Valtiotieteellinen tiedekunta

 

Valtiotieteellinen tiedekunta: pro gradut oppiaineittain

Recent Submissions

  • Lindroos, Linda-Marie (Helsingin yliopisto, 2019)
    Efter att den nya socialvårdslagen trädde i kraft år 2015 har arbetet inom barnskyddet förändrats. Tyngdpunkten i arbetet har flyttat från det korrigerande barnskyddet till det tidiga stödet enligt socialvårdslagen. Efter lagförändringen har socialarbetarna inom barnskyddet enligt tidigare forskning upplevt oklarheter gällande avgörandet att inleda endera ett socialvårdsklientskap eller ett barnskyddsklientskap. Finlands lagstiftning möjliggör rum för tolkning och därav har kommunerna kunnat implementera lagförändringen på olika sätt. Syftet med denna studie är att granska hur kommunerna implementerat den nya socialvårdslagen och ifall det finns kommunala skillnader. Mitt främsta intresse är att få veta vilka faktorer är avgörande då socialarbetare besluter att inleda ett barnskyddsklientskap och min forskningsfråga är hur motiverar socialarbetarna inledandet av barnskyddsklientskap. De teoretiska utgångspunkterna för forskningen är socialarbetarens kunskap och makt, bedömningsarbete och utvärderingsforskning. Det empiriska materialet i min studie består av webb enkäter som besvarats av socialarbetare och socialhandledare inom barnskydd och socialvård i tre kommuner. Enkäten har bestått av både slutna och öppna frågor. Den centralaste analysmetoden som använts är innehållsanalys. Resultaten i studien visar att oro över barnet är den avgörande faktorn för inledande av barnskyddsklientskap. Resultaten visar även att lagen implementerats på olika vis i olika kommuner och detta leder till ojämlikhet för invånarna. Resultaten visar även att socialarbetare inom socialvården och barnskyddet arbetar klientcentrerat och har en stor kunskap men även att den enskilda socialarbetaren har stor makt. Resultaten tyder på att det finns möjligheter till utveckling inom arbetet och det finns ett behov av gemensamma riktlinjer både inom och mellan kommunorganisationerna.
  • Ahtola, Sandra (Helsingin yliopisto, 2019)
    I avhandlingen analyseras hur två olika finländska partiers kvinnoförbund, Gröna Kvinnorna och Centerkvinnorna, tolkar begreppet jämställdhet. Syftet är att studera och få svar på frågan hur kvinnoförbunden konstruerar avsaknaden av jämställdhet som ett politiskt problem. Utgångspunkten i avhandlingen är att jämställdhet förstås som ett diskursivt producerat begrepp. Den teoretiska referensramen utgår från två diskursanalytiska teoriskolor: Carol Lee Bacchis policy-konstruktivistiska ”What’s the Problem”-approach och Lombardo et al.:s kritiska ramanalys. Som metod tillämpas komparativ diskursanalys. I avhandlingen jämförs de politiska programmen med varandra både inom och mellan förbunden. Utgående från de två metoderna ovan har tre frågebatterier skapats. Dessa tar fasta på problemrepresentationer av ojämställdhet och lösningar till dem, vems röst som inkluderas eller exkluderas inom dem och vem som gynnas eller missgynnas av dem samt hur begreppet jämställdhet fastställs genom att det avgränsas, utvidgas och anpassas i olika sammanhang. Som material används kvinnoförbundens politiska program. Utgångspunkten i avhandlingen är att kvinnoförbundens politiska program presenterar förbundens syn på jämställdhet. Analysens resultat visar att skillnader i konstruerandet av jämställdhet som ett politiskt problem framkommer både inom kvinnoförbunden och mellan förbunden. Ur analysen framkommer en försvagning av jämställdhetsperspektivet i det senaste politiska programmet för båda kvinnoförbundens del. Som helhet är skillnaden beträffande hur kvinnoförbunden konstruerar ojämställdhet stor mellan förbunden, även om konsensus kring flera jämställdhetsfrågor förekommer och flera kategorier av lösningar återfinns hos båda förbunden. För Gröna Kvinnornas del genomsyrar ett jämställdhetsperspektiv nästan alla de olika temaområdena som de lyfter upp. Gröna värderingar och intersektionalitet betonas också. Centerkvinnorna förespråkar framför allt en politik som tar fasta på bland annat familjers och äldre personers välmående, utan att tillämpa ett specifikt jämställdhetsperspektiv. När ett jämställdhetsperspektiv väl tangeras gäller det bland annat familje- och arbetslivsfrågor. Analysen visar också hur språket på flera sätt kan ha en begräsande verkan för jämställdhet och hur det kan medföra diskursiva motsättningar, som både policyaktörer och forskare behöver ta ställning till. Analysens resultat bekräftar Lombardo et al.:s teori om jämställdhet som ett omstritt koncept och belyser det i en finländsk kontext. Jämställdhet bör förstås som ett begrepp som inte har en fastställd definition, utan som något som ständigt genomgår förändringar vilket har olika åverkningar i olika sammanhang.
  • Syväoja, Nita (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tiivistelmä – Referat – Abstract One of the most critical post-independence issues of nation-building and inclusive national political, economic and social development is inequality between regions and ethnic communities in Namibia. Namibia is a diverse ethno-cultural country, and the plurality of different ethnic and linguistic communities create difficulties considering holistic national development processes since variety of needs should be supported and provided. Although Namibia has been performing well according various developmental indicators since the independence in 1990, a number of ethnic minorities are in vulnerable and marginalized position in the country. The study elaborates the issue of what constitutes the marginalization of ethnic minorities in Namibia in order to understand the mechanisms and forces that maintain certain ethnic communities marginalized in the society, as well as comprehend the developmental impact of marginalization. The question will be examined by investigating three interrelated aspects: 1) The definition and identification of ethnic marginalized communities; 2) How recognition is constituted by the state and what is the impact on the ethnic communities? and; 3) What are the key developmental issues that constitute/maintain the situation? All these issues will be explored by investigating the key interrelated mechanisms and forces that constitute the marginalization of ethnic communities in Namibia including historical patterns of exclusion, ethnic labelling, the state policies and practices, and political and socio-economic citizenship. In order to shed light on the topic, 26 qualitative thematic interviews have been conducted among young Namibian respondents and Namibian and international experts, complemented by a literature review. It was found out, that all respondents as well as the state acknowledge the existence of ethnic marginalized communities and their marginalized position in the country. Further, it is generally acknowledged which ethnic communities are considered to be marginalized. The main argument is, that the situation of certain ethnic communities is worse off in Namibia in relation to other ethnic communities and there are number of internal and external interrelated and partly conditional issues that affect and maintain their marginalization. Firstly, the relation between ethnicity, indigenousness and minority status to marginalization was examined. First and foremost, it was recognized that ethnic background, political and socio-economiccitizenship as well as inidgenousness influence the marginalization of ethnic communities in Namibia.It was also found out that despite the phenomena and terminology regarding indigenousness and minority status are debated and questioned in the Namibian context, the definitions, identification and categorization of these phenomena are applied to some extent. Moreover, the issue of what constitutes the recognition or non-recognition and what is the impact on ethnic marginalized communities was examined. It became evident, that there are different levels and types of recognition. All Namibians are recognized as citizens, but not necessarily as a community that affects the situation of distinct communities e.g. through specific rights or entitlements. The key issue of recognition in Namibia is the official recognition of a traditional authority as per the Traditional Authorities Act (1995). Traditional authorities have power at local and national levels, and they are important e.g. in terms of land allocation. If ethnic community do not have officially recognized traditional authority, they are even in more marginalized position in the country than other marginalized ethnic communities. Lastly, the general political and socio-economic status is one of the strongest determinants that affect and maintain the marginalization of ethnic communities. The key political and socio-economic interrelated internal and external issues identified are e.g. overall discrimination, lack of self-worth and agency, lack of recognition and inadequate political representation, poverty and lack of basic needs, inadequate access to services and opportunities, and lack of secure access to land and resources.
