Browsing by Issue Date

Sort by: Order: Results:

Now showing items 21-40 of 811
  • Koivunen, Vesa (2015)
    Logaritmin käsite on muuttunut sen löytymisen jälkeen huomattavasti. Lähinnä laskennalliseen hyötyyn luodusta apuvälineestä on tullut keskeinen matemaattisen analyysin työkalu. Myös lukuisat sovellukset usealla eri tieteenalalla hyödyntävät logaritmin ominaisuuksia. Tästä syystä se on edelleen oleellinen aihekokonaisuus lukiomatematiikassa. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää millä tavoin logaritmi opetetaan koulumatematiikassa. Teoreettisen taustan pohjalta arvioidaan opetuksen nykytilaa ja pohditaan miten sitä voitaisiin kehittää. Tutkielmassa käydään läpi logaritmin opetuksesta tehtyjä tutkimuksia sekä tarkastellaan Helsingin Yliopiston matematiikan aineenopettajaksi opiskelun aloittaneiden ymmärrystä logaritmista. Lisäksi esitellään yhden oppitunnin mittainen opetuskokeilu, jossa hyödynnetään tutkielmassa esiteltyjä keinoja. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimii David Tallin matematiikan kolme maailmaa. Oleellisessa osassa on proseptin käsite. Proseptuaalisen tiedon tasolla yksilö kykenee ajattelemaan joustavasti proseduraalisen ja konseptuaalisen tiedon välillä. Tallin luoma käsite ”met-before” kuvastaa oppilaan aiemmin kohtaamaa tietoa. Tämä on oleellista opetuksen suunnittelussa, jolloin tulee tarkastella mitkä oppilaan aikaisemmat tiedot toimivat uuden tukena ja mitkä problematisoivat sitä. Logaritmin yhteydessä tarkastelu on erityisen tärkeää, sillä käsitteen historiallinen muodostuminen poikkeaa sen nykyisestä esitysmuodosta. Historiallista kehitystä, oppilaan aiemmin kohtaama tiedoa ja logaritmin käsitteen jäsentämistä pyritään helpottamaan ottamalla käyttöön käsitekartta. Tutkimuksessa esitellään logaritmin historiallinen käsitteenmuodostus Antiikin Kreikasta aina John Napierin vuonna 1614 kehittämään käsitteeseen. Tämän lisäksi tarkastellaan logaritmin nykyistä esitysmuotoa ja sen sovelluksia. Logaritmin esiintymistä koulumatematiikassa tutkitaan opetussuunnitelmien ja oppikirjojen perusteella. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet antavat pohjaa niille tiedoille, jotka lukio-oppilas on aiemmin kohdannut. Lukion opetussuunnitelman perusteita tarkastellaan sen nykyisessä muodossa. Lisäksi huomioidaan tulevan opetussuunnitelman perusteiden luonnos. Tutkimuksessa käydään läpi viimeisen vuosisadan läpi kestänyttä pedagogista keskustelua logaritmien opetuksesta. Tämän lisäksi tehdään katsaus opetuskokeiluihin, joita logaritmin opetuksesta on tehty. Helsingin Yliopiston Matematiikan ja tilastotieteen laitoksen uusilla matematiikan aineenopettajaksi opiskeleville tehdyn kyselyn perusteella arvioidaan yliopistoopinnot aloittavan opiskelijan tasoa logaritmi- ja eksponenttifunktioissa. Tulosten perusteella opiskelijoiden ymmärrys logaritmin suhteen on vahvasti proseduraalisen tiedon tasolla. Sen sijaan eksponenttifuktioissa näkyy konseptuaalisen tiedon tasoa. Lopuksi esitellään yhden oppitunnin mittainen opetuskokeilu logaritmeista. Pyrkimyksenä on esittää kokonaisuus siten, että se on tutkimukseen perehtyneen toteutettavissa. Tässä yhteydessä käydään myös läpi oppitunnista saatua palautetta ja pohditaan muun muassa tutkimuksen linkkejä opetukseen ja mahdollisia jatkotutkimuskohteita.
  • Ahmad, Mian Awais (Helsingin yliopisto, 2015)
    Analytical X-ray appliances are widely used for materials characterization. The use of X-rays without proper protection can lead to harmful effects. In order to minimize these harmful effects, it is essential to have a proper estimation of the dose rates around the equipment. Moreover, it is important to follow the safety regulations in order to avoid accidental exposure. This thesis outlines the potential hazards in the use of X-ray analytical instrumentation at the Division of Materials Physics, University of Helsinki. The theoretical part of the thesis introduces to the generally approved fundamental principles of radiation protection and the regulations based on these principles. Also, the production and properties of X-rays, radiation dosimetry and the biological effects of X-rays are discussed. The experimental part evaluates the actual radiation protection in the X-ray laboratories. Two open X-ray appliances, a powder diffractometer and a Laue setup, were selected for a closer study. A copper anode X-ray tube was used and the tube current was set to 20 mA and the voltage to 45 kV, which are the typical experimental values. The dose rates around the equipment were mapped by an ionization chamber. Based of these measurements, the maximum expected dose rate around the powder diffractometer was estimated to be of the order of 1 µSv/h at the user position. In the case of Laue system, the dose rate around equipment was estimated to be 10-100 times the dose rate around the powder diffractometer. Additionally, for powder diffractometer the theoretical characteristic X-ray flux from the tube was calculated. The characteristic X-ray flux after the monochromator at sample position was measured using a scintillator detector and a copper filter. The dose rate calculated from the flux was as high as 10 mSv/s. In typical powder diffraction experiments the expected dose rates are lower than these estimated maximum values. In general, the equipment were found to be safe to work with, provided that the users follow the department regulations and safety guidelines.
  • Kontto, Merita (Helsingin yliopisto, 2015)
    This study observes high school geography teachers habits and attitudes towards the use of e-materials and electronic teaching. Transition to electronic teaching methods has been very quick and teachers have very contradictory feelings about it. Teachers job is very hectic and versatile, and electronic methods bring even more challenges to it. Adjusting new teaching methods requires teachers to have time and skills which they may not have enough. Teachers job description changes and becomes enlarged when teachers need tools and support from the employer, policymakers, colleagues and schoolbook publishers. High school geography teachers were inquired about what kind of e-material free of charge they use, how often they use it, what is good e-material like and what kind of challenges they connect to the use. As expected, the teachers find e-materials very useful but there are also many challenges. Furthermore the quick transition to electronic teaching and the new electronic baccalaureate in high school causes very exciting but also unsecure atmosphere. An electronic survey reached 624 Finnish high school geography teachers and after two weeks there was 150 answers from them. Those answers help to bring out teachers habits and attitudes and the challenges considering e-materials. Many teachers also proposed some improvements and wishes for the future. At the end of the study there is also a list of mostly used and useful e-materials. As expected, teachers see that e-materials are truly important and useful in teaching but they also need support to use them. Many teachers already use the help of colleagues for example by sharing materials in the social media but unfortunately it doesn t reach all the teachers who are interested in those materials. Teachers hope for more updating education for themselves, more links in teachers materials of the schoolbooks, more help from the colleagues and a proper material bank on the Internet. Each teacher is doing now very much work by searching and preparing e-material for their lessons even though it would be much more effective if all teachers would share their good and useful findings with others. Yet there isn t one good and practical website which would collect all e-material in one place.
