Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 1052
  • Väisänen, Heini Elena (Helsingfors universitet, 2010)
    Suomessa tehdään vuosittain noin 10 000 aborttia. Abortinjälkeistä hedelmällisyyttä on suomalaisessa tutkimuksessa tarkasteltu melko vähän etenkin yhteiskuntatieteellisesti, vaikka abortti koskettaa tuhansia naisia vuosittain. Tutkielmani tavoitteena on selvittää, millaista on abortinjälkeinen hedelmällisyyskäyttäytyminen, eli ketkä päätyvät uuteen aborttiin, ketkä synnytykseen ja ketkä eivät tule uudelleen raskaaksi. Tulosten perusteella päätellään, onko abortoivien joukossa erotettavissa ryhmiä, joille abortti voi muodostua yhdeksi ehkäisyn muodoksi ja keille se on kertaluontoinen tapahtuma. Tulokset sidotaan aiempaan teoreettiseen ja empiiriseen hedelmällisyystutkimukseen. Aineisto koostuu raskaudenkeskeytysrekisterin tiedoista vuosilta 2000–2008 ja siihen yhdistetyistä abortoineiden naisten syntymärekisteritiedoista samoilta vuosilta. Tutkielmassa tarkasteltiin niitä 63 763 naista, jotka tekivät seuranta-aikana ensimmäisen aborttinsa. Uuteen aborttiin heistä päätyi 7 743 ja synnytykseen 11 497 abortinjälkeisessä raskaudessaan. Ensimmäisen abortin (eli indeksiabortin) aikaisten taustamuuttujien vaikutusta seuraavan raskauden lopputulokseen analysoitiin elinaikamallinnuksen menetelmin (pääosin Coxin regressio). Lisäksi tarkasteltiin indeksiabortin ja uuden raskauden välillä mahdollisesti muuttuneen parisuhdestatuksen sekä sosioekonomisen aseman vaikutusta hedelmällisyyskäyttäytymiseen logistisen regressioanalyysin avulla. Tulosten avulla oli mahdollista erottaa toisistaan eritavoin abortin jälkeen käyttäytyviä ryhmiä. Uudelleen abortoivat erityisesti nuoret, lapsia jo saaneet, alemmassa sosioekonomisessa asemassa olevat ja sellaiset, joilla ei ollut parisuhdetta. Synnyttämään päätyivät 20–34-vuotiaat, opiskelunsa päättäneet, korkeassa sosioekonomisessa asemassa olevat, lapsettomat ja parisuhteessa olevat. Lisäksi maaseudulla asuminen lisäsi hieman synnytyksen todennäköisyyttä ja mikäli indeksiabortti oli tehty sikiön sairauden perusteella, todennäköisyys synnyttää kasvoi selkeästi. Raskaaksi tulivat harvemmin uudelleen yli 30-vuotiaat, lapsia saaneet ja korkeassa sosioekonomisessa asemassa olevat. Monet heistä olivat lisäksi leskiä tai eronneita. Mikäli indeksiabortin jälkeen opiskelija meni töihin, hänen synnytystodennäköisyytensä kasvoi selkeästi. Samoin kävi, jos indeksiabortin aikaan yksin elänyt muodosti uuden parisuhteen ennen toista raskauttaan. Saatujen tulosten perusteella on erotettavissa ryhmiä, joihin tulisi erityisesti kiinnittää huomiota jo ensimmäisen abortin aikaan, sillä heidän riskinsä abortoida uudelleen on muita korkeampi. Suurin vaikutus oli lapsimäärällä ja parisuhdestatuksella. Sosioekonomisen aseman sekä asuinalueen vaikutus jäi odotettua pienemmäksi, mutta ei kuitenkaan olemattomaksi.
  • Saarinen, Lauri (2014)
    The thesis examines house price formation in the Helsinki metropolitan area. Especially the price appreciation following financial liberalisation of the late 1980’s and the subsequent price decline of the early 1990’s recession mark the development of house prices. During the 2000’s house prices have increased rapidly with the exception of the slump during the financial crisis. This thesis focuses on explaining the aforementioned development with emphasis on the long-run aspect in both theoretical and empirical examinations. The primary goal is in studying long-run interdependence between house prices and fundamental determinants mentioned in theoretical and empirical literature. Based on the achieved results it is possible to draw conclusions on the sustainability of the price level as well as study the effects of various fundamentals on the metropolitan area price level. The thesis is separated into a theoretical and an empirical section which makes use of econometric methods in modelling house prices. The long-run relationship between house prices and selected fundamental variables is examined using cointegration analysis. The fundamentals and house prices are modelled in a vector error correction framework central to cointegration analysis. Alongside house prices, household disposable income, mortgage interest rates, metropolitan area total net migration and the stock of housing loans describing household indebtedness are introduced into the system. The quarterly data are compiled from Statistics Finland and Bank of Finland databases for the time period 1983–2012. The central result of the thesis is a long-run equilibrium model between house prices and the fundamental determinants. The model is found to work satisfactorily as the results accord with theory and the results are statistically significant. In addition, the results are in line with previous empirical studies conducted in Finland. Furthermore it is discovered that mortgage interest rates, household indebtedness and migration patterns have been notable factors in determining house prices, especially towards the end of the examination period. The achieved results on short-run dynamics also provide support to the estimated long-run model. A key finding considering the short-run dynamics is the sluggish adjustment of house prices towards their long-run level. Based on the results of this thesis, house prices in the Helsinki metropolitan area have exceeded the estimated long-run equilibrium price level for a prolonged period. This phenomenon can be explained by demand side factors including high net migration to the region as well as low mortgage rates encouraging mortgage lending. On the other hand, inelastic supply and scarcity of land specific to urban areas restrain the rapid unravelling of excess demand in the housing market. It is thus possible, that in the future house prices will adjust downward toward their long-run equilibrium level.
  • Beniard, Henry (Helsingfors universitet, 2010)
    This thesis researches empirically, whether variables that are able to reliably predict Finnish economic activity can be found. The aim of this thesis is to find and combine several variables with predictive ability into a composite leading indicator of the Finnish economy. The target variable it attempts to predict, and thus the measure of the business cycle used, is Finnish industrial production growth. Different economic theories suggest several potential predictor variables in categories, such as consumption data, data on orders in industry, survey data, interest rates and stock price indices. Reviewing a large amount of empirical literature on economic forecasting, it is found that particularly interest rate spreads, such as the term spread on government bonds, have been useful predictors of future economic growth. However, the literature surveyed suggests that the variables found to be good predictors seem to differ depending on the economy being forecast, the model used and the forecast horizon. Based on the literature reviewed, a pool of over a hundred candidate variables is gathered. A procedure, involving both in-sample and pseudo out-of-sample forecast methods, is then developed to find the variables with the best predictive ability from this set. This procedure yields a composite leading indicator of the Finnish economy comprising of seven component series. These series are very much in line with the types of variables found useful in previous empirical research. When using the developed composite leading indicator to forecast in a sample from 2007 to 2009, a time span including the latest recession, its forecasting ability is far poorer. The same occurs when forecasting a real-time data set. It would seem, however, that individual very large forecast errors are the main reason for the poor performance of the composite leading indicator in these forecast exercises. The findings in this thesis suggest several developments to the methods adopted in order to produce more accurate forecasts. Other intriguing topics for further research are also explored.
