Faculty of Social Sciences

 

Recent Submissions

  • Ahtokari-Lummi, Frida (Helsingin yliopisto, 2020)
    The aim of this thesis is to explore how the Finnish state has adopted knowledge branding as a way to improve Finland’s competitiveness during the 21st century, and simultaneously examine what contesting imaginaries of competitiveness are underlying its work due to challenges posed by climate change. In policy spheres, knowledge branding refers to the act of knowledge being packaged into saleable and user-friendly “toolkits”, i.e. knowledge brands, by renowned consultants, policy experts and academics. These knowledge brands are manifested through international ranking institutions, which are assessing countries according to various performance areas. This has only enhanced the global competition between nations. Today, the long predominance of market-liberal imaginaries around globalization, competitiveness and the knowledge-based economy has been seriously contested due to the climate crisis demanding a greener economy. These green ideas have translated into new knowledge brands such as ’sustainability’, ’carbon neutrality’ and ‘circular economy’. However, despite the apparent clash of two contradictory sets of beliefs, capitalist growth aims have continued to thrive, showing flexible adaptation in the form of hybridization. As a result we see phenomena such as climate capitalism, carbon compensation and carbon trading. Since I find that the CPE field lacks a collective notion describing different degrees of such hybridization of ideas, I introduce the concept of ‘hybrid imaginary’ to denote the dynamic alignment of traditional capitalist, consumerist ideas with the more altruistic worldview of global responsibility and environmental sustainability. Theoretically, I support myself on the cultural political economy (CPE) approach, which regards imaginaries as necessary for us to be able to structure and make sense of the complexity of the world. More recently, CPE has explored the adoption of knowledge brands in public policy spheres. Considering the fact that Finland, branding itself as “A land of solutions”, has received much positive attention in recent years due to its success in international rankings, and today also aspires to be the world’s first fossil-fuel free country by 2035, I find my home country to be an interesting case to examine in terms of increased use of knowledge branding in the state sector. Methodologically, I approach this topic by conducting a combined qualitative content and discourse analysis on the fairly new state operator Business Finland and its predecessor Finpro (1999-2017). The operator promotes Finnish competitiveness in the fields of internationalization of enterprises, investments and the travel industry by the help of its huge network of consultants, thus making it fit for knowledge branding. Hence, my research question is as follows: “How has Business Finland adopted knowledge branding as a way to improve Finland's competitiveness during the 21st century and what contesting imaginaries of competitiveness are underlying its work?”. The analysis consists of three dimensions: 1) organizational reforms during the 21st century enabling knowledge branding; 2) nation branding as an example of a knowledge brand applied by the travel promotion unit Visit Finland; and 3) Business Finland’s use of hybrid imaginaries in response to the climate crisis. The results of the analysis show that Business Finland has become increasingly dynamic in response to global pressure, while the operator’s current focus on climate innovations shows how ‘responsibility’ and ‘sustainability’ are treated as competitive factors. Thus, my main conclusive argument is that when environmental values are utilised for national competitiveness purposes, their morally good nature may become distorted. This observation resonates with the fact that sustainability and responsibility have become performances measured through global indexes. So, paradoxically, the good intentions of government strategies for mitigating climate change are in danger of being held back due to the excessive focus on individual performance, instead of finding ways to join forces for more collaborative transnational efforts. Ultimately, hybrid imaginaries in combination with an increased commercialization of knowledge raises concerns for the long-term effects on our human ability to imagine alternative futures in writing the narrative of climate change.
  • Ojanen, Ninni (Helsingin yliopisto, 2020)
    Pro gradussa tarkastellaan yliopistossa opiskelevien tai siellä opiskelleiden nuorten aikuisten opintopolkuja ja koulutusvalintoja sekä niitä edeltäviä tapahtumia konstruktivistisella tutkimusotteella. Tutkimuksen tavoitteena on syventyä yliopisto-opiskelijoiden kokemuksiin lukion jälkeisistä opintopoluistaan osana siirtymää nuoruudesta aikuisuuteen polun metaforan kautta. Tutkimuksen yhteiskunnallisena lähtökohtana on tilanne, jossa siirtyminen toisen asteen koulutuksesta korkea-asteen koulutukseen Suomessa on hidastunut, ja nuoret aikuiset yritetään saada siirtymään sujuvammin toisen asteen koulutuksesta korkeakoulutuksen kautta työelämään. Tutkimuksen aineisto perustuu 14 Helsingin yliopiston nykyiseen tai entiseen opiskelijaan ja heidän itse kertomiin elämäkerrallisiin kertomuksiin tai tarinoihin. Aineisto on kerätty kirjallisessa muodossa vuosina 2017–2019. Menetelmänä on käytetty narratiivista elämäkertatutkimusta, ja analyysi on tehty aineiston ohjaamana. Opintopolkujen hahmottamista varten jokaisen kertojan opintopolusta on tehty prosessikuvaus. Kertomusten perusteella jokaisen yksilön opintopolku ja sitä edeltävät tapahtumat ovat ainutlaatuisia. neljä erilaista opintopolulla kulkemisen muotoa on kuitenkin havaittavissa: suoraa opintopolkua kulkevat, välivuoden viettäjät, alan vaihtajat sekä opintopolulle palaavat. Suoraa opintopolkua kulkevien opintopolut etenevät lineaaristi, ilman välivuosia tai sivuttaisia siirtymisiä toisiin koulutuksiin. Välivuoden viettäjien opintopolun alkaminen viivästyy joko pakon edestä tai vapaaehtoisesti, tai opintopolulta poistutaan väliaikaisesti. Alanvaihtajat aloittavat korkeakouluopintonsa koulutuksessa, jotka ei kuitenkaan suorita loppuun, vaan vaihtaa alaa kesken opintopolun. Opintopolulle palaavat suorittavat korkeakoulunsa loppuun ja siirtyvät elämässä seuraavaan vaiheeseen, mutta palaavat myöhemmin takaisin opintopolulle. Opintopolkujen vaihtelevista muodoista on nähtävissä, että yksilöiden siirtymät opiskelijaelämästä työelämään ovat heterogeenisia, ja monen kertomuksen pohjalta myös ei-lineaarisia. Muutokset yksilöiden eri elämänvaiheiden siirtymissä myöhäismodernissa kulttuurissa verrattuna aikaisempien sukupolvien siirtymiin pätevät myös yliopisto-opiskeluun. Polun metafora istuu hyvin opintopolkuihin myöhäismodernissa yhteiskunnassa. Yksilöllä on mahdollisuus vaikuttaa omiin päätöksiinsä ja opintopolun suuntaan lapsuudenkodin tarjoaman pääoman sekä muiden ihmisten tuella. Vaikka opintopolku ei etene suoraviivaisesti, siihen ollaan kuitenkin pääosin tyytyväisiä.
  • Kuvaja, Lotta (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tekoäly on viime vuosina ollut näyttävästi esillä mediassa. Samalla siitä on tullut keskeinen markkinoinnin apuväline, jonka vaikutukset näkyvät monen ihmisen elämässä. Koska media tarjoaa ihmisille tärkeän lähteen uusien teknologioiden ymmärtämiseksi, ei ole yhdentekevää, miten media niitä esityksissään käsittelee. Tässä pro gradu -työssä tutkitaan sitä, miten suomalainen uutisjournalismi tarkastelee tekoälyn hyödyntämistä markkinoinnissa. Lähestyn aihetta kolmen tutkimuskysymyksen avulla: Miten tekoälyä hyödynnetään markkinoinnissa suomalaisen uutisjournalismin mukaan? Ketkä suomalaisessa uutisjournalismissa määrittelevät tekoälyn hyödyntämistä markkinoinnissa? Minkälaisia kehyksiä tekoälyn hyödyntämistä markkinoinnissa käsittelevässä suomalaisessa uutisjournalismissa on? Tutkielman tavoitteena on omalta osaltaan täyttää aiemmassa tutkimuksessa oleva aukko siitä, miten media käsittelee tekoälyn ja markkinoinnin liitosta. Tutkielman keskeiset käsitteet ovat tekoäly ja markkinointi. Tekoälyllä viitataan tyypillisesti koneeseen, jonka toiminta on jossain määrin verrattavissa ihmiseen. Se asettuu osaksi digitaalisen markkinoinnin kehityskaarta. Tutkielman teoreettinen tausta muodostuu kolmesta osasta, jotka ovat tekoälyn ja markkinoinnin yhteyttä käsittelevä osio, journalistisen työn prosessia ja median valtaa luotavaa osio sekä tekoälyn ja teknologioiden mediaesityksistä aiemmin tehtyjä tutkimuksia tarkasteleva osio. Aineistona toimii Helsingin Sanomien ja YLE:n verkkouutisissa vuosien 2017–2019 välillä julkaistut 25 tekoälyä ja markkinointia käsittelevää artikkelia. Tutkielmassa hyödynnetyt menetelmät ovat sisällönanalyysi ja kehysanalyysi. Kehysanalyysissä nojaudutaan eritoten Robert Entmanin kehysanalyysimalliin. Tutkimus on otteeltaan pääosin laadullinen, mutta sisällönanalyysissä käytetään myös määrällistä otetta. Niin sisällönanalyysi kuin kehysanalyysi on toteutettu aineistolähtöisesti. Tutkimustulosten mukaan tekoälyä hyödynnetään markkinoinnissa kymmenellä eri tavalla. Eniten uutisissa korostuvat tekoälyn rooli kohdennetussa ja personoidussa markkinoinnissa. Myös kasvojentunnistuslaitteet ja chatbotit ovat näkyvästi esillä. Tekoälyn ja markkinoinnin yhteyttä käsittelevissä uutisissa kuullaan eritoten yritysten edustajia sekä tieteen kentän toimijoita ja asiantuntijoita. Yritysten edustajat ovat pääosin markkinoinnin tekoälypalveluita ja -sovelluksia kehittävien ja myyvien yritysten työntekijöitä sekä vähittäiskaupan alalla toimivien yritysten edustajia. Tekoälyn ja markkinoinnin liittoa kehystetään tutkimuksen mukaan kolmella tavalla. Nämä kehykset ovat uhkan, hyödyn ja rauhoittelun kehys. Uhkan kehyksessä korostuvat tekoälyn markkinoinnissa hyödyntämisen riskit ja mahdolliset seuraukset. Hyödyn kehys painottaa, että tekoälyn hyödyntäminen markkinoinnissa tuo etuja niin kuluttajille kuin yrityksille. Rauhoittelun kehyksessä pyritään puolestaan toppuuttelemaan ihmisten huolia, kumoamaan epäilyksiä tekoälyn hyödyntämisen tavoista sekä osoittamaan suomalaisten yritysten vastuullisuus. Tutkimuksen tuloksissa on monia yhteneväisyyksiä aiemman tutkimuksen kanssa. Ennen kaikkea tutkimustulokset vahvistavat aiemman tutkimuksen näkemystä siitä, että media kuvaa tekoälyä ja uusia teknologioita muiden näkökulmien ohella myös riskien näkökulmasta. Negatiivisuuden korostumisella aineistossa voi olla tekemistä sen kanssa, että tutkimuksessa tarkastellaan tekoälyä nimenomaan osana kaupallisia toimintoja. Riskien lisäksi myös tekoälyn markkinoinnista koituvat hyödyt ja yleisöjen huolia rauhoittelevat äänet saivat kuitenkin tilaa tarkastellussa aineistossa. Tekoälyn ja markkinoinnin yhteyttä koskevat sisällöt vaativat yleisöltä medialukutaitoa sekä kykyä nähdä pelkoa lietsovat sisällöt osana laajempaa kokonaisuutta.
