Teologinen tiedekunta

 

Recent Submissions

  • Suomalainen, Riikka (Helsingin yliopisto, 2015)
    Tarkastelen tutkimuksessani lapsille suunnattujen kuolemaa ja surua käsittelevien kuvakirjojen välittämää kuvaa leikki-ikäisen lapsen kuolemakäsityksestä ja surusta hänen menettäessään läheisen ihmisen. Läheisellä ihmisellä tarkoitan tutkimuksessani lapsen omaa vanhempaa, sisarusta tai isovanhempaa. Tutkimusaineistoni koostuu yhdeksästä lasten kuvakirjasta. Ensimmäinen tutkimuskysymykseni on, millainen kuva lapsen kuolemakäsityksestä annetaan aihetta käsittelevissä lastenkirjoissa. Toisen tutkimuskysymykseni avulla selvitän, millainen kuva lapsen surusta ja sen ilmenemismuodoista annetaan aineistossa. Tutkimuksen taustaosiossa käsittelen muun muassa nykyistä kuolemakäsitystä, lapsen kuolemakäsityksiä ja surureaktioita. Kerron myös kuolema-aiheesta lastenkirjallisuudessa. Tutkimukseni on laadullinen ja aineiston analyysimenetelmänä käytän aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Olen luonut analyysiosioon kaksi osiota, toisen kuolemasta ja toisen surusta. Tutkimustulokseni osoittavat, että analysoimissani lasten surukirjoissa kuvataan niitä piirteitä lasten kuolemakäsityksestä ja surusta, joita tutkimukseni taustaluvuissa käsitellään.
  • Väyrynen, Johanna (Helsingin yliopisto, 2015)
    Tutkimuksen tehtävänä on luoda itsensä uhriksi kokevalle ihmiselle keinoja, joiden avulla hän voi löytää käsityksen itsestänsä toimijana. Tutkimustehtävän asettamisen taustalla on ha-vainnot siitä, että uhri tyypillisesti käsitetään pelkäksi vallankäytön kohteeksi, ja että uhrius on voimattomuuden ja avuttomuuden kokemista. Tutkimuksen tavoitteina on näyttää, kuinka uhri voidaan käsittää pelkän kohteen sijasta toimijaksi, ja tuoda voimaannuttavia näkökulmia itsensä uhriksi kokevien ihmisten elämään. Tutkimuksen metodi on käsiteanalyysi. Käsiteanalyysin avulla voidaan tehdä näkyviksi käsit-teiden merkityksiä ja käsitteiden välisiä suhteita. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tehdä näkyväksi käsitteen uhri merkitys ja suhteet käsitteisiin toimijuus ja toiminta. Uhrin toimijuu-den ja toiminnan näkyväksi tekeminen on edellytys sille, että itsensä uhriksi kokeva ihminen voi nähdä ja löytää oman toimijuutensa. Tutkimuksen johdantoa seuraavassa luvussa määritellään käsite uhri ja luodaan katsaus uh-riudesta käytyyn tieteelliseen keskusteluun. Tutkimuksen kohteeksi rajataan käsite uhri siinä merkityksessä, että uhri on ihminen, joka on vahingoittunut tai vaarassa vahingoittua. Tutkimuksen kolmannessa luvussa luodaan käsitteelliset edellytykset sille, että uhrin toimi-juutta ja toimintaa voidaan analysoida. Kolmas luku perustuu Jaana Hallamaan vielä julkai-semattomaan teokseen Yhteistoiminnan etiikka, joka on tutkimuksen tärkein apuneuvo. Yh-teistoiminnan etiikassa Hallamaa tarjoaa kattavan käsitevälinepaketin kaikenlaisen inhimilli-sen toiminnan analysoimiseen. Lisäksi Hallamaan oivallus siitä, että vallankäyttö perustuu siihen, että kohdekin on toimija, tekee myös uhrin toimijuuden ja toiminnan analysoimisesta mielekästä. Tutkimuksen neljännessä luvussa analysoidaan, millaista on uhrin toimijuus ja toiminta. Ana-lysoinnin lähtökohdaksi otetaan se, että uhri toimii suhteessa uhkaan. Uhrin toimintavaihtoeh-dot puolestaan riippuvat siitä, millainen uhka on. Uhat jaetaan yhdeksään luokkaan uhan to-teutumisen vaiheen (ei vielä, juuri nyt, ei enää toteutuvat uhat), uhan aiheuttajan (tapahtuma, toinen agentti) ja uhan luonteen (sanktio-, resurssiuhat) perusteella. Uhkien luokittelun jälkeen määritellään, millaisia toimintavaihtoehtoja uhrilla on kussakin uhan luokassa. Tutkimuksen viidennessä luvussa vastataan tutkimustehtävään eli luodaan itsensä uhriksi kokevalle ihmiselle keinoja, joiden avulla hän voi löytää käsityksen itsestänsä toimijana. Kei-not ovat näkökulmia ja kysymyksiä, joiden avulla uhri voi 1. nähdä uhriutensa rajautuvan vain tilanteeseen, joka vahingoitti häntä, 2. nähdä oman toimintansa merkityksen ja mielekkyyden ja hyväksyä toimijuutensa ja 3. tarkastella toimintaansa nykyhetkessä ja kysyä, miksi itsensä uhriksi käsittämisestä on niin vaikea luopua.
