Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 41-60 of 735
  • Jääsaari, Jesse Sebastian (2013)
    Vuonna $1837$ Peter Dirichlet todisti suuren alkulukuja koskevan tuloksen, jonka mukaan jokainen aritmeettinen jono $\{an+d\}_{n=1}^{\infty}$, miss\"a $(a,d)=1$, sis\"alt\"a\"a \"a\"arett\"om\"an monta alkulukua. Todistuksessa h\"an m\"a\"aritteli ns. Dirichlet'n karakterit joille l\"oydettiin my\"ohemmin paljon k\"aytt\"o\"a lukuteoriassa. Dirichlet'n karakteri $\chi$ (mod $q$) on jaksollinen (jakson pituutena $q$), t\"aysin multiplikatiivinen aritmeettinen funktio, jolla on seuraava ominaisuus: $\chi(n)=0$ kun $(n,q)>1$ ja $\chi(n)\neq 0$ kun $(n,q)=1$. T\"ass\"a Pro Gradu-tutkielmassa tutkitaan karakterisumman \begin{equation*} \mathcal{S}_\chi(t)=\sum_{n\leq t}\chi(n) \end{equation*} kokoa, miss\"a $t$ on positiivinen reaaliluku ja $\chi$ (mod $q$) on ei-prinsipaali Dirichlet'n karakteri. Triviaalisti jaksollisuudesta seuraa, ett\"a $|\mathcal{S}_\chi(t)|\leq\min(t,q)$. Ensimm\"ainen ep\"atriviaali arvio on vuodelta $1918$, jolloin George P\'olya ja Ivan Vinogradov todistivat, toisistaan riippumatta, ett\"a $|\mathcal{S}_\chi(t)|\ll\sqrt q\log q$ uniformisti $t$:n suhteen. T\"am\"a tunnetaan P\'olya--Vinogradovin ep\"ayht\"al\"on\"a. Olettamalla yleistetyn Riemannin hypoteesin, Hugh Montgomery ja Robert Vaughan todistivat, ett\"a $|\mathcal{S}_\chi(t)|\ll\sqrt q\log\log q$ vuonna $1977$. Vuonna $2005$ Andrew Granville ja Kannan Soundararajan osoittivat, ett\"a jos $\chi$ (mod $q$) on paritonta rajoitettua kertalukua $g$ oleva primitiivinen karakteri, niin \begin{equation}\label{ensimmainenarvio} |\mathcal{S}_\chi(t)|\ll_g\sqrt q(\log Q)^{1-\frac{\delta_g}{2}+o(1)}, \end{equation} miss\"a $\delta_g$ on $g$:st\"a riippuva vakio ja $Q$ on $q$ tai ($\log q)^{12}$ riippuen siit\"a oletetaanko yleistetty Riemannin hypoteesi. Todistus perustui teknisiin aputuloksiin, jotka saatiin muotoiltua teeskentelevyys-k\"asitteen avulla. Granville ja Soundararajan m\"a\"aritteliv\"at kahden multiplikatiivisen funktion, joiden arvot ovat yksikk\"okiekossa, v\"alisen et\"aisyyden kaavalla \begin{equation*} \mathbb{D}(f,g;x)=\sqrt{\sum_{p\leq x}\frac{1-\Re(f(p)\overline g(p))}{p}}, \end{equation*} ja sanoivat, ett\"a $f$ on $g$-teeskentelev\"a jos $\mathbb{D}(f,g;\infty)$ on \"a\"arellinen. T\"all\"a et\"aisyydell\"a on paljon hy\"odyllisi\"a ominaisuuksia, ja niihin perustuvia menetelmi\"a kutsutaan teeskentelevyys-menetelmiksi. Johdannon j\"alkeen luvussa $2$ esitet\"a\"an m\"a\"aritelmi\"a ja perustuloksia. Luvun $3$ tarkoitus on johtaa luvussa $6$ tarvittavia aputuloksia. Luvussa $4$ m\"a\"aritell\"a\"an teeskentelevyys, todistetaan et\"aisyysfunktion $\mathbb{D}(f,g;x)$ ominaisuuksia ja esitet\"a\"an joitakin sovelluksia. Luvussa $5$ johdetaan j\"alleen teknisi\"a aputuloksia, jotka seuraavat Montgomery--Vaughanin arviosta. Luvussa $6$ tarkastellaan karakterisummia. Aloitamme todistamalla P\'olya--Vinogradovin ep\"ayht\"al\"on ja Montgomery--Vaughanin vahvennoksen t\"alle. P\"a\"atuloksena johdamme arvion ($\ref{ensimmainenarvio}$), jossa $\frac{1}{2}\delta_g$ on korvattu vakiolla $\delta_g$. T\"am\"an todisti alunperin Leo Goldmakher. Lopuksi k\"ayt\"amme teeskentelevyys-menetelmi\"a osoittamaan, ett\"a P\'olya--Vinogradovin ep\"ayht\"al\"o\"a voi vahventaa jos karaktereista tehd\"a\"an erilaisia oletuksia.
  • Michael, Martin Peter (Helsingin yliopisto, 2008)
    Mobile RFID services for the Internet of Things can be created by using RFID as an enabling technology in mobile devices. Humans, devices, and things are the content providers and users of these services. Mobile RFID services can be either provided on mobile devices as stand-alone services or combined with end-to-end systems. When different service solution scenarios are considered, there are more than one possible architectural solution in the network, mobile, and back-end server areas. Combining the solutions wisely by applying the software architecture and engineering principles, a combined solution can be formulated for certain application specific use cases. This thesis illustrates these ideas. It also shows how generally the solutions can be used in real world use case scenarios. A case study is used to add further evidence.
