Valtiotieteellinen tiedekunta

 

Valtiotieteellinen tiedekunta: pro gradut oppiaineittain

Recent Submissions

  • Seilonen, Josi (2016)
    1900-luvun Euroopan historialle tunnusomaista ovat suuret sosiaaliset, poliittiset ja taloudelliset muutokset sekä yhtenäisen eurooppalaisen yhteiskunnan luominen. Enemmistön Euroopan maista ollessa nyt EU:n jäseniä, poliittinen fokus on kuitenkin 2000-luvulla siirtynyt suurelta osin Euroopan ulkopuolelta peräisin olevaan maahanmuuttoon. Vaikka EU sen aikaisemmissa muodoissa loi useita mekanismeja maahanmuuton koordinoimiseksi, virallinen alku yhteistyölle sijoittuu vuoteen 1999. Viime vuosina maahanmuuttokeskustelu on keskittynyt turvapaikanhakijoihin, ja tilannetta kutsutaan yleisesti pakolaiskriisiksi. Eurooppalainen maahanmuutto- ja pakolaispolitiikka eivät ole vain äärimmäisen ajankohtaisia aiheita, mutta suurin osa kattavasta tutkimuksesta on peräisin ajalta ennen Lissabonin sopimusta, ja tuoreemmat tutkimukset käsittelevät politiikkakehitystä vain lyhyesti. Toisaalta syvällisemmät katsaukset keskittyvät vain tiettyihin ajanjaksoihin EU:n historiassa. Tämän tutkimuksen tavoitteena on lisätä ymmärrystä EU:n maahanmuuttopolitiikan kehittymisestä, ja tätä kautta tarjota selityksiä EU:n vaikeuksille selvitä nykyisestä pakolaiskriisistä ja luoda toimivaa turvapaikkajärjestelmää. Tässä onnistuttiin hyödyntämällä historiallis-institutionalistista näkökulmaa. Historiallinen institutionalismi tarjoaa työkaluja selittää EU:n kyvyttömyyttä saavuttaa yhteisymmärrystä etenkin turvapaikkakysymyksissä. Apuvälineinä toimivat etenkin polkuriippuvuuksien ja epäjatkuvuuskohtien analyysi sekä tuoreempana vähittäisen muutoksen käsite. Lisäksi kerronnallista prosessin seurantaa käyttäen muutoksen keskeisiä tekijöitä voitiin tunnistaa. Tutkimuksen toinen, kunnianhimoinen tavoite oli historiallisen institutionalismin tärkeimpiin tutkijoihin tukeutuen vastata teorian havaittuihin heikkouksiin, ja mm. syytöksiin sen kykenemättömyydestä selittää muutosta lainkaan. Tutkimuskysymykset olivat seuraavat: Miten eurooppalainen maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikka ovat muuttuneet ajan saatossa? Miksi EU on epäonnistunut yhtenäisen maahanmuuttopolitiikan luomisessa? Kerronnallista prosessin seurantaa soveltaen kehityksen analyysi liitettiin onnistuneesti kausaalisen prosessin askelten kuvailuun, alkaen kahdenkeskisistä sopimuksista ja laissez-faire -politiikasta johtaen vähitellen sopimusten luomiseen, joiden tarkoituksena oli luoda yhteinen maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikka. Sekä sisäisiä prosesseja että ulkoisia yllykeitä muutokselle havaittiin, ja päätösten ajallista aspektia sekä keskinäisriippuvuutta painottaen muodostettiin historiallisen institutionalismin mukainen narratiivi. Jatkuvalle kehitykselle löydettiin useita tekijöitä, joista monet olivat haasteita kuten laiton maahanmuutto, turvapaikanhakijoiden suuri määrä, ja turvallisuushuolet. Muita keskeisiä tekijöitä ovat EU:n sisäiseen vapaaseen liikkuvuuteen johtanut jatkuva integraatio, Euroopan yhtenäisasiakirja, laajentuneet ulkorajat ja ammattitaitoisen työvoiman tarve. Toiseen tutkimuskysymykseen liittyen huomattiin, että EU:n maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikka eivät ole kovin organisoituja eivätkä johdonmukaisia. EU-instituutiot ovat itse tunnistaneet ristiriidan odotettujen lopputulosten ja todellisten seurausten välillä. Taustalla oleva institutionaalinen syy tälle vaikuttaa pitkälti olevan EU-lainsäädännön joustamattomuus. Lopuksi Hoffmannin tutkimusta hyödyntäen esitettiin osan ongelmista olevan seurausta joidenkin maiden näkemyksestä siitä, että kansalliset toimenpiteet ovat hyödyllisempiä yksittäisille maille kuin yhteistyö. Historiallis-institutionalistisia metodeita sovellettiin menestyksekkäästi todennettavien ja kiinnostuvien tuloksien saamiseksi EU:n maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikkaan liittyen. Polkuriippuvuuden, epäjatkuvuuskohtien ja vähittäisen muutoksen yhdistäminen osoittautui erittäin toimivaksi institutionalistisen muutoksen selittämiseksi ja teorian kohtaan osoitettuun kritiikkiin vastaamiseksi. Vähittäisen muutoksen käsite osoittautui keskeiseksi analyysille. Tämä tutkimus on onnistunut lisäämään ymmärrystä EU:n maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikasta, ja teorian testaamisen kautta parantamaan historiallisen institutionalismin käytettävyyttä tutkimusmenetelmänä. Teorian perinteistä viitekehystä lähestyttiin kriittisesti, ja osaan kritiikistä vastattiin. Lopputuloksena osoitettiin, että historiallinen institutionalismi tarjoaa huomattavaa potentiaalia politiikan muutoksen selittämisessä.
