Maatalous- metsätieteellinen tiedekunta

 

Uusimmat julkaisut

  • Tegegne, Yitagesu Tekle (Unigrafia, 2016)
    Viimeisten neljän vuosikymmenen aikana on kehitetty lukuisia toimintaperiaatteita ja hallinnon mekanismeja, joiden avulla on pyritty ratkaisemaan maailman metsien käyttöön liittyviä monimutkaisia kysymyksiä. Kaksi viimeisintä kansainvälistä poliittista prosessiaovat Euroopan unionin (EU) Action Plan on Forest Law Enforcement, Governance and Trade (FLEGT) toimintasuunnitelma ja sen kahdenkeskisesti neuvoteltavat vapaaehtoiset puun kauppaan liittyvät sopimukset (Voluntary Partnership Agreements, VPA), sekä Yhdistyneiden kansakuntien REDD+-mekanismi (Reducing Emissions from Deforestation and Forest Degradation). Näiden osittain päällekkäisten välineiden syntyminen herättää kysymyksen niiden toimintakyvystä: Rakennetaanko niillä tehokasta ja kestävää metsien hallintotapaa eristyksissä toisistaan, vai koordinoidusti yhdessä? Tämä väitöstutkimus etsi synergioita FLEGT-VPA- ja REDD+-prosessien vaikutusten välillä Kamerunissa ja Kongon tasavallassa. Tutkimus esittelee keskeisimpiä ongelmia maailmanlaajuisen metsien hallintotavan kannalta. Tutkimusongelmaa lähestyttiin metsätalouden teorioiden ja menetelmien sekä yhteiskunta- ja valtiotieteiden näkökulmista. FLEGT-VPA:n ja REDD+:n välisiä yhteyksiä eri sosiopoliittisissa olosuhteissa tutkittiin vertailevan analyysin avulla. Aineiston keräämisessä käytettiin lukuisia eri menetelmiä, mm. yksityiskohtaisia asiantuntijahaastatteluja, virallisten asiakirjojen sisältöanalyysia, sekä paikallisten yhteisöjen ja alkuperäisasukkaiden fokusryhmähaastatteluja. Tutkimustulokset viittaavat siihen, että institutionaaliset ja poliittiset tekijät, erityisesti poliittinen kulttuuri (esimerkiksi korruptio ja omat intressit) ovat tärkeimmät ja vaikeimmin torjuttavissa olevat metsien hävittämisen ja niiden tilan heikentymisen syyt (tutkimus 1). Toimeentulon niukkuus, kaupallinen maanviljely sekä laillinen että laiton puunhakkuu ovat myös tärkeitä tekijöitä metsien hävittämisen ja niiden tilan heikentymisen kannalta. Jotta ongelmiin voitaisiin puuttua tehokkaasti, päätöksentekijöiden on tunnistettava alueen valtioiden kohtaamat vastakkaiset intressit (metsien suojelu vastaan käyttö muihin tarkoituksiin). Tässä tutkimuksessa löytyi 13 tapausta FLEGT-VPA:n ja REDD+:n välisistä yhteyksistä ja mahdollisista synergioista (tutkimus II). Molemmat prosessit voivat tukea toinen toistaan esimerkiksi mekanismien varmentamisessa, tiedonkulun läpinäkyvyydessä, sidosryhmien osallistumisen varmistamisessa sekä metsäkatoa aiheuttavien tekijöiden valvonnassa, raportoinnissa ja niiden kohtaamisessa (tutkimukset II ja IV). FLEGT-VPA:n ja REDD+:n välisiä mahdollisia synergioita ja niiden vaikutuksia tulevat rajoittamaan sisäpoliittiset prosessit, tiedonkulun puute valtion eri instituutioiden välillä, sekä valtaapitävien omat intressit (tutkimukset III ja IV). Siispä 1) tarvitaan suuria muutoksia, jotta saadaan aikaiseksi monitasoista koordinaatiota kaikkien maankäyttöön vaikuttavien tekijöiden välillä (maailmanlaajuisesta paikallistasoon); 2) kansallisten, niin valtiollisten kuin ei-valtiollistenkin toimijoiden sekä globaalien järjestöjen edustajien (esimerkiksi, EU, Maailmanpankki, UNREDD) ja rahallisten tukijoiden tulisi valita mieluummin holistinen kuin toisensa poissulkeva toimintatapa; ja 3) prosessien täytyisi katsoa puutavaran laillisuutta ja hiilidioksidipäästöjen vähentämistä pidemmälle ja tunnistaa trooppisten metsien elintärkeä rooli myös muiden kuin hiilensidontaan liittyvien hyötyjen kannalta. Tutkimuksen tulokset näyttäisivät johtavan siihen loppupäätelmään, että tarvitaan sekä perusteellinen hallintotapojen että kannustinrakenteiden ja niiden valvonnan muutos, jotta FLEGT ja REDD+ voivat tehokkaasti olla mukana vähentämässä trooppisten metsien katoa. FLEGT ja REDD+ sekä muut maailmanlaajuiset politiittisen prosessit joilla pyritään estämään metsäkatoa pitäisi ottaa osaksi kansallisia talouden strategioita. Muutoin näillä prosesseilla tulee olemaan vain marginaalinen vaikutus trooppisten metsien suojelussa. Lopuksi suositellaan, että globaaleissa metsien hallintomekanismeissa otettaisiin huomioon ja niitä muokattaisiin tieteellisten tutkimustulosten ja käytännön kokemuksien perusteella.
  • Ala-Poikela, Marjo (Helsingin yliopisto, 2014)
    Potyviruses (genus Potyvirus, family Potyviridae) are plant RNA viruses infecting a broad range of agriculturally important crops. Potyviruses have compact genomes encoding a small number of proteins and are therefore dependent on host factors. Even though several host factors are indispensable for plant virus infection, most so far identified natural recessive resistance genes to different potyviruses are homologs of the same genes, translation initiation factor 4E (eIF4E) and its plant-specific isoform eIF(iso)4E. The eIF4E is best known for recruiting ribosomes to capped mRNAs during cap-dependent translation. The viral-genome linked protein (VPg) encoded by potyviruses have been reported to interact with eIF4E/eIF(iso)4E. The hypothesis is that VPg substitutes for the cap-structure by binding to the eIF4E and hereby hijacks and assembles the host cell translation machinery for viral translation that subsequently inhibits host translation. However, the exact roles of eIF4E/eIF(iso)4E in recessive resistance against potyviruses are still cryptic. In this study we present novel data that will give new insights into the molecular mechanisms behind eIF4E-mediated resistance against potyviruses. In this study, we demonstrated that helper component proteinase (HCpro) from Potato virus A (PVA), Potato virus Y (PVY), and Tobacco etch virus (TEV) interacted with the eIF(iso)4E and eIF4E of tobacco (Nicotiana tabacum) and potato (Solanum tuberosum). An eIF4E-binding motif was found in the C-terminal region of HCpro and point mutations within the motif debilitated interactions of HCpro with translation initiation factors and impeded PVA virulence in plants. In PVA-infected cells, interactions between HCpro and eIF(iso)4E were confined to round-shaped structures that associated with the 6 kilodalton protein 2 (6K2)-induced viral replication vesicles. Furthermore an eIF4E-binding motif was recognized in the VPg of PVA and two other potyviruses. Mutations in the eIF4E-binding motif interfered with interactions of VPg with eIF4E, impaired suppression of RNAi by VPg, and abolished virulence of PVA. These results show that the interaction of VPg with eIF4E controlled by the eIF4E-binding motif in VPg is essential for PVA virulence, regardless of that VPg still binds to the cap-binding domain of eIF4E. The capability to bind to two distinct binding sites of eIF4E might reflect two distinct functions of VPg. HCpro and VPg were found to interact with each other in the nucleus and nucleolus in PVA-infected cells. In cytoplasm, the VPg-HCpro interaction was observed in round-shaped bodies in the proximity of the nucleus and chloroplasts, but not in association with the 6K2-induced replication vesicles. The interactions of VPg with eIF4E via the eIF4E-binding domain may also regulate interactions of HCpro with eIF4E. Taken together, the results suggest novel mechanisms by which potyviruses interact with the host translation system and other putative functions involving eIF4E/eIFiso4E.
