Maatalous- metsätieteellinen tiedekunta

 

Recent Submissions

  • Lepikkö, Katri (Helsingin yliopisto, 2015)
    Tehostunut maatalous on maailmanlaajuisesti köyhdyttänyt maatalousluontoa voimakkaasti viime vuosikymmenten aikana. Tehostumisen seurauksena niittyjen ja viljelemättömien pientareiden määrät ovat romahtaneet, maankäyttö on voimistunut ja biologinen monimuotoisuus on vähentynyt. Tila- ja lohkokokojen kasvu on yksipuolistanut maaseutumaisemaa ja heikentänyt maaseutuympäristöstä riippuvaisten lajien elinehtoja. Lisäksi karjatalouden ja siihen liittyvän niiton ja laidunnuksen vähentymisen seurauksena erityisesti perinteiset niitty- ja ketolajit ovat vähentyneet merkittävästi. Nykyään jo noin viidennes Suomen uhanalaisista lajeista elääkin maatalousympäristössä, erityisesti perinnebiotoopeilla. Useimmista maatalousluonnon eliöryhmistä on huomattavan vähän tietoa saatavilla. Tämän vuoksi harvoja hyvin tunnettuja lajiryhmiä joudutaan käyttämään epäsuorina indikaattoreina muunkin lajiston tilasta. Suomessa parhaiten tähän tarkoitukseen soveltuvat eliöryhmät ovat päiväperhoset, peltolinnut ja peltojen rikkakasvit. Jotta lajeja voidaan suojella tehokkaasti, tarvitaan tietoa lajeille suotuisista elinympäristöistä ja niiden sijainnista. Elinympäristömallit ovat oiva työkalu tähän, sillä niiden avulla voidaan selvittää lajien ja ympäristötekijöiden välistä suhdetta ja arvioida lajien esiintymisen todennäköisyyttä eri alueilla. Tämän työn tavoitteena on arvioida maatalousympäristön arvotuksessa käytetyn High Nature Value (HNV) -indikaattorin soveltuvuutta maatalouden tukien suuntaamiseen maatalousympäristön perhosten levinneisyysaineiston avulla. Arviointia varten tuotin tilastollisia maatalousympäristön perhoslajien elinympäristämalleja ja esiintymisen ennustekarttoja. Käytin elinympäristömallien rakentamiseen R-ohjelmointiympäristön biomod2-pakettia. Mallien kalibrointivaiheeseen edenneistä 49 perhoslajista 30 lajia oli sellaisia, että niille saatiin rakennettua sekä yksittäisillä menetelmillä että painotetun keskiarvon konsensusmenetelmällä vähintään hyvät (TSS-arvo vähintään 0,6) elinympäristömallit. HNV-indikaattorin pisteiden ja perhoslajien esiintymistodennäköisyyden väliset riippuvuudet olivat vähäisiä ja vaihtelevia. Lisäksi myös negatiivisia riippuvuuksia esiintyi. HNV-indikaattorin käyttö maatalouden tukien suuntaamisessa ei siis saanut perhosten osalta tässä työssä tukea. Mallinnus tehtiin maisematasolla ja maisematason vaikutuksia voikin ylipäätään olla vaikea havaita, sillä luonnonarvoiltaan arvokkaat elinympäristöt ovat usein harvassa ja kaukana toisistaan. Yksittäinen HNV-tila ei välttämättä juurikaan lisää lajien monimuotoisuutta ja elinmahdollisuuksia, jos sitä ympäröivä maisema on tehotuonnossa. Perinnebiotooppien vähetessä maatalousympäristön lajeja onkin tulevaisuudessa tärkeää suojella entistä enemmän myös esim. kaupunkiympäristön viheralueilla ja johtoaukeilla.
