Teologinen tiedekunta

 

Recent Submissions

  • Tuusvuori, Tapio (Helsingin yliopisto, 2016)
    Eri mediateknologioiden ja -tuotteiden hallitsemalla aikakaudella uskonnon on otaksuttu osoittavan uuden tulemisen merkkejä, joskin uudenlaisten muotojen kautta. Työn hypoteesi “roolipohjainen verkkomoninpeli, kuten Guild Wars on kulttuurisen, mukaan lukien uskonnollisen, muutoksen kannalta huomionarvoinen tekijä vahvan leikillisyyden, narratiivin ja fantasiapiirteidensä vuoksi” osoittautuu epäonnistuneeksi muutamin varauksin. Aineistona on neljä vuosina 2005–2007 julkaistua digitaalipeliä. Tämän tutkimuksen tavoite on tarkastella populaarikulttuurin liittyviä mielikuvia median ja uskonnon vuorovaikutuksesta ja merkityksestä perehtymällä Guild Warsin uskonnollisiin ominaispiirteisiin. Tutkimuksen viitekehyksen muodostaa funktionaalinen uskonnonmääritelmä. Tekstuaalisen analyysin keinoin tarkastellaan myyttisten ja rituaalisten ominaispiirteiden osuutta ja vaikutusta yhtenäisen ja uskottavan uskonnollisen ympäristön luomisessa Guild Warsiin. Tutkimus esittää erään tavan lähestyä uskonnon kaltaisen käsitteen metafyysisiä ja yliluonnollisia piirteitä. Tämä tapa muodostuu tarkastelemalla virtuaalisen ja oman maailmamme välisiä rajoja, pelaamiseen käytänteitä sekä analysoimalla pyhän ja maallisen välisiä rajapintoja virtuaalisessa fantasiamaailmassa. Tutkimus hyödyntää metodologiassaan yhdistelmää narratiivisia ja pelitutkimuksellisia menetelmiä ja muodostaa sitä kautta tuoreen näkökulman uskonnon tarkasteluun. Tekstuaalianalyysin teoriat sekä sääntöpohjaisten pelien tutkimuksen huomiot avaavat mahdollisuuksia jatkotutkimukselle ihmistieteiden kentällä esimerkiksi uskonnon tutkimuksen suhteen. Voidaan esittää, että suurelle yleisölle suunnatut verkkopelit ovat merkittävästi muuttaneet pelaamiseen liittyviä käsitystapoja. Myönteinen puoli tästä kehityksestä on se, että pelitutkimus näyttäytyy aiempaa perustellumpana tapana tutkia uskonnollisia rituaaleja. Rituaaleilla on uskonnollisten merkitysten lisäksi painoarvoa sosiaalisen elämän rakenneosana. Pelien voi luonnehtia sekä vahvistavan hierarkioita, että murtavan hierarkioiden välisiä rajoja. Tulevan uskontotieteellisen tutkimuksen kannalta aihealue on lupauksia antava.
  • Matero, Tero (Helsingin yliopisto, 2016)
    Diarmuid Martinista tuli Dublinin hiippakunnan arkkipiispa vuoden 2004 huhtikuussa. Pro gradu-tutkielmassani tutkin, miten Diarmuid Martin kuvattiin Irlannin suurimmissa sanomalehdissä vuosina 2004–2010. Tutkin mitä teemoja Martin lehtien mukaan toi esiin arkkipiispana ja miten hänen toimintansa vastaanotettiin. Lähteinä työssäni käytän kahta suurinta irlantilaista sanomalehteä The Irish Times ja Irish Independent. The Irish Times uutisoi asiasta enemmän, minkä vuoksi sen artikkelit esiintyvät työssäni. Keskityin työssäni lehtien artikkeleihin, joissa kuvataan Martinin toimintaa. Tutkimuksessani selvisi, että lehtien mukaan Diarmuid Martin toimi arkkipiispana uudenlaisella tavalla. Martin otti aktiivisesti kantaa sanomalehdissä keskusteltaviin arvokysymyksiin. Yhdysvaltojen pedofiliaskandaalin vuoksi seksuaalisuuteen liittyvät teemat olivat puheenaiheena. Huolta nostatti myös pappien vähenevä määrä. Arvokysymyksissä Martin pysyi vahvasti katolisessa opetuksessa, mutta tuki myös homojen oikeuksia valtiollisessa lainsäädännössä. Lehtien mukaan arkkipiispana Martin toimi kirkon puolelta edelläkävijänä koulutuksen järjestämiseen liittyvissä asioissa, koska Martin oli valmis vähentämään katolisen kirkon valtaa koulutukseen. Martinin toiminta herätti lehtien mukaan kiitosta ja kritiikkiä. Lehtien perusteella merkittävimmäksi tekijäksi Diarmuid Martinin arkkipiispan viran aikana muodostui Irlannin katolisen kirkon lasten seksuaalinen hyväksikäyttöskandaali. Katolisen kirkon papit olivat syyllistyneet lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja kirkon johtajat olivat onnistuneet salaamaan asian. Irlannin valtio perusti useamman komission tutkimaan hyväksikäyttötapauksia Irlannissa. Komissiot julkaisivat löydöksensä raporteissa, joista Ferns-raportti, Ryan-raportti ja Murphy-raportti julkaistiin tutkimusajanjakson aikana. Diarmuid Martin reagoi lehtien mukaan aktiivisesti raporttien julkaisuun ja asettui erityisesti uhrien puolelle. Martin toimi uudella tavalla edeltäjiinsä verrattuna, mikä herätti närkästystä piispojen ja pappien keskuudessa, mutta herätti kiitollisuutta valtion virkamiehissä ja maallikoissa.
