Browsing by Organization "Helsingin yliopisto, teologinen tiedekunta,"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-5 of 5
  • Nironen, Antti (Helsingin yliopisto, 2011)
    Tämän tutkimuksen tehtävänä on selvittää Francis Watsonin käsitys teologisesta hermeneutiikasta. Tutkielmassa käytetään kolmea tarkentavaa tutkimuskysymystä: Miten Watson hahmottaa tieteellisen raamatuntutkimuksen ja Raamatun teologisen tulkinnan suhteen? Miten Watson näkee raamatuntutkimuksessa historiallisen ja kirjallisen lähestymistavan suhteen toisiinsa? Miten Watson suhtautuu postmodernismiin teologisessa hermeneutiikassaan? Tutkimusmetodina on systemaattinen analyysi. Watsonin teologista hermeneutiikkaa ei ole tutkittu suomeksi ennen tätä työtä ja kansainvälistäkin tutkimusta aiheesta on hyvin vähän. Sen vuoksi tutkimuksessa on pyritty käsittelemään Watsonin teologista hermeneutiikkaa mahdollisimman kattavasti, mutta samalla on jouduttu rajaamaan työn ulkopuolelle osa Watsonin käsittelemistä teemoista, kuten Raamatun feministinen kritiikki ja VT:n ja UT:n suhde. Tutkimuksen päälähteinä ovat Watsonin kirjat Text, Church and World ja Text and Truth, joissa hän analysoi modernia historiallis-kriittistä raamatuntutkimusta, postmodernismia ja kirjallista lähestymistapaa Raamattuun. Watson kritisoi niissä näkemiään ongelmia ja kritiikkinsä pohjalta rakentaa omaa teologista hermeneutiikkaansa. Toissijaisina lähteinä tutkimuksessa on useita Watsonin artikkeleja, jotka tuovat lisävalaistusta Watsonin hermeneuttiseen ajatteluun. Päälähteiksi valitut teokset ja toissijaisiksi lähteiksi valitut artikkelit kattavat laajasti Watsonin hermeneutiikkaa käsittelevät kirjoitukset. Johdannon ja loppukatsauksen lisäksi tutkimus on jaettu neljään päälukuun. Tutkielman toisessa luvussa selvitetään Watsonin näkemys tieteellisen raamatuntutkimuksen ja Raamatun teologisen tulkinnan suhteesta ja havaitaan, että Watsonin mukaan raamatuntutkimuksen tulisi palvella teologista tulkintaa. Watson näkee ongelmallisena modernin raamatuntutkimuksen taipumuksen pitää erillään raamatuntutkimus ja -tulkinta ja luoda vastakkainasetteluja yliopiston ja kirkon, eksegetiikan ja systemaattisen teologian sekä neutraalin ja teologisen tulkinnan välille. Kolmannessa luvussa tarkastellaan Watsonin kritiikkiä historiallis-kriittistä tutkimusta kohtaan ja hänen perustelujaan päätökselle käyttää raamatuntulkinnassa ensisijaisesti tekstien lopullista, kanonista muotoa. Watson tukeutuu perusteluissaan Brevard Childsin kanoniseen lukutapaan ja tekstien yhteisölliseen käyttöön. Havaitaan, että Watson kuitenkin kritisoi kanonista lukutapaa sekä formalismista että sen teologisista sidonnaisuuksista. Watson hakee tukea myös Hans Frein narratiivisesta lähestymistavasta, jota Watson samalla kritisoi totuuskysymyksen ohittamisesta. Lopuksi käsitellään Watsonin yritystä liittää tekstin maailma ja sen taustalla oleva sosio-poliittinen