Browsing by Issue Date

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 1053
  • Hallman, Oula (2015)
    Tutkielmassa käsitellään suomalaisten kansanedustajien kirjallisten kysymysten käyttöä. Pääasiallisena tutkimustehtävänä on tarkastella edustajien kysymyskäyttäytymisen yhteyksiä tavoitteeseen tulla uudelleen valituksi eduskuntaan. Toisena tutkimustehtävänä on päivittää ja kirkastaa kuvaa kysymyskäyttäytymiseen vaikuttavista tekijöistä. Lähtökohtana ovat aiemmat tutkimukset. Niiden mukaan kysymysten käyttö vaihtelee esimerkiksi puoluekoon ja hallitus- tai oppositioaseman mukaan. Tässä tutkielmassa niiden tarkastelua syvennetään viemällä kysymyskäyttäytymisen tarkastelu yksittäisten kansanedustajien tasolle sekä laajennetaan ottamalla huomioon käyttäytymiseen vaikuttavien tekijöiden yhteisvaikutukset. Kirjallisia kysymyksiä käsitellään lukumääräisesti ilman sisällöllistä analyysia. Määrällinen käsittely perustuu teoreettiseen viitekehykseen: rationaalisen valinnan teoriaan ja sen mukaisiin oletuksiin esimerkiksi edustajien toiminnan tavoitteellisuudesta ja strategisuudesta. Tämän ohella osa tutkimuskysymyksistä ja hypoteeseista perustuu viime vuosina Pohjois-Euroopassa tehtyyn parlamentaarisen toiminnan tutkimukseen. Kirjalliset kysymykset sopivat hyvin rationaalisen valinnan teorian puitteissa tehtävään yksilöiden strategisen toiminnan tarkasteluun. Taustalla on se, minkälainen institutionaalinen toimintamahdollisuus kirjalliset kysymykset edustajille on. Kysymyskäyttäytymistä tarkastellaan kahdesta näkökulmasta tarkastelemalla sekä edustajakohtaista kysymysaktiivisuutta että vaalisyklisyyttä. Kysymysaktiivisuudella tarkoitetaan edustajan koko vaalikaudella esittämien kysymysten kokonaismäärää. Vaalisyklisyys puolestaan vertaa edustajan viimeisten valtiopäivien kysymysmäärää edustajan koko vaalikauden kysymysmäärään. Kysymysten vaalisykli-ilmiön olemassaolo on havaittu koko eduskunnan tasolla, mutta sitä ei ole aiemmin tutkittu yksittäisten edustajien tasolla. Tämän vuoksi ilmiötä lähestytään eksploratiivisesti ilman vahvoja hypoteeseja. Aineistona käytetään neljän vaalikauden (1995–2010) kaikkia kirjallisia kysymyksiä. Teoriataustan perusteella analyysista rajataan ulos esimerkiksi sellaiset edustajat, joilla ei eduskunta-asemansa myötä ole ollut mahdollisuutta esittää kysymyksiä. Rajauksien jälkeen tarkastelussa on 659 kansanedustajan esittämät 17 458 kysymystä. Kysymysaktiivisuuden tarkasteluun käytetään regressioanalyysia. Saadut tulokset tarkentavat aiemman tutkimuksen tuloksia eroista erityyppisten edustajien kysymysten käytössä. Tulosten perusteella pienpuolueeseen kuuluminen sekä oppositioasema ovat yhteydessä voimakkaampaan aktiivisuuteen. Vastaavasti suurpuolueeseen kuuluminen ja hallitusasema yhdistyvät vähäisempään kysymyskäyttöön. Aiemman tutkimuksen tuloksista poiketen sukupuoli ei näytä olevan yhteydessä kysymysaktiivisuuteen. Lisäksi havaitaan, että useamman kauden eduskuntakokemus laskee kysymysaktiivisuutta. Strategisten muuttujien osalta havaitaan, että uudelleen ehdolle asettuminen on vahvasti yhteydessä voimakkaampaan aktiivisuuteen: jatkokaudelle pyrkivät edustajat ovat pois jättäytyviä aktiivisempia, kun otetaan huomioon muiden selittävien muuttujien vaikutus. Epävarmuus eduskuntapaikasta ei sen sijaan näyttäisi olevan yhteydessä aktiivisuuteen. Saatuja tuloksia tulkitaan teoriataustaa vasten. Vaalisyklisyyden analyysiin käytetään keskiarvovertailuja sekä hajontakuvioita. Keskeisin havainto on se, että uudelleen ehdolle asettuminen näyttää olevan yhteydessä voimakkaampaan edustajakohtaiseen vaalisyklisyyteen. Jatkokaudelle pyrkivät edustajat ovat siis pois jättäytyviä huomattavasti aktiivisempia viimeisillä valtiopäivillä. Tulokset viittaavat myös siihen, että hallitus- ja oppositioedustajien välillä on jakolinja vaalisyklisyydessä: vaalisyklisyys näyttää olevan voimakkaampaa hallituspuolueiden edustajien keskuudessa. Teorian perusteella päädytään esittämään, että havaintoa voi selittää hallitusedustajien tarve erottautua toisistaan vaalien lähestyessä. Johtopäätöksenä esitetään, että kansanedustajien kysymyskäyttäytymisessä on vaalistrateginen komponentti. Tämä perustuu analyysissa havaituille yhteyksille jatkokaudelle pyrkimisen sekä kysymysaktiivisuuden ja vaalisyklisyyden välillä. Tuloksien merkittävyyttä arvioitaessa on kuitenkin huomioitava käytetyt rationaalisen valinnan teorian oletukset. Erityisesti aiemmin tutkimattomasta vaalisyklisyydestä saadut tulokset ovat viitteellisiä, ja ne edellyttäisivät jatkotutkimusta. Lisäksi analyysissa huomataan, että kansanedustajien kysymyskäyttäytyminen on erittäin heterogeenista: käytetyt luokittelevat muuttujat eivät pysty, havaituista yhteyksistä huolimatta, kovinkaan hyvin selittämään yksittäisen edustajan kysymyskäyttäytymistä.
  • Aulanko, Timo (2015)
    This thesis studies the use of expert consultations by the Finance, Administration, Agriculture and Forestry, and Commerce Committees of the Parliament of Finland during the year 2013, and examines the differences between national and EU-related matters. Expert consultations are an important method for committee members to gain information on the actions of the executive and on the matters they are handling. Although the Grand Committee is the European Affairs Committee of the Parliament, the relevance of the special committees in the handling of EU-matters has increased in recent years. Much of the research on parliamentary scrutiny of European issues has focused on the Grand Committee, with the special committees receiving little attention. The consultation performed by the committees have been analysed through a theoretical framework derived from the principal-agent theory. The special committees are viewed as principals of the executive, and of their counterpart ministries, whom power has been delegated to by the Parliament. The study examines expert consultations by focusing on the frequencies of experts consulted, the backgrounds of the experts and the use of consultations as a method of oversight. The data used in the analysis of this thesis was gathered from all of the reports and statements adopted by the committees during the year 2013. All the experts consulted were coded and categorised according to the institutions they represented. The matters handled by the committees were categorised to matters with an EU-connection and matters without an EU-connection based on their content. U- and E-communications formed separate categories. The data was analysed through statistical methods. The analysis of the data shows that the committees consult fewer experts during the handling of U- and E-communications, with the difference being greatest in the Administration Committee. There are otherwise no significant differences in the amount of experts consulted. During the handling of U- and E-communications the committees also rely more on the hearing of the representatives of the ministry in charge of the matter than during the handling of other matters. Representatives of third parties form a majority of all of the experts consulted by the committees during the handling of all matters, indicating that the committees utilise the knowledge of the third parties when monitoring the actions of the executive. Of the four committees, the consultations of the Finance Committee differ the most between EU-connected matters and other matters. The results of this thesis show that there are certain differences in the consultation of experts performed by the committees, but that the largest differences can be found between the consultations during the handling of U- and E-communications and consultations during the handling of other matters. The results indicate that, regarding expert consultations, the committee members do not differentiate between national legislation that is intended to implement EU directives from legislation that is of national origin without an EU-connection. The lower use of consultation during the handling of U- and E-communications do not indicate that the committees concentrate their efforts in gaining information at the early stages of the legislative process at the EU-level
  • Antonaki, Marianthi (2015)
    This master's thesis investigates the complementary currency TEM (Local Alternative Unit) operating in the city of Volos, Greece, during 2013-2014. TEM functions on the principles of LETS (Local Exchange Trading Systems) type. The study focuses on the role of solidarity in TEM, as an example of grassroots organisation. A research question seeks the impact of solidary action on the scheme's members, by examining the experimental housing project which was launched by TEM in 2011. An additional question approaches the different forms of solidarity among the scheme's membership and the housing project's guests, depending on their personal choices, as well as collective decisions. Based on the principles of solidarity, community, and Social and Solidarity Economy, this thesis explores the structural characteristics of TEM. Ethnographic and autoethnographic research methods construct the framework of the project's analysis, which unfolds by accumulating interviews and participant observation. Various types of solidarity are identified, corresponding to the behavioural interaction between members and guests. The concept of solidarity is found to be voluntary, personal, and diverse, whereas it can appear both as prerequisite and as reaction to change, depending on the circumstances, and influenced by the individual's sense of community.
