Faculty of Social Sciences

 

Recent Submissions

  • Salokangas, Anna (Helsingin yliopisto, 2020)
    Globaalissa maailmassa yritysten yhteiskuntavastuuta koskevaa keskustelua luonnehtii kaksijakoisuus: samalla kun yritysjohtajat puhuvat yhteiskuntavastuusta ylistävästi ja yrityksiin kohdistetaan yhä suurempia odotuksia ja toiveita globaalien ongelmien ratkaisemisessa, yrityksiin myös suhtaudutaan yhä kriittisemmin ja niiltä vaaditaan yhteiskuntavastuun kantamista yhä enenevässä määrin. Yhteiskuntavastuukeskustelun kaksijakoisuus osoittaa yhteiskuntavastuun olevan yhä tärkeämpi, mutta samalla myös kiistellympi aihe niin yrityksissä kuin yhteiskunnassa laajemmin. Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan yritysten yhteiskuntavastuuta kehyksen käsitteen ja kehystämisen sekä sosiaalisen konstruktionismin näkökulmista kehysanalyysin keinoin. Tutkielman teoreettisessa osassa kuvataan yhteiskuntavastuuta ja sen kolmea osa-aluetta, taloudellista, sosiaalista ja ympäristövastuuta, sekä yhteiskuntavastuuseen keskeisesti liittyviä käsitteitä. Tämä lisäksi paneudutaan kehyksen käsitteeseen, kehystämiseen ja kehysanalyysiin sekä sosiaaliseen konstruktionismiin. Tutkielman empiirisessä osassa puolestaan pyritään vastaamaan tutkimuskysymykseen: Miten yritysten yhteiskuntavastuuta kehystetään UPM:n Jämsän Kaipolan paperitehtaan sulkemisen kontekstissa Helsingin Sanomissa? Tutkielman aineistona on käytetty Helsingin Sanomissa 26.8.2020-17.9.2020 julkaistuja yhteensä 37 juttua, jotka käsittelevät yritysten yhteiskuntavastuuta UPM:n Jämsän Kaipolan paperitehtaan sulkemisen kontekstissa. Aineiston jutut on julkaistu lehden politiikka-, talous-, kotimaa-, pääkirjoitus-, kolumni- sekä yleisönosastoilla. Analyysin metodina on sovellettu kehysanalyysiä, etenkin Erving Goffmanin tilannemääritelmää sekä Robert Entmanin kehysjäsennystä. Tarkastelluista jutuista suurin osa liittyi ensisijaisesti yhteiskuntavastuun sosiaalisen vastuun osa-alueeseen (18 juttua). Toiseksi suurin ryhmä muodostui puolestaan yhteiskuntavastuun taloudellisen vastuun osa-alueeseen liittyneistä jutuista (16 juttua). Tutkimusaineistossa vain hyvin pieni osa jutuista liittyi yhteiskuntavastuun ympäristövastuun osa-alueeseen (3 juttua). Aineistolähtöisen kehysanalyysin perusteella aineistosta tunnistettiin kolme ideaalityyppistä kehystä, jotka ovat uhkan kehys, kiistan kehys sekä hallinnan kehys. Uhkan kehys kuvaa yhteiskuntavastuuta ja erityisesti sosiaalista vastuuta heikkenevänä ja rapautuvana johtuen suuyritysten, tässä UPM:n, pyrkimyksestä voiton maksimointiin kansan, tässä erityisesti Jämsän asukkaiden sekä paperitehtaan nykyisten ja eläköityneiden työntekijöiden, kustannuksella. Uhkan kehystä edustaa aineistossa 13 juttua. Kiistan kehys puolestaan kuvaa yhteiskuntavastuuta ja erityisesti sosiaalista vastuuta yhteen sovittamattomina näkemyksinä yhteiskuntavastuun ja erityisesti sosiaalisen vastuun kantamisen vastuunjaosta yhteiskunnassa eri toimijoiden kesken, johtuen poliittisten puolueiden ja elinkeinoelämän eriävistä näkemyksistä asiassa. Kiistan kehystä edustaa aineistossa 12 juttua. Hallinnan kehys taas kuvaa yhteiskuntavastuuta liiketaloudellisena päätöksenä, johon vaikuttavat muun muassa kustannukset, kysyntä sekä Suomessa harjoitettu politiikka. Hallinnan kehystä edustaa aineistossa 12 juttua. Tutkielman empiirisessä osiossa on kuvattu kunkin kehyksen ominaispiirteet mukaan lukien avainsanat, käsitteet, metaforat sekä fraasit. Näiden lisäksi kunkin kehyksen osalta on kuvattu niiden esittämät ongelman ratkaisut sekä moraaliset arvostelmat. Yritysten yhteiskuntavastuun kehystämisessä UPM:n Jämsän Kaipolan paperitehtaan sulkemisen kontekstissa Helsingin Sanomissa ei tutkimusaineiston kattaman ajankohdan aikana voitu erottaa selvästi hallinnutta ensisijaista kehystämisen tapaa aineiston kokonaisuutena tarkasteltuna perusteella, joskin uhkan kehys hallitsi hieman kiistan ja hallinnan kehyksiä enemmän aineistossa. Kuitenkin kehystämisen lähempi tarkastelu osoitti kehysten painotuksissa selkeämpiä eroja. Juttutyyppien ja kehysten välinen tarkastelu osoitti muun muassa kiistan kehyksen hallinneen selvästi politiikan uutisissa ja uhkan, kiistan ja hallinnan kehysten olleen tasamääräisesti edustettuina talouden uutisissa. Tarkastelun rajaaminen pelkästään uutisjuttuihin osoitti uutisjutuista selvästi merkittävimmän osan edustaneen kiistan kehystä eli siten kiistan kehyksen hallinneen uutisjournalismia. Lisäksi tarkastelu osoitti hallinnan kehyksen olleen vielä vähemmän ja uhkan kehyksen hieman enemmän edustettuina uutisjournalismissa kuin koko aineistossa. Aineistoa kokonaisuutena tarkasteltuna voitiin osoittaa kehystämisen olleen alkuun uhkan ja osittain hallinnan ja kiistan kehysten värittämää ja loppua kohden puolestaan erityisesti hallinnan ja osittain myös kiistan kehyksen värittämää. Lisäksi aineistoa kokonaisuutena tarkasteltuna voitiin osoittaa yhteiskuntavastuun sosiaalisen vastuun osa-aluetta kehystetyn ensisijaisesti uhkan ja toissijaisesti kiistan kehyksen kautta, taloudellista vastuuta erityisesti hallinnan kehyksen kautta ja ympäristövastuuta hallinnan ja uhkan kehysten kautta. Se, minkä kehysten kautta yhteiskuntavastuu ja sen osa-alueet kuvataan ja kehystetään, vaikuttaa osaltaan siihen, millaisina yhteiskuntavastuu ja sen osa-alueet sekä niihin liittyvät haasteet UPM:n Jämsän Kaipolan paperitehtaan sulkemisen kontekstissa näyttäytyvät ja millaista kuvaa Helsingin Sanomat tämän kontekstin kautta näistä ja maailmasta laajemminkin tuottavat. Tällä tavoin jutut paitsi kuvaavat todellisuutta, myös rakentavat sitä, sekä tässä kontekstissa että laajemminkin. Tässä kehystäminen yhtyy osaltaan myös sosiaalisen konstruktionismin ajatukseen.