  • Magd, Noora (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielma tarkastelee irakilaista puolisotilaallista joukkoa, Kansan mobilisointiyksiköitä, Kaldorin uusien sotien selitysmallin näkökulmasta. Kansan mobilisointiyksiköt on virallisesti perustettu vuonna 2014 suojelemaan Irakin alueita Islamilaiselta valtiolta. Organisaation enemmistö koostuu shiialaisista, jo ennalta olemassa olevista miliiseistä, jotka on asteittain pyritty integroimaan osaksi Irakin virallista turvallisuussektoria. Tutkielma yhdistää Kansan mobilisointiyksiköt uusien sotien teoreettisen viitekehyksen keskeisiin käsitteisiin ja pyrkii esittelemään, miten uusien sotien selitysmalli selittää Kansan mobilisointiyksiköt ja niihin vaikuttavat tekijät. Uusien sotien selitysmalli tarjoaa laaja-alaisen teoreettisen viitekehyksen Kansan mobilisointiyksiköiden ymmärtämiselle. Suomenkielisessä akateemisessa tutkimuksessa Kansan mobilisointiyksiköiden tutkimus on ollut vähäistä, minkä vuoksi ilmiön tutkimus on perusteltua. Vaikka uusien sotien mielekkyys uutena kategorisena luokitteluna sodankäynnille onkin kyseenalaistettu, tarjoaa se viitekehyksen, jonka avulla käsittää ei-valtiollista toimijaa osana sodan kynnyksen alittavaa ja pitkittynyttä konfliktia. Tutkielman aineisto perustuu aiempaan aihetta käsittelevään tutkimuskirjallisuuteen ja ei-akateemisiin julkaisuihin. Uusien sotien selitysmallin valossa Kansan mobilisointiyksiköt on identiteettipolitiikkaa hyödyntävä toimija, joka toiminnallaan haurastuttaa globalisaation ohella Irakin valtion rakenteita. Kansan mobilisointiyksikön alaiset shiiamiliisit omaavat keskenään kilpailevia narratiiveja ja pyrkimyksiä hyödyntää shiialaista identiteettiä omien poliittisten tavoitteiden toteuttamiseksi. Kansan mobilisointiyksiköt hyötyivät vastakkaisesta identiteettipolitiikkaa käyttävästä toimijasta, Islamilaisesta valtiosta. Islamilaisen valtion asettama uhka tarjosi Kansan mobilisointiyksiköille syyn, jonka avulla perustella toimintansa ja olemassaolonsa. Islamilaisen valtion hajoaminen ja järjestön paluu Irakin Al-Qaidaa muistuttavaan toimintaan haastaa Kansan mobilisointiyksiköiden perustelua olemassaololleen. Samoin se haastaa niiden asemaa virallisena valtion alaisena toimijana, jotka eivät kuitenkaan ole muihin turvallisuussektorin toimijoiden verrattavissa olevan valvonnan ja valtion ohjauksen alla. Islamilaisen valtion hajoaminen tuo ilmi yksiköiden väliset eriävät näkemykset identiteetistä ja niihin kytkeytyvistä poliittisista tavoitteista sekä keskinäisestä kilpailusta. Uusien sotien selitysmallilla ei kuitenkaan voi täysin hahmottaa Iranin ja Yhdysvaltojen välisen alueellisen suurvaltakilpailun vaikutuksia Kansan mobilisointiyksiköiden asemaan Irakissa, eikä myöskään sitä, kuinka yksiköt kytkeytyvät osaksi laajempaa alueellista valtakamppailua. Uusien sotien selitysmallin ulkopuolelle jää myös samaa shiialaista identiteettipolitiikkaa hyödyntävien toimijoiden keskinäinen kilpailu ja vuorovaikutus sekä näiden vaikutus Kansan mobilisointiyksiköihin kokonaisuutena.
  • Onikki, Nelli (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tässä tutkielmassa tarkastellaan työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien miesten sosiaalisia verkostoja sekä niiden merkitystä sosiaalisen tuen käsitteen kautta. Toisena keskeisenä tarkastelun kohteena ovat miesten kokemat elämän käännekohdat sekä niiden heijastuminen sosiaalisiin verkostoihin ja sosiaalisen tuen tarjontaan. Sosiaalista tukea tarkastellaan Tardyn (1985) määritelmään perustuen emotionaalisen, materiaalisen ja informatiivisen tuen sekä henkilökohtaisen palautteen muodossa. Tutkielma on toteutettu laadullisena haastattelututkimuksena, ja analyysin menetelmänä on käytetty teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Tutkielmaa varten on haastateltu viittä miestä, jotka olivat haastattelun hetkellä iältään 18-49-vuotiaita, ja haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina. Haastateltavat rekrytoitiin kahden eri yhdistyksen kautta kahdelta eri paikkakunnalta. Miesten keskeiset, aktiiviset verkostot koostuivat ensisijaisesti perheestä, sukulaisista, ystävistä ja kavereista, kun taas harrasteryhmiä ja entisiä työ- ja opiskelukavereita sekä muita, organisoidumman sosiaalisen toiminnan verkostoja heillä ei ollut. Sosiaalisen tuen muodoista erityisesti emotionaalisen tuen vastaanottaminen koettiin vaikeaksi, ja osalle sen pyytäminen on haastavaa, vaikka tukea olisi ollut saatavilla. Emotionaalisen tuen tarjoaminen muille koettiin kuitenkin tärkeänä asiana. Materiaalista tukea oli vaivattomasti saatavilla, ja sitä vaihdettiin vastavuoroisesti erityisesti ystävien ja kavereiden kesken. Informatiivinen tuki oli toissijainen tuen muoto, mutta henkilökohtaisen palautteen antamiseen liitettiin voimakkaita merkityksiä. Miesten kokemat elämän käännekohdat liittyivät kaikki sairastumiseen, ja käännekohdat olivat vaikuttaneet sosiaalisiin verkostoihin kielteisesti. Ajan kuluessa verkostoissa oli kuitenkin havaittu elpymistä, ja pidemmällä aikavälillä oli tapahtunut myös myönteisiä muutoksia. Sosiaalisessa tuessa oli kuitenkin selkeitä vajeita erityisesti käännekohtiin liittyen, ja vaikka osalla miehistä oli sosiaalisen tuen näkökulmasta tarkasteltuna merkityksellisiä verkostoja, aineistossa voitiin havaita myös syrjäytymiskehityksen piirteitä. Toimijuudella oli merkittävä rooli tuen hakemisessa. Työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevilla miehillä on mahdollisuus saada sosiaalista tukea, mutta erityisesti emotionaalisen tuen vastaanottamiseen liittyy haasteita suhteessa toimijuuteen. Sosiaalisen tuen vajeet kertovat syrjäytymiskehityksestä sosiaalisissa verkostoissa, ja työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevat miehet näyttävät jäävän ulkopuolelle monenlaisista sosiaalisen toiminnan verkostoista. Kielteisiksi koetut käännekohdat vaikuttavat kielteisesti myös verkostoihin ja niiden tuen tarjontaan, mutta verkostoissa ja tuen saatavuudessa tapahtuu sekä ajan, että sosiaalisen tuen saatavuuden paranemisen myötä myönteistä kehitystä. Sosiaalisten verkostojen keskittyessä perheeseen, sukulaisiin ja ystäviin, tulisi laajempien verkostojen luomista mahdollistaa tukemalla epävirallisen tuen verkostoja vahvistamalla erityisesti kolmannen sektorin vaikeasti työllistyville suunnattua toimintaa.
