Faculty of Agriculture and Forestry

 

Recent Submissions

  • Nummela, Maria (Helsingin yliopisto, 2014)
    Campylobacter cause human campylobacteriosis, a gastroenteritis characterised by symptomps that range from abdominal pain to bloody diarrhea. The most common species behind human infections is Campylobavter jejuni, the infective dose of which has been recognized to be low. Warm-blooded animals are found to be common carriers of Campylobacter in their intestinal tract. As susceptible to environmental stress factors, Campylobacter is unable to multiply outside the host; it spreads to the environment through feces. Cattle has been recognised as an important reservoir of Campylobacter and raw milk the leading cause of Campylobacter outbreaks along with water and poultry. Most commonly, contamination of raw milk derive from fecal contamination during milking. The prevalence of Campylobacter was examined in three dairy farms, of which two, farms B and C, had faced an outbreak carried by raw milk right before the monitoring period of the study commenced. In the third farm A, Campylobacter hadn’t been detected either from raw milk or milk filters, and the prevalence in cattle was found to be low. Cattle were sampled 1-2 times and both milk as well as milk filter samples were obtained weekly during the monitoring period. Furthermore, environmental samples were collected. Samples were examined according to the modified NMKL 119:2007 cultivation method and MPN technique was used to quantify Campylobacter in raw milk samples. C. jejuni isolates were genotyped applying PFGE typing with SmaI enzyme. Moreover, concerning the hygienic control of raw milk, suitability of milk filters in detecting Campylobacter from bulk tank milk was examined in a shelf life experiment, in which milk filters were first divided in two parts, then spiked with four different concentrations of C. jejuni. In order to examine how well C. jejuni survives in storage conditions, spiked milk filters were packed into cool bags stored in room temperature for four different time intervals. Campylobacter was detected in cattle from all three dairy farms, yet the prevalence in control farm A was substantially lower than in the farms of the outbreak B and C, in which more than half of the cattle shed Campylobacter in feces. In farm A as well as farm C Campylobacter was not detected in milk or milk filters during the monitoring period. In outbreak farm C, the milk was most likely to be contaminated due to poor short-term milking hygiene conditions, as the C. jejuni genotype that most of the cattle shed proved to be identical with C. jejuni strain isolated from bulk tank milk during the investigation of the outbreak. Then again, outbreak farm B faced a rare, long-lasting Campylobacter contamination, as milk and milk filters were still found positive for Campylobacter six months after the outbreak. Up to 35 MPN / ml of Campylobacter was quantified from milk. The genotype detected from the milk and milk filters was dominant in the cattle as well. Nevertheless, the source of the contamination remained unclear and hadn’t been eliminated in time for the last sampling in spite of the satination and renovation operations made. Continous fecal contamination, biofilm harboured in the milking machine and direct extraction of Campylobacter to milk due to an udder infection were suspected as potential causes of the long-lasting contamination. In the shelf life experiment of milkfilters the background microflora, which was resistant to the selective supplement of Bolton Broth used in this study, proved a bigger problem for the detection of Campylobacter than its susceptibility to environmental stress. Accordingly, with the protocol used in this study, the experiences gained detecting the samples obtained from farm B suggest that milk is a superior sample matrix over milk filters.
  • Ruuskanen, Hanna-Kaisa (Helsingin yliopisto, 2020)
    Agriculture contributes greenhouse gas emissions (GHG) to the environment. Agricultural emissions represent 12 % of total GHG emissions in Finland. Nitrous oxide (N2O) has atmospheric lifetime of 110 years and its global warming potential is higher than that of carbon dioxide. Ammonia (NH3) emitted from animal manure is a major air pollutant contributing the formation of aerosols. Nitrate (NO3-) leaching to ground and surface waters together with phosphorus (P) could cause eutrophication. It is important to decrease these emissions because global emissions from agriculture continues to increase every year. The relationship between nitrogen intake and nitrogen excretion was investigated using data from 21 peer-reviewed publications. The objective of this research was to evaluate how dietary proportion of legume silages affect the partitioning of nitrogen excretion between urine, feces and milk in dairy cattle. Effects of legume silage proportion on dry matter intake (DMI), crude protein level, milk yield, energy corrected milk yield (ECM) and milk components were also investigated. The statistical analysis was conducted using regression analysis with linear and quadratic mixed models. Increased legume content in the diet increased nitrogen intake. Replacement of grass silage with clover silage increased the amount of nitrogen excreted in urine and feces, and increased the proportion of nitrogen excreted in urine. At the same time the proportion nitrogen excreted in milk decreased. Clover increased milk yield but milk fat concentration decreased. Replacement of maize silage with clover silage increased nitrogen excretion in feces. The proportion of nitrogen excreted in milk decreased. Urine N excretion (g/d or %) was not affected by the level of clover in the diet. Quadratic model showed that increasing the proportion of clover it the diet decreased milk and ECM yields curvilinearly. When maize silage was replaced with alfalfa silage milk and ECM yields increased curvilinearly to the point where alfalfa proportion reached 30 % of the dietary dry matter. Alfalfa also increased fecal N excretion but nitrogen excretion in urine and milk decreased. According to the results replacement of grass or maize silage with legume silage decrease nitrogen efficiency. This is evidenced by the low efficiency of converting dietary nitrogen into milk nitrogen, with a concomitant increase in urine or fecal N.
  • Wejberg, Henrik (Helsingin yliopisto, 2020)
    EU:n maatalouspolitiikka on muuttumassa vuosille 2021–2027. Samaan aikaan EU:n sisällä ilmastopolitiikassa tavoitellaan taakanjakosektoreilla päästövähennyksiä ja LULUCF-sektorilla nettonielua. Työn tavoite oli selvittää, voisiko metsitystuki olla kustannustehokas instrumentti, jolla voitaisiin vähentää sekä maatalouden että LULUCF-sektorin päästöjä. Teoriapohjana on käytetty ulkoisvaikutuksia ja kustannus-hyötyanalyysia. Maataloustukien negatiivisena ulkoisvaikutuksena on maankäytön muutos metsistä pelloiksi, jolloin maatalouden päästöt varsinkin turvemaista kasvavat ja hiilinielut pienenevät metsämaan vähentyessä. Kustannus-hyötyanalyysin avulla on mahdollista laskea maanomistajalle nettonykyarvo sekä viljelystä että metsityksestä. Näiden erotus kertoo vaadittavan metsitystuen suuruuden, jotta viljelijä suostuu muuttamaan maankäyttöään. Jos erotus on suurempi kuin saavutettavat ilmastohyödyt tietyllä hiilen hinnalla, metsitystuki ei ole tehokas instrumentti. Yksivuotisessa viljelyssä olevan turvemaan metsittämisen ilmastohyöty ylitti vaadittavan metsitystuen suuruuden jokaisen ELY-keskuksen alueella. Monivuotisessa viljelyssä turvemaan päästöt ovat sen verran alhaisemmat, ettei eniten metsitystukea vaativilla alueilla ilmastohyöty ylitä kustannuksia, kun päästöjen hinta on 25 € per hiilidioksidiekvivalenttitonni. Metsityksen myötä ei pelkkä kasvavan biomassan hiilihyöty ylitä kustannuksia yhdenkään ELY-keskuksen alueella. Nykyisillä pellon nettonykyarvoilla metsitystuki ei ole nielujen lisäämiseksi kivennäismailla kustannustehokas keino. Metsitystuki olisi 25 €:n hiilidioksidiekvivalentin tonnihinnalla kustannustehokas keino useimpien paksu-turpeisten maiden metsitykseen. Lisätutkimusta tarvittaisiin siitä, miten metsitystuen käyttö vaikuttaisi muiden tukien määriin ja sitä kautta tuotantomääriin, kansallisten tukien määrään sekä taakanjakosektorin päästövähennystavoitteisiin.
