Teologinen tiedekunta

 

Recent Submissions

  • Kumpukallio, Minna (2015)
    Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee Suomen evankelis-luterilaisen kirkon vankilapappien ammatillista identiteettiä. Tutkimustehtävänä on selvittää, mitä vankilassa pappina oleminen on, millaisilla teologisilla tausta-ajatuksilla papit vankiloissa työskentelevät sekä mitkä ovat ne tekijät, joiden kautta vankilapappien ammatillinen identiteetti rakentuu. Varsinaista ammatilliseen identiteettiin liittyvää tutkimusta ei ole vankilapapeista aiemmin tehty. Tutkimus esittelee haastattelemalla saadun aineiston avulla vankilapappien näkemyksiä omasta työstään ja oman ammattinsa kokemisesta. Tutkimuksen lävistävät ammatillisen identiteetin neuvottelun tilat, joiden kautta vankilapappien identiteetin rakentumista hahmotetaan. Tutkimuksen aineisto koostuu teemahaastatteluaineistosta. Tutkimukseen on haastateltu kymmentä päätoimista vankilapappia eri puolilta Suomea. Otos on kattava, sillä tutkimusta tehdessä Suomessa oli 13 päätoimista vankilapappia. Haastattelut tehtiin joulukuussa 2012 ja alkuvuodesta 2013. Aineisto käsiteltiin laadullisesti sisällönanalyysin avulla. Tutkimuksen tuloksina voidaan todeta, että vankilapappien työtä leimaa käsitys siitä, että sielunhoito on ennen kaikkea rakastava ja kunnioittava asenne toista ihmistä kohtaan. Se toimii pappien työn perustana vankilassa. Papit korostavat luomisen teologian kautta ihmisarvoa ja ihmisten keskinäistä tasa-arvoa. Ammatillinen identiteetti rakentuu identiteetin neuvottelun tilojen kautta. Erityisesti identiteetti rakentuu sosiaalisten suhteiden kautta. Suhteet vankilan henkilökuntaan ja vankeihin vaikuttavat pappien kokemuksiin itsestä vankilan työntekijänä.
  • Hannola, Terhi (2014)
    Tutkielmassa käsitellään Johannes Paavali II:n Ruumiin teologian (1979–1984) näkemystä syntyvyyden sääntelystä. Katolisen kirkon ainoaa sallimaa syntyvyyden sääntelyn menetelmää, luonnollista perhesuunnittelua, suhteutetaan 1960-luvun seksuaaliseen vallankumoukseen ja sen olennaisena osana ehkäisypillerin saapumiseen tavallisten ihmisten saataville. Ensisijaisena aineistona toimii Ruumiin teologian lisäksi myös Paavali VI:n syntyvyyden sääntelyä käsittelevä kiertokirje Humanae Vitae (1968), joka on keskeisessä osassa Ruumiin teologiassa. Työssä on tarkoituksena tutkia perusteluja katolisen kirkon ehkäisykiellon takana sekä Johannes Paavali II:n että Paavali VI:n argumentteja luonnollisen perhesuunnittelun puolesta. Taustaluvuissa tarkastellaan vaikuttajia ehkäisypillerin syntyyn sekä katolisen kirkon kantaa ehkäisyyn ennen Paavali VI:n Humanae Vitaeta, jossa ns. keinotekoinen ehkäisy jyrkästi kielletään. Ennen analyysia kartoitetaan myös Johannes Paavali II:n taustaa sekä hänen vaikutustaan Paavali VI:n Humanae Vitaen sisältöön. Tutkielma asettuu uskontososiologisen tutkimuksen kehyksiin käsittäessään em. paavien lausunnot sosiaalisen kontrollin pyrkimyksinä. Tutkielmassa hyödynnetään sekä diskurssi- että systemaattista analyysiä menetelminä. Analyysi rakentuu aineistosta nousevien keskeisten teemojen mukaisesti. Ensin kartoitetaan, millä tavoin ehkäisystä puhutaan Ruumiin teologiassa ja Humanae Vitaessa, minkä vuoksi ehkäisy kielletään ja mitkä ovat keskeiset argumentit kiellon takana. Tutkielmassa käsitellään myös luonnollisen perhesuunnittelun mahdollisuuksia suhteessa tämän päivän tietoon ihmisen biologiasta. Seuraavaksi tarkastellaan ehkäisyn takana olevan välineellistäminen ongelman alkulähteitä: palataan Johannes Paavali II:n näkemykseen himon synnystä syntiinlankeemuksessa ja sen kautta ihmisen nykytilaan, jota Jeesus sanoillaan sydämen aviorikoksesta (Matt. 5:27-28) Johannes Paavali II:n mukaan avaa. Analyysin toisessa osassa syvennytään Johannes Paavali II:n ihmiskäsitykseen, jonka omaksuminen on hänen mukaansa edellytys luonnollisen perhesuunnittelun noudattamiselle. Luonnollinen perhesuunnittelu vaatii itsensä hallitsemista ja sitä kautta itsehillintää. Vertailen Johannes Paavali II:n näkemystä ihmisyydestä psykologian näkemyksiin ihmisen potentiaalista hillitä itseään myös voimakkaassa tunnetilassa. Tutkielmassa tarkastellaan myös Johannes Paavali II:n ja Paavali VI:n odotuksia yhteiskunnalle ja suhteutetaan niitä nykypäivän kritiikkiin mm. pehmopornoistuvasta valtavirtamedioiden kuvastosta. Tutkielmassa keskustellaan niin abstrakteilla kuin käytännön elämän tasoillakin. Se osoittaa argumentatiiviset sekä ihmiskäsitysten eroihin liittyvät ongelmat yhteiskunnan ja katolisen kirkon välisessä ehkäisykeskustelussa Johannes Paavali II:n ruumiinteologisiin puheisiin pohjaten.
