Browsing by Issue Date

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 1129
  • Viljamaa, Lotta (2016)
    Yrittäjyys on ollut voimakkaasti esillä 2010-luvun julkisessa keskustelussa, ja suomalaisessa korkeakoulupolitiikassa pyritään kannustamaan opiskelijoita yrittäjyyteen ja yrittäjämäisempään toimintaan. Suomessa yrittäjien yleinen koulutustaso on noussut 1990-luvun lopulta lähtien, mutta se on edelleen palkansaajia alhaisemmalla tasolla. Myös akateemisesti koulutettujen yrittäjyysaktiivisuus on Suomessa selvästi muuta väestöä alhaisempaa. Työn sosiologiaa ovat viime vuosina leimanneet keskustelut työn muutoksesta uuden, prekaarin työn suuntaan. Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan akateemisesta koulutustaustasta tulevia Y-sukupolveen kuuluvia yrittäjiä muuttuvan työelämän näkökulmasta. Ensimmäinen tutkimuskysymys, johon tutkielmassa etsitään vastausta, kysyy miten Y-sukupolven akateemiset yrittäjät perustelevat yrittäjyyttä uravalintana ja minkä tekijöiden he katsovat vaikuttaneen yrittäjyyspäätökseensä. Toinen tutkimuskysymys liittyy siihen, miten Y-sukupolven akateemiset yrittäjät hahmottavat ammatillista identiteettiään. Tutkielman aineistona on kahdeksan akateemisen yrittäjän teemahaastattelua. Haastatellut henkilöt ovat syntyneet 1980-luvulla tai sen jälkeen ja tulevat erilaisista koulutustaustoista. Aineisto on analysoitu teema-analyysiä hyödyntäen. Analyysiä ohjaavina teoreettisina apuvälineinä on käytetty toimijuuden ja identiteetin käsitteitä, ja lisäksi tutkielma liittyy laajempaan individualisaatioteesin ympärillä käytyyn teoreettiseen keskusteluun. Y-sukupolven akateemiset yrittäjät mieltävät yrittäjyyden ennen kaikkea keinona tehdä sisällöllisesti merkityksellistä ja omia toiveita vastaavaa työtä. Yrittäjyys ei näyttäydy heille itsearvoisesti tavoiteltavana asiana, vaan keinona saavuttaa muita itselle tärkeitä päämääriä. Prekaariin työelämään liitettyjen olosuhteiden merkitys yrittäjyyspäätöksen taustalla tunnisteaan, mutta omaa yrittäjyyttä ei kuvata pakkoratkaisuna vaan päinvastoin omana valintana. Yrittäjyysidentiteetti ei ole tutkituille yrittäjille yksiselitteinen tai helppo kysymys, vaan sen suhteen käydään harkintaa ja neuvotteluja omasta asemasta. Yrittäjäksi leimautumista jopa vältellään, jolloin pyritään löytämään muita ilmaisuja oman liiketoiminnan kuvaamiselle. Yrittäjyys näyttäytyy laajana käsitteenä, jonka piirissä olevia erontekoja kuvataan eri kategorioilla, joista toisiin samaistutaan ja toisista halutaan erottautua ponnekkaasti. Teemaa voisi jatkossa tutkia laaja-alaisemmalla aineistolla, johon saataisiin mukaan myös kaupallisen alan koulutustaustoista tulevia henkilöitä, joita tässä tutkimuksessa ei tavoitettu. Jatkotutkimusta ajatellen myös akateeminen pakkoyrittäjyys olisi kiinnostava aihe.
  • Modig-Gräsbeck, Johanna (2016)
    I min avhandling fokuserar jag på hur de sociala medierna har påverkat den politiska kommunikationen. Den tidigare hårt övervakade och styrda politiska kommunikationen har fått drag av att vara mer spontan, lättillgänglig och snabb på grund av de sociala medierna. Politikerna förväntas vara nåbara på ett annat sätt året om och medborgarna vill dessutom se en personligare sida av politikerna, visar tidigare forskning. För att ta reda på hur den politiska kommunikationen har påverkats i Finland har jag undersökt den politiker som är aktivast på sociala medier, statsminister Alexander Stubb. I min forskning undersöker jag vilken kommunikativ funktion Stubb hade på Twitter under perioden juni till november 2014. Min avhandling bygger på en tredelad fallstudie där jag kombinerar kvantitativa och kvalitativa metoder. I den första delen kategoriserar jag Stubbs tweetar under den nämnda tidsperioden enligt identitet och syfte. Den andra delen utgörs av en kvalitativ analys där jag undersöker ämnesval, tilltal och språkhandlingar i en del av tweetarna. I den tredje delen räknar jag och kategoriserar alla hashtaggar som förekommer i tweetarna ämnesvis. Mina resultat visar att Stubb i huvudsak använder Twitter i identiteten statsminister. De offentliga identiteterna statsminister, samlingspartist och offentlig person förekommer i tre fjärdedelar av tweetarna. I ungefär en fjärdedel av tweetarna har Stubb alltså en personlig identitet. Min analys av syfte visar att flest tweetar placerar sig i kategorin politisk marknadsföring. Stubb delar också med sig av både offentlig och personlig information samt för en dialog med sina följare på Twitter. Mängden dialog är ändå låg och hans kommunikation bygger främst på envägskommunikation. Jag hittade fyra olika kommunikativa särdrag hos Stubb, den informativa och politiska Stubb, den positiva och marknadsförande Stubb, den personliga och sportiga Stubb samt den diskuterande och kommunikativa Stubb. Min analys av hashtaggarna i Stubbs tweetar visar att den mest förekommande hashtaggen är Kokoomus, eller Samlingspartiet, alltså hans eget parti. Stubb använder också ofta hashtaggar för pågående evenemang eller skeenden, samt ett antal mer personliga hashtaggar för att signalera att det handlar om en mer lättsam kommunikation. Hashtaggarna placerar sig inom ämnesområdena politik, evenemang, platser, pågående skeden och sport. Min avhandling visar att Alexander Stubb har en medveten strategi för sin kommunikation på Twitter. Han för en konstant valkampanj där han blandar officiella och personliga uppdateringar. I huvudsak är han statsminister och politiker på Twitter, men han bygger även upp en kommunikation där han samtidigt är nära den vanliga medborgaren och öppnar upp för dialog. Stubb blir ändå aldrig riktig privat, utan håller en viss distans också i sina personliga uppdateringar. Ur ett bredare perspektiv visar mina resultat att det politiska kommunikationsklimatet på sociala medier är i förändring, och att det finns flera utmaningar både för politiker och för medborgare då det inte finns några klara riktlinjer. Det leder till en svår balansgång mellan offentlig och privat, samt frågor kring hur uppdateringar på sociala medier ska användas och tolkas. Det går ändå inte att bortse från de sociala mediernas växande betydelse och deras allt viktigare funktion som kommunikationskanal, också inom politiken.
  • Tschokkinen, Juuso (2016)
    Tutkielmassa tarkastellaan Suomen vammaispoliittisen ohjelman toimeenpanoa päiväkotien varhaiskasvatuksessa. Keskeiset teemat ovat vammaispalveluista tiedottaminen, erityispalvelujen maanlaajuinen yhtenäisyys, esteettömyys sekä osallisuus ja yhdenvertaisuus. Tutkimuskysymys on: Miten vammaisten lasten osallisuus ja yhdenvertaisuus toimeenpannaan päiväkodeissa maanlaajuisesti, ja miten henkilöstö vaikuttaa niiden toteutumiseen? Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millä tavoin osallisuutta ja yhdenvertaisuutta käytännössä toimeenpannaan päiväkodeissa. Keskeisessä osassa ovat päiväkodin henkilökunnan harkinnanvaraiset päätökset. Tutkimuksessa keskitytään kaupunkimaisten kuntien kunnallisiin päiväkoteihin. Näin ollen tutkielmassa tehdyt havainnot eivät välttämättä ole vertailukelpoisia maaseutumaisiin kuntiin. Voidaan kuitenkin olettaa, että tutkimustulokset pätevät myös ainakin osaan taajaan asutuista kunnista. Päiväkodin käytännön toimintaa tarkastellaan tutkielmassa Michael Lipskyn street-level bureaucrat – teorian avulla. Mielenkiintoiseksi tutkimuksen tekee se, ettei vammaisten lasten varhaiskasvatusta ole tiettävästi tutkittu aikaisemmin katutason byrokratian teoriaa hyödyntämällä. Tutkimus on ajankohtainen, koska tällä vuosituhannella saatiin aikaan ensimmäinen kansainvälisesti sitova vammaissopimus. Sopimus johti muun muassa tutkielman perustana olevan Suomen vammaispoliittisen ohjelman laatimiseen. Ajankohtaisuutta lisää se, että syksyllä 2015 astui voimaan ensimmäinen osa uutta varhaiskasvatuslakia. Tutkielman rakenne on sellainen, että johdantokappaleessa luodaan lyhyet erillistarkastelut Suomen vammaispolitiikan lähtökohtiin, Suomen vammaispoliittiseen ohjelmaan ja vammaisten lasten varhaiskasvatukseen. Tämän jälkeen ohjelmaa ja varhaiskasvatusta tarkastellaan yhdessä, ja esitetään tutkielman tarkoitus ja rajaukset. Tutkielman toisessa luvussa muodostetaan tutkimuksen teoreettinen viitekehys, ja luodaan katsaus aiempaan toimeenpanotutkimukseen. Tämän jälkeen seuraa tutkimusmenetelmän ja aineiston esittely. Tämän jälkeen seuraa analyysi, pohdinta ja johtopäätökset. Tutkimuksen perusteella voidaan väittää, että osallisuuden ja yhdenvertaisuuden toteutumisessa merkittävin tekijä on henkilöstön asenne. Infrastruktuuriin ja välineistöön liittyvät seikat ovat tärkeitä, mutta pelkät apuvälineet tai päiväkodin esteettömyys eivät merkitse mitään, jos henkilöstön asenne ei ole kunnossa. Väärää asennetta ei voida korjata teknisillä ratkaisuilla. Tämän tutkimuksen myötä voidaan suorittaa erilaisia jatkotutkimuksia. Ennen kaikkea on mielekästä tutkita, millä tavoin päiväkodin hyvää asenneilmapiiriä voidaan kehittää ja ylläpitää. Toinen tutkimusaihe löytyy vammaisen lapsen perheen tiedonhankintakäyttäytymisestä. Tutkimuksessa selvisi, että päivähoidon tarjoama vammaispalveluja koskeva tiedottaminen on vaihtelevaa. Eri toimijoilta tuleva tiedottaminen voi olla pirstaleista, ja merkittävää tiedonhankintavastuuta näyttää jäävän vanhempien harteille. Tähän liittyen voitaisiin pohtia, olisiko päiväkotien syytä ottaa aktiivisempi rooli tiedottamisessa. Uusi varhaiskasvatuslaki ja hallituksen esitykset subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamisesta muodostavat myös mielenkiintoisen tutkimuskohteen. Rajaamisella voi olla perustavanlaatuista merkitystä yhdenvertaisuuden näkökulmasta.
