Valtiotieteellinen tiedekunta

 

Valtiotieteellinen tiedekunta: pro gradut oppiaineittain

Recent Submissions

  • Lampinen, Maisa (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tässä Pro gradu -tutkielmassa tutkitaan alle 20-vuotiaiden suomalaisten poikien tapoja puhua ahdistuksen, huolen ja pelon tunteista institutionaalisessa vuorovaikutustilanteessa. Lisäksi huomio kohdistuu olennaisesti siihen, miten maskuliinisuus tässä puheessa rakentuu. Tunteita kohdellaan moniulotteisuudessaan biologiasta ja kulttuurisidonnaisista sosialisaatioprosesseista johdettuina kognitiivisina kokonaisuuksina, joilla on voimakas diskursiivinen ulottuvuus. Kieli on tapa viestiä sisäisistä emotionaalisista kokemuksista, ja näin ollen puhujan lingvististen valintojen tutkiminen voi paljastaa paljon tunteiden sosiaalisesta luonteesta ja niihin liittyvästä hallinnasta. Maskuliinisuus käsitteellistetään sosiaaliseksi kategoriaksi, jonka edustajat joko toisintavat sukupuoleensa liitettyjä normeja tai haastavat niitä jokapäiväisissä toiminnoissaan joko tietoisesti tai tiedostamatta. Tutkielman yhtenä tavoitteena onkin tuoda esiin yksilöiden toimintaa tietoisella ja tiedostamattomalla tasolla ohjaavat sukupuoli- ja tunnenormit, jotka ovat havaittavissa esimerkiksi maskuliinisuuden ja tunteiden välisessä jännitteessä. Lisäksi tutkielma pyrkii haastamaan ajatusta edellä mainitusta jännitteestä aiheutuvasta poikien emotionaalisesta ilmaisemattomuudesta osoittamalla, että pojat sekä kokevat tunteita että puhuvat niistä. Näin ollen tutkielma siirtää huomion poikien tunteellisuuden tai tunteettomuuden tutkimuksesta niihin kielellisiin diskursiivisiin tapoihin, joilla pojat ovat emotionaalisesti ilmaisullisia. Tutkielman aineisto koostuu Väestöliiton Poikien Puhelimeen vuonna 2017 saapuneista 12 030 puhelusta. Aineisto on rajattu sisältämään ainoastaan puhelut, joissa mainitaan ahdistus, huoli tai pelko. Rajauksen jälkeen puheluita on yhteensä 299. Menetelmänä käytetään diskursiivista psykologiaa, joka soveltaa diskurssianalyysin teoriaa ja menetelmiä psykologisiin aiheisiin sekä kohtelee mentaalisia prosesseja diskurssien ominaisuuksina. Diskursiivinen psykologia pitää kieltä performatiivisena siinä mielessä, että ihmiset tekevät asioita kielen avulla. Näin ollen menetelmä on kiinnostunut siitä, miten psykologisia konstruktioita hallitaan kielellisesti. Se on olennaisilta osiltaan laadullinen tapa tutkia sitä, mitä ihmiset vuorovaikutuksen kautta saavuttavat. Diskursiivisesta psykologiasta juonnettua diskursiivisen toiminnan mallia käytetään tutkielmassa työkaluna laadullisessa analyysissä. Malli ehdottaa puhujien diskursiivisten käytäntöjen pääpiirteiden olevan seuraavat: toiminta, tosiasiat ja intressit sekä vastuu. Lisäksi laadullisessa analyysissä hyödynnetään kirjallisuuden ja aineiston pohjalta muodostettua kahdeksaa diskursiivista strategiaa, jotka koostuvat kahdesta suoran viittaamisen tavasta ja kuudesta tunteen kokijaa sen omistajuudesta etäännyttävästä keinosta. Aineiston kolme tunnetta asettuvat jatkumolle voimakkuutensa perusteella siten, että huoli on lievin tunne ja ahdistus voimakkain. Kaikkien tunteiden kohdalla hyödynnetään niin suoraa viittausta kuin etäännyttämisstrategioitakin tunteesta puhuttaessa. Niin ikään kaikissa puheluissa esiintyy sekä perinteistä maskuliinisuutta vahvistavaa että sitä vastustavaa puhetta. Tutkimuksen keskeisin tulos on tunteiden välillä esiintyvät erot puheluiden kehystämisen tavoissa ja siten siinä, mihin huoli, pelko ja ahdistus tunteina liitetään. Huolen ja pelon kohdalla suurin osa kyseisiin tunteisiin liitetystä puheesta tapahtuu tiedon saamisen kannustamana, kun taas ahdistusta pyritään helpottamaan manipuloimalla mielikuvia vastuuta siirtäen. Lisäksi huolelle ja pelolle paikantuu puheluissa erityinen kohde ahdistuksen ollessa usein epämääräinen ja abstrakti olotila. Ahdistus rakentuu osassa puheluita myös mielen hallinnan puutteesta kumpuavaksi tunteeksi, jolloin sen voidaan nähdä paljastavan huolta ja pelkoa enemmän tunteen kokijan henkisestä tilasta. Maskuliinisuus rakentuu suuressa osassa puheluita seksuaalisen suoriutumisen, pärjäämisen, kontrollin ja täydellisyyden teemojen ympärille. Myös apua osataan pyytää, mutta tyypillisesti pojat hyödyntävät diskursiivisia strategioita muotoillakseen avunpyynnön siten, että voidaan silti ylläpitää mielikuvaa itsenäisyydestä. Tutkimus osoittaa, että pojat hyödyntävät diskursiivisten strategioiden kirjoa monipuolisesti tunteista puhuessaan ja tuntevat ahdistuksen, huolen ja pelon tunteita useista eri aiheista. Niin ikään maskuliinisuutta tuotetaan kaikkien tunteiden kohdalla vaihtelevilla tavoilla. Kaikissa puheluissa on havaittavissa institutionaaliselle vuorovaikutukselle tyypillistä toiminnan oikeuttavaa puhetta. Huolen ja pelon kohdalla soiton syy perustellaan tiedon tarpeella, ja tarjolla olevien oletettujen konkreettisten neuvojen ansiosta palvelun piiriin hakeutuminen voidaan legitimoida vaikeuksitta. Sen sijaan ahdistuksen ollessa huolta sekä pelkoa kokonaisvaltaisempi ja abstraktimpi tunne, sen helpottamiseksi ei tyypillisesti voida antaa yhtä suoraviivaisia neuvoja. Tällöin tukeudutaan tyypillisesti diskursiivisen toiminnan mallin mielikuvia hallitsevaan ja vastuuta siirtävään elementtiin ahdistuksen lievittämiseksi. Aineisto osoittaa tunteisiin ja maskuliinisuuteen liitetyn jännitteen sekä kulttuuristen tunnenormien vaikutuksen yksilöön siinä mielessä, että tietyistä aiheista puhuttaessa tietyn tunteen omistajuudesta pyritään ottamaan etäisyyttä, kun taas toisista aiheista puhuttaessa ajatellaan olevan sopivampaa positioida itsensä suoraan tunteen kokijaksi. Kuitenkin samalla tutkimukseni osoittaa, kuinka sukupuolittuneiden uskomusten vastaisesti pojat ilmaisevat myös negatiivisia internalisoivia tunteita, joita ahdistus, huoli ja pelko kaikki osaltaan edustavat. Lisäksi tutkimukseni tuo maskuliinisuutta ja tunteita käsittelevään keskusteluun institutionaalisen vuorovaikutuksen erityispiirteiden vaikutuksen.
  • Kankkunen, Hanna (Helsingin yliopisto, 2019)
    Identity is a much-studied topic within social psychology, and it has historically been linked with rapid societal change, such as a shift to modernity or postmodernity. Nepal is one of the fastest developing and urbanizing countries in South Asia, which opens up for identity negotiation as societal structures and discourses shift. Previous anthropological research on young women in Nepal and Kathmandu has highlighted the tension present in constructing identities as modern and Nepali, both because of conflicting discourses available for women as well as hegemonic constructs of Nepali womanhood within development discourse. This thesis investigates how young women working in development NGOs in Kathmandu construct Nepali womanhood and position themselves in relation to these constructions. Building on previous anthropological and sociological research on women in Nepal, a Critical Discursive Psychological approach is introduced for inquiry on the topic. Identity is approached through the concept of subject positions and the critical discursive psychological theoretical tools of ideological dilemmas and interpretative repertoires are used to answer the research questions. The data was collected by semi-structured thematic interviews that included one-on-one, dyad and small group interviews. The data included for final analyses was collected through interviews with 11 participants selected through purposive sampling. The research process was marked by reflexivity and the analyses reshaped the research questions to a focus on the constructions of Nepali womanhood and the subject positions available, in relation to the dilemma of being a modern Nepali woman. The themes brought up by the participants were centred around gender inequality and marriage, both of which were also at the root of the dilemma. From the data three main interpretative repertoires were proposed, namely cultural, neoliberal and development repertoire. The main construction of Nepali womanhood was that of woman as mother, as ideal Nepali, as individual with agency, and as woman in need of development. In solving the dilemma and renegotiating the constructs of Nepali womanhood the participants positioned as atypical either by othering, accepting, resisting or altering. The main result is that the women interviewed actively renegotiate the meaning of both Nepaliness and what it means to be modern when negotiating their identities and thus construct alternative positions. Finally, methodological and theoretical concerns are raised and ideas for further research, such as including men working in the same field in Kathmandu, are proposed.
