Selataan Kasvatustieteellinen tiedekunta julkaisuvuoden mukaan

Lajittelu: Järjestys: Tulokset:

Näkyvissä 1-20 / 2715
  • Rantanen, Elina (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tavoitteet. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, mitkä fyysisen oppimisympäristön elementit ovat yhteydessä oppilaiden kokemaan turvallisuuteen ja kouluviihtyvyyteen. Tutkimuksessa tarkasteltiin, kuinka turvalliseksi ja viihtyisäksi oppilaat kokivat fyysisen oppimisympäristönsä ylipäänsä ja mitkä ympäristön elementit olivat yhteydessä siihen, että oppilaat kokivat koulurakennuksen ja sen pihan turvalliseksi. Aiemmissa tutkimuksissa on todettu, että koulurakennuksen viihtyisyydellä on vaikutusta oppilaiden turvallisuuteen. Menetelmät. Tutkimuksessa käytettiin Anne Konun Koulun hyvinvointiprofiili -sarjan tuottamaa kyselyaineistoa, joka on kerätty lukuvuonna 2017–2018. Kyselyyn vastasi 10477 oppilasta vuosiluokilta 4-6. Aineiston kysymykset oli jaettu neljään teemaan, joista yksi käsitteli koulun fyysisiä olosuhteita. Tutkimus keskittyi näiden kysymysten analysointiin. Kysymykset liittyivät koulurakennuksen ja pihan turvallisuuteen ja viihtyisyyteen, ruokalan viihtyisyyteen, luokkahuoneen tilavuuteen ja lämpötilaan, siisteyteen, wc-tiloihin sekä siihen, voiko koulun pihalla pelata ja leikkiä. Vastauksia analysointiin käyttäen tilastollisia tunnuslukuja, Spearmanin korrelaatiokerrointa, Mann-Whitneyn U-testiä sekä Kruskal-Wallisin testiä. Tulokset ja johtopäätökset. Vastaajat olivat pääasiassa tyytyväisiä koulurakennuksen ja pihan turvallisuuteen ja viihtyisyyteen. Vähiten tyytyväisiä oltiin koulun siisteyteen ja wc-tiloihin. Kaikki tutkitut fyysisen oppimisympäristön tekijät olivat yhteydessä siihen, kokevatko oppilaat koulurakennuksen tai sen pihan turvalliseksi. Kuudesluokkalaiset erosivat muiden luokka-asteiden oppilaista kaikissa muuttujissa ja olivat muita vastaajia tyytymättömämpiä. Neljäs- ja viidesluokkalaiset erosivat osassa muuttujista. Suurin ero eri luokka-asteiden välillä oli pihan viihtyisyydessä. Tytöt ja pojat erosivat myös toisistaan osassa muuttujista. Merkittävimmät erot olivat luokan lämpötilassa, johon tytöt olivat poikia tyytymättömämpiä. Pojat olivat tyytymättömämpiä puolestaan wc-tiloihin. Tulosten perusteella oppilaiden turvallisuutta ja viihtyvyyttä lisätään eniten parantamalla koulujen siisteyttä ja wc-tiloja. Lisäksi vanhempien oppilaiden turvallisuutta ja viihtyvyyttä parannetaan lisäämällä koulujen pihalle enemmän heitä miellyttävää tekemistä. Tyttöjen turvallisuutta ja viihtyvyyttä parannetaan keskittymällä luokan lämpötilaan ja poikien parantamalla wc-tiloja. Tutkimuksessa todettiin kuitenkin, että fyysisten rakenteiden korrelaatio ja selitysaste oppilaiden kokemaan turvallisuuteen oli pääasiassa vähäinen.
  • Poranen, Tiina (Helsingin yliopisto, 2021)
    Aiemmissa tutkimuksissa on selvinnyt, että lasten ja nuorten fyysinen aktiivisuus on laskussa. Koululiikunnan tehtävä on tukea liikunnalliseen elämäntapaan kasvamista ja tarjota positiivisia kokemuksia liikunnasta, jolloin fyysinen aktiivisuus siirtyisi myös vapaa-ajan toimintaan. Opettajan pedagogisilla valinnoilla on yhteyttä suotuisan motivaatioilmaston muodostumiseen koululiikunnassa. Motivaatioilmasto on yhteydessä myös oppilaiden motivaatioon, viihtymiseen, hyvinvointiin ja pätevyyden kokemuksiin. Tämän vuoksi on merkityksellistä kartoittaa liikunnan aineenopettajien käsityksiä motivaatioilmastosta ja opettajan toiminnan yhteyttä suotuisaan motivaatioilmastoon. Tämä tutkimus käsittelee koululiikunnan motivaatioilmastoa liikunnan aineenopettajien näkökulmasta. Tavoitteena on tuoda esille koululiikunnan motivaatioilmastoon yhteydessä olevia käsityksiä ja käytännön ratkaisuja opetustilanteissa suotuisan motivaatioilmaston tukemiseksi. Tutkimus toteutettiin laadullisilla tutkimusmenetelmillä. Aineisto koostui seitsemän liikunnan aineenopettajan kirjoitelmista ja puolistrukturoiduista teemahaastatteluista. Aineiston analyysi toteutettiin hyödyntämällä fenomenografista analyysiä sekä sisällönanalyysiä. Liikunnan aineenopettajat jakoivat käsitykset motivaatioilmastosta tunnilla vallitsevaan ilmapiiriin ja tavoiteorientaatioon. Opettajan toimintatapojen, oppilaan, oppilasryhmän toiminnan ja oppimisympäristön nähtiin olevan yhteydessä motivaatioilmaston muodostumiseen. Motivaatioilmaston merkitys liikunnan opetuksen suunnittelussa näyttäytyi oppilasryhmän heterogeenisuuden huomioimisessa, sisältöjen ja toimintatapojen valinnoissa sekä tehtäväsuuntautuneisuutta tukevana toimintana. Suotuisaa motivaatioilmastoa käytännön opetustilanteissa opettajat puolestaan tukivat verbaalisilla toimintatavoilla, omalla suhtautumisellaan, luomalla innostavan oppimisympäristön, oppilaan itsemääräämistä ja tavoiteorientaatiota tukevilla toimintatavoilla sekä havainnoinnilla ja reagoinnilla. Liikunnan aineenopettajien mukaan suotuisalla motivaatioilmastolla on yhteys motivaation muodostumiseen, viihtyvyyteen, osallistumiseen ja yrittämiseen liikuntatunneilla sekä oppilasryhmän yhteiseen toimintaan. Tämä tutkimus tuo esille opettajan näkökulmaa motivaatioilmastosta ja tarjoaa käytännön ratkaisuja suotuisan motivaatioilmaston tukemiseksi koululiikunnassa.
