Valtiotieteellinen tiedekunta

 

Valtiotieteellinen tiedekunta: pro gradut oppiaineittain

Recent Submissions

  • Liukkonen, Tiina (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan empiirisen tutkimuksen avulla sitä, minkälainen merkitys viestinnällisillä kehyksillä on ihmisten terveyskäyttäytymiseen kohdistuvien interventioiden, eli muutosohjelmien vaikuttavuuden kannalta älypuhelinten terveys- ja hyvinvointisovellusten kontekstissa, ja miten näiden kehysten tutkimuksen avulla voidaan edistää interventioiden onnistumista. Tutkimusta motivoi ennen kaikkea se, että valtaosa elämänlaatua merkittävästi laskevista kroonisista sairauksista sekä ennenaikaisista kuolemista olisi maailmanlaajuisesti vältettävissä, mikäli ihmiset omaksuisivat tehokkaammin omaa fyysistä ja henkistä hyvinvointiaan parantavia elämäntapoja. Terveellisten elämäntapojen omaksumisessa on kuitenkin todettu ympäri maailman merkittäviä ja kasvavia, esimerkiksi työelämän ja ruokailutottumusten muutoksiin liittyviä ongelmia, joiden ratkaisemista vaikeuttaa se, että suurinta osaa ihmisen käyttäytymisestä ohjaa kudelma monimutkaisesti rakentuvia tapoja ja tottumuksia, joiden muuttaminen vaatii yksilöltä paljon tietoa ja työtä. Ihmisten taskuissa ja laukuissa aamusta iltaan mukana kulkevat älypuhelimet mahdollistavat kuitenkin uudenlaisia lupaavia toiminnallisia terveyskäyttäytymiseen kohdistuvia interventioita, jotka teknologiansa puolesta voivat tavoittaa kerralla kymmeniä miljoonia ihmisiä. Älypuhelinsovellusten interventioihin kohdistuva tutkimuksen tarve kasvaa täten kiihtyvää tahtia, mikä tarkoittaa myös sitä, että niiden viestintään kohdistuva tutkimustarve kasvaa. Yksi alan tutkimusalue on terveysviestien kehystäminen. Tältä pohjalta tämän tutkimuksen empiiriseksi kohteeksi on valikoitu yli 300 000 käyttäjää ympäri maailmaa kerännyt älypuhelinsovellus YOU-app, jonka hyvinvoinnin lisäämiseen tähtäävien tehtävien otsikoista tutkimuksessa on suoritettu laadullinen kehysanalyysi, jotta saataisiin selville, miten sovelluksen eniten ja vähiten tehtyjä tehtäviä on kehystetty. Kehysanalyysin tuloksia on tämän jälkeen analysoitu kvantitatiivisesti, jotta voitaisiin saada selville kehysten mahdollinen rooli tehtävien suorittamisaktiivisuudessa. Tutkimuksen aineisto kattaa sovelluksen ”päivän tehtävä” -nimiset tehtävät sekä niiden suoritusprosentit kahden vuoden ja kolmen kuukauden ajalta. Koska yhteiskuntatieteistä kumpuava kehysanalyysia ei tyypillisesti käytetä terveyskäyttäytymisinterventioiden yhteydessä, tutkimuksen teoreettisena pohjana on käytetty synteesiä terveyskäyttäytymisen muuttamisen ja niihin kohdistuvien interventioiden, interventioiden viestinnän sekä terveysviestinnän tutkimuksesta sekä kehysanalyysin teoreettista taustaa. Näiden tutkimusalueiden avulla on analysoitu kehysanalyysin ja kehysten kvantitatiivisen analyysin tuloksia sekä pohdittu laajemmin tutkimustehtävän mukaisesti sitä, millainen merkitys terveyskäyttäytymisinterventioiden viestinnällisillä kehyksillä on käyttäytymismuutosten tutkimuksessa ja aikaansaamisessa. Tutkimuksessa aineistosta löydettiin kehysanalyysin yhdeksän kehystä: positiivisten tunteiden, korostetun henkilökohtaisuuden, helppouden, korostetun nopeuden, välittömän hyödyn, epäselvän hyödyn, aktiivisen tekemisen, muille hyödyn tuottamisen sekä negaation kehykset. Kvantitatiivisen analyysin perusteella todettiin, että kehysten jakautuminen aineistossa viittaa siihen, että erityisesti positiivisten tunteiden, välittömän hyödyn ja epäselvän hyödyn kehyksillä voi olla ollut suuri merkitys siinä, kuinka aktiivisesti käyttäjät ovat motivoituneet suorittamaan sovelluksen tehtäviä. Näistä positiivisten tunteiden ja välittömän hyödyn kehyksillä vaikutus näytti positiiviselta, kun taas epäselvän hyödyn osalta negatiivisesti käyttäytymismotivaatioon vaikuttavalta. Myös muut kehykset näyttivät vaikuttavan motivaatioon, mutta ennemminkin osana kehysyhdistelmää. Tulosten ja niiden teoreettiseen viitekehykseen suhteuttamisen pohjalta tutkimuksessa tultiin siihen lopputulokseen, että terveyskäyttäytymisinterventioiden terveysviestien kehykset voivat vaikuttaa interventioiden onnistumiseen, ja että yhteiskuntatieteistä kumpuavalla kehysanalyysilla voidaan tavoittaa interventioiden onnistumiseen ja epäonnistumiseen vaikuttavia tekijöitä.