  • Mönkkönen, Ilkka (Helsingin yliopisto, 2016)
    Tutkimuksessani haen vastausta kysymykseen, miten luottamus rakentuu yhdysvaltalaisen Russell Hardinin luottamusmallin (trust as encapsulated interest) mukaan ja miten hänen interpersoonaalinen mallinsa soveltuu yksilön ja sosiaalisen instituution välisiin ja instituution sisäisiin luottamussuhteisiin. Menetelmänä käytän käsiteanalyysiä. Pääasiallisina lähteinäni ovat Hardinin perusteokset Trust and trustworthiness (2002) sekä Trust (2006). Luottamuksella Hardin tarkoittaa riippuvuussuhdetta, jossa osapuolten intressit nivoutuvat yhteen kausaalisesti. Intressillä hän viittaa asiantilaan, jota toimija pitää hyvänä ja jota hän arvostaa siinä määrin, että hän toivoo sen toteutumista ja jota hän on omalla toiminnallaan valmis edistämään. Luottamuksessa on kysymys luottajan ja luotetun välisestä relaatiosta, joka rajoittuu tiettyyn kohteeseen. Yleistä luottamusta ei Hardinin mukaan ole. Luottamus voi olla yksisuuntaista tai vastavuoroista. Erityisesti ryhmissä ja pienissä yhteisöissä, joissa jäsenten välinen vuorovaikutus on tiivistä, luottamussuhteet ovat keskinäisiä ja lujia. Luottamus perustuu rationaaliseen harkintaan ja se on luonteeltaan intentionaalista ja strategista. Luottaja ottaa riskin toiseen luottaessaan. Pahimmassa tapauksessa hän voi tulla petetyksi. Epäluottamus on luottamuksen tavoin kognitiivinen käsite ja kuuluu samaan käsiteperheeseen kuin tieto ja uskomus. Yhteistoiminnan tarkastelussa tukeuduin kolmen yhteistoimintatilan, minä-tilaisen, ryhmäsuuntautuneen minä-tilaisen ja me-tilaisen mukaiseen jaotteluun. Ryhmäsuuntautuneessa minä-tilaisessa toiminnassa jäsenten intressit nivoutuvat yhteen saman päämäärän kautta. Jäsenet toimivat ryhmässä, jossa heidän välisensä luottamus on yksi- tai kaksisuuntaista. Tällaisia ovat hyvin toimivan ryhmän ja instituution sisäiset suhteet. Me-tilaisessa yhteistoi-minnassa jäsenet toimivat ryhmänä, ”kuin yhtenä miehenä”. Heidän intressinsä nivoutuvat yhteen yhteisöön kuulumisen ja ryhmänä toimimisen kautta. Luottamus on vastavuoroista (trust in thick relationships). Selkeästi rajatuissa tehtävissä, kuten kirurgisessa operaatiossa, musiikkiesityksissä ja poliisioperaatioissa, joissa osallistujien määrä on pienehkö, me-tilainen toiminta on toiminnan onnistumisen edellytys. Todennäköisesti suurenkin instituution kriisitilanteiden hoitaminen onnistuu parhaiten me-tilassa toimimalla. Maan hallitus on niin etäällä tavallisen kansalaisen kokemuspiiristä, että tämän on Hardinin mukaan lähes mahdotonta saada riittävästi tietoa luottamussuhteen rakentamiseksi hallitukseen. Luottamuksen sijasta hän viittaa luottavaisuuteen (confidence) tai kvasiluottamukseen (quasi trust) instituutioista puhuessaan. Luottavaisuuden pohjana ovat kokemuksemme ja tottumuksemme instituutioiden toiminnasta, josta on säädetty laeissa ja asetuksissa. Hardinin ajattelua yhteen nivoutuneista intresseistä voi kuitenkin soveltaa tarkasteluihin, joiden kohteena on instituution asiakaspalvelu.
  • Kettunen, Jonna (Helsingin yliopisto, 2016)
    Tässä tutkimuksessa selvitetään mitä hengellinen musiikki merkitsee tutkimuksen nuorille aikuisille. Tutkimuksen kohteena on Agricolan kirkon Tuomasmessu, joka on toiminut säännöllisesti sunnuntai-iltaisin jo vuodesta 1988 Helsingissä. Tuomasmessu on erikoisjumalanpalvelus, jossa on monipuolinen hengellinen musiikki. Tuomasmessussa peruskaava ja rakenne ovat säilyneet samanlaisena, vaikka musiikkityylejä kokeillaan ennakkoluulottomasti. Messun musiikista vastaa vaihtuva musiikkijohtaja, joka kokoaa muusikot ja laulajat sekä sovittaa musiikin messuun sopivaksi. Tuomasmessun musiikki on eläväistä ja eroaa päiväjumalanpalveluksen musiikista, messussa bändi, kuoro ja esilaulajat pitävät huolen yhteislaulun sujuvuudesta. Tutkimuksen kysely toteutettiin Agricolan kirkossa Tuomasmessun aikana sunnuntaina 20.1.2013 ja vastaajia oli 228, joista haastatteluun osallistui kymmenen vuosina 1982−1993 syntyneitä nuoria aikuisia. Tutkimuksessa käytettiin teemahaastattelurunkoa, haastattelut nauhoitettiin ja litteroitiin. Tutkimuksen teoria on aineistolähtöinen. Tutkimuksen aineiston analyysi sisältää kymmenen nuoren aikuisen haastattelun lisäksi kyselytutkimukseen osallistuneiden vastauksia avoimeen kysymykseen: Miten kuvaisit Tuomasmessun musiikin merkitystä itsellesi? Aineiston haastatteluiden ja avoimen kysymyksen vastausten pohjalta Agricolan Tuomasmessussa musiikki on monipuolista ja laadukasta. Helsinkiläisten nuorten aikuisten sitoutuminen kirkkoon ei ole Case Kallio-tutkimuksen mukaan suurta ja kirkon olisikin syytä kiinnittää huomiota niihin nuoriin aikuisiin, jotka ovat löyhästi kiinnittyneinä kirkkoon. Tutkimukseni tulokset osoittavat, että haastatteluun osallistuneista nuorista aikuisista kaikki ovat kristillisesti sitoutuneita. Kiinnostavaa on yhden haastateltavan kiinnittyminen messuun, vaikka hän pitää itseään ateistina. Tuomasmessu koetaan paikkana jonne voi tulla kuin lätkämatsiin omana itsenään, epäilevänä tai uskossaan vahvana. Tuomasmessuun osallistutaan yksin tai ennestään tutun ihmisen seurassa, uskonnollisuus on individuaalista. Vain yksi haastateltavista on tiiviisti kiinnittynyt Tuomasyhteisöön ja osallistuu messun lisäksi messukokouksiin sekä toimii vapaaehtoisena. Muilla seurakuntalaisilla ei haastateltaville ole tunnelman luomisen lisäksi suurempaa merkitystä. Tuomasmessussa tunnelma ja musiikki saavat yhä uudelleen käymään messussa.
