Oikeushenkilön rangaistusvastuu rikosoikeuden yleisten oppien uudistuksen jälkeen : Tutkimus syyllisyysperusteisesta oikeushenkilön rikosvastuusta 2010-luvulla

Show simple item record

dc.contributor Helsingin yliopisto, Oikeustieteellinen tiedekunta fi
dc.contributor University of Helsinki, Faculty of Law en
dc.contributor Helsingfors universitet, Juridiska fakulteten sv
dc.contributor.author Karttunen, Antti
dc.date.issued 2017
dc.identifier.uri URN:NBN:fi:hulib-201705244218
dc.identifier.uri http://hdl.handle.net/10138/191415
dc.description.abstract Oikeushenkilön rangaistusvastuuta koskevat säännökset ovat olleet tämän tutkimustyön kirjoitushetkellä voimassa hieman yli 20 vuotta. Yhteisösakon käyttö on viimeisimmän kahden vuosikymmenen aikana vähittäin vakiintunut osaksi oikeusjärjestelmäämme, vaikka alun perin oikeushenkilön rangaistusvastuun omaksumista pidettiin ongelmallisena individuaalisen syyllissyyskäsityksen johdosta. Toisin kuin vahingonkorvausoikeudessa, rikosoikeudessa ei hyväksytä tuottamukseen perustumatonta ankaraa vastuuta, vaikka se olisi tehokkuus- ja preventionäkökohdista perusteltua, vaan rikosvastuun vähimmäisedellytyksenä on aina tahallisuus tai tuottamus. Syyllisyysperiaatteen johdosta kukaan ei voi joutua rikosoikeudelliseen vastuuseen teosta, johon hän ei ole myötävaikuttanut. Oikeushenkilöiden rankaiseminen on kuitenkin katsottu perustelluksi, vaikka niillä fiktiivisinä oikeussubjekteina ei ole perinteisessä mielessä rikoksentekopäätöksen muodostamiseksi tarvittavaa tahtoa tai ylipäänsä kykyä itsenäiseen toimintaan. Rankaisemista on pidetty välttämättömänä erityisesti sen vuoksi, että modernien suuryritysten toiminnasta aiheutuu sellaisia riskejä ja haittoja ihmisille, ympäristölle ja laajemmin koko yhteiskunnalle, jotka eivät ole hallittavissa puhtaasti perinteisen yksilökeskeisen rikosoikeuden keinoin. On myös pidetty epäoikeudenmukaisena, että vastuun lainvastaisuuksista kantaisivat yksinomaan yksilöt, joiden toiminta voidaan monesti nähdä heijastumana oikeushenkilön sisäisestä lainvastaiseksi muodostuneesta toimintakulttuurista, joka usein ilmenee esimerkiksi vastuusuhteiden epäselvyytenä, valvonnan puutteena taikka puutteellisena ohjeistuksena. Oikeusjärjestyksemme keskeisiin periaatteisiin lukeutuvan syyllisyysperiaatteen vaikutuksen johdosta rikoslain 9 luvun sääntely jouduttiin kuitenkin laatimaan oikeushenkilön toiminnan moitittavuutta korostavaksi ja siten individuaalista rikosvastuumallia mukailevaksi. Vaikka yhteisön rikosvastuumallin sanottiin kunnioittavan syyllisyysperiaatetta, ei yksilöllisen ja yhteisöllisen vastuun yhteensovittaminen ole kuitenkaan ollut täysin ongelmatonta viimeaikaisten tutkimustietojen valossa. Tutkimustyössä pyritään selvittämään, miten voimassa oleva sääntely osuu yksiin rikosoikeuden kovan ytimen ainesosiin lukeutuvan syyllisyysperiaatteen kanssa, joka sitoo koko rikosoikeuden hyväksyttävän ja legitiimin käytön subjektiiviseen syyllisyys vaatimukseen. Toisin sanoen, voidaanko luonnollisen henkilön rikosvastuu ja yhteisön rikosvastuu todella ymmärtää uudenlaisen rikosvastuujärjestelmän vuorovaikutteisiksi osiksi. Erityisesti pyritään selvittämään, miten rikoslain 9 luvun 2 §:ssä säädellyt vastuumuodot, eli osallisuus rikokseen, rikoksen salliminen, isännänvastuu ja anonyymi syyllisyys hahmottuvat toisiinsa nähden, sekä individuaalista rikosvastuuta koskeviin periaatteisiin nähden. Tämän tavoitteen pohjalta, tutkimustyössä on esitetty näkemys siitä, miten oikeushenkilön rangaistusvastuuta koskevat edellytykset tulisi hahmottaa ja systematisoida. Siihen liittyen tutkimustyössä on myös pyritty selvittämään, millaiseksi oikeushenkilön rangaistusvastuuta koskeva doktriini on muodostunut nyttemmin myös oikeuskäytännössä. Tutkimustyössä rikoslain 9 luvun sääntelyratkaisuja on peilattu vasten vuonna 2004 uudistuneita rikosoikeuden yleisiä oppeja ja yleisten oppien uudistusta koskeneita tavoitteita. Siihen liittyen tutkimustyössäni on pyritty selvittämään, että vallitseeko vuonna 1995 voimaan tulleen yhteisövastuun ja vuonna 2004 uudistettujen vastuuoppien välillä edelleen rikoslain 9 luvun esitöissä tavoiteltu koherenssi ja yhdenmukaisuus Varsinaisen oikeusdogmaattisen analyysin ohella, lopputyössä tehdään myös lyhyt katsaus siihen, miltä oikeushenkilön rangaistusvastuun tilanne näyttää viimeaikaisten tilastojen ja tutkimustulosten valossa. Toisin sanonen: Miten yhteisösakkoa on käytetty ja kuinka usein sitä on käytetty, sekä minkä suuruisia yhteisösakkoja on keskimäärin eri vuosina määrätty. Statistiikka kertoo paljon yhteisösakon kiistellystä tehosta ja relevanssista. fi
dc.language.iso fin
dc.publisher Helsingfors universitet sv
dc.publisher University of Helsinki en
dc.publisher Helsingin yliopisto fi
dc.title Oikeushenkilön rangaistusvastuu rikosoikeuden yleisten oppien uudistuksen jälkeen : Tutkimus syyllisyysperusteisesta oikeushenkilön rikosvastuusta 2010-luvulla fi
dc.type.ontasot pro gradu -tutkielmat fi
dc.type.ontasot master's thesis en
dc.type.ontasot pro gradu-avhandlingar sv
dc.subject.discipline Rikosoikeus fi
dc.subject.discipline Criminal law en
dc.subject.discipline Straffrätt sv
dct.identifier.urn URN:NBN:fi:hulib-201705244218

Files in this item

Files Size Format View
Pro-gradu-Antti-Karttunen-2017.pdf 833.2Kb application/pdf View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show simple item record