Valtiotieteellinen tiedekunta

 

Valtiotieteellinen tiedekunta: pro gradut oppiaineittain

Recent Submissions

  • Ilunga, Yannick Edgard (2015)
    Over the last two decades, social movements and protest groups have been reshaped by their use of the Internet and ICT technology. On the one hand, such tools have helped social movements find and disseminate information, recruit participants, organise, coordinate, and make decisions (Kavada, 2010: 101). Groups such as the Zapatistas, hailed ̳first informational guerrilla movement‘ by Castells (2004), are an example of how protest groups have been reshaped by the adoption of the Web ICT technology. On the other hand, the Internet has generated a new form of protest: online activism. Despite the proliferation of online activist campaigns, this form of ―activism through clicks‖ has been subjected to criticism (Morozov, 2009a, 2009b, 2011; Christensen, 2011, 2012). For the slacktivist critique, such typology of activism does not appear to be motivated by and does not seem to aim at solving issues of political nature and of global resonance. This study focuses on the SOPA Strike, protest launched in response to the Stop Online Piracy Act. The American nonprofit Fight for the Future, successfully managed to engage and mobilise thousands of Internet users, advocacy groups, tech companies, gamers and other groups who, on January 18, 2012, joined the largest protest in the history of the Internet. By looking at three online campaigns the NGO launched in response to SOPA – Free Bieber, American Censorship Day and Boycott GoDaddy – as well as its discourse on social media, this thesis tries to identify the tactics Fight for the Future used to enhance e-mobilisation. Keywords: online activism, e-mobilisation, protest tactics, SOPA, Fight for the Future, slacktivism
  • Cingi, Rebecca (2015)
    The thesis proposes an interpretative reading of René Descartes’ work Meditations on First Philosophy. This reading is called the unificationist reading and it is contrasted with a tradition of reading The Meditations with an epistemological attitude. These opposing views are called the justificationist reading based on their emphasis on justifications of beliefs. The unificationist reading instead emphasizes a metaphysical approach to The Meditations and is based on Joseph Almog’s reading of Descartes. The reading aims to unify those parts of Descartes’ theory that would in the justificationist tradition lead to strict dualisms and distinctions inside the theory. Almog has presented his reading of Descartes in a series of lecture courses held in Helsinki in 2013. In addition to these courses, class notes, class meetings and correspondence, Edwin Curley’s and John Carriero’s substantial works on Descartes’ are used to present the unificationist view. Interpretation of The Mediations with the help of these works is the main method for contrasting the unificationist and the justificationist view. The benefits of abandoning the epistemological attitude and the justificationist view are shown in the cases of the unity of man and of God. The justificationist reading leads to a strict dualism of mind and body as separate entities whereas the adoption of the unificationist view enables Descartes’ idea of men to be units of one (substance). It is shown that Descartes in fact seems to support a unified concept of men and his metaphysical distinction of mind and body does not seem to apply in the case of men. Furthermore, Descartes’ arguments for the existence of God seem circular or vague when considered within the justificationist tradition. The so-called ontological argument is taken under consideration and shown how it can be interpreted differently within the unificationist reading. The unificationist reading gives God the greatest importance in Descartes’ theory whereas the justificationist tradition sometimes denies God having any or only little importance in The Meditations and this is shown to adduce several issues. It is shown how adopting the unificationist view Descartes’ philosophy appears its integral entirety. The unificationist view leads to a global theory of existence instead of a scattered collection of justified beliefs concerning existence.
  • Ihalainen, Paavo (2015)
    Tämä pro gradu -tutkimus käsittelee kotimaisten pelilehtien, Pelit- ja Pelaaja-lehden, kolumnien ja pääkirjoitusten reto-riikkaa. Tutkin erityisesti sitä, mitä pelilehdet itse kertovat omasta työstään ja yleisesti pelijournalismista. Miten lehdissä argumentoidaan median oman toiminnan, kirjoittamisen, kritiikin ja journalismikäsityksen puolesta? Kokevatko lehdet olevansa riippumattomia vai kaupallisiin yrityksiin solmimiensa suhteiden ja yleisön palvelun sitomia? Mikä on itse-reflektiivisen pelijournalismista kirjoittamisen sävy ja mitä sillä yritetään todistaa ja vakuuttaa lukijalle? Aihe ja tekstianalyysi on rajattu koskemaan erityisesti pelilehden toimittamista ja sen ongelmia käsitteleviin kolumneihin ja pääkirjoituksiin. Työn keskeinen tutkimusmetodi on luotu Chaïm Perelmanin kehittämän uuden retoriikan teorian poh-jalta. Tämä tutkii retoriikkaa yleisön ja viestijän välisenä dialektiikkana, jossa pyritään selvittämään argumenttien veto-avuuden syyt. Perelmanin tutkimuksen avulla erottelen kolumnien ja pääkirjoituksien tekstien argumentaation arvokäsi-tyksiä, yleisöön vetoamisen tapoja, ja niiden omalle toiminnalleen esittämiä (ja siten myös hyvän pelijournalismin) mal-leja ja vastamalleja. Yleisesti pelilehdet haluavat pitää kiinni omasta journalistisesta linjastaan, sekä esiintyä itsenäisinä ja riippumattomina, eivätkä halua leimautua markkinointiviestinnäksi. Tutkimissani lehdissä tätä yritetään vakuuttaa yleisölle erilaisin argu-mentein. Pelit-lehti haluaa korostaa, että on kriittisempi alan käytäntöjä kohtaan ja tämän vuoksi se nostaa mielellään esiin erilaisia epäkohtia. Pelaaja-lehti puolestaan korostaa mieluummin yhtenäisyyttä lukijaa kohtaan. Pelaaja toimii mielellään kuluttaja-apuna, tuotekuvastona joka puntaroi potentiaalisten ostosten hyvät ja huonot puolet. Molemmat lehdet nostavat keskeisiksi arvoikseen kritiikin tarkan harkinnan ja asiallisuuden, lukijoiden kunnioittamisen sekä laadukkaiden tuotteiden esille nostamisen. Näitä arvoja kuitenkin painotetaan eri tavalla. Oman lehden pelijourna-lismi esitetään ylivertaisen kriittisenä ja rehellisenä muihin verrattuna. Hyvän pelijournalismin vastapuolena nähdään peliyritysten markkinalähtöiset pr-toimijat, heitä kritiikittömästi kuuntelevat ja sanomaa toisintavat huonot pelijournalistit sekä ajoittain myös muualla mediassa esiintyvä väärä ja leimaava kuva pelijournalismin sisällöstä. Pohjimmaisena ajatuksena molemmissa lehdissä on pelikulttuurin kehittäminen – kirjoittelulla pyritään poistamaan muun median väärinä nähtyjä käsityksiä pelaamisesta harrastuksena ja pelilehdistä vain yhtenä osasena pelialan yhä kasva-vassa markkinointikoneistossa. Lehtien konsepti ja arvosidonnaisuus näkyvät siinä, miten ne esittävät kolumnien ja pääkirjoitustensa argumentit ja suostuttelevat niiden avulla lukijoita. Kun retoriikka on taitavaa, lukija omaksuu itsekin pelilehden argumentoivat näkemykset.
