Valtiotieteellinen tiedekunta

 

Valtiotieteellinen tiedekunta: pro gradut oppiaineittain

Recent Submissions

  • Väisänen, Pekka (2016)
    TIIVISTELMÄ Tutkielmani tavoite on avata Ranskan kansallisen rintaman perustajan Jean Marie Le Penin ideologian syntyperusteita. Haluan löytää tutkielmani kautta vastauksia siihen mikä ja millainen Le Penin ideologia on ja mille perusteille ideologia rakentui. Toisen tutkimuskysymykseni tarkoitus on avata Le Penin poliittisen johtajuuden käsite. Voiko menestystä ja pitkää uraa selittää karismaattisella johtajuudella, populismilla tai Ranskan yhteiskunnallisilla ongelmilla, kuten työttömyydellä. Tutkimusmenetelmänä käytän diskurssianalyysia, jonka avulla analysoin Le Penin vaalikampanjoita ja poliittisia keskustelunavauksia. Le Penin esiintymisissä on aina ollut läsnä voimakas patrioottisuus ja politiikan historiallinen kontekstointi, joiden avulla hän loi ajallisesti kestävän jatkumon itsensä ja kansallisen rintaman välille. Le Pen on rakentanut ideologiaansa jo 1970-luvun alusta lähtien johdonmukaisella tavalla ja hän on kyennyt hyödyntämään poliittisten jakolinjojen murroksen. Le Penin karismaattinen johtajuus kesti useita vaalitappioita ja muita takaiskuja toisin kuin monien muiden äärioikeistolaisten johtajien suhteen on käynyt. Tutkimustulosten perusteella voidaan johtopäätöksenä todeta, että Le Penin politiikassa on aito ideologinen pohja. Le Penin ja kansallisen rintaman ideologia rakentuu kansalaisuuden politisoitumiseen, jossa keskeinen vaikutin on schmittiläiset viholliskuvat ja käsitys homogeenisesta kansasta ja kulttuuriperimästä. Johtopäätöksenä voidaan todeta myös se, että Le Penin poliittinen menestys ja pitkä ura politiikan parissa ei ole perustunut vain johonkin yhteen tiettyyn elementtiin tai poliittiseen oivallukseen. Jean Marie Le Penin menestys ja uran pituus ovat monien eri elementtien ja osatekijöiden seurausta, jossa yhdistyvät poliittinen pelisilmä, identiteettipopulismi ja karismaattinen johtajuus. Le Penin johtajuus ei weberiläisessä mielessä koskaan rutinisoitunut, vaan hän säilytti asemansa uskottavana ja innostavana johtajana olosuhteista riippumatta. Le Penin merkitys ja ideologinen perintö kansalliselle rintamalle on edelleen merkittävä. Erityisen mielenkiintoinen huomio on myös kansallisen rintaman ideologian ja arvomaailman leviäminen myös valtavirtapuolueiden ulottuville ja kiinnostuksen kohteeksi. Valtavirtapuolueet ja poliittinen eliitti arvostelivat vuosikymmeniä Le Penin ja kansallisen rintaman politiikkaa pinnalliseksi ja populistiseksi ja nyt se herättää koko ajan entistä laajempaa kiinnostusta.
  • Niiranen, Henna (Helsingin yliopisto, 2016)
    Nuoret aikuissosiaalityön asiakkaat ja heidän parissaan tehtävä sosiaalityö on noussut pinnalle viime vuosina aiempaa enemmän. Nuoriin asiakkaisiin panostamisen taustalla vaikuttaa yhteiskuntapoliittisia ja valtionhallintoon liittyviä tekijöitä, kuten nuorisotakuu ja erilaiset hankkeet liittyen nuorten hyvinvointiin. Helsingissä sosiaalityön resursseja on kohdennettu alle 25-vuotiaiden nuorten parissa tehtävään sosiaalityöhön ja nuorilla toimeentulotuen saajilla onkin vastuutyöntekijänään sosiaalityöntekijä. Aikuissosiaalityön asiakkuuden alkaessa asiakkaiden kanssa tulisi laatia tilannearvio, joka dokumentoidaan asiakastietojärjestelmään. Nuorten asiakkaiden kohdalla toimeentulotuki toimii usein sisääntuloväylänä sosiaalityöhön. Aikuissosiaalityötä tarkastellessa onkin syytä huomioida toimeentulotukityöhön liittyvät ulottuvuudet. Toimeentulotuen asiakkaana oli Helsingissä joulukuussa vuoden 2015 alusta alkaen yhteensä 11865 asiakastaloutta, joissa päähenkilö oli alle 25-vuotias aikuinen. Heistä täydentävää tai ehkäisevää toimeentulotukea sai vuoden 2015 aikana yhteensä 4481 asiakastaloutta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on ollut selvittää, miten sosiaalityön asiantuntijuus ilmenee dokumentoiduissa tilannearvioissa ja täydentävän ja ehkäisevän toimeentulotuen päätöksissä, mitä toimeentulotukipäätöksiin ja tilannearvioihin kirjoitetaan sekä miten täydentävän ja ehkäisevän toimeentulotuen päätöksiä perustellaan. Tutkielmaani ohjaavana viitekehyksenä on ollut sosiaalinen konstruktionismi, jolloin kiinnostukseni on ollut kirjoitetun kielen sosiaalista todellisuutta rakentavissa lähtökohdissa. Tutkimusaineistonani on toiminut alle 25-vuotiaille nuorille aikuisille tehtyjä täydentävän ja ehkäisevän toimeentulotuen päätöksiä sekä heidän kanssaan aikuissosiaalityössä laadittuja tilannearvioita. Olen analysoinut aineistoni diskurssianalyyttisin keinoin. Kohderyhmäksi olen valinnut alle 25-vuotiaat asiakkaat, koska heidän osaltaan tilannearviot ja kyseisten päätöslajien eli täydentävän ja ehkäisevän toimeentulotuen päätökset on tehnyt pääsääntöisesti sosiaalityöntekijä. Sosiaalityöntekijän laatimissa tilannearvioissa ja toimeentulotukipäätöksissä painottuivat nuorten asiakkaiden kohdalla erityisesti kulttuuriset siirtymät kohti itsenäistä aikuisuutta, kuten koulutus- ja uravalinnat, työelämään sijoittuminen ja kotoa pois muuttaminen. Sosiaalityön asiantuntijuus aikuissosiaalityön tilannearvioiden ja toimeentulotukipäätösten kuvaamana hahmottui erityisesti taloudenhallintaan ja toimeentuloon liittyvien kysymysten kautta. Taloudelliset kysymykset ja ongelmat painottuivat tilannearvioiden kaikilla osa-alueilla ja toimeentulotuen myöntämiseen ja tuen hakemiseen ohjaaminen ilmeni sosiaalityöntekijöiden kirjaamissa dokumenteissa voimakkaasti. Toimeentulotuki näyttäytyikin myös tilannearvioiden valossa sosiaalityötä ohjaavana ja raamittavana tekijänä, mitä myös kasvaneet toimeentulotuen hakijamäärät todentavat. Aineistosta nousi esiin kolme diskurssia, jotka olen nimennyt toimeentulon, ohjeistusten ja hallinnon sekä ongelmien ja huolen diskursseiksi. Sosiaalityön asiantuntijuus ei kuitenkaan ilmennyt aina kovin selkeästi dokumenteista. Sosiaalityössä asiantuntijuus vaikuttaa pohjautuvan edelleen jonkin verran niin sanottuun hiljaiseen tietoon, johon professionaalista toimintaa ei voi perustaa. Hiljaisen tiedon kulttuurissa on vaaransa niin asiakkaan kuin työntekijänkin oikeusturvan kannalta. Asiakastyön dokumentointia tulisikin näkemykseni mukaan kehittää erityisesti työskentelytapojen ja käytäntöjen osalta, mutta myös työvälineistöä tulisi kehittää vastaamaan paremmin työskentelyn tarpeita. Tilannearviotyöskentely tulisi nähdä niin sosiaalityön menetelmänä kuin välineenäkin ja käytettävää näyttöpohjaa tulisi kehittää sosiaalihuoltolain mukaisen palvelutarpeen arvioinnin vaateiden mukaiseksi.