  • Nykänen, Hanna (2015)
    Tässä tutkielmassa selvitetään millaisia institutionaalisia piirteitä Suomen, Ruotsin ja Norjan turvallisuuspalveluiden valvonnassa on, sekä millaisia yhtäläisyyksiä ja eroja valvonnan järjestämisessä on havaittavissa. Tämän jälkeen tarkastellaan, miten hallinnon vastuuvelvollisuuden käsite näkyy turvallisuuspalveluiden valvonnassa ja viimeiseksi arvioidaan näkyykö pohjoismaiseksi avoimuudeksi kutsuttu periaate organisaatioiden toiminnassa ja valvonnassa. Turvallisuuspalvelut on valittu tutkimuksen aiheeksi, sillä ne ovat osa laajempaa tiedustelua koskevaa keskustelua, joka on ollut pinnalla erityisesti 2010-luvulla. Suomessa Suojelupoliisia ollaan uudistamassa ja Ruotsissa Säkerhetspolisen uudistettiin vuoden 2015 alussa. Suomalaista tai pohjoismaalaista tiedusteluntutkimusta on erittäin vähän, minkä vuoksi tässä työssä esitellään myös tiedusteluntutkimusta valtio-opillisena tutkimuskohteena. Turvallisuuspalveluita lähestytään perinteisen institutionalismin valossa, jolloin keskeisen tarkastelun kohteena ovat instituutioiden formaalis-legaaliset piirteet. Tässä työssä tutkitaan lainsäädäntöä jokaisen turvallisuuspalvelun kohdalla. Institutionalismin lisäksi tukeudutaan hallinnon vastuuvelvollisuuden tutkimukseen sekä tutkimukseen pohjoismaalaisesta avoimuudesta. Hallinnon vastuuvelvollisuuden suhteen voidaan aiemman tutkimuksen perusteella erotella erilaisia tyyppejä, joista tässä tutkielmassa tarkastellaan pääosin kahta: hallinnon poliittista ja byrokraattista vastuuvelvollisuutta. Pohjoismainen avoimuus sen sijaan on verrattain uusi näkemys pohjoismaisen hallintokulttuurin erityispiirteestä, eli avoimuudesta. Työn metodina käytetään laadullista vertailevaa analyysiä, jonka avulla tarkastellaan systemaattisesti valvonnan järjestämistä eri tasoilla, joita ovat valtioneuvoston suorittama valvonta, parlamentaarinen valvonta, ulkopuolinen laillisuusvalvonta sekä virastojen sisäinen valvonta. Tutkielman aineistona käytetään pääosin oikeuslähteitä, jotka säätelevät turvallisuuspalveluiden toimintaa. Aineistona on lisäksi muita virallisia hallinnon julkaisemia dokumentteja sekä yksi taustahaastatteluna tehty virkamieshaastattelu. Tutkimuksessa havaittiin, että vaikka Pohjoismaat ovat siinä määrin samanlaisia, että niihin voi soveltaa vertailevan analyysin mahdollisimman samankaltaisten maiden lähestymistapaa, oli turvallisuuspalveluiden valvonnan järjestämisen suhteen havaittavissa eroja. Merkittävimmät erot ilmenivät parlamentaarisen valvonnan suhteen, johon tarkasteltavissa maissa oli tehty erinäköisiä ratkaisuja. Parlamentaarinen valvonta on tutkimuksen perusteella vahvinta Norjassa, jossa kaikkea tiedustelullista toimintaa valvoo yksi erillinen parlamentin nimeämä komitea. Suomessa ja Ruotsissa parlamentaarisen valvonnan toimivaltuudet eivät olleet yhtä selkeästi ilmaistuja Norjaan verrattuna. Havaittiin myös, että parlamentit voivat periaatteessa itse määritellä, kuinka paljon ne haluavat valvoa turvallisuuspalveluiden toimintaa. Hallinnon vastuuvelvollisuuden suhteen havaittiin, että byrokraattinen vastuuvelvollisuus ilmenee selkeämmin virastojen toiminnassa. Byrokraattisen vastuuvelvollisuuden tärkeimmät piirteet ovat toiminnan perustuminen lakiin ja hierarkioihin. Turvallisuuspalveluiden valvonnan suhteen valvonta oli nähtävissä hierarkkiseksi, erityisesti Suomessa ja Norjassa. Poliittisen vastuuvelvollisuuden toteutumista on vaikeampi arvioida, sillä siihen liittyy demokraattisuus ja kansalaisten mahdollisuus arvioida vastuuvelvollisuuden toteutumista. Tiedustelun salaisen luonteen vuoksi kansalaisten on vaikea arvioida vastuullisuuden toteutumista. Pohjoismaisen avoimuuden suhteen tiedustelupalvelut ainakin näyttävät pyrkivän jonkinlaiseen avoimuuteen, mistä on esimerkkinä organisaatioiden sivuilla tarjolla oleva valvontaan liittyvä lainsäädäntö ja lisätiedon tarjoaminen pyydettäessä. Turvallisuuspalvelut ovat myös alkaneet julkaista toimintaympäristökertomuksiaan, jotka olivat esimerkiksi Suojelupoliisin tapauksessa aikaisemmin tarjolla vain valtion johdolle. Yleisesti tarkasteltuna turvallisuuspalveluiden toiminta ei kuitenkaan ole erityisen avointa ja varsinaisesta operatiivisesta toiminnasta ei ole saatavissa mitään tietoa, mikä tukee aikaisemman tiedustelututkimuksen havaintoja tutkimuksen tekemisen hankaluudesta. Tässä tutkimuksessa kuitenkin osoitettiin, että tiedusteluntutkimus voi olla mahdollista myös julkisia lähteitä käyttämällä ja aineiston perusteella voitiin vastata asetettuihin tutkimuskysymyksiin. Tiedustelun tutkimukselle on tarvetta jatkossakin myös Suomessa, sillä keskustelu Suojelupoliisin toimivaltuuksista indikoi yhä tiedustelullisempaan suuntaan menemistä.
  • Kerber, Lindsey (2015)
    This paper examines the logos of Finnish universities which have failed to meet the aesthetic criteria established by the author in her earlier work. The research investigates the logos in order to determine a reason for their non-conformance and, in doing so, finds that they are examples of an emerging branding trend in higher education, a trend which coincides with and supports the latest tendency in higher education to internationalize and commercialize.
