Browsing by Issue Date

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 964
  • Wester, Cecilia (2015)
    Syftet med denna studie är att öka förståelsen av de försörjningssvårigheter som drabbar de äldre kvinnor i Finland som kan antas höra till de allra fattigaste, det vill säga kvinnliga folkpensionärer som fyllt 65 år. I studien analyseras de bidragande faktorerna till att kvinnliga folkpensionärer själva upplever sig ha försörjningssvårigheter. För att närma mig en förståelse av de kvinnliga folkpensionärernas försörjningssvårigheter har jag använt mig av ett kritiskt feministiskt livsloppsperspektiv. Från ett livsloppsperspektiv behöver de kvinnliga folkpensionärernas ekonomiska villkor i det åldrande livsskedet förstås i en växelverkan med deras levnadsvillkor i tidigare livsskeden. Studiens centrala forskningsfrågor är Hurudana upplevda försörjningssvårigheter har kvinnliga folkpensionärer? Vilka skillnader föreligger mellan kvinnliga folkpensionärer? Vilka socioekonomiska och hälsorelaterade faktorer i det nuvarande livsskedet och vilka livsloppsrelaterade erfarenheter är centrala för att förstå kvinnliga folkpensionärers upplevda försörjningssvårigheter? Är dessa centrala faktorer könsspecifika? Materialet består av enkätdata (n=1470) som samlats in år 2011 i samband med Folkpensionsanstaltens och Svenska social- och kommunalhögskolans forskningsprojekt ”Folkpensionärers sociala och ekonomiska trygghet”. Den empiriska analysen har genomförts med hjälp av frekvenstabeller och sambandsanalyser. I analysen framkom att över 70 % av alla respondenter upplevde sig ha åtminstone mindre försörjningssvårigheter. Det finns dock skillnader beträffande försörjningssvårigheter och karakteristika bland de kvinnliga folkpensionärerna. I analysen framkom också att dålig hälsa, försörjningssvårigheter i barndomen och en försämrad levnadsstandard i och med pensioneringen är faktorer som har samband med upplevda försörjningssvårigheter i nuläget både bland kvinnliga och manliga folkpensionärer. Däremot var låg inkomst, ensamboende och arbetslivsanknytning i samband med upplevda försörjningssvårigheter enbart bland kvinnliga folkpensionärer. Att vara äldre kvinna och lyfta full folkpension innebär enligt resultaten dock inte nödvändigtvis att ha svårigheter att klara den egna försörjningen. Jag tolkar de kvinnliga folkpensionärernas försörjningssvårigheter med utgångspunkt i Evy Gunnarssons modell enligt vilken äldre kvinnors försörjningssvårigheter måste förstås i relation till hur väl de lyckas trygga sin inkomst via en eller en kombination av de tre huvudsakliga inkomstkällorna arbete, familj och stat.
  • Annala, Mikko (2015)
    Historia viittaa vahvasti siihen, että ihmislaji on sisäsyntyisesti aggressiivinen. Ymmärtämällä mielen perustaipumuksia ja - mekanismeja aggressiivisuutta voidaan vähentää. Osa ihmisen aggressiivisuudesta selittyy persoonallisuuden piirteillä. Tässä tutkimuksessa selvitetään häpeäherkkyyden, narsistisen persoonallisuuden sekä syynulkoistamistaipumuksen yhteyksiä eri aggressiivisuuslajeihin. Häpeä on kivulias, minään kokonaisvaltaisesti suuntautuva emootio, jonka ajatellaan tavallisimmin johtavan sosiaalisista tilanteista vetäytymiseen. Uudemman näytön mukaan häpeää useammin kokevat ihmiset eli häpeäherkät ovat kuitenkin myös muita taipuvaisempia käyttäytymään aggressiivisesti. Myös narsistiseen persoonallisuuteen on yhdistetty käyttäytymistaipumuksia, jotka ovat toisiinsa verrattuna lähes vastakkaisia: narsismin on havaittu olevan yhteyksissä sekä seurallisuuteen ja optimismiin mutta myös aggressiivisuuteen ja neuroottisuuteen. Sama persoonallisuuden piirre voi motivoida sekä adaptiivista että epäadaptiivista käyttäytymistä. Häpeäherkkyys ja narsismi todennäköisesti ennustavat aggressiivisuutta vain yhteisvaikuttaessaan muiden persoonallisuustekijöiden kanssa. Tässä tutkimuksessa keskitytään tekijöistä yhteen, syynulkoistamistaipumukseen. Kognitiivinen syyn ulkoistaminen voi olla häpeäherkkien automatisoitunut tapa suojella minää kanavoimalla intensiivinen häpeän tunne muualle. Kliinisessä tutkimuksessa on esitetty, että syyn ulkoistaminen saattaa kytkeytyä myös narsismin patologisiin puoliin. Tässä tutkielmassa oletetaan, että syynulkoistamistaipumus välittää osittain sekä häpeäherkkyyden että narsismin yhteyksiä verbaaliseen aggressiivisuuteen sekä aggressiivisiin aikomuksiin. Tutkimuksessa käytettiin 391 korkeakouluopiskelijan otosta ja data kerättiin kyselylomakkeilla. Analysointiin käytettiin bootstrap-mediaatioanalyysia, regressioanalyysia, eksploratiivista faktorianalyysia sekä osio- ja moniosiovastaavuusanalyysia. Tulokset osoittavat, että syynulkoistamistaipumus välittää häpeäherkkyyden yhteyttä verbaaliseen aggressiivisuuteen sekä riitaisiin ja pahantahtoisiin aikomuksiin. Tutkimuksessa saatiin myös tilastollisesti merkitsevää mutta vahvuudeltaan viitteellistä näyttöä siitä, että syynulkoistamistaipumus välittää myös narsismin ja verbaalisen aggressiivisuuden sekä pahantahtoisten aikomusten yhteyttä. Vastaavankaltaista näyttöä on häpeäherkkyyden ja verbaalisen aggressiivisuuden osalta, mutta narsismimallin mukaisia tuloksia ei ole esitetty aiemmin. Kognitiivinen syynulkoistamistaipumus näyttää olevan yksi tekijä, joka saa sekä häpeäherkät että narsistiset ihmiset käyttäytymään aggressiivisesti. Tulevan tutkimuksen tulee etsiä lisää aggressiivisuusyhteyttä välittäviä persoonallisuuden ominaisuuksia ja tilannetekijöitä, kiinnittää erityishuomiota narsismi- ja aggressiivisuusmittausten validiteettitarkasteluihin, erotella epäadaptiivinen narsismi luotettavasti sen muista puolista sekä tuottaa lisää kokeellista ja pitkittäisnäyttöä. Tutkielman: keskeisimmät lähteet: Anderson & Bushman, 2002; Tangney & Dearing, 2002; Pincus & Lukowitsky, 2010; Stuewig, Tangney, Heigel, Harty & McCloskey, 2010.