  • Huttunen, Oona (2015)
    Ystävyysseurakuntatoiminta Pakilan ja Torman seurakuntien välille aloitettiin 1980-luvun lopulla. Pro gradu -tutkielmassani selvitän Pakilan ja Torman välisen ystävyysseurakuntatoiminnan historiaa ja toimintamuotojen muutosta vuosina 1989-2013. Kiinnitän huomiota seurakuntien välisen yhteyden muodostumiseen ja ystävyystoiminnan eri aikajaksoihin. Tutkin myös Suomen ja Viron taloudellisten olosuhteiden kehittymisen vaikutusta Pakilan ja Torman seurakuntien välisen ystävyystoiminnan muotoihin. Pohdin tutkielmassani myös ystävyystoiminnan luonnetta ja sitä, löytyykö toiminnasta piirteitä eriarvoisuudesta. Pro gradu -tutkielmani lähdeaineisto sijaitsee pääosin Pakilan Tormaystävät ry:ssä pitkään toimineiden Pauli ja Taru Matikaisen autotallissa Pakilassa. Osa aineistosta, kuten Torman seurakunnan vuosikertomukset ja jotkin yksittäiset kirjeet sijaitsevat Torman seurakunnan arkistossa Torman pappilassa. Pakilan Tormaystävät ry:n puheenjohtaja Pauli Matikaisen sähköpostitse toimittamat lähdeaineistot sijaitsevat niitä varten perustamassani arkistossa. Kaikki käyttämäni arkistot ovat järjestelemättömiä. Tutkimuksesta selvisi, että Pakilan ja Toman seurakuntien välisen ystävyystoiminnan muodot ovat muuttuneet merkittävästi tutkimusajanjakson aikana. Osa muodoista lakkautettiin, osa kehittyi ja osa alkoi vasta tutkimusajanjakson lopulla. Pakilan ja Torman seurakuntien välinen ystävyysseurakuntatoiminta voidaan jakaa kolmeen jaksoon: toiminnan aloitusjakso, humanitaarisen avun jakso ja tasavertaisen ystävyystoiminnan jakso. Jaksot perustuivat toistensa päälle ja mahdollistivat toisensa, eli toiminnan aloitusjakso mahdollisti humanitaarisen avun jakson, joka taas oli pohjana tasavertaisen ystävyystoiminnan jaksolle. Taloudelliset olosuhteet Virossa ja Suomessa vaikuttivat Pakilan ja Torman seurakuntien ystävyystoiminnan muotoihin erityisesti toiminnan aloitusjakson aikana. Viron taloudellisen tilanteen kehittyminen vaikutti paljon Pakilan ja Torman seurakuntien välisen ystävyystoiminnan kehittymiseen, sillä taloudellinen tilanne Virossa määritteli osan mahdollisista ystävyystoimintamuodoista kunakin tutkimusajankohdan ajanjaksona toteutuskelpoisiksi. Tutkimukseni osoittaa Pakilan ja Torman seurakuntien välisessä ystävyystoiminnassa ilmenneen joitakin eriarvoisuuden piirteitä. Ystävyysseurakuntatoiminnan humanitaarisen avun jaksolla Pakilan ja Torman seurakunnan toimijat olivat hyvin eri asemissa toisen ollessa auttaja ja toisen avustettava, mikä lisäsi eriarvoisuutta toimijoiden välille.
  • From, Heidi (2015)
    Tämän pro gradu-tutkielman tarkoitus on selvittää, mainitseeko Paavali Roomalaiskirjeensä 16. luvun 7. jakeessa naispuolisen apostolin. Tässä on Room. 16:7 jae kreikan- ja suomenkielisenä: ἀσπάσασθε Ἀνδρόνικον καὶ Ἰουνιαν τοὺς συγγενεῖς µου καὶ συναιχµαλώτους µου, οἵτινές εἰσιν ἐπίσηµοι ἐν τοῖς ἀποστόλοις, οἳ καὶ πρὸ ἐµοῦ γέγοναν ἐν Χριστῷ. Terveisiä Andronikokselle ja Junialle, heimolaisilleni ja vankitovereilleni, jotka ovat arvossapidettyjä apostolien joukossa ja ovat olleet Kristuksessa jo ennen minua. Saadakseni selville, puhuuko Paavali tässä naispuolisesta apostolista, perehdyn työssäni yksityiskohtaisesti alkuperäiseen tekstiin ja ilmaisuun. Mitä kreikankieliset ilmaisut tarkoittavat? Mitä käsikirjoituksissa lukee? Miten tulkinta- ja tutkimushistoriassa – pitäen sisällään myös nykytutkimuksen – tämä asia on ymmärretty? Kuinka asian ymmärsivät ensimmäisen tuhannen vuoden oppineet ja koulutetut kreikan- ja latinantaitoiset kirkkoisät? Luvussa 1 "Johdanto", esittelen tarkemmin tutkimuskysymyksiä sekä aiheeseen liittyvää problematiikkaa. Luvussa 2 "Tulkintahistoriallinen katsaus", käyn lyhyesti läpi tutkijoiden ja kommentaattorien näkemyksiä koskien päätutkimuskysymyksiäni. Miten tutkijat ja kommentaattorit ovat nähneet tämän henkilön, oliko hän mies vai nainen ja oliko hän apostoli vai ei. Noin 2000-vuotisen tulkintahistoriansa aikana tämä aihe on saanut erittäin mielenkiintoisia käänteitä, joita tarkastellaan tässä luvussa. Luvussa 3 "Oliko hän mies vai nainen?", selvitän perusteellisesti henkilön sukupuolta kielen, nimien ja nimistöjen, kieliopin, tehtyjen varhaisten käännösten sekä käsikirjoitusten perusteella. Luvussa 4 "Mitä tarkoittaa ἐπίσηµοι ἐν τοῖς ἀποστόλοις?", tarkastelen sitä, tarkoittaako tämä ilmaus, että kyseinen henkilö on apostoli, kuten tulkintahistoriassa on yleisesti nähty, vai tarkoittaako ilmaus, että hän on arvostettu apostolien silmissä, mutta ei itse ole apostoli. Tarkastelen asiaa yleisen konsensuksen haastavan näkemyksen näkökulmasta, ja selvitän, onko se perustellumpi kuin vallitseva tulkinta, jonka mukaan ilmaus tarkoittaa henkilön kuuluvan apostoleihin. Luvussa 5 "Mitä kirkkoisät sanoivat?", tuon esiin, mitä Paavalin Roomalaiskirjeen varhaisimmat kommentaattorit eli kirkkoisät ensimmäisen tuhannen vuoden ajalta ovat kyseisen henkilön sukupuolesta ja apostoliudesta sanoneet. Nämä kirkkoisät olivat aikansa oppineita ja koulutettuja henkilöitä, ja heidän käsityksensä asiasta on merkittävän tärkeä asian selvittämiseksi. Asiaan perehtyminen tässä työssä osoitti mielenkiintoisia käänteitä tulkintahistoriassa. Käsikirjoitusevidenssi, varhaiset käännökset, perehtyminen laajemmin ja yksityiskohtaisesti kreikan kieleen ja kielioppiin sekä ensimmäisen tuhannen vuoden kirkkoisien tulkintahistoriaan osoittivat, että varhaiset tulkitsijat ymmärsivät ensimmäiset 1200 vuotta henkilön naispuoliseksi apostoliksi. Ongelmalliseksi naispuolinen apostoli muuttui vasta sydänkeskiajalla. Ensimmäisen kristillisen sukupolven joukossa evankeliumin työtä tekemässä oli merkittävä naispuolinen apostoli nimeltään Junia.