  • Hyöky, Matti (Helsingin yliopisto, 2015)
    HELSINGIN YLIOPISTO  HELSINGFORS UNIVERSITET Tiedekunta/Osasto  Fakultet/Sektion Teologinen tiedekunta/käytännöllinen teologia Laitos  Institution Käytännöllinen teologia TekijäFörfattare Matti Kalervo Hyöky Työn nimi Arbetets titel Seurakunta palvelun tuottajana. Evankelisluterilaisen kirkon perheneuvontakeskuksien perheneuvojille suunnattu haastattelututkimus. Oppiaine  Läroämne Kirkkososiologia Työn laji Arbetets art Pro gradu -tutkielma Aika Datum 29.4.2015 Sivumäärä Sidoantal 66+ kirjallisuusluettelo ja liitteet Tiivistelmä Referat Suomessa on meneillään kuntauudistukset joiden ohella on tavoitteena uudistaa kuntien sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottaminen. Tutkimukseni aineistonkeruu on tehty aikana, jolloin vallalla oli yleinen käsitys siitä, että Suomi jakautuu viiteen sote-piiriin. Tämän jälkeen tilanne on muuttunut ja edelleen jäänyt ilman päätöstä meneillään olevan hallituskauden aikana. Tällä seikalla ei ole merkitystä tutkimustuloksiini. Kirkon rakennemuutokset, vähenevät verotulot ja huoli yhteiskunnallisen aseman säilymisestä ovat saaneet kirkon ryhtymään selvitystoimiin tilateen päivittämiseksi. Kirkkohallitus on teettänyt tutkimuksen, minkälaisia mahdollisuuksia seurakunnilla olisi lisätä kuntayhteistyötä ja toimia sote-palveluiden tuottajina. Tutkielmani keskittyy tarkastelemaan, miten kirkon perheneuvontakeskuksien palveluksessa olevat perheneuvojat kokevat perheneuvonnan nykytilanteen ja minkälaisia tulevaisuuden näkymiä heillä on. Tulevaisuuden näkymiä peilataan perheneuvontakeskuksien toimintaan yhteistyössä kuntasektorin kanssa ostopalvelusopimusten pohjalta ja tilanteeseen, jossa rahoitus on vain seurakunnan verotulojen varassa. Tutkimukseni tarkastelee, miten perheneuvojat suhtautuvat toimintansa mahdolliseen kaupallistumiseen ja mitä mahdollisuuksia rahoituksen hankkimiseksi on olemassa. Tein aineiston hankinnan haastattelemalla kymmentä perheneuvojaa kuudessa perheneuvontakeskuksessa Etelä-Suomessa. Käytin tutkielmassani kvalitatiivista tutkimusmetodia, jossa suoritin haastattelut puolistrukturoidulla teemahaastattelulla. Aineiston analyysin suoritin sisällönanalyysillä. Perheneuvojista kahdeksalla oli teologin pohjakoulutus ja pappisvihkimys ja kahdella psykologin koulutus. Haastateltavista miehiä oli kolme. Keski-ikä oli 54 vuotta. Tutkielmani osoittaa, miten suurta roolia arvot esittävät perheneuvojien suhtautumisessa mahdollisiin tulevaisuuden muutoksiin, ja miten arvomaailman on muututtava, jotta perheneuvontakeskukset voisivat seurata muuttuvaa ympäristöä. Tutkielmani kertoo miten erilaisissa tilanteissa perheneuvontakeskukset ovat suhteessa ostopalvelusopimuksiin. Analyysissäni tarkastelin tuloksia ryhmittämällä tutkimustulokset SWOT-analyysin tapaan vahvuuksiin, heikkouksiin, mahdollisuuksiin ja uhkiin. Perheneuvojien näkemykset ja kokemukset koostuvat näin ollen vahvuuksista ja heikkouksisista. Tulevaisuuden näkymät esiintyvät joko mahdollisuuksina tai uhkina. Vahvuuksia ovat muun muassa perheneuvojien korkea ammattitaito ja korkea asiakastyytyväisyys. Heikkouksia ovat arvopohjapainotteinen päätöksenteko ja kustannustietoisuuden puute. Mahdollisuuksia ovat vahvuuksien lisäksi valtakunnallisesti kattava organisaatio. Perheneuvojat näkevät uhkina muun muassa liiallisen maallistumisen, perinteisen identiteetin murenemisen liiketaloudellisten voimien vaikutuksesta ja edelleen perinteisen korkean asiakkaiden tietosuojan heikkenemisen. Uhkaksi koetaan myös toiminnan voimakas supistuminen tai kokonaan lakkauttaminen. Viimeksi mainittujen uhkien taustalla ovat kirkon rakennemuutokset ja vähenevä kirkon jäsenyys, joka vaikuttaa verotuloihin. Avainsanat – Nyckelord Teologia, kirkkososiologia, kirkon perheneuvontakeskuksien ostopalvelusopimukset, sote-uudistus ja perheneuvontakeskus Säilytyspaikka – Förvaringställe Helsingin yliopiston kirjasto, Keskustakampuksen kirjasto, Teologia Muita tietoja
  • Leino, Satu (Helsingin yliopisto, 2015)
    Markuksen evankeliumi on kirjoitettu kreikkalais–roomalaisen kulttuurin vaikutuspiirissä ja myös keisarivallan alla. Tarkastelen roomalaisen kulttuurin ja keisarivallan vaikutusta Markuksen evankeliumin kirjoittamiseen. Yksi pro gradu -tutkielmani tärkeimmistä tarkasteltavista asioista on se, miten Markuksen evankeliumin yleisö on ymmärtänyt evankeliumin sisällön. Tutkin sitä, onko Markuksen yleisö kuullut evankeliumissa keisarivallan vastaista sanomaa, ja onko Markuksen evankeliumi nostanut yleisön tietoisuuteen keisarin ja Jeesuksen välille kilpailevan asetelman. Tutkielma on rajattu tarkastelemaan roomalaisen keisarikultin suhdetta Markuksen evankeliumin Jeesukseen sekä yhteneviin ilmoituksiin roomalaisen instituution johtajasta ja kristinuskon keskushenkilöstä. Pro gradu -tutkielmani rakentuu eri tutkijoiden tekemiin havaintoihin roomalaisen ja juutalaisuuteen perustuvan kristinuskon teemoista. Käytän tutkielmani tutkimusmateriaalina aiheeseen liittyvää kansainvälistä tutkimusta. Eri tutkijoiden näkemykset ovat tutkielmani keskeisintä ydintä. Vertaan tutkijoiden näkemyksiä keskenään ja muodostan niistä omia päätelmiä. Tutkimusmateriaali vaihtelee nykytutkimuksesta antiikin historioitsijoiden havaintoihin ja Raamatun alkukieleen. Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani Jeesuksesta Markuksen evankeliumissa käytettyä arvonimeä Jumalan Poika ja saman arvonimen käyttöä keisarista. Selvitän, miksi samaa nimitystä on käytetty Rooman mahtavimmasta miehestä ja galilealaisesta rakennusmiehestä Jeesuksesta. Tarkastelen myös ilosanoma-sanan käyttöä, sillä samaa sanaa on niin ikään käytetty kuvaamaan keisarin ja myös Jeesuksen mukanaan tuomaa uutta maailmanjärjestystä. Lienee selvää, että Uuden testamentin teksteistä ei ole havaittavissa varsinaista keisarinvallan vastaista suoraa propagandaa. Alkukristittyjen pikainen eskatologinen odotus on mahdollisesti leimannut koko Uuden testamentin kirjoituksia ja Jeesus ja keisari on aseteltu kokonaan eri lähtöviivoille. Markuksen evankeliumissa on kuitenkin elementtejä, joissa näkyy keisari-ideologiasta lainattua termistöä. Tutkimuksessa käy ilmi, että Markus on oman aikansa lapsi ja kuten tavallista, imi vaikutteita ympäröivästä aate- ja kulttuurimaailmasta. Vaikka Markus on mitä ilmeisimmin lainannut evankeliuminsa teemoja keisarivallan käyttämistä samoista teemoista, molemmissa perinteissä juuret juontavat pidemmälle menneisyyteen. Markuksen evankeliumin kirjoittaja on käyttänyt olemassa olevaa, yleisölleen tuttua sanastoa ilmaistakseen ilosanoman eteenpäin viemistä Jeesuksesta Kristuksesta, Jumalan Pojasta.