  • Sundell, Sigrid Karolina (2015)
    I min pro gradu vill jag fokusera på de partiellt arbetsförmögnas situation I dagens läge I Finland. Jag har intervjuat personer med nedsatt mental hälsa I Helsingfors på den Psykosociala föreningen Sympati r.f.s kontor på Eriksgatan 8. Narrativen eller livsberättelserna är för mig intressanta då jag söker efter regulariteter för insjuknandet hos personerna. De flesta har insjuknat under studietiden eller under tidig vuxenålder. Min teoretiska referensram är Allardt och Goffmans stigma, jag nämner även en hel del andra teoretiker som är aktuella för min frågeställning. Diskriminering och utslagning bekämpas som psykologiska fenomen. Den psykiatriska begreppsmanualen är viktig för mig då jag definierar fenomenen och sjukdomen som oftast kommer in som en fiende I ens liv. Många har svårt att acceptera att de lider av en psykisk sjukdom som måste medicineras I de flesta av fallen. Insjuknandet sker ofta I tidig vuxenålder som ett resultat av stress och andra faktorer som betungar psyket maximalt. Droger kan finnas med I bilden och de utlöser ofta en psykos. Jag behandlar den psykiatriska diagnosmanualen mycket lätt och går inte in på symptomen för varje psykisk sjukdom för sig, utan behandlar dem mer ur ett grupp- perspektiv där diskussionen om stigma och kamratstöd blir viktigare och intressantare. Jag har själv drabbats av psykisk ohälsa under studietiden och väljer därför att ha ett “insider”- perspektiv I frågan. Mina informanter har öppnat sig fint för mig, antagligen på grund av att de ser mig som en av dem. Detta har varit mycket fruktbart för intervjuernas resultat. Det har visat sig svårt för partiellt arbetsförmögna personer att få och bevara ett arbete på arbetsmarknaden. Detta granskar jag och problematiserar I min studie. Det finns stödåtgärder som gjorts av Arbets- och Näringsministeriet och som Arbetskraftsbyråerna tillämpar på sina kunder, till exempel har man tillsatt en arbetsduglighetskoordinator som en tredje part I arbetsansökningsprocessen. Den finska staten strävar efter att minska socialutgifterna avsevärt då det kommer till personer med mental ohälsa eftersom detta är den största gruppen som får invaliditetspension I Finland I dag. Ohälsa på arbetsplatsen leder oftast till sjukskrivning och därefter till ofrivillig arbetslöshet. Genom att sätta in stödåtgärder på arbetsplatserna minskar man kraftigt på sjukskrivningar och förtidspensioner. Detta gäller främst unga arbetstagare med mental ohälsa. Mina främsta informanter är de unga rehabiliterande inom mentalhälsovården som jobbar på Seesam työhönvalmennus I Böle, men eftersom deras personuppgifter är försedda med dataskydd, kunde jag inte ställa fem korta frågor anonymt till dem. Materialet fick alltså bli ett helt annat, det med personer med ett längre livsperspektiv som lider av mental ohälsa på ett eller annat sätt. I mitt fall är detta medlemmar I Sympati. De belyser min fråga om sysselsättningsprinciperna på ett adekvat sätt och berättandet växer fram som en terapeutisk stil där man kan skönja vissa diskurser; läkarens, sjukdomens, normalitetens, arbetslivets osv. Jag vill även framhäva anti- stigma kampanjer som förs för att kunskapen om psykisk ohälsa skall nå ut till samtliga medborgare I samhället. Förståelse av fenomenet leder till mindre rädsla och misstankar bland våra medmänniskor och framförallt på arbetsplatsen. Grundad teori är en av mina huvudsakliga metoder som grundar sig på egen insikt I fenomenet som studeras. Förhandskunskapen finns hos forskaren.