  • Töyrylä, Linnea (Helsingin yliopisto, 2012)
    Happamuus-käsite tulee vastaan niin kemian opetuksessa kuin arkielämässä. Käsite on laaja ja sen ymmärtämiseksi oppilaan on osattava myös muita kemian termejä ja teorioita. Usein happamuuden opetuksen esimerkeissä perehdytään kemian teollisuuden näkökulmiin ja pH:n mittaamiseen erilaisilla välineillä, vaikka useiden tutkimusten mukaan kemia olisi tuotava lähemmäs oppilaiden arkipäivää. Argumentaatio on olennainen osa luonnontieteitä, sillä ilman sitä uutta tietoa ei voi syntyä. Oppilaiden argumentointitaitoja ja argumentaation opetusta luonnontieteissä on tutkittu melko paljon ulkomailla ja on havaittu, että sekä opetuksessa että oppilailla on puutetta argumentaation käytössä. Tässä tutkielmassa kehitettiin kehittämistutkimuksen kautta argumentaatiota tukeva happamuuteen ja erityisesti pHindikaattoreihin perehtyvä oppimateriaali, jossa sovelletaan molekyyligastronomiaa. Molekyyligastronomia ja ruoan kemia valittiin työn konteksteiksi, koska aikaisemman tutkimuskirjallisuuden mukaan oppilaiden arkipäivää lähellä olevat aiheet kannustavat heitä argumentoimaan paremmin. Kehittämistutkimus itsessään koostuu neljästä vaiheesta, jotka ovat tarveanalyysi, oppimateriaalin kehittäminen, tutkimuksen suoritus sekä tulosten tulkinta, arviointi ja jatkokehittely. Tutkielma pyrkii vastaamaan kysymyksiin siitä, kuinka paljon ruoan kemiaan liittyviä esimerkkejä happamuuden opetuksessa käytetään, millainen on hyvä argumentaatiota tukeva happamuuteen liittyvä oppimateriaali ja mitä kyseisen materiaalin avulla opitaan. Oppimateriaalista laadittiin kolme erilaista versiota, joista ensimmäistä testattiin opettajilla, toista oppilailla ja joista kolmas on liitetty tähän tutkielmaan. Tarveanalyysissa tutkittiin peruskoulun yläasteen kemian oppikirjojen happamuutta käsittelevissä kappaleissa olevien ruoan kemiaan liittyviä esimerkkejä. Kokeellisessa osassa oppilaiden argumentaatiotaitoja tutkittiin teoriapohjaisella sisällönanalyysin kautta. Argumentaatiotaitojen tutkimiseen liitettiin tiedon dimensioiden analyysi. Lisäksi oppilaiden oppimista testattiin kyselylomakkeella ennen ja jälkeen materiaalin opettamisen. Oppilaiden argumentaatiotaitojen oppimista tutkittiin tapaustutkimuksen avulla eli tutkimukseen osallistui vain yksi peruskoulun yhdeksäs luokka. Tutkimuksessa havaittiin, että happamuus-aiheen opettamiseen liittyy monia haasteita. Esimerkiksi juuri indikaattori-käsite on oppilaille haastava ja emästen kemia on oppilaille vaikeampaa kuin happojen. Oppilaiden argumentaatiotaitojen analyysissa puolestaan kävi ilmi, että oppilaat osaavat argumentoida melko hyvin, mutta eivät välttämättä pääse alkuun itsenäisesti. Oppilaat osasivat käyttää argumentoinnissaan käsitetietoa, eli esimerkiksi käyttivät happamuuteen liittyviä käsitteitä oikein, ja menetelmätietoa mitatessaan eri aineiden happamuuksia. Opettajan toiminnalla on suuri vaikutus oppilaiden argumentaation käyttämiseen. Koska on tutkimus on tapaustutkimus, ei tuloksista voida tehdä yleistäviä, koko ikäluokkaa koskevia johtopäätöksiä. Sen sijaan tulosten pohjalta voidaan tehdä erilaisia olettamuksia. Kehitetty oppimateriaali vastaa omalta osaltaan haasteeseen, jossa pyritään luomaan kemian luokkaan keskusteleva ja jopa tiedeyhteisön argumentointia muistuttavan ilmapiiri. Lisäksi se tuo yhden esimerkin siitä, miten molekyyligastronomiaa ja ruoan kemiaa voisi tuoda enemmän esiin kemian opetuksessa. Kun oppimateriaalia tämän tutkimuksen puitteissa testattiin, onnistuttiin luokassa saamaan aikaan keskustelua ja oppilaat muodostivat itsenäisesti tai opettajan pienellä avustuksella hyviä argumentteja.
  • Rosama, Veera (2013)
    Tutkielman tarkoituksena on tutkia aritmeettista derivaattaa. Aritmeettinen derivaatta on määritelty vasta muutamia kymmeniä vuosia sitten, vaikka sen alkuperä saattaa hyvinkin olla kaukana historiassa. Luvun aritmeettinen derivaatta perustuu luvun alkutekijöihin jakoon. Alun perin aritmeettisessa derivaatassa on ollut kyse juuri luonnollisten lukujen ominaisuuksista ja jaosta alkutekijöihin. Tekijöihin jaon avulla voidaan selvittää yksiselitteinen muoto derivaatan lausekkeelle ja laajentaa tätä koskemaan myös negatiivisia kokonaislukuja. Myöhemmin käsitettä on laajennettu koskemaan sekä rationaalilukuja, että joitain irrationaalilukuja. Tutkielman alussa esitellään yleisiä määritelmiä, joita käytetään myöhemmin hyväksi. Tämän jälkeen määritellään aritmeettinen derivaatta luonnollisilla luvuilla käyttäen hyväksi Leibnizin sääntöä tulon derivaatalle. Määrittelyn jälkeen tutkitaan aritmeettisen derivaatan ominaisuuksia. Luvussa tutkitaan myös osamäärän derivaattaa sekä laajennetaan määritelmä negatiivisille kokonaisluvuille. Seuraavassa luvussa on tarkoitus laajentaa aritmeettisen derivaatan määritelmää koskemaa myös rationaalilukuja. Luvussa löydetään yleinen laskukaava aritmeettisen derivaatan laskemiselle sekä pohditaan myös muutamien raja-arvojen olemassaoloa. Määritelmän laajennusta jatketaan logaritmin derivaattaan, potenssien derivaattaan sekä myös joidenkin irrationaalilukujen derivaattaan. Viimeisissä luvuissa keskitytään aritmeettisen derivaatan soveltamiseen. Ensin tutkitaan eräitä differentiaaliyhtälöitä ja keskitytään lähinnä ratkaisuiden lukumäärien selvittämiseen. Lopuksi esitellään kaksi käsitettä: Sophie Germainin alkuluku ja Cunninghamin ketju. Näiden kahden ominaisuuksia valotetaan hieman aritmeettisen derivaatan avulla. Viimeisenä tutkielmassa esitellään vielä muutama avoin tutkimusongelma.
