Faculty of Social Sciences

 

Recent Submissions

  • Karukoski, Ritva (Helsingin yliopisto, 2020)
    I den norditalienska regionen Emilia-Romagna framväxte efter andra världskriget en egenartad samhällsmodell som ekonomiskt baserade sig på små- och medelstora företag och som socialt strävade till ett medborgarförankrat jämlikt samhälle. I avhandlingen eftersträvas efter beskrivning av modellens olika delar en klarläggning av varför en dylik modell uppkom, hur den har utvecklats och hur den har uppfattats av observatörer och forskare. Beaktande ämnets omfattning och mångfacettering kan endast metoder som funktionalistisk förklaring och histo-risk härledning användas i avhandlingen för att uppnå avhandlingens mål. Forskningsmaterial 'öronmärkt' för modellen är knappt. Två grundläggande forskningar publicerades på 1990-talet, en som främst fokuserar på model-lens ekonomiska del och en som belyser modellens historiska ursprung. En genomgång av det befintliga forskningsmaterialet lyckas klarlägga modellens historiska rötter, men visar på en obalans i behandlingen av de ekonomiska och de sociala målsättningarna. Forskningsmaterialet avslöjar tyvärr en bristande belysning av modellens ideologiska anknytning. Källmaterialet sätter gränser för de mål som uppsatts för avhandlingen. För att uppnå målsättningen upptas i avhandlingen en okonventionell koppling mellan modellen och dess ideologiska provinians. Emilienmodellen är en fortgående föränderlig process som avspeglas i behandlingen av modellen i forskningssyfte. Den uppmärksamhet som modellen väckt väntas leda till utvidgad och fördjupad forskning i företeelsen Emilien-modellen.
  • Käräjäoja, Essi (Helsingin yliopisto, 2021)
    Suomi on jo neljättä kertaa peräkkäin YK:n World Happiness Report – listauksessa maailman onnellisin maa. Vaikka Suomi on vuodesta toiseen ollut kansainvälisten onnellisuusmittareiden kärkisijoilla, masennus ja krooninen stressi näyttävät kuitenkin kasvaneen samaan aikaan. Erityisesti nuorten pahoinvointi on uutisoinnin perusteella lisääntynyt viime aikoina, ja keskustelua on käyty muun muassa lukiolaisten jaksamiseen liittyvistä haasteista. Masennustilastot osaltaan näyttävät, että elämme jonkinlaisessa ristiriidassa kansallisten onnellisuuslukemien kanssa. Ympäristössämme on paljon tekijöitä, jotka vaikuttavat yksilön onnellisuuskäsitysten muodostumiseen. Hyvinvointiyhteiskunnassa eläminen lisää ihmisen mahdollisuutta onnellisuuteen. Hyvinvointiyhteiskunnassa on kuitenkin monia tekijöitä, jotka voivat olla esteenä onnellisuuden kokemiselle. Yksi esimerkki tästä on onnellisuuden jahtaaminen. Onnellisuus nähdään usein tavoiteltavan asiana, jota kohti pyritään voimakkaasti. Tarve kulkea kohti onnellisempaa elämää on ymmärrettävää ja hyväksyttävää. Jos kuitenkin etsimme onnea vääristä paikoista, voi onnellisuuden tavoittelu johtaa vain kauemmas. Onnellisuus vaikuttaa ihmisten kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin, mutta se on käsitteenä hyvin moniulotteinen ja abstrakti. Joillekin onnellisuus on tyytyväisyyttä elämään, toiselle mielihyvää ja tunnetta. Jotta lukioikäisten hyvinvointia ja onnellisuutta voidaan tukea, on tärkeää tutkia mitkä yhteiskunnalliset tekijät vaikuttavat heidän onnellisuuteensa. Lukioikäiset ovat kiinnostavia tutkittavia, sillä mediasta välittyy huolestuttava kuva heidän jaksamisesta. Aihe on ajankohtainen myös siksi, että jos suomalaiset ovat kuormittuneita jo nuorena, hyvinvointikehitys ja onnellisuus eivät ole kestäviä. Vaikka viime aikoina on uutisoitu paljon nuorten kuormittumisesta, ajankohtaista tutkimusta aiheesta ei ole tehty vielä kovin paljoa. Tällä maisterintutkielmallani pyrin vastaamaan kysymyksiin: mistä lukioikäiset katsovat suomalaisen onnellisuuden johtuvan ja miten he kokevat suomalaisen yhteiskunnan erityispiirteiden vaikuttavan tähän? millaiset asiat tuottavat ja vähentävät onnellisuutta haastateltavien omassa elämässä? Tutkimukseni on laadullinen tutkimus, jonka aineiston keräsin haastattelemalla kuutta lukioikäistä nuorta puolistrukturoitua teemahaastattelua hyödyntäen. Analysoin aineiston temaattisen analyysin menetelmin. Käsittelen tutkimuksessa Suomen hyvää menestymistä kansainvälisissä onnellisuusmittauksissa, johon ajatukseni siitä, miten yhteiskunta vaikuttaa onnellisuuteen perustuu. Tutkimukseni tulokset vahvistavat kansainvälisissä onnellisuusmittauksissa ilmeneviä sosiaalisia odotuksia. Nämä sosiaaliset odotukset luovat ihmisille oletuksia siitä, mitkä tekijät tuottavat onnellisuutta. Sosiaalisilla suhteilla ja valinnanvapaudella oli haastateltavien onnellisuutta merkittävästi lisäävä vaikutus. Toisaalta sosiaaliset suhteet ja valinnanvapaus loivat haastateltaville paineita, josta seurasi ristiriita onnellisuuden kanssa. Näyttää siltä, että modernin ihmisen ongelmia on vaikea hahmottaa ja ymmärtää. Koko yhteiskunnan kannalta on kuitenkin tärkeää löytää keinoja, joilla tukea nuoria lukioikäisiä oman identiteetin löytämisessä ja vahvistumisessa. Jokaisella ikäluokalla on omat haasteensa, mutta modernin ajan ongelmat luovat haasteita erityisesti nykynuorille. Samalla heillä on myös modernin ajan luomat vahvuudet, jotka taas puuttuvat vanhemmilta ikäluokilta. Tutkimukseni tulos viittaa siihen, että onnellisuuteen liittyviä paineita ja haasteita purkaessa on tärkeää keksittyä onnellisuuden erilaisuuteen. Onnellisuus on aina subjektiivinen kokemus ja sitä tulisi korostaa enemmän onnellisuutta jahtaavassa kulttuurissa.
