Valtiotieteellinen tiedekunta

 

Valtiotieteellinen tiedekunta: pro gradut oppiaineittain

Recent Submissions

  • Mutka, Sari (2016)
    Tutkielmassa selvitetään Rockefeller-säätiön tukemaa Uudenmaan läänin opetuskenttäkokeilua vuosina 1950–1958 ja yhteistyön rakentumista sosiaali- ja terveydenhuollon välillä opetuskentällä toimineen sosiaalihuoltajan näkökulmasta. Tapaustutkimuksen avulla voidaan ymmärtää millainen asema sosiaalityöllä avoterveydenhuollossa oli, ja miten sosiaali- ja terveydenhuollon välistä yhteistyötä rakennettiin 1950-luvulla. Uudenmaan läänin opetuskentän perustamisen taustalla vaikuttivat sodan jälkeisen Suomen jälleenrakennusaikakausi sekä Rockefeller-säätiön kiinnostus sodasta kärsineen Suomen terveydenhuolto-olojen edistämiseen. Lisäksi Valtion Terveydenhuolto-opistossa oli herännyt tarve perustaa käytännön opetusta tarjoava opetuskenttä terveyssisarten koulutusta varten. Ensimmäinen opetuskenttä perustettiin Helsingin maalaiskuntaan, joka myöhemmin laajeni käsittämään koko Uudenmaan läänin. Uudenmaan läänin lääninlääkäritoimisto, alueen kunnat ja oppilaitokset muodostivat kiinteän työryhmän tavoitteena terveydenhuollon kehittäminen alueella. Opetuskenttä toimi moniammatillisena kokeilualueena, jossa eri alojen asiantuntijoiden avulla kehitettiin terveydenhuollon käytännön opetusta, kokeiltiin erilaisia työmuotoja sekä tuotettiin ajankohtaista tutkimustietoa terveydenhuollon alalta. Opetuskenttää ja sosiaalihuoltajan roolia tarkastellaan sosiaalitieteiden näkökulmasta sekä hoitotieteen tutkimuksia ja toimijasuhdeverkoston käsitettä hyödyntäen. Aineisto koostuu opetuskentällä sosiaalihuoltajana toimineen Helmi Mäen yksityisestä arkistosta ja muistitiedosta sekä kansallisarkiston materiaalista, joka sisältää Lääkintöhallituksen, Tyyne Luoman, Helsingin sairaanhoito-opiston sekä Uudenmaan opetuskentän arkiston. Aineiston analyysissä sovelletaan lähdekriittistä ja kvalitatiivista lukutapaa, jossa erilaisia aineistoja luetaan samanaikaisesti eheän historiakuvan hahmottamiseksi. Sosiaalihuollosta vastanneen asiantuntijan Helmi Mäen tehtävänä oli yhteistyön tiivistäminen sosiaali- ja terveydenhuollon välillä. Konsultaatiovierailuiden sekä tutkimus- ja opetustyön kautta sosiaalihuoltaja toi esiin sosiaalista näkökulmaa terveydenhuollossa. Sosiaalihuoltajan työssä korostuivat henkilökohtaisen huoltotyön periaatteet. Opetuskentän sosiaalihuoltajan tehtävä integroitiin osaksi terveydenhuollon ohjelmaa ja siten se vahvisti sosiaalityön roolia terveydenhuollossa.
  • Koivisto, Aliisa (2016)
    Understanding how corporate owners respond to dividend taxation is essential in order to minimize the excess burden caused by it. Dividend taxes reduce the return on investment and may, therefore, distort savings and investment in the economy. Moreover, following the basic setting of a consumer's maximization problem, dividend taxation restricts the consumption funded with dividend, and therefore, may reduce the owner’s willingness to put effort on the firm. However, the empirical evidence of such real responses is somewhat controversial. In this study, I use comprehensive Finnish data on Finnish corporations’ main owners to pursue the existing literature and to provide empirical evidence from Finland. In the analysis, I observe years 2000-2013 and three different dividend tax schedules in use. The data include more than 600,000 observations during the research period. I quantify the intensity of the responses to dividend taxation with the elasticity of taxable income (dividend tax elasticity). The elasticity of taxable income is a key parameter in the efficiency analysis of income taxation. It indicates how much income subject to taxation changes as the net-of-tax rate changes; therefore, it captures most responses to taxation including reduced production, distorted investment decision and tax planning. The majority of the earlier empirical literature has used the Difference-in-Differences (DD) method and a change in the tax rate to estimate the elasticity. However, the recently developed bunching method has several benefits relative to the DD, including fewer assumptions required. The bunching method uses discontinuities in the dividend tax schedule to estimate the dividend tax elasticity. In Finland, the marginal tax rate on dividends increased from 26 % to 40.5 % at a dividend income level of €90,000 in 2006–2011. These kinds of tiers in the marginal tax rates are likely to induce bunching which can be used to estimate the elasticity of taxable income. By using discontinuities in the dividend tax schedule as a source of variation, I find exceptionally clear dividend responses to the increase in a marginal dividend tax rate. The bunching evidence is substantial, and the estimated dividend tax elasticity is approximately 0.5. Furthermore, I study investment responses induced by dividend taxes by exploiting reforms in the dividend tax schedule. While I show that dividend payments respond strongly to dividend taxation, my descriptive analysis of real responses does not suggest that firms facing a dividend tax increase decrease their real investments in the short run. In fact, the descriptive results suggest that most of the responses are related to tax planning such as income-shifting. This topic has not been studied empirically in Finland before. My thesis provides a credible estimate of dividend tax elasticity in Finland. The elasticity of taxable income is a key parameter in evaluating tax policy, as it helps policy planners to estimate the effect a tax cut or an increase may induce. However, the elasticity of taxable income is a function of the tax base and income shifting possibilities and incentives (such as differences among tax bases) among others. Thus, the broadness of the tax base and income shifting incentives need to be taken into account when planning reforms. In addition to the dividend tax elasticity estimate, this thesis provides further description of the behavioral responses and the Finnish income tax system. My descriptive results indicate that, in the short term, Finnish corporate owners are mainly responsive to dividend taxation through tax planning rather than through investment decisions. Thus, dividend income tax reforms motivated solely with short term investment growth effects should be treated with caution.