  • Linner, Tommi (Helsingin yliopisto, 2020)
    Mielenterveyden häiriöihin kohdistetaan erilaisia kielteisiä mielikuvia. Kielteiset mielikuvat toimivat mielenterveyden häiriödiagnoosin ohella sosiaalisen poikkeavuuden perustana. Yksilön näkökulmasta mielenterveyden häiriödiagnoosin saamiseen liittyvän kokemusmaailman tarkastelussa on aiemmin tukeuduttu muun muassa sosiaalisen stigman tulkintakäsitteeseen. Mielen sairauden näkökulma puolestaan asettaa diagnosoidun potilaan toimija-asemaan, johon kytkeytyy potilaalle ominaiset oikeudet ja velvollisuudet. Toisaalta mediassa on nostettu mielenterveyden häiriöt esiin myös toisenlaisessa valossa. Mielenterveyden häiriöitä koskeva kulttuurinen asenneilmasto vaikuttaakin olevan murroksessa. Mielenterveyden häiriöitä varjostava häpeäleima on kääntynyt paikoin myös positiiviseksi sosiaaliseksi pääomaksi ja aihetta koskettavaa keskustelua käydään vilkkaasti myös sellaisen narratiivin viitekehyksessä, jossa korostuvat toiveikkuus, selviytyminen, sankarillisuus ja elämänmyönteisyys. Samanaikaisesti mielenterveyden häiriöt on noussut näkyvään rooliin yhteiskunnan työhyvinvointia, syrjäytymistä ja kansantaloutta koskevassa keskustelussa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää sitä, millä tavalla mielenterveyden häiriödiagnoosi jäsentyy diagnoosin saajan puheessa arvottavina kannanottoina sekä minkälaista identiteettiä diagnoosin saaja rakentaa itselleen yksilöhaastattelun vuorovaikutustilanteessa. Tutkimuksen metateoreettisen viitekehyksen muodostavat sosiaalinen konstruktionismi ja diskursiivinen psykologia. Aineiston tarkastelussa hyödynnetään lisäksi positiointiteoriaa ja analyyttisinä tulkintakäsitteinä tukeudutaan subjektiposition ja tulkintarepertuaarin käsitteisiin. Mielenterveyden häiriöitä tarkastellaan kielellisesti rakentuvina konstruktioina, joiden merkitys nähdään muotoutuvan asianomaiselle vuorovaikutuksessa. Tällainen lähtökohta ei kuitenkaan pyri palauttamaan tutkittavaa ilmiötä olemuksellisesti pelkästään kielelliseksi ilmiöksi sinänsä. Yksilökeskeinen näkökulma ilmiötä koskevista erilaisista arvottamisen ja merkityksen muodostamisen tavoista kuitenkin suosii tutkittavan ilmiön tarkastelua kielellisesti rakentuvana ilmiönä. Tutkimuksessa mielenkiinto kohdistetaan arvottavaan kannanottamiseen sekä aineistossa ilmenevien puhetapojen analyyttiseen tulkintaan. Tutkimuksen laadullisessa tutkimusasetelmassa hyödynnetään metodologisena lähestymistapana laadullista asennetutkimusta. Laadullisen asennetutkimuksen periaatteiden mukaisesti asenne nähdään suhdekäsitteenä, joka muotoutuu argumentaatiossa arvottajan ja asenneilmaisun kohteen tuottamisen myötä subjektiivisesti. Laadullisen aineiston analyysissä havaintoyksiköksi otetaan näin ollen arvottava puhetoiminta. Arvottavan puhetoiminnan tarkastelusta voidaan tunnistaa kannanottajan rakentama subjektipositio eli puhuja-asema, josta käsin arvottaminen tapahtuu. Sen lisäksi havaitaan puheenresurssina hyödynnettävä kulttuurinen puhetapa eli tulkintarepertuaari sekä asenteen kohde. Arvottavaa kannanottamista viritetään haastattelutilanteessa väittämän muotoon esitetyillä virikekysymyksillä. Haastatteluaineisto koostuu seitsemästä yksilöhaastattelusta. Aineisto kerättiin syksyllä 2019. Tämän tutkimuksen käyttöön aineistoksi rajattiin yksi virikekysymys. Tutkimusaineiston analyysin perusteella aineistosta tunnistettiin yhteensä kuusi asenneilmaisua. Asenneilmaisut havaittiin muotoutuvan neljän subjektiposition ja tulkintarepertuaarin pohjalta. Aineiston analyysin perusteella tehtiin kolme keskeistä havaintoa. Ensimmäisenä havaintona nähdään, että mielenterveyden häiriödiagnoosin saaminen lääkäriltä jäsentyy diagnoosin saajalle merkitykseltään moniulotteisempana, kuin pelkästään sairauskeskeisenä kokemuksena. Tutkimuksen tuloksista voidaan havaita, että diagnoosin saamiseen kytkeytyy laaja-alaisesti erilaisia sosiaalisia ja psykologisia merkityksiä. Toiseksi tutkimuksen tuloksista huomataan, että mielenterveyden häiriödiagnoosi virittää diagnoosin saajassa sellaisia asenneilmaisuja, jotka voivat olla myönteisiä tai kielteisiä ja jotka voivat kohdistua erilaisiin sidosryhmiin ja kohteisiin. Kolmantena huomiona tutkimuksen tuloksista ilmenee se, että mielenterveyden häiriödiagnoosi mahdollistaa asianomaiselle erilaisia puhuja-asemia. Tämän havainnon perusteella voidaan esittää tulkinta siitä, että mielenterveyden häiriödiagnoosi mahdollistaa mielenterveyden potilaan ohella myös sellaisia vuorovaikutuksessa muodostettavia identiteettejä, jotka antavat asianomaiselle keinoja hallita esimerkiksi diagnoosin saamiseen liittyvää sosiaalista jännitettä.
  • Voutilainen, Emilia (Helsingin yliopisto, 2020)
    This thesis examines the guide dog topic by looking into different phases of the guide dog in its lifecycle, phases such as how the dog puppies become guide dogs, how guide dogs work and what the guide dog’s work offers. This thesis also questions how the guide dog is seen in different phases of its lifecycle: is it seen as a part of the family, as a family member, a work partner or as an aid tool. This thesis has ethnographic fieldwork material but also general history of the dog, guide dogs, and human-animal anthropology theories from wild animals to domestication and the dog becoming a pet. Theories that are used include the ideas of trust and domination, the idea of a social contract between humans and animals. Crucial ideas that are used are ‘becoming with’, ‘being with’ and from kinship the ‘mutuality of being’ and from exchange theory the idea of ‘inalienable possessions’. This thesis will look into how interspecies networks are formed between the guide dog and the people participating in its life. The ethnographic research and fieldwork are based in Finland, the capital area of Helsinki and the surrounding cities of Vantaa and Espoo. The ethnographic material has been collected with interviews and participant observation in the Guide Dog School and puppy training classes during Spring 2017. Interviews are semi-structured and in total 12 interviews were done. The participant observation was done in the Guide Dog School, including the puppy training classes and observing the trainers’ workdays with the trained dogs. Additional material was gathered in the penitentiary setting where a drug and gun dog trainer practiced finding different substances with his working dog. Other material has been gathered from “Opaskoira” (Guide Dog) yearly publications and from other animal and dog magazines and internet sources. The gathered ethnographic material in this thesis indicates that guide dogs are a part of many families during their lives and get to know many different people. The guide dogs are not identified as a pet during the puppy period, training period or working period. Only at retirement can a guide dog be treated and identified as a pet. The guide dogs are seen as a family member and as a companion. In addition to the previously mentioned roles the guide dogs are also an aid tool, but they are not treated as an object; instead guide dogs have a more active role than a mere object might have. A guide dog is not seen as having only one role, instead these different roles blend together making the guide to have these all roles. The guide dog, through its work, gives out much more than just the ability to move to its user, the guide dog is a companion through life and is a builder of social relationships between different people. Interspecies networks are formed and built due to the nature of the training of the guide dog and its work and its lifecycle. A positive side-effect of the guide dog is that it removes or lessens the stigma of being vision impaired compared to using only the white stick. Defining the dog’s work is difficult as different people defined and experienced the meaning of work differently. The guide dog being an object is not a negative issue as being seen as an object, an aid tool, allows the dog to participate in every aspect of life of the vision impaired person. It is very clear that no one speaks about the guide dogs as if they are cold objects, instead they are warm, living animals that work as guides and are companions through life. Most importantly, guide dogs are trained and worked with in a way that suits the ideas of active engagement, being and becoming with.
