Kasvatustieteellinen tiedekunta

 

Uusimmat julkaisut

  • Salo, Paula (Helsingin yliopisto, 2013)
    Lentäjien ja matkustamomiehistön viestinnällä on tärkeä tehtävä lentoturvallisuuden varmistamisessa. Ammattiryhmien välistä viestintää on kuitenkin tutkittu vähän. Tutkielman tavoitteena oli tunnistaa ja nimetä lentäjien ja matkustamomiehistön välisessä viestintäsuhteessa esiintyviä diskursseja sekä tarkastella sitä, miten nämä diskurssit kilpailevat keskenään. Teoreettisena viitekehyksenä oli Baxterin ja Montgomeryn (1996) ja Baxterin (2011) relationaalinen dialektiikka. Tutkimukseen haastateltiin kahdeksaa matkustamomiehistön jäsentä ja kuutta lentäjää. Matkustamohenkilökunnan haastattelut toteutettiin neljänä parihaastatteluna ja lentäjien haastattelut kahtena parihaastatteluna ja kahtena yksilöhaastatteluna. Aineisto analysoitiin käyttämällä kontrapunktista analyysiä (Baxter 2011), jonka avulla pyrittiin tunnistamaan keskenään kilpailevia diskursseja ja tarkastelemaan niiden välistä kamppailua. Lentäjien ja matkustamomiehistön välisessä viestintäsuhteessa kilpailevia diskursseja olivat ennustettavuus ja yllätyksellisyys, yksi ja kaksi miehistöä sekä ideaali ja todellinen. Ennustettavuuden ja yllätyksellisyyden välinen kamppailu ilmeni erilaisten miehistönjäsenten toimiessa samanlaisina pysyvillä työskentelypositioilla sekä epävirallisen ja virallisen viestinnän välisessä vaihtelussa lennon aikana. Yhden ja kahden miehistön välinen diskursiivinen kamppailu esiintyi tasa-arvon ja hierarkian sekä tehokkuuden ja kohteliaisuuden välisessä diskursiivisessa kilpailussa. Ideaalin ja todellisen välinen diskursiivinen kamppailu muodostaa eräänlaisen näyttämön, jolla muut diskurssit kilpailevat. Ideaalina esitettiin yksi yhtenäinen ja tasa-arvoinen miehistö, jossa kunkin miehistönjäsenen viestintä on hänen positioonsa liittyvien sääntöjen ja määräysten mukaista, ennustettavaa ja avointa. Tämä ideaali saavutetaan usein, mutta ei aina.
  • Palmroos, Sarianna (Helsingfors universitet, 2014)
    Tutkimuksessani asetuin tarkastelemaan kriittisesti koulujen opetussuunnitelmien tavoitteita tukevaa, muun muassa kansalaisjärjestöjen toteuttamaa globaalikasvatusta, lähtökohtanani feministiset jälkikoloniaaliset ja jälkistrukturalistiset teoretisoinnit. Aiemmissa tutkimuksissa on todettu, että globalisaatioon sisältyvien historiallisten ja poliittisten näkökulmien monitahoisuudesta huolimatta globaalikasvatuksessa usein nämä näkökulmat sivuutetaan, mikä saattaa rajoittaa globaalikasvatuksen sisällön "kaukaisista toisista" oppimiseen ja"meidän" suhteellisen hyväosaisuutemme arvostamisen opetteluun. Tähän problematiikkaan syvennyin tutkimuksessani. Tutkimukseni kontekstin muodosti kehitysyhteistyöjärjestö Plan Suomi Säätiön ja Plan Ugandan projekti, jossa yhteistyötä tekivät viides- ja kuudesluokkalaiset oppilaat Suomesta ja Ugandasta. Tutkimuksessani kysyn, miten ja millaista representaatiota Ugandasta ja muista kehitysmaiksi määritellyistä maista rakennetaan projektin ensimmäisen yhteistyölukuvuoden aikana. Lisäksi kysyn, miten ja millaisia erontekoja projektin ensimmäisen yhteistyölukuvuoden aikana tuotetaan. Sovelsin tutkimuksessani diskurssianalyyttista lähestymistapaa. Osallistuin tutkimaani projektiin sekä työntekijänä että tutkijana. Tutkimukseni rajautui kaksivuotisen projektin ensimmäiseen yhteistyölukuvuoteen. Tutkimusaineistoni koostui pääasiassa projektin aikana tekemistäni havainnointimuistiinpanoista, koskien erityisesti Plan Suomen lapsen oikeuksien lähettiläiden suomalaiskouluissa pitämiä, projektiin liittyviä toiminnallisia oppitunteja. Tulkintani mukaan lähettilästunneilla asetuttiin sellaiseen etuoikeutetun ja hyväosaisen länsimaisen subjektin positioon, josta muita kulttuureja ja ihmisryhmiä "on varaa" arvostella. Koloniaalista erontekoa tuotettiin kategorisoimalla kehitysmaat traditionaalisen kulttuurin maiksi, joissa vielä opetellaan asioita ja joissa vallitsevaa ajatusmaailmaa katsottiin olevan tarpeellista muuttaa "meidän" toimesta. Länsimaiset tulkintaresurssit ja kehitysmaita koskevat "tarinavarannot" määrittivät tulkintani mukaan sitä, miten kehitysmaista puhuttiin ja millainen representaatio niistä rakennettiin. Esimerkiksi kehitysmaiden tytöt kategorisoitiin hierarkkisen sukupuolijärjestelmän uhreiksi. Jotta globaalikasvatuksen globaalia tasa-arvoisuutta koskeva tavoite voisi toteutua, tulee "meidän" positiomme länsimaisen hyväntahtoisuuden subjekteina, joilla on velvollisuus auttaa huonompiosaista toista - "ajatus globaalista vastuusta", kyseenalaistaa. Hierarkkisia erontekoja ja vastakkainasetteluja on pyrittävä purkamaan. Vastaavassa pohjoisen ja etelän koulujen yhteistyössä valtakysymykset eivät saa jäädä yhteistyön varjoon.
