Kasvatustieteellinen tiedekunta

 

Uusimmat julkaisut

  • Salo, Paula (Helsingin yliopisto, 2013)
    Lentäjien ja matkustamomiehistön viestinnällä on tärkeä tehtävä lentoturvallisuuden varmistamisessa. Ammattiryhmien välistä viestintää on kuitenkin tutkittu vähän. Tutkielman tavoitteena oli tunnistaa ja nimetä lentäjien ja matkustamomiehistön välisessä viestintäsuhteessa esiintyviä diskursseja sekä tarkastella sitä, miten nämä diskurssit kilpailevat keskenään. Teoreettisena viitekehyksenä oli Baxterin ja Montgomeryn (1996) ja Baxterin (2011) relationaalinen dialektiikka. Tutkimukseen haastateltiin kahdeksaa matkustamomiehistön jäsentä ja kuutta lentäjää. Matkustamohenkilökunnan haastattelut toteutettiin neljänä parihaastatteluna ja lentäjien haastattelut kahtena parihaastatteluna ja kahtena yksilöhaastatteluna. Aineisto analysoitiin käyttämällä kontrapunktista analyysiä (Baxter 2011), jonka avulla pyrittiin tunnistamaan keskenään kilpailevia diskursseja ja tarkastelemaan niiden välistä kamppailua. Lentäjien ja matkustamomiehistön välisessä viestintäsuhteessa kilpailevia diskursseja olivat ennustettavuus ja yllätyksellisyys, yksi ja kaksi miehistöä sekä ideaali ja todellinen. Ennustettavuuden ja yllätyksellisyyden välinen kamppailu ilmeni erilaisten miehistönjäsenten toimiessa samanlaisina pysyvillä työskentelypositioilla sekä epävirallisen ja virallisen viestinnän välisessä vaihtelussa lennon aikana. Yhden ja kahden miehistön välinen diskursiivinen kamppailu esiintyi tasa-arvon ja hierarkian sekä tehokkuuden ja kohteliaisuuden välisessä diskursiivisessa kilpailussa. Ideaalin ja todellisen välinen diskursiivinen kamppailu muodostaa eräänlaisen näyttämön, jolla muut diskurssit kilpailevat. Ideaalina esitettiin yksi yhtenäinen ja tasa-arvoinen miehistö, jossa kunkin miehistönjäsenen viestintä on hänen positioonsa liittyvien sääntöjen ja määräysten mukaista, ennustettavaa ja avointa. Tämä ideaali saavutetaan usein, mutta ei aina.
  • Harjula, Terhi (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkimuksessa tutkin järjestötoimintaa Martat jäsenlehden pääkirjoitusten kautta vuosina 2010-2015. Tarkoitus on selvittää, minkälaista pääkirjoitusten kotitalousneuvonta on ja miten Martat määrittelevät itseään. Martat-lehden pääkirjoituksista ei ole aikaisempaa tutkimusta. Martta-lehteä edeltänyttä Emäntälehteä ovat tutkineet Kemppainen (2013) ja Tuominen (1994). Tutkimus on laadullinen ja metodi sisällönanalyysi. Tutkimusaineisto on vuosilta 2010-2015 ja sisältää 42 pääkirjoitusta. Tutkimusajankohtana Martat-lehti ilmestyi 8 kertaa vuodessa, mistä yksi numero oli kaksoisnumero lukuun ottamatta vuotta 2010. Martat-lehti on jäsenlehti ja järjestön kattavin media ja näköislehti. Pääkirjoitukset ja artikkelit ovat otsikkoja myöten pysyneet hyvin samanlaisina kuin sata vuotta aikaisemmin. Pääkirjoituksissa kotitalousneuvonnan ympärille rakentuvat inhimilliset arjen kiinnekohdat oli näkyvästi varattu naisille. Martat esitetään kiinnostavina ja kiinnostuneina naisina, jotka esittävät asiansa ja mielipiteensä rohkeasti. Marttojen ajattelussa valinnat on tehtävä ihmisten arjessa ja lähiympäristössä ja kansallisessa päätöksenteossa. Marttailu on yhdessä tekemistä, joka yhdistää eri-ikäisiä naisia. Martoilla on vankka jalansija paikallisesti ja yhteiskunnallisesti. Pääkirjoitusten ilmapiiri esitti häivähdyksiä Martta-kotien arkipäivistä, jossa lapset ja lasten-lapset saavat perinnöksi hyvät tavat, lahjakkuutta, raittiuden ja uskonnollisuutta. Omantunnonarvo, velvollisuus, vastuunotto, omavaraisuus, säästäväisyys ja järjestelmällisyys ovat ilmapiiri ja sekoitus keskiluokkaisista hyveistä, joka pääkirjoitukset vahvistavat. Martta-järjestö on säilyttänyt ajankohtaisen asemansa ymmärtämällä sen, miten olla aktiivinen toimija, joka "kutsuu" luokseen uusia ja ennen kaikkea nuoria jäseniä. Lisäksi järjestö on onnistunut agendansa kiteyttämisessä ja sen kertomisessa muulle yhteiskunnalle ja erityisesti poliittisille päättäjille. Pääkirjoituksissa Martta-jäsenyys velvoittaa ja vaatii, puhuttelee. Martoilla oli tiukka rooli siinä, kuinka velvoittavaa ja auktorisoitua toimintaa ylläpidetään ja kehitetään. Marttoja ohjaillaan, opastetaan ja esitetään kannanottoja. Kotitalousneuvonta on Martta-järjestön palvelutuote, jota kehitetään markkina- ja kilpailumallilla, jotka vastaavat yritysmaailman arvoja
  • Litonius, Anna (Helsingin yliopisto, 2018)
    Since 2002, it has been possible for same-sex couples in Finland to register their partnership. In March 2017, same-sex marriage was legalized. The new law also gave same-sex couples equal parental rights. In the healthcare processes concerning pregnancy and parenthood, previous studies have shown that same-sex couples feel they have a good interaction with healthcare staff, but feel discriminated and offended by the healthcare processes and routines that have no preparedness for other forms of sexuality than heterosexuality. The purpose of this study is to examine how the concept of "family" is presented in the material given to prospective parents, and see whether the material projects an ideal of "family". Of interest is whether there is a heteronormative assumption that excludes all other forms of parenthood as aberrant. Methodologically, the study is based on a discourse-theoretical perspective, and the theoretical ground relates to educational research for social justice, with a link to critical family research and a queer-feminist research field, where the focus is on studying normative processes and power relations. The studied material consists of texts produced by the National Pension Institution (FPA) and the Institute for Health and Welfare (THL) in 2009-2017 and recommended to prospective parents. A total of nine guides, brochures and pamphlets were examined. The material constitutes government interpretations of a phenomena or, in cases where they are produced by other organizations, interpretations of phenomena that are socially approved. When authorities publish and distribute information sheets and pamphlets, they manage what is being presented and from what perspective the matter is discussed. The subject matter is governed by expert and professional perceptions of what is central knowledge and what parents are expected to know. They also strongly contribute to how the concept of family is perceived in the public space. In the material, the family is created in the process of becoming and being a parent. There are clear expectations and demands on parenthood, and heterosexuality is the dominating norm. Families and roles that challenge and break what is presented as normative are viewed as aberrant. Thus, in relation to the theoretical starting points, one can interpret the family by heteronormative processes, and those presented are assigned roles and "the right ones" are those closest to an assumption of a "natural heterosexuality".