  • Simanainen, Eero (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tarkastelen tässä tutkimuksessa kansakoulun käymisen vaikutusta syntyvyyteen yli ajan Suomen maalaiskunnissa 1900-luvun taitteesta toiseen maailmansotaan. Ajanjakso on erittäin merkittävä murrosvaihe suomalaisessa syntyvyyden ja hedelmällisyyden kehityksessä, samoin kuin suomalaisen kansakoulujärjestelmän leviämisessä ympäri maata ja vuonna 1921 säädetyn yleisen oppivelvollisuuden toimeenpanossa. Kansakoulujen määrä maaseudulla yli kolminkertaistui, ja ne muuttivat suomalaista maalaislapsuutta merkittävästi ja peruuttamattomasti, muuttaen myös lasten taloudellista asemaa perheissä ja lasten kasvatuksen kustannuksia. Tutkimuksessa tarkastellaan kansakoulujen perustamisen vaikutusta syntyvyyteen lyhyellä ja pitkällä aikavälillä kuntatasolla. Pääasiallisina aineistoina käytän papiston ylläpitämiin seurakunnittaisiin väestönmuutos- ja väestörakennetilastoihin perustuvia Suomen Virallisen Tilaston julkaisuja, joiden perusteella lasken kunnittaisen syntyvyyden vuosittain, sekä kuolleisuuden, väentiheyden ja nettomuuton kaltaisia kontrollimuuttujia. Koulunkäynnin yleisyyden arviointiin käytän Suomen Virallisen tilaston Kansanopetus-sarjan kunnittaisia tietoja kansakoulujen ja koululaisten määristä. Yhdistämällä eri aikoina perustettavia maalaiskuntia rajoiltaan vakaiksi yksiköiksi saadaan väestö- ja koulutietoja yli 400 yksiköstä, joista 286 on mukana yhteensä neljä vuosikymmentä kattavassa analyysissa. Analyysimenetelmänä toimii kiinteäkertoiminen regressioanalyysi, jossa syntyvyyttä yli ajan kussakin kunnassa selitetään kansakoulujen väestöön suhteutetun määrän sekä koulua käyvien estimoitujen väestöosuuksien reaaliaikaisella ja viiveellisellä muutoksella sekä kontrollimuuttujilla. Analyysiluvuissa hyödynnän myös OLS-regressioita poikkileikkausaineistoihin ja käytän kuvailevia tilastoja ja karttoja muuttujien välisten suhteiden tarkasteluun eri ajanjaksoina. Regressioanalyysit antavat tukea hypoteesille, että etenkin aikuisväestön koulutuksella on negatiivinen, kausaalinen yhteys syntyvyyteen yli ajan, ja vaikutus on selvä etenkin eteläisessä Suomessa, missä kansakoulun käyminen oli yleistynyt aiemmin. Näytöt uusien koulujen perustamisen ja lasten koulutuksen vaikutuksesta ovat sen sijaan tulkinnanvaraisempia, mutta jossain määrin koko maan tasolla ilmeneviä. Tyttöjen osuudessa koulua käyvistä osoitetaan olleen isojakin alueellisia eroja erityisesti aivan vuosisadan alussa, mutta osuuksien kehityksellä ei ole tilastollisesti merkitsevää yhteyttä syntyvyyteen yli ajan. Tulokset antavat suuntaa tulevalle tutkimukselle aiheeseen Suomessa ja ovat sopusoinnussa hedelmällisyyden transition kulttuurista puolta tukevien teorioiden kanssa, mutta merkit kansakoulujen tulon lyhyen aikavälin negatiivisesta yhteydestä syntyvyyteen käyvät yhteen myös lasten hankinnan taloudellista puolta korostavien argumenttien kanssa. Lisätutkimus aiheesta hienojakoisempia muuttujia mittaamaan kykenevällä aineistolla on tarpeen lupaavien ja kiinnostavien havaintojen täydentämiseksi.
  • Hämäläinen, Heli (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tässä tutkielmassa analysoidaan EU:n strategista kumppanuutta Kiinan kanssa, ja etenkin sen kehitystä vuosina 2016–2019. Osapuolten välinen strateginen kumppanuus alkoi vuonna 2003, ja se on hiljalleen laajentunut etenkin taloudellisten intressien motivoimana jopa yli 60 aladialogia kattavaksi koordinoiduksi yhteistyöverkostoksi. Toimivien EU–Kiina-suhteiden merkitys on korostunut etenkin viime vuosikymmeninä Kiinan noustua sekä taloudellisella, poliittisella että sotilaallisella mittapuulla merkittäväksi suurvallaksi. Suhteiden kehityksen lisäksi tutkielmassa analysoidaan sitä, miten strateginen kumppanuus toimii EU:n suhteellisen ja rakenteellisen ulkopolitiikan välineenä. Suhteellinen ulkopolitiikka viittaa toimijan pyrkimyksiin vaikuttaa muiden toimijoiden käyttäytymiseen, asenteisiin, sekä suhteisiin heidän kanssaan, kun taas rakenteellinen ulkopolitiikka on pidemmän aikavälin rakenteellisten muutosten ja reformien tukemista tietyssä yhteisössä. Toisaalta sekä suhteellinen että rakenteellinen ulkopolitiikka ovat myös keskeisessä osassa EU:n ulkopoliittisen identiteetin ja roolin rakentumisessa. Tutkielman metodina on käytetty kehystämisanalyysia, jonka avulla hahmotetaan komission kannalta suhteiden diskursiivisia sekä toiminnallisia painopisteitä ja kehitystä. Aineistona puolestaan toimii komission vuosien 2016 ja 2019 Kiina-strategiat, sekä avoimista lähteistä kerätyt tiedot aikavälillä toteutetusta käytännön yhteistyöstä. Vuoden 2016 ja 2019 tiedonantoja vertailtaessa keskeiseksi huomioksi nousee se, että vuoden 2019 strategiassa EU:n retoriikka Kiinaa kohtaan on selkeästi suorempaa ja tylympää kuin edeltäjässään. Taustalla piilee etenkin jo 2000-luvulla alkunsa saanut tyytymättömyys Kiinan hitaaseen taloudellisten uudistusten tahtiin, joka käytännössä heijastaa siis EU:n rakenteellisen ulkopolitiikan tavoitteiden epäonnistumista. EU:n turhautumisesta huolimatta kumppaneiden välisen yhteistyön tuloksellisuus on kuitenkin ollut kaikkein tehokkainta taloudellisen ja kestävän kehityksen aloilla, jossa molempia osapuolia kannustaa myös yhteiset taloudelliset intressit. Yhteistyö rauhan ja turvallisuuden puolella puolestaan on lähinnä diskursiivista, mutta alan korostaminen on silti EU:lle tärkeää sen oman toimijaidentiteetin rakentumisessa.
  • Holmström, Emma (Helsingin yliopisto, 2021)
    Erfarenhetsbaserad kunskap uppstår då individen bearbetar sina erfarenheter och indentifierar den som värdefull. Erfarenhetsbaserad kunskap beaktas dock inte i alla sammanhang som riktig kunskap. I denna magisteravhandling behandlas utbildade erfarenhetsexperter som gått en utbildning för att bli erfarenhetsexperter. Under utbildningen bearbetas erfarenheterna så att de omvandlas till erfarenhetsexpertis. Studiens forskningsfrågor är: Hur har erfarenhetsexperterna utvecklats genom sin utbildning samt Hur har utbildningen gett redskap till att arbeta som erfarenhetsexpert. Den teoretiska referensramen är sekundär socialisation, som belyser hur erfarenhetsexperterna socialiseras in i rollen som erfarenhetsexpert under utbildningens gång. Studiens material består av sex kvalitativa semistrukturerade intervjuer med utbildade erfarenhetsexperter. Erfarenhetsexperterna har en bakgrund i psykisk ohälsa och missbruk. Materialet har analyserats med hjälp av induktiv kvalitativ innehållsanalys. Genom analysen uppkom tre centrala teman som resultaten presenteras i. Resultaten visar att utvecklingen för att bli erfarenhetsexpert är en process som börjar med en insikt om att vilja rehabiliteras och att hjälpa andra. Under utbildningens gång fördjupas socialiseringen in i referensgruppen erfarenhetsexperter. Erfarenhetsexperterna blir en del av ett kollektivt och tar del av ett sätt att agera och uttrycka sig som är kännetecknande för erfarenhetsexperter. Utformningen av den egna berättelsen är en stor del av utbildningen och kan identifieras som det arbetsredskap som erfarenhetsexperterna använder sig mest av. Utvecklingen till erfarenhetsexpert har medfört många positiva förändringar för de intervjuade. Erfarenhetsexperterna upplever ändå en sorts uppgivenhet med att inte kunna utföra så sådant arbete som känns meningsfullt. Erfarenhetsexperterna har det svårt att påverka sina arbetsmöjligheter då det oftast är professionella eller organisationer som har makten att bestämma hurdana arbetsuppgifter samt i vilken utsträckning de erbjuds.
