaccharide that has an ability to form viscous gel in aqueous solutions due to its high water binding capacity. The objective of this study was to determine the physical characteristics of commercial oat β-glucan with different purity in solution. Four commercial oat beta-glucan powders with varying β-glucan content were provided for this study. Solubility, water binding capacity, viscosity, suspension and emulsion stability, droplet particle size, particle distribution and zeta potential were determined from the samples. There were two phases in the experimentation part in which the first phase focused on suspensions and the second phase focused on emulsions. There were four different homogenising treatments used to solubilize the samples into water during the first phase of the experiment, which were stirring in room temperature, 80 ˚C, Ultra-Turrax and microfluidization. Megazyme exhibited highest solubility in water with a solubility rate of 100 % regardless of the treatment used. OatWell had the highest water binding capacity (11.7 g/g) after heat treatment. Heat treated OatWell had the highest viscosity (590 mPas). Megazyme emulsions had the highest emulsion stability (TSI ranging from 0.6 to 3.6) as it did not experience phase separation until fifth day of measurement. Megazyme emulsions also had the lowest particle sizes ranging from 0.4 μm to 1.5 μm. The results of this study highlight that the content of β-glucan has notable effect on its solubility and the homogenisation treatment used has an increasing effect on solubility and decreasing effect on water binding capacity and viscosity. Purity of the oat β-glucan also has an effect on emulsion stability as high purity oat β-glucan are able to stabilise emulsion system after homogenisation.
  • Haapanen, Mariia Micaela (Helsingin yliopisto, 2021)
    Formation of methane as a biogas from acetate through methanogenesis could be very energy efficient and economically feasible. The acetate utilisation through aceticlastic pathway in methanogenic archaea Methanosarcina is well understood, yet the regulation of acetate utilisation is mainly unknown. The study focused on determination of the time frame of the initiation periods of protein syntheses via bioorthogonal non-canonical amino acid tagging (BONCAT) and copper catalysed click chemistry in Methanosarcina acetivorans and Methanosarcina barkeri, during a long lag phase (around 25 days) after growth substrate was shifted from methanol to acetate. In two experiments the proteins translated after the substrate shift (newly synthetised proteins) were labelled with methionine surrogates via BONCAT and tagged with fluorescent dye and a biotin tag via click chemistry for further detections. To have more complete understanding of the substrate shift acetate concentrations were observed via nuclear magnetic resonance and cell density was monitored via optical density measurements. Only rough time frames of the initiation periods of protein syntheses in both organisms could be estimated from the gel detection of fluorescent tagged proteins. The results indicate that acetate consumption and de-novo protein translation occurs early after substrate switch. In conclusion, the overall utilisation of BONCAT in the labelling of newly synthetised proteins to provide information about the beginning of protein synthesis after substrate shift in Methanosarcina was successful. I was able to detect newly synthetised proteins in both experiments and estimate time windows for beginning of protein syntheses. The information of time windows helps further research to identify the proteins in substrate shift and understand the regulation of substrate shift in Methanosarcina.