  • Katainen, Petra (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tavoitteet. Työelämässä on tapahtunut monia muutoksia talouden globalisaation ja teknologian kehittymisen myötä. Muutokset ovat vaikuttaneet myös siihen, miten johtaminen nähdään. Johtamista on perinteisesti tarkasteltu tehtävien ja työn jakamisena. Tällä hetkellä johtamisessa korostuu uudistuminen ja innovaatioiden johtaminen. Johtamista on tutkittu paljon, mutta suurin osa tutkimuksesta keskittyy siihen, miten muut näkevät johtajan. Esimiesten identiteettien tutkimus on nähty tarpeellisena, sillä sen avulla voidaan ymmärtää, miten esimiehet itse näkevät itsensä. Esimiesidentiteettiä on tutkittu vasta varsin vähän. Tutkimuksissa on harvoin huomioitu kaikkia identiteetin ulottuvuuksia. Tämän tutkielman tavoitteena oli tarkastella esimiesidentiteettejä ja niiden rakentumista. Tutkimuskysymykset olivat: 1) Mistä tekijöistä asiantuntijaorganisaation esimiesten esimiesidentiteetit rakentuvat? sekä 2) Millaisia esimiesidentiteettityyppejä esimiesten kertomuksista muodostuu? Menetelmät. Tutkimukseen osallistui kymmenen esimiehenä toimivaa henkilöä, jotka kaikki työskentelivät samassa valtionhallinnon asiantuntijaorganisaatiossa Suomessa. Aineistonkeruumenetelmänä oli teemahaastattelu. Aineiston analysoinnissa käytettiin sekä sisällönanalyysiä että narratiivista analyysiä. Narratiivisen analyysin avulla muodostettiin tyyppitarinoita. Tulokset ja johtopäätökset. Esimiesidentiteetit rakentuivat asiantuntijaorganisaatiossa vahvasti esimiehen roolin ja asiantuntijuuden ympärille. Valtionhallinnon organisaation koettiin mahdollistavan tai rajoittavan oman esimiesidentiteetin toteuttamista. Erilaisia esimiesidentiteettityyppejä muodostui kolme: asiantuntijajohtaja, yhteistyön ja kehittymisen edistäjä, sekä organisaation toimintakulttuurin ja esimiestyön kehittäjä. Esimiesidentiteetissä näkyy vahvasti sekä persoonallinen että sosiaalinen identiteetin ulottuvuus. Esimiesidentiteetin rakentumisen kannalta on tärkeää, että esimies löytää itsellensä sopivan tavan johtaa porukkaansa siinä organisaatiossa ja kontekstissa, jossa hän toimii.
  • Vainikka, Heini (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tämä tutkielma tarkastelee yhteistyökäytäntöjä rakennusalalla. Uudet teknologiat vaikuttavat yhteistyöhön niiden vaatiessa uudenlaisia käytäntöjä. Tietomallinnus (BIM), jonka avulla rakennuksista luodaan 3D malleja, on yhteistyöhön vaikuttava uusi teknologia. Tutkielman teoreettinen viitekehys on sosiokonstruktionistinen sekä sosiokulttuurinen. Myös teoriaa hybrikäytännöistä hyödynnetään. Tutkielma pyrkii vastaamaan seuraaviin tutkimusongelmiin: 1) miten tietomallinnuksen kuvaillaan vaikuttavan yhteistyökäytäntöihin sekä 2) miten yhteistyö tietomalliprojekteissa käsitetään. Tutkielman aineisto kerättiin kolmessatoista yksilö- ja ryhmähaastattelussa. Analyysissä käytettiin sisällönanalyysiä sekä diskurssianalyysiä. Tulokset osoittavat, että tietomallinnus synnyttää hybridikäytäntöjä ja täten vaikuttaa yhteistyökäytäntöihin. Yhteistyö tietomalliprojekteissa käsitetään neljän diskurssin kautta. Tulokset vahvistavat aiemman tutkimuksen esittämän tarpeen vakiintuneemmille yhteistyökäytännöille tietomallinnuksen yhteydessä. Tutkielma täydentää aiempaa, vähän tutkittua näkökulmaa ihmisten käsityksistä rakennusalan yhteistyökäytännöissä.
