Browsing by Issue Date

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 408
  • Hannikainen, Pietari (Helsingin yliopisto, 2015)
    Tutkimus käsittelee Yleisradion TV2:n Pikku Kakkonen-lastenohjelmassa ilmeneviä tapoja käsitellä spiritualiteettiin liittyviä aiheita, jotka ovat sukua uskonnollisille ilmiöille. Tutkimuksen teoriataustassa spiritualiteetin alue jäsennetään käsittämään institutionaalisen, humanistisen, ja yliluonnollisen spiritualiteetin, joista viimeksi mainittuun tämä tutkimus keskittyy. Tutkimuksen kohteena on Pikku Kakkosen sisältö vuosina 2013 ja 2014. Tarkastelussa olevista 58:sta Pikku Kakkosen ohjelmasarjasta tutkimuksen varsinaiseksi aineistoksi valikoitui 21 ohjelmasarjaan kuuluvia ohjelmia ja niiden lisäksi ohjelman juonto-osuuksia, jotka sisälsivät kannanottoja yliluonnollisen spiritualiteetin alueeseen. Aineisto jäsennettiin kolmeen kategoriaan: vuodenaikojen juhlaperinteet; kansanusko, magia ja noituus, sekä jumalasuhde. Näitä kategorioita alaluokkineen analysoitiin neljässä tutkimusluvussa sisällönanalyysin avulla. Tutkimus toi esille, että Pikku Kakkonen sisältää monenlaisia kannanottoja yliluonnollisen spirtualiteetin alueeseen. Ensinnäkin Pikku Kakkonen ylläpitää ja rakentaa sekulaareja vuodenaikojen juhlaperinteitä ja niihin liittyviä mytologioita, kuten myyttiä joulupukista. Toiseksi Pikku Kakkonen edistää suomalaisen ja eurooppalaisen kansanperinteen ja siihen liittyvän uskomusperinteen esittämistä lapsille. Tähän ja moderniin satufantasiaan liittyen Pikku Kakkosen useat ohjelmat toistavat satuperinteeseen liittyvää spirituaalisen initiaation kaavaa. Kolmanneksi Pikku Kakkosen ohjelmissa näytti esiintyvän jonkin verran transtekstuaalisia viittauksia populaarikulttuurissa suosittuihin uuspakanuutta käsitteleviin ohjelmiin ja niiden teemoihin, kuten noituuden esittämiseen naisellisen voimaantumisen lähteenä. Neljänneksi Lauran tähti -ohjelman todettiin käsittelevän lapsen jumalasuhdetta uususkonnollisuudelle tai henkisyydelle tyypilliseen tapaan, erillään institutionaalisesta spiritualiteetista. Tulosten perusteella todettiin, että yliluonnollisen spiritualiteetin näkökulmasta Pikku Kakkosen suhde uskontoa lähellä oleviin ilmiöihin on jossain määrin problemaattinen. Ohjelman todettiin toistavan kulttuurisesti muotoutuneita tapoja suhtautua spirituaalisiin kysymyksiin. Niiden juuret palautuvat sellaisiin paradigmoihin lasten kognitiivisesta kehityksestä, joiden perusteluja voidaan perustellusti kyseenalaistaa uudempien tieteellisten tutkimusten valossa. Ohjelmassa esitetyt näkemykset elämän yliluonnollisesta dimensiosta ovat meko yksipuolisia ja painottuvat kansanuskoon ja animatistiseen spiritualiteettiin, vaikkakin monessa tapauksessa ilmeisen tahattomasti luoden samalla tilan länsimaisessa kultturissa voimistuneille uususkonnollisuuden vaikutteille.
  • Kinnunen, Suvi (Helsingin yliopisto, 2015)
    Kärsimystrilogia on Pirkko Saision salanimellä Jukka Larsson kirjoittama romaani. Kärsimystrilogia koostuu alunperin kolmesta erillisestä romaanista; Kiusaaja (1986), Viettelijä (1987) ja Kantaja (1991). Teoksia ei ollut tarkoitettu alunperin trilogiaksi, mutta ne koottiin yhteen teemojen yhtenäisyyden vuoksi. Tarkastelen tutkimuksessani Kärsimystrilogian uskontoon ja uskonnollisuuteen liittyviä teemoja sekä trilogian saamaa vastaanottoa lehtiarvosteluissa uskonnon ja uskonnollisuuden näkökulmasta. Keskeiset tutkimuskysymykset ovat miten uskontoa ja uskonnollisuutta kuvataan trilogiassa sekä se, millaisia uskonnollisia kielikuvia ja viittauksia kirjoista on löydettävissä. Vastaanottoon liittyvä keskeisin kysymys on se, miten kriitikot ovat kommentoineet trilogian osien uskonnollisia teemoja. Päälähteinä olivat romaanit Kiusaaja, Viettelijä ja Kantaja sekä yhteispainos Kärsimystrilogia, johon Pirkko Saisio on kirjoittanut jälkisanat. Vastaanottoon liittyvät lähteet ovat trilogiasta sanomalehdissä julkaistut arvostelut, joita oli 61 kappaletta. Ensimmäisessä tutkimuksen osassa kuvataan Kiusaajan, Viettelijän ja Kantajan juonet ja tarkastellaan Kärsimystrilogian sijaiskärsijöitä; Enkeliä, Jukka Mikaelia ja Jeesusta. Toisessa osassa syvennytään siihen, miten uskonto/uskonnollisuus näkyy trilogian eri osissa. Kolmas osa on omistettu myyteille, Jeanne d'Arcille, tuhlaajapojalle, Aabrahamille ja Iisakille sekä Kristoforokselle. Neljännessä osassa kootaan yhteen trilogian saamat arvostelut teemoittain. Tutkimukseni osoittaa, että Larsson on käyttänyt trilogiassaan paljon viittauksia uskontoon. Enemmän tai vähemmän piilossa olevia viittauksia löytyy trilogian jokaisesta osasta useita. Kirjojen henkilöille uskonnolla näyttää olevan merkitystä, vaikka ketään trilogian henkilöistä ei kuvata erityisen uskonnolliseksi. Kaikissa trilogian osissa on myös hahmo, jonka voi tulkita sijaiskärsijäksi, Kristus-hahmoksi. Kriitikoista osa oli löytänyt romaaneista niissä olevia viittauksia uskonnollisiin teemoihin, osa taas sivuutti uskonnollisuuden ja myyttisyyden ja arvioi romaaneja ilman syvempää uskonnollista analyysiä. Kiusaajan kritiikeissä arvostelijat nostivat esille erityisesti Jukka Larssonin taustaan liittyviä asioita, hän oli keksityn historiansa perusteella teologian kandidaatti. Viettelijästä teemoja nostettiin sen aiheen huomioon ottaen ymmärrettävästi paljon esille ja useassa Viettelijän arvostelussa käytettiin myös uskonnollista kieltä. Kantajan arvosteluista useassa huomioitiin sen sisältämät mise en -abyme -rakenteet, kehyskertomuksen rinnalla kulkevat myyttiset kertomukset.
  • Lahtela, Leila (Helsingin yliopisto, 2015)
    Tiedekunta/Osasto Fakultet/Sektion Teologinen tiedekunta Laitos  Institution Käytännöllisen teologian osasto TekijäFörfattare Leila Lahtela Työn nimi Arbetets titel ”Se on vähä miten rehellinen pystyy oleen itelleen” Rangaistussuunnitelman merkitys kokonaiskuntoutuksessa tarkasteltuna vangin näkökulmasta käsin. Oppiaine  Läroämne Yleinen käytännöllinen teologia Työn laji Arbetets art Pro gradu -tutkielma Aika Datum 11.9.2015 Sivumäärä Sidoantal 82 Tiivistelmä Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee rangaistusajansuunnitelmaa, joka on laadittava Suomen lain mukaan vankiloissa tuomiotaan suorittaville. Tutkimustehtävänä on selvittää, miten suunnitelma tukee ja vahvistaa vankia kuntoutumisessa tuomion aikana, valmistaa vapautumisen jälkeiseen aikaan. Tarkastelun kohteena on myös kuntoutuksen vaikutus vanki-identiteettiin. Tutkimus esittelee haastattelemalla kerätyn aineiston avulla vankien omakohtaisia näkemyksiä rangaistusajansuunnitelman antamasta tuesta muutoksessa tai sen alkuun pääsemisessä. Tutkimuksen aineisto koostuu teemahaastatteluaineistosta. Tutkimukseen on haastateltu seitsemää Keravan vankilassa tuomiotaan suorittavaa vankia ja neljää entistä vankia, jotka ovat Kris ry:n toiminnassa mukana. Otos on monipuolinen, vaikkakin pieni, suhteutettuna vankeihin Suomessa. Haastattelut on tehty joulukuussa 2014 ja tammi- ja toukokuussa 2015. Aineisto on käsitelty laadullisen sisältöanalyysin avulla. Tutkimustuloksista voidaan päätellä, että rangaistusajansuunnitelmasta on hyötyä vankilatuomiota suorittavalle. Parhaimman tuloksen siitä saa, kun se laaditaan yhteistyössä vangin kanssa. Tutkimuksessa nousee esiin vankilan tarjoaman hengellisyyden merkitys kuntoutuksessa ja vanki-identiteetin murtumisessa. Vankien parissa päihdeongelmat ovat suurin este kuntoutuksen alkuun pääsyssä. Tutkimuksen tuloksen mukaan rangaistusajansuunnitelman rooli kuntoutuksessa on tärkeä, silloin kun sitä hyödynnetään yhteistyössä vankilahenkilökunnan kanssa. Tutkimus osoittaa, että tärkein tekijä kuntoutuksessa on kuitenkin vangin oma tahtotila, joka voi johtaa myös spontaaniin kuntoutumiseen. Motivaation muutokseen ja muutoksen aloittamisen ajankohdan päättää aina vanki itse. Avainsanat – Nyckelord vankila, kuntoutus, rangaistusajansuunnitelma, vanki-identiteetti, vankilapastori Säilytyspaikka – Förvaringställe Helsingin yliopiston kirjasto, Keskustakampuksen kirjasto, Teologia Muita tietoja
  • Remes, Rosa (University of Helsinki, 2015)
    Keskustelu uskonnon paikasta julkisessa tilassa on laaja ja ajankohtainen. Vuoden 2001 terrori-iskujen jälkeen uskonto on noussut niin maailmanpolitiikan kun median keskipisteeseen. Tämä tutkimus on kuitenkin rajattu 2000-luvulla käytyyn suomalaiseen keskusteluun siitä, miten uskonto saa näkyä julkisissa kouluissa. Rajausta on perusteltu aineiston laajuudella sekä sillä, että koulumaailmaa koskevat keskustelut heijastelevat myös laajempia yhteiskunnallisia ilmiöitä. Tutkimuskysymyksiä on kaksi, millaisena ilmiönä uskonto nähdään ja mikä on sen paikka julkisessa tilassa. Metodologisesti tutkimus perustuu systemaattiseen analyysiin, joten ensimmäinen taustaluku käsittelee keskeisten termien, uskonnon ja julkisen tilan, määritelmiä. Seuraavassa taustaluvussa avataan sitä laajempaa eurooppalaista kontekstia, johon suomalainen keskustelu asettuu. Eurooppalaisen keskustelun aineistona toimii Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen aihetta koskevat päätökset. Varsinainen lähdeaineisto kattaa suomalaisia viranomaislausuntoja, yhden kirjalliseen muotoon puetun väittelyn suvivirrestä sekä Vapaa-ajattelijain Liitto ry:n ylläpitämät aihealueeseen sopivat sivustot. Suomessa käytävä keskustelu koskee tasapainottelua positiivisen ja negatiivisen uskonnonvapauden välillä. Tästä aiheesta näkyvin keskustelunaihe kuitenkin tiivistyy sen ympärille, saako kevätjuhlien suvivirsiperinne jatkua. Tutkimuksen yksiselitteinen tulos on se, ettei Suomessa vallitse yhtenäistä käsitystä uskonnon paikasta julkisessa tilassa. Aineistosta nousee yhtenevä käsitys siitä, että koulun tulee olla uskonnollisesti neutraali. Erot näkyivät kuitenkin siinä, miten tuo termi määritellään. Mitä luontevampana osana uskonto nähdään ihmisen yhteisöllistä elämää, sitä enemmän sille ollaan valmiita antamaan tilaa myös julkisessa tilassa. Käsitykset siitä, mikä nähdään uskonnon harjoittamisena ja kuinka paljon halutaan korostaa negatiivista uskonnonvapautta, vaihtelivat.