  • Böstman, Jannica (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkielmassa tarkastellaan, kuinka sairaanhoitajat ja lääkärit ovat kategorisoineet sairaanhoitajia ja lääkäreitä ottaessaan kantaa ammattiryhmien välisiin suhteisiin liittyviin väittämiin. Samalla tarkastellaan, kuinka kategorioita on käytetty asenteita rakennettaessa. Kategoriat nähdään asenteiden rakentamisen resursseina, tulkintarepertuaareina. Tutkielmassa myös vertaillaan sairaanhoitajien ja lääkärien tapoja rakentaa asenteita. Tutkimusaineiston avulla tulkitaan sairaanhoitajien ja lääkärien asennoitumista sairaanhoitajien ja lääkärien välisiin suhteisiin liittyviin väittämiin haastattelutilanteessa. Tutkimuksen teoreettinen tausta pohjautuu kategoria-analyysiin. Kategorioiden ja kategorisoinnin tutkimusta voidaan kutsua kategoria-analyysiksi. Kategoria-analyysin perustaa rakentavat Harold Garfinkelin etnometodologiset kirjoitukset. Harvey Sacksin tutkimukset kulttuurisista kategorioista ja kategorisoinneista ovat tarkentaneet kategoria-analyysin käsitteistöä. Sacks on kehittänyt muun muassa jäsenyyskategorisoinnin analyysin. Työssä hyödynnetään myös diskursiivista lähestymistapaa, jossa kategorioita ja kategorisointia tutkittaessa keskiössä on identiteettikategorioiden tutkimus ja se, kuinka kategorioita käytetään erilaisten diskurssien rakentamisessa. Tutkimusaineisto koostuu neljän sairaanhoitajan ja neljän lääkärin haastatteluista. Haastattelut toteutettiin vuonna 2017 puolistrukturoituina haastatteluina. Haastateltavia pyydettiin ottamaan kantaa sairaanhoitajien ja lääkärien välisiin suhteisiin liittyviin väittämiin, minkä lisäksi haastateltaville esitettiin tarkentavia kysymyksiä. Tutkimuksen metodologisena lähestymistapana toimi laadullinen asennetutkimus. Laadullisen asennetutkimuksen menetelmällisenä periaatteena on tehdä analyysia kahdella eri tasolla, joita voidaan kuvailla luokittavaksi analyysiksi ja tulkitsevaksi analyysiksi. Aluksi tutkimusaineistoa argumentteineen jäsenneltiin siitä tunnistettavien asenteiden hahmottamiseksi. Sen jälkeen tehtiin tulkintoja aineistosta suhteuttamalla laadullinen asennetutkimus diskursiiviseen lähestymistapaan ja sen avulla kategoria-analyysiin. Tutkimustulokset osoittivat, että sairaanhoitajat ja lääkärit käyttävät kategorioita ja rakentavat ryhmien välisiin suhteisiin kohdistuvia asenteita ottaessaan kantaa ryhmien välisiin suhteisiin liittyviin väittämiin. Sen sijaan, että haastateltavat olisivat ottaneet väittämiin kantaa suoraan, esittivät he useimmiten epäsuoria kannanottoja tai ehtoja kannanotoille. Puhujat esittivät kannanottoja myös muissa kuin sairaanhoitajan ja lääkärin positioissa, esimerkiksi asiakkaan roolissa. Sekä sairaanhoitajat että lääkärit luokittelivat sairaanhoitajan ja lääkärin kategorioita muun muassa samoihin tiimeihin ja kategoriakokoelmiin. Haastateltavat myös esittivät sairaanhoitajan ja lääkärin kategorioiden positioituvan hierarkkisesti suhteessa toisiinsa. Kannanottoja rakennettaessa asennoitumista voi tulkita kohdistuneen muuhunkin kuin sairaanhoitajien ja lääkärien välisiin suhteisiin. Tutkimus antaa viitteitä siitä, että tulevaisuudessa voitaisiin tutkia tarkemmin esimerkiksi sairaanhoitajien ja lääkärien asennoitumista potilaiden tai asiakkaiden valtaan.
  • Virtanen, Ella (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkimus tarkastelee Chilen pakolaisten toimijuutta muistitietotutkimuksen keinoin. Työn päämäärä on purkaa perinteisiä pakolaisuuden käsitettä.
  • Korppi-Tommola, Veera (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkielmassa tarkastellaan kuuden eri moraaliperustan yhteyksiä erikseen poliittiseen orientaatioon, populistiseen ajatteluun sekä tulevaisuusorientaatioon kvantitatiivisilla menetelmillä. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä on moraaliperustojen teoria, jonka lähtökohtana on näkemys moraalin intuitiivisuudesta ja pluralistisuudesta. Teoriassa nimetään kuusi moraaliperustaa, jotka oletetaan synnynnäisiksi, evoluution muokkaamiksi moraalisiksi intuitioiksi. Moraaliperustat toimivat moraaliarviointien pohjana, mutta se, kuinka paljon mikäkin perusta painottuu moraalisessa järkeilyssä, vaihtelee yksilöiden ja kulttuurien välillä. Perustat ovat nimeltään huolenpito/vahingonteko, reiluus/vilpillisyys, lojaalius/petturuus, auktoriteetin kunnioittaminen/kumouksellisuus, puhtaus/rappiollisuus sekä vapaus/sorto. Moraaliperustojen teoria kehitettiin alun perin selittämään eroja, ja toisaalta myös yhtäläisyyksiä, joita moraalin ja moraalisten tekojen määrittelyssä esiintyy eri kulttuurien välillä. Sittemmin teoriaa on käytetty runsaasti poliittista suuntautumista sekä poliittisia asenteita käsittelevissä tutkimuksissa, useimmiten selittävän muuttujan roolissa. Tutkimuksissa on toistuvasti havaittu, että poliittisesti liberaalien ja poliittisesti konservatiivien moraaliarvioinneissa painottuvat eri moraaliperustat: liberaalien moraalinen ajattelu palautuu huolenpidon ja reiluuden moraaliperustoihin, kun taas konservatiivien on havaittu käyttävän huolenpidon, reiluuden, lojaaliuden, auktoriteetin kunnioittamisen ja puhtauden moraaliperustoja suhteellisen tasapuolisesti moraalisessa järkeilyssään. Vapauden moraaliperusta kuvaa ennen kaikkea poliittisesti libertaristista moraalia, ja on lisätty teoriaan myöhemmin kuudenneksi perustaksi. Tämän tutkielman yhtenä tarkoituksena on selvittää, jakautuvatko moraaliperustojen painotukset poliittisen orientaation suhteen teorian mukaisesti myös suomalaisessa aineistossa. Koska länsimainen poliittinen ilmapiiri on muuttunut nopeasti viimeisen vuosikymmenen aikana, ja politiikkaan on ilmaantunut uusia jakolinjoja perinteisen vasen-oikea-akselin rinnalle, on selitettäviksi muuttujiksi valittu poliittisen orientaation lisäksi myös populistinen ajattelu sekä tulevaisuusorientaatio. Tutkielman aineistona toimii loppuvuodesta 2017 kerätty Taloustutkimuksen teettämä kansallisesti edustava (N = 1020) kyselytutkimus, jossa kartoitettiin suomalaisten käsityksiä biotaloudesta. Tulevaisuusorientaatiota mittaava osio oli kyselyssä valmiiksi mukana, ja tätä tutkielmaa varten kyselylomakkeeseen lisättiin moraaliperustojen, poliittisen orientaation sekä populistisen ajattelun mittarit. Selittävien ja selitettävien muuttujien väliset yhteydet testataan lineaarisella regressioanalyysilla. Vapauden moraaliperusta on ensimmäistä kertaa mukana suomalaisten moraaliperustojen yhteyksien tarkastelussa, joten vapauden perustan muodostuminen aineistossa tarkistettiin eksploratiivisella faktorianalyysilla. Analyysien tulokset antavat tukea tutkielman lähtöoletukselle moraaliperustojen yhteydestä erilaisiin yhteiskunnallisiin katsomuksiin. Moraaliperustojen teorian hypoteesi moraaliperustojen ja poliittisen suuntautumisen yhteydestä toteutuu aineistossa osittain: lojaaliuden ja auktoriteetin kunnioittamisen perustat olivat positiivisessa yhteydessä oikeistolaiseen poliittiseen orientaatioon, reiluuden perusta taas negatiivisessa yhteydessä oikeistolaisuuteen. Populistista ajattelua selittää kaikista moraaliperustoista parhaiten vapauden moraaliperustan muuttuja positiivisella yhteydellä. Tulevaisuusorientaatio, jossa toimintaa ohjaavat enemmän pidemmän ajan tavoitteet kuin välittömät seuraukset, on positiivisessa yhteydessä huolenpidon ja reiluuden moraaliperustoihin ja negatiivisessa yhteydessä vapauden ja puhtauden moraaliperustoihin. Aineiston analyysivaiheessa ilmeni, että lähes kolmannes kyselyyn vastanneista ei identifioitunut yhdenkään yhdeksästä eduskuntapuolueesta kannattajaksi. Tämän havainnon lisäksi se, että libertaristiseen moraaliajatteluun pohjautuvan vapauden moraaliperustan yhteydet selitettäviin muuttujiin ovat keskimäärin voimakkaammat kuin millään muulla moraaliperustalla, antavat viitteitä yhteiskunnallisten asenteiden ja poliittisen kentän muutoksesta Suomessa. Tulevaisuudessa olisi tärkeää, että moraalin ja yhteiskunnallisten asenteiden välistä yhteyttä tutkittaessa huomio suunnattaisiin myös poliittisiin valtapuolueisiin tai vasemmisto-oikeisto-jaotteluun samaistumattomien moraalikäsityksiin.