  • Petty, Aaron (2014)
    Energiapuun hankinnan kustannuskilpailukyky pienirunkoisista (d1,3 < 9 cm) nuorista metsistä Suomessa niin energiapuun erilliskorjuuna kuin energia- ja kuitupuun integroituna korjuunakin on usein heikko, mikä estää näiden harvennuskohteiden kannattavan korjuun ja markkinoille tulon. Haasteelliset korjuuolot, kuten pieni poistuman rungon koko, matala hehtaarikohtainen hakkuukertymä ja korkea lähtöpuuston ja jäävän puuston tiheys, nuorissa metsissä laskevat korjuun tuottavuutta ja nostavat kustannuksia erityisesti hakkuussa. Väitöskirjatyössä kartoitettiin optimaaliset hankintamenetelmät ja -teknologiat sekä optimaalinen tukipolitiikka energiapuun korjuuseen, jotta saavutettaisiin nykyistä korkeampi tehokkuus ja alemmat kustannukset pieniläpimittaisen energia- ja kuitupuun integroidussa hankinnassa. Karsitun rankapuun integroidut hakkuumenetelmät -osatutkimuksissa hyödynnettiin joukkokäsittelyä ja eri puutavaralajit hakattiin yhteen kasaan, eli ei tehty puutavaralajien erilleen hakkuuta. Osatutkimukset tehtiin nuorissa harvennusmetsissä, joissa poistuman rungon koko oli rinnankorkeusläpimitaltaan pääosin 5-17 cm. Karsitun rankapuun integroitua korjuuta verrattiin perinteiseen kuitupuun erilliskorjuuseen, jossa hakkuu tehtiin yksinpuin. Tutkimustulokset osoittivat, että tutkitut hakkuumenetelmät mahdollistavat tuottavuuden merkittävän lisäyksen ja kustannusten laskun erityisesti korjuuoloissa, joissa poistuman järeys on rinnankorkeusläpimitaltaan alle 11 cm. Suomessa kuormainvaakamittauksen käyttö on yleistynyt luovutus- ja työmittauksessa viime vuosien aikana. Väitöskirjatyössä tarkasteltiin kuormainvaa an teknistä soveltuvuutta energia- ja ainespuun mittaukseen. Tutkimuksessa kuormainvaakamittauksen todettiin olevan luotettava, tarkka ja kustannustehokas mittausmenetelmä, kun sitä verrattiin perinteiseen pinomittaukseen. Kolmas osa-alue, johon väitöskirjatyössä keskityttiin, oli valtiovallan tukipolitiikka nuorten metsien hoitoon ja energiapuun korjuuseen. Tukien vaikutusta ja tarvetta energiapuun hankinnan kannattavuuteen selvitettiin poistuman rungon koon suhteen vuonna 2011. Tutkimustulokset osoittivat, että energiapuun korjuutuet ovat korkeat ja niiden tasoa voidaan pienentää. Valtiovallan tarjoamat kannustimet energiapuun korjuuseen näyttelevät erittäin tärkeää roolia pienpuuhakkeen hankinnan kannattavuudessa, kun operoidaan pieniläpimittaisissa (d1,3 ≤ 7 cm) nuorissa harvennusmetsissä. Tehdyn tutkimuksen jälkeen, 1.1.2013 lähtien haketustukea ei ole enää maksettu nuorten metsien energiapuulle. Väitöskirjatyössä määritettiin seuraavat kustannusten säästömahdollisuudet: 1) Karsitun rankapuun integroidut korjuumenetelmät, joissa hyödynnetään joukkohakkuuta, pienensivät korjuukustannuksia 0,1-52,4 % verrattuna perinteiseen kuitupuun korjuuseen (hakkuu tehdään yksinpuin) poistuman rinnankorkeusläpimitan ollessa 7-17 cm. 2) Kun puutavaralajeja ei korjata puulajipuhtaina, eli eri puutavaralajit hakataan yhteen kasaan, puutavaralajien yhdistäminen tuo 1,5-8,0 %:n kustannussäästöt, kun poistuman rungon järeys on kooltaan 5-17 cm. 3) Kuormainvaakamittauksen käyttö lisää puun mittauksen tarkkuutta ja vähentää tehtyjen laskemien mukaan puun mittauskustannuksia 18,2-45,5 %, kun verrataan perinteiseen pinomittaukseen ja vuotuinen mittausmäärä on 20 000 - 30 000 m3. 4) Taloudelliset kannustimet KEMERA-tukien muodossa lisäsivät energiapuun hankinnan kannattavuutta 14,3-19,9 % riippuen poistuman järeydestä; erityisen merkittävää energiapuun hankinnan kannattavuuden parantuminen oli, kun poistuman rungon koko oli rinnankorkeusläpimitaltaan 5-7 cm. Väitöskirjassa esille nostetut kustannussäästöpotentiaalit liittyen hankintaketjujen, korjuumenetelmien ja -teknologioiden rationalisointiin sekä tukipolitiikkaan pitäisi hyödyntää viipymättä ja täysmääräisesti pienpuuhakkeen tuotannossa. Avainsanat: Energiapuun hankinta, integroidut korjuuoperaatiot, hankintaketjujen kannattavuus, tuottavuus, pieniläpimittaiset nuoret metsät, tuet, kuormainvaakamittaus.
  • Laurila, Jussi (2013)
    Työn tavoitteena oli edistää energiapuun käyttöä sekä parantaa energiapuun laatua alueellisesti. Kosteus on energiapuun merkittävin laatutekijä. Tuoreesta puusta suunnilleen puolet on vettä ja energiakäytön kannalta tämä on ongelmallista. Energiapuuta voidaan kuivata joko keinokuivaamalla tai kuivaamalla luonnonolosuhteissa. Energiakäyttöön nostetut kuusen (Picea abies L. Karst.) kannot kuivuvat suotuisissa olosuhteissa hakkuuaukealla ja tienvarsivarastossa melko nopeasti. Tässä tutkimuksessa kantojen keskimääräinen kosteus oli 31 % kuukauden kuluttua kannonnostosta. Pieniläpimittainen kokopuuna korjattu energiapuu ei kuivu tehokkaasti tienvarsivarastossa sillä noin vuoden kuluttua korjuusta kokopuun keskimääräinen kosteus tienvarsivarastossa oli 43 %. Varastoinin aikana pieniläpimittaisella kokopuulla havaittiin merkittävä massahävikki 37 % metsän ja lämpölaitoksen välillä. Kaikkein tehokkaimmaksi kuivausmenetelmäksi tässä tutkimuksessa osoittautui puristuskuivaus. Alin kosteus 30 % saavutettiin koivulla (Betula pubescens Ehrh.) 38 MPa paineella ja 30 sekunnin puristusajalla. Puristuskuivauksen energiankulutus on vain murto-osa verrattuna veden höyrystämiseen lämpöenergian avulla. Etelä- ja Keski-Pohjanmaan teknis-taloudellinen metsäenergiapotentiaali oli 1,6 TWh/v. Potentiaalilaskelmat tehtiin tässä tutkimuksessa, kuten yleensä, tuoreelle puulle ja näin ollen todellinen potentiaali olisi suurempi käytettäessä kuivaa puuta. Absoluuttisen kuivalle puulle alueen potentiaali oli 1,9 TWh/v. Energiapuun ominaisuudet vaihtelevat laajasti energiapuutavaralajista, kuivausmenetelmästä, varastointi- ja sääolosuhteista johtuen. Energiapuun ominaisuuksien tunteminen ja laadun hallinta edistävät uusiutuvan metsäenergian käyttöä ja vähentävät riippuvuutta fossiilisista polttoaineista.
  • Kallioniemi, Marja (MTT eli Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, Taloustutkimus, 2013)
    Maaseutu mielletään usein rauhaisaksi ja ihmisen hyvinvointia lataavaksi ympäristöksi. Viljelijöillä on mahdollisuus tehdä töitä raikkaassa ulkoilmassa, maatilan eläinten ja luonnon keskellä. Yrittäjyys tuo mukanaan vapautta ja riippumattomuutta. Artikkeliväitöskirjan kokoavana teemana on työhyvinvointi suomalaisilla maatiloilla. Aihetta tutkittiin vuonna 2004 kootun kyselyaineiston avulla, johon vastasi 1 182 päätoimista viljelijää. Toinen, laadullinen tutkimusaineisto koostui kymmenestä haastattelusta ja työn havainnoinnista maidontuotantotiloilla kesällä 2007. Tutkimuskohteina olivat tiloilla työskentelevät naiset. Päätoimiset viljelijät kokivat kyselyaineiston mukaan vähemmän stressiä kuin työikäinen väestö Suomessa keskimäärin. Laadullisessa tutkimusaineistossa suurin osa maitotiloilla työskentelevistä naisista koki luonnonläheisen työn tuotantoeläinten parissa antoisana. Meneillään oleva rakennemuutos ja maatalouden harjoittamiseen liittyvät lisääntyneet riskit tuovat kuitenkin mukanaan kuormitustekijöitä viljelijöiden arkeen. Kirjallisuuskatsauksen mukaan viljelijöitä kuormittavat eniten tilan taloudelliseen tilanteeseen liittyvät ongelmat, erilaiset maatalouden harjoittamiseen liittyvät säännöt sekä hallinto ja maatalouspolitiikka, sää ja luonnonolosuhteet sekä työympäristön vaarat. Riskejä aiheuttavat esimerkiksi tuotteiden ja panosten hintavaihtelut, etenevä ilmastonmuutos ja maatilakokonaisuuden hallintaan liittyvä osaamistarve. Työhyvinvointiin liittyvistä ongelmista kertovat vuoden 2004 kyselyn tulokset, joiden mukaan noin joka neljäs (26 %) päätoiminen viljelijä koki voimattomuutta ja väsymystä ja noin joka viides (19 %) koki unettomuutta ja vaikeuksia nukahtaa. Molemmat oireet olivat yleistyneet edelliseen, vuoden 1992 seurantatutkimukseen verrattuna. Ongelmat sosiaalisessa kanssakäymisessä ja terveydentilassa olivat yhteydessä oireiden kokemiseen. Lisäksi yli kaksi viikkoa kestänyt torjunta-aineiden ruiskutustyö edellisen kasvukauden aikana oli yhteydessä henkisen hyvinvoinnin oireiden kokemiseen. Myös kansainvälisessä tutkimuskirjallisuudessa on julkaistu lukuisia tuloksia, joiden mukaan torjunta-aineille altistuminen on yhteydessä viljelijöiden henkisen hyvinvoinnin ongelmiin, kuten masennukseen. Laadullisessa tutkimuksessa selvitettiin, miksi tapaturmien määrässä oli huomattavia eroja eri maitotilojen kesken. Tulosten mukaan luottamuksellinen, hyvä vuorovaikutussuhde eläinten kanssa, hoidon rutiininomaisuus ja eläinten stressin kokonaisvaltainen välttäminen auttaa vähitellen luomaan eläinten hoitajalle turvalliset työolosuhteet. Tietämys eläinten hyvinvoinnista ja luontaisesta käyttäytymisestä edesauttaa hyvän ja työturvallisuutta lisäävän vuorovaikutussuhteen rakentamista. Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen, Melan tilastojen mukaan kotieläinten hoitotyöt olivat vuonna 2011 työvaihe, jossa yleisimmin (43 % kaikista työtapaturmista) sattui maatalousyrittäjille työtapaturmia. Naisten työolosuhteita maitotiloilla selvittäneen tutkimusosuuden mukaan naiset tekivät maitotiloilla monenlaisia työtehtäviä. Työpäivät olivat kuitenkin pitkiä, joskin uusi teknologia helpotti maitotilan aikatauluja ja työn sitovuutta. Haastatteluissa pohdittiin vanhojen ajattelumallien vaikutuksia omaan arkeen, mutta naiset olivat myös muuntaneet olosuhteitaan ennakkoluulottomasti itselleen sopiviksi. Suurin osa naisista halusi olla työnimikkeeltään maatalousyrittäjä. Maatiloilla työskentelevillä naisilla on tärkeä rooli eläinten hyvinvoinnin vaalijoina ja kestävän maatalouden rakentajina. Siten naisten panosta maatalouteen ei saisi väheksyä tai aliarvioida. Vuonna 2007 suomalaisilla maatiloilla teki töitä yhteensä liki 49 000 naista ja heidän osuutensa oli 34 % kaikista maatiloilla työskentelevistä henkilöistä. Maaseudulle ominaiset pitkät välimatkat, sopivien hoitomahdollisuuksien vähäisyys ja kalleus, perinteinen omavaraisuutta ja -voimaisuutta korostava ajattelumalli, henkisen hyvinvoinnin ongelmiin liittyvä häpeä ja leimautuminen vaikeuttavat kaikki työhyvinvoinnin ongelmiin puuttumista ja niiden korjaamista. Kotieläinten hoitajien hyvinvoinnilla on kirjallisuuslähteiden mukaan yhteys työturvallisuuteen, elintarvikkeiden laatuun ja eläinten hyvinvointiin. Työhyvinvointi maatiloilla on osa ruuantuotannon vastuullisuutta ja kestävyyttä.