  • Hakli, Terhikki (Helsingin yliopisto, 2015)
    Tutkimuksessa tarkastellaan Helsingin Hietaniemen hautausmaan yhdellä alueella, Taiteilijainmäellä (kortteli V21A), sijaitsevia hautamuistomerkkejä. Taiteilijainmäki sai alkunsa vuonna 1943, jolloin kansallistaiteilija Akseli Gallen-Kallela haudattiin rinteeseen rakennettuun hautakammioon. Alueelle haudatuille suomalaistaiteilijoille on pystytetty 50 hautamuistomerkkiä. Hautamuistomerkkien osalta alue on tullut valmiiksi 2010-luvulla. Tutkimuksen pääkysymys on, mitä Taiteilijainmäen hautamuistomerkit kertovat. Pääkysymys jaetaan kolmeen osakysymykseen. Mitä hautamuistomerkit kertovat haudatuista henkilöistä? Mitä hautamuistomerkkien symboliikka merkitsee? Miten hautamuistomerkit suhteutuvat aikaisempaan hautamuistomerkkiperinteeseen? Tutkimusaineisto muodostuu eri aineistotyypeistä. Hautausmaalla olevat hautamuistomerkit on tallennettu valokuvin, jotka on liitetty tutkimukseen. Arkistolähteiden ja tutkimuskirjallisuuden lisäksi tutkimusaineistoon kuuluu haastatteluja, joiden teemana on ollut yksittäinen hautamuistomerkki. Tutkimuksessa käytetään laadullista tutkimusmenetelmää. Hautamuistomerkit kertovat haudattujen elämäntyöstä, luonteesta ja harrastuksista. Joissakin taustakertomus on niin henkilökohtainen, ettei sitä voi päätellä muistomerkkiä tarkastelemalla. Yhdessä muotokuvallisessa muistomerkissä vainajan kuvaamisen tapa poikkeaa entisestä hiekkapuhalletun kuvan myötä. Yhteen on kasvokuvan lisäksi liitetty ratsastajapatsas, joka on harvinainen hautausmaakontekstissa. Haudattuihin liittyvät henkilökohtaiset asiat suuntaavat kertoman muistoihin ja taaksepäin. Kristinuskon keskeinen symboli, risti, esiintyy hautakivissä kahdessa muodossa. Latinalainen tyhjä risti on neljässä ja krusifiksi yhdessä hautakivessä. Yksi hautamonumentti on T-ristin muotoinen. Kristilliset symbolit suuntaavat kertoman eteenpäin, ylösnousemuksen ja iankaikkisen elämän toivoon. Tutkimuksen perusteella on mahdoton päätellä tutkittujen symbolien yleistä esiintyvyyttä hautausmailla Taiteilijainmäen kuriositeettiluonteen vuoksi. Neljässä veistoksellisessa ja yhdessä monumentaalisessa hautamuistomerkissä pohditaan kuolemaa ja sen väistämättömyyttä. Ne eivät anna vastausta. Niiden kertoma suuntautuu taaksepäin, sillä niistä puuttuu kristillisten symbolien sisältämä toivo. Suurin osa Taiteilijainmäen hautamuistomerkeistä pohjautuu aikaisempaan hautamuistomerkkiperinteeseen. Klassisia ja niihin perustuvia hautakiviä on lähes puolet, veistoksellisia muistomerkkejä on reilu kolmannes ja monumentaalisia vajaa viidennes. Alueella voi seurata suomalaisten kuvanveistäjien taidetta 1930-luvulta 2010-luvulle. Uusklassisen suunnan suurten sileäksi hiottujen kivien päälle on asetettu abstrakteja metallisia veistoksia. 2010-luvulla on uutta nykytaiteen mukaisen abstraktin metallisen veistoksen asettaminen suoraan maahan ilman näkyvää jalustaa, mistä esimerkkinä on veistos nimeltä Sateenvarjo.