  • Mattero, Saara (2015)
    The Financial Transaction Tax, or FTT, was supposed to alleviate the financial burden of the Member States, curb out-of-control high-frequency trading and force the wealthy bankers to take responsibility in the aftermath of the financial crisis. Instead, the tax was seen in many ways an infringement of national sovereignty and a sign of creeping federalisation; taking the powers of the European Union to areas outside its competencies and impeding heavily on the national financial markets. This thesis is interested in the Parliamentary discourse around the FTT and how the controversial topic was presented, contested and justified by the Members of the Parliament, the MEPs. What is the impact of the tension between national and supranational decision-making levels, political ideology and personal utility-maximising on the voting decisions of the representatives? Furthermore, attention should be paid not only in how the MEPs voted in the plenary but also how they framed the issue in the plenary speeches. The representatives retain a strong incentive to appeal to their constituencies to maintain voter satisfaction and ultimately, to become re-elected. The theoretical framework is drawn from research on European integration, politicisation, the political groups in the European Parliament and theories of rational choice institutionalism. The research is conducted as a case study with mixed methods: through quantitative analysis of the MEPs’ voting decisions to enlighten the national and supranational tensions and qualitative analysis of the MEPs’ plenary debate before and after the vote. The results confirm largely the assumptions rising from the theoretical literature: the voting results reveal the strong pressures arising from conflicting national interests against the integration-advancing proposal. Representatives from the FTT-opposing Member States are clearly restricted in their actions, whereas MEPs from supporting Member States are almost unison in their support across group borders. If the Member State does not have a strong opinion on the FTT, most Members vote according to group instructions. The analysis from the debate proves that no single definition of the FTT exists - instead the justifications and notions of the tax range from global solidarity to staunch defenders of national sovereignty. The themes arising from the plenary discourses can be divided under three politicisation frames: a normative one emphasising the role of the banking sector as the root of the financial crisis with suffering citizens, a functional frame with ‘rational’ economic arguments and an authoritarian frame over the power struggle between national and supranational level decision-making. In general, MEPs from the large groups adhere more to an economic normalisation narrative of regulated capitalism vs. neoliberalism, whereas the smaller political groups in the ends of the political spectrum are more ideologically orientated in their speeches. The merits of the thesis lie in depicting the different forms of narratives the MEPs use regarding their background while proving the enduring influence of national pressures in supranational decision-making.
  • Khryashcheva, Vera (2015)
    Tutkielman tarkoituksena on tarkastella, miten ihmisen oleminen ja oppiminen liittyvät yhteen Martin Heideggerin filosofiassa. Tavoitteena on osoittaa, että oppiminen on sama kuin näkökulman ja mielialan muuttuminen. Tutkielman lähtökohta on Heideggerin kritiikki kartesiolaista maailmankatsomusta kohtaan. Kartesiolaisen maailmankuvan mukaan maailma koostuu subjekteista ja objekteista, ihmismielen sisäisestä ja sen ulkopuolisesta maailmasta. Heidegger väittää, että inhimillistä kokemusta ei voida erottaa sisäiseksi ja ulkoiseksi. Ihminen on jo valmiiksi erottamaton osa maailmaa eli sitä, mikä kartesiolaisessa maailmankuvassa mielletään ulkoiseksi maailmaksi. Näitä periaatteita käsitellään Heideggerin Oleminen ja aika -teokseen nojautuen mutta myös käyttäen sen kommentaareja, jotka ovat kirjoittaneet Richard Polt ja Hubert L. Dreyfus. Heideggerin käsite “aukio” (clearing) tarkoittaa tilaa, jossa maailma näyttäytyy ihmiselle tietynlaisena riippuen siitä, minkä mielialan kanssa ihminen on samalla taajuudella eli toisin sanottuna, mikä näkökulma hänellä on. Oppiminen on mielialan tai näkökulman muutos. Kun ihminen oppii, asiat näyttäytyvät hänelle eri tavalla. Tutkielmassa esitellään Heideggerin totuuskäsitys taideteosesimerkin kautta. Samalla tavalla kuin maalauksen katsominen kertoo ihmiselle totuuden maalauksen kohteen käytöstä tai tarkoituksesta, hänen näkökulmansa kertoo hänelle asioiden totuuden kunakin hetkenä. Tässä määritelmässä totuus tarkoittaa minkä tahansa asian merkitystä. Taideteosesimerkki on peräisin Heideggerin luentokokoelmasta Taideteoksen alkuperä. Oppimisprosessissa maailma näyttäytyy ihmiselle eri tavalla kuin ennen. Opettajan tehtävä on antaa oppilaan oppia eli sallia hänen näkökulmansa muuttua luonnolliseen tahtiin pakottamatta. Tylsyyden tunne on olennainen oppimisessa, koska se sallii näkökulman muutoksen helpommin kuin muut mielialat. Ajatusten perusteluun on käytetty esimerkiksi Jan-Erik Mansikan artikkelia vuodelta 2009. Inhimillisen kokemuksen kokonaisvaltaisuus ja Heideggerin käsitys ihmisen maailmassa-olemisesta tarkoittaa oppimisen kannalta, että kokemuksemme totuudesta muuttuu. Ajattelu on mielialan muutosta ja oppiminen on ajattelua ajassa. Tätä näkemystä voidaan hyödyntää kasvatustieteissä. Esimerkiksi ajan merkitystä oppimisessa ja piilo-opetussuunnitelman roolia voidaan tutkia näistä lähtökohdista käsin.
  • Marttila, Mari Emilia (2015)
    Tutkielma käsittelee suomalaisten kansanedustajien Twitter-aktiivisuutta vaalikauden ulkopuolella. Poliittisten edustajien ja kansalaisten välinen kommunikaatio on olennaista demokraattisen edustustehtävän onnistumiseksi. Edustajien ja edustettavien välinen kontakti lisää kansalaisten luottamusta poliittista järjestelmää kohtaan ja näin vahvistaa poliittisen järjestelmän legitimiteettiä. Internet ja erityisesti sosiaalinen media on nähty areenana, joka mahdollistaa edustajien ja kansalaisten välisen kommunikoinnin ennennäkemättömän suoralla ja rajoittamattomalla tavalla. Niin sanottu tasa-arvoistumisteoria näkee uusien verkkosovellusten luovan uusia mahdollisuuksia kansalaisten poliittiselle osallistumiselle, voimaannuttavan kansalaisia osallistumaan poliittiseen keskusteluun ja näin jyrsivän voimassa olevia valtarakenteita. Toisaalta normalisaatioteorian mukaan digitaalisen maailman vallanjako pelkästään heijastelee todellisen maailman valtasuhteita. Vaikka jälkimmäinen teorioista vaikuttaakin aikaisemman tutkimuksen perusteella olevan lähempänä totuutta, on sosiaalinen media tästä huolimatta merkittävä poliittinen osajulkisuus. Tutkimuksessa tarkastellaan kansanedustajien Twitter-aktiivisuutta vaalikauden ulkopuolella olevan kuukauden aikajaksolla. Suomi on erityisen kiinnostava tutkimuskohde uniikin vaalijärjestelmänsä, maan poliittisen järjestelmän erityisten legitimiteettiongelmien sekä aktiivisesti verkossa viihtyvien kansalaistensa vuoksi. Tutkielmassa tarkastelun kohteena ovat niin Twitter-käyttäjätunnuksen omistaminen, julkaistujen twiittien määrä kuin @Käyttäjätunnus-ominaisuutta hyödyntävien eli keskustelutwiittien määräkin. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan tilastollisten menetelmien avulla, mitkä kansanedustajan tai hänen edustamansa puolueen ominaisuudet ovat yhteydessä tarkasteltaviin ilmiöihin. Tilastollisista menetelmistä tutkimuksessa hyödynnetään lineaarista ja logistista regressioanalyysia. Aineiston pohjalta havaitaan, että suurimmalla osalla suomalaisista kansanedustajista on käyttäjätunnus Twitterissä, mutta moni palveluun rekisteröityneistä edustajista ei juuri hyödynnä palvelun tarjoamia mahdollisuuksia. Keskusteluviestejä suomalaiset kansanedustajat julkaisevat saman verran kuin muutkin eurooppalaiset kollegansa. Sekä julkaisu- että keskusteluaktiivisuus on vahvasti kasautunut tiettyjen edustajien harteille, sillä alle kymmenen prosenttia edustajista on vastuussa yli 40 prosentista edustajien tarkastelujaksolla julkaisemista twiiteistä. Sekä Twitterin omaksumista, Twitter-aktiivisuutta että Twitterkeskusteluaktiivisuutta selittää sama edustajaan liittyvä ominaisuus. Edustajan puolueeseen liittyvillä ominaisuuksilla ei tutkimuksen mukaan ole yhteyttä edustajan Twitter-käyttäytymiseen.