  • Partanen, Anna (2016)
    Sähköisen viestinnän ja sosiaalisen median yleistyminen 2000-luvun alkupuolella ovat muuttaneet merkittävästi yhteisöviestintää. Ammattiliitot ovat muiden organisaatioiden tavoin joutuneet asemoimaan viestintäänsä uudelleen, kun yhtenäinen mediakanavien kokonaisuus on korvautunut monimuotoisella ja alati muuttuvalla digitaalisella mediamaisemalla. Uusi teknologia haastaa perinteiset toimintatavat. Tutkielman tavoitteena on luoda kuva ammattiliittolehtien tulevaisuuden näkymistä sähköisessä viestintäympäristössä. Erityinen kiinnostus koskee painetun ja verkkolehden suhdetta. Ammattiliittolehti on todettu tärkeimmäksi järjestöön kuuluvien yhdyssiteeksi kaikissa ikäryhmissä. Lehtiä luetaan nykyään yhä enemmän sähköisten välineiden kautta ja median käyttöä leimaa vuorovaikutteisuus erityisesti nuorten keskuudessa, joiden saaminen edunvalvonnan piiriin on haaste ay-liikkeelle. Lukijoiden suhdetta ja odotuksia ammattiliittolehteä kohtaan työssä analysoidaan SEL:n Elintae-lehdelle toteutetun lukijakyselyn ja vertailuaineistona toimivan Metalliliiton Ahjo-lehden lukijatutkimusraportin kautta. Lähteiden kautta työ rajautui Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n ammattiliittolehtiin. Toimitusten näkemyksiä työssä edustavat ay-lehden päätoimittajien teemahaastattelut, joiden kautta arvioidaan lukijakyselyiden merkitystä lehden teossa, verkkojulkaisemisen haasteita ja mahdollisuuksia sekä ammattilehden roolia liiton viestinnässä. Tutkielma vahvistaa käsitystä, että painettu ammattiliitolehti on tärkeä ay-tiedon lähde kaikissa ikäryhmissä. Lehti koetaan tärkeänä ja hyödyllisenä jäsenetuna sekä yhteenkuuluvuuden tunnetta vahvistavana ja se luetaan tarkasti. Lähes kaikki vastaajat haluaisivat lukea lehteä painettuna myös jatkossa, mutta noin puolet vastaajista arvostaisi sähköistä lisämateriaalia sen rinnalla. Tutkimus osoitti, että nuoret alle 40-vuotiaat – ja erityisesti alle 25-vuotiaat, ay-lehtien lukijat erottuivat muista ikäryhmistä. Pääsääntöisesti mitä vanhempi ay-jäsen, sitä tarkemmin hän liittolehtensä lukee, on siihen tyytyväisempi ja kokee sen hyödyllisenä. Iällä oli myös merkitystä siihen, mitkä tietokanavat painottuivat ay-tiedon lähteinä. Nuorempien kohdalla työkaverit nousivat listan kärkipäähän. Ay-lehtien lukijoiden median käyttö mukaili yleistä mediasukupolvijakoa: lehtien ja television käyttö yleistyy vanhemmilla ikäpolvilla ja sähköisen viestinnän, erityisesti sosiaalisen median käyttöaste taas nuorempien kohdalla. Toisaalta netin käyttö oli lisääntynyt myös vanhemmissa ikäryhmissä. Päätoimittajien haastattelujen pohjalta havaittiin, että sähköisen viestinnän mahdollisuudet vahvistaa jäsenten sitouttamista ja vuorovaikutuksellisuutta erityisesti nuorten parissa tunnistetaan kaikissa toimituksissa. Verkkolehti ja sosiaalinen media nähdään ratkaisuna moniin tuleviin haasteisiin, kuten nuorten lehden lukemiseen ja kasvaviin postikuluihin. Pienemmissä liitoissa, jossa lehteä tehdään muiden töiden ohella, henkilöstöresurssit voivat muodostua kuitenkin jopa esteeksi monikanavaiselle julkaisemiselle. Liitoissa, joissa ay-lehden rinnalla on jo käytössä sähköistä viestintää, tulevaisuuden haasteet liittyvät lähinnä siihen, miten verkkojulkaiseminen ja sosiaalisen media saadaan liitettyä saumattomasti yhteen lehden teossa. Tutkielman pohjalta voidaan todeta, että painetulla ammattiliittolehdellä on vahva asema liiton viestinnässä, mutta sen rooli ja tehtävät ovat muutoksessa suhteessa siihen, millä aikataululla ja volyymilla liitot ottavat käyttöön ja kehittävät sähköisen viestinnän kanavia lehden rinnalla. Valmiudet ja tietämys sähköisen viestinnän lisääntymiselle ovat olemassa.
  • Lindström, Eeva (2016)
    Tiedekunta/Osasto – Fakultet/Sektion – Faculty Faculty of Social Sciences Laitos – Institution – Department Department of Social Research Tekijä – Författare – Author Lindström Eeva Kristiina Työn nimi – Arbetets titel – Title Voluntary Work as a Form of Social Capital and as a Tool for Inclusion and Integration Oppiaine – Läroämne – Subject Social Policy Työn laji – Arbetets art – Level Master’s Thesis Aika – Datum – Month and year May 2016 Sivumäärä – Sidoantal – Number of pages Tiivistelmä – Referat – Abstract The aim of this thesis is to investigate the role of voluntary work as a form of social capital, in the context of immigrants residing in Finland. The theoretical framework for this case study is that of social capital. The concept of social capital can be considered to occur on a personal, communal or at a societal level. In this research, the concept of social capital will be used according to Pierre Bourdieu’s (1986) perspective, which emphasises that the accumulation and benefits of social capital occur mainly on a personal level. Social capital can also be considered as a resource that promotes a person’s or a community’s abilities to function through the accumulation of social networks, which may reinforce the meaning of trust and understanding of societal norms. Therefore, it seems that the concept of social capital appears as a suitable approach to study the formation and accumulation of social capital whilst doing volunteering. Within this research, social capital is considered to consist of trust, reciprocity, friendships, participation and involvement in activities that foster the accumulation of social capital. This thesis is a qualitative case study about the effects of volunteering amongst immigrant participants. The data for this study consists of nine interviews, out of which five were immigrants who have entered Finland as asylum seekers. During the interviews the immigrant participants were asked to elaborate and reflect upon their personal experiences about taking part in volunteering activities whilst seeking asylum. The four others were expert interviews. The expert interviewees consist of individuals who either work or have worked with asylum seekers in the context of voluntary work. The gathered data is analysed by abductive content analysis. The findings of the research suggest that volunteering can have a positive impact on a personal wellbeing of an asylum seeker. The research show how volunteering can be a useful way to find meaningful activities whilst seeking asylum and a way for the asylum seekers to share and to use their skills. In addition, volunteering offers a great opportunity to become familiar with Finnish values and customs alike, in an environment that fosters reciprocity. In order to accumulate social capital in the context of volunteering, volunteers need to feel valued, be able to form friendships, and to be recognised as individuals. Therefore, volunteering can offer possibilities for asylum seekers to be actively involved in the Finnish society. The expert interviews allow one to understand the possible practical hindrances that might occur when planning volunteering activities. Within these interviews, it is also apparent that at times asylum seekers are not being recognised as potential volunteers. However, when possibilities for volunteering are available for asylum seekers, they are able to contribute as well as to gain personally benefit from volunteering. This study shows that the accumulation of social capital can be seen to have a positive impact on the social integration of an individual through the means of active volunteering. Furthermore, this thesis reinforces the idea that integration needs to be considered as a two-way process, where integration is studied as a phenomenon that is influenced by the prevailing societal level structures and policies, as well as the personal level preconceived ideas and attitudes of immigrants and Finnish people alike. The study provides information of the importance of taking into account the personal social level integration, when discussing immigrant integration policies and practices alike.
