Browsing by Issue Date

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 1071
  • Xue, Yaxin (Helsingin yliopisto, 2016)
    Previous research has demonstrated that biochar added to soil improves plant performance. When widely used, biochar can help reduce the consumption of chemical pesticides and fertilizers. The aim of this study is to explore whether biochar can help strawberry (Fragaria × ananassa) plants in greenhouse to fight against foliar disease, gray mold caused by Botrytis cinerea. Disease progress was estimated after infection. Nine days after inoculation, the biomass of leaves and root were quantified to reflect the plant growth during inflection. In 2013, three types of birch biochar with different chemical compositions were tested. The best performing of biochar were selected for 2014 assay at the rate of 5.4%. Based on data obtained in 2013 and 2014, both 3% and 5.4% birch biochar amendment are able to retard gray mold development in the beginning of the infection, but disease severity finally reaches the same level on the ninth day after Botrytis cinerea inoculation. We also found that 5.4% birch biochar results in significantly increased electrical conductivity and less water consumption in peat soil. Finally, we propose that higher concentrations of biochar might more benefit the plant growth rather than contributing to plant defense. However, evidence at the molecular level is still needed to support our hypothesis.
  • Bleyer, Maja (Helsingfors universitet, 2015)
    The low population density and consequent high land availability in Niassa, Mozambique have attracted foreign private forest investments. Since 2005 forest companies have acquired the right to establish forest plantations in the area, which naturally affects the livelihoods in communities located close by. This study aimed to analyse the impact of forest plantations on the livelihood and wealth of local communities. The main objectives were the evaluation of impacts on natural resources, livelihood strategies and differences in the experienced impacts between different wealth groups. With these objectives, household interviews, focus group meetings and key informant interviews were held in five different villages in the province of Niassa. With principal component analysis (PCA) weights for valuable assets possessed by households were created and summed up to a factor score. On the basis of these scores the households were divided into three wealth groups, which were used to analyse differences in the perception of different groups of households. The main analysis of the perception of impacts on the natural resources, livelihood strategies and overall livelihood was carried out with binomial and multinomial logistic regression models. The results showed that while the natural capitals were impacted negatively by the establishment of forest plantations, households benefited from more diversified livelihood strategies. Furthermore, it was discovered that the wealth of a household does not have a major impact on the perception of impacts of a household. Instead relocation of farm plots and formal employment have been identified as determining factors. The study showed that the perception of the impacts differs greatly between the villages due to different initial resource endowment and different forest companies. Throughout the study it became evident that the weak implementation of land use rights is an underlying cause for many conflicts between companies and local communities.
  • Syvähuoko, Jenna (Helsingin yliopisto, 2015)
    The literature review focused on the chemical properties of Fusarium mycotoxins and their masked forms, analytical methods for their determination and the toxicological and legislative aspects. In the experimental study, a multi-method was developed and validated for the simultaneous quantification of several Fusarium toxins and their masked forms in barley, oats and wheat using liquid chromatography-tandem mass spectrometry (LC-MS/MS) technique. The simple “dilute-and-shoot” sample preparation procedure was applied, where the extraction was performed with a mixture of acetonitrile, water and acetic acid (79:20:1, v/v/v). Moreover, the aim was to obtain new data on the occurrence of the masked mycotoxins in barley, oats and wheat by analysing 95 cereal grain samples. The type A trichothecenes T-2 and HT-2 toxins (T-2 and HT-2) and the type B trichothecenes deoxynivalenol (DON) and nivalenol (NIV) as well as zearalenone (ZEN), together with 11 masked forms of them, were included based on their importance for the food safety in northern Europe. The analytes were separated on a reversed-phase column and detected in selected reaction monitoring (SRM) mode. Better peak shapes for the early eluting compounds and shorter analysis time were obtained with acetonitrile than methanol as the organic phase, thus it was chosen for the method. The method was validated according to the criteria set in the legislation. The limits of quantification varied from 0.3 to 15.9 ?g/kg. The recoveries were 92?115%, thus being within the tolerable ranges established in the legislation. The inter-day precisions (4?27%) were under the maximum permissible values. Therefore, the method proved to fit for the purpose. In this study, occurrence data on the masked mycotoxins in Finland were obtained for the first time. The presence of ZEN-16-glucoside (ZEN-16-G) and NIV-3-glucoside (NIV-3-G) were reported for the first time worldwide in some of the cereals. The most frequently found toxins were DON, NIV and HT-2. All of the masked mycotoxins included in the method were determined, the most common being DON-3-glucoside (DON-3-G), HT-2-glucoside (HT-2-G) and NIV-3-G.
  • Wang, Jue (Helsingin yliopisto, 2015)
    Forest carbon offset projects have been growing vigorously in China in the last ten years. It is necessary to form an overall picture of the projects, to analyze the quality of their development processes, and to shed light on the development of upcoming projects. In order to evaluate their development process, a framework of assessment was built up and applied in practical project assessment. In this thesis, firstly, the situation of the global carbon markets and Chinese forest carbon offset projects was introduced. Especially, different international and domestic carbon accounting and other carbon related standards were presented and compared. Secondly, the previous studies about the assessment of sustainable development impacts of the forestry carbon projects were reviewed; the approaches and indicators were compared and summarized. Then, in combination with checklists and multi-criteria approaches, a new assessment framework was established, consisting of a set of indicators and a four-level scoring system. Finally, 16 Chinese forestry projects which have applied different carbon standards were evaluated with this assessment framework. Their performances were compared and analyzed, the characteristics of standards were also compared. According to the results of the assessment, the successfully registered Clean Development Mechanism (CDM) projects gained higher scores, suggesting their development processes were of higher quality. The projects applying Climate, Community, and Biodiversity Standards (CCBS) in pair with another carbon accounting standard also tended to get higher scores, indicating the positive effect of CCBS on the consideration of sustainable co-benefits. The international standards are stricter than domestic standards, which can be seen from the comprehensiveness and meticulousness of the Project Design Documents (PDDs). The result of the assessment corresponds to the previous understanding about the projects and standards, which supports the validity of the assessment framework.