  • Väisänen, Lauri (2015)
    Tutkimuksessa tarkastellaan nykyisen rahajärjestelmän ja sen uudistamisen ekologisia vaikutuksia. Tutkimusaihetta lähestytään Stadin Aikapankin jäsenien näkemyksien ja teorian avulla. Päätutkimuskysymykset ovat: ”miten haastateltavat haluaisivat uudistaa nykyistä rahajärjestelmää?” ja ”millaisia ympäristövaikutuksia nykyisellä rahajärjestelmällä ja uudistuksilla on?” Tutkimuksessa myös vertaillaan virallista rahajärjestelmää Stadin Aikapankkiin. Tutkimus pyrkii osoittamaan tapoja rahajärjestelmän ekologiseen uudistamiseen ja tuo kiinnostavan näkökulman Stadin Aikapankkiin. Tutkimusta varten on kerätty laadullinen aineisto, joka koostuu Stadin Aikapankin jäsenien haastatteluista. Aineisto koostuu kuudesta teemahaastattelusta ja Stadin Aikapankin internetsivuista. Haastateltavilta kysyttiin nykyisestä rahajärjestelmästä, sen uudistamisesta, Stadin aikapankista ja vaihdantajärjestelmien ympäristövaikutuksista. Lisäksi haastateltavilta kysyttiin vaihdantajärjestelmien ja euron ja aikapankkirahan eli tovin eroavaisuuksista. Tutkimusmenetelmänä on teoriaohjaava sisällönanalyysi. Tutkimuksessä hyödynnetään erityisesti degrowth- ja paikallistalousteoriaa sekä rahajärjestelmään liittyvää teoriaa. Lisäksi tutkielmassa hyödynnetään aiempia rahajärjestelmän uudistamiseen liittyvään tutkimuksia. Rahajärjestelmä voidaan uudistaa tavoilla, jotka voivat vähentää rahajärjestelmän ekologista jalanjälkeä. Haastateltavat ehdottavat uudistuksia muun muassa koronkiskontakäytäntöön. Yhtenä ehdotuksena on myös se, että valtio saisi rahanluomisoikeuden itselleen, jolloin talletuspankit eivät voisi enää luoda uutta rahaa lainojen myöntämisen yhteydessä. Tällöin valtio voisi luoda velattomasti ja korkovapaasti tarvitsemansa rahan. Haastateltavat haluaisivat myös, että eettinen ja yhteiseen hyvään perustuva pankkitoiminta lisääntyisi. Tämän lisäksi aikapankkilaiset haluaisivat monipuolistaa ja täydentää nykyistä rahajärjestelmää paikallistalouksilla ja paikallisrahoilla. Näkemykset saavat myös teoreettista tukea. Tutkittavien näkemykset linkittyvät muun muassa talousdemokratiaan, yhteishyvän talouteen, solidaarisuustalouteen, paikallistalouteen ja kohtuutalouteen. Haastateltavat pitävät Stadin Aikapankkia nykyistä rahajärjestelmää ekologisempana, tasa-arvoisempana ja oikeudenmukaisempana vaihdantajärjestelmänä. Tutkimuksen pääjohtopäätös on se, että nykyinen rahajärjestelmä näyttää aiheuttavan lukuisia ongelmia sekä ympäristölle että ihmisille. Rahajärjestelmän rakenteet ja nykyinen rahapolitiikka velvoittavat ikuiseen talouskasvuun ja kannustavat kuluttamiseen säästämisen sijaan. Lisäksi järjestelmä ylläpitää rakenteellista niukkuutta rahasta, jonka takia muun muassa ympäristönsuojeluun ei ole tarpeeksi rahaa. Rahajärjestelmän suurimmat ongelmat liittyvät siihen, että järjestelmä perustuu velkarahaan ja koronkiskontaan. Lisäksi rahajärjestelmä näyttää johtavan lyhytnäköiseen ja välinpitämättömään talouselämään. Vallitseva rahajärjestelmä ei näytä myöskään olevan yhteensopiva degrowthin eli kohtuutalouden periaatteiden kanssa. Yleisesti ottaen rahajärjestelmää on tutkittu ekologisesta näkökulmasta verrattain vähän. Stadin Aikapankkia ei ole aikaisemmin tarkasteltu tästä näkökulmasta. Tutkielma pyrkii tuomaan esille tärkeän ja melko vähäiselle huomiolle jääneen tutkimuskohteen.
  • Asikainen, Esko (2015)
    Tutkielma selvittää, miten suomalaiset huippu-urheilijat hallitsevat elämiään ja identiteettejään urheilusponsoroinnin paineissa. Samalla se ilmentää, miten ja missä määrin urheilusponsorointi toimii hallinnan mekanismina, joka vaikutuksensa kautta ohjailee urheilijoiden elämiä ja identiteettejä. Tutkimustarpeen perustana on urheilusponsoroinnin taloudellisen ja kulttuurillisen merkityksen kasvu viime vuosikymmenien aikana huippu-urheilussa, sekä kapeaksi jäänyt tieteellinen keskustelu urheilusponsoroinnin piirissä. Sponsoroinnin merkityksen kasvun taustalla vaikuttava huippu-urheilun poliittisen, taloudellisen ja kulttuurillisen verkoston synty liittää tutkielman havainnot laajempaan urheilukulttuurilliset rajat rikkovaan kontekstiin. Nykyurheilun ja urheilusponsoroinnin muutokset ovat luoneet ehdollisuuksien ja mahdollisuuksien todellisuuden, jossa urheilijat elävät ja itseään hallitsevat tänä päivänä. Vaikka urheilijoiden elämän ja identiteetin tarkastelu kohdistuu urheilusponsoroinnin paineiden alaisuuteen, ymmärretään sponsorointi moninaisena ja kompleksisena ilmiönä, jota tarkastellaan osana urheilijoiden kokonaisvaltaista olosuhteiden ympäristöä. Kompleksisen ja osin abstraktin urheilijoiden elämän ja identiteetin hallinnan ymmärryksen saavuttamiseksi tutkielmassa käytetään neo-foucalt’laiseen tieteentraditioon pohjautuvaa uusliberalististen hallintamentaliteettien ajattelujärjestelmää. Hallintamentaliteettien tarjoamat ajattelutavat luovat työkalun ymmärtää urheilijoiden elämän ja identiteetin hallinnan tapojen muodostumista urheilusponsoroinnin vaikutusten paineissa. Tutkielman aineisto koostuu kahdeksasta teemahaastattelusta. Haastatellut ovat suomalaisia kansainvälisen tason yksilölajien urheilijoita, jotka ovat kilpailleet 2000-luvun aikana kesä- tai talviolympialaisissa. Haastattelut toteutettiin vuoden 2014 kesän ja syksyn välisenä aikana, jonka jälkeen ne litteroitiin. Haastatelluista urheilijoista neljä edustaa niin kutsuttuja elämäntapalajeja ja toiset neljä niin sanottuja perinteisiä lajeja. Aineiston analyysimenetelmänä käytetään laadullisiin menetelmiin lukeutuvaa narratiivis-diskursiivista analyysitapaa, joka mahdollistaa kokemusperäisen tiedon analyysin ja tukee tutkielman teoreettisen viitekehyksen luomaa ajattelujärjestelmää. Analyysimenetelmän avulla luodaan narratiivinen ymmärrys urheiljoiden elämän ja identiteetin hallinnasta, joka pohjautuu sosiaalisen konstruktivismin mukaiselle todellisuuden rakentumiselle. Teemahaastatteluiden pohjalta tutkielma luo narratiivien sisään teemoja, jotka ilmentävät urheilijoiden hallinnan ja hallittuna olemisen tapoja. Aineiston pohjalta luodaan neljä elämän ja identiteetin hallinnan narratiivia, jotka havainnollistavat itsensä hallinnan tapoja ja hallittuna olemista sponsoroinnin paineissa. Voidaan sanoa, että sponsoroinnin vaikutuksen aste ja merkitys vaihtelevat urheilijakohtaisesti elämän ja identiteetin hallinnassa. Sponsoroinnin merkitykseen vaikuttaa vahvasti niin lajikulttuurilliset tekijät kuin urheilijoiden kasvuvaihe, jotka määrittävät sponsoroinnin vaikutuksen määrää ja laatua. Aineistosta esiin nousseissa narratiiveissa sponsoroinnin vaikutus urheilijoiden elämän ja identiteetin halllintaan vaihteli tietoisesta sponsoroinnin vaikutusta vastaan kamppailemisesta tiedostomattomiin sponsoreiden ja oman elämän intressien yhteensovittamisen hallintaan. Havaintojen pohjalta nousee myös näkemys, jossa pelkästään urheilijoiden elämä ei tule hallituksi vaan urheilijuuden ymmärrys siirtyy sponsoroinnin myötä yhä vahvemmin hallittuun muottiin, jonka määrittely tapahtuu vahvasti taloudellisen regiimin piirissä. Sponsoroinnin tarjoaman taloudellisen turvan saavuttamiseksi urheilijat ovat yhä enemmän pakotettuja hallitsemaan itseään määriteltyjen normien mukaisesti, mikä pakottaa urheilijat muotteihin. Urheilusponsorointi tuokin moninaisen paineiden kentän, joka asettaa urheilijat valitsemaan ne tavat, joilla poikkeuksellisen vaativan elämänkulun mahdollistaminen toteutuu. Vaikka sponsorointi asettaa ehtoja ja valintoja oman itsen ja elämän hallinnan tavoille, ei urheilijoiden tuulisen ja karikkoisen elämänkulkun valinnan taustalla ole niinkään maallisen rikkauksien tavoittelu vaan intohimoinen rakkaus urheilemiseen. Urheilijoiden elämän ja identiteetin hallinta sponsoroinnin paineissa onkin kuin nuorallakävelyä, joka sisältää alituista riskien ja valintojen punnitsemista urheilemisen arvokkuuden tähden.