  • Ranta, Jaakko (Helsingin yliopisto, 2015)
    “Kiitos olkoon Jumalalle, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, että hän on antanut pienimmille vanhurskauttavan uskon”, kirjoittaa Erkki Reinikainen. Erkki Reinikainen (1919- 2006) on yksi merkittävimpiä vanhoillislestadiolaisen maallikkodogmatiikan sanoittajia. Hänen mukaansa lapsella on usko ennen kasteen sakramenttia. Mihin lapsen usko perustuu ja mikä tehtävä kasteella on pelastuksen kannalta? Tämän tutkimuksen tehtävänä on analysoida systemaattisen teologian keinoin Erkki Reinikaisen käsitystä kasteen effektiivisyydestä ja merkityksestä pelastukseen. Tämän metodin avulla jäsennellään eri käsitteiden ja käsitejärjestelmien keskinäisiä suhteita. Tutkimuksessa taustoitetaan Reinikaisen teologiaa laajemminkin, koska kasteen opinkohta voidaan ymmärtää oikein vastan silloin, kun se suhteutetaan opin perusteisiin. Lähteinä tutkimuksessa käytetään Reinikaisen kirjallista tuotantoa (1961-2003), mutta hänen kirjoittamansa lehtiartikkelit on jätetty tutkimuksen ulkopuolelle. Tutkimuksessa on syytä ottaa huomioon, että tuotanto on syntynyt melko pitkällä aikavälillä. Tutkimuksen taustoittamiseen ja analyysin tueksi käytetään lestadiolaisuutta sekä luterilaista sakramenttiteologiaa koskevaa kirjallisuutta. Tutkimuksen rakenne on seuraava: Johdantoa seuraava luku avaa Reinikaisen taustalla vaikuttaneen (vanhoillis)lestadiolaisen liikkeen kasteteologian kehitystä. Kolmannessa luvussa käsitellään Reinikaisen opetusta vanhurskauttamisesta ja seurakunnasta, koska tästä avautuu hänen teologiansa ydin. Seuraava luku on lapsen uskosta ja sen suhteesta edellisen luvun sisältöön eli vanhurskauttamiseen ja seurakuntaoppiin. Tämän jälkeen seuraa luku kasteesta ja sen suhteesta lapsen uskoon. Kuudennessa luvussa esitetään loppukatsaus ja johtopäätökset. Tutkimuksen tulos osoittaa, että Reinikaisen kasteteologiaa selittää olennaisilta osiltaan hänen taustallaan vallitseva vanhoillislestadiolainen opintulkinta, jossa ekklesiologialla on merkittävä asema. Vanhurskauttamista konstituoi Hengen virka, joka kytkeytyy seurakuntaoppiin ja siihen, missä uudestisyntyminen eli vanhurskauttaminen voi tapahtua. Reinikaisen mukaan uudestisyntyminen voi tapahtua ainoastaan siellä, missä “Hengen viralta” julistetaan absoluutio. Tämän vuoksi kaste ei vaikuta uudestisyntymistä, koska sakramentin jakajalta CA:n mukaan ei edellytetä uskoa eli osallisuutta “Hengen virasta”. Reinikaisen mukaan vain siellä, missä on “Hengen virka” eli “Jumalan seurakunta”, voi tapahtua uudestisyntyminen. Reinikaisen mukaan kaikki lapset syntyvät maailmaan lunastustyön osallisuuteen. Tämä tarkoittaa, että jokainen lapsi on uskova ja Kristuksen vanhurskauden tähden Jumalalle kelpaava jo ennen kasteen aktia eli merkkiä. Tämä selittää osiltaan sen, miksi kasteen merkille ei anneta uskoa synnyttävää merkitystä. Kasteen vastaanottajalta edellytetään henkilökohtaista uskoa. Kasteelle jää näin ollen vain näkyvän seurakunnan opetusyhteyteen sekä uskon tunnustamiseen liittyvä tehtävä. Tämän perusteella Reinikaisen käsitystä voidaan kutsua uskovien kasteeksi. Kaste laajemmassa merkityksessä on liitto Jumalan kanssa. Tässä merkityksessä kaste saa vahvan armonväline- ja pyhitystä korostavan luonteen. Kaste on tällöin olennainen osa kristityn kilvoitusta, ja se toteutuu jokapäiväisessä parannuksessa. Uskon säilyttäminen, kasteen liitossa eläminen, tapahtuu “Jumalan seurakunnassa”, jossa on välineet uskon säilyttämiseen.
  • Maliniemi, Arto (Helsingin yliopisto, 2015)
    Tutkimukseni käsittelee Paavo Ruotsalasen Ikävöivän uskon luomisteologisia näkemyksiä. Tämän tutkimuksen tehtävänä on selvittää ja analysoida Paavo Ruotsalaisen ikävöivän uskon käsitettä ja sen luomisteologian antropologistta näkökulmaa ja edellytyksiä.Aikaisemmissa Paavo Ruotsalaisesta tehdyissä tutkimuksissa mielestäni tähän ei ole kiinnitetty huomiota. Tutkimuksen lähtökohtana on selvittää Paavo Ruotsalaisen näkemystä tarkastelemalla hänen kirjeissään ja erityisesti ylioppilas Dahlbergin matkaraportissa olleita keskusteluja,ja verrata niitä pietismin ajan teologien erityiseti Anders Nohrborgin ja Johann Arndtin teksteihin. Miksi Aadam kuitenkin vastasi Jumalalle? Vaikuttiko syntiinlankeemus ihmisen tilaan niin järisyttävästi ja totaaliseti, että ihminen menetti ja kadotti kaiken luomispohjaisen kontaktin Luojaansa? Tutkimuksessani käytän käsite-, väite-, argumentaatio- ja edellytysanalyysejä, joiden avulla tulkitsen Paavo Ruotsalaisen teologiaa konstruktiivisesti Raamatuntekstien ja hänen kirjoituttamien kirjeiden valossa. Aadamin vastaus jumalan kutsuun oli Paavon mukaan edellytys sille, että ihmiskunta voi pelastua ja saavuttaa uudellen yhteyden Jumalaan. Tutkimuksen kannalta mielenkiintoinen kysymys on se, oliko syniinlankeemkusen jälkeen ihmisen ja Jumalan suhde koknaan särkynyt. Paavo ei kyseenalaistanut teologiassaan sitä, oliko Aadamissa Jumalan kuva imago Dei jäljellä vielä, kun hän vastasi: "Tässä olen". Koska Aadam vastasi Jumalalle heidänvälillään täytyi olla vuorovaikutusta. Ilman tätä yhteyttä Aadam ei olisi kuullut, kun Jumala kutsui häntä. Kirkkoisä Origenes lähtee siitä ajatuksesta, että koskä Jumala oli luomisessa luonut oman kuvansa ihmiseen, imago Dei, kuva on ja pysyy.