  • Kärkkäinen, Eeva (Helsingin yliopisto, 2019)
    Finland is considered one of the best countries in the world in regards gender equality. In today’s Finland, women are more educated than men and they vote more actively. However, women are a still a minority in the Finnish parliament, and are less likely to serve as ministers as well as in other powerful political positions. Furthermore, there are large variations among Finnish political parties when it comes to the proportion of woman parliamentarians. The Finnish Centre Party is one of the least balanced political parties in Finland when it comes to the proportion of female parliamentarians. However, there are great regional differences. This Master’s Thesis is a case study that aims to explain what causes these regional differences. First, the study explores how women’s political representation has developed in different constituencies over time when it comes to the number of elected female parliamentarians. Starting from the 1991 election until the 2015 election, the quantitative overview of the constituencies shows that there are substantial differences between the electoral constituencies. These show in gender parity of elected parliamentarians, as well as the share of the votes that female candidates have received for their party’s list. Furthermore, constituencies differ when it comes to the turnover in the composition of the group of elected parliamentarians. The first part of the study also addressed constituencies’ differing trends in regards to women’s representation – some constituencies were more gender balanced, others more male dominated. Based on the first part of the study, three case studies are selected for in depth case studies: Kymi, Oulu and Central Finland. The case studies are explorative in nature and conducted by interviewing central Centre Party actors, parliamentarians and candidates who have experience in the workings of the regional party organization. Interviews are analysed by using thematic analysis. Based on the interviews it is clear that while all Centre Party organisations have the same formal rules, the list formation process, the regional practises and the electoral setting are different in all three constituencies. The study provides support to many findings of previous studies. In accordance with previous feminist institutionalist research, the supply of candidates seems to be a challenge for the Centre Party, but according to the interviewees the supply of woman candidates is a challenge in all three constituencies. Therefore, it is unlikely that the supply of candidates could explain regional differences. A major difference between the constituencies is their electoral setting and the role of regional party organisation and actives. Based on the interviews it seems that in the Kymi constituency, the constituency with the fewest female parliamentarians, internal competition is less equal as the incumbent parliamentarians have a strong position within the Centre Party organisation. The setting changes when an incumbent parliamentarian steps aside. When an elected parliamentarian steps down, it creates a situation where more voters and supporters are available for newcomers. It seems, however, that female candidates have not succeeded in inheriting supporters from the relinquishing parliamentarians.
  • Domingo Maunu, Laura (Helsingin yliopisto, 2019)
    Since the 2008 financial crisis there has been an increasing interest in basic income as an alternative to austerity policies. Basic income has become a substantial part of discussions about social policy and welfare state reforms in several countries. This has resulted in an increasing amount of basic income experiments planned and conducted in different parts of the world in recent years. (De Wispelaere, 2017) The B-Mincome pilot, which is an experiment conducted by the City Council of Barcelona in 10 neighborhoods of the Eix Besòs area in Barcelona from October 2017 to September 2019. It combines a minimum income benefit with four different active policies. This thesis examines what problems the B-Mincome project aims to solve and what are its goals and how it compares to theoretical models of basic income and participation income. The definition of basic income used in this thesis is based on Basic Income Earth Network’s widely accepted definition of basic income being a periodic cash payment paid unconditionally to all individuals without means-test or work requirement. Participation income is Anthony Atkinson’s (1996) elaboration of the basic income idea which includes conditionality in the form of social participation. The data of this study consists of seven semi-structured expert interviews of the civil servants and researchers behind the B-Mincome experiment as well as official documents of the project. The method used in this study is a theory-guided content analysis. The B-Mincome has research and experimentation goals (testing and comparing the impacts of different active policies combined with a minimum income benefit), social goals (improving the socio-economic situation and employability of participants, alleviating poverty and exclusion) and administrative and political goals (simplifying the benefit system and destigmatizing poverty). The biggest difference between B-Mincome and theoretical models of basic income and participation income is that B-Mincome is strictly means-tested. Regardless of the means-testing, B-Mincome the active policies can be considered as implementations of participation income as they depart from the traditional labour market targeted activities of workfare policies. The B-Mincome active policies of housing renovation, social economy and community participation are innovative in both the activities they include and their goals that go beyond finding paid employment. By describing the B-Mincome experiment and its goals, this thesis brings light to how policies inspired by basic income and participation income can be implemented. As more basic income and basic income inspired experiments are conducted and completed, it would be important to do synthesizing and comparative research on their goals, implementations and results.