  • Bergset, Heli (Helsingfors universitet, 2014)
    Tavoitteet: Internetin sosiaalisten medioiden käytön yleistyessä blogin kirjoittamisesta on viime vuosina tullut yhä suositumpaa. Blogi on kirjoittajalleen esimerkiksi yhteydenpidon väline, päiväkirja tai kirjoitusharrastuksen mahdollistaja. Eräs bloggaajaryhmä ovat ulkosuomalaiset. Ulkomaille muuttaminen on elämänmuutos, joka aiempien tutkimusten mukaan aiheuttaa jopa vuosia kestävän kulttuurishokkiprosessin. Ulkomaille muuttajien sopeutumista on tutkittu paljon ja blogeja ja bloggaamistakin jo jonkin verran ilmiön suhteellisesta uutuudesta huolimatta, mutta blogi ja ulkomailla asuminen on jäänyt vähälle huomiolle. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaiseksi ulkosuomalaiset blogin kirjoittajat kokevat bloggaamisen merkityksen itselleen tämänhetkisessä elämäntilanteessaan. Blogille annettuja merkityksiä tarkasteltiin suhteessa kirjoittajien taustaan. Tutkimuksen lähtökohtana oli olettamus, että bloggaavat ulkosuomalaiset mahdollisesti käyttävät blogia sopeutumisen apuvälineenä. Menetelmät: Tutkimukseen osallistui 39 ulkosuomalaista bloggaajaa, jotka kirjoittivat vapaamuotoisen tekstin omasta bloggaamisestaan muutamien tutkimuksen aiheeseen liittyvien yleisten kysymysten ohjaamana. Lisäksi he vastasivat taustatietokysymyksiin. Vastaustekstejä analysoitiin sisällönanalyysin avulla. Sisällönanalyysin tulokset sekä taustatiedot kvantifioitiin ja ristiintaulukoitiin blogin merkityksiin vaikuttavien tekijöiden selvittämiseksi. Tulokset ja johtopäätökset: Valtaosa blogille annetuista merkityksistä liittyi ulkomailla asumiseen, kun huomioitiin myös kirjoitusten aiheet ja blogin kohdeyleisö. Blogin aloittamissyyt olivat käytännöllisiä, kuten yhteydenpito ja blogi päiväkirjana, kun taas tämänhetkisissä merkityksissä myös syvätason funktiot tulivat esille. Viimeksi mainittuja olivat esimerkiksi vertaistuen saaminen, asioiden pohtiminen ja suomen kielen käyttäminen. Blogille annetut merkitykset muuttuvat ajan kuluessa ja integroitumisen edetessä, mutta sen tärkeys kirjoittajalleen ei vähene. Monet vastaajat ilmaisivat blogin kautta tapahtuvan yhteydenpidon läheisiin Suomessa olevan usein yksisuuntaista. Blogin kautta syntyneiden uusien yhteyksien kanssa kommunikoinnin sen sijaan kerrottiin olevan kaksisuuntaista. Täten blogin kirjoittaminen tavallaan jättää kirjoittajan hänen entisen sosiaalisen verkostonsa ulkopuolelle mutta auttaa rakentamaan täysin uuden verkoston, johon kuuluu myös muita samanlaisessa elämäntilanteessa olevia. Tuloksista voidaan päätellä, että ulkosuomalaiset käyttävät blogiaan apuna integroitumisprosessissa. Blogilla on ulkosuomalaisuuteen liittyvää välinearvoa vielä silloinkin, kun integroituminen on jo pitkällä ja kulttuurishokin vaikeat vaiheet on ohitettu.
  • Randelin, Ellen (Helsingfors universitet, 2014)
    Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastelin Helsingin Sanomissa esiintyviä vammaisuusdiskursseja ja sankarivammaisuudeksi nimetyn positiivisen stereotypian ilmenemistä. Tutkimuksen taustalla vaikuttivat tutkimukset vammaisuuteen liitetyistä stereotypioista sekä sosiaalisen vammaistutkimuksen näkemys vammaisuudesta yhteiskunnan tuottamana ilmiönä. Sosiaalinen vammaistutkimus toimi lähinnä vammaisuuden hahmottamisen välineenä. Sankaristereotypian tarkastelun taustalla vaikutti näkemys myös positiivisten yleistysten leimaavuudesta. Tutkimuskysymyksiksi muodostuivat: Millaisia vammaisuusdiskursseja Helsingin Sanomien kirjoituksissa esiintyy? sekä Millaisia diskursseja esiintyy sankarivammaisuudesta? Tutkimuksen tarkoituksena oli haastaa vammaisuuteen liitettyjä käsityksiä, sekä tarjota uudenlainen perspektiivi vammaisuuden tarkasteluun. Aineistona toimi Helsingin Sanomien vammaisiin henkilöihin liittyvät kirjoitukset vuosilta 2008-2013, joita kertyi ajalta yhteensä 107, yhteensä 117 sivua. Aineiston analyysi pohjautui ranskalaisen diskurssianalyysin perinteeseen, jossa huomio kiinnitetään kulttuurin tuotteisiin todellisuuden rakentajana. Diskurssianalyysin avulla selvitettiin millaisia diskursseja rakentuu ja mitä ne kertovat vammaisuuteen suhtautumisesta. Vammaisuudesta ilmeni erilaisia diskursseja, joista näkyvimpänä esiintyi traaginen diskurssi. Traagista diskurssia kuitenkin haastettiin vastadiskurssien kautta, jossa ongelman fokus keskitettiin yhteiskuntaan yksilön sijasta. Erilaisuusdiskurssi pyrki osoittamaan vammaisuuteen liittyvää erilaisuutta, mutta sitä vastaan asettui samanlaisuutta korostava diskurssi. Sankarivammaisuuden stereotypia rakentui traagisuuden vastadiskurssina, jossa ylikorostettiin vammaisten sinnikkyyttä ja kyvykkyyttä. Tutkimus osoittaa vammaisten olevan edelleen marginaalissa, vaikka suhtautuminen vaikuttaa olevan hiljalleen muuttumassa. Positiiviset stereotypiat leimaavat vammaisia ja ylläpitävät asenteita, joissa kyvykkyys tulkitaan poikkeuksellisuutena. Samalla vammaisiin saatetaan liittää näkemys jollain tavoin maagisina olentoina. Tutkimus nostaa esiin vammaisuuteen kohdistuvia asenteita, jonka avulla ennakkoluuloja ja normiksi miellettyjä asenteita on mahdollista purkaa.
  • Kivisaari, Sasa (Helsingfors universitet, 2008)
    Tavoite: Tarkkaavaisuushäiriö on aikuisuuteen jatkuva kehityksellinen oireyhtymä, jota on pitkään pidetty itsestään parantuvana lapsuuden häiriönä. Tämän vuoksi empiirisesti validoituja ja luotettavaksi todettuja menetelmiä aikuisten tarkkaavaisuushäiriön arvioimiseksi on vain vähän. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin lapsuuden oireita takautuvasti arvioivan Wender Utah Rating Scale -itsearviointikyselyn (WURS) ja nykyisiä oireita koskevan Adult Problem Questionnaire -itsearviointikyselyn (APQ) validiteettia ja reliabiliteettia suomalaisessa aineistossa. Menetelmät: Itsearviointikyselyt kerättiin aikuisilta, joilla oli tarkkaavaisuushäiriödiagnoosi (n = 38), terveiltä aikuisilta (n = 41) sekä aikuisilta, joilla oli todettu dysleksia (n = 37). Itsearviointikyselyiden osioille tehtiin faktorianalyysit, minkä jälkeen faktoreista johdettujen ala-asteikkojen reliabiliteettia ja erottelukykyä tarkasteltiin. Lisäksi tutkittiin ryhmän ja sukupuolen vaikutusta molempien kyselyiden ala-asteikkojen pistemääriin sekä iän vaikutusta WURS-kyselyn ala-asteikkojen pistemääriin. Lopuksi tarkasteltiin kokonaispistemäärien diagnostista tarkkuutta. Tulokset: Faktorianalyysien perusteella WURS-kyselylle sopi parhaiten neljän ja APQ-kyselylle viiden faktorin rakenne. Kaikki APQ-kyselyn ala-asteikot ja kolme WURS-kyselyn ala-asteikkoa saavuttivat riittävän reliabiliteetin. Tarkkaavaisuushäiriöryhmällä oli korkeimmat pisteet kaikissa APQ-kyselyn ala-asteikoissa. Kahden ala-asteikon pistemäärät WURS-kyselyssä eivät eronneet tilastollisesti tarkkaavaisuushäiriö- ja dysleksiaryhmän välillä. Kummankaan kyselyn ala-asteikot eivät olleet yhteydessä osallistujan sukupuoleen. Alentunutta mielialaa kuvaavan WURS-kyselyn ala-asteikon pistemäärä oli kuitenkin yhteydessä osallistujan ikään. WURS-kyselyn katkaisupistemäärän ylittyessä todennäköisyys oikealle luokittelulle oli .59 tässä aineistossa ja .21, kun aikuisten tarkkaavaisuushäiriön suhteellisen pieni esiintyvyys otettiin huomioon. APQ-kyselyn osalta vastaavat todennäköisyydet olivat .71 ja .23. Johtopäätökset: WURS- ja APQ- itsearviointikyselyiden avulla voidaan saada tarkkaa ja luotettavaa tietoa lapsuuden ja aikuisuuden tarkkaavaisuushäiriöoireista, mikäli otetaan huomioon niiden rajoitteet. Luokittelut kokonaispistemäärän perustella ovat luotettavia ainoastaan ympäristössä, jossa tarkkaavaisuushäiriötä esiintyy paljon ja muiden samankaltaisten oireyhtymien osuus on pieni. Ala-asteikkoja tarkastelemalla voidaan saada yksityiskohtaista tietoa yksilön oirekuvasta, jos niiden ominaisuudet ja rajoitteet otetaan huomioon. Kahta WURS-kyselyn ala-asteikkoa tulisi kehittää tulevaisuudessa.