  • Riihimäki, Henri (2013)
    Meneillään olevan globaalimuutoksen vuoksi on tarpeen kartoittaa pohjoisten ekosysteemien keskeisimpiä tekijöitä. Eräs tärkeimmistä tekijöistä on kasvillisuuden elävä biomassa, eli fytomassa. Tässä tutkielmassa selvitettiin maanpäällistä fytomassaa arktis-alpiinisessa ympäristössä, Käsivarren Lapissa sekä Ráisduottarháldin alueella, Norjassa. Tutkielman keskeisin tavoite oli tuottaa paras mahdollinen estimaatti tutkimusalueen fytomassasta ja selvittää sen jakautumisen taustalla olevia tekijöitä, etenkin topografian osalta. Lisäksi estimaatin luotettavuuteen kiinnitettiin erityistä huomiota, sillä tämänkaltaista tarkastelua on aiemmassa arktis-alpiinisessa tutkimuksessa melko vähän. Arktis-alpiininen fytomassamallinnus on tyyppilisesti tehty lineaarisen regressiomallinnuksen avulla käyttäen kasvillisuusindeksiä, yleisimmin normalisoitua kasvillisuusindeksiä (NDVI), selittävänä tekijänä. Mallien hyvyyttä on usein arvioitu ainoastaan selitysasteen (R2) avulla. Tässä tutkielmassa fytomassamallien hyvyyttä arvioidaan laajemmin. Selitysasteen lisäksi malleja tarkasteltiin ennustettujen ja havaittujen fytomassa-arvojen korrelaation, niiden harhan ja keskineliövirheen neliöjuuren (RMSE) avulla. Myös otoskoon vaikutusta selitysasteeseen testattiin. Fytomassaa tutkittiin NDVI:n lisäksi usean muun kasvillisuusindeksin avulla käyttäen lineaarisia regressiomalleja. Topografiset muuttujat, kuten topografinen kosteus, rinteen kaltevuus, potentiaalinen vuotuinen säteily ja kurvikkuus johdettiin korkeusmallista, ja niitä käytettiin fytomassaa selittävinä tekijöinä. Myös maa- ja kallioperämuuttujia käytettiin, mutta aineiston laatu todettiin huonoksi. Yleistettyjen lineaaristen mallien (GLM) ja hajonnan osituksen avulla selvitettiin voidaanko topografisilla ja maa- ja kallioperämuuttujilla parantaa kasvillisuusindeksimalleja. Näiden muuttujien yksittäistä vaikutusta fytomassaan arvioitiin yleistettyjen luokittelupuumenetelmien avulla (BRT). Normalisoitu kasvillisuusindeksi (NDVI) osoittautui eri indekseistä parhaaksi selitettäessä fytomassaa (R2 61,6 %, RMSE 593,5 g/m2). NDVI-malli oli lievästi harhainen (–4,3 %), joskaan harha ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Puustoiset koealat aiheuttavat hajontaa aineistoon, mikä saattaa selittää miksi selitysaste on alhaisempi verrattuna vastaaviin tutkimuksiin puhtaasti arktisilla alueilla. Hajonnan osituksen perusteella NDVI:n selityskykyä ei pystytty merkittävästi parantamaan topografisilla ja maa- ja kallioperämuuttujilla. Toisaalta näiden muuttujien havaittiin selittävän fytomassaa lähes yhtä paljon kuin NDVI-mallikin. Maastonkorkeus havaittiin BRT-malleissa parhaaksi fytomassaa selittäväksi tekijäksi. Sen suhteellinen merkitys oli 72,8 %. Potentiaalinen vuotuinen säteily (11,3 %) sekä kallioperän kalkkisuus (11,4 %) vaikuttivat muuttujista seuraavaksi eniten. Myös kosteudella oli hienoinen suhteellinen merkitys (4,9 %). Kurvikkuudella ei ollut merkittävää osaa fytomassan selittäjänä. Tutkimusalueen fytomassa vaihteli noin 0–6790 g/m2 välillä, sen ollessa keskimäärin 687 g/m2. Suurin osa fytomassasta sijoittui alaville alueille (< 600 m mpy) puihin ja muihin putkilokasveihin. Fytomassa vähenee huomattavasti puurajan yläpuolella, joka sijaitsee alueella tyypillisesti noin 600–700 m mpy välillä. Yli tuhannessa metrissä fytomassaa ei ole juuri lainkaan. Myös säteily vaikutti fytomassaan huomattavasti. Tämä näkyy etelä-lounaisrinteiden huomattavasti keskimääräistä korkeampana fytomassana (n. +17–21 %). Fytomassaestimaatit vastasivat hyvin aiemmissa tutkimuksissa mitattuja ja mallinnettuja fytomassoja. Tehdyt luotettavuustarkastelut osoittautuivat tärkeiksi, sillä otoksella ja sen koolla havaittiin olevan selvä vaikutus mallien tuloksiin. Tutkimuksessa käytetty aineisto oli suuri, mutta on muistettava, että tutkimusasetelmat eivät ole täysin vertailukelpoisia. Joka tapauksessa fytomassaestimaattien epävarmuuksia on tutkittava jatkossa huomattavasti laajemmin.
  • Toukola, Maija (Helsingin yliopisto, 2007)
    Many Finnish municipalities need to control their growth. In this research growth is understood as developments of land utilisation and also as a wide range of other changes that have mainly ap-peared as a result of a long term growth in population. The development growth control contains four areas: 1. adequate productivity of town planning, 2. stationing the growth to needs led and for sustainable developments, 3. quality of the developing environment, and 4. producing growth with communicative and transparent process. The aim of the research is to represent connection between town planning and development growth control. Research defines the role of town planning in the municipalities development growth control. In addition research focuses on links between town planning and development growth control in history, present and in the development work for the future. According to the hypothesis the extensive examination of town planning enables better growth control and promotes appropriate response to municipal changes regarding housing delivery. As an example there are five outskirt municipalities in the Helsinki region. They are called Kirkkonummi, Vihti, Nurmijärvi, Tuusula and Sipoo. The decision was to use examples based on a contingence theory. According to the theory there is no one correct way to operate. Therefore development should be based on individual municipal needs. In the research, municipality s needs were collected by 20 semi- structured interviews from municipal officials. In addition there were group interviews in Uusimaa Regional Council and in Uusimaa Regional Environmental Centre. There was also secondary material collected from official papers and statistics. Operationalisation was the analysis tool between empiric and literature reviews. The role of town planning has evolved during the 20th century from a more simple town plan level to operative stage in town planning hierarchy. Outskirt municipalities town planning was established during the 1960s. Since then one of the most important aims in the town planning has been to produce growth and building possibilities. Currently the challenge is to reach the satisfying rate of productivity and to meet increased housing demand. Other challenges include locating the appropriate geographical areas for growth; and the balance between required developments and planning permission decisions. Findings concluded that town planning should be more viable and it should have better ability to co-operate and operate in the changing operational environment. Municipality s ability to receive growth can increase and growth control can advance by planned and workable town planning. It is essential to take wide perspective of the each municipality's unique needs to improve productivity rather than to focus simply on productivity.