  • Mäkipaakkanen, Katri (2016)
    Glass cliff-ilmiöllä tarkoitetaan naisten palkkaamista epävakaisiin tai kriisitilassa oleviin organisaatioihin. Haslam ja Ryan löysivät ilmiön tutkiessaan naisten palkkaamista pörssiyhtiöihin Isossa-Britanniassa. He tulivat johtopäätökseen, jonka mukaan naisia palkataan organisaatioiden johtoon silloin kun organisaatio on epävakaassa tilassa. Lasijyrkänne-ilmiö on tutkimuksen moniulotteinen ilmiö, jota selittävät useat psykologiset ja sosiaalisesti strukturoidut tekijät. Lasijyrkänne-ilmiölle altistavia tekijöitä tutkimuksen mukaan ovat muun muassa sukupuolistereotypiat, miesvaltainen organisaatiohistoria ja suora syrjintä. Tutkielman tarkoituksena on selvittää voidaanko Suomessa havaita lasijyrkänne-ilmiötä. Tutkin tapaustutkimuksen avulla Merja Ailuksen ja Anneli Jäätteenmäen tapauksia, jotka ovat aiheuttaneet suurta mediahuomiota. Sekä Ailus että Jäätteenmäki jättivät johtoaseman kohun saattelemana. Tarkoitukseni on selvittää voidaanko heidän tapauksissa havaita glass cliff-ilmiön vaikutusta. Perehdyin tapauksiin tutkimalla Keskustapuolueen ja Kevan organisaatioiden miesvaltaisuutta ja tilaa ennen Ailuksen ja Jäätteenmäen nimittämistä. Tämän lisäksi tutkin miten lasijyrkänne-ilmiölle altistavat sukupuolistereotypiat ilmenivät ennen ja jälkeen Ailuksen ja Jäätteenmäen nimittämisen johtoasemaan. Aineistona käytin lehtiartikkeleita ja kirjallisuutta. Lehtien osalta päälähteeni olivat Helsingin Sanomat ja Ilta-Sanomat. Halusin myös selvittää yleisiä lasijyrkänne-ilmiö ja siihen liittyvät sukupuolistereotypiat ovat suomalaisten naisjohtajien keskuudessa. Tätä kysymystä tutkin haastattelemalla tasa-arvoasioiden asiantuntijaa ja kolmea korkeassa asemassa olevaa naisjohtajaa. Merja Ailuksen ja Anneli Jäätteenmäen tapauksissa voidaan nähdä useita elementtejä lasijyrkänne-ilmiöstä. Molempien tapausten kohdalla esiin nousivat voimakkaat naisjohtajiin liitetyt stereotypiat. Tämän lisäksi sekä Kevan että Keskustan organisaatioissa oli havaittavissa epävakautta ennen Ailuksen ja Jäätteenmäen nimittämistä johtoasemaan. Anneli Jäätteenmäen puheenjohtajuutta edeltänyttä Keskustaa voidaan pitää myös hyvin miesvaltaisena. Kevan organisaatiossa miesvaltaisuus ei puolestaan näkynyt ennen Ailuksen nimittämistä toimitusjohtajaksi. Haastattelemani naisjohtajat eivät tunnistaneet glass cliff-ilmiötä suomalaisessa yhteiskunnassa. He toivat haastatteluissa kuitenkin esiin glass cliff-ilmiölle altistavia tekijöitä. Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että sukupuolistereotypiat vaikuttavat yhä johtoasemissa toimiviin naisiin.
  • Pylkkö, Marika (2016)
    Tutkimuksessa tarkastellaan Brasilian tummaihoisten etnistä kategorisointia sekä koulutukseen liittyviä haasteita ranskalaisen antropologin Pierre Bourdieun teorioiden avulla. Brasilian kansallisissa tilastoissa on tapana jaotella väestö ihonvärin perusteella, ja näiden tilastojen valossa tummaihoiset brasilialaiset ovat aliedustettuina korkeakouluissa. Yhdysvalloista lähtöisin oleva affirmative action -politiikka on saanut jalansijaa Brasilian julkisessa keskustelussa erityisesti 1990-luvulta lähtien, ja sen myötä joissakin julkisissa korkeakouluissa on otettu käyttöön kiintiöt tummaihoisille opiskelijoille. Kuitenkin affirmative actionia on kriitisoitu siitä, että se esittää epätasa-arvon johtuvan etnisestä epätasa-arvosta, vaikka erojen voitaisiin ajatella johtuvan sosioekonomisesta epätasa-arvosta. Historiallisesti Brasilian on ajateltu olevan rasismista vapaa yhteiskunta, mistä on käytetty nimitystä rodullinen demokratia. Etnisen kategorisoinnin tarkasteluun käytetään bourdieuläisiä habituksen ja symbolisen pääoman käsitteitä. Habituksella viitataan yksilön sisäistämään asenteiden ja toimintatapojen kokonaisuuteen, jonka avulla henkilö arvottaa ja tulkitsee havaittua todellisuutta sekä toimii siinä. Symbolinen pääoma puolestaan viittaa kaikkiin Bourdieun pääomalajeihin liitettyyn tunnustukseen ja arvostukseen. Tutkimuksen tarkoituksena on täten analysoida erilaisia arjen tasolla esiintyviä ihonvärikategorisointiin liittyviä ilmiöitä, jotka ovat kulttuurisesti rakentuneet. Tarkastelen tutkielmassa sitä, miten habituksellisia ja pääomaan liittyviä erontekoja tapahtuu, ja mitä merkitystä sillä saattaa olla etnisen kategorisoinnin ja koulutuksen välisessä vuoropuhelussa. Tutkimusongelman tarkastelua varten keräsin aineistoa Koillis-Brasiliassa kahden kuukauden mittaisen kenttätyöjakson aikana. Aineistonkeruussa käytin etnografisia kenttätyömenetelmiä, erityisesti osallistuvaa havainnnointia, puolistrukturoituja sekä strukturoimattomia haastatteluja. Haastattelut koostuivat julkisen peruskoulun rehtorin ja opettajan haastatteluista, kahden tummaihoisen kiintiöopiskelijan haastatteluista sekä yksityisen yliopiston opiskelijan haastattelusta. Lisäksi hyödynsin aineiston analysoinnissa aiemmissa tutkimuksissa esitettyjä havaintoja ja tulkintoja tummaihoisten kokemista tilanteista. Haastattelemani henkilöt olivat kokeneet tilanteita, joissa etniseen taustaan ja tummaihoisuuten liittyviä symbolisia arvostelmia voidaan pitää merkittävinä. Myös aiemmasta tutkimuskirjallisuudesta nousi esille esimerkkejä tästä. Havainnoimissani tilanteissa sisäistetyt sosiaaliset arvostelmat selittävät tarkkailemieni ihmisten habituksenomaista toimintaa. Näillä esimerkeillä voidaan olettaa olevan merkitystä brasilialaisen yhteiskunnan hierarkkiselle rakentumiselle ihonvärin mukaan Bourdieun näkemysten mukaisesti.