  • Mäki, Raitamaria (Helsingin yliopisto, 2018)
    This thesis is an ethnographic study examining how widely claimed and officially recognized indigenous autonomy is construed and practiced in a state-promoted nature conservation program taking place in four indigenous Chinantec communities in the state of Oaxaca, south of Mexico. This study is based on a four-month stay in two of the communities, San Antonio Analco and San Pedro Tlatepusco, during the spring of 2016. Fieldwork consisted of participant observation and semi-structured interviews. In this study, questions of autonomy and dependence are examined in a frame of political ecology focusing on the motives and actions of territorial control by varied actors including, besides the communities, state and its institutions, environmental actors and beings of nature. Understanding of these motives and forms of control is sought through anthropological theories of state control towards minorities, indigenous analysis on environmental change and theories of autonomy in relations and dependence. Mexico has a long history of homogenizing institutional politics of indigenismo, which have been argued to continue in today’s wide offering of social and development aid programs for rural populations. This view is expanded to cover programs of environmental protection. In this thesis, personified territorial control and territorial sanctification are argued to determine Chinantec motives towards environmental care and explain the good condition in which these tropical forests can be found today. These forms of control and sanctification have undergone historic syncretic transformations making environmental and social changes locally understandable and leading to the current environmental aspirations towards nature conservation. Syncretic, evangelic transformations are argued to explain differences in the attitudes of the two communities towards nature conservation. Personified territorial control has incorporated environmental actors into local cosmovisions and forms of territorial control. In this study, it is analyzed how green politics have been able to promote and decline new kinds of autonomy in relations and in dependence. These processes have allowed the communities some material benefits, “development”, and ways to defend their territories. Still, as this study suggests, these politics and the benefits they provide have not been able to obviate inequalities and the discrimination prevalent in Mexico as well as globally. Instead, these programs have sometimes even increased and reconstrued the pre-existing national and global inequalities, as could be found out living in the communities of Analco and San Pedro, “the zone of high marginalization”.
  • Joenperä, Leo (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tiivistelmä/Referat – Abstract In January 2018 The EU implemented the largest reform in financial market regulation in decades. Markets in Financial Instruments Directive (2014/65/EU), from here on identified as MiFID II. During the financial crisis of 2008, the deficiencies of the EU’s financial market regulation became apparent. The primary research question of this study asks, whether the Policy Cycle is a relevant angle for analysing EU financial policy making. The second question seeks to find out why it has taken so long for MiFID II to be implemented? The Policy Cycle theory has already been used successfully to understand EU policy making, and financial policy making. It is the conclusion of this study, that even with its clear drawbacks, the Policy Cycle theory can successfully be used in this case study to understand EU policy making further. The second research question posed why it has taken so long to implement the directive? The answer found in this study is simply the enormous size of the directive and the large technical implications that follow. Developing new systems of compliance will always take time. Financial regulation is often complex and EU policy making is often difficult to follow, with several decisions going on at once. The use of Policy Cycle will help give structure to an otherwise complex process.
  • Mäki, Jasmin (Helsingin yliopisto, 2018)
    Genetically modified (GM) crops are subject to fierce debates. The scientific controversy and novelty of the technology raise concerns over possible adverse effects. On the other side, promoters of the technology argue for the safety and economic benefits. These debates take place within the public sphere, where meanings about GM crops are socially constructed. This research describes the national debates over GM crops in the newspapers of the United States and Spain. Six newspapers were searched giving a final sample of 244 articles, of which 152 were further analysed. The articles were coded following the method of political claim-making to find out who discusses GM crops and how. The theoretical framework combines framing theory with the theory of discursive opportunity structure (DOS). The results are six opposing frames about agrobiotechnoloy: economic benefits and costs, biosafety and risk, and progress and critique. Though issues and contexts vary greatly in the two countries, the arguments are influenced by the transnational discursive opportunity structure, meaning the international treaties that govern GM agriculture. Those establish scientific risk assessments over human health and environment as the base for decisions about GM agriculture. The second part of the analysis examines the influence of the transnational DOS on how social movements frame GM crops as risks. The way mass media interprets DOS influences on how it restricts or enables strategic arguing by social movements. The analysis reveals that movements apply environmental and health risk frames and use scientific arguments to influence in GM politics. However, the success of the movements depends on various national components of the DOS and the support from other actors. In Spain, movements state unknown risks, relying on the precautionary principle applied in the European Union. In the U.S., many risks have already materialized and movements centre on demanding corrective measures, since it is difficult to challenge the dominant agricultural model. National policy discourses and political cultures explain the differences between the countries. In the U.S., movements manage to make labeling a big issue, turning the discussion to a matter of individual choice and consumer rights.