  • Hedengren, Meggi (Helsingin yliopisto, 2021)
    The ongoing remote activities have created unforeseen challenges within education. The virtual distance restrains the forming of relationships and limits opportunities for the teacher to intervene in the students´ learning process. As remote-learning increases demands on basic psychological needs among both students and teachers, the importance of supporting these fundamental needs has become accentuated. The aim of this study is to investigate teachers´ experiences of concerns regarding both themselves and their students in the remote-education context. In particular, the study investigates perceptions of concerns relating to the basic psychological needs for autonomy, relatedness and competence, as supporting these needs in students is fundamental in promoting learning and wellbeing. Furthermore, it is essential for teachers to have their psychological needs satisfied, as it facilitates their ability to provide support for the needs of their students. In this qualitative study, six upper-secondary school teachers´ experiences were heard through semi-structured interviews. The method for analysis used was thematic analysis, used in order to identify and report on meaningful patterns arising from their speech. The categories of analysis were partly inductive, and furthermore deductive, driven by the study´s theoretical interest in Self-Determination Theory. The findings of the study suggest that teachers experienced a vast set of challenges and concern regarding both themselves and their students, and that these concerns did to an extent revolve around basic psychological needs. The main inductive themes were concerns directly related to wellbeing and the teacher-student relationship. Under the three deductive themes of concerns regarding relatedness, competence and autonomy, the findings suggested that the teachers did, explicitly or implicitly, acknowledge the need to support these needs.
  • Kajanne, Milla (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tiivistelmä Tiedolla johtaminen on avain parempiin suorituksiin. Myös terveydenhuollossa sen hyödyt tunnistetaan. Tiedolla johtamisen avulla pyritään kohti vaikuttavuusperusteista terveydenhuoltoa. Vaikuttavuuden ja potilas-/asiakaskeskeisyyden parantamisen kannalta on olennaista hyödyntää tosielämän tietoa: potilaiden arviota hoidon tuloksista ja hoitokokemuksista eli PROM- ja PREM-tietoja kliinisten tietojen ja ammattilaisarvion sekä resurssitehokkuus- ja kustannustiedon ohessa. Tutkimuksessa kartoitetaan johtajien käsityksiä tiedon käyttöön sairaalan johtamisessa vaikuttavista tekijöistä. Aineisto kerättiin kahdesta sairaalasta kymmenen lääkärijohtajan ja tietoammattilaisen teemahaastatteluin. Niissä käsiteltiin informanttien kokemuksia ja näkemyksiä tiedolla johtamisen ja tosielämän tiedon käytön edistämisestä heidän organisaatioissaan potilaiden hoidon suunnittelussa, toteutuksessa, seurannassa, johtamisessa ja kehittämisessä. Haastattelut litteroitiin ja analysoitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla. Tutkimustulokset muodostavat digitaalis-inhimillisen systeemin, joka rakentuu tiedosta, teknologiasta, johtamisesta, moniammatillisesta yhteistyöstä ja kehittämisestä. Analyysin perusteella tiedolla johtamiseen ja tosielämän tiedon käyttöön sairaalassa vaikuttaa 24 tekijää, jotka eritellään ja kuvataan. Keskeisimpiä tekijöitä ovat strateginen ja tavoitteellinen johtajuus, moniammatillinen ja monialainen yhteistyö sekä käytettävän tiedon ominaisuudet: laadukkuus, luotettavuus, reaaliaikaisuus, saatavuus ja kattavuus sekä rakenteisuus. Tiedon tulkinnassa on olennaista substanssi-, data- ja kontekstiymmärrys. Tärkeitä ovat myös monipuoliset tietovarannot, modulaariset tietojärjestelmät ja selkeiden raporttinäkymien monikäyttöisyys. Toimivassa yhteistyössä ylin johto linjaa, resursoi ja tukee; muutosagentit suunnittelevat ja toimeenpanevat; moniosaavat linkkihenkilöt auttavat kehityksen ja implementoinnin arjessa sekä antavat lähitukea. Tiedolla johtamisen kehittäminen on pitkäjänteistä työtä, jossa olisi hyvä benchmarkata muiden organisaatioiden ja alueiden parhaita käytäntöjä. Pitkäjänteisyyden rinnalla tarvitaan ketteriä kokeiluja, nopeita onnistumisia ja tiedolla johtamisen konkreettisten hyötyjen osoittamista eri ammattilaisille, mukaan lukien poliittiset päätöksentekijät. Kohdennetun, monikanavaisen ja jatkuvan viestinnän merkitys painottuu uusien asioiden lanseerauksessa ja implementoinnissa. Jatkuva oppiminen, yliopistoyhteistyö ja tutkimus on tärkeää. Vakiintuneita insentiivikäytänteitä ei kohdesairaaloissa juuri ole. Aineistossa korostuu holistinen näkökulma potilaan/asiakkaan hoitoketjuihin ja eri sidosryhmien tarpeisiin. Toiveena olisi saada relevantteja tietoja potilaiden hoito- ja palveluprosesseista sekä kustannuksista koko ketjulle erikoissairaanhoidossa, perusterveydenhuollossa ja sosiaalihuollossa. Tutkimuksessa nousee esiin myös arvot, asenteet sekä yhteisöllinen ja kehitysmyönteinen organisaatiokulttuuri tiedolla johtamisen kehittämiseen vaikuttavina tekijöinä. Tutkimuksen yhteiskunnallisessa viitekehyksessä korostuu tarve terveydenhuollon vaikuttavuuden parantamiseen tiedolla johtamisen keinoin. Tätä varten tarvitaan selkeitä kansallisia linjauksia, vaikuttavuusarvioinnin kehittämistä ja dataekosysteemien hyödyntämistä. Myös alueelliset vastuukysymykset ovat ajankohtaisia: kuka kehittää, mitä, miten, milloin ja miksi? Tutkimukseni ei tarjoa vastauksia näihin kysymyksiin. Sen sijaan se pyrkii kuvaamaan sitä käytännöllistä kokonaisuutta, josta rakentuu tiedolla johtamisen arki sairaalassa. Johtajien käsityksistä muodostuu tiedolla johtamisen edistämisen tiekartta, josta voi tarkistaa olennaisia maamerkkejä kohti vaikuttavuusperusteista terveydenhuoltoa.