  • Vehka, Mika (2015)
    Tämän pro gradu -työn tarkoitus on tutkia intressiryhmien mukaan pääsyä (access) politiikkaprosessin valmisteluvaiheeseen eli lakeja valmisteleviin valtionhallinnon valmisteluelimiin. Tarkoitus on ensinnäkin testata poliittiseen taloustieteeseen nojaavaa vaihtosuhdeteoriaa (exchange theory) mukaan pääsyn selittäjänä ja tarkastella, vaikuttavatko teorian kannalta keskeiset tekijät intressiryhmien edustukseen politiikkaprosessin valmisteluvaiheen tapauksessa Suomessa. Lisäksi tutkielmassa ollaan kiinnostuneita eri tyyppisten intressiryhmien edustajien kokonaismääristä ja tiettyjen ympäristötekijöiden vaikutuksesta mukaan pääsyyn. Nämä ympäristötekijät voidaan nähdä paitsi vaihtosuhdeteoriaa haastavina, myös sitä täydentävinä selityksinä. Vaihtosuhdeteorian mukaan keskeiset intressiryhmien mukaan pääsyyn epätasa-arvoisuutta aiheuttavat tekijät ovat ryhmien intressien tyyppi ja ryhmien eriävät (taloudelliset) resurssit. Tämän tutkimuksen perusteella sekä intressiryhmien intressien tyypillä että niiden taloudellisilla resursseilla (ja ryhmien tavalla käyttää niitä) näyttää olevan vaikutusta intressiryhmäkohtaiseen mukaan pääsyyn valmisteluelimiin. Palkansaaja- ja elinkeinoelämän järjestöillä, joiden voidaan katsoa edustavan erityisintressiryhmiä, näyttää olevan vahvempi organisaatiokohtainen edustus kuin kansalaisjärjestöillä, joiden voidaan katsoa edustavan yleisintressiryhmiä. Korkeammat taloudelliset resurssit ja niiden vahvempi suuntaaminen nimenomaan poliittiseen päätöksentekoon vaikuttamiseen näyttävät myös lisäävän intressiryhmien mukaan pääsyä. Myös tietynlaisilla ryhmien jäsenillä näyttää mahdollisesti olevan mukaan pääsyä lisäävä vaikutus. Tilanne näyttää kuitenkin erilaiselta, kun siirrytään intressiryhmätasolta eri tyyppisten ryhmien edustajien kokonaismäärien tarkasteluun. Kansalaisjärjestöillä näyttää olevan edustajien kokonaismäärien tasolla jotakuinkin yhtä vahva asema kuin erilaisilla erityisintressiryhmillä. Tämä johtuu siitä, että valmisteluelimissä on edustettuina enemmän kansalaisjärjestöjä kuin muun tyyppisiä intressiryhmiä. Kokonaismäärien tasolla havaitaan myös se, että pelkästään intressiryhmien ominaispiirteisiin liittyvät tekijät ovat mukaan pääsyn selittämisessä yksinään ainakin jossain määrin vajaita. Myös monet ympäristötekijät näyttävät vaikuttavan (yhtä aikaa intressiryhmäkohtaisten tekijöiden kanssa) mukaan pääsyyn päätöksentekoon. Esimerkiksi eri hallinnonaloilla on paljon eroa eri tyyppisten ryhmien edustuksessa. Palkansaaja- ja elinkeinoelämän järjestöillä esimerkiksi voidaan nähdä selvästi vahvempi kokonaisedustus niillä hallinnonaloilla, joilla käsitellään eniten näiden järjestöjen ”omia kysymyksiä”, kuten työhön, elinkeinoihin tai yrittämiseen liittyviä asioita. Toisaalta vertaamalla tässä tutkielmassa käytetyn aineiston antamia tuloksia muuhun alan tutkimukseen voidaan havaita vaihtelua myös eri instituutioiden välillä. Tulokset ovat tosin tältä osin alustavia, mutta näyttää siltä, että Suomen tapauksessa mukaan pääsy voi olla tasa-arvoisempaa valmisteluelimissä (hallinto) kuin esimerkiksi eduskunnan valiokunnissa (parlamentti), toisin kuin alaa koskeva teoriatausta yleensä olettaa.
  • Lähdemäki, Jenna (2015)
    Ajassamme organisaatiolta vaaditaan uskottavaa tulevaisuustiedon tuottamista siitä suunnasta, johon organisaatio on menossa (Kuusi 2013, 9). Toisaalta ymmärrys globaalien megatrendien vaikutuksesta toimintaympäristöön muokkaa organisaatioiden näkemyksiä ja toimintatapoja. Tässä tutkielmassa tutkitaan suomalaisen globaalisti toimivan pörssiyhtiö Koneen ennakointityön taustalla olevia ajattelumalleja. Ennakoinnin avulla organisaatio voi pyrkiä ymmärtämään toimintaympäristöään, sen muutoksia ja tulevaisuuden kehityssuuntia paremmin ja toimimaan niiden edellyttämällä tavalla. Haastateltavien näkemyksiä Koneen ennakointityöstä jäsennetään kahdella tasolla. Ajatuksellisen tason ennakointi kytkeytyy selkeästi Koneen strategiaan ja sen sisältämiin neljään megatrendiin, jotka yhtiö on itselleen määritellyt. Nämä megatrendit ovat kaupungistuminen, demografinen muutos, turvallisuus ja ympäristö. Toiminnallisen tason ennakointi pitää sisällään yksittäiset ennakointiprojektit esim. skenaarioprojektien muodossa. Tutkielmassa ollaan kiinnostuneita haastateltavien näkemyksistä siitä miten strategiassaan systemaattista tulevaisuuden huomioimista painottava yhtiö ilmentää tulevaisuusorientaatiotaan. Tutkimuskysymykset ovat miten haastateltavien näkemykset ovat tulkittavissa ennakoinnin ja tulevaisuudentutkimuksen näkökulmista ja missä määrin haastateltavien mukaan Koneessa vallitsee jaettu ymmärrys ennakoinnista ja megatrendeistä? Teoreettinen viitekehys koostuu neljästä toisiaan täydentävästä osasta: ennakoinnista ilmiönä, tulevaisuuden tutkimuksesta ja ennakoinnista, strategisen johtamisen tutkimuksesta ennakoinnin näkökulmasta ja merkitysten rakentumisesta organisaatiossa. Ennakointi ilmiönä –kappaleessa luodaan pohja sille miten ennakointi ymmärretään tutkielmassa. Ennakoinnissa olennaista on prosessin linkittäminen organisaation strategiaan, jolloin ennakointitieto tukee organisaation strategisia tavoitteita. Tällöin puhutaan strategisesta ennakoinnista (Rohrbeck 2010, 11).Toinen teoreettisen viitekehyksen osa käsittelee tulevaisuudentutkimusta tieteenalana, kertoo mistä kyseinen tieteenala on lähtöisin ja mitkä ovat sen keskeisiä teemoja ennakoinnin kannalta. Kyseisessä kappaleessa esitellään myös megatrendin käsite ja sen kohtaamaa kritiikkiä. Kolmas teoreettisen viitekehyksen osa tarkastelee strategista johtamista ennakoinnin näkökulmasta esitellen mm. Mintzbergin näkemyksen strategiasta perspektiivinä, joka tarjoaa organisaatiolle maailmankuvan (Mintzberg 1987, 16). Viimeisenä tarkastellaan toisen tutkimuskysymyksen mukaisesti teoreettisia lähtökohtia merkitysten jakamiselle organisaatiossa. Tässä kappaleessa esitellään työssä hyödynnettävä Scottin kulttuuris-kognitiivisen pilari, joka avaa merkitysten kuljettamisen prosessia organisaatiossa. Lisäksi viimeisessä teoreettisen viitekehyksen kappaleessa esitellään sosiaalinen konstruktionismi tutkielmalle taustaa antavana paradigmana. Tutkimusaineisto koostuu 12 puolistrukturoidusta teemahaastattelusta. Haastateltavat ovat Koneen organisaatiossa työskenteleviä ylempiä toimihenkilöitä tai johtaja-asemassa toimivia henkilöitä. Yksi haastateltavista on entinen johtoryhmän jäsen. Aineistoa analysoidaan teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Litteroidun aineiston hallinnan ja jäsentelyn avuksi on käytetty Atlas.ti –ohjelmaa. Tutkimuksen tulokset osoittavat haastateltavien jakavan ymmärrystä ennakoinnin ajatuksellisesta tasosta, megatrendeistä. Niiden sisältöön ei kuitenkaan haastateltavien keskuudessa suhtauduttu kritiikittömästi. Turvallisuuden ja ympäristön megatrendit eivät nauttineet samantasoista legitimaatioita, kuin kaupungistumisen ja demografisen muutoksen megatrendit. Yleisellä tasolla megatrendit kuitenkin hyväksyttiin Koneen toimintaa ohjaaviksi tekijöiksi ja niistä vallitsi yhteinen ymmärrys. Saman kaltaista yhteistä ymmärrystä ei ollut havaittavissa yksittäisistä ennakointiprojekteista eli ennakoinnin toiminnallisesta tasosta. Tutkimuksen tulosten perusteella voi päätellä ennakoinnin auttaneen yhtiötä yhteisen vision luomisessa, jonka Koneen henkilöstö kokee mielekkääksi ja relevantiksi. Yhteinen visio yhteiskunnalliseen keskusteluun linkittyvine megatrendeineen tuottaa osalle Koneen henkilöstöä merkityksellisen työn tunnetta. Tämä on ollut myös tavoitteena. Organisaatioon on implementoitu megatrendien avulla kyky nähdä suurien yhteiskunnallisten kehityskulkujen yhteys Koneen liiketoiminnan kehitykseen. Se missä määrin organisaatiolla on kykyä harkita vaihtoehtoisia, mahdollisia tulevaisuuksia, jäi epäselväksi. Kyvylle ennakoida on kysyntää keskinäisriippuvaisessa, kompleksisessa maailmassa, jossa elämme. Olennaista on kehittää strategisen ennakoinnin kykyä, jolloin ennakointi on organisaation strategisiin tavoitteisiin linkitettyä. Tämä toiminta vahvistaa kykyä havaita radikaalia muutosta ajoissa. Näin muutokseen on mahdollista reagoida menestyksekkäästi. (Rohrbeck 2010, 11). Johdon sitoutuminen ja henkilöstön aito, vastavuoroisuuteen perustuva osallistuminen ennakointiin ovat olennaisia menestyneesti toimivan tulevaisuusorganisaation syntymiselle. Nämä voivat osaltaan kehittää organisaation resilienssiä, kykyä vahvistua ja palautua suuristakin muutoksista.
