Teologinen tiedekunta

 

Recent Submissions

  • Tastula, Eini (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tämän tutkielman aiheena on Jürgen Moltmannin sosiaalinen triniteettioppi, ja siihen liittyvä ykseyden ongelma, joka muodostuu hänen lähtökohdastaan: Jumalan ykseys on ennen kaikkea kolmen persoonan yhteyttä, ei ensisijaisesti substanssin ykseyttä. Tutkielmassani selvitän, minkälaisia edellytyksiä ja haasteita siihen liittyy. Käyn ensin läpi Moltmannin jumalaopin peruslähtökohdat ja sen jälkeen tarkastelen hänen käsitystään Kolminaisuudesta ja sen ykseydestä. Moltmannin mukaan erityisesti läntistä teologiaa vaivaa Jumalan ykseyden korostuminen moneuden sijaan. Syynä tähän hän näkee hellenistisen filosofian ja siihen liittyvät jumaluuden attribuutit, kuten muuttumattomuuden ja kyvyttömyyden kärsimykseen. Seurauksena on ollut Jumala, joka ei kärsi vaan on kaikkivaltias Herra, mikä on osaltaan oikeuttanut maanpäälliset hierarkiat, puhumattakaan siitä, että sen vastareaktiona on syntynyt moderni ateismi. On siis välttämätöntä korjata vinouma jumalaopissa, ja siksi kysymys Jumalan kärsimyksestä on Moltmannille keskeinen kolminaisuusteologinen kysymys, joka avautuu teodikean ongelmasta käsin. Hänen teologiansa keskiössä on solidaarinen ja kärsivä Jumala, joka rakastaa maailmaa, jopa tarvitsee sitä. Rakkaus ja kärsimys kuuluvat yhteen, ja Moltmann edellyttääkin eräänlaista mukautettua impassibiliteettia. Ajatus, että Jumala kärsii olemuksessaan, yhdessä sen kanssa, että pelastushistorian tapahtumat jollain tavalla konstituoivat Jumalaa, aiheuttaa kuitenkin uhan Kolminaisuuden ykseydelle. Näyttää siltä, että ristillä Kolminaisuus vähintään hetkellisesti hajoaa, eikä ole selvää, että Moltmann pystyy säilyttämään Jumalan ykseyden. Moltmannin teologiassa näkyy vaikutteita hegeliläisestä metafysiikasta: maailma ja Jumala ovat kietoutuneet eräänlaiseen yhteiseen vapautusprosessin, ja maailman historia on samalla myös Kolminaisuuden historiaa. Vaikka Moltmannin sosiaalinen analogia perustuu ennen kaikkea persoonien perikoreettiseen ja tasaveroiseen yhteyteen, hän tekee eron Kolminaisuuden ikuisen konstituution, jossa yllättäen vallitsee Isän monarkia, ja sisäisen, tasa-arvoisen ja suhteista riippuvan elämän välillä. Niinpä hän päätyy puhumaan myös ykseydestä monesta näkökulmasta. Jumalan ykseys osaltaan perustuu Isään jumaluuden alkulähteenä, mutta samalla se on myös kolmen persoonan aitoa yhtä olemista, ikuista rakkauden prosessia, johon myös maailma otetaan mukaan. Jumalan ykseys on siis myös eskatologinen kysymys, ja tietyllä tavalla Jumala tarvitseekin maailmaa saavuttaakseen täydellisen onnen ja ykseyden. Historia tähtää siihen, että maailma on saatettu täydellisesti Jumalan yhteyteen. Kun ”Jumala on kaikki kaikessa”, Kolminaisuuden historia on saavuttanut täyttymyksen.
  • Malkamäki, Jussi (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tämän tutkimuksen tehtävänä on analysoida Fredrik Modéuksen kirkkokäsitystä vuonna 2015 suhteessa Ruotsissa vaikuttaviin kirkkokäsityksiin. Tutkimuksen ensisijaisena lähteenä on Modéuksen väitöskirja Gudstjänstgemenskap i folkkyrkan – Ett studium av gudstjänstgemenskapens identitet och ställning i Svenska kyrkan (2015) ja toissijaisina lähteinä Modéuksen aikaisemmat teokset. Tutkimuksen metodina on systemaattinen analyysi. Tutkimuksen teologianhistoriallisessa taustaluvussa esitellään ruotsalaisessa kirkkokeskustelussa vaikuttavia kirkkokäsityksiä. Tällaisia kirkkokäsityksiä ovat kansankirkko armonvälineinstituutiona, kollektiivisesti orientoitunut luomisteologinen kansankirkkoajatus, palveluorientoitunut kansankirkkonäky, kansankirkko armonvälineitä jakavana yhteisönä, feministisesti määrittynyt kansankirkkonäky sekä kansankirkkoon kriittisesti suhtautuvien yhteisöllinen kirkkokäsitys. Tutkimuksen pääluvuissa Modéuksen kirkkokäsitystä analysoidaan suhteessa näihin kirkkokäsityksiin. Modéuksen kirkkokäsityksen taustalta keskeisenä käsitteenä hahmottuu varhaiskristittyjen käyttämä ekklesian käsite. Käsite pitää sisällään kolme ulottuvuutta: kokoontumisen ilmiön, paikallisen yhteisön sekä paikallisen ylittävän yhteisön ulottuvuudet. Nämä ulottuvuudet hahmottuvat Modéuksen kirkkokäsitystä jäsentävinä tekijöinä. Varhaiskristittyjen ekklesia-tradition mukaisesti Modéuksen kirkkokäsityksessä armonvälineiden ympärille kokoontuvalla paikallisella jumalanpalvelusyhteisöllä on keskeinen rooli. Tällaiseen yhteisöön ja siinä läsnä olevaan Kristukseen ankkuroituu Modéuksen ajatuksissa kirkko niin paikallisena kuin paikallisen ylittävänä yhteisönä. Paikalliseen jumalanpalvelusyhteisöön ankkuroituva kirkko hahmottuu lopuksi Modéuksen ajatuksissa vielä osallisena Jumalan missiossa, jossa Jumala vie koko ihmiskuntaa kohti valtakuntaansa. Suhteessa erilaisiin Ruotsissa vaikuttaviin kirkkokäsityksiin Modéuksen kirkkokäsitys viittaa tutkielman perusteella selkeästi kohti yhteisöllisiä kirkkokäsityksiä. Yhteisöllisistä kirkkokäsityksistä Modéuksen kirkkokäsityksellä on selkeitä yhtymäkohtia sekä kansankirkkoon kriittisesti suhtautuvien yhteisöllisen kirkkokäsityksen että kansankirkon armonvälineitä jakavana yhteisönä hahmottavaan käsityksen kanssa. Myös feministisesti määrittyneen kansankirkkonäyn suuntaan löytyy viitteitä. Sen sijaan suhteessa sekä kansankirkon armonvälineinstituutiona hahmottavien kirkkokäsitykseen että palveluorientoituneeseen kansankirkkonäkyyn Modéuksen ajatukset ovat aika kaukana.