  • Godhwani, Yvonne (Helsingfors universitet, 2008)
    Workplace bullying is a topic of current interest in Finland. Workplace bullying is found in all professions, including the artistic ones. This thesis aims to explore workplace bullying from the view of the Finland-Swedish actors as a phenomenon that within dramatic art is difficult to define due to the fact that the body and emotions of an actor constitute his or her working tools. The research aims to deepen the understanding of the actors' working situation, and particularly of the difficulties and problems actors face when exercising their job. The research problems are: What forms of bullying are the actors exposed to? Who is bullying? How is the bullying received by the actors, and what are the possible consequences? The theoretical orientation of this thesis is based upon dialogical philosophy where phenomenology, hermeneutics and dialog meet in an orientation where the unseen is emphasized and made visible. Artistic leadership should be based upon a pedagogic understanding that by an open and equal dialog with the Other recognizes human diversity. The narrative research was undertaken by using an interview guide for the interviews with eleven actors, six women and five men with the voice of a sixth man represented by an article. The interviews, each on average 118 minutes, were recorded and transcribed. The method of discursive analysis was initiated by numerous reflective readings based on analytic induction. The inductive part of the analysis consisted of mapping out the individual experiences of bullying where after the process of finding connecting common features in the extensive material took place. The coded data was then deductively grouped together according to the research problems, and subgroups were formed for deeper description. The research findings show that workplace bullying is an everyday occurrence within the field of dramatic art. Actors are bullied by theatre managers and directors as well as by colleagues and other personnel. The main areas of bullying is depreciation of one's professional skills, the existing jargon, sexual harassment, collective bullying and bullying because of personal qualities. A significant finding concerning this problem was the existing culture of silence. Even if actually seeing and hearing a colleague being bullied, few stood up to defend the person being bullied because of fear of retaliation. Even the person actually being the object for bullying found it difficult to take any actions.
  • Fred, Minna (Helsingfors universitet, 2008)
    Tämän tutkimuksen tausta liittyi kansainväliseen tietokäytäntöjen laboratorioon eli Knowledge Practices Laboratory -hankkeeseen. Yhtenä hankkeen tavoitteena on luoda teknologian tukemia työkaluja kehittävään työntutkimukseen pohjautuvaan muutoslaboratorio-kehittämisotteeseen. Tutkin muutos-laboratoriota kehittämisotteena käyttävien kehittäjä-interventionistien peiliaineistokäytäntöjä, jotka konteksti- ja teoriasidonnaisina asettavat haasteita virtuaalisten välineiden suunnittelulle. Rajasin tarkastelun koskemaan peiliaineiston hankintaa ja työstämistä. Tämän pro gradu -tutkielman pääkysymyksenä oli, minkälaista käyttäjätietoa muutoslaboratorion peiliaineistokäytäntöjä kuvaavien narratiivien tutkimus välittää muutoslaboratorion peiliaineistoa tukevien välineiden kehittäjille? Alakysymykset olivat: 1. Minkälaista peiliaineistoa kehittäjät keräsivät ja työstivät muutoslaboratoriohankkeen kehittämissyklin eri vaiheissa? 2. Minkälaista tietoa eri peiliaineistot sisälsivät ja miten tieto muuntui peiliaineistoa työstettäessä? 3. Mitä välineitä kehittäjät käyttivät ja kehittivät hankkiessaan aineistoa ja työstäessään sitä peiliaineistoksi, ja minkälaisia välinetoiveita he esittivät? Tutkimusta varten haastattelin viittä neljässä eri hankkeessa toiminutta kehittäjä-interventionistia. Muokkasin dokumenttituetuista haastatteluista narratiivit, jotka analysoin kolmevaiheisesti. Ensimmäisessä vaiheessa sijoitin keskeiset peiliaineistot kehittämissyklille. Toisessa vaiheessa analysoin peiliaineistot tiedon olomuotoja kuvaavan taulukon avulla. Kolmantena tarkastelin kehittäjä-interventionistin käyttämiä ja kehittelemiä välineitä sekä välinetoiveita. Tämä tutkimus toi esiin sen, että eri käyttäjäryhmillä on toisistaan poikkeavat tarpeet. Kaikki kehittäjä-interventionistit muuntavat tietoa olomuodosta toiseen, joten he näyttäisivät tarvitsevan erityisesti välineitä, joilla tietoa voidaan analysoida, muokata ja muuntaa. Standardoitu mallinnus peiliaineiston keräämisestä ja työstämisestä ei tämän tutkimuksen valossa näytä mielekkäältä, sillä peiliaineisto rakennetaan kehittämiskohteen mukaisesti. Tutkimuksessa tuli esiin se, ettei peiliaineistolla ole ainoastaan oppimistekoja virittävä tehtävä, vaan sillä on myös sosiaalinen funktio. Tämän löydös on tärkeä huomioida myös välinekehittelyssä, jota tulisi tehdä yhdessä todellisten käyttäjien kanssa.
  • Siljander, Anna Maija (Helsingfors universitet, 2009)
    Tutkimukseni tavoitteena oli kuvata kuinka aikuisopiskelijat käsittävät ammatillisen tiedon ja osaamisen ja kuinka ne leviävät heidän välillään täydennyskoulutusjakson aikana. Tavoitteena oli myös tutkia työelämäkokemuksen jakamisen merkitys heidän ammatillisen osaamisensa kehittymiseen. Tutkimukseni asemoituu aikuisten oppimista tukevien ympäristöjen tutkimusten kenttään painottuen opiskelijoiden väliseen vuorovaikutukseen sosiaalisissa verkostoissa. Tutkimukseni osanottajina oli 31 yliopistolliseen täydennyskoulututukseen tutkimusajankohtana osallistuvaa aikuisopiskelijaa. Keräsin tutkimusaineiston sekä kvantitatiivisella että kvalitatiivisella tutkimusotteella. Kvantitatiivisen verkostokyselyn ohjaamana tein 9 teemahaastattelua. Analysoin aineiston verkostoanalyysiohjelmalla ja sisällönanalyysimenetelmällä. Tarkastelin koko opiskelijayhteisöä, neljän opiskelijan kotiryhmiä ja yhteisön kannalta keskeisiä toimijoita. Analysoin ammatillisen tiedon ja osaamisen jakamisen verkostoa, sosiaalisen tuen jakamisen verkostoa ja vastavuoroisen vuorovaikutuksen verkostoa. Tutkimassani täydennyskoulutuksessa aikuisopiskelijoiden välillä leviävä ammatillinen tieto ja osaaminen ovat käytännön vinkkejä ja työelämäkokemusta. Ammatillisen osaamisen jakamista edistävät rakenteelliset ja yhteistyösuhdetta korostavat tekijät. Rakenteellisina tekijöinä ovat osallistuminen täydennyskoulutukseen ja kotiryhmiin sekä oppimisen organisatoriset järjestelyt. Yhteistyösuhdetta korostavina tekijöinä ovat kannustus ja oppimistehtävien tekeminen yhdessä. Keskeisiä ammatillisen osaamisen jakajia ovat pitkän työelämäkokemuksen omaavat aikuisopiskelijat. Ammatillisen kokemuksen ja osaamisen leviämisen merkitys yksittäisen aikuisopiskelijan ammatillisen osaamisen kehittymiseen ilmenee haastatteluaineistossa ammatillisen identiteetin kehittymisenä ja sosiaalisen pääoman lisääntymisenä. Tutkimissani sosiaalisissa verkostoissa on runsaammin suhteita kotiryhmien sisällä kuin niiden välillä, mikä on yhtenevä aiempien tutkimusten kanssa. Tutkimukseni hyödynnettävyys on tutkimusmenetelmällinen sekä tulosten mukainen painottaminen aikuiskoulutuksen suunnittelussa ja ohjauksessa.
