Teologinen tiedekunta

 

Recent Submissions

  • Luoma, Antti (Helsingin yliopisto, 2013)
    Neuvostoliitossa vuonna 1985 alkanut uudistuspolitiikka perestroika mahdollisti suomensukuisten inkeriläisten seurakuntaelämän vapautumisen vuonna 1988. Inkeriläiset ryhtyivät perustamaan uusia seurakuntia vanhoille asuinsijoilleen. Tutkimusajanjakson aikana seurakuntien määrä nousi kahdesta 26:een. Seurakunnat kuuluivat aluksi Viron evankelis-luterilaiseen kirkkoon ja niistä muodostettiin vuonna 1990 Inkerin rovastikunta. Itsenäinen Inkerin kirkko aloitti toimintansa vuoden 1992 alussa, kun rovastikunta irtaantui Viron kirkosta. Oman piispan kirkko sai seuraavana vuonna. Inkeriläisseurakuntien uusi nousu sai Suomessa suurta huomiota ja suomalaisissa heräsi voimakas avustusinto inkeriläisiä ja heidän seurakuntiaan kohtaan. Spontaania avustustoimintaa ryhtyi koordinoimaan Suomen evankelis-luterilaisen kirkon keskushallinnon alainen Kirkon Ulkomaanapu (KUA). KUA perusti syksyllä 1988 Baltia-projektin, jossa työskenteli vuosina 1989-1993 3-4 projektisihteeriä. Projektin tärkeimpinä tehtävinä oli työvoiman kouluttaminen inkeriläisille seurakunnille. Sen lisäksi materiaalisen avun toimittaminen ja kirkkorakennusten kunnostaminen tai uudelleen rakentaminen olivat merkittäviä projektin hankkeita. Inkerissä tehtävästä avustustyöstä kiinnostuivat lähes kaikki Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa toimineet herätysliikejärjestöt. Tutkimuksessa käsitellään evankelisten, heränneiden, esikoislestadiolaisten, ruotsinkielisten Rauhan Sana -lestadiolaisten, lestadiolaisen uudenheräyksen ja viidennen herätysliikkeen järjestöjen työtä Inkerissä. Herätysliikejärjestöt olivat taustoiltaan ja toimintatavoiltaan hyvin erilaisia. Suurin osa järjestöistä keskittyi julistustoimintaan, jonka seurauksena herätysliikkeiden lukuisista maallikkopuhujista tuli diakoneja tai pappeja Inkerin seurakuntiin. Osa järjestöistä suuntautui myös materiaaliseen avustustoimintaan ja järjesti talkoomatkoja Inkerin seurakuntien rakennuskohteisiin. Lähetysjärjestöinä toimineet herätysliikejärjestöt ryhtyivät tukemaan Inkerin kirkon tekemää lähetystyötä suomensukuisten kansojen keskuudessa. Herätysliikejärjestöjen suhteet kirkon keskushallintoon vaihtelivat huomattavasti. Muutamat järjestöistä kokivat kirkon johdon kontrolloivan niiden työtä, kun osa teki hyvin tiivistä yhteistyötä KUA:n kanssa ja tuki sen Baltia-projektia. Järjestöjen keskinäiset suhteet olivat osittain jännitteiset. Järjestöt olivat tottuneet tekemään töitä yksin ja itsenäisesti, mikä aiheutti ongelmia niiden vieraillessa samanaikaisesti Inkerin seurakunnissa. Avustustyön koordinoimiseksi herätysliikejärjestöt yhdessä KUA:n kanssa aloittivat säännölliset kokoontumiset. Niiden seurauksena eri osapuolet sitoutuivat yhteisiin pelisääntöihin Inkerin kirkon jälleenrakentamisessa. Siten varsin hajanainen ja erillään ollut järjestöjen avustustyö ja julistustoiminta saatiin keskinäiseen yhteistyöhön. Siinä osattiin yhdistää kahden erilaisen toimintakulttuurin vahvuudet, herätysliikkeiden kyky toimia nopeasti ja kansanliikkeinä, ja Kirkon Ulkomaanavun taito suunnitella ja koordinoida avustustyön laajaa ja monitahoista kokonaisuutta.
  • Piirainen, Matti-Pekka (Helsingin yliopisto, 2013)
    Tässä tutkielmassa tutkittiin Jämsän Healing Rooms -rukousklinikan toimintaa sekä siellä toimivien esirukoilijoiden motivaatiota osallistua klinikalla tapahtuvaan vapaaehtoistyöhön. Jämsän Healing Rooms -toiminta on osa kansainvälistä rukousklinikkaverkostoa, jonka toimintaa organisoi yhdysvaltalainen International Association of Healing Rooms -järjestö. Tutkimukseni keskeisiä teemoja olivat vapaaehtoisuus, yhteisöllisyys ja karismaattinen kristillisyys. Näitä teemoja käsittelevä kirjallisuus muodosti tutkimukseni teoreettisen taustan. Tutkimukseni kannalta keskeisen teoreettisen tarkastelunäkökulman vapaaehtoisten motivaatioon antoi Anne Birgitta Yeungin kehittämä vapaaehtoismotivaation Timanttimalli . Tutkimusmetodina oli laadullinen teemahaastattelu ja analyysimenetelmänä aineistolähtöinen sisällönanalyysi. Tutkimushenkilöinä oli 11 vapaaehtoista esirukoilijaa. Tutkimukseni keskeinen tulos ovat viisi motivaatioteemaa, joiden avulla voidaan tarkastella sitä, mistä tekijöistä tutkimukseni kohteena olleen yhteisön vapaaehtoisten motivaatio rakentui. Motivaatioteemat muodostivat kaksi pääryhmää, joista toinen koostui vapaaehtoiseen itseen päin suuntautuvista motivaatioteemoista. Näitä teemoja olivat hengellisyys, sisäinen kokemus sekä elämänkokemus ja elämäntilanne. Vapaaehtoisten kokemus toiminnasta Jumalan tahdon mukaisena työnä, jossa oman vakaumuksen ja kutsumuksen toteuttaminen oli mahdollista, antoi perustavanlaatuisen motiivin osallistua vapaaehtoistyöhön. Myös elämässä koetut vaikeudet, elämäntilanteen muutokset ja rukouksesta saatu apu vaikuttivat haastateltavien motivaatioon toimia vapaaehtoisina esirukoilijoina. Yhteiskristillisyyden korostaminen sekä kaipuu perinteisistä organisaatiorakenteista ja oppikysymyksistä erillään olevaan kokemukselliseen kristillisyyteen yhdisti monia vapaaehtoisia. Yhteisön koettiin tarjoavan tukea omissa sisäisen muutoksen prosesseissa, ja vapaaehtoisuuden myötä oli koettu sisäistä kasvua. Toisen pääryhmän muodostivat vapaaehtoisesta ulospäin suuntautuvat motivaatioteemat, joita olivat yhteisön toiminta ja rakenne sekä yhteisöllisyys ja sosiaalisuus. Näissä teemoissa korostui toimivan organisaation ja toiminnan puitteiden merkitys haastateltujen vapaaehtoismotivaatiolle. Hyvin järjestetty koulutus, hyvä johtajuus, selkeistä tehtävistä koostuva toiminta ja vapaaehtoisten ohjaus lisäsivät haastateltavien motivaatiota. Healing Rooms -toiminta tarjosi vapaaehtoisille mahdollisuuden olla yhteydessä samanhenkisten ihmisten kanssa ja toimia yhdessä mielekkäällä tavalla. Muiden vapaaehtoisten positiivinen palaute ja huomio yhteisössä koettiin tärkeiksi. Vapaaehtoistyön kautta oli löydetty sellainen sosiaalinen ympäristö ja ystäväpiiri, joka vastasi yhteisöllisyyden kaipuuseen. Vapaaehtoistoiminta on ajankohtainen teema myös evankelisluterilaisessa kirkossa. Kirkon haasteena on sellaisten vapaaehtoistehtävien ja -yhteisöjen luominen, joissa seurakuntalaiset voivat toteuttaa kykyjään, lahjojaan ja ominaisuuksiaan mielekkäällä tavalla. Tutkimukseni tuloksena muodostuneet viisi motivaatioteemaa antavat näkökulman seurakunnissa tapahtuvaan vapaaehtoistyön kehittämiseen.
