Valtiotieteellinen tiedekunta

 

Valtiotieteellinen tiedekunta: pro gradut oppiaineittain

Recent Submissions

  • Hyyrynen (Isopoussu), Milla-Maria (Helsingin yliopisto, 2011)
    In my Master's thesis I discuss a relatively new topic in the discussion on multiculturalism in political philosophy, the right of exit from a religious or a cultural group. Liberal theorists agree on the fact that everyone should be free to leave their group, to have a right to exit. However, they disagree on the content of the right. I present two schools on the topic: the formal right of exit strategy by Chandran Kukathas and the realistic right of exit strategy by Susan Moller Okin. I also view the importance of the individual's right to voice. I try to answer to a question which is twofold: whether the formal right of exit strategy is enough for protecting the freedom of individuals belonging to groups or whether the real abilities to exit should be considered as well, and whether everyone should also have a right to voice. In my work I compare the view of Kukathas with that of Okin. My main sources are Kukathas's book, The Liberal Archipelago. A Theory of Diversity and Freedom (2003) and Okin's article Mistresses of Their Own Destiny? Group Rights, Gender, and Realistic Right of Exit (2002). I also discuss what is often pictured as an alternative or supplement to exit, namely voice. By it is meant the right of the dissenters in the groups to express their views and try to reform their groups accordingly. Regarding to voice, my main source is a book Exit, Voice, and Loyalty (1970) by Albert O. Hirschman. I also cover minors and exit, as well as the so called costs of exit and voice. I show that whereas Okin thinks everyone should have certain capacities to exit, Kukathas objects it is irrelevant to consider them. Okin claims girls and women often lack these capacities. She argues they are for this reason not substantively free to leave their groups, nor in an equal position with men to exercise the right of exit. Therefore the formal right of exit strategy should be rejected. I claim that the debate between Kukathas and Okin comes back to a broader one in liberalism, namely on the question of which is the fundamental value in liberalism: toleration or autonomy. Kukathas stresses the former, Okin the latter. I come to the conclusion that in order to protect the freedom of all, the formal right of exit strategy should be abandoned in favor of the realistic right of exit strategy. Regarding to voice, along the right of exit, everyone should also have a right to voice. Keywords right of exit, groups, liberalism, autonomy, toleration, voice
  • Nguyen, Eelis (2014)
    Suvaitsevaisuudesta on tullut suosittu käsite monikulttuuristuvassa yhteiskunnassa. Suvaitsevaisuuskäsitettä käytetään arjessa kuvastamaan puhujan ideaaleja ja näkemyksiä hyvästä yhteiskunnasta. Politiikassa suvaitsevaisuutta käytetään usein retorisena keinona, jonka avulla voidaan kyseenalaistaa toisten toimijoiden toimintaa. Löytyykö suvaitsevaisuudelle yhtä yhteistä määritelmää? Mitä suvaitsevaisuus oikeastaan on? Kolmen erillisen tutkimuskysymyksen avulla on tarkoitus ymmärtää paremmin sekä suvaitsevaisuuden käsitettä että suomalaisen yhteiskunnan nykytilaa: i) Mitä on suvaitsevaisuus ja miten se määritellään? ii) Mitä suvaitsevaisuus tarkoittaa poliitikoille? iii) Mitä poliitikoiden käyttämät arkiteoriat kertovat poliittisesta kulttuuristamme? Tutkimuksen filosofisessa osuudessa problematisoidaan suvaitsevaisuuden käsitettä ja osoitetaan, ettei suvaitsevaisuuden määritteleminen ole yhtä yksiselitteistä kuin mitä arkiajattelussa uskotaan. Empiirisessä osuudessa tarkastellaan poliitikoiden käyttämiä arkiteorioita – käytännön järkeen perustuvia selitysmalleja – yhteiskunnan tapahtumista ja kuvataan niiden avulla poliitikoiden tapaa määritellä suvaitsevaisuus. Poliitikoiden arkiteorioiden avulla hahmotellaan myös kokonaiskuva Suomen poliittisesta kulttuurista sekä selitetään sen tämänhetkistä muutostilaa. Aineisto koostuu kahdeksasta teemahaastattelusta, jonka vastaajina ovat olleet yksi kansanedustaja jokaisesta eduskuntapuolueesta. Aineistoa lähestytään laadullisen, yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen näkökulmasta ja analyysissa on tiivistetty, tulkittu ja verrattu keskenään poliitikoiden arkiteorioita. Aineistosta esiin nousevien teemojen perusteella on tehty päätelmiä poliitikoiden ajattelutavasta ja selitetty arkiteorioiden muodostumislogiikkaa. Poliitikoiden arkiteorioiden tutkiminen mahdollistaa myös poliittisten ilmiöiden kartoittamisen, minkä avulla yhteiskunnan nykytilasta voidaan piirtää karkea hahmotelma. Tutkimus osoittaa, että suvaitsevaisuuden käsite on poliitikoille haastava ja että he antavat sille arkisia määritelmiä, jotka poikkeavat formaalin lähestymistavan näkökulmasta. Omassa arjessaan poliitikoille suvaitsevaisuus on jotain ylevää ja tavoittelemisen arvoista, mutta eduskunnassa se pelkistyy helposti retoriseksi välineeksi. Ennen kaikkea suvaitsevaisuuden rajojen määrittelemisen yhteydessä poliitikoiden välille syntyy vahvoja erimielisyyksiä ja vastakkaisia näkökulmia. Poliittisen kulttuurin nykytilasta erotellaan kolme eri elementtiä: poliittiset toimijat, yhteiskunnallinen konteksti ja puolueiden toiminta. Suvaitsevaisuuskysymyksien kohdalla poliittiset toimijat voidaan jakaa selkeästi kahteen eri lähestymistapaan. Tutkimus osoittaa kuitenkin sen, että poliitikoilla on yhteneväisempi käsitys suomalaisen yhteiskunnan murrostilasta ja sen aiheuttamista syistä. Poliittiset puolueet etsivät uutta rooliaan ja joutuvat muuttamaan toimintatapojaan vastatakseen paremmin poliittisen kulttuurin muutokseen. ”Identiteettikriisi” voi olla jatkossa positiivinen asia suomalaiselle politiikalle, mutta, jos halutaan löytää uusi suunta ilman että yhteiskunnallinen koheesio kärsii, on lähestyttävä politiikkaa periaatteellisemmasta näkökulmasta. Suvaitsevaisuuskäsitteen avaaminen tuo ongelmat aiempaa selvemmin eteemme, mutta se ei itsessään niitä vielä ratko.