  • Petersen, Shandi (2012)
    The objective of this study was to examine whether representations of nonhuman animals could affect prejudice toward immigrants. Previous research has indicated that belief in a large divide between humans and other animals may underlie dehumanization and prejudice, whereas a belief in the continuity between humans and nonhuman animals can decrease dehumanization and prejudice. Based on Costello and Hodson’s (2010) study, an experimental framework was designed with two conditions, the animals are like humans (experimental) condition and the geology (control) condition. Specifically, the effect of the animals are like humans editorial on prejudice toward immigrants was examined, as well as the potentially mediating roles of humanization (traits and emotions), empathy, and recategorization. Values were also analyzed, to determine if and how one’s moral universe relates to these variables. Further, the social representations held about the groups Finn, Immigrant, Animal, and Human were examined, both quantitatively and qualitatively. The participants were Finnish students from Laurea Polytechnic and the University of Helsinki (N = 195), all of whom self-selected to take part in an online survey. After being randomly divided into the experimental (n = 99) and control (n = 96) groups and reading the applicable editorial, participants answered questionnaires measuring prejudice, dehumanization (traits and emotions), empathy, recategorization, animal-human similarity, and values. They also completed a word association task. The results of the intervention were mixed. The editorial did not have a direct effect on prejudice, or on most of the potential mediators. Only humanization emotions was significantly affected. Beyond the experimental manipulation, humanization (traits and emotions), empathy, and recategorization, as well as gender, school, and program of study all affected prejudice, accounting for 33.3% of its variance. Values relating to moral universe (universalism concern, nature, and tolerance; power resources and dominance) were significantly correlated with prejudice, humanization (traits and emotions), empathy, and recategorization. The trait and emotion scales were also examined for their content, and all traits and half of the emotions were significantly attributed to either Finns or immigrants, corresponding to stereotypic social representations of each group. Finally, word associations for Finn, Immigrant, Animal, and Human were examined in total and by experimental group, both qualitatively and quantitatively. Cohesive hegemonic social representations were most commonly expressed for the Finn, Animal, and Human groups, whereas Immigrant was more variable, comprising multiple polemic representations. Parallels between the Immigrant and Animal groups were discussed, and the valences given to all groups were analyzed and found to differ significantly across groups. Additionally, a significant effect of the experimental condition on the Immigrant group was found. The mixed results are discussed in light of methodological concerns and cultural implications. Overall, results indicate that representations of nonhuman animals may affect prejudice toward immigrants, and that targeting these representations could be a promising prejudice reduction method. Further research accounting for the issues raised by this study should be conducted.
  • Hubbard, Alexander (2014)
    This thesis seeks to undertake a critical analysis of Jean-Jacques Rousseau’s philosophical anthropology as found within his Discourse on Inequality, and his subsequent prescriptive theories within both The Social Contract and other works. The particular focus of the thesis is the manner in which subjectivity alters over time, especially in relation to the development and role of complex forms of conceptuality, its structural and psychological components, and the catalysts provoking such change. Relying upon a set of methodological categories and placing specific demands of philosophical rigour on Rousseau’s thought we seek to assess Rousseau’s narrative in order to discover how successfully explained the alterations that individuals undergo within it are. To accomplish this we apply a working definition requiring the ‘explanation’ of social and psychological changes in contrast to the less philosophically successful ‘description’ of such events, enabling us to discover those moments in Rousseau’s account which betray what we term ‘explanatory gaps’. What is discovered is that crucial moments within Rousseau’s narrative reveal a lack of explanatory rigour in relation to the complex alterations of subjectivity outlined in his works, most especially in relation to free will, the ground of amour propre, and the transformation of the latter into Rousseau’s moi commun.
  • Davies, Johanna Maria (Helsingin yliopisto, 2006)
    This Master's Thesis examined the United States' foreign policy in respect to Cuba, because (1) the Cuban crisis epitomizes the failure and dangers of much of the United States' foreign policy. Furthermore, (2) the analysis of the conflict between the respective countries has been neglected since the Cold War ended. The main concept of this thesis is "threat", and it establishes the core of the research questions. Firstly, I examined as what kind of threat Cuba is presented. Secondly, how is Cuba constructed as a threat in the foreign policy rhetoric of the United States? Finally, I asked why this threat is created. I examined - in a similar way that David Campbell, Michael Shapiro, Hayward Alker and Riikka Kuusisto have done - the way in which the identity of the United States has been written through the writing of threat in its foreign policy. I examined the foreign policy by studying the argumentation of the United States to the current and future societal structure of Cuba in a report Commission for Assistance to a Free Cuba (prepared by the U.S. government in 2004). The sociosemiotic tools - Greimas' actantial model, Perelman s argumentation analysis and Törrönen's pending narrative - helped me to discover that the U.S. Report can be seen as a grand discourse of threat. The main threat is that the Castro regime will not cease to exist and from that follows many other threats such as the violations of human rights and increasing poverty of the Cuban people. The Report argues, however, that the threats will continue to proceed from Cuba, first to the United States then to the rest of the western world. The United States has had the tendency to create discourses of threat in its foreign policy, which is a normal feature of foreign policy in general. In foreign policy different elements are actively created as threats to the others, so that the existence of the own country would become justified. The main agenda of the United States on Cuba could, therefore, be seen as the identity building of the U.S. (the justification of its existence and recovery of its manhood, lost due to the humiliation suffered by Castro s Cuba) and achievement of power in international relations by creating mutual understanding of the enemy.
  • Lehtovaara, Meri (2014)
    Tiivistelmä Tavoitteena tällä tutkielmalla on tuottaa ja lisätä tietoa adoptoitujen lasten päätymisestä lastensuojelun asiakkaiksi. Tarkoituksena on tarkastella ja analysoida, mitkä psykososiaaliset tekijät adoptoitujen lasten elämässä ovat johtaneet lastensuojelun asiakkuuteen. Tutkimuksen taustalla on Pelastakaa Lapset ry:ssä tehty havainto adoptoitujen lasten lastensuojelun asiakkuuksien lisääntymisestä. Etsin tutkielmalla vastauksia siihen miten lastensuojelun asiakkuus on alkanut ja millaisina adoptoitujen lasten lastensuojelun asiakkuuden alkamisen syyt näyttäytyvät. Teoreettisena viitekehyksenä on psykososiaalinen ja kiintymyssuhteeseen liittyvä tarkastelu, joka koh-distuu adoptoitujen lasten sosiaalisiin suhteisiin ja psyykkiseen kokemiseen. Tutkimuksen kohderyhmänä ovat Pelastakaa Lapset ry:n sosiaalityöntekijät, joilla on ollut työn tai aiemman kokemuksen kautta tullutta tietoa näistä lapsista. Aineisto on kerätty viitenä ryhmähaastatteluna ja tulososuudessa on kyseessä sosiaalityöntekijöiden kollektiivinen näkemys asiasta. Analyysimenetelmänä on ollut aineistolähtöinen sisällönanalyysi. Tutkimusaineistossa asiakkuudet ovat alkaneet monin eri tavoin; vanhempien oman, lastensuojelun ja ympäristöltä tulevan huolen perusteella. Lastensuojelun asiakkuuden alkaminen on monimuotoista. Joissakin tapauksissa huoli lapsesta ja perheestä on ilmaantunut melko nopeasti lapsen Suomeen tulon jälkeen. Joidenkin lasten kohdalla puolestaan koulunkäynnin aloitus ja murrosikä näyttävät liittyvän myös lastensuojelullisen huolen ajoittumiseen. Adoptoitujen lasten lastensuojeluprosesseissa on neljä keskeistä osa-aluetta, jotka näyttävät vaikuttavan osaltaan tutkimusaineistossa esiintyvien lasten lastensuojelun asiakkuuden syntyyn: 1) perheyhteisön vuorovaikutuksessa esiintyvät ongelmat 2) lapsen käytös- ja mielenterveysongelmat 3) adoptiovanhemman päihde- ja mielenterveysongelmat ja 4) adoptiovanhemman tai -vanhempien uupuminen ja pulassa oleminen. Adoptoitujen lasten lastensuojelun asiakkuuteen vaikuttavia psykososiaalisia ongelmia ovat perheyhteisön vuorovaikutuksessa olevat ongelmat, jotka ensisijaisesti liittyivät adoptiovanhemmuuteen ja adoptiovanhempien kykyyn ymmärtää ja vastata lapsen tarpeisiin. Lastensuojelun asiakkaaksi tulleilla perheillä oli osittain alentunut kyky vastata lapsen tarpeisiin tunne- ja vuorovaikutustasolla. Adoptiovanhemmilla saattoi olla myös päihde- ja mielenterveysongelmia, jotka luonnollisesti heikensivät myös kykyä vastata lapsen tarpeisiin. Lastensuojelun asiakkuuteen päätyneillä adoptiolapsilla saattaa olla käytös- ja mielenterveysongelmia, jotka johtuvat yleensä adoptiolapsen menneisyydestä ja koetuista traumoista. Keskeistä näyttää olevan miten adoptiovanhempi pystyy hyväksymään menneisyyden osana lasta, puhumaan siitä lapsen kanssa ja hyväksymään ja näkemään lapsen oireilevan käyttäytymisen osana menneisyyden traumaa. Jos vanhempi ei kykene tähän ja saa riittävää tukea voi heillä olla suurempi riski uupua lapsen kanssa ja se voi johtaa haluun irtautua kokonaan lapsesta. Adoptiovanhemman myönteinen, avoin ja sensitiivinen suhtautuminen ja vuorovaikutus lapsen kanssa, voi siten ennustaa vahvempaa kiinnittymistä ja sitoutumista lapseen tulevaisuudessa.