  • Mäkinen, Marjukka; Mäkinen, Marjukka (Helsingin yliopisto, 2019)
    Pro Gradu -tutkielmani käsittelee maahanmuuttajataustaustaisten toimittajien intersektionaalista identiteettityötä. Tutkimukseni tavoite on tutkia, millaisia positiivisia identiteettipositioita haastateltavat työhönsä liittyen muodostavat, ja millaisia mahdollisia uhkia identiteetteihin kohdistuu. Intersektionaalisen näkökulman avulla selvitetään lisäksi, miten toimittajat kuvaavat työelämäänsä liittyvää identiteettiään suhteessa maahanmuuttajuuteen ja muihin sosiaalisiin kategorioihin. Identiteettityön käsitteen avulla kuvaan haastateltavien toimittajien jatkuvaa toimintaa, jolla he uudistavat, korjaavat, muokkaavat, ylläpitävät ja vahvistavat positiivista identiteettiään. Intersektionaalinen näkökulma identiteettityöhön laajentaa identiteettityön koskemaan laajemmin ympäröivää yhteiskuntaa ja sen sisällä vaikuttavia sosiaalisia kategorioita, kuten ikää, sukupuolta ja yhteiskuntaluokkaa. Näiden suhteita tarkastelemalla kuvaan sitä, millaisiin positioihin ne maahanmuuttajataustaiset toimittajat työelämässä asettavat. Tutkimuksen kohteena on seitsemän Euroopan ulkopuolisista maista Suomeen muuttanutta toimittajaa, joille toteutin syksyn 2018 aikana teemahaastattelut. Teemahaastattelun tavoitteena oli antaa toimittajille mahdollisuus merkityksellistää omia kokemuksiaan työelämästä toimittajana Suomessa. Aineiston analyysi toteutettiin intersektionaaliseen analyysin tarpeisiin kehitetyllä kaksivaiheisella hybridimenetelmällä. Tutkimukseni analyysissa tunnistin toimittajien kertomuksista viisi erilaista positiivista identiteettipositiota, joita olivat: kansainvälinen vaikuttaja, yhteisön palvelija, kulttuurien yhdistäjä, alansa ammattilainen sekä sinnikäs yrittäjä. Löydetyt positiot eivät olleet täysin yhtenäisiä, vaan jokainen haastateltava rakensi niitä omista lähtökohdistaan. Sosiaaliset kategoriat, kuten etnisyys ja maahanmuuttajatausta asettivat toimittajat toisaalta epätasa-arvoiseen asemaan suhteessa kantasuomalaisiin toimittajiin, mutta toisaalta toivat heille erikoisosaamista ja työmahdollisuuksia.
  • Kilpi, Joonas (Helsingin yliopisto, 2019)
    This study explores a recently emerged financing innovation, social impact bonds (SIBs). The model of social impact bonds is essentially a financing mechanism with an objective to gather private capital to fund prevention-focused social programs. The model functions by connecting multiple actors into an arrangement, in which each counterparty is incentivized to pursue successfully intervening a social problem. The objective of this study was to synthesize the economic evidence documented in the literature in order to gain a realistic into the feasibility of the SIB model for targeting social welfare issues. The primary research question was: What is the cost-effectiveness and feasibility of SIBs compared to alternative social sector expenditure of public funds? Answers to the research question were sought through a systematic literature review. The search was restricted to English-language papers published between 1 January and 31 March 2019. Both academic papers and grey literature reports were included. A defined set of databases was searched using the search terms social impact bonds AND (cost OR effectiveness OR finance). The titles and abstracts of the identified papers were screened. A paper was excluded from further review, if it did not refer to SIBs or address the primary research question. Of the 520 papers screened, 27 fulfilled the criteria for full-text review. In the full-text review, a paper was excluded, if it was not considered to address the primary research question by providing a systematic approach to the economic aspects of SIBs. A qualitative systematic narrative was created of the finally selected 3 studies. The three selected studies approach from somewhat different angles. Liebman (2011) views SIBs as a potential tool to improve performance of the government agencies and to increase social sector innovation. Goldberg (2017) sees SIBs as a channel to gather financing for evidence-based social programs. Pauly and Swanson (2017) are slightly sceptical about the additional value created by the SIB model and consider the feasibility of SIBs as a financing mechanism strongly context-dependent. These qualitative results indicate that the application of the SIB model has the potential to result in improved social sector performance. While the feasibility of SIBs is viewed to be context-dependent, they are evaluated to lead to improved overall social outcomes by introducing an approach to manage with social problems from the perspective of a longer time horizon.
  • Parviainen, Laura (Helsingin yliopisto, 2019)
    Suomalaisen terveydenhuoltojärjestelmän on koko 2000-luvun katsottu olevan monesta syystä uudistuksen tarpeessa. Järjestelmän perusteellinen kokonaisuudistus on koettu välttämättömäksi, koska tähän asti jakautuminen usealle rahoittaja-, järjestäjä- ja tuottajataholle on hankaloittanut palveluiden toimivan kokonaisuuden kehittämistä. Lisäksi yhtenä suurimmista ongelmista on pidetty terveydenhuollon rakenteellista eriarvoisuutta, kun sosioekonominen asema ja asuinpaikka ovat vaikuttaneet voimakkaasti siihen, miten nopeasti hoitoon on päässyt. Erityisesti julkisen perusterveydenhuollon huono saatavuus ja tulevien vuosikymmenten taloudellisten haasteiden ennakointi olivat perusteena Juha Sipilän hallituksen (2015–2019) valmistelemalle sote-uudistukselle. Hallituskauden loppumetreillä kariutunut uudistus olisi toteutuessaan muuttanut merkittävästi tapaa, jolla sosiaali- ja terveyspalvelut on tähän asti järjestetty Suomessa. Sen lisäksi, että palvelujen järjestämisvastuu olisi siirretty nykyisiltä kunnilta uusille maakunnille, myös julkisesti rahoitettujen palvelujen tuottajarakenne olisi kokenut muutoksen. Suunnitellun valinnanvapausmallin mukaisesti julkisin varoin rahoitettu perusterveydenhuolto olisi avautunut kilpailulle siten, että palvelun käyttäjä olisi saanut itse valita, käyttääkö julkisesti vai yksityisesti tuotettuja palveluita. Hallituksen esityksen mukaan valinnanvapauden avulla oli tarkoitus parantaa palveluiden saatavuutta ja laatua sekä koko järjestelmän asiakaslähtöisyyttä. Tässä tutkielmassa tarkastellaan diskurssianalyysin keinoin sitä, kuinka perustason valinnanvapautta puollettiin ja vastustettiin sote-uudistuksen valmistelussa käydyssä poliittisessa puheessa. Tarkastellut diskurssit kuvaavat valinnanvapauden vaikutuksia hallituksen ja opposition näkökulmista. Hallituksen mukaan valinnanvapauden myötä muodostunut kilpailu terveyspalveluiden asiakkaista olisi ratkaissut järjestelmässä pitkään vallinneita ongelmia. Opposition mukaan kilpailu ja markkinalogiikka olisivat pikemminkin syventäneet järjestelmän vikoja ja heikentäneet palvelujärjestelmän toimivuutta entisestään. Tutkielma osoittaa, että valinnanvapaudesta käydyssä poliittisessa kiistassa ei ollut kyse erilaisista näkemyksistä palveluiden käyttäjän roolista vaan terveydenhuollon markkinoiden toiminnan käsittämisestä ja siitä, miten julkisrahoitteisten terveydenhuollon markkinoiden synnyttämisen katsottiin olevan mahdollista Suomessa. Diskurssien tarkastelu ja etenkin hallituksen perustelut valinnanvapauden puolesta osoittavat myös sen, että yhdenvertaisuus tunnustetaan suomalaisessa palvelujärjestelmässä merkittäväksi arvoksi ja eriarvoisuus yhdeksi suurimmista ongelmista terveydenhuoltojärjestelmän nykyisessä toiminnassa.
  • Tolvanen, Pekka (Helsingin yliopisto, 2019)
    Understanding intending is crucial to the understanding of purposeful human action. In the philosophy of action beliefs and desires are usually taken to be the necessary conditions of intending. The disagreement over how intentions specifically are related to beliefs and desires, is often put in terms of whether intentions are independent mental states or not. Belief-desire accounts of intending don’t feature intentions as independent mental states, whereas belief-desire-intention accounts of intending do. The goal of most accounts of intentional action is to account for three senses of intentionality: intentional action, intention-with-which and intending. Intentional action and intention-with-which are usually taken to be explicable in terms of belief and desire. Thus the focus of this thesis is on intending. This thesis aims at providing a more comprehensible picture of the kinds of arguments that have been given for and against the reducibility of intentions. It also provides an overview to reductivist belief-desire accounts and nonreductivist belief-desire-intention accounts and a tentative classification of arguments against reduction. Finally a recent Humean reductivist belief-desire account of intending is explored more thoroughly.
