Browsing by Issue Date

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 1177
  • Nuotio, Karoliina (2016)
    Tutkielman tavoitteena on tarkastella niitä keinoja, joilla Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelman (UNDP) identiteettiä rakennetaan järjestön merkittävimmässä julkaisussa, Inhimillisen kehityksen raportissa. Tutkielma pyrkii esittelemään niitä diskursiivisia keinoja, joilla identiteettiä rakennetaan, sekä arvioimaan identiteetinmuodostuksen taustalla vallitsevia tavoitteita. Tutkielma perustuu ajatukselle identiteetinmuodostuksesta tietoisena vallankäyttönä. Tutkielma syventää identiteetinmuodostuksen tulkintaa hegemonisen ideologian teoreettisen viitekehyksen kautta. Kansainvälisten järjestöjen identiteetinmuodostusta on tärkeää tutkia, koska kansainvälisten järjestöjen saavuttama valta-asema vaikuttaa siihen, miten ymmärrämme maailmaa ja sosiaalisia tiloja. Kansainväliset organisaatiot kykenevät luomaan uusia toiminnan kategorioita ja määritelmiä, sekä muokkaamaan jo olemassa olevia, mikä johtaa muiden toimijoiden tilan rajaamiseen. Tutkielman menetelmänä käytetään Teun van Dijkin sosiokognitiivista kriittistä diskurssianalyysia. Menetelmä mahdollistaa diskurssien lisäksi diskurssien taustalla vaikuttavien mentaalimallien analysoinnin. Tällä tavoin on mahdollista tunnistaa diskursseissa piileviä valtapositioita. Tutkielman aineistona on UNDP:n tärkein vuosittainen julkaisu, Inhimillisen kehityksen raportti. Tutkielman analyysiosiossa analysoidaan sen uusinta, joulukuussa 2015 ilmestynyttä raporttia, jonka aiheena on työ. Analyysin myötä selviää, että UNDP rakentaa identiteettiään raportissa inhimillisen kehityksen konseptin kautta. Konseptista tehdään yksinomaan positiivinen ja kaikenkattava, jolloin UNDP:n on mahdollista asiantuntijuuteensa vedoten osallistua globaaliin keskusteluun lähes minkä tahansa aiheen tiimoilta. UNDP:n omaa aktiivista toimijuutta pyritään raportissa häivyttämään ja se esitetään objektiivisena asiantuntijaorganisaationa, joka toteuttaa valtioitoimijoiden tavoitteita. Kuitenkin liittämällä inhimillisen kehityksen osaksi kansainvälisen yhteisön muuttuvia prioriteetteja UNDP varmistaa asemansa yhtenä keskeisimpänä kehitystoimijana myös tulevaisuudessa. Hegemonisen ideologian, markkinaliberalismin, sanastoa hyödyntämällä UNDP pyrkii turvaamaan toimintansa, mutta tulee samalla ylläpitäneeksi ja edistäneeksi vallitsevaa ideologiaa ja vallitsevia valta-asetelmia. UNDP:n käsitteleminen neutraalina asiantuntijaorganisaationa on ongelmallista, koska sen on mahdollista muokata kehityspolitiikan prioriteetteja ja tavoitteita ja rajata muun muassa kehittyvien valtioiden omaa päätöksentekoa.
  • Nuotio, Karoliina (2016)
    Tutkielman tavoitteena on tarkastella niitä keinoja, joilla Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelman (UNDP) identiteettiä rakennetaan järjestön merkittävimmässä julkaisussa, Inhimillisen kehityksen raportissa. Tutkielma pyrkii esittelemään niitä diskursiivisia keinoja, joilla identiteettiä rakennetaan, sekä arvioimaan identiteetinmuodostuksen taustalla vallitsevia tavoitteita. Tutkielma perustuu ajatukselle identiteetinmuodostuksesta tietoisena vallankäyttönä. Tutkielma syventää identiteetinmuodostuksen tulkintaa hegemonisen ideologian teoreettisen viitekehyksen kautta. Kansainvälisten järjestöjen identiteetinmuodostusta on tärkeää tutkia, koska kansainvälisten järjestöjen saavuttama valta-asema vaikuttaa siihen, miten ymmärrämme maailmaa ja sosiaalisia tiloja. Kansainväliset organisaatiot kykenevät luomaan uusia toiminnan kategorioita ja määritelmiä, sekä muokkaamaan jo olemassa olevia, mikä johtaa muiden toimijoiden tilan rajaamiseen. Tutkielman menetelmänä käytetään Teun van Dijkin sosiokognitiivista kriittistä diskurssianalyysia. Menetelmä mahdollistaa diskurssien lisäksi diskurssien taustalla vaikuttavien mentaalimallien analysoinnin. Tällä tavoin on mahdollista tunnistaa diskursseissa piileviä valtapositioita. Tutkielman aineistona on UNDP:n tärkein vuosittainen julkaisu, Inhimillisen kehityksen raportti. Tutkielman analyysiosiossa analysoidaan sen uusinta, joulukuussa 2015 ilmestynyttä raporttia, jonka aiheena on työ. Analyysin myötä selviää, että UNDP rakentaa identiteettiään raportissa inhimillisen kehityksen konseptin kautta. Konseptista tehdään yksinomaan positiivinen ja kaikenkattava, jolloin UNDP:n on mahdollista asiantuntijuuteensa vedoten osallistua globaaliin keskusteluun lähes minkä tahansa aiheen tiimoilta. UNDP:n omaa aktiivista toimijuutta pyritään raportissa häivyttämään ja se esitetään objektiivisena asiantuntijaorganisaationa, joka toteuttaa valtioitoimijoiden tavoitteita. Kuitenkin liittämällä inhimillisen kehityksen osaksi kansainvälisen yhteisön muuttuvia prioriteetteja UNDP varmistaa asemansa yhtenä keskeisimpänä kehitystoimijana myös tulevaisuudessa. Hegemonisen ideologian, markkinaliberalismin, sanastoa hyödyntämällä UNDP pyrkii turvaamaan toimintansa, mutta tulee samalla ylläpitäneeksi ja edistäneeksi vallitsevaa ideologiaa ja vallitsevia valta-asetelmia. UNDP:n käsitteleminen neutraalina asiantuntijaorganisaationa on ongelmallista, koska sen on mahdollista muokata kehityspolitiikan prioriteetteja ja tavoitteita ja rajata muun muassa kehittyvien valtioiden omaa päätöksentekoa.
  • Haavanlammi, Katja (2016)
    The theory about fiscal foresight suggests that, when it is present, the econometric analysis will face substantial challenges; and the shocks received can be nonfundamental if the information in the model is not sufficient. This thesis introduces fiscal foresight into a conventional vector autoregression (VAR) analysis and examines the dynamic effects of unanticipated and anticipated government expenditure shocks with Finnish data. However, since VAR models base only on present and past information, including a forward looking variable into a VAR may cause issues that lead to misspecifications of the model and into wrong conclusions. To measure government expenditure anticipations I create a news variable by using Bank of Finland’s government expenditure forecast data. The idea is that this variable should capture the effects when the future government expenditure increase is anticipated by the forecasters and assumably by the agents in the economy. By including this news variable in the VARs information set the recovered shocks should describe more accurately the identified shocks in the economy. I show with a simple example and with information sufficiency tests that this news variable overcomes the issues that fiscal foresight may cause to the VAR analysis and that this variable makes the VAR analysis more accurate. I will investigate if including this news variable in a conventional VAR model will change the outcomes on government expenditure, tax revenues, private consumption, private investment and output; first when the unanticipated government expenditure increase causes the shock and second when the positive shock comes from the news that can be interpreted to be an anticipated government expenditure increase. In most cases the literature either supports the Keynesian or neoclassical theory since there exist disagreements on the government expenditure effects on private consumption and investment. These effects are also in the centre of my thesis and the first result is that whether or not the news variable is included to the VAR model the unanticipated government expenditure shock does not crowd out private economic activity. Instead the effects are positive and persistent and they support the Keynesian view. Second result is that when the shock to the system comes from the news, the effects on private economic activity are quite the opposite and they support the neoclassical view. This would mean that if government expenditure increase is anticipated by the agents, they will postpone their consumption and investment decisions until the government expenditure increase is implemented and the expenditure starts to return back to its unshocked path. Results all together suggest that government expenditure increase as an expansionary fiscal policy action is effective if the increase is not anticipated by the agents in the economy. If announcements on future government expenditure increases is done, the hoped expansionary effect after implementation can actually retard the economy for a few years.