  • Sauvala, Sanna (2015)
    Tutkielmassa tutustutaan Fibonaccin lukuihin ja Lucasin lukuihin. Tavoitteena on ensinnäkin tarkastella Fibonaccin lukuja ja näiden yhteyttä Lucasin lukuihin ja kultaiseen leikkaukseen. Toiseksi tavoitteena on tarkastella erityisesti Fibonaccin lukuja lukuteorian näkökulmasta tutkimalla alkulukuihin ja jaollisuuteen liittyviä ominaisuuksia. Lisäksi todistetaan Zeckendorfin lause. Tutkielmassa on neljä lukua. Ensimmäisessä luvussa on johdanto ja viimeisessä luvussa on loppusanat. Johdannossa on lyhyt historiallinen katsaus aiheeseen. Toisessa luvussa on ominaisuuksia ja määritelmiä. Luvussa 2.1 määritellään Fibonaccin luvut. Ensimmäiset Fibonaccin luvut ovat nolla ja yksi. Seuraava Fibonaccin luku saadaan aina määrittämällä kahden edellisen Fibonaccin luvun summa. Luvussa 2.2 tarkastellaan lyhyesti Fibonaccien lukujen yhteyttä matriiseihin ja todistetaan tämän avulla kaksi tulosta Fibonaccin luvuille. Luvussa 2.3 esitetyt Lucasin luvut määritellään alkuarvoja lukuun ottamatta samoin kuin Fibonaccin luvut. Ensimmäiset Lucasin luvut ovat kaksi ja yksi. Luvussa 2.4 tutkitaan kultaista leikkausta. Kultainen leikkaus saadaan, kun jaetaan jana kahteen osaan. Jaon ehtona on, että pidemmän ja lyhyemmän osan pituuksien suhde on yhtä suuri kuin koko janan ja pidemmän osan pituuksien suhde. Luvussa 2.5 todistetaan Binet'n kaava Fibonaccin luvuille ja Lucasin luvuille. Binet'n kaavan avulla voidaan määrittää valittu Fibonaccin tai Lucasin luku tuntematta muita Fibonaccin tai Lucasin lukuja. Binet'n kaavan avulla osoitetaan, että peräkkäisten Fibonaccin lukujen suhde lähestyy kultaista leikkausta indeksin kasvaessa rajatta. Lucasin luvuille saadaan samanlainen tulos. Kolmannessa luvussa tarkastellaan lukuteorian ominaisuuksia. Luvussa 3.1 Määritellään Fibonaccin ja Lucasin alkuluvut. Nämä ovat alkulukuja, jotka ovat myös Fibonaccin tai Lucasin lukuja. Osoitetaan, että peräkkäiset Fibonaccin luvut ovat suhteellisia alkulukuja. Luvussa 3.2 on jaollisuusominaisuuksia. Osoitetaan Fibonaccin lukujen olevan jaollisia toisillaan, jos niiden indeksit ovat jaollisia toisillaan. Tulos pätee myös toiseen suuntaan, jos jakajan indeksi ei ole kaksi. Todistetaan lisäksi, että Fibonaccin lukujen suurin yhteinen tekijä on aina Fibonaccin luku. Jaollisuusominaisuuksien perusteella osoitetaan, että alkulukuja on ääretön määrä. Luvussa 3.3 todistetaan Zeckendorfin lause. Sen perusteella jokainen positiivinen kokonaisluku voidaan esittää yksikäsitteisesti Fibonaccin lukujen summana, jos Fibonaccin luvut eivät ole peräkkäisiä ja jos niiden indeksi on suurempi kuin yksi.
  • Pusa, Taneli (2015)
    The objective of this work is to generalize the pseudolikelihood-based inference method from ordinary Markov networks to an extension of the model containing context-specific independencies: the labelled graphical model. Probabilistic graphical models like the Markov and Bayes networks are used to represent the dependence structure of multivariate probability distributions. Machine learning methodology can then be used to learn these dependence structures from sample data. The Markov network is a model, which assigns no directionality to interactions between variables: the probability distribution is represented by an undirected graph, where nodes correspond to variables and edges to direct interactions. A labelled graphical model extends this idea by assigning labels to edges to represent contexts, i.e outcomes of other variables in the distribution, in which the associated variables are independent. Bayesian inference can be used to learn the dependence structure of a set of variables using data. The standard procedure is to consider the posterior probability of a model given the data and aim to maximize this score. This involves explicitly calculating the marginal likelihood of the model. In the case of Markov networks and consequently labelled models, this can not be done analytically and approximation methods must be used. Pseudolikelihood is one such method, which allows for both the analytical calculation of the so-called marginal pseudolikehood replacing the actual marginal likelihood of a model and the computationally very advantageous property of a node-wise factorizable score-function. This thesis presents the general theory behind the labelled graphical models and the basics of Bayesian inference. The pseudolikelihood approximation is introduced and applied to labelled models and the consistency of the score is proved. Lastly a greedy hill climb -algorithm is used to demonstrate the inference in practice by a synthetic and a real data example.