  • Lindström, Eeva (2016)
    Tiedekunta/Osasto – Fakultet/Sektion – Faculty Faculty of Social Sciences Laitos – Institution – Department Department of Social Research Tekijä – Författare – Author Lindström Eeva Kristiina Työn nimi – Arbetets titel – Title Voluntary Work as a Form of Social Capital and as a Tool for Inclusion and Integration Oppiaine – Läroämne – Subject Social Policy Työn laji – Arbetets art – Level Master’s Thesis Aika – Datum – Month and year May 2016 Sivumäärä – Sidoantal – Number of pages Tiivistelmä – Referat – Abstract The aim of this thesis is to investigate the role of voluntary work as a form of social capital, in the context of immigrants residing in Finland. The theoretical framework for this case study is that of social capital. The concept of social capital can be considered to occur on a personal, communal or at a societal level. In this research, the concept of social capital will be used according to Pierre Bourdieu’s (1986) perspective, which emphasises that the accumulation and benefits of social capital occur mainly on a personal level. Social capital can also be considered as a resource that promotes a person’s or a community’s abilities to function through the accumulation of social networks, which may reinforce the meaning of trust and understanding of societal norms. Therefore, it seems that the concept of social capital appears as a suitable approach to study the formation and accumulation of social capital whilst doing volunteering. Within this research, social capital is considered to consist of trust, reciprocity, friendships, participation and involvement in activities that foster the accumulation of social capital. This thesis is a qualitative case study about the effects of volunteering amongst immigrant participants. The data for this study consists of nine interviews, out of which five were immigrants who have entered Finland as asylum seekers. During the interviews the immigrant participants were asked to elaborate and reflect upon their personal experiences about taking part in volunteering activities whilst seeking asylum. The four others were expert interviews. The expert interviewees consist of individuals who either work or have worked with asylum seekers in the context of voluntary work. The gathered data is analysed by abductive content analysis. The findings of the research suggest that volunteering can have a positive impact on a personal wellbeing of an asylum seeker. The research show how volunteering can be a useful way to find meaningful activities whilst seeking asylum and a way for the asylum seekers to share and to use their skills. In addition, volunteering offers a great opportunity to become familiar with Finnish values and customs alike, in an environment that fosters reciprocity. In order to accumulate social capital in the context of volunteering, volunteers need to feel valued, be able to form friendships, and to be recognised as individuals. Therefore, volunteering can offer possibilities for asylum seekers to be actively involved in the Finnish society. The expert interviews allow one to understand the possible practical hindrances that might occur when planning volunteering activities. Within these interviews, it is also apparent that at times asylum seekers are not being recognised as potential volunteers. However, when possibilities for volunteering are available for asylum seekers, they are able to contribute as well as to gain personally benefit from volunteering. This study shows that the accumulation of social capital can be seen to have a positive impact on the social integration of an individual through the means of active volunteering. Furthermore, this thesis reinforces the idea that integration needs to be considered as a two-way process, where integration is studied as a phenomenon that is influenced by the prevailing societal level structures and policies, as well as the personal level preconceived ideas and attitudes of immigrants and Finnish people alike. The study provides information of the importance of taking into account the personal social level integration, when discussing immigrant integration policies and practices alike.
  • Tani, Saara (2016)
    Syftet med min forskning var att undersöka vad som utgör en Flower Boy, hur Flower Boy uttrycks och görs, och vad det här kan berätta om maskulinitet, könsroller och könsideal i det sydkoreanska samhället. Min forskningsfråga var ”Hur uttrycks (”görs”), förmedlas och (åter)produceras Flower Boy som en ny form av maskulinitet i sydkoreanska TV-reklamer?”. Mitt material bestod av sydkoreanska reklamvideon som finns tillgängliga på internet, på den sociala videodelningsnätsidan Youtube. Jag valde ut tio reklamer för mitt syfte och min analysmetod var en form av semiotisk diskursanalys applicerad på videomaterialet. Min teoretiska utgångspunkt var socialkonstruktionistisk. Jag använde Raewyn Connells maskulinitetsteori (1995) för att granska och förstå maskulinitetshierarkin i det sydkoreanska samhället samt Butlers performativitetsbegrepp (2011) och Goffmans (1979, 2000) dramaturgiska begrepp som verktyg i min analys. Med hjälp av dessa redskap analyserade jag de strukturer och delar av performativt beteende som uttrycktes i mitt material. Mina främsta resultat och slutsatser var att Flower Boy, ett fenomen inom den sydkoreanska populärkulturen och en form av maskulinitet, görs genom en mängd olika gester, handlingar och egenskaper. Då Flower Boy görs används gester som traditionellt förknippats med kvinnor, det vill säga förföriska blickar, gosande, självberöring och andra feminina gester. Vidare används särskilda kulturspecifika gester eller roller för att göra Flower Boy som aegyo (gulliga gester) och oppa-rollen. Dessa tillsammans bygger upp en bild av en charmig prins, en Flower Boy. Dessutom konstaterade jag att även om Flower Boys använder flera tekniker och gester som traditionellt använts av kvinnor i reklam så tycks dessa sällan innehålla underordnad och dessa görs med någon form av makt eller i en maktposition och med självsäkerhet. Maktpositionen och självsäkerheten kan tolkas i blicken, i hur mannen relateras till andra i reklamen (t.ex. kvinnor) samt hur han positioneras som en expert för produkten och skönhet. De mest tydligt underordnande gesterna och rörelserna lämnas bort, medan de mindre underordnade gesterna återanvänds och återskapas till makt-verktyg istället, vilket kan ses som en form av mild makt.
  • Airaksinen, Pasi (2016)
