Faculty of Social Sciences

 

Recent Submissions

  • Hyyrynen (Isopoussu), Milla-Maria (Helsingin yliopisto, 2011)
    In my Master's thesis I discuss a relatively new topic in the discussion on multiculturalism in political philosophy, the right of exit from a religious or a cultural group. Liberal theorists agree on the fact that everyone should be free to leave their group, to have a right to exit. However, they disagree on the content of the right. I present two schools on the topic: the formal right of exit strategy by Chandran Kukathas and the realistic right of exit strategy by Susan Moller Okin. I also view the importance of the individual's right to voice. I try to answer to a question which is twofold: whether the formal right of exit strategy is enough for protecting the freedom of individuals belonging to groups or whether the real abilities to exit should be considered as well, and whether everyone should also have a right to voice. In my work I compare the view of Kukathas with that of Okin. My main sources are Kukathas's book, The Liberal Archipelago. A Theory of Diversity and Freedom (2003) and Okin's article Mistresses of Their Own Destiny? Group Rights, Gender, and Realistic Right of Exit (2002). I also discuss what is often pictured as an alternative or supplement to exit, namely voice. By it is meant the right of the dissenters in the groups to express their views and try to reform their groups accordingly. Regarding to voice, my main source is a book Exit, Voice, and Loyalty (1970) by Albert O. Hirschman. I also cover minors and exit, as well as the so called costs of exit and voice. I show that whereas Okin thinks everyone should have certain capacities to exit, Kukathas objects it is irrelevant to consider them. Okin claims girls and women often lack these capacities. She argues they are for this reason not substantively free to leave their groups, nor in an equal position with men to exercise the right of exit. Therefore the formal right of exit strategy should be rejected. I claim that the debate between Kukathas and Okin comes back to a broader one in liberalism, namely on the question of which is the fundamental value in liberalism: toleration or autonomy. Kukathas stresses the former, Okin the latter. I come to the conclusion that in order to protect the freedom of all, the formal right of exit strategy should be abandoned in favor of the realistic right of exit strategy. Regarding to voice, along the right of exit, everyone should also have a right to voice. Keywords right of exit, groups, liberalism, autonomy, toleration, voice
  • Nguyen, Eelis (2014)
    Suvaitsevaisuudesta on tullut suosittu käsite monikulttuuristuvassa yhteiskunnassa. Suvaitsevaisuuskäsitettä käytetään arjessa kuvastamaan puhujan ideaaleja ja näkemyksiä hyvästä yhteiskunnasta. Politiikassa suvaitsevaisuutta käytetään usein retorisena keinona, jonka avulla voidaan kyseenalaistaa toisten toimijoiden toimintaa. Löytyykö suvaitsevaisuudelle yhtä yhteistä määritelmää? Mitä suvaitsevaisuus oikeastaan on? Kolmen erillisen tutkimuskysymyksen avulla on tarkoitus ymmärtää paremmin sekä suvaitsevaisuuden käsitettä että suomalaisen yhteiskunnan nykytilaa: i) Mitä on suvaitsevaisuus ja miten se määritellään? ii) Mitä suvaitsevaisuus tarkoittaa poliitikoille? iii) Mitä poliitikoiden käyttämät arkiteoriat kertovat poliittisesta kulttuuristamme? Tutkimuksen filosofisessa osuudessa problematisoidaan suvaitsevaisuuden käsitettä ja osoitetaan, ettei suvaitsevaisuuden määritteleminen ole yhtä yksiselitteistä kuin mitä arkiajattelussa uskotaan. Empiirisessä osuudessa tarkastellaan poliitikoiden käyttämiä arkiteorioita – käytännön järkeen perustuvia selitysmalleja – yhteiskunnan tapahtumista ja kuvataan niiden avulla poliitikoiden tapaa määritellä suvaitsevaisuus. Poliitikoiden arkiteorioiden avulla hahmotellaan myös kokonaiskuva Suomen poliittisesta kulttuurista sekä selitetään sen tämänhetkistä muutostilaa. Aineisto koostuu kahdeksasta teemahaastattelusta, jonka vastaajina ovat olleet yksi kansanedustaja jokaisesta eduskuntapuolueesta. Aineistoa lähestytään laadullisen, yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen näkökulmasta ja analyysissa on tiivistetty, tulkittu ja verrattu keskenään poliitikoiden arkiteorioita. Aineistosta esiin nousevien teemojen perusteella on tehty päätelmiä poliitikoiden ajattelutavasta ja selitetty arkiteorioiden muodostumislogiikkaa. Poliitikoiden arkiteorioiden tutkiminen mahdollistaa myös poliittisten ilmiöiden kartoittamisen, minkä avulla yhteiskunnan nykytilasta voidaan piirtää karkea hahmotelma. Tutkimus osoittaa, että suvaitsevaisuuden käsite on poliitikoille haastava ja että he antavat sille arkisia määritelmiä, jotka poikkeavat formaalin lähestymistavan näkökulmasta. Omassa arjessaan poliitikoille suvaitsevaisuus on jotain ylevää ja tavoittelemisen arvoista, mutta eduskunnassa se pelkistyy helposti retoriseksi välineeksi. Ennen kaikkea suvaitsevaisuuden rajojen määrittelemisen yhteydessä poliitikoiden välille syntyy vahvoja erimielisyyksiä ja vastakkaisia näkökulmia. Poliittisen kulttuurin nykytilasta erotellaan kolme eri elementtiä: poliittiset toimijat, yhteiskunnallinen konteksti ja puolueiden toiminta. Suvaitsevaisuuskysymyksien kohdalla poliittiset toimijat voidaan jakaa selkeästi kahteen eri lähestymistapaan. Tutkimus osoittaa kuitenkin sen, että poliitikoilla on yhteneväisempi käsitys suomalaisen yhteiskunnan murrostilasta ja sen aiheuttamista syistä. Poliittiset puolueet etsivät uutta rooliaan ja joutuvat muuttamaan toimintatapojaan vastatakseen paremmin poliittisen kulttuurin muutokseen. ”Identiteettikriisi” voi olla jatkossa positiivinen asia suomalaiselle politiikalle, mutta, jos halutaan löytää uusi suunta ilman että yhteiskunnallinen koheesio kärsii, on lähestyttävä politiikkaa periaatteellisemmasta näkökulmasta. Suvaitsevaisuuskäsitteen avaaminen tuo ongelmat aiempaa selvemmin eteemme, mutta se ei itsessään niitä vielä ratko.
  • Mannerström, Rasmus (2012)
    Enligt Eriksons (1979) utvecklings- och socialisationsteori genomgår de flesta ungdomar en identitetskris. Marcia (1966; 1993a) har operationaliserat identitetsutveckling genom att mäta engagemang i och utforskande av olika ideal, mål och värden. Enligt Marcia är utforskande av olika identitetsaltemativ centralt för en optimal lösning på identitetskrisen. Senare forskning har försökt precisera Marcias empiriska modell genom att skilja mellan olika typer av engagemang och utforskande (Bosma, 1985, ref. Luyckx m.fl., 2006; Meeus, ledema och Maassen, 2002, ref. Luyckx m.fl., 2006; Schwartz, 2001). En oklarhet som dock konstant påträffats i forskningsresultat är varför utforskande kan associeras såväl med glädje som med ångest (Luyckx, Schwartz, Berzonsky, Soenens, Vansteenkiste, Smits & Goossens, 2008a). Luyckx m.fl. (2008a) har försökt besvara frågan med hjälp ett nytt mätinstrument för identitetsutveckling — Dimensions of Identity Development Scale [DIDS]. DIDS mäter identitetsutveckling ifråga om framtidsplaner på fem kontinuerliga skalor— engagemang och identifikation med engagemang, vidsträckt och fördjupat utforskande samt grubblande utforskande. DIDS' bidrag ligger i att den skiljer mellan ett utvecklingsbefrämjande och -hämmande utforskande. DIDS har till idag använts med framgång med holländska unga vuxna (bl.a. Luyckx m.fl., 2008a). Den föreliggande undersökningens syfte var sålunda att pröva och validera DIDS i en finländsk universitetsmiljö och samtidigt ge en bild av unga vuxnas identitetsutveckling. Undersökningen utfördes som en enkätundersökning med 214, finsk- och svenslcsprildga studerande vid Helsingfors universitet. Alla skalor utom fördjupat utforskande uppfyllde reliabilitetslcraven. Reliabilitetsvärdet på skalan för fördjupat utforskande försvagades klarast av två item som inbegrep diskussion med andra människor om egna planer. Antingen var itemen dåligt översatta, eller så implicerade resultatet att det förelåg en eventuell kulturell skillnad mellan holländska och finländska ungdomars sätt att tolka itemen. Explorativ faktoranalys gav inte stöd för en identitetsmodell bestående av fem faktorer. Högst tre faktorer — engagemang, utforskande och grubblande utforskande — skulle ha varit den lämpligaste lösningen för materialet. Ifråga om inre begreppsvaliditet var resultaten hypotesenliga förutom vad gällde fördjupat utforskande. Ifråga om yttre begreppsvaliditet så kunde endast grubblande utforskande förutsäga psykisk hälsa och självfokus. Resultaten visade inte på några könsslcillnader men däremot nog på starkare engagemang med högre ålder. Även om DIDS gav många teoribaserade och hypotesenliga resultat, bidrog den svaga reliabiliteten för fördjupat utforskande till att DIDS som helhet inte kunde beaktas som ett helt pålitligt mätinstrument. Resultatens implikationer för framtida forskning diskuteras.