  • Kekkonen, Hanna (Helsingin yliopisto, 2015)
    Jotta maapallon lämpötilan nousu pysyisi tavoitearviossa, maatalouden kasvihuonekaasupäästöjen alentamistarve on vuoteen 2050 mennessä 42–49% vuoden 1990 päästöistä. Karjatalouden osuus päästöistä on huomattava. Ihmisen toiminta on voimistanut esimerkiksi maaperän luontaisia päästöjä entisestään. Päästötavoitteeseen pääsemiseksi tarvitaan antropogeenisten päästölähteiden kartoittamista, mikä on entistä laajemmin alkanut koskea myös maatalouden toimintoja. Apuna päästöjen kartoittamisessa toimivat esimerkiksi erilaiset elinkaarianalyysiin pohjautuvat kasvihuonekaasulaskurit, jollaisen tuloksiin muun muassa tämän tutkimuksen tulokset perustuvat. Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella lypsykarjatilojen kasvihuonekaasupäästöjä, päästölähteitä ja mahdollisia eroja maiden välillä. Päästöt laskettiin tuotettua maitotonnia kohden. Aineisto muodostui 32 maitotilasta Suomesta, Ranskasta, Alankomaista ja Iso-Britanniasta. Selvisi, että otoksen suomalaisilla ja ranskalaisilla lypsykarjatiloilla kokonaispäästöt olivat liki kaksinkertaiset Alankomaiden ja Iso-Britannian tiloihin nähden. Kaikissa tapauksissa suurin päästölähde oli nautojen pötsikäyminen, mutta suomalaisilla tiloilla pötsikäymisen rinnalla toinen merkittävä lähde oli suorat typpioksiduulipäästöt maaperästä. Suomalaisten tilojen suorat N2O - päästöjen keskiarvot olivat moninkertaiset muihin maihin verrattuna. Maaperätekijät eivät selittäneet N2O päästöjen suuruutta, vaan päästöt korreloivat käytettyjen lannoitemäärien kanssa. Suomessa lannoitteita käytettiin eniten t EKM kohden. Karkearehun osuudella ei havaittu olevan vaikutusta päästöjä vähentävästi tai suurentavasti. Mitä suurempi oli keskituotos, sitä pienemmät olivat pötsikäymisen päästöt maitotonnia kohden. Ranskalaisten tilojen vain noin 5600 kg:n keskituotos heikensi niiden tuotannon päästötehokkuutta merkittävästi. Muissa valtioissa keskituotokset olivat 8000–9000 kg EKM. Voitiin todeta, että suomalaisten tilojen päästöt olivat muihin maihin verrattuna suuremmat. Keski-eurooppalaisten tilojen päästötekijöiden ja päästömäärien välillä havaittiin eroja jotka johtuivat mahdollisesti maatalouskulttuurisista seikoista. Maiden maidontuotannon päästöprofiilia yleistäviin arvioihin tarvitaan lisätutkimusta. Tilatasolla hiililaskuri täyttää sille määritellyt tavoitteet apuvälineenä.
  • Lampinen, Helena (Helsingin yliopisto, 2015)
    Hillon valmistaminen on perinteinen marjojen ja hedelmien säilöntämenetelmä. Hillon pääraaka aineita ovat marjat tai hedelmät ja sokeri. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (2001/113/EY) on määritelty, että hillo on sopivan hyytelömäiseksi tehty seos, jossa on sokereita sekä yhden tai useamman hedelmälajin hedelmälihaa ja/tai sosetta sekä vettä. Kuiva ainepitoisuuden on oltava vähintään 60 %. Hilloihin käytetään myös hyydyttäviä aineita, kuten rakennetta parantavaa pektiiniä ja säilöntäaineita parantamaan säilyvyyttä. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, kuinka sokerituote, sen pitoisuus, säilytyslämpötila ja purkkien käsittelymenetelmä vaikuttavat hillon ominaisuuksiin. Tutkimuksen toimeksiantaja oli Suomen Sokeri Oy. Raaka-aineina tutkimuksessa käytettiin hillosokeria, taloussokeria ja mansikoita. Hilloista tutkittiin Bostwick-konsistenssia, veden aktiivisuutta, pH-arvoa, väriä ja mikrobiologista säilyvyyttä. Mikrobiologista säilyvyyttä tutkittiin ainoastaan säilytysajan jälkeen, muut mittaukset tehtiin tuoreesta hillosta ja säilytysajan jälkeen. Kaikki käytettävät hillopurkit ja kannet kontaminoitiin ensin. Tämän jälkeen osa purkeista kansineen pestiin pesukoneessa, joista edelleen osa kuumennettiin uunissa (sterilointi). Hilloa annosteltiin kolmella eri tavalla käsiteltyihin purkkeihin. Hilloja säilytettiin 4 ja 28 °C:ssa noin 27 viikkoa. Mittaustuloksiin sovitettiin PLSR (engl. Partial Least Squares Regression)-malli, joka sisälsi päävaikutusten lisäksi sokerituotteen ja sen pitoisuuden yhdysvaikutuksen sekä sokerituotepitoisuuden neliöllisen vaikutuksen. Lisäksi tutkittiin vastemuuttujien väliset korrelaatiot. Tulosten mukaan sokerituote, sokerituotepitoisuus ja säilytyslämpötila vaikuttivat eniten hillojen ominaisuuksiin. Purkkien erilaiset käsittelymenetelmät vaikuttivat ainoastaan hillon pH-arvoon ja mikrobiologiseen laatuun. Sokerituotepitoisuuden vaihtelu vaikutti hillon väriominaisuuksiin, Bostwick-konsistenssiin ja veden aktiivisuuteen. Mitä korkeampi sokerituotepitoisuus oli, sitä punaisempaa ja tummempaa hillo oli. Taloussokeripitoisuuden kasvaessa hillon Bostwick-konsistenssi kasvoi, hillosokeripitoisuuden kasvaessa hillon Bostwick-konsistenssi taas pieneni. Sokerituotepitoisuuden kasvaessa veden aktiivisuus laski. Hillosokerin ja taloussokerin merkittävin ero on se, että hillosokeri sisältää geelirakenteen muodostavaa pektiiniä, mikä näkyi Bostwick-konsistenssin eroissa. Tutkimuksessa havaittiin, että sokerituotteen koostumus ja sen pitoisuus vaikuttavat hillon ominaisuuksiin. Se, kuinka purkit ja kannet on käsitelty ennen hillon pakkaamista, vaikutti mikrobiologiseen laatuun.