  • Thimm, Alina (Helsingin yliopisto, 2018)
    This research examines the role and meaning of borders in the life of international students by having a focus on the personal border stories of international students acquired through a problem-centred interview (Witzel, 1982). The mental aspect of borders has so far been overlooked in the border research. Therefore, the question aroused whether the classical border definition needs to be updated based on the students’ personal border stories. This is done by comparing the border stories with other researchers’ border definitions. Furthermore, when investigating the role of borders in an international students’ life, a paradoxical treatment by the Finnish authorities was discovered. A phenomenon which Moskal (2016) describes as ‘liberal paradox’. For this reason, I decided to also focus on whether the liberal paradox, meaning the states caught between open and closed borders, can really be discovered in Finland. This is done by comparing the interview content with the statements of the Finnish government and the University of Helsinki. The data is analysed with of Grounded Theory by Glaser & Strauss (1967). The analytical results can show that the liberal paradox is existing in Finland in the following areas: residence permit, travelling, banking and working. However, international students are in general satisfied with the situation. Problems are only reported at the beginning of the studies, when the residence permit is expired and after graduation. Furthermore, the working regulations are not satisfying international students. Even though the liberal paradox seems to be not severe from the international students’ perspective, it would be advisable for the Finnish government to improve the conditions in the listed areas. Border regulations do matter when an international student is choosing a country to study in abroad. Nevertheless, international students do not oppose border regulations in general, they are rather in the support of the regulation if the implementation is fair. In the end, international students also struggle with the liberal paradox and do not find it realistic to have a world without borders despite their dreams about it. The more theoretical part of the analysis of this master thesis can prove that researching the mental aspect of borders would be a valuable addition for the border research. However, a totally new border definition is not needed. Mezzadra & Neilson (2012)’s approach to treat borders as a method proved to be a sufficient approach as it allows the inclusion of personal border stories (Mezzadra & Neilson, 2012).
  • Heinonen, Petri (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkimuksen tavoitteena on ymmärtää miten tekniikan ja teknologian käsitteet ovat muuttuneet sen 120 vuoden aikana, jolloin ne ovat suomenkielisessä sanoma- ja aikakauslehdistössä esiintyneet. Lisäksi tutkimuksessa selvitetään miten kolme teknologiakäsitystä, teknologinen determinismi, tekno-optimismi ja teknopessimismi, ovat kyseisenä aikana ilmenneet osana tutkittavien käsitteiden sisältöä. Tutkimus osallistuu teknologianhistorian ja käsitehistorian tieteenalojen keskusteluun. Tutkimusaineisto on muodostettu Kansalliskirjaston sanoma- ja aikakauslehtikokoelman ns. Kielipankki-version, eli digitaalisessa muodossa olevan tekstidatan pohjalta. Kielipankin korpus sisältää noin kolmensadan suomenkielisen lehden kielitieteellisellä meta-datalla rikastetun tekstiaineiston vuosilta 1820-2000. Tämän tutkimuksen aineiston muodostaa Kielipankki-korpuksesta poimitut sanoma- ja aikakauslehtien tekstikappaleet, joissa esiintyvät sanat "tekniikka" tai "teknologia". Aineiston ajallinen alkupiste on 1880-luku ja päätepiste 1990-luku. Aineiston koko on noin viisi miljoonaa sanetta. Menetelmällisesti tutkimus kuuluu digitaalisiin ihmistieteisiin. Siinä käytetään etäluennan ja lähiluennan yhdistelmää. Etäluenta tapahtuu historiallisia sanojen esiintymismääriä, eli sanafrekvenssejä visualisoimalla. Lisäksi tutkimuksessa käytetään Python-ohjelmointiin pohjautuvaa luonnollisen kielen käsittelyä. Luonnollisen kielen käsittelyllä jäljitetään kielellistä piirrettä, joka ilmaisee tekniikan tai teknologian toimijuutta. Tutkimuskirjallisuuden mukaan toimijuus ilmenee, kun tekniikalle tai teknologialle annetaan subjektin paikka lauseessa. Tätä piirrettä jäljittämällä tutkimusaineisto suodatetaan esikategorisoiduksi tekstiksi lähilukua varten. Tavoitteena on löytää suuresta datamäärästä olennainen lähilukua, eli laadullista analyysiä varten. Lähiluku tapahtuu laadullisella sisällönanalyysillä. Tutkimus osoittaa tekniikan ja teknologian käsitteiden muuttuneen selvästi ajan kuluessa. 1800-luvun lopussa tekniikka oli taidetta, taitoa ja vähäisemmässä määrin koneita sekä laitteita. Teknologian käsite sisälsi tuolloin ainoastaan tiettyjä oppialoja. Tekniikan käsite alkoi yhteiskunnallistua 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä. Taiteen rooli tekniikan käsitteen sisällössä väheni nopeasti. Tekniikka alkoi täyttämään käsitteellistä tyhjiltä, mikä syntyi suurten tekno-sosiaalisten järjestelmien myötä. Oli syntynyt uusi yhteiskunnallinen ilmiö, mutta sille ei vielä ollut riittävän kattavaa ja abstraktia käsitettä. Tekniikka myös vedettiin osaksi ajan yhteiskunnallisia kamppailuja muun muassa työväenlehdistössä. Teknologian käsite pysyi muuttumattomana aina 1940-luvulle asti, jolloin se alkoi hitaasti laajentua vain oppialoja tarkoittavasta käsitteestä kohti sitä merkityskokonaisuutta, johon sana "teknologia" 2000-luvulla viittaa. Tekniikan ja teknologian käsitteet alkoivat lähentyä 1900-luvun puolivälissä. Teknologiaa alettiin käyttämään samassa merkityksessä kuin tekniikkaa tai sen suorana synonyyminä. Karkeasti noin 1970-luvulla tekniikan ja teknologian käsitteiden abstraktiotaso ja kattavuus vastasivat toisiaan, lukuunottamatta tekniikan taitoihin viittaavaa sisältöä. Tämän jälkeen teknologia on vakiinnuttanut paikkansa abstraktia, tekno-sosiaalista kokonaisuutta kuvaavana käsitteenä ja tekniikalle on jäänyt konkreettisempi rooli. Teknologiakäsitykset ovat muuttuneet käsitteiden rinnalla. 1800-luvun lopun Suomessa teknologinen determinismi oli vähäistä ja teknopessimismiä ei juuri esiintynyt. Edistykseen liittyvää tekno-optimismia oli havaittavissa. Tekniikan käsitteen yhteiskunnallistuminen toi mukanaan deterministiset ja normatiiviset tulkinnat. Tutkimuksessa ei tunnisteta mitään selvää ajanjaksoa, jolloin teknologiakäsitykset olisivat olleet ainoastaan pessimistisellä tai optimistisella laidalla. Molemmat esiintyvät rinnakkain eri teemoilla. Pessimismi kytkeytyi tapahtumiin, kuten suuriin onnettomuuksiin ja sotiin. 1970-luvulta eteenpäin postmoderni pessimismi näkyi teknologian kyseenalaistamisena hyvin analyyttisesti. Tekno-optimismi oli arkisempaa. Teknologiakäsityksissä se näkyi ilmaisuina, joissa teknologian tuomat arjen helpotukset tunnustettiin, mutta sen syvempiä analyysejä ei joitain 1960-luvun tieteellisiä teknoutopioita lukuunottamatta näkynyt.