  • Heikkilä, Anna-Maija (MTT Agrifood Research Finland, 2013)
    The objective of this thesis was to find expedients that would improve the economic performance of Finnish dairy farms. Means under examination were replacement decisions related to technology and herds. The theory of optimal behavior formed the basis for the methods used in solving the research problems. Empirical data originated from the Farm Accountancy Data Network (FADN) and from the Finnish dairy herd recording system. When studying the sustainability of herds, the replacement of a dairy cow was investigated by applying dynamic programming. The optimal replacement rules were almost similar for healthy and diseased cows indicating that the treatment of diseases is more profitable than replacing a diseased cow with a first-lactating one. Only cows with low milk production capacity should be disposed intentionally. A linear programming model was built for examining the optimal choices between conventional insemination, insemination with sex-sorted sperm and the use of conventional or sex-selected embryo transfer in a herd. The optimal outcome was a mixture of available technologies. Sex-sorted sperm was recommended for heifers only and primarily for calf production. In practice, the optimal insemination strategy is herd-specific. When studying the adoption of novel technology, discrete technology choice models were utilized. The results suggested that investment allowances significantly affect the changeover to loose-housing technology and robotic milking. Total factor productivity growth increased on those farms that switched from a conventional to an automatic milking system. The growth rate was derived from technology-specific production functions estimated with a two-stage estimation method. This method catered for the sample selection bias caused by the endogenous technology choice. The adoption of robotic milking intensified the positive development linked to overall improvements in production technology and an expansion in herd size given that milk production matched the capacity of the robot. In conclusion, by prolonging the herd life of dairy cows, dairy farmers can improve the economic performance of milk production. Therefore, farmers' awareness about the real costs of premature culling and the gains that can be achieved by treating a diseased cow must be improved. Optimizing tools, based on farm-specific input data, should be developed for determining the optimal replacement decisions and, hence, the optimal reproduction policy. Investment allowances are needed to boost up investments on those farms which have potential to develop their production to meet the future challenges. Investments in technology appropriate for large farms improve productivity growth and, thus, the prospects of dairy farms to survive in the long run. However, a human cannot be replaced by technology, not even by novel technology.
  • Niskanen, Anna-Maija (Finnish Society of Forest Science, Finnish Forest Research Institute, Faculty of Agriculture and Forestry of the University of Helsinki, School of Forest Sciences of the University of Eastern Finland, 2013)
    Tutkimuksen tarkoituksena oli arvioida männyn kloonien ja siirtogeenisten rauduskoivulinjojen muuntelua ja sen syitä. Eritysesti huomiota kiinnitettiin kloonaamisen ja siirtogeenin aiheuttamiin vaikutuksiin jalostusohjelmissa. Vanhempien genotyypin merkitystä kloonien tuottamisen yhteydessä tutkittiin kokeessa, jossa männyn embryogeeniset linjat aloitettiin dialleeli-risteytyksestä peräisin olevista, vielä kehittyvistä siemenistä. Viljelmien menestymistä arvioitiin kolmessa vaiheessa: aloitusvaiheessa, ylläpitoviljelyssä ja somaattisten alkioiden kypsymisvaiheessa. Männyn kloonien pituuskasvua ja rungon muotoa arvioitiin 10-vuotisessa kenttäkokeessa, jossa verrattiin juurrutettuja pistokkaita samaa alkuperää oleviin siementaimiin. Yksittäisen geenisiirron, sokerijuurikkaan kitinaasi IV geenin, vaikutusta siirtogeenisen rauduskoivun kasvuun, sienitautien kestävyyteen, juuriston sieniyhteisön rakenteeseen ja puun fenologiaan tutkittiin 3-vuotisessa mikrolisättyjen siirtogeenisten ja villityyppisten rauduskoivujen kenttäkokeessa. Tulokset osoittivat, että männyn somaattisten alkioiden menestymiselle aloitus- ja kypsymisvaiheessa äidin genotyypin vaikutus oli suurempi kuin isän. Äidin genotyypin vaikutus väheni ylläpitoviljelyn aikana, jolloin isän vaikutus tuli enemmän esille. Männyn kenttäkokeelta saadut tulokset osoittivat, että männyn pituuskasvussa puun genotyypillä oli suuri merkitys riippumatta siitä oliko puu alkujaan juurrutettu pistokas vai siementaimi. Siirtogeenisyys rauduskoivulla aiheutti pituuskasvun heikkenemistä ja fenologisia poikkeavuuksia verrattuna kontrolleihin. Muissa tutkituissa ominaisuuksissa siirtogeeniset puut eivät poikenneet satunnaisesti valituista villityypin rauduskoivuista ja siirtogeenisten linjojen muuntelu oli samalla tasolla villityypin koivujen kloonien kanssa. Päätelmänä tuloksista voidaan sanoa, että sekä männyn somaattinen embryogeneesi että juurrutettujen pistokkaiden kasvu on suuresti riippuvainen genotyypistä. Siitä johtuu että männyn pistokkaista tuotettuja klooneja voidaan käyttää jalostusohjelmissa pituuskasvun arvioimiseen. Yksittäisen kitinaasigeenin siirtäminen rauduskoivuun ei parantanut juurikaan rauduskoivun kestävyyttä sienitauteja vastaan, mutta se ei myöskään häirinnyt sieniyhteisöä juuriston yhteydessä. Rauduskoivun siirtogeeniset linjat olivat kuitenkin yhtä muuntelevia kuin villityypin koivut, joten ne soveltuvat valintaan koivun jalostusohjelmissa.