  • Lehtinen, Sampo (2014)
    Tämän tutkielman tavoitteena oli tarkastella ohjelmiston laatua ja ohjelmistoihin tehdyn investoinnin arvon säilymistä pitkällä aikavälillä asiakkaan näkökulmasta sekä tuoda esiin keinoja välttää toimittajaloukun muodostuminen. Tutkielman teoreettisen viitekehyksen muodostavat ohjelmiston laatua sekä testausta ja laadunvarmistusta käsittelevät toinen ja kolmas luku. Ne perustuvat kirjallisiin lähteisiin. Toimittajaloukun välttämiseksi toimittajan ja asiakkaan intressien välillä vallitseva ristiriita pitää poistaa. Konkreettiset keinot ohjata ohjelmistotoimittaja ajattelemaan asiakkaan pitkäaikaista etua perustuvat vaihtokustannuksien madaltamiseen. Tavoitteeni on ollut kirjoittaa siten, että sen lukeminen ja ymmärtäminen on helppoa ohjelmistoja hankkiville tahoille, joilla ei välttämättä ole alan koulutusta. Olen pyrkinyt keksimään ja löytämään alan termeille helposti ymmärrettäviä ja kuvaavia suomennoksia.
  • Savolainen, Sakari (2013)
    Organisaatioiden ja yhteisöjen henkilöillä on tietoteknistä asiantuntijuutta. Se voidaan nähdä resurssina, jota vertaiset organisaatioissa tarvitsevat. Asiantuntijuuden kohdistus sitä tarvitseville toteutetaan kohdistusmekanismin avulla, joka tuntee resurssit ja tarjoaa käyttäjälle tavan pyytää tarvitsemaansa apua. Oppilaitoksissa ja muissa organisaatioissa käytetään vertaistukijärjestelmiä, joilla vertaisten asiantuntijuutta kohdistetaan avun hakijoille. Resurssit täytyisi saada kohdistettua nopeasti ja tehokkaasti tarvitsijalle. Resurssien kohdistusmekanismeja on runsaasti tietotekniikkaa hyödyntävissä ympäristöissä ja organisaatioissa. Kohdistusmekanismien ominaisuudet ja periaatteet vaihtelevat, mutta kohdistuksessa voidaan tunnistaa viisi vaihetta.Kohdistusmekanismien kohdistuksen vaiheet ovat avun tarpeen määrittely, resurssien tunnistus, resurssien valinta, resurssien kohdistus ja resurssien käyttö. Vertaistuen kohdistuksessa asiantuntijuus on tässä työssä keskeisin kohdistettava resurssi, mutta myös muita resursseja voidaan kohdistaa, esimerkiksi oppimateriaaleja.Yliopistomaailmassa käytössä oleva I-Help-järjestelmä (Intelligent Helpdesk) on laaja ja monimutkainen järjestelmä, joka kohdistaa vertaisapua opiskelijoiden välillä. I-Help on valittu esimerkkisovellukseksi hyvin kehittyneiden kohdistusominaisuuksiensa vuoksi. I-Help ja kohdistusmekanismien ominaisuudet yleensä ovat taustana arvioitaessa itse suunnitellun Apu-sovelluksen kohdistusominaisuuksia.Laajoilla järjestelmillä on etuna monipuolisuus ja kohdistuksen tarkkuus, mutta pienillä järjestelmillä taas edullisuus ja helppo opittavuus. Laajojen järjestelmien heikkouksia ovat kalleus, raskas ylläpidettävyys ja monimutkaisuus, joka vaikeuttaa muun muassa opittavuutta. Pienen järjestelmän heikkous voi olla epätarkka asiantuntijuuden kohdistus.Itse kehitettyä Apu-sovelluksen kohdistusmekanismia ja sen ominaisuuksia arvioidaan. Kriittisen massan saavutettuaan mekanismi löytää auttajia hyvin, jos auttajien kompetenssit jakautuvat tasaisesti. Myös pienellä järjestelmällä voidaan saavuttaa hyviä asiantuntijuuden kohdistustuloksia.
  • Tapanainen, Timo (Helsingin yliopisto, 2007)
    Läpileikkaava näkökulma on tietokoneohjelman toteutukseen liittyvä vaatimus, jota ei voida toteuttaa käytetyllä ohjelmointikielellä omaan ohjelmayksikköön, vaan sen toteutus hajaantuu useisiin ohjelmayksiköihin. Aspektiohjelmointi on uusi ohjelmointiparadigma, jolla läpileikkaava näkökulma voidaan toteuttaa omaan ohjelmayksikköön, aspektiin. Aspekti kapseloi näkökulman toteutuksen neuvon ja liitoskohtamäärityksen avulla. Neuvo sisältää näkökulman toteuttavan ohjelmakoodin ja liitoskohtamääritys valitsee ne ohjelman liitoskohdat, joihin ohjelmakoodi liitetään. Nykyisillä aspektikielillä voidaan valita liitoskohtia pääasiassa niiden syntaktisten ominaisuuksien, kuten nimen ja sijainnin, perusteella. Syntaksiin sidoksissa olevat liitoskohtamääritykset ovat hauraita, sillä ohjelmaan tehdyt muutokset voivat rikkoa syntaksista riippuvia liitoskohtamäärityksiä, vaikka itse liitoskohtamäärityksiin ei tehtäisi muutoksia. Tätä ongelmaa kutsutaan hauraan liitoskohtamäärityksen ongelmaksi. Ongelma on merkittävä, koska hauraat liitoskohtamääritykset vaikeuttavat ohjelman kehitettävyyttä ja ylläpidettävyyttä. Tässä tutkielmassa perehdytään hauraan liitoskohtamäärityksen ongelmaan ja siihen esitettyihin ratkaisuihin. Tutkielmassa näytetään, että ongelmaan ei ole tällä hetkellä kunnollista ratkaisua.