  • Pekkala, Olli (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää kasvinviljelytilojen maksuvalmiutta vuosilta 2003-2025. Tutkielmassa tarkasteltiin kasvinviljelytilojen toteutunutta maksuvalmiutta vuosilta 2003-2018 ja lisäksi arvioitiin kasvinviljelytilojen tulevan maksuvalmiuden kehitystä vuosille 2020-2025. Tutkimusaineistona käytettiin Luonnonvarakeskuksen Taloustohtori-palvelusta saatua kirjanpitotilojen kannattavuuskirjanpitoaineistoa. Kirjanpitoaineisto oli keskiarvoaineisto ja sen avulla selvitettiin maksuvalmiuden kehitystä vuosilta 2003-2018 käyttäen apuna maksuvalmiuden yleisiä tunnuslukuja. Tutkielmassa kasvinviljelytilat jaettiin kahteen eri kokoluokkaan taloudellisen kokonsa perusteella. Ensimmäinen tarkasteltu ryhmä oli taloudelliselta kooltaan keskimääräiset kasvinviljelytilat. Toinen tarkasteltu ryhmä oli taloudelliselta kooltaan 100 000–250 000 euron kasvinviljelytilat. Taloudellinen koko kuvaa hehtaari ja eläinkohtaisesti vakioitujen tuettomien tuottojen summaa. Kasvinviljelytilojen maksuvalmiutta tarkasteltiin tutkimuksessa dynaamisen maksuvalmiuden tunnuslukujen avulla, joista kassavirtapohjaisia tunnuslukuja olivat toimintajäämä, rahoitusjäämä, investointijäämä ja kassan ylijäämä. Tuloslaskelmapohjaiseksi tunnusluvuksi valittiin rahoitustulossuhde. Kassavirtapohjaisista tunnusluvuista laskettiin suh-teelliset jäämät jakamalla jäämät kassatuloilla. Suhteellisien jäämien avulla pystyttiin vertaamaan eri tilakokoluokkien maksuvalmiuksia toisiinsa. Tuottajahintojen ja tuotantopanosten ostohintojen kehitystä tarkasteltiin Tilastokeskuksen hintaindeksien avulla. Hintaindeksit muutettiin reaalisiksi suhteuttamalla hintaindeksit kuluttajahintaindeksiin, jolloin saatiin hintaindeksien reaalinen muutos. Maksuvalmiutta tarkasteltiin keskimääräisillä tiloilla vuosien 2003–2018 välillä ja suurilla tiloilla vuosien 2008–2018 välillä. Toisistaan poikkeava ajanjakso aiheutui siitä, että suuren tilakokoluokan tuloksia ei ollut saatavilla vuosien 2003–2007 välillä. Keskimääräisillä tiloilla maksuvalmiuden kehitys oli laskevaa kaikilla tutkielmassa käytetyillä maksuvalmiuden mittareilla. Suuren tilakokoluokan tiloilla maksuvalmiuden vuosittainen vaihtelu oli suurta eikä niin selkeästi trendinomaisesti laskevaa kuin keskimääräisen tilakokoluokan tiloilla. Suuren tilakokoluokan tiloilla rahoitustulossuhteen ja rahoitusjäämän trendit olivat jopa nousevia, mikä tosin aiheutui tarkastelujakson alun poikkeuksellisen heikoista maksuvalmiuden tunnusluvuista. Vuosien 2020–2025 maksuvalmiuden arviointiin käytettiin stokastista simulointimallia, jossa lähtötietoina käytettiin toteutuneita kassatuloja, kassamenoja, investointimenoja, tuotantopanosten ostohintaindeksiä, tuottajahintaindeksiä ja satotasoindeksiä. Näistä muuttujista muodostettiin simulointia varten @Risk ohjelman avulla Risktriang-jakaumat, joissa käytettiin jakaumien minimi-, mediaani- ja maksimiarvoja. Maksuvalmiuslaskelmaa varten simuloitiin kasvinviljelyn kassatulot, kasvinviljelyn kassamenot ja investointimenot @Risk-simulointiohjelmalla. Simulointimenetelmänä käytettiin Latin hybercube menetelmää, jossa iteraatioiden määräksi valittiin 100 kappaletta. Simuloidut arvot sisällytettiin maksuvalmiuslaskelmaan, johon muut tiedot otettiin vuoden 2018 toteutuneesta maksuvalmiuslaskelmasta. Vuosien 2020–2025 maksuvalmiuslaskelmiin tehtiin kassatulojen, kassamenojen ja investointimenojen osalta oletukset historiallisen keskimääräisen kehityksen perusteella. Maataloustukien tulevan muutoksen myötä tehtiin kolme eri skenaariota tukien määrän oletuksina. Maksuvalmiuslaskelmien tulokset vuosille 2020–2025 osoittivat että historiallisen hintakehityksen perusteella ja tukien oletetun laskun myötä keskimääräinen kasvinviljelytilojen maksuvalmius heikkenee kummassakin tarkastellussa tilakokoluokassa vuosien 2020–2025 välillä, ellei tuottavuudessa tai hintasuhteiden osalta tapahdu oletettua suotuisampaa kehitystä. Tutkimuksessa käsiteltävä aineisto oli keskiarvoaineistoa, joten se ei anna kuvaa yksittäisten tilojen maksuvalmiudesta, joka saattaa vaihdella tilikauden aikana ja tilakohtaisesti huomattavasti.
