Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 735
  • Salojärvi, Niina (2013)
    Boreaaliset suot ovat globaalilla tasolla merkittäviä hiilen varastoja sekä monimuotoisia ekosysteemejä. Ombrotrofisia keidassoita esiintyy erityisesti eteläboreaalisella vyöhykkeellä, kun minerotrofiset aapasuot ovat yleisempiä keski- ja pohjoisboreaalisella vyöhykkeellä. On kuitenkin odotettavissa, että ilmastonmuutos siirtäisi keidas- ja aapasuovyöhykkeen rajaa pohjoisemmaksi, mikä tarkoittaisi nykyisten aapasoiden rahkoittumista keidassoiksi. Keidas- ja aapasoiden suhteellisten osuuksien muuttuminen vaikuttaisi soiden kaasuvirtoihin sekä monimuotoisuuteen. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää nykyisten aapasuovyöhykkeen soiden sukkessiovaihetta rahkoittumista indikoivien avainlajien kautta. Kasvillisuus- ja ympäristöaineisto tutkimukseen kerättiin 21:ltä luonnontilaiselta suolta Pohjois-Pohjanmaalta sekä Pohjois-Karjalasta ja Kainuusta. Avainlajien optimielinympäristöä mallinnettiin yleisten lineaaristen mallien ja regressiopuumenetelmien avulla. Myös ekologisten monimuuttujamenetelmien (DCA ja CCA) avulla selvitettiin suokasvien esiintymistä suhteessa ympäristötekijöihin sekä tutkimusalueiden välisiä mahdollisia eroja. Tulosten perusteella avainlajien (Eriophorum vaginatum, Sphagnum angustifolium, S. balticum ja S. magellanicum) esiintymistä selittää parhaiten sekä pH, sijainti sekä turpeen paksuus. Ilmastomuuttujien osuus on vähäinen, mutta niiden mukanaolo kuitenkin paransi GLM-mallien selityskykyä. DCA:n perusteella myös vedenpinnantaso vaikuttaa avainlajien esiintymiseen. Vasteet ympäristötekijöiden suhteen kuitenkin vaihtelevat avainlajien välillä. Itäisen ja läntisen tutkimusalueen välillä on havaittavissa tilastollisesti merkitsevää lajistoeroa, ja erityisesti S. balticumin esiintyminen on painottunut itäiselle tutkimusalueelle. Yhdistettäessä avainlajien dominanssitulokset ja soiden trofiatasot havaittiin tutkimusalueella kolmea erilaista kehitysvaihetta: selkeät aapasuot, selkeät rahkasuot, sekä muutosvaiheen suot. Aapasoiden osuus aineistosta on 43 %, muutosvaiheen soiden 19 % ja keidassoiden 38 %. Tulokset kertovat, että rahkoittuminen on jo alkanut aapasuovyöhykkeen eteläisissä osissa. Rahkoittumisen taustalla voi olla useita tekijöitä. Koska soiden välillä on suuriakin eroja kehitysvaiheen suhteen, voidaan päätellä, ettei suurilmaston merkitys ole kovinkaan voimakas soiden kehityksen kannalta. Itäisen tutkimusalueen suot ovat tulosten perusteella hieman enemmän rahkoittuneet, mutta itäisellä tutkimusalueella vallitsee edelleen myös selkeitä aapasoita. Niinpä rahkoittumiskehitykseen näyttää vaikuttavan erityisesti paikalliset ympäristötekijät. Tulosten perusteella on oletettavaa, että avainlajien dominanssi tulee kasvamaan erityisesti muutosvaiheen soilla ja suot muuttuvat keidassoiksi. Aapasoiden rahkoittuminen vähentäisi ravinteikkaiden suotyyppien monimuotoisuutta, joten aapasoiden suojelu tulee jatkossa olemaan nykyistäkin tärkeämpää. Boreaaliset suoekosysteemit ovat muutoksen alla, ja ilmastonmuutoksen ja soiden sukkession välisten suhteiden selvittäminen vaatii lisätutkimusta.
  • Sipari, Pinja (2014)
    Koulujen puutarhatoiminta on yhtä aikaa koululaitoksemme kanssa kehittynyt ilmiö. Aikojen saatossa koulupuutarhatoimintaa kohtaan tunnettu kiinnostus on vaihdellut ja tällä hetkellä se on ilmeisesti taas kasvussa. Koulupuutarhatoimintaa voidaan tarkastella monenlaisista näkökulmista, esimerkiksi osana koulun ympäristökasvatusta, terveyskasvatusta tai oppiainerajat ylittävää opiskelua. Aihetta on tutkittu vain vähän ja tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää millaista koulupuutarhatoimintaa Suomessa on ja miten puutarhoja hyödynnetään opetuksessa. Lisäksi tarkastelun kohteena on havainto, jonka mukaan koulupuutarhatoimijat usein ajattelevat oppilaiden oppivan toiminnan kautta ”mistä ruoka tulee”. Nykyaikainen ruokajärjestelmä on kuitenkin monimutkainen kokonaisuus, jonka muodostavat kuluttaja, tuottaja, jatkojalostajat ja pakkausteollisuus, sekä kauppa ja muut ruoan kautta tekemisissä olevat verkostot. Ymmärtääkseen ruoan matkaa pellosta pöytään ei siis riitä että tietää miten kasvit kasvavat. Tutkimuksessa selvitetäänkin lisäksi mitä koulupuutarhojen avulla opetetaan ruokajärjestelmästä. Tutkimuksen empiirinen aineisto kerättiin teemahaastattelujen avulla. Tutkimusta varten haastateltiin 11 opettajaa eri puolilta maata sijaitsevista kouluista, joissa on aktiivista koulupuutarhatoimintaa. Tutkimuskoulujen joukossa on ala- ja yläkouluja, lukio ja kaksi steinerkoulua. Tavoitteena oli saada tutkimukseen mukaan mahdollisimman laaja otos erilaisia koulupuutarhoja, joten kustakin koulusta haastateltiin vain yhtä toiminnasta hyvin perillä olevaa opettajaa. Litteroitu haastatteluaineisto analysoitiin teemoittelun ja tyypittelyn avulla. Teemoittelun kautta aineistosta löytyneiden ilmiöiden yleisyyttä selvitettiin sisällön erittelyllä. Tutkimuksen tulosten perusteella ei voida määrittää suomalaisen koulupuutarhan tyyppiesimerkkiä, sillä toimintatavat, toiminnan laajuus, sille asetut päämäärät ja puutarhojen hyödyntäminen opetuksessa vaihtelevat kouluittain paljonkin. Puutarhojen toimintamallit on kehitetty koulukohtaisesti niiden