Valtiotieteellinen tiedekunta

 

Valtiotieteellinen tiedekunta: pro gradut oppiaineittain

Recent Submissions

  • Silvennoinen, Sirja (2016)
    Alexandre Kojèven (1902-1968) ajattelun filosofisen pohjan muodostaa G.W.F Hegelin Hengen fenomenologiassa esitetty historian filosofia, joka yhdistyy vaikutteisiin niin Karl Marxilta, Martin Heideggeriltä kuin Friedrich Nietzscheltäkin. Hegelistä poiketen Kojèven historian filosofian keskiössä on ihminen. Kojève kutsuu näkemystään historian rakentumisesta fenomenologiseksi antropologiaksi: ihmisen halu tunnustukseen, toiminta ja minuuden kehittyminen ovat suorassa yhteydessä historialliseen kehitykseen. Ilman ihmisyyttä ei Kojèven katsannossa ole historiaa. Ihmisen tunnustuksen halu ja tästä johtuva negatiivinen, dialektinen toiminta kuljettavat historiaa ja ihmisen itseymmärrystä eteenpäin. Kojèven näkemys ihmisestä määrittyy erona historiattomaan, muuttumattomaan ja eläimelliseen luontoon. Tunnustuksen halu ja siitä syntyvä historiallinen toiminta mahdollistavat ihmisen vapauden ja avoimuuden. Kojéven filosofiassa ihminen ei ole määrätty. Hän on tulevaisuuteen suuntautuva tyhjyys, joka etsii negatiivisen toimintansa kautta partikulaarisuutensa tunnustusta. Ajatus historian lopusta toimii Kojèven filosofian sisällä käsitteellisenä paradigmana tarkastella kaikkea historian loppua edeltänyttä totuudenmukaisesti. Historian loppu on historiallisten hierarkioiden, toiseuden ja erojen loppu. Toteutuessaan se mahdollistaa kokonaan tasa-arvoisen yhteiskunnan, jossa inhimillinen toive tasa-arvoisesta tunnustuksesta täyttyy. Kojèven tulkinnassa inhimillistä historiaa ja ihmisyyttä voidaan kokonaisuudessaan analysoida vasta niiden päätyttyä. Tämä työ käsittelee Kojèven käsitystä ihmisyydestä historiallisessa ja posthistoriallisessa kontekstissa. Työn tavoitteena on määritellä mitä historiallinen ihmisyys Kojèvelle on ja mitä ihmisyydelle tapahtuu historian lopun kontekstissa inhimillistävän halun ja toiminnan lakatessa. Kysymykset ihmisen halusta tunnustukseen, historiallisesta toiminnasta ja historian lopusta kietoutuvat yhteen. Tutkimusta täydentävät Georges Bataillen (1897-1962) ja Francis Fukuyaman (1952-) näkemykset kojèvelaisesta historian lopusta ja ihmisyydestä. Lähdekirjallisuus muodostuu edellä mainittujen filosofien teoksista, kommentaareista sekä työn aihealueiden kannalta keskeisistä teemoista kirjoitetuista artikkeleista sekä teoksista. Kojèvelle historian loppu on inhimillisen halun täyttymys eli ihmisyyden täydellistymä. Samalla se on kuitenkin historiallisen ihmisen kuolema. Historiallinen, haluava, aktiivinen ja tulevaisuuteen avoin ihminen katoaa, koska historian lopun maailma on täydellisen tyydyttävä ja ristiriidaton. Historian lopussa Kojèven ihminen säilyttää inhimillisyytensä ja eroaa eläimellisyydestä vain toisintamalla historiallista ihmisyyttään esimerkiksi traditioiden kautta. Kojèven filosofiassa historia tai historiallinen ihmisyys eivät voi toisintua tismalleen samanlaisina. On siis mahdotonta palata historiallisessa ajassa taaksepäin tai alkuun. Kojève ei kuitenkaan koskaan sano historian tai ihmisyyden olevan ainutkertaista. Historian lopussa jatko on määrittelemätön. Näin ollen historiallisen ihmisyyden loppu on välttämättä myös avaus jollekin aiemmin määrittelemättömälle käsitykselle ihmisyydestä.