  • Lindén, Michael (2016)
    Under 2000-talet har det genomförts två stycken större arbetspensionsreformer i Finland. I Finland förhandlar man traditionellt om arbetspensionsreformer på trepartsbas. De tre parterna som förhandlar om arbetspensionsreformerna är de centrala arbetsmarknadsorganisationerna för löntagarna och arbetsgivarna samt staten. Studier visar dock att arbetspensionsreformprocesserna sköts i princip på tvåpartsbas av löntagarna och arbetsgivarna. Statens roll har huvudsakligen endast varit att ge breda riktlinjer och mandat åt förhandlarna. Denna tradition kan ses ha rubbats under de senaste arbetspensionsreformförhandlingarna. Staten har tagit en allt aktivare roll och förflyttat sig från åskådare till en aktivare förhandlingspart. I denna studie beskrivs finländska arbetspensionsreformprocessen och förändringen i denna förklaras med diskursiv institutionella medel. Vanligtvis studeras pensionsreformer från ett historisk institutionellt perspektiv, men eftersom dess förklarningselement är otillräckliga för denna studie måste nya medel, i detta fall diskursiv institutionalism, införas. Meningen är att ge en djupare förståelse av själva reformprocesstrukturen samt att förklara förändringarna och utvecklingen i förhandlingsprocessen. I studien diskuteras också hur denna förhandlingsutveckling och strukturförändring påverkar arbetspensionspolitiken samt möjliga framtida arbetspensionsreformprocesser. Som centrala materialet för studien fungerar intervjuer av aktörer som deltagit direkt och indirekt i arbetspensionsreformprocesserna. Intervjuerna ger en djup bild av reformprocesserna, vilket bidrar till en förståelse av förhandlingsstrukturen och dess förändring. Förhandlingsstrukturförändringar förklaras med hjälp av diskursiv institutionalistiska förklarningar som är huvudsakligen framställt av Vivian Schmidt. Studien kommer fram till att de finländska arbetspensionsförhandlingarna har förändrats. Denna förändring kan förklaras med de lyckade diskursiv kommunikativa och koordinativa handlingarna staten utfört angående hållbarhetunderskottsfrågan. Det centrala fyndet är att staten fått en allt aktivare roll. Detta kan man se bland annat i hurdan roll hållbarhetsunderskottet fått i den senaste reformen. Traditionellt tillhör inte offentliga ekonomis hantering direkt till arbetspensionssystemets uppgifter, men i den senaste arbetspensionsreformen hade denna aspekt en dominerande roll. I studien diskuteras hur denna utveckling påverkar framtiden och de möjliga framtida arbetspensionsförhandlingarna. De senaste arbetspensionsreformerna har även innehållit beslut om en del automatiska stabilitetsmekanismer som påverkar framtida arbetspensionssystemstrukturer. Detta innebär att pensionspolitiken och förhandlingarna kommer att inneha diverse nya element. Denna studie visar att arbetspensionspolitiken och -förhandlingarna har levt turbulenta tider under 2000-talet. En era dominerad av arbetsmarknadsorganisationerna kan ses ha tagit två steg bakåt och statens kontroll över pensionspolitiken ökat. Arbetsmarknadsorganisationerna kvarhåller dock en position i den framtida arbetspensionspolitiken genom att få en lagstadgad rätt att kontrollera automatiska stabilitetsmekanismerna. Framgångsrika diskursiv institutionella angrepp av staten har visat att traditionella förfaringssätt i arbetspensionspolitiken möjligtvis är i förändring.
  • Nykänen, Petja (2016)
    Tässä tutkielmassa tarkasteltiin, miten tarinoita ja narratiiveja käytetään maabrändien rakentamisessa ja millaisia mahdollisuuksia tarinallisuudella on maabrändäyksen tehokeinona. Lähtökohtana oli oletus, että brändi ja brändäys ovat tulleet osaksi myös valtioiden arkipäivää, kun myönteisestä mielikuvasta on tullut tärkeä valtti kovenevassa kansainvälisessä kilpailussa. Mistä maabrändi oikeastaan koostuu ja miten siihen voidaan vaikuttaa tarinoiden avulla? Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä oli maabrändin käsite sekä tarinat ja narratiivit. Teoriaosio keskittyi selventämään maabrändin käsitettä ja empiirisessä osiossa tarkastelun kohteena olivat tarinat ja niiden suhde maabrändäykseen. Työ keskittyi tarinoihin maabrändäystä toteuttavien viranomaisten näkökulmasta. Tarinoita tarkasteltiin siis tarkoituksellisesti kerrottuina strategisina välineinä. Tutkielma keskittyi Suomen ja Espanjan maabrändeihin tutkijan henkilökohtaisen historian ja maiden erilaisuuden vuoksi. Tarkastelun kohteena olivat maabrändäyksestä vastaavien viranomaisten ylläpitämät verkkosivut thisisFINLAND sekä Marca España. Analyysin pohjana toimivat Simon Anholtin maabrändiheksagoni, Yiannis Gabrielin kerronnalliset tyypit sekä Fogin, Budtzin ja Yakaboylun tarinan elementit. Näiden avulla toteutettiin kolmivaiheinen analyysi, jonka avulla eriteltiin sivustojen käsitystä maabrändin määritelmästä sekä tarkasteltiin sivustoilla esiintyviä tarinoita ja niiden rakennetta sekä kerronnan tapoja narratiivisen analyysin keinoin. Työssä todettiin tarkastelun johtopäätöksenä, että maabrändeistä vastaavien viranomaisten käsitys maabrändistä eroaa selvästi Anholtin jaottelusta, vaikka sisältääkin osin samoja elementtejä. Maabrändin käsite kaipaa kirkastamista, jotta siihen voidaan tehokkaasti vaikuttaa maabrändäyksen keinoin. Sivustoilta löydettiin tarinoita, mutta niissä käytetyt kerronnan tavat ovat yksipuolisia, eikä tarinallisuus vaikuta olleen prioriteetti sisältöjä tuotettaessa. Tarinoilla todettiin olevan hyödyntämätöntä potentiaalia, sillä niillä on kyky selkeyttää vaikeitakin kokonaisuuksia ja vaikuttaa erityisesti mielikuviin. Narratiivisella ajattelulla on tutkimuksen perusteella paikkansa maabrändäyksessä ja aihe tarjoaa useita hedelmällisiä jatkotutkimuksen aiheita.