  • Virtamo, Meeri (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tehostettua palveluasumista järjestetään entistä useammin niin, että järjestämisvastuussa oleva kunta ulkoistaa palvelun tuotannon yksityiselle tai kolmannen sektorin toimijalle. Erilaisilla hankintamalleilla on erilaisia seurauksia palveluiden asiakkaille, järjestäjälle ja tuottajalle. Tässä tutkielmassa tarkastel-laan Päijät-Hämeen hyvinvointikuntayhtymässä vuonna 2019 käyttöön otettua hintakatollista tai kään-teistä palvelusetelimallia. Hintakatollisen palvelusetelimallin toivotaan edistävän aiempia hankintamal-leja paremmin asiakkaan valinnanvapauden toteutumista ja yhdenvertaisuutta sekä kannustavan tuotta-jia kilpailemaan hinnan sijaan palvelun laadulla. Valinnanvapausmallien käyttöönoton myötä asiakkaan odotetaan toimivan kuluttajana, joka vertailee ja valitsee itselleen parhaiten soveltuvan palvelun. Aiemman tutkimuksen perusteella on kuitenkin epä-varmaa, onko asiakkailla tai heidän omaisillaan edellytyksiä ja motivaatiota toimia aktiivisina kuluttaji-na. Kuluttajuuteen saattaa liittyä yksilöllisiin voimavaroihin, tiedon puutteeseen sekä valintatilantee-seen, palvelujärjestelmään tai palvelun tarjontatekijöihin liittyviä esteitä. Tutkielman tavoitteena on tar-kastella asiakkaiden tekemiä valintoja peilaten niitä uudistuksen tavoitteisiin. Päätutkimuskysymys ”Millaista on kuluttajuus tehostetun palveluasumisen hintakatollisessa palvelusetelijärjestelmässä?” jakautuu seuraaviin alakysymyksiin: mitkä ovat iäkkään ja hänen omaisensa roolit valintojen tekemi-sessä, millä perusteella palvelutalo valitaan ja millaisia kuluttajuuden esteitä esiintyy? Aineisto koostuu kuudestatoista palvelusetelin käytössä avustaneiden omaisten teemahaastattelusta, jotka kerättiin ja litteroitiin kesällä 2019. Tausta-aineistona toimivat lisäksi keskustelut SAS-koordinaattorien kanssa sekä palvelusetelin käyttöönottoa koskevat päätösasiakirjat. Aineiston analyy-si toteutettiin teoriaohjaavana sisällönanalyysinä, jossa aineisto luokiteltiin teemoittain. Analyysin perusteella iäkkäiden on itse vaikeaa toimia aktiivisina kuluttajina ja päätöksentekijöinä sai-rauksista ja toimintakyvyn heikkenemisestä johtuen, joten omaisten rooli kanssa- tai sijaiskuluttajana on suuri. Omaiset pyrkivät tekemään läheisten edun ja mieltymysten mukaisia valintoja perustuen ar-vioon palvelun laadusta ja läheisen mieltymyksistä sekä tulkintaan läheisen viihtymisestä ja voinnista palvelutalossa. Kuitenkin myös omaisten mahdollisuudet aktiivisten valintojen tekoon vaihtelevat. Il-man aiempaa asiakaskokemusta palveluasumisesta valinta perustuu palvelutalon ominaisuuksiin, joita on mahdollista arvioida ennen palvelun käyttöä, kuten palvelutalon sijaintiin, tutustumiskäynneillä saatuun mielikuvaan tai maineeseen ja suosituksiin. Mikäli hoitosuhde on jo olemassa, jatketaan pää-sääntöisesti tutulla palveluntuottajalla. Palveluasumisen valinnan sen laadun perusteella mahdollistaa parhaiten aiempi asiakaskokemus useammasta eri palvelutalosta. Palvelutalojen vertailua, valintaa sekä mahdollista vaihtamista estää tiedon puute tuottajien tarjoaman palvelun laadusta, valinnanvaran puute sekä hoitosuhteen jatkuvuuden merkitys. Tutkimus vahvistaa aiempien tutkimusten tuloksia. Hoivapalvelun valintaan liittyy haasteita, joita si-jaiskuluttajuus osaltaan lisää. Sijaiskuluttajana toimivalla omaisella ei voi olla täyttä tietoa iäkkään lä-heisen saaman palvelun laadusta. Hoivapalvelun laadun subjektiivisuus ja kokemuksellisuus sekä hoi-vasuhteen jatkuvuuden merkitys toisaalta estävät palvelutalojen vertailua, toisaalta osittain puoltavat valinnanvapausmallien käyttöä. Palvelutalon valintaperusteissa painottuvat tekijät, joita on vaikeampi muissa hankintamalleissa ottaa huomioon, kuten hoitosuhteen jatkaminen, asukkaan yksilölliset miel-tymykset tai asukkaan kohtaaminen ja palvelutalon työkulttuuri. Haasteena on kuitenkin mahdollistaa laatuun sekä asukkaan yksilöllisiin mieltymyksiin ja tarpeisiin perustuvien valintojen tekeminen tasa-puolisesti. Valinnanvapausmallin vaikutus palveluasumisen laatuun sekä tehtyjen valintojen merkitys iäkkäälle palveluasumisen asiakkaalle vaativat jatkotutkimusta.
  • Numminen, Susanna (Helsingin yliopisto, 2021)
    Työelämän tasa-arvo on suomalaisen tasa-arvopolitiikan kannalta merkittävässä roolissa. Suomea pidetään tasa-arvon mallimaana, mutta työelämän tasa-arvoon liittyvät ongelmat nähdään olevan vielä osin ratkaisematta. Suomalaista työelämää varjostavat naisten ja miesten väliset palkkaerot, työmarkkinoiden vahva segregaatio naisten ja miesten aloihin, hoivavastuun sukupuolittuneisuus sekä naisten vähäisyys johtopaikoilla. Tutkielmassa tarkastellaan, millä tavoin tasa-arvo-ohjelmissa kehystetään työelämän tasa-arvoon liitettävät ongelmat. Palkkaeron ja työelämän segregaation, työn ja perheen yhteensovittamisen sekä johtopaikkojen tasa-arvon teemoja käytetään havainnollistamaan tasa-arvo-ohjelmissa esiintyviä tasa-arvo-ongelmia. Tutkielmalla painotetaan ongelmien representaatioiden tärkeyttä, jotta tasa-arvopoliittisia tavoitteita voidaan ajaa onnistuneesti. Tutkielmassa väitetään, että ongelman määrittely määrittää sen, miten ongelma nähdään ratkaistavaksi. Hallitusten tasa-arvo-ohjelmat ovat merkittävimpiä suomalaista tasa-arvopolitiikkaa ohjaavia asiakirjoja, joita on laadittu hallituskausittain vuodesta 2004. Ohjelmia tarkastellaan 16 vuoden ajalta, vuosien 2004–2020 ajanjaksolla. Ongelmakehysten analysoimiseksi käytetään Carol Lee Bacchin feministisdiskursiivista sekä Mieke Verloon ja Emanuela Lombardon kriittisen kehysanalyysin lähestymistapoja. Lähestymistapojen lähtökohtana on mahdollistaa tasa-arvo-ongelmien representaatioiden tulkinta tarkastelemalla ohjelmissa esitettyjä ongelmia ja niihin liitettyjä ratkaisuja, sekä keneen ongelma kohdistuu ja kenen ratkaistavissa ongelma nähdään. Suomalaisessa tasa-arvopolitiikassa ovat vuosi vuodelta yleistyneet hyvän hallinnon periaatteet ja strategisuus. Hallinnan muutoksessa tasa-arvopolitiikka teknistyy hallinnollisiksi menettelyiksi, joissa painottuvat saavutettavissa olevat tavoitteet ja selvityskulttuuri. Hallinnan muutoksen ongelmallisuus yhdistetään tasa-arvopolitiikan epäpolitisointiin, jossa tasa-arvopolitiikan arvoja ja ongelmia ei haasteta keskustelulla. Tutkielma osoittaa, että samat tai samankaltaiset työelämään liitettävät ongelmat ja ratkaisut toistuvat tarkasteluvälin tasa-arvo-ohjelmissa vuodesta toiseen. Ongelmiin liitettävät kehykset kuitenkin vaihtelevat ohjelmien välillä. Ongelmallisena tutkielmassa nähdään samojen ongelmien toistuminen ja niissä saatujen saavutusten vähäisyys. Tulokset yhdistetään suomalaisen tasa-arvopolitiikan hallinnan muutokseen ja strategisuuden korostumiseen.