  • Luuppala, Linnea (Helsingin yliopisto, 2015)
    Growing human populations and their growing appetites have caused severe environmental degradation. Ecological restoration promises an answer to environmental degradation and consequently serves as a major form of environmental management in the future. This Master s thesis is a conceptual analysis of ecological restoration, also looking at the ethical implications that should follow from the concept. It is important to define the concept clearly to ensure that it fully responds to the causes and challenges of environmental degradation instead of simply justifying them by assuming that it is possible to restore nature without any problems. In addition, ecological restoration goes to the very heart of environmental philosophy, by challenging the dichotomy between nature and humans and therefore, offers a welcome perspective to the search of human place in the natural world. The thesis takes an analytical approach to the search for an appropriate definition of ecological restoration. Conceptual analysis is the main form of inquiry and the aim is to understand how the term has been understood and how it should be understood in a global context. This thesis looks at how ecological restoration has been defined in both philosophical and ecological literature, but the emphasis is on the philosophical literature. The analysis is confined to the most influential work covering ecological restoration, that is, of Robert Elliot (1982 and 1997), Eric Katz (1992 and 1997), Andrew Light (2000, 2012 and 2009), Eric Higgs (2003) and William Throop (2000 and 2012). Also Aldo Leopold s (1949) work will be covered, even though he does not write about ecological restoration. The analysis is done by framing ecological restoration within four categories: goals, values, means and overall attitude. Framing ecological restoration within these categories ensures a thorough analysis of all the aspects of the concept that might otherwise remain hidden. If one of these categories is missing the concept would be lessened. The concepts of nature and wilderness have a major impact on how ecological restoration is understood. The dichotomy of nature and humans distorts the debate surrounding ecological restoration. Therefore, the concept of nature needs to be defined clearly or even redefined in order to allow ecological restoration. The aim of the thesis is to resolve this conceptual conflict. Ecological restoration has the potential to re-build the relationship between nature and humans and offers the opportunity to re-evaluate the concept of nature, so that it does not necessarily exclude humans. If defined carefully, ecological restoration has the potential to restore damaged ecosystems.
  • Merikoski, Paula (Helsingin yliopisto, 2016)
    Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan pitkäaikaistyöttömien maahanmuuttajataustaisten naisten tilannetta työmarkkinoilla haastattelemalla työllistymisen palvelujen asiantuntijoita. Tavoitteena on selvittää, minkälainen diskursiivisesti tuotettu maahanmuuttajanaisen kategoria näissä palveluissa muodostuu. Sillä, mitä kykyjä ja ominaisuuksia maahanmuuttajanaisiksi nimetyillä henkilöillä ymmärretään olevan, on vaikutus siihen minkälaisia palveluita heille tuotetaan ja minkälaisia mahdollisuuksia he saavat. Lisäksi tutkimuksessa kysytään minkälaista osallisuutta heillä nähdään olevan, ja toteutuuko arjen kansalaisuus heidän kohdallaan yhteiskunnassa, jossa palkkatyön, suomenkielisyyden ja valkoisuuden voidaan nähdä olevan normeja. Tutkimus sijoittuu työn, aktivointipolitiikan ja maahanmuuton tutkimuksen kentille. Keskeisiä kysymyksiä lähestytään postkolonialistiselle feministiselle tutkimustraditiolle tyypillisellä tavalla; suhtautuen kriittisesti hyvinvointivaltiossa tuotettuihin sukupuolittuneisiin ja rodullistettuihin kategorioihin. Käsitteitä, joilla kategorioiden sisältämiä merkityksiä avataan, ovat muun muassa kulttuuri, toiseus, maahanmuuttajuus, etnisyys, kansalaisuus ja osallisuus. Tutkimuskysymyksiin pyritään vastaamaan ntersektionaalisen näkökulman kautta, eli erilaiset sosiaaliset erot, kuten sukupuoli, ikä, uskonto ja etnisyys huomioon ottaen. Tutkimuksen aineistona on yhdeksän teemahaastattelua, joista osa tehtiin julkisen sektorin työllistymisen palveluissa ja osa järjestöjen tuottamissa työllistymistä tukevissa palveluissa. Haastateltavat olivat asiantuntijoita, jotka työskentelivät maahanmuuttajataustaisten asiakkaiden kanssa moninaisia työllistymisen ongelmia ratkoen ja henkilökohtaista ohjausta antaen. Haastattelujen analysointi aloitettiin keskeisiä teemoja etsien ja sisältöä luokitellen. Metodologisena lähestymistapana käytettiin sisällönanalyysin lisäksi jäsenkategoria-analyysiä. Jäsenkategoroita analysoimalla saadaan selville, mitä ominaisuuksia tiettyyn kategoriaan liitetyllä henkilöllä nähdään olevan, ja minkälainen toiminta nähdään kategorialle tyypillisenä ja toivottavana. Tutkimuksessa havaitaan, että maahanmuuttajanaisen kategoriaa määrittelee muun muassa etnisyys ja uskonto. Maahanmuuttajanaiset sijoitetaan puheessa useimmiten maahanmuuttajaperheen kontekstiin, ja epätasa-arvoiseksi tulkittu asema parisuhteessa määrittelee maahanamuuttajanaisten naiseutta ja työntekijyyttä. Heidän osaamisensa nähdään kumpuavan ensisijaisesti maahanmuuttajuudesta ja äitiydestä. Ketä hyvänsä ei liitetä kategoriaan, vaan se määrittyy toiseuden, vierauden ja kulttuuristen erojen kautta. Lisäksi tutkimuksessa havaitaan, että maahanmuuttajanaisen osallisuus nähdään vajaana. Palkkatyö on edelleen normi, ja sen ulkopuolella oleminen tuottaa ulkopuolisuutta yhteiskunnasta. Vieraskielinen maahanmuuttajanainen sijoitetaan puheessa useimmiten kodin piiriin, jolloin häntä ei nähdä osana ympäröivää suomenkielistä yhteiskuntaa. Pääsy täysipainoiseksi kansalaiseksi on vaikeaa alisteisessa asemassa olevalle henkilölle, jonka mahdollisuudet työelämässä ovat hyvin rajalliset, ja joka nähdään kulttuurisesti erilaisena kuin valtaväestö. Suomen kielen taidon merkitys korostuu aineistossa niin osallisuuden näkökulmasta kuin konkreettisena työllistymisen edellytyksenäkin. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että maahanmuuttajuus, sukupuoli, ikä ja uskonto ovat tärkeämpiä sosiaalisia eroja, jotka määrittelevät maahanmuuttajanaisen ominaisuuksia, osaamista ja tilannetta työmarkkinoilla. Kategoriaan sisältyy ristiriitoja liittyen käsitykseen maahanmuuttajanaisen osallisuudesta yhteiskunnassa ja toimijuudesta. Yhtäältä heidät nähdään oletetun maahanmuuttajakulttuurin ja -perheen kehyksen kautta, mutta toisaalta heiltä odotetaan aktiivisuutta työmarkkinoilla ja heidän uskotaan haluavan rajoitetusta elämänpiiristä ulos. Tutkimuksen lopussa ehdotetaankin, että maahanmuuttajataustaisia naisia tulisi tutkia enemmän työn näkökulmasta. Heidät sijoitetaan niin arkikielessä kuin tutkimuksessakin useimmiten perheen kontekstiin, sen sijaan, että heitä tarkasteltaisiin toimijoina työmarkkinoilla. Tällä olisi merkitystä sekä sen kannalta, minkälaisia työllistymistä tukevia palveluja heille tuotetaan, että laajemmin tasa-arvon toteutumisen kannalta.