  • Mustonen, Helena (2016)
    Kotimainen elokuva elää ja voi hyvin, ainakin jos on uskominen katsojatilastoja. Vuonna 2015 elokuvateattereissa rikottiin ennätyksiä, kun suomalaista eloku-vaa kävi katsomassa yli 2 500 000 katsojaa. Kotimainen elokuva ehti kuitenkin kärsiä mainekriisistä lähes 50 vuotta, ennen kuin 2000-luvun uuden buumin myötä suunta muuttui parempaan. Yleisellä tasolla kotimaisen elokuvan huono maine on kuitenkin istunut tiukassa. Ajatus maineen paranemisesta onkin tuntunut realisoituvan vasta viime vuosina. Tämän pro gradu -työn tarkoituksena on tutkia kotimaisen elokuvan ilmiömaineen muodostumista perinteisten maineteorioiden valossa. Tutkimuksessa kartoitetaan myös, millä julkisuudenareenoilla ja kenen toimesta tuo maine muodostuu, sekä mitkä julkisuudenareenoille nousevat aiheet ja teemat muodos-tavat kotimaisen elokuvan mainetta suomalaisen elokuva-alan ammattilaisten ja asiantuntijoiden näkökulmasta. Tutkimus on ajankohtainen, sillä kotimaisen elokuvan mainetta ei ole aiemmin tutkittu valitusta näkökulmasta ja maineteorioita soveltaen. Työn teoreettisen viitekehyksen lähtökohta ovat perinteisten maineteorioiden perusasetelmat. Lisäksi ilmiömaineen muodostumista mallinnetaan toimiala- ja innovaatiomaineen teorioiden sekä Pekka Aulan ja Leif Åbergin dynaamisen julkisuuskentän teorian avulla. Teoriaosuuden ytimessä ovat kollektiivisen mai-neen muodostumisen sekä alati liikkeessä olevien julkisuudenareenoiden ja niiden moninaisten potentiaalisten toimijoiden ymmärtäminen. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen tutkimus, ja se on toteutettu haastattelututkimuksena. Aineistoa varten on haastateltu kahdeksaa (8) suomalaisen elo-kuva-alan ammattilaista ja asiantuntijaa. Haastattelut on toteutettu puolistrukturoituina teemahaastatteluina, ja aineisto on analysoitu teemoittelumenetelmän mukaisesti. Tutkimustulokset osoittavat, että kotimaisen elokuvan ilmiömaine muodostuu pitkälti perinteisten maineteorioiden perusperiaatteita noudattaen. Maineen muodostumisen ytimessä on todellinen toiminta, eli itse tuote, joka on tehty yksittäinen elokuva. Tämä nostaa tuotteen tekijät, kotimaisia elokuvia tekevän elokuva-alan, erityisasemaan maineen muodostumisessa. Maineen ohjailussa parempaan suuntaan keskiöön nouseekin laadultaan ja sisällöltään hyvien elokuvien tekeminen ja elokuvatarjonnan monipuolisuus. Kotimaisen elokuvan ilmiömaineen muodostuminen on kuitenkin lähtökohtaisesti pirstoutuneempaa ja hallitsemattomampaa kuin esimerkiksi yksittäisen organisaation tai edes toimialan. Tämä johtuu siitä, että kotimainen elokuva ilmiönä ei ole itse aktiivinen toimija, vaan mainetta muodostavien toimijoiden joukko on moninainen, ja julkisuudenareenoille nousevien kotimaista elokuvaa koskevien teemojen nousu on ennustamatonta. Jatkotutkimuksen kannalta olisi kiinnostavaa tarkastella suomalaisten katsojien näkemystä kotimaisen elokuvan maineen muodostumisen prosessista. Tutkimuksen päälähteinä on käytetty Aulan, Aulan & Heinosen, Aulan & Åbergin teoksia.
  • Lagus, Iiris (2016)
    Since its creation the internet and especially SNSs (Social Networking Sites, e.g. Facebook, Twitter) have faced high expectations of political deliberation in the academic discussion. Empirical research has found both positive and negative evidence of online deliberation, although the majority of the research gives a rather discouraging image of internet’s potential to enhance political deliberation. The aim of this thesis is to examine the potential of social media to serve as an arena for deliberation by looking at the attitudes toward the deliberative ideal. The research questions are the following. To what extent people see social media as a platform for political deliberation? When do people share their political or societal opinions online? What are the motivations behind the decisions of taking part to the discussion, that is, sharing societal or political opinions online? Theoretical framework stems from the deliberative democracy theory. Deliberative democracy is a conception of democracy that underscores rational-critical discussion as a source of democratic legitimacy. John Rawls and Jürgen Habermas are often regarded as the most notable political writers of the last century and their writings have influenced greatly the deliberative democracy theory. In the theory section, Rawls’ and Habermas’ accounts regarding deliberation will be presented before taking a look at the deliberative democracy online. Empirically the study utilises the qualitative attitude approach method (Vesala and Rantanen, 2007). In qualitative attitude approach attitudes are understood as stances that are constructed in human interaction. Qualitative attitude approach utilises its own empirical methodology. It is based on semi-structured interviews that consist of attitude statements. The presumption is that attitudes can be examined by analysing the verbal expressions. The interview data is analysed as a commentary that consists of comments and their reasoning. For this study, ten students were interviewed about their attitudes toward social media as an arena for political deliberation. The results reflect the previous research. Participants agreed with the deliberative ideal but in practice they saw many obstacles for political deliberation online. When participating in online deliberation was evaluated positively, the reasons were that participating is important, political discussion online is educational, fun and easier as political discussion face-to-face and that by participating one can find support for own views. When participating in online deliberation was evaluated negatively, the reasons were fear of criticism, unwillingness to cause controversy, lack of interest and increased level of self-awareness.
  • Faugel, Marjaana (2016)
    Tämä on tutkimus Suomen evankelis-luterilaisen kirkon papeista, jotka ovat luopuneet papin työstä. Tutkimus on puheenvuoro työelämän muutosta ja uskonnollista murrosta koskevaan yhteiskunnalliseen keskusteluun, jossa pappeuden kokemuksia ja pappien alanvaihtoa on suomalaisessa kontekstissa käsitelty varsin vähän. Tutkimuksessa kuvataan papin työstä luopumisen syitä ja selvitetään syiden suhdetta papin ammatin luonteeseen ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tilanteeseen 2010-luvulla. Tutkimus on kertomus alaa vaihtaneiden pappien ammatinvalinnasta, pappeuden kokemuksista ja papin työstä luopumiseen johtaneista syistä. Lisäksi se sisältää tilastollisen kartoituksen alanvaihdon yleisyydestä. Tutkimuksen näkökulma on narratiivinen. Aineisto koostuu viiden alaa vaihtaneen papin keskusteluista, jotka kerättiin muistelutyömenetelmällä ja yhdellä teemahaastattelulla. Muistelutyöryhmä kokoontui kolme kertaa, ja osallistujat valmistelivat jokaiselle kerralle oman puheenvuoronsa yhteisestä aiheesta. Pappien yhdessä tuottamia kertomuksia tarkastellaan narratiiveina, joilla he tekevät päätöstään luopua papin työstä ymmärrettäväksi itselleen ja muille. Tutkielmassa Greimasin aktanttimalli paljastaa, että papin työn tavoite on hämärtynyt. Papin työn tavoitetta tarkastellaan lähemmin Abbottin ammatin toimialueen käsitteen avulla. Työn tavoitteen epäselvyyden lisäksi monet tekijät estivät tutkimuksen pappeja tekemästä työtään haluamallaan tavalla. Papin työtä estäneitä vastustajia analysoidaan uudesta työstä käytyjen keskustelujen ja erityisesti professionaaliseen työhön liitettyjen haasteiden kautta. Papit tekevät päätöstään luopua papin työstä ymmärrettäväksi neljällä tavalla. Ensinnäkin heidän tiensä papiksi oli seurausta ajautumisesta eikä useimmilla heillä ollut kutsumusta papin työhön alun perinkään. Tämä tulos vahvistaa aiemman tutkimuksen tuloksia siitä, että teologisesta tiedekunnasta papiksi päätyy ihmisiä, jotka eivät opintojen alussa ole halunneet papiksi. Toiseksi papit kärsivät papin profession ja kirkon toimialueen epäselvyydestä. Heidän mukaansa kirkon ydintehtävä ei välittynyt ihmisille eivätkä he kokeneet työtään merkitykselliseksi. Kolmanneksi vaikka työn objekti olisi ollut selvä, suuren organisaation byrokraattisuus ja monet työyhteisön haasteet estivät pappeja tekemästä työtään ihanteellisella tavalla. Neljänneksi papit tekevät alanvaihtopäätöstään ymmärrettäväksi sillä, että he eivät halunneet antaa papin työn määrittää elämäänsä liikaa. Pappien alanvaihdon syyt liittyvät uudesta työstä käytyihin keskusteluihin, kuten työn henkilökohtaisuuteen, perheen ja työn yhteensovittamisen vaikeuteen, työn silppuuntumiseen ja merkityksen kokemuksen puuttumiseen. Papit haastavat perinteistä kutsumusajattelua ja liittyvät ajatukseen, jonka mukaan pappeus on kutsumuksen sijaan ammatti, jossa työ ja vapaa-aika pitää voida erottaa toisistaan. Uskonnollinen murros ja kirkon jäsenkato haastavat papin profession päivittämään toimialueensa. Pappien mukaan heidän työnsä objekti eli papin ja kirkon toimialue yhteiskunnassa kaipaa selventämistä ja päivittämistä. Pappien kertomuksissa kuuluu huoli kirkon ja papin profession autonomian menetyksestä. Sitä voidaan pitää seurauksena kirkon jäsenkadosta ja sen tuomasta tarpeesta miellyttää kaikkia ihmisiä. Jäsenkadon tuomat haasteet voidaan liittää myös markkinalogiikan professioammateille asettamiin haasteisiin. Tutkimuksen johtopäätöksenä esitetään, että useimmat pappien alanvaihdon syyt liittyvät työelämän muutoksen ja uskonnollisen murroksen tuomiin haasteisiin, joihin papin professio ei ole onnistunut vielä vastaamaan.