  • Pekkala, Markus (Helsingin yliopisto, 2013)
    Tutkielmani käsittelee suomalaisen yleiskristillisen medialähetysjärjestö IRR-TV:n ja yli seitsemänkymmenen kristillisen järjestön ja seurakunnan kanssa yhteistyössä toteuttamaa yhteiskristillistä Mahdollisuus Muutokseen -nimistä suurkaupunkimissiota, joka järjestettiin pääkaupunkiseudulla aikavälillä 15.9 - 15.10.2011. Tutkielmassani analysoin kampanjan julkaisemia muutostarinoita, joissa tarinoiden kirjoittajat kuvaavat elämänsä muuttumista uskonnollisen kääntymisensä jälkeen. Tutkielmani tutkimuskysymyksiä ovat: minkälaisia kääntymiskokemuksia Mahdollisuus Muutokseen -kampanjassa esiintyvillä ihmisillä on? Millaiset piirteet niissä korostuvat? Miten Mahdollisuus Muutokseen -kampanjassa esiintyvät ihmiset käyttävät uskonnollisia attribuutioita tulkitessaan ja selittäessään tapahtumia ja käytöstään muutostarinoissaan? Millainen merkitys näillä attribuutioilla on suhteessa kirjoittajien kokemaan kääntymiseen? Tutkielmani tutkimusmenetelmänä toimii elämäkertatutkimuksessa käytettävä teorialähtöinen analyysi, joka on yksi laadullisen aineiston analyysimalleista. Kyseisessä mallissa analyysi on nimensä mukaisesti sidottu tiettyyn teoriaan, joka ohjaa analyysia. Uskonnollisten kääntymiskokemusten osalta taustateorianani toimii John Loflandin ja Norman Skonovdin muotoilema kääntymismalliteoria, jossa he erottelevat kuusi erilaista kääntymiskokemusta määrittävää tekijää, eli konversiomotiivia. Nämä motiivit ovat älyllinen, mystinen, ihastuva, kokeileva, pakottava ja herätyskokousmalli. Tällä erottelullaan Lofland ja Skonovd pyrkivät löytämään erilaisista kääntymiskokemuksista niitä parhaiten määrittävän tekijän, jota kääntymyksen kohde itse korostaa kokemuksessaan merkityksellisimpänä, omana subjektiivisena havaintonaan. Uskonnollisten attribuutioiden osalta taustateorianani toimii Bernard Spilkan ja hänen tutkijakollegoidensa uskonnon psykologialle kehittämä yleinen attribuutioteoria, jota olen täydentänyt soveltuvin osin Hjalmar Sundénin rooliteorialla sekä Kenneth I. Pargamentin uskonnollisen copingin teorialla. Yleisen attribuutioteorian avulla voidaan tunnistaa useita tilanne- ja tapahtumatekijöitä sekä yksilöä koskevia tekijöitä, jotka vaikuttavat siihen, että tapahtuma tai käytös attribuoidaan uskonnolliseksi luonnollisen tulkinnan sijasta. Tutkielmani on luonteeltaan tapaustutkimus koskien Mahdollisuus Muutokseen -kampanjan muutostarinoiden kirjoittajien uskonnollisia kääntymiskokemuksia ja uskonnollisia attribuutioita, eikä sen tarkoituksena ole tuottaa yleistettävää tietoa kyseisistä ilmiöistä. Tutkimustuloksina esitän, että Mahdollisuus Muutokseen -kampanjan muutostarinoiden kääntymiskokemuksissa korostuvat Loflandin ja Skonovdin kääntymismalleista mystinen ja ihastuva malli. Kääntymiskokemuksissa esiintyy lähes yhtä paljon sekä äkillisesti tapahtuvia, mystiset piirteet omaavia kääntymisiä kuin hitaasti ja prosessimaisesti tapahtuvia kääntymisiä. Esitän myös että kirjoittajien kääntymiskokemuksiin on vaikuttanut merkittävästi heidän eri tapahtumista tekemät uskonnolliset attribuutiot, joiden muodostamiseen on vaikuttanut useita tilannetta- ja tapahtumaa koskevia tekijöitä sekä yksilöä koskevia tekijöitä. Kampanjan kirjoittajien kääntymiskokemusten jälkeen uskonnollinen merkitys-uskomusjärjestelmä on korvannut täysin luonnolliset selitysmallit, ja näin ollen he attribuoivat kaikki tapahtumat uskonnollisista syistä johtuviksi.
  • Koittola, Raakel (Helsingin yliopisto, 2013)
    Yhdysvaltain taloudellisen kultakauden päättyessä 1970-luvun puolivälissä maa oli myös aatteellisessa murroksessa. Homoseksuaalit alkoivat vaatia oikeuksia ja samaan aikaan moraalikonservatiivit vaativat palaamista perinteisiin arvoihin. Tarkastelen tutkielmassani poliittisesti konservatiivisen, uutta oikeistoa edustavan National Review n ja teologisesti konservatiivisen, evankelikaalien epävirallisen äänenkannattajan Christianity Todayn suhtautumista homoseksuaalien oikeuksiin. Mitä oikeuksia lehdet vastustivat ja mitä vaatimuksia pidettiin oikeutettuina? Tarkastelen sitä, miten ja kuinka yhtenäisesti lehdet toivat esiin suhtautumistaan. Mitä yhtäläisyyksiä ja eroja lehtien välillä voidaan suhtautumisessa havaita ja miksi? Tutkin erityisesti sitä, miten kristillisen oikeiston nousu vaikutti lehtien suhtautumiseen ja argumentointiin. Tutkimukseni osoittaa lehtien pääsääntöisesti vastustavan homoseksuaalien oikeuksia. Christianity Today perusti näkemyksensä Raamattuun, mikä johti lehden yhtenäiseen linjaan. National Review ssa homoseksuaalien oikeuksista keskusteltiin enemmän, mutta kielteistä suhtautumista perusteltiin ensisijaisesti sillä, että homoseksuaalien oikeudet olivat erityisoikeuksia. Lehtien homoseksuaalien oikeuksien vastustus perustui siis yhtäältä moraalipohjaiseen vastustukseen ja toisaalta siihen, että homoseksuaalien vaatimat oikeudet nähtiin erityisoikeuksina. Lehtien suhtautuminen muuttui negatiivisemmaksi tutkimusaikana ja vastustuksen tyyli voidaan jakaa kolmeen aikakauteen. Vuosina 1975 - 1976 lehdet reagoivat esiin nouseviin homoseksuaalien oikeuksiin satunnaisesti. Suurimmaksi teemaksi nousivat sodomialait. Vuodet 1977 - 1978 ovat lehdissä aktiivisen ja voimakkaan vastustuksen aikaa. Anita Bryantin aloittama homoseksuaalien kansalaisoikeuslakien kumoaminen ja homoseksuaalien oikeuksien aktiivinen vastustus saavat lehdissä tukea. Lehtien kirjoittelu on runsasta ja pelko konservatiivisten arvojen tuhoutumisesta näkyy suhtautumisessa homoseksuaalien oikeuksiin. Vuodesta 1979 eteenpäin lehdet löytävät perhekehyksen, jonka piiriin homoseksuaalien oikeudet yhdistetään osana moraalittomuutta. Oikeudet ovat juutalais-kristillisen moraalin vastaisia sekä uhka lapsille ja perinteiselle ydinperheelle. Toisaalta oikeudet ovat moraalin vastaisia, toisaalta perheiden oikeuksien vastaisia. Kristillisen oikeiston nousu näkyy lehdissä homoseksuaalien oikeuksien liittämisessä yhteiseen perhekehykseen. Lehtien argumentointi samankaltaistuu tutkimusajan loppupuolella. Molemmissa lehdissä moraaliargumentit ovat koko ajan läsnä. Christianity Today kannusti lukijoitaan käytännön toimiin uskonnollisen moraalin puolesta ja National Review ssa korostui se, että oikeuksiin perustuvien argumenttien taustalla oli kristillinen moraali. Tutkimusajan lopussa lehtien kirjoittelu hiipuu. Tämä johtuu oletettavasti poliittisen ympäristön muutoksesta. Homoseksuaalien oikeusliikkeeseen kohdistetut pelot hälventyvät, kun suurin osa homoseksuaalien kansalaisoikeuslaeista kumottiin vuodesta 1977 eteenpäin ja ruohonjuuritason moraalikonservatiiviset liikkeet olivat yhä näkyvämpi osa politiikkaa. Homoseksuaalien oikeudet nousivat tutkimusaikana merkittäväksi ongelmaksi, joka lehtien näkökulmasta onnistutaan ratkaisemaan tutkimusajan loppuun mennessä.
