Valtiotieteellinen tiedekunta: Recent submissions

Now showing items 1-20 of 4107
  • Pajari-Xiang, Laura (Helsingin yliopisto, 2021)
    The one-child policy of the People’s Republic of China created an entire generation of Chinese only-children, who have migrated abroad more often than any previous generation. However, despite the increased emigration, alongside the aging population, the Chinese elderly care system relies on the inputs of children. Therefore, there is a fundamental conflict between the filial intergenerational caregiving responsibilities and international migration processes, although some caregiving forms may be exchanged from a distance. This master’s thesis investigates how the Chinese first-generation only-child migrants who live in Finland experience caring for their parents in China. The research questions are: How do Chinese one-child transnational families practice transnational caregiving? What are the expectations and possibilities concerning caregiving? What are the elderly care arrangements like for the parents? The theoretical framework of this study consists of three dimensions of transnational caregiving: care circulation approach, transnational caregiving types, and the capacity, obligation, and negotiated commitment as factors that explain the practices of transnational caregiving. The research data consists of nine semi-structured interviews of Chinese migrants of the only-child generation. The analysis method is qualitative theory-guided content analysis. The results suggest that Chinese migrants and their parents practice transnational caregiving by exchanging emotional support. The migrants experience that their possibilities to provide care to their parents are limited. However, providing care is a cultural obligation. The future elderly care arrangements of the parents are unclear, which makes the situation stressful for the migrants. The situation is also frustrating as ideal options for arranging elderly care are lacking. If the migrants return to China to provide elderly care to their parents, they are forced to make sacrifices with their work and family. However, if they do not return to China, the alternative options of relying on institutional elderly care or hiring a maid or a nurse are not ideal either. Although the migrants value filial traditions, they desperately demand societal and policy changes that would allow them to plan the future elderly care of their parents. Based on the results, there is a demand for establishing more quality institutional elderly care services in China. There is also a need for the Finnish migration policy to allow family-based old-age migration, as some other countries do. Overall, in the current situation, the national policymaking in Finland and in China does not recognize the needs of transnational families and transnational caregivers.
  • Järnström, Sini (Helsingin yliopisto, 2021)
    Terveet ja aktiiviset vuodet ovat tutkimusten mukaan keskimäärin lisääntyneet keski-iän jälkeen. Perhesuhteet ovat jo pitkään olleet muutoksessa avioerojen määrän kasvun ja perhemuotojen moninaistumisen myötä, ja nämä muutokset ovat vaikuttaneet koko väestöön. Vuoden 2019 lopussa kaikista yli 60-vuotiaista noin 34 prosenttia oli eronneita tai leskiä. Myös vanhemmalla iällä solmitaan uusia parisuhteita, mutta aiheesta ei ole juurikaan tehty Suomessa tutkimusta, etenkään perhesuhteiden näkökulmasta. Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten uusi parisuhde on vaikuttanut nyt yli 70-vuotiaiden, uuden parisuhteen yli 50-vuotiaana aloittaneiden perhesidoksiin. Tutkielmassa tarkastellaan myös sitä, miten haastateltavat jäsentävät ja esittävät perhesidoksiaan haastattelutilanteessa. Ikää lähestytään kolmannen iän käsitteen kautta, ja huomio kiinnittyy siihen, miten “kolmas ikä” liittyy tutkittavien uusiin parisuhteisiin ja perhesidoksiin. Kolmas ikä käsitetään tutkielmassa kronologisena ikänä ja toisaalta kulttuurisia merkityksiä sisältävänä ikävaiheena. Tutkielman aineisto koostuu kymmenestä puolistrukturoidusta teemahaastattelusta, jotka tehtiin osana Väestöliiton Love Age -hanketta. 50 ikävuoden alaraja parisuhteen aloittamiselle on hankkeen määrittämä. Sidoksen ja kolmannen iän lisäksi keskeisiä käsitteitä ovat perheen esittäminen ja ambivalenssi. Analyysiosio jakaantuu sosiaalisiin, materiaalisiin sekä hoivaan ja tulevaisuuteen liittyviin sidoksiin. Tutkielman sosiaalisia sidoksia käsittelevä osa tarkastelee aihetta kolmen ikkunan kautta: lapset ja lapsenlapset, juhlapyhien vietto ja haavoittavat elämäntapahtumat. Näiden teemojen kautta haastateltavat jäsentävät ja havainnollistavat perhesuhteitaan. Perhesuhteet sisälsivät avunantoa puolin ja toisin esimerkiksi lastenlasten hoitamisessa. Perhemäisiä suhteita esitettiin pääasiassa kertomalla konkreettisesta toiminnasta tai avainhetkistä sidosten muodostumisessa sekä korostamalla biologisen sukulaisuuden rajat ylittäviä sidoksia. Tutkittavien ja heidän puolisoidensa materiaaliset sidokset kytkeytyvät omaisuuteen, perintöön, avioehtoon ja asumiseen liittyviin kysymyksiin. Merkillepantavaa on se, että suurimmalla osalla haastateltavista ja heidän puolisoistaan oli käytössä kaksi kotia ja osa heistä asui erillään. Erityisesti naiset nostivat esiin itsenäisyyden ja ambivalenssin teemat, jotka liittyivät haluttomuuteen muuttaa yhteen ja tasapainoiluun sukupuoleen liittyvien rooliodotusten kanssa uudessa parisuhteessa. Nämä teemat toistuvat myös aihetta käsittelevissä kansainvälisissä tutkimuksissa. Terveydentila ja taloudelliset resurssit vaikuttavat siihen, millaista elämää on mahdollista elää yli 70-vuotiaana, eli niin sanotussa kolmannessa iässä. Vaikka resurssit olisivatkin hyvät, eivät ihmiset silti ole irrallaan tulevaisuuteen liittyvistä pohdinnoista ja neuvotteluista. Haastateltavat pohtivat tulevaisuuden toimintakykyä ja varautuivat sen heikkenemiseen miettimällä omaisuuteen ja asumiseen liittyviä ratkaisuja. Näihin pohdintoihin liittyvät mahdollinen omaishoitajuus, muut perheenjäsenet sekä erilaiset lailliset sopimukset, kuten edunvalvonta.