  • Salo, Antti (University of Helsinki, 2015)
    Tämä tutkielma on analyysi liiketoiminnan vastuullisuudesta, sen syntysyistä ja rakenteista sekä sen suhteista talouteen, sosiaalipoliittisiin kysymyksiin ja ympäristöongelmien ratkaisuyrityksiin, sekä etenkin vastuullisuuden tarpeelliseksi tekevien käytäntöjen ja lainalaisuuksien sosiaalieettisistä ulottuvuuksista. Vastuullisuus on osa kestävän kehityksen ohjelmaa, ja sen erityisominaisuutena on pyrkimys pelastaa hyvinvointiyhteiskunta, jonka tulevaisuutta yritysten yhteiskunnallisen merkityksen kasvun on epäilty uhkaavan. Keskeiset tutkimuskysymykset ovat, millaisia ovat vastuullisuuden ja sen toimintapiiriin kuuluvien käytäntöjen ja ajattelumallien yhteisölliseen valtaan, oikeuksiin ja vastuuseen liittyvät vaikutukset ja keskinäiset suhteet; siirtyykö vastuu mukana ja miten, jos valtaa siirtyy valtiolta yrityksille; sekä millainen on liiketoiminnan suhde yhteiskuntaan sosiaalieettisenä toimijana ja taloudellis-kulttuurisena vaikuttajana. Tutkimusmetodi on käsiteanalyysi ja lähestymistapa holistinen. Keskeistä tutkimusaineistoa ovat suomalaiset, yhdysvaltalaiset ja englantilaiset liiketoiminnan vastuullisuutta, taloustiedettä ja yritysetiikkaa käsittelevät tieteelliset artikkelit ja tutkimukset. Aiheen ajankohtaisuuden vuoksi myös tuoreet sanoma- ja aikakauslehtiartikkelit tuovat lisänsä aineistoon. Vastaukset tutkimuksen pääkysymyksiin, tutkimustulokset ja johtopäätökset ovat seuraavat: Liiketoiminnan ohjaajat, kuten yritykset, markkinat ja kasvu, ovat osa koko kulutusperustaista kulttuuriamme, samoin niistä koituvat haitat ja uhat. Siksi liiketoiminnan muuttaminen vastuullisemmaksi merkitsee yhteiskunnan muuttamista. Markkinatalous on yhteiskunnan tapa hankkia aineellista hyvää. Vastuullisuus taas on tapa turvata hyvinvointiyhteiskunta ja sen valta, jonka alla yritysten vastuu voisikin rajoittua taloudellisiin tuloksiin. Vastuu ei synny automaattisesti vallan mukana, vaan vastuullisuuden haasteisiin vastatakseen valtioiden ja kansainvälisen yhteisön tulee kyetä määrittämään yritysten ja liiketoiminnan vastuut ja valvoa niiden toteuttamista. Vastuullisuuden lähtöajatuksia on, että markkinataloutta voidaan harjoittaa, kunhan se tehdään vastuullisesti. Sen tavoitteiden täyttymiselle on kuitenkin erityisen ongelmallista sen sitoutuminen markkinatalouden myötä talouskasvuun. Toisaalta vastuullisuutta on osin vaikeaa sovittaa yhteen liiketoiminnan omien lainalaisuuksien kanssa. Talousvastuullisuuden toteutumisesta riippuu kestävän kehityksen ohjelman onnistuminen: ilman valtio-ohjausta sosiaalisia ja ympäristökysymyksiä ei voi odottaa ratkaistavan. Yritysten valta ei ole valtioilta siirtynyttä valtaa, vaan se on teknis-taloudellisen kehityksen myötä syntynyt eräänlaisena lisävaltana hallintovallan rinnalle. Yksilön ja yhteisön eettisen suhteen kannalta tämä asetelma on vaikea, koska vallan yhteisöllisyyden kyseenalaistuessa yhteiset arvot ja tavoitteet, yhteinen motivaatio ja yhteiskunnan mielekkyys, tasa-arvoisuus ja pysyvyys ovat vaikeampia määrittää ja toteuttaa. Tutkielmani tuloksineen on lisähuuto korpeen, jossa keskustellaan talouden ja materian suuresta painoarvosta yhteiskunnassa, ihmisen vallasta ja vastuusta niin sosiaalisessa kuin luonnon yhteisössä sekä liiketoiminnasta yhtenä vapauden toteuttamisen välineenä ja mahdollisena vapautemme riistäjänä.