  • Savolainen, Reino (Helsingin yliopisto, 2015)
    Tutkielman tavoitteena oli selvittää miten yhteiskunnallisen toimiluvan edellytykset vaikuttavat arvon muodostumiseen kaivostoiminnan arvoketjussa ja mitä synergioita kaivosalan, julkisten palveluiden ja muiden elinkeinojen välillä keskisen Lapin alueella on. Erityisesti tarkastelussa oli matkailuala. Tutkimushypoteesin mukaan arvoketjun toimiessa hyvin sekä kaivos että alue hyötyvät toisistaan merkittävästi. Aikaisemmassa tutkimuksessa on tarkasteltu kaivostoimintaa panos-tuotos-malleilla. Näiden tutkimuksien mukaan kaivostoiminta kasvattaa suhteellisen paljon alueen työllisyyttä ja taloutta. Arvoketjun hyvään toimintaan kuuluu merkittävästi vuorovaikutus eri toimijoiden välillä. Tutkielmaa varten haastateltiin kunnanvirkamiehiä, matkailuyrityksiä ja kaivosyrityksiä Muonion, Sodankylän, Kittilän ja Kolarin kunnista. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoidusti. Kaikille kolmelle ryhmälle oli omat kysymyksensä, mutta rungon rakenne oli kaikilla sama. Haastatteluita tehtiin yhteensä 21 kappaletta. Pääosa haastatteluista tehtiin henkilökohtaisilla tapaamisilla ja pieni osa puhelimitse. Haastatteluihin saatiin mukaan kaikki oleelliset kuntien virkamiehet, lähes kaikki alueen kaivosyritykset ja osa alueen matkailuyrityksistä. Keskistä Lappia kuvaavat pitkät työmatkat ja kuntien taloudelliset haasteet. Kaikilla kunnilla oli omat erityispiirteensä. Muoniossa ja Kolarissa ei vielä ollut kaivostoimintaa, mutta Kolariin on ollut suunnitteilla Hannukaisen kaivos suhteellisen lähelle Ylläksen matkailukeskittymää. Sodankylässä ja Kittilässä oli aktiivista kaivostoimintaa. Sodankylässä matkailukeskittymän ja kaivoksen välinen etäisyys oli noin 60 km ja Kittilässä noin 30 km. Kunnissa joissa oli aktiivista kaivostoimintaa vaikutukset olivat merkittävimpiä. Kittilässä kunnan infrastruktuuri kykeni kantamaan kaivostoiminnan synnyttämän paineen kunnallisille palveluille. Tämä auttoi kaivosyhtiötä työntekijöiden palkkaamisessa. Kittilän kaivoksessa yhteiskunnallisen toimilupa oli vahva. Tämä vahvisti arvoketjua. Sodankylässä yhteiskunnallisen toimiluvan taso ei ollut vahva ja se näkyi arvoketjussa. Sodankylässä kaivoksen oli vaikeampi saada työntekijöitä, koska asuntotilanne Sodankylässä oli erityisen heikko. Kolarissa ja Muoniossa merkittäviä vaikutuksia ei ollut. Kittilässä kaivos täytti yhteiskunnallisen toimiluvan kriteerit hyvin. Kaivostoiminnan etäisyys on merkittävä tekijä vaikutusten tasoon. Toiminnassa olevat kaivokset olivat suhteellisen kaukana keskuksista. Kuntien tilannetta vaikeutti kuntien keskinäinen kilpailu. Tämän takia kuntien välillä ei juuri ollut rakentavaa vuoropuhelua. Vuoropuhelua parantamalla voitaisiin välttyä virheiden toistamiselta.
  • Saarnia, Meri (Helsingin yliopisto, 2015)
    Conservation biological control is a strategy of biological control that aims to support natural enemies of pests. One of the potential ways to support natural enemies is to enhance diversity in agricultural landscapes. By establishing non-cultivated areas near crop fields natural enemies can be provided with many resources including food, shelter and overwintering sites. The availability of these resources potentially enhances the abundance and diversity of natural enemies and their efficiency to reduce pest populations. The goal of this study was to compare the effects of two different fallow strip types – meadow strip and grassland strip – on the abundance and species composition of predatory arthropods. To examine the differences between the strip types, data were collected from the strips and adjoining cereal fields. An experiment was conducted on two barley fields in Helsinki in summer 2014. Two fallow strips were established in the middle of each field. The strips were composed of four 3 m * 60 m-sized plots. Every other plot was sown with meadow seed mixture and every other with grassland mixture. Data on predatory arthropods were collected during June-July using pitfall traps. There were more predatory arthropods on the fallow strips than on the barley fields. However, there were no differences in the abundance of predatory arthropods between the fallow strip types. Moreover, the abundance of predatory arthropods on adjoining cereal field did not differ between the strip types. The species composition of predatory arthropods differed statistically significantly between barley fields and the fallow strips, and almost significantly between the strip types. The results indicate that the fallow strips succeeded to provide favorable habitats for predatory arthropods, which may be due to food or shelter that they provide. The lack of clear differences on the abundance and species composition of predatory arthropods between the strip types can be explained by the fact that the vegetation of the strips was not yet fully established in the first year. Other reasons include the substantial differences between the two study fields. However, it seems that fallow strips have potential to provide biodiversity benefits, which have previously been observed in environmental fallow fields, and to enhance ecosystem services such as biological control.