  • Nyman, Susanna (2015)
    Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on tutkia, miten vauva eli alle 1-vuotias lapsi näkyy lastensuojelun asiakirjoissa. Tutkielman taustalla on havainto siitä, että sosiaalityön piirissä on tehty hyvin vähän vauvatutkimusta, eikä vauvoja ole tarkasteltu juurikaan kuntien omissa lastensuojelupalveluissa. Lastensuojeluun kohdistuu lakien, kehittämisehdotusten ja lapsikeskeisen ajattelutavan nimissä monia jännitteitä, jotka kulminoituvat alle 1-vuotiaan lapsen asiakkuudessa. Lapsikeskeinen ajattelu pakottaa kyseenalaistamaan perhekeskeisen työskentelytavan, ja vauvat ovat muita lapsiryhmiä hankalampi käsittää vauvakeskeisesti yksilöinä, asiakkaina, osallisina ja toimijoina. Tutkielma paikantuu monitieteisen vauvatutkimuksen ja kvalitatiivisen lastensuojelututkimuksen kenttään ja lähestyy vauvakeskeisyyden teemaa sekä käytäntötutkimuksellisesta että toimintatieteellisestä näkökulmasta. Tutkimusaineisto koostuu 25:n alle 1-vuotiaan lapsen lastensuojelun asiakirjoista, ja aineistoa analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla pääasiassa kahdesta näkökulmasta. Analyysin avulla tarkasteltiin, miten vauvaa kuvattiin toisaalta osana perhettään ja verkostojaan ja toisaalta perheestään erillisenä yksilönä, asiakkaana ja toimijana, jonka ympärille lastensuojelun asiakkuus rakentuu. Tutkielman tuloksia verrattiin myös esitutkimuksena toteutetun käytäntötutkimuksen tuloksiin. Vauva näkyy lastensuojelun asiakirjoissa kolmella tasolla; yksilönä, osana perhettään ja huoli- ja riskipuheen synnyttäjänä. Yksilönä vauva näkyy sekä osallistujana että havainnoituna toimijana. Työntekijän omat vauvahavainnot ovat asiakirjoissa vähäisiä, ja ne koskevat yleensä vauvan arkea, ulkoista olemusta ja toimintaa tapaamistilanteessa. Vanhemmilla on vauvojen lastensuojelun asiakkuuden keskeisin rooli, sillä he tuovat puheillaan sekä vauvan että perheen läheis- ja viranomaisverkoston lastensuojelun asiakirjoihin. Lastensuojelun työskentely on kaksiäänistä, sillä vauvan tilanne kartoitetaan pääasiassa vanhempien ja työntekijöiden kesken. Asiakirjojen moniäänisyys ja vauvakeskeisyys lisääntyvät, jos vauva on perheen esikoinen tai hänellä on omia erityistarpeita tai oireita, jotka pakottavat huomioimaan hänet yksilönä. Lastensuojelutyössä on viitteitä vauvakeskeisyydestä, mutta pääpaino näyttää olevan vanhempikeskeisessä työskentelyssä. Jotta vauva tulee huomioitua paremmin yksilönä ja asiakkaana, tarvitaan sekä lastensuojelun työntekijöiden työmenetelmien että kunnan ohjeiden kehittämistä. Lastensuojelun työntekijöiden tulee kiinnittää entistä enemmän huomiota vauvan havaitsemiseen, ja perheen läheis- ja yhteistyöverkostojen tiedon kartoittamiseen, ja siihen, että nämä tiedot tulevat dokumentoitua lastensuojelun asiakirjoihin. Laki, kehittämisehdotukset ja tutkimukselliset viitteet toimimattomasta moniammatillisesta yhteistyöstä olisi otettava kunnan tasolla vakavasti, ja pohdittava, miten yhteistyötä tulisi ohjeistaa, jotta vauvan tilannearviota ei tehtäisi vain vanhempien ja lastensuojelun työntekijöiden kesken.
  • Couavoux, Adèle (2015)
    This thesis studies the communicational practices used in promoting gourmet products in Finland. Its purpose is to find out what kind of communicational practices can be used in promoting products belonging to the gourmet category; to establish if product attributes such as country of origin and ethical production should be used as key marketing messages; and finally to generate insight on the special communicational aspects that have to be taken into account when marketing more unfamiliar meat products such as veal and canned gourmet ready-meals. The theoretical part starts with van der Veen’s definition on luxury foods (2003). Then, the phenomenon of building luxury value through marketing is addressed, with a theoretical framework constructed around Kotler’s (2005) marketing mix. Danziger’s (2005) and Twithcell’s (2001) insights hint that storytelling has a key role in building luxury value. Tamagnini’s & Tregear’s (1998) model indicates that niche marketing can be a good approach in the delicatessen meat sector. Finally, the studies conducted by Leclerc, Schmitt and Dubé (1994) as well as Luomala (2007) indicate that French origins might to be an asset on the Finnish market. A qualitative approach was chosen to gather data. Eight Finnish food professionals, representing four different profiles, were interviewed about their opinions on communication practices in promoting gourmet products and meat. Results show that storytelling is deemed the most efficient way to market gourmet products. After having compiled a coherent story, a food brand needs to expose the story to the desired consumer group(s). Tools to do this can include collaboration with journalists, celebrities, trendsetters and retailers, paid advertising, and using the brand’s own channels. However, the most important marketing channel for food is estimated to be recipes, and according to this study recipes should be an integral part of all marketing communication effort of any gourmet food brand. In addition price, packaging and placement are also essential communicational tools in building added value and differentiating the product from non-gourmet rivals. Both ethical production and French origins are seen as mostly positive product attributes that are worth communicating to the consumers. The degree in which these attributes should be highlighted depends on the segment(s) the product is primarily aimed at. Veal and canned gourmet ready-meals are seen as products that need to adopt a niche marketing strategy, aiming to commit food enthusiasts first. Veal is not seen as a product type that would demand particularly cautious communication measures. Canned gourmet ready meals, on the other hand, are seen as a very tricky product category because of the poor reputation similar products have in Finland. Strong marketing efforts should be placed to make the general attitude change. Because the approach is qualitative and the viewpoints presented by the experts are subjective, the results presented in this thesis cannot be generalized. The primary objective for this research is not to provide definitive knowledge on promoting gourmet products, but rather generate fresh viewpoints on how promoting gourmet products in contemporary Finland can be addressed. Understanding the process of adding value is important to marketers, food producers and regular consumers alike, but to gain comprehensive knowledge about the phenomenon further research is needed.