  • Pynttäri, Juuso (2015)
    Sokli is located in the municipality of Savukoski in eastern Lapland, Finland, nearby the Russian border. GTK’s research area of Kaulus is situated in the southern part of the Sokli carbonatite complex. The purpose of this work is to solve the petrography, geochemistry and P2O5-, Nb- and REE-mineralizations of rock types in the Kaulus region. In addition, the lithology of the area and the petrogenesis of these Devonian rocks are examined. A total of 1581.15 meters of drill core from 19 drill holes have been examined. Multi-element analysis has been done by XRF-method, trace elements have been analysed by ICP-MS-method and carbon has been analysed separately. From a total of 60 thin sections, 26 representative samples for the rock types of Kaulus have been selected, and were examined by EPMA, MLA and SEM. Some of the minerals have been imaged by BSE. The protolith rocks of Kaulus fenites are tonalite, granitic gneiss, gneiss, schist gneiss and amphibolite. The degree of metasomatism depends on the rock type and vicinity of carbonatite dikes. Felsic and intermediate fenites range from low-degree fenites through—medium degree fenites— to syenitic fenites. Phlogopitization reflect potassium metasomatism. No significant P2O5-, Nb- or REE-mineralizations were found in the fenites. Non-coherent mineralizations are local in respect to carbonatites. Metaphoscorites and metasilicocarbonatites are carbonated and alkali-metasomatized. The precursors of the metacarbonatites were probably magnetite olivinite, magnetite-olivine-amphibolite, olivine-pyroxenite, fenitized schist gneiss or gneiss and olivine-amphibolite. Metacarbonatites are enriched in P2O5 (2.6—4.0 %). Metaphoscorites occasionally have enriched Nb values (up to 1799 ppm), which may reflect to the composition of magmatic phoscorite. As CO2 concentrations increase in metacarbonatites, their REE-concentrations get similar with the REE-concentrations of carbonatites. According to average U/Th-ratios, Kaulus’s carbonatites magmatic Stages have developed in the following order: magnesiumcarbonatite ≈ ferrocarbonatite → magnesiumcarbonatite → calciumcarbonatite → ferrocarbonatite → REE-carbonatite. Carbonatites have probably developed from metasomatized mantle at a depth of 70—80 km. Ferrocarbonatites and magnesiumcarbonatites may have acted as a source to the REE-carbonatites of magmatic Stage 5. The richest P2O5-concentrations are in calciumcarbonatites and ferrocarbonatites (3.3 % and 4.4 %, respectively). The richest Nb-concentrations are in the REE-carbonatites, ferrocarbonatites and calciumcarbonatites (1834 ppm, 1790 ppm and 1636 ppm, respectively). The average REE-concentration of the REE-carbonatites is 1.63 % and the maximum is 1.94 %. The Sokli Kaulus lamprophyres are possibly aillikites and metasomatic aillikites. The results indicate that the lamprophyres of Sokli were generated in shallower mantle depths (80 km) than the kimberlites of the Terskii coast (80—100 km).
  • Lindroos, Nina (2015)
    Ensimmäisellä Salpausselällä esiintyy suuria, hyvälaatuisia pohjavesiesiintymiä, joilla on riski pilaantua tiesuolauksen vaikutuksesta. Tiesuolaa (natriumkloridia) on käytetty Suomessa teiden liukkaudentorjuntamenetelmänä 1950-luvulta alkaen. Tiesuolan kokonaiskäyttömäärä oli Suomessa suurimmillaan 1990-luvulla, jonka jälkeen suolausta on vähennetty eri toimenpitein. Pohjaveden kloridipitoisuuden kehitystä ja siihen vaikuttavia tekijöitä ensimmäisen Salpausselän pohjavesiesiintymissä tutkittiin tilastollisten tunnuslukujen sekä trendi- ja regressioanalyysin avulla sekä tapauskohtaisesti kahdella esimerkkialueella, Lohjanharju B:n ja Utin pohjavesialueilla. Aineisto koostuu tiestö-, pohjaveden havaintopiste- ja pohjavesialuetiedoista. Tutkimuksessa on mukana 178 pohjaveden havaintopistettä 47 pohjavesialueelta. Aineiston yli 5400 kloridipitoisuustulosta on määritetty vuosina 1955–2014. Tiesuolan käyttömäärät tutkimusalueella tunnetaan vuosilta 2004–2014. Yksittäiset pohjavedestä määritetyt kloridipitoisuudet vaihtelevat 0,4–700 mg (l^(-1)). Koko aineistossa pohjaveden kloridipitoisuuksien keskiarvo on 27,7 mg (l^(-1)) ja mediaani 14,0 mg (l^(-1)). Kloridin ympäristönlaatunormi (25 mg (l^(-1))) ja terveysviranomaisten asettama suositusarvo talousvedelle (25 mg (l^(-1))) on ylittynyt 26 %:ssa alueen kloridipitoisuushavainnoissa. Havaintopisteistä 49 %:ssa kloridipitoisuustrendi on nouseva tai voimakkaasti nouseva ja 40 %:ssa laskeva tai voimakkaasti laskeva tarkasteltaessa koko seurantahistoriaa. Tutkimusalueella suurin pohjavesien kloridipitoisuuksien mediaani oli ajanjaksolla 1993–1998. 2000-luvulla pohjaveden kloridipitoisuuksien mediaani on kasvanut kloridipitoisuusluokassa 0–9,9 mg (l^(-1)) ja laskenut kloridipitoisuusluokissa 10–24,9 mg (l^(-1)) ja ≥ 25 mg (l^(-1)). Koko aineistossa kloridipitoisuuksien hajonta on kasvanut ja ääriarvot yleistyneet 1990-luvulta alkaen. Tilastollisen analyysin perusteella useat tekijät vaikuttavat havaittuihin pohjaveden kloridipitoisuuksiin samanaikaisesti. Suurin yhteys on lyhyen sekä pitkän aikavälin suolausmäärillä, tien ja havaintopisteen välisellä etäisyydellä, pohjavesialueen kokonaispinta-alalla, pohjaveden muodostumisalueen pinta-alalla sekä muodostuvan pohjaveden määrällä. Pohjaveden kloridipitoisuuksien hallintaa voidaan yhä tehostaa pohjaveden laadun säännöllisellä seurannalla ja nykyistä tarkemmalla tieosuuskohtaisella suolan käytön dokumentoinnilla. Pohjaveden kloridipitoisuutta voidaan pienentää aluekohtaisesti tiesuolausta vähentämällä, pohjavesisuojauksia rakentamalla tai lisäämällä vaihtoehtoisten liukkaudentorjunta-aineiden käyttöä. Tulevaisuudessa Tieriskirekisteri (TSRR) on hyödyllinen apuväline tiesuolauksesta aiheutuvien pohjavesivaikutusten arvioimiseen ja hallintaan.