  • Tötterman, Katarina (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tänä päivänä kuluttajat kohtaavat ruokakaupassa valtavan valikoiman erilaisia tuotteita. Hyllyt ovat täynnä tuotteita, joissa perinteiset tuotekategorioiden rajat sekoittuvat. 2010-luvun alussa vallannut proteiinibuumi näyttää suurimmaksi osaksi laantuneen, mutta tästä huolimatta erilaiset proteiinivälipalat ovat yleistyneet. Tutkielmani tavoitteena on tarkastella sitä, millaisia kulttuurisia merkityksiä proteiinivälipaloihin liitetään. Kysymystä lähestytään tarkastelemalla, miten teknologisuus, luonnollisuus, terveellisyys ja nautinnollisuus jäsentyvät kuluttajien puheessa toisiinsa. Tutkimukseni teoreettinen viitekehys rakentuu sosiologisen ruokakulttuurin ja siinä esiintyvien vastinparien avulla. Tutkimusotteeni on laadullinen ja tutkimusmenetelmänä olen käyttänyt teemahaastattelua. Haastateltavia oli yhteensä 10, ja kaikki haastattelut kerättiin joulukuun 2019 aikana. Muodostin mahdollisimman monipuolisen haastattelujoukon pääkaupunkiseudun alueelta. Tutkimuksessani tarkastelin proteiinipatukan ja -jäätelön herättämää puhetta, ja haastattelut toimivat työkaluna kulttuurisen puheen synnylle. Toteutin analyysin teemoittelulla, jonka kautta esiin nousivat keskeisimmät teemat. Käytin analyysin tukena myös aiempaa tutkimuskirjallisuutta. Tutkimukseni tulosten perusteella puhe proteiinivälipalojen ympärillä esiintyi monimuotoisena. Vastinpareja koskevat melko selkeät kulttuuriset merkitykset hämärtyivät mentäessä yksittäisten tuotteiden tasolle. Haastateltavien näkemyksiin vaikutti se, mistä näkökulmasta proteiinivälipaloja tarkasteltiin ja mihin niitä vertasi. Nostin terveellisyyden yhdeksi pääkäsitteeksi, sillä sen kautta heijastettiin niin teknologisuutta, luonnollisuutta kuin nautintoakin. Terveellisyyteen liittyi kuitenkin paljon myös hämmennystä ja kyseenalaistamista. Samalla kun lisätty proteiini loi mielikuvaa terveellisyydestä, se oli syy tähän hämmentymiseen ja kyseenalaistamiseen. Haastateltavat kyseenalaistivat lisätyn proteiinin tarpeellisuuden terveyden kannalta ja epäilivät, että kuluttajia vain huijataan sen avulla.
  • Uusimäki, Kerttu (Helsingin yliopisto, 2020)
    Varhaisravitsemus on elintärkeää lapsen selviytymisen ja kasvun, sekä terveeksi, yhteiskunnan tuotteliaaksi aikuiseksi kehittymisen kannalta. Aliravitsemus aiheuttaa vuosittain yli kolmen miljoonan alle viisivuotiaan kuoleman, ja suhteessa syntyneisiin kuolleisuus on suurinta Afrikassa. Vaikka lasten ravitsemuksen edistäminen on kansainvälisesti todettu prioriteetti, lähes puolet kaikista alle viisivuotiaiden kuolemista voidaan yhdistää epäoptimaaliseen ravitsemukseen. Imetyskäytäntöjen edistämiseksi on tehty paljon töitä, mutta lisäruokakäytäntöjä ja niiden kehittämistä on tutkittu vähemmän. Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena oli selvittää opetusvideoita nähneiden alle kaksivuotiaiden lasten äitien ja kontrolliäitien välisiä eroja lisäruokatiedoissa, -asenteissa ja -käytännöissä. Lisäksi tavoitteena oli raportoida alle kaksivuotiaiden lasten ruoankäyttöä tutkimusalueilla. Tämä tutkielma on osa Helsingin yliopiston GloCal-projektia, jonka tarkoituksena oli kehittää naisten ja lasten terveyttä ja ravitsemusta edistävä opetusvideosetti. Keniassa kuvatut 47 swahilinkielistä videota olivat nähtävissä kuuden kuukauden ajan äideille ja lapsille suunnattujen terveyskeskusten odotustiloissa Nairobissa slummialueella ja Machakosin maaseutualueella Keniassa. Aineisto kerättiin poikkileikkausasetelmassa intervention lopussa syksyllä 2016. Kenialaiset ravitsemustieteilijät haastattelivat alle kaksivuotiaiden lasten äitejä paikallisella kielellä. Kaikki tilastolliset analyysit tehtiin IBM Statistics SPSS (versio 24) -ohjelmalla. Haastattelun aloitti 1005 henkilöä, joista 66 keskeytti haastattelun ja 40 ei täyttänyt sisäänottokriteereitä (n=965). Lasten ruokavalio koostui molemmilla alueilla pääasiassa viljoista, hedelmistä ja kasviksista. Proteiinipitoisten ruokien saanti oli vähäistä. Vain noin joka kymmenes kaikista 6–8 kuukauden ikäisistä ja alle puolet kaikista 9–23 kuukauden ikäisistä lapsista täytti WHO:n lisäruokinnan vähimmäissuositukset (MAD). Nairobin interventioryhmässä (NI) ateriatiheys, MF (6−8 kk p=0,002; 9−11 kk p<0,001 ja 12−23 kk p=0,002) ja ruokavalion monipuolisuus, DDS (ikäryhmittäin: p=0,025; p=0,002 ja p=0,013) olivat paremmat kuin kontrolliryhmässä (NK). Machakosin interventioryhmässä (MI) DDS oli parempi vanhimmassa ikäryhmässä (p=0,023) verrattuna kontrolliryhmään (MK). NI:ssä MAD oli keskimäärin parempi kuin NK:ssä (9−11 kk p=0,002 ja 12−23 kk p=0,022). NI:ssä lapset saivat yleisemmin lihaa, kalaa ja mereneläviä (ikäryhmittäin: p=0,017; p=0,001 ja p=0,007) ja öljyä (ikäryhmittäin: p=0,001; p<0,0001 ja p=0,002) verrattuna NK:ään. NI:n asenteet lisäruokien aloitusajankohtaan (p=0,006) sekä munien (p=0,001), palkokasvien (p<0,001), kalan (p=0,037) ja hedelmien (p=0,048) antamiseen puolivuotiaalle lapselle liittyen olivat paremmat verrattuna NK:ään. MI:n asenteet palkokasvien (p=0,011) ja kalan (p=0,013) päivittäisen tarpeellisuuden suhteen olivat paremmat kuin MK:ssä. Äitien tietämys ruokaryhmistä (hedelmät ja kasvikset p<0,0001 ja palkokasvit p=0,046), eläinperäisten tuotteiden hyödyistä (lapsen kehitys p=0,003 ja aivojen kehitys p=0,030) ja puuron sopivasta koostumuksesta (p<0,001) oli NI:ssä parempi kuin NK:ssä. Ryhmien välillä oli selvästi useampia tilastollisesti merkitseviä eroja Nairobissa kuin Machakosissa, ja alueellisten erojen selvittäminen olisikin hyvä jatkotutkimusaihe. Tutkielma osoittaa, että opetusvideoilla on potentiaalia edistää äitien lisäruokakäytäntöjä, -tietoja ja asenteita. Lisää tutkimusta kuitenkin tarvitaan esimerkiksi selvittämään äitien mahdollinen tuen tarve. Lisäksi vastaavien videoiden tutkiminen kontrolloiduissa olosuhteissa antaisi tarpeellista lisätietoa videoiden tehosta.