  • Juvonen, Laura (2016)
    Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee etsivän nuorisotyön asiakkaina olevien nuorten kokemuksia työttömyydestä ja yhteiskunnallisesta osallisuudesta. Tutkimuksen tehtävänä on selvittää, minkälaisia kokemuksia nuorilla on työttömyydestä, sekä minkälaisia kokemuksia työttömillä nuorilla on yhteiskunnallisesta osallisuudestaan. Tutkimuksen tarkoituksena on tuoda nuorten omat kokemukset ja näkökulmat osaksi keskustelua työttömyydestä ja yhteiskunnallisesta osallisuudesta, sekä pohtia yhteiskunnallisen osallisuuden muotoutumista muuten kuin yksilön työmarkkina-aseman kautta. Tutkimus on toteutettu Helsingin diakonissalaitoksen etsivää nuorisotyötä toteuttavassa Vamos-yksikössä. Tutkimus keskittyy Vamoksen yhteydessä toimivaan Vamos urapalvelut-hankkeeseen. Vamos urapalvelut-hanke on Raha-automaattiyhdistyksen rahoittama, Vamos-yksikön sisällä toteutettu kolmivuotinen (2014-2016) hanke, jonka tarkoituksena on tukea nuoria työllistymisessä yksilöohjauksen keinoin. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu osallisuuden käsitteen ympärille. Osallisuuden käsite suhteutuu osaksi hyvinvointiteorioita, hyvinvoinnin osa-alueena yhdessä vapauden kanssa. Tutkimusaineisto on kerätty teemahaastatteluilla. Tutkimukseen osallistuneet ovat 21-29-vuotiaita Vamos urapalvelut-hankkeen asiakkaita. Tutkimusaineisto on analysoitu laadullisen sisällönanalyysin menetelmin. Analyysissä yhdistyy sekä teoria- että aineistolähtöinen näkökulma. Tutkimusaineiston perusteella voidaan yhtäältä todeta nuorilla olevan työttömyydestä turhauttavia, olosuhteiden tuottamia rajoittavia, sekä syrjäyttäviä kokemuksia. Toisaalta työttömyyden kokemukset eivät ole pelkästään kielteisiä. Työllistymisen ohella omien voimavarojen tunnistaminen ja kunnioittaminen sekä itsetuntemus koetaan tärkeiksi, eikä esimerkiksi haluta tehdä itselle sopimatonta tai liian raskasta työtä oman hyvinvoinnin kustannuksella. Joissain tilanteissa töistä tai opiskeluista pois jättäytyminen on jopa parantanut yksilön hyvinvointia. Yhteiskunnallisen osallisuuden kokemukset voidaan tutkimusaineiston perusteella jakaa seuraavasti: päätöksentekoon osallistuminen (koettu vapaus päättää omista asioista sekä tarvittava tuki päätöksenteossa), kokemus kuulluksi tulemisesta sekä kokemus omista vaikutusmahdollisuuksista. Tällaiset kokemukset parhaimmillaan vahvistavat yhteiskunnallista osallisuutta, ja toisaalta niiden puute voi heikentää yhteiskunnallista osallisuutta. Tutkimustulokset osoittavat, että vaikka työttömyys voi tuottaa osallisuutta heikentäviä kokemuksia, yksilö voi siitä huolimatta kokea olevansa osallinen yhteiskunnassa. Osallisuus on yksilöllistä ja yksilön itse määriteltävissä, eikä sitä näin ollen ole hedelmällistä määrittää yksittäisen tekijän, esimerkiksi työmarkkina-aseman perusteella. Tutkimustulokset osoittavat etsivän nuorisotyön ja Vamos-yksikön toiminnan vahvistaneen nuorten yhteiskunnallisen osallisuuden kokemuksia. Etsivän nuorisotyön toiminta tarjoaa nuorille turvallisen ympäristön vahvistaa osallisuuden kokemuksia. Sosiaalityön kentällä etsivä nuorisotyö tarjoaa erityisen mahdollisuuden aktivoitua osalliseksi yhteiskuntaan niille nuorille, joiden polku työ- tai opiskeluelämään on tavanomaista monimutkaisempi tai joille nämä tavoitteet eivät ole realistisia tai ajankohtaisia. Nuorten aktivointi osaksi yhteiskuntaa on sekä nuorisososiaalityötä, että koko yhteiskuntaa koskettava, tärkeä tavoite. Tutkimusaiheeseen on mahdollista syventyä esimerkiksi toteuttamalla jatkotutkimus laajemmalla aineistolla ja jonkin muun instituution, kuin etsivän nuorisotyön piirissä. Aihetta voi edelleen tarkastella haastattelemalla nuoria jotka eivät ole tietyn palvelun piirissä, ja mahdollisesti vertailla tutkimustuloksia etsivän nuorisotyön piirissä olevia nuoria haastattelemalla saatuihin tutkimustuloksiin. Näin on mahdollista kartoittaa yhä laajempi kuva yhteiskunnallisen osallisuuden kokemuksista ja rakentumisesta laajemmassa kontekstissa kuin tietyn palvelun piirissä.
  • Peränen, Jesse (2016)
    Min avhandling försöker utreda hur högskolestuderande talar om alkohol och festande i kontexten av högskolekulturen. Studielivet uppfattas i vår kultur ofta som en livsperiod där alkoholförbruk och studiefester är för många högskolestuderande en central del av det sociala studielivet. Samtidigt befinner sig studerandena i en senmodern global livsvärld, som är fylld av snabba samhällsförändringar men också av en tilltagande individualistisk kultur där individen allt tydligare utforma sin identitet och livsstil utan vidare hjälp av färdigt givna medel. Högskolestuderande definieras i avhandlingen till att tillhöra den utbildade medelklassen. Tidigare forskning har visat hur denna samhällsklass lever ofta utgående från dessa individualistiska värderingar. Jag frågar i avhandlingen ifall denna individualism kan under den riskfyllda senmoderniteten trots allt mötas med mer motstridiga känslor hos denna utbildade medelklass. Dessa tankar i bakgrunden så försöker jag utreda hur högskolestuderande uttrycker genom tal om alkohol och festande en särskild livsstil som är beroende av sociala grupptillhörigheter, men också möjligen av den tilltagande individualismen i den finländska kulturen. Intresset är att utreda huruvida studerande uttrycker en rationell kontroll för alkoholförbruk och huruvida de möjligtvis även har en vilja utmana vissa sociala konventioner genom att fungera som ’’expressiva individualister’’. Jag intervjuade individuellt tio stycken högskolestuderande genom en kvalitativ halvstrukturerad intervjumetod. Meningen var att få informanterna att tala öppet om alkoholförbruk och festande i studielivet. Analysens uppgift var att utreda hur studerandena talade om dessa ämnen. Jag analyserade olika tolkningsrepertoarer som framkom hos studerandenas tal. Till dessa tolkningsrepertoarer tillhörde den rationella, den individualistiska, den reflexiva och den kritiska tolkningsrepertoaren. Analysen och slutsatserna visar hur informanterna i talet framhäver ofta en rationell kontrollinriktad tolkningsrepertoar gällande alkoholförbruk, men hur de samtidigt uttrycker en individuell vilja och en social kompetens att hantera även så kallade gränsöverskridanden. Dessa gränsöverskridanden tolkades ofta som socialt mer berättigade i kontexten av det påbörjade studielivet. Studerandenas sociala livsstil i studielivet är något som till första hand utgörs av individuellt sökande efter olika grupptillhörigheter utan att direkt införliva hela högskolekulturen. Högskolestuderandenas alkoholförbruk och socialitet utformas av flera sociala kontexter vilka som bestäms utgående från studerandenas individuella intressen. Mina slutsatser bekräftar vidare Antti Maunus (2012) studie om den utbildade medelklassens individualistiska socialitet. Analysen visade också hur informanterna uttryckte ett socialt avstånd från en alltför ”smaklöst” och ensidigt festande. Genom socialt avståndstagande uttryckte informanterna vidare deras framhävda individualitet