  • Blomqvist, Nikita (2016)
    I denna studie har jag undersökt hur socialarbetarna på A-kliniker uppfattar sin egen yrkesidentitet. Jag ville få en förståelse hur socialarbetarna själva uppfattar sin yrkesexpertis. Socialarbetarnas erfarenhet har jag sedan speglat i teman som yrkesexpertis, mångprofessionellt samarbete samt medikalisering. Syftet med avhandlingen har varit att lyfta fram socialarbetarnas betydelse inom missbruksvården. Problemformuleringen har legat på avsaknaden av socialarbetare inom missbruksvården. Mitt syfte har varit att närma mig tematiken ur en ifrågasättande ton och reflektera om denna avsaknad av socialarbetare inom missbruksvården kan vara en realitet i framtiden. Utgångsläget för avhandlingen har legat i att missbruksvården bör bestå av både psykosocial och medicinskbehandling. Avhandlingen utgår från att den fortgående medikaliseringen kan utgöra ett eventuellt hot mot missbruksvården i och med undanträngandet av det sociala och socialarbetarnas yrkesexpertis. I min studie besvarar jag forskningsfrågorna; Hur upplever socialarbetarna på A-klinikerna sin yrkesexpertis? Hur bidrar socialarbetarnas yrkesexpertis till vården av missbrukare på A-klinikerna? Hur framträder det sociala arbetets yrkesexpertis och den medicinska expertisen i missbruksvården sett ur socialarbetarnas synvinkel? Som teoretiska utgångspunkter har jag använt mig av begreppen yrkesexpertis, mångprofessionellt samarbete samt medikalisering. Mitt empiriska material i studien består av intervjuer, sammanlagt åtta (8) intervjuer utförda med behöriga socialarbetare som arbetar på A-kliniker. Analysmetoden har utgjorts av innehållsanalys. Metodvalet bottnar sig i mitt intresse att lyfta fram och skapa en förståelse av informanternas uppfattningar och tankar kring temana. Under analysen har jag kategoriserat mitt material i de på förhand övergripande temana, yrkesexpertis, mångprofessionellt samarbete och medikalisering. Under dessa tre teman uppstod sedan underrubriker. Dessa underrubriker var; socialarbetaren betraktaren av helheter, utmaningar i förhållande till socialarbetarens yrkesexpertis, samarbetaren och koordinerare, förespråkaren för det sociala, utamningar i förhållande till mångprofessionellt samarbete, medicin ett hjälpredskap, psykosocialt arbete och utmaningar i förhållande till medikaliseringen. Socialarbetarna kan via sin yrkesexpertis erbjuda vården av missbrukare en utgångspunkt där man betraktar klienten i sin helhet och där det är av betydelse att ta i beaktande denna helhet i själva vården. Socialarbetarna är ofta de som koordinerar klienternas vård och samarbetar med andra instanser som är delaktiga i vården. En betydelsefull uppgift för socialarbetarna inom missbruksvården är att vara förespråkare för det sociala och för betydelsen av det psykosociala närmandessättet. De främsta utmaningarna i socialarbetarens framtid inom missbruksvården kan förknippas med den fortgående medikaliseringen som sker inom missbruksvården. Mina informanter ansåg att medikaliseringen kan utgöra ett hot mot socialarbetarnas position inom missbruksvården, likväl som medikaliseringen kan påverka själva missbruksvården till att bli mer ensidigare ifall missbruksvården i framtiden kännetecknas av ett allt mer medicinskt närmandessätt.
  • Moll, Veera (2016)
    Työssä tutkitaan lapsen asemaa kaupunkisuunnittelukeskustelussa aikavälillä 1946–1977. Tutkimuksen aineistona on käytetty ajan pamfletteja, julkaisuja, asiantuntijapuheenvuoroja, aikakausilehtiä, lyhytelokuvia ja Suomen tilastollisia vuosikirjoja. Tutkimus lähtee liikkeelle siitä tiedosta, että lasten omaehtoinen liikkuminen on vähentynyt merkittävästi viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana. Näin on käynyt siitäkin huolimatta, että omaehtoisen liikkumisen katsotaan olevan tärkeää lapsen sosiaalisen, fyysisen ja psyykkisen kehityksen kannalta. Tutkimuksessa selvitetään sitä, miten ajan asiantuntijakeskustelussa konstruoitiin lapsen tarpeita kodin sisätiloissa ja ulkona kaupungissa vuosina 1946–1977. Tutkimusmenetelmä on diskurssianalyysi. Teoreettinen viitekehys liittyy läheisesti Henri Lefebvren tapaan käsitteellistää tilaa ja sen eri muotoja yhteiskunnallisesti tuotettuna ja yhteiskunnan tuottamiseen aktiivisesti osallistuvana elementtinä. Tämän moniulotteisen tilakäsityksen päälle rakentuu työn teoria: lapsen reviiri. Työssä selvitetään kahden diskursiivisen kategorian kautta sitä, minne asiantuntijat määrittelivät lapsen ihannereviirin. Historiantutkimus antaa välineitä tapahtuneen muutoksen ymmärtämiseen. Asiantuntijakeskustelua tutkimalla on mahdollista lähestyä päätöksenteon taustalla vaikuttavia ideologioita ja keskusteluja. Vaihtuvien diskurssien tutkiminen auttaa tavoittamaan niitä perusteita, joihin kunakin aikana esitetty tieto perustaa vääjäämättömyytensä. Lapsen paras oli julkilausuttu tavoite läpi tarkastelujakson, mutta se, mikä nähtiin lapsen parhaana vaihtui kesken tarkastelujakson ja sai uuden suunnan. Tutkimuksen ensimmäisen diskursiivinen