  • Tervonen, Essi (Helsingin yliopisto, 2020)
    Viestintävälineiden ja digitaalisen ympäristön nopea muuttuminen ovat synnyttäneet uudenlaisen seksuaalisuuden kulttuurin nuorten keskuuteen. Tutkimukseni selvittää, minkälaisia merkityksiä 15–17-vuotiaat tytöt antavat seksuaalissävytteiselle kuva- ja viestintäkulttuurille sekä minkälaisten kokemusten kautta he näitä merkityksiä luovat. Aikaisempien tutkimusten perusteella nuoret pitävät seksuaalissävytteisten kuvien julkaisua ja jakamista normaalina sekä hyväksyttävänä, etenkin seurustelusuhteessa kumppaneiden välillä tapahtuvana toimintana. Aikuisissa nuorten – etenkin tyttöjen – sosiaalisen median käyttö sekä kuvakulttuurin muutos on kuitenkin herättänyt huolta. Tyttöjen oma ymmärrys sekä heidän kokemuksensa ja käsityksensä aiheesta jäävät tässä huolidiskurssissa huomiotta. Tästä syystä tyttöjen näkemykset ovat tutkimukseni keskipisteenä. Tutkimukseeni osallistui viisi pääkaupunkiseudulla asuvaa 15–17-vuotiasta tyttöä, jotka rekrytoin Tyttöjen Talon sekä Espoossa toimivan urheilujoukkueen kautta. Toteutin aineistonkeruun teemahaastattelulla, johon tytöt osallistuivat yksi kerrallaan. Aineiston purkamiseen käytin teoriaohjaavaa sisällönanalyysimenetelmää. Aineiston kautta muodostin teemoja esimerkiksi tyttöjen tekemistä rajanvedoista ja kehysten muodostamisesta. Vähäpukeisuus ilmeni jokaisen tytön vastauksissa seksuaalista kuvaa määriteltäessä. Itseilmaisu, huomion saaminen sekä oma halu olivat tyttöjen mielestä yleisimpiä syitä kuvien julkaisuun. Tyttöjen itse muodostamat rajanvedot ovat tutkimukseni ydin. Osa tytöistä oli vastaanottanut kuvia tuntemattomilta ja tutuilta henkilöiltä, ja osa kertoi myös itse lähettäneensä kuvia. Tytöt kuitenkin pitivät kuvien julkaisua hyväksyttävänä tiettyjen ehtojen rajoissa. Ehdot sekä rajanvedot olivat riippuvaisia kuvan julkaisijan iästä, tuttuudesta sekä julkaisualustasta. Epätoivottuja olivat vanhemmilta miehiltä vastaanotetut viestit, jotka muodostivat häirinnän kehyksen. Tutkimustulosten perusteella seksuaalissävytteinen kuvakulttuuri on tämän päivän ilmiö, ja mitä enemmän kyseiselle materiaalille altistuu, sitä normaalimmaksi se muotoutuu. Tulokset kannustavat tekemään lisätutkimusta nuoriin liittyvien ilmiöiden sekä digitaalisen ympäristön jatkuvasti muuttuessa. Sosiaaliseen mediaan ja nuoriin liittyvää tutkimusta tehdään kuitenkin yhä enemmän, joka kertoo aihealueen tärkeydestä ja ajankohtaisuudesta.
  • Lähde, Joni (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tämän teoreettiseen ja filosofiseen pohdintaan perustuvan pro gradu -tutkielman tutkimustehtävänä on tarkastella askeettis-minimalistista elämäntapaa ja köyhyyttä ilmiöinä toimintamahdollisuuksien viitekehyksessä sekä pohtia, millaisia näkökulmia tarkastelu voi avata sosiaalityölle. Ilmiöiden hahmottamiseksi tarkastelussa hyödynnetään Martha Nussbaumin laatimaa kymmenen toimintamahdollisuuden luetteloa, jossa kuvataan hyvinvoinnin toteutumiselle olennaisia ulottuvuuksia. Tutkielmassa asketismi ja minimalismi hahmotetaan erilaisten elämäntapojen käsitteellisenä jatkumona, jonka toisessa ääripäässä on ankara uskonnollisiin motiiveihin perustuva asketismi ja toisessa omaan hyvinvointiin keskittyvä minimalismi. Köyhyys puolestaan ymmärretään kokemuksellisella tasolla ilmenevänä sosiaalisten, taloudellisten ja toiminnallisten resurssien rajoittumisena. Toimintamahdollisuudet tulkitaan yksilön käytettävissä olevina sisäisinä ja ulkoisina resursseina, joita voidaan oman vapaan tahdon mukaisesti toteuttaa tai olla toteuttamatta. Vaikka materiaaliset olosuhteet olisivat ulkopuolisesti tarkasteltuna identtiset, teoreettisiin lähteisiin nojautuvan tulkinnan perusteella askeettis-minimalistinen elämäntapa näyttää pääosin edistävän toimintamahdollisuuksia, joita köyhyys puolestaan heikentää. Johtopäätöksenä on, että materiaalisesti niukat olosuhteet eivät yksinään määritä ihmisen hyvinvointia ja erilaisilla tavoilla ilmenevää merkityksellisyyden kokemusta. Tätä voidaan selittää uskomusten, kokemusten ja toiminnan välisellä harmonialla ja disharmonialla. Askeettis-minimalistisessa elämäntavassa yksilöt voivat luoda maailmasta ja itsestään merkityksiä tuovia tulkintoja ja toimivuuden kokemuksia, mitkä köyhyydessä puolestaan saattavat heikentyä. Kun oma olemassaolon tapa ja toiminta näyttäytyvät yksilölle tärkeinä, on mahdollista kestää suurempiakin koettelemuksia elämässä. Tämän vuoksi on perusteltua esittää johtopäätös siitä, että sosiaalityöntekijän tulisi kiinnittää voimakkaammin huomiota asiakkaiden merkityksellisyyden kokemuksiin sekä todellisiin toimintamahdollisuuksiin ja niiden edistämiseen. Merkityksellisyyden kokemuksen löytäminen ja sen kanssa toimintatapojen sopusointuun saattaminen olisivat hyödyllisiä näkökulmapainotuksia sosiaalityön asiakastyöskentelyyn.
  • Inkinen, Taru (Helsingin yliopisto, 2020)
    American political culture has become increasingly polarized from the 1970s onwards. Among the many factors that have contributed to the rise of behavioral polarization between Democrats and Republicans is the emergence of partisan media. In this thesis, I compare the coverage of American liberal and conservative media of two political #MeToo scandals in the autumn of 2017: those of Republican Roy Moore and Democrat Al Franken. I conduct a quantitative and qualitative frame analysis of online media articles by CNN, Fox News, the New York Times and the Wall Street Journal from the first three days of each scandal. I find that liberal and conservative media differ in their coverage of the two events. First, they show differences in how they frame sexual harassment scandals. Second, the partisan leanings of the politicians seem to affect framing decisions and the volume of reporting. My findings are in line with recent research on behavioral polarization, and how partisan strength and disdain towards the opposing party may rise within a nation. Since partisan media tend to skew news topics to be more favorable to their own political leaning, people who subscribe to liberal outlets may form a very different understanding of political issues compared to those who follow conservative media.
  • Frantsi, Valtteri (Helsingin yliopisto, 2020)
    Vuonna 2019 taloustieteen Nobel-palkinto annettiin Banerjeelle, Duflolle ja Kremerille heidän pyrkimyksistään vähentää köyhyyttä sekä heidän kontribuutioistaan kehitystaloustieteen metodologiaan. Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee heidän mentelmällistä lähestymistään ja erityisesti satunnaiskontrolloitujen kenttäkokeiden hyödyntämistä poliittisessa päätöksenteossa. Näyttöpohjaisen päätöksenteon kannattajien mukaan satunnaiskontrolloidut kenttäkokeet tuottavat parempaa ja luotettavampaa näyttöä. Tässä tutkielmassa tämä väite hylätään kenttäkokeita koskevan taloustieteellisen metelmäkirjallisuuden sekä perustulokokeilua koskevan tapaustutkimuksen nojalla. Tutkielma osoittaa, että näyttöpohjaisen päätöksenteon käsitys satunnaiskontrolloitujen kenttäkokeiden objektiivisuudesta perustuu kapeaan käsitykseen mekaanisesta objektiivisuudesta, joka korosta menetelmällisiä sääntöjä ja normeja. Tämä kuitenkin piilottaa useat todelliset arvovalinnat tutkimusasetelman suhteen ja sivuuttaa sen kuinka näytön luonne ja laatu voi muuttua tutkimusprosessin aikana. Tutkijoiden ja päätöksentekijöiden osallisuus tieteellisten menetelmien yhteismuotoiluun haastaa näyttöpohjaisen päätöksenteon uudelleenharkitsemaan normatiivisia ohjenuoriaan. Tämä tutkielma tarkastelee perustulokokeilua ja osoittaa, miten eettiset arvot voivat muuttua tutkimuksen perustaviksi ja välttämättömiksi arvoiksi (i) koeasetelman menetelmällisten valintojen ja (ii) teoreettisten valintojen kautta sekä (iii) tulosten tarkastelun ja tulkinnan kautta. Näistä kolme reittiä nostattavat tiedollisia riskejä, mutta myös mahdollisuuksia kohentaa tutkimuksen relevanssia ja validiteettia. Lopulta ne myös osoittavat sen miten tutkija suhtautuu ja asennoituu epävarmuuteen ja erheen mahdollisuuteen, mikä tekee niistä myös subjektiivisuuden näyttämöitä. Samalla kun ne havainnollistavat komplekseja vaihtokauppoja tiedollisten ja ei-tiedollisten arvojen välillä, niiden seuraukset objektiivisuudelle ovat myös epäselviä. Tämä ei johdu ainoastaan siitä, että satunnaiskontrolloidut kenttäkokeet ovat yhteensopivia useiden tiedollisten tavoitteiden ja päättelyiden kanssa, jotka eivät ole usein kovinkaan selviä, kuten perustulokokeilun suhteen osoitetaan, vaan myös siitä että induktiivisen riskin seuraukset objektiivisuudelle ja näyttöä koskeviin standardeihin ovat myös epäselviä. Tutkielmassa argumentoidaan, että näyttöpohjaisen päätöksenteon tulisi selventää inhimillisen harkinnan ja siihen vaikuttavien tiedollisten ja ei-tiedollisten arvojen roolia, koska ne osoittavat sen kuinka tutkijat suhtautuvat epävarmuuteen ja erheen mahdollisuuteen. Tämä edellyttää näyttöpohjaisen päätöksenteon kannattajia hylkäämään käsityksen tieteen arvovapaudesta ja rikastamaan käsityksiään objektiivisuudesta, jotta he voivat käsitellä satunnaiskontrolloituihin kenttäkokeisiin ja niiden näyttöön liittyviä tiedollisia riskejä ja pettymystä.