  • Huhtaniemi, Emmi (2016)
    Tutkielmani kuvaa etnografisesti Cita milenariaa, uushenkistä rituaalia Meksikon Chiapasissa, joka ajoittui maya-kalenterin suuren syklin vaihdokseen 21.12.2012. Tapahtuma oli maya-vanhin Marzo Yuk Quetzalin organisoima, ja sen tavoitteena oli koko ihmiskunnan auttaminen tietoisuudessaan korkeammalle tasolle. Kuvaan niitä laajoja yhteyksiä, joiden kautta rituaali kykenee muokkaamaan todellisuutta, sekä tapahtumassa syntynyttä maagista kokemusta, joka on tyypillinen uushenkisyydelle. Tutkimuksessa käytetty pääasiallinen metodi on kolmen kuukauden mittainen (joulu-helmikuu 2012) kenttätyö uushenkisessä yhteisössä Meksikon Chiapasissa. Tuosta ajasta 13 päivää (9.-21.12.) oli varsinaista rituaalia, henkistä puhdistautumista ja eristäytymistä maailmasta, joka kulminoitui talvipäivänseisauksen hetkellä toteutettuun seremoniaan Palenquen maya-temppeleiden raunioilla. Tapahtuman jälkeen jäin yhteisöön seuraamaan sen arkea ja tekemään haastatteluja. Metodini muodostui hyvin kokemukselliseksi ja empaattisesti sitoutuneeksi, sillä skeptisyydestäni huolimatta koin myytin tulevan todeksi. Tutkimusotteeni on hyvin fenomenologinen ja subjektiivista kokemusta painottava, ja pyrin ymmärtämään syntyneen neonatiivin kokemuksen osatekijöitä. Aineisto koostuu osallistuvan havainnoinnin tuloksista, nauhoitetusta valmistautumisrutiineista, keskusteluista ja haastatteluista. Lisäksi kuvaan sanallisesti tapahtuman ympäristöä, keskeisiä rituaalitiloja ja toimituksia, sekä merkityksellisiä esineitä. Rituaalikokemuksessa kehollinen taso punoutuu sosiaaliseen ja myyttiseen, ja monimuotoinen aineisto avaa syvempiä näkökulmia kokonaisuuteen. Etnografiapainotteisuuden lisäksi tarkastelen Cita milenariaa virtuaalisena rituaalitilana, josta osallistujat ammentavat uuden maailman elementtejä kehon ja mielen yhdistävissä harjoituksissa. Rituaalin yhteydet ulottuvat sekä kosmiselle, yhteiskunnalliselle, sosiaaliselle että henkilökohtaiselle tasolle, ja sen muutosvoima kumpuaa sen sisäisistä dynamiikoista. Tapahtuman taustalla olevan yhteisön ideologia korostaa kaiken ykseyttä ja toimii vastavoimana huumesodan keskellä olevan Meksikon yhteiskunnalliselle tilanteelle. Magia ja myytti saavat myös kokemuksellisen ja sosiaalisen merkityksen, ja niiden kokemus voimistuu valmistautumisjakson aikana. Henkiset harjoitukset saivat osallistujissa aikaan monenlaisia arkikokemuksesta poikkeavia elämyksiä, jotka tulkittiin maagisiksi merkeiksi tietoisuuden muutoksesta. Näille kokemuksille haettiin selitystä tapahtumaa ympäröivästä uushenkisestä ja neonatiivista viitekehyksestä. Cita milenariassa havaittu todellisuuden muutos on ennenkaikkea muutos osallistujien tietoisuudessa. Merkitykset punoutuvat aistien kautta omaan kehoon ja olemuksen kaikille tasoille.
  • Peng, Shanyi (2016)
    This study aimed to find out the effects of moral inclusion/exclusion, empathy, and perspective-taking on moral judgment. Starting from a study by Passini (2014) who found that the group membership of the protagonists in moral dilemmas influenced the moral reasoning scores of those participants who tended to morally exclude out-group members, an attempt was made to experimentally examine the mechanism behind this finding. It was hypothesized that exposure to a dilemma with an out-group protagonist leads to switching off empathy and social perspective-taking. Experimental conditions involved dilemmas with either an out-group or an in-group protagonist; in the control condition the protagonists had the original English names. A total of 37 Finnish and 56 Chinese university students served as participants. They were given measures of moral judgment (the Defining Issues Test DIT), of moral inclusion/exclusion (the Moral Inclusion/Exclusion Questionnaire MIEG), and of empathy (the Interpersonal Reactivity Index IRI). The results showed that dilemmas with an in-group protagonist tended to elicit higher empathy both among Chinese and Finnish participants but no differences were found for moral judgment scores. Those with moral inclusion orientation scored higher on post-conventional moral schema. Finnish participants scored significantly higher in post-conventional moral schema while Chinese participants scored significantly higher in maintaining norms moral schema. Chinese participants also showed significantly stronger moral inclusion orientation than Finnish participants. The relationship among and the interaction between individual variables (empathy-related variables) and intergroup level variables (group membership and moral inclusion/exclusion) are discussed; some limitations of cross-cultural moral judgment studies (e.g. the differentiation of moral domains in different culture) are also discussed.
  • Hirn, Joonas (2016)
    Tutkielma käsittelee ulkomaalaisia teollisuusyrittäjiä Suomessa vuosina 1809–1855. Ulkomaalaisille on annettu suuri painoarvo Suomen varhaisessa taloudellisessa kehityksessä. Perustelut ulkomaalaisten roolista ovat kuitenkin jääneet pääasiassa suurten yksittäisten yrittäjien, kuten James Finlaysonin tai Nikolai Sinebrychoffin varaan. Taloushistoriallisessa tutkimuksessa ulkomaalaiset toimijat on nähty tärkeänä talouskasvun mahdollistajana uusien ideoiden ja teknologian hyödyntäjänä. Tutkielman tavoite on tarkastella ulkomaalaisia teollisuusyrittäjiä joukkona ja tuoda kokonaiskuvaan perustuva näkökulma keskusteluun ulkomaalaisten teollisuusyrittäjien panoksesta Suomen teolliseen kehitykseen. Ulkomaalaiset teollisuusyrittäjät on poimittu monipuolisesta lähdeaineistosta. Pääasiallinen lähde on ollut kulutustavarateollisuutta ja vuoritointa käsittelevät tutkimukset. Lisäksi tutkimuskohteiden kartoittamiseen on käytetty arkisto- ja lehtiaineistoa sekä biografioita ja yrityshistoriikkeja. Ulkomaalaisten omistamien teollisuusyritysten merkityksen tarkastelemiseksi lähdeaineistona on toiminut painetut tilastojulkaisut kulutustavarateollisuudesta ja vuoritoimesta vuorihallituksen arkisto. Ulkomaalaisista teollisuusyrittäjistä valtaosa saapui suuriruhtinaskuntaan Venäjältä. Aiemmassa tutkimuksessa on usein mainittu ainoastaan ulkomaalaisten kansallisuus. Tutkielmassa myös sen maan, josta Suomeen lähdettiin, huomioiminen kertoo Venäjän roolin olevan ulkomaalaisten yrittäjien liikkeessä Suomeen suurempi kuin aikaisemmin on kirjoitettu. Tärkeä huomio on myös, että kaikki Suomeen saapuneet skotlantilaiset ja englantilaiset insinöörit toimivat ensin Ruotsissa tai Venäjällä. Ammattitaustaltaan ulkomaalaisten teollisuusyrittäjien joukossa oli enemmän teknistä tietotaitoa ja teolliseen osaamiseen viittaavia ammattinimikkeitä kuin syntyperäisten suomalaisten yrittäjien keskuudessa. Kaikkien teollisuusyrittäjien keskuudessa kauppias oli ylivoimaisesti suosituin nimike. Ulkomaalaisten keskuudessa se muodosti peräti 40 % kaikista ammattinimikkeistä. Ulkomaalaisten omistamat teollisuusyritykset olivat merkittäviä. Kulutustavarateollisuudessa tutkielman tarkasteluvuosina tuottavimpien yritysten kärki koostui suurimmaksi osaksi ulkomaalaisten omistamista yrityksistä. Kokonaisuudessaan kulutustavarateollisuudessa ulkomaalaisten omistamien yritysten mediaani- ja keskiarvotuotanto oli suomalaisia suurempi. Vuoritoimessa ulkomaalaisten rooli ei ollut yhtä suuri. Ulkomaalaisten omistamat ruukit ja masuunit muodostivat kolmasosan tuotannosta, joka vastasi ulkomaalaisomistuksen suuruutta alalla. Sen sijaan kulutustavarateollisuudessa ulkomaalaisten omistamien yritysten tuotanto oli jopa 60 % koko tuotannonarvosta vaikka niiden osuus oli vain vajaa neljännes kaikista yrityksistä. Ulkomaalaisomisteiset yritykset hyödynsivät vuosisadan puolessa välissä suomalaisomisteisia enemmän ammattitaitoista ulkomaalaista työvoimaa. Ulkomaalaisten omistamissa yrityksistä 65 prosentilla oli vähintään yksi ulkomaan kansalainen palkkalistoillaan. Tutkimus osoittaa ulkomaalaisten teollisuusyrittäjien merkittävän roolin Suomen teollisuudessa. Ulkomaalaisten vaikutus näkyi erityisesti uuteen teknologiaan perustuvilla aloilla kuten puuvilla- tai konepajateollisuudessa. Talouden kehityksen näkökulmasta ulkomaalaisilla yrittäjillä oli enemmän tietotaitoa, know-howta. Suuriruhtinaskunnassa 1809–1855 ulkomaalaisten joukko oli schumpeteriläinen kasvutekijä, joka perusti liiketoimintansa uudelle tiedolle sekä edisti teknologian diffuusiota, muun muassa rekrytoiden lisääntyvässä määrin ammattitaitoista ulkomaalaista työvoimaa.