  • Elomaa, Laura (2015)
    Tässä tutkielmassa perehdyn skottiempiristi David Humen käsitykseen passioista, tahdosta sekä tahdonvapaudesta ja moraalisesta vastuusta. Lähteeni on teoksen A Treatise of Human Nature toinen kirja Of the Passions mutta tutkielmassa viitataan myös teoksen muihin kirjoihin sekä Humen muihin teoksiin. Metodini on systemaattinen analyysi. Tutkielmani aiheesta ei ole julkaistu aikaisemmin suomenkielistä tutkimusta. Tutkimuksen ensimmäinen pääluku on katsaus Humen filosofiaan. Varsinaisia tutkimuskysymyksiä käsittelen luvuissa 2-4. Toisessa luvussa vastaan kysymyksiin siitä, mitä passiot ovat ja mikä on niiden tehtävä. Passiot ovat Humen mukaan sekundaarisia vaikutelmia ja hän jakaa ne epäsuoriin ja suoriin passioihin. Suorat passiot, kuten ilo, suru, halu ja pelko, syntyvät suoraan kivun tai nautinnon kokemuksesta. Epäsuorat passiot, kuten ylpeys, nöyryys, viha ja rakkaus, vaativat syntyäkseen sekä kohteen että aiheuttajan sekä assosiaatiota näiden välillä. Hume luokittelee passioita myös niiden tyyneyden ja rajuuden perusteella. Luokittelu perustuu passioiden häiriönasteeseen sielussa. Kumpikin voi yhtälailla toimia toiminnan motivaattorina. Kolmannessa luvussa kysyn ja vastaan, mitä Hume tarkoittaa tahdolla ja minkälainen kyky se on sekä mikä on passioiden suhde tahtoon. Hume määrittelee tahdon sisäiseksi vaikutelmaksi, jonka tunnemme ja josta olemme tietoisia, kun tieten tahtoen saamme aikaan minkä tahansa uuden liikkeen ruumiissamme tai uuden havainnon mielessämme. Tahto on passioiden kaltainen, mutta niistä erotettava sielun kyky. Tahto on Humen mukaan itsessään toimintaa ja passiot taas toimivat toimintaa aikaansaavina voimina. Humen määritelmä ei anna selkeää kuvaa siitä, mitä hän tarkoittaa tahdolla ja miten se toimii. Neljännessä luvussa kysyn, mistä tahto on vapaa, miten tahto ja passiot liittyvät moraaliseen vastuuseen ja miten Hume määrittelee moraalisen vastuun. Humen mukaan tahto on vapaa silloin, kun sille ei ole ulkoista estettä tai pakotetta. Hume uskoo siihen, että kaikella maailmassa on syynsä ja seurauksensa, jolloin myös kaikki toiminta ja ajattelu on aiheutunut jostain aikaisemmasta. Hume on kompatibilisti eli hän katsoo, että vapaa tahto on yhteen sovitettavissa determinismin kanssa. Klassisessa tulkintatavassa Humen kompatibilismia tarkastellaan Humen vapaudelle antaman määritelmän ja maailmassa ilmenevän välttämättömyyden kautta. Klassisessa tulkintatavassa Humen mukaan ihmistä voi pitää vastuullisena vain sellaisista teoista, jotka ovat johdettavissa häneen ja jotka ovat aiheutettuja. Tulkinnassa keskitytään perustelemaan miten aiheutettu toiminta voi olla vapaata. ja sen mukaan moraalinen vastuu edellyttää determinismiä. Naturalistisessa tulkintatavassa otetaan huomioon Humen passioteoria. Humen mukaan moraalinen vastuu koetaan sisäisinä moraalitunteina, jotka ovat passioita. Toisen toimintaa eli tahdon toteuttamista seuratessa siitä koetaan joko hyväksyntää tai paheksuntaa ja toista pidetään sen perusteella vastuullisena toiminnastaan. Mikäli hyväksynnän tai paheksunnan tuntemuksia ei synny, toisen ei katsota olevan vastuussa teostaan. Merkitystä ei ole sillä, voidaanko toiminta johdonmukaisesti määritellä vapaaksi, vaan sillä, saako se aikaan moraalitunteita.
  • Ågren, Maria (Helsingin yliopisto, 2012)
    Tutkimus käsittelee kielitieteilijä M. A. Castrénin käsikirjoitusaineistosta 1850-70-luvuilla julkaistun materiaalin (tieteelliset esitelmät, matkakuvaukset, kirjeet) antamaa kokonaiskuvaa Venäjän ortodoksisen kirkon ja suomalais-ugrilaisten kansojen vuorovaikutuksesta Venäjän Pohjolassa ja Länsi-Siperiassa. Tutkimus pyrkii vastaamaan kysymyksiin missä määrin ja millä perustein Castrénin tutkimat alkuperäiskansat olivat hänen arvioidensa mukaan kristittyjä, ja millaisina alkuperäiskansojen asuma-alueiden kirkolliset olot Castrénille näyttäytyivät. Maantieteellisesti tutkielmassa käytetty aineisto kattaa samojedikielten puhujien ja obinugrilaisten kansojen asuma-alueet Venäjän Euroopan-puoleisella tundralla sekä Obin - Irtyshin ja Jenisein varsilla. Aineiston kohdekansallisuuksina ovat samojedikielten puhujat, hantit ja komit. Alkuperäiskansojen ja kristinuskon suhteen osalta tutkimus käsittelee Castrénin havaintoja kristinuskon maantieteellisestä levinneisyydestä ja sen harjoittamisen yleisyydestä sekä kristillisen synkretismin erilaisista ilmenemismuodoista ja kristinuskon vaikutuksista alkuperäiskansojen tapakulttuurissa. Tutkimus tuo esiin myös Castrénin havainnot Venäjän reuna-alueilla 1840-luvulla vaikuttaneista ortodoksiperäisistä lahkoista (Luoteis-Venäjän vanhauskoiset ja Jeniseille karkotetut duhoborit) sekä näiden suhteesta Venäjän ortodoksiseen kirkkoon. Tutkimus ei kuitenkaan käsittele systemaattisesti Castrénin tutkimusalueiden kirkollisia oloja esimerkiksi ortodoksikirkkojen sijainnin ja ulkoasun tai yksittäisten seurakuntien toiminnan osalta. Lisäksi tutkimuksessa käsitellään M. A. Castrénin suhdetta Venäjään, venäläisyyteen, ortodoksiseen kirkkoon ja kristinuskoon. Tutkimus pyrkii nostamaan esille Castrénin etnisestä, uskonnollisesta ja henkilöhistoriallisesta taustasta johtuvia tekijöitä, jotka selittävät hänen kristinuskon eri ilmenemismuotoja ja alkuperäiskansojen uskonnollisuutta koskevia näkemyksiään.