  • Seilonen, Josi (2016)
    1900-luvun Euroopan historialle tunnusomaista ovat suuret sosiaaliset, poliittiset ja taloudelliset muutokset sekä yhtenäisen eurooppalaisen yhteiskunnan luominen. Enemmistön Euroopan maista ollessa nyt EU:n jäseniä, poliittinen fokus on kuitenkin 2000-luvulla siirtynyt suurelta osin Euroopan ulkopuolelta peräisin olevaan maahanmuuttoon. Vaikka EU sen aikaisemmissa muodoissa loi useita mekanismeja maahanmuuton koordinoimiseksi, virallinen alku yhteistyölle sijoittuu vuoteen 1999. Viime vuosina maahanmuuttokeskustelu on keskittynyt turvapaikanhakijoihin, ja tilannetta kutsutaan yleisesti pakolaiskriisiksi. Eurooppalainen maahanmuutto- ja pakolaispolitiikka eivät ole vain äärimmäisen ajankohtaisia aiheita, mutta suurin osa kattavasta tutkimuksesta on peräisin ajalta ennen Lissabonin sopimusta, ja tuoreemmat tutkimukset käsittelevät politiikkakehitystä vain lyhyesti. Toisaalta syvällisemmät katsaukset keskittyvät vain tiettyihin ajanjaksoihin EU:n historiassa. Tämän tutkimuksen tavoitteena on lisätä ymmärrystä EU:n maahanmuuttopolitiikan kehittymisestä, ja tätä kautta tarjota selityksiä EU:n vaikeuksille selvitä nykyisestä pakolaiskriisistä ja luoda toimivaa turvapaikkajärjestelmää. Tässä onnistuttiin hyödyntämällä historiallis-institutionalistista näkökulmaa. Historiallinen institutionalismi tarjoaa työkaluja selittää EU:n kyvyttömyyttä saavuttaa yhteisymmärrystä etenkin turvapaikkakysymyksissä. Apuvälineinä toimivat etenkin polkuriippuvuuksien ja epäjatkuvuuskohtien analyysi sekä tuoreempana vähittäisen muutoksen käsite. Lisäksi kerronnallista prosessin seurantaa käyttäen muutoksen keskeisiä tekijöitä voitiin tunnistaa. Tutkimuksen toinen, kunnianhimoinen tavoite oli historiallisen institutionalismin tärkeimpiin tutkijoihin tukeutuen vastata teorian havaittuihin heikkouksiin, ja mm. syytöksiin sen kykenemättömyydestä selittää muutosta lainkaan. Tutkimuskysymykset olivat seuraavat: Miten eurooppalainen maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikka ovat muuttuneet ajan saatossa? Miksi EU on epäonnistunut yhtenäisen maahanmuuttopolitiikan luomisessa? Kerronnallista prosessin seurantaa soveltaen kehityksen analyysi liitettiin onnistuneesti kausaalisen prosessin askelten kuvailuun, alkaen kahdenkeskisistä sopimuksista ja laissez-faire -politiikasta johtaen vähitellen sopimusten luomiseen, joiden tarkoituksena oli luoda yhteinen maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikka. Sekä sisäisiä prosesseja että ulkoisia yllykeitä muutokselle havaittiin, ja päätösten ajallista aspektia sekä keskinäisriippuvuutta painottaen muodostettiin historiallisen institutionalismin mukainen narratiivi. Jatkuvalle kehitykselle löydettiin useita tekijöitä, joista monet olivat haasteita kuten laiton maahanmuutto, turvapaikanhakijoiden suuri määrä, ja turvallisuushuolet. Muita keskeisiä tekijöitä ovat EU:n sisäiseen vapaaseen liikkuvuuteen johtanut jatkuva integraatio, Euroopan yhtenäisasiakirja, laajentuneet ulkorajat ja ammattitaitoisen työvoiman tarve. Toiseen tutkimuskysymykseen liittyen huomattiin, että EU:n maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikka eivät ole kovin organisoituja eivätkä johdonmukaisia. EU-instituutiot ovat itse tunnistaneet ristiriidan odotettujen lopputulosten ja todellisten seurausten välillä. Taustalla oleva institutionaalinen syy tälle vaikuttaa pitkälti olevan EU-lainsäädännön joustamattomuus. Lopuksi Hoffmannin tutkimusta hyödyntäen esitettiin osan ongelmista olevan seurausta joidenkin maiden näkemyksestä siitä, että kansalliset toimenpiteet ovat hyödyllisempiä yksittäisille maille kuin yhteistyö. Historiallis-institutionalistisia metodeita sovellettiin menestyksekkäästi todennettavien ja kiinnostuvien tuloksien saamiseksi EU:n maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikkaan liittyen. Polkuriippuvuuden, epäjatkuvuuskohtien ja vähittäisen muutoksen yhdistäminen osoittautui erittäin toimivaksi institutionalistisen muutoksen selittämiseksi ja teorian kohtaan osoitettuun kritiikkiin vastaamiseksi. Vähittäisen muutoksen käsite osoittautui keskeiseksi analyysille. Tämä tutkimus on onnistunut lisäämään ymmärrystä EU:n maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikasta, ja teorian testaamisen kautta parantamaan historiallisen institutionalismin käytettävyyttä tutkimusmenetelmänä. Teorian perinteistä viitekehystä lähestyttiin kriittisesti, ja osaan kritiikistä vastattiin. Lopputuloksena osoitettiin, että historiallinen institutionalismi tarjoaa huomattavaa potentiaalia politiikan muutoksen selittämisessä.