  • Mannerström, Rasmus (2012)
    Enligt Eriksons (1979) utvecklings- och socialisationsteori genomgår de flesta ungdomar en identitetskris. Marcia (1966; 1993a) har operationaliserat identitetsutveckling genom att mäta engagemang i och utforskande av olika ideal, mål och värden. Enligt Marcia är utforskande av olika identitetsaltemativ centralt för en optimal lösning på identitetskrisen. Senare forskning har försökt precisera Marcias empiriska modell genom att skilja mellan olika typer av engagemang och utforskande (Bosma, 1985, ref. Luyckx m.fl., 2006; Meeus, ledema och Maassen, 2002, ref. Luyckx m.fl., 2006; Schwartz, 2001). En oklarhet som dock konstant påträffats i forskningsresultat är varför utforskande kan associeras såväl med glädje som med ångest (Luyckx, Schwartz, Berzonsky, Soenens, Vansteenkiste, Smits & Goossens, 2008a). Luyckx m.fl. (2008a) har försökt besvara frågan med hjälp ett nytt mätinstrument för identitetsutveckling — Dimensions of Identity Development Scale [DIDS]. DIDS mäter identitetsutveckling ifråga om framtidsplaner på fem kontinuerliga skalor— engagemang och identifikation med engagemang, vidsträckt och fördjupat utforskande samt grubblande utforskande. DIDS' bidrag ligger i att den skiljer mellan ett utvecklingsbefrämjande och -hämmande utforskande. DIDS har till idag använts med framgång med holländska unga vuxna (bl.a. Luyckx m.fl., 2008a). Den föreliggande undersökningens syfte var sålunda att pröva och validera DIDS i en finländsk universitetsmiljö och samtidigt ge en bild av unga vuxnas identitetsutveckling. Undersökningen utfördes som en enkätundersökning med 214, finsk- och svenslcsprildga studerande vid Helsingfors universitet. Alla skalor utom fördjupat utforskande uppfyllde reliabilitetslcraven. Reliabilitetsvärdet på skalan för fördjupat utforskande försvagades klarast av två item som inbegrep diskussion med andra människor om egna planer. Antingen var itemen dåligt översatta, eller så implicerade resultatet att det förelåg en eventuell kulturell skillnad mellan holländska och finländska ungdomars sätt att tolka itemen. Explorativ faktoranalys gav inte stöd för en identitetsmodell bestående av fem faktorer. Högst tre faktorer — engagemang, utforskande och grubblande utforskande — skulle ha varit den lämpligaste lösningen för materialet. Ifråga om inre begreppsvaliditet var resultaten hypotesenliga förutom vad gällde fördjupat utforskande. Ifråga om yttre begreppsvaliditet så kunde endast grubblande utforskande förutsäga psykisk hälsa och självfokus. Resultaten visade inte på några könsslcillnader men däremot nog på starkare engagemang med högre ålder. Även om DIDS gav många teoribaserade och hypotesenliga resultat, bidrog den svaga reliabiliteten för fördjupat utforskande till att DIDS som helhet inte kunde beaktas som ett helt pålitligt mätinstrument. Resultatens implikationer för framtida forskning diskuteras.
  • Kokki, Eeva (2005)
    Arvopaperikaupankäyntiä koskeva tieto välitetään Suomessa keskitetysti Helsingin pörssin järjestelmien kautta erilaisille pörssitiedon jälleenjakelijoille, kuten pankkiiriliikkeille, analyytikoille, uutistoimistoille ja medialle. Kaupankäyntitietojen lisäksi myös listattujen yhtiöiden julkaisemat pörssitiedotteet välitetään nykyään näiden järjestelmien kautta arvopaperimarkkinoille. Teknologian voimakas kehittyminen 1980-luvulta lähtien on muuttanut sekä Helsingin pörssin että pörssin välittämän arvopaperimarkkinoita koskevan tiedon jälleenjakelijoiden toimintaa. Teknologia on muuttanut myös tämän tiedon saatavuutta: aiemmin hyvin rajalliselle joukolle tarjottu tieto on internetin kautta käytettävissä kelloon katsomatta Verkkovälitteiseen tiedon jakamiseen liittyvät olennaisina myös kansainvälisyys ja erilaisten tietojärjestelmien integraatio. Myös media ja uutistoimistot kytkeytyvät markkinatiedon ketjuun toisaalta arvopaperimarkkinoiden tapahtumien, yhteiskunnallisen ja taloudellisen kehityksen esiin nostajana, toisaalta yhtiötiedottamisen kohteena ja pörssitiedon aktiivisena vastaanottajana, arvioijana, muokkaajana ja julkaisijana. Medialla on ollut vaikutuksensa myös arvopaperimarkkinoita koskevan lainsäädännön kehittymiseen. Tässä tutkielmassani tarkastelen suomalaisen verkkovälitteisen pörssitiedon historiaa Helsingin pörssin näkökulmasta. Tutkimukseni tavoitteena on ollut rakentaa kokonaiskuva verkkovälitteisen pörssitiedon kehitysvaiheista ja samalla jatkaa pörssin historian kuvaamista teknisten järjestelmien näkökulmasta siitä, mihin aiemmin julkaistut historiikit ovat päättyneet.