  • Sihvola, Emma (Helsingin yliopisto, 2014)
    Tutkimus käsittelee Suomen ja Neuvostoliiton välillä vuosina 1941 1944 käytyä jatkosotaa kahdessa herätysliikejulkaisussa, heränneiden Hengellisessä kuukauslehdessä ja evankelisen liikkeen Sanansaattaja-lehdessä. Aineistoa systemaattisesti tutkimalla on tarkasteltu lehdissä muotoutunutta kuvaa sodasta ja sen aikaisesta ilmapiiristä keskittyen lehdissä esiin nousseisiin teemoihin. Vuodesta 1876 ilmestyneen Sanansaattajan ja 12 vuotta myöhemmin perustetun Hengellisen kuukauslehden profiilit poikkesivat toisistaan, mikä toi niiden kirjoituksiin erilaisia äänenpainoja. Hengellisen kuukauslehden painopiste ei ollut ainoastaan hengellisissä kysymyksissä, vaan lehdessä otettiin kantaa myös ajankohtaisiin aiheisiin. Sanansaattaja sen sijaan oli ensisijaisesti opillisiin ja hengellisiin aiheisiin keskittyvä julkaisu. Jatkosota oli monivaiheinen ajanjakso toisen maailmansodan riepottelemassa Suomessa. Sodan vaiheet etenivät suomalaisten voitokkaasta hyökkäyssodasta pitkittyneen asemasodan kautta puolustustaisteluihin ja lopulta raskaaseen rauhaan. Hengellisestä kuukauslehdestä ja Sanansaattajasta heijastuvat tunnelmat vaihtelivat sodan tapahtumien mukaisesti, mutta kummankin lehden kirjoituksissa esiintyi myös toisistaan poikkeavia näkemyksiä sodasta ja Suomen kansan tilasta. Saksalaisten rinnalla taistelevat suomalaiset etenivät rintamalla sodan ensimmäisinä kuukausina menestyksekkäästi, ja lehtien kirjoituksista kuvastui toiveikkuus ja voitonvarmuus. Suomen kansan nähtiin käyvän pyhää sotaa ateistista Neuvostoliittoa vastaan, ja itse Jumalan uskottiin taistelevan suomalaisten rinnalla. Suomalaisten edettyä rintamalla vanhan valtakunnanrajan yli kysymys valloitussodan oikeutuksesta nousi Suomessa pinnalle. Hengellisessä kuukauslehdessä ja Sanansaattajassa ei kuitenkaan esitetty epäilyksiä suomalaisten asian oikeutuksesta uskottiinhan heidän olevan Jumalan asialla. Erityisesti Hengellisessä kuukauslehdessä oli puhetta Suur-Suomesta, joka nähtiin vastauksena Suomen kansan rukouksiin. Myös heränneiden vaalimasta heimoaatteesta muodostui Hengellisessä kuukauslehdessä keskeinen puheenaihe, kun suomalaiset etenivät rintamalla Itä-Karjalaan. Neuvostovallan alla eläneistä heimokansoista ja heidän hengellisestä tilastaan kannettiin syvää huolta. Heimokansoista kirjoitettiin lehteen jatkuvasti ilon ja huolen sävyttämiä kirjoituksia. Sanansaattajassa heimokansoista ei puhuttu paljon, mutta lehdessä puututtiin sen sijaan evankelisessa liikkeessä tärkeänä pidettyyn ja sota-aikana erityisen ajankohtaiseen orpojen asiaan. Sodan alkuvaiheiden optimistinen tunnelma alkoi hiipua, kun sotamenestys pysähtyi turruttavaksi asemasodaksi ja odotettu voitto katosi näköpiiristä. Varman voiton korostus vaihtui lehdissä huoleksi Suomen kansan hengellisestä tilasta. Useista kirjoituksista heijastui pelko siitä, että Jumala rankaisisi suomalaisia heidän tottelemattomuutensa takia; suomalaisten syntisen elämän arveltiin olevan syy sodan pitkittymiseen. Ankara puhe alettiin vähitellen kohdistaa myös heränneille ja evankelisille itselleen sekä heidän joukossaan erityisesti papeille, joita pidettiin hengellisinä vastuunkantajina. Huolestuneiden kirjoitusten rinnalla kansan hengellisestä tilasta puhuttiin kuitenkin myös toiveikkaasti. Juuri kansan tila koettiin joka tapauksessa ratkaisevaksi sodan lopputuloksen kannalta. Suomen tulevaisuuden uskottiin olevan oikeudenmukaisen Jumalan käsissä.
  • Nurminen, Sofia (2014)
    Tiivistelmä - Referat Tutkielmani lähtökohtana oli Levinasin käsitys filosofiasta eettisenä metafysiikkana. Tutkimuksessani vertasin Levinasin käsitystä eettisestä toisen ihmisen kasvojen kohtaamisesta hänen käsitykseensä eroottisesta kohtaamisesta. Tutkielmani metodina oli systemaattinen analyysi. Tutkin Levinasin ajattelua erityisesti tarkastelemalla käsitteiden ja niiden suhteiden kehitystä teoksessa Totaliteetti ja Äärettömyys. Levinas asettaa teoksessaan ihmisen olemassaolon perustaksi Toisen ihmisen eli Äärettömän Idean kohtaamisen. Subjektin olemassaolon perusta on metafyysinen Halu, joka suuntautuu äärettömästi Toiseen. Sekä eettinen että eroottinen suhde edellyttävät, että on olemassa erillinen subjekti, joka kohtaa Toisen. Subjektilla on oma sisäinen maailma, johon hän voi toivottaa toisen tervetulleeksi ja joka mahdollistaa subjektin vastuullisuuden. Subjektin sisäinen maailma perustuu siihen, että hän elää jostakin eli nauttii maailman objekteista. Nautinto eli eläminen jostakin kuvastaa intentionaalisuutta, jossa olemuksellisesti toiset eli objektit muuttuvat samaksi eli osaksi minää. Maailma samassa muodostuu subjektin kielellisistä käsitteistä. Erillinen subjekti voi kohdata Toisen ihmisen ja kasvot. Eettisessä suhteessa kasvot ilmaisevat subjektille äärettömän eettisen velvoitteen. Kasvot ovat suhteessa subjektiin täysin ulkopuoliset ja transsendentit. Eroottinen suhde suuntautuu feminiineihin kasvoihin. Subjekti nauttii eroksessa immanentisti kasvoista, mutta toisaalta subjektin eroksessa kohtaamat feminiinit kasvot kuvastavat aina transsendenssia ei-vielä-olevaa. Tutkielman keskeinen tulos oli, että toisen ihmisen kasvot saavat eettisen merkityksensä hedelmällisyyden kautta. Eettinen suhde ei kuvasta subjektin täyttä transsendenssia, mutta eroksen avulla syntyvä hedelmällisyys kuvastaa. Hedelmällisyydessä syntyy lapsi, jossa isä on sekä itsensä että toinen. Isä valitsee lapsen, ja isällinen valinta tekee lapsesta uniikin. Tämä on perusta veljeydelle ja tasa-arvolle. Poika kuvastaa isän näkökulmasta äärettömyyttä ja vastuuta. Kasvot saavat merkityksen veljeydessä, ja kasvot merkitsevät oikeudenmukaisuutta. Hedelmällisyys mahdollistaa veljeyden, sillä ihmiskunta on tasa-arvoisten veljien yhteisö. Tutkielmassani todettiin myös, että eettinen ja eroottinen suhde liittyvät yhteen ja täydentävät toisiaan Levinasin ajattelussa. Subjektin ja Toisen kasvojen eettinen kohtaaminen on Levinasin mukaan yhteiskunnallisen järjestyksen perusta. Sukupolvien jatkumo mahdollistaa sen, että isä voi olla lapsessaan äärettömästi. Myös pojalla on mahdollisuus hedelmällisyyteen. On mahdollista ajatella, että subjekti on olemuksellisesti vastuullisuutta. Levinasin mukaan isä asettaa pojan vastuulliseksi. Subjekti saa tällöin olemassaolonsa Toiselta, joka asettaa subjektin vapauden kyseenalaiseksi. Toinen voisi olla hedelmällisyydessä isä tai eettisessä kohtaamisessa veli, joka on tasa-arvoinen, sillä hänkin on sekä isänsä että toinen samaan tapaan kuin subjekti. Levinasin mukaan Äärettömän Idea on filosofisesti ensisijainen, ja subjektin olemassaolo perustuu Äärettömän Ideaan. Jokaisen ihmisen olemassaolo perustuu Äärettömän ideaan, mikä on myös veljeyden perusta.