  • Ihalainen, Paavo (2015)
    Tämä pro gradu -tutkimus käsittelee kotimaisten pelilehtien, Pelit- ja Pelaaja-lehden, kolumnien ja pääkirjoitusten reto-riikkaa. Tutkin erityisesti sitä, mitä pelilehdet itse kertovat omasta työstään ja yleisesti pelijournalismista. Miten lehdissä argumentoidaan median oman toiminnan, kirjoittamisen, kritiikin ja journalismikäsityksen puolesta? Kokevatko lehdet olevansa riippumattomia vai kaupallisiin yrityksiin solmimiensa suhteiden ja yleisön palvelun sitomia? Mikä on itse-reflektiivisen pelijournalismista kirjoittamisen sävy ja mitä sillä yritetään todistaa ja vakuuttaa lukijalle? Aihe ja tekstianalyysi on rajattu koskemaan erityisesti pelilehden toimittamista ja sen ongelmia käsitteleviin kolumneihin ja pääkirjoituksiin. Työn keskeinen tutkimusmetodi on luotu Chaïm Perelmanin kehittämän uuden retoriikan teorian poh-jalta. Tämä tutkii retoriikkaa yleisön ja viestijän välisenä dialektiikkana, jossa pyritään selvittämään argumenttien veto-avuuden syyt. Perelmanin tutkimuksen avulla erottelen kolumnien ja pääkirjoituksien tekstien argumentaation arvokäsi-tyksiä, yleisöön vetoamisen tapoja, ja niiden omalle toiminnalleen esittämiä (ja siten myös hyvän pelijournalismin) mal-leja ja vastamalleja. Yleisesti pelilehdet haluavat pitää kiinni omasta journalistisesta linjastaan, sekä esiintyä itsenäisinä ja riippumattomina, eivätkä halua leimautua markkinointiviestinnäksi. Tutkimissani lehdissä tätä yritetään vakuuttaa yleisölle erilaisin argu-mentein. Pelit-lehti haluaa korostaa, että on kriittisempi alan käytäntöjä kohtaan ja tämän vuoksi se nostaa mielellään esiin erilaisia epäkohtia. Pelaaja-lehti puolestaan korostaa mieluummin yhtenäisyyttä lukijaa kohtaan. Pelaaja toimii mielellään kuluttaja-apuna, tuotekuvastona joka puntaroi potentiaalisten ostosten hyvät ja huonot puolet. Molemmat lehdet nostavat keskeisiksi arvoikseen kritiikin tarkan harkinnan ja asiallisuuden, lukijoiden kunnioittamisen sekä laadukkaiden tuotteiden esille nostamisen. Näitä arvoja kuitenkin painotetaan eri tavalla. Oman lehden pelijourna-lismi esitetään ylivertaisen kriittisenä ja rehellisenä muihin verrattuna. Hyvän pelijournalismin vastapuolena nähdään peliyritysten markkinalähtöiset pr-toimijat, heitä kritiikittömästi kuuntelevat ja sanomaa toisintavat huonot pelijournalistit sekä ajoittain myös muualla mediassa esiintyvä väärä ja leimaava kuva pelijournalismin sisällöstä. Pohjimmaisena ajatuksena molemmissa lehdissä on pelikulttuurin kehittäminen – kirjoittelulla pyritään poistamaan muun median väärinä nähtyjä käsityksiä pelaamisesta harrastuksena ja pelilehdistä vain yhtenä osasena pelialan yhä kasva-vassa markkinointikoneistossa. Lehtien konsepti ja arvosidonnaisuus näkyvät siinä, miten ne esittävät kolumnien ja pääkirjoitustensa argumentit ja suostuttelevat niiden avulla lukijoita. Kun retoriikka on taitavaa, lukija omaksuu itsekin pelilehden argumentoivat näkemykset.
  • Sundell, Sigrid Karolina (2015)
    I min pro gradu vill jag fokusera på de partiellt arbetsförmögnas situation I dagens läge I Finland. Jag har intervjuat personer med nedsatt mental hälsa I Helsingfors på den Psykosociala föreningen Sympati r.f.s kontor på Eriksgatan 8. Narrativen eller livsberättelserna är för mig intressanta då jag söker efter regulariteter för insjuknandet hos personerna. De flesta har insjuknat under studietiden eller under tidig vuxenålder. Min teoretiska referensram är Allardt och Goffmans stigma, jag nämner även en hel del andra teoretiker som är aktuella för min frågeställning. Diskriminering och utslagning bekämpas som psykologiska fenomen. Den psykiatriska begreppsmanualen är viktig för mig då jag definierar fenomenen och sjukdomen som oftast kommer in som en fiende I ens liv. Många har svårt att acceptera att de lider av en psykisk sjukdom som måste medicineras I de flesta av fallen. Insjuknandet sker ofta I tidig vuxenålder som ett resultat av stress och andra faktorer som betungar psyket maximalt. Droger kan finnas med I bilden och de utlöser ofta en psykos. Jag behandlar den psykiatriska diagnosmanualen mycket lätt och går inte in på symptomen för varje psykisk sjukdom för sig, utan behandlar dem mer ur ett grupp- perspektiv där diskussionen om stigma och kamratstöd blir viktigare och intressantare. Jag har själv drabbats av psykisk ohälsa under studietiden och väljer därför att ha ett “insider”- perspektiv I frågan. Mina informanter har öppnat sig fint för mig, antagligen på grund av att de ser mig som en av dem. Detta har varit mycket fruktbart för intervjuernas resultat. Det har visat sig svårt för partiellt arbetsförmögna personer att få och bevara ett arbete på arbetsmarknaden. Detta granskar jag och problematiserar I min studie. Det finns stödåtgärder som gjorts av Arbets- och Näringsministeriet och som Arbetskraftsbyråerna tillämpar på sina kunder, till exempel har man tillsatt en arbetsduglighetskoordinator som en tredje part I arbetsansökningsprocessen. Den finska staten strävar efter att minska socialutgifterna avsevärt då det kommer till personer med mental ohälsa eftersom detta är den största gruppen som får invaliditetspension I Finland I dag. Ohälsa på arbetsplatsen leder oftast till sjukskrivning och därefter till ofrivillig arbetslöshet. Genom att sätta in stödåtgärder på arbetsplatserna minskar man kraftigt på sjukskrivningar och förtidspensioner. Detta gäller främst unga arbetstagare med mental ohälsa. Mina främsta informanter är de unga rehabiliterande inom mentalhälsovården som jobbar på Seesam työhönvalmennus I Böle, men eftersom deras personuppgifter är försedda med dataskydd, kunde jag inte ställa fem korta frågor anonymt till dem. Materialet fick alltså bli ett helt annat, det med personer med ett längre livsperspektiv som lider av mental ohälsa på ett eller annat sätt. I mitt fall är detta medlemmar I Sympati. De belyser min fråga om sysselsättningsprinciperna på ett adekvat sätt och berättandet växer fram som en terapeutisk stil där man kan skönja vissa diskurser; läkarens, sjukdomens, normalitetens, arbetslivets osv. Jag vill även framhäva anti- stigma kampanjer som förs för att kunskapen om psykisk ohälsa skall nå ut till samtliga medborgare I samhället. Förståelse av fenomenet leder till mindre rädsla och misstankar bland våra medmänniskor och framförallt på arbetsplatsen. Grundad teori är en av mina huvudsakliga metoder som grundar sig på egen insikt I fenomenet som studeras. Förhandskunskapen finns hos forskaren.