  • Kaplas, Ella (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielman päämääränä oli tutkia Irakissa toimivien puolisotilaallisten shiiaryhmien käyttämiä hybridisodankäynnin keinoja ja niiden toimintaa osana Iranin laajempaa strategiaa. Tutkimuskysymykset olivat ensinnäkin, kuinka sotilaallisia ja ei-sotilaallisia keinoja voidaan yhdistää, kun yritetään vaikuttaa naapurivaltion sisäpolitiikkaan ja toiseksi, kuinka puolisotilaalliset ryhmät Irakissa osallistuvat Iranin käymään hybridisotaan Saudi-Arabiaa ja Yhdysvaltoja vastaan. Tärkeimmät tutkitut tapaukset olivat: Irakin keskushallinnon operaatio kurdeja vastaan vuonna 2017, vuoden 2018 hallituksenmuodostusprosessi, 2019 syystalven mielenosoitukset ja Qassem Soleimanin tappamisesta seurannut kriisi vuonna 2020. Tutkimuksessa tarkasteltiin shiiaryhmien (Badr-organisaatio, Asa’ib Ahl al-Haq, Harakat al-Nujaba’ ja Kata’ib Hizbollah) omaa viestintää tärkeiden tapahtumien ympäriltä. Sosiaalisen median aineistot olivat alkuperäiskielisiä eli arabiaksi, ja ne sisälsivät lyhyitä tekstejä (twiittejä), pidempiä tekstejä kuten kannanottoja, videoita ja kuvia. Aineistoa kerättiin vuosilta 2014–2020 ja sitä täydennettiin uutislähteillä. Aineistoa tarkasteltiin hybridisodankäynnin käsitteen kautta. Käytetyssä Cullenin ja Reichborn-Kjennerudin mallissa hybridisotaa käyvä osapuoli käyttää kaikkia mahdollisia keinoja synergiaedun saavuttamiseksi. Tutkimuksessa havaittiin Iranin tukemien ryhmien kasvattaneen valtaansa merkittävästi, ja että ne hyödynsivät edelleenkin satunnaisesti sotilaallisia keinoja toiminnassaan – poliittisten keinojen ja informaatiovaikuttamisen ohella. Iran on hajauttanut tukeaan useille ryhmille, mikä on mahdollisesti saattanut helpottaa toimijoiden erikoistumista joko aseelliseen kamppailuun tai politiikkaan. Ryhmien sosiaalinen toiminta ei ole tavoittanut suurta osaa väestöstä. Toinen tärkeä havainto oli, että ryhmien toiminta ei ole ainoastaan paikallista, vaan ne ottavat osaa alueelliseen keskusteluun ja Iranin toimintaan Lähi-idän alueella. Ryhmät identifioituvat osaksi laajempaa kokonaisuutta, vastarinnan akselia, ja kokevat itse toimivansa osana transnationaalista muslimien yhteisöä. Iranin sotilasstrategian kannalta ryhmät ovat avainasemassa Yhdysvaltojen vastaisessa sotilaallisessa toiminnassa, sillä niiden avulla voidaan hämärtää toimijuutta, ja mahdollisesti niillä on myös pelotevaikutus. Suoraa toimintaa Yhdysvaltoja vastaan on vältetty, ja iskuja on sen sijaan kohdistettu sijaiskohteeseen, Saudi-Arabiaan. Iranin vaikutus Irakissa on ilmeinen, mutta Iranilla ei ole ollut syytä aiheuttaa Irakissa kriisitilannetta lukuun ottamatta kurdihallinnon vastaista konfliktia. Sen tukemat ryhmät vahvistavat toimintaansa yhteiskunnan eri sektoreilla ja käyttävät väkivaltaa säästeliäästi. Puolisotilaallisilla ryhmillä on kuitenkin jatkuva sotilaallisen toiminnan pelote, vaikka ne eivät aktiivisesti viestisikään tästä pelotteesta. Sodankäynnissä Yhdysvaltoja vastaan sijaistoimijoiden hyökkäysten on toivottu pysyvän Yhdysvaltojen toimintakynnyksen alapuolella. Yhdysvaltojen isku Qassem Soleimania vastaan vuonna 2020 kuitenkin osoitti, että sijaistoimijoidenkin tekemät iskut voisivat johtaa suoraan toimintaan Irania vastaan.
  • Myllymäki, Gina (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielma tarkastelee, laadullisen asennetutkimuksen menetelmän avulla, Euroopan parlamentin täysistuntokeskusteluissa esiin nousevaa argumentointia ja asennekäsityksiä keskusteluissa, jotka liittyvät seksuaali- ja lisääntymisterveyteen ja -oikeuksiin. Tutkimuksen aineistona on kolme Euroopan parlamentin täysistuntokeskustelua vuosilta 2017 ja 2019. Feministinen politiikan tutkimus toimii tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä, jossa esitellään eri feministisen ajattelun suuntauksia ja näiden näkemyksiä politiikan, sukupuolen, seksuaalisuuden ja kehon välisistä suhteista. Tutkielman aihe on ajankohtainen. Naisten oikeuksien heikentämispyrkimykset Euroopan unionin jäsenvaltioissa ja globaalisti ovat heikentäneet seksuaalioikeuksien toteutumista kaikkialla maailmassa. Konservatiivisten liikkeiden voimistumisella on ollut vaikutusta myös Euroopan parlamentin politiikkaan ja päätöksentekoon. Aikaisempi tutkimus osoittaa, että etenkin kysymys oikeudesta aborttiin, ehkäisyn saatavuus ja kokonaisvaltainen seksuaalikasvatus jakaa Euroopan parlamentin eri ryhmät vastakkain. Vihreät ja vasemmistoryhmät kannattavat feminististä määritelmää ja ratkaisuja, kun taas radikaalit ja konservatiivinen oikeisto vastustavat näitä. Tämän tutkielman tuloksista voidaan todeta, että asenteet aborttioikeutta, vähemmistöjen oikeuksia ja seksuaalikasvatusta kohtaan jakaa Euroopan parlamentin jäsenet vastakkain. Näitä oikeuksia kannattavat parlamentin jäsenet (EPP, S&D, ALDE, GUE/NGL, RE, Vihreät/ALE) argumentoivat ihmisoikeuksien ja yksilön vapauden kautta, jonka lisäksi nämä tunnistavat seksuaalisuuden, sukupuoli-identiteetin ja sosiaalisen sukupuolen (engl. gender) merkityksen yksilön kehitykselle ja hyvinvoinnille. Vastustavat parlamentin jäsenet (EKR, ID, EFDD, EPP) argumentoivat jäsenvaltioiden toimivaltaan ja syntymättömän lapsen oikeuksiin vedoten. Näiden puheenvuorojen esittäjät arvottavat perinteisiä perhe- ja sukupuolirooleja sekä biologisen sukupuolen (engl. sex) merkitystä. Yksittäiset EPP-ryhmään kuuluvat parlamentin jäsenet poikkeavat ryhmän linjasta kaikissa keskusteluissa, kun taas muihin ryhmiin kuuluvien parlamentin jäsenten esittämät yksittäiset puheenvuorot ovat ryhmäpuheenvuorojen kanssa linjassa. Analyysin tuloksista nousee lisäksi esiin, että puheenvuoroissa korostuu kaksijakoinen sukupuolikäsitys ja naisidentiteetti rakentuu pitkälti valkoisen, keskiluokkaisen, heteroseksuaalisen naiskäsitteeseen ympärille. Sukupuolen moninaisuutta ja muita sosiaalisia kategorioita ei oteta tarpeeksi huomioon keskusteluissa. Useat parlamentin jäsenet tarkastelevat naisia yhtenäisenä ryhmänä, mikä häivyttää näkyvistä marginaaliryhmät ja erilaiset kokemukset. Vaikka argumentaatiota käytiin puolesta ja vastaan, voidaan todeta, että yleinen asenne seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeuksia kohtaan on myönteinen. Huomattavasti suurempi osa parlamentin jäsenistä kannattaa näiden oikeuksien toteutumista ja tunnustaa näiden oikeuksien merkityksen yksilön kehitykselle ja hyvinvoinnille.
