Valtiotieteellinen tiedekunta

 

Valtiotieteellinen tiedekunta: pro gradut oppiaineittain

Recent Submissions

  • Keppola, Erika (Helsingin yliopisto, 2016)
    Lobbaus voidaan laajasti ymmärrettynä määritellä kaikiksi pyrkimyksiksi vaikuttaa julkiseen päätöksentekoon. Tässä tutkimuksessa on omaksuttu kapeampi käsitys, jonka mukaan lobbaus rajautuu epäviralliseen ja henkilökohtaiseen yhteydenpitoon päätöksentekijöiden kanssa. Lobbaus on osa toimivaa demokratiaa, mutta siihen liittyy myös demokratiaa ja hallinnon läpinäkyvyyttä vaarantavia tekijöitä. Päätöksentekoa kohtaan tunnetun luottamuksen kannalta on erityisen tärkeää tuoda lisävaloa virkamiesten lobbaukseen, sillä vaikka sen merkitys on osoittautunut suureksi, kansainvälinenkin tutkimus asiasta on varsin vähäistä ja Suomessa aihetta on toistaiseksi vain sivuttu. Ensimmäisenä tutkimustehtävänä onkin selvittää, mitä lobbaus on virkamiesten ja intressiryhmien edustajien näkökulmista ja mitä yhtäläisyyksiä ja eroja näkemyksissä esiintyy. Tavoitteena on avata uutta uraa suomalaisessa intressiryhmätutkimuksessa tarkastelemalla kansainvälisen kirjallisuuden avulla meillä hyvin vähän tutkittua ilmiötä. Tutkimuskohteena on sosiaali- ja terveysministeriön hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen osasto, sillä budjettiosuudeltaan merkittävän hallinnonalan osasto käsittelee paljon voimakkaiden intressiristiriitojen kohteena olevia asioita. Aineisto koostuu eliitti- ja lumipallo-otannan yhdistelyllä kerätyistä kahdeksasta puolistrukturoidusta teemahaastattelusta, joista puolet toteutettiin virkamiesten ja puolet intressiryhmien edustajien kanssa. Ryhmittäin anonymisoitua aineistoa analysoidaan teoriasidonnaisen sisällönanalyysin avulla. Teoreettinen viitekehys yhdistää kahta Yhdysvalloissa ja Euroopan unionin kontekstissa kehitettyä näkökulmaa, neopluralismia ja vaihtoteoreettista lähestymistapaa. Toisena tutkimustehtävänä onkin selvittää, missä määrin nämä kansainväliset teoriat kuvaavat suomalaisia näkemyksiä lobbauksesta. Tutkimuksen perusteella virkamiesten lobbauksen viitekehys muodostuu virallisista kuulemismenettelyistä, ja vaikutusvallan kannalta keskeistä on vaikuttaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa politiikkaprosessia. Vaihtoteorialle ominaisesti lobbausta voidaan mallintaa poliittisten hyödykkeiden vaihdantana, jossa intressiryhmät tarjoavat virkamiesten tarvitsemaa tietoa, asiantuntemusta ja päätöksenteon legitimiteettiä, ja pyrkivät vastineeksi saamaan mukaanpääsyn prosessiin. Neopluralismin kannalta mukaanpääsy kuitenkin riippuu asia- ja tilannesidonnaisista tekijöistä, joista tärkeimpinä asian tyyppi, intressiryhmärakenne ja institutionaaliset tekijät. Intressiryhmien mahdollisuudet edistää mukaanpääsyään ja siten vaikutusvaltaansa ovat kuitenkin sidoksissa myös niiden resursseihin. Tärkeimmiksi lobbausresursseiksi osoittautuivat myös poliittisena hyödykkeenä vaihdettava asiantuntemus, taloudelliset resurssit ja suhteet. Nämä ovat myös tiiviisti sidoksissa toisiinsa. Virkamiesten ja intressiryhmien edustajien näkemykset muodostivat hyvin yhtenäisen kuvan lobbauksesta toimintana, joka kansalaisten intressejä ja tietoa välittämällä voi parantaa päätöksenteon laatua. Intressiryhmien kannalta lobbaus nähtiin osana edunvalvontaa. Esille tuli myös viitteitä lobbauskentän muuttumisesta. Eroja esiintyi näkemyksissä lobbauksen määritelmän kattavuudesta ja suhteiden ja asiantuntemuksen painoarvosta. Lobbauksen riskit liitettiin erityisesti avoimuuden vaarantumiseen. Sitä pyritään edistämään itsesäätelyllä, mutta osa kaipasi myös keskustelua lobbauksen pelisäännöistä. Sääntely ja esimerkiksi lobbarirekisteri ei saanut juuri kannatusta, mutta osa ehdotti päätöksentekijöille kirjausvelvollisuutta tapaamisista. Toisaalta huomautettiin Suomessa jo olevan avoimuutta edistäviä elementtejä, joita tulisi voida hyödyntää paremmin.