  • Ruohoranta, Verneri (2015)
    Työelämä kehittyy kahteen eri suuntaan: Toisaalta huono taloustilanne pakottaa pitämään henkilöstöä osa- ja määräaikaisina tai irtisanomaan työntekijöitä. Toisaalta taas tietotyöläiset haluavat luovuttaa osaamisensa organisaation käyttöön vain määräajaksi ja edetä nopeasti urallaan. Kehitys asettaa kyseenalaiseksi sitoutumisen tärkeyden nykypäivän vaihtelevassa työelämässä. Tutkimus keskittyy näissä olosuhteissa tarkastelemaan työntekijöiden sitoutumista tieto-organisaatioissa kysyen, mitkä tekijät vaikuttavat työntekijöiden sitoutumiseen, ja miten organisaation johto sitä pyrkii edistämään. Erityistarkastelussa sitoutumisen suhteen tutkimus tarkastelee sisäisen viestinnän mahdollisuuksia tässä suhteessa keinojen ja sanoman perillemenon näkökulmista. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu sisäisen viestinnän, yhteisöllisyyden, uuden työn sekä organisaatio- ja sitoutumisteorioiden ympärille. Teoriaosuus alkaa perehtymisellä organisaatio ja yhteisö -käsitteisiin tietotyön olosuhteissa jatkuen tarkastelemalla sisäisen viestinnän kehitystä organisaatioteorian kehityksessä kohti nykypäivää. Kun perusteet on luotu, siirtyy työ käsittelemään kolmea eri lähtökohdista kumpuavaa sitoutumis- ja työhyvinvointimallia, jonka pohjalta yhdistävistä tekijöistä tutkimus ehdottaa synteesiä, joka koostuu viidestä tekijästä: 1. luottamus, 2. tukeminen/välittäminen, 3. merkitsevyys/ylpeys, 4. arvostus/kunnioitus ja 5. turvallisuus. Synteesiä työ vertailee kolmesta tietotyöorganisaatiosta koostuvaan kaksivaiheiseen tapaustutkimukseen. Tutkimuksen ensimmäinen vaihe oli organisaation sisäisen viestinnän vastuuhenkilön puolistrukturoitu teemahaastattelu. Haastattelun tuloksia verrattiin toisen vaiheen kyselylomaketutkimukseen, joka osoitettiin organisaatioiden työntekijöille. Suomalaiset organisaatiot valittiin Great Place to Work -tutkimuksen menestyksen perusteella. Tutkimustulosten perusteella havaittiin, että organisaatiot edelleen panostavat työntekijöiden sitoutumiseen sekä sisäisten että ulkoisten motivaatiotekijöiden kautta. Tällaisia pyrkimyksiä työntekijät myös toivoivat. Tärkeimmiksi sitoutumista lisääviksi tekijöiksi tutkimuksen perusteella nousivat merkitsevyys/ylpeys ja arvostus/kunnioitus. Muutkin tutkimuksen ehdottaman synteesin sitoutumistekijät noteerattiin tuloksissa hyvin. Aineiston pohjalta tärkeiksi tekijöiksi nousivat lisäksi hyvä ilmapiiri sekä rekrytointiin panostaminen. Sisäinen viestintä tulee tulosten perusteella sisällyttää näihin tekijöihin, koska sen rooli oli merkittävä tekijöiden toimivuudessa. Lisäksi pienissä alle sadankin hengen organisaatioissa johdolta tulevien viestien onnistuminen vaati selkeää ja monipuolista viestintää sanoman onnistumisen näkökulmasta.
  • Karvanen, Matti (2015)
    Tämä tutkielma tarkastelee Euroopan Unionin toimintaa Kongon Demokraattisen Tasavallan turvallisuussektorin reformissa tukitoimissa (Security Sector Reform, SSR). Tutkielma keskittyy tarkastelemaan EU:n normatiivisen inhimillistä turvallisuutta korostavan lähestymistavan implementointia Kongon kontekstissa. Sen tutkimuskysymys on, missä määrin EU:n SSR-tukitoiminta Kongossa on onnistunut omaksumaan ja toteuttamaan lähestymistapaa, joka keskittyy turvallisuussysteemiajatteluun ja laajan turvallisuuden käsitteeseen, sekä pyrkii edistämään inhimillistä turvallisuutta. Tutkielma lähestyy tutkimusaihettaan laadullisin menetelmin. Se totetuttaa tapaustutkimuksen EU:n toiminnasta Kongon turvallisuussektorin reformissa. Aluksi tutkielma keskittyy EU:n normatiivisten inhimillistä turvallisuutta käsittelevien politiikkadokumenttien tarkastelemiseen. Pääaineistona tutkielmassa käytetään EU:n tukea toteuttavien haastattelujen analyysia. Lopuksi em. tutkimuskysymykseen vastataan. Tutkielman tärkein johtopäätös on, ettei EU:n käytännön toiminta Kongon turvallisuussektorin reformin tukemisessa vastaa politiikkadokumenttien normatiivisia tavoitteita.