  • Karvanen, Matti (2015)
    Tämä tutkielma tarkastelee Euroopan Unionin toimintaa Kongon Demokraattisen Tasavallan turvallisuussektorin reformissa tukitoimissa (Security Sector Reform, SSR). Tutkielma keskittyy tarkastelemaan EU:n normatiivisen inhimillistä turvallisuutta korostavan lähestymistavan implementointia Kongon kontekstissa. Sen tutkimuskysymys on, missä määrin EU:n SSR-tukitoiminta Kongossa on onnistunut omaksumaan ja toteuttamaan lähestymistapaa, joka keskittyy turvallisuussysteemiajatteluun ja laajan turvallisuuden käsitteeseen, sekä pyrkii edistämään inhimillistä turvallisuutta. Tutkielma lähestyy tutkimusaihettaan laadullisin menetelmin. Se totetuttaa tapaustutkimuksen EU:n toiminnasta Kongon turvallisuussektorin reformissa. Aluksi tutkielma keskittyy EU:n normatiivisten inhimillistä turvallisuutta käsittelevien politiikkadokumenttien tarkastelemiseen. Pääaineistona tutkielmassa käytetään EU:n tukea toteuttavien haastattelujen analyysia. Lopuksi em. tutkimuskysymykseen vastataan. Tutkielman tärkein johtopäätös on, ettei EU:n käytännön toiminta Kongon turvallisuussektorin reformin tukemisessa vastaa politiikkadokumenttien normatiivisia tavoitteita.
  • Cingi, Rebecca (2015)
    The thesis proposes an interpretative reading of René Descartes’ work Meditations on First Philosophy. This reading is called the unificationist reading and it is contrasted with a tradition of reading The Meditations with an epistemological attitude. These opposing views are called the justificationist reading based on their emphasis on justifications of beliefs. The unificationist reading instead emphasizes a metaphysical approach to The Meditations and is based on Joseph Almog’s reading of Descartes. The reading aims to unify those parts of Descartes’ theory that would in the justificationist tradition lead to strict dualisms and distinctions inside the theory. Almog has presented his reading of Descartes in a series of lecture courses held in Helsinki in 2013. In addition to these courses, class notes, class meetings and correspondence, Edwin Curley’s and John Carriero’s substantial works on Descartes’ are used to present the unificationist view. Interpretation of The Mediations with the help of these works is the main method for contrasting the unificationist and the justificationist view. The benefits of abandoning the epistemological attitude and the justificationist view are shown in the cases of the unity of man and of God. The justificationist reading leads to a strict dualism of mind and body as separate entities whereas the adoption of the unificationist view enables Descartes’ idea of men to be units of one (substance). It is shown that Descartes in fact seems to support a unified concept of men and his metaphysical distinction of mind and body does not seem to apply in the case of men. Furthermore, Descartes’ arguments for the existence of God seem circular or vague when considered within the justificationist tradition. The so-called ontological argument is taken under consideration and shown how it can be interpreted differently within the unificationist reading. The unificationist reading gives God the greatest importance in Descartes’ theory whereas the justificationist tradition sometimes denies God having any or only little importance in The Meditations and this is shown to adduce several issues. It is shown how adopting the unificationist view Descartes’ philosophy appears its integral entirety. The unificationist view leads to a global theory of existence instead of a scattered collection of justified beliefs concerning existence.
  • Ilunga, Yannick Edgard (2015)
    Over the last two decades, social movements and protest groups have been reshaped by their use of the Internet and ICT technology. On the one hand, such tools have helped social movements find and disseminate information, recruit participants, organise, coordinate, and make decisions (Kavada, 2010: 101). Groups such as the Zapatistas, hailed ̳first informational guerrilla movement‘ by Castells (2004), are an example of how protest groups have been reshaped by the adoption of the Web ICT technology. On the other hand, the Internet has generated a new form of protest: online activism. Despite the proliferation of online activist campaigns, this form of ―activism through clicks‖ has been subjected to criticism (Morozov, 2009a, 2009b, 2011; Christensen, 2011, 2012). For the slacktivist critique, such typology of activism does not appear to be motivated by and does not seem to aim at solving issues of political nature and of global resonance. This study focuses on the SOPA Strike, protest launched in response to the Stop Online Piracy Act. The American nonprofit Fight for the Future, successfully managed to engage and mobilise thousands of Internet users, advocacy groups, tech companies, gamers and other groups who, on January 18, 2012, joined the largest protest in the history of the Internet. By looking at three online campaigns the NGO launched in response to SOPA – Free Bieber, American Censorship Day and Boycott GoDaddy – as well as its discourse on social media, this thesis tries to identify the tactics Fight for the Future used to enhance e-mobilisation. Keywords: online activism, e-mobilisation, protest tactics, SOPA, Fight for the Future, slacktivism
  • Ruohoranta, Verneri (2015)
    Työelämä kehittyy kahteen eri suuntaan: Toisaalta huono taloustilanne pakottaa pitämään henkilöstöä osa- ja määräaikaisina tai irtisanomaan työntekijöitä. Toisaalta taas tietotyöläiset haluavat luovuttaa osaamisensa organisaation käyttöön vain määräajaksi ja edetä nopeasti urallaan. Kehitys asettaa kyseenalaiseksi sitoutumisen tärkeyden nykypäivän vaihtelevassa työelämässä. Tutkimus keskittyy näissä olosuhteissa tarkastelemaan työntekijöiden sitoutumista tieto-organisaatioissa kysyen, mitkä tekijät vaikuttavat työntekijöiden sitoutumiseen, ja miten organisaation johto sitä pyrkii edistämään. Erityistarkastelussa sitoutumisen suhteen tutkimus tarkastelee sisäisen viestinnän mahdollisuuksia tässä suhteessa keinojen ja sanoman perillemenon näkökulmista. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu sisäisen viestinnän, yhteisöllisyyden, uuden työn sekä organisaatio- ja sitoutumisteorioiden ympärille. Teoriaosuus alkaa perehtymisellä organisaatio ja yhteisö -käsitteisiin tietotyön olosuhteissa jatkuen tarkastelemalla sisäisen viestinnän kehitystä organisaatioteorian kehityksessä kohti nykypäivää. Kun perusteet on luotu, siirtyy työ käsittelemään kolmea eri lähtökohdista kumpuavaa sitoutumis- ja työhyvinvointimallia, jonka pohjalta yhdistävistä tekijöistä tutkimus ehdottaa synteesiä, joka koostuu viidestä tekijästä: 1. luottamus, 2. tukeminen/välittäminen, 3. merkitsevyys/ylpeys, 4. arvostus/kunnioitus ja 5. turvallisuus. Synteesiä työ vertailee kolmesta tietotyöorganisaatiosta koostuvaan kaksivaiheiseen tapaustutkimukseen. Tutkimuksen ensimmäinen vaihe oli organisaation sisäisen viestinnän vastuuhenkilön puolistrukturoitu teemahaastattelu. Haastattelun tuloksia verrattiin toisen vaiheen kyselylomaketutkimukseen, joka osoitettiin organisaatioiden työntekijöille. Suomalaiset organisaatiot valittiin Great Place to Work -tutkimuksen menestyksen perusteella. Tutkimustulosten perusteella havaittiin, että organisaatiot edelleen panostavat työntekijöiden sitoutumiseen sekä sisäisten että ulkoisten motivaatiotekijöiden kautta. Tällaisia pyrkimyksiä työntekijät myös toivoivat. Tärkeimmiksi sitoutumista lisääviksi tekijöiksi tutkimuksen perusteella nousivat merkitsevyys/ylpeys ja arvostus/kunnioitus. Muutkin tutkimuksen ehdottaman synteesin sitoutumistekijät noteerattiin tuloksissa hyvin. Aineiston pohjalta tärkeiksi tekijöiksi nousivat lisäksi hyvä ilmapiiri sekä rekrytointiin panostaminen. Sisäinen viestintä tulee tulosten perusteella sisällyttää näihin tekijöihin, koska sen rooli oli merkittävä tekijöiden toimivuudessa. Lisäksi pienissä alle sadankin hengen organisaatioissa johdolta tulevien viestien onnistuminen vaati selkeää ja monipuolista viestintää sanoman onnistumisen näkökulmasta.