  • Ohrankämmen, Karoliina (2015)
    Tutkielmassa selvitetään, mitä asiakaslähtöisyys ja palveluiden kehittäminen tarkoittavat sosiaali- ja terveydenhuollossa sekä sitä, mikä merkitys asiakkaiden osallistamisella, yhteisöllisellä hallinnalla ja tilivelvollisuudella on sosiaali- ja terveydenhuollon organisaation toimintatavoissa. Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden asiakaslähtöisyyden ja kehittämisen määrittely koetaan usein vaikeaksi ja moniulotteiseksi. Palveluiden kehittämisessä vedotaan usein juuri asiakaslähtöisyyden varmistamiseen ja parantamiseen — mikä sitten nähdään asiakaslähtöisenä palveluiden kehittämisenä? Asiakaslähtöisyyttä, palveluiden kehittämistä ja osallistamista perustellaan usein sillä, että kansalaisella on sen myötä parempi vaikuttamismahdollisuus palveluiden sisältöön ja julkiselle taholle asiakaslähtöisyys tuo kustannustehokkuutta ja paremman palvelurakenteen. Suomalainen sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmä on kohdannut kritiikkiä siitä, että se eivät enää pysty vastaamaan asiakkaiden tarpeisiin ja järjestelmässä on turhaa byrokratiaa. Toisaalta julkisen talouden tila on asettanut sosiaali- ja terveyspalvelut täysin uudenlaisten säästöpaineiden ja kustannustehokkuuden alaiseksi. Tässä tutkielmassa asiakaslähtöisyyttä, palveluiden kehittämistä ja sosiaali- ja terveydenhuollon organisaation toimintatapoja tarkastellaan neofoucault’laisen tieteentradition, uusliberaalin hallinnan ja itsepalveludemokratiamallin avulla. Nämä näkökulmat nostavat tutkielman polttopisteeseen aktivoivan politiikan, yhteisöllisen hallinnan ja tilivelvollisuuden. Tutkielman aineisto sisältää kahdeksan teemahaastattelua, jotka on kerätty Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirissä. Aineistoa varten haastateltiin niin asiakaspalvelutyötä tekeviä kuin kehittämis- ja johtotehtävissä olevia työntekijöitä. Haastattelut keskittyvät erityisesti siihen, miten sosiaali- ja terveydenhuollon organisaation työntekijät ymmärtävät palveluiden kehittämisen, asiakaslähtöisyyden ja asiakkaiden osallistamisen. Haastattelut toteutettiin vuoden 2014 kesällä ja syksyllä Lappeenrannassa. Haastattelut äänitettiin ja litteroitiin. Tutkielman analyysivaiheessa hyödynnettiin sisällönanalyysia sekä laadullista tutkielmaa tukevaa luokittelurunkoa. Luokittelurungon tarkoitus on tehdä läpinäkyväksi se, mitä analyysivaiheessa on tehty. Aineiston pohjalta havaitaan, että haastateltavilla on hyvin yhtenäinen näkemys asiakaslähtöisyyden ja palveluiden kehittämisen rationaliteeteista. Asiakaslähtöisyydessä painottuvat kumppanuus asiakkaan ja ammattilaisen välillä sekä asiakkaan voimaantumisen tukeminen Asiakkaan koetaan olevan entistä kiinnostuneempi tätä koskevista palveluista ja päätöksenteosta. Siksi asiakaslähtöisyydessä korostettaan sitä, että yksilö tulee nähdä aktiivisena ja omatoimisena asiakkaana perinteistä holhoavasta näkökulmasta poiketen. Asiakaslähtöisyyden nähdään myös olevan kaikista keskeisin perusta palveluiden kehittämiselle, jonka vuoksi sosiaali- ja terveyspalveluita tulee henkilöstön näkökulmasta kehittää entistä enemmän asiakkaiden ja yhteisöjen kanssa. Analyysin perusteella voidaan todeta, että sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatiossa palveluita kehitetään siis myös siitä lähtökohdasta, että palveluiden tuottaminen ei ole ainoistaan julkisen tahon tehtävä vaan kaikkien yhteiskunnan tahojen tulee osallistua siihen. Tämä puhuu laajemman hyvinvointiyhteiskunta-ajattelun puolesta. Tuloksista käy ilmi, että sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset odottavat myös asiakkailta suurempaa vastuunkantoa ja tilivelvollisuutta omasta terveydestään ja hyvinvoinnistaan. Toisaalta analyysin perusteella voidaan todeta, että monet Eksoten työntekijät ovat edelleen sitä mieltä, että julkisia palveluita tarjoavan tahon on pystyttävä huolehtimaan asiakkaistaan myös silloin, kun he itse eivät sitä halua tai eivät siihen kykene. Aineisto sekä teoreettinen viitekehys asettavat tutkielmalle rajoitteita, jotka on hyvä pitää mielessä tuloksia tulkittaessa. Aineisto koostuu yksinomaan tiettyjen Eksoten työntekijöiden näkökulmista eikä tuloksista pidä vetää liian pitkälle meneviä päätelmiä. Toisaalta teoreettinen viitekehys asettaa tutkielmalle ennalta määritellyt raamit, joiden valossa tutkittavaa ilmiötä on tarkasteltu, jolloin jotkin seikat voivat jäädä vähemmälle huomiolle. Vaikka aineisto ja teoreettiset valinnat asettavat tiettyjä rajoitteita katson, että tutkielma pystyy kuitenkin vastaamaan tutkimuskysymyksiin riittävällä laajuudella ja halutulla tavalla.