  • Ceder, Annina (Helsingin yliopisto, 2019)
    Digitalisaatio on kiistatta ollut yksi 2000-luvun trendi-ilmiöistä. Digitalisointi on tunnistettu yhdeksi tärkeimmistä yhteiskuntaa ja yrityksiä muuttavista suuntauksista niin lähitulevaisuudessa kuin pitkällä aikavälillä. Tutkimuksen tavoitteena on tutkia valtionhallinnon julkisten palveluiden digitalisointia sisäasiainhallinnonturvallisuusviranomaisten näkökulmasta ja selvittää, millaisia erityispiirteitä turvallisuusviranomaisilla on ja miten nämä vaikuttavat turvallisuusviranomaisten digitalisointiprosesseihin. Tutkimuksen case-hankkeena toimii Handi-palvelu. Tutkimus on luonteeltaan kvalitatiivinen eli laadullinen, ja se toteutetaan teemahaastatteluina. Haastateltavat valikoituvat sisäministeriön hallinnonalalta heidän pääsääntöisten työtehtäviensä sekä asiantuntijuuden ja kokemuksen perusteella. Puolistrukturoidut teemahaastattelut analysoidaan aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla ja sovitetaan teoria osuudessa esitettävään teoreettiseen viitekehykseen. Tutkielman päätavoitteena on tunnistaa sisäisen turvallisuuden viranomaisten erityispiirteitä digitalisoitaessa julkisia palveluita. Lisäksi tutkitaan näitä erityispiirteitä ja niiden palveluiden digitalisoinnille asettamia vaatimuksia. Tutkimus osoittaa, että turvallisuusviranomaisilla on muihin toimijoihin nähden olevia erityispiirteitä, mm. tietoa, joka tekee toiminnan läpinäkyvyydestä haasteellisempaa, eikä toiminnan ja tiedon avoimuus ei sellaisenaan toteudu turvallisuusviranomaisten osalta. Yhdeksi keskeiseksi haasteeksi Handi-palvelun käyttöönoton sujuvuudessa nousivat sisäisen turvallisuuden viranomaisilla tietoturva-asiat. (turvaluokitus jne.) Turvallisuusviranomaisten erityispiirteiden tunnistaminen muodostaa turvallisuusviranomaisille mahdollisuuden määritellä omat digitalisoinnin periaatteet Turvallisuusviranomaisten kannalta on myös tärkeää, että yhtenäiset digitalisoinnin periaatteet muotoillaan kilpailukyvyn, organisaation kehittämisen ja kannalta. Turvallisuusviranomaisten digitlaisoinnin periaatteet mahdollistavat jatkossa digitalisointihankkeiden mahdollisimman tehokkaan käyttöönoton. Digitalisation has undoubtedly been one of the trends of the 21st century. It has been identified as one of the most important changes in society and business in the near and long term. The aim of the study is to research the effect of digitalisation of public services from the internal security officials point of view and to identify the specific features of security authorities and their impact on security authorities' digitization processes. The Handi service is a case study for this thesis. The research is qualitative in nature and is carried out as theme interviews. The interviewees are selected from the Ministry of Interior administration based on their main job responsibilities, expertise and experience. Semi-structured thematic interviews are analyzed by means of content-based content analysis and fitted into the theoretical framework presented in the section. The main objective of this thesis is to identify how successful the digitisation of public services, ie the introduction of the service, has been from the internal security authoritiespoint of view. Finally, the possibilities for the Ministry of the Interior and security authorities to develop digitalisation processes will be explored and the specificities of internal security authorities in digitising public services will be identified. From the security authorities point of view, the digitalisation of public services has been successful in terms of both service integration and integration. Security authorities have special features in relation to other actors, including: information that makes the transparency of activities more challenging, and the transparency of activities and information as such does not apply to the security authorities. One of the key challenges for the smooth implementation of the Handi service was the security issues raised by the internal security authorities. (security classification, etc.) Recognizing the special features of security authorities enables security authorities to define their own It is also important for the safety authorities to formulate uniform principles for digitalisation in terms of competitiveness, organizational development and. The principles of digitalisation of the security authorities will enable the most effective implementation of digitization projects in the future.
  • Jyrkiäinen, Jussi-Pekka (Helsingin yliopisto, 2019)
    Talletussuojalla on vakiintunut rooli yhtenä osana yhteiskunnan taloudellista suojaverkostoa. Pankkien ollessa keskeisessä roolissa valtioiden rahoituksen välitystoiminnassa on tärkeää kiinnittää huomiota pankkijärjestelmän toimivuuden ylläpitämiseen ja suojaamiseen. Pankit mahdollistavat rahoituksen tehokkaamman kanavoitumisen kohti tuottavampia kulutus- ja investointipäätöksiä, joista on koko yhteiskunnan taloudelliselle kehitykselle hyötyä. Näin ollen pankkijärjestelmän toimintaa tulee suojata tehokkaasti, jotta pankit kykenevät toimimaan tarkoituksenmukaisesti, eikä pankkijärjestelmän toiminta häiriinny edes talouden turbulenttisina aikoina. Talletussuojan perimmäisenä tarkoituksena on ylläpitää ja suojata kriisiherkkien rahoitusmarkkinoiden ja pankkijärjestelmän luotettavuutta ja tasapainoa kaikissa talouden tilanteissa. Konkreettisesti tämä näkyy tallettajien varojen suojaamisena ja sitä kautta tallettajien luottamuksen ylläpitämisenä pankkijärjestelmän toimintaan. Tallettajien luottamuksen ylläpitämisen taustalla on pankkijärjestelmän toimintaympäristön suojaaminen ja paniikinomaisten talletusten nostotarpeiden ehkäiseminen. Toimintakykyisen pankkijärjestelmän suojaaminen on taas välttämätön elinehto rahoitusmarkkinoiden toiminnalle. Talletussuojan suurimpana haasteena pidetään yleisesti pankkien liiallista riskinottoa. Talletussuojan katsotaan vähentävän pankkien ja tallettajien kannusteita monitoroida sijoitustensa riskipitoisuutta. Tallettajilla ei ole suurempia kannusteita kiinnittää huomiota kohdepankkiensa riskiprofiiliin tai niiden riskinoton lisääntymiseen omien varojen ollessa joka tapauksessa suojattuina. Pankeilla on näin insentiivi nostaa riskitasojaan, koska tallettajien markkinakuri on löyhentynyt ja näin lisääntynyt riskinotto ei välttämättä nosta tallettajien korkovaatimuksia samassa suhteessa. Pankkiin virtaa näin halvempaa talletussuojattua lainarahaa, jolloin pankin on kannattavampaa rahoittaa toimintaansa ennemmin halvemmalla lainarahalla kuin omalla pääomalla. Tämä voi mahdollistaa suuremman velkavivun avulla paremmat tuotot. Pankkien riskinoton on nähty osin johtuvan myös moraalikadosta. Talletussuoja alentaa pankkien moraalista korvausvastuuta, jolloin pankeille muodostuu kannuste lisätä riskinottoaan, koska riskinotosta saatavat tuotot voidaan jakaa pankin ja sen osakkaiden kanssa, kun taas mahdollisen pankin sijoitusten epäonnistumisen maksaisi lopulta talletussuojarahasto tai viimeistään valtio ja veronmaksajat pankin ajautuessa liian suuren riskinoton takia konkurssiin. Voidaan siis sanoa, että talletussuoja on ikään kuin kaksiteräinen miekka, toisaalta se antaa rahoitusmarkkinoille ja kaikille talouden toimijoille suojaa ja turvaa, mutta toisaalta turvallisuudentunne voi johtaa näiden toimijoiden riskipitoisempaan käyttäytymiseen. Talletussuojajärjestelmän tavoitteena on siten luoda mahdollisimman optimaalinen talletussuoja, joka toisaalta suojelee rahoitusjärjestelmää ja ennaltaehkäisee talouden kriisitilanteita, mutta toisaalta aiheuttaa mahdollisimman vähän negatiivisia ulkoisvaikutuksia taloudessa. Haitallisten ulkoisvaikutuksien ehkäisemisessä tulee keskittyä talletussuojajärjestelmän rakenteellisiin ja institutionaalisiin ratkaisuihin, jotka pyrkivät toiminnallaan lievittämään talletussuojan negatiivisia vaikutuksia. Toimivissa talletussuojajärjestelmissä yhdistyy talletussuojan tasapainottava vaikutus sekä sen negatiivisia ulkoisvaikutuksia lieventävä järkevä suunnittelu ja valvonta. Tärkeimpinä talletussuojajärjestelmän rakenteellisina ratkaisuina pidetään yleisesti talletussuojan kattavuutta, kannatusmaksujen hinnoittelua sekä institutionaalista ympäristöä, koska niillä on merkittävä vaikutus siihen, miten tehokkaasti talletussuoja toimii.