  • Li, Xianyun (Helsingin yliopisto, 2016)
    China has captured global attention due to its rapid development of Internet infrastructure owing to the introduction of economic reform and marketization over the recent decades. The Internet regulation in China also has its Chinese characteristics. China has long been an authoritarian country whose censorship tradition is deep seated in its historical background and political entity. It has spawned a prosperous Internet culture to ironize the censorship action itself, netizens willingly use “to harmonize” as a synonym of “to censor”. My thesis aims to investigate the complex view of China’s Internet regulation and its Chinese characteristics, and how the censorship is practiced to secure the harmonious socialist society, from both existing research and news media. By investigating existing literature, I unfold the governmental development of the massive cyberspace surveillance and the ways in which the censorship works. On the basis of the theoretical understanding of China’s Internet regulation, my research continues to explore the specific cases of censorship programmes happened in the 2010s represented by news reporting, i.e. anniversaries of the Tiananmen Protest, Occupy the Central, the 50 Cents Army and the banned Internet spoofs, in order to see how China’s Internet censorship was portrayed in the real cases. The research primarily adopts case study and content analysis methodology, carefully identifies novel censorship phenomena appeared during the recent decade to embody the harmonization censorship processes. This paper serves to encapsulate the intricate Chinese Internet regulation system for both Chinese and western scholars, and most significantly, for the young generation of Chinese Internet consumers, to gain an improved understanding of the status quo of China’s cyberspace landscape.
  • Asikainen, Sini-Emilia (Helsingin yliopisto, 2020)
    This thesis examines the intergenerational effects of the Second World War on Finnish women’s role and mentality. The research is motivated by the intent to understand intergenerational long-term effects of war in ordinary people’s lives. The effects of war on women’s mentality or the intergenerational social effects have not been much researched in Finnish military or social history. During the war most working-age men spent long periods in the battlefront, whilst women were mostly responsible for the everyday life in the home front. Women’s already heavy workload increased both during and after the war. In addition to taking care of the household and children, the dominant social atmosphere in the reconstruction period encouraged women not to overly burden the men who had already suffered in the war, and to nurture the wounded. Veterans were victims of war as well, and women and children had to endure their post-war symptoms, such as nervousness, unpredictable and aggressive behaviour, and heavy drinking. The culture of silence and the prevalent emotional regime endorsed self-control and concealing of one’s grieves. The effects of war on the war generation are first examined through earlier research, after which it is analysed, whether these effects have been intergenerationally passed onto Finnish women of the baby boomer generation. Qualitative content analysis and methods of oral history are used to analyse autobiographies written in 1991 by women of the baby boomer generation, as well as written interview answers of the same women from the year 2020. The research material was selected from the Finnish Literature Society’s collection Satasärmäinen nainen, and limited to women with agrarian backgrounds. The theoretical framework includes especially mentality, new military history, women’s history, and psychohistory, that is, applying psychoanalysis in social history. Mentality is defined as a collective way of thinking and life attitude that is partly conscious, partly unconscious. Mentality affects people’s actions, choices, as well as life paths. The research is theoretical by nature, and offers one possible explanatory model for a predominant mentality in our culture, which also contributes to the inequality of women and men. The demand of self-sacrifice and fulfilling one’s responsibilities were directed at Finnish women in the reconstruction period, and women adopted them as a part of their mentality. The war strengthened women’s role as nurturers and the responsible ones in everyday life, as well as the mentality of endurance. Nurturing, responsibility, endurance and survival can also be observed in the roles and mentality of the baby boomer generation’s women. Together with childhood experiences these can also have an effect on women’s mental and physical health. Diligence and self-sacrifice have been somewhat eased between generations, and especially the culture of silence is something that women have consciously tried to get rid of.
  • Kivistö, Markus (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan asevelvollisten poliittisen luotettavuuden valvontaa Helsingissä sekä puolustuslaitoksessa vuosien 1922–1928 välisenä aikana. Sisällissodan päättymisen ja Suomen itsenäisyyden ensimmäisten vuosien jälkeen puolustuslaitoksen käytänteet ja toimintamallit olivat vähitellen siirtyneet järjestäytyneelle tasolle. Puolustuslaitoksen sisällä kuitenkin kuohui monella eri tasolla. Ylimmän sotilasjohdon keskinäisten kiistojen lisäksi puolustuslaitoksen ratkaisemattomaksi haasteeksi oli muotoutunut asevelvollisten poliittisen luotettavuuden arvioiminen. Poliittisesti kahteen eri leiriin jakautuneessa yhteiskunnassa asevelvollisnuorukaiset jaoteltiin luotettavaan sekä epäluotettavaan ainekseen, joista jälkimmäisiä ei haluttu päästää palvelukseen lainkaan. Suomen puolustuskysymyksen sekä armeijan määrävahvuuksien täyttämiseksi tämä ei kuitenkaan ollut vaihtoehto. Päämääräksi asetettiin ennakolta tiedettyjen epäluotettavien eristäminen puolustuslaitosta hyödyttävään ruumiilliseen työhön sekä estää epäilyttävien asevelvollisten eteneminen puolustuslaitoksen sisällä erikoisaselaji- sekä johtajakoulutuksiin. Tässä tutkimuksessa esitetään Helsingin kaupungissa suoritetun poliittisen luotettavuusarvioinnin muotoja, haasteita sekä luotettavuusvalvontaa harjoittaneiden viranomaisten ratkaisuja pääkaupunkia koskettaneisiin ongelmiin. Tutkimus koostuu kolmesta erillisestä pääluvusta, joissa esitetään Helsingissä suoritetun asevelvollisten luotettavuuden valvontaa kutsuntavaiheen, asepalveluksen sekä maanalaisen kommunististen toiminnan torjumisen näkökulmasta. Näiden kolmen teeman kautta tutkimuksessa selvitään miksi poliittisen luotettavuuden arviointi suoritettiin 1920-luvun puolustuslaitoksessa. Tutkimuksen lähdeaineistoina toimivat aiemman tutkimuskirjallisuuden lisäksi Kansallisarkistoon säilötyt puolustushallinnon sekä puolustuslaitoksen joukko-osastojen asiakirjat, kirjeenvaihto sekä yhteydenpito muihin valvontaa harjoittaneisiin viranomaisiin. Tutkimuksessa käytetystä lähdeaineistosta selviää poliittisen luotettavuuden arviointiin käytetyt määrävahvuudet, resurssit sekä keskeisimmät syyt sille, miksi luotettavuuden arviointi koettiin ajanjaksolla tärkeäksi. Tutkimusmenetelmänä käytetään laadulliseen sisällönanalyysin menetelmää, jonka avulla selvitetään tutkimuskysymyksiin nojaten mitä poliittisesta luotettavuudesta ajateltiin sekä kirjoitettiin puolustuslaitoksessa, Helsingissä sekä muualla suomalaisessa yhteiskunnassa 1920-luvulla. Tutkimuksesta selviää, että asevelvollisten poliittisen luotettavuuden valvonta oli seurausta nuoren parlamentaarisen demokratian pyrkimyksistä torjua maanpuolustusta sekä muuta yhteiskuntaa horjuttavia sisäisiä sekä ulkoisia uhkatekijöitä. Puolustuslaitoksen ylimmässä sotilasjohdossa käydyt keskinäiset valtakamppailut sekä epäluottamusta aiheuttaneet heijastuivat maanpuolustuksen kehitystyöhön ja kansallista eheytymispolitiikkaa asevelvollisten tasa-arvoisessa kohtelussa ei kyetty ratkaisemaan vuosikymmenen aikana. Erimielisyydet luotettavuusvalvonnan järjestämisestä sekä kehittämisestä puolustushallinnon ylimmillä asteilla tekivät valvontatyöstä ajallisesti hidasta sekä vajavaista. Poliittista luotettavuusvalvontaa harjoittaneiden viranomaisten vaikeudet yhteistyössä sekä suojeluskuntajärjestön kykenemättömyys toimittaa luotettuusarviointeja helsinkiläisistä asevelvollisista vierittivät arviointivastuun Helsingissä sijainneiden puolustuslaitoksen joukko-osastojen harkinnanvaraiseksi tehtäväksi. Luotettavuuslausuntojen toimitusviivästykset sekä epätarkkuudet arviointityössä muodostivat riskin maanalaisen kommunistisen toiminnan harjoittamiselle pääkaupungissa valvovien katseiden alla. Väestömäärän suuruus, liikkuvuus sekä sosiaalisten verkostojen hajanaisuus tekivät paikallisissa maaseutuyhteisöissä toimineen asevelvollisten poliittisen luotettavuuden valvonnasta Helsingin kohdalla moninkertaisesti vaikeamman toteuttaa.