  • Mäenpää, Linda (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tavoitteet. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia, millainen on taitoluistelijoiden motivaatio, tavoiteorientaatio ja koettu motivaatioilmasto taitoluisteluharjoituksissa ja koululiikunnassa. Lisäksi tutkittiin, miten liikuntamotivaatio, ja erityisesti sisäinen motivaatio, tavoiteorientaatio ja koettu motivaatioilmasto ovat yhteydessä toisiinsa. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että sisäinen motivaatio on yhteydessä tehtäväorientaatioon ja tehtäväsuuntautuneeseen ilmastoon liikuntatilanteissa. Tutkimuksen avulla pyritään vahvistamaan aiempien tutkimusten tuloksia ja lisäämään tietoa nuorten liikuntamotivaatiosta sekä koululiikunnassa että vapaa-ajan urheilussa. Menetelmät. Aineistonkeruu toteutettiin verkkokyselyllä joulukuussa 2020. Tutkimukseen vastasi 182 taitoluistelijaa ympäri Suomen. Tavoiteorientaatiota mitattiin Perception of Suc ces Questionnaire (POQS) -mittarin lasten versiolla (Roberts, Treasure & Balague, 1998), liikuntamotivaatiota Sport Motivation Scale 2 -mittarilla ja motivaatioilmastoa Soinin, Liukkosen ja Jaakkolan (2004) validoimalla motivaatioilmastomittarilla. Aineisto analysoitiin SPSS-tietokoneohjelmalla. Analysoinnissa käytettiin faktorianalyysia, Cronbachin alfan arvoa, korrrelaatiokertoimia sekä t-testiä. Tulokset ja johtopäätökset. Taitoluistelijoiden motivaatio oli hyvin korkea. Sisäinen motivaatio oli korkeampaa taitoluistelussa kuin koululiikunnassa. Tehtäväorientoituneita oli enemmän kuin minäorientoituneita, ja motivaatioilmasto koettiin eniten tehtäväsuuntautuneeksi. Sisäinen motivaatio oli yhteydessä tehtäväorientaatioon ja tehtäväilmastoon koululiikunnassa ja taitoluisteluharjoituksissa. Tehtäväsuuntautuneella tavoiteorientaatiolla ja motivaatioilmastolla on suurin vaikutus sisäisen motivaation kehittymiseen. Minäorientaatio oli yhteydessä ulkoiseen motivaatioon ja minäsuuntautuneeseen ilmastoon. Minäorientaatiota lisäävä toiminta liikuntatilanteissa heikentää sisäisen motivaation syntymistä. Opettajat ja valmentajat voivat toiminnallaan tukea sisäisen motivaation kehittymistä edistämällä tehtäväorientaatiota ja -ilmastoa.
  • Niemelä, Jasmin (Helsingin yliopisto, 2021)
    Viime vuosina toteutetut kyselytutkimukset paljastavat, että monilla organisaatioilla on haasteita osaamisen kehittämiseen liittyen. Tämän tutkimuksen tavoitteena on ymmärtää paremmin oppimisen ja osaamisen kehittämisen tukemista IT-alan organisaatioissa. Koska IT-ala on kehittynyt ja kehittyy nopeasti, se tarjoaa mielenkiintoiset lähtökohdat oppimisen tukemisen tutkimiselle. Oppimisen tukemista lähestytään tässä tutkimuksessa HRD-ammattilaisten kautta. Tutkimuskysymykset ovat: (1) Miten HRD-ammattilaiset kuvaavat ja lähestyvät oppimista organisaatiossa? (2) Millä tavoin IT-alan organisaatioissa tuetaan oppimista ja osaamisen kehittämistä? (3) Millaisia haasteita oppimisen ja osaamisen kehittämisen tukemiseen liittyy? Tutkimus toteutettiin laadullisilla menetelmillä ja aineisto koostui seitsemästä haastattelusta. Haastateltavat olivat IT-alan organisaatioissa oppimisen tukemisen parissa työskenteleviä henkilöitä, joihin viitataan tässä tutkimuksessa HRD-ammattilaisina. Tutkimukseen valittiin IT-alan organisaatioita, jotka keskittyivät ohjelmistokehitykseen. Valituista organisaatioista kuusi oli konsulttitaloja ja yksi tuotetalo. Aineiston analyysi toteutettiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla. Haastatellut HRD-ammattilaiset kuvasivat oppimista hyvin laajasti ja näkivät oppimista tapahtuvan jatkuvasti. Heidän kuvauksissaan on havaittavissa yhteneväisyyksiä ns. tiedon luomisen metaforan kanssa. Oppimista tuettiin yksilön oppimista sekä yhteisöllistä oppimista tukevien käytännön mallien avulla. Lisäksi oppimista tuettiin muovaamalla organisaatiosta oppimista tukevaa ympäristöä. Tässä keskeisiksi tekijöiksi tunnistettiin johdon, työyhteisön sekä organisatoristen tekijöiden roolit. Oppimisen tukemisen tavat ovat pääosin hyvin yhteneväisiä aiemmassa tutkimuksessa ja teoriassa (mm. itsemääräämisteoria, oppivan organisaation piirteet, organisatoriset ajattelumallit, psykologinen turvallisuus) esitettyjen oppimista edesauttavien asioiden sekä toimintatapojen kanssa. Oppimisen ja sen tukemisen suurimpina haasteina kuvattiin ajan puute, yksilöllisyyden huomioiminen sekä oikealla tavalla rohkaiseminen. Pandemian kuvattiin puolestaan aiheuttaneen haasteita oppimiselle ja sen tukemiselle työtapojen muovaamisen, hyvinvoinnin haasteiden sekä tiedon liikkumisen suhteen.
  • Halme Roosa (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tavoitteet. Kansallisen koulutuksen arviointikeskus (Karvi) on määrittänyt varhaiskasvatukselle laadun indikaattorit, joiden myötä varhaiskasvatuksen laatua voidaan arvioida. Varhaiskasvatusta määrittää lain (540/2018) mukaan itsearviointivelvoite, jonka myötä on mahdollista arvioida varhaiskasvatuksen henkilöstön tuottamaa pedagogista toimintaa. Tutkimuksessa tarkasteltiin varhaiskasvatuksen laatua, laadun prosessitekijöiden näkökulmasta. Tutkimus toteutettiin varhaiskasvatuksen henkilöstön itsearviointien pohjalta. Tutkimuksen tavoitteena oli kuvata varhaiskasvatuksen prosessilaatua heikentäviä tekijöitä sekä selvittää varhaiskasvatuksen henkilöstön koulutustaustan vaikutusta itsearviointeihin. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös varhaiskasvatuksen prosessilaatua koskevia kehittämiskohteita. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin monimenetelmällisesti hyödyntäen aineisto- ja menetelmätriangulaatiota. Tutkimuksen aineisto kerättiin e-kyselylomakkeella. Kysely lähetettiin sosiaalisen median kautta varhaiskasvatuksen henkilöstölle tarkoitettuihin Facebook-ryhmiin. Tutkimuksen aineisto koostui 202 vastaajasta ja 260 avoimesta vastauksesta. Tutkimuksen aineisto analysoitiin soveltuvin menetelmin käyttäen laadullista (sisällönanalyysi) ja määrällistä (yksisuuntainen varianssianalyysi) analyysia. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että varhaiskasvatuksen prosessilaatua heikentäviksi tekijöiksi koettiin puutteet varhaiskasvatuksen resursseissa, ammatillisuudessa ja moniammatillisessa yhteistyössä. Tutkimuksen tulokset osoittavat myös, että korkeasti koulutetun henkilöstön itsearvioinnit erosivat ammatillisen (2. asteen) koulutuksen saaneen henkilöstön itsearvioinneista, yhden ominaisuuden kohdalla. Tutkimuksen tulokset osoittavat tarpeen varhaiskasvatuksen laadun kokonaisvaltaiselle kehittämistyölle. Varhaiskasvatuksen pedagogiselle toiminnalle tulee mahdollistaa riittävät resurssit ja toimiva toimintakulttuuri sekä turvata henkilöstön työhyvinvointi.
