Kummia unelmia ja ajan muunnelmia : Huvikummun vikuroiva kronotooppi Astrid Lindgrenin Pippi Långstrump -romaaneissa

Abstract

Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani Huvikummun vikuroivaa kronotooppia Astrid Lindgrenin romaaneissa Pippi Långstrump (1945), Pippi Långstrump går ombord (1946) ja Pippi Långtrump I Söderhavet (1948). Huvikumpu on Lindgrenin Pippi Långstrump -romaanien keskeinen tapahtumapaikka ja kerrontaa järjestävä motiivi, jota tarkastelemalla havainnoin, millä tavalla se jäsentää kertomuksen tilallisia ja ajallisia suhteita. Huvikumpu eroaa merkityksellisellä tavalla sitä ympäröivästä kaupunkimiljööstä, ja se myös sijaitsee kohdassa, jossa kaupunki päättyy ja maantie alkaa, siis kuvatun miljöön reunalla. Lastenkirjallisuudessa kodilla on erityinen asema motiivina ja miljöönä, ja Huvikumpu puolestaan on koti, jossa päähenkilö, 9-vuotias Peppi Pitkätossu, asuu ilman vanhempia.

Tutkimuksessani käsittelen Huvikumpua kotina, josta heteroseksuaaliset vanhemmat ovat poissa, mikä luo Pepille ja hänen ystävilleen mahdollisuuden antaa tilalle ja ajallisuudelle heteronormatiivisuutta vastustavia merkityksiä. Tarkastelen työssäni Peppi Pitkätossua arjen seikkailuaikaan kuuluvana klovni- tai kuljeskelijahahmona, joka tarkastelee yhteisöään ulkopuolelta.

Tutkimuksessani teoreettisena kehyksenä ja menetelmänä on Mihail Bahtinin kronotoopin teoria sekä Judith Halberstamin määritelmä queerista ajasta ja tilasta. Kronotooppi on käsite, joka kuvaa sitä, miten kaunokirjallinen teos ilmentää ajallisia ja tilallisia suhteita. Queer-ajallisuus vastustaa lineaarista, tuottavaa ja heteroseksuaaliseen aikuisuuteen suuntautuvaa ajallisuutta ja kasvua. Osoitan tutkimuksessani, että Huvikummun vikuroivassa kronotoopissa sekoittuvat arjen seikkailuaika ja idyllinen kronotooppi.

Havainnollistan Huvikummun kronotoopin heteronormatiivista ajallisuutta vastustavia piirteitä vertaamalla tutkimiani Lindgrenin teoksia kolmeen klassiseksi orpotyttökertomukseksi määrittyvään teokseen, joita ovat L. M. Montgomeryn Anne of Green Gables (1908), Frances Hodgson Burnettin A Little princess (1905) ja L. M. Montgomeryn Emily of New Moon (1923). Näihin teoksiin Peppi-romaaneja vertaamalla tuon Huvikummun kronotoopista esiin sen sukupuolinormeja ja heteronormatiivisuutta huojuttavia piirteitä. Klassisen orpotyttökertomuksen (classic orphan girl story) kuuluu kasvuromaanin lajiin, joka ilmentää heteroseksuaaliseen aikuisuuteen kasvamisen ajallisuutta. Tarkastelen tutkimuksessani, miten Peppi-romaanit vastustavat tätä ajallisuutta.

Tutkimukseni tuo ilmi, että Huvikummun ajallisuus rakentuu heteroseksuaalisten vanhempien poissaolosta ja että kertomukseen kuuluu ajan muodottomuus, mikä tulee ilmi Pepin isän Hoppetossa-laivan ja Pepin kodin Huvikummun välille muodostuvasta jännitteestä. Heteronormatiivista ajallisuutta vastustava vikuroiva kronotooppi konkretisoituu havainnollisesti Bahtinin nimeämän kynnyksen kronotoopin välityksellä. Huvikummun aikatilaa jäsentää merkityksellisellä tavalla haaveksunta, joka sitoo siellä aikaa viettäviä ystävyksiä, Peppiä, Tommia ja Annikkaa yhteen. Haaveksunta myös tarjoaa Pepille mahdollisuuden ilmaista sukupuoltaan ambivalentisti.

Tutkimuksestani nousee esiin huomio siitä, että Huvikummun vikuroiva kronotooppi on subversiivinen ainoastaan juuri Huvikummussa. Kertomuksessa ympäröivä todellisuus ei muutu, mutta päähenkilö Peppi ja hänen ystävänsä muuttuvat Huvikummussa, mikä saa heidät kieltäytymään aikuiseksi kasvamisesta. Peppi muistuttaa monin tavoin Bahtinin kuvaamaa arjen seikkailuajan päähenkilöä, joka muuttuu ilman että ympäröivä maailma muuttuu. Se myös tuo ilmi Bahtinin esiin tuoman huomion kronotoopin sisältämästä ihmiskäsityksestä. Huvikummun kronotoopin ilmentämä ihmiskäsitys kuvautuu klovni-Pepissä, joka kyseenalaistaa yhteiskunnan lainalaisuudet, mutta on voimaton muuttamaan niitä pysyvästi.