  • Vettenranta, Veera (2016)
    Tässä tutkielmassa selvitetään, mitä uusperhelapsuutta eläneet kertovat lapsuudestaan ja mitä merkityksiä uusperhekokemuksille annetaan aikuisena. Tutkielma nojaa subjektiiviseen tietokäsitykseen ja hermeneuttiseen tutkimusperinteeseen. Aineisto koostuu 15 haastattelusta ja se on analysoitu sisällönanalyysin keinoin teemoittelemalla ja tyypittelemällä. Analyysin viitekehyksenä toimii Marjatta Bardyn teoria yksilön ja elämänvaiheiden välisestä suhteesta. Aineistosta on muodostettu tyypittelemällä neljä uusperhemallia, jotka kuvaavat nuorten aikuisten kokemuksia uusperhelapsuudesta. Ydinperhemäisessä uusperhemallissa (I) lapsuuden uusperheessä molemmat aikuiset ovat vanhemman asemassa. Perheeseen muuttanut uusi aikuinen koetaan lämpimänä ja uusperheen kaikki lapset yhdenvertaisina. Hyväksyvässä uusperhemallissa (II) lapsuuden kokemukset kuvaavat tilannetta, jossa haastateltavat ovat hyväksyneet uusperheen ja kohtaavat hyväksyntää uusperheenjäseniltä. Perheen uusi aikuinen koetaan perheenjäseneksi, muttei omaksi vanhemmaksi. Lapsuuden suhde etävanhempaan on ristiriitainen. Lapsen torjumassa uusperhemallissa (III) lapsuudessa ei pystytä hyväksymään uusperhettä, vaan uusperheen muodostuminen aiheuttaa kokemuksen petetyksi tulemisesta. Perheen uusi aikuinen koetaan omalle reviirille tunkeutuneeksi vieraaksi, kun taas etävanhempaa kaivataan. Lasta torjuva uusperhemalli (IV) kuvaa lapsuuden kokemusta perheen ulkopuolelle jäämisestä. Lapsuudessa ei koeta yhtään aikuista läheiseksi ja muistoja sävyttävät kokemukset pelosta ja hylätyksi tulemisesta. Kokemuksia seuraavat masennuskaudet ja itsetuhoiset ajatukset joko lapsuudessa tai aikuisuudessa. Uusperhelapsuuden vaikutukset eivät pääty nuoren itsenäistymiseen. Lojaliteettiristiriita värittää sekä itsenäistyneen nuoren aikuisen arkea että tärkeitä juhlatilanteita. Nuoret aikuiset kokevat salailun ja toisten tunteiden varjelun raskaana. Lojaliteettiristiriidan lisäksi aikuisuuteen kantavat uusperhelapsuuden vaikutukset liittyvät laajempaan sosiaaliseen verkostoon, henkilökohtaisiin ominaisuuksiin, taloudelliseen tilanteeseen sekä lapsuudesta aikuisuuteen siirtyviin tunnekokemuksiin. Uusperheen aikuiset vaikuttavat omalla toiminnallaan siihen, millainen lapsen uusperhekokemuksesta muodostuu. Nuoret aikuiset arvioivat itse näistä kokemuksista kumpuavien vaikutusten jatkuvan aikuisuuteen saakka.
  • Lavonen, Sara (2016)
    Jälkimoderni sosiaalityö asettaa sosiaalityön ja sosiaalityöntekijät jatkuvan muutoksen keskelle. Työssä tulisi vastata sekä asiakkaiden tarpeisiin että taloudellisen tehokkuuden vaatimuksiin. Taloudelliseen tehokkuuteen pyrkiminen on tuonut mukanaan uudenlaisia ilmiöitä, kuten tilapäismajoituksen. Asiakkaiden auttaminen tilapäismajoituksen muodossa asettaa sosiaalityöntekijöiden harkinnan ja moraalisen järkeilyn uudenlaisen tilanteen eteen. Tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä käsitellään sosiaalityötä jälkimodernissa yhteiskunnassa, harkintaa ja moraalista järkeilyä sosiaalityössä sekä asunnottomuutta. Lisäksi esitellään tilapäismajoituksesta tehtyä tutkimusta ja asiakasdokumenttien käyttämistä aineistona sosiaalitieteen tutkimuksessa. Tutkimuksen tavoitteena on käsitteellistää tilapäismajoitusasiakkaiden asiakasdokumenteissa ilmenevää sosiaalityöntekijöiden harkintaa ja moraalista järkeilyä. Tutkimus on laadullinen tutkimus ja tutkimuksen aineisto koostui vuoden 2013 huhti-kesäkuun ajalta poimituista tilapäismajoitusta hakeneiden asiakkaiden asiakasdokumenteista. Kyseessä on harkinnanvarainen näyte. Aineiston muodostavat 47 asiakkaan asiakasdokumentit eli toimeentulotuki- ja tilapäismajoituspäätökset, tilannearviot, asuntopuollot, muistiinpanot ja SAS-työryhmän lausunnot. Analyysimenetelmänä käytettiin sisällönanalyysia. Analyysissa huomioitiin asiakasdokumenttiaineiston asettamat rajat tiedon saavuttamiselle eli se, että jo siihen sisältyy paljon harkintaa, mitä asiakasdokumentteihin kirjataan. Tutkimuksen tieteenfilosofia perustuu sosiaaliseen konstruktionismiin ja kriittiseen realismiin. Tutkimuksen tulokset jakautuvat tilapäismajoituskäytäntöihin ja työskentelyyn tilapäismajoituksen aikana sekä niiden taustalla vaikuttaviin harkintaan ja moraaliseen järkeilyyn. Tilapäismajoitusta myönnetään lähes kaikille sitä kirjallisesti hakeneille. Tilapäismajoitusasiakkaiden taustalla on yleisesti velkaantumista, työttömyyttä ja terveysongelmia. Sen sijaan päihdeongelma mainitaan vain muutamissa tapauksissa ja yleensä sellaisissa tapauksissa, joissa tilapäismajoitusta ei myönnetty. Tilapäismajoituksen hakemisessa ja päätöksissä korostuvat toimeentulotukityöskentelystä lainatut käytännöt, joita leimaavat kaavamaisuus ja rutiininomaisuus. Kirjallinen asiointi on yleisempää kuin kasvokkainen kohtaaminen, mikä näkyy siinä, että asiakkaat tavattiin yleisimmin kerran kolmen kuukauden aikana ja osaa asiakkaista ei tavattu lainkaan tänä aikana. Tilapäismajoitusmuodon valinnan taustalta on löydettävissä moraalista järkeilyä. Tilapäismajoituksesta itse maksettavan osuuden määrittelemisessä ei ole selkeitä yhtenäisiä käytäntöjä ja sen määrittelemisessä käytetään harkintaa. Tilapäismajoitus voidaan lopettaa, jos siinä asuminen on kestänyt pitkään. Yleensä jos tilapäismajoitus päätetään, työskentelyä tehostetaan, mikä edesauttaa pysyvän asunnon löytymistä. Asiakkailta odotetaan aktiivisuutta omien asioiden hoitamisessa ja aktiivisuudesta myös välillä palkitaan. Vuokravelka-asioiden hoitamisessa korostuu, minkä verran asiakkaan tulee ottaa vastuuta tilanteesta ja se ilmenee esimerkiksi siinä, kehotetaanko velasta solmimaan maksusopimus ja myönnetäänkö vuokravelkaan toimeentulotukea. Asumiseen liittyviä tuen tarpeita käsiteltiin aineistossa melko suppeasti ja tuen tarpeiden käsittelyssä viitataan SAS-työryhmään tai yksityisten tilapäismajoittajien raportteihin. Taloudellisia vaikeuksia ei välttämättä mielletä asumiseen liittyväksi riskiksi. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että huolimatta harkintavaltaan kohdistuvasta rajaamisesta ja ohjeistusten lisääntymisestä, tilapäismajoituspäätöksiä tekevällä sosiaalityöntekijällä näyttäisi edelleen olevan harkintavaltaa, minkä puolesta puhuu erilaisten ratkaisujen kirjo. Harkinta on joko kaavamaista tai vapaampaa. Tutkimuksessa moraalinen järkeily ilmenee etenkin sellaisissa tilanteissa, joissa jouduttiin tasapainoilemaan eri intressien välillä. Tällainen tilanne muodostuu esimerkiksi, kun tehdään päätös tilapäismajoituksen lopettamisesta. Tilapäismajoitusta ei lopeteta ellei asiakkaan tilanteeseen ole mahdollista paneutua kunnolla. Työntekijöiden järkeilyssä on samankaltaisia piirteitä ja joidenkin käytäntöjen taustalta on löydettävissä näkymätöntä kollektiivista järkeilyä. Järkeilyä kutsutaan näkymättömäksi, koska sitä ei aineistossa juurikaan perustella. Käytäntöihin, harkintaan ja moraaliseen järkeilyyn heijastuu yhteiskuntapoliittiset linjaukset taloudellisen tehokkuuden vaatimuksista, markkinaistumisesta, yksilöllisen vastuun korostumisesta, vastikkeellisesta sosiaalityöstä ja aktivoinnista. Harkintaa ja järkeilyä mukautetaan erilaisten vaatimusten keskellä. Työskentely jakautuu kahteen malliin sen mukaan, miten paljon asiakkaan oletetaan ottavan vastuuta asioiden hoitamisesta. Sosiaalityöntekijän rooli näyttäytyy välillä etäisenä suhteessa asiakkaaseen. Stereotypia asunnottomasta eli keski-ikäisestä, päihteitä käyttävästä miehestä saattaa vaikuttaa harkintaan ja järkeilyyn, vaikka asunnottomien profiilit ovat muuttuneet moninaisemmiksi.