  • Termonen, Tytti (Helsingin yliopisto, 2015)
    Tämän maisterintutkielman tavoitteena oli selvittää härkäpapu-vehnäsäilörehun vaikutus lypsylehmän maitotuotokseen ja aineenvaihduntaan, kun puolet nurmisäilörehun kuiva-aineesta korvataan härkäpapu-kevätvehnäsäilörehulla. Lisäksi tavoitteena oli selvittää väkirehun valkuaistason vaikutus lisättäessä rypsirehun määrää ruokinnassa. Koe suoritettiin Viikin opetus- ja tutkimustilan navetassa keväällä 2014. Kokeessa oli mukana kahdeksan vähintään kaksi kertaa poikinutta ay-lehmää, joiden poikimisesta oli kulunut kokeen alkaessa keskimäärin 100 päivää. Koemallina oli rinnakkain toistettu 4x4 latinalainen neliö. Koekäsittelyinä olivat nurmisäilörehu (D-arvo 678 g/kg ka) täydennettynä väkirehulla, jossa oli raakavalkuaista joko 175 g/kg ka tai 200 g/kg ka, sekä härkäpapu-vehnäsäilörehun ja nurmisäilörehun seos (1:1) (D-arvo 642 g/kg ka) täydennettynä edellä mainituilla väkirehun valkuaistasoilla. Molemmat säilörehut olivat käymislaadultaan hyviä. Syönnissä ja maitotuotoksessa ei havaittu merkitsevää eroa säilörehujen tai väkirehun valkuaistasojen välillä. Kuidun sulavuudessa havaittiin yhdysvaikutus säilörehun kasvilajikoostumuksen ja väkirehun valkuaispitoisuuden välillä. Härkäpapu-vehnäsäilörehua sisältävällä ruokinnalla kuidun sulavuus parani rypsimäärän lisääntyessä, mutta nurmisäilörehuruokinnalla sulavuus heikkeni. Kuidun sulavuus oli parempi nurmisäilörehuruokinnalla kuin härkäpapu-vehnäsäilörehua sisältävällä ruokinnalla. Väkirehun valkuaispitoisuuden suurentuessa maidon rasvapitoisuus ja rasvatuotos pienenivät, jolloin myös energiakorjattu maitotuotos pieneni. Typen hyväksikäyttö maidontuotantoon heikkeni väkirehun valkuaispitoisuuden suurentuessa. Plasman vapaiden rasvahappojen ja haaraketjuisten aminohappojen pitoisuus plasmassa oli merkitsevästi suurempi härkäpapu-vehnäsäilörehua sisältävillä ruokinnoilla kuin nurmisäilörehuruokinnoilla. Plasman insuliinipitoisuus suureni väkirehun valkuaispitoisuuden suurentuessa molemmilla säilörehuruokinnoilla. Tulosten perusteella ensimmäisen sadon nurmisäilörehun korvaaminen härkäpapu-vehnäsäilörehulla ei aiheuta tuotannon heikkenemistä, kun nurmisäilörehusta korvataan puolet härkäpapu-vehnäsäilörehulla. Siten härkäpapu-vehnäsäilörehu osana karkearehua sopii hyvin lypsylehmien ruokintaan. Väkirehun raakavalkuaispitoisuuden lisääminen 175 g:sta/kg ka 200 g:n/kg ka ei lisännyt maitotuotosta, mutta vähensi maidon rasvapitoisuutta molempia säilörehuja käytettäessä.
  • Maukonen, Mirkka (Helsingin yliopisto, 2015)
    Introduction: Individuals differ by their circadian rhythms from extreme morning types to extreme evening types, referred to as chronotypes. Evening types tend to consume unhealthier foods and nutrients which may predispose them at higher risk of obesity as compared to the morning types. Recently it has been suggested that food timing may play a role in weight regulation. However, the association between chronotype, food timing and obesity is not well known. Study aims: The aim of this study was to describe energy and macronutrient intake timing by chronotypes, especially the intakes by 10 a.m. and after 8 p.m. and the differences between weekdays and weekends. In addition the association between energy intake timing and obesity was investigated. Materials and methods: The study population included 847 subjects aged 25-74 years from the National FINRISK 2007 and FINDIET 2007 studies. Of the participants 293 were evening, 308 intermediate and 248 morning types, based on validated Morningness-Eveningness Questionnaire. Diet was assessed using 48-hour recalls and 3-day food logs. Statistical analyses were conducted using general linear model, logistic regression and Mann-Whitney’s U-test. Analyses were adjusted for age, sex, education, smoking, leisure-time physical activity and sleep duration. Results: Evening types had later energy and macronutrient intake timing than the morning types. Evening types had 400 kJ lower total energy intake by 10 a.m. and 500 kJ higher total energy intake after 8 p.m. as compared to the morning types (p<0.001). Significant differences in macronutrient intake timing was found at the weekend. By 10 a.m. evening types had less sugar, fiber, fat, saturated fat and protein than the morning types (p<0.05). After 8 p.m evening types had more carbohydrates, sugar and fiber than the morning types (p<0.05). Higher energy intake after 8 p.m. was associated with obesity in the evening types but not in the morning types. The evening types who had more than 16% of their daily energy intake after 8 p.m. were twice as likely to be obese as compared to those evening types who had less than 16% of their daily energy intake after 8 p.m. (odds ratio 2.13, 95% CI 1.09 to 4.17). Conclusions: Chronotype was associated with food timing. Evening types had later energy and macronutrient intake timing than the morning types. By 10 a.m. and after 8 p.m. most significant differences were found in energy intake. Macronutrient intake timing differed at the weekend. Higher energy intake after 8 p.m. was associated with obesity in the evening types. Higher energy intake after 8 p.m. may put especially the evening types at higher risk of obesity. However, the cross-sectional design cannot reveal causality and therefore this hypothesis require further studying.
  • Lyytikäinen, Paavo (Helsingin yliopisto, 2015)
    Nature has been said to have relaxing effects on human. In today’s world, people’s life takes place mostly indoors so it is essential to seek relaxing effects also indoors. Decorative wood surfaces may bring those relaxing effects of nature to an indoor environment. This research focuses on researching the restorative effect of wooden surfaces through people’s preferences and the abilities of wooden surfaces. In this research, people’s preferences between different wooden surfaces were compared with the use of haptic and visual sensations. All the surfaces were lightly sanded to minimize the effects of pro-cessing and to concentrate merely on the comparison of different materials. The selected surface materials were conifer glulam, birch glulam, birch plywood, conifer plywood, MDF-board (Medium Density Fibreboard) and OSB-board (Oriented Strand Board). The study was divided into three sec-tions: the first section concentrated on people’s preferences towards wooden surfaces only with haptic sensations, the second part included only visual sensations and the third part included both haptic and visual sensations. The third section also included an open question for participants about the potential use of each wood material. Some of the participants also took part in a stress test during the third section. The stress test aimed to examine whether the participants’ heart rate and blood pressure lowered as they experienced the haptic and visual effects of wood material and if there were differ-ences between different materials. In the preference study people were instructed to rate the descriptiveness of different adjectives with all the wooden samples on a scale of 1–7 (1 very little, 7 very much). The three sections of the study made it possible to compare participants’ haptic and visual sensations. The visual sensations were observed to have more dominant effect than haptic sensations on the participants’ preferences. The visually most preferred wood materials were also found the most potential use for. These materials were instructed to be used in places they were seen whereas the less preferred materials were instructed to be used in hidden structures and to remain unseen. Both the heart rate and blood pressure lowered from the start of the test with all the materials except with OSB-board that caused a little rise of heart rate and blood pressure.