  • Jalo, Terhi (Helsingin yliopisto, 2015)
    Tämä laadullinen tutkimus tarkastelee Kansan Raamattuseuran Samassa Veneessä -avioparityöntekijöiden mukana oloa avioparityössä. Tutkimuksen tavoitteena on ymmärtää motivaatioita avioparityöhön lähtemiseen ja työhön sitoutumiseen. Vapaaehtoisen avioparityön syvempi ymmärtäminen ilmiönä tukee vapaaehtoistyön kehittämistä niin Kansan Raamattuseurassa kuin muissakin vapaaehtoistyön konteksteissa. Vapaaehtoisen avioparityön taustan kartoittamisessa olen esitellyt Suomessa tehtävää avioparityötä. Olen tuonut esiin teologisia perusteluja kristilliselle avioliitolle sekä avioliiton tehtävät. Yhteistoiminnallinen oppiminen ja dialogisuus sekä sosiaalisen pääoman muodot ja muodostuminen kuuluvat olennaisena osana ilmiön ymmärtämiseen. Käytän James W. Fowlerin uskon kehitysvaiheteoriaa apuna vapaaehtoisessa avioparityössä vahvasti mukana olevan hengellisen ulottuvuuden ymmärtämisessä. Tutkimuksen aineisto on kerätty teemahaastatteluna kuudeltatoista vapaaehtoiselta Samassa Veneessä -avioparityöntekijältä. Aineiston olen analysoinut Atlas.ti -ohjelmistoa ja sisällönanalyysiä apuna käyttäen. Vastaukset olen ryhmitellyt viiteen eri teemaan. Teemoittelun pohjalta olen muodostanut kasvusäiemallin, jossa kuvataan avioparityön viisi kasvusäiettä. Tulosten esittämisessä ja kokonaisuuden hahmottamisessa käytin apuna narratiivista esitystapaa. Narratiivinen esitystapa on yksi laadullisen tutkimuksen tunnuspiirteistä. Tutkimustulokset osoittavat avioparityössä mukana olemisen syiden koostuvan useista erilaisista ja moniulotteisista tekijöistä. Avioparityön kasvusäiemalli kuvaa syiden ulottuvan pinnallisista asioista syvälle ihmisen sisäiseen kokemusmaailmaan. Säikeiden keskinäiset suhteet olivat merkittäviä, mikä korostaa vapaaehtoisen avioparityön moniulotteisuutta ja sitoutumiseen vaikuttavia moninaisia tekijöitä. Keskeisimmiksi tuloksiksi voidaan nostaa toiminnallisen ja itseohjautuvan oppimisen merkitys elämänlaadun parantamisessa. Tulosten mukaan itsereflektiokyky auttoi avioparityöntekijöitä löytämään tyydyttävämmän tavan olla vuorovaikutuksessa läheisissä ihmissuhteissa. Avioparityön positiiviset vaikutukset yksilöiden identiteettiin olivat merkittäviä. Dialogisuus vuorovaikutuksessa lisäsi osapuolten keskinäistä ymmärrystä ja hyväksyntää. Yhteisössä muodostunut sosiaalinen pääoma vahvisti avioparityöntekijöiden keskinäistä yhteyttä. Yhteisön tuki auttoi yksilöitä kasvamaan omaksi itsekseen ja tuki tervettä itsenäistymistä. Tulosten hyödynnettävyys Kansan Raamattuseuran Samassa Veneessä -työssä on ilmeinen. Tutkimus auttaa avioparityön koordinaattoreita kehittämään vapaaehtoiskoulutusten sisältöä ja tukee työmuodon kestävää kehittämistä. Vaikkei laadullinen tutkimus sinänsä ole yleistettävissä, voi ilmiön syvemmästä ymmärtämisestä avautua uusia näköaloja, joita muutkin vapaaehtoistyön toimijat voivat hyödyntää. Kirkon, eri järjestöjen ja yhdistysten piirissä vapaaehtoisuuteen perustuva työ tulee jatkossa olemaan yhä tärkeämpi osa kansalaisyhteiskunnan toimintaa. Nämä näkökulmat huomioon ottaen on tärkeää löytää syitä siihen, miksi ihmiset haluavat olla mukana tekemässä vapaaehtoistyötä. Näiden teemojen tarkastelu antaisi aihetta jatkotutkimukselle, jolle aiheen ajankohtaisuuden vuoksi on tarvetta.
  • Mäkelä, Marika (Helsingin yliopisto, 2015)
    Tavoitteet Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen kahden kristillisen koulun vuosiluokkien 6-9 uskonnon opetussuunnitelmien tavoitteita ja sisältöjä suhteessa opetushallituksen laatimien Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden 2004 uskonnon tavoitteisiin ja sisältöihin. Menetelmät Tutkimuksen aineistona on kaksi erilaista uskonnon opetussuunnitelmaa, joista toinen on käytössä useammassa kristillisessä koulussa Suomessa. Lisäksi aineistona on Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2004, johon vertasin koulukohtaisia opetussuunnitelmia. Tutkimusaineistoa tarkastelin sisällönanalyysin kautta ja vertailua tapahtui kolmesta näkökulmasta 1) koulu yksi ja 2) koulu kaksi suhteessa Perusopetuksen uskonnon opetussuunnitelman perusteisiin 2004 sekä 3) koulujen uskonnonopetuksen opetussuunnitelmien keskinäinen vertailu. Tulokset ja johtopäätökset Mielenkiintoista oli tutkia, mitä kristillisten koulujen uskonnon opetussuunnitelmissa halutaan eri vuosiluokilla (6-9) opettaa ja miten se on suhteessa perusopetuksen uskonnon opetussuunnitelman perusteisiin. Vaikka koulujen opetussuunnitelmat pohjautuivat perusopetuksen uskonnon opetussuunnitelman perusteisiin 2004, niin erilaisuutta ja koulukohtaisia lisäyksiä oli useita. Kuten Perusopetuksen opetussuunnitelmien yleisenä tarkoituksena on, niin koulut paikallisella tasolla muodostavat niiden pohjalta omat koulukohtaiset opetussuunnitelmansa. Niin Keski-Uudenmaan kristillinen koulu kuin Suomen kristillinen yhteiskoulu ovat näin toimineet vuosiluokkien 6-9 uskonnon opetussuunnitelmien suhteen. Molempien koulujen uskonnon opetussuunnitelmat perustuvat Perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteiden 2004 evankelisluterilaisen uskonnon tavoitteisiin ja sisältöihin. Suomen kristillisellä yhteiskoululla olisi ollut mahdollisuutena tehdä vuosiluokkien 6-9 uskonnon opetussuunnitelma myös Perusopetuksen muiden uskontojen opetussuunnitelmien perusteet 2006 mukaan. Adventistisella uskonnolla on Perusopetuksen muiden uskontojen opetussuunnitelmien perusteet 2006:ssa omat tavoitteet ja sisällöt uskonnonopetukseen.