  • Palo, Juha-Petri (Helsingin yliopisto, 2016)
    Tässä tutkimuksessa tarkastellaan Helsingin Saalem seurakunnan saarnoja niiden sisältämän teologisen aineksen näkökulmasta. Saarnoista nousevaa teologiaa verrataan sekä Suomen Helluntakirkon teologisen julkilausuman Uskon pääkohtien sisältämään teologiaan, että laajemmin helluntaiteologiaan. Tässä aineistolähtöisessä tutkimuksessa tutkimusote on kvalitatiivinen ja saarnojen analysointiin on käytetty tutkimusmenetelmänä sisällönanalyysiä. Tutkimuksessa analysoitiin 15 saarnaa, jotka kaikki ovat Saalem-seurakunnan omien pastoreiden pitämiä saarnoja. Suomen Helluntaikirkon eettis-opillinen toimikunta muodosti vuonna 2001 helluntaiseurakuntien uskon pääkohdat sekä julkaisi niitä avaavan kirjan Uskon pääkohdat vuonna 2014. Aineistosta esiin nousseiden teemojen pohjalta muodostettiin aihepiireittäin yläkäsitteitä, kuten kolminaisuus, sekä alakäsitteitä, kuten Isä, joita tarkasteltiin lähemmin. Tarkasteltavia teemoja verrattiin uskon pääkohtia avaaviin selityksiin ja tehtiin huomioita siitä, millaisia korostuksia esimerkiksi saarnojen puhetilanne saattaa tuoda käsiteltävään aiheeseen verrattuna tarkasti muotoiltuun opin julkilausumaan. Selkeästi puhetilanteen värittämä tyyli saarnoissa oli puhe Jeesuksen aktiivisesta toiminnasta suhteessa ihmiseen. Monissa kohdissa kuitenkin lauseyhteydet antoivat ymmärtää olevan puhe esimerkiksi Jumalasta kokonaisuudessaan, vaikka sanana käytettiin sanaa Jeesus. Uskon pääkohdissa kolminaisuuden eri persoonat erotellaan huolellisesti ja Pyhä Henki on nimenomaan se persoonista, joka toimii ihmisessä ja antaa ihmiselle lahjojaan. Myös muunlaisia huomioita pyrittiin tekemään ennen kaikkea niistä asioista, jotka selkeästi nousivat saarnoissa eroavaisuuksiksi verrattuna uskon pääkohtiin. Tällaisia esiin nousseita teemoja saarnoissa olivat esimerkiksi armolahjojen korostaminen sekä Jumalan ihmiselle antamien koettelemuksien välttämättömyys. Uskon pääkohdissa vain todetaan Hengen jakavan lahjojaan liiemmin korostamatta esimerkiksi kielillä puhumisen lahjan merkitystä ja yksittäisen ihmisen kokemien koettelemuksien välttämättömyyteen ei oteta millään tavalla kantaa uskon pääkohdissa. Lisäksi perinteisesti helluntailiikkessä on korostuneena Jeesuksen toisen tulemisen immanentti luonne, mutta tästä aiheesta saarnoissa ei puhuttu. Myöskään uskon pääkohdissa ei oteta selkeää kantaa lopunaikoihin, vaikkakin se on laajin teema asiakirjassa. Tämä kertoo aihepiirin tulkinnan vaikeuksista helluntailaisuuden historiassa.
  • Savander-Lehtinen, Helena (Helsingin yliopisto, 2016)
    Kiinnostuin aluksi Vanhan testamentin Gen.6.1–6 tekstistä, jossa jumalain pojat näkevät maan kauniit tyttäret ja ihastuvat heihin. Teksti jäi kuitenkin torsoksi ja jatkoin 1 Henokin kirjan 1–36 kertomuksella, josta löysin tutkimukseeni sopivia tekstejä. Tutkin miten näissä työhöni mukaan ottamissa teksteissä esiintyy kauneus, seksuaalisuus ja millaisia ovat niiden mahdolliset seuraamukset sekä mistä nämä käsitykset tulevat. Miksi kauneus mainitaan molemmissa teksteissä? Olisivathan kirjoittajat voineet olla käyttämättä adjektiivia kaunis ja kirjoittaa ainoastaan, että jumalien pojat näkivät ihmisten tyttäret ja jatkaa kertomusta sitten siitä eteenpäin. Pro graduni on temaattinen, mutta olen poiminut tutkimuskysymykseni avautumiseen osia erilaisista tutkimusmenetelmistä. 1 Henok kirjan 1-16 eli Valvojaenkelien kirjan valitut tekstit olen kääntänyt suomeksi Nickelsburgin englanninkielisestä tekstistä. Tekstejä tutkiessani olen ottanut huomioon sen, että tapahtumilla on myös aina taustansa. Toisen temppelin ajan yhteiskunta- ja perherakenteet sekä naisten asema taustoittavat siten myös aihettani. Heprealaisen raamatun kirjoittaminen on tapahtunut Babyloniasta palaamisen jälkeen ja sen tekstejä on editoitu vielä toisen vuosisadan eaa. jälkeen ja näin naisen aseman tarkka rajaus ennen ja jälkeen Toisen temppelin ajan aikakausille on vaikeaa. Selvittelen millaisia tuon ajan yhteisön ja kulttuurin moraalikäsityksiä liittyy kauneuteen ja seksuaalisuuteen. Se, että tekstissä kerrotaan jostain naisesta, ei se tarkoita, että kaikki naiset olisivat samanlaisia. Niin antiikin kreikkalaisissa teksteissä kuin myös Raamatun teksteissä käytetään naisstereotypioita kuvaamaan tiettyjä ominaisuuksia. Kauneutta on kautta aikojen ja kulttuurien käsitelty joko hyveenä tai negatiivisena ominaisuutena. Nainen on saanut ylistystä kauneutensa vuoksi jo muinaisissa kreikkalaisissa tarustoissa. Näissä tarustoissa jumalat huomasit kauniit naiset ja ottivat heidät lemmenkumppaneiksi. Näin kerrotaan myös Vartijaenkelien kirjassa, jossa asia on esitetty ”raamatullisemmin” eli piilotellummin. Genesis 6:2 ja 1 Henokin kirja 6:1 kertovat kumpikin näissä kohdissaan, että valitut naiset olivat kauniita. Kun jumalien pojat näkevät 1 Henokin kirjassa maan tyttärien olevan erityisen kauniita, niin heissä herää halu maata heidät ja tehdä heidän kanssaan jälkeläisiä. Kauneus houkuttelee näin taivaallista väkeä ja he sortuvat erilaisiin kiellettyihin tekoihin kuolevaisten naisiin yhtymisen lisäksi. Seksuaalisuus esiintyy siten näissä tutkimissani teksteissä voimakkaasti, osin peiteltynä osin hyvinkin selkokielisesti. Kertomuksen tunnuspiirteinä ovat haluaminen, synnyttäminen, vaimoksi ottaminen, tahrautuminen, joka käsittää myös naisten epäpuhtauden ja veren ja naisten makaamisen. Naisten opettaminen käyttämään esimerkiksi kosmetiikkaa on kirjoittajan tapa kuvata negatiivisia vaikutuksia. Tarinassa on ikiaikainen ajatus naisesta synnin tekijänä, vaikka nämä miehen muodon ottaneet enkelit olivat osasyyllisiä tapahtuneeseen. Naisen rikkeitä ovat kaunistautuminen, vietteleminen ja seksuaalisuus, jolla hän saastuttaa miehen puvussa olevan Valvojaenkelin ja ajaa miehen turmioon. Naisen osana kuului näiden kirjoitusten aikakausina olla hyvä neitseellinen tytär, jolle kotitalous valitsee puolison, hyvä ja ahkera puoliso, joka ei turhaan ole kauneuden perään. Hän hoitaa kotitalouden työt ja synnyttää lapset ja on kuuliainen miehelleen.
