Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 41-60 of 846
  • Isokoski, Karoliina (Helsingin yliopisto, 2008)
    Rare-gas chemistry is of growing interest, and the recent advances include the "insertion" of a Xe atom into OH and water in the rare-gas hydrides HXeO and HXeOH. The insertion of Xe atoms into the H-C bonds of hydrocarbons was also demonstrated for HXeCC, HXeCCH and HXeCCXeH, the last of which was the first rare-gas hydride containing two rare-gas atoms. We describe the preparation and characterization of a new rare-gas compound, HXeOXeH. HXeOXeH was prepared in solid xenon by photolysis of a suitable precursor, for example water, and subsequent mobilization of the photoproducts. The experimental identification was carried out by FTIR spectroscopy, isotopic substitution and by use of various precursors. The photolytical and thermal stability of the new rare-gas hydride was also studied. The experimental work was supported by extensive quantum chemical calculations provided by our co-workers. HXeOXeH forms in a cryogenic xenon matrix from neutral O and H atoms in a two-step diffusion-controlled process involving HXeO as an intermediate [reactions (1) and (2)]. This formation mechanism is unique in that a rare-gas hydride is formed from another rare-gas hydride. H + Xe + O → HXeO (1) HXeO + Xe + H → HXeOXeH (2) Similarly to other rare-gas hydrides, HXeOXeH has a strongly IR-active H-Xe stretching vibration, allowing its spectral detection at 1379.3 cm-1. HXeOXeH is a very high-energy metastable species, yet thermally more stable than many other rare-gas hydrides. The calculated bending barrier of 0.57 eV, is not enough to explain the observed stability, and HXeOXeH might be affected by additional stabilization from the solid xenon environment. Chemical bonding between xenon and environmentally abundant species like water is of particular importance due to the “missing-xenon” problem. The relatively high thermal stability of HXeOXeH compared to other oxygen containing rare-gas compounds is relevant in this respect. Our work also raises the possibility of polymeric (–Xe–O)n networks, similarly to the computationally studied (XeCC)n polymers.
  • Holopainen, Inka (Helsingin yliopisto, 2012)
    The study is on the human dimension of animal-based tourism. There is a growing interest in nature and wildlife tourism but also a dire need for more research, especially of tourist experiences and expectations. Animal-based tourism is a little studied subject and a rarely used term. Animal-based tourism, unlike wildlife tourism, includes the use of domesticated animals and also other types of encounters than watching. Wildlife, nature and adventure tourism literature is used for defining animal-based tourism. Experiencing is another substantial sector of tourism business nowadays, alongside nature and wildlife tourism. Instead of services and products, the tourists are seeking experiences. Experience is a complex and diverse concept that is comprised of many different elements. The main object of the study is to understand the phenomenon of animal-based tourism, to interpret the experiences animal-based tourism creates and the elements in the animal encounters that contribute to creating them. The study draws from humanistic geography and uses the hermeneutic understanding of the world in the interpretation of tourists' experiences. Travel magazine Matkalehti's destination descriptions and travel stories are used as data. The research includes altogether 419 different articles in 111 magazines over 16 years of time. The articles are studied with content analysis, by looking for the typical characteristics of animal-based tourism (presented in the background chapter) and finding the various experiences and the elements that cause them (defined in the theoretical framework). The study is deductive, leaning strongly on the experience theories and frameworks presented in animal-based tourism literature. It was found that the animal-based tourism presented in the magazines was quite substantial and it reflected the definitions presented in the tourism literature. However, some variations were found: riding as an encounter had a far greater role than was expected. In Finland, alongside fishing, it was almost as important as watching animals. Abroad, watching was clearly the most popular encounter type. The destinations of animal-based tourism in the magazines varied greatly and they reflected the destinations typically of importance for Finns. However, clear focus points were seen. For example safaris (on land) typically took place in Sub-Saharan Africa, and whales and dolphins were watched in Iceland, Norway, Canary islands and the Azores, etc. Animals were encountered in many different settings but between captive- and wild-settings there was not a big difference, both occurred equally often. Captive-settings were usually located near cities or available areas for attracting bigger user groups, when wild-settings demanded more effort from the tourists. Species of animals reflected the findings in similar studies, and it was noticed that specific types of animals were preferred over others. Watching animals in captive-settings and in shows did not seem to evoke as many or as strong experiences as meeting them in the wild. Rare and endangered species as well as exotic and strange ones were preferred over others almost in every case. Some species were found to be icons for certain areas and were always mentioned with the same destinations. With certain species like dolphins, close interaction was sought after, and domesticated animals were found interesting only if there was a chance for touching and feeding them. Especially in fishing, riding and diving the settings and the beauty of the surroundings were important, but also the intensity of the activity. Education and conservation, which are a part of animal-based tourism according to literature, were not mentioned as often as was expected. The naturalness of the settings, the well-being of animals and the engaging nature of the encounters were the most crucial elements for creating experiences in animal-based tourism. Experiences of animal-based tourism were multiple as were the elements creating them.
  • Liu, Yanhe (2015)
    Cellular networks are facing a data explosion posed by the increasing bandwidth demand of current mobile applications, and cellular operators are trying to leverage auxiliary networks and offload mobile data for relieving this challenge. However, traffic offloading without comprehensive controlling may result poor network utilization and undesirable user experience. In this thesis, we design and implement an integrated architecture for intelligent traffic offloading over collaborative WiFi-cellular networks. Motivated by our measurement, we formulate a mathematical model to estimate and evaluate potential offloading throughput based on various wireless context information, like AP signal strength and bandwidth. To efficiently manage traffic and collect information, we use a centralized SDN architecture in our design. The proposed system enables mobile devices to choose the most beneficial AP for offloading. The experimental evaluation of our prototype implementation demonstrates that this architecture can achieve optimal traffic offloading by considering different real factors instead of making naive decisions. This effort not only explores the feasibility of context-based traffic offloading, but also provides guidelines for designing and implementing a centralized SDN platform for wireless networks.