  • Lammi, Hannu (2015)
    This work explores the lateral spreading of hot, thick, Paleoproterozoic crust via a series of 2D thermomechanical numerical models based on two geometrical a priori models of the thickened crust: plateau and plateau margin. High Paleoproterozoic radiogenic heat production is assumed. The material viscosity is temperature-dependent following the Arrhenius law. The experiments use two sets of rheological parameters for the crust: dry (granite/felsic granulite/mafic granulite) and wet (granite/diorite/mafic granulite). The results of the modeling are compared to seismic reflection sections and surface geological observations from the Paleoproterozoic Svecofennian orogen. Numerical modelling is performed with Ellipsis, a particle-in-cell finite element code suitable for 2D thermo-mechanical modelling of lithospheric deformation. It uses Lagrangian particles for tracking material interfaces and histories, which allow recording of material P-T-t paths. Plateau-models are based on a 480 km long section of 65 km-thick three-layer plateau crust. In the plateau margin-models, a transition from 65 km thick plateau to 40 km thick foreland is imposed in the middle of the model. The models are extended symmetrically from both ends with slow (1.9 mm/a) and fast (19 mm/a) velocities. Gravitational collapse is simulated with an additional set of fixed boundary plateau margin models. The models are studying the effect of free moving boundaries on the crustal structure and the conditions for mid-crustal flow. Strong mid-crustal channel flow is seen in plateau margin models with dry rheology and slow extension or with fixed boundaries. With fast extension or wet rheology channel flow grows weaker/diminishes. In models with slow extension or fixed boundaries, partial melting controls the style of deformation in the middle crust. Vertical movement of the partially molten material destroys lateral flow structures in plateau regions. According to P-T-t paths, the model materials do not experience high enough temperatures to match HT-LP metamorphic conditions typical for Svecofennian orogenic rocks. Metamorphic conditions in the dry rheology models have counterparts in the LT-LP (>650 °C at ≤600 MPa) amphibolite facies rocks of the Pielavesi area. Plateau margin models with dry rheology and slow extension or fixed boundaries developed mid-crustal channel flow, thinning of middle crust, exhumation of mid-crustal domes and smooth Moho, all of which are found in crustal scale reflection sections. Results of this work suggest plateau margin architecture prior to extension that took place at slow velocities or through purely gravitational collapse, although peak temperature of Svecofennian HT-LP metamorphism was not attained.
  • Varjus, Tomi (2015)
    Vihdin Enäjärvi on matala, pitkänomainen järvi Etelä-Suomessa. Sen liikarehevyyteen johtaneita tekijöitä ovat muun muassa viime vuosisadalla tehty vedenpinnan säännöstely sekä järveen kohdistunut 25 vuotta kestänyt Nummelan jätevesien pistekuormitus. Järven tilan parantamiseen tähtäävät kunnostustoimet aloitettiin vuonna 1993. Kunnostustoimiin ovat kuuluneet muun muassa alusveden hapetus, ravintoketjukunnostus teho- ja hoitokalastuksin sekä hajakuormituksen vähentäminen valuma-alueelle rakennettujen laskeutusaltaiden, kosteikkojen ja suojakaistojen avulla. Järvi on edelleen erittäin rehevä. Enäjärvellä on aikaisemmin tehty kaksi pintasedimenttitutkimusta, joista ensimmäinen ennen kunnostustöiden alkua vuonna 1991 ja seuraava vuonna 1999. Vuoden 1991 tutkimuksessa järven pohjaa peitti kauttaaltaan sulfidien värjäämä, huonosti ravinteita pidättävä sedimentti. Vuonna 1999 järven pintasedimentin havaittiin muuttuneen hapekkaaksi ravinteita hyvin sitovaksi nieluksi. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on toistaa nämä aikaisemmat tutkimukset. Yhdessä nämä kolme tutkimusta muodostavat yli 20 vuotisen Enäjärven sedimentin fosforinpidätyskyvyn seurannan. Näytteenotto toteutettiin kevättalvella 2013 samoilta näytepisteiltä kuin aikaisemmissakin tutkimuksissa. Näytteitä otettiin kolmelta eri syvyydeltä yhteensä 30 näytepisteestä. Näytteistä analysoitiin vesipitoisuus, hehkutushäviö ja kokonaisfosfori. Edellisten lisäksi sedimentin pintakerroksesta määritettiin fosforin jakautuminen neljään fraktioon. Saatuja tuloksia verrattiin aikaisempiin tutkimustuloksiin kaavioiden, muutosprosenttivertailun, Spearmanin järjestyskorrelaation sekä lineaariregression avulla. Havaintojen tukena käytettiin myös ELY-keskuksen keräämiä vedenlaatutuloksia. Tutkimus osoittaa järvellä tehtyjen kunnostustoimien vähentäneen järveen kohdistuvaa hajakuormitusta sekä sedimentin bioturbaatiosta aiheutuvaa fosforin liukenemista. Pintasedimentin hyvä laatu ja fosforin redox-sensitiivisen metallioksideihin kiinnittyneen fraktion korkeammat pitoisuudet järven laakeassa syvänteessä osoittavat alusveden happipitoisuuden pysyneen riittävän korkeana fosforin sitomiseksi. Joillakin näytepisteillä sedimentin pinnassa olleet sulfidilaikut ovat merkki jonkin asteisesta hapettomuudesta. Nämä, sekä viimeaikaiset vedenlaadun heittelyt viittaavat korkeaan pohjanläheiseen hapenkulutukseen joka voi ilman lisähapetusta johtaa vähitellen pintasedimentin pelkistymiseen.
  • Martio, Leo (2015)
    Tutkielman aiheena on ollut tutkia onko mahdollista tuottaa sellainen interaktiivinen verkkosivu lukion pitkän matematiikan 7. kurssille (Derivaatta), missä teorian lisäksi opiskelija pystyy tekemään kurssiin liittyviä tehtäviä ja saada niistä automaattista palautetta. Sivustolta vaadittavia ominaisuuksia ovat matemaattisen tekstin editori tehtävien tekemiseen sekä piirto-ja animaatio-ohjelma matematiikan havainnollistamiseen. Sivustoa varten käytiin läpi useita jo olemassa olevia ohjelmia, joiden perusteella matemaattisen tekstin editori päätettiin tehdä itse ja piirto-ohjelmaksi valittiin Geogebra-ohjelma. Geogebra on suunniteltu matemaattiseksi havainnollistamisvälineeksi, jolla on helppo luoda matematiikan ongelmia visualisoivia kuvia ja animaatioita. Lisäksi se on helppo upottaa internetsivustolle. Matemaattista tekstiä tuottavaa editoria varten päädyttiin luomaan oma MathML-kieleen perustuva tekstieditori, jolla voi kirjoittaa matemaattista tekstiä internetsivuilla. Sivusto pitää sisällään teoriaosuudet raja-arvosta, jatkuvuudesta sekä derivaatasta ja pitää sisällään 30 näihin liittyvää tehtävää. Jokaisesta tehtävästä on kolme eri versiota, joista käyttäjälle arvotaan satunnaisesti yksi. Käyttäjä tekee tehtävän matemattiikkaeditoriin, jonka vastauksen ohjelma tarkistaa. Kun tehtävä saadaan suoritettua hyväksytysti, saa käyttäjä pisteen. Editori on selainkohtainen, joten selain muistaa jälkikäteenkin mitkä tehtävät käyttäjä on tehnyt. Käyttäjä voi myös tallentaa tekemänsä ratkaisut selaimen omaan muistiin myöhempää tarkastelua varten. Tutkimuksen tuloksena saatiin, että Derivaatta-kurssia varten on mahdollista tuottaa kokonainen sivusto, jonka avulla koko kurssin suorittaminen verkossa on mahdollista. Tutkielman sivusto ei käsitä koko kurssia, mutta kun siihen lisätään koko kurssin teoria ja tehtävät sekä niiden tarkistukseen tarvittava ohjelmisto (esim. STACK), kokeet, keskustelualueen sekä oppilaiden hallintaan liittyvät sivut on verkkokurssin läpikäyntiin tarvittava kokonaisuus olemassa. Tämän lisäksi sivustoa varten laadittu matematiikkaeditori ja tehtävät mahdollistavat opiskelijoiden harjoittelun tietokoneella tapahtuvaan matematiikan kirjoittamiseen, jota vuonna 2019 suoritettava sähköinen matematiikan ylioppilaskirjoitus vaatii.