  • Kurki, Saila (Helsingin yliopisto, 2018)
    Kehärata (vuoteen 2005 Marja-rata) on lähiliikenteen kaupunkirata, joka syntyi kun Suomen pohjoinen päärata sekä Vantaankosken rata yhdistettiin toisiinsa 2010-luvulla. Uusi raideyhteys oli pitkän poliittisen prosessin tulos, jonka keskeinen puolestapuhuja oli Vantaan kaupunki. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, minkä tiedon varassa, millaisin perustein ja keinoin Vantaan kaupungin luottamushenkilöt eli kaupunginvaltuutetut sekä kaupungin johto ajoivat Kehäradan rakentamista kaupunkitasolla, metropolitasolla sekä valtiontasolla vuosina 2000–2008. Laajemmin tarkasteltuna tutkimustehtävänä on kaupungin toiminnan ja motiivien analysointi Kehärata-hankkeessa suhteessa muiden toimijoiden intresseihin. Tutkielman lähdeaineisto koostuu pääasiallisesti kolmesta aineistoryhmästä. Pääryhmä ovat Vantaan kaupungin päättäjien tuottamat asiakirjat kuten kaupunginvaltuuston ja -hallituksen pöytäkirjat. Tämän lisäksi tutkielmassa käytetään Helsingin Sanomien ja Vantaan Sanomien artikkeleja ja niissä käytyjä keskusteluja tapahtumien taustoituksen tukea eli sekundäärisinä lähteinä. Tutkielman menetelmänä käytetään historiatutkimuksen perinteisiä menetelmiä, jotka perustuvat lähdekriittiseen lähestymistapaan ja sisältöanalyysiin. Tämän lisäksi hyödynnetään retoriikka-analyysin menetelmiä. Kehärataan liittyvää päätöksentekoa tarkastellaan temaattisesti kaavoituksen, maapolitiikan ja rahoituksen kautta. Vantaan keskeinen motiivi rakentaa rata kytkeytyi uuden Marja-Vantaan asuinalueen rakentamiseen, jonka kannattavuus taas riippui Kehäradan toteutumisesta. Kaavoitus oli Vantaan keskeinen keino edistää Kehäradan rakentamista. Sekä Vantaan yleiskaavatyön että ratahankkeen suunnittelutyön aikana tuotettiin mittavasti tutkimuksia ja tietoa radan yhteiskunnallisesta kannattavuudesta. Niiden perusteella Kehäradan rakentaminen hyödytti laajasti niin Vantaata, pääkaupunkiseutua kuin koko Suomea. Radan rahoitusvaihtoehtoja tutkittiin erikseen muun muassa liikenne- ja viestintäministeriön vuonna 2006 asettamassa työryhmässä. Keskeiset selvitykset toivat päätöksenteolle legitiimiyttä ja poliittista uskottavuutta. Kaupunkiratojen rahoituksesta vastaavat perinteisesti valtio sekä kunnat, joiden alueella rata sijaitsee. Tämän takia Vantaan oli tärkeä saada sekä valtio että muut pääkaupunkiseudun kaupungit kannattamaan hanketta. Yksi keskeinen keino oli pääkaupunkiseudun liikennejärjestelmäsuunnitelma, jossa linjattiin pääkaupunkiseudulla toteuttavien liikenneinvestointien kiireellisyydestä. Strategisten suunnitelmien lisäksi Vantaa pyrki vaikuttamaan muiden toimijoiden intresseihin myös monilla yksittäisillä päätöksillä. Näitä päätöksiä olivat esimerkiksi Helsingin rajansiirtokysymys, Marja-Vantaan alueen maakauppa talvella 2007 sekä Kehä III parannustöiden lainarahoitus. Vantaalla vallitsi koko tutkimusajanjakson vahva tahtotila Kehäradan rakentamisesta, mutta yksittäiset päätökset loivat ristiriitoja valtuutettujen ja puolueiden välille. Johtopäätöksissä pohditaan Kehäradan päätöksenteon perusteita niin kaupunki-, metropoli- kuin valtiontasolla. Osa päätöksenteosta tapahtui nopeasti, osa (esimerkiksi yleiskaavatyö) kesti vuosia. Julkisen keskustelun ja toisaalta laajemman poliittisen tilanteen kuten vaalien lähestymisen voidaan katsoa vaikuttaneen päätöksentekoon. Lisäksi epävarmuus valtionrahoituksesta vaikeutti valtuutettujen päätöksentekoa kaupunkitasolla tutkimusajanjakson loppupuolella. Päätöksentekoon jännitteitä loivat erityisesti poliittiset voimasuhteet niin Vantaan valtuustossa kuin eduskunnassa.
  • Sjöblom, Annika (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella viranomaisten kaksikielisen kriisiviestinnän toteutumista ja esitellä niitä eroja, joita kaksikielisessä sanoittamisessa voi löytyä. Samalla tutkitaan myös viranomaisten tapaa sanoittaa tapahtunutta kriisiä ja luoda kuvaa itsestään sekä toiminnastaan. Kriisiviestintä muuttuu myös jatkuvasti globalisaation ja median murroksen myötä. Tästä johtuen tutkimuksessa tarkastellaan lisäksi eroja kriisin sanoittamisessa tiedotteiden sekä sosiaalisen median tekstien välillä. Tutkimukseni aineisto koostuu Loviisa16-kriisiviestintäsimulaation aikana tuotetuista teksteistä. Simulaatio toteutettiin keväällä 2016 Loviisan ydinvoimalalla. Lain mukaan ydinvoimaloiden tulee järjestää suuronnettomuusharjoitus joka kolmas vuosi ja kyseinen harjoitus oli toinen laatuaan, jossa myös sosiaalisen median käyttöä simuloitiin sille erikseen rakennetuilla alustoilla. Harjoitukseen osallistui niin viranomaisorganisaatioita kuin yrityksiäkin sekä tutkijoita ja opiskelijoita Helsingin yliopistolta. Tutkimuksessa käytetään lähiluvun menetelmää, jonka avulla voidaan tulkita aineiston merkityksiä yksityiskohtaisen analyysin avulla. Teoreettisesti tutkimus perustuu pitkälti Gioian ja Chittipeddin sisäistämisen ja sanoittamisen käsitteisiin. Sanoittamisen nähdään olevan tapa, jolla pyritään vaikuttamaan viestin vastaanottajan sisäistämisprosessiin. Tässä pro gradussa hyödynnetään myös kaksikielisyydestä tehtyjä tutkimuksia, joista tärkeimpänä voidaan pitää Grosjeanin työtä. Tutkimuksessa viitataan toistuvasti kielilakiin, jonka mukaan kaikki viranomaisten vaaratiedotteet tulee julkaista sekä suomeksi että ruotsiksi. Lähiluvun aikana neljä erillistä teemaa nousee muita tärkeämmiksi; julkaisu ja muut määrälliset erot, kieli ja käännökset, ydinvoimakriisin sanoitus viranomaisten puolesta sekä sosiaalisen median haasteet ja mahdollisuudet. Analyysiosuudessa näitä teemoja tarkastellaan tarkemmin ja nostetaan esille useita esimerkkejä aineistosta. Tulokset osoittavat kriisiviestinnän toteutuvan osittain epätasaisesti suomeksi ja ruotsiksi. Ruotsinkielinen kriisiviestintä on huomattavasti suomenkielistä suppeampaa, mistä johtuen suomenkielinen yleisö saa kattavamman kuvauksen tapahtuneesta. Ratkaisuksi ehdotetaan Sisäministeriön mukaista keskitettyä kääntämistä, jolloin resursseja vapautuisi muuhun viestintään. Loviisa16-simulaatiossa sosiaalista mediaa hyödynnettiin, mutta sen käyttöä olisi syytä tulevaisuudessa monipuolistaa. Tutkimuksessa ehdotetaan yhteisten tunnisteiden käyttöä, jolloin kansalaisen olisi helpompi päästä osaksi laajaa viranomaisviestintää. Loviisa16-kriisiviestintäsimulaatio ja siitä tehty tutkimus osoittaa kriisiviestinnän olevan hyvin moniulotteista jopa simuloidun harjoituksen aikana. Kaksikielistä kriisiviestintää olisi hyvä tutkia jatkossakin, jolloin myös useampien kielten tuominen mukaan viranomaisviestintään kriisin keskellä toteutuisi sujuvammin.