  • Nuotio, Karoliina (2016)
    Tutkielman tavoitteena on tarkastella niitä keinoja, joilla Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelman (UNDP) identiteettiä rakennetaan järjestön merkittävimmässä julkaisussa, Inhimillisen kehityksen raportissa. Tutkielma pyrkii esittelemään niitä diskursiivisia keinoja, joilla identiteettiä rakennetaan, sekä arvioimaan identiteetinmuodostuksen taustalla vallitsevia tavoitteita. Tutkielma perustuu ajatukselle identiteetinmuodostuksesta tietoisena vallankäyttönä. Tutkielma syventää identiteetinmuodostuksen tulkintaa hegemonisen ideologian teoreettisen viitekehyksen kautta. Kansainvälisten järjestöjen identiteetinmuodostusta on tärkeää tutkia, koska kansainvälisten järjestöjen saavuttama valta-asema vaikuttaa siihen, miten ymmärrämme maailmaa ja sosiaalisia tiloja. Kansainväliset organisaatiot kykenevät luomaan uusia toiminnan kategorioita ja määritelmiä, sekä muokkaamaan jo olemassa olevia, mikä johtaa muiden toimijoiden tilan rajaamiseen. Tutkielman menetelmänä käytetään Teun van Dijkin sosiokognitiivista kriittistä diskurssianalyysia. Menetelmä mahdollistaa diskurssien lisäksi diskurssien taustalla vaikuttavien mentaalimallien analysoinnin. Tällä tavoin on mahdollista tunnistaa diskursseissa piileviä valtapositioita. Tutkielman aineistona on UNDP:n tärkein vuosittainen julkaisu, Inhimillisen kehityksen raportti. Tutkielman analyysiosiossa analysoidaan sen uusinta, joulukuussa 2015 ilmestynyttä raporttia, jonka aiheena on työ. Analyysin myötä selviää, että UNDP rakentaa identiteettiään raportissa inhimillisen kehityksen konseptin kautta. Konseptista tehdään yksinomaan positiivinen ja kaikenkattava, jolloin UNDP:n on mahdollista asiantuntijuuteensa vedoten osallistua globaaliin keskusteluun lähes minkä tahansa aiheen tiimoilta. UNDP:n omaa aktiivista toimijuutta pyritään raportissa häivyttämään ja se esitetään objektiivisena asiantuntijaorganisaationa, joka toteuttaa valtioitoimijoiden tavoitteita. Kuitenkin liittämällä inhimillisen kehityksen osaksi kansainvälisen yhteisön muuttuvia prioriteetteja UNDP varmistaa asemansa yhtenä keskeisimpänä kehitystoimijana myös tulevaisuudessa. Hegemonisen ideologian, markkinaliberalismin, sanastoa hyödyntämällä UNDP pyrkii turvaamaan toimintansa, mutta tulee samalla ylläpitäneeksi ja edistäneeksi vallitsevaa ideologiaa ja vallitsevia valta-asetelmia. UNDP:n käsitteleminen neutraalina asiantuntijaorganisaationa on ongelmallista, koska sen on mahdollista muokata kehityspolitiikan prioriteetteja ja tavoitteita ja rajata muun muassa kehittyvien valtioiden omaa päätöksentekoa.
  • Krigsholm, Pauliina (2016)
    The effects of public capital on economic growth have been widely examined in empirical studies during the past few decades. This thesis analyses the dynamic effects of transport infrastructure capital, a subgroup of public capital, in Finland on two levels of geographic hierarchy. Using both national and regional dimensions in the analysis allows the evaluation of the spillover effects that public investments in transport infrastructure are suggested to produce according to earlier literature. In this thesis, the impact of transport infrastructure capital on regional growth is studied within the multivariate time series framework. The important issues of the non-stationarity of the data and the existence of cointegrating relationships among variables in the long-run can be accounted for by using vector autoregressive (VAR) models. Moreover, the VAR approach does not impose any causal links between the variables a priori. This is particularly important in the context of this thesis since it is plausible to assume that shocks hitting output affect public capital spending and, therefore, also the level of transport infrastructure capital stock. For the estimation of direct transport infrastructure capital effects with the VAR approach four variables are used: the real gross domestic output produced, employment in number of workers, the net private non-residential capital stock, and the net transport infrastructure capital stock. All the series are for the period 1975—2004 and in year 2000 prices. In addition, for the purpose of evaluating the spillover effects, I estimate so-called effective transport infrastructure capital stock series that consist of inside-region and outside-region capital stocks for each region. The main empirical results of this thesis are based on the impulse response functions associated to the VARs estimated for Finland as a whole and for each Finnish region. The empirical results suggest that in Finland and in the majority of regions, the effects of transport infrastructure capital are negative. The negative responses of all other variables to a shock to the transport infrastructure capital variable indicate that private sector variables are substitutes to transport infrastructure capital. On regional level the estimated long-run elasticities are in general lower than the national level elasticities, implying the existence of negative spillover effects. My empirical results are in part contradictory to many previous studies, yet the response patterns are explicable in terms of economic theory. Assuming that the neoclassical production function is a valid representation of the relationship between the variables used, my results suggest that the marginal productivity of transport infrastructure capital is negative, which in turn implies that the transport infrastructure to output ratio is beyond its optimal level in most parts of Finland.
  • Laakso, Reeta (2016)
    Tämä pro gradu -tutkielma tutkii samaa sukupuolta olevien avioitumisen ja vanhemmuuden hallintaa suomalaisessa yhteiskunnallisessa kontekstissa. Työn teoreettisena taustana on Michel Foucault’n hallinnan viitekehys ja siihen liittyvät käsitteet rationaliteetit ja normalisoiva valta. Metodina toimii foucault’laisen diskurssianalyysin menetelmä ja aineistona käytetään Suomen eduskunnan täysistunnon keskustelua ennen äänestystä avioliittolain muuttamisesta marraskuussa 2014. Työssä on kolme tutkimuskysymystä, jotka ovat: I) Miten kansanedustajien puheenvuorot tuottavat samaa sukupuolta olevien avioitumisesta ja vanhemmuudesta a) normaalia tai b) poikkeavaa? II) Millaisia asemia puheenvuorot tarjoavat avioitumista ja/tai adoptiovanhemmuutta toivovalle homoseksuaalille ja miten hän voi näistä asemista käsin toimia ja mitä kokea? III) Millaista vastarintaa puheenvuoroissa käytetään suhteessa toisten puheenvuorojen lähtökohtiin? Analyysissa selviää, että samaa sukupuolta olevien avioitumisen ja vanhemmuuden normalisoinnin kehyksinä toimivat viisi rationaliteettia: biologinen, hyvinvointi-, säilyttävä, tasa-arvo ja uskonnollismoraalinen rationaliteetti. Biologinen rationaliteetti korostaa luonnollisuutta ja suvunjatkamisen tärkeyttä päätöksenteon perusteena. Hyvinvointirationaliteetissa taas korostetaan hyvinvoinnin merkitystä ja säilyttävässä rationaliteetissa perinteiden ja nykytilan säilyttämisen merkitystä. Tasa-arvorationaliteetin lähtökohdat ovat yhdenvertaisuudessa ja syrjimisen välttämisessä. Uskonnollismoraalinen rationaliteetti taas pohjautuu uskontulkintaan päätöksen perustana. Nämä rationaliteetit sekä rakentavat samaa sukupuolta olevien avioitumisesta ja vanhemmuudesta normaalia ja/tai poikkeavaa että toisaalta myös ohjaavat sitä miten homoseksuaali voi toimia ja mitä kokea. Jokaista rationaliteettia kohtaan kohdistuu aineistossa vastarintaa, joka pohjautuu joko toisiin rationaliteetteihin tai muuhun kritiikkiin.