    Tiedekunta/Osasto – Fakultet/Sektion – Faculty Valtiotieteellinen tiedekunta Laitos – Institution – Department Sosiaalitieteiden laitos Tekijä – Författare – Author Pasi Airaksinen Työn nimi – Arbetets titel – Title Maahanmuuttajat ja toimeentulotuen dynamiikka – tutkimus maahanmuuttajien toimeentulotukiasiakkuuksista Oppiaine – Läroämne – Subject Sosiaalityö Työn laji – Arbetets art – Level Pro gradu -tutkielma Aika – Datum – Month and year Marraskuu 2016 Sivumäärä – Sidoantal – Number of pages 94 Tiivistelmä – Referat – Abstract Tutkielmassa tarkastellaan maahanmuuttajien toimeentulotukiasiakkuuksia vuosien 2006-2008 aikana yhden esimerkkikunnan - Vantaan kaupungin alueella. Tutkielman tavoitteena on selvittää poikkeavatko maahanmuuttajien toimeentulotukiasiakkuudet kantaväestön asiakkuuksista niiden yleisyyden tai keston osalta. Tutkielma liittyy samanaikaisesti maahanmuuttajia koskevaan pohjoismaiseen sosioekonomiseen tutkimusalaan, aiempaan suomalaiseen köyhyystutkimukseen sekä erityisesti toimeentulotukea koskevaa asiakastutkimukseen. Tutkimuksen avulla voidaan havainnoida miten maahanmuuttajat näyttäytyvät toimeentulotukiasiakkaina ja että onko erityisesti toimeentulotuen pitkäaikaisasiakkuuksien osalta havaittavissa etnistä paikantumista tiettyihin kansallisuus- ja kieliryhmiin. Tutkielmassa pohditaan myös sosiaalityön asemaa toimeentulotukityössä. Tutkielma on toteutettu vertailevana kvantitatiivisena tapaustutkimuksena, jossa aineistona on käytetty Vantaan kaupungin sosiaali- ja terveystoimen asiakasrekisteriaineistoja vuosien 2006-2008 osalta (N=9972). Kokoaineistosta on laadittu vertailu toimeentulotukiasiakkuuksien yleisyydestä eri ryhmien osalta. Vertailutietoina on käytetty myös väestötietoja. Aineistosta on edelleen laadittu uusia toimeentulotukiasiakkaista koskeva tarkempi pitkittäisotos (N=2707), jonka avulla on tarkasteltu eri kieli- ja kansallisuusryhmien asiakkuuksien kestoa. Aineistoa on analysoitu ristiintaulukoinneilla ja logistisella regressioanalyysilla tavoitteena eri tarkasteluryhmien väliset erot ja erojen tilastolliset merkitsevyydet. Tutkielman keskeisenä havaintona voidaan pitää sitä, että maahanmuuttajat näyttäytyvät hyvin heterogeenisena asiakasryhmänä. Osa kansallisuus- ja kieliryhmistä ei poikkea juuri lainkaan asiakkuuksien yleisyyden tai keston osalta esimerkiksi suomalaisesta kantaväestöstä. Vastaavasti osa kansallisuus- ja kieliryhmistä erottautui selvästi niin asiakkuuksien yleisyyden kuin kestonkin osalta: erityisesti niissä kansallisuus- ja kieliryhmissä kuten arabian-, somalin- tai albaniankielisissä ryhmissä, joissa on paljon humanitäärisin syin maahantulleista maahanmuuttajia olivat asiakkuudet erittäin yleisiä ja myös asiakkuuksien kestot poikkesivat myös muiden ryhmien jakaumista ollen tilastollisesti merkittävästi pidempi. Tältä osin tutkielman tulokset ovat samansuuntaisia aikaisemman tutkimuskirjallisuuden kanssa niin Suomessa kuin Ruotsissakin. Edellä mainittuihin taloudellisesti heikkoihin kansallisuus- ja kieliryhmiin onkin jossain määrin paikannettavissa merkittävä riski kasautuvasta huono-osaisuudesta, joskin tämä tutkimus ei kykene selvittämään tätä kysymystä kuin vain toimeentulotuen pitkäaikaisasiakkuuksien osalta. Maahanmuuttoa koskeva suomalainen tutkimuskirjallisuus myös osoittaa, että taloudelliset erot eri kansallisuusryhmien välillä ovat tapana tasoittua maassa vietetyn ajan myötä. Keskeisenä tekijänä tässä ovat työllisyyserojen tasoittuminen ja kotoutumisen onnistuminen. Toimeentulotuen pitkäaikaisasiakkuudet olivat myös maahanmuuttajien kohdalla verrattain harvinaisia ja tyypillisesti asiakkuudet olivat joko ajoittain toistuvia asiakkuuksia tai lyhytkestoisia asiakasjaksoja. Asiakkuustyyppien jakautuminen on tässä suhteessa hyvin samankaltainen kuin kantaväestönkin osalta. Avainsanat – Nyckelord – Keywords Maahanmuutto, toimeentulotuki, köyhyystutkimus, rekisteriaineistot, sosiaalityö
  • Meri, Maija (2016)
    Indigenous tourism has become popular worldwide due to the increased interest towards indigenous people´s traditional lifestyles and cultures. Despite the variety among different indigenous groups, common cultural, behavioral, linguistic and ritualistic aspects, as well as the close relation with nature, are perceived central in shaping indigenous people´s identity. Indigenous identity is seen as a holistic construct, dynamically interrelated with historical, socio-economic and geopolitical features. This study examines the ways in which indigenous community-based tourism influences the reconstruction of ethnic indigenous identity through a case study in the Bribri -community of Yorkín in Costa Rica. Moreover, this work explores how redefining identity relates to broader questions of development in indigenous communities. Identity construction is analyzed through a theoretical framework of categorization, identification and comparison, largely outlined by a dualistic discourse amidst cultural preservation versus modernization. The study is based on ethnographic research through participant observation and semi-structured interviews, conducted in Yorkín during a seven-week period in April-May 2014. Another visit to the community was made in December 2015. Altogether 24 thematic interviews and informal conversations were analyzed along with the field notes by using qualitative content analysis. The findings show that tourism plays a central role in the way the indigenous hosts perceive themselves, especially those working in tourism. The interviewees demonstrated strong ethnic awareness and a collective sense of belonging to an indigenous group. Within tourism, indigeneity is expressed and evaluated through mutual interaction with the visitors on a local and more global level. Tourism has had a positive effect in increasing cultural pride, self-esteem and gender equality, and has encouraged to revitalize Bribri language skills and revalorize traditions. Discrimination is therefore perceived in situations, where the historical position between the white and the Indians emerges and power relations become an issue. Indigenous identity can flexibly adapt into different situations and contradictions can be observed in the use of identity for different purposes. Tourism can increase the pressure of reconstructing the image of a "legitimate Indian", causing division of identities. Community-development, for example the construction of new houses and the will to put electricity, can be in conflict with the principles of tourism development. This can eventually lead to the commodification of identity in order to maintain indigeneity as the essence of the tourism attraction. Tourism is not considered a threat concerning indigenous identity but possible challenges include the worry of mixing with non-indigenous people and different future visions regarding everyday practices within the community