  • Hellström, Jani; Hellström, Jani (2015)
    Tässä työssä tutkitaan organisaatioiden medioitumista sekä organisaatioiden omien verkkomedioiden vaikutusta maineeseen digitaalisessa ympäristössä. Organisaatioiden perinteiset viestintäkeinot ovat osoittautuneet ongelmallisiksi, sillä verkon ja sosiaalisen median myötä kuluttajilla on yhä enemmän valtaa päättää, mitä he kuluttavat ja missä. Organisaatiot ovatkin kuumeisesti etsineet uusia keinoja viestiä keskeisille sidosryhmilleen. 2010-luvulla organisaatiot ovat yhä enenevissä määrin alkaneet rakentaa omia verkkomedioitaan, joiden voi nähdä tuovan ne yhä lähemmäksi perinteistä mediaa ja jopa haastavan ne kilpailussa huomiosta. Uudenlaisella viestintäkeinolla voi olla vaikutuksia organisaatioiden maineeseen. Tutkimuksessa edetään ensiksikin organisaatioiden julkisuuden kautta. Keskeisenä näkökulmana hyödynnetään mediatutkimuksessa yleistynyttä medioitumisen käsitettä, jonka avulla on mahdollista tarkastella organisaatioiden suhdetta julkisuuteen nykyisessä viestintäympäristössä sekä historiallisessa viitekehyksessä. Tavoitteena on löytää nykyisestä tutkimuksesta osa-alueita, joiden avulla organisaatioiden medioitumista on mahdollista tarkastella. Toiseksi työssä pyritään arvioimaan organisaatioiden verkkomedioiden ja aktiivisen verkkojulkaisemisen vaikutusta keskeisiin sidosryhmiin. Tarkastelun apuna käytetään mainetutkimusta, joka auttaa ymmärtämään vaikutuksia etenkin pitkän aikavälin näkökulmasta. Tavoitteena on saada selville, miten sidosryhmät kokevat verkkomedioiden vaikuttavan organisaatioiden maineeseen. Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus. Työn tapauksena käytetään musiikintekijöiden edunvalvontajärjestö Teosto ry:tä, joka edustaa noin 29 000:ta kotimaista ja noin kolmea miljoonaa ulkomaista musiikintekijää. Tutkimuksen aineisto on kerätty kahdeksan puolistrukturoidun teemahaastattelun avulla. Haastateltavat on valittu neljästä erilaisesta taustasta ja valinnoilla on pyritty saamaan mahdollisimman erilaisia vastauksia. Aineiston analyysi on suoritettu teemoittelun avulla. Tutkimuksesta käy ilmi, että on olemassa neljä osa-aluetta, joiden valossa organisaatioiden medioitumista on mahdollista tarkastella. Osa-alueita ovat organisaation altistuminen julkisuudelle, organisaation ja median välinen yhteistyö, organisaation ja yhteiskunnan välinen suhde sekä organisaation omaehtoinen julkisuus ja sen tuottaminen. Tulosten perusteella tutkimuksen kohdeorganisaatiossa on havaittavissa selkeää medioitumista. Tutkimus myös tukee sitä, että organisaatioiden omilla verkkomedioilla voi olla vaikutusta maineeseen etenkin mielikuvien, luottamuksen, dialogin ja arkeen kytkeytymisen kautta. Medioitumisen kannalta keskeisiä lähteitä työssä ovat Litchska ja Karmasin, Pallas ja Fredriksson, Seppänen ja Väliverronen sekä Ampuja et al. Maineen kannalta työn keskeisimmät lähteet ovat Fombrun, Lange et al., Laaksonen et al., Aula ja Heinonen sekä Deephouse.
  • Järvelä, Anna (2015)
    Ikääntyminen on erityisesti suurten ikäluokkien eläköityessä ollut laajasti yhteiskunnallisen keskustelun kohteena. Suurten ikäluokkien eläkeajasta on maalailtu erilaisia kuvia kosteista eläkepäivistä aina toimintaa ja harrastuksia täynnä olevaan aktiiviseen elämään, jossa elämän aikaiset haaveet saadaan vihdoin toteuttaa. Ikääntyvä, yksin asuva mies jää kuitenkin usein tämän keskustelun ulkopuolelle ja siksi haluan tässä tutkimuksessa antaa heille äänen. Miehiä ja miesten ikääntymistä on ylipäätään tutkittu naisiin verrattuna vähän, minkä vuoksi katson aiheen tärkeäksi. Tämän tutkimuksen tavoitteena onkin laajentaa tietämystä yksin asuvien eläkeläismiesten elämästä ja ajatuksista. Tutkimuksen kysymyksen asettelu koostuu kahdesta osasta, joihin pyrin löytämään aineistoni avulla vastaukset. Haluan selvittää, mitkä ovat yksin asuvien ikääntyvien miesten tärkeimmät elämänsisällöt ja mikä antaa heille kokemuksen elämän merkityksellisyydestä. Tämän ohella olen kiinnostunut tekijöistä yksin asuvien eläkeläismiesten koetun hyvinvoinnin taustalla ja siitä, mitkä ovat merkittävimmät koetun hyvinvoinnin rajoittajat. Aineistona työssä käytän pääasiassa keväällä 2014 henkilöhaastatteluin keräämääni aineistoa. Tämän lisäksi hyödynnän vuoden 2012 Ikihyvä Päijät-Häme seurantatutkimuksen aineistoa laadullisen aineiston taustamateriaalina. Aineiston analyysin olen tehnyt sisällönanalyysia hyödyntäen. Tutkimukseni teoreettisena viitekehyksenä toimivat A. Senin sekä M. Nussbaumin kehittelemä teoria toiminnan mahdollisuuksista, jota pyrin peilaamaan tutkittavieni hyvinvointikokemuksiin ja tekijöihin näiden kokemuksien taustalla. Käytän työssäni myös P. Laslettin kolmannen iän teoriaa ja kysyn, onko kolmannen iän ideologian mukainen elämä mahdollista yksin asuvalle ikääntyvälle miehelle. Analyysini perusteella tärkeimmät elämänsisällöt yksin asuvalle ikääntyvälle miehelle löytyvät lasten ja mahdollisen kumppanin kanssa vietetystä ajasta. Suurimmat esteet hyvinvoinnin tiellä olivat riittämätön varallisuus sekä heikko terveys, mitkä rajoittivat merkittävästi yksilön toiminnan mahdollisuuksia heikentäen näin kokemusta hyvinvoinnista. Merkittävimpänä tutkimustuloksena voidaan pitää miesten keskuudessa vahvasti ilmennyttä pärjäämisen eetosta, jolla koetun hyvinvoinnin aukkoja pyrittiin paikkaamaan. Pärjäämisen eetos auttoi pääsemään yli vaikeista ajoista ja toi merkitystä elämään. Mielenkiintoisia jatkotutkimuksen aiheita olisi esimerkiksi selvittää, onko tutkimuksessa havaittu pärjäämisen eetos sidoksissa sukupuoleen vai voisiko suurilla ikäluokilla olla kenties oma vaikutuksensa.
  • Valve, Joonas (2015)
    The subject of this thesis is risk attitudes and the choice of further education among Finnish secondary school students. Data comes from a survey compiled in 2011 for 18 secondary schools in Finland. The data has 3418 respondents in total, 1984 (approximately 58 percent) of whom are female. There are three main questions in this study. First, do gender, parental education and standard of living affect the secondary school student’s willingness to take risks? We measure the risk attitudes by the general risk question which asks individuals to self-asses their willingness to take risk in general on a scale from 0 to 10. Second, does the general risk question predict the behavior of secondary school students when choosing the objective degree of further education? Moreover, do respondents, who are willing to take more risk in general, apply to more selective education programs even after controlling for gender, parental education and standard of living? In addition, we will try to determine if women shy away from competition i.e. apply to less selective study programs. The main findings of this thesis are the following. There are no gender differences in risk attitudes measured by the general risk question. We do not find reliable evidence that parental education or proxy of standard of living measured by a survey item has a significant impact on individual risk attitudes. Students who are more willing to take risk according to the general risk question tend to apply to further education with lower admission rate. The admission rate for students in risk neutral and risk lover category is approximately 1.5 percentage points lower compared to the risk-averse applicants. This indicates that risk attitudes do have an effect on the choice of study track. When looking the gender balanced subsample, the effect is actually even larger. Students who are in risk lover category tend to apply to further education with 2.2 percentage points lower admission rates than risk-averse students. We find no evidence that women are shying away from competition. In fact, if we assume that there are no gender differences in ability of students, on average, women apply to significantly more prestigious study tracks when considering only the competitiveness that is, the admission rate of chosen study program. This result remains statistically significant with 1 percent level even when looking only the gender balanced fields of education.
