Education and the basis of self-rated health

Abstract

Koettu terveys (self-rated health, SRH) on yksi kyselytutkimusten käytetyimmistä yleisen terveydentilan mittareista. Sitä käytetään usein terveyserojen tutkimuksessa. Aiemmat tutkimukset ovat kuitenkin kyseenalaistaneet indikaattorin vertailukelpoisuuden eri koulutustason suorittaneiden välillä, sillä ryhmät voivat painottaa erilaisia terveyden ulottuvuuksia tai mittapuuta vastauksissaan. Korkeampi koulutus voimistaa mahdollisesti koetun terveyden ja yksilön varsinaisen terveydentilan välistä suhdetta, kun terveydentilaa mitataan muilla vakiintuneilla indikaattoreilla. Tästä seuraa, että koettu terveys voi heijastaa erilaista todellista terveydentilaa eri koulutusasteen suorittaneilla.Tämän pro gradun tarkoitus on ensinnäkin selvittää, mitä terveyden eri ulottuvuuksia huonon koetun terveyden kokemukseen yhdistetään vertaamalla huonoa koettua terveyttä muihin vakiintuneisiin terveyden indikaattoreihin. Toiseksi, tarkoitus on tutkia koulutuksen vaikutusta koetun terveyden ja terveysindikaattoreiden väliseen yhteyteen.

Tutkimuksen aineisto on peräisin Terveys 2000 -poikkileikkaustutkimuksesta, joka sisältää terveyden indikaattoreita esimerkiksi lääkärintarkastuksesta, mielenterveyshaastattelusta ja kyselytutkimusosioista (n=5586). Valitut indikaattorit joihin koettua terveyttä verrataan edustavat kliinistä- funktionaalista- ja mielenterveyttä, sekä terveyskäyttäytymistä ja oireita kuten somaattisia vaivoja. Analyysit pohjaavat logistiseen regressioon ja epälineaariseen dekomponointiin.

Aineiston perusteella somaattisten oireiden suuri määrä on voimakkaasti yhteydessä huonoon koettuun terveyteen kaikissa koulutusryhmissä. Muita tärkeitä huonon terveyden selittäjiä ovat funktionaalinen terveys, mielenterveyshaastattelussa todetut mielenterveyden ongelmat ja osa lääkärin diagnosoimista sairauksista. Korkeakoulutus voimistaa huonon koetun terveyden ja sydän- verisuonitautien, koettujen funktionaalisten vaikeuksien, sekä korkean somaattisten oireiden määrän välistä yhteytä kun korkeakoulun käyneitä verrataan peruskoulutuksen suorittaneisiin. Koulutus ei vaikuttanut muiden terveyden indikaattorien ja huonon koetun terveyden väliseen yhteyteen.

Peruskoulutuksen suorittaneet kokivat useammin terveytensä huonoksi, mutta koetun terveyden ero selittyi pitkälti muilla terveyden indikaattoreilla mitatulla terveyserolla. Tutkimus on osittain ristiriidassa aiempien tulosten kanssa. Koulutuksen vaikutus oli oletetun suuntainen, mutta ero oli tilastollisesti merkittävä vain vertailtaessa peruskoulutusta korkeimpaan koulutusluokkaan. Koulutus ei myöskään vaikuttanut järjestelmällisesti kaikkiin terveyden indikaattoreihin.

Self-rated health (SRH) is a frequently used survey indicator of general health. It is periodically utilised in the study of educational health disparities. Several researchers have, however, suggested that systematic population sub group differences in health self-ratings (reporting heterogeneity) may results in SRH reflecting a different health status, or aspects of health, for different educational groups. Previous studies imply that the associations between SRH and other indicators of health may be strengthened by higher education. However, the studies disagree on the strength and the scope of the interaction effect. Comparability is also an issue due to, for example, the variation in the selected health indicators by which SRH is assessed. No such studies have so far been conducted in Norther Europe.

The purpose of this Master’s thesis is to address educational SRH reporting heterogeneity. Using quantitative methods, this thesis analyses which aspects of health are included in dichotomised poor or very poor SRH ratings, and whether education moderates the relationship between SRH and the indicators of health. The selected health indicators represent five health dimensions identified in previous studies: clinical health, functional health, health behaviours, mental health and bodily symptoms and experiences. The analyses are conducted using logistic regression and regression –based nonlinear decomposition methods. The study utilises the Health 2000 data (n= 5586) for the household and institution dwelling population over the age of 30 residing in mainland Finland. The data is nationally representative and consists of a clinical- and mental health examination, and survey sections.

Overall, a high volume of somatic complaints was found strongly associated with poor self-rated health for all educational groups. Other significant contributors were functional health, diagnosed mental health conditions, and to some extent diagnosed diseases. An educational interaction effect was found for cardiovascular disease, subjective functional limitations in everyday tasks, and high volume of somatic complaints. In all cases education strengthened the association. However, for the majority of the indicators, SRH was associated with, no interaction effect was found. Compared to those respondents with a higher education, those with lower educational attainments more often reported poor SRH, but the selected health indicators and demographic variables explained virtually the whole difference. The study then, to some extent, concurs with earlier findings of higher education strengthening some of the associating between poor SRH and other indicators of health. However, the effect was statistically significant only when comparing basic education to higher educational attainments, and it was less systematic than some of the previous studies have suggested.