todellisuus toisiinsa. Neljännessä luvussa käsitellään Watsonin yritystä yhdistää historiallinen ja kirjallisuustieteellinen lähestymistapa Raamatun teksteihin. Havaitaan, että Watsonin mielestä historiallis-kriittinen tutkimus polkee paikallaan ja siksi tarvitaan kirjallinen lähestymistapa, joka painottaa tekstin lopullista muotoa. Luvussa osoitetaan, ettei Watson kuitenkaan halua korvata puhtaasti historiallista lähestymistapaa puhtaasti kirjallisuustieteellisellä lähestymistavalla, sillä hän näkee ongelmallisena myös narratiivisen kritiikin taipumuksen käsitellä raamatunkertomuksia fiktiivisinä narratiiveina. Watson pyrkii ratkaisemaan ongelman yhdistämällä historiallisen ja kirjallisuustieteellisen lähestymistavan toisiinsa käsittelemällä evankeliumeja kerrottuna historiana. Viidennessä luvussa selvitetään miten Watson suhtautuu postmodernismiin teologisessa hermeneutiikassaan. Siinä havaitaan, että Watson näkee postmodernismin tarjoavan hyödyllisiä näkökulmia useissa hermeneuttisissa kysymyksissä. Samalla Watson vastustaa postmodernismin näkemystä, ettei teksteillä ole yhtä määrättyä merkitystä ja postmodernin teologian taipumusta viedä Raamatun kertomukselta sen universaali merkitys. Luvussa kuitenkin osoitetaan, että Watsonin antama kuva George Lindbeckin ja Stanley Hauerwasin postmodernista teologiasta on yksipuolinen ja osittain virheellinen.
  • Pelkonen, Taina (Helsingin yliopisto, 2012)
    Konkreettiset pahat tapahtumat, Jokelan kouluampumiset marraskuussa 2007 ja Kauhajoen kouluampumiset syyskuussa 2008, järkyttivät Suomea ja synnyttivät laajan mediakeskustelun. Tutkimuksessa selvitetään, millaiselta moraaliselta toiminnalta kouluampumiset näyttävät Helsingin Sanomien (HS) kantaa ottavissa kirjoituksissa analysoimalla niissä käytettyä moraalikieltä. Moraalikielen käsitteet jaotellaan G. H. von Wrightia mukaillen psykologisiin eli tekoon ja toimintaan liittyviin, arvottaviin eli hyvään ja pahaan sekä normittaviin eli vastuuseen ja velvollisuuteen. Analyysissa vertaillaan aineiston moraalikieltä käsitteiden moraalifilosofiassa saamiin merkityksiin. Lisäksi tutkitaan, miten käytetty moraalikieli vaikuttaa kouluampujien ja yhteiskunnallisten toimijoiden moraaliseen toimijuuteen. Aineistona on painetussa HS:ssa julkaistut kouluampumisia käsittelevät pääkirjoitukset, vieraskynät, kolumnit, analyysit ja laajemmat artikkelit sekä yleisönosaston kirjoitukset vuosilta 2007 ja 2008 sekä joitakin tekstejä vuosilta 2009, 2010 ja 2011. Kouluampumisia käsitellään aineistossa tapahtumina, tekoina tai toimintana. Tapahtumina ampumiset esitetään yhteiskunnallisista syistä johtuvaksi ilmiöksi, jossa on keskeistä kansalaisten uhriuden kokemus. Tekoina ampumiset käsitetään henkirikoksina ja väkivaltana. Toimintana ampumiset ovat aineistossa vihan motivoimaa toimintaa, jossa verkossa esittäytyminen ja joukkomurha mielletään tekijöiden keinoiksi saavuttaa