Yliopiston etusivulle Suomeksi På svenska In English Helsingin yliopisto

Udder health of dairy cows in automatic milking

Show full item record

Files in this item

Files Size Format View/Open
udderhea.pdf 1.786Mb PDF View/Open
Use this URL to link or cite this item: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-10-5740-3
Vie RefWorksiin
Title: Udder health of dairy cows in automatic milking
Author: Hovinen, Mari
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Veterinary Medicine, Department of Production Animal Medicine
Thesis level: Doctoral dissertation (article-based)
Abstract: Automatic milking (AM) is increasing in modern dairy farming. It is replacing conventional milking (CM), managed by a milker in a milking parlour or in tie stalls. In the research reported in this thesis, the udder health of dairy cows changing from CM to AM was examined and found to deteriorate slightly more than that of cows changing from tie stall to free stall barns with conventional milking during the first year after the change. Deterioration was indicated by a slight increase in the somatic cell count (log SCC) of the milk and in the proportion of new high SCC cows. In both groups of cows, log SCC already increased before the change, and an adaptation period of 2 to 3 months was recorded after the change from CM to AM. Udder health appeared to stabilise close to the original values towards the end of the study period in both groups, but no improvement was noted in log SCC in the herds changing from CM to AM.

Additional aims of the work were to investigate different methods of automatic mastitis detection and teat cleaning to identify possible risk factors for mastitis in AM. On average, more than 80% of teat cleanings in 9 herds using 2 different AM systems were technically successful. Factors associated with the result were the herd, teat cleaning method, days in milk, behaviour of the cow, teat colour, udder and teat structure, and teat position. Excessive udder hair or technical failure of the AMS disturbed teat cleaning. Nearly 80% of originally dirty teats became totally or almost clean during the cleaning process. Factors associated with the effectiveness of teat cleaning were teat cleanliness before cleaning, the herd, teat cleaning method and teat end condition.

The same farms were used to evaluate the efficiency and precision of mastitis detection methods in AM. The sensitivity of detecting quarters with subclinical mastitis (threshold value of 200 000 cells/ml milk) was only < 20% based on electrical conductivity (EC). However, 75% of the quarters with clinical mastitis were detected by the AM system. By manipulating the alert criteria based on EC, 60 to 70% true positive alerts could be achieved. Deviations in milk yield caused numerous false positive alerts, but > 60% of alerts based on deviations in milk colour were true positives.

A new non-invasive method for detecting clinical mastitis using a thermal camera was assessed in 6 cows with experimental endotoxin-induced mastitis. The first systemic and local signs were seen within 2 hours post-challenge. However, the thermal camera only detected a temperature change of >1 °C on the udder skin of all cows after four hours post-challenge, in parallel with the rise in rectal temperature, milk SCC and milk EC. Nevertheless, a thermal camera mounted in a milking or feeding parlour in AM could be useful for detecting temperature changes associated with clinical mastitis and other febrile diseases, between milkings or in dry cows.

The results of this thesis suggest that udder health slightly deteriorates during the first year after the introduction of AM. The studied risk factors can partly be controlled by management actions taken by the farmer, but further technical development of AM is still necessary. “Automatic” does not indicate that the role of the herdsman is in any way diminished.Automaattisten lypsyjärjestelmien käyttö lisääntyy maidontuotantotiloilla ympäri maailman, korvaten perinteisen konelypsyn. Tässä väitöskirjassa tutkittiin lehmien utareterveyttä, kun siirryttiin perinteisestä lypsystä automaattilypsyyn. Vertailuryhmänä olivat tilat, joilla siirryttiin parsinavetasta pihattoon. Lehmien utareterveys huononi hiukan ensimmäisen vuoden aikana siirtymisen jälkeen. Muutos oli suurempi automaattilypsyyn siirryttäessä. Utareterveyttä mitattiin maidon keskimääräisellä solupitoisuudella ja niiden lehmien osuudella karjasta, joilla oli ensimmäistä kertaa kohonnut maidon solupitoisuus. Utareterveys oli huonoimmillaan kolmen ensimmäisen kuukauden aikana tiloilla, jotka siirtyivät automaattilypsyyn. Utareterveys parani vuoden loppua kohti, mutta automaattiseen lypsyyn siirtyneiden lehmien maidon solupitoisuus ei alentunut.