  • Lehtimäki, Aku-Ville (Helsingin yliopisto, 2018)
    Diskreetillä valinnalla tarkoitetaan tilannetta, jossa valitsijan pitää valita jokin vaihtoehto äärellisestä vaihtoehtojen joukossa. Yksilön käyttäytymisen taustalla ajatellaan yleisesti olevan taloustieteellinen, individualistinen suuntaus, jonka myötä valitsija pyrkii maksimoimaan hyötynsä. Tämän lisäksi valitsijan ajatellaan olevan rationaalinen eli toimivan tiettyjen aksiomien mukaisesti. Paradigmasta riippuen valitsijan preferenssit voivat olla satunnaiset tai deterministiset ja valitsija voi valita myös vahingossa väärin, jolloin preferenssi tai sen estimaattori on satunnaismuuttuja. Aineisto, joka kuvaa diskreettiä valintaa, kerätään siten, että valitsijalla tai valitsijoille arvotaan joukko vaihtoehtoja, jotka koostuvat eri attribuuttien tasoista. Attribuutti on ominaisuus, esimerkiksi väri, ja sen tasoja ovat esimerkiksi punainen, vihreä ja sininen. Näin yhdellä vaihtoehdolla ei voi olla saman attribuutin kahta tasoa. Toisaalta attribuuttien määrää ei ole rajoitettu. Näiden varsinaisten vaihtoehtojen lisäksi valitsijalle on tapana esittää ei mikään -vaihtoehto, jonka valitsemalla hän pääsee pois valintatilanteesta, eikä hän esimerkiksi joudu pakotettuna valitsemaan satunnaisesti jotakin vaihtoehdoista. Jokaisesta valintatilanteesta kirjataan ylös valittavina olleet vaihtoehdot sekä tieto siitä, mikä vaihtoehto valittiin. Perinteisesti edellä kuvattua tilannetta on estimoitu ehdollisella logit-mallilla. Se on yleistetty lineaarinen malli, eikä sen avulla eri vaihtoehtojen valintatodennäköisyyksille ole mahdollista saada analyyttisia ratkaisuja. Tämän lisäksi ei mikään -vaihtoehto tuottaa sille vaikeuksia, sillä se on oikeastaan multinomiaalisen logit-mallin luokka, ja esittämällä sen attribuuttien tasot neutraaleina tasoina lopputulemana on lineaarisen riippuvuuden ongelma. Asian ratkaisemiseksi jonkinlainen simulointi on välttämätön. Tässä pro gradu -tutkielmassa ehdollisen logit-mallin rinnalle tuodaan naiivi Bayes-luokittelija, jonka avulla on mahdollista laskea analyyttiset ratkaisut valintatodennäköisyyksille sekä ottaa mukaan ei mikään -vaihtoehto yhtenä luokkana. Kahden aineiston avulla osoitetaan, että molemmat menetelmät ennustavat yhtä hyvin, joten tämän perusteella naiivia Bayesluokittelijaa voi käyttää siinä missä ehdollista logit-malliakin sekä lisäksi aina silloin, kun numeerinen approksimoinnin käyttäminen ei tule kysymykseen. Tämän lisäksi todetaan, että vastaajien, jotka valitsivat ei mikään -vaihtoehdon joka kohdassa, ja täten ovat mahdollisesti vähemmän kiinnostuneita tarjotuista vaihtoehdoista, poistaminen ei tee kummastakaan mallista toista parempaa, vaikkakin osumatarkkuus molempien mallien tapauksessa parani.