  • Rahunen, Johanna (2015)
    Tutkielman tavoitteena on valaista miten kaupunkimaisille pientaloalueille esitetyt yhteisöllisyystavoitteet ovat toteutuneet, kun asiaa tarkastellaan asukkaiden omien kokemusten, havaintojen ja suhteiden kautta. Tutkielmassa avataan sosiaalista elämää ja sen muotoutumisen logiikkaa eräällä pääkaupunkiseudulla sijaitsevan esikaupunkialueen täydennysrakennusalueella, joka on toteutettu kaupunkimaisille pientaloalueille asetettujen tavoitteiden mukaisesti. Täydennysrakentamiselle ja kaupunkimaisille pientaloalueille on annettu painoarvoa asumiseen liittyviin uusiin haasteisiin vastaajana. Pääkaupunkiseudun asuinalueiden eriytymisen mekanismina toimii valikoiva muuttoliike. Tämän taustalla vaikuttaa myös sosiaaliset seikat, jotka perustuvat esimerkiksi hyväosaisten lapsiperheiden omiin kokemuksiin. Tutkielmassa kohtaavat asuntopoliittiset ja kaupunkisuunnitteluun nojaavat tavoitteet, rakennetut puitteet ja asukkaiden kokemukset paikallisuudesta. Tutkielmassa kysytään, miksi ja miten paikallinen sosiaalinen elämä muotoutuu ja missä määrin kyse on paikallisista riippuvuuksista. Tutkielman näkökulma nojaa Norbert Eliaksen (1974) esittämään paikallisen yhteisöllisyyden teoriaan, jossa on kyse yksilön ja yhteisön suhteesta ja modernisaatioprosessista. Tutkimusteoreettisena kehyksenä tutkielmassa toimii myös Matti Kortteisen (1982) ja Erkko Anttilan (2014) pääkaupunkiseudun esikaupunkialueiden paikalliseen elämään keskittyvät tutkimukset. Asukkaiden haastatteluilla kerätyn pääaineiston tukena käytetään asukkailta kyselylomakkeiden, karttojen ja suhdelomakkeiden avulla kerättyjä tietoja sekä asuinalueen havainnointia. Tutkielmassa esitettyjä kysymyksiä lähestytään haastateltavien tulkinnoissa esiin tulleiden paikallisuuden ja sosiaalisen elämän merkitysten kautta ja samalla kuvataan tapaa, jolla he liittävät itsensä osaksi kuvaamaansa sosiaalista maailmaa. Tutkielmassa kuvattu korttelin sisäinen sosiaalinen elämä rajautuu arjen toimien ja elämänvaiheen mukaan. Sosiaalisen elämän kaksinaisessa luonteessa yhdistyy samanaikaisesti pyrkimykset yksityisyyteen ja lasten kautta rakentuvat riippuvuudet. Tutkielmassa esitetään, että vanhemman ja lapsen välinen sidos toimii yhteisyyttä järjestävänä tekijänä ja välittävänä sidoksena yhteisöön. Yhteisyys näyttäytyy valikoivana kuulumisena, jossa keskeistä on lasten paikallisuudelle annetut merkitykset esimerkiksi kaverisuhteiden, turvallisuuden ja autonomisuuden kautta. Tutkielmassa esitetään, että korttelin sisälle rakentunut sosiaalisen elämän luonne sopii yhteen korttelin arkkitehtuurin kanssa. Tutkielmassa tulee esiin arjen lapsilähtöinen ontologia, itsestään selvänä näyttäytyvä tapa tulkita kysymyksiä arjesta, perheestä, kodista ja paikallisuudesta. Ontologian sisältämien ajallisten, sosiaalisten ja materiaalisten elementtien ja niiden yhteenkietoutumisen tarkastelemisen kautta hahmottuu, miten yksityiseen perhe-elämään, keskiluokkaiseen vanhemmuuteen ja hyvään lapsuuteen liittyvät arvot ja normit kytkeytyvät arjen käytäntöihin ja paikallisuuden merkityksiin. Tutkielmassa esitetään myös, että arjen lapsilähtöisen ontologian kautta katsottuna ei näytä yhdentekevältä, millaisia muutoksia lähiympäristön sosiaalisissa ja fyysisissä rakenteissa tai erilaisissa palvelujärjestelmissä tapahtuu.
  • Izadi, Ramin (2015)
    During the last two decades, many municipalities in Finland have attempted to cut costs by closing down small schools. Especially rural schools with low enrollment have been the target of these savings. This continuing tendency has raised many concerns on the effect of school closings on students, and remains a controversial issue in public discourse. The current study examines 600 students from rural schools, who were displaced due to school shut downs during 1999–2000 in the last years of their primary education. Relative to previous literature, where bad school performance has influenced school shut downs, in the setting of the present study only cost savings are used to justify school closings. Additionally, because of the rural setting, the effects of displacement include increases in school trips as well as in school size. To address the non-random displacement of students, the effect of school closures on student grades and high school graduation rates are estimated by comparing the displaced students to control students that are matched based on a number of relevant covariates. I find no adverse effects of school closures on any of the measured outcomes. This implies that negative effects on students' school performance does not have empirical support as an objection to the school closing policies.
  • Puustinen, Nino (2015)
    This research work examines conflict of interest papers written by the EU and the OECD in collaboration with their subsidiary organisations and expert consultation. An attempt is made to evaluate them against the main features of European public administration. This is accomplished by examining two other papers, also produced by EU and the OECD, in order to uncover first, the contextual attributes of European governance, and second, its consistency with conflict of interest guidelines and recommendations. In other words, the structure of the work is built on two main pillars: conflict of interest data and related concepts (principles, norms, themes), plus the context of European public administration, together with its key developments and characteristic traits. The data pertain to the period from the 1990s until 2010. To summarise, four papers are divided into two groups: the first group represents wider contextual descriptions of European governance, and the other deals directly with the phenomenon of conflict of interest in the administration of public affairs. The results draw an ambivalent picture. The context of European governance has partly remodelled its practices to follow mainstream managerial trends, and partly retained its fundamental core; such developments have a compound impact on the effective application of the conflict of interest model in practice. The Critical Management Study with its poststructural stream is chosen to be the main theoretical underpinning. Carol Bacchi’s ‘what is the problem represented to be?’ (WPR) technique of policy analysis both supplements the Critical Management Study through its poststructural stance, and is used as a methodological tool.