  • Turunen, Tuomas (2016)
    Tiivistelmä Monesti kuulee väitettävän, että juuri nyt ollaan todistamassa uusien musiikin digitaalisten kuuntelutottumuksien lopullista esiintuloa, jotka jättävät marginaaliin ns. perinteiset fyysisiin ääniformaatteihin perustuvat kuuntelutottumukset. Tämän oletetun murroskohdan tutkimista varten luotiin yksinkertainen malli, joka ottaa huomioon kolme tärkeintä kaikille aktiivisille musiikin kuluttajille luontaisesti kuuluvaa perusmuotoa: musiikin kuuntelutottumukset, musiikin merkityksen ja musiikkimaun, mutta toisaalta samalla myös erottelee aktiiviset musiikin kuluttajat näiden perusmuotojen sisällä olevien aineksien perusteella. Perusmuotojen sisältöjen tutkimista varten keskeisiksi tutkimusteorioiksi valittiin musiikin merkitystä kuvaava, sosiaalisia ulottuvuuksia sisältävä musiikin minäteknologia ja Bourdieun kolmeen eri makuun homologisesti koulutuksen ja sosiaalisen aseman mukaan jakautuva makuteoria. Perusmuotojen sisällä olevia sisältöjä tutkittiin itse kerätyllä aineistolla kvantitatiivisin menetelmin legitiimiyskertoimien, pääkomponenttianalyysin ja varianssianalyysin avulla. Ensimmäisen perusmuodon sisällön analyyseissä havaittiin ensinnäkin se, että musiikin kuluttaminen digitaalisesti on nykyisin merkittävä musiikin kuluttamisen muoto, joka on levinnyt 18-44-vuotiaiden keskuuteen. Fyysisiin formaatteihin perustuvaa musiikin kuluttamista esiintyy eniten vain vanhimmassa ikäluokassa, 54-76-vuotiaissa. Lisäksi havaittiin, että musiikin digikuluttamisen välineet, striimaaminen, YouTubettaminen ja musiikin kuluttaminen sosiaalisessa mediassa jakautuvat kukin vielä sisällään erilaisia musiikin kuluttamisen erityispiirteitä sisältäviin musiikin kuluttamisen muotoihin. Toisen perusmuodon sisältä paljastui sukupuolen perusteella kahtiajakautuneet musiikin merkitykset. Naisille musiikin merkitys liimautuu sosiaalisiin ulottuvuuksiin, ja toimii täten oman identiteetin yhtenä rakennusaineena tärkeissä elämänvaiheissa ja ihmissuhteissa. Miehille musiikki näyttäytyy enemmän henkilökohtaisena merkityksenä ja toimii näin ollen omien henkilökohtaisten tunteiden jäsentäjänä. Kolmannen perusmuodon päätulos on ensinnäkin se, että Bourdieun teorian alin musiikkimaku, populaari maku, on Suomessa tämän aineiston perusteella suomenkielinen suuren yleisön populaarimusiikki. Tämä musiikkimaku on alimmin koulutettujen ja toiseksi ylimmin eli ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneiden naisten keskuudessa suosituinta. Toiseksi Bourdieun korkeakulttuurista snobistista musiikkimakua esiintyy teorian mukaisesti ylimmässä koulutusryhmässä sukupuolittuneesti vain naisilla. Miehet sen sijaan hyljeksivät näitä molempia musiikkimakujen ääripäitä, highbrow-lowbrow-makuja. Musiikin digikuluttamisen havaittiin tehneen eräänlaisen jaon populaarimusiikin tyylilajeihin. Tilastollisesti ajatellen EDM, räp, pop, suomirock ja suomi-iskelmä ovat siirtyneet kokonaan digitaaliselle musiikin kuluttamisen puolelle. Blues, jazz, reggae, R & B korreloivat positiivisesti ainoastaan fyysisten levyjen kuluttamiseen. Rock, ja sen alalajit viihtyvät molemmilla puolilla. Musiikin digikuluttaminen ei siis ole ottanut valtaansa kaikkia musiikin kuluttajia, vaan vain tietyn osan heistä. Avainsanat: musiikin kuluttaja, musiikin digitaalinen kuluttaminen, musiikin merkitys, musiikkimaku
  • Eriksson, Fredrik (2016)
    Kuvan kanssa – Vuoden 2015 eduskuntavaalien uutiskuvat semioottisessa analyysissä syntyi ajatuksesta siitä kuinka uutisia ja erityisesti poliittisia uutisia tuotetaan ja kulutetaan nykyään. Sähköiset ruudut ovat korvaamassa perinteiset lehdet, jolloin uutisten lukeminen muoto muuttuu. Isompien tietokonenäyttöjen rinnalle on tullut mobiililaitteet, joiden näyttöjen koko asettaa uusia edellytyksiä uutisten tuotannolle ja tämän myötä myös niiden kuluttamiselle. Tablettien ja älypuhelinten ruuduille yhdellä kertaa avautuva informaatio on niiden pienten kokojen takia huomattavasti rajallisempaa kuin esimerkiksi perinteisten aamulehtien aukeamilla. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että uutissivua avattaessa sen lukija saa todennäköisesti ensin näkökenttäänsä kokonaisuuden, joka koostuu mainosbannerista, otsikosta ja valokuvasta. Tähän yhdistelmään voidaan vielä liittää olettamus siitä, että uutisia silmäillään yhä nopeammin ja siirrytään otsikosta toiseen lukematta artikkelia lainkaan. Tämä nostaa juttuun liitetyn valokuvan ja otsikon sekä kuvatekstin painoarvon uudelle tasolle. Käsillä olevan tutkielman tavoite on selvittää, kuinka maamme suurimmat aamu- ja päivälehdet raportoivat poliittisista tilaisuuksista valokuvin. Ajankohdaksi valikoitui vuoden 2015 eduskuntavaalit, joista seurasin neljän lehden raportointia neljästä paneelikeskustelusta. Olennaista oli myös se, että raportoitavista keskustelutilaisuuksissa olivat paikalla maamme neljän suurimman puolueen puheenjohtajat: Kokoomuksen Alexander Stubb, Keskustan Juha Sipilä, Perussuomalaisten Timo Soini sekä SDP:n Antti Rinne. Tutkielmassa tarkasteltavat neljä aviisia ja niissä julkaistuja valokuvia ovat Iltalehti, Ilta-Sanomat, Helsingin Sanomat ja Hufvudstadsbladet. Tutkielma on nimensä mukaisesti semioottinen kuva-analyysi, jossa käyttämäni käsitteelliset työkalut ovat peräisin alan ranskalaiselta pioniääriltä Roland Barthesilta. Barthesia, joka lukeutuu strukturalismin ja jälkistrukturalismin keskeisiin ajattelijoihin, pidetään erityisesti kuva-analyysin kehittäjänä ja vaikuttajana. Hän toi ensimmäisenä kuva-analyysin piiriin käsitteet denotaatio ja konnotaatio, joilla voidaan eriyttää kuvasta kaksi tasoa. Lisäksi hän kehitti käsiteparin studium ja punctum, joiden avulla voidaan päätellä missä valokuvan tarjoama tarina varsinaisesti sijaitsee. Näitä kahta käsiteparia käyttäen olen analysoinut tutkielmassa esiintyvät lehdistökuvat. Teoreettiseksi taustaksi olen valinnut gatekeeping- eli portinvartijateorian, jonka mediatutkimukseen sovelletun muunnelman mukaan lehdistö toimii portinvartijoina valvoen mitä julkaistaan ja mitä ei. Loppuosion pohdinnoissani tilitän havaintoni. Keskeisenä havaintona voidaan pitää sitä, että koko kampanjan aikana ennakkosuosikkina pidettyä Sipilää nähdään yhtä lukuun ottamatta kaikissa aineistossa esiintyvissä valokuvissa. Lisäksi havaitaan, että Sipilä esitetään pääasiassa hyväntuulisena ja itsevarmana. Näin lehdistö vahvistaa osaltaan ennakkosuosikin asemaa. Toinen havaittu ääripää on Antti Rinne, joka nähdään huomattavasti harvemmassa kuvassa. Rinne kuvataan lisäksi usein hieman pelokkaana ja mahdollisesti eksyneen näköisenä. Myös Alexander Stubbin ja Timo Soinin olemuksissa nähdään erityiset piirteensä. On myös mielenkiintoista huomata, kuinka Sanoma-konsernin kaksi julkaisua Helsingin Sanomat ja Ilta-Sanomat suosivat kuvissaan erityisesti Keskustapuolueen ja Kokoomuksen puheenjohtajia. Lopuksi mainitaan myös, hieman aiheen vierestä, naisten lähestulkoon täydellinen puuttuminen niin kuvissa kuin niitä tuottavien henkilöiden keskuudessa.