  • Krigsholm, Pauliina (2016)
    The effects of public capital on economic growth have been widely examined in empirical studies during the past few decades. This thesis analyses the dynamic effects of transport infrastructure capital, a subgroup of public capital, in Finland on two levels of geographic hierarchy. Using both national and regional dimensions in the analysis allows the evaluation of the spillover effects that public investments in transport infrastructure are suggested to produce according to earlier literature. In this thesis, the impact of transport infrastructure capital on regional growth is studied within the multivariate time series framework. The important issues of the non-stationarity of the data and the existence of cointegrating relationships among variables in the long-run can be accounted for by using vector autoregressive (VAR) models. Moreover, the VAR approach does not impose any causal links between the variables a priori. This is particularly important in the context of this thesis since it is plausible to assume that shocks hitting output affect public capital spending and, therefore, also the level of transport infrastructure capital stock. For the estimation of direct transport infrastructure capital effects with the VAR approach four variables are used: the real gross domestic output produced, employment in number of workers, the net private non-residential capital stock, and the net transport infrastructure capital stock. All the series are for the period 1975—2004 and in year 2000 prices. In addition, for the purpose of evaluating the spillover effects, I estimate so-called effective transport infrastructure capital stock series that consist of inside-region and outside-region capital stocks for each region. The main empirical results of this thesis are based on the impulse response functions associated to the VARs estimated for Finland as a whole and for each Finnish region. The empirical results suggest that in Finland and in the majority of regions, the effects of transport infrastructure capital are negative. The negative responses of all other variables to a shock to the transport infrastructure capital variable indicate that private sector variables are substitutes to transport infrastructure capital. On regional level the estimated long-run elasticities are in general lower than the national level elasticities, implying the existence of negative spillover effects. My empirical results are in part contradictory to many previous studies, yet the response patterns are explicable in terms of economic theory. Assuming that the neoclassical production function is a valid representation of the relationship between the variables used, my results suggest that the marginal productivity of transport infrastructure capital is negative, which in turn implies that the transport infrastructure to output ratio is beyond its optimal level in most parts of Finland.
  • Henriksson, Nelli (2016)
    Tässä työssä tarkastellaan kääntymystä prosessinomaisena muutoksena, jolla on tietty kulminaatiopiste. Tarkastelun kohteena on Korson helluntaiseurakunta, joka on perustettu vuonna 1946. Siihen kuuluu noin 500 jäsentä ja se tekee lähetystyötä Espanjassa, Aasiassa, Etelä-Amerikassa, Israelissa ja entisen Neuvostoliiton alueella. Sillä on kolme pastoria ja noin 200 vapaaehtoista. Se pitää sunnuntaisin jumalanpalveluksen, jonka lisäksi sen toimintaan kuuluvat rukousillat, musiikkiryhmät, työttömien ruokailu, pienryhmätoimintaa erilaisilla teemoilla, nuorten iltoja ja lasten tapahtumia sekä Israel-piiri. Kenttätyö suoritettiin keväällä 2015. Tutkimus pohjaa etnografiseen aineistoon, joka kerättiin keväällä 2015 maaliskuun lopulta toukokuun alkuun. Osallistuvan havainnoinnin lisäksi on tehty teemahaastatteluja seitsemän henkilön kanssa. Haastateltavat koostuvat heterogeenisestä joukosta, kuten seurakunta kokonaisuudessaan. Kääntymys termiin helposti liitettävän sisäänpäin kääntyneen konnotaation vuoksi työssä käytetään myös termiä uskoontulo. Suomalaisessa kontekstissa ennemminkin kuin kääntymyksestä täysin toiseen uskontoon, voitaisiin puhua uskoontulosta, jossa painottuu henkilökohtainen Jumalasuhde, kokemuksellisuus sekä muutos. Kääntyminen viittaa kuitenkin myös uskoontulon myötä tapahtuvaan täyskäännökseen ihmisen elämässä. Muutoksesta, sen aikaansaamisesta sekä ylläpidosta muotoutui työn kantava teema. Muutos näyttäytyy tässä työssä prosessinomaisena kasvuna, johon myös ihmisellä ja seurakunnalla on Jumalan vaikutuksen alaisena toimijuutta. Suhde modernisoituneeseen ja maallistuneeseen yhteiskuntaan vaikuttaa myös alulle panevaan kriisiytymiseen sekä potentiaalisesti kasvun ylläpitämiseen ja tukemiseen. Diskurssi, habitus ja uskovan minuus näyttäytyvät yleensä hitaasti kasvavina ja kerroksittaisina. Niiden kautta näkymättömästä maailmasta tulee todellinen subjektiivisen kokemuksen ohella myös suhteissa havaittavina, kuultavina ja todistettavina. Toisinaan muutoksen tuulet saattavat kuitenkin olla myös pyörremyrskyn kaltaisia ja kokemus hyvinkin juuriltaan repivää.
  • Laakso, Reeta (2016)
    Tämä pro gradu -tutkielma tutkii samaa sukupuolta olevien avioitumisen ja vanhemmuuden hallintaa suomalaisessa yhteiskunnallisessa kontekstissa. Työn teoreettisena taustana on Michel Foucault’n hallinnan viitekehys ja siihen liittyvät käsitteet rationaliteetit ja normalisoiva valta. Metodina toimii foucault’laisen diskurssianalyysin menetelmä ja aineistona käytetään Suomen eduskunnan täysistunnon keskustelua ennen äänestystä avioliittolain muuttamisesta marraskuussa 2014. Työssä on kolme tutkimuskysymystä, jotka ovat: I) Miten kansanedustajien puheenvuorot tuottavat samaa sukupuolta olevien avioitumisesta ja vanhemmuudesta a) normaalia tai b) poikkeavaa? II) Millaisia asemia puheenvuorot tarjoavat avioitumista ja/tai adoptiovanhemmuutta toivovalle homoseksuaalille ja miten hän voi näistä asemista käsin toimia ja mitä kokea? III) Millaista vastarintaa puheenvuoroissa käytetään suhteessa toisten puheenvuorojen lähtökohtiin? Analyysissa selviää, että samaa sukupuolta olevien avioitumisen ja vanhemmuuden normalisoinnin kehyksinä toimivat viisi rationaliteettia: biologinen, hyvinvointi-, säilyttävä, tasa-arvo ja uskonnollismoraalinen rationaliteetti. Biologinen rationaliteetti korostaa luonnollisuutta ja suvunjatkamisen tärkeyttä päätöksenteon perusteena. Hyvinvointirationaliteetissa taas korostetaan hyvinvoinnin merkitystä ja säilyttävässä rationaliteetissa perinteiden ja nykytilan säilyttämisen merkitystä. Tasa-arvorationaliteetin lähtökohdat ovat yhdenvertaisuudessa ja syrjimisen välttämisessä. Uskonnollismoraalinen rationaliteetti taas pohjautuu uskontulkintaan päätöksen perustana. Nämä rationaliteetit sekä rakentavat samaa sukupuolta olevien avioitumisesta ja vanhemmuudesta normaalia ja/tai poikkeavaa että toisaalta myös ohjaavat sitä miten homoseksuaali voi toimia ja mitä kokea. Jokaista rationaliteettia kohtaan kohdistuu aineistossa vastarintaa, joka pohjautuu joko toisiin rationaliteetteihin tai muuhun kritiikkiin.