  • Sandberg, Malin Helena (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan moniammatillista yhteistyötä ja siihen vaikuttavia tekijöitä terveyssosiaalityöntekijöiden näkökulmasta. Tutkielma on toteutettu yhteistyössä HUS:n sisätaudit ja kuntoutus -yksikön kanssa ja siinä on keskitytty kyseisen yksikön terveyssosiaalityöntekijöiden kokemuksiin sekä näkemyksiin moniammatillisuudesta. Tutkimusaineistona ovat sosiaalityöntekijöiltä kyselytutkimuksella kerätyt laadulliset sekä määrälliset vastaukset ja tutkimusmenetelmänä aineiston analysoinnissa on käytetty temaattista sisältöanalyysia. Tutkimuksen tavoitteena on ollut selvittää, miten moniammatillista työtä erikoissairaanhoidossa tehdään terveyssosiaalityön näkökulmasta, millaisia haasteita terveyssosiaalityöntekijät kohtaavat työssään liittyen moniammatilliseen yhteistyöhön sekä mitkä tekijät terveyssosiaalityöntekijän näkökulmasta edistävät moniammatillisen yhteistyön toteutumista erikoissairaanhoidossa. Moniammatillisuutta ja siihen vaikuttavia tekijöitä ei ole terveyssosiaalityöntekijöiden näkökulmasta aikaisemmin HUS:n toimintaan liittyen tutkittu. Moniammatillisen yhteistyön tutkiminen on merkityksellistä ja tärkeää, koska eri ammattiryhmien välisen yhteistyön merkitys sosiaali- ja terveydenhuollossa tulee tulevaisuudessa olemaan entistä suurempi. Teoreettisena viitekehyksenä tutkielmassa on käytetty aiempaan tutkimukseen perustuvaa teoriaa, jossa moniammatillisen yhteistyön perustekijät on jaettu kolmeen eri osioon; 1) systeemiset determinantit 2) organisaatiokulttuuri ja 3) tiimin interaktio. Tulosten mukaan sosiaalityöntekijät kokevat moniammatillisen yhteistyön vahvasti potilaille annettavan kokonaisvaltaisen hoidon perustana. Avoin kommunikaatio, yhdenvertainen kohtelu ja työyhteisön jäsenten ammattitaidon arvostaminen sekä henkilökohtainen mahdollisuus vaikuttaa yksiköiden moniammatillisiin käytäntöihin nähdään moniammatillisen yhteistyön onnistumisen keskeisinä edellytyksinä. Avoimuus ja parempi kommunikaatio myös hallinnollisella tasolla auttavat edistämään sosiaalityöntekijöiden yhteenkuuluvuuden tunnetta suhteessa niihin työyksiköihin, joissa nämä työskentelevät. Keskeisin moniammatillisen yhteistyön onnistumiseen tai vaihtoehtoisesti toimimattomuuteen vaikuttava tekijä on sosiaalityöntekijöiden oma-aloitteisuus ja henkilökohtaisen tekemisen merkitys. Yksilötason vaikuttaminen koettiin tehokkaimpana tapana edistää moniammatillista yhteistyötä ja ammattihenkilön oma-aloitteisuus, avoimuus, motivaatio, ammattitaito sekä kommunikaatiotaidot ja näiden esille tuominen työyhteisössä nähtiin moniammatillisen työskentelyn tärkeimpänä edellytyksenä. Koska moniammatillinen yhteistyö on lopulta ennen kaikkea yksilöiden yhteistyötä, on oikealaisten ja toistensa ominaisuuksia täydentävien henkilöiden löytäminen osaksi työyhteisöä keskeisin tapa organisaatiotasolla edistää moniammatillisen yhteistyön toimivuutta.
  • Yltävä, Laura (Helsingin yliopisto, 2021)
    Klimatförändring och miljöförstöring är en av vår tids största frågor men ändå har de fått liten uppmärksamhet inom socialt arbete och inom socialarbetarutbildningen i vårt land. Grönt socialt arbete behandlar hur de sociala, ekonomiska och ekologiska processerna påverkar varandra och vilken betydelse de har för människans mående och välfärd. Syftet är att ge en inblick hur socialarbetsutbildningen inkluderar grönt socialt arbete i Finland och ta reda på hur studenterna tänker i frågan. Teorin professionell socialisering används som en tankeram för att förstå utbildningens betydelse för kommande socialarbetare. Intervjuerna gjordes med tio socialarbetarsstudenter och nyligen utexaminerade från finländska universitet. Informanterna intervjuades via semi-strukturerade datorstödda intervjuer och analyserades genom kvalitativ innehållsanalys. Resultaten visar att informanterna upplever att klimatförändringen är vårt mest akuta problem. Klimatförändringen skapar ångest hos dem själva och de anser att de inte har tillräckligt med kunskap att bemöta brukarnas klimatångest. Informanterna reflekterar över sina egna konsumtionsval men anser att det framför allt krävs politisk styrning och internationellt samarbete för att kunna bekämpa klimatförändringen. Informanterna är positivt inställda till att grönt socialt arbete ingår i socialarbetarutbildningen. De önskar att grönt socialt arbete skulle nämnas redan under socialarbetets introduktionskurser, ingå som en obligatorisk kurs vid kandidatstudierna och som en valbar kurs på magisternivån. De önskar mera kunskap om praktiska tillämpningar av grönt socialt arbete och de önskar fördjupa sig i ämnet via deltagande i projekt, inom praktikforskning och workshops. Studenterna saknar en begreppsutredning av begreppen grönt socialt arbete, ekosocialt social arbete och green-care. Informanterna anser att ansvaret att tillämpa grönt socialt arbete måste förankras inom organisationen. Som socialarbetare behöver de stöd av ledningen, tid, resurser och ett klart formulerat mål för grönt socialt arbete.
  • Westerholm, Sofia (Helsingin yliopisto, 2021)
    Smarttelefonerna finns överallt i dag och forskningen kring deras effekter på människan breddas ständigt. En stor del av forskningsfältet riktar sig ändå mot telefonernas fysiska eller psykiska effekter. I denna avhandling ligger fokus i stället på de sociala effekterna. Syftet med denna avhandling är att genom kvaltitativa, individuella intervjuer ta fasta på om och hur i så fall vuxna personer upplever att smarttelefonerna påverkar deras sociala relationer. Fokus ligger på de allra närmaste relationerna, och på hur kommunikationen till ens närstående påverkas av att smarttelefonen flyttat in som en tredje part i relationen. Datamaterialet består av intervjuer med åtta vuxna finlandssvenskar i arbetsför ålder. I samband med dataanalysen har materialet kategoriserats enligt sex huvudkategorier. Huvudkategorierna är baserade på centrala teman som informanterna på sätt eller annat betonat under intervjuernas gång. Dessa huvudteman är telefonen stör sociala stunder, fördelarna väger tyngre, phubbing gör ont, telefonkontakt är ytligare, olika skärmtider skapar relationsproblem och framtida användningen oroar. Syftet med denna avhandling är inte att ta fram generaliserbara resultat, utan att bredda synen på hur vuxna personer kan uppleva smarttelefonernas intåg i vardagslivet. Resultatet av studien visar att smarttelefonerna upplevs som mycket fördelaktiga i vardagen och ingen av informanterna är redo att avstå från sin smarttelefon. Däremot upplevs telefonerna som hinder och problemskapare då de flyttar in i de sociala stunderna och då ens närstående väljer smarttelefonen framom en själv. Det gör ont att bli dissad på grund av en smarttelefon och sådant tär på såväl kommunikationen som relationen. Inför framtiden önskas därför mer telefonfri tid och social samvaro utan risk för att komma på andra plats efter en telefon.
