Yliopiston etusivulle Suomeksi På svenska In English Helsingin yliopisto

Hankkeiden ympäristövaikutusten arviointimenettely Suomessa ja Tanskassa

Show full item record

Files in this item

Files Description Size Format View/Open
hankkeid.pdf 438.1Kb PDF View/Open
Use this URL to link or cite this item: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20061349
Vie RefWorksiin
Title: Hankkeiden ympäristövaikutusten arviointimenettely Suomessa ja Tanskassa
Author: Huhtinen, Kaarina
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Biosciences, Department of Biological and Environmental Sciences
Thesis level: Master's thesis
Abstract: The aim of this thesis is to explain how Finland and Denmark have implemented the EC directive of Environmental Impact Assessment (EIA). Requirements of EIA in Denmark are a part of the Planning Act. In Finland EIA requirements are implemented through separate EIA legislation. The Danish EIA process is more openly political: final decisions of projects are made by politicians. Besides, decisions can be appealed to The National Protection Board of Appeal which has members from all political parties. In Finland the environmental permit decisions are made by the competent authority and decisions are appealed to the Administrative Courts. Decision-making procedures differ in these two countries. In Denmark, the final alternative of a project is chosen already in the EIA process, whereas in Finland the project can alter after EIA process before the permit decision. In the Finnish EIA procedure the developer is responsible for preparing the Environmental Impact Statement (EIS), but in Denmark the responsible actor is the regional authority. Yet, in practice, it´s often the developer who prepares the EIS. What the law requires and how things are in practice differ more in Denmark than in Finland.

In this study EIA is examined from the perspective of Planning theories. Communicativeness is one of the core elements of EIA. Still, in both countries examined, filling the minimum requirements of EIA legislation doesn´t guarantee communicative planning. However, single cases can be communicative. At first there was no need and also no eagerness either to concentrate on the communicative side of EIA process in Denmark. Denmark has developed further participation and communicativeness in the field of urban planning. EIA has changed the participation practices of planning in Finland.

Attempts to avoid EIA are a problem in both countries. It means that the public suffers form inadequate information of projects and the combined effects of projects are not evaluated. Important decisions are made before the EIA-phase. There s much pressure on the strategic environmental impact assessment of plans and programmes. There s a reform coming for animal husbandry projects, because they are the most typical EIA projects in Denmark. EIA in Finland could also be developed through examining different types of projects. The objectives of EIA and strategic environmental assessment in different sectors should be clarified.Tutkielmassa tarkastellaan, miten Suomi ja Tanska ovat kansallisessa lainsäädännössä soveltaneet EY:n YVA-direktiiviä. Suomessa on voimassa erillinen YVA-laki, Tanskassa YVA-säädökset on sisällytetty maankäytön suunnittelulakiin. Tanskassa YVAn poliittisuus on enemmän aukikirjoitettu prosessiin: päätöksen tekevät poliitikot ja valitukset osoitetaan pääosin poliitikoista muodostuvalle lautakunnalle. Suomessa ympäristölupapäätökset ovat viranomaisten hallintopäätöksiä ja niistä valitetaan hallinto-oikeuteen. Tanskassa YVAsta tehdään päätös, joten toteutusvaihtoehto lyödään eri tavalla lukkoon kuin Suomessa, sillä Suomessa hanke voi muotoutua vielä YVAn jälkeen ympäristölupaprosessissa. Suomessa hankkeesta vastaava on vastuussa YVAn tekemisestä, Tanskassa alueviranomainen, tosin käytännössä myös hankkeesta vastaava. Tanskassa lain vaatimukset ja käytäntö eroavat toisistaan enemmän kuin Suomessa.

Tutkielmassa YVA-menettelyä lähestytään suunnitteluteorioiden näkökulmasta. Vuorovaikutteisuus on yksi keskeisimpiä YVA-menettelyn tavoitteita. Molemmissa maissa lainsäädäntö on kuitenkin niin väljää, että minimivaatimusten täyttäminen ei takaa kommunikatiivista suunnittelua. Yksittäiset tapaukset voivat silti toteuttaa kommunikatiivisuutta. Tanskassa YVA-direktiivin soveltamisessa ei ollut tarvetta, eikä aluksi myöskään halukkuutta, erityisesti vuorovaikutteisuuden painottamiseen. Tanskassa vuorovaikutteisuutta on kehitetty kaupunkisuunnittelun yhteydessä. Suomessa YVA on muuttanut suunnittelun osallistumiskäytäntöjä.

YVA-velvollisuuden kiertämistä hankkeita pienentämällä tai muuttamalla tapahtuu molemmissa maissa. Tällöin yleisön tiedonsaanti hankkeista vähenee ja hankkeiden yhteisvaikutukset saattavat jäädä arvioimatta. Myös päätösten tekeminen ennen hanke-YVAa on ongelma molemmissa maissa, siksi suunnitelmien ja ohjelmien vaikutusten arviointiin kohdistuu suuria odotuksia. Tanskassa uudistetaan parhaillaan YVAa eläintenpitohankkeiden kohdalla, sillä ne ovat yleisin YVA-hanketyyppi. Myös Suomessa voisi YVAa lähestyä eri hanketyyppien YVAn tarkastelun kautta. Eri sektoreilla tulisi selventää suunnitelmien ja ohjelmien vaikutusten arvioinnin ja hankkeiden vaikutusten arvioinnin tarkoitusta ja työnjakoa.
URI: URN:NBN:fi-fe20061349
http://hdl.handle.net/10138/18932
Date: 2006-05-22
Copyright information: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
This item appears in the following Collection(s)

Show full item record

Search Helda


Advanced Search

Browse

My Account