Maatalous-metsätieteellinen tiedekunta

 

Uusimmat julkaisut

  • Nummela, Maria (Helsingin yliopisto, 2014)
    Kampylobakteerit aiheuttavat ihmisellä kampylobakterioosiksi kutsuttua suolistotulehdusta, jonka oireet vaihtelevat vatsanväänteistä veriseen ripuliin. Yleisimmin tautia aiheuttava laji on Campylobacter jejuni, jonka infektiivisen annoksen on todettu olevan pieni. Kampylobakteereita elää yleisesti lämminveristen eläinten suolistossa. Ympäristön stessitekijöille herkät kampylobakteerit eivät lisäänny isäntäeläimen ulkopuolella, mutta leviävät ulosteiden mukana ympäristöön. Naudat on tunnistettu tärkeäksi kampylobakteerien varastoksi ja raakamaito on yleisin kampylobakteeriepidemioiden aiheuttaja talousveden ja siipikarjan ohella. Yleisin syy raakamaidon kontaminoitumiseen kampylobakteereilla on ulostesaastutus lypsyn yhteydessä. Tutkimuksessa seurattiin lämpökestoisten kampylobakteerien esiintymistä kolmella lypsykarjatilalla, joista kahdella – tiloilla B ja C – oli ollut raakamaitovälitteinen epidemia vähän ennen seurantajakson alkua. Kolmannella tilalla A kampylobakteereita ei ollut todettu raakamaidosta tai maitosuodattimista ja esiintyminen lypsykarjassa oli vähäistä. Tiloilta kerättiin nautojen ulostenäytteet 1-2 kertaa sekä maito- ja maitosuodatinnäytteet viikottain seurantajakson aikana. Lisäksi tiloilta otettiin ympäristönäytteitä. Näytteet tutkittiin muunnetulla NMKL 119:2007 -viljelymenetelmällä ja kampylbakteerien pitoisuus raakamaidossa määritettiin MPN-menetelmällä. Eristetyt C. jejuni -kannat genotyypitettiin PFGE-menetelmällä SmaI-entsyymillä. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin raakamaidon hygieniavalvontaan liittyen maitosuodatinten soveltuvuutta kampylobakteereiden tutkimiseen tilatankkimaidosta maitosuodatinten säilyvyyskokeella, jossa maitosuodatinten puolikkaisiin siirrostettiin neljä eri pitoisuutta C. jejuni -bakteeria, mikä jälkeen näytteet kylmälaukuissa huoneenlämmössä säilytetyt näytteet tutkittiin neljänä ajanhetkenä. Kampylobakteereita todettiin naudoista kaikilta kolmelta tilalta, mutta esiintyminen oli huomattavasti alhaisempi kontrollitilalla A kuin epidemiatiloilla B ja C, joilla yli puolet karjasta eritti kampylobakteereita ulosteeseen. Kontrollitilalla A sekä tilalla C ei todettu kampylobakteereita maidosta tai maitosuodattimista seurantajakson aikana. Epidemiatilalla C raakamaidon kampylobakteerikontaminaatio oli todennäköisesti seurausta hetkellisestä huonosta lypsyhygieniasta, sillä suurin osa naudoista eritti ulosteeseen samaa PFGE-tyyppiä, joka eristettiin tilan maidosta epidemianselvityksen yhteydessä. Epidemiatilalla B taas todettiin harvinainen pitkäkestoinen kampylobakteerikontaminaatio, kun maidosta ja maitosuodattimista todettiin kampylobakteereita vielä puoli vuotta epidemian jälkeen. Korkeimmillaan maidon kampylobakteeripitoisuudeksi määritettiin 35 MPN / ml. Maidosta ja maitosuodattimista todettu genotyyppi oli vallitsevana tilan naudoissa. Kontaminaatio ei poistunut viimeiseen näytteenottoon mennessä tilalla tehdyistä puhdistus- ja saneeraustoimenpiteistä huolimatta, eikä sen syytä saatu selvitettyä. Pitkäaikaisen kontaminaation aiheuttajaksi epäiltiin jatkuvaa ulostesaastutusta, maitoputkistossa olevaa biofilmiä tai utaretulehduksesta aiheutunutta kampylobakteerien erittymistä maitoon. Maitosuodatinten säilyvyyskokeessa ympäristön stressitekijöitä suuremmaksi ongelmaksi kampylobakteerien toteamiselle osoittautui tutkimuksessa käytetyn Bolton-rikastusliemen selektiivitekijöille resistentti taustafloora. Myös tilan B näytteenotosta saatujen kokemusten perusteella maito vaikuttaisi maitosuodattimia paremmalta näytematriisilta kampylobakteerien toteamiseen raakamaidosta tutkimuksessa käytetyllä viljelymenetelmällä.
  • Gluschkoff, Tanja (Helsingin yliopisto, 2020)
    Digitalisaatio on osa kulttuurinmuutosta, joka voi muuttaa ihmisten suhtautumista ruokaan ja ruokailutapoja. Viime vuosikymmenen aikana erilaisten puhelinsovellusten käyttö on kasvanut niin ihmisten arjessa kuin tieteellisessä tutkimustyössä. Aiemman tutkimuksen mukaan terveyteen ja ravitsemukseen liittyviä puhelinsovelluksia ei kuitenkaan hyödynnetä tai arvioida riittävän monipuolisesti terveyden edistämisen tai tuloksellisuuden näkökulmista. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan Helsingin kaupungin terveysasemilla toteutettuun ravitsemusinterventioon osallistuneiden henkilöiden kokemuksia MealLogger-puhelinsovelluksen käytöstä, sen merkitystä osallistujien ruokasuhteelle sekä osallistujien kokemia muutoksia omassa ruokasuhteessa. Intervention kesto oli kolme kuukautta. Siihen sisältyi ravitsemusterapeutin toteuttama ryhmänohjaus, erilaiset viikkohaasteet sekä kolme lähitapaamista. Intervention aikana tutkittavat kuvasivat MealLogger-sovelluksen, eli digitaalisen ruokapäiväkirjan avulla kaikki päivän aikana syömänsä ateriat ja välipalat. Tutkimusaihetta lähestytään laadullisella tutkimusotteella. Tutkielman teoreettinen viitekehys pohjautuu ruokasuhteen viitekehykseen, mihin sisältyy ajatusten, tunteiden, aistien, käyttäytymisen ja arvojen näkökulmat. Aineisto koostuu kahdestakymmenestä teemahaastattelusta ja sen analyysissa on hyödynnetty teemoittelua ja tyypittelyä. Tutkimuksen mukaan osallistujat kokivat digitaalisen ruokapäiväkirjan käytön positiivisena ja itselleen hyödylliseksi työkaluksi. Tutkimuksessa havaittiin kaksi käyttökokemukseen pohjautuvaa puhelinsovelluksen käyttötapaa, joita olivat sosiaalinen ja itsenäinen käyttötapa. Ruokailutottumusten muutoksina kuvailtiin ateriarytmin säännöllistyminen, annoskoon pienentyminen sekä tiettyjen ruoka-aineiden (esimerkiksi roskaruoka ja makeiset) pois jättäminen tai korvaaminen. Erilaiset syömiseen tai ruokaan liittyvät suhtautumistyylit vaikuttivat siihen, minkälaisia muutoksia osallistujien käyttäytymisessä tai ruokasuhteessa tapahtui. Tutkimuksessa havaittiin neljä erilaista ruokasuhteen tyyppiä, joissa painottui viitekehyksen osa-alueista käyttäytymisen, ajattelun, tunteiden tai arvojen näkökulma. Tutkimuksessa ruokasuhteen kuvailtiin muuttuneen rentoutuneemmaksi, selkeämmäksi tai terveelliseen ruokavalioon suhtauduttiin aiempaa positiivisemmin. Osa vastaajista ei kokenut muutosta omassa ruokasuhteessaan.