  • Malmi, Aino (Helsingin yliopisto, 2016)
    Jerry. L. Walls on yhdysvaltalainen teologi, jonka ajattelussa on metodistinen painotus.Taustaltaan hän on siis protestantinen, mutta puolustaa kirjassaan Purgatory. The Logic of Total Transformation ajatusta kiirastulesta osana kuoleman jälkeistä todellisuutta. Tässä tutkielmassa tarkastellaan Wallsin käsitystä kiirastulesta ja sitä miksi hän pitää kiirastulta tarpeellisena. Walls on pohtinut myös helvetin ja taivaan olemusta kirjoissaan Hell: The Logic Damnation ja Heaven: The Logic of Enternal Joy. Wallsin esittämät näkemykset ovat herättäneet keskustelua puolesta ja vastaan ainakin Yhdysvalloissa protestanttien piirissä. Walls esittää, että hänen näkemyksensä sopii yhteen sekä protestanttien että katolisen kirkon opetuksen kanssa. Walls tuo kiirastuli oppiin aivan uusia ajatuksia. Hän kuitenkin rakentaa näkemyksensä perinteeseen tukeutuen, vaikka hylkääkin joitain ajatuksia kiirastuleen liittyen. Taustaluvussa tarkastellaan lyhyesti kiirastuli ajatuksen historiaa ja sen kehittymistä kirkon viralliseksi opiksi. Taustaluvussa perehdytään myös siihen, minkälainen on Wallsin käsitys taivaasta ja helvetistä. Nämä käsitykset pohjustavat ajatusta, miksi Wallsin mielstä kiirastuli on looginen osa kuoleman jälkeistä todellisuutta. Työni ensimmäisessä pääluvussa keskitytään tarkastelemaan erilaisia malleja, joita on esitetty kiirastulen tarkoituksesta ihmisille ja motiiveista sen olemassaoloon. Erilaisten mallien avulla pyritään osoittamaan, että ajatus kiirastulesta on yhteen sovitettavissa protestanttisen uskon kanssa. Toinen pääluku keskittyy tarkastelemaan Wallsin näkemystä ihmisen olomuodosta kiirastulessa ja kiirastulen merkitystä ihmisen identiteetin säilyttäjänä. Ensin tarkastellaan miten erilaiset käsitykset ihmisen olomuodosta kuoleman jälkeen suhtautuvat yhteen kiirastulen kanssa. Tämän jälkeen keskitytään pohtimaan, onko kiirastuli tarpeellinen identiteetin ja persoonan säilyttäjänä. Viimeinen pääluku keskittyy Wallsin näkemykseen kiirastulesta ja sen tarkoituksesta. Wallsin käsitystä kuolemanjälkeisestä todellisuudesta värittää ajatus optimaalisesta armosta, jota Jumala tarjoaa kaikille ihmisille. Tämän luvun ensimmäisessä alaluvussa käsitelläänkin optimaalista armoa, vaikka se nousee esiin jo taustaluvussa helvetin ja taivaan tarkastelussa.
  • Turunen, Milla (Helsingin yliopisto, 2016)
    Tarkastelen tutkielmassani Jumalan rangaistuksia Hesekielin kirjan avioliittometaforissa luvuissa 16 ja 23. Niissä Jumalan toteuttaa metaforiselle vaimolleen Jerusalemille väkivaltaisia rangaistuksia tämän aviorikosten takia. Tutkin Jumalan rangaistuksia niiden syntytilanteen valossa ja pyrin ymmärtämään niiden merkitystä Hesekielin aikalaiskuulijoiden näkökulmasta: minkälaisia ajatusmalleja rangaistusten taustalla on? Aikalaiskuulijoiden ajatusmaailman ymmärtämiseksi vertaan rangaistuksia vastaavanlaisiin ilmaisuihin Vanhassa testamentissa sekä muinaisen Lähi-idän muissa lähteissä: aviorikoslainsäädännössä, liittoteksteissä ja sotaretoriikkassa. Hahmotan tutkielmassani metaforia kognitiivisen metaforateorian avulla. Sen mukaan metaforat ovat ajattelun kannalta tärkeitä työkaluja, jotka esimerkiksi auttavat ymmärtämään abstrakteja käsitteitä rinnastamalla niitä muihin, helpommin ymmärrettäviin käsitteisiin. Avioliittometaforissa Jumalan ja Israelin välinen liitto rinnastetaan Jumalan ja Jerusalemin väliseen avioliittoon, jossa Jumala on mies ja Jerusalem vaimo. Metaforien muodostamissa kertomuksissa Jumala ei kuitenkaan rangaistusten kohdalla toimi enää avimiehen roolista käsin, vaan Jumalan, jolla on tuomiovalta. Olen jaotellut tutkimuksessani Jumalan rangaistukset teemojensa mukaan eri kategorioihin: Jumalan kateuden ja vihan ilmaisut (16:38; 23:25), ”Jerusalemin antaminen hänen rakastajiensa käsiin” (16:37; 23:22, 28, 46), väkivaltaretoriikka (16:40–41; 23:24–25, 46–47) sekä sukupuolisuuteen liittyvä retoriikka (16:37, 39; 23:26, 29), jossa erityisen keskeinen on ilmaisu ”alastomuuden paljastaminen”. Vertaan kutakin kategoriaa aikalaislähteisiin, joista löytyy verrokkeja rangaistuksissa käytettäville ilmaisuille. Metaforissa annetut rangaistukset eivät määräydy aviorikoksen näkökulmasta, vaan liiton rikkomisen näkökulmasta. Sen takia Jerusalem saa rangaistukseksi tyypillisen muinaisen Lähi-idän liittokirouksen: hänet annetaan hänen rakastajiensa eli liittolaistensa käsiin, mikä merkitsee sitä, että Juudaan hyökätään. Sotateeman kautta selittyvät rangaistusten muutkin osat. Lukujen 16 ja 23 rangaistuksissa kuvatut väkivallanteot vastaavat muinaisen Lähi-idän sodankäyntiin liittyneitä raakuuksia. Myös sukupuolisuuteen liittyvä ilmaus ”paljastaa alastomuus” selittyy sotakontekstin kautta. Sekä ikonografiset että kirjalliset lähteet osoittavat, että sotiin liittyi alastomuutta ja häpäisyä, joka kohdistui sodan hävinneen osapuolen sotilaisiin. Toisaalta paljastamista merkitsevällä verbillä hlg on ollut toinenkin merkitys, ’mennä pakkosiirtolaisuuteen’. Molemmat merkitykset ovat avioliittometaforien rangaistuksen kannalta olennaiset. Tutkimissani avioliittometaforissa peilautuu myös kaksi sotaan liittynyttä metaforaa muinaisesta Lähi-idästä. Toinen metafora on, että sodan hävinneitä miehiä on kuvattu feminiinisinä. Toisessa metaforassa taas kaupunkiin tai maahan hyökkäämistä on kuvattu naiseen kohdistuvana seksuaalisena väkivaltana. Molemmat metaforat kuvaavat muinaisen Lähi-idän ajattelutapoja, jotka ovat myös Hesekielin kirjan lukujen 16 ja 23 rangaistusten taustalla.