  • Routarinne, Veera (Helsingin yliopisto, 2020)
    Työelämän murros suorittavasta työstä asiantuntijatyöhön vaatii tekijältään yhteistyötaitoja ja vahvaa toimijuutta. Keinona toimijuuden tukemiseksi moni organisaatio järjestää business coaching -palveluita työntekijöilleen. Business coaching on valmennusprosessi, jonka tavoitteena on asiakkaan toimijuuden lisääminen ja tukeminen. Myös business coaching -valmentajat itse edustavat työelämän muutosta, sillä heidän työnsä vaatii yhtä lailla vahvaa toimijuutta ja yhteistyötaitoja. Tutkielman tavoitteena on tarkastella toimijuuden konstruointeja ja retorista toimijuutta valmentajien puheessa liittyen coaching-prosessiin. Yhteistyön keskeisyyden vuoksi toimijuuden lisäksi keskiöön nousee henkilökemian käsite. Aikaisemmassa tutkimuksessa on havaittu, että toimivat henkilökemiat rakentuvat jopa yhteistyön mahdollistavaksi tekijäksi. Lisäksi business coaching -yhdistykset määrittelevät yhteistyön yhdeksi coachin keskeiseksi osaamisalueeksi. Tutkielma noudattaa laadullisen asennetutkimuksen metodologiaa. Aineisto koostuu neljästä haastattelusta, jotka on toteutettu puolistrukturoidusti. Haastateltaville on esitetty laadullisen asennetutkimuksen mukaisesti kuusi väittämää ja pyydetty kommentoimaan niitä. Tutkielma keskittyy toimijuuteen henkilökemioiden ja yhteistyön näkökulmasta ja siksi analyysi on rajattu yhteen väittämään kohdistuvaan kommentointiin: ”Henkilökemiat ratkaisevat, miten coaching onnistuu”. Tutkielman teoreettinen viitekehys on sosiaalinen konstruktionismi ja aineiston analyysissa keskiössä ovat toimijuuden konstruoinnit sekä haastateltavien retorinen toimijuus. Aineistossa rakentuu viisi asennetta perustuen haastateltavien esittämiin argumentteihin ja perusteluihin. Aineistossa korostuu kuva coachista aktiivisena toimijana, jolla on kyky ja taito vaikuttaa prosessin onnistumiseen. Henkilökemioiden mahdolliset haasteet ovat ylitettävissä. Asiakkaan toimijuus rakentuu hieman passiivisemmaksi kuin valmentajan. Silti myös asiakkaan toimijuus on coachingin onnistumisen kannalta tärkeää. Haastatellut valmentajat osoittavat myös vahvaa retorista toimijuutta. Aikaisempi tutkimus aiheen parissa on keskittynyt tarkastelemaan objektiivisia mittareita, joilla voidaan perustella coachingin tehokkuutta ja taloudellista hyötyä. Tämä konstruktionistinen tutkielma laajentaa coachingin ympärillä käytyä tutkimuskeskustelua. Tutkielman perusteella voidaan ehdottaa mielekkäitä aiheita jatkotutkimukselle business coachingin ympärillä.
  • Valta, Juho (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tämän maisterintutkielman pyrkimyksenä on tutkia, kuinka Yhdysvaltain talouspakotepolitiikka kehystetään ja moraalisesti oikeutetaan tai tuomitaan yhdysvaltalaisessa valtavirtamediassa. Aikaisempi viestinnän tutkimus on perehtynyt varsin niukasti talouspakotteita koskeviin mediasisältöihin. Tämä on ongelmallista, sillä talouspakotteet ovat yksi kansainvälisen valtapolitiikan yleisimmistä painostuskeinoista, joilla on rauhanomaisesta maineestaan huolimatta taipumus aiheuttaa mittavaa kärsimystä niiden kohteena olevien valtioiden siviiliväestölle. Median rakentamilla mielikuvilla voi olla merkittävä vaikutus kansalaisten tapaan suhtautua hallintojensa harjoittamaan pakotepolitiikkaan, minkä vuoksi on tärkeää, että viestinnän tutkimus perehtyy siihen, kuinka talouspakotteiden eettiset ongelmat huomioidaan niitä koskevissa mediasisällöissä. Tämä pätee erityisesti yhdysvaltalaiseen mediaan, sillä Yhdysvallat voi merkittävänä talousmahtina vaikuttaa ratkaisevasti muiden valtioiden talouksiin talouspakotteiden avulla. Tutkielma hyödyntää aineistonaan The New York Timesissa vuosina 2017-2019 julkaistuja mielipidekirjoituksia, jotka käsittelevät Yhdysvaltain Irania ja Venezuelaa vastaan harjoittamaa talouspakotepolitiikkaa. Aineiston analyysiin sovelletaan oikeutetun sodan teorian ja kehysanalyysin muodostamaa teoreettis-metodologista viitekehystä, jota hyödyntämällä tutkielma pyrkii vastaamaan kolmeen tutkimuskysymykseen: (1) Millaisia kehyksiä The New York Timesin kirjoittajat käyttävät Venezuelan ja Iranin vastaisia talouspakotteita koskevissa mielipidekirjoituksissaan? Miten ne eroavat toisistaan? (2) Miten kehysten avulla oikeutetaan tai tuomitaan Iraniin ja Venezuelaan kohdistetut talouspakotteet? (3) Kuinka kirjoittajien argumentaation voidaan nähdä ilmentävän oikeutetun sodan teorian periaatteita? Kehysanalyysin myötä 71:stä Iran-pakotteita koskevasta mielipidekirjoituksesta nimetään viisi säännöllisesti esiintynyttä kehystä: ”väylä konfliktin eskaloitumiseen”, ”roistovaltion hillitsemiskeino”, ”uhka Yhdysvaltain kansainväliselle maineelle ja asemalle”, ”lahja Iranin taantumuksellisille” ja ”palvelus Iranin kansalle”. Venezuela-pakotteita koskevasta 38 kirjoituksesta nimetään kolme säännöllisesti esiintynyttä kehystä: ”yhteisrintaman ase”, ”riittämätön painostuskeino” ja ”kohtalokas strateginen virhe”. Siinä missä kirjoittajat suhtautuivat Venezuelan vastaisiin pakotteisiin pääosin suopeasti, oli kirjoittajien suhtautuminen Iranin vastaisiin pakotteisiin enimmäkseen negatiivinen. Venezuela-pakotteiden välttämättömyyttä perusteltiin Venezuelan sisäpoliittisilla ongelmilla, kuten maan hallinnon kansalaisilleen tuottamalla kärsimyksellä, johon Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten oli kirjoittajista velvollisuus puuttua pakotteiden avulla. Iran-pakotteiden vastustus taas perustui pelkoon pakotepolitiikan mahdollisista vastavaikutuksista, jotka voisivat olla Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten kannalta vahingollisia. Kummankaan maan tapauksessa pakotteiden vaikutukset kohdemaiden kansalaisten hyvinvointiin eivät valtaosin olleet tekstien argumentaation keskiössä ja kuvaukset pakotteiden konkreettisista seurauksista kohdemaissa jäivät usein varsin abstrakteiksi. Kirjoittajien argumentaation voitiin nähdä ilmentäneen oikeutetun sodan teorian periaatteitta niin Venezuelaa kuin Iraniakin koskeneissa teksteissä. Venezuela-pakotteisiin suopeasti suhtautuneiden kirjoittajien teksteissä oli havaittavissa eritoten ”oikeutetun tavoitteen”, ”oikean intention”, ”legitiimin auktoriteetin” ja ”realistisen onnistumisen mahdollisuuden” periaatteiden elementtejä. Venezuela-pakotteisiin kriittisemmin suhtautuneissa teksteissä havaittiin taas ”erottelun”, ”välttämättömyyden” ja ”kohtuullisuuden” periaatteiden piirteitä. Iranin tapauksessa kirjoittajien argumentaatiossa korostuivat ”oikeutetun tavoitteen”, ”oikean intention”, ”legitiimin auktoriteetin”, ”välttämättömyyden” ja ”realistisen onnistumisen mahdollisuuden” periaatteet, joiden piirteitä oli havaittavissa niin pakotteita vastustaneissa kuin puolustaneissakin puheenvuoroissa.