  • Pyhälä, Kaisa (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tavoitteet. Tutkielman tavoitteena oli vertailla Suomen ja Ruotsin ESR-hallintoa hierarkian ja verkoston näkökulmasta. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys liittyy perinteiseen julkishallin-toon, joka usein nähdään hierakiana. Sen rinnalle on noussut johtaminen ja hallinta, governan-ce. Tutkimuksen tutkimuskysymykset olivat 1. Miten Ruotsin ja Suomen ESR-hallinto on organisoitu EU:n antamassa kehyksessä? 2. Millä keinoilla Ruotsin ja Suomen hallinto koordinoi ESR-ohjelmaa? Menetelmät Tutkielman menetelmänä on vertailu, jossa hyödynnetään sekä laadullista tekstianalyysia että sovellettua koordinaatiokeinojen analyysikehikkoa. Tulokset ja johtopäätökset Tutkielman keskeiset tutkimustulokset koskevat EU:n ohjelmalta edellyttämää hallintomallia, jossa on lähtökohtaisesti kaksi hallinnon tasoa. EU:n edellyttämät hallintoelimet ovat ohjelman hallintoviranomainen, todentamisviranomainen, itsenäinen tarkastusviranomainen ja seuranta-komitea. Ruotsin ja Suomen vertailusta kävi ilmi, että yhteisestä viitekehyksestä huolimatta maiden ESR-hallinnossa oli selkeästi toisistaan poikkeavia piirteitä. Kansallisen toteutuksen piirteet koskivat sekä ohjelman yhteensovittamista muiden ERI-rahastojen ohjelmien kanssa, ohjelman hallintorakenteita ja koordinaatiokeinoja. Tutkielman keskeiset tutkimustulokset koskevat EU:n ohjelmalta edellyttämää hallintomallia, jossa on lähtökohtaisesti kaksi hallinnon tasoa. EU:n edellyttämät hallintoelimet ovat ohjel-man hallintoviranomainen, todentamisviranomainen, itsenäinen tarkastusviranomainen ja seu-rantakomitea. Ruotsin ja Suomen vertailusta kävi ilmi, että yhteisestä viitekehyksestä huoli-matta maiden ESR-hallinnossa oli selkeästi toisistaan poikkeavia piirteitä. Kansallisen toteu-tuksen piirteet koskivat sekä ohjelman yhteensovittamista muiden ERI-rahastojen ohjelmien kanssa, ohjelman hallintorakenteita ja koordinaatiokeinoja.
  • Autio, Elina (Helsingin yliopisto, 2019)
    Instagramin käyttö on yleistynyt nopeasti 2010-luvulla, ja kansanedustajista 61,5 prosenttia käyttää tätä sosiaalisen median alustaa. Poliitikkojen Instagramin käyttöä on kuitenkin tutkittu hyvin vähän. Samaan aikaan viestintävälineiden kehitys on yhdistetty muihin poliittisen viestinnän ja politiikan julkisuuden muutoksiin. Tutkijoita ovat kiinnostaneet muun muassa politiikan medioituminen, henkilöityminen ja intimisoituminen, joilla tarkoitetaan politiikan toimijoiden mukautumista medialogiikkaan, julkisuuden keskittymistä yksittäisiin poliitikkoihin ja poliitikkojen yksityiselämän paljastamista. Ilmiöiden syiksi on esitetty muun muassa puolueiden suosion laskua ja median kaupallistumista. Osa tutkijoista on nähnyt muutokset mahdollisuutena politiikan legitimiteetin säilymiselle, toiset uhkana demokratialle. Tutkielmassa selvitetään, voidaanko kansanedustajien Instagram-julkaisuista tunnistaa piirteitä henkilöitymisestä, intimisoitumisesta ja medioitumisesta. Lisäksi työssä tutkitaan, eroavatko eri sukupolviin kuuluvien kansanedustajien julkaisut toisistaan suhteessa poliittisen viestinnän muutoksiin. Instagram-kuvia ja -kuvatekstejä tarkastellaan sisällönanalyysin keinoin, ja tuloksia havainnollistetaan kvantifioinnin avulla. Analyysissä hyödynnetään Hermansin ja Vergeerin luokittelua henkilöitymisen eri ulottuvuuksista, joihin kuuluvat työ, koti ja perhe sekä henkilökohtaiset mieltymykset, kuten vapaa-ajan harrastukset. Tutkielmassa havaitaan, että 82,5 prosenttia aineiston 359 Instagram-julkaisusta on henkilöityneitä, eli sellaisia, joissa kansanedustaja itse esiintyy. Suurin osa julkaisuista liittyy työhön, ja vain viidessä prosentissa julkaisuista aiheena ovat koti ja perhe sekä henkilökohtaiset mieltymykset. Toisaalta aineistosta havaitaan, että kansanedustajien tunteita ja yksityiselämään liittyviä asioita esitetään myös työhön liittyvissä julkaisuissa. Selkeää medioitumista ei aineistosta tunnisteta henkilöitymisestä huolimatta. Lisäksi tutkielmassa selviää, että vaikka nuoremmat kansanedustajat ovat ottaneet Instagramin käyttöön useammin, julkaisuiden aiheet eivät eroa merkittävästi ikäluokittain. Jürgen Habermas on sanonut henkilöitymiskehityksen heikentävän ihmisten kykyä julkisen vallan arvosteluun. Henkilöitymisestä huolimatta aineistosta voidaan havaita, että kansanedustajat ovat siirtäneet perinteisiä viestinnän tapoja Instagramiin. Vain pieni osa kansanedustajista kertoo aineiston julkaisuissa yksityiselämästään. Vaikka henkilöityneiden julkaisuiden osuus on huomattava, politiikan henkilöityminen ei ole uusi ilmiö ja liittyy Suomessa myös vaalitapaan. Poliitikkojen sosiaalisen median käyttöä ja viestintää onkin edelleen tutkittava, jotta tunnistetaan, millaisia vaikutuksia muutoksilla on politiikalle ja yhteiskunnan kehitykselle.
  • Turpeinen, Mikaela (Helsingin yliopisto, 2019)
    Det finns lite forskning om hur livsförändringar, såsom inträdandet i föräldraskap, kan ha samband med förändring i personlighetsdrag. Målsättningen för denna studie var att utreda om det sker en förändring i personlighetsdrag när man blir förälder. Utgående från femfaktorteorin och den nya socialanalytiska modellen för personligheten ställdes följande forskningsfrågor: 1. Sker det en förändring i personlighetsdrag hos de blivande föräldrarna enligt femfaktorteorin? 2. Sker det en förändring i personlighetsdrag i riktning av större mognad hos de blivande föräldrarna enligt den nya socialanalytiska modellen för personlighet? Denna studie utgör en del av ett större forskningsprojekt om föräldraskapets inverkan på personliga värderingar och personlighetsdrag vid Helsingfors universitet. Samplet för denna studie består av 146 heterosexuella par i Helsingfors, som blivit föräldrar för första gången. Självskattning av personligheten mättes i början av graviditeten och då babyn var två månader gammal, med det finskspråkiga personlighetsinventariet, Extra Short Five med 30 item. Resultaten pekade på att inga förändringar skedde i kvinnors självskattningar. Resultaten för kvinnor är i linje med femfaktorteorin, enligt vilken livshändelser som att bli förälder inte har samband med förändring i personlighetsdrag. Männens resultat visade på en minskning i emotionell stabilitet, extraversion, vänlighet och samvetsgrannhet. Resultaten för männen stöder varken femfaktorteorin eller den nya socialanalytiska modellen för personligheten. Männens resultat kan delvis förklaras med hänvisning till tidigare forskning, som har påvisat att en minskning i emotionell stabilitet, samvetsgrannhet och vänlighet kan ha samband med psykologisk stress, som kan förhindra en mognad av personligheten.