  • Riuttala, Mari (2015)
    In humans, various allergies and intolerances have increased in recent years. Many people think that they have a variety of symptoms from eating grain products. Cereal protease inhibitors are believed to be possibly one of the factors that can cause these reactions. The aim of the experimental part of the study was to isolate serine peptidase inhibitors serpins from barley and study different hydrolysis to it. Serpins are very stable at hydrolyse. The litera-ture review deals characteristics of serine protease inhibitors serpins and other allergens from cereals. And examine the celiac harmful proteins and their cleavage, gluten sensitivity and celiac disease. Cereals proteins can trigger variety hypersensitivity or immunological symptoms for humans. Many of cereal inhibitor proteins are allergens and storage proteins prolamins cause immuno-logical inflammation in the coeliac patient’s intestines. Cereal serpins are very strong binding inhibitors that behave like substrates and reactive centre cleaved during inhibition. After serpins reactive centre degraded, they become very stable to heat and subsequent degradation. Serpins are almost the only protein in beer. It remains hydrolysed and undenatured through the malting and brewing process. The aim of this study was to isolate serpins from barley and eliminate them from gluten-free beer using the Aspergillus niger- fungus produced prolyl endopeptidase AN-PEP, Tritirachium album- fungus produced serine endopeptidase Protease K and hydrogen peroxide oxidation. Serpin cleavage was monitored by SDS-gel electrophoresis and size exclu-sion chromatography (SEC). In this study, it was shown that AN-PEP and protease K made it possible to degrade serpins from gluten-free beer. Serpins from gluten-free beer did not degrade with oxidation. AN-PEP makes it possible to eliminate the majority of beer serpins. AN-PEP can be used to make beer suitable for allergy sufferers in the future.
  • Antturi, Jim (2015)
    The International Maritime Organization's sulfur emissions regulations for shipping were implemented in the European Union with the so called Sulfur Directive. According to the International Convention for the Prevention of Pollution from Ships (MARPOL), as of January 1, 2015, in Sulfur Emission Control Areas (SECAs) the maximum sulfur content in maritime fuel is lowered to 0.1%. In Europe the Baltic Sea, the English Channel and the North Sea are declared SECAs, where the standard was previously 1.0%. The current worldwide non-SECA standard is 3.5% which will be lowered to 0.5% by 2020. This study examines the net benefits of reducing shipping-based sulfur emissions and the effect on industrial competitiveness for Finland. In order to do this, abatement costs as well as monetized health benefits related to improved air quality are calculated. The effect on competitiveness is defined by comparing the figures obtained with the hypothetical case in which the Baltic Sea had not been declared SECA and 0.5% regulation had been imposed. In this study, shipowners adapt to the regulation by switching to low-sulfur fuel or by installing a sulfur scrubber. A net present value comparison between low sulfur fuel and a sulfur scrubber is conducted individually for each ship visiting Finland and then individual costs are aggregated to industry-wide costs. Health benefits for Finland are calculated for emissions reductions applied to Baltic Sea shipping as whole. Reduced sulfur emissions lead to lowered ambient concentrations of fine particulate matter (PM2.5) which has a positive impact on human health. The analysis conducted takes into account the effect PM2.5 has on the incidences of cardiovascular disease, lung cancer, chronic obstructive pulmonary disease and restricted activity days. These effects are measured in one figure in Disability Adjusted Life Years (DALYs) and monetized by multiplying by the Value of a Life Year (VOLY). The results suggest that the annual benefits of emissions reduction are expected to be circa 246 saved DALYs or monetized €12 million. The average annual abatement cost for Finland is approximately €228 million which indicates negative net benefits for the policy. Assuming that Finland will bear 100% of the costs, the same figure also represents the effect on competitiveness. When the global 0.5% cap comes into effect the impact on competitiveness decreases to an annual €93 million. The results imply that the abatement costs are lower than previously thought and the effect on competitiveness is milder than expected. A partial sensitivity analysis does not change the ratio between the costs and the benefits.
