Farmasian tiedekunta

 

Uusimmat julkaisut

  • Maddirala Venkata, Siva Prasada Reddy (2017)
    Kansanterveydellisen ja hoidollisen näkökulman huomioiminen farmasian koulutuksessa ja farmasian ammattilaisten rooli kansallisissa kansanterveysohjelmissa Intiassa Maailman terveysjärjestö WHO on arvioinut puutteen terveydenhuollon ammattilaisista kasvavan maailmanlaajuisesti. Vaje oli 7,2 miljoonaa vuonna 2013 ja sen on arvioitu olevan 12,9 miljoonaa vuonna 2035. Intiassa on yli miljoona farmasian koulutuksen saanutta, joista yli 75 % työskentelee avohoidon apteekeissa tai sairaala-apteekeissa. Jotta farmasian ammattilaisia voitaisiin paremmin hyödyntää kansanterveyden edistämisessä, tulee tarkastella farmasian koulutuksen sisältöä ja farmasian ammattilaisten ottamista huomioon terveydenhuollon osana. Tässä väitöskirjatutkimuksessa tutkittiin farmasian koulutusohjelmiin liittyviä esteitä farmasian ammattilaisten osallistumiselle valtakunnallisiin kansanterveysohjelmiin Intiassa. Tutkimuksessa verrattiin intialaisten farmasian tutkintojen (DPharm, BPharm ja PharmD) sisältöjä keskenään sekä verrattiin näitä Yhdysvaltojen (PharmD), Tanskan ja Suomen koulutusohjelmiin (maisteriohjelmat). Lisäksi tehtiin pienimuotoiset kyselytutkimukset valmistumassa oleville farmasian opiskelijoille ja työssä oleville lääkäreille heidän suhtautumisestaan lääkealan ammattilaisten osallistumiseen Intian kansanterveysohjelmiin. Intialaiset farmasian koulutusohjelmat eroavat toisistaan koulutuksen pituudessa ja siinä, kuinka paljon niihin sisältyy hoidollista ja kansanterveydellistä oppiainesta. Kuitenkin kaikista näistä koulutusohjelmista valmistuneista käytetään samaa pharmacist -nimikettä. Valtaosalla apteekeissa työskentelevistä on lyhin DPharm-tutkinto (2 vuotta), joka sisältää vähiten hoidollista ja kansanterveydellistä koulutusta. Lääkärit ja valmistumassa olevat farmasian opiskelijat suhtautuivat myönteisesti lääkealan ammattilaisten osallistumiseen Intian kansanterveysohjelmiin ja niihin liittyvään koulutukseen. Intian DPharm- ja BPharm-koulutusohjelmissa olevia sisältövajeita voitaisiin vähentää perustamalla niihin apteekkityöhön ja hoidolliseen osaamiseen tähtäävät suuntautumisvaihtoehdot. Lisäksi tarvitaan helposti saatavilla olevaa kansanterveysohjelmiin liittyvää täydennyskoulutusta valmistuville ja työelämässä oleville farmasian ammattilaisille. Väitöskirja: Maddirala Venkata SPR: Public Health and Patient Care Aspects in Pharmacy Education and Pharmacists Role in National Public Health Programs in India. Faculty of Pharmacy, University of Helsinki, 2017.
  • Shawesh, Amna Mohammed (Helsingin yliopisto, 2015)
    Indomethacin (IND) is a potent non-steroidal anti-inflammatory drug used in the treatment of rheumatoid arthritis, osteoarthritis, acute gout and other disorders. IND is available worldwide mostly in the form of capsules and suppositories, however, these formulations usually create side effects. Consequently, an alternate route of administration to avoid or minimize side effects may be found in the form of semisolid dermatological formulations, now available in few countries. The specific goals of this study were: (I) to determine the solubility of IND using different co-solvents: hexylene glycol (HG), propylene glycol (PG), polyethylene glycol 300 (PEG), butylene glycols (1,2 BG; 1,3 BG and 1,4 BG) and ethanol (ETOH). 1% (w/w) Tween® 80 or polyvinyl pyrrolidone (PVP-25) were used as enhancers; (II) to develop suitable topical gel preparations using 20% (w/w) Pluronic® (PF-127) or 1% (w/w) Carbopol ETD® 2001 (C2001) as gelling agents and HG or PEG 300 as solvents (1% (w/w) Tween® 80 and PVP-25 were added as excipients); (III) To evaluate the effect of composition of prepared gel formulations on the following parameters: appearance, crystallization, pH and rheological behaviour and (IV) to investigate the influence of storage time and storage conditions on the characteristics of the gels. These results indicate that all the solvents tested increased the solubility of IND to varying degrees. Tween® 80 and PVP-25 only slightly enhanced the solubility of IND. 1% (w/w) IND was able to form a structural gel with both PF-127 and C2001. Storing the INDPF-127 gels at 6°C resulted in the precipitation of IND. All gels stored at room temperature exhibited good stability. The gels stored at 45°C developed a dark yellow colour. Gels with C2001 and PF-127/PEG had slightly decreased viscosities with increasing storage time, while the gels with PF-127/HG showed increase in viscosities with time. In conclusion, the water solubility of IND was increased by the addition of co-solvents. 1% (w/w) IND gel can be suitable for using as a gel formulation and it is stable at room temperature. The search for suitable gels for IND topical formulation needs to be continued with more stability studies. Moreover, in-vitro and in-vivo experiments will be necessary for providing data on bioavailability.