  • Hyöky, Matti (Helsingin yliopisto, 2015)
    HELSINGIN YLIOPISTO  HELSINGFORS UNIVERSITET Tiedekunta/Osasto  Fakultet/Sektion Teologinen tiedekunta/käytännöllinen teologia Laitos  Institution Käytännöllinen teologia TekijäFörfattare Matti Kalervo Hyöky Työn nimi Arbetets titel Seurakunta palvelun tuottajana. Evankelisluterilaisen kirkon perheneuvontakeskuksien perheneuvojille suunnattu haastattelututkimus. Oppiaine  Läroämne Kirkkososiologia Työn laji Arbetets art Pro gradu -tutkielma Aika Datum 29.4.2015 Sivumäärä Sidoantal 66+ kirjallisuusluettelo ja liitteet Tiivistelmä Referat Suomessa on meneillään kuntauudistukset joiden ohella on tavoitteena uudistaa kuntien sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottaminen. Tutkimukseni aineistonkeruu on tehty aikana, jolloin vallalla oli yleinen käsitys siitä, että Suomi jakautuu viiteen sote-piiriin. Tämän jälkeen tilanne on muuttunut ja edelleen jäänyt ilman päätöstä meneillään olevan hallituskauden aikana. Tällä seikalla ei ole merkitystä tutkimustuloksiini. Kirkon rakennemuutokset, vähenevät verotulot ja huoli yhteiskunnallisen aseman säilymisestä ovat saaneet kirkon ryhtymään selvitystoimiin tilateen päivittämiseksi. Kirkkohallitus on teettänyt tutkimuksen, minkälaisia mahdollisuuksia seurakunnilla olisi lisätä kuntayhteistyötä ja toimia sote-palveluiden tuottajina. Tutkielmani keskittyy tarkastelemaan, miten kirkon perheneuvontakeskuksien palveluksessa olevat perheneuvojat kokevat perheneuvonnan nykytilanteen ja minkälaisia tulevaisuuden näkymiä heillä on. Tulevaisuuden näkymiä peilataan perheneuvontakeskuksien toimintaan yhteistyössä kuntasektorin kanssa ostopalvelusopimusten pohjalta ja tilanteeseen, jossa rahoitus on vain seurakunnan verotulojen varassa. Tutkimukseni tarkastelee, miten perheneuvojat suhtautuvat toimintansa mahdolliseen kaupallistumiseen ja mitä mahdollisuuksia rahoituksen hankkimiseksi on olemassa. Tein aineiston hankinnan haastattelemalla kymmentä perheneuvojaa kuudessa perheneuvontakeskuksessa Etelä-Suomessa. Käytin tutkielmassani kvalitatiivista tutkimusmetodia, jossa suoritin haastattelut puolistrukturoidulla teemahaastattelulla. Aineiston analyysin suoritin sisällönanalyysillä. Perheneuvojista kahdeksalla oli teologin pohjakoulutus ja pappisvihkimys ja kahdella psykologin koulutus. Haastateltavista miehiä oli kolme. Keski-ikä oli 54 vuotta. Tutkielmani osoittaa, miten suurta roolia arvot esittävät perheneuvojien suhtautumisessa mahdollisiin tulevaisuuden muutoksiin, ja miten arvomaailman on muututtava, jotta perheneuvontakeskukset voisivat seurata muuttuvaa ympäristöä. Tutkielmani kertoo miten erilaisissa tilanteissa perheneuvontakeskukset ovat suhteessa ostopalvelusopimuksiin. Analyysissäni tarkastelin tuloksia ryhmittämällä tutkimustulokset SWOT-analyysin tapaan vahvuuksiin, heikkouksiin, mahdollisuuksiin ja uhkiin. Perheneuvojien näkemykset ja kokemukset koostuvat näin ollen vahvuuksista ja heikkouksisista. Tulevaisuuden näkymät esiintyvät joko mahdollisuuksina tai uhkina. Vahvuuksia ovat muun muassa perheneuvojien korkea ammattitaito ja korkea asiakastyytyväisyys. Heikkouksia ovat arvopohjapainotteinen päätöksenteko ja kustannustietoisuuden puute. Mahdollisuuksia ovat vahvuuksien lisäksi valtakunnallisesti kattava organisaatio. Perheneuvojat näkevät uhkina muun muassa liiallisen maallistumisen, perinteisen identiteetin murenemisen liiketaloudellisten voimien vaikutuksesta ja edelleen perinteisen korkean asiakkaiden tietosuojan heikkenemisen. Uhkaksi koetaan myös toiminnan voimakas supistuminen tai kokonaan lakkauttaminen. Viimeksi mainittujen uhkien taustalla ovat kirkon rakennemuutokset ja vähenevä kirkon jäsenyys, joka vaikuttaa verotuloihin. Avainsanat – Nyckelord Teologia, kirkkososiologia, kirkon perheneuvontakeskuksien ostopalvelusopimukset, sote-uudistus ja perheneuvontakeskus Säilytyspaikka – Förvaringställe Helsingin yliopiston kirjasto, Keskustakampuksen kirjasto, Teologia Muita tietoja
  • Rytilä, Piia (University of Helsinki, 2015)
    Ekoteologisissa julkaisuissa ilmastonmuutos mainitaan usein yhtenä ympäristöongelmista, mutta viime vuosina on myös julkaistu nimenomaisesti ilmastonmuutosta käsittelevää teologiaa. Tässä tutkielmassa tarkastelen ilmastonmuutosta käsittelevää teologiaa tulevaisuuden näkökulmasta. Ensinnäkin tarkastelen, millaisia tulevaisuuteen liittyviä näkemyksiä ilmastonmuutosta käsittelevässä teologiassa on esitetty. Toiseksi selvitän, millaisia näkemyksiä tulevaisuuteen liittyvästä toimijuudesta on esitetty, eli kenen käsissä luomakunnan tulevaisuus on. Olen rajannut aineiston sellaisiin lähteisiin, joissa käsitellään ensisijaisesti ilmastonmuutosta ja esitetään jokin tulevaisuuteen liittyvä näkemys. Rajauksen perusteella aineistoksi valikoitui viisi teologista monografiaa ja neljä artikkelia. Monografioista kaksi on samalta henkilöltä, joten tutkimuksen kohteena on kahdeksan eri teologin tekstejä. Analysoin aineistoa systemaattisen analyysin metodilla. Taustaluvussa esittelen ekoteologiaa sekä ilmastonmuutokseen keskittyvää teologiaa. Monet ekoteologialle tyypilliset painotukset näkyvät tämän tutkielman aineistossa selvästi. Tutkimuksessa käy ilmi, että kaikki analysoidut ilmastonmuutosta käsittelevät teologit näkevät ilmastonmuutokset huomattavana vaarana. Kaikilla on kuitenkin myös toivoa paremmasta tulevaisuudesta ja visioita siitä. Hyvää tulevaisuutta määrittää useimpien teologien mukaan se, että se tapahtuu tässä maailmassa. Tuonpuoleisesta tulevaisuudesta puhutaan vain vähän tai se torjutaan. Tämän kanssa johdonmukaisesti pelastusta määritellään aineelliseen maailmaan painottuen. Lähes kaikkien teologien mukaan pelastus koskee koko luomakuntaa, ei yksin ihmisiä. Se, mille toivo hyvästä tulevaisuudesta pohjautuu sekä edellytykset hyvän tulevaisuuden saavuttamiseksi vaihtelevat eri teologien teksteissä. Edellytykset liittyvät keskeisesti siihen, kenen käsissä tulevaisuus on. Suurin osa esittää jossakin muodossa näkemyksen, jossa Jumalan toiminta ja ihmisten toiminta yhdistyvät tai niitä molempia tarvitaan. Kaksi teologia on tämän enemmistön kanssa eri linjoilla: he korostavat voimakkaasti ihmisten toimintavelvoitetta ja painottavat, että siitä riippuu tulevaisuuden laatu. Muut näkevät Jumalan armon ja pelastavan rakkauden vaikuttavan tilanteeseen. Jumalan armoa korostavista teologeista kaksi pitää Jumalan roolia niin keskeisenä, että ihmisten tehtävä on toiminnallaan esimerkiksi todistaa Jumalan pelastavasta rakkaudesta, ei niinkään itse pelastaa maailmaa. Kiteytettynä tulevaisuutta ja siihen vaikuttavia toimijoita koskevissa näkemyksissä on siis seuraavanlaisia päälinjoja: Ilmastonmuutoksen tuomasta vaarasta huolimatta on paljon toivoa hyvästä tulevaisuudesta, ja tämä hyvä tulevaisuus tapahtuu maan päällä ja luomakunnan yhteydessä. Hyvään tulevaisuuteen pääseminen on sekä ihmisten että Jumalan käsissä.
  • Toikka, Antero (University of Helsinki, 2015)
    Tutkielman tavoitteena on selvittää, millaisia auktoriteetteja esiintyy Carl Olof Roseniuksen (1816–1868) kirjassa Betraktelser för hwar dag i året (suomennettu nimellä Elämän leipää). Tutkielmassa esitellään, mitä Raamatun kirjoja ja keitä kirkkohistorian vaikuttajia kirjassa siteerataan. Valikoin analyysin kohteeksi sellaiset sitaatit, jotka näyttävät siltä, että niiden on nimenomaan haluttu nousevan esiin auktoriteetteina. Näistä kirjan auktoriteeteista analysoidaan sitä, kuinka paljon kutakin auktoriteettia on lainattu ja millaisissa yhteyksissä. Lisäksi selvitetään sitä, millaisina näitä auktoriteetteja pidettiin Ruotsissa kirjan ilmestymisvuonna 1873. Tätä selvitystä varten käytän päälähteen lisäksi muita tuon ajan tekstejä ja tutkimuskirjallisuutta. Tutkimusmenetelmääni kuuluu näin ollen yhtäältä sisällönanalyysia, toisaalta yleistä historiatieteen metodia. Betraktelserin auktoriteetit jaan tutkielmassa päivän raamatunkohtiin, tekstien sisäisiin raamattukytkentöihin ja kirkkohistorian auktoriteetteihin. Tämän jaottelun pohjalta on muodostettu kolme kuvaajaa siitä, mitä auktoriteetteja kirjassa siteerataan. Näitä kuvaajia vertailen toisiinsa, minkä lisäksi raamattuargumentaatiota vertailen kahden muun hartauskirjan vastaavaan Raamatun käyttöön. Kirjan päivän raamatunkohtien ja hartaustekstien sisäisten raamattukytkentöjen listat muistuttavat paljon toisiaan. Kummassakin yhteydessä Roomalaiskirje ja Johanneksen evankeliumi näyttäytyvät sellaisina kirjoina, joita käytetään erittäin paljon. Päivän raamatunkohdissa selvästi eniten on käytetty Roomalaiskirjettä. Kyseinen kirje voitaneen nähdä kirjan tärkeimpänä lähteenä, jota muut kirjat ja historialliset auktoriteetit kommentoivat. Kirkkohistorian auktoriteetteja kirjassa siteerataan paljon. Nämä sitaatit keskittyvät kuitenkin paljon raamattusitaatteja selkeämmin yhden henkilön nimiin. Siitä huolimatta, että Betraktelserissa on monilta aikakausilta monia auktoriteetteja, on Martti Luther merkittävyydessään ylivoimainen. Lutheriin on kirjassa kytkentöjä 101. Sitä enemmän kirjassa on tekstin sisäisiä raamattukytkentöjä ainoastaan Johanneksen evankeliumiin, Roomalaiskirjeeseen ja Matteuksen evankeliumiin. Puhtaasti numeroilla mitaten Luther on siis kirjan neljänneksi merkittävin auktoriteetti edellä mainittujen raamatunkirjojen jälkeen. Yleisesti voidaan sanoa, että hartausteksteissä siteerattiin paljon enemmän Raamattua kuin muita auktoriteetteja. Kirjassa siis Raamattua selitetään erityisesti Raamatulla ja Lutherilla.