  • Keppola, Erika (Helsingfors universitet, 2016)
    Lobbaus voidaan laajasti ymmärrettynä määritellä kaikiksi pyrkimyksiksi vaikuttaa julkiseen päätöksentekoon. Tässä tutkimuksessa on omaksuttu kapeampi käsitys, jonka mukaan lobbaus rajautuu epäviralliseen ja henkilökohtaiseen yhteydenpitoon päätöksentekijöiden kanssa. Lobbaus on osa toimivaa demokratiaa, mutta siihen liittyy myös demokratiaa ja hallinnon läpinäkyvyyttä vaarantavia tekijöitä. Päätöksentekoa kohtaan tunnetun luottamuksen kannalta on erityisen tärkeää tuoda lisävaloa virkamiesten lobbaukseen, sillä vaikka sen merkitys on osoittautunut suureksi, kansainvälinenkin tutkimus asiasta on varsin vähäistä ja Suomessa aihetta on toistaiseksi vain sivuttu. Ensimmäisenä tutkimustehtävänä onkin selvittää, mitä lobbaus on virkamiesten ja intressiryhmien edustajien näkökulmista ja mitä yhtäläisyyksiä ja eroja näkemyksissä esiintyy. Tavoitteena on avata uutta uraa suomalaisessa intressiryhmätutkimuksessa tarkastelemalla kansainvälisen kirjallisuuden avulla meillä hyvin vähän tutkittua ilmiötä. Tutkimuskohteena on sosiaali- ja terveysministeriön hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen osasto, sillä budjettiosuudeltaan merkittävän hallinnonalan osasto käsittelee paljon voimakkaiden intressiristiriitojen kohteena olevia asioita. Aineisto koostuu eliitti- ja lumipallo-otannan yhdistelyllä kerätyistä kahdeksasta puolistrukturoidusta teemahaastattelusta, joista puolet toteutettiin virkamiesten ja puolet intressiryhmien edustajien kanssa. Ryhmittäin anonymisoitua aineistoa analysoidaan teoriasidonnaisen sisällönanalyysin avulla. Teoreettinen viitekehys yhdistää kahta Yhdysvalloissa ja Euroopan unionin kontekstissa kehitettyä näkökulmaa, neopluralismia ja vaihtoteoreettista lähestymistapaa. Toisena tutkimustehtävänä onkin selvittää, missä määrin nämä kansainväliset teoriat kuvaavat suomalaisia näkemyksiä lobbauksesta. Tutkimuksen perusteella virkamiesten lobbauksen viitekehys muodostuu virallisista kuulemismenettelyistä, ja vaikutusvallan kannalta keskeistä on vaikuttaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa politiikkaprosessia. Vaihtoteorialle ominaisesti lobbausta voidaan mallintaa poliittisten hyödykkeiden vaihdantana, jossa intressiryhmät tarjoavat virkamiesten tarvitsemaa tietoa, asiantuntemusta ja päätöksenteon legitimiteettiä, ja pyrkivät vastineeksi saamaan mukaanpääsyn prosessiin. Neopluralismin kannalta mukaanpääsy kuitenkin riippuu asia- ja tilannesidonnaisista tekijöistä, joista tärkeimpinä asian tyyppi, intressiryhmärakenne ja institutionaaliset tekijät. Intressiryhmien mahdollisuudet edistää mukaanpääsyään ja siten vaikutusvaltaansa ovat kuitenkin sidoksissa myös niiden resursseihin. Tärkeimmiksi lobbausresursseiksi osoittautuivat myös poliittisena hyödykkeenä vaihdettava asiantuntemus, taloudelliset resurssit ja suhteet. Nämä ovat myös tiiviisti sidoksissa toisiinsa. Virkamiesten ja intressiryhmien edustajien näkemykset muodostivat hyvin yhtenäisen kuvan lobbauksesta toimintana, joka kansalaisten intressejä ja tietoa välittämällä voi parantaa päätöksenteon laatua. Intressiryhmien kannalta lobbaus nähtiin osana edunvalvontaa. Esille tuli myös viitteitä lobbauskentän muuttumisesta. Eroja esiintyi näkemyksissä lobbauksen määritelmän kattavuudesta ja suhteiden ja asiantuntemuksen painoarvosta. Lobbauksen riskit liitettiin erityisesti avoimuuden vaarantumiseen. Sitä pyritään edistämään itsesäätelyllä, mutta osa kaipasi myös keskustelua lobbauksen pelisäännöistä. Sääntely ja esimerkiksi lobbarirekisteri ei saanut juuri kannatusta, mutta osa ehdotti päätöksentekijöille kirjausvelvollisuutta tapaamisista. Toisaalta huomautettiin Suomessa jo olevan avoimuutta edistäviä elementtejä, joita tulisi voida hyödyntää paremmin.
  • Allas, Anna-Liisa (Helsingfors universitet, 2016)
    Migration is not necessarily about settling with the whole family to a new country, but instead it is becoming more common that family members are dispersed between countries. Also almost all Estonian parents who have been working abroad have decided to leave their child or children in Estonia where they are typically in the care of the other parent. For Estonian migrants Finland is the most popular destination country and therefore, this study investigates family life in the context of Estonian labour migration to Finland. The labour migration of one family member does not only shape the life of that person, but also the lives of those who remain behind. Because partners who stay behind with the children in the home country are rarely included in research on migration or transnational families, this study is based on their perspectives and analyses the dynamic experiences of family life that crosses national borders. Drawing on the literature of some of the leading scholars in the field of transnationalism, family practices and co-presence, I examine how family relationships are maintained, how family responsibilities are managed, and what meanings are given to family life across countries borders. The study includes in-depth semi-structured interviews with stay-behind partners who are currently living in a transnational family, but also those who have recently had the experience and who thus were able to better reflect on it with hindsight. The results of the research add insights to presence and absence in family life. The analysis shows that frequent and highly regular communication over distance helps to sustain a sense of family unity. However, mediated co-presence which is produced by this long-distance communication does not replace physical co-presence which allows the stay-behind partners to best make sense of the family relationships. At the same time, physical co-presence requires adjustments in the stay-behind partners everyday life who during the absence of their partner have established their own routines. For some stay-behind partners, these adjustments can feel very demanding as they decrease their control over their daily routines and bring with it more tasks.