  • Seilonen, Josi (2016)
    1900-luvun Euroopan historialle tunnusomaista ovat suuret sosiaaliset, poliittiset ja taloudelliset muutokset sekä yhtenäisen eurooppalaisen yhteiskunnan luominen. Enemmistön Euroopan maista ollessa nyt EU:n jäseniä, poliittinen fokus on kuitenkin 2000-luvulla siirtynyt suurelta osin Euroopan ulkopuolelta peräisin olevaan maahanmuuttoon. Vaikka EU sen aikaisemmissa muodoissa loi useita mekanismeja maahanmuuton koordinoimiseksi, virallinen alku yhteistyölle sijoittuu vuoteen 1999. Viime vuosina maahanmuuttokeskustelu on keskittynyt turvapaikanhakijoihin, ja tilannetta kutsutaan yleisesti pakolaiskriisiksi. Eurooppalainen maahanmuutto- ja pakolaispolitiikka eivät ole vain äärimmäisen ajankohtaisia aiheita, mutta suurin osa kattavasta tutkimuksesta on peräisin ajalta ennen Lissabonin sopimusta, ja tuoreemmat tutkimukset käsittelevät politiikkakehitystä vain lyhyesti. Toisaalta syvällisemmät katsaukset keskittyvät vain tiettyihin ajanjaksoihin EU:n historiassa. Tämän tutkimuksen tavoitteena on lisätä ymmärrystä EU:n maahanmuuttopolitiikan kehittymisestä, ja tätä kautta tarjota selityksiä EU:n vaikeuksille selvitä nykyisestä pakolaiskriisistä ja luoda toimivaa turvapaikkajärjestelmää. Tässä onnistuttiin hyödyntämällä historiallis-institutionalistista näkökulmaa. Historiallinen institutionalismi tarjoaa työkaluja selittää EU:n kyvyttömyyttä saavuttaa yhteisymmärrystä etenkin turvapaikkakysymyksissä. Apuvälineinä toimivat etenkin polkuriippuvuuksien ja epäjatkuvuuskohtien analyysi sekä tuoreempana vähittäisen muutoksen käsite. Lisäksi kerronnallista prosessin seurantaa käyttäen muutoksen keskeisiä tekijöitä voitiin tunnistaa. Tutkimuksen toinen, kunnianhimoinen tavoite oli historiallisen institutionalismin tärkeimpiin tutkijoihin tukeutuen vastata teorian havaittuihin heikkouksiin, ja mm. syytöksiin sen kykenemättömyydestä selittää muutosta lainkaan. Tutkimuskysymykset olivat seuraavat: Miten eurooppalainen maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikka ovat muuttuneet ajan saatossa? Miksi EU on epäonnistunut yhtenäisen maahanmuuttopolitiikan luomisessa? Kerronnallista prosessin seurantaa soveltaen kehityksen analyysi liitettiin onnistuneesti kausaalisen prosessin askelten kuvailuun, alkaen kahdenkeskisistä sopimuksista ja laissez-faire -politiikasta johtaen vähitellen sopimusten luomiseen, joiden tarkoituksena oli luoda yhteinen maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikka. Sekä sisäisiä prosesseja että ulkoisia yllykeitä muutokselle havaittiin, ja päätösten ajallista aspektia sekä keskinäisriippuvuutta painottaen muodostettiin historiallisen institutionalismin mukainen narratiivi. Jatkuvalle kehitykselle löydettiin useita tekijöitä, joista monet olivat haasteita kuten laiton maahanmuutto, turvapaikanhakijoiden suuri määrä, ja turvallisuushuolet. Muita keskeisiä tekijöitä ovat EU:n sisäiseen vapaaseen liikkuvuuteen johtanut jatkuva integraatio, Euroopan yhtenäisasiakirja, laajentuneet ulkorajat ja ammattitaitoisen työvoiman tarve. Toiseen tutkimuskysymykseen liittyen huomattiin, että EU:n maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikka eivät ole kovin organisoituja eivätkä johdonmukaisia. EU-instituutiot ovat itse tunnistaneet ristiriidan odotettujen lopputulosten ja todellisten seurausten välillä. Taustalla oleva institutionaalinen syy tälle vaikuttaa pitkälti olevan EU-lainsäädännön joustamattomuus. Lopuksi Hoffmannin tutkimusta hyödyntäen esitettiin osan ongelmista olevan seurausta joidenkin maiden näkemyksestä siitä, että kansalliset toimenpiteet ovat hyödyllisempiä yksittäisille maille kuin yhteistyö. Historiallis-institutionalistisia metodeita sovellettiin menestyksekkäästi todennettavien ja kiinnostuvien tuloksien saamiseksi EU:n maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikkaan liittyen. Polkuriippuvuuden, epäjatkuvuuskohtien ja vähittäisen muutoksen yhdistäminen osoittautui erittäin toimivaksi institutionalistisen muutoksen selittämiseksi ja teorian kohtaan osoitettuun kritiikkiin vastaamiseksi. Vähittäisen muutoksen käsite osoittautui keskeiseksi analyysille. Tämä tutkimus on onnistunut lisäämään ymmärrystä EU:n maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikasta, ja teorian testaamisen kautta parantamaan historiallisen institutionalismin käytettävyyttä tutkimusmenetelmänä. Teorian perinteistä viitekehystä lähestyttiin kriittisesti, ja osaan kritiikistä vastattiin. Lopputuloksena osoitettiin, että historiallinen institutionalismi tarjoaa huomattavaa potentiaalia politiikan muutoksen selittämisessä.
  • Harvilahti, Daina Kukka (2016)
    Tutkielmani on vahvan etnografinen tapaustutkimus, joka kuvaa Etelä-Intian Karnatakaan sijoittuvaa kulttuurikeskus Adimaa. Adima pyrkii edistämään inklusiivista politiikkaa, tiukan hierarkkisten kasti-, sukupuoli-, luokka- ja uskonnollisten jakojen sijaan. Tutkimus liikkuu kulttuurikeskuksen historiallisista ja ideologisista lähtökohdista tarkastelemaan keskuksen ja sen keskeisten henkilöiden pyrkimyksiä, politiikkaa ja teatteritoimintaa. Tutkimukseni perustuu ensinnäkin työskentelylleni kyseisessä kulttuurikeskuksessa vuosina 2009, 2010–2011 ja kenttätyölleni maalis-huhtikuussa 2014. Metodologisesti katsottuna tutkielmani lähtökohtina ovat siis osallistuva havainnointi ja haastattelut. Kenttätyöni aikana syvensin aikaisempaa kokemustani kulttuurikeskuksesta ja seurasin Adiman pitkäaikaisen johtohahmon K. Ramaiahin valmistautumista ja osallistumista Intian parlamenttivaaleihin keväällä 2014. Lisäksi kiersin Kolarin piirikuntaa tekemässä haastatteluja kastijärjestelmän syrjinnän ja sorron vastaiseen dalit-liike Dalit Sangharsha Samithiin aktiivisesti osallistuneiden henkilöiden kanssa. Käytän aineistonani aikaisempina vuosina Adiman käyttöön laatimiani tekstejä, henkilökohtaisia ja kenttäpäiväkirjojani, nauhoitettuja haastatteluita ja puheita, kuvamateriaalia, lehtiartikkeleita, painettuja esitteitä, Adimassa esitettyjä lauluja sekä teatteriesityksiä (videomateriaalia). Tämän aineiston pohjalta olen luonut kokonaisvaltaisempaa kuvaa siitä, mihin kulttuurikeskus Adima toiminnallaan pyrkii ja miten se sijoittuu suhteessa kastista käytyyn keskusteluun. Lähden tutkimaan Adiman toimintaa sen oman ideologisen julistuksen kautta ja tutkimukseni pyrkii tuomaan esiin informanttieni äänen. Tästä syystä inklusiivisuuden ja vastustuksen teemat ovat vuoropuhelussa keskenään - ensimmäisen ollessa vastaus siihen, kuinka ihmiset ja erilaiset ryhmät voisivat elää sopusointuista elämää keskenään ja jälkimmäisen nostaessa esiin hegemonioiden kritiikkiä, subversiivisia käänteitä sisältävien teatteriesitysten muodossa.