  • Lehtonen, Ilari (2016)
    Ylivelkaantuneisuuden on osoitettu olevan yhteydessä velkaantuneiden heikentyneeseen sosiaaliseen ja taloudelliseen hyvinvointiin sekä heikompaan terveyteen. Vanhempien ylivelkaantumisen vaikutuksista lasten hyvinvointiin on kuitenkin olemassa vähän tutkittua tietoa. Ylivelkaantumisen seurauksien tutkiminen on ajankohtaista: vuonna 2008 alkanut talouden taantuma jatkuu edelleen ja maksuhäiriöisten kuluttajien määrä on kasvanut vuodesta 2008 lähtien ja vuonna 2013 maksuhäiriömerkintöjen määrä ylitti 1990-luvun laman huippuvuosien määrän. Huono-osaisuuden ylisukupolvisuudella tarkoitetaan yhteiskunnallisen huono-osaisuuden, kuten köyhyyden, siirtymistä vanhemmilta heidän lapsilleen. Tutkielman tarkoituksena on selvittää onko vanhempien ylivelkaantuminen yhteydessä lasten taloudelliseen huono-osaisuuteen. Tutkimusaineistona käytettiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Kansallinen syntymäkohortti 1987 –tutkimushankkeen aineistoa, joka käsittää 59476 henkilöä. Aineistoon on yhdistetty useita rekistereitä ja se sisältää tietoa sekä 1987 syntymäkohorttiin kuuluvista henkilöistä että heidän vanhemmistaan. Taloudellisen huono-osaisuuden mittarina käytettiin toimeentulotuen saamista. Tutkimuksessa käytettiin menetelminä logistista regressioanalyysiä ja multinomiaalista regressioanalyysiä ja vanhempien ylivelkaantumisen ja lasten toimeentulotuen saamisen välistä yhteyttä ja sen voimakkuutta mitattiin vetosuhteiden (odds ratio, OR) avulla. Regressioanalyysi on yleisesti käytetty menetelmä sosiaalitieteissä ja sitä käytetään usein muuttujien välisten kausaalisuhteiden tutkimiseen. Tulokset osoittivat, että vanhempien ylivelkaantuminen oli yhteydessä lasten taloudelliseen huono-osaisuuteen. Vanhempien sukupuolen perusteella äidin ylivelkaantumisella oli isän ylivelkaantumista suurempi merkitys lasten toimeentulotuen saamiselle. Vanhempien ylivelkaantumisen yhteys toimeentulotuen saamiseen, säilyi myös sen jälkeen, kun muut toimeentulotuen saantia ennustavat, vanhempien taustaan liittyvät, tekijät vakioitiin. Tulosten perusteella vanhempien ylivelkaantuminen oli erityisesti yhteydessä pitkäkestoisiin toimeentulotukijaksoihin. Vanhempien sukupuolen perusteella äidin ylivelkaantuminen pitkitti lasten toimeentulotuen saamista enemmän kuin isän ylivelkaantuminen ja molempien vanhempien samanaikainen ylivelkaantuminen taas enemmän kuin äidin ylivelkaantuminen. Ylivelkaantumisen painottuessa yhteiskunnan huono-osaisiin se osaltaan ylläpitää, ja mahdollisesti jopa kasvattaa, eriarvoisuutta yhteiskunnassa. Ylivelkaantuminen voi olla myös osatekijä huono-osaisuuden sukupolvet ylittävässä ketjussa.
  • Harjunen, Jutta (2016)
    Tutkielmassa tarkastellaan ryhmärakennutetun kerrostalon yhteisöllistä elämää Helsingissä sijaitsevassa Kuura-talossa (pseudonyymi). Tavoitteena on selvittää, miten yhteisöllistä elämää tehdään, miten yhteistoiminta on kehittynyt ja miten tilallisuus muokkaa yhteistoimintaa. Tutkielman keskeisiä käsitteitä ovat yhteisön tekeminen, kaupunkiaktivismi ja tilallisuus. Tutkielmassa yhteisöllisyys ymmärretään muuttuvana, sosiaalisena prosessina, jota tuotetaan jokapäiväisissä yhteisöllisyyden tekojen jatkumossa. Kaupunkiaktivismilla tarkoitetaan kaupunkilaisten uutta, omaehtoista kaupungin kehittämiseen suunnattua toimintaa, jossa he ottavat hoitaakseen aiemmin edustuksellisille päätöksentekijöille, asiantuntijoille tai viranhaltijoille kuuluneita tehtäviä (Mäenpää & Faehnle 2015). Tilallisuudella viitataan siihen, että tilat sekä muokkaavat sosiaalista toimintaa että ovat sen muokkaamia. Tilallisuuden ulottuvuuksien (konkreettinen, mentaalinen ja sosiaalinen tila) avulla tarkastellaan sosiaalisten tilojen tuottamista ja niiden merkitystä yhteisön tekemisen kannalta. Tutkielman aineisto koostuu 13:sta asukkaille tehdystä teemahaastattelusta, jotka on kerätty kevään ja kesän 2015 aikana. Haastatteluita analysoidaan sisällönanalyysin keinoin. Aineiston analyysissa oli kolme toisiinsa lomittuvaa vaihetta: luokittelu, analysointi ja tulkinta. Sisällönanalyysin tarkoituksena on muodostaa ilmiöstä tiivistetty kuvaus, joka kytkee tulokset ilmiötä kehystävään kontekstiin ja aihealuetta koskeviin tutkimuskeskusteluihin. Asuinyhteisön tekeminen suuntautui yhteisön eri vaiheissa erilaisiin päämääriin. Talon suunnittelu- ja rakentamisvaiheessa yhteisön tekeminen oli pääasiassa talonrakentamisen sivutuote, eikä itseisarvoinen päämäärä. Sisäänmuuton jälkeinen yhteisöelämän alkuaika oli aktiivista ja tietoista, alkuinnostuksen leimaavaa yhteisön tekemisen aikaa. Yhteisöasumisen alkuaikana yhteistiloissa sopivaa käyttäytymistä kohtaan vallitsi korostunut sosiaalinen kontrolli ja toiminnan sääntely. Tutkimuksen tekohetkellä asuinyhteisön tekemisen tavat olivat talossa moninaiset. Yhteisön tekemisen tapojen funktioiksi määritellään avunsaanti tai -anto, seura, turvallisuus, harrastaminen, yksinäisyyden torjuminen, ekologisuus ja matalan kynnyksen mahdollisuus viettää aikaa muiden kanssa. Tutkielmassa määritellään Kuura-talon yhteisön tekemisen periaatteiksi vapaaehtoisuus, erilaisuuden sietäminen, sitoutuminen ja tunteminen. Tutkimustulosten mukaan Kuura-talon yhteistilat vaikuttavat yhteisölliseen elämään ja sosiaaliseen vuorovaikutukseen erityisesti suunnittelemattoman tilojen käytön eli ns. hengailun osalta. Aineiston perusteella fyysiset tilat ja niiden käyttöä koskeva ohjeistus jossain määrin kannustavat muodolliseen, järjestäytyneeseen yhteistoimintaan spontaanin ajanvieton kustannuksella. Asukkaiden laatimat tilojen käytön