  • Toivanen, Meri (Helsingin yliopisto, 2015)
    Tämä tutkimus käsittelee kohua, joka alkoi sisäministeri Päivi Räsäsen Kansanlähetyspäivillä pitämästä puheesta heinäkuussa 2013. Tiedotusvälineet tarttuivat tapahtuman jälkeen virkkeeseen, jossa Räsänen pohti, onko Raamattu joskus asetettava lain edelle. Tutkimustehtäväni on selvittää, miten puhetta käsiteltiin suomalaisissa sanomalehdissä. Tutkin ensinnäkin sitä, ketkä puhetta kommentoivat ja miten keskustelu eteni. Toiseksi tarkastelen sitä, millaisia sisältöjä media tuotti Räsäsen puheesta. Aineistooni kuuluu neljätoista Suomessa ilmestyvää suomenkielistä sanomalehteä ja verkkouutispalvelua sekä Suomen Tietotoimisto. Analyysimenetelmäni on aineistolähtöinen laadullinen sisällönanalyysi. Tutkimukseni kontekstia kuvaan esittelemällä tutkimuskirjallisuutta uskonnon asemasta 2010-luvun länsimaisissa yhteiskunnissa. Lisäksi valotan uskonnon suhdetta puoluepolitiikkaan ja mediaan. Tutkimusaineistossa Räsäsen ajatuksiin ottavat kantaa poliitikot, kirkon edustajat, kansalaiset ja media itse. Poliitikot tuomitsivat Räsäsen ajatuksen lain rikkomisesta lähes yksimielisesti ja vaativat Räsästä kantamaan vastuun puheistaan. Kirkon edustajat sanoutuivat irti Räsäsen puheesta kommentoimalla Räsäsen raamattunäkemystä, teologisia painotuksia, eettisiä kantoja ja asemaa suhteessa kirkkoon. Media raportoi puheesta seuranneista kirkosta eroamisista. Kirkko ja kaupunki -lehden päätoimittajan Seppo Simolan ja Räsäsen sananvaihto tiivisti kirkon liberaalin ja konservatiivisen siiven linjaerot. Kansan ääni kuului monipuolisimmin lehtien julkaisemissa mielipidekirjoituksissa. Median vaikutus kohussa näkyi karkeasti jaoteltuna kahdella tasolla: Puhetta ja siihen liittyviä teemoja kommentoitiin ensinnäkin suoraan lehtien pääkirjoituksissa ja muissa toimitusten mielipiteellisissä teksteissä. Toiseksi tiedotusvälineet määrittelivät koko tapausta koskeneen keskustelun kulun. Tarkastelin Päivi Räsäsen puheesta virinnyttä mediakeskustelua myös yhteiskuntatieteellisen moraalipaniikin käsitteen avulla. Moraalipaniikkien on määritelty sisältävän viisi kriteeriä, joilla yhteiskunta reagoi sitä kohtaavaan yhteiseen uhkaan. Nämä kriteerit – huoli, vihamielisyys, suhteettomuus, leimahtavuus ja yksimielisyys – olivat nähtävissä siinä, miten yhteiskunnan eri osapuolet suhtautuivat konservatiiviseen kristilliseen puheeseen. Julkinen keskustelu puheesta toi esiin uskonnon, politiikan ja median liikkeessä olevat valta-asetelmat. Aineistossani poliitikot määrittelivät uskonnon paikan, mutta lopullinen valta oli medialla, joka tarjosi julkisen tilan niin politiikalle kuin uskonnollekin. Moraalipaniikin piirteet osoittivat, että keskustelulle uskonnon paikasta on tarvetta suomalaisessa yhteiskunnassa. Kohussa oli piirteitä sekä sekulaarille että jälkisekulaarille yhteiskunnalle ominaisesta itseymmärryksestä. Tutkimus osoittaa, että samalla, kun yhteiskunta sanoutuu näennäisesti irti yhteisestä moraalista, se etsii suvaitsevaisuudesta itselleen yhteistä pyhää.
  • Mylov, Petr (Helsingin yliopisto, 2015)
    This research examines the aspects of Jesus’ life related to food in the writings of Clement of Alexandria. In discussing the relevant descriptions of Jesus that we have in Paedogogus and Stromata of Clement, the author reveals some views that Clement adopts from Greek philosophical tradition. This study also investigates how Clement combines concepts developed in Greek philosophy and religion with Christian teaching based inherently on the Bible. This thesis is divided into four chapters and an appendix. The first chapter deals with the proper relationship to food according to Clement and antiquity. It serves as background material for Clement in questions about how ordinary people should eat and the exceptional cases of gods and divine men in relation to food. The second chapter is focused on what Clement considered some extraordinary abilities of Jesus’ body: Jesus did not experience hunger and Jesus did not defecate. The last two chapters deal with the human side of Jesus’ life on earth. First is an examination of Clement’s teaching on the Savior’s body grounded on the Gospel of John. This is contrasted with the docetic views that Jesus had phantasmal body. Clement argued against this opinion and his main proof that Jesus had real body is that He ate food. This statement is discussed in the last chapter. The appendix contains an analysis of a fragment from Clement that con-tains a clearly docetic description of Jesus.
  • Ruth Riikka (Helsingin yliopisto, 2015)
    Tutkielmassani käyn läpi lehtimajajuhlaa koskevia Toisen temppelin ajalla ja heti sen jälkeen kirjoitettuja tekstejä, jotka jollakin tavalla avaavat näkökulmia Toisen temppelin ajan Lehtimajajuhlaan. Tekstien perusteella tarkastelen miten Heprealaisen Raamatun juhla kehittyi Mishnassa kuvatuksi juhlaksi ja millaisia rituaaleja ja merkityksiä lehtimajajuhlaan yhdistettiin ja miten sen merkitystä tulkittiin. Tutkimuksessani käy tekstiaineiston pohjalta ilmi, että juhla sai kolme pääasiallista merkitystä. Osassa tekstejä lehtimajajuhlaan assosioitui poliittisen ja uskonnollisen vallan vaihtuminen, mikä messiaaniseen odotukseen liitettynä synnytti juhlan aikana ilmapiirin, joka usein johti väkivaltaisuuksiin. Toisessa ryhmässä tekstejä esiin nousi pappiskeskeinen tulkinta juhlasta. Siinä juhla on temppelijuhla, jossa juhlan pyhyys varmistetaan oikein tehdyin rituaalein. Kolmannessa ryhmässä teksteille keskeistä oli eskatologinen tulkinta. Lehtimajajuhla oli aikaa, jolloin katsottiin tulevaisuuteen ja ikävöitiin Israelin tulevaa lunastusta. Mishnan kuvaama lehtimajajuhla osoittautui neljänneksi tulkinnaksi, farisealaisten juhlaksi, jossa tavalliset ihmiset Jumalan pyhänä kansana kokoontuivat viettämään pyhiinvaellusjuhlaa temppeliin ja osallistumaan sen rituaaleihin. Yhteistä jokaiselle tulkinnalle oli luottamus Jumalan lupaukseen ja liittoon. Kaikki kokoontuivat Jumalan eteen juhlimaan liiton kansana, odottaen lunastusta. Lehtimajajuhlan juhlijan ymmärrys siitä, miten Jumalan lupaus täyttyisi, vaihteli. Siksi myös odotukset ja juhlan ilmiasu vaihtelivat.