  • Kokki, Eeva (2005)
    Arvopaperikaupankäyntiä koskeva tieto välitetään Suomessa keskitetysti Helsingin pörssin järjestelmien kautta erilaisille pörssitiedon jälleenjakelijoille, kuten pankkiiriliikkeille, analyytikoille, uutistoimistoille ja medialle. Kaupankäyntitietojen lisäksi myös listattujen yhtiöiden julkaisemat pörssitiedotteet välitetään nykyään näiden järjestelmien kautta arvopaperimarkkinoille. Teknologian voimakas kehittyminen 1980-luvulta lähtien on muuttanut sekä Helsingin pörssin että pörssin välittämän arvopaperimarkkinoita koskevan tiedon jälleenjakelijoiden toimintaa. Teknologia on muuttanut myös tämän tiedon saatavuutta: aiemmin hyvin rajalliselle joukolle tarjottu tieto on internetin kautta käytettävissä kelloon katsomatta Verkkovälitteiseen tiedon jakamiseen liittyvät olennaisina myös kansainvälisyys ja erilaisten tietojärjestelmien integraatio. Myös media ja uutistoimistot kytkeytyvät markkinatiedon ketjuun toisaalta arvopaperimarkkinoiden tapahtumien, yhteiskunnallisen ja taloudellisen kehityksen esiin nostajana, toisaalta yhtiötiedottamisen kohteena ja pörssitiedon aktiivisena vastaanottajana, arvioijana, muokkaajana ja julkaisijana. Medialla on ollut vaikutuksensa myös arvopaperimarkkinoita koskevan lainsäädännön kehittymiseen. Tässä tutkielmassani tarkastelen suomalaisen verkkovälitteisen pörssitiedon historiaa Helsingin pörssin näkökulmasta. Tutkimukseni tavoitteena on ollut rakentaa kokonaiskuva verkkovälitteisen pörssitiedon kehitysvaiheista ja samalla jatkaa pörssin historian kuvaamista teknisten järjestelmien näkökulmasta siitä, mihin aiemmin julkaistut historiikit ovat päättyneet.
  • Haavisto, Lauri (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkimuksen kohteena ovat YouTube-verkkopalveluun ammattimaisesti videoita tekevät käyttäjät eli niin kutsutut tubettajat. Tutkielmassa selvitetään, millaisia ammatillisia diskursseja ilmenee tubettajien puhuessa työstään, ja miten nämä diskurssit vertautuvat journalistien ammatti-identiteettiin. Tavoitteena on muodostaa käsitys tubettamisesta ammattina ja ymmärtää ammattikunnan merkitystä journalismin näkökulmasta. Tutkielma on monimenetelmätutkimus, jossa yhdistyy kyselytutkimus, netnografia ja diskurssianalyysi. Aineiston lähtökohtana käytettiin suomalaisille tubettajille suunnattua verkkokyselyä, jonka vastausten perusteella varsinainen aineisto kerättiin netnografisesti etsimällä YouTube-verkkopalvelussa videoita hakusanoilla liittyen tubettajien ammattiin, työhön ja uraan. Lisäaineistoa kerättiin löydettyjen videoiden yhteydessä suositelluista muista videoista. Harkinnanvaraisella otannalla valittuja videoita tarkastellaan diskurssianalyysin keinoin hahmottamalla tubettajien puheessa esiintyviä ammatillisia teemoja. Tutkimuksessa esiin nousevia tubettajien ammatillisia diskursseja rinnastetaan journalistien ammatti-identiteetistä tehtyyn tutkimukseen. Tutkielmassa hahmottuu tubettajien ammatillisesta puheesta yrittäjän, yhteisön ja yksilön diskurssit. Yrittäjyys nousee esiin tubettajien käsityksenä itsestään yksityisyrittäjinä, jotka menestyvät suunnitelmallisen liiketoiminnan ja kellonajasta riippumattoman työmäärän avulla. Tubettajien yrittäjyys vertautuu uutismedian kaupallistumiseen ja viihteellistymiseen sekä journalistien ammatti-identiteetin muutoksiin kohti uutisorganisaatiosta irrallista täyden palvelun toimijuutta. Yhteisöllisyys ilmenee tubettajien tapana asemoida itsensä osaksi YouTube-yhteisöä, jossa videoiden tekijät ja katsojat ovat keskenään tasavertaisia jäseniä sekä tuntevat yhteisön säännöt ja normit. Yhteisödiskurssissa korostuu myös läpinäkyvyyden vaatimus, mikä koskettaa erityisesti tubettajien kaupallista yhteistyötä. Tubettajien yhteisöllinen toiminta kuvastaa kehitystä journalistien yleisösuhteessa lähemmäs yleisöjä. Yksilödiskurssi nousee esiin tubettajien puhuessa ihanteelliseen tubettamiseen vaadittavasta aitoudesta, intohimosta ja persoonallisuudesta. Tubettajien mukaan yksilön etujen kuten rahallisen menestyksen tai sosiaalisen suosion sijaan motiivina tulisi olla videoiden tekemisen nautinto. Tubettajien yksilökäsitys vertautuu journalistien näkyvämpään rooliin tekijöinä ja esiintymisenä sisältöjen yhteydessä omalla identiteetillään. Tutkielmassa käsitetään tubettajien ammatilliset diskurssit signaaleina tulevista haasteista ja muutospaineista, jotka journalismiin ammattina saattavat lähitulevaisuudessa kohdistua. Tubettajien ammatillinen puhe kuvastaa työkulttuurin kehittymistä kohti yrittäjämäisempää ajattelumallia, jossa työssä saatetaan koulutuksen sijaan arvostaa enemmän kokemusta, sopivaa asennetta ja nautinnollisuutta. Samalla myös työn ja vapaa-ajan välinen raja hämärtyy.
  • Vihma, Katri (Helsingfors universitet, 2016)
    Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee erilaisia normatiivisia teorioita, jotka pyrkivät tarjoamaan vastauksia aikamme globaaleihin haasteisiin. Tutkielman tavoitteena on selventää oppiainerajat ylittävän globaalin etiikan, ihmiskuntaan yhtenä moraaliyhteisönä suhtautuvan normatiivisen kosmopolitanismin ja normien oikeuttamisen menettelytapaa korostavan diskurssietiikan välisiä yhteyksiä sekä soveltaa kyseisiä teorioita tutkimalla sosiaalisessa todellisuudessa esiintyviä moraalikäsityksiä ja arvoja. Tässä hyödynnetään myös normatiivisen kritiikin ja sosiaalisessa todellisuudessa tapahtuvien muutosprosessien selittämisen yhdistävää kriittistä kosmopolitanismia sekä ihmisen moraalikehityksen vaiheet länsimaisen moraalifilosofian teorioihin rinnastavaa Lawrence Kohlbergin moraalikehitysteoriaa. Tutkielman empiirisenä tutkimuskohteena on globaalia etiikkaa ja kosmopolitanistisia arvoja ilmentäväksi toimijaksi luonnehditun Yhdistyneiden kansakuntien (YK) kehityspolitiikan taustalta löytyvien moraalikäsitysten ja arvojen ymmärtäminen. Tutkielma tarkastelee, millaisia moraalikäsityksiä globaaleja kehitystavoitteita käsittelevät viralliset YK-dokumentit heijastavat ja selvittää, onko näissä käsityksissä tapahtunut muutoksia, jotka olisi mahdollista tulkita moraaliseksi kehitykseksi. Tutkielman analyysi keskittyy tapoihin, joilla globaalin kehityksen edistämistä oikeutetaan aiheeseen liittyvissä YK:n julistuksissa, näiden julistusten toimeenpanosuunnitelmissa ja organisaation pääsihteerin raporteissa. Tarkastelun kohteena ovat argumentit, jotka heijastavat kosmopolitanismiin, moraalisen kosmopolitanismin kahteen yleisimpään suuntaukseen eli utilitarismiin ja deontologiaan sekä Jürgen Habermasin diskurssietiikkaan sisältyviä moraalikäsityksiä. Analyysin aineisto koostuu yhteensä 21:stä vuosina 1969-2015 julkaistusta virallisesta dokumentista, jotka käsittelevät niin kestävän kuin sosiaalisenkin kehityksen edistämistä. Globaalin kehityksen edistämiseen liittyvien oikeutusten tutkimisessa hyödynnetään yhteiskunnallisia muutoksia tutkivan kriittisen diskurssianalyysin viitekehystä, Theo van Leeuwenin ja Ruth Wodakin legitimaatiostretegioita sekä eettisten argumenttien käsitettä. Lisäksi analyysissa käsitellään muusta aineistosta sisältönsä puolesta poikkeavien dokumenttien normatiivisia käytännöllisiä argumentteja. Analyysi osoittaa, että tavoissa, joilla globaalin kehityksen edistämistä oikeutetaan YK:n virallisissa dokumenteissa vuosien 1969-2015 aikana, on tapahtunut hienoisia muutoksia. Ensinnäkin kosmopolitanistista ja diskurssieettistä moraalikäsitystä heijastavat eettiset argumentit yleistyvät aineistossa 1990-luvulta lähtien. Kfyse ei kuitenkaan ole varsinaisesta lineaarisesta kasvusta. Lisäksi deontologiset argumentit vähenevät samalla aikavälillä. Utilitarististen argumenttien osuus puolestaan pysyy melko tasaisena tarkasteltavalla aikavälillä. Moraalikehityksen näkökulmasta tarkasteltuna havaittujen muutosten ei voi tulkita ilmentävän Kohlbergin teorian mukaista postkonventionaalisella tasolla tapahtuvaa kehitystä. Sen sijaan ne muistuttavat Habermasin diskurssietiikkaan sisältyvää näkemystä, jonka mukaan moraalikehityksen postkonventionaaliselle tasolle sijoittuva kehitys ei merkitse siirtymää utilitarismista deontologiaan, vaan moraaliperiaatteiden lisääntyvää oikeuttamista diskurssin kautta. Varsinaisen, yhteiskunnallisesta oppimisesta seurausta olevan moraalikehityksen sijaan analyysin löydökset on silti luontevinta mieltää mahdolliseksi, vielä realisoitumattomaksi muutokseksi, joka ei kuitenkaan ole vääjäämätön. Analyysin tuloksia tarkasteltaessa on myös huomioitava, että globaalin kehityksen edistämistä oikeuttavien eettisten argumenttien tutkiminen ei tarjoa täydellistä kuvaa kaikista aineistossa esiintyvistä normatiivisista sitoumuksista: esimerkiksi kehitystavoitteiden saavuttamiseen tähtäävät keinot heijastavat paikoin myös sosiaalisen liberalismin ja uusliberalismin perspektiivejä. Tutkielma selittää analyysissa havaittuja muutoksia kestävän kehityksen ja inhimillisen kehityksen paradigmojen lujittumisella YK:n kehityspolitiikassa sekä 1990-luvulle sijoittuneella kosmopolitanistisella käänteellä, joka yhdistyy muun muassa globalisaation synnyttämiin haasteisiin liittyneisiin huolenaiheisiin, globaalia oikeudenmukaisuutta käsittelevän keskustelun uusiin muotoihin ja toisaalta myös uusliberalistisen ideologian vahvistumiseen. Analyysin tuloksiin ei kuitenkaan suhtauduta varauksetta, vaan niitä myös kritisoidaan hyödyntämällä muun muassa Karl-Otto Apelin planetaarista makroetiikkaa sekä kosmopolitanismin elitististä ja hegemonista luonnetta käsittelevää kritiikkiä. Lisäksi nostetaan esille yksi ilmeinen ongelma eli se, että globaalin hallinnan kielessä esiintyvät normatiiviset muutokset eivät välttämättä muutu toiminnaksi. Viime kädessä tutkielma pyrkii osoittamaan, että globaalin etiikan, normatiivisen ja kriittisen kosmopolitanismin sekä diskurssietiikan yhdistävä näkökulma mahdollistaa erilaisten globaalin hallintaan sisältyvien eettisten näkemysten vertailun ja tutkimisen, näiden näkemysten kritisoimisen ja kehittämisen sekä yhteiskunnallisten kehityskulkujen ja vielä realisoitumattomien muutosten tunnistamisen. Näin tutkielma myös toimii yhtenä puheenvuorona globaalin etiikan tutkimusta käsittelevässä keskustelussa.