  • Simpura, Lyyra (Helsingin yliopisto, 2021)
    Background: Functional gastrointestinal disorders (FGIDs) are common diseases characterized by disturbing gastrointestinal (GI) symptoms in the absence of structural or biochemical changes in GI tract. Well identified group of compounds responsible for GI symptoms are FODMAPs (fermentable oligo-, di- and monosaccharides and polyols). Legumes contain α-galacto-oligosaccharides (α-GOS), unabsorbed, osmotically active and rapidly fermented fibres, known for colonic gas formation. The role of phytic acid (PA) and its effects on GI symptoms as complex-forming agent is not fully understood. These antinutrients can be removed by enzymatic treatments. However, usefulness of these treatments on reducing GI symptoms is not known. Aims: The aim of this research was to investigate whether two different enzymatic treatments of pea-based products have an impact on experienced GI symptoms. α-GOS and PA content was reduced in the test products. Material and methods: This was a 3–week randomized, double-blinded, placebo-controlled cross-over-designed study. Participants (n=26) were healthy males and females aged 21–70 who claimed to experience GI symptoms after consuming legumes. Each participant received weekly two portions of either α-galactosidase-treated, double-enzyme-treated or control, spoonable pea-based product. They reported severity of nine GI symptoms within 72–hour time period via web-based survey using visual analog scale (VAS). Maximum values, the time for experiencing the maximum values, maximum values in 8 time points and symptom sum scores were analyzed. To study differencies in GI symptoms caused by the study products, data was analyzed statistically using mainly non-parametric Friedman’s test. Dependence of baseline symptoms and symptom scores were examined using crosstabulation and analyzed statistically with Fisher’s exact test. Results: Participants’ median symptom scores were rather low throughout the intervention, indicating that the participants were after all not very sensitive for legume GOS. Maximum pain score was significantly higher with the double-enzyme-treated product compared to the control product (p=0,038). At time point 5 bloating score was significantly higher with the α-galactosidase-treated product than with the double-enzyme-treated product (p=0,051), and flatulence score was significantly higher with the α-galactosidase-treated product than with the control product (p=0,021). There were no statistically significant differencies in any other examined variables between the study products. Although there was a slight trend towards more severe symptoms with the enzyme-treated products compared to the control product. Conclusions: The enzyme-treated pea-based products were not better tolerated than the control product, but that may be due to the fact that the experienced GI symptoms were rather mild in general. There are some evidence on the use of α-galactosidase supplement to alleviate GOS-induced GI symptoms. In future, the products should be tested in specifically α-GOS- and/or PA sensitive population.
  • Sirkjärvi, Tiina (Helsingin yliopisto, 2021)
    Background. The interest in plant-based protein sources has increased due to environmental and health concerns. The ScenoProt intervention study was a 12-week controlled study consisting of three different omnivorous diet groups. Study group’s diets ANIMAL, 50/50 and PLANT consisted of 30%, 50% and 70% plant-based protein, respectively, with rest of the protein coming from animal-based sources. Objectives. The aim of this study was to see whether amino acid intakes differed between the diets and whether the indispensable amino acid requirements were met. The focus was to concentrate on studying the amino acids that were most limited in comparison to the requirement levels in the most plant-based group. Also, the main sources of amino acids were analysed from different food categories. Materials and methods. The ScenoProt randomised controlled intervention was performed in spring 2017. Altogether 136 healthy adult participants completed the 12-week study. Meat and dairy were partly replaced with cereals, nuts, seeds, and legumes in the PLANT and 50/50 groups. Fish and eggs were provided with equal amounts in each group. Amino acid compositions of food items were provided from different databases and combined with 4-day food records from the baseline and the end of the 12-week intervention. Differences between the diets were analysed with ANOVA. The amino acid sources were calculated from 17 different categories. Results. The intakes of protein and indispensable amino acids were highest in the ANIMAL group compared to the PLANT group (P<0.01). The requirements of indispensable amino acids were met, apart from the methionine intake in two participants (5%) in the PLANT group, who also had protein intake below the safe intake level. In the PLANT group, cereals became the main source of protein and all amino acids, and legumes the main source of lysine, whereas in the ANIMAL, meat was the main source of protein, methionine, lysine, and threonine, and milk the main source of valine and leucine. Considering all indispensable amino acids, the intake of valine in the ANIMAL and methionine in the PLANT and 50/50 groups were closest to the reference value. Conclusions. When plant-based protein sources were increased with the expense of animal-based sources, the main sources of protein and amino acids changed, but the sufficient indispensable amino acid intakes were mostly met. The sufficient protein intake could be considered somewhat more carefully in diets resembling Planetary Health diet to ensure methionine requirement. As the indispensable amino acid requirements were met in all the study diets when protein intake was above the safe intake level (0.83 g/kg), it is safe to replace animal-based sources with more plant-based sources.