  • Luode, Eveliina (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tämän tutkielman tarkoituksena on tutkia autokyytien jakamista ja luottamuksen roolia niissä, Facebookin kimppakyyti-ryhmien käyttäjien kokemuksien ja näkemysten avulla. Tutkielmani tavoitteena on siis selvittää ensinnäkin, mikä merkitys luottamuksella on kimppakyydeissä. Seuraavaksi, mitä luottamus tarkoittaa kimppakyytiläisille. Kolmanneksi, miten toisilleen tuntemattomien ihmisten välistä luottamusta voidaan vahvistaa kimppakyytitoiminnassa eli mitkä tekijät vahvistavat ja mitkä heikentävät sitä, haastateltavieni mukaan. On myös tarpeellista selvittää, millaisia kokemuksia haastateltavilla on kimppakyydeistä ja mistä ne syntyvät sekä miten he arvioivat toisen luotettavuutta. Luottamusta tulee tarkastella niin verkkovuorovaikutuksen sekä reaalimaailman vuorovaikutuksen tilanteissa. Tavoitteena on peilata tutkimustuloksia aiempiin tutkimustuloksiin ja aiheesta käytyyn keskusteluun. Ajankohtaiseksi ja yhteiskunnallisesti merkittäväksi aiheen tekee ensinnäkin sen harvinaisuus – luottamusta ja autokyytien jakamista ei ole Suomen kontekstissa tutkittu aiemmin, vaikka luottamuksen sanotaan olevan jakamistalouden pohja. Jakamistalous ja siihen lukeutuvat uudenlaiset liikkumisen muodot ja palvelut ovat myös vasta kehittymäisillään Suomessa. Lisäksi jakamistalouden toiminta parhaimmillaan vaikuttaa ympäristöön, talouteen sekä yhteisöllisyyteen positiivisesti. Tutkielma on laadullinen tutkimus. Tutkielman aineisto on kerätty haastattelemalla kuutta Facebookin kimppakyyti-ryhmän käyttäjää. Haastatteluihin osallistuneet henkilöt olivat käyttäneet kimppakyytejä useita kertoja ja heitä voidaankin kutsua niin sanotuiksi toiminnan edelläkävijöiksi. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituina teemahaastatteluina. Analyysimenetelmänä on käytetty teoriasidonnaista sisällönanalyysia. Tutkielman tulokset viittaavat siihen, että luottamuksen merkitys kimppakyydeissä laskee, kun tarkastellaan yhteiskuntaa, jossa luottamuksen taso on jo valmiiksi korkealla. Lisäksi myös silloin, kun luottamus koetaan automaattisena ja kun luottamus nähdään henkilön ominaisuutena ja riskienottona. Luottamuksen merkityksen väheneminen ei tarkoita kuitenkaan sitä, että luottamuksen merkitys katoaisi. Siitä tulee kuitenkin enemmän tiedostamatonta ja näkymätöntä. Luottamusta vahvistavat tekijät liittyivät erityisesti sujuvuuteen, toisten henkilöiden käyttäytymiseen, kokemuksiin sekä mahdollisuuteen arvioida muita käyttäjiä. Näiden kokemusten ja sujuvuuden voidaankin ehkä sanoa olevan suomalaisessa yhteiskunnassa ja valmiiksi luottavaisten ihmisten keskuudessa niitä tekijöitä, joilla on enemmän merkitystä kimppakyytitoiminnassa, kuin luottamuksella. Lisäksi mahdollisuudet arvioida toisen luotettavuutta, esimerkiksi katsomalla toisen käyttäjän profiilin, näyttäisi olevan tärkeää niin luottamukselle kuin koko kimppakyytitoiminnalle. Uudenlaisissa liikkumisen palveluissa tulisikin panostaa ensikäyttäjien kokemuksiin eli esimerkiksi sujuvuuteen, ja siihen, että he toimivat hyvinä niin sanottuina sosiaalisina todisteina. Palveluissa tulisi myös pyrkiä nostamaan käyttäjien määrää, jotta saavutettaisiin kriittisen massan rajapiste. Lisäksi uusien liikkumisen palveluiden yleistyminen vaatii kansalaisten asennemuutosta omistamista ja kuluttamista kohtaan.
  • Mäkkylä, Katja Marjaana (Helsingin yliopisto, 2019)
    Suomen perustulokokeilu järjestettiin vuosina 2017–2018. Se sai osakseen merkittävää kansainvälistä huomiota. Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan perustulokokeilua ja sen saama kansainvälistä medianäkyvyyttä. Kokeilun pääasiallisena tavoitteena oli selvittää, miten sosiaaliturvaa voi muuttaa työhön kannustavaksi ja osallistavaksi, ja onko perustulon avulla mahdollista yksinkertaistaa monimutkaista etuusjärjestelmää vähentäen näin raskasta byrokratiaa. Tutkielmassa selvitetään, miten kansainvälinen media uutisoi Suomen perustulokokeilusta, millainen kansainvälisen median luoma kuva Suomesta ja suomalaisista on, ja mitä mahdollisia seurauksia perustulokokeilun kaltaisella sosiaalisella innovaatiolla on Suomen maakuvan muodostumiseen. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä on sosiaalinen konstruktionismi, jonka kehittäjinä pidetään Peter L. Bergeriä ja Thomas Luckmannia. Tutkielman keskeiset käsitteet ovat valtion kilpailukyky, sosiaaliset innovaatiot ja maakuva. Ne kietoutuvat yhteen tarjoten näköalan laajempaan yhteiskunnalliseen muutokseen. Ne kuvaavat kehitystä, jonka seurauksena yritysmaailmasta tutut käsitteet ja tavoitteet ovat tulleet osaksi valtionhallinnon puhetapoja. Tutkimusaineisto koostuu kansainvälisistä verkkojulkaisuista kerätyistä Suomen perustulokokeilua käsittelevistä artikkeleista. Aineistoon on kerätty kansainvälisesti tunnettujen uutismedioiden verkkojulkaisuissa esiintyneet artikkelit. Verkkoartikkeliaineiston osumia on 33 kappaletta ja ne sijoittuvat aikavälille 1.9.2015–31.1.2018. Tutkimusmenetelmänä käytetään mediakehysanalyysia. Analyysia ovat kehittäneet esimerkiksi Zhongdang Pan & Gerald M. Kosicki sekä James W. Tankard, Jr. Menetelmän avulla aineistosta pyritään etsimään tapoja, joilla suomalaista perustulokokeilua on kansainvälisessä mediassa kehystetty ja näiden kehyksien avulla hahmottamaan, millä tavoin hahmottamaan Suomi ja suomalaiset aineistossa esitetään. Aineistosta löytyi viisi kehystä: talouden kehys, inhimillisesti kiinnostava kehys, konfliktikehys, tulevaisuuden kehys ja politiikan kehys. Talouden kehys, inhimillisesti kiinnostava kehys ja konfliktikehys ovat median usein käyttämiä kehyksiä. Näiden kehystysten taustalla on siis median oma toimintalogiikka ja sen pyrkimys tuottaa yleisöä kiinnostavaa ja koukuttavaa sisältöä. Sen sijaan tulevaisuuden kehys ja politiikan kehys ovat tyypillisiä juuri Suomen perustulokokeilua käsittelevissä artikkeleissa. Talouden kehys nostaa esiin Suomen talouden ongelmat, mutta Suomi kuvataan myös maana, joka on tarttunut toimeen ja pyrkinyt löytämään innovatiivisia ratkaisuja työttömyyden nujertamiseksi. Inhimillisesti kiinnostava kehys luo kuvaa suomalaisista koulutettuina, ahkerina ja yritteliäinä kansalaisina, joiden suurimmaksi esteeksi kuvataan Suomen byrokraattinen sosiaaliturvajärjestelmä. Konfliktikehyksessä tehdään näkyviksi suomalaisen yhteiskunnan jakolinjat suhteessa perustuloon ja perustulokokeiluun. Tulevaisuuden kehyksessä Suomi ja suomalaiset esitetään ennakkoluulottomina edelläkävijöinä, jotka pyrkivät löytämään ratkaisuja tulevaisuuden yhteiskuntia piinaaviin ongelmiin. Politiikan kehyksessä Suomi näyttäytyy kokeilunhaluisena, dynaamisena ja tulevaa ennakoivana maana, joka korostaa sosiaalisten innovaatioiden roolia hyvinvointiyhteiskunnan uudistamisprosessissa. Aineiston tapa kehystää Suomen perustulokokeilu, Suomi ja suomalaisuus on pääosin myönteinen ja sen voi nähdä olevan linjassa kilpailukykyisen valtion sekä Suomen maakuvatyöstä vastaavien tahojen pyrkimysten ja tavoitteiden kanssa. Sosiaaliset innovaatiot, kuten tämän tutkimuksen tapausesimerkki perustulokokeilu, edustavat toimivaa yhteiskuntaa ja toisaalta tieteellisen tutkimuksen ja tiedon hyödyntämistä yhteiskunnan toimintakyvyn parantamisessa.
  • Kantola, Maija (Helsingin yliopisto, 2019)
    REKO on lähiruokapiirimalli, jossa kuluttajat alueellisissa Facebook-ryhmissä tekevät ruokatilauksia paikallisilta ruuantuottajilta ja REKO-jaoissa noutavat tilauksensa suoraan tuottajilta. Tutkielmassa tarkastellaan, mitkä ovat kuluttajien tärkeimmät syyt olla mukana REKO-toiminnassa. Tämän lisäksi REKO-kuluttajia tarkastellaan poliittisen kulutuksen näkökulmasta: millaisia poliittisia kuluttajia he ovat ja minkälaista on REKO:ssa mahdollisesti ilmenevä poliittisuus? REKO on osa laajempaa vaihtoehtoisten ruokaverkostojen ilmiötä. Nämä verkostot tarjoavat valtavirtaiselle ruokajärjestelmälle vaihtoehtoisen väylän ruuankulutukseen, jota voidaan myös pitää kestävämpänä tapana kuluttaa ruokaa. Näkökulmana tutkielmassa on poliittinen kulutus eli miten REKO-kuluttajat huomioivat kulutusvalinnoissaan ympäristön, työntekijöiden tai eläinten hyvinvoinnin sekä harjoittavatko he poliittista ostamista eli buycottia, boikottia tai diskursiivista poliittista kulutusta. Entä käyttävätkö kuluttajat kulutusvalintojaan tietoisena vaikuttamisen välineenä ja uskovatko he omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa kuluttajana? Aineistona tutkielmassa käytetään kymmenen Helsingin kantakaupungin REKO-piirissä mukana olevan kuluttajan teemahaastattelua ja analyysimenetelmänä teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Analyysin perusteella kuluttajien tärkein peruste ostaa ruokaa REKO:sta on ruuantuottajien ja pientuotannon tukeminen suoraan ilman välikäsiä. Tämän lisäksi kuluttajat kokevat saavansa REKO:sta laadukkaita ja tuoreita elintarvikkeita. Suoraan tuottajalta ostaminen koetaan henkilökohtaiseksi kuluttamisen muodoksi, mikä tekee ruokaketjusta läpinäkyvän ja tarjoaa kuluttajalle laatutakuun sekä mahdollisuuden saada tietoa tuotteiden alkuperästä suoraan tuottajalta. REKO:ssa kuluttajilla on lisäksi mahdollisuus saada eettisesti tuotettua lihaa ja osa haastateltavista pitää REKO:ssa koettavasta nostalgisesta toritunnelmasta. Tämän tutkimuksen perusteella haastateltavia voidaan pitää poliittisina kuluttajina. He toteuttavat monia poliittisen kulutuksen muotoja, erityisesti buycottia, minkä lisäksi jotkut haastateltavat boikotoivat ylikansallisia yrityksiä, toimivat diskursiivisina poliittisina kuluttajina yrittäessään vaikuttaa muihin kuluttajiin ja miettivät myös kokonaiskulutuksensa vähentämistä. Haastateltavat ottavat kulutusvalinnoillaan kantaa erityisesti eläinten hyvinvointiin, mutta myös ympäristön ja työntekijöiden oikeuksien kannalta kestävään kehitykseen ja ruokahävikin vähentämiseen. Haastatellut REKO-kuluttajat tiedostavat siis kulutusvalintojensa yhteiskunnalliset vaikutukset ja usein tietoisuus tästä on noussut mediasta saadun tiedon kautta. Haastateltavat ilmentävät yksilöllistynyttä vastuunottoa, jossa he kokevat velvollisuudekseen kestävien kulutusvalintojen tekemisen, vaikka tiedostavatkin vaikutusmahdollisuuksiensa rajallisuuden. Lisäksi REKO:a voidaan pitää yksilöllistyneen kollektiivisen toiminnan areenana, jossa kuluttajat toteuttavat omia arvojaan ja päämääriään ja toimivat yksilöinä sen sijaan, että olisivat sitoutuneet yhteiseen agendaan tai ideologiaan. REKO tarjoaa vaihtoehtoisena ruuanhankinnan väylänä kuluttajille mahdollisuuden tehdä kestäviä kulutusvalintoja sekä kritisoida valtavirran ruokajärjestelmää, jossa tuottajahinnat on joidenkin haastateltavien mukaan painettu alas. REKO:a ja haastateltavien poliittista kulutusta voidaan täten pitää poliittisen osallistumisen muotona, vaikka haastateltavat eivät itse juuri näekään toimintaansa poliittisena.