  • Jyrkiäinen, Juho (Helsingin yliopisto, 2019)
    Teknisen kehityksen vaikutukset työn tulevaisuuteen ovat herättäneet paljon keskustelua viime vuosina. Yhtä aikaa maalaillaan uhkakuvia työttömästä tulevaisuudesta ja nähdään mahdollisuuksia työllisyyden kasvuun teknologisten innovaatioiden vauhdittamana. Tällainen keskustelu ei ole sinänsä uutta, vaan teknologinen kehitys on aina herättänyt kysymyksiä työn tulevaisuudesta. Tässä tutkimuksessa käsitellään tulevaisuuden työelämässä tarvittavia taitoja ja valtion henkilöstön valmiutta automaation ja digitalisaation ohjaamaan työn muutokseen. Automaation ja digitalisaation vaikutuksista työn tulevaisuuteen on runsaasti vaihtelevia arvioita. Joissain tutkimuksissa arvioidaan, että jopa yli puolet nykyisistä työtehtävistä voi kadota seuraavan vuosikymmenen aikana, kun taas optimistisimmissa arvioissa teknisen kehityksen nähdään tuovan lisää töitä. Joka tapauksessa työelämä tulee muuttumaan voimakkaasti, mikä vaikuttaa myös työelämässä tarvittaviin taitoihin. Tulevaisuuden työelämän keskeisiä merkitystään kasvattavia taitoja ovat sosiaaliset taidot, digitaaliset taidot, vaativat kognitiiviset ja systeemiset taidot sekä pärjäämistaidot. Vastaavasti merkitystään menettäviä taitoja ovat fyysiset ja manuaaliset taidot sekä perustason kognitiiviset taidot, kuten yksinkertainen datan käsittely. Tutkimuksessa tarkasteltiin regressiomallien avulla koettuja sosiaalisia taitoja ja pärjäämistaitoja valtion henkilöstöllä. Tutkimusaineistona hyödynnettiin vuoden 2017 VMBaro henkilöstökyselyä, ja regressiomallien selittävinä muuttujina käytettiin sukupuolta, henkilöstöryhmää, ikää, koulutusta ja palvelussuhteen vakinaisuutta. Henkilöstöryhmä vaikuttaa voimakkaasti koettuun sosiaalisten taitojen ja pärjäämistaitojen tasoon. Erot toistavat hierarkiarakennetta selkeästi, eli johtajilla koetut sosiaaliset taidot ja pärjäämistaidot ovat parhaimmat, esimiehillä koetut taidot ovat paremmat kuin asiantuntijoilla, ja muulla henkilöstöllä koetut sosiaaliset taidot ja pärjäämistaidot ovat heikoimmat. Korkeasti koulutetut kokevat sosiaaliset taidot ja pärjäämistaidot vahvempina kuin matalasti koulutetut. Ikäryhmittäisessä tarkastelussa 30–39-vuotiaat erottuvat hieman heikompina muihin ikäryhmiin nähden, ja yli 60 vuotiaat erottuvat muista vahvempien pärjäämistaitojen myötä. Miehet kokevat sosiaaliset taidot ja pärjäämistaidot hienoisesti paremmiksi kuin naiset. Määräaikaiset, eli tyypillisesti vakinaisia työntekijöitä uudemmat työntekijät, kokevat nämä taidot hieman vahvemmiksi kuin vakinaiset työntekijät. Tutkimuksen tulosten tulkinnassa on tärkeää olla suhteellisen varovainen. Objektiivisia ja kattavia mittareita henkilöstön taidoista on hankala rakentaa, ja tässäkin tutkimuksessa työntekijän pärjäämistaitoja ja sosiaalisia taitoja arvioidaan subjektiivisten kyselyvastausten perusteella. Tulevaisuuden työelämässä tarvittaviin taitoihin saattaa voimakkaasti vaikuttaa teknisen kehityksen lisäksi myös muut yhteiskunnalliset kehitysajurit. Sosiaalisten taitojen ja pärjäämistaitojen merkityksen kasvu on kuitenkin jo pidempiaikainen kehityskulku eikä vain arvailua tulevaisuudesta, mikä tuo pohjaa tutkimuksen tulosten hyödyntämiselle. Tämän tutkimuksen perusteella valtion organisaatioiden kannattaa kiinnittää huomioita erityisesti asiantuntijoiden ja toimihenkilöiden valmiuksiin kohdata tulevaisuuden työelämän vaatimukset. Kun työuria pyritään pidentämään, on tärkeää myös huolehtia, että pitkään samassa organisaatiossa pysyvien työntekijöiden taidot pääsevät kehittymään ja ikääntyneiden työntekijöiden vahvuudet, kuten tässä tutkimuksessa esiin nousseet vahvat pärjäämistaidot, osataan hyödyntää. Työelämä tulee joka tapauksessa muuttumaan voimakkaasti, ja vahva osaaminen antaa mahdollisuudet pärjätä työn murroksessa. Tämä luo selkeät kannustimet tulevaisuuden työelämässä tarvittavien taitojen kehittämiselle niin yksilöille kuin myös organisaatioille ja koko yhteiskunnalle.
  • Johansson, Teresa (Helsingin yliopisto, 2019)
    Denna avhandling belyser universitetsstuderandes studieframgång och -motivation ur ett socialpsykologiskt perspektiv. Som teoretisk grund fungerar Ajzens (1985; 1991) teori om planerat beteende (TPB). Enligt TPB kan mänskligt beteende förklaras med personens intentioner att utföra handlingen. Intentionerna baseras i sin tur på personens attityder, subjektiva normer och upplevda kontroll. I denna avhandling används Sideridis och Kaissidis-Rodafinos (2001) utvidgade version av TPB. Denna utvidgade version av teorin omfattar alla delar av TPB, samt målets betydelse, dvs. hur viktigt målet anses vara. Målets betydelse antas ha ett positivt samband med intentionerna - när personer upplever att målet som uppnås genom beteendet är viktigt, kommer de också att ha starkare intentioner att utföra beteendet. Sideridis och Kaissidis- Rodafinos föreslog även att sambandet mellan målets betydelse och intentionerna medieras av attityder, subjektiva normer och upplevd kontroll. Denna undersökning är en replikering av Sideridis och Kaissidis-Rodafinos (2001) undersökning. De huvudsakliga forskningsfrågorna är: kan TPB förklara hur mycket tid universitetsstuderande lägger på sina studier? Förbättras modellens förklaringskraft av att målets betydelse inkluderas i modellen? Datat samlades in med hjälp av ett elektroniskt frågeformulär, och 761 studerande på Helsingfors universitet deltog i undersökningen. Datat analyserades med hierarkisk regressionsanalys samt bootstrap-medieringsanalys. Undersökningens resultat visade att intentionerna och den upplevda kontrollen tillsammans förklarade 16 % av variansen i antalet timmar de studerande lade på sina studier. Resultatet visade också att målets betydelse hade en signifikant inverkan på intentionerna, även då attityderna, de subjektiva normerna och den upplevda kontrollen hade beaktats. Attityder och upplevd kontroll medierade sambandet mellan målets betydelse och intentionerna, men subjektiva normer var inte en signifikant mediator i modellen. Två centrala slutsatser kan dras på basen av undersökningens resultat. För det första visade resultatet att åtgärder riktade till att förbättra universitetsstuderandes studiemotivation bör fokusera på att stärka de studierelaterade målens betydelse samt påverka studerandes attityder och upplevda kontroll i en positiv riktning. För det andra underströk resultatet behovet, men också nyttan, av replikering; resultatet kunde delvis bekräfta och delvis utvidga resultatet från den ursprungliga undersökningen, men samtidigt framträdde även några begränsningar i det ursprungliga undersökningsupplägget.