  • Karjalainen, Saana (Helsingin yliopisto, 2020)
    The purpose of this thesis was to find out how a brain-friendly dietary intervention affects plasma metabolites. The data was from the BraVe (Brainfood interVention) study conducted by Fazer, Nokia, Nightingale and Afekta Technologies. 88 working aged men and women underwent an 8-week diet-switch trial: first 4 weeks consisted of a control diet similar to a typical western diet and the following 4 weeks of an intervention diet which emphasized brain-friendly foods. Lunch was controlled and the subjects received nutritional guidance as well as breakfast cereals and healthy snack options to take home. Dietary intake was measured with food diaries and transformed into FFQ-like data and the subjects were divided into four groups based on their diet compliance. Also weight, blood glucose, insulin, CRP, cholesterol and plasma metabolites were measured during the trial. The metabolite samples were analysed with liquid chromatography coupled with mass spectrometry (LC-MS) and identified with MS-DIAL. Correlations between metabolites and food groups were determined with SPSS. There were 99 significantly correlating (FDR p<0.1) metabolites: phospholipids, phosphatidylcholines, amino acids and acylcarnitines. 42 metabolites remained unknown. The strongest correlations were found between the intake of red meat and PC(O-16:0/20:4) (=0,494, FDR-p<0,001) and LysoPC(O-16:0) (=0,423, FDR-p<0,001) and between the intake of full grain products and 3,2-dihydroksyfenyylivalericacid (=0,418, FDR-p<0,001). Compliance to brain-friendly diet affected the strength and significance of the metabolite correlations . The results of this thesis are similar to those previously found in metabolomics which suggests that the results are valid and the trial successful. These results provide also additional information in the field of metabolomics which can be useful in further research.
  • Hämäläinen, Emmi (Helsingin yliopisto, 2020)
    Monet akateemiset tutkimukset osoittavat, että elintarvikkeen pakkauksella on merkitystä kuluttajan ostokäyttäytymiseen ja mielikuvaan tuotteesta. Tämä tutkielma tarkastelee millaisia mielikuvia, ja minkälainen rooli elintarvikepakkauksella, ja pakkauksen elementeillä on aidossa valintatilanteessa 55-75-vuotiaille suomalaisille kuluttajille. Tutkimus toteutettiin havainnoiden ja haastatellen tutkittavia heidän päivittäisten kauppaostostensa lomassa. Pakkauksella on merkitystä kuluttajalle aidossa valintatilanteessa. Pakkauksen elementtien vaikutus on tilannekohtaista, ja suodattuu kuluttajan yksilöllisten hetkellisten tarpeiden kautta. Pakkausta tarkastellaan pakkauksen ominaisuuksien ja pakkauksen tuotteesta tarjoaman tiedon kautta. Pakkauksen ominaisuuksista merkityksellisimmät ovat koko, käytettävyys, materiaali ja tunnistettavuus. Erityisesti tuoretuotteiden kohdalla tuotteiden pakkaamattomuudella oli iso rooli pakkauselementtinä. Kun pakkausta tarkastellaan etsien tietoa tuotteesta, ovat merkityksellisimmät elementit kuluttajille pakkausmerkinnät ja tuotteen alkuperä. Kuluttajat tarkastelevat pakkausta ajatellen valintahetkellä myös tuotteen elinkaarta. Näissä tilanteissa korostuivat vastuullisuus ja pakkauksen käytettävyys.
  • Tenho, Noora (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tiivistelmä – Referat – Abstract Majority of research on emission reductions in the maritime logistics chain has focused on ships and their energy efficiency. Also other parts of the chain, such as container terminals, retain untapped emission reduction potential. Gaseous and particulate exhaust emissions and greenhouse gas emissions (GHG) rank among the top environmental concerns in ports. Main sources for these emissions are energy consumed by ships and trucks entering the port and cargo handling machines operating at the port site. This thesis focuses on emissions generated during the use phase of mobile cargo handling machines. Its main objective is to evaluate the private and social profitability of diesel-electric (ICEV), hybrid (HEV) and battery-electric (BEV) machine when GHG and regional emissions matter for the society. The profitability of each technology is measured with the net present value (NPV) method, assuming 40,000 machine lifetime hours. The harmful effects of emissions on society are monetized by estimating their social cost. Emissions included in the analysis are NOx, PM and the main GHGs from fuel combustion (CH4, CO2 and NH3). In the base case, BEV was the most profitable technology, both from the private and social perspective. The private net present costs of BEV were 6% lower compared to the HEV and 9% lower compared to the ICEV. Respectively, the social net present costs of BEV were 9% lower compared to the HEV and 12% lower compared to the ICEV. Even when the cost parameters were varied one at a time, the savings in operational costs for the BEV compared to other alternatives were significant. BEV had the lowest costs in each scenario except for when the diesel price was low. Only in the low diesel price scenario another alternative (HEV) had the lowest costs. The air quality benefits of both hybrid (HEV) and battery-electric (BEV) container handling machines are clear in comparison to the conventional diesel machine (ICEV). However, the magnitude of benefits depends on the level of damage cost applied in the analysis. The operational CO2 emissions of the BEV depend on the origin of the charging electricity. When applying the CO2 emission factor for average European electricity grid, CO2 emissions from the BEV were approximately 67% lower compared to the ICEV. With Finland’s average grid emission factor, BEV emissions were 89% lower compared to ICEV and 84% lower compared to HEV. In general, there is uncertainty about costs used in the study as they have been gathered from multiple, in part unscientific sources. The research topic is also constrained by scarcity of reliable and public information from ports and terminals. However, the future seems more promising with the increasing digitalization in the industry as well as the growing demand for corporate transparency and reporting on non-financial topics.