  • Laaksonen, Saija (Helsingfors universitet, 2005)
  • Hukki, Rauni (Helsingfors universitet, 1952)
  • Korhonen, Aino (Helsingfors universitet, 2014)
    Tavoitteet: Kosketustaulun opetuskäytöstä ei löytynyt aiempaa kotimaista tutkimusta, mutta kansainvälisen tutkimuksen perusteella näytti siltä, että kosketustaulu sopeutetaan aluksi opettajan omiin menetelmiin ja sitä käytetään usein opettajajohtoiseen esittämiseen ja yksinkertaisiin harjoituksiin. Kosketustaulun käyttöönottoprosessia sekä opettajien roolin ja pedagogisten käytäntöjen muutosta yhteisölliseen suuntaan kuvattiin hitaaksi ja paljon tukea vaativaksi. Toisaalta raportoitiin parantuneita oppimistuloksia. Tässä tutkimuksessa perehdytään kosketustaulun opetuskäyttöön suomalaiseen nettiyhteisöön lähetettyjen opetustuokioiden ja viiden opettajan esimerkkitapauksen kautta, sekä etsitään käytölle uusia, opetusta rikastavia ja yhteisöllisiä käyttötapoja. Lisäksi tutkitaan, voisiko kosketustaulun käyttöönottoprosessia nopeuttaa esim. hyvällä oppimateriaalilla ja vertaistuella. Viitekehykseksi rajattiin trialoginen ja yhteisöllinen oppiminen ryhmässä digitaalista teknologiaa hyödyntäen, ei niinkään oppijan mielen sisäinen oppiminen. Tällöin opettajan rooli on taustalta ohjaava ja oppijaryhmät pyrkivät rakentamaan tai luomaan ainakin itselleen uutta tietoa erilaisten artefaktien (esim. kosketustaulu ja sen tuotokset) välityksellä. Menetelmät: A-osassa analysoitiin Smart-merkkisen kosketustaulun verkkoyhteisöön lähetettyjä opetustuokioita oppijoiden ja opettajan roolin sekä pedagogisten käytäntöjen osalta aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla. B-osassa perehdyttiin viiden alakoulun opettajan esimerkkitapaukseen seuraamalla ja videoimalla kunkin opettajan kahta oppituntia. Oppituntien välissä järjestettiin näille viidelle opettajalle kollegiaalinen oppimistuokio, jossa he perehtyivät yhteisöllistä oppimista ja tiedonrakentelua edistäviin videoleikkeisiin ja ohjeisiin. Haasteena oli kokeilla jotakin itselle uutta kosketustaulun pedagogista käytäntöä toisella videoitavalla tunnilla. Opettajille tehtiin myös alku- ja loppuhaastattelu sähköpostilla. Haastatteluissa kartoitettiin opettajien pedagogisia käsityksiä ja digitaalisen teknologian sekä kosketustaulun opetuskäytön kokemuksia ja mahdollista muutosta näissä (toisella haastattelukierroksella). Myös nämä aineistot analysoitiin sisällönanalyysillä opettajan ja oppijan roolin sekä pedagogisten käytäntöjen osalta. Tulokset ja johtopäätökset: A-osa: Opetustuokioiden analyysin perusteella kosketustaulua käytettiin usein opettajan johdantoihin ja yksinkertaisiin harjoituksiin. B-tutkimuksen toisella videointikierroksella neljä viidestä opettajasta kokeili itselleen uutta pedagogista käytäntöä, ja kaikilla opettajilla oli uusia myös yhteisöllisiä ideoita opetukseen, vaikka heidän käsityksensä kosketustaulun käyttömahdollisuuksista ei lyhyessä ajassa ollutkaan muuttunut. B-osa antoi viitteitä siitä, että mikäli digitaalisen teknologian käytössä aloitteleva opettaja saa paljon vertaistukea ja on innostunut kokeilemaan, hän saattaa harpata aloittelijasta edistyneeksi kosketustaulun käyttäjäksi jopa alle puolessa vuodessa. Hyvällä vertaistuella ja laadukkailla videoleikkeillä saattaisi voida nopeuttaa kosketustaulun käyttöönottoa ja monipuolistaa sen tarjoumaa.