  • Jussilainen, Julia (Helsingin yliopisto, 2019)
    Maisterintutkielmassa tarkastellaan Helsingin Kallion asuinalueen kehitystä ravintolapalveluiden näkökulmasta. Kallion kaupunginosa sijaitsee Helsingin itäisessä kantakaupungissa. Asuinalueella on ollut varsin värikäs historia ja ominaispiirteensä, jonka 1900-luvun alkupuoliskon kehityskulkua Heikki Waris avaa perusteellisesti teoksessaan Työläisyhteiskunnan syntyminen Helsingin Pitkänsillan pohjoispuolelle I-II (1932 & 1934). 1900-luvun alussa Kallio leimaantui vahvasti työväenluokan asuinalueeksi pienine, ahtaine asuntoineen. Suomessa gentrifikaatiotutkimuksen pioneerina voidaan pitää Pasi Mäenpäätä, jonka teos Kallion kaupunginosan keskiluokkaistuminen 1980-luvulla. Työläisyhteiskunnan tuho? julkaisiin vuonna 1991. Mäenpään mukaan jo 1980-luvulla Kalliossa oli nähtävissä keskiluokkaistumista, joka alkoi murentaa Kallion imagoa työväenluokan asuinalueena. Tästä huolimatta alueen villi maine ja rosoinen elämänmeno olivat vahvasti voimissaan vielä 1990- ja 2000-luvulla. Vasta 2010-luvulla asuinalueen muutos keskiluokkaisempaan suuntaan on ollut kuuma puheenaihe ja sen seuraukset havaittavissa myös asuntojen hintakehityksessä. Sharon Zukin (1995) on lähestynyt gentrifikaatiota (karkeasti suomennettuna alueen keskiluokkaistumista) kulttuurisen kulutuksen lisääntymisen näkökulmasta. Hänen mukaansa materiaalisesta kulutuksesta ja sen ihannoinnista on siirrytty kohti elämyskulttuuria ja ”symbolista taloutta”, joka näkyy ravintoloiden, museoiden ja ylipäätänsä kulttuurin arvostuksen ja käytön nousuna. Mäenpää (2005) on tutkinut kulutuskulttuurin ja julkisen tilan välistä suhdetta sekä 1980-luvulla alkanutta kaupunkikulttuurin murrosta Suomessa, kuvaillen ilmiötä kulutuskeskeiseksi kaupunkikulttuuriksi. Kaupunkielämän ydin on kuluttaminen, joka näkyy sekä uudessa kaupunkikuvassa että kaupunkikulttuurin kasvavassa merkityksessä. Zukinin ja Mäenpään esiintuoma kulttuurisen kulutuksen ja elämyskulttuurin lisääntyminen ovat havaittavissa myös Kalliossa. Tutkimukseni teoreettinen viitekehys on tarkastella Kallion gentrifikaatiota juuri tästä näkökulmasta. Työväenluokkainen ja perinteisesti varsin huonomaineinen Kallio on viimeistäänkin 2000-luvulla siistiytynyt ja rauhoittunut asuinalueena. Tämän tutkimuksen tavoitteena on kuvata ja analysoida Helsingin Kallion ravintolakulttuurissa ja -palveluissa tapahtuneita muutoksia. Tutkimukseni pohjautuu kahdeksaan ravintola-alan toimijan haastatteluun, jotka on tehty syksyllä 2018.
  • Ahlberg, Anssi (Helsingin yliopisto, 2019)
    Nuoruus on henkisen ja fyysisen kehityksen kannalta hektistä aikaa. Ulkoiset paineet sekä persoonallisuuden ja ajattelun kehitys yhdessä ruumiillisten muutosten kanssa aiheuttavat hämmennystä ja epätietoisuutta. Siksi turvallinen, sosiaalisen kiinnittymisen mahdollistava kasvuympäristö toimivine vertaissuhteineen on tärkeä selkänoja, josta nuori saa tukea myllerrysten keskellä. Valitettavan monilla kasvuympäristö häiriintyy ja tuen sijaan nuori voi joutua kiusatuksi. Pitkään jatkuva kiusaaminen tukahduttaa sosiaalisen kasvuympäristön positiiviset elementit ja aiheuttaa vakavan kehityksellisen riskin, joka voi jättää jälkensä pitkälle aikuisuuteen. Koulukiusaaminen ei ole vain marginaalinen ilmiö. Vuoden 2019 kouluterveyskyselyn mukaan 5,5 prosenttia peruskoulun 8.- ja 9.-luokkalaisista kokee joutuvan viikoittaisen kiusaamisen kohteeksi. Vuoden 2018 oppilasmäärien perusteella osuus tarkoittaa lähes 6 600 oppilasta. Tämän tutkielman tavoitteena on tuottaa lisätietoa koulukiusaamisen ja nuorten harrastusten yhteydestä. Tarkemmin tutkielmassa selvitetään kiusaamisen vaikutusta eri harrastusvalintoihin sekä kiusaamista suhteessa muihin harrastamiseen vaikuttavia tekijöihin. Tuloksista toivotaan olevan hyötyä lasten ja nuorten hyvinvointia, terveyttä ja palvelujen saantia kokonaisvaltaisesti edistävissä kehityshankkeissa ja niihin liittyvässä päätöksenteossa. Tämän tutkielman aineistona on käytetty Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen keräämää vuoden 2017 kouluterveyskyselyn 8. ja 9. luokkien oppilaiden Helsingin otosta (N=5125). Kiusattujen sijoittumista sukupuolittain eri harrastusryhmiin tarkasteltiin ristiintaulukoimalla. Kiusatuksi joutumisen lisäämää riskiä sijoittua eri harrastusryhmiin sekä suhdetta muihin harrastuksiin vaikuttaviin tekijöihin tarkasteltiin binäärisellä logistisella regressioanalyysilla. Tehdyt analyysit osoittivat kiusatuksi tulemisen vaikutusten harrastuksiin olevan sukupuolittuneita. Kiusatuilla pojilla viikoittaisen harrastuksen puuttuminen oli yleisempää kuin muilla pojilla. Kiusatuilla tytöillä viikoittainen harrastaminen sen sijaan oli yleisempää kuin muilla tytöillä. Kiusaamisen vaikutus harrastuksiin vaihteli harrastusryhmittäin. Kiusatuksi tulleilla oli muita isompi riski viikoittaiseen kuvataide- tai käsityöharrastukseen, seura- tai järjestötoimintaan osallistumiseen tai ilmaisutaidolliseen harrastukseen. Sen sijaan kiusatuksi joutuminen lisäsi riskiä jäädä viikoittaisen liikuntaharrastuksen ulkopuolelle. Kiusatuksi joutuminen vähensi kokonaisuudessa harrastamista melko vähän. Jatkotutkimuksen kannalta olisi tärkeää pohtia syitä sille, miksi kiusatuilla on muita suurempi riski jäädä juuri liikuntaharrastuksen ulkopuolelle. Aikaisemmasta tutkimuksesta huomattiin, että kiusaamisen vaikutukset jatkuvat pitkälle aikuisuuteen. Tästä syystä on erittäin tärkeää, että kiusatulle on tarjolla riittävästi tukea ja että kiusaamisen uhrien jälkihoidon jatkuvuus on turvattu riittävän pitkäksi aikaa. Oppilaitosten opiskeluhuoltotyön ja sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden yhteistyöllä on suuri rooli välitöntä apua tarjotessa sekä varmistettaessa, että tuki tarvittaessa jatkuu kiusatun oppivelvollisuuden päätyttyä perusopetuksen jälkeen.