kategoria, joka sijoittuu aikavälille 1946–1965 koostuu väittämistä, joissa vaaditaan lapsiperheiden asumisen siirtämistä kaupungin keskustasta maaseutumaisempaan ympäristöön. Keskusteluun osallistuvat kirjoittivat perinteisen kaupungin olevan muiden muassa paheellinen, likainen ja liikenteen vuoksi vaarallinen kasvupaikka lapselle. Vaihtoehdoksi esitetyn puutarhakaupungin luvattiin tarjoavan vapautta, luontoa ja liikkumismahdollisuuksia lapsille. Lasten kirjoitettiin tarvitsevan lisää huolenpitoa, kontrollia ja kehittävää tekemistä. Nämä teemat korostuivat myös kodin sisätiloista käydyissä keskusteluissa. Aineistoissa vaadittiin koteihin lapsille omaa tilaa, hygieenistä elinympäristöä, liikojen kieltojen poistamista, sekä sukupuolenmukaista tilanjakoa. Modernit ihanteet ydinperheestä ja lapsen keskeisyydestä tilanjaossa olivat keskeisiä. Moniulotteiset ongelmat niputettiin sotien jälkeen kaupunkivihan sävyttämän asumiskysymyksen ympärille. Normittamalla ja säätelemällä asumisoloja uskottiin ratkaistavan moninaisia sosiaalisia ongelmia. Lapsen ihannereviiri kulki sodanjälkeisessä kaupungissa ja kodeissa ihanteellisesti katse-etäisyydellä äidistä, hiekkalaatikoilla tai lastenhuoneessa ja iän karttuessa urheilukentillä ja luonnossa. Keskeistä oli se, että lapset harrastaisivat, leikkisivät ja ylläpitäisivät fyysistä kuntoa heille osoitetuissa tiloissa. Omaehtoinen joutenolo nähtiin paitsi ajanhukkana, myös haitallisena. Kun edellisessä kategoriassa kritisoitiin vanhanaikaista kaupunkia lapselle kelvottomana, joutui seuraavassa kategoriassa kritiikin kohteeksi uusi kaupunki: puutarhakaupunki ja lähiöt. Tutkimuksen toisessa diskursiivisessa kategoriassa (1965–1977) lähiössä asuvien lasten kirjoitettiin esimerkiksi eristäytyvän, tylsistyvän, olevan asuinympäristössään liian yksin tai väärässä seurassa. Vanhemmat eivät pystyneet kirjoittajien mukaan valvomaan lapsia toivotulla tavalla. Toisen kategorian ihannereviiri oli kodin sisätiloissa, jonne vanhemmat saattoivat rakentaa puitteet leikkiin. Tällaisia puitteita olivat esimerkiksi keinut ja puolapuut, välineet, joita pidettiin ennen ulkona. Kasvavat asuntokoot ja parantunut asumismukavuus mahdollistivat mielekkään ajanvieton sisätiloissa, joka osaltaan sittemmin passivoi lapsia ja nuoria. Vähenevään omaehtoiseen liikkumiseen kaupungissa vaikutti myös liikenteen voimakas kasvu, sekä lapsiin kohdistuva enenevä kontrolli ja huolenpito. Läpi tarkastelujakson kaupunkiympäristö pysyi puheenvuoroissa lapselle vihamielisenä. Molemmissa diskursiivisissa kategorioissa asiantuntijoiden piirtämä lapsen ihannereviiri määriteltiin sinne, missä se ei häiritsisi moottoriliikenteen kasvua.
  • Lekander, Kaarlo (2016)
    Toimeentulotukea maksetaan pienituloisuuden perusteella, mutta sen taustalla voi olla myös terveysongelmia. Tutkimuksessa tarkasteltiin täysi-ikäisten toimeentulotukea saaneiden sairastavuutta verrattuna tulotasoltaan vastaavaan muuhun väestöön Helsingissä vuonna 2010. Aineistona käytettiin Helsingin kaupungin sosiaaliviraston ja Kelan rekisteritietoja. Sairastavuutta tarkasteltiin lääkekorvausoikeus- ja lääkeostotietojen avulla. Tarkemmin tarkasteltiin mielenterveysongelmia, sydän- ja verisuonisairauksia, astmaa ja keuhkoahtaumatautia sekä diabetesta. Esiintyvyysosuuksien vertailemiseksi muuta väestöä kuvaava aineisto vakioitiin painokertoimin vastaamaan toimeentulotuen saajien aineistoa. Vakioitavana olivat ikä, sukupuoli, henkilökohtaiset veronalaiset tulot, maahanmuuttajatausta ja opiskelijastatus. Psyykenlääkkeiden käyttöä suhteessa toimeentulotuen saamisen kestoon tarkasteltiin logistisella regressioanalyysilla. Toimeentulotuen saajilla oli yleisemmin vaikeisiin tai pitkäaikaisiin sairauksiin myönnettäviä lääkekorvausoikeuksia (19,5 %) kuin muulla väestöllä (14,9 %). Samansuuntainen ero näkyi psyykensairauksien korvausoikeuksissa (6,2 % vs. 3,9 %) ja lääkeostoissa (33,7 % vs. 14,2 %), sydän- ja verisuonisairauksien korvausoikeuksissa (5,0 % vs. 4,2 %) ja lääkeostoissa (20,9 % vs. 13,2 %), astman ja keuhkoahtaumataudin korvausoikeuksissa (3,2 % vs. 2,1 %) ja lääkeostoissa (10,9 % vs. 5,4 %) sekä diabeteksen korvausoikeuksissa (3,6 % vs. 2,4 %) ja lääkeostoissa (6,1 % vs. 3,4 %). Psyykenlääkkeiden käyttö oli sitä yleisempää mitä useamman kuukauden toimeentulotukea oli vuoden aikana saanut. Yhteys oli samansuuntainen riippumatta maahanmuuttajataustasta. Toimeentulotukea 1–3 ja 10–12 kuukautta saaneiden tilastollisesti merkitsevät ristitulosuhteet olivat 2,78 ja 5,27 (kantaväestö), 2,44 ja 7,79 (OECD-maista saapuneet), 2,31 ja 3,57 (entisestä Neuvostoliitosta saapuneet) ja 2,04 ja 5,10 (muut), kun vertailuryhmänä olivat toimeentulotukea saamattomat helsinkiläiset. Lääkekäytön mukaan toimeentulotukea saaneet sairastavat enemmän kun tulotasoltaan ja muilta ominaisuuksiltaan vastaava väestö. Toimeentulotuen saaminen ei kerro vain taloudellisista ongelmista, vaan myös terveysongelmista. Toimeentulotuen tarpeen vähentämisessä on kiinnitettävä huomiota erityisesti mielenterveysongelmien hoitoon.
