Maatalous-metsätieteellinen tiedekunta

 

Uusimmat julkaisut

  • Nummela, Maria (Helsingin yliopisto, 2014)
    Kampylobakteerit aiheuttavat ihmisellä kampylobakterioosiksi kutsuttua suolistotulehdusta, jonka oireet vaihtelevat vatsanväänteistä veriseen ripuliin. Yleisimmin tautia aiheuttava laji on Campylobacter jejuni, jonka infektiivisen annoksen on todettu olevan pieni. Kampylobakteereita elää yleisesti lämminveristen eläinten suolistossa. Ympäristön stessitekijöille herkät kampylobakteerit eivät lisäänny isäntäeläimen ulkopuolella, mutta leviävät ulosteiden mukana ympäristöön. Naudat on tunnistettu tärkeäksi kampylobakteerien varastoksi ja raakamaito on yleisin kampylobakteeriepidemioiden aiheuttaja talousveden ja siipikarjan ohella. Yleisin syy raakamaidon kontaminoitumiseen kampylobakteereilla on ulostesaastutus lypsyn yhteydessä. Tutkimuksessa seurattiin lämpökestoisten kampylobakteerien esiintymistä kolmella lypsykarjatilalla, joista kahdella – tiloilla B ja C – oli ollut raakamaitovälitteinen epidemia vähän ennen seurantajakson alkua. Kolmannella tilalla A kampylobakteereita ei ollut todettu raakamaidosta tai maitosuodattimista ja esiintyminen lypsykarjassa oli vähäistä. Tiloilta kerättiin nautojen ulostenäytteet 1-2 kertaa sekä maito- ja maitosuodatinnäytteet viikottain seurantajakson aikana. Lisäksi tiloilta otettiin ympäristönäytteitä. Näytteet tutkittiin muunnetulla NMKL 119:2007 -viljelymenetelmällä ja kampylbakteerien pitoisuus raakamaidossa määritettiin MPN-menetelmällä. Eristetyt C. jejuni -kannat genotyypitettiin PFGE-menetelmällä SmaI-entsyymillä. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin raakamaidon hygieniavalvontaan liittyen maitosuodatinten soveltuvuutta kampylobakteereiden tutkimiseen tilatankkimaidosta maitosuodatinten säilyvyyskokeella, jossa maitosuodatinten puolikkaisiin siirrostettiin neljä eri pitoisuutta C. jejuni -bakteeria, mikä jälkeen näytteet kylmälaukuissa huoneenlämmössä säilytetyt näytteet tutkittiin neljänä ajanhetkenä. Kampylobakteereita todettiin naudoista kaikilta kolmelta tilalta, mutta esiintyminen oli huomattavasti alhaisempi kontrollitilalla A kuin epidemiatiloilla B ja C, joilla yli puolet karjasta eritti kampylobakteereita ulosteeseen. Kontrollitilalla A sekä tilalla C ei todettu kampylobakteereita maidosta tai maitosuodattimista seurantajakson aikana. Epidemiatilalla C raakamaidon kampylobakteerikontaminaatio oli todennäköisesti seurausta hetkellisestä huonosta lypsyhygieniasta, sillä suurin osa naudoista eritti ulosteeseen samaa PFGE-tyyppiä, joka eristettiin tilan maidosta epidemianselvityksen yhteydessä. Epidemiatilalla B taas todettiin harvinainen pitkäkestoinen kampylobakteerikontaminaatio, kun maidosta ja maitosuodattimista todettiin kampylobakteereita vielä puoli vuotta epidemian jälkeen. Korkeimmillaan maidon kampylobakteeripitoisuudeksi määritettiin 35 MPN / ml. Maidosta ja maitosuodattimista todettu genotyyppi oli vallitsevana tilan naudoissa. Kontaminaatio ei poistunut viimeiseen näytteenottoon mennessä tilalla tehdyistä puhdistus- ja saneeraustoimenpiteistä huolimatta, eikä sen syytä saatu selvitettyä. Pitkäaikaisen kontaminaation aiheuttajaksi epäiltiin jatkuvaa ulostesaastutusta, maitoputkistossa olevaa biofilmiä tai utaretulehduksesta aiheutunutta kampylobakteerien erittymistä maitoon. Maitosuodatinten säilyvyyskokeessa ympäristön stressitekijöitä suuremmaksi ongelmaksi kampylobakteerien toteamiselle osoittautui tutkimuksessa käytetyn Bolton-rikastusliemen selektiivitekijöille resistentti taustafloora. Myös tilan B näytteenotosta saatujen kokemusten perusteella maito vaikuttaisi maitosuodattimia paremmalta näytematriisilta kampylobakteerien toteamiseen raakamaidosta tutkimuksessa käytetyllä viljelymenetelmällä.
  • Ruuskanen, Hanna-Kaisa (Helsingin yliopisto, 2020)
    Maataloudesta aiheutuu vuosittain noin 12 % maamme kasvihuonekaasupäästöistä. Kasvihuonekaasuista dityppioksidi (N2O) on ilmakehää voimakkaasti lämmittävä kaasu. Karjanlannasta haihtuva ammoniakki (NH3) huonontaa ilmanlaatua muodostaen pienhiukkasia. Lisäksi nitraatti-ioneja (NO3-) voi huuhtoutua maaperästä vesistöihin ja aiheuttaa yhdessä fosforin kanssa rehevöitymistä. Maataloudesta peräisin olevaa ilmastokuormitusta on tärkeä vähentää, koska sen osuus kokonaispäästöistä kasvaa maailmanlaajuisesti joka vuosi. Meta-analyysin aineisto koostui 21 vertaisarvioidusta tieteellisestä tutkimuksesta, joissa nurmiheinä- tai maissisäilörehua oli korvattu kokonaan tai osittain nurmipalkokasvisäilörehulla. Tutkimuksen tavoitteena oli vertailla lypsylehmien typpipäästöjen määrää ja jakautumista eri kasvilajeihin perustuvilla karkearehuruokinnoilla. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös palkokasvin osuuden vaikutusta lypsylehmien rehun syöntiin, dieetin raakavalkuaispitoisuuteen, maitotuotokseen ja maidon koostumukseen. Tarkasteltavat muuttujat analysoitiin SAS-ohjelmiston Proc Mixed- proseduurilla, käyttäen regressioanalyysiä sekä lineaarista ja toisen asteen sekamallia. Tutkimuksessa palkokasvin osuuden lisääminen kasvatti eläinten typen saantia. Nurmiheinäsäilörehun korvaaminen apilalla lisäsi typen erityksen määrää virtsassa ja sonnassa sekä kasvatti virtsan ja vähensi maidon osuutta typen erityksestä. Apilan osuuden kasvattaminen lisäsi maitotuotosta, mutta vähensi maidon rasvapitoisuutta. Vastaavasti maissisäilörehun korvaaminen apilalla lisäsi typen eritystä sonnassa. Samalla maidossa erittyvä typen osuus väheni. Virtsassa erittyvän typen määrään tai osuuteen apilan osuudella ei ollut vaikutusta. Apilan osuuden kasvaessa maito ja EKM-tuotos vähenivät käyräviivaisesti. Kun maissisäilörehua korvattiin sinimailasella, maito- ja EKM-tuotokset kasvoivat, kunnes sinimailasen osuus oli noin 30 % dieetin kuiva-aineesta ja kääntyivät sen jälkeen laskuun. Sinimailanen lisäsi typen eritystä sonnassa, mutta vähensi maidon ja virtsan osuutta typen erityksestä. Tulosten perusteella nurmiheinä- tai maissisäilörehun korvaaminen nurmipalkokasvisäilörehulla heikentää typen hyväksikäyttöä. Tämä näkyy lisääntyneenä typen erityksenä virtsassa tai sonnassa kasvilajista riippuen. Lypsylehmien karkearehuruokinnan typpipäästöjä voidaan hallita rajoittamalla nurmipalkokasvien osuutta dieetissä.
