Occupational burnout and health

Show full item record

Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-802-795-2
Title: Occupational burnout and health
Author: Ahola, Kirsi
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Behavioural Sciences, Department of Psychology
Finnish Institute of Occupational Health
Thesis level: Doctoral dissertation (article-based)
Abstract: Occupational burnout and heath Occupational burnout is assumed to be a negative consequence of chronic work stress. In this study, it was explored in the framework of occupational health psychology, which focusses on psychologically mediated processes between work and health. The objectives were to examine the overlap between burnout and ill health in relation to mental disorders, musculoskeletal disorders, and cardiovascular diseases, which are the three commonest disease groups causing work disability in Finland; to study whether burnout can be distinguished from ill health by its relation to work characteristics and work disability; and to determine the socio-demographic correlates of burnout at the population level. A nationally representative sample of the Finnish working population aged 30 to 64 years (n = 3151-3424) from the multidisciplinary epidemiological Health 2000 Study was used. Burnout was measured with the Maslach Burnout Inventory - General Survey. The diagnoses of common mental disorders were based on the standardized mental health interview (the Composite International Diagnostic Interview), and physical illnesses were determined in a comprehensive clinical health examination by a research physician. Medically certified sickness absences exceeding 9 work days during a 2-year period were extracted from a register of The Social Insurance Institution of Finland. Work stress was operationalized according to the job strain model. Gender, age, education, occupational status, and marital status were recorded as socio-demographic factors. Occupational burnout was related to an increased prevalence of depressive and anxiety disorders and alcohol dependence among the men and women. Burnout was also related to musculoskeletal disorders among the women and cardiovascular diseases among the men independently of socio-demographic factors, physical strenuousness of work, health behaviour, and depressive symptoms. The odds of having at least one long, medically-certified sickness absence were higher for employees with burnout than for their colleagues without burnout. For severe burnout, this association was independent of co-occurring common mental disorders and physical illnesses for both genders, as was also the case for mild burnout among the women. In a subgroup of the men with absences, severe burnout was related to a greater number of absence days than among the women with absences. High job strain was associated with a higher occurrence of burnout and depressive disorders than low job strain was. Of these, the association between job strain and burnout was stronger, and it persisted after control for socio-demographic factors, health behaviour, physical illnesses, and various indicators of mental health. In contrast, job strain was not related to depressive disorders after burnout was accounted for. Among the working population over 30 years of age, burnout was positively associated with age. There was also a tendency towards higher levels of burnout among the women with low educational attainment and occupational status and among the unmarried men. In conclusion, a considerable overlap was found between burnout, mental disorders, and physical illnesses. Still, burnout did not seem to be totally redundant with respect to ill health. Burnout may be more strongly related to stressful work characteristics than depressive disorders are. In addition, burnout seems to be an independent risk factor for work disability, and it could possibly be used as a marker of health-impairing work stress. However, burnout may represent a