resurssien varassa, joita kullakin koululla on ollut käytettävissään. Toiminnan ensisijaisena tavoitteena on oppimisen tukeminen, mutta eri kouluissa puutarhan merkitystä painotetaan eri tavoin: ympäristökasvatuksen, kokonaisvaltaisen oppimisen tai jonkin tietyn kurssin oppimisympäristönä tai koulun pihaa viihtyistävänä tai koulun arkeen vaihtelua tuovana tekijänä. Toiminnalle asetetut tavoitteet määrittävät sitä kuinka paljon puutarhaa hyödynnetään opetuksessa ja lisäksi hyödyntämisen laajuuteen vaikuttaa puutarhan koko. Vaikka myös monet opettajat ajattelevat koulun puutarhatoiminnan avulla opittavan mistä ruoka tulee kauppojen hyllyille, opetetaan ruokajärjestelmästä puutarhatoiminnan kautta vain tiettyjä osia. Alkutuotannon roolia painotetaan vahvasti, mutta osassa kouluista näkökulmaa laajennetaan valmistamalla satoa myytäväksi myyjäisissä tai sitä tarjotaan kouluruokalassa. Kahdessa koulussa tehdään lisäksi maatilayhteistyötä lähitilojen kanssa. Uusien oppimisympäristöjen ja opetusmetodien hyödyntämistä opetuksessa pidetään yleisesti suositeltavana, mutta niiden käyttöönotto vaatii opettajalta edelleen erityistä rohkeutta. Koulupuutarhatoiminta kannustaa opettajia kokeilemaan koulussa monenlaisia uusia toimintatapoja ja opetusmetodeja, kuten ulkona opettamista ja kokemuksellista oppimista. Tutkimukseen osallistuneet opettajat eivät juuri kokeneet tarvitsevansa apua koulun puutarhatoiminnan kehittämiseen, mutta se voisi hyödyttää heitä etenkin puutarhakasvatuksen osalta, sillä monilla on melko suppea käsitys puutarhan hyödyntämismahdollisuuksista opetuksessa. Koulupuutarhojen aiheuttama innostus ja lisääntynyt oppilaiden motivaatio, sekä käytännön tekeminen, oikeat ongelmat ja konkreettisen lopputuloksen näkeminen puoltavat paikkaansa koulussa, sillä tällaiset tekijät edistävät tutkimusten mukaan esimerkiksi oppilaiden luonnontieteiden osaamista. Tutkimus on esiselvitys suomalaisen koulupuutarhatoiminnan käytännöistä ja se avaa runsaasti lisätutkimuksen aiheita. Jotta puutarhakasvatuksen parhaista käytännöistä päästään selville, on tehtävä esimerkiksi hyvin dokumentoituja kokeiluja erilaisista puutarhakasvatuksen muodoista, joiden vaikuttavuutta arvioidaan. Tarvetta on myös tutkimuksille, jotka selvittävät puutarhakasvatuksen vaikutuksia oppilaiden oppimiseen suomalaisen koulun kontekstissa. Ruokajärjestelmäopetuksen suhteen tutkimuksessa ilmeni ristiriita sen suhteen, mitä opettajat toivovat oppilaiden oppivan koulupuutarhatoiminnan kautta ja mitä he näyttävät käytännössä opettavan, joten lisätutkimusta tarvitaan myös tämän ristiriidan vahvistamiseksi ja selvittämiseksi.
  • Nevalainen, Katja (2012)
    A large number of studies have concerned banded precipitation structures in extratropical cyclones but these studies have focused on single banded events. Most of these studies have taken place in the United States, whereas this study investigates multiple snowbands formed in a snowstorm on 23th November 2008 in Southern Finland, where the large-scale dynamical features maybe different. The storm caused heavy snowfall, especially along the southern coast of Finland. The study is divided in two parts. The first part describes the observed characteristics of the snowstorm by identifying different stages of the storm evolution as well as the large and smallscale structures of precipitation. The second part aims to identify the forcing mechanisms, which lead to the formation of multiple snowbands by using high resolution model output. To achieve this results, radar composite data obtained from the Finnish Meteorological Institute's (FMI) Doppler radar network and the AROME mesoscale model simulation output are used. The radar composites revealed four different phases of the storm evolution. The storm exhibited 22 individual bands and 6 groups of bands during the first three phases. The AROME simulation was able to produce the storm evolution and precipitation features rather similar to those observed. Strong and widespread frontogenetical forcing, weak moist symmetric and potential stability and to a small extent moist symmetric instability and potential instability were important mechanisms for producing heavy precipitation and mesoscale bands. During the first two phases frontogenesis was the forcing mechanism for ascent. Precipitation along the warm front at middle troposphere during phase 1 was mainly caused by ascent along isentropic surfaces below 500 hPa were sufficient moisture was available. During phase 2, weak potential stability and to a small extent potential instability were present in the warm sector enhancing the vertical ascent and precipitation. At lower levels along the warm front also symmetric instability was found and most likely released, resulting in slantwise convection. Moist layer in the warm sector reached 500 hPa although there were fluctuations which made the precipitation field scattered. Based on the radar composites phases 3 and 4 differed dynamically from phases 1 and 2 but were similar to each other. Frontogenetical forcing reduced significantly after the cold frontal passage in phase 3. Despite of the shallow moist layer and potential instability, convection did not occur in the simulation in same extent than in observations.