  • Koskinen, Emmi (2015)
    Mielen luennaksi voidaan kutsua ihmisen erityistä kykyä lukea toisten ihmisten aikomuksia, haluja, tunteita ja muita mielentiloja sekä kykyä ilmaista tällaisia tiloja myös ilman kieltä. Steven C. Levinsonin muotoilemassa uudessa tutkimusohjelmassa, jota voidaan kutsua mielen luennan mikrososiologiaksi, vuorovaikutus nähdään jatkuvana molemminpuolisena intentioiden ja mielentilojen luentana. Kaikki vuorovaikutuksen rakenteet näyttävät Levinsonin ohjelman mukaan edellyttävän mielen luennan kykyjä. Tässä ajatuksessa on huomattavia yhtäläisyyksiä siihen, mitä pragmatisti G. H. Mead on todennut aiheesta jo vuosikymmeniä sitten. Mead on esimerkiksi sanonut, että me ihmiset luemme toisten ihmisten käyttäytymistä heidän olematta siitä tietoisia, minkä hän on tarkoittanut kielellistä kommunikaatiota edeltäväksi tekijäksi. Tutkielman teoreettinen tavoite on näyttää Levinsonin hahmotteleman mielen luennan keskustelunanalyyttisen tutkimusohjelman yhteydet pragmatistiseen perinteeseen – erityisesti G. H. Meadin ajatuksiin intersubjektiivisuudesta. Tutkielmassa myös esitetään ajatus keskustelunanalyysin vahvasta potentiaalista pragmatistisen tutkijan menetelmänä. Tutkielman empiirinen osa on tapaustutkimus, jossa analysoidaan keskustelunanalyyttisesti mielen luennan käytäntöjä keskustelussa kahden henkilön välillä. Toisin kuin perinteisessä keskustelunanalyysissä, aineisto on asetelmaltaan kokeellinen: yksi videoitu keskustelu kahden henkilön välillä, joista toisella on todettu Aspergerin oireyhtymä/syndrooma (lyhenne AS). AS-henkilöistä on todettu, että heillä on vaikeuksia esimerkiksi empatiassa, intersubjektiivisuudessa sekä mielen teorian käyttämisessä eli mielen luennassa. Keskustelijoille on annettu ohjeeksi kertoa elämänsä iloisista asioista ja menetyksistä. Tutkimuskysymys on: Miten erot mielen luennan kompetensseissa näkyvät konkreettisesti keskustelun rakenteissa? Erityisenä kiinnostuksen kohteena ovat keskustelijoiden kertomukset: miten kertomuksen vastaanottaja suuntautuu toisen mieleen ja tarinan emotionaaliseen kärkeen? Tavoitteena on tehdä konkreettisia mikrotason havaintoja keskustelusta. Ensimmäinen tutkimustulos on AS-henkilön minimipalautteiden puute. Ne puuttuvat kaikista verrokin tarinoista, joista on löydettävissä emotionaalinen kärki ja lisäksi osasta neutraaleista tarinoista. Toinen poikkeava löydös koskee nyökkäystä: verrokin nyökytellessä toistuvasti AS-henkilö tekee eleen vain neljä kertaa keskustelun aikana. Joissakin kerrontajäsennyksissä ei aluksi ole lainkaan AS-henkilön vastaanottovuoroa, joten kerrontaa joudutaan jatkamaan pidempään. Lisäksi kymmenessä verrokin tarinassa on noin sekunnin mittainen tauko ennen AS-henkilön vastaanottoa. Tärkein tapaustutkimuksen tulos on se, että jos verrokin kertomuksesta on tunnistettavissa emotionaalinen kärki, AS-henkilön vastaanottovuoro ei ota sitä huomioon. Vastaanoton puuttuminen tai riittämättömyys johtaa aineistossa siihen, että verrokki joutuu joko peruuttamaan kertomuksensa kärjestä tai kertomaan uuden tarinan. Myös verrokilla on vaikeuksia reagoida yhden AS-henkilön tarinan emotionaaliseen kärkeen. Viimeinen löytö liittyy AS-henkilön vaikeuksiin tuottaa niin sanottua toista kertomusta (second story) verrokin emotionaalisesti latautuneen kertomuksen jälkeen. Kertomuksen emotionaalinen lataus kohdistaa tiettyjä odotuksia vastaanottovuoroa kohtaan. Tapaustutkimuksen empiiriset löydökset, tärkeimpänä AS-henkilön vastaanottovuoro, joka ei käsittele tarinan emotionaalista kärkeä, tukevat näkemystä siitä, että intersubjektiivinen mieli on välttämätön onnistuneelle kommunikaatiolle ja keskustelussa saavutettavalle (intersubjektiiviselle) yhteisymmärrykselle. Löydökset täsmentävät aikaisempaa teoreettista keskustelua viittaamalla siihen, että mielen luentaa vaaditaan eri rakenteissa eri verran, ja tukevat aikaisempia neurotieteiden löydöksiä siitä, että emotionaalisten mielentilojen tai intentioiden tunnistaminen vaatii enemmän tai erilaisia mielen teorian kompetensseja kuin neutraalien. Jatkotutkimuksissa voitaisiin tutkia useampia keskusteluja ja selvittää, voidaanko löydöksiä yleistää koskemaan laajemminkin AS-henkilöiden vuorovaikutusta. Mikäli keskustelunanalyysin avulla pystyttäisiin selvittämään, mitkä kielelliset rakenteet ja toiminnot vaativat eniten mielen luennan kompetensseja, muut tieteenalat voisivat syventää tätä ymmärrystä, ja lopputuloksena voitaisiin kehittää myös käytännön sovelluksia vuorovaikutuksen tueksi. Levinsonin mielen luennan mikrososiologinen tutkimusohjelma on hedelmällinen tapa tuoda Meadin ajatukset intersubjektiivisuudesta kielellistä vuorovaikutusta edeltävänä mielen ominaisuutena empiirisen tutkimuksen piiriin.
  • Kanervo, Riikka (2015)
    Naisvangit ovat pieni, noin 8 prosentin vähemmistö miesvaltaisessa vankilamaailmassa, jonka toiminnot ja kuntoutusohjelmat on kehitetty miesenemmistön lähtökohdista käsin. Naiseuteen liitettyjen kulttuuristen käsitysten, arvojen ja normien johdosta naisten rikollisuus koetaan monin tavoin tuomittavampana kuin miesten. Sukupuolella ja siihen liittyvillä rooliodotuksilla on myös suuri merkitys siinä, millaisena naisvanki näkee itsensä, ja miten ympäröivä maailma häneen suhtautuu. Päihde- ja mielenterveysongelmat sekä henkisen, fyysisen ja seksuaalisen väkivallan kokemukset ovat naisvankien keskuudessa erittäin yleisiä. Vaikka naisvangit ovat rikollisia, ovat he taustoiltaan usein myös monenlaisen hyväksikäytön ja alistamisen uhreja. Vankeuslaissa (767/2005) vankeusajan tavoitteeksi määritellään rikoksettoman elämäntavan ja yhteiskuntaan sijoittamisen edistäminen. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisia erityisiä kuntoutustarpeita naisvangeilla on ja miten näihin tarpeisiin vankeusaikana vastataan. Tutkimuksen aineisto muodostui kuuden naisvangin, sekä kuuden naisvankien kuntoutuksen parissa työskentelevän työntekijän haastatteluista. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituina teemahaastatteluina, joka mahdollisti haastateltavien vapaan kerronnan. Haastateltaville annettiin tilaa kuvailla omin sanoin tilannettaan ja kokemuksiaan, sekä nostaa heille tärkeitä teemoja. Aineiston analyysi toteutettiin aineistolähtöisesti laadullisen sisällönanalyysin keinoin, jonka avulla aineistosta haettiin kiinnostavia teemoja, eroja ja yhtäläisyyksiä. Analyysivaiheessa aineistosta nousi kolme pääteemaa, jotka keskittyvät vankeusaikaisiin kokemuksiin kuntoutuksesta, muutoshalukkuuteen sekä ajatuksiin tulevaisuudesta. Naisvankien kuntoutuksen parissa työskentelevien työntekijöiden mukaan naiserityisyys tulisi huomioida paremmin vankeinhoidossa. Naiserityisyyden työntekijät määrittelivät herkkyydeksi naisvankien erityisasemaa ja -tarpeita kohtaan. Naisvangeilla on työntekijöiden mukaan usein huono itsetunto ja puutteellinen tai täysin olematon käsitys omista rajoista. Naisvangit kokivat vankeusaikana olevansa ”poissa omasta elämästään”, ja tämä tuntui raskaalta. Myös ikävä rakkaiden luokse varjosti vankeusaikaa. Vankila tarjosi kuitenkin ajan ja paikan elämän tärkeiden asioiden äärelle pysähtymiseen, sekä omaan kuntoutumiseen keskittymiseen. Tukea toivottiin sekä tarvittiin äitiyteen, päihteisiin, väkivaltaan ja itsetuntoon liittyviin teemoihin. Vankeusaikainen kuntoutustarjonta koettiin pääosin hyväksi, ja kuntoutuksesta oli saatu työkaluja vaikeiden asioiden työstämiseen. Naisvangeissa on kuitenkin myös väliinputoajia, jotka eivät osu kuntoutustarjonnan kohderyhmään: päihteettömät, väkivaltaa kokemattomat sekä lyhyttä tuomiota suorittavat jäävät vankeusaikana ilman tarvitsemaansa apua ja tukea. Tutkimuksessa selvisi, että kuntoutusta tarvitaan sekä ryhmä-, että yksilömuotoisena. Ryhmämuotoinen kuntoutus mahdollistaa vertaistuen saamisen, mutta ei sovi kaikille. Jotkut aiheet ovat liian kipeitä ryhmässä käsiteltäviksi. Vapautumisen jälkeiseen aikaan liittyi toiveita, mutta myös huolenaiheita. Tulevaisuudelta toivottiin tavallista arkea omassa kodissa. Vangin leiman pelättiin kuitenkin pilaavan työllistymismahdollisuudet. Myös mahdolliset epäonnistumiset vapautumisen jälkeen pelottivat. Naiserityiselle kuntoutukselle on vankeinhoidossa selkeä tarve. Naisvankien parissa työskentelee jo nyt ammattitaitoista ja osaavaa henkilökuntaa. Kuntoutushenkilöstöä ja naiserityisyyden huomioimista tarvittaisiin kuitenkin enemmän, jotta vankeusaikaisen kuntoutuksen avulla voitaisiin todella auttaa naisvankeja rikoksettomaan elämäntapaan ja yhteiskuntaan sijoittumisessa.