  • Sundholm, Emilia (Helsingin yliopisto, 2020)
    Muuttuva ympäristö vaatii organisaatioilta kykyä tarttua nopeasti ja joustavasti toimeen, minkä myötä yhä useampiorganisaatio on alkanut harjoittaa ketteriä menetelmiä ja itseorganisoitua. Tässä tutkimuksessa selvitettiin Yleisradio Oy:ssa toimivan teknologiaosasto yle.devin itseorganisoitumista mahdollistavia ja rajoittavia tekijöitä siten, miten yle.deviläiset sen itse kokevat. Tutkimusaiheen valintaan vaikutti Yleisradio Oy:n visio ja strategia kehittää ketterää työkulttuuria ja yle.devin tarve kehittää itseorganisoitumistaan yhä sujuvammaksi. Tämän laadullisen tapaustutkimuksen tarkoituksena oli saada yksityiskohtaista tietoa itseorganisoitumisen ilmiöstä. Tutkimusaineisto koostuu kymmenen yle.deviläisen puolistrukturoidusta haastattelusta, jotka analysoitiin temaattisen analyysin avulla. Tutkimus omaa realistisen näkökulman, joka tarkoittaa tutkimuksen kannalta sitä, että tiedon ja tiedonantajan välinen suhde tulkitaan hyvin suoraviivaisena. Toisin sanoen haastateltavien kokemukset itseorganisoitumisesta heijastavat itseorganisoitumisen todellista muotoa yle.devissä. Tuloksissa esiintyi seitsemän itseorganisoitumista mahdollistavaa tekijää, neljä rajoittavaa tekijää sekä yksi hidastava tekijä. Yle.devin itseorganisoitumista mahdollistavat avoin ja luottava yhteisöllisyys, autonomiset ja itseohjautuvat yksilöt, toiminnan kehittäjät, toiminnon vetäjä, oikeaan suuntaan organisoituminen, verkostoituminen sekä toimintaympäristö. Itseorganisoitumista rajoittavat huonosti toteutettu onboarding –prosessi (perehdytys), osaston kasvu, passiivisuus ja hiljaisten yle.deviläisten määrä. Hidastavana tekijänä on yle.devin toiminnan periaate: vapaaehtoisuus. Vapaaehtoisuus koetaan kuitenkin tärkeäksi ominaisuudeksi, eikä se sen takia ole rajoittava tekijä. Tulosten perusteella laaditut kehitysehdotukset yle.deville ja muille organisaatioille kannustavat kehittämään tiimiytymistä ja verkostoitumista tehostavia toimenpiteitä esimerkiksi tiimipäivien muodossa; luomaan onboardingprosessin, joka auttaa uusia sopeutumaan ja sitoutumaan verkostoon; tiedostamaan vapaaehtoisuuden tuomat haasteet; ja selvittää, kuinka merkityksellisenä tiimiläiset kokevat oman osastonsa. Itseorganisoitumista tapahtuu jo organisaatioissa ja kyseistä ilmiötä tapahtuu enemmän käytännön tasolla kuin tutkimuksen tasolla. Tämä tutkimus on paitsi avustanut yle.deviä ja yleä tavoitteessaan kehittyä yhä ketterämmäksi työpaikaksi, se on myös lisännyt empiiristä tietoa itseorganisoitumisesta organisaatioissa, jonka tutkimus on jälkijunassa. Sen lisäksi tämä tutkimus on valaissut itseorganisoitumista sellaisessa toiminnossa, johon yksilöt vapaaehtoisesti saavat osallistua tai olla osallistumatta. Lisää tutkimusta tarvitaan kuitenkin itseorganisoitumisesta vapaaehtoistoiminnassa.
  • Laamanen, Riku (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkimuksen tavoitteena on tutkia Vankiterveydenhuollon (VTH) poliklinikoiden kustannustehokkuuseroja käyttämällä stokastista rintama-analyysiä (SFA). Tarkoituksena on saada tietoa poliklinikoiden kustannustehokkuustilanteesta, josta on hyötyä VTH:n tulosohjaukselle ja tulevaisuuden toiminnan kehittämiselle. Erilaisia terveydenhuollon yksiköitä on tutkittu kustannustehokkuuden osalta runsaasti, mutta vankien terveydenhuolto jäänyt vaille suurempaa huomiota. Suomessa Vankiterveydenhuolto (VTH) vastaa vankien terveydenhuollosta, ja se järjestää poliklinikoillaan perusterveydenhuollon ja suun terveyden palvelut. Vaativan erikoissairaanhoidon palvelut sekä päivystyspalvelut on ulkoistettu muille toimijoille. VTH on organisaatio, joka tuottaa palveluitaan Suomen vankiloissa, ja jolla on käytössään ennalta määrätty vuosittainen budjetti. Täten kustannustehokkuus ja sen parantaminen on oleellinen osa palvelujen tuottamista sekä kiinnostuksen kohde VTH:n tulosohjaajalle Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle (THL). Tutkimus on toteutettu yhteistyössä THL:n kanssa. Tutkimusmenetelmänä käytetään stokastista rintama-analyysiä (SFA), jonka avulla poliklinikkakohtaiset kustannustehokkuusluvut selvitetään. Stokastisessa kustannusrintamamallissa tehottomuustermi erotetaan virhetermistä omaksi termikseen, mikä mahdollistaa tehottomuuden erottamisen satunnaisista muista häiriöistä. Muuten nämä häiriöt saatettaisiin tulkita tehottomuudeksi. Muodostetusta kustannusrintamamallista estimoidaan kustannustehottomuuden vaikutus kustannuksiin suurimman uskottavuuden menetelmällä. Poliklinikkakohtainen tehottomuusluku saadaan mallin kertoimien estimoinnin jälkeen laskettua estimoidun minimikustannuksen ja toteutuneen kustannuksen suhteena. Tutkimuksen aineisto koostuu poliklinikkakohtaisista tuotos- ja kustannustiedoista. Tuotostietoina toimivat hoitotapahtumatiedot, jotka jaettiin kolmeen kategoriaan: hoitaja- ja lääkärikäynteihin sekä tehtyyn asiakirjatyöhön. Poliklinikkakohtaiset kokonaiskustannustiedot koostettiin poliklinikkakohtaisesti summaamalla työntekijä-, lääke-, matka- ja toimitilakustannukset. Lisäksi aineisto sisältää asiakaspopulaatiota kuvaavia muuttujia, joilla pyritään kontrolloimaan poliklinikkakohtaisia eroavaisuuksia hoidon vaativuudessa. Aineisto sisältää THL:n, Rikosseuraamuslaitoksen sekä VTH:n tietoja. Tutkimuksessa havaittiin VTH:n poliklinikoiden kustannustehokkuuden eroavan toisistaan merkittävästi. Varsinkin Pohjois-Suomen poliklinikat havaittiin muita hoitoalueita merkittävästi tehottomimmiksi. Tehottomuustermin jakaumaoletuksesta huolimatta tulokset ovat samaa kokoluokkaa, ja vain muutamien poliklinikoiden järjestys muuttui. Keskimääräinen tehottomuus oli 22–24 %. Käytettävissä oleva aineisto ja etenkin pieni havaintomäärä aiheuttivat haasteita, minkä takia tuloksiin, ja niistä tehtäviin jatkotulkintoihin täytyy suhtautua varoen. Kuitenkin tulokset antavat arvokasta osviittaa poliklinikoiden kustannustehokkuustilanteesta, jota voidaan tulevaisuudessa tarkentaa. Vastaavaa analyysia voitaisiin toteuttaa paneeliaineistolla, jolloin havaintomäärä kasvaisi ja tulokset olisivat vankempia. Kustannustehokkuuserojen juurisyiden tutkimiselle olisi tällöin paremmat edellytykset. Vertailemalla hyvin suoriutuvien poliklinikoiden toimintatapoja huonommin suoriutuviin voidaan löytää kustannustehokkuuteen vaikuttavia prosesseja, joita voidaan soveltaa menestyksekkäästi yhä useammalla poliklinikalla.