  • Aarnio, Suvi (2016)
    Tutkielmassa tarkastellaan keskustelunanalyyttisellä lähestymistavalla narratiivista haastattelua Lyhytterapia itsemurhaa yrittäneille - eli LINITY-interventiossa, jota toteuttaa Suomen Mielenterveysseuran SOS-kriisikeskus. Intervention tavoitteena on, että asiakas tunnistaa itsemurhayritykseen johtavan tilan riskitekijät voidakseen välttää uudet itsemurhayritykset jatkossa. Aineistona on kuusi tekstimuotoon litteroitua keskustelua työntekijän ja asiakkaan ensimmäisessä tapaamisessa videoidusta narratiivisesta haastattelusta, jossa asiakas kertoo itsemurhayritykseensä johtaneista tekijöistä. Teoriataustana on keskustelunanalyyttinen tutkimus, joka korostaa keskustelun tilanteessa rakentuvaa luonnetta. Lähemmin tarkastellaan keskustelun sekvenssejä sekä vuorovaikutuksessa tehtäviä kannanottoja ja positiointia. Tutkielmaa taustoitetaan myös terapiakeskusteluista, narratiivisesta haastattelusta ja terapeuttisesta allianssista tehdyllä tutkimuksella. LINITY-interventio perustuu sveitsiläiseen manualisoituun ASSIP-malliin, jonka taustateorioina ovat kognitiivinen käyttäytymisterapia, toiminnan teoria ja kiintymyssuhdeteoria. Niiden näkökulmaa yhdistetään tutkimuksen tuloksiin. Ensimmäinen tutkimuskysymys on, mitkä ovat LINITY-interventiossa toteutettavan narratiivisen haastattelun keskeisiä rakenteita. Tutkielmassa kuvataan narratiivisen haastattelun vaiheittaista etenemistä huomioiden eroja ja yhtäläisyyksiä eri asiakkaiden ja työntekijöiden keskusteluissa huomioidaan. Toisena tutkimuskysymyksenä on, millaiset vuorovaikutuksen rakenteet edistävät kertomuksen tuottamista ja itsemurhayritykseen johtaneiden tilanteiden ymmärtämistä. Ymmärtäminen ilmenee kummankin osapuolen hyväksyntää osoittavana vuorona ja siirtymisenä eteenpäin keskustelussa. Keskeinen keskustelusta toiseen toistuva rakenne on kysymys-vastaus-vastaanotto-sekvenssi, joka muodostuu työntekijän kysymyksestä, asiakkaan vastauksesta ja työntekijän vastaanottavasta vuorosta. Joka keskustelussa on aloitus- ja lopetusjakso. Muita keskustelusta toiseen samantapaisina toistuvia jaksoja ovat pyynnöt kertoa viimeisimmästä ja aiemmista itsemurhayrityksistä sekä itsemurhayritykseen liittyvistä tunteista ja ajatuksista. Tyypillisiä ovat myös kysymykset siitä, minkä ongelman itsemurha olisi ratkaissut ja mitä asiakkaan tilanteessa pitäisi muuttua, jotta hän alkaisi voida paremmin. Nämä ovat narratiivisen haastattelun institutionaalista tehtävää toteuttavia kysymyksiä, jotka auttavat asiakasta jäsentämään itsemurhayritykseensä liittyviä asioita koherentiksi kokonaiskuvaksi. Työntekijä tekee asiakkaalle tarkentavia kysymyksiä, asiakkaan kertomuksesta nousevia uudelleenmuotoiluja, tulkintoja ja täydennyksiä. Näillä tavoin työntekijä varmistaa ymmärtäneensä, mistä asiakas on kertonut, ja auttaa tätä siirtymään eteenpäin tarinassaan. Paikoin työntekijä ohjaa ja neuvoo asiakasta, ottaa kantaa asiakkaan kertomaan sekä rohkaisee ja kannustaa asiakasta. Nämä jaksot suuntaavat asiakasta näkemään tilanteensa uudesta näkökulmasta, motivoivat asiakasta käsittelemään ongelmiaan ja luovat toiveikkuutta tulevaisuuteen.