  • Tikka, Marjo (Helsingfors universitet, 2015)
    Tavoitteet. Tämän monitapaustutkimuksen tavoitteena oli selvittää, kuinka kroonista vaikea-asteista sujumatonta afasiaa sairastavien henkilöiden sarjallisella transkraniaalisella magneettistimulaatiolla (rTMS) ja Intensive language action therapy (ILAT) -menetelmällä annettujen kuntoutusjaksojen seurauksena mahdollisesti parantuneet kielelliset taidot ilmenivät arkielämän sosiaalis-toiminnallisessa kommunikaatiossa ja oliko afaattisen puhujan ja tämän läheisen mukautuminen afaattiseen vuorovaikutukseen muuttunut interventioiden myötä. Pragmaattiseen näkemykseen pohjaavissa tutkimuksissa on todettu afaattisen henkilön itse ja hänen läheistensä antavan luotettavia arvioita sekä afaattisen ihmisen kielellisistä että kommunikatiivisista taidoista arkielämässä. Tutkimukset ovat osoittaneet afaattisen henkilön kommunikoivan läheistensä kanssa paremmin kuin kliinisessä testitilanteessa. Aiemmat keskustelunanalyyttiset tutkimukset ovat osoittaneet, että afaattiselle vuorovaikutukselle ominainen molemminpuolinen mukautuminen vaikeutuneeseen vuorovaikutukseen pyrkii parantamaan vuorovaikutuksen sujumista, mutta se saattaa myös lisätä keskustelukumppanien välistä epäsymmetriaa. Menetelmät. Toinen tutkittavista oli tutkimushetkellä 72-vuotias, vaikeaa Brocan afasiaa sairastava mies. Hänen sairastumisestaan oli kulunut 4;0 vuotta. Toinen tutkittava oli 52-vuotias mies, joka sairasti myös vaikea-asteista Brocan afasiaa ja hänen sairastumisestaan oli 2;0 vuotta. Tutkittavat saivat ensin rTMS-hoitoa ja tämän jälkeen ILAT-menetelmällä annettua puheterapiaa. Työ pohjaa aineistoon, joka on kerätty ennen ja jälkeen annettuja kuntoutusjaksoja kahdelta tutkittavalta ja heidän läheisiltään. Määrällisenä tutkimusaineistona oli Communicative Action Log (CAL) -lomakkeen arviot tutkittavien henkilöiden sosiaalis-toiminnallisista kielellisistä taidoista. Keskustelunanalyyttisena tutkimusaineistona oli arkikeskusteluun pohjaava videoaineisto (20 vuorovaikutustilannetta, yhteensä noin 7 tuntia raaka-aineistoa). Keskustelunanalyyttisin keinoin aineistosta tunnistettiin afaattisen henkilön vuorovaikutuksellisen aktiivisuuden määrän muutoksia (uusien topiikkien esittely ja korjausaloitteiden laadun muutokset) sekä afaattisen henkilön ja tämän vuorovaikutuskumppanin vuorovaikutuksen epäsymmetriaan liittyviä piirteitä. Tulokset ja johtopäätökset. CAL-lomakkeella arvioitujen tulosten mukaan 52-vuotias tutkittava arvioi oman sosiaalis-toiminnallisen kommunikaationsa laadun parantuneen huomattavasti (38%) lähes kaikilla kysytyillä alueilla. Määrän hän arvioi nousseen vähemmän (14%). Hänen läheisensä arvioi sekä sosiaalis-toiminnallisen kommunikaation laadun (33%) että määrän (38%) parantuneen huomattavasti. Myös aineiston keskustelunanalyyttisessä analyysissa ilmeni, että hänen kommunikaationsa laatu oli muuttanut vuorovaikutustilanteissa symmetrisempään suuntaan, mikä näkyi yksityiskohtaisempiin ja pidempiin puhunnoksiin pyrkimisenä, kysymysten esittämisenä keskustelukumppanille ja uusien topiikkien tuomisena keskusteluun. 72-vuotiaan tutkittavan läheinen arvioi kommunikoinnin määrän pysyneen lähes ennallaan ja laadun jopa huonontuneen interventioiden jälkeen (-9%), mutta tutkittava itse arvioi molempien nousseen (laadun 27% ja määrän 38%). 72-vuotiaan tutkittavan osalta muutokset aktiivisempaan suuntaan eivät olleet keskustelunanalyyttisestikaan huomattavan selviä, mutta silti muutosta aloitteellisempaan ja aktiivisempaan suuntaan oli tapahtunut topiikkien esittelyssä, puhunnosten pidentymisenä ja yksityiskohtien, kuten nimien tuottamisena. Interventioiden päättymisen jälkeen merkittävinä seikkoina nousee esille, että molemmat afaattiset puhujat tekivät korjausaloitteita keskustelukumppaneilleen. Molemmat myös ilmaisivat ongelmavuoron, kun keskustelukumppanin edeltävä puheenvuoro oli epäselvä. Myös pyrkimyksiä itsekorjaukseen esiintyi sanahaun kohteena olevan sanan artikuloinnin ongelmissa molemmilla afaattisilla puhujilla, mitä ei ollut tapahtunut aiemmin tallennetuissa keskusteluissa. Muutokset osoittavat molempien tutkittavien kielellisen aktiivisuuden lisääntyneen ja vuorovaikutussuhteessa läheisen kanssa vaikuttaa olevan vähemmän epäsymmetrisen vuorovaikutuksen piirteitä kuin ennen interventiota tallennetussa aineistossa.