  • Stèn, Laura (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan millaisena politiikka ja oma toimijuus siinä näyttäytyy peruskoulun kuudennen luokan oppilaille heidän omien näkemystensä mukaan. Tutkimusongelma kumpuaa yhteiskunnallisessa keskustelussa ajoittain ilmenevästä huolesta nuorten alhaiseen yhteiskunnalliseen kiinnostuneisuuteen. Tutkielmassa keskitytään lasten ja nuorten poliittiseen osallistumiseen sivuten myös poliittista sosialisaatiota sekä yhteiskunnallisen opetuksen tilaa Suomessa. Tutkimuksen aineisto koostuu 27 kuudesluokkalaisen vastauksesta internet-pohjaiseen kyselytutkimuk-seen. Aineisto käsiteltiin sisällönanalyysin keinoin. Tutkimustulosten valossa politiikka näyttäytyy kuudesluokkalaisille politiikan toimijoina sekä toimintana. Tärkeimpinä politiikan toimijoina kuudesluokkalaiset näkevät poliittisissa instituutioissa toimivat henkilöt ja erityisesti presidentin. Muita toimijoita politiikassa ovat erityiset henkilöt sekä kansalaiset. Politiikka toimintana on kuudesluokkalaisten mielestä pääasiassa päätöksentekoa ja keskustelua sekä muutok-seen pyrkimistä ja arkisia asioita. Politiikka näyttäytyi konsensuksenomaisena, eikä konfliktin mahdollisuutta mainittu. Myös vaalit ja äänestäminen näyttäytyvät aineistossa vahvana. Kuudesluokkalaisille oma poliittinen toimijuus näyttäytyy epävarmana ja omaa toimintaa ei nähdä poliittisena. Kuudesluokkalaisten tulevaisuuden poliittinen toimijuus on myös epävarmaa. Todennäköisimpänä kuudesluokkalaiset näkevät tulevaisuudessa toimivansa jossain poliittisessa instituutiossa tai äänestävänsä vaaleissa. Ajankohtaiset poliittiset aiheet, joihin kuudesluokkalaiset kiinnittyivät liittyvät suurimmaksi osaksi kunnallishallintoon sekä ulkomaiden poliittisiin, skandaalimaisiin tapahtumiin.
  • Kantola, Emmi (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tämän tutkimuksen tarkoitus on tutkia sitä, miten ekologista estetiikkaa käytetään Suomen markkinoilla toimivien vaateyritysten visuaalisessa markkinointiviestinnässä sekä miten markkinointiviestintä sopii yhteen yritysten vastuullisuuskuvausten ja toimintatapojen kanssa. Ekologisen estetiikan käsitteellä viitataan siihen, miten estetiikan avulla ihmisten kulutustottumuksia voidaan ohjata kestävämpään suuntaan. Tutkimus toteutettiin analysoimalla neljän eri kokoisen Suomen markkinoilla toimivan ja itseään vastuullisuudella markkinoivan yrityksen lookbook-kuvastoja. Tutkimusmenetelmänä on representaatioanalyysi. Kaikissa aineiston kuvastoissa on käytetty ekologisen estetiikan piirteitä. Yhdessä kuvastossa oli käytetty teknisiä ratkaisuja ja kolmessa muussa ympäristöarvoja, mutta ympäristöarvojen piirteet vaihtelivat. Kuvastojen visuaalisen markkinointiviestinnän ekologisuuden representaatiot loivat samaa kuvaa kuin myös yritysten vastuullisuuskuvaukset. Osa yrityksistä ei kuitenkaan kertonut läpinäkyvästi omista toimintatavoistaan. Vaikka ekologisen estetiikan avulla voidaan muuttaa kulutustottumuksia kestävämpään suuntaan, se ei ole ainoa ratkaisu. Ekologisen estetiikan lisäksi tarvitaan myös enemmän tietoa kuluttajille ostopäätöksien tueksi ja yritysten tuotantotapojen sääntelyä.
  • Niskanen, Mika (Helsingin yliopisto, 2021)
    UNICEF Finland has an extraordinary habit. The organization replies or reacts to every comment they receive on Facebook. This thesis is a case study that examines the impact of UNICEF Finland’s dialogic communication style. The impact is examined through the concept of social media capital that is seen as the stock of social media-based faith-holders. Faith-holders refer to stakeholders who trust, like and support an organization. Social media capital can be acquired via communication actions that builds trust and increases frequency of contact. Social media capital can be directly expended or converted to other capitals, such as donations. Two methods were conducted: interview with UNICEF Finland’s digital producer Petteri Numminen and an online survey with 40 viable respondents. The interview aimed to distinguish how UNICEF Finland utilizes dialogic communications and for what reasons. The online survey was conducted to examine the commenting style’s impact on trust and behaviour among stakeholders. The survey included several multiple choice and open-ended questions and a Likert-scale with 20 items. The results imply that UNICEF Finland’s commenting tactic is linked to the acquisition of social media capital. The interview shows that UNICEF Finland utilizes a dialogic communication style to build social media capital among other objectives. Results of the online survey are remarkably positive: respondents indicate that UNICEF Finland’s commenting tactic builds trust, increases frequency of contact and encourages behaviour that is beneficial for the organization. The results need to be approached with some caution: the respondent group held highly positive approach to UNICEF Finland. Furthermore, the commenting tactic is only one part of UNICEF Finland’s presence on social media; it is difficult to understand or review its standalone role. This thesis adds to the literature by developing the concept of social media capital and investigating the impact of dialogic communication on organization’s stakeholders. The concept of social media capital is seen practical – it is highly recommended that the concept is developed and studied further.