  • Andersson, Matias (2014)
    This research is aimed at investigating the possibility of implementing ecological sanitation technologies in the Taita Hills in south-eastern Kenya, therefore contributing to a sustainable local development approach. The approach taken to this aim is that of a description and analysis of social and cultural preferences regarding sanitation and the idea of reusing human excreta in agricultural production. Poor sanitation circumstances, with the range of problems that they give rise to, is a widely acknowledged and researched issue in the field of human development which is underlined by the inclusion of sanitation in both the Millennium Development Goals (MDGs) and the upcoming Sustainable Development Goals (SDGs). In addition to putting a burden of disease on affected populations, lack of proper sanitation facilities are identified as both a cause and a consequence of poverty. Sanitation solutions also play a notable role in the interaction between settlements and the natural environment. Ecological sanitation includes a wide range of technologies and other solutions with the aim of improving sanitation in a given community and simultaneously diminishing the waste that is allowed to pollute the environment, most notably water bodies. A remarkable aspect of ecological sanitation solutions in agricultural areas is the possibility of treating human waste in order to produce fertilizers suitable for usage in local farming. This would enable communities to close the cycle of nutrient flows as nutrients withdrawn from the soil in the form of agricultural produce would be returned as fertilizer. In addition, local, low-cost production of fertilizers is assumed to be a sustainable way of weakening dependence of international fertilizer markets, thereby improving rural livelihoods. The possibility of improved access to suitable fertilizers is also a key aspect of improved food security. Understanding local perceptions and attitudes regarding sanitation is crucial in finding socially and culturally applicable, acceptable and sustainable ecological sanitation solutions. This study will use semi-structured stakeholder interviews and expert interviews to investigate those attitudes, as well as to gain insights on current sanitation and farming practices. Involvement of the local views in the research process is enhanced by the use of participatory ranking exercises, thereby enabling local views and preferences to find practical and specific expression. Current sanitation solutions and their connection to the environment are also included in the interview framework. The results of the fieldwork are investigated with a qualitative content analysis to present a comprehensive picture of the current sanitation situation in relation to local livelihoods, to describe local attitudes towards different sanitation solutions and to describe how ecological sanitation solutions might be implemented that improves local livelihoods and food security. Through this, a framework will be produced that can be used for further work on ecological sanitation in the Taita Hills area. The ultimate objective of the study is to assess the feasibility and potential of using ecological sanitation to improve both food security and sanitation in the study area. The results of this study point to the conclusion that reusing human waste cannot be considered as a taboo in the Taita Hills but could be promoted through locally designed solutions as well as education and training regarding ecological sanitation.
  • Pagels, Max (2013)
    Productivity is an important aspect of any software development project as it has direct implications on both the cost of software and the time taken to produce it. Though software development as a field has evolved significantly during the last few decades in terms of development processes, best practices and the emphasis thereon, the way in which the productivity of software developers is measured has remained comparatively stagnant. Some established metrics focus on a sole activity, such as programming, which paints an incomplete picture of productivity given the multitude of different activities that a software project consists of. Others are more process-oriented --- purporting to measure all types of development activities --- but require the use of estimation, a technique that is both time-consuming and prone to inaccuracy. A metric that is comprehensive, accurate and suitable in today's development landscape is needed. In this thesis, we examine productivity measurement in software engineering from both theoretical and pragmatic perspectives in order to determine if a proposed metric, implicitly estimated velocity, could be a viable alternative for productivity measurement in Agile and Lean software teams. First, the theory behind measurement --- terminology, data types and levels of measurement --- is presented. The definition of the term productivity is then examined from a software engineering perspective. Based on this definition and the IEEE standard for validating software quality metrics, a set of criteria for validating productivity metrics is proposed. The motivations for measuring productivity and the factors that may impact it are then discussed and the benefits and drawbacks of established metrics --- chief amongst which is productivity based on lines of code written --- explored. To assess the accuracy and overall viability of implicitly estimated velocity, a case study comparing the metric to LoC-based productivity measurement was carried out at the University of Helsinki's Software Factory. Two development projects were studied, both adopting Agile and Lean methodologies. Following a linear-analytical approach, quantitative data from both project artefacts and developer surveys indicated that implicitly estimated velocity is a metric more valid than LoC-based measurement in situations where the overall productivity of an individual or team is of more importance than programming productivity. In addition, implicitly estimated velocity was found to be more consistent and predictable than LoC-based measurement in most configurations, lending credence to the theory that implicitly estimated velocity can indeed replace LoC-based measurement in Agile and Lean software development environments.
  • Granvik, Mikael (Helsingin yliopisto, 2003)
  • Nenonen, Päivi (2013)