  • Saarenmaa, Elina (Helsingfors universitet, 2013)
    Tavoitteet Tutkimuksen tavoitteena oli pyrkiä kasvattamaan ymmärrystä nykyajan ihmissuhteista ja kuvata "friends with benefits" -nimisen ilmiön luonnetta. "Friends with benefits (FWB)" -suhteet ovat ajankohtainen ilmiö ja uusi tutkimuskohde interpersoonalisen viestinnän keskuudessa. FWB-suhde on määritelty ystävyyssuhteeksi, jossa harrastetaan myös seksiä. Tätä ilmiötä pyrittiin selittämään suomalaisten ja amerikkalaisten elämänkokemuksien avulla. Tutkimus seurasi hermeneuttis-fenomenologista traditiota tavoitteenaan tutkia merkityksiä ja tämänkaltaisen suhteen ominaispiirteitä. Aikaisempi akateeminen tutkimus FWB -suhteista on keskittynyt tutkimaan vain nuoria amerikkalaisia yliopisto-opiskelijoita, ja pääosin kvantitatiivisten kyselyiden avulla. Toisin kuin aikaisempi tutkimus, tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia kvalitatiivisesti aikuisia yliopistokulttuurin ulkopuolelta. Menetelmät Metodina tässä tutkimuksessa käytettiin puolistrukturoituja teemahaastatteluja. Haastattelujen avulla pyrittiin syvempään ymmärrykseen osallistujien ajatuksista, asenteista ja kokemuksista. 21 haastattelua kerättiin tutkimusta varten. 10 niistä tehtiin Suomessa, Helsingissä, ja 11 USA:ssa, San Franciscossa. Haastateltavat olivat heteroseksuaaleja miehiä ja naisia, iältään 24-54. Aineisto analysoitiin holistisesti käyttäen hermeneuttis-fenomenologista metodia yhdistettynä sisällönanalyysiin. Tulokset ja johtopäätökset FWB-suhde koettiin kompleksiseksi ja vaikeasti määriteltäväksi ilmiöksi. Aineistosta pystyttiin määrittelemään tiettyjä viestintätapoja ja suhteen ominaispiirteitä, jotka olivat ominaisia kyseessä olevalle suhteelle. Suurimmat erot näissä suhteissa löydettiin ennemmin eri ikäryhmien väliltä, kuin eri kulttuurien tai sukupuolten väliltä. Kaikki haastateltavat olivat yhtä mieltä, että tämänkaltaisia suhteita tiedostetaan koko ajan enemmän. He kokivat, että nämä suhteet tulevat yleistymään, joten niistä pitäisi pystyä puhumaan enemmän ja avoimemmin. Pääosin FWB-suhteet katsottiin kuuluvan nuoruuden kokeiluihin. Tässä tutkimuksessa kuitenkin todettiin, että FWB-suhteet voivat olla merkityksellisiä vanhemmillekin aikuisille. Haastateltavien kokemukset FWB-suhteista olivat pääosin positiivisia. Haastateltavat eivät kuitenkaan halunneet harrastaa tilapäisiä seksisuhteita. He halusivat mieluummin kokea merkityksellisiä suhteita ja löytää romanttisen parisuhteen.
  • Turunen, Kati (Helsingfors universitet, 2012)
    Tavoitteet. Huonokuuloisuus on yksi suurimmista kroonisista terveydentilaan vaikuttavista tekijöistä, ja sen määrä on kasvussa väestön ikääntymisen seurauksena. Merkittävimpiä kuulovikojen kuntoutuksen keinoista ovat kuulokojeet. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella työikäisten kuulokojeen ensikäyttäjien odotuksia kojetta kohtaan, kuulovian aiheuttamia toimintarajoituksia sekä kuulokojeen vaikutuksia kojeen saamisen jälkeen. Tutkimus toteutettiin seurantatutkimuksena. Näitä osa-alueita hyödynnettiin tilastollisessa analyysissä. Tutkielma on osa Minna Laakson, Eila Lonkan, Johanna Ruusuvuoren ja Tarja Aaltosen Kommunikointi kuulokojeen avulla (Communication with Hearing Aid) -tutkimusprojektia, ja myös aineiston kerääminen tapahtui projektin osana. Menetelmät. Tutkittavina oli 42 kuulokojeen käytön aloittavaa aikuista, jotka olivat iältään 37-64-vuotiaita. Heistä 16 oli naisia. Ennen kuulokojeen käyttöönottoa tutkittavat täyttivät Denverin asteikko -kyselyn, jonka avulla kartoitettiin kuulovian vaikutuksia tutkittavien arkielämään sekä Odotukset kuulokojeen käytöstä -kyselyn. Kahdesta kolmeen viikkoa kojeen saamisen jälkeen tutkittavat (N=20) vastasivat myös IOI-HA-kyselyyn, jonka avulla tutkittiin kuulokojeen tuloksellisuutta sekä toiseen Denverin asteikko -kyselyyn. Näin voitiin verrata kojeeseen kohdistuneita odotuksia, toimintarajoitteiden muutosta ja tyytyväisyyttä. Tulokset käsiteltiin tilastollisin menetelmin. Lisäksi Denverin asteikon osa-alueita tarkasteltiin suorittamalla pääkomponenttianalyysi. Tutkittavista kolme haastateltiin n. 3 kuukautta kojeen käyttöönoton jälkeen. Teemahaastattelulla pyrittiin tarkentamaan heidän kokemuksiaan kuulokojeesta ja huonokuuloisuudesta. Haastattelujen sisältöjä verrattiin yksilöiden lomakeaineistoon. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkittavien odotukset kuulokojetta kohtaan olivat korkeat, mutta niillä ei havaittu olevan yhteyttä kojekuntoutuksen lyhyen ajan tuloksellisuuteen. Kojeen saamisen myötä myöskään huonon kuulon aiheuttamissa toimintarajoitteissa ei tapahtunut tilastollisesti merkitsevää muutosta. Tästä huolimatta kuulokojeet olivat päivittäin tutkittavilla käytössä. Denverin kyselyn pääkomponentit eivät noudatelleet aiemmissa tutkimuksissa esitettyä mallia. Teemahaastattelujen sisällöt noudattelivat pääpiirteissään kyselyiden tarjoamaa tietoa. Tutkimuksessa havaittiin, että jo ennen kuulokojeen saamista huonon kuulon aiheuttamat toimintarajoitteet näkyvät herkästi vielä kuulokojeen saamisen jälkeen kojetta
  • Mäkipaja, Aino (Helsingfors universitet, 2016)
    Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää laitosjohtajien käytänteitä ja käsityksiä koskien yliopistossa tapahtuvaa pedagogista johtamista. Pedagogisen johtamisen tutkiminen on aiemmin keskittynyt päiväkoti- tai peruskoulukontekstiin, mutta ei yliopistokontekstiin. Jotta yliopistoissa tapahtuvaa opetusta ja laatua on mahdollista kehittää, tarvitaan lisää tietoa myös opetustoiminnan johtamisesta. Pedagoginen johtaminen ymmärretään tässä tutkimuksessa opetustoiminnan johtamisena. Tutkimuksessa kiinnitetään huomio myös yliopistoissa vallitseviin hallintokulttuureihin ja niiden yhteyttä ja vaikutusta tapahtuvaan pedagogiseen johtamiseen. Erityisesti tarkastelussa on kollegiaalinen ja manageriaalinen hallintokulttuuri. Tutkimus on laadullinen tutkimus. Aineisto kerättiin teemahaastattelulla ja tutkimuksen informantteina toimi suomalaisen monitieteisen yliopiston seitsemän laitosjohtajaa ja yksi varajohtaja. Haastattelut toteutettiin kevätlukukauden 2015 aikana. Tutkimusaineiston analyysiin käytettiin induktiivista sisällönanalyysiä. Ensin samanlaisia teemoja kuvaavat ilmaisut luokiteltiin alakategorioihin, jotta aineistoa pystyi kiteyttämään. Seuraavaksi samantyyppisiä teemoja kuvaavat alaluokat yhdistettiin pääkategorioiksi. Tutkimuksessa haluttiin selvittää millä tavoin kollegiaalinen ja manageriaalinen näkemys johtamisesta ilmenee laitosjohtajien pedagogista johtamista koskevissa käsityksissä ja käytänteissä. Analyysin perusteella tunnistettiin kymmenen pääkategoriaa. Opetuksen pedagogisen johtamisen organisoinnissa tunnistettiin kolme pääkategoriaa: pedagogisen johtamisen delegointi, pedagogisen johtamisen näkeminen kollegiaalisena toimintana tai se on laitosjohtajan vastuulla. Opetuksen pedagogisista periaatteista sopiminen tapahtuu kollegiaalisesti, individuaalisesti tai tiedekunta vaikuttaa niihin. Opetuksen pedagogisen kehittämisen vastuu jakautuu joko kollegiaalisesti tai individuaalisesti. Laitosjohtajan pyrkimykset edistää opetuksen pedagogista kehittämistä tapahtuu joko hänen oman toiminnan kautta tai kollegiaalisesti toteutettuna. Kollegiaalisen hallintokulttuurin säilyttämiseksi tulisi sen tärkeyttä korostaa enemmän opetustoiminnan johtamisen kehittämisessä ja myös itse opetustoiminnan johtamisesta vastaavien johtajien koulutuksessa, ja ylipäätänsä panostaminen pedagogisen johtamisen koulutuksiin auttaisivat lisäämään tietoa pedagogisen johtamisen merkityksestä.