  • Partanen, Anna (2016)
    Sähköisen viestinnän ja sosiaalisen median yleistyminen 2000-luvun alkupuolella ovat muuttaneet merkittävästi yhteisöviestintää. Ammattiliitot ovat muiden organisaatioiden tavoin joutuneet asemoimaan viestintäänsä uudelleen, kun yhtenäinen mediakanavien kokonaisuus on korvautunut monimuotoisella ja alati muuttuvalla digitaalisella mediamaisemalla. Uusi teknologia haastaa perinteiset toimintatavat. Tutkielman tavoitteena on luoda kuva ammattiliittolehtien tulevaisuuden näkymistä sähköisessä viestintäympäristössä. Erityinen kiinnostus koskee painetun ja verkkolehden suhdetta. Ammattiliittolehti on todettu tärkeimmäksi järjestöön kuuluvien yhdyssiteeksi kaikissa ikäryhmissä. Lehtiä luetaan nykyään yhä enemmän sähköisten välineiden kautta ja median käyttöä leimaa vuorovaikutteisuus erityisesti nuorten keskuudessa, joiden saaminen edunvalvonnan piiriin on haaste ay-liikkeelle. Lukijoiden suhdetta ja odotuksia ammattiliittolehteä kohtaan työssä analysoidaan SEL:n Elintae-lehdelle toteutetun lukijakyselyn ja vertailuaineistona toimivan Metalliliiton Ahjo-lehden lukijatutkimusraportin kautta. Lähteiden kautta työ rajautui Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n ammattiliittolehtiin. Toimitusten näkemyksiä työssä edustavat ay-lehden päätoimittajien teemahaastattelut, joiden kautta arvioidaan lukijakyselyiden merkitystä lehden teossa, verkkojulkaisemisen haasteita ja mahdollisuuksia sekä ammattilehden roolia liiton viestinnässä. Tutkielma vahvistaa käsitystä, että painettu ammattiliitolehti on tärkeä ay-tiedon lähde kaikissa ikäryhmissä. Lehti koetaan tärkeänä ja hyödyllisenä jäsenetuna sekä yhteenkuuluvuuden tunnetta vahvistavana ja se luetaan tarkasti. Lähes kaikki vastaajat haluaisivat lukea lehteä painettuna myös jatkossa, mutta noin puolet vastaajista arvostaisi sähköistä lisämateriaalia sen rinnalla. Tutkimus osoitti, että nuoret alle 40-vuotiaat – ja erityisesti alle 25-vuotiaat, ay-lehtien lukijat erottuivat muista ikäryhmistä. Pääsääntöisesti mitä vanhempi ay-jäsen, sitä tarkemmin hän liittolehtensä lukee, on siihen tyytyväisempi ja kokee sen hyödyllisenä. Iällä oli myös merkitystä siihen, mitkä tietokanavat painottuivat ay-tiedon lähteinä. Nuorempien kohdalla työkaverit nousivat listan kärkipäähän. Ay-lehtien lukijoiden median käyttö mukaili yleistä mediasukupolvijakoa: lehtien ja television käyttö yleistyy vanhemmilla ikäpolvilla ja sähköisen viestinnän, erityisesti sosiaalisen median käyttöaste taas nuorempien kohdalla. Toisaalta netin käyttö oli lisääntynyt myös vanhemmissa ikäryhmissä. Päätoimittajien haastattelujen pohjalta havaittiin, että sähköisen viestinnän mahdollisuudet vahvistaa jäsenten sitouttamista ja vuorovaikutuksellisuutta erityisesti nuorten parissa tunnistetaan kaikissa toimituksissa. Verkkolehti ja sosiaalinen media nähdään ratkaisuna moniin tuleviin haasteisiin, kuten nuorten lehden lukemiseen ja kasvaviin postikuluihin. Pienemmissä liitoissa, jossa lehteä tehdään muiden töiden ohella, henkilöstöresurssit voivat muodostua kuitenkin jopa esteeksi monikanavaiselle julkaisemiselle. Liitoissa, joissa ay-lehden rinnalla on jo käytössä sähköistä viestintää, tulevaisuuden haasteet liittyvät lähinnä siihen, miten verkkojulkaiseminen ja sosiaalisen media saadaan liitettyä saumattomasti yhteen lehden teossa. Tutkielman pohjalta voidaan todeta, että painetulla ammattiliittolehdellä on vahva asema liiton viestinnässä, mutta sen rooli ja tehtävät ovat muutoksessa suhteessa siihen, millä aikataululla ja volyymilla liitot ottavat käyttöön ja kehittävät sähköisen viestinnän kanavia lehden rinnalla. Valmiudet ja tietämys sähköisen viestinnän lisääntymiselle ovat olemassa.
  • Tuomi-Mark, Hillamaria (2016)
    Tässä tutkielmassa tarkastellaan suomalaisissa lastenkodeissa ja perheryhmäkodeissa lapsena asuneiden aikuisten elämäntarinoita, ja lastensuojelulaitoksen saamaa roolia niissä. Tässä tutkimuksessa näkökulma on lastensuojelulaitoksen merkityksessä osana elämäntarinaa, ja lastenkodissa ja perheryhmäkodissa asuneiden tarinoita tutkitaan rinnakkain. Kodin ulkopuolelle sijoitettuina asuvat maahanmuuttajalapset ovat vähän tutkittu ryhmä, kun taas perheryhmäkodeissa asuvia ala-ikäisinä turvapaikanhakijoina tulleita on tutkittu laajaltikin. Tutkimuksen teoreettinen tausta on narratiivisen ja dialogisen identiteetin teorioissa. Dialogisen tai moniäänisen identiteetin nähdään olevan erityisen keskeinen voimakkaan globalisaation aikana. Erityisesti maahanmuuton myötä aktiivisiksi tulevat uudet neuvottelut omasta identiteetistä. Näin identiteetti nähdään muuttuvana ja vastakohtaisuuksiakin sisältävänä. Sen kulloiseenkin muotoon liittyvät merkityksellisten toisten äänet, joita puhuja voi käyttää tukemaan identiteettiään tai kuvaamaan sen kyseenalaistetuksi tulemista. Maahanmuuttajat ovat myös Suomessa yhä keskeisempi lastensuojelun asiakasryhmä. Maahanmuuttajien kohtaaminen sosiaalityössä muovautuu kulloistenkin säännösten ja lakien mukaan. Esimerkiksi kulttuurisensitiivinen työtapa on nähty tarpeelliseksi maahanmuuttajataustaisten asiakkaiden kohtaamisessa, mutta se on myös saanut osakseen kritiikkiä. Tutkielmaa varten haastateltiin 10 henkilöä, jotka olivat muuttaneet lapsina Suomeen ja eläneet jonkin aikaa sijoitettuina lastenkotiin tai asuneet perheryhmäkodissa tultuaan maahan yksin alaikäisinä turvapaikanhakijoina. Haastateltavat olivat iältään noin 20 - 40 vuotiaita miehiä ja naisia. Heidän muutostaan Suomeen oli jo kulunut useita vuosia. Haastattelut tehtiin narratiivisen haastattelun periaatteita mukaillen, jolloin pääkysymykseksi muodostui haastateltavan vapaasti muodostama elämäntarina. Lastensuojelulaitokset näyttäytyivät tarinoissa paikkoina, jotka edustivat suomalaista kulttuuria ja elämäntapaa, perusturvallisuutta ja mahdollisuutta elää tavallisen nuoren elämää. Laitosten toimintatavat henkilöityivät tarinoissa voimakkaasti eri työntekijöiden ja lasten väliseen vuorovaikutukseen. Lastensuojelulaitos saattoi tarinoissa toiminnallaan tai työntekijöidensä kautta asettaa lapsen kasvatustoimien kohteena olevaan asemaan, tai tukea lapsen toimijuutta vastavuoroisen vuorovaikutussuhteen kautta. Nyt aikuisuudessa haastateltavat kuvasivat itseään esimerkiksi ammattilaisina itse valitulla alalla, tietyn elämäntavan edustajina tai yleisesti omiin asioihinsa vaikuttajina. Nämä identiteettiryhmät on mahdollista nähdä yksilöllisenä oman polun tavoitteluna, joka voi olla esimerkki individualistisesta diskurssista. Myös suhde nykyiseen asuinmaahan ja synnyinmaahan tuli identiteettipuheessa merkittäväksi, ja haastateltavat positioivat itseään eri tavoin suhteessa näihin kategorioihin. Identiteetin moniäänisyyteen liittyvä vastakohtaisuus ja muuntuvuus tulivat esiin erityisesti eri maihin ja kulttuureihin liittyvässä identiteettiipuheessa, vaikka moniäänisyyttä ilmeni myös muissa identiteettipositioissa. Perheryhmäkodit ja lastenkodit näyttäytyivät arjen tasolla varsin samankaltaisina, vaikka eroja tarinoihin tekivät haastateltavien henkilöhistoria: lastensuojeluasiakkuus tai alaikäisenä turvapaikanhakijana yksin maahan tulo olivat hyvin erilaisia konteksteja, joissa laitokseen tultiin asumaan. Kuitenkin juuri arki ja itsenäistymisvaihe olivat selkeitä yhtymäkohtia, kuten myös lastensuojelulaitoksen suomalaisuus suhteessa omaan taustaan.