  • Raninen, Miia (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tässä tutkimuksessa selvitetään vanhempien kokemuksia papin kohtaamisesta ja käytännöllisestä tuesta oman lapsen hautajaisprosessin eri vaiheissa. Selvitän millainen sielunhoidollinen kohtaamisen ulottuvuus toimituskeskustelussa ja hautaan siunaamisessa vallitsee. Lapsen kuolemaa kuvataan tässä tutkimuksessa kuolleena syntyneen, synnytyksessä tai eletyn elämän jälkeen kuolleen vanhemman kokemuksen näkökulmasta. Tutkimusaineisto kerättiin kyselylomakkeen avulla alkuvuodesta 2019. Kysely julkaistiin lapsikuolemaperheiden Käpy Ry:n netti- ja Facebook sivuilla. Kävyn lisäksi linkki kyselylomakkeeseen julkaistiin Lapsensa menettäneiden Facebook-sivuilla sekä Lapsensa itsemurhan kautta menettäneiden vanhempien ja isien ryhmissä. Määräaikaan mennessä kyselyyn vastasi 191 vastaajaa, joista 177 oli naisia. Kyselylomake sisältää kokemuksia, mielipiteitä ja toimintatapoja mittaavia suljettuja- ja avoimia kysymyksiä. Tutkimuksessa perehdytään toimituskeskusteluun, hautaan siunaamiseen ja vanhempien kokemuksiin papin ammatillisesta toiminnasta sekä tukemisesta hautajaisten yhteydessä. Avoimella kysymyksellä selvitetään hautajaisten rituaalista ja yksilöllistä luonnetta. Aineisto analysoidaan käyttäen tilastollisia menetelmiä ja laadullista sisällönanalyysiä. Tutkimuksen pohjalta voidaan sanoa, että pappien suurin haaste on auttaa vanhempia puhumaan heidän kielteisistä tuntemuksistaan. Lapsen menetys vaikuttaa vanhempien tunteiden hallintaan ja niiden ilmaiseminen surun alkumetreillä on haasteellista. Vanhemmat kokevat käytännöllisen ja konkreettisen tukemisen puutteita. Henkisesti ja fyysisesti raskaassa elämäntilanteessa pienet konkreettiset teot nousevat tärkeiksi arjessa selviytymisessä. Pappien neuvottomuus lapsen menetyksen kohdanneiden vanhempien kohtaamisessa nousee esiin. Kaikissa kohtaamisissa ei toteudu kunnioittava tapaaminen. Henkirikoksen uhrien vanhemmista kukaan ei saanut tukea seurakunnasta. Itsemurhan kautta menetyksen kokeneet vanhemmat jäivät mielestään ilman yhteyskunnan kriisiapua. Rituaalista luonnetta tarkastellessa, selkeästi pääpaino liittyy hautajaisten musiikkivalintoihin, erityisesti menetetyn lapsen lempikappaleisiin. Vanhempien toiveet, itse soitetut ja lauletut sekä yksittäiset tietyt kappaleet ovat merkityksellisiä. Arkun kantaminen ja valinta koetaan myös tärkeiksi. Onnistuneesti toteutettu viimeinen juhla rakkaalle lapselle auttaa vanhempia elämässä ja surussa eteenpäin.
  • Kyllönen, Jaakko (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkielmassani selvitän pappi ja kansanedustaja Väinö Havasta lestadiolaisuuden historian kirjoittajana. Rajaan tutkielmani ajanjakson lestadiolaisuuden alkuherätyksestä 1840-luvulta Havaksen kirjan jälkipuintiin vuonna 1930. Selvitän, miten Havas kirjoitti lestadiolaisuuden historiaa. Päälähteeni on Havaksen vuonna 1927 ilmestynyt kirja Laestadiolaisuuden historia pääpiirteissään. Kysymykseen vastatakseni selvitän myös Havaksen jälkipuintia kirjastaan Laestadiolaisuuden historia pääpiirteissään. Havas kuului lestadiolaisen uusheräyksen suuntaukseen kirjoittaessaan kirjansa. Toiseksi analysoin aikaisempaa lestadiolaisuuden historiaa käsittelevää kirjallisuutta 1800-luvulla: K. A. Heikelin, J. A. Englundin, Juho Tanskasen, Gustaf Johanssonin ja Märta Edquistin kirjoitukset. Kolmanneksi selvitän, miten kriitikot suhtautuivat Havaksen kirjaan ja miten Havas itse puolustautui ja vastasi kritiikkiin. Johdantoa seuraa toinen pääluku, jossa analysoin Havaksen kirjaa. Kolmannessa pääluvussa kirjoitan aiemmista lestadiolaisuutta käsittelevistä kirjoituksista, jotka on julkaistu ennen Havaksen kirjaa. Neljännessä pääluvussa tarkastelen Havaksen kirjan saamaa palautetta eli kritiikkiä sekä Havaksen jälkipuintia 1928–1930. Kritiikkiä kirjoittivat Antti J. Pietilä, Albert J. Soveri, Vilho H. Kivioja, Frans Parakka ja Yrjö A. Nummi. Tutkielmassani keskeistä on debatti Havaksen lestadiolaisuuden historian kirjoittamisen ja sitä kohdanneen kritiikin välillä. Pietilän mukaan Havas ansaitsi tunnustusta puolueettomuudesta, kun taas Kivioja arvosteli puolueettomuutta. Tosin Havas vastineessaan toteaa, että epäsuhtaa on olemassa tietoaineksen laatuun nähden ja että on haluton jatkamaan debattia. Havas piti teostaan pioneerityönä. Kivioja arvosti Havaksen kirjaa ja näki sen lukemisen merkityksen kirkon papistolle. Havas ei pitänyt Kiviojan hyökkäävästä tyylistä. Käytän tutkimusmenetelmänä sisällönanalyysiä. Tiedostan lähdekritiikin ja puolueettoman tutkimusotteen merkityksen.
  • Metso, Mari (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tämä tutkielma käsittelee Keith Hebdenin kristillistä anarkismia vastauksena dalit-teologiaan. Tutkielman keskiössä on kysymys toimijuudesta ja toiminnasta. Tutkimuskysymyksiä ovat: kuka Hebdenin ajattelussa toimii ja mitä toimijuus on? Mikä on oikeanlaista toimintaa ja mihin se tähtää? Minkälaisia oletuksia toiminta asettaa toimijalle ja toiminnan kohteelle? Lisäksi tutkielma vastaa kysymykseen siitä, miten Mohandas Gandhin filosofia liittyy Hebdenin ajatteluun ja miten se tukee dalitien toimijuutta. Päälähteenä tutkielmassa on Hebdenin teos Dalit Theology and Christian Anarchism (2011) sekä Hebdenin muu tuotanto niiltä osin, jossa hänen ajattelunsa liittyy tutkielman teemaan. Toissijainen lähde on Hebdenin ajattelun taustalla vaikuttavan Walter Winkin teos Powers That Be (1998). Tutkimusmetodina on systemaattinen analyysi. Analyysi nostaa esiin Hebdenin ajattelusta kolme erillistä toimijaa, jotka ovat dalit-toimija, me-toimija ja vihollinen. Dalit- ja me-toimijat toimivat yhdessä samaan päämäärää kohti. Heidän toimintansa kohteena on vihollinen, joka ylläpitää yhteiskunnan rakenteellista väkivaltaa ja kastisortoa. Päätoimija Hebdenin ajattelussa on dalit ja dalitien yhteisö. Dalitien toimijuus alkaa oman nimen valinnan prosessilla. Prosessi vahvistaa vastustuksen identiteettiä. Tutkielma osoittaa, että Hebden tulee vahvistaneeksi kuvaa dalitien kollektiivisesta identiteetistä samalla, kun hän toteaa dalitien identiteettien moninaisuuden. Tutkielmassa selviää että oikeanlainen toiminta määräytyy kristillisen anarkismin viitekehyksen kautta ja se tarkoittaa dominoivan, rakenteellista väkivaltaa ylläpitävän tahon väkivallatonta vastustamista. Hebdenin esiin nostamat esimerkit dalit-kulttuurista osoittavat, että toiminta on muun muassa notkeaa vastakulttuuria ja dalitien todellisuuden esiin nostamista. Analyysi osoittaa, että Hebden pitää dalitien kulttuuria luonnostaan anarkistisena. Tällä hän tarkoittaa dalitien vastustuksen identiteettiä, vallan jakauttamista, yhteisöllisyyttä ja daliteja alistaviin tahoihin kohdistuvaa väkivallatonta vastustusta. Hebdenin mukaan dalit-teologian tulisi olla sellaista, jossa otetaan huomioon dalitien luonnollinen anarkistisuus. Dalit-teologian tulisi uskaltaa kritisoida valtiota ja sen tulisi käyttää vastustuksen hermeneutiikkaa. Hermeneutiikan avulla löydetään väkivaltaa ylläpitävät tahot sekä väkivallattomuutta tukevat narratiivit, joilla kumotaan väkivaltaan oikeuttava myytti. Vastustuksen lopullinen tarkoitus on sekä sorrettujen että sortajien vapautuminen. Dalit-teologian tulisi siis olla kaikkia varten. Hebdenin koostamaa toimintamallia “Gandhi ja Jeesuksen vastustuksen taktiikka” analysoimalla selviää, että dalit-toimijalle asetetut oletukset liittyvät erityisesti luottamukseen. Toimijan on luotettava itseensä, toiminnan kohteeseen eli viholliseen sekä väkivallattoman taktiikan toimimiseen. Tutkielma osoittaa, että Gandhin filosofia ja esimerkki tukee huonosti dalitien toimijuutta, mutta sillä on kuitenkin mahdollisuus lisätä solidaarisuutta eri kastiryhmien välillä kastisorron vastaisessa toiminnassa sekä motivoida väkivallattomaan vastustukseen.