  • Lamminmäki, Kalle (2012)
    This thesis examines the work of the Koheesio 2014+ working group established by the Ministry of Employment and the Economy in 2011. The Koheesio 2014+ working group prepares the reform and implementation of European Union (EU) regional policy in Finland in the 2014–2020 programme period. The working group’s task is to prepare a proposal for a Partnership Contract to be signed between the European Commission and Finland. The Partnership Contract sets the criteria for the allocation and administration of the structural policy funds in the 2014–2020 structural fund programme period. This thesis examines how the members of the working group seek to shape the content of the Partnership Contract, what kind of policy strategies they employ to promote their policy goals, and how they seek to advance their arguments within the working group. The paper also assesses whether the Partnership principle is realised in the work of the group, and whether there are any dividing lines within the working group regarding the content of the Partnership Contract. Elite interviews carried out in February 2012 form the empirical part of the thesis. Members of the Koheesio 2014+ Working group were interviewed for this study. The elite interviews were carried out in order to examine the working group’s members’ organisations’ main goals for the next structural fund programme period concerning the European Regional Development Fund and the European Social Fund. The theory of multi-level governance forms the theoretical basis for this study. The theory has often been employed in the study of EU regional policy. The theory is based on the assumption that the state shares decision-making authority with many other policy actors on different levels of government. The partnership principle, which influences structural fund policy-making, is often considered a typical example of the realisation of multi-level governance. The principle also affects the work of the Koheesio 2014+ Working Group. The research is deductive qualitative research. This thesis employs Paul Sabatier's and Hank Jenkins-Smith's Advocacy Coalition Framework (ACF) model for the study of EU regional policy networks in Finland. The ACF model is a policy networks theory that seeks to explain policy change through the analysis of policy networks in a policy subsystem, such as EU regional policy. This thesis examines the Finnish EU regional policy subsystem. In the end I provide an assessment of the applicability of the ACF model to the study of EU regional policy networks in Finland. The interviews indicated that no great divisions exist over the investment priorities for the next programme period. All the members seemed to agree that the investments should be focused on fewer priorities and the bureaucracy slimmed down due to the worsening of the economic conditions. However, the working group had not yet discussed the priorities extensively at the time of the interviews. The reason for this was that the group was divided over the question of how to organise the national structural fund administration. For this reason the research focus had to be narrowed down to the debate over the administrative model, and it subsequently turned out that the administrative model was a watershed dividing the working group's members into two advocacy coalitions. The key finding in this paper is that the ACF model can be applied to the study of EU regional policy networks in Finland. Two advocacy coalitions were identified by employing the ACF model: an advocacy coalition favouring a regional structural fund administrative architecture and an advocacy coalition favouring the centralisation of the structural fund administration. Furthermore, this paper also confirmed a few of the ACF’s criticisms.
  • Annala, Mikko (2015)
    Historia viittaa vahvasti siihen, että ihmislaji on sisäsyntyisesti aggressiivinen. Ymmärtämällä mielen perustaipumuksia ja - mekanismeja aggressiivisuutta voidaan vähentää. Osa ihmisen aggressiivisuudesta selittyy persoonallisuuden piirteillä. Tässä tutkimuksessa selvitetään häpeäherkkyyden, narsistisen persoonallisuuden sekä syynulkoistamistaipumuksen yhteyksiä eri aggressiivisuuslajeihin. Häpeä on kivulias, minään kokonaisvaltaisesti suuntautuva emootio, jonka ajatellaan tavallisimmin johtavan sosiaalisista tilanteista vetäytymiseen. Uudemman näytön mukaan häpeää useammin kokevat ihmiset eli häpeäherkät ovat kuitenkin myös muita taipuvaisempia käyttäytymään aggressiivisesti. Myös narsistiseen persoonallisuuteen on yhdistetty käyttäytymistaipumuksia, jotka ovat toisiinsa verrattuna lähes vastakkaisia: narsismin on havaittu olevan yhteyksissä sekä seurallisuuteen ja optimismiin mutta myös aggressiivisuuteen ja neuroottisuuteen. Sama persoonallisuuden piirre voi motivoida sekä adaptiivista että epäadaptiivista käyttäytymistä. Häpeäherkkyys ja narsismi todennäköisesti ennustavat aggressiivisuutta vain yhteisvaikuttaessaan muiden persoonallisuustekijöiden kanssa. Tässä tutkimuksessa keskitytään tekijöistä yhteen, syynulkoistamistaipumukseen. Kognitiivinen syyn ulkoistaminen voi olla häpeäherkkien automatisoitunut tapa suojella minää kanavoimalla intensiivinen häpeän tunne muualle. Kliinisessä tutkimuksessa on esitetty, että syyn ulkoistaminen saattaa kytkeytyä myös narsismin patologisiin puoliin. Tässä tutkielmassa oletetaan, että syynulkoistamistaipumus välittää osittain sekä häpeäherkkyyden että narsismin yhteyksiä verbaaliseen aggressiivisuuteen sekä aggressiivisiin aikomuksiin. Tutkimuksessa käytettiin 391 korkeakouluopiskelijan otosta ja data kerättiin kyselylomakkeilla. Analysointiin käytettiin bootstrap-mediaatioanalyysia, regressioanalyysia, eksploratiivista faktorianalyysia sekä osio- ja moniosiovastaavuusanalyysia. Tulokset osoittavat, että syynulkoistamistaipumus välittää häpeäherkkyyden yhteyttä verbaaliseen aggressiivisuuteen sekä riitaisiin ja pahantahtoisiin aikomuksiin. Tutkimuksessa saatiin myös tilastollisesti merkitsevää mutta vahvuudeltaan viitteellistä näyttöä siitä, että syynulkoistamistaipumus välittää myös narsismin ja verbaalisen aggressiivisuuden sekä pahantahtoisten aikomusten yhteyttä. Vastaavankaltaista näyttöä on häpeäherkkyyden ja verbaalisen aggressiivisuuden osalta, mutta narsismimallin mukaisia tuloksia ei ole esitetty aiemmin. Kognitiivinen syynulkoistamistaipumus näyttää olevan yksi tekijä, joka saa sekä häpeäherkät että narsistiset ihmiset käyttäytymään aggressiivisesti. Tulevan tutkimuksen tulee etsiä lisää aggressiivisuusyhteyttä välittäviä persoonallisuuden ominaisuuksia ja tilannetekijöitä, kiinnittää erityishuomiota narsismi- ja aggressiivisuusmittausten validiteettitarkasteluihin, erotella epäadaptiivinen narsismi luotettavasti sen muista puolista sekä tuottaa lisää kokeellista ja pitkittäisnäyttöä. Tutkielman: keskeisimmät lähteet: Anderson & Bushman, 2002; Tangney & Dearing, 2002; Pincus & Lukowitsky, 2010; Stuewig, Tangney, Heigel, Harty & McCloskey, 2010.