  • Wejberg, Henrik (Helsingin yliopisto, 2020)
    EU:n maatalouspolitiikka on muuttumassa vuosille 2021–2027. Samaan aikaan EU:n sisällä ilmastopolitiikassa tavoitellaan taakanjakosektoreilla päästövähennyksiä ja LULUCF-sektorilla nettonielua. Työn tavoite oli selvittää, voisiko metsitystuki olla kustannustehokas instrumentti, jolla voitaisiin vähentää sekä maatalouden että LULUCF-sektorin päästöjä. Teoriapohjana on käytetty ulkoisvaikutuksia ja kustannus-hyötyanalyysia. Maataloustukien negatiivisena ulkoisvaikutuksena on maankäytön muutos metsistä pelloiksi, jolloin maatalouden päästöt varsinkin turvemaista kasvavat ja hiilinielut pienenevät metsämaan vähentyessä. Kustannus-hyötyanalyysin avulla on mahdollista laskea maanomistajalle nettonykyarvo sekä viljelystä että metsityksestä. Näiden erotus kertoo vaadittavan metsitystuen suuruuden, jotta viljelijä suostuu muuttamaan maankäyttöään. Jos erotus on suurempi kuin saavutettavat ilmastohyödyt tietyllä hiilen hinnalla, metsitystuki ei ole tehokas instrumentti. Yksivuotisessa viljelyssä olevan turvemaan metsittämisen ilmastohyöty ylitti vaadittavan metsitystuen suuruuden jokaisen ELY-keskuksen alueella. Monivuotisessa viljelyssä turvemaan päästöt ovat sen verran alhaisemmat, ettei eniten metsitystukea vaativilla alueilla ilmastohyöty ylitä kustannuksia, kun päästöjen hinta on 25 € per hiilidioksidiekvivalenttitonni. Metsityksen myötä ei pelkkä kasvavan biomassan hiilihyöty ylitä kustannuksia yhdenkään ELY-keskuksen alueella. Nykyisillä pellon nettonykyarvoilla metsitystuki ei ole nielujen lisäämiseksi kivennäismailla kustannustehokas keino. Metsitystuki olisi 25 €:n hiilidioksidiekvivalentin tonnihinnalla kustannustehokas keino useimpien paksu-turpeisten maiden metsitykseen. Lisätutkimusta tarvittaisiin siitä, miten metsitystuen käyttö vaikuttaisi muiden tukien määriin ja sitä kautta tuotantomääriin, kansallisten tukien määrään sekä taakanjakosektorin päästövähennystavoitteisiin.
  • Pekkala, Olli (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää kasvinviljelytilojen maksuvalmiutta vuosilta 2003-2025. Tutkielmassa tarkasteltiin kasvinviljelytilojen toteutunutta maksuvalmiutta vuosilta 2003-2018 ja lisäksi arvioitiin kasvinviljelytilojen tulevan maksuvalmiuden kehitystä vuosille 2020-2025. Tutkimusaineistona käytettiin Luonnonvarakeskuksen Taloustohtori-palvelusta saatua kirjanpitotilojen kannattavuuskirjanpitoaineistoa. Kirjanpitoaineisto oli keskiarvoaineisto ja sen avulla selvitettiin maksuvalmiuden kehitystä vuosilta 2003-2018 käyttäen apuna maksuvalmiuden yleisiä tunnuslukuja. Tutkielmassa kasvinviljelytilat jaettiin kahteen eri kokoluokkaan taloudellisen kokonsa perusteella. Ensimmäinen tarkasteltu ryhmä oli taloudelliselta kooltaan keskimääräiset kasvinviljelytilat. Toinen tarkasteltu ryhmä oli taloudelliselta kooltaan 100 000–250 000 euron kasvinviljelytilat. Taloudellinen koko kuvaa hehtaari ja eläinkohtaisesti vakioitujen tuettomien tuottojen summaa. Kasvinviljelytilojen maksuvalmiutta tarkasteltiin tutkimuksessa dynaamisen maksuvalmiuden tunnuslukujen avulla, joista kassavirtapohjaisia tunnuslukuja olivat toimintajäämä, rahoitusjäämä, investointijäämä ja kassan ylijäämä. Tuloslaskelmapohjaiseksi tunnusluvuksi valittiin rahoitustulossuhde. Kassavirtapohjaisista tunnusluvuista laskettiin suh-teelliset jäämät jakamalla jäämät kassatuloilla. Suhteellisien jäämien avulla pystyttiin vertaamaan eri tilakokoluokkien maksuvalmiuksia toisiinsa. Tuottajahintojen ja tuotantopanosten ostohintojen kehitystä tarkasteltiin Tilastokeskuksen hintaindeksien avulla. Hintaindeksit muutettiin reaalisiksi suhteuttamalla hintaindeksit kuluttajahintaindeksiin, jolloin saatiin hintaindeksien reaalinen muutos. Maksuvalmiutta tarkasteltiin keskimääräisillä tiloilla vuosien 2003–2018 välillä ja suurilla tiloilla vuosien 2008–2018 välillä. Toisistaan poikkeava ajanjakso aiheutui siitä, että suuren tilakokoluokan tuloksia ei ollut saatavilla vuosien 2003–2007 välillä. Keskimääräisillä tiloilla maksuvalmiuden kehitys oli laskevaa kaikilla tutkielmassa käytetyillä maksuvalmiuden mittareilla. Suuren tilakokoluokan tiloilla maksuvalmiuden vuosittainen vaihtelu oli suurta eikä niin selkeästi trendinomaisesti laskevaa kuin keskimääräisen tilakokoluokan tiloilla. Suuren tilakokoluokan tiloilla rahoitustulossuhteen ja rahoitusjäämän trendit olivat jopa nousevia, mikä tosin aiheutui tarkastelujakson alun poikkeuksellisen heikoista maksuvalmiuden tunnusluvuista. Vuosien 2020–2025 maksuvalmiuden arviointiin käytettiin stokastista simulointimallia, jossa lähtötietoina käytettiin toteutuneita kassatuloja, kassamenoja, investointimenoja, tuotantopanosten ostohintaindeksiä, tuottajahintaindeksiä ja satotasoindeksiä. Näistä muuttujista muodostettiin simulointia varten @Risk ohjelman avulla Risktriang-jakaumat, joissa käytettiin jakaumien minimi-, mediaani- ja maksimiarvoja. Maksuvalmiuslaskelmaa varten simuloitiin kasvinviljelyn kassatulot, kasvinviljelyn kassamenot ja investointimenot @Risk-simulointiohjelmalla. Simulointimenetelmänä käytettiin Latin hybercube menetelmää, jossa iteraatioiden määräksi valittiin 100 kappaletta. Simuloidut arvot sisällytettiin maksuvalmiuslaskelmaan, johon muut tiedot otettiin vuoden 2018 toteutuneesta maksuvalmiuslaskelmasta. Vuosien 2020–2025 maksuvalmiuslaskelmiin tehtiin kassatulojen, kassamenojen ja investointimenojen osalta oletukset historiallisen keskimääräisen kehityksen perusteella. Maataloustukien tulevan muutoksen myötä tehtiin kolme eri skenaariota tukien määrän oletuksina. Maksuvalmiuslaskelmien tulokset vuosille 2020–2025 osoittivat että historiallisen hintakehityksen perusteella ja tukien oletetun laskun myötä keskimääräinen kasvinviljelytilojen maksuvalmius heikkenee kummassakin tarkastellussa tilakokoluokassa vuosien 2020–2025 välillä, ellei tuottavuudessa tai hintasuhteiden osalta tapahdu oletettua suotuisampaa kehitystä. Tutkimuksessa käsiteltävä aineisto oli keskiarvoaineistoa, joten se ei anna kuvaa yksittäisten tilojen maksuvalmiudesta, joka saattaa vaihdella tilikauden aikana ja tilakohtaisesti huomattavasti.