  • Kahri, Antti Sakari (2015)
    Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on esitellä Riemann-Stieltjesin integraalia. Lukijalta odotetaan analyysin peruskurssien osaamista. Yleisesti tässä tutkielmassa käsitellään mielenkiintoisia ja tärkeitä Riemann-Stieltjesin ominaisuuksia. Näihin tuloksiin tarjotaan aina todistukset sekä muutamissa tapauksissa käydään läpi myös esimerkki. Tutkielma nojaa useasti aiemmin tutkielmassa todistettuihin lauseisiin tai määritelmiin, mikä vaatii lukijalta palaamista aiempiin todistuksiin. Mutta tässä tutkielmassa ei ole lainkaan todistuksia, jotka täytyisi tarkistaa muualta. Tässä rakennetaan koko ajan vanhan päälle ja lopussa sitten käydään läpi yksinkertainen esimerkki todennäköisyyslaskennasta, jossa käytetään läpikäytyjä Riemann-Stieltjesin ominaisuuksia. Tutkielmassa käydään läpi ensimmäiseksi Riemann-Stieltjesin integraalin määritelmä ja sen ominaisuuksia. Luvussa 3 käydään läpi muutamia olennaisimmista ominaisuuksista, joihin tullaan viittaamaan seuraavissa kappaleissa. Näitä ovat muun muassa lineaarisuus ja osittaisintegrointi. Porrasfunktiot ovat tämän tutkielman olennaisin funktioiden muoto. Luvussa 4 tulee monta tärkeää lisäominaisuutta ja tarkennusta. Ylä- ja alasummat mahdollisesti avaavat integraalin käsitystä vielä lisää. Rajoitetusti heilahtelevuus on hieno ominaisuus, joka toimii hyvänä linkkinä Riemannin integraaliin. Paljon tulee myös ehtoja Riemann-Stieltjesin integraalin olemassololle. Luvussa 5 käydään läpi kaksi erilaista väliarvolausetta Riemann-Stieltjesin integraalille. Viimeisessä luvussa katsotaan yhteys todennäköisyyslaskentaan ja käydään läpi yksi yksinkertainen esimerkki.
  • Bandyopadhyay, Payel (2015)
    The way the users interact with Information Retrieval (IR) systems is an interesting topic of interest in the field of Human Computer Interaction (HCI) and IR. With the ever increasing information in the web, users are often lost in the vast information space. Navigating in the complex information space to find the required information, is often an abstruse task by users. One of the reasons is the difficulty in designing systems that would present the user with an optimal set of navigation options to support varying information needs. As a solution to the navigation problem, in this thesis we propose a method referred as interaction portfolio theory, based on Markowitz’s "Modern Portfolio theory", a theory of finance. It provides the users with N optimal interaction options in each iteration, by taking into account user’s goal expressed via interaction during the task, but also the risk related to a potentially suboptimal choice made by the user. In each iteration, the proposed method learns the relevant interaction options from user behaviour interactively and optimizes relevance and diversity to allow the user to accomplish the task in a shorter interaction sequence. This theory can be applied to any IR system to help users to retrieve the required information efficiently.
  • Sudulaganti, Raviteja (2015)
    RFID technology emerged as the promising technology for its ease of use and implementation in the ubiquitous computing world. RFID is deployed widely in various applications that use automatic identification and processing for information retrieval. The primary components of an RFID system are the RFID tag (active and passive), the reader and the back-end server (database). Cost is the main factor that drove RFID tags to its immense utilization in which passive tags dominate in today’s widely deployed RFID practice. Passive tags are low cost RFID tags conjoined to several consumer products (like clothes, smart cards and devices, courier, container, etc) for the purpose of unique identification. Readers on the other hand act as a source to track and record the passive RFID tag’s activities (like modifications, updates and authentication). Due to the rapid growth of RFID practice in the past few years, measures for consumer privacy and security has been researched. The uncertainties that arise with the passive RFID tags are handling of user’s private information (like name, ID, house address, credit card number, health statement, etc) which are posed to considerable threat from the adversary. Passive tags are inexpensive and contain less overhead and are considered good performers and consequently lack in providing security and privacy. Lightweight cryptography is an area of cryptography developed for low cost resourced environment. Mutual authentication is defined as the process of verifying an authorized tag and a reader (reader and server respectively) by an agreed algorithm to mutually prove their legitimacy with each other. Adversary is a third party who tries to hear the ongoing communication between the tag and the reader (reader and server respectively) anonymously. In this thesis, symmetric lightweight ciphers like Present and Grain are introduced as mutual authentication protocols to rescue the privacy aspects and properties of the RFID tags. These ciphers are simple, faster and suitable to implement within the passive RFID network and reasonably lay a foundation for the preservation of privacy and security of the RFID system. Lightweight ciphers use hash functions, pseudo random generators, SP networks and linear feedback shift registers to randomize data while mutual authentication scheme uses lightweight ciphers to manage authorize the legitimacy of every device in the RFID network.
  • Niklas, Jahnsson (2015)
    Bayesian networks are graphical models used to represent the joint probability distribution for all variables in a data set. A Bayesian network can be constructed by an expert, but learning the network from the data is another option. This thesis is centered around exact score-based Bayesian network structure learning. The idea is to optimize a scoring function measuring the fit of the network to the data, and the solution represents an optimal network structure. The thesis adds to the earlier literature by extending an external memory frontier breadth-first branch and bound algorithm by Malone et al. [MYHB11], which searches the space of candidate networks using dynamic programming in a layered fashion. To detect duplicates during the candidate solution generation, the algorithm uses efficiently both semiconductor and magnetic disk memory. In-memory duplicate detection is performed using a hash table, while a delayed duplicate detection strategy is employed when resorting to the disk. Delayed duplicate detection is designed to work well against long disk latencies, because hash tables are currently still infeasible on disk. Delayed duplicate detection allows the algorithm to scale beyond search spaces of candidate solutions fitting only in the comparatively expensive and limited semiconductor memory at disposal. The sorting-based delayed duplicate detection strategy employed by the original algorithm has been found to be inferior to a hashing-based delayed duplicate strategy in other application domains [Kor08]. This thesis presents an approach to use hashing-based delayed duplicate detection in Bayesian network structure learning and compares it to the sorting-based method. The problem faced in the hashing of candidate solutions to disk is dividing the candidate solutions in a certain stage of the search in an efficient and scalable manner to files on the disk. The division presented in this thesis distributes the candidate solutions into files unevenly, but takes into account the maximum number of candidate solutions that can be held in the semiconductor memory. The method works in theory as long as operating system has free space and inodes to allocate for new files. Although the hashing-based method should in principle be faster than the sorting-based, the benchmarks presented in this thesis for the two methods show mixed results. However, the analysis presented also highlights the fact that by improving the efficiency of, for example, the distribution of hashed candidate solutions to different files, the hashing-based method could be further improved.