  • Mäntylä, Valentina (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkielmassa tarkastelen sitä, millaisena ongelmana turvallisuus esitetään Matti Vanhasen ensimmäisen ja toisen hallituksen sisäisen turvallisuuden ohjelmissa. Kiinnostuksen kohteeni on erityisesti yksityisen ja julkisen sektorin roolit ja turvallisuusyhteistyön vaikutus niihin. Aloitan tutkielman ohjelmien turvallisuuskäsitysten analysoinnilla sen valossa, millaisia politiikkoja niissä turvallisuuden parantamiseksi esitetään. Carol Bacchin esittämän ongelmarepresentaatioihin pureutuvan lähestymistavan tuloksia käytän rakentaakseni yleiskuvan ohjelmien eroista ja yhtäläisyyksistä. Tämän jälkeen syvennyn yksityisen ja julkisen turvallisuuden problematiikkaan erittelemällä tarkemmin ohjelmien mainintoja yhteistyöstä. Lopuksi käytän kriittisen turvallisuustutkimuksen tarjoamaa kysymyksenasettelua ja katson tarkemmin, kuka ohjelmissa suojelee ketä, ja miltä. Tätä kautta tarkastelen sitä, miten turvallisuuden tuottaja ja suojelun kohde vaikuttavat turvallisuuden määrittelyyn. Yleisen tarkastelun tulos on, että toiseen sisäisen turvallisuuden ohjelmaan siirryttäessä sosiaalityön paikan tärkeimpänä turvallisuutta edistävänä toimenpiteenä ottavat kasvatus ja koulutus; painopiste siirtyy rakenteista yksilöön. Toisaalta ensimmäisestä toiseen sisäisen turvallisuuden ohjelmaan siirryttäessä yhteistyö laajenee viranomaisyhteistyöstä viranomaisten kumppanuudeksi elinkeinoelämän kanssa. Tässä elinkeinoelämän ja viranomaisten turvallisuusyhteistyössä elinkeinoelämän käsitys turvallisuudesta samaistuu kilpailukykyyn, ja käsitys turvallisuuden ylläpitämisestä kilpailukyvyn suojaamiseen häiriöiltä. Yhteistyötä käsittelevissä asiakirjoissa viranomaisia vaaditaan sitoutettavaksi yhteistyöhön lainsäädännönkin keinoin, yksityiselle sektorille yhteistyötä taas kuvaillaan enemmän siitä saatavalla hyödyllä. Se, että yksityisen sektorin pitäisi saada yhteistyöstä konkreettista hyötyä, näyttäisi myös yhteistyön käytännön toteutuksissa osaltaan vaikuttaneen siihen, että yksityisen sektorin edustajat pystyisivät määrittelemään yhteistyön agendaa sen viranomais- tai kunnallishallinto-osapuolta enemmän. Yhdessä yksilön vastuuttamista korostavien politiikkojen kanssa kilpailukykyeetoksen nousu maalaakin kuvaa kilpailukykyvaltiosta, jossa yksityisen ja julkisen sektorin välinen suhde on muotoutumassa uudelleen ensin mainitun hyväksi tavoilla, jotka vaikuttavat myös siihen julkisen sektorin turvallisuusviranomaisten toimintaan, jota ei suoraan olla yksityistämässä tai markkinaistamassa.
  • Lötjönen, Jenni (Helsingin yliopisto, 2018)
    Kotouttaminen on kotoutumislain (1386/2010) mukaan viranomaisyhteistyössä tehtävää toimintaa, josta ensisijaisesti vastaavat työ- ja elinkeinotoimistot ja kunnat. Alkukartoitus ja kotoutumissuunnitelma tehdään kotoutumislain mukaisesti työelämään suuntaaville henkilöille TE-toimistossa, työelämän ulkopuolella oleville kunnassa. Suomen kunnissa alkukartoitus, kotoutumissuunnitelma sekä kotoutumissuunnitelman seuranta tehdään osana peruspalveluja, yleensä sosiaalihuollossa. Sosiaalihuollossa kotouttaminen sisältää laajan työtehtävien kokonaisuuden. Laissa kotoutumisella tarkoitetaan yksilön ja yhteiskunnan vuorovaikutteista kehitystä. Tutkimuksessa kotoutuminen nähdään myös yksilön hyvinvoinnin kasvun prosessina, jossa sosiaalipalvelujen rooli on mahdollistaa yksilön perusautonomian rakentuminen sekä kriisitilanteessa oikea-aikaisella tuella tukea yksilön uskoa selviytymiseen. Tässä tutkimuksessa olen arvioinut kotouttavassa sosiaalityössä havaittavien yhteiskunnassa ilmenevien rakenteellisten ongelmien ratkaisumahdollisuuksia rakenteellisen sosiaalityön keinoin. Sosiaalityön eettiset periaatteet sekä sosiaalihuoltolaki (1301/2014) velvoittavat puuttumaan toiminnassa ja laajemmin yhteiskunnassa havaittuihin epäkohtiin. Rakenteellisen sosiaalityön kohteiksi kotouttavassa sosiaalityössä valikoituvat yhdenvertaisuuden toteutumisen vastaiset rakenteet, jotka ylläpitävät ja uusintavat syrjintää. Tutkimusta varten haastattelin kollega-arviointiin perustuen neljää kotouttavan sosiaalityön asiantuntijaa Helsingissä ja Espoossa. Asiantuntijoiden ammattikäytännöt vaikuttamiseen, sekä näkemys mahdollisuuksistaan toteuttaa rakenteellista sosiaalityötä arkityössään vaihtelivat suuresti. Mahdollisuuksia rakenteellisen sosiaalityön tekemiseen kotouttavan sosiaalityön viitekehyksessä arvioitiin rakenteellisen sosiaalityön asiantuntijuuden elementtien ja käytännön toimintastrategioiden kautta. Mahdollisuuksien merkittävimmiksi selittäviksi tekijöiksi erottuivat työajan käytön tosiasiallinen soveltuvuus vaikuttamiseen ja yhteistyöverkostojen