  • Keskinen, Jonnamaria (Helsingfors universitet, 2017)
    Tavoitteet. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tutkia kasvissyönnin aloittamisen syitä. Tutkimuksessa selvitetään, miten ja miksi kasvissyönti on aloitettu. Lisäksi tarkastellaan sitä, miten kasvissyöjä kokee oman ruokavalionsa ympäröivässä yhteiskunnassa. Kolmantena on tarkoitus saada selville, millaisena poikkeuksen tekeminen ilmenee kasvissyöjän elämässä. Tutkimuksen teoreettinen tausta rakentuu muun muassa kasvissyönnin historiaan, ruoan valinnan malliin sekä erilaisiin näkökulmiin kasvissyönnistä. Tutkimuskysymykset ovat: Miten ja miksi kasvissyönti on aloitettu? Miten kasvissyöjä kokee oman ruokavalionsa ympäröivässä yhteisössä? Millaisena poikkeuksen tekeminen ilmenee kasvissyöjän elämässä? Menetelmät. Aineisto kerättiin kahdella ryhmäkeskustelulla, jotka tapahtuivat Facebookissa. Tutkimukseen osallistui 13 henkilöä, joista vegaaneja on kahdeksan, lakto-ovovegetaristeja kolme ja laktovegetaristeja kaksi. Tutkittavat ovat 23-30-vuotiaita. Naisia osallistui 11 ja miehiä kaksi. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysin menetelmin. Tulokset ja johtopäätökset. Aineistosta nousi 15 teemaa. Kasvissyönti aloitettiin useimmiten asteittain. Syyt kasvissyönnin aloittamiseen olivat ekologiset, eettiset, eläinoikeudelliset tai terveydelliset. Monesti useampi syy vaikutti kasvissyönnin aloittamiseen. Läheiset suhtautuivat niin kielteisesti kuin myönteisesti kasvissyöntiin. Tutkittavista osa oli tyytymättömiä ravintoloiden suppeaan kasvisruokavalikoimaan. Kasvipohjaisten tuotteiden hintatasoa myös kritisoitiin. Monet kokivat sosiaalisissa tilanteissa haasteeksi kasvisruokavalion noudattamisen. Kuitenkin, pääosin kasvissyönti koettiin helpoksi ja vaivattomaksi. Tyytyväisiä oltiin kauppojen laajaan ja monipuolistuvaan valikoimaan. Kasvisruokavaliosta poikettiin sosiaalisissa tilanteissa kuten kylässä. Poikkeus saatettiin tehdä myös juhlapäivänä, jotta vältyttäisiin ristiriitatilanteilta. Ruokahävikin välttäminen saattoi myös aiheuttaa poikkeuksen tekemisen. Omasta kasvisruokavaliosta saatettiin poiketa myös nautinto- ja lääkeaineiden osalta. Useat tutkittavat olivat sitä mieltä, että poikkeus koski maitotuotteita tai kananmunaa eikä lihatuotteita.
  • Kuismin, Tuulia (Helsingfors universitet, 2017)
    Tavoitteet. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että opetuskäytössä hyödynnettävät oppimispelit voivat vaikuttaa positiivisesti oppilaiden motivaatioon ja osaamiseen. Tutkimuksessa suunniteltiin ja toteutettiin pelillinen interventiojakso historian opetukseen, jonka aikana koeryhmälle opetettiin opetusjakson aiheet oppimispelin avulla, kun vertailuryhmässä aihe opiskeltiin perinteisin opiskelumenetelmin. Tutkimuksessa selvitettiin minkälaista mahdollista muutosta oppilaiden opiskeluinnossa ja osaamisessa oli havaittavissa pelillisen intervention seurauksena, sekä millaiseksi opettaja arvioi oppilaiden opiskeluinnossa ja osaamisessa tapahtuneen mahdollisen muutoksen. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin mixed methods -tutkimusstrategiaa hyödyntäen. Tutkimuksen kohderyhmänä oli interventioon osallistuneiden kahden rinnakkaisluokan oppilaat (N=36) sekä molempia luokkia opettanut historian aineenopettaja. Tutkimuksen kvantitatiivinen aineisto kerättiin opiskeluintoa mittaavalla Schoolwork Engagement (EDA) -mittarilla. Tulokset analysoitiin toistettujen mittausten t-testejä, frekvenssi- ja keskiarvotaulukoita sekä yksisuuntaista varianssianalyysia käyttäen. Tutkimuksen kvalitatiivinen aineisto koostui opettajan haastatteluista, oppilaille suunnatuista faktatietomittareista sekä koeryhmälle suunnatusta pelillisen intervention kyselystä. Haastatteluaineisto, faktatietomittarin tulokset sekä avoimet vastaukset analysoitiin sisällönanalyysin ja faktuaalisen analyysin keinoin. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimuksessa havaittiin, että sekä koe- että vertailuryhmän opiskeluinnossa ja osaamisessa tapahtuneet muutokset olivat täysin yksilöllisiä eikä varianssianalyysien avulla havaittu ryhmien välillä tilastollisesti merkittäviä eroja. Sen sijaan toistettujen mittausten t-testien avulla havaittiin tilastollisesti melkein merkittävää laskua yhden opiskeluintoa mittaavan väittämän kohdalla koeryhmän tuloksissa. Tuloksia selittävät otannan pieni koko sekä ongelmat oppimispelin toteutuksessa. Laadullisesta aineistosta ilmeni, että koeryhmän oppilaat arvioivat oman opiskeluintonsa ja osaamisensa pääosin positiivisemmin kuin mitä määrällinen aineisto antoi olettaa. Opettajan arvioiden mukaan positiivista muutosta tapahtui yksilöiden välisessä opiskeluinnossa, mutta ryhmien välisessä opiskeluinnossa tai oppimistuloksissa hän ei havainnut muutosta. Oppilaiden avoimet vastaukset tukivat opettajan havaintoja. Tuloksissa on yhteneväisyyksiä aiemman tutkimustiedon kanssa.