  • Räsänen, Joona (2016)
    Tässä käytännöllisen filosofian pro gradu -työssä käsitellään argumentteja sukupuolineutraalia avioliittoa vastaan ja sen puolesta. Filosofisen argumentoinnin kautta osoitetaan, että sukupuolineutraali avioliitto on perusteltu ja moraalisesti oikeutettu. Tutkielmassa tarkastellaan niin sanottua käsitteellistä argumenttia, jonka mukaan avioliitto on määritelmällisesti miehen ja naisen välinen liitto, sillä ainoastaan miehen ja naisen välisestä suhteesta voi syntyä lapsia ja siten samaa sukupuolta olevien avioliitto on mahdoton. Argumenttia ja siihen kohdistettua kritiikkiä esitellään ja arvioidaan. Muun muassa hedelmättömyysargumentilla osoitetaan, että sukupuolineutraalin avioliiton vastustajat tekevät epäjohdonmukaisen erottelun lisääntymiskyvyttömien heteroparien ja homoparien välille. Työssä käsitellään myös kaltevan pinnan argumenttia ja väitettä siitä, että hyväksymällä sukupuolineutraali avioliitto, joudutaan hyväksymään myös sellaiset avioliitot ja suhteet, jotka ovat moraalisesti tuomittavia. Argumentti osoitetaan virheelliseksi useista syistä, muun muassa siksi, ettei kausaalista yhteyttä sukupuolineutraalin avioliiton ja esimerkiksi moniavioisuuden hyväksymisen välillä ole. Tutkielmassa tarkastellaan kriittisesti lasten oikeuksiin vetoavaa argumenttia, jonka mukaan sukupuolineutraali avioliitto rikkoo lapsen oikeutta biologisiin vanhempiinsa. Työssä argumentoidaan, että sukupuolineutraalin avioliiton hyväksyminen on lasten edun mukaista riippumatta sen väitteen todenmukaisuudesta, että lapsen paras kasvuympäristö on miehen ja naisen muodostamassa perheessä. Tutkielmassa osoitetaan, että perinteinen ainoastaan miehen ja naisen välinen avioliitto syrjii homoseksuaalisia pariskuntia, sillä avioliitto voidaan ymmärtää pariskunnan kollektiivisena oikeutena, jota osapuolet käyttävät yhdessä. Avioliiton merkitys ei myöskään heikkene sukupuolineutraalin avioliiton hyväksymisen myötä, ja väitteet eri sukupuolta olevien avioparien perheiden rikkoutumisesta sukupuolineutraalin avioliiton hyväksymisen myötä osoitetaan virheellisiksi. Johtopäätöksenä todetaan sukupuolineutraalin avioliiton olevan filosofisesti perusteltu, moraalisesti oikeutettu ja siten laillisesti hyväksyttävissä, sillä se lisää samaa sukupuolta olevien parien ja lasten hyvinvointia sekä onnellisuutta aiheuttamatta yhteiskunnalle tai muille ihmisille vahinkoa tai haittaa.
  • Rundgren, Johannes (2016)
    Tässä Pro gradussa tutkitaan Kolarin kuntaan sijoittuvan Hannukaisen kaivoshankkeen hyväksynnän rakentumista. Haastatteluaineisto koostuu 12 teemahaastattelusta, joissa on haastateltu paikallisia asukkaita, mökkiläisiä, matkailun ja poronhoidon edustajia sekä Kolarin kunnan virkamiehiä. Aineiston analysointi perustuu laadulliseen sisällönanalyysiin. Kaivoshankkeet ovat lisääntyneet Suomessa 2000-luvulla ja kaivostoiminnan merkitys kasvaa erityisesti Pohjois-Suomessa. Hankkeet tuovat teollista toimintaa syrjäseuduille synnyttäen työpaikkoja ja herättäen optimismia. Samaan aikaan kaivostoimintaan liittyen on alettu esittää kuitenkin monia kriittisiä kysymyksiä: ovatko ympäristövaikutukset liian voimakkaita? Saadaanko kaivoksista riittävästi yleistä taloudellista hyötyä? Onko monikansallisilla yhtiöillä oltava oikeus hyödyntää kansallisiksi koettuja luonnonvaroja, ja millä ehdoilla? Nykyaikaiset monikansalliset kaivosyhtiöt panostavat voimakkaasti yhteiskuntavastuun esille tuomiseen. Yhteiskuntavastuu koostuu useimmiten kestävän kehityksen kolmesta pilarista, jotka ovat sosiaalinen, taloudellinen ja ekologinen näkökulma. Kaivosyhtiöissä on tiedostettu, että pitkällä aikavälillä niiden toimintamahdollisuuksiin vaikuttaa olennaisesti muilta toimijoilta saatu hyväksyntä. Strategiaksi yhtiöt ovat ottaneet kestävän kehityksen periaatteiden esillä pitämisen ja erityisesti lähialueiden ihmisten merkityksen korostamisen. Tässä tutkielmassa tutkin Hannukaisen kaivoshankkeesta sitä, miten tällaisen viitekehyksen kautta rakentuvassa toimintaympäristössä lähialueen ihmiset kokevat kaivoshankkeen. Tulosteni perusteella ihmisten on hyvin vaikea vastustaa kaivoshanketta, vaikka siitä aiheutuisi heille henkilökohtaistakin haittaa. Suurin syy tähän on se, että haastateltavat kokevat kaivoshankkeen edistävän merkittävästi yleistä taloudellista kehitystä ja turvaavan paikalliset toimeentulomahdollisuudet. Haastateltavien suhtautuminen Hannukaisen kaivoshankkeeseen, ja kaivostoimintaan yleensä on kuitenkin monella tapaa hyvin ristiriitaista. Kaivostoimintaa ei koeta kestäväksi tavaksi luoda hyvinvointia pitkällä aikavälillä.
  • Cantell, Olof (2015)
    HELSINGFORS UNIVERSITET, STATSVETENSKAPLIGA FAKULTETEN, INSTITUTIONEN FÖR SOCIALVETENSKAPER Socialvårdsprofessionella inom ett föränderligt vuxensocialarbete Synen på handlingsutrymme och organisation bland anställda inom vuxensocialarbetet som arbetar med hyresskulder Olof Cantell hösten 2015 Pro gradu-avhandling. Handledare: Jouko Karjalainen   Abstrakt Min pro gradu-avhandling baserar sig på intervjuer jag utfört bland 13 anställda inom vuxensocialarbetet i Helsingfors stad. Jag har intervjuat socialarbetare, socialhandledare, skuldrådgivare och boendesrådgivare. Den gemensamma nämnaren för dessa yrkesgrupper är att alla arbetar med fall av vräkningshot och hyresskulder. Jag frågade hur de såg sitt professionella handlingsutrymmer i hänseende till den organisation de arbetar inom. Jag ville också veta hur de såg sitt handlingutrymme i förebyggande av vräkning. Jag valde vuxensocialarbetet i Helsingfors stad på grund av att bostadslöshetssituationen i Helsingforsregionen avviker från situationen i övriga Finland. Ytterligare ställde jag fokus på ärenden som berör den ekonomiska utkomsten. I och med att utbudet på bostäder i Helsingforsregionen är knapp är det följaktligen dyrare att bo i Helsingforsregionen än vad det är i övriga Finland. Samtidigt ville jag veta om Finlands socialskydd är tillräckligt för att täcka dessa boendekostnader. Jag går också igenom den centrala lagstiftningen som reglerar Finlands socialvårdI den socialrättsliga delen redogör jag för lagen om utkomststöd, socialvårdslagen samt de lagar som reglerar bostadsbidraget. I den utsökningsrättsliga delen reglerar utsökning, dit vräkningsärenden juridiskt också ingpår. Som forskningsmetod använde jag semistrukturerade intervjuer. Jag samlade mitt material genom att intervjua socialvårdsprofessionella som arbetar med vräkningsärenden. Jag bandade alla intervjuer. Efter att ha transkriberat intervjuerna analyserade jag materialet med hjälp av innehållsanalys. Jag försöker besvara mina frågor i analyskapitlet. Det centrala fokuset riktar sig på boenderådgiavarna som i huvudsak arbetar i syfte att stöda boende. Ursprungligen har boenderådgivningen grundats utgående från housing first- eller bostad först-principen. Därför behandlar jag denna princip i ett eget kapitel, låt vara att boenderådgivarna inte längre arbetar med bostadslösa klienter. Boenderådgivningen ses som en central och yrkeskunnig faktor som har färdigheter att hjälpa i syfte att förebygga vräkning. De boenderådgivare jag intervjuade upplevde att de hade tillräckliga verktyg att förebygga vräkning. Hetsen och de stora klientvolymerna sågs i sin tur som en försvårande faktor i det sociala arbetet. Socialarbetarnas möjligheter till långsiktigt klientarbete med klienter med hyresskulder ansågs vara försvagade. En annan utmaning som togs upp var de höga boendekostnaderna samt socialskyddets otillräcklighet att täcka dessa kostnader. I min pro gradu-avhandling vill jag framför allt lyfta vuxensocialarbetet i sitt värde. Samtidigt diskuterar jag den förändring som är att vänta bland annat i och med att utkomststödet övergår i Folkpensionsantaltens (FPA) regi. Jag vill samtidigt poängtera att de senaste omorganiseringarna inom Helsingfors stads socialväsen också haft inverkan i det sociala arbetets handlingsmöjlighter. Därför anser jag det vara värt att hålla fast vid att vuxensocialarbetet har en framitid och sin plats i det finländska samhället. Helsingfors 30.9.2015 Olof Cantell   Tiivistelmä Pro gradu -tutkielmani perustuu haastattelututkimukseen, jonka olen tehnyt haastattelemalla 13:a Helsingin kaupungin aikuissosiaalityön työntekijää. Haastattelemiini ammattihenkilöihin kuuluu sosiaalityöntekijöitä, sosiaaliohjaajia, asumisneuvojia ja velkaneuvojia. Yhteistä näille ammattiryhmille on se, että kaikki kohtaavat työssään tilanteita jotka liittyvät häätöuhkiin ja vuokravelkoihin. Kysymykseksi asetin