  • Perämaa, Essi (2016)
    Tämä tutkielma käsittelee vammaisten vanhempien elämäntarinoita suhteessa vanhemmuudesta vallitseviin kulttuurisiin mallitarinoihin. Työn teoreettisena sekä metodologisena lähestymistapana on narratiivinen näkökulma sekä narratiivinen analyysi, jossa keskityn elämäkertamuotoisten tarinoiden analysointiin kokonaisuudessaan. Tutkimuksen tavoitteena on nähdä, miten vammaisten ihmisten vanhemmuus rakentuu ja miten sitä rakennetaan näissä elämäntarinoissa. Vammaisuuden ja vanhemmuuden kokemuksia on tähän asti lähestytty lähinnä ongelmien näkökulmasta eikä sitä ole tutkittu kovinkaan paljon. Tutkimusaineisto koostuu vuosina 2013—2014 kerätyistä kymmenestä vammaisen vanhemman elämäkertahaastattelusta. Haastattelut kerättiin kahdessa osassa. Ensimmäinen osio oli pääasiallinen elämäntarina ja toisessa osiossa otettiin huomioon vanhemmuuden erityiskysymykset. Työssä on tarkoituksena tutkia sitä, minkälaisia tarinoita vanhemmuuden ja vammaisuuden suhteesta syntyy. Onko vammaisuus sellainen ominaisuus, joka olennaisesti vaikuttaa vanhemmuuden tarinoihin ja miten vanhemmuus näissä tarinoissa rakentuu. Tarinoiden tarkastelussa otan narratiivisen näkökulman ja suhteutan vanhemmuuden tarinoita yleisiin kulttuurisiin vanhemmuuden mallitarinoihin. Otan elämänkaaren huomioon tarinoissa tarkastelemalla niitä kokonaisuutena. Suomalaisen kulttuurin tarinavarastoista on löydettävissä erilaisia kulttuurisia mallitarinoita, joiden kautta vanhemmuuden tarinoita voidaan tarkastella. Nämä kulttuuriset mallitarinat esiintyivät myös haastatteluaineistossa. Vanhemmuuteen liittyvistä käsityksistä ja tarinoista nostin esille neljä kulttuurista tarinaa: riippumaton vanhemmuus, hukassa oleva vanhemmuus, kotiäititarina ja jaetun vanhemmuuden tarina. Näihin malleihin otettiin haastateltavien tarinoissa kantaa joko hyväksymällä tai haastamalla ne. Vammaisten ihmisten vanhemmuus esiintyy sekä tutkimuskirjallisuuden että oman aineistoni valossa vielä marginaalisena ilmiönä. Vammaisten vanhemmuutta ilmiönä ei tunneta kovin hyvin eikä siihen osata suhtautua esimerkiksi palvelujärjestelmässä. Vammaisten vanhemmuus näyttäytyi tarinoissa aivan tavallisena vanhemmuutena ja ilmiönä, joka ei juurikaan eroa suomalaisesta keskimääräisestä vanhemmuudesta. Elämänkaaren tasolla suuria eroavaisuuksia saman ikäluokan vammattomiin henkilöihin ei ollut. Erot vanhemmuuden tarinoissa ilmenivät sosiaalisissa arjen episodeissa, joissa ulkopuolinen taho määritteli vanhemmuuden poikkeavaksi. Nämä episodit vahvistavat käsitystä vammaisuudesta sosiaalisena ilmiönä.
  • Widenäs, Saara (2016)
    Vaikuttavuus on sosiaalityössä ajankohtainen, mutta vielä suhteellisen vähän eteenkään Suomessa tutkittu käsite. Vaikuttavuutta voidaan ymmärtää monin eri tavoin, mutta julkisessa keskustelussa näkökulma on usein taloudellinen ja keskittyy tehokkuuteen. Tämän vuoksi tutkielman teoriaosuudessa tarkastellaan sosiaalityön vaikuttavuuden lisäksi New Public Managementin käsitettä, koska tällä johtamisopilla on ollut laajoja vaikutuksia myös julkiselle sektorille esimerkiksi arvioinnin lisääntymisenä. Myös asiantuntijuuden ja organisaation käsitteitä tarkastellaan, koska ne ovat yhteydessä myös vaikuttavuuden toteutumiseen. Tutkielman tarkoituksena oli selvittää aikuissosiaalityössä työskentelevien sosiaalityöntekijöiden näkemyksiä vaikuttavuudesta ja siitä millaisia mahdollisuuksia heillä on tehdä vaikuttavaa sosiaalityötä. Tarkoituksena on saada sosiaalityöntekijöiden ääni paremmin kuuluviin. Aineisto kerättiin tekemällä kaksi ryhmähaastattelua eräässä aikuissosiaalityön toimipisteessä. Yhteensä haastatteluihin osallistui seitsemän sosiaalityöntekijää. Aineisto on kvalitatiivinen ja sen analyysissä hyödynnettiin fenomenografista lähestymistapaa, joka keskittyy henkilöiden kokemuksiin ja ymmärrykseen tietystä ilmiöstä eikä niinkään ilmiön itsensä selittämiseen. Teoria ja sen pohjalta muotoutunut haastattelurunko ohjasivat analyysiä, mutta analyysissä on myös jätetty avoimeksi mahdollisuus, että aineistosta nousee esiin asioita joita ei ole ennalta määrätty. Tulokset esitellään kuvauskategorioina, joita muodostui yhteensä neljä. Sosiaalityöntekijöiden näkemys vaikuttavuudesta tiivistyi kahteen kuvauskategoriaan ja vaikuttavuus kuvattiin muutoksena ja sen arviointina. Muutos asiakkaan elämässä oli oleellisin, mutta myös muutos lähipiirissä ja yhteisössä nousi keskusteluun. Arvioinnin alakategorioissa nousi esiin esimerkiksi arvioinnin vaikeus yleisesti, systemaattisen arvioinnin puuttuminen, nykyisen arvioinnin keskittymisen määriin ja toive lisätä arviointia etenkin tutkimuksen kautta. Sosiaalityöntekijöiden kokemukset mahdollisuuksista vaikuttaa muodostivat myös kaksi kuvauskategoriaa, joista ensimmäiseen tuli vaikuttamisen keinoja. Näistä keinoista ehdottomasti tärkeimpänä esiin nousi vuorovaikutus. Muita keinoja olivat yhteistyö, koordinointi, tavoitteiden asettaminen ja raha. Toiseen kuvauskategoriaan nousi seikkoja, jotka vaikuttavat vaikuttavan sosiaalityön tekemiseen sekä nykytilanteen katsausta ja tulevaisuuden näkymiä. Huomion arvoista näistä oli etenkin mahdollisuuksia heikentävät asiat, kuten työmäärä ja vähäiset resurssit sekä ylempi organisaatio, joista molemmista nousi runsaasti keskustelua. Tulevaisuudelta kuitenkin, tietystä huolestuneisuudesta huolimatta, odotettiin positiivisiakin muutoksia etenkin uuden sosiaalihuoltolain hengessä, jossa vaikuttavuuden seuraaminen on lisätty sosiaalityöntekijän tehtäviin. Vaikuttavuus on siis erittäin ajankohtainen ja tärkeä teema sosiaalityössä tällä hetkellä ja myös haastatellut sosiaalityöntekijät painottivat sen merkitystä. Yleisesti sosiaalityötä on kritisoitu siitä, ettei se ole niin kiinnostunut tutkimustiedon lisäämisestä, mutta tämän tutkimuksen haastatellut sosiaalityöntekijät suhtautuivat kuitenkin hyvin positiivisesti esimerkiksi arvioinnin lisäämiseen juuri tutkimuksen kautta. Ongelma on enemmänkin, että kehittämiselle ei ole aikaa eikä ylempää asetetut työn painopisteet vastaa sosiaalityön arvoja. Vaikuttavuus voidaan myös ymmärtää hyvin eri tavoin, esimerkiksi yksilön tasolla tai yhteiskunnallisena tai siitä voidaan puhua synonyymina taloudellisuuden tai tehokkuuden kanssa. Voidaan myös kysyä voidaanko puhua vaikuttavasta sosiaalityöstä jos vaikuttavuutta ei ole menetelmällisesti arvioitu? Haastatellut sosiaalityöntekijät kuitenkin havainnoivat työssään vaikuttavuutta, vaikka sen systemaattinen arviointi puuttui ja sen täysipainoiselle tekemiselle ja kehittämiselle ei ole tarpeeksi resursseja. Tulevaisuudessa olisikin tärkeää saada tutkimustietoa vaikuttavuudesta, jotta käyttöön saataisiin enemmän sosiaalityön mukaisia arviointimenetelmiä, jotka eivät perustu vain taloudellisuuteen tai tehokkuuteen.