  • Kivisaari, Tero (2015)
    Changing consumer behavior drives the demand for convenient and easy-to-use mobile applications across industries. This also impacts the financial sector. Banks are eager to offer their services as mobile applications to match the modern consumer needs. The mobile applications are not independently able to provide the required functionality; they interact with the existing core business functions by consuming secure Web Services over the Internet. The thesis analyses the problem of how a bank can enable a new secure distribution and communication channel via the mobile applications. This new channel must be able to interact with existing core systems. The problem is investigated from different axis related to Web Services protocols suitable for mobile use, security solutions for the communication protocols and the required support available in the selected mobile operating systems. The result of the analysis is an architectural description to fulfill the presented requirements. In addition to constructing the architecture, the thesis also describes some of the more advanced threats targeted against mobile apps and Web Services and provides mitigation schemes for the threats. The selected architecture contains a modular security solution that can be utilized outside of the financial context as well. ACM Computing Classification System (CCS 2012): • Information systems → Web Services • Security and privacy → Software and application security • Software and its engineering → Software architectures
  • Kekki, Heini (2015)
    Tämä pro gradu -tutkielma kytkeytyy osaksi pääkaupunkiseudun alueelliseen eriytymiseen liittyvää kaupunkimaantieteellistä ja -sosiologista keskustelua. Alueiden välisiä eroja tarkastellaan erityisesti naapurisuhteiden ja alueellista eriytymistä ehkäisevän sosiaalisen sekoittamisen politiikan kautta. Kansainvälisessä keskustelussa asuinalueen väestöpohjan sekoittuneisuuden on argumentoitu olevan haitallista naapureiden väliselle kanssakäymiselle. Tässä työssä tutkitaan tilasto- ja paikkatietomenetelmiä hyödyntäen onko pääkaupunkiseudulla havaittavissa naapurisuhteiden ja asuinalueen sosiaalisen sekoittuneisuuden välistä yhteyttä. Aineistona toimivat vuonna 2012 kerätyn Helsingin seudun hyvinvointia käsittelevän kyselyaineiston naapuriaktiivisuuden eri ilmenemismuotoja mittaavat kysymykset. Alueellisena datana kyselyaineiston analyysissä toimivat 250 x 250 m tilastoruudut. Chicagon koulukunnasta polveutuvassa tutkimusotteessa asuinalue nähdään tiiviinä paikallisyhteisönä, jolle tunnusomaista ovat kulttuurinen yhdenmukaisuus ja sisäiset normit. Tällaisilla asuinalueilla naapurisuhteet ovat vahvoja, ja niillä syntyy todennäköisemmin sosiaalista pääomaa: sosiaalisten suhteiden kautta välittyviä materiaalisia hyötyjä. Toisaalta oletusta asuinalueesta tiiviinä yhteisönä on kritisoitu 1970-luvulta lähtien: verkostotutkimuksessa naapurisuhteet nähdään osana yksilön laajempaa, maantieteellisesti rajoittumatonta sosiaalista verkostoa. Sosiaalinen verkosto koostuu heikoista ja vahvoista siteistä muihin ihmisiin siteen ollessa sitä vahvempi, mitä saman- kaltaisempia ihmiset ovat (Granovetter 1973; 1983). Vaikka vahvojen siteiden kautta syntyy paikallis- yhteisöllisyyttä ja sosiaalista pääomaa, voi erilaisten ihmisten ja ihmisryhmien välisiä heikkoja siteitä pitää positiivisena asiana yhteiskunnan kokonaishyvinvoinnin ja sosiaalisen koheesion kannalta. Alueellisen eriytymisen ja valikoivan muuttoliikkeen ansiosta pääkaupunkiseudulta löytyy esimerkkejä sekä sekoittuneista että väestöpohjaltaan homogeenisistä asuinalueista. Varsinkin huono-osaisia eriytyneitä asuinalueita on pyritty ehkäisemään 1960-luvulta asti sosiaalisen sekoittamisen keinoin. Sosiaalista sekoittamista harjoitetaan sijoittamalla samalle asuinalueelle ja samoihin kortteleihin sekaisin eri hallintamuotoisia asuntoja. Alueellisen eriytymisen ehkäisemisen motivaattorina on pelko negatiivisista aluevaikutuksista: siitä, että huono-osaisuuden keskittyminen alkaa ruokkia itseään ja synnyttää itsenäisesti lisää huono-osaisuutta. Tässä tutkimuksessa kiinnostus kohdistuu erityisesti sosioekonomisen sekoittuneisuuden mahdollisiin aluevaikutuksiin. Jos naapurisuhteet ovat aktiivisimpia siellä, missä naapurit ovat mahdollisimman samankaltaisia, vaikuttaako sosiaalinen sekoittaminen naapurisuhteisiin negatiivisesti? Kysely- aineiston naapuriaktiivisuuden mittareita on analysoitu aluetason sekoittuneisuusmuuttujalla, joka perustuu vuokra-asuntojen suhteelliseen osuuteen tilastoruudun koko asuntokannasta. Vuokra- asuntojen osuuden perusteella asuinalueet on luokiteltu omistusvaltaisiksi, sekoittuneiksi ja vuokra- valtaiseksi ja edelleen pieni- tai suurituloisiksi. Tuloksena on kuusiportainen sekoittuneisuustypologia. Vastaajien naapuriaktiivisuuden ja sekoittuneisuustypologian ristiintaulukoinnit osoittivat, että sosioekonomisesti sekoittuneilla asuinalueilla (vuokra-asuntoja 33,4–66,6 % alueen asuntokannasta) naapurisuhteet ovat heikompia kuin omistus- tai vuokravaltaisilla alueilla. Kun naapuriaktiivisuuden ja asuinalueen sekoittuneisuuden välistä yhteyttä tutkittiin tarkemmin logistisella regressiolla, kävi ilmi, että alueiden väliset erot naapuriaktiivisuudessa selittyvät pois yksilöiden omilla ominaisuuksilla. Naapuriaktiivisuutta säätelee ennen kaikkea asuintalon tyyppi, naapurisuhteissaan kaikkein aktii- visimpien löytyessä rivitaloista ja omistusasunnoista. Kerrostaloissa naapuriaktiivisuus on heikointa. Kun sosiaalista sekoittamista harjoitetaan tyypillisesti kerrostaloissa, loppukeskustelussa pohditaan täyttyvätkö edellytykset väestön todelliselle sekoittumiselle pelkkiä hallintamuotoja sekoittamalla.