  • Siilin, Miska Petteri (Helsingin yliopisto, 2021)
    This master’s thesis focuses on the coping behavior of the officials in employment offices during the implementation of activation model. Based on the theory of street-level bureaucrats by Michael Lipsky and a synthesis from a categorization of coping mechanisms by Lars Tummers and his colleagues and Evert Vedung, aims the thesis att identifying the coping behavior of the officials in the job centers. A complementary explanatory analysis of the effect of contextual factors on coping is carried out based on previous research. Due to the fact that Lipsky has identified a discrepancy between official policy and executed policy, it is of importance to focus on coping behavior of officials in employment offices in order to understand the underlying causes. A qualitative content analysis was carried out in order to analyze the survey of the experiences of the officials in job centers. Material for analysis consisted of three open questions directed to the job center officials. Questions focused on the effects of activation model on the activities of employment offices and on the personnel’s opinions about the model. Questions were divided in coding units where every distinct response equalled a unit. The coding scheme was created based on the categorizations of Tummers et al. and Vedung. As a result of the analysis four coping mechanisms were identified: prioritizing among clients, routinizing, rationing and rigid rule following. The prevalence of routinizing was remarkably greatest in the material, and the tree other mechanism were clearly more rare. The complementary explanatory analysis of the effect of contextual factors’ effect on coping demonstrated that prioritizing was caused by an external performance regime and a high working pressure. The prevalence of rationing could be explained by an external performance regime, even though former research had indicated that rationing is a product of an interplay between high autonomy and external performance regime. There was found signs that routinizing could have been a cause of steering which diminishes the discretion of officials by standardizing the modes of operation on job centers. Rigid rule following could be explained in terms of an increased working pressure and an emphasis on effectivity. This behavior showed to go against the mode of operation which the officials considered to be desirable. The examination proves that the officials used coping mechanisms in order to cope with the stressful circumstances that the activation model had created. However, the analysis of the effect of contextual factors on coping behavior should be complemented by statistical analyses with which the causalities between variables can be proven more unequivocally. Furthermore, a future research could focus on explaining the effect of contextual factors on a kind of coping behavior which prevalence have not yet been studied in the light of the context.
  • Liukkonen, Jani (Helsingin yliopisto, 2021)
    This thesis aims at researching the recent history of the EMU and the monetary policy shift of the ECB in addition to its presidents roles in shaping the economy. This thesis will provide background information on the economic constitution of the EMU and how it has transformed over the course of Euro crisis and the years after. Additionally, the monetary policy actions of the ECB amongst Euro crisis and the COVID-19 pandemic will be studied. I argue that by transitioning to an expansionary monetary policy earlier than originally happened, some of the more severe economic impacts of the Euro crisis could have been prevented and it would not have led to a lost decade for the growth of the Eurozone. Additionally, I argue that the central bankers' implications for molding our future is enormous as it is clear that market actors react to their statements. My research questions are as follows: What problems or flaws have been identified within the EMU and how could they be improved? What are the presidents’ implications and effects on influencing the economy? Furthermore, how has the shift of the ECB monetary policy from hawks to doves happened over the years? This thesis utilizes critical discourse analysis in researching the materials, which comprise of the presidents annual hearings before the Plenary of the European Parliament, with the exclusion of the last nominated president as she has only been through one. In her case, quarterly Economic and Monetary Committee hearings will be utilized. The key findings suggest that the ECB presidents have viewed the EMU flawed and have emphasized the completion of the union as too much responsibility has been left for the ECB. The call for more fiscal capacity is repetitive for all three presidents. Furthermore, this research also suggests that the shift from hawks to doves happened because no other way was seen. Additionally, the roles of central bankers have been heightened during the recent history and it shows that they have a great influence on the economy based on the reactions by the market actors and the public.
  • Kuosma-Hämäläinen, Marlen (Helsingin yliopisto, 2021)
    Yhteiskunnassa näkemykset ikääntyneistä ja ikääntymisestä vaihtelevat ajasta riippuen. Viime aikana ikääntyneisiin liittyvä julkisuuskuva on liittynyt huoltosuhteeseen, hoitajapulaan ja ikääntyneiden heikkoon toimintakykyyn. Tämän näkemyksen rinnalle on tullut vahvasti ajatus aktiivisesta ja onnistuneesta ikääntymisestä, jolla ikääntymiseen liittyviä negatiivisia stereotypioita on pyritty yhteiskunnassamme heikentämään. Lähestymme ikääntymistä mistä tulokulmasta tahansa, vaikuttaa se siihen kuinka ikääntyneet itse itsensä näkevät. Ikääntymisen julkisuuskuvaa on käsitelty aikaisemmissa tutkimuksessa, mutta lähtökohtana ovat olleet pääsääntöisesti mediatekstit. Tämän tutkimuksen tarkoituksena onkin selvittää millainen kuva ikääntyneistä luodaan visuaalisten kuvien kautta. Tutkimuskysymykseni on: Millainen kuva ikääntyneistä muodostuu Instagram-kuvien perusteella. Aineisto koostui 316 Instagram-kuvasta, jotka kerättiin Instagram-tileiltä. Jokaisessa aineistoon valitussa kuvassa esiintyi tulkintani mukaan ikääntynyt henkilö. Aineisto analysoitiin Erving Goffmanin luoman kehysanalyysin avulla, jossa on hyödynnetty Eeva Luhtakallion sovellusta visuaalisesta kehysanalyysistä. Löysin kahdeksan erilaista kehystä, jotka kuvaavat ikääntyneistä esitettyjä kuvia; aktiivisuuden, oppimisen, hoivan, menestyksen, merkityksellisyyden, tunteiden, yhteisöllisyyden ja yksilöllisyyden kehykset. Ikääntyneistä voi siis kuvien avulla luoda heterogeenisen kuvan. Tärkeä tutkimuksen huomio oli, että näille kaikille kehyksille yhtenäinen piirre oli se, että ne kuvaavat ”onnistunutta ikääntymistä” monipuolisesti. Sen sijaan toimintakyvyltään hauraampia ikääntyneitä ei aineiston kuvissa näkynyt. Tässä tutkielmassa aktiivisuuden ja oppimisen kehykset olivat eniten edustettuina. Puolestaan menestyksen ja hoivan kehykseen sisältyviä kuvia löytyi aineistosta vähiten. Ikääntyneistä muodostuva kuva kaipaa edelleen ikääntyneiden kuvaston monipuolistumista. Vaikka tuloksista on selvästi nähtävissä se, että ikääntymistä voi lähestyä monesta eri näkökulmasta, on esimerkiksi vähemmistöt ja vanhimmat vanhat kuvissa harvoin edustettuina. Koenkin, että sosiaaliseen mediaan kaivataan ikääntyneiden kohdalla entistä enemmän sosiaalityön ja ikääntyneiden omaa näkökulmaa, joka voi tarjota tätä hetkeä rikkaamman ja todentuntuisemman lähestymistavan ikääntymiseen. Toisaalta on tärkeä vaalia voimavaralähtöistä kuvaa ikääntyneistä, joka voi edesauttaa yhteiskunnan suhtautumista ikääntyneisiin. On kuitenkin muistettava, että onnistunut ikääntyminen merkitsee yksilötasolla paljon enemmän kuin mitä tämän hetken visuaaliset kuvat antavat olettaa.