  • Merimaa, Jenny (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tämän maisteri tutkielman tavoitteena on ollut tutkia millaisista taustoista sotilasrippikoulun käyvät varusmiehet tulevat, ja miksi varusmiehet käyvät rippikoulun juuri varusmiespalveluksen aikana. Tämä tutkimus on laadullinen tutkimus. Tutkimusaineisto koostuu 28 kyselystä, 3 haastattelusta, 2 kirjoituspyynnöstä sekä tutkijan kenttäpäiväkirjasta. Menetelmänä käytettiin siis aineistotriangulaatiota ja analyysimenetelmänä aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Sisällönanalyysin avulla saatiin viisi ryhmää kuvaamaan varusmiesten syitä käydä rippikoulu. Nämä ryhmät ovat: 1. käytännölliset syyt, 2. yhteisölliset ja sosiaaliset syyt, 3. kulttuuriset syyt, 4. tiedolliset syyt, 5. hengellisen kasvun syyt. Tutkimustuloksista selvisi, että suurin syy rippikoulun käymiseen ovat kulttuuriset syyt, johon lukeutuvat mahdollisuus kirkollisiin toimituksiin sekä rippikoulu kokemuksen saaminen. Toiseksi suurin syy olivat käytännölliset syyt, joihin lukeutui suorittamisen yksinkertaisuus ja vapautus muusta palveluksesta rippikoulun ajaksi. Tiedolliset sekä yhteisölliset ja sosiaaliset syyt olivat seuraavaksi yleisimmät syyt. Tiedollisiin syihin kuuluvat kiinnostus kristinuskon opillisiin kysymyksiin, yleissivistyksen ja uuden informaation saaminen sekä ydin asioiden kertaaminen. Yhteisöllisiin ja sosiaalisiin syihin lukeutuivat puolestaan seurakuntayhteys ja ystävyyssuhteiden luominen ja syventäminen. Hengellisen kasvun syihin lukeutui elämänkatsomuksellisten asioiden ja kysymysten pohtiminen, merkityksen ja Jumalasuhteen löytäminen ja vahvistaminen. Tutkimustuloksista selvisi, että varusmiehet tulivat hyvin erilaisista taustoista, sillä monella oli siteitä myös evankelis-luterilaisen kirkon lisäksi muihin kristillisiin kirkkokuntiin. Kuitenkin vain harvalla varusmiehellä oli ollut puhetta uskonnollisista asioista kotona, jolloin uskonnollisuus ei ollut vahvaa varusmiesten keskuudessa. Tässä tutkielmassa sovellettiin Daniéle Hervieu-Légerin analyysia sosiouskonnollisten identifikaatioiden dimensioita kuvaamaan haastateltujen varusmiesten uskonnollisuutta. Ristiintaulukoimalla dimensioilla havaittiin neljä sosiouskonnollista identifikaatiota, jotka ovat perinnöllinen uskonnoton uskonnollisuus, moraalinen uskonnollisuus, humanistinen uskonnollisuus ja yksilökohtainen uskonnollisuus.
  • Raitanen, Keijo (Helsingin yliopisto, 2019)
    Pro gradussani selvitin, mitä roomalaiskatolisen kirkon Helsingin hiippakunnan hiippakuntalehti Fidesissä kirjoitettiin paavi Benedictus XVI:sta hänen pontifikaattinsa aikana 2005–2013. Tutkin, mitä ja miten Fides kirjoitti Suomen katolilaisille paavista ja niistä kansainvälisistä asioista, jotka sivusivat paavi Benedictus XVI:ta ja maailmanlaajuista katolista kirkkoa. Painotus on Fidesissä eniten palstatilaa saaneissa aiheissa. Tutkielmassani jaoin paavia koskevat kirjoitukset temaattisiin kokonaisuuksiin. Niistä nousivat esiin paavin valinta ja ero, lasten ja nuorten hyväksikäyttötapausten selvittely, Regensburgin puheen aiheuttamat reaktiot islamilaisessa maailmassa, Richard Williamsonin ja lefevbristipiispojen tapauksen selvittely sekä Pyhän istuimen suhteet Kiinan kansantasavaltaan ja Kiinan kahtiajakautuneeseen katolilaisuuteen. Näiden lisäksi paavin ekumeeniset pyrkimykset – ennen kaikkea tapaamiset Bartolomeos I:n kanssa – nousivat kirjoituksista esille. Myös suhde Anglikaaniseen kirkkoon sai toistuvasti palstatilaa. Sen sijaan kiinnostus protestanttisiin kirkkoihin oli vähäisempää. Vapautuksen teologiasta paavi varoitti poikkeuksellisen jyrkästi. Benedictus XVI:n kannanotot seksuaalikysymyksiin eivät tuoneet kirkon oppiin Fidesin mukaan mitään uutta. Juha Ahosniemen Helsingin Sanomien ja Ilta-Sanomien uutisointia tutkivassa pro gradussa kondomilausuntona ja Vatileaksina tunnetut kohuotsikot eivät juurikaan ylittäneet Fidesin uutiskynnystä. Harvahkon ilmestymisaikataulun ja uskonnollisen luonteensa takia Fidestä ei voi pitää uutislehtenä, vaan se kertoi katolisen näkökulman paavia sivuaviin tapahtumiin. Pontifikaatin käännekohtien kuvaamisen asemesta Fides vahvisti paavin tapaamisten ja puheiden kautta kirkon oppia. Paavin hengellinen ja eettinen rooli korostuivat, harvemmin poliittinen. Fidesin tapa kirjoittaa Benedictus XVI:sta oli maltillinen, aina paavin lausuntoja ja tekoja ymmärtävä sekä tiedottava. Sekulaarilehdistössä kohua aiheuttaneista aiheista Fides teki tarvittaessa selkoa Suomen katolilaisille taustoineen ja kirkon auktoriteetteihin tukeutuen. Näin esimerkiksi hyväksikäyttötapausten, Regensburgin puheen, Maailman valo -kirjasta syntyneiden epäselvien tulkintojen ja Richard Williamsonin holokaustipuheiden selvittelyssä.
  • Kuoppala, Sanna (Helsingin yliopisto, 2019)
    Suomen ev. lut. kirkossa kirkkokuorolaiset ovat merkittävä vapaaehtoisryhmä. Vapaaehtoisten motivaatio työtään kohtaan on merkittävässä asemassa työn jatkuvuuden kannalta. Tutkimuksessani etsin vastausta kysymykseen: Mitä kirkkokuorossa laulaminen ja oleminen merkitsevät Lohjan seurakunnan kirkkokuorolaisille? Tutkimuksen lähteinä olivat Lohjan seurakunnan alueella toimivien rekisteröityjen kirkkokuorojen laulajat, eli Karjalohjan, Lohjan, Nummen ja Pusulan kirkkokuorojen laulajat. Halusin tietää, miten kuorolainen itse sanoittaa kuoron merkitystä ja mitä asioita kuorolainen itse ottaa esille liittyen kuorolaisuuteensa. Tutkimusaineistona oli kuorolaisilta saamani kirjoitukset, joita he olivat kirjoittaneet annetun aiheen pohjalta: Mitä kirkkokuorossa laulaminen ja oleminen sinulle merkitsee; mitä kaikkia elämän osa-alueita se sinun elämässäsi koskettaa ja miten? Tutkimukseni on laadullinen ja analyysimenetelmänä on aineistolähtöinen sisällönanalyysi. Kuorolaiset toivat esille kuoron kehittävään vaikutukseen perustuvia merkityksiä, kuten oppimiseen, kehittymiseen, haasteisiin, palkitsevuuteen ja sopeutumiseen liittyen. Kuoron tukea antava merkitys näkyy sekä laulamisessa että laajemminkin koko elämässä, esim. sen elämään rytmiä tuovan vaikutuksen muodossa. Merkityksellistä tukea on kuorossa koettu myös suvaitsevaisuuden ja tasa-arvon kokemuksen kautta. Kuorossa laulaminen ja oleminen vastaa myös kuorolaisen erilaisiin tarpeisiin ja saa laulajan tuntemaan olevansa tarpeellinen. Kuoro on kuorolaisille tärkeä voimavara ja henkireikä, jonka avulla jaksaa elää omaa arkielämäänsä. Harjoitukset virkistävät ja karkottavat huolet. Musiikki ja laulaminen tuovat lohtua ja iloa. Kuoron yhteisöllisyyttä ja joukkoon kuulumista pidetään tärkeänä. Kuoro yhdistää saman henkisiä ihmisiä ja toisaalta kuorolaulu on se, mikä yhdistää erilaisia ihmisiä. Yhteisöllisyys toteutuu sekä sosiaalisissa suhteissa että sanattomana vuorovaikutuksena sävelissä ja harmonioissa. Kuorolla on merkittävää vaikutusta myös paikkakuntaan ja seurakuntaan kotoutumisessa. Kuoron tehtävää seurakunnan jumalanpalveluselämässä pidetään tärkeänä palvelutehtävänä, jossa pääsee osallistumaan, avustamaan ja olemaan vahvasti läsnä messun kulussa. Tärkeää sen ohella, että itse tulee ruokituksi, on myös se, että saa jakaa iloa muille. Kuorossa laulamista pidetään myös itsessään hartauden harjoittamisena. Kuoronjohtajalla on tärkeä rooli. Merkityksellistä on, että johtaja osaa vaatia ja johtaa, on kannustava, idearikas, tavoitteellinen, rohkaiseva ja myönteinen. Vahvimmin tässä tutkimuksessa nousi esiin kuorolaisten antama merkitys monenlaiselle kehittymiselle. Kuorolaisen motivaation kannalta on tärkeää siis myös se, että kuorossa oppii uutta ja että siellä saa onnistumisen kokemuksia haasteiden kautta. Kuoro palkitsee laulajansa. Kuorolaisen sanoin: ”Näitä kun katson taaksepäin, olen tyytyväinen, kun tuli lähdettyä kirkkokuoron tielle, olisin jäänyt paljosta paitsi, jos en olisi lähtenyt”.