  • Potapoff, Teemu Antero Kaarlonpoika (Helsingin yliopisto, 2012)
    Tämän tutkielman kantava kysymys on, kuinka eläminen sekä katolisen kirkon että amerikanitalialaisen järjestäytyneen rikollisuuden, mafian, piirissä on vaikuttanut elokuvaohjaaja Martin Scorseseen ja siihen, kuinka hän kuvaa syntiä, katumusta ja sovitusta elokuvassaan Sudenpesä. Vahvat amerikanitalialaiset juuret omaava Scorsese, joka haaveili ryhtyvänsä katoliseksi papiksi, eli nuoruutensa kahden täysin erilaisen maailman välissä. Yhtäältä häntä kiinnosti alamaailman salamyhkäinen ja jännittävä elämä, kun taas toisaalta hän halusi elämäänsä ryhtiä sekä järjestystä osallistumalla kirkon toimintaan. Vaikka Scorsese ei saanut katolista kasvatusta, hän uppoutui katolisen kirkon menoihin harkiten vakavasti pappisvihkimyksen ottamista. Samaan aikaan hän kuitenkin vietti aikaa kotikatunsa Elizabeth Streetin rikollisten kanssa nähden elämän karumman puolen. Vanhetessaan Scorsese huomasi, ettei institutionaalisen kirkon toiminta ole sitä, mitä hän uskoi sen olevan, joten hän irrottautui kirkon huomasta suunnaten kiinnostuksensa elokuvien pariin. Työssäni tarkastelen Scorsesen vuonna 1973 julkaistua elokuvaa Sudenpesä, jota pidetään hänen ensimmäisenä merkittävänä julkaisuna. Tavoitteenani on tarkastella, kuinka kirkon vaikutuspiiristä eronnut, ja osittain jopa kirkkoa kohtaan katkeroitunut, ohjaaja projisoi omat elämäkokemuksensa elokuvan päähenkilöön Charlie Civelloon. Työssäni vastaan siihen, kuinka Scorsesen uskonnollinen tausta ja kaduilla opitut tiukat mafiakoodit ovat vaikuttaneet siihen, miten elokuvan julkaisun aikaan 31-vuotias Scorsese kokee synnin, katumuksen ja sovituksen teemat. Tutkimukseni kuudennessa pääluvussa käyn läpi katolisen kirkon virallisia dogmeja synnistä, katumuksesta ja sovituksesta, kun seitsemännessä pääluvussa selvitän amerikanitalialaisuuden historiaa ja sen yleistä suhtautumista katoliseen uskoon. Kahdeksas luku tarkastelee amerikanitalialaisia rikollisia ja mafiaa sekä organisoidun rikollisjärjestön ja katolisen kirkon välistä suhdetta. Päästäkseni lähelle Scorsesen juuria tutkin yhdeksännessä luvussa hänen biografiaansa, jossa tarkastelen hänen lapsuuttaan ja nuoruuttaan kahden erilaisen maailman välissä. Pyrin tällä pääsemään mahdollisimman lähelle Scorsesen ajatuksia tutkittavia teemoja kohtaan. Käyttämieni metodien pääpaino on biografisessa kirjallisuudentutkimuksessa. Tarkastelen Sudenpesää William Schrererin kehittelemän suunnan valossa. Biografismin psykologisemmassa suuntauksessa teosta tutkitaan eletyn, perityn ja opitun kautta. Biografismin tukena käytän myös Francois Truffaut n kehittelemää versiota auteur-teoriasta, jonka mukaan ohjaaja oli tekijä, joka vaikuttaa sekä teoksen kuviin että teksteihin.
  • Jolkkonen, Jari A. (Helsingin yliopisto, 2013)
    This thesis is a qualitative study of religious events on the Internet, characteristics and experiences in five congregations. The main data collection method was the interview. The following Lutheran congregations were involved in the study: Helsinki Cathedral congregation (Agricola church) and congregations in Kangasala, in Lieto, in Varkaus and in Oulu. The rapid technological development of the Internet, especially the increase of the access speeds in the network, has made possible to transfer live video and audio over a network. Broadcasting of religious events through the network has been proven to be an inexpensive way to bring a service of church to be followed through the network. The systems for religious events were considered to be easy to use in the studied congregations. The image quality was rated to be good on average by the interviewees. The sound quality was evaluated up to be a very good in three churches by the interviewees. The study shows, that there are on average same number of people as followers through the network as number of persons in the church for worship. Taking into account also those people who follow the worship service afterwards via the network, the number of people is even larger than number of people present in the church during the service. Religious events in the church on holidays are followed through the network more than the usual Sunday worships. Especially popular have been the holiday music productions, such as Easter passions that have collected thousands of followers across the network. Based on the interviews, the network service is appreciated most favorable by the members of the congregation. Some of the priests were a little worried at the beginning, when the service is transmitted to the network, but they became accustomed to it very soon. The most common motive for the network transmission has been to bring the church where the people are. Webcasts have become an integral part of the weekend's media offerings in the studied congregations. Other motives to offer webcasts are to proclaim gospel in modern media. In the church of Agricola there is willingness to raise awareness of the spiritual artists for webcasts. Network broadcasts have influenced in a positive way to the image of the congregation. Many local newspapers were interested in the topic and have written articles in magazines. The network broadcasts of the religious events have not influenced descending to the number of visitors in the events in studied churches. In all the studied congregations there were built communal and ritual elements on the webcasts. Examples of ritual elements are e.g. possibility to send prayers, to participate in the offering, or to sing hymns and spiritual songs when the hymn numbers are shown, or the lyrics are displayed on the screen. There is also possibility to send prayers via webcast to the religious event. It is part of communal dimension when the congregation prays together for prayer requests sent to the religious event. The dimension of the community in prayers is linked to the fact that there should be a possibility to pray for the prayers, which is sent to the service. In three congregations there have been made trials for discussion possibilities during the network broadcast of service. Experience has shown that most functioning discussion platforms have been the platforms of social media (like Facebook) where the discussion is made by own names. By the time of this interview, the online discussions have not been very active.