  • Mäkipaakkanen, Katri (2016)
    Glass cliff-ilmiöllä tarkoitetaan naisten palkkaamista epävakaisiin tai kriisitilassa oleviin organisaatioihin. Haslam ja Ryan löysivät ilmiön tutkiessaan naisten palkkaamista pörssiyhtiöihin Isossa-Britanniassa. He tulivat johtopäätökseen, jonka mukaan naisia palkataan organisaatioiden johtoon silloin kun organisaatio on epävakaassa tilassa. Lasijyrkänne-ilmiö on tutkimuksen moniulotteinen ilmiö, jota selittävät useat psykologiset ja sosiaalisesti strukturoidut tekijät. Lasijyrkänne-ilmiölle altistavia tekijöitä tutkimuksen mukaan ovat muun muassa sukupuolistereotypiat, miesvaltainen organisaatiohistoria ja suora syrjintä. Tutkielman tarkoituksena on selvittää voidaanko Suomessa havaita lasijyrkänne-ilmiötä. Tutkin tapaustutkimuksen avulla Merja Ailuksen ja Anneli Jäätteenmäen tapauksia, jotka ovat aiheuttaneet suurta mediahuomiota. Sekä Ailus että Jäätteenmäki jättivät johtoaseman kohun saattelemana. Tarkoitukseni on selvittää voidaanko heidän tapauksissa havaita glass cliff-ilmiön vaikutusta. Perehdyin tapauksiin tutkimalla Keskustapuolueen ja Kevan organisaatioiden miesvaltaisuutta ja tilaa ennen Ailuksen ja Jäätteenmäen nimittämistä. Tämän lisäksi tutkin miten lasijyrkänne-ilmiölle altistavat sukupuolistereotypiat ilmenivät ennen ja jälkeen Ailuksen ja Jäätteenmäen nimittämisen johtoasemaan. Aineistona käytin lehtiartikkeleita ja kirjallisuutta. Lehtien osalta päälähteeni olivat Helsingin Sanomat ja Ilta-Sanomat. Halusin myös selvittää yleisiä lasijyrkänne-ilmiö ja siihen liittyvät sukupuolistereotypiat ovat suomalaisten naisjohtajien keskuudessa. Tätä kysymystä tutkin haastattelemalla tasa-arvoasioiden asiantuntijaa ja kolmea korkeassa asemassa olevaa naisjohtajaa. Merja Ailuksen ja Anneli Jäätteenmäen tapauksissa voidaan nähdä useita elementtejä lasijyrkänne-ilmiöstä. Molempien tapausten kohdalla esiin nousivat voimakkaat naisjohtajiin liitetyt stereotypiat. Tämän lisäksi sekä Kevan että Keskustan organisaatioissa oli havaittavissa epävakautta ennen Ailuksen ja Jäätteenmäen nimittämistä johtoasemaan. Anneli Jäätteenmäen puheenjohtajuutta edeltänyttä Keskustaa voidaan pitää myös hyvin miesvaltaisena. Kevan organisaatiossa miesvaltaisuus ei puolestaan näkynyt ennen Ailuksen nimittämistä toimitusjohtajaksi. Haastattelemani naisjohtajat eivät tunnistaneet glass cliff-ilmiötä suomalaisessa yhteiskunnassa. He toivat haastatteluissa kuitenkin esiin glass cliff-ilmiölle altistavia tekijöitä. Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että sukupuolistereotypiat vaikuttavat yhä johtoasemissa toimiviin naisiin.
  • Pylkkö, Marika (2016)
    Tutkimuksessa tarkastellaan Brasilian tummaihoisten etnistä kategorisointia sekä koulutukseen liittyviä haasteita ranskalaisen antropologin Pierre Bourdieun teorioiden avulla. Brasilian kansallisissa tilastoissa on tapana jaotella väestö ihonvärin perusteella, ja näiden tilastojen valossa tummaihoiset brasilialaiset ovat aliedustettuina korkeakouluissa. Yhdysvalloista lähtöisin oleva affirmative action -politiikka on saanut jalansijaa Brasilian julkisessa keskustelussa erityisesti 1990-luvulta lähtien, ja sen myötä joissakin julkisissa korkeakouluissa on otettu käyttöön kiintiöt tummaihoisille opiskelijoille. Kuitenkin affirmative actionia on kriitisoitu siitä, että se esittää epätasa-arvon johtuvan etnisestä epätasa-arvosta, vaikka erojen voitaisiin ajatella johtuvan sosioekonomisesta epätasa-arvosta. Historiallisesti Brasilian on ajateltu olevan rasismista vapaa yhteiskunta, mistä on käytetty nimitystä rodullinen demokratia. Etnisen kategorisoinnin tarkasteluun käytetään bourdieuläisiä habituksen ja symbolisen pääoman käsitteitä. Habituksella viitataan yksilön sisäistämään asenteiden ja toimintatapojen kokonaisuuteen, jonka avulla henkilö arvottaa ja tulkitsee havaittua todellisuutta sekä toimii siinä. Symbolinen pääoma puolestaan viittaa kaikkiin Bourdieun pääomalajeihin liitettyyn tunnustukseen ja arvostukseen. Tutkimuksen tarkoituksena on täten analysoida erilaisia arjen tasolla esiintyviä ihonvärikategorisointiin liittyviä ilmiöitä, jotka ovat kulttuurisesti rakentuneet. Tarkastelen tutkielmassa sitä, miten habituksellisia ja pääomaan liittyviä erontekoja tapahtuu, ja mitä merkitystä sillä saattaa olla etnisen kategorisoinnin ja koulutuksen välisessä vuoropuhelussa. Tutkimusongelman tarkastelua varten keräsin aineistoa Koillis-Brasiliassa kahden kuukauden mittaisen kenttätyöjakson aikana. Aineistonkeruussa käytin etnografisia kenttätyömenetelmiä, erityisesti osallistuvaa havainnnointia, puolistrukturoituja sekä strukturoimattomia haastatteluja. Haastattelut koostuivat julkisen peruskoulun rehtorin ja opettajan haastatteluista, kahden tummaihoisen kiintiöopiskelijan haastatteluista sekä yksityisen yliopiston opiskelijan haastattelusta. Lisäksi hyödynsin aineiston analysoinnissa aiemmissa tutkimuksissa esitettyjä havaintoja ja tulkintoja tummaihoisten kokemista tilanteista. Haastattelemani henkilöt olivat kokeneet tilanteita, joissa etniseen taustaan ja tummaihoisuuten liittyviä symbolisia arvostelmia voidaan pitää merkittävinä. Myös aiemmasta tutkimuskirjallisuudesta nousi esille esimerkkejä tästä. Havainnoimissani tilanteissa sisäistetyt sosiaaliset arvostelmat selittävät tarkkailemieni ihmisten habituksenomaista toimintaa. Näillä esimerkeillä voidaan olettaa olevan merkitystä brasilialaisen yhteiskunnan hierarkkiselle rakentumiselle ihonvärin mukaan Bourdieun näkemysten mukaisesti.
