La contextualisation du discours radiophonique par des moyens prosodiques. L’exemple de cinq grands philosophes français du XXe siècle

Näytä kaikki kuvailutiedot

Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-10-5173-9
Julkaisun nimi: La contextualisation du discours radiophonique par des moyens prosodiques. L’exemple de cinq grands philosophes français du XXe siècle
Tekijä: Lehtinen, Mari
Muu tekijä: Helsingin yliopisto, humanistinen tiedekunta, romaanisten kielten laitos
Opinnäytteen taso: Väitöskirja (artikkeli)
Tiivistelmä: "Radiodiskurssin kontekstualisointi prosodisin keinoin. Esimerkkinä viisi suurta ranskalaista 1900-luvun filosofia" Väitöskirja käsittelee puheen kontekstualisointia prosodisin keinoin. Toisin sanottuna työssä käsitellään sitä, miten puheen prosodiset piirteet (kuten sävelkulku, intensiteetti, tauot, kesto ja rytmi) ohjaavat puheen tulkintaa vanhastaan enemmän tutkittujen sana- ja lausemerkitysten ohella. Työssä keskitytään seitsemään prosodisesti merkittyyn kuvioon, jotka koostuvat yhden tai usean parametrin silmiinpistävistä muutoksista. Ilmiöitä käsitellään sekä niiden akustisten muotojen että tyypillisten esiintymisyhteyksien ja diskursiivisten tehtävien näkökulmasta. Aineisto koostuu radio-ohjelmista, joissa puhuu viisi suurta ranskalaista 1900-luvun filosofia: Gaston Bachelard, Albert Camus, Michel Foucault, Maurice Merleau-Ponty ja Jean-Paul Sartre. Ohjelmat on lähetetty eri radiokanavilla Ranskassa vuosina 1948–1973. Väitöskirjan tulokset osoittavat, että prosodisesti merkityt kuviot ovat moniulotteisia puheen ilmiöitä, joilla on keskeinen rooli sanotun kontekstualisoinnissa: ne voivat esimerkiksi nostaa tai laskea sanotun informaatioarvoa, ilmaista puhujan voimakasta tai heikkoa sitoutumista sanomaansa, ilmaista rakenteellisen kokonaisuuden jatkumista tai päättymistä, jne. Väitöskirja sisältää myös kontrastiivisia osia, joissa ilmiöitä verrataan erääseen klassisessa pianomusiikissa esiintyvään melodiseen kuvioon sekä erääseen suomen kielen prosodiseen ilmiöön. Tulokset viittaavat siihen, että tietynlaista melodista kuviota käytetään samankaltaisena jäsentämiskeinona sekä puheessa että klassisessa musiikissa. Lisäksi tulokset antavat viitteitä siitä, että tiettyjä melodisia muotoja käytetään samankaltaisten implikaatioiden luomiseen kahdessa niinkin erilaisessa kielessä kuin suomessa ja ranskassa. Yksi väitöskirjan osa käsittelee pisteen ja pilkun prosodista merkitsemistä puheessa. Tulosten mukaan pisteellä ja pilkulla on kummallakin oma suullinen prototyyppinsä: piste merkitään tyypillisesti sävelkulun laskulla ja tauolla, ja pilkku puolestaan sävelkulun nousulla ja tauolla. Merkittävimmät tulokset koskevat kuitenkin tapauksia, joissa välimerkki tulkitaan prosodisesti epätyypillisellä tavalla: sekä pisteellä että pilkulla vaikuttaisi olevan useita eri suullisia vastaavuuksia, ja välimerkkien tehtävät voivat muotoutua hyvin erilaisiksi niiden prosodisesta tulkinnasta riippuen."The contextualization of radio discourse by prosodic means. The example of five great French philosophers of the 20th century" This PhD thesis treats the contextualization of radio discourse by prosodic means. More precisely, the work is focussed on seven “marked figures”, which consist of the salient changes of one or more prosodic parameters. The phenomena are studied here both from the angle of their acoustic forms and from the angle of their typical contexts of occurrences and discursive functions. The data comes from six radio broadcasts transmitted by different French radio stations between 1948 and 1973. The speakers of the broadcasts are famous French 20th–century philosophers: Jean-Paul Sartre, Albert Camus, Michel Foucault, Maurice Merleau-Ponty and Gaston Bachelard. The total duration of the data is 162’32. In addition to a general presentation of the phenomena, the thesis includes contrastive studies in which