  • Kuorilehto, Markku (Helsingin yliopisto, 2014)
    Markku Kuorilehto Lithovius-pappissuvun palkkaus ja pappilat Limingan pitäjässä 1575 1730 Pohjois-Pohjanmaan Limingan keskiaikainen pitäjä syntyi maankohoamisen seurauksena muodostuneelle niittylaakiolle. Pitäjä levittäytyi pohjoisessa ja idässä Oulujokilaaksosta Oulujärven latvavesille asti. Laajat ja hyvätuottoiset niityt mahdollistivat karjatalouden lisääntymisen sekä peltoviljelyn paremmin kuin monissa muissa lähipitäjissä. Limingan pitäjä oli myös kalavesiltään runsas. Luonnonolosuhteiden ja hyvin kehittyneen elinkeinorakenteen vuoksi Limingasta kehittyi talopoikaisasutukseltaan vauras ja suurin pitäjä Pohjois- Pohjanmaalla. Talonpoikien tulokehitys heijastui myös suurempana papiston palkkauksena. Limingan kirkkoherraksi määrättiin Henrik Laurinpoika vuonna 1575. Hänestä polveutui laaja Lithovius-pappissuku. Suvun mieskantaisia jäseniä Limingan kirkkoherroina oli yhteensä seitsemän. Yhteensä sukuun kuuluvia pappeja Limingassa oli lähes kaksikymmentä. Lithovius-suvun ajan palkkauskehityksen vaikutuksesta pitäjään halusi hakeutua useita erittäin ansioituneita hakijoita, kun suvun valtakausi päättyi 1720-luvun lopulla. Tässä pro gradu -tutkielmassa on tarkasteltu papiston palkkauksen rakennetta: kymmenyksiä, muita maksuja sekä virkataloetuutena pappiloita. Kymmenykset jakaantuivat päälinjoiltaan vilja-, karja-, voi- ja kalakymmenyksiin. Kymmenyksiä on pidetty usein vuosittain vaihtelevana palkkauksena, mutta tutkimukseni osoittaa, että papistolle määrättiin välillä kiinteä palkkaus. Lisäksi papisto sai erinäisiä maksuja pitäjänsä kierroista juhlapyhien aikana. Limingan pappilaa ylläpidettiin ja rakennettiin seurakuntalaisten kanssa hyvässä yhteishengessä ja pappilan asema korostui etenkin 1670-luvulta lähtien. Palkkaus ja edut paranivat, ja niistä tuli suvulle merkittävä tulonlähde. Eri hallitsijat pyrkivät uudistamaan papiston palkkausta useampaan kertaan. Pohjalaiset papit ja pitäjäläiset eivät usein suostuneet näihin uudistuksiin, vaan pysyivät entisissä toteutustavoissa. Uudistaminen liittyi Ruotsin ja kirkon yhtenäistämispolitiikkaan, joka epäonnistui papiston palkkauksessa 1600-luvulla Pohjanmaalla. Limingassa papisto ja seurakuntalaiset noudattivat vahvaa keskinäistä yhteistyötä. Lähteiden perusteella Limingassa ei ole havaittavissa kuin vähäisiä palkkaukseen ja pappiloihin liittyviä riitoja. Tämä kuvastaa Limingan pitäjän vahvaa sopimus- ja tapaoikeudellista yhteishenkeä yli kruunun tavoitteiden. Tämä yhteishenki turvasi myös Lithoviuksien pitkäaikaisen valta-aseman Limingassa.