  • Peksiev, Tiina (2015)
    Tutkimuksessa selvitetään, mitä on ikääntyvän päihdekuntoutujan toimijuus ja millaisia kokemuksia ikääntyvillä on erilaisista sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista päihdekäyttäjän näkökulmasta. Tarve ikääntyvien päihdetutkimukselle on ajankohtainen, sillä päihteiden runsas käyttö on opittu suurten ikäluokkien ja heitä nuorempien sukupolvien nuoruudessa. Nyt tämä runsas alkoholinkäyttö jatkuu vanhuuteen ja tuo päihdeongelmaan lisäksi ikääntymisen ulottuvuuksia ja haasteita. Tutkimushaastattelut on tehty Ridasjärven päihdehoitokeskuksessa, jossa yhtenä kuntoutusyhteisönä on ikääntyvien yhteisö. Haastateltavat ovat poikkeuksetta kulkeneet koko päihdepalveluketjun avopalveluista laitoshoitoon, joten heillä on lähtökohtaisesti kokemuksia erilaisista päihdepalveluista. Vyyhtiytyneen päihdeongelman kanssa rinnalla kulkevat usein somaattiset sairaudet ja ongelmat, joita alkoholin liikakäyttö aiheuttaa, joten ikääntyvällä päihdelaitoskuntoutuksessa olevalla on kokemuksia myös terveydenhuollon palveluista. Toimijuuden analyysi on toteutettu Jyrki Jyrkämän kehittämiä toimijuuden ulottuvuuksia eli modaliteetteja käyttäen. Laadullisessa sisällönanalyysissä on pyritty löytämään ne toimijuuden konkretiat, joita haastateltavat puheessaan kuvaavat. Toimijuuden modaliteettinäkökulma tarkastelee toimijuutta yksilön sisältä päin, ja keskittyy kokemisen ja kykenemisen sisältöihin. Modaliteettinäkökulman ydin syntyy käsitteistä haluta, täytyä, tuntea, voida, kyetä, osata. Näiden käsitteiden kantajana ihminen arvioi, mitä kykenee tekemään esimerkiksi alkoholinkäyttönsä suhteen. Tutkimustulokset jakautuvat kahteen osaan tutkimuskysymysten mukaisesti. Toinen tutkimuskysymys pyrkii vastaamaan siihen, millaisia toimijuuden konkretioita ikääntyvä päihdekuntoutuja puheessaan kuvaa. Toinen tutkimuskysymys vastaa siihen, millaisia toimijuuteen suhteutettuja kokemuksia haastateltavilla on sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista. Haastateltavat kuvaavat, että alkoholinkäyttö on nuoruudessa liitetty hauskanpitoon ja sosiaaliseen kanssakäymiseen. Vaikka siitä on tullut jossain vaiheessa elämää ongelma, työ on ollut juomista hillitsevä ja rajoittava tekijä. Työelämästä eläkkeelle siirtyminen on vaaranpaikka, joka mahdollistaa kokopäiväisen alkoholinkäytön. Samaan aikaan alkoholinkäytön havaitaan vaikuttavan herkemmin terveyteen, ja myös sosiaaliset suhteet kärsivät. Avioero on monille haastateltavista yksi juomisen seuraus. Samaan aikaan koetaan yksinäisyyttä, ja seuraa haetaan sieltä, mistä sitä helposti koetaan saatavan: ryyppyporukoista ja juomaseurasta. Palveluista ylivoimaisin raittiuden tukija ja siihen kannustaja on vertaistuki. Sitä haetaan sekä AA:sta että matalan kynnyksen päivätoimintakeskuksista. Kuitenkin tueksi tarvitaan myös monipuolisia päihdehuollon avo- ja laitospalveluita. Terveydenhuollon palvelut näyttäytyvät osin negatiivisessa valossa. Haastateltavat ovat kokeneet leimautumista päihdeongelman vuoksi, ja yksilö ja hänen terveysongelmat peilataan terveydenhuollossa alkoholin ongelmakäytön läpi. Ikääntyvä päihdekuntoutuja on relevantti tiedonantaja oman päihdeongelmansa hoidossa ja palvelutarpeissa. Terveydenhuollossa asenneilmapiiri tarvitsee muutosta, jotta kasvava määrä ikääntyviä päihdekäyttäjiä osataan kohdata ja ohjata päihdepalveluiden piiriin. Päihdepalveluissa ja päihdekuntoutuksessa ikääntyvän ääni tulisi saada kuuluviin palveluita räätälöitäessä ja sisältöä suunniteltaessa.
  • Keski-Hakuni, Laura (2015)
    Tiivistelmä – Referat – Abstract Suomen valtio sitoutui vuonna 1995 YK:n Pekingin julistuksen ja toimenpideohjelman allekirjoittaessaan ottamaan sukupuolinäkökulman huomioon kaikessa toiminnassaan. Pro gradu -tutkielma tarkastelee, miten sukupuolivaikutuksia arvioidaan sosiaali- ja terveysministeriön ja valtiovarainministeriön hallinnonalakohtaisten talousarvioesitysten valmistelussa ja miten sukupuolinäkökulma ilmenee valtion talousarvioesityksessä. Tutkimuksen kontekstina ovat 1980- ja 1990-luvuilla tapahtuneet politiikan muutokset, jotka asettavat yhä tiukemmat reunaehdot tasa-arvopolitiikan suunnittelulle ja toimeenpanolle. Tutkielma soveltaa sukupuolinäkökulman valtavirtaistamista käsittelevää kansainvälistä ja kansallista tutkimusta. Tämän lisäksi se pohjaa uusinstitutionalistiseen ja uusliberaalia hallintoideologiaa käsittelevään tutkimukseen. Tutkielman kirjalliseen aineistoon kuuluvat Suomen valtion talousarvioesitys vuodelle 2014, sosiaali- ja terveysministeriön toiminnallinen tasa-arvosuunnitelma vuosille 2012–2015 sekä ministeriön toiminnallisen tasa-arvotyöryhmän työsuunnitelma vuodelle 2014. Tutkielman empiirinen haastatteluaineisto koostuu seitsemän henkilön asiantuntijahaastattelusta. Haastateltavat toimivat kahdessa tarkasteltavassa ministeriössä talousarviovalmisteluun tai tasa-arvovastuisiin liittyvissä tehtävissä. Tutkimustulosten perusteella sukupuolivaikutusten arvioinnit eivät ole vakiintuneet osaksi tarkasteltavien ministeriöiden valmistelu-työtä. Vastuu sukupuolivaikutusten arviointien tekemisestä on haastateltaville epäselvä, ja ministeriöiden sisäisten tasa-arvo-työryhmien asema talousarvioesityksen valmistelussa on epäselvä tai heikko. Ministeriöiden hallinnonalakohtaisissa yhteenvedoissa esityksen sukupuolivaikutuksista ilmenee eroja erityisesti siinä, ketkä osallistuvat yhteenvedon laatimiseen ja tehdäänkö arvio vuosittain. Sukupuolinäkökulman valtavirtaistamista ei ole tällä hallituskaudella juurikaan kehitetty osana talousarvioprosessia. Haastateltavat tunnistavat talousarvioesityksen sisällössä vähintään välillisiä sukupuolivaikutuksia. Samalla he katsovat, ettei tehdyillä sukupuolivaikutusten arvioinneilla ole välitöntä vaikutusta talousarvioesityksen sisältöön. Tasa-arvoon liitetyt tavoitteet tai sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen eivät esiinny talousarvioesityksen alun yhteenveto-osiossa, jossa esitellään hallituksen finanssipoliittinen linja ja esityksen määrärahojen pääpiirteet. Sukupuolivaikutusten arviointia ei mainita myöskään valtiovarainministeriön hallinnonalakohtaisen talousarvioesityksen kohdissa, jotka käsittelevät hallinto- ja talouspolitiikan valmistelua. Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalakohtaisessa esityksessä mainitaan sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisen kehittäminen talousarvion laatimisessa hallituksen tasa-arvo-ohjelman pohjalta, muttei mitään yksityiskohtaisempaa toimenpidettä tavoitteen edistämiseksi. Sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisella on institutionaalisesti vahvempi asema sosiaali- ja terveysministeriössä kuin valtiovarainministeriössä. Tämä on nähtävissä sekä haastatteluaineistossa sekä talousarvioesityksessä, jossa valtavirtaistaminen mainitaan valtiovarainministeriön hallinnonalakohtaisessa yhteenvedossa, mutta se ei ole toimintatapana vakiintunut talousarvioesityksen valmistelussa. Sukupuolinäkökulman valtavirtaistamiseen kuuluvien velvoitteiden institutionaalinen asema on heikko siksi, että niiden toimeenpanoa ei valvota eikä laiminlyöntiä ole sanktioitu. Valtavirtaistamisen epäselvä säädöspohja ja poliittinen tavoitteenasettelu näkyvät siinä, että vastuu toimeenpanosta nojaa lähinnä hallinnollisiin järjestelyihin, esimerkiksi verkostojen ja työryhmien toimintaan, joiden asema talousarvioesityksen valmistelussa on epäselvä tai heikko. Kehysbudjetoinnista ja Euroopan unionin finanssipoliittisesta sääntelystä aiheutuvien esteiden lisäksi talousarvioesityksen rakenteessa ja sen laatimiseen kuuluvassa prosessissa on institutionaalisia piirteitä, jotka vaikeuttavat sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisen toimeenpanoa. Myös budjetoinnin panosorientoituneisuus asettuu sukupuolivaikutusten arviointeihin liittyvää tulosorientoitunutta budjetointia vastaan. Sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisen säädöspohja tai poliittinen tavoitteenasettelu ei heijastele uusliberaalia hallintoideologiaa, mutta sen piirteitä ilmenee valtavirtaistamisen toimintatavoissa, esimerkiksi toiminnan horisontaalisuudessa sekä sukupuolineutraalissa kielessä ja toimintavoissa. Pohdittaessa, miten sukupuolivaikutusten arviointi voisi toteutua valtion talousarvioesityksen valmistelussa vaikuttavammin, keskeistä on, katsotaanko arvioinneilla olevan selkeä tarkoitus. Sukupuolivaikutusten arviointien tulisi liittyä ja vaikuttaa sekä talousarvioesitykseen sisältyvään hallinnonalojen toiminnan suunnitteluun että toimintaan osoitettaviin määrärahoihin, ja sitoa niiden valmistelua yhteen. Avainsanat – Nyckelord – Keywords Budjetointi, finanssipolitiikka, sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen, sukupuolivaikutusten arviointi, talouspolitiikka, tasa-arvo, uusinstitutionalismi, uusliberalismi, vaikutusarviointi, valtiontalouden kehykset, valtion talousarvio
  • Tippett, Ann-Mari (2015)
    This study applies conversation analysis (CA) methodology for examining how talk is organized between clients and professionals at a social welfare setting, where the institutional task is to deliver a preventive intervention for a group of depressed parents. The intervention itself is designed to alleviate the risk of intergenerational transmission of depression and to promote family resilience through mobilising protective factors in the family life. It was of interest to examine how the parents, in collaboration with the group facilitators, make sense of important issues and negotiate problem constructs in and through talk, while being informed by the core aims and beliefs of the intervention. Attention was also paid to the ways in which the participants are sensitive to the institutional context and their role within it. The most striking feature of the social interaction between the participants was the parents’ reluctance to comply with the intervention protocol. This was typically managed through rejecting topic shifts, maintaining long silences, or responding only minimally. Certain ways of asking questions attracted tension and defensive behaviour in the parents. The advantage of CA is its ability to elucidate problems in conversation at the level of interactional detail, through which various reasons for the parents’ passive participation are explored. This study also looked at conversational strategies used by the participants for accomplishing peer support, or the sense of sameness in experiences between the parents. It became evident that the construction of peer support was a collaborative accomplishment in which the group leaders played a major role, as they invited the parents to construct their personal stories in such manner that produced mutually relevant experiences between them. The wider implications of these findings are discussed in relation to the importance to pay attention to language organization when delivering interventions. Recommendation is made to utilise those conversational strategies which are designed to help accomplish emotional support, alignment, and trust between speakers. This paper demonstrates the potential for applied CA to be in a position to both inform practice, and to support efforts to develop and improve similar intervention models within the social sector.
