Tarve kertoa : Eva Khatchadourianin tunnustus Lionel Shriverin romaanissa We Need to Talk about Kevin

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201705314501
Title: Tarve kertoa : Eva Khatchadourianin tunnustus Lionel Shriverin romaanissa We Need to Talk about Kevin
Author: Holopainen, Johanna
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Arts, Department of Philosophy, History, Culture and Art Studies
Publisher: Helsingfors universitet
Date: 2017
Language: fin
URI: http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201705314501
http://hdl.handle.net/10138/191064
Thesis level: master's thesis
Discipline: Comparative Literature
Yleinen kirjallisuustiede
Allmän litteraturvetenskap
Abstract: Tutkielmassani tarkastelen amerikkalaissyntyisen kirjailija Lionel Shriverin We Need to Talk about Kevin (2003)- romaanin henkilöhahmon Evan kirjoittamia kirjeitä omaelämäkerrallisuuden ja tunnustamisen kautta. Eva Khatchadourianilla on tarve kirjoittaa ja kertoa kokemastaan vaikeasta äiti- poikasuhteesta ja kohtaamastaan traumasta. Evan ja Franklinin poika Kevin on surmannut seitsemän koulutoveriaan, opettajan ja koulun ruokalan työntekijän. Samalla Kevin surmasi myös isänsä Franklinin ja sisarensa Celian. Eva kirjoittaa kirjeitä kuolleelle aviomiehelleen noin kaksi vuotta Kevinin teon jälkeen. Kirjeet ulottuvat aikaan ennen ja jälkeen Kevinin syntymän ja taustoittavat laajasti Khatchadourianin perheen elämää. Tutkielmani tavoitteena on osoittaa, kuinka trauman käsitteleminen kirjoittamalla auttaa traumasta selviytymisessä ja sen sitouttamisessa osaksi elämää. Lisäksi vastaan kahteen työssäni esittämään kysymykseen, kuinka Eva selviää traumasta ja mitä Evan tarpeeseen kertoa sisältyy? Tutkielmani koostuu romaanin lajisidoksellisuuden tarkastelusta, jossa omaelämäkerrallisuus näyttelee keskeistä sijaa kirjeiden ja päiväkirjamaisuuden valossa. Romaanin kerronnallisia seikkoja tarkastelen Mihail Bahtinin polyfonia- käsitteen näkökulmasta ja amerikkalaisen kirjallisuudentutkija James Phelanin luomien kerronnan eettisyyden näkökulmien ja epäluotettavuuden käsitteistön valossa. Lisäksi syvennän analyysiani Evan kertomasta traumafiktion piirteiden kautta ja tunnustuksellisuuden konstruoimisen kautta. Omaelämäkerrallisuuden keskiöksi muodostuu työssäni tunnustaminen. Kirjeet romaanin muotona tuovat esiin tunnustuksellista materiaalia osoitettuna ennalta määritellylle vastaanottajalle. Kirjeiden kirjoittamiseen liittyy myös menetyksen kontekstissa Franklinin hengissä pitäminen. Päiväkirjan valossa tarkasteltuna Evan kerronta ilmentää nykyhetkeä ja tuo esiin Evan toipumisen prosessin keskeisen seikan, joka on itsesyytöksistä luopuminen. Päiväkirjamaisuuden kautta konstruoin Evan kertoman itselle osoitettuna reflektiona, joka on keskeinen seikka traumasta toipumisen osana. Evan nykyhetkeä kuvaa myös vankilavierailut Kevinin luona, joiden myötä syntyy uusi vuorovaikutussuhde äidin ja pojan välille. Tämä on keskeinen osa traumasta selviytymisessä ja toipumisen prosessissa. Kerronnallisuuden kautta esiin nousee romaanin monitulkintaisuus, joka ilmenee polyfonisuuden kautta ja liittää lukijan mukaan teoksen arvottamiseen ja tulkintaan. Eettinen lukukokemus muodostuu lukijan muuttuvassa suhtautumisessa Evan kertomaan ja Evaan henkilönä sekä muihin teoksessa esiintyviin henkilöihin. Tämä edellyttää ymmärryksen lisäämistä tavasta, jolla Eva kertoo. Traumafiktion piirteiden kautta esiin nousee materiaali, jolle tunnustaminen rakentuu. Evan tarve kertoa ja tunnustaa pyrkii tunnustamisen ytimeksi määrittyvään totuuden ymmärtämiseen. Eva saavuttaa eheytymisen kohtaamalla traumatisoivat asiat ja tunnustamalla ne maallisessa kontekstissa sosiaalisen ja esoteerisen tunnustamisen kautta. Tunnustaminen mahdollistaa trauman sitouttamisen osaksi elämää. Tämä taas mahdollistaa elämän jatkumisen ja ymmärryksen muodostumisen traumatisoitunutta itseään kohtaan. Käsitellessäni tunnustuksen diskurssissa vaiettuja aiheita, koulusurmaa ja äitiyttä, liitän teoksen osaksi keskustelua amerikkalaisesta yhteiskunnasta ja sen ilmiöistä. Teos kiinnittyy kirjallisuudenkenttään jatkamalla kirjeromaanin perinteitä fiktiivisen omaelämäkerrallisuuden kehyksissä. Samalla teoksesta on kuitenkin konstruoitavissa terapeuttinen näkökulma, joka avaa uusia tulkinnan mahdollisuuksia ja ottaa osaa keskusteluun kirjoittamisen hyvinvointivaikutuksista trauman käsittelyn kontekstissa.


Files in this item

Files Size Format View

There are no files associated with this item.

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record