julkisuus-tavoite. Tekijät esitetään sekä aktiivista toimijuutta että passiivista uhriutta korostavissa rooleissa. Vaikka tekijät kuvataan aktiivisina toimijoina, vapaata toimijuutta sidotaan joko mielen sisäisiin tai ulkopuolelta tuleviin voimiin, jotka vaikuttivat tekojen tekemiseen. Kun tekijät kuvattiin passiivisissa uhrin rooleissa, toimijuus ja vastuu siirrettiin tekijöiden ulkopuolelle. Muillekin kuin kuolonuhreille ja tekijöille annettu uhriasema heikentää uhriasemaan asetetun toimijuutta. Hyvää ja pahaa analysoitiin tutkimuksessa jaottelemalla aineistossa esiintyvät tavoiteltavat hyvät ja vältettävät pahat neljään luokkaan: tehtyyn, rakenteelliseen, koettuun ja olemukselliseen. Tehdyn hyvän ja pahan luokassa liitytään moralistiseen perinteeseen, jossa hyvä ja paha sidotaan ihmisten tekoihin ja toimintaan. Rakenteellisena hyvänä tavoitellaan ja pahana vältetään yhteiskunnallisia seikkoja niiden kansalaisiin kohdistuvan vaikutuksen mukaan. Rakenteellinen paha on välineellistä, sillä se mahdollistaa pahan tapahtumisen, tekemisen tai kokemisen. Hyvä ja paha esitettiin yleisimmin koettuna tunteena, kuten välittämisenä tai kärsimyksenä. Olemuksellisen hyvän ja pahan luokassa hyvyys ja pahuus mielletään todellisiksi voimiksi tai ihmisen olemuksen osiksi. Pahuuden kuvataan valtaavan alaa silloin, kun kulttuurin henkiset tai hengelliset vastavoimat eivät hillitse sitä. Kirjoituksissa tavoitellaan tehdyn, rakenteellisen ja koetun pahan siivoamista pois. Olemuksellisen pahuuden poistamista ei tavoitella, vaan tavoitellaan ainoastaan sen hillitsemistä. Vastuun vaatimus suunnataan aineistossa menneeseen ja tulevaan. Vastuu tapahtuneista kouluampumisista merkitsee kirjoituksissa syyllisyyden tunnustamista. Koska tekijät eivät olleet vastaamassa syytöksiin, tätä vaadittiin yhteiskunnallisilta vaikuttajilta. Vastuukysymyksissä oleellista ei ole vastuun kantaminen tehdyistä teoista ja niiden seurauksista, vaan se, ettei koettu järkytys toistu. Ennakoiva vastuu tulevien kouluampumisten ehkäisemisestä merkitsee aineistossa joko jokaiselta ihmiseltä vaadittavaa vastuuntuntoa tai normittavaa velvollisuutta toimia vaatimusten mukaan. Vastuuseen vaatimalla ja eri tahoja velvoittavilla normeilla halutaan saada aikaan yhteiskunnassa välttämättömäksi koettu muutos, jonka avulla tulevat kouluampumiset voidaan estää. Analysoidun moraalikielen perusteella kouluampumiset olivat yhteiskunnallisessa keskustelussa ennen kaikkea jotakin koettua pahaa. Velvoittavilla vaatimuksilla tavoitellaan turvallisuuden tunnetta lisääviä hyviä kuten luottamusta siihen, että järjestys palautuu. Koetuille tapahtumille pyritään löytämään selityksiä, mutta annettuja selityksiä myös vastustetaan. Koska aineistossa kysytään, miksi kouluampumiset tapahtuivat, eikä miksi niitä tehdään, yhtä ymmärrettävää vastausta ei löydy. Tutkimalla kouluampumistoimintaa tekijän näkökulmasta, sitä voidaan ymmärtää ja estää.