  • Orengo, Carita (2014)
    Children have participated in wars throughout history. Even today there are hundreds of thousands of child soldiers around the world despite international prohibitions. Whereas research of former child soldiers in their home countries indicates that participating in war negatively affects their social, emotional, psychological, and physical well-being, little is known about the challenges they face when forcibly migrating to the West. This vulnerable group has not only experienced the major transition from a military to a civilian environment but also that of entering a new culture. Due to the dearth of research on their lives in a new culture, it is necessary to learn more about this particular group in order to provide assistance which coincides better with their specific needs. The aim of this social psychological study was to learn how five former child soldiers from Angola, the Democratic Republic of Congo, South Sudan, Somalia, and El Salvador, respectively, described their experiences of having been child soldiers and having lived in Finland or Sweden. Open ended interviews were conducted to gather these descriptions. Both their subjective and shared experiences were examined using Giorgi’s descriptive phenomenological method, which emphasizes the significance of human experiences and allows the researcher to remain open to the participants’ descriptions without imposing formal theories on them. The findings of this study suggest a temporal and thematic structure of the phenomenon of child soldiery, which includes their experiences of refuge in Finland/Sweden. The results also support previous research of former child soldiers and cross-cultural psychological research of refugees and immigrants in acculturation. Overall, the experience of child soldiery meant forced or voluntary separation from family, multiple losses, lack of control and other hardships. It also had a strong emotional aspect, both negative and positive. While all faced various struggles in the aftermath of war, some continued to behave according to the practices they had learned in the armed group while others behaved pro-socially, both when reintegrating to civil society and adapting to a new culture. For most participants the encounter with a new culture largely amplified the traumas they had experienced as child soldiers.
  • Lovio, Iikka Samuli (2011)
    Pro gradu -tutkielmassani tutkin aikapankkijärjestelmässä tapahtuvaa palveluiden vaihtoa vertaamalla sitä lahjanvaihtoon. Tutkielmassa kuvaan kuinka Kumpulan Vaihtopiirinä toimintansa aloittaneen Stadin Aikapankin aktiiviset jäsenet kokevat toiminnan, kun se on laajennut oman asuinalueen ulkopuolelle. Aikapankin voi mieltää uudenlaiseksi vapaaehtoistyön muodoksi. Aikapankin jäsenet tuottavat toisilleen palveluita ja mittaavat näihin käytettyä aikaa aikapisteillä, jotka toimivat vaihdon välineenä. Aikapankissa kaikkien työ arvotetaan saman arvoiseksi. Tutkielman pääaineistona on kymmenen käyttäjän avohaastattelut. Näitä täydennetään vaihtotilastolla ja osallistuvan havainnoinnin menetelmällä. Tutkimusta varten on kerätty tausta-aineistoa kahdella sähköpostihaastattelulla kahdelta Ruotsissa ja Englannissa toimivien aikapankkien työntekijältä. Merkittävin tutkimusongelma liittyy aikapankin tasa-arvoisen työnarvottamiseen. Kysyn miten ja millä ehdoin aikapankin kaltainen sosiaalinen innovaatio toimii? Lisäksi kysyn, mitä ehtojen täyttymisestä seuraa? Lähestyn kysymystä Emil Durkheimin modernisaatioteoriaan ja Marcel Maussin lahjanvaihtoa käsittelevään teoreettiseen ajatteluun nojaten. Teoreettisessa keskustelussa viitataan myös Karl Polanyin Maussia tukevaan näkemykseen esimodernien vaihtokäytäntöjen ilmenemisestä markkinatalouden rakenteistamassa maailmassa. Lisäksi pohdin tutkielmassani sitä, mitä aikapankissa vaihdettavat aikapisteet tekisivät, mitä oikea raha ei tekisi paremmin. Vastaus on se, että tutkittavani eivät saisi rahalla sitä, mitä he tavoittelevat – yhteisöä. Tutkielman lopussa keskustelen myös sitä, mikä on aikapankin luomien epämarkkinataloussuhteiden taloudellinen konteksti. Kontekstiin liittyen voidaan todeta, että tutkittavat eivät pakene rahataloutta. He solmivat perinteisen yhteisöllisen siteen (perheen) mukaista (lahjaperustaista) vaihtoa lähellä asuviin ihmisiin. Tutkielmassa päädytään siihen tulokseen, että aikapankin haasteeksi ei muodostu niinkään markkinoille vieras tasapuolinen työn hinnoittelu, vaan sellaisten yhteisöllisten siteiden heikkous, joiden varaan vaihto leviäisi. Tästä syystä aikapankkia perustettaessa ratkaisevaksi muodostuu se, minkä yhteisöllisen siteen varaan vaihtosuhteet muodostuvat. Tästä syystä tutkielmassa tullaan siihen tulokseen, että aikapankkitoiminta olisi hyvä pitää paikallisena. Sosiaalipoliittisesta näkökulmasta katsottuna tutkimusaihe on merkittävä ja tuore. Aihetta tutkittu jo sosiaalipolitiikan alalla, muttei aikaisemmin Suomessa. Aikaisemman muualla tehdyn tutkimuksen tulokset ovat lähestyneet aihetta muun muassa sosiaalisen pääomaan käsitteen avulla. Tutkittavani vaihtavat myös sellaisia palveluita, joita julkinen sektori tuottaa suomessa, kuten lastenhoitoa. Taustoitan tutkimusta aikaisemmalla tutkimuskirjallisuudella ja kuvaan Suomessakin yleistynyttä vertaistuotantokeskustelua. Vertaistuotanto avaa uuden näkökulman palvelutuotantoon 1990-luvulla jalansijaa saaneiden tilaaja-tuottaja–mallien rinnalle. Tutkielman tarkoitus on tuottaa käytännönläheistä tietoa aikapankkitoiminnasta kiinnostuneille yhteisöille ja organisaatioille. Tämän lisäksi tutkimus täydentää aiempien aikapankkeja käsitelleiden tutkimusten tuloksia tarkastelemalla toiminnan ehtoja, ei ainoastaan sen seurauksia.