  • Nykänen, Saara (2014)
    Tutkimus käsittelee seurakuntayhtymän päätöksentekoa. Päätöksentekoon liittyviä prosesseja ja perusteluita tarkastellaan sen kautta miten Vantaan seurakuntayhtymässä myönnettiin vaalikauden aikana taloudellista tukea eri järjestöille. Tutkimuksen kohteena ovat seurakuntayhtymän luottamustoimijat ja luottamuselinten toiminta. Poliittiseen päätöksentekoon liittyy vallan käsite. Valta voi olla virallista tai epävirallista vaikutusvaltaa. Tarkastelen luottamustoimijoiden tapaa perustella päätöksiä sekularisaatioteorian ja John Rawlsin jaetun näkökulman teorian avulla. Ensimmäinen tarjoaa kontekstin yhteiskunnallisen keskustelun paineessa tapahtuvalle seurakunnan päätöksenteolle. Teorioista toinen puolestaan auttaa luokittelemaan esiintyviä perusteluita päätöksenteon kannalta keskeisiin ja vähemmän keskeisiin. Tutkimuksen ensisijainen aineisto koostuu Vantaan seurakuntayhtymän yhteisen kirkkovaltuuston ja yhteisen kirkkoneuvoston kokouspöytäkirjoista ja niiden liitteistä. Kirjallisen aineiston lisäksi tutkimusaineistoon kuuluu seurakuntayhtymän luottamushenkilöiden haastatteluita, sekä taustoittava asiantuntijahaastattelu. Yksittäisen luottamushenkilön vallan määrä riippuu hänen asemastaan seurakunnan hallinnossa ja virallisen vallan ulkopuolisesta vaikutusvallasta. Vantaan seurakuntayhtymässä vaalilistoista kootut valtuustoryhmät olivat merkittävä osa luottamuselinten toimintaa. Ryhmille hahmottui kolme roolia, jotka olivat 1)Päätöksenteon tukeminen 2)Kannanmuodostuksen ohjaaminen ja 3) Päätöksenteon jakaminen viralliseen ja epäviralliseen tasoon. Vantaan seurakuntayhtymässä jaettiin tukia järjestöille matemaattisen kaavan avulla. Vaalikauden aikana tukien jakoperusteita muutettiin niin, että esimerkiksi osalta lähetysjärjestöistä leikattiin osa tuista. Luottamustoimijat olivat yleisesti ottaen tyytyväisiä siihen miten seurakunnan työntekijät valmistelivat päätöksiä. Kirkkoherrojen rooli seurakuntayhtymän hallinnossa osoittautui jännitteiseksi, osa luottamushenkilöistä olisi halunnut antaa kirkkoherroille enemmän muodollista valtaa, osa taas piti kirkkoherrojen vaikutusvaltaa sellaisenaan liian suurena. Tukien jakoperusteista on hahmotettavissa neljän ulottuvuuden kenttä. Ulottuvuudet ovat hengellinen – sekulaari, sekä joustamaton – joustava. Joustamattomat perustelut ovat sellaisia, joista ei olla valmiita luopumaan tai jotka hyväksytään päätöksenteon keskeisiksi perusteluiksi. Joustavat perustelut ovat sellaisia, joita voi käyttää keskustelussa yleisellä tasolla, mutta jotka eivät esimerkiksi kuulu luottamustoimijoiden jaettuun näkökulmaan aiheesta. Tukien jakoprosessissa tapahtui vaalikauden aikana muutos. Tuista tuli osa poliittista vallankäyttöä, muutokselle on löydettävissä sekä rakenteellisia että sisällöllisiä syitä
  • Vähäaho, Laura (2014)
    Suomalainen yhteiskunta eli voimakasta muutoksen aikaa 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä. 1900-luvun alun poliittis-maailmankatsomuksellinen murros ravisteli sekä yhteiskunnan rakenteita että aatteellista ilmapiiriä. Uudet liberaalit aatteet levisivät entistä tehokkaammin ja kristinuskon merkitys yhteiskuntaa muokkaavana auktoriteettina kyseenalaistettiin. 1930-luvulla huippunsa saavuttanut pula-aika muovasi kansalaisten arkea voimakkaalla otteella. Suomenkielisten sanoma- ja aikakauslehtien lisääntyminen oli erottamaton osa yhteiskunnan kehitystä. Ensimmäiset suomalaiset lastenlehdet julkaistiin 1850-luvulla, mutta varsinaiset lasten uskonnollisiin tarpeisiin keskittyneet lehdet syntyivät 1880-luvulla. Tutkimuksessa tarkastellaan vanhoillislestadiolaisen liikkeen lastenlehden Lasten Siionin syntyä ja varhaista kehitystä vuosina 1930–1936. Tutkimus tarkastelee sitä, miksi vanhoillislestadiolainen liike ryhtyi julkaisemaan omaa lastenlehteä 1930-luvulla ja mitä liike sillä tavoitteli. Vaikuttiko lehden perustamispäätökseen herätysliikkeen sisäinen motivaatio, ulkoiset tekijät vai lisääntynyt kilpailu lastenlehtien saralla? Tutkimuksen pääasiallisena lähteenä ovat Lasten Siionin vuosikerrat ajalta 1931–1936. Lehden näytenumero ilmestyi lokakuussa vuonna 1930. Lehti on Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen (SRK) toimittama julkaisu. SRK on vanhoillislestadiolaisen liikkeen keskusjärjestö ja järjestöllä on merkittävä rooli herätysliikkeen hallinnollisten tehtävien ja opillisten käsitysten vaalimisessa. Yhtenä keskeisimpänä tekijänä Lasten Siionin syntyyn vaikutti vanhoillislestadiolaisen liikkeen sisäinen motivaatio. Lehden julkaisupäätös liittyi osaksi SRK:n kehitystä ja järjestön toiminnan organisoitumista, joka palveli liikkeen identiteetin rakennusprojektia. Lehden syntyyn ja kehitykseen vaikuttivat myös ulkoiset tekijät, sillä liike kehittyi jatkuvassa vuorovaikutuksessa muun yhteiskunnan kanssa. Muiden lastenlehtien tavoin Lasten Siionissa korostuu aikakaudelle tyypilliset kasvatukselliset ja moraaliset ihanteet. Lehdessä korostuu erityisesti huoli lasten uskonnollisen kasvatuksen heikentymisestä ja pelko perheiden sekä patriarkaalisen järjestelmän hajoamisesta. Lasten Siionin avulla SRK pyrki juurruttamaan keskeisimmät opinkappaleensa liikkeen jäseniin ja takaamaan liikkeen jatkuvuuden tulevaisuudessa. Opillisten käsitysten vaalimisen lisäksi Lasten Siionin tarkoituksena oli ulottaa sosiaalinen kontrolli liikkeen nuorimpiin jäseniin. Lehti joutui myös määrittelemään kantansa moniin ajankohtaisiin kysymyksiin muun muassa yhteiskunnassa pinnalla olleeseen koulutuskysymykseen ja 1930-luvulla kansalaisten arkeen voimakkaasti vaikuttaneeseen pula-aikaan.