  • Mustonen, Anni (Helsingin yliopisto, 2011)
    Tämän tutkielman tarkoituksena on tutkia mestari Eckhartin (1260 1327) ykseyden mystiikkaa. Tutkimuskysymyksiä on kaksi: (1) Miten Eckhart kuvaa käsitystään unio mysticasta? Tarkastelen kysymystä Eckhart-tutkimuksen piirissä tehdyn jaottelun mukaan, jossa unio ymmärretään joko Pojan syntymänä sielussa (saks. Geburt) ja läpimurtautumisena (saks. Durchbruch) tun-temattomaan jumaluuteen (saks. Gotheit/Gottheit). Toinen tutkimuskysymykseni on jatkumoa edelliselle ja kuuluu: (2) Millainen on Jumalan ja jumaluuden välinen suhde Eckhartin ajattelussa: vallitseeko kolmiyhteisen Jumalan ja tuntemattoman jumaluuden välillä jonkinlaista ontologista hierarkiaa? Tutkielman päälähteenä on Eckhartin saksankieliset saarnat, sillä niiden uskalias kielenkäyttö on antanut aiheen tulkita Jumalan ja jumaluuden, syntymän ja läpimurtautumisen välisen suhteen hierarkkisesti. Käytän latinankielisiä saarnoja ja Eckhartin muuta tuotantoa analyysin tukena. Metodini on systemaattinen analyysi, johon kuuluva argumentaation analyysi on edellytys oikeelliselle Eckhart-tulkinnalle. Luvussa 2 tarkastelen Eckhartin elämänvaiheita sekä hänen aatehistoriallista ja teologista viitekehystään, joka vastaa osaltaan tutkimuskysymykseen osoittaen Eckhartiin vaikuttaneen teologis-filosofisen ja sosiaalisen perinnön. Luvussa 3 analysoidaan Eckhartin syntymä-mystiikkaa virtaamisen metafysiikan, Jumalan kuvan ja jumalallisen kuolemisen tematiikkojen kautta. Luku vastaa tutkimuskysymykseen selittämällä, mitä Poika, syntymä ja kolmiyhteinen Jumala Eckhartin olemusmystiikassa merkitsevät ja millainen on syntymämystiikkaan liittyvä, juuriltaan uusplatonistinen maailmankuva. Luku 4 käsittelee läpimurtautumisen mystiikkaa, jossa paneudutaan jumaluuden, erottautumisen ja läpimurtautumisen käsitteisiin Eckhartin keskeisten saarnojen kautta. Luvussa 5 vastataan tutkimuskysymyksiin päälukujen pohjalta. Tutkielmassa todetaan, että Eckhartin mukaan kolmiyhteisen Jumalan ja salatun jumaluuden, syntymän ja läpimurtautumisen välillä ei vallitse hierarkkista asetelmaa. Kolmiyhteisen Jumalan ja tuntemattoman jumaluuden olemus merkitsevät Eckhartille samaa jumalallista ymmärrystä, ykseyttä ja ei-mikyyttä . Eckhartin mystiikanteologian perustuu siihen, että Jumalan olemus ensisijaisesti ymmärrys, jota Jumalan sisäinen ja ulkoinen toiminta manifestoi. Tutkielmassa todetaan, että läpimurtautuminen ja syntymä perustuvat käsitykselle ymmärryksen ykseyttävästä aktista. Sielun reditus jumalalliseen ykseyteen on yhtyminen ymmärrys-olemuksen kanssa, jota läpimurtautuminen ja syntymä symboloivat. Mikäli syntymää ja läpimurtautumista tarkastellaan tästä näkökulmasta, ne merkitsevät yhtä ja samaa unio mysticaa. Kaiken kaikkiaan Eckhartin ykseyden mystiikka on ei-dualistista dialektista filosofiaa, jossa ei ole osoitettavissa menneen tai tulevan, alemman tai ylemmän, Jumalan tai jumaluuden, yhden tai kolmen, sisäisen tai ulkoisen tai paradoksaalisesti edes ykseyden ja moneuden välistä dualismia.