  • Halonen, Enni (Helsingin yliopisto, 2021)
    Matematiikan opetuksen haasteena on oppilaan matemaattisen ajattelun kuuluvaksi ja näky-väksi saaminen. Selvittääkseni, miten oppilaiden matemaattisen ajattelun esiin tuomista voisi tukea, tutustuin matematiikan kielentämisen käsitteeseen. Matematiikan kielentämisen avulla oppilas voi ilmaista ajatteluaan kielen avulla, suullisesti tai kirjallisesti. Tämän tutkielmani teo-riataustana toimii Joutsenlahden ja Rättyän malli matematiikan neljästä kielestä, joiden avulla oppilas voi ilmaista matemaattista ajatteluaan. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, mitä matematiikan kieliä opettajat painottavat opetuksessaan ja millä tavoin opettajat ohjaavat oppilaita matematiikan kielentämiseen oppitunneilla. Lisäksi selvitän myös, mitä matematiikan kieliä oppikirjat ohjaavat käyttämään, ja miten oppikirjat tukevat opettajan roolia oppilaiden kie-lentämiseen ohjaamisessa. Tutkielmani aineistona käytettiin syksyllä 2012 kuvattua Oppimaan oppimisen avaimet -videoaineistoa, joka sisälsi kahdeksan kuudennen luokan matematiikan opetuskertaa. Videoil-la esiintyi yhteensä seitsemän opettajaa, joista yksi opettaja piti kahdelle eri luokalle oppitun-nin. Tutkimusaineistona käytettiin myös neljän eri kirjasarjan matematiikan oppikirjoja, joita oppitunneilla käytettiin. Aineistoa analysoitiin käyttämällä kvantifiointia ja sosiosemiotiikan ana-lyysia. Videoaineistosta ilmeni, että oppitunnin olivat melko opettajajohtoisia. Opettajat kysyivät ky-symyksiä, joihin oppilaat vastasivat lyhyesti ja täsmällisesti. Opettajat ohjasivat oppilaita käyt-tämään pääasiassa luonnollista kieltä ja symbolikieltä, sekä liikkumaan näiden kielten välillä. Oppikirjat ohjasivat tulkitsemaan tekstiä luonnollisella kielellä sekä symbolikielellä ja tuotta-maan tekstiä lähes pelkästään symbolikielellä. Opettajat ja oppikirjat ohjasivat myös käyttä-mään kuviokieltä lähinnä geometrian sisältöjen yhteydessä. Matematiikan aiheen sisältö vai-kuttaa siihen, mitä kieltä oppilas käyttää matemaattisen ajattelun ilmaisemisessa. Opettajat ohjasivat suullista kielentämistä luokassa, kun taas oppikirjat tukivat kirjallista kielentämistä.
  • Niskanen, Tiina (Helsingin yliopisto, 2021)
    Aiempien tutkimusten mukaan huippu-urheilukokemus nähdään positiivisena kokemuksena työnhaussa. Samaan aikaan kuitenkin monet huippu-urheilijat kokevat urheilu-uran jälkeisen ensimmäisen työpaikan löytämisen haastavaksi ja aikaa vieväksi. Työelämätaitoja käsittele-vien tutkimusten mukaan työelämässä arvostetaan tällä hetkellä erityisesti hyviä vuorovaiku-tustaitoja, tavoitteellisuutta, sinnikkyyttä ja sitoutumista. Nämä ominaisuudet korostuvat huippu-urheilutaustaisilla työntekijöillä. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää rekrytoi-jien näkökulmia siitä, minkälaisena kokemuksena he pitävät huippu-urheilutaustaa ja minkä-laisia työelämätaitoja he liittävät huippu-urheilijoihin. Tavoitteena on myös selvittää, miten rekrytoijat kokevat taustansa vaikuttavan näkemyksiinsä rekrytoijina. Tutkimukseen osallistui yhteensä kahdeksan rekrytointikonsulttia kansainvälisestä henkilös-töpalvelualan yrityksestä. Tutkimuksessa käytettiin laadullista tutkimusmenetelmää ja ai-neisto kerättiin puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla. Tutkielman taustalla vaikuttavat aiempien tutkimusten pohjalta nousseet ennakko-odotukset, joten analyysitavaksi valikoitui abduktiivinen sisällönanalyysi. Analyysiä ohjasi itse aineiston lisäksi Mustosen (2016) tutki-muksen pohjalta syntynyt hypoteesi. Hypoteesin mukaan rekrytoijan omalla urheilutaustalla koetaan olevan merkitystä huippu-urheilijoita rekrytoitaessa. Tutkimuksen taustalla vaikuttivat myös aiemmat tutkimukset huippu-urheilijoiden urasiirtymistä sekä nykypäivän työelämätai-toja käsittelevät tutkimukset ja teoriat. Tutkimus osoitti, että rekrytoijat näkevät huippu-urheilukokemuksen eri tavoin. Rekrytoijat, joilla ei ollut omaa urheilutaustaa kokivat huippu-urheilun useammin harrastuksen tai järjes-tötoiminnan kaltaiseksi kokemukseksi. Urheilutaustaiset rekrytoijat taas kokivat huippu-urhei-lun työkokemukseksi. Urheilutaustaiset rekrytoijat kokivat ymmärtävänsä huippu-urheilun vaatimuksia ja uhrauksia sekä arvostavansa hakijan taustaa ja sen tuomia taitoja. Toisaalta rekrytoijilla oli melko yhtenevät ajatukset huippu-urheilijoiden työelämätaidoista. Näissä ko-rostuivat hyvät kommunikointi- ja yhteistyötaidot, sitoutuminen ja tavoitteellisuus aiempien tutkimusten tapaan. Tutkimuksesta nousi esiin, että huippu-urheilutaustaisten työnhakijoiden on tärkeä sanoittaa omat työelämätaitonsa työpaikkaa hakiessaan.