  • Nahkola, Anneli (Helsingin yliopisto, 2013)
    Tutkielmassa tarkastellaan Jehovan todistaja -yhteisön vaikutusta entisten jäsenten kokemaan sosiaaliseen todellisuuteen. Työn tarkoituksena on pohtia sitä, millä tavalla yksilön omistautuminen uskonnolle vaikuttaa hänen vuorovaikutussuhteisiinsa ja minkälainen merkitys yhteisön ulkopuolisilla suhteilla on todellisuuden kokemiseen uskonnossa ollessa. Lisäksi tutkielmassa pohditaan sitä, millä tavalla yksilön uskonnollinen tausta ilmentää hänen nykyistä suhtautumistaan uskontoon. Aineistona työssä on yhdeksän entisen Jehovan todistajan haastattelut. Tutkielman aihetta on lähestytty yksilön ja uskonnon sosiaalista luonnetta ilmentävien teoreettisten näkökulmien kautta. Todellisuuden rakentuminen sosiaalisella tasolla perustuu työssäni siihen, että yksilö on jo geeniperimänsä myötä taipuvainen yhteisöllisyyteen, mikä mahdollistaa sen, että hänestä voi sosialisaation kautta tulla yhteiskunnan jäsen. Työssä uskonnon sosiaaliseen luonteeseen liittyy puolestaan ajatus yhteisesti jaetuista representaatioista ja rituaaleista, jotka toimiakseen edellyttävät yksilöltä solidaarisuutta muita ihmisiä kohtaan. Kalliiden signaalien teorian mukaisesti tarkastelen aihetta myös siitä käsin, että yksilön uhrautuminen ja sitoutuminen uskontoon kuvastavat hänen todellista sitoutumistaan uskonnollisen yhteisön elämään. Analyysini on teoriaohjautuvasta näkökulmasta toteutettu sisällönanalyysi. Siinä on huomioitu yksilöiden ainutlaatuiset kokemukset tarkastelemalla niitä ensin omassa kontekstissaan ja sen jälkeen sidottu tutkimus edellä mainittuihin teoreettisiin kehyksiin. Pyrkimyksenä on ollut luoda keskusteleva näkökulma aineiston ja teorian välille. Tutkimuksen perusteella on havaittavissa, että uskonto vaikuttaa merkittävällä tavalla yksilön elämään myös sen jälkeen, kun se ei enää ole yksilön elämässä mukana konkreettisesti. Omistautuminen uskonnolle ja sisäsyntyinen motivaatio olla yhteisön jäsen vaikuttavat kielteisellä tavalla siinä tapauksessa, kun yksilö on torjunut uskonnon ulkopuolisen elämän kokonaisuudessaan. Silloin, kun uskonnollinen aktiivisuus on pitänyt sisällään myös jonkinlaisen yhteyden ulkopuoliseen maailmaan, näyttäytyy elämä yhteisöstä poislähdön jälkeen myönteisemmässä valossa ja esimerkiksi vuorovaikutussuhteiden solmiminen ei tuota suuria vaikeuksia. Uskontoon suhtautuminen näyttää tutkimuksen perusteella olevan seurausta hyvin samankaltaisista asioista kuin, mistä sosiaalisen todellisuuden kokemisessa on kyse. Aktiivinen uskonnollinen elämä ja myönteiset kokemukset heijastavat uskontomyönteisyyttä yhteisössä ollessa, mutta mahdollinen koettu pettymys vaikuttaa siihen, että uskonto koetaan myöhemmin kielteisenä. Pääosin kielteinen asennoituminen uskonyhteisössä toimimista kohtaan korreloi jonkin asteisen uskontokielteisyyden kanssa myös poislähdön jälkeen. Loppujen lopuksi merkityksellisimmäksi asiaksi yksilön uskontokokemuksissa Jehovan todistaja -elämän jälkeen osoittautuu selkeästi kuitenkin se, että yksilöllä on vapaus valita ja tehdä juuri niin kuin itse tahtoo.
  • Juntunen, Anna (Helsingin yliopisto, 2012)
    Pro gradu -tutkielmassani tutkin Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakuntavaalit 2010 vaalimainontaa. Vuoden 2010 seurakuntavaaleissa äänestysikä laskettiin 16 ikävuoteen ja vaalikampanja suunnattiin erityisesti 16?18-vuotiaille, ensimmäistä kertaa äänestäville nuorille. Tutkimuksessani tarkastelen vaalimainonnan keinoja vaikuttaa nuoren kirkon jäsenen äänestyskäyttäytymiseen. Tutkimukseni teoreettisena viitekehykseni on Ronald Barthesin merkityksellistämisen teoria. Tutkimusaineistoni muodostuu 14 seurakuntavaalit 2010 vaalimainoksesta. Vaalimainokset ovat suunniteltu vuoden 2010 seurakuntavaaleihin. Neljän vuoden välein järjestettävissä seurakuntavaaleissa valitaan jäsenet kirkkovaltuustoon ja seurakuntaneuvostoon. Seurakuntavaaleissa vaalimainonnan keskeisimpänä tehtävänä on houkutella kirkon jäsenet käyttämään ääntään ja näin vaikuttamaan vaalien lopulliseen tulokseen. Tutkimusaineistoni analysoimisessa käytin laadullista tutkimusotetta. Analysointimenetelmiäni olivat semioottinen kuva-analyysi ja retorinen analyysi. Olen jaotellut vaalimainosten vaikuttamiskeinot suhteessa nuoreen äänestäjään kolmeen teemaan: 1. mainoksissa esiintyvät mallit, 2. mainosten visuaalinen ilme ja tausta ja 3. mainoksissa käytetyt myytit, metaforat ja metonymiat. Mainoksessa esiintyvän mallin ulkoinen olemus on yksi keino vaikuttaa nuoreen äänestäjään. Mallin ulkonäkö, asento, ilme ja vaatteet voivat tarjota nuorelle mainoksen lukijalle samastumisen kokemuksia. Mallien esittämät hahmot luovat kuvaa äänestämisestä iloisena ja katu-uskottavana, mutta myös hämmennystä ja kysymyksiä herättävänä tapahtumana. Mallien ohella nuoreen äänestäjään pyritään vaikuttamaan mainosten visuaalisella ilmeellä. Mainoksen kuvateksti, taustaväri ja visuaalinen yksinkertaisuus pyrkivät herättämään nuoren äänestäjän mielenkiinnon. Tutkimusaineistoni analyysi osoitti myyttien merkityksen mainosten vaikuttamiskeinoina. Mainoskampanjassa esiintyvät miesmallit on kuvattu eräänlaisiksi arjen sankareiksi, jotka ovat saaneet vaikutteita niin Raamatusta, kaunokirjallisuudesta kuin populäärikulttuuristakin. Mainoksissa esiintyvät nuoret tytöt on puolestaan kuvattu vailla välimuotoja, kahden ääripään edustajina. Mainoksissa esiintyvä tyttö on joko toimelias tai passiivinen, muttei sankarillinen. Myyttien lisäksi mainokset pyrkivät vaikuttamaan nuoreen mainoksen lukijaan erilaisten metaforien ja metonymioiden avulla. Metaforat ja metonymiat olivat sekä verbaalisia että visuaalisia. Mainoksissa käytetyt metaforat syntyivät mm. sanontojen ja erilaisten äänestämistä tarkoittavien käskyjen varaan. Metonymiat puolestaan pyrkivät esittämään äänestämisen nuorta hyödyttävänä ja voimaannuttavana tapahtumana. Mainokset välittivät kuvaa arkisesta, trendikkäästä ja välittävästä kirkosta, joka on suomalaisessa yhteiskunnassa vaikuttava edelläkävijä. Mainosten analysointi osoitti kirkon mainostajana olevan myös perinteinen ja varovainen. Mainoskuvat pyrkivät luomaan mielikuvaa äänestämisestä rohkeana, itsenäisenä ja ennen kaikkea aikuismaisena valintana. Tutkimustulosteni perusteella voidaan todeta, että seurakuntavaaleissa äänestäminen kuvattiin kampanjan mainoskuvissa nuoren askeleeksi kohti aikuisuutta. Äänestäminen nähtiin aikuistumisena sekä nuoren kykynä kantaa vastuuta itsestään ja kanssaihmisistään.