epäviralliset ja viralliset ohjeet tuottavat sosiaalista tilaa ja sitä kautta myös yhteisön tekemistä. Asukkaat tuottavat tiloille uusia merkityksiä erityisesti silloin, kun he käyttävät niitä normien ja ohjeiden vastaisesti. Tilojen kekseliäs käyttö ja käyttäytymisnormien vastustus kertovat tilojen vahvasta omaksi kokemisesta. Useimmille asukkaille yhteistilat ovat kodin jatke ja puolijulkinen tila. Tilat eivät ole viattomia, vaan ne ilmentävät valtasuhteita ja niiden muutoksia yhteisössä. Johtopäätöksenä tutkielmassa esitetään, että yhteisön voimakas alkuinostus ja osalla haastateltavista havaittu voimakkaimman intressin siirtyminen pois asuinyhteisöstä sopivat postmoderneista yhteisöistä esitettyihin tulkintoihin. Postmoderneja yhteisöjä kuvaavat teoriat korostavat yhteisön jäsenten mielenkiinnon kohteiden vaihtuvuutta, yhteisöjen hetkittäisyyttä ja niiden sisältämän sosiaalisuuden keveyttä (Maunu 2014; Maffesoli 1996; Noro 1991; Bauman 2000). Toisena johtopäätöksenä esitetään, että talon suunnitteluprosessi vei huomiota itse asuinyhteisön ja sen tavoitteiden vuorovaikutteiselta suunnittelulta. Tämä näkyy talon tutkimuksenteon hetkisessä elämässä esimerkiksi päätöksentekojärjestelmän horjuntana, sekä neuvotteluina yhteisön avoimuudesta ja yhteistiloihin sopivasta käyttäytymisestä. Nämä heijastelevat suunnitteluvaiheessa mahdollisesti puuttelliseksi jäänyttä yhteisön arvojen ja sen tarjoaman sosiaalisuuden asteen määrittelyä. Tutkielman mukaan sekä yhteisöllinen asuminen että ryhmärakentaminen/-rakennuttaminen ovat uudenlaisen kaupunkiaktivismin muotoja, jotka ilmentävät asukkaiden aktiivista roolia kaupunkiasumisen vaihtoehtojen monipuolistamisessa.
  • Nurminen, Salla (2016)
    Tämä pro gradu -tutkielma tarkastelee Elävä maa -luomuruokapiiriä. Ruokapiirit ovat vaihtoehtokulttuuria edustavia ruoanjakelukanavia, jotka yhdistävät kuluttajan ja tuottajan ilman välikäsiä ja tarjoavat tavanomaisia ruokakauppoja edullisemman väylän luomu- ja lähiruoan hankinnalle. Ruokapiirit ovat esimerkki kansalaislähtöisistä innovaatioista, joiden tavoitteena on yhteiskunnan ekologisen kestävyyden ylläpito. Juuri ruokaan liittyvät tekijät, kuten tuotanto, kuljetus ja kulutus, aiheuttavat merkittävän osan ilmastoa kuormittavista päästöistä. Ilmastokriisi on yhteiskunnallisesti havaittu poliittinen ongelma, ja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi kaivataankin yritysten ja valtiollisten toimijoiden lisäksi kansallisia innovaatioita. Ruokapiirit eivät tavallisesti peri jäsenmaksua, mutta jäsenten tulee osallistua vapaaehtoistyöhön toiminnan ylläpitämiseksi. Useat nykyajan innovaatiot ovat suurelta osin teknologisen kehityksen ansiota, ja myös Elävä maa toimii verkkokauppapohjalla. Tutkielman päätehtävä on selvittää, mistä ruokapiiri-ilmiössä on kyse. Tavoitteeseen pääsy edellyttää jäsenten aatteellisten ja taloudellisten intressien tutkimista. Tutkielmassa tarkastellaan ruokapiirejä vaihtoehtoisten ruokaverkostojen ja kansalaisruokaverkostojen viitekehyksissä. Pyrkimyksenä on luoda tutkielma, joka lisää ymmärrystä vaihtoehtoisia, erityisesti urbaaneja, ruokaverkostoja kohtaan. Tutkielman aineisto koostuu kahdesta aineistotyypistä. Ensisijaisena aineistona käytetään yhdeksää puolistrukturoitua teemahaastattelua. Toinen aineisto koostuu tutkimuskentällä tapahtuneesta osallistuvasta havainnoinnista. Tutkimusmenetelmänä käytetään informoitua grounded theorya, joka on muunnos klassisesta grounded theory -menetelmästä. Kyseinen menetelmä sisältää mallikuvalleen epätyypillistä tiedonetsintää tutkimuksen alkutaipaleella. Aineisto analysoidaan jakamalla se kahteen osaan: ensin aineisto analysoidaan yksilötasolla, minkä jälkeen astutaan askel kauemmaksi yksilöstä ja tarkastellaan toimintaa abstraktimmin. Tulokset osoittavat, että Elävä maa -luomupiirin toiminnassa on kyse monopolististen ruokahuollon rakenteiden kiertämisestä, positiivisessa mielessä. Ruokapiirissä samankaltaisen arvomaailman omaavat jäsenet tekevät pienillä arkipäivän valinnoilla ruohonjuuritason ponnistuksia kohti ekologisesti ja sosiaalisesti kestävämpää yhteiskuntaa. Jäsenten arvomaailmaa ilmentää kestävän kehityksen vaaliminen. Luomupiiri näyttäytyy jäsenille ruokahuollon muotona, joka on tavanomaisia ruokakauppoja reilumpi, ekologisempi sekä taloudellisesti kannattavampi. Tutkimusaineiston mukaan kuluttajia ohjaa useat intressit, joskin terveysintressi sekä halu puhtaaseen ja maukkaaseen ruokaan nousivat dominoivimmiksi intressimuodoiksi. Kollektiivisuus ilmenee ruokapiirijärjestelmän ideassa, mutta ei käytännössä, sillä yhteisöllisyys vaikuttaa olevan lähinnä yhdenmielisyyttä: muita jäseniä ei juurikaan tunneta, mutta heidän kanssaan jaetaan samankaltainen ruokaan ja kuluttamiseen liittyvä ajatusmaailma. Ruokapiiriä ei pidetä harrastuksena vaan ruoanhankintaväylänä. Eräs kiinnostavimmista tuloksista liittyi toiminnan epäpoliittisuuteen. Vaikka ruokapiiritoiminta saatetaan mieltää ulkopuolisen silmin poliittiseksi, eivät jäsenet itse pidä toimintaansa välttämättä poliittisena. Ehkä jäsenet vetävät yhtäsuuruusmerkin puoluepolitiikan ja politiikan välille, eivätkä tästä syystä koe omaa toimintaansa poliittisena. Siten voidaankin todeta, että toiset jäsenet ovat tiedostaen ja toiset tiedostamattaan poliittisia kuluttajia. Pohdittavaksi jää, onko ruokapiiritoiminnassa kyse sukupolvi- vai ikäkysymyksestä. Kaiken kaikkiaan havainnot ruokapiirin laajasta jäsenkunnasta, toimintaa ohjaavista orientaatioista ja toiminnan epäpoliittisuudesta ovat kiinnostavia huomioita ruokapiiritoiminnan ymmärtämisen kannalta.