  • Haverinen, Päivi (Helsingin yliopisto, 2020)
    Verenpainetta ja kolesterolia alentavien lääkkeiden käyttö yleistyy väestön lisääntyvän lihomisen vuoksi. Rationaalinen lääkehoito on keskeinen hoitokeino etenkin perinnöllisen alttiuden sydän- ja verisuonitauteihin omaavilla henkilöillä. Lääkehoidon lisäksi on tärkeää huomioida elintapamuutoksen rooli ruokavalion, liikunnan, tupakoinnin ja alkoholin käytön osalta, koska kohonneet verenpaine- ja kolesteroliarvot johtuvat ensisijaisesti epäterveellisistä elintavoista. Aikaisemman tutkimuksen perusteella lääkkeitä käyttävät eivät muuta elintapojaan terveellisemmiksi ja heidän vyötärönympäryksensä on suurempi verrattuna lääkkeitä käyttämättömiin. Tämän vuoksi on tärkeää tutkia verenpaine- ja kolesterolilääkkeitä käyttävien ruokatottumuksia ja muita elämäntyylejä. Verenpaine- ja kolesterolilääkkeitä käyttävien ruokavalintoja on tutkittu kansainvälisesti jonkin verran, mutta suomalaisten näitä lääkkeitä käyttävien ruokavalinnoista ei ole kovinkaan paljon tutkimustietoa saatavilla. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää ruoankäytön eroavaisuuksia verenpaine- ja kolesterolilääkkeitä käyttävillä ja niitä käyttämättömillä 62-86 vuotiailla päijäthämäläisillä vuonna 2012 ja vastata kysymyksiin: Millaiset ruokatottumukset verenpaine- ja kolesterolilääkkeitä käyttävillä on verrattuna niitä käyttämättömiin? Onko verenpaine- ja kolesterolilääkkeiden käytöllä yhteys ruokatottumuksiin ikääntyvillä päijäthämäläisillä? Onko verenpaine- ja kolesterolilääkkeiden käytöllä yhteyttä ruokavalion terveellisyyteen? Tutkielman tulokset antavat lisää tietoa verenpaine- ja kolesterolilääkkeitä käyttävien ruokatottumuksista ja elintavoista. Tarpeeksi kattavan tutkimuksen ja vahvan tutkimusnäytön avulla voidaan luoda suosituksia ja ohjata lääkkeitä käyttäviä parempiin valintoihin, niin yksilöllisellä kuin yhteiskunnallisella tasolla. Tietoa voidaan mahdollisesti jatkossa hyödyntää kun suunnitellaan elintapaneuvontaa lääkityksen aloitusta suunniteltaessa, sen aloituksen yhteydessä ja säännöllisesti lääkkeiden käytön aikana. Pro gradun tutkimusväestönä oli päijäthämäläinen väestökohortti, joka muodostui kolmesta ikäluokasta (tutkimuksen alkaessa iältään 52–56, 62–66, ja 72–76 vuotta (n=2 815) Tutkimushenkilöt täyttivät elintapoja ja terveydentilaa koskevia kyselyitä. Tutkielmassa hyödynnettiin Ikihyvä -Päijät-Häme 2012- tutkimuksen aineiston ruokafrekvenssikyselyn ja lääkkeidenkäyttö kysymysten vastauksia. Otos oli (n=969), joista naisten osuus oli 54% ja miesten 46%. Verenpaine- ja kolesterolilääkkeitä käyttävien ja käyttämättömien ravitsemuksen tarkastelun työkaluksi muodostettiin ravitsemussuositusten mukainen terveellisen ruokavalion pisteytys. Pisteytys mittaa ainoastaan ruokavalion kokonaisuutta, joten tutkimuksessa tarkasteltiin lisäksi siihen valittujen elintarvikeryhmien käyttöä yksi kerrallaan. Ruokatottumusten lisäksi tarkastelussa olivat muista elintavoista liikunta, tupakointi ja alkoholin käyttö. Aineistoa tutkittiin Khiin neliötestillä ja varianssianalyysillä, joissa tutkittiin lääkkeenkäyttöryhmien eroja ruokatottumuksissa. Tämän tutkimuksen perusteella ei voida todeta, että verenpaine- ja kolesterolilääkkeiden käyttö tai toisaalta käyttämättömyys olisi yhteydessä suositusten mukaisiin ruokatottumuksiin. Tilastollisesti merkitseviä eroja ruokatottumuksissa ei ollut lääkkeenkäyttöryhmien välillä. Terveellisen ravitsemuksen ja elämäntyylin avulla on mahdollista vaikuttaa ikääntyvien sydän- ja verisuonitautiriskiin. Sekä lääkitystä, että elämäntapainterventioita tarvitaan ikääntyvillä kohonneen verenpaineen ja veren kolesterolitason alentamiseksi
  • Ylönen, Lyydia (Helsingin yliopisto, 2020)
    Metsäakatemia on hyvin tunnettu konsepti, joka kehitettiin yli 20 vuotta sitten. Toimintaa ja sen vaikuttavuutta on syytä arvioida säännöllisin väliajoin. Mitä Metsäakatemian avulla on saavutettu metsäalalla ja laajemmin yhteiskunnassa? Metsäakatemian tavoitteena on toimia linkkinä metsäalan ja muun yhteiskunnan välillä, herättää kiinnostusta metsäalaa ja sen tarjoamia mahdollisuuksia kohtaan, luoda verkostoja eri toimijoiden välille sekä tuoda ärsykkeitä metsäalan toimijoille yhteiskunnan muilta sektoreilta. Vuorovaikutteisuus, laadukkaat alustukset ja vierailukohteet sekä useampipäiväisen kurssin luoma yhteishenki ovat konseptin keskiössä. Olen evaluoinut Metsäakatemian toiminnan onnistumista ja vaikuttavuutta haastattelututkimuksella. Haastateltaviksi valitsin eri taustaisia metsäakateemikkoja, joiden kurssista oli kulunut joitakin vuosia eli heillä on ollut aikaa hyödyntää Metsäakatemian sisältöä ja verkostoja. Työn haastatteluanalyysi on tehty keväällä 2016. Tutkimuksen taustamateriaalina hyödynsin 20 vuoden aikaisia Metsäakatemian materiaaleja analysoimalla kurssilla käytyjä teemoja ja niiden muutoksia toimintavuosien aikana. Aiemman evaluoinnin tuloksia on hyödynnetty tutkimuksen suunnittelussa, ja niitä on myös kiinnostava verrata tämän tutkimuksen havaintoihin. Metsäakatemia on onnistunut luomaan mieleen jäävän neljäpäiväisen kurssikokemuksen osallistujille. Yli 20 vuoden aikana intensiivisen kurssin on käynyt moni päättäjä, joten Suomen metsäalan perusteiden ymmärrys on saatu pidettyä hyvänä. Metsäakatemialla on ollut vaikutuksensa alan hyväksyttävyyteen ja kansalliseen metsäkonsensukseen. Konsepti on ollut toimiva, sillä se on luonut uusia suhteita, lisännyt tietoisuutta metsäalasta sekä tuonut esille alan laaja-alaisuuden. Metsäakatemian kaltaiselle toimijalle on kysyntää myös tulevaisuudessa. Samalla Metsäakatemian on tärkeä tavoittaa oikeinkohdennettu, vaikuttava ja sitoutunut osallistujakunta. Konsepti vaatii myös kehittämistä, sillä yhteiskunnallinen ja metsäalan toimintaympäristö on muuttunut yhä hektisemmäksi ja globaalimmaksi, metsäala biotaloudeksi ja alaa kohtaan on uusia odotuksia esimerkiksi ilmastonmuutoksen torjuntaan liittyen. Metsäakatemian pitäisi pystyä vastaamaan yhä monitahoisempiin kysymyksiin vaikuttavasti. Se vaatii Metsäakatemian sisältöjen ja menetelmien kehittämistä, rohkeutta ja määrätietoisuutta tehdä yhteistyötä poikkialaisesti ja entistä vuorovaikutteisemmin kuitenkaan laiminlyömättä metsäalan perusasioita. Metsäakatemian tulisi pohtia toimintansa strategista kehittämistä muuttunut toimintaympäristö huomioiden. Toiminnan kaksisuuntaiseen ja vuorovaikutteiseen viestintään on edelleen kiinnitettävä huomiota.