  • Pitkälä, Johanna (2012)
    Tutkielmassa tarkastellaan aikuissosiaalityötä asiakkaan näkökulmasta. Tutkimusaineistona on 19 asiakkaiden kirjoittamaa kirjoitusta aikuissosiaalityössä asioimisesta. Kirjoituksia analysoidaan diskurssianalyyttisen tekstin-tutkimuksen keinoin teksteinä, ei tapahtumien reaalisina kuvauksina. Kirjoitukset on kerätty kirjoituspyynnöllä kesän ja syksyn 2011 aikana, jolloin kirjoituspyyntöjä oli esillä muun muassa pääkaupunkiseudun sosiaaliasemien seinillä. Tutkimusmenetelmä pohjautuu sosiaalisen konstruktionismin tutkimusperinteeseen, jossa korostetaan kielen ja vuorovaikutuksen merkitystä sosiaalisen todellisuuden rakentajana. Kielenkäytön tutkiminen on tärkeää, sillä kielen avulla asioita käsitellään ja maailmaa merkityksellistetään. Tutkimusote paikantuu kriittisen diskurssianalyysin alueelle. Kriittiseksi tutkimusotteen tekee kiinnostus ihmisten arkeen, piilossa oleviin rakenteisiin ja valtakysymyksiin. Tutkimustehtävänä on ollut selvittää, miten ja mitä aikuissosiaalityöstä kirjoitettiin. Analyysi jakautuu kahteen osaan, retoriikan ja tematiikan analyyseihin. Retoriikan analyysissa huomio kiinnitetään tekstien retorisiin valintoi-hin, eli siihen, miten sosiaalityöstä kirjoitettiin. Siinä tarkastellaan asioiden nimeämistä, retorisia keinoja ja toimijuutta teksteissä. Tematiikan analyysissa tutkitaan puolestaan kirjoitusten teemoja, eli mitä aiheita ja teemoja teksteissä esiintyy. Teemoittelussa käytetään apuna temaattisen sisällön analyysin keinoja, pitäytyen kuitenkin tekstien tutkimisessa. Kirjoituksissa oli sekä positiivisia että negatiivisia kuvauksia sosiaalityöstä, mutta kokonaisuutena negatiivisuus oli kirjoituksissa enemmän esillä. Yksilölliseen palveluun ja huomioimiseen liittyvät asiat esiintyivät jokaisessa kirjoituksessa. Retoriset valinnat, kuten se, miten asioita nimetään, kuvastivat asiakkaiden alisteista asemaa sosiaali-työssä. Sosiaalityöntekijät kuvattiin liian usein valtaapitäviksi ja etäisiksi, ja usein heidät etäännytettiin myös tahoksi tai paikaksi, sosiaalitoimeksi. Kirjoituksissa ilmeni sosiaalityöntekijällä olevan valtaa sekä asiakkaan voimaannuttamiseen että lannistamiseen. Sosiaalityöntekijät kuvattiin asiointitilanteissa toimijoiksi, asiakkaat toiminnan kohteiksi. Asiakkaan ja sosiaalityöntekijän yhdessä toimimista ei ilmennyt yhdessäkään kirjoituksessa. Kirjoittajien elämä näyttäytyy teksteissä köyhyyden ja muiden huolien kanssa kamppailemiselta, eikä sosiaalityössä asioiminen tuonut aina helpotusta näihin asioihin. Psykososiaalisen työn osuuden ja asiakkaista välittämisen olisi toivonut esiintyvän teksteissä enemmän. Yllättävää oli myös se, että asiakkaiden aktiivinen rooli ja asiakasosallisuus ei näyttäytynyt teksteissä lainkaan, vaikka se on aiheena paljon esillä tämän päivän sosiaalityön tutkimuksissa ja kehittämisessä. Sosiaalityön niukat resurssit selittävät osittain sen, ettei työntekijöillä ole mahdollisuutta työskennellä asiakkaiden kanssa yksilöllisesti.
  • Kärkkäinen, Marja (Helsingfors universitet, 2011)
    Tämä tutkielma käsittelee kunnallisen aikuissosiaalityön työikäisten asiakkaiden kokemuksia ja toiveita sosiaalityön tuesta ja avusta ja yhteistyöstä sosiaalityöntekijän kanssa. Tutkimus on laadullinen. Tutkimusaineisto on kerätty haastattelemalla yksilöhaastatteluna Helsingin kaupungin sosiaaliviraston sosiaaliaseman asiakkaita, jotka olivat sosiaalityöntekijän asiakkaina sosiaalityöntekijöiden työn painottuessa muuhun kuin toimeentulotukityöhön. Lähestymistapa on kuvaileva ja tulkitseva. Keskeisiä lähteitä ovat esimerkiksi Kirsi Juhilan teos Sosiaalityöntekijöinä ja asiakkaina (v. 2006) ja Kaarina Mönkkösen tutkimus Dialogisuus kommunikaationa ja suhteena (v. 2002) ja teos Vuorovaikutus – dialoginen asiakastyö (v. 2007). Asiakkaiden kokemukset tuesta ja avusta jäsentyivät neljäksi eri merkityskokonaisuudeksi, tuen muodoksi. Tuki näyttäytyi arjen sujumisen ja jäsentymisen tukemisena ja päihteettömän elämän tukemisena. Tuki oli myös aktivointia työn ja koulutuksen suuntaan sekä muuhun yhteisölliseen ja yhteiskunnalliseen osallisuuteen. Tuki näyttäytyi myös asianajona ja moniammatillisena tukena. Sosiaalityön toiminnallisilla ryhmillä sosiaalityöntekijän käyttäminä työmenetelminä oli merkitystä niin arjessa selviytymisen, päihteettömän elämän kuin yhteisöllisen ja yhteiskunnallisen osallisuuden tukemisessa. Asiakkaan ja sosiaalityöntekijän yhteistyö, asiakkaan kohtelu ja kokemukset saadusta tuesta ja avusta näyttäytyivät myönteisinä viime vuosien aikana. Asiakaslähtöinen, asiakkaan tilanteesta ja tarpeista lähtevä, asiakkaan omat näkemykset huomioiva, palvelu näytti hyvin pitkälle toteutuneen. Sosiaalityöntekijä nähtiin yleensä auttamishaluisena ja asiakasta ymmärtävänä ja sosiaalityöntekijältä myös toivottiin näitä asioita, samoin kuin asiakkaan puolella olemista, myötätuntoista asennetta ja yksilöllistä kohtelua. Asiakkaat kokivat sosiaalityöntekijän yleensä kuuntelevan heitä ja huomioivan heidän näkemyksensä omasta tilanteestaan. Asiakkaan kuuntelemista myös toivottiin. Asiakkaan ja työntekijän suhde näyttäytyi dialogisena suhteena. Sosiaalityöntekijää pidettiin rinnalla kulkijana, auttajana, asiakkaan palvelijana ja toivon ylläpitäjänä. Asiakassuhteen luottamuksellisuutta pidettiin tärkeänä. Sosiaalityö näyttäytyi lähes kaikilla suunnitelmallisena ja tavoitteellisena elämäntilanteen muutokseen tähtäävänä työskentelynä. Osalla työn painotus oli huolenpitotyössä. Yhteistyön onnistumista ja tuen saamista koettiin rajoittavan asiakkaasta itsestään johtuvat syyt ja juridishallinnollinen järjestelmä lakeineen ja ohjeineen. Asiakkaat näyttivät harjoittavan itsekontrollia eli yleensä hakivat sellaista tukea, etenkin taloudellista tukea, jota olettivat saavansa. Sosiaalityöntekijän toivottiin ottavan kantaa asioihin ja tuovan oman näkökulmansa keskusteluun, eli odotettiin dialogia ja työntekijän asiantuntemusta, jopa neuvoja. Toivottiin kokonaisvaltaista kohtaamista, missä näkyi tunnetason huomioimisen tärkeys asiatason lisäksi. Asiakkaan todellinen kyky muutokseen nousi esille asiana, joka sosiaalityössä tulisi huomioida. Asiakkaan tilanteen ymmärtämiseksi juuri tarvitaan yhteistyötä. Asiakkaan tukeminen toteutui asiakkaan ja sosiaalityöntekijän tapaamisissa ja muissa kohtaamisissa, mukaan lukien etuuksien myöntäminen. Tukeminen toteutui myös toiminnallisten ryhmien kautta ja moniammatillisena tukena.