  • Liljeblad, Jaakko (Helsingin yliopisto, 2011)
    The aim of this thesis was to examine the understanding of community in George Lindbeck s The Nature of Doctrine. Intrinsic to this question was also examining how Lindbeck understands the relation between the text and the world which both meet in a Christian community. Thirdly this study also aimed at understanding what the persuasiveness of this understanding depends on. The method applied for this task was systematic analysis. The study was conducted by first providing an orientation into the nontheological substance of the ND which was assumed useful with respect to the aim of this study. The study then went on to explore Lindbeck in his own context of postliberal theology in order to see how the ND was received. It also attempted to provide a picture of how the ND relates to Lindbeck as a theologian. The third chapter was a descriptive analysis into the cultural-linguistic perspective, which is understood as being directly proportional to his understanding of community. The fourth chapter was an analysis into how the cultural-linguistic perspective sees the relation between the text and the world. When religion is understood from a cultural-linguistic perspective, it presents itself as a cultural-linguistic entity, which Lindbeck understands as a comprehensive interpretive scheme which structures human experience and understanding of oneself and the world in which one lives. When one exists in this entity, it is the entity which shapes the subjectivities of all those who are at home in this entity which makes participation in the life of a cultural linguistic entity a condition for understanding it. Religion is above all an external word that moulds and shapes our religious existence and experience. Understanding faith then as coming from hearing, is something that correlates with the cultural-linguistic depiction of reality. Religion informs us of a religious reality, it does not originate in any way from ourselves. This externality linked to the axiomatic nature of religion is also something that distinguishes Lindbeck sharply from liberalist tendencies, which understand religion as ultimately expressing the prereflective depths of the inner self. Language is the central analogy to understanding the medium in which one moves when inhabiting a cultural-linguistic system because language is the transmitting medium in which the cultural-linguistic system is embodied. The realism entailed in Lindbeck s understanding of a community is that we are fundamentally on the receiving end when it comes to our identities whether cultural or religious. We always witness to something. Its persuasiveness rests on the fact that we never exist in an unpersuaded reality. The language of Christ is a self-sustaining and irreducible cultural-linguistic entity, which is ontologically founded upon Christ. It transmits the reality of a new being. The basic relation to the world for a Christian is that of witnessing salvation in Christ: witnessing Christ as the home of hearing the message of salvation, which is the God-willed way. Following this logic, the relation of the world and the text is one of relating to the world from the text, i.e. In Christ through the word (text) for the world, because it assumes it s logic from the way Christ ontologically relates to us.
  • Tolonen, Anna-Liisa (Helsingin yliopisto, 2010)
    The study attempts a reception-historical analysis of the Maccabean martyrs. The concept of reception has fundamentally to do with the re-use and interpretation of a text within new texts. In a religious tradition, certain elements become re-circulated and thus their reception may reflect the development of that particular tradition. The Maccabean martyrs first appear in 2 Maccabees. In my study, it is the Maccabean martyr figures who count as the received text; the focus is shifted from the interrelations between texts onto how the figures have been exploited in early Christian and Rabbinic sources. I have divided my sources into two categories and my analysis is in two parts. First, I analyze the reception of the Maccabean martyrs within Jewish and Christian historiographical sources, focusing on the role given to them in the depictions of the Maccabean Revolt (Chapter 3). I conclude that, within Jewish historiography, the martyrs are given roles, which vary between ultimate efficacy and marginal position with regard to making a historical difference. In Christian historiographical sources, the martyrs role grows in importance by time: however, it is not before a Christian cult of the Maccabean martyrs has been established, that the Christian historiographies consider them historically effective. After the first part, I move on to analyze the reception in sources, which make use of the Maccabean martyrs as paradigmatic figures (Chapter 4). I have suggested that the martyrs are paradigmatic in the context of martyrdom, persecution and destruction, on one hand, and in a homiletic context, inspiring religious celebration, on the other. I conclude that, as the figures are considered pre-Christian and biblical martyrs, they function well in terms of Christian martyrdom and have contributed to the development of its ideals. Furthermore, the presentation of the martyr figures in Rabbinic sources demonstrates how the notion of Jewish martyrdom arises from experiences of destruction and despair, not so much from heroic confession of faith in the face of persecution. Before the emergence of a Christian cult of the Maccabean martyrs, their identity is derived namely from their biblical position. Later on, in the homiletic context, their Jewish identity is debated and sometimes reconstructed as fundamentally Christian , despite of their Jewish origins. Similar debate about their identity is not found in the Rabbinic versions of their martyrdom and nothing there indicates a mutual debate between early Christians and Jews. A thematic comparison shows that the Rabbinic and Christian cases of reception are non-reliant on each other but also that they link to one another. Especially the scriptural connections, often made to the Maccabean mother, reveal the similarities. The results of the analyses confirm that the early history of Christianity and Rabbinic Judaism share, at least partly, the same religious environment and intertwining traditions, not only during the first century or two but until Late Antiquity and beyond. More likely, the reception of the Maccabean martyrs demonstrates that these religious traditions never ceased to influence one another.