  • Gustafsson, Emilia (Helsingfors universitet, 2011)
    Bakgrunden till denna undersökning utgörs av arbetslivets förändring och dess konsekvenser för konstrueringen av självidentiteten; hur avväger unga konsulter i början av sin karriär mellan olika diskurser för att skapa en förhandlad självidentitet som styrs av idén om en karriär och såvida är hållbar även i ett långtidsperspektiv? Undersökningen tar avstamp i de sociologiska diskussionerna om informationssamhällets framväxt och dess inverkan på arbetets karaktär. Undersökningen utgår från begreppet kunskapsarbete (Alvesson 2001; Blom, Melin & Pyöriä 2001) eftersom konsultyrket kan anses representera denna typ av arbete. Ett genomgående tema är flexibiliteten och det höga tempot som å ena sidan möjliggör självförverkligande men å andra sidan försvårar skapandet av en sammanhängande självidentitet (Sennett 2002). Denna problematik är viktigt att ta i beaktande då förlängandet av arbetskarriärerna och ökandet av arbetslivets attraktivitet blivit centrala mål för den finska samhällspolitiken (Julkunen & Pärnänen 2005) samtidigt som ett generationsskifte håller på att ske på den finländska arbetsmarknaden. Undersökningen utgår från idén om karriären som ett manuskript som ger upphov för identitetsförhandlingar och sammanbinder livets olika domäner till ett personligt liv inte bara i nuläget utan även i ett långtidsperspektiv. Enligt Alvesson & Willmot (2002) framkallas identitetsförhandlingar genom både samhälleliga och organisationsspecifika identitetsreglerande praktiker. Jag utgår från antagandet att självidentiteten fungerar som den sammanbindande knytpunkten mellan karriären och det övriga livet, vilket gör det intressant att koncentrera sig på de identitetsförhandlingar som informanterna utsätts för i förhållande till sitt arbete och idén om en karriär. Begreppet personligt liv ger utrymme för individuell aktivitet och personliga betydelser men behåller ändå föreställningen om individen som inbäddad och sammanbunden i och med det sociala och kulturella (Smart 2007). I bakgrunden finns teorierna om den nya form som makten antagit i organisationer (Foucault; Rose 1999; Grey 1994, Casey 1995) och förvandlat individen till en ett självstyrande subjekt som arbetar som en entreprenör (Rose 1999). Jag poängterar den subjektiva aspekten av karriären som någonting som individen själv konstruerar (Hughes 1997; Barley 1989) och uppfattar i likhet med Julkunen (2003) och Acker (1990; 2006) ålder och kön som sociala kategorier i organisationsstrukturen. Syftet med denna studie är att undersöka hur unga personer utför identitetsförhandlingar i förhållande till arbetet och idén om en karriär i nuläget, samt sammanbinder karriären, framtiden och livet över lag med sin självidentitet i ett karriärperspektiv. Jag har valt unga konsulter som forskningsobjekt, eftersom endast en liten del av den sociologiska arbetslivsforskningen intresserat sig för just unga. Konsultbranschen är ett intressant forskningsobjekt av samma orsak – denna bransch har behandlats i mycket liten skala i finländsk forskning. Det empiriska materialet består av kvalitativa intervjuer med unga, högutbildade män och kvinnor i konsultbranschen. Som analysmetod har jag använt mig av tema-analys inspirerad av diskursanalys. Genom att undersöka individers identitetsförhandlingar i ett karriärperspektiv hoppas jag kunna bidra med nya synpunkter och infallsvinklar samt bättre förståelse för det postindustriella arbetslivet som karakteriseras av kunskapsintensifiering och snabba förändringar i organisationer. Studien visar att idén om en karriär fungerar som ett medel för designandet av det postmoderna självet på samma sätt som till exempel konsumtionen av vissa varumärken. Enligt studien har den flexibla kapitalismen olika inverkan på män och kvinnors idéer om en karriär och betjänar den manliga karriären betydligt bättre än den kvinnliga, åtminstone så länge traditionella könskonstruktioner dominerar. För männen är det naturligt att totalt utesluta faderskapet från karriärkonstruktionen, vilket får dem att kapitulera inför organisationens krav. För kvinnorna är det lika naturligt att justera idén om den framtida karriären enligt möjliga barn i framtiden. Möjligheten att bejaka moderskapets krav verkar beskydda den kvinnliga självidentiteten från att totalt ge efter för organisationens försök att kontrollera subjektiviteten. De unga informanterna konstruerar sitt arbete i mycket annorlunda termer än vad som traditionellt förknippas med arbete; konsultarbetets projektbaserade karaktär konstrueras som äventyrligt, roligt, intressant och omväxlande. Eftersom avsaknad av långsiktighet och rutiner förknippas med den tid i livet då man är ung, underlättades sammanförandet av konsultarbetet med självidentiteten. Samtidigt visar studien hur svårt individen, som fungerar likt en entreprenör i förhållande till sin arbetsgivare, har att skilja mellan arbete och övrigt liv samtidigt som diskursen om balans mellan arbete och fritid dominerar i samhället. Detta ger upphov till en konstruktion av självet som en lycklig och autonom individ som är nöjd över sitt val av start på karriären och tycker om att jobba, medan de långa arbetsdagarna och kraven på ständig effektivitet och prestationer konstrueras som något naturligt. Slutligen efterlyser studien en omdefiniering av begreppet kunskapsarbete. Arbetssociologin i sin helhet har utgått från tanken om arbete som något ofrivilligt eller som tvång, medan informanterna i denna undersökning tvärtom konstruerar sitt arbete i termer som traditionellt förknippas med fritid och frivillighet . Man kan fråga sig ifall kunskapsarbetet håller på att slita sig loss från den traditionella uppfattningen om arbete och skapa en allt skarpare kontrast till det arbete som utförs i traditionell bemärkelse?