  • Vuori, Maria (Helsingin yliopisto, 2009)
    Accessibility is a crucial factor for interaction between areas in economic, cultural, political and environmental terms. Therefore, information concerning accessibility is relevant for informed decision making, planning and research. The Loreto region in the Peruvian Amazonia provides an interesting scene for an accessibility study. Loreto is sparsely populated and because there are few roads in the region, in practice all movement and transportation happens along the river network. Due to the proximity of the Andes, river dynamics are strong and annual changes in water level combined with these dynamic processes constantly reshape accessibility patterns of the region. Selling non-timber forest products (NTFP) and agricultural products (AP) in regional centres is an important income source for local rain forest dwellers. Thus, accessibility to the centres is crucial for the livelihood of local population. -- In this thesis I studied how accessible the regional centre Iquitos is from other parts of Loreto. In addition, I studied the regional NTFP/AP trade patterns and compared them with patterns of accessibility. Based on GPS-measurements, using GIS, I created a time-distance surface covering Loreto. This surface describes the time-distance to Iquitos, along the river network. Based on interview material, I assessed annual changes to accessibility patterns in the region. The most common regional NTFP/AP were classified according to the amount of time they can be preserved, and based on the accessibility surface, I modelled a catchment area for each of these product classes. -- According to my results, navigation speeds vary considerably in different parts of the river network, depending on river types, vessels, flow direction and season. Navigating downstream is, generally, faster than upstream navigation. Thus, Iquitos is better accessible from areas situated south and south west of the city, like along the rivers Ucayali and Marañon. Differences in accessibility between different seasons are also substantial: during the dry season navigation is slower due to lower water levels and emerging sand bars. Regularly operating boats follow routes only along certain rivers and close to Iquitos transport facilities are more abundant than in more distant areas. Most of the products present in Iquitos market places are agricultural products, and the share of NTFP is significantly smaller. Most of the products were classified in product class 2, and the catchment area for these products is rather small. Many products also belonged to class 5, and the catchment area for these products reaches up to the edges of my study area, following the patterns of the river network. -- The accessibility model created in this study predicts travel times relatively well, although in some cases the modelled time-distances are substantially shorter than observed time-distances. This is partly caused by the fact that real-life navigation routes are more complicated than the modelled routes. Rain forest dwellers having easier access to Iquitos have more opportunities in terms of the products they decide to market. Thus, they can better take advantage of other factors affecting the market potential of different products. -- In all, understanding spatial variation in accessibility is important. In the Amazonian context it is difficult to combine the accessibility-related needs of the local dwellers with conservation purposes and the future challenge lies in finding solution that satisfy both of these needs.
  • Lempiäinen, Tuomo (2014)
    In this thesis we study the theoretical foundations of distributed computing. Distributed computing is concerned with graphs, where each node is a computing unit and runs the same algorithm. The graph serves both as a communication network and as an input for the algorithm. Each node communicates with adjacent nodes in a synchronous manner and eventually produces its own output. All the outputs together constitute a solution to a problem related to the structure of the graph. The main resource of interest is the amount of information that nodes need to exchange. Hence the running time of an algorithm is defined as the number of communication rounds; any amount of local computation is allowed. We introduce several models of distributed computing that are weaker versions of the well-established port-numbering model. In the port-numbering model, a node of degree d has d input ports and d output ports, both numbered with 1, 2, ..., d such that the port numbers are consistent. We denote by VVc the class of all graph problems that can be solved in this model. We define the following subclasses of VVc, corresponding to the weaker models: VV: Input and output port numbers are not necessarily consistent. MV: Input ports are not numbered; nodes receive a multiset of messages. SV: Input ports are not numbered; nodes receive a set of messages. VB: Output ports are not numbered; nodes broadcast the same message to all neighbours. MB: Combination of MV and VB. SB: Combination of SV and VB. This thesis presents a complete classification of the computational power of the models. We prove that the corresponding complexity classes form the following linear order: SB ⊈ MB = VB ⊈ SV = MV = VV ⊈ VVc. To prove SV = MV, we show that any algorithm receiving a multiset of messages can be simulated by an algorithm that receives only a set of messages. The simulation causes an additive overhead of 2∆-2 communication rounds, where ∆ is an upper bound for the maximum degree of the graph. As a new result, we prove that the simulation is optimal: it is not possible to achieve a simulation overhead smaller than 2∆-2. Furthermore, we construct a graph problem that can be solved in one round of communication by an algorithm receiving a multiset of messages, but requires at least ∆ rounds when solved by an algorithm receiving only a set of messages.
  • Hyvönen, Elvira (2013)
    This study presents some of the available methods for haplotype reconstruction and evaluates the accuracy and efficiency of three different software programs that utilize these methods. The analysis is performed on the QTLMAS XII common dataset, which is publicly available. The program LinkPHASE 5+, rule-based software, considers pedigree information (deduction and linkage) only. HiddenPHASE is a likelihood-based software, which takes into account molecular information (linkage disequilibrium). The DualPHASE software combines both of the above mentioned methods. We will see how usage of different available sources of information as well as the shape of the data affects the haplotype inference.
  • Lehtola, Jussi (Helsingin yliopisto, 2008)
    The molecular level structure of mixtures of water and alcohols is very complicated and has been under intense research in the recent past. Both experimental and computational methods have been used in the studies. One method for studying the intra- and intermolecular bindings in the mixtures is the use of the so called difference Compton profiles, which are a way to obtain information about changes in the electron wave functions. In the process of Compton scattering a photon scatters inelastically from an electron. The Compton profile that is obtained from the electron wave functions is directly proportional to the probability of photon scattering at a given energy to a given solid angle. In this work we develop a method to compute Compton profiles numerically for mixtures of liquids. In order to obtain the electronic wave functions necessary to calculate the Compton profiles we need some statistical information about atomic coordinates. Acquiring this using ab-initio molecular dynamics is beyond our computational capabilities and therefore we use classical molecular dynamics to model the movement of atoms in the mixture. We discuss the validity of the chosen method in view of the results obtained from the simulations. There are some difficulties in using classical molecular dynamics for the quantum mechanical calculations, but these can possibly be overcome by parameter tuning. According to the calculations clear differences can be seen in the Compton profiles of different mixtures. This prediction needs to be tested in experiments in order to find out whether the approximations made are valid.
  • Chiariello, Alessandro (Helsingin yliopisto, 2006)
    The aim of this work was the assessment about the structure and use of the conceptual model of occlusion in operational weather forecasting. In the beginning a survey has been made about the conceptual model of occlusion as introduced to operational forecasters in the Finnish Meteorological Institute (FMI). In the same context an overview has been performed about the use of the conceptual model in modern operational weather forecasting, especially in connection with the widespread use of numerical forecasts. In order to evaluate the features of the occlusions in operational weather forecasting, all the occlusion processes occurring during year 2003 over Europe and Northern Atlantic area have been investigated using the conceptual model of occlusion and the methods suggested in the FMI. The investigation has yielded a classification of the occluded cyclones on the basis of the extent the conceptual model has fitted the description of the observed thermal structure. The seasonal and geographical distribution of the classes has been inspected. Some relevant cases belonging to different classes have been collected and analyzed in detail: in this deeper investigation tools and techniques, which are not routinely used in operational weather forecasting, have been adopted. Both the statistical investigation of the occluded cyclones during year 2003 and the case studies have revealed that the traditional classification of the types of the occlusion on the basis of the thermal structure doesn t take into account the bigger variety of occlusion structures which can be observed. Moreover the conceptual model of occlusion has turned out to be often inadequate in describing well developed cyclones. A deep and constructive revision of the conceptual model of occlusion is therefore suggested in light of the result obtained in this work. The revision should take into account both the progresses which are being made in building a theoretical footing for the occlusion process and the recent tools and meteorological quantities which are nowadays available.