  • Farzam, Neda (Helsingin yliopisto, 2015)
    This study provides the green (the share of rain water in crop production) and blue (the share of surface and groundwater in crop production) water footprint (WF) of four annual crops in Finland and five annual crops in Iran for the growing period 2007?2012. It aims to present more recent water footprint accounting on annual crops in this study. Due to the large scale water footprint accounting (country level), the calculation for grey water footprint was omitted from this study. The green and blue water footprints of barley, maize, oilseed rape, soybeans and wheat for Iran and barley, oats, oilseed rape, and wheat for Finland were calculated over the annual growing period 2007 to 2012. Crops were selected upon the availability of crop production in each country. WF values were estimated based on crop water use (CWU) and crop yield, where CWU was estimated upon the accumulative ET over the growing season of the crops. For daily evapotranspiration values AQUACROP model was used. For running the AQUACROP model, different parameters were needed such as climatic parameters (including minimum and maximum temperature, rainfall and potential evapotranspiration), soil type, land management, irrigation practice, groundwater and initial condition for sowing, sowing and harvesting dates. This data were mined from databases. Due to the fact that crop production in Finland is rain-fed, only green WF of the selected crops were calculated for Finland. In Finland oilseed rape had the highest average green water footprint per ton of production, which was 2471 m^3 t¯¹yr¯^1 and it was followed by oats (1036 m^3 t¯¹yr¯^1), wheat (944? m?^3 t¯¹yr¯^1), and barley (838? m?^3 t¯¹yr¯^1). Considering the annual crop production, the average total green water footprint of selected crops was 3669 Mm^3 yr¯^1 in Finland. Water saving through crop trade was estimated -294 Mm^3 yr¯^1. The negative saving water amount showed the virtual water loss through crop trade of selected crops in Finland. The highest export crop in Finland was oats during 2007?2012. In Iran the major share of annual crop production comes from irrigated crop lands and that shows the importance of blue water footprint accounting beside green water footprint. The sum of green and blue water footprints of the growing crops in Iran was considered as water footprint of the crops. Water footprint per ton of crops in Iran increased from maize (696 m^3 t¯¹yr¯^1), wheat (1235 m^3 t¯¹yr¯^1), barley (1350 m^3 t¯¹yr¯^1), soybeans (2210 m^3 t¯¹yr¯^1) to oilseed rape (3503 m^3 t¯¹yr¯^1). Total average water footprint of the selected crops in Iran considering their production in the country was estimated 22816? Mm?^3 yr¯^1. Regarding the crop trade balances in Iran, the country saved 8902? Mm?^3 yr¯^1 water by importing the crops. Wheat was the major import crop during 2007?2012. WF can be a strong tool for assessing the consumptive water use of the agricultural systems in place and time according to different agricultural and water managements. It can bring a ground for comparing the production sites for certain crops or products considering the lower WF of the produced items. This study aimed at producing recent calculations of water footprint of crops in Finland and Iran, using local data.
  • Ahti, Leo (Helsingin yliopisto, 2015)
    Kiinnostus verkkokauppaa kohtaan ja sieltä ostaminen on kasvanut jatkuvasti, mikä on myös vaikuttanut yritysten mielenkiintoon tarjota elintarvikkeita kuluttajille verkkokauppakanavan kautta. Ruoan ostaminen verkkokaupasta pitää sisällään monia erityispiirteitä, joita ruoan verkkokaupan toimijan pitää pystyä tunnistamaan ja ottamaan huomioon, jotta kuluttajille pystytään tarjoamaan heidän tarpeitaan tyydyttävä kokonaisuus Tutkimuksen tarkoitus oli kartoittaa ruoan verkkokaupan ominaisuuksien ja elämäntyyli-tekijöiden vaikutuksia todennäköisyyteen ostaa ruokaa internetin kautta. Verkkokaupan ominaisuuksia, hyötyjä ja haittoja tarkasteltiin useiden eri tutkimusten pohjalta, sekä yrityksen että kuluttajan näkökulmista. Näiden ostamiseen vaikuttavien ominaisuuksien lisäksi kartoitettiin muuan muassa Wilson-Jeanselmen ja Reynoldsin (2006) tutkimuksessa esille tuotuja ruoan verkkokaupan sisältötekijöitä ja pyrittiin selvittämään näiden vaikutuksia ruoan verkko-ostamiseen vaikuttavina tekijöinä. Kaikki nämä ominaisuudet ja tekijät vaikuttavat yhdessä Balasubramanianin ym. (2005) esittelemän hyötyperusteisen kanavavalinnan mallin sekä ostopäätöksentekoprosessin (Kotler & Armstrong 2013; Solomon ym. 2014) kanssa verkkokauppa-kanavan valintaan, ostokäyttäytymiseen että todennäköisyyteen ostaa ruokaa internetistä. Verkko-ostamiseen vaikuttavien tekijöiden lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin yleisesti ruoan ostamiseen ja kulutukseen vaikuttavia tekijöitä (mm. Luomala 2005; Roos 1998) sekä alun perin Grunertin ym. (1993) esittelemää ruokaan liittyvää elämäntyyliä. Ruokaan liittyvää elämäntyyliä (Food Related Lifestyle, FRL) mitattiin tutkimuksessa Sholdererin ym. (2004) kehittämän FRL-instrumentin avulla, jota tätä tutkimusta varten supistettiin ja muokattiin vastaamaan paremmin ruoan verkko-ostamisen tutkimista. Tutkimusnäytteen 175 vastaajasta, joista suurin osa oli nuoria korkeakouluopiskelijoita, pystyttiin tunnistamaan viisi ruokaan liittyvältä elämäntyyliltään sisäisesti homogeenista, mutta toisistaan poikkeavaa ryhmää. Näitä ryhmiä verrattiin muihin tutkimuskohteisiin, kuten internetin käyttöön, aikaisempiin kokemuksiin ruoan verkkokaupasta, sekä ruoan verkkokaupan ominaisuuksiin ja sisältötekijöihin. Tutkimuksen avulla pyrittiinkin selvittämään sekä koko vastaajajoukon että tunnistettujen FRL-elämäntyyliryhmien käyttäytymistä ja arvostuksia ruoan verkkokaupassa.