  • Sianoja, Maija (2014)
    Tukkimiehentäi (Hylobius abietis) on merkittävä metsänuudistamisvaiheen tuhohyönteinen Pohjois- Euroopassa. Se aiheuttaa syönnillään tuhoa etenkin istutetuille havupuun taimille. Näin ollen Suomen istutusta suosiva metsätalous on erityisen herkkä tukkimiehentäituhoille. Tukkimiehentäituhojen torjuntaan on perinteisesti käytetty kemiallisia kasvinsuojeluaineita, joilla taimet on käsitelty ennen istutusta. Torjunta-aineilla on saatu helposti ja edullisesti vähennettyä taimien tukkimiehentäituhoja. Torjunta-aineisiin liittyvien ympäristö- ja terveysriskien takia niiden käyttö on kuitenkin kyseenalaistettu tai jopa kielletty monissa maissa viime aikoina. Vaihtoehtoisten torjuntatapojen kehitys ja tutkimus on noussut yhä tarpeellisemmaksi. Maanmuokkauksen tukkimiehentäituhoja pienentävä vaikutus on todistettu useaan otteeseen aikaisemmissa tutkimuksissa. Tässä tutkimuksessa tavoitteena oli selvittää, voisiko maanmuokkaus olla sellainen metsänhoitotoimenpide, joka laadukkaasti tehtynä suojaisi taimia tukkimiehentäituhoilta niin, että torjunta-aineilla tehtävää suojausta ei tarvittaisi lainkaan. Laadukkaan maanmuokkauksen ja torjunta-ainekäsittelyn vaikutuksia tukkimiehentäituhoihin tutkittiin keväällä 2012 perustetulla maastokokeella. Koe koostui 11:sta uudistusalasta. Uudistusaloille istutettiin torjunta-aineella käsiteltyjä ja käsittelemättömiä yksivuotiaita kuusen paakkutaimia laikkumättäisiin. Torjunta-ainekäsittely tehtiin 0,75 % Karate Zeon tukkimiehentäin torjunta-aineliuoksella, jossa oli tehoaineena lambda-syhalotriini. Taimia seurattiin yhden kasvukauden ajan siten, että istutuksen jälkeisenä syksynä taimien kasvu, kunto ja tukkimiehentäin syönti kartoitettiin. Lisäksi mitattiin taimien maatakertuma, etäisyys hakkuutähteisiin ja etäisyys humusreunaan. Näin voitiin tutkia maanmuokkauksen ja torjunta-ainekäsittelyn lisäksi myös muiden mahdollisten ympäristötekijöiden vaikutuksia tukkimiehentäituhoihin. Ensimmäisen kasvukauden jälkeen kaikista taimista laskettu tukkimiehentäin kokonaissyönti oli 12 % ja tukkimiehentäin syönnin seurauksena vakavasti syötyjä taimia oli 3 % (kuolleita tai vakavasti heikentyneitä taimia). Sekä kokonaissyönnissä että vakavassa syönnissä käsittelemättömiä taimia oli syöty enemmän kuin käsiteltyjä taimia. Vakavasti syötyjä oli käsittelemättömistä taimista 5 % ja käsitellyistä taimista 1 %. Kun taimen etäisyys humusreunaan kasvoi syönnin todennäköisyys laski. Myös taimen runkoon tarttunut maa, maatakertuma, pienensi tukkimiehentäin syönnin todennäköisyyttä. Tutkimuksen perusteella tyydyttävä uudistamistulos voidaan saada aikaan Keski-Suomen ilmasto-oloissa ilman torjunta-aineiden käyttöä, kun taimet istutetaan laadukkaisiin kivennäismaapintaisiin mättäisiin tarpeeksi etäälle humusreunasta.
  • Halinen, Pekka (2015)
    Tutkielmassa tarkasteltiin stokastisen rintama-analyysin avulla suomalaisten tavanomaista tuotantotapaa harjoittavien maitotilojen teknistä tehokkuutta ja sen vaihteluita kirjanpitotiloilta vuosilta 2007–2012. Tuotosaggregaattina oli tilan kokonaissato rehuyksiköissä mitattuna. Panoksina olivat peltopinta-ala, kasvinviljelyn muuttuvat kustannukset määrällisiksi muunnettuina, kasvinviljelytyö sekä konepääoma. Tuotanto ilmensi likimain vakioskaalatuottoja. Tehokkuus oli eri mallispesifikaatioilla keskimäärin 0,7 tasolla. Vaihtelut olivat kuitenkin suuria ja joukossa esiintyi erityisen tehottomia tiloja. Tehokkuuden keskimääräinen taso laski hieman tutkimusajanjaksolla. Peltopanos selitti valtaosan sadonmuodostuksesta. Lannoitus ja kalkitus selittivät vaihtelusta toiseksi eniten. Teknisen tehokkuuden vaihtelua selitettiin havaintovuodella, eläintiheydellä, karja-kokoluokalla, nurmen viljelyosuudella, tilan maantieteellisellä sijainnilla, urakoinnin hankintamäärällä sekä päätoimisen viljelijän ikävuosilla. Suuri eläintiheys ja tilan sijainti maan keski- tai eteläosassa muodostuivat tärkeimmiksi tehokkuutta selittäviksi tekijöiksi. Nurmen vähäisempi osuus pellonkäytössä vaikutti tehokkuuteen positiivisesti osassa malleista. Viljelijän iän ja urakoinnin hankinnan tason yhteyttä tekniseen tehokkuuteen ei suoranaisesti havaittu. Keskimäärin 40 % virhetermistä jäi stokastisen vaihtelun osuudeksi. Tilakohtaisilla olosuhdetekijöillä on oletettavasti yhteys teknisen tehokkuuden tasoon. Yhdistetty tuotantorintama ei aggregointien takia huomioi riittävästi tilakohtaisia tekijöitä. Osa tehottomuutta selittävistä tekijöistä voitaisiinkin sijoittaa myös tuotantofunktioon ja ottaa siten heterogeenisuus huomioon. Teknisen tehokkuuden ja kustannustehokkuuden yhteyttä ei tarkasteltu. Maidontuotantoa kehitettäessä kasvintuotantoprosessi on merkityksellinen tekijä hajanaisen tilusrakenteen Suomessa.