  • Omoro, Loice M A (2012)
    Metsien tarjoamat ekosysteemipalvelut ovat ihmiselle välttämättömiä mutta jatkuvasti uhattuja sekä ihmisen toiminnan että luonnon omien häiriötekijöiden vuoksi. Metsien liikakäyttö sekä niiden puutteellinen suojelu ja hoito vähentävät niiden kykyä tuottaa ekosysteemipalveluja. Keniassa ja muissa Afrikan maissa, joissa metsät ovat pääosin valtion omistuksessa, niiden kunnollinen hoito puuttuu usein kokonaan voimavarojen vähyyden vuoksi. Silloin kun paikallisyhteisöille ei ole annettu metsien käyttöoikeuksia, seurauksena on säännöllisesti laiton hakkuu ja lopulta metsien raivaus maatalousmaaksi. Sääolojen ja muiden ympäristötekijöiden vaihtelun haitalliset vaikutukset metsiin voivat myös olla huomattavia; näiden vaikutusten odotetaan lisääntyvän tulevaisuudessa. Tässä tutkimuksessa selvitettiin neljän erityyppisen metsän ekologisia ja paikallisyhteisön toimeentuloon liittyviä vaikutuksia Taitavuorilla Keniassa. Kohteena olivat vuoriston alkuperäiset pilvimetsät sekä puuviljelmät, joissa istutettuna lajina oli eukalyptus, mänty tai sypressi. Tavoitteena oli määritellä metsien ekosysteemipalvelujen tuottamat hyödyt sekä arvioida näiden hyötyjen merkitys paikallisyhteisöille. Erityisesti pyrittiin mittaamaan puulajiston monimuotoisuus ja orgaanisen hiilen määrä puiden biomassassa ja maaperässä. Lisäksi tutkittiin paikallisten puulajien soveltuvuutta metsien ennallistamiseen selvittämällä niiden riippuvuus maaperätekijöistä ja ottaen huomioon paikallisyhteisön metsien tuottamiin hyötyihin kohdistuneet odotukset. Tutkimuksen viitekehyksen muodosti YK:n globaali ekosysteemiarviointi (Millennium Ecosystem Assessment), ja maastomittausten mallina oli samalla alueella aikaisemmin käytetty, Yhdysvaltojen metsähallinnon kehittämä otantamenetelmä. Kaikkiaan mitattiin 77 maastokoealaa 38 otantapisteestä. Jokaiselta koealalta luettiin ja mitattiin kaikki 5 cm:n läpimitan täyttäneet puut lajidiversiteetin ja biomassan määritystä varten. Erikseen tutkittiin maaperän ominaisuudet kullakin koealalla 0-20 cm:n ja 20-50 cm:n kerroksista. Paikallisyhteisön metsiin kohdistuneet odotukset selvitettiin haastattelututkimuksin soveltaen osallistavan arvioinnin menetelmiä. Puiden lajidiversiteetti mitattiin Shannon-Weaver-indeksillä, ja puiden biomassan mittauksessa käytettiin hyväksi trooppisille puulajeille kehitettyjä tilavuusmalleja. Maaperän orgaanisen hiilen kokonaismäärä saatiin maan hiilipitoisuudesta ja muuntomallin avulla lasketusta tilavuuspainosta ottaen huomioon mitatut hiukkaskoot. Puulajiston riippuvuutta maaperätekijöistä tutkittiin käyttäen valmiita laskentamalleja. Odotetusti alkuperäisessä metsässä oli suurin puulajidiversitetti. Vieraiden lajien muodostamissa puuviljelmissä todettiin kuitenkin nopein paikallisten puulajien uudistuminen, erityisesti silloin kun nämä viljelmät olivat voimakkaiden häiriötekijöiden vaikutuksen alaisia. Useiden luontaisten puulajien taimien runsauden todettiin positiivisesti korreloituvan maan natrium- ja fosforipitoisuuden sekä emäksisyyden kanssa ja riippuvan myös maan hiukkaskokojakautumasta. Toisaalta monien alkuperäisten lajien kohdalla tällaista riippuvuutta ei pystytty osoittamaan, mutta sen sijaan latvuston aukkoisuus näytti yleisesti edistävän taimettumista. Orgaanisen hiilen kokonaismäärä puiden biomassassa ja maaperässä oli suurempi luontaisessa metsässä kuin puuviljelmissä, ja työssä pohdittiin tähän vaikuttaneita tekijöitä. Paikalliset asukkaat pitivät vieraita puulajeja syynä metsien ekosysteemipalvelujen kuten lääkekasvien ja veden vähenemiseen. Tämä oli myös pontimena paikallisten lajien käyttöön metsien ennallistamiseen tähtäävässä puiden istuttamisessa. Verrattuna vieraiden puulajien viljelmiin alkuperäistä metsää arvostettiin enemmän ekosysteemipalvelujen tuottajana. Työssä todettiin kuitenkin myös, että jos paikalisyhteisöllä olisi täysi oikeus metsien hoitoon ja käyttöön, puuviljelmienkin arvostus voisi lisääntyä huomattavasti. Puuviljelmien on aikaisemmissa tutkimuksissa myös todettu nopeuttavan tuhotun luonnonmetsän ennallistamista. Maaperätekijöiden ja alkuperäisten puulajien uudistumisherkkyyden välillä nyt todettua riippuvuutta voidaan käyttää hyväksi valittaessa sopivia istutettavia lajeja sellaiseen metsien ennallistamiseen joka edistäisi puulajiston monimuotoisuutta sekä samalla hiilen sitoutumista ja orgaanisen hiilen varaston muodostumista. Tämä palauttaisi menetettyjä ekosysteemipalveluja ja antaisi perusteet jatkaa käynnissä olevaa alkuperäisten puulajien istuttamista.
  • Li, Ning (Finnish Society of Forest Science, Finnish Forest Research Institute, Faculty of Agriculture and Forestry of the University of Helsinki, School of Forest Sciences of the University of Eastern Finland, 2012)
    Kasvava kiinnostus kestävään kehityksen näkyy myös yritysten strategioissa yhä merkittävämmin. Huoli siitä, miten yritysten vastuuta voidaan arvioida ja johtaa tehokkaammin on kuitenkin edelleen avoin kysymys. Siten, vaikka vuorovaikutus yritysten strategian, kestävyyden ja yritysten kilpailukyvyn välillä on saanut laajaa huomiota teorian ja käytännön tutkimustyössä, ilmiö on edelleen huonosti tunnettu erityisesti Metsäteollisuuden alueella. Tämä on paradoksaalista, kun kyse on alasta, jolla yhteiskuntavastuun kysymykset ovat korostuneita luonteeltaan. Tämä väitöskirja pyrkii täyttämään em. aukon lähestyen kestävyyden käsitteistöä ns. resurssipohjaisen teorian näkökulmasta. Väitöskirja identifioi eturivin kestävyyden käsitteistöä ja sen käyttöä ja vertaa tätä saatua käsitteistöä yritysten kestävyyden suorituskykyyn , kilpailukyyn sekä taloudelliseen suoriutumiseen. Tulosten perusteella näyttää siltä, että sekä suuria että pieniä metsäteollisuusyrityksiä, ohjaavat yritysten sidosryhmien orientaatiot. Samalla, kun pieniä metsäteollisuuden yrityksiä kuvaa epävirallinen vastuukriteerien hallinta, kommunikointi ja käyttö, niin valtaosaa suurten metsäyhtiöiden toiminnasta näyttäisi kuvaavan kestävyyden kriteerien käyttö voiton maksimointiin sekä suhteellisen puolustava asenne niiden ydinliiketoimintaa kohtaan. Siten, vaikka tulokset tukevat aiempia tutkimuksia tuottavuuden positiivisesti korrelaatiosta kestävyyden kriteerien kanssa, yritysten nykyiset strategiat estävät tämän potentiaalin kokonaisvaltaista hyödyntämistä. Keskeisin tulos ehkä onkin, että alan voimakkaissa muutoksissa, strategiat ovat jääneet jälkeen yritysvastuukysymysten vaatimien rakenteellisten muutosten tasolla. Yritysvastuun toteuttaminen näyttää vaativan käsitteen kokonaisvaltaisen sisällyttämisen yrityksen strategiaan sekä läheisen yhteyden yrityksen viiteryhmiin. Tämä taas näyttäisi vaativan organisaation sisäisiä muutoksia.
  • Toivonen, Ritva (Suomen Metsätieteellinen Seura ry, 2011)
    Tutkimuksessa analysoidaan kokonaistuotteen laatua asiakkaan näkökulmasta puuteollisuudessa. Erityisenä kiinnostuksen kohteena on puutuotteiden ympäristölaatu. Empiirinen tutkimus perustuu neljään survey-aineistoon, jotka on kerätty Suomesta, Saksasta ja Iso-Britanniasta vuosina 1992 2004. Analyysit perustuvat kvantitatiivisten tilastollisten menetelmien hyödyntämiseen. Tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että asiakkaan havaitsema laatu voidan ymmärtää tuotteen aineellisiin ja aineettomiin ominaisuuksiin liittyvien laatu-ulottuvuuksien hierarkkisena kokonaisuutena, joka on yleistettävissä eri tuotteille ja markkinoille. Yleistettävyys pätee ainakin puutuotteisiin, mutta tulokset viittaavat tämän pätevän myös ainakin useisiin rakennusmateriaaleihin. Puutuotteiden aineellisiin ominaisuuksiin liittyvää laatua voitiin kuvata selkeimmin kahdella alaulottuvuudella: tuotteen tekninen laatu ja tuotteen ulkonäkö. Kokonaistuotteen aineettomiin osiin havaittiin liittyvän ainakin seuraavia laatu-ulottuvuuksia: fyysiseen tuotteeseen liittyvät aineettomat tekijät kuten tuoteinformaatio ja ympäristölaatu, valmistajaan/toimittajaan liittyvät ominaisuudet, kuten toimittajan luotettavuus, tuotteeseen liittyvien palveluiden laatu ja myyntihenkilöstön käyttäytyminen. Ympäristölaadun ja tuoteinformation havaittiin usein liittyvän toisiinsa muodostaen yhden laatu-ulottuvuuden. Puutuotteiden tekninen laatu ja tuotteen ulkonäkö ovat hyvin tärkeitä sekä kuluttajille että yritysasiakkaille. Tietyt kokonaistuotteen aineettomiin osiin liittyvät laatu-ulottuvuudet ovat kuitenkin myös tärkeitä. Yritysasiakkaat painottavat erityisesti toimittajan luotettavuutta ja palveluita lähes yhtä tärkeinä kuin korkeaa teknistä laatuakin. Tulokset indikoivat, että asiakkaiden laatuodotukset vaihtelevat. Siten kokonaistuotteen laatu, ympäristölaatu mukaan lukien, muodostaa perustan asiakkaiden segmentoinnille. Puutuoteyrityksille tuotteiden korkea tekninen laatu saattaa kuitenkin olla lähinnä välttämättömyys kilpailukyvyn säilyttämiseksi. Tuotteiden ulkonäön ja kokonaistuotteiden aineettomien ominaisuuksien laadun kehittäminen tarjoaa sen sijaan hyvät mahdollisuudet tuotedifferointiin. Tämä on tarpeen muun muassa siksi, että pohjoismaiset tuottajat eivät saksalaisten yritysasiakkaiden mielestä yltäneet esimerkiksi toimittajien luotettavuudessa keski-eurooppalaisten toimittajien kanssa samalle tasolle. Tutkimuksessa päätellään, että puun ympäristölaatua ei ole hyödynnetty mahdollisuuksiin nähden täysimääräisesti. Näiden mahdollisuuksien hyödyntäminen edellyttää muun muassa sitä, että puutuotteiden ympäristölaadusta tarjotaan enemmän informaatiota asiakkaille esimerkiksi hyödyntäen informaatioteknologian tarjoamia mahdollisuuksia. Ympäristölaatua voidaan myös kehittää tarjoamaan asiakkaille selkeitä henkilökohtaisia hyötyjä yleisen yhteiskunnallisen hyödyn lisäksi. Suomalaiset yritykset hamottivat informaatioteknologiaan liittyvät mahdollisuudet palvelun ja markkinoinnin kehittämiseksi hyvin jo 1990-luvun alussa, mutta edelleen 2000-luvulla näiden mahdollisuuksien hyödyntämistä olisi tarpeen ja mahdollista tehostaa.