  • Kalalahti, Mira (Helsingfors universitet, 2010)
    Suomalainen koulutuspolitiikka on korostanut tasa-arvoisuutta ja rakentanut koulutuspolkuja, joiden avulla on tasoitettu epätasa-arvoisia lähtökohtia ja avattu yksilöllisiä mahdollisuuksia. Suomalaiseen hyvinvointivaltioon liitettynä Suomessa, kuten muissa Pohjoismaissa koulutuksen periytyvyys onkin ollut suurien luokkaerojen maita vaatimattomampaa. Kuitenkin sosiaalisella taustalla on yhä merkittävä rooli sosiaalisen aseman saavuttamiselle. Tasa-arvoon tähtäävästä koulutuspolitiikasta riippumatta oppilaan perhetausta on edelleen yhteydessä koulutukselliseen menestykseen, kouluvalintoihin ja koulutuksellisiin asenteisiin. Tutkielman tavoitteena oli tarkastella teoreettisesti ja empiirisesti koulunkäynnin yhteiskunnallisia eroja ja yhteiskunnallisia merkityksiä. Tutkimuksessa arvioitiin koulunkäynnin vaihtelua ja yhteyksiä sukupuoleen sekä perhetaustaan, ja keskusteltiin siitä, miten lapsuuden aikainen sosioekonominen asema näkyy peruskoulun päättöluokkalaisten koulunkäynnissä. Tutkielma vastasi kysymykseen miten oppilaan perhetausta, sukupuoli ja koulu ovat yhteydessä koulunkäyntiin. Tutkimusaineisto koostui otoksena toteutetusta kyselylomakeaineistosta vuodelta 2004. Kysely oli suunnattu helsinkiläiskouluille, joista poimittiin otokseen kaksi kolmasosaa. Aineistossa oli 2381 peruskoulun 9.-luokkalaista. Aineisto kerättiin Kouluterveyskyselyn ohessa ja se oli osa Helsinki-Glasgow nuorisotutkimushankkeen aineistonkeruuta. Aineistoa tiivistettiin korrelaatiotarkasteluilla, faktorianalyysilla ja ryhmittelyanalyysilla. Muuttujien välisiä yhteyksiä analysoitiin ristiintaulukointien, moniluokitteluanalyysin ja askeltavan logistisen regressioanalyysin avulla. Tutkielman toistuvaksi teemaksi nousi koulunkäynnin moniulotteisuus. Mantra suomalaisnuorten huonosta kouluviihtyvyydestä purkautui analyyseissa auki moneksi koulunkäyntitekijän summaksi. Peruskoululaisten koulunkäynti koostui analyyseissa paitsi koulumyönteisyydestä tai -kielteisyydestä, myös erilaisista yhdistelmistä kokemuksia, asenteita ja menestystä. Myös koulunkäynnin yhteydet perhetaustaan ja sukupuoleen osoittautuivat merkitseviksi ja monitasoisiksi. Äidin koulutustason lisäksi koulunkäyntiin olivat yhteydessä vanhemmilta saatava tuki, perheen työttömyys ja perhemuoto. Analyysit osoittivat myös koulunkäynnin olevan sukupuolittunut useammalla tavalla. Tulokset sukupuolten välisistä koulunkäyntieroista ja perhetaustan vaikutuksesta koulunkäyntiin tuovat esiin tekijöitä, joista voidaan keskustella kun etsitään muotoja, joilla koulutuksellisia saavutuksia siirretään sukupolvelta toiselle.
  • Wulff-Johanson, Elisa (Helsingfors universitet, 2011)
    Tavoitteet: Virike tutkimukselle tuli julkisuudessa poikien huonosta koulumenestyksestä käydystä keskustelusta ja sen aiheuttamasta huolesta sekä tutkimuksen tekijän omista havainnoista. Kiinnostuksena oli, onko huoli aiheellinen ja mitä asioita mahdollisesti on huolen taustalla. Aikaisempien tutkimusten perusteella maskuliinisuus osoittautui yhdeksi voimakkaaksi tekijäksi poikien heikolle koulumenestykselle. Tavoitteena tässä tutkimuksessa oli tutkia maskuliinisuuden rakentumista peruskoulun alakoulussa ja tämän rakennetun maskuliinisuuden näyttäytymistä koulumenestyksessä. Aiemmat tutkimukset osoittavat, että hegemonisen maskuliinisuuden tavoittelu ei sovi yhteen hyvien kouluarvosanojen kanssa. Jos poika menestyy koulussa, on koulumenestystä kompensoitava erilaisilla vallalla olevaa maskuliinisuutta osoittavilla tekijöillä. Menetelmät: Tutkimuksen aineisto hankittiin etnografisella menetelmällä. Tutkimus sijoittui feministiseen kouluetnografian kenttään. Tutkimuskohteena oli yksi Uudenmaan läänissä olevan peruskoulun alakoulun 5. luokka opettajineen. Oppilaita luokassa oli 29 (18 poikaa ja 11 tyttöä) ja luokkaa opetti viisi eri opettajaa. Tutkimusaineisto muodostui tutkijan havaintoihin perustuvista kenttämuistiinpanoista, tutkijan havaintopäiväkirjasta, oppilaiden kanssa käymistä lyhyistä keskustelutuokioista ja viiden pojan haastatteluista. Kenttämuistiinpanot koostuivat siis 26 oppitunnista sekä välitunti- ja ruokailuhavainnoista. Keskustelutuokioissa tutkija keskusteli luokan kaikkien oppilaiden kanssa, joita oli lupa haastatella. Aineisto analysoitiin temaattisella ja analyyttisella lukemisella, joiden kautta päädyttiin analyysin kirjoittamiseen. Tulokset ja johtopäätökset: Tutkimuksen keskeisiä tuloksia oli, että peruskoulun alakoulussa rakennetaan monenlaista maskuliinisuutta. Enemmistö pojista tavoitteli hegemonista maskuliinisuutta, jota kouluyhteisö vahvasti tuki. Tämä näkyi niin puheessa kuin käytöksessäkin. Koulumenestys ja vallalla oleva maskuliinisuus olivat yhteensovitettavissa, mutta se vaati myös menestystä kompensoivia tekijöitä, kuten hyvää menestymistä urheilussa. Näiden havaintojen lisäksi tutkimusluokassa oli havaittavissa poikaryhmä, joka aidosti halusi menestyä koulussa, eikä välittänyt tavoitella hegemonista maskuliinisuutta. Kouluyhteisössä tulisi antaa tilaa ja mahdollisuuksia toteuttaa erilaisia maskuliinisuuksia. Opettajalta ja yleisesti kouluyhteisöltä pitäisi saada tukea erilaisille tavoille olla poika, jonka saavuttamiseksi vaikuttaisi siltä että sukupuolisensitiivistä pedagogiikkaa tarvitaan.