  • Jussila, Pauliina (Helsingin yliopisto, 2019)
    This study is a cross-validation of a hierarchical theory-based model of personality trait factors that comprises hypotheses regarding which personality constructs predict specific job performance criteria. The personality measures include the Big Five dimensions together with the Need for Achievement factor. The predictor variables have been conceptually aligned with specific criterion variables that are clusters of competencies. The model consists of six one-to-one predictor-criterion relationships that are paired up into three higher-order relationships which in turn are aggregated into a single score of General Factor of Personality (GFP) on the predictor side and overall work performance on the criterion side. The original study conducted in 2015 (N=929) was based on an international sample of participants from various organisations, whereas this sample consists of employees from a single global company (N=109). The aim was to explore the similarities and differences in the results in comparison to the original data. All the participants completed the same online personality self-assessment with 31 psychometric scales and a 360-feedback tool measuring 22 competencies. At least one external reviewer nominated by the participant completed a review rating on those competencies. Principal Components were extracted to investigate how well the model fits this data and the results compared to the results from the original study. Correlations between the first-order and second-order (composite) variables were also checked. Finally, regression analyses were conducted to test nine hypotheses derived from the theoretical model. The results of this study show that there is a clear relationship between the GFP and the overall performance as the observed validity is r = .39 which is even higher than in the original study were this value was r = .23. Out of the six personality factors, Extraversion and Conscientiousness are the only significant predictors of various job performance outcome in this data and, all in all, three hypotheses out of nine are fully confirmed and a fourth one partially. The results are also discussed with view to what kind of a role a specific company culture or expected behaviours of people working in certain job roles might play on the results.
  • Tamminen, Mona (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tässä sosiaalityön pro gradu –tutkielmassa tarkastellaan vanhempien lapsiinsa kohdistamaa fyysistä väkivaltaa lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden näkökulmasta. Lapsena koettu väkivalta on tutkimusten mukaan yleisempää kuin aikuisuudessa koettu väkivalta. Tutkielma paikantuu lastensuojelun ammattilaisiin ja heidän toimintaansa kohdistuvaan tutkimukseen, koska tutkijan ennakkokäsityksen mukaan lapsiin kohdistuva väkivalta kuuluu lastensuojelutyön ydinalueelle. Tarkoituksena on tuoda esiin sosiaalityöntekijöiden hiljaista tietoa merkittävästä sosiaalisesta ongelmasta. Tutkielman lähtökohta on laadullinen tutkimus, koska tavoitteena on käsitteellistää sosiaalityöntekijöiden näkemyksiä lapsiin kohdistuvasta väkivallasta ja lastensuojelutyöstä. Tutkimustiedon hankkimiseksi tutkielman menetelmällinen osuus on toteutettu haastattelemalla lastensuojelun sosiaalityöntekijöitä kolmessa ryhmähaastattelussa. Aineisto analysoidaan sisällönanalyysin menetelmällä. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii aiempi tutkimus ja sen käsitteet. Tutkielman keskeiset tulokset on muodostettu kahden tutkimuskysymysten ohjaamana: minkälaisia näkemyksiä sosiaalityöntekijöillä on vanhempien lapsiinsa kohdistamasta väkivallasta ja minkälaisena sosiaalityöntekijät näkevät roolinsa väkivaltatapauksissa työskentelyssä. Tulosten muodostamisessa tavoitteena oli sosiaalityöntekijöiden subjektiivisten näkemysten käsitteellistäminen. Sosiaalityöntekijöiden näkemyksiä väkivallasta jäsennettiin kuuden eri käsitteen kautta: kuritusväkivalta, kasautuva väkivalta, fyysinen väkivalta henkisenä kaltoinkohteluna, väkivalta perhesalaisuutena, ylisukupolvinen väkivalta ja kulttuuriset käsitykset väkivallasta. Sosiaalityöntekijöiden näkemyksiä omasta roolistaan väkivaltatapauksissa jäsennettiin neljän eri käsitteen kautta: väkivallan havaitseminen, lapsen haastattelu, viranomaisyhteistyö sekä tuen ja kontrollin järjestäminen lastensuojelun asiakkaana oleville perheille.