  • Laine, Ida (2015)
    Pihlajalla (Sorbus aucuparia L.) on vankat perinteet suomalaisessa maisemassa niin suosituimpana pihapuuna kuin puistoissa ja viherrakentamisessakin. Se on vaatimaton ja kestävä laji, joka kasvaa lähes missä vain ja valtaa nopeasti alaa vesojensa ja siementensä avulla. Metsätaloudellisesti sitä pidetään yleensä roskapuuna. Pihlajasta on jalostettu myös marjantuotantoon sopivia lajikkeita, makeapihlajia. Pihlajan taudeista tiedetään melko vähän, sillä se ei lajina ole taloudellisesti kovin merkittävä. Sen tiedetään sietävän hyvin latvuston ja juuriston tuhoja. Kuitenkin jo 50-luvulta lähtien on ympäri Eurooppaa raportoitu kloroottisista rengaslaikkuoireista pihlajan lehdissä, ja oireiden on todettu siirtyvän oksastuksessa sairaasta kasvista terveeseen. Vasta 2000-luvulla oireiden aiheuttajaksi varmistui aiemmin tuntematon, neljästä yksijuosteisesta RNA-rihmasta koostuva pihlajanrengaslaikkuvirus, EMARAV.Tässä tutkimuksessa haluttiin selvittää löytyykö suomalaisista rengaslaikkuoireisista ja oireettomista pihlajista EMARAV-sekvenssi ja testata RT-PCR:ää sekä dot blot -hybridisaatiota viruksen tunnistamisessa.Eri puolilta Suomea kesäkuussa 2007 kerätyistä 73 lehtinäytteestä jokainen antoi positiivisen tuloksen dot blot -hybridisaatiossa. Näistä 17 näytettä oli peräisin täysin oireettomista puista. RT-PCR:ssä virussekvenssiä saatiin monistetuksi 54 näytteestä. Ongelmia aiheuttivat eristettyjen RNA-näytteiden epäpuhtaudet.Tulosten mukaan EMARAV on Suomessa erittäin yleinen virus pihlajalla ja esiintyy yleisesti myös latenttina infektiona.
  • Kraama, Mikko (2015)
    The study examines views of the family forest owners on the profitability of forestry, profitability factors related service needs, and possibilities to improve profitability. The data were collected by interviewing 19 forest owners who are members of the Forest Management Association Päijät-Häme. The employed method was semi-structured interview. In addition, structured questionnaires were used to collect information on the forest ownership objectives. The results consist of the conceptualization of forest owners’ attitudes in terms of forestry profitability, typology of the forest owners’ profitability views, types of forest owners’ information service needs and classification of attitudes towards the profitability of information services. Forest owners had various views on profitability. They were mainly interested in utilizing their forests. However, forest owners' knowledge and abilities to utilize the profitability concepts were incomplete. The economic information services could provide a solution to this problem. Services for forest owners could indicate the potential total economic value of forests. The forest owners could be encouraged to implement actions to improve profitability by showing and digesting the gap between their current and the potential situation. Profitability services could be implemented in interaction with the forest owners, information and personal advice. The government could influence the profitability of the non-industrial forestry by providing incentives to build up and utilize the services.