    Kaupungistuminen vaikuttaa maankäytön muutoksen myötä voimakkaasti kaupungistuvan alueen hydrologiaan sekä veden laatuun. Rakennustyömailta aiheutuu vesistökuormitusta, koska työmaavedet ohjataan usein joko suoraan tai hulevesiviemäreiden kautta sellaisenaan läheisiin vesistöihin. Näin on toimittu myös Espoon Suurpellon uuden asuinalueen rakentamisen yhteydessä. Tämän tutkimuksen tavoitteena onkin selvittää veden laadun mittausten sekä vesinäytteiden fysikaalisten sekä kemiallisten analyysien pohjalta muuttuvatko Lukupuron virtaama, veden laatu sekä ainekuormitus rakentamisen vaikutuksesta. Tutkimus on osa Helsingin yliopiston ja Espoon kaupungin Suurpelto -projektin yhteistyössä toteuttamaa ”Kaupunkirakentamisen vaikutus Lukupuron hydrologiaan ja veden laatuun” (LUPU) -projektia. Tutkimus käsittää LUPU -projektin toisen vaiheen, jossa tarkastellaan rakentamisen aikaisia vaikutuksia. Tutkimusjakso alkaa vuodesta 2006 ja on jaettu kolmeen eri jaksoon. Ensimmäinen jakso kuvaa selkeästi aikaa ennen rakentamista. Toinen jakso (rakennusvaihe 1) on valittu siten, että alueella rakentaminen on jo alkanut, mutta painottuu vielä tässä vaiheessa kunnallistekniikan rakentamiseen. Kolmas jakso (rakennusvaihe 2) kuvastaa intensiivisen rakentamisen aikaa, jolloin asuintalojen rakentaminen on voimakasta ja samalla myös kunnallistekniikan rakentaminen laajenee uusille alueille. Tutkimuksessa vertaillaan näitä eri vaiheita keskenään ja selvitetään niiden välisiä eroja vedenlaadussa, virtaamassa ja ainekuormituksessa. Spearmanin järjestyskorrelaatiokertoimen avulla tarkastellaan vedenlaatumuuttujien välisiä riippuvuuksia ja ainekuormitusten muutosten tilastollista merkitsevyyttä testataan Wilcoxonin testillä. Tutkimuksessa käsitellään yhteensä 22 eri muuttujaa: Automaattisella veden laadun mittarilla mitattuja virtaamaa, sähkönjohtavuutta ja pH:ta sekä laboratoriossa analysoituja kiinto- sekä orgaanista ainesta, ravinteita (kokonaisfosfori ja -typpi), liuenneita aineita (liuenneen aineen kokonaismäärä, natrium, kalium, magnesium, kalsium, fluoridi, kloridi ja sulfaatti) sekä liukoisia metalleja (vanadiini, kromi, rauta, nikkeli, kupari, arseeni). Tutkimuksessa lähdetään siitä oletuksesta, että veden laatu on muuttunut valuma-alueen maankäytön muutoksen myötä tilastollisesti merkitsevästi. Oletuksena on, että ainekuormitus on kasvanut. Tulosten perusteella voidaan sanoa rakentamisen vaikuttaneen kiintoaineen, kokonaisfosforin ja raudan kuormitukseen sekä virtaamaan ja sähkönjohtavuuteen tilastollisesti merkitsevästi. Esimerkiksi kiintoaineen kuormitus on vuositasolla kuusinkertaistunut, fosforin nelinkertaistunut ja raudan jopa 11 -kertaistunut, kun verrataan rakennusvaiheen 2 kuormitusmääriä aikaan ennen rakentamista. Virtaama on lisäksi kasvanut rakentamisen aikana voimakkaasti ja vaikuttanut myös sähkönjohtavuuteen, joka on laskenut virtaaman kasvun myötä. Rakennusvaiheiden 1 ja 2 välillä muutos on ollut vähäisempää, eikä tilastollisesti merkitsevää muutosta ole enää tapahtunut. Suurimmat muutokset ovatkin siis tapahtuneet jo rakennusvaiheessa 1 ja muun muassa fosforin vuotuinen kuormitus on kääntynyt hienoiseen laskuun rakennusvaiheen 2 aikana. Rakentamisesta aiheutuvien vaikutusten voimakkuuteen vaikuttavat muu ihmistoiminta sekä luontaiset tekijät, kuten sääolot, hyvin eroosioherkkä maaperä, rakentamisen aikana tehdyt uoman ruoppaukset sekä peltoalueiden lannoittaminen. Jotta rakentamisen haitallisia vaikutuksia Lukupuron veden laatuun saataisiin vähennettyä, on hyvin aiheellista pohtia tapoja, joiden avulla työmaavesiä voitaisiin jatkossa käsitellä ennen niiden johtamista puroon. Mahdollisia keinoja onkin jo pohdittu Lukupuron kunnostussuunnittelun yhteydessä kevään 2013 aikana. Veden laatuun voimakkaasti vaikuttaneita ruoppauksia jouduttiin tekemään uoman siirron jälkeen uudessa uoman osassa ja nyt saatujen kokemusten pohjalta on hyvä punnita tarkkaan uoman siirron hyötyjä ja haittoja keskenään. Kunnostussuunnittelun yhteydessä onkin jo käyty keskustelua toisen suunnitteilla olleen uoman osan siirron tarpeellisuudesta.
  • Kuukasjärvi, Kaisa (2013)
    Pääkaupunkiseudulla on viime vuosikymmeninä ollut havaittavissa uudenlaista alueellista eriytymistä. Seudun itä- ja koillisosiin on alkanut muodostua eri mittareilla mitaten pieniä pistemäisiä huono-osaistuvia alueita, joiden pelätään tulevaisuudessa laajenevan ja kasvavan. Pääkaupunkiseudun kehityksen tutkimiseen on viime vuosikymmeninä kiinnitetty huomiota, mutta asuinalueiden maineiden vaikutusta tähän kehitykseen on tutkittu hyvin vähän. Tarkoituksenani on pro gradu-tutkielmassani tarkastella asuinalueen mainetta ja sen vaikutusta lapsiperheiden asumisvalintoihin. Pyrkimykseni on selvittää, onko asuinalueen maineella vaikutusta pääkaupunkiseudun alueelliseen erilaistumiskehitykseen. Tutkielmani tavoite on pyrkiä selittämään, millä erilaisilla tavoilla asuinalueen maine määräytyy ja kuinka paljon sillä on merkitystä silloin, kun lapsiperheet tekevät asumisvalintojaan. Tavoitteenani on myös selvittää, mitkä maineen osatekijät vaikuttavat eniten asuinalueen maineen muodostumiseen. Tutkimusmetodi on pro gradu-tutkielmassani kvalitatiivinen. Haastattelin kesän 2012 aikana 30 pääkaupunkiseudulla asuvaa lapsiperhettä heidän asumisvalinnoistaan. Haastattelut olivat sekoitus teema- ja syvähaastatteluista. Tarkoituksenani on peilata haastatteluiden antia aikaisempaan, lähinnä kansainvälisesti tuotettuun, tutkimuskirjallisuuteen. Aikaisempaa kotimaista tutkimuskirjallisuutta asuinalueiden maineista on hyvin niukasti ja sen vuoksi tämän kaltaiselle tutkimukselle on mielestäni tällä hetkellä tarvetta. Olen käyttänyt tutkielmassani tutkimuskirjallisuutta, joka on tuotettu lähinnä Euroopassa. Asuinalueiden maineita on tutkittu kattavasti ainakin Tanskassa, Norjassa, Hollannissa ja jonkun verran myös Iso-Britanniassa ja teoreettisessa taustoituksessa käsittelen esimerkkejä lähinnä näistä maista. Haastattelujen perusteella voi sanoa, että asuinalueen maineeseen voimakkaimmin vaikuttavat vuokratalo- ja kerrostalokeskittymät, jotka viestivät alueen sosioekonomisen rakenteen heikkoudesta. Myös maahanmuuttajien runsas määrä alueella viestii heikommasta sosiekonomisesta rakenteesta ja näin ollen asuinalueen huonommasta maineesta. Lapsiperheitä tarkastellessa voimakkaasti nousi esiin koulujen maineen vaikutus asuinalueen valinnassa. Maahanmuuttajarunsaille asuinalueille ei mielellään muuteta, koska pelätään, että lapset eivät tällöin saa parasta mahdollista opetusta kouluissa, joissa on oppilaina runsaasti maahanmuuttajia. Aikaisemmasta tutkimuskirjallisuudesta hieman poiketen asuinalueen status merkitsi haastateltaville hyvin vähän. Muutenkin on havaittavissa, että asuinalueiden maineisiin suhtaudutaan melko kriittisesti. Tärkeänä pidetään asukkaan omia havaintoja alueesta sekä asuinalueen sisäisen maineen vaikutusta. Asuinalueen ulkoisella maineella on merkitystä vain silloin, kun kyseessä on huonomaineisimmat ja seudun asukkaille tuntemattomammat sekä kaukaisemmat asuinalueet. Asuinalueen maineella tuntuu tällöin olevan suuri merkitys asumisvalintoja tehtäessä. Jos asia on näin, on sillä suuri vaikutus pääkaupunkiseudun erilaistumiskehitykseen, koska tällöin heikompien asuinalueiden asukasrakenne on vaarassa heikentyä entisestään.
