”Sisu ei anna myöten valittaa mitään” : Miesten varhainen kuolleisuus yhteiskunnallisena ongelmana 1940-luvulta vuoden 1972 kansanterveyslakiin

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201706195109
Title: ”Sisu ei anna myöten valittaa mitään” : Miesten varhainen kuolleisuus yhteiskunnallisena ongelmana 1940-luvulta vuoden 1972 kansanterveyslakiin
Author: Kirveskoski, Hannele
Other contributor: Helsingin yliopisto, Valtiotieteellinen tiedekunta, Politiikan ja talouden tutkimuksen laitos
University of Helsinki, Faculty of Social Sciences, Department of Political and Economic Studies
Helsingfors universitet, Statsvetenskapliga fakulteten, Institutionen för politik och ekonomi
Publisher: Helsingfors universitet
Date: 2017
Language: fin
URI: http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201706195109
http://hdl.handle.net/10138/193614
Thesis level: master's thesis
Discipline: Poliittinen historia
Political History
Politisk historia
Abstract: Tässä tutkielmassa tarkastellaan, kuinka miesten varhainen kuolleisuus niin kutsuttuihin uusiin kansantauteihin muotoutui yhteiskunnalliseksi ongelmaksi suomalaisten asiantuntijoiden ja poliitikkojen puheenvuoroissa. Tarkastelu alkaa 1940-luvun jälkipuoliskolta ja päättyy vuoteen 1971, jolloin eduskunta hyväksyi mittavan uudistuksen, kansanterveyslain. Vielä 1940-luvulla tuberkuloosi oli merkittävä kuolinsyy, mutta sen vähentyessä määrätietoisten ehkäisytoimien seurauksena huomio kiinnittyi aiempaa enemmän muihin kuolinsyihin: sydän- ja verisuonitauteihin, kasvaimiin, tapaturmiin ja itsemurhiin. Väestöpoliittisen ajattelun vuoksi 1940-luvun ensimmäiset havainnot miesten korkeasta kuolleisuudesta erityisesti sydäntauteihin eivät vielä herättäneet suurta huomiota, vaan keskiössä oli perheiden tukeminen. 1960-luvulla voitiin todeta äitiys- ja imeväiskuolleisuuden vähentyneen Suomessa nopeasti toimivien terveyspalvelujen ansiosta, mutta terveistä suomalaisista lapsista kasvoi kansainvälisten vertailujen valossa maailman sairaimpiin lukeutuvia aikuisia. Huolestuttavaa olivat erityisesti työikäisten miesten kuolleisuus sydän- ja verisuonitauteihin ja tapaturmiin sekä keuhkosyövän yleistyminen. Maan eri osien välillä oli havaittavissa myös huomattavia eroja. Tutkimuksessa tarkastelen miesten varhaista kuolleisuutta käsitteleviä kirjoituksia ja puheenvuoroja sekä kansanterveyskeskustelua. Huomio kiinnittyy ongelman määrittelyn prosessiin, aiheesta esitettyihin väittämiin, vaatimuksiin ja ratkaisuehdotuksiin. Tutkimuksessa tarkastellaan myös elämän hallintaan, biopolitiikkaan, liittyviä kamppailuja, kiistoja ja ristiriitoja sekä terveyskansalaisuuden ajatusta. Biopolitiikka kattaa käytännössä kaikki nykyaikaisen elämän ja yhteiskunnan osa-alueet, mutta terveyden ja sairauden voidaan katsoa olevan sen ydinasioita, mistä seuraa, että myös sairauden- ja terveydenhoito ovat biopolitiikan keskiössä. Vaikka kansanterveystyössä ja -ajattelussa oli 1960-luvulla havaittavissa muutos, elämän hallinta ei kadonnut terveydenhuollosta, vaan päinvastoin: kontrollista tuli hienovaraisempaa ja tarkempaa. Samoin terveysvalistuksen näkeminen merkittävänä kansalaiskasvatuksen keinona säilyi 1940-luvulta 1970-luvun alkuun ja sillä katsottiin olevan tärkeä rooli kansanterveyden kohentamisessa. Tutkimuksen aineistona on käytetty Suomen Lääkärilehden sekä Duodecimin asiantuntija-artikkeleita, komiteanmietintöjä, aikalaiskirjallisuutta sekä -tutkimuksia. Lääkärikunta ja muut asiantuntijat olivat keskeisessä roolissa miesten varhaisen kuolleisuuden ongelmaa määriteltäessä. Mukana olivat niin 1960-luvun radikaalimmat lääkärit kuin korkeissa viroissa olevat asiantuntijat. Vuonna 1961 julkaistu Pekka Kuusen teos 60-luvun sosiaalipolitiikka onnistui herättämään lopulta suuremmankin yleisön ja kansanedustajien huomion, mikä näkyi vuonna 1963 eduskunnan keskustellessa sairausvakuutuslaista. Miesten varhainen kuolleisuus ja aikuisväestön huono terveydentila tulivat puolueiden ohjelmiin ja kansanedustajien tekemiin aloitteisiin. Lääkärilehdissä kirjoitettiin miesten kuolleisuuteen vaikuttavista tekijöistä, lääkärit kiinnittivät asiaan huomiota ja ilmiötä tutkittiin. Hallituksen antaessa eduskunnalle esityksen kansanterveyslaista se oli ottanut miesten kansainvälisesti vertaillen alhaisen elinajanodotteen yleisperusteluihinsa, ja asiaa käsiteltiin myös kansanedustajien puheenvuoroissa. Tilastojen tarkastelu ja kansainvälinen vertailu olivat aina hygienia-ajattelun ajasta uusien kansantautien aikaan osa miesten kuolleisuutta koskevaa keskustelua. Miesten kuolleisuuteen vaikuttaviksi tekijöiksi arveltiin muun muassa myöhäistä hoitoon hakeutumista, haitallisia elintapoja, vääränlaista ravitsemusta, stressiä, kapitalistista järjestelmää, lääkäripulaa ja lääkäreiden epätasaista jakautumista maan eri osien kesken, suomalaisen miehen suojamuureja ja sankariroolia: sisu ei antanut periksi valittaa vähästä. Terveysvalistus oli ajanjaksolla tehokkaaksi katsottu vaikuttamiskeino ja pyrkimykset vaikuttaa kansalaisten elintapoihin näkyivät kansanterveyskeskustelussakin.
Subject: kansanterveys
kansanterveyslaki
kuolleisuus
terveyspolitiikka


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
Kirveskoski_poliittinen historia.pdf 1.017Mb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record