  • Lahti, Emilia (Helsingin yliopisto, 2013)
    Tutkimuksessa tarkastellaan suomalaista naisasialiikettä 1800-luvun lopulla ja sen pyrkimyksiä uudistaa yhteiskunnan sukupuolimoraali. Naisasialiikkeessä vastustettiin aikakaudella vallinnutta kaksinaismoraalia, joka vaati naisilta virallisen sukupuolimoraalin noudattamista eli pidättäytymistä avioliiton ulkopuolisista suhteista, mutta salli ne miehille. Naisasialiike alkoi vaatia naisilta ja miehiltä yhtä ja samaa sukupuolimoraalia. Tätä työtä, jota naisasialiikkeessä tehtiin sukupuolimoraalin uudistamiseksi, kutsutaan moraalireformiksi. Tutkimuksessa moraalireformia tarkastellaan ensimmäisen suomalaisen naisasiayhdistyksen, Suomen Naisyhdistyksen, näkökulmasta. Lähteenä on yhdistyksen pääjulkaisu Koti ja yhteiskunta ja sen viisi ensimmäistä ilmestymisvuotta 1889 1893. Tutkimuksen kohteena ovat lehdessä ilmestyneet noin sata sukupuolimoraalin uudistamista koskevaa artikkelia eli siveellisyystekstiä. Siveellisyys oli termi, joka 1800-luvun lopussa viittasi seksuaalisuuteen liittyviin aiheisiin. Sukupuolimoraalin uudistamista käsitellyttä keskustelua nimitettiin siveellisyyskysymykseksi. Siveellisyyden ihanne tarkoitti naisasianaisilla seksuaalista pidättäytyvyyttä. Tutkimuksessa käsitellään siveellisyystekstien lähtökohtia, nais- ja mieskuvaa ja toimintaa, jota moraalireformi synnytti. Koti ja yhteiskunnan lähtökohta oli, että kansakunta oli ajautumassa epäsiveellisyytensä takia rappioon, joka vältettiin vain, mikäli kansa omaksui siveellisen, kristillisen, sukupuolimoraalin. Sukupuolimoraalin uudistajina ja moraalireformin moottoreina toimivat naiset itse. Ajatus yhteisestä naiseudesta yhdisti naisia yli luokkarajojen, mutta käytännössä lehden maailmankuva oli hierarkkinen. Valta suuntautui yläluokan naisilta alaluokan naisille. Koti ja yhteiskunnan siveellisyysteksteissä pyrittiin eroon kaksinaismoraalin kyllästämistä vanhoista nais- ja mieskuvista, joiden mukaan ihmiset elivät. Vanhassa naiskuvassa nainen oli olemassa miellyttääkseen miehiä, mutta lehden muotoilema uusi naisihanne perustui itsenäisyyteen ja siveellisyyteen. Vanha mieskuva salli miehille vapaamman seksuaalisen käyttäytymisen. Miehet olivat lehden mukaan epäsiveellisiä viettelijöitä, jotka tekivät naisista epäsiveellisyyteen langenneita naisia. Lehden muotoilemassa uudessa miesihanteessa miesten tuli harjoittaa itsehillintää ja muuttua moraaliltaan naisten kaltaisiksi eli siveellisiksi. Koti ja yhteiskunnan moraalireformi synnytti monenlaista toimintaa. Naisten tuli tukea miehiään ja toimia heidän esikuvinaan miesten siveellistämisprojektissa. Epäsiveellisille, langenneille naisille perustettiin turvakoteja ja heille tarjottiin uusi alku siveellisempään elämään ja köyhille naisille, jotka olivat vaarassa langeta, yläluokan naiset järjestivät siveellisiä vapaa-ajanviettotapoja. Keskeisintä moraalireformin toimintaa oli lasten kasvattaminen uusien nais- ja miesihanteiden noudattamiseen. Käytännön tavoitteena oli naisen ja miehen tasa-arvoinen ja siveellinen rakkauteen perustuva avioliitto. Moraalireformi oli naisten keino hallita miehiä.
  • Saurama, Anna (Helsingin yliopisto, 2012)
    Tutkimus käsittelee kirkkoa ja metallimusiikkia ensimmäisen Metallimessun herättämässä mielipiteenvaihdossa. Aineistona on internetissä käyty keskustelu kolmella eri foorumilla: Metalliunionissa, Imperiumissa ja Metallimessun www-sivujen vieraskirjassa. Tutkimus kysyy millaisia diskursseja kirkosta, metallimusiikista ja näiden kahden välisestä suhteesta Metallimessun herättämässä keskustelussa esiintyy, ja miten nämä diskurssit rakentuvat. Työn taustana on metallimusiikista ja -kulttuurista, erityisesti äärimetallista ja kristillisestä metallista tehty aiempi tutkimus. Tutkimus kuuluu uskonnonsosiologian alaan, ja sen teoreettisena viitekehyksenä toimii yhteiskunnan funktionaalinen erilaistuminen sellaisena kuin se ilmenee Niklas Luhmannin järjestelmäteoriassa ja sen uskontotieteellisissä sovelluksissa. Tutkimuksen metodina on diskurssianalyysi. Analyysi etenee tutkimalla eri subjektipositioita, niistä käsin tapahtuvan argumentaatiota ja argumentaatiosta rakentuvia diskursseja. Analyysin esiin tuomia diskursseja tarkastellaan sekä suhteessa aiempaan tutkimukseen että teoreettiseen viitekehykseen valossa. Analyysini perusteella Metallimessun herättämässä keskustelussa esiintyy kirkosta, metallimusiikista ja näiden välisestä suhteesta viisi erilaista diskurssia: kristillinen metalli, äärimetalli, aikamme metalli, aikamme kirkko ja maallistunut kirkko. Kristillinen metalli -diskurssi rakentuu argumenteille kristillisen sanoman ensisijaisuudesta ja metallimusiikin soveltuvuudesta ylistämiseen. Äärimetalli -diskurssia rakentavat argumentit metallin antikristillisyydestä, tuomitsevasta ja tuputtavasta kirkosta sekä uskontojen haitallisuudesta. Aikamme metalli -diskurssissa esitetään metallin ja kristinuskon välisen vastakkainasettelun olevan paikkansapitämätön. Aikamme kirkko -diskurssissa rakentuu kuva kirkosta tehtäväänsä toteuttavana, uudistuvana ja elämyksiä tarjoavana, kun taas maallistunut kirkko -diskurssin mukaan kirkko on periaatteistaan luopunut, markkinavoimien pauloissa ja rahanahne. Kristillisen metallin ja äärimetallin diskurssit ovat analyysini mukaan yhteneväiset äärimetalli- ja kristillisen musiikin skeneistä tehdyn aiemman diskursiivisen tutkimuksen kanssa. Diskurssit aikamme kirkko ja maallistunut kirkko ilmentävät toisilleen vastakkaisia käsityksiä, kun diskursseja tarkastellaan yhteiskunnan funktionaalisen erilaistumisen teorian valossa. Aikamme kirkko -diskurssissa Metallimessu esitetään täysin kirkon funktion mukaisena toimintana. Tämän diskurssin argumentaatiota voidaan tarkastella myös kirkon itsereflektiona, jolloin se näyttäytyy tradition uudelleentulkintana. Maallistunut kirkko -diskurssissa Metallimessu puolestaan näyttäytyy toimintana, jossa kirkon performanssi painottuu funktion kustannuksella.