  • Rikkilä, Saana (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tutkielmassa selvitetään, miten nuorten seksuaalikäyttäytyminen on yhteydessä rikollisuuteen. Tarkoituksena on saada tietoa nuorten seksuaalikäyttäytymisen ja rikollisuuden yhteydestä sekä tarkastella, miten muiden muuttujien huomioiminen vaikuttaa tähän yhteyteen. Tutkielman tavoitteena on lisätä tietoa tekijöistä, jotka voivat vaikuttaa nuorten rikollisuuden taustalla. Tutkimuksessa tarkasteltiin vuoden 2015 Kouluterveyskyselyn vastausten perusteella kahden eri seksuaalikäyttäytymisen muodon yhteyttä rikollisuuteen, kun muita muuttujia oli vakioitu. Seksuaalikäyttäytymistä kuvaavat muuttujat olivat yhdynnässä oleminen ja ehkäisyn puuttuminen viimeisimmässä yhdynnässä. Rikollisuus-muuttuja koostettiin aineistosta kolmesta eri rikostyypistä, jotka kuvasivat omaisuus- ja väkivaltarikollisuutta. Tutkielmassa tarkasteltiin peruskoulun 8.- ja 9.-luokkalaisten vastauksia. Lisäksi tutkittiin sukupuolten eroja riski- ja seksuaalikäyttäytymisen ja rikollisuuden yhteyksien osalta. Analyysi toteutettiin kvantitatiivisesti ristiintaulukoinnin ja logististen regressioanalyysien avulla. Tutkielman teorialähtökohtana toimi pääasiallisesti Michael R. Gottfredsonin ja Travis Hirschin kehittämä itsekontrolliteoria, jonka mukaan matala itsekontrolli selittää suurelta osin ihmisen rikoskäyttäytymistä. Teorian mukana itsekontrolli näyttäytyy myös muussa käyttäytymisessä, kuten riskikäyttäytymisen eri muotoina. Seksuaalikäyttäytymistä tarkasteltiin tutkielman analyysiosassa yhtenä riskikäyttäytymisen muotona, mutta erillään muusta riskikäyttäytymisestä, joita olivat esimerkiksi tupakointi ja rahapelien pelaaminen. Seksuaalikäyttäytymisellä todettiin olevan yhteys rikollisuuteen niin ristiintaulukointien kuin logististen regressioanalyysienkin perusteella. Tuloksissa havaittiin molempien seksuaalikäyttäytymisen muotojen kohottavan rikollisuuden riskiä, mutta seksuaalikäyttäytymisen yhteys rikollisuuteen heikkeni merkittävästi, kun muita muuttujia otettiin huomioon. Muu riskikäyttäytyminen vaikuttaa siis selittävän suurelta osin seksuaalikäyttäytymisen ja rikollisuuden yhteyttä, mutta ei täysin poista sitä. Sukupuolten välisen analyysin perusteella kävi ilmi, että poikien ja tyttöjen välillä on eroja seksuaalikäyttäytymisen ja rikollisuuden yhteydessä.
  • Tiainen, Lari (Helsingin yliopisto, 2021)
    Suomalaisten puoluejohtajien pehmeän vallan tyylit ennen vuoden 2019 eduskuntavaaleja. Tutkin puolueiden puheenjohtajien esiintymistä vapaamuotoisemmassa kontekstissa kuin perinteisemmät vaaliväittelyt. Keskiössä on erilaisten vallan tyylien tunnistaminen, sekä keskeisten pehmeän vallankäytön keinojen tuominen esille. Aihe on ajankohtainen, sillä pehmeän vallan käyttämistä on tutkittu melko vähän maailmanpolitiikan tutkimuksen ulkopuolella. Se on kuitenkin yksi keskeisistä nykyajan vallankäytön muodoista, joten sen käytön ja vaikutusten tutkiminen on keskeinen tekijä poliittisia muutoksia tutkittaessa. Tutkimukseni tarkoitus on avata keskeiset keinot, joita pehmeää vallankäyttöä harrastavat tahot käyttävät toiminnassaan, sekä avata keskeiset syyt niiden toimimisen taustalla. Tutkimukseni lopputulema on se, että ennen vuoden 2019 eduskuntavaaleja keskeinen vallankäytön tyyli oli vallankumouksellinen. Keskeinen vallankäytön keino oli omien kannattajien ja arvojen, sekä niitä seuraavien henkilöiden esittäminen ryhmänä ”me”, sekä muiden tahojen esittäminen ”heinä”, joka antoi ihmisille mahdollisuuden tuntea sekä yhteenkuuluvuutta, että yhteisen vastustajan. Pohdin myös tutkielmassani, kuinka pehmeän vallankäytön keskeiset keinot edesauttavat politiikan henkilöitymisen, sekä vastakkainasettelun syntyä ja kehitystä.
  • Kalland, Astrid (Helsingin yliopisto, 2021)
    Syftet med magisteravhandlingen är att belysa det stöd som finns tillgängligt i gymnasiet ur abiturienters perspektiv. Abiturienter befinner sig i ett utmanande övergångsskede då de skriver studentexamen och samtidigt reflekterar kring vad de ämnar göra efter gymnasiet. Utgående från av fyra internetbaserade fokusgruppintervjuer undersöks hur abiturienter uppfattar och förhåller sig dels till stöd i gymnasiet överlag, dels till det stöd som skolkuratorn erbjuder. Med hjälp av Gibsons teori om affordances som analytisk lins identifierades och granskades även de användningsegenskaper som abiturienter associerar med stödet i gymnasiet. Analysen av de empiriska resultaten följer riktlinjerna för teoristyrd innehållsanalys i kombination med andra övergripande modeller för analys av intervjudata. Avhandlingen omfattar tre centrala forskningsfrågor: 1. Hur uppfattar och förhåller sig abiturienter i svenskspråkiga gymnasier i huvudstadsregionen till det stöd som finns tillgängligt i gymnasiet? 2. Hur uppfattar och förhåller sig abiturienterna till det stöd som skolkuratorn erbjuder? 3. Hurdana användningsegenskaper associerar abiturienterna med stödet i gymnasiet? Analysen av avhandlingens resultat visar att abiturienterna verkar uppfatta och förstå stöd i gymnasiet främst i förhållande till vem som erbjuder det. Skolans personal, bl.a. studiehandledaren och skolkuratorn, betraktas som centrala förmedlare av stödets användningsegenskaper. Abiturienterna hänvisar emellertid också till stöd som inte direkt kopplas till en person, t.ex. till ekonomiska bidrag. I synnerhet fyra användningsegenskaper förefaller vara utmärkande för abiturienternas sätt att förhålla sig till stödet i gymnasiet överlag: tröskeln för att be om hjälp, stigmatisering i koppling till att söka hjälp, personalens tillgänglighet samt kännedom om dels det stöd som erbjuds i skolan, dels om personalen i sig. Dessa centrala användningsegenskaper belyser samtidigt både positiva och negativa aspekter som informanterna associerar med stödet överlag. De har flera gemensamma beröringspunkter, och verkar existera i ett komplext samspel med varandra. I resultatet illustreras också fyra centrala teman i koppling till de utvecklingsmöjligheter som abiturienterna ser i förhållande till det stöd som erbjuds i gymnasiet: utöka studie-, yrkes- och framtidsrelaterad handledning, bredda stödet i stress-, tids-, och allmänna livshanteringsfärdigheter, fortsätt normalisera psykisk hälsa, samt inför stöd i läs- och skrivsvårigheter.