  • Kallio, Miia (Helsingfors universitet, 2011)
    Tutkimuksen tavoitteena oli kuvata työntekijöiden näkökulmaa ulkoistusprojektiin. Tutkimuskysymykset olivat 1) Miten työntekijät suhtautuivat ulkoistamisen tuomaan muutokseen ja mitä asioita he pitivät tärkeinä muutoksen toteutuksessa? 2) Minkälaisiin organisaatiotason kysymyksiin työntekijät kiinnittävät huomiota siirryttäessä organisaatiosta toiseen? 3) Millaisia johtamiseen liittyviä tekijöitä työntekijät nostavat esille ulkoistusprosessissa? ja 4) Miten ulkoistusprosessin kokeneet työntekijät reflektoivat muutosta? Muutoksen analysoinnin teoreettisena viitekehyksenä toimivat Jack Mezirowin transformatiivisen oppimisen ja Yrjö Engeströmin ekspansiivisen oppimisen teoriat. Ulkoistuksen johtamista tarkasteltiin John P. Kotterin muutosjohtamisen mallin valossa. Tutkimus valotti muutosta ja oppimista neljällä analyysitasolla, yksilön, organisaation, johtamisen ja reflektion tasoilla. Tutkimuskohteena olivat ulkoistetun yksikön työntekijät, jotka siirrettiin suomalaisen julkisen alan yrityksestä tietotekniikka-alan yritykseen yhdessä heidän tuottamansa palvelun kanssa. Aineistona oli 11 ulkoistuksessa mukana olleen työntekijän teemahaastattelua. Aineisto analysoitiin fenomenografisesti painottuneella teema-analyysillä. Analyysi tuotti tuloksia neljällä tarkastelun tasolla. Yksilötasolla keskeisiä tuloksia olivat säännöllisen ja avoimen tiedottamisen tärkeys, sosiaalisen ja teknisen integraation merkitys ja oman hallinnan tunteen säilyttäminen muutoksessa. Organisaatiotasolla merkitykselliseksi koettiin siirtyminen julkisen sektorin työnantajalta yksityisen yrityksen palvelukseen ja tämän myötä sekä ennalta odotetut että tapahtuneet organisaatiokulttuurin ja työetujen muutokset. Organisaation oppimista analysoitiin ekspansiivisen oppimisen valossa. Ekspansoitumista nähtiin aikaulottuvuudella, paikan ja tilan ulottuvuudella, vastuun ja moraalin ulottuvuudella ja kehityksen ulottuvuudella. Johtamisen tasolla ensiarvoisen tärkeää oli lähiesimiehen työskentely muutostilanteessa, johdon näkyvä sitoutuminen ja yhteinen näkemys muutostarpeesta. Aineistossa esiintyi reflektoivaa puhetta, jolla työntekijät ilmaisivat muutoksen merkitystä ja jota tulkittiin oppimisen näkökulmasta. Tutkimus osoittaa, että reflektoivaa puhetta tunnistamalla ja analysoimalla voidaan saada tietoa työntekijöiden oppimisesta organisaatiomuutoksessa. Tutkimuksen kannalta merkityksellisintä olivat huomiot reflektion monipuolisuudesta ja laajuudesta ulkoistuksen käsittelyssä.
  • Venesjärvi, Suvi (Helsingin yliopisto, 2013)
    Tutkielman tavoitteena on tarkastella alaisten näkemyksiä kehityskeskusteluissa osallistumisesta, sekä selvittää, mitkä tekijät siihen ovat yhteydessä. Kehityskeskusteluissa osallistumisen on havaittu olevan yhteydessä lukuisiin työhön liittyviin ilmiöihin, kuten alaisen työtyytyväisyyteen, sitoutuneisuuteen, sekä tuottavuuteen. Mahdollisista positiivisista tuloksista huolimatta kehityskeskusteluihin suhtaudutaan usein negatiivisesti tai välinpitämättömästi. Tämän tutkielman tarkoituksena on tuottaa tietoa, jota kohdeorganisaatio voi hyödyntää kehityskeskustelujensa kehittämiseen. Tutkimus suoritettiin kvantitatiivisin menetelmin kyselylomaketutkimuksena. Aineisto kerättiin internetissä täytettävällä kyselylomakkeella. Kutsu kyselyyn lähetettiin kohdeorganisaation eräässä yksikössä työskentelevälle 467 toimihenkilölle sähköpostin välityksellä. Vastauksia saatiin 172 (N=172), joten vastausprosentiksi muodostui 36,8 %. Aineisto analysoitiin PAWS 18 -ohjelmalla, ja aineiston kuvaamiseen käytettiin frekvenssi- ja prosenttijakaumia sekä keskiarvoja ja hajontalukuja. Ryhmien välisiä eroja testattiin tilastollisesti Mann-Whitneyn U-testillä sekä lineaarisella regressioanalyysilla. Tulokset osoittivat, että yleisesti ottaen alaiset kokivat osallistuneensa melko hyvin kehityskeskusteluissaan (ka=3,55, s=.520). Alaiset pitivät osallistumistaan myös riittävänä. Vuorovaikutuksen koetun tehokkuuden sekä esimies-alaissuhteen laadun havaittiin olevan yhteydessä alaisten osallistumiseen. Lisäksi esimies-alaissuhteen laadun, vuorovaikutuksen koetun tehokkuuden sekä osallistumisen aktiivisuuden havaittiin olevan yhteydessä kehityskeskusteluihin kohdistuvaan tyytyväisyyteen. Tulokset kuitenkin osoittivat, että osallistumisen painoarvo kehityskeskusteluun kohdistuvaa tyytyväisyyttä selitettäessä on pienempi kuin esimies-alaissuhteen tai vuorovaikutuksen koetun tehokkuuden. Tulosten pohjalta voidaan päätellä, että alaiset arvostavat vapaata, tasa-arvoista keskustelua sekä kuulluksi tulemisen tunnetta enemmän kuin mahdollisuutta vaikuttaa suoraan itseään koskeviin päätöksiin. On mahdollista, että kehityskeskusteluun kohdistuvien asenteiden korjaamiseksi huomio on kiinnitettävä esimies-alaissuhteeseen ja vuorovaikutuksellisiin tekijöihin. Tutkimuksen tulokset kuvaavat kohdeorganisaatiossa työskentelevien alaisten näkemyksiä kehityskeskusteluista, osallistumisesta sekä esimies-alaissuhteestaan. Tuloksia voidaan hyödyntää kohdeorganisaation sekä muiden samankaltaisten organisaatioiden kehityskeskustelujen kehittämiseen.