  • Hiltunen, Lea (2010)
    Tieteellinen tiivistelmä Common scab is one of the most important soil-borne diseases of potato (Solanum tuberosum L.) in many potato production areas. It is caused by a number of Streptomyces species, in Finland the causal agents are Streptomyces scabies (Thaxter) Lambert & Loria and S. turgidiscabies Takeuchi. The scab-causing Streptomyces spp. are well-adapted, successful plant pathogens that survive in soil also as saprophytes. Control of these pathogens has proved to be difficult. Most of the methods used to manage potato common scab are aimed at controlling S. scabies, the most common of the scab-causing pathogens. The studies in this thesis investigated S. scabies and S. turgidiscabies as causal organisms of common scab and explored new approaches for control of common scab that would be effective against both species. S. scabies and S. turgidiscabies are known to co-occur in the same fields and in the same tuber lesions in Finland. The present study showed that both these pathogens cause similar symptoms on potato tubers, and the types of symptoms varied depending on cultivar rather than the pathogen species. Pathogenic strains of S. turgidiscabies were antagonistic to S. scabies in vitro indicating that these two species may be competing for the same ecological niche. In addition, strains of S. turgidiscabies were highly virulent in potato and they tolerated lower pH than those of S. scabies. Taken together these results suggest that S. turgidiscabies has become a major problem in potato production in Finland. The bacterial phytotoxins, thaxtomins, are produced by the scab-causing Streptomyces spp. and are essential for the induction of scab symptoms. In this study, thaxtomins were produced in vitro and four thaxtomin compounds isolated and characterized. All four thaxtomins induced similar symptoms of reduced root and shoot growth, root swelling or necrosis on micro-propagated potato seedlings. The main phytotoxin, thaxtomin A, was used as a selective agent in a bioassay in vitro to screen F1 potato progeny from a single cross. Tolerance to thaxtomin A in vitro and scab resistance in the field were correlated indicating that the in vitro bioassay could be used in the early stages of a resistance breeding program to discard scab-susceptible genotypes and elevate the overall levels of common scab resistance in potato breeding populations. The potential for biological control of S. scabies and S. turgidiscabies using a non-pathogenic Streptomyces strain (346) isolated from a scab lesion and S. griseoviridis strain (K61) from a commercially available biocontrol product was studied. Both strains showed antagonistic activity against S. scabies and S. turgidiscabies in vitro and suppressed the development of common scab disease caused by S. turgidiscabies in the glasshouse. Furthermore, strain 346 reduced the incidence of S. turgidiscabies in scab lesions on potato tubers in the field. These results demonstrated for the first time the potential for biological control of S. turgidiscabies in the glasshouse and under field conditions and may be applied to enhance control of common scab in the future.
  • Yrjölä, Raimo (2006)
    Tämän tutkimuksen kohteena on yhden, nykyisin Novart Oy:n nimellä toimivan keittiökalustevalmistajan kehittyminen alan markkinajohtajaksi 1980-luvulta nykypäivään. Tavoitteena on ollut selvittää strategisia valintojen, yritysjohdon päätösten ja omistajaohjauksen yhteyksiä johtavan markkina-aseman rakentamiseen ja säilyttämiseen. Strategisilla valinnoilla tarkoitetaan tässä yritysostoja, sekä liiketoiminta- ja markkinointistrategioita. Empiirinen tutkimus on toteutettu abduktiivista tutkimusotetta noudattaen kahdessa vaiheessa, kohdentuen erilaisiin asiakirjalähteisiin, ja seitsemän keskeisen johtajan syvällisiin haastatteluihin. Yritys saavutti johtavan markkina-aseman toimialallaan Suomessa yritysostojen avulla, ja on pystynyt sen säilyttämään. Ensinnäkin tavoitteena oli laajentua vähittäismyyntimarkkinoille ja toisaalta yritys on ylläpitänyt kysynnän ja tarjonnan tasapainottamispyrkimyksiä sulkemalla ostettuja tuotantoyksiköitä tarpeen mukaan. Näiden kahden strategisen tavoitteen samanaikainen käyttö on eräänlainen uusi havainto ja se sopinee vain toimialan suurimmalle yritykselle. Tutkimusjakson loppupuolella yritysostostrategioista on luovuttu ja johtavaa markkina-asemaa on ylläpidetty liiketoiminta- ja markkinaosaamisen avulla. Liiketoiminta- ja markkinointistrategioissa ovat painottuneet jakelutie- ja tuotemerkkikysymykset. Pitkien jakeluteiden käytöstä on tutkittuna ajanjaksona luovuttu lähes kokonaan ja siirrytty päätuotemerkkien mukaan nimettyjen ja rakennettujen omien jakelukanavien käyttöön. Nämä ovat A la Carte, Parma ja Petra. Parhaillaan nyt 2000-luvun alussa uutena jakelutienä rakennetaan edellisten lisäksi Keittiömaailma-konseptia Yritysjohdon päätöksenteko ja niiden toteuttaminen on ollut harkittua. Yritysjohtajat painottivat asioita päätösten tärkeyden arvottamisessa eri tavalla kahta tärkeimmäksi nimettyä päätöstä lukuun ottamatta. Päätökset koskivat oman raaka-ainetuotannon aloittamista ja yritystoiminnan keskittämistä yhteen yhtiöön. Kaikkien neljän omistajakauden: Puolimatka-Yhtymän, Hankkija-/Novera-Yhtymän, "pankin"- hallinnointiajan ja Nobia-Konsernin omistajaohjaukset ovat jossain määrin olleet erilaisia. Kaikki omistajat ovat kiinnittäneet huomiota taloudellisiin kysymyksiin. Liiketoiminnan tulosten, eli rahojen ohjaus oli voimakkainta Hankkija-/Novera-kaudella. Viimeiselle omistajalle keittiökalustetuotanto on ollut ydinliiketoimintaa ja näin se on voinut tukea tutkimuksen kohdeyritystä myös ammatillisessa mielessä. Yhteistä eri kausille on ollut, että aina on saavutettu omistajan luottamus oman osaamisen kautta. Tämä on merkinnyt suurempaa itsenäisyyttä yritysjohdolle ja samalla omistajaohjauksen tason lievenemistä.
  • Väre, Minna (Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, 2007)
    Suomalaisen maatalouden rakenne on muuttunut nopeasti viimeisen vuosikymmenen aikana. Maatilojen lukumäärä on vähentynyt ja keskikoko kasvanut kun tehtyjen sukupolvenvaihdosten määrä on vähentynyt. Viljelijöiden luopumispäätökset vaikuttavat ratkaisevasti maatalouden rakennekehitykseen. Sukupolvenvaihdoksia ja toisaalta vapautuvien resurssien siirtymistä jatkaville viljelijöille onkin pyritty edesauttamaan mm. viljelijöiden luopumistuen avulla. Suomessa on ollut vuodesta 1974 lähtien käytössä erilaisia viljelijöiden luopumistukijärjestelmiä, ja viimeisen kymmenen vuo-den aikana niitä on toteutettu Euroopan Unionin vastaavan järjestelmän puitteissa. Luopumiseläke on viljelijäkohtainen ja sen suuruus riippuu maksetuista eläkevakuutusmaksuista Maatalouden rakennekehityksen ennustamiseksi viljelijöiltä on alettu toistuvasti kysellä mm. heidän sukupolvenvaihdossuunnitelmiaan. Näiden suunnitelmien on kuitenkin havaittu muuttuvan ajan myötä. Tässä tutkimuksessa verrattiin viljelijöiden sukupolvenvaihdossuunnitelmia toteutuneeseen kehitykseen. Tarkastelu perustui tilakyselyyn, jossa tiedusteltiin tilan kehittämisaikomuksia seuraa-van viiden vuoden aikana. Tulosten perusteella toteutuneita sukupolvenvaihdoksia ei voida ennustaa kyselyvastausten perusteella. Siten viljelijöiden luopumispäätöksiä tulisi tarkastella toteutuneen käyttäytymisen eikä tulevaisuudensuunnitelmien perusteella. Sukupolvenvaihdoksen toteutumiselle on tärkeää riittävän aikainen ajoitus. Erilaisten politiikkatoimenpiteiden lisäksi myös taloudelliset kannustimet ja rajoitteet sekä tilan ja viljelijän ominaisuudet vaikuttavat viljelijöiden sukupolvenvaihdoksiin ja tilanpidon lopettamiseen sekä näiden päätösten ajoitukseen. Tärkeimmät luopumispäätökseen vaikuttavat tekijät ovat: viljelijän ja puolison ikä, mahdollisten jatkajien ikä ja lukumäärä, tilakoko, tilan sijainti ja tuotantosuunta sekä mahdollinen tulonmenetys eläkkeelle jäätäessä. Odotettavissa olevan eläkkeen kasvu aikaistaa erityisesti suku-polvenvaihdoksia. Tarkastelu perustuu Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen rekistereistä poimittuun aineistoon. Maatalouden rakenteen muuttumisen lisäksi myös viljelijöiden tilan ulkopuoliset tulot ja niiden osuus tilan kokonaistuloista on kasvanut. Tutkimuksen mukaan viljelijän ja puolison tilan ulkopuolisilla tuloilla on erilainen vaikutus viljelijän luopumispäätöksiin. Viljelijän tilan ulkopuolelta hank-kimat tulot edesauttavat viljelijän päätöstä jäädä eläkkeelle ja lopettaa tilanpito. Puolison tilan ulkopuoliset tulot sen sijaan kannustavat jatkamaan tilanpitoa. Tulosten perusteella viljelijöiden lisääntyvät tilan ulkopuoliset tulot eivät merkittävästi vaikuta perheviljelmämuotoisen maatalouden jat-kuvuuteen pitkällä aikavälillä. Sen sijaan tilan ulkopuoliset tulot vaikuttavat tilanpidon lopettamis-päätösten ajoitukseen sekä tuotantoresurssien siirtymiseen tuotantoa jatkaville viljelijöille. Viljelijöiden luopumistukijärjestelmät ovat ensiarvoisen tärkeitä perheviljelmämuotoisen maatalouden säilyttämiseksi Suomessa. Järjestelmät mahdollistavat oikein ajoitetun sukupolvenvaihdoksen ja ylläpitävät maatalouden työpaikkoja. Houkutteleva luopumistukijärjestelmä on tarpeen nuorten viljelijöiden saamiseksi alalle. Tämä edellyttää eläkkeen alaikärajan pitämistä tarpeeksi matalana sekä riittävän korkeaa luopumistukieläkettä.