  • Turkia, Mika (Helsingin yliopisto, 2007)
    One of the most tangled fields of research is the field of defining and modeling affective concepts, i. e. concepts regarding emotions and feelings. The subject can be approached from many disciplines. The main problem is lack of generally approved definitions. However, e.g. linguists have recently started to check the consistency of their theories with the help of computer simulations. Definitions of affective concepts are needed for performing similar simulations in behavioral sciences. In this thesis, preliminary computational definitions of affects for a simple utility-maximizing agent are given. The definitions have been produced by synthetizing ideas from theories from several fields of research. The class of affects is defined as a superclass of emotions and feelings. Affect is defined as a process, in which a change in an agent's expected utility causes a bodily change. If the process is currently under the attention of the agent (i.e. the agent is conscious of it), the process is a feeling. If it is not, but can in principle be taken into attention (i.e. it is preconscious), the process is an emotion. Thus, affects do not presuppose consciousness, but emotions and affects do. Affects directed at unexpected materialized (i.e. past) events are delight and fright. Delight is the consequence of an unexpected positive event and fright is the consequence of an unexpected negative event. Affects directed at expected materialized (i.e. past) events are happiness (expected positive event materialized), disappointment (expected positive event did not materialize), sadness (expected negative event materialized) and relief (expected negative event did not materialize). Affects directed at expected unrealized (i.e. future) events are fear and hope. Some other affects can be defined as directed towards originators of the events. The affect classification has also been implemented as a computer program, the purpose of which is to ensure the coherence of the definitions and also to illustrate the capabilities of the model. The exact content of bodily changes associated with specific affects is not considered relevant from the point of view of the logical structure of affective phenomena. The utility function need also not be defined, since the target of examination is only its dynamics.
  • Koponen, Aila Helena (Helsingin yliopisto, 2008)
    The conferencing systems in IP Multimedia (IM) networks are going through restructuring, accomplished in the near future. One of the changes introduced is the concept of floors and floor control in its current form with matching entity roles. The Binary Floor Control Protocol (BFCP) is a novelty to be exploited in distributed tightly coupled conferencing services. The protocol defines the floor control server (FCS), which implements floor control giving access to shared resources. As the newest tendency is to distribute the conferencing services, the locations of different functionality units play an important role in developing the standards. The floor control server location is not yet single-mindedly fixed in different standardization bodies, and the debate goes on where to place it within the media server, providing the conferencing service. The thesis main objective is to evaluate two distinctive alternatives in respect the Mp interface protocol between the respective nodes, as the interface in relation to floor control is under standardization work at the moment. The thesis gives a straightforward preamble in IMS network, nodes of interest including floor control server and conferencing. Knowledge on several protocols – BFCP, SDP, SIP and H.248 provides an important background for understanding the functionality changes introduced in the Mp interface and therefore introductions on those protocols and how they are connected to the full picture is given. The actual analysis on the impact of the floor control server into the Mp reference point is concluded in relation to the locations, giving basic flows, requirements analysis including a limited implementation proposal on supporting protocol parameters. The overall conclusion of the thesis is that even if both choices are seemingly useful, not one of the locations is clearly the most suitable in the light of this work. The thesis suggests a solution having both possibilities available to be chosen from in separate circumstances, realized with consistent standardization. It is evident, that if the preliminary assumption for the analysis is kept regarding to only one right place for the floor control server, more work is to be done in connected areas to discover the one most appropriate location.
  • Pyyhtiä, Markus (Helsingin yliopisto, 2010)
    This master s thesis is concerned with the airline network geography of the Baltic Sea Area. The developments in economical liberties in the area and new liberties in air transport give special interest in researching this matter. Also the requirements of airlines to consolidate their activities give a reason to predict the possible outcomes of the geography of airlines in the area. Airlines networks organize themselves according to economic principles, most often attempting to reconciliate their form with the needs of passengers. The passengers are the centermost actors with their utilities as the main determinants of when and where air services are provided. States have interests in controlling parts of airline transportation as connectivities at cities act as instruments of local economic development. Cities as transport nodes can be charactherized by their transport linkages as being central and/or intermediate. This characterization is created by the actions of the passengers, the airlines and the states. This interplay is central to the airline networks being formed in the Baltic Sea Area. Two empirical measurements of international airline connetivity were made from the study cities of Copenhagen, Helsinki, Oslo, Riga and Stockholm. The measurements were made from the database of flights during week 49 in December 2009, which has been acquired for this thesis. This database consists of the data of available passenger seats per flight per destination. From the database a measure of connectivity based on network analysis was made from all the study cities. This connectivity reveals geographic directionality of airline links between the study cities. To compare the situation with the natural transport demand, a gravity model was formulated from the same database to explain the divergent geographic airline connections. Airline connections have specialized in intercontinental airline connections mainly due to strategic business selections made by the region s airlines. In intracontinental connections, much less geographic divergence is found and this is also explained well by the gravity model. Potential is seen for some of the study area s cities to specialize geographically towards Eastern Europe in the future.