  • Vallivirta, Tanja (Helsingin yliopisto, 2015)
    Tutkielmassa käsitellään Pyhän Suurmarttyyri Georgios Voittajan ratsastaja-ikonin kuva-aiheen symbolisuutta ja metaforisuutta suhteessa Georgios Voittajan päivän liturgisiin teksteihin. Tutkitut kaksitoista ikonia ovat symbolisia teksteille kolmessa teologisessa kategoriassa. Kuvien paradigmat liittyvät joko synnin luonteeseen, synnin kuolemisen prosessiin tai Kristuksen ylösnousemukseen ja siihen liittymiseen. Synnin luonnetta ja paikkaa maailmassa selittävät ikoneissa lohikäärmeen kuvaustapa ja siihen liittyvät yksiköt, kuten vesi-aihe tai luola, prinsessan pitelemä nuora, joka on sidottu lohikäärmeen kaulaan, sekä lohikäärmeen murskattu pää. Nämä rinnastuvat liturgian kohtiin, joissa kuvataan synti tahdon ja ruumiin heikkouksina, jotka toisaalta ovat jo voitettu, mutta joista voi toisaalta pyrkiä nousemaan kilvoittelun ja rukouksen avulla. Synnin kuoleman metaforana toimii ikonissa esiintyvä pitkä ristipäinen keihäs, joka lävistää lohikäärmeen pään. Samaa keihästä voi tarkastella sekä metaforana Kristuksen laskeutumisesta tuonelaan, että Georgioksen ja kristityn kuolemisesta kasteessa Kristuksen kanssa, sekä tämän jälkeisestä Kristuksen ylösnousemukseen liittymisestä. Liturginen teksti kertoo sekä Kristuksen, että Georgioksen ylösnousemuksesta, ja pyrkii muodostamaan rukouksen ja kilvoittelun tien, jota kulkemalla kristitty voi edetä kohti Kristusta. Ikonien prinsessa symboloi metaforisesti paitsi rukoilevaa seurakuntaa, joka näkyy liturgisen tekstin me-muotoisissa laulettavissa esirukouspyynnöissä, myös seurakunnan nöyrää kilvoittelua kasteen jälkeisessä kristityn elämässä. Syntinen ihminen, synnin kuoleminen vedessä, Kristuksen ylösnousemukseen liittyminen sekä Pyhän Hengen vastaanottaminen liittyvät myös kasterituaalin osiin, jotka olivat jo ratsastaja-ikonin kuva-aiheen syntyaikana monimutkaistuneet yksinkertaisesta raamatullisesta esikuvasta monivaiheiseksi toimitukseksi. Ikonin kuva-aihe on syntynyt aikana, jolloin varhaisten vuosisatojen yleinen kaste-aihe alkoi runsastua ja muuttua; tilalle alkoi tulla myös muunlaista kristillistä taidetta, mukaan lukien pyhien kuvat. Ikonin kuva-aiheessa toistuu kastekuvitukselle tyypillinen sommitelma, jossa on juokseva vesi, valkoinen Pyhän Hengen toimintaa edustava eläinhahmo, kastettava, pelastusta välittävä kastaja-hahmo, sekä toisinaan sivusta seuraavia henkilöitä, jotka voivat olla joko kastettavan sukua tai kummeja. Ikonin sommitelma liittää kuvan symbolisen kokonaistulkinnan siten Georgios Voittajan päivän teksteille ja ortodoksiselle uskolle keskeisiin käsityksiin kasteen kautta saatavasta armosta, rukouskilvoituksesta, sekä Kristuksen ylösnousemukseen liittymisestä sekä kristityn elämässä että eskatologisesti. Ortodoksiseen uskoon ja ikonin tulkintaan liittyy käsitys kirkosta paitsi sosiaalisena ja sakramentaalisena, myös pyhien yhteisönä. Siinä kirkko kohoaa jo nyt eskatologiseen täyttymykseensä kasteessa ja rukouskilvoituksessa, joissa pyhien tehtävä on varjella ja kannatella oikeaa uskoa inkarnaatiosta, eli sanaa, jonka toiminta ratkaisee maailman kohtalon. Tätä sanaa kannattelevat myös Pyhän Suurmarttyyri Georgios Voittajan ikonit itsenäisenä liturgian muotona, samoin kuin Georgios Voittajan päivän liturgiset tekstit.