  • Kaartinen, Vilma (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tässä tutkielmassa tarkastelen ilmastonmuutosviestintää motivoijana. Olen valinnut aineistoksi osan Ilta-Sanomien ilmastonmuutosta käsittelevistä lehtikirjoituksista, aikaväliltä 1.7.-31.10.2018. Tutkielman tavoitteena on selvittää valikoidun aineiston valossa, pyritäänkö ilmastonmuutosviestinnässä motivoimaan kuluttajaa hillintätoimiin vai välinpitämättömyyteen ilmastonmuutoksen suhteen. Tutkielmassa vertaan aineistoani myös aiemmin tehtyjen, länsimaista ilmastonmuutosviestintää koskevien tutkimusten tuloksiin. Esittelen ilmastonmuutoskeskustelun historiaa sekä median roolia ilmastonmuutosviestien tuottajana. Keskustelen aiemmin tehtyä tutkimusta apuna käyttäen median mahdollisuuksista ja sen edustaman viestinnän sekä median tuottamisen heikkouksista suhteessa ilmastonmuutoksesta kertomiseen. Median roolia esittelemällä selvitän, miksi mediaviesteillä vaikuttaminen ei onnistu aina silloinkaan, kun mediaviestiin sisältyvät kaikki vaikuttamisen peruselementit. Määrittelen tutkielmassani motiivien, motivaation ja motivoinnin käsitteet sekä sen, mitä vaikuttaminen on toimintana. Käytän määritelmiä tukenani, kun vastaan siihen, millä tavalla kuluttajan motivaatiota pyritään muuttamaan eli miten siihen vaikutetaan. Näin pystyn analysoimaan tutkielmani aineistoa. Valitsemani aineiston valossa ilmastonmuutosviestinnässä kuluttajaa pyritään pääasiallisesti motivoimaan joko ilmastonmuutoksen hillintätoimiin tai ilmastonmuutoksen huomioimiseen. Vertailu aiemmin tehtyyn tutkimukseen osoitti, että jotkin tekijät ilmastonmuutosviestinnässä ovat pysyneet vuosien mittaan samankaltaisina ja osa on puolestaan muuttunut. Ilmastonmuutoksen aiheuttajat, kuten kohonneet hiilidioksidipäästöt ja ihmisten vaikutus niihin ovat olleet jo aiemmin tutkimuksissa esillä. Omassa aineistossani huomioitiin sen sijaan länsimaalaisen elämäntavan vaikutus ilmastonmuutoksen kiihtymiseen laajemmin kuin aiempien tutkimusten aineistossa. Aineistoni lehtikirjoitukset suosittelivat yhä enenevässä määrin kuluttajalle myös toimia henkilökohtaisten päästöjen pienentämiseksi. Aiempien tutkimusteni tavoin osoitti oma tarkasteluni ilmastonmuutosuutisoinnin olleen syklistä, eli julkaisujen määrä vaihteli kuukausittain.
  • Lehtola, Samuli; Lehtola, Elina (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää, miten viidennen herätysliikkeen järjestöjohtajat kokivat laulukirja Viisikielisen vaikuttaneen viidenteen herätysliikkeeseen. Viisikielinen on vuonna 2014 julkaistu viidennen herätysliikkeen järjestöjen yhteinen laulukirja. Tutkimustehtävää tarkentavia tutkimuskysymyksiä olivat: 1. Miten Viisikielinen on syntynyt? 2. Miten Viisikielinen on vaikuttanut viidennen herätysliikkeen järjestöjen välisiin suhteisiin? 3. Miten Viisikielinen on vaikuttanut viidennen herätysliikkeen itseymmärrykseen? Tutkimus toteutettiin parityönä ja tutkimuksen työ jakautui seuraavasti: Samuli Lehtola: Luvut 2 ja 3. Elina Lehtola: Haastattelurunko, järjestöjohtajien haastattelut ja vetovastuu litteroinnista sekä sisällönanalyysistä. Elina ja Samuli Lehtola: Luvut 1, 4 ja 5. Laulukirjan tekemisessä olivat mukana Suomen Raamattuopiston säätiö, Kansan Raamattuseuran säätiö, Suomen Evankelisluterilainen Opiskelija- ja Koululaislähetys ry, Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetys, Medialähetys Sanansaattajat ry ja Lähetysyhdistys Kylväjä ry. Tätä tutkimusta varten haastattelimme johtajaa kustakin järjestöstä. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituina teemahaastatteluina. Viisikielisen valmisteluvaiheen kartoittamiseen saimme käyttöömme laulukirjatyöryhmän pöytäkirjat. Viisikielisen varhaista historiaa avaavat laulukirjatyöryhmän puheenjohtaja Timo Rämän ja Viisikielisen pohjamateriaalin kokoaja Heini Kataja-Kantolan haastattelut. Viisikielinen on syntynyt yli kahdenkymmenen vuoden prosessin tuloksena. Se on vahvistanut liikkeen itseymmärrystä evankelioivana herätysliikkeenä. Lisäksi Viisikielinen on koonnut yhteen viidennen herätysliikkeen musiikkiperinnettä ja sujuvoittanut laulujen käyttöä liikkeen tapahtumissa. Viisikielinen on vaikuttanut viidennen herätysliikkeen dynamiikkaan madaltamalla kynnystä yhteistyöhön herätysliikkeen eri järjestöjen välillä.