  • Lattu, Mikko (Helsingin yliopisto, 2020)
    Maatilojen viime vuosikymmenten aikaisesta rakennekehityksestä johtuva karjakokojen kasvu ja automaattisten lypsyjärjestelmien yleistyminen on vähentänyt kontakteja ihmisen ja eläimen välillä sekä eläinten tarkkailuun käytettävissä olevaa työaikaa. Varsinkin suurissa karjoissa eläinten kuntoluokitus on työlästä ja vie paljon työaikaa. Kuntoluokitus antaa kuitenkin hyödyllistä tietoa eläinten rasvavarannoista ja tätä tietoa voidaan käyttää eläinten ruokinnan ja siten tuotoksen optimointiin. Automaatiosta toivotaan apua lypsykarjan kuntoluokitukseen. Erilaisten automaattiseen kuva-analyysiin perustuvien kuntoluokitusjärjestelmien luotettavuutta ja toimintaa on tutkittu laajasti eri tutkimuksissa ja tutkimuksissa on päästy lupaaviin tuloksiin. Automaattisesta kuntoluokitusjärjestelmästä on olemassa kaupallinen sovellus. Tämän tutkielman tavoitteena oli kehittää automaattinen kuntoluokitusjärjestelmä ruokintakioskille lypsykarjan kuntoluokittamista varten, määrittää kuva-analyysiin luotettavuuteen vaikuttavia tekijöitä ja selvittää miten hyvin lehmän selän pinta-alalla ja korkeudella voidaan mallintaa kuntoluokkaa. Tutkimuksen aineisto kerättiin Luonnonvarakeskuksen tutkimusnavetassa Maaningalla asentamalla ruokintakioskin sisäänkäynnin päälle videokamera kuvaamaan lehmien selkää yläpuolelta ja mittaamalla lehmien korkeus ruokintakioskissa ultraäänianturilla. 17 holstein- ja 4 ayshire-lehmää kuvattiin ja mitattiin. Videokuvien käsittelyyn ja lehmän selän pinta-alan määrittelyyn kehitettiin algoritmi Matlab-ohjelmistolla. Kuva-analyysi ja pinta-alan määrittely onnistui vain ruskeavalkoisista ayshire-lehmistä. Automaattisen kuva-analyysiin ongelmaksi muodostui mustavalkoisten holstein-lehmien mustan värin ja navetan lantakäytävän mustan kumimaton riittämätön sävyero ja kontrasti. Navetan valaistusolosuhteet eivät olleet riittävät laadukkaiden kuvien tuottamiselle. Kuva-analyysillä määritettyjä onnistuneita havaintoja kertyi vain 7 kappaletta, joten kuntoluokkaa ei onnistuttu mallintamaan. Tässä tutkimuksessa käytetty menetelmä kuitenkin vahvistaa aikaisemmissa kuva-analyysiin perustuvissa tutkimuksissa havaittuja haasteita ja tuloksia osittain. Lehmän selän pinta-alan ja korkeuden käyttäminen kuntoluokitusmallinnuksessa on mahdollista, mutta kuntoluokitusmallinnukseen tulisi saada lisää havaintoja sekä kuvaus- ja mittauslaitteisto tulisi sijoittaa paremmin.
  • Kantell, Aada (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tämän tutkielman tarkoituksena on tarkastella työnhakijoiden hakijakokemusta ja ymmärtää sen muodostumista rekrytointiprosessissa. Tutkielma pyrkii selvittämään, mistä elementeistä hakijakokemus nuorten suomalaisten IT-ammattilaisten näkemysten mukaan muodostuu, ja mitkä tekijät rekrytointiprosessissa vaikuttavat siihen, että hakijakokemus on hyvä tai huono. Tutkielman tavoitteena on näkemyksiä hyvästä ja huonosta hakijakokemuksesta vertailemalla luoda käsitys hyvän hakijakokemuksen edellytyksistä IT-alalla, jotta rekrytointiprosesseja voidaan kehittää entistä hakijalähtöisemmiksi. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena ja aineistonkeruumenetelmänä käytettiin eläytymismenetelmää. Eläytymismenetelmällä kerättiin sähköisesti 38 vastausta suomalaisilta informaatioteknologia- eli IT-alan nuorilta ammattilaisilta, joilla tässä tarkoitetaan alan opiskelijoita tai alalla työskenteleviä, korkeintaan viisi vuotta sitten valmistuneita. Tutkimuksen vastaajat eläytyivät kuvitteelliseen IT-alan rekrytointiprosessiin ja kuvailivat hyvään tai huonoon hakijakokemukseen johtaneita tapahtumia ja asioita kertomuksen muodossa. Aineisto analysoitiin luokittelemalla ja teemoittelemalla. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että hakijakokemuksen voidaan ymmärtää muodostuvan asiakaskokemuksen tapaan seitsemästä elementistä: fyysisistä, teknologisista, viestinnällisistä, prosessi-, työnhakijan ja yrityksen edustajan väliseen vuorovaikutukseen liittyvistä, työnhakijoiden väliseen vuorovaikutukseen liittyvistä sekä työtehtävään ja organisaatioon liittyvistä elementeistä. Nämä elementit voivat vaikuttaa nuorten IT-ammattilaisten kokemukseen työnhausta joko positiivisesti tai negatiivisesti. Ainoastaan työnhakijoiden väliseen vuorovaikutukseen liittyvillä elementeillä ei tässä tunnistettu negatiivista vaikutusta hakijakokemukseen. Hakijakokemuksen muodostumisessa korostuvat viestintään, työnhakijan ja yrityksen edustajan vuorovaikutukseen, prosessiin sekä fyysisiin elementteihin liittyvät tekijät. Kriittisintä hakijakokemuksen onnistumisessa on avoin ja selkeä viestintä sekä prosessinkulusta että työnkuvasta ja yrityksen erottautumistekijöistä, hakijoiden ajan ja osaamisen arvostaminen rekrytointiprosessin aikana sekä rekrytoivan tiimin osallistuminen prosessiin. Lisäksi oleellista on viestintä rekrytoinnin lopputuloksesta myös valitsematta jääneille sekä palautteenanto prosessin läpikäyneille. Tutkielma antaa yleiskuvan hakijakokemuksesta ilmiönä ja tarjoaa merkittävää uutta tietoa sen muodostumisesta IT-alalla nuorten ammattilaisten näkökulmasta. Tutkielma tarjoaa myös käytännön suosituksia IT-alan rekrytoijille hyvän hakijakokemuksen mahdollistamiseksi.
  • Kuusjärvi, Siiri (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tausta ja tavoitteet: Aiemman kirjallisuuden perusteella ruokapalvelun ja varhaiskasvatuksen yhteistyöllä on tärkeä rooli erityisesti päiväkodin ruokakasvatustoiminnassa ja lasten erityisruokavalioiden toteuttamisessa. Ruokapalvelutyöntekijöiden ja varhaiskasvatuksen ammattilaisten yhteistyötä ei kuitenkaan ole juuri tutkittu. Myöskään päiväkodissa työskentelevien ruokapalvelutyöntekijöiden käsityksiä ruokakasvatuksesta tai heidän omasta ruokakasvatusroolistaan ei juuri ole kartoitettu, vaikka koulupuolella aihetta on tutkittu jonkun verran. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää laadullisin menetelmin, miltä ruokapalveluhenkilökunnan ja varhaiskasvatuksen henkilökunnan yhteistyö arjessa näyttää ja millaisia käsityksiä heillä itsellään on yhteistyöstä, ruokakasvatuksesta, omasta ruokakasvatusroolista sekä lasten suhteesta keittiöön ja sen työntekijöihin. Menetelmät: Pro gradu -tutkimus toteutettiin laadullisena etnografisesti painottuneena tutkimuksena neljässä päiväkodissa. Kussakin tutkimuspäiväkodissa aineistoa kerättiin kahden päivän ajan ja siten, että havainnointiaineistoa kerättiin kussakin päiväkodissa yhden lapsiryhmän ruokailutilanteista sekä henkilöstön vuorovaikutustilanteista päivän aikana. Havainnointi kohdistui erityisesti ruokapalvelutyöntekijöiden ja varhaiskasvatuksen työntekijöiden vuorovaikutustilanteisiin. Ruokailutilanteiden havainnoinnissa käytettiin lomaketta, joka oli kehitetty mukaillen Environment and Policy Assessment and Observation (EPAO) –työkalua. Tutkittavissa ryhmissä lapset olivat iältään pääosin 2-5-vuotiaita ja lisäksi mukana oli yksi 1-3-vuotiaiden ryhmä. Havainnoinnin lisäksi jokaisessa päiväkodissa tehtiin kaksi tutkimushaastattelua, ensimmäinen ruokapalvelutyöntekijälle ja toinen havainnoitavan lapsiryhmän varhaiskasvattajalle. Tutkimushaastattelut (n=8) toteutettiin teemahaastatteluina. Haastatteluaineistoa ja havainnointiaineistoa käsiteltiin pääosin itsenäisesti, mutta ne yhdistettiin analyysivaiheen lopussa. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla. Aineistonkeruussa ja tulosten pohdinnassa hyödynnettiin symbolisen interaktionismin teoriaa. Tulokset ja johtopäätökset: Varhaiskasvatushenkilöstön ruokakasvatusmääritelmissä painottuivat ruokailutilanteet ja ruokakasvatuksen lapsilähtöisyys. Kukin varhaiskasvatuksen työntekijä kuvasi ruokakasvatusta hieman eri tavoin ja nämä painotuserot haastattelupuheessa heijastelivat ruokailutilanteissa tehtyjä havaintoja. Ruokapalveluhenkilöstö painotti ruokakasvatusmääritelmissään varhaiskasvattajia vahvemmin ruoan ominaisuuksia ja arvostamista. Varhaiskasvattajat ja ruokapalveluhenkilöstö kokivat keskinäisen yhteistyönsä melko toimivaksi, mutta heidän käsityksensä toimivasta yhteistyöstä erosivat jokseenkin toisistaan. Vuorovaikutussuhteille oli tyypillistä jatkuva muutos ja yhteistyö oli kontekstisidonnaista. Haastattelu- ja havainnointiaineistojen yhteistarkastelussa muodostui yhteistyön symbolit -teema, joka jakaantui edelleen neljään alakategoriaan: 1) joustava palvelusopimuksen tulkinta, 2) henkilöstön yhteiset juhlat, 3) taukohuone ja 4) keittiön avoin ovi. Varhaiskasvattajien mukaan ruokapalvelutyöntekijät olivat lapsille selkeästi erillisiä muista päiväkodin aikuisista. Keittiötä kuvattiin lapsia kiinnostavaksi mutta myös melko vieraaksi ja lapsilta kielletyksi paikaksi. Tulokset antavat uutta näkökulmaa päiväkodin henkilöstön kokemukseen yhteistyöstä ja ruokakasvatuksesta. Lasten suhde keittiöön ja sen henkilökuntaan koettiin tässä tutkimuksessa jäävän etäiseksi ja aihetta olisi syytä tutkia tarkemmin.