  • Carlson, Jonna (2016)
    Risto Ryti oli merkittävä vaikuttaja Suomen talouspolitiikassa 1920-luvulta aina 1940-luvulle saakka. Hän oli tunnettu asiantuntija myös ulkomailla, mutta hänen uraansa kansainvälisissä tehtävissä on tutkittu varsin vähän. Risto Ryti toimi Kansainliiton taloudellisiin kysymyksiin erikoistuneen Economic and Financial Organisation järjestön taloudellisen komitean varsinaisena jäsenenä vuosina 1937-1939. Tutkimuksessa pyritään muodostamaan selkeä kokonaiskuva Risto Rytin työskentelystä Kansainliiton taloudellisessa komiteassa ja erilaisiin asiakysymyksiin perehtyneissä alakomiteoissa. Hänen toimintaansa Kansainliitossa tarkastellaan seuraavien kysymysten kautta: millaisiin asiakokonaisuuksiin hän perehtyi luottamustehtävissään? Millaisia mietintöjä tai alustuksia hänen jäljiltään löytyy ja millaista talouspoliittista linjaa hän on ajanut Kansainliiton tehtävissä? Työssä yhdistyvät kaksi vähän tutkittua kokonaisuutta: Risto Rytin kansainvälinen ura ja EFO:n taloudellisen komitean toiminta. Tutkimus on ensisijaisesti henkilöhistoriallinen katsaus Risto Rytin uraan Kansainliiton tehtävissä. Tämän tyyppiseen, kansainvälisessä ympäristössä tapahtuvaan asiantuntija-edustukseen liittyy paljon ristiriitoja. Kansallisen edun ja tietyn kansakunnan edustamisen välinen ristiriita verrattuna kansainvälisten järjestöjen multilateraaliin luonteeseen luo kiinnostavan jännitteen yksilötasolla. Tutkimuksen primääriaineistona toimivat Kansallisarkistossa sijaitseva Risto Rytin kokoelma ja ulkoasiainministeriön arkisto. Näiden lisäksi on käytetty Yhdistyneiden Kansakuntien ja ILO:n verkkoarkistoa. Tutkimuksen aineisto koostuu pääasiallisesti Kansainliiton asiakirjoista. Risto Ryti aloitti työskentelyn Kansainliiton taloudellisessa komiteassa vuonna 1937 Geneven lähetystön ja ulkoministeriön työskenneltyä suomalaisjäsenen nimittämisen puolesta. Arkistolähteistä käy ilmi, että Risto Ryti osallistui aktiivisesti taloudellisen komitean työskentelyyn. Hän oli arvostettu asiantuntija ja toimi useassa asiakysymyksiin perehtyneessä erityiskomiteassa. Näissä tehtävissä hän perehtyi mm. valuuttakysymyksiin ja 1930-luvun laman taloudellisiin haasteisiin. EFO:n toimintalinjassa tapahtui muutos vuonna 1938. Vaikeassa poliittisessa tilanteessa järjestö ei enää pyrkinyt tuottamaan kansainväliseen kauppaan keskittyneitä sopimusluonnoksia. Se keskitti toimintaansa taloustieteelliseen tutkimukseen. EFO:n lisääntynyt yhteistyö ILO:n kanssa merkitsi keskittymistä talouspolitiikan sosiaalisiin vaikutuksiin. Risto Rytin aktiivisuus taloudellisessa komiteassa hiipuu samaan aikaan EFO:n toimintalinjassa tapahtuneiden muutosten kanssa. Vuosi 1939 toi mukanaan paljon muutoksia Kansainliiton toimintaan ja merkitsi myös uusiin tehtäviin siirtymistä Risto Rytille. Hän nousi Suomen pääministeriksi ja presidentiksi ja jätti muut tehtävät taakseen. Risto Rytin toiminta Kansainliitossa näyttäytyy selkeänä jatkumona hänen aiemmalle talouspoliittiselle työskentelylleen kotimaassa ja Suomen Pankin johdossa. Hänen työnsä jälki tulee esiin taloudellisen komitean mietinnöistä selkeänä ja kirkkaana. Ryti kannatti tiukan budjetin ja sopeuttamisen politiikkaa valtiollisessa taloudenhoidossa ja mahdollisimman vapaata kansainvälisen kaupan järjestelmää. Ryti ei kannattanut suhdannetaloudellisia toimenpiteitä tai valtion interventioita. Taloudellisessa komiteassa ja lamadelegaatiossa hän edusti talouspoliittisesti ja taloustieteellisesti uusklassista liberaalia vähemmistöä.
  • Haalahti, Sara (2016)
    Tämän pro gradu -tutkielman aiheena on italialainen 1960–1980-lukujen terrorismi sekä siihen liittyvä argumentaatio päivälehdissä Corriere della Sera ja l’Unità. Tarkemmin sanottuna tarkastelun kohteena on 12. joulukuuta 1969 tapahtuneen Piazza Fontanan terrori-iskun ympärillä käyty keskustelu. Aineistona on Corriere della Sera- ja l’Unità-lehtien artikkeleita iskua seuraavasta päivästä tammikuun 1970 alkupuolelle. Lisäksi mukaan on valittu joitakin artikkeleita iskun ensimmäisen vuosipäivän ympäriltä eli joulukuulta 1970. Työn yhtenä tavoitteena on tarkastella, onko poliittisesti eri tavoin suuntautuneiden lehtien argumentaatiossa eroja. Tarkastelun kohteina ovat argumentaation tavoitteet sekä tavoitteiden edistämiseksi käytetyt argumentaation keinot. Työssä tarkastellaan myös, mitä asioita argumentaation puhujat esittävät ongelmiksi, ja mitä ratkaisuehdotuksia he näihin ongelmiin esittävät. Kiinnostuksen kohteena on erityisesti se, mitä asioita ei esitetä ongelmallisiksi eli missä sijaitsevat poliittisen keskustelun vaietut kohdat. Pro gradun teoreettisena viitekehyksenä on sosiaalinen konstruktionismi. Kiinnostus kohdistuu kieleen sosiaalista todellisuutta rakentavana toimintana. Menetelminä työssä on käytetty Chaïm Perelmanin argumentaatioteoriaa sekä Carol Bacchin WPR-analyysia (What’s the Problem Represented to be?). Tutkimuksen tuloksena selvisi, että lehdissä esiintyvät näkemykset Piazza Fontanan iskun tekijöistä eroavat huomattavasti toisistaan. Corriere della Serassa argumentaation puhujat olivat yleensä samoilla linjoilla virallisen rikostutkinnan kanssa, kun taas l’Unitàssa kirjoittajat kritisoivat tutkinnan etenemistä ja pyrkivät osoittamaan puutteita Corriere della Seran argumentaatiossa. Molemmissa lehdissä ongelmiksi esitetään erityisesti kansan hajaannus, hallinnon heikkous sekä mahdollisuus fasismin uuteen nousuun. Ratkaisu- ja toimintaehdotuksia ovat yhtenäisyyden vahvistaminen sekä demokraattisten voimien asettuminen fasismia vastaan. Corriere della Serassa argumentaation puhujat peräänkuuluttavat lisäksi keskustavasemmistolaisen nelipuoluehallituksen perustamista poliittisen tilanteen vakauttamiseksi. Argumentaatiotekniikoista korostuvat kvasiloogiset sekä erottelevat argumentaatiotekniikat, mutta muitakin Perelmanin argumentaatioteoriaan kuuluvista argumentaatiotekniikoita on havaittavissa. Argumentaatiotekniikoiden lisäksi yleinen argumentaation keino on arvojen käyttö premisseinä. Arvopremisseinä toimivat erityisen usein demokratia, vastarinta ja perustuslaillinen tasavalta, joihin argumentaation puhujat vetoavat määrittelemättä niitä erikseen. Nämä arvot voidaankin nähdä argumentaation vaiettuina kohtina: jonakin, jota ei kyseenalaisteta. Toisen maailmansodan perintö vaikuttaa Corriere della Seran ja l’Unitàn argumentaatioon vahvasti. Italian lähihistoriasta syntyy käsitys, jonka mukaan maa on vastarinnan avulla vapautunut fasismista ja saanut luotua tasavallan ja sille perustuslain. Sanomalehtiargumentaatiosta välittyy kuva toisaalta Italian poliittisen elämän ja yhteiskunnan fasisminvastaisuudesta ja toisaalta jyrkästä kahtiajaosta poliittisen oikeiston ja vasemmiston välillä.