  • Tani, Saara (2016)
    Syftet med min forskning var att undersöka vad som utgör en Flower Boy, hur Flower Boy uttrycks och görs, och vad det här kan berätta om maskulinitet, könsroller och könsideal i det sydkoreanska samhället. Min forskningsfråga var ”Hur uttrycks (”görs”), förmedlas och (åter)produceras Flower Boy som en ny form av maskulinitet i sydkoreanska TV-reklamer?”. Mitt material bestod av sydkoreanska reklamvideon som finns tillgängliga på internet, på den sociala videodelningsnätsidan Youtube. Jag valde ut tio reklamer för mitt syfte och min analysmetod var en form av semiotisk diskursanalys applicerad på videomaterialet. Min teoretiska utgångspunkt var socialkonstruktionistisk. Jag använde Raewyn Connells maskulinitetsteori (1995) för att granska och förstå maskulinitetshierarkin i det sydkoreanska samhället samt Butlers performativitetsbegrepp (2011) och Goffmans (1979, 2000) dramaturgiska begrepp som verktyg i min analys. Med hjälp av dessa redskap analyserade jag de strukturer och delar av performativt beteende som uttrycktes i mitt material. Mina främsta resultat och slutsatser var att Flower Boy, ett fenomen inom den sydkoreanska populärkulturen och en form av maskulinitet, görs genom en mängd olika gester, handlingar och egenskaper. Då Flower Boy görs används gester som traditionellt förknippats med kvinnor, det vill säga förföriska blickar, gosande, självberöring och andra feminina gester. Vidare används särskilda kulturspecifika gester eller roller för att göra Flower Boy som aegyo (gulliga gester) och oppa-rollen. Dessa tillsammans bygger upp en bild av en charmig prins, en Flower Boy. Dessutom konstaterade jag att även om Flower Boys använder flera tekniker och gester som traditionellt använts av kvinnor i reklam så tycks dessa sällan innehålla underordnad och dessa görs med någon form av makt eller i en maktposition och med självsäkerhet. Maktpositionen och självsäkerheten kan tolkas i blicken, i hur mannen relateras till andra i reklamen (t.ex. kvinnor) samt hur han positioneras som en expert för produkten och skönhet. De mest tydligt underordnande gesterna och rörelserna lämnas bort, medan de mindre underordnade gesterna återanvänds och återskapas till makt-verktyg istället, vilket kan ses som en form av mild makt.
  • Seilonen, Josi (2016)
    1900-luvun Euroopan historialle tunnusomaista ovat suuret sosiaaliset, poliittiset ja taloudelliset muutokset sekä yhtenäisen eurooppalaisen yhteiskunnan luominen. Enemmistön Euroopan maista ollessa nyt EU:n jäseniä, poliittinen fokus on kuitenkin 2000-luvulla siirtynyt suurelta osin Euroopan ulkopuolelta peräisin olevaan maahanmuuttoon. Vaikka EU sen aikaisemmissa muodoissa loi useita mekanismeja maahanmuuton koordinoimiseksi, virallinen alku yhteistyölle sijoittuu vuoteen 1999. Viime vuosina maahanmuuttokeskustelu on keskittynyt turvapaikanhakijoihin, ja tilannetta kutsutaan yleisesti pakolaiskriisiksi. Eurooppalainen maahanmuutto- ja pakolaispolitiikka eivät ole vain äärimmäisen ajankohtaisia aiheita, mutta suurin osa kattavasta tutkimuksesta on peräisin ajalta ennen Lissabonin sopimusta, ja tuoreemmat tutkimukset käsittelevät politiikkakehitystä vain lyhyesti. Toisaalta syvällisemmät katsaukset keskittyvät vain tiettyihin ajanjaksoihin EU:n historiassa. Tämän tutkimuksen tavoitteena on lisätä ymmärrystä EU:n maahanmuuttopolitiikan kehittymisestä, ja tätä kautta tarjota selityksiä EU:n vaikeuksille selvitä nykyisestä pakolaiskriisistä ja luoda toimivaa turvapaikkajärjestelmää. Tässä onnistuttiin hyödyntämällä historiallis-institutionalistista näkökulmaa. Historiallinen institutionalismi tarjoaa työkaluja selittää EU:n kyvyttömyyttä saavuttaa yhteisymmärrystä etenkin turvapaikkakysymyksissä. Apuvälineinä toimivat etenkin polkuriippuvuuksien ja epäjatkuvuuskohtien analyysi sekä tuoreempana vähittäisen muutoksen käsite. Lisäksi kerronnallista prosessin seurantaa käyttäen muutoksen keskeisiä tekijöitä voitiin tunnistaa. Tutkimuksen toinen, kunnianhimoinen tavoite oli historiallisen institutionalismin tärkeimpiin tutkijoihin tukeutuen vastata teorian havaittuihin heikkouksiin, ja mm. syytöksiin sen kykenemättömyydestä selittää muutosta lainkaan. Tutkimuskysymykset olivat seuraavat: Miten eurooppalainen maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikka ovat muuttuneet ajan saatossa? Miksi EU on epäonnistunut yhtenäisen maahanmuuttopolitiikan luomisessa? Kerronnallista prosessin seurantaa soveltaen kehityksen analyysi liitettiin onnistuneesti kausaalisen prosessin askelten kuvailuun, alkaen kahdenkeskisistä sopimuksista ja laissez-faire -politiikasta johtaen vähitellen sopimusten luomiseen, joiden tarkoituksena oli luoda yhteinen maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikka. Sekä sisäisiä prosesseja että ulkoisia yllykeitä muutokselle havaittiin, ja päätösten ajallista aspektia sekä keskinäisriippuvuutta painottaen muodostettiin historiallisen institutionalismin mukainen narratiivi. Jatkuvalle kehitykselle löydettiin useita tekijöitä, joista monet olivat haasteita kuten laiton maahanmuutto, turvapaikanhakijoiden suuri määrä, ja turvallisuushuolet. Muita keskeisiä tekijöitä ovat EU:n sisäiseen vapaaseen liikkuvuuteen johtanut jatkuva integraatio, Euroopan yhtenäisasiakirja, laajentuneet ulkorajat ja ammattitaitoisen työvoiman tarve. Toiseen tutkimuskysymykseen liittyen huomattiin, että EU:n maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikka eivät ole kovin organisoituja eivätkä johdonmukaisia. EU-instituutiot ovat itse tunnistaneet ristiriidan odotettujen lopputulosten ja todellisten seurausten välillä. Taustalla oleva institutionaalinen syy tälle vaikuttaa pitkälti olevan EU-lainsäädännön joustamattomuus. Lopuksi Hoffmannin tutkimusta hyödyntäen esitettiin osan ongelmista olevan seurausta joidenkin maiden näkemyksestä siitä, että kansalliset toimenpiteet ovat hyödyllisempiä yksittäisille maille kuin yhteistyö. Historiallis-institutionalistisia metodeita sovellettiin menestyksekkäästi todennettavien ja kiinnostuvien tuloksien saamiseksi EU:n maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikkaan liittyen. Polkuriippuvuuden, epäjatkuvuuskohtien ja vähittäisen muutoksen yhdistäminen osoittautui erittäin toimivaksi institutionalistisen muutoksen selittämiseksi ja teorian kohtaan osoitettuun kritiikkiin vastaamiseksi. Vähittäisen muutoksen käsite osoittautui keskeiseksi analyysille. Tämä tutkimus on onnistunut lisäämään ymmärrystä EU:n maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikasta, ja teorian testaamisen kautta parantamaan historiallisen institutionalismin käytettävyyttä tutkimusmenetelmänä. Teorian perinteistä viitekehystä lähestyttiin kriittisesti, ja osaan kritiikistä vastattiin. Lopputuloksena osoitettiin, että historiallinen institutionalismi tarjoaa huomattavaa potentiaalia politiikan muutoksen selittämisessä.