sen, miten he näkevät omat toimintamahdollisuutensa viitekehyksissä siihen organisaation jossa he työskentelevät. Lisäksi halusin saada selville, millaiseksi he kokevat ammatillisen liikkumatilansa häätöjen ehkäisyssä. Valitsin kohteeksi Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveysviraston alaisen aikuissosiaalityön, sillä Helsingissä – kuten myös koko Pääkaupunkiseudulla – on aivan erityinen tilanne asunnottomuuden suhteen, jos vertaa muuhun Suomeen. Toiseksi kiintopisteeksi muodostuivat toimeentuloon liittyvät asiat. Kun kerran asuntojen tarjonta on Pääkaupunkiseudulla väkimäärään nähden vähäinen, on luonnollisesti asumisen hinta muuta Suomea kalliimpi. Samalla halusin tietää, onko Suomen sosiaaliturva riittävä kattamaan näitä asumisesta aiheutuvia kuluja. Tutkielmassani käyn myös läpi Suomen sosiaalihuoltoon liittyvää keskeistä lainsäädäntöä. Sosiaalioikeudellisessa osiossa havainnollistan toimeentulotukilakia, sosiaalihuoltolakia sekä niitä lakeja, jotka säätelevät asumistukea. Ulosotto-oikeudellisessa osiossa käyn puolestani läpi ulosottolakia sekä muita lakeja, jotka säätelevät ulosottoa, jonka piiriin häätöasiat lainsäädännölliset asiat myös kuuluvat. Tutkimusmenetelmänä käytin puolistrukturoitua haastattelua. Keräsin aineistoni haastattelemalla häätö- ja vuokravelka-asioiden parissa työskenteleviä sosiaalialan ammattihenkilöitä. Nauhoitin kaikki haastattelut. Litteroituani nauhoitukset analysoin aineistoni sisältöanalyysin avuin. Analyysiluvussa pyrin vastaamaan asettamiini kysymyksiin. Ammattiryhmistä keskeinen huomio kiinnittyy asumisneuvojiin, joiden keskeinen työnkuva on auttaa asumiseen liittyvissä asioissa. Asumisneuvonta on alun perin rakentunut niin kutsutun housing first eli asunto ensin -periaatteen pohjalle. Näin ollen käsittelen tätä housing first -periaatetta erillisessä luvussa, olkoonkin että asunnottomien auttaminen on sittemmin hävinnyt asumisneuvojien toimenkuvasta. Asumisneuvonta nähdään Helsingin aikuissosiaalityössä keskeisenä sekä ammattitaitoisena tekijänä häätöjen ehkäisemiseen liittyvissä asioissa. Haastattelemani asumisneuvojat kokivat myös itse, että heillä on riittävät työkalut häätöjen ehkäisemiseksi. Sosiaalityössä puolestaan nähtiin haastavaksi tekijäksi kiire sekä suuret asiakasmäärät. Tämän katsottiin heikentävän heidän mahdollisuuksiaan pitkäjänteiseen asiakastyöhön asiakkaiden parissa, joilla on vuokravelkaa. Toiseksi haasteeksi nähtiin Pääkaupunkiseudun korkeat asumiskustannukset sekä sosiaaliturvan riittämättömyys niiden kattamiseksi. Pro gradu -tutkielmallani haluan ennen kaikkea nostaa aikuissosiaalityön ansaitsemaansa arvoon. Samalla tarkastelen sitä muutosta, mikä häämöttää muun muassa toimeentulotuen siirtyessä Kansaneläkelaitoksen (Kela) hallinnon alle vuonna 2017. Samalla haluan huomauttaa, että myös Helsingin kaupungin sosiaalitoimen viimeaikaiset organisaatiomuutokset ovat vaikuttaneet aikuissosiaalityön toimintamahdollisuuksiin. Näin ollen näen tärkeäksi pitää kiinni siitä, että aikuissosiaalityöllä on tulevaisuus sekä paikka suomalaisessa yhteiskunnassa. Helsingissä 30.9.2015 Olof Cantell   Abstract My thesis is based on interviews I have made with 13 employees within the social work that is practised among adult clients in the city of Helsinki. I have interviewed social workers, social instructors, housing advisers and debt advisers. My interviewees all have in common that they are dealing with issues of unpaid rent or even eviction menace. I wanted to find out how my interviewees consider their professional mobility referring to the organization they work within. I also wanted to know how they see their professional mobility when it comes to preventing evictions. I selected the adult social work within the city of Helsinki because of the fact that the housing and homelessness situation is different in the Helsinki metropolitan region from what it is in the rest of Finland. I also focused on issues combined with economic coping. Since it is hard to find a dwelling in the Helsinki region, the cost of housing is naturally higher than that in the rest of Finland. I also wanted to know if the Finnish social security is sufficient to cover the costs of housing in Helsinki. I have one chapter in a part of which I focus on Finnish legislation. This includes legislation that regulates social care, economic allowance as well as eviction. I collected my material using semi-structured interviews. I interviewed social care professionals who work with cases of eviction and unpaid rent. I recorded all my interviews. Having transcripted my material I went to analyzing. Among the professionals my central focus is put on the housing advisers. As you probably know by the name of the professions, their job is to help with housing. Originally this profession appeared based on the housing first principle. I have a separate chapter for this principle, even though the housing advisers in Helsinki no longer work with homeless clients. Housing advising is seen as a skilled key factor in preventing eviction. It was also within the experience of the housing counselor I interviewed that they possessed sufficient tools to prevent evictions, whereas constant intense combined with big client volumes is seen as a challenging factor in social work. This is seen to decrease the latter ones’ ability to do long term work with clients who have left their rents unpaid. Another challenge that was faced was the high price of housing in Helsinki combined with insufficient social security. With this thesis I want to give adult social work the credit it deserves. There are huge changes facing this sector of social work in Finland. For example the city of Helsinki has recently re-organized its social care. Another big change is the fact that the economic allowance will no longer be run by the municipal social care but by the government controlled Kela. Helsinki September 30th 2015 Olof Cantell
  • Småros, Staffan (2015)
    Helsingforsregionen upplever en flyttrörelse som gynnar de yttre kranskommunerna. Det här bottnar i ett planläggningsparadigm som visat sig vara ogynnsam för regionens centrala delar. En betoning på socialt blandade höghusområden har gjort att främst Helsingfors inte lyckats locka barnfamiljer att stanna i regionen. De som har haft möjlighet har sökt sig ut till småhusområden i kranskommunerna. Det har också visat sig att invånarna i de här områdena trivs bättre än de som bor i mera höghusbetonade områden. Den främsta orsaken till det här har visat sig vara den sociala kontexten i småhusområdena, det vill säga sådana faktorer som grannskapsgemenskap, upplevd likhet med andra invånare och få upplevda sociala störningar. Den här avhandlingen har därför tittat närmare på vad som karaktäriserar grannskapsgemenskapen i ett småhusområde i huvudstadsregionens kranskommuner. Sundsberg i Kyrkslätt är ett nybyggt område i Helsingforsregionens västra delar. Området började byggas i början på 2000-talet och har efter det sett en kraftig tillväxt. Eftersom det visat sig att många av de som flyttar till Kyrkslätt är barnfamiljer, gjordes antagandet att många av de som flyttade till Sundsberg låg i början på sin socioekonomiska bana. Det här öppnade upp för jämförande med studier av 60- och 70-talets betongförorter där en inledande stark gemenskap föll samman i och med att invånarna differentierades. Sundsberg uppvisar också en mild differentiering i och med att området växer. Den här avhandlingen visar att invånarna i Sundsberg uppvisar en mera urban form av relation till andra invånare som verkar skapa en hållbarare och mera slittålig gemenskap. Invånarna i Sundsberg beskriver en lätt gemenskap där de kan själva välja hur och med vem de umgås. Kontakten till grannarna karaktäriseras av ett artigt reserverat förhållningssätt. Det har gjort att områdets tidiga relativt täta gemenskap utvecklats till mindre vänkretsar som blivit en del av vardagen på området. Området karaktäriserar också av en stark kollektiv förmåga, som bygger på delade förväntningar om social kontroll. Den här möjliggör en trygghetskänsla på området som förstärker gemenskapen på området. En förutsättning för den här gemenskapen ligger dock i att området är någorlunda homogent. Grannskapsgemenskapen i Sundsberg karaktäriseras därmed främst av att dess homogena miljö möjliggör en trygg gemenskap där invånarna kan selektivt välja hur och med vem de umgås. Det här verkar utgöra en hållbarare grund för umgänge än den som uppstod i 70-talets betongförort.