  • Niemi, Tarmo (Helsingin yliopisto, 2020)
    The purpose of the study was to find a model to examine the effectiveness of feeding through monitoring calculations (MoC), while also investigating the total protein and energy responses of the feed diet. The mutual effectiveness of the environmental factors was also examined. Today, as a result of changes in pricing, the milk protein and fat content are increasingly affecting the dairy's financial performance. The volatility of price for milk producer calculated based on the contents of the MoC used in the statistical analysis was 39,2 per cent if the pricing model 2018 of Cooperative Tuottajain Maito is used. However, nowadays the efficiency of milk production is mainly evaluated through the amount of milk. This study seeks to determine what the added value a milk yield efficiency assessment could bring to dairy farms. The exceptionally dry year of 2018 influenced the comparison of inefficiencies between production inputs, for which statistics have been collected. From silage analyses, it can be concluded that, due to drought, farms have aimed at maximizing yields at the expense of the D value. This is particularly evident in the results of clover silage analyses. The aim Was to improve the comparability of results by considering the effect of the D value. The material used in the thesis is a sample of the 2018 ProAgria milk production MoC, compiled from Valio farms. The statistics to be examined consist of 1 948 MoC: s to which 2 829 silage analyses can be attached. The analyses must be used to answer the research questions. MoC:s includes 91 984 individual observations of cows. Testing of the Stochastic Production Frontier Function started from the Cobb-Douglas function, ending in a translog model based on the likehood ratio test. The model obtained is best suited to describe the statistics to be analysed. The model used in the thesis makes it relatively easy to set up the MoC:s, or alternatively, the dairy farms in order of efficiency. Most of the input data is available from the MoC:s and supplementary data from the regional cooperatives. But the fitting variable used to calculate is not enough to describe the variation in input prices in the analysis. Several environmental factors were used to test the effect of feeding, barn, milking type and sharing of concentrated feed on milk yield. The differences between the different options were not so large that their output impact outweighed the expected cost of investments. It is worth looking at the impact on returns when the investment is timely for other reasons. At the same time, the effect of the silage harvest and the clover content of the silage on the milk yield was evaluated. The clover silage had a slightly positive impact if the effect of the D value was considered. One contribution of this thesis is the emphasis on technical efficiency in the evaluation of milk production performance. The current method of assessing the efficiency of milk production is largely based on the measurement of milk volumes. Efficiency is thus based on the annual milk amount of the cows or the annual energy-corrected milk amount. However, through quality pricing, milk levels have an increasingly significant impact on milk yield. Environmental factors affect the analysis results when testing other environmental factors as well as the actual analysis model. Their interaction must therefore be measured. Finally, the most significant contribution of the thesis is to apply protein and energy as inputs instead of different forages. And the following economic assessments. The response of energy was determined 0,94 and the one of protein was determined 0,19. The mean of MRTSe,p was -23,0 and the cost minimizing price ratio was around 115.
  • Trivedi, Milla-Maaria (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tämä maisterintutkielma on osa tutkimusohjelmaa, jossa on tarkoitus tunnistaa uusia antibioottien vaikutuskohteita bakteereissa. Tavoitteena oli pystyttää Haartman-instituutissa molekyylibiologinen menetelmä, jolla voitaisiin selvittää faagigeenien tuottamien proteiinien toksisuutta. Menetelmän kehityksessä korostui tarve pystyä analysoimaan tehokkaasti mahdollisimman monta tuntematonta faagigeeniä ja niiden toimintaa. Työssä kehitetty menetelmä perustui bioluminesenssin käyttöön toksisuuden havaitsemiseksi. Ensimmäisessä vaiheessa valmistettiin plasmidi, joka sisälsi luxAB-geenit. Työn toisessa vaiheessa muodostettiin itsemurhavektori, joka sisälsi luxCDE-geenit. Itsemurhavektorin sisältämät luxCDE-geenit integroitiin bakteerin genomiseen deoksiribonukleiinihappoon (gDNA), jonka jälkeen luxAB-geenit sisältävä plasmidi voitiin elektroporoida kyseiseen bakteeriin. Yhdessä nämä muodostivat geeniyhdistelmän luxCDABE, joka pystyi tuottamaan valoa bioluminesenssin avulla. Jos luxAB-plasmidiin kloonattavan geenin tuote on toksinen, eivät plasmidin saaneet transformantit elektroporaation jälkeen säily hengissä, minkä seurauksena transformantit eivät tuota valoa, kun taas, jos geenin tuote ei ole toksinen, tapahtuu valon tuottoa. Toisin sanoen, luminesenssin puuttuessa menetelmä toimisi halutulla tavalla eli indikoisi geenien tuottamien proteiinien toksisuutta. Menetelmän toimivuutta testattiin käyttämällä tunnettuja bakteerikantoja, jotka sisälsivät luxCDE-geenikasetin. Tarkoituksena oli varmistaa luxAB-geenien toimivuus komplementoida minkä tahansa bakteerin luxCDE-geenit. Tarkoitus oli saada aikaan menetelmä, jolla voidaan nopeasti ja tehokkaasti selvittää tuntemattomien faagigeenien toimintaa. Bioluminesenssin tuottama valo erottuu selkeästi ja menetelmä on helposti toistettavissa. Työssä kehitettyä luxAB-geenit sisältävää plasmidia voidaan jatkotutkimuksissa testata ensin tunnetuilla kontrolligeeneillä ja lopuksi käyttää toksisia proteiineja tuottavien faagigeenien tunnistamisessa.
  • Kumpula, Antti (Helsingin yliopisto, 2020)
    Eläinpopulaatiota on mahdollista kehittää halutusti tekemällä valintaa ja/tai tuomalla haluttua eläinainesta muista populaatioista. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää millä tavoin eri maissa tehty jalostus on vaikuttanut tuontieläinten kautta suomalaisten holstein- ja ayrshirepopulaatioiden perinnölliseen muutokseen. Tutkimusaineisto saatiin Faba osk:lta. Analyyseissä hyödynnettiin yli miljoonan holsteinin ja yli 2 miljoonan ayrshiren jalostusarvon ennusteita sekä sukupuutietoja ajalta 1986 – 2019. Populaation perinnöllinen muutos laskettiin vuosikohtaisesti sekä jaettiin maakohtaisiin kontribuutioihin R-ohjelman moduulia ’AlphaPart’ käyttäen. Käytetty menetelmä perustui jalostusarvojen pilkkomiseen Mendelistisiin segregaatiotermeihin ja perussukupolven eläinten geneettisiin vaikutuksiin. Suomalaisen holsteinpopulaation geeneistä suurin osa oli peräisin Yhdysvalloista. Yhdysvaltalaisella eläinaineksella oli suurin positiivinen kontribuutio kokonaisjalostusarvon, tuotoksen, kestävyyden ja utarerakenteen perinnölliseen muutokseen. Sillä oli vastaavasti suurin negatiivinen vaikutus hedelmällisyyteen ja muihin hoitoihin. Tanskasta lähtöisin olevien geenien määrä oli tuontimaista kolmanneksi suurin, mutta maan tuontieläimillä oli suurin positiivinen kontribuutio hedelmällisyyteen, utareterveyteen, poikimahelppouteen ja muihin hoitoihin. Myös muissa ominaisuuksissa maan kontribuutio oli tuontipopulaatioista toiseksi positiivisin. Ayrshirellä tuontieläinten vaikutus on ollut jonkin verran holsteinia vähäisempi. Tuontimaista ruotsalaisen eläinaineksen geenien osuus oli suurin, kuten myös kontribuutio useimmissa ominaisuuksissa. Tanskalaisten eläinten geenien osuus on kasvanut nopeasti vuodesta 2010 lähtien. Ruotsalainen ja tanskalainen eläinaines ovat vaikuttaneet samankaltaisesti, parantaen kokonaisjalostusarvoa, tuotosta, kestävyyttä, poikimahelppoutta ja utarerakennetta. Maiden eläinaineksella on ollut vastaavasti negatiivinen vaikutus muihin hoitoihin. Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan sanoa, että tuontieläimillä on ollut merkittävä vaikutus suomalaisten populaatioiden perinnölliseen muutokseen viimeisten vuosikymmenten aikana. Erityisesti holsteinilla yhdysvaltalaisten ja tanskalaisten eläinten vaikutus perinnöllisiin trendeihin on ollut huomattava.