  • Mattsson, Teppo (Helsingin yliopisto, 2019)
    The mediation of intimate partner violence (IPV) has been statutorily regulated in Finland since year 2006. Earlier IPV was mediated around Finland to different extents. The mediation of IPV has been very controversial from the very beginning. Status of victims has been considered bad, there have been doubts about her/his voluntariness and it has been seen that the suspect is too slightly affected. On the other hand there has been a lot good experiences of mediation and the parties have been instructed to further services. This thesis studies perceived justice and voluntariness in the mediation of IPV and perceived mediation procedures of mediation parties and mediators. As a control group in the study there were mediation parties and mediators of cases with other violence than IPV. The study was cross-sectional and the survey aimed to cover all parties and mediators of IPV and non-IPV violence mediation cases managed by three service providers in Finland during 12 months period. Measure of perceived justice was based on results by Colquitt (2001) and Gramatikov et al (2009), measure of voluntariness was based on self-regulation questionnaires of self-determination theory and measure of mediation procedure was based on the metamodel of Alexander (2008). The survey was tested by employees of mediation service providers and by voluntary mediators. After a short period it was found that the response rate is very low. As a corrective action the survey was truncated but despite survey simplification response rate did not achieve target level. Data (n = 169) was analysed with R software using illustrative figures, factor analysis, non-parametric test, linear regression analysis and logistic regression analysis. Based on study data mediation parties perceive mediation as more fair than mediators. Parties also perceive that mediators control more the process than mediators assess but parties are more satisfied with the mediation than mediators assess. There are no differences of perceived voluntariness and justice between IPV mediation and other violence than IPV mediation. Facilitative mediation style is in positive relation with perceived justice in IPV cases but in control group no relation was seen between the constructs. Almost all mediation parties are very satisfied with the mediation and their perceived justice is very positive. Even the parties see that they are voluntarily in mediation, they might feel guilty if they were not aiming to reconciliation, or they might think that their refusal to participate mediation could upset the other party. Study data supports that it’s reasonable to continue IPV mediation but attention should be drawn to the genuine desire and capacity of the parties to participate mediation. In the thesis there are some recommendations how to develop mediation activities. Further studies are needed to understand better IPV mediation effectiveness and how the parties and mediators perceive the mediation. In the thesis a study design is presented to get valid and reliable data for continuous development of IPV mediation activities.
  • Huisman, Lotta (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tämä tutkimus tarkastelee leikki-ikäisten lasten tapaamisia lastensuojelun palvelutarpeen arvioinnin aikana. Tutkielman tavoitteena on tuottaa tietoa siitä, mitä lastensuojelun asiakirjat kertovat lasten tapaamisista ja lasten mielipiteiden selvittämiseen liittyviä asioista. Lapsikeskeinen työskentely ja lapsen äänen näkyminen asiakirjoissa ovat keskeisiä aiheita tutkimuksessa. Tutkimuksen kohderyhmä ovat noin 4-7 vuotiaat leikki-iässä olevat lapset. Tutkimukselle pyydettiin tutkimuslupaa, joka myönnettiin syyskuussa 2017. Tutkimusaineisto koostuu suuren Etelä-Suomalaisen kaupungin lastensuojelun palvelutarpeen arvioinnin aikana kirjatuista asiakirjoista. Tutkimuksesta ei rajattu mitään kaupungin maantieteellistä aluetta pois, joten kaupungin jokaisesta lastensuojelun toimipisteestä toimitettiin kriteereihin sopivat palvelutarpeen arviot. Tutkimusta varten pyydettiin kaikki asiakirjat vuonna 2009-2012 syntyneiden lasten palvelutarpeen arvioinneista, joissa sosiaalityöntekijä on tehnyt päätöksen asiakastietojärjestelmään palvelutarpeen arvion päättämisestä ajalla 1.8.2016-14.8.2016. Tutkimusta varten toimitettiin 20 palvelutarpeen arviota ja nämä arviot muodostavat tutkimuksen aineiston. Aineistosta poimittiin tutkimuksen analyysiä varten lasten tapaamisia koskevat asiakirjat. Tutkielman teoreettinen viitekehys rakentuu käsitteellistämällä tutkimuskohteita: lastensuojelussa tehtävät palvelutarpeen arviot, lapsikeskeisyys lastensuojelutyössä ja kirjaaminen lastensuojelutyössä. Tutkielma on kvalitatiivinen tutkimus ja aineiston analyysissä on käytetty aineistolähtöistä analyysiä. Laadullisen analyysin lisäksi aineistosta on kerätty määrällisiä tuloksia käyttäen sisällön erittelyä. Tutkimuksessa on pyritty pohtimaan huolellisesti tutkimuseettisiä kysymyksiä, jotta asiakirjoissa esiintyvät henkilöt ja asiakirjat kirjanneet työntekijät säilyttävät anonymiteettinsä. Asiakirjojen mukaan suurin osa lapsista tavattiin palvelutarpeen arvion aikana, joskaan kaikissa tapaamisissa lapsen mielipiteitä ei selvitetty. Lasten kanssa käsiteltiin pääsääntöisesti arkeen liittyviä teemoja, mutta myös vaativia aiheita, kuten kuritusväkivaltaa ja perheen riitatilanteita. Useaan asiakirjaan oli kirjattu hyvinkin tarkasti havaintoja lapsesta ja tapaamisen kulusta, mutta tässä oli selvästi vaihtelua asiakirjoja verrattaessa. Kirjaamistyyli asiakirjoissa vaihteli, osa asiakirjoista oli kirjattu todella yleisluontoisesti, kun taas osaan asiakirjoista oli kirjattu hyvinkin yksityiskohtaisesti keskustelun toteutumista, kysymyksenasettelua ja keskustelun kulkua. Tapaamalla lapsen työntekijät ovat antaneet lapselle mahdollisuuden kertoa omista ajatuksistaan ja mielipiteistään. Asiakirjat antavat ymmärtää, että työntekijät ovat pyrkineet tukemaan ja auttamaan lapsia mielipiteiden ilmaisemisessa. Työntekijät ovat leikkineet ja pyrkineet luomaan lapsen kanssa vuorovaikutussuhdetta, vaikka lasta olisi ollut vaikea kuulla nuoren iän takia. Vaikka lapsen kanssa ei ole keskusteltu, on hänen läsnäolostaan kirjattu asiakirjoihin. Aineiston rajallisuuden vuoksi analyysiluvun havaintoja on mahdotonta yleistää. Tutkimus tuottaa kuitenkin tietoa siitä, minkälaista tietoa lasten tapaamisista tuotetaan lastensuojelun palvelutarpeen arvioinnin aikana. Asiakirjat kuvaavat lapsen osallisuutta lastensuojelun arvioinnin aikana. Asiakirjoja tutkittaessa tulee muistaa, että asiakirjojen sisältöön vaikuttavat kirjaamistilanteen olosuhteet, kirjoittajan omat vahvuudet ja heikkoudet, sekä kirjatuksi päätyvän tiedon valikoiminen. Kirjatessa voi myös tapahtua virheitä, sillä tositilanteiden kirjaaminen tekstimuotoon on haastavaa ja työntekijät saattavat tulkita asiakastilanteita eri tavoin. Kirjaaminen on tärkeä työväline lastensuojelutyössä ja kirjaamisella on monta tehtävää. Lapsen tapaamisen ja mielipiteiden huolellinen kirjaaminen vahvistaa lapsen osallisuutta lastensuojelun työskentelyprosesseissa ja tekee lapsen näkyväksi työskentelyssä. Huolellisella kirjaamisella on mahdollista vaikuttaa siihen, että työskentelyn voidaan katsoa pyrkivän lapsikeskeisyyteen. Samalla työntekijä turvaa lapselle hänen lakisääteisen oikeutensa esittää mielipiteensä häntä itseään koskevissa asioissa.