different kind of risk factor for men and women, and this possibility needs to be taken into account in the promotion of occupational health.Työuupumus varoittaa terveys- ja työkykyriskistä Työuupumusta voidaan pitää hälytysmerkkinä terveyden ja työkyvyn kannalta haitallisesta työkuormituksesta. Työuupumusta on usein yhtä aikaa psyykkisten tai fyysisten sairauksien kanssa: vain 10 prosentilla vakavasti uupuneista ei ole samanaikaista sairautta. Tämä käy ilmi tutkija Kirsi Aholan Työterveyslaitoksessa tekemästä väitöskirjasta, joka tarkastetaan 8.12.2007 Helsingin yliopiston psykologian laitoksella. Työuupumus oli yhteydessä mielenterveyden häiriöihin, tuki- ja liikuntaelinsairauksiin sekä sydän- ja verisuonisairauksiin. Nämä sairaudet ovat yleisimmin perusteena ennenaikaiselle eläkkeelle Suomessa. Tutkimuksen perusteella ei voida varmuudella sanoa, johtaako työuupumus sairauksiin vai vaikeuttavatko sairaudet työstä selviytymistä. Joka toisella vakavasti uupuneella oli masennusdiagnoosi, joka viidennellä ahdistuneisuusdiagnoosi ja joka kymmenennellä alkoholiriippuvuusdiagnoosi. Edelleen 47 %:lla vakavasti uupuneista oli jokin lääkärin toteama tuki- ja liikuntaelinsairaus ja 28 %:lla jokin sydän- ja verisuonisairaus. Työuupuneet olivat myös muita useammin pitkällä lääkärin määräämällä sairauslomalla. Uupuneet naiset ja miehet sairastavat eri tavalla Naisten työuupumus liittyi useimmiten tuki- ja liikuntaelinsairauksiin, kun taas miesten uupumus liittyi sydän- ja verisuonisairauksiin. Vakava-asteisesti uupuneiden miesten poissaolot saattavat muodostua pitkiksi: Niillä miehillä, jotka olivat jääneet vähintään kerran pitkälle sairauslomalle, sairausloman pituus oli keskimäärin 64 työpäivää, kun naisilla vastaava luku oli 50 päivää. Toisaalta vain naisten kohdalla jo lievään työuupumukseen liittyi pitkä poissaolo. Työuupumus vaikuttaa työkykyyn Tutkimus osoitti, että työuupumuksella on itsenäinen vaikutus pitkiin sairauspoissaoloihin. Työpaikoilla työuupumusta voitaisiinkin pitää hälytysmerkkinä terveyden ja työkyvyn kannalta haitallisesta työkuormituksesta. Työkuormitusta voidaan säännöllisesti arvioida niin työpaikkaselvityksissä kuin terveystarkastuksissakin. Työkyvyn ylläpitämiseksi työoloihin on tarvittaessa tartuttava hanakasti, ja kehitettävä niitä terveyttä edistävään suuntaan. Tieto työuupumuksesta voidaan liittää sairausdiagnoosiin Työuupumusta ei ole määritelty lääketieteellisissä tautiluokituksissa sairaudeksi, mutta sairauslomatodistukseen on mahdollista kirjata varsinaisen sairausdiagnoosin lisäksi tieto työuupumuksesta terveyteen vaikuttaneena tekijänä. Vakava-asteisesta työuupumuksesta kärsi noin 2 prosenttia työssä käyvistä suomalaisista ja lievästä 25 prosenttia vuonna 2001. Työuupumuksen taustalta löytyy useimmiten epäsuhta työn vaatimusten ja työhön tarjolla olevien voimavarojen välillä. Työuupumuksen tunnusmerkkejä ovat laaja-alainen uupumusasteinen väsymys, kyyniseksi muuttunut asenne työtä kohtaan ja alentunut ammatillinen aikaansaamisen tunne. Tutkimus perustui Terveys 2000 -aineistoon Väitöskirjatyö perustuu kuuteen alkuperäisartikkeliin, joista viisi on julkaistu kansainvälisissä tiedelehdissä. Hankkeessa käytettiin Kansanterveyslaitoksen keräämää suomalaista 30 vuotta täyttänyttä väestöä edustavaa Terveys 2000 -aineistoa. Jokaiseen osahankkeeseen osallistui yli 3000 työntekijää. Työuupumusta mitattiin Maslachin yleisellä työuupumuksen arviointimenetelmällä (MBI-GS). Mielenterveyden häiriöiden diagnoosit perustuivat standardoituun mielenterveyshaastatteluun (CIDI) ja somaattisten sairauksien diagnoosit lääkärintarkastukseen. Tiedot lääkärin määräämistä vähintään 10 työpäivää kestäneistä sairauspoissaoloista poimittiin Kansaneläkelaitoksen rekisteristä.
URI: URN:ISBN:978-951-802-795-2
http://hdl.handle.net/10138/19788
Date: 2007-12-08
Subject: psykologia
Rights: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
occupati.pdf 1.167Mb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record