  • Leppänen, Juuli (2015)
    Food waste is a global issue that causes major damage economically, environmentally and socially. Stakeholders carry a shared responsibility for the waste and more effort is needed to prevent its creation. Retailers, an affluent link in the food supply chain (FSC), can make a difference. Solving the food waste issue requires comprehending what has already been done. Understanding the field and analyzing the impacts of different kind of food waste initiatives from various perspectives can benefit the food industry as well as non-governmental organizations and public authorities on the path towards more sustainable processes. The aim of this research is to define what kind of food waste initiatives have been implemented among the leading European food retailers between the years 2011 and 2014. The research is carried out from a European perspective as its field of food trade is considered unique in terms of policies, integration and the development of the functions of the FSC. The research was implemented through a qualitative content analysis from a deductive point of view during autumn 2014. The theoretical framework of the paper consists of literature related to the European food retail sector, the food waste issue and corporate social responsibility (CSR). The data used in the content analysis was collected from Europe’s leading retailers’ CSR reports and homepage publications. It was then analyzed from various perspectives, with an emphasis to the causes of food waste and the theory of CSR. The research found that retailers have implemented several different food waste programs which vary with respect to their objectives, duration, strategic integration and operational aspects. The initiatives present a variety of economic, environmental and social CSR dimensions and outputs. The paper argues that retailers have used innovative solutions in their food waste programs that have resulted in environmental and other benefits.
  • Viinikka, Joonas (2015)
    Työn tavoitteena on selvittää, miten valittujen sekajätteen käsittelyvaihtoehtojen yksikkö- ja nettoyksikkökustannukset käyttäytyvät laitoskapasiteetin suhteen. Lisäksi selvitetään, miten mahdollisesti tulevaisuudessa asetettava jätteenpolttovero voisi vaikuttaa käsittelyvaihtoehtojen kannattavuuteen. Keskeisenä tavoitteena on myös tuottaa yleisemmällä tasolla tietoa sekajätteen laitosmaisesta käsittelystä sekä eri vaihtoehtojen kustannuksista ja tuloista. Työssä tarkasteltavat käsittelyvaihtoehdot ovat arinapoltto, leijupetipoltto, mekaaninen käsittely ja kompostointi sekä mekaaninen käsittely ja mädätys. Työssä muodostetut yksikkö- ja nettoyksikkökustannuskuvaajat noudattelevat pääosin kasvavien skaalatuottojen mukaista muotoa. Vaihtoehdoille lasketut yksikkö- ja nettoyksikkökustannukset pienenevät laitoskapasiteetin kasvaessa. Poikkeuksena on arinapoltto, jonka yksikkö- ja nettoyksikkökustannukset lähtevät loivaan nousuun suurimmissa kapasiteettiluokissa noin 240 000 t/a jälkeen. Tulokset osoittavat, että jätteenpolttovaihtoehdot ovat nettoyksikkökustannuksiltaan noin 40 euroa mekaanis-biologisia käsittelyvaihtoehtoja edullisempia. Sekä jätteenpolttovaihtoehdot että mekaanisbiologiset vaihtoehdot ovat yksikkö- ja nettoyksikkökustannuksiltaan keskenään hyvin samansuuruisia. Herkkyystarkastelussa tehdyt muutokset eivät vaikuta merkittävästi tuloksiin. Jätteenpolttoveron vaikutusta tutkitaan työssä lisäämällä arinapoltto- ja leijupetipolttovaihtoehdoille lisäkustannuksiksi eri veron tasoja (6,6 e/t; 11,6 e/t; 55 e/t). Polttovero nostaa jätteenpolttovaihtoehtojen nettoyksikkökustannuksia, jolloin mekaanis-biologisten käsittelyvaihtoehtojen kilpailukyky paranee. Jätteenpolttoveron oletetut alemmat tasot (6,6 e/t ja 11,6 e/t) eivät vaikuta juurikaan tarkasteltavien vaihtoehtojen keskinäiseen järjestykseen. Korkein verontaso 55 e/t sen sijaan nostaa jätteenpolttovaihtoehdot nettoyksikkökustannuksiltaan mekaanis-biologisia vaihtoehtoja hieman kalliimmiksi. Kyseisellä veron tasolla on siis mahdollista, että sekajätteen käsittelyssä siirryttäisiin suosimaan mekaanis-biologisia vaihtoehtoja. Työn tulokset kuvaavat keskimääräisiä nettokustannuksia nimenomaisilla käsittelyvaihtoehdoilla. Jätehuollon ratkaisut ovat kuitenkin aina yksilöllisiä. Tästä syystä tuloksia ei voida yksinomaan käyttää harkittaessa jätehuollon ratkaisuja. Yhteiskunnallisesti optimaalista jätehuoltoa suunniteltaessa olisi huomioitava työn näkökulmaa laajemmin koko jätehuoltoketjun kustannukset sekä ulkoisvaikutukset.