  • Bäckman, Stefan (2008)
    The purpose of this study was to evaluate intensity, productivity and efficiency in agriculture in Finland and show implications for N and P fertiliser management. Environmental concerns relating to agricultural production have been and still are focused on arguments about policies that affect agriculture. These policies constrain production while demand for agricultural products such as food, fibre and energy continuously increase. Therefore the importance of increasing productivity is a great challenge to agriculture. Over the last decades producers have experienced several large changes in the production environment such as the policy reform when Finland joined the EU 1995. Other and market changes occurred with the further EU enlargement with neighbouring countries in 2005 and with the decoupling of supports over the 2006-2007 period. Decreasing prices a decreased number of farmers and decreased profitability in agricultural production have resulted from these changes and constraints and of technological development. It is known that the accession to the EU 1995 would herald changes in agriculture. Especially of interest was how the sudden changes in prices of commodities on especially those of cereals, decreased by 60%, would influence agricultural production. The knowledge of properties of the production function increased in importance as a consequence of price changes. A research on the economic instruments to regulate productions was carried out and combined with earlier studies in paper V. In paper I the objective was to compare two different technologies, the conventional farming and the organic farming, determine differences in productivity and technical efficiency. In addition input specific or environmental efficiencies were analysed. The heterogeneity of agricultural soils and its implications were analysed in article II. In study III the determinants of technical inefficiency were analysed. The aspects and possible effects of the instability in policies due to a partial decoupling of production factors and products were studied in paper IV. Consequently connection between technical efficiency based on the turnover and the sales return was analysed in this study. Simple economic instruments such as fertiliser taxes have a direct effect on fertiliser consumption and indirectly increase the value of organic fertilisers. However, fertiliser taxes, do not fully address the N and P management problems adequately and are therefore not suitable for nutrient management improvements in general. Productivity of organic farms is lower on average than conventional farms and the difference increases when looking at selling returns only. The organic sector needs more research and development on productivity. Livestock density in organic farming increases productivity, however, there is an upper limit to livestock densities on organic farms and therefore nutrient on organic farms are also limited. Soil factors affects phosphorous and nitrogen efficiency. Soils like sand and silt have lower input specific overall efficiency for nutrients N and P. Special attention is needed for the management on these soils. Clay soils and soils with moderate clay content have higher efficiency. Soil heterogeneity is cause for an unavoidable inefficiency in agriculture.
  • Iho, Antti (MTT, 2010)
    Fosfori on kasvintuotannon kannalta välttämätön ravinne. Se lisää satoja mutta tuotantoalueen alapuolisissa vesistöissä sen huuhtoutuminen voi kiihdyttää rehevöitymistä. Yksityistaloudellisesti järkevä fosforinkäytön taso määräytyy fosforin hinnan, sen satovaikutuksen ja lopputuotteen hinnan perusteella. Yhteiskunnallisesti järkevää tasoa määriteltäessä tulee tämän lisäksi ottaa huomioon fosforihuuhtoumien vaikutus rehevöitymiseen ja sen kielteiset hyvinvointivaikutukset kuten heikentyneet virkistykäyttömahdollisuudet, kalakantojen muutokset ja massaleväkukintojen todennäköisyyksien kasvaminen. Tässä väitöskirjassa luodaan viitekehys fosforinkäytön järkevän tason määrittelemiseen niin yksityis- kuin yhteiskuntataloudelliselta kannalta. Luodun mallin tilamuuttujana on maaperään kertynyt, kasveille potentiaalisesti käyttökelpoinen fosforivaranto, jonka tasoa voidaan hitaasti ohjata vuotuisella fosforilannoituksella. Tämä maaperän fosfori on sadon kannalta varsinaista fosforilannoitusta merkittävämpi komponentti. Liukoisen, välittömästi kasveille käyttökelpoisen fosforin huuhtouma on niinikään sidoksissa tähän fosforivarantoon. Mallilla ratkaistaan myös, kuinka eroosioherkkyydestä riippuvan hiukkasmaisen fosforin joutumista vesistöihin tulisi torjua vesistöjen varteen perustettavin suojakaistoin. Mallia sovelletaan savimailla viljeltävän ohran fosforilannoituksen tarkasteluun. Mallin avulla tarkastellaan hintojen, haitan arvostuksen ja maaperän fosforidynamiikan vaikutuksia järkevään pitkän aikavälin fosforinkäyttöön. Lisäksi analysoidaan optimiratkaisua tukevien taloudellisten ohjauskeinojen asetantaa. Tulosten mukaan ohjauksen kannattaisi perustua suoraan maaperän fosforitasoon vuotuisen lannoitusmäärän asemesta. Toisaalta tulosten mukaan viljelijän ja yhteiskunnan toisistaan poikkeavat diskonttokorot vaikuttavat ohjauskeinojen tasoon merkittävästi. Työssä selvitetään myös, miten fosforivaranto kannattaa ohjata kohti pitkän aikavälin tasapainoa eri lähtötasoilta lähdettäessä. Samoin selvitetään, miten optimaaliset polut kohti tasapainoa riippuvat tarkasteltavan lohkon eroosioherkkyydestä. Fosforivarannon lähtötason vaikutus optimaalisiin polkuihin on merkittävä. Korkeimmilta lähtötasoilta lähdettäessä optimaaliset polut pyrkivät pudottamaan varantoja erittäin nopeasti kohti tasapainoa. Maaperäprosessit ovat kuitenkin erittäin hitaita ja fosforivarannon köyhdyttäminen voi kestää kymmeniä vuosia. Tutkimus nostaa esille myös menetelmällisesti mielenkiintoisen ilmiön diskontattujen hyötyjen summan maksimointiin perustuvassa optimointitehtävässä. Kun hyöty ja haitta linkittyvät samaan dynaamiseen tilamuuttujaan, tasapainoratkaisulla voi varsin tavallisten ehtojen vallitessa olla yllättävä ominaisuus: yksityistaloudellisen optimipolun loppuosa pitkän ajan tasapaino mukaan lukien voi tietystä ajanhetkestä eteenpäin tuottaa suurempaa yhteiskunnallista hyötyä kuin yhteiskunnallisesti optimaalinen polku. Työssä formalisoidaan tämä ilmiö ja tarkastellaan sen ilmenemistä.