  • Jalomo, Dafne (Helsingin yliopisto, 2021)
    This thesis aims to identify and compare the portrayals of femicide victims between mainstream and feminist sources in Mexican Context. Femicide is viewed in this thesis as linked with structural inequalities between women and men, as well as the patriarchal ideas, which come along with gendered violence, a mechanism that is reproduced in order to oppress women. This is significant to highlight the power struggles that arise from these dynamics. Furthermore, the purpose of this thesis is to point out the social problematic that arises from the first set of discourses (mainstream media) which draws upon hegemonic views of women’s morality. simultaneously I am looking for a comparison with counter portrayals that arise from progressive and challenging discourses within feminist media. Foucauldian discourse analysis is utilized with the attempt of unravelling this power struggle, to approach discourses and identify subject positions of femicide victims and perpetrators, and lastly, in order to determine cultural and historical shifts in the discourses. The research questions are: RQ1) How have the Mexican media constructed the image of femicide victims and femicide perpetrators during 2017-2020? RQ2) How have feminist actors portrayed the image of femicide victims and femicide perpetrators in Mexico during 2017-2020? and RQ3) What are the similarities or differences between the portrayals made by the media and feminist actors during this period (2017-2020)? In total 48 articles, collected from the online portal of the newspaper “Reforma”, and the feminist sources of Latfem.org and vocesfeministas.mx were analyzed. The range of publishing date comprises January 2017 - December 2020. As a result, this thesis identifies four different discourses within the mainstream newspapers coverage: Empty vessels, Noteworthy and salient members of society, Innocent victims of the circumstances, and Self-inflicted violence as a result of her own wrong choices. The identified subject positions for the victims are: one more number, unanimated object or body, the beautiful woman, empowered woman, respected woman, good woman, good mother, pure child, neglected kid, innocent child, the sex-worker, irresponsible woman, blameworthy and immoral. Also, three discourses are identified within the media with feminist scope: Femicides are a preventable and a broader social issue, The failures committed by the State, and Non- binary community, invisible femicides discourse. The identified subject positions available for the victims are: neglected woman, multiply marginalized, neglected by the State and revictimized victim, invisible woman and non-binary. The analysis showed that mainstream media did not take into account structural influences, which in turn were highlighted by feminist portrayals. Derived from the presented results, this study provides future directions to reporters in general, for them to understand their role in this issue. I enlist a series of recommendations, partly my conclusions and finalizing with Marzabal’s ideas (2015). I conclude that it is imperative to break with the hegemonic narratives and also with the competition between the different mainstream sources, who seek exclusivity and news value by exposing and utilizing the femicide victims in different manners, instead of informing objectively the population about femicide and its causes. This thesis contributes to critical social psychology and gender studies. It shows how the feminist discourses disrupt the historically continuous hegemony of mainstream discourses. It also makes a contribution to feminist studies of gendered violence, and portrayals of femicide victims in the feminist media.
  • Purhonen, Roosa (Helsingin yliopisto, 2021)
    Maisterintutkielmassa käsitellään Katri Kulmuniin (2.6.-16.6.2020) henkilöitynyttä esiintymiskoulutusskandaalia, siihen liittyviä kriisiviestinnän keinoja ja viestinnän prosesseja. Tutkimuskysymykset selvittävät, mitä kriisiviestinnän keinoja Kulmunin esiintymiskoulutusskandaaliin liittyvässä kriisiviestinnässä on käytetty sekä sitä, miten medioiden vuorovaikutus näkyy skandaalin viestintäprosesseissa. Tutkielman teoreettinen tausta nojaa Thompsonin julkaisemaan skandaalitutkimuksen klassikkomääritelmään skandaalista, jonka mukaan se on julkinen medioitunut tapahtuma, joka rikkoo normatiivisia moraalisääntöjä. Kulmunin tapaus on skandaalin alatyyppinä poliittinen skandaali, sillä toimijalla on poliittinen asema. Medioiden vuorovaikutteisuuden prosesseja tunnistetaan Chadwikin hybridimediasysteemi-termin avulla. Skandaalista analysoitavat kriisiviestintästrategiat perustuvat Coombsin tutkimukseen. Tämä maisterintutkielma on yhteen tapaukseen rajoitettu tapaustutkimus, jonka aineistoa on analysoitu teoriaohjaavan sisällönanalyysin menetelmin. Aineisto on kerätty eri medioista ja asiakirjoista ajalta 2.6.-16.6.2020. Maisteritutkielman aineistosta käy ilmi, että Kulmuni on käyttänyt kriisiviestinnässä useita eri strategioita soveltaen niitä tilannekuvaan. Myös valtiovarainministeriö sekä työ- ja elinkeinoministeriö osallistuvat kriisiviestintään kieltävällä strategialla. Eri medioiden vuorovaikutus näkyy osana skandaalin viestintäprosesseja uutis- ja sosiaalisen median lähteiden keskustelevana luonteena sekä siinä, että skandaalin toimijana myös Kulmuni pystyy määrittelemään median narratiivia tapahtumasta.
  • Myllykangas, Kira (Helsingin yliopisto, 2021)
    Genomitiedon entistä laajempi käyttö terveydenhuollon piirissä ja suoraan kuluttajille tarjottavien genomitestien yleistyminen ovat herättäneet kysymyksen siitä, kuinka terveyttä koskevasta genomiriskitiedosta tulisi viestiä yksilöille, mikä puolestaan lisää tarvetta selvittää, kuinka yksilöt reagoivat geeniriskitietoon ja arvioivat sitä. Tämän maisterintutkielman tavoitteena on tarkastella maallikoiden geneettiseen riskitietoon perustuvia arvioita koskien hypoteettisia genomitutkimuksen sekundaarilöydöksiä neljän eri sairausalttiuden (Lynchin oireyhtymä, Li-Fraumenin oireyhtymä, familiaalinen hyperkolesterolemia ja pitkä QT -oireyhtymä) kohdalla seuraavan kysymyksenasettelun avulla: Mistä tekijöistä uhka- ja selviytymisarviot muodostuvat maallikoiden reaktioissa hypoteettisiin genomitutkimuksen sekundaarilöydöksiin? Millä tavoin maallikoiden uhka- ja selviytymisarvioihin liittyvät tekijät eroavat toisistaan eri sairauksien välillä? Minkälaisia suojaavaa terveyskäyttäytymistä koskevia aikomuksen ilmaisuja maallikoiden uhka- ja selviytymisarvioihin liittyy? Tutkielmassa käytettävä aineisto on vinjettimenetelmän avulla kerätty valmis laadullinen aineisto, joka koostuu maallikoiden reaktioista kuvitteelliseen tilanteeseen, jossa he saavat kirjeitse tiedon perinnölliselle syöpä- tai sydänsairaudelle altistavasta sekundaarilöydöksestä. Aineisto käsittää 29 reaktiovastausta, joita on analysoitu laadullisen temaattisen teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä on käytetty Rogersin suojelumotivaatioteoriaa, joka kuvaa kahta pelkoon vetoavan viestin käynnistämää, toisistaan riippumatonta, rinnakkaista, kognitiivista prosessia, uhka-arviota ja selviytymisarviota. Uhka-arvioon liittyviä tekijöitä olivat koettu sairauden vakavuus, johon sisältyvät reaktioiden tunnepitoisuus ja käsitykset sairauksista, sekä havaittu sairastumisalttius, johon sisältyvät lähisuvun sairaushistoria ja ajankohtainen terveydentila. Selviytymisarvioon liittyviä tekijöitä puolestaan olivat terveyskäyttäytymisen tehokkuus ja hyödyt, joihin sisältyvät mahdollisuus vaikuttaa sairauteen ja tiedon hyödyllisyys lähisuvulle, terveyskäyttäytymisen toteuttamisen kustannukset, joihin sisältyvät käytännön haasteet, lääkitykseen liittyvä huoli ja henkinen kuormitus, sekä pystyvyyden tunne, johon sisältyvät kielteiset omakohtaiset ja sijaiskokemukset sekä fysiologisten ja tunnereaktioiden tulkinta. Uhka- ja selviytymisarvioihin liittyvät tekijät erosivat toisistaan jonkin verran eri sairauksien välillä: familiaalinen hyperkolesterolemia esimerkiksi herätti neutraalimpia reaktioita, kun taas erityisesti syöpäsairauksiin liittyvät reaktiot olivat suurimmaksi osaksi tunnepitoisempia. Suojaavaa terveyskäyttäytymistä koskevia aikomuksen ilmaisuja olivat suojaavan terveyskäyttäytymisen toteuttaminen, johon sisältyivät tutkimuksiin hakeutuminen, lisätiedon hankkiminen, terveiden elintapojen ylläpitäminen, hoitomenetelmien kokeileminen ja tiedon välittäminen sukulaisille, sekä suojaavan terveyskäyttäytymisen toteuttamatta jättäminen, johon sisältyivät tutkimuksiin hakeutumatta jättäminen, hoidoista kieltäytyminen sekä sukulaisille kertomatta jättäminen. Maallikot suhtautuivat pääosin myönteisesti genomiriskitiedon saamiseen. Keskeisenä haasteena aineistosta nousi kuitenkin esiin geeniriskitiedon välittäminen sukulaisille. Myös lisätiedon tarve sairauteen ja sairausalttiuteen liittyen sekä tuen tarve geeniriskitiedon saamisen yhteydessä nostettiin esiin reaktioissa. Nämä yksilöllisiin arvioihin liittyvät tekijät olisikin tärkeä ottaa huomioon genomitutkimuksen sekundaarilöydöksistä viestimiseen liittyviä käytäntöjä pohdittaessa.