  • Vuorio, Juha-Pekka (2016)
    Tämä pro gradu –tutkielma tarkastelee lastensuojelun asiakasvanhempien kokemuksia läheisneuvonpitoprosessin aikana käydyistä dialogeista. Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata sitä, millaisia merkityksiä vanhemmat ovat antaneet läheis- ja viranomaisverkos-tojen kanssa käydyille keskusteluille. Vanhempien käsitykset kertovat paitsi heidän suhteestaan sosiaalityöhön, mutta erityisesti heidän käsityksensä avaavat siitä, kuinka he ovat kokeneet hyvin henkilökohtaisten asioiden käsittelyn erilaisten verkostojen kans-sa. Sosiaalityön oikeutus nousee yksilön kannalta siitä, kuinka se kannattelee asiakasta arkisessa selviytymisessä ja yhteiskunnan kannalta siitä, kuinka se edesauttaa asiakasta muutoksessa. Läheisneuvonpidon dialogien tavoite liittyy molempiin. Tutkielman taustalla ovat teoreettiset käsitykset dialogisuudesta ja vuorovaikutussuhteiden merkityksestä. Dialogisuus voi olla luonteeltaan sekä monologista että dialogista. Monologisen dialogin tavoitteeksi riittää yhteinen sopimus siitä, kuinka aiotaan toimia. Sen sijaan dialoginen dialogi yltää yhteisten käsitysten muodostumiseen eri osapuolten välille. Läheisneuvonpidon prosessiluonteen vuoksi molempien muodostuminen on mahdollista. Edellytyksiä molemmille luovat kaikkien osallistujien vuorovaikutusorientaati-ot. Vuorovaikutusorientaatiot on tässä tutkielmassa mielletty empaattiseksi kuulemisiseksi (asiakaskeskeinen), toiseksi näkökul-maksi (asiantuntijakeskeinen) ja dialogiseksi, jaettuun ymmärrykseen pyrkiväksi näkökulmaksi. Tämä mukailtu jaottelu sisältää työntekijöiden ohella myös asiakkaan yksityisen läheisverkoston. Osallisuuden kokeminen ja itsemääräämisoikeus ovat keskeisiä sosiaalityön arvoja. Siksi on perusteltua tutkia sen toteutumista työskentelytavassa, jonka periaatteisiin kuuluvat demokraattinen vuorovaikutus ja osallisuus itseään ja perhettään koskevaan päätöksentekoon. Tutkielma pyrkii hahmottamaan ilmiötä, jossa tavoi-tellaan dialogisuutta ja osallisuutta. Tutkimuksen aineisto koostuu kahdeksan lastensuojelun asiakasvanhemman yksilöhaastattelusta. Haastateltavien lasten asioissa oli järjestetty läheisneuvonpitoja, joiden osallistujista he olivat päättäneet samoin kuin käsiteltävistä asioista. Tutkimus perustuu sosiaa-lisen konstruktionismin tieteenfilosofisiin lähtökohtiin, jossa todellisuus nähdään sosiaalisesti rakentuneena. Vaikka todellisuus rakentuukin sosiaalisissa kanssakäymisissä, jokainen yksilö antaa sille omat merkityksensä itse. Lastensuojelun sosiaalityöhön liittyy omalta osaltaan puuttuminen ihmisten itsemääräämisoikeuteen ja yksityiseen perhe-elämään. Se, millä tavoin julkinen valta ihmisten yksityisyyteen puuttuu, voi olla sekä asiantuntijakeskeistä että dialogista. Tässä tutkimuksessa dialogisuus käsittää asian-tuntijoiden ohella myös ihmisten yksityisen verkoston. Ihminen muodostaa lopulta käsityksensä erilaisten verkostojen kanssa käymiensä keskustelujen perusteella. Riippumatta siitä, millainen on todellinen asioiden tila, merkityksellisempää on se, kuinka se yhteisesti jäsennetään. Laadullinen aineisto analysoitiin sisällönanalyysillä. Sisällönanalyysiä ohjasivat vahvasti myös teoreettiset jäsennykset dialogisuudesta ja osallistujien vuorovaikutusorientaatioista. Tutkimuksen tulokset ovat sekä aineistolähtöisiä että teoriaohjaavia. Aineiston perusteella keskeisin tulos on vanhempien kokemus verkostojen yhteisen tilannekuvan muodostamisen edellytyksistä, sen merkityksestä ja näiden myötä muodostuneesta toiminnan suuntautumisesta. Teoriaohjaavaa on käsitys dialogisuuden kokemisen ehdoista. Ensinnäkin täytyi muodostua kokemus siitä, että oma mielipide oli vakavasti otettu mukaan keskusteluun, vaikka tästä mielipiteestä olisi ollut eriäviä näkemyksiä. Toiseksi täytyi muodostua käsitys siitä, että toinen näkökulma ei omasta käsityksestä poiketen ole vain ihmistä syyllistävä, vaan pyrkii häntä ym-märtäen löytämään ratkaisuja yhteisissä keskusteluissa. Dialogisuuden kokemisen ehdot liittyivät toisaalta siihen, kuinka oikeute-tuksi ja omasta näkökulmastaan totuudenmukaiseksi haastateltavat kokivat itsestään poikkeavan näkökulman sekä siihen, kuinka he kokivat oman näkökulmansa otetuksi mukaan dialogiin. Dialogisuuden kokemus oli keskeinen selittävä tekijä sille, että yhteinen tilannekuva oli mahdollista muodostaa ja tilannekuvan muodostuminen vaikutti siihen, millaiseksi osallistujien toiminta suuntautui. Dialogisuuden kokemus muodostui näistä tekijöistä Avainsanat – Nyckelord – Keywords Demokratia, lastensuojelu, läheisneuvonpito, osallisuus, sosiaalityö, verkostotyö
  • Siitonen, Jaan (2016)
    Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia yrityshautomo Helsinki Think Companya (HTC), kuvata miten se syntyi ja vertailla, miten sen käytännön toteutus erosi opetusministeriön visioista edistää korkeakoulupohjaista yrittäjyyttä. Helsinki Think Company (HTC) on Helsingin kaupungin ja Helsingin yliopiston yhteistyöllä huhtikuussa vuonna 2013 perustettu yrittäjyyden tila ja yhteisö, jonka tarkoituksena on kannustaa ja tukea opiskelijoita ja tutkijoita yrittäjyyteen Helsingin alueella. Tässä laadullisessa tapaustutkimuksessa olen haastatellut yhdeksää virkamiestä, joilla oli keskeinen asema HTC:tä perustettaessa. Käyttäen tulkinnallista politiikka-analyysia lähestymistapana sain esille haastateltavien tulkintoja HTC:n tavoitteista ja toiminnasta. Tässä tutkimuksessa sain selville, että HTC sai alkunsa ilman keskushallinnon aloitetta, HTC on opiskelija- ja tutkijavetoinen ja sen on tarkoitus levitä jokaiselle Helsingin yliopiston kampukselle. HTC:n keskeisin tavoite on synnyttää korkeakoulupohjaista yrittäjyyttä, joka voi olla kasvuyrittäjyyttä tai sosiaalista ja arvolähtöistä yrittäjyyttä. HTC:n nähtiin myös toimivan välineenä, jonka tarkoituksena on mm. lisätä yliopiston ja elinkeinoelämän yhteistyötä ja kehittää alumnitoimintaa.