  • Kujanpää, Katja (Helsingin yliopisto, 2012)
    Tutkimus tarkastelee pyhien kirjoitusten lainausten käyttöä Roomalaiskirjeen 10. luvun jakeissa 5 - 21. Tässä jaksossa lainauksia on poikkeuksellisen paljon. Tutkimusta ohjaavat kysymykset, millaisia tehtäviä lainauksilla on Paavalin argumentaatiossa, mikä on Paavalin lainausten pohjateksti sekä millä tavalla ja miksi Paavali muuttaa pohjatekstin sanamuotoa. Lisäksi hahmotellaan, millainen olisi luvun 10 ihannelukija. Ihannelukija on tutkimuksen työväline, jonka avulla tarkastellaan, millaista pyhien kirjoitusten tuntemusta lainausten käyttö osana muuta argumentaatiota edellyttää, jotta Paavalin ajatuksenkulku olisi käsitettävissä. Tutkimus on osa intertekstuaalisten lähestymistapojen kirjoa, mutta näkökulma on rajattu seuraavasti: tutkimuksessa keskitytään lainausten, ei muiden intertekstuaalisten yhteyksien, tarkasteluun, ja keskipisteessä on se, miten Paavali käyttää lainauksia kirjeessään, ei niinkään kirjeen lukijan kokemus ja tulkinta. Lainausten tehtävä ja käyttötarkoitus pyritään määrittämään suhteessa Paavalin argumentaation kokonaisuuteen jakeissa 10:5 21. Siksi tutkimuksessa hahmotellaan jakson keskeinen sanoma ja tarkastellaan lainausten roolia tämän sanoman ilmaisemisessa. Paavalin lainausten pohjatekstin selvittämiseksi Roomalaiskirjeen sanamuotoa verrataan Septuagintan kriittisesti rekonstruoituun tekstiin ja Septuagintan käsikirjoitustradition variantteihin. Tarvittaessa otetaan huomioon antiikin kirjoittajien kreikankieliset lainaukset, masoreettinen teksti sekä tapauksen mukaan Qumranista löytyneet käsikirjoitukset ja heprealaisen tekstin vanhat käännökset. Jos Paavalin teksti poikkeaa todennäköisimmästä pohjatekstistä, tutkitaan, löytyykö muutokselle motivaatio Paavalin tavasta käyttää ja tulkita lainausta Roomalaiskirjeessä. Lainauksia tarkasteltaessa kiinnitetään huomiota Paavalin antamiin tulkintavihjeisiin ja pohditaan, onko lainauksen ja sen alkuperäisen kontekstin tunteminen tarpeen Paavalin ajatuksen seuraamiseksi. Tutkimuksessa todetaan, että Paavali lainaa kirjoituksia yleensä Septuagintan mukaan, mutta kahdessa kohdassa hän on todennäköisesti käyttänyt heprealaisen sanamuodon mukaan tarkistettua Jesajan kirjan käsikirjoitusta. Seitsemässä tapauksessa kolmestatoista voidaan päätellä melko luotettavasti sekä tunnettujen käsikirjoitusten että lainausten käyttötarkoituksen perusteella, että Paavali muuttaa pohjatekstinsä sanamuotoa. Paavali muun muassa rajaa tekstistä käyttöön vain tietyn osuuden, poistaa hankalia kohtia, vaihtaa toisiksi sanoja tai kieliopillisia muotoja, muuttaa sanajärjestystä ja kerran lisää lainaukseen sanan. Muutosten tehtävänä on saada lainaus sopimaan paremmin sen uuteen kontekstiin. Paavali käyttää lainauksia paitsi tukemaan omaa väitettään, myös omin sanoin muotoilemansa väitteen asemesta. Jälkimmäinen käyttötapa on yleisempi. Lisäksi muutamassa kohdassa kirjoitusten sanat tuovat juhlavuutta ja retorista tehoa tekstiin. Koska lainausta ei yleensä selitetä, sen on itsessään ilmaistava se, mitä Paavali haluaa sanoa. Tämä aiheuttaa tarpeen välillä muokata lainauksen sanamuotoa. Tulkintaa ohjaavilla vihjeillä, kuten lainaukseen johdattavalla formelilla, Paavali auttaa lukijaa tulkitsemaan lainausta tarkoituksenmukaisesti. Jakson 10:5 21 ihannelukijaksi hahmottuu pyhiä kirjoituksia varsin hyvin tunteva ja Paavalin rohkeisiin uudelleentulkintoihin myötämielisesti suhtautuva vastaanottaja.
  • Nurminen, Raimo (Helsingin yliopisto, 2012)
    Tässä tutkimuksessa tarkastellaan uskonnollisen- ja seksuaalisen identiteetin kehittymistä ja samaa sukupuolta olevien pariskuntien kokemuksia parisuhteelle saamastaan tuesta. Tutkimuksessa tarkastellaan uskonnollisen- ja seksuaalisen identiteetin yhteensovittamista ja kehittymistä ennen parisuhdetta ja parisuhteen aikana ja vanhemmuuden myötä. Tarkastelun kohteena on myös uskonnollisen identiteetin merkitys parisuhteelle. Tutkimuksen toinen teema-alue käsittelee samaa sukupuolta olevien pariskuntien kokemuksia parisuhteelleen saamastaan tuesta perheen, suvun ja ystävien taholta, oman parisuhteen näkökulmasta, erilaisten neuvonta-, terveys- ja terapiapalvelujen näkökulmasta sekä kirkon ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen omien yhteisöjen näkökulmasta. Parisuhteen tukemisella tässä tutkimuksessa tarkoitetaan kaikkia niitä toimenpiteitä, joiden avulla yhteiskunta, kirkko, erilaiset yhteisöt ja verkostot sekä perhe, suku ja ystäväpiiri edistävät samaa sukupuolta olevan parisuhteen yhdenvertaista kohtelua lainsäädännössä, työelämässä ja sosiaalisten suhteiden verkostoissa. Oman perheen, puolison ja ystävien tuesta puhuttaessa tarkoitetaan hyväksymisestä ja tuesta vaihtuvissa arjen tilanteissa ja kysymyksissä. Tutkimusaineistona on kymmenen seksuaalivähemmistöön kuuluvan henkilön haastattelut. Haastateltavista kaksi oli miehiä ja kahdeksan naisia. Tutkimus on rajattu koskemaan homo,- lesbo ja bi-pariskuntia johtuen siitä, että kyseessä on opinnäytetyö ja sellaisena sen laajuus on rajattu. Olen valinnut kvalitatiivisen tutkimukseni aineistonkeruu menetelmäksi puolistrukturoidun teemahaastattelun ja tutkimusmenetelmäksi sisällön analyysin. Valitsin puolistrukturoidun teemahaastattelun siksi, että saatoin tehdä kaikille haastatelluille samat kysymykset ilman sidottuja vastausvaihtoehtoja. Puolistrukturoidun teemahaastattelun avulla haastateltavilla on mahdollisuus omin sanoin vapaasti kertoa kokemuksistaan tutkimuksen aiheista. Tärkeällä sijalla analyysissä oli säännönmukaisuuksien etsiminen ja niiden kautta uudenlaisten mallien löytäminen samaa sukupuolta olevien parisuhteiden tukemiseen yhteiskunnassa, terapiatyössä, perheiden sisällä ja sielunhoitoon seurakunnallisessa kontekstissa. Tulosten perusteella voidaan sanoa, että uskonnollisen- ja seksuaalisen identiteetin tasapainoisella kehittymisellä on merkitystä niin yksilölle itselleen kuin aikuisiässä mahdollisesti solmittavalle parisuhteelle. Tuen kannalta merkittävään asemaan nousi perhe, ystävät ja lähipiiriin kuuluvat yksittäiset ihmiset, jotka osallistuvat parisuhteen tai perheen arkeen luontevalla tavalla. Yhteiskunnan, kirkon ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen taholta toivottiin yhdenvertaista kohtelua ja hyväksyntää.