  • Kuusterä, Kirsti (Helsingin yliopisto, 2007)
    Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää mikä rooli harrastustoiminnalla on sosiaalisen ja kulttuurisen pääoman siirtymisessä sukupolvelta toiselle. Sosiaalisella pääomalla tutkimuksessa tarkoitetaan sosiaalisista suhteista ja kontakteista kumpuavaa hyötyä, jonka yksi mittari ovat näiden suhteiden kautta saavutettavat resurssit. Kulttuurinen pääoma muodostuu yksilön tiedoista, sivistystaustasta, mausta sekä omistamista kulttuurisista esineistä. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on sosiaalisen ja kulttuurisen pääoman tutkimus, jonka yhteydessä näiden aineettomien pääomien siirtymistä on tutkittu erityisesti perheen ja suvun piirissä. Tutkimuksen taustalla on ajatus, että harrastustoiminnan on mahdollista nousta perheen rinnalle aineettomien pääomien lähteeksi. Tutkimuskohteena on aatteellinen sekakuoro Koiton Laulu, joka on perustettu vuonna 1952 Koiton Nuorisokuoron nimellä. Perustettaessa kuoro oli Suomen ensimmäinen nuorten työväenkuoro. 1970-luvulla kuoro oli mukana poliittisessa laululiikkeessä. Nykyisin kuoro esittää pitkään ohjelmistossa olleita poliittisia lauluja ja uutta kuoromusiikkia. Kuorolaiset jakavat Koiton Laulun toiminnan kolmeen osaan: musiikin tekemiseen, yhdessäoloon ja yhteiskunnalliseen toimintaan. Tutkimushetkellä kuorossa oli 59 jäsentä, joista nuorimmat olivat parikymppisiä ja vanhimmat täyttäneet kuusikymmentä vuotta. Osa jäsenistä on ollut toiminnassa mukana yli kolme vuosikymmentä. Tutkimusta varten on haastateltu kolmeatoista Koiton Lauluun tutkimushetkellä kuulunutta jäsentä. Tietoja kuoron kautta solmituista sosiaalisista suhteista ja niissä liikkuvista resursseista kerättiin verkostokyselyllä, johon vastasi 50 kuorolaista. Lähteinä on käytetty myös Kansan Arkistosta ja kuoron jäseniltä löytyneitä kuoron toimintaa kuvaavia asiakirjoja. Näihin kuuluu kuoron sähköpostilistoille vuosina 1995 2006 lähetetyt viestit. Tutkimusmenetelmänä on kvalitatiivinen sisällönanalyysi, eli aineistosta esiin nousevia teemoja peilataan aineettomien pääomien aiempaan tutkimukseen. Aineiston kerääminen ja analysoiminen on tehty rinnakkain Grounded Theoryn periaatteiden mukaisesti. Lisäksi tutkimuksessa sovelletaan verkostoanalyysiä. Menetelmä perustuu graafiteoreettisiin malleihin yksilöiden välisistä suhteista ryhmissä. Tutkimuksessa selviää, että Koiton Laulussa eri sukupolviin kuuluvat ihmiset kohtaavat ja näitä kohtaamisia arvostetaan. Kuorolaisten laajan ikäjakauman vuoksi kuoron kautta päästään käsiksi monenlaisiin resursseihin. Kuoron jäsenyys edustaa tiettyä elämäntapaa ja aatteellista valintaa johon liittyen kuorossa siirretään uudelle sukupolvelle sosiaalista ja etenkin kulttuurista pääomaa. Kuorossa ylisukupolvinen siirto on osittain tiedostamatonta. Aineettomia pääomia siirtyy tasa-arvoa tavoittelevassa kuorossa eri sukupolvien kohtaamisissa sekä vanhemmilta kuorolaisilta nuoremmille että nuoremmilta vanhemmille. Kuoron kautta saatavien aineettomien pääomien merkitys kuorolaisten elämässä vaihtelee paitsi ihmisestä toiseen myös yksilöllisten elämänvaiheiden ja tilanteiden mukaan. Kuoron apu ja tuki koetaan turvaverkoksi, joka luo luottamuksen- ja turvallisuudentunnetta.
  • Koskinen, Jenni (Helsingin yliopisto, 2010)
    Pro gradu -tutkielman tutkimuskysymyksenä on, mihin oikeuttamisen logiikoihin akateemisen työajan kohdentamisjärjestelmää koskevassa julkisessa keskustelussa vedotaan ja miten nämä perustelut tukeutuvat toiminnan ja toimijoiden arvoa määrittäviin valtapiireihin. Tavoitteena on ymmärtää konfliktia julkisessa keskustelussa erittelemällä, mihin taustaoletuksiin eriävät näkemykset perustuvat, ja kuinka näitä taustalogiikoita käytetään argumentaatiossa kompromissinomaisesti perustelujen ja kritiikin tukena. Erityisesti keskitytään Helsingin yliopiston Sole Time Management -järjestelmään, jossa akateemiset työntekijät jakavat työaikansa projekteille ja tehtäville. Miten siis ajankäyttöä ajetaan itsehallinnoimaan erittelemällä toimintoja niihin käytetyn kellonajan mukaan ja miten tuota logiikkaa vastustetaan julkisessa keskustelussa? Pääasiallisena aineistona ovat SoleTM-työajan kohdentamisjärjestelmään linkittyvää Helsingin yliopiston ohjeistusta sekä järjestelmän taustalta löytyvä valtiovarainministeriön Yhteisrahoitteisen kokonaiskustannusmallin loppuraportti. Tähän aineistopakettiin viittaan termillä hallinnollinen puhe. Toinen aineistopaketti koostuu työajan kohdentamisjärjestelmään liittyvästä julkisesta keskustelusta. Keskusteluaineisto koostuu lähinnä lehtijulkaisuista ja blogikirjoituksista. Menetelmänä on kvalitatiivinen sisällönanalyysi, jossa tulkinta rakentuu teorian ja empirian välisessä dialogissa. Keskeisimpänä analyyttisenä välineenä käytetään Boltanskin ja Thévenot’n teoriaa oikeuttamisen logiikoista ja niille soveltuvista testeistä. Tämän tutkielman tuloksena analysoidaan, miten työajan kohdentamisjärjestelmää implisiittisesti ja eksplisiittisesti perustellaan tukeutumalla paitsi teolliseen myös verkostoiden oikeuttamisen logiikkaan. Järjestelmän esitetään mittaavan sekä todellista aikaa että todellista työtä. Vastuuta järjestelmästä ulkoistetaan esittämällä, että se vastaa kaikkien toimijoiden tarpeisiin. Lisäksi tutkielmassa eritellään, kuinka valtapiirien logiikkaa vastustetaan akateemisella kentällä inspirationaaliseen valtapiiriin tukeutuen. Keskeistä on puhe toimijuuden katoamisesta. Työtä määrittelemään esitetään työajan kohdentamisjärjestelmästä eriävänä teollisena testinä työn tulosten arvioimista. Tutkielma erittelee kontrastia ja myös kompromisseja eri valtapiirien ideaalien välillä: ennen kaikkea luovan vapauden suhdetta ensisijaisesti teolliseen logiikkaan tukeutuvaan työajan kohdentamisjärjestelmään.
  • Pusa, Mika (Helsingin yliopisto, 1992)
    Time is a concept indispensable to modern life. The point of departure of the thesis is to question the reality of any qualities of time or associated with time - including cases where arguments for reality are based on philosophy or physics. By comparing two ideal models, traditional and modern time, the treatise strives to demonstrate that value and scarcity are not really qualities of time itself but of certain socially constructed realities and world-views. The thesis - an introduction to one branch of anthropology and sociology - contains three levels. In the first place, to put scarcity of time to the test as a criterion of cultural time turns out to be a case study in the sociology of knowledge. A second theme running through the work is to define modernity and modern rationality as a specific kind of cultural time. Finally, attention is drawn to the part that time plays in intra- and intercultural communication and valuation. An analysis of the meaning of clocks, calendars and precious time shows that the (apparent) lack of (temporal) planning and punctuality in the Third World has all too often been reduced to qualities typical of individual, ethnic, or national character.