  • Lehikoinen, Eveliina (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tavoitteet. Tutkielman tavoitteena oli tarkastella koronaviruspandemian aiheuttamien työjärjestelyjen, sekä opettajien digitaitojen ja iän yhteyttä opettajien työhyvinvointiin keväällä 2020. Opettajien hyvinvointia tarkasteltiin itseohjautuvuusteorian kolmen psykologisen perustarpeen kautta, joita ovat autonomia, kyvykkyys ja yhteenkuuluvuus. Teorian mukaan yksilöä ympäröivän sosiaalisen ja fyysisen ympäristön nähdään vaikuttavan yksilön hyvinvointiin välillisesti perustarpeiden tyydyttymisen kautta. Siksi erityisesti etätyön vaikutuksien tarkastelu on mielenkiintoista. Lisäksi opettajien hyvinvoinnin tarkastelu on tärkeää, sillä opettajan hyvinvoinnilla on nähty olevan yhteys myös oppilaiden oppimiseen, hyvinvointiin ja menestymiseen. Menetelmät. Tutkimuksen aineisto (N=717) kerättiin keväällä 2020 osana Bridging the Gaps- tutkimushanketta, ja tutkimukseen osallistui peruskouluopettajia ympäri Suomea. Opettajat täyttivät strukturoidun kyselylomakkeen, jonka avulla tarkasteltiin opettajien työjärjestelyitä, digitaitoja, itseohjautuvuutta ja hyvinvointia. Vastaajat jaettiin etäopettajien, lähiopettajien ja hybridiopettajien ryhmiin ja työnmuodon ryhmien välisiä eroja itseohjautuvuudessa tarkasteltiin yksisuuntaisen varianssianalyysin avulla. Lisäksi eroja tarkasteltiin iän ja digitaitojen suhteen kaksisuuntaisen varianssianalyysin avulla. Lopuksi pandemia-ajan pitkäaikaisia vaikutuksia tutkittiin t-testillä jakamalla opettajat ryhmiin vastausajankohdan mukaan. Tulokset ja johtopäätökset. Aineiston opettajat olivat yleisesti hyvinvoivia pandemia-aikana, mutta muutamia eroja ryhmien välille voitiin paikantaa. Ensinäkin etäopettajat kokivat heikompaa yhteenkuuluvuutta kuin lähiopettajat. Lisäksi huonojen digitaitojen havaittiin olevan yhteydessä heikompaan kyvykkyyden ja yhteenkuuluvuuden tunteeseen. Opettajien iän yhteyttä tutkiessa havaittiin, että vanhemmat opettajat kokivat vahvempaa autonomiaa ja kyvykkyyttä kuin nuoret opettajat, mutta nuoret opettajat kokivat digitaitonsa paremmiksi. Tulosten ryhmien välisten efektikoiden jäädessä pieneksi, eri tekijöiden yhteys psykologisiin perustarpeisiin oli heikko. Tulokset olivat linjassa aikaisempien tutkimusten kanssa, mutta pandemian vaikutuksia opettajan hyvinvoinnille olisi tärkeää tutkia tarkemmin, jotta vastaavanlaisiin poikkeustilanteisiin osattaisiin varautua tulevaisuudessa paremmin.
  • Karjalainen, Emma (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tämän tutkielman tavoitteena oli kuvata, millaista tietoa peruskoulun 5. ja 6. luokan ympäristöopin oppikirjat ja opettajan oppaat sisältävät ilmastonmuutoksesta. Lisäksi tavoitteena oli selvittää, millaisia keinoja kirjoista löytyy ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja sopeutumiseen. Ilmastonmuutos on yksi suurimmista ympäristöongelmista, joka vaatii kiireellisiä toimia. Ilmastokasvatuksen tavoitteena on ohjata oppilaita kohti kestävämpää elämätapaa ja etsiä keinoja ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja siihen sopeutumiseen. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että ilmastokasvatuksen toteuttaminen on kouluissa varsin rajallista. Opettajat tarvitsevat laadukkaita ja monipuolisia materiaaleja ilmastonmuutoksen käsittelyyn. Oppikirjoilla on keskeinen asema kouluissa ja ne muodostavat rungon, jonka varaan oppiminen usein rakentuu. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan oppikirjojen ja opettajan oppaiden sisältämää tietoa ilmastonmuutoksesta. Tutkimuksen aineisto muodostui peruskoulussa 5. ja 6. luokalla käytössä olevista ympäristöopin oppikirjoista ja opettajan oppaista. Aineisto koostui 6 oppikirjasta ja 6 opettajan oppaasta. Aineistoa analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Tulosten mukaan oppikirjat eroavat selvästi toisistaan tiedon määrän suhteen. Osa kirjoista käsittelee ilmastonmuutosta huomattavasti enemmän kuin toiset. Oppikirjat ja oppaat käsittelevät ilmastonmuutosta syiden ja seurauksien kautta. Suurimmiksi syiksi ilmastonmuutokselle nimetään ihminen sekä teollisuus. Seurauksia kuvattiin esimerkiksi jäiden sulamisen ja merenpinnan nousun kautta. Hillitsemistoimiksi kirjoista nousi esiin uusiutuvien energialähteiden käyttö sekä energian säästäminen yleisesti. Ilmastonmuutoksen hillintä näkyi erityisesti oppikirjojen ja oppaiden tehtävissä, jotka korostivat oppilaiden omaa toimintaa esimerkiksi videon tuottamisen tai kampanjoinnin keinoin. Oppikirjojen yksi suurimmista puutteista oli se, että ne eivät käsittele juuri lainkaan ilmastonmuutoksen sopeutumiseen liittyviä keinoja.
  • Halsas, Ada (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata, miten tieto- ja viestintätekniikan mahdollistama mobiili työ terveysteknologia-alalla näyttäytyy työntekijöille työn vaatimusten, voimavarojen ja työn imun kautta. Työn imusta mobiilissa työssä on vähän aiempaa tutkimusta ja tutkimus pyrkii tuomaan uutta tietoa aiheeseen mobiilin työn tekijöiden näkökulmasta terveysteknologia-alalla. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tapaustutkimuksena terveysteknologia-alalla. Tutkimuksen haastateltavat olivat kaikki saman terveysteknologia-alan yrityksen työntekijöitä, jotka tekevät mobiilia työtä. Kaikilla haastateltavilla oli mobiilista työstä useamman vuoden kokemus. Aineisto kerättiin puolistrukturoidulla teemahaastatteluilla ja yhteensä haastatteluja suoritettiin kahdeksan kappaletta. Haastatteluaineisto analysoitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä. Tutkimuksen mukaan mobiiliin työhön terveysteknologia-alalla liittyy vaatimuksia ja voimavaroja, jotka ovat samassa linjassa aiempien mobiilin työn tutkimuksien kanssa. Mobiiliista työstä nousi myös esille alalle spesifejä tekijöitä. Tämän tutkimuksen mukaan terveysteknologia-alalla työn merkityksellisyys, hyvät asiakassuhteet, luottamus, selkeät tavoitteet sekä työn autonomia korostuivat työn voimavaroina. Työn vaatimuksia olivat huonot työskentelyolosuhteet, työajan joustaminen, työn yksinäisyys, vähäinen palaute, asiakastiloissa koettu sosiaalinen paine, matkustaminen, välittynyt viestintä, työn vaihtelevuus sekä työssä vaadittu kielitaito. Osa työn vaatimuksista, kuten työn ja työaikojen vaihtelevuus, koettiin myös työn voimavaroina. Työn imu mahdollistui tutkimuksen mukaan fyysisesti parhaiten asiakastiloissa ja asiakkaan luona koettiin erityistä tarmokkuutta ja työhön uppoutumista. Työ terveydenhoitoalalla koettiin merkitykselliseksi ja siitä oltiin myös ylpeitä.