  • Marstio, Jenni (Helsingfors universitet, 2017)
    Tässä tutkimuksessa tarkastellaan lasten sosiaalisia taitoja vuorohoidossa. Vuorohoitoa koskevien tutkimusten mukaan vaihtelevat tilanteet vuoropäivähoidossa kuormittavat lapsia ja haastavat työntekijöitä. Tutkimuksessa selvitetään vuorohoidon laatua ja vanhempien toiveita lasten taitojen tukemisessa. Tutkimus toteutettiin kahdessa uusimaalaisessa vuoropäiväkodissa. Tutkimukseen osallistui 45 lasta kymmenestä päiväkotiryhmästä. Tutkimus toteutettiin kyselyllä vanhemmille ja henkilökunnalle sekä havainnoimalla päiväkotiryhmien toimintaa ja oppimisympäristöä. Tutkimus oli mixed methods tutkimus, jossa hyödynnettiin samanaikaisesti sekä laadullista, että määrällistä tutkimusaineistoa. Vuorohoidon laatu vaihteli jonkin verran ryhmien välillä. Tulokset ovat samansuuntaisia integroiduissa erityisryhmissä tehdyn tutkimuksen kanssa. Esikouluryhmien laatuarviot olivat korkeammat kuin muiden ryhmien. Lasten sosiaaliset taidot kehittyvät iän myötä, kuitenkin notkahdusta näkyy nelivuotiaiden tunne-elämässä ja sosiaalisissa taidoissa sekä tyttöjen ja poikien sosiaalisten taitojen välillä. Vanhemmat toivovat lasten sosiaalisten taitojen tukemista vuorohoidossa. Tutkimuksessa käytettyä laadun arviointi mittaristoa voisi käyttää jatkossakin oppimisympäristön laadun arvioinnissa ja sen kehittämisessä. Vuorohoidossa on hyvät mahdollisuudet tukea lasten tunne-elämää ja sosiaalisia taitoja. Sensitiivisen aikuisen tuella lasten on mahdollista liittyä leikkeihin ja nauttia vaihtuvista sosiaalisista tilanteista vertaisryhmässä.
  • Kallionpää, Jenni (Helsingfors universitet, 2017)
    Ihmiset rakentavat kiinnostusta sekä osaamista erilaisten toimien kautta useissa toiminnan konteksteissa. Merkityksellistä oppimista ei tapahdu vain koulussa, vaan myös vapaa-ajan henkilökohtaisissa kiinnostuksen kohteissa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, kuvailla ja tulkita kiinnostuksen kohteissa rakentuvaa oppimisen ekologiaa. Tavoitteena on lisätä tietoa nuorten kiinnostuksen kohteista, niissä innostavista asioista, kiinnostuksen syntymisestä sekä omaehtoisen toiminnan kehittämisen strategioista. Kiinnostuksen kohteiden parissa tapahtuva toiminta ilmenee useissa eri konteksteissa, joista ollaan myös kiinnostuneita tässä tutkimuksessa. Näitä aiheita tarkastellaan oppimisen ekologioiden näkökulmasta. Tämä laadullinen tutkimus on toteutettu osana Mind the Gap -tutkimushanketta. Aineisto kerättiin puolistrukturoidulla teemahaastattelulla. Haastatteluihin osallistui 24 kahdeksasluokkalaista nuorta, jotka valittiin haastatteluun aiemmin tehdyn kyselytutkimuksen perusteella (n=1350). Aineisto analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin menetelmällä. Aineiston analyysejä tehtiin kolme, joista kaksi olivat aineistolähtöisiä ja yksi teoriasidonnainen. Kahdeksasluokkalaiset nuoret kertoivat emotionaalisista, sosiaalisista, tavoitteellisista ja muista tekijöistä, jotka innostivat heitä kiinnostuksen kohteessaan. Kiinnostuksen kerrottiin syntyneen erilaisissa konteksteissa. Näitä konteksteja olivat perhe, vertaiset ja harrastustoiminta. Muutama haastateltava kertoi myös kontekstista, joka ei määrittynyt näihin kolmeen kontekstiin. Yhtä lukuun ottamatta kaikki haastateltavat kertoivat kiinnostuksen kohteen olevan osa heidän tulevaisuuttaan. Haastateltavat kertoivat omaehtoisen toiminnan kehittämisen strategioista, joita olivat tekstipohjaisen informaation käyttö, median tutkiminen, median luominen, strukturoituun oppimiseen osallistuminen, strukturoimaton harjoittelu ja tietoyhteisöjen rakentaminen. Kiinnostuksen kohteen parissa tapahtuva toiminta esiintyi useissa eri konteksteissa ja oli näiden rajoja ylittävää. Tulokset tukevat ajatusta siitä, että merkityksellistä oppimista tapahtuu koulun ulkopuolella ja koulun tulisi hyödyntää tätä osaamista.
  • Siponen, Laura (Helsingfors universitet, 2005)
    Tämän tutkimuksen tarkoituksena on ollut selvittää peruskoulun alaluokilla musiikkia opettavien luokanopettajien ajatuksia nykypäivän musiikinopetuksesta. Tutkimuksella haluttiin saada tietoa musiikinopetuksen nykytilasta Suomessa. Tarkoituksena oli tutkia mm. musiikinopetuskokemuksia, musiikinopetustaitoja, musiikinopetuksen suunnittelua ja arviointia sekä musiikin integrointia muihin peruskoulun oppiaineisiin. Lisäksi tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää opettajien suhtautumista musiikin opetussuunnitelmaan sekä musiikinopetuksen tähtihetkiä ja opettajien omia ideoita musiikinopetuksen kehittämiseksi. Tutkimus suoritettiin kyselytutkimuksena, johon vastauksia saatiin 15:sta eri paikkakunnalta Suomessa. Kyselylomakkeessa oli sekä monivalinta- että avoimia kysymyksiä musiikinopetuksesta. Kysely kohdistettiin pääosin musiikkiin erikoistuneille luokanopettajille. Kysely toteutettiin Internetissä ja siihen pystyi vastaamaan sähköpostitse. Kyselyyn osallistui sähköpostitse yhteensä 96 luokanopettajaa. Kyselytutkimus suoritettiin kevään 2005 aikana. Aineistoa on analysoitu pääosin kvantitatiivisesti, mutta avoimia kysymyksiä on pohdittu myös kvalitatiivisesti. Tutkimuksen mukaan alaluokilla musiikkia opettavat luokanopettajat ovat melko tyytyväisiä musiikinopetuksen nykytilaan. Eniten parannusta kaivattaisiin musiikinopetuksen tuntiresursseihin, opetusvälineisiin ja –materiaaleihin, lisäkoulutusmahdollisuuksiin (esim. bändiopetus ja atk-taidot) sekä musiikinopetusryhmien kokoon. Opettajat ovat tietyiltä osin tyytyväisiä musiikinopetuksen opetussuunnitelmiin, vaikka niitä pidetäänkin alati supistuvien tuntiresurssien vuoksi myös haasteellisina. Musiikinopetuksen arviointi koetaan tutkimuksen mukaan vaikeana. Musiikkia integroidaan eli yhdistetään runsaasti myös muihin oppiaineisiin. Lisäksi moni opettaja peräänkuuluttaa yleisesti alaluokkien taito- ja taideaineiden opetuksen tärkeyttä erityisesti peruskoulun alaluokilla.