  • Kallonen, Susanna (2013)
    Aivokäyttöliittymätutkimus on nuori, poikkitieteellinen tutkimusala, jonka pyrkimyksenä on kehittää ajatuksen voimalla toimivia käyttöliittymiä lääketieteellisistä häiriöistä kärsiville apu- ja kuntoutusvälineiksi sekä terveille ihmisille viihde- ja hyötykäyttöön. Aivokäyttöliittymät mahdollistavat ihmisen aivojen ja tietokoneen välille uudenlaisen, suoran viestinvälitysyhteyden, joka ei ole riippuvainen ääreishermostosta ja lihaksista. Tässä tutkielmassa kartoitetaan aivokäyttöliittymien aihealueesta tehtyä tutkimusta sekä perehdytään aivokäyttöliittymien sovellusalueisiin ja toteutusperiaatteisiin. Aivokäyttöliittymillä pystytään jo nykyään parantamaan vaikeasti liikuntakyvyttömien ihmisten elämänlaatua tarjoamalla heille tavan kommunikoida ympäristönsä kanssa. Aivokäyttöliittymän avulla he pystyvät kirjoittamaan virtuaalisella tietokoneen näppäimistöllä pelkästään ajatuksen voimalla. Tekniikan hyödyntämistä raajaproteesien liikuttamiseen, pyörätuolin ohjaamiseen, epilepsian oireiden lievittämiseen, tietokonepelien pelaamiseen ja lukuisiin muihin käytännön sovelluksiin tutkitaan parhaillaan. Aivokäyttöliittymien toiminnan perustana voi olla invasiivinen mittaustekniikka, jossa aivojen toimintaa mitataan kallon sisältä, tai ei-invasiivinen mittaustekniikka, jossa mittaus tehdään päänahan ulkopuolelta. Tutkielmassa selviää, että sekä invasiivisella että ei-invasiivisella tekniikalla pystytään toteuttamaan toimivia aivokäyttöliittymiä. Invasiiviset menetelmät soveltuvat parhaiten sovelluksiin, joiden toiminta vaatii hyvää signaalin tarkkuutta ja joiden kohderyhmänä ovat sairaat tai vammautuneet henkilöt. Ei-invasiiviset menetelmät sopivat sovelluksiin, joissa pienempi mittaustarkkuus riittää tai joita käyttävät myös terveet henkilöt. Tutkielmassa todetaan, että aivokäyttöliittymät soveltuvat sekä terveille ihmisille että erilaisista lääketieteellisistä häiriöistä kärsiville. Lisäksi otetaan kantaa siihen, minkälaisia aivokäyttöliittymäsovelluksia kannattaa kehittää perustaen käsitys esiteltyyn tutkimustietoon. Tätä tulosta verrataan haastatteluun, jossa kartoitetaan aivokäyttöliittymien kohderyhmään kuuluvan henkilön ajatuksia aivokäyttöliittymistä, niiden sovelluskohteista ja niille asetettavista vaatimuksista. Haastattelun tuloksena löydetään viisi uutta, aiemmin tutkimatonta, aivokäyttöliittymien sovelluskohdetta: nielun puhdistamiseen tarkoitettu limaimuri, kirjoitetun tekstin ääneen lausuva puhesyntetisaattori, nostolaite jolla henkilö voi nostaa itsensä sängystä, pesun suorittava WC-istuin ja monitoiminen, ruokailussa ja asennon vaihtamisessa avustava laite. Lisäksi tunnistetaan kaksi uutta vaatimusta aivokäyttöliittymille: tarve huomioida sovellusten helppokäyttöisyys avustajien näkökulmasta ja vaatimus aivokäyttöliittymien joustavuudesta eli siitä, että yhdellä aivokäyttöliittymällä pystyisi suorittamaan monia erilaisia toimintoja. Haastattelun perusteella vahvistuu käsitys siitä, että loppukäyttäjät kannattaa ottaa mukaan aivokäyttöliittymien kehitystyöhön ja näkökulmaksi tulisi ottaa entistä enemmän käyttäjälähtöisyys, joka nykyisin ei ole ollut tutkimusten lähtökohtana.
  • Markkula, Katja (Helsingin yliopisto, 2007)
    In this study the aim of active citizenship was examined in the context of geography teaching in Finnish comprehensive school (grades 7–9). As the background of the study were official and unofficial discourses related to active citizenship: the cross-curricular themes in the curriculum, citizenship education programs and literature on youth, citizenship and civil society. For geography, the background included obligations of the comprehensive school curriculum to pay attention to active citizenship in geography teaching and (mainly British) literature in which shared interests were seen between citizenship education/active citizenship and geography. The purpose of this study was to clarify what active citizenship is in 7–9th grades' geography teaching and to find out how geography teachers feel about their tasks of educating young citizens and being social agents. For this study thematic interviews were made and six comprehensive school geography teachers were interviewed. An attempt was made to find as active teachers as possible. A content analysis was used and the aim was to describe the phenomenon. Based on the interviews, in comprehensive school geography teaching physical geography contents are emphasised more than human geography contents. Contents important to active citizenship, such as the environmental planning and development process and the ways to take part in it, and studying home town or local issues, are paid little attention or not included in the teaching at all. Active citizenship in geography teaching is mainly sharing of information, practising thinking skills and forming opinions, and teaching to be environmentally responsible citizen. Teaching approaches which are central from the point of view of active citizenship are also used, but their use varies. The teachers interviewed don't show much ownership of the cross-curricular themes of the curriculum. For the teachers, educating active citizens is not among the most important tasks of the schools either, however some teachers think that they are social agents as teachers. In teachers definitions the aim of citizenship education, the good citizen, is not a very active or political one. The interviews contain different views in relation to young people as citizens and to activity: On the other hand, young people are not interested in social matters and they are not even expected to be. On the other hand, the base for educating active citizens is good, and active citizenship is represented as small issues in local environments and as belief in joint action. Based on the interviews a conclusion was made that, apart from the environmental education stance of some teachers, active citizenship is not fully realised aim in 7–9th grades' georaphy teaching.