  • Liu, Yanhe (2015)
    Cellular networks are facing a data explosion posed by the increasing bandwidth demand of current mobile applications, and cellular operators are trying to leverage auxiliary networks and offload mobile data for relieving this challenge. However, traffic offloading without comprehensive controlling may result poor network utilization and undesirable user experience. In this thesis, we design and implement an integrated architecture for intelligent traffic offloading over collaborative WiFi-cellular networks. Motivated by our measurement, we formulate a mathematical model to estimate and evaluate potential offloading throughput based on various wireless context information, like AP signal strength and bandwidth. To efficiently manage traffic and collect information, we use a centralized SDN architecture in our design. The proposed system enables mobile devices to choose the most beneficial AP for offloading. The experimental evaluation of our prototype implementation demonstrates that this architecture can achieve optimal traffic offloading by considering different real factors instead of making naive decisions. This effort not only explores the feasibility of context-based traffic offloading, but also provides guidelines for designing and implementing a centralized SDN platform for wireless networks.
  • Holmberg, Robert (Helsingin yliopisto, 2006)
    Ett sätt att förbättra resultat i informationssökning är frågeutvidgning. Vid frågeutvidgning utökas användarens ursprungliga fråga med termer som berör samma ämne. Frågor som har stort likhetsvärde med ett dokument kan tänkas beskriva dokumentet väl och kan därför fungera som en källa för goda utvidgningstermer. Om tidigare frågor finns lagrade kan termer som hittas med hjälp av dessa användas som kandidater för frågeutvidgningstermer. I avhandlingen presenteras och jämförs tre metoder för användning av tidigare frågor vid frågeutvidgning. För att evaluera metodernas effektivitet, jämförs de med hjälp av sökmaskinen Lucene och en liten samling dokument som berör cancerforskning. Som jämförelseresultat används de omodifierade frågorna och en enkel pseudorelevansåterkopplingsmetod som inte använder sig av tidigare frågor. Ingen av frågeutvidgningsmetoderna klarade sig speciellt bra, vilket beror på att dokumentsamlingen och testfrågorna utgör en svår omgivning för denna typ av metoder.
  • Bandyopadhyay, Payel (2015)
    The way the users interact with Information Retrieval (IR) systems is an interesting topic of interest in the field of Human Computer Interaction (HCI) and IR. With the ever increasing information in the web, users are often lost in the vast information space. Navigating in the complex information space to find the required information, is often an abstruse task by users. One of the reasons is the difficulty in designing systems that would present the user with an optimal set of navigation options to support varying information needs. As a solution to the navigation problem, in this thesis we propose a method referred as interaction portfolio theory, based on Markowitz’s "Modern Portfolio theory", a theory of finance. It provides the users with N optimal interaction options in each iteration, by taking into account user’s goal expressed via interaction during the task, but also the risk related to a potentially suboptimal choice made by the user. In each iteration, the proposed method learns the relevant interaction options from user behaviour interactively and optimizes relevance and diversity to allow the user to accomplish the task in a shorter interaction sequence. This theory can be applied to any IR system to help users to retrieve the required information efficiently.
  • Jääsaari, Jesse Sebastian (2013)
    Vuonna $1837$ Peter Dirichlet todisti suuren alkulukuja koskevan tuloksen, jonka mukaan jokainen aritmeettinen jono $\{an+d\}_{n=1}^{\infty}$, miss\"a $(a,d)=1$, sis\"alt\"a\"a \"a\"arett\"om\"an monta alkulukua. Todistuksessa h\"an m\"a\"aritteli ns. Dirichlet'n karakterit joille l\"oydettiin my\"ohemmin paljon k\"aytt\"o\"a lukuteoriassa. Dirichlet'n karakteri $\chi$ (mod $q$) on jaksollinen (jakson pituutena $q$), t\"aysin multiplikatiivinen aritmeettinen funktio, jolla on seuraava ominaisuus: $\chi(n)=0$ kun $(n,q)>1$ ja $\chi(n)\neq 0$ kun $(n,q)=1$. T\"ass\"a Pro Gradu-tutkielmassa tutkitaan karakterisumman \begin{equation*} \mathcal{S}_\chi(t)=\sum_{n\leq t}\chi(n) \end{equation*} kokoa, miss\"a $t$ on positiivinen reaaliluku ja $\chi$ (mod $q$) on ei-prinsipaali Dirichlet'n karakteri. Triviaalisti jaksollisuudesta seuraa, ett\"a $|\mathcal{S}_\chi(t)|\leq\min(t,q)$. Ensimm\"ainen ep\"atriviaali arvio on vuodelta $1918$, jolloin George P\'olya ja Ivan Vinogradov todistivat, toisistaan riippumatta, ett\"a $|\mathcal{S}_\chi(t)|\ll\sqrt q\log q$ uniformisti $t$:n suhteen. T\"am\"a tunnetaan P\'olya--Vinogradovin ep\"ayht\"al\"on\"a. Olettamalla yleistetyn Riemannin hypoteesin, Hugh Montgomery ja Robert Vaughan todistivat, ett\"a $|\mathcal{S}_\chi(t)|\ll\sqrt q\log\log q$ vuonna $1977$. Vuonna $2005$ Andrew Granville ja Kannan Soundararajan osoittivat, ett\"a jos $\chi$ (mod $q$) on paritonta rajoitettua kertalukua $g$ oleva primitiivinen karakteri, niin \begin{equation}\label{ensimmainenarvio} |\mathcal{S}_\chi(t)|\ll_g\sqrt q(\log Q)^{1-\frac{\delta_g}{2}+o(1)}, \end{equation} miss\"a $\delta_g$ on $g$:st\"a riippuva vakio ja $Q$ on $q$ tai ($\log q)^{12}$ riippuen siit\"a oletetaanko yleistetty Riemannin hypoteesi. Todistus perustui teknisiin aputuloksiin, jotka saatiin muotoiltua teeskentelevyys-k\"asitteen avulla. Granville ja Soundararajan m\"a\"aritteliv\"at kahden multiplikatiivisen funktion, joiden arvot ovat yksikk\"okiekossa, v\"alisen et\"aisyyden kaavalla \begin{equation*} \mathbb{D}(f,g;x)=\sqrt{\sum_{p\leq x}\frac{1-\Re(f(p)\overline g(p))}{p}}, \end{equation*} ja sanoivat, ett\"a $f$ on $g$-teeskentelev\"a jos $\mathbb{D}(f,g;\infty)$ on \"a\"arellinen. T\"all\"a et\"aisyydell\"a on paljon hy\"odyllisi\"a ominaisuuksia, ja niihin perustuvia menetelmi\"a kutsutaan teeskentelevyys-menetelmiksi. Johdannon j\"alkeen luvussa $2$ esitet\"a\"an m\"a\"aritelmi\"a ja perustuloksia. Luvun $3$ tarkoitus on johtaa luvussa $6$ tarvittavia aputuloksia. Luvussa $4$ m\"a\"aritell\"a\"an teeskentelevyys, todistetaan et\"aisyysfunktion $\mathbb{D}(f,g;x)$ ominaisuuksia ja esitet\"a\"an joitakin sovelluksia. Luvussa $5$ johdetaan j\"alleen teknisi\"a aputuloksia, jotka seuraavat Montgomery--Vaughanin arviosta. Luvussa $6$ tarkastellaan karakterisummia. Aloitamme todistamalla P\'olya--Vinogradovin ep\"ayht\"al\"on ja Montgomery--Vaughanin vahvennoksen t\"alle. P\"a\"atuloksena johdamme arvion ($\ref{ensimmainenarvio}$), jossa $\frac{1}{2}\delta_g$ on korvattu vakiolla $\delta_g$. T\"am\"an todisti alunperin Leo Goldmakher. Lopuksi k\"ayt\"amme teeskentelevyys-menetelmi\"a osoittamaan, ett\"a P\'olya--Vinogradovin ep\"ayht\"al\"o\"a voi vahventaa jos karaktereista tehd\"a\"an erilaisia oletuksia.
  • Michael, Martin Peter (Helsingin yliopisto, 2008)
    Mobile RFID services for the Internet of Things can be created by using RFID as an enabling technology in mobile devices. Humans, devices, and things are the content providers and users of these services. Mobile RFID services can be either provided on mobile devices as stand-alone services or combined with end-to-end systems. When different service solution scenarios are considered, there are more than one possible architectural solution in the network, mobile, and back-end server areas. Combining the solutions wisely by applying the software architecture and engineering principles, a combined solution can be formulated for certain application specific use cases. This thesis illustrates these ideas. It also shows how generally the solutions can be used in real world use case scenarios. A case study is used to add further evidence.
  • Töyrylä, Linnea (Helsingin yliopisto, 2012)
    Happamuus-käsite tulee vastaan niin kemian opetuksessa kuin arkielämässä. Käsite on laaja ja sen ymmärtämiseksi oppilaan on osattava myös muita kemian termejä ja teorioita. Usein happamuuden opetuksen esimerkeissä perehdytään kemian teollisuuden näkökulmiin ja pH:n mittaamiseen erilaisilla välineillä, vaikka useiden tutkimusten mukaan kemia olisi tuotava lähemmäs oppilaiden arkipäivää. Argumentaatio on olennainen osa luonnontieteitä, sillä ilman sitä uutta tietoa ei voi syntyä. Oppilaiden argumentointitaitoja ja argumentaation opetusta luonnontieteissä on tutkittu melko paljon ulkomailla ja on havaittu, että sekä opetuksessa että oppilailla on puutetta argumentaation käytössä. Tässä tutkielmassa kehitettiin kehittämistutkimuksen kautta argumentaatiota tukeva happamuuteen ja erityisesti pHindikaattoreihin perehtyvä oppimateriaali, jossa sovelletaan molekyyligastronomiaa. Molekyyligastronomia ja ruoan kemia valittiin työn konteksteiksi, koska aikaisemman tutkimuskirjallisuuden