  • Westerlund, Lauri (University of Helsinki, 2015)
    Synoptisissa evankeliumeissa esiintyy perikooppi, jossa Jeesukselta kysytään, onko oikein maksaa veroa Rooman keisarille (Matt. 22:15–22; Mark. 12:13–17; Luuk. 20:20–26). Uudemmassa tutkimuksessa tässä perikoopissa on nähty piilotettua kritiikkiä Rooman imperiumia kohtaan. Tällaisen tulkinnan tueksi on esitetty sosiaalitieteellisiä malleja, joiden mukaan verotus ensimmäisen vuosisadan Palestiinassa oli kohtuuttoman raskasta ja sortavaa, mikä johti vastarintaan. Veronmaksukysymyksen ajatellaan kumpuavan tästä tilanteesta. Tässä tutkimuksessa haastetaan imperiumikriitinen lukutapa veronmaksuperikoopin osalta. Tavoitteena on kyseenalaistaa se sosiaalinen konteksti, joka perikoopin taustalle on sosiaalitieteellisten mallien avulla luotu ja josta veronmaksukysymyksen on nähty kumpuavan. Tutkimuksessa osoitetaan, että tämä konteksti ei ole riittävän uskottava veronmaksuperikoopin tulkinnan lähtökohdaksi, kun sitä tarkastellaan aikalaislähteiden valossa. Tärkeimmät lähteet ovat historioitsija Flavius Josefuksen teokset, etenkin Juutalaissodan historia ja Juutalaisten muinaisajat, joihin myös kritisoitavat tutkijat tukeutuvat paljon. Tutkimuksessa osoitetaan, että lähteiden perusteella verotus ei vaikuta olleen niin riistävää, kuin K.C. Hanson ja Douglas E. Oakman väittävät, eikä Josefuksen teoksissa esiintyvillä lainsuojattomilla ole todennäköisesti mitään tekemistä verotuksen tai sen raskauden kanssa. Tutkimuksessa tarkastellaan myös Josefuksen kuvausta Juudas Galilealaisen vuoden 6 jaa. verokapinasta, johon viitataan toistuvasti veronmaksuperikooppia koskevassa tutkimuksessa ja etenkin imperiumikriittisessä tulkinnassa. Tutkimuksessa osoitetaan, että tapaus ei ole historiallisesti täysin uskottava, minkä vuoksi siihen on tulkinnassa viitattava varauksella. Lisäksi Juudaksen kapinan taustalla ei ole verotuksen sortavuus, vaan ensimmäisen käskyn tulkinta. Kun veronmaksuperikooppia tarkastellaan osana kunkin evankeliumin kokonaiskertomusta, käy ilmi, että kyse on juutalaisuuden sisäisestä kysymyksestä, eikä Rooman ja verotuksen kritisoimisesta. Kysymys on osa jaksoa, jossa juutalaiset johtohahmot haastavat Jeesuksen valtuudet opettaa ja tulkita kirjoituksia. Samalla evankeliumit todistavat, että toisin kuin Jeesuksen vastustajat yrittävät osoittaa, Jeesus opettaa Jumalasta totuudellisesti. Jeesus ei kiellä veronmaksua, koska Rooman keisari ei ole vakavasti otettava haastaja Jumalan suvereniteetille. Tämä imperiumikriittinen näkökulma ei kuitenkaan ole evankeliumien keskiössä, vaan syntyy sivutuotteena niiden kokonaissanomasta.
  • Salminen, Iiro (University of Helsinki, 2015)
    Pro gradu -tutkielmassani analysoin suvaitsemista toimintana, vaikuttamisena ja osana vastavuoroista tunnustamista. Tutkimuksen tavoitteena on antaa perusteltu vastaus kahteen kysymykseen: minkälaista toimintaa suvaitseminen on sekä mihin suvaitsemista tarvitaan. Tutkimuskysymyksen muotoilun taustalla on tarve selkeyttää suvaitsemisen käsitettä aikana, jona suvaitsemisesta puhuminen on trendikästä. Suvaitsemisen trendikkyys on johtanut käsitteen käytön monitulkintaisuuteen ja epäselvyyteen. Tutkimuksen metodi on käsiteanalyysi. Käsiteanalyysin avulla voidaan tarkastella käsitteiden merkityksiä ja niiden välisiä suhteita. Tässä tutkimuksessa olen tarkastellut suvaitsemisen ehtoja, sen perusteita toimintana ja vaikuttamisena sekä suvaitsemisen suhdetta muutamiin sitä lähellä oleviin käsitteisiin käsiteanalyysin avulla. Yhtenä osana työtäni käsittelen suvaitsemista osana vastavuoroista tunnustamista. Tunnustaminen on persoonan ominaisuuksien ja kykyjen positiivista vahvistamista. Käsittelen tunnustamisen teoriaa siltä osin, mikä on relevanttia tutkimuskysymysten suhteen. Suvaitsemisen käsitteen vertaaminen vastavuoroisuuden sekä tunnustamisen käsitteisiin paljastaa oleellisia huomioita suvaitsemisen heikkouksista ja vahvuuksista toimintana. Johdannon jälkeisessä luvussa tarkastelen suvaitsemisen ehtoja ja suvaitsemista toimintana. Toiminnan analyysi perustuu Jaana Hallamaan vielä julkaisemattomaan teokseen Yhteistoiminnan etiikka. Yhteistoiminnan etiikka tarjoaa kattavan käsitteellisen välineistön toiminnan, yhteistoiminnan ja vaikuttamisen tarkastelemiselle. Yhteistoiminnan etiikan tarjoamia työkaluja hyödyntäen analysoin tutkimuskirjallisuuteen perustuvaa suvaitsemisen määritelmää, puran sen osiin ja kokoan jälleen yhteen. Kolmas luku keskittyy suvaitsemisen tarkastelemiseen vaikuttamisena ja yhteistoimintana. Yhteistoiminnan etiikan vallan ja vaikuttamisen analyysi mahdollistaa suvaitsemisen ymmärtämisen vastavuoroiseksi yhteistoiminnaksi. Tämä on peruste käsittää suvaitseminen osaksi vastavuoroista tunnustamista, jota analysoin neljännessä luvussa. Tutkimuksen neljäs luku perustuu pääosin Axel Honnethin tunnustamisen teoriaan. Suvaitseminen osana vastavuoroista tunnustamista on toimintana merkityksellistä. Suvaitseminen ei ole itseisarvoista toimintaa, mutta se voi mahdollistaa tunnustamisen erimielisyyksistä huolimatta. Lisäksi vastavuoroinen tunnustaminen on eettinen periaate, jonka pohjalta suvaitsemista ja suvaitsemattomuutta voidaan arvioida.
  • Pohjola, Kirsi (University of Helsinki, 2015)
    Työssä tarkastellaan lastenohjaajaopiskelijoiden hengellistä ja ammatillista orientaatiota. Kirkon lastenohjaajat ovat pappien ohella kirkon suurin hengellisiin työntekijöihin lukeutuva ryhmä. He toimivat seurakunnissa lapsi- ja perhetyön eri työmuodoissa perhe- ja päiväkerhojen ohjaajina sekä aamu- ja iltapäivätoiminnassa. Tutkimusaineistona ovat ensimmäisen vuoden opiskelijat. Tutkimushankkeeseen lähtivät mukaan kaikki kaksitoista kristillistä opistoa, joten kyselyyn vastasi 287 opiskelijaa. Kyselyn aihealueet kattoivat niin ammatillisia kuin uskonnollisuuteen liittyviä kysymyksiä, kiinnostusta työalaan, mutta myös kysymyksiä vapaaehtoistyöstä ja opiskelijoiden hyvinvoinnista. Pro gradu –työ on osa pitkittäistutkimusta, missä tarkastellaan opiskelijoiden kasvua lastenohjaajan ammattiin. Uusintakyselyt tehdään vuosina 2016 ja 2017. Tutkimus tehdään yhteistyössä Kirkon tutkimuskeskuksen ja Kirkon koulutuskeskuksen kanssa. Tämän päivän uskonnollisuutta voidaan kuvata käsitteellä fuzzy fidelity, jolla viitataan jollain tapaa rajoiltaan hämärään tai epämääräinen uskonnollisuuteen. Käsite kuvaa hyvin lastenohjaajaopiskelijoiden uskonnollista orientaatiota ja suhdetta kristinuskoon. Lastenohjaajaopiskelijoiden uskonnollinen profiili vastaa pitkälle yleensä suomalaisten uskonnollisuutta, mutta ei niinkään muiden kirkon työntekijöiden uskontosuhdetta. Tämä selittynee osin sillä, että opiskelijat ovat vasta matkalla kirkon lastenohjaajiksi, ne, jotka työllistyvät seurakuntiin. Opiskelujen alkuvaiheessa seurakunnat eivät tosin näyttäydy kovin houkuttelevana tulevana työnantajana. Kunta vetoaa huomattavasti enemmän opiskelijoihin mahdollisena tulevana työnantajana. Voimakkaimmin ammatillista orientaatiota luonnehtii opiskelijoiden voimakas kutsumus lapsi- ja perhetyöhön. He haluavat työskennellä lasten ja perheiden kanssa ja lasten hyväksi. He kokevat lasten parissa työskentelyn tärkeäksi ja mainitsevat sen unelmatyökseen. Opiskelijoille varsin suuressa määrin usko tarkoittaa toisten auttamista. Kirkon onkin syytä huomioida se voimakas motivaatio, mikä lastenohjaajaopiskelijoilla on työalalle. Kirkko voi puolestaan ja halutessaan pyrkiä vahvistamaan ja tukemaan lastenohjaajien hengellisyyttä. Tutkimuksen lopussa pohdintaan, olisiko kirkon syytä laajentaa lapsi- ja perhetyötään siten, että se tarjoaisi päivähoitopalveluita osana kuntien varhaiskasvatuspalveluita. Näkyä puoltaa se, että kirkolla on osaava ja motivoitunut lastenohjaajien ammattikunta. Toisekseen yhteiskunnallinen hoivajärjestelmä on murroksessa paitsi hyvinvointiyhteiskunnan rakenteiden purkautuessa, myös varhaiskasvatuslain muuttuessa. Kirkon lapsityö on vuosikymmenien ajan vastannut perheiden muuttuneisiin tarpeisiin. Elämme tällä hetkellä yhtä tällaista murroskautta. Varhaiskasvatuspalvelujen laajentaminen vahvistaisi kirkon kosketuspintaa yhteiskuntaan ja ihmisten arkeen.