  • Tötterman, Katarina (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tänä päivänä kuluttajat kohtaavat ruokakaupassa valtavan valikoiman erilaisia tuotteita. Hyllyt ovat täynnä tuotteita, joissa perinteiset tuotekategorioiden rajat sekoittuvat. 2010-luvun alussa vallannut proteiinibuumi näyttää suurimmaksi osaksi laantuneen, mutta tästä huolimatta erilaiset proteiinivälipalat ovat yleistyneet. Tutkielmani tavoitteena on tarkastella sitä, millaisia kulttuurisia merkityksiä proteiinivälipaloihin liitetään. Kysymystä lähestytään tarkastelemalla, miten teknologisuus, luonnollisuus, terveellisyys ja nautinnollisuus jäsentyvät kuluttajien puheessa toisiinsa. Tutkimukseni teoreettinen viitekehys rakentuu sosiologisen ruokakulttuurin ja siinä esiintyvien vastinparien avulla. Tutkimusotteeni on laadullinen ja tutkimusmenetelmänä olen käyttänyt teemahaastattelua. Haastateltavia oli yhteensä 10, ja kaikki haastattelut kerättiin joulukuun 2019 aikana. Muodostin mahdollisimman monipuolisen haastattelujoukon pääkaupunkiseudun alueelta. Tutkimuksessani tarkastelin proteiinipatukan ja -jäätelön herättämää puhetta, ja haastattelut toimivat työkaluna kulttuurisen puheen synnylle. Toteutin analyysin teemoittelulla, jonka kautta esiin nousivat keskeisimmät teemat. Käytin analyysin tukena myös aiempaa tutkimuskirjallisuutta. Tutkimukseni tulosten perusteella puhe proteiinivälipalojen ympärillä esiintyi monimuotoisena. Vastinpareja koskevat melko selkeät kulttuuriset merkitykset hämärtyivät mentäessä yksittäisten tuotteiden tasolle. Haastateltavien näkemyksiin vaikutti se, mistä näkökulmasta proteiinivälipaloja tarkasteltiin ja mihin niitä vertasi. Nostin terveellisyyden yhdeksi pääkäsitteeksi, sillä sen kautta heijastettiin niin teknologisuutta, luonnollisuutta kuin nautintoakin. Terveellisyyteen liittyi kuitenkin paljon myös hämmennystä ja kyseenalaistamista. Samalla kun lisätty proteiini loi mielikuvaa terveellisyydestä, se oli syy tähän hämmentymiseen ja kyseenalaistamiseen. Haastateltavat kyseenalaistivat lisätyn proteiinin tarpeellisuuden terveyden kannalta ja epäilivät, että kuluttajia vain huijataan sen avulla.
  • Uusimäki, Kerttu (Helsingin yliopisto, 2020)
    Varhaisravitsemus on elintärkeää lapsen selviytymisen ja kasvun, sekä terveeksi, yhteiskunnan tuotteliaaksi aikuiseksi kehittymisen kannalta. Aliravitsemus aiheuttaa vuosittain yli kolmen miljoonan alle viisivuotiaan kuoleman, ja suhteessa syntyneisiin kuolleisuus on suurinta Afrikassa. Vaikka lasten ravitsemuksen edistäminen on kansainvälisesti todettu prioriteetti, lähes puolet kaikista alle viisivuotiaiden kuolemista voidaan yhdistää epäoptimaaliseen ravitsemukseen. Imetyskäytäntöjen edistämiseksi on tehty paljon töitä, mutta lisäruokakäytäntöjä ja niiden kehittämistä on tutkittu vähemmän. Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena oli selvittää opetusvideoita nähneiden alle kaksivuotiaiden lasten äitien ja kontrolliäitien välisiä eroja lisäruokatiedoissa, -asenteissa ja -käytännöissä. Lisäksi tavoitteena oli raportoida alle kaksivuotiaiden lasten ruoankäyttöä tutkimusalueilla. Tämä tutkielma on osa Helsingin yliopiston GloCal-projektia, jonka tarkoituksena oli kehittää naisten ja lasten terveyttä ja ravitsemusta edistävä opetusvideosetti. Keniassa kuvatut 47 swahilinkielistä videota olivat nähtävissä kuuden kuukauden ajan äideille ja lapsille suunnattujen terveyskeskusten odotustiloissa Nairobissa slummialueella ja Machakosin maaseutualueella Keniassa. Aineisto kerättiin poikkileikkausasetelmassa intervention lopussa syksyllä 2016. Kenialaiset ravitsemustieteilijät haastattelivat alle kaksivuotiaiden lasten äitejä paikallisella kielellä. Kaikki tilastolliset analyysit tehtiin IBM Statistics SPSS (versio 24) -ohjelmalla. Haastattelun aloitti 1005 henkilöä, joista 66 keskeytti haastattelun ja 40 ei täyttänyt sisäänottokriteereitä (n=965). Lasten ruokavalio koostui molemmilla alueilla pääasiassa viljoista, hedelmistä ja kasviksista. Proteiinipitoisten ruokien saanti oli vähäistä. Vain noin joka kymmenes kaikista 6–8 kuukauden ikäisistä ja alle puolet kaikista 9–23 kuukauden ikäisistä lapsista täytti WHO:n lisäruokinnan vähimmäissuositukset (MAD). Nairobin interventioryhmässä (NI) ateriatiheys, MF (6−8 kk p=0,002; 9−11 kk p<0,001 ja 12−23 kk p=0,002) ja ruokavalion monipuolisuus, DDS (ikäryhmittäin: p=0,025; p=0,002 ja p=0,013) olivat paremmat kuin kontrolliryhmässä (NK). Machakosin interventioryhmässä (MI) DDS oli parempi vanhimmassa ikäryhmässä (p=0,023) verrattuna kontrolliryhmään (MK). NI:ssä MAD oli keskimäärin parempi kuin NK:ssä (9−11 kk p=0,002 ja 12−23 kk p=0,022). NI:ssä lapset saivat yleisemmin lihaa, kalaa ja mereneläviä (ikäryhmittäin: p=0,017; p=0,001 ja p=0,007) ja öljyä (ikäryhmittäin: p=0,001; p<0,0001 ja p=0,002) verrattuna NK:ään. NI:n asenteet lisäruokien aloitusajankohtaan (p=0,006) sekä munien (p=0,001), palkokasvien (p<0,001), kalan (p=0,037) ja hedelmien (p=0,048) antamiseen puolivuotiaalle lapselle liittyen olivat paremmat verrattuna NK:ään. MI:n asenteet palkokasvien (p=0,011) ja kalan (p=0,013) päivittäisen tarpeellisuuden suhteen olivat paremmat kuin MK:ssä. Äitien tietämys ruokaryhmistä (hedelmät ja kasvikset p<0,0001 ja palkokasvit p=0,046), eläinperäisten tuotteiden hyödyistä (lapsen kehitys p=0,003 ja aivojen kehitys p=0,030) ja puuron sopivasta koostumuksesta (p<0,001) oli NI:ssä parempi kuin NK:ssä. Ryhmien välillä oli selvästi useampia tilastollisesti merkitseviä eroja Nairobissa kuin Machakosissa, ja alueellisten erojen selvittäminen olisikin hyvä jatkotutkimusaihe. Tutkielma osoittaa, että opetusvideoilla on potentiaalia edistää äitien lisäruokakäytäntöjä, -tietoja ja asenteita. Lisää tutkimusta kuitenkin tarvitaan esimerkiksi selvittämään äitien mahdollinen tuen tarve. Lisäksi vastaavien videoiden tutkiminen kontrolloiduissa olosuhteissa antaisi tarpeellista lisätietoa videoiden tehosta.
  • Karjalainen, Saana (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tämän työn tarkoituksena oli selvittää kuinka aivoystävällinen ruokavalio vaikuttaa plasman metaboliitteihin. Aineisto oli Fazerin, Nokian ja Nightingalen yhteisestä BraVe-tutkimuksesta (Brainfood inteVention), jossa 88 toimistotyöntekijää osallistui kahdeksan viikon interventioon. Ensimmäiset neljä viikkoa tutkittavat söivät tyypillisen länsimaalaisen ruokavalion mukaan, minkä jälkeen he vaihtoivat aivoystävälliseen ruokavalioon. Lounas oli kontrolloitu ja tutkittavat saivat lisäksi ravitsemusohjausta, aamupalaa ja välipalavaihtoehtoja. Ruoankäyttöä mitattiin ruokapäiväkirjojen avulla, minkä jälkeen se muutettiin ruoankäyttöfrekvenssiä kuvaavaksi dataksi. Tutkittavat jaettiin neljään ryhmään komplianssin mukaan. Tutkittavilta mitattiin lisäksi paino, veren glukoosi, insuliini, CRP, kolesteroliarvot sekä plasman metaboliitit. Plasmanäytteet analysoitiin nestekromatografi-massaspektrometrillä ja metaboliitit tunnistettiin MS-DIAL -ohjelmalla. Ruokaryhmien kanssa korreloivat metaboliitit analysoitiin SPSS:llä. Merkitsevästi korreloivia (FDR-korjattu p<0,1) metaboliitteja löytyi yhteensä 99: fosfolipidejä, fosfatidyylikoliineja, aminohappoja sekä asyylikarnitiineja. 42 metaboliittia jäi tuntemattomiksi. Vahvimmin korreloivat punaisen lihan saanti ja PC(O-16:0/20:4) (=0,494, FDR-p<0,001) ja LysoPC(O-16:0) (=0,423, FDR-p<0,001) sekä täysjyvän saanti ja 3,2-dihydroksyfenyylivalerihappo (=0,418, FDR-p<0,001). Metaboliittien korrelointia havainnoitiin myös ryhmien välillä, ja todettiin, että ruokavalion noudattamisen komplianssi vaikutti korrelaatioihin. Tämän työn tulokset ovat samankaltaisia aiempien tutkimusten kanssa, mikä viittaisi siihen, että ruokavaliointerventio onnistui. Lisäksi löytyi uusia korrelaatioita metaboliittien ja ruokaryhmien välillä sekä uutta tietoa aivoystävällisen ruoan vaikutuksista metaboliitteihin, mitä voidaan hyödyntää jatkotutkimuksissa.