  • Tammilehto, Mikael (Helsingin yliopisto, 2016)
    Uskonnollisuus muuttaa länsimaissa muotoaan. Vanhat, perinteiset kirkkokunnat ovat menettäneet jäseniään, niin myös Suomessa. Nuoret aikuiset miehet kuuluvat kaikista ikäryhmistä harvimmin kirkkoon ja eroavat siitä herkimmin. Tästä huolimatta ihmiset mieltävät itsensä henkisiksi ja heillä on hengellisiä tarpeita. Tutkimukseni tarkoitus on selvittää, mikä saa nuoren miehen sitoutumaan seurakuntaan, mitä hän kokee sieltä saavansa ja miten hän näkee tulevaisuutensa seurakunnan yhteydessä. Haastattelin tutkimustani varten 16 nuorta aikuista (18–29-vuotiasta), seurakuntaansa sitoutunutta miestä. Aineisto kerättiin kevään ja syksyn 2015 aikana ja analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin avulla. Analyysin pohjalta tulokset jakautuivat kahteen pääluokkaan: sitoutumisen syihin ja sitoutumisen mahdollisuuksiin. Miesten taustat erosivat toisistaan esimerkiksi kodin uskonnollisuuden suhteen. Valtaosa heistä oli kuitenkin osallistunut tavalla tai toisella seurakunnan toimintaan jo lapsena. Yhtäjaksoisemmin seurakunnan toimintaan he jäivät rippikoulun jälkeen. Rippikoulu oli siis lähtölaukaus sitoutumiselle. Muita aineistosta nousseita sitoutumisen syitä olivat seurakunnassa koettu yhteisöllisyys, työntekijöiltä saatu vastuu, sekä usko. Tutkittavien ajattelussa oli hieman eroa riippuen siitä, olivatko he yhä samassa seurakunnassa, jossa olivat käyneet rippikoulun, vai olivatko he hakeutuneet uudella paikkakunnalla uuteen seurakuntaan. Erot näkyivät erityisesti puhuttaessa miesten nykyisyydestä ja tulevaisuudesta seurakunnan yhteydessä. Uuteen seurakuntaan hakeutuneet suhtautuivat luottavaisemmin seurakuntayhteyden säilymiseen jatkossakin, kun taas muiden ajattelua leimasi joko lievä tai suuri epävarmuus. Suuri osa tutkittavista osallistui seurakunnan vapaamuotoisempiin erityisjumalanpalveluksiin, muutama pääjumalanpalveluksiin. Miesten tavat sitoutua erosivat toisistaan. Ne haastateltavat, jotka eivät tehneet mitään vapaaehtoistehtäviä seurakunnassa, olivat kaikkein vähiten sitoutuneita seurakuntansa toimintaan. Vapaaehtoistyötä tekevien tehtävät erosivat toisistaan. Osa veti rippikouluja, osa palveli seurakuntansa nuorten aikuisten jumalanpalveluksessa erinäisissä tehtävissä. Selkeimmät messuavustustehtävät liittyivät musiikkiin, tekniikkaan ja ehtoollisavustukseen. Osa oli aktiivisesti mukana suunnittelemassa ja tekemässä seurakuntansa nuorten aikuisten iltoja. Tutkimukseni keskeisin tulos on, että mitä useampi sitoututtava tekijä (vastuu, yhteisöllisyys, usko) täyttyy miehen seurakuntayhteydessä, sitä sitoutuneempi hän on seurakuntaan ja sitä tyytyväisempi ja luottavaisempi hän on myös tulevaisuuteensa seurakunnan yhteydessä.
  • Gröhn, Jiska (Helsingin yliopisto, 2016)
    Kysymys luterilaisen kirkon ja muun yhteiskunnan välisestä suhteesta on hyvin olennainen esimerkiksi kotimaassamme. Luterilaisen maailmanliiton lähetysasiakirja Lähetys kontekstissa vuodelta 2005 käsittelee nykyaikaisen luterilaisen lähetystyön perusperiaatteita. Asiakirjaan teologiseen sisältöön ovat vaikuttaneet monenlaiset tekijät: luterilaisen teologian perintö, 1900-luvun alussa syntynyt ekumeeninen liike, Vatikaanin toisen kirkolliskokouksen jälkeinen roomalaiskatolisuus, 1900-luvun jälkipuoliskolla syntyneet kontekstuaalinen teologia sekä prosessiteologia. Lähtöoletus on, että lähetysasiakirjan teologia on toisenlaista kuin 1500-luvulla eläneen reformaattori Martti Lutherin teologia. Tutkielmani tavoite on avata näitä eroja erityisesti suhteessa yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Tärkeässä osassa on siis kahden regimentin oppi. Aineistona tutkielmassa on käytetty edellä mainittua lähetysasiakirjaa ja sen taustoja valottavaa tutkimusta sekä Lutherin tekstejä ja niitä koskevaa tutkimusta. Metodina tutkielmassani on käytetty systemaattista analyysiä. Aineiston analyysi osoittaa, että luterilainen lähetysteologia on muuttunut hyvin paljon vuosisatojen saatossa. Luterilaisen maailmanliiton lähetysasiakirjan edustama missiologiaan ovat vaikuttaneet merkittävällä tavalla prosessiteologian metodit sekä postkolonialistisen ideologian tavoitteet. Tämän kehityksen johdosta Luterilainen maailmanliitto on kasvanut erilleen Lutherin teologiasta etenkin kahden regimentin opin osalta.