  • Kämäräinen, Laura (University of Helsinki, 2015)
    Suomen evankelis-luterilainen kirkko on vastannut maahanmuuton myötä syntyneeseen yhteiskunnalliseen muutokseen muun muassa kehittämällä pääkaupunkiseudun eli Espoon, Helsingin ja Vantaan seurakuntayhtymien vieraskielisen seurakuntatyön. Tässä tutkielmassa tutkitaan sitä, kuinka pääkaupunkiseudun vieraskielinen seurakuntatyö integroituu seurakuntiin. Aihe on tärkeä, koska vieraskielisen seurakuntatyön ei haluta eristäytyvän muusta seurakuntatyöstä ja -elämästä. Tutkimuksessa selvitetään, mitä vieraskielinen seurakuntatyö on, mitkä ovat sen tavoitteet, miten vieraskielinen seurakuntatyö asemoituu kotipesäseurakuntiin ja pidetäänkö suomenkieliseen seurakuntatyöhön yhteyksiä. Lisäksi selvitetään kuinka jäsenyyteen ja seurakuntavaikuttamiseen suhtaudutaan vieraskielisessä seurakuntatyössä. Tutkimus on laadullinen aineistolähtöinen sisällönanalyysi ja sen aineisto koostuu pääkaupunkiseudun vieraskielisen seurakuntatyön pappien haastatteluista (5kpl), Helsingin ja Vantaan seurakuntayhtymien kansainvälisen työ sihteerien haastatteluista (2kpl) sekä Espoon monikulttuurisuustyön sihteerin haastattelusta (1kpl). Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina. Lisäksi aineistoon kuuluu Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tuottamia strategioita ja mietintöjä, erilaisia kokouspöytäkirjoja liittyen vieraskielisen seurakuntatyön järjestäytymiseen ja muuta materiaalia, jota haastateltavat antoivat tutkijalle. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä käytetään John Berryn akkulturaatiomallia, jonka avulla tarkastellaan integraation toteutumista. Tulosten mukaan vieraskielistä seurakuntatyötä järjestetään arabiaksi, englanniksi, kiinaksi, viroksi ja venäjäksi. Toimintaa koordinoi ja kehittää vieraskielisen seurakuntatyön neuvottelukunta. Pääkaupunkiseudun vieraskielinen seurakuntatyö järjestäytyy siten, että kullekin kielelle on määrätty kotipesäseurakuntansa. Poikkeuksena tästä englanninkielinen seurakuntatyö on sijoitettu Espoon seurakuntayhtymän virastoon. Vieraskielistä seurakuntatyötä tehdään ekumeenisista lähtökohdista käsin ja ekumeniassa onnistuminen nähdään tärkeäksi, jotta kirkossa voidaan vastata monikulttuurisen ja -arvoisen kansan tarpeisiin. Vieraskielisen seurakuntatyön tavoitteena on tarjota vieraskielisille hengellinen koti, jossa he voivat toimia omalla äidinkielellään. Lisäksi vieraskielisen seurakuntatyön tavoitteena on osallistua yhteiskunnalliseen kotouttamiseen ja integroida vieraskielisiä myös evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Tärkeänä nähdään myös vieraskielisten ohjaaminen oman tunnuskuntansa seurakuntaan. Vieraskielisessä seurakuntatyössä kannustetaan kirkon jäsenyyteen. Työtä tehdään kuitenkin aina yksilön omia toiveita ja vakaumusta kunnioittaen ja työhön voi osallistua myös kuulumatta kirkkoon. Jäsenyyskysymystä mutkistaa se, että vieraskieliseen seurakuntatyöhön osallistutaan ympäri pääkaupunkiseutua, jolloin seurakuntarajat usein ylittyvät. Tutkimuksessa havaitaan, että vieraskielisten ryhmien välillä on eroja siinä, kuinka suuri osa toimintaan osallistujista on kirkon jäseniä. Tähän vaikuttaa vieraskielisen oma uskonnollinen tausta. Tuloksista selviää, että vieraskieliset ovat hyvin kiinnostuneita vaikuttamaan oman vieraskielisen jumalanpalvelusyhteisönsä asioihin ja osallistuvat yhteisössä toteutettuun vapaaehtoistyöhön. Tutkimuksessa selvisi John Berry akkulturaatiomallia apuna käyttäen, että viron- ja venäjänkielinen seurakuntatyö voidaan nähdä seurakuntiin integroituneeksi. On todennäköistä, että integroitumista edistää etenkin virolaisten ja venäläisten hyvä suomen kielitaito, joka helpottaa yhteyksien luomista seurakuntaan. Toisen ryhmän luovat separoituneet arabian- ja kiinankielinen seurakuntatyö. Suurin eristäytymiseen johtava tekijä on näiden vieraskielisten huono suomen kielitaito ja työmuotojen tuoreus verrattuna viron- ja venäjänkieliseen toimintaan. Lisäksi kiinankielisten toiveet seurakuntatyötä kohtaan voivat olla erilaisia kuin suomenkielinen seurakuntatyö tarjoaa ja toisaalta arabiankielistä integraatiota vaikeuttaa kysymys jäsenyydestä. Englanninkielinen seurakuntatyö on tutkimuksen mukaan sekä integroitunutta että assimiloitunutta. Assimilaatiossa valtaväestöön sulautuminen nähdään oman kulttuurillisen identiteetin tai tapojen ylläpitämistä tärkeämmäksi. Integraatiossa tulee esille kysymys mihin englanninkielinen seurakuntatyö integroituu, kun sillä ei ole omaa kotiseurakuntaa. Onkin parempi todeta, että englanninkielinen seurakuntatyö on yleisesti paikallisseurakuntiin integroivaa.
  • Kyllönen, Iikka (University of Helsinki, 2015)
    Tämän pro gradun -tutkielman tutkimustehtävä on: mitkä asiat ovat motivoineet isosina toimivia nuoria ajattelemaan, että he osallistuisivat ja kantaisivat vastuuta seurakunnassa myös jäätyään pois nuorten toiminnasta. Tutkimus on paikallistutkimus, jonka toteutin eräässä paikallisseurakunnassa. Tutkimus on abduktiivinen, aineistolähtöinen ja teoriaohjaava. Aineiston hankin haastatteluilla ja siinä käytin puolistrukturoitua teemahaastattelua. Haastattelin kymmentä isosena toiminutta nuorta, jotka olivat 17-19-vuotiaita ja he olivat olleet vähintään kahdessa rippikoulussa isosina. Kyselin heiltä heidän suhteestaan seurakuntaan ja uskonasioihin koko siihenastisen elämän ajalta. Jaoin haastattelut viiteen osaan: lapsuuteen, rippikouluun, isostoimintaan, nykyhetkeen ja tulevaisuuteen. Haastateltuani heidät pelkistin haastatteluja kahteen kertaan ja etsin näin syntyneistä alakategorioista suurimpia seurakuntasuhteeseen vaikuttaneita teemoja. Niiden avulla analysoin haastattelut. Taustateorioina käytin James Fowlerin uskon kehitystasoteoriaa ja Jouko Porkan neljää isosmotivaatiotyyppiä. Analyysin myötä päädyin lisäämään Porkan tyyppeihin viidennen, toiminnallisen motivaatiotyypin, sillä totesin monen nuoren motivoituneen nimenomaan toiminnallisesta käytännön tekemisestä. Käsittelin analyysissa haastattelut elämänvaihe kerrallaan. Ensimmäisenä oli lapsuus, aika ennen rippikoulua, jossa suurin vaikuttaja seurakunnan suhteen oli kotikasvatus. Lapsuudessa riippui pääasiassa kodista, kävikö isonen seurakunnassa, esimerkiksi leireillä, kerhossa tai jumalanpalveluksissa. Rippikoulu oli käänteen tekevä tapahtuma seurakuntasuhteen kannalta lähes kaikilla haastateltavilla. Se muutti nuorten kuvaa uskosta, seurakunnasta ja siellä käyvistä ihmisistä. Rippikoulun kannustamina ja isosten ja kavereidensa pyytäminen nuoret lähtivät isoskoulutukseen ja isosiksi leireille, joilla rippikoulussa tai sen jälkeen tullut usko syveni ja nuoret juurtuivat seurakuntaan. Haastattelutilanteessa, eli nyt-osassa, nuoret pitivät seurakuntaa hengellisenä kotinaan ja sanoivat aikovansa jäädä seurakuntaan tulevaisuudessakin. Syyt aikomukselle sitoutua olivat pääosin hengellisiä ja siitä johtuvia, että nuoret olivat kotiutuneet niin kovasti seurakuntaan. Fowlerin uskonkehitystasoteoriassa nuoret ovat murrosiälle tyypillisessä synteettis-sovinnaisessa vaiheessa, jossa sosiaalisen lähipiirin vaikutus on voimakasta, ja nuori on riippuvainen tämän sosiaalisen ympyrän mielipiteistä ja vaikutuksesta. Kukaan nuorista ei ollut haastatteluhetkellä siirtynyt seuraavaan, mutta moni varmasti siirtyy pian. Tuossa vaiheessa alkaa itsenäistyminen ja kriittinen ajattelu, joka voi johtaa seurakunnasta vieraantumiseen. Porkan isosmotivaatiotyyppejä tarkastellessa kaikki isoset kuuluivat monipuolisesti motivoituneisiin isosiin. Tärkein haastatteluista nousseista analyysiteemoista oli ”vastavuoroinen vaikuttaminen seurakunnan kanssa”, eli seurakunta on ensin panostanut nuoreen ja tämän myötä nuori innostuu ja sitoutuu seurakuntaan ja alkaa kantamaan siellä vastuuta. Tätä teemaa löytyi jokaiselta isoselta, muutamalta tosin melko vähän. Pääsyyksi miksi nuoret aikovat tulevaisuudessakin osallistua ja kantaa vastuuta seurakunnassa he sanoivat uskon ja sen hoitamisen. Lisäksi moni asia oli seurakunnassa tuntunut hyvältä ja he kävivät siellä aktiivisesti.