  • Mallinen, Petra (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tutkielmassa tarkastellaan tapaustutkimuksena työhyvinvointitoimintoja ja niiden kehittämistä pienessä asiantuntijaorganisaatiossa. Kiinnostus työhyvinvointia kohtaan organisaatiotutkimuksessa on kasvanut työn tekemisen muututtua nykyisessä jälkimoderniksi kuvatussa työelämässä. Tietointensiivinen työ on luonut henkilöstölle uudenlaisia kuormitustekijöitä ja toisaalta yrityksissä on tiedostettu hyvinvoivan henkilöstön vaikutus yrityksen tuloksellisuuden näkökulmasta. Tutkielmassa luodaan systemaattinen ja holistinen kuvaus työhyvinvointitoiminnoista ja niiden kehittämisestä kohdeorganisaatiossa. Kehittämisen osa-alueita tarkastellaan organisaatio-, tiimi- ja yksilötasoilla. Työhyvinvointitoiminnan ja sen kehittämisen tarkastelun ohella tutkielmassa kartoitetaan, miten työhyvinvoinnin laaja-alainen ymmärtäminen nykyisellään toteutuu tapaustutkimuksen kohdeorganisaatiossa. Työn teoreettisena viitekehyksenä toimivat aikaisempi tutkimus työhyvinvoinnista ja sen kehittämisestä sekä erityisesti Raija Muinosen muotoilema työhyvinvoinnin kehittämisen malli. Laadullisen tutkielman aineisto koostuu keväällä 2020 kohdeorganisaatiossa toteutetuista teemahaastatteluista sekä työhyvinvointikyselyistä vuosilta 2019 ja 2020 sekä sitoutuneisuuskyselystä vuodelta 2019. Aineiston analyysi on toteutettu teoriaohjaavaa sisällönanalyysia hyödyntäen. Keskeisinä havaintoina aineistosta nousee, että kohdeorganisaatiossa on havaittavissa laaja-alaista tietämystä työhyvinvoinnista ilmiönä. Myös työhyvinvoinnin tärkeys organisaation tuloksellisuuden näkökulmasta on tiedostettu. Kuitenkin tarkasteltaessa työhyvinvointitoimintoja käytännön tasolla, voitiin havaita, että työhyvinvointi ei kulje systemaattisesti mukana kaikessa päätöksenteossa ja toiminnassa. Esimerkiksi selkeää tavoitteistoa tai suunnitelmaa työhyvinvoinnin osalta ei ole kohdeorganisaatiossa määritetty. Tarkasteltaessa työhyvinvointitoimintoja ja niiden kehittämistä suhteessa Muinosen työhyvinvoinnin kehittämisen osa-alueisiin, voitiin havaita sekä organisaatio-, tiimi- että yksilötasojen teemojen osalta sekä toimivia käytänteitä että kehitystä vaativia osa-alueita. Teemat ylittävänä kohdeorganisaation vahvuutena työhyvinvoinnin näkökulmasta välittyy kohdeorganisaation inhimillinen työkulttuuri, joka nousee esille aineistosta usean kehittämisen osa-alueen näkökulmasta. Selkeänä kehityskohteena voitiin havaita, että lähes kaikilla osa-alueilla prosessit olivat jokseenkin hajanaisia ja jäsentymättömiä. Näin ollen kohdeorganisaatiossa on havaittavissa selkeä tarve eri kehittämisen osa-alueiden suunnitelmallisuudelle, selkeyttämiselle ja strategiasidonnaisuudelle. Holistisen tarkastelun tarjoamat tulokset ovat hyödynnettävissä kohdeorganisaation kontekstissa tehtävän työhyvinvoinnin kehitystyön pohjana.
  • Valkama, Venla (Helsingin yliopisto, 2021)
    Arvioiden mukaan noin 30 000 suomalaislasta kokee vuosittain vanhempiensa eron ja alle kouluikäisistä lapsista noin joka seitsemäs asuu yhden vanhemman kanssa. Vanhempien eron kokeneiden lasten hyvinvointia on tutkittu kansainvälisesti melko runsaasti, ja vanhempien eron kokemisen yhteys lapsen käytösongelmiin on tunnistettu lukuisissa tutkimuksissa. Vähemmän tiedetään kuitenkin siitä, onko yhteyden kannalta väliä sillä, kuinka kauan erosta on. Myös erityisesti alle kouluikäisiin lapsiin keskittyvää tutkimusta on aikaisemmin tehty vain vähän. Tämän maisterintutkielman päätavoitteena on selvittää, onko vanhempien ero yhteydessä 4-vuotiaan lapsen käytösongelmiin vanhempien ja terveydenhoitajan arvioimana. Aineistona on käytetty Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen FinLapset-kyselytutkimuksen aineistoa, jonka tiedonkeruu on toteutettu vuonna 2018 lastenneuvolan laajan terveystarkastuksen yhteydessä. Vanhempien vastauksista on MASKS-mittarin pohjalta muodostettu kolme lapsen käyttäytymistä kuvaavaa ulottuvuutta. Terveydenhoitajien vastaukset perustuvat heidän tekemiinsä arvioihin siitä, tarvitseeko perhe tukea lapsen ulospäin suuntautuvien psyykkisten oireiden vuoksi. Analyyseissä on myös vakioitu useita lapseen ja vanhempaan liittyviä tekijäitä sekä selvitetty interaktiotarkastelun avulla, onko käytösongelmien ja vanhempien eron kokemisen välinen yhteys erilainen tyttö- ja poikalapsilla. Analyysimenetelminä on käytetty ristiintaulukointia ja logistista regressioanalyysiä. Tulosten perusteella vanhempien eron kokeminen on yhteydessä lapsen käytösongelmiin sekä vanhempien että terveydenhoitajan arvioimana. Vanhempien arvioiden kohdalla yhteys selittyi osittain taloudellisen tilanteen vakioimisella, mutta terveydenhoitajien arvioiden kohdalla ei. Vanhempien eron kokeminen viimeisen vuoden aikana oli voimakkaammin yhteydessä käytösongelmiin vanhempien arvioiden kohdalla, kun taas terveydenhoitajan arvioiden tapauksessa eron kokemisen ajankohdalla ei ollut merkitystä. Muista huomioiduista taustamuuttujista erityisesti lapsen sukupuoli ja vanhemman arvio perheet taloudellisesta toimeentulosta sekä terveydenhoitajien arvioiden kohdalla myös vanhemman koulutus olivat yhteydessä lapsen käytösongelmiin. Yhteys ei ollut erilainen tyttö- ja poikalapsilla. Tulosten perusteella vanhempien ero on siis yhteydessä lapsen käytösongelmiin myös Suomessa: näin oli erityisesti tuoreen eron kokeneiden vanhempien sekä terveydenhoitajien arvioiden tapauksessa. Perherakenteen merkitys lapsen hyvinvoinnille on siis tärkeää tunnistaa myös lastenneuvolapalveluissa, sillä se voi auttaa havaitsemaan lapsen kehittyvät käytösongelmat riittävän ajoissa ja ohjaamaan perheitä tarvittaessa jatkotutkimuksiin.
