J.V. Snellmans Philosophie der Persönlichkeit

Näytä kaikki kuvailutiedot

Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-3155-3
Julkaisun nimi: J.V. Snellmans Philosophie der Persönlichkeit
Tekijä: Kallio, Lauri
Muu tekijä: Helsingin yliopisto, humanistinen tiedekunta, filosofian, historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos
Opinnäytteen taso: Väitöskirja (monografia)
Tiivistelmä: The study discusses the philosophy of Finnish philosopher J.V. Snellman (1806-81). The focus is on Snellman's so-called philosophy of personality, which he presented in his work "Essay on the speculative Development of the Idea of Personality" (Tübingen, 1841). Besides this work he addressed his philosophy of personality in his other works and in his public lectures. In his philosophy of personality Snellman develops the concept of personality within the framework of G.W.F. Hegel's (1770-1831) philosophy. The concept of personality serves as a basis for Hegel's philosophy of right, and it plays an important role also in other parts of Hegel's system. However, he never provided a comprehensive definition of this concept. The essence of personality was debated among Hegelians after Hegel's death in 1831. In the course of the debate the Hegelian school split into two groups. At the time of publication of "The Idea of Personality" there was a serious rift between the Right- and the Left-Hegelians. The study analyzes Snellman's philosophy of personality in respect of Hegel's philosophy and in respect of the views of other Hegelians mainly D.F. Strauss (1808-74), L. Feuerbach (1804-72) and C.F. Göschel (1781-1861). I also attend to some contemporaries outside the Hegelian School like F.W.J. Schelling (1775-1854) and I.H. Fichte (1796-1879). The study is divided into six sections (A F). The first comprises an introduction and an outline of the structure of the study. The second section (B) discusses the historical context of Snellman's philosophy. The first subsection focuses on the Central European debate on Hegel's legacy. The second subsection deals with Snellman's life and his work on philosophy. The systematic part of the study comprises three sections (C E), which consider the dialectic of Snellman's work of 1841. This dialectic follows the outline of Hegel's philosophy of subjective spirit and culminates in the definition of personality. Snellman, however, exceeds the realm of the philosophy of subjective spirit, as he discusses e.g. the philosophy of religion. He also comments on the debate among Hegelians. According to Snellman, neither Right- nor Left-Hegelians are true to Hegel's philosophy. In effect, his own standpoint in the debate, as I will argue, comes close to that of the Left-Hegelians. The study concludes with a summary (F).Väitöskirja käsittelee Johan Vilhelm Snellmanin (1806-81) persoonallisuusfilosofiaa. Persoonallisuusfilosofia viittaa Snellmanin kehittämään filosofiseen määritelmään persoonallisuudesta, jonka hän pääosin esitti Saksassa vuonna 1841 julkaisemassaan teoksessa Persoonallisuuden idean spekulatiivisen kehittelyn yritys. Snellmanin filosofian on perinteisesti katsottu seuraavan keskeisissä ratkaisuissaan Georg Wilhelm Friedrich Hegelin (1770-1831) esikuvaa. Vähemmälle huomiolle ovat jääneet kohdat, joissa Snellman kritisoi Hegeliä tai esittää omaperäisiä lisäyksiä nk. "Berliinin Mestarin" filosofiaan. Persoonallisuusfilosofia edustaa pitkälti tätä puolta Snellmanin filosofisessa työssä. Persoonallisuusfilosofia syntyi kannanotoksi Euroopassa käytyyn keskusteluun Hegelin filosofiasta. Snellmanin liittyessä keskusteluun kymmenen vuotta Hegelin kuoleman jälkeen hegeliläiset olivat jakautuneet useisiin keskenään kiisteleviin leireihin. Erimielisyys sai alkunsa Hegelin uskonnonfilosofian tulkinnasta. Yksi keskustelun pääaiheita oli kysymys siitä, onko Hegelin filosofian ydinkäsite "henki" persoonallinen vai ei. Snellmanin tavoitteena oli esittää sellainen persoonallisuuden määritelmä, jolle löytyisi paikka Hegelin filosofian systeemissä. Väitöskirja tarkastelee Snellmanin persoonallisuusfilosofiaa ensisijaisesti sen historiallisessa viitekehyksessä, mutta arvioi myös sen merkitystä Hegelin filosofian ajankohtaisten tulkintaongelmien kannalta. Väitöskirjatutkimus osoittaa, että Snellman oli saavuttanut syvällisen ymmärryksen Hegelin monitahoisesta filosofiasta. Mikäli hänellä olisi ollut mahdollisuus jatkaa työtään akateemisen filosofian parissa, hän olisi hyvinkin voinut tarjota merkittävän panoksen Hegelin filosofian uudistamiseen. Joitain merkkejä tällaisesta uudistustyöstä on löydettävissä hänen myöhemmistä töistään. Snellman yritti Persoonallisuuden idea -teoksessaan tarjota ratkaisun alati syveneviin tulkintaerimielisyyksiin Hegelin filosofiasta, mutta tämä kuitenkin osoittautui hedelmättömäksi. Teoksesta julkaistiin muutama positiivinen arvio, mutta se ei herättänyt juurikaan huomiota hegeliläisten ydinjoukon ulkopuolella. Snellman ei kyennyt ennakoimaan kriisiä, johon idealistinen filosofia ajautui 1840-luvulla. Tähän vaikutti osaltaan suomalaisen hegeliläisyyden yksipuolisuus: Snellman suhtautui esimerkiksi kritiikittömästi Hegelin esittämään Immanuel Kantin (1724-1804) filosofian arvosteluun.
URI: URN:ISBN:978-951-51-3155-3
http://hdl.handle.net/10138/181081
Päiväys: 2017-06-01
Avainsanat: teoreettinen filosofia
Tekijänoikeustiedot: Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.


Tiedostot

Latausmäärä yhteensä: Ladataan...

Tiedosto(t) Koko Formaatti Näytä
JVSnellm.pdf 1.763MB PDF Avaa tiedosto

Viite kuuluu kokoelmiin:

Näytä kaikki kuvailutiedot