  • Salminen, Sini (2015)
    This thesis focuses on the migration of an indigenous Zapotec group from the town of Teotitlán del Valle, located in the southern state of Oaxaca, Mexico. The characteristics and patterns of Teotiteco migration are described and analysed. Furthermore, the possibility of migration transformations is discussed. The community’s social structure, together with communal practises, is portrayed as affecting the patterns of Teotiteco migration. On the other hand, how migration may have an effect on these defining social and cultural practises is also discussed. The research questions are: What are the migration patterns of Teotitecos like? How do transborder processes come to play in this context? What are the outcomes of migration for migrants and for communal life? Futhermore, to what extent can ”migration transformations” be detected and analysed in this context? The data for this thesis was gathered during a three-month fieldwork in the town of Teotitlán de Valle. Data consists mainly of thematic interviews and participant observation. Official state electoral documents are also used in the analysis. The theoretical framework of the thesis is constructed upon theories of transnationalism and transborder processes, together with theories of (kin) relations. A meso level of migration analysis is favored and the relational approach to migration (by Thomas Faist, 2000) applied. The analysis demonstrates how socio-economic factors, regional and global dynamics and cultural practices related to migration affect migration patterns of Teotitecos, and especially how these patterns of migration are maintained through (kin) relations. The analysis can be divided into three parts. Firstly, the characteristics of Teotiteco migration are indicated. Teotiteco migration is portrayed as life-cycle related and gendered. Secondly, migraton patterns are detected and the continuity of these patterns is attributed to the maintenance of relations between migrants and their kin, and more broadly between the places of emigration and destination. Thirdly, the possibility of migration transformations is discussed and the mechanisms of possible changes are found to be intricate and complex. Changes in migrant belonging and the questions of community membership and citizenship are discovered to be negotiated in multiple political and cultural contexts. The results of the study demonstrate that in order to understand patterns of migration, the historical and social contexts, together with communal and cultural practices need to be examined.Transformation and change can only occur through the interplay of migrants and other actors, and locales of emigration and destination. By studying relations the implications and changes linked to migration can be better grasped. Examining migration patterns and the relations relating to these patterns can provide insight to how different communities deal with change and uncertainty. The study concludes that relations make up migration patterns and at the same time act as measures to maintain these patterns.
  • Laukkanen, Henri (2015)
    Tutkimuksen taustana toimivat havainnot pääkaupunkiseudun väestön alueellisessa sosioekonomisessa eriytymisessä. Yleisesti ottaen erot alueiden välillä ovat maltillisia, mutta paikoitellen eräiden huono-osaisuuden indikaattorien, kuten työttömyysasteen, tunnusluvut nousevat suhteellisen korkealle tasolle. Tilanne herättää kysymyksen huono-osaisuuden keskittymisen mahdollisista seurauksista. Kansainvälisessä tutkimuskeskustelussa on esitetty, että kärjistyessään alueellinen huono-osaisuus saattaa alkaa itsessään tuottaa huono-osaisuutta. Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään, onko alueellinen työttömyysaste yhteydessä työttömien myöhempään työmarkkinamenestykseen. Teoreettisesti tutkimus pohjautuu keskustelulle naapurustovaikutuksista, jossa oletetaan, että yksilön sosiaalisella ympäristöllä saattaa olla vaikutusta yksilön elämänkulkuun. Analyysimenetelminä tutkimuksessa käytettiin lineaarista ja logistista monitasoista regressioanalyysia. Selitettävänä muuttujana toimi yksilön viiden vuoden ansiotulojen aritmeettinen keskiarvo työttömyyden kohtaamista seuranneilta kalenterivuosilta. Pääasiallisena selittävänä muuttujana käytettiin alueellista työttömyysastetta. Yksilön ansiotulojen ja alueen työttömyysasteen yhteyttä selvitettiin vakioimalla sellaisia yksilötason taustatekijöitä, jotka ovat oletettavasti yhteydessä sekä yksilön työmarkkinamenestykseen että alueelle valikoitumiseen. Tutkimuksen aineisto perustuu alun perin Nodes-tutkimushanketta varten kerättyyn Tilastokeskuksen toimittamaan rekisteripohjaiseen pitkittäisaineistoon. Rajauksien jälkeen aineisto kuvasi vuosina 1999–2003 vähintään kuudentoista päivän mittaisen työttömyysjakson 25–54 vuoden iässä kohtaamia Suomessa syntyneitä yksilöitä sekä niitä pääkaupunkiseudun osa-alueita, joilla kyseiset yksilöt asuivat työttömyyden kohdatessaan. Rajatussa aineistossa oli 3800 henkilöhavaintoa. Analyysien perusteella alueellisen työttömyysasteen mukaan ilmenevät erot työttömien myöhemmässä työmarkkinamenestyksessä selittyvät hyvin pitkälle yksilötason taustatekijöillä. Sen sijaan alueellisen työttömyysasteen vaikutuksille tulokset antoivat vain hyvin vähäistä näyttöä. Ainoa selkeästi työttömyysasteeseen liittyvä mahdollinen viite naapurustovaikutuksista oli interaktiovaikutus yksilön koulutustason ja alueen työttömyysasteen välillä. Jos koulutustasoltaan enintään perusasteen tutkinnon suorittanut yksilö asui naapurustossa, jossa työttömyysaste oli 2,4–5,6 prosenttia, hänen ansiotulojensa ennuste oli korkeampi kuin yksilöllä, jolla oli sama koulutustaso mutta joka asui naapurustossa, jossa työttömyysaste vaihteli 5,7–11,3 prosentin välillä. Tutkimusasetelman rajoituksista johtuen ei ollut mahdollista varmistaa, onko havaituissa työttömyysasteen ja työttömän myöhemmän työmarkkinamenestyksen välisessä yhteydessä kyse alueen vaikutuksesta vai jostakin muusta. Se olisi edellyttänyt mahdollisten naapurustovaikutusmekanismien empiiristä tutkimista. Ongelma on hyvin tyypillinen kvantitatiivisille naapurustovaikutustutkimuksille. Jatkotutkimuksissa tuleekin kiinnittää enemmän huomiota naapurustovaikutuksia mahdollisesti tuottavien mekanismien empiiriseen identifioimiseen. Mielenkiintoinen seikka tutkimuksen tuloksissa on se, että ne poikkeavat selvästi aikaisemmista tutkimuksista, jotka ovat selvittäneet työttömyysasteen ja työttömän myöhemmän työmarkkinamenestyksen yhteyttä pääkaupunkiseudulla. Kyseisissä tutkimuksissa tarkasteltiin 90-luvun laman aikana työttömyyttä kohdanneiden yksilöiden myöhempää työmarkkinamenestystä ja löydettiin suhteellisen selkeitä viitteitä mahdollisista naapurustovaikutuksista. Erot tutkimustuloksissa viittaavat mahdollisuuteen, että pääkaupunkiseudulla on tapahtunut tutkimusten aineistojen kattaman ajan välillä muutoksia naapurustovaikutuksia tuottavissa prosesseissa.
  • Lehtinen, Inka (2015)
    Pitkäaikaisen laitosasumisen lopettaminen on käynnissä Helsingin kehitysvammahuollossa valtakunnallisten ja kansainvälisten linjausten mukaisesti. Tutkimuksen aihe on ajankohtainen ja tärkeä, koska kehitysvammaisten henkilöiden laitoksista ryhmäkoteihin muuttaminen jatkuu Helsingissä tulevina vuosina, ja muuton prosessia ja asumispalveluiden suunnittelua voidaan kehittää tutkimuksista saadun tiedon pohjalta. Tutkimukseni tarkoituksena on selvittää millaisena helsinkiläisten kehitysvammaisten henkilöiden hyvinvointi näyttäytyy laitoksesta ryhmäkotiin muuton jälkeen, millaisia muuttoprosessi ja siitä tiedottaminen ovat olleet, miten omaisten odotukset ja pelot muuton suhteen ovat toteutuneet, ja millainen on sosiaalityöntekijän rooli laitoksista ryhmäkoteihin muuttaneiden kehitysvammaisten henkilöiden asioissa. Aineistona on kuusi haastattelua, jotka toteutin laitoksesta kahteen eri Helsingin kaupungin ryhmäkotiin muuttaneiden kehitysvammaisten henkilöiden omaisten parissa. Analysoin aineistoa sisällönanalyysin menetelmin. Käytän Erik Allardtin hyvinvoinnin ulottuvuuksia käsitteellisenä kehikkona kehitysvammaisten henkilöiden hyvinvoinnin hahmottamisessa. Tutkimukseni tuloksina on, että kehitysvammaisten laitoksista ryhmäkoteihin muuttaneiden henkilöiden omaiset eivät ole olleet tyytyväisiä tiedotuksen tasoon ja laatuun, kun muuttoja on toteutettu. Omaiset toivoisivat nykyistä enemmän tietoa muuttoon liittyvistä käytännön asioista. Tutkimuksessa todetaan, että muutos laitosasukkaasta vuokralaiseksi ja avopalveluiden käyttäjäksi on suuri sekä ideologisesti että käytännöllisesti. Vaikka kehitysvammaisten henkilöiden asumisolosuhteet ovat parantuneet muuton myötä, on hyvinvoinnissa puutteita esimerkiksi henkilökunnan resursoinnin ja sen seurauksena vapaa-ajan vieton suhteen. Ihmissuhteiden saatavuuteen ja jatkuvuuteen pitäisi kiinnittää enemmän huomiota käytännön järjestelyin, esimerkiksi siten että laitosasumisen aikaisia kavereita voisi sijoittaa samoihin ryhmäkoteihin. Omaisten odotukset laitosasukkaasta avopalveluiden käyttäjäksi siirtymisen suhteen eivät ole osittain toteutuneet, koska esimerkiksi Kela:n kuntoutusta ei ole saatu ja ryhmäkotien suunnittelussa ei ole pystytty täysin ottamaan kehitysvammaisten henkilöiden yksilöllisiä tarpeita huomioon. Muuttoon liittyvät pelotkaan eivät ole toisaalta toteutuneet, koska kehitysvammaiset henkilöt ovat pääosin sopeutuneet uuteen asuinpaikkaansa hyvin. Sosiaalityöntekijän roolin omaiset näkivät hyvin eri ta-voin, mutta monen omaisen mielestä sosiaalityöntekijän tehtävänä olisi vastata palvelujen kokonaisuudesta ja siksi yhteisten palaverien pitäminen asukkaan asioissa ja palvelusuunnitelman tekeminen olisi erittäin tärkeää.