  • Ollila, Laura (2016)
    I avhandlingen undersöks jordbruksorganisationernas och miljöorganisationernas roll i processen med revideringen av naturvårdslagstiftningen i Finland. Beslutsprocessen följs från beredningen på ministeriet till att riksdagen godkänner lagen. Fokus ligger på att utreda var och när intresseorganisationerna har hörts och kunnat påverka under processens gång. Intresseorganisationerna fyller en viktig del i samhället genom att de representerar de intressen som borde tas i beaktande i beslutsfattningen. Trots att intresseorganisationer stundvis kritiseras för att ha för mycket makt, ses deras medverkan ändå som positiv bland annat för att de kan bidra med expertkunskap. I samhället talar man om en övergång från hierarkiska beslutsstrukturer till strukturer som kännetecknas av nätverk och ett mer komplext beslutsfattande. Det här innebär att intresseorganisationerna måste finna nya sätt för att påverka beslutsfattandet. I avhandlingen görs en genomgång av olika synsätt på förhållandet mellan staten och intresseorganisationerna och slutligen analyseras organisationernas möjligheter till påverkan med hjälp av Lewins rationalistiska strategier. Med tanke på frågeställningen i avhandlingen och ämnet som undersöks krävs ett aktivt förhållningssätt av skribenten för att få fram innehållet i materialet. Således används i avhandlingen kvalitativ innehållsanalys, närmare bestämt textanalys för att utreda vilka strategier intresseorganisationerna använder sig av. Intresseorganisationernas strategier utreds utgående från deras remissutlåtanden till ministeriet och uttalanden i riksdagens utskott. Förutom dessa används också övriga skriftliga källor från Miljöministeriet, riksdagen och intresseorganisationerna. De två största intresseorganisationerna som behandlas i avhandlingen har hörts både under behandlingen i ministeriet och i riksdagens utskott, medan de mindre organisationerna endast hörts under beredningen i ministeriet. Utmärkande för den lagstiftningsprocess som undersöks i avhandlingen är att det varit mest fruktbart för organisationerna att höras under behandlingen i ministeriet, där har de faktiskt kunnat påverka innehållet i regeringspropositionen. Under behandlingen i riksdagens utskott har de två stora organisationerna i större grad haft en expertroll och gett information till beslutsfattarna istället för att ha möjlighet att faktiskt påverka beslutet, då det inte skett några ändringar i propositionen innan riksdagen godkänt lagen. Utgående från fallet med revideringen av naturvårdslagstiftningen är det kanske inte möjligt att göra långtgående generaliseringar av intresseorganisationers politiska påverkan överlag, men trots det går vissa tendenser att urskilja och undersökningen belyser hur förutsättningarna för intresseorganisationernas påverkan har ändrats under den senaste tiden och det är motiverat att undersöka ämnet i fortsatta studier.
  • Vehmanen, Emma-Stina (2016)
    Suomella nähdään olevan merkittävää koulutusvientipotentiaalia, jonka taustalla on ennen kaikkea PISA-tutkimusmenestyksen tuoma kansainvälinen tunnettuus ja kiinnostus suomalaista koulutusta kohtaan. Tästä syystä muun muassa valtioneuvosto on kaavaillut koulutusviennille merkittävää osaa Suomen kokonaisviennistä. Koulutusviennille asetetuista odotuksista huolimatta koulutusvientiä ja sen potentiaalia on tutkittu Suomessa varsin vähän. Tässä pro gradu -tutkielmassa koulutusvientiä analysoidaan poliittisen päätöksenteon näkökulmasta, josta koulutusvientiä ei ole aikaisemmin Suomessa tutkittu. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten suomalaiset eduskuntapuolueet suhtautuvat koulutusvientiin. Tutkimuksen aineistona on käytetty eduskuntapuolueiden koulutuspoliittisten asiantuntijoiden teemahaastatteluja. Haastatteluiden keskeiset teemat olivat suomalaisen koulutusjärjestelmän vahvuudet koulutusviennin näkökulmasta, puolueen näkemykset koulutusviennistä ja sen edistämisestä sekä koulutusviennin reunaehdot ja eettiset kysymykset. Haastatteluaineistoa analysoitiin laadullisen tutkimuksen sisällönanalyysin keinoin. Tutkimuksen teoreettisena taustana on uusi institutionalismi sekä siihen liittyvät politiikkatoimien ja innovaatioiden diffuusion ja kansainvälisen siirtymisen teoriat. Institutionalistista teoriaa on aiemmin hyödynnetty koulutusviennin tutkimuksessa muun muassa tutkittaessa, miten lainsäädäntö, normit ja kulttuurilliset rakenteet vaikuttavat koulutusvientiin. Politiikkatoimien sekä poliittisten ideoiden ja innovaatioiden kansainvälistä diffuusiota ja leviämistä on käytetty koulutusviennin kansainvälisessä tutkimuksessa jossain määrin, mutta kotimaisessa tutkimuksessa näkökulma on tuore. Tämän teoreettisen taustan pohjalta tutkimuksessa analysoidaan poliittisten toimijoiden näkemyksiä siitä syystä, että ne tarjoavat näkökulman ideoiden leviämiseen globaalilta tasolta kansalliseen päätöksentekoon. Tutkimuksen tulosten mukaan puolueet näkevät suomalaisen koulutusjärjestelmän vahvuuksiksi erityisesti opettajien korkean osaamisen, opettajankoulutusjärjestelmän hyvän laadun ja koulutuksen tasa-arvon. Kaikki puolueet suhtautuvat koulutusvientiin lähtökohtaisesti myönteisesti, mutta puolueiden väliltä löytyy merkittäviä eroja suhtautumisessa koulutusviennin lainsäädännöllisiin sekä eettisiin kysymyksiin. Merkittävin kiistakysymys puolueiden välillä liittyy EU- ja ETA- alueen ulkopuolisten opiskelijoiden lukukausimaksuihin. Tutkimuksen tulosten mukaan suhtautumisessa lukukausimaksuasiaan on nähtävissä selkeä oikeisto-vasemmisto-jakauma. Keskusta-oikeistoon kuuluvat puolueet suhtautuvat EU- ja ETA-alueen ulkopuolisten opiskelijoiden lukukausimaksuihin huomattavasti vihervasemmistoon asemoituvia puolueita myönteisemmin. Puolueet eroavat myös siinä, miten aktiivisesti ne haluavat edistää koulutusvientiä. Kokoomus, keskusta, perussuomalaiset, SDP ja RKP ovat aktiivisesti ajaneet koulutusviennin edistämistä politiikan keinoin. Vihreät ja vasemmistoliitto eivät ole ajaneet poliittisia toimia koulutusviennin edistämiseksi, vaan ne ovat koulutusvientiin liittyvissä kannanotoissaan keskittyneet lukukausimaksujen vastustamiseen. Kaikki puolueet tavoittelevat koulutusviennillä samankaltaisia asioita: taloudellista hyötyä suomalaisille yrityksille ja oppilaitoksille ja toisaalta mahdollisuutta edistää tasa-arvoa ja hyvinvointia kehittyvissä maissa. Tulosten perusteella puoluekentässä on nähtävissä melko selkeä jako kahteen ajatusmalliin koulutusviennin tavoitteista. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat puolueet, joille koulutusviennistä saatava taloudellinen hyöty on ensisijaista ja muut positiiviset vaikutukset ovat hyvä lisä. Näitä puolueita ovat kokoomus, keskusta, perussuomalaiset sekä SDP. Toiseen ryhmään kuuluvat puolueet, joille kehittyvien valtioiden tukeminen on koulutusviennissä ensisijaista ja viennillä saavutettava taloudellinen voitto on positiivinen lisä. Tähän ryhmään lukeutuvat vasemmistoliitto ja vihreät. RKP sijoittuu haastatteluaineiston perusteella näiden ryhmien välimaastoon, sillä puolueen vastauksissa taloudellisen hyödyn tavoittelu ja kehityspoliittinen ajattelu näyttäytyivät yhtä tärkeinä.