mukaan oppilaiden arkipäivää lähellä olevat aiheet kannustavat heitä argumentoimaan paremmin. Kehittämistutkimus itsessään koostuu neljästä vaiheesta, jotka ovat tarveanalyysi, oppimateriaalin kehittäminen, tutkimuksen suoritus sekä tulosten tulkinta, arviointi ja jatkokehittely. Tutkielma pyrkii vastaamaan kysymyksiin siitä, kuinka paljon ruoan kemiaan liittyviä esimerkkejä happamuuden opetuksessa käytetään, millainen on hyvä argumentaatiota tukeva happamuuteen liittyvä oppimateriaali ja mitä kyseisen materiaalin avulla opitaan. Oppimateriaalista laadittiin kolme erilaista versiota, joista ensimmäistä testattiin opettajilla, toista oppilailla ja joista kolmas on liitetty tähän tutkielmaan. Tarveanalyysissa tutkittiin peruskoulun yläasteen kemian oppikirjojen happamuutta käsittelevissä kappaleissa olevien ruoan kemiaan liittyviä esimerkkejä. Kokeellisessa osassa oppilaiden argumentaatiotaitoja tutkittiin teoriapohjaisella sisällönanalyysin kautta. Argumentaatiotaitojen tutkimiseen liitettiin tiedon dimensioiden analyysi. Lisäksi oppilaiden oppimista testattiin kyselylomakkeella ennen ja jälkeen materiaalin opettamisen. Oppilaiden argumentaatiotaitojen oppimista tutkittiin tapaustutkimuksen avulla eli tutkimukseen osallistui vain yksi peruskoulun yhdeksäs luokka. Tutkimuksessa havaittiin, että happamuus-aiheen opettamiseen liittyy monia haasteita. Esimerkiksi juuri indikaattori-käsite on oppilaille haastava ja emästen kemia on oppilaille vaikeampaa kuin happojen. Oppilaiden argumentaatiotaitojen analyysissa puolestaan kävi ilmi, että oppilaat osaavat argumentoida melko hyvin, mutta eivät välttämättä pääse alkuun itsenäisesti. Oppilaat osasivat käyttää argumentoinnissaan käsitetietoa, eli esimerkiksi käyttivät happamuuteen liittyviä käsitteitä oikein, ja menetelmätietoa mitatessaan eri aineiden happamuuksia. Opettajan toiminnalla on suuri vaikutus oppilaiden argumentaation käyttämiseen. Koska on tutkimus on tapaustutkimus, ei tuloksista voida tehdä yleistäviä, koko ikäluokkaa koskevia johtopäätöksiä. Sen sijaan tulosten pohjalta voidaan tehdä erilaisia olettamuksia. Kehitetty oppimateriaali vastaa omalta osaltaan haasteeseen, jossa pyritään luomaan kemian luokkaan keskusteleva ja jopa tiedeyhteisön argumentointia muistuttavan ilmapiiri. Lisäksi se tuo yhden esimerkin siitä, miten molekyyligastronomiaa ja ruoan kemiaa voisi tuoda enemmän esiin kemian opetuksessa. Kun oppimateriaalia tämän tutkimuksen puitteissa testattiin, onnistuttiin luokassa saamaan aikaan keskustelua ja oppilaat muodostivat itsenäisesti tai opettajan pienellä avustuksella hyviä argumentteja.
  • Rosama, Veera (2013)
    Tutkielman tarkoituksena on tutkia aritmeettista derivaattaa. Aritmeettinen derivaatta on määritelty vasta muutamia kymmeniä vuosia sitten, vaikka sen alkuperä saattaa hyvinkin olla kaukana historiassa. Luvun aritmeettinen derivaatta perustuu luvun alkutekijöihin jakoon. Alun perin aritmeettisessa derivaatassa on ollut kyse juuri luonnollisten lukujen ominaisuuksista ja jaosta alkutekijöihin. Tekijöihin jaon avulla voidaan selvittää yksiselitteinen muoto derivaatan lausekkeelle ja laajentaa tätä koskemaan myös negatiivisia kokonaislukuja. Myöhemmin käsitettä on laajennettu koskemaan sekä rationaalilukuja, että joitain irrationaalilukuja. Tutkielman alussa esitellään yleisiä määritelmiä, joita käytetään myöhemmin hyväksi. Tämän jälkeen määritellään aritmeettinen derivaatta luonnollisilla luvuilla käyttäen hyväksi Leibnizin sääntöä tulon derivaatalle. Määrittelyn jälkeen tutkitaan aritmeettisen derivaatan ominaisuuksia. Luvussa tutkitaan myös osamäärän derivaattaa sekä laajennetaan määritelmä negatiivisille kokonaisluvuille. Seuraavassa luvussa on tarkoitus laajentaa aritmeettisen derivaatan määritelmää koskemaa myös rationaalilukuja. Luvussa löydetään yleinen laskukaava aritmeettisen derivaatan laskemiselle sekä pohditaan myös muutamien raja-arvojen olemassaoloa. Määritelmän laajennusta jatketaan logaritmin derivaattaan, potenssien derivaattaan sekä myös joidenkin irrationaalilukujen derivaattaan. Viimeisissä luvuissa keskitytään aritmeettisen derivaatan soveltamiseen. Ensin tutkitaan eräitä differentiaaliyhtälöitä ja keskitytään lähinnä ratkaisuiden lukumäärien selvittämiseen. Lopuksi esitellään kaksi käsitettä: Sophie Germainin alkuluku ja Cunninghamin ketju. Näiden kahden ominaisuuksia valotetaan hieman aritmeettisen derivaatan avulla. Viimeisenä tutkielmassa esitellään vielä muutama avoin tutkimusongelma.