  • Hämäläinen, Emmi (Helsingin yliopisto, 2020)
    Monet akateemiset tutkimukset osoittavat, että elintarvikkeen pakkauksella on merkitystä kuluttajan ostokäyttäytymiseen ja mielikuvaan tuotteesta. Tämä tutkielma tarkastelee millaisia mielikuvia, ja minkälainen rooli elintarvikepakkauksella, ja pakkauksen elementeillä on aidossa valintatilanteessa 55-75-vuotiaille suomalaisille kuluttajille. Tutkimus toteutettiin havainnoiden ja haastatellen tutkittavia heidän päivittäisten kauppaostostensa lomassa. Pakkauksella on merkitystä kuluttajalle aidossa valintatilanteessa. Pakkauksen elementtien vaikutus on tilannekohtaista, ja suodattuu kuluttajan yksilöllisten hetkellisten tarpeiden kautta. Pakkausta tarkastellaan pakkauksen ominaisuuksien ja pakkauksen tuotteesta tarjoaman tiedon kautta. Pakkauksen ominaisuuksista merkityksellisimmät ovat koko, käytettävyys, materiaali ja tunnistettavuus. Erityisesti tuoretuotteiden kohdalla tuotteiden pakkaamattomuudella oli iso rooli pakkauselementtinä. Kun pakkausta tarkastellaan etsien tietoa tuotteesta, ovat merkityksellisimmät elementit kuluttajille pakkausmerkinnät ja tuotteen alkuperä. Kuluttajat tarkastelevat pakkausta ajatellen valintahetkellä myös tuotteen elinkaarta. Näissä tilanteissa korostuivat vastuullisuus ja pakkauksen käytettävyys.
  • Tenho, Noora (Helsingin yliopisto, 2020)
    Suurin osa kansainväliseen meriliikenteen ja sen toimitusketjun päästöihin liittyvästä tutkimuksesta keskittyy laivoihin ja niiden energiatehokkuuteen. Myös ketjun muissa osissa, kuten konttisatamissa, voidaan saavuttaa huomattavia päästövähennyksiä. Terveydelle haitalliset kaasumaiset ja partikkelimaiset päästöt sekä ilmastonmuutosta aiheuttavat kasvihuonekaasupäästöt (KHK-päästöt) ovat satamissa suurimpia ympäristöön liittyviä huolenaiheita. Niitä aiheuttavat satamaan saapuvien laivojen ja rekkojen lisäksi rahdin käsittelyyn käytettävät laitteet. Tämä tutkielma keskittyy mobiilien lastinkäsittelylaitteiden käytönaikaisiin päästöihin. Sen tavoite on arvioida diesel-, hybridi -ja akkukäyttöisen koneen kannattavuutta yksityisestä ja yhteiskunnallisesta näkökulmasta, kun KHK-päästöillä ja alueellisilla päästöillä on merkitystä yhteiskunnalle. Teknologioiden kannattavuutta on mitattu laskemalla investoinneille nettonykyarvot olettaen koneen käyttöiäksi 40 000 tuntia. Päästöjen yhteiskunnalle aiheuttamaa haittaa on arvioitu laskemalla niiden haittakustannukset. Analyysi kattaa dieselin palamisen yhteydessä syntyvät NOX ja PM -päästöt sekä dieselin ja sähkön käytöstä aiheutuvat merkittävimmät KHK-päästöt (CH4, CO2 ja NH3). Perustapauksessa akkukäyttöinen kone oli kannattavin teknologia sekä yksityisestä että yhteiskunnallisesta näkökulmasta. Yksityisten kustannusten nykyarvo oli 6 % alhaisempi hybridiin verrattuna ja 9 % alhaisempi diesel-koneeseen verrattuna. Lisäksi akkukäyttöisen koneen käytöstä aiheutuvat yhteiskunnalliset kustannukset olivat 9 % alhaisemmat hybridiin verrattuna ja 12 % alhaisemmat diesel-koneeseen verrattuna. Myös silloin kun kustannusparametreja varioitiin yksitellen, akkukäyttöisen koneen kustannukset olivat muihin teknologioihin verrattuna alemmat. Ainoastaan dieselin hinnan ollessa alhainen jokin toinen teknologiavaihtoehto nousi kannattavammaksi. Typpioksidi- ja pienhiukkaspäästöjen tasoja tarkasteltaessa hybridin ja akkukäyttöisen koneen hyödyt diesel-koneeseen verrattuna ovat selkeät, mutta saavutettavan hyödyn määrä vaihtelee haittakustannusten valitun tason mukaan. Akkukäyttöisen koneen käytönaikaiset KHK-päästöt puolestaan riippuvat lataussähkön alkuperästä. Euroopan sähköverkon keskimääräistä CO2-päästökerrointa käytettäessä akkukäyttöisen koneen operatiiviset CO2-päästöt olivat yli 65 % pienemmät diesel-koneeseen verrattuna. Suomen sähköverkkojen keskiarvokerrointa käyttäessä akkukäyttöisen koneen päästöt olivat noin 89 % alhaisemmat kuin diesel-koneella ja 84 % alhaisemmat kuin hybridillä.
  • Villenheimo, Lauri (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää, mitkä eri tekijät vaikuttavat kuluttajan ostopäätökseen, kun ostetaan maitoa kaupasta. Tutkimuksen lähestymistavaksi valittiin kvalitatiivinen tutkimus ja tutkimusmenetelmänä käytettiin yksilöhaastattelua. Haastatteluiden avulla haluttiin selvittää, että mitä eri tekijöitä kuluttajat pitivät tärkeinä maidon ostopäätökseen liittyen. Tutkimuksessa haastateltiin kahtakymmentä eri-ikäistä ja eri sosiaalisen aseman omaavaa henkilöä. Rajauksena tutkimuksessa oli ainoastaan, että haastateltavan henkilön oli ostettava säännöllisesti maitoa kaupasta. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostettiin kirjallisuuskatsauksen ja aikaisempien tutkimuksien perusteella. Tutkielmassa keskityttiin seuraaviin tärkeisiin tekijöihin: brändi ja imago, hinta, kotimaisuus ja ostopäätösprosessi. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että maidon brändillä ja imagolla oli suuri merkitys kuluttajan ostopäätösprosessiin. Myös maidon kotimaisuus oli tärkeä tekijä kuluttajille. Haastatteluissa selvisi myös muita tekijöitä, jotka vaikuttivat maidon ostopäätösprosessiin, kuten maidon hinta tai maitopurkin koko. Nykyään kuluttajat keskittyvät paljon ruoan tuotantotapojen eettisyyteen, mistä seurauksena monet yritykset tuovat tulevaisuudessa markkinoille yhä enemmän luomutuotteita ja lähiruokaa. Tulevaisuudessa kuluttajat suosivat kestävän kehityksen mukaan tuotettuja elintarvikkeita ja yritysten on pystyttävä vastaamaan tuotevalikoimalla tähän trendiin.