  • Pisareva, Dinara (2016)
    The research explores Russian-Ukrainian crisis 2014 in order to see (i) how it has impacted Ukrainian identity split between pro-Western and pro-Russian supporters and (ii) the situation with the process of democratic consolidation in Ukraine. The first research question uses data from public surveys and results of presidential and parliamentary elections 2014 and local elections 2015 in order to demonstrate that Ukrainian national identity has become more consolidated in its commitment to integration with the European Union. At the same time, there has been a significant rise of negative attitude towards Russia even in previously pro-Russian regions. The second research question is concerned with the democratic consolidation in Ukraine and whether resolution of pro-Russian vs. pro-Western identity conflict has resulted in enhanced democracy. In order to assess democratic consolidation in Ukraine the research looks at two main indicators post-crisis political party system and public support of democracy. From the analysis of second research question it can be concluded that democratic consolidation has been facing serious impediments in Ukraine and neither Ukrainian political party system nor political elites can be considered as sources of further consolidation of new regime. Public support of democracy has also slightly wavered by 2016 due to tough economic situation, non-decreasing corruption and lack of trust in politicians.
  • Rantamäki, Sami (2016)
    This thesis explores the characteristics of parts of the Georgian opposition mass movement, emerging in Georgia after the Rose Revolution in 2003. The aim of the study is to examine civil society organizations as parts of social mass movements, focusing on factors as organizational structure, mobilization, networks and collective identity. Starting in Georgia 2003, several “colour revolutions” have occurred in post-Soviet states where the authoritarian regime has either failed or strengthened its power. As in the Georgian case, revolution did not imply democratization of the society. Therefore shortly after the revolution, a new opposition movement occurred, once again demanding resignation of the political elite. This study takes the question to the actors demanding political change: the participants and leaders of organizations involved in anti-governmental protests actions. The data for the study consists of 10 interviews conducted in Georgia with organization leaders and members as well as former politicians. Some of the interviewees had been political active even before the Rose Revolution, other joined the reconstructed opposition movement during the rule of Saakashvili. The study claims, that even if social mass movement features are found in the opposition organization structure emerging in Georgia under the rule of Saakashvili, the structure is rather unclear and the common goals undefined. Formal networks between the organizations are missing, and collective identity is restricted. Membership and mobilization patterns are indistinct, but the waves of attempts for political change in especially 2007, 2009 and 2011 still indicates an ongoing process of protests.
  • Vesikko, Anna Katarina (2016)
    Tämän pro gradu -tutkielma asemoituu viestinnän tutkimuksen rajamaille kulttuurintutkimuksen ja yleisötutkimuksen perinteisiin, kietoutuen erottamattomasti internet-tutkimukseen ja sukupuolentutkimukseen. Tutkielman pohjana on Kerrin (2006) ajatus siitä, että peli- ja fanitutkimuksen risteyskohdassa tapaavan alan tutkimus painottuu sellaisiin sisältöjen muotoihin, joiden lopputulos on olemassa pelin ulkopuolella. Suurin osa fanitutkimuksesta taas painottuu sellaisiin sisältöihin, jotka ovat olemassa alkuperäistekstien ulkopuolella. Tällöin sisällöntuottajiksi luokiteltiin miehet, huolimatta siitä, että suurin osa fanitutkimuksesta käsittelee naisia. Lisäksi tutkimusala painottaa sisällöntuotantojen poliittista ja taloudellista tavoitteellisuutta. Tutkielman tutkimuskysymysten kautta tavoitteena on selvittää näiden teemojen paikkansapitävyys sisällöntuotantoja tutkiessa. Tutkielman pohjana on kaksi aineistoa. Ensimmäinen on neljän ihmisen kahdenkeskeinen teemahaastattelu, joka kirjallisuuden ohella toimii pohjana verkkokyselylomakkeelle. Tutkielman pääaineistona toimii verkkokyselylomake, jonka avulla tutkimuskysymyksiin pyrittiin vastaamaan kvantitatiivisen analyysin keinoin. Aineiston pohjalta kävi ilmi, että peli- ja fanitutkimuksen risteyskohdan olettamat yleisimmistä sisällöntuotannon muodoista, yleisimmistä sisällöntuottajista sekä sisällöntuotannon motivaatioista olivat vinoutuneita ja suosivat teknisiä sisältöjä, miehiä sisällöntuottajina ja poliittisia sekä taloudellisia tavoitteita sosiaalisten ja henkilökohtaisten seikkojen kustannuksella. Digitaalisten pelien tutkimus on verrattain nuorta ja siksi tämänkaltaisen tutkimuksen teko on oleellista ennen alan konventioiden vakiintumista. Alan tutkimuksen vinoumat ovat tuskin tarkoituksenmukaisia, mutta myös tämän tutkielman tarkoituksena on tällaisten vääristymien saattaminen valoon ja purkaminen.