  • Luukka, Ilkka (Helsingin yliopisto, 2019)
    Selvitän tässä tutkimuksessa, kuinka Unkaria käsiteltiin Suomen herätysliikkeiden lehdissä 1956–1958. Lähdeaineistoni käsittää seitsemän herätysliikelehden ne kirjoitukset, joissa mainittiin Unkari. Tätä aineistoa tutkin sekä kvantitatiivisesti että kvalitatiivisesti. Kvantitatiivisen käsittelyn tulosten perusteella käyn läpi kirjoituksia teemallisesti. Uutistyyppisen aineiston esittelen kronologisesti. Itä-Euroopan poliittisen elämän vapautuminen johti Unkarissa kansannousuun lokakuussa 1956. Neuvostoliitto tukahdutti kansannousun parin viikon jälkeen marraskuun alussa. Tämän jälkeen Unkarin johtoon asetettiin Neuvostoliitolle uskollisia henkilöitä ja kansannousuun osallistuneita rankaistiin jopa kuolemantuomioilla. Monet unkarilaiset pakenivat maasta. Unkarin luterilaisessa kirkossa kansanousun aikana johtoon palanneet piispat olivat viroissaan vielä vuoden 1957. Vuoden 1958 aikana Unkarin hallitus vaihtoi piispoiksi hallitukselle lojaaleja henkilöitä. Vuonna 1927 alkanut teologien stipendiaattivaihto oli Suomen herätysliikkeiden Unkari-yhteyk-sien takana. Monet Unkari-kirjoitusten kirjoittajat ja kirjoituksissa käsitellyt henkilöt olivat olleet vaihdossa Unkarissa tai Suomessa. Osalla kirjoittajista oli taustalla osallistuminen Suomessa 1930-luvulla äärioikeistolaiseen liikehdintään, joka halusi edistää heimoaatetta. Unkarin pitäminen sukulaiskansana oli kuitenkin myös laajemmin suomalaisten omaksuma ajatus. Unkari tuli esille herätysliikkeiden aikakausilehdissä lähinnä hengellisissä kirjoituksissa. Näissä kerrottiin esimerkiksi vierailuista, unkarilaisista piispoista, papeista ja seurakunnista. Unkarilaisten saarnat, puheet, kirjoitukset ja kirjat olivat myös suuressa roolissa. Sen sijaan sanomalehtityyppisten Päivämies- ja Sana-lehtien kirjoituksista suurin osa oli uutisia. Itse kansannousun syntymistä, kulkua ja tukahduttamista sivuttiin vain kolmessa kirjoituksessa. Uutisten aiheina olivat sen sijaan muun muassa pakolaiset ja heidän avustamisensa, reaktiot maailmalta Unkarin tapahtumiin ja Unkarin hallituksen toimet piispojen vaihtamiseksi. Lehdet ottivat kantaa Unkarin tapahtumiin pääasiassa uutisten aiheiden valinnalla, suoria kannanottoja vältettiin. Vahvempia kannanottoja antoivat kirjoituksissa haastatellut henkilöt. Neuvostoliitto mainittiin nimeltä harvoin, ja sen suoraa tuomitsemista välteltiin. Toisen maailmansodan päättymisestä oli vain hieman yli vuosikymmen, ja Suomessa pelko joutumisesta Neuvostoliiton kanssa uuteen sotilaalliseen välienselvittelyn oli vielä vahva. Jotkut haastateltavat tekivät maailmantilanteesta raamatullisen eskatologiaan pohjautuvia päätelmiä. Vaikka Neuvostoliittoa käsiteltiin varovaisesti, lehdet asemoivat itsensä ja Suomen selkeästi vapaaseen läntiseen maailmaan kuuluviksi. Toisaalta sodasta oli jo niin kauan, että Suomi oli muuttunut autettavasta auttajaksi. Lehtien kirjoituksissa kehotettiin sekä avustamaan unkarilaisia että rukoilemaan heidän puolestansa. Unkarilaisten auttajana Suomi koki olevansa osa paljoon kykenevää läntistä vapaata maailmaa. Monessa kirjoituksessa heimoveljeys tiivistyi uskon-veljeydeksi, koska usein Unkarin luterilaiset olivat erityisen kiinnostuksen ja huolenpidon aiheena.
  • Repo, Anniina (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkimustehtäväni on tarkastella eutanasian laillistamista koskevia argumentteja. Lähdemateriaalinani ovat mm. aihepiiriä käsittelevät oikeudelliset asiakirjat, Suomen perustuslaki ja EU-lainsäädäntö, Valtakunnallisen sosiaali- ja terveysalan eettisen neuvottelukunnan (ETENE) sekä Terveydenhuollon eettisen neuvottelukunnan julkaisut. Viittaan myös palliatiivista hoitoa ja saattohoitoa koskeviin säännöksiin. Lisäksi käytän apunani aihepiiriä käsittelevää muuta tutkimuskirjallisuutta. Metodina käytän systemaattista analyysia. Työn kulku on seuraava: Määrittelen ensin, mitä eutanasialla tarkoitetaan. Toiseksi käyn läpi eutanasian historiaa ja käsitystä siitä, miten eutanasiaa on esiintynyt aikojen saatossa, millä tavoin sitä on entisaikaan harjoitettu ja mitä siitä on ajateltu. Tämän jälkeen siirryn käsittelemään eutanasian laillisuuteen ja laillistamiseen liittyviä kysymyksiä Suomessa ja käsittelen ohessa myös itsemurhaa. Näissä pohdinnoissa esiin nousevat erilaiset lait ja oikeudet, kuten perustuslaki ja ihmisoikeudet. Käsittelen työssäni paljon myös elämänloppuvaiheen hoitoja, kuten saattohoitoa ja palliatiivista hoitoa, koska ne on usein nähty paremmaksi vaihtoehdoksi eutanasialle. Näiden elämän loppuvaiheen hoitojen on nähty olevan hyviä hoitomuotoja, koska niiden avulla voidaan lievittää kuolevan kipuja sekä kärsimystä ja antaa kuolevalle arvokasta elinaikaa. Nämä hoidot on monesti mielletty hyviksi myös omaisten näkökulmasta, koska ne voivat parhaimmassa tapauksessa lähentää kuolevan ja omaisten välejä ja antaa aikaa lähestyvän kuoleman hyväksymiselle. Eutanasian laillistamisesta puhuttaessa esiin nousee vahvasti kysymys eutanasian eettisyydestä. Etiikka on keskeisessä osassa hoidon laillisista edellytyksistä päätettäessä. Eutanasian laillistamista koskevissa keskusteluissa keskiöön nousevat termit etiikka, moraali ja arvot, koska eutanasia ei koske pelkästään potilasta, vaan sillä on myös vaikutuksia koko yhteiskuntaan. Eutanasiaa käsiteltäessä esiin nousee luonnollisesti myös ihmiselämän rajallisuus eli kuolema. Ihmiset ovat käsittäneet kuoleman eri tavoin riippuen ajasta, paikasta ja kulttuurista. Se, että ihminen kuolee on edellyttänyt muulta yhteisöltä toimenpiteitä. Yhteisöillä on ollut omia rituaalejaan kuolemaa edeltävälle ajalle ja ajalle kuoleman jälkeen. Näitä rituaaleja on siirretty myös seuraavalle sukupolvelle. Merkittävä käänne tapahtui kuitenkin 1900-luvulla, kun kuolema siirtyi sairaaloihin. Tällöin kuoleminen tapahtumana muuttui ja samaten kuolemaan kuuluvat rituaalit ammattimaistuivat.