  • Niittynen, Pekka (2015)
    Maaperän kosteus vaihtelee voimakkaasti jo lyhyellä välimatkalla topografisesti heterogeenisessä arktis-alpiinisessa ympäristössä. Maaperän kosteus vaikuttaa moniin ekosysteemiprosesseihin ja resursseihin puskuroimalla lämpötilan vaihtelua ja säätelemällä hajotuksen nopeutta sekä hiilen kiertoa maaperän ja ilmakehän välillä. Arktis-alpiininen kasvillisuus on lajikohtaisesti sopeutunut kuivuuden tai veden kyllästämän maan aiheuttamaan stressiin, joten voi olettaa, että maaperän kosteus säätelee kasvillisuuden piirteiden ja yksittäisten lajien hienon mittakaavan esiintymiskuvaa. Kasvillisuuden piirteiden ja yksittäisten lajien esiintymistä tutkittiin 378 yhden neliömetrin kasvillisuusruutua kattavalla aineistolla, joka on kerätty kesinä 2011-2013 Kilpisjärven Saanatunturin rinteiltä. Jokaiselta tutkimusruudulta on kartoitettu putkilokasvi-, sammal- ja jäkälälajien peittävyydet, mitattu maaperän kosteus ja lämpötila sekä otettu maaperänäyte pH-analyysiä varten. Ruutujen vieton ja viettosuunnan mukaan ruuduille on laskettu vuosittaisen potentiaalisen saapuvan auringonsäteilyn määrä. Lajikoostumukseen ja -yhteisöön vaikuttavien ympäristömuuttujien merkitystä on tutkittu NMDS-ordinaatiomenetelmällä ja GBM-malleilla kasvillisuusluokkien esiintymistä mallintaen. Lajirunsauden ja yhteisön tasaisuuden vaihtelua tutkittiin kilpailuttamalla GLM-, GAM- ja GBM-malleissa perusmallia ja maaperänkosteudella lisättyä mallia keskenään koko aineistolla sekä kasvillisuusluokkien ja topografialuokkien sisällä. Kosteusluokkia ja kumuloituvia laji-alue-käyriä tarkastelemalla tutkittiin, miten ympäristömuuttujat vaikuttavat lajipoolin kokoon. Yksittäisten lajien esiintymistä mallinnettiin kymmentä levinneisyysmallia käyttäen perus- ja täysmalleilla, joiden ennustekykykyjen eroja vertailtiin. Lajien vastekäyrien muotoja ja ympäristömuuttujien suhteellisia tärkeyksiä tarkasteltiin lajiryhmien ja ekologisten jakojen kautta. Putkilokasveilla kosteus ja pH säätelevät lajikoostumusta. Sammalilla kosteus on yksin tärkein muuttuja, kun taas jäkälillä yksikään muuttuja ei selitä voimakkaasti lajiyhteisön koostumusta. Putkilokasveilla ja sammalilla lajirunsaus ja yhteisön tasaisuus kasvavat maaperän kosteuden lisääntyessä. Jäkälillä kosteuden efekti on päinvastainen. Maaperän kosteus selittää myös kasviyhteisöjen sisäistä lajirunsauden vaihtelua, mutta ei jokaisessa yhteisössä tai mesotopografisen gradientin osassa. Maaperän kosteus parantaa yksittäisten lajien levinneisyysmallien hyvyyttä jokaisella lajiryhmällä. Putkilokasveilla, sammalilla, ruohoilla ja kesävihannilla varvuilla vaste kosteuden muutokseen oli yleisimmin positiivinen, jäkälillä negatiivinen ja talvivihannilla varvuilla yksihuippuinen. Graminoideilla löytyi tasaisesti monenmuotoisia vasteita kosteuden muutokseen. Kosteudella on keskimäärin suurin vaikutus lajien esiintymiseen, mutta yksittäisten lajien välillä on suuria eroja vastekäyrien muodoissa ja muuttujien suhteellisissa tärkeyksissä myös kasvumuotojen sisällä. Kosteuden hienopiirteinen vaihtelu on tärkein yksittäinen ympäristötekijä arktis-alpiinisen kasvillisuuden piirteiden ja yksittäisten lajien esiintymiskuvien säätelijänä. Kosteat alueet ylläpitävät suurempaa lajipoolia putkilokasveilla ja sammalilla, kun taas jäkälillä lajiyhteisö käyttäytyy ympäristöön nähden satunnaisemmin. Jäkälien lajirunsaus on korkeimmillaan kuivemmissa habitaateissa, joissa muiden lajiryhmien aiheuttama kilpailu on kuivuusstressin takia pienimmillään. Eri lajit ovat sopeutuneet erilaiseen ympäristön tuomaan stressiin, eikä yhden lajiryhmän perusteella voida ennustaa toisen lajiryhmän, taikka yksittäisen lajin esiintymistä. Kasvumuodot kuitenkin reagoivat ympäristöönsä kohtuullisen samankaltaisesti. Maaperän kosteus ja sen hienopiirteinen vaihtelu on otettava huomioon arvioitaessa ilmastonmuutoksen vaikutuksia pohjoiseen kasvillisuuteen. Kokeellista tutkimusta on suunnattava osin lämpötilasta kosteuden manipulointiin ja ympäristömuuttujien yhteisvaikutusten arviointiin. Makroilmaston muutosten vaikutus paikalliseen maaperän kosteuteen on selvitettävä nykyistä tarkemmin.
  • Liu, Yanhe (2015)
    Cellular networks are facing a data explosion posed by the increasing bandwidth demand of current mobile applications, and cellular operators are trying to leverage auxiliary networks and offload mobile data for relieving this challenge. However, traffic offloading without comprehensive controlling may result poor network utilization and undesirable user experience. In this thesis, we design and implement an integrated architecture for intelligent traffic offloading over collaborative WiFi-cellular networks. Motivated by our measurement, we formulate a mathematical model to estimate and evaluate potential offloading throughput based on various wireless context information, like AP signal strength and bandwidth. To efficiently manage traffic and collect information, we use a centralized SDN architecture in our design. The proposed system enables mobile devices to choose the most beneficial AP for offloading. The experimental evaluation of our prototype implementation demonstrates that this architecture can achieve optimal traffic offloading by considering different real factors instead of making naive decisions. This effort not only explores the feasibility of context-based traffic offloading, but also provides guidelines for designing and implementing a centralized SDN platform for wireless networks.