  • Tuokko, Kaarina (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tutkielmassa tarkastellaan, millaista julkista keskustelua poliittisesta polarisaatiosta Suomessa on Helsingin Sanomien sivuilla käyty vuosina 2006–2019, ja nähdäänkö poliittinen polarisaatio siinä omanlaisenaan ilmiönä suhteessa aiempiin tapoihin puhua poliittisista ristiriidoista. Keskustelua on mielekästä analysoida diskurssianalyysin ja grounded theory -menetelmän keinoin, sillä siten aineiston sisäisen monipuolisuuden ja hajanaisuuden saa hyvin esiin. Aineistosta hahmottuu neljä erilaista tulkintarepertuaaria: muutoskuvan tulkintarepertuaari, median roolin tulkintarepertuaari, syiden ja seurauksien tulkintarepertuaari sekä reagoimisen tulkintarepertuaari. Repertuaarit koostuvat erillisistä niiden teemaan liittyvistä väittämistä. Lehtiartikkeleista muodostuva käsitys poliittisesta polarisaatiosta on siis monitahoinen ja osin ristiriitainenkin. Kuitenkin artikkeleissa muutos, menneisyyden ja nykyisyyden polarisaatiotilanteiden suhde, on yleinen teema. Kuva, jota monitahoinen aineisto vahvimmin välittää lukijalle, on muutoskuvan tulkintarepertuaariin sisältyvä näkymä, jossa nykyisyys näyttää menneisyyttä polarisoituneemmalta ja jossa tämä kehitys nähdään huolestuttavana. Aineisto tukee jossain määrin näkemystä siitä, että poliittinen polarisaatio nähtäisiin omanlaisenaan ilmiönä suhteessa aiempiin tapoihin kuvata poliittisia ristiriitoja. Aineistossa esitetyt polarisaation määritelmät korostavat omaleimaisesti erkaantumista käsitteen ytimenä. Lisäksi tutkimuskirjallisuudesta löytyvät poliittiseen polarisaatioon liitetyt erityispiirteet nousevat esiin suuremmassa osassa aineistosta muodostetuista väittämistä. Poliittinen polarisaatio -termillä näyttäisi myös olevan omanlaisensa kielteinen konnotaatio, joka kytkeytyy polarisaation ilmenemiseen sääntelemättöminä ristiriitoina.
  • Leporanta, Miro (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tämän maisterintutkielman tarkoitus on tarkastella katolisen kirkon roolia poliittisena toimijana Jugoslavian hajoamiskriisissä 1991–1995. Tarkastelen tätä toimijuutta kuuden paavi Johannes Paavali II:n pitämän puheen kautta. Tutkimuskysymyksenäni on: “minkälainen rooli katolisella kirkolla oli poliittisena toimijana Jugoslavian hajoamisprosessissa 1991–1995?”. Tutkimuskysymyksen alakysymyksiä ovat: “mihin tämä poliittinen toimijuus perustui ja miten se näkyy paavin puheissa ” ja “miten tämä poliittinen toimijuus vaikutti Jugoslavian seuraavavaltioiden kehitykseen, erityisesti Jugoslavian katolisissa osissa?” Katolisella kirkolla tarkoitetaan tässä tutkielmassa katolista kirkkoa instituutiona, jonka ulkopoliittisia suhteita johtaa Pyhä Istuin eli paavi. Jugoslavian hajoamisen aikaan paavina toimi Johannes Paavali II. Tutkin aihettani abduktiivisen analyysin avulla, missä lähteeni ja tutkimuskirjallisuuteni keskustelevat keskenään. Esittelen ensiksi Jugoslavian historiaa, katolisen kirkon diplomatiaa sekä suhdetta Jugoslaviaan. Tämän jälkeen esittelen katolisen kirkon poliittisen ajattelun perusteita, paavi Johannes Paavali II:n poliittista näkemystä sekä katolisen kirkon suhdetta Eurooppaan. Tämän jälkeen tutkin Jugoslavian pääosin katolisten alueiden ja katolisen kirkon suhdetta sekä katolisen kirkon suhdetta nationalismiin. Katolisen kirkon poliittinen toimijuus perustuu tuhansien vuosien teologiseen ajatteluun, jonka juuret ovat Raamatussa, ja ovat sen jälkeen kehittyneet eri katolisten ajattelijoiden ja paavien kautta nykyiseen muotoonsa. Tämä poliittisen ajattelun perinne oli kuitenkin rajoittunutta ennen Vatikaanin II:sta konsiilia 1960-luvulla, jolloin kirkko alkoi suhtautua yhteiskunnallisiin ja poliittisiin ilmiöihin avoimemmin. Johannes Paavali II oli teologiselta kannalta monella tapaa Vatikaanin II:n konsiilin liberalismin vastusta, mutta yhteiskunnalliselta kannalta hän noudatti konsiilin suuntaa. Henkilökohtaisesti Johannes Paavali II:n toi katolisen kirkon poliittiseen toimijuuteen näkemyksensä vastuullisesta personalismista sekä kokemuksensa kommunistisesta Puolasta. Johannes Paavali II koki myös kristillisyyden tärkeänä eurooppalaisen identiteetin luojana – olivathan pääasiallisesti kristillisdemokraattiset puolueet ja ajattelijat luoneet idean eurooppalaisesta yhteisöstä. Katolinen kirkko toimi poliittisesti Jugoslavian hajoamiskriisissä monitahoisesti: se kannatti ensi sijassa pasifistista ratkaisua. Toisaalta kirkko myös halusi saattaa Jugoslaviasta irronneet Kroatian ja Slovenian kohti Eurooppaa. Johannes Paavali II:n johtamalla katolisella kirkolla oli oma idän- ja Eurooppa-politiikkansa, jonka pohjalta he toimivat. Tämä käsitti Jugoslavian katolisten osien saattamisen takaisin katolisen kirkon vaikutusalueeseen pitkän sosialismin kauden jälkeen, näiden alueiden ohjaamisen kohti eurooppalaista integraatiota sekä katolisuuden lujittamisen osaksi näiden itsenäistyneiden valtioiden kansallista identiteettiä. Katolinen kirkko oli kuitenkin varovainen uusien valtioiden kanssa, sillä se ei halunnut, että katolinen usko nähtäisiin osana primordiaalista nationalismia, joka synnyttäisi etnisiä erimielisyyksiä sekä rasismia. Johannes Paavali II halusi toteuttaa visionsa ”kahdella keuhkolla” hengittävästä Euroopasta, jossa Euroopan läntiset ja itäiset osat toimisivat yhdessä, ja joka perustuisi kristillisille periaatteille. Euroopan johtavat katoliset valtioita olivat olleet perustajina Euroopan yhteisössä – Jugoslavian hajoamisessa syntyneiden uusien katolisten valtioiden saattaminen osaksi tätä yhteisöä oli katolisen kirkon intresseissä.