  • Kerätär, Heikki (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tässä tutkielmassa tarkastelen Jobin kirjan reseptiota venäläisen kirjailijan Fjodor Mihailovits Dostojevskin (1821–1881) romaanissa Karamazovin veljekset (1880). Analyysini keskittyy niihin kohtiin Karamazovin veljeksissä, joissa Jobin kirjan vaikutus on selkeimmin havaittavissa. Tutkimuskysymykseni on: mihin Jobin kirjan osiin ja näkökulmiin Dostojevskin reseptio kohdistuu Ivan Karamazovin hahmossa ja ohjaajavanhus Zosiman puheessa? Tutkielmani metodi on reseptiohistoriallinen analyysi. Tämä metodi, jolla tähtään Jobin kirjan vaikutuksen arviointiin, perustuu Jobin kirjan syntykontekstin ja Dostojevskin tulkintakontekstin tarkasteluun ja alkuperäisen tekstin ja siitä syntyneen tulkinnan vertailuun. Tavoitteenani on tuoda reseptiohistoriallisen metodin avulla esiin se Jobin kirjan aines, jonka Dostojevski koki omassa ajassaan ja tilanteessaan merkitykselliseksi ja joka siten vaikutti Karamazovin veljeksiin. Analyysini perusteella argumentoin, että Ivan Karamazovin hahmossa näkyy Dostojevskin reseptio Jobin ystävistä, jotka Ivanin tapaan puhuvat Jumalasta, mutta eivät suoraan Jumalalle, kuten Job. Tuon esille että, Ivanin hahmossa näkyy Dostojevskin reseptio myös Jobin kirjan dialogiosion Jobista. Tämä väitteeni perustuu siihen, että molemmat, sekä Ivanin hahmo että Jobin kirjan dialogiosion Job, kohdistavat kritiikkinsä viatonta kärsimystä kohtaan ja vaativat sen perusteella oikeudenmukaisuuden toteutumista tässä maailmassa. Väitettä tukee myös se, että molemmissa teksteissä ilmenee arvostusta heidän kriittisiä ja kyseenalaistavia näkemyksiään kohtaan. Analyysini perusteella esitän, että Dostojevskin reseptio kohdistuu Ivanin hahmossa Jobin kirjan dialogiosuuden molempiin osapuoliin, Jobiin ja hänen ystäviinsä. Osoitan, että molemmat dialogiosuuden osapuolet näkyvät Ivanissa, myös tämän hahmon ratkaisemattoman sisäisen ristiriitaisuuden perusteella. Ivan jää hahmona samaan keskeneräiseen tilaan kuin Jobin ja hänen ystäviensä välinen keskustelu. Tämän perusteella väitän, että Dostojevskin reseptio kohdistuu tämän hahmon osalta Jobin kirjan dialogiosuuden kokonaisuuteen ja siten viisausdialogin genreen ylipäänsä. Ohjaajavanhus Zosiman puheen osalta Dostojevskin reseptio kohdistuu analyysini perusteella Jobin kirjan kehyskertomuksen Jobin hahmoon, joka ylistää Jumalaa irrationaalisesti omista kärsimyksistään huolimatta. Osoitan, että kehyskertomuksen reseptio on havaittavissa myös Zosiman puheeseen sisältyvässä Jobin kirjan tulkinnassa, jossa korostuu selkeästi kehyskertomusta leimaava eheys ja lopullisuus, dialogiosioon liittyvän ratkaisemattomuuden ja keskeneräisyyden sijaan. Zosiman puheeseen sisältyvässä Jobin kirjan tulkinnassa korostuu myös Jobin kirjan näkemys luomistyöstä pohjimmiltaan selittämättömänä tapahtumana. Korostamalla luomistyön positiivista luonnetta Dostojevski argumentoi Ivanin aiemmin painottamaa maailman hylkäämistä vastaan. Näiden analyysin tulosten pohjalta argumentoin, että Dostojevskin reseptiossa keskeistä on Jobin kirjan perustavanlaatuinen jännite kehyskertomuksen ja dialogiosuuden erilaisten teologisten painotusten välillä. Tutkielmani osoittaa, että Dostojevski pyrki Job-viittauksillaan käymään keskustelua omien aatteellisten vastustajiensa kanssa ja argumentoimaan omien uskonnollisten näkemystensä puolesta. Dostojevskin Job-viittausten erittely auttaa lukijaa ymmärtämään paremmin kärsimyksen ongelman käsittelyyn liittyviä eroavaisuuksia ja yhtäläisyyksiä muinaisessa Israelissa ja modernilla ajalla.
  • Rosslyn, Viivi (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tässä opinnäytteessä tutkin uskonnollisten teemojen käsittelyn tarvetta psykoterapiassa sekä psykoterapeuttien valmiuksia kohdata uskonnollisia teemoja asiakastyössä. Tutkin myös mistä valmiudet uskonnollisten teemojen kohtaamisen ovat peräisin ja millaisiksi psykoterapeutit itse arvioivat omat valmiutensa. Opinnäytetyöni nojasi vahvasti aikaisempaan tutkimukseen. Työni teoreettisena pohjana käytin Peppi Sieversin kolmea psykoterapeutin työtapaa uskonnollisten teemojen käsittelyyn, Kaj Storbackan ja Jarmo R. Lehtisen Asiakkuuden resursseja käsitellessäni asiakkuussuhdetta psykoterapiassa sekä Ludwig Wittgensteinin ja Herbert H. Clarkin & Susan E. Brennanin kielen ja vuorovaikutuksen teorioita. Tutkimus oli kvalitatiivinen kyselytutkimus. Tutkimusjoukko koostui kyselyyn vastanneista, Kansaneläkelaitoksen psykoterapeuttihaun yksilöpsykoterapiaa tarjoavista terapeuteista, joita oli yhteensä 218 kappaletta. Vastaajat olivat psykoterapeutteja Suomen kymmenessä, väkiluvultaan suurimmassa kaupungissa. Aineisto kerättiin keväällä 2019. Analyysimenetelmänä käytin sekä määrällistä että laadullista teemoittelua. Suurin osa vastanneista kertoi kohdanneensa uskonnollisia asiakkaita ainakin jonkin verran. Henkisiä teemoja, uskomusten ja katsomusten monimuotoisuutta esiintyi niitäkin suurimmalla osalla jonkin verran. Uskonnollisten teemojen käsittelyn tarpeellisuuden kannalla oli yli 90 prosenttia kaikista vastaajista. Psykoterapeuttien mukaan psykoterapiakoulutuksessa uskonnollisia teemoja ei käsitelty kovinkaan paljon, eikä se antanut juurikaan valmiuksia uskonnollisten teemojen kohtaamiseen. Vaikeita tilanteita uskonnollisten teemojen kohdalla olivat kokeneet noin puolet vastaajista. Psykoterapeuttien hyvää luottamusta omiin valmiuksiinsa uskonnollisten teemojen kohtaamiseen kuitenkin selittivät kokemuksen karttuminen sekä koulutuksen jälkeinen lisävalmiuksien hankinta suurimmaksi osaksi itseopiskellen ja kirjallisuuteen tutustuen. Ristiriitaa aikaisemman tutkimuksen asiakkaitten kokemukselle ja psykoterapeuttien omalle arviolle uskonnollisten teemojen kohtaamisen valmiuksista voidaan selittää eroilla työtavoissa, asiakkaan odotuksilla psykoterapiasta sekä kielen ja vuorovaikutuksen ongelmilla. Esimerkiksi psykoterapeuttien jakautuneisuus uskonnolliseen aihepiiriin aktiivisessa tarttumisessa muodostui yhdeksi kiinnostavimmaksi huomioksi koko opinnäytetyössäni.
  • Toivonen, Niilo (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tässä pro -gradu tutkielmassa tutkitaan kokoomuksen ja SDP:n ennen Kataisen ja Stubbin hallituskautta tekemiä linjauksia samaa sukupuolta olevien avioliittoon, yhteisöverouudistukseen ja uskonnon opetuksen ryhmäkokojen uudistamiseen ja tehtyjen linjojen suhdetta vaalikaudella 2011-2015 tehtyihin päätöksiin. Kokoomus ja SDP toimivat vuosina 2011-2015 Suomen hallituksen päähallituspuolueina. Tutkimus keskittyy Jyrki Kataisen vuoden 2011–2014 ja Stubbin vuoden 2014–2015 hallituksen ja eduskunnan päätöksiin uskonnon opetuksen uudistamisesta, yhteisöverouudistuksesta ja samaa sukupuolta olevien avioliitosta. Tutkielmassa esitetään lakiesitysten kulku, niiden taustat puolueissa ja tehdyt päätökset. Tutkielma pyrkii avaamaan tehtyjen päätöksien taustoja. Tutkimuksessa käy ilmi, että kummallakaan päähallituspuolueella ei ollut merkittäviä linjoja kirkkoa koskevista asioista ennen hallituskautta, mutta puolueet esittivät hallituksessa kahta kirkkoon suuresti vaikuttavaa asiaa: yhteisöverouudistusta ja uskonnon opetuksen ryhmäkokojen uudistamista. Yhteisöverouudistus toteutettiin vaalikauden aikana, mutta esitys uskonnon opetuksen ryhmäkokojen uudistamisesta raukesi perustuslakivaliokuntaan. Samaa sukupuolta olevien avioliitto eteni hallituskauden aikana kansalaisaloitteen muodossa ja aloite hyväksyttiin. Molemmat päähallituspuolueet kokoomus ja SDP kannattivat aloitetta, vaikka se ei ollut osa hallitusohjelmaa. Tutkielma pyrkii avaamaan suomalaisen yhteiskunnan politiikan ja uskonnon sekä kirkon ja valtion jännittynyttä ja monenkeskistä suhdetta ja avaa poliittisten puolueiden suhdetta Suomen evankelisluterilaiseen kirkkoon. Tutkielmassa Suomen evankelisluterilainen kirkko nähdään myös aktiivisena yhteiskunnallisena toimijana.