  • Immonen, Juhana (2016)
    Vuosi 2014 oli Ranskan presidentti François Hollandelle vaikea. Oman sosialistisen puolueen edustajat ministereitä myöten olivat alkaneet arvostella hänen talouspolitiikkaansa. Tätä tulistakin väittelyä käsiteltiin Suomen lehdistössä kriisinä ja ikään kuin politiikan häiriönä, mikä ilmentää käsitystä politiikasta yhteisten asioiden hoitona. Tutkielmassa Ranskan tapausta käytetään esimerkkitapauksena politiikan monipuolisemmalle ymmärtämiselle kysymällä missä mielessä tapaus itse asiassa on poliittinen. Kari Palosen käsitehistoriallista työtä hyödyntäen päädytään kyseenalaistamaan vallitseva politiikkakäsitys ja arvioimaan tilannetta niin, että politiikka käsitetään omana spesifinä ilmiönään, jossa korostuu konflikti. Tätä konfliktia havainnollistavat analyyttisina käsitteinä käytettävät Chantal Mouffen ja Jacques Rancièren näkemykset politiikan tai poliittisen olemuksesta. Poliittinen ilmenee näiden mukaan vastustajien, ”meidän” ja ”heidän” (Mouffe), tai ”poliisin” ja ”politiikan” havaitsemistapojen (Rancière) kiistämistä ilmentämisenä kohtaamisena. Ranskan sosialistisen puolueen poliitikoiden puheesta koottua aineistoa tulkitaan aktanttimallin avulla. Puheaineiston aktantiaalinen tarkastelu osoittaa, että kiistassa erottuu kaksi eri ryhmittymää, mutta niiden vastakkainasettelua pyritään pääosin peittelemään. Politiikalle ominainen me/he -vastakkaisuus ja kiistäminen nousee esiin selvästi vain sosialistien parlamenttiryhmän sisällä. Muodostetuista malleista niissä, joissa presidentti Hollande on olennaisesti mukana, vastustajuus pyritään paikantamaan mm. abstrakteihin asioihin. Mouffen ja Rancièren käsitteiden soveltaminen käytännössä osoittaa, että vaikka ne syventävätkin ymmärrystä politiikasta, tulee lisäksi huomioida poliittista kulttuuria ja institutionaalisia tekijöitä. Ranskan tapauksessa presidentti näyttää tosiaankin olevan pyhä lehmä, jolla on poliittisuutta latentoivia tekijöitä. Demokratian kannalta olisikin tärkeää pohtia, kuinka myös tällaisia vahvoja vallan paikkoja voitaisiin politisoida.
  • Heiskanen, Jouni (2016)
    This is a study on the emergence of child soldiers during the wars in Democratic Republic of Congo. The study challenges the common notions that children cannot end up in armed forces out of their own will, or that they are incapable of understanding properly their situation when they are making those decisions. Acknowledging their will and action is required in order to understand the processes and developments occurring in Congo, and the tactics and manoeuvrings that they engage in. The appearance of thousands of child soldiers among the numerous militias and in the national army of Congo happened against the backdrop longlasting decline in the economic and political sphere that in turn weakened the social cohesion in the Congolese families and communities. The choices of the informants in the study come to be explained through the developments in their lives, families, communities, as well as those in the society at large. In order to do that, theoretical concepts of vital conjunctures and social horizons in a moving social environment are utilized to track the developments, socially informed viewpoints, and actions taken by the child soldiers in the study. The material for the thesis comes from interviews of former child soldiers in North Kivu of DRC, and from written sources. While the informants in the study did face challenges prior and during their involvement in arms, the material shows that they did engage in positive action in order to improve their immediate and to-come prospects in a situation where the prospects for youth generally are bleak. The results also demonstrate the impact that the social and political developments during the last two decades in North Kivu had on those prospects of the informants, in part paving their way to join the militias. Those developments have also had an impact on family dynamics, causing drift between the generations and sexes in Congo. The roles and responsibilities that children have taken up as armed combatants have not been the only repercussions of the changes facing the Congolese families and communities. Child witches have challenged the notions of traditional generational dynamics as well, therefore underlining the similarities of the two phenomenon is presented in this study as well. This research indicates that despite the marginality and challenges facing up many young Congolese, they are still able to prospect towards future, and more importantly seek ways to reach those prospects on their way from youth to adulthood, even if that would mean challenging the old existing social and political order.
  • Salomaa, Antti (2016)
    Tässä pro gradu -tutkielmassa selvitettiin yrityksen maineen ja strategian välistä dynamiikkaa henkilöstön näkökulmasta. Tarkoituksena oli aiemman tutkimuskirjallisuuden ja tapaustutkimuksen avulla tutkia, miten yritysten maineriskit syntyvät ja kehittyvät, mitkä tekijät vaikuttavat henkilöstön kykyyn ja haluun viestiä strategisesti ja missä olosuhteissa henkilöstön viestintä muodostaa yritykselle maineriskin. Tutkimusaiheen valintaan vaikutti se, että mainetta ja strategiaa ei ole aiemmin tutkittu juuri ollenkaan yhdessä ja se, että henkilöstön rooli on molempia käsitteitä tutkittaessa jäänyt varsin vähäiseksi. Tutkielman teoreettisessa viitekehyksessä lähdetään siitä, että yrityksen strategia ja maine ovat kytköksissä toisiinsa yrityksen henkilöstön ja sidosryhmien välisen vuorovaikutuksen kautta. Ensin määriteltiin tutkielman kontekstissa maine, mainepääoma ja mainekriisi, ja niiden pohjalta määriteltiin maineriski sekä niiden synty ja kehitys. Seuraavaksi selvitettiin henkilöstön ja sen viestinnän roolia maineen rakentumisessa. Teoriaosuuden lopuksi teoreettisen viitekehyksen kuvaamaa ilmiötä lähestettiin toisesta suunnasta, eli määriteltiin tämän työn kontekstissa strategia ja käsiteltiin yrityksen strategiaa, sen syntymistä ja siitä viestimistä henkilöstön näkökulmasta. Keskeisimpiä teorialähteitä olivat muun muassa Pekka Aulan, Joep Cornelissenin ja Charles Fombrunin mainekirjallisuus, Gary Daviesin, Rosa Chunin ja Michael Kaminsin käsitykset mainekuiluista sekä Henry Mintzbergin, Bruce Ahlstrandin ja Joseph Lampelin, Saku Mantereen ja Paula Jarzabkowskin strategiakirjallisuus. Tutkimuskirjallisuutta täydentävä tapaustutkimusaineisto koostui case-organisaatiossa toteutetuista 12 puolistrukturoidusta henkilöstön edustajan haastattelusta. Aineiston analyysitapana käytettiin teoriaohjaavaa laadullista sisällönanalyysiä. Tuloksena syntyi maineriskin määritelmä ja kuvaus niiden synnystä ja kehityksestä. Toisena keskeisenä tuloksena syntyi malli henkilöstön strategisen viestinnän onnistumistekijöistä, joita ovat strategian tuntemus, strategiaan sitoutuminen, strategian soveltaminen omaan viestintään, suhde yrityksen edustamiseen sidosryhmäyhteyksissä, oman viestinnän merkityksen ymmärtäminen ja henkilökohtaiset motiivit. Tutkielman tulokset viittaavat siihen, että henkilöstön viestintä on yritykselle aina maineriski, kun viestintä ei ole yrityksen sidosryhmien odotusten mukaista. Tehtyjen havaintojen ja johtopäätösten myötä todetaan, että maineen ja strategian tutkimusperinteiden dialogi ansaitsee jatkoa ja syvällisempää lisätutkimusta.