  • Airaksinen, Pasi (2016)
    Tiedekunta/Osasto – Fakultet/Sektion – Faculty Valtiotieteellinen tiedekunta Laitos – Institution – Department Sosiaalitieteiden laitos Tekijä – Författare – Author Pasi Airaksinen Työn nimi – Arbetets titel – Title Maahanmuuttajat ja toimeentulotuen dynamiikka – tutkimus maahanmuuttajien toimeentulotukiasiakkuuksista Oppiaine – Läroämne – Subject Sosiaalityö Työn laji – Arbetets art – Level Pro gradu -tutkielma Aika – Datum – Month and year Marraskuu 2016 Sivumäärä – Sidoantal – Number of pages 94 Tiivistelmä – Referat – Abstract Tutkielmassa tarkastellaan maahanmuuttajien toimeentulotukiasiakkuuksia vuosien 2006-2008 aikana yhden esimerkkikunnan - Vantaan kaupungin alueella. Tutkielman tavoitteena on selvittää poikkeavatko maahanmuuttajien toimeentulotukiasiakkuudet kantaväestön asiakkuuksista niiden yleisyyden tai keston osalta. Tutkielma liittyy samanaikaisesti maahanmuuttajia koskevaan pohjoismaiseen sosioekonomiseen tutkimusalaan, aiempaan suomalaiseen köyhyystutkimukseen sekä erityisesti toimeentulotukea koskevaa asiakastutkimukseen. Tutkimuksen avulla voidaan havainnoida miten maahanmuuttajat näyttäytyvät toimeentulotukiasiakkaina ja että onko erityisesti toimeentulotuen pitkäaikaisasiakkuuksien osalta havaittavissa etnistä paikantumista tiettyihin kansallisuus- ja kieliryhmiin. Tutkielmassa pohditaan myös sosiaalityön asemaa toimeentulotukityössä. Tutkielma on toteutettu vertailevana kvantitatiivisena tapaustutkimuksena, jossa aineistona on käytetty Vantaan kaupungin sosiaali- ja terveystoimen asiakasrekisteriaineistoja vuosien 2006-2008 osalta (N=9972). Kokoaineistosta on laadittu vertailu toimeentulotukiasiakkuuksien yleisyydestä eri ryhmien osalta. Vertailutietoina on käytetty myös väestötietoja. Aineistosta on edelleen laadittu uusia toimeentulotukiasiakkaista koskeva tarkempi pitkittäisotos (N=2707), jonka avulla on tarkasteltu eri kieli- ja kansallisuusryhmien asiakkuuksien kestoa. Aineistoa on analysoitu ristiintaulukoinneilla ja logistisella regressioanalyysilla tavoitteena eri tarkasteluryhmien väliset erot ja erojen tilastolliset merkitsevyydet. Tutkielman keskeisenä havaintona voidaan pitää sitä, että maahanmuuttajat näyttäytyvät hyvin heterogeenisena asiakasryhmänä. Osa kansallisuus- ja kieliryhmistä ei poikkea juuri lainkaan asiakkuuksien yleisyyden tai keston osalta esimerkiksi suomalaisesta kantaväestöstä. Vastaavasti osa kansallisuus- ja kieliryhmistä erottautui selvästi niin asiakkuuksien yleisyyden kuin kestonkin osalta: erityisesti niissä kansallisuus- ja kieliryhmissä kuten arabian-, somalin- tai albaniankielisissä ryhmissä, joissa on paljon humanitäärisin syin maahantulleista maahanmuuttajia olivat asiakkuudet erittäin yleisiä ja myös asiakkuuksien kestot poikkesivat myös muiden ryhmien jakaumista ollen tilastollisesti merkittävästi pidempi. Tältä osin tutkielman tulokset ovat samansuuntaisia aikaisemman tutkimuskirjallisuuden kanssa niin Suomessa kuin Ruotsissakin. Edellä mainittuihin taloudellisesti heikkoihin kansallisuus- ja kieliryhmiin onkin jossain määrin paikannettavissa merkittävä riski kasautuvasta huono-osaisuudesta, joskin tämä tutkimus ei kykene selvittämään tätä kysymystä kuin vain toimeentulotuen pitkäaikaisasiakkuuksien osalta. Maahanmuuttoa koskeva suomalainen tutkimuskirjallisuus myös osoittaa, että taloudelliset erot eri kansallisuusryhmien välillä ovat tapana tasoittua maassa vietetyn ajan myötä. Keskeisenä tekijänä tässä ovat työllisyyserojen tasoittuminen ja kotoutumisen onnistuminen. Toimeentulotuen pitkäaikaisasiakkuudet olivat myös maahanmuuttajien kohdalla verrattain harvinaisia ja tyypillisesti asiakkuudet olivat joko ajoittain toistuvia asiakkuuksia tai lyhytkestoisia asiakasjaksoja. Asiakkuustyyppien jakautuminen on tässä suhteessa hyvin samankaltainen kuin kantaväestönkin osalta. Avainsanat – Nyckelord – Keywords Maahanmuutto, toimeentulotuki, köyhyystutkimus, rekisteriaineistot, sosiaalityö
  • Harvilahti, Daina Kukka (2016)
    Tutkielmani on vahvan etnografinen tapaustutkimus, joka kuvaa Etelä-Intian Karnatakaan sijoittuvaa kulttuurikeskus Adimaa. Adima pyrkii edistämään inklusiivista politiikkaa, tiukan hierarkkisten kasti-, sukupuoli-, luokka- ja uskonnollisten jakojen sijaan. Tutkimus liikkuu kulttuurikeskuksen historiallisista ja ideologisista lähtökohdista tarkastelemaan keskuksen ja sen keskeisten henkilöiden pyrkimyksiä, politiikkaa ja teatteritoimintaa. Tutkimukseni perustuu ensinnäkin työskentelylleni kyseisessä kulttuurikeskuksessa vuosina 2009, 2010–2011 ja kenttätyölleni maalis-huhtikuussa 2014. Metodologisesti katsottuna tutkielmani lähtökohtina ovat siis osallistuva havainnointi ja haastattelut. Kenttätyöni aikana syvensin aikaisempaa kokemustani kulttuurikeskuksesta ja seurasin Adiman pitkäaikaisen johtohahmon K. Ramaiahin valmistautumista ja osallistumista Intian parlamenttivaaleihin keväällä 2014. Lisäksi kiersin Kolarin piirikuntaa tekemässä haastatteluja kastijärjestelmän syrjinnän ja sorron vastaiseen dalit-liike Dalit Sangharsha Samithiin aktiivisesti osallistuneiden henkilöiden kanssa. Käytän aineistonani aikaisempina vuosina Adiman käyttöön laatimiani tekstejä, henkilökohtaisia ja kenttäpäiväkirjojani, nauhoitettuja haastatteluita ja puheita, kuvamateriaalia, lehtiartikkeleita, painettuja esitteitä, Adimassa esitettyjä lauluja sekä teatteriesityksiä (videomateriaalia). Tämän aineiston pohjalta olen luonut kokonaisvaltaisempaa kuvaa siitä, mihin kulttuurikeskus Adima toiminnallaan pyrkii ja miten se sijoittuu suhteessa kastista käytyyn keskusteluun. Lähden tutkimaan Adiman toimintaa sen oman ideologisen julistuksen kautta ja tutkimukseni pyrkii tuomaan esiin informanttieni äänen. Tästä syystä inklusiivisuuden ja vastustuksen teemat ovat vuoropuhelussa keskenään - ensimmäisen ollessa vastaus siihen, kuinka ihmiset ja erilaiset ryhmät voisivat elää sopusointuista elämää keskenään ja jälkimmäisen nostaessa esiin hegemonioiden kritiikkiä, subversiivisia käänteitä sisältävien teatteriesitysten muodossa.