  • Ylianttila, Anna Elina (2016)
    Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan osallisuuden kokemuksia huumeidenkäyttäjien näkökulmasta. Osallisuus nousi keskeiseksi yhteiskunnalliseksi ja sosiaalipoliittiseksi tavoitteeksi 2000-luvun vaihteessa ja on ajankohtainen teema etenkin sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittämisessä. Osallisuus nähdään keinona vähentää yhteiskunnallista syrjäytymistä lisäämällä kansalaisten hyvinvointia ja aktiivisuutta. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää millaisena osallisuus näyttäytyy huumeidenkäyttäjien kokemana ja millaisia osallisuuden muotoja, mahdollisuuksia ja rajoitteita huumeidenkäyttäjille suunnattujen vapaaehtois- ja vertaistoiminnan muotoihin liittyy. Lisäksi tutkimuksessa kiinnitetään huomiota osallisuuden taustalla vaikuttaviin vallan ja vastuun kysymyksiin, ja pyritään selvittämään millaiselta osallisuudesta rakentuva kuva näyttää yhteiskunnallisen hallinnan näkökulmasta. Tutkimuksen pääasiallisena aineistona on 11 teemahaastattelua, jotka on kerätty etnografista tutkimusotetta hyödyntäen. Haastateltavat ovat entisiä ja nykyisiä huumeiden ongelmakäyttäjiä sekä heidän kanssaan työskenteleviä ammattilaisia, jotka ovat mukana jonkin kansalaisyhteiskuntaan paikantuvan yhteisön toiminnassa. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostuu Michel Foucault'n ja hänen seuraajiensa yhteiskunnallista hallintaa ja sen uusia muotoja käsittelevästä tutkimuskeskustelusta. Hallinnan kysymysten kautta tutkimuksessa tarkastellaan osallisuuden ilmentymiä yhteiskunnallisten valtasuhteiden näkökulmasta ja kysytään kenelle vastuu kansalaisten hyvinvoinnista 2010-luvulla osoitetaan. Tutkimuksen perusteella osallisuuden kokemuksista hahmottuu kolme osallisuuden rakentumisen tasoa. Ensimmäinen taso perustuu yksilön identiteetin uudelleenmuotoilun mahdollisuuksiin osallisuuden kokemusten kautta; toinen taso yhteisöllisen toiminnan ja sosiaalisten suhteiden kautta mahdollistuvaan osallisuuden kokemukseen yhteisön jäsenyytenä; ja kolmas yhteiskunnalliseen osallisuuden kokemukseen, jonka kautta huumeidenkäyttäjille mahdollistuu kokemus yhteiskunnallisesta osallisuudesta. Tutkimuksen perusteella todetaan, että osallisuuden kokemukset erilaisten kolmannen sektorin vapaaehtois- ja vertaistoimintamuotojen kautta voivat avata huumeidenkäyttäjille kokemuksen pääsystä takaisin valtayhteiskuntaan. Osallisuuteen perustuvilla toimintatavoilla ei voida kuitenkaan ratkaista syrjäytymistä yhteiskunnallisena ongelmana, vaan osallisuus tarvitsee toteutuakseen tiettyjä hallinnollisia ja taloudellisia resursseja.
  • Ludovic Christian, FEUMO (2016)
    I have introduced the notion of absorptive capacity into an innovation-driven growth model. The model features firms with heterogeneous size and innovation capability. The economy`s aggregate output growth rate is driven by the growth of the productivity index of firm`s intermediate goods. There are firms already operating at least one active product line and potential entrants not owning a product line, but engaged in research in order to innovate and enter the economy. Each firm engages in R&D activities to improve upon existing intermediate good or to discover a completely new one. An incumbent firm may exit the economy exogenously and more importantly endogenously due to creative destruction or due to obsolescence. The consideration of the firm`s absorptive capacity in Cohen and Levinthal`s sense shaped the specifications of the innovation production functions for entrants and incumbents. I have set a proxy for the firm`s absorptive capacity that considers the quality level of active product lines owned by the firm, their number and their closeness. Then, incumbent firm`s absorptive capacity confers to the it an innovation efficiency advantage compared to potential entrant, in improving upon its own product lines or in innovating in a product line not existing in its portfolio. For potential entrants, the average quality level of intermediate good in the economy acts as an extra difficulty they must overcome since the did not participate in building that economy`s average level of quality, and lack then the absorptive capacity that an average incumbent firm in the economy would possess. Although the general structure of the equilibrium growth rate obtained is the same as in the basis model (Acemoglu et al. 2013), however, the content of incumbents` rate of innovation and the rate of entry for potential entrants is different and more likely to deliver different values in equilibrium. This framework may be useful in studying empirically the effects of R&D subsidies on economic growth and lead to different results obtained by the main reference article, that found that subsidies to incumbents` R&D are pervasive for the growth of the economy.