  • Hassinen, Sanna (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tiivistelmä Referat Tässä tutkielmassa tavoitteenani on selvittää erilaisten roolien merkitystä bibliodraamassa, mitä voidaan pitää yhtenä toiminnallisen draaman muotona. Bibliodraamassa on tarkoitus erilaisten toiminnallisten ja kehollisten roolityöskentelyjen kautta tutkia Raamattua, mutta samalla siinä korostuvat roolien kautta saadut henkilökohtaiset kokemukset. Bibliodraamassa Raamatun rooleihin eläytyminen voi olla hyvin tunteisiin vetoavaa ja parhaillaan voimaannuttavaa toimintaa, joka tarjoaa yksilölle keinoja ymmärtää itseään, toisia ihmisiä ja laajemmin koko kulttuuriympäristöä ja yhteiskuntaa. Raamatun tekstien kautta bibliodraamassa ollaan myös tekemisissä omien hengellisten kysymysten kanssa. Roolin käsitettä tarkastelen uskonto- ja sosiaalipsykologian näkökulmasta ja teoreettisena viitekehyksenä käytän erityisesti Jakob Morenon ja Robert Landyn rooliteorioita, jotka auttavat tutkimani ilmiön hahmottamisessa. Olen tehnyt tämän tutkimuksen etnografisena kenttätyönä, missä tutkimuskenttänäni toimii Järvenpään Seurakuntaopiston bibliodraamaohjaajakoulutuksen syksyllä 2018 aloittanut koulutusryhmä. Tutkimuksen aineiston olen kerännyt syksyllä 2018 ja keväällä 2019 pidettyjen viiden lähiopetusjakson aikana. Pääasiallisena menetelmänä olen käyttänyt osallistuvaa havainnointia. Lisäksi olen täydentänyt oman havainnointini pohjalta muodostunutta aineistoa neljän koulutukseen osallistuneen haastattelulla. Tutkijana olen ollut osa tutkimaani sosiaalista yhteisöä ja yhdeksi keskeiseksi havainnointikohteeksi muodostui minä itse ja omat kokemukseni roolityöskentelyjen aikana, missä korostuu tutkielman autoetnografinen luonne. Tutkielman aineiston olen analysoinut laadullisen, teoriaohjaavan sisällönanalyysin menetelmällä teemoitellen. Olen jaotellut aineistossa ilmenneet erilaiset roolit Morenon rooliteorian mukaan somaattisiksi, psykologisiksi, sosiaalisiksi ja transsendenttisiksi rooleiksi. Roolien merkityksiä olen tarkastellut henkilökohtaisella tasolla, sosiaalisten suhteiden tasolla sekä yhteiskunnallisella ja eettisellä tasolla. Landyn rooliteorian yksityiskohtainen roolien taksonomia on auttanut hahmottamaan sitä, miten tietyn roolin valitseminen, rooliin meneminen ja vastarooliin vaihtaminen draamassa tapahtuu. Tutkimusaineiston perusteella bibliodraamassa erilaisten roolien kautta on mahdollista oppia ymmärtämään erilaisia ajatuksia ja näkökulmia, kehittää oma näkökulma draamassa käsiteltävään teemaan ja löytää yhteys omiin henkilökohtaisiin psykosomaattisiin, psykologisiin ja sosiaalisiin rooleihin. Yksittäiset kokemukset rooleissa eivät sinänsä ole kovin merkittäviä, vaan merkittävää on se, miten kokemuksiin suhtaudutaan, miten niitä käsitellään ja mitä niistä opitaan. Jokainen suhteuttaa oman kokemuksensa myös aikaisempiin kokemuksiinsa ja siihen, mikä on omassa elämässä ja yhteiskunnassa on sillä hetkellä ajankohtaista.
  • Paasikallio, Petri (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tässä tutkimuksessa tutkin, minkälaiset yhteiskuntapoliittiset kysymykset kuuluvat Yleisradion Yle 1:n aamuhartauksissa vuonna 2015, vai puhutaanko yhteiskuntapoliittisista asioista lainkaan. Tutkimusvuonna julkisuudessa paljon esillä olleita yhteiskunnallisia tapahtumia olivat esimerkiksi pakolaiskysymykset, Tapanilan joukkoraiskaukset sekä sotekysymykset. Kiinnostukseni kohteena oli myös tutkia puhuttiinko näistä tapahtumista, ja jos puhuttiin, niin missä valossa. Tutkimusaineiston muodostavat 48 aamuhartaustekstiä, jotka on valittu vuodelta 2015 tasaisesti ympäri vuoden. Koska jokaisella päivällä on oma teemansa, on tutkimukseen otettu mukaan tasaisesti jokaista teemaa. Aamuhartaudet ovat mukana pelkästään alkuperäisinä käsikirjoituksina. Tutkimusmetodi on kvalitatiivinen sisällönanalyysi. Aamuhartausteksteistä muodostui viisi pääluokkaa, jotka ovat seuraavat: 4) naiset, lapset ja nuoret; 5) sota, sorto, väkivalta ja oikeudenmukaisuus; 6) valtio, talous, työelämä ja työttömyys, globaalit kysymykset, pakolaisuus ja maahanmuutto; 7) hyvinvointi ja läheinen; 8) hartaudet, joissa ei ole eksplisiittisesti yhteyttä yhteiskuntapoliittisiin kysymyksiin. Selvästi useimmiten ovat edustettuina luokkaan kahdeksan kuuluvat hartaudet. Seuraavina tulevat luokkiin kuusi ja seitsemän kuuluvat hartaudet. Luokat neljä ja viisi ovat edustettuina varsin tasaisesti. Pääluokan kahdeksan alaluokka Jumala, Jeesus ja Pyhä Henki ovat selvästi useimmin puhuttuja aiheita. Tutkimuksesta selviää, että aamuhartauksissa puhutaan sekä laista että evankeliumista. Lakia hartausteksteissä edustavat yhteiskuntapoliittiset kysymykset. Tämä vahvistaa sen, että yhteiskuntapoliittiset kysymykset ovat mukana aamuhartauksissa. Suurimmista yllätyksistä vastaavat aiheet, joista puhutaan erityisen vähän verrattuna siihen, kuinka paljon niistä käytiin julkista keskustelua vuonna 2015. Aiheita ovat valtio, työttömyys, sota ja maahanmuutto. Vuonna 2015 käytiin eduskuntavaalit, mutta ainoastaan yhdessä hartaudessa mainittiin vaalit. Työttömyys oli vuonna 2015 kasvanut edellisestä vuodesta ennätyskorkeaksi. Silti siitä puhuttiin varsin harvoin. Sodasta puhuttiin vain yhdessä hartaudessa, vaikka tutkimusvuonna käytiin sotia ympäri maailman. Vuonna 2015 maahanmuutto kasvoi edellisestä vuodesta kymmenkertaisesti. Suomeen tuli pakolaisina yhteensä noin 32500 henkilöä. Silti vain neljässä aamuhartaudessa puhuttiin pakolaisuudesta ja maahanmuutosta. Tutkimus herätti ajattelemaan, minkälainen merkitys on sillä, että uskonnolliset ihmiset puhuvat yhteiskuntapoliittisista asioista. Kun puhutaan yhteiskuntapoliittisista asioista on selvää, että puheen on tangeerattava yleiseen puheeseen ja keskusteluun.
  • Valtonen, Taija (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tekstijaksossa Gen. 18: 1–16 kerrotaan, kuinka Abraham on läheisessä vuorovaikutuksessa ruumiillisen Jumalan kanssa. Kertomuksessa kuvataan Jumala miehenä, mutta myös muun muassa miten Jumala pesee jalkojaan ja syö. Pohdin tutkielmassani, miten Jumalan antropomorfisuus näkyy tekstijaksossa Gen. 18: 1–16 sekä, miksi Jumala esitetään antropomorfisesti tässä nimenomaisessa kertomuksessa. Onko Jumalan antropomorfisuudella jokin tärkeä funktio suhteessa kertomukseen? Kertomus kuuluu Abraham sykliin, jossa iäkkäälle Abrahamille ja Saaralle luvataan perillinen. Tarkastelen kertomusta kokonaisuutena, enkä siten ota kantaa tekstijakson ajoitukseen tai kirjoittajaan. Tarkastelen tutkimuksessani tekstijaksoa Gen. 18: 1–16 lähiluvun, tutkimuskirjallisuuden sekä narraatiokritiikin avulla. Havainnoin aluksi lähiluvun ja tutkimuskirjallisuuden avulla, miten Jumalan antropomorfisuus tulee kertomuksessa esille. Tekstijaksossa Gen. 18:1–16 Jumala kuvataan poikkeuksellisella tavalla verrattuna siihen, miten Heprealaisessa Raamatussa muuten kuvataan jumalallisen olennon ja ihmisen välistä kommunikointia. Harvinaista on kuvata Jumala seurustelemassa ihmisten kanssa ikään kuin hän olisi yksi heistä, pesemässä jalkoja ja syömässä ateriaa, mikä on valmistettu nimenomaan hänelle Lähiluvun yhteydessä esille nousi, miten tekstijaksossa Gen. 18:1–16 on useita yksityiskohtia, mitkä kuvaavat Jumalaa tavanomaisesti ja inhimillisesti. Lopuksi tarkastelen tekstijaksoa Gen. 18:1–16 kertomuksena narraatiokritiikin avulla. Narraatiokrtiitikin avulla voidaan hahmottaa, miten kertomus tekstijakso Gen. 18:1–16 toimii kertomuksena. Tekstijaksoa Gen. 18:1–16 narraatiokriittisesti tarkasteltuna voidaan havaita, että kertomuksen päätavoite on osoittaa lukijalle, ettei mikään ole Jumalalle mahdotonta. Tästä näkökulmasta tarkasteltuna esille nousi, miten kertomukseen on rakennettu kolme keskeistä tapahtumaa. Ensinnäkin Jumalan kuvaaminen antropomorfisesti osoittaa sen, että Jumala voi ilmestyä miten ja milloin tahansa (jae 2, 4 ja 8). Toiseksi Jumala huomaa itsekseen nauretun naurun (jae 12 ja 15). Kolmanneksi Jumala on tullut ilmoittamaan, että vanha pariskunta tulisi saamaan lapsen (jae 10 ja 14).