  • Villenheimo, Lauri (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää, mitkä eri tekijät vaikuttavat kuluttajan ostopäätökseen, kun ostetaan maitoa kaupasta. Tutkimuksen lähestymistavaksi valittiin kvalitatiivinen tutkimus ja tutkimusmenetelmänä käytettiin yksilöhaastattelua. Haastatteluiden avulla haluttiin selvittää, että mitä eri tekijöitä kuluttajat pitivät tärkeinä maidon ostopäätökseen liittyen. Tutkimuksessa haastateltiin kahtakymmentä eri-ikäistä ja eri sosiaalisen aseman omaavaa henkilöä. Rajauksena tutkimuksessa oli ainoastaan, että haastateltavan henkilön oli ostettava säännöllisesti maitoa kaupasta. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostettiin kirjallisuuskatsauksen ja aikaisempien tutkimuksien perusteella. Tutkielmassa keskityttiin seuraaviin tärkeisiin tekijöihin: brändi ja imago, hinta, kotimaisuus ja ostopäätösprosessi. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että maidon brändillä ja imagolla oli suuri merkitys kuluttajan ostopäätösprosessiin. Myös maidon kotimaisuus oli tärkeä tekijä kuluttajille. Haastatteluissa selvisi myös muita tekijöitä, jotka vaikuttivat maidon ostopäätösprosessiin, kuten maidon hinta tai maitopurkin koko. Nykyään kuluttajat keskittyvät paljon ruoan tuotantotapojen eettisyyteen, mistä seurauksena monet yritykset tuovat tulevaisuudessa markkinoille yhä enemmän luomutuotteita ja lähiruokaa. Tulevaisuudessa kuluttajat suosivat kestävän kehityksen mukaan tuotettuja elintarvikkeita ja yritysten on pystyttävä vastaamaan tuotevalikoimalla tähän trendiin.
  • Linna, Kimberly (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tässä Pro Gradu –tutkimuksessa tutkitaan, miten sosiaalisen median markkinointiviestintä vaikuttaa yli 50-vuotiaan kuluttajan kaurajuoman ostopäätökseen. Tavoitteena on selvittää, missä sosiaalisen median kanavissa kuluttajat kohtaavat kaurajuoman markkinointiviestintää. Tutkimuksessa tarkastellaan lisäksi, mitä sosiaalisen median markkinointiviestintäkanavia yli 50-vuotiaat kuluttajat hyödyntävät kaurajuoman ostopäätösprosessin eri vaiheissa. Tutkimus toteutettiin laadullisena, eli kvalitatiivisena tutkimuksena ja menetelmäksi valikoitui puolistrukturoitu teemahaastattelu, joka pohjautuu tutkimuksen viitekehykseen. Haastatteluihin osallistui kokonaisuudessaan 11 kuluttajaa, joista kaikki olivat yli 50-vuotiaita ja olivat edes kerran ostaneet kaurajuomaa. Tutkimuksen haastatteluaineisto analysoidaan sisällönanalyysin ja teemoittelun avulla. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys pohjautui ostopäätösprosessiin sekä sosiaalisen median markkinointiin, jonka teoriapohja nojautui vahvasti perinteisen markkinoinnin neljään kilpailukeinoon. Teoria käsittelee ostopäätöksen eri prosessinvaiheita, digitaalista markkinointia ja sosiaalista mediaa sekä sen markkinointiviestintää. Tutkimustulosten perusteella sosiaalisen median kaurajuoma markkinointiviestit vaikuttavat yli 50-vuotiaiden ostopäätösprosessiin, erityisesti kahden prosessivaiheen osalta. Kirjallisuudessa esitetyt aikaisemmat tutkimukset ovat osittain linjassa tämän tutkimuksen tuloksien kanssa. Sosiaalisen median markkinointiviestintä lisäsi tutkimuksen haastateltavien tietoisuutta kaurajuomasta. Haastateltavien kaurajuoman tarve heräsi osittain sosiaalisen median markkinointiviestinnästä. Tutkimuksen haastateltavat korostivat arvostavansa kaurajuoman terveydellisiä ominaisuuksia, mikä myös ilmeni tiedonhaun aktiivisuutena. Lisätietoa haettiin useasta eri kanavasta: erilaisilta internetsivuilta, digitaalisilta alustoilta sekä lähipiirin tuttavilta. Empiirisen tutkimuksen perusteella ikä vaikuttaa siihen, mitä kanavia haastateltavat käyttivät ostopäätösprosessissa hyödykseen. Kanavien valinta vaikuttaa myös siihen, kuinka hyvin sosiaalisen median markkinointiviestintä tavoitti haastateltavat. Tutkimustuloksien pohjalta voi todeta, että kohderyhmän ikä vaikuttaa merkittävästi siihen, mitä sosiaalisen median kanavia hyödynnetään ostopäätösprosessin aikana. Markkinointiviestintäkanavan valinnalla on havaittavissa useita vaikutuksia kuluttajan kaurajuomaostopäätökseen. Kuusi yhdestätoista kuluttajasta mainitsi ostavansa kaurajuoman kohdennetun sosiaalisen median markkinointiviestin perusteella.
  • Lehtinen, Anna (Helsingin yliopisto, 2020)
    The gastrointestinal tract of the ruminants is specialized to utilize fibre as a main source of energy. Cellulose and hemicellulose from grasses typically compose a considerable part of the feeding of ruminants but wood-based feed ingredients are not commonly used. The competition about land use between food and feed production is a global challenge which increases the interest towards novel feeds. Microcrystalline cellulose (MCC) has many applications in food and pharmaceutical industry. Rumen microbes have been able to utilize MCC in vitro which made it reasonable to expect that they could be used as feed for ruminants. The aim of this in vivo experiment was to investigate the effects of MCC on intake, rumen fermentation, milk production and diet digestibility in dairy cows. This experiment used three total mixed rations (TMRs) which included MCC 0, 10 or 100 g/kg DM (MCC0, MCC10, MCC100). In MCC10-diet MCC was added to control diet and in MCC100 diet MCC replaced rolled barley. The ratio of silage and concentrates in TMR was 50:50 and cows were fed ad libitum. 24 multiparous Nordic Red cows were used in the experiment. Six of the cows were rumen cannulated. The experiment consisted of two 21-day periods. Data and samples were collected during the last seven days of the periods. The NDF content in MCC was very high (937 g/kg DM) but crude protein content (12,5 g/kg DM) and organic matter in vitro digestibility (0,404 g/g) were low. Feed intake of the cows was on average 25.6 kg DM/day and there were no significant differences between the diets. The digestibility of NDF increased in MCC100 diet (p<0.001). The digestibility of organic matter and dry matter were not significantly affected by the diet. Inclusion of MCC decreased the energy corrected milk production of the cows about 1.5 kg/day and it decreased also the fat and protein content of the milk (P<0.05). These differencies were however numerically small. Based on the results of this study MCC can be added on the diet of dairy cattle without negative effects on the feed intake but when replacing rolled barley it deacreases slightly the production of the energy corrected milk. Positive effects of MCC on the rumen fermentation could not be demonstrated under circumstances of this experiment.