  • Meurman, Iiris (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää millaisia vakuuttelevan ja suostuttelevan retoriikan keinoja eri asiantuntijaryhmät käyttävät rakentaessaan henkilökohtaista brändiään sosiaalisen median kanava LinkedInissä. Tarkastelun keskiössä on myös se, miten henkilö- ja asiantuntijabrändäys nivoutuvat toisiinsa asiantuntijoiden LinkedIn-profiileissa. Tutkimuksen lähtökohtana on verkkoon siirtynyt asiantuntijuus, joka on saanut vauhtia vuosina 2020 ja 2021 koronavirusepidemiasta. Epidemian myötä myös työttömyysluvut ovat lähteneet nousuun ympäri maailman, ja oman asiantuntijuuden esittämisestä on tullut kauppatavaraa, kun kilpailu työpaikoista on koventunut. Verkosta on tullut vaikuttamisen ja verkostoitumisen sekä oman asiantuntijuuden kauppaamisen areena. Merkittävään asemaan nousee sosiaalisen median palvelu LinkedIn, joka on asiantuntijoiden ja yrityselämän keskiössä oleva sosiaalisen median kanava, ja samalla maailman suurin ammatillinen verkostoitumispalvelu. Tutkimuksen kohteena on se, miten ja millaisin keinoin asiantuntijuutta rakennetaan LinkedInissä ja miten viestin vakuuttavuutta voidaan lisätä. Tutkimuksen teoreettisena taustana toimii vaikuttamisen ja verkkovaikuttamisen sekä henkilö- ja asiantuntijabrändäyksen käsitteet. Tutkimusmenetelmänä on käytetty retorista analyysia. Tutkimusaineisto koostuu 20 asiantuntijan LinkedIn-profiiliteksteistä. Asiantuntijat on jaettu tutkimuksessa neljään eri kategoriaan: sosiaalisen myynnin, markkinoinnin ja brändin ja asiantuntijabrändäyksen ammattilaisiin sekä viestinnän ja markkinoinnin opiskelijoihin. Tutkimus toteutettiin keräämällä aineisto LinkedInistä 7.1.–19.1.2021 välisenä aikana. Jokaiselta tutkimukseen osallistuneelta asiantuntijalta pyydettiin kirjallinen suostumus aineistojen käyttöön ja profiilien tekstikatkelmien esittämiseen osana pro gradu -tutkielmaa. Aineiston analyysin tukena on käytetty Arja Jokisen (2016) jaottelua väitteen esittäjään ja esitettyyn argumenttiin liittyviin retorisiin keinoihin sekä muihin retorisiin keinoihin. Aineiston analyysi osoittaa, että LinkedInin henkilö- ja asiantuntijabrändäyksessä käytetään verrattain paljon retorisia keinoja. Eniten retorisia keinoja käytetään esitettyyn argumenttiin liittyvien retoristen keinojen kategoriasta. Runsainta retoristen keinojen käyttö on henkilö- ja asiantuntijabrändääjien ryhmässä ja vähäisintä viestinnän ja markkinoinnin opiskelijoiden ryhmässä. Käytetyimpiä retorisia keinoja asiantuntijoiden henkilökohtaisessa brändäyksessä ovat numeerinen ja ei-numeerinen määrällistäminen, kolmen lista sekä puhujakategorialla oikeuttaminen. Tällaisten lyhyiden ja nopeiden vakuuttamisen keinojen nähdään tukevan monien sosiaalisen median kanavien struktuuria, joissa julkaisujen merkkimääriä on usein rajattu. Verkkovaikuttamiselle tyypilliseen tapaan, myös LinkedInissä yleisöjen rajaaminen on haasteellista, mikä osaltaan lisää puhujakategorialla oikeuttamisen suhteellisen suurta käyttöä aineistossa. Samalla tämä haastaa asiantuntijoita puhumaan useille yleisöille samanaikaisesti, mikä on ristiriidassa asiantuntijabrändäyksen kanssa, koska sen ydin keskittyy yhteen teemaan kerrallaan. Henkilö- ja asiantuntijabrändäys nivoutuvat LinkedInissä vahvasti toisiinsa. Asiantuntijaprofiileissa esiintyy molempia brändäyksen tyylejä, ja niitä käytetään jokaisessa asiantuntijaryhmässä päällekkäin. Suurempi painotus on kuitenkin asiantuntijabrändäyksessä. Tutkimus osoittaa, että henkilöbrändäyksellä voidaan värittää asiantuntijabrändäystä ja luoda inhimillisyyttä.
  • Huhtala, Liisa (Helsingin yliopisto, 2021)
    Ekologisen näkökulman huoimiomisen merkitys sosiaalityössä kasvaa erilaisten ekologisten kriisien lisääntyessä. Sosiaalityön mahdollisuudeksi vastata näihin vallitseviin haasteisiin on esitetty ekososiaalityötä. Ekososiaalityöhön kuuluu myös ympäristöoikeudenmukaisuuden toteutuminen, mikä tarkoittaa jokaisen ihmisen yhtäläistä mahdollisuutta luonnonvaroihin sekä puhtaaseen ympäristöön myös tulevaisuudessa. Tutkimusmenetelmänä tutkimuksessa on kvalitatiivinen meta-analyysi ja tutkimuksessa etsitään vastausta kysymykseen mitkä ovat ekososiaalityön mahdollisuudet toteuttaa ympäristöoikeudenmukaisuutta sosiaalityön käytännössä. Tämän kysymyksen vastaus on kaksijakoinen ja se sisältää sekä tekijöitä, jotka vaikuttavat negatiivisesti ympäristöoikeudenmukaisuuden toteutumiseen että keinoja, joilla ympäristöoikeudenmukaisuutta voidaan sosiaalityön avulla edistää. Ympäristöoikeudenmukaisuutta tuottaviksi neljäksi tekijäksi aineistosta nousi; epätasa-arvo mahdollisuudessa tyydyttää perustarpeensa riittävään ja puhtaaseen ravintoon, ympäristöongelmille ja katastrofeille altistuminen, huono-osaisuus sekä kapitalismi. Keinoiksi, joilla ympäristöoikeudenmukaisuutta voidaan sosiaalityön avulla edistää, nousi aineistosta esiin neljä luokkaa; yhteisösosiaalityö, ympäristösosiaalityö, ihmisten toimijuuden vahvistaminen sekä rakenteellinen sosiaaliyö. Ympäristöoikeudenmukaisuuden toteutumisen edistäminen sosiaalityön käytännössä vaatii siis sosiaalityöltä niin yhteisöjen huomioimista, ympäristönäkökulman mukaan ottamista, ihmisten toimijuuden vahvistamista kuin rakenteellista vaikuttamistyötäkin. Ympäristöoikeudenmukaisuuden käsitteessä sosiaalityön kannalta ehkä kaikkein oleellisinta on, että ympäristön käsite on laajennettava koskemaan sosiaalityön perinteisen sosiaalisen ympäristön lisäksi fyysisistä ympäristöä. Lisäksi tärkeää on, että sosiaalisen oikeudenmukaisuuden käsitteeseen sisällytetään ympäristöoikeudenmukaisuuden näkökulma. Koska ympäristöoikeudenmukaisuus on käsitteenä moninainen, on myös sitä edistävä sosiaalityö monen eri tekijän kokonaisuus. Voidaankin sanoa, että ratkaisuksi esitetty ekososiaalityö on kaikessa laajuudessaan vastaus myös siihen, miten ympäristöoikeudenmukaisuus voidaan tulevaisuuden sosiaalityössä huomioida kaikessa työskentelyssä. Ekososiaalityö huomioi kaikki nämä analyysin tuloksena saadut näkökulmat ympäirstöoikeudenmukaisuuden huomimoimiseksi sosiaalityössä; yhteisösosiaalityön, ympäristösosiaalityön, ihmisten toimijuuden vahvistamisen sekä rakenteellisen sosiaalityön.