  • Heikkinen, Maria (2014)
    Tässä tutkielmassa tarkastellaan teologisen tunnustuksellisuuden ilmenemistä islamin uskonnon oppikirjoissa. Aineisto koostuu kahdesta islamin oppikirjasta, Islam – yhteinen uskomme ja Salam – islamin polku 1 – 2. Analyysia määrittävänä näkökulmana on Kähkösen (1976) hahmottelema teologinen tunnustuksellisuus. Vuonna 2003 tuli voimaan uusi uskonnonvapauslaki, jonka mukaan oppilaalla on oikeus saada oman uskontonsa tai elämänkatsomustiedon opetusta sekä peruskoulussa, että lukiossa. Tämän lain siivittämänä tehtiin muutoksia myös uskonnonopetusta määrittäviin lakeihin. Aikaisemmin oppilaan uskonnonopetusta kuvattiin termillä ”oppilaan tunnustuksen mukainen uskonnonopetus”, mutta lakimuutosprosessin myötä se muutettiin termiksi ”oppilaan oman uskonnon opetus”. Tutkimuksen taustaluvuissa tarkastelen esimerkiksi uskonnonopetusta Suomessa ja Euroopassa, uskonnonopetuksen järjestelyjä ja perusteluja, islamin syntyä ja tuloa Suomeen sekä islamin uskonnonopetuksen järjestämistä ja opetussuunnitelmaa. Aiempi tutkimus ja tutkimustehtävä ovat sijoitettu tutkimuksen alkuun ja tutkimuksen kulku, pohdinta sekä yhteenveto tulevat taustalukujen jälkeen. Lähestyn aineistoa sisällönanalyysin ja diskurssianalyysin keinoin, ja niiden avulla olen luonut kolme erityyppistä kategoriaa, joiden alle sijoitan tunnustuksellisuuteen viittaavat tekstikohdat. Analyysi on tehty aineistolähtöisesti, jolloin kategoriat nousevat suoraan oppikirjojen teksteistä. Ensimmäisessä tutkimuskysymyksessä haluan selvittää, näkyvätkö Kähkösen (1976) hahmotteleman teologisen tunnustuksellisuuden elementit kyseisissä oppikirjoissa. Toisessa tutkimuskysymyksessä keskityn siihen, miten oppilaan oman uskonnonopetuksen malli toteutuu kyseisten oppikirjojen kohdalla. Kolmannen tutkimuskysymyksen avulla pyrin löytämään vastauksen siihen, millä tavalla uskonnonopetuksen luonteen muuttuminen tunnustuksellisesta uskonnonopetuksesta oppilaan oman uskonnon opetukseksi näkyy kyseisten oppikirjojen kohdalla. Oppikirjan ”Islam – yhteinen uskomme” ensimmäinen painos on ilmestynyt vuonna 2003 ja oppikirja ”Salam – islamin polku 1 – 2” on ilmestynyt vuonna 2011. Tutkimukseni pohjalta voin selkeästi tehdä sen johtopäätelmän, että islamin oppikirjojen tekstit ovat teologisesti tunnustuksellisia, ja näin ollen ristiriidassa uuden perusopetuslain (454/2003) kanssa. Kähkösen (1976) hahmottelemat teologisen tunnustuksellisuuden elementit näkyvät molemmissa oppikirjoissa selvästi. Oppilaan oman uskonnonopetuksen malli ei tutkimukseni mukaan toteudu täysin kyseisten oppikirjojen kohdalla, vaikka islamin uskonnon viimeisin opetussuunnitelma (ISOPS 2006) on linjassa tunnustuksettoman terminologian kanssa. Uskonnonopetuksen luonteen muuttuminen tunnustuksellisesta uskonnonopetuksesta oppilaan oman uskonnon opetukseksi vuonna 2003 ei ole vaikuttanut kyseisten oppikirjojen tapaan esittää asioita, sillä oppikirjat liittyvät vahvasti oppilaiden tunnustukseen. Kirjoista on myös hyvin havaittavissa oppilaiden ohjaaminen islamin tunnustukselliseen harjoittamiseen. Tämä tutkimus lisää tietoa islamin uskonnon oppikirjoista sekä opetuksesta yleisesti. Tutkimuksen perusteella voidaan huomata, että islamin uskonnon oppikirjat ovat teologisesti tunnustuksellisia, eivätkä näin vastaa laissa määriteltyä oppilaan oman uskonnon mukaista opetusta. Tutkimus tuo arvokasta tietoa myös islamin tutkimukseen ja uskontojen oppikirjatutkimukseen liittyen.
  • Lyhykäinen, Anne Mari (2014)
    Tutkielmassa tutkitaan Pentateukin kasuistisesti muotoiltuja aviorikoslakeja, ja pohditaan millaisia rangaistuksia rikollisille langetetaan. Aihe on rajattu koskemaan muutamaa esimerkkitapausta, joissa nainen toimii lain subjektina. Analyysi kohdistuu lakeihin: Leviticus 22:10, Numeri 5:11–31, Deuteronomium 22:22 ja 22:23–25. Näiden lisäksi vertailumateriaalina ja tutkimusteemojen havainnollistajina toimivat lukuisat muut aihetta käsittelevät Pentateukin lait. Tutkimuksen metodinen lähestymistapa on moninainen. Tekstikriittisellä lähestymistavalla arvioidaan mikä lukutapa masoreettista tekstitraditiota, Septuagintaa ja Samarialaista Pentateukkia vertailemalla on alkuperäisin. Tekstien vertailulla pohditaan, että minkälaisia aktuaalisia rangaistuksia aviorikokseen syyllistyneille mahdollisesti langetettiin muinaisisraelilaisissa yhteisöissä. Aktuaalisia rangaistuskäytäntöjä jäljitetään kirjallisuuskriittisellä ja muotohistoriallisella lähestymistavalla, ja myös joitakin sosiaalitieteiden lähestymistapoja hyödynnetään. Monitasoisen vertailun avulla saadaan hahmottumaan kuva aviorikoslakien mahdollisesta kehityskaaresta eri-ikäisissä Pentateukin toimituskerroksissa osana Heprealaisen Raamatun kaanonin syntyprosessia. Tutkielma tulee esittämään, miten aviorikollisia mahdollisesti rangaistiin, miten rikoksen kriteerit täyttyivät ja millaisessa tilanteessa rangaistuksen toteuttaminen tuli kyseeseen ja milloin ei. Ennen varsinaista tekstien analyysiä tutkielma johdattaa lukijansa tuon aikakauden ihmisten elämäntapaa siten kuin se Heprealaisessa Raamatussa esitetään, mutta myös alueen muun historiallisen tutkimuksen tutkimustuloksia käytetään hyväksi soveltuvin kohdin. Näin toimimalla piirtyy kuva tuon ajan ihmisten elämästä arkitodellisuudesta olemassa olevien tietojen pohjalta. Tutkielman lähtökohtana toimii ajatus, jonka mukaan lyhyt lakivariantti on todennäköisesti nuorin. Toisaalta alkuolettamuksena toimii ajatus, jonka mukaan muinaisen Lähi-idän kulttuurien ominaispiirteet koskettavat koko maantieteellistä aluetta. Tämän vuoksi tutkielmassa esitellään hiukan muita muinaisen Lähi-idän lakikokoelmia ja niiden käsityksiä aviorikoksen olemuksesta. Tutkielmassa tulen osoittamaan, että nainen lain subjektina on melko myöhäinen ajatus. On mahdollista, että vanhimmissa aviorikosta käsittelevissä laeissa rangaistuksen kohteena on ainoastaan mies, joka on harjoittanut seksuaalista toimintaa naimisissa tai kihloissa olevan naisen kanssa.