  • Peksiev, Tiina (2015)
    Tutkimuksessa selvitetään, mitä on ikääntyvän päihdekuntoutujan toimijuus ja millaisia kokemuksia ikääntyvillä on erilaisista sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista päihdekäyttäjän näkökulmasta. Tarve ikääntyvien päihdetutkimukselle on ajankohtainen, sillä päihteiden runsas käyttö on opittu suurten ikäluokkien ja heitä nuorempien sukupolvien nuoruudessa. Nyt tämä runsas alkoholinkäyttö jatkuu vanhuuteen ja tuo päihdeongelmaan lisäksi ikääntymisen ulottuvuuksia ja haasteita. Tutkimushaastattelut on tehty Ridasjärven päihdehoitokeskuksessa, jossa yhtenä kuntoutusyhteisönä on ikääntyvien yhteisö. Haastateltavat ovat poikkeuksetta kulkeneet koko päihdepalveluketjun avopalveluista laitoshoitoon, joten heillä on lähtökohtaisesti kokemuksia erilaisista päihdepalveluista. Vyyhtiytyneen päihdeongelman kanssa rinnalla kulkevat usein somaattiset sairaudet ja ongelmat, joita alkoholin liikakäyttö aiheuttaa, joten ikääntyvällä päihdelaitoskuntoutuksessa olevalla on kokemuksia myös terveydenhuollon palveluista. Toimijuuden analyysi on toteutettu Jyrki Jyrkämän kehittämiä toimijuuden ulottuvuuksia eli modaliteetteja käyttäen. Laadullisessa sisällönanalyysissä on pyritty löytämään ne toimijuuden konkretiat, joita haastateltavat puheessaan kuvaavat. Toimijuuden modaliteettinäkökulma tarkastelee toimijuutta yksilön sisältä päin, ja keskittyy kokemisen ja kykenemisen sisältöihin. Modaliteettinäkökulman ydin syntyy käsitteistä haluta, täytyä, tuntea, voida, kyetä, osata. Näiden käsitteiden kantajana ihminen arvioi, mitä kykenee tekemään esimerkiksi alkoholinkäyttönsä suhteen. Tutkimustulokset jakautuvat kahteen osaan tutkimuskysymysten mukaisesti. Toinen tutkimuskysymys pyrkii vastaamaan siihen, millaisia toimijuuden konkretioita ikääntyvä päihdekuntoutuja puheessaan kuvaa. Toinen tutkimuskysymys vastaa siihen, millaisia toimijuuteen suhteutettuja kokemuksia haastateltavilla on sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista. Haastateltavat kuvaavat, että alkoholinkäyttö on nuoruudessa liitetty hauskanpitoon ja sosiaaliseen kanssakäymiseen. Vaikka siitä on tullut jossain vaiheessa elämää ongelma, työ on ollut juomista hillitsevä ja rajoittava tekijä. Työelämästä eläkkeelle siirtyminen on vaaranpaikka, joka mahdollistaa kokopäiväisen alkoholinkäytön. Samaan aikaan alkoholinkäytön havaitaan vaikuttavan herkemmin terveyteen, ja myös sosiaaliset suhteet kärsivät. Avioero on monille haastateltavista yksi juomisen seuraus. Samaan aikaan koetaan yksinäisyyttä, ja seuraa haetaan sieltä, mistä sitä helposti koetaan saatavan: ryyppyporukoista ja juomaseurasta. Palveluista ylivoimaisin raittiuden tukija ja siihen kannustaja on vertaistuki. Sitä haetaan sekä AA:sta että matalan kynnyksen päivätoimintakeskuksista. Kuitenkin tueksi tarvitaan myös monipuolisia päihdehuollon avo- ja laitospalveluita. Terveydenhuollon palvelut näyttäytyvät osin negatiivisessa valossa. Haastateltavat ovat kokeneet leimautumista päihdeongelman vuoksi, ja yksilö ja hänen terveysongelmat peilataan terveydenhuollossa alkoholin ongelmakäytön läpi. Ikääntyvä päihdekuntoutuja on relevantti tiedonantaja oman päihdeongelmansa hoidossa ja palvelutarpeissa. Terveydenhuollossa asenneilmapiiri tarvitsee muutosta, jotta kasvava määrä ikääntyviä päihdekäyttäjiä osataan kohdata ja ohjata päihdepalveluiden piiriin. Päihdepalveluissa ja päihdekuntoutuksessa ikääntyvän ääni tulisi saada kuuluviin palveluita räätälöitäessä ja sisältöä suunniteltaessa.
  • Keski-Hakuni, Laura (2015)
    Tiivistelmä – Referat – Abstract Suomen valtio sitoutui vuonna 1995 YK:n Pekingin julistuksen ja toimenpideohjelman allekirjoittaessaan ottamaan sukupuolinäkökulman huomioon kaikessa toiminnassaan. Pro gradu -tutkielma tarkastelee, miten sukupuolivaikutuksia arvioidaan sosiaali- ja terveysministeriön ja valtiovarainministeriön hallinnonalakohtaisten talousarvioesitysten valmistelussa ja miten sukupuolinäkökulma ilmenee valtion talousarvioesityksessä. Tutkimuksen kontekstina ovat 1980- ja 1990-luvuilla tapahtuneet politiikan muutokset, jotka asettavat yhä tiukemmat reunaehdot tasa-arvopolitiikan suunnittelulle ja toimeenpanolle. Tutkielma soveltaa sukupuolinäkökulman valtavirtaistamista käsittelevää kansainvälistä ja kansallista tutkimusta. Tämän lisäksi se pohjaa uusinstitutionalistiseen ja uusliberaalia hallintoideologiaa käsittelevään tutkimukseen. Tutkielman kirjalliseen aineistoon kuuluvat Suomen valtion talousarvioesitys vuodelle 2014, sosiaali- ja terveysministeriön toiminnallinen tasa-arvosuunnitelma vuosille 2012–2015 sekä ministeriön toiminnallisen tasa-arvotyöryhmän työsuunnitelma vuodelle 2014. Tutkielman empiirinen haastatteluaineisto koostuu seitsemän henkilön asiantuntijahaastattelusta. Haastateltavat toimivat kahdessa tarkasteltavassa ministeriössä talousarviovalmisteluun tai tasa-arvovastuisiin liittyvissä tehtävissä. Tutkimustulosten perusteella sukupuolivaikutusten arvioinnit eivät ole vakiintuneet osaksi tarkasteltavien ministeriöiden valmistelu-työtä. Vastuu sukupuolivaikutusten arviointien tekemisestä on haastateltaville epäselvä, ja ministeriöiden sisäisten tasa-arvo-työryhmien asema talousarvioesityksen valmistelussa on epäselvä tai heikko. Ministeriöiden hallinnonalakohtaisissa yhteenvedoissa esityksen sukupuolivaikutuksista ilmenee eroja erityisesti siinä, ketkä osallistuvat yhteenvedon laatimiseen ja tehdäänkö arvio vuosittain. Sukupuolinäkökulman valtavirtaistamista ei ole tällä hallituskaudella juurikaan kehitetty osana talousarvioprosessia. Haastateltavat tunnistavat talousarvioesityksen sisällössä vähintään välillisiä sukupuolivaikutuksia. Samalla he katsovat, ettei tehdyillä sukupuolivaikutusten arvioinneilla ole välitöntä vaikutusta talousarvioesityksen sisältöön. Tasa-arvoon liitetyt tavoitteet tai sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen eivät esiinny talousarvioesityksen alun yhteenveto-osiossa, jossa esitellään hallituksen finanssipoliittinen linja ja esityksen määrärahojen pääpiirteet. Sukupuolivaikutusten arviointia ei mainita myöskään valtiovarainministeriön hallinnonalakohtaisen talousarvioesityksen kohdissa, jotka käsittelevät hallinto- ja talouspolitiikan valmistelua. Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalakohtaisessa esityksessä mainitaan sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisen kehittäminen talousarvion laatimisessa hallituksen tasa-arvo-ohjelman pohjalta, muttei mitään yksityiskohtaisempaa toimenpidettä tavoitteen edistämiseksi. Sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisella on institutionaalisesti vahvempi asema sosiaali- ja terveysministeriössä kuin valtiovarainministeriössä. Tämä on nähtävissä sekä haastatteluaineistossa sekä talousarvioesityksessä, jossa valtavirtaistaminen mainitaan valtiovarainministeriön hallinnonalakohtaisessa yhteenvedossa, mutta se ei ole toimintatapana vakiintunut talousarvioesityksen valmistelussa. Sukupuolinäkökulman valtavirtaistamiseen kuuluvien velvoitteiden institutionaalinen asema on heikko siksi, että niiden toimeenpanoa ei valvota eikä laiminlyöntiä ole sanktioitu. Valtavirtaistamisen epäselvä säädöspohja ja poliittinen tavoitteenasettelu näkyvät siinä, että vastuu toimeenpanosta nojaa lähinnä hallinnollisiin järjestelyihin, esimerkiksi verkostojen ja työryhmien toimintaan, joiden asema talousarvioesityksen valmistelussa on epäselvä tai heikko. Kehysbudjetoinnista ja Euroopan unionin finanssipoliittisesta