  • Niittynen, Pekka (2015)
    Maaperän kosteus vaihtelee voimakkaasti jo lyhyellä välimatkalla topografisesti heterogeenisessä arktis-alpiinisessa ympäristössä. Maaperän kosteus vaikuttaa moniin ekosysteemiprosesseihin ja resursseihin puskuroimalla lämpötilan vaihtelua ja säätelemällä hajotuksen nopeutta sekä hiilen kiertoa maaperän ja ilmakehän välillä. Arktis-alpiininen kasvillisuus on lajikohtaisesti sopeutunut kuivuuden tai veden kyllästämän maan aiheuttamaan stressiin, joten voi olettaa, että maaperän kosteus säätelee kasvillisuuden piirteiden ja yksittäisten lajien hienon mittakaavan esiintymiskuvaa. Kasvillisuuden piirteiden ja yksittäisten lajien esiintymistä tutkittiin 378 yhden neliömetrin kasvillisuusruutua kattavalla aineistolla, joka on kerätty kesinä 2011-2013 Kilpisjärven Saanatunturin rinteiltä. Jokaiselta tutkimusruudulta on kartoitettu putkilokasvi-, sammal- ja jäkälälajien peittävyydet, mitattu maaperän kosteus ja lämpötila sekä otettu maaperänäyte pH-analyysiä varten. Ruutujen vieton ja viettosuunnan mukaan ruuduille on laskettu vuosittaisen potentiaalisen saapuvan auringonsäteilyn määrä. Lajikoostumukseen ja -yhteisöön vaikuttavien ympäristömuuttujien merkitystä on tutkittu NMDS-ordinaatiomenetelmällä ja GBM-malleilla kasvillisuusluokkien esiintymistä mallintaen. Lajirunsauden ja yhteisön tasaisuuden vaihtelua tutkittiin kilpailuttamalla GLM-, GAM- ja GBM-malleissa perusmallia ja maaperänkosteudella lisättyä mallia keskenään koko aineistolla sekä kasvillisuusluokkien ja topografialuokkien sisällä. Kosteusluokkia ja kumuloituvia laji-alue-käyriä tarkastelemalla tutkittiin, miten ympäristömuuttujat vaikuttavat lajipoolin kokoon. Yksittäisten lajien esiintymistä mallinnettiin kymmentä levinneisyysmallia käyttäen perus- ja täysmalleilla, joiden ennustekykykyjen eroja vertailtiin. Lajien vastekäyrien muotoja ja ympäristömuuttujien suhteellisia tärkeyksiä tarkasteltiin lajiryhmien ja ekologisten jakojen kautta. Putkilokasveilla kosteus ja pH säätelevät lajikoostumusta. Sammalilla kosteus on yksin tärkein muuttuja, kun taas jäkälillä yksikään muuttuja ei selitä voimakkaasti lajiyhteisön koostumusta. Putkilokasveilla ja sammalilla lajirunsaus ja yhteisön tasaisuus kasvavat maaperän kosteuden lisääntyessä. Jäkälillä kosteuden efekti on päinvastainen. Maaperän kosteus selittää myös kasviyhteisöjen sisäistä lajirunsauden vaihtelua, mutta ei jokaisessa yhteisössä tai mesotopografisen gradientin osassa. Maaperän kosteus parantaa yksittäisten lajien levinneisyysmallien hyvyyttä jokaisella lajiryhmällä. Putkilokasveilla, sammalilla, ruohoilla ja kesävihannilla varvuilla vaste kosteuden muutokseen oli yleisimmin positiivinen, jäkälillä negatiivinen ja talvivihannilla varvuilla yksihuippuinen. Graminoideilla löytyi tasaisesti monenmuotoisia vasteita kosteuden muutokseen. Kosteudella on keskimäärin suurin vaikutus lajien esiintymiseen, mutta yksittäisten lajien välillä on suuria eroja vastekäyrien muodoissa ja muuttujien suhteellisissa tärkeyksissä myös kasvumuotojen sisällä. Kosteuden hienopiirteinen vaihtelu on tärkein yksittäinen ympäristötekijä arktis-alpiinisen kasvillisuuden piirteiden ja yksittäisten lajien esiintymiskuvien säätelijänä. Kosteat alueet ylläpitävät suurempaa lajipoolia putkilokasveilla ja sammalilla, kun taas jäkälillä lajiyhteisö käyttäytyy ympäristöön nähden satunnaisemmin. Jäkälien lajirunsaus on korkeimmillaan kuivemmissa habitaateissa, joissa muiden lajiryhmien aiheuttama kilpailu on kuivuusstressin takia pienimmillään. Eri lajit ovat sopeutuneet erilaiseen ympäristön tuomaan stressiin, eikä yhden lajiryhmän perusteella voida ennustaa toisen lajiryhmän, taikka yksittäisen lajin esiintymistä. Kasvumuodot kuitenkin reagoivat ympäristöönsä kohtuullisen samankaltaisesti. Maaperän kosteus ja sen hienopiirteinen vaihtelu on otettava huomioon arvioitaessa ilmastonmuutoksen vaikutuksia pohjoiseen kasvillisuuteen. Kokeellista tutkimusta on suunnattava osin lämpötilasta kosteuden manipulointiin ja ympäristömuuttujien yhteisvaikutusten arviointiin. Makroilmaston muutosten vaikutus paikalliseen maaperän kosteuteen on selvitettävä nykyistä tarkemmin.