  • Kylmämaa, Laura (2015)
    The aim of this study was to investigate how the quality of silage affects the silage intake of reindeer. There were two growth stages of primary growth and regrowth silage in the study. Aerobic stability of silage was observed after opening the silage bales. The experimental silages were made at the fields of MTT Agrifood Research Finland in Apukka, Rovaniemi. The study was conducted at the reindeer pen of Lapland Vocational College. There were four groups of female reindeer, six animals in each, and one silage type per group. Feeding trial lasted eight weeks with two weeks pre-period before. Reindeer were fed ad libitum in the mornings. The biggest differences of chemical composition of silages were between primary growth and regrowth silage. The growth stage did not affect to the chemical composition. Aerobic deterioration of silages was not observed during three weeks exposure to air because ambient temperature remained above zero almost constantly. Silage residue had lower D-value, crude protein, AAT and PBV content and higher concentration of NDF-fiber compared to the given feed. The selection of feed differed between primary growth and regrowth silage based on crude protein and water-soluble carbohydrate (WSC) contents. This is may be because of the excess of crude protein and WSC relative to nutrient requirements of reindeer or that the variables are correlated with the other variables which explain the intake. Silage intake was higher when dry-matter content was higher and lower when crude protein content was higher. WSC had slightly positive effect to the intake. Intake seemed to be curvilinearly related to the content of fermentation products. Effective utilization of silage requires analyses on the chemical composition of silage.
  • Korhonen, Anastasia (2015)
    The wood products industry has a significant impact on the natural environment and surrounding society by utilizing natural resources in its operations. After receiving criticism from stakeholders, forest companies have increasingly paid attention to economic and social features together with environmental performance. When covering sustainability communication in forest products industry, previous studies have mainly been focusing on sustainability reporting. After spread of digitalization the importance of sustainability-related online communication has increased, especially among forest companies and associations. This study addresses the sustainability-related online communication in the wood products industry, since it has not been studied extensively yet. The purpose of the study is to examine on corporate and sectoral levels how companies and associations communicate with their stakeholders online and what are the current topics of sustainability-related online communication in the forest products industry in Finland. Empirical data was collected by carrying out the qualitative content analysis inductively and deductively based on forest companies’ and associations’ websites. Both methods were utilized to ensure discover of topical sustainability issues from data. According to the findings, sustainability communication of forest companies and associations still bases on environmental factors. However, the share of social factors such as stakeholder engagement is growing. Although, majority of forest companies and associations have applied various social media channels to communicate with their stakeholders, the evaluation of the communication effectiveness of these channels is difficult and requires further research. In the end, to achieve mutual benefit companies need to engage and involve their stakeholders in decision-making process on company’s sustainability issues through social media or other online platforms.
  • Nousiainen, Riitta (2015)