  • Hannula, Liina (Helsingin yliopisto, 2020)
    Rift Valley Fever -virus (RVFV) on hyttyslevitteinen (-)ssRNA-virus (lahko Bunyavirales), jonka genomi koostuu kolmesta RNA-segmentistä. RVFV aiheuttaa ihmisissä ja karjaeläimissä vakavuudeltaan vaihtelevaa kuumetautia. Turvallisia ja tehokkaita ihmisrokotteita ei ole vielä kehitetty, mikä korostaa viruksen ja isännän vuorovaikutuksen sekä viruspartikkelin immunogeenisen pinnan tuntemisen tärkeyttä. RVFV:n taudinaiheuttamiskyky tekee sen tutkimisesta haastavaa, sillä viruksen käsittely edellyttää bioturvallisuusjärjestelyjä, jotka ovat usein kalliita ja aikaa vieviä. RVFV:n ulkopinnan rakennetta, joka koostuu viruksen Gn- ja Gc-glykoproteiineista, on myös mahdollista tutkia käyttämällä vaaratonta mallia, kuten viruksen kaltaista partikkelia (VLP). VLP on makromolekulaarinen kompleksi, joka muistuttaa virusta etenkin ulkokuorensa osalta, mutta ei sisällä sen perimää. Tässä työssä RVFV-viruksen kaltaisia partikkeleita tuotettiin viemällä nisäkässoluihin RVFV:n Gn- ja Gc-glykoproteiineja koodaavat geenit. Tavoitteena oli suunnitella tehokas protokolla Rift Valley Fever -viruksen kaltaisten partikkelien tuottoon ja puhdistukseen niiden rakenteen tutkimiseksi kryoelektronimikroskopian avulla. VLP:iden tuoton optimoimiseksi VLP-näytteiden keruuaikojen sekä nisäkässoluihin viedyn DNA-määrän vaikutuksia tuottoon testattiin. VLP:iden konsentroinissa ja puhdistuksessa vertailtiin useita eri menetelmiä. VLP:itä havaittiin onnistuneesti immunoelektronimikroskopian avulla. Näytteiden puhtaus sekä VLP:iden harvalukuisuus näytteissä ovat toistaiseksi estäneet tarkemmat kryoelektronimikroskopia-analyysit. Tässä työssä kuvatuilla tuottomenetelmillä on kuitenkin potentiaalia yksinkertaistaa VLP-näytteiden tuottoa elektronimikroskopiaa varten, mikä edistäisi elintärkeää tutkimusta tämän uhkaavan taudinaiheuttajan rakenteellisista ominaisuuksista
  • Jones, Ulla (Helsingin yliopisto, 2020)
    Palvelukulttuurin rakentuminen on kaksisuuntaista dialogia. Jos yritys ei ymmärrä, miten arvo muodostuu kuluttajalle, se ei voi synnyttää asiakasarvoa. Arkisten palvelujen tarkastelu koetun arvon näkökulmasta tuottaa helposti sovellettavaa tietoa ja osoittaa, että kuluttaja voi saada arvon kokemuksen mistä tahansa asiasta. Lapsiperheet ovat arjen asiantuntijoita, joiden kokemaa arvoa arkisissa peruspalveluissa – pankkipalvelut sekä älypuhelin ja puhelinliittymä – tutkielmani keskittyy tarkastelemaan. Koettu arvo voidaan määritellä vuorovaikutteiseksi, suhteelliseksi preferenssikokemukseksi. Lapsiperheessä kuluttajuus on aina yhteiskuluttajuutta, jolloin arvon kokemus syntyy myös kolmenvälisessä vuorovaikutussuhteessa vanhemman, lapsen ja tuottajan välillä. Tutkielmani rikastaa koetun arvon teorioita, jotka edustavat aikuisen kuluttajan yksilönäkökulmaa. Neljä koettua arvoa moniulotteisesti määrittelevää teoriaa otettiin lähempään tarkasteluun. Niiden pohjalta muodostettiin koetun arvon tarkastelulinssit: taloudellinen, toiminnallinen, emotionaalinen, altruistinen ja egoistinen arvo. Vanhemman, lapsen ja tuottajan välistä triadista arvon muodostumista tarkasteltiin lapsen roolin kautta. Sovelsin valittua teoreettista viitekehystä teemahaastatteluin kerättyyn aineistoon, jota tarkastelin näytenäkökulmasta. Haastateltavani vertailivat koetun arvon ulottuvuuksien välillä pohtiessaan valintoja. Pohdinnoissa olivat mukana samanaikaisesti esimerkiksi taloudellinen, toiminnallinen, emotionaalinen ja egoistinen arvo. Jokaista viittä koetun arvon ulottuvuutta havaittiin sekä pankkipalveluissa että älypuhelimen ja -liittymän kontekstissa. Arkisten palveluiden arvon kokemuksessa korostuu toiminnallinen arvon ulottuvuus. Erityisen arvokkaana haastateltavat pitivät sitä, että kerran otettu palvelu toimi eikä palvelun ylläpito edellyttänyt heiltä toimenpiteitä. Lapsi ja vanhempi eivät näyttäydy aktiivisina yhteiskuluttajina. Taloudellisen arvon keskusteluteemat liittyvät vain vanhempiin, mikä osoittaa, että lapsi on tietoisesti etäännytetty taloudellisesta toiminnasta. Triadisen suhteen kautta rakentuvat arvon kokemukset eivät korostuneet haastateltavien tarinoissa. Lapsi liittyi vahvimmin keskusteluteemoihin, jotka rakensivat emotionaalista ja altruistista arvoa. Tutkielmani monipuolistaa keskustelua asiakasarvosta, joka joskus keskittyy liiaksi vain taloudellisten ja toiminnallisten ulottuvuuksien tarkasteluun.
  • Vähätalo, Ellinoora (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkimuksen kohteena ovat kotimaan markkinoilla esiintyvät jäätelöbrändit. Tutkimuksen aiheena on kuluttajan elintarvikkeen brändiin liittämät merkitykset ja miten merkitykset vaikuttavat kuluttajan jäätelötuotteen valintaan. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, mikä merkitys brändillä on kuluttajan jäätelötuotteen valinnassa. Lisäksi tutkielmassa pyritään selvittämään, mitkä brändi-identiteetin ulottuvuuksista nousevat merkityksellisiksi jäätelötuotteiden kuluttamisessa sekä miten kuluttajan brändimielikuva rakentuu ja millaisia mielikuvia eri jäätelöbrändit herättävät. Tutkimuksen lähestymistavaksi valittiin laadullinen tutkimus. Tutkimus toteutettiin teemahaastatteluina, joissa käytiin läpi jäätelön kulutukseen ja valintaan liittyviä piirteitä, brändiä rakentavia tekijöitä sekä jäätelöbrändeihin liittyviä mielikuvia. Teemahaastattelun yhteydessä hyödynnettiin tutkimusmenetelmänä projektiivista tekniikkaa, kun haastatelluille näytettiin kahta erilaista jäätelöbrändeihin liittyvää kuvaa. Aineisto koottiin haastattelemalla 6 eri milleniaali-ikäryhmää edustavia helsinkiläisiä kuluttajia, jotka kuluttivat jäätelötuotteita säännöllisesti. Tutkielmassa tarkasteltiin kotimaan markkinoilla myytäviä vahvoja jäätelöbrändejä. Työn teoreettinen osuus rakennettiin kuvaamalla brändikirjallisuuden avulla keskeisimmät brändiä rakentavat tekijät. Lisäksi kuvattiin hedonisten tuotteiden kulutukseen ja valintaan liittyviä piirteitä suhteessa aikaisempaan tutkimuskirjallisuuteen. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakennettiin brändiin liittyvän teorian ja hedonisten tuotteiden valintaan ja kulutukseen liittyvään aikaisemman tutkimuskirjallisuuden pohjalta. Tutkimuksen perusteella näyttäisi siltä, että brändillä on merkitystä kuluttajan jäätelötuotteen valinnassa. Brändi vaikutti jäätelötuotteiden kohdalla tuotteen ja yrityksen herättämään mielikuvaan sekä tuotteen koettuun laatuun. Brändi vaikutti siihen, kuinka laadukkaana jäätelö koettiin. Pelkkä brändi ei kuitenkaan riitä, sillä maku on jäätelötuotteen valintaa eniten määrittävä ominaisuus. Tutkimuksen perusteella näyttäisi siltä, että jäätelötuotteen kohdalla vahvan brändin herättämä mielikuva on selkeä ja tunnistettava, joka ilmenee myös brändin toiminnassa. Tutkimuksen perusteella voidaan myös todeta, että helsinkiläiset milleniaalikuluttajat arvostavat jäätelöbrändien kohdalla erikoisempia niche-tuotteita perinteisten tuotteiden sijaan.