  • Posti, Mikko (Helsingin yliopisto, 2012)
    Tässä tutkimuksessa esitellään ja analysoidaan William Ockhamin käsitystä kolminaisuusopista. Tutkimuksen metodina on systemaattinen analyysi. Huomiota kiinnitetään etenkin kolminaisuusoppiin liittyviin metafyysisiin ja loogisiin kysymyksiin, joita myöhäiskeskiajalla pidettiin keskeisinä. Tutkielman päälähteinä on käytetty Ockhamin Sentenssikommentaaria ja Quodlibeta septem -teosta. Ockhamin trinitaarista teologiaa voidaan luontevasti tarkastella osana 1300-luvun latinankielistä filosofista teologiaa. Ockhamin ajattelussa on kuitenkin myös mielenkiintoisia erityispiirteitä. Toisin kuin valtaosa oman aikansa fransiskaaneista, Ockham kannattaa Jumalan persoonien relaatiokonstituutioteoriaa. Tämän teorian mukaan Jumalan persoonien konstituutio perustuu kaksisuuntaisiin relaatioihin Jumalan essentian ja Jumalan persoonien välillä. Suhteessa Jumalan essentiaan nämä relaatiot eivät ole ontologisesti itsenäisiä. Sen sijaan kahden persoonan välillä relaatiot ovat reaalisia ja mahdollistavat persoonien erottumisen toisistaan. Valtaosa fransiskaaneista myöhäiskeskiajalla kannatti Jumalan persoonien emanaatiokonstituutioteoriaa. Tämän teorian mukaan Jumalan persoonat erottuvat toisistaan sen perusteella, että ne saavat Jumalan essentian erilaisin tavoin. Traditionaalinen oppi Jumalan yksinkertaisuudesta saa keskeisen aseman Ockhamin kolminaisuusopillisissa kirjoituksissa. Ockhamin mukaan Jumalassa ei voi olla mitään muita reaalisia eroja kuin Jumalan kolmen persoonan reaalinen eroaminen toisistaan. Esimerkiksi Jumalan hyvyys, oikeudenmukaisuus, järki ja tahto ovat sen sijaan Jumalassa identtisiä toistensa ja Jumalan essentian kanssa. Miten Jumalassa voi olla kolme toisistaan reaalisesti erillistä persoonaa mutta silti vain yksi, metafyysisesti yksinkertainen essentia, on Ockhamin mukaan luonnolliselle järjelle käsittämätön mysteeri. Ockham ajattelee, että Jumalan persoonien on erottava formaalisesti Jumalan essentiasta siitä huolimatta, että hän pitää Johannes Duns Scotuksen teoriaa formaalisista distinktioista filosofisesti epätyydyttävänä. Myös relaatiokonstituutioteoria on jännitteinen Ockhamin ontologian kanssa: luonnollisen järjen näkökulmasta mitkään relaatiot eivät vaikuttaisi olevan reaalisia. Ockhamin mukaan oppi Jumalan kolminaisuudesta on ehdottomasti hyväksyttävä osana kirkon oikeaa uskoa. Kolminaisuusoppiin liittyvissä filosofisissa kysymyksissä luonnollinen järki on kuitenkin pitkälti voimaton. Siksi esimerkiksi kysymyksessä Jumalan persoonien konstituutiosta on viisainta asettua samalla kannalle kuin Augustinus ja muut teologiset auktoriteetit. Tutkimuksessa kävi ilmi, että Ockham lähestyy useimpia trinitaariseen teologiaan liittyviä kysymyksiä samasta näkökulmasta kuin Scotus. Ockhamin omaperäisimmät ajatukset ovat usein kritiikissä, jota hän esittää edeltäjiään vastaan. Ockham kritisoi esimerkiksi emanaatiokonstituutioteoriaa siihen sisältyvästä oletuksesta, että Pyhä Henki syntyy Jumalan tahdon kautta. Ockhamin mukaan kolminaisuuden kaikki persoonat syntyvät ikuisesti ja välttämättömästi. Siksi on hänen mukaansa mahdotonta, että Pyhän Hengen synty perustuisi Jumalan tahtoon.
  • Harjula, Unna (Helsingin yliopisto, 2012)
    Tutkimus käsittelee Suomen helluntaiherätyksen naislähettien kokemuksia sukupuolen merkityksestä heidän työssään. Lisäksi tutkimuksessa paneudutaan naisten roolin kehittymiseen Suomen helluntaiherätyksessä, sekä sukupuolten rooleja koskevaan opetukseen. Ajallisesti tutkimus kattaa pääasiassa 1990 2010 -luvut, mutta etenkin johdannossa luodaan katsaus myös varhaisempaan historiaan. Tutkimuksen tärkeimpinä lähteinä ovat 15 naislähetin kyselylomakevastaukset ja 5 haastattelua. Helluntaiherätyksen sukupuolirooliopetusta tarkastellaan Ristin Voitto -lehden kirjoitusten avulla. Helluntaiherätyksen opetus sukupuolten rooleista tiivistyy sukupuolijärjestelmään, jossa mies ja nainen nähdään tasa-arvoisina, mutta erilaisina ja toisiaan täydentävinä. Tästä seuraa myös erilaisia tehtäviä perheessä ja seurakunnassa. Helluntaiherätyksessä naisten rooli on ollut alusta asti laaja yleisen pappeuden ja armolahjojen korostuksesta johtuen. Etenkin liikkeen alkuaikoina naiset tekivät ahkerasti lähetys- ja evankeliointityötä. Liikkeen organisoituessa naiset jäivät sivuun johto- ja opetustehtävistä, mutta lähetystyö säilyi yhtenä keskeisenä naisten toimijuuden alueena. Tässä tutkimuksessa naislähetit kokivat kutsumuksen ja johdatuksen erittäin tärkeinä tekijöinä lähetystyössä. Naisten roolista puhuttaessa he nostivat sukupuolta tärkeämpänä kriteerinä esille armoituksen, Jumalalta saadun kyvyn tiettyyn tehtävään. Lähetit olivat pääosin tyytyväisiä omiin toimintamahdollisuuksiinsa Suomessa ja näkivät naisten aseman parantuneen suomalaisissa helluntaiseurakunnissa viime vuosina huomattavasti. Lähetit toivat kuitenkin esille myös alueelliset erot ja erot seurakuntien välillä. Joissain seurakunnissa naisten asema on edelleen hyvin rajattu. Lähetyskentillä tilanteet vaihtelivat suuresti eri kulttuureissa ja seurakunnissa. Yhtäällä lähetyskentän vakiintumattomat olot mahdollistivat hyvin laajan toimijuuden, toisaalla patriarkaalinen kulttuuri ja paikallisen seurakunnan asenteet rajoittivat niin paikallisten naisten kuin lähetinkin toimintamahdollisuuksia rajusti. Läheteillä oli kuitenkin yleisesti ottaen erityisasema niin lähetyskentällä kuin kotimaassakin. Heitä arvostettiin työnsä vuoksi, mikä mahdollisti perinteisten rajojen ylittämisen. Perheen ja avioliiton merkitys oli naimisissa oleville läheteille suuri. Osittain tähän vaikutti monessa kulttuurissa yleinen äitiyden arvostus, joka toi auktoriteettia. Aviomiehen tuki oli myös erittäin tärkeä. Naislähetit olivat havainneet helluntaiherätyksen naisten asemassa muutosta avoimempaan suuntaan, ja sama muutos oli nähtävissä myös Ristin Voitto - lehden opetuksessa. Vielä 1980-luvulla naispastoreista tai -vanhimmista ei edes keskusteltu, mutta 1990- ja 2000-luvuilla tilanne muuttui ja erilaisia mielipiteitä alettiin esittää avoimesti. 2000-luvulla jopa lehden pääkirjoituksissa vaadittiin naisten asemaan parannusta. Muutosta tapahtui myös käytännön tasolla. 2000-luvun alussa Suomen helluntaiherätyksessä alkoi olla naispastoreita, ja sittemmin myös vanhimmistoissa on nähty naisia. Yksi muutokseen vaikuttanut tekijä on monipuolistunut raamatuntulkinta, joka näkyy Ristin Voiton opetuksessa.