  • Geyer, Lukas (Helsingin yliopisto, 2020)
    Following the collapse of the Soviet Union, Kyrgyz society got entangled in discussions about what it means to be Kyrgyz. Even though Kyrgyzstan has experienced a surge in nationalism over the last decades, it is only since recently that non-heteronormative sexualities are increasingly constructed as a threat to the continued existence of the Kyrgyz nation. Based on five in-depth interviews with Lesbian, Gay, Bisexual and Transgender (LGBT) individuals, I explore how they rationalise the increasing homophobia in Kyrgyz society and what kind of behavioural strategies they adopt to cope with the hostile environment. In particular, I assess whether the discursive exclusion of LGBT individuals from the Kyrgyz nation alters their relationship with the nation and the state. The research participants demonstrate an awareness for the connection between increasing nationalism and worsening attitudes against LGBT people and report corresponding adjustments in their behaviour, ranging from adaptation and hiding strategies to activism and emigration. While all respondents have a negative relationship with the Kyrgyz state, most report a decreasing sense of belonging to the Kyrgyz nation amid growing homophobia as well. These results suggest that the increased emphasis on the purportedly heteronormative nature of the Kyrgyz nation succeeds in redefining individual belonging to the nation and shifting the imagined boundaries of the nation.
  • Husu, Elisa (Helsingin yliopisto, 2020)
    During this century, political fact-checking has emerged as a novel genre in journalism to combat challenges to journalism’s legitimacy crisis relating to political, economic, and social changes. In the new media ecology, journalism has lost its gatekeeper status and authority as the central information mediator, and journalists are increasingly coping with challenges of so-called fake news and disinformation. Political fact-checking reflects journalists’ defense against the current situation where their fact-based discipline is constantly under reputation threat. However, journalists proceeding to judge whether politicians’ predicated knowledge claims are verifiable facts, they confront their capabilities and shortcomings in making such judgements. Journalists directly deal with the essence of facts and their ability to place them in contexts. This study contributes to the field of journalism and fact-checking by employing an epistemological framework, which has only recently been reintroduced as a theoretical approach to journalism studies. This thesis is a qualitative research with six semi-structured interviews with Finnish journalists to analyze journalists’ sensemaking in the context of political fact-checking. The method applies discourse analysis to study the regular interpretative practices through which participants construct their fact-checking. In addition, the thesis analyzes emerging aspects of the journalists’ epistemic authority based on their sensemaking performance. The results indicate that journalists approach political fact-checking through problem-oriented and solution-oriented repertoires. Discourses within problem-oriented repertoires unveil several epistemological problems that journalists encounter as they proceed to judge politicians’ claims as true or false: Political communication often creates difficulties to identify fact-based discourse, and journalists tend to lack evidence in convincing themselves of their judgement because facts may turn out to be unsettled on close inspection. Furthermore, social media that utilizes fact-checking can be problematic since journalistic fact-checks are taken out of their initial context. Within a solution-oriented repertoire, journalists construct methods to cope with these presented challenges. They advocate for more collaboration in the newsroom, involve colleagues in verification, and support making this process transparent to the public. This thesis approaches journalists’ role as epistemic authorities critically: Journalistic fact-checking relies on collaborative context construction rather than on journalists’ individual reasoning. Journalistic authority is to be distinct from political authority, and journalists defend their neutral role with the journalistic methods and values that guide their practice. Fact-checking is influenced not only by journalism’s internal procedures and values, especially fairness, balance, and public service but also by the external institutional structures.
  • Tian, Yun (Helsingin yliopisto, 2020)
    This thesis explores how national identification is represented in nineteenth-century Finnish artworks. More specifically, it focuses on the paintings of Akseli Gallén-Kallela. Akseli Gallén-Kallela was an active artist who devoted himself to constructing and disseminating the notions of a “Finnish” and “Finnish nation”. The main objective of this study is to understand how Gallén-Kallela managed to construct and circulate the ideas of nation and national identification in his paintings. My theoretical framework is based on Anthony D. Smith’s ethno-symbolistic approach and W.J.T. Mitchell’s notion of “landscape as a cultural medium”. The former insists that each nation has an ethnic core that not only provides cultural conformity but also a lasting sense of continuity. It advocates a study of ethnie and nation from a visual analytic perspective. The latter claims that landscape also serves as a cultural practice that helps the formation of social subjects. The main finding of this study is that Gallén-Kallela managed to create a Finnish ethnoscape, that is, a landscape attached with Finnish physical characters and spiritual qualities. Moreover, by authenticating his experience of nature and rural life, Gallén-Kallela attempted to represent and promote what he believed to be nationally unique and valuable for Finnish people. He attempted to translate the abstract notion of nation and identity into something tangible and accessible to common people. Gallén-Kallela’s love for his homeland and his rural friends became the initial inspiration of his artistry. His work is a complex of ethnos and wilderness. They contain power to raise one’s sentiment and sympathy. The artist himself, as an artist and cultural communicator, managed to paint down and promote Finnish ethnic distinctiveness with his profound love and loyalty to his homeland.
  • Ekholm, Malin (Helsingin yliopisto, 2020)
    Algorithms are effective data processing programs, which are being applied in an increasing amount of contexts and areas of our lives. One such context is that of our working lives, where algorithms are being adapted to take over tasks previously performed by human workers. This has sparked the discussion about capabilities and agency of algorithmic technology, and also whether or not technology will be replacing the human workforce. Public discussion has actively taken part in constructing both opportunities and fears related to algorithmic technology, but very little research exists about the impact of algorithmic technology at work. A lot of discussion has also centered around the agency of algorithms, as due to the advances in technology, agency is no longer something only only assigned to, or possessed by human actors. While some research has been done on the construction of algorithm agency, very little research has been conducted to explore the phenomena in the context of work. Research about adapting algorithms in companies is very scarce, and the gap in this research is especially crucial due to its lack of research from a social scientific perspective. The purpose of this thesis is to investigate how algorithmic agency (or lack thereof) is constructed in the discourse of five employees of an IT company that has applied an algorithm in their operations. I further want to investigate what consequences these constructs have on the work of the employees and the flow of agency in the company. The theoretical and methodological framework is rooted in social constructionism and discursive psychology and the analysis focuses on the construction of accounts of agency in the context. In order to answer the research questions I have conducted a semi-structured focused interview with each of the recruited employees. The results show that algorithmic agency is constructed in multifaceted ways and several constructs of agency coexist in the discourse of the employees. The agency is constructed as an independent actor with agency, but that this agency is also restricted by its human developers and operational staff intervening in its decisions. While accounts for algorithmicx agency exist, agency is also constructed as something possessed by the developers and company, who develop the algorithm in order to reach certain goals. The results also show that the algorithm is constructed as an enabler and restrictor to human agency, but that the adaptation of the algorithm has also created new flows of agency, where agency flows from human to algorithm and vice versa. This thesis contributes to previous research on agency, algorithms and work by taking a contemporary, employee-centric perspective on agency, not yet taken by previous research. In order to take into account the dynamic processes of agency when adapting algorithmic technology in companies, an extensive social scientific perspective is needed to inform organizational change. In order to achieve this, more qualitative research is needed to further understand the impact of automation on agency and other interpersonal dynamics.