  • Hedman, Max (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tavoitteet. Työnantaja toimii henkilöstöalalla, jossa henkilöstön saatavuus on onnistuneen liiketoiminnan kulmakivi. Rainmaker aloitti loppuvuodesta 2018 oman työnantajamielikuvan rakentamisen ja hakijoiden lisäämiseen tähtäävän rekrytointimarkkinoinnin. Tapaustutkimuksen tarkoituksena on tarkastella miten työnantajamielikuvan rakentamiseen liittyvät markkinoinnin toimenpiteet ovat vaikuttaneet työntekijöiden saatavuuteen hakijamäärissä mitattuna tiettynä ajanjaksona. Menetelmät. Aineistona tässä tutkielmassa käytettiin työnantajan valmista dataa. Aineistoon kuului vuoden ajanjaksolta työnhakijat ja sekä ulkoisesti että sisäisesti tuotettujen mainoskampanjoiden määrä kuukausittain. Lisäksi aineistoon kuului kesäkuusta 2018 maaliskuuhun 2019 rekrytointisivuston istuntomäärät. Pääasiallisena menetelmänä tarkasteltiin markkinointitoimenpiteiden määrän korrelaatiota hakijoiden määrään. Tulokset ja johtopäätökset. Aineistosta ei pystytty luotettavasti osoittamaan korrelaatiota sisäisesti tuotettujen markkinointitoimenpiteiden ja hakemusten määrän välillä. Seuratulla ajanjaksolla oli kuitenkin huomattavissa samassa suhteessa kasvanut rekrytointisivuston istuntojen määrä ja hakijamäärä sisäisesti tuotettujen mainoskampanjoiden ajalta. Sisäisesti tuotettujen rekrytointimainoskampanjoiden aikana työhakemuksia saatiin merkittävästi enemmän kuin ulkoisen kumppanin tuottamien mainoskampanjoiden aikana. Johtopäätöksenä voidaan katsoa markkinointitoimenpiteiden nostaneen työnhakijoiden määrää. Myös tässä tutkimuksessa selittämättömiä tekijöitä on taustalla vaikuttamassa hakijamääriin, kuten vuodenaikaan liittyvät vaihtelut. Lisätutkimuksia aiheesta kaivataan.
  • Walsh, Hanna (Helsingin yliopisto, 2020)
    Johdanto Alhaisen ja keskituloluokan maissa, kuten Keniassa, lasten ja nuorten ravitsemuksesta tiedetään hyvin vähän. Kun maa on siirtymässä alhaisen tuloluokan maasta keskituloluokan maaksi, virheravitsemuksen riski moninkertaistuu. Tällöin väestössä ja samassa kotitaloudessa voi esiintyä samanaikaisesti sekä ali- että yliravitsemusta ja ravinnonpuutteita. Tästä johtuen on tärkeää saada lisää tietoa lasten ja nuorten ravitsemuksesta ja ruoankäytöstä sekä niissä tapahtuvista muutoksista. Jotta lasten ja nuorten ruoankulutusta voidaan mitata tarkasti ja luotettavasti, heidän täytyy osata luotettavasti arvioida ruoka-annostensa koko. Annoskoon arviointi tarkentuu lasten käyttäessä annoskuvakirjaa, jossa on ikäryhmälle sopivia annoskuvia. Tavoitteet Tämän tutkimuksen tavoitteena oli kehittää annoskuvakirja tukemaan 9–14-vuotiaiden nairobilaisten lasten annoskokojen arviointia ruoankäyttöfrekvenssikyselyn yhteydessä. Toinen tavoite oli selvittää 9–14-vuotiaiden lasten sekä kenialaisten ravitsemustieteilijöiden näkemystä kehitetyn annoskuvakirjan hyväksyttävyydestä ja käytettävyydestä. Menetelmät Julkaisuista ja muista virallisista dokumenteista selvitettiin taustatietoa yleisimmistä kenialaisista ruokalajeista ja annosko’oista. Annoskokojen määritystä varten rekrytoitiin 21 9–14-vuotiasta lasta, joista kymmenen Nairobin Embakasi Central-alueelta ja yksitoista Nairobin Langata-alueelta. Vierailujen yhteydessä heidän annoskokonsa punnittiin ja selvitettiin yleisimmin syödyt ruokalajit. Lisäksi selvitettiin alueiden katukauppojen, ravintoloiden sekä valintamyymälöiden tarjonta ja tarjolla olevien annosten koot punnittiin. Punnittujen annoskokojen perusteella määriteltiin kolme annoskokoa (A, B, C) suurimalle osalle ruokalajeista. B-annoskoko oli punnittujen annoskokojen keskiarvo, A oli puolet B:sta ja C puolitoista kertaa B. Kyselyyn osallistuneiden lasten äideille järjestettiin ruoanvalmistustilaisuus, jossa he valmistivat annoskuvakirjaan tulevat ruoat ja annoskoot punnittiin ja kuvattiin. Lopuksi annoskuvakirja koottiin ja sen käytettävyyttä testattiin kahdeksan lapsen ja neljän ravitsemustieteilijän keskuudessa. Käytettävyyskysely sisälsi yhdeksän Likert-asteikollista väitettä sekä avoimia kysymyksiä. Tutkittavien suullinen palaute ja tutkijoiden huomiot kirjattiin ylös. Tulokset Annoskuvakirja sai käytettävyysarvioiksi lapsilta ”OK” ja ravitsemusosaajilta ”Hyvä”. Kaikki kahdeksan nuorta uskoivat annoskuvakirjan auttavan heitä annoskokojen mieleen palauttamisessa, mutta vain puolet uskoi, että osaisivat käyttää annoskuvakirjaa yksin. Kaikki neljä ravitsemusosaajaa kertoivat, että käyttäisivät annoskuvakirjaa työssään, mutta kaikki kommentoivat, että valokuvien laatu oli kehno. Kolme lapsista katsoi, ettei annoskuvakirjan annoskoot vastaa heidän tavallisia annoskokojaan, mutta kaikki ravitsemusosaajat uskoivat, että annoskoot olivat sopivia ikäryhmälle. Ravitsemusosaajat antoivat suullista palautetta liittyen siihen, mitkä ruokalajit puuttuivat, missä järjestyksessä ne tulisi esittää sekä esittivät korjauksia ruoka-annosten muotoon. Johtopäätökset Valmis kirja sisälsi 88 ruokalajia. Annoskuvakirjan käytettävyyteen vaikutti etenkin valokuvien laatu sekä ruoka-annosten muodot. Selvät käyttöohjeet olivat myös tarpeelliset. Tässä tutkimuksessa saadun palautteen perusteella tehtiin annoskuvakirjasta toinen versio, jota käytettiin myöhemmin 160 lapsen poikkileikkaustutkimuksessa Nairobissa. Jatkotoimenpiteenä annoskuvakirja tulisi validoida, jotta tutkimuksissa voidaan paremmin huomioida sen tuomia virhelähteitä annoskokojen arviointiin.
  • Oksanen, Jaana (Helsingin yliopisto, 2020)
    Jyväskylän kaupungin strategisen metsäsuunnittelun yhteydessä kaupunki teetti asukaskyselytutkimuksen, jolla kartoitettiin asukkaiden mielipiteitä ja arvostuksia koskien kaupungin omistamia metsäalueita. Kyselystä saatua materiaalia käytettiin tämän tutkimuksen aineistona. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, kuinka kysely onnistui saavuttamaan erilaisia asukkaita ja millaista oli osallistuminen taustatietoryhmittäin. Lisäksi tarkasteltiin asukaskyselyä osallistamisen kannalta ja kyselystä saatujen tulosten yhteyksiä laadittuun strategiseen suunnitelmaan vertailtiin. Analysoinnissa ja aineiston käsittelyssä käytettiin SPSS-ohjelmistoa sekä vertailevaa analyysia. Tutkittavasta aineistosta poimittiin merkitseviä tekijöitä, joita voitiin yleistää koskemaan koko kaupungin väestöä. Eri taustatekijöiden vaikutuksia mielipiteisiin vertailtiin ja vertailluista tekijöistä tehtiin huomioita, joita mahdollisesti myös kaupunki voi jatkossa osallistumista ja osallistamista suunnitellessaan hyödyntää. Tutkimuksen avulla selvitettiin asukkaiden mielipiteet ja arvostukset kaupungin metsien hoidosta ja metsien käytön periaatteista. Asukkaiden joukosta saatiin selvitettyä myös hiljaisen, yleensä asiain tilaan tyytyväisen enemmistön mielipiteitä. Tärkeimpiä huomioita tutkimuksessa olivat asukkaiden luonnon monimuotoisuuden ja virkistysarvojen arvostus sekä metsien taloudellisen kannattavuuden vähäinen merkitys asukkaille. Lisäksi huomioitavaa on, että osa asukkaista olisi valmis osallistumaan kaupungin metsien hoitoon ja hoidon suunnitteluun nykyistä enemmän ja tärkeää jatkossa olisikin osallistamisen laajempi hyödyntäminen sekä mahdollisten käytettävissä olevien lisätoimenpiteiden kartoitus kaupunkisuunnittelussa.