  • Koljonen, Juha (Helsingfors universitet, 2016)
    The economy of Finland has encountered a drastic transformation in past 15 years. There has been a shift from industrial economy towards service economy, which had a major effect on the traditional industries. Furthermore, the external shock like the European finance crisis had a great impact on Finnish economy. In this thesis I will examine the implications of these changes for the policy positions of Finnish neo-corporate actors. These actors have traditionally had a major influence on the Finnish economic and social policies. I will use the theory of Competition State by Cerny as a midrange theory in this study. According to this theory, state actors are threatened by globalization and market pressures. They respond to these threats by promoting competitiveness. I will examine the changes using Wordfish, a computer assisted text analysis method, which can be utilized to analyse policy positions. This method has not been applied on texts written in Finnish before. I will test the validity of this method using Finnish party manifestos from elections of the year 2007. I will then use this method to examine the policy positions of Finnish industrial relations industry groups during the time period from 2003 to 2015. The results are then analysed using the theory of competition state theory. The thesis is structured in following way. I will first present the outlines of Finnish industrial relations and collective bargaining. Then I will shortly discuss the economic changes in Finland. After that I will examine institutionalism and the theory of the competition state. After this I will present my methodological approach. I will also present the results of the Wordfish validation using texts in Finnish. After that I will present the results of industrial relations interest group policy analysis. Finally I will discuss the results using the theory of the competition state. There are three main findings in this thesis. First of all, Wordfish as method can be used to analyze also texts which are written in Finnish. The results of the Wordfish analysis are similar to expert policy analysis results from same manifestos. The second main finding is that there has been a shift in language, where certain concepts became used more frequently. These concepts can be partly explained by the competition state theory. The third main result is that the Finnish trade union confederations can be divided into two groups in adaptation of these concepts.
  • Lindholm, Arto (Helsingfors universitet, 1998)
  • Pakkanen, Mikko (Helsingfors universitet, 2006)
  • Mela, Marianne (Helsingfors universitet, 2013)
    Tämä pro gradu -tutkielma on aineistolähtöinen tapaustutkimus, jossa on vertailtu maahanmuuttajanaisten kotoutumisen kokemuksia ja parlamentaarisen puheen tuottamia kuvauksia maahanmuuttajanaisista kotoutujina. Aineistona on käytetty eduskunnassa vuosien 2010 – 2013 aikana käytyä keskustelua maahanmuuttajien kotoutumisen ongelmista sekä Mannerheimin Lastensuojeluliiton Uudenmaan piirin Ystäväksi Maahanmuuttajaäidille -toimintaan osallistuneen seitsemän maahanmuuttajaäidin haastattelua. Haastattelut on tehty puoliavoimina yksilöhaastatteluina pääkaupunkiseudulla vuoden 2012 syksyn aikana. Maahanmuuttajanaisten haastatteluissa menetelmänä on käytetty Giorgin ja Perttulan fenomenologista menetelmää. Kyseessä on deskriptiivinen fenomenologinen menetelmä, jonka avulla haastatteluissa on pyritty tavoittamaan maahanmuuttajaäitien jakamia kokemuksia kotoutumisesta Suomessa. Parlamentaarisessa puheessa menetelmänä on käytetty diskurssianalyyttista WPR-analyysia. Maahanmuuttajaäitien haastatteluissa nousi yhteisesti esille sosiaalisen pääoman merkitys kotoutumisprosessissa. Kotoutumisprosessi jäsentyi kertomuksissa kolmeen vaiheeseen: maahansaapumisen yhteydessä koettuun odotusten ja pettymysten vaiheeseen, elämän järjestelyyn liittyvään selviytymisstrategian luomisen vaiheeseen sekä lopulta asettumisen vaiheeseen. Sosiaalisen pääoman runsaus tai puute yhdisti jokaisen vaiheen kulkua ja sujuvuutta. Maahanmuuttajaäitien näkemys kotoutumisesta kuvasi kotoutumista yksilön ja yhteiskunnan välisenä tasa-arvoisuuteen perustuvana vastavuoroisuutena, jonka onnistuminen liittyi yksilön ja yhteiskunnan tarpeiden ja tarjolla olevien resurssien yhteensovittamiseen. Äitiyden tai oman kulttuurin ei katsottu aiheuttavan kotoutumiselle yleisesti haasteita; sen sijaan sosiaalisen pääoman puutteen ja syrjinnän katsottiin. Parlamentaarisen puheen analyysi puolestaan toi esiin, että sosiaalinen pääoma miellettiin enemmänkin onnistuneen kotoutumisen päämääräksi, eikä sen mahdollisuutta kotoutumisprosessia tukevana välineenä tunnistettu. Myös kotoutumista koskevan yhteiskunnallisen osallisuuden muodot kutistettiin osallisuuteen työmarkkinoista, missä myös mahdollisen sosiaalisen pääoman kertymisen nähtiin tapahtuvan. Kotoutumisprosessi itsessään miellettiin pääosin yksisuuntaiseksi tapahtumaksi, jossa yhteiskunta tarjoaa rakenteet, joiden kautta onnistujat työllistyvät. Maahanmuuttajanaisten kotoutumisen haasteiden katsottiin liittyvän heidän haavoittuvaan asemaansa, joka johtui heidän vieraista kulttuureistaan ja tavoistaan. Kahden aineiston vertailun tuloksena syntyi johtopäätös, jonka mukaan sosiaalisen pääoman aseman vahvistaminen kotouttamispolitiikassa voisi tehostaa niidenkin maahanmuuttajien kotoutumista heti maahan saapumisesta lähtien, joiden integroituminen työmarkkinoille kestää esimerkiksi vanhemmuuden, opiskelun tai suomen kielen oppimisen vuoksi.