  • Leikas, Elisa (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tavoitteet. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää ensimmäisen ja neljännen luokan oppilaiden huoltajien käsityksiä toimivasta kodin ja koulun yhteistyöstä ja eroavatko huoltajien käsitykset yhteistyöstä lapsen ollessa ensimmäisellä luokalla verrattain neljännellä luokalla. Tutkimuskysymykseni ovat seuraavanlaiset 1) Miten ensimmäistä luokkaa käyvien oppilaiden huoltajat kuvaavat toimivaa kodin ja koulun yhteistyötä? 2) Miten neljättä luokkaa käyvien oppilaiden huoltajat kuvaavat toimivaa kodin ja koulun yhteistyötä? 3) Eroavatko eri luokka-astetta käyvien oppilaiden huoltajien käsitykset toisistaan? Toimiva kodin ja koulun yhteistyö on merkityksellistä niin oppilaiden, huoltajien sekä opet-tajien kannalta, jonka vuoksi aihetta on tärkeää tutkia. Menetelmät. Tutkimus on laadullinen ja pohjaa fenomenografiaan. Tutkimusaineisto kerättiin verkkokyselyllä Facebookin kahdesta eri Helsingin kaupunginosaryhmästä. Verkkokyselyn kysymykset olivat pääosin avoimia kysymyksiä. Aineisto analysoitiin etsimällä aineistosta merkitysyksiköitä, jotka muodostivat alakategorioita. Alakategorioista muodostettiin edelleen kuvauskategorioita. Tutkimukseen osallistui yhteensä 45 huoltajaa. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimustulokset osoittavat, että toimiva kodin ja koulun yhteistyö muodostuu 1) säännöllisestä ja aktiivisesta yhteydenpidosta ja tiedonkulusta, 2) avoimesta ja välittömästä vuorovaikutuksesta, 3) osapuolten välisestä luottamuksesta ja kunnioituksesta sekä 4) yhteistyön positiivisesta ja yhteisiä tavoitteita omaavasta otteesta. Tässä tutkimuksessa käsitykset toimivasta kodin ja koulun yhteistyöstä eivät muuttuneet ensimmäisen ja neljännen luokan välillä. Huoltajien tarpeet, ajatukset ja odotukset kodin ja koulun yhteistyöstä pysyivät hyvin samankaltaisina oppilaan luokka-asteesta riippumatta.
  • Kovalainen, Laura (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten luokanopettajat käyttävät musiikkia osana opetustaan ja sitä eheyttävänä tekijänä peruskoulun vuosiluokilla 3–6. Lisäksi tarkoitus on selvittää, minkä tekijöiden luokanopettajat kokevat edesauttavan musiikin tuomista oppiainerajat ylittävään opetukseensa. Tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä esitellään eheyttämisen teoreettisina malleina horisontaalisen eheyttämisen tavat, Breslerin integrointityylit sekä DiDomenicon näkökulma opetuksen eheyttämiseen musiikin avulla. Viitekehyksessä perehdytään myös musiikin rooliin peruskoulun vuosiluokilla 3–6 vuoden 2014 perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden ja musiikin hyötynäkökulman valossa sekä tarkastellaan luokanopettajan edellytyksiä eheyttävän musiikkikasvatuksen toteuttamiseen. Tutkimus toteutettiin laadullisena tapaustutkimuksena teemahaastattelun avulla. Tutkimuksen aineisto kerättiin haastattelemalla neljää luokanopettajaa, joilla oli kokemusta musiikin käyttämisestä osana opetustaan. Haastattelut toteutettiin pääosin etäyhteyttä hyödyntämällä. Yksi haastatteluista tapahtui henkilökohtaisessa tapaamisessa. Aineiston analysoinnissa hyödynnettiin teorialähtöistä ja teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Tutkimuksen mukaan luokanopettajat liittivät musiikkia eheyttävään opetukseen luontevasti. Eheyttämistä toteutettiin monipuolisesti eri tapoja hyödyntäen. Sosiaalinen integrointityyli oli keskeistä, mikä näkyi erityisesti erilaisten tapahtumien ja juhlien ja niihin liittyvän yhteistyön tärkeydessä. Musiikin oppisisältöjä opetettiin myös rinnakkain muiden oppiaineiden yhteisten teemojen kanssa. Musiikin asema integroitavana aineena vaihteli matalasta kognitiosta tasaveroiseen, kognitiiviseen asemaan. Opettajan oma tausta, into ja halukkuus vaikutti olennaisesti musiikilla eheyttämisen toteutumiseen. Myös luokanopettajuus koettiin eheyttämistä helpottavana tekijänä. Keskeisimpänä tuloksena tutkimuksessa näyttäytyi hyvinvoinnin merkitys musiikilla eheyttämistä ohjaavana tekijänä. Tutkimustulosten valossa näyttääkin siltä, että opetuksen eheyttämisellä musiikin avulla on mahdollista vastata perusopetuksen tavoitteeseen oppilaan kokonaisvaltaisen kasvun tukemisessa.
  • Khan, Mina (Helsingin yliopisto, 2021)
    Suomessa asuvat maahanmuuttajataustaiset oppilaat saavat heikompia oppimistuloksia kantaväestöön verrattuna. Kodin ja koulun yhteistyöllä sekä vanhempien osallisuudella on todettu olevan merkittävä vaikutus lasten koulusuoriutumiseen. Tästä syystä tämä tutkimus on kiinnostunut selvittämään, millaisia kokemuksia vieraskielisillä vanhemmilla on koulun kanssa tehtävästä yhteistyöstä, miten yhteistyö vieraskielisten vanhempien ja koulun välillä toteutuu sekä minkälaisia kehitysehdotuksia vanhemmilla on yhteistyön parantamiseksi. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimi Hornbyn (2000) malli vanhempien osallisuudesta, joka havainnollistaa vanhempien kontribuutiot sekä tuen tarpeet. Tutkimus toteutettiin monitapaustutkimuksena. Aineisto kerättiin teemahaastattelun avulla ja analysoitiin deduktiivisesti laadullisen sisällönanalyysin avulla. Tutkimukseen osallistui yhteensä kuusi vanhempaa, joista kolmen äidinkieli oli persia, kahden bengali ja yhden dari. Haastattelut toteutettiin haastateltavien omalla äidinkielellä ja tarvittaessa myös tulkki oli läsnä. Vieraskielisten vanhempien kokemukset kodin ja koulun yhteistyöstä heijastivat koulun tapaa huomioida vanhempien ja heidän lastensa tarpeet. Vanhemmat mainitsivat positiivisina kokemuksina koulun tavan huomioida heidän tarpeensa ja negatiivisten kokemusten kuvailuun sisältyi puolestaan koulun tapa jättää huomiotta vieraskielisten vanhempien tarpeet. Myös vanhempien kehitysehdotukset yhteistyölle liittyivät vanhempien toiveiden ja tarpeiden parempaan huomioimiseen. Kodin ja koulun yhteistyön toteutumisessa ei vieraskielisten vanhempien kontribuutioita hyödynnetä riittävästi. Samalla heillä on paljon tuen tarpeita, joihin osa vanhemmista sai tuen, mutta moni ei. Näin ollen kodin ja koulun yhteistyö vieraskielisten vanhempien kanssa vie enemmän opettajien aikaa, mutta mikäli sen toteuttaa laadukkaasti, voivat vanhemmat todennäköisemmin jakaa myös omia resurssejaan koulun kanssa. Tämän tutkimuksen perusteella vieraskielisten vanhempien tuen tarpeita ei tällä hetkellä huomioida riittävästi. Toisaalta vieraskielisten vanhempien kontribuutioita ei myöskään hyödynnetä. Yhteistyön kehittämiseksi koulut voisivat hyödyntää esimerkiksi monikielisiä ohjaajia, joiden avulla kielimuurin luomat esteet saadaan poistettua.