  • Tolonen, Hanna (Helsingin yliopisto, 2016)
    Tutkielmani päätarkoituksena on argumentoida väitettä, että Augustinuksen kokonaisvaltainen kuvakäsitys ihmisestä Jumalan kuvana (imago Dei) on ennen kaikkea vuorovaikutuksellinen, dynaaminen, jäljittelevä ja käytännöllinen. Lähtökohtana on oletus Sanan inkarnoitumisesta ihmisluontoon, joka on kuvaksi muuttumisen edellytys ihmisessä. Kolminaisuus -teoksen kirjoja 8–15 teemoittaa inkarnoitumisen konkreettisuus. Tutkimusmenetelmänä on systemaattinen analyysi. Metodina käytän käsite- argumentti- ja edellytysten analyysiä. Keskityn erityisesti käsiteanalyysin käsitteistä: kuva (imago), kaltaisuus (similitudo) ja ajatteleva näkökyky (visio cogitantis). Lähestyn aihetta kahdesta näkökulmasta – kuvakäsityksen ja näkemisen kautta. Näkeminen merkitsee Augustinukselle ihmisen älyn eli tietoisuuden kognitiivista ajattelutoimintaa, joka kurkottelee ihmisen psyyken yläpuolelle. Näkeminen tarkoittaa Jumalan tuntemista, joka vaatii ymmärrettävää tietoa Jumalasta. Augustinuksen tiedon teoria poikkeaa nykytieteen käsityksestä. Päätutkimuskysymykseni on se, miten ihminen katselemalla ja jäljittelemällä Kristusta, Jumalan Sanaa, muuttuu Jumalan kuvaksi inkarnoitumisen prosessissa? Analyysini perusteella väite pitää paikkansa. Augustinuksen kokonaisvaltainen kuvakäsitys kattaa koko ihmisyyden, sillä ihminen muotoutuu Jumalan kuvaksi ainoastaan hengellis-psykofyysisenä, moraalisena ja sosiaalisena kokonaisuutena. Dynaaminen muutos kaltaisuudesta kuvaksi etenee monimuotoisessa vuorovaikutusprosessissa maailman, ihmisen ja Jumalan välillä. Kuvakäsitys on käytännöllinen ja vaatii ihmisen aktiivisuutta edetäkseen. Useat argumentit perustelevat väitteen paikkansapitävyyttä. Muistin keskeisyys kuvan näkemisen paikkana ja heijastavana peilinä, jossa kaikki tallennettu tieto on sekoitettuna. Lisäksi näkemisen mekanismin, jäljittelevän vuorovaikutuksen ja inkarnoitumisen mekanismin analysointi argumentoivat väitteen puolesta. Ihminen muotoutuu näin ollen kuvaksi kokonaisvaltaisen elämän kontekstissa. Ihminen joko edistää muutosta tai estää kuvaksi muuttumisen toiminnallaan. Ihmisen matka dynaamisena kuvana on matka alkutekijöissä olevasta kuvasta vähittäisessä kasvun prosessissa kaltaisuudesta kuvaksi näkemisen kautta. Ihminen on todellisuudessa aina heikko kaltaisuus, sillä erinäköisyys katselun kohteeseen verrattuna on suuri. Ihmisen katselun subjektina tulisi olla lähellä katselun objektia, että samannäköisyys lisääntyisi ihmisluonnossa. Syynä on se, että ihminen muotoutuu kuvaksi ainoastaan heijastavana peilikuvana. Läheisyys on kuvaa oleellisesti muotoileva seikka ja seurauksena samankaltaisuus lisääntyy läheisyyden myötä ja etäisyydellä on kaltaisuutta heikentävä vaikutus. Ihminen heijastaa kuvaa muistiin siinä määrin, kun ajattelevan mielen silmän näkökyky parantuu katselun edetessä. Mielen silmän sairaus aiheuttaa ongelman näkemiselle, sillä muistiin tallentuu aina heikon ymmärryskyvyn tuottama kaltainen kopio tiedosta. Käsittämätön jumalallinen tieto ymmärretään vuorovaikutusprosessissa jäljittelemällä Kristusta ihmisenä ja katselemalla Jumalana. Katseleminen on kolmenlaista: ulkoista, sisäistä ja kontemplatiivista. Näkemisen kautta muistiin tallennettu tieto tulisi valjastaa palvelemaan Jumalan tuntemista ja rakastamista. Jäljittely sisäisesti ja ulkoisesti Kristuksen mallin mukaan harmonisoi ihmistä ja Jumalaa kahdesta yhdeksi, ja edistää jumalallisen tiedon ymmärtämistä. Edellytys on, että jumalallinen tieto inkarnoituu ihmisluontoon aktiivisen ja nöyrän käytännön kuuliaisuuden kautta. Nöyryys on Augustinuksen tiedon teorian ehto. Kuvan uudistuminen on samansisältöinen termi inkarnoituvan sanan tai tiedon kanssa. Jumalallinen tieto kasvaa pieninä tiedonmuruina muistissa kokonaisvaltaisen oppimisen kontekstissa. Tiedon lisääntyminen muistissa vaatii samanaikaisen rakastavan osallisuuden jumalalliseen Valoon ihmisluonnon yläpuolella. Näkeminen eli Jumalan muistava, ymmärtävä ja rakastava tunteminen uudelleenmuotoilee Jumalan kuvaa dynaamisesti ihmisluonnossa. Sekä fyysisellä että yhtäältä Jumalan näkemisellä on voima muotoilla ihmisen mieltä, sillä katselun objekti muovaa subjektia kaltaisekseen. Ihmisen identiteetti muotoutuu sen kuvaksi, mitä ihmisen mieli toistuvasti rakastaen ajattelee.