  • Päivärinta, Pauliina (2013)
    Poliittisten puolueiden kriisillä viitataan politiikan tutkimuksessa puolueiden kyvyttömyyteen toteuttaa niille perinteisesti kuuluneita tehtäviä. Puolueiden yhteys kannattajiinsa näyttää yhteiskunnallisten rajalinjojen purkautumisen myötä katkenneen. Huolimatta haasteistaan poliittiset puolueet ovat säilyttäneet institutionaalisesti vakiintuneen asemansa länsimaisissa poliittisissa järjestelmissä. Tämän työn tavoitteena on selvittää, millaisia haasteita poliittiset puolueet 2000-luvun Suomessa kohtaavat ja miten ne ovat pystyneet reagoimaan kohtaamiinsa vaikeuksiin. Tutkielmassa on pureuduttu laadullisen tapaustutkimuksen keinoin yhden suomalaisen puolueen kokemuksiin puolueiden kriisistä ja kartoitettu tarkastellun puolueen reaktioita kriisiin. Tarkasteltavaksi tapaukseksi on valittu Kansallisen Kokoomuksen 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen toiminta. Tapausta voidaan pitää tuolloisessa suomalaisessa kontekstissa erityisenä ja puolueiden toiminnan muutosta kuvaavana, kun taas länsieurooppalaisessa kontekstissa se on nähtävissä tyypillisenä tapauksena. Tutkielman aineisto muodostuu kokoomuksen sisällä käydystä puolueen haasteita ja uudistumispyrkimyksiä kuvaavasta keskustelusta, kuten kokouspöytäkirjoista, strategiamietinnöistä ja sanomalehtiaineistosta, kokoomuksen puoluesihteerin haastattelusta ja puolueen kampanjamateriaalista. Aineisto- ja menetelmätriangulaatiota hyödyntämällä tarkastellusta tapauksesta on pyritty muodostamaan mahdollisimman tarkka kuvaus, jonka perusteella suomalaisten puolueiden reaktioita puolueiden kriisiin on mahdollista pohtia. Kokoomuksen oman kokemuksen mukaan 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä sen toiminnan suurimmat vaikeudet liittyvät puolueen epäyhtenäisyyteen ja siitä välittyneeseen virheelliseen mielikuvaan. Näiden nähtiin aiheuttavan puolueelle myös uskottavuusongelman. Kokoomuksen näkemyksen mukaan ongelmien ratkaisemiseksi puolueen on kyettävä vastaamaan yhteiskunnan uudistumiseen uudistamalla omaa toimintaansa. Puolueen toteuttamat keskeisimmät uudistukset liittyvät aatteen päivittämiseen, strategian uudistamiseen ja viestinnän kehittämiseen. Nämä uudistukset on nähtävissä myös kokoomuksen keinoina elää ajassa, mikä on puolueen näkemyksen mukaan paras tapa torjua puolueiden kriisiä. Kokoomuksen uudistumiseen liittyy kuitenkin riski puolueen sanoman aitouden kyseenalaistumisesta. Puolue on ratkaissut tämän pyrkimällä korostamaan toimintansa aitoutta. Se legitimoi esimerkiksi aatteensa uudistamista historiallaan viittaamalla alkuaikojensa puolueohjelmiin, joissa nykyisen kokoomuksen keskeiset arvot ovat korostuneet. Tässä työssä tarkastellun tapauksen perusteella uudistumisen vaatimuksen voi nähdä koskettavan jokaista yhteiskunnallisiin jakolinjoihin olemassaolonsa perustavaa poliittista puoluetta. Samalla niiden on kuitenkin kyettävä legitimoimaan uudistuksensa ja säilyttääkseen yhteyden perinteiseen ideologiaansa ja kannattajakuntaansa vakuutettava ulkopuoliset toimintansa aitoudesta.
  • Nordström, Laura (2015)
    Tutkielman tavoitteena on ymmärtää, onko ajatuspajoilla valtaa ja millaisia vallankäyttäjiä ne ovat. Ajatuspajoja kannattaa tutkia, koska niillä on aiempaa enemmän valtaa. Tutkielmassa tarkastellaan erityisesti ajatuspajoja uusliberalismin levittäjinä. Tarkka tutkimuskysymys on, käyttävätkö ajatuspajat tiedontuotantoon perustuvaa valtaansa edelleen uusliberalismin levittämiseen? Tätä tutkitaan analysoimalla, uusintavatko Chatham Housen (The Royal Institute of International Affairs), Center for European Policy Studiesin (CEPS) ja Bruegelin kirjoitukset Euroopan taloudesta vuosina 2008 ja 2012 uusliberalismia. Nämä vaikutusvaltaisimmat Brysselissä toimivat ajatuspajat valitaan James McGannin listauksen perusteella. Tutkielmassa muodostetaan tutkimuskirjallisuuden valossa kolme hypoteesia, jotka toimivat tutkimuskysymyksen ja johtopäätösten taustaoletuksina. Tutkielman valtateoria nojaa Michel Foucault’n, Stephen Lukesin, Clarissa Rile Haywardin, Stefano Guzzinin, Michael Barnettin, Raymond Duvallin, Norman Fairclough’n ja Alexander Wendtin näkökulmiin. Valta käsitetään rajoittavana ja tuottavana: toimijat tuottavat ja rajoittavat rakennetta (totuutta ja tietoa), joka taas rajoittaa toimijuutta ja tuottaa koko toimijan subjektina. Valta on kykyjen, arvojen, agendan, intressien, normien ja identiteetin tuottamista ja rajoittamista. Ajatuspajat määritellään episteemiseksi yhteisöksi ja uusliberalismi hegemoniseksi epistemeksi eli kuplaksi, jonka kautta ymmärretään maailmaa ja tuotetaan sosiaalisia faktoja. Tämän pohjalta muodostetaan ensimmäinen hypoteesi: ajatuspajoilla on mahdollisuus tiedon tuottamisen kautta käyttää valtaa rajaamalla mahdollisuuksia, tuottamalla normeja ja depolitisoimalla totuuksia. Toiseksi käsitellään tarkemmin ajatuspajoja toimijoina: määritelmää, historiaa ja vallankäyttöä. Ajatuspajat määritellään tiedontuottajiksi, jotka toimivat siltana akateemisen ja poliittisen maailman välillä. Toisen hypoteesin mukaan ajatuspajat ovat käyttäneet valtaa juuri tiedon tuottamisen kautta. Vallankäyttöä on sekä ajatuspajojen suositusten pohjalta tehtävät päätökset että totuuden tuottaminen ja rajoittaminen keskusteluun osallistumalla. Valta riippuu kontekstista ja perustuu muun muassa tuotetun tiedon nopeuteen, ajankohtaisuuteen, uutuuteen ja käytettävyyteen, hyviin yhteyksiin päätöksentekijöihin ja mahdollisesti hyviin rahallisiin resursseihin. Uusliberalismin määrittelyn, historian ja rahoitus- ja eurokriisin uusliberalismisuhteen läpikäymisen perusteella muodostetaan kolmas hypoteesi: Ajatuspajat ovat käyttäneet valtaansa levittämällä aktiivisesti uusliberalismia aina 1970-luvulta lähtien. Ne ovat olleet tärkeässä roolissa uusliberalismin nostamisessa hegemoniseen asemaan. Tutkielmassa tarkastellaan aineistoa Hayward R. Alkerin ja David Sylvanin, Fairclough’n, Foucault’n ja Ernesto Laclaun teorioihin perustuvan diskurssianalyysin kautta. Etsimällä määriteltyjä uusliberalismin kiinnekohtia analysoidaan, käyttävätkö tutkitut ajatuspajat tiedontuotantoon perustuvaa valtaansa uusliberalismin levittämiseen. Analyysin tuloksena on, että Chatham Housen, CEPSin ja Bruegelin tekstit uusintavat uusliberalismia totuutena, mutta ei yksisilmäisesti ja teoriasta poiketen. Monia uusliberalismin kiinnekohtia ei esiinny. Isoin ristiriita suhteessa teoriaan on valvonnan, koordinaation ja sääntelyn korostaminen. Kuitenkin ydinasioista pidetään kiinni ja aiemminkin on teoriasta poikettu vastaavasti: uusliberalismin täytäntöönpano on kasvattanut valtiota. Monessa tekstissä sääntelyn lisääminen halutaan myös tehdä uusliberalismin mukaisen uuskonstitutionalismin keinoin. Vaikka analyysi ei suoraan vastaa, vaikuttavatko ajatuspajat siihen, tuleeko eurooppalaisten päätöksentekijöiden maailmankuvasta uusliberalistinen, näyttää se, että vaikutusvaltaisimmat Brysselissä toimivat ajatuspajat (vahvimmin Chatham House) allekirjoittavat edelleen uusliberalistiset opit.