  • Lagus, Iiris (2016)
    Since its creation the internet and especially SNSs (Social Networking Sites, e.g. Facebook, Twitter) have faced high expectations of political deliberation in the academic discussion. Empirical research has found both positive and negative evidence of online deliberation, although the majority of the research gives a rather discouraging image of internet’s potential to enhance political deliberation. The aim of this thesis is to examine the potential of social media to serve as an arena for deliberation by looking at the attitudes toward the deliberative ideal. The research questions are the following. To what extent people see social media as a platform for political deliberation? When do people share their political or societal opinions online? What are the motivations behind the decisions of taking part to the discussion, that is, sharing societal or political opinions online? Theoretical framework stems from the deliberative democracy theory. Deliberative democracy is a conception of democracy that underscores rational-critical discussion as a source of democratic legitimacy. John Rawls and Jürgen Habermas are often regarded as the most notable political writers of the last century and their writings have influenced greatly the deliberative democracy theory. In the theory section, Rawls’ and Habermas’ accounts regarding deliberation will be presented before taking a look at the deliberative democracy online. Empirically the study utilises the qualitative attitude approach method (Vesala and Rantanen, 2007). In qualitative attitude approach attitudes are understood as stances that are constructed in human interaction. Qualitative attitude approach utilises its own empirical methodology. It is based on semi-structured interviews that consist of attitude statements. The presumption is that attitudes can be examined by analysing the verbal expressions. The interview data is analysed as a commentary that consists of comments and their reasoning. For this study, ten students were interviewed about their attitudes toward social media as an arena for political deliberation. The results reflect the previous research. Participants agreed with the deliberative ideal but in practice they saw many obstacles for political deliberation online. When participating in online deliberation was evaluated positively, the reasons were that participating is important, political discussion online is educational, fun and easier as political discussion face-to-face and that by participating one can find support for own views. When participating in online deliberation was evaluated negatively, the reasons were fear of criticism, unwillingness to cause controversy, lack of interest and increased level of self-awareness.
  • Henriksson, Nelli (2016)
    Tässä työssä tarkastellaan kääntymystä prosessinomaisena muutoksena, jolla on tietty kulminaatiopiste. Tarkastelun kohteena on Korson helluntaiseurakunta, joka on perustettu vuonna 1946. Siihen kuuluu noin 500 jäsentä ja se tekee lähetystyötä Espanjassa, Aasiassa, Etelä-Amerikassa, Israelissa ja entisen Neuvostoliiton alueella. Sillä on kolme pastoria ja noin 200 vapaaehtoista. Se pitää sunnuntaisin jumalanpalveluksen, jonka lisäksi sen toimintaan kuuluvat rukousillat, musiikkiryhmät, työttömien ruokailu, pienryhmätoimintaa erilaisilla teemoilla, nuorten iltoja ja lasten tapahtumia sekä Israel-piiri. Kenttätyö suoritettiin keväällä 2015. Tutkimus pohjaa etnografiseen aineistoon, joka kerättiin keväällä 2015 maaliskuun lopulta toukokuun alkuun. Osallistuvan havainnoinnin lisäksi on tehty teemahaastatteluja seitsemän henkilön kanssa. Haastateltavat koostuvat heterogeenisestä joukosta, kuten seurakunta kokonaisuudessaan. Kääntymys termiin helposti liitettävän sisäänpäin kääntyneen konnotaation vuoksi työssä käytetään myös termiä uskoontulo. Suomalaisessa kontekstissa ennemminkin kuin kääntymyksestä täysin toiseen uskontoon, voitaisiin puhua uskoontulosta, jossa painottuu henkilökohtainen Jumalasuhde, kokemuksellisuus sekä muutos. Kääntyminen viittaa kuitenkin myös uskoontulon myötä tapahtuvaan täyskäännökseen ihmisen elämässä. Muutoksesta, sen aikaansaamisesta sekä ylläpidosta muotoutui työn kantava teema. Muutos näyttäytyy tässä työssä prosessinomaisena kasvuna, johon myös ihmisellä ja seurakunnalla on Jumalan vaikutuksen alaisena toimijuutta. Suhde modernisoituneeseen ja maallistuneeseen yhteiskuntaan vaikuttaa myös alulle panevaan kriisiytymiseen sekä potentiaalisesti kasvun ylläpitämiseen ja tukemiseen. Diskurssi, habitus ja uskovan minuus näyttäytyvät yleensä hitaasti kasvavina ja kerroksittaisina. Niiden kautta näkymättömästä maailmasta tulee todellinen subjektiivisen kokemuksen ohella myös suhteissa havaittavina, kuultavina ja todistettavina. Toisinaan muutoksen tuulet saattavat kuitenkin olla myös pyörremyrskyn kaltaisia ja kokemus hyvinkin juuriltaan repivää.