  • Järvinen, Valtteri (Helsingin yliopisto, 2015)
    Great concern is to be addressed to safety measures in order to guarantee work safety when studying novel, possibly pandemic influenza A viruses. These safety measures slow down the research process and their upkeep is expensive. To overcome these hindrances a virus-like-particle (VLP) can be used as a model to replace the need for a live virus. Because VLPs are non-infectious, they are suitable for being used in research where experiments are done with slighter safety precautions. In addition, VLPs are usually highly immunogenic and thus influenza A VLP may function as a model system for further vaccine development. This research was done in a research group, in which a VLP had previously been made with cloning the genes of hemagglutinin (HA), neuraminidase (NA) and matrix 1 (M1) proteins from the year 2009 pandemic Influenza A virus (H1N1)v to a single baculovirus protein expression vector. During this earlier research project it was found problematic that the expression level of a particular gene could not be controlled. In this research, HA, NA and M1 genes were cloned to different baculovirus protein expression vectors so that the expression level of individual genes could be enhanzed with plaque purification and the multiplicity of infection (MOI) adjusted individually for each vector. It was hypothesized that an optimal configuration of MOI rates between vectors could be found in order to maximise VLP production in Spodoptera frugiperda 9 (Sf9) cells. Baculovirus protein expression vectors were made via traditional cloning of the HA, NA and M1 genes into three pAcYM1 baculovirus transfer vectors under polyhedrin promoter, which has been shown to be a strong promoter. Transfer vectors were used to transfer the genes into linearised baculovirus’ genomes by homologous recombination and the genomes were transfected into Sf9 cells to produce recombinant baculoviruses. These expression vectors were plaque-purified and their titers were amplified. Their expression level was studied using SDS-PAGE and coomassie blue analysis and with metabolic labeling using [S35]-labeled methionine. The formation of VLPs was measured with hemagglutination assay when Sf9 cells were co-infected with all three protein expression vectors. It was found that changing expression vectors MOI between 1, 3 and 5 did not have a great impact on protein expression from individual vectors. The presence of NA protein was found to be necessary for the formation of influenza A virus VLPs with a detectable hemagglutination activity. Differences between VLP formations were obtained when MOI rate compositions were changed, but further study is needed to find the significance of this result. The research to find an optimal configuration of MOI rates between vectors is still to be continued.
  • Kivinen, Jenni (Helsingin yliopisto, 2015)
    Märehtijät erittävät metaania ruoansulatuskanavassa, lähinnä pötsi-verkkomahassa, tapahtuvien mikrobikäymisreaktioiden lopputuotteena. Metaani on voimakas kasvihuonekaasu ja metaanin tuotanto aiheuttaa eläimelle energian hukkaa. Pötsin mikrobikoostumus vaikuttaa pötsissä tapahtuviin käymisreaktioihin ja siten syntyvän metaanin määrään. Isäntäeläimen vaikutusta pötsin mikrobikoostumukseen voidaan tutkia pötsin sisällön vaihdolla. Tutkielman tavoitteena oli vertailla porojen ja nautojen välisiä eroja rehun sulavuudessa, pötsifermentaatiossa ja metaanin tuotannossa. Koe suoritettiin Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen (MTT nykyinen Luonnonvarakeskus LUKE) koe-eläintallissa Jokioisilla. Kokeen kokonaiskesto oli 3.5 kuukautta sisältäen kaksi erillistä koejaksoa. Koe-eläiminä oli viisi ummessa olevaa lypsylehmää sekä viisi naarasporoa eli vaadinta. Kaikki eläimet saivat samaa säilö- ja väkirehua, ja niitä pidettiin samoissa olosuhteissa. Kokeen käsittelynä oli pötsin sisällön vaihto naudoilta poroille toisella koejaksolla. Ravintoaineiden sulavuuden määrittämiseksi tehtiin sonnan kokonaiskeruu. Pötsifermentaation tutkimiseksi eläimiltä otettiin näytteitä pötsinesteestä. Metaanipäästöt määritettiin SF6-merkkiainemenetelmällä suoraan eläinten pötsistä. Kokeen loputtua eläimet teurastettiin ja niiltä otettiin ruokasulanäytteet ruoansulatuskanavan eri osista. Poroilla typen sulavuus oli pienempi kuin naudoilla. Porojen VFA-profiilissa etikka-hapon osuus oli suurempi ja propioni- ja voihapon osuudet pienemmät kuin naudoilla. Pötsin pH:ssa, kokonais-VFA- ja ammoniumtyppipitoisuudessa ei havaittu eroa lajien välillä. Porojen metaanipäästöt olivat pienemmät kuin nautojen suhteutettuna syötyyn kuiva-aineeseen, orgaaniseen aineeseen ja sulavaan orgaaniseen aineeseen. Lajien väliset erot pötsin VFA-profiilissa ja metaanipäästöissä johtuivat mitä todennäköisimmin eroista pötsimikrobiston koostumuksessa. Erot muun muassa rehujen laadussa ja saatavuudessa ovat muokanneet evolutiivisesti porojen ja nautojen ruoansulatuskanavien olosuhteita toisistaan poikkeaviksi, mikä vaikuttaa niiden pötsin mikrobikoostumukseen ja sitä kautta rehun sulatuksen tehokkuuteen sekä lopulta syntyviin metaanipäästöihin. Ympäristötekijöiden lisäksi eläimen perimä saattaa vaikuttaa ruoansulatuskanavan mikrobikoostumukseen.