  • Zhou, Fang (Helsingin yliopisto, 2012)
    Sosiaaliset verkostot, web ja geenien säätelysuhteet ovat esimerkkejä monimutkaisista verkostoista, joiden ymmärtäminen ja havainnollistaminen on tärkeää erilaisissa sovelluksissa. Laajojen verkostojen tarkastelu on kuitenkin hyvin vaikeaa. Fang Zhoun väitöskirjatyö "Methods for network abstraction" käsittelee verkkojen yksinkertaistamista pienemmiksi ja helpommin käsiteltäviksi. Väitöskirjan alussa Fang muotoilee ja jäsentää tämän uuden tutkimusalueen sekä esittää katsauksen aiemmin hajallaan olleeseen aihepiirin tutkimukseen. Sen jälkeen työssä esitetään kahdentyyppisiä uusia menetelmiä verkkojen yksinkertaistamiseen. Näistä sieventämismenetelmät poistavat verkosta sellaisia yhteyksiä, jotka vaikuttavat verkkoon kokonaisuutena vähiten. Ryhmittelymenetelmät puolestaan kokoavat verkoston yksilöitä joukoiksi samantapaisten roolien perusteella. Kun kokonainen ryhmä yksilöitä korvataan yhdellä yleistyksellä, saadaan tuloksena yksinkertaisempi verkko. Niin sieventämis- kuin ryhmittelymenetelmäkin pyrkivät säilyttämään mahdollisimman paljon alkuperäistä tietoa, vaikka verkoston esityksen koko suppeneekin. Väitöskirjatyössä esiteltyjä menetelmiä on testattu sekä sosiaalisiin verkostoihin että biologisiin verkkoihin, ja ne kykenevät tuottamaan yksinkertaistuksia, joissa säilyy olennaista tietoa verkoston rakenteesta. Lisäksi ryhmittelymenetelmää sovelletaan työssö vielä erikseen bakteerien ja arkkien metaboliaverkkoihin niiden monimuotoisuuden tutkimiseksi.
  • Vellonen, Kati-Sisko (2010)
    Solu- ja ATK-menetelmät silmälääketutkimuksen työkaluina. Uusia tutkimusmenetelmiä tarvitaan tehostamaan lääkekehitystä, joka kestää noin 10 15 vuotta ennen kuin uusi lääkeaine pääsee potilaskäyttöön. Lääkekehitystyössä käytetään edelleen runsaasti eläinkokeita, joten tarve vaihtoehtoisten eettisesti parempien tutkimusmenetelmien kehittämiseen on suuri. Solut ja ATK-menetelmät ovat käyttökelpoisia lääkekehityksen alkuvaiheessa, kun tarvitaan nopeita menetelmiä uusien lääkeainemolekyylien arvioinnissa. Näiden menetelmien avulla voidaan valita lupaavimmat uudet lääkekandidaatit jatkotutkimuksiin eläimissä ja ihmisissä. Silmätippoja käytetään yleisesti silmätautien hoidossa, mutta vain alle 5 % annoksesta imeytyy silmään. Lääkeaineen imeytymistä rajoittaa erityisesti sarveiskalvon pinnassa oleva tiivis epiteelisolukko. Tässä väitöskirjatyössä kehitettiin laskennallisia malleja ennustamaan lääkeaineiden imeytymistä sarveiskalvon läpi silmään. Kehitetyt laskentamallit kertovat, miten lääkeaineen rakenne vaikuttaa sen imeytymiseen. Kemiallisesta rakenteesta laskemalla voitiin ennustaa lääkeaineen imeytyminen silmään tietokoneen avulla lähes yhtä tarkasti kuin kokeellisten koe-eläintutkimusten avulla. Uutta laskentamenetelmää voidaan käyttää silmälääkkeiden kehityksen apuvälineenä ja osin koe-eläinkokeita korvaavana menetelmänä. Väitöskirjatyössä tutkittiin myös lääkeaineiden imeytymisen mekanismeja sarveiskalvon epiteelissä. Ihmisen silmän pinnan epiteelistä löydettiin lääkekuljetukseen vaikuttavia proteiineja. Silmälääkkeiden imeytymistutkimuksiin aiemmin kehitetyn solukasvatusmallin havaittiin myös ilmentävän näitä proteiineja, mutta enemmän kuin normaali silmä. Lääkeaineen turvallisuuden osoittaminen on edellytys lääkeaineen hyväksymiselle potilaskäyttöön. Lääkeaineiden turvallisuustestauksessa käytetään laajasti MTT-menetelmää ja soluja. Tässä työssä havaittiin, että kemikaaleja soluista ulos pumppaavat proteiinit voivat vääristää MTT-menetelmän tuloksia aliarvioiden testiaineiden soluille aiheuttamaa haittaa. Tämä on tärkeä tieto ja syytä ottaa huomioon tätä testiä käytettäessä.