  • Leskinen, Heikki (Helsingin yliopisto, 2013)
    Tutkielma käsittelee sveitsiläisen katolisen teologin Hans Küngin (1928 ) ja Uskonopin kongregaation välistä kiistaa vuosina 1967 1980. Vatikaanin II konsiilin (1962 1965) jälkeen Küng oli yksi katolisen maailman tunnetuimpia ja luetuimpia teologeja. Vuosina 1967 ja 1970 ilmestyneissä kirjoissa Die Kirche ja Unfehlbar? Eine Anfrage dogmatiikan ja ekumeniikan professori Küng kritikoi voimakkaasti eritoten paavin erehtymättömyysoppia, mikä oli hyvin epätavanomaista katoliselle teologille. Tämän kritiikin myötä Vatikaanissa Uskonopin kongregaatio, jonka tehtävänä on vaalia ja vastata kirkon opin puhtaudesta, alkoi kiinnostua Küngin teosten oikeaoppisuudesta. Uskonopin kongregaatio kutsui Küngin Roomaan kuulusteltavaksi hänen kyseenalaisimmista argumenteistaan, mutta Küng kieltäytyi tästä, koska hän ei kokenut kongregaation ehdottamaa kollokviota oikeudenmukaisena ja reiluna. Tästä seurasi useita vuosia kestänyt kiivas kirjeenvaihto, jossa väiteltiin lähinnä kollokvion ehdoista. Koska yhteisymmärrystä ei saavutettu, koki Uskonopin kongregaatio olleensa pakotettu tuomitsemaan kyseiset Küngin mielipiteet kirkon opin vastaisiksi vuosina 1973 ja 1975 julkaisemissaan deklaraatioissa. Merkittävää oli kuitenkin se, että näissä deklaraatioissa Küngille ei asetettu mitään rangaistuksia vaan pyydettiin vain lopettamaan ristiriitaa aiheuttaneiden mielipiteiden esittämisen. Küng kuitenkin päätyi toistamaan kritiikkinsä erehtymättömyysoppia kohtaan vuonna 1978, kun hänen maanmiehensä August Hasler julkaisi erehtymättömyysoppia käsitelleen kirjansa ja pyysi Küngiä kirjoittamaan siihen esipuheen. Uskonopin kongregaatio koki tämän selkeänä provokaationa ja merkkinä välinpitämättömyydestä deklaraatioissa asettamiaan ehtojaan kohtaan. Tämän vuoksi jouluna vuonna 1979 Uskonopin kongregaatio julkaisi deklaraation, jossa todettiin, että professori Küngillä ei ole enää edellytyksiä jatkaa katolisen teologian opettajana. Tämä tutkielma paneutuu kyseiseen kiistaan ja selvittää, mitä siinä tapahtui ja mistä siinä oli kyse. Tärkeimpinä tutkimuskysymyksinä ovat millä tavoin ja miksi Küng vastusti paavinvaltaa ja miten tämä heijastui hänen kirjoituksissaan, miksi Uskonopin kongregaatio kiinnostui Küngin teologiasta ja miten muu katolinen maailma suhtautui Küngin katolisuuteen ja kiistaan kongregaation kanssa. Näiden tutkimuskysymysten pohjalta tutkimus on rakentunut kolmeen päälukuun, jotka jokainen vastaa omaan tutkimuskysymykseen. Tutkimus lähtee liikkeelle johdannossa Vatikaanin II konsiilista, johon Küng osallistui teologisena asiantuntijana, ja jolla oli suuri vaikutus Küngin myöhempiin kirjoihin. Johdannon tarkoituksena on nostaa esille ne merkittävimmät kohdat Vatikaanin II konsiilista ja Küngin uran alulta, joilla oli merkitystä kiistan kannalta ja jotka auttavat hahmottamaan kiistan syitä. Ensimmäinen pääluku käsittelee edellä mainittuja kahta Küngin teosta, jotka vastaavat kysymykseen, miksi ja millä tavoin Küng vastusti paavin erehtymättömyysoppia. Toinen pääluku keskittyy puolestaan Uskonopin kongregaation vastareaktioon ja osapuolten väliseen väittelyyn. Kolmas pääluku rakentuu pääosin vuosien 1978 ja 1979 ympärille, jolloin kiista saavutti päätöksensä viimeisen, Küngin tuominneen deklaraation myötä. Vuodesta 1980 mukana on enää lähinnä alkuvuosi, jolloin tapauksen myötä heräsi voimakkaita reaktioita mediassa Küngin puolesta ja häntä vastaan. Lähdeaineistona tutkielmassa on käytetty Hans Küngin elämäkertoja ja teoksia, kiistaan paneutuvia lehtikirjoituksia ja osapuolten välistä kirjeenvaihtoa, joka on dokumentoitu Leonard Swidlerin toimittamaan kirjaan Küng in Conflict. Kirjallisuutena on hyödynnetty aihetta käsitteleviä tutkimuksia, joista tärkeimmät ovat kiistan seurausten kannalta Robert Nowellin Passion for Truth ja Peter Hebblethwaiten The New Inquisition. Johtopäätöksissä nousee kirjallisuuden ja lähteiden pohjalta esiin se, että kiistaa ei voi pitää dialogina, vaan se esiintyi varsin yksipuolisena saneluna, jossa Küngille ei annettu tilaa puolustaa itseään. Küng korosti kiistan alusta alkaen, että teologin velvollisuuksiin kuului myös epämukavien kysymyksien esittäminen, eikä hän saanut kirkon viranomaisilta kysymyksiinsä kaipaamiaan vastauksia ja rehellistä vuoropuhelua. Tätä voi pitää räikeänä ristiriitana Vatikaanin II konsiilin hengelle, joka pyrki korostamaan nimenomaan avoimuutta ja yhteisöllisempää päätöksentekoa yksinvaltaisuuden sijaan.