  • Jäntti, Sauli (University of Helsinki, 2015)
    Tässä tutkimuksessa tarkastellaan Matteuksen evankeliumin täyttymyssitaatteja. Täyttymyssitaatit voidaan tunnistaa sitaattiformelista, jonka perusmuoto on [ἵνα] πληρωθῇ τὸ ῥηθὲν διὰ … τοῦ προφήτου λέγοντος (että kävisi toteen mikä on puhuttu… profeetan kautta). Täyttymyssitaatin keskeinen sana on verbin πληρόω (käydä toteen, toteutua) passiivimuoto. Sitaattiformelin käyttö osoittaa, että Matteus hakee omalle tekstilleen lisää arvovaltaa vanhemmista kirjoituksista. Kun hän vielä lisää sitaattiformeliin profeetan nimen, hän hakee arvovaltaa omalle tekstilleen tunnetulta profeetalta. Sitaattiformelissa Matteus mainitsee nimeltä profeetat Jesaja ja Jeremia. Pienemmät profeetat Hoosean ja Sakarjan hän jättää mainitsematta. Tällöin hän viittaa vain profeetan sanaan. Täyttymyssitaattien lukumäärä on kiistanalainen kysymys. Tutkijat ovat esittäneet yhteensä 16 sitaattia täyttymyssitaateiksi. Kymmenen näistä sitaateista (Matt. 1:22–23; 2:15; 2:17–18; 2:23; 4:14–16; 8:17; 12:17–21; 13:25; 21:4–5 ja 27:9) löytyy yleensä kaikkien tutkijoiden listalta ja ne myös täyttävät täyttymyssitaatin määritelmän, jonka mukaa sitaattiformelissa on verbin πληρόω passiivimuoto, sitaatti on kertojan kommentti eikä sitä ole sijoitettu Jeesuksen itsensä sanomaksi. Tässä tutkimuksessa keskitytään näihin kymmeneen täyttymyssitaattiin. Aikaisemmissa tutkimuksissa on todettu, että täyttymyssitaattien sanamuoto ei vastaa suoraan Septuagintan sanamuotoa vaan on joissain tapauksissa lähempänä hepreankielistä masoreettista tekstiä. Tässä tutkimuksessa sitaattien sanamuotoja verrataan Septuagintaan ja masoreettiseen tekstiin ja pohditaan sitä, ovatko sitaattien sanamuodot peräisin kreikan- vain hepreankielisestä tekstistä. Tutkimuksessa havaitaan, että sitaateissa on sellaisia viittauksia Septuagintaan, jotka osoittavat, että Matteus on tuntenut Septuagintan tekstin eivätkä ainakaan kaikki sitaatit ole Septuagintasta riippumattomia käännöksiä hepreasta. Täyttymyssitaattien sanamuotoja on myös viidessä sitaatissa muokattu, jotta sitaatti sopii paremmin Matteuksen evankeliumin kontekstiin. Matteus myös käyttää sitaatissa olevia sanoja sitaattia ympäröivässä lähikontekstissa. Näin ollen sitaatit eivät ole irrallisia elementtejä, jotka on vain ripoteltu evankeliumiin. Tutkimuksen toisena aiheena on pohtia täyttymyssitaattien luomaa kuvaa Jeesuksesta. Sitaattien tekstit liittyvät Jeesus Nasaretilaisen elämänvaiheisiin, syntymään ja kuolemaan. Täyttymyssitaattien Jeesus on ihmisläheinen, lempeä opettaja, joka puhuu vertauksin Jumalan valtakunnasta. Vertaukset hän myöhemmin selittää opetuslapsilleen. Hän on myös valontuoja, joka tuo valon muukalaisille ja häneen muukalaiset panevat toivonsa. Täyttymyssitaattien Jeesusta myös vainotaan, hänet petetään ja hän on vain kolmenkymmenen hopearahan arvoinen. Täyttymyssitaateista nousee esiin kaksi keskeistä teemaa: Mooses ja muukalaiset. Mooses-teemassa Matteus katsoo taaksepäin ja rinnastaa Jeesuksen Moosekseen, kun taas muukalaisuusteemassa hän katsoo eteenpäin aikaan, jolloin sanoma Jeesuksesta viedään myös muukalaisille.
  • Sarento, Vili (University of Helsinki, 2015)
    HELSINGIN YLIOPISTO − HELSINGFORS UNIVERSITET Tiedekunta/Osasto − Fakultet/Sektion Teologinen tiedekunta Laitos − Institution Systemaattisen teologian laitos Tekijä − Författare Vili Sarento Työn nimi − Arbetets titel Kuolemasta elämään. Ristin teologia Hans Urs von Balthasarin teoksessa Theologie der Drei Tage. Oppiaine − Läroämne Dogmatiikka Työn laji − Arbetets art Pro gradu -tutkielma Aika − Datum Syyskuu 2015 Sivumäärä − Sidoantal 77 Tiivistelmä − Referat Tutkielmassa selvitetään katolisen teologin Hans Urs von Balthasarin käsitys ristin teologiasta teoksessa Theologie der Drei Tage. Ristin teologian käsitettä tarkastellaan ensiksikin suhteessa kohdehenkilön muuhun teologiseen ajatteluun. Tärkeämpi näkökulma on ristin merkitys osana pelastushistoriallista ilmoitusprosessia eli Kristuksen inkarnaatiota, ristinkuolemaa ja ylösnousemusta. Tähän liittyy ristin suhde Jumalaan ja kirkkoon. Tutkimusmetodi on systemaattinen analyysi, jossa painottuu käsiteanalyysi. Lähdeaineistona on Balthasarin ristin teologian perusteos, joka muodostaa pohjan monille muillekin tämän käsittelemille teemoille. Tukena käytetään laajasti uutta tutkimuskirjallisuutta Balthasarin teologiasta. Ristin teologiasta ei ole merkittävää edeltävää tutkimusta. Ristin teologian käsite sisältää kaikki Kristus-tapahtuman osat inkarnaatiosta kirkon syntyyn. Risti on keskipiste ilmoitustapahtumassa, jonka tarkoitus on yhdistää ihmiskunta Jumalan elämään. Muu dogmaattinen teologia on ymmärrettävissä ainoastaan Kristus-tapahtumassa paljastuvan jumalallisen rakkauden valossa. Jumalallinen rakkaus on Kolminaisuudessa oleva itsensä lahjoittamisen tapahtuma, kenosis. Tämän ikuisen rakkauden tapahtuman perusteella Jumala voi lahjoittaa itsensä myös historiassa kuolemaan syntisten puolesta. Kristuksen tehtävä on siis toteuttaa Jumalan kenosis historiassa. Tämä tarkoittaa elämistä tavallisena ihmisenä ja Jumalan muodosta luopumista. Lisäksi se tarkoittaa jatkuvaa rakkaudellista itsensä antamista muiden ihmisten puolesta kuuliaisena Pyhän Hengen ohjaukselle. Tällä tavoin Kristuksen elämä on jatkuvasti inhimillistä ja jumalallista. Ristin ilmoituksen ydin on inhimillisen ja jumalallisen yhdistäminen. Abstraktilla tasolla voidaan sanoa, että jumalallinen todellisuus täydellistää inhimillisen todellisuuden ja ylittää sen. Siksi ihmisen on mahdotonta täysin selittää Jumalan toimintaa ristillä oman ymmärryksensä mukaan. Jumala lisää ristillä jotain ihmisen todellisuuteen ja syntiseen elämään, joka päättyy kuolemaan. Konkreettisella tasolla tämä tarkoittaa pelastusta Kristuksessa, kun hän nousee ylös kuolleista ylittäen inhimillisen kuoleman ja synnin muurin. Perusta tälle on Kristuksen jatkuva ihmisyys ja jumalallinen rakkaus. Niiden vuoksi hän on solidaarinen ihmisten kanssa ja kuitenkin ylittää ihmisen todellisuuden rakkaudessa. Pelastus perustuu siis solidaarisuuden ja itsensä ylittävyyden rajapintaan, jossa ihmisyys yhdistetään Jumalaan. Kristuksen ylösnousemus on inhimillisen elämän ja kuoleman rajojen jättämistä taakse ja siirtymistä eskatologiseen Hengen todellisuuteen, mikä on objektiivinen perusta kirkon uskolle. Usko syntyy ylösnousseen kohtaamisessa, kun ihminen tempautuu osalliseksi Kristuksen kenosiksesta rakastamaan ja kärsimään muiden puolesta. Siten kirkko on Kristuksen ruumis sakramentaalisesti. Risti on inhimillisen ja jumalallisen yhdistämistä. Siksi se liittyy Jumalan ja maailman suhteeseen ja on trinitaarista. Se liittyy myös Balthasarin ymmärrykseen armon ja luonnon suhteesta ja siitä, miten luomakunta heijastaa Jumalan kauneutta. Samalla risti on kristologinen, koska inhimillinen yhdistetään Jumalaan Jeesuksessa. Ristin ensisijainen merkitys on lisäksi eksistentiaalinen ja soteriologinen. Se ei ole abstrakti käsitys Jumalasta tai synnistä vaan selvitys siitä, miten Jumala käytännössä pelastaa ihmisen pahasta ja yhdistää tämän todelliseen elämäänsä rakkaudessa. Avainsanat – Nyckelord roomalaiskatolinen teologia, risti, pelastus, inkarnaatio Säilytyspaikka – Förvaringställe Helsingin yliopiston kirjasto, Keskustakampuksen kirjasto, Teologia Muita tietoja