  • Silliman, Mikko Isak (2016)
    Finland has gained a reputation worldwide as a leader both in educational performance and equality of outcomes. In the last decade, however, the results of Finnish schools have grown more unequal. This trend is particularly visible in urban areas: both the bottom and top performing schools in the country are found in Helsinki (Kuusela, 2010). The current “positive discrimination” (PD) funding model has provided additional support to schools in certain areas of Helsinki since 2008. The PD funding policy breaks from the universalist approach typical to Finnish education policy as one of the first policies to explicitly target existing inequalities. This thesis examines the institutional characteristics and impact of the PD funding policy. The theoretical framework for this thesis situates the PD funding model in Helsinki against a backdrop of Nordic welfare state policies more broadly before approaching the PD funding policy through a framework centered on governance, particularly education governance. This thesis employs mixed-methods, combining data from stakeholder interviews with a difference-in-differences econometric model. Semi-structured interviews conducted with municipal policy-makers, school principals, and teachers in spring 2016, and quantitative data from both Statistics Finland and the Helsinki Department of Education provide the empirical backbone for this research. The quantitative analysis in this thesis finds increased rates of enrollment in post lower-secondary education amongst students from schools that receive PD funding. Equally important, the stakeholder interviews suggest that the high levels of local autonomy and trust between stakeholders combined with a notable absence of performance-based accountability are central to the operation of PD funding in Helsinki.
  • Kobaliya, Teymuraz (2016)
    In this study, I analyze trade between two growing countries. One of them is technologically more advanced (technological leader), while the other is technologically behind (technological follower), but owns a significant resource bounty. The follower uses natural resources as an input and sells its output to the advanced country which produces consumption goods for both countries. What happens, if these countries integrate by trade. In this study, I prove the existence of stable and sustainable growth paths. I examine economic growth which is mutually beneficial for both leader and follower. I also explore how to generate an economic growth without exhausting a resource bounty of the follower country, but how to use trade as a channel for technology diffusion from a technological leader country. Ultimately, I examine, what happens if there is an asymmetry in the world market: when one country has resources, while other one has better technologies. So, the objective of this work is to find out how will these different economies cooperate, trade and integrate with each other. Deliberations here are accompanied by two models of technological innovation through trade and trade with environmental constraints. Calculating these scenarios through, I came to conditions under which there is a distinct possibility of gaining a unique steady-state equilibrium. These two models persuasively show that there is a way which allows two countries grow together but not exhaust their resource bounty at the same time. If two countries follow these conditions intently and firmly, then their consumption, output and natural resource price grow, while the resource stock hover around the same rate as it used to be. I came to an inevitable conclusion: the bigger an economy of technological follower is the more it is able to switch from developing its own independent research and development sector to a technology diffusion through trade approach and vice versa. It is also possible to say that the wealth benefits more in large country if it has a domestic innovation sector. This ultimately means that in a big country a resource bounty is definitely a blessing rather than a curse. Resource richness supports investments in research and development sector in a big open economy.
  • Laaksonen, Saara (2016)
    Yhä useammat verkkoyhteisöt ovat kaupallisten toimijoiden hallitsemia, mutta verkkoyhteisötutkimusta yritysnäkökulmasta on tehty toistaiseksi vähän. Tämä tutkimus paneutuu verkkoyhteisönhallinnan käytäntöihin ja yhteisöjohtajien työhön yritysnäkökulmasta. Tutkimuksen tavoite on selvittää, miten yritysten verkkoyhteisöjä hallitaan ja millaista yhteisöllisyyttä näissä verkkoyhteisöissä näkyy. Tutkimuksessa käydään läpi aikaisempia verkkoyhteisömääritelmiä ja yhteisöllisyyden käsitettä. Lisäksi esitellään tutkimuksessa esiintyneitä yhteisöjohtamisen käytäntöjä ja syitä verkkoyhteisötoimintaan. Aikaisemman tutkimuksen perusteella on luotu teemoja, joihin kirjallisuuskatsaus rakentuu. Näitä teemoja on hyödynnetty myös tutkimuksen empiirisessä osassa. Tutkielmaan on valittu neljä Suomessa toimivaa esimerkkiyritystä: Fazer, OP, Sinebrychoff ja Sonera. Yritysten Facebook-sivuilla on tehty kolmiosainen analyysi. Analyysissä keskitytään Facebook-sivujen sisältöihin, yhteisönhallinnan käytäntöihin sekä vuorovaikutuksen ja yhteisöllisyyden esiintymiseen. Analyysin lisäksi jokaisesta yrityksestä on haastateltu sosiaalisen median yhteisönhallinnasta vastaavaa henkilöä. Haastattelut toimivat tiedonlähteenä ja tukiaineistona Facebook-sivujen analyysille. Analyysin perusteella yhteisöjohtajien työhön katsotaan kuuluvan kanavakokonaisuuden hallintaa ja koordinoimista, sisällöntuotantoa, asiakaspalvelua ja moderointia. Esimerkkiyritykset käyttävät keskenään samoja sosiaalisen median kanavia, mutta kokeilevat rohkeasti myös uusia kanavia. Yritysten keskustelutyyli Facebook-sivuilla on ystävällistä, rentoa ja ihmisläheistä. Sisällöillä pyritään palvelemaan yhteisöjen käyttäjäryhmiä, jotka vastaavat yritysten asiakasryhmiä. Facebook-sivujen rooli viestinnässä eroaa yritysten välillä. Sivuja käytetään brändinrakennukseen, vuorovaikuttamiseen, muihin kanaviin ohjaamiseen ja asiakaspalveluun. Yhteisöjen käyttäjistä muistetaan erityisesti negatiivisesti esiintyvät ja kyseisten käyttäjien kommenttejaan saatetaan piilottaa, vaikka moderointiin suhtaudutaan muuten hellästi. Yhteisöllisyyttä esiintyy esimerkkiyritysten Facebook-sivuilla vain vähän. Tukemista ja muiden kanssa keskustelemista löytyy lähinnä negatiivisten aiheiden ympäriltä. Yritykset eivät ensisijaisesti tavoittele yhteisöllisyyden lisäämistä, vaan sivujen on tarkoitus tukea liiketoimintaa ja toimia polkuna ostopäätökselle. Sivujen käyttäjien toiminnasta päätellään, että käyttäjät hakevat sivuilta konkreettista hyötyä, kuten parempaa palvelua tai kilpailuvoittoja. Johtopäätöksissä yhteisöjohtajan roolin todetaan noudattavan vain osin kirjallisuuskatsauksessa esiintyneitä teemoja. Yhteisöjohtajat eivät panosta yhteisöllisyyden lisäämiseen, eikä sitä esiinny huomattavasti sivuilla. Yhteisöjen jäsenet eivät pyri keskustelemaan toistensa kanssa. Näiden johtopäätösten tuella tutkielma kyseenalaistaa yhteisö-sanan käytön yritysten Facebook-sivujen kohdalla. Sivujen tutkiminen yhteisönäkökulmasta on harhaanjohtavaa, koska se asettaa niille vääränlaisia odotuksia. Sivuja pitäisi tutkia ja arvioida niille asetettujen tavoitteiden valossa. Sivut eivät ole yhteisöjä vaan yksi yrityksen markkinoinnin, brändinrakennuksen ja asiakaspalvelun kanavista.