  • Närvä, Sini (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tiedekunta/Osasto: Maatalous-metsätieteellinen tiedekunta Laitos: Elintarvike- ja ravitsemustieteiden osasto Tekijä: Sini Maria Närvä Työn nimi: Punaisen ja prosessoidun lihan osittainen korvaaminen palkokasveilla: vaikutus veren rasva-arvoihin ja kehonkoostumukseen terveillä työikäisillä suomalaisilla miehillä Oppiaine: Ihmisen ravitsemus- ja ruokakäyttäytyminen (Opintosuunta: Ihmisen ravitsemus) Työn laji: Maisterintutkielma Aika: Huhtikuu 2021 Sivumäärä: 63 sivua + 1 liite Tiivistelmä: Tausta: Sydän- ja verisuonitaudit (SVT) ovat merkittävin syy sairastuvuuteen ja kuolleisuuteen länsimaissa. SVT:n riskitekijöitä ovat ruokavalion rasvan laatu, veren korkea kolesterolipitoisuus (erityisesti LDL-kolesteroli), ylipaino, tupakointi, diabetes ja kohonnut verenpaine. Miehillä riski sairastua SVT:hin on naisia suurempi. Lisäksi miesten ruokavalio on usein laadultaan naisia heikompi, ja miesten punaisen ja prosessoidun lihan kulutus on liian runsasta suosituksiin nähden. Korvaamalla eläinperäisiä proteiinin lähteitä kasviperäisillä lähteillä voidaan vaikuttaa suotuisasti sydän- ja verisuonitautien riskitekijöihin. Tavoite: Työn tavoitteena oli tutkia, onko veren rasva-arvoissa, kehon painossa ja kehonkoostumuksessa eroja, kun ruokavalion punaista ja prosessoitua lihaa korvataan osittain ei-soijaperäisillä palkokasveilla. Tutkimushypoteesina oli, että punaisen ja prosessoidun lihan korvaaminen osittain palkokasveilla pienentää kokonais- ja LDL-kolesterolipitoisuutta sekä kehon painoa ja rasvamassaa. Menetelmät: Tässä tutkimuksessa käytettiin Papumies-interventiotutkimuksen aineistoa. Tutkittavat olivat 20-65-vuotiaita terveitä suomalaisia miehiä (n=102). Heidät satunnaistettiin kahteen eri interventioryhmään kuuden viikon ajaksi. Toinen ryhmä (liharyhmä) sai punaista ja prosessoitua lihaa ja niistä valmistettuja tuotteita 760 g/vko (25 % päivittäisestä proteiinin saannista). Toinen ryhmä (palkokasviryhmä) sai palkokasveja ja palkokasvituotteita (pääosin herneitä ja härkäpapuja) 20 % päivittäisestä proteiinin saannista sekä punaista ja prosessoitua lihaa 200 g/vko (5 % päivittäisestä proteiinin saannista). Ennen intervention alkua ja sen lopussa kerätystä paastoverinäytteestä analysoitiin kokonais-, HDL- ja LDL-kolesteroli sekä triglyseridipitoisuudet, ja lisäksi mitattiin tutkittavien pituus, paino, vyötärön- ja lantionympärys sekä kehonkoostumus. Ryhmien välisiä eroja näissä muuttujissa intervention loppupisteessä tutkittiin kovarianssianalyysillä käyttäen alkupisteen arvoja kovariaatteina. Tulokset: Alkupisteessä ryhmien välillä ei ollut eroa kolesterolipitoisuuksissa (pois lukien HDL-kolesteroli), painossa, vyötärön- ja lantionympäryksessä tai kehonkoostumuksessa. Intervention lopussa plasman kokonais- ja LDL-kolesterolipitoisuudet (p<0,001 ja p=0,001), kehon paino ja painoindeksi (p=0,031 molemmissa) olivat pienemmät ja HDL-kolesterolipitoisuus suurempi (p=0,030) palkokasvi-ryhmässä liharyhmään verrattuna. Triglyseridipitoisuudessa, vyötärönympäryksessä, vyötärö-lantio-suhteessa, rasvaprosentissa, rasvamassassa, rasvattomassa massassa tai rasvamassan ja rasvattoman massan indeksissä ei havaittu eroja ryhmien välillä intervention lopussa (p>0,05). Johtopäätökset: Punaisen ja prosessoidun lihan osittainen korvaaminen ei-soijaperäisillä palkokasveilla kuuden viikon ajan paransi veren rasva-arvoja ja vähensi painoa terveillä työikäisillä miehillä, mikä viittaa sydän- ja verisuonitautiriskin pienemiseen. Tätä tietoa voidaan hyödyntää suunniteltaessa toimenpiteitä terveellisemmän ja ympäristön kannalta kestävämmän ruokavaliosuosituksen laatimisessa väestötasolla. Avainsanat – Nyckelord – Keywords: Ravitsemus, ei-soijaperäiset palkokasvit, punainen liha, plasman lipidit, sydän- ja verisuonitaudit Säilytyspaikka – Förvaringställe – Where deposited: Maatalous-metsätieteellinen tiedekunta, Elintarvike- ja ravitsemustieteiden osasto, Helsingin yliopisto Muita tietoja – Övriga uppgifter – Additional information: Ohjaajat: Suvi Itkonen, ETT, dosentti; Anne-Maria Pajari, apulaisprofessori
  • Johansson, Julia (Helsingin yliopisto, 2021)