  • Seppänen, Pirre (Helsingfors universitet, 2016)
    Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee yliopistopolitiikan verkostoa Suomessa. Globalisaatiokehityksen, politiikan ja hallintorakenteiden hajauttamisen, julkisen ja yksityisen sektorien erojen hämärtymisen ja tietoverkkojen räjähdysmäisen kasvun vuoksi verkostosta on tullut yksi yhteiskuntatieteiden vakiotermeistä ja kiinnostuksen kohteista. Modernissa yhteiskunnassa valtio tarvitsee vuorovaikutusverkostoja ja eri intressiryhmien osallistumisesta poliittiseen vaikuttamiseen on tullut demokratioissa tärkeä osa päätöksentekoa ja toimeenpanoa. Poliittinen järjestelmä on sosiaalisten suhteiden kudelma, jossa eri toimijat vaihtavat resursseja, kuten tietoa. Verkostoanalyysi on tapa tutkia epäformaaleja politiikkaverkostoja ja tehdä näkyväksi vallanrakenteita ja toimijoiden välisiä vuorovaikutussuhteita. Verkostomaiseen hallinnointitapaan siirtyminen on koskenut myös yliopistopolitiikkaa. Yliopistopolitiikalla tässä tutkimuksessa käsitetään valtakunnalliset yliopistoja koskevat poliittiset linjaukset ja toimenpiteet ja niiden päätöksenteon prosessit. Tutkimus sijoittuu vuoden 2016 yliopistopolitiikan kontekstiin, jossa ajankohtaisia poliittisia kysymyksiä ovat yliopistojen ohjauksen ja autonomian suhde, korkeakouluverkon rakenteellinen kehittäminen ja tiede- ja innovaatiopolitiikan jännite. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu verkostoteorioihin, erityisesti politiikkaverkostojen teoriaan. Verkostoanalyysi ei ole niinkään yksi metodi tai väline, vaan tapa tarkastella yhteiskuntaa. Verkostoanalyysi avulla voidaan tutkia verkostomaisia rakenteita systemaattisesti. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan kohteena olevan verkoston rakennetta, ominaisuuksia, toimijoita ja niiden välisiä suhteita. Aineistona tutkimuksessa on kahdeksan asiantuntijahaastattelua sekä 13 lomakevastausta. Aineiston perusteella on hahmotettu yliopistopolitiikan verkoston toimijat ja verkoston rakenne. Aineiston käsittelyssä on käytetty Gephi-ohjelmaa, jonka avulla tietoa on voitu visualisoida ja verkostoa tarkastella erilaisten kriteerien ja tunnuslukujen valossa. Tämän tutkimuksen mukaan yliopistopolitiikan verkostossa on 39 toimijaa. Verkosto on rakenteeltaan tiivis, sillä sen toimijoilla on useilla yhteydet verkoston toisiin toimijoihin. Vuorovaikutus on siis verkostossa tiheää. Verkoston keskeisimmät toimijat ovat opetusministeriö, opetus- ja kulttuuriministeri sekä kansliapäällikkö. Verkosto ei kuitenkaan ole kovin keskittynyt näiden kolmen toimijan ympärille vaan verkostosta löytyy useita muita merkittäviä toimijoita, kuten yliopistot, puolueet, etujärjestöt ja valtionhallinnon virastoja. Verkoston suhteet ovat asiantuntija ja informaatio suhteita ja siten molemminpuolisia. Yliopistopolitiikan verkoston rakenne osoittaa, että tällä sektorilla yhteistyötä tehdään paljon ja informaatiota vaihdetaan. Asioita valmistellaan ja pannaan toimeen useiden verkoston jäsenien kesken. Verkostosta huomaa myös yliopistojen ja valtiovallan jännitteen koskien yliopistojen autonomian ja valtion ohjausvallan optimaalista suhdetta. Muun muassa autonomian vuoksi yliopistopolitiikan verkosto on hyvin horisontaalinen. Tämä luo sekä mahdollisuuksia yhteistyöhön että hankaluuksia erimielisyyksiä sisältävissä tilanteissa. Verkostoanalyysin avulla verkostosta löydettiin myös klustereita, eli alaverkostoja. Yksi tällainen oli innovaatiopolitiikan alaverkosto, joka koostui elinkeinoelämän ja innovaatiotoiminnan toimijoista. Kokonaisuutena verkostoanalyysin avulla pystyttiin havainnollistamaan ja visualisoimaan verkoston toimijat, rakenne ja toimijoiden väliset suhteet onnistuneesti.
  • Pulkkinen, Emma (Helsingfors universitet, 2016)
    This thesis looks at the development of young Finns’ confidence in education between 1999 and 2013. The purpose of the thesis is to explore how economic turbulence in the form of booms and busts affects young people’s perceptions of the link between education and employability. The starting point of this research is the rapid expansion of education in Finland and its effects on the labour market. The average educational level of Finns has increased dramatically in a short period of time. Educational expansion has not only resulted in a better educated population, but has also had its effects on unemployment levels of the highly educated, as well as the number of individuals who are over-educated for their jobs. When the supply of educated labour has come to exceed the demand for it, education no longer guarantees a job, but is increasingly necessary to better position oneself on the labour market. Previous research in the field has largely focused on the link between educational credentials and employability, as well as youth transitions from education to the labour market. Such transitions from education to employment are often aided by work experience acquired during one’s studies. Furthermore, while education alone may no longer be enough for a smooth transition, those young people with higher levels of education are still better off than their less educated counterparts. This thesis will focus more on young people’s own perceptions of the relationship between education and employability rather than observing their school to work transitions. While youth expectations of the labour market are increasingly researched, this thesis offers a new perspective by introducing the concept of ’confidence in education’. Young people’s confidence in education is still very much under researched in the sociology of education as well as sociology of work. The data utilised in this study is a collection of Finnish Youth Barometers from 1999 (N=1251), 2007 (N=1903), and 2013 (N=1903). The Finnish Youth Barometer is an annual survey that collects data on young people’s attitudes and values. This research will utilise two survey questions regarding young people’s confidence in education. The aim of this thesis is to see if there are differences in how young people have responded to these questions in 1999, 2007, and 2013. In addition to the development of young people’s confidence in education over time, this thesis will also look at how one’s confidence level in education may depend on their age or primary activity. The methods include descriptive statistics for the chosen variables as well as the Kruskal-Wallis test, which is used to analyse between group differences. Results show that young Finns’ confidence in education follows the development of the Finnish economy. While confidence in education has remained at a high level between 1999 and 2013, there seem to be clear differences in the level of confidence when comparing times reflecting economic busts (1999 and 2013) with a time of economic prosperity (2007). Furthermore, there are also observable differences between young people in education and those who are in employment. Confidence in education is higher among young people who are still in education when compared to those in employment. This is reinforced by the result that confidence in education is higher among the younger age groups than the older ones; the younger age groups are more likely to still be in education, while the individuals in the older age groups are more likely to have already acquired some work experience. These results show that confidence in education is linked to developments in the economy: young Finns had higher confidence in education during the economic busts of the 1990s and the most recent economic and financial crisis that started in 2008. The fact that confidence in education is higher in times of economic turmoil signals that the value of education has not decreased as the average educational level has increased. In fact, education seems to maintain its value, especially during bad times. Educational credentials give an individual a competitive advantage in an overcrowded labour market where supply of labour exceeds demand. In addition, the fact that confidence levels are lower among those young people who are either already in employment, or have more likely already had work experience, signals that experienced realities of the labour market may not match with previous beliefs that education better’s one’s employability. More research is needed to better examine the reasons why confidence in education diminishes as a young person ages.
  • Laurila, Pia (Helsingfors universitet, 2016)
    Pro gradu -tutkielma käsittelee asiakassuunnitelmia suunnitelmallisen työn perustana osana aikuissosiaalityötä ja sosiaalihuoltolain mukaisena palveluna järjestettävää tuettua asumista. Tutkimuksen tehtävänä on saada tietoa asiakassuunnitelmista ja niiden laatimisesta yhteistyössä eri toimoijoiden kanssa, joita tässä tutkimuksessa ovat asumisen tukipalveluita käyttävät asiakkaat, asumisen tukipalveluyksiköissä työskentelevät työntekijät ja aikuissosiaalityön sosiaalityöntekijät. Tutkimuksen tarkoituksena on tuottaa tietoa asiakassuunnitelmien sisällöistä ja siitä, miten sosiaalinen kuntoutus näkyy suunnitelmissa ja mitä se on eri osapuolten näkemysten mukaan. Lisäksi tavoitteena on tuottaa tietoa miten suunnitelmallinen ja tavoitteellinen työskentely toteutuu käytännössä. Tutkimuksen aineisto koostui kuudesta ryhmähaastattelusta. Ryhmähaastatteluissa haastateltiin asumisen tukipalveluita käyttäviä asiakkaita, aikuissosiaalityön sosiaalityöntekijöitä ja asumisen tukipalveluyksiköissä työskenteleviä työntekijöitä. Haastatteluiden teemat liittyivät asiakassuunnitelmiin, sosiaaliseen kuntoutukseen, yhteistyöhön ja asiakkaiden kokemuksiin saamastaan tuesta. Aineiston analyysi toteutui aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla. Analyysissä esille nousseita tutkimustuloksia on peilattu Anselm Straussin teoriaan neuvotellusta järjestyksestä. Neuvoteltu järjestys on kokonaisuus, joka muodostuu vuorovaikutuksessa tapahtuvasta neuvottelusta, jonka avulla luodaan sosiaalista järjestystä. Lisäksi neuvoteltu järjestys pitää sisällään organisaatioiden säännöt, ohjeet ja toimintaperiaatteet. Neuvottelun tuloksena syntyy yhteistä ymmärrystä, sopimuksia ja sen avulla saadaan työ tehtyä. Saatujen tulosten perusteella sosiaalinen kuntoutus on työntekijöiden mukaan kuntouttavalla työotteella tehtävää työtä. Sosiaalinen kuntoutus on elämänlaadun parantumista, olemassa olevien taitojen ylläpitämistä ja uusien opettamista. Lisäksi se on asiakkaiden etujen ajamista, rohkaisua ja kannustusta. Asiakkaille asumisen tuessa on tärkeää yhdessä tekeminen, arjen työtoiminta ja työntekijöiltä saatu tuki sekä yhteisöllisyys. Sosiaalityöntekijät näkevät sosiaalisen kuntoutuksen asumisen tukipalveluissa tehtävänä suunnitelmallisena ja tavoitteellisena toimintana, joka vahvistaa ja lisää asiakkaiden osallisuutta. Sosiaalityöntekijöillä ei ole tarkkaa tietoa asumisen tuen sisällöistä. Asiakkaiden kanssa laaditaan palvelu- ja asiakassuunnitelmia. Asumisyksiköiden työntekijät laativat asiakkaiden kanssa palvelusuunnitelmat ja sosiaalityöntekijät asiakassuunnitelmat. Haasteteltujen asiakkaiden kanssa ei oltu laadittu asiakassuunnitelmia. Asiakkaat kertovat, että palvelusuunnitelmiin kirjataan tulevaisuuteen liittyviä asioita, vahvuuksia sekä terveyteen että taloudelliseen tilanteeseen liityviä asioita. Asiakkaiden kokema palvelusuunnitelmien hyöty vaihteli. Työntekijöiden näkemysten mukaan palvelusuunnitelmat tulisi olla osa sosiaalityöntekijöiden laatimaa asiakassuunnitelmaa. Asiakkaiden palvelusuunnitelmiin kirjataan mitä tuki on käytännössä ja miten ohjauksellista tukea tarjotaan asiakkaalle. Palvelusuunnitelmassa on tärkeää tuoda esille asiakkaan toiveet ja oma tahto. Palvelusuunnitelma toimii yhtenä työkaluna käytännön työn tukena ja se auttaa hahmottamaan työskentelyprosessia. Sosiaalityöntekijät kirjaavat asiakkaiden kanssa laadittaviin asiakassuunnitelmiin tavoitteita, tuen tarvetta, terveyteen, työllistymiseen ja taloudelliseen tilanteeseen liittyviä asioita. Asumisen tuesta on sosiaalityöntekijöiden näkemysten mukaan vaikeaa kirjata, koska heillä ei ole tietoa mitä tuki on käytännössä. Asiakassuunnitelmia on laadittu asiakkaiden kanssa vaihtelevasti. Asiakkaista osa oli tavannut oman sosiaalityöntekijänsä, osa ei. Asiakkaat, jotka olivat tavanneet sosiaalityöntekijänsä olivat tyytyväisiä ja kokivat saaneensa tukea. Asiakkaat toivoivat, että sosiaalityöntekijä tapaisi heitä useammin ja olisi enemmän läsnä asumisen tuessa. Työntekijöille yhteistyö sosiaalityöntekijöiden kanssa näyttäytyi vaihtelevana. Heillä ei ole aina käytössä ajantasaista tietoa siitä, kuka on asiakkaan sosiaalityöntekijä. Yhteistyö on kuitenkin pääsääntöisin toimivaa. Työtekijät tekevät laaja-alaisesti yhteistyötä eri toimijoiden kanssa. Sosiaalityöntekijöille yhteistyökäytänteet ovat vaihtelevia, eikä heillä ole tietoa kaikista omista asiakkaistaan, jotka käyttävät asumisen tukipalveluita. Sosiaalityöntekijöille yhteistyön tarve tulee esille usein ongelmien kautta, jolloin heihin ollaan yhteydessä. Sosiaalityöntekijöiden näkemysten mukaan haasteellisinta ovat puuttuvat ohjeet, epäselvät rakenteet ja käytänteet. Haastatteluissa esille nousseita kehittämisehdotuksia ja erityiskysymyksiä on käsitelty erillisenä lukuna. Keskeisimmät kehittämisehdotukset liittyvät yhteistyön kehittämiseen, rakenteellisiin seikkohin ja työkäytänteisiin.