  • Loima, Maria (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielma tarkastelee John Rawlsin oikeudenmukaisuusteoriaa ja sen haasteita Gerald Allan Cohenin esittämän kriittisen argumentaation kautta. Se keskittyy erityisesti Rawlsin oikeudenmukaisuusteorian oikeudenmukaisuuden perusperiaatteiden ongelmallisuuteen, sekä niistä johdettavan eroperiaatteen ja sen oikeutuksen haasteisiin. Tavoitteena on luoda katsaus siihen, miksi Rawlsin oikeudenmukaisuuden perusperiaatteet eivät Cohenin mukaan oikeastaan ole periaatteita oikeudenmukaisuudesta, ja miten siitä johtuen eroperiaatteelta puuttuu perusta. Eroperiaatteen tuottama epätasa-arvo on ongelmallista eroperiaatteen itsensä puutteellisuuden vuoksi sekä siksi, että yritykset periaatteen soveltamisen oikeuttamiseksi epäonnistuvat. Cohenin ajatus egalitaristisesta eetoksesta osoittaa, miksi oikeudenmukaisuusteorian pitäisi huomioida instituutiotason lisäksi myös yksilötaso. Keskeinen osa tutkielmaa on myös Cohenin argumentaation kriittinen tarkastelu. Tutkielman metodina on filosofinen argumentaatioanalyysi, jonka kautta tarkastellaan esitetyn argumentaation paikkansapitävyyttä, loogisuutta ja johdonmukaisuutta. Analyysi tehdään esittelemällä Rawlsin yhteiskuntasopimusteoreettinen oikeudenmukaisuusteoria tutkielman lähtökohtana ja pohtimalla, miten Cohenin argumentaatio yhtäältä onnistuu ja toisaalta epäonnistuu näyttämään Rawlsin teorian puutteet. Cohenin kriittinen argumentaatio on valikoitunut kritiikin osalta päälähteeksi siksi, että hänen argumentaationsa on keskeinen osa laajaa filosofista debattia aiheen ympärillä. Cohen kuljettaa kriittisen argumentaationsa ohessa myös muuta olennaista kommentaarikirjallisuutta, josta on poimittu tutkielmaan täydentävää kirjallisuutta. Tutkielman aluksi esitellään Rawlsin oikeudenmukaisuusteorian keskeisimmät piirteet ja ne lähtökohdat, joille Cohen kriittisen argumentaationsa rakentaa. Seuraavaksi esitellään Cohenin kritiikin kannalta keskeiset kannustin- ja Pareto-argumentit, joilla eroperiaatteen aiheuttamaa epätasa-arvoa yritetään oikeuttaa. Eroperiaatteen tuottaman epätasa-arvon tarkastelun jälkeen syvennytään siihen, mitä Rawls tarkoittaa yhteiskunnan perusrakenteella ja miksi teorian soveltaminen vain perusrakenteeseen ei ole riittävää. Näiden jälkeen tutkielma esittelee eroperiaatteen itsensä ongelmia ja luo katsauksen siihen, miksi oikeudenmukaisuuden ei voida nähdä synnyttävän oikeudenmukaisuutta sellaisenaan. Tutkielma luo myös tiiviin katsauksen siihen, miten oikeudenmukaisuus on Cohenin mukaan yhdistettävissä muihin yhteiskunnallisiin hyveisiin ja miten tämä luo tarpeen egalitaristiselle eetokselle. Viimeisenä argumentaatiota kehittelevänä lukuna tutkielma tarkastelee sitä, miksi Rawlsin oikeudenmukaisuuden perusperiaatteet ovat oikeastaan vain toimintaa ohjaavia periaatteita, eivätkä perusperiaatteita oikeudenmukaisuudesta sellaisenaan. Viimeinen luku kokoaa yhteen tutkielmassa esitettyä argumentaatiota. Johtopäätöksinä pohditaan, miten Cohenin kritiikki suopeasti tulkittuna onnistuu osoittamaan Rawlsin oikeudenmukaisuuden perusperiaatteiden, niistä johdettavan eroperiaatteen ja sen soveltamisen ongelmakohtia. Tämän myötä Rawlsin oikeudenmukaisuusteoria ei onnistu epätasa-arvon oikeuttamisessa eikä oikeudenmukaisuuden esittämisessä. Eroperiaatteen hylkääminen on perusteltua oikeudenmukaisuusteorian leksikaalisuuden perusteella, oikeudenmukaisuuden itsensä sekä tasa-arvon vuoksi. Cohenin argumentaatio johdattelee kohti näkemystä, jonka perusteella on myös syytä huomioida yhteiskunnan mikro- ja makrotasot. Cohenin argumentaatio on kuitenkin ongelmallista sikäli, että se yrittää lähtökohtaisesti yhteensovittaa yhteiskunnan mikro- ja makrotasojen oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon, kun taas Rawlsin teoria on teoria nimenomaisesti institutionaalisesta oikeudenmukaisuudesta, eikä siitä, mihin Cohenin kritiikki syvimmin perustuu. Mikäli halutaan samanaikaisesti säilyttää oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo, tulisi luoda ohjaavien periaatteiden yhteiskuntasopimusteoria, jossa nämä hyveet ovat arvotettu samanarvoisiksi yhteiskunnallisiksi hyveiksi ja joka huomioi yksilön merkityksen yhteiskuntaan.
  • Salmela, Katja (Helsingin yliopisto, 2020)
    Lapsen osallisuus ja sen toteutuminen eri konteksteissa on aihe, joka herättää ajoittain keskustelua. Lastensuojelussa lapsen osallisuus on yksi merkittävistä teemoista, joka on nostettu esille myös syksyllä 2019 päivitetyssä lastensuojelun laatusuosituksessa. Jokaisella lapsella tulisi olla mahdollisuus oman osallisuuden toteuttamiseen, kuten omien asioiden käsittelyyn osallistumiseen sekä omien mielipiteiden ja ajatusten esille tuomiseen. Koen osallisuuden merkityksellisenä ja tärkeänä asiana lapsen oikeuksien toteutumisen kannalta, jonka vuoksi tarkastelen tutkielmassani lapsen osallisuutta ja sen näkymistä lastensuojelun asiakassuunnitelmissa. Tutkielman teoreettisen viitekehyksen muodostaa lapsen osallisuus. Tutkielmassa lapsen osallisuutta tarkastellaan lastensuojelun viitekehyksestä käsin. Lapsen osallisuuden toteutumista tutkielmassa tarkastellaan myös erilaisten osallisuuden mallien kautta, joista Nigel Thomasin osallisuuden ulottuvuudet ovat valikoituneet merkittäväksi osaksi tutkielman teoreettista viitekehystä sekä analyysirungon pohjaksi. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten lapsen osallisuus näkyy lastensuojelun sijaishuollon asiakassuunnitelmissa. Tutkielman aineisto muodostuu 30 lastensuojelun asiakassuunnitelmasta, jotka on laadittu huostaanotetuille ja sijaishuoltoon sijoitetuille lapsille. Aineisto pitää sisällään sekä perhe- että laitoshoitoon sijoitettujen eri-ikäisten lasten asiakassuunnitelmia, jotka on laadittu edellisen vuoden aikana. Aineisto on analysoitu sisällönanalyysin keinoin ja analyysirunko on johdettu Thomasin osallisuuden ulottuvuuksista. Analyysirunkoni teemat ovat: lapsen osallistuminen suunnitelman laatimiseen, lapsen tilanteen kuvaus, lapsen osallistuminen tavoitteiden asettamiseen ja arviointiin, lapsen omien ajatusten ja mielipiteiden esille tuominen, lapsen mahdollisuus saada tukea osallistumiseen sekä lapsen mahdollisuus omiin päätöksiin. Lapsen osallisuuden rakentuminen lähtee liikkeelle siitä, osallistuuko hän oman asiansa käsittelyyn ja asiakassuunnitelman laadintaan vai ei. Aineistoni lapsista 19/30 on osallistunut asiakassuunnitelman laadintaan. Osallistuessaan oman asiakassuunnitelmansa laadintaan lapset ovat saaneet itse kertoa omasta arjestaan sekä osallistua tavoitteiden asettamiseen ja arviointiin. Omista asioista puhuminen ja mukana oleminen lisäävät lapsen osallisuutta ja mahdollisuutta saada tietoa. Vanhemmat lapset ovat pienempiä lapsia aktiivisempia ottamaan aktiivisesti osaa keskusteluun ja tutkielman tuloksista on nähtävissä osallisuuden kasvavan lapsen iän myötä. Analyysirungon teemoina olevista osallisuuden ulottuvuuksista lapsen mahdollisuus omiin päätöksiin oli vähäisintä, parhaiten lapsen osallisuus toteutui ja tuli näkyväksi lapsen omien ajatusten ja mielipiteiden esille tuomisessa sekä lapsen tilanteen kuvauksen yhteydessä. Lapsen osallisuuden näkyväksi tuleminen asiakirjatekstissä on riippuvainen myös siitä, kuinka asiat asiakassuunnitelmaan kirjataan. Osallisuus näyttäytyy jokaisen lapsen kohdalla omanlaisenaan, eikä toiselle sopiva osallisuuden toteutumisen tapa välttämättä sovi toiselle.
  • Raivikko, Minna (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkimuksessani olen lähestynyt vuorovaikutustyylin muutosprosessia ja liikunnanopettajaopiskelijoiden kokemia haasteita motivoivana vuorovaikutustyylin oppimisessa. Aineistona on toiminut motivoivan vuorovaikutustyylin kurssisuorituksen osana kerätyt oppimispäiväkirjaraportit tulevilta liikunnan- ja terveystiedon opettajilta. Tutkimuksen tekoa perustelen tarpeella fasilitoida motivoivan vuorovaikutustyylin opetusta, jolle tällainen lähempi tarkastelu liikunnanopettajien rakentamasta toimijuudesta vuorovaikutustyylin muutoksen prosessissa voi tarjota tarttumapintaa. Tutkimuskysymyksiksi täsmentyivät: ”1 Minkälaisia positioita opettajille ja oppilaille muodostuu motivoivan vuorovaikutustyylin kurssin oppimispäiväkirjaraporteissa, sekä minkälaisia päämiehiä opettajien positioissa toimijuus rakentuu palvelemaan?” ja ”2 Minkälaista liikunnanopettajan vakuuttavaa ammatillista toimijuutta aineistossa rakennetaan?”. Tutkimus edustaa konstruktionistista ja relationalistista laadullista sosiaalipsykologiaa. Lähestymistavaksi on valikoitunut diskurssianalyysin kattokäsitteen alta kriittinen diskursiivinen psykologia yhdistettynä relationalistiseen tapaan tarkastella toimijuutta ja sille muodostuvia päämiehiä. Tutkielmassa yhdistellään kriittistä diskursiivista psykologiaa kriittisen pedagogiikan ja motivoivan vuorovaikutustyylin tutkimuskirjallisuuteen. Positioita muodostui kaiken kaikkiaan 13. Opettajien positioita kahdeksan (8) ja oppilaiden positioita viisi (5). Tulosten valossa yhtenä haasteena motivoivan vuorovaikutustyylin opetuksessa ovat konfliktissa olevat opettajan ammatillista tehtävää kehystävät diskurssit ja konflikti erityisesti opettajan ammatin säilyttävän ja kehittävän tehtävän välillä. Nämä odotukset ja diskurssit näyttäytyivät aineistossa opettajan uskottavan ammatillisen toimijuuden rakentamisena, jossa oppilaan palveleminen ensisijaisena päämiehenä rakentui paikoitellen konfliktiin opettajan vakuuttavan toimijuuden esityksen kanssa. Motivoivan vuorovaikutustyylin mukainen opettajuuden oppilaskeskeinen toimijuuden tapa näyttää haastavan sellaista asetelmaa, jossa oppilaan ja opettajan suhde on hierarkkinen agentti-päämies –suhde, jossa toinen palvelee toimijuudellaan toista osapuolta intresseineen. Tulokset indikoivat, että yksi mahdollinen ongelma motivoivan vuorovaikutustyylin viemisessä kentille käytäntöön ovat yhteensopimattomat opettajan vakuuttavan ammatillisuuden diskurssit. Tämän perusteella motivoivan vuorovaikutustyylin omaksumisen haasteita on syytä tutkia ammattierityisessä kontekstissaan. Tässä tutkielmassa kehitysehdotuksena motivoivan vuorovaikutustyylin opettamiseen esitetään, että opettajalla tulisi olla tarjolla tarpeeksi motivoivan vuorovaikutustyylin oppilaskeskeisyyteen sopivia opettajuuden diskursseja ja identiteettiresursseja. Motivoivan vuorovaikutustyylin omaksuminen voi olla herkkä prosessi, jossa opettaja asettaa itsensä haavoittuvaan asemaan sosiaalisen ympäristön silmien alla luopuessaan perinteisestä ”toimijuuden naamiostaan”. Tutkielman tulosten perusteella liikunnanopettajaopiskelijoiden tukemiseksi motivoivan vuorovaikutustyylin omaksumiseen olisi syytä tutkia myös niitä sosiaalisia ja institutionaalisia puitteita, joista vuorovaikutustyyliään muuttavat ammentavat resursseja toimijuutensa toteuttamiseen ja siten kääntää katse siihen erityiseen asemaan ja sen sosiaaliseen dynamiikkaan, mistä käsin motivoivan vuorovaikutustyylin mukainen toimijuus mahdollistuu.