solmimiseen, työntekijän proaktiivinen asenne vaikuttamiseen, sekä kunnan suhtautuminen virkamiestensä vaikuttamistyöhön. Toimintaympäristön ajankohtainen muutos, eli turvapaikanhakijoiden ”aalto” Suomeen syksyllä 2015 otettiin huomioon vaikuttamistyön strategioissa. Toisaalta työtä jouduttiin rajaamaan ja turvaamaan minimipalvelutaso, toisaalta puuttuminen rasismiin viranomaisissa ja muulla yhteiskunnassa koettiin entistä tärkeämmäksi. Työntekijän voimavarojen hallinnan näkökulmasta ”taistelujen valitseminen” oli tärkeää. Rakenteellisen sosiaalityön tekemiselle merkittävin este oli hyvin monialaisena ongelmana näyttäytyvä asiakasmäärän ja työn vaativuuden ylikuormitus. Muita esteitä olivat yhteistyökumppanien toimesta kohdattu puhevallan rajoittaminen sekä muiden toimijoiden kapearajainen, yhteen suoritukseen keskittyvä toimintatapa. Eri toimijoiden erilaiset katsantokannat maahanmuuttoon, sekä ajankohtainen ulkomaalaislain soveltamiskäytäntö rajoittivat mm. halukkuutta turvallisuuspoliittiseen keskusteluun lähtemiseen. Kotouttaminen nähtiin vaikeaksi tilanteissa, joissa asiakas tuli jatkuvasti torjutuksi pyrkimyksissään yhteiskunnallisen osallisuutensa lisäämiseen. Kotouttaminen oli erittäin vaikeaa tilanteissa, joissa perheenyhdistämistä koskeva sääntely teki asiakkaan perheyhteyden palautumisen mahdottomaksi. Myös virkamiehelle kuuluu sananvapaus julkista intressiä omaavissa asioissa käyttäytymis- ja lojaliteettivelvoite huomioiden. Sananvapaus tuli yllättäen tarkasteltavaksi tutkimusprosessin myötä haastateltujen kerrottua, etteivät he voi antaa lausuntoja kunnan virkamiehenä ja julkaistavaksi aiottu materiaali on annettava esitarkastaa. Osa pelkäsi sanktioita vaikuttamistoiminnasta. Sananvapauden rajoittaminen sekä toimintakulttuurissa ilmenevä vaientaminen ovat johtaneet itsetarkkailuun, päätöksiin olla jatkamatta työsuhteita, sekä monimuotoiseen ”kapinaksi” nimittämääni toimintaan. Sananvapauden puutteet kyseenalaistavat hyvän hallinnon ja kotouttamisen läpinäkyvyyden.
  • Tiilikainen, Johanna (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tiivistelmä/Referat - Abstract Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, millä tavalla tiedonkäyttö sekä asiantuntijatieto näyttäytyvät tasa-arvoisen avioliittolain ympärille kietoutuvassa poliittisessa päätöksenteko- ja lainvalmisteluprosessissa. Pyrkimyksenä on selvittää, millä tavalla polittiset päättäjät argumentoivat yhteiskunnallisen muutostarpeen tai perinteisen avioliittoinstituution säilyttämisen puolesta ja minkälaista tietoa päättäjät omien kantojensa perusteluissa käyttävät. Samalla tarkastelussa kiinnitetään huomiota asiantuntijuuden määrittymiseen kysymyksessä, joka kietoutuu vahvasti eettisiin sekä moraalisiin lähtökohtiin. Tutkielman aineistona on käytetty lainmuutosprosessin aloittanutta, vuonna 2013 eduskuntaan saapunutta kansalaisaloitetta, aloitteen pohjalta laadittua lakivaliokunnan mietintöä, sekä mietinnön valmisteluvaiheessa kuultuja asiantuntijalausuntoja. Aineistona toimivat myös kansalaisaloitteen ja lakivaliokunnan mietinnön pohjalta käydyt, eduskunnan täysistuntojen pöytäkirjoihin kirjatut keskustelut. Tutkielmassa aineistoa on lähestytty laadullisen sisällönanalyysin avulla. Avioliittolain muutosta tarkastellaan prosessiluontoisesti ja sitä kuvataan käsittelyn etenemisen mukaisena jatkumona. Aineiston erittelyn perusteella pyritään muodostamaan kokonaisuus, jossa päättäjien argumentit sekä perustelut on sidottu osaksi asiantuntijalausuntoja sekä samalla myös laajempaa yhteiskunnallista kontekstia. Lakiuudistuksen lähtökohtaisena erityispiirteenä ilmenevät sen alkuunsaattaminen kansalaisaloitteen kautta sekä sen sisältöön vahvasti liittyvä arvokysymys. Aineiston perusteella päättäjien kantojen perustelut olivat vahvasti liitoksissa henkilökohtaisiin arvoihin ja näkemykset ilmensivät kahta erilaista historia- ja maailmankuvaa. Avioliittoinstituution muuttamista vastustavat näkemykset kietoutuivat kristilliseen maailmankatsomukseen, jonka perusteluissa vedottiin yhteiskunnan jatkuvuuteen sekä biologiaan ja luontoon. Tässä yhteydessä keskeiseksi teemaksi nousi myös lapsen oikeus kahteen eri sukupuolta olevaan vanhempaan. Uudistusta kannattavien päättäjien perustelut taas nojautuivat näkemyksiin ihmisoikeuksista ja tasa-arvosta. Tältä osin perusteluina käytettiin ihmisoikeussopimuksia sekä syrjimättömyyden vaadetta. Asiantuntijuuden käsite näyttäytyi prosessissa melko häilyvänä, sillä kuulemisissa ei tehty eroa asiantuntijuuden ja asianosaisuuden välillä. Asiantuntijoina kuultiin niin uskontokuntien kuin tieteenedustajia, ja näin ollen myös lausuntojen näkemykset sekä sisällöt poikkesivat vahvasti toisistaan.