  • Nuotio, Karoliina (2016)
    Tutkielman tavoitteena on tarkastella niitä keinoja, joilla Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelman (UNDP) identiteettiä rakennetaan järjestön merkittävimmässä julkaisussa, Inhimillisen kehityksen raportissa. Tutkielma pyrkii esittelemään niitä diskursiivisia keinoja, joilla identiteettiä rakennetaan, sekä arvioimaan identiteetinmuodostuksen taustalla vallitsevia tavoitteita. Tutkielma perustuu ajatukselle identiteetinmuodostuksesta tietoisena vallankäyttönä. Tutkielma syventää identiteetinmuodostuksen tulkintaa hegemonisen ideologian teoreettisen viitekehyksen kautta. Kansainvälisten järjestöjen identiteetinmuodostusta on tärkeää tutkia, koska kansainvälisten järjestöjen saavuttama valta-asema vaikuttaa siihen, miten ymmärrämme maailmaa ja sosiaalisia tiloja. Kansainväliset organisaatiot kykenevät luomaan uusia toiminnan kategorioita ja määritelmiä, sekä muokkaamaan jo olemassa olevia, mikä johtaa muiden toimijoiden tilan rajaamiseen. Tutkielman menetelmänä käytetään Teun van Dijkin sosiokognitiivista kriittistä diskurssianalyysia. Menetelmä mahdollistaa diskurssien lisäksi diskurssien taustalla vaikuttavien mentaalimallien analysoinnin. Tällä tavoin on mahdollista tunnistaa diskursseissa piileviä valtapositioita. Tutkielman aineistona on UNDP:n tärkein vuosittainen julkaisu, Inhimillisen kehityksen raportti. Tutkielman analyysiosiossa analysoidaan sen uusinta, joulukuussa 2015 ilmestynyttä raporttia, jonka aiheena on työ. Analyysin myötä selviää, että UNDP rakentaa identiteettiään raportissa inhimillisen kehityksen konseptin kautta. Konseptista tehdään yksinomaan positiivinen ja kaikenkattava, jolloin UNDP:n on mahdollista asiantuntijuuteensa vedoten osallistua globaaliin keskusteluun lähes minkä tahansa aiheen tiimoilta. UNDP:n omaa aktiivista toimijuutta pyritään raportissa häivyttämään ja se esitetään objektiivisena asiantuntijaorganisaationa, joka toteuttaa valtioitoimijoiden tavoitteita. Kuitenkin liittämällä inhimillisen kehityksen osaksi kansainvälisen yhteisön muuttuvia prioriteetteja UNDP varmistaa asemansa yhtenä keskeisimpänä kehitystoimijana myös tulevaisuudessa. Hegemonisen ideologian, markkinaliberalismin, sanastoa hyödyntämällä UNDP pyrkii turvaamaan toimintansa, mutta tulee samalla ylläpitäneeksi ja edistäneeksi vallitsevaa ideologiaa ja vallitsevia valta-asetelmia. UNDP:n käsitteleminen neutraalina asiantuntijaorganisaationa on ongelmallista, koska sen on mahdollista muokata kehityspolitiikan prioriteetteja ja tavoitteita ja rajata muun muassa kehittyvien valtioiden omaa päätöksentekoa.
  • Faugel, Marjaana (2016)
    Tämä on tutkimus Suomen evankelis-luterilaisen kirkon papeista, jotka ovat luopuneet papin työstä. Tutkimus on puheenvuoro työelämän muutosta ja uskonnollista murrosta koskevaan yhteiskunnalliseen keskusteluun, jossa pappeuden kokemuksia ja pappien alanvaihtoa on suomalaisessa kontekstissa käsitelty varsin vähän. Tutkimuksessa kuvataan papin työstä luopumisen syitä ja selvitetään syiden suhdetta papin ammatin luonteeseen ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tilanteeseen 2010-luvulla. Tutkimus on kertomus alaa vaihtaneiden pappien ammatinvalinnasta, pappeuden kokemuksista ja papin työstä luopumiseen johtaneista syistä. Lisäksi se sisältää tilastollisen kartoituksen alanvaihdon yleisyydestä. Tutkimuksen näkökulma on narratiivinen. Aineisto koostuu viiden alaa vaihtaneen papin keskusteluista, jotka kerättiin muistelutyömenetelmällä ja yhdellä teemahaastattelulla. Muistelutyöryhmä kokoontui kolme kertaa, ja osallistujat valmistelivat jokaiselle kerralle oman puheenvuoronsa yhteisestä aiheesta. Pappien yhdessä tuottamia kertomuksia tarkastellaan narratiiveina, joilla he tekevät päätöstään luopua papin työstä ymmärrettäväksi itselleen ja muille. Tutkielmassa Greimasin aktanttimalli paljastaa, että papin työn tavoite on hämärtynyt. Papin työn tavoitetta tarkastellaan lähemmin Abbottin ammatin toimialueen käsitteen avulla. Työn tavoitteen epäselvyyden lisäksi monet tekijät estivät tutkimuksen pappeja tekemästä työtään haluamallaan tavalla. Papin työtä estäneitä vastustajia analysoidaan uudesta työstä käytyjen keskustelujen ja erityisesti professionaaliseen työhön liitettyjen haasteiden kautta. Papit tekevät päätöstään luopua papin työstä ymmärrettäväksi neljällä tavalla. Ensinnäkin heidän tiensä papiksi oli seurausta ajautumisesta eikä useimmilla heillä ollut kutsumusta papin työhön alun perinkään. Tämä tulos vahvistaa aiemman tutkimuksen tuloksia siitä, että teologisesta tiedekunnasta papiksi päätyy ihmisiä, jotka eivät opintojen alussa ole halunneet papiksi. Toiseksi papit kärsivät papin profession ja kirkon toimialueen epäselvyydestä. Heidän mukaansa kirkon ydintehtävä ei välittynyt ihmisille eivätkä he kokeneet työtään merkitykselliseksi. Kolmanneksi vaikka työn objekti olisi ollut selvä, suuren organisaation byrokraattisuus ja monet työyhteisön haasteet estivät pappeja tekemästä työtään ihanteellisella tavalla. Neljänneksi papit tekevät alanvaihtopäätöstään ymmärrettäväksi sillä, että he eivät halunneet antaa papin työn määrittää elämäänsä liikaa. Pappien alanvaihdon syyt liittyvät uudesta työstä käytyihin keskusteluihin, kuten työn henkilökohtaisuuteen, perheen ja työn yhteensovittamisen vaikeuteen, työn silppuuntumiseen ja merkityksen kokemuksen puuttumiseen. Papit haastavat perinteistä kutsumusajattelua ja liittyvät ajatukseen, jonka mukaan pappeus on kutsumuksen sijaan ammatti, jossa työ ja vapaa-aika pitää voida erottaa toisistaan. Uskonnollinen murros ja kirkon jäsenkato haastavat papin profession päivittämään toimialueensa. Pappien mukaan heidän työnsä objekti eli papin ja kirkon toimialue yhteiskunnassa kaipaa selventämistä ja päivittämistä. Pappien kertomuksissa kuuluu huoli kirkon ja papin profession autonomian menetyksestä. Sitä voidaan pitää seurauksena kirkon jäsenkadosta ja sen tuomasta tarpeesta miellyttää kaikkia ihmisiä. Jäsenkadon tuomat haasteet voidaan liittää myös markkinalogiikan professioammateille asettamiin haasteisiin. Tutkimuksen johtopäätöksenä esitetään, että useimmat pappien alanvaihdon syyt liittyvät työelämän muutoksen ja uskonnollisen murroksen tuomiin haasteisiin, joihin papin professio ei ole onnistunut vielä vastaamaan.