  • Tahkola, Timo (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tämä etnografinen Pro gradu - tutkielma käsittelee pääkaupunkiseudulla vaikuttavaa suomalaista jäsenkorjausta fenomenologisesta näkökulmasta kehollisena kokemuksena ja manuaalisena hoitomenetelmänä. Nopeasti kasvavaa jäsenkorjausta on tutkittu Suomessa vain vähän, vaikka jäsenkorjauskoulutusta on tarjolla huomattavasti aikaisempaa enemmän. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, mistä jäsenkorjaajan kädentaito muodostuu, ja kuinka opitut taidot ilmenevät jäsenkorjaushoidon aikana. Tutkielmassa analysoidaan myös jäsenkorjauksen hoitometodologiaa ja kehokuvaa suhteessa jäsenkorjauskoulutukseen ja hoitomuodon virallistamispyrkimyksiin. Yhteiskunnallisesti ajankohtaista on jäsenkorjauksen virallistamispyrkimysten lisäksi julkisuudessa aika ajoin käytävä keskustelu täydentävistä- ja vaihtoehtoisista hoitomuodoista. Aineisto tutkielmaa varten kerättiin puolistrukturoitujen haastattelujen ja osallistuvan havainnoinnin keinoin. Lisäksi omakohtaisesta hoitojen tekemisestä ja jäsenkorjaushoitoihin osallistumisesta saadut kokemukset auttoivat implementoimaan fenomenologisen metodologian tutkimukselliseksi lähtökohdaksi tutkielmaan. Tutkielmassa on lisäksi käytetty ajankohtaisina lähteinä lehdistössä esiintyneitä keskusteluja epävirallisista hoitomuodoista yleensä sekä jäsenkorjauskoulutusta järjestävien tahojen internet-sivuja. Osallistuva havainnointi suoritettiin pääkaupunkiseudulla Kalevalaisen jäsenkorjauksen koulutusviikonlopuilla syksyn ja kevään 2017-2018 aikana. Samalla aikajaksolla toteutettiin myös puolistrukturoidut haastattelut pääkaupunkiseudulla vaikuttavien jäsenkorjaajien kanssa. Ensimmäiset haastateltavat tutkimukseen saatiin sähköpostiviestillä ja loput haastateltavat valikoituvat aiempien haastateltujen suositusten perusteella. Tutkielman analyysivaiheessa jäsenkorjauksen kehokuvaa tarkastellaan ensin Nancy Scheper-Hughesin ja Margaret Lockin antropologisen kehollisuuden keskustelun avulla, jossa eritellään kehon fenomenologinen, sosiaalinen ja poliittinen aspekti. Myös Servando Hinojosan tutkimukset manuaalisten terapioiden parissa ovat merkittävässä osassa analyysiä. Toisessa analyysikappaleessa syvennytään kehon fenomenologiseen aspektiin tarkemmin tutkimalla jäsenkorjaushoidon kokemuksellisuutta Thomas J. Csordasin kulttuurifenomenologisin käsittein. Kolmas analyysin osa-alue on jäsenkorjauksen poliittiseen ja sosiaaliseen aspektiin syventyminen jäsenkorjauskouluttamisen ja hoitomuodon virallistamisprosessin näkökulmasta. Analyysissä käytetään apuna mm. Bruno Latourin tieteenteon analyysia sekä dialogiseen ympäristösuhteeseen erikoistuneiden Eeva Berglundin ja Gísli Pálssonin etnografioita. Tutkielman tuloksena on, että jäsenkorjaajan hoidon aikainen kokemus on yhdistelmä syvää keskittymistä, opittuja otteita, kirjatietoa, sekä hoidettavan kehon kuuntelemista oman kehon avulla. Kuunteleminen ja hoito tehdään somaattisten tuntemusten ja kehollisen kuvittelemisen avulla interaktiivisessa vuorovaikutuksessa hoidettavan kehon kanssa. Jäsenkorjaushoito tapahtuu osittain pre-objektiivisella tasolla. Jäsenkorjausperinne korostaa koko kehon huomioimista manuaalisessa hoitotilanteessa etäännyttäviä instrumentteja käyttämättä. Lisäksi jaloista lähtevien toiminnallisten ketjujen huomioiminen jäsenkorjaushoidossa tarkoittaa, ettei jäsenkorjauksen kehoa voi tarkastella irrallisena ympäristöstään. Mestari-kisälli-perinteen vahvan kokemuksellisen aspektin vuoksi jäsenkorjaus on hoitometodologiana valtakulttuurista poikkeava näkökulma siihen mitä keho on, ja kuinka sitä tulisi hoitaa. Tieteellisestä valtakulttuurista poikkeava kehokuva tulisikin osata huomioida jäsenkorjaushoidon virallistamispyrkimyksiin liittyvissä keskusteluissa sekä jäsenkorjauskoulutuksissa. Huomioiminen voisi tapahtua tekemällä ennakkoluulotonta tutkimusta, kuten kohdentamalla tieteellisiä tutkimusmetodeja paremmin tutkimuskohdetta vastaaviksi, sekä jäsenkorjauksen kokemuksellisen tiedon laadun arvostamisella. Tutkielman johtopäätelmänä on, että lääketieteellisen ja asiantuntijuuteen perustuvan kirjallisen ja akkumuloituvan tiedon rinnalle olisi hyvä tuoda keskustelua monipuolistavaa jäsenkorjaajien subjektiivista ja kehollista näkemystä. Tämä edistäisi jäsenkorjausperinteen ja kokemuksellisen kehokuvan säilyvyyttä, ja voisi toisaalta myös tarjota uusia hoidollisia näkökulmia ihmiskehoon. Valitettavasti jäsenkorjaushoidon ja/tai sen vaikutusmekanismien sanallistaminen on kuitenkin haastavaa, sillä hallitsevat käsitykset kehosta, terveydestä ja sairaudesta vaikuttavat tieteen ja yhteiskunnan lisäksi myös yksilöiden subjektiivisen kokemuksen tasolla. Yhteiskunnallisesti kyse on merkittävästä asiasta, sillä jäsenkorjauksen aseman virallistaminen edistäisi ensinnäkin tieteellistä tutkimusta aiheesta mm. virallisten rekisterien ylläpidon kautta. Toisaalta virallistaminen parantaisi myös jäsenkorjaajien verotuksellista ja oikeudellista asemaa sekä lisäksi vielä parantaisi hoitoturvallisuutta koulutussisältöjen määrittämisen kautta. Esimerkiksi maailman terveysjärjestö WHO on strategiassaan suosittanut perinteisten hoitomenetelmien integroimista osaksi virallista terveydenhuollon sektoria.
  • Linko, Leo (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkielmassa selvitetään innovatiivisuuden esteitä julkisessa palveluhankinnassa palveluiden tuottajien näkökulmasta katsottuna. Lisäksi huomio kiinnittyy erityisesti siihen, miten palveluita tuottavien organisaatioiden toimiala, koko ja aiempi TK-toiminta vaikuttavat heidän kokemiinsa esteisiin innovaatioiden synnylle julkisessa hankinnassa. Uusien innovaatioiden synty nähdään yhtenä tärkeänä talouskasvun ja hyvinvoinnin edistäjänä. Tärkeyden tunnistamisen myötä, on innovaatioiden edistäminen julkisen hankinnan kautta noussut yhdeksi merkittäväksi innovaatiopolitiikan keinoksi. Innovatiivisen julkisen hankinnan ympärille onkin kehittynyt 2000-luvulla laajempi teoreettinen viitekehys mutta tutkimus on pääosin keskittynyt vain teknologisiin hankintoihin ja tilaajapuoleen, jättäen palveluhankinnat sekä niiden tuottajat vähemmälle huomiolle. Tutkielmassa innovatiivisuuden esteitä kartoitetaan päämies-agentti- ja innovatiivisen julkisen hankinnan teoriaa viitekehyksenä käyttäen. Tutkielman aineisto kerättiin kyselytutkimusta hyväksikäyttäen. Aineistonkeruu pohjautui Työ- ja elinkeino ministeriön tuottamaan vuoden 2017 julkisten hankintojen ilmoitusaineistoon, johon on kerätty kaikki kyseisen vuoden kynnysarvot ylittävät hankinnat. Julkisten hankintojen ilmoitusaineistosta rajattiin kyselyn lähettämistä varten suuret- ja keskisuuret kaupungit, joita pyydettiin toimittamaan palveluhankintojen voittajien yhteistiedot. Kyselylomake lähetettiin 112 palveluhankinnan voittajalle joilta vastauksia kertyi yhteensä 34 kappaletta. Aineiston analyysissä käytettiin tilastollista päättelyä ja logistista regressioanalyysiä. Aineiston pohjalta havaittiin, että erityisesti yhteistyön puute tuottavan ja tilaavan organisaation välillä, tarjouspyyntöjen liian tarkat määritelmät sekä innovaatioiden vähäinen kysyntä hankinnoissa nousivat merkittävimmiksi esteiksi innovaatioille palvelun tuottajien näkökulmasta. Lisäksi julkisen sektorin avoimuus vastaanottaa uusia innovaatioita koettiin merkittävänä esteenä niiden synnylle. Vaikka edellä mainitut innovaation syntymisen esteet koettiin merkittävimmiksi, käy tuloksista kuitenkin ilmi, että enemmistö vastaajista piti kaikkia teoriasta nousseita esteitä vähintään jokseenkin merkittävänä. Tuloksista kävi myös ilmi, että palveluita tuottavan organisaation koolla oli myös vaikutusta heidän kokemiinsa innovaation esteisiin. Etenkin yhteistyön puute loppukäyttäjän kanssa koettiin merkittävänä esteenä vain keskisuurissa- ja suurissa organisaatioissa, kun taas ennakkoon määritellyt soveltuvuusehdot koettiin esteenä mikro- ja pienissä organisaatioissa. Sopimusten ajallinen- sekä rahallinen suuruus koettiin esteenä myös sitä suuremmalla todennäköisyydellä, kun organisaation koko kasvoi. Tutkielma keskittyi tunnistamaan päämies-agentti- ja innovatiivisen julkisen hankinnan teoriassa havaittuja innovaatioiden synnyn esteitä julkisessa hankinnassa hyvin laaja-alaisesti tuoden konkreettisia tuloksia teorioita täydentämään. Tuloksista voidaan päätellä, että teoriasta nousseet innovaatioiden esteet ovat relevantteja palveluita tuottaville organisaatioille. Tutkielman aineistoon liittyi rajoituksia, jotka tulee ottaa huomioon tuloksia tulkittaessa. Aineiston pieni koko toimi rajoitteena erityisesti logistista regressiomallia luodessa.