  • Korpela, Paavo (2012)
    Alatroposfäärissä havaittava tuulimaksimi on maailmanlaajuinen ja melko tavanomainen ilmiö. Kuitenkin lämmön ja kosteuden tehokkaina kuljettajina voimakkaat alatroposfäärin tuulimaksimit voivat suotuisissa olosuhteissa olla sään kannalta merkittäviä.Voimakkailla alatroposfäärin tuulimaksimeilla on havaittu yhteys mm. syvän kostean konvektion esiintymiseen. Suomessa edellinen alatroposfäärin tuulimaksimien klimatologiaa käsittelevä tutkimus tehtiin 1970-luvulla. Nyt vuosikymmeniä myöhemmin nykyaikaisempien menetelmien, havaintolaitteiden, sekä uudempien tutkimustulosten avulla on mahdollista tarkentaa tietämystä alatroposfäärin tuulimaksimien esiintymisestä ja ominaisuuksista Suomen alueella. Tämän tutkimuksen päätavoite onkin päivittää ilmiön klimatologista tuntemusta, mutta lisäksi palvella Ilmatieteen laitoksen sää- ja turvallisuuskeskuksen päivystäviä meteorologeja. Tämän lisäksi osoitettiin, että alatroposfäärin tuulimaksimeilla on vaikutusta syvän kostean konvektion esiintymiseen myös Suomen alueella. Tässä tutkimuksessa Suomessa esiintyviä alatroposfäärin tuulimaksimeja tarkasteltiin 12 vuoden ajalta, vuosilta 1998-2009. Tarkastelu tehtiin kaikilta Suomen luotausasemilta, eli Jokioisista, Jyväskylästä sekä Sodankylästä. Mielenkiintoiset tapaukset etsittiin yli 26000 luotauksen joukosta tietokoneavusteisesti Ilmatieteen laitoksen sähköisestä luotausarkistosta. Haku perustui aiemmissa klimatologisissa tutkimuksissa käytettyihin kriteereihin. Kuhunkin alatroposfäärin tuulimaksimitapaukseen liittyen kerättiin keskeisiä tietoja ilmakehäluotauksista sekä luotausasemalla tehdyistä havainnoista. Tietojen avulla tutkittiin erityisesti alatroposfäärin tuulimaksimien esiintymistä, korkeutta, voimakkuutta, tuulen suuntaa sekä näihin liittyviä vuodenaikais- ja vuorokausivaihteluja. Lisäksi tarkasteltiin ilmiön syntytapoja mm. globaalin säteilyn, painegradientin, vuorokauden lämpötilavaihteluiden, lämpötilainversion korkeuden, ilmankosteuden sekä luotausasemilla havaitun pilvisyyden avulla. Alatroposfäärin tuulimaksimeja esiintyi vuosina 1998-2009 Suomessa kaiken kaikkiaan noin 30%:ssa havaituista luotauksista. Tapauksia havaittiin kaikkina vuodenaikoina, mutta suurin osa, noin 60% tapauksista, esiintyi talvella. Vuorokausivaihtelu oli suurinta kesällä, jolloin 70% tapauksista havaittiin yöaikaan. Talvella vuorokausivaihtelu ei ollut merkittävää. Talven ja kesän välillä esiintyvät voimakkaat vaihtelut tekevät välivuodenajoista erityisen mielenkiintoisia. Esimerkiksi keväällä ja alkukesällä havaittiin varsinkin Jokioisissa yöajan tuulimaksimien sekundäärinen esiintymismaksimi, johon liittyi myös vähän voimakkaampia tuulen nopeuksia. Alatroposfäärin tuulimaksimeihin liittyvät tuulennopeudet olivat talvella keskimäärin selvästi voimakkaampia kuin kesällä. Tuulen nopeudessa suurin frekvenssi havaittiin luokassa 10-11 m/s, mutta voimakkaimmat tuulimaksimit olivat selvästi yli 30 m/s. Voimakkaimmassa tapauksessa tuulen nopeudeksi mitattiin 43 m/s. Mielenkiintoista on, että tuulimaksimien korkeuden havaittiin olevan lähes suoraan verrannollinen tuulimaksimin nopeuteen. Talvella alatroposfäärin tuulimaksimit esiintyivät sekä yöllä että päivällä n.500-600 m korkeudella maanpinnasta. Sitä vastoin varsinkin selkeinä kesäöinä esiintymisessä havaittiin talven korkeusjakaumaan verrattuna terävämpi maksimi n.300 m korkeudella maanpinnasta. Kesäöinä alatroposfäärin tuulimaksimit esiintyivät lisäksi lähellä inversion huippua. Kesäpäivinä alatroposfäärin tuulimaksimien korkeusjakauma oli huomattavan tasainen ja selvää esiintymishuippua ei ollut havaittavissa, mikä johtui voimakkaasta turbulenttisesta sekoittumisesta. Tuulimaksimeihin liittyvä tuulen suunta oli lähellä pitkän ajan keskiarvoja. Tuloksista voidaan päätellä Suomessa esiintyvien alatroposfäärin tuulimaksimien tärkeimmät syntymekanismit. Talvella auringonsäteily on vähäistä ja alatroposfäärin tuulimaksimit syntyvät suurimmaksi osaksi synoptisten häiriöiden ja niihin liittyvien syöttövirtausten, rintamavyöhykkeiden, sekä termisen tuulen vaikutuksista. Kesällä auringonsäteily sekä lämpötilan vuorokausivaihtelu on voimakasta, mikä suosii inertiaalioskillaation esiintymistä ja tuulimaksimin muodostumista auringon laskun jälkeen. Maanpinnan ja rajakerroksen väliset turbulenttiset vuot ovat myös tärkeitä vuorokausivaihtelussa. Havaittavan ja latentin lämmönvuon suhde (Bowenin suhde) vaikuttaa voimakkaasti 2m lämpötilan vuorokausivaihtelun voimakkuuteen ja on siksi merkityksellinen inertiaalioskillaation kannalta. Tulosten mukaan havaittavan lämmönvuon hallitsevuus on auringonsäteilyn sekä painegradientin keskimääräisen vuotuisen vaihtelun rinnalla osasyy kevään sekundäärimaksimin syntyyn. Tapaustutkimuksissa tarkasteltiin mm. matalapaineiden syöttövirtauksiin liittyviä alatroposfäärin tuulimaksimeja. Lisäksi inertiaalioskillaatiolla havaittiin sopivissa olosuhteissa olevan merkittävä vaikutus alatroposfäärin tuulimaksimien syntymiseen. Syvään kosteaan konvektioon liittyvät tapaustutkimukset osoittivat, että voimakkailla alatroposfäärin tuulimaksimeilla voi myös Suomen alueella olla suosiollinen tai jopa merkittävä vaikutus syvän kostean konvektion kehitykseen.
  • Tuohilampi, Antti (2012)
    Työ kertoo kuinka voimme kehittää lukio-opetuksessa algebran ja geometrian yhdyskohtia. Tämä on tarkoitettu lukion pitkän matematiikan analyyttisen geometrian kurssin yhteyteen, tai lisä materiaalina tämän jälkeen esimerkiksi matematiikka kerhoon. Kerron työssäni ensinksi geometrian aksioomista ja aksiomaattisesta todistamisesta. Seuraavaksi tutkin janojen suhteita, verrantoja ja kolmion sivujen suhteita. Jatkan tästä kuution tilavuuden tuplaamiseen. Tarkoituksena on löytää tapa esittää nämä aiheet jo lukiossa ja tällä tavoin motivoida ja kehittää uusia tapoja käsitellä geometriaa. Työn tarkoitus on olla lisäoppimateriaali lukion opettajalle, jonka avulla hän voi opettaa geometriaa. Kuution tilavuuden tuplaaminen on hyvä motivointi keino ja mielenkiintoinen historian ongelma, joka näyttää millaisia ongelmia matematiikka on kohdannut ajankuluessa. Tämä työ on kokonaisuudessaan noin neljän tai viiden oppitunnin mittainen kokonaisuus. Työssä on erilaisia geometrisia rakennelmia jotka auttavat lukijaa havaitsemaan miten voimme edetä geometriassa eteenpäin. Jokaisessa osiossa on muutamia tehtäviä ja lopussa niiden mallivastaukset. Jokaisessa kappaleessa on myös joitakin esimerkkejä ja kappaleessa kuution tilavuuden tuplaaminen on esitys Neusis konstruktiosta joka on matemaattisesti riittämätön todiste ennen oikeaa todistusta. Kuution tilavuuden tuplaamiseen tarvitaan kuntateoriaa ja käyn läpi termit kunta ja kuntalaajennos. Koko työn voi käydä läpi harpilla ja viivaimella.