  • Nieminen, Mia (Helsingin yliopisto, 2016)
    Tutkimuksessa tarkastellaan tieteellisten asiantuntijoiden rooleja Kalevassa lestadiolaisuutta ja sen osaryhmiä koskevissa kirjoituksissa ajanjaksolla 2010–2015. Tieteellisten asiantuntijoiden roolit on jaoteltu nelitahoisesti tieteellisen asiantuntijan, kokemusasiantuntijan, aikalaiskeskustelijan sekä mielipidevaikuttajan rooleihin. Tutkimus on toteutettu kirkkohistoriallisesta näkökulmasta osana herätysliike- ja lehdistötutkimusta yhdistäen kirkkohistorialliseen lähestymistapaan lehdistöhistoriallisen tutkimuksen kvantitatiivinen ja kvalitatiivinen metodi. Tutkimusajanjakso sijoittuu myöhäismoderniin aikaan, jossa media, uskonnot ja yhteiskunta elivät suurten muutosten keskellä. Lestadiolaisuus, erityisesti sen vanhoillislestadiolainen osaryhmä, oli ajanjaksolla suuren mediahuomion kohteena sen piirissä aiemmin tapahtuneiden lasten hyväksikäyttöjen ja hoitokokousten tultua julkisuuteen vuonna 2010. Tutkimuskirjallisuutena on käytetty kirkkohistorian, yhteiskuntatieteiden ja mediatutkimuksen alan teoksia yhdistellen niihin lestadiolaisuuteen liittyvien artikkeleiden sisältöä. Tietoja on täydennetty haastatteluilla. Tutkimusaineisto koostuu kirjoituksista, joissa Kaleva on käyttänyt haastateltavana tieteellistä asiantuntijaa tai joissa asiantuntija on ollut tekstin kirjoittajana lestadiolaisuutta koskevissa kysymyksissä. Tutkimusajanjaksolla aikakauden tendenssinä on ollut naistutkijoiden suuri rooli yhteiskuntatieteellisillä aloilla. Yliopiston tieteenaloista yhteiskunnallisten alojen tieteelliset asiantuntijat, politiikan tutkijat ja sosiaalitieteilijät, ovat olleet lehdessä eniten esillä. Lisäksi tieteellisinä asiantuntijoina ovat olleet lehdessä paljolti ne tutkijat, jotka ovat julkaisseet aiheeseen liittyneitä tutkimuksia ajanjaksolla tai joiden herätysliiketausta on ollut vanhoillislestadiolaisuudessa. Lehtikirjoituksiin haastatelluista asiantuntijoista valtaosa (2/3) on ollut naisia. Naisten rooli on korostunut tutkimusajanjaksolla aktiivisina edelläkävijöinä ja muutoksen edistäjinä samalla kun monet mieshenkilöt ovat esiintyneet puolustamassa liikkeen perinnettä ja oppia. Naiset ovat nostaneet keskusteluun vaikeita asioita ja olleet aktiivinen toimija muutoksen puolesta puhujina. Miehet sen sijaan ovat olleet enemmistönä asiantuntijakirjoituksissa ja mielipidekirjoituksissa. Kokemusasiantuntijuus näyttää saaneen tutkimusajanjaksolla painoarvoa Kalevassa. Lisäksi mielipidevaikuttajan ja aikalaiskeskustelijan roolit ovat tutkimusaineistossa vahvasti esillä. Kaiken kaikkiaan tietynlainen ”yhdistelmäasiantuntijuus”, jossa ollaan samaan aikaan tieteellisen asiantuntijan, kokemusasiantuntijan, mielipidevaikuttajan ja aikalaiskeskustelijan rooleissa, joko osassa tai kaikissa samaan aikaan, vaikuttaa yleistyneen. Eniten lehdessä tutkimusajanjaksolla käytettyjen asiantuntijoiden esillä olossa korostuvat kokemusasiantuntijan, mielipidevaikuttajan ja aikalaiskeskustelijan roolien yhdistyminen tieteellisen asiantuntijan rooliin. Teemoina Kalevassa on ajanjaksolla kirjoitettu eniten vanhoillislestadiolaisuuteen liittyen lasten hyväksikäytöistä, hoitokokouksista, puhujakielloista, naispappeuskysymyksestä, ehkäisykiellosta, SRK:n roolista, liikkeen opin muuttumattomuudesta sekä liikkeeseen kohdistuneista muutospaineista. Tutkimuksen haasteina ovat olleet sen ajallinen läheisyys, aihepiirin laajuus sekä kokemusasiantuntijuuden tuoreus ilmiönä.
  • Österinen, Kaisu (Helsingin yliopisto, 2016)
    Summary This study looks at the way in which the good works inspired by religious motives are related to the secular understanding of development. The aim is to better understand how development workers with religious worldview define the concept of development and how their faith influences their thinking. Faith is understood as the source of values based on which the ideas of development are shaped. The task is approached by interviewing the Finnish staff members of a Pentecostal development organization, Fida International. Their staff members’ understanding of development is studied. Development as a religious concept is formulated based on the interviews. The background chapters give the context of the study by introducing the debate and connections between the concepts of religion and development. Also an introduction of the capability approach developed by Amartya Sen and Martha Nussbaum is provided since in this study it represents the secular understanding of development. The key concepts of the approach: functionings, agency and development are used to analyze how religious values influence the understanding of development. Chapter four introduces the research material, the methods and the process of analysis. The data consist of 16 interviews carried out in East Africa by the author in the spring of 2016. In chapter five the results of the analysis are presented. The valued functionings that emerge from faith were: fulfilling God’s call, living out one’s faith, deliverance and trusting God, spiritual growth, freedom from guilt through God’s forgiveness and mercy, and achieving balance and harmony. The results are brought together to formulate a definition of development as religious concept. Chapter six reflects on the results in relation to the literature focusing on the religious perception of development. The elements that faith brings to the secular understanding of development are intertwined around the holistic approach in which the economic, political, social and spiritual dimensions of development cannot be viewed separately. Therefore, the relationship between God and the human becomes central. The human finds his ultimate purpose and thus the aim of development within God in his Kingdom. Therefore, faith widens the time perspective of development from this life into eternity. According to the interviewees of the study God has called the human to love him by loving his neighbors. Solidarity, equality and just world become the aim of development within the time frame of this life. To reach there, to have Shalom in this life already, was seen as too idealistic. Therefore, the aim of the man-made development process within this time frame emerges with the ultimate aim of development, the life in God’s Kingdom in the eternity.