  • Sandelin, Mona-Lisa (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tiedekunta/Osasto – Fakultet/Sektion – Faculty Statsvetenskapliga fakulteten Laitos – Institution – Department Institutionen för socialvetenskaper Tekijä – Författare – Author Mona-Lisa Sandelin Työn nimi – Arbetets titel – Title ”Inte är det här med självbestämmande lätt”- En studie av professionellas syn på självbestämmanderätt i boendefrågor för personer med utvecklingsstörning Oppiaine – Läroämne – Subject Socialt arbete Työn laji – Arbetets art – Level Magisteravhandling Aika – Datum – Month and year November 2019 Sivumäärä – Sidoantal – Number of pages 74 +9 Tiivistelmä – Referat – Abstract Självbestämmande i boendefrågor för personer med utvecklingsstörning är ett aktuellt ämne i och med FN konventionen om rättigheter för personer med funktionsnedsättning som ratificerats i Finland 2016. I artikel 19 står att personer med funktionsnedsättning har samma rättigheter som alla andra människor att välja var man vill bo och med vem man vill bo. Enligt RP 159/2018 finns det uppskattningsvis 40 000 personer med utvecklingsstörning i Finland, varav det är ungefär 7500 vuxna personer med utvecklingsstörning som bor i föräldrahemmet. Syftet med avhandlingen är att synliggöra och lyfta fram självbestämmanderätten i boendefrågor för personer med utvecklingsstörning som ännu bor i föräldrahemmet. Med tanke på att Finland ratificerat FN konventionen är det viktigt att undersöka hur professionella inom området upplever att självbestämmanderätten i boendefrågor för personer med utvecklingsstörning förverkligas, eftersom det finns ett stort antal personer med utvecklingsstörning som ännu bor i föräldrahemmet. Avhandlingens forskningsfrågor är: Hur arbetar professionella med att stöda självbestämmanderätten och öka egenmakten i boendefrågor för personer med utvecklingsstörning? Hur upplever professionella att självbestämmanderätten i boendefrågor förverkligas för personer med utvecklingsstörning i nuläget? Avhandlingen har en kvalitativ ansats och det empiriska materialet består av intervjuer med sex professionella inom området som kommer i kontakt med personer med utvecklingsstörning som ännu bor i föräldrahemmet. Materialet har analyserats med hjälp av kvalitativ innehållsanalys. Resultatet av undersökningen visar på att professionella har en främjande roll i förverkligandet av självbestämmanderätten i boendefrågor genom att ge information, ge stöd i valen och använda alternativ kommunikation för att personen med utvecklingsstörning ska kunna göra valen. Valet är en del av självbestämmandet. Hindrande faktorer för självbestämmandet var omgivningens syn på personen med utvecklingsstörning, fördomar och negativa attityder, bemötande och förhållningssätt genom olika maktförhållanden och strukturella och organisatoriska hinder. Självbestämmandet utmanar omsorgsramarna, vilket visar sig som etiska dilemman, som kan inverka hindrande på självbestämmanderätten i boendefrågor. Avainsanat – Nyckelord – Keywords Självbestämmande, autonomi, individuellt boende, personer med utvecklingsstörning
  • Loukas, Sari-Anna (Helsingin yliopisto, 2019)
    2000-luvulla on yhteiskunnassa tuotu esille huolta syrjäytyneistä nuorista. Huoli on keskittynyt erityisesti koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle ajautumiseen sekä nuorten mielenterveydelliseen oireiluun. Tutkielmassa tarkastellaan psykososiaalisesti oireilevien, koulutuksen ja työelämän ulkopuolella olevien aikuistuvien nuorten käsityksiä itsestään ja elämäntilanteestaan. Tutkielmassa keskitytään nuorten haastatteluissa tuottamiin identiteetteihin ja niihin liittyviin kokemuksiin. Keskeisenä tavoitteena on myös ollut antaa tilaa nuorten omaääniselle kuvaukselle itsestään ja elämästään. Tutkielmaan on haastateltu seitsemää 20–29-vuotiasta aikuistuvaa nuorta. Haastateltuja nuoria yhdistävät masennusdiagnoosi sekä ulkopuolisuus koulutuksesta ja työelämästä. Lisäksi osalla nuorista on päihderiippuvuus tai toinen diagnoosi mielenterveyden häiriöstä. Aineisto on analysoitu kategoria-analyysin menetelmin ja käsittein. Tutkimuskysymyksenä on ollut: Millaisia kategorioiden, kategoriamääreiden ja selontekojen rakentamia identiteettejä sekä niihin liittyviä kokemuksia nuoret tuottavat kertoessaan itsestään ja elämäntilanteestaan? Nuorten tuottamista kategorioista ja kategoriamääreistä on muodostettu kategoriakokoelmia, jotka on nimetty kuvaamaan nuoria yhdistäviä identiteettejä. Lisäksi tutkielmassa on tarkasteltu nuorten käyttämiä selontekoja ja nuorten asiayhteyteen liittämiä kokemuksia. Kokemukset ja identiteetit nähdään tutkielmassa monin tavoin yhteen kietoutuneina. Identiteettien kautta nuoren nähdään ymmärtävän ja määrittelevän itsensä sekä suhdettaan sosiaaliseen ympäristöönsä ja kulttuuriin. Identiteetit on tutkielmassa jaettu kolmeen ryhmään. Identiteettinsä kadottaneen, sosiaalisesti heikon ja ohitetun identiteetit perustuvat pääosin nuorten pohdintaan omista ominaisuuksistaan ja kyvyistään. Lisäksi sairaan, kuntoutujan ja selviytyjän identiteetit liittyvät nuorten itsetutkiskeluun. Näiden identiteettien yhteydessä nuoret kuvaavat monenlaisia epäonnistumisen kokemuksia ja sairastumisen aiheuttamaa aiempien identiteettien ja elämäntilanteen kyseenalaistumista. Sosiaalisesti heikon identiteetin taustalla monella on myös kokemus kiusatuksi tulemisesta. Normeihin ja odotuksiin suhteutuviksi tutkielmassa on luokiteltu toisenlaisen oppijan, kehityshaasteissa myöhästyneen, itsenäisyyttä tavoittelevan, epäonnistuneen kansalaisen, hyvän ihmisen, leimautuneen ja syrjäytyneen identiteetit. Näiden identiteettien taustalla vaikuttavat erityisesti nuorten tiedostamat normit ja odotukset tuottavasta kansalaisuudesta sekä aikuistumiseen liittyvistä kehityshaasteista. Tulevaisuuteen suuntaavia autetuksi tulleen ja itsensä löytäneen identiteettiä sekä ammatti-identiteettiä tuottaa aineistossa vain kaksi nuorta. Vaikuttaakin siltä, että useiden haastateltujen on vaikeaa suunnata toimintaansa tulevaan tai asettaa tulevaa rakentavia tavoitteita. Myönteisesti omaa toimijuutta korostavien identiteettien osuus nuorten tuottamissa identiteeteissä on vähäinen. Nuorten käsityksiä itsestään kuormittavat koulujen keskeytymiset ja kokemukset erilaisista vaikeuksista sosiaalisissa suhteissa. Nuoret kuvaavat myös vaikeutta tulla kuulluksi ja kokemuksia leimautumisesta. Tällaiset kokemukset saattavat saada nuoren määrittämään itseään ongelmiin keskittyen. Ristiriitaisimmin nuoret suhtautuvat heille tarjoutuvaan syrjäytyneen identiteettiin. Nuorten selonteoissa ovat vahvasti läsnä vertailut, normeihin viittaaminen ja itseä syyttävät selonteot. Tutkielmassa nostetaan esille varhaisen tuen, nuorten yksilöllisen kohtaamisen ja kokonaisvaltaisen elämäntilanteen huomioimisen tärkeys. Tutkielmassa nähdään sosiaalityö ja sosiaalinen kuntoutus mahdollisuutena tukea nuoren identiteettityötä uudenlaisten, tulevaisuuteen suuntaavien ja myönteisten identiteettien rakentamisessa. Keskeisiksi tavoitteiksi nähdään nuoren itsetunnon ja toimijuuden vahvistuminen sekä onnistumiset pienin askelin nuoren omissa tavoitteissa. Nuorten oman äänen kuuleminen ja asiakaslähtöisyys nostetaan tutkielmassa tärkeäksi myös vaikuttavien palveluiden kehittämisessä. Psykososiaalisista ongelmista kuntoutuvan nuoren kohdalla korostuu myös identiteettityölle ja nuoren kanssa työskentelylle annettava aika, jota koulutus- ja työkeskeisen yhteiskunnan palvelujärjestelmässä ei tunnu olevan riittävästi. Tutkielmassa nostetaan esiin tarvetta nuorten voimavaroja tarkastelevalle tutkimukselle. Lisäksi vuorovaikutustaitoihin ja sosiaalisiin suhteisiin keskittyvän kuntoutuksen mahdollisuuksien tarkastelu nähdään tutkielmassa kiinnostavaksi juuri mielenterveyden ja päihdeongelmista kuntoutumassa olevien, työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten kohdalla.
  • Nartise, Ilze (Helsingin yliopisto, 2019)
    Studies have shown that the platform companies Google and Facebook have a disruptive nature in how media companies organise their work, and some researchers claim they are a duopoly in digital advertising. However, Google says it supports media by “helping” media industries through funding and training. This study argues that by examining what media projects Google supports, we get a good overview of what challenges journalism is currently facing and the solutions for tackling these problems, and ultimately, how this connects to Google as a platform company and to its narrative. This study aims to investigate which media industry challenges Google tries to address by financial support and to examine the solutions to these challenges proposed in accepted Digital News Innovation Fund (DNI) projects. Thus, this research asks: What are the challenges for media and journalists that Google Digital News Initiative is addressing? What specific challenges get the largest support? What are the main solutions proposed in projects supported by Google DNI? Based on the review of the literature about the relationships between platform companies and media and responses to challenging conditions in the ecosystem of platforms, qualitative content analysis was used to examine the last round of the DNI Fund’s 102 projects. The analysis demonstrated that Google supports projects that classify in three directions: Business Model Innovations, Product Development in Editorial Processes and Ecosystem Development Approaches. One of the most interesting findings shows that Google favours supporting projects that concern solutions for the increase in audience subscriptions rather than addressing what publishers have concerns about the most – Google’s domination over the digital advertisement. The results open the discussion about the possible signs of Google’s support in media industries being a “self-help” for their mission of organising the world’s information. Further research is needed to identify what is the content of the other projects Google presents as “help” to media industries.

View more