  • Sievänen, Katja (2013)
    Tämän Pro Gradu-työn tarkoituksena on tutustua alkeenien olefiinimetateesiin. Olefiinimetateesissä alkeenien hiili-hiilikaksoissidokset uudelleenjärjestäytyvät metallikarbeeni-kompleksin avulla siten, että kahdesta C=C –sidoksesta muodostuu uudet kaksi kaksoissidosta. Reaktion tapahtuminen vaatii siirtymämetallikatalyytin läsnäolon, joista käytetyimpiä ovat volframin, molybdeenin ja ruteniumin katalyyttikompleksit. Ruteniumkompleksit sietävät paremmin ilman kosteutta ja vettä kuin Mo- ja W-kompleksit, ja ne toimivat laajemmin eri funktionaalisuuksia sisältävien alkeenien kanssa. Katalyyttikehitys on tärkeä osa olefiinimetateesireaktioiden kehitystä ja se on tuonut muutamille tutkijoille kemian Nobelin palkinnon. Olefiinimetateesi jaetaan yleisesti viiteen eri reaktiotyyppiin. Ristikkäismetateesiä (CM), renkaan sulkeutumismetateesiä (RCM) ja renkaan avautumis-ristikkäismetateesiä (ROCM) sovelletaan pienten molekyylien synteeseissä, kun taas renkaan avautumismetateesi polymeraatiota (ROMP) sekä asyklistä dieenimetateesi (ADMET) polymeraatiota suurten oligomeerien ja polymeerien synteeseissä. Näistä esimerkiksi RCM-reaktiota käytetään paljon luonnonaineiden totaalisynteesissä ja teollisuus hyödyntää ROMP-reaktiota polymeeri-tuotannossa. Reaktioiden yleisenä haasteena on E/Z-selektiivisyyden kontrollointi. Pro Gradun kokeellisessa osiossa valmistettiin kiraalisia polymeerejä useita orgaanisen kemian reaktiota hyödyntäen. Syntetisoituja polymeerejä testattiin diffuusioerotteissa NMR-sovelluksessa raseemisten yhdisteiden enantiomeerien NMR-spektrien erotuksessa.
  • Lohenoja, Jaakko (2012)
    Alkoholien opetus on keskeinen osa peruskoulun kemian opetusta. Useimmille ihmisille sanasta alkoholi tulee mieleen alkoholijuomat, mutta alkoholeja käytetään alkoholijuomien lisäksi myös monissa muissa käyttökohteissa, muun muassa kosmetiikassa ja polttoaineina. Kontekstilähtöisellä opetuksella voidaan tukea oppilaiden kiinnostusta oppiainetta ja opittavaa asiaa kohtaan. Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on kehittää kehittämistutkimuksen avulla kontekstilähtöinen oppimateriaali alkoholien opetukseen peruskoulussa. Kontekstilähtöisyydellä pyrittiin tekemään oppimateriaalista mielenkiintoa herättävä. Oppimateriaalissa keskityttiin alkoholien käyttökohteisiin. Työtapoina kehitettävässä oppimateriaalissa käytettiin lukemalla oppimista ja kokeellisia työtapoja. Tämä tutkimus on kehittämistutkimus, joka sisälsi kaksi vaihetta, jotka olivat 1) tarveanalyysi ja 2) oppimateriaalin kehittäminen. Tutkimusta ohjasi kaksi tutkimuskysymystä, jotka olivat 1) miten alkoholien käyttökohteita käsitellään peruskoulussa sekä 2) minkälainen oppimateriaali tukee alkoholien kontekstilähtöistä opetusta peruskoulussa. Ensimmäiseen tutkimuskysymykseen pyrittiin vastaamaan tarveanalyysin perusteella analysoimalla neljää peruskoulun kemian oppikirjaa. Toiseen tutkimuskysymykseen liittyen kehitettiin oppimateriaali tarveanalyysin ja teoreettisen viitekehyksen pohjalta. Tarveanalyysin tulosten perusteella voidaan todeta, että kaikissa peruskoulun kemian oppikirjoissa käsitellään useita alkoholien käyttökohteita, mutta useiden käyttökohteiden osalta käyttökohde vain mainitaan eikä kyseessä olevan alkoholin käyttöä kyseisessä käyttökohteessa perustella tai tarkenneta mitenkään. Kehitetyn oppimateriaalin erääksi keskeiseksi tavoitteeksi asetettiin se, että kehitettävässä oppimateriaalissa esiteltäviä alkoholien käyttökohteita käsitellään perusteellisesti. Tutkimuksessa kehitetyssä oppimateriaalissa lähtökohtana ovat alkoholien käyttökohteet. Oppimateriaali sisältää tekstiä, alkoholien käyttökohteisiin liittyviä kokeellisia töitä sekä aiheeseen liittyviä tehtäviä. Lukemalla oppimista on tekstissä tuettu mm. käyttämällä ennakkojäsentäjää ja teksti ymmärtämistä tukevia kysymyksiä.