Lisäksi tutkittiin vedinten pesun tehokkuutta ja utaretulehduksen havainnoimista automaattisessa lypsyssä mahdollisten utareterveyden riskitekijöiden kartoittamiseksi. Kahta eri automaattista lypsyjärjestelmää käyttävien yhdeksän tilan vedinpesuista onnistui teknisesti yli 80 %. Vaikuttavina tekijöinä olivat tilan ja pesutavan lisäksi lehmän ja utareen ominaisuudet. Runsas karvoitus utareessa ja laitteiston tekniset viat aiheuttivat myös joitakin epäonnistumisia. Lähes 80 % likaisista vetimistä puhdistui. Lypsytehokkuuteen vaikutti vetimen puhtaus ennen pesua, tila, pesutapa ja vetimen kunto. Perinteisessä lypsyssä vedinten puhdistustehokkuus määräytyy lypsäjän huolellisuuden mukaan.

Samoilla tiloilla tutkittiin myös utaretulehduksen havainnoinnin tehokkuutta ja tarkkuutta automaattilypsyjärjestelmien tarjoamin keinoin. Maidon sähkönjohtokyvyn muutosten avulla havaittiin vain < 20 % oireettomista utaretulehduksista, kun taas suurin osa näkyvistä utaretulehduksista havaittiin. Muuttamalla huomiorajoja voitiin parantaa sähkönjohtokyvyn muutoksien aiheuttamien huomioiden tarkkuutta. Maitomäärän muutokset aiheuttivat lukemattomia aiheettomia huomioita, mutta > 60 % maidon värin muutoksen aiheuttamista huomioista oli aiheellisia.

Testasimme myös lämpökameran käyttöä oireilevan utaretulehduksen havaitsemisessa kuudella lehmällä, käyttäen kokeellista utaretulehdusmallia. Tämä uusi menetelmä on ei-invasiivinen eikä yhteydessä lypsyyn. Ensimmäiset paikallis- ja yleisoireet havaittiin 2 tuntia utaretulehduksen indusoinnista, mutta lämpökamera havaitsi > 1 °C utareen pintalämpötilan nousun kaikilla lehmillä vasta 4 tunnin kuluttua, yhtaikaa lehmän ruumiinlämmön, maidon solupitoisuuden ja maidon sähkönjohtokyvyn nousun kanssa. Lypsy- tai ruokintaparteen kiinnitetyn lämpökameran avulla voitaisiin havaita joko utaretulehduksen tai muitten kuumetautien aiheuttama lämmönnousu.

Tutkimustulosten mukaan utareterveys huononi hieman navettatyypin ja lypsytavan vaihtuessa, ensimmäisen vuoden aikana. Automaattilypsyyn siirtyneillä tiloilla vaikutus oli hiukan suurempi kuin tiloilla joilla vain navettatyyppi vaihtui. Tutkittujen utareterveyden riskitekijöiden vaikutusta voidaan osaksi hallita tilalla tapahtuvan tuotannonhallinnan keinoin, mutta edelleen on tarvetta kehittää automaattisten lypsyjärjestelmien tekniikkaa. “Automaattinen” ei tarkoita sitä, että lehmistä huolehtivan karjanhoitajan rooli olisi muuttunut vähemmän tärkeäksi.
URI: URN:ISBN:978-952-10-5740-3
http://hdl.handle.net/10138/19051
Date: 2009-10-16
Copyright information: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
This item appears in the following Collection(s)

Show full item record

Search Helda


Advanced Search

Browse

My Account