  • Hämäläinen, Jenni (Helsingin yliopisto, 2018)
    Koulutusvienti on noussut viime vuosina voimakkaasti esiin kansallisessa tavoitteenasettelussa yhtenä keinona lisätä kansallista kilpailukykyä. Hyödyntämätöntä potentiaalia on erityisesti suomalaisen ammatillisen koulutuksen viennissä. Tämä tutkimus käsittelee ammatillisen koulutuksen koulutusvientiä parhaillaan käynnissä olevan tutkintovientikokeilun valossa ja analysoi organisaatioiden koulutusvientiin liittämiä merkityksiä. Koulutusviennistä on suomalaisessa kontekstissa tehty akateemista tutkimusta vähän, joten tutkimusmenetelmiksi valikoituivat menetelmät, jotka soveltuvat erityisesti vähän kartoitettujen aiheiden tutkimiseen. Tutkintovientikokeilussa mukana olevien hankkeiden koordinaattoreita haastateltiin teema- ja asiantuntijahaastattelun keinoin. Aineiston keruussa ja analyysissa sovellettiin ankkuroidun teorian periaatteita. Viennin merkityksiä erilaisille organisaatioille havainnollistettiin Weberin ideaalityypittelyn avulla. Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen muodostavat koulutuspolitiikan uusliberalisoituminen ja koulutuksen kansainvälistyminen. Uusliberaalissa koulutuspolitiikassa koulutukseen sovelletaan liike-elämän käsitteitä ja periaatteita, mikä soveltuu kaupallisesti orientoituneen koulutusviennin tutkimiseen. Tämä tutkimus soveltaa ammatillisen koulutuksen tarkasteluun myös aiemmin lähinnä korkeakoulutuksen kontekstissa tutkittuja kansainvälistymisen motiiveja. Kansainvälistymiseen liittyviä motiiveja tarkastellaan sekä kansalliselta tasolta että organisaatiokohtaisesti. Tutkimuksen keskeisenä tuloksena on, että koulutusvientiin liitetään erityisesti liiketoimintaan, palveluluonteeseen, osaamisen kehittämiseen, yhteistyöhön ja imagon parantamiseen liittyviä merkityksiä niin kansallisesti kuin yksittäisten organisaatioidenkin näkökulmasta. Merkitykset ovat osittain erilaisia erilaisille organisaatioille. Jotkut niistä rakentavat vientiä voimakkaasti osaksi normaalia koulutustoimintaansa, kun taas osa asemoi sen ainakin toistaiseksi lisäpalveluksi. Koulutusviennin suurin merkitys liittyy kaikilla organisaatioilla taloudelliseen toimintaan ja viennistä potentiaalisesti saatavaan liikevoittoon. Liiketoimintaan liittyviä motiiveja pidetään ensisijaisina ja edellytyksenä muiden merkitysten saavuttamiselle. Liiketoimintaan, kansalliseen kilpailukykyyn ja talouskasvuun liittyvät merkitykset korostuvat myös kansallisessa tavoitteenasettelussa. Taloudellisten merkitysten korostuminen ja ammatillisen koulutuksen rahoituksen muutokset ilmentävät uusliberaalien orientaatioiden vaikutusta suomalaisessa koulutuspolitiikassa. Vaikka taloudelliset motiivit korostuvat, ei suomalaista koulutuspolitiikkaa voida kuitenkaan kuvata täysin uusliberalistiseksi, mutta selkeitä vaikutteita on havaittavissa. On huomionarvoista, että ammatillisen koulutuksen koulutusvienti on Suomessa vasta alkuvaiheessa, joten nämä merkitykset kuvaavat tämän hetken tilannetta ja tulevat todennäköisesti muuttumaan vientihankkeiden edetessä.