  • Grön, Kirsikka (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkielma tarkastelee sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmiin liittyviä odotuksia. Työ on tapaustutkimus, jossa tutkitaan sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmä- ja toiminnanmuutoshanketta Apottia. Apotti on Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) sekä Helsingin, Vantaan, Kirkkonummen, Kauniaisen, Tuusulan ja Keravan yhteinen tietojärjestelmä- ja toiminnanmuutoshanke, jossa hankitaan sosiaali- ja terveydenhuollon yhteinen asiakas- ja potilastietojärjestelmä sekä uudistetaan sosiaali- ja terveydenhuollon käytäntöjä. Tutkielmassa Apotin hankkimaa tietojärjestelmää lähestytään dataintensiivisenä teknologiana. Apotti-hanke liitetään osaksi terveyden, hyvinvoinnin ja yhteiskunnan datafikaatiota, eli sosiaalisen elämän muuntamista digitaaliseksi ja vertailukelpoiseksi dataksi. Tutkielman teoreettisessa viitekehyksessä hyödynnetään tieteen- ja teknologiantutkimuksen teknologian sosiaalisen muotoutumisen näkökulmaa sekä odotusten sosiologiaa. Odotusten sosiologiaa hyödyntämällä työssä tutkitaan Apottiin liittyviä kollektiivisia odotuksia. Odotusten sosiologian mukaan julkilausutut kollektiiviset odotukset ohjaavat teknologian suunnittelua sekä teknologista toimintaa. Tutkielmassa tarkastellaan, miten Apotti-hankkeessa hankittavan uuden Apotti-järjestelmän odotetaan muokkaavan sosiaali- ja terveydenhuoltoa sekä yhteiskuntaa. Tutkielman aineistona toimii haastattelu- ja asiakirja-aineisto. Haastatteluaineisto koostuu viiden Apotissa pitkään työskennelleen sosiaali-, terveys- ja IT-alan asiantuntijan haastattelusta. Asiakirja-aineisto on koottu Apotin julkaisemista uutiskirjeistä, tiedotteista, blogeista ja videoista sekä hankkeeseen liittyvistä julkisista asiakirjoista. Aineistojen pohjalta on muodostettu kuvaus Apotti-hankkeen kulusta ensimmäiseen käyttöönottoon asti. Haastatteluaineistolle on tehty temaattinen analyysi, jonka pohjalta tarkastellaan Apotti-järjestelmään liittyviä odotuksia haastattelu- ja asiakirja-aineistoa hyödyntäen. Työssä havaitaan Apottiin liittyvän julkiseen sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaan suoraan kytkeytyviä sekä muita yhteiskunnallisia ja taloudellisia odotuksia. Apotin järjestelmähankintaan liittyy odotuksia sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmämarkkinoiden uudistamisesta. Tietojärjestelmämarkkinoihin liittyvät odotukset kytkeytyvät koettuihin epäonnistumisiin aiemmissa tietojärjestelmähankinnoissa, ja Apotin järjestelmähankinnalla tavoitellaan tietojärjestelmämarkkinoiden parantamista. Uuden Apotti-järjestelmän odotetaan muokkaavan sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöiden työtä ohjaamalla työntekijöiden työskentelyä sekä yhtenäistämällä järjestelmää käyttävien yksiköiden toimintatapoja. Asiakkaiden ja potilaiden odotetaan saavan uudesta järjestelmästä parempia mahdollisuuksia omahoitoonsa. Samalla järjestelmästä saatavan datan avulla odotetaan voitavan puuttua ennakoivasti ihmisten kohtaamiin terveyden ja hyvinvoinnin ongelmiin. Apotissa odotetaan myös, että uuden järjestelmän myötä tutkijat ja sosiaali- ja terveysalan yritykset voivat kiinnittyä kiinteämmin osaksi julkista sosiaali- ja terveydenhuoltoa. Uudesta järjestelmästä odotetaan saatavan enemmän ja parempaa dataa tutkimuskäyttöön, ja järjestelmän odotetaan tuovan uusia tapoja kerätä tutkimusdataa. Apotin ympärille rakennetaan yritysekosysteemiä, jonka avulla sosiaali- ja terveysalan startup-yritykset halutaan integroida osaksi uutta Apotti-järjestelmää. Tutkielma osoittaa dataintensiivisten teknologioihin liittyvien odotusten muokkaavan sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaa ja tavoitteenasetteluja. Sosiaali- ja terveydenhuollon työn ja asiakkuuksien odotetaan muuttuvan dataintensiivisten teknologioiden myötä. Näiden odotusten toteutuminen on kuitenkin epävarmaa, sillä asiakkaat ja työntekijät voivat käyttää teknologioita eri tavoilla kuin on suunniteltu. Odotusten sosiologian näkökulmasta teknologian käyttöönoton onnistumiseksi loppukäyttäjät pyritään puhumaan kollektiivisten odotusten avulla teknologian puolelle ja käyttämään teknologiaa halutuilla tavoilla. Sosiaali- ja terveydenhuollossa dataintensiivisten teknologioiden käyttöä oikeutetaan eri tavoin, eivätkä kaikki tavoitteenasettelut liity sosiaali- ja terveydenhuollon ydintoimintojen parantamiseen. Tutkielmassa ehdotetaan, että sosiaali- ja terveydenhuollon datafikaation tutkimuksen tulisi tarkastella ja arvioida julkisen sektorin dataintensiivisiin teknologioihin liittyviä tavoitteita, ja pohtia, mikä on kaikkien kansalaisten etua ajavien tavoitteiden rooli dataintensiivisten teknologioiden aikakaudella. Tutkielman lopuksi arvioidaan odotusten sosiologian näkökulman hyödyllisyyttä yhteiskunnan datafikaation ja Apotin kaltaisten sosioteknisten muutosten tutkimuksessa.
  • Syrjäläinen, Sari (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tiedekunta/Osasto – Fakultet/Sektion – Faculty Valtiotieteellinen tiedekunta Laitos – Institution – Department Sosiaalitieteiden laitos Tekijä – Författare – Author Sari Hanna Mirjami Syrjäläinen Työn nimi – Arbetets titel – Title Kuka puhuu velasta ja miten? Ylivelkaantumisdiskurssit mediassa. Oppiaine – Läroämne – Subject Yhteiskuntapolitiikka Työn laji – Arbetets art – Level Pro gradu Aika – Datum – Month and year Toukokuu 2019 Sivumäärä – Sidoantal – Number of pages 50 Tiivistelmä – Referat – Abstract Kulutusluotoilla ylivelkaantuminen on ilmiö, josta kirjoitetaan mediassa paljon. Etenkin vakuudettomat kulutusluotot ovat lisänneet suomalaisten velkaantumista. Velkaongelmat ovat yhä useammin toimeentuloriski, jonka haitat ovat vakavia niin taloudellisesti kuin sosiaalisestikin. Sosiaalipolitiikan perustehtäviä taas on toimeentulon turvaaminen riskien toteutuessa. Sosiaalipolitiikassa luotot alettiin nähdä osana toimeentuloa laajemmin vasta 1990-luvulla. Velkaongelmat ja niiden hoitaminen aiheuttavat kuluttajille ja yhteiskunnalle taloudellisia menetyksiä, sekä kuluttajille henkistä kuormitusta. Pitkittyessään velkaongelmat lisäävät mm. uupumisen, sairastumisen sekä syrjäytymisen riskiä. Etenkin elämän taitekohdat ovat merkittäviä ylivelkaantumiseen johtavia tekijöitä. Lainsäädännöllä voidaan osittain puuttua ylivelkaantumiseen, mutta uudenlaisia lainamuotoja syntyy jatkuvasti vanhojen lainojen tilalle tai rinnalle. Tutkielman tarkoituksena on ollut selvittää, millaisia eri diskursseja julkisessa keskustelussa on eroteltavissa liittyen kulutusluotoilla ylivelkaantumiseen. Mentelmänä on ollut diskurssianalyysi ja aineistona netissä julkaistuja mediatekstejä Helsingin Sanomista, Ylestä, Ilta-Sanomista sekä MTV:stä. Diskurssiin kuuluu yhtäältä se, millä tavalla jostain ilmiöstä puhutaan ja toisaalta se, kenen media niistä antaa puhua. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä on sosiaalinen kontstruktivismi. Aineistosta oli eroteltavissa neljä eri diskurssia. Ensimmäinen diskurssi käsitteli yleistä huolta suomalaisten velkaantumisesta, jota edesauttoi etenkin helposti saatavilla olevat vakuudettomat kulutusluotot. Toinen diskurssi keskittyi positiiviseen luottorekisteriin, jonka asiantuntijat pääsääntöisesti haluavat Suomeen suitsimaan kulutusluotoilla ylivelkaantumista. Kolmanneksi aineistosta erottui syyt, mihin kulutusluottoja käsitetään yleisesti otettavan: autot, veneet, tietotekniikka ja remontit mainittiin syiksi luottojen ottamiseen. Neljäs diskurssi koski maksuhäiriömerkintöjä ja niiden vaikutuksia arkielämään. Maksuhäiriömerkinnät nähtiin viimeiseen asti vältettävänä asiana, koska ne vaikeuttavat huomattavasti merkinnän saaneen elämää. Avainsanat – Nyckelord – Keywords Ylivelkaantuminen, kulutusluotto, media, diskurssit
