"En aseta sitä mun osaamisen tielle" : Korkeakouluopiskelijoiden kokemuksia ja ajatuksia lukivaikeudestaan

Abstract

Objective. The previous studies have focused mainly on deviant linguistic processing regarding dyslexia, while people's experiences and contextual factors have received less attention. This study gives voice to the dyslexic students who can tell about their own experiences about dyslexia. Additionally, the objective of this study is to examine what kind of difficulties the students face while studying and which strengths they have. This study can bring a new perspective and decrease prejudices towards dyslexia.

Method. Focused interview was used as a method of this study. The interviews consisted of questions inspired by the previous literature. Eight students were interviewed, six of them were studying at the university and two of them were studying at the university of applied sciences. The interviews were recorded and transcribed. The transcriptions were analysed with qualitative content analysis.

Results and conclusion. On the basis of the analysis the interviews included several positive aspects. Many of the participants told they were quite open about their own dyslexia. They were also used to observe their learning and they had found several useful ways to learn. Many of them used deep learning as their learning method. They had also coped several difficulties and they believed in themselves. Especially organizing big amount of information, learning foreign languages and organizing different studying was challenging for them. Several participants reported that their learning was quite slow. In this study dyslexia was a phenomenon, not only a limitation. All the students have their strengths and limitations, regardless if they have a dyslexia or not.

Tavoitteet. Aiemmassa tutkimuksessa lukivaikeutta on tarkasteltu lähinnä tyypillisestä poikkeavan kielellisen prosessoinnin kautta, samalla kun sen kokemuksellinen ja kontekstuaalinen ulottuvuus on jätetty vähemmälle huomiolle. Tässä tutkimuksessa annetaan korkeakouluopiskelijoiden itse kertoa, miten he näkevät lukivaikeutensa. Lisäksi tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, mitä vaikeuksia näillä opiskelijoilla on ja minkälaisia vahvuuksia heillä on opiskeluun. Aiheen tutkiminen voi tuoda uutta näkökulmaa sekä purkaa ennakkoluuloja lukivaikeutta kohtaan.

Menetelmä. Tutkimuksen menetelmänä käytettiin puolistrukturoitua teemahaastattelua, jossa edettiin keskeisten teemojen avulla. Teemat valittiin aiemmasta tutkimuskirjallisuudesta. Tutkimukseen haastateltiin kahdeksaa korkeakouluopiskelijaa. Kuusi haastateltavista opiskeli yliopistossa, kaksi ammattikorkeakoulussa. Haastattelut nauhoitettiin ja sen jälkeen litteroitiin. Litteraatit käytiin läpi laadullisen, induktiivisen sisällönanalyysin keinoin.

Tulokset ja johtopäätökset. Analyysin avulla haastatteluista nousi esiin paljon aspekteja, joita voidaan arvioida positiivisiksi. Monet osallistujista kertoivat olevansa avoimia lukivaikeudestaan. He olivat myös tottuneet tarkastelemaan oppimistaan ja löytäneet paljon hyviä keinoja oppia. Monet prosessoivat oppimaansa syvällisesti, olivat selviytyneet monista vaikeuksista ja uskoivat itseensä. Haasteet taas näkyivät etenkin suurten tietomäärien hallinnassa ja asioiden organisoimisessa sekä vieraiden kielten käyttämisessä. Useat osallistujista kertoivat opiskelun olevan melko hidasta. Lukivaikeus näyttäytyi tässä tutkimuksessa pohdittavana ilmiönä, ei automaattisesti suurena rajoitteena. Kaikilla opiskelijoilla on omat vahvuutensa ja heikkoutensa, riippumatta siitä onko heillä lukivaikeutta vai ei.