Kolme kertomusta opiskelupaikan valinnasta : Semioottinen analyysi ammattikorkeakoulun opiskelijaksi hakeutumisesta

Abstract

The purpose of this study was to find out, in retrospect, how the polytechnic students chose their study place and how their conception of the reputation of an educational institute affected their choices during the application process. The study was based on the narrative interviews of 17 first year students from three degree programs of one polytechnic.

The analysis of the interviews proceeded in two successive stages. The first stage consisted of a narrative analysis in accordance with the classification of Donald Polkinghorne (1995). In the second stage, the analysis was complemented by A. J. Greimas’ three-level semiotic approach, comprising the discursive, narrative (actantial model) and deep levels. The conclusions were based on both analyses, i.e. on methological triangulation.

The narrative analysis prepared the way for the construction of three meta-narratives in accordance with the applicants’ aims. The three aims that guided the applicants’ choices were (i) the up-dating of one’s professional skills, (ii) the choice of a profession and (iii) the taking of a degree in a polytechnic. The semiotic analysis showed two dimensions along which the choices were made. Firstly, the applicants aimed to have a study place in which they could combine both practical skills and theoretical knowledge (pragmatic-professional dimension). Secondly, the analysis also showed that emotions and values affected the choices they made (dimension of social values).

The reputation of a polytechnic was considered an important factor of the application process. The applicants’ conception of reputation turned out pragmatic, since the stories they had heard about the daily routines of a polytechnic were regarded as essential for its reputation. The stories about a high number of drop-outs and graduation without employment prospects were considered negative for reputation. The applicants highly valued the information they received directly from the polytechnic students. Grapevine proved to be an effective means of communication, but the applicants also resorted to general information guides and the institutes’ Internet pages, whereas the media’s role turned out less important during the application process. The most important communicational channel was face-to-face communication. E-mail, mobile phone and various platforms in the Internet also provided forums or networks for meeting peers and spreading stories about the polytechnics.

Tutkimuksen kohteena oli opiskelupaikan valinta, jota tarkasteltiin ammattikorkeakouluun hakeutuvan näkökulmasta. Tavoitteena oli selvittää, miten hakeutumisprosessi eteni sekä minkä merkityksen hakijat antoivat oppilaitoksen maineelle opiskelupaikkaa valitessaan.

Aineiston keruutavaksi valittiin kerronnallinen haastattelu. Haastatteluja (17 kpl) tarkasteltiin kertomuksina, joiden erittely perustui Donald Polkinghornen käsitteistön mukaiseen narratiiviseen analyysiin ja A. J. Greimasin edustamaan, strukturalistiseen semiotiikkaan perustuvaan näkökulmaan, jota sovellettiin diskursiivisella, narratiivisella ja syvätasolla. Menetelmävalinnat pohjautuivat Walter Fisherin käsityksille ihmisistä tarinoiden kertojina ja niiden kuuntelijoina.

Narratiivisen analyysin tuloksena aineistosta konstruoitiin kolme uutta kertomusta; ammattitaidon kohentajan, ammatin hankkijan ja tutkinnon suorittajan kertomukset. Semioottinen näkökulma teki mahdolliseksi seurata hakeutumisprosessin vaiheita. Hakija antoi arvon tiedoille, joita hän sai ammattikorkeakoulun opiskelijoilta hakuprosessin eri vaiheissa. Hän turvautui myös yleiseen hakuoppaaseen ja oppilaitosten internet-sivustoihin tietoja etsiessään. Median osuus hakijan tukena ja tiedonlähteenä jäi vähäiseksi. Medialla oli kuitenkin merkitystä hakijalle, jos hänellä ei ollut opiskelijatuttuja, joita hän olisi voinut jututtaa.

Narratiivisen tason aktanttimalli paljasti hakeutumisprosessiin sisältyviä jännitteitä, joita syntyi eri tahojen yrityksistä vaikuttaa hakijan ratkaisuihin. Syvätason analyysilla löytyi kaksi ulottuvuutta, pragmaattis-professionaalinen ja sosiaalisten arvojen ulottuvuus. Ensiksi mainitun mukaan hakija hakeutui opiskelijaksi saadakseen ammatin, jossa hän saattoi yhdistää käytännön taitamisen teoreettiseen osaamiseen. Sosiaalisten arvojen ulottuvuus osoitti, että opiskelupaikan valinnassa oli kyse myös tunteista ja arvoista.

Hakijan käsitys maineesta osoittautui pragmatistiseksi, sillä hänelle keskeistä maineessa olivat oppilaitoksen arjen toiminnasta liikkuvat kirjoitukset ja kuulopuheet. Maine välittyi kohtaamisissa, joiden toisena osapuolena oli oppilaitoksen opiskelija. Tärkein kanava oli kasvokkaisviestintä, mutta myös sähköposti, matkapuhelin ja internetin keskustelukanavat tarjosivat foorumeita kohtaamisille ja tilaisuuksia tarinoiden levittämiselle. Voidaan viitata jopa verkostoihin, joissa maine leviää. Hakija arvioi oppilaitoksen vetovoimaisuutta ja tasoa sillä, kuinka hyvin oppilaitoksesta valmistuneet olivat saaneet koulutustaan vastaavaa työtä. Varsinkin työelämästä hakeutuneet kuuntelivat valmistuneiden puheita menestystarinoina. Hakijat yhdistivät opintojen jatkumisen oppilaitoksen maineeseen, sillä suurta keskeyttäneiden määrää pidettiin kielteisenä maineen kannalta. Tällaisen nonprofit-organisaation 'tuotteena' tai palveluna voidaan tulosten perusteella pitää sieltä valmistuvaa ammatin taitajaa.