  • Taipale, Pirkko (University of Helsinki, 2015)
    Suomen evankelis-luterilainen kirkko elää muuttuvassa toimintaympäristössä. Monet kirkon sisäiset ja ulkoiset tekijät aiheuttavat paineita myös kirkon rakenteisiin. Kirkolliskokous päätti toukokuussa 2013 lähteä uudistamaan kirkon rakenteita Uusi seurakuntayhtymä 2015 -rakennemallin avulla. Mallin mukaan kaikki seurakunnat kuuluvat jatkossa seurakuntayhtymään. Vaikka muutoksen sisältö ja toteutuminen olivat vielä epävarmoja, alettiin monessa hiippakunnassa valmistautua muutokseen. Tampereen hiippakunnassa muutostyötä suunnitteli ja johti tuomiokapitulin asiantuntijoista koostuva asiantuntijatiimi. Tämän tutkimuksen tavoitteena on kuvata ja analysoida, kuinka asiantuntijatiimi toteutti tehtäväänsä Uusi seurakuntayhtymä 2015 -rakennemallin ennakoituun tuloon liittyvän muutosprosessin johtajana Tampereen hiippakunnassa, ja millaista responssia sen toteuttamat toimenpiteet alueen seurakunnissa aiheuttavat ajanjaksolla 6/2013–1/2015. Tutkimukseni on laadullista tutkimusta ja se on myös tapaustutkimus. Tutkimusmenetelminä hyödynsin historiantutkimusta ja sisällönanalyysiä. Tutkimusaineistoni koostui muun muassa asiantuntijatiimin haastatteluista, sen järjestämien vuorovaikutuksen foorumien havainnoinneista ja palautteista, sekä foorumeihin liittyvistä verkkokeskusteluista. Asiantuntijatiimi toteutti muutostyötä muun muassa alueellisten ohjausryhmien ja järjestämiensä vuorovaikutuksen foorumien avulla. Osa foorumeista toteutettiin videokokouksina. Asiantuntijatiimi toteutti aikaisemmat tutkimukset huomioivaa, mutta osin hyvin omaleimaista, pitkäjänteistä muutoksen ohjaustapaa, johon otettiin mukaan sekä seurakuntien työntekijät, luottamushenkilöt että johto. Asiantuntijatiimin ohjaustavalle oli ominaista tunnekokemusten käsittelyyn painottuminen ja vuorovaikutuksen korostaminen. Asiantuntijatiimin keskeinen tavoite muutostyössä oli herättää keskustelua siitä, mikä on kirkko ja mitä meneillään oleva syvä sosiokulttuurinen muutos kirkolle merkitsee. Muina keskeisinä tavoitteina olivat muutosvalmiuden kasvattaminen ja vuorovaikutuksen lisääminen seurakunnissa. Asiantuntijatiimin ohjaustapa jakoi foorumien osallistujien mielipiteitä. Osa osallistujista piti ohjaustapaa onnistuneena, osa olisi toivonut asiapitoisempaa työskentelytapaa ja enemmän tietoa rakennemuutoksesta. Asiantuntijatiimin työskentelyn tavoitteet eivät myöskään vaikuttaneet selvinneen kaikille osallistujille. Tutkimuksessa kävi ilmi, että kirkon merkitykseen liittyvän keskustelun herättäminen on vaikeaa. Kirkon merkityksestä keskustelu oli melko vähäistä koko prosessin ajan, mutta sen määrä kasvoi hieman prosessin edetessä. Foorumien osallistujien suurin huomio kohdistui odotettuun rakennemuutokseen ja siihen liittyviin asioihin. Muutostyöskentelyn ansiosta vuorovaikutus alueen seurakuntien välillä kasvoi ja muutosvalmius parani. Lisäksi prosessin aikana kehittyi toimiva malli koko hiippakunnan videokokoukseksi.
  • Paukkunen, Sini (University of Helsinki, 2015)
    Tämän pro gradu –tutkielman aiheena on uskontojen välinen vuoropuhelu (uskontodialogi) ja erityisesti sen toiminnallinen ulottuvuus eli uskontojen yhteistyö. Kyseessä on tapaustutkimus: uskontojen yhteistyötä tarkastellaan Suomessa vuonna 2011 perustetun ”Uskontojen yhteistyö Suomessa” eli kolmen monoteistisen uskonnon kattaman USKOT-foorumi ry:n kautta. Tutkielmassa pyritään selvittämään ennen kaikkea miksi, mitä ja millaista uskontojen yhteistyö on, miten sitä käytännössä tehdään ja mihin suuntaan se on menossa. Tutkielman aineistona toimivat sekä USKOT-foorumin www-sivut lausuntoineen ja vuosikertomuksineen että USKOT-foorumin hallitusten jäsenten, varajäsenten ja entisten jäsenten haastattelut. Kyseessä on laadullinen tutkimus ja sen menetelmänä tekstiaineiston sisällönanalyysi. Sisällönanalyysin tukena toimii aiemman tutkimuksen pohjalta laadittu luku uskontodialogin käsitteen määrittelystä ja luokittelusta, ml. uskontojen yhteistyön rooli uskontodialogin osana. Tutkielmassa USKOT-foorumin pääasialliseksi tarkoitukseksi ja tavoitteeksi vahvistui yhteiskuntarauhan turvaaminen. Siinä olennaista on uskontojen vaikuttavuuden vahvistaminen, mihin pyritään vahvemman yhteisen äänen ja yhteistoiminnan symboliarvon maksimoimisen kautta. Foorumin työn kautta pyritään samalla turvaamaan uskontojen näkyvyys julkisessa tilassa sekä lisäämään tietoa uskonnoista, ml. uskontojen sisäisestä moninaisuudesta. Käytännössä kannanotot ovat USKOT-foorumin merkittävä ja näkyvin työväline, mutta myös eri keskustelutapahtumien järjestäminen, hankkeiden –kuten moniuskontoinen kalenteri- toteuttaminen ja yhteyksien ylläpito ovat myös keskeisiä. Foorumin toimintaa voidaan luonnehtia yhteiskunnalliseksi ja maalliseksi vaikuttamistyöksi, mutta samalla se on tiiviisti kunkin uskontokunnan arvopohjasta nousevaa. Uskontojen yhteistyö Foorumissa tarkoittaa jatkuvaa oppimista ja ymmärtävää, heittäytyvääkin asennoitumista. Olennaista on tahtotila toimia löydettävissä olevien yhdistävien tekijöiden pohjalta, missä Foorumiin edustajiksi valikoituneilla yksilöillä on paljon merkitystä. USKOT-foorumin toimintaa voidaan luonnehtia pitkälle reaktiiviseksi kansallisen tason toiminnaksi ja Suomen kontekstia korostavaksi. Luonteenomaista Foorumin toiminnalle on kompromissinomaisuus; jossain määrin myös suvaitsevaisuuden ja yhdenvertaisuuden edistämiseen pyrkiminen. Tulevaisuudessa USKOT-foorumi joutunee pohtimaan tarkemmin kolmen monoteistisen uskonnon edustavuuden kattavuutta, käytännön toimintaedellytystensä vahvistamista (resurssit) sekä Foorumin sisäisen keskusteluyhteyden edelleen syventämistä, ml. ruohonjuuritason rooli sekä Foorumin asema paikallistason ja kansainvälisen uskontodialogin saumakohtana. Tutkielman pohjalta tarpeen USKOT-foorumille ja uskontojen yhteistyölle Suomessa nähdään kasvaneen olennaisesti muutamassa vuodessa. Voidaan esittää, että jollei USKOT-foorumia olisi, tulisi se tai jokin vastaava keksiä. Tutkimusaineiston ja –tulosten pohjalta uskontojen yhteistyötä voidaan luonnehtia nimenomaisesti ympäröivän yhteiskunnan tarpeista lähteväksi, toiminnalliseksi ja käytännölliseksi uskontodialogiksi. Uskontojen yhteistyössä siirrytään sanoista tekoihin, missä prosessissa kuitenkin dialogisuus ja uskonnolliset arvot säilyvät keskeisinä tekijöinä.