  • Åkerblom, Sofia (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tämän maisterintutkielman aiheena on keskustelu suostumuksen puutteesta raiskauksen lainsäädännöllisenä määritelmänä. Tutkielmassa tarkastellaan, miten suostumusta perustellaan eduskunnassa vuonna 2018 esitetyissä puheenvuoroissa ja suostumusta puoltavassa kansalaisaloitteessa. Lisäksi tavoitteena on selvittää, millaisiin käsityksiin tasa-arvosta, seksuaalisesta itsemääräämisoikeudesta ja yhteiskunnallisesta muutoksesta keskustelu suostumuksesta kytkeytyy. Tutkielmassa käydään läpi seksuaalirikoslainsäädännön taustaa ja syvennytään siihen, miten yhteiskunnalliset tekijät vaikuttavat lainsäädännön muutoksiin. Seksuaalisuutta loukkaavassa väkivallassa on kyse vallankäytöstä. Valtasuhteiden ymmärtämiseksi nostetaan esiin, miten henkilön eri ominaisuudet, kuten sukupuoli, etnisyys ja yhteiskuntaluokka vaikuttavat henkilöiden välisiin valtasuhteisiin. Kaikilla ei ole samaa mahdollisuutta antaa suostumustaan seksiin. Tutkielmassa tuodaan siksi esiin myös suostumuskäsitteen haasteet. Tutkielman aineisto koostuu suostumusta käsittelevistä eduskunta-asiakirjoista vuodelta 2018 sekä kansalaisaloitteesta Suostumus2018. Tutkielma on kvalitatiivinen analyysi, jossa on käytetty sekä aineisto- että teorialähtöistä menettelytapaa. Tutkimusmenetelmänä on sisällönanalyysi. Tutkielma nojaa sosiologiseen ja feministiseen teoreettiseen suostumuksesta käytyyn keskusteluun, joka painottuu valtaan, ihmisoikeuksiin ja asenteisiin. Analyysissä tuodaan myös esiin, miten sukupuolittuneet stereotypiat vaikuttavat siihen, miten henkilön oletetaan käyttäytyvän seksuaalisissa tilanteissa. Tutkielma paikantuu yhteiskunnalliseen tutkimukseen suostumuksesta. Tutkielma osoittaa, että suostumuksen toivotaan uudistavan yhteiskunnallisia käsityksiä siitä, mikä nähdään ei-hyväksyttävänä. Suostumuskäsitteen toimeenpanolla toivotaan olevan lainsäädäntöä selventävä vaikutus ja suostumuksen lisäämisen ajatellaan tuovan parannusta heikommassa asemassa olevien oikeuksiin. Tutkielmassa toisaalta todetaan, että yhteiskunnallisten asenteiden muuttumisella on lainsäädäntökontekstin ulkopuolella ratkaiseva merkitys tasa-arvon ja ihmisoikeuksien toteutumisen kannalta. Analyysi esittää, että itse keskustelun suostumuksesta toivotaan vahvistavan ymmärrystä seksuaalisesta itsemääräämisoikeudesta ja vaikuttavan raiskatuksi joutuneen henkilön oikeuksien parempaan toteutumiseen. Tutkielma osoittaa lisäksi, että suostumuskäsitteelle on korkeat odotukset. Suostumuskeskustelun toivotaan johtavan uudenlaisten normien omaksumiseen ja normien toivotaan jättävän ihmiset vähemmän alttiiksi seksuaalisuutta loukkaavalle väkivallalle. Tutkielmassa todetaan kuitenkin, että koulutukselle seksuaalisesta itsemääräämisoikeudesta ja seksuaalisuutta loukkaavasta väkivallasta on tarvetta. Koulutusta perustellaan sekä tarpeella parantaa väkivallan ennaltaehkäisyä että raiskatuksi joutuneiden henkilöiden kohtelua oikeusprosessissa ja muiden viranomaistahojen osalta. Lisäksi tutkielmassa tuodaan esiin, että on tärkeää huomioida ihmisten erilaisten lähtökohtien vaikutus heidän välisiinsä valtasuhteisiin sekä heidän ymmärrykseen oikeuksistaan.
  • Tainiola, Sonja (Helsingin yliopisto, 2020)
    Maisterintutkielmassani tarkastellaan lastensuojelulaitosten toimintaa ja laatua. Lastensuojelulaitosten toimintaa ja laatua on avattu ja määrittelyssä on käytetty apuna aikaisempaa tutkimusta, lastensuojelulakia ja sosiaalihuoltolakia. Laadun määrittelyssä on hyödynnetty myös Lastensuojelun keskusliiton laatimia valtakunnallisia sijaishuollon laatukriteerejä ja Euroopan unionin laatimia sijaishuollon laatustandardeja (Quality4Children). Tutkielman tavoitteena on tarkastella, millaisena laitosten toiminta ja laatu näyttäytyvät Etelä-Suomen aluehallintoviraston tarkastuspöytäkirjoissa. Tutkielmassa aineistona ovat tutkimusluvalla Etelä-Suomen aluehallintovirastosta haetut tarkastuspöytäkirjat. Tarkastuspöytäkirjat ovat vuosilta 2015-2018. Aineisto koostuu yhteensä 47 tarkastuspöytäkirjasta. Tutkimusmenetelmänä on aineistolähtöinen sisällönanalyysi. Aineisto on luokiteltu analyysissa muodostuneisiin kategorioihin. Tutkielman aineistossa tarkastuksien havainnot liittyivät lastensuojelulaitoksien henkilökuntaan, kodinomaisuuteen, sääntöihin ja rajoitustoimenpiteisiin. Vaikka tarkastuspöytäkirjoissa oli joitakin havaintoja puutteista laitoksen toiminnassa ja laadussa, kokonaisuutena tarkastellen lastensuojelulaitosten toiminta näyttäytyi asianmukaisena. Kaiken kaikkiaan huomioita laitoksien toiminnasta ja laadusta ei tarkastuksien yhteydessä oltu tehty paljon, paitsi sääntöjen ja rajoitustoimenpiteiden kohdalla. Suurin osa näistä havainnoista oli sävyltään negatiivisia, mikä voi selittyä sillä, että tarkastaja oli kirjannut huomioita ylös vain, kun oli havainnut tarkastuksen yhteydessä jotain huomautettavaa. Tutkielmani avulla ei saatu tietoa kaikista lastensuojelulaitoksien toimintaan ja laatuun vaikuttavista tekijöistä, joita oli taustoitettu tutkielman teoriaosassa. Tämän lisäksi aineistosta nousi esiin lasten osallisuuden toteutuminen tarkastuksissa. Aineiston perusteella lapsia ja nuoria oli kuultu vain muutaman tarkastuksen yhteydessä. Joskus lapset ja nuoret eivät olleet olleet edes paikalla tarkastuksien aikana, jolloin lasten ja nuorten osallisuus ei ollut millään tavalla mahdollista. Lasten ja nuorten kuulematta jättäminen tarkastuksien yhteydessä voi vaikuttaa siihen, että osa lastensuojelulaitoksien toimintaan ja laatuun liittyvät asiat eivät nousseet aineistossa esiin. Tutkielman aineiston perusteella lastensuojelulaitosten toiminta ja laatu on asianmukaista. Tutkielman perusteella herää kuitenkin kysymys lasten ja nuorten osallisuuden toteutumisesta lastensuojelulaitosten valvonnassa. Tutkielman pohjalta herää myös kysymys lastensuojelulaitosten toiminnan ja laadun valvonnasta ja tämän valvonnan systemaattisuudesta.

View more