  • Iisakkila, Niina (2016)
    Pro gradu -tutkielman tavoitteena on tutkia Venäjällä 9. toukokuuta juhlittavan voitonpäivän merkitystä kylmän sodan jälkeisellä ajalla. Tutkimuskysymyksenä on selvittää, miten juhlatraditiot ovat muuttuneet vuosien aikana ja miten juhla heijastaa Venäjän valtion virallista tulkintaa historiasta. Lisäksi pohditaan, miten voitonpäivään liittyvät historian tulkinnat vaikuttavat Venäjän ja länsimaiden välisiin suhteisiin. Voitonpäivänä on perinteisesti muistettu Neuvostoliiton voittoa kansallissosialistisesta Saksasta, mutta juhla on saanut vaikutteita myös tuoreemmista tapahtumista, kuten Ukrainan kriisistä ja Tšetšenian sodasta. Suurin huomio kiinnitetään Moskovan tapahtumiin, sillä Moskova on ollut paitsi Venäjän, myös Neuvostoliiton pääkaupunki. Erityisesti huomiota kiinnitetään tärkeimpiin juhlavuosiin, eli vuosiin 1995, 2005 ja 2015. Tutkielman aineistona ovat juhlatapahtumien videoinnit, lehtikirjoittelu ja symboliikan ilmentymät, kuten teeman mukaiset postimerkit. Voitonpäivän päätapahtuma Moskovassa on perinteisesti koostunut kolmesta osasta, eli joukkojen tervehtimisestä, presidentin puheesta ja joukkojen marssista. Tervehdityt joukot ovat vuodesta riippuen olleet joko veteraaneja tai Venäjän asevoimien joukkoja, ja presidentti on puheessaan viitannut sotavoiton tuoman kunnian ja sotatapahtumien lisäksi myös vallitseviin uhkakuviin, kuten terrorismiin tai mahdollisiin uusiin vastustajiin. Paraatissa näkyy myös sotaveteraanien sukupolven katoaminen, sillä heidän edustuksensa tapahtumassa on vähentynyt vuosi vuodelta. Puhetta seuraa joukkojen jalkamarssi pois Punaiselta torilta, ja tähän osioon on joinakin vuosina osallistunut myös ulkomaisia joukkoja. Vuodesta riippuen jalkamarssia on seurannut joko kaluston esittelyä tai avainhenkilöiden vierailu Tuntemattoman sotilaan haudalla. Tapahtuma seuraa varsin tarkasti vuoden 1945 voiton paraatin aikataulua. Paraati on saanut eri vuosina myös ajankohtaisia merkityksiä, sillä paraatiin on osallistunut myös muiden sotien veteraaneja sekä uusinta sotakalustoa, ja juhlaan on panostettu etenkin vuosina, jolloin Venäjällä on ollut tarvetta etsiä oikeutusta harjoittamalleen politiikalle. Symboliikka on aina ollut merkittävä osa voitonpäivää. Voitonpäivään liittyvät symbolit ovat peräisin usein toisen maailmansodan ajoilta, mutta ne ovat saaneet myös moderneja muotoja ja merkityksiä. Esimerkiksi Yrjön nauhan musta-oranssi väritys periytyy Venäjän imperiumin ajalta ja sitä hyödynnettiin toisen maailmansodan aikaisissa kunniamerkeissä, mutta nykyisen muotonsa nauha on saanut vasta 2000-luvun aikana, jolloin ajatus kannettavasta nauhasta synty Ria Novosti -lehden toimituksessa. Tämän jälkeenkin nauha on saanut vielä uusia merkityksiä, sillä se on toiminut sekä oikeuden että vääryyden symbolina Ukrainan kriisin aikaan. Kuolematon rykmentti – tapahtuma, jossa ihmiset kantavat sotaan osallistuneiden lähiomaistensa valokuvia – puolestaan on suunnattu etenkin sodan jälkeen syntyneille sukupolville, ja sen tarkoituksena on siirtää sotavoittoon liittyvä kunnia uudelle sukupolvelle veteraanien kuoltua. Symbolisista ilmiöistä tärkein on kuitenkin voitonpäivä itsessään, sillä se sisältää ajatuksen urheudesta, uhrautuvaisuudesta, isänmaallisuudesta ja neuvostoimperiumin suuruudesta, jopa pyhyydestä. Voitonpäivä ei ole vain Venäjän sisäinen ilmiö, vaan juhla aiheuttaa keskustelua myös maan rajojen ulkopuolella. Juhlavuosina Venäjä on yleensä kutsunut Punaiselle torille muiden valtioiden päämiehiä, ja osallistumiskysymys on käytännössä pakottanut muut maat pohtimaan omaa suhdettaan Venäjään ja toisen maailmansodan historiaan. Erityisen toivottuja vieraita ovat perinteisesti olleet Neuvostoliiton sodan aikaiset liittolaiset, siis Yhdysvallat, Iso-Britannia ja Ranska, mutta nämä valtiot ovat usein jääneet pois voitonpäivästä vetoamalla sisäisiin asioihinsa tai kritisoidakseen Venäjän toimintaa. Saksa on puolestaan osallistunut juhlaan aina jollakin tavalla, sillä maa oli sodan hävinnyt osapuoli, jossa myös toteutettiin sodan aikana vakavia ihmisoikeusrikoksia. Suomessa voitonpäivä ei yleensä ole saanut suurta huomiota, sillä voitonpäivä ei suoranaisesti liity maan sotahistoriaan. Baltian maissa juhla puolestaan on poikkeuksellisen arka, sillä sodan päättyminen Neuvostoliiton voittoon merkitsi maille itsenäisyyden menetystä moneksi vuosikymmeneksi. Suuret sisäiset venäläisvähemmistöt tekevät näissä maissa voitonpäivästä tärkeän kysymyksen myös sisäpoliittisesti. Valtiollisten edustajien lisäksi paraatiin on osallistunut myös näiden maiden asevoimien joukkoja ja puna-armeijan puolella taistelleita veteraaneja. Voitonpäivän idea perustuu historiallisiin tapahtumiin, mutta tapahtuma saa etenkin juhlavuosina myös ajankohtaisia merkityksiä. Juhlaa todennäköisesti juhlitaan Venäjällä jossakin muodossa myös tulevaisuudessa, joten myös tulevina vuosikymmeninä symboliikka saa uusia merkityksiä ja muut maat joutuvat määrittelemään, mikä on niiden suhde toisen maailmansodan historiaan.