  • Piiparinen, Niina (Helsingfors universitet, 2014)
    Tavoitteet ja teoreettinen tausta: Tässä tutkimuksessa tutkittiin yliopisto-opettajien opettajaidentiteettiä narratiivisesti käyttäen apuna Beijaardin, Verloopin ja Vermuntin (2000) mallia opettajaidentiteetistä. Mallin pohjalta opettajaidentiteettiä tarkasteltiin aineenhallinnan asiantuntijuutena, didaktisena asiantuntijuutena ja pedagogisena asiantuntijuutena. Opettajaidentiteetti käsitettiin narratiivisena eli tarinan kautta rakentuvana. Tutkimuksessa tarkastellaan yliopisto-opettajien opettajaidentiteettiä ja sen muutosta Beijaardin ym. (2000) mallin pohjalta opettajauran alkuvaiheessa ja yliopistopedagogisen koulutuksen lopussa kiinnittäen huomiota myös opettajaidentiteetin eri osa-alueiden koostumukseen. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan opettajaidentiteetin eri osa-alueiden kehittymiseen vaikuttaneita tekijöitä. Yliopisto-opettajien kohdalla opettajaidentiteettiä on tutkittu vähän. Menetelmät: Tutkimus toteutettiin narratiivista menetelmää käyttäen. Tutkimuksen aineisto kerättiin haastattelemalla kahdeksaa yliopistopedagogiseen koulutukseen osallistunutta yliopisto-opettajaa. Aineisto analysoitiin narratiivista analyysitapaa käyttäen muodostamalla haastatteluaineiston pohjalta jokaiselle yliopisto-opettajalle opettajatarinat, joita analysoitiin tutkimuskysymysten mukaisesti. Tulokset ja johtopäätökset: Tutkimuksen tuloksena löydettiin kolme opettajaidentiteetin kehittymisryhmää. Ensimmäistä ryhmää luonnehti kehittyminen sisältöihin kiinnitetystä huomiosta kohti laaja-alaista didaktista ja pedagogista asiantuntijuutta. Toista ryhmää luonnehti aineenhallinnan asiantuntijuuden ja didaktisen asiantuntijuuden vahvistuminen. Kolmatta ryhmää luonnehti kehittyminen didaktisesti ja pedagogisesti osaaviksi opettajiksi. Didaktinen asiantuntijuus oli vahvistunut kaikkien yliopisto-opettajien kohdalla ja sen kehittymisessä merkittävimpiä tekijöitä olivat opettaminen ja opetuskokemus sekä yliopistopedagoginen koulutus. Huomattavaa oli myös, että pedagogisesta asiantuntijuudesta oli opettajauran aikana kehittynyt opettajaidentiteetin osa kaikille yliopisto-opettajille, vaikka se painottui opettajaidentiteetissä eri tavoin. Varsinkin didaktinen asiantuntijuus ja pedagoginen asiantuntijuus koostuivat eri ryhmien opettajilla suhteellisen samoista asioista. Tämän tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää yliopistopedagogisessa koulutuksessa, jossa yliopisto-opettajia tulisi tukea näiden opettajaidentiteetin osa-alueiden tunnistamisessa.
  • Kässi, Juho (Helsingfors universitet, 2011)
    Tavoitteet: GPS-teknologia mahdollistaa kartanlukijan sijainnin esittämisen mobiilikartan ruudulla. Kartanlukemista koskevien psykologisten teorioiden mukaan oman sijainnin määrittäminen kartalla edellyttää, että kartanlukija pystyy yhdistämään vähintään kaksi kartalla esitettyä kohdetta vastaaviin ympäristön objekteihin. Kuitenkin GPS-teknologian avulla esitetään yleensä vain yksi piste kartalla, joten GPS ei yksinään tarjoa kartan käyttäjällä riittävästi informaatiota oman sijainnin määrittämiseen. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin, miten kartanlukijat pystyvät hyödyntämään GPS:n tarjoamaa lisäinformaatioita ja miten GPS vaikuttaa oman sijainnin määrittämiseen kartalla. Menetelmät: GPS-teknologian vaikutusta itsensä paikallistamiseen tutkittiin kenttäkokeessa. Koehenkilöille esitettiin mobiilikartan ruudulla kohde, ja heitä pyydettiin osoittamaan suunta kohteeseen. Suunnanosoitustehtävän suorittaminen edellyttää, että kartanlukija määrittää oman sijaintinsa kartalla. Vasta tämän jälkeen kartanlukija voi päätellä suunnan kohteeseen. Tehtävän suorittamisen aikana koehenkilöiden piti ajatella ääneen. Kokeessa kerätyn aineiston avulla selvitettiin, miten GPS vaikuttaa oman sijainnin määrittämiseen tarvittavaan aikaan. Koehenkilöiden tuottamien verbaalisten protokollien avulla tarkasteltiin GPS:n vaikutusta maamerkkisanojen esiintymiseen. Tulokset ja johtopäätökset: Tulokset viittaavat siihen, että GPS-toiminto nopeuttaa oman sijainnin määrittämistä kartalla ja aiheuttaa laadullisia eroja kartanlukijan ongelmanratkaisuprosesseihin. Koehenkilöiden tuottamien verbaalisten protokollien analyysi osoitti, että GPS-toiminto vähentää maamerkkisanojen esiintymistä. Tulokset viittaavat siihen, että GPS vaikuttaa tapaan, jolla koehenkilöt etsivät kartalta ja ympäristöstä tunnistettavia objekteja, ja kaventaa kartan aluetta, jolta etsitään itsensä paikallistamisen kannalta oleellisia symboleja.