  • Riihimäki, Henri (2013)
    Meneillään olevan globaalimuutoksen vuoksi on tarpeen kartoittaa pohjoisten ekosysteemien keskeisimpiä tekijöitä. Eräs tärkeimmistä tekijöistä on kasvillisuuden elävä biomassa, eli fytomassa. Tässä tutkielmassa selvitettiin maanpäällistä fytomassaa arktis-alpiinisessa ympäristössä, Käsivarren Lapissa sekä Ráisduottarháldin alueella, Norjassa. Tutkielman keskeisin tavoite oli tuottaa paras mahdollinen estimaatti tutkimusalueen fytomassasta ja selvittää sen jakautumisen taustalla olevia tekijöitä, etenkin topografian osalta. Lisäksi estimaatin luotettavuuteen kiinnitettiin erityistä huomiota, sillä tämänkaltaista tarkastelua on aiemmassa arktis-alpiinisessa tutkimuksessa melko vähän. Arktis-alpiininen fytomassamallinnus on tyyppilisesti tehty lineaarisen regressiomallinnuksen avulla käyttäen kasvillisuusindeksiä, yleisimmin normalisoitua kasvillisuusindeksiä (NDVI), selittävänä tekijänä. Mallien hyvyyttä on usein arvioitu ainoastaan selitysasteen (R2) avulla. Tässä tutkielmassa fytomassamallien hyvyyttä arvioidaan laajemmin. Selitysasteen lisäksi malleja tarkasteltiin ennustettujen ja havaittujen fytomassa-arvojen korrelaation, niiden harhan ja keskineliövirheen neliöjuuren (RMSE) avulla. Myös otoskoon vaikutusta selitysasteeseen testattiin. Fytomassaa tutkittiin NDVI:n lisäksi usean muun kasvillisuusindeksin avulla käyttäen lineaarisia regressiomalleja. Topografiset muuttujat, kuten topografinen kosteus, rinteen kaltevuus, potentiaalinen vuotuinen säteily ja kurvikkuus johdettiin korkeusmallista, ja niitä käytettiin fytomassaa selittävinä tekijöinä. Myös maa- ja kallioperämuuttujia käytettiin, mutta aineiston laatu todettiin huonoksi. Yleistettyjen lineaaristen mallien (GLM) ja hajonnan osituksen avulla selvitettiin voidaanko topografisilla ja maa- ja kallioperämuuttujilla parantaa kasvillisuusindeksimalleja. Näiden muuttujien yksittäistä vaikutusta fytomassaan arvioitiin yleistettyjen luokittelupuumenetelmien avulla (BRT). Normalisoitu kasvillisuusindeksi (NDVI) osoittautui eri indekseistä parhaaksi selitettäessä fytomassaa (R2 61,6 %, RMSE 593,5 g/m2). NDVI-malli oli lievästi harhainen (–4,3 %), joskaan harha ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Puustoiset koealat aiheuttavat hajontaa aineistoon, mikä saattaa selittää miksi selitysaste on alhaisempi verrattuna vastaaviin tutkimuksiin puhtaasti arktisilla alueilla. Hajonnan osituksen perusteella NDVI:n selityskykyä ei pystytty merkittävästi parantamaan topografisilla ja maa- ja kallioperämuuttujilla. Toisaalta näiden muuttujien havaittiin selittävän fytomassaa lähes yhtä paljon kuin NDVI-mallikin. Maastonkorkeus havaittiin BRT-malleissa parhaaksi fytomassaa selittäväksi tekijäksi. Sen suhteellinen merkitys oli 72,8 %. Potentiaalinen vuotuinen säteily (11,3 %) sekä kallioperän kalkkisuus (11,4 %) vaikuttivat muuttujista seuraavaksi eniten. Myös kosteudella oli hienoinen suhteellinen merkitys (4,9 %). Kurvikkuudella ei ollut merkittävää osaa fytomassan selittäjänä. Tutkimusalueen fytomassa vaihteli noin 0–6790 g/m2 välillä, sen ollessa keskimäärin 687 g/m2. Suurin osa fytomassasta sijoittui alaville alueille (< 600 m mpy) puihin ja muihin putkilokasveihin. Fytomassa vähenee huomattavasti puurajan yläpuolella, joka sijaitsee alueella tyypillisesti noin 600–700 m mpy välillä. Yli tuhannessa metrissä fytomassaa ei ole juuri lainkaan. Myös säteily vaikutti fytomassaan huomattavasti. Tämä näkyy etelä-lounaisrinteiden huomattavasti keskimääräistä korkeampana fytomassana (n. +17–21 %). Fytomassaestimaatit vastasivat hyvin aiemmissa tutkimuksissa mitattuja ja mallinnettuja fytomassoja. Tehdyt luotettavuustarkastelut osoittautuivat tärkeiksi, sillä otoksella ja sen koolla havaittiin olevan selvä vaikutus mallien tuloksiin. Tutkimuksessa käytetty aineisto oli suuri, mutta on muistettava, että tutkimusasetelmat eivät ole täysin vertailukelpoisia. Joka tapauksessa fytomassaestimaattien epävarmuuksia on tutkittava jatkossa huomattavasti laajemmin.
  • Lindgren, Elisa (2015)
    Keväällä auringonsäteilyn lisääntyessä alkaa jääpeitteisillä järvillä sulamiskausi, jolloin ensin lumi ja sen jälkeen jääkansi sulavat. Lumeton jää läpäisee jonkin verran auringonsäteilyn näkyvää valoa, joka lämmittää jään alla olevaa vettä ja aiheuttaa siten epästabiilin tiheyskerrostuneisuuden sekä konvektiivisen sekoittumisen alkamisen. Koska jäätyvien järvien jääpeitekauden kesto on lyhentynyt edellisen vuosisadan aikana, mikä voi vaikuttaa esimerkiksi arktisten maa-alueiden ilmastoon ja järvien ekologiaan, tarvitaan jäidenlähdön ja järvien sulamiskauden fysikaalisten prosessien tutkimusta, jotta veden, jään ja ilmakehän välinen vuorovaikutus ymmärrettäisiin ja voitaisiin mallintaa paremmin. Kilpisjärvi (69 03’N 20 50’E) on Suomen Käsivarren Lapissa sijaitseva arktinen tundra-järvi. Sen jäätalvi kestää tavallisesti marraskuusta kesäkuuhun, ja järven jää saavuttaa vuosittain noin 90 cm paksuuden. Keväällä 2013 tehtiin Kilpisjärvelle kenttämatka, jonka tavoitteena oli tutkia arktisten järvien fysikaalisia prosesseja sulamiskaudella, ja jonka aikana kerättyjä mittauksia jään ominaisuuksista sekä veden lämpötilasta analysoidaan tässä tutkielmassa. Kilpisjärvellä havainnoitiin jään sulamista ja mitattiin jään läpi tunkeutuvan PAR-säteilyn määrää sekä tutkittiin järven jäästä otetusta näytteestä kiderakennetta. Järveen asennetut termistoriketjut mittasivat veden lämpötilan kehitystä järven eri syvyyksillä, ja CTD-luotauksilla seurattiin lämpötilan alueellista vaihtelua järven eri osissa sekä säteilyn vaimenemista vesirungossa. Helsingin Yliopiston Kilpisjärven biologiselta asemalta ja Ilmatieteenlaitoksen Kilpisjärven kyläkeskuksen sääasemalta saatiin lisäksi säätietoja, joiden perusteella laskettiin jään lämpötase. Kenttäjakson aikana 25.5.