  • Naskali, Kaisa Leena (2015)
    Pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan australialaisten, altruististen sijaissynnyttäjien ja aiottujen äitien välille syntyvää läheistä suhdetta keinona naturalisoida ja normalisoida sijaissynnytyksen kautta tapahtuva lisääntyminen. Tutkielmassa pohditaan myös sitä, kuinka sijaissynnytysjärjestelyissä toimijat osittain ristiriitaisesti vastustavat normatiivista, biologisesti rajattua näkemystä sukulaisuudesta ja (ydin)perheestä samalla tavoitellen normatiivista, ”geneettistä vanhemmuutta”. Tutkielma paikantuu sukulaisuutta tarkastelevan antropologian kentälle. Tärkeitä teemoja antropologisessa sukulaisuuskeskustelussa ovat luonnon ja kulttuurin tai biologisen ja sosiaalisen välille muodostettu tai muodostunut eronteko. Tarkastelen luonnollisen ja sosiaalisen määritelmiä erityisesti äidinvaistoihin liittyvien käsitysten valossa. Tutkielman aineisto koostuu yhteensä kahdeksasta teemahaastattelusta ja Facebookissa sijaissynnytystä käsittelevällä australialaisella foorumilla käytyjen keskustelujen seuraamisesta. Aineistona on hyödynnetty myös lehtiartikkeleita ja avoimia blogeja. Haastattelut suoritettiin Australiassa. Haastateltavista kolme oli sijaissynnyttäjiä, neljä aiottuja äitejä ja yksi sijaissynnytystä tukevan järjestön, Surrogacy Australian, puheenjohtaja. Aineiston keruussa on pyritty toteuttamaan Sherry Ortnerin kuvaamaa etnografista otetta, jossa tutkija sitoutuu mahdollisimman tiheän eli rikkaan, monivivahteisen ja yksityiskohtaisen aineiston hankintaan. Tutkielman keskeisimmät johtopäätökset liittyvät altruistisen sijaissynnyttäjän ja aiotun äidin välille muodostuvan suhteen luonteeseen ja merkitykseen. Tutkielmassa suhde tulkitaan keinona normalisoida ja narturaliosoida sijaissynnytyksen kautta tapahtuva lisääntyminen. Tutkielman aineisto antaa viitteitä siitä, että australialaiset, altruistiset sijaissynnyttäjät ja aiotut äidit tekevät tästä varsin epänormatiivisesta lisääntymisen tavasta moraalisesti hyväksyttyä puhumalla keskinäisestä suhteestaan sukulaisuuden termein. Vastakohtana näyttäytyy Australian ulkopuolella tapahtuva, kapitalistinen, kaupallinen, sopimuksenvarainen ja väliaikainen sijaissynnytysjärjestely. Lisäksi tutkielmassa pohditaan sitä, kuinka sijaissynnyttäjän ja aiotun äidin välille muodostuva suhde toisaalta kyseenalaistaa normatiivisen, biogenetiikkaan tukeutuvan sukulaisuuskäsityksen, mutta toisaalta toimijat tavoittelevat usein geneettistä vanhemmuutta ja perhettä, jossa on ”ainakin kaksi lasta” eli he toimivat kulttuuristen ideaalien ja normien mukaisesti. Siispä sijaissynnytystä voidaan tarkastella ilmiönä, joka asettaa toimijat kulttuuristen, kyseenalaistamattomien, sukulaisuutta, perhettä ja vanhemmuutta koskevien arvojensa kanssa vastakkain. Tämä tutkielma osoittaa, että länsimainen käsitys sukulaisuudesta biogeneettisenä siteenä on vahvasti läsnä niin australialaisten sijaissynnyttäjien kuin aiottujen vanhempien puheessa, mutta myös vastakkainen diskurssi, joka korostaa hoivaa ja huolenpitoa sukulaisuuden määrittelyssä, tunnustetaan.
  • Sandelin, Iris (2015)
    Tutkimuksessa tarkastellaan organisaatiomuutoksen toteutusta ja työntekijöiden kokemuksia muutoksesta Vantaan toimeentulotuen palveluyhteistyökokeilun kautta. Tutkimus on tapaustutkimus. Käytetty aineisto koostuu kokeilussa työskennelleille työntekijöille ja esimiehille tehdyistä haastatteluista, kokeilua käsittelevistä poliittisista asiakirjoista sekä kokeilun kokouksia kuvaavista kokousmuistiinpanoista. Käytetyt menetelmät ovat laadullisia, ja aineisto on analysoitu laadullisen sisällönanalyysin mukaisesti. Tutkimus alkaa kuvailemalla organisaatiomuutosta ja työntekijöiden suhtautumista siihen. Työntekijöiden suhtautumisella muutokseen on havaittu olevan merkittävä yhteys siihen, kuinka toivottu muutos toteutuu. Huomio kiinnitetään tekijöihin, jotka heijastuvat työntekijöiden kokemuksiin. Muutos toimii tapauksen tarkastelulinsseinä: toimeentulotukikokeilu edustaa yhtä tapausta laajemmasta ilmiöstä. Tämän jälkeen esitellään tarkastelun kohteena oleva etuus ja tutkittava tapaus: Vantaan toimeentulotuen kehittämiskokeilu. Kokeilun tavoitteena on ollut helpottaa toimeentulotukiasiakkaan asiointia ja mahdollistaa resurssien aiempaa paremman jakautumisen. Tutkimuksen analyysiosiossa selvitetään, kuinka työntekijät ovat suhtautuneet kokeilun tuomaan muutokseen ja millaiset tekijät suhtautumista selittävät. Aineistolähtöisen tutkimuksen teoreettisina näkökulmina toimivat organisaatiomuutoksen käsite, työntekijöiden muutossuhtautumista tarkastelevat aiemmat tutkimukset, Michael Lipskyn katutason byrokraatti -käsite, valtaistamiseen liittyvä tutkimus sekä organisaatiokulttuurin käsite. Tulokset osoittavat, että työntekijät suhtautuvat muutokseen ristiriitaisesti riippuen siitä, puhutaanko muutoksen sisällöstä vai prosessista. Työntekijät uskovat kokeilun sisältöön: muutoksen tarvetta perustellaan erityisesti asiakkaan asioinnin helpottumisena. Sen sijaan muutosprosessiin työntekijät suhtautuvat kriittisemmin. Prosessissa ei koeta riittävästi huomioidun työntekijöiden asemaa ja tarpeita. Tulos osoittaa toisaalta, että muutoksen toteutus, esimerkiksi esimiestyöskentely, heijastuu työntekijöiden suhtautumiseen. Samalla se kertoo myös, että työntekijöiden asemaa organisaatiomuutoksissa ei kunnolla tunnisteta: huomiota kiinnitetään pikemmin asiakaslähtöisyyteen.