  • Vihervaara, Tuomas (2015)
    Tiivistelmä Neoklassisen talousteorian mukaan yritys maksaa työntekijälle palkkaa työntekijän tuottavuuden mukaisesti. Pelkästään tuottavuuteen perustuva palkanmääritys ei kuitenkaan näyttäisi pätevän urheilu- ja musiikkimarkkinoilla. Urheilu- ja musiikkimarkkinoilla pienet erot taidoissa tai lahjakkuuksissa johtavat usein suuriin tuloeroihin, ja palkat määräytyvät absoluuttisen suorituksen lisäksi suhteellisen suorituksen perusteella. Tällaiset voittajien markkinat ovat globalisaation ja teknologisen kehityksen myötä yleistymässä myös perinteisemmille työmarkkinoille, kun mahdollisuudet kilpailla maailmanlaajuisilla markkinoilla helpottuvat. Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten taloustiede selittää supertähtien valtavat tulot. Sherwin Rosenin ja Moshe Adlerin supertähtiteoriat ovat taloustieteen supertähteyttä koskevassa kirjallisuudessa tunnetuimmat ja eniten viitatut teoriat. Tutkielmassa käydään läpi näiden teorioiden mikrotaloustieteellinen rakenne ja argumentointi. Jalkapallo-, musiikki- ja gastronomiamarkkinoita koskevien empiiristen aineistojen avulla tarkastellaan Rosenin ja Adlerin supertähtiteorioiden toimivuutta todellisuudessa. Rosenin teoriassa supertähtien palkat perustuvat tähtien palveluiden heikkoon korvattavuuteen vähemmän lahjakkaiden palveluilla ja teknologian mahdollistamaan palvelun monistamiseen pienellä rajakustannuksella. Rosenin teoriassa pienet erot tähtien lahjakkuudessa johtavat suuriin eroihin tuloissa. Adlerin teoriassa supertähtien kysyntään vaikuttavat lahjakkuuden lisäksi tähden kuuluisuus ja suosio. Rosenin teoria saa tukea Italian jalkapalloliigaa koskevasta empiirisestä aineistosta, mutta Saksan jalkapalloliigaa koskeva empiirinen aineisto ei tue Rosenin teorian kaltaisia supertähtipalkkoja. Jalkapallopelaajien kysyntää ja palkkaa näyttää lisäävän lahjakkuuden lisäksi myös pelaajan suosio ja kuuluisuus, kuten Adlerin teoriassa. Musiikkimarkkinoilla lahjakkuuden määritteleminen on vaikeaa, joten todisteita supertähtiteorioden puolesta ei löydetä. Saksan gastronomiamarkkinoita koskeva aineisto ei tue Rosenin tai Adlerin teorioita. Urheilu- ja musiikkimarkkinoiden tähtien palkat eivät näyttäisi muodostuvan perinteisen neoklassisen teorian mukaisesti. Kehittyvän teknologian ja globalisaation myötä voittajien markkinat -ilmiö voimistunee tulevaisuudessa entisestään. Toteutuessaan tällainen kehitys lisää tuloeroja. Supertähteyden tuomat suuret taloudelliset kannustimet saattavat johtaa koko yhteiskunnan hyvinvoinnin kannalta tarpeettoman suuriin investointeihin supertähtiaseman saavuttamiseksi.
  • Rinne, Kati (2015)
    This thesis is about nationalism and national identification in a multicultural setting. The study examines the young Singaporeans sense of national belonging and how the Singaporean nation-state is imagined to exist. Singapore is a post- colonial multiethnic nation-state where the government has been determined to unite the heterogeneous population under one nation. The study analyses how the different strategies and discourses developed to unite the people affect the younger generation of Singaporeans sense of the nation, and what kind of discourses of Singaporeanness exist. The aim is to show how a nation can be conceptualized both in the level of a state and its people and how national ideology, often promoted by the state, is reproduced in the experiences and practices of the daily life. The study is based on a three month ethnographic fieldwork conducted in Singapore from October to December in 2014. The study combines various qualitative research methods: go-along ethnography, participant observation, informal discussions, questionnaire, observation in events and in academic seminars and media follow-up. There were 13 informants (6 males and 7 females) between 21 and 31 years old involved in the study. The study follows grounded theory approach. The data is thus analyzed in reference to anthropological theories of nations and nationalism and by looking at everyday nationalism. The Singaporeanness is analyzed from three perspectives: - The shared experience of growing up and living in Singapore’s specific socio-political reality. - The imagination of the nation as culturally coherent but at the same time essentially diverse. - The global Singaporeanness as also a localized identity. The dominant discourses suggest that Singaporeans should work hard for the national unity since it is imagined to be always under threat. This creates a constant feeling of not being a plausible nation, and subsequently the inability to have a national identity. Discourses are also used to legitimate the authoritarian rule, which creates shared nationalized life experiences. Also, due to the discourse of vulnerability, the society is driven by pragmatic values and economic motives. This is reflected in people’s “Singaporean behavior”, which is recognized as part of common Singaporean culture. At the same time the managing of diversity and ideal national identity get different meanings in the everyday level of life. These mediated meanings eventually form the foundation of global but local Singaporeanness. The thesis comes to the conclusion that the Singaporeanness the informants of the study express and experience differs from the ideal national identity and belonging that the government wants to promote. Young people have their own personal way to be Singaporean, which makes their sense of national belonging significant for them. However, the understandings of Singaporeanness are created and produced in the dialogue between the government’s nation-building project and popular, collective understandings of Singaporeanness. Theoretically the study shows how intimate and daily life is connected to understanding of nation and national belonging. The thesis indicates that nationalism is not only a state-driven force that aims to homogenize people in the local level, but it also creates differentiated identities that get their meaning in global level and become part of people’s personal daily life.
  • Ekman, Tuuli (2015)
    The aim of this thesis is to study how the case company’s employees act as company advocates in social media. The thesis takes the employees’ perspective, studying specifically their experiences regarding social media, and thus contributes to the existing research. On a larger scale, the research offers insight on the changing role of the employees as communicators in organizations. The research questions that guide the thesis are What is employee advocacy in social media by nature? and What drives employee advocacy in social media? Many studies have in the past focused on the role of professionals and leaders as communicators, neglecting the fact that communication takes place throughout the organization. However, due to the emergence of the new communication technologies, it can be said that organizational members now more than ever have the means and power to partake in organizational communication (Juholin et al. 2015). More insight on the employee perspective on the topic is needed, and this research aims at casting more light on the issue. Furthermore, the current research agrees that social media seems to be top priority for many organizations, but there exists only a limited amount of information on the use of social media for organizational purposes (e.g. Landers & Callan 2014, Charoensukmongkol 2014). “Research on social media in organizations is in its infancy,” summarize Landers and Goldberg (2014, 298). In addition, it has remained undiscovered what employees do on social media and what drives their actions (Landers & Callan 2014, 628). The topic is of interest to the case company as they wish to harness more employees to be their online advocates in the future. Overall, the research is interesting to the research community as it is topical and offers insight of a very traditional industrial company and its employees. The theoretical framework of the thesis consists of academic insight on organizational communication, employee advocacy, social media and employees’ usage of social media. Starting point to the research is organizational communication, as employees’ use of social media by definition implies organizational interference (Landers & Goldberg 2014, 302). Especially valuable to this study is the recent, specific research on employees’ use of social media in organizational context. Empirical research consists of two parts, the first being a preliminary survey, which maps whether employee advocacy is a topical and valid research topic for the case company. The main research takes the form of twelve semi-structured interview. These interviews were analyzed using the means of thematic differentiation. The results of the thesis indicate that employee advocacy in social media is largely voluntary of nature, and therefore incentives are not needed to endorse advocacy in social media. They also suggest that the advocates tend to be early adaptors of the new communication technologies, and view them overall positively. The advocates operate in social media on a daily basis, and the advocacy is carried out in the most commonly used social media arenas such as Facebook, LinkedIn and Twitter. Additionally, employee advocacy was found to be associated with symmetrical two-way communication and positive employee organization-relationship. Lastly, the research unveiled that employee advocacy in social media is driven more by utilitarian than hedonistic drivers.