sääntelystä aiheutuvien esteiden lisäksi talousarvioesityksen rakenteessa ja sen laatimiseen kuuluvassa prosessissa on institutionaalisia piirteitä, jotka vaikeuttavat sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisen toimeenpanoa. Myös budjetoinnin panosorientoituneisuus asettuu sukupuolivaikutusten arviointeihin liittyvää tulosorientoitunutta budjetointia vastaan. Sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisen säädöspohja tai poliittinen tavoitteenasettelu ei heijastele uusliberaalia hallintoideologiaa, mutta sen piirteitä ilmenee valtavirtaistamisen toimintatavoissa, esimerkiksi toiminnan horisontaalisuudessa sekä sukupuolineutraalissa kielessä ja toimintavoissa. Pohdittaessa, miten sukupuolivaikutusten arviointi voisi toteutua valtion talousarvioesityksen valmistelussa vaikuttavammin, keskeistä on, katsotaanko arvioinneilla olevan selkeä tarkoitus. Sukupuolivaikutusten arviointien tulisi liittyä ja vaikuttaa sekä talousarvioesitykseen sisältyvään hallinnonalojen toiminnan suunnitteluun että toimintaan osoitettaviin määrärahoihin, ja sitoa niiden valmistelua yhteen. Avainsanat – Nyckelord – Keywords Budjetointi, finanssipolitiikka, sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen, sukupuolivaikutusten arviointi, talouspolitiikka, tasa-arvo, uusinstitutionalismi, uusliberalismi, vaikutusarviointi, valtiontalouden kehykset, valtion talousarvio
  • Izadi, Ramin (2015)
    During the last two decades, many municipalities in Finland have attempted to cut costs by closing down small schools. Especially rural schools with low enrollment have been the target of these savings. This continuing tendency has raised many concerns on the effect of school closings on students, and remains a controversial issue in public discourse. The current study examines 600 students from rural schools, who were displaced due to school shut downs during 1999–2000 in the last years of their primary education. Relative to previous literature, where bad school performance has influenced school shut downs, in the setting of the present study only cost savings are used to justify school closings. Additionally, because of the rural setting, the effects of displacement include increases in school trips as well as in school size. To address the non-random displacement of students, the effect of school closures on student grades and high school graduation rates are estimated by comparing the displaced students to control students that are matched based on a number of relevant covariates. I find no adverse effects of school closures on any of the measured outcomes. This implies that negative effects on students' school performance does not have empirical support as an objection to the school closing policies.
  • Tippett, Ann-Mari (2015)
    This study applies conversation analysis (CA) methodology for examining how talk is organized between clients and professionals at a social welfare setting, where the institutional task is to deliver a preventive intervention for a group of depressed parents. The intervention itself is designed to alleviate the risk of intergenerational transmission of depression and to promote family resilience through mobilising protective factors in the family life. It was of interest to examine how the parents, in collaboration with the group facilitators, make sense of important issues and negotiate problem constructs in and through talk, while being informed by the core aims and beliefs of the intervention. Attention was also paid to the ways in which the participants are sensitive to the institutional context and their role within it. The most striking feature of the social interaction between the participants was the parents’ reluctance to comply with the intervention protocol. This was typically managed through rejecting topic shifts, maintaining long silences, or responding only minimally. Certain ways of asking questions attracted tension and defensive behaviour in the parents. The advantage of CA is its ability to elucidate problems in conversation at the level of interactional detail, through which various reasons for the parents’ passive participation are explored. This study also looked at conversational strategies used by the participants for accomplishing peer support, or the sense of sameness in experiences between the parents. It became evident that the construction of peer support was a collaborative accomplishment in which the group leaders played a major role, as they invited the parents to construct their personal stories in such manner that produced mutually relevant experiences between them. The wider implications of these findings are discussed in relation to the importance to pay attention to language organization when delivering interventions. Recommendation is made to utilise those conversational strategies which are designed to help accomplish emotional support, alignment, and trust between speakers. This paper demonstrates the potential for applied CA to be in a position to both inform practice, and to support efforts to develop and improve similar intervention models within the social sector.
  • Sandelin, Iris (2015)
    Tutkimuksessa tarkastellaan organisaatiomuutoksen toteutusta ja työntekijöiden kokemuksia muutoksesta Vantaan toimeentulotuen palveluyhteistyökokeilun kautta. Tutkimus on tapaustutkimus. Käytetty aineisto koostuu kokeilussa työskennelleille työntekijöille ja esimiehille tehdyistä haastatteluista, kokeilua käsittelevistä poliittisista asiakirjoista sekä kokeilun kokouksia kuvaavista kokousmuistiinpanoista. Käytetyt menetelmät ovat laadullisia, ja aineisto on analysoitu laadullisen sisällönanalyysin mukaisesti. Tutkimus alkaa kuvailemalla organisaatiomuutosta ja työntekijöiden suhtautumista siihen. Työntekijöiden suhtautumisella muutokseen on havaittu olevan merkittävä yhteys siihen, kuinka toivottu muutos toteutuu. Huomio kiinnitetään tekijöihin, jotka heijastuvat työntekijöiden kokemuksiin. Muutos toimii tapauksen tarkastelulinsseinä: toimeentulotukikokeilu edustaa yhtä tapausta laajemmasta ilmiöstä. Tämän jälkeen esitellään tarkastelun kohteena oleva etuus ja tutkittava tapaus: Vantaan toimeentulotuen kehittämiskokeilu. Kokeilun tavoitteena on ollut helpottaa toimeentulotukiasiakkaan asiointia ja mahdollistaa resurssien aiempaa paremman jakautumisen. Tutkimuksen analyysiosiossa selvitetään, kuinka työntekijät ovat suhtautuneet kokeilun tuomaan muutokseen ja millaiset tekijät suhtautumista selittävät. Aineistolähtöisen tutkimuksen teoreettisina näkökulmina toimivat organisaatiomuutoksen käsite, työntekijöiden muutossuhtautumista tarkastelevat aiemmat tutkimukset, Michael Lipskyn katutason byrokraatti -käsite, valtaistamiseen liittyvä tutkimus sekä organisaatiokulttuurin käsite. Tulokset osoittavat, että työntekijät suhtautuvat muutokseen ristiriitaisesti riippuen siitä, puhutaanko muutoksen sisällöstä vai prosessista. Työntekijät uskovat kokeilun sisältöön: muutoksen tarvetta perustellaan erityisesti asiakkaan asioinnin helpottumisena. Sen sijaan muutosprosessiin työntekijät suhtautuvat kriittisemmin. Prosessissa ei koeta riittävästi huomioidun työntekijöiden asemaa ja tarpeita. Tulos osoittaa toisaalta, että muutoksen toteutus, esimerkiksi esimiestyöskentely, heijastuu työntekijöiden suhtautumiseen. Samalla se kertoo myös, että työntekijöiden asemaa organisaatiomuutoksissa ei kunnolla tunnisteta: huomiota kiinnitetään pikemmin asiakaslähtöisyyteen.