-4.6. Kilpisjärvellä vallitsivat poikkeukselliset olosuhteet, sillä korkeimmillaan ilman lämpötila kohosi +25 Celsiusasteeseen. Järven jää suli nopeasti 4-5 cm vuorokaudessa, mikä johti aikaiseen jäidenlähtöön 3. kesäkuuta. Vaikka lämpötasetta hallitsi auringonsäteily, olivat myös havaittavan lämmön vuo ja pitkäaaltoisen säteilyn netto jäätä lämmittäviä tekijöitä. Pelkästään kohvajäästä koostuvan jään läpäisykyky oli korkea, 0,6-0,9, ja valon vaimenemiskertoimelle saatiin arvoja väliltä 0,2 m−1 ja 0,8 m−1. Jään alla irradianssin taso oli keskimäärin 155 W m−2, ja tämä lämmitysteho aiheutti veden lämpötilan nopean kasvun jään alla jo ennen jäidenlähtöä. Alueellinen vaihtelu oli kuitenkin selkeä, sillä litoraalialueet lämpenivät nopeammin kuin pelagiaalialueet. Tutkimus osoitti, että lähellä jäidenlähtöä auringonsäteily on merkittävin vettä lämmittävä tekijä, jolloin sen ajama konvektio aiheuttaa veden tehokkaan sekoittumisen. Jään läpäisseen säteilyn määrä ja veden lämpeneminen vaihtelevat kuitenkin todennäköisesti järven eri osien välillä epähomogeenisen jääpeitteen takia, mistä voi seurata tiheyserojen ajamien konvektiivisten solujen syntyminen ja siten monimutkainen virtausrakenne jään alla. Tästä ei saatu havaintoja käytetyillä menetelmillä, joten vastaavissa myöhemmissä tutkimuksissa olisi mittaukset suunniteltava kattamaan laajempi alue järveä.
  • Sarkar, Subhojit (2015)
    The SM, conceptually and phenomenologically fails to incorporate and explain few fundamental problems of particle physics and cosmology, such as a viable dark matter candidate, mechanism for inflation, neutrino masses, the hierarchy problem etc. In addition, the recent discovery of the 125 GeV Higgs boson and the top quark mass favor the metastablility of the electroweak vacuum, implying the Higgs boson is trapped in a false vacuum. In this thesis we propose the simplest extension of the SM by adding an extra degree of freedom, a scalar singlet. The singlet can mix with the Higgs field via the Higgs portal, and as a result we obtain two scalar mass eigenstates (Higgs-like and singlet-like). We identify the lighter mass eigenstate with the 125 GeV SM Higgs boson. Due to the mixing, the SM Higgs quartic coupling receives a finite tree level correction which can make the electroweak vacuum completely stable. We then study the stability bounds on the tree level parameters and determine the allowed mass region of the heavier mass eigenstate (or singlet-like) for range of mixing angles where all the bounds are satisfied. We also obtain regions of parameter space for different signs of the Higgs portal coupling. In the allowed region, the singlet-like state can decay into two Higgs-like states. We find the corresponding decay rate to be substantial. Finally, we review various applications of the singlet extension, most notably, to the problem of dark matter and inflation.
  • Toukola, Maija (Helsingin yliopisto, 2007)
    Many Finnish municipalities need to control their growth. In this research growth is understood as developments of land utilisation and also as a wide range of other changes that have mainly ap-peared as a result of a long term growth in population. The development growth control contains four areas: 1. adequate productivity of town planning, 2. stationing the growth to needs led and for sustainable developments, 3. quality of the developing environment, and 4. producing growth with communicative and transparent process. The aim of the research is to represent connection between town planning and development growth control. Research defines the role of town planning in the municipalities development growth control. In addition research focuses on links between town planning and development growth control in history, present and in the development work for the future. According to the hypothesis the extensive examination of town planning enables better growth control and promotes appropriate response to municipal changes regarding housing delivery. As an example there are five outskirt municipalities in the Helsinki region. They are called Kirkkonummi, Vihti, Nurmijärvi, Tuusula and Sipoo. The decision was to use examples based on a contingence theory. According to the theory there is no one correct way to operate. Therefore development should be based on individual municipal needs. In the research, municipality s needs were collected by 20 semi- structured interviews from municipal officials. In addition there were group interviews in Uusimaa Regional Council and in Uusimaa Regional Environmental Centre. There was also secondary material collected from official papers and statistics. Operationalisation was the analysis tool between empiric and literature reviews. The role of town planning has evolved during the 20th century from a more simple town plan level to operative stage in town planning hierarchy. Outskirt municipalities town planning was established during the 1960s. Since then one of the most important aims in the town planning has been to produce growth and building possibilities. Currently the challenge is to reach the satisfying rate of productivity and to meet increased housing demand. Other challenges include locating the appropriate geographical areas for growth; and the balance between required developments and planning permission decisions. Findings concluded that town planning should be more viable and it should have better ability to co-operate and operate in the changing operational environment. Municipality s ability to receive growth can increase and growth control can advance by planned and workable town planning. It is essential to take wide perspective of the each municipality's unique needs to improve productivity rather than to focus simply on productivity.