  • Linna, Kimberly (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tässä Pro Gradu –tutkimuksessa tutkitaan, miten sosiaalisen median markkinointiviestintä vaikuttaa yli 50-vuotiaan kuluttajan kaurajuoman ostopäätökseen. Tavoitteena on selvittää, missä sosiaalisen median kanavissa kuluttajat kohtaavat kaurajuoman markkinointiviestintää. Tutkimuksessa tarkastellaan lisäksi, mitä sosiaalisen median markkinointiviestintäkanavia yli 50-vuotiaat kuluttajat hyödyntävät kaurajuoman ostopäätösprosessin eri vaiheissa. Tutkimus toteutettiin laadullisena, eli kvalitatiivisena tutkimuksena ja menetelmäksi valikoitui puolistrukturoitu teemahaastattelu, joka pohjautuu tutkimuksen viitekehykseen. Haastatteluihin osallistui kokonaisuudessaan 11 kuluttajaa, joista kaikki olivat yli 50-vuotiaita ja olivat edes kerran ostaneet kaurajuomaa. Tutkimuksen haastatteluaineisto analysoidaan sisällönanalyysin ja teemoittelun avulla. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys pohjautui ostopäätösprosessiin sekä sosiaalisen median markkinointiin, jonka teoriapohja nojautui vahvasti perinteisen markkinoinnin neljään kilpailukeinoon. Teoria käsittelee ostopäätöksen eri prosessinvaiheita, digitaalista markkinointia ja sosiaalista mediaa sekä sen markkinointiviestintää. Tutkimustulosten perusteella sosiaalisen median kaurajuoma markkinointiviestit vaikuttavat yli 50-vuotiaiden ostopäätösprosessiin, erityisesti kahden prosessivaiheen osalta. Kirjallisuudessa esitetyt aikaisemmat tutkimukset ovat osittain linjassa tämän tutkimuksen tuloksien kanssa. Sosiaalisen median markkinointiviestintä lisäsi tutkimuksen haastateltavien tietoisuutta kaurajuomasta. Haastateltavien kaurajuoman tarve heräsi osittain sosiaalisen median markkinointiviestinnästä. Tutkimuksen haastateltavat korostivat arvostavansa kaurajuoman terveydellisiä ominaisuuksia, mikä myös ilmeni tiedonhaun aktiivisuutena. Lisätietoa haettiin useasta eri kanavasta: erilaisilta internetsivuilta, digitaalisilta alustoilta sekä lähipiirin tuttavilta. Empiirisen tutkimuksen perusteella ikä vaikuttaa siihen, mitä kanavia haastateltavat käyttivät ostopäätösprosessissa hyödykseen. Kanavien valinta vaikuttaa myös siihen, kuinka hyvin sosiaalisen median markkinointiviestintä tavoitti haastateltavat. Tutkimustuloksien pohjalta voi todeta, että kohderyhmän ikä vaikuttaa merkittävästi siihen, mitä sosiaalisen median kanavia hyödynnetään ostopäätösprosessin aikana. Markkinointiviestintäkanavan valinnalla on havaittavissa useita vaikutuksia kuluttajan kaurajuomaostopäätökseen. Kuusi yhdestätoista kuluttajasta mainitsi ostavansa kaurajuoman kohdennetun sosiaalisen median markkinointiviestin perusteella.
  • Lehtinen, Anna (Helsingin yliopisto, 2020)
    Märehtijöiden ruoansulatuskanava on erikoistunut hyödyntämään kuitua pääasiallisena energianlähteenään. Nurmikasvien selluloosa ja hemiselluloosa muodostavatkin tyypillisesti merkittävän osan märehtijöiden ravinnosta mutta puupohjaiset aineet eivät ole yleisesti käytettyjä märehtijöiden ruokinnassa. Ruoan- ja rehuntuotannon välinen kilpailu maankäytöstä on globaali haaste, joka lisää kiinnostusta uusia vaihtoehtoisia rehuaineita kohtaan. Mikrokiteisellä selluloosalla (MCC) on monia sovelluksia elintarviketeollisuuden lisäaineena sekä lääketeollisuuden kantoaineena. In vitro -kokeessa pötsimikrobit ovat hyödyntäneet MCC:a onnistuneesti, mikä viittaa mahdollisuuteen käyttää MCC:a märehtijöiden ruokinnassa. Tässä in vivo -kokeessa tutkittiin havupuusellusta erotetun MCC:n potentiaalia lypsylehmien ruokinnassa. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää MCC:n vaikutus lypsylehmien syöntiin, pötsikäymiseen, maitotuotokseen ja dieetin sulavuuteen. Ravintoaineiden in vivo -sulavuudet laskettiin kahden sisäisen merkkiaineen, happoon liukenemattoman tuhkan (AIA) ja sulamattoman kuidun (iNDF), avulla. Kokeessa käytettiin kolmea seosrehuruokintaa, jotka sisälsivät MCC:a 0 (kontrolli, MCC0), 10 (MCC10) tai 100 g/kg kuiva-ainetta (ka) (MCC100). MCC10-käsittelyssä MCC lisättiin kontrollidieettiin ja MCC100-käsittelyssä MCC korvasi murskattua ohraa. Seosrehun karkea- ja väkirehun suhde oli 50:50, ja lehmät saivat sitä vapaasti. Kokeessa oli 24 vähintään kahdesti poikinutta Nordic Red -lehmää, jotka jaettiin neljään blokkiin poikimakerran ja maitotuotoksen perusteella. Yksi blokki muodostui kuudesta fistelilehmästä. Kokeen alussa lehmien maitotuotos oli keskimäärin 38,9 ± 5,59 kg/pv. Kokeessa oli kaksi 21 vuorokauden jaksoa, jonka alussa oli 14 vuorokauden totuttamisjakso, jota seurasi seitsemän vuorokauden keruujakso. MCC:n neutraalidetergenttikuidun (NDF) pitoisuus oli erittäin korkea (937 g/kg ka), kun taas raakavalkuaispitoisuus (12,5 g/kg ka) ja orgaanisen aineen in vitro -sulavuus (0,404 g/g) olivat matalia, joten MCC:n rehuarvo oli heikko. Lehmien syönti oli keskimäärin 25,6 kg ka/pv eikä dieettien välillä ollut merkitseviä eroja. Pötsin pH:ssa, ammoniakkipitoisuudessa tai haihtuvien rasvahappojen osuuksissa ei ollut merkitseviä eroja dieettien välillä. MCC:n lisääminen dieettiin ei vaikuttanut merkitsevästi orgaanisen aineen tai ka:n sulavuuteen kummallakaan käytetyistä merkkiaineista. Raakavalkuaisen AIA-sulavuus pieneni (p<0,05) mutta NDF:n sulavuus kasvoi merkitsevästi (p<0,001) MCC100-ruokinnalla kontrollidieettiin verrattuna. MCC:n lisääminen heikensi lehmien energiakorjattua maitotuotosta (EKM) sekä rasva- ja valkuaistuotosta (p<0,05). Erot olivat kuitenkin numeerisesti pieniä. Kokeen tulosten perusteella MCC:a voidaan käyttää lypsylehmien ruokinnassa ilman negatiivista vaikutusta eläinten syöntiin, mutta murskattua ohraa korvatessaan se heikentää hieman lehmien EKM-tuotosta. Vastoin hypoteesia MCC:n ei havaittu tasaavan pötsin pH:n vaihteluita tämän kokeen olosuhteissa.
  • Wei, Wei (Helsingin yliopisto, 2020)
    The literature review deals with the status and the causes of bread waste all over the world. More importantly, the current managements of increasing bread waste. Enzymatic hydrolysis by α-amylase and amyloglucosidase is a potential treatment, which transforms bread waste into syrups for further revaluation with functional compounds. The aim of the experimental work was to determine the influence of enzymatic hydrolysis conditions (hydrolysis time, hydrolysis temperature, enzyme dosage of α-amylase and amyloglucosidase) on glucose content and free amino nitrogen (FAN) content of resulting hydrolysate from bread waste. Furthermore, the effect of lactic acid fermentation on glucose content was studied when bread waste was subjected to simultaneous hydrolysis and fermentation with Pediococcusclaussenii (E-032355T). Glucose content varied greatly under different hydrolysis conditions from nearly 17% to only 5%, while FAN content was barely influenced. pH value had slight changes and no Bacillus cereus bacteria was found. A well fitted model for glucose content was obtained with an excellent power of interpretation, prediction and optimization. Enzyme dosage was the principal factor having a significant effect on hydrolysis efficiency, followed by temperature and time. With optimized hydrolysis conditions (50 mg/kg α-amylase and 2500 mg/kg amyloglucosidase, 30℃, 19 hours), the glucose content 16.31% was achieved, and the result was in accordance with the value 16.39% predicted by the model. Moreover, a 2.2% increase of glucose yield was detected when waste bread was subjected to simultaneous hydrolysis and fermentation compared to the control sample (bread waste was treated only with hydrolysis under the same condition). The well growth of used lactic acid bacteria (LAB) strains Pediococcusclaussenii (E-032355T) resulted in lower pH, which further improved enzymes activities and increased glucose content of the hydrolysate.