  • Haavanlammi, Katja (2016)
    The theory about fiscal foresight suggests that, when it is present, the econometric analysis will face substantial challenges; and the shocks received can be nonfundamental if the information in the model is not sufficient. This thesis introduces fiscal foresight into a conventional vector autoregression (VAR) analysis and examines the dynamic effects of unanticipated and anticipated government expenditure shocks with Finnish data. However, since VAR models base only on present and past information, including a forward looking variable into a VAR may cause issues that lead to misspecifications of the model and into wrong conclusions. To measure government expenditure anticipations I create a news variable by using Bank of Finland’s government expenditure forecast data. The idea is that this variable should capture the effects when the future government expenditure increase is anticipated by the forecasters and assumably by the agents in the economy. By including this news variable in the VARs information set the recovered shocks should describe more accurately the identified shocks in the economy. I show with a simple example and with information sufficiency tests that this news variable overcomes the issues that fiscal foresight may cause to the VAR analysis and that this variable makes the VAR analysis more accurate. I will investigate if including this news variable in a conventional VAR model will change the outcomes on government expenditure, tax revenues, private consumption, private investment and output; first when the unanticipated government expenditure increase causes the shock and second when the positive shock comes from the news that can be interpreted to be an anticipated government expenditure increase. In most cases the literature either supports the Keynesian or neoclassical theory since there exist disagreements on the government expenditure effects on private consumption and investment. These effects are also in the centre of my thesis and the first result is that whether or not the news variable is included to the VAR model the unanticipated government expenditure shock does not crowd out private economic activity. Instead the effects are positive and persistent and they support the Keynesian view. Second result is that when the shock to the system comes from the news, the effects on private economic activity are quite the opposite and they support the neoclassical view. This would mean that if government expenditure increase is anticipated by the agents, they will postpone their consumption and investment decisions until the government expenditure increase is implemented and the expenditure starts to return back to its unshocked path. Results all together suggest that government expenditure increase as an expansionary fiscal policy action is effective if the increase is not anticipated by the agents in the economy. If announcements on future government expenditure increases is done, the hoped expansionary effect after implementation can actually retard the economy for a few years.
  • Mustonen, Helena (2016)
    Kotimainen elokuva elää ja voi hyvin, ainakin jos on uskominen katsojatilastoja. Vuonna 2015 elokuvateattereissa rikottiin ennätyksiä, kun suomalaista eloku-vaa kävi katsomassa yli 2 500 000 katsojaa. Kotimainen elokuva ehti kuitenkin kärsiä mainekriisistä lähes 50 vuotta, ennen kuin 2000-luvun uuden buumin myötä suunta muuttui parempaan. Yleisellä tasolla kotimaisen elokuvan huono maine on kuitenkin istunut tiukassa. Ajatus maineen paranemisesta onkin tuntunut realisoituvan vasta viime vuosina. Tämän pro gradu -työn tarkoituksena on tutkia kotimaisen elokuvan ilmiömaineen muodostumista perinteisten maineteorioiden valossa. Tutkimuksessa kartoitetaan myös, millä julkisuudenareenoilla ja kenen toimesta tuo maine muodostuu, sekä mitkä julkisuudenareenoille nousevat aiheet ja teemat muodos-tavat kotimaisen elokuvan mainetta suomalaisen elokuva-alan ammattilaisten ja asiantuntijoiden näkökulmasta. Tutkimus on ajankohtainen, sillä kotimaisen elokuvan mainetta ei ole aiemmin tutkittu valitusta näkökulmasta ja maineteorioita soveltaen. Työn teoreettisen viitekehyksen lähtökohta ovat perinteisten maineteorioiden perusasetelmat. Lisäksi ilmiömaineen muodostumista mallinnetaan toimiala- ja innovaatiomaineen teorioiden sekä Pekka Aulan ja Leif Åbergin dynaamisen julkisuuskentän teorian avulla. Teoriaosuuden ytimessä ovat kollektiivisen mai-neen muodostumisen sekä alati liikkeessä olevien julkisuudenareenoiden ja niiden moninaisten potentiaalisten toimijoiden ymmärtäminen. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen tutkimus, ja se on toteutettu haastattelututkimuksena. Aineistoa varten on haastateltu kahdeksaa (8) suomalaisen elo-kuva-alan ammattilaista ja asiantuntijaa. Haastattelut on toteutettu puolistrukturoituina teemahaastatteluina, ja aineisto on analysoitu teemoittelumenetelmän mukaisesti. Tutkimustulokset osoittavat, että kotimaisen elokuvan ilmiömaine muodostuu pitkälti perinteisten maineteorioiden perusperiaatteita noudattaen. Maineen muodostumisen ytimessä on todellinen toiminta, eli itse tuote, joka on tehty yksittäinen elokuva. Tämä nostaa tuotteen tekijät, kotimaisia elokuvia tekevän elokuva-alan, erityisasemaan maineen muodostumisessa. Maineen ohjailussa parempaan suuntaan keskiöön nouseekin laadultaan ja sisällöltään hyvien elokuvien tekeminen ja elokuvatarjonnan monipuolisuus. Kotimaisen elokuvan ilmiömaineen muodostuminen on kuitenkin lähtökohtaisesti pirstoutuneempaa ja hallitsemattomampaa kuin esimerkiksi yksittäisen organisaation tai edes toimialan. Tämä johtuu siitä, että kotimainen elokuva ilmiönä ei ole itse aktiivinen toimija, vaan mainetta muodostavien toimijoiden joukko on moninainen, ja julkisuudenareenoille nousevien kotimaista elokuvaa koskevien teemojen nousu on ennustamatonta. Jatkotutkimuksen kannalta olisi kiinnostavaa tarkastella suomalaisten katsojien näkemystä kotimaisen elokuvan maineen muodostumisen prosessista. Tutkimuksen päälähteinä on käytetty Aulan, Aulan & Heinosen, Aulan & Åbergin teoksia.
  • Perämaa, Essi (2016)
    Tämä tutkielma käsittelee vammaisten vanhempien elämäntarinoita suhteessa vanhemmuudesta vallitseviin kulttuurisiin mallitarinoihin. Työn teoreettisena sekä metodologisena lähestymistapana on narratiivinen näkökulma sekä narratiivinen analyysi, jossa keskityn elämäkertamuotoisten tarinoiden analysointiin kokonaisuudessaan. Tutkimuksen tavoitteena on nähdä, miten vammaisten ihmisten vanhemmuus rakentuu ja miten sitä rakennetaan näissä elämäntarinoissa. Vammaisuuden ja vanhemmuuden kokemuksia on tähän asti lähestytty lähinnä ongelmien näkökulmasta eikä sitä ole tutkittu kovinkaan paljon. Tutkimusaineisto koostuu vuosina 2013—2014 kerätyistä kymmenestä vammaisen vanhemman elämäkertahaastattelusta. Haastattelut kerättiin kahdessa osassa. Ensimmäinen osio oli pääasiallinen elämäntarina ja toisessa osiossa otettiin huomioon vanhemmuuden erityiskysymykset. Työssä on tarkoituksena tutkia sitä, minkälaisia tarinoita vanhemmuuden ja vammaisuuden suhteesta syntyy. Onko vammaisuus sellainen ominaisuus, joka olennaisesti vaikuttaa vanhemmuuden tarinoihin ja miten vanhemmuus näissä tarinoissa rakentuu. Tarinoiden tarkastelussa otan narratiivisen näkökulman ja suhteutan vanhemmuuden tarinoita yleisiin kulttuurisiin vanhemmuuden mallitarinoihin. Otan elämänkaaren huomioon tarinoissa tarkastelemalla niitä kokonaisuutena. Suomalaisen kulttuurin tarinavarastoista on löydettävissä erilaisia kulttuurisia mallitarinoita, joiden kautta vanhemmuuden tarinoita voidaan tarkastella. Nämä kulttuuriset mallitarinat esiintyivät myös haastatteluaineistossa. Vanhemmuuteen liittyvistä käsityksistä ja tarinoista nostin esille neljä kulttuurista tarinaa: riippumaton vanhemmuus, hukassa oleva vanhemmuus, kotiäititarina ja jaetun vanhemmuuden tarina. Näihin malleihin otettiin haastateltavien tarinoissa kantaa joko hyväksymällä tai haastamalla ne. Vammaisten ihmisten vanhemmuus esiintyy sekä tutkimuskirjallisuuden että oman aineistoni valossa vielä marginaalisena ilmiönä. Vammaisten vanhemmuutta ilmiönä ei tunneta kovin hyvin eikä siihen osata suhtautua esimerkiksi palvelujärjestelmässä. Vammaisten vanhemmuus näyttäytyi tarinoissa aivan tavallisena vanhemmuutena ja ilmiönä, joka ei juurikaan eroa suomalaisesta keskimääräisestä vanhemmuudesta. Elämänkaaren tasolla suuria eroavaisuuksia saman ikäluokan vammattomiin henkilöihin ei ollut. Erot vanhemmuuden tarinoissa ilmenivät sosiaalisissa arjen episodeissa, joissa ulkopuolinen taho määritteli vanhemmuuden poikkeavaksi. Nämä episodit vahvistavat käsitystä vammaisuudesta sosiaalisena ilmiönä.