  • Wei, Wei (Helsingin yliopisto, 2020)
    The literature review deals with the status and the causes of bread waste all over the world. More importantly, the current managements of increasing bread waste. Enzymatic hydrolysis by α-amylase and amyloglucosidase is a potential treatment, which transforms bread waste into syrups for further revaluation with functional compounds. The aim of the experimental work was to determine the influence of enzymatic hydrolysis conditions (hydrolysis time, hydrolysis temperature, enzyme dosage of α-amylase and amyloglucosidase) on glucose content and free amino nitrogen (FAN) content of resulting hydrolysate from bread waste. Furthermore, the effect of lactic acid fermentation on glucose content was studied when bread waste was subjected to simultaneous hydrolysis and fermentation with Pediococcusclaussenii (E-032355T). Glucose content varied greatly under different hydrolysis conditions from nearly 17% to only 5%, while FAN content was barely influenced. pH value had slight changes and no Bacillus cereus bacteria was found. A well fitted model for glucose content was obtained with an excellent power of interpretation, prediction and optimization. Enzyme dosage was the principal factor having a significant effect on hydrolysis efficiency, followed by temperature and time. With optimized hydrolysis conditions (50 mg/kg α-amylase and 2500 mg/kg amyloglucosidase, 30℃, 19 hours), the glucose content 16.31% was achieved, and the result was in accordance with the value 16.39% predicted by the model. Moreover, a 2.2% increase of glucose yield was detected when waste bread was subjected to simultaneous hydrolysis and fermentation compared to the control sample (bread waste was treated only with hydrolysis under the same condition). The well growth of used lactic acid bacteria (LAB) strains Pediococcusclaussenii (E-032355T) resulted in lower pH, which further improved enzymes activities and increased glucose content of the hydrolysate.
  • Pelto-Arvo, Mikko (Helsingin yliopisto, 2020)
    The European spruce bark beetle Ips typographus (L.) is a severe pest of the Norway spruce Picea abies (Karst.). The species usually attacks weakened trees, but in a consequence of a strong abiotic disturbance event, population may increase sufficiently to threaten even healthy trees. In addition to available trees for feeding and reproduction, temperature is the most important factor limiting the damage of the pest. Limiting potential of the pest’s enemies is potentially important but poorly known. There are several predator and parasite species limiting the success of I. typographus. These species are commonly known as natural enemies or natural enemy complex. Occurrences of these species are investigated in this study. Regardless of intensive studies about natural enemies, there are still remarkable gaps in knowledge. While natural enemies could theoretically be used to control pest populations, practical applications in forestry are in a very limited use. Mechanical methods, mainly sanitation and salvation loggings, are instead used to prevent outbreaks from escalating. These management practices prevent outbreak from spreading, although damage caused by loggings may also harm trees and expose these to pathogens. Possibility of using natural enemies as a part of pest control in forestry is considered in this study. Field study was conducted in SE Finland. I. typographus and natural enemy complex were sampled in 2018 by means of trapping logs settled with fixed number of I. typographus individuals. This was conducted in three different stand classes representing different gradation phases in forests to find differences between regulating potential of enemies. Stand classes were chosen based on the visible symptoms of bark beetle infestation and disturbance history. Classes were healthy (no attack), early outbreak (first symptoms and increased pest population) and declined outbreak (earlier outbreak, pest already declined near endemic level). Trapping logs with settled I. typographus were allocated to these classes, and insects emerging from trapping logs were later collected for sampling in sealed funnel traps. I. typographus population level was simultaneously monitored using pheromone traps. Differences between insect occurrences in different stand classes were statistically analysed by Kruskal-Wallis test with 0.05-level of significance for each identified enemy species and families. Spearman correlation was also used to detect any possible relations between different enemy species. Predators emerging from the logs were identified to six coleopteran families. Species were Thanasimus formicarius (Cleridae), Plegaderus vulneratus (Histeridae), Epuraea spp. (Nitidulidae), Rhizophagus spp. (Monotomidae) and from Staphylinidae Quedius plagiatus, Nudobius lentus, Phloeonomus spp., Leptusa spp. and Placusa spp. Family Elateridae was inspected as a single tested group. Predatory flies and parasitic wasps also emerged from the logs, although these were excluded from the current study. Three species had significant preference to certain outbreak classes. P. vulneratus proved most promising regulator in this study. It reproduced rapidly already during the first year of infestation. T. formicarius had significant preference for stand class, but failed to occur in sufficient numbers during the first year of infestation to have impact on the I. typographus population. Staphylids Phloeonomus spp. were very common at all stand classes but preferred healthy class. For both P. vulneratus and Phloeonomus spp. preferences for stand classes were significant, but the regulation effectiveness of these species is relatively unknown. Results suggested that limited resources in the healthy class, similar to managed forests forces both bark beetles and predators into same space, potentially increasing mortality. This result was observed by increased total numbers of beetles in the trapping logs of healthy class in comparison to outbreak classes, while simultaneously prey-predator ratio was also lower. This means that in addition to removing resources, sanitation loggings could also have increasing effect on enemy induced mortality. Small amount of deadwood potentially sustains higher endemic population of enemies, potentially increasing stands resistance to further insect induced disturbances. While some enemies were more common at the declined outbreak class, this claim was not supported by this study.