  • Maunula, Kirsi (Helsingfors universitet, 2011)
    Tutkielman tarkoituksena on tarkastella sitä muutosta, jonka Yhdysvallat käy läpi suomalaisten sanomalehtien kommentoivissa teksteissä lähihistorian aikana. Tarkemmin ilmaistuna, tarkoituksena on ollut selvittää, näyttäytyykö Yhdysvallat suomalaisissa sanomalehtikommenteissa pelkästään maailmanpoliittisten muutosten ja presidenttien vaihdosten valossa vai onko mukana jonkin pidempi, historiallinen tematiikka, jolla Yhdysvalloista normaalisti kirjoitetaan ja jolla presidentin linjapuhetta kommentoidaan. Tutkimuksen näkökulmana ja samalla metodologisena viitekehyksenä on diskurssianalyysin ja sosiaalisen konstruktionismin näkökulma. Tarkoituksena on tarkastella kommentoivia tekstejä, ei pelkästään sosiaalisen todellisuuden tapahtumia raportoivina tai heijastavina, vaan myös sosiaalista todellisuutta rakentavina. Koska diskurssianalyysi ei itsessään ole selkeä tai yhtenäinen analyysimenetelmä, työssä on käytetty menetelmällisenä työkaluna kriittisen lingvistiikan analyysitapaa. Tutkimusaineistoa on analysoitu erityisesti Vesa Heikkisen (1999) ja Sari Pietikäisen (2000) analyysitapoja hyödyntäen. Tärkeimpinä teoreettisina taustaoletuksina edellisten tavoin myös tässä tutkielmassa ovat diskurssianalyysin eri suuntauksia edustavat lähteet kuten Faircloughn (1992, 1997, 2003) sekä van Dijkin (1985, 1999) ja Gunther Kressin (1985) näkemykset tästä lähestymistavasta. Koska tutkittava ilmiö kiinnittyy niin sanomalehtien pääkirjoitusten kuin poliittisen historiankin konteksteihin, on ilmiön taustoittamiseksi ja johtopäätösten tueksi nojattu myös esimerkiksi Salovaara-Moringin (2004, 2009), Rusin (2003), Jakobsonin (1998, 2005) ja Hemánuksen (1972, 1983) ajatuksiin. Tutkielman aineisto on rajattu viimeisten 25 vuoden ajalle siten, että on poimittu neljä maailmanpoliittisten muutosten tai Yhdysvaltain presidentin vaihdosten kannalta olennaista aikakautta. Samalla on noudatettu suurimmalta osalta myös sen kansainvälisen tutkimusprojektin rajauksia, jonka osana tämä tutkielma syntyi. Tutkimusaineistoa on siten kerätty vuosilta 1984, 1994, 2004 sekä 2010. Mukaan on kyseisiltä vuosilta otettu Yhdysvaltain presidentin pitämän linjapuheen pitopäivästä kaksi viikkoa eteenpäin kestävä periodi, jonka ajalta on kerätty neljän suomalaisen sanomalehden kommentoivat tekstit, pääkirjoitukset, kolumnit ja tausta-artikkelit, joissa otetaan kantaa Yhdysvaltain presidentin pitämään vuosittaiseen linjapuheeseen. Tutkimusaineiston valossa Yhdysvallat näyttäytyy suomalaisten sanomalehtikommentaattoreiden teksteissä toisaalta muuttuvana, mutta samalla myös muuttumattomana suurvaltana. Maailmanpoliittinen muutos – siirtymä kylmästä sodasta yhden suurvallan aikaan näkyy suomalaisessa kommentoinnissa. Samoin näyttäytyy selkeänä kahden erilaisen presidentin, George W. Bushin ja Barack Obaman vastaanotto. Toisaalta aineistossa ei näy pelkästään muutos, vaan Yhdysvallat on suomalaisille kommentoijille myös muuttumaton suurvalta jolta odotetaan paljon ja jota kritisoidaan sen mukaan – aikakaudesta riippuen joko suomalaisesta tai eurooppalaisesta positiosta käsin.
  • Lindroos, Christoffer (Helsingfors universitet, 2013)
    William Niskanen framförde år 1971 teorin om den budgetmaximerande byråkraten. I uppsatsen undersöker jag huvuvida vi kan tillämpa Niskanens teori i ett modernt sammanhang. Jag testar systematiskt de påståenden om byråkratiskt beteende inom budgetförhandlingarna som teorin framför. Urvalet utgörs av fem ämbetsverk som jag valt enligt sådana kriterier, att de uppfyller Niskanens definition av en statlig byråkrati. Som metod använder jag såväl intervju av personer med arbetserfarenhet från statsförvaltningen som statistisk analys. I den statistiska undersökningen studerade jag hur ämbetsverkens budgetförslag har förändrat längs med dess handläggning, ända tills en anslagssumma godkänts i statsbudgeten. Det huvudsakliga materialet utgjordes av ämbetsverkens och ministerierna budgetförslag, regeringens budgetproposition samt statsbudgeten. Som resultat av intervju-undersökningen fick jag, att intervjuobjekten i regel inte tyckte att teorin på ett pålitligt sätt beskriver verkligheten idag. Fastän de höll med om flera av de observationer som Niskanen gjort, så anser de att tolkningarna för de bakomliggande orsakerna allmänt taget inte stämmer. Den allmänna åsikten var också, att budgetprocesse idag är till den graden öppen, att den inte tillåter budgetmaximering från ämbetsverkets sida. Också det spridda inflytandet inom processen garanterar, att ingen enskild person kan forma resultat i en betydlig grad. Resultatet är, att summan av de kontrollmekanismer som tillämpas, garanterar objektiviteten inom budgetprocessen. I den statistiska analysen fann jag vissa stöd för Niskanens antaganden, t.ex. det, att storleken för ämbetsverkens budgetförslag tenderar att stiga år för år. Ämbetsverken har också en tendens av föreslå en större budgetsumma än storleken av förra årets anslag. Niskanens antaganden om ministeriets passiviet och riksdagens aktivitet fann jag ändå inga belägg för.