  • Nordström, Alexandra (2015)
    I denna avhandling granskas hur elevernas delaktighet tar sig uttryck i skolvardagen. Studiens metodologiska och teoretiska utgångspunkter utgörs av ett barndomssociologiskt perspektiv var barns aktörskap betonas och barnet ses som en kompetent social aktör. Studien är en skoletnografi som anknyter till barndoms-, utbildnings- och skolforskning. Syftet med studien är att redogöra för hur delaktighet syns och fördelas i klassrummet. Genom etnografiskt fältarbete och analys av styrdokument granskas olika aspekter av delaktighet i årskurs 1-2 i en svenskspråkig skola i huvudstadsregionen. Materialet består av ett etnografiskt material som kompletteras med ett dokumentärmaterial. Det etnografiska materialet består av fältanteckningar gjorda under deltagande observationer i skolvardagen. Det dokumentära materialet består av styrdokument i form av de nationella grunderna för läroplanen samt skolans läroplan. I analysen av materialet framkommer att delaktigheten i styrdokumenten är framtidsorienterad och individualiserad. Eleverna förväntas ta ansvar över sitt eget lärande genom inre kontroll. Delaktigheten i skolvardagen präglas av den individualiserade synen i styrdokumenten. Den sociala kontrollen som utövas av både elever och lärare granskas. Fördelningen av uppmärksamhet och delaktighetsfrämjande strategier undersöks genom rättighetsdiskurser och styrningsdiskurser. Avhandlingens resultat visar att elevernas delaktighet framkommer främst som informell delaktighet, då de inte är delaktiga i omfattande formella beslutsprocesser. Elevernas delaktighet är även individualiserad, då den enskilda eleven förväntas ta ansvar över sitt eget lärande och beteende. Läraren utövar makt och styr eleverna genom att stöda dem i deras inre kontroll. Resultatet visar även att elevernas delaktighet är framtidsorienterad i och med att verksamheten i skolan främst förbereder eleverna inför att i framtiden verka som demokratiska medborgare. Nya verksamhetsmodeller och processer för införandet och genomförandet av elevers delaktighet i skolvardagen behövs för att säkerställa barns meningsfulla delaktighet.
  • Ahti, Ilona (2015)
    Animal activists have been criticized in the media ever since the animal rights movement was born in Finland in the 1990s. Justice for Animals filmed undercover footage of tens of Finnish pig farms in 2007-2011 and released the footage on A-studio, and on their website. The disturbing images caused a heated debate on factory-style farming and animal rights in Finland. The conduct of the animal activists was met with both praise and criticism. On one hand, they were seen as criminals, on the other hand, they were given the role of heroes, whose actions revealed shortcomings in the food production industry. The prevalence of narrative elements in television news has been debated, because they are not seen to have a clear plot or main characters. Traditional narrative methods often synthesize retrospective main narratives that hide counter-arguments and hierarchies. The deconstruction antenarrative method, instead, focused on the analysis of power struggles by examining substories. The research process aimed to examine the kinds of roles that Justice for Animals was given in the substories of Yle television news. The other research question asked what kinds of dramaturgical inequalities were found in the news stories. The data consisted of news stories from Yle Fem and Yle TV1 in December, 2009. The deconstruction method consisted of eight steps that broke the text down into dualisms and hierarchies, among others. The last step considered the grand narrative formed by the separate news stories. The analysis revealed that Justice for Animals was given contradicting roles even within the same news story. Some of the visual and verbal substories portrayed them as heroes, while others questioned their legitimacy. The drama analysis revealed three forms of dramaturgical inequality that were connected to capitalism, sexism and the drama between people living in cities and the countryside. The roles given to animal activists in television news were more positive than they were in the 1990s. Animal activists were not equated with criminals to the same extent, but instead they were even portrayed as heroes at times. This may be linked to the heterogenization of Finnish culture and changes in the media field. The most surprising result of the analysis was that there were such significant differences in the roles that Justice for Animals was given in the visual and verbal substories of Yle Fem and Yle TV1.
  • Toukolehto, Saara (2015)
    The thesis takes up the current anthropological topics of policy, values and morality, combining them with more classic theoretical discussions on cultural continuity, change and interaction between cultures. The aim of the research is to conceptualize how values and morality structure the lives of immigrant women living in Neulkölln, Berlin, and their work in a ”Neighborhood mothers” social integration project. The underlying hypothesis takes values and morality to be significant in understanding cultural change. The structuralist theories on cultural change and values from Joel Robbins, Louis Dumont and Marshall Sahlins provide a theoretical framework for the analysis. In addition, related theories on values and morality from Robbins are applied. The analysis focuses particularly on the structure of value relations in which some values appear as more dominant than other ones. Moral action is studied as a morality of reproduction that maintains cultural continuity and refers to everyday routine activities, and as morality of freedom that is pertinent to times of change, where ”tragic” choices are made. The analytical concepts of humiliation and alienation are introduced as crucially linked to the process of cultural change. The methods used in the study are participant observation conducted in the Neighborhood mothers project and semi-structured interviews. The data was collected by observing and taking part in the work of the women. Participant observation meant following related media reportage and spending time in the borough of Neukölln in order to get to know its everyday life. The interview material consists of seven semi-structured interviews conducted with the women and two of the coordinators of the project as well as fieldnotes. The study seemed to prove the hypothesis. Cultural values and concepts appeared to have a significant role in the decision-making processes and everyday life of the immigrant women. In the documented integration processes in which immigrants adopt dominant German values and concepts, the traditional cultural values of immigrants were eminent. The transformation in their worldviews that followed, did not simply replace the old worldview with a new one, but instead the new worldview was based on the old one. New values and ideals had become integrated in the women's worldviews without simply replacing the already existing ones. This suggests that an encounter between worldviews does not necessarily lead to a conflict, but the different cosmologies can in a sense merge together. The result is not a simple mix between the two, but something new that has born out of the cultural meanings that the contact between different worldviews has caused.