  • Tetri, Birgitta (Helsingin yliopisto, 2020)
    Sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaympäristön muutokset edellyttävät uudistuksia, jotta tulevaisuudessa pystytään edelleen tarjoamaan vaikuttavia terveys- ja hyvinvointipalveluja. Väestön ikääntyminen ja palvelutarpeen kasvaminen sekä hoitohenkilöstön poistuma työmarkkinoilta luovat painetta sosiaali- ja terveydenhuollon sektorin veto- ja pitovoiman tehostamiseen ja työurien pidentämiseen. Palvelujärjestelmän muutosten vaikutuksia tutkimaan käynnistettiin COPE-hanke, jossa selvitettiin ammatillisia osaamistarpeita ja kehitettiin menetelmiä koulutukseen ja työn tukemiseen sosiaali- ja terveydenhuollossa. COPE-hankkeessa sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöille suunnattiin kysely, jonka lähihoitajien ja sairaanhoitajien vastauksista (n=892) kahteen avoimeen kysymykseen muodostui tämän tutkielman aineisto. Tutkielman tarkoituksena oli selvittää, millaisia eettisiä ongelmia sairaanhoitajat ja lähihoitajat työssään kohtaavat ja miten he niitä ratkaisevat. Terveydenhuollon etiikka ja arvot, eettinen herkkyys, huolenpidon ja oikeudenmukaisuuden etiikka sekä aiempi tutkimus aiheesta muodostivat tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen. Analyysimenetelmänä käytettiin teorialähtöistä sisällönanalyysiä, jossa sovellettiin Warkin ja Krebsin (1996) ongelmatyyppien luokittelumallia ja ratkaisutapojen luokittelussa Lyonsin (1983) oikeudenmukaisuuden ja huolenpidon etiikan analyysimallia. Aineisto kvantifioitiin tulosten havainnollistamiseksi. Molempien ammattikuntien yleisin ongelmatyyppi oli Warkin ja Krebsin (1996) luokittelumallin ulkopuolinen säännön soveltaminen, vastaten lähihoitajilla 29 % ja sairaanhoitajilla 33 % osuutta. Tyypillisiä säännön noudattamisen ongelman aiheita olivat epäselvät tai puuttuvat toimintaohjeet. Ammattiryhmää ja ongelmatyyppien jakautumista vertailtaessa analyysiin sisällytettiin myös vastaajien kuvailemat ei-eettiset ongelmat. Ammattiryhmien välillä ongelmatyyppien esiintymisessä oli tilastollisesti merkitsevä ero. Lähihoitajien ryhmässä ei-eettisten ongelmien osuus oli 40 %, mikä oli suurempi kuin sairaanhoitajilla (22 %). Toisten tarpeisiin vastaamisen ja säännön noudattamisen ongelmia esiintyi vastaavasti enemmän sairaanhoitajien ryhmässä kuin lähihoitajilla. Ongelmien ratkaisemisessa lähihoitajat käyttivät yhtä paljon oikeudenmukaisuuden (50 %) ja huolenpidon (50 %) etiikkaa. Sairaanhoitajien ongelmanratkaisu oli useammin oikeudenmukaisuuden etiikan (58 %) kuin huolenpidon etiikan (42 %) mukainen. Tuloksissa esiintynyt ratkaisutapojen vaihtelu oikeudenmukaisuuden ja huolenpidon etiikan välillä heijastaa pyrkimystä oikeudenmukaisuuteen toimimalla ohjeiden ja sääntöjen mukaan, mutta potilaan hyvinvointi ja rauhan säilyttäminen työyhteisössä saattoivat edellyttää huolenpidon etiikan mukaista toimintatapaa. Ammattiryhmien väliltä löytyi tilastollisesti merkitsevä ero oikeudenmukaisuuden etiikan mukaisten ratkaisutapojen jakautumisessa. Sairaanhoitajien ongelmanratkaisutapojen oikeudenmukaisuuspainotteisuus viittaa normatiiviseen ja sääntöorientoituneeseen toimintaan. Kaavamainen ja rutiineihin perustuva toiminta voi estää potilaan yksilöllisiin tarpeisiin perustuvan hoidon toteutumisen, jos tilannekohtainen arviointi jää toissijaiseksi toimintatavaksi. Ei-eettisten ongelmien merkittävä osuus aineistossa saattaa liittyä siihen, ettei ongelmien eettistä sisältöä tunnisteta. Eettistä herkkyyttä tarvitaan moraaliongelmien tunnistamiseen ja sitä voidaan kehittää roolinottoharjoitusten avulla. Moniammatillinen etiikan koulutus ja ryhmäkeskustelut edistävät jaettua eettistä päätöksentekoa. Jatkotutkimusta tarvitaan organisaation eettisestä kulttuurista ja tekijöistä, joilla eettistä herkkyyttä ja moraalista rohkeutta on mahdollista kehittää moniammatillisessa yhteistyössä. Tutkimuksen aineiston ongelmatyypit edustavat laajasti käytännön hoitotyön moraaliongelmia ja niitä voidaan käyttää materiaalina koulutusten suunnittelussa.