  • Kukko, Lotta (2014)
    Tämä työ käsittelee Tampereen seurakunnan toimintaa sisällissodan aikana. Keskeiset tutkimuskysymykset kuuluvat kuinka seurakunta pystyi toimimaan muuttuneissa olosuhteissa, pystyttiinkö kirkolliset toimitukset hoitamaan ja kuinka seurakunnan työntekijät suhtautuivat ympärillä käytyyn sisällissotaan. Tutkimus pohjautuu pääosin Tampereen seurakunnan sekä kaupungin arkistoista löytyneisiin arkistolähteisiin. Tampereen seurakunta jäi sisällissodan alkaessa rintamalinjan punaiselle puolelle. Tampereella työväenjärjestön johtava komitea otti siviilihallinnon hoitaakseen ja järjesti kaupunkiin oman hallinnon kaikille yhteiskunnan tasoille. Porvarilliset lehdet lakkautettiin, mukaan lukien Tampereen kaupunkilähetyksen julkaisema Sunnuntaitervehdys. Yleinen kokoontumiskielto vaikeutti kirkon hallinnollisten asioiden hoitoa. Epätietoisuus tulevasta oli osa seurakunnan, kuten kaikkien seurakuntalaisten, todellisuutta sota-keväänä. Tampereen kaupunki oli pääosin rauhallinen sodan ensi viikkoina. Vallanvaihdon jälkeen tammikuun lopussa tilanne ikään kuin normalisoitui ja ihmiset jatkoivat elämäänsä normaaliin tapaan. Ainoastaan koulut lakkautettiin kouluylihallituksen suosituksesta ja se vaikutti osaltaan lasten ja heidän vanhempiensa elämään. Maaliskuun puolivälissä levottomuus hiipi kaupunkiin ja 24. maaliskuuta taistelutoimet saavuttivat Tampereen. Kaupunki muuttui sekasortoiseksi ja pakolaisia alkoi tulvia kaupunkiin esikaupunkialueilta. Kirkot täyttyivät sotaa paenneista kaupunkilaisista. Jumalanpalvelukset taukosivat ja toimitukset keskeytyivät Tampereen taistelujen aikana. Tosin muutama hautaus sekä ainakin yksi kaste suoritettiin myös taisteluiden aikana. Noin kahden viikon piiritysaikaa lukuun ottamatta sota ei juuri vaikuttanut seurakunnan perustyöhön. Jumalanpalvelukset hoidettiin, lapset kastettiin, avioliitot solmittiin ja hautajaiset järjestettiin. Lisäksi kirkoissa järjestettiin rukoushetki jokaisena arki-iltana helmikuun alusta maaliskuun loppupuolelle. Kevät oli raskas seurakunnan työntekijöille. Punaisten hallitsemassa kaupungissa toimiminen koettiin ajoittain ahdistavaksi ja sitovaksi. Seurakunnan toimintaa sodan aikana kuvaa kuitenkin se, että jumalanpalveluksia tai hartauksia ei jäänyt pitämättä ainuttakaan ennen piiritystä. Kun ensimmäinen jumalanpalvelus lopulta jouduttiin perumaan pakolaisten hakeutuessa kirkkoihin, se ei ollut seurakunnan työntekijöille aivan helppoa. Eräänlainen jatkuvuus oli särkynyt ja seurakunnan tähän asti kasassa pysyneet rutiinit olivat rikkoutuneet.
  • Paasonen, Patrik (2014)
    Tässä tutkimuksessa käsitellään Helsingin Agricolan kirkon Tuomasmessussa pidettyjä ja elektroniseen muotoon tallennettuja saarnoja väliltä 16.3.2008–15.9.2013. Näitä saarnoja on aineistossa 68 kappaletta. Tutkimus selvittää, millainen on saarnojen edustama teologia ja seuraavatko ne Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tunnustamaa oppia. Saarnojen teologiset väitteet asetetaan Apostolisen uskontunnustuksen alle, jossa niiden tunnustama teologia on tarkemman tarkastelun alla. Apuväleinä toimivat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon katekismus sekä luterilaisten teologien Robert W. Jensonin ja Wolfhart Pannenbergin teokset. Tutkimuksella annettu hypoteesi on, että saarnaajat ovat implisiittisesti asennoituneet saarnaamaan mm. sellaisista aiheista kuin epäusko, mikä liittyisi apostoli Tuomaan kantamaan Tuomasmessun nimeen ja ottaisivat muutenkin huomioon kaupunkilaisen yleisönsä edustaman uskon. Jumalanpalveluksena Tuomasmessu kuuluu erityisjumalanpalveluksien piiriin. Se on profiloitunut perustamisestaan asti pääkaupunkilaisten messuksi. Jumalanpalvelusta suunnittelevat ja toteuttavat vapaaehtoiset ja mm. saarnaajina on toiminut usein pappien lisäksi maallikoita. Saarnojen käsitys uskosta on, että ihmiseen on luotu valmius uskoa mutta ennen kaikkea se on lahja Pyhältä Hengeltä ja salattu mysteeri. Epäuskoinen ihminen voi ja saa tulla Jumalan luo kaikkine epävarmuuksineen ja luottaa siihen, ettei Jumala aja häntä pois niin kuin ei ajanut epäilevää Tuomasta. Jumala on Tuomasmessun saarnaajille rakastava Isä, jota kaikki ihmiset saavat lähestyä ja puhutella isänä. Jeesus Kristus tunnustetaan Jumalan voidelluksi Kristukseksi, joka on kuoleman voittanut ihmisten vapahtaja ja samanaikaisesti tosi ihminen, jonka elämään kukin kuulija voi samaistua. Jeesuksen elämästä kertominen paljastaa saarnaajien keskittyvän kristologisesti erityisesti Jeesuksen kärsimykseen ristillä ja ylösnousemukseen. Saarnoissa olemukseltaan vähän käsitelty Pyhä Henki on esillä puhuttaessa muutoksesta, jonka Jumala voi saada aikaan ihmisessä kuten uskoon tulon, pahoista tavoista poispääsemisen, seurakunnan vahvistamisen tai ihmisen auttamisen pois yksilöllisistä elämänongelmista. Saarnoissa seurakunta on kristittyjen yhteisö ja kirkko mielletään globaaliksi sellaiseksi, jonka perusarvo on ottaa yhteyteensä hyvinkin erilaisia ihmisiä eri sosiaaliluokista ja elämänaloista. Pyhäin yhteyden pitäisi saarnaajien mukaan yhdistää kristittyjä ja juuri Tuomasmessu voisi toimia mallina kristittyjen yhteydelle Suomen kirkossa. Saarnojen käsitys syntien anteeksiannosta on hyvin luterilainen koska ihminen pelastuu yksin uskosta, yksin armosta ja yksin Kristuksen tekemän sovitustyön tähden. Ihminen saavuttaa iankaikkisen elämän vasta kuoleman jälkeen mutta jo nyt on mahdollista elää yhteydessä Jumalaan. Lakia ja evankeliumia saarnataan luterilaisten oppien mukaisesti mutta erityisesti lain kolmas käyttö, missä saarnaaja antaa kristityille ohjeita välttää syntiä ja tehdä hyvää on korostunutta muihin käyttöihin nähden. Evankeliumi on saarnaa Jumalan armosta, jonka saarnaajat kohdistavat pääkaupunkiseudun ihmisille, jotka kokevat olevansa uskossaan heikkoja ja epäpyhiä. Saarnat puhuvat sakramenteista juuri ehtoollisesta paikkana, missä jokainen saa kohdata rakastavan Jumalan armon ja vastaanottaa sen.