  • Airikkala, Veli (2015)
    Tutkielmassa tarkastellaan naisiin kohdistuneita murhia ja niiden uutisointia Italiassa vuosien 2012 ja 2014 välillä. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, onko tarkastelujakson aikana Italiassa vallinnut moraalinen paniikki. Moraalinen paniikki viittaa tilanteeseen, jossa jokin tapahtuma tai ilmiöksi niputetut tapahtumat konstruoidaan tietoisesti tai tiedostamatta uhaksi koko yhteiskuntaa kohtaan. Tutkimuskohteena oleva uhka oli - italialaismedian termiä käyttäen - ”femminicidio”, naismurha. Sana viittaa naisen murhaamiseen hänen sukupuolensa takia. Yhteiskunnalliset reaktiot tähän uhkaan vaikuttavat kaikkiin yhteiskunnan rakenteisiin ja voivat muokata kulttuuria, lainsäädäntöä tai julkisen vallan roolia pitkäksikin aikaa, ellei pysyvästi. Tutkielma pyrkii vastaamaan joihinkin tieteellisessä keskustelussa pinnalle nousseisiin kysymyksiin, jotka seurasivat Giomin ja Tonellon (2013) tutkimusta, jossa selvitettiin tähän tutkimukseen verrattavissa olevaa ilmiötä vuosien 2006-2009 aikana. Tutkimuskysymykseni ovat seuraavat: onko moraalinen paniikki havaittavissa italialaisten naismurhien uutisoinnissa? Jos on, minkälaista poikkeavuutta (”deviance”) on löydettävissä? Tutkimus on toteutettu diskurssianalyysin metodilla. Aineistona on käytetty kahden suurimman italialaisen sanomalehden uutisartikkeleita aiheesta. Artikkeleiden lopullinen määrä oli 88. Tutkimus ei pysty kiistatta todistamaan Italiassa vallinneen moraalista paniikkia naismurhien tapauksissa. Havaintoja kuitenkin on huolesta sukupuolittunutta yhteiskuntaa kohtaan. Aineiston analyysin perusteella vaikuttaisi siltä, että kulttuuri on muuttumassa, mitä tulee sukupuolen, sukupuolierojen ja sukupuolten valtarakenteisiin. Tämä löydös esiintyy kuitenkin ristiriitaisesti, eikä esimerkiksi patriarkaalisuutta mainita aineistossa kertaakaan. Sukupuolen diskurssin muutos näyttää olevan vielä alkutekijöissään. On kuitenkin viitteitä siitä, että tulevina vuosina keskustelu sukupuolesta ja sukupuolieroista tulee muuttumaan selkeämmäksi ja suoraviivaisemmaksi.
  • Heiskanen, Outi (2015)
    In its early years, the European project was an elite-driven venture in which the political elite of the original six member states aimed to create a European Community (EC) based on tight economic cooperation between European nation-states. Because of the economic nature of the integration, there was no pressing need to engage the public in the process, and thus popular opinion played only a minor role in the integration process. The situation changed in the early 1990’s when EC turned into European Union. This resulted in a fundamental institutional reform and introduced supranational elements to decision-making, thus adding a new political dimension to the integration. Consequently, the European project became a more salient issue on national political agendas, which in turn was followed by a more systematic and persistent opposition towards it. Since the 1990’s, the Union has acknowledged the increasing importance of public support towards the European integration. It has become widely accepted that citizens have the ability and the willingness to constrain, modify, and eventually forestall the integration process. This trend has also affected the field of European studies. However, the research on euroscepticism is marked by tremendous diversity, in terms of object of study, level of analysis as well as methodology, and this diversity has subsequently resulted in scattered and inconsistent accumulated knowledge within the field of study, as well as in contradicting results. This thesis studies public euroscepticism in Finland using David Easton’s theory of diffuse and specific political support, further elaborated by Pippa Norris. The thesis focuses on four objects of support, namely the political community, regime principles, regime performance and regime institutions. The level of support can be seen as ranging in a continuum from the most diffuse support for the system down through successive levels to the most concrete, specific support. Finnish public opinion will be analysed through quantitative measures, using the European Commission's Standard Eurobarometer poll from November 2013 (EB 80.1). The objective is to determine whether the four objects of support are independently manifested, to assess how much of Finnish euroscepticism can be accounted for by the four objects of support and to find out which independent variables explain the perceived dimensions of euroscepticism more specifically. The study is done through an exploratory factor analysis (EFA), followed by a series of multiple regression analyses. Four distinct factors arise from the analysis, depicting the four objects of support. These factors account for 63% of the total variance. The results also show that on average, Finns tend to hold more positive than negative feelings towards the European Union. A few distinct topics arise from the results: The overall favourable attitudes of the Finnish public, using of national proxies as basis for opinion formation and identification to the nation instead of Europe. Economic considerations are not found to have a big impact, nor are there clear indicators of diffuse or specific support as such.
  • Hellgren, Ylva (2015)
    Syftet med denna avhandling är att granska hur fitnesskroppen och kvinnlighet konstrueras genom bloggtexter skrivna av svenska bloggerskor. Med fitness i detta sammanhang avses olika former av kroppsbyggning. I detta fall är målet för kvinnorna att tävla inom fitness vilket innebär att de presenterar sina muskulösa och fettsnåla kroppar på en fitnesstävling. Under de senaste åren har antalet gym ökat men även hälsan har blivit ett större individuellt ansvar samtidigt som uppfattningen kring genus blivit mer flexibelt, både när det kommer till identiteten och synen på kroppen. En muskulös kropp uppfattas däremot fortfarande som maskulin. Av denna orsak är det av intresse att studera hur kvinnor med muskler konstruerar sina kroppar och genus genom bloggtexter. Bloggar och sociala medier har fått ett starkt fotfäste i vårt postmoderna samhälle, vilket är orsak till varför specifikt bloggtexter och deras sociala påverkan är av intresse i avhandlingen. Som material fungerar sex stycken fitnessbloggar skrivna av svenska kvinnor som tävlar i olika former av fitness. Kvinnorna är i åldrarna 20-35 år som har dokumenterat sina reflektioner kring fitness, kroppen och genus i sina bloggtexter mellan år 2012 och 2015. Genom att utföra en diskursanalys enligt Foucault har olika diskursiva konstruktioner och subjektspositioner kännetecknats, främst genom att belysa motstridigheterna som uppstår mellan diskurserna. Avhandlingen lyfter fram fyra diskurser som besvarar forskningsfrågorna: hälsodiskursen, dualismdiskursen, diskursen kring egenmakt samt genusdiskursen. Diskurserna är starkt förankrade med varandra och besvarar specifikt på forskningsfrågorna som tangerar fitnesskroppen, kvinnligheten och fitnesskvinnan. Avhandlingen konstaterar att den muskulösa kvinnokroppen konstrueras i bloggtexterna som kvinnlig även om det finns starka motstridigheter i detta. Resultaten visar också att fitnesskroppen är ett resultat av disciplinering och ett individuellt ansvarstagande av hälsan.
  • Schroeder, Cilla (2015)
    Den här pro gradu-avhandlingen granskar hur mammor som använt rusmedel under graviditeten konstruerar identitet i sina livsberättelser, och vilka betydelser beroende och moderskap får i berättelserna. Undersökningsmaterialet består av fyra livsberättelser. Avhandlingen har sina teoretiska rötter i kvalitativ rusmedelsforskning och kritisk föräldraforskning. Ur en metodologisk-teoretisk synvinkel placerar sig avhandlingen inom den sociala konstruktionismen, närmare bestämt den narrativa konstruktionismen. Avhandlingen granskar identitet ur en narrativ synvinkel. Analysen granskar berättarens individuella identitetskonstruktion och hur större kulturella modellberättelser sammanvävs och används för att skapa mening kring berättarens upplevelser. I avhandlingen kategoriseras de fyra livsberättelserna som progressiva berättelser där huvudpersonen går igenom svårigheter och prövningar för att till slut växa som människa. I sina berättelser konstruerade kvinnorna flera identiteter, varav identiteten som en moralisk aktör är den mest framträdande. Kvinnorna konstruerar sina identiteter utgående från olika dikotomier, som till exempel en tudelning mellan ett ”drogjag” och ett ”verkligt jag”, och mellan ”drogvärlden” och ”vanliga” världen. Funktionen av denna tudelning är att bereda väg för en ny identitet som mamma. Livsberättelserna följer kulturella narrativ om att tillfriskna från ett beroende. Beroende konstrueras som en berättigad reaktion på en svår barndom och som en splittrande händelse som styrt kvinnornas liv in på nya banor. Moderskapet har en central ställning i berättelserna, och barnet och moderskapet konstrueras som den främsta motiveringen till att bli nykter. I förhållande till moderskapet och det nya livet framsteg livet i drogvärlden som problematiskt och mindre värt. Identiteten som mamma kretsar kring att vara vanlig, vilket tolkas som ett sätt att särskilja det egna jaget från en stigmatiserad grupp. Tillsammans kan de fyra narrativen betraktas som en motberättelse mot de kulturella narrativ som definierar kvinnornas moderskap som dömt att misslyckas.