  • Suhonen, Inka (2016)
    Tutkimuksessa tarkasteltiin yleisissä tuomioistuimissa työskentelevien tuomarien ja esittelijöiden työhyvinvointiin liittyviä kokemuksia. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, ovatko työpaikan ilmapiiri, työn autonomia ja työtoverien ystävällisyys yhteydessä vastaajien työn imun kokemuksiin ja työssä suoriutumiseen. Työn teoreettisena viitekehyksenä käytettiin työn vaatimusten – työn voimavarojen -mallia (TV–TV), keskittyen mallin positiiviseen motivaatioprosessiin. Sen mukaan työn voimavarat voivat käynnistää myönteisen kehityskulun, joka johtaa työn imun kautta positiivisiin lopputuloksiin työssä. Työn voimavaratekijöiden (ilmapiiri, ystävällisyys, autonomia) ennustettiin olevan positiivisessa yhteydessä työn imuun ja tehtäväsuoriutumiseen. Lisäksi työn imun ennustettiin välittävän työn voimavarojen ja työssä suoriutumisen yhteyttä. Aineistona käytettiin Työterveyslaitoksen keräämää poikkileikkausaineistoa Tuomareiden ja esittelijöiden työhyvinvointi yleisissä tuomioistuimissa 2009. Vastaajat olivat käräjäoikeuksissa, hovioikeuksissa ja korkeimmassa oikeudessa työskenteleviä tuomareita ja esittelijöitä (N = 703). Tilastollisina analyysimenetelminä käytettiin Pearson-korrelaatiota, faktorianalyysia, hierarkkista regressioanalyysia sekä Sobelin testiä. Tutkimuksen keskeisimpinä lähteinä käytettiin TV–TV -malliin ja työn imuun keskittyviä review-artikkeleita sekä empiirisiä tutkimuksia. Tulokset tarjosivat tukea suurimmalle osalle hypoteeseista. Regressioanalyysit osoittivat, että työn voimavarat olivat yhteydessä työn imuun ja suoriutumiseen. Tuomarit ja esittelijät, jotka kokivat paljon autonomiaa tai työtoverien ystävällistä kohtelua, kokivat myös useammin työn imua sekä arvioivat tehtäväsuoriutumisensa paremmaksi, hypoteesien mukaisesti. Ilmapiiri oli oletetusti positiivisessa yhteydessä työn imuun. Oletetun mukaisesti työn imu välitti täysin ystävällisyyden yhteyttä suoriutumiseen sekä osittain autonomian yhteyttä suoriutumiseen. Oletusten vastaisesti ilmapiiri ei kuitenkaan ollut yhteydessä suoriutumiseen eikä työn imu välittänyt ilmapiirin yhteyttä suoriutumiseen. Tutkimustulokset korostavat positiivisen työhyvinvointikäsitteen, työn imun keskeisyyttä hyvän suoriutumisen kannalta sekä työn voimavarojen tärkeyttä työn imun kokemuksille ja suoriutumiselle. Kun työssä oli paljon autonomiaa ja työtoverien käytös koettiin ystävälliseksi, työn imua koettiin useammin ja suoriutuminen arvioitiin paremmaksi. Työpaikoilla voidaan pyrkiä vahvistamaan työn voimavaratekijöitä sekä luomaan otollisia olosuhteita työn imun kokemuksille ja suoriutumiselle. Tutkimus lisää ymmärrystä työn voimavaratekijöiden (ilmapiiri, ystävällisyys, autonomia), työn imun ja tehtäväsuoriutumisen yhteyksistä. Tulokset tukevat pääosin oletuksia työn voimavarojen, työn imun ja suoriutumisen yhteyksistä. Lisäksi tutkimus on ensimmäisiä tutkimuksia, joissa on tarkasteltu tähän tapaan käsitteellistetyn työtoverien ystävällisyyden yhteyksiä työn imuun ja suoriutumiseen TV–TV -mallin oletuksien mukaisesti. Tutkimus on myös tiettävästi ensimmäisiä tälle kohderyhmälle toteutetuista TV–TV -malliin perustuvista tutkimuksista.
  • Jalamo, Tuomas (2016)
    This study analyses the relationship between video game fans, developers and publishers. The topic is approached via a case study that explores online fan reviews of the video game Mass Effect 3 at the Metacritic website. The game had a controversial ending, which was posthumously altered due to negative feedback from the fans. The study seeks to understand the ways in which the case study reflects the issues between the fans and the industry and how these themes are related to the wider discourse of video game fans as active co-producers. Moreover, the study also discusses the ways in which the industry could potentially avoid such negative scenarios as the Mass Effect 3 debacle. The case study is used to highlight the ways in which fans act as co-producers within modern participation culture and the economy of reputation: the most active individuals are often the most influential and powerful in the online sphere. This is also true in the context of game fandom, where the “core fans” have a significant amount of influence in terms of content-related decisions. To understand this dynamic, this study uses a combination of qualitative and quantitative content analysis as its methods. The study also speaks for a more transparent and open attitude towards methodologies not commonly utilised in the field of fan studies. Based on qualitative and quantitative analyses, the study finds that betrayal, ownership and identity are significant themes in the fan reviews. It suggests that the fans felt that Bioware had betrayed them by not staying aesthetically and mechanically consistent with the video game series’s earlier outings. Moreover, the prejudices toward both Bioware and the publishing company Electronic Arts played a significant role in the content of the reviews. In conclusion, the study presents a model of the communication between the video game fans and the industry and suggests that fan feedback is based around four main aspects: mechanic expectations, aesthetic expectations, fan identities and the reputation of the developing and publishing companies within the fan community. Understanding these factors are fundamental in reading the discourse of video game fandom. This study suggests that misreading of these core aspects played an important part in Bioware’s failure to communicate with its fans.