  • Lantto, Anttijuhani (2015)
    Suuri osa nykyisistä sovelluksista on selaimella käytettäviä web-sovelluksia. Eräs web-sovellusten suurimmista haasteista on tapahtumien käsittely, joka sisältää suuren osan sovelluksen virheistä. Funktionaalinen reaktiivinen ohjelmointi pyrkii selkeyttämään tapahtumienkäsittelyä ja sovelluksen tilan automaattista päivitystä. Funktionaalinen reaktiivinen ohjelmointi tarjoaa tähän kaksi työkalua: signaalit ja tapahtumavirrat. Signaalit ovat automaattisesti päivittyviä arvoja, joiden avulla sovelluksen käyttöliittymä voidaan pitää automaattisesti päivitettynä. Tapahtumavirrat ovat ajan mukaan järjestettyjä kokoelmia tapahtumia. Tapahtuman tapahtuessa se lisätään tapahtumavirtaan ja käsitellään. Tapahtumavirroille voidaan tehdä funktionaalisen ohjelmoinnin kokoelmien käsittelyn tyylisiä operaatioita. Tutkielmassa esitellään funktionaalisen reaktiivisen ohjelmoinnin periaatteet ja käsitellään tarkemmin Javascriptillä tehdyistä funktionaalisen reaktiivisen ohjelmoinnin toteutuksista RxJS ja Bacon.js. Funktionaalinen reaktiivinen ohjelmointi on selvä edistysaskel yksinkertaisista pelkkiin takaisinkutsuihin perustuvista ratkaisuista. Se parantaa sovellusten ylläpidettävyyttä, laajennettavuutta ja selkeyttää ohjelmakoodia. Useimpien sovellusten kehittämisessä käytetään sovelluskehyksiä. Sovelluskehysten tavoitteet ovat usein yhteneväisiä funktionaalisen reaktiivisen ohjelmoinnin kanssa, eli ne pyrkivät selkeyttämään tapahtumien käsittelyä, yhtenäistämään rajapintoja ja selkeyttämään sovellusten rakennetta. Tutkielmassa esimerkkisovelluskehyksenä on AngularJS. AngularJS toteuttaa monia reaktiivisuuden piirteitä ja sitä voidaan käyttää yhdessä Bacon.js:n ja RxJS:n kanssa. Funktionaalista reaktiivista ohjelmointia voidaan käyttää yhdessä sovelluskehysten kanssa, mutta sovelluskehysten kanssa funktionaalisen reaktiivisen ohjelmoinnin hyöty jää pienemmäksi. Monimutkaisen tapahtuman käsittelyn yhteydessä funktionaalisen reaktiivisen ohjelmoinnin käyttö voi olla järkevää, vaikka sovelluksessa olisikin sovelluskehys käytössä.
  • Hiekkavuo, Aino (2015)
    Tutkimuksen aiheena on alueellinen stigma eli asuinalueiden ja niiden asukkaiden kielteinen leimautuminen pääkaupunkiseudulla. Tavoitteena on selvittää, löytyykö pääkaupunkiseudulta asukkaiden näkökulmasta stigmatisoituneita alueita. Stigman kokemista tarkastellaan sen kautta, pitävätkö ihmiset asuinpaikkansa kertomista epämiellyttävänä. Lisäksi selvitetään, minkälaiset alueet ovat stigmatisoituneet ja minkälaiset ihmiset stigman kokevat. Asuinalueita kuvataan niiden sosioekonomisen rakenteen avulla, ja henkilökohtaisia eroja stigman kokemisessa tarkastellaan sosioekonomisen aseman ja kulttuurisen orientaation eli makujen, asenteiden ja kiinnostuksenkohteiden kautta. Tutkimuksen tärkein aineisto on Kaupunkitutkimus ja metropolipolitiikka -ohjelmassa vuonna 2012 kerätty kyselyaineisto asukkaiden hyvinvoinnista Helsingin seudulla. Stigman kokeminen määritetään kyselyssä olevan ”En mielelläni kerro muille, missä asun” -väittämän perusteella. Lisäksi käytetään Helsingin seudun aluesarjat -palvelun kautta saatuja Tilastokeskuksen aineistoja pääkaupunkiseudun asuinalueiden sosioekonomisesta rakenteesta. Tutkimusote on kvantitatiivinen, ja tärkeimpiä menetelmiä ovat tunnuslukujen laskeminen, keskiarvojen vertailu sekä faktorianalyysi. Aineiston käsittelyssä ja visualisoinnissa hyödynnetään myös paikkatietomenetelmiä. Tulosten perusteella alueellinen stigma on olemassa oleva ilmiö pääkaupunkiseudulla. Se kohdistuu pääasiassa kahdenlaisiin alueisiin: sosioekonomisesti huono-osaisimpiin ja hyväosaisimpiin. Stigma ei kuitenkaan ole erityisen voimakas, vaan stigmatisoituneimmillakin alueilla sen kokee vain selvä vähemmistö vastaajista. Yksilötasolla stigma ei ole juuri yhteydessä sosioekonomiseen asemaan, vaan sitä selittää enemmän kulttuurinen orientaatio. Asuinpaikkansa kertomiseen haluttomia luonnehtii erityisesti se, että he eivät pidä haasteita, menestymistä ja itsensä kehittämistä tärkeinä. Stigma ei kuitenkaan kosketa kaikkia huono- ja hyväosaisia alueita, vaan se nousee merkittäväksi pääosin alueilla, joiden maine on korostetun huono tai elitistinen. Aiemman kansainvälisen tutkimuksen perusteella huono-osaisiin alueisiin kohdistuva stigma on odotettu havainto. Poikkeavan ja kiinnostavan tapauksen pääkaupunkiseudusta tekee sen rinnalla esiintyvä omalaatuinen eliitin stigma. Syytä haluun salata asuinpaikka asuinalueen arvostuksesta huolimatta voidaan hakea tyypillisestä suomalaisesta ajattelutavasta, joka korostaa tavallisuutta ja jopa paheksuu menestyksen esiin tuomista. Tässä tutkimuksessa on keskitytty ainoastaan alueellisen stigman olemassaoloon. Aiemman kansainvälisen tutkimuksen perusteella stigmatisoituneella alueella asuminen saattaa vaikeuttaa esimerkiksi sosiaalisia suhteita ja työllistymistä. Siksi pääkaupunkiseudullakin olisi jatkossa tärkeää pureutua stigman vaikutuksiin ja niiden mahdollisiin ehkäisykeinoihin.