  • Suomalainen, Vilma (Helsingfors universitet, 2017)
    Tavoitteet. Tämän Pro gradu -tutkimuksen tarkoituksena on tuottaa tietoa rehtoriuden tämänhetkisestä tilasta, sen haasteista ja muutospaineista sekä yksilöllisistä tavoista kohdata uudistumisvaatimukset. Tutkimuksen teoreettisessa osuudessa perehdyn pedagogista johtajuutta, stressiä ja selviytymisstrategioita sekä työtyytyväisyyttä ja -motivaatiota käsittelevään kirjallisuuteen ja aikaisempaan tutkimustietoon koskien tutkimuksen aihepiiriä. Tarkoituksenani on tutkimuksessa saada selville, millaisia käsityksiä pääkaupunkiseudun rehtoreilla on pedagogisesta johtamisesta, millaisin keinoin rehtorit selviytyvät työn kuormittavuudesta sekä millä tavoin rehtorit kuvaavat työnsä muutosta. Menetelmät. Tutkimukseni on lähtökohdiltaan fenomenografinen laadullinen tutkimus, jonka aineiston keräsin puolistrukturoiduin teemahaastatteluin. Tutkimukseen osallistui kaksi alakoulun rehtoria, kaksi yhtenäiskoulun rehtoria, kaksi alakoulun apulaisrehtoria sekä yhtenäiskoulun vararehtori. Aineiston analyysin keinoina käytin laadullista sisällönanalyysia ja teemoittelua. Työkaluna sisällönanalyysissä hyödynsin Grounded Theoryn kolmivaiheista sisällönanalyysia. Tulokset ja johtopäätökset. Pedagogisen johtajuuden määrittely oli tutkimusjoukolleni haastavaa: pedagogiseen johtajuuteen liitettiin kaikki rehtorin työtehtävät, mutta toisaalta pelättiin, ettei työaika riitä pedagogiselle johtamiselle. Pedagoginen johtajuus näyttäytyi haastateltavien puheessa jaettuna johtajuutena. Jaettu johtajuus nähtiin tärkeänä keinona selviytyä työn määrästä ja työn aiheuttamasta kuormituksesta. Haastatteluaineistosta esille nousseet selviytymiskeinot olivat ongelmasuuntautuneita sekä merkityskeskeisiä keinoja, jotka tähtäsivät aktiivisesti ratkaisuun ja joilla pyrittiin liittämään kuormitustekijöihin myönteisiä mielikuvia. Työn muutosta kuvattiin työn määrän lisääntymisenä, muutoksena hallinnollisemmaksi toimistotyöksi sekä jaetuksi etäjohtamiseksi. Herzbergin kaksifaktoriteorian valossa tutkimushenkilöt olivat kohtalaisen tyytyväisiä omaan työhönsä.
  • Pitkänen, Jori (Helsingfors universitet, 2008)
    Tutkimuksessa tarkastellaan pedagogista liveroolipelaamista historian opetusmenetelmänä. Tutkimuksen tavoitteena on esitellä sekä määritellä käsitettä pedagoginen liveroolipelaaminen historian opetusmenetelmänä sekä tutkia sen mahdollisuuksia opettaa historiallista empatiaa. Pedagoginen liveroolipelaaminen on kehitteillä oleva opetusmenetelmä, josta löytyy elementtejä niin draamakasvatuksesta kuin myös eri oppimisen teorioista. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys esittelee liveroolipelaamista lähellä olevia teorioita leikin sekä draamapedagogiikan osalta. Historian oppiaineena osalta viitekehys esittelee historiallisen ajattelun ja historiallisen empatian käsitteet. Draamakasvatuksessa päälähteinä toimivat Laakson (2004) ja Heikkisen (2002, 2004) tutkimukset. Historian osalta pääasialliset lähteet olivat VanSledrightin (2002), Cooperin(2000) ja Asbhyn sekä Leen (1987) tutkimukset. Tutkimus toteutettiin Viikon Normaalikoulussa luokalla 6b syksyllä 2007. Tutkimusaineisto koostuu kolmivaiheisista haastatteluista, joissa kaikissa vaiheissa haastateltiin neljää oppilasta ja kahdessa myös luokan opettajaa. Haastattelumenetelmänä käytettiin sekä teemahaastattelua että stimulated recall -haastattelua. Haastatteluaineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla. Pedagogisessa liveroolipelaamisessa historian opetuksessa on kolme vaihetta: ennen peliä (valmistelut), peli (liveroolipeli) ja pelin jälkeen (pelin purku pelin jälkeen sekä luokassa). Kaikissa vaiheissa on huolellisuus sekä opettajan valppaus tärkeää, ja virheet valmisteluvaiheessa esim. hahmojen kirjoittamisessa näyttäisivät aiheuttavan oppilaiden pelissä suuria ongelmia. Pedagogisen liveroolipelaamisen avulla voidaan opettaa historiallista empatiaa, mutta siihen näyttäisi sisältyvän tutkimuksen mukaan tiettyjä ehtoja, joista päällimmäinen oli oppilaan tietotaso ennen peliä. Historiallisen empatian opettaminen perustui esteettiseen kahdentumiseen: oppilas teki omana itsenään päätöksiä roolin sisällä, mutta toimi koko ajan roolissa. Mitä enemmän oppilaalla oli taustatietoja pelattavasta ajasta, sitä enemmän hän tuntui tekevän päätöksiä käyttäen omaa historiallista empatiaansa eli ymmärrystä pelattavasta ajasta sekä sen ajan ihmisistä.
  • Relander, Kristiina (Helsingfors universitet, 2006)
    Kielen merkityssisällön käsittelyä voidaan tutkia semanttisen virittämisen avulla. Kun pareittain esitetyt sanat ovat toisiinsa merkitysyhteydessä, jälkimmäisen sanan tunnistaminen nopeutuu ja tunnistusvirheiden määrä vähenee. Semanttinen virittäminen vaikuttaa myös sanaärsykettä seuraavan N400-herätevastekomponentin voimakkuuteen. Komponentin amplitudi pienenee, jos sanaa edeltää siihen merkityssisällöltään sopiva sana. Tätä ilmiötä kutsutaan N400-vaikutukseksi. Vielä ei kuitenkaan ole selvää, minkälainen vaikutus tarkkaavaisuudella on semanttiseen virittämiseen ja N400-vaikutukseen. Tässä tutkimuksessa selvitettiin, miten tarkkaavaisuuden suuntaaminen vaikuttaa kuullun puheen merkityssisällön käsittelyyn aivoissa. N400-vaikutusta tarkasteltiin koetilanteissa, joissa koehenkilöiden tarkkaavaisuus oli suunnattu 1) pois puheärsykkeistä, 2) puheärsykkeiden äännepiirteisiin ja 3) puheärsykkeiden merkityssisältöön. Tutkimuksen ensimmäinen tavoite oli selvittää, edellyttääkö N400-vaikutuksen syntyminen puheärsykkeille tahdonalaisen tarkkaavaisuuden suuntaamista kuuloinformaatioon. Toinen tavoite oli selvittää, minkälaisia eroja N400-vaikutuksen ilmentämässä semanttisessa virittämisessä on sen mukaan, onko tarkkaavaisuus suunnattu puheärsykkeiden merkityssisältöön vai muihin ärsykepiirteisiin. N400-vaikutus syntyi puhutuille sanoille jopa silloin, kun tarkkaavaisuus oli suunnattu pois puheärsykkeistä. N400-vaikutus oli kuitenkin voimakkaampi koetilanteissa, joissa puheärsykkeitä tarkkailtiin. Kun tarkkaavaisuus oli suunnattu puheärsykkeisiin, N400-vaikutuksen ja tehtäväsuoriutumisen ilmentämän semanttisen virittämisen voimakkuus ei eronnut sen mukaan, oliko tarkkaavaisuus suunnattu sanojen merkityssisältöön vai äännepiirteisiin. Tulokset osoittavat, että N400-vaikutuksen heijastamaa puheen merkityksen käsittelyä tapahtuu aivoissa myös silloin, kun kuuloinformaatiota ei tarkkailla. Kun puhetta tarkkaillaan, tarkkaavaisuuden kohdistaminen puheen merkityssisällön kannalta epäolennaisiin piirteisiin ei heikennä merkityssisällön käsittelyn voimakkuutta tai nopeutta aivoissa.