  • Siekkinen, Anne-Mari (Helsingfors universitet, 2007)
    Tutkielman tavoitteena oli selvittää tietokoneohjelmalla valmistetun kirjontakuvion ulkonäön vastaavuutta sen valmistuksessa käytettyyn kuvaan eli lähtökohtakuvaan nähden. Tutkielman valintoja ohjasi harrastuspohjaisen konekirjonnan näkökulma. Tutkittavana oli käytettävyyden näkökulmasta Brotherin kotikäyttöön valmistama PE-design 6.0 -kirjontakuvion suunnitteluohjelman kaksi automaattista tekniikkaa, monivärinen palakuvio ja monivärinen tikkipintakuvio. Tutkielmani on aihevalinnaltaan ajankohtainen konekirjonnan nopean kehityksen vuoksi. Teoriaosuudessa on käsitelty kotiompelukoneiden historiaa, kirjovia ompelukoneita, kotiompelukoneiden tikkityyppejä ja tikkipintoja, kotikäyttöön tarkoitettuja kirjontakuvion suunnitteluohjelmia sekä PE-design 6.0 -kirjontakuvion suunnitteluohjelman kuutta automaattista tekniikkaa. Teoriaosuudessa on esitelty myös seuraavat kirjontakuvion suunnittelu- ja valmistusprosessin osa-alueet: lähtökohtakuva, kirjontakuvion digitoiminen, reitittäminen, ompelulangat sekä kirjontakuvion ja kirjonnassa käytettävien materiaalien suhde. Ulkonäön vastaavuutta tutkittiin kokeellisin menetelmin. Molemmilla tekniikoilla valmistettiin viidestä lähtökohtakuvasta yhteensä 18 tutkimusnäytettä. Testaukset jakautuivat neljään kirjontakuvion suunnitteluohjelmalla toteutettuun testausvaiheeseen, joita kaikkia seurasi kirjontakuvion koeompelu Brother Super Galaxie 3100D -kirjovalla ompelukoneella. Testaukset raportoitiin prosessikansioon sekä tekniikkoja varten laadituille lomakkeille. Tutkimusnäytteet analysoitiin kuvan syntaktiselle tasolle rakentuvalla aistinvaraisella arvioinnilla. Lähtökohtakuvan ja kirjontakuvion ulkonäön vastaavuus analysoitiin siihen laaditulla lomakkeella värin ja muodon näkökulmasta, viisiportaisella vastaavuusasteikolla. Vastaavuusanalyysin pohjalta voidaan todeta, että molemmilla testatuilla automaattisilla tekniikoilla paras värien ja muodon vastaavuus saavutetaan säätämällä tekniikan oletusasetuksia, käyttämällä omaa lankakarttaa ja muokattua lähtökohtakuvaa. Tehtyjen testauksien pohjalta ei voida vielä päätellä, ovatko automaattisessa tekniikassa olevat kuvankäsittelymahdollisuudet riittävät vai tarvitaanko mahdollisimman hyvän vastaavuuden saavuttamiseksi erillistä kuvankäsittelyohjelmaa. Ulkonäön vastaavuutta tavoiteltaessa tietokone ei yksinään pysty toistamaan lähtökohtakuvan ulkonäköä kirjontakuviossa. Kirjontakuvion valmistusprosessissa ihmisen hahmotuskyky ja hänen tekemänsä valinnat ovat välttämättömiä.
  • Numminen-Kontti, Taru (Helsingfors universitet, 2014)
    Musiikki on osa jokapäiväistä elämäämme. Musiikilla on myös erityisen vahva rooli tunteiden tulkinnassa ja välittämisessä. Musiikillisten tunteiden prosessoinnista hermoston tasolla sekä siinä ilmenevistä yksilöllisistä eroista tiedetään kuitenkin hyvin vähän. Emme myöskään tiedä, aktivoiko musiikillisten tunteiden prosessointi eri aivoalueita kun prosessointi tapahtuu ilman tietoista kontrollia (implisiittisesti) tai tietoisesti (eksplisiittisesti). Tämän tutkielman tavoitteena on tarkastella 1. musiikillisten tunteiden, erityisesti ilon, surun ja pelon, prosessoinnin aivoperustaa, 2. musiikin tietoisen ja tiedostamattoman prosessoinnin mahdollisia erillisiä hermoverkostoja, sekä 3. persoonallisuuden vaikutusta musiikillisten tunteiden prosessointiin. Toiminnallisella magneettikuvauksella (fMRI) suoritettuun tutkimukseen osallistui 31 koehenkilöä (keski-ikä 27.4 vuotta, 9 miestä). Kokeen aikana koehenkilöt kuuntelivat kolmea tunnetilaa (ilo, suru, pelko) kuvaavia musiikkinäytteitä. Tiedostamattoman prosessoinnin koeasetelmassa koehenkilöiden tehtävänä oli tunnistaa näytteessä kuultujen soitinten lukumäärä (yksi, kaksi, useampi). Tietoisen prosessoinnin koeasetelmassa koehenkilöitä pyydettiin tunnistamaan musiikkinäytteen tunnetila (ilo, suru, pelko). Koehenkilöiden persoonallisuutta arvioitiin kahden kyselylomakkeen, NEO-FFI:n ja S5:n, avulla. Jokainen tutkituista tunteista tuotti toisistaan eriäviä aivoaktivaatioita. Iloisen musiikin prosessointi aiheutti lisääntynyttä aktivaatiota kuuloaivokuorella, surullisen musiikin prosessointi limbisillä ja otsalohkon alueella, ja pelottavan musiikin prosessointi limbisillä, otsalohkon sekä liikeaivokuoren alueilla. Kuten oletettiinkin, tiedostamaton musiikillisten tunteiden prosessointi aktivoi sekä aivokuoren että aivokuoren alaisia alueita. Tiedostettu prosessointi sen sijaan aktivoi pääasiassa alueita aivokuorella. Persoonallisuuden piirteistä neuroottisuudella, ulospäin suuntautuneisuudella ja avoimuudella huomattiin olevan yhteyttä musiikillisten tunteiden prosessointiin. Neuroottisuus oli yhteydessä lisääntyneeseen aktivaatioon ohimolohkon ja otsalohkon alueilla prosessoitaessa negatiivisia tunteita, sekä aivokuoren alaisten alueiden aktivaatioon prosessoitaessa iloista musiikkia. Ulospäin suuntautuneisuus sen sijaan oli yhteydessä vähentyneeseen aktivaatioon limbisillä alueilla prosessoitaessa iloista musiikkia. Avoimuus oli yhteydessä takaraivolohkon aktivaatioon prosessoitaessa iloista ja surullista musiikkia. Nämä tulokset korostavat yksilöllisten erojen tärkeyttä musiikin prosessoinnissa sekä tarjoavat näkökulmia musiikin soveltavaan käyttöön esimerkiksi terveydenhoidossa ja opetuksessa.

Näytä lisää