  • Isler, Corinne (2016)
    The phenomenon of prostitution has been controversial in many countries, including Switzerland. Policy regimes on prostitution differ drastically between countries. In recent years, there have been two opposing trends regarding the reform of prostitution laws. Some countries, such as Germany and the Netherlands, have moved towards legalisation and normalisation of the sex industry. Prostitution is thereby regarded as a normal trade and feminist supporters of this model focus mainly on legal rights and improved working conditions for people who sell sex. In contrast, other countries, including Sweden, Norway, Iceland and most recently France, have adopted a policy regime based on the assumption that prostitution per se is a form of violence against women and should thus be eradicated. In Switzerland, prostitution has been de facto legalised since 1942 and the cantons and municipalities can adopt their own policies regarding the regulation of the industry. The City of Zurich adopted a new Prostitution Industry Regulation in 2011, which brought a number of changes regarding licencing procedures and zoning laws for street prostitution and brothels. This research aims at examing the ways in which prostitution has been framed by different socio-political actors in Switzerland and the City of Zurich in particular. For this purpose I analyse a number of official documents published by the Swiss government and the City of Zurich as well as NGO papers regarding prostitution, all published between 2010 and 2015. The analysis draws on the methodological approach of critical frame analysis, which adopts a constructivist perspective on policy problems. It is assumed that different ways of constructing a problem also lead to different suggestions for solutions. For Switzerland and Zurich, two main frames could be identified and I outline their central features as well as their internal inconsistencies. Despite the differences between these two frames, they have some important aspects in common. Both frames take a clearly normalising perspective on prostitution and accept the sex industry as a social reality that cannot and should not be eradicated. Fragments of an abolitionist perspective on prostitution are present in only one of the studied documents. Voices that take a critical perspective on prostitution itself seem to be strongly marginalised in Switzerland.
  • Böhme, Cecilia (2016)
    Den offentliga sektorn har genomgått stora förändringar och som ett led i detta har även den kommunala serviceorganiseringen kommit att vara ett omdebatterat ämne. Kommunerna har kommit att hamna i större ekonomiska svårigheter och bland annat som en följd av detta har det varit näst intill oundvikligt att se över verksamhets- och produktionssätten i den kommunala serviceorganiseringen. Det är även här som användningen av marknadsmässiga instrument kommer in som ett svar på de utmaningar som den offentliga sektorn möter. Syftet med denna avhandling är att undersöka alternativ serviceorganisering i formen av beställar-utförarmodellen, servicesedlar och köptjänster i finländska kommuner, samt vilka konsekvenserna av dessa organiseringssätt är för den kommunala organiseringen och för brukarna. Konsekvenserna ställs också i förhållande till de allmänna förväntningarna som finns gällande användningen av de olika serviceorganiseringssätten samt kritiska faktorerna för hur organiseringen förverkligas i praktiken. Undersökningen tar sin teoretiska bakgrund i en översikt gällande det offentligas roll, NPM som ett teoretiskt paraplybegrepp och vidare ligger även fokus vid det grundläggande behovet att förändra styrningssätten, governance, decentralisering och nätverkstänkande, samt demokratiska kriterier för styrning och policyutformning. Kriterierna som på basen av den teoretiska diskussionen antas vara särskilt känsliga för den kommunala organiseringen och för brukarna sammanställs i en operationell analysmodell och dessa hänvisas till som demokratiska konsekvenser och kriterier för de olika serviceorganiseringssätten. Kriterierna som undersöks gällande beställar-utförarmodellen är bl.a. ansvarsutkrävning, responsivitet, brukarinflytande, informationsassymmetri och en potentiell förskjutning i rollen som politiker och tjänsteman. Kriterierna som på motsvarande sätt undersöks gällande servicesedlarna är responsivitet, effektivitet, valfrihet, jämlikhet och ansvarsutkrävning. För köptjänsterna undersöks kriterier som responsivitet och öppenhet i förfarandet. Metoden som används för att svara på frågeställningarna består av två steg. Det första steget grundas på en litteraturöversikt och en sekundäranalys av tidigare gjorda undersökningar och det andra steget består av ett antal egna fallstudier i formen av intervjuer med tjänstemän och förtroendevalda i fem kommuner. De utvalda kommunerna är Helsingfors, Esbo, Åbo, Vasa och Uleåborg och studien begränsas till social- och hälsovården. Innehållsanalys är metoden som används för att analysera de gjorda intervjuerna. Resultaten på basen av analysen visar att det finns ett flertal kritiska faktorer som man bör ta i beaktande gällande användningen av dessa serviceorganiseringssätt och att dessa även är sådana som kan komma att ha praktiska konsekvenser för hur organiseringen tar sig uttryck i praktiken. Det finns både klara fördelar med de olika serviceorganiseringsformerna, men även flera problematiska aspekter utgående från de demokratiska kriterierna och konsekvenserna som sammanställts i den operationella analysmodellen. Gällande de olika serviceorganiseringssätten behandlas även kritiska faktorer framkommit i intervjuerna med tjänstemännen och de förtroendevalda, men som inte omfattas av den operationella analysmodellen.