  • Grönberg, Ida Martina (Helsingin yliopisto, 2021)
    Syftet med denna magisteravhandling är att se på hur tidigare forskning gestaltar fenomenet om våld riktat mot män och hjälpsökandeprocessen anknuten till det. Fenomenet har valts för betraktelse eftersom forskning om våld mot män i parförhållandet har undersökts relativt lite i jämförelse med våld som riktar sig mot kvinnor i parförhållandet. De forskningsfrågor jag ämnar besvara är: 1) Hur har våld riktat mot män i parförhållandet granskats i tidigare forskning? samt 2) Hur beskriver tidigare forskning var män som utsatts för våld i sitt parförhållande söker hjälp och hur de upplever servicen? Materialet i den narrativa litteraturöversikten består av sammanlagt 17 artiklar som publicerats i vetenskapliga tidskrifter mellan år 2000-2021 och som har samlats in genom en litteratursökning i EBSCOhost samt genom att manuellt gå igenom referenserna för de artiklar som hittats genom litteratursökningen. De valda artiklarna har analyserats med hjälp av tema-analys och grupperats enligt det våld män utsätts för i parförhållandet och enligt den service män söker och hur de upplever dem. Resultaten av undersökningen tyder på att flera män har svårt att identifiera sig som offer för våld i parförhållandet och att samhället inte heller identifierar dem som offer på samma sätt som kvinnor. Att identifiera sig som offer verkar enligt undersökningen även att ha och göra med kulturella- och sociala faktorer som utmanar männen då de söker hjälp. Flera män känner även skam över att bemöta andra som offer. Därför är det vanligt att män känner sig mera bekväma att söka hjälp från informella källor som vänner och familj än från formella källor av hjälp som exempelvis polisen och rättsväsendet. Det skulle således behövas service specifikt designat för män samtidigt som samhället borde styras åt ett håll där man är medveten om att vem som helst kan vara offer för våld i parförhållandet.
  • Andersson, Sofi (Helsingin yliopisto, 2021)
    I denna magisteravhandling studeras finländarnas attityder till klimatförändringen. Klimatförändringen är ett allvarligt och komplext globalt problem. Medborgarnas attityder spelar en viktig roll i införandet, samt i genomförandet av policyhandlingar för att hantera problemet. Studien fokuserar på individuella karaktärsdrag hos finländare, med syfte att kartlägga hurdana typer av människor som har de mest negativa attityderna till klimatförändringen, det vill säga vem som är mest oroliga över klimatförändringen, anser att den kan medföra allvarliga konsekvenser i framtiden, samt anser att begränsningen av klimatförändringen är brådskande. Fokus läggs på de socio-demografiska faktorerna kön, ålder och hushållets ekonomiska ställning och den politiska faktorn partisympati. Dessa faktorer har visat sig vara betydelsefulla i tidigare studier då det har forskats i människornas attityder till miljöproblem, såsom klimatförändringen. På basen av teorin och tidigare studier föreslår hypoteserna i denna studie att personer som är unga, är kvinnor, har en bra ekonomisk ställning och sympatiserar med partiet De Gröna, har de mest negativa attityderna till klimatförändringen och känner mest oro över fenomenet. Det empiriska materialet i studien består av Klimatbarometern 2019. Barometern är en surveyundersökning och utfördes av Kantar TNS på begäran av styrgruppen för statsförvaltningens klimatkommunikation med ambitionen att utreda finländarnas åsikter om klimatförändringen och klimatpolitiken inför riksdagsvalet. I denna studie användes kvantitativa metoder, såsom beskrivande statistik och regressionsanalys, för att på bästa möjliga sätt kunna bearbeta ett stort data. Resultaten i studien visar att kön har en signifikant effekt på finländarnas attityder och att kvinnor är mer oroliga över klimatförändringen än män. Ålder hade inte en signifikant effekt på attityder, men det hade hushållets ekonomiska ställning. Hushåll som har en bättre ekonomisk ställning har negativare attityder och känner större oro över klimatförändringen. Även partisympati hade en signifikant effekt och resultaten visade att människor som sympatiserar med De Gröna och Vänsterförbundet har dom mest negativa attityderna. Till motsatsen har människor som sympatiserar med Sannfinländarna och Centern positivare attityder och känner inte lika stor oro över klimatförändringen. Resultaten visar dock att finländarna i helhet har relativt gröna attityder – finländarna har negativa attityder till klimatförändringen och känner stor oro över fenomenet, fastän det förekommer skillnader beroende på sociodemografiska faktorer och partisympati.
  • Sveholm, Eevi (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tutkielmassa identifioidaan Euroopan parlamentin täysistunnoissa käytettyjä argumentteja Turkin ja Euroopan unionin välisen pakolaissopimuksen puolustamiseksi ja vastustamiseksi vuosina 2015–2017. Taustalla on ajatus vuosien 2015–2016 pakolaiskriisin vauhdittamasta muutoksesta Euroopan unionin ja Turkin välisissä suhteissa. Tavoitteena on hahmottaa vähän tutkittua Euroopan parlamentin suhtautumista Turkkiin unionin kumppanina muuttoliikkeen kontekstissa. Aiemman kirjallisuuden avulla Turkin ja Euroopan unionin yhteiseen historiaan syvennytään tarkastelemalla Turkin matkaa EU:n jäsenkandidaatiksi. Lisäksi hahmotetaan Euroopan unionin aiempaa muuttoliikepolitiikkaa, pakolaissopimuksen ympärille muotoutunutta yhteistyötä Turkin kanssa sekä Euroopan parlamentin suhtautumista muuttoliikekysymyksiin. Aineistona on käytetty kahtatoista Euroopan parlamentin täysistuntoa, joista on teemoiteltu laadullisen sisällönanalyysin avulla kuusi yleisimpien argumenttien kategoriaa. Kategorioiksi on määritelty Turkin kaksoisrooli, eurooppalaiset arvot, vaihtokauppanarratiivi, laillisuuskysymys, muukalaisvihamielisyys sekä geopolitiikka. Tulokset toisintavat aiemman tutkimuksen näkökulmia, mutta tuovat lisäksi uutta tietoa Euroopan parlamentissa käydyistä keskusteluista. Euroopan parlamentissa nationalistiset ja muukalaisvihamieliset kannanotot korostuvat. Lisäksi sopimuksen virallisen aseman julkilausumana nähdään olevan vain keino kiertää vaatimus parlamentin hyväksynnälle. Argumenteista voidaan tunnistaa myös Turkin sisäiseen kehityskulkuun liittyviä ajallisia muutoksia. Huolimatta pakolaissopimusta vastustavien argumenttien määrästä, sopimus nautti laajaa kannatusta välttämättömänä keinona pakolaiskriisin ratkaisemiseksi. Tarkastelujakson loppua kohden Turkin sisäiseen kehitykseen alettiin kuitenkin suhtautua yhä kriittisemmin. Tutkielma osoittaa tarpeen laajemmalle ja systemaattisemmalle tutkimukselle Euroopan parlamentin asennoitumisesta Turkkia ja pakolaissopimusta kohtaan.

View more