  • Syrjänen, Milla (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan sitä, miten perhesosiaaliset etuudet jakautuvat vuorovanhempien välillä. Lähtökohtana on familistisen perhekäsityksen valta-asema suomalaisessa perhepolitiikassa. Tutkielmassa avataan suomalaisen perheen sekä vuorovanhemmuuden käsitteitä ja pohditaan sitä, miten suomalaisen perhepolitiikan muutos nykyistä perhekäsitystä vastaavaksi voisi vaikuttaa perheiden tasavertaisuuteen. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on suomalainen perhepolitiikka ja perhesosiaaliset etuudet sisältäen perheen ja vuorovanhemmuuden käsitteet. Pro gradu -tutkielman tutkimuskysymykset ovat jakautuuko perhepoliittiset etuudet vuorovanhempien välillä sekä mitkä asiat vaikuttavat etuuksien tasavertaiseen jakautumiseen. Tutkimusotteeni on laadullinen ja tutkimusaineisto koostuu 12 henkilön teemahaastattelusta. Aineisto on analysoitu sisällön analyysillä. Tutkimuksen keskeisinä tuloksina esitetään, että perhepoliittisten etuuksien jakaminen ei toteudu tasapuolisesti vanhempien välillä. Tulosten perusteella lapsilisä jää hyvin helposti lähivanhemman etuudeksi ja käytettäväksi. Lähivanhempi ei luovu helposti statuksestaan lähivanhempana etävanhemman eduksi, ja siten etävanhempi ei pääse hyötymään perhepoliittisista etuuksista, kuten asumistuesta lapsikorotuksella. Tulosten perusteella voidaan osoittaa, että enemmistö etävanhemmista ei maksanut elatusapua lähivanhemmalle. Syyt elatusavun maksamattomuudelle voidaan jakaa neljään kategoriaan haastateltavien vastausten mukaan. Elatusapua ei makseta, koska: 1) molemmat vanhemmat ovat vuorovanhempia, 2) tulot tasavertaisia, 3) etävanhempi vastaa muista kuluista lähivanhempaa enemmän ja 4) ei maksukykyä. Etuuksien tasavertaiseen jakautumiseen nousi tutkimustuloksina esiin neljä teemaa, jotka vaikuttavat etuuksien tasavertaiseen jakautumiseen. Haastateltavat nostivat esiin kolme ensimmäistä teemaa, joiden kokivat edistävän vuorovanhempien eriarvoisuutta. Neljänneksi teemaksi nostin aineiston perusteella aiheen, joka aineiston analyysissä nousi tärkeäksi vaikuttajaksi. Nämä neljä teemaa olivat: 1) terminologia, 2) tukien jakautumattomuus, 3) lastenvalvojan rooli sekä 4) vanhempien keskinäinen vuorovaikutus. Tutkimuksen perusteella voidaan nähdä selkeä tarve suomalaisen perhepolitiikan muutokselle. Perhepolitiikan tulee huomioida muuttuneet ja monipuolistuneet perhemuodot ja hyväksyä erilaiset perhemuodot tasavertaisesti lain edessä. Perhepolitiikan tulee huomioida muuttuneet ja monipuolistuneet perhemuodot, ja hyväksyä ne tasavertaisesti lain edessä. Etuusjärjestelmän tulisi jatkossa pystyä joustamaan siten, että lapsi voitaisiin huomioida kahden ruokakunnan jäsenenä.
  • Keränen, Henri (Helsingin yliopisto, 2019)
    Interest rates on safe assets have trended downwards for decades. During the Great Recession many developed nations faced a liquidity trap situation as nominal interest approached the zero lower bound which obstructs the stabilization capabilities of conventional monetary policy. At the same time many economies faced sluggish recoveries from the recession. These phenomena help motivate a theoretical model in which a liquidity trap emerges as a result of a drop in the interest rate of safe assets. A simple two-period overlapping generations model is built in which young households earn income and need to save it in order to finance old-age consumption. It is assumed that there are two types of young households with different risk preferences. Risk neutral households invest in the risky asset and are able to borrow from infinitely risk averse households by supplying safe assets to them. The issuance of these safe assets is constrained by two distinct factors. Firstly, there is a financial friction in the sense that safe assets need to be backed up by collateral which ensures repayment. Secondly, the supply of safe assets is limited by the value that the lenders assign to this collateral. In the model, infinitely risk averse households fear that the collateral might drop in value. This has the effect of lowering the supply of safe assets. When fears about the future increase this has an immediate adverse effect in the present. Fears about the future drive down the safe interest rate and after a large enough rise in fears a safety trap emerges as the zero lower bound on nominal rates is met. Safety trap is a form of a liquidity trap which is caused by a decrease in the supply of safe assets. The safety trap environment features unemployment and deflation. The model economy is simulated under different scenarios in order to illustrate the mechanisms at work. In addition to this, the issuance of safe government debt and the raising of the inflation target are considered as cures for the safety trap. A rise of government debt to GDP level helps to mitigate the safety trap by increasing the supply of safe assets while a rise in the inflation target of the central bank allows the economy to reach lower real interest rates with positive nominal interest rates than before.
  • Kontulainen, Helin (Helsingin yliopisto, 2019)
    This thesis investigates how Kurdish nation-ness is invoked and performed among Kurdish immigrants in Finland, through focusing on the case of Kurdiliitto (an umbrella association unifying 24 Kurdish-Finnish organizations throughout Finland.) Using an alternative concept, i.e. nation-ness, this study attempts to underline the historicity and ideological grab of nationalism, which often goes overlooked when adopting more conventional concepts such as ‘diaspora’, ‘belonging’ or ‘identity’. As nation-ness is a novel concept with little scholarly attention, additional effort is directed towards defining it. Nation-ness is described in this thesis as a term conveying “the state of being a nation.” This thesis provides answers to two main research questions: firstly, “how is Kurdish nation-ness invoked and performed among Kurdish immigrants in Finland?” and secondly, “what are some of the most recurrent patterns utilized in these invocations and performances?” It is argued that such division of questions directs analytical attention equally both towards the social actors’ actions and the discursive, visual or auditory content found in these actions. Kurdiliitto is utilized to provide an empirical anchor for the investigation and to avoid an analytically shallow referencing of an “ethnic” or “diasporic” community. The data used in the answering of these research questions are elicitated through ten observations at various events of Kurdiliitto and three semi-structured interviews with the leading members of the organization. The thesis adopts the abductive analysis method to focus on “surprises” within the collected data and emphasize an effort towards theory construction. This study introduces an alternative analytical concept: i.e. ‘nation-ness as performance.’ Through this concept, it is argued nation-ness is, fundamentally, performed. An analogy between the performances of ‘nation-ness’ and ‘gender’ is emphasized in this context in order to determine the properties of nation-ness as performance. In regard to the research questions, this thesis asserts that Kurdish nation-ness is invoked and performed mainly as parallel to “other nation-nesses”. The use of an internationally shared language of nationalism, as well as the flagging of nation-ness through various visual and auditory markers, are found to be the most recurrent patterns in the invocation(s) and performance(s) of Kurdish nation-ness.

View more