  • Kuusisto, Ina-Maria (Helsingfors universitet, 2016)
    Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on tutkia työ- ja elinkeinoministeriön vuonna 2009 käynnistämää Vigo-yrityskiihdyttämöohjelmaa sidosryhmien näkökulmasta. Ohjelman tavoitteena on ohjelmasta toteutetun väliarvioinnin mukaan institutionaalisesta perspektiivistä katsottuna luoda Suomen kasvuyritysekosysteemiin itseään ylläpitävä kiihdyttämökenttä. Tämän kentän vakiintumiselle sanotaan olevan tärkeää, että se onnistuu luomaan sidosryhmiinsä nähden legitimiteettiä. Käsillä olevassa tutkimuksessa selvitetäänkin tästä lähtökohdasta käsin sidosryhmien näkemyksiä ohjelman myötä syntyneestä kiihdyttämökentästä. Tutkielman teoreettinen viitekehys pohjaa ohjelman väliarvioinnin käyttämään ajatukseen kiihdyttämöistä uutena organisaatiokenttänä, ja Vigo-ohjelmaa tarkastellaan tutkimuksessa tämän kentän luomisen prosessina. Koska legitimiteetin saavuttamisen on todettu olevan kiihdyttämökentälle olennaista, hyödynnetään tutkimuksessa lisäksi Aldrichin ja Fiolin organisaatiotutkimuksen parissa kehittämiä kognitiivisen ja sosiopoliittisen legitimiteetin käsitteitä. Tutkielman aineiston muodostavat kuusi teemahaastattelua, jotka suoritettiin talvella 2016. Haastateltavat edustavat kuutta eri kasvuyrityskentällä toimivaa organisaatiota. Aineiston analyysissa hyödynnetään laadullista teoriaohjaavaa sisällönanalyysia,jossa teoria ja aikaisempi tutkimus tuovat näkökulmia ja lähtökohtia, mutta jossa analyysi pohjaa selkeästi aineistoon. Aineiston analyysissä käytetään lisäksi apuna teemoittelua. Aineiston pohjalta selviää, että Vigo-ohjelmaa pidetään positiivisella tavalla uudenlaisena julkisen sektorin työkaluna. Ohjelman vahvuutena ja onnistumisia selittävänä tekijänä pidetään sitä, että yksityisen sektorin toimijoilla on ohjelmassa keskeinen rooli. Ohjelmaan onkin haastateltavien mukaan saatu houkuteltua kokeneita yksityisen sektorin yrityskehittämisen ammattilaisia. Kiihdyttämöillä nähdään olevan oma, tosin joidenkin haastateltavien mukaan melko marginaalinen, vaikutuksensa pääomasijoitusmarkkinoiden ja kasvuyrityskentän viime vuosien positiiviseen kehitykseen. Suurimmiksi kiihdyttämökentän legitimiteettiä mahdollisesti uhkaaviksi tekijöiksi nousevat sweat equityn käyttöön ja kiihdyttämöiden kohdeyrityksiltään saamiin palkkioihin liittyvät ristiriitatilanteet ja haasteet. Kiihdyttämöille puolestaan aiheuttaa ongelmia selkeän ansaintamallin syntymättömyys. Haastatteluista selviää myös, etteivät kiihdyttämöt olleet onnistuneet yhtä lukuunottamatta yhdessä ohjelman alkuperäisistä tavoitteista eli toimivan kokoisten pääomasijoitusrahastojen nostamisessa. Haastatteluista käy ilmi, etteivät kaikki haastatellut sidosryhmien edustajat ole täysin tietoisia kiihdyttämökentän toteutuneista toimintatavoista. Lisäksi ohjelman tuloksia toivotaan mitattavan entistä tarkemmin ja laajemmin. Ohjelman ja kiihdyttämökentän legitimiteetin kannalta näyttäisikin olevan tärkeää jatkossakin ylläpitää aktiivista kommunikointia sidosryhmien ja laajemman yleisön suuntaan niin toimintatapoihin kuin saavutettuihin tuloksiin liittyen.
  • Lundell, Niklas (Helsingfors universitet, 2016)
    Volatility affects the pricing of many financial instruments and generally acts as a proxy for the risk of an asset. In addition to volatility itself, the persistence of volatility has also been found to play a role in the financial markets. Thus, to be able to accurately model volatility and its persistence is nothing short of important. One of the most common ways to model volatility is to use the GARCH model, which might overestimate the persistence of volatility if the unconditional variance of the time series experiences structural shifts at some point. Several algorithms have been proposed to identify these structural shifts, and many of these utilize the cumulative sum of squares of the series. According to previous empirical findings, the volatility persistence of stock and sector indices and currency exchange rates decreases when structural shifts are incorporated into the GARCH models. These change points also seem to occur roughly at the same time, suggesting that they might have some common social, political or economic cause. Many authors have questioned whether the algorithms used are suitable for financial data, which is often found to be heteroskedastic and leptokurtic. To be more precise, algorithms that do not take into account these properties of financial data may actually find spurious structural shifts in the unconditional variance. One of the focuses of this thesis lies on comparing the performance of two cumulative sum of squares algorithms, of which one can be argued to better suit financial data. Few previous studies have used European data ranging well beyond the 2008 financial crisis. In this thesis, the two algorithms are applied to the stock market index and seven sector indices from the Helsinki stock exchange. The period of observations ranges from 2002 to 2015. The algorithms are used to obtain the structural change points from these indices, after which the change points are incorporated into the GARCH framework. This thesis also examines whether volatility persistence decreases or not for this data, and whether the structural shifts obtained with the algorithms occur simultaneously or not. The finding of this thesis are mostly in line with previous research. The use of the more appropriate algorithm for financial data leads to a significant decrease in the amount of structural shifts detected. When using the most robust methods, only one structural shift is detected in all the eight indices: this is somewhat less than in most previous studies. For this one structural shift, the persistence of volatility decreases as expected, but for the possibly spurious structural shifts, the results are more ambiguous. A striking share of the structural shifts, spurious or not, occur during the end of 2007 and the beginning of 2008. The author of this thesis suggests that future research on the cumulative sum of squares algorithms would benefit from concentrating on how empirical results are affected by sample size and the decision of whether to use daily or weekly data.
  • Lipponen, Olli (Helsingfors universitet, 2016)
    Kasvatusfilosofian alaan sijoittuvassa tutkielmassa tarkastellaan kahta kriittiseksi nimettyä kasvatusnäkemystä, kriittistä ajattelua ja kriittistä pedagogiikkaa. Näkemysten peruslähtökohtien lisäksi esitellään niiden yhteisiä piirteitä ja vasta-argumentteja toisiaan vastaan. Kriittinen ajattelu kohdistaa huomionsa erityisesti tietoon ja uskomusten arvioitiin. Näkemystä edustaa tutkielmassa Harvey Siegelin muotoilu, jossa kriittinen ajattelu nähdään kaksikomponenttisena kasvatusihanteena. Kriittiseen ajatteluun kuuluu Siegelin mukaan paitsi perusteiden järkiperustaisen arvioinnin taitoja, myös taipumuksia näiden taitojen käyttöön. Kriittistä pedagogiikkaa hahmotetaan pääasiassa Paulo Freiren ajatusten kautta. Freiren näkemyksen mukaan kasvatuksen tavoitteena on herättää sorretut ihmiset kriittiseen tietoisuuteen ja auttaa heitä näin toimimaan yhteiskunnallisen muutoksen aikaansaamiseksi. Erityisen tarkastelun alle otetaan tuomittavana kasvatuksen muotona pidetty indoktrinaatio. Indoktrinaation kriteerejä ja tuomittavuuden syitä tutkitaan analyyttis-filosofisen keskustelun kautta. Soveltavassa osuudessa näitä kriteerejä verrataan kriittiseen ajatteluun ja kriittiseen pedagogiikkaan. Tutkielman johtopäätöksinä todetaan käsitellyt kasvatusnäkemykset erilaisista viitekehyksistään huolimatta pitkälti yhteensopiviksi, tai ainakin toisilleen myötämielisiksi. Sekä päämäärät että käytetyt keinot ovat melko samansuuntaiset. Kumpikin selviää myös indoktrinaatiosyytöksistä suhteellisen hyvin, joskin paljon riippuu siitä, mitä määritellään opetuksen varsinaisiksi sisällöiksi.