  • Maury, Olivia (Helsingin yliopisto, 2015)
    This master's thesis examines extra-European international students as an important part of the migrant labour force in Finland. Student migration is one of the fastest growing forms of migration today. Student migrants have principally been discussed in relation to education policy, human capital and the unwanted brain drain has been underlined. Aspects outside of the education-related have been studied less and for example wage work done by non-European students with a student visa in Finland has been ignored to a large extent. This thesis builds over the gap between the administrative migration-categories student-migrant and migrant-worker. Accordingly, the main subjects in this thesis are named student-migrant-workers. Emphasis is also put on the racist structures these migrants are confronted with at work and in everyday life as well as on their social and legal position in Finland. The analysed material consists of seven semi-structured theme interviews with migrants from five different countries in Sub-Saharan Africa who came to Finland in order to study. The analysis departs from a critical perspective on borders that underline how borders, and extensions of these, function as control mechanisms within the migration administration. Today borders no longer constitute a clear dividing line between nation-states, but are instead flexible and located at the centre of the migrants lives. The extensions of borders the analysis emanates from, is the temporary residence permit the migrants have obtained and how it influences their possibilities of forming their life in a way they would want to. Since the residence permit implies certain requirements for the migrants and restricts their social and political rights, this scope is remarkably limited. The thesis illustrates how borders, in the form of the student s residence permits, produce a precarious labour force that is easy to exploit. As will be seen, most of those holding a student s residence permit have no other choice than wage working in order to avoid deportation. Because of the strict limitations, these migrants are produced as flexible workers that quickly can react to the demand on the labour market. The analysis also shows that boundaries are created on the basis of race , ethnicity and language and also influence the position on the labour market as well as the experiences of everyday life. The analysis is situated in a context of migration in contemporary capitalism and shows that borders produce new subjectivities that are possible to utilize in the current economic system. The temporariness the characterises the lives of the student-migrant-workers renders inclusion in society more difficult and questions in this way integration as analytical tool in contemporary migration research.
  • Lestinen, Anni (Helsingin yliopisto, 2015)
    Tutkielma käsittelee epävirallisella sektorilla työskenteleviä naisia Yaoundén ja Bamendan kaupungeissa Kamerunissa sekä suomalaisen kansalaisjärjestön Marttaliiton ja paikallisen kotitalousneuvojien järjestön ACESF-CA:n kehityshanketta, jossa naisia koulutetaan ravitsemuksessa ja yrittäjyydessä. Työn tavoitteena on tarkastella hankkeeseen osallistuneiden naisten kokemuksia omista tuloistaan sekä hankkeen käytäntöjä ja päämääriä osana laajempaa antropologista keskustelua naisten asemasta, kehityksestä ja uusliberaalista globalisaatiosta. Tutkimusaineisto on kerätty kolme kuukautta kestäneen etnografisen kenttätyöjakson aikana tammi-maaliskuussa vuonna 2013. Tärkeimpinä metodeina käytettiin yksilö- ja ryhmähaastatteluja ja osallistuvaa havainnointia kehityshankkeen eri tilaisuuksissa sekä edunsaajanaisten keskuudessa. Tutkielmassa tarkastellaan sitä, kuinka Marttaliiton ja ACESF-CA:n kehityshankkeessa näkyvät eri globaalin ja paikallisen tason ideologiat sekä sitä, kuinka näiden ideologioiden eri elementtejä ja järkeistyksiä yhdistyy hankkeessa. Tutkielmassa nostetaan esiin myös se, kuinka naisten taloudellisen roolin tehostuminen on nähty uusliberaalissa kehitysdiskurssissa voimaannuttavana ja feministisessä kritiikissä puolestaan naisten velvollisuuksia ja työtaakkaa lisäävänä. Tälle keskustelulle oleellisia ovat länsimaiset käsitteet uusintamisen ja tuotannon kahtiajaosta sekä uusliberaalin kehitysideologian käsitys rationaalisesta yksilöstä oman onnensa seppänä vapailla markkinoilla. Paikalliset kulttuuriset tekijät otetaan myös huomioon tarkastelemalla paikallisia sukupuoli-ideologioita, jotka idealisoivat naisia äiteinä ja korostavat heidän rooliaan perheen ruokkimisessa. Johtopäätöksenä esitetään, että kehityshankkeessa ei vaikuteta haastavan paikallisia talouteen ja sukupuoleen liittyviä rakenteita eikä länsimaisia uusliberaaleja käsityksiä vaan eri ideologiat toimivat hankkeessa vuorovaikutuksessa keskenään. Naisten työskentely epävirallisella sektorilla ilmentää uusliberalismin kaksijakoista luonnetta, jonka voidaan toisaalta nähdä olevan osasyy naisten marginaaliseen asemaan ja toisaalta tarjoavan ratkaisua sille yksilön kovan työn kautta. Tutkielmassa osoitetaan myös, kuinka naiset itse eivät tee erotusta töidensä välillä länsimaisen uusintavan ja tuotannollisen kahtiajaon mukaan, vaan heidän taloudelliset aktiviteettinsa ovat osa heidän rooliaan äiteinä.
  • Anttila, Salla (2016)
    Immigrants form a new group of political actors in contemporary societies, while immigration issues are also a subject to an increasingly heated debate that divides voters and candidates. This thesis studies how electoral candidates from Stockholm and Helsinki claim to represent immigrants and immigrant interests in their blogs, during the most recent parliamentary elections. The main purposes of the study are to test the empirical potential of the claims-making theory, and to analyze the range of issues and interests offered to immigrants in two different national contexts. The candidate blogs are treated as platforms of political representation. Following a contemporary, constructivist theoretical approach, representation is understood as a process of claims-making in which the interests of the represented are constituted in a certain way. The analytical framework of critical frame analysis is employed, for the applicable parts, to analyze how the claims advance substantive representation, which kind of issues and interests immigrants are claimed to have, and how they are portrayed as the constituency of the claims. Apart from the issue of employment, the majority of the claims in the blogs were made on immigrant issues per definition, namely increased support of racist political parties, racism, and asylum policies. Notably, in Sweden, the populist radical right party was depicted as the main culprit for racism, whereas in Finland, racism and discrimination were more often treated as societal problems. Moreover, the issue of asylum immigration was more visible in Sweden, whereas the issue of criminality was connected to immigration exclusively in Finland. As a constituency, immigrants were often portrayed as one category of people, as victims of racism, as asylum seekers, or as workers; or they were merely included into a broader claimed constituency, the society as a whole. In many blogs, the diversity of immigrant groups and individuals was thus not recognized. However, several exceptions of individual claims brought up the interests of particular immigrant groups, such as women or Muslims. In the scope of existing research, this thesis changes the focus from the descriptive representation of immigrants to statements candidates make in the social media, which is a central platform of political debate today. Furthermore, the ongoing development of the public discourse and, in the light recent events, the increased emphasis on the issues of criminality and asylum immigration, speak for the importance to study this discourse from the viewpoint of political representation.