  • Eestilä, Sari Tuuli Kristiina (Helsingin yliopisto, 2021)
    In recent years, loneliness has been talked about in the media relatively often. There are multiple studies about harmfulness of loneliness for one's health and safety both nationally and internationally. The aim of this master's thesis is to find out how the loneliness discourse has changed in the Finnish parliamentary discussions and why. The main research questions are: How often has loneliness been brought up between the years 1980 and 2019 in the Finnish governmental documents and which actor groups and themes can be identified in the discussion. In addition, the thesis will look at by whom have the actor groups and themes been brought up. The data of this thesis are governmental documents: governmental proposals, expert opinions and debate initiatives. The used methods are both quantitative and qualitative. In the first part, the data is analyzed using quantitative content analysis, more specifically categorization. By processing the data this way, one gets an answer to the first two research questions: how often has loneliness been brought up and which actor groups and themes can be identified in the discussion. In the second part of the thesis, the findings are analyzed using narrative analysis as a qualitative method. This reveals what kind of narratives are linked to findings and in which context and by whom they have been brought up. In the third part of the thesis, there is a brief review on the wider Finnish (socio)political environment and how it might have affected the results. The most important findings in this thesis are that the loneliness discussion has increased and peaked only in the 2010s. The most often mentioned group is child loneliness. Loneliness as a subjective feeling is relatively new topic in the parliamentary discussions. It started to emerge only in the 2000s and peaked after 2015. In the 2000s, organizations used the prevention of loneliness as an argument to get funding or to justify the importance of their work. This proves that in the 2000s loneliness had become something that is considered harmful. Security is a new viewpoint in the loneliness discussion: in 2010s it has started to emerge in the media as a security problem, partly because of school shootings and radical lone operators. In the 2020, the Finnish Security and Intelligence Service (Supo) mentions that lone operators are among the biggest security threats in Finland. While the demands towards the state has increased, loneliness in the Parliament has always been talked about through something else, or as a "side effect" of another problem.
  • Hyyrynen (Isopoussu), Milla-Maria (Helsingin yliopisto, 2011)
    In my Master's thesis I discuss a relatively new topic in the discussion on multiculturalism in political philosophy, the right of exit from a religious or a cultural group. Liberal theorists agree on the fact that everyone should be free to leave their group, to have a right to exit. However, they disagree on the content of the right. I present two schools on the topic: the formal right of exit strategy by Chandran Kukathas and the realistic right of exit strategy by Susan Moller Okin. I also view the importance of the individual's right to voice. I try to answer to a question which is twofold: whether the formal right of exit strategy is enough for protecting the freedom of individuals belonging to groups or whether the real abilities to exit should be considered as well, and whether everyone should also have a right to voice. In my work I compare the view of Kukathas with that of Okin. My main sources are Kukathas's book, The Liberal Archipelago. A Theory of Diversity and Freedom (2003) and Okin's article Mistresses of Their Own Destiny? Group Rights, Gender, and Realistic Right of Exit (2002). I also discuss what is often pictured as an alternative or supplement to exit, namely voice. By it is meant the right of the dissenters in the groups to express their views and try to reform their groups accordingly. Regarding to voice, my main source is a book Exit, Voice, and Loyalty (1970) by Albert O. Hirschman. I also cover minors and exit, as well as the so called costs of exit and voice. I show that whereas Okin thinks everyone should have certain capacities to exit, Kukathas objects it is irrelevant to consider them. Okin claims girls and women often lack these capacities. She argues they are for this reason not substantively free to leave their groups, nor in an equal position with men to exercise the right of exit. Therefore the formal right of exit strategy should be rejected. I claim that the debate between Kukathas and Okin comes back to a broader one in liberalism, namely on the question of which is the fundamental value in liberalism: toleration or autonomy. Kukathas stresses the former, Okin the latter. I come to the conclusion that in order to protect the freedom of all, the formal right of exit strategy should be abandoned in favor of the realistic right of exit strategy. Regarding to voice, along the right of exit, everyone should also have a right to voice. Keywords right of exit, groups, liberalism, autonomy, toleration, voice
  • Nguyen, Eelis (2014)
    Suvaitsevaisuudesta on tullut suosittu käsite monikulttuuristuvassa yhteiskunnassa. Suvaitsevaisuuskäsitettä käytetään arjessa kuvastamaan puhujan ideaaleja ja näkemyksiä hyvästä yhteiskunnasta. Politiikassa suvaitsevaisuutta käytetään usein retorisena keinona, jonka avulla voidaan kyseenalaistaa toisten toimijoiden toimintaa. Löytyykö suvaitsevaisuudelle yhtä yhteistä määritelmää? Mitä suvaitsevaisuus oikeastaan on? Kolmen erillisen tutkimuskysymyksen avulla on tarkoitus ymmärtää paremmin sekä suvaitsevaisuuden käsitettä että suomalaisen yhteiskunnan nykytilaa: i) Mitä on suvaitsevaisuus ja miten se määritellään? ii) Mitä suvaitsevaisuus tarkoittaa poliitikoille? iii) Mitä poliitikoiden käyttämät arkiteoriat kertovat poliittisesta kulttuuristamme? Tutkimuksen filosofisessa osuudessa problematisoidaan suvaitsevaisuuden käsitettä ja osoitetaan, ettei suvaitsevaisuuden määritteleminen ole yhtä yksiselitteistä kuin mitä arkiajattelussa uskotaan. Empiirisessä osuudessa tarkastellaan poliitikoiden käyttämiä arkiteorioita – käytännön järkeen perustuvia selitysmalleja – yhteiskunnan tapahtumista ja kuvataan niiden avulla poliitikoiden tapaa määritellä suvaitsevaisuus. Poliitikoiden arkiteorioiden avulla hahmotellaan myös kokonaiskuva Suomen poliittisesta kulttuurista sekä selitetään sen tämänhetkistä muutostilaa. Aineisto koostuu kahdeksasta teemahaastattelusta, jonka vastaajina ovat olleet yksi kansanedustaja jokaisesta eduskuntapuolueesta. Aineistoa lähestytään laadullisen, yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen näkökulmasta ja analyysissa on tiivistetty, tulkittu ja verrattu keskenään poliitikoiden arkiteorioita. Aineistosta esiin nousevien teemojen perusteella on tehty päätelmiä poliitikoiden ajattelutavasta ja selitetty arkiteorioiden muodostumislogiikkaa. Poliitikoiden arkiteorioiden tutkiminen mahdollistaa myös poliittisten ilmiöiden kartoittamisen, minkä avulla yhteiskunnan nykytilasta voidaan piirtää karkea hahmotelma. Tutkimus osoittaa, että suvaitsevaisuuden käsite on poliitikoille haastava ja että he antavat sille arkisia määritelmiä, jotka poikkeavat formaalin lähestymistavan näkökulmasta. Omassa arjessaan poliitikoille suvaitsevaisuus on jotain ylevää ja tavoittelemisen arvoista, mutta eduskunnassa se pelkistyy helposti retoriseksi välineeksi. Ennen kaikkea suvaitsevaisuuden rajojen määrittelemisen yhteydessä poliitikoiden välille syntyy vahvoja erimielisyyksiä ja vastakkaisia näkökulmia. Poliittisen kulttuurin nykytilasta erotellaan kolme eri elementtiä: poliittiset toimijat, yhteiskunnallinen konteksti ja puolueiden toiminta. Suvaitsevaisuuskysymyksien kohdalla poliittiset toimijat voidaan jakaa selkeästi kahteen eri lähestymistapaan. Tutkimus osoittaa kuitenkin sen, että poliitikoilla on yhteneväisempi käsitys suomalaisen yhteiskunnan murrostilasta ja sen aiheuttamista syistä. Poliittiset puolueet etsivät uutta rooliaan ja joutuvat muuttamaan toimintatapojaan vastatakseen paremmin poliittisen kulttuurin muutokseen. ”Identiteettikriisi” voi olla jatkossa positiivinen asia suomalaiselle politiikalle, mutta, jos halutaan löytää uusi suunta ilman että yhteiskunnallinen koheesio kärsii, on lähestyttävä politiikkaa periaatteellisemmasta näkökulmasta. Suvaitsevaisuuskäsitteen avaaminen tuo ongelmat aiempaa selvemmin eteemme, mutta se ei itsessään niitä vielä ratko.