  • Pelto-Arvo, Mikko (Helsingin yliopisto, 2020)
    Kirjanpainaja Ips typographus (L.) on kuusen Picea abies (Karst.) merkittävä tuholainen. Laji iskeytyy yleensä heikentyneisiin puihin, mutta voimakkaan abioottisen häiriön seurauksena populaatio voi nousta riittävästi uhatakseen jopa täysin terveitä puita. Saatavilla olevien ravinnoksi ja lisääntymiseen käytettävien puiden lisäksi lämpötila on tärkein tuholaisen aiheuttamia tuhoja säätelevä tekijä. Tuholaisen luontaisten vihollisten merkitys on mahdollisesti tärkeä, mutta huonosti tunnettu. Moni saalistaja- ja loislaji rajoittaa kirjanpainajan menestystä. Näistä lajeista puhutaan yleensä luontaisina vihollisina. Tässä työssä tutkitaan näiden lajien esiintymistä. Luontaisista vihollisista tehdystä intensiivisestä tutkimustyöstä huolimatta tiedoissa on vielä huomattavia aukkoja. Vaikka luontaisia vihollisia voitaisiin teoriassa käyttää tuholaisen kannansäätelyssä, sovelluksia ei käytännössä juurikaan ole. Sen sijaan mekaanisia toimenpiteitä, pääosin sanitaatiohakkuita ja yksittäisten kuolevien puiden poistoa hyödynnetään tuhon laajenemisen estämiseksi. Nämä hoitotoimenpiteet estävät hyönteistuhoa leviämästä, mutta hakkuut aiheuttavat korjuuvaurioita ja altistavat puita taudinaiheuttajille. Tässä työssä pohditaan luontaisten vihollisten mahdollista käyttöä osana tuholaisen torjuntaa. Kenttätutkimus suoritettiin Kaakkois-Suomessa. Kirjanpainajia ja luontaisia vihollisia kerättiin aineistoa varten vuonna 2018 ansapuilla, joihin oli istutettu valmiiksi vakiomäärä kirjanpainajayksilöitä. Tämä tapahtui kolmeen eri tuholuokitukseen jaetuilla koealoilla, jotka edustivat kirjanpainajan joukkoesiintymän eri vaiheita. Tällä pyrittiin löytämään eroja luontaisten vihollisten potentiaalisesta kyvystä säädellä kirjanpainajan kantaa. Koealaluokitukset valittiin puissa näkyvien oireiden ja tuhohistorian perusteella. Luokat olivat terve (ei oireita), varhainen hyönteistuho (ensimmäiset oireet ja kohonnut tuholaiskanta) ja väistyvä hyönteistuho (aikaisempi tuho, tuholaisen kanta jo laskenut lähelle lähtötilannetta). Kirjanpainajien täyttämät ansapuut jaettiin koealoille, ja myöhemmin sinetöidyistä ansapuista ilmaantuvat hyönteiset kerättiin suppilon muotoisen ansajärjestelmän avulla. Kirjanpainajan kantaa seurattiin samanaikaisesti feromoniansoilla. Erot määritettyjen hyönteislajien ja heimojen esiintymisessä eri koealaluokkien välillä analysoitiin tilastollisesti Kruskal-Wallis testillä 0.05- merkitsevyystasolla. Myös Spearman-korrelaatiota käytettiin eri vihollislajien välisten vuorovaikutussuhteiden havaitsemiseksi. Ansapuista ilmaantuvat saalistajat määritettiin kuuluviksi kuuteen eri kovakuoriaisheimoon. Tunnistetut lajit olivat Thanasimus formicarius (Cleridae), Plegaderus vulneratus (Histeridae), Epuraea spp. (Nitidulidae), Rhizophagus spp. (Monotomidae) sekä Staphylinidae-heimosta Quedius plagiatus, Nudobius lentus, Phloeonomus spp., Leptusa spp. ja Placusa spp. Myös Elateridae -heimo käsiteltiin yksittäisenä ryhmänä. Ansapuista ilmaantui myös saalistavia kärpäslajeja sekä loispistiäisiä, jotka jätettiin kuitenkin tutkimuksen ulkopuolelle. Kolmen luontaisen vihollisen havaittiin tilastollisesti merkitsevästi esiintyvän runsaampina tietyissä koealaluokissa. P. vulneratus vaikutti tutkimuksen perusteella lupaavimmalta kannansäätelijältä. Se lisääntyi runsaana jo ensimmäisenä vuonna tuhon synnystä. T. formicarius esiintyi runsaimpana terveellä koealaluokalla, mutta tuhon ensimmäisen vuoden aikana liian vähälukuinen vaikuttaakseen kirjanpainajan populaatioon. Phloeonomus-suvun lyhytsiipiset olivat yleisiä kaikissa koealaluokissa, mutta suosivat tervettä koealaluokkaa. Sekä P. vulneratus että Phloeonomus spp. olivat selkeästi yleisempiä tietyssä koealaluokassa, mutta näiden lajien säätelykyky ja merkitys ovat melko heikosti tunnettuja. Tulokset vihjaavat, että rajallinen määrä resursseja terveessä koealaluokassa kuten myös talousmetsissäkin pakottaa sekä kirjanpainajan että saalistajat samaan tilaan, mahdollisesti lisäten kuolleisuutta. Tämä näkyi korkeana määränä kuoriaisia terveen koealaluokan ansapuissa, kun samalla tuholainen/saalistaja-suhde oli matala. Tämän perusteella sanitaatiohakkuut voisivat myös lisätä vihollisten aiheuttamaa kuolleisuutta. Myös pieni määrä kuollutta puuta voisi potentiaalisesti pitää luontaisten vihollisten määrän koholla, vahvistaen metsikön vastustuskykyä tulevia hyönteistuhoja vastaan. Vaikka osa vihollisista olikin yleisempiä väistyvän hyönteistuhon koealaluokassa, tämä tutkimus ei tue tätä väitettä.
  • Manner, Annika (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielman tavoitteena oli selvittää ruokakassipalvelun käyttäjien ostopäätösprosessia ja ruoan valintaan vaikuttavia tekijöitä. Tutkielmassa kiinnitettiin huomiota koko ostopäätösprosessiin tarpeen tunnistamisesta lopulliseen päätökseen ja sen jälkeiseen käyttäytymiseen. Tutkimuskysymyksiksi muodostuivat 1) kuinka kuluttajien ostopäätösprosessi muodostuu ja 2) mitkä tekijät keskeisesti vaikuttavat ruoan valintaan? Näihin tutkimuskysymyksiin vastaamalla saatiin selville kuluttajien ostopäätösprosessin vaiheiden vuorovaikutusta sekä ruoan valinnan tekijöiden vaikutusta koko ostopäätösprosessiin. Tutkielman lähestymistapa oli kvalitatiivinen tutkimus ja tutkimusmenetelmäksi valikoitui teemahaastattelu. Haastatteluilla pyrittiin selvittämään kuluttajien ostopäätösprosessin etenemistä ja ruoan valintaan vaikuttavia tekijöitä ruokakassipalvelun käyttäjillä. Tutkielman haastatteluihin osallistui kahdeksan ruokakassipalvelu Ruokaboksin käyttäjää ja haastatteluiden runko oli muodostettu teoreettiseen viitekehykseen nojaten, jolla pyrittiin saamaan mahdollisimman relevantti aineisto. Tutkielman viitekehyksessä tuotiin esille ostopäätösprosessin sekä ruoan valinnan sisäisten ja ulkoisten tekijöiden vaikutusta ostopäätöksen syntymiseen. Sisäisiksi tekijöiksi määriteltiin muun muassa arvot, asenteet, aiemmat kokemukset ja sitoutuneisuus ja ulkoisiksi tekijöiksi tuotteen ominaisuudet, läheisten tai markkinoinnin vaikutus. Tutkielman perusteella ostopäätösprosessi muodostuu olemassa olevista tarpeista, informaatiolle altistumisesta, harkinnasta sekä valinnasta ja sen jälkeisestä käyttäytymisestä. Prosessin jokaiseen vaiheeseen nähdään vaikuttavan myös ruoan valinnan vaikuttavat tekijät. Tutkielman perusteella kuluttajat pitävät ruokakassipalvelua aikaa säästävänä erityisesti aterioiden suunnittelun ja ostosten teon näkökulmasta. Ostopäätösprosessin kannalta näillä palvelun ominaisuuksilla koettiin olevan suuri vaikutus, jotta palvelu tuli valituksi. Kiireisen elämäntilanteen kanssa kamppaileville palvelu vastaa heidän tarpeisiin, mutta huomioiden niin ulkoiset, sisäiset kuin tilannetekijät. Hinnan vaikutus ostopäätöksen nähtiin rajoittavana tekijänä ostopäätöksen muodostumiseen. Tällöin tarpeiden tyydyttämisen sijaan vaikuttaviksi tekijöiksi nousivat taloudelliset tekijät. Vastaavalla tavalla tarvetta ei koettu viikoittain tyydytettäväksi, vaikka tarve olikin koko ajan läsnä.