  • Manner, Annika (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielman tavoitteena oli selvittää ruokakassipalvelun käyttäjien ostopäätösprosessia ja ruoan valintaan vaikuttavia tekijöitä. Tutkielmassa kiinnitettiin huomiota koko ostopäätösprosessiin tarpeen tunnistamisesta lopulliseen päätökseen ja sen jälkeiseen käyttäytymiseen. Tutkimuskysymyksiksi muodostuivat 1) kuinka kuluttajien ostopäätösprosessi muodostuu ja 2) mitkä tekijät keskeisesti vaikuttavat ruoan valintaan? Näihin tutkimuskysymyksiin vastaamalla saatiin selville kuluttajien ostopäätösprosessin vaiheiden vuorovaikutusta sekä ruoan valinnan tekijöiden vaikutusta koko ostopäätösprosessiin. Tutkielman lähestymistapa oli kvalitatiivinen tutkimus ja tutkimusmenetelmäksi valikoitui teemahaastattelu. Haastatteluilla pyrittiin selvittämään kuluttajien ostopäätösprosessin etenemistä ja ruoan valintaan vaikuttavia tekijöitä ruokakassipalvelun käyttäjillä. Tutkielman haastatteluihin osallistui kahdeksan ruokakassipalvelu Ruokaboksin käyttäjää ja haastatteluiden runko oli muodostettu teoreettiseen viitekehykseen nojaten, jolla pyrittiin saamaan mahdollisimman relevantti aineisto. Tutkielman viitekehyksessä tuotiin esille ostopäätösprosessin sekä ruoan valinnan sisäisten ja ulkoisten tekijöiden vaikutusta ostopäätöksen syntymiseen. Sisäisiksi tekijöiksi määriteltiin muun muassa arvot, asenteet, aiemmat kokemukset ja sitoutuneisuus ja ulkoisiksi tekijöiksi tuotteen ominaisuudet, läheisten tai markkinoinnin vaikutus. Tutkielman perusteella ostopäätösprosessi muodostuu olemassa olevista tarpeista, informaatiolle altistumisesta, harkinnasta sekä valinnasta ja sen jälkeisestä käyttäytymisestä. Prosessin jokaiseen vaiheeseen nähdään vaikuttavan myös ruoan valinnan vaikuttavat tekijät. Tutkielman perusteella kuluttajat pitävät ruokakassipalvelua aikaa säästävänä erityisesti aterioiden suunnittelun ja ostosten teon näkökulmasta. Ostopäätösprosessin kannalta näillä palvelun ominaisuuksilla koettiin olevan suuri vaikutus, jotta palvelu tuli valituksi. Kiireisen elämäntilanteen kanssa kamppaileville palvelu vastaa heidän tarpeisiin, mutta huomioiden niin ulkoiset, sisäiset kuin tilannetekijät. Hinnan vaikutus ostopäätöksen nähtiin rajoittavana tekijänä ostopäätöksen muodostumiseen. Tällöin tarpeiden tyydyttämisen sijaan vaikuttaviksi tekijöiksi nousivat taloudelliset tekijät. Vastaavalla tavalla tarvetta ei koettu viikoittain tyydytettäväksi, vaikka tarve olikin koko ajan läsnä.
  • Kulin, Elisa (Helsingin yliopisto, 2020)
    In this thesis snack production and oats as a raw material for snacks were reviewed. Oat lipid oxidation and the shelf life of snack products made of oats was also considered. The aim of experimental studies was to find out if it is possible to puff baked snacks in the oven with high temperature without using yeast as a leavener. The test was conducted with two different baking temperatures and with and without added yeast. The shelf life of oat-based snacks with spice extract were also studied for 12 months by sensory evaluation. Lipid oxidation was also measured, and the product quality was determined by microbiological tests. Also, two consumer tests (number of panelists n = 30 and n = 118) were made with the snacks. Statistically there were no difference between two baking temperatures in doughs with yeast, but the higher temperature decreased the average error of snack samples heights. Yeast in the dough was significant. Sensory evaluation panel recognised the hidden, freshly baked reference sample from the actual samples at 6 months’ time. The results from the measurements of lipid oxidation on the effect of spice extract on snacks shelf life wasn’t clear and needs further investigation. The products microbiological quality stayed good the whole time monitored.
  • Wickström, Annika (Helsingin yliopisto, 2020)
    'Candidatus Liberibacter solanacearum' (CLso) is a frequent bacterium in carrot in southern and western Finland but is also occurring in South Savonia. The bacterium is unculturable, lives as a parasite and multiplies in the phloem vessels and is transmitted by the carrot psyllid Trioza apicalis. In Spain, France and Finland the bacterium has also been found in parsnip. The aim of this thesis was to study the occurrence and genetic variation of this bacterium in carrot and parsnip in Satakunda, Southwest Finland and South Savonia from such parsnip and carrot fields where psyllids and discolouration symptoms in foliage have been detected. All the samples were collected based on foliar discolouration symptoms. Four wild plants from the family Polygonaceae were collected from one carrot field and one parsnip field in Satakunda. These plants showed similar foliar discolouration as the carrots. Other criteria for collecting the carrot samples was based on occurrence of psyllids and leaf curling. Samples of parsnips were collected from vegetable farms, where parsnips were grown nearby the carrot fields and where psyllids had been detected. The samples were analysed by real-time PCR with primer combination specific to CLso. Those samples that had high amounts of bacteria were chosen for sequencing and detection of haplotype. CLso was detected in 62,9 % of the carrot samples, in 90,8 % of the parsnip foliage samples and in 76,9 % of the parsnip root samples and in all the samples of symptomatic wild plants. Based on the ftsZ gene sequence, a new haplotype of CLso, named haplotype H, was identified in three of the parsnip samples from Satakunda and in two samples of pale persicaria (Persicaria lapathifolia (L.) Gray). This is the ninth haplotype of CLso identified.
  • Salonen, Anna-Reetta (Helsingin yliopisto, 2020)
    Applying organic amendments to agricultural soils holds a potential to mitigate climate change by increasing soil carbon stock. It may also provide other benefits, such as enhanced nutrient cycling along with improved soil quality and fertility. Aim of this study was to determine whether utilizing organic soil amendments has effects on soil aggregates and root-associated fungi, both of which are associated to increasing soil carbon stocks. Soil and oat (Avena sativa L.) samples were obtained from a field experiment established in Parainen, South-West Finland in 2016 on a clay (54 % clay) soil. Studied treatments included four organic soil amendments (two wood-based biochars and two fibrous by-products of paper industry), mineral fertilization control soil and untreated control soil. Sampling was done two years after the amendment application, in 2018. Soil sampling was done after the harvest and plant sampling at three timepoints (June, July and August). Soil aggregates were separated from the bulk soil by wet sieving to determine their stability and size distribution. Carbon content of aggregates, as well as topsoil (0-5 cm) carbon stocks were quantified. Oat roots were stained and colonisation rate of different intra-root structures formed by root-associated fungi (arbuscular mycorrhizal fungi and dark septate endophytes) determined with microscope. Studied organic soil amendments did not affect soil aggregate structure or carbon content of aggregates. Nevertheless, C/N-ratio of some of the studied samples as well as larger soil carbon stock imply that other one of the studied biochars could have increased soil carbon content. When observing fungal data by month for between treatment differences, AM arbuscules were found to be most common in untreated control soil in August. When monthly fungal structure observations from all the studied treatments were combined, clear change in intra-root structures was detected (likely due to seasonal dynamics of fungi); AM arbuscules were more common in June and July, whereas DSE structures predominated in August. Large variation in the field together with methodological constraints might hide some effects of organic amendments and to verify their impacts, more research is needed. Based on the results gained in this study, effect of organic soil amendments seemed to be neutral on both soil aggregates and root-associated fungi. Since no adverse effects were detected, studied soil organic amendments could be utilized as recycled fertilizers.