  • Hakuli, Arttu (Helsingin yliopisto, 2021)
    Oikeudenmukaisuudessa on yksinkertaisimmillaan kyse tilanteen koetusta reiluudesta. Tutkin alakoululaisten oikeudenmukaisuuden kokemuksia. Tavoitteenani on selvittää, millaisia reiluja ja epäreiluja tilanteita lapset kohtaavat koulun arjessa, ja mitkä tekijät vaikuttavat reiluuden kokemisen taustalla. Pyrin löytämään keinoja, joilla alakoulun reiluutta on mahdollista ylläpitää ja kehittää. Hyödynnän tutkielmassani Sabbaghin ja Schmittin (2016) kokoamaa teoriaa oikeudenmukaisuuden jakautumisesta distributiiviseen, retributiiviseen, proseduraaliseen ja vuorovaikutuksen oikeudenmukaisuuteen. Lisäksi tarkastelen lasten oikeudenmukaisuuden kokemuksia epäoikeudenmukaisuuden havaitsemisalttiudesta kertovan oikeusherkkyyden käsitteen avulla. Aiempien tutkimusten perusteella kaikkia oikeudenmukaisuuden muotoja esiintyy koulun arjessa. Reiluuden kokemukset koskevat resurssien ja rangaistusten jakoa, koulun prosesseja, sekä tilanteiden vuorovaikutusta. Reiluuden kokemusten tulkintojen on havaittu olevan riippuvaisia tulkitsijasta, sillä oikeusherkkyys ja sen eri näkökulmat ovat hyvin yksilöllisiä ominaisuuksia. Toisaalta iällä ja sukupuolella on myös havaittu olevan vaikutusta oikeudenmukaisuuden kokemiseen. Toteutin aineiston keruun syksyllä 2020. Tutkimukseeni osallistui 20 suomalaista alakoululaista, 13 tyttöä ja 7 poikaa. Käytin aineistonkeruutapana kyselylomaketta, josta saadun tutkimusaineiston analyysissä käytin sekä määrällisiä, että laadullisia tutkimusmenetelmiä. Tutkimukseni perusteella koulun reiluuden kokemusten kannalta distributiivisella, ja vuorovaikutuksen oikeudenmukaisuudella oli keskeinen rooli. Myös proseduraalinen oikeudenmukaisuus näytti vaikuttavan lasten reiluuden kokemusten taustalla. Retributiivisen oikeudenmukaisuuden näkyminen lasten kokemuksissa oli sen sijaan vähäistä. Lasten uhrin näkökulman oikeusherkkyys oli muihin näkökulmiin verrattuna matalalla tasolla. Oikeusherkkyyden ja iän väliltä ei löytynyt tilastollisesti merkitseviä yhteyksiä. Tyttöjen oikeusherkkyyden taso oli poikia korkeampi, erityisesti hyötyjän ja tekijän näkökulmien osalta. Voidaan esittää, että koulun reiluus mahdollistuu huolehtimalla koulun resurssien jakautumisen, toimijoiden välisten vuorovaikutustilanteiden ja prosessien reiluudesta. Lisäksi lasten matala uhrin oikeusherkkyys ja sukupuoli on huomioitava koulun reiluutta koskevissa keskusteluissa.
  • Tyyskä, Ville (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tavoitteet. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on selvittää alakoulun musiikinopettajien käsityksiä sävellyttämisestä. Käytän termiä sävellyttäminen kuvastamaan kaikkea säveltämisen ohjaamiseen, opettamiseen tai sen opetukselliseen hyödyntämiseen liittyvää kouluissa tapahtuvaa toimintaa, jossa opettaja johtaa toimintaa ja oppilas toimii säveltäjänä. Säveltämisen on todettu olevan monin tavoin hyödyllistä toimintaa koulujen musiikinopetuksessa. Myös Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014 edellyttää tarjoamaan mahdollisuuksia säveltää. Säveltäminen on kuitenkin monien opettajien mielestä haastavaa toteuttaa. Tässä tutkielmassa pyrin selvittämään, mitä asioita alakoulun musiikinopettajat pitävät tärkeinä sävellyttämisen onnistumisen kannalta. Tutkielmani avulla saadaan tietoa siitä, mitä asioita sävellyttämisessä ja opettajien koulutuksessa tulisi huomioida, jotta sävellyttämistä olisi helpompaa toteuttaa alakoulussa. Menetelmät. Keräsin tutkielman aineiston haastattelemalla neljää musiikin painotetun opetuksen parissa työskentelevää luokanopettajaa, jotka ovat kaikki myös musiikin aineenopettajia. Haastattelut olivat puolistrukturoituja teemahaastatteluja. Analysoin aineiston laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Tulokset ja johtopäätökset. Haastateltavien käsitysten mukaan opettajan taidot ovat keskeisiä sävellyttämisessä onnistumisen kannalta. Erityisesti aineenhallinta näyttäytyi tärkeänä. Puutteellisen aineenhallinnan tueksi ehdotettiin valmista oppimateriaalia ja aineenhallinnan kehittämiseksi täydennyskoulutusta. Sävellyttämisen kuvattiin sisältävän suunnittelua, arviointia, oppilaiden osallisuutta ja oppilaiden säveltämisen tukemista. Opettajan taidot kuvailtiin olevan yhteydessä näihin kaikkiin. Aiemman tutkimuksen ja tämän tutkielman valossa olisi siis syytä pohtia, miten opettajien taitoja voitaisiin kehittää ja tukea parhaalla mahdollisella tavalla. Laadukkaan oppimateriaalin ja täydennyskoulutuksen tarjoaminen ovat tähän tarkoitukseen soveltuvia keinoja, joita olisi syytä tutkia ja kehittää, jotta sävellyttämisessä onnistuminen olisi yhä useammalle opettajalle mahdollista.