  • Hyyrynen (Isopoussu), Milla-Maria (Helsingin yliopisto, 2011)
    In my Master's thesis I discuss a relatively new topic in the discussion on multiculturalism in political philosophy, the right of exit from a religious or a cultural group. Liberal theorists agree on the fact that everyone should be free to leave their group, to have a right to exit. However, they disagree on the content of the right. I present two schools on the topic: the formal right of exit strategy by Chandran Kukathas and the realistic right of exit strategy by Susan Moller Okin. I also view the importance of the individual's right to voice. I try to answer to a question which is twofold: whether the formal right of exit strategy is enough for protecting the freedom of individuals belonging to groups or whether the real abilities to exit should be considered as well, and whether everyone should also have a right to voice. In my work I compare the view of Kukathas with that of Okin. My main sources are Kukathas's book, The Liberal Archipelago. A Theory of Diversity and Freedom (2003) and Okin's article Mistresses of Their Own Destiny? Group Rights, Gender, and Realistic Right of Exit (2002). I also discuss what is often pictured as an alternative or supplement to exit, namely voice. By it is meant the right of the dissenters in the groups to express their views and try to reform their groups accordingly. Regarding to voice, my main source is a book Exit, Voice, and Loyalty (1970) by Albert O. Hirschman. I also cover minors and exit, as well as the so called costs of exit and voice. I show that whereas Okin thinks everyone should have certain capacities to exit, Kukathas objects it is irrelevant to consider them. Okin claims girls and women often lack these capacities. She argues they are for this reason not substantively free to leave their groups, nor in an equal position with men to exercise the right of exit. Therefore the formal right of exit strategy should be rejected. I claim that the debate between Kukathas and Okin comes back to a broader one in liberalism, namely on the question of which is the fundamental value in liberalism: toleration or autonomy. Kukathas stresses the former, Okin the latter. I come to the conclusion that in order to protect the freedom of all, the formal right of exit strategy should be abandoned in favor of the realistic right of exit strategy. Regarding to voice, along the right of exit, everyone should also have a right to voice. Keywords right of exit, groups, liberalism, autonomy, toleration, voice
  • Nguyen, Eelis (2014)
    Suvaitsevaisuudesta on tullut suosittu käsite monikulttuuristuvassa yhteiskunnassa. Suvaitsevaisuuskäsitettä käytetään arjessa kuvastamaan puhujan ideaaleja ja näkemyksiä hyvästä yhteiskunnasta. Politiikassa suvaitsevaisuutta käytetään usein retorisena keinona, jonka avulla voidaan kyseenalaistaa toisten toimijoiden toimintaa. Löytyykö suvaitsevaisuudelle yhtä yhteistä määritelmää? Mitä suvaitsevaisuus oikeastaan on? Kolmen erillisen tutkimuskysymyksen avulla on tarkoitus ymmärtää paremmin sekä suvaitsevaisuuden käsitettä että suomalaisen yhteiskunnan nykytilaa: i) Mitä on suvaitsevaisuus ja miten se määritellään? ii) Mitä suvaitsevaisuus tarkoittaa poliitikoille? iii) Mitä poliitikoiden käyttämät arkiteoriat kertovat poliittisesta kulttuuristamme? Tutkimuksen filosofisessa osuudessa problematisoidaan suvaitsevaisuuden käsitettä ja osoitetaan, ettei suvaitsevaisuuden määritteleminen ole yhtä yksiselitteistä kuin mitä arkiajattelussa uskotaan. Empiirisessä osuudessa tarkastellaan poliitikoiden käyttämiä arkiteorioita – käytännön järkeen perustuvia selitysmalleja – yhteiskunnan tapahtumista ja kuvataan niiden avulla poliitikoiden tapaa määritellä suvaitsevaisuus. Poliitikoiden arkiteorioiden avulla hahmotellaan myös kokonaiskuva Suomen poliittisesta kulttuurista sekä selitetään sen tämänhetkistä muutostilaa. Aineisto koostuu kahdeksasta teemahaastattelusta, jonka vastaajina ovat olleet yksi kansanedustaja jokaisesta eduskuntapuolueesta. Aineistoa lähestytään laadullisen, yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen näkökulmasta ja analyysissa on tiivistetty, tulkittu ja verrattu keskenään poliitikoiden arkiteorioita. Aineistosta esiin nousevien teemojen perusteella on tehty päätelmiä poliitikoiden ajattelutavasta ja selitetty arkiteorioiden muodostumislogiikkaa. Poliitikoiden arkiteorioiden tutkiminen mahdollistaa myös poliittisten ilmiöiden kartoittamisen, minkä avulla yhteiskunnan nykytilasta voidaan piirtää karkea hahmotelma. Tutkimus osoittaa, että suvaitsevaisuuden käsite on poliitikoille haastava ja että he antavat sille arkisia määritelmiä, jotka poikkeavat formaalin lähestymistavan näkökulmasta. Omassa arjessaan poliitikoille suvaitsevaisuus on jotain ylevää ja tavoittelemisen arvoista, mutta eduskunnassa se pelkistyy helposti retoriseksi välineeksi. Ennen kaikkea suvaitsevaisuuden rajojen määrittelemisen yhteydessä poliitikoiden välille syntyy vahvoja erimielisyyksiä ja vastakkaisia näkökulmia. Poliittisen kulttuurin nykytilasta erotellaan kolme eri elementtiä: poliittiset toimijat, yhteiskunnallinen konteksti ja puolueiden toiminta. Suvaitsevaisuuskysymyksien kohdalla poliittiset toimijat voidaan jakaa selkeästi kahteen eri lähestymistapaan. Tutkimus osoittaa kuitenkin sen, että poliitikoilla on yhteneväisempi käsitys suomalaisen yhteiskunnan murrostilasta ja sen aiheuttamista syistä. Poliittiset puolueet etsivät uutta rooliaan ja joutuvat muuttamaan toimintatapojaan vastatakseen paremmin poliittisen kulttuurin muutokseen. ”Identiteettikriisi” voi olla jatkossa positiivinen asia suomalaiselle politiikalle, mutta, jos halutaan löytää uusi suunta ilman että yhteiskunnallinen koheesio kärsii, on lähestyttävä politiikkaa periaatteellisemmasta näkökulmasta. Suvaitsevaisuuskäsitteen avaaminen tuo ongelmat aiempaa selvemmin eteemme, mutta se ei itsessään niitä vielä ratko.
  • Mannerström, Rasmus (2012)
    Enligt Eriksons (1979) utvecklings- och socialisationsteori genomgår de flesta ungdomar en identitetskris. Marcia (1966; 1993a) har operationaliserat identitetsutveckling genom att mäta engagemang i och utforskande av olika ideal, mål och värden. Enligt Marcia är utforskande av olika identitetsaltemativ centralt för en optimal lösning på identitetskrisen. Senare forskning har försökt precisera Marcias empiriska modell genom att skilja mellan olika typer av engagemang och utforskande (Bosma, 1985, ref. Luyckx m.fl., 2006; Meeus, ledema och Maassen, 2002, ref. Luyckx m.fl., 2006; Schwartz, 2001). En oklarhet som dock konstant påträffats i forskningsresultat är varför utforskande kan associeras såväl med glädje som med ångest (Luyckx, Schwartz, Berzonsky, Soenens, Vansteenkiste, Smits & Goossens, 2008a). Luyckx m.fl. (2008a) har försökt besvara frågan med hjälp ett nytt mätinstrument för identitetsutveckling — Dimensions of Identity Development Scale [DIDS]. DIDS mäter identitetsutveckling ifråga om framtidsplaner på fem kontinuerliga skalor— engagemang och identifikation med engagemang, vidsträckt och fördjupat utforskande samt grubblande utforskande. DIDS' bidrag ligger i att den skiljer mellan ett utvecklingsbefrämjande och -hämmande utforskande. DIDS har till idag använts med framgång med holländska unga vuxna (bl.a. Luyckx m.fl., 2008a). Den föreliggande undersökningens syfte var sålunda att pröva och validera DIDS i en finländsk universitetsmiljö och samtidigt ge en bild av unga vuxnas identitetsutveckling. Undersökningen utfördes som en enkätundersökning med 214, finsk- och svenslcsprildga studerande vid Helsingfors universitet. Alla skalor utom fördjupat utforskande uppfyllde reliabilitetslcraven. Reliabilitetsvärdet på skalan för fördjupat utforskande försvagades klarast av två item som inbegrep diskussion med andra människor om egna planer. Antingen var itemen dåligt översatta, eller så implicerade resultatet att det förelåg en eventuell kulturell skillnad mellan holländska och finländska ungdomars sätt att tolka itemen. Explorativ faktoranalys gav inte stöd för en identitetsmodell bestående av fem faktorer. Högst tre faktorer — engagemang, utforskande och grubblande utforskande — skulle ha varit den lämpligaste lösningen för materialet. Ifråga om inre begreppsvaliditet var resultaten hypotesenliga förutom vad gällde fördjupat utforskande. Ifråga om yttre begreppsvaliditet så kunde endast grubblande utforskande förutsäga psykisk hälsa och självfokus. Resultaten visade inte på några könsslcillnader men däremot nog på starkare engagemang med högre ålder. Även om DIDS gav många teoribaserade och hypotesenliga resultat, bidrog den svaga reliabiliteten för fördjupat utforskande till att DIDS som helhet inte kunde beaktas som ett helt pålitligt mätinstrument. Resultatens implikationer för framtida forskning diskuteras.