  • Kral-Leszczynska, Monika (2013)
    Pääkaupunkiseudun kehityssuunnan muuttuessa 1990-luvun yhteiskunnallisten rakennemuutosten myötä sosiaalisesta tasapainottumisesta kasvaviin alueellisiin eroihin huoli segregaatiosta on kasvanut. Huono-osaisuuden on osoitettu kasautuvan sosiaalisesti sekoittavasta kaupunkipolitiikasta huolimatta yksittäisiin köyhyystaskuihin ilman alueellista keskittymistä, joskin yksittäisillä mittareilla eriytyminen ja polarisaatio on selkeämpää. Pääkaupunkiseudun eriytymistä koskevissa tutkimuksissa yksittäisten asuinalueiden sisäisten sosioekonomisten erojen ja muutosten tutkiminen on kuitenkin jäänyt vähäisemmälle huomiolle. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tarkastella aiemmissa tutkimuksissa eräänlaiseksi köyhyystaskuksi muodostuneen Matinkylän sisäistä alueellista eriytymistä sekä paikallistaa huono- ja hyväosaisuuden keskittymät. Asuinalueiden eriytymistä lähestytään niin perinteisten kaupunkiteorioiden kuin uutta tilallista järjestystä käsittelevien ajatussuuntausten pohjalta sekä asuinalueiden eriytymiseen vaikuttavien kansallisten ja paikallisten tekijöiden näkökulmasta. Työssä pyritäänkin ottamaan yksityiskohtaisempaan tarkasteluun yhteiskunnallisten muutosten, rakentamishistorian ja kotitalouksien asuinpreferenssien vaikutuksia Matinkylän pienalueiden sosiaalisessa eriytymisessä. Tutkimuksen viitekehyksenä toimii pääkaupunkiseudun alueellista eriytymistä koskevien tutkimusten tarkastelu. Tapaustutkimus on toteutettu tarkastelemalla yksittäisten rakenteellisten, sosioekonomisten ja kotitalouksien ominaisuuksia kuvaavien indikaattoreiden alueellista jakaumaa, joista on muodostettu kartografisia esityksiä tilastollisia ja paikkatietomenetelmiä käyttäen. Tutkimuksesta ilmenee, että Matinkylä on voimakkaasti polarisoitunut siten, että huono-osaisten ja hyväosaisten ryhmät ovat eriytyneet selkeästi omille asuinalueilleen. Sosioekonomisesti heikoimmat väestönosat, joita kuvaa muuta väestöä matalampi tulo- ja koulutustaso sekä suurempi työttömien ja vieraskielisten osuus, ovat keskittyneet Matinmetsän ja Tiistilän 1970- ja 1980-luvulla rakennettuihin kerrostalolähiöihin. Poikkeuksellisen korkeatuloinen ja korkeasti koulutettu hyväosaisten keskittymä on puolestaan muodostunut merenrannan tuntumaan Nuottaniemen pientaloalueelle. Tutkimuksen perusteella asuinalueiden rakenteellisella ympäristöllä näyttääkin olevan vahva yhteys sosiaalisen rakenteen muodostumiseen. Matinkylän sosiaalisessa eriytymisessä näyttää olevan kyse Nuottaniemen eliitin eriytymisestä alueen muusta väestöstä eikä kerrostalolähiöihin kasautuneesta tavallista moniongelmaisemmasta väestönosasta, nimittäin hyväosaisuus keskittyy alueellisesti huono-osaisuutta huomattavasti selvemmin ja voimakkaammin. Tätä tukee myös havainto, ettei yhdelläkään Matinkylän pienalueella ole käynnissä kehitystä, jossa alueiden absoluuttinen huono-osaisuus olisi kasvamassa. Tämän hetkinen tila ilmentää selkeää alueellista kaksijakoisuutta, mutta viime vuosikymmenen aikana tapahtuneen muutoksen tarkastelu osoittaa alueellisten erojen jonkinasteista tasoittumista ja peräti kaventumista. Tutkimuksessa tarkasteltujen alueiden eriytymiseen vaikuttavien tekijöiden näkökulmasta kaupunkisuunnittelu ja asuntopolitiikka näyttävät vaikuttaneen voimakkaasti Matinkylän alueelliseen eriytymiseen luomalla pienalueille ominaiset toisistaan poikkeavat rakennus- ja asuntokannat sekä hallintaperusteet. Näyttääkin siltä, että Matinkylän aluerakenne, fyysinen ympäristö ja alueiden maine ovat ohjanneet elämänvaiheeltaan, preferensseiltään ja sosioekonomiselta asemaltaan erilaiset kotitaloudet omille asuinalueille ja tätä kautta vaikuttaneet pienalueiden sosiaaliseen eriytymiseen.