  • Teräslahti, Suvi (Helsingin yliopisto, 2015)
    The oxidation of polyunsaturated fatty acids is one of the most important chemical reactions degrading the nutritional quality, taste and safety of food products. The characteristics of emulsions, the mechanisms of unravelling of the emulsion structure along with the behavior of commercial emulsion stabilization agents were presented in the literary review part. Also the potential of polysaccharides as emulsion stabilizers was evaluated and a summary of characteristics of lipid oxidation in emulsions was presented. The aim of this study was to evaluate the chemical stability of oil-in-water emulsions stabilized with four polysaccharides by monitoring the oxidation of their lipid phases. In the experimental part, the ability of spruce galactoglucomannan (GGM) to stabilize the lipids in an emulsion was compared with the stabilizing capacity of carboxymethylated galactoglucomannan (CM-GGM) and two commercially available polysaccharides, corn fiber gun (CFG) and gum arabic (GA). Normal and antioxidant-free rapeseed oils were used in the emulsions and the emulsions were protected from light and stored at 4 and 40 °C. The lipid particle sizes of the emulsions were measured with optical microscope and peroxide values were determined from the lipid phases of emulsions. The formation of volatile oxidation products in the emulsions was determined with SPME-GC-MS and the amounts of lipid-derived polymers were determined with size exclusion chromatography (SEC-RI). The structure of the polysaccharides and a part of their phenolic compounds slowed down the oxidation of emulsions. Less hydroperoxides, volatile oxidation products and polymers was formed in the emulsion stabilized with GGM. The lipid phases of emulsions stabilized with native and carboxymethylated GGM oxidized equally slowly. The emulsion stabilized with GA oxidized faster than other emulsions. The lipid particles in emulsion stabilized with both native and carboxymethylated GGM were observed to form flocs. Also the natural antioxidants of the rapeseed oil and a lower storage temperature improved the chemical stability of the emulsions. The physical location of spruce GGM in the emulsion structure and detailed identification (MS) of GGM’s phenolic compounds would be interesting research topics in the future.
  • Cheng, Zhuo (Helsingin yliopisto, 2015)
    Risk management is essential in forest management planning. However, decision making with risk analysis is rarely done in forestry. This study presents an example of the application of conditional value-at-risk (CVaR) as a decision tool and optimizes the management planning problem from a risk perspective. Stochastic programming is used to solve the problem. The model contains four different types of risk using an assumed probability distribution and quantifies these risks, namely, inventory errors, growth model errors, price uncertainty and policy uncertainty. The results suggest that forest owners’ risk tolerance, i.e., their willingness and ability to assume risk determines to the greatest extent the return potential. When the expected first period income is maximized, the subsequent period always experiences a loss that is the greatest of the entire management horizon. The proportion of carbon subsidy in the first period is also the highest. With this model it is possible to hedge some risks or to use it as means to assess the amount of insurance to purchase in order to transfer risks. The use of CVaR in forest management planning can be seen as a useful tool to manage risk and to assist in the decision making process to assess forest owners’ willingness and ability to tolerate risks.
  • Manner, Laura (Helsingin yliopisto, 2015)
    Paksusuolisyöpä on yksi yleisimmistä syöpätyypeistä, ja sen riskin tiedetään olevan yhteydessä joihinkin ravintotekijöihin. Esimerkiksi marjojen, hedelmien ja vihannesten runsas käyttö voi suojata paksusuolisyövältä. Marjojen, niiden sisältämien polyfenoleiden sekä marjoista valmistettujen uutteiden on aiemmin havaittu hillitsevän syöpäsolujen kasvua in vitro -solumalleissa. Kotimaisesta hillasta valmistettua uutetta on kuitenkin tutkittu verrattain vähän. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia hillauutteen vaikutusta paksusuolisyövän solujen kasvuun, morfologiaan ja tiettyihin syöpäsensitiivisiin proteiineihin kaksi- ja kolmiulotteisessa soluviljelmässä. Tarkastelun kohteena oli solujen viabiliteetti sekä neljä syövän kehittymiseen yhteydessä olevaa proteiinia: beta-kateniini, E-kadheriini, aktiivinen kaspaasi 3 sekä Ki-67. Koska 3D-solumallia ei vielä ole hyödynnetty HY:n ravitsemustieteen osastolla ravitsemustutkimuksessa, tavoitteena oli myös testata käytössä olleen menetelmän toimivuutta ravinnon yhdisteiden ja syövän yhteyden tutkimisessa. Tutkimuksessa käytettiin ihmisen paksusuolisyövän HCA7-linjan soluja. Altisteena käytetty hillauute oli HY:n elintarvikekemian laboratorion valmistama ja sisälsi 218 µl/ml ellagiinihappoa. Kontrolliliuoksena käytettiin hillauutteen liuotinta dimetyylisulfoksidia (DMSO). Lisäksi kokeet kontrolloitiin näytteillä, joita ei altistettu kummallekaan liuokselle vaan kasvatettiin vastaava aika tavanomaisessa kasvatusliuoksessa. Hillauutteen vaikutusta solujen viabiliteettiin mitattiin MTT-reagenssiin pohjautuvalla solulaskentamenetelmällä. Solujen morfologiassa tapahtuviin syöpäsensitiivisiin proteiineihin liittyviä muutoksia määritettiin vasta-ainespesifisen immunofluoresenssivärjäyksen ja laserkonfokaalimikroskopian avulla. Hillauute ja sen kontrolliliuos DMSO hillitsivät HCA7-solujen kasvua kaksi- ja kolmiulotteisissa malleissa verrattuna soluihin, jotka kasvoivat tavanomaisessa kasvatusliuoksessa. Solujen viabiliteetti oli 30–60 % verrattuna kontrollisoluihin, kun hillauutetta ja DMSO:ta lisättiin elatusaineeseen 75 µl/ml. Viabiliteetissä oli annos-vastesuhde, joka ei ollut lineaarinen. Hillauute lisäsi apoptoosin lisääntymistä ennustavan aktiivisen kaspaasi-3:n sekä soluliitoksissa esiintyvän beta-kateniinin määrää kolmiulotteisessa soluviljelmässä verrattuna DMSO- ja kontrollisoluihin. Muiden tutkittujen syöpäsensitiivisten proteiinien määrissä ei ollut eroja kontrolli- ja uuteviljelmien välillä. Sekä DMSO että hillauute hillitsevät HCA7-solujen kasvua suurina pitoisuuksina. Hillauute vaikuttaisi kuitenkin hillitsevän solujen kasvua lisäämällä apoptoosia, mikä ilmenee kaspaasi-3:n määrän lisääntymisenä hillauutteelle altistuneissa soluissa. Tämän perusteella DMSO:ssa kasvaneet solut kuolivat enemmän nekroosin välityksellä. Hillauutteessa kasvaneissa soluissa beta-kateniini lokalisoitui enemmän solukalvoille, mikä viittaa niiden välisten soluliitosten olleen vahvempia kuin kontrolli- tai DMSO-soluissa.