    Tutkielmassa tarkastellaan kuluttajien kokemuksia ja näkemyksiä aikaan sekä ajankäyttöön liittyen. Syventymisen kohteena ovat ajan symboliset ja sosiaaliset merkitykset. Tutkielmassa analysoidaan sitä, miten kuluttajat jäsentävät ajankäyttöään, miten he kokevat pirstaloituneen ajan, millaista ajankäyttöä he ihannoivat sekä mistä he haaveilevat. Tutkimusaineisto koostuu kymmenen työelämässä olevan 29–38-vuotiaan kuluttajan yksilöhaastattelusta. Haastateltavat ovat korkeakoulutettuja ja aineiston analyysissa on käytetty teemoittelua. Tutkimuksen viitekehys rakentuu yhtäältä ajankäyttötutkimuksen ja aikakäsityksien tutkimuksen perinteeseen sekä toisaalta ajan ominaisuuksien, rutiinien sekä rytmien tutkimuksiin. Keskeisenä tuloksena on kuluttajien ristiriitainen kokemus ajasta. He ihannoivat tehokkuutta ja haaveilevat vapaudesta ilman aikatauluja. Tehokkaaseen ajankäyttöön sisältyy ajatus säästäväisestä kuluttajasta, joka harkitsee tarkkaan valintojaan. Kuluttaja pohtii arjenhallintaa kotitalouden näkökulmasta ja omasta kiiretuntemuksensa näkökulmasta. Oman ajankäytön kontrolli on kuluttajalle läsnä arjessa. Vastapainoisesti kuluttaja haaveilee arjen pienistä irtiotoista, ajantajun sallitusta menetyksestä ja pohtii unelmien ajankäyttöä. Kuluttajien tavat suhtautua aikaan kumpuavat menneestä ajasta. Maatalousyhteiskunnassa hyveinä pidetty protestanttinen työeetos tehokkuusvaatimuksineen ja agraarinen kulutuseetos säästäväisyyshyveineen ovat jättäneet jälkensä suomalaisiin kuluttajiin. Nykykuluttajat korostavat lisäksi vapaa-ajan tehokkuutta ansiotyön rinnalla. Älypuhelin ja kalenterit toimivat ajanhallinnan tukena. Perhe, harrastukset ja omakotitaloasuminen ovat tekijöitä, joiden kesken vapaa-aika jaetaan. Kuluttajien aika on pirstaloitunutta. Rutiinit ovat epäsäännöllistyneet, aktiviteetit ovat pirstoutuneet, toiminta on sijoittunut uudelleen ja ajankäytössä on merkkejä päällekkäisyyksistä. Oikean ja väärän välinen tasapainoilu on jatkuvaa. Vastakkain ovat työ ja vapaa-aika tai vaihtoehtoisesti työ ja perhe. Vapaa-ajan sisältämä symbolinen taistelu oikean ja väärän ajanvieton välillä kumpuaa sosiaalisista ja kulttuurisista normeista.
  • Rahikainen, Aija (2014)
    The development of forest certification started in 1980, when consumers started a boycott campaign against deforestation in tropical forests. The initial idea for forest certification was to promote biodiversity in tropical forests. At the same time United Nations World Commission on Environment and Development introduced the concept of sustainable development. In 1992 sustainable development was set as the goal of action in the United Nation’s Conference on Environment and Development. Sustainable forest management was also discussed. Forest certification is a way to implement sustainable forest management. Forest certification is a non-state market driven governance system. There are two forest certification systems in use in Finland: Programme for the Endorsement of Forest Certification schemes and Forest Stewardship Council. The forest policy instruments presented in the study are forest legislation, forest taxation, KEMERA, national forest program and best practice guidelines for forest management. The purpose of the study was to examine by qualitative research how forest certification and public policy instruments in Finland support each other and how the different reference groups in forestry define forest certification in its different sections. The different sections of forest certification were formed by combining different theories. Theoretical framework consisted of policy instruments on different fields including regulation, information and economy. The respondents found some contradictions between forest certification and forest policy instruments. The most contradictions are between forest legislation and forest certification, but as a whole forest legislation promotes forest certification. The reference groups defined forest certification as market based policy instrument, but its regulative and information roles were also recognized. The information role of forest certification was not seen by all reference groups as important and that should be taken into account. The research results suggest that public and private decision making should consider the forest certification as a private forest policy. According to the results, the current state of Finnish forest would have been reached through a stricter legislation, economic instruments, information and marketing. Environmental non-governmental organizations think that forest certification has not improved the state of forests. Many reference groups thought that the state of the forests is subsequent to active forest policy. Many believe that the biodiversity of the forests has improved due to forest certification. However, the respondents think that the forest certification could be improved. The respondents suggested combining PEFC and FSC. The bureaucracy of forest certification should be diminished to maintain the clarity and practicality.