  • Korhonen, Kaisa (Helsingfors universitet, 2010)
    Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten historiatietoisuus ilmenee 1970-luvulla Suomeen saapuneiden Chilen pakolaisten sekä heidän jälkeläistensä käsityksissä ja kertomuksissa. Aiemman tutkimuksen perusteella on syytä olettaa, että kokemukset vallankaappauksesta sekä sen seurauksena koettu pakolaisuus ovat vaikuttaneet Chilen pakolaisten historiatietoisuuteen ja siten heijastuneet myös heidän jälkeläistensä elämään. Tämän tutkimuksen keskeisenä tutkimusongelmana on selvittää, miten kyseiset kokemukset menneisyydessä ovat vaikuttaneet heidän tulkintoihin nykyisyydessä sekä tulevaisuuden odotuksiin. Tutkimukseen osallistui neljä vuosina 1973 1976 Suomeen saapunutta Chilen pakolaista sekä neljä Chilen pakolaisten jälkeläistä. Kaikki haastateltavat jälkeläiset olivat syntyneet Suomessa ja heidän toinen vanhempi tai molemmat vanhempansa olivat Chilen pakolaisia. Kaksi kohderyhmää eivät olleet sukulaissuhteessa keskenään. Tutkimuksen empiirinen osa toteutettiin laadullisin menetelmin. Aineisto kerättiin teemahaastatteluilla ja se analysoitiin Atlas.ti 6.0 -tekstianalyysiohjelmalla sisällönanalyysin periaatteita noudattaen. Analyysi toteutettiin teoriasidonnaisesti. Aiemman historiatietoisuutta käsitelleiden teorioiden ja tutkimuskysymysten perusteella luotiin seitsemän kategoriaa, joissa historiatietoisuus ilmenee. Ne olivat elämäkerrallinen muisti, kollektiivinen muisti, kokemukset kahden kulttuurin välissä elämisestä, ihmiskäsitys, historian olemus ja ymmärrys olemassaolosta, arvokäsitykset sekä tulevaisuuskäsitykset. Kategoriat ohjasivat sisällönanalyysin toteuttamista. Niiden alakategoriat nousivat aineistosta analyysin aikana. Tutkimuksen tulokset rakentuivat kategorioiden ympärille. Tuloksissa ilmeni, että Chilen pakolaisten kokemukset vallankumouksesta sekä pakolaisuudesta ovat vaikuttaneet merkittävästi heidän historiatietoisuuteensa. Se ilmeni esimerkiksi heidän elämähistoriansa jakautumisena kolmeen erilliseen vaiheeseen, arvoissa sekä uskossa yksilön mahdollisuuksiin vaikuttaa tapahtumien kulkuun. Myös jälkeläisten käsityksissä ilmeni vaikutteita vanhempien pakolaisuudesta. Vanhempien kokema kollektiivinen trauma on ollut läsnä heidän elämässään välillisesti ja vaikuttanut heidän käsityksiinsä itsestä sekä omasta paikasta ympäröivässä todellisuudessa. Chilen pakolaisten aktiivinen muistelutyö Suomessa Gabriela Mistral -kerhossa on ollut keskeinen tekijä heidän historiatietoisuutensa rakentumisessa.
  • Kyllönen, Kukka-Maaria (Helsingfors universitet, 2009)
    Tavoitteet Tutkielmassa tarkasteltiin käsityötä fenomenologisen filosofian näkökulmasta ja tulkittiin sitä Maurice Merleau-Pontyn ruumiinfenomenologian valossa. Kiinnostus kohdistui erityisesti käsityön fyysisen tekemisvaiheeseen, jossa materiaalista valmistetaan tuote. Tavoitteena oli tuottaa tulkintoja käsityön ruumiillisuudesta. Käsityötieteessä ei ole aiemmin tehty tutkimusta, jonka kohteena on eletty ruumiillisuus. Fyysinen, ruumiillinen tekeminen on käsityössä luovuttamatonta, mutta siitä ei puhuta. Viimeaikaisessa keskustelussa etusijalla on ollut käsityö kokonaisena, jolloin suunnittelun osuus prosessissa korostuu ja käsityötä käsitteellistetään taiteen ja muotoilun teorioiden avulla. Myös käsityön itsestään selvä ja vaiettu perusta, ruumiillisuus, ansaitsee tulla tutkituksi. Siksi tutkielmassa vastataan kysymyksiin: miten käsityö näyttäytyy ruumiinfenomenologian valossa ja mitä on käsityön ruumiillisuus? Menetelmät Tutkielmassa vaalittiin fenomenologista asennetta, jolloin tutkimuksellinen katse kohdistettiin "käsityöhön itseensä". Lisäksi pidättäydyttiin pelkästä käsityön tekemisestä ja asettauduttiin katselemaan käsityön tapahtumista sen kuvailemiseksi sanoin. Maurice Merleau-Pontyn ruumiinfenomenologiseen ajatteluun perehdyttiin hänen pääteoksensa (2002) ja siitä aiemmin tehtyjen tulkintojen pohjalta. Tekstimuotoisen aineiston tulkintaan ja ymmärtämiseen liittyvät ratkaisut perustuivat gadamerilaiseen hermeneutiikkaan, ja tutkimuksen nelivaiheinen rakenne mukaili Kosken (1995) tulkintaa gadamerilaisesta tekstintulkintaprosessista. Tulokset ja johtopäätökset Ruumiinfenomenologisessa tulkinnassa käsityötä täytyi tarkastella tekijän ja maailman vastavuoroisena suhteena, joka käsityössä toteutuu ruumiillisessa tekemisessä. Tekemisen hetkellä ihminen tulee yhdeksi tekemänsä käsityön kanssa, ja ihmisen, materiaalin ja työvälineiden välinen yhteys näyttäytyy kommunikaationa. Toiminnan ulottuvuus leimasi käsityön intentionaalisuutta, joka toimii moneen suuntaan ja ilmenee myös käsityötuotteissa. Aistien ja liikkeiden synestesia ja synergia korostuivat, ja käsityö ruumiillisena tuli eläväksi niiden välityksellä. Tekemisen hetki näyttäytyi tilan ja ajan luovana tilanteena, jossa tekemiseen heittäytyminen voi nostaa tekijän kokemuksellisesti ruumiin ja mielen kahtiajaon tuolle puolelle. Käsitys käsityöllisen tietämisen implisiittisestä luonteesta vahvistui. Tulkinnan avulla oli mahdollista käsitteellistää käsityötä performanssina ja (taide)teoksena. Tällöin käsityö näyttäytyi ruumiillisena ilmaisuna, joka kokemuksena lähestyy taidetta kuitenkaan olematta sitä. Esteettisen käsite asettui näin tekemisen määreeksi. Ruumiinfenomenologinen näkökulma käsityöhön antoi aineksia kokonaisen käsityön kriittiselle tarkastelulle ja toisenlaiselle ymmärrykselle käsityön tekemisestä.

Näytä lisää