  • Antola, Laura (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää virtuaaliseen brändiyhteisöön sitouttavia tekijöitä ja tälle yhteisölle tunnusomaisia ominaispiirteitä Instagram-kontekstissa. Tutkimus toteutettiin tapaustutkimuksena, jossa kuluttajien sitoutumista brändiyhteisöön tarkasteltiin nyhtökaurasta tutuksi tulleen suomalaisen yrityksen Gold&Green Foodsin avulla. Tutkimusongelman tekee ajankohtaiseksi sosiaalisen median käytön yleistyminen osana yritysten markkinointistrategiaa, tutkimusaukko brändiyhteisöistä Instagram-kontekstissa ja vähäinen tutkimus elintarviketuotteiden ympärille syntyneistä brändiyhteisöistä. Tutkimuksen teoriaosuudessa tarkasteltiin sosiaalista mediaa viestintäympäristönä, erityisesti Instragram-kontekstissa, jonka jälkeen kartoitettiin brändiyhteisön ominaispiirteitä, jotka ovat jaettu tietoisuus, rituaalit ja perinteet ja moraalinen vastuuntunne. Näiden ominaispiirteiden avulla pyrittiin vastaamaan empiirisessä osiossa toiseen tavoitteeseen. Viimeisessä teoriaosuudessa tarkasteltiin virtuaalisen brändiyhteisön sitoutumisen ajureita (brändiin liittyvät ajurit, sosiaaliset ajurit ja funktionaaliset ajurit). Näiden ajureiden avulla selvitettiin empiirisesti Gold&Green Foodsin Instagram-yhteisön jäsenten kokemia etuja ja motiiveja yhteisön toimintaan osallistumisesta. Tutkielman empiirinen osio toteutettiin monimenetelmätutkimuksena, eli tutkimukseen käytettiin sekä kvalitatiivista- että kvantitatiivista tutkimusmenetelmää. Kvantitatiivisena menetelmänä käytettiin kyselytutkimusta. Gold&Green Foodsin Instagram-sivun kautta jaettuun kyselylomakkeeseen vastasi 49 ihmistä. Analysointimenetelminä käytettiin ristintaulukointia, Fisherin tarkka testiä sekä Phi kerrointa, joilla pyritään selvittämään eroja ja samankaltaisuuksia vastaajien välillä sekä sitoutumisen ajureiden ja muiden muuttujien välisiä riippuvuussuhteita. Kvalitatiivisena menetelmänä taas käytettiin netnografiaa, eli kuluttajien toimintaa havainnoitiin tutkimusympäristössä. Netnografisen aineiston analyysin pääpaino on hermeneuttisessa tulkinnassa, jonka avulla tulkitaan Gold&Green Foodsin ympärille syntyneen virtuaalisen brändiyhteisön ominaispiirteitä. Tulokset osoittavat, että Gold&Green Foodsin Instagram-yhteisön toimintaan sitouttivat niin brändiin liittyvät, sosiaaliset kuinfunktionaaliset ajurit, joista funktionaaliset edut koettiin vahvimpana. Sen sijaan sosiaalisten etujen tavoittelu oli vähäisintä.Vähemmistö kyselyyn vastanneista edusti tuottajaa (eli yhteisön jäsentä, joka tuottaa sisältöä). Kuitenkin tuottajien joukossa korostui muihin rooleihin nähden sosiaalisten etujen tavoittelu. Kuluttajien kokemat edut eivät eroa suuresti sisällönlähteestä; koettiinko ne yrityksen vai käyttäjän luomasta sisällöstä. Kuitenkin tarkasteltaessa iän vaikutusta koettuihin etuihin eri sisällönlähteistä, todettiin, että 16-29-vuotiaiden ikäluokka koki sosiaaliset edut muiden käyttäjien luomasta sisällöstä sekä sosiaaliset että funktionaaliset edut brändiaiheisen sisällön jakamisessa merkittävämpänä kuin 30-55-vuotiaiden ikäluokka. Sen lisäksi nuorempi ikäluokka on aktiivisempi sisällöntuottaja. Yleisimpinä kiinnostuksen kohteina nousivat esiin ruoka, ekologisuus ja hyvinvointi. Netnografian avulla Gold&Green Foodsin Instagram-yhteisöstä voidaan tunnistaa brändiyhteisön edellytykselle määritellyt ominaispiirteet. Esille nousseet ominaispiirteet ilmenivät yhteisen kiinnostuksen kohteen Nyhtökauran, yhteisten arvojen (kotimaisuus, kasvisruoka, kestävyys), bränditarinoiden, reseptien jaon ja brändiä koskevan tiedottamisen kautta. Keskeisenä tutkimuslöydöksenä voidaan tarkastellun aineiston pohjalta pitää piirtynyttä kuvaa Gold&Green Foodsin brändiyhteisön jäsenistä sekä yhteisön ominaispiirteistä. Tarkastellun aineiston perusteella Gold&Green Foodsin olisi suositeltavaa rakentaa viestinnällisiä ja markkinoinnillisia kokonaisuuksia edellä esitettyjen kiinnostusten kohteiden ympärille ja tarjota informatiivista sisältöä sitouttaakseen kuluttajia yrityksen brändisivuun, luodakseen näkyvyyttä ja tarjotakseen yhteisön jäsenille teemoja keskusteluun. Lisäksi yritys voisi pyrkiä myötävaikuttamaan brändiyhteisön me-henkeen tuomalla esille kestävyyteen ja kotimaisuuteen liittyviä julkaisuja sekä osallistumalla aktiivisemmin kuluttajien jakamiin sisältöihin.
  • Korhonen, Arto (Helsingin yliopisto, 2020)
    This study is aimed at discovering if Virtual reality (VR) has restorative effects on people and how it compares to real environment as a restorative environment. Theory frame used in this research is Attention restoration theory which is widely used in previous restorativeness studies. As the world is urbanizing rapidly, people spend less time in the nature than ever before. Previous researches have shown that nature has a restorative effect on people and it recovers aimed attention. This research tries to find a solution by using the VR environment as a substitute for real environments as a restorative place. Our hypothesis was; VR does have restorative effect and VR forest is perceived as restorative as physical forest. This VR experience study was executed as a quantitative study that was executed randomly picking students and staff of nearby corporations of university campus. Test subjects were exposed to the VR environment for a five-minute period. Information was gathered via questionnaires that were answered both before and after the VR experience. Both questionnaires measured the mood, vitality and restoration at the moment when answered. The data consisted of N=100. Addition to our own data, we had the data from similar research by Hauru et al (2012). With that it was possible to compare the VR environment to real environments. The results showed that the perceived restorativeness of VR was similar as the real forest environment, but the restorativeness was felt even stronger in the VR environment. People felt significantly better after the experience. From the research point-of-view VR could be used as a restoration in urban areas and for example during workdays/school days. It clearly showed its potential for future use. There is still a little concern about the results, as the participants visited the VR environment only once, the long-term effects are yet unknown. Due to that there is still need for future research regarding the long-term use of VR as a restorative environment.

View more