  • Keskitalo, Maaria (Helsingin yliopisto, 2015)
    Tutkimukseni tehtävänä oli selvittää, millä tavoilla nuoret kielentävät uskonnollisuutta Demi.fi-sivuston Syvälliset-keskustelupalstalla. Tarkoituksenani oli tarkastella risteystä, jossa yhtäältä haastava henkilökohtaisen uskonnollisuuden kuvaaminen ja toisaalta nuorille luonteva keskusteluympäristö kohtaavat. Kvalitatiivisen sisällönanalyysin tutkimusaineistona on 256 keskusteluviestiä yhteensä viidestä eri keskusteluketjusta. Tarkastelun kohteena olevaa keskustelua käytiin vuosien 2013–2014 aikana, painottuen loppuvuoteen 2014. Tutkimusta taustoittavissa teorialuvuissa tarkastelen sosiaalista mediaa nuorten vuorovaikutuskenttänä sekä uskonnollisen kielen luonnetta ja rakentumista. Näissä luvuissa käsittelen nuoruuden ja identiteetin rakentumista verkossa, keskustelupalstaa yhteisön kommunikaatiokanavana sekä nuorta uskonnollisen kielen käyttäjänä. Esittelen myös uskonnollisen kielen merkityksiä rakentavaa funktiota sekä sen metaforista ulottuvuutta. Varsinainen tutkimusaineiston analyysi jakautuu kahteen osaan: uskonnollisuuden kielentämisen keinoihin sekä viestien sisältöjen tarkasteluun kielellisestä näkökulmasta. Tutkimuksen perusteella nuorten tavat kielentää uskonnollisuutta Syvälliset-keskustelupalstalla näyttäytyvät abstraktion kuvaamisena, eri tavoin asemoituvina kirjoittajarooleina, tulkintaeroja synnyttävänä puhetapana, viestien intertekstuaalisuutena, huumorin käyttämisenä sekä erilaisten puhetyylien hyödyntämisenä viestin välittymiseksi. Sisällöllisesti nuorten kirjoittamat tutkimusaineiston viestit käsittelevät uskon suhdetta opillisuuteen ja arvomaailmaan erityisesti moraalikäsitysten, teologisten kysymysten sekä kuolemanjälkeisyyden osalta. Nuorten uskonnollisessa keskustelussa käsitellään myös uskontoon liitettäviä sääntöjä ja rituaaleja. Tutkimusaineiston mukaan uskonnollisen yhteisön merkityksen kuvaaminen on tärkeä osa uskonnollisuuden kielentämistä. Oman uskonnollisen identiteetin syntyyn ja rakentumiseen vaikuttavat myös nuoren kokemukset uskonto- ja uskonnollisesta kasvatuksesta. Tutkimus osoittaa, että nuorten käyttämä uskonnollinen kieli on monitulkintaista ja -merkityksistä. Uskonnollinen kieli perustuu viittaamiselle ja uskonnollisten kokemusten selittäminen rakentuu aina aiempien elämänkokemusten varaan. Abstraktin uskonnollisuuden kielentäminen vaikuttaisikin keskustelupalstalla tapahtuvan luontevimmin omien kokemusten kuvaamisen kautta. Huomionarvoista on lisäksi se, että nuoruuteen liittyvän minä-keskeisen ajattelun ja viestinnän lisäksi uskonnollisessa keskustelussa näyttää korostuvan vahva yhteisöllinen ajattelu ja kuulumisen tarve.
  • Repo, Petri (Helsingin yliopisto, 2015)
    Tässä tutkimuksessa tarkastellaan Tuomo Mannermaan erityisesti In ipsa fide Christus adest -tutkielmassa esiin tulevaa ajatusta Kristuksen ja ihmisen välille syntyvästä uniosta vanhurskauden perustana. Tutkielmassa selvitetään millainen tämä unio Mannermaan mukaan on, sekä mikä sen merkitys on ihmisen vanhurskauttamiselle ja pyhitykselle. Myös uskon syntyminen ja olemus ovat keskeisiä selvitettäviä asioita, sillä juuri usko saa aikaan vanhurskauden ja pyhityksen perustana olevan union. In ipsa fide Christus adest -tutkielman lisäksi lähteinä käytetään myös muuta Mannermaan uniota käsittelevää tuotantoa. Mannermaan ajattelu perustuu ensisijaisesti hänen Luther-tutkimuksissa tekemiinsä löytöihin ja erityisesti Lutherin Galatalaiskirjeen selityksen tulkintaan. Metodina tässä tutkielmassa käytetään systemaattista analyysiä. Taustaluvussa kaksi tarkastellaan luterilaisen, ortodoksisen ja katolisen kirkon vanhurskauttamis- ja pelastusoppeihin liittyviä kysymyksiä. Tarkastelun pääpaino on siinä, kuinka Kristuksen ja ihmisen välille syntyvä unio tai Jumalan läsnäolo ihmisessä niiden mukaan ymmärretään. Myös Mannermaan unio-ajatukseen liittyvä näkemys ihmisen jumalallistamisesta eli theosiksesta on erityisesti ortodoksisuutta käsittelevän taustaluvun keskeinen teema. Näiden teemojen käsittely auttaa hahmottaan Mannermaan ajattelun ymmärtämisen kannalta olennaista forenssisen ja efektiivisen vanhurskauttamisopin eroa. Pääluvussa kolme käsitellään Mannermaan näkemystä uskon syntymisestä ja sen luonteesta. Siinä todetaan, että usko syntyy Jumalan ei-mihinkään kohdistuvan ja uutta luovan rakkauden vaikutuksesta. Jumalan sana sekä lakina että evankeliumina synnyttää uskon Pyhän Hengen vaikutuksesta. Usko on Jumalan lahja ja sen syntyminen jää loppujen lopuksi aina mysteeriksi. Jumalan antama uskon lahja ei ole ihmisen oman tahdon uudistuminen vaan läsnä oleva Kristus. Usko saa aikaan sen, että Kristus ja ihminen yhdistyvät ja muodostavat eräänlaisen uuden persoonan. Tämä uusi persoona eli uusi ihminen on uskon subjekti. Tämä voidaan ilmaista niin, että Kristus on uskon muoto. Uskon kautta ihminen jumalallistuu. Pääluvussa neljä käsitellään union luonnetta ja sen merkitystä vanhurskauttamiselle. Siinä todetaan, että uniota ei tule käsittää ihmisen ja Jumalan substanssien yhtymiseksi, vaan eräänlaiseksi teologisesti tai hengellisesti ymmärrettäväksi Kristuksen läsnäoloksi ihmisessä. Tämä läsnäolo on kuitenkin todellinen ja reaalinen, vaikka sen syvintä olemusta tai luonnetta ei voidakaan määritellä. Kristuksen reaalinen läsnäolo ihmisessä on välttämätöntä siksi, että vain siten voidaan taata vanhurskauttamisen ja pelastuksen objektiivisuus ja Kristus-keskeisyys sekä pyhityselämän kannalta välttämätön ihmisen todellinen muutos. Pääluvussa viisi käsitellään uskovassa alkanutta pyhityselämää ja uskon ja tekojen suhdetta ja vastataan tutkielman toiseen keskeiseen kysymykseen siitä, onko ihmisen teoilla eli pyhityksellä jokin osa vanhurskauttamisessa. Siinä todetaan, että pyhitys kuuluu vain ihmisen lähimmäissuhteeseen, eikä teoilla näin ollen ole mitään osaa ihmisen vanhurskauttamisessa ja pelastuksessa. Ihmisen Jumala-suhde ei perustu ihmisessä alkaneeseen pyhityselämään vaan ihmisessä läsnä olevan Kristuksen ja hänen työnsä tähden hyväksiluettavaan vanhurskauteen. Teoissa usko realisoituu ja tulee todelliseksi. Teot ovat aina uskon tekoja.