  • Puputti, Katri (Helsingin yliopisto, 2020)
    Johdanto: Ruokaturvattomuus mielletään usein kehittyvien maiden ongelmaksi, mutta useat tutkimukset ovat osoittaneet, että ruokaturvattomuutta esiintyy myös korkean tulotason maissa. Ruokaturvattomuudesta voi kärsiä kuka tahansa, mutta tietyt ryhmät ovat alttiimpia ruokaturvattomuudelle kuin toiset. Korkean tulotason maissa tehdyt tutkimukset ovat osoittaneet, että ruokaturvattomuus on huomattavasti yleisempää ruoka-avunsaajilla keskivertoväestöön verrattuna. Suomessa ruoka-avunsaajien ruokaturvaa ja ruokavaliota ei ole kuitenkaan aiemmin tutkittu. Tavoitteet: Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää ruokaturvattomuuden esiintyvyyttä Suomessa asuvilla ruoka-avunsaajilla ja kartoittaa sosiodemografisten tekijöiden ja elintapojen yhteyttä ruokaturvattomuuteen. Lisäksi tutkimuksella haluttiin selvittää, onko ruokaturvattomuudella yhteyttä ruokavalion monipuolisuuteen. Aineisto ja menetelmät: Tutkittavat valikoituivat tutkimukseen mukavuusotoksena kuudesta eri ruoka-apupisteestä, jotka sijaitsivat eri puolilla Suomea. Tutkimukseen osallistui 129 ruoka-avunsaajaa, joista 72 (57 %) oli naisia ja 54 (43 %) miehiä. Suurin osa tutkittavista oli yli 54-vuotiaita (77 %), eläkeläisiä (72 %) ja keskiasteen koulutuksen omaavia (58 %). Tutkittavat olivat yhtä lukuun ottamatta Suomen kansalaisia. Aineisto kerättiin kyselylomakkeella, joka sisälsi pääosin suljettuja kysymyksiä. Kyselylomakkeella kartoitettiin tutkittavien sosiodemografisia tekijöitä (sukupuoli, kansalaisuus, ikä, koulutusaste, työmarkkina-asema, asumismuoto, kotitalouden koko, kuukausittain käytössä oleva rahamäärä ja koettu huono-osaisuus) ja elintapoja (tupakointi ja alkoholinkäyttö). Ruokaturvattomuuden määrittämiseen käytettiin validoitua Household Food Insecurity Access Scale -mittaria (HFIAS), joka sisälsi yhdeksän ruoan riittävyyteen liittyvää kysymystä, joiden perusteella tutkittaville määritettiin ruokaturvastatus. Tutkittavien ruoankäyttöä mitattiin lyhyellä seitsemän kohdan ruoankäytön frekvenssikyselyllä. Tulokset: Kyselyyn vastanneista 72 % oli kokenut ruokaturvattomuutta edellisen kuukauden aikana. Vakavaa ruokaturvattomuutta esiintyi 46 %:lla ruoka-avunsaajista. Sosiodemografisista tekijöistä ja elintavoista sukupuolella ja asumismuodolla oli yhteys vakavaan ruokaturvattomuuteen. Miehillä oli yli kaksinkertainen riski kärsiä vakavasta ruokaturvattomuudesta naisiin verrattuna (OR 2,29; 95 % CI 1,09−4,80). Myös asunnottomuus ja tukiasunnossa tai kunnan vuokra-asunnossa asuminen lisäsi vakavan ruokaturvattomuuden riskiä (OR 7,12; 95 % CI 2,42−20,95). Yhteys säilyi merkitsevänä, kun malli vakioitiin sukupuolella (OR 5,95; 95 % CI 1,96−18,04). Vakavaa ruokaturvattomuutta kokeneet käyttivät ruokaturvan omaavia epätodennäköisemmin hedelmiä ja marjoja (OR 0,36; 95 % CI 0,15−0,90), kasviksia (OR 0,33; 95 % CI 0,13−0,82), maitotuotteita (OR 0,22; 95 % CI 0,08−0,63) ja ravintorasvoja (OR 0,24; 95 % CI 0,09−0,65) päivittäin tai lähes päivittäin. Johtopäätökset: Koska tutkimuksen otoskoko oli pieni ja otanta perustui mukavuusotantaan, ei tutkimuksen tuloksia voida yleistää koskemaan kaikkia suomalaisia ruoka-avunsaajia. Tutkimus antaa kuitenkin viitteitä siitä, että ruokaturvattomuus on yleistä suomalaisilla ruoka-avunsaajilla ruoka-apuun turvautumisesta huolimatta. Näyttää siltä, ettei ruoka-apu riitä poistamaan ruokaturvattomuutta. Lisäksi ruokaturvattomuus näyttää olevan yhteydessä heikompaan ruokavalion laatuun, mikä viittaa siihen, ettei ruoka-apu riitä paikkaamaan ruokavalion laadullisia puutteita.
  • Bollström, Heli (Helsingin yliopisto, 2020)
    Johdanto Lihavuus on yleinen terveysongelma, jonka syntyyn ei ole yhtä yksiselitteistä tekijää, vaan se muodostuu vähitellen usean osatekijän yhteisvaikutuksesta. Elintavoilla ja syömiskäyttäytymisellä voi olla merkittävä rooli lihavuuden kehittymisessä. Syömiskäyttäytyminen koskettaa jokaista, niin normaalipainoista, ylipainoista ja lihavaa, sillä jokainen syö ja säätelee syömistään. Syömiskäyttäytymisen voidaan ajatella rakentuvat eri osatekijöistä: siitä mitä syödään, milloin syödään, missä syödään, miten syödään, kenen seurassa syödään, milloin syöminen aloitetaan ja lopetetaan sekä milloin syöminen on sallittua, hyväksyttävää tai sopivaa. Tavoitteet Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää haastateltavien kokemuksiin ja näkemyksiin perustuen syömiskäyttäytymistä onnistuneessa laihdutuksessa ja painonhallinnassa. Tutkimuksen pääpaino on haastateltavien muuttuneissa syömiskäyttäytymisen piirteissä. Menetelmät Laadullinen aineisto koostuu 14 haastattelusta, jotka tehtiin marras-joulukuussa 2017. Haastateltavat olivat iältään 51–74-vuotiaita, joista yhdeksän naista ja viisi miestä. Haastattelututkimuksen sisäänottokriteereinä olivat onnistunut laihdutus ja painonhallinta kolmen vuoden ajan; paino sai nousta korkeintaan 5 % laihdutuksen jälkeen ja kokonaispainonpudotuksen tuli olla vähintään 5 % alkuperäisestä painosta. Menetelmänä käytettiin teemahaastattelua, ja aineisto analysoitiin laadullisella teoria- ja aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla. Tulokset ja johtopäätökset Syömiskäyttäytymiseen vaikuttavia tekijöitä olivat stressi, motivaatio, intuitiivinen syöminen, minäpystyvyys ja hyvinvointi. Tämän tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että stressi voi vaikuttaa yksilön voimavaroihin ja elämänhallinnan tunteeseen heikentävästi, ja siten toimia yksilön painoa lisäävänä tekijänä. Sisäinen motivaatio, intuitiivinen syöminen ja yksilön hyvä minäpystyvyyden tunne auttavat elintapamuutosten toteuttamisessa. Yksilön hyvinvointi toimii pysyvää painonhallintaa edistävänä tekijänä, ja keskeisessä roolissa on ryhmän tuki. Haastateltavat kokivat, että elintapamuutokset olivat haastavia, mutta mahdollisia toteuttaa pitkällä aikavälillä. Syömiskäyttäytyminen on kokonaisvaltaista toimintaa, johon liittyvät tunteet ja erilaiset elämäntilanteet. Syömiskäyttäytymisen muutokset näyttäytyivät merkityksellisinä onnistuneessa laihdutuksessa ja painonhallinnassa, mihin vaikuttavat ihmisen motivaatio, autonomiaa tukeva sosiaalinen ympäristö ja pystyvyyden tunne, joita voidaan selittää itsemääräämisen teorian kautta.