  • Kokki, Eeva (2005)
    Arvopaperikaupankäyntiä koskeva tieto välitetään Suomessa keskitetysti Helsingin pörssin järjestelmien kautta erilaisille pörssitiedon jälleenjakelijoille, kuten pankkiiriliikkeille, analyytikoille, uutistoimistoille ja medialle. Kaupankäyntitietojen lisäksi myös listattujen yhtiöiden julkaisemat pörssitiedotteet välitetään nykyään näiden järjestelmien kautta arvopaperimarkkinoille. Teknologian voimakas kehittyminen 1980-luvulta lähtien on muuttanut sekä Helsingin pörssin että pörssin välittämän arvopaperimarkkinoita koskevan tiedon jälleenjakelijoiden toimintaa. Teknologia on muuttanut myös tämän tiedon saatavuutta: aiemmin hyvin rajalliselle joukolle tarjottu tieto on internetin kautta käytettävissä kelloon katsomatta Verkkovälitteiseen tiedon jakamiseen liittyvät olennaisina myös kansainvälisyys ja erilaisten tietojärjestelmien integraatio. Myös media ja uutistoimistot kytkeytyvät markkinatiedon ketjuun toisaalta arvopaperimarkkinoiden tapahtumien, yhteiskunnallisen ja taloudellisen kehityksen esiin nostajana, toisaalta yhtiötiedottamisen kohteena ja pörssitiedon aktiivisena vastaanottajana, arvioijana, muokkaajana ja julkaisijana. Medialla on ollut vaikutuksensa myös arvopaperimarkkinoita koskevan lainsäädännön kehittymiseen. Tässä tutkielmassani tarkastelen suomalaisen verkkovälitteisen pörssitiedon historiaa Helsingin pörssin näkökulmasta. Tutkimukseni tavoitteena on ollut rakentaa kokonaiskuva verkkovälitteisen pörssitiedon kehitysvaiheista ja samalla jatkaa pörssin historian kuvaamista teknisten järjestelmien näkökulmasta siitä, mihin aiemmin julkaistut historiikit ovat päättyneet.
  • Henriksson, Tom (Helsingin yliopisto, 2020)
    The rights of sexual minorities are either violated or inadequately materialized in most countries of the world. Discrimination against sexual minorities is not explicitly banned in internationally recognized human rights law. Thus human rights philosopher Jack Donnelly concludes that the rights of sexual minorities cannot be viewed as internationally recognized human rights. In this study, Donnelly’s human rights philosophy is situated within the political conception of human rights. It is observed that Donnelly’s human rights philosophy and anthropology leads to an emphasis on the importance of international consensus as the foundation for the justification of human rights. Since the current consensus nevertheless fails to grasp the human rights situation of sexual minorities realistically, the purpose of the study becomes to explore whether naturalistic conceptions of human rights might help understand the human rights status of sexual minority rights. The study criticizes the anthropological skepticism of several human rights philosophers of the political conception. Instead, the study emphasises the importance of scientific approaches such as cognitive neuroscience and evolutionary psychology. Following naturalistic conceptions, the study asserts that human rights can be based on best available science about human nature. The study tentatively concludes that the most central sexual minority rights appear to fit within various naturalistic conceptions of human rights philosophy. The study proposes conceptualizing central sexual minority rights as natural human rights. A pluralistic model of progressive naturalism is proposed as an outline for a more ambitious multidisciplinary study.
  • Kopra, Jasmin (Helsingin yliopisto, 2020)
    This thesis examines how urban sustainability is constructed in the local implementation plans of Sustainable Development Goals, and whether a common discourse can be outlined of them. Cities and other local authorities are increasingly assuming the global responsibility for sustainable development actions alongside the nation-states. In this case, the commitment is demonstrated by voluntarily committing to monitoring progress towards meeting the Sustainable Development Goals as part of a global city network. The potential reasons for cities to engage in such global city networks for sustainability are a disappointment to global cooperation efforts by nation-states, a possibility for peer learning, sharing new practices, and seeking branding possibilities. A sample of local commitments, Voluntary Local Reviews, are analysed in terms of their discursive construction. The analysis is based on the theoretical constructions of environmental policy discourses by Maarten Hajer and John Dryzek. By focusing on policy discourses, it becomes possible to understand how certain issues are organized into politics while others are organized out. The research focuses on nine Voluntary Local Reviews released in 2019 by Bristol, Buenos Aires, Hamamatsu City, Helsinki, Los Angeles, Oaxaca, Mannheim, New York City and Taipei City. The research shows that although cities have internalized the common principles of sustainable development, mainly deriving from the Agenda 2030, many of them are interpreted in various ways. The common framework by Voluntary Local Review offers only a vague guideline for the reviews which leads to cities rather resorting to copying the models from each other or developing their own. The inherent ambiguity that is connected to the term sustainable development is not addressed in any of the reviews, nor is an explicit definition of the used sustainability concept offered in any of them. This supports the notion that cities engage in the discursive construction of (urban) sustainable development with the reviews. Based on the reviews, the following Sustainable Development Goals are considered as most relevant for cities: goal 11 (Sustainable cities and communities), goal 8 (Decent work and economic growth), goal 10 (Reduced inequalities) and goal 16 (Peace, justice and strong institutions). Cities also actively position themselves as global sustainability actors in their reviews. They position themselves as eager to bear a global responsibility and as most relevant actors for citizens, close to their everyday lives. Furthermore, they express an urge to inspire other cities nationally and globally to also join in reporting and commit to sharing their progress on global arenas, such as in the United Nation’s High-Level Political Forum. In their connection to national sustainable development reporting, broadly two approaches can be identified. In some situations, national reporting is not mentioned in a review at all and, consequently, its role is highlighted. This applies mostly in situations where national actors are not considered as active as city actors. In other situations, cities see their reporting as complementary to the national one and even consider cooperation as their duty thanks to shared values with national actors. Voluntary Local Review reporting offers an interesting case of voluntary bottom-up commitment by cities to engage in global sustainability spheres and its significance is likely to only increase in the future. Based on results, reporting on the local level requires a careful balancing between adapting goals and indicators to locally relevant form, on one hand, and ensuring that they are general enough to allow for comparison, on the other hand. As sustainable development and Sustainable Development Goals are characterized by ambiguity concerning their precise definitions, the current local reporting offers considerable judgement for cities in terms of what to include in the reporting. More precise frameworks and indicators would allow that also cities with lesser resources could engage in this sustainability reporting.