the two main phenomena of the work (the so-called “figure HB” and the so-called “undulating figure”) are compared with a melodic figure occurring in classical piano music and with a prosodic phenomenon of Finnish (the so-called “figure of familiarity”). One part of the thesis is also devoted to a contrastive study discussing the prosodic interpretation of punctuation (the full stop and the comma) in The Stranger (L’Étranger) by Albert Camus, as read by the author. Methodologically, the work falls within the scope of conversation analysis (CA), and it is inspired by the interaction-based approach to prosody, the “theory of contextualization” of Gumperz and by numerous linguistic and phonetic works directed towards French. The results of this work, based on seven original publications, suggest that the “marked figures” constitute multidimensional phenomena of speech having an important and a complex role in the contextualization of radio discourse. The acoustic forms of these phenomena are very different, and their functions reach several discursive levels. In addition to presenting the phenomena under consideration, the work includes some methodological and theoretical discussion concerning the study and the nature of the process of the contextualization of speech.Cette thèse porte sur la contextualisation du discours radiophonique par des moyens prosodiques. Plus précisément, le travail est focalisé sur sept « figures marquées » consistant en des variations saillantes d’un ou de plusieurs paramètres prosodiques. Ces phénomènes sont envisagés ici aussi bien du point de vue de leurs formes acoustiques que du point de vue de leurs contextes d’occurrences et fonctions discursives caractéristiques. Le corpus étudié consiste en six émissions radiophoniques dans lesquelles on entend parler cinq grands philosophes français du XXe siècle : Gaston Bachelard, Albert Camus, Michel Foucault, Maurice Merleau-Ponty et Jean-Paul Sartre. Les émissions ont été transmises par différentes stations françaises entre 1948 et 1973. La durée totale du corpus étudié est de 162’32. En plus de la présentation générale des phénomènes étudiés, cette thèse comprend des parties contrastives dans lesquelles les deux phénomènes principaux du travail (la figure dite HB et la figure dite ondulatoire) sont comparés à un contour mélodique de musique classique pour piano et à une figure prosodique du finnois (la figure dite de familiarité). De plus, une partie de la thèse est consacrée à une étude contrastive portant sur l’interprétation prosodique des signes de ponctuation (le point et la virgule) dans L’Étranger d’Albert Camus, lu par l’auteur. Méthodologiquement, la thèse relève principalement de l’analyse conversationnelle (CA) et de l’approche interactionnelle de l’étude de la prosodie. Le travail est également inspiré par la « théorie de la contextualisation » de Gumperz et de nombreux travaux linguistiques et phonétiques portant sur la prosodie du français. Les résultats de ce travail – basé sur sept publications originales – suggèrent que les « figures marquées » constituent des phénomènes multidimensionnels jouant un rôle complexe dans la contextualisation du discours radiophonique. Les formes acoustiques de ces phénomènes sont très variables et leurs fonctions se répartissent sur plusieurs niveaux discursifs. En plus de la présentation des phénomènes étudiés, la thèse comporte des réflexions méthodologiques et théoriques concernant l’étude et la nature du processus de la contextualisation de la parole.
URI: URN:ISBN:978-952-10-5173-9
http://hdl.handle.net/10138/19259
Päiväys: 2009-01-10
Avainsanat: ranskalainen filologia
Tekijänoikeustiedot: Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.


Tiedostot

Latausmäärä yhteensä: Ladataan...

Tiedosto(t) Koko Formaatti Näytä
lacontex.pdf 4.361MB PDF Avaa tiedosto

Viite kuuluu kokoelmiin:

Näytä kaikki kuvailutiedot