  • Lassila, Maija Matilda (Helsingfors universitet, 2012)
    Tutkielman aiheena on Ranskan Polynesiassa sijaitsevan Moorean saaren yhteisön kosmologinen ympäristösuhde tarkastellen erityisesti saaren laguunia kulttuurisesti merkityksellisenä paikkana ja osana kokonaisvaltaista kulttuurista tietojärjestelmää. Tutkielmassa laguunin merkitys korostuu suhteessa toisenlaiseen paikan määrittelyyn, laguuniin perustettuun suojeluohjelmaan, joka kieltää kalastuksen usealla alueella ympäri saarta, sillä laguunin kalojen on havaittu vähentyneen. Suojeluohjelma, jossa laguunin tila rajautuu kiellettyihin ja sallittuihin alueisiin, herättää monissa saaren asukkaissa kokemuksen ulkoa tulevista, mielivaltaisista säännöistä ja luokittelee kalastajat ainoastaan resurssin loppuunkuluttajiksi. Laguuni on osa koko saarta, missä pienimuotoinen kalastus on aina ollut ensisijaisen tärkeää yhteisölle. Tutkimuskysymyksenä on, millaisia tietojärjestelmiä edustavat moorealaisten kalastajien ja toisaalta ympäristönsuojeluohjelmassa vaikuttava tieto laguunista ympäristönä ja millaista vuorovaikutusta näiden tiedon maailmojen välillä on. Tutkimuksen metodi oli neljän kuukauden pituinen kenttätyöjakso Moorealla joulukuusta 2010 huhtikuuhun 2011, jona aikana kerättiin aineistoa pääosin osallistuvalla havainnoinnilla, nauhoitetuilla haastatteluilla ja epämuodollisilla keskusteluilla. Tutkimukseen haastateltiin kalastajia, viranomaisia, kulttuurijärjestöjen edustajia, tutkijoita sekä muita ihmisiä. Aineisto on kerätty kenttätyön lisäksi Moorealta ja Tahitilta saaduista tutkimusraporteista ja ympäristönsuojeluesitteistä sekä laajasta teoreettisesta kirjallisuudesta. Moorean laguunin kalastuskiellot ovat osa historiallista ja poliittista jatkumoa, jossa saari on jo kauan ollut yhteydessä ulkopuolisiin vaikutteisiin ja kategorioihin. Laguunin suojelussa on mukana useita toimijoita paikallisestikin. Kulttuuri on muuttunut. Silti kulttuurin jatkuvuudelle olennaiset kategoriat esimerkiksi maanomistuksessa pätevät edelleen. Moorealaisten maasuhde on esi-isällinen ja voimakas kulttuurisen identiteetin rakentaja. Ympäristötietoisuuden vahvuus tulee esiin moorealaisten tunteessa omasta toimijuudestaan osana ympäristöä ja niissä sukupolvien kautta kulkeneissa käytännöissä, joita ylläpidetään esimerkiksi laguunissa. Moorealaisten ympäristösuhde on yhtä lailla spirituaalinen kuin käytännöllinenkin. Päädytään johtopäätökseen, että luonto, ja siten tieto, tuotetaan yhdessä eroista koostuvassa maailmassa. Paikat tulevat merkityksellisiksi osana sosiaalista todellisuutta, ihmisen sitoutuessa maailmaan aktiivisesti, vuorovaikutuksessa sekä ympäristönsä, muiden ihmisten että muiden lajien kanssa. Moorean laguunissa kohtaavat yksilön ja yhteisön kasautunut kokemus ja tieto paikasta. Laguunin tärkeys moorealaisille nykyäänkin näkyy siinä keskustelussa ja ristiriidoissa, joita se herättää laguunin jatkuvuuden mahdollisuuksista. Tietyt kategoriat luonnosta ja paikasta tuovat konkreettisia muutoksia. Tutkielma herättää kysymyksen, millaisia edellytyksiä ihmisillä on elää omanlaistaan elämää, omassa maisemassaan ja resursseineen, myös ympäristönmuutosten ja niihin etsittyjen ratkaisujen keskellä.
  • Ståhlberg, Miia (Helsingfors universitet, 2012)
    Tämän pro gradu -tutkielman aiheena on isyys, ja sen tarkoituksena on selvittää isyyden toteuttamista eli tekemisen tavan suhdetta miehen vanhemmuuden kokemukseen ja pojan isyyskokemukseen. Tutkielmaa ovat ohjanneet seuraavat kysymyksenasettelut: miten erilaiset isyyden tekemisen tavat näyttäytyvät isien ja lasten kokemusmaailmassa? Millaisia ovat isien omaksumat toimintatavat, kun he toimivat kodin piirissä ja vanhemman roolissa, ja miten ne rakentuvat maskuliinisuuden kontekstissa? Miten ja millaiseksi rakentuu isyyden tekemisen tavan sekä lapsen ja isän välisen emotionaalisen läheisyyden välinen suhde? Tutkielman taustalla vaikuttaa sosiaalikonstruktionistinen näkemys todellisuuden rakentumisesta, mikä on ohjannut tutkimuksen teoreettista paikantumista sekä vaikuttaa keskeisten käsitteiden valintaan ja problematisointiin. Keskeiseksi käsitteeksi on asettunut tekeminen kun tutkielman ymmärrys vanhemmuudesta on saanut vaikutteita Judith Butlerin sukupuolen performatiivisesta ymmärtämisestä. Näin ollen isyyden nähdään muodostuvan asioista, joita isä vanhemmuuteensa liittyen tekee, kuten esimerkiksi lapsen kuljettamisesta harrastukseen ja ruoanlaitosta. Lapsikäsitys on paikantunut uuden lapsuustutkimuksen tuottamaan lapsen subjektiutta korostavaan käsitykseen lapsesta. Lapsikäsityksen ajatuksen mukaisesti aineistoa kerättiin isien lisäksi lapsilta. Tutkimusaineisto koostuu kuuden 8-11 –vuotiaan pojan ja viiden isän haastatteluista. Aineisto kerättiin puolistrukturoidun teemahaastattelun periaatteita noudattaen ja sen analyysimenetelmänä käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Isien vanhemmuuskokemuksiin ja poikien isyyskokemuksiin merkittävimmin vaikuttavana tekijänä näyttäytyy isän vanhemmuuden tekojen määrä. Pojilla, joiden isät tekivät eniten isyyden tekoja, on läheisin suhde isäänsä eivätkä isät näyttäydy heidän kertomassaan toissijaisina vanhempina. Eniten isyyden tekoja tekevien isien suhde isyyteensä näyttäytyy erilaisena kuin tekoja vähemmän tekevien. Aktiiviset isät suhtautuvat vanhemmuuteensa reflektiivisesti ja he asettavat omalle vanhemmuudelleen vaatimuksia. Tämä näyttää vaikuttavan myönteisesti poikien isyyskokemuksiin. Toisaalta aktiiviset isät raportoivat eniten vanhemmuuteen liittyvistä kielteisistä tunteista ja kokemuksista, kuten esimerkiksi riittämättömyyden tunteesta, huonosta omatunnosta ja ajanpuutteesta. Isien kokema kiire ei kuitenkaan heijastu poikien arkeen. Isyyden suhde maskuliinisuuteen näyttäytyy monimuotoisena. Aiemmassa tutkimuksessa isyyden tekemisen tavan ja tietynlaisen maskuliinisuuden on ehdotettu kiinnittyvän toisiinsa suoraan. Haastateltavat isät saattoivat kuitenkin kokea itsensä hyvinkin maskuliinisiksi ja siitä huolimatta tehdä aktiivista ja huolehtivaa vanhemmuutta. Isien vanhemmuuden tekemisen toimintatavat näyttävät kuitenkin kiinnittyvän maskuliinisuuteen, ja erityisen sukupuolittuneeksi vanhemmuuden tekemisen alueeksi määrittyy isän ja pojan yhdessä tekeminen.
