Kodin ja koulun digitaalinen kumppanuus

Abstract

In this study, possibilities of using digital technology, the actual use of technology, and experiences of technology use in the home and school partnership are studied in the context of digitalization of the society. From a pragmatic viewpoint, information about the use of digital technology in home and school collaboration is built through collaborative development activity between the participating teachers, students and parents and through their experiences of the activity.

The research and development process was implemented – following key principles in home and school partnership, innovation diffusion and design research – in collaboration between the researcher and the teachers, parents and students of an elementary school during the 2009-2010 school year and the fall term of 2010. A total of 20 teachers, 47 students and 69 parents took part in the research and development activity. The researchers’ development-oriented partnership with the teachers, students and parents played a key role in the research and development process. Guided through the process by the researcher, the students, teachers and parents brainstormed and designed innovations on the use of digital technology in home and school collaboration as well as tested the innovations in school practice.

The material collected during the study was analyzed inductively through qualitative content analysis. A material database developed using relational database software facilitated processing and analysis of the large and varied study material, flexible linking of analysis categories, and visualization of multi-dimensional study results.

The main result of the study, a model of digital partnership, shows that digital technology can be used in versatile ways to support participation, learning and informing in home school collaboration. However, realizing the support requires attention on 1) practices, 2) resources and, 3) agency related to the use of technology. For teachers, students and parents to experience the use of digital technology in home and school collaboration as motivating, efficient, reachable and reliable, attention should be placed on the practices of digital technology use: support, rules, responsibilities, and the opportunity to jointly improve the practices. Resources, consisting of available equipment and software, user skills, available time, coping, and attitudes also have an impact on forming the digital partnership. The third building block in the digital partnership, agency, empowers every actor at the school level: the teacher, the student and the parent, to participate in and feel being part of the partnership – while paying attention to the needs of each actor, their common goals and collaborative improvement.

The digital partnership model shows that at its best the use of digital technology can enrich the collaboration between home and school and create completely new opportunities in supporting learning, participation and information delivery. Digital technology will not replace face-to-face interaction but enables new practices that align with the needs and goals of 21st century homes and schools. The digital partnership model allows study of current digital practices in home and school collaboration as well as invites discussion on the practices from the viewpoint of possibilities in digitalization, home and school partnership and collaborative development.

Tutkimuksessa tarkastellaan teknologian käyttöön liittyviä mahdollisuuksia, teknologian käyttöä sekä siihen liittyviä kokemuksia kodin ja koulun kumppanuudessa digitalisoituvan yhteiskunnan viitekehyksessä. Tieto digitaalisen teknologian käytöstä kodin ja koulun kumppanuudessa rakentuu pragmatistisesta näkökulmasta tutkimukseen osallistuneiden toimijoiden; opettajien, oppilaiden ja vanhempien yhteiskehittämisen ja kokeilujen sekä tässä toiminnassa syntyvien kokemusten kautta. Tutkimus- ja kehittämisprosessi toteutettiin kodin ja koulun kumppanuuden,innovaatioiden käyttöönoton ja design-tutkimuksen periaatteiden mukaisesti yhteistyössä tutkijan ja alakoulun opettajien, oppilaiden ja vanhempien kanssa lukuvuoden 2009-2010 sekä syyslukukauden 2010 aikana.

Tutkimus- ja kehittämisprosessin osallistui yhteensä 20 opettajaa, 47 oppilasta ja 69 vanhempaa. Tärkeässä roolissa tutkimus- ja kehittämisprosessissa oli tutkijan kehittämiskumppanuus opettajien, oppilaiden ja vanhempien kanssa. Oppilaat, opettajat ja vanhemmat ideoivat ja suunnittelivat tutkijan ohjaaman prosessin aikana digitaalisen teknologian käyttöä kodin ja koulun yhteistyössä sekä testasivat kehitettyjen ratkaisujen käyttöä käytännössä.

Aineisto analysoitiin induktiivisesti käyttämällä kvalitatiivista sisällönanalyysimenetelmää. Aineisto käsiteltiin ja analysoitiin relaatiotietokantaohjelman avulla toteutetussa aineistotietokannassa. Aineistotietokanta mahdollisti laajan ja moniulotteisen aineiston tehokkaan käsittelyn ja analyysin, analysoidun aineiston kategorioiden linkitysten joustavan käsittelyn sekä moniulotteisten tulosten kuvaamisen tutkimusraportissa.

Tutkimuksen päätuloksena syntynyt digitaalisen kumppanuuden malli osoittaa, että digitaalista teknologiaa voidaan käyttää kodin ja koulun kumppanuuden tukemisessa monipuolisesti sekä osallistumisen, oppimisen että tiedottamisen tukena. Digitaalisten kumppanuustoimintojen toteutuminen edellyttää kuitenkin teknologian käyttöön liittyvien 1) toimintatapojen, 2) resurssien ja 3) toimijuuden huomioimisen. Jotta opettajat, oppilaat ja vanhemmat kokisivat digitaalisen teknologian käytön kodin ja koulun yhteistyössä motivoivana, tehokkaana, saavutettavana ja luotettavana, tulisi huomioida digitaalisen teknologian käyttöön liittyvät toimintatavat: tuki, säännöt, vastuut sekä mahdollisuus kehittää toimintaa yhdessä. Myös resurssit eli käytettävissä olevat laitteet ja ohjelmistot, toimijoiden taidot, käytettävissä oleva aika, jaksaminen ja asenteet vaikuttavat digitaalisen kumppanuuden rakentumiseen. Kolmas digitaalisen kumppanuuden rakentumisen osatekijä, toimijuus, antaa jokaiselle luokkatason toimijalle; opettajalle, oppilaalle ja vanhemmalle, mahdollisuuden osallistua ja kokea osallisuutta – kunkin toimijan tarpeet, yhteiset tavoitteet sekä yhteinen toiminnan kehittäminen huomioiden.

Digitaalisen kumppanuuden malli osoittaa, että parhaimmillaan digitaalisen teknologian käyttö monipuolistaa kodin ja koulun kumppanuutta sekä luo kokonaan uusia mahdollisuuksia oppimisen, osallistumisen ja tiedottamisen tukemiseen. Digitaalinen teknologia ei korvaa kasvokkain tapahtuvaa kohtaamista, mutta tuo mahdollisuuksia uudenlaisille, 2000-luvun kotien ja koulujen tarpeiden ja tavoitteiden mukaisille toimintatavoille. Mallin avulla voidaan tarkastella nykyisiä ja käytössä olevia kodin ja koulun yhteistyöhön liittyviä digitaalisia toimintatapoja sekä herättää niihin liittyvää keskustelua digitalisaation, kodin ja koulun kumppanuuden ja yhteiskehittämisen mahdollisuuksien näkökulmista.