  • Luhtaniemi, Maria (Helsingin yliopisto, 2018)
    Kansalaisosallistuminen kaupunkisuunnittelussa on lisääntynyt viime vuosikymmeninä. Suomessa se on yksi maankäyttö- ja rakennuslain ensisijaisista tavoitteista, mikä tarkoittaa, että kaikessa maankäytön suunnittelussa vaaditaan kansalaisosallistumista. Yleiskaava antaa yleisiä suuntaviivoja maankäytölle ja luokittelee maata eri käyttötarkoituksiin. Kaava toimii myöhemmässä vaiheessa asemakaavoituksen ja rakentamisen pohjalla. Helsingissä viimeisin yleiskaava hyväksyttiin lokakuussa 2016. Eräs paljon huomiota herättäneistä päätöksistä oli päätös muuttaa moottoritiemäiset sisääntuloväylät joukkoliikennettä, pyöräilijöitä ja kävelijöitä suosiviksi kaupunkibulevardeiksi. Tämä pro gradu -tutkielma tutkii kansalaisosallistumista Helsingin vuoden 2016 yleiskaavassa keskittyen kaupunkibulevardikysymykseen. Se tarkastelee keskustelua, joka käytiin kaupunkisuunnittelijoiden ja muiden viranomaisten, naapurikuntien ja kansalaisten välillä. Aineistona toimii vuorovaikutusraportti, jossa suunnittelijat tiivistävät saamaansa palautetta ja vastaavat kritiikkiin. Retorista analyysia hyödyntäen tämä tutkielma pyrkii löytämään vastauksen siihen, kuinka kaavoituspäätöksiä perustellaan, kuinka suunnittelijat vastaavat kritiikkiin ja kuinka suunnittelua kehystetään eri intressiryhmille. Analyysin pohjalta selviää, että yleisimmät tavat, joilla kaupunkibulevardeja perustellaan ovat kaupungin oikeutus tämän päätöksen tekemiseen, prosessin aikana tehty yhteistyö muiden toimijoiden kanssa sekä päätösten takana ollut tutkimustieto. Kaupunkibulevardit esitettiin kaupunkikehitysprojektina, joka tuo mukanaan kaikkia osapuolia hyödyttävää kasvua. Tämä pro gradu -tutkielma tutkii näiden kysymysten rinnalla yleiskaavoitusta ja osallistumista yleisemminkin, ja antaa tietoa kansalaisosallistumisesta Suomessa. Avainsanat: osallistava suunnittelu, kansalaisosallistuminen, kaupunkisuunnittelu, kaupunkibulevardi, tiivistäminen, yleiskaava, retorinen analyysi, Helsinki, Suomi
  • Lipponen, Emmi Johanna (Helsingin yliopisto, 2018)
    The recruitment processes and the selection procedures related to them are getting more and more time-consuming and include more and more phases than before. These processes are often designed from the organization’s perspective: how could they select the most suitable candidate for a given position? Yet, the applicants also select where they desire to work based on their experiences of organizations. The applicant experiences of the selection procedures influence the image and reputation of the hiring organization. Hence, it is crucial to consider applicant perspectives when designing the selection procedures. This thesis studies the applicant experiences of personnel assessment in consulting company Psycon Corp. In a personnel assessment a professional outside the hiring organization assesses the job applicants by using various types of selection methods. This thesis examines the personnel assessment from the perspective of organizational justice. According to Gilliland (1993) the fairness of a selection system consists of procedural justice, interactional justice and informational justice. The aim of this study is to see how the applicants experience these dimensions of fairness in personnel assessment and how these dimensions predict experiences of the personnel assessment’s process fairness. It is also studied whether the fairness is related to recommendation intention and whether the selection decision has an effect on how fair the applicant regards the assessment to be. The quantitative data (N=316) was collected from the job applicants who had participated Psycon’s personnel assessment. The statistical analyses were ran by using SPSS-software. The main statistical methods used were exploratory factor analysis, regression analysis and one-way analysis of variance. According to the results, the social factors of the study (treatment, openness, two-way communication) and the structural factors (job relatedness, opportunity to perform) predict the process fairness experience. Information about the assessment prior to the assessment did not predict the perceptions of the process. In general, Psycon’s personnel assessment was seen fair by the applicants, although the accepted candidates regarded it fairer than the rejected ones. When the assessment is seen fair, the applicants are more willing to recommend the company's services to others. This thesis supports the idea that the applicant experiences need be taken into account when managing a selection process. Both the interaction and the methods used are important in shaping the applicants' images about the process and the organization. The applicants should be treated with warmth and respect, but they should also be informed about the predictive validity of the methods. The applicants should feel that they can show their skills and abilities diversely and that they have a chance to ask questions. Since the rejected candidates see the assessment unfairer, it is important to explain how the decision was reached. In follow-up studies it is worth examining for example whether the applicant experiences of the personnel assessment can impact how they see the hiring organization.
  • Dorciak, Martin (Helsingin yliopisto, 2018)
    This study works to observe and quantify the degree to which airlines engage in the phenomenon of peak load pricing. A standard PLP model is specified and applied to a monopoly airline market, and demand is estimated via OLS regression analysis at the route level for the given airline utilizing a structural break approach. The estimated demand levels are integrated back in to the original model and a reccomended peak load price premium is derived. I find that a 21.9% price premium in the case of non-binding capacity results from my observed data. This is much lower than observed premia in my own sample, but is very close when compared to a much larger sample from a previous study which finds a peak period price premium of 25.5%, suggesting the use of economic peak load pricing by airlines.
  • Avdeeva, Iana (Helsingin yliopisto, 2014)
    My research has been motivated by a strong interest to understand the interplay of innovation and standardization. In the contemporary world, when the technological progress appeals as a leading factor in the development and growth, innovation becomes an important matter to research. At the same time distribution of information grows in scale, turning the interaction between innovation and standardization into more diverse and complicated interplay. This leads to the question of IPR and competition policies. Does standardization enhance innovation or does it become a barrier to it? What is the role of intellectual property rights in this? I use a dynamic general equilibrium model with innovation and standardization to study the interplay of intellectual property rights and innovation. The main references for the present research are papers by D. Acemoglu, G. Garcia and F. Zilibotti “Competing Engines of Growth: Innovation and Standardization” (2010) and by Y. Furukawa “Intellectual Property Protection and Innovation: An Inverted U-Relationship” (2010). The research yields a number of results. There exists a U-shaped relationship between growth and competition, formed by the tension between innovation and standardization. When the cost of innovation is relatively high, both strict and loose IPR policies limit innovation, thus a moderate approach is advised. Standardization can cause a multiple equilibria. The usefulness of IPR policy depends on the start-up cost of innovation.