  • Kulin, Elisa (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tämän tutkielman kirjallisuuskatsauksessa käsiteltiin snacksien valmistusmenetelmiä ja kauraa snacksien valmistuksen raaka-aineena. Lisäksi käsiteltiin kauran sisältämän rasvan ja kaurasta valmistettujen snacksien rasvan härskiintymistä ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Kokeellisessa osassa tutkittiin hiivan ja paistolämpötilan vaikutusta leivottujen kaurapohjaisten snacksien korkeuteen. Tuotteita paistettiin kahdessa eri lämpötilassa taikinaan lisätyn hiivan kanssa ja ilman. Lisäksi tutkittiin kaurapohjaisten snacksien säilyvyyttä 12 kk:n ajan taikinaan lisätyn mausteuutteen kanssa. Menetelminä olivat aistinvaraiset arvioinnit kolmitestillä, rasvan härskiintymisen mittaukset sekä mikrobiologiset määritykset. Maustettujen kaurapohjaisten snacksien miellyttävyyttä tutkittiin myös kuluttajatestein kahteen eri otteeseen (arvioijien määrät n = 30 ja n = 118). Paistolämpötilojen vaikutuksesta snacksien korkeuteen ei saatu tilastollisesti merkitsevää eroa hiivallisten taikinoiden välille, mutta korkeampi paistolämpö pienensi keskivirhettä. Hiivan läsnäolo taikinassa sen sijaan lisäsi tuotteiden korkeutta merkittävästi verrattuna hiivattomien näytteiden korkeuteen. Aistinvaraisissa säilyvyysarvioinneissa kuuden kuukauden kohdalla kaikki arvioijat tunnistivat piilotettuina referenssinäytteinä toimineet tuoreet kaurasnacksit. Rasvan härskiintymistä kuvaavien mittausten perusteella ei pystytä selkeästi sanomaan, paransiko taikinaan lisätty mausteuute kaurasnacksien säilyvyyttä. Tuotteiden mikrobiologinen laatu säilyi hyvänä koko säilyvyysseurannan ajan.
  • Wickström, Annika (Helsingin yliopisto, 2020)
    'Candidatus Liberibacter solanacearum' (CLso) is a frequent bacterium in carrot in southern and western Finland but is also occurring in South Savonia. The bacterium is unculturable, lives as a parasite and multiplies in the phloem vessels and is transmitted by the carrot psyllid Trioza apicalis. In Spain, France and Finland the bacterium has also been found in parsnip. The aim of this thesis was to study the occurrence and genetic variation of this bacterium in carrot and parsnip in Satakunda, Southwest Finland and South Savonia from such parsnip and carrot fields where psyllids and discolouration symptoms in foliage have been detected. All the samples were collected based on foliar discolouration symptoms. Four wild plants from the family Polygonaceae were collected from one carrot field and one parsnip field in Satakunda. These plants showed similar foliar discolouration as the carrots. Other criteria for collecting the carrot samples was based on occurrence of psyllids and leaf curling. Samples of parsnips were collected from vegetable farms, where parsnips were grown nearby the carrot fields and where psyllids had been detected. The samples were analysed by real-time PCR with primer combination specific to CLso. Those samples that had high amounts of bacteria were chosen for sequencing and detection of haplotype. CLso was detected in 62,9 % of the carrot samples, in 90,8 % of the parsnip foliage samples and in 76,9 % of the parsnip root samples and in all the samples of symptomatic wild plants. Based on the ftsZ gene sequence, a new haplotype of CLso, named haplotype H, was identified in three of the parsnip samples from Satakunda and in two samples of pale persicaria (Persicaria lapathifolia (L.) Gray). This is the ninth haplotype of CLso identified.
  • Salonen, Anna-Reetta (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tiivistelmä – Referent – Abstract Orgaanisten maanparannusaineiden käyttö maatalousmailla on potentiaalinen keino hillitä ilmastonmuutosta ja lisätä maaperän hiilivarastoa. Orgaanisten maanparannusaineiden avulla voidaan mahdollisesti saavuttaa myös muita hyötyjä, esimerkiksi tehostaa kasville käyttökelpoisten ravinteiden kierrätystä ja parantaa maaperän viljavuutta. Tämän työn tavoitteena oli selvittää orgaanisten maanparannusaineiden vaikutusta maa-aggregaatteihin ja kauran (Avena sativa L.) juurten sisäsieniin, sillä molempien on osoitettu voivan edistää maaperän hiilivaraston kasvua. Aineisto saatiin kenttäkokeesta, joka oli perustettu vuonna 2016 Paraisille savimaalle (54 % savesta) orgaanisten maanparannusaineiden vaikutusten tutkimiseksi. Tutkittavat käsittelyt olivat neljä maanparannusainetta (kaksi puupohjaista biohiiltä ja kaksi kuitumaista paperiteollisuuden sivutuotetta), typpilannoituskontrolli ja käsittelemätön kontrollimaa. Näytteenottoajankohta oli kaksi vuotta kokeen perustamisen jälkeen (2018). Maanäytteenotto tapahtui sadonkorjuun jälkeen ja kasvinäytteet otettiin kolmesta aikapisteestä kasvukauden aikana (kesä-, heinä- ja elokuussa). Maa-aggregaatit eroteltiin kokoluokkiin märkäseulomalla, jolloin saatiin myös tietoa aggregaattien kestävyydestä. Aggregaattien hiilipitoisuus ja pintamaan (0 - 5 cm) hiilivaraston koko määritettiin. Kauranjuuret värjättiin ja mikroskopoitiin sisäsienten(keräsieni ja tummaseinäsieni) juuren sisään tekemien rakenteiden määrittämiseksi. Tulosten perusteella ei voitu osoittaa orgaanisten maanparannusaineiden vaikuttaneen maaperän aggregaattien stabiilisuuteen, määräsuhteisiin tai hiilisisältöön. C/N- suhde joissakin analysoiduissa näytteissä antoi kuitenkin viitteitä toisen tutkitun biohiilen mahdollisuuksista kasvattaa maaperän hiilivarastoa, ja samaan suuntaan viittasi myös tällä biohiilikäsittelyllä havaittu pintamaan hiilivaraston kasvu. Keräsienten kerästen määrä käsittelemättömällä kontrollilla erosi tilastollisesti muista käsittelyistä elokuussa, muutoin käsittelyjen välisiä eroja sienikolonisaatiossa ei havaittu. Tarkasteltaessa juurten sisäisiä sienirakenteita koko kasvukauden ajalta (yhdistäen data kaikista käsittelyistä), havaittiin selvä ajallinen muutos; alkukesällä (kesä – ja heinäkuu) esiintyi enemmän keräsienten keräsiä, elokuussa tummaseinäsieniä. Muutos johtuu todennäköisesti kahden tutkitun sienen erilaisista ekologisista rooleista. Tutkimuksessa saatujen tulosten perusteella maanparannusaineilla vaikutti olevan neutraali vaikutus aggregaatteihin ja tutkittuihin sieniin. Lisätutkimus orgaanisten maanparannusaineiden vaikutusten selvittämiseksi olisi tarpeen, mutta koska negatiivisia vaikutuksia ei havaittu, tämän tutkimuksen tulokset puoltavat tutkittujen orgaanisten maanparannusaineiden käyttöä kierrätyslannoitteena.