  • Palm, Nina (University of Helsinki, 2015)
    HELSINGIN YLIOPISTO  HELSINGFORS UNIVERSITET Syyskuussa 2001 New Yorkin terrori-isku järisytti maailmaa. Pian tämän jälkeen Yhdysvallat julisti sodan terrorismia vastaan ja aloitti mittavat sotatoimet Afganistanissa. Myöhemmin Yhdysvallat laajensi terrorisminvastaisen sodan myös Irakiin. Nämä sodat herättivät valtavasti keskustelua Yhdysvalloissa niin poliittisella kuin uskonnollisella kentällä. Oma tutkimukseni keskittyy siihen, millaisen kannan katolilaiset sekä uusevankelisista herätyskristillisistä ryhmistä muodostuvat evankelikaalit ottivat näihin kahteen sotaan 2001–2004. Tässä pro gradu-tutkielmassani selvitän näiden kahden osapuolen kannan lisäksi sen, millä argumenteilla he perustelivat omat myönteiset tai kielteiset kantansa sotiin, ja miten liberaalimpien ja konservatiivisempien katolilaisten mielipiteet mahdollisesti erosivat toisistaan. Tutkin myös sitä, olivatko katolilaisten mielipiteet linjassa demokraattisen puolueen kanssa, ja evankelikaalien kanta linjassa republikaanisen puoleen kanssa. Lisäksi selvitän, mikä oli molempien osapuolien kanta oikeutettuun sotaan. Tutkin myös sitä oliko paavin omalla kannalla mahdollisesti vaikutusta katolilaisten mielipiteisiin. Päälähteitäni ovat yhdysvaltalainen evankelikaalien johtava lehti Christianity Today sekä kaksi yhdysvaltalaista katolilaista lehteä National Catholic Reporter ja National Catholic Register, joiden avulla vertailen myös konservatiivisempien ja liberaalimpien katolilaisten mielipiteitä. New Yorkin terrori-iskun jälkeen sekä evankelikaalien että katolilaisten keskuudessa käytiin vilkasta keskustelua Afganistanin sodan laillisuudesta ja oikeutuksesta. Irakin sota jakoi mielipiteitä Afganistanin sotaa selvemmin. Yhdysvaltojen suunnittelema ennaltaehkäisevä sota Irakia vastaan sai monet katolilaisista ja evankelikaaleista esittämään argumentteja sodan puolesta ja vastaan. Sodan todellisuus, sodan uhrit, maan ajautuminen kaaokseen sekä sotavankien kohtelut saivat aikaan valtavasti keskustelua evankelikaalien ja katolilaisten keskuudessa. Paavi teki valtavasti työtä rauhan hyväksi ja pettyi syvästi, kun hänen rauhanponnistelunsa eivät tuottaneet tulosta. Paavi teki silti koko ajan työtä, jotta rauha palautuisi. Paavi kritisoi Yhdysvaltojen Irakille asettamia talouspakotteita ja toivoi YK:n ratkaisevan konfliktin. Vatikaani teki korkeantason vierailuja Yhdysvaltoihin tapaamaan presidentti Bushia, jotta rauha säilyisi. Vatikaanin edustaja kävi ennen Irakin sodan alkamista tapaamassa myös Saddam Husseinia. Vatikaanin edustajan mukaan Hussein oli ollut valmis tekemään yhteistyötä ja halusi välttää sodan syttymisen. Helsingin yliopiston kirjasto, Keskustakampuksen kirjasto, Teologia Muita tietoja
  • Rantala, Pirjo (University of Helsinki, 2015)
    HELSINGIN YLIOPISTO  HELSINGFORS UNIVERSITET Tiedekunta/Osasto  Fakultet/Sektion Teologinen tiedekunta Laitos  Institution Käytännöllinen teologia TekijäFörfattare Pirjo Rantala Työn nimi Arbetets titel Uskonnollisuus alakouluikäisen elämänkysymyksissä Oppiaine  Läroämne Uskonnonpedagogiikka Työn laji Arbetets art Pro gradu -tutkielma Aika Datum 11.9.2015 Sivumäärä Sidoantal 76+12 Tiivistelmä Referat Tutkimus käsittelee alakouluikäisten lasten uskonnollisten käsitysten ilmenemistä elämänkysymyksissä. Tutkimusta varten uudistettiin Kalevi Tammisen 1980-luvulla kehittämä projektiivinen valokuvamittari. Tammisen mittaria käytettiin suomalaisten lasten ja nuorten uskonnollista kehitystä seuraavissa tutkimuksissa, joiden yhtenä osa-alueena oli elämänkysymysten kartoittaminen. Tämän tutkimuksen taustateoria nousee Tammisen tutkimuksista, johon tämän tutkimuksen tuloksia verrattiin. Aineisto kerättiin haastattelemalla toisen ja viidennen luokka-asteen oppilaita käyttäen hyväksi uudistettua projektiivista mittaria. Kuvamittarilla pyrittiin saamaan aikaan spontaaneja vastauksia lapsen samaistuessa kuvien henkilöihin. Kuviin liittyi tekstejä, joita lapset täydensivät. Näin saatiin aineistoa siitä, millaisia asioita lapset pohtivat, ja missä määrin uskonnollista pohdintaa esiintyy. Lasten elämänkysymyksissä koti ja perhe ovat keskeisellä sijalla samoin kuin kaverisuhteet. Kavereiden tärkeys tuli ilmi myös siinä, että kouluun liittyvistä iloista kaksi kolmasosaa koski kaverisuhteita. Huoli kaveriporukan ulkopuolelle jäämisestä oli suurta. Erityisesti koulukiusaaminen nousi esiin tässä tutkimuksessa. Lasten vastauksissa projektiivisiin kuviin toistui ilmaisu ”Sitä on varmaan kiusattu koulussa”. Lapset kokivat suurta huolta, ja osa ilmaisi itse olleensa kiusaamisen kohteena. Lapsilla ilmeni myös muita kouluhuolia, jotka liittyivät lähinnä kokeisiin ja läksyhin. Uskonnollisten pohdintojen osuus kaikista lausumista oli 39,8% eli suurin ryhmä lausumia. Uskonnolliset pohdinnat nousivat esiin pääasiassa niiden kuvien yhteydessä, joissa oli selkeä uskonnollinen viittaus. Lapset pohtivat Jumalan ja Jeesuksen olemassaoloa ja olemusta. Jumala luojana herätti pohdintaa samoin kuin maailman synty ja kaiken alku. Pääsiäisen tapahtumat ja Jeesuksen ristinkuolema olivat keskeiseti esillä. Lasten pohdinnat olivat syvällisiä, vaikka heiltä puuttuu vielä käsitteitä, joilla kuvailla omia ajatuksiaan. Tutkimus vahvistaa sitä käsitystä, että uskonnollisen kehityksen vaiheteoriat selittävät edelleen melko hyvin lasten uskonnollisuutta, mutta yksilölliset erot voivat olla suuria muun muassa kasvuympäristöstä riippuen. Aikaisemmissa tutkimuksissa tämän ikäisillä lapsilla on todettu olevan vielä vankka usko Jumalan olemassaoloon ja Raamatun kertomusten totuuteen. Tässä tutkimuksessa lapset toivat esiin ihmettelyä ja empimistä ennen totena pidettyjen asioiden suhteen. Lapsilla pitäisikin olla mahdollisuus avoimesti pohtia ja ihmetellä uskonnollisia kysymyksiä myös koulun viitekehyksessä. Lasten perimmäisten kysymysten pohdinta on osa ihmisessä olevaa universaalia spiritualiteettia, mikä tulee huomioida lapsen kokonaisvaltaisessa kasvatuksessa. Tutkimuksessa kävi ilmi myös, että lasten seurakunnallinen aktiivisuus on vähäistä ja kirkossa käydään lähinnä koulun kanssa. Rukous ja Raamatun lukeminen oli vähentynyt huomattavasti aikaisempaan tutkimukseen verrattuna. Koululla on merkittävä rooli uskonnollisen perinteen siirtäjänä ja säilyttäjänä, koska vaikuttaa siltä, että vanhemmat luottavat koulun uskontokasvatuksen huolehtivan siitä. Uskonnollisen yleissivistyksen antaminen, virsien opettelu, Raamatun kertomuksiin tutustuminen ja yhteistyö kirkon kanssa auttavat lasta tutustumaan omiin uskonnollisiin juuriinsa ja sitä kautta kasvamaan uskontodialogiin kykeneväksi ja suvaitsevaksi henkilöksi. Avainsanat – Nyckelord Uskonnollisuus, spiritualiteetti, elämänkysymykset, uskonnolliset kokemukset, projektio Säilytyspaikka – Förvaringställe Helsingin yliopiston kirjasto, Keskustakampuksen kirjasto, Teologia Muita tietoja
  • Keskitalo, Maaria (Helsingin yliopisto, 2015)
    Tutkimukseni tehtävänä oli selvittää, millä tavoilla nuoret kielentävät uskonnollisuutta Demi.fi-sivuston Syvälliset-keskustelupalstalla. Tarkoituksenani oli tarkastella risteystä, jossa yhtäältä haastava henkilökohtaisen uskonnollisuuden kuvaaminen ja toisaalta nuorille luonteva keskusteluympäristö kohtaavat. Kvalitatiivisen sisällönanalyysin tutkimusaineistona on 256 keskusteluviestiä yhteensä viidestä eri keskusteluketjusta. Tarkastelun kohteena olevaa keskustelua käytiin vuosien 2013–2014 aikana, painottuen loppuvuoteen 2014. Tutkimusta taustoittavissa teorialuvuissa tarkastelen sosiaalista mediaa nuorten vuorovaikutuskenttänä sekä uskonnollisen kielen luonnetta ja rakentumista. Näissä luvuissa käsittelen nuoruuden ja identiteetin rakentumista verkossa, keskustelupalstaa yhteisön kommunikaatiokanavana sekä nuorta uskonnollisen kielen käyttäjänä. Esittelen myös uskonnollisen kielen merkityksiä rakentavaa funktiota sekä sen metaforista ulottuvuutta. Varsinainen tutkimusaineiston analyysi jakautuu kahteen osaan: uskonnollisuuden kielentämisen keinoihin sekä viestien sisältöjen tarkasteluun kielellisestä näkökulmasta. Tutkimuksen perusteella nuorten tavat kielentää uskonnollisuutta Syvälliset-keskustelupalstalla näyttäytyvät abstraktion kuvaamisena, eri tavoin asemoituvina kirjoittajarooleina, tulkintaeroja synnyttävänä puhetapana, viestien intertekstuaalisuutena, huumorin käyttämisenä sekä erilaisten puhetyylien hyödyntämisenä viestin välittymiseksi. Sisällöllisesti nuorten kirjoittamat tutkimusaineiston viestit käsittelevät uskon suhdetta opillisuuteen ja arvomaailmaan erityisesti moraalikäsitysten, teologisten kysymysten sekä kuolemanjälkeisyyden osalta. Nuorten uskonnollisessa keskustelussa käsitellään myös uskontoon liitettäviä sääntöjä ja rituaaleja. Tutkimusaineiston mukaan uskonnollisen yhteisön merkityksen kuvaaminen on tärkeä osa uskonnollisuuden kielentämistä. Oman uskonnollisen identiteetin syntyyn ja rakentumiseen vaikuttavat myös nuoren kokemukset uskonto- ja uskonnollisesta kasvatuksesta. Tutkimus osoittaa, että nuorten käyttämä uskonnollinen kieli on monitulkintaista ja -merkityksistä. Uskonnollinen kieli perustuu viittaamiselle ja uskonnollisten kokemusten selittäminen rakentuu aina aiempien elämänkokemusten varaan. Abstraktin uskonnollisuuden kielentäminen vaikuttaisikin keskustelupalstalla tapahtuvan luontevimmin omien kokemusten kuvaamisen kautta. Huomionarvoista on lisäksi se, että nuoruuteen liittyvän minä-keskeisen ajattelun ja viestinnän lisäksi uskonnollisessa keskustelussa näyttää korostuvan vahva yhteisöllinen ajattelu ja kuulumisen tarve.