  • Sipiläinen , Timo (MTT Taloustutkimus, 2008)
    Tutkimuksessa mitattiin tuottavuuskasvua ja sen osatekijöitä Suomen maataloudessa, erityisesti maidontuotannossa. Tavoitteena oli myös verrata eri menetelmiä ja malleja tuottavuuden osatekijöiden määrittämisessä. Tutkimuksessa käytettiin kolmea aineistoa 1990-luvulta. Maatalousneuvonnan tuottama 138 tilan paneeliaineisto kuvaa säilörehuntuotantoa kotieläintiloilla. 72 maitotilan MTT:n kirjanpitoaineistoa sovellettiin kahdessa artikkelissa. Lisäksi viimeisessä artikkelissa käytettiin erillistä kaikkia tuotantosuuntia edustavaa 459 kirjanpitotilan aineistoa. Aineistojen yhteisenä piirteenä on, että ne sisältävät ajanjakson ennen Suomen EU-jäseneksi liittymistä ja sen jälkeen. Lisäksi analyysit keskittyvät pääasiassa maitotiloihin ja niiden karkearehun tuotantoon. Kolme ensimmäistä artikkelia keskittyivät kolmeen keskeiseen tuottavuusmuutoksen osatekijään: tekniseen muutokseen, teknisen tehokkuuden muutokseen ja skaalavaikutukseen. Kahdessa viimeisessä artikkelissa tutkittiin Fisher- ja Malmquist tuottavuusindeksien keskinäistä yhteyttä sekä kehitettiin yksityiskohtainen Fisher-indeksin jaottelu tuottavuuskasvun osatekijöihin. Tuottavuuden kasvu on ollut suomalaisilla maitotiloilla melko hidasta 1990 luvulla: noin prosentin vuodessa kaikilla käytetyillä menetelmillä. Huomattavasta vuotuisesta vaihtelusta huolimatta, tuottavuuden kasvu näyttää kiihtyneen tutkimusjakson loppua kohti. Tuottavuuskasvu hidastui 1990 luvun puolivälissä EU:in liittymisen aikoihin. Tekninen muutos oli keskeinen tuottavuuskasvuun vaikuttava tekijä maitotiloilla. EU-jäsenyydellä ei kuitenkaan havaittu olevan välitöntä vaikutusta tekniseen tehokkuuteen. Kuitenkin keskimääräinen tekninen tehokkuus oli hienoisessa trendinomaisessa laskussa ajan myötä. Tämän perusteella tilatasolla noudatettiin erilaisia sopeutumispolkuja. On kuitenkin huomattava, että eri menetelmät tuottavat jossain määrin erilaisia tuloksia erityisesti tuottavuuskasvun osatekijöiden suhteen. Useimmissa analyyseissa skaalavaikutus tuottavuuskasvun osatekijänä on maitotiloilla vähäinen. Positiivinen skaalavaikutus olisi tärkeä, kun suomalaisen maatalouden kilpailukykyä pyritään parantamaan tilakoon kasvattamisen kautta. Vähäinen skaalavaikutus lienee kytköksissä vallitsevaan tilarakenteeseen ja investointien kohdentumiseen tiettyihin tilaryhmiin. Tulos merkinnee myös sitä, että mittakaavaetujen hyödyntämiselle voi olla erityisiä esteitä Suomen olosuhteissa.
  • Ryynänen, Toni (Kuluttajatutkimuskeskus, Helsinki, 2009)
    Muotoilun merkitys on kasvanut tasaisesti kulutusyhteiskunnissa. Muotoilusta puhutaan sekä siitä kirjoitetaan lisääntyvästi myös mediassa. Erityisesti teollisen muotoilun rooli on korostunut. Tarkastelen tutkimuksessani muotoilun mediajulkisuutta suomalaisessa talouslehdistössä 1980-luvun lopulta 2000-luvun ensivuosiin. Asettamani tutkimuskysymykset liittyvät siihen, kuinka suomalaista muotoilua esitetään talouslehdistössä eli millaisia asioita muotoilusta kirjoitettaessa nostetaan esiin ja mihin nämä muotoiluun liittyvät asiat yhdistyvät. Usein toistettu näkemys siitä, että muotoilu näkyy vain sanomalehdistön kulttuuripalstoilla ja korkeakulttuurisissa yhteyksissä, on väistymässä. Muotoilu liitetään yhä useammin kulutuskulttuurisiin yhteyksiin ja kuluttajien arkipäiväisiin kokemuksiin. Tutkimusaineisto on kerätty Suomessa ilmestyneistä talouslehdistä. Artikkelinäytteet keräsin Kauppalehdestä, Taloussanomista ja Talentumin julkaisemista talouslehdistä. Kartoitan ja kuvaan muotoilun esiintymistä seikkaperäisesti. Tutkimuksessa tavoitteenani on tuottaa tulkintaa muotoilusta ilmiönä suomalaisessa yhteiskunnassa. Tämä tarkoittaa sitä, että pyrin tulkinnan avulla ymmärtämään muotoilun mediajulkisuuteen liittyviä olennaisia tekijöitä. Lisäksi kuvaan muotoiluun liittyviä erityispiirteitä suomalaisen yhteiskunnan kannalta. Tutkimus perustuu tekstin tulkinnan perinteeseen ja tulkinnan kautta saavutettavan uuden ymmärryksen tuottamiseen. Tutkimukseni taustaoletukset perustuvat siten hermeneuttiseen tutkimusotteeseen. Sovellan Erving Goffmanin ajatteluun perustuvaa kehysanalyysia talouslehdistön tuottamien artikkelitekstien analysointiin. Aineistosta tulkitsemani kehykset piirtävät siten kuvaa muotoilun mediajulkisuudesta. Tutkimus avaa muotoilusta moniulotteisen kuvan. Aineiston analyysissä päädyin viiteen muotoilua erilaisista näkökulmista tarkastelevaan kehykseen. Yksityisessä kehyksessä muotoilu henkilöityy ja muotoilijoita kuvataan henkilökohtaisissa yhteyksissä. Nostan tarkasteluun kuvauksia teollisista, taideteollisista ja taidekäsityömuotoilijoista. Toinen tulkitsemistani kehyksistä liittyy muotoilutyön tekemiseen. Ammatinhallinnan kehyksessä kuvaan muotoilijoiden työtä eri näkökulmista. Muotoilutyön tekemistä tarkastellaan yksilön kannalta, yhteistyön ja eri sidosryhmien kannalta sekä muotoiluprosessin kontrolloinnin näkökulmasta. Kolmas kehys liittyy keskeisesti talouslehdistön alaan. Talouden ja markkinoiden kehyksessä tarkastelen muotoilua osana kansainvälistä kilpailukykyä, yritysten kilpailuetuna ja kuluttajille hyötyä tuottavana toimintana. Neljäs kehys liittyy muotoilua edistäviin toimijoihin. Yhteisöllisyyden kehyksessä talouslehdistö kuvaa tulkintani mukaan muotoilupolitiikkaa, muotoilun tutkimusta ja koulutusta sekä muita muotoilua yhteiskunnallisesti kehittäviä ja edistäviä aloja. Viimeinen tarkasteluun nostamistani kehyksistä liittyy muotoilun perinteisiin ja ennen kaikkea muutoksen tarkasteluun. Kulttuurin kehyksessä tarkastelen muotoilun perinteisiin liittyvää talouslehdistökirjoittelua sekä muotoilun kytkentää ensin teolliseen kulttuuriin ja edelleen kulutuskulttuurisiin teemoihin. Tulkinnalliset kehykset rakentavat muotoilun mediajulkisuutta erilaisista näkökulmista kuvaamalla muotoiluun liittyviä tilanteita, toimintaa ja toimijoita. Kehykset antavat mahdollisuuden ymmärtää muotoilusta annetun kuvan suhdetta kulttuuriin, jossa media esittää ja uusintaa muotoiluun liitettyjä merkityksiä. Muotoilun talouslehdistöstä tulkittua julkisuutta ja samalla omaleimaista muotoilun kulttuuria luonnehtii viisi keskeistä teemaa: henkilöityminen, professionalisoituminen, kaupallistuminen, yhteisöllistyminen sekä muotoilun kulttuurisen painopisteen siirtyminen muotoilun perinteistä kohti teollista kulttuuria ja kulutuskulttuuria. Näitä teemoja ohjaa tulkintani mukaan muotoilun medioituminen eli muotoiluilmiön määrittyminen osittain median tuottamien kuvausten mukaiseksi. Tutkimuksessa hahmoteltu muotoilun mediajulkisuus liittää siten yhteen sosiaalisesti rakentuvan ja rakenteellisesti jäsentyvän toiminnan. Ensimmäinen näistä liittyy ihmisten kokemuksiin, sosiaaliseen uusintamiseen ja muotoilutoiminnan kollektiiviseen kehittämiseen. Rakenteellisesti muotoilua kuvataan ammattiosaamisena, prosessina ja taloudellista hyötyä tuottavana toimintana. Median esittämät tapahtumat vaikuttavat siihen, kuinka koemme maailman, millaisia merkityksiä liitämme siihen ja kuinka suhtaudumme maailmaan. Vaikuttamalla kokemuksiimme media vaikuttaa epäsuorasti myös toimintaamme. Olemme tottuneet lukemaan mediatekstejä päivittäin, mutta emme niinkään tulkitsemaan niiden sisältämiä merkityksiä ja kehystämisen tapoja.
  • Autio, Minna (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006)
    Tutkimuksessa tarkastellaan kuluttajuuden narratiivista rakentumista 2000-luvun alun suomalaisessa kulutuskulttuurissa. Tutkimuskohteena ovat 15-19-vuotiaiden lukiolaisten kirjoittamat kuluttajaelämäkerrat ja ympäristöystävällistä kulutusta käsittelevät ainekirjoitukset. Lisäksi täydentävänä aineistona on käytetty ryhmäkeskusteluita. Aineisto on kerätty viidestä lukiosta eri puolilla Suomea. Nuorten kuluttajatarinoita tulkitaan kulttuuristen kertomusten sekä kulutuseetosten, kuten itsekontrollin, nautinnon ja vihreän kulutuksen kautta. Tarinallisella tutkimusotteella analysoidaan, millaisia kuluttajapositioita nuorille rakentuu heidän omaa kuluttajahistoriaansa käsittelevissä kertomuksissa sekä millaisia käsityksiä ja ajattelumalleja nuoret rakentavat vihreästä kuluttajuudesta. Tutkimus avaa nuorista moniulotteisen kuvan kulutusyhteiskunnan toimijoina. He rakentavat kertomuksissaan tarinoita tuhlareista, piheistä, säästeliäistä ja luontoystävällisistä kuluttajista. Kuluttaminen ja rahankäyttö ovat kuitenkin pääosin jatkuvaa kamppailua itsekontrollin ja nautinnoille antautumisen välimaastossa. Tätä kuvaavat esimerkiksi nuorten keksimät nokkelat ilmaisut kuten Huoleton penninvenyttäjä, Harkitseva nautiskelija ja Pihi törsääjä. Nuoret pohtivat tarinoissaan myös kulutuspäätöstensä tarpeellisuutta ja turhuutta sekä rakentavat itseään kontrolloivaa ja järkevää kuluttajaa. Tällainen hyveellinen kuluttaja sallii itselleen kulutuksen ilot ja nautinnot, kunhan ne pysyvät "järkevissä rajoissa". Suhtautuminen rahankäyttöön ja kulutukseen ei ole pysyvää. Kuluttajuus voi muuttua iän myötä. Tuhlarista kasvaa halujaan kontrolloiva nuori tai säästeliäs lapsi herää murrosiässä kulutuksen nautintoihin. Kuluttajuus voi olla myös moniäänistä: se rakentuu samanaikaisesti - ja jopa ristiriidattomasti - tuhlauksen, säästeliäisyyden, nautinnon sekä vihreän kulutuksen puhetapoihin. Nuoret sallivat nautinnot myös vihreässä kuluttajuudessa: se ei ole pelkästään rajoittavaa kieltäytymistä. He näkevät vihreälle kuluttajuudelle myös monia esteitä, kuten ympäristötuotteiden korkean hinnan ja vihreiden kulutuskäytäntöjen työläyden. Tarinoista paljastuu myös vihreän kuluttajuuden sukupuolittuneisuus. Nuorille miehille ekologisuus tarjoaa vain poikkeustapauksissa kuluttajuuden rakentumisen elementtejä, kun taas nuorille naisille pyrkimys kohti arkipäivän vihreitä käytäntöjä on leimallista.