  • Antola, Laura (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää virtuaaliseen brändiyhteisöön sitouttavia tekijöitä ja tälle yhteisölle tunnusomaisia ominaispiirteitä Instagram-kontekstissa. Tutkimus toteutettiin tapaustutkimuksena, jossa kuluttajien sitoutumista brändiyhteisöön tarkasteltiin nyhtökaurasta tutuksi tulleen suomalaisen yrityksen Gold&Green Foodsin avulla. Tutkimusongelman tekee ajankohtaiseksi sosiaalisen median käytön yleistyminen osana yritysten markkinointistrategiaa, tutkimusaukko brändiyhteisöistä Instagram-kontekstissa ja vähäinen tutkimus elintarviketuotteiden ympärille syntyneistä brändiyhteisöistä. Tutkimuksen teoriaosuudessa tarkasteltiin sosiaalista mediaa viestintäympäristönä, erityisesti Instragram-kontekstissa, jonka jälkeen kartoitettiin brändiyhteisön ominaispiirteitä, jotka ovat jaettu tietoisuus, rituaalit ja perinteet ja moraalinen vastuuntunne. Näiden ominaispiirteiden avulla pyrittiin vastaamaan empiirisessä osiossa toiseen tavoitteeseen. Viimeisessä teoriaosuudessa tarkasteltiin virtuaalisen brändiyhteisön sitoutumisen ajureita (brändiin liittyvät ajurit, sosiaaliset ajurit ja funktionaaliset ajurit). Näiden ajureiden avulla selvitettiin empiirisesti Gold&Green Foodsin Instagram-yhteisön jäsenten kokemia etuja ja motiiveja yhteisön toimintaan osallistumisesta. Tutkielman empiirinen osio toteutettiin monimenetelmätutkimuksena, eli tutkimukseen käytettiin sekä kvalitatiivista- että kvantitatiivista tutkimusmenetelmää. Kvantitatiivisena menetelmänä käytettiin kyselytutkimusta. Gold&Green Foodsin Instagram-sivun kautta jaettuun kyselylomakkeeseen vastasi 49 ihmistä. Analysointimenetelminä käytettiin ristintaulukointia, Fisherin tarkka testiä sekä Phi kerrointa, joilla pyritään selvittämään eroja ja samankaltaisuuksia vastaajien välillä sekä sitoutumisen ajureiden ja muiden muuttujien välisiä riippuvuussuhteita. Kvalitatiivisena menetelmänä taas käytettiin netnografiaa, eli kuluttajien toimintaa havainnoitiin tutkimusympäristössä. Netnografisen aineiston analyysin pääpaino on hermeneuttisessa tulkinnassa, jonka avulla tulkitaan Gold&Green Foodsin ympärille syntyneen virtuaalisen brändiyhteisön ominaispiirteitä. Tulokset osoittavat, että Gold&Green Foodsin Instagram-yhteisön toimintaan sitouttivat niin brändiin liittyvät, sosiaaliset kuinfunktionaaliset ajurit, joista funktionaaliset edut koettiin vahvimpana. Sen sijaan sosiaalisten etujen tavoittelu oli vähäisintä.Vähemmistö kyselyyn vastanneista edusti tuottajaa (eli yhteisön jäsentä, joka tuottaa sisältöä). Kuitenkin tuottajien joukossa korostui muihin rooleihin nähden sosiaalisten etujen tavoittelu. Kuluttajien kokemat edut eivät eroa suuresti sisällönlähteestä; koettiinko ne yrityksen vai käyttäjän luomasta sisällöstä. Kuitenkin tarkasteltaessa iän vaikutusta koettuihin etuihin eri sisällönlähteistä, todettiin, että 16-29-vuotiaiden ikäluokka koki sosiaaliset edut muiden käyttäjien luomasta sisällöstä sekä sosiaaliset että funktionaaliset edut brändiaiheisen sisällön jakamisessa merkittävämpänä kuin 30-55-vuotiaiden ikäluokka. Sen lisäksi nuorempi ikäluokka on aktiivisempi sisällöntuottaja. Yleisimpinä kiinnostuksen kohteina nousivat esiin ruoka, ekologisuus ja hyvinvointi. Netnografian avulla Gold&Green Foodsin Instagram-yhteisöstä voidaan tunnistaa brändiyhteisön edellytykselle määritellyt ominaispiirteet. Esille nousseet ominaispiirteet ilmenivät yhteisen kiinnostuksen kohteen Nyhtökauran, yhteisten arvojen (kotimaisuus, kasvisruoka, kestävyys), bränditarinoiden, reseptien jaon ja brändiä koskevan tiedottamisen kautta. Keskeisenä tutkimuslöydöksenä voidaan tarkastellun aineiston pohjalta pitää piirtynyttä kuvaa Gold&Green Foodsin brändiyhteisön jäsenistä sekä yhteisön ominaispiirteistä. Tarkastellun aineiston perusteella Gold&Green Foodsin olisi suositeltavaa rakentaa viestinnällisiä ja markkinoinnillisia kokonaisuuksia edellä esitettyjen kiinnostusten kohteiden ympärille ja tarjota informatiivista sisältöä sitouttaakseen kuluttajia yrityksen brändisivuun, luodakseen näkyvyyttä ja tarjotakseen yhteisön jäsenille teemoja keskusteluun. Lisäksi yritys voisi pyrkiä myötävaikuttamaan brändiyhteisön me-henkeen tuomalla esille kestävyyteen ja kotimaisuuteen liittyviä julkaisuja sekä osallistumalla aktiivisemmin kuluttajien jakamiin sisältöihin.
  • Korhonen, Arto (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tutkia, onko virtuaalitodellisuus (VR) ympäristöllä elvyttäviä vaikutuksia ihmisiin ja kuinka tämä mahdollinen elvyttävyys vertautuu oikeaan luontoon. Teoriakehyksenä tutkimuksessa on käytetty Tarkkaavaisuuden elpymisen teoriaa (ATR), joka on laajasti käytetty teoria aikaisemmissa elvyttävyys tutkimuksissa. Maailman kaupungistuessa nopeasti, ihmiset eivät ole koskaan aikaisemmin viettänyt aikaa luonnossa yhtä vähän kuin tällä hetkellä. Aikaisemmat tutkimukset osoittavat, luonnolla olevan elvyttäviä vaikutuksia ihmisiin ja erityisesti tahdonalaisen tarkkaavaisuuden elpymiseen. Tämän tutkimuksen pyrkimyksenä on selvittää, onko VR ympäristöllä mahdollisuutta saavuttaa samoja elvyttäviä vaikutuksia kuin oikealla ympäristöllä. Tutkimuksen hypoteesit ovat näin ollen seuraavat; VR ympäristöllä on elvyttävä vaikutus ihmisiin ja VR ympäristö on yhtä elvyttävä kuin luonnollinen ympäristö. Tämä tutkimus on toteutettu kvantitatiivisena tutkimuksena ja satunnaisotannalla valittujen koehenkilöiden avulla yliopiston opiskelijoista ja läheisten yritysten työntekijöistä. Koehenkilöt viettivät VR ympäristössä viiden minuutin jakson, data kerättiin vastaamalla kysymyksiin omasta elinvoimaisuudesta, tunnetiloista ja elpyneisyydestä ennen ja jälkeen VR jakson. Data koostui N=100, jonka lisäksi käytössämme oli Hauru et al (2012) tekemän tutkimuksen data, jonka avulla kykenimme vertaamaan VR ympäristöä oikeaan luontoon. Tulokset osoittavat, että VR ympäristössä koettu elvyttävyys vertautuu oikeaan luonto ympäristöön, mutta VR ympäristössä koettu elvyttävyys oli hieman vahvempi, Ihmiset tunsivat olonsa selkeästi paremmaksi VR ympäristön jälkeen. Voidaankin todeta, että VR ympäristöä olisi mahdollista käyttää työ- ja koulupäivien aikana elpymiseen ja tarkkaavaisuuden parantamiseen. VR:llä on selkeästi potentiaalia tulevaisuutta ajatellen. Tutkimuksessa koehenkilöt vierailivat VR ympäristössä vain yhden kerran viiden minuutin ajan, joten pitkäaikaisen käytön vaikutukset ovat epäselviä. Tämän vuoksi pitkäaikaisen käytön tutkimiselle on selkeä tarve tulevaisuudessa.

Näytä lisää