  • Vesterinen, Jutta (2015)
    Tämän Pro gradu -tutkielman tavoitteena oli selvittää julkisten elintarvikehankintojen kestävyyttä, miten kestävyys näkyy hankintatoiminnassa ja minkälainen laajempi ideologia niiden taustalla vaikuttaa. Tutkimuksen lähestymistavaksi valittiin kvalitatiivinen, eli laadullinen tutkimusmenetelmä ja aineisto kerättiin tekemällä 12 teemahaastattelua asiantuntijoille, jotka työskentelevät jollain tapaa joko hankintojen tai hankintojen reunaehtojen parissa. Tarkoituksena oli saada mahdollisimman kattava käsitys hankintojen kestävyyteen vaikuttavista tekijöistä. Aineistoon otettiin mukaan myös 14 tarjouspyyntöä, jotka kerättiin pyytämällä ne hankkijoilta ennen haastatteluja. Saatujen tarjouspyyntöjen pohjalta tutkija koosti jokaiselle hankintayksikölle oman taulukon käytetyistä kriteereistä. Taulukot toimivat apuna hankkijoille tehdyissä haastatteluissa, sillä niiden avulla oli mahdollista esittää esimerkkejä ja lisäkysymyksiä kestävyyteen liittyen. Tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä huomioitiin teoriaosassa esitetyt hankintojen kestävyyteen vaikuttavat tärkeimmät tekijät, muun muassa hankintalainsäädäntö, kestävyys sekä erilaiset hankintaohjeet ja suositukset. Aineiston perusteella hankintojen kestävyyteen liittyy paljon erilaisia mielikuvia ja näkemyksiä siitä, mitä kestävyys pitää sisällään. Hankintojen kestävyyteen panostaminen koettiin kuitenkin tärkeäksi ja aiheen tiedettiin saaneen näkyvyyttä myös poliittisessa keskustelussa viime aikoina, mikä koettiin välttämättömäksi, jotta hankintatoiminnan kestävyydellä on mahdollisuus edistyä. Kestävämpien kriteerien käyttöä hidastaa kuitenkin kriteerien abstraktisuus eli se, ettei kestävyydelle ole tällä hetkellä olemassa vakiintunutta määritelmää. Hankintatoiminnan kestävyyden kehittyminen vaatisi nykyistä selkeämmän strategian, lisäkoulutusta sekä vahvempaa poliittista linjausta. Kestävyys miellettiin yhteiseksi tavoitteeksi, jonka toteutuminen vaatii suunnitelmallisuutta ja aitoa halua vaikuttaa kestävyyteen liittyviin asioihin.
  • Leppänen, Iina (2015)
    Ruokatottumukset ovat olleet aiempaa suuremman muutoksen alaisena ja ruoka itsessään on noussut eräänlaiseksi trendiksi. Tänä päivänä terveelliset elämäntavat ja ruokavalinnat ovat nousseet yhä selkeämmin pinnalle. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää kuinka aktiivisesti kuntoilevat kuluttajat suhtautuvat proteiinipitoisiin välipalatuotteisiin. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja tutkimusmenetelmäksi valittiin teemahaastattelu. Teemahaastattelua käyttämällä haluttiin selvittää käsityksiä, mielikuvia sekä suhtautumistapoja, joita proteiinivälipalat synnyttävät. Tutkimuksella haluttiin myös löytää vastauksia siihen, minkälainen rooli kuluttajan ympäristöllä, kuten ruokatrendeillä on heidän tulkintoihin ja ruoan valintaan kohdistuvaan käyttäytymiseen. Tutkimuksen teoreettisesessa taustassa hyödynnettiin kuluttajakäyttäytymisen teoriaa sekä ostopäätösprosessia. Näiden lisäksi teoriaosiossa käsiteltiin ruoan valintaa, ruokavalion erityistarpeita sekä niiden taustalla vaikuttavia tekijöitä. Tutkimuksen empiirisessä osiossa haastateltiin kahtatoista aktiivisesti liikunnallista, pääkaupunkiseudulla asuvaa kuluttajaa. Haastattelujen pohjana käytettiin tutkimuksen viitekehyksen ja aikaisempien tutkimusten avulla laadittua teemahaastattelurunkoa. Proteiinivälipaloihin suhtautumisen havaittiin olevan jokseenkin ristiriitaista, sillä proteiinivälipalojen käytössä ja hyväksymisessä oli jonkin verran eroja. Eri proteiinipitoisia elintarvikkeita kohtaan tehtiin erilaisia tulkintoja ja niihin kohdistettiin sekä positiivisia että negatiivisia mielikuvia. Haastateltavien vastauksista oli tulkittavissa eroja luontaisten ja prosessoitujen proteiinielintarvikkeiden arvostamisen välillä. Luontaisia proteiininlähteitä pidettiin pääasiassa parempina vaihtoehtoina kuin teollisesti prosessoituja tuotteita. Proteiinivälipalojen hyväksyttävyyteen vaikutti hyvin voimakkaasti tilannekohtaisuus. Haastateltavien asenteissa oli havaittavissa eroja teollisesti prosessoitujen tuotteiden hyväksymisessä riippuen siitä, käytetäänkö niitä pääaterioilla vai välipaloina. Prosessoituja ja teollisesti valmistettuja proteiinivälipaloja, kuten proteiinipatukoita ei haluttu syödä liian usein, mutta ne olivat kuitenkin monelle hyödyllinen energianlähde kiireisessä arjessa.