  • Nykänen, Arja (MTT Agrifood Research Finland, 2008)
    Luonnonmukaisessa viljelyssä, jossa typen (N) lähteenä käytetään vain biologisen typensidonnan (BNF) kautta saatua orgaaniseen ainekseen sitoutunutta typpeä, on erityisen tärkeää käyttää typpi mahdollisimman tehokkaasti minimoiden hävikit ympäristöön. Tällaisissa viljelytavoissa BNF tulisi maksimoida ja palkokasvien jälkeen maahan jäävän typen saatavuus tulisi sovittaa viljelykierron seuraavien kasvien tarpeisiin sekä ajallisesti että määrällisesti. Tutkimuksessa tehtiin yhteensä kuusi kenttäkoetta kolmella paikkakunnalla Suomessa vuosina 1994 2006. Tavoitteena oli selvittää luonnonmukaisesti viljeltyjen eri-ikäisten säilörehuksi korjattujen puna-apila-heinänurmien sadontuotto ja BNF. Nurmien jälkivaikutusta seuraaville kahdelle viljalle kuten myös typen huuhtoutumisriskiä selvitettiin kenttäkoemittauksilla sekä CoupModel tietokonesimuloinnin avulla. Typenkäytön tehokkuutta (NUE) ja typpitaseita laskettiin myös. Tutkitut puna-apila-heinänurmet tuottivat keskimäärin korkeimmat sadot 2-vuotisina (6 700 kg ha-1), mutta ero 3-vuotisiin nurmiin oli pieni. BNF (90 kg ha-1) korreloi voimakkaasti apilan kuiva-ainesadon kanssa, kun apilan typestä suurin osa (> 85 %) oli peräisin ilmakehästä ja maan liukoisen typen määrä oli alhainen. Nurmiviljelyssä, jossa nurmisato korjataan pois, pitäisi nurmen apilapitoisuuden olla yli 40 % kuiva-aineesta, jotta nurmen typpitase olisi positiivinen ja typpeä jäisi seuraavan kasvin käyttöön. Tutkittujen nurmien peltoon jättämä typen ylijäämä oli pieni, mikä selittänee nurmen alhaista jälkivaikutusta seuraavien viljojen satoon ja typen ottoon. Toisaalta nurmisadot ja niiden C:N, kuten myös nurmesta maahan muokattu typpi- ja BNF -määrä vaikuttivat viljasatoihin. Viljojen NUE oli kohtalaisen korkea, 30 % - 80 % (keskimäärin 48 %), kun se laskettiin nurmien maahan muokatun typen perusteella. Maan liukoisen typen pitoisuus koko maaprofiilissa (0 - 90 cm) oli matala, pääosin 15 - 30 kg ha-1. Tietokonesimulointi CoupModel -ohjelmalla onnistui kohtalaisen hyvin ja se vaikuttaakin lupaavalta jatkokehittelyyn käytettäväksi luomuviljelyssä. Lisätutkimusta tarvitaan selvittämään viljelyhistorian ja maaperätekijöiden vaikutusta luomutuotannon typpitalouteen koko viljelykierrossa.
  • Ylivainio, Kari (2009)
    Kasvit saavat Suomen lievästi happamista peltomaista riittävästi rautaa (Fe) kasvuunsa. Peltoviljelyssä raudan puutosta esiintyy kalkkipitoisissa maissa, koska raudan liukoisuus alenee nopeasti maan pH:n kohotessa. Myös kasvihuoneviljelyssä voi esiintyä raudan puutosta. Raudan liukoisuutta voidaan lisätä käyttämällä synteettisiä kelatointiaineita kuten etyleenidiaminitetraetikkahappoa (EDTA) tai etyleenidiimonobis(2-hydroksyphenyyli)etikkahappoa (EDDHA). Kelatointiaineet ovat kuitenkin kalliita (EDDHA) tai niiden biohajoaminen on hidasta (EDTA). Pysyvyys maaperässä voi lisätä haitallisten raskasmetallien, kuten kadmiumin ja lyijyn, liukoisuutta ja siten niiden huuhtoutumisriskiä. Tässä tutkimuksessa selvitettiin biohajoavien kelatointiaineiden (etyleenidiaminidisukkinaatti, EDDS) muodostamien rautakelaattien soveltuvuutta salaatin ja raiheinän raudan lähteeksi sekä kelaattien vaikutusta muiden alkuaineiden ottoon ja liukoisuuteen maassa. Verranteina käytettiin EDTA:ta ja EDDHA:ta. Tulokset osoittivat, että biohajoavat kelaatit (Fe-EDDS(S,S) ja stereoisomeerien seos, FeEDDS(mix), jossa 25 % [S,S]-EDDS, 25 % [R,R]-EDDS ja 50 % [S,R]/[R,S]-EDDS) turvasivat salaatin ja raiheinän raudansaannin kvartsihiekassa yhtä hyvin kuin Fe-EDTA ja Fe-EDDHA, riippumatta hiekan pH:sta. Tulosten perusteella biohajoava [S,S]-EDDS voisi olla kasvihuoneviljelyssä potentiaalinen kelatointiaine raudalle, kun kasvualustana on kivivilla. Vaikka [S,S]-EDDS hajoaa maassa nopeasti, voitaisiin kasvihuoneissa yleisesti käytetyn tippukastelun avulla todennäköisesti ylläpitää riittävä Fe-EDDS(S,S):n pitoisuus kasvien raudan saannin turvaamiseksi. Kalkkipitoisissa maissa Fe-EDDS(S,S):n teho oli heikompi, mutta Fe-EDDS(mix) kasvatti salaatin rautapitoisuuden samalle tasolle kuin Fe-EDDHA, kun lannoite annettiin tippukastelun tapaan kaksi kertaa viikossa. Kalkkipitoisessa maassa [S,S]-EDDS biohajosi 28 vuorokaudessa. EDDS(mix) oli heikommin biohajoava ja 10 % lisätystä määrästä oli jäljellä 56 vuorokauden jälkeeen, kun mittarina käytettiin kelatoituneita raskasmetallipitoisuuksia (Fe, Mn, Zn, Cu, Co, Ni, Cd ja Pb). Raudan puutos kasvatti salaatin mangaanipitoisuutta kvartsihiekassa ja kalkkipitoisessa maassa, kun taas rautakelaatit pienensivät sitä. Samoin tapahtui sinkin ja kuparin pitoisuuksille happamassa kvartsihiekassa. EDDHA vaikutti todennäköisesti myös salaatin hormonitasapainoon alentaessaan salaatin sinkki- ja mangaanipitoisuuksia enemmän kuin muut kelaatit. Raudan saatavuus vaikutti vain vähän raiheinän ravinnepitoisuuksiin. Salaatilla tutkittiin myös kelatointiaineiden vaikutusta happiradikaaleja vähentävien entsyymien (askorbaattiperoksidaasi, guajakoliperoksidaasi, katalaasi, Cu/Zn-superoksididismutaasi ja Mn-superoksididismutaasi) aktiivisuuksiin. Raudan saatavuus vaikutti salaatin askorbaattiperoksidaasin, guajakoliperoksidaasin ja katalaasin aktiivisuuksiin, ja vaihtelu sinkin, kuparin ja mangaanin pitoisuuksissa puolestaan Cu/Zn- ja Mn-superoksididismutaasin aktiivisuuksiin. Kalkkipitoisessa maassa EDDS ja EDTA lisäsivät tutkituista raskasmetalleista (Fe, Mn, Zn, Cu, Co, Ni, Cd ja Pb) sinkin ja kuparin liukoisuutta eniten sen jälkeen kun Fe-EDDS ja Fe-EDTA -kompleksit hajosivat, mutta vain sinkkipitoisuus kasvoi salaatissa. EDTA kasvatti kadmiumin ja lyijyn liukoisuutta kalkkimaissa, mutta ei niiden pitoisuutta salaatissa. Happamassa kvartsihiekassa raudan heikko saatavuus lisäsi salaatin koboltti- ja nikkelipitoisuutta, mutta rautakelaatit alensivat pitoisuuksia.

Näytä lisää