  • Meri, Maija (2016)
    Indigenous tourism has become popular worldwide due to the increased interest towards indigenous people´s traditional lifestyles and cultures. Despite the variety among different indigenous groups, common cultural, behavioral, linguistic and ritualistic aspects, as well as the close relation with nature, are perceived central in shaping indigenous people´s identity. Indigenous identity is seen as a holistic construct, dynamically interrelated with historical, socio-economic and geopolitical features. This study examines the ways in which indigenous community-based tourism influences the reconstruction of ethnic indigenous identity through a case study in the Bribri -community of Yorkín in Costa Rica. Moreover, this work explores how redefining identity relates to broader questions of development in indigenous communities. Identity construction is analyzed through a theoretical framework of categorization, identification and comparison, largely outlined by a dualistic discourse amidst cultural preservation versus modernization. The study is based on ethnographic research through participant observation and semi-structured interviews, conducted in Yorkín during a seven-week period in April-May 2014. Another visit to the community was made in December 2015. Altogether 24 thematic interviews and informal conversations were analyzed along with the field notes by using qualitative content analysis. The findings show that tourism plays a central role in the way the indigenous hosts perceive themselves, especially those working in tourism. The interviewees demonstrated strong ethnic awareness and a collective sense of belonging to an indigenous group. Within tourism, indigeneity is expressed and evaluated through mutual interaction with the visitors on a local and more global level. Tourism has had a positive effect in increasing cultural pride, self-esteem and gender equality, and has encouraged to revitalize Bribri language skills and revalorize traditions. Discrimination is therefore perceived in situations, where the historical position between the white and the Indians emerges and power relations become an issue. Indigenous identity can flexibly adapt into different situations and contradictions can be observed in the use of identity for different purposes. Tourism can increase the pressure of reconstructing the image of a "legitimate Indian", causing division of identities. Community-development, for example the construction of new houses and the will to put electricity, can be in conflict with the principles of tourism development. This can eventually lead to the commodification of identity in order to maintain indigeneity as the essence of the tourism attraction. Tourism is not considered a threat concerning indigenous identity but possible challenges include the worry of mixing with non-indigenous people and different future visions regarding everyday practices within the community
  • Tuomi-Mark, Hillamaria (2016)
    Tässä tutkielmassa tarkastellaan suomalaisissa lastenkodeissa ja perheryhmäkodeissa lapsena asuneiden aikuisten elämäntarinoita, ja lastensuojelulaitoksen saamaa roolia niissä. Tässä tutkimuksessa näkökulma on lastensuojelulaitoksen merkityksessä osana elämäntarinaa, ja lastenkodissa ja perheryhmäkodissa asuneiden tarinoita tutkitaan rinnakkain. Kodin ulkopuolelle sijoitettuina asuvat maahanmuuttajalapset ovat vähän tutkittu ryhmä, kun taas perheryhmäkodeissa asuvia ala-ikäisinä turvapaikanhakijoina tulleita on tutkittu laajaltikin. Tutkimuksen teoreettinen tausta on narratiivisen ja dialogisen identiteetin teorioissa. Dialogisen tai moniäänisen identiteetin nähdään olevan erityisen keskeinen voimakkaan globalisaation aikana. Erityisesti maahanmuuton myötä aktiivisiksi tulevat uudet neuvottelut omasta identiteetistä. Näin identiteetti nähdään muuttuvana ja vastakohtaisuuksiakin sisältävänä. Sen kulloiseenkin muotoon liittyvät merkityksellisten toisten äänet, joita puhuja voi käyttää tukemaan identiteettiään tai kuvaamaan sen kyseenalaistetuksi tulemista. Maahanmuuttajat ovat myös Suomessa yhä keskeisempi lastensuojelun asiakasryhmä. Maahanmuuttajien kohtaaminen sosiaalityössä muovautuu kulloistenkin säännösten ja lakien mukaan. Esimerkiksi kulttuurisensitiivinen työtapa on nähty tarpeelliseksi maahanmuuttajataustaisten asiakkaiden kohtaamisessa, mutta se on myös saanut osakseen kritiikkiä. Tutkielmaa varten haastateltiin 10 henkilöä, jotka olivat muuttaneet lapsina Suomeen ja eläneet jonkin aikaa sijoitettuina lastenkotiin tai asuneet perheryhmäkodissa tultuaan maahan yksin alaikäisinä turvapaikanhakijoina. Haastateltavat olivat iältään noin 20 - 40 vuotiaita miehiä ja naisia. Heidän muutostaan Suomeen oli jo kulunut useita vuosia. Haastattelut tehtiin narratiivisen haastattelun periaatteita mukaillen, jolloin pääkysymykseksi muodostui haastateltavan vapaasti muodostama elämäntarina. Lastensuojelulaitokset näyttäytyivät tarinoissa paikkoina, jotka edustivat suomalaista kulttuuria ja elämäntapaa, perusturvallisuutta ja mahdollisuutta elää tavallisen nuoren elämää. Laitosten toimintatavat henkilöityivät tarinoissa voimakkaasti eri työntekijöiden ja lasten väliseen vuorovaikutukseen. Lastensuojelulaitos saattoi tarinoissa toiminnallaan tai työntekijöidensä kautta asettaa lapsen kasvatustoimien kohteena olevaan asemaan, tai tukea lapsen toimijuutta vastavuoroisen vuorovaikutussuhteen kautta. Nyt aikuisuudessa haastateltavat kuvasivat itseään esimerkiksi ammattilaisina itse valitulla alalla, tietyn elämäntavan edustajina tai yleisesti omiin asioihinsa vaikuttajina. Nämä identiteettiryhmät on mahdollista nähdä yksilöllisenä oman polun tavoitteluna, joka voi olla esimerkki individualistisesta diskurssista. Myös suhde nykyiseen asuinmaahan ja synnyinmaahan tuli identiteettipuheessa merkittäväksi, ja haastateltavat positioivat itseään eri tavoin suhteessa näihin kategorioihin. Identiteetin moniäänisyyteen liittyvä vastakohtaisuus ja muuntuvuus tulivat esiin erityisesti eri maihin ja kulttuureihin liittyvässä identiteettiipuheessa, vaikka moniäänisyyttä ilmeni myös muissa identiteettipositioissa. Perheryhmäkodit ja lastenkodit näyttäytyivät arjen tasolla varsin samankaltaisina, vaikka eroja tarinoihin tekivät haastateltavien henkilöhistoria: lastensuojeluasiakkuus tai alaikäisenä turvapaikanhakijana yksin maahan tulo olivat hyvin erilaisia konteksteja, joissa laitokseen tultiin asumaan. Kuitenkin juuri arki ja itsenäistymisvaihe olivat selkeitä yhtymäkohtia, kuten myös lastensuojelulaitoksen suomalaisuus suhteessa omaan taustaan.