  • Kekkonen, Arto (2016)
    Tutkimus tarkastelee intressiryhmien taholta sosiaalisessa mediassa tapahtuvaa poliittista kampanjointia. Työ on tapaustutkimus, jossa keskitytään Suomen ylioppilaskuntien liitto SYL:n sekä Suomen opiskelijakuntien keskusliitto SAMOK:in vuoden 2015 eduskuntavaalien alla toteuttamaan Koulutuslupaus-kampanjaan. Kampanja puolusti maksutonta koulutusta ja opintotukea, vastusti koulutusleikkauksia sekä vaati parannuksia ammattikorkeakoulu- opiskelijoiden terveydenhuoltoon. Kampanjointia lähestytään julkisen lobbauksen muotona: toimintana, jossa julkisen keskustelun sekä sidosryhmien mobilisoinnin avulla pyritään vaikuttamaan poliittisiin prosesseihin. Työ kytkeytyy myös poliittisen osallistumisen, aihetunnisteiden ja internet-meemien tutkimukseen. Työn pääasiallinen aineisto koostuu noin 14 000 aihetunnisteella #koulutuslupaus kerätystä Twitter-viestistä. Aineistoa tarkastellaan verkostoanalyysin sekä aineiston määrällisen erittelyn avulla pyrkien selvittämään, minkälaiseksi aihetunnisteella käyty keskustelu muodostui vaali- keväänä. Työtä varten on myös haastateltu kahta kampanjan tekemiseen osallistunutta henkilöä tarkoituksena selvittää, mitä tavoitteita kampanjalla oli ja millaisilla keinoilla nämä tavoitteet pyrittiin saavuttamaan. Lisäksi työssä tehdään kevyt laadullinen analyysi eräistä kampanjan puitteissa tuotetuista visuaalisista sisällöistä. Tutkimuksessa havaitaan esimerkkitapauksella olleen julkilausuttujen tavoitteiden lisäksi päämääränä koulutuspolitiikkaa koskevan keskustelun herättäminen sekä opiskelijoiden etujärjestöjen muun vaikuttamistyön tukeminen. Kampanja pyrki herättämään keskustelua sosiaalisessa mediassa sekä keräsi eduskuntavaaliehdokkaista kuvamuotoisia koulutusaiheisia vaalilupauksia. Lisäksi kampanjassa pyrittiin jonkin verran sidosryhmien mobilisointiin. Kokonaisuudessaan opiskelijajärjestöjen ulkopuolisten toimijoiden mobilisointi vaikuttaa jääneen kuitenkin vähäiseksi. Opiskelijajärjestöillä sekä eräillä niiden aktiiveilla oli keskeinen rooli #koulutuslupaus-aihetunnisteella käydyssä Twitter-keskustelussa, ja keskustelu näyttää olleen suurelta osin näiden tahojen aikaansaamaa. Vaalien jälkeen muodostetun hallituksen ilmoittaessa mittavista koulutussektoriin kohdistuvista leikkauksista keskustelussa aktivoituivat kuitenkin opiskelijajärjestöjen sijaan oppositioon jääneet poliitikot sekä myös opiskelijaliikkeen ulkopuoliset kansalaiset. Esimerkkitapaus vaikuttaa olleen varsin perinteinen etujärjestökampanja. Tulosten valossa vaikuttaa siltä, että myös sosiaalisessa mediassa huomiota saavat kampanjat, joiden tekijöillä on runsaasti resursseja joko rahan, osaamisen tai vapaaehtoisten muodossa. Aktiiviselta kansalais- osallistumiselta pintapuolisesti vaikuttava keskustelu sosiaalisessa mediassa voi olla varsin pienen käyttäjäjoukon aikaansaamaa. Intressiryhmien voidaan tulosten perusteella päätellä olevan kiinnostuneita aihetunnisteiden, meemien ja muiden sosiaaliseen mediaan liittyvien viestin- nällisten välineiden käytöstä kampanjoinnissa, mutta käyttävän niitä osin intuitiivisesti ja vailla pitkälle mietittyä strategiaa. Yksittäisen tapaustutkimuksen perusteella tehtävien yleistysten suhteen tulee kuitenkin olla varovainen.
  • Anttila, Salla (2016)
    Immigrants form a new group of political actors in contemporary societies, while immigration issues are also a subject to an increasingly heated debate that divides voters and candidates. This thesis studies how electoral candidates from Stockholm and Helsinki claim to represent immigrants and immigrant interests in their blogs, during the most recent parliamentary elections. The main purposes of the study are to test the empirical potential of the claims-making theory, and to analyze the range of issues and interests offered to immigrants in two different national contexts. The candidate blogs are treated as platforms of political representation. Following a contemporary, constructivist theoretical approach, representation is understood as a process of claims-making in which the interests of the represented are constituted in a certain way. The analytical framework of critical frame analysis is employed, for the applicable parts, to analyze how the claims advance substantive representation, which kind of issues and interests immigrants are claimed to have, and how they are portrayed as the constituency of the claims. Apart from the issue of employment, the majority of the claims in the blogs were made on immigrant issues per definition, namely increased support of racist political parties, racism, and asylum policies. Notably, in Sweden, the populist radical right party was depicted as the main culprit for racism, whereas in Finland, racism and discrimination were more often treated as societal problems. Moreover, the issue of asylum immigration was more visible in Sweden, whereas the issue of criminality was connected to immigration exclusively in Finland. As a constituency, immigrants were often portrayed as one category of people, as victims of racism, as asylum seekers, or as workers; or they were merely included into a broader claimed constituency, the society as a whole. In many blogs, the diversity of immigrant groups and individuals was thus not recognized. However, several exceptions of individual claims brought up the interests of particular immigrant groups, such as women or Muslims. In the scope of existing research, this thesis changes the focus from the descriptive representation of immigrants to statements candidates make in the social media, which is a central platform of political debate today. Furthermore, the ongoing development of the public discourse and, in the light recent events, the increased emphasis on the issues of criminality and asylum immigration, speak for the importance to study this discourse from the viewpoint of political representation.
  • Karlsson, Marjut (2016)
    Diagnoosi etenevästä muistisairaudesta katkaisee pääsääntöisesti työntekijän työuran lähes välittömästi ja seurauksena on työkyvyttömyyseläkkeelle jääminen. Taustalla vaikuttavat usein diagnoosin viivästyminen, epätietoisuus sairauden vaikutuksista työntekijän työkykyyn ja riittämätön panostus työkykyä tukevien kuntoutussuunnitelmien laatimiseen. Tämän tutkielman lähtökohtana on ollut huomio muistisairautta sairastavien ihmisten näkymättämyydestä työurien pidentämistä koskevassa keskustelussa, huolimatta siitä että osatyökykyisten työpotentiaalia halutaan hyödyntää yhä tehokkaammin työelämässä. Mikä erottaa muistisairaudet muusta osatyökykyisyyttä koskevasta keskustelusta ja kuinka myös heidän yhdenvertaisuuttaan työelämässä voitaisiin parantaa? Tutkielmassa on tarkasteltu tästä lähtökohdasta erityisesti toimintakyvyn vaikutusta ihmisten osallisuuden ja toimijuuden mahdollisuuksiin työelämässä ja yhteiskunnassa. Eräänä vastauksena muistisairauksien näkymättömyyteen työelämää koskevassa keskustelussa voidaan pitää vallitsevaa käsitystä laillisesta kansalaisuudesta, joka perustuu yksilön autonomiseen kykyyn toteuttaa määrättyjä velvollisuuksia ja sen varaan rakentuvalle käsitykselle ihmisyydestä. Henkilö, joka ei pysty täyttämään näitä velvoitteita rajautuu niin kansalaisuuskäsityksen ulkopuolelle kuin menettää