  • Särkilahti, Elisa (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tausta: Keskitulotason maissa, kuten Keniassa, on ravitsemuksen muutoskauden myötä havaittavissa ruokavalioiden länsimaistumista. Kansanterveyden edistämisen näkökulmasta on tärkeää ymmärtää laajempien ruokavaliokokonaisuuksien taustalla olevia sosiodemografisia tekijöitä. Ravitsemustutkimuksessa on hyvä kiinnittää yhä enemmän huomiota suuriin kokonaisuuksiin yksittäisten ruoka-aineiden sijaan. Yksi hyvä keino kokonaisruokavalion tarkastelulle on tutkia ruokavaliotyylejä. Aineistolähtöisten ruokavaliotyylien avulla voidaan tutkia, minkä ruokien käyttö tai käyttämättömyys on yhteydessä toisiinsa. Aiempien tutkimusten perusteella vaikuttaa siltä, että tutkittavien sosiodemografiset taustatekijät saattavat olla yhteydessä ruokavaliotyyleihin. Keskitulotason maissa tehtyjä tutkimuksia sosiodemografisten tekijöiden yhteyksistä lasten ruokavaliotyyleihin on kuitenkin tehty vasta vähän. Tavoitteet: Tutkielman tavoitteena oli selvittää, millaisia ruokavaliotyylejä kenialaisten, Nairobissa asuvien lasten keskuudesta tunnistetaan. Lisäksi selvitettiin sosiodemografisten tekijöiden (sukupuoli, koulutus, varallisuus ja asuinalue) yhteyksiä tunnistettuihin ruokavaliotyyleihin. Aineisto ja menetelmät: Tutkielmassa hyödynnettiin KENFIN-EDURA -hankkeen poikkileikkaustutkimuksen ruoankäytön kyselylomaketta ja taustatietolomakkeiden tietoja. Tutkimukseen kutsuttiin 160 tutkittavaa ja heistä 149 (93 %) suoritti tutkimuksen loppuun. Tutkittavat olivat 914-vuotiaita ja heistä 52 % oli tyttöjä ja 48 % poikia. Tutkittavat asuivat kahdella eri tulotason asuinalueella Nairobissa, Kayolessa ja Langatassa. Tutkimuksessa kysyttiin 174 ruoka-aineen käyttötiheyttä, joista 39 jätettiin pois analyyseistä. Tilastoanalyyseistä jätettiin pois ruoka-aineet, joita tutkittavat eivät olleet käyttäneet, tai vain yksi tutkittavista oli käyttänyt. Myös ruoka-aineet, joiden raportointitarkkuudessa arveltiin olevan suurta vaihtelua, päädyttiin jättämään pois. Jäljelle jääneistä 135 ruoka-aineesta muodostettiin 19 ruokaryhmää. Ruokavaliotyylit muodostettiin ruokaryhmistä pääkomponenttianalyysillä. Tutkittaville laskettiin faktoripisteet kullekin ruokavaliotyylille siten, että korkeampi pistemäärä kertoi suuremmasta yhtäläisyydestä tutkittavan ruoankäytön ja kyseisen ruokavaliotyylin välillä. T-testillä selvitettiin, eroavatko tutkittavien ruokavaliotyylien faktoripisteiden keskiarvot sukupuolen ja asuinalueen mukaan muodostetuissa ryhmissä. Yksisuuntaisen varianssianalyysin avulla tutkittiin eroja vanhempien koulutuksen ja kotitalouden varallisuuden mukaan muodostetuissa ryhmissä. Sosiodemografisten tekijöiden yhteyksiä ruokavaliotyyleihin tarkasteltiin lineaarisen regressioanalyysin avulla. Lopuksi tarkastelu suoritettiin vielä erikseen molemmille asuinalueille. Tulokset: Aineistosta tunnistettiin kolme ruokavaliotyyliä, jotka selittivät yhteensä 36 % tutkittavien ruoka-aineiden käytön kokonaisvaihtelusta. Nämä ruokavaliotyylit nimettiin niihin vahvasti latautuvien ruoka-aineiden mukaan 1) naposteltavat, pikaruoka ja liha, 2) maitotuotteet ja kasviproteiini sekä 3) perinteinen kenialainen -ruokavaliotyyleiksi. Naposteltavat, pikaruoka ja liha sekä perinteinen kenialainen -ruokavaliotyylit olivat yhteydessä Langatassa asumiseen. Varakkaampien perheiden lasten ruokavalio muistutti enemmän maitotuotteet ja kasviproteiini -ruokavaliotyyliä. Kun analyysit tehtiin erikseen molemmille asuinalueille, ainoa tilastollisesti merkitsevä tulos oli varallisuuden ja naposteltavat, pikaruoka ja liha -ruokavaliotyylin välinen positiivinen yhteys Langatassa. Johtopäätökset: Nairobissa asuvien lasten keskuudesta tunnistettiin kolme ruokavaliotyyliä, joista kaksi muistutti aiemmissa tutkimuksissa havaittuja ruokavaliotyylejä. Toinen niistä sisälsi paljon energiatiheitä ruokia ja lihaa ja toinen kasvikunnan tuotteita ja maitotuotteita. Asuinalue ja varallisuus vaikuttaisivat olevan tärkeimmät ruokavaliotyyleihin yhteydessä olevista sosiodemografisista tekijöistä. Sosiodemografisten tekijöiden yhteyttä lasten ruokavaliotyyleihin tulisi kuitenkin tutkia vielä lisää, jotta sosiodemografisia eroja ruoankäytössä pystyttäisiin kaventamaan mahdollisimman paljon.
  • Heikurainen, Otto (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkimuksessa selvitettiin suomalaisten metsäkoneyritysten kannattavuuteen vaikuttavia tekijöitä. Tutkimuksen tavoitteena oli tunnistaa strategian resurssiperustaisen näkökulman avulla metsäkoneyritysten sisäisiä tekijöitä, jotka tukevat kannattavaa liiketoimintaa. Tutkimuksessa muodostettiin myös toimintaehdotuksia metsäkoneyrityksille kannattavuuden parantamiseksi. Tutkimuksen viitekehys muodostettiin strategisen johtamisen, metsäkoneyrityksen resurssien sekä yrittäjälähtöisten tekijöiden varaan. Tutkimus noudatti kvalitatiivista tutkimusotetta, jossa hyödynnettiin sekä määrällistä että laadullista aineistoa. Metsäkoneyritysten vuosien 2012—2016 tilinpäätökset muodostivat määrällisen aineiston ja laadullinen aineisto kerättiin 19 metsäkoneyrittäjän informoituina puolistrukturoituina haastatteluina. Tilinpäätösaineiston avulla yritykset jaettiin korkean ja matalan kannattavuuden ryhmiin ja haastatteluaineiston avulla pyrittiin tunnistamaan teemoja kannattavuuden selittämiseksi. Kannattavuuden lisäksi tarkasteltiin myös yritysten kasvua, tasetta sekä kustannusrakennetta. Metsäkoneyritykset ovat jakautumassa pienyrityskeskeisesti suuntautuneisiin ja yrittäjälähtöisesti suuntautuneisiin yrityksiin. Metsäkoneyrityksistä pienyrityskeskeisesti suuntautuneet ovat kasvua ja muutoksia vastustavia, liikevaihdoltaan pienempiä, mutta kannattavampia. Yrittäjämäisesti suuntautuneet yritykset ovat kasvuhakuisia, liikevaihdoltaan suurempia, mutta heikommin kannattavia. Yrittäjän operatiivinen rooli, alhaisemmat yleiskustannukset, operatiivinen tehokkuus, pääomaintensiivinen liiketoimintamalli sekä pitkät ja vakaat asiakassuhteet ovat korkean kannattavuuden metsäkoneyrityksiä yhdistäviä tekijöitä. Alueyrittäjyys, alhainen autonomia työnsuunnittelussa, kasvaneet yleiskustannukset, ikääntynyt kalusto sekä operaatioiden monimutkaisempi hallinta ovat alhaisemman kannattavuuden metsäkoneyrityksiä yhdistäviä tekijöitä. Kannattava puunkorjuuliiketoiminta on usein täystyöllisyyden tulos, mutta liiketoimintaympäristön kilpailuvoimat heikentävät yritysten mahdollisuuksia mukauttaa kapasiteettinsa vakaasti tarjolla olevaan työmäärään. Myös metsäkoneyritysten yhteenliittymät ovat mahdollisuus skaalaetujen kustannustehokkaaseen hyödyntämiseen ja tätä strategiaa hyödyntäneet metsäkoneyritykset ovat keskimääräistä kannattavampia, mutta osa puunhankintaorganisaatioista kieltäytyy toimimasta yhteenliittymien kanssa. Metsäkoneyrittäjien liiketoiminta- ja johtamisosaaminen on edellytys kannattavalle kasvulle, mutta osaaminen näillä osa-alueilla koetaan puutteelliseksi. Muutoksia karttavat pienet metsäkoneyritykset ovat nyt kannattavimpia, mutta liiketoimintaympäristön keskittymistrendin edetessä kooltaan suuremmilla yrityksillä on paremmat mahdollisuudet pitkän aikavälin selviytymiseen.

Näytä lisää