  • Lehtinen, Sampo (2014)
    Tämän tutkielman tavoitteena oli tarkastella ohjelmiston laatua ja ohjelmistoihin tehdyn investoinnin arvon säilymistä pitkällä aikavälillä asiakkaan näkökulmasta sekä tuoda esiin keinoja välttää toimittajaloukun muodostuminen. Tutkielman teoreettisen viitekehyksen muodostavat ohjelmiston laatua sekä testausta ja laadunvarmistusta käsittelevät toinen ja kolmas luku. Ne perustuvat kirjallisiin lähteisiin. Toimittajaloukun välttämiseksi toimittajan ja asiakkaan intressien välillä vallitseva ristiriita pitää poistaa. Konkreettiset keinot ohjata ohjelmistotoimittaja ajattelemaan asiakkaan pitkäaikaista etua perustuvat vaihtokustannuksien madaltamiseen. Tavoitteeni on ollut kirjoittaa siten, että sen lukeminen ja ymmärtäminen on helppoa ohjelmistoja hankkiville tahoille, joilla ei välttämättä ole alan koulutusta. Olen pyrkinyt keksimään ja löytämään alan termeille helposti ymmärrettäviä ja kuvaavia suomennoksia.
  • Savolainen, Sakari (2013)
    Organisaatioiden ja yhteisöjen henkilöillä on tietoteknistä asiantuntijuutta. Se voidaan nähdä resurssina, jota vertaiset organisaatioissa tarvitsevat. Asiantuntijuuden kohdistus sitä tarvitseville toteutetaan kohdistusmekanismin avulla, joka tuntee resurssit ja tarjoaa käyttäjälle tavan pyytää tarvitsemaansa apua. Oppilaitoksissa ja muissa organisaatioissa käytetään vertaistukijärjestelmiä, joilla vertaisten asiantuntijuutta kohdistetaan avun hakijoille. Resurssit täytyisi saada kohdistettua nopeasti ja tehokkaasti tarvitsijalle. Resurssien kohdistusmekanismeja on runsaasti tietotekniikkaa hyödyntävissä ympäristöissä ja organisaatioissa. Kohdistusmekanismien ominaisuudet ja periaatteet vaihtelevat, mutta kohdistuksessa voidaan tunnistaa viisi vaihetta.Kohdistusmekanismien kohdistuksen vaiheet ovat avun tarpeen määrittely, resurssien tunnistus, resurssien valinta, resurssien kohdistus ja resurssien käyttö. Vertaistuen kohdistuksessa asiantuntijuus on tässä työssä keskeisin kohdistettava resurssi, mutta myös muita resursseja voidaan kohdistaa, esimerkiksi oppimateriaaleja.Yliopistomaailmassa käytössä oleva I-Help-järjestelmä (Intelligent Helpdesk) on laaja ja monimutkainen järjestelmä, joka kohdistaa vertaisapua opiskelijoiden välillä. I-Help on valittu esimerkkisovellukseksi hyvin kehittyneiden kohdistusominaisuuksiensa vuoksi. I-Help ja kohdistusmekanismien ominaisuudet yleensä ovat taustana arvioitaessa itse suunnitellun Apu-sovelluksen kohdistusominaisuuksia.Laajoilla järjestelmillä on etuna monipuolisuus ja kohdistuksen tarkkuus, mutta pienillä järjestelmillä taas edullisuus ja helppo opittavuus. Laajojen järjestelmien heikkouksia ovat kalleus, raskas ylläpidettävyys ja monimutkaisuus, joka vaikeuttaa muun muassa opittavuutta. Pienen järjestelmän heikkous voi olla epätarkka asiantuntijuuden kohdistus.Itse kehitettyä Apu-sovelluksen kohdistusmekanismia ja sen ominaisuuksia arvioidaan. Kriittisen massan saavutettuaan mekanismi löytää auttajia hyvin, jos auttajien kompetenssit jakautuvat tasaisesti. Myös pienellä järjestelmällä voidaan saavuttaa hyviä asiantuntijuuden kohdistustuloksia.
  • Tapanainen, Timo (Helsingin yliopisto, 2007)
    Läpileikkaava näkökulma on tietokoneohjelman toteutukseen liittyvä vaatimus, jota ei voida toteuttaa käytetyllä ohjelmointikielellä omaan ohjelmayksikköön, vaan sen toteutus hajaantuu useisiin ohjelmayksiköihin. Aspektiohjelmointi on uusi ohjelmointiparadigma, jolla läpileikkaava näkökulma voidaan toteuttaa omaan ohjelmayksikköön, aspektiin. Aspekti kapseloi näkökulman toteutuksen neuvon ja liitoskohtamäärityksen avulla. Neuvo sisältää näkökulman toteuttavan ohjelmakoodin ja liitoskohtamääritys valitsee ne ohjelman liitoskohdat, joihin ohjelmakoodi liitetään. Nykyisillä aspektikielillä voidaan valita liitoskohtia pääasiassa niiden syntaktisten ominaisuuksien, kuten nimen ja sijainnin, perusteella. Syntaksiin sidoksissa olevat liitoskohtamääritykset ovat hauraita, sillä ohjelmaan tehdyt muutokset voivat rikkoa syntaksista riippuvia liitoskohtamäärityksiä, vaikka itse liitoskohtamäärityksiin ei tehtäisi muutoksia. Tätä ongelmaa kutsutaan hauraan liitoskohtamäärityksen ongelmaksi. Ongelma on merkittävä, koska hauraat liitoskohtamääritykset vaikeuttavat ohjelman kehitettävyyttä ja ylläpidettävyyttä. Tässä tutkielmassa perehdytään hauraan liitoskohtamäärityksen ongelmaan ja siihen esitettyihin ratkaisuihin. Tutkielmassa näytetään, että ongelmaan ei ole tällä hetkellä kunnollista ratkaisua.