  • Savolainen, Sonja (Helsingin yliopisto, 2020)
    This master’s thesis investigates the dynamics between the climate movement and Finnish political parties in 2019. The climate movement mobilization overlapped two elections in Finland: the parliamentary elections in April and the European parliamentary elections in May. The research focuses on developments in the relationship before, during and after the elections, which will be analysed using the contentious politics approach and electoral contention mechanisms by Tilly, McAdam and Tarrow. This thesis uses a case study research design to examine the distinctive circumstances in which a global mobilization wave overlaps with two elections. The main set of data consists of all public tweets in Finnish twitter, which mention either ‘ilmastolakko’ (climate strike) or ‘#nytonpakko’ (#actnow) and were published in 2019. The tweets are collected using search engine technology and processed by extracting four datasets of tweets sent out by Finnish parliament members. The data is further investigated using various methods, such as network analysis. Statistics collected by the Finnish police force and survey data collected by researchers in climate protests are used to support the analysis. The analysis showed that the dynamics of the interaction between the climate movement and the political parties in Finland changed throughout 2019. Before the parliamentary elections in April 2019, the climate movement formed mutually beneficial electoral alliances with the Green League and the Left Alliance. The political parties took distance from the movement after the elections. A responsive mobilization of the climate movement after the elections showed increasing criticism towards politicians. Other parties did not significantly change their position towards the movement after the elections, although the Finns Party slightly increased the amount of criticism and the other parties slightly decreased the amount of support shown towards the movement. The developments in the movement-party relations were apparent in many ways: Indicators of the mechanisms of interaction were changes in the number of tweets published by MPs, the contents of the tweets, frequency and scale of climate protests and the support or criticism from the climate movement towards the political parties. The two waves of mobilization in Helsinki was supplemented by other types of mobilization, such as the launch of the ‘Korvaamaton’- campaign of development, climate and environmental organizations. This thesis shows that social media is a venue of movement-party interactions in more open media systems, where political elites transcend to Twitter networks. The existence of virtual political elites can have implications for social movements and the collective ‘conflict and alliance’ structure of politics. Further research should be conducted on the other venues in which movement-party interactions may occur and on other case studies, where social movement mobilization and elections occur simultaneously.
  • Kivioja, Noora (Helsingin yliopisto, 2020)
    This thesis studies the issue of children affiliated with ISIS (Islamic State of Iraq and Syria), referring to children who can be linked to the radical Sunni Muslim organization by living under its rule or based upon their parent’s association with it. The organization occupied a considerable territory in Iraq and Syria in 2014 using extremely violent practices. Tens of thousands of people from all over the world travelled to join the organization, which has been known to train boys as young as nine to fight, whereas girls of same age have been perceived as fit for marriage. Finnish people also travelled to the area and once the last territories that ISIS had controlled were conquered back in the year of 2019, Finnish women and children were taken to al-Hol camp in Syria. This sparked an intense public discussion concerning their possible return to Finland, followed by the Finnish government stating in late 2019 that it aims to repatriate the children as soon as possible. In October 2020, some children and families have returned to Finland, and less than ten Finnish adults and about twenty children are still at the camp. This thesis studies the subject of children affiliated with ISIS, because it is not merely a political issue but also a social work issue. In Finland, for example child welfare social workers can encounter the returning children, as they can be assumed to need support upon arrival. The aim of this thesis is to form a comprehensive picture of children affiliated with ISIS, providing social workers with useful knowledge of an underresearched subject. A mixed method approach of using scoping study as the research method is used to map and present relevant literature on the topic. The following five step methodological framework for scoping studies is used: 1) identifying the research question, 2) identifying relevant studies, 3) study selection, 4) charting the data, and 5) collating, summarizing and reporting the results. The fifth step of the framework includes a twofold analysis with both quantitative and qualitative analysis methods. Firstly, numerical information is analyzed to describe the characteristics of the data. Secondly, a thematic analysis is conducted, and social ecology theory is used as a tool in applying meaning to the findings of it. Literature on child soldier reintegration also informs the process of reflecting upon the results and fully answering the following research questions: “In the existing literature, what has been researched about the children affiliated with ISIS?” and “In the identified literature, how are these children framed and which factors are linked to their experiences?”. The dataset is composed of 16 texts that have been published in 2016–2019, including peer-reviewed articles, reports, research papers and policy briefs. The results of studying the characteristics of the data show that literature on children affiliated with ISIS is diverse in its nature and includes gaps. Only two texts in the data use empirical data and only four of the texts have clear links to Iraq or Syria in the form of author, publisher or data collection. Thus, a need for more local research and analysis on the issue, as well as a need to use more firsthand empirical data, is apparent. As a result of the thematic analysis, two main themes with two subthemes each are identified: “The time in ISIS” with the subthemes “Children as an unprecedented problem” and “A life immersed in violence”, as well as the theme “Challenges in reintegration” with the subthemes “An urgent and complex matter” and “Recommendations”. The themes paint a picture of ISIS’ comprehensive and all-encompassing influence on the lives of children living in its territory. Using social ecology theory, factors that shape their lives are identified on each level of the children’s social ecology systems. The interconnected nature of these factors and the complexity of the issue at hand is clear. Social work with children affiliated with ISIS must take this into account and address the following matters: the children can hold dual identities as both victims and perpetrators of violence, and it is possible that they have been desensitized to violence and exposed to a comprehensive cycle of propaganda and systemic radicalization. Reintegration practices need to address the children’s complex and multifaceted needs in a tight time frame as the issue is urgent and has its risks. Individual assessments should be the basis for addressing the diverse needs, while support should also engage the existing social ties and make use of the community’s resources. Future social work research on the issue should address the gaps identified in the data and provide more detailed recommendations for suitable practices to be used in social work.
  • Haavisto, Rosa (Helsingin yliopisto, 2020)
    In the past years social equality has been a hot topic in the western world. Traditional social hierarchies have been challenged by feminist policies, women’s increased societal engagement and the recognition of the rights of historically oppressed groups. However, the advancements in equality have not been embraced unanimously, as anti-feminist and racist discourses have reared its head, especially online. Central in modern anti-feminist discourse is the idea of reversed gender hierarchy: that historical female oppression never existed, and thus feminist policies supporting women and minorities are actually discriminating men. The aim of these discourses is to sustain traditional social hierarchies favouring white western men. Today’s anti-feminist mobilization consists by large of angry white men, trying to renew the respect and honour of traditional masculinity. By leaning on the theoretical frameworks of social constructionism and critical discursive psychology (CDP), this thesis examined how discourses resisting social equality manifest online. Especially of interest was how affects, as discursive action, were used to constitute understandings of equality. In this, this thesis leaned on Wetherell’s theory of affective-discursive practice (2012) and treated affects as part of the discursive realm. The data used consisted of blog posts written by a globally known public figure, Jordan Peterson, who in newspapers has been cited as the most influential public intellectual of the western world. The aim of this study was to explore what kinds of interpretative repertoires were drawn upon in Peterson’s writings when discussing social equality, and how affect and discourse worked together in positioning within these meanings. As CDP carries the idea of broader societal implications, this study also discusses how the meanings and positions constructed in Peterson’s writings relate to larger societal discussions. The analysis shows that in Peterson’s writings social equality is understood through four interpretative repertoires: threat, truth, justice and virtues. Firstly, equality is constructed as a threat to the society and the whole existence of men. This understanding positions women as emotional fools, and feminists as criminals, who by feminist policies threaten traditional western values. Secondly, equality and feminist policies are understood by the means of truth and veracity. This understanding distinguishes true and false science, and positions men as advocates of the true science, whereas women/feminist as impostors. Third understanding has the central idea that aiming for social equality by feminist policies is unjust, as they discriminate men. This understanding allows feminists to be seen as villains while men are positioned as innocent and downtrodden. Finally, the fourth repertoire emphasizes masculine virtues and works to legitimize current social hierarchies by positioning and constructing men through a hegemonic masculine ideal. Alongside these understandings, several affects are being triggered and manipulated. The most repetitive is anger, which is constantly directed towards women and feminists, who are characterized as hateful and full of resentment. In contrast, the writings evoke pride and sympathy among men, who are constituted as the wronged victims of the situation. The results of this study resonate greatly with recent studies around anti-gender movement and discourses of the manosphere. Similarities are apparent particularly in relation to how genders are constructed and understood, and how the societal situation at large is constituted as discriminating men, young and white in particular. In conclusion, Petersons writings seem to be connected to larger anti-gender movement, aiming at sustaining traditional social hierarchies and restoring the honour and respect of white masculinities.

View more