  • Luhtanen, Marjukka (Helsingin yliopisto, 2013)
    Varallisuuden yhteydestä terveyteen tiedetään niukasti. Sosioekonomisten terveyserojen tutkimuksessa taloudellisten voimavarojen kuvaamisessa on käytetty useimmiten tulotietoja. Väestön vanhetessa tarvitaan entistä parempi mittari kuvaamaan ikääntyneen väestön taloudellisia voimavaroja sekä sosioekonomista asemaa pitkältä aikaväliltä. Lisäksi kotitalouksien yleisen vaurastumiskehityksen ja varallisuuserojen kasvun myötä varallisuutta voidaan pitää entistä merkittävämpänä tekijänä terveydelle. Tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella kotitalouden nettomääräisen kokonaisvarallisuuden, velattoman reaalivarallisuuden sekä rahoitusvarallisuuden yhteyttä kuolleisuuteen. Tutkimuksen aineisto on yhdistelmä Tilastokeskuksen haastatteluin keräämää kotitaloustasoista poikittaisaineistoa varallisuudesta vuosilta 1988, 1994, 1998 ja 2004 sekä Tilastokeskuksen muodostamaa yksilötasoista rekisteriaineistoa, joka koostuu pitkittäisestä kuolleisuusaineistosta ja poikittaisesta sosiodemografisesta aineistosta. Tutkimusväestö koostuu 40–79-vuotiaista suomalaisista, jotka kuuluvat kotitalousväestöön. Kuolleisuusseuranta aloitettiin sen viikon alusta lähtien kun yksilöä koskevan kotitalouden varallisuushaastattelu on tehty. Seuranta päättyy vuoden 2008 loppuun tai kuolemaan. Yhteensä aineisto käsittää 21 526 henkeä ja kuolemia on 3 660. Varallisuuskymmenyksien välistä eroa suhteellisen kuolleisuuden riskissä tarkasteltiin tapaushistoriamalleihin kuuluvan Coxin regression avulla. Varallisuus oli yhteydessä kuolleisuuteen voimakkaammin miehillä kuin naisilla. Nettovarallisuuden ja velattoman reaalivarallisuuden osalta yhteys näkyi miehillä läpi jakauman ja naisilla kahdessa varattomimmassa kolmanneksessa. Rahoitusvarallisuuden osalta suhteellinen kuolleisuuden riski oli molemmilla sukupuolilla varakkainta kymmenystä suurempi lähes läpi jakauman. Rahoitusvarallisuuden osalta kuolleisuuserot olivat huomattavasti muita varallisuusmuuttujia pienempiä. Varakkaimmissa kymmenyksissä riskiestimaatit eivät olleet kovin suuria. Erityisesti miehillä riskiestimaatit suurenivat voimakkaasti varattomimpaan kymmenykseen asti. Päävaikutusten mallissa varattomimman kymmenyksen kuolleisuuden riski verrattuna varakkaimpaan kymmenykseen oli nettovarallisuuden osalta miehillä 188 prosenttia ja naisilla 75 prosenttia, velattoman reaalivarallisuuden osalta miehillä 174 prosenttia ja naisilla 77 prosenttia ja rahoitusvarallisuuden osalta miehillä 93 prosenttia ja naisilla 43 prosenttia suurempi. Perhetyypillä, koulutuksella, ammattiasemalla ja kotitalouden tuloilla vakiointi pienensi kuolleisuuden riskiä varattomimmassa kymmenyksessä nettovarallisuuden ja velattoman reaalivarallisuuden osalta miehillä 36 prosenttia ja naisilla 20 – 21 prosenttia ja rahoitus-varallisuuden osalta miehillä 28 prosenttia ja naisilla 17 prosenttia. Lopullisessa mallissa erityisen korkeaksi suhteellinen kuolleisuuden riski jäi nettovarallisuuden ja velattoman reaalivarallisuuden osalta miehillä kahdessa varattomimmassa kymmenyksessä ja naisilla varattomimmassa kymmenyksessä ja rahoitusvarallisuuden osalta miehillä varattomimmassa kymmenyksessä ja naisilla kahdessa varattomimmassa kymmenyksessä. Nettovarallisuuden, velattoman reaalivarallisuuden ja rahoitusvarallisuuden mukainen kuolleisuus oli miehillä voimakkaampaa työikäisillä ja naisilla eläkeikäisillä. Erityisesti varattomimmat työikäiset miehet näyttävät olevan riskiryhmää. Työikäisillä naisilla varallisuuden mukainen kuolleisuus oli koholla vain varattomimmassa kymmenyksessä. Tutkimustulosten perusteella varallisuus kuvaa hyvin sosioekonomista asemaa ja taloudellisia voimavaroja terveyserotutkimuksessa. Varallisuuden mukaiset kuolleisuuserot näyttävät johtuvan ennemminkin eroista elinolosuhteissa kuin kulutuskyvyssä. Todennäköisesti eroja niin elinolosuhteisiin ja kulutuskykyyn liittyvässä kuolleisuudessa selittävät pääosin materiaaliset tekijät. Suomalaiseen terveyspolitiikkaan sisältyvien terveyden tasa-arvon ja terveyserojen kaventamisen tavoitteissa tulisi kiinnittää huomiota varallisuuden mukaisiin terveyseroihin.