  • Paananen, Matilda (Helsingin yliopisto, 2021)
    Videopelien kasvavan suosion myötä on alettu pohtia, miten kiinnostusta ja motivaatiota luonnontieteiden opiskelua kohtaan voisi lisätä pelien avulla. Tutkimusta oppimispelien hyödyistä opetuksen tukena tarvitaan lisää, varsinkin vuosiluokkinen 1-6 opetuksessa. Eliölajien havainnointi ja niiden elinympäristöihin tutustuminen sekä tutkimuksellinen lähestymistapa opetukseen ovat oleellista ympäristöopissa, mutta oppimispelejä koskevaa tutkimusta aiheesta ei ole. Tietoa tarvitaan myös peliin sitoutumisesta ja asenteista peliä kohtaan, sillä niillä on havaittu olevan yhteyttä oppimiseen. Tämän tutkimuksen tehtävänä oli tutkia oppilaiden pelaamiseen sitoutumista, oppimista ja asenteita pelin sisältöjä kohtaan muurahaisia, niiden ekologiaa ja tutkimista käsittelevässä oppimispelissä. Tavoitteena oli antaa tietoa tutkimuksellista lähestymistapaa käyttävän oppimispelin hyödyntämisestä ympäristöopin kontekstissa. Tässä monimenetelmällistä lähestymistapaa hyödyntävässä tutkimuksessa käytettiin sekä määrällisiä että laadullisia menetelmiä. Tutkimusasetelma oli kvasikokeellinen interventiotutkimus. Aineiston hankinta toteutettiin kyselytutkimuksena, johon osallistui 38 viidesluokkalaista oppilasta. Tutkittavat vastasivat oppimista, sitoutumista ja asenteita koskevaan alku- ja loppukyselyyn, joiden välissä suoritettiin interventio Anter-oppimispeliä pelaamalla. Laadullinen aineisto koskien muurahaisten rakennetta (piirrokset) sekä ekologiaa ja tutkimista (avovastaukset) luokiteltiin ja kvantifioitiin, jonka jälkeen laadullinen ja määrällinen aineisto analysoitiin hyödyntämällä tilastollisia testejä. Lisäksi laadullisen aineiston analyysissä käytettiin teemoittelua tutkimusongelmien selvittämiseksi. Tutkimustulosten mukaan oppimispeli edisti tilastollisesti merkitsevästi muurahaisten tuntomerkkien, ekologian ja tutkimisen oppimista. Vastausten perusteella sitoutuminen Anter-peliin oli melko korkealla tasolla, vaikkakaan se ei yltänyt aivan samalle tasolle kuin sitoutuminen omiin suosikkipeleihin. Oppimispelin pelaamiseen sitoutuminen korreloi tilastollisesti merkitsevästi asenneulottuvuksien kanssa, kuten kiinnostukseen muurahaisia ja niiden tutkimista kohtaan. Pelko muurahaisia kohtaan korreloi negatiivisesti kiinnostukseen muurahaisia ja niiden tutkimista kohtaan. Tytöt ja pojat saavuttivat samantyyppiset tulokset oppimisessa, mutta pojat olivat tyttöjä kiinnostuneempia muurahaisista ja niiden tutkimisesta. Tytöillä muurahaispelko oli voimakkaampi kuin pojilla. Tulokset osoittavat, että kontekstiinsa sopiva oppimispeli voi tuoda hyödyllisen lisän ympäristöopin opetukseen, sillä pelin avulla oppilaat oppivat haastaviakin yksityiskohtia, tietoja ja tutkimuksellisia taitoja itsenäisesti.
  • Mannonen, Oona (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tutkielman tavoitteena oli tarkastella, millaisia tavoiteorientaatioprofiileja voidaan tunnistaa työntekijöiden joukosta, sekä miten eri tavoiteorientaatioprofiileihin kuuluvat työntekijät eroavat työn imun ja työuupumuksen suhteen. Aihetta tarkasteltiin erityisesti opinnoista työelämään tapahtuvan siirtymän kontekstissa. Tavoiteorientaatioilla tarkoitetaan yksilöllisiä ja toistuvien kokemusten kautta yleistyneitä tapoja suhtautua suoritustilanteisiin ja suosia tietynlaisia tavoitteita. Työuupumus koostuu väsymyksestä, riittämättömyydestä ja kyynisyydestä, ja työn imu koostuu tarmokkuudesta, uppoutumisesta ja omistautumisesta. Opiskelukontekstissa on havaittu yhteyksiä tavoiteorientaatioiden ja hyvinvoinnin välillä, joten aihetta on mielekästä tutkia myös työelämän näkökulmasta. Ensimmäisenä hypoteesina oli, että työntekijöiden joukosta löytyy kolme tai neljä tavoiteorientaatioprofiilia. Toisen hypoteesin mukaan oppimista ja menestymistä tavoitteleviin profiileihin kuuluvat kokevat korkeaa työn imua, mutta menestysorientoituneisuus on yhteydessä korkeampaan uupumukseen. Välttämisorientoituneisuus tai sitoutumattomuus on yhteydessä alhaisempaan työn imuun ja korkeampaan työuupumukseen. Tutkielman aineisto oli osa FinEdu-tutkimushankkeessa syksyllä 2016 ja keväällä 2017 kerättyä dataa. Tutkittavat (n = 535) olivat 28–30-vuotiaita uransa alkuvaiheessa olevia työntekijöitä ja he vastasivat kyselylomakkeeseen, jossa oli tavoiteorientaatioita, työuupumusta ja työn imua mittaavat mittarit. Tutkielmassa hyödynnettiin henkilösuuntautunutta lähestymistapaa, joten tutkittavat jaettiin ensin klusterianalyysin avulla tavoiteorientaatioprofiileihin. Profiilien välisiä eroja työuupumuksen ja työn imun suhteen tarkasteltiin yksisuuntaisen varianssianalyysin avulla. Aineistosta tunnistettiin neljä tavoiteorientaatioprofiilia: oppimisorientoituneet, menestysorientoituneet, sitoutumattomat ja irrottautuneet. Oppimisorientoituneet kokivat melko paljon työn imua ja vähäistä työuupumusta. Myös menestysorientoituneet kokivat työn imua, mutta he olivat oppimisorientoituneita uupuneempia. Sitoutumattomat ja irrottautuneet kokivat vähäisempää työn imua, sitoutumattomat kokivat erityisesti riittämättömyyttä ja kyynisyyttä, kun taas irrottautuneiden uupumus oli keskitasoa. Kokonaisuudessaan kuitenkin työntekijät kokivat enemmän työn imua kuin työuupumusta. Tuloksia voidaan hyödyntää esimerkiksi, kun halutaan tukea työntekijöitä henkilökohtaisten tavoitteiden asettamisessa, kehittää työympäristöä ja -tehtäviä tai edistää työhyvinvointia.