  • Kilpiö, Tommi (2013)
    Tutkielmassa käsiteltiin alkyylinitriilien reaktioita, mutta ei monimutkaisilla organometallikatalyyteillä tehtyjä reaktioita. Alkyylinitriilit voidaan mm. pelkistää aldehydeiksi tai amiineiksi, hydrolysoida amideiksi tai karboksyylihapoiksi, alkyloida ja esteröidä. Reaktioissa syanoryhmän typpi voi toimia nukleofiilinä, tai syanoryhmän hiili elektrofiilina. Esimerkiksi N-alkylaatiossa syanoryhmän nukleofiilinen typpi reagoi karbokationin kanssa. Deprotonoimalla α-protoni voimakkailla emäksillä saadaan nitriilianioneja, jotka toimivat reaktioissa nukleofiilinä. Näin nitriilien α-hiileen on saatu mm. alkyyli, aryyli-, heteroaryyli-, olefiini- tai esteriryhmiä. Nitriilianionit reagoivat myös karbonyyliyhdisteiden kanssa. Nitriileistä on myös valmistettu ketoneja, amidiineja, tioamideja ja heterosyklisiä yhdisteitä. Usein nitriilit, joilla on elektroneja puoleensa vetäviä substituentteja ovat reaktiivisempia, mutta tutkielmassa keskityttiin substituoimattomien nitriilien reaktioihin. Lewis-hapot katalysoivat usein reaktioita koordinoitumalla syanoryhmän typpeen tehden hiilestä elektrofiilisemman.
  • Arppe, Suula (2012)
    Radikaalireaktiot ovat tärkeitä niin ilmakehän kuin palamisen reaktioissa. Palamisessa voi muodostua kloorimolekyylejä, minkä seurauksena polttoaineita ei voida käyttää tehokkaasti. Typpidioksidi on puolestaan olennainen osa luonnollista ilmakehää, mutta lisäksi fossiilisista polttoaineista vapautuu huomattavasti typen oksideja. Radikaalireaktioita on tässä työssä mitattu laserfotolyysi-valoionisaatiomassaspektrometrialla. Tällä herkällä menetelmällä voidaan tutkia yhtä reaktiota kerrallaan, joten suuri osa tuotteista voidaan havaita. Tuotteiden avulla voidaan saada suoraan tietoa reaktiomekanismeista. Radikaalien reaktiivisuutta voidaan selittää myös rajaorbitaaliteorian avulla: radikaalireaktioiden nopeusvakioiden ja rajaorbitaalien välinen riippuvuus antaa tietoa radikaalien reaktiivisuudesta. Tässä tutkimuksessa olemme selvittäneet kolmen kaasutilaisen alkyyliradikaalin i-C3H7, sek-C4H9 ja tert-C4H9 reaktiivisuutta Cl2:n kanssa. Tutkituilla reaktioilla on negatiivinen lämpötilariippuvuus. Mitatut reaktionopeusvakiot ovat k(i-C3H7) = (3,55 ± 0,16) · 10−11 · (T / 300 K)−2,11±0,12 cm3 molekyyli−1 s−1, k(t-C4H9) = (4,27 ± 0,39) · 10−11 · (T / 300 K)−2,70±0,25 cm3 molekyyli−1 s−1 ja k(s-C4H9) = (4,90 ±0,45) · 10−11 · (T / 300 K)−2,01±0,27 cm3 molekyyli−1 s−1. Tulosten mukaan kloorattujen alkyyliradikaalien reagoidessa Cl2:n ja NO2:n kanssa radikaalien klooripitoisuus vaikuttaa reaktionopeuteen enemmän kuin rajaorbitaalit. Metyylillä ja metyylipohjaisilla klooratuilla radikaaleilla (CH2Cl, CHCl2 ja CCl3) on todennäköisesti eri reaktiomekanismi Cl2-reaktioissa kuin NO2-reaktioissa.
  • Kangasluoma, Juha (2012)
    Uusien hiukkaslaskurien kehitys on luonut tarpeen tuottaa aerosoleja alle kahden nanometrin kokoluokassa. Kahden nanometrin kokoisten aerosolien tuottaminen ei ole uusi asia, mutta kyseisessä kokoluokassa esimerkiksi hiukkasten varaaminen ja epäpuhtaudet ovat merkittävässä roolissa. Sen vuoksi tämän työn mittauksissa on mukana myös massaspektrometri, jota ei aikaisemmin ole hyödynnetty hiukkaslaskurien kalibroinneissa. Tässä työssä tavoitteena oli tuottaa ja karakterisoida puhdas alle kahden nanometrin kokoinen aerosoli. Aerosolin tuottamiseen käytettiin uunia, kuumalankageneraattoria ja elektrosprayta. Elektrospraylla tuotetut hiukkaset olivat itsestään varattuja, muut tuotetut hiukkaset varattiin Am241 varaajalla. Liikkuvuusanalysaattori oli korkean resoluution Herrmann DMA (differential mobility analyzer), joka valitsee näytteestä halutun kokoiset hiukkaset ja sen resoluutio on noin 20. DMA:n jälkeen näyte johdettiin kolmelle mittalaitteelle, jotka mittasivat rinnakkain. Massaspektrometri, APi-TOF (atmospheric pressure interface, time of flight mass spectrometer) on hiukkasen lentoaikaa mittaava instrumentti, johon voidaan näyte johtaa suoraan ilmakehän paineesta. APi-TOF:n rinnalla mittasi elektrometri, joka mittaa näytteen kokonaisvarauksen, sekä PSM, joka oli mittausten kalibroitava instrumentti. Vaihtelemalla DMA:lla valittua liikkuvuutta saatiin selville hiukkasten pitoisuus, PSM:n havaintotehokkuus sekä massaspektri koon funktiona. Ammoniumsulfaatin kemialliseksi koostumukseksi määritettiin (HSO4)x(NH3)ySO4- ja (HSO4)x(NH3)yH3SO4+, natriumkloridin (NaCl)x(massa 106)yCl- ja (NaCl)x(massa 106)yNa+ ja volframioksidin H0-2WyOz(massa 88)0-2-. Positiivsen volframioksidin kemiallista koostumusta ei pystytty selvittämään. Positiivisesti varatut ammoniumsulfaatti, natriumkloridi ja volframioksidi olivat alle 1.5 nm:n koossa kontaminoituneet orgaanisilla yhdisteillä. Hopeanäytteestä tunnistettiin klusterit Agx-, missä x=7, 17, 19 ja Agy(massa 224)+ ja HAgy(massa 224)+. y on pariton kun klusterissa ei ole vetyä ja parillinen vedyn kanssa. Hopeaspektri oli kuitenkin pääosin kontaminoitunut hopean ja orgaanisten epäpuhtauksien klustereilla. PSM:n leikkausrajoiksi määritettiin 1.3, 1.6, 1.7, ja 1.7 nm:a negatiiviselle natriumkloridille, ammoniumsulfaattille, volframioksidille ja hopealle vastaavasti. Kaikkien positiivisten orgaanisten näytteiden leikkausraja oli noin 1.8 nm.