  • Koponen, Eija-Leena (Helsingfors universitet, 2012)
    Suomessa vuoden 2011 syksyllä aloitettu lukukausimaksukokeilu EU- ja ETA-maiden ulkopuolisille maisterivaiheen opiskelijoille on herättänyt laajaa keskustelua ja huolta mm. ylioppilaskunnissa. Tämän tutkielman alkuperäinen tavoite oli selvittää kyselytutkimuksen avulla miten lukukausimaksukokeilu vaikuttaa opiskelija-ainekseen, sillä on todisteita siitä että maksujen käyttöönotto vaikuttaa negatiivisesti alemmista sosioekonomisista luokista tulevien korkeakouluun hakeutumiseen. Yllättävän pieni maksavien opiskelijoiden määrä muutti tutkimuksen otteen pilotiksi, jonka tavoitteena oli testata niin lomaketta kuin tutkimuskysymystä laajempaa jatkotutkimusta varten. Lisäksi tavoitteena oli hankkia tietoa ulkomaalaisten opiskelijoiden taustoista, asenteista ja rahankäytöstä. Tutkimuksen aineisto on kerätty Aalto-yliopiston maisteriohjelmien ulkomaalaisilta opiskelijoilta tutkimusta varten laaditulla verkkokyselylomakkeella. Verkkokyselylomakkeella on monta muista tiedonkeruutavoista poikkeavaa ominaisuutta, joita käsitellään tutkielmassa. Lisäksi vastauskadon ehkäisyyn perehdytään kyselylomakkeen rakentamisvaiheessa. Kyselyn muuttujat mittaavat opiskelijoiden sosioekonomisen taustan lisäksi motivaatiota hakeutua Suomeen opiskelemaan ja asenteita lukukausimaksuja kohtaan. Aineistoa analysoidaan esimerkinomaisesti faktorianalyysillä sekä ryhmittelyanalyysillä. Faktorianalyysin teko aloitetaan konfirmatorisella lähestymistavalla jatkaen eksploratiivisella otteella. Ryhmittelyanalyysi muodostetaan kahta faktoripistemuuttujaa käyttäen hierarkisilla ja ei hierarkisella metodilla. Ryhmiä pyritään kuvailemaan taustamuuttujien avulla. Lisäksi menetelmien teoriaa esitellään tutkielmassa laajemmin. Tutkielman tulokset monimuuttujamenetelmien osalta jäivät vaatimattomiksi ensinnäkin tutkimuskysymysten muututtua pilottimaiseksi kohderyhmän laajentamisen myötä. Lisäksi aineiston muuttujien jakaumat olivat liian vinoja hyvien analyysien tekemiseksi. Näin ollen tulokset toimivat esimerkkeinä, jos tutkimusta päätetään uusia. Pilottitutkimuksena tutkimus on onnistunut ja ja sen avulla saatiin paljon tietoa kyselyn teosta sekä opiskelijoista. Tutkimusta uusittaessa on syytä käyttää lyhyempää kyselylomaketta ja ottaa paremmin huomioon kaikki erityisryhmät ulkomaalaisten tutkinto-opiskelijoiden joukossa. Kyselytutkimuksen vastausprosentti oli hyvä (n. 46 %), mikä johtunee opiskelijoita kiinnostavan aiheen lisäksi, siitä että tutkimukseen osallistumisen porkkanana oli 100 euron lahjakortin arvonta. Kysely suunniteltiin ja toteutettiin noudattaen kirjallisuudessa esitettyjä ohjeita ja kyselylomakkeeseen vastattiin tasaisesti, joten myös itse kysely oli vähintäänkin melko onnistunut. Valitettavasti keskeyttäneistä ei ollut tilaisuutta saada informaatiota ja vastauskatoanalyysi jäi tyngäksi. Tutkimuksen tuloksia voi sinällään käyttää hyväksi opiskelijoiden edunvalvonta työssä myös muun kuin lukukausimaksukokeilun parissa. Esimerkiksi ulkomaalaisten opiskelijoiden sosioekonomista taustaa tai rahankäyttöä ei ole ennen tätä tutkittu vastaavalla laajuudella. Lisäksi tämän pilottitutkimuksen ja sen tulosten perusteella Aalto-yliopiston ylioppilaskunnalla (AYY) on mahdollisuus toteuttaa seuraavina vuosina vastaavanlainen kysely omille opiskelijoilleen, tai laajentaa tutkimusta koko Suomea koskevaksi ja saavuttaa näin parempaa tietoutta koskien lukukausimaksukokeilua.
  • Kukkanen, Anna-Marja (Helsingfors universitet, 2012)
    Pro gradu -tutkimus käsittelee suomalaisen metsätalouden moniulotteisuutta ja kestävään metsätalouteen kohdistettujen vastakkaisten tulkintatapojen kirjoa. Metsiin liitetään monenlaisia merkityksiä ja niitä on tulkittu eri aikoina useilla eri tavoilla. Tutkimuksen kohde on kansallinen metsäohjelma (KMO), joka on ulottunut vuoteen 2010 asti. Metsäohjelmaa alettiin valmistella helmikuussa 1998. Metsäohjelmassa on pyritty sovittamaan yhteen aikaisempia metsäohjelmia enemmän erilaisia arvoja ja päämääriä. Kansallisen metsäohjelman sisällön laajuuden vuoksi tutkimuksessa on ollut välttämätöntä rajata tutkimusalue. Metsäohjelman tarkoituksena on ollut huomioida metsien käytön taloudellinen, ekologinen, sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys. Kestävän kehityksen ajatus sisältyy siten olennaisesti ohjelmaan. Kansallisen metsäohjelman valmistelussa ja teossa on ollut mukana toimijoita erilaisista organisaatioista ja heillä kaikilla on erilaiset näkemykset ja tulkinnat metsätalouteen liittyvistä kysymyksistä. Tutkimuksessa perehdytään siihen, miten kansallisen metsäohjelman toimijat konstruoivat kestävää metsätaloutta nykyään. Tutkimuksessa tarkastellaan siis niitä käsityksiä, joita toimijat liittävät kestävään metsätalouteen. Tutkimuksessa selvitetään, miten ja millä toimenpiteillä kestävää metsätaloutta edistetään toimijoiden mukaan parhaiten, ja missä asioissa ollaan samaa mieltä ja eri mieltä. Tutkimuksessa pyritään myös antamaan metsäpoliittisesti relevantteja suosituksia toimijoiden erilaisten näkemysten pohjalta. Tutkimuksen aineistonkeruumenetelmänä on käytetty teemahaastatteluja. Toimijoiden haastattelut tehtiin toukokuussa 2005. Metsäohjelman valmisteluun ja sen seurantaan osallistuneiden henkilöiden suuren määrän vuoksi tutkimuksessa päätettiin keskittyä haastattelemaan vain itse metsäohjelman valmisteluun ja tekoon osallistuneita henkilöitä. Haastateltaviksi valittiin henkilöitä, jotka olivat mukana kansallisen metsäohjelman valmistelun eri työryhmissä. Haastateltavat pyrittiin valitsemaan mahdollisimman monipuolisesti niin, että mukaan tuli myös erilaisten organisaatioiden edustajia. Asiantuntijahaastatteluita kertyi yhteensä 14. Kaikki haastateltavat olivat metsä- ja ympäristöalan asiantuntijoita ja useimmiten johtotehtävissä. Haastateltavista 3 oli naisia ja 11 miehiä. Aineistoa on jäsennetty viiden laajan tulkintakehyksen kautta. Tässä apuna on ollut kehysanalyysi, jota on käytetty tutkimuksessa sekä tutkimusmenetelmänä että osana teoreettista viitekehystä. Tutkimuksen tavoitteena ei ole kuitenkaan ollut eritellä yksittäisten toimijoiden erilaisia kehyksiä, vaan löytää laajoja tulkintakehyksiä, joiden sisällä kestävästä metsätaloudesta puhutaan. Tutkimuksen lähestymistapa on konstruktivistinen, jota on pyritty soveltamaan kestävästä metsätaloudesta käytyyn keskusteluun. Perustellessaan kantaansa eri tulkintakehyksissä metsätalouden ja metsäteollisuuden toimijat vetoavat puheessaan lähinnä puuntuotannosta saataviin taloudellisiin hyötyihin sekä teollisuuden puuraaka-aineen saannin turvaamiseen. Luontotoimijat perustelevat näkemyksiään vetoamalla enimmäkseen metsien monimuotoisuuteen sekä lajiston uhanalaistumiseen. Metsätoimijoista metsänomistajia ja metsäammattilaisia edustavat toimijat taas perustelevat näkemyksiään paikallisten toimeentulon, työllisyyden sekä alueellisen kestävyyden näkökohdilla. Lisäksi haastateltavissa on ollut myös puolueettomia kannanottoja esittäviä toimijoita, jotka lähestyvät kestävää metsätaloutta sekä hyödynnettävyyden että hyvinvoinnin näkökulmasta. Tutkimuksen mukaan metsänkäyttömenetelmät, puunkäytön lisääminen, Etelä-Suomen luonnonsuojelualueiden perustamiset ja Natura-alueet sekä se, mihin maaseudun metsiin perustuvan elinkeinotoiminnan pitäisi perustua, ovat tekijöitä, jotka aiheuttavat eniten kitkaa toimijoiden välillä. Toimijoiden tulkinnoista löytyy eniten eroja näissä tekijöissä. Samaa mieltä taas toimijat ovat yleisesti siitä, että kaikkia kestävyyden puolia on edistettävä. Teollisuuden kasvavan puuntarpeen myöntävät kyllä kaikki toimijat, mutta ratkaisua ongelmaan haetaan vain erilaisin keinoin. Pohjois-Suomen luonnonsuojelutilanteen näkevät kaikki hyvänä. Myös Metso-ohjelma saa kannatusta kaikkien toimijoiden osalta paitsi yhden luontotoimijan, joka pitää sitä riittämättömänä keinona edistää Etelä-Suomen metsien monimuotoisuutta. Johtopäätöksissä pyritään antamaan metsäpoliittisia suosituksia, joiden avulla kestävää metsätaloutta voisi kehittää. Tutkimuksessa ehdotetaan, että metsäpolitiikan toimijoiden kokoonpanoa on muutettava tasapuolisemmaksi sekä edistettävä osapuolien vahvaa yhteistyötä. Metsäsektorille kaivataan asennemuutosta. Uudistuksia tarvitaan myös metsäpolitiikan rakenteisiin. Metsäpolitiikkaa suositellaan kehitettävän niin, että se tukee metsien jatkuvaa kasvatusta. Metsäpolitiikan tukitoimenpiteitä taas kehotetaan suunnattavan enemmän jatkojalostuksen puolelle. Myös metsäteollisuussektoria kehotetaan uudistumaan ja satsaaman biotalouteen.