  • Forss, Krista (Helsingin yliopisto, 2021)
    ADHD:tä koulutuksen ja kasvatuksen kontekstissa on tutkittu jo melko paljon, mutta se, miten opettajat ymmärtävät ADHD-diagnoosin ja minkälaista kuvaa he puheissaan tuottavat ADHD-diagnosoiduista lapsista, on jäänyt vähemmälle huomiolle. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää minkälaisia merkityksiä opettajat ADHD-diagnoosille luovat ja minkälaista kuvaa opettajat ADHD-diagnosoiduista lapsista tuottavat. Puhetapojen tutkiminen on tärkeää, koska opettajilla ja heidän puhetavoillaan voi olla joko positiivinen tai negatiivinen vaikutus diagnosoitujen lasten hyvinvointiin ja oppimiseen. Tutkielmani aineiston olen hankkinut e-lomakkeen kautta, johon on vastannut 70 varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa työskentelevää opettajaa. Lomakkeeseen vastaajat löytyivät sosiaalisen median kautta. Lomake muodostui avoimista kysymyksistä, joiden vastauksia analysoin diskurssianalyysin keinoin. ADHD-diagnoosille muodostuneita tulkintarepertuaareja ja niihin liittyviä subjektipositioita paikansin yhteensä kuusi. Tulkintarepertuaareiksi muodostuivat diagnoosi todisteena lääketieteellisestä taustasta, diagnoosi ymmärryksen tarjoajana, diagnoosi käyttäytymisen selittä-jänä, diagnoosi tuen tarjoajana, diagnoosi mahdollisena leimana ja diagnoosi kyseenalaisena ilmiönä. Diagnoosi näyttäytyi näissä tulkintarepertuaareissa pääosin tarpeellisena ja hyvänä asiana, mutta diagnoosin mahdollisia negatiivisia vaikutuksia tuotiin myös esille. ADHD-diagnosoidulle lapselle tuotetuiksi subjektipositioiksi muodostuivat potilas, erilainen lapsi, häirikkö, tukea tarvitseva lapsi, leimattu ja tavallinen lapsi/väärinymmärretty lapsi. Opettajat kuvasivat ADHD-diagnosoituja lapsia pääasiassa ongelmien ja haasteiden kautta, mutta kirjoituksista välittyi myös empaattinen suhtautuminen lapseen. Toivon tämän tutkielman herättävän opettajia pohtimaan omia puhetapojaan ja diagnoosille annettujen merkitysten alkuperää ja seurauksia.
  • Rantakari, Julia (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tämän tutkielman tarkoituksena on kuvata Helsingin yliopiston maisterivaiheen luokanopettajaopiskelijoiden käsityksiä ajattelun taidoista ja ajattelun opettamisesta alakoulussa. Lisäksi tarkoituksena on selvittää eroavatko kasvatustieteen ja kasvatuspsykologian suuntautumisvaihtoehtoihin kuuluvien opiskelijoiden käsitykset toisistaan. Tutkielmassa ajattelun taitoja tarkastellaan kognitiivisten prosessien näkökulmasta ja määritelmän tukena käytetään Moseleyn ja hänen työryhmänsä (2005a) luomaa Integraatiomallia. Tutkimus toteutettiin fenomenografisena tutkimuksena. Tutkimusaineisto muodostui 12 yksilöhaastattelusta, jotka kerättiin helmikuussa 2021 maisterivaiheen luokanopettajaopiskelijoilta. Aineiston analyysi toteutettiin käyttämällä fenomenografista analyysia. Tutkimuksessa selvisi, että luokanopettajaopiskelijat mieltävät ajattelun taidot kompleksiseksi käsitteeksi, jolle ei nähty olevan yhtä selkeää määritelmää. Ajattelun taitoja kuvattiin yksilöllisiksi ja kehittyviksi taidoiksi, joiden keskinäistä suhdetta kuvailtiin eri tavoin. Ajattelun taidot miellettiin työkaluiksi, joita ihminen käyttää suoriutuakseen erilaisista tehtävistä. Taitoina siihen sisällytettiin erityisesti korkean tason ajattelua edustavat taidot. Ajattelun taitojen opetus nähtiin investointina tulevaisuuteen, sillä sen uskottiin edistävän oppimista sekä kasvattavan kansalaisuuteen. Opetuksen nähtiin tapahtuvan pääasiassa pedagogisin keinoin osana muuta opetusta. Tutkittavien mukaan ajattelun taitoja tulisi kehittää monipuolisin työtavoin painottaen yhteistoiminnallisuutta ja oppilaan toimijuuden tukemista. Lisäksi korostettiin opettajan, koulun ja oppimisympäristön merkitystä. Opetukseen nähtiin kohdistuvan haasteita. Kasvatuspsykologian ja kasvatustieteen opiskelijoiden käsitykset noudattivat pääosin yhteistä linjaa, mutta eroja löydettiin alakategoriatasolla. Merkittävimpänä erona voidaan pitää luovan ajattelun puuttumista kasvatuspsykologian opiskelijoiden vastauksista. Lisäksi tutkimuksessa havaittiin, että luokanopettajaopiskelijoilla oli haasteita sanoittaa ajattelun taitoja sekä perustella pedagogisia valintoja. Tämä voisi viitata siihen, että heiltä puuttuu Zoharin (2005) ajattelun taitojen opetuksen edellytyksenä pitämä metakognitiivinen ja pedagoginen tietämys ajattelun taidoista. Tulevaisuudessa olisikin hyvä jatkotutkia luokanopettajaopiskelijoiden valmiuksia opettaa ajattelun taitoja.
  • Stenberg, Saara (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tiivistelmä - Referat – Abstract Tavoitteet. Hyvinvoivat ja pätevät varhaiskasvatuksen ammattilaiset turvaavat laadukkaan varhaiskasvatuksen. Henkilöstön hyvinvoinnin tukemiseksi psykologisten perustarpeiden täyttymisen huomioivalla pedagogisella johtajuudella on keskeinen rooli varhaiskasvatuksessa. Viime aikoina varhaiskasvatuksen johtajuus on kuitenkin moninaistunut voimakkaasti. Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää, miten varhaiskasvatuksen pedagoginen johtajuus mahdollistaa varhaiskasvatuksen ammattilaisten psykologisten perustarpeiden täyttymisen heidän työssään. Tutkielman tavoitteena oli tutkia varhaiskasvatuksen ammattilaisten kokemuksia psykologisten perustarpeiden täyttymisen ilmenemisestä heidän työssään. Lisäksi tutkielman tavoitteena oli selvittää perustarpeiden täyttymiseen liittyviä edistäviä ja ehkäiseviä tekijöitä. Menetelmät. Tutkielma toteutettiin laadullisena tapaustutkimuksena. Aineiston keruumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Haastattelurunko pohjautui psykologisten perustarpeiden työssä toteutumista mittaavaan haastattelukaavaan. Haastatteluihin osallistui viisi varhaiskasvatuksen ammattilaista. Aineiston analyysimenetelmänä hyödynnettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Tulokset ja johtopäätökset. Tulokset osoittivat, että varhaiskasvatuksen ammattilaiset kokivat psykologisten perustarpeiden täyttyvän työssään jokseenkin hyvin. Tarpeiden täyttyminen oli yhteydessä hyvään pedagogiseen johtajuuteen. Varhaiskasvatuksen ammattilaisten kokemusten perusteella pedagogisen johtajuuden onnistuminen ja tämän myötä varhaiskasvattajien psykologisten perustarpeiden täyttymisen tukeminen vaativat resursseja sekä johtamistaitoja. Tulosten mukaan huomiota tulisi kiinnittää vuorovaikutuksen laatuun, vuorovaikutukseen varattuun aikaan sekä tasapainoon työtehtävien ja työhön käytettävissä olevan ajan välillä. Riittävä resurssointi ja johtajien pedagogisen johtamisen taitojen kehittäminen ovat avainasemassa varhaiskasvatuksen ammattilaisten psykologisten perustarpeiden täyttymisen tukemisessa.