  • Hämäläinen, Anu (Helsingin yliopisto, 2010)
    This study examines the interaction between inhabitants and urban planning. In addition to traditional methods of participation there can be seen an increasing need to find new channels and means to influence on one´s environment. Hearing of inhabitants during planning is hoped to decrease the amount of claims and this way to speed up the planning process. Discussion that emphasizes competitiveness and innovativeness in planning has brought out the role of inhabitants as selective consumers and end users. This extension of civil perspective completes the thought of participation in city planning and adds the pressure on developing the interaction and user orientation. The aim of the study is to point out the present situation of inhabitant´s participation and influencing in Helsinki. Helsinki City Planning Department opened a new information and exhibiotion hall called Laituri in 2008. Laituri provides the latest information about planning projects in Helsinki and temporary exhibitions as well as it operates as communication channel and information point for the department. In this study Laituri is examined as a case study of interaction between citizen and planner. The study is divided into two principal themes. The aim is to research action and interactivity at Laituri from the inhabitants´and planners´point of view. The qualitative study has inquiries, interview surveys and observation as research methods. Empiricial data of the study consists of three parts which complement each other: Laituri operational reseach, inquiry directed to the members of Laituri team and interviews of three experts. The aim is to find answers to questions like, does Laituri reach the citizens and will the opportunities to participate improve along Laituri. The study examines also how the local knowledge of inhabitants will come across to planners and further to planning. The study combines discussions of inhabitants´ influencing in Finnish society and science community. Cornerstones of the study are inhabitant participation, interaction and local knowledge in urban planning. The theory behind the study is communicative planning theory. In addition the theory consists of key concepts. The study introduces a concept of Inhabitant´s Helsinki, which reflects the inhabitant as customer-citizen who is an active product developer in participative urban planning. According to the research results the experts of Laituri and majority of inhabitants in Helsinki experience that the inhabitant´s possibilities to participate will improve along Laituri. However half of the citizens in Helsinki believe that local knowledge and ideas will only have minor impact on the final plan. According to city dwellers the present practise used by Helsinki City Planning Department supports only partially adequate interaction. The experts of Laituri experience that the role of Laituri is first of all forum of communication and discussion channel instead of effective local data collector. Based on the results the study introduces a model of inhabitant´s participation field. According to the model Laituri can be seen as phenomenom in Helsinki urban planning which has the elements of network municipality. The planner is more like diplomatic trend-setter and visionary. The inhabitant of Helsinki is an expert in city living and participative producer of local knowledge. Participation methods are increasingly segmented and tailored in every plan and project. The study argues that Inhabitant´s Helsinki is a pluralistic milieu in constant pressure for change. Therefore reaching the everyday life experiencies of inhabintants should be at higher degree in Helsinki City Planning Department´s operations.
  • Vilkama, Katja (Helsingin yliopisto, 2006)
    The aim of the thesis was to study the extent of spatial concentration of immigrant population in Helsinki and to analyse the impact of housing policy on ethnic residential segregation in 1992-2005. For the purpose of the study, immigrant population was defined based on the language spoken at home. The theory of residential segregation by Andersson and Molina formed the main theoretical framework for the study. According to Andersson and Molina ethnic residential segregation results from different dynamic intra-urban migration processes. Institutionally generated migration, i.e. migration patterns generated by various housing and immigrant policies and procedures, is one of the central factors in the development of ethnic segregation. The data of the study consisted of population and housing statistics and housing and immigrant policy documents of Helsinki municipality. Spatial concentration of immigrant population was studied both at district and building levels using GIS-methods and statistical methods. The housing policy of Helsinki municipality was analysed using a method created by Musterd et al. Musterd et al. categorise two types of policy approaches to residential segregation: spatial dispersion policy and compensating policy. The housing policy of Helsinki has a strong focus on social mixing and spatial dispersion of housing stock. Ethnic segregation is regarded as a threat. The importance of ethnic communities and networks is, however, acknowledged and small-scale concentration is therefore not considered harmful. Despite the spatial dispersion policy, the immigrant population is concentrated in the eastern, north-eastern and north-western suburbs of Helsinki. The spatial pattern of concentration was formed already at the beginning of the 1990's when immigration to Finland suddenly peaked. New immigrant groups were housed in the neighbourhoods where public housing was available at the time. Housing policy, namely the location of new residential areas and public housing blocks and the policies of public housing allocation were key factors influencing the residential patterns of immigrant population in the 1990's. The immigration and refugee policies of the state have also had an impact on the development. The concentration of immigrant population has continued in the same areas in the beginning of the 2000's. Dispersion to new areas has mainly taken place within the eastern and north-eastern parts of the city or in the adjacent areas. The migration patterns of native population and the reasonably rapid changes in the housing market have emerged as new factors generating and influencing the ethnic residential segregation in Helsinki in the 2000's. Due to social mixing and spatial dispersion policies, ethnic segregation in Helsinki has so far been fairly small-scale, concentrated in particular housing blocks. The number of residential buildings with a high share of immigrant population is very modest. However, the number of such buildings has doubled between 1996-2002. The concentration of immigrant population concerns mainly the public housing sector. The difference in the level of concentration between the public housing sector and privately owned housing companies is remarkable.
  • Smirnova, Inna (2014)
    There is an increasing need for organizations to collaborate with internal and external partners on a global scale for creating software-based products and services. Many aspects and risks need to be addressed when setting up such global collaborations. Different types of collaborations such as engineering collaborations or innovation-focused collaborations need to be considered. Further aspects such as cultural and social aspects, coordination, infrastructure, organizational change process, and communication issues need to be examined. Although there are already experiences available with respect to setting up global collaborations, they are mainly focusing on certain specific areas. An overall holistic approach that guides companies in systematically setting up global collaborations for software-based products is widely missing. The goal of this thesis is to analyze existing literature and related information and to extract topics that need be taken into account while establishing global software development collaborations - to identify solutions, risks, success factors, strategies, good experiences as well as good examples. This information is structured in a way so that it can be used by companies as a well-grounded holistic approach to guide companies effectively in setting up long-term global collaborations in the domain “software development”. The presented approach is based on scientific findings reported in literature, driven by industry needs, and confirmed by industry experts. The content of the thesis consists of two main parts: In the first part a literature study analyzes existing experience reports, case studies and other available literature in order to identify what aspects and practices need to be considered by organizations when setting up global collaborations in the domain software development. Secondly, based on the results from the literature review and consultation with the industrial partner Daimler AG, the identified aspects and practices are structured and prioritized in the form of activity roadmaps, which present a holistic guide for setting up global collaborations. The developed guidance worksheet, the so-called “Global canvas”, is meant to be a guide and reminder of all major activities that are necessary to perform when doing global collaborations for software-based products and services. The main contributions of this thesis are an analysis of the state of the practice in setting-up of global software development collaborations, identification of aspects and successful practices that need to be addressed by organizations when doing global collaborations for software-based products and services and the creation of a holistic approach that presents scientific findings to industry in an effective and credible way and guides companies in systematically setting up global collaborations.