  • Majamäki, Maija (Helsingfors universitet, 2010)
    Rahapelitutkimuksissa rahapelaamisen motivaatioista ollaan yhtä mieltä mutta motivaatioiden sisältö jää miltei aina tarkastelematta. Yleensä rahapelaamisesta puhuttaessa pelaaminen nähdään joko ongelmapelaamisena tai ei-ongelmapelaamisena. Normaali pelaaminen on sitä, mitä ongelmapelaaminen ei ole. Miten aktiiviset pelaajat itse merkityksellistävät aktiivisen pelaamisen ja miten se eroaa aloittelijoiden ja addiktoituneiden pelaajien pelaamisesta? Keräsin tutkimusaineiston RAGI-metodilla (Reception Analytical Group Interview), jossa käytin kuutta valitsemaani kansainvälistä elokuvakohtausta ryhmäkeskustelun virikkeenä. RAGI:n etu on, että osallistujat saavat itse omin sanoin puhua niistä mielikuvista ja merkityksistä, joita elokuvakohtaukset heissä herättävät, ilman että tutkija kysymyksillään ja kysymyksenasetteluillaan vaikuttaisi tutkittaviin. Aineistoni koostuu kahdeksasta ryhmähaastattelusta, joihin osallistui yhteensä 26 rahapelaajaa. Otos perustuu sattumaan, toisin sanoen siihen, ketkä näkivät rekrytointi-ilmoituksen, kokivat pelaavansa aktiivisesti ja halusivat osallistua ryhmähaastatteluun. Rahapeleistä keskityn kasinopelejä pelaaviin, kuten rahapeliautomaatteihin ja rulettiin sekä pokerin pelaajiin. Tarkastelen pelaamiselle annettuja merkityksiä pragmaattisten modaalisuuksien, etenkin halun ja kompetenssin kautta. Teoria perustuu pääosin Pekka Sulkusen ja Jukka Törrösen toimittamaan teokseen (1997) Semioottisen sosiologian näkökulmia - sosiaalisen todellisuuden rakentuminen ja ymmärrettävyys. Sovellan pragmaattisia modaalisuuksia Clauden Lévi-Straussin käsityksiin luonnon ja kulttuurin erosta sekä progressioon ja regressioon, joita tarkastelen Lévi-Straussin ruokakolmion avulla. Tutkimustulokseni osoittavat, että yksi tärkein pelaamista motivoiva tekijä suomalaisille aktiivisille rahapelaajille on halu oppia itse peliä ja pelaamista. Pelin oppiminen sisältää pelin logiikan ja strategian ymmärtämisen, kun taas pelaamisen oppiminen koostuu itsekontrollin opettelemisesta ja pelihimon hallitsemisesta. Muita motivaatioita olivat aiempien pelitutkimusten mukaisesti viihde, sosiaalisuus ja raha. Aineistoni mukaan aktiiviset pelaajat erottautuvat halulla oppia sekä aloittelijoista että addiktoituneista pelaajista. Aktiiviset pelaajat kokevat olevansa Lévi-Straussin kolmiota soveltaen kolmion kärjessä, pelikulttuurin huipulla. Huipulla olo vaatii taistelua pelihimoa vastaan, jota varten pelaajien tulee luoda ja opetella itselleen strategia, jonka avulla he välttävät regerssoitumisen addiktoituneeksi pelaajaksi. Pro gradu -tutkielmani on tehty Pekka Sulkusen johtaman projektin ”Images and Theories of Addiction” puitteissa, jota rahoittaa Suomen Akatemia. Toimin projektissa tutkimusavustaja ja toimenkuvaani kuului osallistuminen projektin aineistojen hankintaan ja analysointiin.
  • Malm, Toni (2011)
    Tutkimus käsittelee yhteiskunnallisissa liikkeissä toimivia yksilöitä eli aktivisteja. Tutkimuksen juuret ovat makrotasolla, yhteiskunnallisista liikkeistä käydyssä keskustelussa. Toisaalta tutkimuksen keskeisin huomio kohdistuu mikrotasolle, yksilöön ja toimijoihin. Tutkimuksessa tarkastellaan aktivismin nivoutumista henkilökohtaiseen elämään sekä aktivismin jatkumisen ja päättymisen problematiikkaa. Aineiston tulkinta perustuu verkostonäkökulmaan, joka yhdistää subjektiiviset ja objektiiviset merkitykset sekä näkökulman pohjalta kehitettyyn elämänalahierarkian käsitteeseen (Passy & Giugni 2000). Elämänalahierarkia yhdistetään Weberin (2009) näkemykseen siitä, millaisia ominaisuuksia poliittinen toiminta vaatii. Näiden ominaisuuksien pohjalta argumentoidaan, että poliittista toimintaa, kuten aktivismia, voidaan tulkita eetoksen käsitteen avulla. Tästä teoriasynteesistä johdettujen tutkimuskysymysten avulla etsitään vastauksia siihen, kuinka aktivistin ura jatkuu tai päättyy. Yksilölähtöisyydestään huolimatta tutkimus sidotaan lopulta myös yleisemmän tason analyysiin. Tutkimus on tyypiltään laadullinen seurantatutkimus. Tutkimuksen aineisto muodostuu Ari Rasimuksen (2006) vuosina 2000 ja 2001 suorittamista yhdestätoista teemahaastattelusta sekä kuudesta uusintahaastattelusta vuodelta 2010. Haastateltavat ovat aktivisteja, jotka 1990-luvulla toimivat Oikeutta eläimille ja Maan Ystävät –järjestöissä. Vertailuasetelman vuoksi keskeinen teema tutkimuksessa on muutos ja sen selittäminen. Yksikään haastateltavista ei toiminut enää liikkeissä. Toiminnasta poisjääminen oli tapahtunut vähitellen, hiipumalla. Aktivismi, perinteisessä mielessä ymmärrettynä, oli siis taaksejäänyttä elämää. Aktivistien asenteet olivat kuitenkin lähes muuttumattomia. Osalla aktivismi oli nivoutunut työuraan, osalla taas ei. Tutkimuksessa havaittiin, että eetoksen käsite selittää sitä, miksi aktivismi ohjaa yhä elämää, vaikka ura kansalaisliikkeessä päättyisikin. Toisaalta eetoksen käsite auttaa ymmärtämään aktivismista luopumista. Haastateltavat jaettiinkin eetoksen käsitteen avulla kahteen ryhmään: luopujiin ja pysyjiin. Luopujien luopuminen selittyi eetoksesta irtisanoutumisella, kun taas pysymistä perusteli aktivismin muuntuminen työksi ja sitä kautta ylläpidetty eetos. Tutkimuksen keskeisin teoreettinen anti on luopumista selittävän elämänalahierarkiateorian syventäminen. Tutkimuksessa argumentoidaan sen puolesta, että aktivismin päättymistä on mahdollista tarkastella laajemmin kuin pelkkänä kuulumisena järjestöön tai yhteiskunnalliseen liikkeeseen. On pohdittava muun muassa sitä, kuinka aktivismi nivoutuu erilaisiin elämäntapavalintoihin. Eri elämänalojen vaikutuksia toisiinsa tulee myös tarkastella syvemmin kuin pelkän arvojärjestyksen valossa. Yhdistämällä Weberin (2009) ajatuksia poliitikoiden suotavista ominaisuuksista elämänalahierarkiateoriaan voidaan päästä tulkintaan, jossa kiinnittyminen asiakysymyksiin ja päämääriin (päämäärärationaalisuus) ennustaisi toiminnassa pysymistä, etenkin suhteessa verkostolliseen ja tunteelliseen kiinnittymiseen. Tutkimuksessa havaitaan, että aktivistit ovat integroituneet osaksi yhteiskuntaa ja etenkin pysyjät ovat myös puolueiden toiminnassa mukana. Tämän pohjalta kysytään, olisiko yhteiskunnan kannalta rationaalisempaa suhtautua liikkeisiin pelokkuuden sijaan kiinnostuksella.