  • Rytkönen, Roosa (2016)
    The thesis looks at informal practices in Russian higher education, with a focus on the phenomenon of buying term papers and dissertations. The work is based on semi-structured interviews and fieldwork carried out in the city of Kazan, Russia, during January–April 2015. By examining the phenomenon through anthropological theories of value, the thesis searches for new ways to address the gap between official discourse and practice, or “the normative and “the normal”. In recent years, theories of value have again emerged as one of the central theoretical discussions in anthropology. New developments include attempts to rethink the relationship between action and value (Graeber 2001; Lambek 2013) and questioning what kind of judgement is exercised to value different relations (Gregory 1997; Sykes 2009). The main theoretical questions the thesis addresses are “what is the relationship between structures and students’ ideas of valuable action?” and “what do students’ accounts of informal practices in higher education reveal about the location of value?”. The thesis examines how students accounted for the existence of the phenomenon and places these accounts in the context of the radical post-Soviet changes in higher education. Deregulation, the emergence of private commercial institutions and the dependence of institutions on students as a source of funding have led to partial commodification of higher education. In this context, students typically described buying as a personal choice. Despite the rationalization of buying, instead of legitimization, many students considered the practice to be the fault of the education system, which allowed such practices to exist. The thesis argues that different logics of value coexist within the higher education system and the question needing to be addressed is how do students deal with the uncertainty resulting from this. Through examples, the thesis looks at how students navigate their way in the structures of higher education. The thesis explicitly engages with the concept of performativity as it has been used by Yurchak (2005) in the context of the late Soviet Union. The thesis acknowledges the usefulness of the concept for the study of informal practices, but also points to its limitations, arguing that questions of performativity cannot be addressed without talking about value. The thesis further examines the factors that cause uncertainty over the value of writing oneself, both within the structures of higher education and with respect to students’ ideas of valued skills in the society. The thesis argues that the multiplicity of logics of value in higher education can be reflected in rituals such as the defence, causing uncertainty over the value of writing oneself. When it comes to ideas of work, it is argued that the positive value placed on ‘aspiring’ (stremleniye) does not necessarily exclude buying, which is reflected in the stereotype of buyer as an ‘entrepreneur’. It is suggested that one useful way to approach (in)commensurability of buying and writing oneself are questions of time and examining the interplay of short- and long-term concerns. The thesis argues that the existence of multiple logics of value in higher education is nothing new, and that the continuities and transformations of informal practices from the Soviet times need to be traced. In addition to the discourse of “personal choice” of buying, students’ accounts included examples of other informal practices such as help and cooperation between classmates including practices such as sharing answers in the exams. Unlike buying, such positively valued practices were presented more in terms of obligation to one’s classmates. The thesis considers what the commonness of shadow economic services might mean imply for the relations between classmates, as transactions involve relations between peers. It is thus argued that it is necessary to consider what kind of factors allow the practice to continue from the perspective of social relations. The thesis shows how the study of informal practices can provide useful insights for refining anthropological theories of value.
  • Kortesniemi, Jaana (2016)
    Maahanmuuttajien lisääntymisen myötä Suomessa asuu yhä enemmän ympärileikkausuhan alla eläviä tyttöjä. Sosiaalityöllä on merkittävä rooli ympärileikkauksien ehkäisemisessä. Tärkeä osa ympärileikkauksien ehkäisemistä on aiheen puheeksi ottaminen maahanmuuttajataustaisten asiakkaiden kanssa lastensuojelun sosiaalityössä. Maahanmuuttajataustaisten asiakkaiden kanssa tehtävään sosiaalityöhön vaikuttaa vahvasti sosiaalityöntekijöiden sekä sosiaalityön instituution tuottamat kategoriat. Kategorioita tutkimalla voidaan rakentaa ymmärrystä sosiaalityöntekijöiden tavasta kohdata maahanmuuttajataustaisia asiakkaita. Tutkimuksessa tarkastellaan sitä, millaisia puheessa tuotettuja kategorioita lastensuojelun sosiaalityöntekijät rakentavat haastattelutilanteissa maahanmuuttajataustaisista asiakkaista tyttöjen ympärileikkauksien puheeksi ottamisesta keskusteltaessa. Sosiaalityön toimintaympäristössä ei ole tutkittu tyttöjen ympärileikkauksien puheeksi ottamista. Tästä johtuen tutkimuksessa on päädytty aluksi selvittämään sitä, miten lastensuojelun sosiaalityöntekijät suhtautuvat tyttöjen ympärileikkausaiheen puheeksi ottamiseen maahanmuuttajataustaisten asiakkaiden kanssa. Tutkimuksen metodologisena lähtökohtana on etnometodologia ja kategorisointi. Tutkimus on aineistolähtöinen. Tutkimuksen aineiston muodostavat kahdeksalle lastensuojelun sosiaalityöntekijälle tehdyt puolistrukturoidut teemahaastattelut. Aineisto on analysoitu sisällönanalyysin ja kategoria-analyysin yhdistelmällä. Tutkimuksessa havaittiin sosiaalityöntekijöiden suhtautuvan positiivisesti tyttöjen ympärileikkausaiheen puheeksi ottamiseen. Tästä huolimatta he eivät olleet ottaneet aihetta puheeksi maahanmuuttajataustaisten asiakkaiden kanssa. Sosiaalityöntekijät toivat esille erilaisia toimintatapoja, joilla voitaisiin helpottaa tyttöjen ympärileikkausaiheen puheeksi ottamista. Lisäksi sosiaalityöntekijät nostivat esille runsaasti tyttöjen ympärileikkauksien puheeksi ottamiseen liittyviä käytännöllisiä kysymyksiä. Tutkimuksessa selvisi, että sosiaalityöntekijät rakentavat maahanmuuttajataustaisista asiakkaista haastattelutilanteissa paljon erilaisia kategorioita. Kyseiset kategoriat ryhmiteltiin kolmeen kategoriaryhmään. Eniten sosiaalityöntekijät tuottivat maahanmuuttajataustaisista asiakkaista erilaisuuden kategoriaa ja vähiten sulautumisen kategoriaa. Erilaisuuden kategoriaa sosiaalityöntekijät tuottivat suhteessa kantaväestöön ja kulttuuriin. Diasporan kategoriaa sosiaalityöntekijät rakensivat suhteessa kulttuurisiin elämäntapoihin ja kommunikoinnin haasteisiin. Sulautumisen kategoriaa sosiaalityöntekijät tuottivat suhteessa elämäntapoihin. Ympärileikkauksien puheeksi ottamisen osalta tutkimustulokset ovat käyttökelpoisia sosiaalityön eri toimintaympäristöissä sekä muissa palveluissa, joissa kohdataan maahanmuuttajataustaisia asiakkaita. Kategorioiden osalta tutkimukseni tulokset toimivat yhtenä mahdollisena ikkunana maahanmuuttajataustaisten asiakkaiden kategorisoimisen ilmiöiden tarkastelemiseen.