vastavuoroiseen tunnistamiseen perustuvan oikeuden olla persoona muiden joukossa. Tutkielman hypoteesina on, että yhteiskunnassa vallitseva pelko ja epätietoisuus tiedonkäsittelyllisten taitojen heikkenemistä kohtaan hankaloittavat sairastuneiden henkilöiden työssä jatkamista asettaen heidät siten eriarvoiseen asemaan yhdenvertaisuuslain suojasta huolimatta. Muistisairautta sairastavien ihmisten persoonan tunnistamisen vaikeus yhteiskunnan näkökulmasta voi myös edesauttaa heidän jäämistään huomaamatta työelämästä käytävän keskustelun ulkopuolelle. Tässä tutkielmassa on analysioitu työelämän yhdenvertaisuudesta ja monimuotoisuudesta kirjoitettuja julkaisuja. Aineiston kokoamisessa on pyritty muodostamaan kuva suomalaisen työelämän kannalta keskeisten toimijoiden, kuten ministeriöiden ja työmarkkinakeskusjärjestöjen, käsityksistä syrjimättömästä työelämästä. Käsiteanalyysin kautta on tarkasteltu, miten yhdenvertaisuus ja monimuotoisuus aineiston kontekstissa kuvataan ja keiden näkökulmasta syrjimättömyyttä pyritään edistämään. Käsitteiden analysoinnin tarkoituksena on ollut pohtia, rajaavatko ne jollain tavalla itsessään esimerkiksi muistisairautta sairastavat henkilöt kategorisesti ulos työelämän kontekstista. Ulossulkemisen prosessien tunnistamisessa on käytetty Iris Marion Youngin näkemyksiä ulkoisesta ja sisäisestä ekskluusiosta. Lakiin perustuvien syrjintäperusteiden kautta yhdenvertaisuus ymmärrettiin monimuotoisuutta konkreettisempana ja saavutettavampana tilana. Monimuotoisuus näyttäytyi puolestaan perustuvan yhdenvertaisuutta positiivisemmalle lähtökohdalle, sillä sen kautta yksilöllisyys pyrittiin näkemään voimavarana erilaisuuden sijaan. Yhdenvertaisuus konkretisoitui syrjinnän kiellon kautta, jonka seurauksena erot vähemmistöjen ja muiden toimijaryhmien välillä rakentuivat selvemmiksi ja pysyvämmiksi. Liiketaloudellisista realiteeteista riippuvaisena ja organisaatiota pääasiallisesti aineettomasti hyödyttävänä, syrjimmättömyyden edistäminen nähtiin herkkänä talouden suhdannevaihteluille. Syrjimättömyyden edistämisessä tärkeänä nähtiin kyky tiedostaa ja tunnistaa syrjiviä ajattelu- ja toimintamalleja organisaation arjessa. Toimintakyky havainnollistui aineistossa fyysiseen toimintakykyyn vahvasti liittyvänä ja liikunta- ja aistivammoista johtuvana. Osatyökykyisyyden seurauksiksi aineistossa ymmärretyt työssä suoriutumisen haasteet eivät siten johtuneet tiedonkäsittelyllisten taitojen heikentymisestä. Toimintakyky ymmärretiin aineistossa pikemminkin paikallaan pysyvänä tilana, jonka kompensoiminen rajoittuu kertaluonteisiin muutoksiin pääosin työpaikan fyysisissä olosuhteissa. Tiedonkäsittelylliset taidot näyttäytyivätkin aineistossa tiedostamattomana lähtökohtana yksilön mahdollisuudelle toimia työelämässä. Tutkielman keskeisenä johtopäätöksenä voidaan pitää sitä, että muistisairautta sairastavien henkilöiden ulossulkeminen työelämän syrjimättömyyttä koskevasta keskustelusta tapahtui pääosin sisäisen ekskluusion kautta. Huolimatta siitä, että heidän läsnäoloaan ei aktiivisesti evätty, toimijaryhmää ei tunnustettu julkisesti aineiston kontekstissa. Voitaneen siten päätellä, että huolimatta syrjimättömyyden tavoitteiden yleisinhimillisyydestä, muistisairautta sairastavia henkilöitä ei pyritty inkluusion keinoin ottamaan mukaan keskusteluun. Mahdollista voi lisäksi olla, että tämänkin tutkielman aineiston kontekstissa kognitiivisen toimintakyvyn heikkemisestä kärsivät henkilöt rajautuivat persoonuuden tunnistamisen vaikeudesta johtuen tiedostamatta ulos. Käytännön tasolla muistisairautta sairastavien ihmisten yhdenvertaisuutta työelämässä voitaisiin näiden tulosten valossa tukea jakamalla tietoa työnantajille sekä työelämän keskeisille vaikuttajille. Samoin työssään jatkavia henkilöitä tulisi tukea, sillä he voivat läsnäolollaan muuttaa vallitsevia käsityksiä työssä jatkamisesta myös muistisairausdiagnoosin jälkeen.
  • Marttila, Helena (2016)
    Tutkielma käsittelee suomalaista aktivointipolitiikkaa ja vuonna 2001 voimaantullutta lakia kuntouttavasta työtoiminnasta (189/2001). Tavoitteena on muodostaa kuva aktivointipolitiikan taustalla vaikuttaneista ideologioista, arvoista ja kansainvälisestä keskustelusta. Lisäksi tavoitteena on yhteisöreaktion teorian kautta tarjota aktivointipolitiikan historialliseen tarkasteluun uudenlainen näkökulma ja lopulta löytää vastaus siihen, minkälaisena yhteisöreaktiona aktivointipolitiikka voidaan ymmärtää. Tutkielma on teoreettinen tutkimus, joka perustuu tutkimuskohteeseen perehtymiseen olemassa olevan tutkimuskirjallisuuden pohjalta. Tutkielman tarkastelu perustuu Michael Foucault'n historiallis-genealogiseen viitekehykseen. Edwin M. Lemertin yhteisöreaktion teoria (1967) toimii tutkielmassa ”ikkunana” aktivointipolitiikan tarkastelulle ja tutkielma rakentuu teorian käsitteiden mukaisesti. Tarkastelen, miten työttömän ja yhteiskunnan välinen suhde muodostuu ja mitä pidetään työikäisen kansalaisen normina. Analysoin, minkälainen muutos suomalaisessa kontrolli-ilmapiirissä tapahtui 1990-luvulla ja miten tämä muutos näyttäytyy suhteessa kansainväliseen hyvinvointireformin aatteeseen. Analyysin yhteydessä tulevat näkyviksi 2000-luvun vaihteessa vallalla olleet käsitykset työttömistä ja työttömyyden syistä. Lopuksi tarkastelen aktivointipolitiikkaa sosiaalityön työkäytäntönä kontrollin käsitteen näkökulmasta. Suomalaisessa yhteiskunnassa 1990-luvulla tapahtuneet kansantaloudelliset, poliittiset, kulttuuriset ja ideologiset muutokset vaikuttivat suoraan tai välillisesti siihen, miten työttömyyteen suhtauduttiin. Lama loi perusteen ja poliittisen tilan, joiden myötä suuntana on ollut ”sosiaaliturvalta töihin” -ajattelu ja keinoina etuuksien niukentaminen ja työhön aktivointi. Aktivointipolitiikka perustuu ajatukseen aktiivisesta kansalaisesta ja uskosta siihen, että työ on parasta sosiaaliturvaa. Taustalla vaikuttavat niin New Public Management -reformin mukaiset ajatukset kuin keskustelu sosiaaliturvan kannustavuudesta, kannustinloukuista ja työttömän työmoraalista. Aktivointipolitiikan kehityksen voi tiivistäen kuvailla Lemertin yhteisöreaktion prosessin mukaisesti; ensin sosiaalinen ongelma (työttömyys) tiedostettiin, minkä jälkeen se herätti yhä voimakkaampia reaktioita, aluksi julkisena keskusteluna ja loppujen lopuksi lakina kuntouttavasta työtoiminnasta. Tutkielmassa 1990-luvun poliittinen murros näyttäytyy ennen kaikkea ideologisena ja poliittisena käänteenä, joka saattoi alkuun yhä käynnissä olevan prosessin, jolle on luonteenomaista yksilön ja valtion välisen suhteen uudenlainen määrittely. Aktivointipolitiikka ei ole onnistunut ratkaisemaan työttömyysongelmaa. Sitkeä rakenteellinen työttömyys on jäänyt jäljelle, vaikka uusia työpaikkoja on syntynyt runsaasti. Aktivointitoimien ongelmana on ollut, että suuri osuus kuntouttavasta työtoiminnasta on toteutettu tehtävissä, joihin henkilöä ei ole mahdollista palkata ja jotka eivät valmenna avoimille työmarkkinoille. Niin kauan kuin todellinen työpaikka puuttuu, aktivointi on turhaa ja pahimmassa tapauksessa suorastaan vahingollista. Vaarana on, että aktivointipolitiikan mukainen sosiaalityö johtaa kierteeseen, joka leimaa asiakkaan vajaakuntoiseksi, pahentaa taloudellisia vaikeuksia ja lisää asiakkaan ahdinkoa entisestään.