  • Tillander, Rasmus (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tässä tutkielmassa tarkastelen John Deweyn A Common Faith -teoksessa esittämää näkemystä naturalistisesta uskonnosta. Tutkimus keskittyy siihen voidaanko Deweyn uskonnollista naturalismia pitää a) naturalistisena ja b) uskonnollisena. Näihin kysymyksiin vastatakseni käyn tutkielmassani läpi A Common Faithia edeltänyttä uskonnonfilosofista keskustelua Yhdysvalloissa sekä modernia filosofista tutkimuskirjallisuutta. A Common Faith on vuonna 1934 julkaistu kolmeen luentoon pohjautuva teos, jonka sivuilla Dewey pyrkii esittämään korvaavan uskonnollisen vaihtoehdon niille, jotka pitävät vanhoja institutionaalisia uskontoja älyllisesti epätyydyttävinä. Deweyn itse asettaa esityksessään uskon kohteeksi ihanteen ja aktuaalisen välisen dynaamisen suhteen. Kokemuksen uskonnollisen laatupiirteen irrottaminen jäykistä metafyysistä rakenteista ja kiinnittäminen ihanteisiin mahdollistaa Deweyn mukaan uudenlaisen paremman yhteiselämän ja mahdollistaa paremmalla tavalla yhteisöjen kehityksen. Tutkielmani analyysiosiossa totean, että huolimatta tietyistä tulkinnallisista epäselvyyksistä voidaan Deweyn esittämää näkemystä pitää naturalistisena. Samoin nojaten vahvasti Jerome Stonen relatiivisen transsendenssin käsitteeseen totean, että esitys täyttää tietyt uskonnollisuuden konseptuaaliset reunaehdot. Deweyn esityksen uskonnollisuus kulminoituu erityisesti tietynlaiseen kosmiseen optimismiin, kongregationalistiseen kääntymys-käsitykseen sekä naturalistiseen käsitykseen ykseydestä. Analyysiosiossa suhtaudun kuitenkin myös kriittisesti Deweyn uskonnolliseen naturalismiin liittyvään melioristiseen kehitysuskoon sekä Deweyn yhteisöllisen uskon kyvyttömyyteen ottaa yhteisöllisiä ongelmia vakavasti.
  • Ruoho, Timo (Helsingfors universitet, 2015)
    Egyptin koptit muodostavat Lähi-idän suurimman kristillisen yhteisön. Heitä arvioidaan olevan noin 8 miljoonaa. Koptien yhteiskunnallinen asema on 1950-luvulta alkaen heikentynyt islamin merkityksen jatkuvasti kasvaessa kansakuntaa yhdistävänä tekijänä. 2000-luvulle tultaessa koptit olivat enimmäkseen vetäytyneet julkisuudesta sekä hallinnon ja politiikan avainpaikoilta. Samalla kristittyjä vastaan suunnatut väkivallanteot olivat kasvussa. Maastamuuton myötä Egyptin ulkopuolella asui arviolta miljoona koptikristittyä, jotka pitivät tiiviisti yllä yhteyksiä kotimaahansa. Egyptin vallankumous vuonna 2011 ja sitä seurannut islamistihallinnon aika johtivat merkittäviin muutoksiin maan koptiyhteisössä. Lisäksi pitkäaikainen paavi Shenouda III kuoli vuonna 2012 keskellä poliittista myllerrystä. Näitä muutoksia ja niiden taustoja selvitän pro gradu -tutkielmassani Ensisijainen tutkimuskysymykseni on selvittää, miten koptikristittyjen asema muuttui vallankumouksen jälkeen ja miksi kristittyjen ja muslimien väliset jännitteet purkautuivat erityisen rajusti samoihin aikoihin. Selvitän myös, miten uskonnonvapauden periaatteet toteutuivat koptikristittyjen kohdalla. Tutkimukseni päälähteet ovat maailmaan arvostetuimpiin kuuluva sanomalehti The New York Times ja arabimaailman suosituin uutispalvelu Ahram Online. Näiden lisäksi käytän Yhdysvaltain hallinnon uskonnonvapausraportteja, koptikristittyjen Watani-verkkopalvelua ja Yhdysvaltain evankelikaalikristittyjen epävirallisen äänenkannattajan Christianity Todayn verkkopalvelua. Vuoden 2011 alussa koptit protestoivat kokemaansa syrjintää vastaan ja nämä protestit osaltaan poistivat esteitä vallankumouksen tieltä. Koptinuoriso osallistui aktiivisesti vallankumoukseen vastoin kirkon linjaa, paavin henkilökohtaisista vetoomuksista välittämättä. Koptien poliittisen aktiivisuuden kasvu merkitsi suurta muutosta yhteisölle ja se lisäsi koptiyhteisön näkyvyyttä yhteiskunnassa. Merkittävää oli myös se, että koptit aktivoituivat vaikuttamaan kirkosta riippumatta, mikä tarkoitti kirkon johdon ja paavin aseman heikkenemistä ja maallikoiden aseman vahvistumista. Ennen vallankumousta kirkon ja valtion välinen hiljainen sopimus oli tehnyt kirkosta koptien virallisen edustajan, mihin tuli muutos. Koptien joukossa oli useita aktivistiryhmiä ja erilaisia poliittisia näkemyksiä. Heitä yhdisti kuitenkin se, että muu yhteiskunta niputti heidät ensisijassa kristityiksi, joita oli lupa kohdella eri tavalla kuin muslimeita. Merkittävin ulospäin näkyvä muutos koptien asemassa oli koulutetun koptinuorison maastamuuton voimakas kasvu. Sen taustalla oli kristittyjen kokema turvattomuuden tunteen kasvu vallankumouksen jälkeen. Muslimien ja kristittyjen väliset väkivaltaiset yhteenotot kasvoivat vuonna 2011 Egyptissä 30 % edellisestä vuodesta. Vuonna 2012 kasvu jatkui, mutta tapahtumista uutisoitiin vähemmän. Uskonryhmien välinen väkivalta lähti yleensä liikkeelle pienistä kipinöistä. Syitä olivat kirkkojen rakentaminen tai korjaaminen, muslimien ja kristittyjen parisuhteet, kirkon väitetyt käännytysyritykset islamiin kääntyneitä kopteja kohtaan sekä erilaisten pienten riitojen eskaloituminen. Koptit eivät läheskään aina olleet avuttomia uhreja, vaan taistelivat vastaan pyrkien puolustamaan erityisesti kirkkojaan. Jumalanpilkkalakeja käytettiin lisäksi poliittisina aseina kopteja vastaan, erityisen silmiinpistävästi näkyvien koptipoliitikkojen osalta. Uskonnonvapauden periaatteiden ei voi sanoa toteutuneet Egyptin koptikristityiden kohdalla, vaikka maan perustuslaki takasi kansalaisille uskonnonvapauden. Virkamiesten asenteet kristittyjä kohtaan olivat negatiivisempia kuin valtion virallinen linja ja uskontoon perustuva syrjintä eli syvään juurtuneena kulttuurina virkamieskoneistossa.

View more