  • Kasvinen, Anna (Helsingin yliopisto, 2016)
    Tutkimuksessa selvitetään millaiset tekijät vaikuttavat opintojen alussa ammatillisesti epävarmojen opiskelijoiden ammatillisiin valintoihin opintojen aikana. Lisäksi tarkastellaan millaisia ammatillisten tavoitteiden muutoskertomuksia opiskelijoilla ilmenee ja löytyykö eri opiskelijoiden kertomuksissa yhteneväisyyksiä. Ammatillisella epävarmuudella tarkoitetaan sellaista selkiytymätöntä tilannetta, jossa opiskelijalla on useita ammatillisia kiinnostuksen kohteita tai tavoitteita ei ole ollenkaan. Tarkastelua tehdään kuuden opiskelijan haastatteluaineistosta. Samoja opiskelijoita on haastateltu kolme kertaa: opintojen alussa vuonna 2010, toisena opiskeluvuotena 2012 ja viidennen opiskeluvuoden jälkeen vuosien 2015-2016 aikana. Opiskelijat ovat eri ikäisiä ja tulevat erilaisista taustoista. Viisi opiskelijaa on Helsingin yliopistosta ja yksi Itä-Suomen yliopistosta. Opiskelijoita yhdistää toiseen opiskeluvuoteen mennessä kasvanut kiinnostus papin työtä kohtaa. Tutkimus on laadullinen pitkittäistutkimus ja aineistoa analysoidaan narratiivisesti. Tuloksia arvioidaan ammatillisen sosialisaatioteorian ja erityisesti Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappeuden kautta. Ammatillisiin valintoihin vaikuttaneita tekijöitä kartoitetaan ensin kategoris-sisällöllisen analyysin avulla. Sen jälkeen opiskelijoiden kokonaiskertomuksia analysoidaan holistisemmin. Kuuden opiskelijan kertomuksesta erottuu kolme paria, jotka muistuttavat toisiaan sen suhteen, miten ammatilliset valinnat kehittyvät ja mikä on ensisijainen ammatillinen tavoite viimeisellä haastattelukierroksella: 1. Perusseurakuntapapit; 2. Sairaalateologit; 3. Hengellinen työ laajemmin. Tutkimuksen tuloksista selviää muun muassa, että opiskelijoiden kohtaamilla teologian ammattilaisilla, soveltavilla opinnoilla ja työssäoppimisella sekä kyvyllä kutsumuksen merkitysten uudelleenmuotoiluun on paljon vaikutusta suhteessa opiskelijoiden ammatillisiin valintoihin. Ammatillisen sosialisaation kehityksen osa-alueiden toteutuminen opintojen aikana näyttää myös olevan yhteydessä ammatillisten valintojen tekemiseen. Tutkimuksessa myös kartoitetaan miten opiskelijoiden ammatillisten valintojen tekemistä voidaan helpottaa. Motivoitunut, tehokas ja asiantunteva opiskelija on iloksi kaikille.
  • Someroja, Sirja (Helsingin yliopisto, 2016)
    Tutkielmassa tarkastellaan Pohjois-Amerikan tasankoalueen Sioux-alkuperäiskansan läntiseen Teton-haaraan kuuluvien lakota-intiaanien harjoittamia rituaaleja. Rituaalien kuvauksen ensisijaisena aineistona toimii Joseph Epes Brownin tallentama ja kirjan muotoon toimittama haastattelumateriaali, joka pohjautuu vuosina 1863–1950 eläneen lakotojen pyhien miesten joukkoon lukeutuvan Mustan Hirven (Hehaka Sapa) perinnetietoon kansansa seitsemästä pyhästä seremoniasta. Rituaalien analysointi on toteutettu kognitiivisen uskontotieteen piiriin kuuluvan, E. Thomas Lawsonin ja Robert N. McCauleyn kehittämän kompetenssiteorian avulla. Kompetenssiteorian näkökulmasta tavanomaisista kognitiivisista järjestelmistä muodostuvat mielensisäiset toiminnan representaatiot sisältävät uskonnollisten rituaalien kohdalla muusta toiminnasta poikkeavia elementtejä. Teorian hypoteesi olettaa uskonnollisten rituaalien osanottajilla olevan mielessään erityinen rituaalisen toiminnan rakenteellisen kuvauksen synnyttävä representaation järjestelmä, jolla he arvioivat kunkin rituaalin pätevää suorittamista. Koska lakotojen rituaalit ovat moniosaisia ja toteutukseltaan varioituneita toimituksia, tutkielman tarkoituksena on hahmottaa seitsemän rituaalin rakenteellinen ydin: kuka on rituaalin toimija, kenelle rituaali tehdään ja mitä erityisiä instrumentteja rituaaliin tarvitaan. Tämän lisäksi tutkimuksessa pyritään selvittämään mihin toiminnalliseen tehtävään rituaalien taustalla vaikuttava, mytologiaan kytkeytyvä intuitionvastainen agentti lähtökohtaisesti asettuu. Seremonioiden oikeaoppinen toteutus on vahvasti kytköksissä intuitionvastaisen agentin toimintaan. Kompetenssiteoria jakaa uskonnolliset rituaalit kahteen rituaaliprofiiliin niiden toistuvuuden, peruutettavuuden ja korvattavuuden ominaispiirteiden perusteella. Näitä ominaispiirteitä tarkastelemalla on mahdollista osoittaa onko lakotojen uskomusperinteen intuitionvastainen agentti Wakhan Thanka ensisijaisesti rituaalin agentin eli toimijan, patientin eli toiminnan vastaanottajan, vai instrumentin ja sitä kautta itse toiminnan roolissa. Lakotojen seitsemän pyhää seremoniaa jakaantuvat rituaaliprofiileihin seuraavasti: hanblecheyapi – näyn tavoittelu on erityisagenttirituaali; wanagi yuhapi – sielun säilyttäminen ja ishnala awichalowanpi – tytön valmistaminen naiseuteen ovat erityispatienttirituaaleja; inipi – puhdistautuminen, wiwanyang wachipi kin – aurinkotanssi, hunkayapi – sukulaisten luominen ja thapa wankayapi – pallon heittäminen ovat erityisinstrumenttirituaaleja. Tutkielmassa käy ilmi, että kaikissa seitsemässä rituaalissa toiminnan vaikutusten vastaanottajana voidaan katsoa olevan lakotakansa.