  • Leppähaara, Laura (Helsingfors universitet, 2013)
    Epätäydellisen kilpailun muodot sekä markkina- ja monopolivoiman jakautuminen markkinoilla toimivien yritysten kesken ovat toimialantaloustieteelle ominaisia tutkimuskohteita. Tässä tutkimuksessa käsitellään toimialan taloustieteen sektorilta tuottajan, jälleenmyyjän ja kuluttajan välistä vertikaalista suhdetta. Erityisesti tutkimuksessa keskitytään tutkimaan, helpottaako tuottajan asettama vertikaalinen hintarajoite kartellisoitumista tuottajien tasolla. Vertikaalisella hintarajoitteella tuottaja määrää jälleenmyyntihinnan, jolla jälleenmyyjä myy tuotetta kuluttajille. Työn tavoitteena on analysoida vertikaalisen hintarajoitteen vaikutusta kilpailuun, hintoihin ja jakeluketjun toimijoiden tuottoihin sekä pohtia, tulisiko vertikaalisen hintarajoitteen käyttö olla sallittua. Tutkimuksen toisessa luvussa esitetään vertikaaliseen hintarajoitteeseen liittyviä yleispiirteitä ja syitä, miksi tuottajat haluavat käyttää rajoitetta. Kolmannessa luvussa puolestaan perehdytään kartellin teoriaan ja luodaan katsaus vertikaalisten ja horisontaalisten suhteiden yhteyteen. Sekä vertikaalisten rajoitteiden että kartellien osalta luodaan lyhyt katsaus myös kilpailulainsäädäntöön. Tutkimuksen päätarkastelun kohteena on Bruno Jullienin ja Patrick Reyn (2007) malli, jossa tutkitaan hintarajoitetta tekijänä, joka helpottaa tuottajien välisen kartellin muodostamista. Mallissa vertaillaan tilannetta, jossa tuottaja ei käytä vertikaalista hintarajoitetta, tilanteeseen, jossa tuottaja haluaa ja sille on kannattavaa ottaa käyttöön jälleenmyyntihinnoitteluun kohdistuva rajoite. Erityisesti tutkimuksessa analysoidaan kartellin vakauteen liittyviä kannustinrajoitteita, joiden pohjalta tuottajat tekevät päätöksensä, pysyvätkö he hintasopimuksessa vai rikkovatko he kartellin. Yleisesti ottaen tutkimuksessa on oleellista vertikaalisten rajoitteiden teorian ja kartellien teorian yhdistäminen. Tutkimus tarjoaa analysoidun näkemyksen, tulisiko vertikaalinen hintarajoite olla kilpailun taloustieteen näkökulmasta sallittua. Tutkimuksen mukaan hintarajoite helpottaa kartellin muodostamista, mikäli kartellin uhka on huomattava ja hintojen läpinäkymättömyys on ollut esteenä tuottajien väliselle hintasopimukselle. Toisaalta analyysissä huomioidaan myös tuottajien muut kuin kartelloitumiseen pyrkivät motiivit käyttää hintarajoitetta. Tutkimuksen johtopäätökset tukevat jo kilpailupolitiikassa esiintynyttä näkemystä, jonka mukaan vertikaalisen hintarajoitteen asema kilpailulainsäädännössä ei ole yksiselitteinen, mitä puoltaa tuottajan erilaiset motiivit rajoittaa jälleenmyyjänsä toimintaa. Mikäli kartelloituminen on vaarana hintarajoitetta käytettäessä, tuottajan oikeus määrätä jälleenmyyntihinta asettuu kielteiseen valoon. Tämän Pro gradu -työn pohjalta on todettavissa, että mikäli hintarajoite auttaa tuottajia sopimaan kartellin ehdoista ja helpottaa hintojen nostamista kilpailulliselta tasolta monopolitasolle, hintarajoite laskee kuluttajien ja yhteiskunnan hyvinvointia.
  • Zhang, Yingna (Helsingfors universitet, 2013)
    This paper places its focus on the largest 10 high-tech importers of Finland with the objective to investigate the determinants of Finnish high-tech exports during the period of 1996 and 2010. The Gravity Theory acts as the theoretical foundation of the study and panel data will be adopted to carry out OLS regression and fixed effects regression models. Six clusters of determinant have been introduced to the basic gravity empirical model respectively, seeking to identify categories which have the greatest effects on Finnish high-tech exports. The research finds that the variables related to information cost, labour market and high technological level are more impactful than other factors. An adjusted gravity empirical model with more than 70 per cent explanatory power is subsequently presented. The empirical results manifest that a 1 per cent increase in GDP of Finland’s major trading partners contributes to 0.35 per cent growth in Finnish high-tech exports while a 1 per cent rise in bilateral distance between Finland and its exporting destinations leads to a decline of 0.8 per cent in Finnish high-tech exports. Other independent variables included in this empirical equation are estimated to be statistically significant as well. A case study has been introduced to illustrate certain aspects of the paper as well. The adjusted gravity model together with the Reveal Comparative Advantage (RCA) index are employed to analyse the export potentials of high-tech commodities of China for Finland. The study shows that the high technology export potential is not great, and has the requisites for Finland to develop export potential of products that have comparative advantages over China’s and explore new high-tech commodities.
  • Nguyen, Hang (Helsingfors universitet, 2013)
    Background: Finland’s health care system has been internationally recognized. However, the issue of inequity in access to health care services has been an ongoing matter in recent years. The labor status is said to have an important impact on the level of physician visits. This thesis aims to examine the potential differences in physician visits among four groups in the structure of the labor market. Methods: The data was a postal survey in 2003 and was attracted from the Health and Social Support Project (HeSSup). Visits to physicians in public health care, occupational health care, and private health services during 12 months were used as indicators of service utilization. Respondents were categorized as employees who were full time employed, part time employed and those who experiencing short term and long term unemployment.Binary logistic regression was used to obtain odds ratio to examine for the differences in doctor visits among these groups of employees. Results: Full time participants visited a physician in occupational health care most often, whereas long term unemployed respondents had physician visits most often in public health care. An analysis based on labor market status showed that the lowest odds ratio in occupational health care for the unemployed and in particular among the long term unemployed (OR 0.368, 95% CI 0.247 – 0.547). Conclusion: The use of physician services varies based on labor market status. It is relative high among the full time employed and it is relatively low among the unemployed. The main reason for this variance lies in the existence of the three different pathways of the Finnish health care system.