  • Mannerström, Rasmus (2012)
    Enligt Eriksons (1979) utvecklings- och socialisationsteori genomgår de flesta ungdomar en identitetskris. Marcia (1966; 1993a) har operationaliserat identitetsutveckling genom att mäta engagemang i och utforskande av olika ideal, mål och värden. Enligt Marcia är utforskande av olika identitetsaltemativ centralt för en optimal lösning på identitetskrisen. Senare forskning har försökt precisera Marcias empiriska modell genom att skilja mellan olika typer av engagemang och utforskande (Bosma, 1985, ref. Luyckx m.fl., 2006; Meeus, ledema och Maassen, 2002, ref. Luyckx m.fl., 2006; Schwartz, 2001). En oklarhet som dock konstant påträffats i forskningsresultat är varför utforskande kan associeras såväl med glädje som med ångest (Luyckx, Schwartz, Berzonsky, Soenens, Vansteenkiste, Smits & Goossens, 2008a). Luyckx m.fl. (2008a) har försökt besvara frågan med hjälp ett nytt mätinstrument för identitetsutveckling — Dimensions of Identity Development Scale [DIDS]. DIDS mäter identitetsutveckling ifråga om framtidsplaner på fem kontinuerliga skalor— engagemang och identifikation med engagemang, vidsträckt och fördjupat utforskande samt grubblande utforskande. DIDS' bidrag ligger i att den skiljer mellan ett utvecklingsbefrämjande och -hämmande utforskande. DIDS har till idag använts med framgång med holländska unga vuxna (bl.a. Luyckx m.fl., 2008a). Den föreliggande undersökningens syfte var sålunda att pröva och validera DIDS i en finländsk universitetsmiljö och samtidigt ge en bild av unga vuxnas identitetsutveckling. Undersökningen utfördes som en enkätundersökning med 214, finsk- och svenslcsprildga studerande vid Helsingfors universitet. Alla skalor utom fördjupat utforskande uppfyllde reliabilitetslcraven. Reliabilitetsvärdet på skalan för fördjupat utforskande försvagades klarast av två item som inbegrep diskussion med andra människor om egna planer. Antingen var itemen dåligt översatta, eller så implicerade resultatet att det förelåg en eventuell kulturell skillnad mellan holländska och finländska ungdomars sätt att tolka itemen. Explorativ faktoranalys gav inte stöd för en identitetsmodell bestående av fem faktorer. Högst tre faktorer — engagemang, utforskande och grubblande utforskande — skulle ha varit den lämpligaste lösningen för materialet. Ifråga om inre begreppsvaliditet var resultaten hypotesenliga förutom vad gällde fördjupat utforskande. Ifråga om yttre begreppsvaliditet så kunde endast grubblande utforskande förutsäga psykisk hälsa och självfokus. Resultaten visade inte på några könsslcillnader men däremot nog på starkare engagemang med högre ålder. Även om DIDS gav många teoribaserade och hypotesenliga resultat, bidrog den svaga reliabiliteten för fördjupat utforskande till att DIDS som helhet inte kunde beaktas som ett helt pålitligt mätinstrument. Resultatens implikationer för framtida forskning diskuteras.
  • Kokki, Eeva (2005)
    Arvopaperikaupankäyntiä koskeva tieto välitetään Suomessa keskitetysti Helsingin pörssin järjestelmien kautta erilaisille pörssitiedon jälleenjakelijoille, kuten pankkiiriliikkeille, analyytikoille, uutistoimistoille ja medialle. Kaupankäyntitietojen lisäksi myös listattujen yhtiöiden julkaisemat pörssitiedotteet välitetään nykyään näiden järjestelmien kautta arvopaperimarkkinoille. Teknologian voimakas kehittyminen 1980-luvulta lähtien on muuttanut sekä Helsingin pörssin että pörssin välittämän arvopaperimarkkinoita koskevan tiedon jälleenjakelijoiden toimintaa. Teknologia on muuttanut myös tämän tiedon saatavuutta: aiemmin hyvin rajalliselle joukolle tarjottu tieto on internetin kautta käytettävissä kelloon katsomatta Verkkovälitteiseen tiedon jakamiseen liittyvät olennaisina myös kansainvälisyys ja erilaisten tietojärjestelmien integraatio. Myös media ja uutistoimistot kytkeytyvät markkinatiedon ketjuun toisaalta arvopaperimarkkinoiden tapahtumien, yhteiskunnallisen ja taloudellisen kehityksen esiin nostajana, toisaalta yhtiötiedottamisen kohteena ja pörssitiedon aktiivisena vastaanottajana, arvioijana, muokkaajana ja julkaisijana. Medialla on ollut vaikutuksensa myös arvopaperimarkkinoita koskevan lainsäädännön kehittymiseen. Tässä tutkielmassani tarkastelen suomalaisen verkkovälitteisen pörssitiedon historiaa Helsingin pörssin näkökulmasta. Tutkimukseni tavoitteena on ollut rakentaa kokonaiskuva verkkovälitteisen pörssitiedon kehitysvaiheista ja samalla jatkaa pörssin historian kuvaamista teknisten järjestelmien näkökulmasta siitä, mihin aiemmin julkaistut historiikit ovat päättyneet.