  • Stenroos, Marko (Helsingfors universitet, 2012)
    Tutkimus käsittelee romanikulttuurin performatiivisuutta kulttuurien välitilassa. Tutkimuksen kohderyhmä ja siihen haastatellut henkilöt voidaan jakaa karkeasti kolmeen liukuvaan, rajoiltaan hämärään sekä osittain päällekkäin menevään ryhmään: lapset, joiden toinen vanhempi on romani, lastenkodissa tai suomalaisessa kasvatuskodeissa kasvaneet lapset sekä sellaiset romanit, jotka ovat syystä tai toisesta todenneet elämisen romaniyhteisössä heille soveltumattomaksi. Tutkimusaineisto koostuu kymmenen kohderyhmään kuuluvan henkilön haastattelusta ja toisaalta myös historiallisen kontekstin muodostamiseksi tutkimusaineistona on käytetty Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran keräämää muistitietoa (v. 2010–2011), Muistitietokeräys koski romanien ja Suomen pääväestön kohtaamisia 1900-luvulla. Aineistona on lisäksi romanien haastatteluja, joita tehtiin Rom-SF –projektissa vuosina 1999-2000. Tutkimuksessa kysytään, millainen on kulttuurisen välitilan luonne romanien kohdalla ja miten kulttuuriset elementit ja erityispiirteet sekä toiseus vaikuttavat yksilöön sosiaalisena toimijana? Teoreettisena viitekehys rakentuu toisaalta postkolonialistisesta tutkimustraditiosta tuttuun kulttuurisen välitilan käsitteeseen ja toisaalta performanssiteoriaan sisään rakennettuun sosiaaliseen toimijuuteen.. Näiden elementtien yhteisvaikutuksesta muotoutuu Suomen romanien kulttuurinen välitila. Tutkimus paljastaa, miten romanikulttuurin performatiivisuus on tilanne- ja viiteryhmäsidonnaista. Kulttuurinen performanssi voidaan jakaa sekä performatiivisuuteen että nonperformatiivisuuteen. Kulttuurisessa välitilassa esiintyy molempia performatiivisuuden lajeja sekä suhteessa pääväestöön että myös suhteessa muihin romaneihin. Työ ei tarkastele romaniutta yhtenäisenä etnisenä kategoriana, vaan se tuo esille ryhmän sisäisen hierarkian ja arvomaailman. Tutkimus tarkastelee, miten elämäntavan muutos, uudet sukupolvet, sukupolvien välinen kuilu, kulttuurien välitilassa elävät romanit ja 'perinteiset' romanit ovat osapuolia jatkuvassa neuvotteluprosessissa, jossa määritellään sen hetkistä romaniuden kuvaa ja kulttuurista maailmaa. Etnisyys nähdään kerroksina, jotka saavat erilaisen painotuksen ajasta ja paikasta riippuen.
  • Lappalainen, Eevi Päivikki (Helsingfors universitet, 2012)
    Tutkielma käsittelee Suomessa vakituisesti asuvien, Venäjällä tai entisessä Neuvostoliitossa syntyneiden maahanmuuttajien kuolleisuutta. Kyseessä on Suomen suurin maahanmuuttajaryhmä, eikä siitä ole aiemmin tehty väestötieteellistä tutkimusta. Aineistona on työikäisiin (30–64-v.) rajattu Tilastokeskuksen rekisteripohjainen seuranta-aineisto, joka kattaa 11 % vuosina 1987–2007 Suomessa asuneesta väestöstä sekä 80 % samana aikana kuolleista. Päämenetelmänä on Coxin suhteellisten vaarojen malli, jonka avulla verrataan Venäjällä ja entisessä Neuvostoliitossa syntyneiden maahanmuuttajien seuranta-ajan kuolleisuushasardia (hazard ratio, HR) Suomessa syntyneeseen väestöön. Kuolleisuutta tarkastellaan yleisesti ja taustamuuttujien, maahanmuutosta kuluneen ajan sekä kuolemansyiden mukaan. Analyysit on tehty erikseen naisille ja miehille. Tutkimuksen keskeisin tulos on, että Venäjällä ja entisessä Neuvostoliitossa syntyneiden maahanmuuttajien kuolleisuus on merkittävästi Suomessa syntynyttä väestöä vähäisempää myös silloin, kun keskeiset sosiodemografiset taustamuuttujat on vakioitu. Maahanmuuttajien alikuolleisuus on huomattavaa heidän heikosta taloudellisesta asemastaan huolimatta. Maahanmuuttajamiehillä kuolleisuushasardi oli seurannan aikana 44 % valtaväestöön kuuluvia miehiä pienempi (HR=0,56), naisilla ero oli 33 % (HR=0,67). Maahanmuuttajamiehillä ero suomalaisiin pieneni maahanmuutosta kuluneen ajan myötä, mutta naisilla vastaavaa ei havaittu. Venäläisillä kuolleisuus oli selkeästi suomalaisia matalampaa seuraavissa kuolemansyissä: alkoholisyyt, verenkiertoelinten sairaudet, muut sairaudet, itsemurhat sekä miehillä väkivalta ja muut kuolemansyyt. Syöpä- ja kasvainkuolleisuudessa tilastollisesti merkitsevää eroa suomalaisiin ei ollut kummallakaan sukupuolella. Naisilla väkivallasta ja muista ulkoisista syistä johtuvassa kuolleisuudessa ei ole tilastollisesti merkitsevää eroa syntymävaltion mukaan. Venäläiset kuolivat tuntemattomiin kuolemansyihin monta kertaa suomalaisia todennäköisemmin – tämä selittynee ulkomailla tapahtuneilla kuolemilla. Kuolleisuus vaihtelee sukupuolen, koulutuksen, siviilisäädyn ja tulojen mukaan samalla tavalla sekä Suomessa että Venäjällä tai entisessä Neuvostoliitossa syntyneillä. Sen sijaan iän ja pääasiallisen toiminnan (molemmat sukupuolet), perheaseman (miehet) sekä kuntaryhmän (naiset) yhteys kuolleisuuteen on erilainen suomalaisilla ja venäläisillä. Tutkimus vahvistaa aiemmissa tutkimuksissa havaittua epidemiologista paradoksia, jonka mukaan maahanmuuttajien terveys on erittäin hyvä heidän heikkoon sosioekonomiseen asemaansa suhteutettuna, sekä healthy migrant -hypoteesia, jonka mukaan maahanmuuttajat ovat muuta väestöä terveempiä ja mahdollisesti valikoituneita terveyden perusteella.
  • Rissanen, Anna (Helsingfors universitet, 2012)
    Turkin ulkopoliittisen linjan on havaittu muuttuneen 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. Tutkijat ovat usein analysoineet muutosta kysymällä, onko Turkin ulkopolitiikka eurooppalaistunut. Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkitaan, miten eurooppalaistumisen käsite määritellään Turkin ulkopolitiikan kontekstissa ja minkälaisia merkityksiä tutkimusaineistossa liitetään eurooppalaistuneeseen ulkopolitiikkaan. Lisäksi pohditaan, käytetäänkö eurooppalaistumista tutkimusaineiston teksteissä geopoliittisena käsitteenä – rakennetaanko niissä toisin sanoen jonkinlaista tiettyä kuvaa Turkista ja Euroopasta. Tutkielmalla osallistutaan myös keskusteluun eurooppalaistumisen käsitteen ongelmista ja käsitetutkimisen merkityksestä yhteiskuntatieteissä. Tutkielmassa sovelletaan tulkitsevan käsitetutkimuksen menetelmää, joka tähtää käsitteisiin ja niiden määritelmiin sisältyvien merkitysten tulkintaan. Käsitteet nähdään menetelmässä monimerkityksisinä, muuttuvina sekä sosiaalisesti ja kulttuurisesti rakennettuina. Tutkielman tutkimusaineisto koostuu kahdestatoista akateemisesta tekstistä, joissa eurooppalaistumisen käsitettä on käytetty Turkin ulkopolitiikan kontekstissa. Tekstit ovat tieteellisten lehtien tai tutkimuslaitosten julkaisemia. Niissä esiintyviä eurooppalaistumisen merkityksiä tulkitaan tutkielmassa kriittisen geopolitiikan näkökulmasta. Sen edustajat pitävät geopoliittisia ilmiötä sosiaalisesti ja poliittisesti tuotettuina. Tutkijoilla nähdään olevan keskeinen rooli geopoliittisten alueiden rakentamisessa, ja heidän käyttämillään geopoliittisilla käsitteillä uskotaan olevan poliittisia seurauksia. Eurooppalaistumisen tutkimuskirjallisuudessa vallitsevan trendin mukaisesti tutkimusaineistossa viitataan käsitteellä pääasiassa Euroopan unionin (EU) kanssa käydyistä liittymisneuvotteluista suoraan tai epäsuorasti tuleviin paineisiin, jotka vaikuttavat Turkin ulkopolitiikkaan. Eurooppalaistumiseen liitettyjä mielikuvia ovat ulkopoliittisen päätöksenteon demokratisoituminen ja demilitarisoituminen, pehmeän vallan käyttäminen ja EU:n ulkopoliittiselle linjalle asettuminen. Eurooppalaistuneen ulkopolitiikan esitetään olevan tyyliltään sovittelevaa, monenkeskistä ja yhteistyökykyistä. Tutkimusaineistossa liitetään eurooppalaistumiseen niin monia merkityksiä, että käsite näyttää toimivan enemmän eräänlaisena kattokäsitteenä muille Turkin ulkopolitiikan muutoksen selitystavoille kuin tarjoavan selkeän työkalun muutoksen tutkimiseen. Tutkimustulosten perusteella eurooppalaistuminen on tulkittavissa geopoliittiseksi käsitteeksi. Eurooppalaistumiseen liitetyt positiiviset merkitykset toistavat Eurooppaan liitettyjä geopoliittisia stereotypioita kuten alueen demokraattisuutta ja rauhanomaisuutta. Turkin eurooppalaista identiteettiä rakennetaan teksteissä suhteessa Lähi-itään ja Euraasiaan sekä maan omaan lähihistoriaan. Lisäksi teksteissä luodaan kuva geopoliittisesti merkittävästä Turkista, jonka jäsenyydestä EU hyötyisi. Eurooppalaistumisen käsitettä käytetäänkin tutkimusaineistossa sekä Turkin EU-jäsenyyden että maan nykyhallinnon ulkopoliittisen linjan tukemiseen.

View more