  • Haaranen, Päivi (Helsingfors universitet, 2013)
    Rauhanrakentamisen tarve on lisääntynyt huomattavasti kylmä sodan jälkeen. Rauhanrakentamisella pyritään saavuttamaan pysyvä rauha konfliktista kärsineeseen maahan. Tämä tehtävä on vaikea ja sen onnistumiseen vaikuttaa monet eri tekijät yhteiskunnan kaikilta eri aloilta. Tärkeää rauhantyössä on pyrkiä poistamaan ne perimmäiset syyt, miksi konflikti syttyi. Rauhanrakentamisen työhön osallistuu erittäin laaja joukko erilaisia toimijoita kansainvälisistä organisaatioista valtioihin, kansalaisyhteiskunnan toimijoista alueellisiin järjestöihin, unohtamatta itse paikallista väestöä. Näiden toimijoiden rooli on ollut suuressa kasvussa viime vuosina, mikä on johtanut toimijoiden välisen koordinointiongelman syntymiseen. Yhdistyneet kansakunnat perustivat turvallisuusneuvoston ja yleiskokouksen alaisien YK:n rauhanrakennuskomission vuonna 2006, jonka yhdeksi tavoitteeksi asetettiin juuri koordinoinnin selkeyttäminen. Tässä tutkielmassa tarkastellaan YK:n rauhanrakennuskomission roolia rauhanrakentamisen kentällä juuri koordinointihaasteeseen liittyen. Tämän saavuttamiseksi YK:n rauhanrakentamisen kenttää tutkitaan organisaatioiden valossa, etenkin verkostomallin kautta. Verkostomallin mukainen toiminta edesauttaa koordinoinnin paranemista organisaatioiden välillä. Tutkimuksessa selvitetään, millaisia haasteita rauhanrakennuskomission toiminnassa on sen ensimmäisten vuosien aikana ollut ja millaiseksi sen roolin toivotaan muodostuvan. Lisäksi tarkastellaan millainen organisatorinen malli sopisi parhaiten YK:n rauhanrakentamisen kentällä ja millainen rooli rauhanrakennuskomissiolla voisi siinä olla. Lopuksi pyritään selvittämään komission tulevaisuuden näkymiä. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen tapaustutkimus, jossa aineistona toimii rauhanrakentamisen tutkijoiden arvioita komission toiminnasta sekä YK:n rauhanrakennuskomission toiminnan viisivuotisselonteko. Aineiston käsittelyssä käytetään apuna teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Tutkimus osoittaa, että YK:n rauhanrakentamisen kentässä on verkostomallin piirteitä mutta täydellinen verkosto ei ole kyseessä. Tutkimuksen edetessä keskusorganisaatiollinen verkostohallinnon malli nousee kuitenkin koordinointihaasteen kannalta parhaimmaksi vaihtoehdoksi. Tutkimustulosten mukaan YK:n rauhanrakentamisen kentällä on runsaasti sekä rakenteellisia että laajempialaisia haasteita, joiden ratkaiseminen on vaativaa. Tulokset komission tulevaisuuden roolista ovat kuitenkin positiivisia ja toiveikkaita. Rauhanrakennuskomission ja YK:n rauhanrakentamisen kentän tarttuessa haasteisiin voi myös keskusorganisaatiollisen verkostohallinnon mallin sisäistäminen olla mahdollista.
  • Mustaniemi, Terhi (Helsingfors universitet, 2013)
    Afganistan on ollut maailmanpolitiikan huomion kohteena jo vuosikymmenien ajan, mutta etenkin vuoden 2001 terrori-iskujen jälkeen. Yhdysvallat aloitti syyskuun iskujen jälkeen terrorisminvastaisen sodan ja hyökkäsi Afganistaniin metsästääkseen terroristijohtaja Osama Bin Ladenin ja syöstäkseen maata jo viiden vuoden ajan terrorisoineen Taleban-hallinnon vallasta. Talebanit olivat ankaria erityisesti naisia kohtaan ja heidän toimintansa loukkasi monin tavoin ihmisoikeuksia. Halusin pro gradu – tutkielmassani tutkia tarinoita ja toiveita naisten takana. Mihin afgaaninaiset itse halusivat vaikuttaa? Tutkimukseni kohteeksi muokkautui Afganistanin laajin kansalaisjärjestöjen verkosto Afghan Women´s Network. Tutkimukseni käsittelee AWN:n kannanottoja ja vaikuttamistapoja Afganistanin lainsäädännön vaiheisiin ja naisen asemaan. Tutkimukseni ajanjakso käsittää vuodet 2001–2011. Alkuperäisaineistoni koostuu verkoston internet-sivuilta löytyvistä englanninkielisistä kannanotoista sekä julkaisemattomista kannanotoista, jotka sain suoraan verkostolta. Lähestyin kannanottoja ihmisoikeus- ja sosiaaliseen sukupuoleen liittyvä tematiikan kautta. Miten Afganistanin lainsäädäntö ottaa huomioon ihmisoikeudet ja sosiaaliseen sukupuolen ja millä tavoin lainsäädäntö vaikuttaa naisten elämään? Tutkin verkoston vaikuttamistapoja Afganistanin lainsäädännön muuttamiseksi ja naisten aseman parantamiseksi. Kannanottojen perusteella verkosto kokee, että afgaaninaisten tulisi päästä osalliseksi yhteiskunnan keskeisiin instituutioihin, päätöksentekoon ja maan jälleenrakentamisprosessiin. Vanhat valtarakenteet ja perinteet tulisi murtaa ja antaa naisille ääni ja mahdollisuus vaikuttaa, sillä heissä on kansakunnan toivo ja vain naisten avulla Afganistan saadaan jälleen kerran seisomaan omilla jaloillansa.
  • Must, Anneli (Helsingfors universitet, 2013)
    Background: The 1974 Helsinki Convention on Marine Protection of the Baltic Sea Area is one of the world’s most successful and comprehensive international environmental agreements. The purpose of this work is to explore how and why a new non-binding Helsinki Convention was renegotiated in 1992 during a period of great political upheaval in the Baltic Sea area and how politics, law, and environmental cooperation were intertwined in this process. Methods: This work strives to show evidence of 'leader-lagger' dynamics in motion evolving from different environmental and political traditions in littoral states that led to a non-binding convention result when one of the stated purposes of the renegotiation was to draw up more stringent rules. This work analyses how key leader countries used their powerful positions to dominate the renegotiations, instituting regime change in the Baltic Sea Region as well as the non-binding result. The main source materials used are the archives of the Finnish Foreign Ministry and the Baltic Marine Environmental Protection Commission, better known as HELCOM. Results: Evidence of leader countries exerting influence over lagger states in the renegotiation. Also, renegotiations brought forth a change of regime in regards to the HELCOM institution, as non-state actors enter and play a prominent role. Politics played a role in how law and environmental cooperation were institutionalized as a result of the renegotiation. Conclusion: Political context is important when analysing international agreements, without context it is difficult to comprehend why some decisions are taken in particular circumstances.

View more