  • Widenäs, Saara (2016)
    Vaikuttavuus on sosiaalityössä ajankohtainen, mutta vielä suhteellisen vähän eteenkään Suomessa tutkittu käsite. Vaikuttavuutta voidaan ymmärtää monin eri tavoin, mutta julkisessa keskustelussa näkökulma on usein taloudellinen ja keskittyy tehokkuuteen. Tämän vuoksi tutkielman teoriaosuudessa tarkastellaan sosiaalityön vaikuttavuuden lisäksi New Public Managementin käsitettä, koska tällä johtamisopilla on ollut laajoja vaikutuksia myös julkiselle sektorille esimerkiksi arvioinnin lisääntymisenä. Myös asiantuntijuuden ja organisaation käsitteitä tarkastellaan, koska ne ovat yhteydessä myös vaikuttavuuden toteutumiseen. Tutkielman tarkoituksena oli selvittää aikuissosiaalityössä työskentelevien sosiaalityöntekijöiden näkemyksiä vaikuttavuudesta ja siitä millaisia mahdollisuuksia heillä on tehdä vaikuttavaa sosiaalityötä. Tarkoituksena on saada sosiaalityöntekijöiden ääni paremmin kuuluviin. Aineisto kerättiin tekemällä kaksi ryhmähaastattelua eräässä aikuissosiaalityön toimipisteessä. Yhteensä haastatteluihin osallistui seitsemän sosiaalityöntekijää. Aineisto on kvalitatiivinen ja sen analyysissä hyödynnettiin fenomenografista lähestymistapaa, joka keskittyy henkilöiden kokemuksiin ja ymmärrykseen tietystä ilmiöstä eikä niinkään ilmiön itsensä selittämiseen. Teoria ja sen pohjalta muotoutunut haastattelurunko ohjasivat analyysiä, mutta analyysissä on myös jätetty avoimeksi mahdollisuus, että aineistosta nousee esiin asioita joita ei ole ennalta määrätty. Tulokset esitellään kuvauskategorioina, joita muodostui yhteensä neljä. Sosiaalityöntekijöiden näkemys vaikuttavuudesta tiivistyi kahteen kuvauskategoriaan ja vaikuttavuus kuvattiin muutoksena ja sen arviointina. Muutos asiakkaan elämässä oli oleellisin, mutta myös muutos lähipiirissä ja yhteisössä nousi keskusteluun. Arvioinnin alakategorioissa nousi esiin esimerkiksi arvioinnin vaikeus yleisesti, systemaattisen arvioinnin puuttuminen, nykyisen arvioinnin keskittymisen määriin ja toive lisätä arviointia etenkin tutkimuksen kautta. Sosiaalityöntekijöiden kokemukset mahdollisuuksista vaikuttaa muodostivat myös kaksi kuvauskategoriaa, joista ensimmäiseen tuli vaikuttamisen keinoja. Näistä keinoista ehdottomasti tärkeimpänä esiin nousi vuorovaikutus. Muita keinoja olivat yhteistyö, koordinointi, tavoitteiden asettaminen ja raha. Toiseen kuvauskategoriaan nousi seikkoja, jotka vaikuttavat vaikuttavan sosiaalityön tekemiseen sekä nykytilanteen katsausta ja tulevaisuuden näkymiä. Huomion arvoista näistä oli etenkin mahdollisuuksia heikentävät asiat, kuten työmäärä ja vähäiset resurssit sekä ylempi organisaatio, joista molemmista nousi runsaasti keskustelua. Tulevaisuudelta kuitenkin, tietystä huolestuneisuudesta huolimatta, odotettiin positiivisiakin muutoksia etenkin uuden sosiaalihuoltolain hengessä, jossa vaikuttavuuden seuraaminen on lisätty sosiaalityöntekijän tehtäviin. Vaikuttavuus on siis erittäin ajankohtainen ja tärkeä teema sosiaalityössä tällä hetkellä ja myös haastatellut sosiaalityöntekijät painottivat sen merkitystä. Yleisesti sosiaalityötä on kritisoitu siitä, ettei se ole niin kiinnostunut tutkimustiedon lisäämisestä, mutta tämän tutkimuksen haastatellut sosiaalityöntekijät suhtautuivat kuitenkin hyvin positiivisesti esimerkiksi arvioinnin lisäämiseen juuri tutkimuksen kautta. Ongelma on enemmänkin, että kehittämiselle ei ole aikaa eikä ylempää asetetut työn painopisteet vastaa sosiaalityön arvoja. Vaikuttavuus voidaan myös ymmärtää hyvin eri tavoin, esimerkiksi yksilön tasolla tai yhteiskunnallisena tai siitä voidaan puhua synonyymina taloudellisuuden tai tehokkuuden kanssa. Voidaan myös kysyä voidaanko puhua vaikuttavasta sosiaalityöstä jos vaikuttavuutta ei ole menetelmällisesti arvioitu? Haastatellut sosiaalityöntekijät kuitenkin havainnoivat työssään vaikuttavuutta, vaikka sen systemaattinen arviointi puuttui ja sen täysipainoiselle tekemiselle ja kehittämiselle ei ole tarpeeksi resursseja. Tulevaisuudessa olisikin tärkeää saada tutkimustietoa vaikuttavuudesta, jotta käyttöön saataisiin enemmän sosiaalityön mukaisia arviointimenetelmiä, jotka eivät perustu vain taloudellisuuteen tai tehokkuuteen.