  • el-Khouri, Hanna (Helsingin yliopisto, 2015)
    Ilmaston muuttuessa puiden kasvuolosuhteet muuttuvat lämpötilan ja hiilidioksidipitoisuuden kasvaessa. Vaikka puiden fysiologiset vasteita on tutkittu jo pitkään, tarkempi tieto puiden vuosirytmin muutoksista ja mahdollisista vaikutuksista vuosittaiseen kasvuun on kiinnostavaa. Hiilidioksidin ja lämpötilan vaikutuksia keväiseen lehtien kehitykseen tutkittiin keväällä rauduskoivulla (Betula pendula roth). Tavoitteena oli selvittää tarkemmin silmujen puhkeamisen jälkeistä fotosynteesikapasiteetin kehittymistä ja kohotetun hiilidioksidipitoisuuden ja lämpötilan vaikutusta siihen kaasunvaihtomittausten avulla. Toisena työn tavoitteena on verrata fluoresenssimittauksilla mitattua PSII:n valoreaktioiden maksimitehokkuutta kaasunvaihtomittauksiin. Koe-asetelma toteutettiin kasvihuoneolosuhteissa neljällä eri huoneella. Nykyilmastoa vastaavissa kontrollihuoneissa ilman hiilidioksidipitoisuuden tavoitteeksi asetettiin 380 ppm, ja lämpötila +2 °C ulkolämpötilaan verrattuna. Loppi2100-olosuhteet kuvaavat tulevaisuuden skenaariota, hiilidioksidipitoisuus tasolla 700 ppm ja lämpötila kontrolliin verrattuna +2 °C. Jokaisessa huoneessa kasvatettiin viittä rauduskoivua, joista mitattiin viikoittain kaasunvaihtomittausten avulla mm. hiilen assimilaatiota ja muita fotosynteesiin liittyviä tunnuksia. Eri huoneiden erilaisen lämpötilakehityksen ja eri mittauspäivien takia erot tasattiin laskemalla huonekohtainen lämpösumma, jonka avulla tulokset saatiin vertailukelpoisiksi eri huoneiden välillä. Tulosten mukaan hiilen assimilaatio on suurempaa ja kehittyy nopeammin Loppi2100-olosuhteissa verrattuna kontrolliin. Lämpösumman avulla aineistosta muodostettiin ennustemalli, jonka residuaalien avulla voidaan todeta, että ero käsittelyjen välillä on tilastollisesti merkittävä. PSII:n maksimitehokkuus korreloi kaasunvaihtomittausten tulosten kanssa, vahvistaen käsitystä siitä, että valoreaktioiden tehokkuus antaa hyvän kuvan koko fotosynteesikoneiston kapasiteetista.
  • Larjo, Nina (Helsingin yliopisto, 2015)
    Tutkielman tavoitteena oli selvittää, minkälaisia vaikutuksia makeisverolla on ollut makeisalalla toimiviin pk-yrityksiin sekä makeisalan kilpailutilanteeseen. Makeisvero on makeisille, jäätelölle ja virvoitusjuomille asetettu valmistevero, jota on Suomessa kerätty nykyisenkaltaisena vuodesta 2011 lähtien. Tämä tutkimus on rajattu koskemaan vain pk-yrityksiä, jotka toimivat makeisalalla. Tutkielman teoriaosuus käsittelee makeisveroa, valtion ohjauskeinoja sekä yrityksen kilpailukykyä ja –etua. Johtopäätöksenä teoriaosuudesta todetaan, ettei makeisveroa voida pitää puhtaasti valtion ohjauskeinona, koska sen avulla ei pyritä ohjaamaan kuluttajia terveellisempiin valintoihin. Tutkielma on kvalitatiivinen ja sen empiirinen osuus toteutettiin teemahaastatteluna. Haastateltavina oli pk-yritysten johtohenkilöitä sekä elintarviketeollisuusliiton asiamies. Haastattelujen tavoitteena oli saavuttaa syvällinen käsitys siitä, minkälaisia vaikutuksia makeisverolla on ollut haastateltaviin pk-yrityksiin. Hinta on tärkeä tekijä elintarvikkeiden ostopäätöksissä ja haastateltavat uskoivat kulutuksen siirtyvän makeisveron johdosta yhä vahvemmin halvempiin kaupan omien merkkien tuotteisiin sekä mahdollisesti muihin makeisia korvaaviin tuotteisiin. Hinnankorotusten tulisi olla todella merkittäviä, jotta kulutus siirtyisi makeisista kokonaan toisiin tuoteryhmiin. Teoriaosuudessa todettiin, että arvonlisävero olisi tehokkain ja oikeudenmukaisin keino verotulojen keräämiseen, mutta valmisteverotus taas tehokkaampaa jos halutaan esimerkiksi vähentää tietyn ravintoaineen kulutusta. Makeisveron tapauksessa terveydellisiä tavoitteita ei ole asetettu, joten arvonlisäverotuksen nostaminen olisi tehokkaampi keino verojen keräämiselle. Myös kaikkien haastateltavien mielestä tämä olisi oikea keino. Haastateltavat pitivät makeisveroa epäselvänä, kilpailua vääristävänä ja tietyille tuoteryhmille asetettuna kilpailuhaittana. Haastateltavat olivat turhautuneita muun muassa siihen, ettei makeisveron vaikutuksia yrityksiin selvitetty ennen veron täytäntöönpanoa. Makeisveroa ei voida pitää terveysperusteisena verona koska sillä ei pyritä ohjaamaan kuluttajia terveellisempään ruokavalioon. Makeisvero ei ole hyväksytty verotuskeino haastateltavien joukossa.