    This project focuses on development of novel split intein systems for selection of biological activities utilizing protein splicing. Protein splicing is phenomenon that occurs naturally inside the cell and the reaction is catalyzed by inteins, which connect C-terminal and N-terminal exteins with a peptide bond. The activity of the interrupted protein, consisting the exteins, can be restored after the intein is excised and the peptide bond links the exteins together. This occurrence can be used for selection of cells based on different activities including antibiotic resistance. The project aims to insert an intein in antibiotic resistance gene which could allow controlling the protein activity of the antibiotic resistance gene by protein splitting. This method is based on inserting an intein to the antibiotic resistance conferring enzyme which makes the protein inactive. Creating two separate plasmids that include the intein sequence can be transformed into bacterial cells. Other plasmid includes a deletion in the intein sequence and the cells that include this plasmid only, are not able to survive in the presence of an antibiotic. This is due to inactivity of the intein and thus the inactivity of the enzyme that confers the resistance. Incorporating a second plasmid that includes the corresponding sequence to the deletion, the intein activity can be recovered and thus the protein activity. By this method with cotransformation, both plasmids are transformed simultaneously which recovers the intein activity and further the antibiotic resistance. This could be used for the cell selection since only the cells that harbor both of the two complementary plasmids could restore the antibiotic resistance.
  • Valdebenito Alamar, Nerea (Helsingin yliopisto, 2021)
    Despite their immobile nature, their ability for adaptation allows plants to face harmful conditions from the environment to successfully survive and reproduce. Plant cells sense and integrate signals from the environment and activate response mechanisms. Participants in these mechanisms are the receptor-like protein kinases (RLKs) and a subgroup of RLKs, the cysteine-rich receptor-like kinases (CRKs). Members of this family have been associated with functions related to environmental stress responses in plants. CRK2 is one interesting member of the CRK clade of RLKs. While roles of CRK2 in the response to biotic and abiotic stimuli have been recently described, many aspects of the diverse functions of CRK2 remain elusive. The reduced size of the crk2 mutant suggests that developmental processes are affected by the absence of the protein. One of the objectives of this work was to analyse potential reasons for the smaller size of crk2. The difference in plant size could be due to a reduced number of cells. Results from the analysis of young cotyledons showed that the smaller plant size is not due to a reduced cell number in leaves when compared to Arabidopsis thaliana (Arabidopsis) ecotype Columbia (Col-0). Another way to understand the processes in which a protein is involved is to target possible interaction partners. Therefore, genotyping and analysis of growth phenotypes of T-DNA insertion mutant lines for candidate interaction partners for CRK2 was performed. The results revealed smaller phenotype for a nitrate transporter (NRT1.7) mutant in fresh weight and rosette area whereas for a protein kinase (QSK1) mutant, higher fresh weight but reduced rosette area was observed compared to Col-0. Generation of constructs for fusion protein expression and purification revealed the possibility of expressing tagged cytoplasmic regions of these proteins for further analysis of protein-protein interaction through kinase assays due to the kinase activity of CRK2. Generation of fluorescent-tagged proteins from the candidate interaction partners allowed for localization studies via confocal microscopy to determine the co-localization to the plasma membrane of these proteins with CRK2, which is located to plasma membrane under standard growth conditions. The co-localization results suggest that the proteins NRT1.7 and QSK1 colocalize with CRK2, which is a step forward in the verification of their possible interaction in planta. The smaller size of the nrt1.7 and qsk1 mutants indicates that the lack of these proteins affects plant development.